Etelä-Pohjanmaan jalo-, koru- ja koristekivet

Geologian tutkimuskeskus - Geological Survey of Finland
Opas - Guide 40
Etelä-Pohjanmaan jalo-, koru- ja
koristekivet
Leeni Vilpas
Kansi: Maisema Lapuan alajoelta. Valokuvaaja Kalevi A . Mäkinen . Seinäjoki.
Geologian tutkimuskeskus
Opas - Guide 40
ETELÄ-POHJANMAAN JALO-, KORU JA KORISTEKIVET
Leeni ViI pas
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS
1996
Vilpas, L. 1995. Ete lä- Po hj anm aa n j a lo-, ko ru - j a kori steki vet. G eo log ian tutkimu skes ku s, Opas - Ceo logical Survey of Finland, Cuide 40. 34
s ivua ja 2 1 ku vaa.
E telä-Po hjanm aan geo logises ti rikk aa lta alueelta tunnetaan useita e ril aisia
m almi aihe ita, run saasti ko ru- j a ko ri ste min e raa li - j a -ki vil aji esiinty mi ä
sekä muutami a j alomin eraa li esiint ymi ä . T ässä tutkimu srapo rti ssa o n es ite lt y
löydetyt es iintym ät j a hava inn o t.
l o hd ant o-osassa se lvitetää n tutkimuk se n tavo ite j a tutkimu sme nete lm ät.
K artat aluees ta ja tutkimuk sessa es ite ltäv istä aihe ista j a es iint ymi stä ovat
liittee nä. lohda nno ssa se lvitetää n myös j alo-, ko ru - ja kori ste kiviin liitty vää
termin o log iaa j a as iaa ha va inn o lli stetaa n kolmi o kaavion avull a . Alu ee n
geo log ias ta kerro taa n geo log iset y le ispiirteetj a ma initaa n aluee ll a suo ritetut
aik a ise mm at tutkimukset.
Alu ee n es iintymät ja hava inn o t o n ry hmite lty geo log ise n ymp äri stö n
p e ru steel la kunnitt a in . T o ista ise ks i E te lä- P o hj a nma a lt a o n löy ty nyt
va rsin aisia j alo min eraalej a varsin vähän. Näitä ovat vaa leanpun a inen bery lli ,
vä ritö n berylli , alm andiini - j a s pessa rtiini -g ranaatit, ko rdi eriitti , vaa lea nvi o letti kun ziitti , vihreä, pun aine n j a mll sta turm a liini . Alu eelta lö ytyne itä
g raniitte ihin j a peg matiitte ihin liitty ne itä ko ru - j a kori stemin eraa lej a o vat
e ril a iset kv art sit, kuten a me ti sti , lumik va rt si, ra itakvart si, ruu sllk va rt si,
sav uk va rtsi j a sitriini . E riko isullte na o n kllllkivim äistä mikro k1iini a j a
ki ssa nsilm äkva rtsia . Mui sta ko rll - j a ko ri ste min eraa le ista ma initta koo n
dllm o rti eriitti , e pidootti , kolumbiitti , le pido liitti , pre hniitti , pyro ksm ang iitti ,
rod o niitti , skapo liittij a vaa lea nplln a in en zo isiitti : thliliitti . Alu eell a esiint yy
m ää rälli ses ti run saiten sinertävää kva rt iki veä j a irtokivi nä ke ltakvart siki viä.
Mui staete läpo hj ala isista ko ruki vil aj e ista m ainittakoo njaspi s, kirj o maasä lpä,
pa ll ok ivi, e ril aiset po rfyy rit , un akiitit ja eril a ise t kvarts ie pidoottiki ve t.
E te läpo hj ala isill a j a lo- , ko ru - j a ko ri ste min eraa le ill a se kä ko ru- j a
ko ri ste ki v il aj e ill a o n tärk eä m e rkit ys E te lä- P o hj a nm aa n kulttllu r in
o m ale ima isena piirteenä j a li sää nty nee n k ivih arrasteto iminn an lähtee nä.
A siasa nat (Fingeo-sanas to, GTK ): j a lo kiv et, te rmin o log ia, löytöpaik at,
graniitit, peg matiitti, metam orfi set kivil ajit, lo hkareet, Vaasan lääni , Suo mi
Leeni Vilpas
C eo logical Survey of Finland
02150 ESPOO
Vilpas, L. 1996. Etelä-Pohjanmaan jalo-, koru- ja koristekivet. Geologian
tutkimuskeskus , Opas - Geological Survey 0/ Finland, Guide 40. 34 pages
and 21 figures .
Southern Ostrobothnia in western Finland is known for its many ores and
gemstone deposits . This guide is an introduction to these deposits.
There are very few deposits ofprecious stones in the area. Some pegmatites
contain pink beryl (morganite) , colourless beryl (goshenite), almandine and
spessartine -garnets, pink spodumene (kunzite), colourless topaz and green ,
red and black tourmaline (verdelite, rubellite and schorI, respectively).
Deep blue iolite (cordierite) has also been found in some metamorphic
gneisses. In certain granites and pegmatites , different types of quartz occur
as semiprecious stones such as milky quartz, banded quartz, rose quartz,
smoky quartz and citrine. A moonstone type of microcline and cat ' s eye quartz are special rarities. Other semiprecious stones include dumortierite,
epidote, columbite, lepidolite, prehnite, pyroxmangite, rodonite, scapolite
and thulite . The largest of the gemstone deposit is one of the blue quartz
deposits. There are also deposits of yellow quartz. Jasper, feldspar with
smoky quartz, an orbicular rock, unakites , and various porphyries and
quartz-epidote stones are also found in southern Ostrobothnia.
This guide is based on the author' s field work and interviews of geologists
and hobbyists weil acquainted with the gemstones of southern Ostrobothnia.
The material was tested by cutting the gemstones for use in jewellery. The
composition of three garnets were determined with an electron microprobe.
Microscopic investigations were conducted on 56 cross-sections . The·investigations revealed 55 occurrences with potential gemstone for jewellery.
Thirty-three ofthem are in solid rocks and 22 in boulders . These occurrences
are di stributed within 22 municipalities.
Keyword s (GeoRef, Thesaurus AGI): gems, nomenclature, mineral localities,
granites, pegmatite, metamorphic rocks, boulders, Vaasa Province, Finland
Leeni Vilpas
Geological Survey 0/ Finland
FIN-02150 ESPOO
F/NLAND
ISBN 95 I -690-620-6
ISSN 0781-643X
Vammalan Kirjapaino Oy 1996
SISÄLL YSLUETTELO
1 Johdanto .... ................. .................... ...... ................... ...... ... ...... .. ................... ........................ ..... .... ............. 7
1.1 Tutkimuksen tavoite ja tutkimusmenetelmät ... ........ .......................... ...... .................... .. ..... ..... .......... 7
1.2. Jalo-, koru-, koriste- ja rakennuskivien terminologiaa ....... .... ... ........ .................. .... ..... ... ................ 10
1.3 Alueen geologiasta ........... ..... ............... .... ..... ........... ............................ .... ........................... ............. 12
1.3.1 Aikaisemmat tutkimukset ............. .. ........ ........ .... ........................ ............... ............................. 12
1.3.2 Alueen geologiset yleispiirteet .... ................................ ........ ...... .. .................. .......................... 12
2 Tutkimusalueen jalo-, koru- ja koristemineraalit sekä koru- ja koristekivilajit.. .................. .... .............. 13
2. 1 Graniitteihin ja pegmatiitteihin liittyvät jalo-, koru- jakoristemineraalit ......................................... 13
2.1.1 Alajärvi ............................................... ... ........................................ .......... ............................... 13
2.1 .2Alavus ... .. ....................... .......................................................... ...... ................. ............... ......... 14
2.1.3 Isokyrö ............................................ ......... ...... .... .. ........ ................ ........... ... .... .... .. ................... 14
2.1.4 Jurva ..... ................................................ ........ ..... .... ..... ............... .................... .......... ................ 15
2. 1.5 Kuortane .............. .................. ........... .. ........... ....... ............................ .... ..... ..... .................... .. .. 15
2.1.6 Lapua ....................................................................... .... .......... .... ................................. .......... . 17
2. 1.7 Lehtimäki .......................................................................... .......................... .. ...................... .. .. 17
2. 1.8 Nurmo ........................................... ... .. ................ .. ........ .............. ......... ................................ ... 17
2. 1.9 Peräseinäj oki ....................... .............................. ....... .......................... ....... .... .. .. ..................... 19
2.1. 10 Seinäjoki ...................... ................................. ... .... ......... .... .... ...................... .. .... .... ......... ....... 22
2.1.11 Soini ....... .. .. ........... ............... .................... .............. .... .. .... ... .... .. ..... ......... .... .................. ........ 22
2.1.12 Teuva ........................... ...................... ......... ...... ......... ..... ............................ .. .... ................. ... 23
2.2. Metamorfisiin kivilajeihin liittyvät jalo-, koru- ja koristernineraalit ........................ ............. .......... 24
2.2.1 Ilmajoki ....... ................................... ................................................... ... ..... .... ....... ......... ....... ..24
2.2.2 Laihia ................................ ......... ........... ................................................... ....... ... .......... ......... .. 24
2.2.3 Lapua ...................... .. ...... ... ....... ......... ..... ..... ................. ..... ... .. ... ....... ....... ......... ....... .... .. .. ........ 24
2.2.4 Ylistaro ........................... ....... ....... .............. ................ .............. .. ....... .... .... ... ......... .... ...... ..... .. 25
2.3 Juonissa ja raontäytteissä esiintyvät korukivilajit .... ............ .. .......................... .. .... .... .... .................. 26
2.3. 1 Teuva ..... .. ......... ...... ........................................... ........ ..................................... ........ ........ ...... .. 26
2.4 Kideonteloissa esiintyvät jalo- ja korumineraalit ......................................................................... .. . 26
2.4.1 Kauhajoki ............... ..... ..... ....... .. ................................... ... ....... ..... ........ .... ... .... ..... ........... ......... 26
2.4.2 Kuortane ................................ ........................................................... ...... ... ........... ... ..... .. ...... .. 26
2.5 Koru ja koristekivilajeina käytettävät kivilajit .......................................... .......... ........ .... ................. 26
2.5. 1 Lappaj ärvi .................. ...... .... ......... ..................................... .... ..... ............ ..... ........ ............ ....... 26
2.5.2 Lapua ... ... ....... ............. .......... ..... .... .. ... ........ ................... ...... .. ...... ... ... ...... .. ... ...... ....... ..... .... .... 26
2.5 .3 Nurmo ....... ...... ........ .... ........ ...... ... .. .......... ................................... .................. .... ... ..... .............. . 28
2.5.4 Ähtäri ........ .. ........ ..... ........................ ... ..... ......... .......................... ...... ...... .... .... ......... ......... ...... 28
2.6 Lohkareina ja irtokivinä esiintyvät koru- ja koristemineraalit sekä koru- ja koristekivilajit ........... 28
2.6.1 Ilmajoki ............................................... ............... ........ ... ... .... .. ............ ... ..... ............... ...... ....... 28
2.6.2 Isojoki .. ..................................... ........ ...... ....................... ........ ..... ... .... ..................................... 29
2.6.3 Isokyrö ............... ............. ... ...... ....... ........... ... ... ..... ..... .... ....... ............ .... .......................... ... .... . 29
2.6.4 Jalasjärvi .......................................... ............................... ....... .......... .. ... ............................. ..... 29
2.6.5 Jurva ... .... ........................................... .... ... ..... .. .... ......... ....... ..... ............................................... 29
2.6.6 Kaskinen ..... ................... .................... ... .. ..... .......... ...... .......... ..... ......... ................... ... ..... .... .... 30
2.6.7 Kauhajoki ......................................... ..... ................. .... .. .... ...... ..... ..................... ....... .. ........... ... 31
2.6.8 Kurikka .... ............ ... .......... ... ................ .................. ...... ..... ...... ...................... .. ... ........ ... ...... .... 31
2.6.9 Nurmo .... ......... .................................... .... ........... ... ... ........ ............................ ...... ..................... 31
2.7 .0 Teuva ........ ...... ........ ..................... ...... ..... .................. .......... .. .......................... ...... .. .......... ...... 31
2.7.1 Ähtäri ......... ................................. ........ ......... ......... ............ .......... ........................ ..... ............... 31
3 Ete1ä-Pohjanmaan jalo-, koru- ja koristemineraalien sekä koru- ja koristekivilajien hyödyntäminen .... 31
3.1 Kansainvälinen merkitys ...... ..... ........ .... ....................... ...... .. .... ............ ... .. .. ..... ................ ... ....... .... .. 31
3.2 Maakunnallinen merkitys ................. .. ..... ........... .... ....... .. .. ...... ... ............. ......... ....... ........... ........ ..... 32
Kiitokset ............... ....... .... ............ ................. ... ... ........ .... ... ................. .... ................ .......... ............ .. ... .......... 32
Kirjallisuusluettelo ...... .. .... ........ ....... ... ......... .. ..... ............ ....... .. ...... ...................... .............................. ..... .. .. 33
Geologian tutkimu skes kus, Opas 40
Etelä-Pohjanmaan jalo- , koru - ja koristekivet
1 JOHDANTO
1.1 Tutkimuksen tavoite ja tutkimusmenetelmät
Tämän oppaan tarkoituksena on koota, tutkiaja
esittää tiedot Etelä-Pohjanmaan maakuntaliiton
alueen jalo-, koru- ja koristekiviesiintymistä. Työssä käsitellään Etelä-Pohjanmaan 33 kunnan alueella
(kuva 1) esiintyviä mineraalejaja kivilajeja, jotka
soveltuvat jalo- ja korukivikäyttöön sekä koristekiviksi taide- ja käyttöesineisiin . Lisäksi täs ä
oppaassa kuvataan jalo-, koru- ja koristekivien
esiintymistapa , tärkeimpiä ominaisuuksia ja
käyttömahdollisuuksia. Havainnot ja esiintymät
on ryhmitelty geologisen ympäristön perusteella
kunnittain .
Tämä opas perustuu Geologian tutkimuskeskuksen (GTK) ja Etelä-Pohjanmaan maakuntaliiton yhteiseen jalo-, koru- ja koristekiviprojektiin,
joka toteutettiin vuonna 1985. Projektipäällikkönä
\
\
\
\
\
\
\
\
\
\
\
\
\
\
\
\
\
\
\
Ku va I . Tutkimusalueeseen kuuluneet kunnat. Tässä oppaassa käsitellään a ll eviiva ttuj e n kunti e n
a lee ll a es iintyviä jalo-, koru- ja kori steki viä .
7
Geologian tutkimu skesku s, Opas 40
Leeni Vi/pas
toimi filosofian maisteri Marjatta Virkkunen
GTK:sta. Tutkimustyön, raportoinninja pro gradutyön aiheesta on tehnyt Leeni Vilpas (Vilpas 1989).
Työ aloitettiin keräämällä tietoja tunnetuista
jalo-, koru- jakoristekiviesiintymistä. Aineistoakartutettiin kesän aikana haastattelemalla geologeja,
tutkimusassistentteja ja kiviharrastajia ja tekemällä
tarkastuksia maastossa. Mineraalien ja kivilajien
soveltuvuutta koru- ja koristekäyttöön tutkittiin
sahaamalla, hiomalla ja kiillottamalla niitä GTK:n
Ilmajoen tukikohdassa. GTK:ssa Espoossa määri-
tettnn mikroanalysaattorilla kolmen granaatin
koostumus ja röntgendiffraktiomenetelmällä selvitettiin yhden kalimaasälpänäytteen trikliinisyysaste. Mikroskooppitutkimuksia tehtiin 56 ohuthieestä, joista tehtiin mineraalimäärityksiä ja
selvitettiin mineraalien optisia ominaisuuksia.
Tutkimusten ja kenttätöiden tuloksena esitellään
tässä tutkimusraportissa 55 potentiaalista jalo-,
koru- tai koristekivikäyttöön soveltuvaa mineraalija kivilajiaihetta. Näistä 33 liittyi kallioihin ja 22
lohkareihin 22 eri kunnan alueella (kuva 2) .
ETELÄ-POHJANMAAN JALO-, KORU- JA KORISTEKIVIESIINTYMÄT JA AIHEET
(Kohteiden numerot on mainittu tutkimu sraportin teksti ssä kohteen j älkeen).
Pegmatiiiteihin liittyvät:
I . Alaj ärvi , Pihlajavu ori j a Sepänvuori: Punainen kirjomaasälpä
2. Al avus , Mäkivuori : Vaalea kirjomaasälpä
3 . Alavu s, Pollari: Lumikv artsi
Mikrokliin i
4. Isokyrö, Palhojainen: Kelta inen topaasi
5. Jurva , Rauhakangas : Lumikvartsi
6. Jurv a, Parkkaharju : Vaalea kirjomaasälpä
7. Kuo rtane , Kaatia la: Väritön beryll i
Vihreä turmaliini
Punainen turmaliini
Ko lumbi itti
Spessartiini
Ametisti
Lumikvartsi
Ruu sukvart si
Savukvartsi
Sitriini
8. Lapu a, Takaluoma: Keltainen top aas i
9. Lehtimäki , Jä ni smäki: Lumikvartsi
10. Nurmo , Varvunvuori: Ruusukv artsi
11. Nurmo , Pentinvu ori: Kissansilmäkvartsi
Kolumbiitti
12. Peräsei näjoki , Haapalu o ma: Kunziitti
Morganiitti
Punainen turmaliini
Monivärinen turmaliini
Musta turmaliini
Granaatti
Kassiteriitti
Hiddeniitti
Lepidoliitti
13. Peräse inäjoki , Lu oma: Almandiini
14. Seinäjoki , Kyrkösv uori : Savukvartsi
15. Seinäjoki , Jouppil anv uori: Beryll i
16. So ini , Vuorenkallio: Bery lli
Turmaliini
Granaatti
Ruusukvartsi
Lumikvartsi
Raitakvartsi
Mikrokliini
Kirjomaasälpä
17. Teuva , Paskoonharj u: Mikrokliini
Turmaliini
Dumortieriitti
18 . Teuva, Luomanperä: Mikrokliini
Dumortieri itti
Metamorfisiin kivilajeihin liittyvät:
19. I1majoki , Tuomikyl ä : Almandiini
20. I1majoki , Levo tto manmäki : Kordieriitti
21. I1majoki , Santavuori : Kordieriitti
22. Laihia, Pahaneva : Pyroksman gi itti
8
23. Lapua, Simpsiö: Rodoniitti ,
Pyroks mang iitti
24. Lapu a, Simpsiön eteläosa: Rodoniitt i
Pyroks mang iitti
25. Lapua, Rankamäki: Rodoniitti
Pyroks mangiitti
Spessartiini
26. Lapua , Kivimäki: Rodoniitti
Pyroksman g iitti
Spessartiini
27. Lapu a, Jän ismäki : Skapoliitti
28. Ylistaro, Vittinki: Rodoniitti
Pyroksman g iitti
Spessartiini
Juoniin ja raontäytteissiin liittyvät:
29. Teuva, Äystö: Kvartsi
Epidootti
Korukivilajit ja koristekivilajit:
30. Lappajärvi , Kärnän saari : Kärn ä iitti
31 . Lapua, Simpsiö: Sinertävä kvartsikivi
32. Nurmo, Veneskoski: Sinertävä kvartsiitti
33 . Ähtäri , Sappio: Unakiitti
Lohkareet ja irtokivet:
34. I1maj o ki , Rengonkylä: Keltakvartsiki v i
35. I1majoki , Hu iss inkylä: Akaatti
36. Isojoki , Suojoki: Pallokivi
37. Isoky rö, Ventälä: Luonnon poraamat savi helm et
38 . Jalasjärvi, Jokipii: Pallokivi
39. Jurva, Peräloukko: Ametistikvartsi
40. Jurva, Eteläkangas: Unakiitti
41. Kask isten merenrannat: Lim siö
42. Kauhajoki , Levoton : Ameti stik vartsi
43. Kauh ajok i, Kärmes kangas: Ru skea kvartsi
44. Kauhajoki , Hei sikan gas j a Kaunisharju: Jaspis
45. Kauh ajoki , Sotkankallio: Keltakvartsikivi
46. Kauh aj oen sorakuopat : M yloniitti
47. Kauhajoki , Harrinkangas: Plagioklaas iporfy riitti
48. Kurikka, Lehtivuori: Thuliitti
Unakiitti
Epidootti
Lumikv arts i
49. Kurikk a, Myllykylä: Akaattimai sta kvartsia
50. Kurikka , Niinistönmaa: Jaspi s
Ametisti
Ruusukvartsi
Unakiitti
Prehniitti
51. Nurmo , Virkaneva: Rodoniitti
52. Teuva, Horonkylä : Granaatti
53 . Teuvan sorakuopat: Kal sedonikivi
54. Ähtäri , Lampiperä: Pallokivi
55 . Ähtäri, Pihti sulku: Pallokivi
Gco log ian tutkimuskeskus, Opos 40
Etelä-Pohjanmaan ja lo- , koru- ja kor istekivet
ETELA-POHJANMAAN JALO-, KORU- JA KORISTEKIVET
MERKKIEN SELlTYKSET:
~
PALEOTSOOISTA SEDIMENTTIKIVEÄ
l@;@lä
KliLLELIUSKETTA JA - GNEISSIÄ
t: ~
KVARTSIMAASÄLPÄLlUSKETTA JA - GNEISSIÄ
b-----d
METABASALTTIA , VIHREÄKIVEÄ JA AMFIBOLliTTIA
MERK KIEN SELlTYKSET :
PEGMATIITTISET MINERAALIT
(NUMEROT 1- 18)
METAMORFISET MINERAALIT
(NUMEROT 19 - 28)
JUONET JA RAONTÄYTTEET
(NUMERO 29)
GRANIITTIA
GRANODIORIITTIA JA KVARTSIDIORIITTIA
GABROA
KORU - JA KORISTEKIVILAJIT
(NUMEROT 30 - 33)
LOHKAREET JA IRTOKIVET
(NUMEROT 34 -55)
KÄRNÄIITTIÄ
SUEVIITTIBREKSIAA
Kuva 2 . Tutkimusalueen kallioperä sekä jalo-, koru- ja koristekiviaiheet ja -esiintymät.
9
Geolog ian tutkimu s kes ku s, Op as 40
Leeni Vi/p as
1.2. Jalo-, koru-, koriste- ja rakennuskivien terminologiaa
Englannin kielen sana "gems" tarkoittaa kaikkia
jalo-, koru- ja koristetarkoituksiin käytettäviä ,
hiottuja tai muuten jalostettuja mineraaleja,
kivilajeja ja eräitä elollisen luonnon tuotteita.
"Gems " jaetaan lisäksi käsitteisiin " preciou s
stones" ja "semiprecious stones" , joilla pyritään
erottamaan kallisarvoiset (precious stones) jalo-,
koru- ja koristeki vet halvemmista (Bates & 1ackson
1987) . Saksan kielessä "Edelstei n" -sanalla tarkoitetaan perinteisesti erityisen arvokkaitajalokiviä,
mutta jokainen koristekäytössä käytetty jalokivi
on myös korukivi , "Schmuckstein" (Chudoba &
Gübelin 1974) .
Suomen kielen sanoja "jalokivi" ja "korukivi"
ei oie tähän mennessä määritelty kovin selkeästi.
Tässä raportissa käytän termejä jalokivi, jalomineraali , korukivi, korumineraali, koristekivi,
koristemineraal i ja koristeki vilaj i ,jotka määrittelen
seuraavasti: laloki vet ovat yleensä kovia, kauniita,
harvinaisia , hiottuja tai muuten jalostettuja
mineraaleja. lalomineraalin elijalokiveksi käytettävän mineraalin kovuus on yleensä yli 7 Mohsin
kovuusasteikolla. Lisäksijalomineraalit ovat usein
kehittyneet kauniiksi, läpinäkyviksi, puhtaiksi ja
omamuotoisiksi kiteiksi . lalomineraalit ovat
yleisesti esiintyviä mineraaleja, mutta harvinaisiksi
ja arvokkaiksi ne tekee jokin ulkoinen ominai suus,
esimerkiksi puhtaus, läpinäkyvyys , väri tai värittömyys, dispersio tai kiilto. Nämä ominaisuudet
pääsevät parhaiten esille viistehiotuissajalomineraaleissa eli jalokivissä. Nimitys jalomineraali
voidaan korvata liittämällä kyseessä olevan mineraalin nimen eteen jalo -liite, kuten jaloberylli tai
jaloturmaliini, silloin kun tarkoitetaan hiomatonta
ja jalostamatonta mineraalia. lalokiven arvoon
vaikuttavat sen paino, väri , puhtaus ja hionnan
laatu sekä kysyntä ja tarjonta. lalokiven arvokkuutta kuvastaa myös jalokivien painoyksikkönä
käytetty karaatti eli 200 mg (1/5 g) . Kun edellä
mainitut jalokivien vaatimukset täyttyvät, jalokivinä voidaan käyttää seuraavia tunnettuja mineraalejaja niiden eri värisiä muunnoksia: timantti ,
korundi, berylli, krysoberylli , spinelli, topaasi,
granaatti-ryhmä, zirkoni, turmaliini, spodumeeni
ja kordieriitti . lalokiven arvo ja laatu määräytyvät
koon, jalokiven sisältämien sulkeumien eli
puhtauden, värin ja hionnan laadun perusteella.
Jalokiviä ovat myös elollisen luonnon tuotteista
aidot ja viljellyt heimet, vaikka ne eivät täytä
kaikkia jalokivelle asetettuja ehtoja. Myös voimakkaasti opalisoivaa, värileikin omaavaa opaalia
voidaan kutsua jalo-opaaliksi.
Korukivet ovat j aloki viä y leisempiä, hinnaltaan
edullisia, kovuudeltaan yleensä 7 tai vähemmän
Mohsin asteikolla, Läpinäkyviä tai läpinäkymättö10
miä, kauniita, hiottuja tai muuten jalostettuja
mineraaleja, kivilajeja tai elollisen luonnon tuotteita o Korumineraali eli korukiveksi käytetty hiottu
mineraali tai koruki veksi käytetty j alostettu elollisen luonnon tuote on joskus joltain ominaisuudeLtaan niin ainutkertainen , että sitä voidaan
nimittää jalokiveksi. Korumineraalinimitys voidaan myös korvata liittämällä kyseessä olevan
mineraalin nimen eteen koru-liite, kuten korukvartsi tai korugranaatti . Korumineraaleja hiotaan
viiste- tai pyöröhiontaisiksi yleensä sen mukaan,
kuinka läpinäkyviä ne ovat. Korukivilajit eli korukiviksi käytetyt kivilajit hiotaan usein pyöröhiontaisiksi.
Koristekivet ovat mineraaleja, kivilajeja tai
elollisen luonnon tuotteita,joista hionnan tai muun
jalostuksen jälkeen saadaan taide- tai käyttöesineitä. Koristekivet ovat hiottuja tai muuten jalostettuja koristemineraalejaja koristeki vilajeja. KofU- ja koristekivikaupassa korumateriaaliksi myytävien raaka-aineiden punnitsemisessa käytetään
yksikkönä kilogrammaa, mikä kuvastaa niiden
edullisuutta jalokiviin verrattuna. Nimi koristekivilaji tai -mineraali voidaan korvata liittämällä
kyseessä olevan kivilajin tai mineraalin nimen
eteen liite koriste- , kuten koristegraniitti tai koristekvartsi.
Rakennuskivet ovat yleensä hiottuja tai muuten
jalostettuja kivilajeja, jotka muodostuvat yhdestä
tai useammasta eri mineraalista. Rakennuskivilajien laatuvaatimukset voivat vaihdella
jatkojalostetun rakennuskiven käyttötarkoituksen
mukaan. Rakennuskiviltä vaadittavia ominais uuksia ovat kauneus, lujuus ja kestävyys. Rakennuskivilajiesiintymän pitää myös soveltua louhittavaksi. Esiintymän on oltava tarpeeksi laaja ja
tasalaatuinenja kallion rakoilun on oltava sopivaa,
jotta tarpeeksi suurien laattojan tai palkkien irrottaminen olisi mahdollista. Tässä raportissa rakennuskiviä ei käsitellä termin määrittelyä enempää.
lalokiviksi hyödynnettävät mineraaliesiintymät
ovatkaivoslainalaisia, eli ne voidaan vallata, kuten
malmi- ja teollisuusmineraaliesiintymätkin. Kaivoslaissa termillä jalokivi tarkoitetaan korumateriaaliksi kelpaavia mineraaliesiintymiä. Sen sijaan
kivilajiesiintymiä, paitsi marmoriaja vuolukiveä,
ei voida vallata, vaan niiden hyödyntäminen tapahtuu maa-aineslakia noudattaen eli oikeus kivilajien
hyväksikäyttöön on vain maanomi stajalla.
Nykyään maapallolta tunnetaan noin 3 700
erilaista mineraalia, kymmeniätuhansia kivilajeja
ja satojatuhansia elollisen luonnon tuotteita,joista
no in 200:aa käytetään jalo-, koru- ja koristekivimateriaalina. Näistä noin 20 kuuluu tunnetuimpiin
jalokiviin (kuva 3). Kolmiokuva havainnollistaa,
Geolog ian IUlkimu skesk us, Opas 40
Elelä-Pohjanmaan jalo-. koru - j a koristekivel
Mineraalit
Kivilajit
Elollisen luonnon tuotteet
(noin 3700)
(kymmeniätuhansia)
(satojatuhansia )
Helmi
Jalomineraalit
Korumineraalit
Korukivilajit
Koristemineraalit
Koristekivilajit
Korukiviksi käytett.
eloll. luonn. tuotteet
Rakennuskivet
Hionta ta i muu jalo s tu s
RAKENNUSKIVET
KORISTEKIVET
KORUKIVET
Kuva 3. Kaav iokuva jalo-, koru-, koriste-ja rakennu skivien lermino logiasla (Lee ni ViI pas 1996).
11
Geologian tutkimuske skus, Opa s 40
Leeni Vi/pas
miten raaka-aineena käytetyn materiaal in ja siitä
hionnan tai muun jalostamisen seurauksena
syntyneen tuotteen määrä pienenee ja harvinaistuu
kohti kolmionkärkeä. Lisäksi aitojajalo-, koru- ja
koristeki viäjälji tellään myös erilaisi llajälji tel mäki vi Ilä tai synteettisillä materiaalei Ila.
1.3 Alueen geologiasta
1.3.1 Aikaisemmat tutkimukset
Ensimmäinen laajajulkaisu Etelä-Pohjanmaan
kallioperästä oli Väyrysen (1920) väitöskirja
"Etelä- Pohjanmaan grani ittidioriittisten vuorilajien petrologiasta". Etelä-Pohjanmaan kallioperää käsittelevä Vaasan karttalehti (B3, 1:400
000) valmistui 1934 (Saksela 1934),ja karttalehtiselityksen toimittiLaitakari (1942) Sakselan (1935)
perusteella. Vimpelinja Alajärven geologiaa ovat
kirjoituksissaan käsitelleet Berghell (1921) ,
Laajoki (1966) ja Törnroos (1974). Alueelta on
kallioperäkarttoja (I: 100000) karttalehdistä 2214
Virrat (Marmo 1965), 2221 Jalasjärvi (Lahti &
Mäkitie 1990), 2222 Seinäjoki (Mäkitie, Lahti et
a1. 1991),2223 Alavus ja 2224 Kuortane
(Tyrväinen 1984),2241 Ähtäri (Sjöblom 1984) ja
Alajärvi (Pipping 1979). Alavuden, Kuortaneen,
Seinäjoen, Virtain ja Ähtärin karttalehdistä on
julkaistu selitys. Virkkusen, Kinnusen ja Partasen
(1987) Suomenjalo- ja korukivet -kiIjassa EteläPohjanmaa luetaan Suomen tärkeimpiin korukivialueisiin. Virkkusenja Partasen (1994) kirjassa
Suomen kivet esitellään myös Etelä-Pohjanmaalta
löytyneitä jalo-, koru-, koriste- ja rakennuskiviä.
Eteläpohjalaiset kiviharrastajat Antti Kanto,
Mauno Aro, Matti Hannila ja Hannu Kanto ovat
geologi Seppo Turkan johdolla koonneet Pohjalaasten kivikirjaan (1994) tietojaEtelä-Pohjanmaan
geologiasta, mineraaleistaja kivilajeista sekä pohjalaisesta kaivoshistoriasta.
1.3.2 Alueen geologiset yleispiirteet
Alueen kallioperä kuuluu proterotsooiseen
svekofennidiseen Pohjanmaan liuskejaksoon,jota
rajaavat etelässä Keski-Suomen syväkivialue ja
pohjoisessa grano- ja kvartsidioriittiset kivilajit.
Liuskejakson vallitsevina kivilajeina ovat migmatiittiset gneissi t ja ki i llel i uskeet, j oi ta pegmatiittijuonet leikkaavat. Alueella esiintyy lisäksikvartsimaasälpäliuskeita, metabasaltteja, amfiboliitteja,
kvartsiitteja ja kalkkikiviä.
Svekofennidiset metasedimentit olivat alun perin pääasiassa grauvakkoja ja epäpuhtaita arkooseja,jotka metamorfoituivat saviliuskeiksi , kiilleli uskeiksi j a gnei ssei ks i sekä kvarts i maasäl päli uskeiksi . Muodostuman alimmaisena osana ovat vulkaan i s-sed i men ttiset biotiitti -plagioklaas igneissi t
sekä niihin liittyvät leptiitit. Niiden päälle ovat
kerrostuneet bioti itti -plagioklaasigneissit, kvart12
siitit, kiilleliuskeet jne. (Saksela 1935, Laitakari
1942). Paikoin tavataan sedimentaation aikaisia
primaarirakenteita, mutta usein kivet ovat
suhteellisen voimakkaasti metamorfoituneita ja
deformoituneita gneissejä. Etelä-Pohjanmaan
alueella olevien svekofennidisten liuskeiden
metamorfoosiaste kohoaa siirryttäessä amfiboliittifasieksenkeskiosasta granul i ittifasieksen alaosaan
(Mäkitie & Lahti 1991).
Etelä-Pohjanmaan jalo- ja korumineraaleista
suurin osa liittyy pegmatiitteihin , jotka toisinaan
kulkevat liuskeisuuden suuntaan toisinaan taas
leikkaavat vallitsevaa kivilajien suuntautuneisuutta. Pegmatiitilla tarkoitetaan karkearakeista,
yleensä koostumukseltaan graniittista kivilajia,
joka voi esiintyä juonina, linsseinä tai pahkuina
kallioperässä yleensä graniittisten syväkiviesiintymien läheisyydessä. Pegmatiitit edustavat viimeisiä, vesipitoisiajäännössuliaja sisältävät usein
erilaisia harvinaisia mineraaleja . Tutkimusalueen
pegmatiitit esiintyvät liuskemllodostumissa tai
granodioriittisissaja k vartsidioriittisissa kivilajeissa. Useimmat suurista pegmatiiteista ovat kontaktissa grano- tai kvartsidioriittiin ja kiilleliuskeeseen. Pegmatiittien koko ja muoto vaihtelevat suuresti. Yleisimpiä tyyppejä ovat linssit
ja vaaka- sekä pystyasentoiset juonet. Pegmatiittiesiintymät voivat oUa myös täysin säännöttömän muotoisia. Eteläpohjalaiset pegmatiittijllonet ovat usein vyöhykkeisiä. Sivukiveä vastaan
oleva rajavyöhyke on hienorakeinen ja raekoko
kasvaa kohti jllonen keskiosia (Haapala 1966).
Muita alueella esiintyviä kivilajeja ovat metavul
kaniitit ja amfiboliitit, jotka ovat koostumukseltaan ahm perin mafisia laavoja ja pyroklastisia
kiviä.Tyypillistä alueen kallioperälle on kalkkikivienja kvartsiittien vähäisyys. Etelä-Pohjanmaan
poikki kulkee itä-Iänsisuuntainen, muutamia
kymmeniä kilometrejä pitkä kvartsikivi-amfiboliitti- jakso, jonka leveys vaihtelee 200:sta 800
metriin (Kokko 1983). Tätä amfiboliitti-metaserttijaksoa ympäröi joka pllolella kiillegneissi.
Serti l1 ä tarkoitetaan kovaa , eri ty isen ti i vistä,
himmeää tai lasimaista, pieni- tai piilokiteistä
kvartsikiveä, joka on saostllnllt piihapporikkaista
liuoksista vulkaanisen toiminnan yhteydessä (Bates
et al. 1987). Alueen metasertit ovat yleensä
väriltään harmahtavia, sinertäviä tai kellertäviä.
Etelä-Pohjanmaalla koru- ja koristekivilajeiksi
soveltllvat ainakin jaspis, kärnäiitti, pallokivi,
G eo log ia ll tutkimu skes ku s, Opa s 40
Etel ä- Pohja llm aan jal o- , ko ru - j a ko ri steki vet
porfyyri ja unakiitti. Tutkimusalueella on jaspista
löydetty ainoastaan irtokivinä. ] aspis ,joka on sertin
muunnos , on kova , erityisen tiivis, himmeä tai
lasimainen, pieni- tai piilokiteinen kivilaji, joka
sisältää pääosin hyvin hienorakeista, kiteistä
kvartsia . Jaspikset esiintyvät usein rautamuodostumien yhteydessä ja niiden eri värisävyt
aiheutuvat eri rautayhdisteistä. Luonteenomaisin
väri on punainen, mutta lisäksi jaspis voi esiintyä
vihreänä, harmaansinisenä, ruskeana ja mustana.
Alueen harvinaisuus on Lappajärvellä meteoriitin törmäyksen yhteydessä syntynyt kraateri ,
jossa esiintyy impaktilaavaa , kärnäiittiä. Se on
saanut nimensä Lappajärven Kärnänsaaren
mukaan. Kärnäiitti on kivi , jonka lasisessa perusmassassa on runsaasti kulmikkaita kivilajisulkeumia . Meteoriitin törmäyksessä syntynyt
korkea paine ja lämpötila sekä shokkiaallot
aiheuttivat shokkimetamorfisia muutoksia
mineraaleihin ja kivilajeihin . Lappajärven
kraaterissa ovat tärkeimmät todisteet meteoriitin
törmäyksestä eräät erityisen korkean paineen ja
lämpötilan olosuhteissa syntyneet mineraalit
(Lehtinen 1976).
Suomesta on löytynyt useista kymmenistä
kohteista pallokiveäjoko lohkareina tai kalliosta.
Palloki vet koostu vat kehärakenteisista palloistaj a
ni iden välisestä tasarakeisesta kiviaineksesta.
Synnyltään pallokivet voivat olla magmaattisia tai
metamorfisia kiviä tai seoskiviä migmatiitteja
(Leveson 1966). Etelä-Pohjanmaan maakuntaliiton
alueelta pallokivilohkareita on tavattu kolmen
kunnan alueelta.
Tutkimusalueella esiintyy koru- ja koristekivilajeiksi soveltuvia porfyyrejä irtokivinä. Porfyyriksi nimitetään koostumukseltaan hapanta
magmakiveä, joka sisältää hajarakeita hieno rakeisessa perusmassassa.
Unakiittia esiintyy Suomessa yleisesti. Se on
yleensä graniittinen tai lähes syeniittinen kivilaji,
joka koostuu pääasiassa epidootista, punaisesta
kalimaasälvästä ja kvartsista. Kuviointi ja mineraalien määräsuhteet sekä sekä näiden mukaan
väri vaihtelevat (Bates et a1. 1987). Etelä-Pohjanmaalla esiintyvät unakiitit ovat usein porfyyrisiä,
ja niiden hajarakeina on maasälpää.
Tutkimusalueella on juonina ja raontäytteinä
kvartsia ja epidoottia granodioriittisessa kiillegneississä. Kvartsi ja epidootti ovat kiteytyneet
metamorfisista liuoksista. Hematiittipigmentti on
usein värjännyt omamuotoiset kvartsikiteet
punertavan ruskeiksi. Myös useita kvartsimuunnoksia tavataan.
2 TUTKIMUSALUEEN JALO-, KORU- JA KORISTEMINERAALIT SEKÄ KORU- JA
KORISTEKIVILAJIT
2.1 Graniitteihin ja pegmatiitteihin liittyvät jalo-, koru- jakoristemineraalit
2.1.1 Alajärvi
Alajärven kirkonkylän itäpuolella, Hoiskon ja
Möksyn välisellä alueella, on laaja, yhtenäinen
pegmatiittigraniittivyöhyke (kohde n:o I kartassa
"Etelä-Pohjanmaan jalo-, koru- ja koristekiviesiintymät"). Vyöhyke rajautuu ympäröivällä
alueella val Iitsevi na esii ntyviin kivilajeihin, kuten
bi oti itti -pI agi ok Iaas i gnei ssiin, porfyro blas ti seen
kiilleliuskeeseenja leptiittiin. Pihlajavuori kohoaa
noi n 30 m ympäristöään korkeammalle j a koostuu
yksinomaan pegmatiittigraniitista, jota on
paljastuneena noin 600 x 400 m:n alueena. Pegmatiittigraniitissa tavataan paikoitellen alle 1 m 1 :n
suuruisia valkoisia kvartsialueita,joiden ympärillä
on kalimaasälpää ja Suomen graniittipegmatiiteissa yleisesti esiintyvää kirjomaasälpää.
Pegmatiittigraniitin raekoko on yleensä alle 5 cm,
mutta kauniin punaisen kirjomaasälvänkiteiden
halkaisija voi olla jopa 30 cm . Kirjomaasälvässä
on sulkeumina granaattia, turmaliinia ja viuhkamaisia kiillekasaumia.
Pihlajanvuoren lounaispuolella oleva Sepänvuoren pegmatiittigraniitti on kooltaan no in
600 x 600 m. Sepänvuoren maasälpä on myös
kalimaasälpää, mutta kirjomaasälpä on väriltään
vaaleampaa punaista. Sepänvuoren ja Pihlajavuoren pegmatiittigraniitti sisältää bioti ittigneissisulkeumia . Tämän sivukivenä esiintyvän biotiittigneissin kontakti graniittiin on terävä. Pegmatiittigraniitti vaihettuu kontaktia lähestyttäessä keskitai hienorakeiseksi graniitiksi . Puhdas kirj 0maasälpä on käyttökelpoista koru- ja koristekivilajikäyttöön , mutta esimerkiksi teollisuusmineraaliesiintymänä esiintymä on vähäinen (Saikkonen 1964).
Pihlajavuoren kirjomaasälvästä on valmistettu
erilaisia koruki viäja koriste-esineitä, mm. pyöreitä
laattamaisia ja ovaalinmuotoisia pyöröhiottuja
rintakoruja (kuva 4). Kirjomaasälvän kaunein
kiillotettu pinta syntyy, kun kiven taulu hiotaan
pienessä kulmassa kvartsikiteiden pituussuuntaan
nähden. Näin saadaan hebrealaisia kirjaimia
13
Geologian tutkimuskesku s, Opas 40
L eelli Vi/pas
Kuva 4. Ala vuden M äki vuoren vaa leaa kirjomaasä lpää hiottun a o ikealla (halkai s ij a 35 mm ). Alajärven Hoi sko n
Pihlajavuore n pun a ista kirjomaasä lp ää raakaki ve nä ja hi o ttun a vasemma lla (hionta Leeni Vilpas , va loku vaaj a
Jari Väätäinen , GTK ).
muistuttava kuviointi näkym ää n parhaiten. Parhaat
hiontatavat kirjomaasälvälle ovat erimuotoiset
taulu- ja pyöröhionnat, jolloin kiven sivusuuntaan
raitainen ja rikkonainen ulkonäkö saadaan kätkettyä. Kirjomaasälpää on helppo työ stääja siihen
saadaan hyvä kiilto .
2.1.2 Alavus
Alavuden lounai sosassa Kuorasjärven itäpuolella sijaitsee Mäkivuoren peg matiittigraniitti (2),
joka on kooltaan 600 x 200 m . Kontaktia
ympäröivään kiilleliuskeeseen ei oie näkyvissä.
Mäkivuoren koilliso sassa kiljomaasälpä on väriltään punertavaa ja muuttuu vähitellen vuoren
lounaispäässä vaaleaksi. Punainen kirjomaasälpä
sisältää runsaasti kiillettä ja turmaliinia, kun taas
vaaleammassa on vähemmän haittamineraaleja.
Mäkivuoren vaalea kalim aas älpäja sitä halkova
savukvartsi tummina koukeroina muodostavat
koristeellisen kuvion . Yaalea kirjomaasälpä soveltuu erinomaisesti koruki veks i, sillä se on
erikoisen näköistä, harvin aise n kaunista ja myös
riittävän kovaa ja raekooltaan sopivaa. Vaaleasta
kirjomaasälvästä on hiottu pyöreitä, laattam aisia,
halkaisijaltaan noin 3,5 se ntti siä tauluhiontaisia
rintakoruja ja pyöröhiontai sia ovaalinmuotoisia
koruja (kuva 4) . Kirjomaa sälvän kaunis raken ne
näkyy parhaiten suurilla ta sais illa pinnoilla, joten
koruina kirjomaasälpä so pii parhaiten rintakoruihin , riipuksiin sekä käyttö- ja taide-esineisiin .
14
Mäkivuorella on paikoitellen myös raltalsta
savukvartsia pieninä osueina, joiden halkaisija on
noin 15 cm . Tässä läpikuultavassa, ruskeassa
kvartsissa fluidisulkeumien aiheuttamat valkoiset
ra idat leikkaavat toisiaan . Kvartsin raitaisuus ja
hyvä kiilto tulevat parhaiten esiin pyöröhiotuissa,
kookkaissa koruki vissä .
Pollarin kylän hylätty maasälpälouhos (3) Alavuden kaakkoisosas sa on mineraaleiltaan tavanomainen. Se on hyvin karkearakeista pegmatiittia,
jonka sivukivenä on kiillegneissi. Korumineraaliksi soveltuvaa valkoista läpinäkymätöntä lumikvartsia kalliossa on yhteensä noin 30 m2 :n alueella. K vartsijuonessa on lumikvartsipahkuja kolme ,
ja niiden koot ovat noin 3 x 2 m . Lumikvartsiosueiden kanssa vuorottelevat vaalean punertavat
mikrokliinikiteet, jotka ovat halkaisijaltaan noin
20 cm. Pegmatiitissa on hyvin vähän kiillettä, joka
haittaisi korumineraalien hiomista ehjäpintaisiksi
korukiviksi . Lumikvartsi on korumineraali, joka
on parhaimmillaan pyöröhiontaisena.
2.1.3 Isokyrö
Isonkyrön pohjoi sosassa Palhojaisten Hietakankaalla on porfyyri sessä granodioriitissa pegmatiittijuonia, joissa esiintyy topaasikiteitä (4).
Pegmatiittijuonia on kolme kappaletta, kaksi Hietakankaalla ja yksi Hykkyrimäen pohjoispuolella.
Toistaiseksi juonet ovat vain mineralogisesti
kiinnostavia ja niiden leveys vaihtelee yhdestä
Geo log ian tutkimu skes ku s, Opas 40
Ete lä-Pohj a nmaan jal o-, ko ru- j a kori steki vet
kahteen metriin. Sinapinkeltaiset, läpinäkymättömät topaasikiteet eivät oIe kovin kauniita , mutta
pyöröhiontaisena ja koristeelliseen, esimerkiksi
pronssiseen kehykseen istutettuna tämäkin mineraa li voisi näyttää viehättävältä.
2.1.4 Jurva
Jurvan eteläosassa Rauhakankaan pohjoispuolella on amfiboliitissa pegmatiittijuoni, jossa
esiintyy hieman violettiin vivahtavaa, valkoista
kvartsia (5) . Maapeitteiden alta näkyvä, jäljellä
oleva ehjä alue on kooltaan noin 1 m x 0,30 m .
Tämä osittain räjäytetty kvartsiosue on paikoin
raitaista. Pegmatiittijuonen kvartsissa on sulkeumina turmaliinikiteitä, joiden halkaisija on no in
3,5 cm. Tämä jurvalainen violettiin vivahtava
valkoinen kvartsi sopii hiottavaksi pyöröhiontaan.
Jurvan Parkkaharjussa on kalliossa vaaleaa,
hienorakeista kirjomaasälpää (6, Martti Nori, näyte
ja henkilökohtainen tiedonanto 1985) .
2.1.5 Kuortane
Kuortaneen merkittävin jalo-, koru- ja koristemineraali-esiintymä on Kaatialan pegmatiittiouhos
(7). Pegmatiittiesi intymä on hyvin loiva-asentoinen
juoni tai linssi (kaade noin 15 °NE) , joka leikkasi
lähes kohti suoraan sivukivenä olevaa granodioriitin liu skeisuutta ja lineaatiota. Neuvosen
(1960) ja Niemisen (1978) mukaan pegmatiitti on
vyöhykkeellinen kompleksipegmatiitti , joka
sisältää raekoonja mineraalikoostumuksen perusteella jaotellut raja- , väli-, sydän- ja seinämävyöhykkeet.
Kuortaneen Kaatialan pegmatiitista louhittiin
kvartsia jo viime vuosisadan lopulla. Louhinta
käynnistettiin uudelleen toisen maailmansodan
aikana 1942, ja se päättyi vuonna 1968 (Nieminen
1978). Nykyisin valtava louhosmonttu 010 x 100 m)
on veden täyttämä. Alueen maisemaa hallitsevat
kymmenmetriset jätekasat, joista saattaa löytyä
pegmatiitissa esi intyneitä harvinaisia mineraalej a.
Kaatialan pegmatiittista on runsaasti geologista
kirjallisuutta . Ensimmäisetmaininnat geologisessa
kirjallisuudessa ovatjo viime vuosisadalta (Holmberg 1858). Kaatialan pegmatiitti oli myös Laitakarin (1914) laudaturtyön aiheena. Volbort
(1952) esittelee raportissaan myös Kaatialan ja
Vilppulan pegmatiitteja. Haapala taas (1966) käsittelee väitöskirjassaan mm. Peräseinäjoen, Haapaluoman , Alavuden Hunnakon ja Kuortaneen
Kaatialan pegmatiitteja . Nieminen puolestaan
(1978) tutki julkaisussaan Kaatialan pegmatiitin
geokemiaa. Lisäksi Erämetsä et a1. (1973) ovat
kuvanneet Kaatialan jaloberylliä.
Kaatialan pegmatiitin rajavyöhykkeessä kalimaasäl pä -kvartsi -plagioklaasi -muskovii tti -biotii t-
ti-turmaliini-pegmatiitti sisälsi myös mustaa kolumbiittiaja väritöntä berylliä. Pegmatiittijuonen
keskiosa (ns. välivyöhyke) koostui useita metrejä
pitkistä pertiittisistä mikrokliinikiteistä. Mustat
turmaliinikiteet, joita esiintyy yhä louhoksen
seinämissä, olivat myös kooltaan suuria, jopa
useamman metrin pituisia . Pegmatiitissa oli seinämä- ja välivyöhykkeen rajalla useita sydänvyöhykkeitä,jotka koostui vat pääasiassa kvartsista oLäpinäkyvät, täysin omamuotoiset, jopa 20 cm
pitkät savukvartsikiteet ovat käyneet harvinaisiksi
ja koristavat jo harrastelijoiden kokoelmia . Kaatialan savukvartsi ja siitä kuumentamalla tehty
sitriini on ollut hyvin kaunista viistehiottuna (kuva
8). Kuortaneen Kaatialasta löytyy vieläkin sekä
kiintokalliosta että irtokivinäjätekasoista vieläkin
erilaisia kvartseja : näitä ovat ametisti, ametistikvartsi , lumikvartsi, raitakvartsi, ruusukvartsi ,
savukvartsi, vuorikide sekä sitriini. Pegmatiitin
välivyöhykkeen alla oli Na-Li-syrjäytysmuodostumia, joissa oli albiittia (osa cleavelandiittia),
kvartsia, muskoviittia, värillisiä turmaliineja,
berylliä, kolumbiittia, hieman lepidoliittia,
läpinäkyvää sinistä apatiittia, topaasia ja
eukryptiittiä (Haapala 1966). Pegmatiitin kaolin isoituneista onkaloista ja raoista on löydetty kauniita läpinäkyviä vihreitä turmaliinikiteitä ja
läpinäkyvää hunajanväristä berylliä (Erämetsä et
al. 1973) . Nykyään harvinaisiksi käyneet vihreät
turmaliinikiteet olivat usein läpinäkyviä, viirukkeisia ja enintään noin 3-4 cm pitkiä. Viistehiontaan soveltuvat punaiset turmaliinikiteet ovat
hyvin harvinaisia. Satunnaisesti voi vielä löytää
omamuotoisia, kuutiollisia,jalokiviksi soveltuvia,
todennäköisesti spessartiinia olevia granaattikiteitä (kuva 5). Muista Kaatialan pegmatiitista
löytyneistä mineraaleista on lepidoliittikiillettä
käytetty korukiveksi. Lisäksi pegmatiitista on
löytynyt apatiittia, cleavelandi i ttia, arseenikiisua,
löllingiittiä, topaasia, spodumeenia, amblygoniittimontebrasiittia, Li- ja Mn-Fe-fosfaatteja sekä
kas siteriittia (Haapala 1966) .
Kuortaneen Kaatialan pegmatiitissa on useita
eri koru- jajalomineraaleja. Teollisuusmineraalina
y leisemminkäytettyyn Nb-Ta-mineraaliin, kolumbiittiin, tulee pyöröhiottuna sille ominainen kaunis,
metallinhohtoinen kiilto (kuva 5) . Viistehiontaan
sopivaa väritöntä, läpinäkyvääjaloberylliä saattaa
vielä nykyään löytää Kaatialan louhintajätekasoista samean, vaaleanvihertävän beryllikiteen
sisältä. Värittömässä beryllissä rauta, kromi ja
mangaania on vähemmän kuin esimerkiksi
kultaberyllissä. Värittömän beryllin cesiumpitoisuus taas on melko suuri , mikä nostaa
jalomineraalin taitekerrointa (Erämetsä et al.
1973) . Berylli on hauras mineraali, ja siksi se
saattaa helposti murtua esimerkiksi iskusta .
15
Geologian tutkimuske skus , Opa s 40
Leeni Vi/pas
BerylliIJe suositeltava hionta on ns. porrashionta
eli smaragdihionta. Hionta on muodoltaan
kahdeksankulmio,jolloin he lposti murtuvia neliön
kulmia ei oie.
Viistehiontaan sopivat läp inäkyvät tumman-
vihreätja punaiset turmaliinikiteet ovatjo käyneet
harvinaisiksi (kuva 6). Kuortaneen Kaatialasta
löytyvät erilaiset kvartsit soveltuvat sekä pyöröettä viistehiontaisiksi sen mukaan kuinka paljon
sulkeumia ne sisältävät (kuvat 7 ja 8).
Kuva 5. Kuortan ee n Kaatial a n vi istehioltu spessartiini ja spessartii ni -k ide (halkai s ija 4 ,4 mm) sekä mu staa kolumbiittia
(hionnat Tauno Parone n, valokuvaaja Jari Väätäinen , GTK).
Kuva 6. lalokiviä Kuortaneen Kaatialasta: vihreä turmaliini kiteenä ja hiottuna , punainen turm aliini hioltuna
(halkaisija 5 mm ) ja värilön berylli hiottunaja murtokappaleena (hionnat Tauno Paronen , valokuvaaja Jari Vääläinen ,
GTK).
16
Geologian tutkimu ske sk us , Opas 40
Etelä- Pohjanmaan jalo-, koru- ja koristekivet
2.1.6 Lapua
Lapuan keskustan pohjoispuolella on Takaluoman Soromäen topaasipitoinen pegmatiittijuoni
(8), jonka sivukivenä on kiiIlegneissi. Maapeitteiden alta paljastetun pegmatiittijuonen leveys on
9,1 m. Tutkimusojassa on paljaste ttu myös 18 m:n
matkalta apliittigraniittia, jonka karkearakeisissa
osueissa on topaasia. Omamuotoisia, läpinäkymättömiä, sinapinkeltaisia topaasikiteitä on rykelminä peg matiittijuonen kvartsiosueissa. Topaasi kiteille on tyypillistä voimakas juovaisuus kiteen
pituu ss uunnassa. Esiintymän kiteet eivät oIe kovin
kauniita,joten topaasiesii ntymä on vain mineralogisesti mielenkiintoinen . Tämä pegmatiittijuoni
mui stuttaa suuresti Isonkyrön Palhojaisten topaasipegmatiitteja. Detaljikartoitukse njälkeen (Vilpas
1989a) pegmatiittijuonta on räjäytetty ja lähes
kaikki topaasikiteet on kuljetettu pois.
Lapuan topaaseista on hiottu pieniä, halkaisijaltaan noin I cm olevia pyöröhiontaisia nappeja.
Topaasin hionnassa on huomioitava, että se lohkeaa
helposti asematason suunna ssa eli kohtisuoraan
kiteen pituussuuntaan nähden. Topaasi on myös
herkkä hajoamaan iskusta.
2.1.7 Lehtimäki
Ahvenlammen kaakkoispuolelta Halmessaaren
länismäestä on tavattu apliittigraniitissa hieman
sinertävää, korumineraaliksi soveltuvaa lumikvartsia (9) . Näkyvä kvartsialue on kooltaan noin 1 m 2 •
Kvartsijuoni jatkuu maapeitteen alle, mutta paljastuu paikoitellen pintaan. Kvartsi on ehjää, läpi-
näkymätöntäja homogeenista. Lehtimäen kvartsi
soveltuu pyöröhiontaan.
2.1.8 Nurmo
Nurmon Varvunvuoren pegmatiittijuoni CI 0)
löytyi ensimmäisen kerran kesällä 1962 ja uudelleen
1983 Seinäjoen alueen tinapegmatiittitutkimuksissa.
Tämä pegmatiittijuoni on hieman vyöhykkeinen
ja siinä tavataan ruusukvartsin lisäksi valkoista
kvartsia, kalimaasälpää, plagioklaasia, muskovi ittia, turmaliiniaja granaattia. Paikoitellen melko
karkearakeisen pegmatiittijuonen sivukivenä on
kiillegneissi. Lisäksi juonessa on kiillegneissiä
sulkeumina. Kesän 1985 detaljikartoituksessa
pegmatiittijuonta paljastettiin maapeitteiden alta
noin 20 x 25 m:n alue (Vilpas 1989b). Pegmatiittijuonessa esiintyi kaksi ruusukvartsilinssiä, jotka
olivat kooltaan 9 m 2 ja 4 m 2 . Ruusukvartsin
osittainen valkoraitaisuus johtuu fluidisulkeumatasoista. Varvunvuoren ruusukvartsissa , kuten
monien tutkimusten mukaan muissakin eteläpohjalaisissa kvartsinäytteissä, on Iisäksi sulkeumina rutiilineulasia. Vaaleanpunaisen ruusukvartsin väri voi johtua eri tekijöistä, mm . litiumista,
mangaanista, raudasta tai titaanista (Webster 1983).
Varvunvuorelta löytyy materiaalia pieniin, pyöröhiontaisiin korukiviin tai esineisiin (kuva 9) .
Esiintymän räjäyttäminen on haurastuttanut ruusukvartsia yhä enemmän,ja tämä korumineraali saattaa lohjeta hiottaessa. Ruusukvartsia säilytettäessä
ja käsiteltäessä on hyvä muistaa, että valo ja lämpö
vaikuttavat sen väriin. Voimakkaassa auringon-
Kuva 7. Kuort aneen Kaatialassa esiintyviä kvanseja. Vasemmalta ylhäältä: ametisti, raitakvartsi, sav ukv art s i ja
ruusukvartsi (ha lk aisija 17 mm , hionnat Tauno Paronen , va lokuvaaja Jari Väätäinen, GTK).
17
Geologian IUlkimuskeskus , Opas 40
Leeni Vi/pas
valossa ruusukvartsin väri pyrkii vaalenemaan,
kuumuude ssa se heikkenee, ja 575°C:n lämpötilassa se häviää kokonaan (Kultasepän tieto ja
taito 1968).
Nurmon keskiosassa sijaitsevan Pentinvuoren
pegmatiitissa (11) esiintyy tavallisten pegmatiittimineraalien lisäksi hieman berylliä (Virk-
kunen 1963) . Pegmatiitin sivuki venä on kiillegneissi. Pegmatiittia louhittiin 1950-1uvun lopulla, ja louhinnasta on nykyisin jäljellä 4 louhosmonttua,joista suurin on vedentäyttämä, kooltaan
noin 15 x 10 x 2,5 m. Jätekasoista löytyy edelleen
kauniin valkeaa massamaista kvartsia, jossa
hionnan jälkeen näkyy hohde ns. kissansilmä-
Kuva 8. Kuortaneen Kaalialan savukvarlsisla lämpökäsille lyn seurauksena syntynyt sitriini (ha lkai sija 46 mm , hionla
Tauno Paronen , va lokuvaaja Jari Vääläinen , GTK).
Kuv a 9. Nurmon Varvunvuoren ruusukvartsia murtokappaleena ja pyöröhiolluna (halkaisija 16 mm, hionla Leeni
Vilpas, valokuvaaja Jari Väätäinen, GTK).
18
Geologian tutkimu skesk us, Opas 40
Ete lä-Pohjanmaan jalo-, koru- ja kori steki ve t
ilmiö . Ilmiö johtuu siitä, että valo heijastuu
kvartsissa olevista, ohuthietutkimuksissa tunnistetuista, rutiilineulasia olevista sulkeumista. Jos
sulkeumat ovat yhdensuuntaisia pyöröhiontaisen
mineraalin pohjan kanssa, liikkuu valojuova kiveä
käänneltäessä poikittain pyöröhiontaisen mineraalin pintaan nähden. Pentinvuorella on myös
melko karkearakeista, punertavaa kirjomaasälpää
koru- ja koristemineraalikäyttöön sekä hyvälaatu ista viistehiontaan sopivaa savukvartsia.
Mainittakoon li säksi, että eteläpohjalaiset kiviharrastajat ovat onnistuneesti hioneet Nurmon länsiosasta Iso nevan ympäristöstä läheltä Seinäjoen
ja Nurmon rajaa löytyvää antimonipirotteista
kvartsia. Kvartsissaolevaantimoni kestäähionnan
ja kiillottuu norm aali sti (Turkka 1994) .
2.1.9 Peräseinäjoki
Peräseinäjoen tunnetuin jalo- ja korumineraaliesiintymä on Haapaluoman kompleksipegmatiitti ( 12), josta on lohittu maasälpää jo vuodesta
1961 e nsi n Oy Lohja Ab:n ja myöhemmin Oy
Partek Ab:n toime sta. Haapaluomasta on löytynyt
tavalli sten pegmatiittimineraalien lisäksi useita eri
koru- ja jalomineraaleja, kuten kunziittia, mOl'ganiittia, eriväristä turmaliinia, apatiittia, granaattia,
kassiteriittiaja zirkonia. Haapaluoman maasälpälouh os sijaitsee Peräse inäjoki-Alavus-maantien
varressa, noin 9 km:n päässä Peräseinäjoen kirkonkylästä . Haapaluoman pegmatiitti koostui
kahde sta itä-län sisuuntaisesta juonesta, joiden
kaade oli 50 - 60 astetta pohjoiseen. Juonet olivat
kooltaan noin 400 X 50 m. Ne leikkasivat terävästi
granodioriittista sivukiveä,ja niistä lähti pienempiä
apofyyseja eli juonia,jotka tunkeutuivat sivukiveen.
Haapaluoman pegmatiitin itäosassa oli sulkeumina
turmalinisoitunutta kiillegneissiä. Pegmatiitissa on
mahdollista erottaa primaarivyöhykkeisyys, syrjäytysrakenteetja raontäytteet. Harvinaisetmineraalit
ovat kiteytyneet raontäytteiden ja syrjäytysmuodostumien synnyn yhteydessä (Haapala 1966) .
Peräseinäjoen Haapaluoman arvokkain jalomineraali on läpinäkyvä, vaaleanvioletti spodumeeni,
kunziitti (kuva 10). Kunziitin värin aiheuttaa mangaani (Lahti & Saikkonen 1986). Harvinai suutena
esiintyy vihertävää, kromin värjäämää spodumeenia, hiddeniittiä. Nämä värillisetspodumeenimuunnokset ovat syntyneet vyöhykkeisten litiumpegmatiittien kiteytymisen loppuvaiheessa. Kunziitti
esiintyy yleensäjuonen keskiosan onkaloissa savimineraalien ympäröimänä. Haapaluoman pegmatiittijuonesta kideontelot kuitenkin puuttuvat ja
kunziitin kanssa esiintyvät mineraalit paljastavat
sen syntyneen rakoihin pääjuonenjälkeen. Kunziitille on tyypillistä, että se lohkeaa helposti kohtisuoraan monokliinisen kiteen prismapintoja vastaan .
Mineraali on voimakkaasti pleokrooinen ; väri vaihtelee vaaleanvioletista värittömään etenkin paksuissa kiteissä .
Yleensä Haapaluoman spodumeeni esiintyy pitkinä, litistyneinä prismoina. Kiteet ovat yleensä väriltään harmaita, vihertäviä tai vaaleanpunertavia ja
pituudeltaan 10 - 30cm,jotkutjopa 60 cm (Haapala
Kuva 10. Peräseinäjoe n Haapaluoman vaa lea nvio lettia spodumee ni a, kun z iittia vii stehi ott uin a j a murtokappalee na
(pyöreän jalokiven halkaisija 5 mm , hionta Seppo I. Lahti , va loku vaaja Jari Väätäinen , GTK).
19
Geologian tutkimuskeskus, Opas 40
Leeni Vi/pas
1966). Haapaluomasta on löytynyt muutama
vaaleanviolettija läpinäkyväjalokiviluokan kunziittikide. Kiviharrastajat ovat hioneet vaaleanvioletista kunziitista noin 1-2 karaattia painavia
viistehiontaisia jalokiviä. Kunziitin työstäminen
on vaikeaa sen lohkeavuuden vuoksi. Hiottaessa
on myös huomioitava mineraalin pleokroismi eli
monivärisyys . lalokiven taulun on oltava kohtisuoraan pituusakselia vastaan, jotta hiottuun jalomineraaliin saataisiin tummin mahdollinen värisävy.
Hiottuun kunziittiin on mahdolli sta saada onnistuneella hionnalla voimakas kiilto . Kunziitti on
hyvin hauras mineraali . Voimakas paineja korkea
lämpötila vahingoittavat kun ziittia. Lämmön vai-
Ku va 11 . Peräseinäjoen Haapaluoman vaa leanpu naista berylliä , morganiitt ia, vii stehiottuna (pyöreänja lokiven halkaisija
6 mm , Ra im o Alosen kokoelmisla , va lokuvaaja Jari Vääläinen , GT K).
Ku va 12. Peräseinäjoen Haapa lu oman punaisla turma liini a kiteenä sekä hi ot tun a (keskimmä isen napin halkaisija 15
mm, Väinö Kotilaisen kokoelmista , va lokuvaaja Jari Vääläinen , GTK).
20
Geo log ia n 11Il k imu s kesku s, Opas 40
Elc lä- Po hj a nm aa n jalo-. ko ru - j a ko ri ste ki ve l
kutuksesta joidenkin kunziittien väri haalistuu .
Peräseinäjoen Haapaluomassa on läpinäkyvää
vaaleanpunaista berylliä eli morganiittia. Vaaleanpunainen beryll i esiintyy Li-pitoisissa raontäytteissä ja korvautumisrakenteissa alle 10 cm:n kokoisina lyhytprismaisina kiteinä. Vaaleanpunaisessa läpinäkymättömässä beryllissä on yleen sä
pieniä punaisia turmaliinikiteitä sulkeumina (Haapala 1966). Jaloberyllissä on muutaman senttimetrin kokoisina, vaaleanpunertavina tai täysin värittöminä aluei na. Hanastajatovat löytäneetmorganiittia
satunnaisesti ja siitä on hiottu noin I - 2 karaatin
kokoisia viistehiontaisiajalokiviä (kuva 11). Berylliä hiottaessa on huomioitava, että sulkeumia sisältävä beryll i on rakenteeltaan hau ras ja paineelle
altista. Morganiitissa esiintyy selvä pleokroismi ,
minkä vuoksi jalokiven taulun tulisi olla kiteen pituusakselin suuntainen. Yleensä heikoimman
väristen morganiittien väriä voidaan parantaa kuumentamalla niitä yli 400 asteessa (Schumann 1989).
Peräseinäjoen Haapaluomassa on mustaa, punaistaja vihreää turmaliinia. Yleisimpänäesiintyy
musta turmaliini eli schorliitti. Se liittyy pegmatiitin
raja-ja seinämävyöhykkeisiin sekä Na-syrjäytymisrakenteisiin. Omamuotoiset kiteet ovat olleetjopa
20 - 30 cm paksuja ja kahdesta kolmeen metriä
pitkiä. Niissä on usein mustan turmaliinin kanssa
samalla tavoin suuntautunutta punaista ja vihreää
turmaliinia yhteenkasvettumina. Näitä värilli siä
turmaliineja löytyy myös pegmatiitin korvautumisja Li-pitoisista vyöhykkeistä. Vihreät turmaliinit
eli verdeliitit ovat muutaman senttimetrin pituisiaja
noin 1 cm:n levyi siä yleensä läpinäkymättömiä,
tummanvihreitä, omamuotoisia, poikkileikkaukseltaan kolmikulmaisia kiteitä. Punaiset turmaliinit
eli rubelliitit ovat väriltään tumman vaaleanpunaisia ja yleensä läpinäkymättömiä . Ne muodostavat usein muutaman millimetrin paksuisina kulkevia useamman senttimetrin laajui sia, vaihtelevan
muotoisia kideviuhkoja. Rubelliittiä löytyy myös
yksittäisinä kiteinä (kuva 12). Peräseinäjoen Haapaluoman moniväriset turmaliinikiteet ovat usein sisältä tummanvihreitäja ulkopuolelta punaisia. Joskus myös monivärisen kiteen ulkokuori on musta,
jolloin keskikerros on punainen, siten että väri keskittyy pääasiassa kulmiin . Poikittain \eikatussa ja
kiillotetussa kiteessä tai levyssä näkyvät turmaliinien
värien vaihtelut parhaiten . Haapaluoman vihreä,
punainenja monivärinen turmaliini sopivat pyöröja tauluhiontaan . Turmaliinikiteet ovat osittain
läpinäkyviä ja niiden hionnassa huomioitava
turmaliinin voimakas pleokrooisuus. Mustat, omamuotoiset , pituus uunnassa uurteiset turmaliinikiteet sen sijaan jauhautuvat ni i tä hiottaessa, joten
niillä on merkitystä ainoastaan kokoelmakivinä.
Peräseinäjoen Haapaluoman albiitin kanssa yhteenkasvettunutta violetinväristä pehmeää kiil lemineraalia , lepidoliittia, on hionut erityisesti
nurmolainen Mauno Aro (Turkka 1994). Lepidoliitista on hiottu mm. pyöröhiontaisia bolia
(Hannila 1991). Lepidoliittia runsaasti sisältävää
pegmatiittia on käytetty taide- ja koriste-esinei-
Kuva 13. Peräse inäjoen Lu o man ky lä n granaatteja kite in ä ja v ii ste hiottuna vase mm a lla (hionta S e ppo 1. Lahti ).
I1m ajoe n Tuomik y län g rana auikide (ha lkai s ija 15 mm ) j a kaks i hi o ttua g ra naaui a o ikea ll a (hionn a t T a un o Pa ro ne n ,
va lo ku vaaj a J ari V ä ätäin e n, GTK ).
21
Geologian tutkimuske sku s, Opas 40
Leelli Vi/pas
den valmistukseen (taiteilija Timo Pyhälä 1992).
Peräseinäjoen Haapaluoman muista koru- koristejajalomineraaleista mainittakoon apatiitti, granaatti
(almandiini ja spessartiini), kassiteriitti, kolumbiitti
ja zirkoni (Haapala 1966, Haapala et a1. 1967).
Haapalu omassa esiintyy myös mineralogisesti
kiinnostavaa eucryptiittiä (Lahti et a1. 1982) .
Peräseinäjoen Luoman kylän pegmatiitista (13)
on löytynyt viistehiontaan soveltuvaa almandiinigranaattia (kuva 13). Granaatti, joka on tummanpunaista almandiinia, esiintyy pegmatiitissa kauniin
omamuotoisina kiteinä. Niiden koko vaihtelee 4 -10
mm:iin. Suurimmat kiteet ovat rikkonaisia, mutta
pienemmistä on voitu hioa jopa 1 - 2 karaatin
viistehiontaisia jalokiviä (Seppo I. Lahti , suullinen tiedonanto 1994).
2.1.10 Seinäjoki
Seinäjoen kaupungin itäosassa Kyrkösvuorella
on karkearakeisessa, punertavassa pegmatiittigraniitissa savukvartsia (14) . Alueen vallitsevana
kivilajina on kiilleliuske . Savukvartsialue on noin
1 m 2 :n kokoinen ja muodoltaan pyöreähkö.
Savukvartsi on läpinäkyvää , kauniin ruskeaa, puhdasta ja viistehiontaan sopivaa.
Kyrkösvuorella on pegmatiittigraniitissa myös
kapeina juonina läpinäkyvää, keltaisen ruskeaa
savukvartsia. Juonten leveys vaihtelee 2 - 10 cm :n
välillä. Lisäksi Seinäjoelta on tavattu useammasta
paikasta berylliä (15 , Virkkunen 1963 , Nurmela
1984) . Toistaiseksi on löydetty omamuotoisia,
läpinäkymättömiä beryllikiteitä, jotka ovat olleet
vihertävän keltaisia ja sameita.
2.1.11 Soini
Tärkeimmät Soinista tavatut korumineraalit ovat
kahdesta pegmatiittijuonesta , jotka sijaitsevat Jokivarren kylän lounaispuolella Vuorenkallion koillispäässä (16). Niissä on tavallisten pegmatiittimineraalien lisäksi turmaliinia, granaattia ja
berylliä sekä kiilteenä ainoastaan muskoviittia .
Sivukivenä on pilsteinen sarvivälkedioriitti .
Toinen pegmatiiteista sijaitsee Jokivarren kylässä, Kuninkaanjoen sillasta no in kilometri etelään, aivan maantien vieressä . Pegmatiittijuonen
paljastettuna oleva osa on noin 5 x 40 m leveä.
Vyöhykkeellisen pegmati ittijuonen kontaktit sivukivenä olevaan pilsteiseen sarvi välkedioriittiin ovat
terävät,ja ne ovat paljastuneena useassa paikassa.
Kivilajien välill ä on ns. kontaktivyöhyke , jonka
dioriitin puoleinen osa on hienorakeisempaa ja
koostuu kohtisuoraan kontaktia vastaan suuntautuneista mikrokliinikiteistä ja kvartsista. Pegmatiittijuoni on lähes pohjois-eteläsuuntainen ja sen
levey s vaihtelee 4 - 6 m:n väl illä. Kontaktivyöhykkeenjälkeen keskustaan päin sijaitsee 0,5 - 2 mm:n
22
vahvuinen seinämävyöhyke, joka erottuu vain
juonen pohjoisosassa. Seinämävyöhyke on sekavaa
pegmatiittia ja koostuu mineraalirakeista, joiden
läpimitta on 4 - 10 cm . Seinämävyöhykkeen ja
peg matiitin keskustan välissä sijaitsee välivyöhyke , johon kuuluu pääasiassa juonen eteläinen osa.
Kivilaji on samanlaista sekavaa pegmatiittia, jossa on lisäksi suuria mikrokliini- ja kirjomaasälpärakeita. Välivyöhykkeen kalimaasälpä on pääosin
hyvin karkearakeista kirjomaasälpää, jonka kuviointi on liian karkeaa soveltuakseen korukivien
hiontaan . Kalimaasälpärakeet ovatjopa 40 - 60 cm
pitkiä, sulkeumista vapaita mikrokliinikiteitä.
Pegmatiittijuonen keskiosassa kulkee repaleinen
ja hajanainen sydänvyöhyke noudattaen juonen
yleistä kulkua. Korumineraaleiksi soveltuvat mm.
samea lumikvartsi , harmaa raitakvartsi ja vaalenpunainen ruusukvartsi, jotka esiintyvät maasälpärakeiden välissä silmäkkeinä tai muodostavat
pegmatiittijuonen repaleisen sydänosan . Suurin
osa kvartsista on lumikvartsia, jota on esiintymän
pohjoisosassa noin 3 m 2 :n kokoinen pahku ja
eteläosassamuutamia erillisiä pahkuja. Pegmatiitissa
runsaana esiintyvä musta turmaliini muodostaajopa
30 cm pitkiä ja useita senttimetrejä leveitä kiteitä.
Lisäksi pegmatiittijuonen pohjoispään apliitissa
tavataan punaista granaattia pieninä, halkaisijaltaan
noin millimetrin suurui ina rakeina. Pegmatiittijuonen kvartsisydämen pohjoisreunalla on kapeassa, kvartsin breksioimassa vyöhykkeessä keltaisia läpinäkymättömiä berylliprismoja. Ne ovat
läpimitaltaan noin 0 ,7 - 1,5 cm (Saikkonen 1964).
Toinen pegmatiittiesiintymä sijaitseenoin 600 m
edellisestä lounaaseen, maantiestä 500 m länteen.
Pegmatiittijuoni on pohjoispäässä leveydeltään 10
- 13 m ja se jatkuu paljastettuna olevan alueen
ulkopuolelle. Tämä vyöhykkeellinen pegmatiitti
leikkaa myös kohtisuora sti ja terävästi dioriitin
pil steisyyttä. Kontaktivyöhyke sivukiveä vastaan
on noin 5 - 10 cm, ja se koostuu pääasiassa
kirjomaasälvästäja kvartsista. Juonen eteläpää on
sekavaa pegmatiittia, jonka päämineraaleina ovat
kirjomaasälpäja kvartsi. Maasälpäkiteiden välissä
on nyrkinkokoisia ja suurempia kasautumia
epäpuhdasta, sameaa kvartsia . Mustaa turmaliinia
esi intyy kideryhminä epätasaisesti, pääasiassajuonen keskivaiheilla, jossa suurin osa turmaliiniprismoi sta on suuntautunut kohtisuoraan juonen
kulkusuuntaa vastaan. Juonen pohjoispäässä on
pallomainen sydänvyöhyke, joka koostuu va lkoi se ta lumikvartsista, joka paikoitellen vaihettuu
harmaaksi raitakvartsiksi tai epäpuhtaaksi ruusukvartsiksi. Pallomaista sydänvyöhykettä rajaa rapautumalla syntynyt matala kynnys. Pahkun kaakkois- ja eteläpuolella sijaitsee epäyhtenäinen välivyöhyke,joka koostULl suurista mikrokliinikiteistä,
joiden välissä on kirjomaasälpää ja kvartsia.
G eo log ia n tutkimu skes ku s, Opa s 40
Ete lä- Po hj a n maa n j a lo-, koru - j a ko ri ste ki vet
Soinin 10kiniemen pegmatiittien kvartsi soveltuu
pyöröhiontaan. Kauniita korukiviä syntyy läpinäkyvästä, harmaasta raitakvartsista, jonka fluidisu Ikeumatasot muodostavat koruki yen valkoiset raidat. Raitakvartsista on hiottu pyöröhiontaisia, ovaalintai pyöreänmuotoisia korukiviä. Myös esiintymän
valkoinen lumikvartsi ja vaaleanpunainen ruusukvartsi soveltuvat pyöröhiontaisiksi korukiviksi.
2.1.12 Teuva
Teuvan kirkonkylän luoteispuolella Horonkylän
tien vieressä Paskoonharjulla on kiiIIegneissis sä
pegmatiittijuoni, jossa on tavallisten pegmatiittimineraalien lisäksi kuukivimäistä oranssinruskeaa
mikrokliinia, mustaa turmaliiniaja sinistä dumortieriittia (17). Pegmatiittijuonta ympäröivä maasto
on harjumuodostuma, ja paljastuma on hyvin matala. Pegmatiittia peittää suureksi osaksi vaikeasti
poistettava sora- ja hiekkakerros, joten maapeitteiden vuoksi on vaikea päätellä pegmatiittijuonen
kokoa. Teuvan karttalehden alueella on useita
muitakin itä-länsi suuntaisia pegmatiittijuonia,
joten alue vaatisi lisätutkimuksia.
Pegmatiitissa esiintyvien läpikuultavien, oranssinruskeiden mikrokliinikiteiden halkaisija on
suurimmillaan noin 5 cm. Mikrokliinissa näkyvät
mikroskooppitutkimuksessa albiittisuotautumat,
jotka aiheuttavat korukivessä näkyvän , kullanruskean hohdon, adularisoinnin eli schiller-ilmiön.
Tämä hohtava valojuova näkyy parhaiten pyöröhiotussa koruki vessä (ku va 14). Koruki veä liiku teltaessa valojuova liikkuu kiven poikki. I1miö johtuu
useista lähekkäisistä mikrokliinin ja albiitin välisistä rajapinnoista, joista valo toistuvasti heijastuu. Teuvan Paskoonharjun pegmatiitissaon runsaasti
mustaa turmaliinia. Tämä esiintyy säteittäisinä
kasautuminaja muodostaa omamuotoisia kiteitä,jotka
ovat suurimmillaan noin 5 cm x 1,5 cm. Teuvalainen
turmaliini poikkeaa muista eteläpohjalaisista turmaliineista siinä, että se kestää murentumatta sahaamista
ja hiomista. Siitä voi hioa mm . erimuotoisia ja kokoisia mustia pyöröhiontaisia koruki viä.
Pegmatiitissa esiintyvät dumortieriittikiteet
muodostavat ohuita kiemurtelevia raitoja ja ovat
osittain omamuotoisia. Tähän mennessä löydetyt
kiteet ovat kooltaan vähäisiä, vain muutamia millimetrejäpitkiä. Tärkeimmät korukivimineraalit pegmatiitissa ovat oranssinruskea kalimaasälpää ja
musta turmaliini.
Paskoonharjun pegmatiitista no in 5 km kaakkoon, Teuvan kirkonkylän pohjoispuolella sijaitsee
Luomanperän pegmatiitti (18). Siitä on paljastuneena ojanpohjalla vain muutaman neliömetrin
kokoinen alue. Pegmatiitti on samantyyppinen kuin
Paskoonharjun pegmatiitti. Mikrokliini on tässäkin
pegmatiitissa läpikuultavaa, kuukivimäistä ja
väriltään oranssinruskeaa. Pegmatiitissa esiintyy
sinistä dumortieriittia muutaman millimetrin
mittaisina kiteinä. Kauniin värinsä ja kovuutensa
puolesta dumortieriitti soveltuisi pyöröhiontaan,
mikäli kidekasaumat olisivat tarpeeksi kookkaita.
Todennäköisesti Luomanperä - Paskoonharjualueella esiintyy muitakin mineralogisesti kiinnostavia pegmatiitteja, jotka sisältävät kuukivimäistä maasälpää ja dumortieriittia.
Kuva 14. T e uvan Pa skoonharjun kuuki vimaasälpä (pituu ss uunn an halkai s ij a 24 mm. hionta Pe ntti La uril a. T e uva ,
va loku vaaj a Jari Väätäinen , GTK ).
23
Geolog ian lllikimuske sklls , Op as 40
Lee l1i Vi/pas
2.2. Metamorfisiin kivilajeihin liittyvät jalo-, koru- ja koristemineraalit
2.2.1 IImajoki
Umajoen itäosassa Tuomikyl ässä on korukivien
hiontaan soveltuvaa tllmm a npunai sta granaattia
kiillegneississä (19) . GTK:n mikroanalysaattorilaboratoriossa määritettiin o hllthieestä granaatti
almandiiniksi. Esiintymän omamuotoistengranaattien raekoko vaihtelee 0 ,5 - 3 c m :n välillä. Ilmajoen granaattikiteissä on my ös pieniä ehjiä osueita,
mutta pääosin kiteet ovat rikkonaisiaja sisältävät
sulkeumina kvartsia. Täh än saakka löydetty esiintymä on pieni , ja gran aatteja on vaikea irrottaa
kalliosta ehjänä. Ilmajoen gra naatei sta on hiottu
pieniä, viistehiontaisia ja pyörö hiontaisia korukiviä. Ehjä ja omamuotoinen g ranaattikide käy
korusta ilman hiomistakin (kuva 13).
Ilmajoen eteläosassa Lev otto manmäellä (20) ja
Ko skenkorvan Santavuorella (2 1) on kordieriittia
kiilleg nei ss issä. Tummansininen.lähes musta , hieman läpikuultavakordieriitti esi intyy massa mai sina
osueina , joiden halkai s ija o n noin 8 cm. (Seppo I.
Lahti , he nkilökohtainen tiedonanto 1985 .) Esiintymistä löytyy ehjiä kohtia pieniin pyörö- ja
viistehiontaisiin koruihin . Usein kordieriitin hionnassa on huomioitava jalomineraalin voimakas
trikroismi hiomalla tummansävyi se tjalokivet mataliksi tai hiomalla viistehiotun jalokiven taulu
kohti suoraan sitä suuntaa, jossa haluttu värisävy
näkyy. I1majoen kordieri i ti t ovat väriltään tum mansinisiä myös matalin a jalokivinä.
2.2.2 Laihia
Laihian kaakkoisosassa , Konnonperän eteläpuolella Pahanevalla on pyroksmangiittia kvartsirikkaas sa metasedimentis sä (22) . Ylistaron , Vittin g in ja Lapuan rauta-man gaa nimineralisaatioon
li ittyvä metaserttijakso jatku u Laihian alueeJla.
Nämä kvartsirikkaat metasedime ntit rajautuv at
pohjoisessa amfiboliitti inja etelässä ki illegneissi in.
Pahanevan paljastuman koko on noin 15 x 15 m.
Ruskeanpunainen pyroks mang i itti vuorottelee valkoisten kvartsiraitojen kanssa. Pyroksmangiittia
on tähän mennessä löytyneess ä esiintymässä melko vähän. Laihialaisesta pyroks mangiiti sta on hiottu pyöröhiontaisia korukiviä . Pyroksmangiitti on
helppo työstää. Hionnassa on huomioitava tämän
trikliini se n korumineraalin etevä, lähes maasälpämäinen lohkeavuu s.
2.2.3 Lapua
Lapuan Simpsiönvuoren ympäristöstä tavataan
useasta eri paikasta rodoniittia , pyroksmangiittia,
paikoitellen spessartiini-granaattiajajoskus rodokrosiittia. Nämä korumineraalit esiintyvät yleensä
mangaanipitoisten rautamalmien yhteydessä. Lapuan esiintymät liittyvät Yli staron Vittingistä Lai24
hian PahanevaJle kulkevaan metaserttijakson rauta-mangaanimineral isaatioon. Paljastumia peittää
use in musta, mangaanin hapettumi ses ta aiheutunut kuori, joten korumineraalien todeJlista määrää on vaikea arvioida. Simpsiönvuoren rinteellä ,
lähellä vanhaa ampumakoppia, ja vuoren laella
kiviaineslouhoksessa on kalliossa rodoniittia ja
pyrok s mangiittia (23). Korumineraalit esiintyvät
vaaleanpunaisina ja tummanpunaisina, noin lO
cm - I m leveinä pahkuinajajuonina, paikoitellen
paksujen maapeitteiden alla.
Simpsiönvuoren eteläosassa on pieni rodoniittija pyroksmangiitties iintymä (24) . Alue on maapeitteistä lähes paljas ja sen koko on noin 50 x 30
m . Alueella on musta mangaaninhapettumiskerros ,
joten korumineraalien määrän selvittäminen vaatisi tarkempia tutkimuk s ia.
Rankamäen rodoniittiesiintymä (25) Lapuan
eteläosassa on hyvin sa manlainen kuin edellinen.
Alue,jolla esiintyy pyroksmangiitti- ja rodoniittira itoja, on kooltaan noin 200 x 50 m. Korumineraaleina ovat rodoniitti , pyroks mangiitti ja spessarti i ni-granaatti .
Lapuan keskusta n kaakkoispuolella olevaan
Kivimäen rodoniittiesiintymään liittyvät myös pyrok smangiittija spessartiini-granaatti (26). Hiekkamontun pohjoisreunalle s ijoittuvan paljastuman
koko on noin 20 x 10m . Kallioon räjäytetyn
montun seinämässä on rodoniittijuoni , jokajatkuu
maapeitteiden alle. Rodoniittijuonen halk aisija on
noin 50 cm. Maasälpämäisesti lohkeava pyroksmangiitti esiintyy noin 10 cm:n osittain omamllotoi s ina kiteinä. Se on väriltään ruskeampaa kuin
vaaleanpunainen rodoniitti. Oranssinruskeat, täysin omamuotoiset granaatit ovat kooltaan noin 0 ,5
- 2 ,5 cm. Mikroanalysaa ttorilla spessartiiniksi määri tettyjen granaattien y leisimmät kidemuodot ovat
rombidodekaedrija ikositetraedri. Osaesiintymän
kiteistä on läpinäkyviä. Alueella on myöhemmin
suoritettu räjäytyksiä , ja lähes kai kki spessarti i nigranaatit on viety poi s (Matti Hannila, henkilökohtainen tiedonanto 1985 ).
Lapualta, kuten Laihialtaja Ylistarosta, on tavattu korumineraaliksi soveltllvaa rodoniittia . Rodoniiti sta on helppo työ stää pyöröhiottujen korujen
li säksi käyttö- ja taide-e sineitä. Pehmeydestään
huolimatta rodoniittiin saadaan hiottua hyvä kiilto . Rodoniittiesiintymien rllnsaslukuisuus takaa
materiaalin riittävyyden laajempaankin kivenhionta toimintaan. Pyroks mangiitin hionnas sa on huomioitavakorumineraalin erittäin etevä lohkeavuus .
Muuten ominaislludet ovat rodoniitin kaltaiset.
Lapllan spessartiini-granaateista voi löytyä läpinäkyvää, melko puhdasta materiaalia viistehiontaiiksi jalokiviksi.
Geologian tutkil11uskcskus. Opas 40
Etclä-Pohjanl11aan jalo- , koru- ja koristekivct
Jänismäessä, Lapuan keskustan pohjoispuolella,
on karsikivessä valkoisia, läpinäkymättömiä skapoliittikiteitä (27). Kiteiden poikkileikkaus on 1,02,0 cm (Tau no Kettulan lähettämä kansannäyte,
GTK). Kun skapoliitti hiotaan kiteen pitullssuuntaa
vastaan kohtisuorasti , näkyy pyöröhiontaisissa
kivissä kissansilmäilmiö: valojuova, joka liikkuu
kiven poikki sitä liikuteltaessa. llmiö johtuu skapoliitin sisällä sulkeumina olevista äärettömän pienistä, putkimaisista onteloista, joista valo heijastuu .
2.2.4 Ylistaro
Ylistaron eteläosaan s ijoittuva Vittingin alue
on tunnettu rodoniittiesiintymistään (28). Vittingin
eli Hopiavuoren alue tunnettiin jo 1500 - 1600luvuilla, jolloin sieltä uskottiin löytyvän hopeaa ,
kupariaja rautaa (Laine 1907). Alueen leikkaava
itä-Iänsisuuntainen sertti-amfiboliittijakso alkaa
Jlmajoelta ja kulkee Laihian Välikylään saakka.
Pituutta tällä jaksolla on useita kymmeniä kilometrejä. Vittingin kohdallajakso on leveimmillään
noin 800 mja kapeimmillaan noin 200 m. Vallitsevana serttityyppinä on mi Itei monomineraalinen
las imainen sertti, j ossa tyyp i11 isimmät aksessoris ina
esiintyvät malmimineraalit ovat magnetiitti ja
grafiitti. Rodoniitin lisäksi Vittingissä esiintyy
pyroksmangiittia, spessartiinia, tefroiittia, rodokrosiittia, neotokiittia ja vittinkiittiä, jolla tarkoitetaan kiven mustaa mangaanihapetuspintaa. Sertin
alkuperästäei oie varmoja todi steita, mutta ilmeisesti ne ovat kemiallisia sedimenttejä (Kokko 1983).
Alueen 15 erikokoista sammaloitunutta louhosmonttua ovat vuosilta 1829 - 1830,jolloin Vittin-
gissä on ollut pienimuotoi sta raudanlouhintaa
(Saxen 1925 , Kokko 1983). flmajoki -Ylistaromaantien länsipuolella , Vittinginmäellä, suurin
louhosmonttu on kooltaan 8 x 3 m. Tämä vedentäyttämä monttu on syvyydeltään 7 m (Matti Huuskonen, henkilökohtainen tiedonanto). Louhitun montun seinämässä kulkee hieman alle metrin levyinen puhdas rodoniittijuoni. Ylempänä kalliolla on
kvartsi-raitaista rodoniittia voimakkaasti boudinoituneina juonina. Lisäksi useissa muissa 10uhosmontuissa on rodoniittiaja rusehtavaa rodoniittipyroks mangiittia yhteenkasvettumina. Myös louhosten jätekasojen mustista, mangaani-hapetuspinnan peittämistä kivistä löytyy rodoniittia ja
pyroksmangiittia 1 - 10 cm:n levyisinä juonina.
Ylistaron Vittingin tärkein korumineraali on
rodoniitti. Sen väri vaihtelee ruusunpunaisesta
lihanpunaiseen. Rodoniitti on raekooltaan melko
homogeenista. Raekoko vaihtelee välillä 0 ,5 - 1
mm. Usein mustat mangaanioksidijuonet elävöittävät kiven pintaaja sy nnyttävät kauniin värieron rodoniitin vaaleanpunaiseen pintaan. Rodoniitin selvä lohkeavuus on huomioitava hiottaessa.
Pehmeydestään huolimatta rodoniittiin saadaan
hiottaessa hyvä kiilto. Rodoniitista voidaan hioa
talllu- tai pyöröhiontai sia korukiviä , helmiä ja
koriste-e s ineitä, esimerkiksi rasioita tai tuhkakuppeja. Ylistaron kunnassa valmistetaan rodoniitista mass iivista Yli staro-korua , jonka kehys
on suunniteltu arkeologisen löydön perusteella.
Myös Kalevala Koru Oy käyttää koruvalmistuksessaan Ylistaron Vittingin rodoniittia (kuva
15 ). Tänä päivänä muinai s muistolain mukaan his-
Ku va 15 . Ylistaron Vittingin rodoniittia pyöröhiottuna. Kalevala Korun vall11i slaman rodoniiniriipukscn halkaisija 15 mm.
(Suuremman pyöröhiolun rodoniitin hionta Tauno Paronenja pieneml11än Leeni Vilpas.Valokuvaaja Jari Vääläinen, GTK).
25
Geolog ian llllki11111 skes kll s. Op as 40
Leeni Vi/p as
torialliset kaivospaikat, kuten Ylistaron Vittinkikin
on, ovat pääsääntöisesti rauhoitettuja muinaisina
ihmisentoiminnan merkkeinä.
2.3 Juonissa ja raontäytteissä esiintyvät korukivilajit
2.3.1 Teuva
Teuvan Äystön länsipuolella Äystönmäessä
esi i ntyy kvartsi-epidoottij uonia keskirakeisessa,
homogeenisessa, suuntautumattomassa, granodioriittisessa kalliossa (29) . Juonten leveys vaihtelee välilJä 10 cm - 2 m. Valkoisen vihreissä
kvartsi-epidoottijuonissa on rakoja ja onkaloita,
jotka ovat noin 0 ,5 senttisten kvartsikiteiden
täyttämiä. Hematiittipigmentti on värjännyt
kvartsikiteet punaisiksi . Tämä teuvalainen korumineraali sopii melko suuriksi taulu-tai pyöröhiontaisiksi korukiviksi, ns. maisemakoruiksi.
2.4 Kideonteloissa esiintyvät jalo- ja korumi neraalit
2.4.1 Kauhajoki
2.4.2 Kuortane
Kauhajoen alueelta on löytynyt pegmatiittijuonen halkeamasta täysin omamuotoisia, läpinäkyviä,
viistehiontaan soveltuvia vuorikiteitä. Kiteiden halkaisija on I - 2 cmja pituu s noin 4 cm (henkilökohtainen tiedonanto janäyte, Tapani Tapiola,Kauhajoki).
Kuortaneen Kaatialan pegmatiittijuonesta löytyneet läpinäkyvät, tummanvihreätjaloturmaliinit
liittyivätkaolinisoituneisiin onteloihin. Kuortaneen
Kaatialan pegmatiitista kerrotaan tässä raportissa
enemmän sivulla 15.
2.5 Koru- ja koristekivilajeina käytettävät kivilajit
2.5.1 Lappajärvi
Lappajärvellä on meteoriitin törmäyksen yhteydessä syntynyt kraateri, jossa esi intyy kalliossa ja
irtokivinä impaktilaavaa, kärnäiittiä (30, Lehtinen
1976). Kärnäiitti on mu staa, melko pehmeää (kovuus 5 1/2), huokoisen näköistä kiveä, jossa on
vaalean kalsiitin täyttämiä onteloita. Ontelot ovat
usein pieniä, koko vaihtelee 1- 20 mm :iin . Taivaankivi Oy on valmistanut Lappajärvellä pyöröhiotusta
kärnäiitistä tinaan istutettuja koruja.
2.5.2 Lapua
Lapuan tärkein korumineraali on sinertava
kvartsikivi, jota on Simpsiönvuorella (31). Lapuan keskustan länsipuolelle sijoittuva Simpsiönvuoren harjanne on 9 km pitkä ja 3 km leveä.
Vuoren laki on 123 m merenpinnan yläpuolella.
Sinertävää kvartsikiveä on Sil11psiönvuoren laella
kalliossa ja lohkareissa entisen sepelilouhoksen
luona. Nämä lohkareet ovat kuitenkin melko
kiisurikkaita ja sisältävät li säksi grafiittia. Paras
korumineraaliksi soveltuva sinertävä kvartsikivi
löytyy irtolohkareista, joita mannerjää on aikoinaan levittänyt Lapuan etelä- ja kaakkoispuolelle.
Sinertäviä kvartsikivilohkareita on myös Hirvijärven ympäristössä Lapuan kaakkoisosassa.
Lapuan Simpsiön kvartsikivi on tulkittu kemialliseksi sedimentiksi , sertik si, joka on metamorfoosissa kiteytynyt uudelleen (Tuukki 1984). Mikroskooppitutkimuksessa sinisen metasertin päämineraaleina näkyvät kvartsi ja opaakki. Alle 5 %
kokonaiskoostul11uksesta on granaattia, biotiittia
26
ja ku mmingtoni i tti a. Lapuan metaserti t ovat
sinertäviä, lähes monomineraalisia kvartsikiviä,
joille on tyypillistä grafiitti- ja kiisupitoisuus .
Kvartsin raekoko vaihtelee huomattavasti (0,1 5mm).
Kvartsikiven sedimenttisestä alkuperästä kertoo sen kerroksellisuus. Mikroskooppitutkil11uksessa selviä merkkejä metal11orfoosista ovat kvartsirakeiden venyminen ja suuntautuminen sekä
rakeiden tummat ja poil11uttelevat reunat. Tuukin
(1984) mukaan Lapuan Sil11psiön metaserttien sininen väri johtuu yleensä rutiilineulasista, joita
näkyy kvartsissa sulkeumina mikroskooppitutkimuksessa. Useissa eteläpohjalaisissa kvartsinäytteissä ja kvartsirikkaissa metasedil11enteissä
on kuitenkin neulasmaisia mineraal isulkeumina,
jotka todennäköisesti ovat rutiilia. Näitä sulkeul11ia
esiintyy, olipa kvartsi väriltään valkoista, keltaista , vaaleanpunaista tai sinistä . Wisen (1981) mukaan sinisen kvartsin väri voi johtua useasta eri
seikasta, esimerkiksi valon sironnasta, sulkeumista,
tiheässä olevista l11ikrohalkeal11ista tai titaanista.
Mikroskooppisen rakenteen ja mineralogisen
koostul11uksen perusteella voidaan Tuukin (1984)
l11ukaan serteistä erotella useal11pia eri tyyppejä .
Ensimmäinen tyyppi , lasimainen metasertti, on
l11assamaista ja sisältää kvartsin ohella hieman
muita mineraaleja. Sinertävien kvartsirakeiden
koko vaihtelee välillä 0 ,2 - 0,5 CI11. Toisessa
tyypissä, ohutraitaisessa l11etasertissä, raitaisuus
johtuu kalkkisilikaattil11ineraaleista ja kvartsin
raekoon vaihteluista . Koll11as tyyppi on karsiraitainen l11etasertti, joka sisältää diopsidilinssejä
Geologian tutkimu s kes ku s. Opas 40
Ete lä- Po hjanmaan j al o- , ko ru - j a kori ste kivet
ja-raitoja (Tuukki 1984) . Korumineraalikäyttöön
soveltuu parhaiten ensimmäinen tyyppi (kuva 16).
Korukivinä käytetään hyvin karkearakeista, uudelleen kiteytynyttä serttikiveä tai siinä olevaa
sinertävää kvartsia. Toisinaan kivi ssä esiintyvät
kiisu- tai grafiittirakeet sumentavat kiven kiillon
ja ruostuvat hapettuessaan, jolloin korukivi saa
paikoitellen ruman keltaisen värin. Myös diopsiraitaisesta metasertistä on hiottu pisaranmuotoinen
riipus. Läpinäkymätön tummanvihreä diopsidi
esiintyy katkonaisina, 0 , 1 - 0,3 mm ohuina raitoina
harmaassa läpikuultavassa kvartsikivessä. Tämä
korukivi muistuttaa ulkonäöltään hieman sammalakaattia (näyte Matti Hannila, Lapua) .
Ku va 16 . La puan Sim ps iö n vuo re n s inik vart sia hi oltun a. Simp s iö ko run va lmi staj a M alti H a nnil a, La pu a. (Vii ste hi o llu
s inik va rtsi Vä in o Kotilai se n ko koe lmi sta ja pyö rö hi o ntai sen sinik vart sin hiont a Lee ni Vilpa s . Va loku vaaj a J ari
Väätäin e n, GTK ).
Ku va 17 . Kauh aj o kin e n k va rt s imaasä lp ä ki v i o ikeall a, un a kiilli Äht ä ri stä kes ke ll ä j a ka uh aj o kine n vihreä m y lo niilli
vasc mm a ll a (hionn a t Ri sto La nki , G TK , val o ku vaaj a J a ri V äätä ine n, GTK).
27
Gcologian lUlkimu s kc s ku s. Opa s 40
Leel1i Vi/pas
2.5.3 Nurmo
Nurmo - Veneskoski-tien suu ntaisesti kulkevassa
metaserttij aksossa on sinertävää kvartsiki veä (32).
Jakson leveys on 50 - 200 m ja pituus noin 2 km.
Paras korumineraaliaines onjakson pohjoispäässä,
missä metasertti on karkearakeista, lasimaista sekä
väriltään syvänsinistä, mui stuttae n Lapuan Simpsiön metaserttejä. Kivi koostuu lähes puhtaasta
kvartsista ja sisältää vain vähän grafiittia ja
rikkikiisua (Hietanen 1936 ja 1938).
2.5.4 Ähtäri
Ähtärin Sappion kylän eteläpuolella Ähtäri Töysä-maantieleikkauksessa on unakiittia (33).
Ähtärin unakiitti on pääas ias sa vihreästä epidootista, punaisesta kalimaasälvästä ja valkoisesta
kvartsista koostuva graniittinen kivilaji,jonka ku-
viointi, mineraalien määräsuhteet ja näiden mukaan sen väri vaihtelevat. Sappion tieleikkaus on
noin 200 m pitkäja 5 m korkea. Leikkauksessa on
myös paikoin lähes puhtaita, hienorakeisia epidoottijuonia, joiden leveys on noin 20 cm. Maasälpähajarakeiden raekoko vaihtelee. Porfyyrisessä
granodioriittisivuki vessä maasäl pähajarakeet ovat
halkaisijaltaanjopa 2 cm. Kallioleikkauksessa näkyy unakiitin voimakas rakoiluja ruhjoutuneisuus.
Lähikalliot Haapamäki-Seinäjoki-rautatien varrella ovat kivilajiltaan samanlaisia.
Ähtärin unakiitti on helppo työstää taulu- tai
pyöröhiontaisiin koruihin tai pieniin esineisiin
(kuvat 17 ja 21). Unakiitin eriväristen mineraalien
muodostamat pintakuviot ovat mielenkiintoisiaja
ainutkertaisia. Unakiittia esiintyy Etelä-Pohjanmaalla melko yleisesti, ja se soveltuu erityisesti
ns. maisemakoruiksi.
2.6 Lohkareina ja irtokivinä esiintyvät koru- ja koristemineraalit sekä koru- ja koristekivilaj it
2.6.1 Ilmajoki
Ilmajoen itäos asta Rengonkylän padon eteläpuolelta on moreenista löydetty irtokivinä keltakvartsikiveä (34). Keltakvartsikivet ovat hyvin pyöristyneitä, kooltaan noin 1 - 20 cm. Suurimmat
kvartsikivet ovat usein vain ulkopinnaltaan keltaisia , sisältä ne ovat valkoista kvartsia. Kvartsikivet ovat rakenteeltaan homogeen isia ja keski rakeisia - raekoko on 1 - 3 mm. Mikroskooppitutkimuksessa näkyy sek undäärinen rautasaostuma, joka kehystää kvartsirakeita. Ohuthieessä nä-
kyvät myös kvartsikivien selvät metamorfoosin
merkit, kuten venyneetja voimakkaasti aaltosammuvat kvartsirakeet sekä rakeiden tummat reunat.
Nämä kvartsirikkaat metasedimentit ovat alun
perin ilmeisesti serttejä, mutta ne kiteytyneet
uudelleen kvartsiittimaiseksi kiveksi. Ne ovat
yleisiä laajalla alueella Etelä-Pohjanmaan sorakuopissa ja metsäautoteiden varsilla.
Ilmajoen keltakvartsikivet soveltuvat pyöröhiontaan (kuva 18). Keltakvartsi on kovaa, ja siihen saa hyvän kiillon. Tämän vuoksi se sopii hyvin
Kuva 18. Rcngonkylän kcltaisia kV3nsikiviäja niislä hiollU koru (p ilUU S 30 mm , hionla Leeni Vilpas, va lokuvaaja Jari
Vääläinen . GTK).
28
Geologi"l1 lulkimu skeskus . Opas 40
Etelä-Pohjanmaan jalo-. koru- ja koristekivet
paikallisesti valmistettaviin koruihin.
Ilmajoen Huissikylästä on lähetetty GTK:lle
kansannäytteenä 1993 mielenkiintoinen kivi (35,
lähettäjä Pekka Hietala) . Näyte on ollut alun perin
noin 10 cm läpimittainen lohkare. Se koostuu
vihreän ruskeasta, paikoin huokoisesta kvartsikivestä, jonka onteloissa ja raoissa esiintyy
sinertävän harmaata raitaista akaattia. Suurin
akaattiontelo on halkaisijaltaan 1 cm. Akaatti koostuu mikrokuituisesta ja mikrorakeisesta kalsedonista ja kvartsiytimestä (kuva 19) . Kalsedoni on
osittain uudelleen kiteytynyttä ja muistuttaa Huittisten akaatin mikrorakenteita (vrt: Kinnunen 1993,
eripainos). Synnyltään tämä lohkare ei kuitenkaan
liity meteorikraatterien impaktisulien kaasurakkuloiden täyttymiin. Se on tulkittava kvartsiutuneeksi, mahdollisesti ultraemäksiseksi kiveksi
jäännösrakenteidensa perusteella.Kvartsiutumisen
loppuvaiheessa huokosiin on saostunut kaunista
akaattia. Löydöksen tutkimus on vieläkesken (Kari
A. Kinnunen , henkilökohtainen tiedonanto 1994).
2.6.2 Isojoki
Isojoen Suojoelta on löytynyt koru- ja koristekivilajiksi käytettävää, koostumukseltaan tonaliittista pallokiveä lohkareena (36). Sen
emäkallio on toistaiseksi tuntematon . Mikäli
lohkareita löytyy lisää, kivi soveltuu kauniin
rakenteensa vuoksi kori ste-esineiden valmistukseen.
2.6.3 Isokyrö
Isonkyrön pitäjän Ventälästä on jo kolmisenkymmentä vuotta sitten löytynyt reiällisiä savihelmiä (37, löytäjä Eila Ikola.) Tutkimuksissa
selvisi, että savihelmien reiät oliv at kasvienjuurien kairaamia. Reikien ympärille oli saostunut
pohjavedestä limoniittia, joka oli muuttanut saven
reiän ympäriltä kehämäisesti ympäristöään kiinteämmäksi . Kysymyksessä ovat heikosti kivettyneet juurikonreetiot (Kari A. Kinnunen, henkilökohtainen tiedonanto 1994; Kivi -lehti 2/1994).
2.6.4 Jalasjärvi
Jalasjärven Jokipiin kylässä on laajan soranottoalueen sorakuopan pohjalla kehärakenteinen
tonaliittinen pallokivilohkare (38). Lohkareen
maanpinnalla näkyvä osa on kooltaan no in 2,5 x
1,5 x 1,5 m (Seppo I. Lahti, henkilökohtainen
tiedonanto 1993) . Myös tämän pallokiven
emäkallio on tuntematon, eikä alueelta ole löytynyt muita vastaavanlaisia lohkareita. Kuvassa 20
on Jalasjärven pallokiveä kiillotettuna.
2.6.5 Jurva
Jurvan kirkonkylän itäpuolelta Peräloukosta on
löytynyt lohkareina ametistikvartsia (39, näyte ja
henkilökohtainen tiedonanto Oiva Perämäki).
Ametistikvartsi on yleensä läpinäkymätön korukivi, jossa violetin ametistin lisäksi on valkoista
Kuva 19. Polarisaatiomikroskooppikuva I1majoen Hui ss ikyl än lohkareen akaati sta. joka koostuu mikrokuituisesta
kalsedonista (kuvassa sininen vyöhyke) ja kvartsiytimestä. Suurennos 20 - kertainen (valokuvaaja Kari A. Kinnunen . GTK).
29
Geologian tutkimuskeskus , Opas 40
Leeni Vi/pas
kvartsia raitoina tai alueina. Arnetistikvartsi soveltuu pyöröhiontaan .
J urvan kirkonky län eteläpuolelta Eteläkankaan
hiekkakuopasta on löytynyt unakiittilohkare (40),
joka soveltuu pyöröhiontaa n (ku va 21, näyte ja
henkilökohtainen tiedonanto Martti Nori, Seinäjoki 1985) .
2.6.6 Kaskinen
Kaskisiin rnuinoin tyhjänä purjehtineet laivat
ovat tuoneet painol as tina on hiernan myös
ulkornaisia kiviä. Ennen laivojen las tausta kivet
on tyhjennetty Kaski sten rannoille (41) , joilta on
löydetty rnrn . limsiötä (Matti Hannila, henkilökohtainen tiedonanto 1985) .
Kuva 20. Jalasjärven Jokipiin ky län kehärakenteista pall ok iveä (suuremman pallon halkaisija pituussuunnassa 120
mm, va lokuvaaja J ari Väätäinen, GT K).
Ku va 2 1. Raakakivet, joista yksi pinta kii lI o tettll . Vasemmalta: plagioklaasiporfyriitti Kallhajoelta , unaki itti J urvasta
ja kvartsi-epidoottikivi Kauhajoelta (hi on nat Risto Lanki, GT K). Pyöröhiotut kivet: keskellä unakiittia Jurvasta
(pi tuu ssuunnan halkaisija 40 mm) ja vieressä unakiitit Ähtä ri stä (hi on nat Leeni Vilpas , valok uvaaja Jar i Väätäinen,
GTK ).
30
Geologian tutkimuskeskus , Opas 40
Etelä-Pohjanmaan jalo- , koru- ja koristekivet
2.6.7 Kauhajoki
2.6.8 Kurikka
Kauhajoella on irtokivinäja -lohkareina erilaisia
korumineraalejaja koristekivilajeja. Kaikki täs sä
esiteltävät korukivihavainnot on tehnytja näytteet
antanut Tapani Tapiola Kauhajoelta .
Korukiveksi soveltuvaa ametistikvartsia on
löytynyt Levottoman sorakuopista Kauhajoen
10unaisosassa (42). Hematiitin ruskeaksi värjäämää karkearakeista kvartsia löytyy lohkareina
Kärmeskankaalta Juonikylän eteläpuolelta (43).
Tii vistä, kauniin tummanpunaista jaspismaista
kiveä on löytynyt irtolohkareina Kuutinkylän
Kaunisharjun sorakuopasta Kauhajoen kirkonkylän pohjoispuoleltaja Heisikankaan pohjoisosasta
kirkonky län eteläpuolel ta (44).
Tasaisen väristä, keltaista kvartsiittia hyvin
pyöristyneinä irtokivinä on Sotkankallion soramontuissa Kauhajoen kirkonkylän itäpuolella (45).
Suurimmat irtokivet ovat olleet halkaisijaltaan
noin 15 cm. Erikoista Kauhajoen keltaisissa
kvartsiittikivissä on se, että keltainen väri on
tasainen läpi koko kiven, eikä keskity vain kiven
pintaan, kuten yleensä. Kauhajoen alueelta löytyy
irtokivinä myös vihreätä myloniittia (46) ja ns.
maisemakoruiksi soveltuvia erilaisia kvartsimaasälpäkiviä (kuva 17).
Kauhajoen sorakuopissa on myös unakiitti- ja
epidoottilohkareita. Harrinkankaalta Harrinjärven
eteläpuolelta Kauhajoen keskio sasta löytyy erilaisia porfyyrisiä kiviä (47, kuva 21). Näiden ns.
Pohjanlahden porfyyrien tulkitaan jääkauden aikana irronneen Pohjanmeren pohjasta ja levinneen ympäri Etelä-Pohjanmaata.
Kurikan alueelta on löytynyt lohkareina ja irtokivinä useita erilaisia koru- ja koristemineraaleja
sekä -kivilajeja. Kurikan kesku stan itäpuolelta Lehtivuorelta on tavattu mm. vaaleanpunaista zoisiittia;
thuliittia sekä epidoottiaja lumikvartsia (48). Kurikan keskustan länsipuolelta Myllykylän kalkki101lhoksista on löydetty irtokivinä akaattimaistakvartsia (49). Kurikan itäosasta Niinistönmaalta on löytynyt lohkareina mm. jaspista, ametistia, rullSllkvartsia, unakiittiaja prehniittiä (50, Turkka 1994) .
2.6.9 Nurmo
Nurmon itäosasta Virkanevan kaakkoispuolelta
on löytynyt rodoniittia irtolohkareena sorakuopasta (51, Turkka 1994).
2.7.0 Teuva
Tellvan Horonkylän sorakuopista löytyy mm.
hiontakelpoisia hienorakeisia punaisia granaatteja
(52, Seppo 1. Lahti, henkilökohtainen tiedonanto).
Alueen eräistä sorakuopista on tavattu kalsedonikiviä, joilla on kaunis stalaktiittinen rakenne (53,
Kari A. Kinnunen, henkilökohtainen tiedonanto
1993).
2.7.1 Ähtäri
Ähtärin alueelta on tavattu kahdesta paikasta
palloki vilohkareet. Lampiperän kylästä löytynyt lohkare on koostumukseltaan pallogabro (54) ja Pihtisulun kylästä löytynyt puolestaan pallodioriitti (55,
Seppo I. Lahti , henkilökohtainen tiedonanto 1993).
3 ETELÄ-POHJANMAAN JALO-, KORU- JA KORISTEMINERAALIEN SEKÄ KORU- JA
KORISTEKIVILAJIEN HYÖDYNT ÄMINEN
3.1 Kansainvälinen merkitys
Kansainvälisessä jalokivikaupassa keskitytään
pääasiassa noin 20 tunnetuimmanjalokiven ympärille. Näistä timantti, smaragdi, rubiini ja safiiri
muodostavat kaupallisesti suurimman osan. EteläPohjanmaalta on toistaiseksi löytynyt vain näitä
huomattavasti halvempia jalo-, koru- ja koristemineraaleja sekä koru- ja koristekivilajeja. Lisäksi näitä samoja suomalaisia mineraaleja ja kivilajeja löytyy muualta maailmasta useasta eri maasta,
yleensä määrällisesti enemmän ja korkealaatuisempina. Tähän asti löytyneitä eteläpohjalaisia
jalo- koru- ja koristekiviä auttaisi maailmanmark-
kinoilla menestymään suomalaisuuden painottaminen, kuten Lapin kultahippuja markkinoitaessa
on onnistuneesti tehty. Hyvään taloudelliseen tu10kseen voisi oikean markkinoinnin lisäksi antaa
mahdollisuuden myös se, ettäjalo-, koru- jakoristeki vet valmistetaan Suomessa korkealaatuisiksi
koruiksi . Jos koruissa käytetyt jalo- ja korukivet
hiottaisiin korkeatasoisesti ja yhdistettäisiin
arvometalleihin nykyaikaista korusuunnittelua
hyödyntäen, olisi suomalaisilla korukivillä mahdollisuus päästä myös kan sainvälisille markkinoille .
31
Geologian tutkimu skes ku s, Opas 40
Leeni Vi/pas
3.2 Maakunnallinen merkitys
Etelä-Pohjanmaan geologisesti mielenkiintoinen kallioperä on saanut jatkuvasti uusia ystäviä
kiviharrastuksen piiriin. Lakeuden Kivikerho ry.
on toiminut Vaasan läänin alueella jo vuodesta
1988. Jäseniä kerhossa on hieman yli sata. Kerhon
tärkeänä tehtävänä on hyödyntää ja tehdä tunnetuksi Etelä-Pohjanmaan jalo-, koru- ja koristekiviesiintymiä. Vuodesta 1989 on Lakeuden Kivikerho ry. j ärj es tänyt j okakeväiset Ki vimess u t Peräseinäjoella (Kanto 1993). Geologi Seppo Turkan
(1994) johdolla ovat pohjalaiset kiviharrastajat
julkaisseet Pohjalaasten kivikirjan ensimmäisen
painoksen,jossa käsitellään pohjalaista kallioperää,
sen mineraaleja, korukiviä, kivilajeja sekä kaivoshistoriaa. Lapualaisen kiviharrastajan Matti
Hannilan henkilökohtaisen tiedonnannon mukaan
eteläpohjalaiset ovat valinneet kunnille nimikkokorukivet, jotka on hyväksytty kuntien eri lau takunnissa. Hannilan mukaan Etelä-Pohjanmaalla
on runsaasti korukiveksi kelpaavia mineraaleja,
jotka jakautuvat eri kuntien alueille. Näin ollen
luonto on edesauttanut kuntien nimikkokorukivien
löytymistä ja ahkerat kiviharrastajat ovat tuoneet
ne esille ja esittäneet kuntien käsittelylautakunnille.
Etelä-Pohjanmaan 15 kunnan nimikkokorukivet
vuonna 1995 ovat:
Punainen kirjomaasälpä
Ruusu-unakiitti
Savukvartsi
Epidootti
Lumikvartsi
Harmaa kirjomaasälpä
Sinikvartsi
K vartsi
Kärnäiitti
Antimonikvartsi
Lepidoliitti
Keltakvartsi
Rodoniitti
Savukvartsi
Unakiitti
Alavus
Ilmajoki
Isokyrö
Jalasjärvi
Kurikka
Kuortane
Lapua
Laihia
Lappajärvi
Nurmo
Peräseinäjoki
Seinäjoki
Yli staro
Vähäkyrö
Ähtäri
Maassamme on 1980 -luvun loppupuolella eletty jalo-, koru- ja koristekivikulttuurin voimakasta
nousun ja kehittymisen aikaa. Kiviharrastuksen
lisääntymisen myötä maamme on astunut kivimessujenja- tapahtumien runsaudessa lähes USA:n
ja Saksan rinnalle.
KIITOKSET
Haluaisin kiittää GTK :ny lijohtaja Veikko Lappalaista, tutkimusjohtaja Atso Vormaa, osastonj ohtaja Pekka N urmea, toimialapäällikkö Y rj ö Pekkalaa ja toimialapäällikkö Esko Räisästä tämän
oppaan julkaisemisesta. Esitän parhaimmat kiitokset Geologian tutkimuskeskuksen geologeille
Reijo Alviolalle, Kari A. Kinnuselle ja Seppo I.
Lahdelle käsikirjoituksen tarkastuksestaja korjauksesta . Erityisesti geologi Seppo I. Lahden asiantuntemus ja kritiikki on ollut suureksi avuksi käsikirjoitusta muokatessani . Kiitokset fil. maist.
Marjatta Virkkuselle F.G.A. ja edesmenneelle
geologi Paunu Oivaselle, joita ilman tätä tutkimusta ei olisi syntynyt. Kiitokset myös GTK:n
valokuvaajalle Jari Väätäiselle,joka onnistuneesti kuvasi muiden näytteiden lisäksi edesmenneen
diplomigemmologi Tauno Parosen GTK:n muse32
olle lahjoittamat eteläpohjalaiset jalo-, koru- ja
koristekivet. Lämmin kiitos GTK :n tutkimusassistentti Matti Huuskoselle tiedonannoistaja piirtäjä Marjo-Riitta Kujala- Tammeile tämän tutkimusraportin taulukon ja karttojen piirtämisestä.
Lisäksi haluan kiittää kaikkia mukana olleita, kuten seuraavia eteläpohjalaisia kiviharrastajia, jotka
olivat suureksi avuksi kerätessäni aineistoa tähän
tutkimukseen:
Ala-Rasula, Heikki (Kuortane)
Ala-Saarela, Kauko (Vähäkyrö)
Aro, Mauno (Nurmo)
Hannila, Matti (Lapua)
Hautamäki , Aarno J. (Lehtimäki)
Hautamäki, Satu (Lehtimäki)
Kananoja, Pentti (Jurva)
Geo logia n tutki mu skesku s, Opas 40
Ete lä- Pohjan maa n j a lo- , koru - j a kori stek ivet
Kanto , Antti (Peräseinäjoki)
Keskinen , Eino (Evijärvi)
Konnunaho , lukka (Kurikka)
Kovanen , Topi (Vimpeli)
Laasasenaho, Martti (Soini)
Lampi , Matti (Lappajärvi)
Laurila, Pentti (Teuva)
Mielty, K.l . (Isokyrö)
Mäkipää, Heikki (Lehtimäki)
Nierni , Olavi (Teuva)
Nori , Martti (Seinäjoki)
Parkkamäki, Martti (Jurva)
Peltokangas, Allan (Evijärvi)
Perämäki, Oiva (Jurva)
Rinne, lorma (Seinäjoki)
Rinne , Kalle (Soini)
Tapiola, Tapani (Kauhajoki )
Weiland, Pauli (Lapua)
KIRJALLISUUSLUETTELO
Bates, R.L.& Jackson J.A. 1987. Gl ossary of Geol ogy. 3.
painos . Alexandri a, Virgini a: American Geological Institute. 788 s.
Berghell, H. 1921. Klimpgraniten pa Grötberget i Vind ala.
En granitfraga inom Sve nsk-Österb otten s östra gränsbygder. Arki v för Svensk-Österb otten, Bl ad I, I - 34.
Chudoka, K. & Gübelin, E.J. 1974. Edelsteinkundliches
Handbuch. 3. pai nos . Bonn : Wilhelm Stollfus Verl ag. 408 s.
Erämetsä, 0., Nieminen, K. & Niinistö, L. 1973. T wo
tra nsparent Beryl varieti es fro m th e Kaati ala Pegmatite,
Finland. Bulletin of th e Geo log ica l Society of Finland 45 ,
127 - 130 .
Haapala, I. 1966. On th e graniti c peg matites in th e
Peräse in äj oki -Al av us area, South Pohj anmaa, Finl and .
Bull etin de la Commi ss ion geologique de Finl ande, Bull etin 224. 98 s.
Haapala, 1., Siivola, J. & Löfgren, A. 1967. On th e
Haa paluoma Sc- bearin g co lum b ite and its inclusio ns.
Comptes Rendus de la Societe geolog ique de Finl ande 39,
95- 100.
Hannila, M. 1991. Lepidoliitin hi onta. Ki vi-Iehti 2. 26 s.
Hietanen, A. 1936. Übe r d en Rh od onit und and e re
Manga nminerale vo n Simsiö, Pohj anm aa. Bulletin de la
Commi ssion geolog ique de Finl and 11 5, 387 - 400 .
Hietanen, A. 1938. On th e petrology of Finni sh quartzites .
Bull etin de la Commi ssion geo log ique de Finl ande, Bulletin 122. 118 s.
Holmberg, H.J. 1858. Materi ali er till Finl ands geog nosi.
Bidrag till Finlands naturkännedom, etn ografi och stati stik.
Helsingfors: Finska Vetenskaps-societen. , 4 Häftet, 254 s.
Kanto, A. 1993. Vireä ki vikerho Lakeus. Ki vi-Iehti I , 16 - 17.
Kinnunen, K.A. 1993. Ch arac teri sti c mineralogical and
ge mmological properties of agate from Huittinen, Western Finl and . Geologica l Survey of Finl and , Spec ial Paper
18, 45 - 51.
Kinnunen, K.A. 1994. Lu onn o n poraami a savihelmi ä
Pohjanmaalta. Ki vi-Iehti 2, 26-27 .
Kokko, L-M. 1983. Yli staron Vittingin kvartsikivi-amfiboIiittij akso j a siihen Iiittyvät mangaanimineraalit. Pro gradu tutki elrna. He lsingin yli opi sto, geo logian laitos. 69 s.
Kultasepän tieto ja taito 1968. He lsinki: Suom e n
kult ase ppien liitto. 2 10 s.
Laajoki, K. 1966. Vimpelin Hall apuron alueen petro log iaa.
Pro gradu-tutki elma. Turun yliopi sto, geologian laitos. 85 s.
Lahti, S.1. & Mäkitie , H. 1990. lal asj ärvi. Su omen
geologinen kartta I : 100000, kallioperäk artta, lehti 222 1.
Geo logian tutkimuskesku s.
Lahti, S.I., Kallio, P. & von Knorring, O. 1982. The
co mp os ition , ph ys ical prope rti es and occ urrence of
eucryptite from th e Haapaluoma pegmatite, Finl and . Geolog ical Society of Finl and , Bull etin 54, 5- 13.
Lahti, S.1. & Saikkonen, R. 1986. Kun zite from th e
Haa paluoma pegmatite qu arry, western Finland . Geologi-
cal Soc iety of Finl and , Bulletin 58 (2), 47-5 2.
Laine, E. 1907. Piirteitä Suomen vuoritoimen histori asta
19-v uos isadan ensipu oli skolla . Rautateo lli suu s 180 8183 1. Teolli suushallitukse n ti edonantoj a 43. 31 7 s.
Laitakari, A. 1914. Ku ortaneen peg matiitti . Helsingin
yli opi sto, geologi an laitos, käs ikirj oitus. 20 s.
Laitakari, A. 1942. Vaasa. Suomen geo log inen ylei skartta
I : 400 000, ki vil aji kartan selitys, lehti B3. Helsinki :
Suomen geologinen toimi kunta. 66 s.
Lehtinen, M. 1976. Lake Lappaj ärvi, a meteorite impact
site in western Finl and . Geo logical Survey of Finland ,
Bull etin 282 . 92 s.
Leveson, D.J. 1966. Orbicul ar rocks: a rev iew. Geolog ical
Society of America, Bull etin 77 , 409 - 426.
Marmo, V. 1965. Virtain kartta-alueen kallioperä. Sum mary: Pre-Quaternary roc ks ofth e Virrat map-sheet area.
Suomen geo loginen kartta I : 100 000, kallioperäkartan
selitykset, lehti 22 14. Geo log inen tutkimuslaitos. 6 1 s.
Mäkitie, H. & Lahti, S.1. 1991. Seinäjoe n kartta-a lueen
kalli ope rä . S umm ary : Pre-Qu ate rn ary roc ks of th e
Sein äj oki map-sheet area. Suomen geolog inen kartta I: 100
000 , kalli operäkart an se li ty kset, lehti 2222. E spoo:
Geo log ian tutkimuskeskus. 60 s.
Mäkitie, H., Lahti, S.I., Alviola, R. & Huuskonen, M.
1991. Seinäj oki . Suomen geolog inen kartta I : 100 000 ,
kallioperäkartta, lehti 2222. Es poo: Geologi an tutkimu skesku s.
Nieminen, K. 1978. On th e geochemi stry of Ka ati ala
pegmatite, wes tern Finl and . Bulletin of Geological Soc iety of Finl and 50, 1- 14.
Neuvonen, K.J. 1960. The pe g m atit e o f K aati a la.
lulkai sussa: Aurola, E. & Neuv onen, K. (toim .) Nometalli c
mineral deposits . Guide to excursions nos. A 37, A 38, C
32, C 33. Internati onal Geological Congress , XXI Session, Nord en 1960, 50 - 5 1.
Neuvonen, K. J.1961. Sein äj oki. Suomen geologinen kartta
I : 100 000, kallioperäkartta, lehti 2222 . Geologinen
tutkimuslaitos.
Nurmela, P. 1984. Se in äj oen P aj ulu o man a luee n
pegmatiiteista. Pro gradu -tutki elma. Helsingin yliopi sto,
geologian laitos . 115 s.
Pipping, F. 1979. Alaj ärvi . Suomen geologinen kartta I : 100
000, kallioperäkartta, lehti 23 13. Geolog inen tutkimu slaitos.
Saikkonen, R.1964. Pegmatiittitutkimukset Keski- ja Etel äPohj anm aa ll a 1963. Geolog inen tutkimu slaitos, raportti
M85/l96 3/l . 51 s.
Saksela, M. 1934. Vaasa. Suomen geologinen ylei skartta
1:400000, lehti B3. Hel sinki : Geologinen toimikunta.
Saksela, M. 1935. Über de n geo log ischen Bau Sud Ostbothniens. Commi ss ion geologique de Finlande, Bul letin 110. 35 s.
Saxen, M. 1925. Om mang an-j ärnm almfyndigheten i
33
Geolog ian tutkimu skesku s. Opas 40
Leen i Vi/pas
Vittinki. Referat: Das Eisen-Manganerzvorkommen von
Vittinki. Fennia 45 ( 11 ). 43 s.
Schumann, W. 1989. Jalokivetja korukivet. 2. tarkastettu
painos. Keuruu: Otava. 253 s.
Sjöblom, B. 1984. Ähtärin kartta-alueen kallioperä. Summary: Pre-Quaternary rocks of the Ähtäri map-sheet area.
Suomen geologinen kartta, I: 100000, kallioperäkarttojen
selitykset, lehti 2241. Geologian tutkimuskeskus. 39 s.
Turkka, S.1994. Pohjalaasten kivikirja. Etelä-Pohjanmaan
kalliot ja korukivet. Peräseinäjoki: Lakeuden kivikerho.
2 16 s.
Tuukki, P. 1984. Simpsiön ja muiden Pohjanmaan
liuskealueen kvartsirikkaiden metasedimenttien petrografia, mineralogia ja geokemia. Pro gradu-tutkielma.
Oulun yliopisto, geologian ja mineralogian laitos. 70 s.
Tyrväinen, A. 1984. Alavuden ja Kuortaneen kartta-alueiden
kallioperä. Summary: Pre-Quaternary rocks ofthe Alavus
and Kuortane map-sheet areas. Suomen geologi nen kartta
I : 100000, kallioperäkarnojen selitykset, lehdet 2223 ja
2224. Geologian tutkimu skesklls. 36 s.
Törnroos R.1974. Geologin inom Vindala-Alajärvi omradet
i Sydösterbotten. Pro gradu-tutkielm a: Helsingin yliopisto.
54 s.
Vii pas, L. 1989a . Etelä-Pohjanmaan korukivet. Pro gradu
34
-tutkielm a, Helsingin yliopisto, geologian lai tos. 64 s.
Vilpas, L. 1989b. Nurmon ruusukvartsiesiintymä .
Kultaseppien lehti 5,16-17 .
Virkkunen, M. 1963. Seinäjoki ja ympäris tökunn at.
Geologinen tutkimuslaitos, raportti M/Sj 17-63/1185.43 s.
Virkkunen, M., Kinnunen, P. & Partanen., S. J. 1987.
Suomen jalo- ja korukivet. Jyväkylä: Suomen Matkailuliittor.y.128s.
Virkkunen, M. & Partanen, S.J. 1994. Suomen kivet. Jalo-,
koru-, koriste-ja rakennuskivet, maakuntakivet, kansalliskivet
ja muut luontonimikot. Jyväsky lä: Suomen matkailuliitto
r.y. 167 s.
Webster, R. 1983. Gems, Their Sources , Descriptions and
Identification. 4. painos. London: Butterworths & Co Ltd.
1006 s.
Wise, M.A. 1981. Blue quartz in Virginia. Virginia Minerals 27, 9-13 s. Ref. Mineralogical Abstracts 33, 58 s.
Volborth, A. v. 1952. Alavuden N-osan ja Kliortaneen Sosan geo logiaa . Kaatialan ja Vilppulan pegmatiitit.
Radioaktiivisuus. Geologinen tutkimu slai tos , arkisto.
Raportti DC 82/1952. 15 s.
Väyrynen, H.1920. Etelä-Pohjanmaan granii tti-dioriittisten
vuori lajien petrologiaa . Helsinki: Suomalaisen kirjal li suuden seura. 68 s.
C
t
r
(
(
.c
~
4
c
..f
t
c
~
C
c
(
..
~
C
Tätä julkaisua myy
Denna publikation säljes av
GEOLOGIAN
TUTKIMUSKESKUS (GTK)
Julkaisumyynti
02150Espoo
GEOLOGISKA
FORSKNmNGSCENTRALEN(GFC)
02150 Esbo
(90)
Tbis publication can be obtained
from
GEOLOGICALSURVEY
OF FINLAND (GSF)