Kiasma - txell llorach

Jussi Nelimmarkka
Kiasma
Kiasma on Helsingin Mannerheimintiellä sijaitseva nykytaiteen museo. Se
on osa Valtion taidemuseota. Kiasman
tavoitteena on tehdä nykytaidetta
tunnetuksi ja vahvistaa sen asemaa
toimimalla elävässä yhteydessä taiteen tekijöihin ja yleisöön. Kiasman
toiminta perustuu ajatukseen visuaalisen kulttuurin keskuksesta. Museo
toimii kansalaisten kohtaamispaikkana: tarkoituksena on saattaa nykytaide elävään ja jatkuvaan kosketukseen
erilaisten yleisöjen kanssa sekä tuoda
oman ajan taide osaksi ihmisten elämää.
Arkkitehtikilpailu nykytaiteen museon
suunnittelemiseksi julistettiin syksyllä
1992. Kilpailu oli tarkoitettu Pohjoismaista ja Baltiasta kotoisin oleville
arkkitehdeille. Kutsuttuina mukana
kilpailussa oli viisi kansainvälisesti
tunnustettua arkkitehtia. Vuonna 1993
valittiin kilpailuun osallistuneen 516
työn joukosta toteutettavaksi yhdysvaltalaisen Steven Hollin Chiasma. Kiistellyn ja ristiriitaisia tunteita herättäneen
Kiasman rakennustyöt aloitettiin 1996.
Museon avajaiset olivat vuonna 1998.
Ennen rakennustöitä ja myös niiden
aikana käytiin myös runsaasti keskus-
Kiasma (built 1993–1998) is a contemporary art museum located along
Mannerheimintie in Helsinki, Finland.
It is named after the Greek letter
“chi” and on the word for “crossing”
based on it alluding to the basic conceptual idea of its architect, Steven
Holl. The museum exhibits the contemporary art collection of the Finnish
National Gallery founded in 1990. Its
central goal is to make contemporary
art better known and strengthen its
status.
An architectural design competition to
design a contemporary arts museum
in Helsinki was held in 1992. The competition was meant for architects from
the Nordic and Baltic countries. Five
internationally renowned architects
participated among whom there was
only one US citizen. In 1993 the work
Chiasma by the American architect
Steven Holl was selected from the 516
parttakers. The construction of the
disputed and controversial Kiasma
was started in 1996. It was opened in
1998.
Before and during the construction
work plenty of discussion was going on, firstly about the anonymity
Jussi Nelimmarkka
Kalevala generator
telua, jossa Kiasman sijoituspaikkaa
Mannerheimin ratsastajapatsaan ja
Postitalon välissä, osittain entisen
Mannerheiminaukion päällä, arvosteltiin liian ahtaaksi ja sopimattomaksi.
Kiasman väitettiin pilaavan Mannerheimin ratsastajapatsaan ympäristön
ja taustan. Pienimuotoinen kansanliike
nousi vastustamaan museon rakentamista, mutta kohu asian ympärillä
laantui. Ars 06 -näyttelyä varten
tehdyt ulkoseinän teippaukset ovat
sittemmin saaneet osakseen vähäistä
vastustusta.
Kiasmasta on tullut eräs Helsingin
suosituimpia nähtävyyksiä. Toukokuun
alussa 2006 Kiasmassa kävi kahdes
miljoonas kävijä.
of the winner but then mostly about
Kiasma’s location between the equestrian statue of C. G. E. Mannerheim
and the main post office; the place
was criticized for being too narrow
and inappropriate. The museum was
claimed to spoil the surroundings
and background of the statue of a
man whom many Finns regard as a
national hero. A small-scale protest
movement rose to object the construction of the museum, gaining steam as
it was found that the materials used
for the roof were unsuited to northern
latitudes extremes of weather, and
leaks through the seams of the metal
were discovered, people gleefully
pointing out the results of going far
afield for the design. About 20 000
signatures were collected in protest
against the controversial new building. However, its inauguration proved
to be an undisputed success and several years afterwards the controversy
has largely quieted down, especially
as the building is now flanked by
other modernist buildings, considered
by some even uglier in comparison....
”Aivan ensimmäisenä täytyy sanoa, että kokoelmien hoitaminen on tiimityötä”
“More than anything else I must emphasise
that caring for the collection is teamwork,”
Kiasma on aktiivinen visuaalisen
kulttuurin keskus ja kohtauspaikka,
jossa voi viihtyä, löytää tietoa ja
saada elämyksiä. Yleisölle tarjotaan
mm. näyttelyitä, kokoelmaripustuksia,
Kiasma-teatterin esityksiä, seminaareja ja luentoja.
Kiasmassa helmikuussa 2007 avautuu
Idästä tuulee -näyttely, joka tarjoaa
näkökulmia Aasian nykytaiteeseen.
Kesällä esille pääsee Keski-Aasian
taide. Kokoelmanäyttely Maisema
jatkaa syksyyn. Kiasma-teatterin laaja
ohjelmisto, pajat, luennot, seminaarit
ja opastukset tarjoavat taide-elämyksiä kaiken ikäisille. URB kiertueella
liikkuu Pirkanmaalla, Päijät-Hämeessä, Pohjois-Pohjanmaalla ja Kanta-Hämeessä.
”Aivan ensimmäisenä täytyy sanoa,
että kokoelmien hoitaminen on
tiimityötä” sanoo Kiasman kokoelmaintendentti Marja Sakari ja jatkaa ”on
toimittava yhteistyössä ennen kaikkea
konservaattoreiden ja näyttelymestareiden kanssa”.
Kiasma is an active centre for visual
culture and a meeting place where
you can seek information, encounter new experiences or just enjoy
yourself. We offer the public exhibitions, selections from our collections,
performances at the Kiasma Theatre,
seminars, lectures and much more.
In February 2007, a new exhibition
entitled Wind from the East – Perspectives on Asian Contemporary Art will
open at Kiasma. In the summer, art
from Central Asia will be featured.
The Landscape exhibition, consisting
of works from the collections, will
continue until the autumn. Extensive
programme of the Kiasma Theatre,
and the museum’s workshops, lectures, seminars and guided tours
offer art experiences for visitors of all
ages. URB on Tour will be visiting the
regions of Tampere, Lahti, Oulu and
Hämeenlinna.
“More than anything else I must
emphasise that caring for the collection is teamwork,” says Marja Sakari,
”On toimittava yhteistyössä ennen kaikkea
konservaattoreiden ja näyttelymestareiden
kanssa”
“You must co-operate above all with conservators and exhibition technicians.”
Marja Sakari selvittää, miten konkreettista kokoelmien hoitaminen voi
olla. Käytännössä huolehditaan siitä,
että teokset ovat sellaisessa kunnossa,
että ne voidaan asettaa esille näyttelyihin. Aina kun tehdään kokoelmanäyttelyä hoidetaan samalla myös
kokoelmia. Usein esimerkiksi paperitöitä kehystetään ja installaatiokokonaisuuksissa korjataan jotain osaa.
chief curator in Kiasma, and adds,
“You must co-operate above all with
conservators and exhibition technicians.”
Marja Sakari explains the brass tacks
of tending the collections. The bottom
line is to ensure that the works are
in a condition that allows them to be
displayed for the public. Every time a
collection exhibition is mounted, the
collection is also maintained by, for
example, mounting works on paper in
frames or fixing parts in installations.
Kiasman lähtölaskenta
Esillepano poikkeaa paljon vanhemman taiteen kokoelmien esillepanosta
juuri siksi, että nykytaide on erityislaatuista ja rakentuu monenlaisista
osista. Esimerkiksi Markus Copperin
suuressa ’valasteoksessa’ on muiden
osien lisäksi sähköinen koneisto, jonka
täytyy toimia. Monimutkainen tekniikka asettaa suuret vaatimukset teosten
esillepanolle. On kuin laittaisi jonkin
tehtaan koneen päälle, kaiken on toimittava. Tämä vaatii erikoisosaamista.
Kiasman kokoelmissa on noin 9000
Kiasma’s countdown
Hanging contemporary works differs quite a lot from the way old art
is displayed, because contemporary
art is different and often composed of
many parts. A case in point is Markus
Copper’s huge whale, Archangel of
Seven Seas, which incorporates electronic machinery that must function
properly. Complex technology places
tough demands on the display of
”Näyttelyn vieminen ulkomaille on valtava
prosessi.”
“There is a lot of work to export such an exhibition. “
teosta. Osa on ikään kuin lepotilassa,
varastoituna, mutta periaatteessa ne
on pidettävä edustuskunnossa, tiety
laisessa valmiudessa. Esimerkiksi nyt
juuri on Norjan Vestfossenissa suuri
näyttely Kiasman kokoelmista kanssallis.
”Näyttelyn vieminen ulkomaille on
valtava prosessi. Teos täytyy ensin
saada varastosta tänne Kiasmaan pakatta vaksi, ja kun on kysymys isoista
teoksista niin nehän eivät noin vain
kulje. Jo pelkkä kuljetus on melkoinen
temppu”, pohdiskelee Sakari. Lisäksi teoksia on ’talletettuna’ Suomen
ulkomaan lähetystöjen residensseihin,
edustus- ja toimistotiloihin, koska on
”erityisen tärkeää että meidän hieno
nykytaiteemme on esillä myös ulkomailla. Nekin ovat osa kokoelmiamme
ja niitäkin teoksia pitää aikaajoin
huoltaa”, painottaa Marja Sakari.
Nykytaiteen raja on muuttuva ja jotta
se ei aiheuttaisi ongelmia, perustuu
Kiasman kokoelmien ajoitus vyöhyk
ajatteluun. Se tekee mahdolliseksi
works. It is not unlike switching on a
machine in a factory; everything must
work perfectly. This cannot be accomplished without special skills.
The Kiasma collection has about
9,000 works. Some of them are
dormant, as it were, in storage, but in
principle they too must be kept representable, in a sort of state of alert.
For instance, there is currently a great
show of works from Kiasma’s collection on exhibit in Vestfossen, Norway.
“There is a lot of work to export such
an exhibition. The works must first be
taken from storage here to Kiasma for
packing, and when the works are big
it is no easy task to move them. The
mere transport is quite a feat”, Sakari
says. Moreover, works are ‘deposited’
in the residences, reception facilities
and offices of Finnish embassies, as it
is “particularly important that great
works of Finnish contemporary art are
also seen abroad. They too are part
of our collections and require maintenance from time to time”, she says.
siirtää Ateneumin taidemuseoon ne
teokset, jotka kuuluvat pikemminkin
modernismiin ja siksi Ateneumiin.
Viimeksi Ateneumin ja Kiasman kokoelmien rajapintaa tarkistettiin viime
keväänä. Silloin ne taiteilijat, jotka
ovat aloittaneet taiteellisen toimintansa ennen vuotta 1960, siirrettiin
Ateneumiin.
Visiitti rakennustyömaalla
Tällaista rajankäyntiä on ehkä syytä
pohtia noin kymmenen vuoden välein.
Tämä on merkittävää kokoelmien
hoidon kannalta, teosten esillepanoonhan tämä ei vaikuta. Esimerkiksi äskettäin Ateneumin kokoelmiin
siirretyt Kain Tapperin teokset tulevat
syksyllä esille Kiasmassa.
Kiasman Maisemakokoelmanäyttely
pureutuu nykytaiteen tapaan tarkastella ympäröivää maisemaa. Kun
ajattelemme maisemaa, miellämme
sen yleensä itsemme eteen asetettuna
näkymänä.
Kuitenkin oleellinen osa maiseman
kokemista liittyy myös muihin aisteihin:
kuulemme lintujen laulun, aistimme
tuulen vireen ihollamme, tunnemme
lämmön tai kylmyyden. Emme ainoas-
The boundaries of contemporary art
are always in flux. To prevent problems, the timing of Kiasma’s collection
is based on a zoning scheme, which
allows works classifiable as Modernist
art to be moved from Kiasma over to
the Ateneum, which both are part of
the Finnish National Gallery.
A visit to construction site
The boundary between the collections
of the Ateneum Art Museum and Kiasma was last reviewed in the spring,
with the result that works by artists
who started their career before 1960
were moved to the Ateneum. Such
revision may be necessary every ten
years or so. Although it is significant
for the maintenance of the collection,
it does not affect display. For instance, the works by Kain Tapper that
were recently moved to the Ateneum
Art Museum will be exhibited in the
autumn in Kiasma.
Kiasma’s collection exhibition Landscape explores the ways our environment is portrayed in contemporary
art. When we think of a landscape,
we tend to think of it as a view laid
before our eyes.
taan katso maisemaa, vaan elämme
sen. Syyskuun 23. avautuva kahdeksas kokoelmanäyttely tarkastelee
maiseman käsitettä nykytaiteessa sekä
taiteen historian valossa että laajemmin kulttuurisesti rakentuvana mielen
maisemana. Maisema on edelleen
läsnä monissa nykytaiteen teoksissa,
valokuvissa, videoissa, installaatioissa,
maataiteessa ja ympäristötaiteessa.
Maisema on tapa nähdä, jäsentää
ja arvottaa sekä omaa itseä että
sitä yhteisöä, jossa elää. Maiseman
näkeminen ja sen esittäminen saa
myös poliittisia merkityksiä. Maiseman esittämisen kautta voi tuoda esiin
havaintoon ja katsomiseen liittyviä
kysymyksiä. Toisaalta katsoja voidaan
houkutella ajattelemaan kuvan rajauksen ulkopuolelle jääneitä maisemia
– tai olosuhteita – kuten ankeita elinoloja tai luonnon saastumista. Kuva
maisemasta tai näkymästä voi tuntua
nostalgiselta kurkistukselta johonkin jo
menneeseen.
Käsitteellisesti suuntautuneet taiteilijat toimivat kuin tiedemiehet keräten
ja havainnoiden maisemaan liittyviä
osia. Nämä osat asetetaan usein esille
sellaisenaan niin, että katsoja voi itse
But an important part of the landscape
experience also involves other senses:
we hear birds singing, sense the
breeze on our skin, feel the warmth
or the cold. We not only look at the
landscape, we live it.
The eighth exhibition of works from
Kiasma’s collections examines the
concept of landscape in contemporary
art and in the light of art history, as
well as more broadly as a culturally
constructed landscape of the mind.
Landscapes still appear in many
contemporary works of art: in photos,
videos, installations, earth art and
environmental art.
Landscape is a way of seeing, structuring and valorising both ourselves and
our community. Seeing and depicting
a landscape can also have political
dimensions, or its representation can
be used to explore issues of perception and vision. On the other hand,
the viewer can be invited to consider
landscapes or circumstances excluded
from the picture by framing, such as
substandard living conditions or the
pollution of nature. The picture of a
landscape or scenery can even seem
like a nostalgic of something lost.
muodostaa mielessään kokonaisuuden, johon osat viittaavat. Maisema
voidaan kokea vain yhdistämällä tieto
ja näkeminen.
Museoihmiset tapaa tuon tuostakin
julistamasta, että kokoelmat kuuluvat
kaikille. Ne ovat meidän jokaisen
– sinun, minun ja tuon naapurinkin
– yhteistä kulttuuriperintöä. Kuitenkin
imerkiksi Kiasman rajalliset kuutiometrit eivät riitä esittelemään kokoelmista
kerralla kuin kapean siivun. Ratkaisuksi on museoille rakennettu digitaalisia
laajennuksia. Kokoelmiin voi tutustua
myös bitteinä ja pikseleinä: netin
välityksellä.
Tästä esimerkkinä on Valtion taidemuseon tuottama Monta kertaa kaupunkiin -sivusto (www.montakertaakaupunkiin.fi). Tosin sivusto myöntyi jo
heti alussa tosiseikkaan, että aidon
taideteoksen kohtaaminen museossa
on tyystin eri asia kuin sen sähköisen
kopion tarkastelu tietokoneelta. Siksi
sivusto leikittelee aivan toisenlaisilla
kokoelmaripustuksilla.
Se sekoittaa yhteen useamman
suomalaisen taidemuseon kokoelmat.
Kiasmalta poimittiin tuhatkunta taideteosta, ja pottiin lisättiin lähes kolme
Conceptually oriented artists work
like scientists, collecting and observing the constituent parts of landscapes. The parts are often displayed
as they are, allowing viewers to
reconstruct for themselves the whole
that the parts refer to. Landscape
can be experienced only by joining
knowledge and vision.
Museum people are in the habit
of declaring every once in a while
that collections belong to everyone.
They are part of the common cultural
heritage of every one of us – you, me
and our neighbours. Yet the limited
volume of the Kiasma building is not
enough to display but a small part of
the museum’s collections at a time. To
overcome the problem of space, the
museum has established virtual wings.
The collections can also be accessed
in bits and pixels: on the Internet.
A good example is the website Town
and Again (www.townandagain.
fi) produced by the Finnish National
Gallery. Of course, from the start the
website had to admit that perusing
a physical work of art in a museum
is quite different from examining an
electronic representation on a com-
tuhatta muiden museoiden hallinnoimaa teoskuvaa. Niin, ja kylkiäisiksi
tarjottiin myös muuta kulttuurihistoriaa 1800-luvun puolivälistä nykyhetkeen: karttoja, dokumenttivalokuvia,
tekstejä ja vielä valikoima suomalaista kaunokirjallisuutta. Aineksista
syntyi suomalaisen taidemuseomaailman suurin digitointi ja sisältötuotantoprojekti.
Käsittämätön juttu
Suomen kaupungistuminen on tapahtunut erilaisina aaltoina. Ensin
kaupungeissa juhlittiin teollistumisen
riemuvoittoa, sitten eurooppalaisuutta, kunnes sodat ja jälleenrakennuksen optimismi määrittelivät kaupungit
uusiksi. Mannermainen city-kulttuurikin rantautui suomalaiseen elämänmuotoon, joka on matkalla nykyhetkeen saanut lisää sävyjä esimerkiksi
monikulttuurisuudesta. Näissä kaupungistumisen aalloissa on kaupunkien kulissien lisäksi muuttunut myös
kaupunkilaisten arki. Myös taide on
omin tavoin seurannut näitä muutoksia – tai kieltänyt ne.
Monta kertaa kaupunkiin -sivusto
tarkastelee suomalaista kaupunkilais-
puter. Therefore, the website plays
around with hangings of a completely
different kind.
To achieve this, the website employs
works from the collections of several
Finnish art museums. A thousand
works or so were taken from Kiasma,
and combined with nearly three
thousand images of artworks administered by other museums. As a
bonus the site also features material
presenting cultural history from the
mid-19th century to the present day:
maps, documentary photos, texts,
even a selection of Finnish literature.
These ingredients make up the largest
digitisation and content production
project ever undertaken in the Finnish
art museum world.
Incomprehensible
Urbanisation in Finland took place in
different phases. Initially the towns
celebrated the triumph of industrialisation, then it was European
connections, until the Second World
War and the optimism of the reconstruction period redefined the cities.
City culture made its appearance
in Finnish lifestyle, which along the
10
11
elämää pääosin kuvataiteen kautta.
Mutta koko ajan sivusto täydentyy
uusilla kaupunkikuvilla ja tulkinnoilla. Pikku hiljaa sivusto voi muuttua
taiteilijoiden ja taidehistorioitsijoiden
tarinoista ja museoiden kokoelmista
kaikkien yhteiseksi tuotokseksi. Sen
mahdollistaa osio, jota kautta koululaiset voivat täydentää sivuston massiivista tietokantaa itse tekemillään
kaupunkikuvilla. Siten sivusto paitsi
tutkii ja vertailee eri aikojen ja kokoelmien teoksia, myös pohtii laajemmin
sitä, mitä kaupunki ja kuvataide meille merkitsee tai on merkinnyt.
Vuosittain täydentyvä kokoelmaluetteloiden sarja on jatkuvasti kasvava
tietopankki sekä nykytaiteesta että
Kiasman kokoelmista. Kirjasarja avaa
uusia ja mielenkiintoisia näkökulmia
museon lähes 9000 teoksen taidekokoelmaan. Syyskuussa avautuvan
kokoelmanäyttelyn yhteydessä julkaistaan sarjan viides osa, joka käsittelee
maisemaa.
Jokainen kokoelmanäyttelyluettelo
peilaa omaa aikaansa. Kirjoittajien
erityisosaaminen on laajentanut myös
kokoelmista tehtävää tutkimusmateriaalia. Kirjoitukset tukevat ja syven-
way had also gained new aspects
from multiculturalism. These waves of
urbanisation have transformed not
only the physical urban setting, but
also everyday life. Art too has followed these changes in its own way
or denied them.
The Town and Again website explores
Finnish urban life mainly through
visual art, but new pictures and
interpretations are being constantly
added. From a collection of stories by
artists and art historians and works
from museums, it may gradually even
become a collective site with the development of a section where school
students can add their own pictures of
the city to the massive database. As
a result, the website not only explores
and juxtaposes works from different eras and collections, but it also
presents broader reflections on what
the city and art mean to us now and
in the past.
Complemented annually, the series
of collection catalogues is a continuously growing storehouse of information on both contemporary art and
Kiasma’s collections. It provides new
and interesting perspectives on the
tävät kokoelmanäyttelyille valittuja
teemoja, jotka on haluttu nostaa esiin
nykytaiteesta käytävissä keskusteluissa. Näyttelyluettelo on myös viesti
siitä, mihin Kiasman kokoelmapoliittisilla tavoitteilla pyritään.
Luettelot syventävät tietoutta ja
antavat uusia elämyksiä taideteosten äärellä. Kuvat toimivat katsojille
muistin virki täjinä. Kirjojen runsaan
kuvituksen avulla näyttelytilassa
koettu elämys voi jatkua myöhemmin. Julkaisut on tehty kaksikielisiksi,
jolloin ne palvelevat samalla Kiasman
käyntikortteina ulkomaille.
Kalervo Palsa, Toinen tuleminen kuvaja esseeteos avaa uusia näkökulmia
Kalervo Palsan myyttiseen taiteilijakuvaan. Kirja tuo valikoiman taiteilijan
tuotannosta tähän aikaan ja avaa
väärinymmärretyn taiteilijaneron
julkisivua kohti monivivahteisempaa
kuvaa taiteilijasta, läheisiään ja elinympäristöään herkästi havainnoivana
persoonana.
Yöjuna kuljettaa lukijan surrealistisia
reittejä halki Kiasman kokoelmien.
Artikkelit sekä upeat kuvat esittelevät
surrealismin perintöä nykytaiteessa.
Kirjan taideteoksille yhteistä ovat
collection of nearly 9,000 works The
fifth volume of the series will be published in conjunction with the Landscape collection exhibition opening
this autumn.
Every collection catalogue reflects its
own time. The expertise of the contri
uting writers has also extended the
research material derived from the
collections. The texts support and
deepen the exhibition themes arising
from the public debates on contemporary art. In the catalogues, writers
usually discuss the significance of
individual works and their position
as part of the collection. The exhibition catalogue also communicates the
aims of Kiasma’s acquisition policy.
The catalogues deepen our knowledge and provide new insights about
the artworks. The photos refresh the
reader’s memory, while continuing the
museum experience. The catalogues
are bilingual, Finnish/English, so they
also serve as Kiasma’s visiting cards
abroad.
Kalervo Palsa, Resurrection is a book
of photos and essays that open new
angles on the mythical artist image of
Kalervo Palsa. It introduces us to an
12
13
Heli Renkula
vierauden ja outouden ilmentyvät,
katseen suuntautuminen ihmismielen
ja olemisen tuntemattomille alueille,
öiseen tietoisuuteen.
Aikaisempina vuosina tuimme Kiasman taide-kokoelmista koottuja,
eri paikkakunnille suunnattuja kiertonäyttelyitä. Se oli hyvä kokemus,
mutta jäimme miettimään mikä todella
jättäisi jäljen siihen yhteisöön, johon
panostamme. Kiasman kiertokoulu oli
vastaus tähän. On typerää ajatella
että koulu on pelkkää pakkoa ja taide
on jotain erillistä tai liian hienoa kouluun. Koko asian voi ajatella toisin:
oppiminen voi olla kivaa ja taide voi
auttaa oppimaan. Halusimme myös
parantaa opettajien mahdollisuuksia
nyt kun kuntien talous tiukkenee. Ja
paikallisille taiteilijoille Kiertokoulu
tarjoaa työtilai-suuksia. Kiertokoulun
idea on hyvä, siinä on jotain vanhaa
ja jotain uutta ja yhdessä tekemisen
meininkiä. Olen itse maalta, jossa
harrastettiin nuorisoseuratoimintaa ja
vaikka mitä. Toivon että tämän tyyppinen toiminta maaseudulla ei kuolisi.
elaborate personality who observed
his loved ones and surroundings with
a sensitive eye and whose art transcended confessional autobiography
to discuss eternal human themes.
The Night Train takes the reader on
a surreal route through Kiasma’s
collections. Articles accompanied by
beautiful photos present the legacy of
Surrealism in contemporary art. The
artworks in the book share the feelings of alienation and strangeness,
the focus on the unknown territories
of the human mind and existence, the
nocturnal awareness.
We used to sponsor touring exhibitions of works from Kiasma’s collections. Although we were quite happy
with that, we began thinking how to
make a real impact in the community
we are supporting. School on Wheels
was the answer. It is foolish to imagine that school means only dull compulsory classes, and art something
separate or too grand to be considered in school. We can easily turn
this around: learning can be fun, and
art can help you to learn. We also
wanted to improve teachers’ working
conditions, especially as local govern-
Alkulause
Prologue
Kokoelmat kertovat museosta Taikuri
ja jonglööri URB kiertueella.
Kokoelmat ovat museolle tärkeät. Museo on sen kokoelmat. Jokaisen museon profiili, se miltä museo näyttää
ja tuntuu, muodostuu siitä, millaiset
kokoelmat sillä on. Kokoelmista osa
on hankittu ja osa saatu lahjoituksina,
kuten Kiasman saamat Kalervo Palsan
teokset. Kokoelmat laajenevat koko
ajan. Museon kokoelmat ovat kuin
orgaaninen kasvi, joka kasvaa ja kasvaa entisen päälle sitä täydentäen.
Nykytaiteen hankinta on hyvin erilaista kuin vanhan taiteen hankinta. Nyktaiteessa ei ole vanhoja mestareita.
Nykytaide ei ole sijoittajan paratiisi,
sillä kukaan ei tiedä, mitä tulevaisuus
tuo muknaan. Jos yrittää pitää yllä
täysin riskitöntä linjaa, menee varmasti metsään. Tavoitteena on löytää
teosia, joissa on voimaa ja energiaa
niin että ne säilyttävät elinvoimansa
ja että ne voidaan laittaa esille vielä
50 vuoden kuluttua. Sitä ei kukaan
voi ennustaa, mutta jos asiaa alkaa
liikaa miettiä, niin ei varmasti onnistu.
Se on sisään kirjoitettu paradoksi.
Toinen ominaispiirre on, että nykytaidetta on niin paljon. Nykytaide on
Collections Tell about Museum Juggler and Magician URB on Tour.
Collections are vital to a museum: a
museum is only as good as to its collections. The profile of every museum,
what the museum looks and feels like,
is built upon its collections. Some
works are purchased, some donated
to the museum, such as the works by
Kalervo Palsa in Kiasma’s collections.
The collections are constantly growing. They are like an organic plant
building upon earlier growth, adding
to the whole.
Purchasing contemporary art differs
radically from that of old art. There
are no old masters in contemporary
art. It is not a paradise for investors,
because no one can predict the future
with certyainty.
Trying to maintain a totally riskfree
policy is a sure-fire guarantee of
failure. The goal is to find works
having the power and energy that
allows them to retain their vitality so
they can still be exhibited after half
a century. No one can predict such
things, but if you start thinking about
it too much, you will certainly fail. It is
a built-in paradox.
14
15
yhtä laaja, muuttuva ja arvaamaton
kuin elämä. Myös keinot ja välineet,
joilla nykytaidetta tehdään ja joilla
sitä esitetään, ovat lähes rajattomat
ja muuttuvat koko ajan. Tekniset
kysymykset ovat oma lukunsa. Jos
teos on tehty tietyllä tekniikalla ja se
esitetään tietyllä tekniikalla, miten
voimme tulevaisuudessa tietää, että
se voidaan edelleen esittää. Ne ovat
isoja kysymyksiä, joita kukaan ei ole
pystynyt täysin ratkaisemaan.
Nykytaiteen hankinta vaatii todella
laajan asiantuntemuksen. Teos voi
olla vain paperi kassakaapissa, lupa
esillepanoon. On käsitteellisiä teoksia, jotka toteutettaessa eivät enää
ole käsitteellisiä. Ostetaan oikeus ja
ohjeet installoinnista, ei teosta.
Myös taiteen rajat muuttuvat. Mikä
on taidetta ja mikä on kuvataidetta.
Konkreettinen esimerkki tästä on, että
jokin aika sitten ostimme kokoelmiin
useampia Eino Ruutsalon elokuvia.
Niitä ei aikoinaan hankittu, koska ne
eivät kuuluneet kuvataiteen piiriin
vaan olivat elokuvataidetta. Nyt ne
ovat kuvataidetta ja siirtyneet Ateneumin kokoelmiin. Taiteen käsitekin on
muuttunut. On prosessitaidetta, maa-
Another typical feature is that there is
so much contemporary art. Contemporary art is just as broad, shifting
and unpredictable as life itself. Moreover, the methods and media that are
used to make and present contemporary art are practically limitless and
changing all the time. Technical issues
are another thing. If a work is made
with a certain technology and is presented with a certain technology, how
can we know 50 years from now that
it can still be presented? These are
big questions, which no one has yet
been able to solve entirely.
Purchasing contemporary art calls
for exceptionally broad expertise.
A work may be only a paper in a
safe, a permit to exhibit. There are
conceptual works that are no longer
conceptual when they are built. What
you purchase is the right and the
instructions for installation, not the
work itself.
The boundaries of art are also
changing. What is art, and what is
visual art? A case in point is when
we purchased a while ago several
films by Eino Ruutsalo. They were
not purchased earlier, because they
taidetta jne. Raja populaaritaiteeseen
on jatkuvasti muutoksessa.
Kun kokoelmia tarkastelee vuosikymmenittäin, ne kertovat siitä vuosikymmenestä jolloin teokset on hankittu.
Toisaalta ne kertovat taiteesta, jota
silloin on ollut. Kokoelmat kertovat
myös valitsijoista ja siitä mitä he ovat
pitäneet tärkeänä. Se onkin kokoelmien hankinnassa vaikeinta. Kukaan ei
näe kaikkea, mitä ympärillä tapahtuu.
Siksi on onnekasta, että kokoelmia voi
täydentää myöhemmin.
Kiasman kokoelmia esitetään teemallisissa kokoelmanäyttelyissä. Nykytaiteen museon kokoelmat alkavat
60-luvulta, joten niiden aikajana on
alle 50 vuotta. Se on historiallisten
katsausten tekemiseen lyhyt aika.
Lisäksi ihmiset tuntevat huonosti juuri
nykytaidetta. Teoksista ei synny tuttua
tarinaa. Siksi on luontevaa helpottaa
katsomista ja koota näyttelyt jonkin
teeman alle. Toisaalta nykytaiteen
maailma on laaja. Teemoittelu on
aiheellista ja se on toiminut hyvin. Jos
ei teemaa olisi, olisi vain hyviä töitä.
Niistä saa aikaan hyvän näyttelyn,
mutta se olisi katsojalle liian hajanainen. Kokoelmanäyttelyiden kautta ko-
were not considered visual art, but
cinematic art. Yet now they are visual
art, and part of the collections in the
Ateneum Art Museum. Even the very
concept of art has changed. There is
now process art, earth art and so on.
The line between art and popular art
is constantly being negotiated.
When you look at the collections decade by decade, you see that they reflect the decade when the works were
purchased. They also reflect the kind
of art made at the time. But collections also tell about the people who
selected the works, and what they
thought was important. That is the
most difficult thing about art acquisition. No one can see everything that
is happening. It is therefore fortunate
that collections can be added to later.
Kiasma’s collections are presented to
the public in thematic shows. Since
the collections start from the 1960s,
their timeline is less than 50 years.
That is a short time for making historical reviews. Moreover, people are
not very familiar with contemporary
art. The works do not tell familiar
stories. It is therefore natural to make
things easier for the public and com
16
17
koelmia myös päivitetään. Tehdessäni
Popcornia ja politiikkaa -näyttelyä,
huomasin, että kokoelmissamme ei
ollut juurikaan 60–70 -luvun poptaidetta. Näyttelyä varten hankittiinkin
useita poptaiteen teoksia.
Kiasmassa toimii hankintalautakunta,
johon kuuluu taiteilijajäsen, hänen
varajäsenensä, kokoelmaintendentti,
kokoelma-amanuenssi ja museonjohtaja. Hankintalautakunnat ovat
museoissa melko yleisiä. En usko,
että kukaan haluaa olla vastuussa
yksin. Se ei olisi järkevää, sillä yhden
ihmisen näkökulma ei ole kovin laaja.
60–70 -luvulla oli poliittisia jaostoja,
mutta poliittiset perusteet taiteen
hankinnassa ovat huonoja. Tarvitaan
vankkaa ammattitaitoa ja näkemystä.
Kiasman hankintalautakunnan kokoukset ovat pitkiä ja keskustelevia,
teoksiin tutustutaan ennen kokouksia.
Vuosittain tehdään lisäksi retkiä Helsingin ulkopuolelle.
Näkökulma
Kansainvälisen taiteen hankinta on
ongelmallisinta. Ensinnäkin se on niin
kallista, että hankintamäärärahat
eivät siihen riitä, varsinkaan, jos ky-
pile the exhibitions around a theme.
On the other hand, the world of
contemporary art is very broad. A
strictly thematic approach is not only
called for, it also works well. Without
a common theme, there would be
nothing but good works. They would
also comprise a good exhibition but
it would be too heterogeneous for the
audience. Collection exhibitions are
also a way of updating the collections. When I was curating the exhibition Popcorn and Politics, I noticed
that we had next to no pop art from
the 1960s and 1970s in our collections, and we actually bought several
such works for the exhibition.
Kiasma has a purchase committee,
whose members include an artist and
his/her deputy, a senior curator, a
curator and the museum director.
Purchase committees are fairly common in museums. I do not believe that
anyone would want to shoulder the
responsibility alone. Nor would it be
wise, because one person’s viewpoint
can be too narrow. In the 1960s
and 1970s there were even political
departments, but political criteria for
art acquisition is not good. What is
seessä on vähänkään nimeä saaneen
taiteilijan teos. Yleensä tiedot kulkeutuvat paremmin jo hieman nimeä saaneista taiteilijoista. Kun täytyy ostaa
kentälle pyrkiviä taiteilijoita, joihin
varat riittävät, edellyttää se kansainvälisen kentän tarkkaa seuraamista.
Niin on tehtävä näyttely- ja muun
toiminnan vuoksi joka tapauksessa.
Riski on kuitenkin suurempi. Biennaalit ovat hyvä näyteikkuna kansainväliseen taiteeseen ja toisaalta kansainvälisen taiteen tuntemus auttaa
arvioimaan suomalaista taidetta.
ARS-näyttelyt ja muut kansainväliset
näyttelymme ovat hyviä paikkoja
hankkia teoksia. Näin on tehty jo
vuoden 1961 ensimmäisestä ARSnäyttelystä lähtien. Uudempana
piirteenä ovat teokset, joissa olemme
mukana tuottajana. Tällainen tilanne
saattaa olla esimerkiksi video- tai
prosessitaiteen kohdalla. Hyvä
esimerkki on ARS 06:ssa esillä oleva
Helsingin Valituskuoro, jossa olimme
osatuottaja ja josta on kokoelmiimme hankittu yksi kappale. Tällaiset
teokset voi Kiasma todella tuntea
omikseen. ARS 06:n kansainvälisistä
teoksista on sovittu hankittavaksi ai-
needed is solid professionalism and
vision.
Point of View
The most problematic area is buying
international art. First of all, it is so
expensive that the allocations are
simply not enough. Even more so, if
the work is by anyone with a name
in art circles. Information usually
travels better when it is about artists
who have already gained a name for
themselves. When you have to buy
affordable work by aspiring artists,
you have to follow the international
art scene very closely indeed. That
is something you must do in any case
for exhibitions and other activities.
But the risk is greater. Biennials are a
good showcase for international art,
and knowledge of international art
also helps one evaluate Finnish art.
The ARS exhibition series and our
other international shows are good
occasions to purchase art, and we
have done so ever since the first
ARS show in 1961. A new feature
are works where the museum is a
participant as producer. This may be
the case in video or process art. One
18
19
nakin yhdysvaltalaisen Petah Coynen
teos, taiteilijapari Walter Martinin ja
Paloma Muñosin lumilasipalloteoksia
sekä Sergio Vegan videoteos Genesis
papukaijojen mukaan.
Rahanpuute antaa vääristyneen
kuvan kokoelmista. Kansainvälistä
taidetta pitäisi voida hankkia hieman
pienemmillä riskeillä. Siinä suhteessa
voi olla tyytyväinen, että suomalainen taide on valtavan korkeatasoista.
Mutta se täytyy saada viitekehykseensä kansainvälisen taiteen rinnalle. Pohjoismaista taidetta on Kiasman
kokoelmissa paljon, ja viime aikoina
olemme hankkineet teoksia idästä,
Venäjältä ja Baltian maista. Lähialueet eivät kuitenkaan voi olla ainoita
kansainvälisen taiteen lähteitä kokoelmissa. Taiteilijat eivät todellakaan elä
rajojen sisällä.
Rakastaa, ei rakasta… valottaa monipuolisesti nykytaiteen laukaisemien
tunteiden syitä ja johdattaa lukijan
emotionaaliselle matkalle. Kirjasta
löytyvät näyttelyssäkin esillä olleet
Kiasman kokoelmien rakastetuimmat
ja vihatuimmat teokset. Artikkelit
osoittavat, miksi nykytaiteen teokset
liikuttavat sydäntä ja mieltä.
good example is the Helsinki Complaints Choir in ARS 06, where we
were co-producers and of which we
now have a copy in our collections.
Works like this really feel like they are
Kiasma’s own. Of the international
works in ARS 06, purchase deals
have been concluded at least for the
work of the American artist Petah
Coyne, some snow globes by the artist couple Walter Martin and Paloma
Muños, and Sergio Vega’s video work
Genesis According to Parrots.
Lack of money gives a wrong idea
about the collections. International
art should be affordable with less
risk. In that respect we can be glad
that Finnish art is of such extraordinarily high quality. But it must be presented in the proper frame of reference, next to international art. There
is quite a lot of Scandinavian art in
Kiasma’s collections, and in recent
years we have purchased works from
the East, from Russia and the Baltic
countries. Yet neighbouring regions
must not be the only source of works
in the collections. After all, artists do
not live inside borders or boundaries.
Love me or leave me provides an in-
Arjen murtumia -kokoelmaluettelo
osoittaa, että nykytaide ottaa kantaa.
Kirjassa tarkastellaan sellaisia viatt
milta tuntuvia käsitteitä kuten arkielämä tai tavalliset ihmiset. Kirjoitukset
kertovat arjesta ja samalla muuttavat
niitä käsityksiä, joita meillä siitä on.
Maisema-kokoelmanäyttelyn yhteydessä julkaistavassa kirjassa maiseman käsitettä lähestytään monista eri
näkökulmista. Maisemaan liittyvät
konventionaaliset käsitykset, tilallisuus, katsomiskokemus, ympäristö ja
luonto sekä maalaustaiteen historia
ovat artikkelien aiheina.
Taide etsii erilaisia tapoja ymmärtää
todellisuutta. ARS 06 keskittyy taiteen
rooliin osana ihmisyyttä.
ARS 06 -näyttelyyn osallistuu 40
taiteilijaa tai taiteilijaryhmää lähes 20
maasta. Osallistuvilta taiteilijoilta nähdään näyttelyssä useampia teoksia
tai laaja teoskokonaisuus. Mukana on
myös neljä suomalaistaiteilijaa. Näytelyn teokset tarjoavat koskettavia
kokemuksia, pieniä ihmeitä.
Villa Nova Takaikkunassa Collaboration – kuvataideakatemialaisten työpajan satoa Huone X:ssä Sukujuhlat
20.8. klo 12–16 kokoaa kaikenikäiset
depth account of the reasons behind
the feelings triggered by contemporary art while taking the reader on
an emotional trip The book contains
the most loved and hated works in
Kiasma’s collections that were also on
display in the exhibition. The articles
explain why works of contemporary
art touch the heart and mind.
Fractures of Life collection catalogue
shows that contemporary art really
speaks out. In the texts unravel such
innocent-looking concepts as everyday life and ordinary people. The
writings alter our fixed ideas about
both.
The collection catalogue published
in the context of the Landscape
exhibition approaches the idea of a
landscape from different angles. The
conventional ideas about the landscape and the way contemporary art
challenges its viewer to analyse the
actual viewing experience and his or
her own part in it. Articles examines
the concepts of landscape, environment and nature, as well as the
cultural influences on our ideas of a
landscape and the landscape into its
art historical context.
20
21
”Paitsi että ne jatkavat ne myös etääntyvät ja
purkavat sitä”
“They not only continue the tradition, but also
distance and deconstruct it”
ja -kokoiset suvut, heimot ja seurueet
Kiasmaan.
”Maisema kuvataiteen lajityyppinä
on historiallisesti muotoutunut katsomisen, esittämisen ja luonnon arvostamisen konventio. Tästä syystä myös
nykytaiteen maisemaesityksiä on
syytä tarkastella osana maisemataiteen ja luonnonkauneuden traditiota,
johon nykytaiteen teokset nähdäkseni
ottavat myös kantaa. Paitsi että ne
jatkavat ne myös etääntyvät ja purkavat sitä,” kirjoittaa tutkija Hanna Johansson artikkelissaan, joka ilmestyy
näyttelykirjassa Näyttely valottaa
kokoelmateosten avulla nykytaiteen
näkökulmaa maisemaan.
Kuvanveistäjä, professori Kain Tapperin tuotannossa äärimmilleen viedyt,
lähes maagiset muodot ja konkreettiset aihevalinnat hämmensivät katsojia ja nostattivat väittelyitä omana
aikanaan, 1960-luvulla. Studio K:n
näyttelyssä tulee esille jo klassikkoaseman saaneiden veistosten rinnalle
tunnelmaltaan voimakkaita piirustuk-
Art seeks diverse ways of understanding reality. ARS 06 concentrates on
art’s role as part of the human experience.
40 artists and collectives from over
20 countries are to participate in the
xhibition. The works exhibited offer
moving experiences, small miracles.
Villa Nova in Rear Window Collaboration – workshop and exhibition
by Academy of Fine Arts students in
Room X. Family Fest on 20 August,
noon to 4 pm, gathers families, tribes
and groups of all ages and sizes to
Kiasma.
“Landscape as a genre in art is a
historically evolved convention of
viewing, presenting and appreciating
nature. Consequently, representations
of landscapes in contemporary art
should be seen as part of the tradition
of landscape art and natural beauty,
on which works of contemporary art
seem to be commenting. They not
only continue the tradition, but also
distance and deconstruct it,” says
sia.
ARS Fennica 2007 -ehdokkaat esittäytyvät Ars Fennica -näyttelyssä,
nyt ensimmäistä kertaa Kiasmassa.
Ehdokkaat ovat valokuvataiteilija Elina Brotherus (s. 1972), kuvanveistäjä
Markus Kåhre (s. 1969), taidemaalari
Elina Merenmies (s. 1967) ja taidemaalari Anna Tuori (s. 1976).
Henna ja Pertti Niemistön Kuvataidesäätiö Ars Fennica perustettiin
vuonna 1990 edistämään kuvataiteita, avaamaan suomalaiselle kuvataiteelle uusia kansainvälisiä yhteyksiä
ja innostamaan taiteilijoita heidän
luovassa työssään. Ars Fennica -palkinto myönnetään vuosittain yhdelle
kuvataiteilijalle tunnustuksena korkeatasoisesta ja persoonallisesta taiteellisesta työstä. Palkintoehdokkaat
nimeää palkintolautakunta, jonka
kutsuma kansainvälinen taideasiantuntija valitsee voittajan. Myös yleisö
pääsee kertomaan mielipiteensä
näyttelyn yhteydessä järjestettävässä
yleisöäänestyksessä.
Kiasman Ystävät ry:n järjestämä taiteilijatapaamisten sarja joka kuukauden ensimmäinen keskiviikko. 4.10.,
1.11.
researcher Hanna Johansson in her
article that will be published in the
exhibition catalogue.The works from
Kiasma’s collections shed light on the
contemporary idea of a landscape.
In the production of Professor Kain
Tapper, sculptor, the almost magical forms taken to the extreme and
concrete subject choices confused
audience and stirred debates back
in the 1960s. Besides the sculptures,
which have since become classics,
the Studio K exhibition introduces
drawings that are very strong in their
atmospheres.
Ars Fennica 2007 candidates are
introduced in the Ars Fennica exhibition, now for the first time in Kiasma.
The candidates are Elina Brotherus (b.
1972), photographic artist, Markus
Kåhre (b. 1969), sculptor, Elina Merenmies (b. 1967), painter, and Anna
Tuori (b. 1976), painter.
Henna and Pertti Niemistö Art Foundation Ars Fennica was established in
1990 to promote the visual arts, open
up new international contacts for
the Finnish art world and encourage
artists in their creative work. The Ars
Fennica art award is given annually
22
23
Katseen filosofiaa -luentosarjan syksyn teemana on luonto ja sen kuvaamisen tavat taiteessa. Yhteistyössä
Kriittisen korkeakoulun kanssa.
DocPoint – Helsingin dokumenttielokuvafestivaali tuo valkokankaalle
Suomessa harvoin esitettyä dokumenttielokuvaa. Balkanin historia ja
ominaispiirteet ovat aiheina bulgarialaisten dokumentaristien töissä.
Paikalla myös ohjaajavieraita.
Teatteri.nyt on kohtaamispaikka nykyesityksille ja -teatterille, sen tekijöille
ja tuottajille sekä yleisölle. Tapahtumassa sekoittuvat nyky-, näyttämö-,
tila-, käsite- ja esitystaide. Teatteri.nyt
on esityksiä, demoja, taiteilijapuheenvuoroja ja keskusteluita. Kotimaisista
tekijöistä esiintyvät mm. Tuija Kokkonen, Esa Kirkkopelto, Terike Haapoja, Maija Hirvanen, Tomi Humalisto,
Mikko Hynninen, Aune Kallinen ja
Pilvi Porkola.
Herra Tossavainen Ensi-ilta 20.9. klo
19 Teatteri.nyt-festivaalilla Herra Tossavainen on esitys suhteesta eläimiin,
kuolemaan ja fiktioon. Tietämisen
ja kuvittelemisen raja on esityksen
lähtökohta. Esityksessä tarkastellaan
niitä liitoksia joita ihminen ympäris-
to one artist in recognition of distinctive artistic output of quality. The
candidates are nominated by the Ars
Fennica award committee, who also
invites an international art expert to
choose the winner. The audience can
vote for their favourite in Kiasma.
Arranged in collaboration with the
Friends of Kiasma, the meetings with
artists take place every first Wednesday of the month.
The autumn theme for the series of
lectures is nature and the ways it has
been presented in art. In co-operation
with the Critical Academy.
The Helsinki Documentary Film Festival DocPoint introduces documentary
films rarely seen in Finland. The history of the Balkan area and its characteristics are the themes of Bulgarian
documentarists. Director guests also
present.
Theatre.now is a meeting point for
contemporary performances and
theatre, artists, producers and the
public. The event approaches the
area of performing and living art,
creating a diverse mix of contemporary art, drama, environmental art,
conceptual and performance art.
tönsä, myös teknologian, kanssa muodostaa. Esitystä voi ajatella eräänlaisena simulaattorina, jossa voi hetken
aikaa pohtia suhdetta ei-inhimilliseen.
Kommunikaatiota käsittelevä uuden
sirkuksen esitys. Musiikki Kimmo
Pohjonen ja Samuli Kosminen Kluster.
Yhteistyössä Cirko – Uuden Sirkuksen keskuksen kanssa osana Uuden
sirkuksen festivaalia.
Julia Cima (Ranska) vierailee sooloteoksessaan kymmenen koreografin
teoksissa lähes sadan vuoden ajalta.
Visitations tarttuu tanssitaiteen kulmakiviin. Liikkeellä marraskuussa -festivaalin ohjelmistoa.
Taiteilijoiden liikkuvuus EU:ssa on teemana Mobile.Home -konferenssissa.
Tapahtuman taustavoimina on useita
kansainvälisiä järjestöjä, kuten IETM
(Informal European Theatre Meetings), Visiting Arts, Pearle, GoetheInstitut ja on-the-move. Ohjelmassa
on workshoppeja, seminaareja ja
kokouksia, jotka liittyvät konferenssin
teemaan. Suomalainen teatteri, tanssi
ja uusi sirkus esittäytyvät konferenssin yhteydessä järjestettävällä Finnish
Case -festivaalilla. Kokeellisesta esitystaiteesta vastaa Kiasma-teatteri.
Theatre.now is performances, demos,
artists’ addresses and discussions.
Finnish artists include Tuija Kokkonen,
Esa Kirkkopelto, Terike Haapoja,
Maija Hirvanen, Tomi Humalisto,
Mikko Hynninen, Aune Kallinen and
Pilvi Porkola.
Herra Tossavainen (Mister Nilsson) is
a performance about our relationship
with animals, death and fiction. The
line between knowing and imagining
is its starting point. The performance
studies the bonds that people make
with surroundings, including technology. Direction: Tuija Kokkonen.
The performance discusses communication through surreal situations
and the plastic motion of juggling.
Music by Kimmo Pohjonen and Samuli
Kosminen’s duo called Kluster. In
co-operation with Cirko – Centre for
New Circus as part of the New Circus
Festival.
Julia Cima’s (France) solo performance alludes to the works by ten
choreographers for a period of
nearly a hundred years. Visitations
catches the cornerstones of dance.
Part of the programme of the Moving
in November festival.
24
25
Avanto-mediataidefestivaali järjestetään seitsemättä kertaa ja se on
vakiinnuttanut paikkansa Pohjoismaiden suurimpana vuosittaisena kokeellisen elokuvan ja musiikin tapahtuma.
Kotimaisia ja kansainvälisiä vieraita.
Iltapäivän nonstop-pajaan ei tarvitse
ilmoittautua etukäteen. Pajaopas noutaa ryhmän klo 14 infopisteen luota,
mutta mukaan voi tulla sen jälkeenkin, jos pajassa on tilaa. Alle 18-vuotiaille maksuton, aikuiset 6/4 e.
Tuttu ryhmä on ystäville, työporukoille ja harrastusryhmille tarkoitettu
työpaja, jossa tutustutaan nykytaiteeseen oman tekemisen kautta. Työpajan aikana käydään näyttelyssä
ja työskennellään oppaan johdolla.
Pajat järjestetään pääasiallisesti
perjantaisin. Ryhmän koko: 10–15
henkilöä, kesto: 3 h, pajamaksu 13
e/hlö sisältää pääsylipun, materiaalit
ja ohjauksen.
Pajassa tutustutaan Maisema-näyttelyyn ja pohditaan omaa suhdetta
ympäröivään tilaan ja maisemaan.
Miten eri tavoin taiteilijat käsittelevät
maisemaa? Millaisia matkoja erilaisten maisemien ympärille muodostuu?
Entä millaista olisi olla osa maisema?
Artists’ mobility in the EU is the theme
of the Mobile.Home Conference. Mobile.Home partners include a number
of international organisations, such
as IETM (Informal European Theatre
Meetings), Visiting Arts, Pearle,
Goethe-Institut and on-the-move. The
programme will consist of workshops,
seminars and meetings under the conference theme. Finnish theatre, dance
and new circus will be introduced at
the Finnish Case Festival which will
be organised during the conference.
Kiasma Theatre will provide experimental performances.
No registration in advance for the
afternoon non-stop workshop. The
workshop guide will collect the group
from the Info desk at 2 pm. Under
18-year-olds free admission; adults
EUR 6/4. Organised for the seventh
time, the Avanto Media Art Festival
has become one of the biggest events
on experimental film and music in the
Nordic countries. Finnish and international guests.
With Friens is a workshop aimed at
work groups and clubs, in which participants get acquainted with contemporary art through hands-on artistic
Opastukset Maisema-kokoelmanäyttelyyn pe klo 18. Vapaa pääsy.
Opastukset vaihtuviin näyttelyihin
ke klo 18 ja su klo 15. Museolipulla.
Ruotsinkielinen yleisöopastus joka
kuukauden ensimmäinen sunnuntai
klo 12. Museolipulla.
Hyvä tapa tutustua Kiasman näyttelyihin on tilata tunnin pituinen
opastus. Kiasman oppaat rakentavat
näyttelykierrokset kunkin ryhmän
toiveiden ja tarpeiden mukaisiksi.
Opastustilaukset ma–pe klo 9–12 p.
(09) 1733 6509. Hinnat arkisin 55 e,
sunnuntaisin 68 e. Opastuskielet ovat
englanti, ruotsi, ranska, saksa, suomi,
venäjä ja viro.
Eija-Liisa Ahtila: Kuviteltuja
henkilöitä ja nauhoitettuja
keskusteluja
Opastustilaukset ma–pe klo 9–12
p. (09) 1733 6509. Opastuksia voi
tilata kokoelmanäyttelyyn ja vaihtuviin näyttelyihin ja ne ovat arkisin
koululais- ja päiväkotiryhmille maksuttomia. Jos koululuokkasi tarvitsee
paikan vaikkapa eväiden syöntiin tai
tehtävien jakoon, kerro siitä opasvaraajalle. Voit myös halutessasi pyy-
work. The workshop includes visiting
the exhibition and working under a
guide’s instruction. Mainly organised
on Fridays. Group size 10–15 people; duration 3 hrs; fee EUR 13 per
person (includes admission, materials
and instruction).
Kindergarten and 1 to 6 graders orkshop takes children to the Landscape
exhibition to discuss their relationship
with the surrounding space and landscape. How do artists approach the
landscape? What kind of excursions
do we make to different landscapes?
What would it be like to be part of
the landscape?
Guided tours to the Landscape collection display on Fridays at 6 pm.
Free admission. Guided tours to the
changing exhibitions on Wednesdays at 6 pm and Sundays at 3 pm.
Museum admission. Guided tours in
Swedish are held on the first Sunday
of each month at noon. Museum
admission.
A one-hour guided tour is an excellent way to visit exhibitions. Kiasma
guides can tailor the tour according to the wishes and needs of each
group. Tour bookings Mon–Fri 9 am–
26
27
tää opasta kertomaan nykytaiteesta
jonkun tietyn teeman tai näkökulman
mukaan.
Kiasma tarjoaa museota aktiivisesti
käyttäville kouluille ja päiväkodeille
erikoispalvelua: omaopastoimintaa.
Koululle nimetään nimikkoopas, joka
mm. esittelee näyttelyt opettajille
ja osallistuu oppilaille annettavien
tehtävien ideointiin. Opettajilta toivotaan aktiivista osallistumista. Lisätietoja omaopastoiminnasta.
Ihmiset käsittelevät asioita eri tavoin,
toiset haluavat keskustella näkemästään, jotkut taas haluavat kommentoida näkemäänsä kuvin.Kiasman
Paja tarjoaa erilaisia vaihtoehtoja
lähestyä näyttelyä ja jättää oma jälki
näyttely- tai pajatilaan.
Kiasman viidennen kerroksen Pajassa
järjestetään työpajoja päiväkodeille,
koululuokille sekä lapsille ja aikuisille
yhdessä. Työpajat liittyvät aina esillä
olevaan näyttelyyn ja sen teoksiin.
Niissä pohditaan oman tekemisen
kautta näyttelyiden herättämiä
ajatuksia. Lisäksi joissain työpajoissa
lapset suunnittelevat tehtävänantoja
ja vetävät niitä itse. Työpajojen kaltaista toiminnallisuutta saattoi viime
12 noon tel. +358 (0)9 1733 6509.
Prices on weekdays EUR 55, Sundays
EUR 68. Tour languages available
are English, Estonian, Finnish, French,
German, Russian and Swedish.
Eija-Liisa Ahtila: Fantasized
persons and taped conversations
Tour bookings Mon–Fri 9 am–noon
tel. +358 (0)9 1733 6509. Guided
tours can be booked for collection
displays and changing exhibitions,
and are free of charge for school and
kindergarten groups on weekdays.
If your group requires a place to eat
packed lunches or hand out tasks, ask
the booking agent. You may also ask
the guide to present contemporary
art according to a theme or perspective.
Kiasma offers a special service for
schools visiting the museum regularly:
dedicated guides. The dedicated
guide introduces the exhibitions to
teachers and helps plan exercises for
students. Active participation by the
teachers is expected.
People process matters in different
ays: some want to discuss what they
keväänä kokeilla näyttelytiloissa
myös aistilaukun avulla.
Toiminnallisuudessa korostuu myös
yhdessä tekeminen, omien ajatusten
ilmaiseminen ja niiden jakaminen
muiden kanssa. Tämä kaikki syventää
kävijän suhdetta taiteeseen, taideteoksiin ja rohkaisee häntä antamaan
niille omia merkityksiä.
videolle riksojen vetämistä meren
pohjalla. Lapset kuvailivat teosta
unen-omaiseksi, yksinäiseksi ja hiukan surulliseksi, mutta jännittäväksi,
koska siinä oli niin hieno musiikki. He
halusivat toteuttaa työpajan, jossa
vedellä täytettyyn akvaarioon rakennetaan pienoismaailma rautalangasta, ruo’oista ja muovailuvahasta.
Lopuksi akvaario valaistiin asianmukaisesti. Pajaan osallistui sekä lapsia.
ARS 06 -näyttelyssä kokeiltiin ensimmäistä kertaa lapsiperheille ja
erityisryhmille suunniteltua Aistilaukkua. Pienen matkalaukun sai ottaa
mukaan kierrokselle näyttelyyn.
Aistilaukku esitteli viisi teosta. Se
sisälsi opasvihkon, jossa oli taustatietoa teoksista, pohdittavia asioita
sekä pieniä tehtäviä. Aistilaukkuun
oli kerätty teosten tekemiseen käytet-
have just seen, while others want to
comment on it with images. Kiasma’s
Paja Workshop offers various options
to process the exhibition and leave
your own imprint on the exhibition or
workshop space.
The Paja on the Fifth Floor organises
workshops for kindergartens, school
classes and mixed groups of children
and adults. They are always closely
related to the current exhibition.
Participants can process the thoughts
evoked by the exhibitions through
hands-on artistic work. In some workshops, children decide the tasks and
supervise them. Last spring visitors
could borrow special ARS sensory
bags containing background information, stimuli and short exercises about
some of the ARS works.
Such hands-on tasks encourage
people to work together, express
their ideas and share them with others, which deepens our relationship
to art and artworks and inspires us to
interpret them for ourselves.
During ARS 06, children from the
second, fourth and sixth grades of
comprehensive school participated in
the Four Times in Kiasma workshops.
28
29
tyjä materiaaleja, joita saattoi myös
kosketella. Osa laukun teksteistä oli
pistekirjoituksella, joten se sopi myös
näkövammaisille.
Taikuri Ville Walolla ja jonglööri
Kalle Hakkaraisella on kova kiire.
He ovat lähdössä Ranskaan valmistelemaan uutta teostaan, nimeltään
Keskusteluja. Helsinkiin kaksikko palaa syksyllä. Silloin Keskusteluja saa
ensi-iltansa Kiasma-teatterissa.
Ville Walo ja Kalle Hakkarainen
tekevät uutta sirkusta. Uusi sirkus on
hyvin kaukana perinteisestä mielikuvasta, jossa klovnit ilveilevät, tanssijattaret virnistävät iloisesti ja taikuri
sahaa laatikon sisällä olevan vähäpukeisen naisen kahtia. Uuden sirkuksen kaksikko ei sahaa vähäpukeisia
naisia, ellei siihen ole jotain erityistä
syytä. Heille taikuus ja jongleeraus
ovat välineitä. Esitys on kokonaisuus,
jossa yksikään osa ei ole irrallinen.
Walon ja Hakkaraisen sirkusryhmä
syntyi miesten ensimmäisen yhteisen
teoksen Odotustilan myötä. Se esitettiin Kiasmateatterissa vuonna 2003.
Yhdessä seuraavana vuonna valmistuneen Katoamispisteen kanssa se
nosti kaksikon suoraan suomalaisen
The first time included a guided tour
to the exhibition. The other three
times consisted of work on the various
themes of the exhibition.
One of the workshops was about
remembering. Children discussed consideration for other people and giving
presents. Their task was to design a
gift soap for a person of their choice
and fill it with a surprise.
Besides participating in workshops,
children also planned them. Five
workshops by children were organised at the Upside Down family event.
First they studied pictures of the ARS
works in November. Then they visited
Kiasma to see the exhibition being
constructed and finally the actual
exhibition. The children also chose the
artwork they were interested in and
planned the task related to it.
Artist’s work is a video about men lugging rickshaws behind them at the bottom of the sea. The children described
it as dreamlike, lonely and a little sad,
but exciting because of the fine music.
In the workshop, they wanted to build
a miniature world of wire, reed and
modelling clay in an aquarium filled
with water Both children and adults
kokeellisen sirkuksen kärkeen. Ryhmä
lähti esitysten kanssa kiertämään
ympäri maailmaa.
Tie maailmankiertueelle ei kuitenkaan avautunut hetkessä. Kummallakin taiteilijalla on takanaan tiiviisti
harrastuksen parissa vietetty nuoruus
ja sirkuskoulujen estradit. Tarina on
monille sirkusalan ammattilaiselle
tuttu: pikkuhiljaa harrastus kehittyy
ammatiksi. Kaksikolle yhteistä oli
myös kiinnostus videoiden tekoon.
Taikurin ammattia jo hyvän aikaa
harjoittanut Kalle Hakkarainen jätti
perinteisen taikuuden taakseen uuden
yhteistyön myötä. Walon kanssa Kia
mateatteriin tehdyissä esityksissä hän
sai yhdistää kaksi intohimoaan, taikuuden ja videon. Samalla taakse jäivät konservatiiviset taikuripiirit, joissa
uusia juttuja ei juurikaan kokeilla.
Pop-estetiikan syleilyssä
Ville Walo kiittää urastaan vanhempiaan, jotka lahjoittivat hänelle yksipyöräisen kun hän oli pieni. ”Pääsin
sirkuskoulun tiloihin treenaamaan ja
huomasin, että olen aika hyvä siinä
mitä teen.” Walo sai kuitenkin huomata pian, että hänen tapansa tehdä
participated in the workshop.
Designed for families with children
and special groups, ARS Bag for Senses was available for the first time in
ARS 06. Visitors could take the bag,
the size of a small suitcase, along to
the exhibition. The sensory bag was
packed with background information,
stimuli and short exercises about five
works in the exhibition. It also contained materials used for the works,
and the visitor could touch them. The
sensory bag was also suitable for the
visually impaired, as some of the texts
were in Braille.
The juggler Ville Walo and the magician Kalle Hakkarainen are very busy.
They are leaving for France to prepare their new show Discussions. They
will return to Helsinki in autumn, when
Discussions will be premiered at the
Kiasma Theatre.
Ville Walo and Kalle Hakkarainen
are new circus artists’. New circus is
pretty far from the traditional image
where clowns fool about, dancers
smile gaily and the magician saws in
half the scantily dressed woman in
the box. The new circus duo will not
saw scantily dressed women in half
30
31
asioita ei sopinut sirkukselle. ”Minulta
kysyttiin, että miksi minä en hymyile
ikinä kun olen lavalla. Ihmettelin, että
miksi minun pitäisi, onhan varmasti
muitakin tapoja ilmaista itseään.”
Syksyllä 2006 Kiasma-teatterissa ensi
iltansa saava Keskusteluja tulee sisältämään tuttuja elementtejä: esinemanipulaatiota, jongleerausta, taikuutta
ja videoita. Sisällön määrää kuitenkin
esityksen uusi teema, kommunikaatio
ja ihmisten tavat viestiä. ”Joku sanoi
minulle, että teidän esityksissä ei ole
koskaan puhetta. Päätin tehdä yhden
tempun jossa on sanoja, mutta ei
edelleenkään puhetta. Meille kommunikaatio on paljon muutakin kuin
puhuttua. Eleet, painotukset ja ilmeet
määrittävät paljon meidän kokemaamme”, Walo sanoo.
Videoiden ja projisoitujen lavastusten lisäksi miehet aikovat marssittaa
lavalle keinotekoisia ihmisiä. ”Olen
jo pitkään halunnut tuoda lavalle henkilöitä, joita siellä ei oikeasti ole. Nyt
olen vihdoin onnistunut siinä”, sanoo
Walo. Kaksikko toivoo, että katsojat
saisivat kokea jotain ennennäkemätöntä ja yllättävää. ”Ainakin itse olen
yllättynyt ja hämmästynyt, kun olen
without good reason. For them magic
and juggling are instruments, and a
performance is a whole where none
of the parts is pointless.
The circus group of Walo and Hakkarainen started with Waiting Room,
their first work together. It was performed at the Kiasma Theatre in
2003. Next year saw the completion
of the Vanishing Point. Together the
shows hurled the duo straight to the
top of Finnish experimental circus.
They began touring the world with
their shows.
But the journey to the world tour
was by no means easy. Both artists
worked hard on the hobby in their
youth and performed on circus school
stages. Most circus professionals
have taken the same route: the hobby
gradually becomes the profession.
Hakkarainen and Walo also shared
an interest in video making.
Kalle Hakkarainen was a professional
magician before new circus, but he
gave up traditional magic with the
new project. Collaboration with Walo
combined his two passions: magic
and video. He also left behind the
conservative magician circles where
”Se on vienyt meidät aika kauas stereotypioista.”
“Our tricks never cease to surprise me,”
katsonut videolta omia juttuja”, naurahtaa Hakkarainen.
Kuinka ihmeessä uutta sirkustaidetta
oikein voi luokitella? Kaksikon esitykset yhdistelevät taikuutta, videotaidetta, esineteatteria, esinemanipulaatiota, tanssia ja performanssia.
Viime aikoina Walo on innostunut
myös nukketeatt rista, tosin jongleerauksen säännöin. Walolle on tärkeää
lähestyä eri ta teenaloja jongleerauksen kautta. ”Meidän esityksemme
ovat tutkimusmatkoja, me tutkimme ja
yhdistelemme erilaisia lähestymistapoja. Se on vienyt meidät aika kauas
stereotypioista.”
Täysin uutena elementtinä tulevassa
esityksessä on teosta varten sävelletty musiikki. Esityksessä nauhalta
kuultavan musiikin takana on Kimmo
Pohjonen ja Samuli Kosminen Kluster.
Uuden sirkuksen taiteilijoiden mielestä olisi hienoa, että ihmiset tulisivat
katsomaan esitystä eri syistä. ”Tätä
voi tulla katsomaan vaikka sillä mentaliteetilla, että menee kuuntelemaan
new approaches are not very welcome.
Embraced by Aesthetics of Pop
Ville Walo has his parents to thank
for his career: they gave him a
unicycle when he was small. “I got
to rehearse in a circus school and I
realised that I was quite good at juggling”, said Walo. But he soon noticed that his way of performing did
not suit the circus. “They asked me
why I never smiled on stage. I wondered why I should – there must be
other ways for self-expression!”
Premiering at Kiasma Theatre in
autumn 2006, Discussions will consist
of familiar elements: object manipulation, juggling, magic and videos.
But the contents are dictated by the
new theme of the show: communication and the ways that people communicate. “Someone said to me that
there’s never any talking in new circus
performances. I decided to perform,
by myself, a trick with words but
32
33
keikkaa tai katsomaan elokuvaa tai
installaatiota. Tosin jos tulee vain
viihtymään sirkukseen, voi olla että
pettyy”, Hakkarainen muotoilee. Oli
luvassa sitten mitä tahansa, voi tekijöiden omasta innostuksesta päätellä
sen verran, että yhteys katsojaan
syntyy, puheen kanssa tai ilman.
Kiasman suurponnistus ARS 06
sulkeutuu 27. elokuuta. Seitsemän
kuukautta esillä ollut näyttely oli Kiasman historiassa monellakin tapaa
poikkeuksellinen. Ihmisille läheiset
teemat, runsas ohjelmisto, pitkä aukioloaika ja näyttelyn saama myönteinen palaute saivat kävijät liikkeelle.
ARS 06 -näyttelyyn osallistui 40
taiteilijaa tai ryhmää 24 maasta. Ensimmäisen viikon aikana näyttelyyn
tutustui 10 000 kävijää. Vappuun
mennessä kävijöitä oli kertynyt jo
100 000 ja ennen loppuryntäystä,
elokuun alkuun mennessä näyttelyyn
ja tapahtumiin oli osallistunut 158
000 kävijää. Kaiken kaikkiaan Kiasmassa oli toukokuun alkuun mennessä käynyt kaksi miljoonaa kävijää.
Näyttelyn runsas oheisohjelmisto
tarjosi uusia näkökulmia ja elävöitti
näyttelyä. Työpajojen kautta yleisö
no speech. For us communication
is so much more than just talking; it
goes further. Gestures, emphases
and facial expressions contribute a
great deal to our experience of other
people,” Walo says.
Besides videos and projected staging,
the two men will march artificial people on stage. “It has been my longtime plan to bring on stage people
that aren’t really there. Now I have
finally managed to do it,” says Walo.
They both hope that the audience
will experience something completely
new and surprising. “Our tricks never
cease to surprise me,” Hakkarainen
laughs.
But how can we categorise new
circus? It combines magic, video art,
object theatre, object manipulation,
dance and performance. Walo has
lately been excited about puppetry
but with juggling rules. He finds it
important to approach art forms
through juggling. “Our shows are
expeditions where we explore and
merge different approaches. It has
taken a long way from stereotypes.”
A completely new element in the coming show will be the music composed
pääsi mukaan taiteen tekemiseen.
Ohjelmaa, esityksiä, erikoisopastuksia ja pajoja järjestettiin 128 päivänä, päivään saattoi mahtua useampikin tapahtuma. Lisäksi opastettuja
kierroksia varattiin lähes 2000.
Suomalaisilta kerättiin ARS-näyttelyn
aikana sekä toiveita että valituksia,
molemmat osaksi teoksia. Toiveita
kertyi 500, valituksia peräti 2000.
Helsingin valituskuoroon ilmoittautui.
Näyttelyssä järjestettiin kaksi kävijätutkimusta, jotka osoittivat näyttelyn
teemojen ja teosten koskettaneen
kävijöitä. Tyytyväisyys näkyi koko
näyttelyn saamassa palautteessa ja
siitä virinneessä vilkkaassa keskustelussa.
Kiasman ja energiayhtiö Vattenfallin
yhteistyöhanke URB kiertueella on
saanut innoituksensa Kiasmateatterin urbaanista festivaalista, jossa
uudet ja innovatiiviset taidemuodot
ja nuoret tulevat taiteilijat ovat olleet
pääosassa.
URB kiertueella starttaa syksyllä,
ensimmäisenä kiertuepaikkana on
Keski-Suomi.
URB kiertueella jatkaa valtakunnallista yhteistyötä, jonka tavoitteena on
by Kimmo Pohjonen and Samuli
Kosminen’s duo called Kluster. The
new circus artists welcome everyone
to see the show, no matter what their
motivation. “Just come as if you were
going to a concert or cinema or to
see an installation. But if you just
want to enjoy yourself in a circus, you
might be disappointed,” Hakkarainen
says. Whatever the show will be, the
artists’ enthusiasm is enough to create
a connection between them and the
audience, with or without speech.
Kiasma’s super effort ARS 06 will
close on 27 August. Seven months
on display, the exhibition has been
extraordinary in Kiasma’s history
in many ways. Familiar themes, an
abundant programme, long opening
hours and positive reviews made ARS
06 a success.
The exhibition comprised forty artists
from twenty-four countries. The first
week saw 10,000 visitors. By just
three months from opening, there had
been 100,000 visitors, and by the
rush before the closing day, the exhibition had been seen by 158 000 visitors. Two million visitors had visited
Kiasma by the beginning of May.
34
35
kannustaa nuoria toimimaan yhdessä
nykytaiteen parissa ja rohkaista alueiden toimijoita ennakkoluulottomaan
yhteistyöhön.
”Olemme luoneet URB-festivaalin aikana laajan yhteistyöverkoston, joka
on mahdollistanut festivaalin kehittymisen ja säilymisen elinvoimaisena.
Tätä tietotaitoa olemme nyt valmiit
jakamaan valtakunnallisestikin.
Alueellinen innostus on ollut suurta
ja yksi tärkeimmistä tavoitteistamme,
alueellisen yhteistyön kehittäminen,
on käynnistynyt hienosti”, URB-festivaalin johtaja Virve Sutinen Kiasmateatterista sanoo.
URB kiertueella tarjoaa nuorille
areenan urbaanin taiteen tekemiseen Keski-Suomessa, Pirkanmaalla,
Pohjois-Pohjanmaalla sekä Kanta- ja
Päijät-Hämeessä. URB kiertueella
-projektin tavoitteena on saada
aikaan kohtaamisia kunkin alueen
instituutioiden, muiden toimijoiden
ja yksilöiden välillä, kuunnella ja
ideoida yhdessä sekä lopulta toteuttaa kullekin alueelle persoonallinen
työpajaja esitysohjelma.
”Energiayhtiönä Vattenfallille yhteiskuntavastuu on erottamaton osa
The rich additional programme offered new insights and enlivened
the exhibition. Visitors could make
art by themselves in the workshops.
Programme, performances, special
guided tours and workshops were arranged on 128 days, and there were
often several events. Almost 2000
guided tours were booked.
During ARS 06, visitors were invited
to share their wishes and complaints,
which were then used for artworks.
More than 500 wishes and 2,000
complaints were collected. The Helsinki Complaints Choir got nearly a
hundred members.
Two visitor surveys were organised
during ARS 06, and the results prove
that the themes and artworks really
touched us all. Satisfaction was evident in the feedback and the resulting
public debate.
The partnership project between
Kiasma and Vattenfall, URB on Tour
was inspired by the URB Urban Festival of the Kiasma Theatre. URB on
Tour features innovative art forms and
young artists-to-be. URB on Tour will
start in autumn, and the first stop will
be in Central Finland.
kaikkea toimintaamme. Vattenfallin
ja Kiasman yhteisenä tavoitteena on
rohkeasti näyttää tietä yhteiskuntavastuussa luomalla nuorille mahdollisuuksia sytyttäviin uusiin kokemuksiin
ja harrastuksiin. Meille on tärkeää
rakentaa paikallista yhteistyötä
maakunnissa, joissa meillä on vastuunamme hoitaa palvelumme energiayhtiönä”, Vattenfallin viestintäjohtaja
Anne Westersund sanoo.
Verkottumalla ja vuoropuhelulla
etsitään nuorille uusia resursseja ja
tarjotaan haasteita oman kotiseudun
nykytaidetarjonnan ja työpajatoiminnan kehittämiseen. Samalla luodaan
URB-festivaalille kansallinen verkosto.
Toiveena on, että innostuksen ja luotujen yhteistyöverkostojen avulla toimintaa ja tapahtumia voidaan jatkaa
paikallisin voimin myös kaksivuotisen
hankkeen jälkeenkin.
Ensimmäinen alueellinen tapahtuma
järjestetään lokakuussa Keski-Suomessa Jyväskylässä, Hankasalmella,
Muuramessa ja Jyväskylän maalaiskunnassa. Vuosien 2006 ja 2007
aikana URB kiertueella vierailee
Pirkanmaalla, Pohjois-Pohjanmaalla
sekä Kanta- ja Päijät-Hämeessä.
URB on Tour continues the national
project aimed at encouraging young
people to work together with contemporary art and spurring local people
and authorities into co-operation.
“We have created an extensive network during the URB Festivals, and it
has enabled us to develop the concept further and keep it active. We
now wish to share this know-how at
the national level. People have been
excited about the idea in different
parts of Finland, which means that
one of our main targets, the development of regional co-operation, is becoming true,” says director of the URB
Festival Virve Sutinen from Kiasma
Theatre.
URB on Tour offers young people an
arena for the making of urban art
in Central Finland and Pirkanmaa,
Pohjois-Pohjanmaa, Kantaand PäijätHäme. The project aims at bringing
together regional institutions, authorities and residents, listening and creating ideas together and then organising a workshops and performances
characteristics of each region.
“Social responsibility is an inseparable part of all our activities at the
36
37
Keski-Suomen tapahtuma koostuu
16.- 20.10. järjestettävistä neljästä
työp jasta. Tanssityöpajassa tutkitaan
tanssin suhdetta erilaisiin tiloihin.
Osallistujat opettelevat break- ja nykytanssin alkeita yhdessä break-tanssija Jussi Sirviön ja hankasalmelaisen
tanssitaiteilija Inga Sipon kanssa.
Vj-työpajassa opetellaan videomiksausta eli kahden tai useamman kuvan
sovittamista videovirraksi. Vetäjinä
toimivat videotaiteilijat Jenni Valorinta sekä Petri Ruikka. Kuvataidetyöpajan lähtökohta on nuorten omassa
ympäristössä, jota tarkastellaan
kuvataiteilija Karri Kuoppalan johdolla. Lopputulos voi olla julisteiden,
muraalimaalauksen, graffitin toteuttamista tai installaatio. Rap-työpajassa
tehdään kuoroteos, joka toteutetaan
rap-vokaaleilla. Ceebrolistics-yhtyeen
Matti Pentikäisen vetämä paja on
suunnattu rap-musiikista kiinnostuneille nuorille, joita kiinnostaa tutkia
miltä voisi kuulostaa yhteinen moniääninen laulu.
Kokonaisuus huipentuu lauantaina
28.10. järjestettävään yhteiseen URB
kiertueella -tapahtumaan, kokoaa Jyväskylän, Jyväskylän maalaiskunnan,
energy company Vattenfall. Kiasma
and Vattenfall work together to promote social responsibility and create
opportunities for young people to find
something new and exciting in their
lives. We want to contribute to local
co-operation in the provinces where
we provide services as a reliable
energy company,” says Anne Westersund, Communications Director at
Vattenfall.
Networking and dialogue are used to
find new resources for young people
and challenge them to develop the
workshops’ activities and supply of
contemporary art in their home region. A national network for the URB
Festival will be created during URB
on Tour. The long-term goal is for
local people also to continue organising similar events after the two-year
period of URB on Tour.
The first regional event will be organised in Central Finland – Jyväskylä, Hankasalmi, Muurame and the
Jyväskylä Rural District – in October.
In 2006 and 2007, URB on Tour
will visit the regions of Pirkanmaa,
Pohjois-Pohjanmaa, Kantaand PäijätHäme.
Hankasalmen ja Muuramen nuoria,
urbaaneja taiteilijoita ja yleisöä. Tapahtuma esittelee työpajojen vetäjät
taiteilijoina esitysten ja näyttelyiden
muodossa. Näytteillä on myös Jyväskylän ympäristössä järjestettyjen
visuaalisten ja esittävien taiteiden
työpajojen materiaalia ja dokumentteja. Tapahtumapaikkoina toimivat
Jyväskylän kaupunginteatterin pieni
näyttämö ja Suoja-näyttelytila.
”Jokaisen museon profiili, se miltä
museo näyttää ja tuntuu, muodostuu
siitä, millaiset kokoelmat sillä on”,
kirjoittaa museonjohtaja Tuula Karjalainen. Kahdeksas kokoelmanäyttely tarkastelee maiseman käsitettä
nykytaiteessa. Jonglööri Ville Walo
ja taikuri Kalle Hakkarainen tekevät
uutta sirkusta. URB kiertueella starttaa syksyllä, ensimmäisenä kiertuepaikkana on Keski-Suomi.
La Ribot: Herkullisesti inhottava?
Aasian ennätyksellinen talouskasvu siivittää nykytaiteenkin nousua.
Nykytaiteen museoita ja taidekeskuksia syntyy ripeään tahtiin, Shanghain kaltaiset dynaamiset keskukset
The event in Central Finland will
comprise four workshops organised on 16–20 October. The dance
workshop studies the relationship
between dance and different spaces.
Participants will learn the basics
of break dance and contemporary
dance with the break dancer Jussi
Sirviö and the dance artist Inga Sippo
from Hankasalmi. The video jockey
workshop studies video mixing, or
combining two or more videos into
one video stream. The workshop will
be hosted by the video artists Jenni
Valorinta and Petri Ruikka. The visual
arts workshop will concentrate on
the young participants’ surroundings
which will be studied with the artist
Karri Kuoppala. The result can be
posters, murals, graffiti or an installation. The rap workshop will create a
choir work that will be sung with rap
vocals. Led by Matti Pentikäinen from
the band Ceebrolistics, the workshop
is targeted at young people interested
in rap music and part singing.
URB on Tour in Central Finland will
climax on 28 October with an event
for young people, urban artists and
the general public of the whole
38
39
houkuttelevat innovatiivisia ihmisiä
kaikkialta maailmasta, ja aasialaiset nykytaiteilijat verkostoituvat yhä
kansainvälisemmin. Kansainvälisen
nykytaiteen kaanon ääritellään yhä
länsimaissa, mutta siirtyykö viestikapula joskus vielä Aasiaan?
Maanosan mittaamattomat voimavarat ovat tähän saakka olleet säästöliekillä, ja monet yhteiskunnalliset
ongelmat ja ihmis-oikeuskysymykset
odottavat edelleen ratkaisuaan.
Voimakkaina elävien perinteiden ja
vauhdikkaiden muutosten yhteentörmäyksessä on uhkansa, mutta myös
mahdollisuutensa.
Idästä tuulee -näyttely keskittyy
kolmeen Aasian maahan, joissa
muutoksen tahti on erityisen kiihkeä,
ykytaidekenttä vilkas, kulttuuriperintö
vahva ja poliittinen historia kirjava.
Indonesia, Kiina ja Thaimaa ovat
kulttuureiltaan, poliittiselta tilanteeltaan ja uskonnoiltaan hyvin erilaisia.
Ne kohtaavat kukin omalla tavallaan
Aasian tämänhetkiset lupaukset ja
haasteet: talouskasvun, ympäristö- ja
yhteiskunnalliset ongelmat, ihmisoikeuskysymykset sekä – Kiinan ja Indonesian kohdalla – valtavan väestön.
region. The workshop hosts will be
presented through their performances
and exhibitions. Material and documents produced by various workshops on visual and performing arts
organised in the Jyväskylä region
will also be on display. The event
will take place at the small stage of
Jyväskylä City Theatre and Suoja
exhibition space.
”The profile of every museum, what
the museum looks and feels like, is
built upon its collections”, says Tuula
Karjalainen, Director of Kiasma.
The eighth exhibition of works from
Kiasma’s collections examines the
concept of landscape in contemporary art. The juggler Ville Walo and
the magician Kalle Hakkarainen are
making new circus. URB on Tour will
start in autumn, the first point of tour
is in Central Finland.
La Ribot: Delicious disgust?
The record economic growth in Asia
is also boosting contemporary art.
Museums and centres of contemporary art are springing up; dynamic
centres such as Shanghai attract
innovative people from all over the
Näyttelyn ovat koonneet Tuula Karjalainen ja intendentti Marja Sakari
Kiasmasta.
Näyttelyyn on valikoitu nykytaiteilijoita, joiden teoksissa vanha ja
uusi, itä ja länsi, myytit ja todellisuus
sekä muutos ja pysyvyys kietoutuvat
toisiinsa monitasoiseksi vastakohtien
vuoropuheluksi. Mukana ovat Kiinasta Chen Zhen, Hu Yang ja Yang
Zhenzhong, Indonesiasta Heri Dono,
Eko Nugroho, Melati Suryodarmo
ja Entang Wiharso, sekä Thaimaasta
Araya Rasdjarmrearnsook.
Hu Yang (s. 1959) kuvaa kotikaupunkinsa Shanghain jatkuvaa muutosta ja
valtaisia yhteiskunnallisia eroja valokuvasarjassaan Elämää Shanghaissa.
Sadan valokuvan sarja kurkistaa sekä
laittomien siirtolaisten, työn uuvuttaman keskiluokan että itseään hemmottelevan yläluokan olohuoneisiin,
unelmiin ja todellisuuteen.
Myös Yang Zhenzhongin (s. 1968) aiheena on jatkuvasti muuttuva Shanghai. Hänen nokkelat ja humoristiset
video-teoksensa ja installaationsta
virittävät pohtimaan eri näkökulmista
kiinalaisen yhteiskunnan vastakohtaisuuksia, kulutusjuhlaa ja sen kääntö-
world, and contemporary Asian
artists are building an increasingly
international network. The canon of
international contemporary art is still
defined in the West, but will the baton
be passed on to Asia at some point?
The immeasurable resources of the
continent have so far been largely
untapped, and many social problems
and human rights issues still await
resolution. The clash of strong, living
traditions and rapid change has its
risks, but also opportunities.
The Wind from the East exhibition
focuses on three Asian countries with
a particularly rapid rate of change,
a lively contemporary art scene,
strong cultural heritage and varied
polit-ical history. Indonesia, China
and Thailand are quite different in
their culture, political situation and
religion. They all have their own ways
of facing the current promises and
challenges in Asia: economic growth,
environmental and social problems,
human rights issues and, in the case
of China and Indonesia, huge populations. The exhibition is compiled by
Tuula Karjalainen and Senior Curator
Marja Sakari from Kiasma.
40
41
puolta, kuolevaisuutta tai onnellisen
perheen reunaehtoja.
Heri Dono (s. 1960) on Indonesian
tunnetuimpia nykytaiteilijoita. Hänen taiteensa ammentaa Indonesian
perinteistä, maagisesta realismista ja
poliittisen tilanteen kritiikistä.
Eko Nugroho (s. 1977) kuuluu Yogyakartan nuorempaan, poliittisesti
tiedostavaan ja nopealiikkeiseen
taiteilijasukupolveen. Taiteilijan humoristinen ja surrealistinen, ironisten
iskulauseiden kirjoma kuvasto syntyy
sarjakuvan, maalauksen, animaa-tioiden ja tapahunta kuvakudonnaisten
keinoin.
Kiinasta 1986 Pariisiin muuttanut
Chen Zhen (1955-2000) oli sukupolvensa maineikkaimpia kiinalaisia
nykytaiteilijoita. Taiteilijan kokemukset kahden maailman väliltä tiivistyvät
hänen runollisiin installaatioihinsa,
joissa solmiutuvat yhteen länsimaiset
ja kiinalaiset aiheet, kulttuurivallankumouksen sävyttämä lapsuus sekä
buddhalainen filosofia.
Performanssitaiteilija Melati Suryodarmo (s. 1969) muutti 1994 Saksaan
opiskelemaan Marina Abramovicin
oppilaana. Hänen intensiiviset, voi-
The exhibition presents contemporary artists, whose works intertwine
old and new, the East and the West,
myths and reality, and change and
permanence into a multilayered dialogue of opposites. The participating
artists are Chen Zhen, Hu Yang and
Yang Zhenzhong from China, Heri
Dono, Eko Nugroho, Melati Suryodarmo and Entang Wiharso from
Indonesia and Araya Rasdjarmrearnsook from Thailand.
Hu Yang (b. 1959) depicts the continuous change and huge social
differences that exist in his native
Shanghai in his photographic series
Shanghai Living. The photographs
take
a peek into the living quarters,
dreams and reality of illegal immigrants, the overworked middle class
and the self-indulgent upper class.
Yang Zhenzhong (b. 1968) also takes
the constantly changing Shanghai
as his subject matter. His witty and
humorous video works and installations open up new perspectives on
the contradictions in Chinese society,
consumerism and its flip side, mortality, and the required conditions for a
makkaan fyysiset ja aistilliset performanssinsa tasapainottelevat naurun
ja vakavuuden, arkisen ja absurdin
välimaastossa.
Entang Wiharso (s. 1967) jakaa aikansa Yhdysvaltojen ja Indonesian
välillä. Hänen maalauksensa ja
installaationsa yhdistävät henkilökohtaista, länsimaista ja indonesialaista
mytologiaa ja luovat kriittisen katseen
maailmanpoliittiseen tilanteeseen,
ympäristökysymyksiin ja kulttuurisiin
stereotyyppeihin ja ennakkoluuloihin.
Araya Rasdjarmrearnsook (s. 1957)
on tämän hetken maineikkaimpia
ja ehkä eniten keskustelua herättäneitä thaimaalaistaiteilijoita. Hän on
tullut tunnetuksi videoteoksistaan,
jotka tuovat kuoleman lähelle: taiteilija lukee kuolleille tai pukee heitä
rauhoittavan ja kunnioittavan tunnelman vallitessa.
Indonesia on avoin muutoksille.
Indonesia-asiantuntija, tutkija Leena
Avonius (Ph.D) Helsingin Yliopiston
Renvall-instituutista kertoo Aasian
alueen muutoksista käyttäen esimerkki-nään Indonesiaa. Hän on myös
kirjoittanut aiheesta laajan esseen
Idästä tuulee -näyttelykirjaan.
happy family.
Heri Dono (b. 1960) is one of the
best-known Indonesian contemporary
artists. His art draws on Indonesian
heritage, magical realism and criticism of the political situation.
Eko Nugroho (b. 1977) is a member
of the younger, politically aware and
fast-moving artist generation of Yogyakarta. His humoristic and surreal
imagery, adorned by ironic slogans,
is created using the techniques of
comic strips, painting, animation and
tapestry.
Chen Zhen (1955-2000), who emigrated to Paris in 1986, was one of
the most renowned contemporary
Chinese artists of his generation. His
experiences of living between two
worlds are crystallised in his poetic
installations, which bond together
Western and Chinese motifs, a
childhood informed by the Cultural
Revolution and Buddhist philosophy.
Melati Suryodarmo (b. 1969), a performance artist, moved
to Germany in 1994 to study under
Marina Abramovic.
Her intensive, strongly physical and
sensual performances balance be-
42
43
Vaikka Kiina, Indonesia ja Thaimaa
ovat menneisyydeltään, kulttuureiltaan, poliittiselta tilanteeltaan ja
uskonnoiltaan hyvin erilaisia, niitä
yhdistävät Aasian tämänhetkiset
lupaukset ja haasteet. Miten voimakas taloudellinen kasvu ja siihen
nivoutuvat yhteiskunnalliset ongelmat
vaikuttavat maiden yhteiskunnalliseen
tilanteeseen?
Indonesia kärsi taloudellisesti ja sosiaa-lisesti erittäin paljon Aasian talouskriisistä 1997, ja toipuminen siitä on
ollut hyvin hidasta. Talouskriisi antoi
myös sysäyksen mittaville poliittisille muutok-sille presidentti Suharton
luopuessa vallasta toukokuussa 1998.
Sen jälkeen seurasi poliittinen kaaoksen kausi, jota kuvastaa, että vuoden
1998 jälkeen maalla on ollut neljä
presidenttiä.Tämä puolestaan on johtanut poukkoilevaan uudistuspoli-tiikkaan. Kuitenkin vuoden 2004 jälkeen
tilanne on huomattavasti parantunut,
sillä nykyisen presidentin Susilo Bambang Yudhoyonon varovainen mutta
vakaa uudistustahti on stabilisoinut
maan.
Poliittinen kaaos ja usein länsimaalaisiin kohdistunut islamistinen väkivalta
tween laughter and seriousness, the
everyday and the absurd.
Entang Wiharso (b. 1967) divides his
time between the United States and
Indonesia. His paintings and installations combine personal, Western and
Indonesian mythologies and cast a
critical eye on international politics,
environmental issues and cultural
stereotypes and prejudices.
Araya Rasdjarmrearnsook (b. 1957)
is currently one of the most famed
and controversial Thai artists. She is
famous for her video works that bring
death close to us as she reads to the
dead or dresses them in a tranquil
and respectful atmosphere.
Indonesia is open for change. An expert on Indonesia, researcher Leena
Avonius, Ph.D., of the Renvall Institute
at the University of Helsinki, tells us
about changes in the Asian region
using Indonesia as her example. She
is also the author of a comprehensive
article in the publication accompanying Kiasma’s Wind from the East
exhibition.
Although China, Indonesia and Thailand have widely different histories,
cultures, political situations and
kar-kottivat ulkomaiset investoijat
Indonesiasta. Viimeisen parin vuoden aikana tilanne on ollut selvästi
parempi. Mikäli vakaan talouskasvun ja uudistusten politiikka jatkuu,
Indonesia voi tulevaisuu-dessa nousta
Kiinan ja Intian rinnalle merkittäväksi
aasialaiseksi investointi- ja markkinaalueeksi. Vastavuoroisesti kansainvälisten yritysten on muutettava toimitapojaan Indonesiassa, ja kannettava
omalta osaltaan vastuuta toimialueensa väestön köyhyyden vähentämisestä ja sosioekonomisesta.
Näissä kolmessa maassa asuu yhteensä 1,5 miljardia ihmistä eli neljännes koko maailman väestöstä. Meille
harvaan asutun pohjolan maan asukkaille tilanpuute, ahtaus, viljelymaan
puute ja esimerkiksi slummiutuminen
kaupungeissa ovat varsin vieraita
asioita. Miten mielestäsi väestön
suuri määrä vaikuttaa kulttuuriin, sen
tuottamiseen ja kuluttamiseen?
Indonesian noin 240 miljoonasta
asuk-kaasta valtaosa, eli noin 60%
asuu maan pääsaarella Jaavalla.
Jaava on erittäin ylikansoitettu, ja
väestöntiheys nousee siellä yli 700
ihmiseen neliökilometrillä. Indonesia
religions, they are all united by the
current promises and challenges facing Asia. What is the impact of strong
economic growth and the associated
social problems on the social fabric of
these countries?
Indonesia suffered greatly, both
economically and socially, from the
Asian economic crisis in 1997, and
recovery has been very slow. The economic crisis also ushered in significant
political change as President Suharto
renounced power in May 1998. This
was followed by a period of political
chaos, manifest in the fact that since
1998 the country has had four Presidents. This, in turn, has resulted in
seesawing reform policies. However,
since 2004 the situation has greatly
improved as the cautious but steady
chain of reforms by the current President, Susilo Bambang Yudhoyono, has
stabilised the country.
Political chaos and Islamic violence,
often targeted at Westerners, drove
foreign investors away. In the past
few years, the situation has clearly
improved. If the policies of stable economic growth and reforms continue,
Indonesia can look forward to rival-
44
45
muodostuu kuitenkin 13 000 asutusta
saaresta, ja monet saaret ovat varsin
harvaanasuttuja. Kun puhu-taan
väestömäärän aiheuttaman ahtauden
vaikutuksesta kulttuuriin on puhuttava vain osasta Indonesiaa. Lähinnä
liikaväestön ongelma koskee Jaavaa,
Balia ja Lombokkia. Yksityisyyttä
ei juurikaan ole, ja kaikki tehdään
yhdessä. Tämä koskee myös taidetta,
taiteen tekeminen on ennen kaikkea
sosiaali-nen prosessi. Materiaaleja
työstetään yhdessä, näyttelyt rakennetaan poru-kalla.
NyT -ihmisten arkkitehtuuria
Maiden pitkä historia ja voimakas
kulttuuriperintö luovat toisaalta
kitkaa, toisaalta hedelmällistä maaperää nykyhetken muutoksille, innovaatioille ja esiin puskevalle uudelle.
Miten tämän päivän kulttuu-rielämä
ja taide reagoi kehityksen suuntaan?
Indonesian saariston historia on
täynnä uusia kulttuurivaikutteita. Varhaisimmat ulkopuolelta tulleet kulttuurivaikutteet ovat nähtävissä arkeologisessa esineistössä. Kauppayhteydet
Kiinan ja Intian kanssa tulevat esiin
myös rauniotemppeleissä. Intialaiset
ling China and India as a significant
Asian investment and market area. By
the same token, international companies must change their way of operation in Indonesia and shoulder their
share of the effort to decrease poverty
and developing the socio-economic
situation.
These three countries have a total of
1.5 billion inhabitants, one quarter
of the world’s population. For us,
inhabitants of a sparsely populated
northern country, lack of space,
crowding, scarcity of arable land
and urban slums are quite foreign
concepts. How do you think the large
population affects the culture, its production and consumption?
The majority, approximately 60%, of
Indonesia’s 240 million inhabitants
live on the main island, Java. Java
is hugely overpopulated, with up to
700 people per square kilometre.
However, Indo-nesia is composed of
13,000 inhabited islands, and many
of them are quite sparsely populated.
So, when talking about the effect
of overpopulation on culture, we’re
only talking about parts of Indonesia.
Overpopulation mainly concerns Java,
vaikutteet ovat hyvin selkeät, sillä
hindu-buddhalaiset kuningaskunnat
hallitsivat Kaakkois-Aasian aluetta
vuosisatoja. Peri-indonesialainen
batiikki esimerkiksi periytyy tältä
ajalta, samoin useat hovitraditiot
kuten Mahbharataa ja Ramayanaa
esittävät teatteritraditiot. Varhaisimmat islamilaiset vaikutteet ovat
1200-luvulta, ja islam on muokannut
osaltaan indonesialaista kulttuuria.
Hollantilaisten siirtomaakauden aikana eurooppalainen moderni taidekulttuuri tuli osaksi kenttää. Indonesia
on siis aina ollut avoin muutoksille, ja
siinä mielessä nykyhetki ei ole mitenkään poikkeava. Vanha ei vastusta
uutta, vaikka perinteitä kunnioitetaankin. Indonesiassa ei olla samalla
tavalla fanaattisia alkuperäisyyden
ja aitouden suhteen kuin Euroopassa. Ulkoisia vaikutteita suorastaan
ahmitaan, mikä näkyy esimerkiksi
musiikkivideoissa ja elokuvissa, mutta
toisaalta viittauksia vanhaan perinteeseen löytyy aina uusimman uuden
rinnalla. Indonesialaiset saippuaoopperat esimerkiksi ammentavat
jatkuvasti vanhoista, yliluonnollisiin
voimiin liittyvistä tarinoista.
Bali and Lombok. There is hardly
any privacy and every-thing is done
together. This also applies to art. Making art is above all a social process.
Now -Human architecture
The materials are worked together,
building an exhibition is a joint effort.
The powerful cultural heritage and
long histories of the countries on the
one hand create resistance, while on
the other provide a fertile soil for current change, innovation and emerging
new ideas. How does today’s cultural
life and art react to the current trend?
The history of the Indonesian archipelago is full of new cultural influences. The earliest outside influences are
manifest in archaeological objects,
highlighting trade contacts with China
and India, and also in ruined temples.
Indian influences are very clear as
Hindu-Buddhist kingdoms ruled over
South-East Asia for centuries. For
instance, batik, so archetypal of
Indonesia, dates from this period.
Likewise, many court traditions, such
as theatrical representations of the
Mahabharata and Ramayana, hark
back to this period. The earliest
46
47
URB kiertueella tarjoaa nuorille areenan urbaanin taiteen tekemiseen
Keski-Suomessa, Pirkanmaalla,
Pohjois-Pohjanmaalla sekä Kantaja Päijät-Hämeessä. Projekti jatkaa
Kiasman ja energiayhtiö Vattenfallin
valtakunnallista yhteiskuntavastuuseen perustuvaa yhteistyötä, jonka
tavoitteena on kannustaa nuoria
toimimaan yhdessä nykytaiteen parissa ja rohkaista alueiden toimijoita
ennakkoluulottomaan yhteistyöhön.
Kaupunkikulttuuri kukoistaa valkokankaalla.
Kaupunkikulttuuria käsittelevät
elokuvat ovat vahvasti esillä Tampereen URB kiertueella -tapahtumassa.
Kansainvälisen elokuva-festivaalin
Tampere Film Festivalin kanssa yhteistyössä toteutetaan tapahtu-maan
elokuvasarja, joka pitää sisällään urbaaneja lyhytelokuvia sekä kaupunki-elokuvia. Mukana on länsimaisten
elokuvien lisäksi valikoima kolmansien maiden kaupunkielokuvia.
Kiasma-teatterin järjestämä urbaani
festivaali lähti Suomen kiertueelle
syksyllä 2006. Ensimmäinen URB
kiertueella -tapahtuma toteutettiin
Jyväskylän ympäristössä. Nyt on
Islamic influences are from the 13th
century, and Islam has profoundly
shaped Indonesian culture.
During the Dutch colonial era, modern European art culture became
part of the Indonesian field of art.
Therefore, Indonesia has always been
open to change, and in that sense
today is no exception. The old does
not resist the new, even if traditions
are cherished. Indonesia is not as
fanatical about indigenousness and
originality as Europe is. External
influences are downright embraced,
which is evident in music videos and
films, for instance, but, on the other
hand, references to old traditions can
always be found side by side with the
latest fads. Indonesian soap operas,
for instance, draw heavily on old stories concerned with the supernatural.
URB on tour offers young people an
arena for the making of urban art
in Central Finland and the regions
of Tampere, Oulu and Häme. The
project continues the national cooperation between Kiasma and energy
company Vattenfall based on social
responsibility and targeted at encouraging young people to work together
vuorossa Pirkanmaa: Ylöjärvi, Nokia, Pirkkala, Kangasala ja Tampere.
Kevään aikana kierretään vielä huhtikuussa Päijät-Hämeessä, toukokuussa Pohjois-Pohjanmaalla ja kesäkuussa Kanta-Hämeessä.
Kalervo Palsa -Maa on syntinen taulu
Maaliskuun alussa kiertue saapuu
Pirkanmaalle, jossa järjestetään mm.
URB kiertueella -tapahtuma yhteistyössä Tampereen kansainvälisten
lyhytelokuva-juhlien kanssa. Urbaanit
elokuvat ovat olleet vahva osa URBin
ohjelmaa jo pitkään. Yhteistyötä elokuvien valinnassa on aiemmin tehty
mm. kansainvälisen Alankomaissa
järjestettävän Blacksoil hiphop-elokuvafestivaalin kanssa ja elokuvat
yksi kanssallis paljastaa etta ajaksi
vapauttaa.
Ylöjärvellä, Nokialla, Pirkkalassa ja
Kangasalalla pääsee maksuttomissa
tee se itse -työpajoissa tutustumaan
urbaaneihin taiteisiin eri kulmista.
Ohjelmistossa on mm. katutanssia,
räppiä, videomiksausta ja graffitia.
1.-3.3. järjestettävät työpajat vaihtele-vat paikkakunnittain ja ne on
with contemporary art and increasing
cooperation between local people
and authorities.
Urban culture flourishes on the silver
screen.
Films about urban culture will be
strongly present at the Tampere URB
on Tour event. Kiasma will collaborate with the international Tampere
Film Festival to screen a series of
urban films, both short and feature-length. The repertoire not only
includes Western films but also a
selection of Third-world urban films.
The urban festival organised by the
Kiasma Theatre embarked on a tour
of Finland in autumn 2006. The first
URB on Tour event took place in the
Jyväskylä region in central Finland.
Now it’s time to conquer Pirkanmaa:
Ylöjärvi, Nokia, Pirkkala, Kangasala
and Tampere. The spring will see
further shows in Päijät-Häme in April,
Northern Ostrobothnia in May and
Kanta-Häme in June.
Kalervo Palsa -The Earth is a
Sinful Picture
In early March, the tour will arrive in
Pirkanmaa, where URB on Tour will
48
49
“Vahvalla Kiasmalla on paljon mahdollisuuksia”
“Strong Kiasma has many opportunities”
suunnattu kaikille 15-19 -vuotiaille
nuorille. Ylöjärven työpajan teemana
on rap, Nokialla kuvataide, Pirkkalassa videomiksaus ja Kangasalalla
tanssi paljastaa elokuvasta kanssallis
keskustassa.
Tampereella järjestetään myös URB
kiertueella -tapahtuma. Tapahtumissa
työpajojen vetäjät astuvat estradille
esitysten ja näyttelyiden myötä. Lisäksi näytteillä on työpajoissa syntynyttä
materiaalia ja dokumentteja. Tampereen tapahtuma on 10.-11.3. Hällänäyttä-möllä ja se järjestetään yhteistyössä Tampere Film Festivalin kanssa.
Lisäksi Huoltamossa on 1.-25.3. esillä
seinämaalaustyöpajan vetäjän Karri
Kuoppalan videoinstallaatio Faster
than 24 fps (2006).
Koko kiertueen huipennus nähdään
URB 07 -festivaalilla Helsingissä 1.-12.
elokuuta.
“Vahvalla Kiasmalla on paljon mahdollisuuksia”. Vuoden 2007 alussa
Kiasman johtajana aloittanut Berndt
Arell haluaa nähdä nykytaiteen
collaborate with the Tampere Film
Festival. Urban films have long been
an important part of the URB repertoire, and URB has previously cooperated with the Dutch Black Soil
International Hip Hop Film Festival,
among others, in selecting the films.
URB on Tour will implement a special
programme of urban art workshops
and performances in collaboration
with local partners. Kiasma’s partner
on tour is the energy company Vattenfall.
Free DIY workshops in Ylöjärvi,
Nokia, Pirkkala and Kangasala
provide an opportunity to explore
different angles on urban art. The
programme includes rap, video
mixing and graffiti. The workshops,
organised on 1–3 March, vary from
one town to another and target 15- to
19-year-olds. The theme in Ylöjärvi is
rap, in Nokia visual art, in Pirkkala
VJs and in Kangasala dance.
The towns will also host URB on
Tour events, where the workshop
tulevaisuudessa yhtä tärkeänä kuin
kirjallisuuden.
Muiksi Kiasman vahvuuksiksi Arell
listaa myös hyvän kontaktin museon
yleisöön ja käyttäjiin, joista merkittävä osa on nuoria. Tähän vahvuuteen
sisältyy haaste: toisaalta täytyy löytää keinoja pitää nuoret kiinnostuneina, toisaalta löytää myös vanhemmat
kävijät.
instructors take the stage with different performances and exhibitions.
In addition, different material and
documents from the workshops will
be on display. The event in Tampere
will take place on 10–11 March at the
Hällä Stage and is a collaboration
with the Tampere Film Festival. Galleria Huoltamo will host an exhibition
of Karri Kuoppala, the graffiti workshop instructor, on 1–25 March.
“Strong Kiasma has many opportunities”. Berndt Arell, Director of Kiasma
since January 2007, wants to see a
future where contemporary art and
literature are equally important.
Among Kiasma’s other strengths,
Arell mentions its good contact with
its audience and visitors, significantly
many of whom are young people.
This strength is accompanied by a
challenge: How, on the one hand, do
you keep young people interested
and, on the other, attract older visitors?
50
51
Aarre Älli
‘Hela’
Kai Rentola
Elokuvat
‘Hela’
Kai Rentola
Photograph
Rakennus
The building
”Maailma muuttuu koko ajan ja diversi-teettiä
löytyy, joten hyviä vertailukohteita on paljon.”
“The world keeps changing and there is a
lot of diversity, so we have plenty of benchmarks.”
Arell on pannut merkille Kiasmassa
käydessään, että työntekijät välittävät
museosta. Videoteokset toimivat, salivalvojat tietävät paljon teosten toiminnasta ja osaavat opastaa kävijöitä.
Kaikesta henkii, että työntekijät ovat
sitoutuneita Kiasmaan. Tämä antaa
hänen mukaansa hyvän pohjan uusienkin asioiden kehittelylle.
When visiting Kiasma, Arell has noticed that the employees care about
their museum. Video works run as they
are supposed to, guards know a great
deal about how the various works
of art function and are able to help
and guide visitors. Everything shows
that the employees are committed to
Kiasma. This creates a solid base for
new developments.
Näkökulma: Harro Koskinen
”Maailma muuttuu koko ajan ja
diversi-teettiä löytyy, joten hyviä
vertailukohteita on paljon. Jos kaikista museoista kokoaisi parhaat puolet, saisi Kiasmalle hyvän esikuvan.
Henkilökohtaisesti pidän erityisesti
San Diegon nykytaiteen museosta
La Jollassa. Se on sopivan kokoinen
kerralla kierrettäväksi. Kiasmassakin
pidän mahdollisuudesta tulla katsomaan tiettyjä projekteja ja näyttelyitä, aina tapahtuu jotain. Toisaalta
ihmiset ovat tottuneet siihen, että
kerralla täytyy nähdä kaikki.”
Point of view: Harro Koskinen
“The world keeps changing and
there is a lot of diversity, so we have
plenty of benchmarks. If you took
the best parts of all the art museums,
that would give you an idea of what
Kiasma could be. Personally, I’m
particularly fond of the Museum of
Contemporary Art San Diego at La
Jolla. It is just the right size to be seen
at one go. What I like about Kiasma is
that you can come and see a certain
project or exhibition, there’s always
something going on. On the other
52
53
‘Kiasma’
Aino-Maija Metsola
Elokuvat
‘Kiasma’
Aino-Maija Metsola
Photograph
”Yhdysvalloissa museopedagogiaan panostetaan paljon”
“Museums in the United States invest heavily in
education”
Arell on useissa yhteyksissä ilmaissut
kiinnostuksensa erityisesti museopedagogian kehittämiseen. Tähänkin
löytyy hyviä esimerkkejä mm. Yhdysvalloista.
”Yhdysvalloissa museopedagogiaan
panostetaan paljon, samoin koko
yleisösuhteen kehittämiseen. Se on
ymmärrettävää, sillä museoita rahoitetaan pääosin pääsylippu-tuloilla, mutta siitä voimme myös oppia
paljon.”
”Pahin uhka kulttuurilaitokselle on
jatku-va resurssien väheneminen. Siitä
tulee helposti tappion fiilis, joka on
saatava estetyksi. Uskon kuitenkin,
että rahoituspuolella resurssit saadaan kasvuun, tavalla tai toisella.
Myös henkilöresursseista on pidettävä
huolta. Kiasmassa on ammatti taitoista ja sitoutunutta henkilökuntaa, mutta
sitä ei saa pitää itsestään selvyy-tenä
vaan henkilökuntaa on motivoitava
eri tavoin. Työn itsenäisyys ja mahdollisuus osallistua uuden luomiseen
tuovat työhön mielekkyyttä.”
hand, people are used to the idea that
once they come to a museum, they
want to see everything.”
Arell has often expressed his interest in developing museum education.
Good examples are available, for
instance, from the United States.
“Museums in the United States invest
heavily in education, as well as in
all aspects of customer relations. It is
understandable because the museums
are mainly financed by ticket sales,
but we can still learn a lot from them.”
“The worst threat facing a cultural
institution is the constant reduction
in resources. It can easily give you a
feeling of defeat, something that must
be prevented. However, I believe that
our financial resources will grow, one
way or another. We must also look after our human resources. Kiasma is full
of skilled and committed employees,
but we must not take them for granted.
We must motivate our staff in various
ways. The independent nature of the
work and the opportunity to be a part
54
55
‘Takaisin’
Marjatta Itkonen
Elokuvat
‘Takaisin’
Marjatta Itkonen
Photograph
”Uudet toimijat alalla lisäävät keskustelua
taiteesta ja kulttuurista”
“New players in the field incite new discussion
on art and culture”
Nopeasti muuttuvan ympäristön ja
uudenlaisen kilpailutilanteen Arell
näkee Kiasmalle ennemmin mahdollisuutena kuin uhkana.
”Uudet toimijat alalla lisäävät keskustelua taiteesta ja kulttuurista, ja se on
positiivista. Kiasman naapuriin nouseva Musiikkitalo on meille luonteva
uusi yhteistyökumppani, jonka kanssa
varmasti tullaan pohtimaan yhteistyön
mahdollisuuksia.”
Kiasman heikkous löytyy Arellin
arvion mukaan osin juuri sen vahvuudessa. Vahvan aseman säilyttäminen
vaatii jatkuvaa uudistumista, joten työ
ei koskaan lopu. Kiasman toimintaa
myös seurataan kriittisemmin kuin monia muita alan toimijoita, mikä saattaa johtaa liikaan varovaisuuteen.
Toisaalta aloite uuteen keskusteluun
on Kiasmalla. Toimiva kokonaisuus
mahdollistaa hyvinkin erilaisia ja
rohkeita kokeiluja.
Kokoelmanäyttely pureutuu nykytaiteen tapaan tarkastella ympäröivää
maisemaa. Kun ajattelemme
of creating something new make the
work more meaningful.”
Arell likes to see the rapidly changing
environment and the new competitive
position of Kiasma more as an opportunity than as a threat.
“New players in the field incite new
discussion on art and culture, which is
a positive thing. The national concert
house, which will be built next to
Kiasma, will be a natural co-operation
partner for us. We’ll be sure to discuss
future co-operation.”
Arell thinks that Kiasma’s weakness
can partly be found in its strength.
Retaining its strong position requires
constant renewal, so the work is never
finished. Kiasma’s activities are also
scrutinised with a more critical eye
than those of many other players in
the field. This can easily lead to conservatism.
On the other hand, Kiasma also holds
the initiative in art debate. A functioning whole makes it possible to boldly
experiment over a wide range.
56
57
‘Rakennus’
Kirsti Maula
Elokuvat
maisemaa, miellämme sen yleensä
itsemme eteen asetettuna näkymänä.
Käsitteellisesti suuntautuneet taiteilijat
toimivat kuin tiedemiehet keräten ja
havainnoiden maisemaan liittyviä
osia. Nämä osat asetetaan usein esille sellaisenaan niin, että katsoja voi
itse muodostaa mielessään kokonaisuuden, johon osat viittaavat. Maisema voidaan kokea vain yhdistämällä
tieto ja näkeminen.
Sananvapauden lapset
Mukana on taiteilijoita kolmesta
maasta, Indo-nesiasta, Kiinasta ja
Thaimaasta. Kulttuuritaustoiltaan
maat ovat erilaisia. Thaimaa on pääasiassa buddhalainen maa kun taas
Indonesiassa eri uskontokunnat elävät
rinnan animismista islamiin, kristinuskosta buddhalaisuuteen ja hindulaisuuteen. Kiinassa taolainen ajattelu,
konfutselaisuus ja buddhalaisuus ovat
jatkaneet olemassaoloaan huolimatta
pitkään kommunistisesta hallinnosta.
Nykytaiteen yhteinen kieli ja globaali
vuorovaikutus tuovat näyttelyn teokset lähelle suomalaista taideyleisöä
niiden kulttuurien ja yhteiskuntarakenteen erilaisuudesta huolimatta.
‘Rakennus’
Kirsti Maula
Photograph
The collection display focuses on
the way contemporary art views the
surrounding world. When we think of
landscapes, we often perceive them
as a view set before us.
Artists with a conceptual orientation
work like scientists, collecting and
observing parts of landscapes. These
parts are often displayed just as they
are, so that the viewer can assemble
the whole that the parts refer to in his
or her mind. A landscape can only be
experienced by combining information
and seeing.
Children of freedom of speech
Included are artists from three countries: Indonesia, China and Thailand.
Their cultural heritage is different.
Thailand is a predominantly Buddhist
country, while in Indonesia different religions from animism to Islam,
from Christianity to Buddhism and
Hinduism, live side by side. In China,
Taoism, Confucianism and Buddhism
have endured despite the long-lasting
Communist regime.
The shared language of contemporary
art and global interaction bring the
exhibition’s artworks close to the Finn-
58
59
‘Kiasman’
Risto Ranta-aho
Kartta
Näyttely jatkaa Kiasmassa vuonna
2004 järjestetyn Historiaa nopeammin -näyttelyn avaamaa vuoropuhelua entisen Neuvostoliiton alueen
nykytaiteen kanssa. Nyt näkökulma
laajenee Keski-Aasian maihin. Tällä
alueella uuden kansallisen identiteetin muotoutumiseen vaikuttaa rikas
kulttuuritraditio, johon ovat jättäneet
jälkensä niin paimentolaisuus, shamanismi kuin islam. Myös neuvostoajan perintö ja länsimaiden vaikutus
ovat selkeästi läsnä.
Esille tulee pääasiassa installaatioita
sekä valokuva- ja videoteoksia noin
12 taiteilijalta. Teokset käsittelevät
ajankohtaisia poliittisia ja sosiaalisia teemoja. Ne ottavat etäisyyttä
eksoottisen ja itämaisen stereotypioihin. Asiantuntijana toimii moskovalainen kriitikko ja kuraattori Viktor
Misiano.
Sanna Kekäläisen koreografisesti
uusia uria aukaisevaan työhön on
alusta asti kuulunut eri taiteenalojen
yhdistäminen nykytanssiin. Puna-RedRouge -soolossa sanat sekä yleiset ja
yksityiset merkitykset kokevat muodonmuutoksen nykytanssin omaleimaiseksi, ruumiin kieltä puhuvaksi
‘Kiasman’
Risto Ranta-aho
Map
ish art audience despite differences in
culture and social structures.
The exhibition continues the dialogue
with contemporary art from the former
Soviet Union, which began with the
Faster than History exhibition in 2004.
This time, the perspective will be
extended to encompass Central Asian
countries. The formation of a new national identity in the region is informed
by a rich cultural tradition, steeped in
the nomadic lifestyle, shamanism, as
well as in Islam. The Soviet heritage
and new Western influences are also
prominent. The exhibition will display
mostly installations, photographs and
videos from approximately a dozen
artists. Their works make a conscious
break from exotic oriental stereotypes, on the one hand, or, on the
other, deal with topical political or
social themes.
Sanna Kekäläinen’s pioneering choreographies have from the beginning
combined various art forms with contemporary dance. She began to work
on Puna-Red-Rouge by writing down
her personal memories, which took on
larger general meanings and connected to recent history. Video footage for
60
61
‘Kesä’
Matti Rikonen
Elokuvat
‘Kesä’
Matti Rikonen
Photograph
liikkeeksi. Videomateriaalin teokseen
on suunnitellut Heli Rekula.
the performance is designed by Heli
Rekula.
Kaksisuuntainen peili
Tampereen kansainväliset lyhytelokuvajuhlat järjestetään 37. kerran.
Elokuvajuhlien kulma-kivinä ovat
suurta suosiota niittäneet kotimainen ja kansainvälinen kilpailusarja,
joiden parhaita paloja voi nähdä
heti tuoreeltaan festivaalin jälkeisenä lauantaina Kiasma-teatte-rissa.
Mukana kisaamassa on animaatioita,
dokumentteja, fiktioita ja kokeellisia
elokuvia jatkuneesta ympäri maailmaassa.
Kiasmassa 1998 vierailleen Critical
Art Ensemble -ryhmän viime vuonna
valmistunut elokuva kertoo bioterrorismiparanoiasta. Steve Kurtz vierailee
elokuvaesityksen yhteydessä Kiasmassa kertomassa taiteestaan. Yhteistyössä poliittisen elokuvan festivaalin Lens
Politican kanssa.
Pikseliähky on audiovisuaalinen kokeilulabora-torio, joka tuo vuosittain yhteen poikkitieteellisen ja -taiteellisen
joukon nuoria tekijöitä ympäri maailman. PikseliÄHKY esittelee performanssien, näyttelyiden ja klubitapahtumien kautta elektronista taidetta,
The Two-way Mirror
The Tampere International Short Film
Festival will be organised for the 37th
time. The corner-stones of the film
festival are the Finnish and International competitions. The best of both
competitions can be seen fresh from
the festival in the Kiasma Theatre on
the first Saturday after the festival.
The programme includes animations,
documentaries, fiction and experimental films from around the world.
Critical Art Ensemble’s film Marching
Plague presents a powerful critique
of UK-US bioweapons research and
addresses the paranoia surrounding
bioterrorism. Critical Art Ensemble
founder Steve Kurtz visits Kiasma. In
co-operation with Lens Politica festival.
PixelACHE is an audiovisual experiment lab, which annually gathers a
multidisciplinary young crowd from
around the world. Performances,
exhibitions and clubs introduce electronic art, which displays a light and
experimental, yet also critical approach to new audiovisual media and
62
63
‘Talvinen’
Sari Hantula
Elokuvat
jossa ilmenee kokeileva, mutta samalla kriittinen suhtautu-minen uusiin
audiovisuaalisiin medioihin ja teknologioihin. Festivaalin ohjelmisto tarjoaa
myös käytännönläheisiä työpajoja
sekä seminaareja, joissa käsitellään
digitaalisen median kehitykseen liittyviä ajankohtaisia kysymyksiä.
Kalevala Generator kokoaa yhteen
naisia, joiden kehot ovat täynnä kokemuksellista ilmaisuvoimaa. Mukana
on kokeilevan teatterin, modernin
tanssin, performanssin ja mediataiteen pioneereja mm. Idalotta Backman, Cris af Enehielm, Elina Hurme,
Sue Lemström, Tarja Nyberg, Seija
Metsärinne, Janice Redman ja Riitta
Vainio. Heitä ohjaa venäläinen koreografi Sasha Pepelyaev.
Ei mikään mykkä piru
Kuriton Company tekee fyysistä
musiikkiteatteria. Se tutkii esiintyjän
fyysisyyden ja äänen mahdollisuuksia
sekä eri ilmenemismuotoja. Ihmisääni
on sen pääinstrumentti. Esitys kertoo
ihmisistä, joiden elämää ohjaa kutsumus ja omistautuminen. Toisaalta
esitys pohtii, mitä on eloonjääminen
suuren menetyksen jälkeen.
‘Talvinen’
Sari Hantula
Photograph
technologies. Practical workshops and
seminars address current issues in the
development of digital media.
Kalevala Generator brings together
women, whose bodies are full of experiential power of expression. Included
are pioneers of experi-mental theatre,
modern dance, performance and
media art: Idalotta Backman, Cris af
Enehielm, Elina Hurme, Sue Lemström,
Tarja Nyberg, Seija Metsärinne,
Janice Redman and Riitta Vainio. They
will be directed by the Russian choreographer Sasha Pepelyaev.
No silent devil
Kuriton Company makes physical
music theatre. It explores the opportunities presented by the performer’s
physical being and sound and their
various manifestations. The human
voice is the ensemble’s main instrument.
Inspired by the URB festival organised
by the Kiasma Theatre every summer,
URB goes on tour. In store are events
and workshops on urban art, in Pirkanmaa in February, in Päijät-Häme in
April, Northern Ostrobothnia in May
and Kanta-Häme in June. URB on Tour
64
65
‘Letku’
George Mc Gregor
Elokuvat
Kiasma-teatterin jokakesäisen URBfestivaalin innoittamana URB lähtee
kiertueelle. Luvassa on tapahtumia
ja kursseja urbaanin taiteen aloilta
helmikuussa Pirkanmaalla, huhtikuussa Päijät-Hämeessä, toukokuussa
Pohjois-Pohjan-maalla ja kesäkuussa
Kanta-Hämeessä. URB kiertueella
toteutetaan yhteistyössä energiayhtiö
Vattenfallin kanssa.
Plan Suomen järjestämän rap-kilpailun teemana ovat lasten ja nuorten
oikeudet – innoittajana YK:n lasten
oikeuksien sopimus. Tammikuussa
alkava kilpailu on avoin kaikille alle
18-vuotiaille. Ryhmän jäsenistä puolet
voi kuitenkin olla 18–23-vuotiaita.
Kilpailuun saa osallistua 23.4. asti.
Parhaista kappaleista julkaistaan
CD-levy ja kappaleet esitetään
Kiasma-teatterin järjestämän URB 07
-festivaalin yhteydessä elokuussa.
Kilpailun aikana järjestetään myös
rap-työpajoja.
Vauvojen värileikki on vauvojen ja
vanhempien yhteinen työpaja, nyt
ensimmäistä kertaa Kiasman ohjelmistossa. Viiden tapaamiskerran
aikana herätellään vauvan eri aisteja.
Pääosassa on vauva, joka pääsee
‘Letku’
George Mc Gregor
Photograph
is a collaboration between Kiasma
and the energy company Vattenfall.
Inspired by the UN Convention on
the Rights of the Child, the theme of
this rap competition organised by
Plan Finland is the rights of children
and young people. Kicking off in
January, the competition is open to
all under-18-year-olds; however, half
of the members in a group may be
aged 18–23. Entries are accepted
until 23 April. The best songs will be
compiled into a CD and performed at
the Kiasma Theatre’s URB festival in
August. There are also rap workshops
during the competition.
Introduced for the first time in Kiasma,
Babies play with colour is a workshop
for babies and their parents. The five
meetings awaken the senses of the
baby. Activities centre on the baby,
who can feel the inviting world of
different colours and materials with
his or her own hands. Instructor: Art
teacher Liisa Kemppainen.
With friends is a workshop aimed
at work groups and clubs, in which
participants become acquainted with
contemporary art through hands-on
artistic work. The workshop includes
66
67
’Helmi’
Mathias Duselhof
Elokuvat
omin käsin tunnustelemaan värien ja
materiaalien houkuttelevaa maailmaa. Ohjaajana kuvataideopettaja
Liisa Kemppainen.
Tuttu ryhmä on ystäville, työporukoille ja harrastusryhmille tarkoitettu
työpaja, jossa tutustutaan nykytaiteeseen oman tekemisen kautta.
Työpajan aikana käydään näyttelyssä
ja työskennellään oppaan johdolla.
Pajat
järjestetään perjantai-iltapäivisin.
Uuteen arvoon noussut orientalismi ja
tarunhohtoinen menneisyys yhtyvät
sulavasti tämän päivän maailmankuvaan Keski-Aasian nykytaidetta
esittelevässä näyttelyssä.
Kesällä avautuva näyttely jatkaa Kiasmassa jo aiemmin avattua vuoropuhelua entisen Neuvostoliiton alueen
nykytaiteen kanssa. Nyt näkökulma
laajenee Keski-Aasian maihin mm.
Kazakstaniin ja Uzbekistaniin. Maantieteelli-sen sijaintinsa ja rikkaiden
luonnonvarojensa vuoksi monet näistä
maista ovat poliittisen ja taloudellisen kiinnostuksen kohteina. Alueella
uuden kansallisen identiteetin muotoutumiseen vaikuttaa rikas kulttuuritraditio, johon ovat jättäneet jälkensä
‘Helmi’
Mathias Duselhof
Photograph
an exhibition visit and instruction by a
guide.
Resurgent Orientalism and the mythical past smoothly combine with a 21st
century world view in an exhibition of
Central Asian contemporary art.
To be opened in the summer, this exhibition will continue Kiasma’s dialogue
with contemporary art from the former
Soviet Union. This time, the perspective will be even wider, encompassing
such countries as Kazakhstan and Uzbekistan. Due to geography and their
rich natural resources, many of these
countries are a target of keen political
and economic interest. The formation of a new national identity in the
region is informed by a rich cultural
tradition, steeped in the nomadic lifestyle, shamanism, as well as in Islam.
The Soviet heritage and new Western
influences are also present. All these
influences emerge in the work of contemporary artists. Their works make
a conscious break with exotic oriental
stereotypes, on the one hand, or, on
the other, deal with topical political
or social themes. The expert in putting
together this exhibition is the Moscow
critic and curator Viktor Misiano, who
68
69
‘Sivu’
Peter Groove
Elokuvat
niin paimentolaisuus, shamanismi kuin
islam.
Myös neuvostoajan perintö ja länsimaiden vaikutus ovat läsnä. Vaikutteet nousevat esiin nykytaiteilijoiden
teoksissa. Teokset käsittelevät ajankohtaisia poliittisia ja sosiaalisia
teemoja. Ne ottavat etäisyyttä eksoottisen ja itämaisen stereotypioihin.
Asiantuntijana toimii moskovalainen
kriitikko ja kuraattori Viktor Misiano,
joka on tehnyt useita matkoja näyttelyn kohdemaihin ja auttanut tuomaan
niitä taidemaailman kartalle.
Yksi näyttelyssä nähtävistä teoksista
on kazakstanilaisen taiteilijaparin
Jelena Vorobievan ja Viktor Vorobievin Kazakhstan. Blue Period.
Kierrellessään Kazakstania taitei-lijat
kiinnittivät huomiota siihen, että kommunistisen hallinnon aikana kaikkialla
näkynyt vallankumouksen punainen
väri on korvattu sinisellä. Kazakstaniksi väriä kutsutaan nimellä kok, joka
tarkoittaa sekä vihreää että sinistä,
siis oikeastaan turkoosia. ”Kazakstanilaiset rakastavat sinistä, jos jotain
täytyy maalata, ei värivalinta
tuota vaikeuksia: se on kok”,
taiteilijat kertovat.
‘Sivu’
Peter Groove
Photograph
has travelled extensively in the relevant countries and helped to put them
on the artistic map of the world.
One of the works of art in our exhibition is Kazakhstan. Blue Period by the
Kazakhstan artist couple Jelena Vorobieva and Viktor Vorobiev. As they
were travelling around Kazakhstan,
they were intrigued by the fact that the
colour red, so ubiquitous during the
Communist regime, had been replaced
by colour blue. In Kazakh, the colour
is called kok, which denotes both blue
and green, so actually it refers to a
kind of turquoise. “The Kazakhs love
blue. If you have to paint something,
choosing the colour is never a problem: it will always be kok,” artists say.
Hugo Kalervo Palsa
Big names of Finnish performing arts
dominate the Kiasma Theatre’s spring
season. February sees the premiere
of Puna-Red-Rouge, a solo work by
Sanna Kekäläinen, and in April the
repertoire is enhanced by the brainchild of Cris af Enehielm, Kalevala
Generator. Kiasma magazine interviewed Kekäläinen and Enehielm on
their future performances.
70
71
‘Rautatiekiskot’
Michael Heikonen
Elokuvat
Hugo Kalervo Palsa
Suomalaisen esitystaiteen vahvat
tekijät hallitsevat lavaa kevätkaudella. Helmikuussa ensi-iltansa sooloteos Puna-Red-Rouge ja huhtikuussa
ohjelmistoon af Enehielmin ideoima
Kalevala Generator. Kiasma-Kekäläistä ja Enehielmiä tulevista teoksista.
Kalevala Generator on näyttämöllinen kollaasi, joka koostuu liikkeestä,
äänestä, kuvasta ja toiminnasta. Siinä
esiintyvät elämää jo paljon nähneet
naiset, joita yhdistää kokeellisen
esittävän taiteen kentän etujoukkoihin
kuuluminen. Esiintyjälistalla mukana
ovat mm. Idalotta Backman, Elina
Hurme, Sue Lemström, Tarja Nyberg,
Seija Metsärinne, Janice Redman ja
Riitta Vainio. Ryhmän koollekutsuja
siä ja kokoisia ekspressiivisiä kehoja. Esiintyjiä, joilla on karismaattiset
kasvot ja eleet. Esitykseen valikoituikin dramaattisia lahjakkuuksia, joilla
jokaisella on oma taidekäsityksensä.
Jos törmäyksiä tulee, niin ne ovat vain
mielenkiintoisia. Olen tottunut työskentelemään törmäysherkissä improvisaatio-ryhmissä.
Uskon hänen synnyttävän rikkaan
visuaalisen maailman, jossa käytetään
‘Rautatiekiskot’
Michael Heikonen
Photograph
Kalevala Generator is a stage collage
consisting of movement, sound, images and action. The performers are
experienced women, who are united
in being pioneers of experimental
performing arts. The cast includes e.g.
Idalotta Backman, Cris af Enehielm,
Elina Hurme, Sue Lemström, Tarja
Nyberg, Seija Metsärinne, Janice Redman and Riitta Vainio. The convener
of the group and the mother of the
idea, Cris af Enehielm, artist, set designer, musician and art pedagogue,
talks about the starting points of the
work.
I teach and direct a lot, and have not
performed in a long time. I thought
that it was high time to dance now,
while I still have legs that move. I
was fascinated by the choreographer
Sasha Pepelyaev’s grotesque performances, which I felt very close to. I
also like his way of creating dance
performances with people who are
not professional dancers. I am tired
of the dominance of men and young
women in professional dance. For
this project, I sought women in their
late 40s or early 50s, whose bodies
already have some character. I want
72
73
‘Ilta’
Sari Tarvainen
Elokuvat
hyväksi multimediataidetta. Pepelyaev
myös lavastaa ja puvustaa teoksen.
Hänellä on uskomaton kyky luoda
illuusioita. Meidän esiintyjien kanssa
hän työskentelee varmasti improvisaation ja teatterin keinoja hyväksi
käyttäen.
Mietimme, millä tavoin suomalainen
nainen erottuu venäläisestä naiskäsitteestä. Ensiksi tuli mieleen, että
suomalainen nainen on miehisempi tai
androgyynimpi. Sitten lähdimme miettimään Kalevalan naisia ja yleisemmin
Kalevalaa. Kuinka rikas ja mielikuvituksellinen maailma on syntynyt
aikana, jolloin oli köyhää ja ankeaa.
Tässä teoksessa ankeus näkyy ehkä
kehoissa, jotka elävät jo tuskassa.
On mielenkiintoista nähdä, millainen
tulkinta Kalevalasta venäläismieheltä
syntyy.
Sanna Kekäläinen käsittelee teoksessaan Puna-Red-Rouge yleisen ja
yksityisen kokemuksen yhteyksiä.
Punainen on värinä vahva ja se synnyttää vahvoja tunteita. Siihen liittyvät julkiset ja privaatit kokemukset,
poliittinen historia ja seksuaalisuus.
Soolossa syvästi yksityinen rinnastuu
yhteiseen ja jaettuun. Omat muistot
‘Ilta’
Sari Tarvainen
Photograph
to see a dance performance with not
only well-groomed, sleek people and I
also want to demonstrate the power of
older performers.
I admire the artistic work of all these
women. They have experience outside
institutional theatres, in the free art
scene, which has not been the easiest
way. Yet they all have survived and
retained their anarchism. Furthermore,
they are all familiar with multidisciplinary work. I also wanted to have
expressive bodies of different sizes
and looks. Performers with charismatic
faces or gestures. The people who
were selected for the performance
are dramatic talents, all with their own
individual view of art.
If clashes do occur, that will only be
interesting. I am used to working in
clash-prone improvisation groups.
I think he will create a rich visual
world, which will use multimedia art.
He will also design the set and costumes. He has an astonishing ability to
create illusion. I am sure that he will
work with us, the performers, through
improvisation and dramatic methods.
Then we began to think about the
women in Kalevala and about Kaleva-
74
75
‘Huomen’
Satu Ilta
Elokuvat
ja henkilökohtaiset tapahtumat laajenevat poliittisiksi. Pieni ihminen ja
rakkauden kaipuu suhteessa globalisaatioon ja rahan valtaan. Aloitin
työni poikkeuksellisesti puolen vuoden
kirjoitusperiodilla. Nimeen liittyykin
metaforan tasolla myös ajatus kielikylvystä. Halusin katsoa, miten syvälle
pääsen liikkeen sisälle, kun minulla on
teksti ja ajatus valmiina.
Haluan ottaa kantaa maailman epäoikeudenmukaisuuteen. On järkyttävää,
miten valtavaa kahtiajakautumista (itä
ja länsi, pohjoinen ja etelä, rikas ja
köyhä, ensimmäisen ja toisen luokan
kansalaiset) on tapahtumassa. Olen
miettinyt, miten kehollisesti koetut hyvin yksityiset asiat voidaan rinnastaa
laajempiin yhteyksiin. Näen esimerkiksi läheisyyden merkityksen fyysisenä koke muksena koskettavan yhtä
hyvin yksilöitä kuin valtioita. Läheisyyden vastapoolina on sitten väkivalta:
loukkaava terrori, etninen puhdistus
tai sotatila. Taide on keino synnyttää
oivalluksia. Haluan korostaa yhteisen
mahdollisuuden löytymistä jakautumista ja eristäytymistä vastaan.
Naiset ja miehet elävät erilaisessa julki-sessa todellisuudessa. On järkyttä-
‘Huomen’
Satu Ilta
Photograph
la on a more general level. About the
fact that such a rich and imaginative
world had been created at a time of
poverty and bleakness. In our performance, the bleakness is perhaps evident in the bodies, which are already
in pain. It will be interesting to see the
interpretation a Russian man gives to
Kalevala.
In her piece Puna-Red-Rouge, Sanna
Kekäläinen explores the links of the
general and private experiences.
As a colour, red is strong and inspires
powerful feelings. It is associated
with public and private experiences,
political history and sexuality. My
solo draws parallels between profoundly private things and public and
shared things. My own memories and
personal experiences extend to take
on political meaning. It is about a
small individual and the longing for
love in relation to globalisation and
the power of money. I began work on
this piece with a six-month period of
writing, which is exceptional for me.
On a metaphorical level, the name
also contains the idea of language
immersion. I wanted to see how deep
into the movement I can get when I
76
77
‘Ovi’
Heiki Ohvo
Elokuvat
vää, miten vähän aikaa naistaiteilijat
ovat saaneet tehdä sitä, mitä haluavat. Vielä 100 vuotta sitten naistaiteilijoiden oli vaikea tuoda teoksiaan
julkisuuteen. Ja edelleen on ongelmallista, jos ei tee asioita miesten ehdoilla ja näkökulmasta. Suomessakin
saa olla feministi, jos pysyy suljetussa
piirissä eikä tule ajatuksineen julkisuuteen. Naistaiteen tukeminen on yksi
missioistani.
Spagettipistooli ja ihmiseilyä
Nykytanssi on taidelajina potentiaalinen ja kehittyvä. Suurena intohimonani on selvittää, miten liikkeeseen
saa suodatetuksi niin paljon informaatiota ja ajattelua kuin mahdollista.
Olen varma, että liike voi toimia yhtä
tarkkana viestimenä ja mielen ilmauksena kuin mikä muu viestintämuoto
tahansa.
Puna-Red-Rougessa on selkeä visuaalinen maailma, joka on ladattu
täyteen merkityksiä. Visuaalisuus on
minulle samalla tavalla ajattelua kuin
kaikki muukin teoksessa. Tässä teoksessa Heli Rekula, jonka kanssa olen
tehnyt usein aiemmin yhteistyötä
valokuvien kanssa, on ensi kertaa
‘Ovi’
Heiki Ohvo
Photograph
have a finished text and idea. I want
to take a stand on the unfairness of
the world. It is shocking to see the
current division into east and west,
north and south, rich and poor, Aand B-class citizens. I have thought of
how very private things experienced
in the body can be linked to broader
contexts. For instance, I think that the
importance of intimacy as a physical
experience concerns indi-viduals as
well as states. The opposite of intimacy is then violence: abusive terror,
ethnic cleansing or a state of war. Art
is a way of inspiring insights. I want
to stress the possibility of discovering
shared opportunities as opposed to
division and isolation.
Spaghetti pistol and humaning
Men and women live in a different
public reality. It is upsetting to realise
how short a time in history woman
artists have been able to do what
they want. As recently as 100 years
ago, women artists found it extremely
difficult to get any-thing published.
And you still run into trouble if you do
not do things on men’s terms and from
78
79
‘Parveke’
Mihail Solanakis
Elokuvat
mukana myös videotaiteilijana. Video
tuo mukaan poissaolevuuden ja läsnäolevuuden teemat.
Maisema Kiasman kokoelmissa -näyttelyyn ääniopas antaa taustatietoa
teoksista. Ääniopasta voi vuokrata
Kiasmasta kahdella mutta sen voi
myös ladata ilmaiseksi omaan mp3soittimeen Kiasman verkkosivuilta.
Santeri Tuorin Vesiputous on pohjimmiltaan hyvin yksinkertainen videoteos. Taiteilija on yhdestä pisteestä
valokuvannut ja videoinut kuohuvaa
vesi-putousta ja nauhoittanut sen
pauhua. Teosta edeltää kuitenkin eri
ilmaisutapojen pitkäjänteinen tutkiminen ja tekijän tietoisuus kuvataiteen
perinteestä.
Vesiputous näyttää luontevalta
jatkeelta Santeri Tuorin aikaisempaan tuotantoon, josta sen ilmaisu ja
tekniikka on sovellus. Vesiputousvideo
on yhdistetty samaa vesiputousta
esittävän stillkuvan päälle. Aina ei
erota allaolevaa kuvaa selkeästi, se
on läsnä vain aavistuksena. Ääni on
kuvaustilanteessa nauhoitettu vesiputouksen hidastettu ääni. Lisäksi matalia ääniä on korostettu, mikä syventää
putouksen jylinää.
‘Parveke’
Mihail Solanakis
Photograph
their perspective. It’s OK to be a feminist in Finland, if you stay in your own
closed circle and do not come out in
the open with your ideas. Supporting
art by women is one of my missions.
As a form of art, contemporary
dance has potential and is evolving.
It combines several things to make a
fascinating whole. My great passion
is to find out how to instil as much
information and thought as possible
into movement. I am convinced that
movement can be as accurate a tool
for communication and expressing the
mind as another communication way.
Puna-Red-Rouge has a clear visual
world that is infused with meaning.
The visual aspects are a way of thinking for me, just like everything else in
the piece. This time Heli Rekula, with
whom I have earlier often collaborated with photo-graphs, is also represented as video artist. The video adds
the themes of absence and presence.
The audio guide compiled for the
Landscape in Kiasma’s collections
exhibition provides background information on the artworks. It is available
for loan at Kiasma for 2 euros but
you can also download it for free for
80
81
‘Kuvitus’
Tapio Vaapasalo
Elokuvat
Vaikka Vesiputous perustuu liikkuvaan
kuvaan, ei Tuori kuitenkaan elokuvalle ominaiseen tapaan kerro, vaan hän
kuvaa kohdettaan. Hän ei käytä
kamera-ajoja, editointia tai muita kerronnallisia menetelmiä. Tuorin kamera
on päinvastoin liikkumaton ja maisema äärimmilleen pelkistetty. Kameran
läsnäolon voi kuitenkin aistia ja pelkistettykin maisema muuttuu ajassa.
Vesiputous liittyy Tuorin mukaan
erityisellä tavalla maisemataiteen
perinteeseen. ”Vesiputous on olemassa sekä kuvana että fyysisenä
kokemuksena. Teoksen lähtökohtana
on kuvataiteen traditio, joka perustuu
pääasiassa näkemiseen. Vesiputoukseen olen tuonut jotakin lisää: teos
pyrkii simuloimaan aitoa kokemusta
luonnonilmiön äärellä”, Tuori kertoo.
Santeri Tuori kuvaa kohdettaan
toisaalta itseään edeltäneiden maisemataiteilijoiden tapaan, toisaalta
hänen maisemansa on venynyt koskemaan monia aisteja samanaikaisesti.
Näköaistin lisäksi myös kuuloaisti ja
tuntoaisti aktivoituvat, kun putouksen
matala kumina tuntuu väreilynä videotilan seinissä ja penkissä. Osallisuus
maisemaan on niin voimakasta, että
‘Kuvitus’
Tapio Vaapasalo
Photograph
your own MP3 player from Kiasma’s
website.
Santeri Tuori’s Waterfall is, at heart, a
very simple piece of video art. He has
photographed, videotaped and sound
recorded a roaring waterfall from
a fixed point. This work is, however,
the result of studying different forms
of expression over a long time and a
keen awareness of art traditions.
Waterfall seems a natural continuation of Santeri Tuori’s earlier work,
a further application of his expression and tech-nique. The video of
the waterfall is combined on a still
photograph of the same waterfall.
The underlying image is not always
clearly discernible, it is there only as
a faint idea. The sound of the artwork
consists of the sound of the waterfall,
taped at the time of shooting the images and played back at slow speed.
Further-more, the low frequencies
have been exaggerated, which makes
the rumble of the waterfall sound
even deeper.
Although Waterfall is based on a
moving image, Tuori shuns the characteristically cinematic idea of narration. Instead, he only records his
82
83
‘Lopettaa tehdas’
Kenji Ando
Elokuvat
voi melkeinpä aistia pienten vesipisaroiden leijailevan ilmassa ja tuntea
veden tuoksun. Lähemmäs on vaikea
päästä Helsingin keskustassa.
Poptaidetta lasten silmin
Tuori on siirtynyt asteittain valokuvasta kohti liikkuvaa kuvaa ja sitä omaleimaista ilmaisua, jota hän on käyttänyt
Vesiputous-teoksessaan. Jälkikäteen
voi hahmottaa eräänlaisen ilmaisun
evoluutioprosessin kohti Vesiputousta
hänen aikaisempien teostensa kautta.
Ensimmäinen teos, joka irtosi ”puhtaasta” valokuvasta ja samalla muistutti erilaisista näkemisen ja hahmottamisen tavoista oli Sokea kaupunki
vuodelta 1998. Siinä esiteltiin valokuvin sokean miehen reitti kaupungin
halki. Uutena elementtinä valokuvaa
täydentämässä oli ääni, näkövammaiselle tärkeä asia.
Valokuvan käsite laajeni myös muotokuvassa Julia / 3 min 36 sek, joka
koostuu 78:sta valokuvasta. Vedokset
esitetään ruudukossa, josta voi tutkia
Julia-nimisessä henkilössä tapahtuvia
muutoksia 3 minuutin ja 36 sekunnin.
Valokuvan ja liikkuvan kuvan välimaastoon sijoittui Posing Time, sarja
‘Lopettaa tehdas’
Kenji Ando
Photograph
subject. He does not employ tracking,
editing or other narrative methods.
Instead, his camera is stationary and
the landscape is stripped to the bare
essentials. However, the presence of
the camera can be sensed, and even
the simplest of land-scapes changes
with time.
According to Tuori, Waterfall has a
special affinity with the tradition of
landscape art. “Waterfall is both an
image and a physical experience.
The starting point is the tradition of
the fine art, mainly based on seeing. In my waterfall, I’ve introduced
something extra. The work attempts
to simulate the real experience of a
natural phenomenon,” Tuori says.
While Santeri Tuori portrays his object similarly to previous landscape
artists, his landscape nevertheless
extends to embrace several human
senses simultaneously. In addition to
the sense of sight, hearing and touch
are also stimulated as the low rumble
of the waterfall can be felt as vibrations on the walls and seats of the
video room. Participation in the landscape is so strong that you can almost
feel tiny droplets of water in the air
84
85
‘Kaareilla’
Keitaro Narusegawa
Elokuvat
animoituja muotokuvia. Muotokuvat
Tuori toteutti kuvaamalla kohdettaan
lankalaukaisimen avulla viereisestä
huoneesta. Taiteilija painoi laukaisinta kahden sekunnin välein tunnin
ajan, mutta ei tiennyt kuinka henkilö
poseerasi tilassa. Kuvat siirrettiin
videolle ja esitettiin kolmen kuvan sekuntivauhdilla. Lopputulos on nykiväliikkeinen muotokuva, joka paljastaa
konkreettisella tavalla kuinka ihminen
on ajassa. Muotokuvien henkilössä
tapahtuvat muutokset ovat pieniä,
mutta havaittavia.
Samankaltaiset pienet muutokset
rekisteröityivät Hymy-sarjaan, joka
lisäksi muistuttaa kameran läsnäolosta. Tuori on videoinut eri henkilöitä
hymyilemässä kameralle puolesta
tunnista tuntiin. Sekä katsojan että
kuvattavan hymyt hyytyvät hetkittäin.
Kamera suorastaan huutaa läsnäoloaan hymyn pitkittyessä ja käydessä
yhä väkinäisemmäksi.
Kamerasta ja ajasta muistutti myös
lasta osuvasti kuvannut Mörkö. Eläväinen lapsi tuntuu liikkuvan katsojan
ajatusta nopeammin, jälkeen jää
eräänlainen haamukuva. Mörkö-teoksessa Tuori käytti yksinkertaista mutta
‘Kaareilla’
Keitaro Narusegawa
Photograph
and smell the fresh water. It is hard to
get any closer to experiencing nature
in the centre of Helsinki.
Tuori has moved gradually from
photographs towards moving image
and his characteristic expression, so
evident in Waterfall. With hindsight, it
is easy to discern a kind of an evolutionary process from his earlier works
towards Waterfall.
Pop art through the eyes of
children
His first work that dissociated itself
from ‘pure’ photography, and reminded us all of an alternative way of seeing, was Blind City (1998). It showed
us the path a blind man takes through
the city. Photography was supplemented by a new element, sound, so
crucial to the visually impaired.
The concept of photography was also
expanded in the portrait Julia / 3 min
36 sec, which consist of 78 photographs.
The prints are shown on a grid, which
allows us, the audience, to observe
the changes taking place in this
person, Julia, for 3 minutes and 36
seconds.
86
87
‘Pohtia’
Ville Ähkynen
Elokuvat
omaperäistä tekniikkaa. Hän heijasti
mustavalkoisen still(muoto)kuvan
päälle värillistä liikkuvaa
kuvaa. Lopputulos oli omintakeinen
ilmaisu, joka toistuu muissakin teoksissa.
Idästä tuulee -näyttely keskittyy kolmeen Aasian maahan, joissa muutoksen tahti on erityisen kiihkeä, nykytaidekenttä vilkas, kulttuuriperintö
vahva, ja poliittinen historia kirjava.
Kaupunkikulttuuria käsittelevät elokuvat ovat vahvasti esillä Tampereen
URB kiertueella tapahtumassa.
Santeri Tuorin Vesiputous on pohjimmiltaan hyvin yksinkertainen teos.
Sitä edeltää kuitenkin eri ilmaisutapojen pitkäjänteinen tutkiminen ja tekijän tietoisuus kuvataiteen perinteestä.
Suomalaisen esitystaiteen vahvat
tekijät hallitsevat Kiasma-teatterin
lavaa kevätkaudella. Helmikuussa
ensiiltansa saa Sanna Kekäläisen sooloteos Puna-Red-Rouge ja huhtikuussa
ohjelmistoon tulee Cris af Enehielmin
ideoima Kalevala Generator.
Kiasman ohjelmisto on monipuolinen.
Päänäyttelyitä täydentävät Studio K:n
ja Kontin tiheämmin vaihtuvat näyttelyt ja taideprojektit. Nykytaiteen
‘Pohtia’
Ville Ähkynen
Photograph
Somewhere between photography
and moving image, Posing Time was
a series of animated portraits. Tuori
took the portraits by cable release
from the room next door. He pressed
the shutter release every two seconds
for an hour without knowing what the
person next door was doing. The images were then trans-ferred to video
and played back at three images per
second. The result is a jerky portrait,
which reveals in a very concrete way
how a person is a captive of time. The
changes in the subjects of the portraits
are small but perceptible.
Similar tiny changes are registered in
the series Smile, which also reminds us
of the presence of the camera. Tuori
videotaped different people smiling
at the camera for periods of thirty
minutes to an hour. The smile of both
the viewer and the object occasionally freeze. The camera is well nigh
screaming its presence as the smile
gets protracted and becomes ever
more forced.
We, the viewers, are also reminded
of the camera and of passing time by
Tuori’s work Bogeyman. A lively child
seems to move faster than the viewer
88
89
‘Sataa’
Tutu Fizz
Elokuvat
museon kokoelmiin kuuluu yli 9000
teosta, joita esitellään teemoiltaan
vaihtelevissa kokoelmanäyttelyissä.
Kiasma-teatteri laajentaa museon
toimintaa esittävien taiteiden suuntaan. Taideohjelmistoa täydennetään
tarjoamalla kävijöille syventävää
tietoa, toimintaa, tapahtumia, koulutusta sekä mahdollisuuksia mielipiteen
vaihtoon.
Kiasman ystävät taiteen suurkuluttajat
Mitä nykytaiteen museolla on antaa
ihmisille? Museopölyä, hiljaisia saleja
ja käsittämätöntä taidetta? Vai jotain
muuta, vaikkapa kontaktin elävään
taiteeseen ja taiteilijoihin, kiinnostavia
tulkintoja elämästä ja ilmiöistä ympärillämme, tunteita liikauttavia elämyksiä, nautintoja monille aisteille, tietoa
yleisön omien tulkintojen pohjaksi,
hiljentymistä ja toisinaan myös kiihkeää tapahtumallisuutta?
Jos jälkimmäinen näkemys tuntuu tutulta tai toivottavalta, olet potentiaalinen Kiasman ystävät ry:n jäsen. Yhdistys perustettiin vuonna 1991 kolmea
tarkoitusta varten: museota tukemaan,
nykytaiteen tunnettuutta lisäämään ja
myös kartuttamaan jäsenistön tietoa
ja elämyksiä nykytaiteesta.
‘Sataa’
Tutu Fizz
Photograph
can think, leaving a ghostly image
in its wake. In this work, Tuori uses
a simple but original technique. He
projects coloured moving image on
black-and-white still photographs. This
results in an original expression, also
repeated in many of his other works.
The Wind from the East exhibition
focuses on three Asian countries with
a particularly rapid rate of change, a
lively contemporary art scene, strong
cultural heritage and varied political
history.
Films about urban culture will be
strongly present at the Tampere URB
on Tour event.
Santeri Tuori’s Waterfall is, at heart,
a very simple piece of video art. This
work of art is, however, the result of a
long study of different forms of expression and a keen awareness of the
traditions of art.
Big names of Finnish performing arts
dominate the Kiasma Theatre’s spring
season. February sees the premiere
of Puna-Red-Rouge, a solo work by
Sanna Kekäläinen, and in April the
repertoire is enhanced by the brainchild of Cris af Enehielm, Kalevala
Generator.
90
91
‘Hohde’
Tarja Lampinen
Elokuvat
Syksyllä 2006 jäseniä n. 1000.
uusia yleisöjä Ulkomailla museoiden
ystäväyhdistyksillä on usein suurikin
rooli museon yleisöpalvelun ylläpitämisessä ja taloudellisessa tukemisessa. Suomessa Nykytaiteen museon
perusrahoitus tulee valtiolta.
Kiasman ystävät ry on vapaaehtoisten “museoaktivistien” yhteenliittymä,
eräänlainen museon kanta-asiakaskunta, kiinnostuneiden ja nykytaiteelle pikkusormensa antaneiden ja sen
“ilosanomaa” levittävien ihmisten
joukko. Kiasman toiminnan vakiinnuttua on vapaaehtoistyövoiman ja
muun tuen tarve jatkuvasti lisääntynyt.
Ystäväyhdistys toimii täysin jäsenmaksujen ja lahjoitusten voimin. Toiminta
siis lisääntyy sitä mukaa, kun jäsenmäärä karttuu. Kiasma on lunastanut
siihen asetetut toiveet ja kiinnostus
nykytaiteeseen näyttää jatkuvasti kasvavan. Uudenlaisten yleisöjen kohtaaminen on mahdollista. Ystäväyhdistys
varautuu tulevaan ja haluaa auttaa
museon jatkuvassa kehittämisessä.
Jäsenistöllä on halu ja mahdollisuus
olla aitiopaikalla ja myös eri tavoin
avustaa Kiasman toimintaa.
‘Hohde’
Tarja Lampinen
Photograph
Kiasma arranges a wide range of
activities. The main exhibitions are
accompanied by short-term shows and
projects in Studio K and Kontti. The
collections comprise more than 9,000
works of art, presented in collection exhibitions with varying themes.
Kiasma Theatre extends the activities
towards performing arts. Visitors are
also provided with an opportunity to
gain advanced knowledge and participate in a wide range of happenings,
courses and interactive events.
Museum dust, quiet halls and incomprehensible art? Or something else
such as making contact with living
artists and their art, compelling
interpretations of life and the phenomena around us, moving experiences,
multisensory pleasures, background
information catering to museum-goers’
interpretive needs, quiet contemplation as well as electrifying events?
If the latter vision comes across as
familiar and desirable, you qualify as
a potential member of the Friends of
Kiasma. The association was founded
in 1991 with three underlying goals:
to garner support for the museum,
to heighten its profile, as well as to
92
93
‘Rautatievaunu’
Hanna Mauro
Elokuvat
Mitä yhdistys tekee? Kiasman ystävät
ry on mukana nykytaiteen kentän
tapahtumissa mm. jäsentilaisuuksiensa
kautta. Kuukausittaiset jäsentilaisuudet ovat olleet Nykytaiteen museon näyttelyiden ennakkoesittelyjä
taiteilijoiden ja kuraattoreiden johdolla, taidematkoja koti- ja ulkomaille, luentosarjoja, ateljeevierailuja,
tutustumiskäyntejä jne. Luennot ja
keskustelutilaisuudet on yleensä järjestetty yhteistyössä Kiasman kanssa,
jolloin ne ovat olleet avoimia kaikille
kiinnostuneille. Jäsenistö saa tietoa
tapahtumista jäsenkirjeissä sekä
Kiasman kutsuissa ja tiedotteissa.
Jäsenetuihin kuuluvat ohjelmatarjonnan ja jäsenpostitusten lisäksi mm.
kutsut suurten näyttelyjen avajaisiin,
kaikkien näyttelyjen ennakkoesittelyt
ystäväyhdistyksen jäsenille, vapaa
sisäänpääsy museon kokoelmiin sekä
alennukset kirjakaupassa ja kahviossa. Yhdistys levittää tietoa nykytaiteesta myös valitsemalla joka vuosi
Ystävänpäivänä 14.2. Vuoden Nykytaiteen Ystävän, henkilön tai tahon,
joka on merkittävällä tavalla toiminut
nykytaiteen kentässä. Sidosryhmiensä kautta yhdistyksen jäsenet tuovat
‘Rautatievaunu’
Hanna Mauro
Photograph
provide its members with engaging experiences and information on contemporary art. The membership is some
1000 strong as of 2006.
New Audiences Associations of museum afficionados frequently play a
major role internationally in maintaining museums’ public outreach services
and in consolidating financial support.
The Finnish Museum of Contemporary
Art receives its core financing from the
State.
The Friends of Kiasma is seen as a voluntary association of “museum activists” in the sense of a core clientele of
contemporary art enthusiasts engaged
in spreading its “uplifting message”.
The inauguration of Kiasma has also
accentuated the association’s need for
volunteer work and other support.
The Friends of Kiasma is entirely
dependent on membership fees and
donations in its activities. The growth
in activity is thus a function of growing
membership. Kiasma’s inauguration
will serve to enhance the Museum of
Contemporary Art’s unique identity,
furthering interest in contemporary
art and thereby it has made possible
the meeting of new constituencies. The
94
95
‘Taivas’
Ari Lehtonen
Elokuvat
myös uutta yleisöä ja myönteistä
kiinnostusta nykytaiteelle. Yhdistys on
tukenut museota taideteoslahjoituksin
sekä vapaaehtoistyövoimalla.
Kulttuurikeskus koostuu erilaisista
tapahtumista ja museotoiminnasta.
Yleisölle tarjotaan näyttelyitä, omien
kokoelmien esittelyjä, Kiasma-teatterin esityksiä, seminaareja ja luentoja.
Lisäksi Kiasma osallistuu kaupunkitaiteen projekteihin ja tuo visuaalista
kulttuuria Kiasma Stagelle, museon
esittävän taiteen yksikölle. Ensimmäisessä kerroksessa sijaitsevat muun
muassa kahvila, kauppa, lehtikulma,
seminaari-tila ja Takaikkuna, joka on
vaihtuvien projektien esittelytila.
Suuri kansainvälisen nykytaiteen esittely on ollut vuodesta 1961 järjestetyt
Ars-näyttelyt. Kiasmassa ne on järjestetty vuosina 2001 ja 2006.
[muokkaa]Kokoelmat ja teosten valinta Kiasman taidekokoelmat koostuvat
vuoden 1960 jälkeen debytoineiden
taiteilijoiden teoksista. Taiteilijoiden ja
teosten valinnoissa käytetään useita
erilaisia kriteereitä: esimerkiksi teoksen, taiteilijan tai esiteltävän ilmiön
merkitys Suomen taide-elämässä tai
taiteen kehityksessä yleisesti, ajan-
‘Taivas’
Ari Lehtonen
Photograph
Friends of the Museum association
is undertaking the requisite preparations and is committed to helping the
Museum get off to a good start. The
members are poised for taking the
box seat as well as helping out Kiasma after its inauguration.
What does the association do? The
Friends of Kiasma activities on the
contemporary art scene take the
form of special events designated for
its members. These monthly events
have included previews of Museum of
Contemporary Art exhibitions under
the guidance of artists and curators,
art excursions both in Finland and
abroad, lecture series, visits to artists’
studios, and visits to special exhibitions. Lectures and discussion forums
are generally organized in cooperation with the Museum of Contemporary Art and are, in these instances,
open to all those who are interested.
Members are informed about events
through subscriber mail as well as
through museum invitations and leaflets. For now, membership priviledges
include discounts on bookstore and
cafeteria purchases, as well as subscriber mail.
96
97
‘Hempukka päästä’
Jukka Ojala
Elokuvat
kohtaisesti kiinnostavat teemat ja piirteet sekä taiteilijan ja hänen työnsä
korkeatasoisuus, jonka määrittelyyn
vaikuttavat muun muassa näkökulma ja tarkasteluympäristö. Mukaan
mahtuu myös tekijöitä, joiden asema
taidekentällä ei ole vielä vakiintunut.
‘Hempukka päästä’
Jukka Ojala
Photograph
The association also promotes awareness of contemporary art by choosing
a Friend of Contemporary Art every
year on Valentine’s Day, the 14th of
February. The Friend of Contemporary
Art is a person, group or organization
that has played a significant role in
the field of contemporary art. Thanks
to their affiliations, the members
of the association also attract new
museum-goers in addition to generating positive interest in contemporary
art. The association has supported the
Museum through art donations as well
as through its volunteer workers.
Everything is possible Contemporary
art may be so captivating because of
its multiplicity: it may simultaneously
provoke questions and suggest unorthodox answers, give rise to strong
feelings, or be profoundly and even
coolly analytical. Yet the emperor’s
new clothes phenomenon is also an
indisputable reality. The members of
the Friends of Kiasma wish to partake
in a process of searching, questioning,
finding answers and holding these up
against other interpretations.
98
99
Kitti Saalonen
‘Portaat’
Ángel Miranda
Elokuvat
‘Portaat’
Ángel Miranda
Photograph
Museo
The museum
Luovuuden merkitys ihmisille on
noussut yhä keskeisemmäksi aiheeksi
hyvinvoinnissa. Taiteellisessa toiminnassa luovuus kulkee itsestään selvästi
mukana. Nyky-yhteiskunnassa myös
instituutioiden on kyettävä toimimaan
luovasti, oli kyse sitten taiteellisesta
toiminnasta, yhteistyöstä tai taloushallinnosta.
The role of creativity has grown increasingly important in the debate on
people’s wellbeing. In artistic activity,
creativity is a self-evident element. In
today’s society, institutions must also
be able to operate creatively, whether it is a question of art, co-operation
or finances.
Yksi ARS 06 – Toden tuntu -näyttelyn keskeisiä teemoja on hyvän ja
pahan suhde inhimillisessä toiminnassa. Nykyajan ihmisellä ei ole täyttä
varmuutta oikeasta ja väärästä, vaan
kaikki on monimutkaistunut ja asiat
ovat hyvin suhteellisia. Myös taide on
suhteellista, se ei ole hyvää tai pahaa
vaan molempia. Taiteen luovuus on
sen kyvyssä auttaa näkemään asioita
toisin, vallitsevien käsitysten luomien
raja-aitojen yli ja ohi. Taide rikkoo yksilön omaksuttuja, opittuja ja totuttuja
ajatuskuvioita, mutta samanaikaisesti
auttaa häntä jäsentämään maailmaa.
Tässä paradoksissa parhaimmillaan
on taiteen luovuus.
One of the key themes in ARS 06
– Sense of the Real exhibition is the
relationship of good and evil in human action. People of today may be
ambivalent towards right and wrong,
and everything is more complicated
than before and nothing is absolute.
The same relativity applies to art, too;
it is neither good nor bad, it is both.
Creativity in art means its ability to
help people see things differently,
through and beyond the boundaries
created by prevailing conceptions.
Art breaks down the thought patterns
we have adopted, learnt and settled
for, while helping us fathom the
world. This paradox manifests creativity in art at its best.
Nyt ei riitä, että taidemuseot tarjoavat uusia sisältöjä, uusia näyttelyitä ja
It is no longer enough for art museums to create new content, exhibitions
100
101
‘Käytävä’
Camilla Bäckman
Elokuvat
‘Käytävä’
Camilla Bäckman
Photograph
ohjelmistoja. Luovuutta täytyy löytyä
myös instituutioiden uusien toimintatapojen kehittelystä. Keskeinen
havainto kehittelylle on ymmärrys,
että emme voi toimia yksin. Verkottuva museo hakee aktiivisesti yhteistyökumppaneita ja sitä kautta luo itselleen uutta toimintakulttuuria.
and programmes. Creativity also has
to be evident in the development of
the institutional operations. A crucial
observation in this sense is to understand that we cannot work alone. A
networking museum will actively seek
co-operation partners and thereby
create new operative culture for itself.
Tulostavoitteet on asetettu korkealle.
Kasvava kilpailu ihmisten vapaa-ajasta ja toisaalta jatkuvasti vähenevät
taloudelliset resurssit ovat tosiasioita.
Valtio edellyttää että, kulttuurilaitokset etsivät aloitteellisesti omaa
rahoitusta. Taidemuseoiden ja markkinatalouden suhde on tärkeääkin tärkeämpi aihe taidemuseomaailmassa.
Rahaa on löydettävä eri lähteistä.
The financial targets are set high.
Facing increasing competition over
people’s free time at the same time
when the financial resources are
being cut back is a fact. The state
demands that cultural institutions take
an active initiative in seeking funding.
The relationship between art museum
and the market economy is a paramount topic in the art museum circles.
Funding needs to be acquired from
different sources.
Tämä edellyttää kulttuurilaitoksilta,
myös Kiasmalta, aktiivista ja näkyvää markkinointia. Ilman tehokasta
sponsorihankintaa ja ammattitaitoista
markkinointia toiminnan kehittäminen
tai edes nykyisen tason säilyttäminen
on mahdotonta. Pelkästään valtion
rahoittamana moni laaja taidehanke
olisi jäänyt toteuttamatta. Taloudelliset resurssit takaamalla turvataan
This, in turn, means that cultural
institutions, Kiasma included, will
have to succeed in active and visible
marketing. Without efficient means of
gaining sponsorship and professional
marketing, developing art museum
activities, or even maintaining their
current standard, is impossible. Were
102
103
‘Alakerrassa’
Noora Nykänen
Elokuvat
taiteellisen toiminnan korkea laatu ja
riippumattomuus. Luovuuden on ohjattava rahan käyttöä eikä päinvastoin.
Varainhankinta ja markkinoinnin
kehittäminen vaatii taidemuseoilta
ja sen työntekijöiltä uskomattoman
paljon työtä ja uutta osaamista. Kiristyvä talous lisää eri tahoja yhdistäviä
yhteistyöhankkeita ja projekteja niin
kansallisesti kuin kansainvälisestikin.
Yhteistyökumppaneita on etsittävä
muiden kulttuurialan toimijoiden lisäksi myös liikemaailmasta.
Kiasman kohdalla yhteistoiminta on
aivan selvästi ollut monien uusien
ideoiden, näkemysten ja innovatiivisten kohtaamisten edellytys. Luovasti
ajattelevia yhteistyökumppaneita
on löytynyt kulttuurialan toimijoiden
lisäksi muilta yhteiskunnan alueilta
sekä liike-elämästä.
Kiasman luovuuslaboratoriossa
kehitellään uusia hankkeita, joista
ARS-näyttelyn aikana järjestetään
taiteen roolia hyvinvointiyhteiskunnan
uudistamisessa käsittelevä seminaari.
Stakesin kanssa yhteistyönä toteutet-
‘Alakerrassa’
Noora Nykänen
Photograph
it only up to state funding, many
large-scale art projects would never
have seen the light of day. By securing financial resources we will also
secure the high artistic standard and
independence of our artistic endeavours. Creativity must guide the use of
money, not the other way around.
Fundraising and improving marketing
requires an incredible amount of work
and new skills from art museums and
their staff. The tightening economy
leads to collaboration projects between various national and international operators. Partners should be
sought not only in the cultural but also
the business sector.
In the case of Kiasma, collaboration
has clearly proved a fruitful ground
for new ideas, views and innovative encounters. Creatively thinking
partners have been discovered from
amongst other cultural actors as well
as other sectors of society and business.
The “Creativity Lab” of Kiasma will
develop new projects, one of which is
104
105
‘Eteinen’
Elisa Wistuba
Elokuvat
tava seminaari toimii lähtölaukauksena ohjelmatyölle, jonka päämääränä
on edistää taiteen- ja sosiaali- ja
terveysalan kohtaamisia sekä koota
yhteen kentällä jo olevaa osaamista ja
tietotaitoa.
Lähialueiden kanssa yhteistyönä
toteutettavien näyttelyiden rinnalle
ovat nousseet erilaiset monimuotoiset
yhteistyöverkostot, joissa Kiasma toimii aktiivisesti myös seiniensä ulkopuolella. Esimerkki tällaisesta alueellisesta
yhteistyöstä on lukuisten toimijoiden
kanssa suunniteltu kulttuurivaihtoon
perustuva Karjala-projekti.
Pukkia pakoon
Yksi kirkkaimpia hankkeita on varmasti ollut viime vuonna päättynyt
Kiertokoulu-yhteistyö Vattenfall Oyj:
n kanssa. Nyt yhteistyömme jatkuu
uutena valtakunnallisena hankkeena,
joka toteutetaan yhdessä alueellisten
toimijoiden kanssa. Tavoitteena on
vahvistaa nuorison taidekasvatustyötä.
Myös uusi teknologia on osa luovuusajattelua. Yhteistyö PlayStationin
‘Eteinen’
Elisa Wistuba
Photograph
a seminar Art and the reform of welfare society organised as part of ARS
06. Organised jointly with the National Research and Development Centre
for Welfare and Health (STAKES), it
launches a programme that aims at
facilitating encounters between the
spheres of art and social and health
care, and gathers in one place existing competencies and skills.
Kiasma has also engaged in joint
exhibitions, as well as co-operation
networks involving various other
forms of activity with actors from the
neighbouring regions of Finland. An
example of such regional co-operation is the Karelia Project, which is
designed with a number of actors and
based on cultural exchange.
Escape from Santa
One of the most visible projects was
the Kiasma School on Wheels project
carried out in partnership with Vattenfall, which ended last year. Cooperation with Vattenfall continues in
a national project which is realised
together with regional organs. The
106
107
‘Kohota’
Hanna Shemeikka
Elokuvat
kanssa on mahdollistanut uusia tapoja
tuottaa pedagogista materiaalia yleisön iloksi ja tueksi.
ARS 06 tuli osaksi kaupunkilaisten
elämää jo joulukuussa, kun julkisivumme alkoi koristautua suuren juhlan
kunniaksi. Seinämme hunnuttautuivat
himon, vihan, houkutusten, sieluntutkiskelun ja vastuun symboleilla, jotka
yhdessä kutsuvat pohtimaan ARSnäyttelyn ja elämän syviä teemoja.
Julkisivu herättää yhä runsaasti huomiota sekä ohikulkijoiden että median
keskuudessa.
Kun ryhdyimme suunnittelemaan ilmettä ARS 06 -näyttelylle, kävimme pitkiä
ja palkitsevia keskusteluja helsinkiläisten suunnittelutoimistojen väen kanssa.
Yhteinen sävel löytyi Taivas Designin
kanssa. Ihastuimme ehdotetun ilmeen
moniulotteisuuteen ja muuntautumiskykyyn. Se sopi niin näyttelyluetteloon,
kynttilän vyötteeseen, julkisivuun kuin
esitteeseen tai rintamerkkiin, menettämättä vahvuuttaan. ARS 06 -ilme aktivoi mielikuvituksen Katsoja voi valita
symboleista mieluisensa, meditoida
niiden äärellä tai ryhtyä rakentamaan
‘Kohota’
Hanna Shemeikka
Photograph
aim is to strengthen the impact of art
education among young people.
New technology also plays a part in
our search for creativity. Co-operation with PlayStation has enabled
new ways of producing educational
material for the audience to learn
and enjoy.
ARS 06 began to make inroads into
the lives of Helsinki residents back
in December, when the building’s
façades began to dress up for the
grand occasion. The walls were
covered with symbols of passion,
hate, temptation, soul-searching and
responsibility, all inviting us to think
about the themes of the ARS 06 exhibition and about life itself. The façade
still attracts much attention among
passers-by and the media.
When the process of designing a
visual image for the ARS 06 exhibition began, we had long, rewarding
discussions with the staff of a number
of Helsinki design and ad agencies.
We quickly found a common tune
with Taivas Design, and became
enchanted with the many dimensions
108
109
‘Ulkokatto’
Tero Pajunen
Elokuvat
tarinaa; linkkejä symbolien välillä.
Alkuperäisestä ajatuksesta on tänään
jäljellä viisi väriä ja niiden symboli sisältö: luontosuhteen ja vastuun vihreä,
vihan ja väkivallan musta, henkisyyden violetti, intohimon ja mielihyvän
pinkki sekä mammonan kulta. Aluksi
itse symboleja oli satoja. Niitä karsittiin ja hiottiin kuukausien saatossa ja
jäljelle jääneet symbolit ovat jokainen
itsenäisesti merkityksellä ladattuja,
mutta toimivat myös yhdessä.
Lontoon polvet ja muuta poppia
ARS 06 -näyttelylle suunniteltua
ilmettä on sovellettu laajasti, yhteistyökumppanimme Nelosen jatkuu-tunnusanimaatioista ARS-viinipullon etiketteihin. Markkinoinnin ja tuotteistuksen
toteuttamiseen ovat osallistuneet useat
organisaatiot ja kymmenet ihmiset
intohimolla, vaivojaan säästämättä.
Yhteistyökumppaneiden innostus oli
palkitsevaa.
On ollut hienoa nähdä miten paljon
taide ja ARS-näyttelyn teemat alasta
riippumatta ovat koskettaneet.
‘Ulkokatto’
Tero Pajunen
Photograph
and versatility of their proposal. It
was equally well suited to the exhibition catalogue or product labels, the
façade or brochures without losing
any of its strength. The visual image
of ARS 06 activates the imagination.
The viewer can choose the symbols of
his or her liking, meditate on them or
build a story, creating links between
symbols.
Today, the original ideas are condensed into five colours and their
symbolic significance: green for
responsibility and man’s relationship with nature, black for hate and
violence, purple for spirituality, pink
for passion and pleasure and gold for
consumption. In the beginning, there
were hundreds of symbols, which
were then pruned and polished for
months, and the ones left are each
laden with individual meanings, yet
also work together.
London Knees
The visual image designed for the
ARS 06 exhibition has been applied
across a wide front, from a com-
110
111
‘Komentosilta’
Päivi Ollikainens
Elokuvat
‘Komentosilta’
Päivi Ollikainen
Photograph
Kiasman laajan ARS-oheistuotevalikoiman ja energisen markkinoinnin
tarkoituksena on tuoda taidekokemus
osaksi ihmisten elämää, vaikka he eivät vielä olisi näyttelyä nähneetkään,
ja samalla myös pidentää näyttelyn
muistoa, jatkaa elämystä arkeen.
Haluamme olla mukana yhteiskunnan
toiminnassa monin tavoin ja Kiasman
kaltaiselle kulttuuriorganisaatiolle on
jo arkea olla sitä myös tällä saralla.
mercial break logo of our partner,
Nelonen television channel, to the
labels of ARS wine. Several organisations and numerous people have
engaged passionately in the process.
The enthusiasm of our partners has
been rewarding. It has been wonderful to see how much art and the
themes of the ARS 06 exhibition have
touched people, regardless of their
speciality.
Kiasman toimintapapereihin on ARSin
aikana ilmestynyt uusi kolmen sanan
ketju ”taide hyvinvointiyhteiskunnan
uudistamisessa”. Sanat kalskahtavat
isoilta, ja toinen toisiinsa liitettyinä ne
kuulostavat jo melkein nolostuttavan
mahtipontisilta. Että taide vaikuttaisi
yhteiskuntaan ja tuosta vain uudistaisi
hyvinvointivaltiota? Onkohan Kiasmaan tarttunut pompöösiyden kahdeksas kuolemansynti?
The aim of the wide array of ARS
merchandise and the energetic
marketing is to make the art experience part of the lives of people,
even if they have not yet visited the
exhibition. Simultaneously, we aim at
prolonging the memory of the exhibition. Kiasma wants to participate in
societal activities in many ways, and,
being the cultural organisation that
we are, participation in this way is
already familiar to us.
Tätä on mietittävä tarkemmin. Ei ole
ennenkuulumatonta, että museot
perustelevat toimintaansa erilaisten
ylevien, mutta vaikeasti todennettavien pyrintöjen kautta. Museothan
ovat jo tovin olleet tukemassa esimer-
A new string of words appeared in
the work papers of Kiasma during
the ARS exhibition: “art renewing
the welfare society.” The words seem
grandiose enough by themselves,
112
113
‘Kauppa’
Libero Mureddu
Elokuvat
kiksi kansalaisten henkistä ja eettistä
kasvua tai identiteetin voimistumista.
Kiasman ajatus hyvinvointiyhteiskunnan uudistamisesta ei silti seuraa
muistiorganisaatioiden tavanomaisia
liturgioita taiteen ja kulttuuriperinnön
tallentamisesta tuleville sukupolville.
Kiasman muistitehtävänä on aktiivisesti muistaa ja muistuttaa taiteen keinoin
maailman moninaisuudesta ja vaihtoehdoista – ilman puhtaasti arvottavaa
tai opettavaista asennetta.
Mutta minkälainen on tämä taiteen
hyvinvointia tuottava voima? Nykytaiteen historiallehan on ollut ominaista
sen miinusmerkkisyys. Vähä vähältä
on taiteesta vähennetty kaikki se,
mitä aiemmin on pidetty taideteosten
hyvinä ja varmoina tunnusmerkkeinä.
Tiedättehän, taideteos ei enää välttämättä ole taiteilijan itsensä tekemä,
vaan se voi olla mikä tahansa löydetty tai teollisesti tuotettu esine. Eikä
taide tarvitse edes esineen kiinteää
olomuotoa: taiteeksi voivat määrittyä
mitä erilaisimmat prosessit tai tapahtumasarjat. Taiteen perusedellytykseksi
ei vaadita myöskään taiteilijan välitöntä tai jatkuvaa läsnäoloa – saatikka
‘Kauppa’
Libero Mureddu
Photograph
joined with the others they sound
almost embarrassingly pompous. That
art would have an impact on society,
and be able to reform the welfare
state? Just like that? Has Kiasma been
smitten with the eighth deadly sin,
pomposity?
Let’s think about this for a moment. It
is not unheard of that museums justify
themselves with noble aspirations that
are notoriously difficult to prove. For
instance, museums have already for
some time declared themselves to support the spiritual and ethical growth
of citizens or the strengthening of
their identity. However, Kiasma’s idea
of reforming the welfare state avoids
the run-of-the-mill memory organisation rhetoric about the preservation of
artistic and cultural heritage for future
generations. The memory function
Kiasma has set for itself is to actively
remember and to use art to remind
the public of the diversity of the world
and alternatives, while avoiding any
purely valuative or moralistic attitude.
But what exactly is this power of art
that is capable of producing welfare?
114
115
‘Kämppä’
Salmund Nystabakk
Piirustus
taidemuseoiden tai gallerioiden tarjoamaa institutionaalista viitekehystä.
Mitä tästä karsimisesta sitten jää
jäljelle? Jos taiteeksi voidaan nimetä
miltei mitä tahansa, missä tahansa
tai kenelle tahansa, ei kiinnostavaa
ole se, miltä taide näyttää vaan se,
minkälaisia suhteita ja tilanteita se
ympärilleen luo. Tilanteiden taiteessa keskiössä on vaihto: taide tuo
erilaisia ihmisiä yhteen jakamaan ja
vaihtamaan ajatuksiaan, aikaansa ja
tunteita. Samalla taide tuo vääjäämättä esiin myös maailman moniarvoisuuden. Tällöin erilaisuudet menettävät dogmaattista painoarvoaan ja
nousevat synnyttämään uudenkaltaista yhteisöllisyyttä ja suvaitsevaisuutta
– hyvinvointia.
Luoti läpi toiseen todellisuuteen
Suomalaisen, tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden ihanteille rakennetun
hyvinvointivaltion ensisijaisena tehtävänä on ollut elämän perustarpeiden
turvaaminen kaikille. Jokaiselle on
tunnustettu yhtäläinen oikeus ruokaan, asuntoon tai vaikkapa puhtau-
‘Kämppä’
Salmund Nystabakk
Drawing
After all, the history of contemporary
art is very much characterised by a
certain reductionism. All the things
that used to be considered solid and
sound markers of art have little by
little been whittled away. You know:
works of art are no longer necessarily
even made by the artist, any found or
industrially produced objects can be
served up as art. Nor does art have
to have a tangible form these days:
the wildest variety of processes or
events can be classified as art. Even
the immediate or continuous presence
of the artist has been abandoned as
a criterion for art, not to mention the
institutional framework offered by art
museums and galleries.
After all this pruning, what is left?
If art can by definition be almost
anything, almost anywhere or for
anybody, what is interesting is no
longer what art looks like, but what
kind of relationships and situations it
creates. The central thing in the art
of situations is exchange: art brings
different types of people together to
share and exchange their thoughts,
time and feelings. At the same time
116
117
‘Peili’
Maija Saksman
Elokuvat
teen. Silti hyvinvointiyhteiskunta ei ole
onnistunut realisoimaan ihanteitaan:
huono-osaisuuden kierrettä ei ole
saatu pysähtymään. Kun työelämä
kuluttaa, suorittamispeikko ahdistaa
tai minuus on muuten vain kadoksissa
voi osallisuus taiteeseen avata väylän toisin näkemiseen ja muutokseen.
Taide voi tuoda normalisoivien ja
tasapäistävien rutiinien maailmaan
spontaania epäjärjestystä, ennakoimattomuutta ja leikillistä kokeilua.
Taiteen ja hyvinvointivaltion liitto
merkitseekin siirtymistä pois taiteen
poikkeuksellisuudesta kohti arkipäiväisiä hetkiä ja asioita. Taiteen asema
avantgarden etujoukoissa vaihtuu tiivistyneeseen läsnäoloon nyt-hetkessä:
siinä mitä jo on. Taide ei etsi, löydä
tai tavoittele uutta, vaan toimii entistäkin selkeämmin arjesta nousevan
muutoksen välineenä. Kovin arkipäiväiseltä vaikuttaakin vaikkapa Kiasman vetämä Villa Nova -taideprojekti,
jossa Forest Camp -ryhmä grillaa
makkaraa, viettää vapaa-aikaansa ja
tuunaa hirsikalusteita asunnottomien
alkoholistimiesten kanssa. Taiteen ja
elämän raja-aidat hämärtyvät.
‘Peili’
Maija Saksman
Photograph
art also inevitably reveals the inherent diversity of things. Differences
lose their dogmatic importance and
function together to create a new kind
of community spirit and tolerance; in
other worlds, welfare.
A Bullet into Another Reality
Built upon the ideals of equality and
justice, the Finnish welfare state has
primarily aimed at safeguarding the
satisfaction of basic needs for all.
Everyone has a recognised and equal
right to food, shelter or cleanliness,
for example. Yet the welfare society
has not been able to put its ideals
into practice, it has been unable to
stop the vicious circle of disadvantaganess. When the workplace saps
your strength, when the phantom of
efficiency breathes down your neck,
or your self is simply lost for some
reason, inclusion in art may open up
a channel for seeing things differently, and for making a change. Into
a world of normative and egalitarian
routines, art can introduce a spontaneous disorder, unpredictability and
playful experimentation.
118
119
‘Kahvio’
Antti Halonen
Elokuvat
Ihan kaikkea taide ei silti ratkaise,
vaikka taiteen terveyttä ja hyvinvointia edistävä vaikutus onkin lääketieteellisesti todennettu. Taiteen laupeudentyössä sokeat saattavat pysyä
edelleen sokeina, juopot juoppona
ja köyhät köyhinä. Osallistava taide
– niin kuin elämä itsekin – on paalutettu monien epävarmojen ja ennakoimattomien tekijöiden päälle, jolloin
niiden lopputulosta on mahdoton
ohjata tai määrätä.
Siten taiteen tehtävä ei ole tavoitella
utooppisia tai perusluonteeltaan kuvitteellisia yhteiskuntajärjestelmiä, vaan
olla elämäntapoina ja toimintamalleina ympäröivässä todellisuudessa.
Sen perusta on ihmisten oikeudessa
omaan luovuuteensa. Taide hyvinvointiyhteiskunnan uudistamisessa -ohjelma haluaakin purkaa yhteiskunnan
tiukkoja sektorijakoja ja kutsua taiteen
aktiiviseksi toimijaksi elämän kaikissa
osa-alueissa. Tämänkaltaista taiteen
ja hyvinvointiyhteiskunnan pientä ja
arkista liittoa Kiasma edistää.
Taide hyvinvointiyhteiskunnan uudistamisessa -ohjelmahanke on Valtion
‘Kahvio’
Antti Halonen
Photograph
The union of art and the welfare state
signals a move away from the exceptionality of art towards ordinary moments and things. The position of art
at the very spearhead of the avantgarde is exchanged for a distilled
presence in the here and now, in what
already exists. Art does not seek, find
or aspire to new things, more clearly
than before it serves as a tool for
change that arises from everyday life.
To take an example, the Villa Nova
project run by Kiasma, where the
Forest Camp group spends time with
homeless alcoholics, remodelling log
furniture with them and having barbecues, it certainly seems very ordinary.
The boundaries of art and life become
blurred.
Of course art cannot solve everything,
even though the effects of art promoting health and wellbeing have scientifically been shown to be real. In the
charity of art, the blind may remain
blind, the drunks drunk and the poor
poor. Participatory art – just like life
itself – rests upon many uncertain and
unpredictable factors whose end result
cannot be fixed in advance.
120
121
‘Ikkuna’
Inka Ritvala
Elokuvat
taidemuseon/Nykytaiteen museo
Kiasman aloitteesta syntynyt syksyllä
2005 yhteistyöverkosto. Sen alkuvaiheen toimintaan on osallistunut Stakes, Terveyttä kulttuurista -verkosto,
Työministeriö, Taideteollinen korkeakoulu, Teatterikorkeakoulu, Kuvataideakatemia sekä Helsingin kaupungin
kulttuuriasiainkeskus.
“Opiskeluaikanani tajusin, miten
tärkeää työtä taiteilijat tekevät ja että
he ovat vastuussa välittämistään ajatuksista ja maailmankuvasta. Käsitin
varhain, että taiteella pystyy myös
auttamaan toisia ja itseään. Suhtaudun siihen hyvin vakavasti”, thaimaalainen taiteilija Montri Toemsombat
kertoo intendentti Marja Sakarin
haastattelussa.
Vanhempasi ovat maanviljelijöitä,
joten vietit lapsuutesi maaseudulla.
Kertoisitko jotain lapsuudestasi?
Vietin aivan tavallisen lapsuuden kotikylässäni, Thaimaan koilliskulmassa
Chaiyaphumin maakunnassa. Siellä
opin, mitä elämä on iloineen ja suruineen. Maaseudulla on paljon helpom-
‘Ikkuna’
Inka Ritvala
Photograph
Thus the purpose of art is not to reach
for some utopian or basically fictitious
social systems, but simply to be, as
lifestyles and as examples of how to
do things. Its foundation is the right of
all people to their own creativity. In
keeping with this, the Art renewing the
welfare society programme wants to
question strict sectoral boundaries and
to reclaim art as an active force in all
areas of life. It is this kind of small and
everyday union of art and the welfare
society that Kiasma wants to promote.
Art renewing is a co-operation network launched on the initiative of the
Finnish National Gallery/Museum of
Contemporary Art Kiasma in autumn
2005. In its initial stage the project
partners have included the National
Research and Development Centre for
Welfare and Health STAKES, the Culture and Health network, the Finnish
Ministry of Labour, the University of
Art and Design Helsinki, the Theatre
Academy, the Academy of Fine Arts,
and the Helsinki Cultural Office.
“During my studies, I realised what
important work artists do and that
122
123
‘Syöksylasku’
Petri Kautto
Elokuvat
paa irtaantua kotipiiristä. Vietinkin
useita päiviä niityillä puhveleita paimentamassa (paimentaminen kuului
tuolloin lasten tehtäviin, ja puhveleita
oli maaseudulla vielä paljon) tai kiipesin puuhun haaveilemaan ja lauleskelemaan lauluja unohtaakseni alhaalla
maanpinnalla odottavat murheet.
‘Syöksylasku’
Petri Kautto
Photograph
they are responsible for the ideas and
world view they pass on. I realised
early on that art can also help others
as well as yourself. I take that very
seriously”, tells Thai artist Montri
Toemsombat in Senior Curator Marja
Sakari’s interview.
Miten päätit ryhtyä taiteilijaksi? Oliko
ympärilläsi taiteilijoita vai oliko se
täysin yksilöllinen päätös?
You spent your childhood in the countryside as your parents are farmers.
Could you tell something about your
childhood?
Muistan hyvin elävästi, kuinka isäni, veljeni ja siskoni opettivat minua
piirtämään. Minulla oli heti lahjoja
piirtämiseen. Koulussa eräs opettaja
huomasi minun olevan lahjakas visuaalisessa taiteessa ja kannusti minua
osallistumaan paikallisiin pikkukilpailuihin. Kun oli aika lähteä yliopistoon,
eräs toinen opettaja sai minut hakemaan Bangkokissa sijaitsevan Chulalongkornin yliopiston taidelaitokselle.
Kävin jättämässä hakemuksen heti
seuraavana päivänä, joka oli viimeinen hakemustenjättöpäivä.
I had an ordinary childhood in my
home village in Chaiyaphum province
in north-eastern Thailand. There, in
the country, I learned about life as I
saw and experienced it, with its joys
and sorrows. In the country, it is much
easier to break free from your home. I
spent many a day in the fields, herding buffalo (herding was the children’s
job at the time, and there were still
lots of buffalo in the country), or I
would climb a tree to dream or sing to
forget the sorrows awaiting me down
on the ground.
Taiteesi perustuu muutamiin buddhalaisuuden perusajatuksiin. Kertoisit-
How did you decide to become an artist? Where there artists around you or
124
125
‘Viisi’
Anu VanLode
Valokuva kollaasi
ko buddhalaisuuden vaikutuksesta
taiteeseesi.
Olen syntynyt maassa, jonka kulttuuri
on buddhalainen. Vaikka Thaimaan
buddhalaisuudessa on paljon vaikutteita animismista ja muodollisiin
perinteisiin sisältyy paljon taikauskoa
ja rituaaleja – täysin Buddhan oppien
vastaisesti – buddhalainen viisaus on
soluttautunut syvälle thaiyhteiskuntaan. Buddhalaisuuden vaikutus näkyy
siinä, miten thaimaalaiset käyttäytyvät
yhteiskunnan arjessa ja suhteessa
toisiin ihmisiin, elämään ja kuolemaan. Buddhalaisuus läsnä olevana
ja ei-transsendenttisena ajatteluna on
varma väline, jonka avulla voimme
hallita surua ja kärsimystä.
Teokseni liittyvät läheisesti elämääni
ja henkilökohtaisiin kokemuksiini, joten
buddhalaisuuden merkitys on suuri,
se on osa henkistä maailmaani. Löysin
hiljattain uudelleen buddhalaisen ajattelun todellisen syvyyden ja meditaation hyvän vaikutuksen. Meditaatio on
erittäin tehokasta terapiaa, jota pitäisi
käyttää laajemmin. Olen yrittänyt välittää tätä viisautta auttaakseni toisia.
‘Viisi’
Anu VanLode
Photographic collage
was it just a very individual decision?
I remember vividly how my father,
brother and sister taught me to draw.
I immediately displayed a talent for
drawing. In school, a teacher noticed
that I was talented in visual arts and
encouraged me to participate in small
local competitions. When it was time
to go to university, another teacher
made me apply to the Faculty of Fine
and Applied Arts at the Chulalongkorn University in Bangkok. I submitted my application the very next day,
which was the closing day for applications.
Your art has as its source some basic
Buddhist ideas. Could you tell something about Buddhism influences in
your artworks?
I was born in a country with a Buddhist culture. Although Thai Buddhism
has many influences from animism
and although the formal traditions
include much superstition and rituals
– quite contrary to Buddha’s teachings – Buddhist wisdom permeates
deep into Thai society. The Buddhist
influence is manifest in how the Thais
126
127
‘Kokoelma’
Hetti Niemelä
Elokuvat
Kerroit asuneesi vastikään jonkin
aikaa buddhalaisessa luostarissa.
Kertoisitko hieman luostarin päiväohjelmasta ja siitä, miten oleskelusi
luostarissa vaikutti taiteeseesi.
Buddhalaisessa perinteessä kannustetaan vetäytymään hetkeksi luostariin.
Esimerkiksi Thaimaassa miehen pitää
perinteisesti pukea munkin kaapu
ylleen ja astua temppeliin vähintään
kerran elämässään. Temppeli on
avoin rakennus, jonne voi paeta milloin tahansa. Luostariin vetäytyvillä
henkilöillä on monia syitä: he hakevat
rauhaa, haluavat harjoittaa itsetutkiskelua tai koota ajatuksensa, ratkaista
sisäisiä ristiriitoja, paeta perheriitoja
tai poliisia tai vaikkapa opiskella
ilmaiseksi munkkien johtamissa kouluissa.
Kokemukseni temppelissä oli kuin
henkisen hyvinvoinnin tilinpäätös,
eräänlainen mielen “tarkistus”.
Päivärytmi on hyvin tiukka: herätys
keskellä yötä, yhteinen rukous, ruoan
etsintä, temppelin siivous, meditointi,
opinkappaleiden opettelu. Aterioita
oli yksi päivässä. Tällainen kurinalai-
‘Kokoelma’
Hetti Niemelä
Photograph
act in everyday social life and in relation to other people, life and death.
Buddhism as an ever-present and
non-transcendental thought is a reliable tool for us to control sorrow and
suffering.
My artworks are closely connected
to my life and personal experiences,
so Buddhism plays an important role
as it is part of my mental makeup. I
recently rediscovered the true depth
of Buddhist thought and the benefits
of meditation. It is a very efficient
therapy that should be used more
widely. In my art, I have tried to
transmit some of this wisdom to help
others.
You told me that you spent some time
lately in a Buddhist monastery. Can
you tell me a little bit about the daily
programme and how your stay influences your art?
The Buddhist tradition encourages
you to retreat to a monastery for a
time. For instance, in Thailand, men
are traditionally expected to don a
monk’s habit and enter a monastery
128
129
‘Möö’
Iira Oivo
Elokuvat
suus ehdollistaa ja auttaa keskittämään mielen omaan itseen. Ensimmäisissä meditaatioharjoituksissa
tutkiskellaan itseä ja tullaan tietoiseksi
ruumista ja mieltä rajoittavista ehdollisuuksista. Mielen ja viettien hallintaan
ei siis pyritä heti, vaan sen sijaan pyritään saavuttamaan tietoisuuden tila.
Ensin on hyväksyttävä, että kaikki
on suhteellista ja katoavaista, ja siltä
pohjalta opitaan, että on olemassa
keinoja, joilla voi päästä eksistentiaalisesta kärsimyksestä ja pahoinvoinnista. Jos haluaa, voi harjoittaa henkistä
työtä joko munkkien avustuksella tai
ilman ja pyrkiä saavuttamaan niin
kutsutun tietoisuuteen heräämisen.
On siis kuljettava Keskitietä, henkisesti keskellä olevaa polkua, jossa
kaksinaisuudet yhdistyvät eivätkä pyri
erkanemaan. Henkisesti on pyrittävä
asettumaan tien keskiosaan, jossa
voimat kumoavat toisensa, jossa ei
tapahdu mitään ja jossa kaikki on
mahdollista.
Tietoisuus, huomio, keskittyminen ja
uutteruus ovat avaimia, joilla buddhalaisen viisauden portit avautuvat.
‘Möö’
Iira Oivo
Photograph
at least once in their life. A temple is
an open building where you can seek
haven whenever you need. People
who retreat to monasteries have many
reasons. They seek peace, want to
engage in self-examination or gather
their thoughts, solve inner conflicts,
run away from family quarrels or the
police, or study for free in schools led
by the monks.
My experience at the temple was like
a mental stocktaking, a “check-up” of
the mind.
The daily rhythm was very strict.
Wake up in the middle of the night,
common prayer, searching for food,
cleaning the temple, meditation,
learning tenets. There was only one
meal per day. Such discipline conditions you and helps you focus your
mind on yourself. In the first meditation exercises you examine yourself
and become aware of conditioning
that curtails your body and mind.
That is, the first aim is not the control
of mind and instincts. Instead, the aim
is reaching a state of awareness. First
you have to accept that everything
130
131
’Tiennäyttäjä’
Heidi Hyytiäinen
Elokuvat
Buddhalaisuus on ennen kaikkea
työtä.
Temppelissä tajusin, että keskitielle on
vaikea päästä ja etten ollut vielä valmis. Sitä vastoin havaitsin temppeliä
ympäröivässä luonnossa kaiken sen,
joka kuvaa buddhalaisen ajattelun
perustaa: katoavaisuutta, suhteellisuutta, elämän pateettista voimaa,
joka on vain harhaa. Luonto näkyy
voimakkaasti teoksissani.
Meditointi on keino kehittää mieltä,
mutta se ei ole itsessään mikään päämäärä. Meditoinnin avulla voidaan
tarkastella todellisuutta ja nähdä se
sellaisena kuin se on: katoavaisena
– se on siis harhaa. Meditointi auttaa
näkemään itsensä, tulemaan tietoiseksi egon harhasta ja pääsemään
sen ehdollisuuksista. Meditointi näkyy
työssäni keinona tai terapiana, jota
pyrin välittämään. Sitä vastoin en
usko, että meditointi vaikuttaisi suoraan taiteentekoon.
Kuten jo kerroin, taiteeni perustuu
elämääni. Ranskassa elämä jatkuu.
Olen siellä itse kysymyksineni, epäi-
‘Tiennäyttäjä’
Heidi Hyytiäinen
Photograph
is relative and transient, and use that
basis to learn that there are tools to
deal with existential suffering and illbeing. If you want to, you can engage
in spiritual work either with the help
of the monks or by yourself and aim
at attaining the awakening of the
consciousness. You need to take the
middle way, the path that is spiritually
in the middle, where dualities become
one and do not have a tendency to
diverge. Spiritually, you should try to
take the middle road, where the powers cancel each other, where nothing
happens and where everything is
possible.
Consciousness, attention, concentration and diligence are keys to open
the gates of Buddhist wisdom. Buddhism is most of all work.
In the temple I realised that reaching
the middle path is difficult and that I
was not yet ready. Instead, I saw all
the fundamentals of Buddhist thought
in the nature surrounding the temple:
transience, relativity, the pathetic
power of life, which is only an illusion.
Nature is a strong element in my art.
132
133
‘Maali Yksi’
Taru Öster
Elokuvat
lyksineni ja ristiriitoineni. Tiede on
vahvistanut, että maailmassa on vain
yksi ihmisrotu – Pariisissa vastaan
kävelee siis sama homo sapiens.
Länsimaisen ajattelun merkittävin ero
liittyy mielestäni teistisiin uskontoihin.
Samalla tavalla kuin buddhalaisuus
soluttautuu tiedostamatta itämaiseen
ajatteluun, teistiset uskonnot vaikuttavat kollektiiviseen ja yksilölliseen
käyttäytymiseen. Kristinuskon pohjana ovat kiusaukset, egon kuolemattomuus ja usko absoluuttiseen voimaan.
Se synnyttää vuorotellen kiusauksen
luoda ja tuhota. Tämä johtaa länsimaissa kiistattomaan kulttuuriseen voimaan, joka on kyllä mielenkiintoista.
Luulen, että lännessä tarkastelen
toisenlaista kärsimystä ja eksistentiaalisen pahoinvoinnin uusia ilmenemismuotoja. Minulla on niihin vastalääke.
Tulet Suomeen toukokuussa valmistamaan riisi-installaation Kiasmassa.
Kertoisitko tästä uudesta työstäsi.
Installaation aiheena on monistuminen ja luonnon ja kulttuurin kiertokulkuun siirtyminen. Tämä käsite liittyy
‘Maali Yksi’
Taru Öster
Photograph
Meditation is a way of improving
your mind, but it is not an end in itself.
Meditation helps you examine reality and see it as it is, transient, that
is, an illusion. Meditation helps you
see yourself, understand your mental
schemas, become aware of the illusion of the ego and free yourself from
its conditions. Meditation is manifest
in my works as a means or a therapy
I try to transmit. However, I do not
believe that meditation has a direct
effect on making art.
Like I said earlier, my art is based on
my life. Now my life will continue in
France. I will be there with my questions, doubts and conflicts. Science
has proved that there is only one human species, so I will meet the same
Homo sapiens in Paris.
I think the greatest difference in
Western thought is linked with theist
religions. Just as Buddhism unconsciously permeates Eastern thought,
theist religions influence collective
and individual behaviour. Christianity
is based on temptation, immortality
of the ego and the belief in absolute
134
135
‘Maali Kaksi’
Taru Öster
Elokuvat
buddhalaisuuden oppeihin, ja siinä
korostetaan läsnäoloa.
Teoksessa korostetaan kokemuksen,
muistojen, käytäntöjen kertauksen ja
tietojen säilyttämisen merkitystä, ja
siinä paljastetaan samalla rituaalien
ja transsendenttisuuden pohjimmainen tehottomuus.
Huone X:n katosta kiilamaisesti
putoava luonnonvalo antoi ajatuksen onkalosta, kuopasta tai maahan
kaivetusta kolosta, jonka tarkoituksena on vastaanottaa siemen. Installaatiossa esitetyt kohteet esittävät
läsnäoloa, säilytettävää aarretta tai
jyvää, jonka sisällä olevan ytimen on
tarkoitus itää ja versoa.
Itäneistä riisinjyvistä tehdyt mietiskelijöitä esittävät patsaat asetetaan
käytännössä riippumaan riviin seinän
viereen pystysuoraan kattoikkunan
alle, mikä tuo mieleen itämaiden luolat, joissa on Buddhan kuvia.
Äänenä käytetään pisara pisaralta
tippuvan veden ääntä. Näin pyritään
luomaan mietiskelyyn ja meditointiin
‘Maali Kaksi’
Taru Öster
Photograph
power. It gives rise to a temptation to
create and destroy in turns. This leads
to the undeniable cultural power in
the Western world, which I find interesting.
I think that in the West I will examine
different suffering and new manifestations of existential ill-being. I have an
antidote for them.
You will be coming to Finland in May
to prepare an installation of rice in
Kiasma. Can you tell something about
the new work?
The theme of the installation is duplication and moving on to the cycle
of nature and culture. This concept
is related to Buddhist tenets and it
emphasises presence.
My work will focus on the significance
of experiences, memories, repetition of practices and preservation of
knowledge. Simultaneously, it will
reveal the ultimate inefficiency of
rituals and transcendentalism. The
architecture of the Room X inspired
the concept for this installation. The
136
137
‘Raita’
Topi Vauhkonen
Elokuvat
‘Raita’
Topi Vauhkonen
Photograph
sopiva ilmapiiri. Lapset valtasivat
Kiasman Nurinkurin-päivänä maaliskuussa ja roolit pantiin karnevalistisia
perinteitä seuraten kerralla ylösalaisin. Vironniemen päiväkodin lapset
kertoivat omia näkemyksiään ARS 06
-teoksista ja kysyivät yleisöltä visaisia
kysymyksiä.
shaft of light falling down from the
ceiling gave me an impression of a
cavern, pit or hole dug in the ground,
ready to receive a seed. The objects
in the installation represent presence,
a treasure to be kept or a seed with a
kernel that is supposed to germinate
and sprout.
Chloe Pienen piirrokset innostivat
5-vuotiaan Matiaksen kertomaan
taulusta toiseen etenevän tarinan
luurangosta ja sen ihmisystävästä.
Meditating statues made of germinated rice seeds will, in practice, be
hung side by side next to the wall
directly under the skylight, which will
recall Eastern caves with images of
Buddha.
The sound will be water falling drop
by drop. This aims at creating an
atmosphere suitable for meditation.
Nuorille sallittu
Suvi tulkitsi Walter Martinin ja Paloma Muñosin teosta, jossa lasipallon
sisään lumimaisemaan on sijoitettu
pienoismalli toisiinsa nilkoista kahlituista ja selän kääntäneistä miehestä
ja naisesta: “Tässä on onnellinen
rakkaustarina. Niillä on kahleet siksi,
että ne pysyisivät yhdessä”.
Hänen tarhaystävänsä selitti puolestaan asiantuntevasti, kuinka Jake ja
Dinos Chapmanin Sex I -veistos, jossa
ötökät ovat syöneet ihmiset luurangoiksi, on tehty kalliista pronssista, ja
Children took over Kiasma on Upside
Down day in March and, true to carnival tradition, roles were reversed.
Children from Vironniemi day care
centre shared their views on artworks
in the ARS 06 exhibition and asked
the audience tricky questions.
Drawings by Chloe Piene inspired
5-year-old Matias to tell a story about
a skeleton and its human best friend,
138
139
‘Köyhtyneisyys’
Tapani Poikkeus
Elokuvat
‘Köyhtyneisyys’
Tapani Poikkeus
Photograph
“Ötököitä kolossa! Tämä on söpöä!”.
“Creepy crawlies! This is cute!”
että taiteilijat tekivät sen ARS-näyttelyyn, koska mitään muuta pelottavaa
siellä ei vielä ollut. Vieressä polvenkorkuinen tyttö kiljahteli: “Ötököitä
kolossa! Tämä on söpöä!”.
progressing from one picture to another.
Gerda Steinerin ja Jörg Lenzlingerin
Joutsenlammen luona pieni keskusteluopas Nanouk ihmetteli puolestaan
täytetyn kissan kuvajaista öljylammikossa: “Miksi kissa ui lammikossa?”.
Hieman vanhemmat lapset vetivät
taidepajoja. Vantaan kuvataidekoululaisten ja Vantaan tanssiopistolaisten
yhteisessä pajassa leikittiin varjoilla.
Siellä esitettiin muun muassa hurjaa
varjotaistelua lakanalle heijastetun
AES+F –ryhmän Viimeinen kapina
-teoksen läpi. Lisäksi tehtiin risuista
ja heinistä varjotaidetta, tanssittiin
varjotanssia ja piirrettiin vapaaehtoisille uudet asusteet ja piirtoheittimen
avulla.
Espoon kuvataidekoululaisten pajassa tehtiin puolestaan ARS-teeman
Young Audiences Permitted
Suvi interpreted Walter Martin and
Paloma Muños’s work, in which a
miniature man and woman, chained
together by the ankles with their
backs turned to each other, inhabit a
snow globe. “Here we have a happy
love story. They have chains so that
they would stay together.”
Her friend in turn authoritatively
explained how the sculpture Sex I by
Jake and Dinos Chapman, in which
bugs have eaten people to skeletons,
is made of expensive bronze and that
the artists made it for ARS because
there was nothing else scary in the exhibition. Alongside, a knee-high little
girl was whooping. “Creepy crawlies!
This is cute!”
The little contact guide Nanouk
stood by Gerda Steiner and Jörg
140
141
‘Elokuva Yksi’
Rami Nokka
Elokuvat
‘Elokuva Yksi’
Rami Nokka
Photograph
“Miksi kissa ui lammikossa?”
“Why is the cat swimming in the pond?”
mukaan Hyvät ja Pahat -teokset, jotka
koostuivat pajaan osallistuneiden
keksimistä moraalia pohtivista sanaletkoista.
Lenzlinger’s Swan Lake and wondered, “Why is the cat swimming in
the pond?”
Yleisö sai myös keksiä uusia nimiä
ARS 06 -näyttelyn teoksille.Espanjalaisen El Perro -ryhmän Security on
Site tilataideteos vääntyi Pseudoturvaksi, Hissiksi onneen (epäkunnossa)
ja Vankilaksi. Angelo Filemenon
kirjontatyö Tähtisumu muuttui Kotkan
kynneksi, Kuoleman kyyneleeksi,
Pääkalloksi ja Älä yritä tätä kotona nimeksi. Joutsenlampi kirvoitti lukuisia
uusia nimiehdotuksia muun muassa:
Romuläjä, Viattomat, Sotkettu luonto,
Mustameri, Puhtauden ristiriita, Kaunistettu massamurha ja Lopun alku.
Kiasma-teatterissa esiintyi kolmeen
otteeseen Äänima Jänis -yhtye, joka
lauloi ja laulatti tuttuja lastenlauluja hämmästyttävällä taidolla nurin
perin, lopusta alkuun laulettuna ja
soitettuna. “Öyl neethy tedäk niin no
itsyl nus soj…”
Slightly older children held art
workshops. A joint workshop of the
Vantaa Art School and Vantaa Dance
Institute played with shadows. They
performed a fierce shadow battle
on the work Last Riot by the group
AES+F projected on a large sheet. In
addition, twigs and hay became shadow art, there was shadow dancing
and volunteers from the crowd were
given new clothes with the help of an
overhead projector.
The workshop by Espoo Art School,
in turn, examined the ARS theme of
good and evil by constructing a work
of art from chains of words by workshop participants, discussing moral
issues.
The audience was also asked to
invent new titles for works in the ARS
06 exhibition. The installation Secu-
142
143
‘Elokuva kaksi’
Aki Nöyränen
Elokuvat
Lapsilta kuuli päivän aikana monta
oivaltavaa, pysähdyttävää ja välillä
aikuisen korvissa myös hieman vinksahtanutta kommenttia. Mahtavaa on,
kuinka avoimin mielin ja ennakkoluulottomasti lapset suhtautuivat – heti
alkujännityksestä päästyään – teoksiin ja tekemiseen.
Ja kuinka totuudenmukaisesti he vastailivat heille esitettyihin kysymyksiin.
Esimerkiksi oman vuoronsa lopulla
hieman väsähtänyt Ahti-poika kertoi,
millaista keskusteluoppaana oli olla:
“Aika raskasta, kun joutui koko ajan
puhumaan. Parasta kaikesta oli ruokatauko”.
Norjalainen Kurt Johannesen on yksi
maansa arvostetuimmista esiintyvistä
performanssitaiteilijoista. Johannesen
työskentelee myös kuvataiteilijana.
Hän on opiskellut taidealaa sekä Bergenissä, Reykjavikissa että Lontoossa.
Hänen performansseissaan korostuvat
erityisesti visuaaliset aspektit.
Suomalaisen Antti Laitisen esitykset
syntyvät vaiheittain. Hän rakentaa
performanssinsa usein prosessina,
‘Elokuva kaksi’
Aki Nöyränen
Photograph
rity on Site by the Spanish group El
Perro became Pseudo security, Lift
to Happiness (Out of Order) and
Prison. Angelo Filemeno’s embroidery
Stardust became Eagle Claws, Tear
of Death, Skull and Don’t Try This at
Home. Swan Lake inspired numerous
suggestions for a new title, including
Scrap Heap, The Innocent, Spoiled
Nature, The Black Sea, The Contradiction of Purity, Beautified Mass Murder and The Beginning of the End.
Kiasma Theatre hosted three performances by the orchestra Äänima
Jänis, which sang, and made the audience sing familiar children’s songs
from back to front, sung and played
from the end to the beginning with
astonishing skill. “Sdnah ruoy palc, ti
wonk uoy dna yppah er’uoy fi…”
During the day, the children gave
many an insightful, arresting and,
sometimes, to adult ears, unorthodox
comment. It was wonderful to see
with what an open and unprejudiced
mind the children related to the artworks and making art – though after
some initial nervousness.
144
145
‘Leivos’
Into Möykky
Elokuvat
‘Leivos’
Into Möykky
Photograph
“Tällainen iso näyttely vaatii jatkuvaa ylläpitoa. Näyttelytiloja ja teoksia on huollettava
ajoittain.”
“A major exhibition such as this requires
constant maintenance. The rooms and works
need to be maintained and serviced from time
to time.”
jossa siirrytään merkityksestä toiseen.
Taiteilija peilaa kulttuurisia merkityksiä erityisesti huumorin keinoin. Laitisen huumori kohoaa mahdottomien ja
suhteettomien elementtien kohtaamisesta. Tapahtumassa nähdään taiteilijan porkkananenäinen Lumiukko-performanssi.
And how truthful their replies were to
questions put to them. For instance,
Ahti, a small boy who got a bit tired
towards the end of his shift described
being a contact guide, “It’s pretty
hard because you have to talk all the
time. The lunch break was the best
part.”
Museon näyttelymestarit vastaavat
museon muun teknisen henkilökunnan
kanssa niin näyttelyesineiden kuljetuksista ja käsittelystä kuin myös teosten
varastoinnista ja turvallisuudesta.
He rakentavat ja ripustavat näyttelyt
yhteistyössä konservaattorien ja teoksiaan esille asettavien taiteilijoiden
kanssa. Tekninen henkilökunta huolehtii myös näyttelytiloista. “Tällainen
iso näyttely vaatii jatkuvaa ylläpitoa.
Näyttelytiloja ja teoksia on huollettava ajoittain”, projektipäällikkö Petri
Ryöppy kommentoi.
Exhibition managers and other technical staff are responsible for the transport and handling of the exhibition
works, as well as their storage and
safety. They build and hang the exhibition in co-operation with the conservators and the exhibiting artists.
Technical staff also looks after the
exhibition rooms. “A major exhibition
such as this requires constant maintenance. The rooms and works need to
be maintained and serviced from time
to time,” says project manager Petri
Ryöppy.
146
147
Sisko Pilkottu
‘Kiasma’
Väinö Rantatulkkila
Elokuvat
‘Kiasma’
Väinö Rantatulkkila
Photograph
Kokoelma
Collection
ARS 06-näyttely syntyi hyvin vapaasti
ja väljästi, koska emme sitoutuneet
etukäteen tiukasti viritettyyn teemaan.
Tematiikka tarkentui itse näyttelyprosessin aikana. Halusimme liikkua
vapaina verbaalisesti esitetystä
kehikosta ja annoimme kuvamaailman
ohjata ja viedä sekä olla perustana
taiteilijavalinnoillemme. Perusajatuksemme oli, että teemme näyttelyn,
missä taiteen kautta käsitellään
elämän keskeisiä tuntoja ja ihmisten
peruskokemuksia.
ARS 06 was born very freely and
loosely because we did not commit
ourselves to a rigidly predetermined
theme. The actual theme became more
focused during the exhibition process. We wanted to break free from
a verbal framework and let the visual
dimension guide us and provide the
basis for our artist selection. Our basic
idea was to put together an exhibition
in which fundamental human emotions
and basic experiences are examined
though art.
Emme kaihtaneet ARSia tehdessämme suuria sanoja ja etsimme myös
mukaan jo unohtuneita, syrjäytyneitä
tai taidemaailman retoriikassa vähemmän käytettyjä ilmaisuja. Niillä on
oma arvolatauksensa ja ne kuvaavat
suuria tunteita, esimerkiksi sellaiset käsitteet kuin lohtu, armo, viha,
kosketus ja toivo. Tunteiden äärilaidat
kutsuivat puoleensa ja ARS 06-näyttelyn erilaiset maailmat, rahan ja nautinnon, sielun ja uskonnon, luonnon
välittämisen ja kauneuden maailmat.
Nämä maailmat ovat näyttelyn pintakerros ja vasta sen alla on ydin.
In planning ARS, we did not shy away
from big words and also sought to include already forgotten, marginalised
or lesser used expressions in the art
world rhetoric. Such expressions are
inherently value-laden and represent
grand emotions, such as compassion,
grace, hatred, touch and hope. The
extremes of emotions beckoned to
us and created the different worlds
of ARS 06, the worlds of money and
pleasure, soul and religion, nature,
caring, love and beauty. These worlds
are the surface level of the exhibition,
the heart is underneath.
148
149
‘Kiasma’
Usko Tervahartiala
Valokuvat kolaassi
‘Kiasma’
Usko Tervahartiala
Photographic Collage
ARS 06 on yksi ARS-näyttelyjen
pitkässä sarjassa. ARSia voidaan
pitää syvään juurtuneena kuvataiteen
instituutiona ja se on meidän suurin ja
merkittävin kuvataiteen traditiomme,
jolla on hyvin selvä kansainvälinen
painotus ja tunnettuus.
ARS 06 is the latest in a long line of
ARS exhibitions. ARS can be considered a deeply rooted institution of
fine arts and is our most extensive
and significant fine arts tradition with
a clearly international emphasis and
renown.
Ensimmäinen näyttely järjestettiin
jo vuonna 1961 ja tämä näyttely on
seitsemäs. Kiasman valmistuttua ja toiminnan alettua myös ARSin tehtävät
ovat radikaalisti muuttuneet. Ennen
niiden päätehtävä oli näyttää, mitä
maailmalla oli tapahtunut, tuoda kuvataiteen suhteen syrjäiseen Suomeen
nähtäväksi viimeinen sana maailman
nykytaiteesta. Ne olivat tavallaan
uutisoivia ja opettavia.
The first exhibition was held in 1961
and this year’s exhibition is the seventh in all. Since Kiasma was completed and opened, the functions of ARS
have also changed radically. Previously, their main function was to show
what is happening elsewhere in the
world, to bring the latest in contemporary art to Finland. The exhibitions
then were reporting and educational.
Nyt tätä tarvetta sellaisenaan ei enää
ole, Suomi ei ole syrjässä maailman
nykytaiteesta ja me tiedämme täällä erittäin hyvin mitä maailmalla
tehdään ja olemme merkittävä osa
kaikesta tästä tapahtumisesta. Silti
meillä tarve tehdä aika ajoin suurnäyttely, jossa luodataan jotain tai
Now there is no longer that need.
Finland is no longer on the periphery
of the contemporary art world and we
are well aware of what is being done
internationally and are a significant
contributor to the activity. Yet every
once in a while there is a need for a
major exhibition in which one or several core issues in art are explored.
150
151
‘Varjostaa’
Eemeli Märkälä
Elokuvat
joitain ydinasioita taiteessa. Näin
koimme nytkin, ja siinä syy, miksi ARS
06 synnytettiin. Se on näyttely, joka
kansainvälisyydestään huolimatta on
suunnattu nimenomaan suomalaisille
katsojille.
Mitä taide merkitsee ihmiselle
Me haluamme kysyä näyttelyn
teosten kautta, mitä taide merkitsee
ihmisille. Tämä on yleensäkin peruskysymys meidän toiminnassamme ja
työssämme taidemuseossa. Nyt ja
aina. Taide on ikivanha asia, se on
leipääkin vanhempi ihmisen kumppani.
On sanottu, että taide tekee ihmisen
ja voi olla, että näin on. Toisaalta
taide ei varmasti maailmaa muuta,
silti yksittäiselle ihmiselle sillä voi olla
suuri merkitys. Se voi antaa lohtua,
toivoa, iloa ja ehkä raivoakin, joka
laukaisee totunnaisia ja ajattelukuvioita. Kokijasta riippuen, taide voi olla
keskustelukumppani, käyttövoima ja
sielutapahunta kumppanissa suomalaisen.
‘Varjostaa’
Jussi Nelimmarkka
Photograph
This is the case now and the reason
for putting ARS 06 together. It is an
exhibition which, despite its international flavour, is directed specifically
at Finnish audiences.
Through the works in the exhibition we
wish to ask what art means to people.
In fact, this is a fundamental question
in all our work in the art museum.
Now and always. Art is an ancient
phenomenon, a companion to man
older than bread. It has been said that
art makes us human and it may well
be the case.
On the other hand, art surely cannot
change the world but it may mean
a great deal to an individual. It can
offer consolation, hope, joy or even
rage that triggers new ways of thinking. Depending on the viewer, art can
be a conversation partner, driving
force and soul.
Putting the ARS 06 exhibition together
has been a wonderful adventure. I
152
153
‘Rotu’
Yrjö Rajatora
Elokuvat
ARS 06 –näyttelyn tekeminen oli
ihana seikkailu. Toivon tämän suuren
yhteisen ponnistuksemme, ARS 06
- Toden tuntu -näyttelymme antavan katsojille uusia tapoja tutkailla
elämää ja omaa olemistaan näillä
vastakohtaisuuksien kentillä. Ennen
kaikkea toivon näyttelyn aukaisevan
tietä katsomisesta näkemiseen ja
näkemisestä kokemiseen.
Levoton koreografi
Antakoon näyttely elämyksiä, armoa,
lohtua, iloa ja viiltohaavoja, sillä
kaikkia näitä tarvitsemme.
Ihmisenä oleminen maailmassa
rakentuu hyvän ja pahan, kauniin ja
ruman, vihan ja rakkauden, oudon ja
tutun, ilon ja surun, unen ja valveen
liitoille – vastakohtaisuuksien vuoropuhelulle, jossa jälkimmäinen kiistää
edellisen ja edellinen jälkimmäisen.
Ne tulevat kuitenkin olevaisiksi vain
yhteydessä toisiinsa, hyvä ei ole
käsitettävissä ilman pahaa, suru
ilman iloa tai elämä ilman kuolemaa.
‘Rotu’
Yrjö Rajatora
Photograph
hope that this great joint effort, ARS
06 - Sense of the Real, gives the audience new ways of looking at life and
their own existence amongst these
contraries. Most of all I hope that
the exhibition will lead the way from
looking to seeing and from seeing to
experiencing.
The Restless Choreographer
May the exhibition give you experiences, grace, consolation, joy and
cuts because they are all needed.
Human existence is based on the
union of good and evil, beauty and
ugliness, love and hate, strangeness and familiarity, joy and sorrow,
dream and wakefulness – on the
dialogue of contraries, in which the
first term denies the latter and the latter the first. Yet they only become real
in connection with each other, good
cannot be comprehended without
evil, sorrow without joy, or life without death. Fundamental human experiences are shared and universal, they
154
155
‘Radioida’
Visa Kaurismakki
Elokuvat
Ihmisen peruskokemukset ovat yhteisesti jaettuja ja universaaleja, ne ovat
kulttuureista ja aikakausista riippumattomia asioita.
Ihminen elää tunneavaruutensa kaaoksessa ja yrittää käsittää itsessään
käsittämätöntä elämää. Eri kulttuurien suuret kertomukset vaihtelevat
tarinoiltaan, mutta niiden tehtävänä
on kaikkialla ottaa elämän kaaosta
haltuun ja rakentaa puitteet ymmärrykselle. Ne raamittavat, lohduttavat
ja hahmottavat. Niiden kautta ihminen voi saada yhteyden aikaan ennen
Syntiinlankeemusta, ennen kuin Eeva
antoi omenan. Paluu Paratiisiin on
useissa näyttelyn teoksissa vahvasti
esillä, mutta Helvetin ja Paratiisin
välinen raja on käynyt läpinäkyväksi
ja hyvin tulkinnanvaraiseksi. Nykyajan ihmisellä ei ole täyttä varmuutta
oikeasta ja väärästä, vaan kaikki on
monimutkaistunut ja asiat ovat hyvin
suhteellisia.
Paratiisi on nykytaiteessa inspiroinut
todella monia taiteilijoita ja lukuisia
‘Radioida’
Visa Kaurismakki
Photograph
are facts independent of cultures and
time.
People live in the chaos of their emotional space and try to comprehend
life that in itself is incomprehensible.
The grand narratives of various cultures differ in content but their function
everywhere is to bring order to the
chaos that is life and build a framework for understanding. They frame,
console and structure. They provide
an opportunity to get in touch with the
time before the Fall, time before Eve
offered the apple. The theme of return
to Paradise is evident in many of the
works exhibited but the line between
Paradise and Hell has become transparent and very ambiguous. Modern
man has no certainty about right
and wrong, everything has become
increasingly complex and relative.
Paradise has inspired many contemporary artists and several different and
sometimes very questionable takes on
Paradise are included in the exhibition. The starting point for selecting
156
157
’Linnustaa’
Lemmikk Raivo
Elokuvat
erilaisia ja hyvin kyseenalaisiakin
paratiisiteemoja on valikoitunut myös
tähän näyttelyyn. Teosten valintaprosessin alkupisteenä oli Lars Nilssonin
videoteos, jonka tapahtumapaikkana
on paratiisinomainen, iltaruskon kultaamassa, värikylläisessä maisemassa
oleva lähiö. Teoksessa kuvatut ihmiset
suhtautuvat toisiinsa vihaakin julmempaa välinpitämättömyyttä osoittaen
ja heidän sisäinen kylmyytensä vain
korostuu hehkeän kauniissa ympäristössä.
Näkökulma Digikehdon piippilaulu
Motohiko Odanin videoteos tapahtuu myös eräänlaisessa Paratiisissa.
Nuori tyttö istuu puunoksalla ja
laulaa hehkuvan värikkään kauniissa
maisemassa. Kaikessa huikaisevassa
loistossaan maisema on kuitenkin jo
ohittanut lakipisteensä ja sen kauneus
on kaikessa yltäkylläisyydessä kääntynyt pelottomaksi ja kammottavaksi.
Sanamukainen Paratiisi on tapahtumapaikkana Sergio Vegan teokselle
Genesis Papukaijojen mukaan, jossa
‘Linnustaa’
Lemmikk Raivo
Photograph
the works was Lars Nilsson’s video
work In Orgia, which takes place in
a paradise-like suburb bathing in the
sumptuous golden light of the sunset.
The people in the video demonstrate
indifference that is crueller than hate
towards each other and their inner
frigidity is only emphasised by their
beautiful surroundings.
The Lullabeep of a Digital Cradle
Motohiko Odani’s video work “Rompers” also takes place in a sort of
Paradise. A young girl sits on a tree
branch singing in gloriously colourful and beautiful scenery. However,
despite its magnificent splendour, the
scenery has already passed its peak
and its sumptuous beauty has turned
into something frightening and horrifying. A literal Paradise is the setting of
Sergio Vega’s work Genesis According to Parrots, in which parrots present
their view of how the creation of the
world and the Fall really happened
and what were the consequences.
The Swiss artist couple, Gerda Steiner
158
159
‘Yuova’
Lempi Levä
Akvarelli
papukaijat kertovat, miten heidän
mielestään maailman luominen ja syntiin lankeaminen oikeastaan tapahtuivat ja mitä tuosta kaikesta seurasi.
Sveitsiläinen taiteilijapari Gerda
Steiner ja Jörg Lenzlinger rakentavat
Kiasmaan uuden teoksen, joka saattaa monille tuoda mieleen Paratiisin.
Tämän toisen kerroksen aulatilassa
olevan teoksen rakennusaineina ovat
monenlaiset risut, juurakot ja roskat,
mutta myös jäteöljy ja suomalaisissa
mytologioissa pyhinä pidetyt joutsenet. Kuin Helvetti tai maailma ydinräjähdyksen jälkeen on Michael von
Hausswolffin ja Thomas Nordanstadin
videoteos Hashiman saaresta Japanissa. Tuo aikanaan hyvin tiheästi asutettu paikka oli syntynyt kaivosteollisuuden ympärille, mutta luonnonvarojen
ehdyttyä asukkaiden oli jätettävä
saarensa ja se jäi autioitumaan. Se
oli ollut vain hyödyke, joka käytettiin
loppuun ja tuottamattomana se oli
tarpeeton ja unohdettu - ongelmajäte.
Nykyisellään se on yhtä karmaiseva
kuin maa ydinpommin jäljiltä. Silti
tuhon syinä ovat varsin arkiset ja jo-
‘Yuova’
Lempi Levä
Water color
and Jörg Lenzlinger construct a new
world in Kiasma, which may remind
many of Paradise. Situated in the
second floor lobby, this work has been
constructed from various twigs, roots
and rubbish, as well as waste oil and
swans, considered a sacred bird in
Finnish mythology. Carl Michael von
Hausswolff’s and Thomas Nordanstad’s video work about the island of
Hashima in Japan brings to mind Hell
or the world after a nuclear explosion.
This formerly very densely populated
area grew up around the mining industry but after the natural resources
ran out the inhabitants were forced
to abandon their island. It had been
a mere commodity, which was used
up and when it turned unprofitable
it became unnecessary and forgotten – problem waste. At present, it is
as horrifying as a landscape after a
nuclear explosion. And yet its demise
was brought about by mundane everyday matters – uselessness, time and
loneliness.
The name of the exhibition is Sense of
the Real. Sense, not an absolute truth
160
161
‘Naamioda’
Hertta Kuntola
Elokuvat
kapäiväiset asiat - hyödyttömyys, aika
ja yksinäisyys.
Toden tuntu on näyttelyn nimi. Tuntu
- ei siis absoluuttinen totuus. Ihmisen
peruskokemusten äärilaidat eivät ole
kaukana toisistaan. Itse asiassa ne
ovat sama asia riippuen vain siitä
mihin näkökulman asettaa. Kokemuksemme ovat monitasoisia, väriään
vaihtavia ja kokijasta riippuvaisia.
Jonkun Paratiisi voi olla toisen Helvetti. Joskus ensisilmäys voi viedä
harhaan. Eksymisessä voi olla mahdollisuus – juuri se voi laukaista uusia
ajatuksia ja rikkoa tottuja ajatuskuvioita.
ARSin teokset ovat helposti lähestyttäviä ja koettavia, silti hyvin monitasoisia. Ne avaavat näkymiä myös kammottaviin ja kipeisiin asioihin, kuten
Juan Manuel Echavarrían videoteos
Tuhkan suut. Teoksessa Kolumbiassa
verilöylyissä olleet ihmiset laulavat
itse tekemiään kiitoslauluja Jumalalle
hirvittävien kokemustensa jälkeen.
Laulut ovat kiitosta siitä, että he ovat
‘Naamioda’
Hertta Kuntola
Photograph
about reality. The extremes of human
experience are never far apart. In
fact, they are the same, only dependent on the perspective. Our experiences are multifaceted, changing
and dependent on who experiences
them. One person’s Paradise may be
another’s Hell. Sometimes the first impression may be misleading. Opportunity may present itself in the form of
losing the way – it is precisely what
may trigger new thoughts and break
through habitual ways of thought.
The works in ARS are approachable
and readily experienced and yet very
complex. They also open up vistas
to horrifying and hurtful things, such
Juan Manuel Echavarria’s video work
Mouths of Ash. In it, Columbian survivors of massacres sing songs of praise
to God after their harrowing experiences. The songs are a way of giving
thanks for having survived bloodshed
in which many of their relatives were
killed. There is no hint of revenge or
willingness to continue the cycle of violence in the songs. Works by Walter
Martin and Paloma Muñoz are like
162
163
Venäjäläinen ranne’
Kanerva Iso-Keisari
Elokuvat
säilyneet hengissä verilöylyistä, missä
monet heidän läheisensä kuolivat.
Lauluissa ei ole sanaakaan kostosta
tai halusta jatkaa väkivaltaa. Walter
Martinin ja Paloma Munozin teokset
ovat kuin lapsuuden lumihiutalepalloja joita ravistamalla sai lumisateen
peittämään joulupukin tai Jeesus-lapsen seimessä. Taiteilijaparin lumisadepalloissa aiheet vain ovat kovin
erilaiset, julmaa arkipäivää nostalgisen kauniissa ympäristössä.
Matka uneen ja yöhön
El Perro-ryhmän installaatiossa on
lasinen koppi, jonne voi piiloutua
maailman pahuudelta, luonnon
katastrofeilta ja terrorismista. Luullessaan olevansa siellä piilossa ja
turvassa hän on kuitenkin kaikkein
alteimpana ja puolustuskyvyttömänä,
kuten usein tapahtuu oikeassakin elämässä. Brasilialaisen Adriana Varejaon maalaukset ovat todenmukaisen
näköisiä maalauksia kaakelipinnoista.
Kaakelipinnan pintarepeämistä on
kuinkin pursuamassa esiin lihamassaa
ja kätketty sisäinen työntyy ulos ja
‘Venäjälainen ranne’
Karneva Iso-Keisari
Photograph
childhood snow globes, the shaking
of which covered Santa or baby Jesus
in the manger in snow. It is just that
the subjects of the snow globes of the
artist couple are quite different: cruel
everyday events in a beautiful setting.
Journey into Dream and the
Night
The installation by the artist group El
Perro has a glass booth in which you
can hide from the evils of the world,
natural disasters and terrorism. But
just when you think you are safe and
sound in the booth, you are at your
most vulnerable and defenceless, as
so often happens in the real world.
The paintings by Brazilian Adriana
Varejao are seemingly realistic images
of tiled surfaces. However, a mass
of flesh and hidden interiors pushes
through the cracks in the tiles and
spreads over the neat exterior. Large
drawings by Juul Kraijer are tied to
trends and classics of art history and
are so controlled and beautiful that
they make your heart ache. However,
another look can pick out something
164
165
‘Palsta’
Esteri Halo
Elokuvat
valtaa alaa siististä ulkokuoresta. Juul
Kraijerin suuret piirustukset kutoutuvat
maailman taiteen historian tyylivirtauksiin ja klassikoihin ja ovat niin hallittuja ja kauniita, että sydämeen sattuu.
Toinen katse kuitenkin voi jo poimia
teoksista jotain, joka kuljettaa katsojaa kohti yllättävää ja tunnistamatonta maailmaa. Vähän samaa tarkoittaa
Angelo Filomeno uusbarokkisista
huikean hienoista, mutta samalla kammottavista silkkikankaalle tehdyistä
teoksistaan: Tämä ei kuitenkaan ole
hauska esitys. Näin voisi sanoa varsin
monesta teoksesta näyttelyssämme.
Kaikissa ARS 06 -näyttelyn teoksissa
on useita tasoja, monia eri tapoja
lähestyä ja ymmärtää niitä. Ne esittävät tulkintoja maailmasta, joka ei
vielä ole valmis.
Yksi minulle tärkeimmistä ARS-teoksista on ruotsalaisen Lars Nilssonin
videoinstallaatio Orgiassa. Olimme
juuri ryhtyneet kokoamaan yhteen
niitä ideoita, joita käytimme työkaluina ARSin suunnitteluvaiheessa, kun
‘Palsta’
Esteri Halo
Photograph
from the works that transports the
viewer towards a surprising and
unfamiliar world. This is close to what
Angelo Filomeno says about his exquisite but simultaneously horrifying neobaroque works embroidered on silk
cloth: This is not an amusing presentation. The same could be said about
many of the works in the exhibition.
All the works in the ARS 06 exhibition
have various levels, many different
approaches and attempts to understand them. They are interpretations
of an incomplete world.
Personally, one of the most important
ARS works is Lars Nilsson’s video
installation In “Orgia”. We had just
started assembling ideas, which were
used as tools in the planning of ARS,
when we saw Nilsson’s work in an
exhibition of Nordic contemporary
art in Berlin. Then we knew what we
were looking for. The work seemed
to present in images the words we
curators had used in trying to map
out our thoughts on the content of the
166
167
‘Panna’
Unelma Juppi
Ilmoitus
näimme Nilssonin teoksen Berliinissä
pohjoismaisen nykytaiteen näyttelyssä. Silloin ymmärsin, mitä olimme
etsimässä. Teos tuntui pukevan kuviksi
niitä sanoja, joiden avulla olimme kuraattorien kesken hahmotelleet ajatuksiamme näyttelyn sisällöstä. Samalla
tavoin tapahtui monen muun teoksen
kohdalla myöhemmässä vaiheessa.
ARS 06 -näyttely on tehty sisältölähtöisesti. Emme ole pyrkineet kokoamaan yhteen nykytaiteen tunnetuinta
tähtikaartia, vaan keskittyneet sellaisiin teoksiin, jotka ovat tehneet vaikutuksen ja jääneet mieleen. Intuitiivisen
valintaprosessin myötä syntyi kuin itsestään monia linkkejä teosten välille.
Näitä ovat mm. kommentit historiaan,
maalaustaiteen perinteeseen ja eri
uskontoihin. Tietysti etualalle nousevat nykypäivän arvot ja näkökulmat
meitä ympäröivään maailmaan.
ARS 06:ssa voi halutessaan nähdä
erityisen suomalaisen näkökulman
etenkin luontoa ja talvea käsittelevissä teoksissa. Mutta nykytaiteen nä-
‘Panna’
Unelma Juppi
Advertisement
exhibition. Later, the same thing also
happened with many other works.
We have not attempted to assemble
an all-star cast of contemporary art,
but have rather concentrated on
works that have impressed and haunted us. As if on its own, the intuitive
selection led to many links between
the works. These are, for example,
commentaries on history, tradition
of painting and various religions. Of
course, at the forefront are contemporary values and perspectives on the
world surrounding us.
If one wishes, one can see a Finnish take on nature and winter in the
works, in particular. But from the perspective of contemporary art, even
nature is not innocent but reveals
values of the day and results of human activity.
Walter Martin and Paloma Muñoz’s
snowy landscapes captured inside
snow globes, in particular, may
168
169
‘Hirviö’
Suvi Jänne
Piirustus
kökulmasta luontokaan ei ole viaton,
vaan se kertoo aikamme arvoista ja
ihmisen toiminnasta.
Etenkin Walter Martinin ja Paloma
Munozin lasipalloihin vangituista lumimaisemista voi tulla mieleen iltapäivälehtien lööpit, joissa kolmeen sanaan
tiivistyvät kokonaiset ihmiskohtalot.
Teosten pienoiskuvaelmista voisi
jokaisesta rakentaa oman sensaatiouutisensa: Lapsi hukutettiin kaivoon,
Kaatuva puu tappoi naisen, Alaston
mies pakeni pakkaseen…
Amoralia
Mariele Neudeckerin usvaiset vuorenhuiput lasitankeissa vaikuttavat
puolestaan yltiöromanttisilta luontokuvaelmilta. Itse asiassa ne ovat
kemiallisen liemen, muovin ja monien
muiden synteettisten materiaalien
yhdistelmiä, kaukana puhtaasta luonnosta tai vuoristoilman raikkaudesta.
Näyttelyssä voi seurata myös arktisilla merialueilla tehtyä laivamatkaa
Alexander Ponomarevin teoksessa.
‘Hirviö’
Suvi Jänne
Drawing
remind you of headlines in the yellow
press in which whole human destinies
are condensed into three words. You
could write your own sensationalist
news item from their miniature tableaux: Child drowns in well, Falling
tree kills woman, Naked man escapes
in snow...
Amoralia
Mariele Neudecker’s mist-covered
mountain tops in glass tanks appear
in turn to be overly romantic nature
scenes. In fact, they are combinations of liquid chemicals, plastic and
other synthetic materials, which are
far from the pure nature and fresh
mountain air. You can also follow a
voyage on the Arctic in Alexander
Ponomarev’s work. There the freezing environment serves to interpret
emotions.
Art affects emotions and it shows
– and can be heard – in many ARS
works. Music is a direct channel to
emotions and memories in particu-
170
171
‘Ranta’
Terttu Kallis
Elokuvat
Tässä hyinen maisema toimii tunnetilojen tulkkina.
Taiteen kautta vaikutetaan tunteisiin
ja se näkyy – ja kuuluu - monissa
ARS-teoksissa. Erityisesti musiikki on
suora kanava tunteisiin ja muistoihin.
Mukana näyttelyssä on puhtaasti ääneen perustuvia teoksia, kuten Susan
Philipzin ääniteos ja Juan Manuel
Echavarrían laulavat kolumbialaiset.
Neudeckerin lyhytelokuvasarja Winterreise hyödyntää puolestaan klassista musiikkia ja Tellervo Kalleisen ja
Oliver Kochta-Kalleisen yhteisprojekti
uudistaa luovalla tavalla kuorolaulun
perinnettä.
Näyttelyssä raikaa myös Bloodhound
Gang –bändin musiikki, osana El
Perro –ryhmän tilateosta. Saa nähdä,
mikä näistä sävelmistä jää soimaan
kunkin katsojan korvissa.
Teoksia valitessamme mielessä on
koko ajan ollut se paikka mihin ne tulevat, siis Kiasma. Näin etenkin niiden
‘Ranta’
Terttu Kallis
Photograph
lar. The exhibition presents works
based wholly on sound, like Susan
Philipz’s audio work and Juan Manuel
Echavarría’s singing Columbians.
Neudecker’s series of short films
Winterreise in turn utilises classical
music and Tellervo Kalleinen and
Oliver Kochta-Kalleinen’s joint project creatively renews the tradition of
choral music.
Music by the band Bloodhound Gang
can also be heard blasting in the
exhibition as part of the artist group
El Perro’s installation. It remains to be
seen which tune will stay in the mind
of any given viewer.
When selecting works, we constantly
bore in mind that they are to be
displayed particularly in Kiasma. This
applies especially to works commissioned to be built for the ARS exhibition in an assigned space in Kiasma.
A good example is Gerda Steiner and
Jörg Lenzlinger’s multipiece installation in the lobby of Kiasma. A new installation will also be constructed by
172
173
‘Rakennus hapantua’
Taimi Kaiho
Kolaassi
‘Rakennus hapantua’
Taimi Kaiho
Collage
”Olen itse kirjoittanut sinun taiteestasi, että se
ajattelee, mutta tietyllä tavoin sanat ylittävällä
tasolla”
“I’ve written of your art that it thinks but in a
way that trandescends words”
teosten suhteen, jotka rakennetaan
varta vasten ARS-näyttelyä varten,
tiettyyn paikkaan Kiasmassa. Hyvä
esimerkki tästä on Gerda Steinerin ja
Jörg Lenzlingerin Kiasman aulatiloihin
toteuttama moniosainen installaatio.
Uuden tilateoksen toteuttavat myös
Charles Sandison, Monika Sosnowska
ja Maaria Wirkkala. Monet taiteilijat tekevät näyttelyyn uuden, näihin
tiloihin sovelletun version aiemmasta
teoksestaan, kuten Jota Castro ja
Sergio Vega.
Charles Sandison, Monika Sosnowska
and Maaria Wirkkala. Many artists,
such as Jota Castro and Sergio Vega,
will also make a new version of their
earlier work that has been adapted.
”Olen itse kirjoittanut sinun taiteestasi, että se ajattelee, mutta tietyllä
tavoin sanat ylittävällä tasolla”,
pohdiskelee Kiasman kokoelmaintendentti, filosofian tohtori Marja Sakari
jututtaessaan taiteilija Maaria Wirkkalaa. Keskustelu kumpuilee teoksista,
nimistä, syntysijoista ja lähtökohdista
taiteilijuuden käsitteeseen ja merkitykseen.
“I’ve written of your art that it thinks
but in a way that trandescends
words”, says Marja Sakari PhD, Senior Curator, when talking to the artist
Maaria Wirkkala. The conversation
flows from works, names, beginnings
and starting points to the concept of
artistry and meaning.
To assemble a whole from very different works by forty different artists is
quite a challenge. On the other hand,
it is precisely through this difference
and contrariness that the exhibition
will be a more interesting experience
for the audience. The exhibition also
gives a good overview of how many
174
175
‘Hei hei’
Vappu Ahmanheimo
Elokuvat
40 eri taiteilijan hyvinkin erityyppisten teosten kokoaminen yhdeksi
kokonaisuudeksi on melkoinen haaste.
Toisaalta juuri tämän erilaisuuden ja
vastakohtaisuuksien kautta näyttelystä muodostuu mielenkiintoisempi
kokemus katsojille. Näyttely antaa
myös hyvän kokonaiskuvan siitä,
kuinka monia eri työskentelytapoja ja
ilmaisukeinoja tänä päivänä taiteessa
käytetään.
Olet tehnyt paikka- ja aikasidonnaisia
installaatioitasi jo 80-luvulta lähtien.
Teen hetkiä ja paikkoja. Aika toimii
materiaalina. Ajallisuus ankkuroituu
johonkin olemassa olevaan ja piirtyy
sen kautta. Tekemiseni edellytys on
katsoa tilanne ja käyttää sitä materiaalina.
Elementit - tikkaat ja tuoli seuraavat
minua varjon tavoin. En itse tiedä
miksi.
Eläimillä olen jäsentänyt tilanteita,
yrittänyt selvittää itselleni määriä ja
‘Hei hei’
Vappu Ahmanheimo
Photograph
different methods and ways of expression are used in contemporary
art.
You have made installations tied to
a particular place and time since
the 1980s. I construct moments and
places. Time is a material. Temporality anchors on to something that
exists and is pictured through it. The
prerequisite of my work is becoming
aware of the situation and using it as
material.
Elements – a ladder and a chair follow me like a shadow. I don’t know
why.
With animals I’ve tried to make sense
of numbers and events that are difficult to comprehend.
Images of Renaissance art are a
significant part of my childhood. As
real images that I’ve experienced. As
journeys or postcards sent to me by
my parents. I have used postcards in
my works. Places, I used to look for
176
177
‘Asento, ryhti’
Kalle Alapartanen
Elokuvat
‘Asento, ryhti’
Kalle Alapartanen
Photograph
tapahtumia, joita on vaikea ymmärtää.
places. Now they come to me without
looking for them.
Renessanssi-taiteen kuvat liittyvät
lapsuuteeni tärkeänä osana. Oikeina itse koettuina kuvina. Matkoina
tai vanhempieni minulle lähettäminä
postikortteina. Töissäni olen käyttänyt
postikortteja. Paikat, ennen etsin paikkoja. Nyt ne tulevat vastaan etsimättä.
Names have a significant role in your
works; Yhtä tyhjän kanssa (A Void
of Me), So What, Maarian satama
(Maria’s Harbour), Tabulava. What
is your relationship to language as
a partner of visuality? Words. The
space in between words. Voice. Curious translation. Double meaning. The
name is part of the work.
Monissa teoksissasi nimellä on tärkeä merkitys, Yhtä tyhjän kanssa, So
What, Maarian satama ja Tabulava
satama.
Sanat. Sanojen väli. Ääni. Omituinen
käännös. Kaksoismerkitys. Nimi on
osa teostani.
You could also say that names create
a narrative.
Samoin voi myös sanoa, että nimet
muodostavat kertomuksen.
In the beginning of my working with
the exhibition a couple of lines from
Eeva-Liisa Manner’s poem Chromatic
Levels were important to me. To deal
with emptiness and only emptiness.
Later I understood emptiness as a
loss, absence, even death.
Aivan työskentelyni alussa muutama
säe Eeva-Liisa Mannerin runosta Kro-
At its simplest, the starting point may
be the history of the location. It can
178
179
‘Salainen’
Lassi Hiuspää
Valokuvat kolaassi
maattiset tasot on ollut tärkeä. Tyhjän
käsittely ja vain tyhjän. Myöhemmin
ymmärsin tyhjän menetyksenä, poissaolona, kuolemanakin.
Yksinkertaisimmillaan lähtökohtana
voi olla paikan historia. Se voi myös
olla paikan kääntöpuoli tai sellainen
asia, joka jää katseen ulkopuolelle.
Voin myös ajatella, että kehystän
kätketyn. Ennen etsin erityisiä paikkoja, jotka olivat ikään kuin ulkopuolella
- syrjässä ns. taidekentästä. Käytin
myös omaa ulkopuolisuuttani tilanteena. Nyt en voi enää tehdä siten,
koska ulkopuolisuus on keskiössä.
Marginaalia ei enää ole. Tutkimukseni
jatkui viime syksynä huonekaluliike
Skannossa, keskellä kaupunkia
pitämässäni näyttelyssä Tabulava
-pöytiä ja tuoli. Se osoittautui täydelliseksi onnistumiseksi ulkopuolisuuden
kokemisessa. Mielenkiintoista oli
seurata ns. “taideihmisten” reaktiota.
Huonekaluliike paikkana määritti sen
aika tarkalleen. Se ero, mikä on teollisella tuotteella ja tuottamisella oli
myös tarkasteluni kohteena. Kyseessä
oli pöytiä ja tuoli.
‘Salainen’
Lassi Hiuspää
Photographic collage
also be the reverse of the location or
something that remains unseen. I can
also think that I’ll frame the hidden.
I used to look for places that were in
some sense outside – on the periphery of the artworld. I also used my
own position as an outsider as a situation. Now I can’t do that anymore because the periphery has moved to the
middle. There is no longer a margin.
My research continued last autumn in
an exhibition Tabulava -pöytiä ja tuoli
(Tabulava - tables and a chair) held in
the Skanno furniture shop, in the city
centre. It turned out to be a perfect
success in experiencing being an
outsider. It was interesting to see the
reactions of the “art crowd”. A furniture shop as a location pretty much
defined it. The difference between an
industrial product and production was
part of what I was examining.
It really was a case of tables and a
chair.
The question that I somewhat perplexed tried to answer was: ”Yes, of
course, they are quite pretty but how
should we understand the way they
180
181
‘Heijastaassa’
Otso Jatkovirta
Elokuvat
‘Heijastaassa’
Otso Jatkovirta
Photograph
“Ne on kyllä hurjan kauniita, mutta miten ne
pitää ymmärtää?”
”Yes, of course, they are quite pretty but how
should we understand the way they act?”
Kysymys johon ällistyneenä yritin vastata oli: “Ne on kyllä hurjan kauniita,
mutta miten ne pitää ymmärtää?”
Pitääkö pöytää jotenkin erityisesti
YMMÄRTÄÄ? Minusta pöytä on ihan
yksinkertaisesti pöytä.
act?” Do you really have to understand a table? I think a table is a
table.
Eikö ole omituista tuoda taidemuseoon pöytä tai huonekaluliike tai fitnesscenter. Olisiko reaktio ollut toinen
jos olisin näyttänyt pöydät galleriassa. Minulla oli valtavan hauskaa kun
René Blockin kanssa keskustelin tästä
TABULAVA-projektista. Paikalla oli
myös olennainen merkitys, kun pidin
kaksi päivää kestävän retrospektiivisen näyttelyni Yhtä tyhjän kanssa
Rakennustaiteen museossa, rakennetun ympäristön museossa.
Yksi työ johtaa toiseen. TABULAVAprojektin jälkeen tulee tabula rasa.
Puhdistan pöydän ja lähden siitä
missä seison.
Would the reaction have been different if I’d displayed the tables in a
gallery? I had great funny time discussing about the TABULAVA project
with René Block. The location was of
prime importance also when I had my
retrospective Yhtä tyhjän kanssa (A
Void of Me) in the Museum of Finnish
Architecture, a museum dedicated to
the built environment.
One work leads to another. The TABULAVA project is followed by tabula
rasa. I clear my table and start.
The question I’m thinking of is: A
person can stand in the exact same
place and think in two completely
different ways. I’m in the middle of
nowhere, or I’m at the heart of the
world. Your relation to time and
182
183
‘Aarre’
Iikka Finell
Elokuvat
Kysymys jota mietin on: Ihminen voi
seisoa täsmälleen samassa paikassa
ja ajatella kahdella eri tavalla. Olen
keskellä ei mitään, In the middle of
nowhere tai Olen maailman sydämessä In the heart of the world. Tästä näkökulmasta määrittyy suhde hetkeen
ja paikkaan. Toinen asia, joka määrittää tätä tulevaa työtä on, että ainoa
varmuus on epävarmuus.
Viime vuosisadan alun taiteilijat, Paul
Klee tai Wassily Kandinsky näkivät
taiteella selkeästi hengellisen tai henkisen merkityksen. Monissa teoksissasi pohdit omaa taiteilijuuttasi. Taiteen
kokijana voin sanoa, että taiteella
varmasti on merkity, mutta tekijänä.
Minulle työni tekeminen on tapa reagoida, tapa selvitä. Jäsentää sitä mitä
haluan nähdä ja sitä mitä en halua
nähdä.
Valittaminen yhdistää ihmisiä. Aina
on jokin syy valittaa, vaikka asiat
olisivat kuinka hyvin. Silloin siihen
sopii hyvin yhdistää laulu ja hyväntahtoisesti hymähdellä ainaiselle
‘Aarre’
Iikka Finell
Photograph
space is defined from this perspective. Another thing defining the future
work is that the only certainty is
uncertainty.
Complaining brings people together.
There is always something to complain about, no matter how well
things are. Therefore, it is opportune
to set them to song and benevolently
mock our propensity for constantly
complaining. Saying out loud what is
bothering you is a relief. Complaining is a lifeline. The important thing is
that someone is listening.
Tellervo Kalleinen and Oliver KochtaKalleinen’s work Complaint Choir
gives you a chance to complain
about everything. Many commonplace things are a source of irritation:
the computer is too slow, busses do
not run on time, everything is too
expensive and the salary is too small.
Complaints are gathered from the
opening of ARS 06 onwards in various ways. Anyone can register for
the choir to perform a song compiled
184
185
‘Kubix’
Aku Loppukaarre
Elokuvat
valittamisellemme. Helpottaa, kun saa
sanoa, mikä harmittaa. Valitus toimii
henkireikänä. Tärkeää on, että joku
kuuntelee.
Tellervo Kalleisen ja Oliver KochtaKalleisen teoksessa Valituskuoro saa
luvan valittaa kaikesta. Moni arkipäiväinen asia ottaa päähän: tietokone on liian hidas, bussit eivät kulje
ajallaan, kaikki on kallista ja palkka
on liian pieni. Valituksia kerätään
ARS 06 -näyttelyn avautumisesta
lähtien eri tavoin. Kuka tahansa voi
myös ilmoittautua kuoroon esittämään
valituksista koostetun ja sävelletyn
laulun, eikä laulutaitoa tarvita. Kuoron esitykset Kiasmassa ja kaupungilla eri paikoissa nauhoitetaan ja video
lisätään ARS-näyttelyyn. Valitusten
pohjalta sävelletyn kuoroteoksen ensiesitys on Kiasmassa 25. maaliskuuta.
Valituskuoro –teos on toteutettu
aikaisemmin Birminghamissa. Silloin
valitukset olivat arkipäiväisiä ja vaihtelevia, vakavia ja huvittavia. Laulun
kautta voi ehkä ymmärtää, kuinka
‘Kubix’
Aku Loppukaarre
Photograph
and composed on the basis of the
complaints, a singing voice is not a
prerequisite. Choir performances in
Kiasma and elsewhere in town are
taped and the video is added to the
ARS exhibition. The premiere of the
choral piece composed from the complaints is in Kiasma on 25 March.
Complaints Choir was performed
earlier in Birmingham. There the complaints were mundane and varied, serious and amusing. Through song, we
can perhaps understand how much we
complain every day. It also becomes
equally evident from the finished work
that, at first, singing in Birmingham
was guarded but towards the end it
turned out to be rousing and manifestly great fun, even if the subject was
complaining.
Shonibare wants to show the funny
side of the discourse on identity and
post-colonialism. He has stated that
as the discussion has been going on
for quite a while now, it might be
time we looked at them from another
186
187
‘Heijastus’
Heimo Leväaho
Elokuvat
paljon huomaamattamme päivittäin
valitamme. Lisäksi toteutetusta teoksesta voi nähdä, että birminghamilaisten laulu on aluksi varovaista, mutta
loppua kohti jo mukaansatempaavaa
ja ilmeisen hauskaa, huolimatta siitä
että aiheena on valitus.
Shonibare haluaa kääntää identiteettiä ja jälkikolonialismia käsittelevien
keskustelujen hauskan kyljen esiin.
Hän on todennut, että kun näistä
asioista jo on keskusteltu niin paljon,
niin on ehkä aika katsoa niitä toisesta
perspektiivistä, joka ei lopulta ehkä
ole yhtään sen vähemmän ’vakava’
kuin aiemmatkaan keskustelut. Hän
toteaa kuitenkin, että rotuun, kulttuuriin ja identiteettiin liittyviä ongelmia
ei ole mitenkään ratkaistu vaan niiden
käsittelyä tulee jatkaa kaikilla tasoilla,
mutta muistuttaa samalla, että afrikkalaisetkin osaavat nauraa.
Yinka Shonibare
Amoraliassa on esiintyjiä, uskonnollisia tekstejä, jääkiekkoa, kansanlaulu-
‘Heijastus’
Heimo Leväaho
Photograph
perspective, one which ultimately is
no less ’serious’ than the earlier ones.
Yet he maintains that racial, cultural
and identity-related problems have by
no means been resolved and that they
should be addressed on all levels, but
he reminds us that Africans also know
how to laugh.
Yinka Shonibare
Amoralia involves performers, religious texts, ice hockey, folk songs,
sounds, polka and empty theatre
space.
Amoralia texts include poems by
Mawlana Rumi (d. 1273), Karelian
Jesus legends, and Pauliina Hulkko’s
own texts. The languages used are
Finnish, Farsi, Swedish, Spanish,
French and Arabic. “My aim was to
approach faith and religion as embodiments of love through the means
of theatre,” says Amoralia’s director
Pauliina Hulkko. “I also wanted to
discuss guilt and the subsequent inevitability of a victim.”
188
189
‘Pilkku’
Armas Matomaa
Piirustus
‘Pilkku’
Armas Matomaa
Drawing
“Halusin käsitellä myös syyllisyyttä ja siitä
seuraavaa uhrin välttämättömyyttä.”
“I also wanted to discuss guilt and the subsequent inevitability of a victim.”
ja, ääniä, polkkaa ja tyhjää teatteritilaa.
Hulkko wanted to engage people
from different fields of art as performers: Jussi Lehtonen, actor, Teemu
Mäki, visual artist and Sanna Salmenkallio, musician. Juho Rahijärvi,
lighting designer, was also engaged
at the early stage of the production.
”A stage performer is a story teller,
creator of a world, and the image
of a human being, the substitute for
the viewer. I could not have done
this performance with anyone else,”
Hulkko says.
Amoralian teksteinä on Mawlana
Rumin (k. 1273) runoja, karjalaisia
Jeesus-legendoja ja Pauliina Hulkon
omia kirjoituksia. Kielinä suomi, farsi,
riikinruotsi, espanja, ranska ja arabia.
“Päämääräni oli käsitellä teatterin
keinoin uskoa ja uskontoa rakkauden
ilmentäjinä”, kertoo Amoralian ohjaaja Pauliina Hulkko. “Halusin käsitellä
myös syyllisyyttä ja siitä seuraavaa
uhrin välttämättömyyttä.”
Hulkko halusi Amoralian esiintyjiksi
eri alojen taiteilijoita: näyttelijä Jussi
Lehtosen, kuvataiteilija Teemu Mäen
ja muusikko Sanna Salmenkallion.
Myös valosuunnittelija Juho Rahijärvi
tuli projektiin mukaan alkuvaiheessa.
”Esiintyjä on näyttämöllä tarinankertoja, maailmanluoja ja ihmisen kuva,
katsojan sijainen. Tätä esitystä en
Performances on 29 and 31 January
and 1, 2, 5, 7, 9 and 12 February in
the Kiasma Theatre.
Faster than history
In the exhibition Faster than History
time weaves together events from the
recent past with the present situation
and even with the future. ‘Faster than
190
191
‘Kaunokirjallisuus’
Usko Luukannel
Elokuvat
‘Kaunokirjallisuus’
Usko Luukannel
Photograph
olisi voinut tehdä kenenkään muun
kanssa”, Hulkko sanoo. Esitykset 29.
ja 31. tammikuuta sekä 1., 2., 5., 7.,
9. ja 12.
history’ is a term that has entered
the lexicon of international politics
and economics in the past few years,
referring to the need for ever more
rapid development.
Historiaa nopeammin
Termiä ’historiaa nopeammin’ on
viime vuosina käytetty kansainvälisen
politiikan ja talouden sanastossa viittaamaan entistä nopeamman kehityksen tarpeeseen.
Underlying the current period of transition is also a resetting of borders
and territories, redefinition of society,
culture, language, and religion, and
on a more individual level, a search
for ourselves in the new world.
Erityisesti Baltian maissa ja muissa
entisen neuvostoimperiumin osissa
raju muutosvauhti on vaikuttanut myös
kulttuurielämän rakenteisiin ja taiteilijan asemaan. Laajemmassa mittakaavassa uudelleenarvioinnin kohteena
ovat myös suhde rajoihin, kansallisuuteen, yksilön identiteettiin ja eettisiin
arvoihin.
The core of the exhibition consists
of the ‘new generation’, i.e., mainly
artists born in the 1960s and 1970s.
They are breaking free of portraying
marginal and peripheral, geo-politically limited difference, to become
part of pluralistic, international
contemporary art. The exhibition includes works by 20 to 25 artists from
Estonia, Finland, Latvia, Lithuania,
Latvia, and Russia. This geographically definable area contains different
cultures, histories and survival strategies which only now can unfold in all
their diversity.
Kiasman kokoamassa näyttelyssä
noin 20 taiteilijaa Virosta, Latviasta,
Liettuasta, Suomesta ja Venäjältä
kommentoi omista lähtökohdistaan
192
193
‘Ranne’
Taimi Palojoki
Elokuvat
‘Ranne’
Taimi Palojoki
Photograph
”Tällaista Future Cineman kaltaista laajaa
näyttelyä voi katsoa tai pitääkin katsoa
ainakin kahdesta näkökulmasta: miten sen
kokonaiskonsepti toimii ja löytääkö sen sisältä
itselleen tärkeitä yksittäisiä teoksia”
“One could – and should – consider an extensive exhibition like the Future Cinema from two
angles at least: how does the overall concept
work and does one find meaningful individual
works from within it?”
suhdettaan lähimenneisyyteen ja erityisesti sen heijastuksia nykyhetkeen.
Ja mitä on odotettavissa tulevaisuudessa: mikä on se traditio, jonka pohjalle uutta halutaan rakentaa ja mihin
halutaan samaistua? Suomalaisesta
näkökulmasta on ajankohtaista pohtia
itäistä minäämme ja sen näkyviä vaikutuksia kulttuurissamme.
“One could – and should – consider
an extensive exhibition like the Future
Cinema from two angles at least: how
does the overall concept work and
does one find meaningful individual
works from within it?” says Perttu
Rastas, the Curator of the forthcoming
Kiasma exhibition.
”Tällaista Future Cineman kaltaista
laajaa näyttelyä voi katsoa tai pitääkin katsoa ainakin kahdesta näkökulmasta: miten sen kokonaiskonsepti
toimii ja löytääkö sen sisältä itselleen
tärkeitä yksittäisiä teoksia”, Kiasmaan
tulevan kokonaisuuden kuraattori
Perttu Rastas sanoo.
194
195
Sampo Nöyränen
‘Varustaa verholla’
Toimi Torvi
Elokuvat
‘Varustaa verholla’
Toimi Torvi
Photograph
Taidegalleria Art Gallery
Monen suomalaisen break-harrastajan
unelma täyttyi, kun saksalainen b-boy
-legenda Storm piti hiihtoloman aikana työpajan subURB-kursseilla. Jatkoa
on luvassa, kun kesän URB-festivaalissa nähdään Stormin Solo 4 Two.
Siinä hän tanssii pitkin yksityisten ja
yhteisten muistojen Berliiniä – ja ottaa
mittaa itsestään.
Storm aloitti break-tanssin 1980-luvun
alussa. Ensi innoitus kulki Saksaan
amerikkalaisen television ja elokuvan
kautta. Vaikutteita otettiin yllättävistäkin lähteistä kuten smurffi- ja Roger
Rabbit -animaatioista. Vuosikymmenen puoli-välissä muoti-ilmiö tyrehtyi.
Jäljelle jäi muutama sissi, joka halusi
kehittää b-boyingia (break-tanssikulttuuria). Storm oli yksi heistä. Hän
lähti ystävineen etsimään, ketä muita
Euroopassa oli jäljellä.
– Kävimme mm. Sveitsissä, Ranskassa
ja Belgiassa. Tulimme Helsinkiinkin
vuosina 1987 ja -88, mutta emme kyl-
The works in ARS 06 have multilayered meanings, they are surprising
and question traditional beauty
conventions. Many of the works are
charged with emotion or display
extreme visual drama that allows for
the creation of many new stories.
Kiasma’s major international exhibition will offer a multidimensional
interpretation of the ways 21st century art discusses the world around
us and presents alternative realities.
The central themes of the exhibition
are the values and ideals of our time,
our ability for good and evil, but also
the capacity of art to offer consolation and touching experiences, small
wonders.
The internal dialogue of the exhibition is multilateral. The works discuss
our relationship to the history of art
by placing today’s events in settings
familiar from art history.
Traditional crafts, modern technol-
196
197
‘NY’
Helmi Tikkari
Kolaassi
lä tavanneet yhtään b-boyta. Matkasta jäi kuitenkin hyvät muistot. Esiinnyimme spontaanisti laivamatkalla ja
rautatieasemalla saavuttaen suurta
suosiota – ja mukavasti taskurahaa!
Storm tanssi 90-luvulla muun muassa
New Yorkissa GhettOriginal-ryhmässä ja innostui muistakin hip hop
-tanssityyleistä (popping ja locking).
Samaan aikaan kansainvälinen breakkenttä vakiintui.
B-boying tapahtumat kasvoivat kasvamistaan. Enää ei ollut kysymys ohimenevästä muoti-ilmiöstä, vaan b-boyingista oli tullut vakavasti otettavaa
kulttuuria ja iso osa meidän elämäämme. Tänä päivänä hip hop on kaikkien
saavutettavissa internetin ja videoiden
kautta, mutta mielestäni sen kulttuurinen aspekti on vaarassa hävitä. Monet ihmiset näkevät meidät jälleen vain
osana uudelleen nousevaa trendiä.
käsitetaiteesta ja filosofiasta. Mukana
on ripaus itseironiaa.
‘NY’
Helmi Tikkari
Collage
ogy and media imagery, as well as
the interface between natural and
artificial, are elements in the works of
many of the artists featured.
ARS 06 gives an opportunity to be
exposed to varying narratives and
ways of expression, through individual worlds of imagery, as well as more
comprehensive spatial and sensory
experiences. The aim is to compile an
exhibition that provides a focused,
contro-versial and memorable experience.
Many of the works will open up
the possibility to observe miniature
worlds and analyse the structures of
society. The works of Walter Martin
and Paloma Muños turn their gaze
inwards, observing closed microworlds. They place scenes from
everyday life, joys and sorrows, in
snow-covered landscapes. The miniature figures struggle in their ownmisolation, striving to survive as best they
198
199
‘Punakka Talo’
Kanerva Rokka
Elokuvat
Storm on uransa aikana esiintynyt
hyvin erilaisissa ympäristöissä. Hän
kertoo nauttivansa päästessään levittämään tietoa tanssimuodostaan ja
olemaan vuorovaikutuksessa muiden
kulttuurien kanssa.
Breikin takana on oma vahva dynamiikka ja filosofia, mitä voi esittää
missä tahansa. Esiinnyin ensimmäisen
kerran teatteritilassa jo vuonna 1992,
mutta olen tanssinut edelleen myös hip
hop -jameissa ja kadulla. Katuteatteri
on mainio tapa testata, miten uudet
ideat toimivat yleisön edessä. Sehän
on maailman vaikein teatterimuoto:
Ensin on saatava ohikulkijat kiinnostumaan, jäämään paikalle ja vasta
lopuksi voi kerätä palkkionsa.
Eri paikoissa esiintymiseen tarvitaan
kuitenkin aina oma asennoituminen:
olen oppinut, että missä ikinä tanssitkaan on sinun tultava yhdeksi sen
ympäristön kanssa, jossa olet. On
selvää, että eri yleisöt katsovat teoksia
‘Punakka Talo’
Kanerva Rokka
Photograph
can in the difficult circumstances.
This series of episodes expands into
a wider comment on the moral state
of humans, the world that cannot always be controlled with reason. The
Spanish American artist couple has
made poignant use of the metaphor
of eternal winter, particularly familiar
to us Finns.
One door to ARS 06 is opened
through the work of Polish artist Monika Sosnowska. The point of departure in her art is a person’s relationship to the surrounding space and
the physical and mental experiences.
Often her works depict a narrowing
corridor or a labyrinth ending in a
dead end, a series of doors growing smaller, or an illusion created by
the perspective of the proportions of
space.
Sosnowska adapts, with great insight,
elements referring to public spaces
and modern architecture to intimate
200
201
‘Estää’
Hilkka Riski
Elokuvat
erilaisin silmin. Jos tätä ei ota huomioon, näkyy se automaattisesti yleisön
palautteessa. Tärkeintä esityksessä
on tehdä siitä yleisölle kiinnostava.
Toisaalta esiintyminen ei ole minulle
enää pelkkää yleisön viihdyttämistä,
vaan haluan myös synnyttää dialogia.
Haluan katsojien käyttävän aivojaan
ja osallistuvan. Toivon myös heidän
poistuvan teatterista hymy naamallaan.
En halua tuoda tummaa draamaa
näyttämölle ja lähettää yleisöä kotiin
näkemään painajaisia. Olen enemmän huumorin kannalla, mutta haluan
samanaikaisesti kyseenalaistaa ja
mennä aiheissani syvälle. Kauheinta
olisi, jos teokseni jäisivät tasolle ”ihan
lahjakasta ja kivaa tanssia”.
Katu
TeatteriNYT! -tapahtuma kokoaa
yhteen esitystaiteen tekijöitä ja luo
luontevan kohtaamispaikan yleisölle ja
‘Estää’
Hilkka Hilkka
Photograph
private spaces. The cool appearance
of the works hides charged meanings, which the viewers are welcome
to interpret based on their own experiences and sensory recollections.
Sosnowska will build a new installation for ARS 06. The artist will arrive
in Kiasma in the autumn to get acquainted with thearchitecture of the
museum building in order to plan her
site-specific project.
Street
TheatreNOW! gathers together artists and creates a natural context for
the encounter between the audience
and contemporary theatre.
”Although the performance project
In Alternative Spaces differs artistically from the principal line of the
Nälkäteatteri theatre company
202
203
‘Tanssijatar’
Iiris Rinta-Runsala
Piirustus
‘Tanssijatar’
Iiris Rinta-Runsala
Drawing
”On lopputuloksessa silti jotakin samaa positiivista naiiviutta ja puhdashenkisyyttä kuin
teatterin muissa esityksissä.”
“The end result shares something of the positive naivety and purity of spirit characteristic
of the company’s other performances.”
nykyteatterille. On nyt tämän näköinen.
– adaptations of Finnish classics
– the end result shares something
of the positive naivety and purity of
spirit characteristic of the company’s
other performances,” says director,
philosopher Esa Kirkkopelto, the
coordinator of the project, describing
the performance in Kiasma Theatre in
an interview.
”Vaikka Toisissa tiloissa -esitysprojekti
poikkeaa taiteellisesti Nälkäteatterin
päälinjasta, kotimaisten klassikoiden
sovituksista, on lopputuloksessa silti
jotakin samaa positiivista naiiviutta
ja puhdashenkisyyttä kuin teatterin
muissa esityksissä”, kuvailee projektin
koollekutsuja, ohjaaja ja filosofian
tutkija Esa Kirkkopelto Kiasma-teatterissa nähtävää esitystä sähköpostihaastattelussa.
Esitykset liikkuvat kokeellisen teatterin,
kuvataiteen, performanssin, taiteen ja
teorian rajoilla. Ne kyseenalaistavat
teatterin olettamuksia läsnäolosta,
näyttelijäntyöstä, tekstistä, työtavoista, esittämisestä ja yleisön roolista.
The performances move between
experimental theatre, visual art and
performance art, between art and
theory. They question the assumptions in theatre concerning presence,
actors’ work, text, methods, performing and the role of the audience. It is
not the performance but the ensuing dialogue that is important. The
programme of the event focuses on
the new trends in contemporary art
and experimental performing arts.
The event’s purpose is also to spark
204
205
‘Rembrandt’
Hanna Autiosaari
Piirustus
Tärkeää ei ole itse esitys, vaan siitä
syntyvä vuoropuhelu. Tapahtuman
ohjelmisto keskittyy nykytaiteen uusiin
suuntauksiin ja kokeellisen esitystaiteen esittelyyn. TeatteriNYT! toimii
myös keskustelun avaajana. Tekijät,
tutkijat ja alan ammattilaiset keskustelevat nykyesityksistä, teatterista ja
niistä keinoista, joilla teatteri uudistaa
itsensä.
Tanskalainen Zarathustras Onkelin
We come in Peace perustuu Orson
Wellesin kuunnelmaan The War of the
Worlds. Ryhmä rakentaa Helsingistä
pienoiskaupungin näyttämölle, joka
esityksen aikana tuhotaan. Pienoiskaupungin perusmuotona on kuunnelma,
jonka muotoa häiritään äänimaailmalla, tanssilla ja luennolla. Soolossaan
Private Collection norjalainen Mette
Edvardsen muuttaa arkipäiväisiä esineitä ja niiden muotoja luoden tilan ja
ajan ulkopuolella olevan maailman.
Esa Kirkkopellon ja Nälkäteatterin Toisissa tiloissa koostuu sarjasta kollektiivisia harjoitteita, jotka suoritetaan
‘Rembrandt’
Hanna Autiosaari
Drawing
a debate, where artists, scholars and
other professionals could discuss contemporary performance, theatre, and
the means by which theatre could
reinvent itself.
Zarahustras Onkel’s (Denmark) We
Come in Peace is based on Orson
Welles’ radio play The War of the
Worlds. The group builds a miniature
model of Helsinki on stage, which is
then destroyed in the course of the
performance. The basic form of the
miniature town is a radio play, but its
form is destroyed by a soundscape,
dance and lecturing. In her solo
Private Collection, Mette Edvardsen
(Norway) alters everyday objects
and their shapes, creating a space
and time outside the present.
Esa Kirkkopelto’s and Nälkäteatteri’s
Toisissa tiloissa (In Alternative
Spaces) comprises a series of collective exercises, which are performed
in front of an audience. The demo
206
207
‘Tanzers Eins’
Iines Ansio
Elokuvat
yleisön läsnä ollessa. Teatteri Venuksen demo mielenliikutuksia (työnimi)
yhdistää esitys- ja kuvataidetta,
esityksen ohjaajana, suunnittelijana
ja käsikirjoittajana on Marja Silde.
Todellisuuden tutkimuskeskuksen
Helsinki by Night kuljettaa katsojat
bussilla eri puolille Helsinkiä. Esityksessä näyttämö on bussin ulkopuolella ja esitys bussin sisäpuolella.
Terike Haapojan Diakronia eli ajan
valvo-misesta on live-installaatio,
jatkuvakestoinen esitys, jossa yleisö
voi liikkua tilassa ja siitä pois. Esitys
rakentuu kolmesta erillisestä pienoisesityksestä ja installaatiosta.
Nälkäteatterissa kieltäydytään monista semmoisista asioista, jotka teatterin
ja taiteenteossa otetaan annettuina.
Tämä antaa toiminnalle kriittistä voimaa ja itseluottamusta. Riisuttu estetiikka ja työskentelytapa vapauttavat
keskittymään olennaiseen. Hakemaan
maksimaalista kokemusta minimaalisin
keinoin. Nälkäteatterin toimintaperiaatteet sattuivat vastaamaan täydelleen projektimme toteutustapaa.
‘Tanzers Eins’
Iines Ansio
Photograph
by Teatteri Venus, Mielenliikutuksia
(’Affections’ – a working title) combines performing and visual arts and
it is directed, designed and written
by Marja Silde. Reality Research
Centre’s Helsinki by Night takes
its audience on a bus ride around
Helsinki. The stage is outside the bus
and the performance inside it. Terike
Haapoja’s Diakronia eli ajan valvomisesta (Diachrony – on watching the
time) is a live installation, an ongoing
performance, where the audience
can move within the space or leave
it. The show is built on three separate
mini performances and an installation.
Nälkäteatteri abstains from many
things that are taken as givens in the
making of theatre and art. This in
turn gives the activities critical weight
and self confidence. A stripped down
aesthetic and method of working is
liberating and allows you to concentrate on the essentials: to seek maximum experience by minimal means.
Nälkäteatteri’s operating principles
208
209
‘Tanzers Zwei’
Eeva Alkio
Elokuvat
Miten Toisissa tiloissa -esitysprojekti
eroaa aikaisemmista teatteritöistäsi?
Ensinnäkin siinä että kysymyksessä ei
ole ohjaus, näyttämöteos. Me emme
esitä mitään vaan suoritamme yleisön
läsnä ollessa joukon näyttämöllisiä
kokeita. Jos tätä yrittää seurata teatterina, ei näe metsää puilta. Emme
puhu mitään vaan korkeintaan ääntelemme. Tyylilaji on luultavasti aika
ainutlaatuinen.
Monet niistä ovat eräänlaisia metamorfooseja. Vierailemme toisissa,
ihmiselle vieraissa tiloissa. Havaintotapamme, joka perustuu ihmishahmon
annetummuuteen, muuttuu. Ihmisen
kohdalta aukeaakin portti muihin
maailmoihin. Luodut tilat nojaavat
tarkkaan ruumiin tekniikkaan. Vältämme hurmosta ja improilua.
Esitystä ei ole tarkoitettu katsottavaksi
mistään yhdestä näkökulmasta, katsojan ja/tai ohjaajan ’visiosta’. Yleisön
katse, suhtautumistapa esitettyyn,
‘Tanzers Zwei’
Eeva Alkio
Photograph
simply matched our project’s method
of execution perfectly.
How does In Alternative Spaces
differ from your previous theatrical
work?
Firstly, in the aspect that it is not a
production, a staged piece. We are
not performing anything; instead we
perform a series of dramatised experiments in the presence of a public.
If you try to follow this as you would
theatre, you will fail to see the wood
for the trees. We do not say anything, at the most we utter sounds.
Stylistically it will probably be quite
unique.
Many of them are metamorphoses of
a sort. We visit alternative spaces,
alien to human beings. Our method
of obser-vation, based on the given
nature of the human figure, changes.
At the point where the human being
is, a gate opens up to other worlds.
The states thus generated rely on
210
211
‘Knight’
Varma Ampuja
Elokuvat
jätetään vapaasti kunkin määriteltäväksi. Yleisösuhde on performanssin
tai happeninginomainen. Esitys itse
kutsuu koolle joukon ihmisiä outojen
kokemusten ääreen. Kaikkialla nykyteatterissa on koko ajan haasteena
päästä eroon ohjaajasta. Teatteri
ohjaajan taiteena, elävänä tauluna,
nerollisena visiona, on ehdottomasti
tiensä päässä. Me emme ole enää
kiinnostuneita ’maailmankuvista’ vaan
niistä vapautumisesta. Festivaalilla on
esitelty kaupungin rikkautta ja monikulttuurisuutta ja se on aina hengittänyt avoimesti ulos ja sisäänpäin.
Ensinnäkin se kertoo aika tarkalleen
mistä on kysymys. Myös siinä mielessä, että esitys on periaatteessa tilasta
riippumaton. Tähän asti olemme
esittäneet aina eri tilassa ja parhaiten
esitys on toiminut epäteatterillisessa
ympäristössä, avarissa ja valoisissa
julkisissa tiloissa. Toiseksi nimen vokaalien symmetria ’oi-io’ muodostaa
eräänlaisen matkan: ’toisissa’ viettää
kohden keskellä olevaa katkosta, josta taas ’tiloissa’ palauttaa takaisin.
‘Knight’
Varma Ampuja
Photograph
precise body techniques; we avoid
ecstatic experiences and improvisation.
The performance is not intended to
be viewed from a single vantage
point – it is not the ’vision’ of a viewer and/or the director. The public’s
view, their attitude towards what is
performed, is left open, for everyone to give their own definition. The
relationship with the public resembles
a performance or a happening. The
per-formance itself invites a group of
people to meet in the context of unseen experiences. The ongoing challenge in the contemporary theatre is
to rid itself of the director. Theatre
as art created by the director, a living painting, a vision of genius, has
definitely run its course. We are no
longer interested in ’world visions’
– we want to be free of them.
The exercises may conjure up something like winds from paradise. They
212
213
‘Taivas’
Tuuli Asukas
Elokuvat
Harjoitteet voivat merkitä eräänlaisia
tuulahduksia paratiisista. Ne kertovat
että toisenlainen yhteys ja kohtaamisen tapa ei ole ainoastaan joka hetki
mahdollinen vaan että kysymyksessä
on kokemuksemme aito ulottuvuus
joka vaikuttaa joka hetki. Ne eivät
tee vallitsevan todellisuus-käsityksen
kanssa kompromissia, vaan haastavat
sen kokonaisuudessaan. Saavutetuilla
kokemuksilla on kiistämätön suvereeniutensa. Niiden voimaa on vaikea
kiistää. Totta kai, jos kaikki tekisivät näitä harjoitteita, niin maailma
muuttuisi! Korostamme harjoitteiden
demokraattisuutta: ne ovat siinä määrin helppoja, että periaatteessa kuka
tahansa osaisi tehdä ne.
Rituaalisuus voi olla yksi tapa tarkastella asiaa, mutta on myös muita. Aina
kun teatteri etsii uutta ja lähestyy rajojaan, se ei suinkaan kohtaa mitään
kuiluja tai syövereitä, vaan epäteatterillisia institutionaalisia määreitä, kuten juuri rituaali, kultti, terapia, terrori,
leikki… Teatterin virittyy yhteiskunnallisesti tällaisten määreiden väliin.
‘Taivas’
Tuuli Asukas
Photograph
tell us that a different kind of connection and form of encounter are not
only possible at every single moment,
but that it is a genuine dimension of
our experience that affects us constantly. They make no compromises
with prevailing notions of reality
– they challenge it in its entirety.
The experiences gained have an
undeniable sovereignty. Their force
is hard to deny. Of course, if everyone were to do these exercises, the
world would change! We want to
emphasise the democratic nature of
the exercises: they are so easy that
practically anyone could do them.
A ritual perspective is one way of
looking at it, but there are also others. When the theatre searches for
something new and comes close to
its boundaries, it does not encounter
chasms or dark recesses – rather it
finds non-theatrical, institutional notions such as ritual, cult, therapy, terror, play… The theatrical event comes
to life in social terms somewhere
between definitions of this type.
214
215
‘Mutka’
Paula Hurmekoski
Akvarelli
Kiasmassa teemme työtä sen eteen, ettei esittämäämme voisi katsoa päältä.
Kysymys on osallistumisesta tapahtumaan. Tilassa kohdataan sekä kauheita että kauniita ruumiita. Osanoton,
metheksiksen, ulottuvuus on länsimaisessa teatterissa jäänyt aina jäljittelyn,
mimesiksen varjoon. Harjoitteissamme
kuvitteellinen aktiivisuus valottuu erityisesti tältä osallistuvalta puoleltaan.
Tässä nyt pyrin olemaan jonkin muun
kuin teatterin tekijä. Teatteri operoi
ihmisen ilmiöllä. Se taso on paitsi
perinteisesti hyvin kontrolloitu, myös
kenttänä vaikea uudistaa. Tuo vaikeus
johtuu ilmiön läheisyydestä, vähäisestä välineellisyyden asteesta. Asian
hitaus ja vaikeus on kuitenkin nähtävä
antoisuuden kääntöpuolena. Teatteri
kykenee vielä halutessaan olemaan
poikkeuksellisella tavalla haltuunottamaton taidemuoto.
Ensin valtaamme museot -näyttely
jatkaa Kiasma-teatterin urbaanin fes-
‘Mutka’
Paula Hurmekoski
Water color
In Kiasma we work hard to achieve
a situation where it is difficult to be
a mere observer. It is a question of
parti-cipating in the event. In the
space you encounter both horrifying and beautiful bodies. In Western
theatre the dimension of participation, metheksis, has always been
overshadowed by representation,
mimesis. In our exercises we cast
light particularly on the participatory
side of this imagined activity.
Here and now I strive to be a maker
of something other than theatre. Theatre operates with the phenomenon
of the human figure. This level is traditionally not only highly controlled,
but also very difficult to renew. This
difficulty depends on the proximity
of the phenomenon, on the minimal
degree of instrumentality. The inertia
and difficulty of the issue must also
be seen as the reverse side of its
great rewards. Theatre is still capable, if it so chooses, of being, in an
exceptional way, an unconstrained
art form.
216
217
‘Aalto’
Vuokko Häkämies
Akvarelli
tivaalin teemoja visuaalisen kulttuurin
parissa. Vuosittain järjestettävä URBfestivaali tarjoaa yleisölle katutanssia,
hip hop -teatteria, graffitia, runoutta,
elokuvia ja konsertteja. Festivaalin
tapaan näyttely liikkuu taiteen ja populaarikulttuurin välimaastossa.
Ensin vallataan museot koostuu
erilaisista visuaalisista ilmiöistä ja
kulttuurisista poluista ja pyrkii lähestymään nuoruutta nuorten taiteilijoiden
näkökulmasta. Taidelaitos muuttuu
erilaisten ilmiöiden näyttämöksi.
Hyppäykset ja yllättävät rinnastukset
kulkevat näyttelyssä kuin kaupunkimaisessa labyrintissa konsanaan.
Yksi näyttelyn avainteoksista on
Moving Units -työryhmän teos Skateable Sculpture. Ryhmän teoksissa
toiminnallisuus yhdistyy esteettisyyteen, fyysinen mielihyvä visuaaliseen
mielihyvään. ’Skeitattavat veistokset’
sijoittuvat haastavasti korkeataiteen
ja populaarin urbaanin alakulttuurin
‘Aalto’
Vuokko Häkämies
Water color
The First We Take Museums exhibition will continue the themes of
Kiasma Theatre’s urban festival in
the field of visual culture. The annual URB festival offers people street
dance, hip-hop theatre, graffiti,
poetry, films and concerts. Just like
the festival, First We Take Museums
manoeuvres in the middle ground
between art and popular culture.
Approaching adolescence from
young artists’ perspective, the exhibition consists of various visual
phenomena and cultural paths. The
art institution becomes a stage for
a variety of phenomena. Leaps and
unexpected parallels progress in
the exhibition as if it were an urban
labyrinth.
One of the key artworks is Skateable
Sculpture by the collective Moving
Units. Their works combine action
with aesthetics, physical pleasure
with visual pleasure. Sculptures that
28
29
‘Kujeilija’
Sini Hourula
Elokuvat
välimaastoon. Keskeistä Moving Unitsin taiteilijoille on Suomessakin kiihkeänä käytävä keskustelu oikeudesta
julkiseen tilaan, jota yhä enemmän
ovat valtaamassa kaupalliset tai muut
yksityiset tahot. Ensin vallataan museot -näyttelyssä ja erityisesti Moving
Unitsin teoksessa ulkotila tuodaan
sisätilaan. Yhteiskunnallisten vaikutusmahdollisuuksien ulkopuolelle rajattu
kulttuuri ja mielentila nousevat samalla nykytaiteen julkiseen keskiöön.
ARS 06:ssa nähtävät teokset ovat
merkityksiltään monitasoisia, yllätyksellisiä ja perinteisiä kauneuskäsityksiä haastavia. Useissa teoksissa on
voimakas tunnelataus tai hätkähdyttävää visuaalista dramatiikkaa, monia
uusia tarinoita synnyttäviä tulkinnan
mahdollisuuksia.
Kiasman kansainvälinen suurnäyttely tulee tarjoamaan moniulotteisen
tulkinnan 2000-luvun taiteen tavoista
käsitellä meitä ympäröivää maailmaa
‘Kujeilija’
Sini Hourula
Photograph
can be skated on are placed in a
challenging position between highbrow art and urban popular subculture. The Moving Units artists focus
on the issue about the right to public
space, fiercely debated in Finland
too, that is gradually being occupied
by commercial and other private
bodies. The exhibition and particularly the moving units’ work brings
the outdoors indoors.
The works in ARS 06 have multilayered meanings, they are surprising
and question traditional beauty
conventions. Many of the works are
charged with emotion or display
extreme visual drama that allows for
the creation of many new stories.
Kiasma’s major international exhibition will offer a multidimensional interpretation of the ways 2st century
art discusses the world around us
and presents alternative realities. The
central themes of the exhibition are
220
221
‘Banaani’
Taimi Hytti
Elokuvat
ja esittää erilaisia mahdollisia todellisuuksia. Näyttelyn keskeisiä teemoja
ovat ajassamme vallitsevat arvot ja
ihanteet, tahtomme hyvään ja kykymme pahaan, mutta myös taiteen kyky
tarjota lohtua ja koskettavia elämyksiä, todellisia pieniä ihmeitä.
Näyttelyn sisäinen vuoropuhelu on
monensuuntaista. Teoksissa pohditaan
esimerkiksi suhdetta taiteen historiaan
sijoittamalla nykypäivän tapahtumia
taidehistoriasta tuttuun kuvastoon.
Myös nykytaiteen suhde kädentaitoihin, teknologiaan ja mediakuvastoon
sekä luonnonympäristöön nousee
esiin taiteilijoiden teoksissa.
ARS 06 luo tilaisuuden tutkia nykytaiteen vaihtelevia kerronta- ja ilmaisutapoja niin yksilöllisten kuvamaailmojen
kuin kokonaisvaltaisempien tila- ja
aistikokemusten kautta. Pyrkimyksenä
on monin eri tavoin lähestyttävissä
oleva kokonaisuus, joka mahdollistaa
keskittyneen, keskustelua virittävän ja
‘Banaani’
Taimi Hytti
Photograph
the values and ideals of our time, our
ability for good and evil, but also the
capacity of art to offer consolation.
The internal dialogue of the exhibition is multilateral. The works discuss
our relationship to the history of art
by placing today’s events in settings
familiar from art history.
Traditional crafts, modern technology and media imagery, as well as
the interface between natural and
artificial, are elements in the works of
many of the artists featured.
ARS 06 gives an opportunity to be
exposed to varying narratives and
ways of expression, through individual worlds of imagery, as well as more
comprehensive spatial and sensory
experiences. The aim is to compile an
exhibition that provides a focused,
contro-versial and memorable experience.
Many of the works will open up
the possibility to observe miniature
222
223
‘Puna banaani’
Orvokki Herra
Elokuvat
mieleen jäävän näyttelyelämyksen.
Monet teokset avaavat mahdollisuuden pienoismaailmojen tarkkailuun
ja yhteiskunnan rakenteiden pohtimiseen. Esimerkiksi Walter Martin
ja Paloma Muñoz kääntävät teoksissaan katseen sisäänpäin, suljettujen
mikromaailmojen tarkkailuun. He
sijoittavat lumen peittämiin maisemiin
kohtauksia elävästä elämästä iloine
ja murheineen. Hahmot kamppailevat
omassa eristäytyneisyydessään, pyrkien selviytymään parhaansa mukaan
hankalissa olosuhteissa. Teos teokselta näistä episodeista kasvaa laajempi
näkymä ihmisen moraaliseen tilaan,
maailmaan, joka ei aina ole järjellä
hallittavissa. Amerikkalaisespanjalainen taiteilijapari on osuvasti käyttänyt ikuisen talven metaforaa, joka on
erityisen tuttu meille suomalaisille.
Yksi ovi ARS 06:een avautuu puolalaisen Monika Sosnowskan taiteessa.
Hänen teostensa lähtökohtana on
ihmisen suhde ympä-röivään tilaan ja
sen kautta syntyviin fyysisiin ja psyykkisiin kokemuksiin. Usein teoksissa on
‘Puna banaani’
Orvokki Herra
Photograph
worlds and analyse the structures of
society. The works of Walter Martin
and Paloma Muños turn their gaze
inwards, observing closed microworlds. They place scenes from
everyday life, joys and sorrows, in
snow-covered landscapes. The miniature figures struggle in their ownmisolation, striving to survive as best they
can in the difficult circumstances.
This series of episodes expands into
a wider comment on the moral state
of humans, the world that cannot always be controlled with reason. The
Spanish American artist couple has
made poignant use of the metaphor
of eternal winter, particularly familiar
to us Finns.
One door to ARS 06 is opened
through the work of Polish artist Monika Sosnowska. The point of departure in her art is a person’s relationship to the surrounding space and
the physical and mental experiences.
Often her works depict a narrowing
corridor or a labyrinth ending in a
dead end, a series of doors grow-
224
225
‘Lanka’
Kari Hurmerinta
Elokuvat
‘Lanka’
Kari Hurmerinta
Photograph
”Arjen murtumia -näyttelyä kootessamme olen
pohtinut mitä arjella tarkoitetaan”
”Building up the Fractures of Life exhibition I
have wondered what everyday life means”
kapeneva käytävä tai umpikujaan
päätyvä sokkelo, pienenevien ovien
sarja tai perspektiiviharhan luoma illuusio tilan mittasuhteista. Sosnowska
soveltaa oivaltavalla tavalla julkisiin
tiloihin ja moderniin arkkitehtuuriin
viittaavia elementtejä osaksi intiimiä,
yksityistä tilaa. Teosten viileä ulkoasu
kätkee sisälleen latautuneita merkityksiä, joita katsoja voi tulkita oman
kokemusmaailmaansa ja aistien muistin pohjalta.
ing smaller, or an illusion created by
the perspective of the proportions of
space. Sosnowska adapts, with great
insight, elements referring to public
spaces and modern architecture to
intimate private spaces. The cool appearance of the works hides charged
meanings, which the viewers are
welcome to interpret based on their
own experiences and sensory recollections.
ARS 06 -näyttelyyn Sosnowska valmistaa uuden installaation. Taiteilija
saapuu syksyllä Kiasmaan tutustumaan rakennuksen arkkitehtuuriin
ja suunnittelee vierailun perusteella
tulevan projektinsa.
”Arjen murtumia -näyttelyä kootessamme olen pohtinut mitä arjella tar-
Sosnowska will build a new installation for ARS 06. The artist will arrive
in Kiasma in the autumn to get acquainted with thearchitecture of the
museum building in order to plan her
site-specific project.
”Building up the Fractures of Life
exhibition I have wondered what
everyday life means,” says Marja
226
227
‘Olla toivoton’
Topi Tateishi
Elokuvat
‘Olla toivoton’
Topi Tateishi
Photograph
”Yleensä arki käsitetään meille kaikille yhteisenä jokapäiväisyytenä, eräänlaisena välttämättömänä pahana.”
”I think people usually see it as our common
daily routine, a kind of necessary evil.”
koitetaan”, intendentti Marja Sakari
kertoo Kiasman uudessa äänioppaassa ja jatkaa ”yleensä arki käsitetään
meille kaikille yhteisenä jokapäiväisyytenä, eräänlaisena välttämättömänä pahana. Viattomilta tuntuvat
käsitteet kuten ’arkielämä’ tai ’tavalliset ihmiset’ sisältävät usein valmiin
oletuksen jaosta meihin ja muihin.
Mielellään ajattelee että minä haluan
olla erityinen, en vain tavallinen
arkinen ihminen. Muut olkoot arkisia
ja tavanomaisia!”
Sakari, senior curator, in Kiasma’s
new Audio Guide. ”I think people
usually see it as our common daily
routine, a kind of necessary evil.
Innocent concepts such as ’everyday
life’ or ’ordinary people’ often imply
a ready assumption about a division
between us and them. Who wouldn’t
want to be something special, not just
the man or woman in the street. Let
the others be ordinary and boring!”
Näyttelyn teokset siis kertovat arjesta
ja samalla muuttavat niitä käsityksiä,
joita meillä siitä on. Esitysten lisäksi ryhmät osallistuivat ja opettivat
työpajoissa. Teokset kehottavat katsomaan toisin omaa maailmaamme
– ehkä katsomalla toisin arkeamme
ne auttavat meitä oman ympäristömme ja historiamme ymmärtämisessä.
Discussing everyday life, the works in
the exhibition simultaneously change
the way we see it. They encourage us
to see our world in a new way – and
perhaps that way they help us understand our environment and history.
”We easily take our daily life as if
it were something negative, a col-
228
229
‘Rajaton’
Flow Mo
Piirustus
‘Rajaton’
Flow Mo
Drawing
”Suhtaudumme helposti jokapäiväiseen arkeemme ikään kuin se olisi jotain negatiivista,
kaikille yhteistä jaettua ikävää.
”We easily take our daily life as if it were
something negative, a collective misery.”
”Suhtaudumme helposti jokapäiväiseen arkeemme ikään kuin se olisi
jotain negatiivista, kaikille yhteistä
jaettua ikävää. Arki yhdistyy työhön
ja puurtamiseen. Näemme arjen ankeana aherruksena. Näin ajateltuna
arkielämä koostuu lähinnä huolista ja
murheista ja vaikeuksista ja velvollisuuksista” Sakari sanoo.
lective misery. Everyday life implies
work and drudgery, mere agony.
With such an attitude, ordinary life
consists of little more than worry,
anxiety, troubles and responsibilities,” says Sakari.
Kiasma prosessina
Voisiko arjen ’ikävässä’ ja sen tuttuudessa olla myös luovuuden ja uuden
lähtökohta? Nyky-yhteiskunnassa,
jossa vain nuoret ja kauniit tuntuvat
pärjäävän, voi taide paljastaa ajan
ja elämänkohtaloiden tai viattomuuden ’todelliset’ ihmiskasvot. Ensimmäinen varsinainen URBfestivaali
vuonna 2000 rakennettiin historiateemalle. Haluttiin tutkia maisemaa
jazzista hiphoppiin. Samalla etsittiin
Kiasma as a process
But might not everyday life be
conceived differently, as a place for
recharging, an energising sphere
that gives us strength, a creative opportunity and satisfaction of living
everyday life successfully? Can art
break the boredom and frustration
of the everyday, be a tool for understanding? Could the ’dullness’ of life
and its familiarity also contain seeds
for creativity and a new beginning?
In today’s society, where only the
young and beautiful seem to get
along, art can reveal the ”real” hu-
230
231
‘Sota’
Johannes Happo
Valokuvat kolaassi
ala- ja populaarikulttuurin muotojen
vaikutusta ja merkitystä taidekulttuuriin. Samalla teokset kysyvät eikö
todellinen kauneus piile juuri tämänkaltaisessa yksilöllisyydessä, elämän
jäljissä?
Prosessi-sana mainitaan lähes päivittäin erilaisissa keskusteluissa, jotka
koskevat niin työelämää, teollisuutta,
tapahtumien ymmärtämistä kuin jatkuvia vaikutus- ja vuorovaikutussuhteita.
Prosessi on myös keskeinen käsite
kulttuurikeskusteluissa. Siihen sisältyy
ajatus, jonka mukaan maailma ja me
ihmiset olemme jatkuvassa ”tulemisen
tilassa”.
‘Sota’
Johannes Happo
Photographic collage
man face of time and destinies or
innocence. At the same time these
works ask, if it is not exactly in such
individualism, imprints of life, that
real beauty lies?
Process is a word which is used
almost every day in conversations
and discussions about anything from
working life and industry to ways of
understanding events and relationships involving influence and interaction. Process is also a key concept in
cultural debate. It contains the idea
that the world and we, the human
beings in it, are in a constant ‘state of
becoming’.
232
233
‘Ala’
Jorma Eväs
Piirustus
‘Ala’
Jorma Eväs
Drawing
Kirja
The book
Kiasman kokoelmanäyttelyistä
tuotetut näyttelykirjat valaisevat
näyttelyiden teemoja sekä nostavat
esiin nykytaiteen keskeisiä kysymyksiä. Arjen murtumia -näyttelykirjan
keskiössä on arjen ja taiteen suhde
useista eri näkökulmista tarkasteltuna.
Näyttelykirja on runsaasti kuvitettu
130-sivuinen neliväripainos. Kirjan
ovat toimittaneet Marja Sakari ja
Eija Aarnio. Toimituskuntaan kuuluvat
lisäksi Erkki Berndtson, Tuula Karjalainen ja Leena-Maija Rossi. Graafinen
suunnittelu Timo Vartiainen.
Kiasma’s collection exhibitions are
complemented by exhibition catalogues that shed light on the themes
of the exhibitions while highlighting
central issues in contemporary art.
The Fractures of Life exhibition book
focuses on the relationship between
everyday life and art studied from a
number of perspectives. The book is
a richly illustrated four-colour edition
of 130 pages. It was edited by Marja
Sakari and Eija Aarnio. The editorial
staff also included Erkki Berndtson,
Tuula Karjalainen and Leena-Maija
Rossi. Graphic design by Timo Vartiainen.
234
235
‘Hakata’
Otso Aine
Elokuvat
‘Hakata’
Otso Aine
Photograph
Taiteilijat
Artists
Eija-Liisa Ahtila, Martti Aiha, Tuija Arminen, Kari Cavén, Henrik Duncker,
Maria Duncker, Eva & Adele, Maria
Friberg, Miklos Gaál, Sigurdur Gudmundsson, Hulda Hákon, Ilkka Halso,
Mia Hamari, Annika von Hausswolff,
Jussi Heikkilä, Heli Hiltunen, Gun
Holmström, Jari Huhta, Irmeli Hulkko,
Niilo Hyttinen, Petri Hytönen, Heini
Hölttä, Juha-Pekka Inkinen, Anna
Jermolaewa, Ulla Jokisalo, Aarne
Jämsä, Martti Jämsä, Jan Kaila, Marja Kanervo, William Kentridge, Jukka
Korkeila, Hannele Kumpulainen, Harri
Larjosto, Jukka Lehtinen, Henrietta
Lehtonen, Jaakko Niemelä, Fanni
Niemi-Junkola, Pekka Niskanen, Mari
Rantanen, Aurora Reinhard, Torsten
Renqvist, Nina Roos, Raffael Rheinsberg, Pipilotti Rist, Catarina Ryöppy,
Paavo Räbinä, Ari Saarto, Karin Sander, Sanna Sarva, Igor Savchenko,
Santiago Sierra, Jari Silomäki, Mari
Slaattelid, Kari Soinio, Pekka Syrjälä,
Pasi Tammi, Eeva Tiisala, Jaan Toomik; Gintautas Trimakas, Elena Valiukaite-Mikolaitiene & Nomeda Urboniene; Anu Tuominen, Yrjö Tuunanen,
Marianna Uutinen, Oliver Whitehead,
Darius Ziura
Eija-Liisa Ahtila, Martti Aiha, Tuija
Arminen, Kari Cavén, Henrik Duncker,
Maria Duncker, Eva & Adele, Maria
Friberg, Miklos Gaál, Sigurdur Gudmundsson, Hulda Hákon, Ilkka Halso,
Mia Hamari, Annika von Hausswolff,
Jussi Heikkilä, Heli Hiltunen, Gun
Holmström, Jari Huhta, Irmeli Hulkko,
Niilo Hyttinen, Petri Hytönen, Heini
Hölttä, Juha-Pekka Inkinen, Anna Jermolaewa, Ulla Jokisalo, Aarne Jämsä,
Martti Jämsä, Jan Kaila, Marja Kanervo, William Kentridge, Jukka Korkeila,
Hannele Kumpulainen, Harri Larjosto,
Jukka Lehtinen, Henrietta Lehtonen,
Jaakko Niemelä, Fanni Niemi-Junkola,
Pekka Niskanen, Mari Rantanen, Aurora Reinhard, Torsten Renqvist, Nina
Roos, Raffael Rheinsberg, Pipilotti Rist,
Catarina Ryöppy, Paavo Räbinä, Ari
Saarto, Karin Sander, Sanna Sarva,
Igor Savchenko, Santiago Sierra, Jari
Silomäki, Mari Slaattelid, Kari Soinio,
Pekka Syrjälä, Pasi Tammi, Eeva
Tiisala, Jaan Toomik; Gintautas Trimakas, Elena Valiukaite-Mikolaitiene
& Nomeda Urboniene; Anu Tuominen,
Yrjö Tuunanen, Marianna Uutinen,
Oliver Whitehead, Darius Ziura
236
237
‘Julistet’
Petteri Ansio
Elokuvat
Kuohua
‘Julistet’
Petteri Ansio
Photograph
Work
’Kaikki’
Marianna Uutinen
Valokuva kollaasi /
Photographic collage
256
’Sotilashenkilö’
Petri Hytönen
Valokuva /
Photograph
258
’Kiasma’
Unto Keskivaari
Valokuva /
Photograph
260
238
239
‘Kallis’
Leevi Alapartanen
Elokuvat
‘Kallis’
Leevi Alapartanen
Photograph
’B&B’
Marianna Uutinen
Valokuva kollaasi /
Photographic collage
262
’Voi’
Petri Hytönen
Valokuva /
Photograph
264
’BMW’
Unto Keskivaari
Valokuva /
Photograph
266
240
241
’Lammikko’
Meri Ampuja
Elokuvat
‘Lammikko’
Meri Ampuja
Photograph
’Metro’
Petri Hytönen
Valokuva kollaasi /
Photographic collage
268
Konsertti taivassa
Jussi Nelimarkka
Valokuva /
Photograph
270
’’Family portrait’
Jukka Korkeila
Kollaasi/
Collage
272
242
243
‘Alttiiksipano’
Emmi Aito
Elokuvat
’Nerot’
Jukka Korkeila
Valokuva/
Photograph
274
’Piirteet’
Jussi Nelimarkka
Kollaasi /
Collage
276
’’Adam ja Evaa’
Jukka Korkeila
Akvarelli /
Water color
278
‘Alttiiksipano’
Emmi Aito
Photograph
244
245
‘Sydämentuska’
Ansa Kiri
Elokuvat
’TV’
Jukka Korkeila
Valokuva /
Photograph
280
’Soittaa harppua’
Jussi Nelimarkka
Valokuva /
Photograph
282
’Norsu’
Jukka Korkeila
Akvarelli /
Water color
284
‘Sydämentuska’
Ansa Kiri
Photograph
246
247
‘Kukka’
Veli Kokko
Elokuvat
‘Kukka’
Veli Kokko
Photograph
’Joukko Yksi’
Jukka Korkeila
Valokuva kollaasi /
Photographic collage
286
’Joukko Kaksi’
Jussi Nelimarkka
Valokuva kollaasi /
Photographic collage
288
’Tykistötuli’
Jukka Korkeila
Valokuva /
Photograph
290
248
249
‘Kangastavarat’
Alvar Tenho
Elokuvat
’Helmeilevä’
Jukka Korkeila
Kollaasi/
Collage
292
’Kivitaulu’
Jussi Nelimarkka
Valokuva /
Photograph
294
’Korkita’
Jukka Korkeila
Valokuva/
Photograph
296
‘Kangastavarat’
Alvar Tenho
Photograph
250
251
‘Lemmitty’
Tommi Jäätie
Elokuvat
Kiasma Museo / Museum
Näyttely / Exposition 2007
Editoida / Edited: elokussa / june 2007
Julkaisija / Editor: Kiasman Museon
Elokuvaohjaaja / Director: Jussi Nelimarkka
Toimitus / Shipment: Anita Nuutinen
Ulkoasu / Layout: Tuukka Rantala
Kirjasimet / Font: Futura
Paperi / Paper: Color Offset 170g
Painopaikka / Printed in: Edita Prima Oy
Painos / Weight: 4000kpl
ISSN / ISBN: 0782-3509
‘Lemmitty’
Toomi Jäätie
Photograph
252
253
‘Ajonopeus’
Veli Kaiku
Elokuvat
‘Ajonopeus’
Veli Kaiku
Photograph
Kiasma
1
Kiasma
Huomata kirjoittaa
3
Note of the author
Alkulause
13
Prologue
Rakennus
50
The building
Museo
98
Museum
Kokoelma
146
Collection
Taidegalleria
194
Art Gallery
Kirja
232
The book
254
255
‘Valtavuus’
Arvo Kamu
Elokuvat
‘Valtavuus’
Arvo Kamu
Photograph
Taiteilijat
234
Artists
Huolma
236
Works
Luotto
250
Credits
Hakemisto
252
Index
Valokuvat
256
Photographies
256
257
258
259
260
261
262
263
264
265
266
267
268
269
270
271
272
273
274
275
276
277
278
279
280
281
282
283
284
285
286
287
288
289
290
291
292
293
294
295
296