doctäältä - Miltton
download 
Report Transcription
täältä - Miltton
MAHDOLLISUUKSIA EPÄVARMUUDESSA Elinkeinoelämän strategiset näköalat: Venäjä haastattelua Venäjästä MILTTON INSIGHTS – I JUSSI SEPPÄLÄ MILTTON INSIGHTS – I Johdanto ”Venäjä on arvoituksen sisään kätkeytyvä pulma, joka on kääritty mysteeriin.” Winston Churchillin kuuluisa kuvaus Venäjästä vuodelta 1939 saattaa istua monen nykyisenkin ihmettelijän pohdintaan siitä, miksi Venäjä toimii niin kuin toimii. Churchill itse tarjosi ratkaisuksi, että Venäjän arvoituksellisuutta voi ymmärtää sen kansallisten intressien kautta. Harmillista, ettei sanavalmis valtiomies voi muotoilla nykytilanteesta uutta versiota – Venäjää tarkoin seuraavienkin kun on välillä vaikea ymmärtää, miten Venäjän nyt painottamat suurvaltaintressit palvelevat sen omia taloudellisia intressejä ja hyvinvointia. Tämän raportin ei onneksi ole määrä ratkaista Venäjän arvoitusta, vaan etsiä tapoja tulla sen taloudellisten ulottuvuuksien kanssa toimeen. Tähän on haettu eväät haastattelemalla Suomen parhaita asiantuntijoita ja tärkeimpiä vaikuttajia: poliitikkoja, virkamiehiä, tutkijoita sekä yritysten ja elinkeinoelämän edustajia. Näin on kartoitettu Suomen elinkeinoelämän strategisia näkymiä Venäjälle – mahdollisuuksia epävarmuudessa. 50 perinpohjaista haastattelua tuottivat aineiston, josta riittäisi materiaaliksi lukuisiin tutkimuksiin. Pituudeltaan haastattelut vaihtelivat karkeasti tunnista kolmeen tuntiin. Monipuolinen Venäjän talouden, politiikan ja turvallisuuspolitiikan tuntemus on puristettu raportissa tiiviiksi esitykseksi, josta on ollut pakko rajata pois lukuisia mielenkiintoisia ja tärkeitä aloja. Vaikkapa öljy ja öljytuotteet olisivat olleet kiinnostava aihe jo yksinään. Sisällössä päädyttiin nyt kuitenkin korostamaan pääasiassa uusia suuria näkymiä. Raportti on toteutettu nopealla aikataululla, jotta se olisi sekä aineistoltaan kattava että ajankohtainen. Periaate oli, että raportin saisi luettua yhdeltä istumalta. Istunnon täytyy nyt olla hiukan pidempi tai lukijan nopeampi, koska tiiviyden piti antaa periksi kattavuudelle. Haastatellut eivät olleet kaikesta tai edes monesta asiasta yksituumaisia. Venäjän tilanteen vaikeutta ja moninaisuutta kuvastavatkin haastateltujen näkemys- ten ja analyysien hyvin erilaiset argumentit ja keskinäiset ristiriitaisuudet. Kahta samanlaista haastattelua ei ollut, kaikissa oli oma arvokas yksilöllinen antinsa. Milttonin kokoama raportti on laaja koonti suomalaisen Venäjän-tuntemuksen monipuolisesta kirjosta. Johtuen näkemysten menemisestä paljolti ristiin, tekstissä on vain hyvin vähän suoria lähdeviittauksia. Muuten lopputulos olisi vaikeasti luettava tilkkutäkki. Nyt tekstissä on käytetty enimmäkseen yleisluontoisia viittauksia haastatteluihin, jolloin aika ja tila eivät kulu siihen, kuka tarkalleen sanoi mitä ja mistä. Haastateltujen osaaminen ja näkemykset ovat kuitenkin koko tekstissä läsnä ja sisällön takana. Valintoja, muotoiluja ja johtopäätöksiä on luonnollisesti tehty, niistä vastuu kuuluu kirjoittajalle. Valtaosa haastatteluista on tehty on-the-record -periaatteella, mutta mukana on runsaasti luottamuksellisesti kerrottua aineistoa. Tämäkin on syynä yleiseen viittaustyyliin. Tekstissä on kunnioitettu yhtä tiukasti rikasta sisältöä kuin haastateltujen toiveita luottamuksellisuuden säilyttämiseksi. Kiitän lämpimästi kaikkia haastateltuja heidän arvokkaasta panoksestaan. On Suomelle suuri pääoma, että käytettävissä on yhtä aikaa niin monipuolista ja syvällistä Venäjän tuntemusta. Kiitos kuuluu myös kaikille muille projektin eteen aktiivisesti työskennelleille niin Milttonilla kuin muuallakin – monet ihmiset näkivät paljon vaivaa ollakseen avuksi. On heidän ansiotaan, että raportti kiireestä huolimatta valmistui ajoissa. Venäjällä tapahtuu niin paljon niin nopealla tahdilla, että koko projektin ajan on tuntunut siltä, että maali karkaa tähtäimestä. Ei kuitenkaan vaikuta siltä, että odottelu olisi asiaa auttanut, epävarmuuden aika tuottaa uutisia keskeytymätöntä tahtia. Mielenkiintoista lukumatkaa mahdollisuuksiin epävarmuudessa! Helsingissä 24.11.2014 Jussi Seppälä, projektipäällikkö, VTL MILTTON INSIGHTS – I MILTTON INSIGHTS – I Tekijät Haastatellut vaikuttajat ja asiantuntijat: Aaltola, Mika Ulkopoliittinen instituutti, ohjelmajohtaja Anttonen, Matti Ulkoministeriö, alivaltiosihteeri Cawén, Klaus Kone, johtaja Federley, Sari Tekes, vanhempi neuvonantaja Hedenborg, Tomas Fastems, konsernijohtaja Hyvärinen, Esa Fortum, johtaja Lehtinen, Kari Paroc, toimitusjohtaja Iho, Ville Finnair, operatiivinen johtaja Limnéll, Jarno Aalto-yliopisto, professori Jumpponen, Jari East Office, johtaja Liuhto, Kari Turun kauppakorkeakoulu, professori Jämsen, Kauko Pietarin Turku-keskus, johtaja Kanerva, Ilkka ETYJ, presidentti, kansanedustaja Moshes, Arkady Ulkopoliittinen instituutti, ohjelmajohtaja Mykkänen, Kai Elinkeinoelämän keskusliitto, johtaja Poljatschenko, Kirsi-Maarit Finpron Pietarin vientikeskus, päällikkö Sivonen, Mireta Pohjola Bankin Pietarin edustusto, päällikkö Pynnöniemi, Katri Ulkopoliittinen instituutti, vanhempi tutkija Suominen, Esa Valtiovarainministeriö, valtiosihteeri Raik, Kristi Ulkopoliittinen instituutti, vanhempi tutkija Tiilikainen, Teija Ulkopoliittinen instituutti, johtaja Rantala, Marcus Puolustusministeriö, valtiosihteeri Heikkinen, Anna-Kaisa Pääministerin erityisavustaja Kangaspuro, Markku Aleksanteri-instituutti, tutkimusjohtaja Herranen, Virpi Tekes, Venäjän maajohtaja Kiskola, Reijo Arla, toimitusjohtaja Mäki-Leppilampi, Marjo Suomen Moskovan suurlähetystö, ministerineuvos Romakkaniemi, Juho Euroopan komissio, kabinettipäällikkö Heusala, Anna-Liisa Aleksanteri-instituutti, vanhempi tutkija Kivinen, Markku Aleksanteri-instituutti, johtaja Nikkola, Petteri SEB Bank, toimitusjohtaja Korhonen, Iikka Suomen Pankki, tutkimuspäällikkö Orpo, Petteri Maa- ja metsätalousministeri Saari, Sinikukka Ulkopoliittinen instituutti, vanhempi tutkija Hietanen, Kari Wärtsilä, johtaja Koskelainen, Anu-Leena Suomen Moskovan suurlähetystö, lähetystöneuvos Pietiläinen, Timo Finnveran Pietarin edustusto, päällikkö Himanen, Hannu Suomen Moskovan suurlähetystö, suurlähettiläs Koskinen, Marita Prisma Venäjä, operatiivinen johtaja Pokela, Pekka Gaia Consulting, liiketoimintajohtaja Huttunen, Tuomo Fennovoima, sidosryhmäpäällikkö Lamminen, Johanna Gasum, toimitusjohtaja Hienonen, Jukka SRV, toimitusjohtaja Rautonen, Lenina Danske Bank Russia, johtaja Sirén, Torsti Maanpuolustuskorkeakoulun strategian laitos, johtaja Tiri, Mirja Suomalais-Venäläinen kauppakamari, toimitusjohtaja Tulokas, Pirjo Suomen Pietarin pääkonsulaatti, pääkonsuli Tynkkynen, Veli-Pekka Aleksanteri-instituutti, professori Valo, Raimo East Office, toimitusjohtaja Vuori, Timo Keskuskauppakamari, johtaja Työryhmä Erik Bäckman, Strategiajohtaja [email protected] Jussi Seppälä, Projektipäällikkö Niklas Mannfolk, Projektikoordinaattori Liisa Gylfe, Luova johtaja Sannamari Vuorela, Graafinen suunnittelija Miltton Kaisaniemenkatu 6 A, FI-00100 Helsinki Tel: +358 9 6818 700, Fax: +358 9 6818 7050 [email protected] www.miltton.fi Väätänen, Juha Lappeenrannan teknillinen yliopisto, professori Miltton Group on Suomen johtava viestintätoimistoyhtymä, jonka muodostavat tytäryhtiöt Miltton, Miltton Singapore, Miltton Creative ja vaikuttajaviestintään erikoistunut Miltton Networks. Missiomme on yksinkertainen: haluamme olla maailman paras kumppani suomalaisille organisaatiolle ja Suomessa toimiville kansainvälisille brändeille. Tällä hetkellä tehtävää toteuttaa noin 105 milttonlaista, joiden vahvuutena on laaja-alainen tausta ja osaaminen. Olemme kansainvälisistä ketjuista riippumaton ja itsenäinen kotimainen toimija. Tämä mahdollistaa vahvasti kasvuhakuisen liiketoiminnan kehityksen. MILTTON INSIGHTS – I MILTTON INSIGHTS – I Sisällys 1 4 Kasakka vie? Poliittinen Venäjä Strategiset painopistealueet – neljä esimerkkiä Venäjän mahdollisuuksista 1.1 Epävarmuus – Suomenkin uusi normaali.......................................................11 1.2 “Venäjän idea”.................................................................................................12 1.3 Nashi vai vashi – EU-Suomi Venäjän kyljessä................................................14 1.4 Venäjä vastaan länsi.........................................................................................16 2 ”Lada sutii jäällä” – Venäjän talouden avainpiirteitä 2.1 Riippuvuus energiatuloista.............................................................................19 2.2 Pakotteet, velat ja devalvaatio – valuutta- ja investointikato.......................21 2.3 Köyhempänä kotimaista kotona.....................................................................23 2.4 Usko Venäjään rapautunut?............................................................................24 3 Strategiset toimintalinjat, strategiset uhat 3.1 Miten pärjätä? Investoinnit, ruplamääräisyys, varovaisuus ja notkeus�������29 3.2 Strategiset Venäjä-riskit ja niiden hallinta......................................................32 4.1 Strategiset kehitysohjelmat – valtio vientiveturiksi?....................................37 4.2 Lämpöreformi – energiatehokkuuden valtava potentiaali...........................39 4.3 Arktis – jäisen suomalaisosaamisen näkymät................................................43 4.4 Teollisuusosaamisen viennin mahdollisuudet ja ongelmat..........................44 4.5 Venäläinen rakastaa kuluttamista...................................................................45 5 Johtopäätökset 5 Johtopäätökset...................................................................................................49 MILTTON INSIGHTS – I MILTTON INSIGHTS – I Tiivistelmä Venäjä on niin mahdollisuuksien kuin uhkienkin maa. Tämä raportti tarkastelee Venäjän tilannetta Suomen elinkeinoelämän strategisten näköalojen kannalta. Parhaaseen suomalaisosaamiseen nojaava raportti etsii ja kartoittaa ennen muuta suuren kokoluokan mahdollisuuksia, riskit ja uhat realistisesti huomioiden. Mahdollisuuksia riittää suomalaissilmin katsoen, eivätkä yritykset ole niitä sivuuttaneet. Jopa neljä viidestä Venäjällä toimivasta suomalaisesta suuryrityksestä on kasvattanut Venäjän-kauppaansa ja liikevaihtoaan tänä vuonna. Osa on kaksinkertaistanut myyntinsä. Lähes kolmasosa suomalaisyrityksistä suunnittelee investointeja. Kriisi luo myös mahdollisuuksia: tuotanto Venäjällä voi kannattaa entistä paremmin ja liiketilat heltiävät halvemmalla, laajentumiseenkin houkutellen. Epävarmuus on silti yhteinen nimittäjä suomalaisvaikuttajien Venäjä-arvioille. Suurvalta-ajattelun asettuminen Venäjällä rauhanomaisten taloudellisten etujen edelle huolestuttaa useimpia. Ukraina tänään, mitä huomenna? Varmaa on Suomen sijainti – Venäjän merkitystä Suomelle ei vähättele kukaan. Monelle asiantuntijalle Ukrainan kriisi on sinetöinyt Venäjän siirtymisen pysyväisluontoiseen epävarmuuteen – Suomessa kunkin yrityksen on nyt löydettävä siihen soveltuvat toimintatavat. Huoli Venäjän tilanteesta heijastuu varovaisuutena monen yrityksen viestinnässä. Jo tehtyjä investointeja ei tietenkään haluta vaarantaa, mutta myöskään suunnitelluista investoinneista ei välttämättä meteliä pidetä. Siksi julkisuudessa muodostuva kuva suomalaisten taloudellisista mahdollisuuksista Venäjällä voi jäädä liiankin pessimistiseksi. Yritykset ovat hereillä, vaikka eivät siitä huutele. Venäjän hallituksen lokakuussa hyväksymä lämpöreformi on ehkä paras esimerkki valtavan kokoluokan mahdollisuuksista suomalaiselle osaamiselle. Sen potentiaalista on julkisuudessa keskusteltu hämmästyttävän vähän. Näin vaikka pelkästään Pietarin alueella puhutaan vähintäänkin miljardien eurojen markkinoista suomalaiselle energia- ja rakennusalalle. 8 Tosin kuten usein Venäjän uudistushankkeissa, reformin liikkeellelähtö ei suinkaan ole vielä varmaa. Jos lämmöntuotantomarkkinat alkavat ensi vuonna suunnitellusti avautua, kerrannaisvaikutukset ulottuvat konsultoinnista ja sähkön ja lämmön tuotantokapasiteetista putkien, rakentamisen ja eristeiden kautta aina venäläiskotien patterien toistaiseksi puuttuviin termostaatteihin. Energiatehokkuus on Venäjälle valtava säästö- ja kehityspotentiaali, suomalaiset taas ovat varautuneet tekemään uudistukset mahdollisiksi. Strategisen kokoluokan mahdollisuuksia löytyy monilla muillakin suomalaisten osaamisalueilla. Yksi mahdollisuuksien sektori ovat arktisten alueiden luonnonvarojen ja kehittyvien kuljetusreittien ympärille kiertyvät monimuotoiset näköalat. Team Arctic -yritysryhmä tarjoaa koordinoidusti suomalaisosaamista erikoislaivanrakennuksesta ja -varustuksesta öljyntorjuntaan, satamalogistiikasta uusiutuvan energian tuotantoon ja energiatehokkuuteen. Hankkeeseen on kiinnitetty huomiota valtionjohtoa myöten. Venäjä on myös vasta siirtymässä modernin valmistavan teollisuuden aikaan. Suomella puolestaan on tarjota maailman laadukkainta teollisuusautomaatiota, moderneinta tuotantoteknologiaa. Konepajateollisuuden suomalaisteknologialla on Venäjällä suurta kysyntää, mutta vienti ei ole EU-pakotteiden myötä lainkaan ongelmatonta. Venäjällä puolustus- ja siviiliteollisuus kietoutuvat yhteen ja osa pakotteiden tulkintakysymyksistä on siksi vaikeita. Mainitut kolme sektoria ovat kokoluokaltaan strategisia, ja myös valtion rooli nousee siksi raportissa keskusteltavaksi. Neljäs erikseen käsitelty sektori on kulutus. Venäläisten ostovoima on talouden ja ruplan heikentyessä vähentynyt, mutta silti monille suomalaisyrityksille avain menestykseen. Pietarin alue ja matkailu Suomeen ovat erityisen tärkeitä. Näköaloihin liittyy mahdollisuuksien lisäksi paljon ongelmia ja kysymysmerkkejä. Venäjä on jo hyväksynyt toimia, joilla ohjattaisiin kotimaista kysyntää pois tuontituotteista venäläisiin, ja suunnittelee niitä lisää. Näin houkutellaan myös investointeja Venäjäl- le, jolla itsellään ei raha niihin riitä. Läntinen tuote muuttuu venäläiseksi, kun se on Venäjällä valmistettu. Venäjä haluaa mieluummin investointeja kuin tuontia. Investoinnit ja ruplamääräinen kauppa ovat toisaalta myös konsepti, jolla heikkenevän ruplan Venäjällä kannattaakin suomalaisittain operoida. Devalvoituva rupla kietoutuu oleellisesti lähes kaikkiin kysymyksiin. Ruplamarkkinat ovat maailmanmitassa mitättömät, valuuttavarat taas hupenevat velanmaksuun. Heikko rupla lisää siksikin tuontikielteisyyttä. Paradoksi on se, että halvan ruplan tarjoama devalvaatiohyöty energiaviennistä hupenee paitsi öljyn halpenemiseen, myös Venäjän riippuvuuteen läntisestä öljynporausteknologiasta. Riippuvuus jatkuu, koska rahaa eikä toistaiseksi päättäväisyyttäkään oman porausteknologian kehittämiseksi ilmeisesti ole. Venäjän yrityssektorin satojen miljardien valuuttavelat nielevät rahoituspakotteiden puristuksessa maan omat investointimahdollisuudet. Siksi maan suurin rakenteellinen ongelma uhkaa yhä jäädä hoitamatta, talouden uudistamiseen tarvittavat investoinnit ovat vaarassa jäädä tekemättä. Talousreformit ovat Vladimir Putinin presidentiksi palaamisen jälkeen jääneet muutenkin taka-alalle. Yksi tärkeä ilmapuntari Putinin suunnitelmista onkin se, lähdetäänkö uudistuksia tekemään Venäjän suurilla turvarahastoilla. Toistaiseksi näin ei ole tehty. Monien mielestä tämä on merkki siitä, että Putin varautuu pitkään kriisiin. Se ei lupaa hyvää, etenkään yhdistettynä kovaan nationalistiseen retoriikkaan ja erityisesti jatkuviin sotilaallisiin toimiin. Venäjä näyttää lihaksiaan paitsi Ukrainassa myös länsinaapureidensa ilmatiloissa. Sotilaallinen vastakkainasettelu on siksi lisääntynyt, eikä Suomi elä tyhjiössä. Venäjän suurvaltaintressit dominoivat sen kaikkea toimintaa. Ennallaan on Venäjän riippuvuus energian vientituloista, Eurooppa taas hakee tapoja leikata riippuvuuttaan venäläisen energian tuonnista. Halpa öljy kurjistaa nyt Venäjän taloutta pakotteitakin tehokkaammin. Jos talouskasvu maailmanmitassa ei lähde nousuun ja öljyn hinta pysyy alhaisena, Venäjä ajautuu entistä suurempiin vaikeuksiin. Tämä näkyy joka tapauksessa lähivuosina talouden ja kaupan kutistumisena, ja pahimmissa skenaarioissa uusina sotilaallisina aggressioina taloudellisen tyytymättömyyden painamiseksi taka-alalle. Ensi vuodesta tulee monella tapaa ratkaisujen vuosi. Luopuuko Putin elintarvikkeiden vastapakotteista, jos elintarvikkeista alkaa tulla kasvavaa pulaa? Pystyykö Venäjän yrityssektori huolehtimaan veloistaan, kun talous ja öljytulot kutistuvat? Tulehtuvatko Venäjän länsisuhteet entisestään, mitä pakoterintamalla tapahtuu? Kestääkö Putinin kannatus? Onko uusia konflikteja odotettavissa? Paljon epävarmuutta, vähän varmoja vastauksia. On kuitenkin selvää, että suomalaiset eivät ole lähdössä laajoin joukoin Venäjältä karkuun. Enemmistö on sitä mieltä, että nykyiset asemat on pidettävä ja suhteita vaalittava parempia päiviä varten. Mutta olisiko nyt, vaikeuksista huolimatta, ehkä juuri oikea hetki satsata ja investoida? Vastaukset vaihtelevat. Monet näkevät Venäjän markkinoilla uusjaon, jossa voiton korjaavat rohkeat ja varovaiset jäävät jalkoihin. Toiset toppuuttelevat. Yhtä oikeaa totuutta ei ole. Kunkin on löydettävä omat ratkaisunsa, mieluiten pitkäaikaiseen strategiaan nojaten. Tämä raportin punainen lanka ovat mahdollisuudet Venäjällä. Mistä löytyvät suomalaisittain tuottoisat tiet Venäjän epävarmuuden ja riskien pyörteissä? 9 MILTTON INSIGHTS – I 1 Kasakka vie? Poliittinen Venäjä Kasakka ottaa sen, mikä on löyhästi kiinni. –Tasavallan presidentti Sauli Niinistö 1.1 Epävarmuus – Suomenkin uusi normaali ”Kasakka ottaa sen, mikä on löyhästi kiinni”. ”Venäjä on eurooppalainen valtio, ja siksi Eurooppa-suuntaus on ulkopolitiikkamme pääsuuntaus.” Kauas ovat kadonneet korusanat läntisistä Venäjä-arvioista. Tasavallan presidentti Sauli Niinistön lainaama kasakkavertaus piirtää Venäjästä kuvan maana, joka ottaa, kun voi. Niinistön sanavalinta maanpuolustuskurssin avajaisissa marraskuussa 2014 olisi vielä vähän aikaa sitten ollut mullistava. Nykytilanteessa se on useimmille silkkaa realismia. Ei ole ihme, että monet pitkään uskoivat Venäjän ja Euroopan keskinäisen riippuvuuden myönteisiin vaikutuksiin. Toinen lainaus on nimittäin Venäjän presidentti Vladimir Putinilta vuodelta 2001. Putin sanoi tuolloin, että Venäjän kaikki ponnistukset tähtäävät siihen, ettei Euroopassa olisi minkäänlaisia jakolinjoja. Eurooppa tarvitsee kaasunsa, Venäjä vielä enemmän siitä rahansa. Niin Suomessa kuin muuallakin Euroopassa ja lännessä laskettiin tämän rauhanomaisen talousriippuvuuden logiikan varaan. Nyt Venäjä näyttäytyy lännelle sotilaallista mahtiaan käyttävänä, uhkaavaksi muuttuneena suurvaltana, joka tavoittelee taloudellista kumppanuutta lännen asemesta Kiinan kanssa. Suomalaisvaikuttajien arviot Venäjän tilanteesta pelkistyvät yhteen sanaan: epävarmuus. Kun Venäjä sotii Ukrainassa, mihin muuhun se voikaan ryhtyä? Epävarmuus ei koske vain Suomen turvallisuuspoliittista ympäristöä. Myös suomalainen elinkeinoelämä joutuu arvioimaan Venäjää uudelleen – mahdollisuuksia ei lainkaan väheksytä, mutta riskit ovat entistä selvemmin kaikkien mielissä. Tylyimmän kohtelun on saanut paljon Venäjälle satsannut Valio, Venäjän asettamien vastapakotteiden myötä. Toisaalta monilla suurilla suomalaisyrityksillä menee Venäjällä ainakin suhteellisen hyvin. Johtavia suomalaisyrityksiä Venäjän-markkinoilla tukeva East Office arvioi, että sen asiakkaista jopa 80 prosenttia on kasvattanut kauppaansa ja liikevaihtoaan Venäjällä. Jotkut ovat tuplanneet jopa euromääräisen myyntinsä, ja kaikki ovat kasvattaneet ruplamääräistä kauppaansa. Tämän selittää ruplan voimakas devalvoituminen. Epävarmuuden taustalta löytyy toki mittavia taloudellisia tekijöitä, mutta vielä enemmän Venäjän politiikan ennustamattomuus. Kukaan ei tiedä, mitä seuraavaksi tapahtuu. Kremlin päätösten yllätyksellisyyttä alleviivaavat niin Venäjän jatkuva sotilaallinen toiminta Ukrainassa, sen toistuvat ilmatilanloukkaukset lännessä kuin esimerkiksi tuoreet ulkomaalaisomistuksia rajoittavat laitkin. Silti haastateltujen tutkijoiden enemmistö on sitä mieltä, että Ukrai- ” Putinin hallinnon keskeinen valtaresurssi oli taloudellinen kasvu ja kun se häviää, saattaa tulla ongelmia. Venäjällä myös varustaudutaan ja osittain varaudutaan myös sotiin. Se on päivänselvä asia. Venäjän varustelumenojen kasvu on hyvin huolestuttava ilmiö. Se pullistelee ja kyllä siitä silloin tällöin lähivuosina saattaa läikkyä myös Suomen lähialueille. Tähän täytyy tietysti Suomessa varautua.” –Mika Aaltola, UPI 11 MILTTON INSIGHTS – I nan kriisiin ja Venäjän reagointiin johtaneet tärkeimmät kehityskulut ovat olleet nähtävissä. Vain yksityiskohtia ja ajoituksia ei ole voinut nähdä ennalta. Tutkijat arvostelevatkin laajalla rintamalla päättäjiä realismin puutteesta. Ulkopoliittisen instituutin ohjelmajohtaja Arkady Moshes kiteyttää monien ajatukset: ”Ei ole tekosyitä väittää, että vasta Ukraina herätti. Suunta oli selvä. Oli selvää, että Venäjä oli liukumassa pois demokratiasta, oli selvää, että Venäjästä oli tulossa entistä itsevarmempi ja aggressiivisempi toimija lähialueillaan. Oli selvää, ettei pääministeri Medvedevin retoriikka Venäjän modernisaatiosta koskaan toteutuisi. Oli myös selvää, ettei Venäjä ollut tyytyväinen kylmän sodan jälkeisiin turvallisuusratkaisuihin Euroopassa, vaan yrittäisi muuttaa niitä.” Kaikki eivät toki ole olleet sokeita. Usea vaikuttaja muistuttaa, miten pääministeri Alexander Stubb kohautti ulkoministerinä todetessaan Georgian sodan yhteydessä, että konflikti todisti Venäjän valmiudesta käyttää voimaa lähialueillaan. Vuonna 2008 rohkeana pidetty lausunto vaikuttaa jälkiviisaassa katsannossa lähinnä päivänselvältä – keskusteluilmapiirin muutos on tässä suhteessa kaikille ilmeistä. Yhtälön voikin haastattelujen perusteella ehkä parhaiten määritellä siten, että epävarmuudesta on tullut uusi normaalitila. Lähimmäksi varmuutta pääsee epämiellyttävien yllätysten suuri todennäköisyys. Vaikka synkät pilvet olivat nähtävissä jo kauan ennen Ukrainaa, avainkysymykset mitä, missä ja milloin olivat arvailujen varassa. Siksi myrskyvaroituksia ei erityisen kovaäänisesti huudeltu. Tilanne on muuttunut lähinnä siten, että rajuilma, jos ei jo myrsky, on kiistatta päällä Venäjän ja lännen poliittisissa ja taloudellisissa suhteissa. Johtopäätökset ovat toinen asia. Jotta sellaisia voi edes yrittää, on arvioitava Venäjän poliittisen toiminnan perustaa – miksi Venäjä toimii niin kuin toimii. 1.2 ”Venäjän idea” “Venäjän laajentumisessa yhtyi kolme tekijää: pyrittiin saamaan haltuun arvokasta maata, pyrittiin levittämään uskoa, pyrittiin yhdistämään slaaveja Venäjän johtoon. Se oli Venäjän idea.” Näin kiteytti presidentti Mauno Koivisto vuosituhannen alussa analyysinsä siitä, miten Venäjä on vuosisatoja toiminut. Tutkijat nostavat pitkälti samat teemat Venäjän politiikan akuuttiin keskiöön, vähintäänkin Kremlin propagandan ytimeen. Suomalaisvaikuttajat ovat yksimielisiä siitä, että kansallistunteen nostatuksella on keskeinen merkitys Putinin hallinnolle. Jatkuvasti tiukentuva ote Venäjän mediasta varmistaa sen, ettei nationalistisen hehkutuksen leimaamiin tunnelmiin pääse syntymään säröjä. Investointipäätöstä pohtiva yritysjohtaja miettii kuitenkin eniten sitä, mikä idea Venäjän toimissa ja päätöksissä on, ja mitä seuraavaksi on odotettavissa. Käytännössä pitää siis ensin kysyä, kenen idea. Olisi liian yksioikoista sanoa suoralta kädeltä, että tietenkin presidentti Putinin. Monet vaikuttajat ja tutkijat seuraavat aktiivisesti Putinin lähipiiriä, kuka nousee ja kuka laskee. On vähemmän yllättävää, että haukkojen nähdään nyt nousseen etualalle. Moni tarkkailija on silti tyytyväinen, että talous- 12 MILTTON INSIGHTS – I ” Venäjä ei tee tätä ikään kuin hetken hurmiossa, kyllä tämä on Kremlin pelikirjoissa sisäänkirjoitettu strategia. Venäjä on vanha shakin pelaamisen suurvalta, on sitä aina ollut ja on sitä taatusti myös nyt, ei kannata aliarvioida tässä suhteessa. Mutta tämä toimintatapa valitettavasti rikkoo paitsi kansainvälistä oikeutta niin myöskin Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön keskeisiä arvoja ja periaatteita.” –Ilkka Kanerva, Etyjin yleiskokouksen presidentti, kansanedustaja liberaalit äänet ovat toistaiseksi edes jossain määrin näkyneet Putinin päätöksissä. Päätöksenteon ydin pelkistyy kuitenkin ehkä parhaiten haastateltavien siteeraamien, Kremliä lähellä olevien luotettaviksi arvioitujen lähteiden kautta: yksikään presidentti Putinin lähipiirin vaikuttaja ei voi olla varma siitä, että presidentti hyväksyy edes kenenkään lähipiiriläisen esittelemää ehdotusta. Putinin valta on uskottavien asiantuntija-arvioiden mukaan niin totaalinen, että sitä on lännessä vaikea edes kuvitella. Keskeiset viranomaistahot toimivat siilomaisesti vailla oleellista vuorovaikutusta toistensa kanssa. Kunkin organisaation johto vastaa suoraan ylöspäin presidentti Putinille, joka pitää siten yksin lankoja käsissään. Siinä missä Suomessa pyritään tehostamaan hallinnonalojen välistä yhteistyötä ja avoimuutta, Putinin yksinvaltaisessa järjestelmässä toimitaan päinvastoin. Jokainen komentoketju päättyy teräsputken lailla Putiniin, vain hän hallitsee kokonaisuuden. Toisaalta juuri siksi kurssinmuutoskin on mahdollinen, jos Putin kallistaisi korvansa maltillisille liberaaleille. Vaimeita signaaleja tähänkin suuntaan kuullaan uhon seasta. Oikeastaan kukaan haastateltu vaikuttaja ei vakavissaan usko näkemyksiin, joiden mukaan oligarkit saavat jossain vaiheessa Venäjän nykymenosta tarpeekseen ja kokoavat voimansa linjan muuttamiseksi tai Putinin syrjäyttämiseksi. Paremminkin oligarkkien nähdään saaneen asemansa ja valtansa Putinin kautta, ja hän voi ne myös halutessaan ottaa pois. Eliitin kapinasta tekevät niin ikään epätodennäköisen siilotettu hallinto ja Putinin pelko. Asiantuntemukseen nojaava valmistelu länsimaiseen tyyliin ei ole päätöksenteossa keskeisintä. Presidentti Putinin kanta on aina ratkaiseva, ja se voi olla myös yllättävä. Vastapakotteet nousivat tästä haastatteluissa konkreettiseksi esimerkiksi. Vastapakotteet eivät yllättäneet vain elintarvikkeiden viejiä, vaan myös alan venäläiset toimijat. Vaikuttaa siltä, että päätös oli pitkälti valmistelematon ja siksi myös seurauksiltaan ennakoimaton. Osa tutkijoista näkee vastapakotteissa silti myös selkeän rationaliteetin. Tässä ajattelussa vastapakotteet tukevat Venäjän omaa elintarviketuotantoa. Toisaalta niin useimmat tutkijat kuin monet Venäjän-kaupan toimijatkin huomauttavat, että jos rationaalinen tarkoitus oli ulkomaisen tuonnin korvaaminen kotimaisella, se ei ole kerta kaikkiaan onnistunut. Hinnat ovat nousseet, mutta kotimaisen tuotannon kasvu on jäänyt pelkäksi teoriaksi. Syy-seuraussuhdetta ei ajateltu ainakaan loppuun asti, tiivistää yksi toimijoista. Putinin arvioidaan sortuvan yhä enemmän mikromanagerointiin, myös turhan pienistä asioista päättämiseen, kuten yksinvaltaisessa järjestelmässä usein käy. Putinia pidetään lopulta varsin yksinäisenä päätöksentekijänä, jonka älykkyyttä ei ole syytä epäillä, mutta tunteet saattavat aiheuttaa impulsiivisiakin päätöksiä – läntisten järjestelmien johtajilleen asettamia pidäkkeitä kun ei ole. Vaikka Putinin toiminta aiheuttaa haastatelluissa syvääkin huolta, pois ei suljeta mahdollisuutta, että samoin vapauksin toimiva seuraaja saattaisi olla vielä paljon vaarallisempi. Venäjän ydinasemahti ei ole keneltäkään unohtunut. Kaikki haastatellut ovat yksimielisiä siitä, että Venäjän – siis Putinin – toimintaa ohjaa suurvaltamahtia korostava voimapolitiikka, jolle talous on ” Venäjä on edelleenkin ikään kuin integroitumisprosessin ulkopuolella, ja nyt Ukrainan kriisi on ymmärrettävissä siltä kannalta, että Venäjä lähti luomaan omaa integraatioprosessiansa, Euraasian unionia, jonka tarkoituksena on luoda Euroopan unionia vastaava organisaatio. Kaikissa näissä peleissä Suomi on itse asiassa aika pieni pelaaja. Venäjä reagoi perinteisen imperiumin tavoin siihen, että se suljettiin pois tästä integraatiopelistä, eli käytti sotilaallista voimaa ensin Krimillä ja sitten Itä-Ukrainassa.” –Markku Kivinen, Aleksanteri-instituutti 13 MILTTON INSIGHTS – I toissijaista tai vähintäänkin alisteista. Tältä pohjalta syntyy yhden pitkän linjan Venäjä-tuntijan tyly arvio: ”yritystoiminnan edellytysten ennustettavuus on suurin piirtein nolla”. Suomalaisten suuryritysten verrattain hyvin sujunut liiketoiminta kuitenkin kertoo, ettei tilanne ole aivan näin yksinkertainen. Fortum on ehkä paras esimerkki siitä, että presidenttitasollakin tärkeiksi noteeratut investoinnit eivät hevin joudu vaakalaudalle. Johtuen Venäjän voimakkaan keskittyneestä valtarakenteesta, suuret valtionjohtoakin miellyttävät hankkeet näyttävät – ainakin toistaiseksi – olevan verraten turvassa. Palataan vielä hetkeksi Venäjän ideaan rikostutkijan näkökulmasta – kuka siitä hyötyy. Osa haastatelluista asiantuntijoista arvioi, että paras selitysmalli Venäjän nykyiselle valtajärjestelmälle on niin sanottu ”vuokratalous”. Karkeasti ilmaisten, vuokrataloudessa pieni piiri kerää voitot raaka-aineista. Tiukasti keskusjohtoinen järjestelmä kanavoi voitot järjestelmän huipulle, eikä uudistuksia siksi tapahdu. Malli selittäisi niin talousuudistusten jatkuvan laiminlyönnin kuin Putinin rautaisen otteenkin – järjestelmän huipulle kertyvät voitot ovat sekä vallan edellytys että sen takuu. Jos Putinin Venäjää tarkastellaan tästä näkökulmasta, niin sekä poliittiset että taloudelliset johtopäätökset ovat läntisestä katsannosta ikäviä. Valta pysyy samoissa käsissä ja talousuudistukset on tuomittu epäonnistumaan. Kansa uskoo, mitä sen halutaan uskovan. Tarvittaessa jopa soditaan, jotta keskusvalta voi nujertaa niskuroijat isänmaallisuuden hengessä. Toistaiseksi Putinin suosiolukemat pysyttelevät huiman korkeina isänmaallisen mediamyllytyksen siivittäminä. Monet haastatellut kuitenkin kysyvät, kauanko kestää, ennen kuin alaspäin syöksyvä talous vetää mukanaan myös presidentin suosion. Useat muistuttavat venäläisten, ”kaalikeittokansan”, tottuneen koviin aikoihin, eikä nopeaan muutokseen juuri uskota. Toisaalta pitkittynyt, paheneva kurjuus ei voisi olla vaikuttamatta. Niin tässä kuin monen muunkin asian suhteen, kriisin kestoa pidetään ratkaisevana. Kaikesta huolimatta: vaikka Putin päättää, Putin ei ole Venäjä. Monissa haastatteluissa korostetaan sitä, että Venäjällä on paljon tekijöitä ja paljon voimia, niin historiallisia, yhteiskunnallisia kuin taloudellisiakin, jotka vääjäämättä vaikuttavat ratkaisevalla tavalla maan kehitykseen. Niihin palataan etenkin talouden osalta tuonnempana. On joka tapauksessa olennaista ymmärtää, että vaikka Putinilla miten on vallan langat käsissään, Venäjä lankojen toisessa päässä on kaikkea muuta kuin oppivainen, notkeasti hyppäävä ratsu. Osa tutkijoista arvioikin, ettei Putinin järjestelmä välttämättä ole niin vakaa, kuin voisi ajatella. 1.3 Nashi vai vashi – EU-Suomi Venäjän kyljessä “Tämän sopimuksen mahdollisuudet neuvostoliittolais-suomalaisen ystävyyden lujittamisessa ja kehittämisessä eivät suinkaan ole ehtyneet, vaan niitä ei ole läheskään täydellisesti vielä käytetty.” Näihin NKP:n pääsihteerin L.I. Brezhnevin sanoihin ilmoitti presidentti Urho Kekkonen mielihyvin yhtyvänsä, kun YYA-sopimuksen 25-vuotisjuhlaa vietettiin suurieleisesti vuonna 1973. Tilaisuuden kunniaksi 14 MILTTON INSIGHTS – I ” Tämä voi jatkua nyt yllättävän pitkään ja tietyllä tavalla se tulee vaikuttamaan Venäjällä ihan väistämättä. Ei siitä pääse kukaan eroon siitäkään huolimatta, että Putinin nykyiset kannatusluvut ovat 83–87%. Nämä voivat tulla todella nopeasti alas – näin on varoiteltu. Koska se todellinen kannatus Putinilla perustuu siihen, että hän on pystynyt tuomaan vakauden, niin kuin hän on ihan oikeasti tehnyt. Ainakin tähän asti.” –Kari Liuhto, Turun kauppakorkeakoulu ” Kun olimme aikoinaan mieheni kanssa lentämässä Moskovasta New Yorkiin, lentokoneessa lentoemännät tietysti kovasti puhuivat englantia kaikille – mukaan luettuna meille. Minun piti sitten mennä hakemaan vettä ja pyysin heiltä jostain syystä vettä venäjäksi, niin heti lentoemännät sanoivat ”aa ta nashi”, eli meidän ihminen. Sitä on vähätelty viime vuosina, ettei suomalaisuudella ole juurikaan merkitystä Venäjällä, mutta kyllä sillä on. Suomalaisuudella on sellainen positiivinen kaiku.” –Mirja Tiri, SVKK Kekkonen esitteli oman näkemyksensä tiestä talvisotaan, jonka hän määritteli Suomen syyksi. Tuolloin jos koskaan Suomi oli Kremlistä katsottuna ”nashi”, meidän. YYA-vuosina ”nashi” oli Kremlille geopoliittista omistushalua, vaikka termi kansanomaisesta ystävällismielisyydestä kumpuaakin. Monet haastatellut näkevät Venäjän nykysuuntauksen kumpuavan nostalgiasta neuvostomahtiin, joiltain osin myös Suomen kansainvälisen orientaation suhteen. Suomettumisen ajoista irtautunut ja länteen integroitunut Suomi ei ole Moskovassa keskusvallan näkökulmasta enää niin erityinen, niin läheinen, ei välttämättä edes nashi. Mutta Venäjä ei myöskään halua, että Suomesta tulisi kokonaan ”vashi”, heidän. Haastatellut laajalla rintamalla näkevät, miten Kreml on yrittänyt aktiivisesti vetää Suomea irti EU:n pakoterintamasta. Kaikille on myös ilmeistä Venäjän aktiivinen operointi suomalaisen Nato-keskustelun hillitsemiseksi ja ohjailemiseksi. Haastateltujen monipuolinen kirjo arvioi Venäjän vaikuttamispyrkimyksiä lukuisin eri tavoin. Huolta tunnetaan sekä esimerkiksi verkossa tapahtuvasta mielipidemanipuloinnista että suomalaisessa mediassa vellovan Venäjä-keskustelun ajoittaisista ylilyönneistä, joita ruokkivat Venäjän toisinaan pyörryttävän ristiriitaiset julkiset viestit. Iltapäivälehtiä myydään nyt Venäjällä, ja Venäjä tietää sen oikein hyvin. Venäjän nähdään myös pitäneen Suomea pidemmän aikaa johdonmukaisesti varpaillaan muun muassa lapsia koskeneita kiistoja lietsomalla ja paisuttelemalla. Venäjä haluaa vaikuttaa Suomeen – sitä ei kukaan epäile. Osin Suomi joka tapauksessa on yhä nashi, suomalaisittain myönteisessä mielessä. Luoteis-Venäjällä, Pietarin alueella läheinen kanssakäyminen niin yritystoiminnan kuin matkailunkin myötä pitää yllä myönteisiä kontakteja. Suomalainen osaaminen on perinteisesti kovassa kurssissa, suomalaisuus on laatubrändi. Tätä painottavat voimakkaasti erityisesti Pietarissa toimivat suomalaisvaikuttajat, jotka näkevät läheltä suomalaisten nauttiman arvostuksen. Moskovassa suomalaisyritykset ovat jo enemmän samalla viivalla kansainvälisten kilpailijoiden kanssa, vaikka tärkeiden suhteiden intensiivinen vaaliminen onkin usein suureksi avuksi. Moskovassakin suomalaisyrityksiä saattaa jopa osaksi hyödyttää venäläismedian innokkaasti välittämä käsitys, että Suomi ei EU-pakotteita haluaisi. Se, että Suomi on yksiselitteisesti pakotteissa mukana, ei juurikaan tähän vaikuta. Suomea akuutisti koskevat mielikuvat venäläismediassa nähdäänkin haastatteluissa tarkoitushakuisiksi. On selvää, ettei etenkään väärillä mielikuvilla luoda suomalaisittain kestävää pohjaa sen enempää taloudelliselle toiminnalle kuin poliittisestikaan. Suomalaisuudella on kuitenkin etenkin lähialueilla yhä aidosti positiivinen kaiku, jota Venäjän kriisiytyneet suhteet länteen eivät haastateltavien mukaan ainakaan vielä ole tärvelleet. Silti lukuisat haastatellut painottavat myös, että Suomi on pieni mutta näkyvä osa Venäjän strategista yhtälöä, jossa länsi on maalattu vastustajaksi ja jopa viholliseksi. Pakotteiden nähdään etäännyttävän Suomea Venäjästä eri tavalla kuin koskaan ennen. Toisaalta kautta linjan pidetään tärkeinä yhteyksien ja suhteiden vaalimista Venäjälle, jopa erityisesti näinä vaikeina aikoina. Venäjää pidetään 15 MILTTON INSIGHTS – I toimintaympäristönä, jossa lojaalisuus palkitaan, markkinoille jääviä ja varsinkin niille satsaavia arvostetaan, pois lähtevien on talouden toimijoiden ja vaikuttajien mukaan vaikea palata takaisin. Suomalaisten joukkopakoa Venäjältä ei tästä syystä ole nähty, yksittäiset lähdöt ovat olleet enemmänkin poikkeuksia. Onkin olennaista huomata, että suomalaisarvioiden mukaan etenkin talousyhteyksistä pidetään hyvää huolta kriisinkin keskellä. Merkille tulee panna, että kovaäänisen kansallisuhon taustalla venäläisiltä kuuluu myös hiljaisia mutta tärkeitä viestejä, joissa toivotaan hyviä suhteita ja vaikkapa näkymättömämpääkin kanssakäymistä. Monien haastateltujen mielestä Suomi voi nyt olla – EU-rivejä mitenkään rikkomatta – yhä myönteisessä mielessä nashi: eurooppalaisena Suomena, mutta sijaintinsa, maineensa ja osaamisensa Venäjän suuntaan suomat mahdollisuudet muistaen – riskejä tietenkään lainkaan unohtamatta. 1.4 Venäjä vastaan länsi “Olemme hyvin tiukkoina tarpeesta pitää yllä kansainvälisiä ydinperiaatteita. Ja yksi niistä on, ettei toisia valtiota voi vallata tai rahoittaa ja tukea toimijoita tavoilla, jotka hajottavat demokraattisesti toimivan maan.” “Näyttää siltä kuin kylmän sodan niin kutsutut voittajat ovat päättäneet kahmia kaiken ja muokata maailmasta paikan, joka palvelee ainoastaan heidän omia etujaan.” Presidentti Barack Obama totesi Yhdysvaltain kannan yksiselitteisesti marraskuun G20-kokouksessa: Ukrainan suvereniteettia loukkaava Venäjä on uhka maailmalle. Presidentti Putin puolestaan ampui oman retorisen täyslaidallisensa jo hieman aiemmin Valdai-klubilla Sotshissa. Tätä Yhdysvaltain ja Venäjän vastakkainasettelua alleviivaavaa Valdai-puhetta ovat lukeneet tarkkaan myös suomalaisvaikuttajat, huolestuneina. Venäjän nähdään vaativan uusia pelisääntöjä, joissa se pääsee vaikuttamaan yhtenä avainpelurina ja Yhdysvaltain ”sanelupolitiikka” päättyy. Tätä muutosta Venäjän katsotaan ajavan nykyisellä voimapolitiikallaan, paluuta neuvostoaikojen suurvalta-asemaan. Huolta sekä Suomessa että muualla herättää muun muassa Putinin arvio, että suurten maiden välisten konfliktien todennäköisyys on kasvanut. Monet asiantuntijat tosin päätyvät samansuuntaiseen lopputulokseen nimenomaan Venäjän omien sotilaallisten toimien tähden, muuallakin kuin Ukrainassa. Venäjän ilmatilaloukkaukset, sotaharjoitukset ja ohjuskokeet ovat vähintäänkin nostattaneet jännitystä niin Itämeren alueella kuin kauempanakin. Venäjän nähdään tarkoituksellisesti testaavan ja ärsyttävän sekä Nato-maita että Natoon mahdollisesti tulevaisuudessa pyrkiviä maita kuten Suomea ja Ruotsia. EU on Venäjän propagoimasta näkökulmasta Yhdysvaltain juoksupoika, joka herätti Venäjän suuttumuksen ja vastareaktion tarjoamallaan assosiaatiosopimuksella Ukrainalle. Jotkut suomalaisvaikuttajat osin ymmärtävät Venäjää tässä suhteessa, vaikka kukaan ei Venäjän toimintaa ja keinoja hyväksykään. Ukrainassa kulki Venäjän poliittisen sietokyvyn raja sen aiempaan vaikutuspiiriin kuuluvien maiden suuntautumisessa länteen, arvioivat asiantuntijat. Tämä on puolestaan ollut omiaan kasvat- 16 MILTTON INSIGHTS – I tamaan lännestä viholliskuvaa, joka on hyvin sopinut Putinille venäläisen nationalismin polttoaineeksi. Valdai-puheessa on kuitenkin nähty se myönteinen piirre, että Putinin mukaan Venäjä ei olisi sittenkään kääntämässä Euroopalle selkäänsä. Tätä ei tosin pidetä välttämättä kovin loogisesti yhteensopivana hänen muun tuoreen retoriikkansa kanssa. Asiantuntijat nostavat laajalti esiin Venäjän toiveet Euraasian unionin perustamisesta vastavoimaksi lännelle. Toisaalta monet eivät Euraasian unionin elinkelpoisuutta kovin hyvänä pidä – etenkään Venäjän itse sotiessa Ukrainassa, joka olisi ollut sen tärkein kumppani unionissa. Haastateltujen enemmistön mielestä suurin dilemma on yksinkertaisesti epätietoisuus siitä, mitä Putin tarkalleen ottaen hakee, ja kuinka pitkälle hän on valmis menemään. Toiset pitävät uusia sotilaallisia aggressioita enemmän ja toiset vähemmän todennäköisinä, mutta kaikki tunnustavat arvioinnin vaikeudet. Suoran sotilaallisen ulottuvuuden lisäksi Venäjään kohdistuu suuri poliittinen ja taloudellinen epävarmuus maan sisäisten toimien kuten vastapakotteiden ja ulkomaista omistusta rajoittavan medialain takia. Suomalaisittain Sanoma-konserniin osunut laki ajaa muun muassa uutiskanava CNN:n pois Venäjältä. Epävarmuudet kumuloituvat Venäjän talouden yleisen alamäen myötä. Monet haastateltavat kysyvätkin, onko uusia sotilaallisia toimia odotettavissa ehkä juuri taloustilanteen häivyttämiseksi taka-alalle. Lisäksi Venäjän propagandamylly selittää kaikki talousvaikeudet pakotteiden aiheuttamiksi, tarjoten lisäaineksia vastakkainasettelulle – siinäkin mielessä kielteinen spiraali on valmis. Juuri kukaan Venäjän-tuntija ei näe Ukrainan konfliktissa nopeaa ulospääsyä. Enemmänkin pelätään tilanteen eskaloituvan entisestään. Ennusteiden kanssa ollaan kuitenkin niin pahasti arvailujen varassa, että laajamittaista spekulointia ei pidetä kovin hyödyllisenä. Tilanteen analysointia pidetään kuitenkin erittäin tärkeänä, tarinan opetukset eivät vain oikein ole vielä kenenkään tiedossa. Paitsi tietysti se toistaiseksi merkittävin: Tämän jälkeen enää kukaan ei epäile Venäjän valmiutta sotilaallisen voiman käyttöön. Silti avainkysymykset jäävät vastaamatta: Mihin Venäjä lopulta tähtää, kuinka pitkälle se on valmis menemään. Haastateltavat toteavat, että Venäjä on demonstroinut toistuvasti valmiutensa lisätä jännitystä, sen valmiuteen vähentää jännitystä ei sen sijaan ole tullut selvyyttä. Venäjältä voimakeinoista luopumista ja Ukrainan koskemattomuuden kunnioittamista vaativan lännen nähdään ymmärrettävästi olevan äärimmäisen vaikean paikan edessä – kuinka samalla tukea tiukasti Ukrainaa ja edistää rauhanomaista ratkaisua kriisiin? Voiko esimerkiksi pakotteista tinkiä ilman Krimin palauttamista, jota puolestaan pidetään hyvin epätodennäköisenä. Elinkeinoelämän suunnittelun kannalta on akuutisti vaikeinta talouden totaalinen kietoutuminen politiikkaan ja turvallisuuspolitiikkaan: konflikteihin, pakotteisiin, vastapakotteisiin ja yllätyksellisiin ulkomaalaisia koskevaan lainsäädäntöön ja määräyksiin. Kun tähän yhdistetään ruplan devalvoituminen ja öljyn hinnan lasku sekä ylipäänsä Venäjän talouden massiiviset rakenteelliset ongelmat, on kasassa todella haastava yhtälö. Seuraavaksi pureudutaan siihen. 17 MILTTON INSIGHTS – I Tarkastelemme kaikkia vaihtoehtoja, myös niin sanottua energiahintojen katastrofaalista romahdusta, joka on täysin mahdollinen. Mutta me kestämme sen. 2 “Lada sutii jäällä” – Venäjän talouden avainpiirteitä 2.1 Riippuvuus energiatuloista ”Tarkastelemme kaikkia vaihtoehtoja, myös niin sanottua energiahintojen katastrofaalista romahdusta, joka on täysin mahdollinen. Mutta me kestämme sen.” Venäjän riippuvuus öljystä ja kaasusta saatavista vientituloista on kaikkien haastateltavien mielestä avain Venäjän talouden ymmärtämiseen, sekä talouden vahvuuksien että heikkouksien. Molempia kuvaa presidentti Putinin tuore toteamus siitä, että Venäjä kestäisi myös pitkään alhaiseksi jäävän öljynhinnan. Vahvuutta siksi, että Venäjä on hyvinä aikoina rahastoinut energiatulojaan eikä siksi romahda nopeasti, heikkoutta siksi että öljyn alhainen hinta kutistaa valtion tulot, kun korvaavat tulolähteet puuttuvat. Kappaleen otsikko puolestaan kertoo siitä, etteivät monet suomalaisasiantuntijat jaa Putinin optimismia Venäjän talouden kestokyvystä. Turun kauppakorkeakoulun Venäjän talouden professori Kari Liuhto vertaa Venäjää Ladaan, joka on kymmenkunta vuotta pyörinyt jäällä kesärenkailla. Talousreformit ovat toteutuneet vain pienessä mitassa, eikä eteenpäin ole menty. Riippuvuus energiatuloista on säilynyt, leijonanosa valtion rahoista on peräisin öljystä ja kaasusta (kaavio 1). 1. Venäjän vienti hyödykkeittäin (2011) Koneet ja kalusto 5,4 % –Venäjän presidentti Vladimir Putin Metalli ja jalokivet 12,8 % Muut 2,3 % Elintarvikkeet ja maataloustuotteet 2,3 % Kaivanteet (ml. hiili, öljy ja luonnonkaasu) 68,4 % Nahka, turkki yms. 0,1 % Puu ja paperi 2,4 % Kemialliset tuotteet ja kumi 6,2 % Lähde: Federal State Statistics Service, Russian Federation (2011) 19 MILTTON INSIGHTS – I MILTTON INSIGHTS – I Kun Venäjä on energian viejänä väistämättä sidoksissa maailmantalouden kysyntään, tilanne ei etenkään kehnojen talousnäkymien aikana ole Venäjälle lupaava. Kansainvälisen energiajärjestön IEA:n tuore pitkän aikavälin ennuste pitää mahdollisena, että öljyn hinta pysyy alhaisena vuoteen 2020 asti. Tällöin puhutaan jo aikajänteestä, joka monien suomalaisasiantuntijoiden mukaan on alhaisella öljynhinnalla Venäjälle vaikea tai erittäin vaikea kestää. Venäjän perusongelmaa kuvaa osuvasti vertailu suomalaisvenäläisen viennin ja tuonnin kesken (kaaviot 2A, 2B). Tullitilastot kertovat Suomen vieneen viime vuonna Venäjälle enimmäkseen pitkälle jalostettuja, korkeaa osaamista vaativia tuotteita tai esimerkiksi korkealaatuisia elintarvikkeita. Venäjältä vastaavasti tuotiin Suomeen lähes yksinomaan energiaa ja raaka-aineita. Asiantuntijoilla on laaja yksimielisyys siitä, että talouden yksipuolisuus on Venäjän suuri heikkous. Näkemykset vaihtelevat sen sijaan jossain määrin siitä, kuinka realistista tilanteen mittava korjaaminen on, ja millä aikavälillä. Erityisen toiveikas ei nyt ole kukaan. Haastateltavat painottavat näkökulmistaan riippuen eri asioita. Byrokratia jäykistää, korruptio vaikeuttaa, mielenkiinto uupuu, teknologinen osaaminen puuttuu – Venäjällä ei ole modernia valmistavaa teollisuutta lähes ollenkaan, jos aseteollisuutta ei lasketa mukaan. Ennen kaikkea etenkin nykyisessä kurimuksessa Venäjältä kuitenkin puuttuu pääoma talousuudistuksien edellyttämiin suuriin investointeihin. Öljyn hinnan laskun myötä hupenevat valuuttatulot uppoavat pitkälti muun muassa Venäjän yrityssektorin velkojen hoitamiseen. Valtio on velaton, mutta yritykset ja pankit eivät, huomauttavat useat asiantuntijat. 2A. Vienti Venäjälle 2013 Kuljetusvälineet 3% Sähkökoneet ja -laitteet 10 % 2B. Tuonti Venäjältä 2013 Kojeet, mittarit yms. 2% Öljy ja öljytuotteet 68 % Muut tavarat 17 % Sähkö 2% Kemialliset aineet ja tuotteet 7% Elintarvikkeet 8% Teollisuuden koneet, moottorit yms. 18 % Öljytuotteet 6% Metallit ja metallituotteet 6% Paperi ja pahvi 10 % 20 Kaasut 11 % Kemialliset aineet ja tuotteet 20 % Metallit 1% Muut tavarat 5% Puutavara 4% Kivihiili 3% 2.2 Pakotteet, velat ja devalvaatio = valuutta- ja investointikato “Tämä on vahingollista ja tietysti aiheuttaa meille tiettyä vahinkoa, mutta on myös vahingollista Yhdysvalloille, koska koko kansainvälinen taloudellisten suhteiden järjestelmä on vaarannettu.” Myös presidentti Putin on myöntänyt pakotteiden vaikutukset Venäjän talouteen. Haastatellut talousasiantuntijat ja talouden toimijat pitävät selvänä, että pakotteet purevat Venäjään ennen muuta rahoituksen kautta. Investointeihin ei riitä pääomaa, kun länsimaiset rahahanat ovat käytännössä sulkeutuneet yli kuukauden mittaisen lainoituksen tultua pakotelistalle. Samaan aikaan alhainen öljynhinta nielee ruplan devalvoitumisen vientihyötyjä, ja alhainen rupla tekee valuuttavelkojen maksusta kallista. Läntinen energian tuotantoteknologia ja teollisuuden muut tarpeet maksetaan kallistuneella valuutalla. Kallisarvoiset valuuttareservit ovat huvenneet nopeasti, kun Venäjän keskuspankki on yrittänyt loiventaa ruplan syöksyä suurilla tukiostoilla. Pelkästään lokakuussa rahaa upposi tukiostoihin lähes 20 miljardia dollaria. Samaten asiantuntijat painottavat kriisin myötä käynnistynyttä kiihtynyttä pääomapakoa Venäjältä. Sen määräksi arvioidaan tänä vuonna jopa 130 miljardia dollaria, kaksin3. Venäjältä pakenevat pääomat kertaista tahtia viime vuoteen verrattuna (kaavio 3). Pääomapaon asemesta voisi puhua myös valuuttapaosta, koska raha siirtyy ennen muuta pois ruplasta turvallisempiin valuuttoihin. Kaiken tämän ohessa yritysten tulee siis löytää varat valuuttavelkojensa hoitamiseen. 200 Venäläisyritykset ovat nojanneet voimakkaasti länsimaiseen valuuttamääräiseen rahoitukseen, niiden 128 velka oli lokakuussa yli 430 miljardia dollaria. Tästä lähes kolmasosa lankeaa maksettavaksi vuoden 2015 100 loppuun mennessä. Valtionyhtiöiden osuus velasta on lähes 40 prosenttia. Oligarkkien yritysryppäät ovat rasSuomen kaasti velkaantuneita. Pankkisektorin ulkomaanvelka on valtion puolestaan noin 180 miljardia dollaria, mikä on noin 10 budjetti 50 prosenttia pankkisektorin taseesta. Velasta erääntyy mak2014 60 $ 66 mrd settavaksi tänä ja ensi vuonna noin 50 miljardia dollaria, siitä 30 miljardia joutuvat maksamaan pakotelistalle päätyneet valtionpankit. Mitä valuuttakato tarkoittaa Venäjän taloudelle ja mrd siellä toimiville suomalaisille? Haastatellut talousasian2013 2014 $ tuntijat listaavat monia vaikutuksia: Tuonti on kallista, mikä siten kuristaa esimerkiksi suomalaisten koneiden ja laitteiden vientiä Venäjälle, niiden osalta näkymiä synkentävät lisäksi koneille ja laitteille kaavaillut tuontirajoitukset. Investointien uskotaan vähenevän ja monien hankkeiden arvellaan hyytyvän. Venäläisyritykset maksavat jo ulkomaista velkaa takaisin enemmän kuin ne saavat uutta luottoa. Koska Venäjä on kiinniottotalous – länttä jäljessä siis – venäläisinvestointien kuivuminen vetää talouden jo pakkaselle. Pitkän linjan Ve- 21 MILTTON INSIGHTS – I näjä-osaaja Pekka Sutela on arvioinut, että kiinniotto edellyttäisi noin 4 prosentin vuosittaista kasvua – negatiivisen kasvun oloissa jälkeenjääneisyys siis vain lisääntyy. Öljynhinnan nykytason – noin 80 dollaria tynnyriltä – on arveltu merkitsevän noin kahden prosentin laskua BKT:ssa. Asiantuntijat ovat varsin yksimielisiä siitä, että rahoituksen ollessa pakotteiden ja talouden yleistilan takia kiven alla, vain pakotteiden poistuminen ja länsimaisten rahahanojen avautuminen voi tarjota helpotusta. Tämäkään ei tosin poistaisi uudistusten tarvetta. Pekka Sutelan mukaan 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen nopea kasvu selittyy lähinnä kalliin öljyn turvin poimituilla ”helpoilla hedelmillä”. Jotta terve kasvu ylipäänsä voisi lähteä liikkeelle etenkin halvan öljyn oloissa, rakenteita olisi uudistettava. Kaikkiaan Sutela alleviivaakin talouden sisäisen uudistamisen tärkeyttä myös öljyn hintaan verrattuna. Talousreformeihin ei taas nykyisessä investointivajeessa näytä olevan mahdollisuutta, ei ainakaan ilman kajoamista Venäjän suuriin turvarahastoihin - hyvinvointirahastoon ja reservirahastoon. Tätä pitää välttämättömänä yksi keskeinen suomalainen talousvaikuttaja. Rahastoihin on kerätty noin 170 miljardia dollaria öljyn ja kaasun myyntivoitoista. Asiantuntijoiden mukaan näille rahastoille kuitenkin jonottaa nyt pitkä lista yrityksiä, jotka eivät suinkaan halua vähentää riippuvuutta energiatuloista, valtavien rahoitustoiveiden kera. Venäjän suurin raakaöljyn tuottaja Rosneft on pyytänyt lähes 50 miljardia dollaria hyvinvointirahastosta, jonka pitäisi nimenomaan leikata riippuvuutta öljy- ja kaasutuloista. Rosneftin rahantarpeen takana ovat juuri velkaantuminen ja rahoituspakotteet – ensi vuoden loppuun mennessä sen pitää maksaa takaisin 30 miljardia dollaria, ilman uutta länsirahaa. Putin on toistaiseksi toppuutellut pyyntöihin suostumista, mitä haastatellut pitävät todennäköisenä merkkinä Putinin varautumisesta pitkään kriisiin. Toisaalta etenkin Venäjän entinen pitkäaikainen valtiovarainministeri Aleksei Kudrin on muistuttanut hyvinvointirahaston alkuperäisestä käyttötarkoituksesta. Kudrinin mielestä varat eivät energiasektorille kuulu, vaan muun muassa eläkkeiden turvaamiseen vaihtoehtoisin keinoin energiatulojen pudotessa. Kalseassa nykytilanteessa asiantuntijoiden toivomat investoinnit rakenneuudistuksiin turvarahastoista saattavat silti hyvinkin jäädä toiveajatteluksi, mutta tarve olisi huutava. Venäjän uskotaan selviävän yritys- ja pankkiveloistaan todennäköisesti ainakin jotenkuten vielä ensi vuonna. Sen sijaan vuodelle 2016 ennakoidaan jo suuria ongelmia. Analyytikkojen mukaan erityisesti ovat vaarassa kärsiä metalli- ja kaivosteollisuus sekä rakentaminen ja kiinteistösektori. Jo ensi vuonna saattaa tosin kaatua niskaan toinen uhkakuva: pudottavatko kansainväliset luottoluokittajat Venäjän roskalainaluokkaan. Tällöin pääomapako kiihtyisi asiantuntijoiden mukaan entisestään. Asiantuntijat nostavat entistä voimakkaammin esiin myös kysymyksen: mikä on Venäjän varantojen todellinen likviditeetti? Velanmaksussa ei auta omaisuus, joka on reaalista, mutta ei ainakaan nopeasti muunnettavissa käytettävissä oleviksi varoiksi. Esimerkiksi Ukrainan valtion bondeissa ja venäläisissä valtionpankkien osakkeissa kiinni olevien varojen likviditeettiä epäillään päätyen siihen, että Venäjän valtion ”hard cash” -varat voivat olla jopa 100 miljardia dollaria aiemmin arvioitua pienemmät. Jotkut asiantuntijat arvioivat, että Venäjän likvidit varat saattaisivat jäädä 22 MILTTON INSIGHTS – I ” Yhdysvaltalaisilla pankeilla on myös omat pakotteensa, kaikkien pankkien on periaatteessa noudatettava Yhdysvaltojen sanktioita, koska yksikään pankki maailmassa – tämä pätee myös niihin aasialaisiin pankkeihin – ei voi ottaa riskiä, että joku yhdysvaltalainen pankki lopettaa yhteistyön. Sen takia eurooppalaisiin pankkeihin ei päde pelkästään nämä EU-sanktiot vaan käytännössä kaikkien on noudatettava myös näitä Yhdysvaltain finanssivalvonnan OFAC:in sanktioita, jotta ei joudu ongelmiin yhdysvaltalaisten pankkien kanssa. Siitä syystä vaikka Venäjä Aasiassa etsiikin uusia rahoituslähteitä, ei se ole niin vain helppoa.” – Mireta Sivonen, Pohjola Bankin Pietarin edustusto vain 200 miljardiin dollariin, sisältäen sekä keskuspankin kulta- ja valuuttavarannot että turvarahastot. Tilanne olisi siis luultua vakavampi . Venäjä on jo nyt vain pykälän päässä roskalainaluokasta, minkä lisäksi näkymät on – vähemmän yllättäen – luokiteltu negatiivisiksi. Talousasiantuntijoiden mukaan etenkin amerikkalaiset institutionaaliset sijoittajat joutuisivat omien sääntöjensä takia vetämään sijoituksensa Venäjältä, jos se putoaisi roskalainaluokkaan. Riskirahoittajatkin alkaisivat asiantuntijoiden mukaan karttaa Venäjää. Lisäksi Venäjän valtionbondit tippuisivat roskalainaluokkaan, johon suurin osa sijoittajista ei kajoa. Spiraali siis syvenisi entisestään. Aasiakaan ei tarjoa ulospääsyä läntisten lainamarkkinoiden kuivuttua, painottaa pankkisektorin asiantuntija. Ensinnäkin Aasian pääomamarkkinoilla on vähemmän tarjontaa rahasta ja ne ovat epävakaisemmat. Lisäksi kaikki kansainvälisesti toimivat aasialaiset pankit joutunevat käytännössä noudattamaan Yhdysvaltain venäläispankeille asettamia pakotteita. Muuten yhteistyö globaaleja markkinoita hallitsevien amerikkalaispankkien kanssa voi vaarantua, huomauttaa asiantuntija. Kuvaavaa on, että esimerkiksi Kiinasta lainaa on herunut vain miljardi dollaria, joka ei ole tarpeiden kokoluokassa mitään. Asiantuntijat arvioivat muutenkin, ettei Kiinasta tai Aasiasta muutenkaan ole Venäjän talouden pelastajaksi – se edellyttää uudistumista ja yhteistyötä Euroopan kanssa. 2.3 Köyhempänä kotimaista kotona ”Pakotteet pysyvät voimassa niin kauan kuin on tarpeen.” Noilla useasti toistamillaan sanoilla Saksan liittokansleri Angela Merkel pitkälti paaluttaa niin Venäjän talouden kuin venäläistenkin ankeammat ajat. Tavallisten venäläisten arjessa nykyasetelma on merkinnyt etenkin kalliimpaa ruokaa. Vastapakotteilla kiellettiin suurelta osin elintarvikkeiden tuonti EU:sta, mikä on johtanut monin verroin kalliimpaan tuontiin pitkien matkojen takaa muun muassa Etelä-Amerikasta. Kun Venäjän oma maatalous ja elintarviketeollisuus eivät ole mitenkään pystyneet vastaamaan lisääntyneeseen kysyntään, tavallisen venäläisen kukkaro kärsii. Asiantuntijoiden mukaan kaupat ovat jopa ylikompensoineet vastapakotteiden vaikutuksen hinnoissa. Ylipäänsä kaikki valuutalla hankittu kallistuu ruplan devalvoitumisen myötä. Myös esimerkiksi bensiini ja vakuutukset ovat kallistuneet. Ostovoima heikkenee ja reaalipalkat laskivat syyskuussa ensi kertaa tällä vuosikymmenellä. Asiantuntijat viittaavat ennusteisiin jopa pitkälti yli kymmenen prosentin inflaatiosta ensi vuodelle. Tosin kuten useampi suomalaisasiantuntija huomauttaa, voisi puhua myös devalvoinnista, koska ruplan on annettu osin myös tarkoituksella heikentyä kompensoimaan öljyn hinnan laskua. Hyöty valtion ruplakassaa paisuttavasta devalvaatiosta jää silti pieneksi. Hallitus joutuu nimittäin indeksoimaan eläkkeitä ja palkkoja, koska korkea korkotaso ja suuri tuontiriippuvuus lähes kaikilla sektoreilla kiihdyttävät inflaatiota. Useat haastateltavat painottavat, että Putin varmasti panostaa etenkin eläkkeistä huolehtimiseen tyytymättömyyden välttämiseksi. Putin onkin vakuuttanut, että hallituksen puskurirahastot ja keskuspankin varannot 23 MILTTON INSIGHTS – I riittävät sekä yhteiskunnallisten velvollisuuksien että budjettivajeiden ja talouden muidenkin tarpeiden täyttämiseen. Venäläisten yleisen elintason asteittaista niukentumista Putinin on kuitenkin vaikea näköpiirissä olevalla kehityskululla estää, arvioi asiantuntijoiden enemmistö. Suurella osaa kansasta on siis yksinkertaisesti vähemmän rahaa käytettävissään. Erityisesti venäläisten suhteellinen ostovoima on devalvoitumisen myötä vähentynyt ulkomaille matkailtaessa. Monet haastatellut ovat huolissaan venäläismatkailijoista riippuvaisten suomalaisyritysten pärjäämisestä. Venäläiset sekä matkustavat Suomeen aiempaa huomattavasti vähemmän että kuluttavat Suomessa käydessään vähemmän rahaa kuin aiemmin. Kun Suomen saamista matkailutuloista lähes puolet tulee venäläisiltä, on helppo ymmärtää syntyvät vaikeudet. Vähenevä valuutta on suorassa yhteydessä myös kasvaviin kotimaisuusvaatimuksiin läpi koko talouden. Vaikka ulkomaista tuontia ja omistusta rajoittavat päätökset näyttävät Venäjän ulkopuolelta katsoen helposti tuhoisilta ja järjettömiltä, venäläisille itselleen kotimaisen tuotannon tukeminen on isänmaallinen argumentti. Suomalaisvaikuttajat kertovat haastatteluissa venäläisten entistä voimakkaammista vaatimuksista päästä mukaan ulkomaalaisten kanssa rakennettaviin hankkeisiin. Tämä näyttää olevan sekä isänmaallisuuden että valuuttapulan ja siitä seuraavan poliittisen tarkoituksenmukaisuuden konkreettinen ilmenemismuoto. Presidentti Niinistön käyttämän kasakkavertauksen voisi kenties ymmärtää tässäkin merkityksessä: ulkomaisista sijoittajista pyritään vaikeassa tilanteessa hyötymään niin paljon kuin mahdollista. Lähtijöitäkin on. Syitä poislähtöihin on niin lännen pakotteissa kuin Venäjän omissa toimissakin. Asiantuntijat kysyvät perustellusti, kykeneekö Venäjä korvaamaan maasta lähtevät ulkomaiset toimijat. Esimerkki hankalasta tilanteesta on amerikkalaisen öljy- ja kaasujätti Exxonin lähtö Karanmeren koeporauksista. Yhdysvaltain pakotelinjan sanelema lähtö jättää Exxonin venäläisen kumppanin Rosneftin vaille tarvitsemiaan laitteita, asiantuntevaa henkilöstöä – ja kuten edellä kuvattiin, suurten velkojen painamaksi vaille läntistä pääomaa. Kuten Putin painottaa aiemmassa sitaatissa, on tilanteesta toki haittaa amerikkalaisillekin – samaten kuin eurooppalaisille – mutta Venäjä itse on selvästi suurin kärsijä. EU-pakotteet puolestaan pitävät kotona kasvavan määrän matkustuskieltoon asetettuja venäläisiä, etenkin Putinin lähipiiriläisiä, joiden varat on myös jäädytetty. Matkustuskielto on vähintäänkin kiusallinen riesa matkustamiseen tottuneelle eliitille, jonka lapset jo lähes poikkeuksetta opiskelevat lännessä. 2.4 Usko Venäjään rapautunut? ”Venäjä on antanut sellaisen signaalin, että normaalit markkinavoimat eivät uskalla tai halua käydä kauppaa eivätkä tehdä uusia investointeja Venäjälle”. Ulkoministeri Erkki Tuomiojan toteamus on yksi loputtomista kansainvälisistä huolenilmaisuista Venäjän käytöksestä. Uskon Venäjän suotuisaan tulevaisuuteen nähdään kuitenkin rapautuvan myös venäläisten parissa. Useat haastatellut kantavat huolta siitä, että venäläisten parhaimmat voimat lähtevät ulkomaille opiskelemaan ja jäävät sille tielleen. Kyselyjen mukaan 24 MILTTON INSIGHTS – I ” Ei ole kanavaa, jota kautta voi tyytymättömyyttään tuoda julki. Samaan aikaan on työttömyyttä tai talousolot heikkenee, on alettu puhumaan nationalistisin termein, joka on todella vaarallista Venäjällä, koska se ei ole missään mielessä yksinkertainen nationalistinen asia. Tai sellainen patriotismin ja nationalismin väli on vaikea. Siellä on paljon elementtejä, jotka voisi tuoda sellaisen räjähdysvaaran Venäjällä, jolloin päästäänkin sitten jälleen kerran Ukrainan konfliktiin. Täysin kaikesta turvallisuuspoliittisesta kuorrutuksesta riippumatta voidaan hyvin esittää hypoteesi, että kyse on siitä, että Maidanin vallankumouksen ei haluta toistuvan Venäjällä.” –Katri Pynnöniemi, UPI venäläisistä kaksikymmentä prosenttia sanoo, että he haluaisivat lähteä maasta pois. Etenkin nuoret haluavat jättää köyhtyvän ja vauhdilla ikääntyvän maan. Tänä vuonna kotimaansa on jättänyt jo parisataa tuhatta enimmäkseen hyvin koulutettua venäläistä. Veto länteen näkyy voimakkaasti yhtä lailla eliitin halussa saada lapsensa länsimaisiin kouluihin. Eliitin lasten kouluttamista poissa Venäjältä selitetään pitkälti siten, että merkittävä osa eliitistä tiedostaa Venäjän tulevaisuuden vaikeudet, ja tavallaan pelastaa seuraavan sukupolven tukevammalle pohjalle. Laajaa epäluottamusta venäläiseen terveydenhuoltoon pidetään merkittävänä ilmiönä siinä missä epäluottamusta koulutuslaitokseenkin. Venäjää läheltä seuraavat suomalaiset kertovat, miten koko eliitti lähettää perheensä ulkomaille pienempäänkin leikkaukseen, jos vain varaa on. Monelle tämä eliitin tuntema epäluottamus on kaikkein huolestuttavin indikaattori nyky-Venäjästä. Lasten ulkomainen koulutus ei myöskään ole vain korkeimman eliitin vaan koko ylemmän keskiluokan tavoite, jos vain varat riittävät, toteaa moni haastateltu. Useampi asiantuntija kysyykin: Jos venäläiset eivät itse luota omaan maahansa, niin miksi meidän pitäisi? Sama epäluottamus nähdään myös suhteessa omaan rahoitussektoriin – juuri tätä pidetään selityksenä sille, miksi kriisien tullen kymmeniä miljardeja katoaa heti Venäjältä. Vaikka virallinen Venäjä pursuaa isänmaallista henkeä, sen enempää eliitin kuin tavallisten venäläistenkään uskoa Venäjään ei siis pidetä välttämättä järin suurena. Venäjä-tuntijat korostavat silti myös, että venäläiset ovat tottuneita vaikeuksiin. Esimerkiksi eurooppalaisten elintarvikkeiden häviäminen kaupan hyllyiltä ei hetkauta kansaa kuin Venäjän suurkaupungeissa, ja sielläkin rajallisesti. Putinin hallitsema media huolehtii, että kansalaisille välittyvät vain Putinia tukevat näkökulmat. Esimerkiksi asuntolainojen korot on lisäksi pidetty suhteellisesti matalammalla tasolla, mitä asiantuntijat pitävät myöskin Putinin tapana ehkäistä tyytymättömyyden syntymistä. Asuntoja on myös ostettu tiuhaan tahtiin, kun ihmiset ovat halunneet sijoittaa arvoaan menettäviä rahojaan turvallisempaan kiinteään omaisuuteen. Asuntorakentaminen ja asuntotuotteiden kuten maalien kauppa onkin jatkunut Venäjällä yhä yleiseen taloustilanteeseen nähden reippaana, suomalaisrakentajiakin ja vaikkapa Tikkurilaa hyödyttäen. Toisaalta kaventuva lompakko ja epävarmuus saavat Venäjän taloutta seuraavien mukaan ihmiset tinkimään muista isommista investoinneista, joten autokauppa ja autotuotteet käyvät nihkeästi kaupaksi, esimerkiksi Nokian Renkaita rokottaen. Venäläiset siis ymmärrettävästi panostavat epävarmuudessa turvallisuuteen – ja on helppo ymmärtää, etteivät asunnonostajat varmasti suunnittele pikaista maastamuuttoa, vaan toivovat Putinin johdattavan Venäjän turvallisemmille vesille. Suomalaisasiantuntijoiden moninaisia näkemyksiä voisi ehkä kerätä yhteen siten, että pahasti pitkittyvä, talouden vakavasti romahduttava kriisi merkitsisi todellista vaaraa Putinin vallalle ja valtarakenteille, Putinin vahvuudesta huolimatta. Toistaiseksi ei kuitenkaan laajalti nähdä niin merkittäviä akuutteja paineita, että olisi realistista olettaa nopeita muutoksia Kremlissä. ” Siellähän on nyt alkanut rahan maastapako Venäjällä. Meikäläinenkin alkaa olla jo huolestunut, kun viisi vuotta sitten olen tehnyt tällaisen skenaarion, että mihin tämä tilanne menee. Ensin tulee talouskriisi, sitten tulee poliittinen kriisi ja sitten tulee yhteiskuntakriisi, mennään poliisivaltioon ja sen jälkeen koko maa hajoaa. Siis mahdollisesti hajoaa, koska Kiinahan hyötyisi tällaisesta kehityksestä erittäin paljon.” –Kari Liuhto, Turun kauppakorkeakoulu 25 MILTTON INSIGHTS – I MILTTON INSIGHTS – I Putinin katsotaan voivan hyvinkin säilyttää asemansa vielä pitkään. Suurin osa haastatelluista toivookin tilanteen ratkeavan Putinin omalla linjanmuutoksella, joskaan niin länttä kuin Venäjää tyydyttävän kompromissin todennäköisyyttä ei ainakaan nyt arvioida suureksi. Siksi yleisin ennuste on tilanteen jäätyminen suunnilleen nykyiselleen, yleisin pelko taas Venäjän uudet, kenties toistuviksi muuttuvat aggressiot. Paradoksaalista kyllä, juuri voimapolitiikasta rankaisevien pakotteiden aiheuttamat taloudelliset paineet nähdään mahdollisena syynä uusiin aggressioihin asemiaan pönkittääkseen. Jos Putin päätyy uusiin aggressioihin, venäläisten usko Putiniin takuumiehenä vihamielistä maailmaa vastaan saattaa ehkä jopa voimistua. Toisaalta lännen jo nyt pahasti horjunut usko Putinin Venäjään lienee siinä tapauksessa lopullisesti mennyttä. Käytännössä kaikki haastateltavat kannattavat yhteyksien vaalimista Venäjälle joka tapauksessa ainakin johonkin mittaan asti. Tämä ei suinkaan tarkoita, että pakoterintamasta haluttaisiin irtauduttavan, vaan realismia siitä, että Suomen naapuruus suuren Venäjän kanssa ei mihinkään katoa. Nykyhetken ongelmien lisäksi painotetaan Venäjän lähes loputtomia mahdollisuuksia. Niihin useimmilla suomalaisilla asiantuntijoilla ja vaikuttajilla riittää yhä uskoa vaikeuksienkin keskellä. Nykytilanteeseen istuvia, perusteltuja skenaarioita aina Venäjän hajoamiseen asti on esitetty jo muutama vuosi sitten, mutta sellaisten toteutumista ei tietenkään halua kukaan. Venäjän toivotaan sittenkin kääntyvän vielä Euroopan puoleen, eikä toive ole kokonaan vailla perusteita. 26 27 MILTTON INSIGHTS – I 3 Strategiset toimintalinjat, strategiset uhat Haluan toivoa, että pääsemme yli tästä väärinymmärryksen jaksosta. –Venäjän presidentti Vladimir Putin 3.1 Miten pärjätä? Investoinnit, ruplamääräisyys, varovaisuus ja notkeus “Haluan toivoa, että pääsemme yli tästä väärinymmärryksen jaksosta.” Presidentti Putinin optimistinen lausahdus oli tarkoitettu nostattamaan tunnelmaa lokakuisessa investoijaseminaarissa, jolla yritettiin houkutella pääomia Venäjälle. Ainakin Venäjän huono talouskehitys devalvoituvine ruplineen ohjaa juuri investointeihin, koska tuonti muuttuu yhä kalliimmaksi ja kotimaista tuotantoa suositaan. Johtaja Kai Mykkänen Elinkeinoelämän keskusliitosta muotoilee suomalaisille nykytilanteen saneleman toimintaohjeen: ”Yritysstrategioiden kannalta tässä tilanteessa pärjäävät parhaiten ne, joilla on mahdollisimman lokalisoitunutta toimintaa Venäjällä. Eli ne, joilla kustannuspohja on ruplamääräinen, niin kuin Tikkurilalla ja Fazerilla, jotka myyvät pääosan tavarastaan Venäjällä.” Suorat investoinnit ja ruplamääräinen toiminta ovat siis periaatteessa valttia. Tällaisessa lokalisoidussa asetelmassa ruplan heikkeneminen ei vaikuta siten, että tavara pitäisi myydä huomattavasti halvemmalla euroissa, tai että tavara olisi vastaavasti liian kallista ruplissa verrattuna paikalliseen tarjontaan. Jo aiemmin Venäjälle tuotantoon investoineet pärjäävät paremmin kuin ne, jotka ovat puhtaasti viennin varassa. Mykkäsen mukaan myös monet pk-yritykset ajattelevat, että vetäytymisen sijaan täytyy mennä syvemmälle Venäjälle, jotta ”on sekä valuuttakurssi, että paremmin suojassa poliittiselta riskiltä”. Yllättävänkin suuresta investointivalmiudesta kertovat myös idänkauppaa tekevien 24 suuryrityksen East Office sekä Suomalais-Venäläisen kauppakamarin yrittäjäbarometri (kaavio 4, s.30). Haastateltujen elinkeinoelämän verkostovaikuttajien näkökulmasta suomalaiset ovat rohkeampia ja tottuneempia etabloitumaan Venäjälle kuin vaikkapa ruotsalaiset ja tanskalaiset. Nykytilanteessa tästä on hyötyä. Useat haastatellut asiantuntijat näkevät myös Venäjän kansallisen huuman tukevan nimenomaan Venäjällä toimimisen järkevyyttä vientiin verrattuna. Venäläiset pyrkivät suosimaan kotimaista aiempaa enemmän myös yritysten välisessä kaupankäynnissä. Jos yritys on asemoitunut paikalliseksi brändiksi, kansallismielinen asennoituminen heilauttaa liiketoimintaa vähemmän kuin puhdasta vientiä euromääräiseltä alueelta ruplamääräiselle alueelle. Kun esimerkiksi voimakkaasti vientiin tukeutunut Valio kärsii elintarvikkeiden tuontikiellosta, niin vastaavasti Atrian todetaan olevan Moskovan ja Pietarin tehtaiden ansiosta suojatumpi vastapakotteilta. Päinvastoin, kun Venäjällä valmistetun elintarvikkeen hinta nousee pakotteiden takia, niin siitä arvioidaan olevan jopa hyötyä. ” Aika moni meidän 24:sta osakkaasta jatkaa investointiohjelmaansa. He ovat tosin pienentäneet summia ja varmasti lykänneet päätöksiä, mutta he jatkavat investointiohjelmaansa. On luonnollisesti järkevää sopeuttaa investointisuunnitelmat vallitsevaan geopoliittiseen tilanteeseen.” ” –Raimo Valo, East Office Ylenpalttinen riskinotto ei sinällään varmaan ole nyt suotavaa. Sitten täällä on kolikolla toinen puoli; joka nyt uskaltaa riskeerata, niin tilat halpenevat, rakennuskustannukset menevät alas, eli jos uskaltaa tehdä pitkäaikaista, pitkäjänteistä toimintaa, niin nyt olisi hyvä hetki investoida, jos ei usko siihen maailmanlopunskenaarioon. Silloinhan joka tapauksessa kaikki häviävät, eli on ihan sama, mitä tekee. Sitten ei jää kenellekään mitään.” –Marita Koskinen, Prisma Venäjä 29 MILTTON INSIGHTS – I MILTTON INSIGHTS – I ” 4. Suomalaisyritysten investointiaikeet Venäjälle 100 80 60 40 20 % Kevät 2014 Syksy 2014 = Yritys, joka ei aio investoida Venäjälle = Yritys, joka aikoo investoida Venäjälle Lähde: Suomalais-Venäläinen kauppakamari (2014) Haastatellut vaikuttajat korostavat kuitenkin, että yritysten tilanteet vaihtelevat runsaasti. Venäjä on varsin kilpailukyvytön ympäristö tehdasteollisuudelle erityisesti korkean jalostusarvon tehdastuotannossa. Ongelmat osaamisessa ja logistiikassa ovat tyypillisiä tuotannollisia investointeja ehkäiseviä tekijöitä, jotka vaikuttavat esimerkiksi tehdasteollisuuden teknologiafirmojen kuten Wärtsilän tai Valmetin päätöksiin siitä, missä ne voimalaitoksia valmistavat. Siksi investoinnit Venäjälle ovat jääneet vähiin. Silti esimerkiksi juuri voimalaitosten kovan kysynnän kerrotaan jossain määrin kompensoivan investointihyödykkeiden muuten laskevaa menekkiä. Venäläisyritykset ovat yleisen epävarmuuden takia huolissaan siitä, että niiden energiahuolto saattaisi häiriintyä. Kuntatalouden kiemurat ja maksamattomat kaasulaskut saattavat johtaa kaasun tuotannon ja toimitusten häiriintymiseen, kertovat sektoria seuraavat asiantuntijat. Tämän epävarmuuden takia venäläisyritykset hankkivat varavoimaloita. Epävarmuus voi siis luoda joillekin valmistajille myös kasvavaa kysyntää. Energiantuotannon epävarmuudet ovat kuitenkin ennen muuta konkreettinen muistutus Venäjän tilanteen riskeistä. Myös investointituotteiden osalta häilyy asiantuntijoiden silmissä entistä suurempia strategisia kysymysmerkkejä, mikäli kotimaisuusmääräykset alkavat voimakkaasti ehkäistä tuontia. Monien etenkin Venäjä-tutkijoiden muihin huoliin palataan muutenkin seuraavassa kappaleessa. Yleisellä tasolla elinkeinoelämän vaikuttajat joka tapauksessa siis arvioivat, että Venäjällä myytävää tuotantoa kannattaa nykytilanteessa lokalisoida, jos mahdollista. Suorat investoinnit Venäjälle saavat elinkeinoelämän verkostojen lisäksi muutenkin laajaa kannatusta haastatelluilta. 30 ” Jos nyt päättäisi vetäytyä kokonaan Venäjältä, mikä voisi olla ymmärrettävää, niin kyllähän tässä ilmapiirissä venäläisten taholta tulisi olla sellainen reaktio, että nuo ovat amerikkalaisia, he lähtevät pois. Suomalaisilla firmoilla on mahdollisuus liputtaa sitä, että me emme ole hätäisimpiä, emmekä samalla tavalla vastakkainasettelun osapuolia, me uskomme, että voimme jatkossakin tehdä bisnestä Venäjällä ja jatkaa sitä siellä. Sinänsä se on jokaisen yrityksen strategiavalinta, että miten isossa roolissa Venäjä jatkossa on. En missään nimessä halua sellaista väittää, että se olisi ainoa tapa kasvaa Suomesta kansainväliseksi.” –Kai Mykkänen, EK Tietysti yksi tosiasia on varmaan se, että Venäjän markkinat tulevat olemaan naapurimarkkinoita meille pitkälle tulevaisuuteen. Sehän tuo tietysti mukanaan sen, että ne ovat tietty potentiaali pitkällä tähtäimellä ja toisaalta ne ovat tietty riskikin samalla tähtäimellä. Tällaiset dramaattiset muutoksethan siihen tietysti vaikuttavat suuntaan ja toiseen, Venäjä ei ole mikään kovin stabiili markkina. Sen takia ehkä tärkeintä on, että ollaan valveutuneita sen suhteen, että ne muutokset voivat olla sitten aika nopeita ja täytyy säilyttää kyky joustavuuteen.” Parocin menestystä Venäjän eristemarkkinoilla pidetään laajalti esimerkkinä onnistuneesta paikallisesta investointistrategiasta. Asiantuntijat muistuttavat lisäksi, että Venäjällä voi olla kannattavaa valmistaa tavaraa myös muualle kuin Venäjän markkinoille. Esimerkiksi Nokian Renkaat valmistaa Venäjällä valtaosan myös muualla myytävistä renkaistaan ja menestyy, vaikka kriisi on heikentänyt kysyntää Venäjällä ja muiden IVY-maiden markkinoilla. Osa asiantuntijoista pitää perusteena satsauksiin myös arviota, että Venäjä suhtautuu investointeihin nyt hyvin myönteisesti. Porkkanan lisäksi käytössä on kuitenkin keppi. Jotkut asiantuntijat epäilevät, houkuttelevatko ulkomaiselle tuonnille asetetut ja kaavaillut rajoitukset todella venäläisten kaipaamiin investointeihin, mitä pidetään ainakin osin rajoitusten tarkoituksena. Rajoitusten nähdään herättävän epäluottamusta, ja vaikuttavan siten ehkä enemmänkin investointeja torjuvasti. Tilanne on välillä hyvin epäselvä. Investoijien täytyy joka tapauksessa talousasiantuntijoiden mukaan varautua siihen, että sijoitusten takaisinmaksuaika pitenee. Venäjän kasvu tällä vuosikymmenellä arvioidaan kokonaisuudessaan väkisinkin paljon viime vuosikymmentä hitaammaksi ja huonoimmillaan jopa negatiiviseksi. Tästäkin syystä moni Venäjä-tuntija kehottaa Venäjälle tosissaan pyrkiviä yrityksiä järjestämään merkittävän osan kuluistaan ruplamääräisiksi. Ruplan arvaamatonta heittelehtimistä pidetään jatkossakin todennäköisenä. Paradoksaalista on, että vaikka investoinnit juuri nyt olisivat Venäjällä loogisesti vientiä kannattavampia, niiden uskotaan supistuvan rahoituspakotteiden ja sijoittajien epäluottamuksen vuoksi. Investointien vähäisyys puolestaan taas leikkaa vientiä etenkin suomalaisittain. Paradoksi koituu asiantuntijoiden mukaan suomalaisille kalliiksi. Koska Suomen viennistä kaksi kolmasosaa on investointihyödykkeitä kuten koneita ja laitteita, niin investointien hyytyminen Venäjällä merkitsee viennin laskua tänä vuonna –Kari Hietanen, Wärtsilä 15–20 prosenttia. Rahassa tämä merkitsee jo lähes miljardia, harmitellaan elinkeinoelämässä. Rahoituspakotteiden jatkumisella on Suomen vientinäkymille keskeinen merkitys. Jos pakotteet ovat voimassa pitkälle ensi vuotta, jäävät investoinEn missään nimessä sitä tarkoita, nit Venäjällä silloinkin vähäisiksi ja Suomen invesetteikö Venäjälle kannata lähteä tointihyödykkeiden vienti vähenee. Silloin puhutaan bisnestä tekemään, takaisinmaksuaika asiantuntijalaskelmien mukaan jo 2 miljardin menetyksestä, joka on prosentin verran Suomen BKT:stä. vain pitenee huomattavasti. FirmaresursKansallisten vientilukemien osalta on pakoteoloissa seista on vain kiinni, paljonko rahaa on siis parhaimmillaankin kyse pudotuksen minimoimikäytettävissä. Maksuaika on siis pidempi sesta, kasvusta on turha haaveilla. ja mikäli firmalla on rahaa ja halutaan Paikallista kasvua Venäjällä nähdään sen siottaa pitkäaikainen positio Venäjälle, ei jaan mahdolliseksi hankkia nykyoloissa esimerkiksi liiketilahankinnoilla. Siinä missä hinnat muuten se silloin varmasti mikään ongelma ole nousevat, kiinteistöhinnat ovat tulleet alas ainakin siellä operoida.” 10–15 prosenttia. Keskusta-alueilla primevuokrat ovat –Juha Väätänen, Lappeenrannan teknillinen pudonneet jopa 30 prosenttia, kertoo Venäjän kiinyliopisto teistömaailmaakin seuraava asiantuntija. Yleisestä synkkyydestä huolimatta kriisin nähdään siis luovan tällaisiakin mahdollisuuksia ainakin tarkasteltavaksi. ” 31 MILTTON INSIGHTS – I Tästä näkökulmasta useat haastatellut korostavat ketterää sopeutumista muuttuviin olosuhteisiin, mikä on helpompaa pienemmille kuin suuremmille toimijoille. Suurempienkin yritysten tulee tosin epävarmoissa oloissa varautua joustavaan toimintaan. Mitä vähemmän on sidottu talouden putoamisen yleisiin vaikutuksiin ja mitä enemmän on mahdollista löytää kannattavia täsmäkohteita toiminnalleen, sen paremmin voi menestyä. On selvää, että kaikille suomalaisyrityksille ei niche-menestystä ole tarjolla. Yksi tilaisuuksia luova mekanismi on asiantuntijoiden mukaan vetäytyvän venäläisen pääoman jättämä tyhjiö. Tässä nähdään esimerkiksi suomalaisille matkatoimistoille kenties merkittäväkin potentiaali – kymmeniä tuhansia matkoja – koska venäläistoimistoilta jää rahoitusvaikeuksien takia suuria matkapaketteja ostamatta. Haittana suomalaistoimistoilla on tosin venäjänkielisten nettisivujen puute, ja ennen muuta supistuva kysyntä venäläisten leikatessa matkailuaan joka tapauksessa. Suuressa mittakaavassa tilanne nähdään jopa Venäjän markkinoiden uusjakona – ne jotka petaavat asemansa oikein nyt, hyötyvät pitkässä juoksussa. Venäjän-tuntijat painottavat laajasti lojaalisuuden ja vaikeiden aikojen sietämisen arvostusta Venäjällä: ne joiden katsotaan uskoneen tiukassakin paikassa yhteistyöhön tulevat tästä katsannosta todennäköisesti menestymään pidemmän päälle paremmin. Ketkä täyttävät pois lähtevien tai osin vetäytyvien paikan ja miten markkinat muovautuvat, sitä ei kukaan vielä tiedä. Monet uskovat satsaajien olevan vahvemmilla kuin varovaisten, vaikka eivät suinkaan kaikki. Toisaalta jako satsaajiin tai varovaisiin on tietysti liian yksinkertainen, kukapa tietoisesti haluaisi joko olla aivan varomaton tai jättää loistomahdollisuuden ehdottomasti käyttämättä – todellisuus on tapauskohtaista. Yksi suomalaisvaikuttaja mainitsee konkreettisena esimerkkinä, ettei makkarataloihin kannata nyt investoida, vaikka fasiliteetit kuinka järjestyisivät halvalla – raaka-aineiden hinnat kun ovat pilvissä. 3.2 Strategiset Venäjä-riskit ja niiden hallinta ”Riippuvaisuus vain yhdestä kaasulähteestä on iso ongelma jo, ja riippuvuus Venäjästä tuplaongelma.” Viron pääministeri Taavi Rõivas pelkisti monen Euroopan maan ajatukset, kun Suomi ja Viro kertoivat marraskuussa päässeensä sopuun molempiin maihin rakennettavista LNG-terminaaleista ja putkesta maiden välille. Nesteytetty kaasu on nopeasti yleistyvä tapa helpottaa kaasunsaantia muualta kuin Venäjältä, lukuisten muiden hyödyllisten ominaisuuksiensa lisäksi. Kaasuriippuvuudesta Venäjään halutaan siis laajalti eroon, jotta Venäjä ei pystyisi halutessaan uhkaamaan kaasun katkeamisella kokonaan. LNG on siis tavallaan myös strategisen mittakaavan riskinhallintaa. EU-maissa pyritään vähentämään kaasuriippuvuutta Venäjästä myös monin muin tavoin. Venäjän energiapolitiikan asiantuntija ei kuitenkaan näe tärkeimmäksi päästä riippuvuudesta eroon, vaan puoltaa ajatusta luoda EU:lle yhteinen ostomekanismi, kaasukartelli. Näin venäläiset menettäisivät mahdollisuuksia hajottaa EU:ta vaihtelevilla kansallisilla kaasusopimuksilla. Koska Venäjä on vielä riippuvaisempi Euroopalta saa- 32 MILTTON INSIGHTS – I ” Lähtökohtaisesti markkina on meidän bisneksessämme kohtuullisen iso tai oikeastaan Euroopan isoin, ja kasvunäkymät ovat olleen hyvät. Siitä näkökulmasta tämä ei ole meidän investointipäätöksiä ja kasvusuunnitelmia sinänsä muuttanut. Tietysti on jouduttu arvioimaan sitä, mikä on oikea hetki lähteä liikenteeseen. Siinä on kahdenlaista ajatusmaailmaa; odotetaan ja katsotaan, miten tämä tilanne rauhoittuu ja miten tämä niin sanottu uusi normaali tasoittuu, ja mikä se tilanne on – tai sitten lähdetään isommalla riskillä liikenteeseen ja uskotaan siihen, että siellä ensimmäisenä olevat ovat paremmissa asemissa kuin ne, jotka odottavat vähän pidempään.” –Kari Lehtinen, Paroc ” Jos oikein räväkästi sanotaan, niin voisi sanoa, että tulee markkinoiden uusjako. Sieltä on lähdössä pois amerikkalaiset, osin englantilaisetkin ja muitakin. Tämä markkina tulee niiden jäljellejääneiden jaettavaksi. Eli siinä tapauksessa pitää olla paikan päällä, pitää olla suhteet kunnossa ja olla seurannut sitä tilannetta, että mahdollisimman nopeasti pääsee iskemään niihin mahdollisuuksiin ja hyödyntämään sitä mitä sieltä tulee uusjakoon. Sanoisin, että se on ihan markkinoiden uusjakoa sitten.” –Mirja Tiri, SVKK mistaan energiatuloista kuin Eurooppa venäläisestä kaasusta, Venäjä olisi joidenkin arvioiden mukaan tällaiseen ratkaisuun painostettavissa lujalla poliittisella tahdolla. Poliittisen tahdon löytyminen on kuitenkin kyseenalaista. Lisäksi kaasuyhtiöt kuten Suomessa Gasum, luonnollisesti tavoittelevat mahdollisimman edullisia sopimuksia. Kun yksi hintaa määrittävä elementti on etäisyys, suomalaisen toimijan on vaikea nähdä järkeä ”keskiarvohinnassa”, jossa pienemmän etäisyyden päästä kaasunsa saava ostaja kuten Gasum joutuisi maksamaan paljon pidempiin etäisyyksiin suhteutettua hintaa. Näkökulmat ovat molemmat relevantteja, mutta niiden ero kuvastaa sitä sisäänrakennettua vaikeutta, joka keskitettyyn eurooppalaiseen kaasunostoon sisältyisi. EU:ssa joka tapauksessa asiasta keskustellaan, viimeksi marraskuussa, mutta kaasuriippuvuuden nopea helpottuminen on asiantuntijoiden mielestä mahdollista enemmän LNG:n kuin EU:n energiayhteistyön kautta. Kaasun ohessa haastatellut nostavat mittaviin ulkomaisiin omistuksiin puuttumisen Venäjän mahdolliseksi suuren kokoluokan kiristysruuviksi. Suurimmat suomalaisinvestoinnit Venäjälle tehnyt Fortum on pahimmissa asiantuntijaskenaarioissa vastatoimien kohteena venäläisen valuuttakontrollin kautta. Tämä tarkoittaisi käytännössä sitä, että voittojen tulouttaminen Suomeen ei onnistuisikaan. Olennaista on heti aluksi huomauttaa, että sen enempää Fortumilla kuin muillakaan suomalaistoimijoilla Venäjällä ei kerrota olleen vaikeuksia voittojensa tulouttamisessa takaisin Suomeen kriisinkään aikana. Silti etenkin monet tutkijat kysyvät: kuka on turvassa? Venäläismiljardööri Vladimir Jevtushenkon määrääminen kotiarestiin syyskuussa on nostanut monen asiantuntijan mieleen vuosikausiksi vankilaan tuomitun ja omaisuutensa menettäneen Mihail Hodorkovskin tapauksen. Monet asiantuntijat ja vaikuttajat pohtivat, voiko Putinin lupauksiin taloudellisten oikeuksien ja vapauksien kunnioittamisesta luottaa. Useat asiantuntijat pitävät Venäjää niin korruptoituneena toimintaympäristönä, että yritysten on senkin tähden tehtävä strateginen valinta toimiako siellä ylipäänsä lainkaan vai ei. Toisaalta kaikki haastatellut elinkeinoelämän vaikuttajat sanoutuvat tiukasti irti korruptiosta, jonka olemassaolo tunnustetaan, mutta johon voi ja pitää olla lähtemättä mukaan. Tutkijoiden parissa epäillään silti, että Jevtushenkon tapaan pitkäänkin Venäjällä toimineet yrittäjät ja yritykset, myös ulkomaiset ja yhtä lailla suomalaiset, voivat joutua milloin tahansa vaikeuksiin vaikkapa poliittisista tarkoituksenmukaisuussyistä. Venäjän politiikka onkin joka suhteessa herkkä aihe, josta suomalaiset elinkeinoelämän toimijat pysyttäytyvät mieluiten mahdollisimman kaukana. Osin tästä syystä myös Venäjään kohdistuvista liiketoimintanäkymistä ei välttämättä mielellään pidetä suurta meteliä. Asiantuntijat pitävät mahdollisena suomalaisten joutumista hankaluuksiin myös siksi, että kansainväliset kilpailijat pystyvät riskialttiissa ympäristössä tarjoamaan venäläisille enemmän. Käytännössä tämä voisi myös tarkoittaa lahjuksia kauppojen varmistamiseksi tai suomalaiskilpailijan järjestämistä pulaan. Toisaalta suomalaiset ovat kokeneita toimijoita Venäjällä ja ovat kyenneet hyvin toistaiseksi välttämään vaikeuksia, vaikka kukaan ei nykytilanteessa voikaan varmuudella väittää, ettei sellaisia voisi tulla. ” Keskeistä olisi se, että kaasun osto Venäjältä toteutettaisiin kollektiivisesti, eli rakennettaisiin tavallaan ostajan kartelli. Tätähän on tämän Ukrainan kriisin kestäessä ehdotettu. Se voisi olla keino, jolla näitä sisäpoliittisia riskejä, joista tulee ulkopoliittisia riskejä EU:lle, voitaisiin vähentää. Tai vähintäänkin tulisi saada kaasusopimukset avoimiksi, jotta niiden käyttö poliittisena välineenä olisi vaikeaa. Jos katsotaan sitä puhetta, joka puolella Euroopassa puhutaan diversifioida pois Venäläisestä energiasta. Tämähän ei ole todellakaan hyvä asia, jos ajatellaan kaasun merkitystä EU:lle energiapoliittisesti ja ympäristöpoliittisesti, niin kaasu on keskeinen energian lähde, jolla pystymme EU:n mittakaavassa toteuttamaan tämän ”Energiewenden”, niin kuin Saksa on sen jo aloittanut.” –Veli-Pekka Tynkkynen, Aleksanteri-instituutti ” En oikein tiedä pitäisikö suomalaisena olla kauhean onnellinen tästä keskustelusta, että meille tulee Eurooppaan ideologinen ajatus siitä, että eurooppalaisella teollisuudella kaikkien energia maksaa saman verran. Miten käy suomalaiselle kilpailukyvylle, jos energia on saman hintaista, kun me joudutaan maksamaan siirtoyhteyden lisäys ja sitten rahtaamaan ne tuotteet täältä vielä merten yli.” –Johanna Lamminen, Gasum 33 MILTTON INSIGHTS – I Neljä miljardia euroa Venäjälle sijoittaneessa Fortumissa vakaviin vaikeuksiin joutumiseen ei uskota. Ensinnäkin ulkomaisen omistuksen kansallistaminen johtaisi investointien loppumiseen pysyvästi. Fortum pitää riskejään tavallistakin pienempinä muun muassa siksi, että öljyn- ja kaasuntuotanto Siperiassa edellyttää Fortumin tuottamaa sähköä. Riskianalyysit eivät osoita mitään hälyttävää. Koska Siperiassa on lisäksi erittäin kylmä ja Fortumin sähköä tarvitaan lämmitykseen, tuotantoon tuskin halutaan mitään häiriöitä. Suurenkaan voittojen kotiutuksessa ei ole ollut mitään ongelmia. Useimmat asiantuntijat näkevät, että Fortumin kaltaisiin toimijoihin kajoaminen tapahtuisi todennäköisesti vain niin äärimmäisissä olosuhteissa, että jopa kajoaminen itsessään olisi silloin jo sivuseikka. Samantyyppinen ajattelu vallitsee myös Fennovoiman osalta. Fennovoimassakin myönnetään, että Kremlin valtapiiriin kuuluva Rosatom pystyisi laitetoimittajana esimerkiksi halutessaan viivyttämään ydinvoimalan valmistumista. Fennovoimassa ei kuitenkaan keksitä, miksi Rosatom riskeeraisi kansainvälisen käyntikorttinsa maailman ydinvoimamarkkinoille. Kaupat muualla tyrehtyisivät vaikeuksiin Suomessa. Fortumin tai Fennovoiman politiikkalähtöisen ahdistelun tai Venäjän kaasuhanojen sulkemisen epätodennäköisyys normaalioloissa johtaa toiseen kysymykseen: entä poikkeusoloissa? Eivät vain tutkijat vaan monet elinkeinoelämän edustajatkin pelkäävät, että voimankäytöstä voi tulla Venäjän politiikassa tapa. Silloin sekin ennustettavuus, jota Venäjällä sekä Venäjän ja lännen välisissä vielä nähdään olevan jäljellä, olisi nopeasti mennyttä. Helppoa kaupankäynti ei ole poliittisesti nytkään, mutta Venäjän mahdolliset uudet aggressiot voisivat synnyttää vaarallisen arvaamattoman ja oletettavasti kaupalle täysin kielteisen tapahtumaketjun. Tätäkään erittäin epätoivottavaa vaihtoehtoa ei voi valitettavasti sivuuttaa. Jotkut tutkijat kiinnittävät huomiota myös siihen, että venäläisissä ulostuloissa usein alleviivataan Venäjän ydinasemahtia. Venäjän nähdään näin luovan länteen pelon ilmapiiriä vastatoimia ehkäisemään. Asiantuntijoilla on hyvin tiedossa Venäjän aktiivisesti käyttämä kyber-kapasiteetti. Uhkakuvien osalta sillä on paitsi sotilaallista ja poliittista myös potentiaalisesti merkittävää taloudellista vaikutusta. Asiantuntijat korostavat, että sotilaallisen ja yhteiskunnallisen infrastruktuurin suojaamisen lisäksi tulisi ottaa huomioon myös venäläisten aktiivinen mielenkiinto taloudellisesti arvokkaaseen tietoon. Myös yritysten pitää siis varautua venäläiseen tiedusteluun, jolla saatetaan kerätä informaatiota monenlaisiin tarkoituksiin. Osa tutkijoista katsoo hyväksyttävän politiikan rajan ylittyneen Venäjällä jo nyt niin selkeästi, että nykyjärjestelmää ylläpitävästä kaupasta Venäjän kanssa tulisi pidättäytyä. Tämä on tärkeä poliittinen argumentti, mutta juuri sellaisena kuuluu elinkeinoelämän näkökulmasta poliittisten päättäjien ratkaistavaksi. Samaten politiikan sfääriin kuuluu kysymys turvallisuuspoliittisista ratkaisuista. Elinkeinoelämän piirissä silti nousee ajattelua, jonka mukaan tukevampi turvallisuuspoliittinen selkänoja voisi olla pitkällä aikavälillä taloudellisestikin parempaa turvaa tuova ratkaisu. Yritysten tasolla yleisenä strategisena ohjenuorana pidetään yksinkertaisesti sitä, ettei kaikkia munia laiteta samaan koriin, Venäjälle ei kannata 34 MILTTON INSIGHTS – I ” The key thing to understand is that Russia is a country with very weak institutions and very strong corruption. So if you are comfortable to operate in a corrupted environment, you can be making good profits for your business for a while but you will never be safe.” –Arkady Moshes, UPI ” Mikäli Rosatom ja heidän tytäryhtiönsä Rosatom Overseas, joka vastaa kansainvälisistä projekteista, niin sanotusti sössivät tällaisen voimalaitoshankkeen, joka on ulkomailla ja varsinkin länsimaassa, niin kyllä sillä varmasti on vaikutusta tuleviin kauppoihin. Jos siellä on sellainen esimerkki, että ”Suomessa teimme tällä tavalla, mutta ostakaa meiltä reaktori”, niin eihän mikään järkevä yhtiö sellaisiin kauppoihin lähde.” ” Nämä on ihan konkreettisia uhkakuvia tällä hetkellä, mistä mielestäni erittäin hyvä osoitus on parhaillaan FBI:n tekemät tutkimukset Yhdysvalloissa siitä, että onko Venäjä sellaisten mittavien kyberhyökkäysten takana Wall Streetille Yhdysvaltojen finanssielämää vastaan. Ja he näkevät, että jos on, niin se on ollut Venäjän tietoinen vastaus lännen asettamiin pakotteisiin. Eli kyllä tämä kyberulottuvuuden käyttö tänä päivänä on keskeinen osa ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa.” –Jarno Limnéll, Aalto-yliopisto sijoittaa ainakaan suhteellista kantokykyä enempää. Kaikkea ei Venäjälle kannata kenenkään asiantuntijan mielestä satsata. Globaalisti toimivat yritykset ovat jo lähtökohtaisesti suojatummassa asemassa. Esimerkiksi suomalaiset suuret tehdasteollisuusbrändit voivat korvata Venäjän-myyntiään Pohjois-Amerikassa tai Afrikassa, jotka ovat vahvasti kasvavia alueita. Elinkeinoelämän asiantuntijoiden mukaan tehdasteollisuus voi kompensoida Venäjän notkahdusta jo parissa vuodessa merkittävästi. Varsinkin, jos länsi lähtee toipumaan Yhdysvaltain johdolla ja Aasia kasvaa. Elinkeinoelämän haastatteluissa nousee esiin myös se, että Venäjälle (ja muuallekin) tehtyjen investointien myötä syntyy joskus harhaanjohtava kuva puutteellisesta riskianalyysistä. Yrityksissä tehdään jatkuvasti päätöksiä luopua suunnitelmista tai laittaa ne jäihin, myös Venäjää koskien. Tekemättömät investoinnit eivät kuitenkaan näy julkisuuteen. Julkinen tarkastelu investoinneista sokeutuu siksi helposti korostamaan tehtyjä investointeja ja sitä kautta rohkeutta, koska liike-elämän varovaisuus ja riskianalyysistä johtuva investoinneista pidättyminen eivät julkisuuteen päädy. Kaikessa hiljaisuudessa on Venäjän sotapolitiikan vuoksi jäänyt taka-alalle myös yksi Suomelle lupaava liiketoimintamalli Venäjän suuntaan. Asiantuntijat ja vaikuttajat pitävät Suomelle yhtenä potentiaalisena mallina gateway-roolia Venäjälle – Suomi voisi olla turvallinen ja laadun takaava tuotantoalue Suomea paljon laajemmille markkinoille, myös Venäjälle. Suomeen siis investoitaisiin ulkomailta Venäjän-vientiä varten. Valtteina olisivat korkea teollinen osaaminen, luotettavuus ja maantieteellinen sijainti. Lupaavia jo suunniteltuja suuria hankkeita on kuitenkin laitettu jäihin kansainvälisen politiikan kuumennuttua, Suomen tappioksi. Yksi kokemusperäinen näkökulma on vielä se, että Venäjällä riskien varmistaminen ei ole hyvissäkään oloissa ollut mahdollista. Yritykset sisällyttää liiketoimintaan varmistukset kaikkia riskitekijöitä varten tulisivat aivan liian kalliiksi. Tämän logiikan mukaan Venäjän bisneksessä on päädyttävä analyysin myötä joko uskaltamaan ja yrittämään tai luopumaan koko hankkeesta, varmistelu ei hyödytä. Myönteisistä investointiasenteistakin huolimatta varovaisuus on elinkeinoelämän vaikuttajilla kunniassa. Vaikka suosituksena yleisesti ottaen onkin, että ainakin saavutetuista asemista pidettäisiin kiinni ja vaalittaisiin suhteita tulevaisuutta varten, uusien kokemattomien yrittäjien tuloa nykyoloissa Venäjän markkinoille ei pidetä kovin viisaana. Kokemus on osoittanut, että kansainvälisen kaupan osaaminen esimerkiksi sopimusten turvalausekkeiden muodossa ja ylipäänsä käytännön osaaminen Venäjällä ovat olleet monilta etenkin pienilta yrittäjiltä hukassa jo aiemmin – saati nyt. –Tuomo Huttunen, Fennovoima 35 MILTTON INSIGHTS – I 4 Strategiset painopistealueet – neljä esimerkkiä Venäjän mahdollisuuksista Pelaamme kahta korttia. –Pääministeri Alexander Stubb 4.1 Strategiset kehitysohjelmat – valtio vientiveturiksi? ”Pelaamme kahta korttia.” Pääministeri Alexander Stubbin mukaan paras toimintatapa Suomelle uusissa kylmän sodan kaltaisissa oloissa on kahtalainen: Suomen tulee pysyä EU:n yhteisrintamassa ja pitää osaltaan huoli siitä, että Euroopan ääni on yhtenäinen. ”Ei ole mitään järkeä ajaa Suomea uudelleen sille harmaalle vyöhykkeelle, missä olimme edellisen kylmän sodan aikana.” Samaan aikaan on pääministerin mukaan kuitenkin vaalittava hyviä kahdenvälisiä suhteita Venäjään poliittisella tasolla ja erityisesti virkamiestasolla. Suurimmat näköalat Venäjällä liittyvät suoraan maan valtaviin uudistustarpeisiin. Tässä raportissa tarkastellaan erityisesti kolmen avainsektorin strategisia mahdollisuuksia: Venäjän antiikkisen ja kilpailemattoman lämmöntuotannon uudistamiseen kaavailtua suurta lämpöreformia; nykyisiä öljy- ja kaasuvaroja korvaamaan tarvittavaa arktista toimintakenttää; sekä Venäjälle modernin teollisuuden ja yhteiskunnan luomiseen tähtäävää digitalisoitumista. Jokaisella sektorilla puhutaan suomalaisittain jopa miljardien eurojen potentiaalista lähivuosina. Neljäskin ainakin kokoluokaltaan strateginen sektori on mukana, jotta ihminen ei unohtuisi – venäläiset kuluttajat monenlaisine tarpeineen. Koska sektorit ovat niin valtavia ja näköalat suuria on itsestään selvää, että niillä on Venäjälle suuri kansallinen strateginen merkitys. Siksi haastatellut tiedostavat myös Suomen valtion rooliin kaupan edistäjänä liittyvät mahdollisuudet ja haasteet. Näitä käsitellään tässä ennen siirtymistä itse avainsektorien tarkasteluun. Useat suomalaisvaikuttajat näkevät, että kansallista otetta tarvitaan, jotta päästäisiin laajassa mitassa osalliseksi Venäjän suurista strategisista kehitysohjelmista. Poliittisesti herkkä ja vaikea tilanne ehkäisee vaikuttajien mukaan nyt enemmät toimet. On selvää, että osana EU:n pakoterintamaa Suomen valtiovallan eturivi ei voi juuri nyt esimerkiksi lähteä viennille veturiksi. Ilman Ukrainan kriisiä, keskeisiä hankkeita olisi luultavasti kuitenkin päästy edistämään parhaimmillaan presidenttitason voimin. Tämä kriisiä edeltävä valmius kertoo suuresta potentiaalista, presidentti antaa arvovaltansa vain tärkeimmille projekteille. Liike-elämän parissa kaikki eivät suinkaan syty ajatukselle, että valtiolla olisi näkyvä rooli esimerkiksi saman sektorin useiden yritysten hank- ” Karjalan metsissä on valtava potentiaali, ja sen hyödyntäminen kasvavan biotalouden puuraaka-aineen kysynnän täyttämiseksi Suomessa eli tuontipuuna on yksi elementti täydentämään nimenomaan omaa metsän kasvua ja sieltä saatavaa. Mutta on myös toinen puoli, että suomalainen teollisuus, metsäteollisuus, energiateollisuus voisi paljon laajamittaisemmin olla auttamassa ja toimimassa Luoteisvenäjällä. Mielestäni tämä on sellainen pidemmän aikavälin näkökulma. Haluan nähdä että Ukrainan kriisistä johtuva tilanne jossain vaiheessa rauhoittuu, ja sitten päästään tekemään tämän tyyppisiä asioita.” –Petteri Orpo, Maa- ja metsätalousministeri 37 MILTTON INSIGHTS – I ” Nyt kun tulee vaalit ja hallitusohjelman neuvottelua – ja ihan riippumatta siitä kuka siellä on – luulisin, että aika paljon kannatusta saa kuvio siitä, miten tämä valtioapparaatti kokoaa hajanaista viennin edistämistä ja luo siihen vähän strategisemman ja viestinnällisemmän otteen. Se kiinnostaa meitä erittäin paljon.” –Esa Suominen, Valtiovarainministeriö ” Jonkun pitää ottaa se suuri johtotähti käteensä, että nyt tässä tehdään uutta kansallista strategista kasvua, luovaa työtä aloilla, jotka ovat naapurille tärkeitä. Vaikka Venäjällä on joskus vaikeuksia, niin ne tarpeet eivät siellä mihinkään poistu, päinvastoin ne korostuvat näinä vaikeina aikoina.” –Kauko Jämsen, Pietarin Turku-keskus 38 MILTTON INSIGHTS – I keita kootusti tukien, antaen niille siten kansallisen ja valtiovallan leiman. Monet suomalaisvaikuttajat kuitenkin alleviivaavat, että valtaosassa maailman maita kapitalismi yhdistyy voimakkaaseen valtiorooliin, Venäjä on tästä Kiinan tavoin ilmeinen esimerkki. Venäjällä toimittaessa on siksi useimpien vaikuttajien mukaan selvää, että Suomenkin valtion roolilla on suuri merkitys. Valtiokapitalismin kanssa tulee toimia samassa hengessä, linjaa moni vaikuttaja. ”Valtiokonsortio” on yritysten tukena ja vauhdittajana tästä näkökulmasta myönteinen realistinen voima, eikä historian reliikki. Valtion vaikutusmahdollisuudet on tärkeä ymmärtää varsinkin silmällä pitäen sitä yleisesti toivottua kehityskulkua, että tilanne Ukrainassa ja kansainvälisessä politiikassa alkaisi rauhoittua. Venäjän uudistustarpeet eivät asiantuntijoiden yksituumaisen arvion mukaan häviä mihinkään. On syytä toivoa, että uudistustarpeet yhdistettynä pakotteiden kielteisiin talousvaikutuksiin Venäjällä edes vähitellen ohjaisivat Venäjän linjaa rakentavampaan suuntaan. Turvallisuuspoliittiset merkit Suomenkaan suunnalla eivät ole nyt lupaavia. Yksi haastateltujen toistuvia huomautuksia on kuitenkin se, että katse on suunnattava tätä päivää pidemmälle – Venäjä ei naapurista katoa. Myönteiset näkymät voivat olla säästöliekillä, mutta eivät häviä. Pidemmän aikavälin perspektiiviin liittyy olennaisesti suhteiden ylläpito ja muu normaalin kanssakäymisen vaaliminen. Tätä painottavat lähes kaikki haastatellut. Nykytilanteeseen verrattuna nähdään myös paljon kehitettävää. Valtiovallankin vaikuttajien taholla nähdään myönteisiksi esimerkiksi näkymät, joissa valtio ja yritykset sekä erikseen että enenevässä määrin yhdessä kantavat kortensa kekoon. Potentiaalia kasvavalle kanssakäymiselle luodaan jo investoinneilla selkeästi nykyistä suurempiin rajanylityskapasiteetteihin. Etenkin Luoteis-Venäjältä olisi vaikuttaja-arvioiden mukaan hyödyllistä saada huomattavasti nykyistä enemmän nuoria opiskelemaan Suomeen ja harjoittelemaan oppisopimuksin suomalaisyrityksiin. Näin syntyvät tiiviit kontaktit voisivat kantaa tulevaisuudessa kaunista hedelmää, kun modernin talouden ja teollisuuden Venäjällä toivottavasti kehittyessä tulevat venäläisyrittäjät ja johtajat hakevat bisneskumppaneita suhdeverkostojensa kautta. Moni elinkeinoelämän vaikuttaja näkee henkilösuhteiden roolin tärkeänä suomalaisyritysten tulevaisuudelle. Myönteisempi tulevaisuus edellyttää pitkäjänteistä pohjustamista. Tämä pätee myös venäläisiin ihmisiin – on tärkeää, että Suomesta on positiivinen kuva. Ennen siirtymistä neljään esimerkkisektoriin tulee lopuksi painottaa, että valittujen sektorien lisäksi muitakin kiinnostavia mahdollisuuksia on noussut raportin edetessä esiin runsaasti. Esimerkiksi maa- ja metsätalousministeri Petteri Orpo näkee huomattavaa potentiaalia biotaloudessa Luoteis-Venäjällä. Suomalainen osaaminen ja kapasiteetti pelleteistä biopolttoaineisiin ansaitsisi kokonaan oman esityksensä. Yhtä lailla on noussut esiin laajoja kiintoisia näköaloja liittyen vaikkapa Venäjän ontuvaan terveyssektoriin – esimerkiksi biolääketieteen, matkailun ja niiden suomalaisen potentiaalin tiimoilta – ja monesta muusta huomionarvoisesta talouden visiosta vähittäiskaupasta suurkaupunkien jätteisiin. Joidenkin asiantuntijoiden mukaan kannattaisi tutkia lähemmin myös venäläis-kiinalaisten suurprojektien suomalaisittain tarjoamia tilaisuuksia. Tälle nähdään tietenkin edellytyksenä kansainvälisten suh- danteiden lientyminen ja siihen perustuvat yhteiset EU-linjaukset. Mikäli myönteisempi kansainvälinen kehitys tällaiset hankkeet suomalaisittainkin mahdollistaisi, Suomen valtion rooli olisi niissä asiantuntijoiden mukaan keskiössä. Tätä kirjoitettaessa Venäjä näyttää tosin lähinnä vastakkainasettelua kiihdyttävän. Kolme ensimmäistä esimerkkisektoria on valittu raporttiin tästä runsauden kirjosta sillä perusteella, että niihin sisältyy keskeinen osa suomalaisia avaintoimialoja liittyen Venäjän talousrakenteiden väistämättömiin muutostarpeisiin. Toisaalta valitut sektorit juuri sitä kautta ilmentävät myös niitä valtavia ongelmia, joita muutosten toteuttamiseen liittyy. Jos Venäjällä ongelmat sisältävät mahdollisuuksia, niin mahdollisuudet vähintään yhtä varmasti sisältävät ongelmia. Mitalin molemmat puolet ovatkin tarkastelussa yhtä lailla mukana. Neljäs sektori on mukana siksi, että aivan lähellämme tulee aina olemaan valtava määrä venäläisiä, jotka voivat ostaa suomalaista, matkustaa Suomeen, mitä moninaisimmin tavoin olla Suomen kanssa taloudellisesti tekemisissä. Politiikan ja talouden ohjelmista ja käänteistä riippumatta venäläiset naapurissamme ovat mahdollisuuksien kirjo, jota suomalaisilla ei ole varaa unohtaa. 4.2 Lämpöreformi – energiatehokkuuden valtava potentiaali ”Jos Venäjä olisi yhtä tehokas energiankäytössään kuin OECD-maat keskimäärin, Venäjä säästäisi vuodessa saman verran energiaa kuin Britannia kuluttaa.” Britannian energiaministerin Michael Fallonin vertaus paaluttaa hyvin Venäjän itsekin tunnustaman tarpeen tehostaa radikaalisti energiankäyttöään. Lämmityksen osalta tämä on erityisen ilmeistä. Nykyään Venäjällä on kytkimessä vain kaksi asentoa: päällä ja pois. Kaukolämpöjärjestelmä on suomalaisesta näkökulmasta antiikkinen. Kun lämmitystä ei voi säädellä, tuhlataan energiaa joko viilentämällä tiloja erillisillä laitteilla tai päästetään ylimääräinen lämpö suoraan ikkunoista karkuun. Suomalaisilla yrityksillä olisi tarjota koko osaamisketju tehottoman järjestelmän uusimiseen – kyseessä on asiantuntija-arvioiden mukaan miljardien potentiaali. Venäjän hallitus hyväksyi lokakuussa lämpöreformin vuosikausien valmistelun ja odottelun jälkeen. Päätös asettuu oikeaan kokoluokkaan East Officen toimitusjohtajan Raimo Valon arvion kautta: kyseessä on vuoden ehdottomasti paras positiivinen muutos. Suomalaiset suuryritykset ovat jo vuosia valmistautuneet kaikessa hiljaisuudessa reformin liikkeellelähtöön. Lokakuinen päätös merkitsee sitä, että asiat voivat alkaa edetä. Isoin potentiaali suomalaisia odottaa Pietarin alueella. Konkreettisesti hallituksen päätös tarkoittaa asiantuntijoiden mukaan sitä, että lainsäädännössä lähtee etenemään lämmön ”tiekartta”, jossa tuottajalle tulee kannustin tehostaa tuotantoa. Hinnoittelu muuttuu siten, että tuottaja hyötyy alemmista kustannuksista, toisin kuin tähän asti täysin säännellyssä järjestelmässä. Jos reformi lähtee suunnitellusti toteutumaan ja lämpömarkkinat vapautuvat, syntyy Fortumin mukaan mittava kannustin, joka tuo Venäjälle energiatehokkuuden lisäämiseen tarvittavia inves- ” Ei tarvitse ajatella kuin Pietarin kaupunkia. Siellä olisi vuosikymmeniksi kaikille suomalaisille sähkön ja lämmön yhteistuotantoon ja kaukolämpöön erikoistuneille firmoille valtava työmaa, ja siksi lämpöreformi on koko Suomenkin näkökulmasta tärkeä. Toisaalta meillä on suora bisnesintressi viedä sitä eteenpäin, koska olemme iso kaukolämpöyritys Venäjällä.” –Esa Hyvärinen, Fortum 39 MILTTON INSIGHTS – I tointeja. Fortum on mukana Suomalais-venäläisessä Energiaklubissa, joka osaltaan pohjustaa tulevaa mittavaa yhteistyötä. ”Lämpösektori on Suomelle iso juttu. Meillä on sähkön ja lämmön yhteisosaamista, meillä on kaukolämpöosaamista alkaen suunnittelusta toteuttamiseen, meillä on pattereissa termostaatit, mikä on ihan ylellisyyttä Venäjällä. Meillä on normaalia mittaus, eli me osaamme mitata lämpöä, meillä on lämmönvaihtimia, joita Venäjällä ei ole.” Näin kuvailee Fortumin johtaja Esa Hyvärinen muutamia reformin perusasioita suomalaisittain. Venäjällä sama vesi, joka kiertää kaukolämpöputkessa kiertää patterissakin, kun taas Suomessa kaukolämmössä kiertää oma vetensä, ja lämmönvaihdin lämmittää kaukolämpövedellä talossa kiertävän oman veden. Tämä ei välttämättä kuulostaa mullistavalta, mutta asiantuntijoiden mukaan sitä se on: Nykyisessä venäläisessä järjestelmässä käytännössä kuvernööri päättää kerran vuodessa, milloin lämpö tulee alueella päälle, ja milloin se menee päältä pois. Suomalainen järjestelmä jättää päätökset ihmiselle, joka patterin termostaattia kääntää. Venäjällä on Fortumin mukaan ajauduttu tilanteeseen, että sektorin tehottomuuden takia venäläisen lämmityskustannukset ovat suunnilleen samaa tasoa kuin suomalaisen. Kun tuloerot otetaan huomioon, ero on todella merkittävä. Fortumin vertailuissa on päädytty siihen, että Suomessa päästään samaan lopputehoon noin kolmasosalla venäläisten käyttämästä energiasta. Saavutettavien säästöjen hyöty Venäjällä olisi siis valtava. Maksut määräytyvät siellä yhä neliöiden, eivätkä lainkaan todellisen kulutuksen mukaan. Tämä on uudistuksen suuri kannustin venäläisittäin. Suomalaisvenäläinen keskustelu reformin näköaloista on juuri lähdössä suuressa mittakaavassa liikkeelle. Asiantuntijoilla on pitkä lista suomalaisyrityksistä, joilla on suoria intressejä reformin avaamaan potentiaaliin: Energia-alan konsulttitoimistot, jotka pystyvät suunnittelemaan optimaalisesti toimivia kaukolämpöjärjestelmiä; kaukolämpöverkkoja rakentavat yritykset; kaasun ja lämmön yhteistuotannon voimalaitosvalmistajat; lämmönvaihdinten valmistajat; yleensä erilaiset putki- ja lämpöyhtiöt; rakennusyritykset; eristeputkien ja eristeiden valmistajat. Joukkoon mahtuu niin suuria kuin pieniä toimijoita – energiaklubin tarkoitus on edistää erityisesti pk-yritysten markkinoillepääsyä puolin ja toisin. Tiellä on haastateltujen elinkeinoelämän vaikuttajien mukaan kuitenkin paljon mutkia. Lainsäädäntöä on vielä huomattavasti selkiytettävä. Lisäksi esimerkiksi alue- ja paikallishallinnossa on intressejä, joita markkinalähtöiset lämpömarkkinat eivät välttämättä miellytä. Jotkut suomalaistoimijat arvelevat, että korruptiokin saattaa olla esteenä reformin ripeälle etenemiselle. Toisaalta Venäjän-tuntijat toteavat, että isotkin reformit ja hankkeet voivat tarvittaessa edetä hyvinkin nopeasti. Olennaista etenemisen kannalta on se, millaista poliittista vetoapua reformi tulee saamaan. Yksi Venäjän suuri dilemma tavallaan kiteytyy lämpöreformissa: Markkinalähtöiselle liiketoiminnalle olisi suuret edellytykset ongelmien suuruuden eli lämpöreformin yhteydessä järjestelmän tehottomuuden ja kalleuden takia. Toisaalta järjestelmän tehottomuus hyödyttää osaa sen toimijoista, jotka siksi mieluummin ylläpitävät kuin uudistavat järjestelmää. Asiantuntijat toteavat myös, että energian hinta on herkkä aihe Venäjällä, mikä voi herättää muutosvastarintaa. Lämmön yksikköhinnat nimittäin nousisivat, vaikka tehokkuuden tuomat säästöt painaisivat koko- 40 MILTTON INSIGHTS – I naiskustannukset paljon nykyisiä edullisemmiksi. Uudistuksen eteneminen edellyttää markkinalähtöistä ajattelua, johon Venäjällä ei ole totuttu etenkään taattuna perusoikeutena käsitetyn lämmön osalta. Avoimia kysymyksiä on paljon, ja monet toimijat ovat skeptisiä. Pidetään muun muassa mahdollisena, että tässäkin kysymyksessä tulevat vastaan Venäjän asettamat rajoitukset ulkomaisten yritysten toiminnalle. Tällaiset rajoitukset etenkin laajemmassa mitassa luultavasti rampauttaisivat pahasti koko reformin, koska sen edellyttämää osaamista ei venäläisillä itsellään juuri ole. Toisaalta monet toimijat kertovat hyvin myönteisesti asiaa koskevista keskusteluista venäläisten kanssa, joten johtopäätösten tekeminen on luultavasti ennenaikaista. Jos reformi epäilyistä huolimatta lähtee etenemään, sen tuottamat mahdollisuudet suomalaiselle elinkeinoelämälle olisivat siis erittäin laajat. Valtiovalta kiinnittää siksi näkymiin myönteistä huomiota. Suomen valtiolle lämpöreformin tekee moniin muihin sektoreihin verrattuna kiitolliseksi aiheeksi se, ettei reformiin juurikaan liity EU-pakotteita sivuavia ulottuvuuksia. Nykyisessä tilanteessa on tosin vaikea arvioida, kuinka mahdollisesti entisestään heikkenevä poliittinen ilmasto vaikuttaa mihin tahansa laajempiin kaupan osa-alueisiin. 4.3 Arktis – jäisen suomalaisosaamisen näkymät ”Intressimme ovat keskittyneet Arktikselle.” Presidentti Putin kiteyttää muutamalla sanalla arktisten alueiden keskeisen merkityksen Venäjälle. Asiantuntijoiden mukaan valtavat arktiset öljy- ja kaasuvarat ovatkin Venäjälle välttämättömiä, jotta maa voi kompensoida hupenevat nykyiset reservinsä. Suomalaiset kiinnittivät katseensa arktisiin mahdollisuuksiin jo kauan ennen Ukrainan kriisiä. Suomessa tehdäänkin laajaa yhteistyötä arktisten alueiden luonnonvarojen ja kehittyvien kuljetusreittien ympärille kiertyvien monimuotoisten näköalojen kestäväksi hyödyntämiseksi. Neljäntoista merkittävän suomalaisyrityksen intressejä nyt kokoava ja edistävä Team Arctic on yritysryhmä, joka on herättänyt valtionjohdonkin huomion. Liiketoimintahankkeita on vireillä lukuisia. Keskustelua kansainvälisten suuryritysten kanssa käydään aktiivisesti koko ajan. Yritystapaamisia on ollut useita, ja lokakuun lopulla pidettiin Moskovassa Suomen suurlähetystön kutsumana onnistunut seminaari, johon osallistui suuri joukko merkittäviä yritysjohtajia ja vaikuttajia arktisten hankkeiden tiimoilta. Arktisen alueen taloudellinen potentiaali kumpuaa energiantuotannon kehittämisestä, uusiutuvan energian uusista mahdollisuuksista, kaivostoiminnasta sekä merikuljetusten ja infrastruktuurin kehittämistarpeista. Team Arcticin kokosi konsulttiyhtiö Gaia Consulting, jonka vuonna 2013 laatiman esiselvityksen mukaan arktisten hankkeiden liiketoiminnallinen kokoluokka on 250 miljardia euroa pelkästään vuoteen 2020 mennessä. Suomalaisyritykset eivät osallistu öljynporaukseen tai kaasuntuotantoon vaan laajaan joukkoon erilaisia välttämättömiä palveluja, teknologioita, tuotteita ja ratkaisuja jotka tekevät tuotannollisen toiminnan arktisissa ” Me pystymme tuomaan merkittävää lisäarvoa kestävän kehityksen varmistamiseen tai ainakin edellytysten parantamiseen Venäjällä ja myös arktisilla alueilla. Nimenomaan riskien hallintaa, turvallisuusnäkökohtia ja esimerkiksi öljyntorjunnan ennakoivaa osaamista, korkeaa automaatioastetta, varmennuksia sekä tehokkkuutta, luotettavuutta ja joustavuutta. Me pystymme merkittävällä tavalla vaikuttamaan arktisen alueen kestävään kehitykseen.” –Pekka Pokela, Gaia Consulting 41 MILTTON INSIGHTS – I ” Sanoisin näin, että kyllä pohjoisiin merialueisiin ja pohjoisiin aika äärimmäisiin olosuhteisiin liittyy sellaista osaamista Suomessa, josta meidän on syytä pitää kiinni ja jota on syytä kehittää, ei pelkästään jäänmurtotekniikka, mutta se on ehkä siinä ytimessä. Jäänmurtajat ja vaikeissa jääolosuhteissa toimimaan kykenevät alukset ja jossain määrin arktisiin olosuhteisiin sopiva off-shore -teknologia, siinä on sellainen kokonaisuus, jossa meillä on osaamista aika pitkältä ajalta, ja jonka pitäminen Suomessa ja niin kuin sanoin sen kehittäminen Suomessa olisi erinomaisen tärkeää.” –Hannu Himanen, Suurlähettiläs, Moskova 42 MILTTON INSIGHTS – I olosuhteissa ylipäänsä mahdolliseksi. Arktisten alueiden mahdollisuudet eivät suinkaan rajoitu Venäjälle. Team Arctic tarjoaa erittäin kattavia kokonaisratkaisuja arktisilla alueilla operoimiseksi erikoislaivanrakennuksesta ja –varustuksesta monipuoliseen jää- ja sääosaamiseen, öljyntorjuntaan, korkean suorituskyvyn satamalogistiikkaan ja uusiutuvan energian tuotantoon ja energiatehokkuuteen, automaatioon, tehokkaaseen suunnitteluun ja tuotantoon sekä luotettaviin ylläpitopalveluihin. Gaian liiketoimintajohtaja Pekka Pokela korostaa haastattelussa, että monipuolisia kokonaisratkaisuja kehitetään ja tarjotaan pitkäjänteisesti. Arktisten alueiden äärimmäiset olosuhteet, alkuperäiskansojen ja ympäristön huomioiminen ja turvallisuus ovat välttämättömiä periaatteita, joissa suomalaiset yritykset ovat alansa huippua. Korkeatasoinen osaaminen suunnittelussa, innovatiivisuus, luotettavuus, tehokkuus ja joustavuus ovat myös ominaisuuksia, joiden merkitys investointihankkeiden toteuttajille on äärimmäisen tärkeä. Venäjä-osaamisen merkitystä ei sovi myöskään unohtaa. Mutta työ on vasta alkuvaiheessa. Team Arctic –hanke on nähty Suomen kansantalouden kannalta hyvin tärkeäksi: kasvua haetaan uusilta alueita. Hanke toteutetaan Teknologiateollisuus ry:n nimissä, ja täysin yritysvetoista hanketta tukee osittain myös työ- ja elinkeinoministeriö TEM:in Meriteollisuuden kehittämisohjelma. Pokela ei halua antaa tarkkaa arviota mikä voisi olla suomalaisyritysten potentiaali arktisesta potista vuositasolla, mutta vähintäänkin puhuttaisiin sadoista miljoonista euroista. Team Arcticissa ovat mukana Aker Arctic Technology, Arctia Shipping, Boskalis-Terramare, ESL Shipping, Fortum, Ilmatieteen laitos, Konecranes, Lamor, Mayer Turku Shipyard, Pemamek, Piikkio Works, Rolls-Royce Marine, SSAB sekä Technip Offshore Finland. Pokela painottaa, että cleantech-osaaminen on Team Arcticissa keskeisellä sijalla. Näin pyritään tekemään tuotannosta herkissä ympäristöoloissa kestävän kehityksen ehdot täyttävää. Myös osa haastatelluista tutkijoista painottaa Suomen mahdollisuuksia nimenomaan cleantechin tarjoajana arktisille alueille. Etenkin Venäjän tarve päästä korvaamaan nykyistä hupenevia reserveitään arktisten alueiden varannoilla on niin suuri, että öljyn- ja kaasuntuotanto käynnistyy ja laajenee siellä vääjäämättä. Esimerkiksi professori Veli-Pekka Tynkkynen Aleksanteri-instituutista pitää tärkeänä, että suomalaisellakin osaamisella ollaan mukana varmistamassa, että tuotannon ympäristöhaitat saadaan minimoitua. Arktisten alueiden markkinoille tähtäävät toki monet muutkin suomalaisyritykset kuin Team Arcticin jäsenet. Yksi suuri toimija on Wärtsilä, jonka osaamiselle on runsaasti tarvitsijoita arktisten alueiden toiminnoissa. Suomen Moskovan suurlähettiläs Hannu Himanen arvioi arktisten alueiden merkityksen Suomelle ylipäänsä hyvin suureksi. Näin esimerkiksi tärkeä laivanrakennukseen, erityisesti jäänmurtajiin liittyvä osaaminen ja tuotanto voidaan pitää Suomessa. Himanen ei vähättele toimintaan arktisilla alueilla liittyviä ongelmia, mutta pitää potentiaalia niin valtavana, että on kansallisestikin tärkeää olla mukana. Haastatellut asiantuntijat arvioivat, että Venäjälle asetetut pakotteet tulevat vaikeuttamaan välillisesti myös suomalaisten toimintaa. Vaikka suomalaiset eivät öljynporaukseen osallistukaan, on tulkinnanvaraista mikä kaikki nähdään osaksi porausta laajemmassa mielessä – siis siten, että toiminta tekee öljynporauksen mahdolliseksi. Venäjän voimapolitiikan seuraukset heikentävät siis normaalitalouden ja suomalaisiakin rokottavan vaikutuksen lisäksi myös mahdollisuuksia saada talouden uutta potentiaalia käyttöön. Asiantuntijoiden mukaan sen ongelmana ei ole vain se, että pakotteet lykkäävät arktisten mahdollisuuksien laajempaa toteutumista mahdollisesti vuosilla. Venäläisten uusi kansallismielinen asenne vaikeuttaa tilannetta myös asioissa, joita pakotteet eivät koske. Tämä ilmenee samoin kuin monilla muilla sektoreilla venäläisten edellyttämänä korkeana venäläisyysasteena niin valmistuksessa, urakoinnissa, tuotannossa kuin raaka-aineissakin. Nämä vaatimukset koskevat niin suomalaisia kuin muitakin ulkomaisia toimijoita. Arktisia alueita öljynporauksen kautta koskevat pakotteet ovat esimerkki siitä, miten Venäjän talousnäkymiä synkentämällä heikennetään samalla länsimaisittain lupaavia kasvusektoreita. Laajemmassa perspektiivissä, aiempi myönteiseksi toivottu keskinäisriippuvuus lännen ja Venäjän välillä on kääntynyt kielteiseksi keskinäisriippuvuudeksi. Moni asiantuntija painottaa, että venäläisten omien vastatoimien on tarkoitus entisestään alleviivata juuri tätä. Suomi ja suomalaisyritykset eivät pysty omilla toimillaan tähän perusyhtälöön juurikaan vaikuttamaan. Niin tässä kuin koko Venäjän tilanteen dilemmassa kysymys arktisen liiketoiminnan tuottavuudesta kiertyykin sen ympärille, onko kielteisistä kehityskuluista paluuta. Vastausta haettaessa ajaudutaan maailmanpoliittisestikin suuriin kysymyksiin. Pystyykö Venäjä kehittämään itse tarvitsemansa teknologian korvaamaan maailman suurimman öljyntuottajan Exxonin lähdön Karanmereltä? Tätä pidetään hyvin vaikeana. Asiantuntijat näkevät silti mahdolliseksi Venäjän kääntymisen esimerkiksi Brasilian puoleen. Brasilian Petrobras on maailman johtavia öljynporauksen asiantuntijoita ja voisi mahdollisesti tarjota Venäjälle ainakin osin sen tarvitseman avun. Toinen asia on, haluaako Brasilia riskeerata vakavasti suhteensa Yhdysvaltoihin. Jos Venäjä ei itse kykene eikä pysty pakoterintamaa kiertämään, niin onko sen nieltävä ylpeytensä ja taivuttava lännen edessä? Ainakaan asiantuntijat eivät näe tästä viitteitä, eikä ymmärrettävästi kenelläkään ole varmoja vastauksia. Edessä nähdään mahdollisesti vuosien kallis odottelu. Toisaalta kymmenien vuosien perspektiiville sijoittuvat liiketoimintanäkymät ovat niin mittavat, että muutama vuosikin voi olla lyhyt aika. Mikäli Venäjän ja lännen välit pysyvät samalla vastakkainasettelun kurssilla, painopiste Arktiksella voi kohdistua muihin kuin Venäjän mahdollisuuksiin. Venäjän suhtautuminen kilpailuun arktisista resursseista on kuitenkin asia, joka on huolestuttanut monia haastateltuja asiantuntijoita jo ennen Ukrainan kriisiäkin. Lämpöreformin osalta suomalaismahdollisuuksien toteutuminen on kiinni ensisijaisesti venäläisten poliittisesta tahdosta itseään hyödyttävän reformin toteuttamiseksi. Arktiksella suomalaisenkin menestyksen suuri kysymysmerkki on pitkälti kansainvälisen politiikan suuressa kädenväännössä, jossa suomalainen liike-elämä voi menestyä laadukkaalla osaamisellaan, mutta vain suurempien voimien sallimassa marginaalissa. Pitkäaikainen perspektiivi tuo selkänojaa, mutta silloinkin täytyy uskoa tilanteen lopulta kääntyvän paremmaksi. 43 MILTTON INSIGHTS – I 4.4 Teollisuusosaamisen viennin mahdollisuudet ja ongelmat ”Venäjän hallitus saa rahansa kaasusta ja öljystä, eikä se ole muuttunut. Sen täytyy muuttua.” Venäjän valtiovarainministeri Anton Siluanov ei jätä Venäjän talouden modernisointitarpeita epäselviksi. Venäjän kansantalous ei ole vielä juuri lainkaan modernin teollisen tuotannon, valmistavan teollisuuden varassa. Suomessa olisi tarjolla huippuosaamista juuri modernin teollisuuden tai teollisuuden modernisoinnin eteenpäin viemiseksi. Esimerkiksi teollisuusautomaation suomalainen erikoisosaaja Fastems tarjoaa vanhanaikaisen tuotannon tilalle ”8760-filosofiaa”. Luku tarkoittaa yhteen vuoteen mahtuvia tunteja. Fastems tarjoaa konsepteja, jotka pyörittävät tehtaan koneita periaatteessa keskeytyksettä ympäri vuoden. On selvää, että tällainen teollisuusautomaatio nostaa laiteinvestointien hyötysuhteen maksimiinsa. Eteneminen edes jossain määrin siihen suuntaan olisi Venäjän tuotanto-oloissa valtava edistysaskel. Haastatellut nostavat esiin venäläisen osaamisen puutteet, jotka heijastuvat esimerkiksi konepajateollisuuden investoimattomuutena Venäjälle. Ei ole tarpeeksi esimerkiksi hitsaajia, asentajia tai ylipäänsä kipeästi kaivattua perusosaamista, joka on välttämätön tae laadukkaalle tuotannolle. Siksi suomalainen suuntaus on ollut konepajateollisuudessa enemmänkin vienti kuin investoinnit. Venäjän teollinen modernisoituminen edellyttää kuitenkin valmistavan teollisuuden esiinmarssia. Siihen Fastemsin kaltainen tehotuotannon konsepti olisi merkittävä katalysaattori. Fastems onkin saanut Venäjältä runsaasti tilauksia maailman huippua edustavalle automaatio-osaamiselleen. Monien vaikuttajien mukaan mikä tahansa tuottavuuden nosto on Venäjällä tervetullutta. Tuottavuus on matalaa niilläkin harvalukuisilla teollisuuden aloilla, joilla Venäjä on menestynyt kohtuullisesti, kuten puolustusteollisuudessa. Haastatellut tutkijat korostavat lisäksi, että presidentti Putinin massiivinen varusteluohjelma muodostaa valtaosan Venäjän modernista teollistamisesta. Venäjän teollistumisen kokonaisuudessa tämä tarkoittaa sitä, että venäläisen konepajateollisuuden merkittävillä toimijoilla on suurella todennäköisyydellä siviilituotannon lisäksi tuotantoa myös puolustusteollisuuteen liittyen. Siksi EU-pakotteiden puolustusvälinetuotantoon liittyvä 4. artikla nousee olennaiseksi kysymykseksi. Artiklassa kirjataan puolustustarvikeluettelo, jossa lueteltuihin tuotteisiin ja teknologiaan on kiellettyä antaa teknistä apua suoraan tai välillisesti valmistukseen, huoltoon tai käyttöön. Haastateltujen mukaan on esimerkiksi usein vaikeasti määriteltävää, mitä valmistuksella tarkoitetaan. Jos automatisoitu järjestelmä esimerkiksi liikuttelee kappaleita, jotka mahdollisesti myöhemmin työstetään puolustuskäyttöön, onko jo kappaleiden liikuttelu luettava puolustusteolliseksi valmistukseksi? Konepajateollisuuteen liittyvä teknologia, kuten Fastemsin tapauksessa, ei itsessään ole usein lainkaan sotilaallista. Hankalaksi asian tekee se, että konepajateollisuuden laitteilla voi valmistaa yhtä lailla sotilasteollisia kuin siviilituotteitakin. Korkean teknologian prosesseissa vaaditaan suurta 44 MILTTON INSIGHTS – I asiantuntemusta arvioimaan, mikä tarkalleen ottaen tarkoittaa mitäkin. Suomalaisvalmistajat toivovatkin, että vientilupaharkinnassa nojaudutaan niiden ammattitaidon tarjoamiin arvioihin siitä, missä kriittiset rajat kulkevat. EU:n muotoilut jättävät tulkintoihin kansallista pelivaraa. Esimerkiksi Fastems pyrkii tulkitsemaan mahdollisimman tiukasti lakeja ja asetuksia EU-pakotteet mukaan lukien, joten pakotteiden välttelystä ei ole kysymys – paremminkin siitä, ettei kielletyksi aleta tulkita kaikkea. Fastemsin konsernijohtaja Tomas Hedenborg toteaa haastattelussa, että ”artikla 4 voi olla relevantti vientiä leikkaava tekijä, jos vientilupien osalta päädytään voimakkaasti rajoittaviin tulkintoihin suomalaisen konepajateollisuuden vientiyritysten osalta”. Suomalaisille teknologiateollisuuden osaajille kyse on linjauksesta koskien merkittäviä kasvumahdollisuuksia koko Venäjän teollisuuden modernisoinnin kentässä. Sitä kautta pelissä on huomattava määrä sekä jo olemassa olevia että kasvunäkymien mahdollistamia uusia suomalaisia työpaikkoja. Pitkällä aikavälillä markkinat Venäjällä olisivat valtavat. Konepajateollisuuden luonne tekee arvioiden mukaan harkinnasta vaativaa, mutta ei ylivoimaista. Mahdollisuudet ovat suuret, jos suomalaisissa vientipäätöksissä ei oteta kategorisen kielteistä kantaa. Koska niiden teknologia ei ole mitenkään sotilaskäyttöön suunniteltua, Fastemsin kaltaiset yritykset saattavat joutua vaikeaan välikäteen ilman omaa syytään, jos lupaharkinnassa päädytään varmuuden vuoksi korostetun tiukkoihin tulkintoihin. Kategorisen tiukka tulkintalinja voisi kyseenalaistaa sen, voiko Venäjän teollisuuden modernisointiin ylipäänsä osallistua. Vähintään teoreettisesti kun voidaan aina argumentoida, että jotakin aspektia viedystä teknologisesta osaamisesta voidaan käyttää hyväksi myös puolustusteollisuuden tarpeisiin. Jos tätä näkökulmaa painotetaan ja teknologiaviennistä pidättäydytään, siitä kärsisi usean haastatellun mukaan sekä kotimainen elinkeinoelämä että Venäjän modernin valmistavan teollisuuden kehitys ylipäänsä. Tämä puolestaan hidastaisi Venäjän pääsyä eroon riippuvuudesta öljy- ja kaasutuloista, mikä taas olisi monin tavoin Venäjän taloudellisen ja yhteiskunnallisen uudistumisen kannalta haitallista. Samaten kuin arktisten mahdollisuuksien osalta, suomalainen teollisuusosaaminen saattaa siis pahimmillaan jäädä Venäjän suhteen suurempien voimien puristukseen. Kuten arktistenkin mahdollisuuksien osalta, kyse on ennen muuta siitä katsotaanko pitkälle eteenpäin yli poliittisten syklien, ja mistä näkökulmasta. 4.5 Venäläinen rakastaa kuluttamista ”Keikari bulevardeilla… kuljeskellen rauhaisasti kunnes hänen Breguet’nsä, alati valppaana, muistuttaa häntä, että on puolipäivä.” (Vapaa käännös) Näin maalailee 1830-luvulla Venäjän kansallisrunoilija Aleksandr Pushkin, itsekin luksuskello Breguet’n käyttäjä, venäläisen ylimyksen arkihetkeä Pietarissa runoteoksessaan Jevgeni Onegin. Tuokiokuva antaa ehkä pienen aavistuksen siitä tarkkuudesta ja antaumuksesta, jolla venäläisten nähdään suhtautuvan ulkoiseen kuvaansa ja statussymboleihin, niin kohta 200 vuotta sitten kuin nytkin. Ainakin teos on saavuttanut kuolemattoman 45 MILTTON INSIGHTS – I aseman venäläisessä kirjallisuudessa ja synnyttänyt Pjotr Tshaikovskin säveltämänä myös Venäjän luultavasti kuuluisimman oopperan, josta Suomessakin on saatu usein nauttia. Suomalaiset ovat saaneet nauttia myös venäläisten kulutusinnosta, laajassa mitassa. Ulkomaisten matkailijoiden Suomeen tuomista tuloista venäläisten osuus on ollut 45 prosenttia. Talousvaikeuksien ja ruplan devalvoitumisen aiheuttama venäläisten ostovoiman putoaminen on siksi purrut pahasti suomalaisiin kaupan alan yrittäjiin, joille venäläiset ovat erittäin merkittävä asiakasryhmä. Tuloja on menetetty satoja miljoonia euroja, eikä käännettä parempaan ole pikaisesti näköpiirissä. Venäläiset tulevat Suomeen harvemmin, lyhyemmäksi ajaksi ja käyttävät aiempaa vähemmän rahaa. Venäläiset kuluttavat vähemmän suomalaisten Venäjälle viemiä tai siellä tuottamia tuotteita. Venäläisten kulutus on kuitenkin tekijä, joka on pohjimmiltaan useimpia muita taloudellisia ja poliittisia suhdanteita varmempi. Siinä missä Venäjän muut talouden rakenteet eivät ole vielä vääntäytyneet kovin moderniin asentoon, venäläiset ovat oppineet kuluttamaan. Yhden keskeisen suomalaisvaikuttajan mukaan Venäjän suurin muutos sitten Neuvostoliiton romahduksen on palvelusektorin nousu: kaupat, pankit, yleensä ihmisten kaipaamat palvelut ovat ilmestyneet lähes tyhjästä muuttaen kaupunkien ilmeen täysin. Venäläisen kuluttajan ymmärtäminen avaa monien haastateltujen mukaan mahdollisuudet menestyä. Venäjää läheltä seuranneiden mukaan ei ole vaikeaa saada venäläiset ostamaan hiukan kalliimpaakin. Heidät täytyy saada vain saada ymmärtämään ja kokemaan miksi esimerkiksi tarjolla olevasta suomalaistuotteesta kannattaa maksaa enemmän. Perusresepti on yksinkertainen – venäläiset ovat valmiita maksamaan laadusta. Fazerin arvioidaan onnistuneen kokonaisuudessaan tässä erityisen hyvin: Fazerin katsotaan osanneen luoda omat markkinansa oikea-aikaisesti, hyödyntäen tuotannossaan ja tarjonnassaan sellaisia elementtejä, joita kukaan muu ei ollut vielä tajunnut tai osannut käyttää. Vaikka venäläisten ostovoima onkin nyt pahasti hyytynyt ja reaalipalkkojen laskun myötä jatkunee entisestään, pidemmällä aikavälillä tavallisten venäläisten rahankäyttö on kuitenkin Venäjän talouden rakenteista kaikkein ennustettavin: venäläiset kuluttavat, jos heillä on rahaa, jota kuluttaa. Oli kyse vähittäiskaupasta tai elintarvikkeista, matkailusta, terveyspalveluista, ylellisyystuotteista tai mistä tahansa jo yksittäisenä toimialana äärimmäisen mielenkiintoisesta tarkastelun kohteesta, venäläiset ostavat tuotteita ja palveluita, joita heille on tarjolla, jos tarjoaja on osannut hyvän konseptin rakentaa. Kun inflaatiosta huolimatta liiketilojen hinnat laskevat, voi suomalaisillekin toimijoille löytyä nyt kiinnostavia laajentumismahdollisuuksia esimerkiksi vähittäiskaupan saralla. Kaikki eivät olekaan jo ennen Ukrainan kriisiä alkanutta talouden taantumista pelästyneet, esimerkiksi Kesko on avannut ison liikekeskuksen Pietarissa. Monet haastateltavat peräänkuuluttavatkin strategioita, jotka on tehty syklien yli toimiviksi ja joista pidetään johdonmukaisesti kiinni. Useat haastatellut painottavat, että Pietarin suunnassa Suomen läheisyydessä asuu merkittävä osa Venäjän vauraimmasta väestöstä. Niin isoa kuluttajamarkkinaa ei Suomen lähettyvillä muualla ole, eikä se myöskään 46 MILTTON INSIGHTS – I ” Haasteellisin puoli on se, että matkailusta on nyt hävinnyt 300–400 miljoonaa euroa venäläisten matkailutuloja tämän vuoden aikana. On selvää, että jenkit eivät tule venäläisten tilalle Lappeenrantaan. Mikäli tämä kriisi jatkuu ja venäläisten ostovoima hiipuu, Kaakkois-Suomessa tulee olemaan hyvin vaikeaa, koska siellä on laskettu sekä kaupan yksiköissä että palveluissa niin paljon sen varaan, että venäläisiä tulee ja venäläiset ostaa.” –Kai Mykkänen, EK ” Potentiaaliahan täällä on hirveästi, mikäli katsomme markkinaa ja sen suuruutta. Etenkin tämä Pietarin kaupungin ja Leningradin alue, jossa asuu 6–7 miljoonaa ihmistä, jotka kuluttavat joka päivä. Nytkin, vaikka menee huonosti. Tosin kilpailu on kaikilla sektoreilla kovaa, sillä moni muukin pitää tätä houkuttelevana markkinana.” mihinkään katoa. Yksi Venäjän markkinoiden tuntija toteaa, ettei esimerkiksi ylellisyystavaroiden tuonnin tai menekin osalta ainakaan vielä ole koettu merkittävää notkahdusta, jota tosin ennakoidaan. On joka tapauksessa syytä olettaa, että erilaisten ylellisyystuotteiden tiimoilta laskevankin kysynnän aikana yhä mahdollisuuksia riittää. Haastateltujen arviot esimerkiksi elintarvikkeita koskevista vastapakotteista vaihtelevat huomattavasti. Viitaten esimerkiksi huonon venäläisen varastologistiikan aiheuttamaan tavaran pilaantumiseen ja siitä seuraavaan tarjolle tulevien tuotteiden kallistumiseen, useat ovat ennakoineet nopeaakin tuontirajoituksista luopumista. Toisaalta monet korostavat niin venäläisten tottuneisuutta ankeaan tarjontaan kuin poliittisiakin syitä olla antamatta periksi yleisen isänmaallisen hengen ollessa ylimmillään. Haastatellut kiinnittävät huomiota myös siihen, että Venäjän todetaan katsovan läpi sormien Valko-Venäjän kautta saapuvaa eurooppalaista elintarviketuontia. Erityisesti norjalaisen lohen uskotaan löytäneen tiensä Valko-Venäjän kautta venäläisten nautittavaksi. Vaikka vastapakotteista siis pidettäisiinkin kiinni, poliittisen johdon ja viranomaisten intressissä ei ole ainakaan maksimoida kansalaisten tyytymättömyyttä elintarvikehyllyjen tarjontaan tai leikata liikaa vaihtoehtoja hotellien ja ravintoloiden ruokalistoilta. Suomalaiselle osaamiselle nähdään monenlaista tilausta venäläisten perustarpeiden tyydyttämisessä. Venäläisille suunnattuja terveyspalveluita kannattaisi monien haastateltujen mukaan kehittää huonossakin suhdannetilanteessa aktiivisesti. Kysyntä ei suinkaan ole kuihtumassa vaan ryöpsähtää rahatilanteen tulevaisuudessa kohentuessa niiden hyödynnettäväksi, jotka silloin ovat valmistautuneet palveluita tarjoamaan. Venäjän oman terveydenhuollon tila ei ole kehuttava, ja kun Suomessa muutenkin puhutaan laajalti terveyspalveluiden vientimahdollisuuksista, ei ole ihme, että moni haastateltu suosittaa tutkimaan niitä Venäjän suhteen huolellisesti – sisältäen terveysmatkailun Suomeen. Ympäri Eurooppaa ja koko maailmaa on päästy osallisiksi vaurastuneiden venäläisten runsaskätisestä rahankäytöstä. Haastateltujen painottamia suuria volyymeja kuvastaa matkailun osalta hyvin se, että venäläisten osuus maailmanlaajuisista tax-free-ostoksista on ollut suunnilleen viidennes, kun Venäjän osuus maailmankaupasta on vain kolmisen prosenttia. Vaikka venäläisten tax-free-ostosten määrä Euroopassa on kauttaaltaan ollut laskussa, sen laajuus osaltaan kuvastaa venäläisten matkailuintoa. Haastateltujen vaikuttajien mukaan suomalaisyrittäjät voisivatkin tarjota venäläisille matkailupalveluja myös muualle kuin Suomeen, etenkin nyt kun monilla venäläisillä matkatoimistoilla on suuria rahoitusvaikeuksia. Koska Suomen vienti on voimakkaasti painottunut investointitavaroihin, kulutuslähtöinen kauppa saattaa joidenkin haastateltujen mielestä jäädä suotta taka-alalle. Huolimatta venäläisten ostovoiman putoamisesta tavallisten venäläiskuluttajien tarpeiden palveleminen voikin näiden haastateltujen mukaan olla pidemmällä aikavälillä kaikkein kestävintä ja turvallisinta kauppaa. Etenkin lähialueilla on syytä olettaa suomalaisuuden laatubrändin antavan erityisiä edellytyksiä menestykseen. –Pirjo Tulokas, Pääkonsuli, Pietari 47 MILTTON INSIGHTS – I 5 Johtopäätökset Raha on maailman paras rauhanvälittäjä – niin tässäkin. –Pääministeri Alexander Stubb ”Raha on maailman paras rauhanvälittäjä – niin tässäkin.” Pääministeri Alexander Stubb uskoo EU:n ”pehmeään mutta kovaan” voimaan ja taloudellisen yhteistyön myönteisiin vaikutuksiin. Kriisiytynyttä tilannetta ei pidä pääministerin ”kahden kortin” -ajattelun mukaan päästää ainakaan pahemmaksi, yhteyksien vaaliminen Venäjän kanssa yhä vähintäänkin toteuttavalla tasolla on kaikkien etu. Suomi on tiukasti EU:n leirissä, mutta pakotteiden ja yhteisten EU-linjausten ulkopuolella on viisasta osoittaa, että Suomi haluaa normaalioloissa hyvät ja molemmille osapuolille hyödylliset suhteet Venäjän kanssa. Elinkeinoelämän näkökulmasta katsottuna haastateltujen suomalaisvaikuttajien perusajatus noudattelee samaa logiikkaa. Selvä enemmistö haastatelluista katsoo, että Venäjältä ei kannata juosta karkuun. Yleinen lähtökohta on se, että olemassa olevia suhteita pitää vaalia ja viestiä halua olla läsnä Venäjällä vaikeinakin aikoina. Suomalaisvaikuttajat ymmärtävät laajalti näkökulmaa, että vaikeuksista huolimatta jatkuva tai jopa laajentuva toiminta voi olla merkittävä etu Venäjän ainakin osin uudelleen jakaantuvilla markkinoilla. Periaatteellinen ymmärrys on kuitenkin aivan eri asia kuin luottamus siihen, että luja usko tuleviin hyötyihin riittää. Epävarmuus on erittäin suurta, epävarmuus on ”uusi normaali”. Venäläisten puheita yhteistyön palkitsemisesta on vaikea yhdistää venäläisten omiin vastapakotteisiin ja itse asettamiin rajoituksiin ja esteisiin ulkomaisten yritysten toiminnalle. Epävarmuuksista suurin liittyy Venäjän omaksumaan voimapolitiikkaan, jonka seurauksia ei kukaan positiivisiksi ennusta. Venäjän uusia aggressioita pidetään haastateltujen parissa täysin mahdollisina tai jopa todennäköisinä. Tällainen kehitys jäädyttäisi suhteet länteen pitkäksi aikaa ja sitä myötä vaikeuttaisi kaupan edellytyksiä huomattavasti entisestään. Politiikka ja talous ovat nyt kietoutuneet voimakkaasti yhteen, mikä tarkoittaa poliittisen kehityksen suurta vaikutusta kaikkeen kaupankäyntiin, erityisesti läntisiin pakotteisiin suoraan liittyviin suuriin sektoreihin kuten arktinen öljyntuotanto tai puolustuskytkentöjen leimaama teollisuus. Näillä aloilla ollaan sekä pitkällä aikavälillä että akuutistikin poliittisten suhdanteiden ja odotusten varassa. Osalla toimijoista on mahdollisuus odottaa ja seurata tilanteen kehittymistä, mutta kaikilla ei. Monitahoisia ja kiperiä harkintoja on väistämättä edessä, niistä riippuu etenkin monien teknologiateollisuuden työpaikkojen kohtalo Suomessa. Onko Suomen esimerkiksi tulkittava vientilupapäätöksiä tiukimman mahdollisen näkökulman mukaisesti, jos EU-pakotteet eivät sellaisinaan tulkintoja sanele? Kysymyksen voisi asettaa myös niin, tulisiko investointeja ja kauppaa Venäjälle pitää ylipäänsä arveluttavina Venäjän politiikan takia, samoin kuin vaikkapa Fennovoiman ja Rosatomin yhteistyötä. Tätä kysyvätkin useat haastatellut. Jos kuitenkin lähtökohta on se, että yhteistyötä pidetään suotavana EU-linjausten asettamissa puitteissa, investoinnit ovat nykyisissä taloudellisissa olosuhteissa asiantuntijoiden mukaan monin tavoin suo- 49 MILTTON INSIGHTS – I siteltava toimintalinja. Ruplamääräinen paikallinen toiminta investointien myötä tarjoaa muutenkin perustan, jonka hyötyjä moni suomalaisyritys jo korjaa. Jos venäläiset eivät itse aktiivisesti heikentäisi investointiympäristöä, suositus investoida voisi olla painokkaampikin. Epävarmuudesta johtuen suomalaisvaikuttajat eivät tietenkään kehota investoimaan Venäjälle etenkään ylitse oman riskinsietokyvyn – ei kaikkia munia samaan koriin. Monet muistuttavat, että Venäjä on läheisyydestään ja mahdollisuuksistaan huolimatta vain pieni tekijä maailmankaupassa. Saksa on noussut takaisin Suomen tärkeimmäksi kauppakumppaniksi, Ruotsi on vientimaista ykkönen ja Saksa toinen ennen Venäjän laskussa olevaa vajaan 10 prosentin osuutta. Siinä missä Venäjältä löytyviä mahdollisuuksia on täysin perusteltua korostaa, tulee yhtä lailla tiedostaa Suomen talouden kokonaiskuva, jossa Venäjän asema ei ole enää niin määräävä. Olennaista Venäjän näköaloissa onkin huimasti kaupan nykyhetken volyymeja suurempi potentiaali. Jos edes yksi, saati kaikki kolme erikseen käsiteltyä strategista ”ohjelmallista” kokonaisuutta – lämpöreformi, arktiset mahdollisuudet ja modernin teollisen Venäjän synty – lähtisivät edes suurin piirtein etenemään tavalla, joka olisi suomalaisittain suotuisa, viennin ja kaupan tilastot voisivat näyttää tulevaisuudessa aivan toisenlaisilta. Jos esimerkiksi lämpöreformi lähtisi todetuista vaikeuksista huolimatta toivotusti liikkeelle, suomalainen energiatehokkuuteen liittyvä moninainen osaaminen olisi etenkin lähialueilla verraton valtti. Kysymys onkin se, yltävätkö nämä näköalat koskaan todellisuudessa lähellekään potentiaaliaan. Realistisia perusteita on yhtä lailla uskoa menestykseen kuin pettymyksiinkin. Käytännön asiat ja toimet kuitenkin sanelevat miten käy ja siltä osin asioihin voi myös vaikuttaa. Tässä suhteessa tulevat yritysten lisäksi myös valtion rooli ja linjaukset keskeiseen asemaan. Halukkuutta edesauttaa Venäjän-kauppaa valtiovallan taholta löytyisi, mutta sille asettavat yhteiset EU-linjaukset ja pakotteet nyt käytännön rajat. Kansainvälinen politiikka ja etenkin Venäjän omat ratkaisut voivat tässä joko avata solmuja tai tiukentaa ne umpeen. Tässä raportissa erikseen käsiteltyjen strategisten sektoreiden lisäksi periaatteessa lupaavia uusia mahdollisuuksia on runsaasti. Eniten poliittisten suhdanteiden ulkopuolella on kuitenkin neljäs tarkasteltu sektori ja elämisen pysyvä elementti: venäläisten ihmisten monenlaiset tarpeet ja kulutus, ruoasta valtavaan kirjoon muita tuotteita ja palveluita. Venäläisten vastapakotteet ovat toki rokottaneet elintarvikevientiä ennätyksellisessä määrin, pudotusta viime vuoteen verrattuna oli elokuussa lähes 60 prosenttia. Silti suomalaiseen laatuun luottavien venäläisten ostovoima on – akuutisti vähentyneenäkin – pysyvä rakenteellinen mahdollisuus varsinkin Pietarin seudulla. Venäläisten matkailu Suomeen on erityisen tärkeää. Johdannossa siteerattu Venäjän arvoituksellisuutta alleviivaava Churchillin lausahdus on nykytilanteenkin valossa monessa suhteessa ajankohtainen. Silti monet keskeiset Venäjä-vaikuttajat painottavat, että Venäjän toimintaa, tapahtumia ja kehitystä on täysin mahdollista ymmärtää. Kun kutakin asiaa ja osatekijää tarkastellaan asiallisesti faktojen pohjalta eikä väkisin haeta ”Venäjän arvoitukseen” yhtä suurta kokonaisvaltaista poliittis-taloudellis-historiallis-filosofista selitysmallia, niin jalkojen alle löytyy tukevaa pohjaa. ”Ei kannata kysyä voiko Venäjälle mennä, totta kai sinne voi mennä”, 50 MILTTON INSIGHTS – I toteaa yksi avainvaikuttaja. Kannattaako se, riippuu tapauskohtaisista edellytyksistä, mahdollisuuksista, osaamisesta, riskinottokyvystä ja -halusta, jatkaa sama pitkän linjan vaikuttaja. Onko investointi kannattava, ei määräydy yleisten lainalaisuuksien perusteella, vaan käytännön liiketaloudellisten olosuhteiden ja omien toimien järkevyyden pohjalta. Nyt näyttää varmalta, että Venäjän talous on lähivuodet alamäessä. Miltä tilanne itse kunkin suomalaisyrityksen näkökulmasta näyttää on aivan toinen asia, hyötyjiä tulee olemaan siinä missä häviäjiäkin. Tämä raportti on hahmotellut suomalaisen elinkeinoelämän strategisia näköaloja Venäjälle mahdollisuuksien näkökulmasta, epävarmuudenkin keskellä. Millaiseksi todellisuudeksi nuo mahdollisuudet todellisuudessa muuntautuvat, on yksittäisten suomalaisten toimijoiden osalta kiinni ennen kaikkea niiden omista analyyseistä, tavoitteista ja toimista. Varmin elementti kaikkiin analyyseihin on nyt epävarmuus, jota kukaan ei voi harkinnoissaan sivuuttaa. Toisaalta epävarmuuteen takertuminen ei ole mikään viisasten kivi. Venäjä ei ole pikavoittojen maa, joten viisauden alku ovat paremminkin pitkän aikavälin huolella punnitut strategiat ja pitkäjänteinen työ niiden pohjalta. 51 MILTTON INSIGHTS – I Miltton kiittää kaikkia haastateltuja ja projektiin muuten osallistuneita heidän arvokkaasta panoksestaan. 52 MAHDOLLISUUKSIA EPÄVARMUUDESSA Tämä raportti kokoaa yksiin kansiin, miltä Venäjä suomalaisittain nyt näyttää. Turvallisuuspoliittisen kriisin ja nopeasti synkistyvän talouden paineissa, Suomen elinkeinoelämän näkökulmasta. Epävarmuus on paras kuvaus tilanteesta. Mahdollisuuksia silti löytyy, Venäjää ei kannata edes kriisitunnelmissa kokonaan hylätä. Lähestymistapa on realismi: riskejä ja uhkia ei vähätellä. 50 HAASTATTELUA VENÄJÄSTÄ Raportti rakentuu parhaan suomalaisen asiantuntemuksen varaan. 50 suomalaista Venäjän-tuntijaa ja vaikuttajaa piirtävät tuhatsivuisessa haastatteluaineistossa monipuolisen ja kaunistelemattoman kuvan Venäjästä ja sen taloudesta, suomalaisin silmin. Poliitikkojen, virkamiesten, tutkijoiden, yritysten ja elinkeinoelämän edustajien näkemykset on tiivistetty mahdollisuuksien punaisen langan ympärille. ELINKEINOELÄMÄN STRATEGISET NÄKÖALAT Suomalaiset näkevät miljardiluokan mahdollisuuksia uusillakin saroilla. Venäjän siintävä lämpöreformi, arktiset hankkeet ja teollinen modernisaatio ovat lupaavia esimerkkejä, mutta mikään ei ole varmaa: Venäjä ei tee asioita helpoiksi. Silti Investoinnit ovat kriisissäkin jopa aiempaa houkuttelevampi vaihtoehto. Ottaako riski Venäjällä? Laajentaa vai lähteä? Viedä vai valmistaa Venäjällä? Tarjolla on monia vastauksia. Milttonin raportin on toteuttanut ja kirjoittanut VTL Jussi Seppälä, joka on seurannut ja analysoinut kansainvälisiä suhteita journalistina, diplomaattina ja tutkijana yli neljännesvuosisadan ajan.
