Lue juttu Alva Forsiuksesta Uusimaa-lehdessä 28.7.2012.

Lue juttu Alva Forsiuksesta Uusimaa-lehdessä 28.7.2012.

8
VIIKONVAIHDE
UUSIMAA | Lauantaina 28. heinäkuuta 2012
Nainen vailla vertaa
Solhemin perustaja
Alva Forsius
on unohdettu
porvoolainen
suurnainen
Eila Forsblom
PORVOO | Jokainen porvoolainen on katsellut uimahallin
vieressä sijaitsevia kauniita rakennuksia. Toisessa toimii tätä nykyä retkeilymaja, toisessa
Solhemin päiväkoti. Kovin harva tietää tarinaa niiden taustalla, saati taitaa kertoa, kenen
merkittävään elämäntyöhön
nuo rakennukset liittyvät.
Toisella puolella kaupunkia,
Näsin hautausmaan vanhalla
puolella on aika koruton hautakivi, jossa ylinnä on teksti Alva Forsius 24.5.1866–14.7.1935.
Siitä on hyvä lähteä purkamaan yhden suuren, porvoolaisen elämäntyötä, joka ansaitsee tulla tunnetuksi.
Alva syntyi Porvoon maalaiskunnan Åbyn säteritilalla toiseksi vanhimpana lapsena
12-lapsiseen perheeseen. Hänen vanhempansa ovat Johan
Forsius ja Hulda Hollmerus.
Alva valmistui käsityönopettajaksi ja jo varhain hänessä heräsi voimakas tunne tehdä avustustyötä yhteiskunnan
hyväksi niin sosiaalisesti kuin
henkistä työtä.
”
Hän tunsi
erikoislaatuisella
tavalla
sydämessään
yksinäisten,
naimattomien
äitien hädän ja
tuskan, koska
vuosisadan
vaihteessa heidän
asemansa oli
erityisen vaikea.
Alva halusi olla Suomen Pelastusarmeijassa uranuurtaja,
matkusti Englantiin saamaan
pelastusupseerin koulutuksen
ja palasi takaisin valmistuneena luutnanttina 1889 lokakuussa. Noin kymmenen palvelusvuoden jälkeen Alva erosi järjestöstä, kouluttautui kätilöksi
ja toimi synnytyslaitoksella arvostettuna johtajana.
Hän tunsi erikoislaatuisella tavalla sydämessään yksinäisten, naimattomien äitien
hädän ja tuskan, koska vuosisadan vaihteessa heidän asemansa oli erityisen vaikea.
Vahvasti sosiaaliseen työhön
suuntautuneena ja kätilönä
Alva halusi perustaa Porvooseen ensimmäisen yksityisen
synnytyslaitoksen ja ryhtyi tarmokkaasti toteuttamaan unelmaansa. Alvan suuri haave toteutui 1.6.1899, kun hän sai
avattua viisipaikkaisen synnytyslaitoksen, joka aluksi toimi
vuokratiloissa.
Hän kirjoitti odottaville äideille ohjekirjoja ja kiistämättä voimme sanoa niiden olleen
nykyisen äitiysneuvolatoiminnan peruskiviä. Laitos sai tukea
kaupungilta, Säästöpankilta ja
anniskeluyhtiön voittovaroista.
Ajan myötä Alva halusi paremmat ja suuremmat tilat synnytyslaitokselle ja hän alkoi suunnitella uutta omaa rakennusta.
Hän rakennutti talon, joka sijaitsee tänäkin päivänä uimahallin vieressä. Paikalla toimii
tänään retkeilymaja. Sairaalapaikkoja oli nyt huomattavasti
enemmän, 12.
Alva, joka oli suuri sydämeltään, näki myös monien odottavien yksinäisten äitien vaikeudet, ensin odotusaikana
sitten synnytysaikana ja vastasyntyneen lapsen kanssa. Hän
ei ummistanut silmiään, vaan
otti asiakseen puuttua myös
JUHA PERÄMÄKI
tähän ongelmaan ja ryhtyikin
seuraavaksi suunnittelemaan
maassamme ainutlaatuista,
ensimmäistä suojakotia yksinäisille äideille ja heidän lapsilleen.
”
Kun
synnytyslaitoksella
oli syntynyt
poikavauva, sai
isäntä lahjoittaa
äitikotia varten
kaksi hirttä ja kun
syntyi tyttövauva,
lahjoitti isä
yhden hirren.
Yksinäisten äitien kohtalo oli
kovaa. Elettiin vähemmän arvostettuna omien vanhempien, sukulaisten tai työyhteisön
hoivissa. Ei ollut minkäänlaista
suojarengasta, sosiaaliturvaa
kuten nykyään, vaan äiti joutui joko antamaan lapsen pois
tai lähtemään heti synnytyksen
jälkeen töihin elättääkseen heidät molemmat.
Alvan ajatuksena oli saada yksinäiset äidit kiintymään
lapsiinsa ja pitämään heidät
luonaan ja usein miten näin tapahtuikin, koska oli hyvät puitteet ja ammattihenkilöitä turvana ympärillä.
Solhemin perustaja Alva Forsius oli edelläkävijä ja yksi suurista
porvoolaisnaisista.
EILA FORSBLOM
Solhemin päiväkoti (alla) ja retkeilymajana tätä nykyä toimiva entinen synnytyssairaala (yllä) ovat Alva Forsiuksen yhä näkyviä kädenjälkiä Porvoossa.
Alva Forsius ryhtyi 1910 pontevasti suunnittelemaan yksinäisille äideille ja lapsille tarkoitettua kotia, jota nykyään
voimme kutsua ensikodiksi.
Hän osti tontin suoraan synnytyslaitosta vastapäätä ja rakennutti paikalle kauniin hirsitalon.
Alva toimi rakennushankkeensa kanssa napakasti: Kun
synnytyslaitoksella oli syntynyt
poikavauva, sai isäntä lahjoittaa äitikotia varten kaksi hirttä
ja kun syntyi tyttövauva, lahjoitti isä yhden hirren.
Valitettavasti talon valmistuttua tulivat taloudelliset vaikeudet, sisustus ja kalustaminen puuttuivat. Entisenä pelastusarmeijalaisena Alva tarjosi tiloja järjestölle, joka suostui ottamaan ne haltuunsa ja
saatiin kaikki valmiiksi ulkorakennuksineen.
Alvalle oli alusta asti selvää, että äitikodin nimeksi tulee Solhem, Aurinkokoti, myös
Päivölänä vähemmin tunnettu.
Solhem avattiin 1.6.1914. ja
vihittiin 16.9.1914 – maailmasodan puhkeamisen aikoihin.
Se oli Suomen ensimmäinen
äitikoti. Pääkaupungissa avattiin vastaava 1937, 23 vuotta
Porvoon kodin jälkeen.
JUHA PERÄMÄKI
Alva Forsiuksen koruton hauta on Näsin hautausmaan osastolla 17.
Solhemin kaikki huoneet olivat tarkoituksella valoisat ja
makuuhuoneet, lasten päivähuone, ruokailu-ja työsalit, sairashuone, kylpyhuone, keittiö
ja toimisto suunniteltiin hyvin. Parvekkeitakin oli peräti
kolme. Puhelinnumero oli lyhyesti 448.
Ensimmäiset hoidokit saapuivat upouusiin tiloihin
21.10.1914.
Hoidokin piti olla vapaa
tarttuvista taudeista ja piti olla ensikertalainen. Sisäänpääsymaksu oli 25 markkaa, mutta lopulta harva pystyi maksun
suorittamaan.
Äiti tuli Solhemiin joko vähän ennen lapsen syntymää
tai heti synnytyksen jälkeen,
joka tapahtui kadun toisella
puolella sijaitsevassa synnytyslaitoksessa. Äidit kustansivat oman ja lapsensa olon tekemällä erilaisia käsitöitä, joita
myytiin kaksi kertaa vuodessa
järjestettävillä myyjäisillä tai
käytiin myymässä kaupungin
rouville. Tehtiin villatöitä, liinavaate- ja koristetöitä sekä
otettiin vastaan tilaustöitä ja
paikkaustöitä.
Toimintaa kustannettiin
myös yksityisten ihmisten rahallisilla avustuksilla tai vaatelahjoituksin.
Alvan hartain toive olikin
opettaa äideille hyödyllisiä
taitoja, ammattikin, jotta tä-
FAKTA
”Toista Alvaa tuskin löytyy”
Solhemin päivärytmi
Solhemin arkea rytmitti tarkka
päiväjärjestys. Tyypillisesti oli seuraavanlainen:
Solhemissä äidit ja vauvat saivat ajankohdan mittapuun mukaan
hyvät oltavat elämän raiteille saamiseksi.
mä saattoi myöhemmin ansaita oman ja lapsensa elannon.
Solhemin henkilökunnasta
mainittakoon muutama henkilö.
Majuri Rauha Ahlfors toimi kodin johtajattarena ja kodin 40-vuotisjuhlissa 1954 hän
kertoi, että näiden vuosien aikana oli 1 075 äitiä ympäri Suomen saanut Solhemissä turvapaikan, eli 27 äitiä vuodessa.
Rauha Ahlfors kertoi myös,
miten kaikki yhteiset työt jaettiin, puut pilkottiin itse, leivottiin leivät, tehtiin käsityöt.
Upseeri Loviisa Hämäläinen
toimi äitien ammattiohjaajana
24 vuotta opettaen mm. omaa
erikoisalaansa, kutojan ammattia.
Gurli Fredenberg oli vuosikausia käsityösalin vastaava ja organisoi valmistettujen
tuotteiden myynnin. Vuonna
1923 Solhem oli mukana Suomen Messuilla omalla osastollaan, ja osasto herätti ansaittua huomiota kauniine käsitöineen, vauvoineen ja vauvasänkyineen.
Brigadööri Hilda Langila toimi Solhemin johtajattarena 12
vuotta.
Hoidossaoloaika oli suunniteltu 6 kuukaudeksi. Sen jäl-
6.15 Ylösnousu ja siistitään huoneet
7.30 Aamukahvi ja aamuhartaus
10.00 Aamiainen
13.30 Päivällinen
16.00 Iltapäiväkahvi
19.30 Illallinen ja iltahartaus
keen hoidokkeihin haluttiin
pitää kirjeitse yhteyttä 3 vuotta eteenpäin ajatuksella, että äiti sinä aikana vakiintuisi
elämässään ja yhteydenpidolla saisi hoitokodista neuvoja
ja opastusta. Tämä osoittautui
tarpeelliseksi. Yhteydenpito oli
yleensä tiivistä äitien ja hoitokodin välillä.
Sosiaalisen turvan lisääntyessä yhteiskunnassa väheni
Solhemin äitikodin tarve yksinäisille äideille ja Solhem saneerattiin lasten päiväkodiksi
vuonna 1957.
Alva Forsius adoptoi kolme
Vapaa-aikaa omia töitä varten klo
21 saakka.
Lasten ruoka-ajat olivat aina puoli
tuntia ennen aikuisten ruoka-ja
kahviaikoja.
Lapset kylvetettiin perjantaisin.
Äidit huolehtivat oman huoneensa
siisteydestä ja vuorotellen ottivat
osaa keittiö- ja taloustoimiin hoitajien apuna. Lapset nukkuivat öisin
kehdonmuotoisessa sängyssään
äidin vieressä.
vastasyntynyttä tyttöä; AnnSofien, Martha Bernhardinen
ja Eva Elisabethin.
Lähteitä mm. Elsa Könönen : Hengen miekka,
auttava käsi
Hilkka Nieminen : Pelastussota Suomessa 1889-1989
Pärlor ur djupet, Helmiä syvyydestä, Sotahuuto
Internet
Majuri Sirkka Paukku, Helsinki Pelastusarmeijan museo.
MÄNTSÄLÄ | – Moi, onko teillä
hetki aikaa, kysyy feissari K-citymarket Mäntsälän pihalla, mutta kauppaan pyyhältävä rouva
vain pyörittää päätään.
– Mulla on vähän kiire, sori,
huikkaa seuraava ohikulkija varainhankkijalle.
– Olen asiakkaan ajalla liikkeellä, mutta jos olette täällä
vielä iltapäivällä, yritetään uu-
delleen, lupaa kolmas.
Sitten tärppää. Arja Suuronen
jää kuuntelemaan, mitä kerrottavaa WWF:n pandatunnuksella varustettuun mustaan liiviin
sonnustautuneella Kirill Shevchenkolla on ympäristöjärjestön toiminnasta.
Kuukausilahjoittajaksi mäntsäläläisrouva ei lähde eläkeläisen pieniin tuloihin vedoten,
mutta lupaa ottaa ympäristön
suojelemiseen liittyvät näkökohdat huomioon oman elä-
mänsä valinnoissa.
– Olen osallistunut SPR:n keräyksiin, mutta kuukausilahjoittajaksi ryhtyminen ei innosta.
Jos lahjoitan jollekin järjestölle
rahaa, haluan tehdä sen tapauskohtaisesti, selittää Maarit Immonen, jota kuukausilahjoittajakampaan kuuluvaan siniseen
SPR-liiviin pukeutunut Nuutti Kiiveri houkuttelee Suomen
Punaisen Ristin tukijaksi.
– Feissaus on ihan OK, Immonen nyökyttelee kohti feissari-
kolmikkoa Shevchenko, Kiiveri
ja Hanna Mäki-Tuuri.
Jo neljä vuotta hyväntekeväisyys- ja ympäristöjärjestön face-to-face-varainhankinnassa
mukana ollut Mäki-Kiiveri on
tällä kertaa Pelastakaa Lapset
ry:n asialla. Alkuviikosta hän on
käynyt jo Karkkilassa, Lohjalla ja
Helsingissä ja tänään pitäisi olla
Hyvinkäällä.
– Yleinen harhaluulo on, että feissari saa koko ajan paskaa
PORVOO | – Alva Forsius on varmasti nykyajan ihmisille lähes
tuntematon henkilö, mutta kiinnostuin aivan sattumalta tämän
henkilön hyväntekeväisyystyöstä
ja aloin tutkia hänen historiaansa,
oheisen kirjoituksen laatinut porvoolainen Eila Forsblom kertoo.
– Tutkimukseni aikana hämmästyin yhä uudelleen tämän
ainutlaatuisen, suuren sydämen
omaavan naisen tarmosta, peräänantamattomuudesta ja kauniista edelläkävijän ajatusmaailmasta.
Selvitystyönsä aikana Forsblom
törmäsi moniin koskettaviin tarinoihin ajalta, jolloin yhteiskunnan
verkostoa ei ollut ja Alvan tapaiset
olivat monelle pelastus. Helmiä
Syvyydestä -lehdestä vuodelta
1916 Forsblom löysi artikkelin
”Äitien kodista”. Sen oli kirjoittanut Aina Kaila Porvoossa:
”Eräskin äiti, joka ennen lapsen
syntymistä heittäytyi Oulujokeen
Kajaanissa ja sieltä pelastettiin ja
lähetettiin laitokseen on nyt niin
lapseensa kiintynyt, että kun sai
palveluspaikan, palvelee toistaiseksi ilman palkkaa saadakseen
pitää lapsen omassa hoidossaan
ja isäntäväki on kovin tyytyväinen, samoin hän itsekin.”, Kaila
kirjoitti.
Eila Forsblom toivoisi, että kotikaupunki Porvoo voisi huomioida
jotenkin Alva Forsiuksen elämäntyön; vuosittaisella muistohetkellä, muistomerkillä, joka kertoisi
Alvan merkityksestä tai jotenkin
muuten niin että jälkipolvet tietäisivät myös tästä porvoolaisesta
suurihmisestä.
– Oppaiden hautausmaakierroksilla voisi poiketa Alvan haudalla ja kertoa hänen uraauurtavasta ainutlaatuisesta työstä.
– Alva Forsiuksen elämäntyöllä on merkittävä tarkoitus, yksinäisten äitien ja heidän lastensa hyvinvointi, opaskirjojen
kirjoittaminen ja kolmen tytön
adoptointi. Voimme varauksetta
puhua edelläkävijästä, rohkeasta
ihmisestä naisten puolesta.
–Toista Alvaa tuskin löytyy, Eila
Forsblom sanoo.
VIRPI KALLIO
Onko hetki aikaa, kysyi feissari
Virpi Kallio
Veikko Vaniala
niskaan. Tietysti aina löytyy niitä ihmisiä, jotka huutavat omia
ongelmiaan tai ovat nousseet
väärällä jalalla sängystä, mutta yleensä ihmiset suhtautuvat
meihin positiivisesti, hän kertoo.
Keskimäärin feissari saa kuuden tunnin työrupeaman aikana 3–5 kansalaiselta allekirjoituksen toistaiseksi voimassa olevaan suoraveloitussopimuksen.
Suositus on, että kuukausittain
lahjoitettava summa olisi vähintään kuusi euroa, mutta yleensä
päädytään 10–15 euroon.
Lahjoittajien kirjo on laaja ja
vaihtelee työttömästä toimitusjohtajaan.
– Ihmisten on helpompi lähteä
kuukausilahjoittajiksi, kun sitä
kysytään kadulla. Netissä kynnys on jo korkeampi, tietävät
feissarit. Torstaina Nuutti Kiiveri houkutteli Ronjan ja Riinan
kanssa liikkeellä ollutta Maarit
Immosta SPR:n tukijaksi.