POTKUA MAASTOON Minna Rissanen /Jaala Liikunnalla on

POTKUA MAASTOON
Minna Rissanen
/Jaala
Liikunnalla on merkittävä sija arjessani. Metsästyksen ohella se on
elämäntapa, jonka parissa on mahdollista kokea erilaisia tuntemuksia ja
rentoutua. Säännöllisyys ja viikoittainen päivärytmi kuntoilussa on
muodostunut elämäni perustaksi useamman vuoden ajalta. Minulle
tärkeää on liikkua yhdessä koirien kanssa. Nykyisin liikunnan muotoon
vaikuttaa vuodenaikojen ohella myös koirille soveltuvat lajit.
Ympärivuotisen lenkkeilyn ohella harrastan koirahiihtoa ja sulan maan
ajan, kikkarointia, n. 3-6 kertaa viikossa. Pyrin kahteen
liikuntasuoritukseen päivässä, jota ei aina työkiireet mahdollista, mutta
koirille takaan vähintään kaksi, tehokkaamman ja kevyemmän,
liikuntasuoritusta/päivä. Liikunnassamme tärkeintä on riemu ja rasitus.
Hyvänä motivaationa on jahdissa jaksaminen, sillä viikoittaisia
metsästyspäiviä kertyy kiitettävästi.
Kickbike, kikkarointi tai potkulautailu, koukutti minut kertaheitolla. Lajiin
tutustuin hyvän ystäväni, seisojaharrastaja Enni Aallon kautta testaamalla
hänen potkupyöräänsä. Omani hankin Niina Forsblomin ja Kai Immosen
Cani’n Care – yhtiöstä Kouvolasta, josta sain asiantuntevaa palvelua ja
opastusta. Aluksi tutustuin pyörän rakenteeseen ja potkutekniikkaan
ilman koiraa, sitten jatkoin yhden koiran kanssa ja melko pian vedätin
molempia koiriani yhtä aikaa. Saksanseisojani toimivat hyvin yhteen, vaikka niiden rakenteessa ja juoksutavassa on
eroja. Kilpailun makuun pääsemme, kun lähdemme mieheni Jarin kanssa omilla potkupyörillä koirien vedättäminä
matkaan. Kilometrejä kertyy tavoitteesta, säästä ja fiiliksestä riippuen n. 6-20 km. Juottamiset, toisinaan koirien
uittaminen puolimatkassa ja luonnosta nauttiminen toimivat tervetulleena lyhyenä taukona.
Laji soveltuu mainiosti niin koiran kanssa tai ilman koiraa tapahtuvaan kuntoiluun. Pyöräilykypärä on tärkein varuste,
sillä vauhti voi kohota hyvinkin suureksi. Suojalasit on myös tarpeellinen varuste, sillä rapa roiskuu eikä
pyöräilyhanskatkaan jää tarpeettomaksi. Myös suojainten käyttö voi turvallisuussyistä olla suotavaa, muttei mielestäni
kuitenkaan välttämätöntä. Koira tarvitsee kickbikeen kiinnitettävän vetoadapterin, josta joustava vetonauru tulee
suoraan ”vipuvartta” myötäilemällä rungon eteen. Näin naru ei sotkeudu renkaisiin. Toisessa pyörässämme on sivulle
käännettävä vetoadapteri, joka mahdollistaa koiran ravaamisen. Ravaamista varten tarvitaan lyhyt vetonaru. Koira
tarvitsee myös hyvin istuvat vetovaljaat. Seisojillamme on käytössä ns. lyhyet mallit, jotka on suunniteltu erityisesti
syvärintaisille koirille.
Taipaleelle pääsen starttaamaan heti kotipihasta, mutta kikkarin voi kiinnittää myös auton polkupyörätelineeseen tai
ottaa sisään riippuen auton koosta. Kovin suurta tilaa se ei kuitenkaan vie. Perusmatkani on monipuolinen, joka
käsittää pienen pätkän purupohjaa, mäntykankaalla risteileviä metsäpolkuja, metsäautotietä sekä hieman kovempaa
hiekkatietä. Tasaisia maastonmuotoja vuorottelevat mäet. Alueellamme on melko tiheä metsätieverkosto, joten
maisemaa ja reittien pituutta on helppo vaihdella. Maastotyypin mukaan valitsin potkupyöräksi Cross Maxin, joka
soveltuu juuri ed. maastoihin ja epätasaisille alustoille. Siinä on etujousto, astinlautaa voi säätää kahdelle korkeudelle
ja leveät maastorenkaat. Kickbikeja on saatavana erilaisia malleja käyttötarkoituksen mukaan mm. asfaltille
citypotkutteluun. Cross Max- malli käy parhaiten koirien vedättämiseen ja vaihtelevissa maastoissa menijöille.
Tärkeintä on hankkia aito kickbike eikä halpaa kopiota, joka voi olla turvallisuudelle vaarallinen.
Kikkarointi kohdistuu suuriin lihasryhmiin ja on verrattavissa murtomaahiihdon kaltaiseen vaikutukseen kehossa. Se
on monipuolinen laji, joka soveltuu terveille, niin kuntoilua aloittavalle, peruskuntoilijalle kuin teholiikkujillekin. Lajissa
kilpaillaan aina MM-tasolle asti, joten työsarkaa tekevälle riittää. Rasitusta on helppo säätää potkun ja maastotyypin
mukaan. Mielestäni laji soveltuu kaikille, mutta vauhtia vieroksuville koiran/koirien vedättäminen voi olla liikaa, tosin
vauhtiinkin kasvaa ja tottuu. Lyhyet matkat ja tasainen maasto on turvallinen tapa vihkiytyä lajiin. Myös valpas katse ja
ennakointi on tärkeää koiran kanssa kikkaroidessa, varsinkin riistaintoisten. Koiran on hyvä olla innostunut vetoon,
perustottelevainen eikä käskyt eteen, oikea, vasen ja ehdottomasti myös seis! ole pahitteeksi tässäkään menossa.
Mielestäni kickbike istuu ketteryytensä vuoksi ”käteen paremmin” kuin polkupyörä ja sen aikaansaama rastitus on
kokonaisvaltaisempaa keholle sekä se on turvallisempi tapa kokea liikunnan riemua yhdessä nelijalkaisten
jahtikavereiden. Yhteistyö kehittyy myös kikkaroidessa.