Ystäväkirje 2013 -4.pdf - Etelä

Yhdessä
Etelä-Saimaan
Kansanlähetyksen
ystävälehti 4/2013
Marraskuu 2013
Suuressa mukana
Kuvassa Kansanlähetyksen lähetysjohtaja Mika
Tuovinen ja Suuressa mukana kampanjamuki
Lappeen seurakuntasalissa. Mukin on suunnittellut
prof. Heljä Liukko-Sundström ja sitä on myytävänä
Lappeenrannassa vain Lähetyskodin puodissa.
Etelä-Saimaan Ev.lut. Kansanlähetys ry
Ystäväkirjeen levikki 510 kpl
Jäseniä 166 hlö
Lähettiyksikköjä 6 kpl
Lähetyskoti: Koulukatu 27
Toimisto: Raatimiehenkatu 13
53100 Lappeenranta
Toimisto avoinna ti-to 10-13
Toimisto suljettuna 20.12.-13.1.
Puh. 050 322 8964
Sähköposti: [email protected]
Kotisivu: www.eskl.net
Tili: IBAN: FI24 5620 0940 0400 65
BIC: OKOYFIHH
Keräyslupa:
Etelä-Karjalan poliisilaitos 7/11
Raamattupiiri Elli Hentunen
Puh. 050 405 1512
Työntekijät
Terttu Kettunen (Annu
Kyöstilä-Santos) p. 040 7170 238
[email protected]
Piirijohtaja Jukka Repo
puh. 050 3500 936 [email protected]
Nuorisosihteeri vs. Petri Huopalainen
puh. 045 1201 058
[email protected]
Toimistosihteeri Maija-Liisa Vainikka
puh. 050 322 8964 [email protected]
Lähetyspiirit
*Lappeenrannassa Maikki Vähäpullo
puh. 050 4414972
*Kaleeripiiri Lpr Eeva Laapas
Puh. 040 585 8638
*Imatralla Maija Meuronen
puh. 040 7259 785
Lähettisihteerit
Arto Auranen (Jorma ja Lea Pihkala)
puh. 0400 654 626
[email protected]
Ystävälehden oikoluku Aila Anttonen
[email protected]
Julistustyöntekijät
Lähetit
Mirva ja Kai Lappalainen, Viro
Kirsi Malmi, Viro
Lea ja Jorma Pihkala, Japani
Johanna ja Joose Pitkänen, Venäjä
Annu ja Pedro Santos, Lähi-itä
Kirsi ja Mikko Tiira, Etu-Aasia
Osoitteita voi tiedustella toimistolta.
Vapaaehtoiset vastuunkantajat
Soluyhdyshenkilö Anu Melkkala
puh. 041 432 8696
[email protected]
Lähetyssihteeri Eeva Laapas
Puh. 040 585 8638
[email protected]
Lapsi- ja juniorityö Helena Kaittola
P. 040 4179772 [email protected]
Kannen kuva: Eeva Laapas
Taitto: Lähetystyöntekijät & JR
2
Arto Auranen, puh. 0400 654 526
Raimo Huopalainen, puh. 044 532 7928
Eino Hämäläinen, puh. 040 821 0197
Sirkka-Liisa Olkkonen, puh. 044 223 2335
Annikki Sirén, puh. 040 768 8019
Jorma Susi, puh. 044 525 3773
Sakari Toiviainen, puh. 0500 163 680
Pekka Loimas, Imatra puh. 040 554 8564
Liisa Juuti, Rautjärvi puh. 041 443 8635
Piirihallitus
pj. Raimo Huopalainen
puh. 044 532 7928
[email protected]
Annikki Sirén, Eino Hämäläinen,
Marketta Eskelinen, Ulla Kujanpää,
Esa Tuuri, Arto Pöyhönen, Anu
Melkkala ja Marianne Rikkonen
Painopaikka: Skyprint Oy 2013
Seuraava Yhdessä lehti ilmestyy helmikuussa 2014
Yhdessä 4/2013
Piirijohtajan palsta
Uskon perustus
Missä on sinun uskosi perustus?
Tunteissa, armolahjoissa, ystävissä,
tunnusteoissa, ihmeissä, meiningissä, profetioissa,
hurmoksessa, ylistyksessä vai onko se Jumalan
Sanassa ja Jeesuksen pelastustyössä?
Kysymys saattaa tuntua oudolle – mikäli
perustuksesi on kunnossa, mutta tämä ongelma on
ollut aina läsnä kristikunnan historiassa – aivan
alusta alkaen. Läpi koko Raamatun ja kirkon
historian löydämme esimerkkejä siitä, kuinka
Jumalan kansa on hylännyt kirjoitetun sanan, ja
ryhtynyt toimittamaan omiaan. Jeesuskin totesi
aikalaisilleen moittivaan sävyyn:
"Te ette usko, ellette näe tunnustekoja ja ihmeitä."
Tässä on vahva viittaus siihen, että joidenkin uskon
perustuksena voivat olla tunnusteot tai ihmeet.
Minut pysäyttää yhä uudestaan Elian ja Baalin
profeettojen välinen taistelu ensimmäisessä
kuningasten kirjassa. Elia oli viimeinen elävän
Jumalan palvelija ja hänellä oli vastassaan 450
Baalin profeettaa. Melkoinen epäsuhde: yksi
vastaan 450 ja tuo ainokainen haastaa nuo 450
kilpailuun, jotta Israelin kansa voisi osata oikein
päätellä, ketä kannattaa seurata. Elia kääntyi
kansan puoleen ja sanoi: "Kuinka kauan te horjutte
puolelta toiselle? Jos Herra on Jumala, seuratkaa
häntä, jos taas Baal, seuratkaa sitten häntä!"
Ensin Baalin profeetat toimivat – on huomattavaa,
että he olivat saaneet profeetan tittelin, joten heidän
täytyi omata joitain tunnustekoja. He hyppivät,
huusivat, viiltelivät itseään ja joutuivat hurmoksiin
mutta Baal ei vastannut.
Elia taasen lausui yksinkertaisen rukouksen, mutta
rukouksen kohde oli oikea, ja niinpä Herra vastasi
tulella. Silloin kansa ymmärsi, että Herra on Jumala.
Jos olisimme olleet mukana seuraamassa tuota
tapahtumaa, niin varmaan tunteidemme olisi ollut
helpompi yhtyä ja saada ravintoa Baalin
profeettojen menosta ja meiningistä, ja Elian lyhyt
rukous olisi jättänyt meidän tunne-elämämme
kylmäksi...
Jälkikäteen kertomusta lukiessa on helppoa olla
jälkiviisas ja pyöritellä päätään, mutta kun ajatellaan
tuota tilannetta, että koko kansa oli harhautettu
Eliaa lukuunottamatta, niin tilanne on ollut
Yhdessä 4/2013
melkoisen pahassa
jamassa.
Meillä on täysin
samat mahdollisuudet
poiketa totaalisesti
pois, jos uskomme
perusta ei ole
kunnossa.
Jos uskomme
perustus on järkkynyt,
silloin meidän tulee
palata takaisin
Jumalan sanan
lupauksiin – tuntui
miltä tuntui. Jumalan
sana on ainoa kestävä perustus.
Oleellisinta on silloin se, että Jumalan sanan
mukaan me olemme syntisiä, mutta Jumalalla on
ratkaisu tähän syntiongelmaamme. Me emme siis
ole luonnostamme hyviä, eikä meistä voi koskaan
tulla jumalia. Jumalan ratkaisu on se, että
hän antaa meille syntimme anteeksi armosta. Siksi,
että Jeesus kuoli puolestamme ristillä.
Kun me sydämessämme uskomme tämän olevan
totta omalla kohdallamme, niin me emme olekaan
enää syntisiä, vaan armahdettuja syntisiä.
Raamatun lupauksen mukaan niin on Jumala
maailmaa rakastanut, että antoi ainokaisen
Poikansa, ettei yksikään joka häneen uskoo
hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.
Tässä on kiteytettynä raamatullisen uskon perusta:
Jumala rakasti meitä niin paljon että antoi ainoan
poikansa kuolla puolestamme että meillä olisi
iankaikkinen elämä. Tämä on Jumalan sanan
mukaan totta, joten me voimme sen vastaanottaa
tuntui miltä tuntui tai vaikka ei tuntuisi yhtään
miltään.
Tartu tähän Jumalan sanan antamaan
perustukseen kaikella ymmärrykselläsi ja mielelläsi
ja pidä siitä kiinni. Hän on luvannut viedä
päätökseen sen hyvän työn, jonka on meissä
alkanut.
Jukka Repo
3
Nuorisotyön kuulumisia
Kirjoittelen tämänkertaista juttua
Ryttylässä, jossa olen Teologia
elämään -koulutuksessa. Ihan
mukavaa vaihtelua arkeen.
Ystävälliset ”vapaaehtoiset”
hoitavat tällä aikaa varsinaiset
omat hommani. Moneen asiaan
täällä tuntuu saavan taas
erityisesti rohkaisua.
Kansanlähetyksen yksi
peruspilareistahan on ollut
Raamatussa pitäytyminen. Vaikka
itsekin olen ehdottomasti sen
kannalla, että Raamattu on ainut
lopullinen kristityn ohjekirja, välillä
on ollut vaikea puolustaa
Raamatun kantaa joissain
asioissa. Täällä siihenkin on taas
valettu rohkeutta.
Tänä syksynä on ollut kenties
vähiten kävijöitä nuorten sekä
nuorten aikuisten illoissa aikana,
jona olen ollut nuorisosihteerinä.
Imatralla on kenties pysytty
samoissa määrissä kuin
aikaisemmin, mutta
Lappeenrannan trendi on ollut
laskeva. Syytä en osaa sanoa.
Kansainvälisissä illoissa taas on
kesän jälkeen kävijöitä riittänyt.
Keskimäärin yli puolet paikalla
olijoista on ollut muslimeja.
Tämän ”kotimaisen” porukan
pieneneminen on vienyt ainakin
itseni miettimään tulevaisuutta;
jotain tarttis tehrä. Palataan tähän
hiukan myöhempänä.
Kevään pienen uupumuksen
jäljiltä olen jonkin verran
vähentänyt tehtäviäni. Samoin
olen siirtänyt joitakin tehtäviä
toisille. Eräs tällainen tehtävä on
solunvetäminen. Peltokosken
Otto on ottanut vetovastuun
miesten solustamme. On ollut
ollut tosi kivaa saada viesti
seuraavasta solusta, ja vain
mennä paikalle. Otto on hoitanut
muun tarvittavan. Viime kerralla
kävimme toimintasolun puitteissa
kutsumassa Lappeenrannassa
4
ihmisiä kansainvälisiin iltoihin.
Katsotaan, tuleeko kutsuttuja
paikan päälle. Jotain tavoittavaa
toimintaa (eli evankeliumin
viemistä sinne, missä ihmiset
ovat) tarvitaan. Olemme
mahdollisesti keväällä lähdössä
pienemmällä porukalla käytännön
evankeliointi- kurssille. Sekä
Lappeenrannassa että Imatralla
on ollut kiinnostusta lähteä
kertomaan ihmisille omasta
uskosta. On myös mahdollista,
että lähdemme kurssille yhdessä
helluntaiseurakuntalaisten
kanssa. Itsensä laittaminen
liikkeelle on aina yhtä vaikeaa,
mutta yhdessä sekin on
helpompaa.
Jotain omista kuvioista. Syksy
on mennyt mukavasti kotona
kaikenlaista pientä tehdessä aina
kun on siihen aikaa ollut. En ole
mitään isoja projekteja aloittanut,
vaan olen lähinnä viimeistellyt
keskeneräisiä. Aika paljon on
myös käynyt vieraita. Vieraiden
kanssa olen aina koettanut myös
saada jonkinlaista rukousta
aikaan. Olen myös iloinnut
eräästä, jonka kanssa olen
saanut rukoilla monien asioiden
puolesta. Tuntuu että tällä
kaverilla on erityinen rukouksen
henki, koska hänen kanssaan
rukouksessa viipyy mielellään
pitempäänkin. Saisipa itsekin olla
sellainen ”lähde”-ihminen, että
voisi olla enemmän
virvoittamassa ihmisiä ja
innoittamassa heitä Jumalan
seuraamisessa.
Erään rukousaiheen haluan
tuoda esille myös tässä lehdessä.
Suomessa on viime aikoina
esiintynyt tavallista enemmän
antisemitistisiä lausuntoja ja
voisiko sanoa eleitä.
Esimerkkeinä James Hirvisaaren
tapaus ja Magneettimedian
lehdet. Myös eräissä
hengellisissä piireissä on ollut
Israelin valtion olemassaolon
oikeutuksen epääviä kirjoituksia
ja kannanottoja. Samoin
korvausteologia on päässyt
ujuttautumaan joihinkin
seurakuntiin. Korvausteologiahan
tarkoittaa uskomusta, että
seurakunta on kokonaan
korvannut Israelin aseman
Jumalan silmäteränä ja
omaisuuskansana. Rukoillaan,
että Jumala antaisi Suomelle
armon pysyä
ei-juutalaisvastaisena maana
myös jatkossa. Ajattele, jos joku
tökkää sinua silmääsi. Et siitä
varmaankaan kovin paljon pitäisi.
Samoin ei Jumalakaan pidä siitä
että hänen silmäteräänsä
ruvetaan tökkimään. Kunpa
Suomi saisi olla pikemminkin
turvapaikka juutalaisille tulevina
aikoina. Kalastajien aika alkaa
kenties olla päättymässä ja
metsästäjät lähtevät liikkeelle
(Jeremia 16:16). En sano että
Suomeen välttämättä olisi
koskaan tulossa Jumalan kansan
pakolaisia, mutta jos näin on,
kunpa ottaisimme heidät vastaan.
Mannerheimin kaltaisia päättäjiä
kaivataan tänäkin päivänä.
Rukoillaan muutenkin Suomen
puolesta, että Herra olisi meille
armollinen kaiken
syntitaakkammekin keskellä.
Ollaan kuuliaisia Herran sanalle,
Petri Huopalainen
Yhdessä 4/2013
Lapsi- ja juniorityön kuulumisia
Lapsityön koulutus- ja
ideointipäivä
Saimme Lastenmission
opettajan, Helena Vähäkankaan.
Lähetyskodille pitämään
Lapsityön koulutus ja ideapäivää
lokakuussa. Koolla oli kaikkiaan
15 kurssilaista ja lisäksi
vapaaehtoiset emännät, joiden
osallistuminen mahdollisti
ruokailun kurssin lomassa.
Jaossa oli kaikenlaista
materiaalia, niin Lastenmission
laadukkaita ja värikkäitä
raamatunkertomuksia kuin
seurakunnan lapsityön
lahjoittamia poistokirjoja. Helena
Vähäkangas toi mukanaan myös
ilmaista lapsille tehtyä Joko
tunnet Kuninkaan –lehdykkää,
joita on nyt Lähetyskodilla
odottamassa käyttöä.
Lähetyskodilta voi myös lainata
lapsityömateriaalia, mutta se
vaatii ensin vähän setvimis- ja
järjestelytyötä, johon olisi hyvä
saada apuvoimia.
Kurssilla kuulimme siitä, että
Raamatun kertomuksista tulee
löytää huippukohta ja miettiä sitä,
missä kohtaa kertomusta voisi
puhua Jumalasta ja Jeesuksesta
sekä pelastuksesta. Lapselle
tulee viestittää selvästi myös se,
ettei Jeesus jäänyt hautaan, vaan
elää tänäänkin. Lapsilla voi olla
paljon erilaisia huolia esim.
kotona tai koulussa, ja meidän
tehtävämme on opastaa lasta
kääntymään huolineen
Jeesuksen puoleen.
Raamatun kertomusta tulee
myös elävöittää havaintokuvin ja
esinein sekä lapsille opetuksen
lomassa suunnatuilla
kysymyksillä, jotka eivät saa olla
liian helppoja. Jotta lapsi
sisäistäisi ja muistaisi opetuksen,
hänen tulee itsekin saada pohtia
sitä. Helena Vähäkangas kertoi,
että monet lapset eivät tänä
Yhdessä 4/2013
päivänä tiedä kristinuskosta edes
perusasioita. Niin pienillä kuin
isommillakin lapsilla on myös
tarve, että heidän asioidensa
puolesta rukoillaan, ja että on
joku, joka tarjoaa heille turvallisen
halauksen tai sylin.
Donkki-kerho ja pyhäkoulu
Aloitimme viime vuonna
tietoisesti vahvistamaan piirin
lapsi- ja junioritoimintaa. Osana
sitä olemme järjestäneet
pyhäkoulun (4-6 –vuotiaille) ja
Donkki-kerhon (7-12 –vuotiaille)
F5-jumalanpalvelusten ja
F5-iltapäivien yhteyteen. Lapsia
on käynyt ilahduttavan paljon
F5-jumalanpalveluksissa
Lappeenrannan kirkossa.
Lähetyskodin F5-iltapäivissä on
ollut hiljaisempaa. Järjestimme
Lähetyskodin remontin
yhteydessä lapsille kaksi
kokoontumistilaakin, toisen
isommille ja toisen pienemmille.
Donkkis Big Night -tapahtumat
Viime syksynä aloitimme myös
Donkkis Big Night –tapahtumien
järjestämisen Voisalmen koululla.
Joulukuussa siirrymme Lappeen
koululle, jossa tapahtuma on
tarkoitus järjestää 5.12. illalla.
Ohjelmassa on raamattuopetusta
ja lauluja sekä hauskoja pelejä,
kilpailuja, temppuratoja ja
arvauskisoja. Lapsille annetaan
myös mahdollisuus sielunhoitoon
ja rukoukseen. Illoissa on ollut
myös kaikenlaisia herkkuja
syötäväksi nyyttikestiperiaatteella.
Kutsuisiko Jumala sinuakin
mukaan?
Tarvitsemme lisää
vapaaehtoisia työntekijöitä
Donkkis-työhön. Rukoilisitko ja
kyselisitkö omaa paikkaasi siinä?
Jos olet kiinnostunut antamaan
aikaasi lapsityölle pienelläkin
panoksella, ota rohkeasti yhteyttä
minuun. Yhteystietoni löytyvät
tästä lehdestä.
Helena Kaittola
5
Solutyön kuulumisia
Kuulumisia solutyöstä – Kasvu jatkuu
Elämme ensimmäistä vakiintuneen tuntuista
syksyä solutyössä. Jatkuvasti opimme uutta ja
saamme kehittää solutoimintaa. Mutta jollain
tapaa tässä vaiheessa tuntuu siltä, että solutyö
on asettunut uomiinsa. Muutaman vuoden ajan
solutyötä on käynnistelty ja kokeiltu, ja nyt sillä
tuntuu olevan oma paikkansa. Tällä hetkellä solut
ovat selkeästi osa Etelä-Saimaan
Kansanlähetyksen perustoimintaa. Ja miksipä
eivät olisi, toteutuuhan niissä seurakunnan
peruselementit; opetus, rukous, yhteys ja
evankeliumin eteenpäin vieminen.
Törmään jatkuvasti kysymykseen: ”Eikös se
solu nyt ole ihan sama asia kuin raamattupiiri?”
No, se ei ole ihan sama asia kuin millaiseksi
perinteisesti ajattelemme raamattupiirin. Kyse ei
kuitenkaan ole siitä, että solu olisi jollain tapaa
parempi kuin raamattupiiri. Ne ovat vain erilaisia
ja sopivat erilaisille ihmisille. Ehkä erottavin tekijä
näissä on se, että solulle on määritelty kolme
pääfunktiota eli tehtävää, joiden ympärille
solutoiminta muotoutuu ja joiden kautta kasvu
soluissa tapahtuu. Ja kasvu on nimenomaan
päämäärä.
Solujen ensimmäinen tehtävä on Ylöspäin
suuntautuminen. Kaikki lähtee
siis henkilökohtaisen
jumalasuhteen hoitamisesta.
Tätä suuntaa hoidetaan
soluissa muun muassa
ylistyksen, Raamatun
lukemisen ja rukouksen kautta.
Solujen toinen tehtävä on
Sisäänpäin suuntautuminen.
Solu on yhteisö, jossa toteutuu
uskovien yhteys ja keskinäinen
sielunhoito. Se on myös
turvallinen paikka vasta
uskoontulleiden hoitamiseen.
Tämä suunta soluissa toteutuu
oikeastaan kaikilla osa-alueilla,
6
kun yhteisönä
eletään.
Oleellisessa
osassa ovat
kuitenkin
yhteinen ylistys,
keskustelu ja
elämän
jakaminen sekä
esirukous.
Kolmas funktio soluilla on ulospäin
suuntautuminen. Solu on hengellisen kotimme
perusyksikkö, joka jäsentensä kautta evankelioi
ympäristöään ja osallistuu lähetystyössä
lähettämisvastuuseen. Jokaisella solulaisella on
yksi tai useampi ystävä, joka ei vielä tunne
Jeesusta. Näiden ihmisten tavoittamisen eteen
tehdään työtä solussa. Lisäksi solut toteuttavat
erilaisia tempauksia evankeliumin eteenpäin
viemiseksi. Päämääränä on myös, että jokainen
solu ottaa itselleen nimikkolähetin, jonka työn
tukemiseen osallistuu.
Solun toinen nimi voisi oikeastaan olla
opetuslapseusryhmä. Kun pohdimme Raamatun
pohjalta, mihin Jeesus meidät on kutsunut, on
vastaus hyvin selkeä. Jeesus on kutsunut meidät
opetuslapsiksi. Opetuslasten
tehtävänä on viettää aikaa
Jeesuksen kanssa, tukea ja
rohkaista toinen toisiaan,
viedä evankeliumia sanoin ja
teoin eteenpäin sekä
opetuslapseuttaa uusia
Jeesuksen seuraajia. Tähän
kaikkeen solut toiminnallaan
tähtäävät… Jotta
perheemme, kaupunkimme,
koko Suomi ja koko maailma
saisi pelastuksen
Jeesuksessa.
Anu Melkkala
Yhdessä 4/2013