Tiina Lindholm: Eläinystäviemme parhaaksi (PDF)

Sielunpeili 2/11
e
m
m
e
i
v
ystä
Teksti: Tiina Lindholm
i
s
k
a
a
h
r
a
n
i
ä
l
E
p
– Ystävyys, niin ihmisten kuin lemmikkienkin
kesken, on kallis aarre. Sitä kannattaa vaalia.
M
e ihmiset kasvamme ja
kehitymme ihmissuhteiden avulla. Olemme
enemmän kuin osiemme summia.Tästä kertoo
meidän tunnekehomme, joka tunnetaan
myös astraalikehon nimellä.
Monta kertaa ystävinä ja elämän rikastuttajina ja tunteiden aktivoijina toimivat
kuitenkin myös kotoiset lemmikkimme:
koiramme ja kissamme. Siksi meidän tulisi pitää hyvää huolta lemmikeistämme ja
tukea niiden hyvinvointia mahdollisimman luonnonmukaisella tavalla.
Pienessä viikoittaisessa puuntuhkalisässä
on koirien ja kissojen hyvinvoinnin salaisuus – sen tiesi aikanaan jo Nobel-kemistimme Artturi I. Virtanen, kun hän sanoi,
että luonto vaatii takaisin kaikki tuhkan
sisältämät alkuaineet.
. . .
Monissa lapsiperheissä lemmikki on tärkeä leikkikaveri. Tarjoaapa moni eläinystävä yksinäiselle seuraa, ajanvietettä ja turvaakin.
Päivittäinen liikunta lemmikin kanssa
pitää omistajan aktiivisena, jolloin tärkeät
seurusteluhetket muiden lemmikinomistajienkin kanssa tulee samalla hoidettua.
Myös tärkeissä palvelutehtävissä niin
vammaisen tukena kuin pelastus- ja palveluoperaatioissa koiran merkitys on suuri.
Suosituiksi ovat tulleet myös kaverikoiravierailut vanhusten palvelutaloihin ja sairaaloihin.
. . .
Lemmikkimme ovat vielä lähempänä
luontoa kuin me ihmiset, ja ihmisten lailla lemmikitkin ovat enemmän kuin osiensa summia.
Koirilla ja kissoilla on silmille näkyvän
fyysisen kehon lisäksi näkymätön suojakenttä ympärillään, jota kutsutaan bioenergiakentäksi. Niin koirilla, hevosilla
kuin lehmilläkin tuon bioenergiakentän
koko on terveellä yksilöllä 60 senttiä. Myös
terveen kissan bioenergiakenttä on lähes
36 • Sielunpeili
samansuuruinen. Herkkä ihminen voi tuntea
tuon pallomaisen suojan kädelläänkin.
Sairaalla eläimellä bioenergiakenttä menee
kasaan. Silloin sanotaan, että eläin on loppuunpalaneen tilassa, jolloin bioenergiakentän koko on vain muutamia senttimetrejä.
Tällöin mikä tahansa tulehdussairaus voi tulla kehoon.
Mikäli vajavainen tila jatkuu, jolloin suojaus ei ole kunnossa, voi tulehduksista seurata
vakavampia vajeita ja sairauksia, kuten esim.
karvanlähtöä läiskinä, elinten vajaatoimintaa
ja kroonisia sairauksia.
. . .
Suojaus ei muodostu vain pallomaisesta bioenergiakentästä, vaan myös täydestä hiven- ja
alkuainevarannosta, jolla tarkoitetaan 100
%:n varastoa. Loppuunpalaneen tilassa myös
tuo varasto on käytetty, ja käytettävissä olevia
hiven- ja alkuaineita on vain muutamia prosentteja. Siksi olisi mitä tärkeintä saada nopeasti ja hellävaraisesti – mieluiten luonnonmukaisella tavalla – suojaus kuntoon.
Miten se onnistuu?
Suomalainen luonnontuote Lapin koivujen
tuhka sopii kaikille koirille ja kissoille. Siinä
on 79 alku- ja hivenainetta, joista elimistö
ottaa eri päivinä eri aineita siten kuin keho
tarvitsee. Olkoonpa koira tai kissa terve, kasvuiässä, puolikuntoinen tai sairas, niin se
hyötyy puuntuhkan voimasta. Joillekin koirille tai kissoille talvi on koettelemuksen aikaa. Silloin lemmikki voi alkaa raapia kylkiään tai pureskella tassujaan. Kesäisin myös
koirien kivien syönti ja turha kehon rapsuttelu kertoo, että hivenaineita tarvitaan enemmän kuin mitä niitä kehossa sillä hetkellä
on.
Koirille ja kissoille Lapin tuhkan annostelu
käy helpoiten laittamalla ruoan sekaan veitsenkärjellisen Lapin koivujen tuhkaa kaksi
kertaa viikossa.
Mikäli koira tai kissa kärsii suolisto- tai nivelvaivoista, kannattaa tuon edellä mainitun
jauhemuodossa olevan tuhkan tilalla käyttää
Lapin tuhkasta ja Lapin lähdevedestä valmistettua Tuhkavettä, joka hoitaa niin nivelet
kuin suolistonkin kuntoon. Tuhkavettä laitetaan koiran tai kissan vesikuppiin 2 tippaa
kaksi kertaa viikossa. On tärkeää, että vesi- tai
ruokakippo ei ole muovinen. Tuhkan emäksisyyden takia keraaminen tai teräksinen
ruoka- tai vesikuppi on suositeltavinta.
. . .
Moni saattaa ihmetellä, että miten
noin pieni määrä, veitsenkärjellinen
tai kaksi tippaa, kaksi kertaa viikossa annettuna, voi saada jotain
aikaiseksi.
Salaisuus ei olekaan määrässä, vaan
informaation siirrossa, joka tapahtuu,
kun puuntuhka aktivoi koiran tai kissan
ylemmät näkymättömät tasot, jolloin uutta
energiaa alkaa virrata eläimeen.
Näin keho voi itse parantaa itsensä, kun kehon olosuhteet ovat
parantuneet. Onpa kyse isosta
saksanpaimenkoirasta tai pienestä sylikoirasta tai kissasta, on puuntuhkan annostus sama. Veitsenkärjellinen Lapin koivujen tuhkaa tai 2 tippaa siitä valmistettua Tuhkavettä toimii vain informaation välittäjänä ja
kehon aktivoijana kertoen, että yhteydet on
saatava kuntoon, että paraneminen voi alkaa.
Miten koirat tai kissat suhtautuvat veteen
tai ruokaan, kun siinä on tuhkalisä? Tuntuu
kuin varsinkin hyvin herkät lemmikit näkisivät tai ainakin aistisivat, että tuossa ruoassa tai
vedessä on nyt enemmän voimaa.
On huomioitava, että viikoittaiset kaksi
tuhka-annosta eivät estä lääkärin määräämien
lääkkeiden vaikutusta.
Kemialliset lääkkeet vaikuttavat vain lemmikin fyysiseen kehoon, kun taas puuntuhkan vaikutus menee informaationa koiran tai
kissan kehon ylempiin osiin esim. ns. eetterikehoon, jossa kaikki krooniset sairaudet
alkavat.
. . .
Sairaustapauksissa voi laittaa 40 päivän ajan
3-4 tippaa Lapin Basilikan puristenestetippoja lemmikin vesikuppiin. Tällainen tilanne
olisi esimerkiksi silloin, jos koiralla tai kissalla on allergioita tai muita sairauksia. Uuden
kuurin voisi tarvittaessa aloittaa kuukauden
– Ihminen saattaa kehityksensä myötä
kadottaa yhteyden luontoon, sen tietoväylän,
joka on vielä monilla eläimillä, artikkelin
kirjoittaja, terveydenhuollon maisteri Tiina
Lindholm korostaa.
tauon jälkeen. Kiireellisissä esim. ripulitapauksissa laimentamattomat tipat voi antaa suoraan ruiskulla eläimen suuhun.
Tippoja voi tarvittaessa tiputtaa ulkoisestikin
sellaisenaan suoraan ärtyneelle tai karvasta
paljaalle ihoalueelle.
Joka tapauksessa pienestä tuhkalisästä tai
Basilikan puristenestekuurista ei ole mitään
haittaa.
Oman sylikoirani kanssa olen selvinnyt Lapin tuhkan ja Basilikan puristenestetippojen
avulla. Ainoastaan kalanmaksaöljyä lisään sen
ruokaan tuhkan lisäksi kerran viikossa puolikkaan teelusikallisen verran. Isommalle palveluskoiralle annos voisi olla 2 teelusikallista
kerran viikossa.
Normaalit rokotukset on tietenkin syytä
eläimille ottaa ja muutenkin kaikessa noudattaa oman eläinlääkärin antamia ohjeita. Toisaalta myös talonpoikaisjärki ja omatunto
antavat oikean suunnan toiminnalle.
Lisätietoja: www.eskojalkanen.net
Sielunpeili • 37