Puolustaja-lehti 1 / 2014 - Tampereen Kaupunkilähetys ry

Puolustaja
Tampereen Kaupunkilähetys ry:n sidosryhmälehti 1/2014
Työllä
ihmisten
parissa
on sisältö ja merkitys
Sydämen asiana hyvä hoiva ja arki kaikille
Ihmisläheinen työ palkitsee myös tekijänsä
Työ vanhusten ja
kehitysvammaisten
parissa palkitsee
Tervetuloa Puolustajaksi!
Tässä lehdessä kerromme niiden
henkilöiden tarinoita, jotka ovat olleet
Tampereen Kaupunkilähetyksen palveluyksiköissä opiskelemassa, harjoittelemassa, tutustumassa
tai tehneet opinnäytetyönsä.
Haluamme tietää, mikä heitä on kiinnostanut vanhustyössä tai kehitysvammaistyössä ja miksi he ovat halunneet hakeutua tälle alalle.
Arvostamme työntekijöissämme erityisesti heidän asennetaan asiakkaisiin. Me Kaupunkilähetyksessä teemme
työtä toisten ihmisten hyväksi ja heitä varten. Teemme työtä asiakkaan kotona ja ihminen itse määrittelee sen, miten
me parhaiten häntä voimme auttaa ja tukea, niin että hänen arkensa olisi hyvä.
Tärkeintä on asettuminen toisen ihmisen rinnalle hänen
kanssakulkijakseen. Samoin on tärkeää yhteistyö omaisten
ja läheisten kanssa, koska usein he pystyvät välittämään
tiedon asiakkaamme elämänhistoriasta silloin, kun ihminen ei itse siihen enää pysty.
Tervetuloa
mukaan!
2 Puolustaja 1/2014
PUOLUSTAJA 1/2014
Tampereen Kaupunkilähetys ry:n
sidosryhmälehti
Painosmäärä
2 500 kpl
Julkaisija
Tampereen Kaupunkilähetys ry
Aleksanterinkatu 23 D,
33100 Tampere
Päätoimittaja
Maritta Grönroos
(03) 3454 3110, 040 511 4650
maritta.gronroos
@tamperecitymission.fi
Toimitussihteerit
Taru Kaera
(03) 3454 3157
Tuula Pesonen
(03) 3454 3155
Sirpa Aronen
(03) 3454 3112
Toimittaja
Petri Vilkko
040 5481 006
Ulkoasu ja taitto
Tuija Lautiainen /
Idea-Tampere Petri Vilkko Oy
Painopaikka
Hämeen Kirjapaino Oy,
Tampere 2014
Kannen kuvassa
sosionomi (AMK) Anni Kallio
Valokuva: Petri Vilkko
Myös vapaaehtoistyöntekijöillä on oma roolinsa siinä,
että asiakkaan arki on hyvää ja mielekästä. Heidän avullaan asiakkaamme saavat monia ilonhetkiä elämäänsä.
Meidän tehtävämme on olla tiimi, joka parhaalla mahdollisella tavalla auttaa ja tukee asiakastamme hyvään ja
rikkaaseen arkeen.
Miksi sitten tälle alalle kannattaa hakeutua töihin? Jos
haluat, että työlläsi on sisältö ja merkitys, niin silloin työ
ihmisten parissa on hyvä mahdollisuus. Merkityksellinen
sisältö työssä auttaa myös työssä jaksamiseen. Parasta on
kuitenkin asiakkailta saatu suora palaute.
Työssämme voimme toimia myös Jumalan välikappaleina. Meidän kauttamme Jumala osoittaa rakkauttaan lähimmäisiämme kohtaan; lempeällä käden kosketuksella,
lämpimällä katseella.
Maritta Grönroos
Toiminnanjohtaja
Koskikotikeskus laajenee ja
tarvitsee uutta henkilökuntaa
Koskikotikeskuksen vuoden 2013 alussa alkanut laajennushanke valmistuu kesän jälkeen ja siellä tullaan tarvitsemaan jatkossa
monenlaisia uusia osaajia.
Laajennuksen myötä Koskikotikeskukseen avautuu kolme uutta tehostetun palveluasumisen ryhmäkotia erityishoivaa tarvitsevien ikäihmisten sekä kehitysvammaisten
tarpeisiin. Uutta tulee olemaan myös ympäristön ja itse Koskikotikeskuksen toimintojen tarpeisiin avautuva ravintola sekä resurssikeskustoiminta.
Palvelut suuntautuvat pitkälti ikäihmisille ja kehitysvammaisille asiakasryhmille.
Toiminnan monipuolistuminen ja laajentuminen avaa tarpeita uuden henkilökunnan rekrytoimiseen syksystä alkaen. Uusi rekrytoitava henkilökunta tulee olemaan
hyvin moniammatillista ja siihen tulee kuulumaan vastaavia sairaanhoitajia, vastaava
ohjaaja, sairaanhoitaja, lähihoitajia, ohjaajia, hoiva-avustajia sekä keittiöhenkilökuntaa.
Keskeisenä kriteerinä uuden henkilökunnan valinnassa pidetään aitoa halukkuutta
ja sopivuutta näiden asiakasryhmien kanssa toimimiseen, ammattipätevyysvaatimusten ohessa.
Rekrytoinnissa tullaan käyttämään useita rekrytointitapoja, kuten Tampereen Kaupunkilähetyksen sisäistä rekrytointia
työnkiertoajatusta hyödyntäen,
sisäistä hakua sekä erillistä
rekrytointitapahtumaa.
Terja Yliranta-Keränen
Koskikotikeskuksen johtaja
Puolustaja 1/2014
3
Professori Marja-Liisa Manka
nen silloisessaan työyhteisössään yli kymmenen vuotta jatkunut ongelmallinen tilanne saatiin lopulta selvitettyä.
- Kaksi vuotta siihen oivallukseen meni
aikaa. Mutta kyseinen tapaus on hyvä esimerkki siitä, että pitkittyneitäkin ongelmia
on mahdollisuus ratkoa.
haastaa työpaikat
työhyvinvoinnin kehittämiseen
Teksti ja kuva: Petri Vilkko
Professorin mukaan työhyvinvoinnin tärkein teema on se, että itse kunkin pitäisi
päästä eroon kaikenlaisesta toivottomuudesta ja synkistelystä.
- Ihmisille pitäisi antaa toivoa, että asioihin voi itse vaikuttaa ja että aina löytyy joku,
joka pystyy tarvittaessa auttamaan.
Ongelmia voidaan ratkoa
Idean työnilonjulistukselle Marja-Liisa Manka kertoo saaneensa käsitellessään omia kokemuksiaan työyhteisön kielteisestä ilmapiiristä parissa aikaisemmassa työpaikassaan.
- Olen aikaisemmin ollut parissa sellaisessa työyhteisössä, joissa ihmissuhteet olivat aivan tukossa. Iltalenkillä pohdin, mitä
asialle voitaisiin tehdä, ja yhtäkkiä keksin,
että ne keinot ovatkin helppoja. Ihmisenä
olemisen taidot auttavat niissäkin tilanteissa.
Marja-Liisa Mankan mukaan ihmiset
haaskaavat paljon resursseja turhaan vatkaamiseen, ja voimat kuluvat loppuun, jos
työpaikalla syytellään ja kiusataan toisia.
- On tärkeää, että jokainen voi vaikuttaa,
eikä tilanne voi koskaan olla niin jumissa,
etteikö siihen voitaisi tarttua. Ei valiteta selän takana vaan lähdetään miettimään, mitä asioille voitaisiin tehdä. Ongelmat kuuluvat elämään, mutta niitä täytyy ratkoa.
Marja-Liisa Manka iloitsee siitä, että hä4 Puolustaja 1/2014
x
Marja-Liisa Manka on
Tampereen yliopiston
työhyvinvoinnin professori.
Valtakunnallisessa
työnilonjulistuksessaan
hän haastaa kaikki Suomen
työpaikat työhyvinvoinnin
kehittämiseen.
Professori MarjaLiisan Mankan
mukaan hyvä
työilmapiiri
lisää myös työn
tuottavuutta.
Hoitoalalla työhyvinvoinnin
merkitys korostuu
Professorin mukaan hoitoala on opetusalan
ohella psyykkisesti rasittavin ala Suomessa.
Kyseisillä aloilla myös työn kuormittavuus
on tutkitusti lisääntynyt. Siksi on erityisen
tärkeää, että työilmapiiri olisi hyvä.
- Tärkeitä asioita ilmapiirille ovat esimerkiksi oikeudenmukaisuus ja työnkierto,
huolehtiminen toisista, kaikkien töiden arvostaminen ja myös jokapäiväiset käytännön asiat, kuten tervehtiminen.
Marja-Liisa Manka sanoo, että hoitoalalla pystytään kehittämään työhyvinvointia
aivan samalla tavalla kuin muillakin aloilla.
- Minusta on tärkeää, että työntekijät itse
pohtivat niitä asioita yhdessä, eikä kukaan
ulkopuolinen tule sanomaan, että nyt teidän täytyy tehdä näin tai näin.
Professori kertoo kannustavan esimerkin
Taysin päivystysasema Acutasta, jossa aluksi tehtiin kartoitukset työhyvinvointitilanteesta. Sitten työntekijät alkoivat itse pohtia
työpajoissa, mikä juuri heillä lisäisi työhyvinvointia.
- He perustivat kokoushuoneen, lataamon, jossa käydään ratkomassa aina yhtä
asiaa kerrallaan. Kaikki velvoitettiin vuorollaan menemään sinne ideoimaan ratkaisuja.
Acutassa esiin nousseet teemat olivat
mm. kiireen taltuttaminen, oikeudenmukainen ja hyvä ilmapiiri sekä johtaminen
positiivisuuden kautta. Professorin mukaan
kyseiset teemat sopivat kehityskohteiksi lähes jokaiselle työpaikalle.
- Lataamossa kaikki ideoivat ratkaisuja
ja keksivät monia uusia asioita hyvinvoinnin kehittämiseen. Lisäksi työtoverit oppivat tuntemaan toisiaan entistä paremmin.
Esimiehillä tunneäly tärkeää
Tärkeässä roolissa työhyvinvointiin liittyvissä asioissa ovat esimiesten henkilökohtaiset
ominaisuudet ja heidän suoriutuminen esimiestehtävässään.
Marja-Liisa Mankan mukaan hyvä esimies on läsnäoleva, reilu ja oikeudenmukainen ja sellainen, joka huolehtii
toiveikkuuden ja optimismin ilmapiirin kehittämisestä.
- Hyvä esimies hakee mahdollisuuksia ja
turvaa tulevaisuutta. Hän antaa palautetta ja myös pyytää palautetta - se on vastavuoroista.
Professorin mukaan esimiehellä olisi hyvä olla myös tunneälyä, jotta hän haistaa,
mitä työyhteisön ilmassa liikkuu.
Marja-Liisa Manka sanoo, että johtajuuskin on ammattitaitokysymys, ja hyvinkin
erilaiset ihmiset voivat olla hyviä esimiehiä.
- Kaikkien ei tarvitse olla samanlaisia.
Mutta se, että pyrkii yhteiseen hyvään, on
tärkeää.
Merkittävä hyvinvointia nakertava seikka
työyhteisöissä on työpaikkakiusaaminen,
josta on professorin mukaan tullut todellinen ilmiö myös Suomessa.
Työbarometrin mukaan 30 prosenttia
työssäkäyvistä on havainnut työpaikallaan
kiusaamista ja häirintää esimiehen tai työtovereiden taholta. Joillakin työaloilla kiusaamista kertoo kokeneensa jopa puolet
työntekijöistä.
Marja-Liisa Manka sanoo pitävänsä hyvänä asiana sitä, että työpaikkakiusaamisasia
on ollut näkyvästi esillä laajaa julkisuutta
saaneen oikeudenkäynnin myötä.
- Tapaus on synnyttänyt keskustelua
myös muille työpaikoille, ja sitä kautta pelisääntöjäkin syntyy.
Haasteita hyvälle työilmapiirille tuovat
tullessaan myös huonojen taloussuhdanteiden seurauksena toteuttavat yt-neuvottelut ja irtisanomiset.
- Niissäkin tilanteissa olisi tärkeää, että poislähteviä kohdeltaisiin ihmisinä, eikä
vain sanota, että ”korjaa tavarasi ja lähde”.
Professori toteaa, että kriisitilanteessa ihmiseltä vapautuu runsaasti voimia kokeilla
kaikkea sellaistakin, mitä ikinä ei olisi uskaltanut tehdä aikaisemmin. Työpaikan menettäminen onkin usein alku jonkin uuden
mahdollisuuden toteutumiselle.
- Omassa tiimissäni erään tutkijan mies
IT-alalta vaihtoi alaa kokonaan ja opiskelee
tällä hetkellä sairaanhoitajaksi. Työ hoitoalalla onkin juuri sitä, mitä hän on aina oikeasti halunnut tehdä.
Vapaaehtoistyöstä
merkityksellistä tekemistä
Marja-Liisa Manka pitää tärkeänä hyvinvointiyhteiskunnan säilymistä ja huolehtimista toisista, ettei ketään jätettäisi yksin.
Professorin mukaan vapaaehtoistyöllä on
siinä oma tärkeä asemansa.
- Ihminen saa paljon merkityksiä juuri työn kautta, eikä sillä ole aina edes väliä,
maksetaanko työstä palkkaa vai ei. Työttömänäkin olisi hyvä pystyä tekemään jotain
merkityksellistä.
Usein ihmiset alkavat eläkkeelle jäätyään
tehdä vapaaehtoistyötä, koska työn loputtua ei usein enää olekaan mitään merkityksellistä tekemistä.
- Suosittelen siis ehdottomasti vapaaehtoistyötä, sitä kautta elämään voi saada ihan
uudenlaisia ulottuvuuksia. Näyttää siltä, ihmiset tänä päivänä kaipaavatkin jotain sellaista syvällisempää, auttamiseen ja eettiseen vastuullisuuteen liittyvää tekemistä.
Professori kertoo saavansa varsin paljon tunteikkaita sähköposteja kiusatuilta, ja
hän pyrkii niihin viesteihin aina myös vastaamaan.
- Vastaaminen niihin tekee omalta osaltaan työstäni mielekästä. Voin hyvin kuvitella, että kun jään eläkkeelle niin itsekin
kiinnostun vapaaehtoistyöstä, arvostettu
työhyvinvoinnin professori toteaa.
Puolustaja 1/2014
5
Anne Huhtala Lobon sydän sykkii hoiva-alalle
Brasilian lämpöä
Petäjäkotikeskuksessa
Anne Huhtala Lobo on osin suomalaisesta nimestään huolimatta paljasjalkainen
brasilialainen. Hänen suomalainen äitinsä muutti jo 12-vuotiaana perheensä
kanssa Brasiliaan ja avioitui myöhemmin paikallisen miehen kanssa. Nyt Anne on
muuttanut Suomeen ja haluaisi työllistyä hoiva-alalle.
Jyri Blomqvistin
jumppaohjeet
saavat Rauno
Oikkosen nivelet
vetreytymään.
x
Lähihoitajaopiskelija Jyri Blomqvist
Alumiinitehtaassa, lääketehtaan varastolla ja rakennuksilla lukiovuosien jälkeen
töitä paiskinut Jyri Blomqvist teki pari vuotta sitten ison päätöksen. Hän päätti
vaihtaa rakennusinsinööriopintonsa lähihoitajaksi kouluttautumiseen.
- Halusin saada sellaisen ammatin, jossa
pääsen työskentelemään ihmisten parissa,
kesän kynnyksellä lähihoitajaksi valmistuva Jyri toteaa.
Hänen opinahjonaan on kahden vuoden
ajan ollut ammattiopisto Tredun lähihoitajakoulutusohjelma. Opinnoissaan hän on
suuntautunut kuntoutukseen, johon hän
sai käytännön tuntumaa mm. työharjoittelujaksollaan Kaupunkilähetyksen Petäjäkotikeskuksessa fysioterapeutin työparina.
Parin viime vuoden aikana hänelle on tullut tutuksi myös Koskikotikeskus, jossa hän
harjoittelujakson jälkeen on tehnyt lähihoitajan sijaisuuksia.
Jyri kertoo olleensa paljon tekemisissä
niiden vanhusten kanssa, jotka ovat kävelleet vähemmän ja viettäneet enemmän aikaa sängyssä.
- Olemme heitä kävelyttämällä koetta6 Puolustaja 1/2014
neet lisätä heidän aktiivisuuttaan ja saada
enemmän toimintaa esimerkiksi jalkoihin.
Monet heistä ovatkin virkistyneet selvästi, ja
sen takia varmaan minulle tarjottiinkin täältä lähihoitajan töitä kesäksi, Jyri sanoo.
Hänen työpäiviinsä on sisältynyt myös
normaalia perushoitoa, ja fysioterapeutin
kanssa hän on järjestänyt asukkaille tasapainorataharjoituksia.
- Sosiaalista puolta on myös ollut runsaasti, eli olen keskustellut paljon vanhusten kanssa ja lukenut heille sanomalehtiä.
Hoitotyö hyödyllistä ja
merkityksellistä
Työssään Jyri iloitsee erityisesti siitä, että
työpanoksen saa siirrettyä sellaiseen, jonka kokee itse tärkeäksi ja josta selkeästi on
hyötyä.
- Jos puhutaan vaikka varastohommista, niin siellä tehdään vaan isolle firmalle
enemmän rahaa, kun nyt pääsee tekemään
töitä vanhuksille ja olla ihmisten kanssa.
Työ on palkitsevampaa ja itsensä tuntee tässä tärkeämmäksi.
Työtoverit ovat Jyrin mukaan iloisia, ihmisläheisiä ja huomioonottavia.
- Täällä otetaan toiset ihan eri tavalla huomioon kuin aikaisemmissa työpaikoissani,
ja ihmiset ovat täällä myös enemmän ulospäin suuntautuneita.
Jyrin mieltä lämmittää myös asukkailta
tuleva positiivinen palaute.
- He tykkäävät kyllä, äijiä kun on niin vähän tällä alalla. Joka päivä tulee hyvää palautetta, sen voimalla tätä hommaa mielellään tekeekin. Enpä ole katunut yhtään, että
hyppäsin tälle alalle, jatko-opintojakin jo
suunnitteleva sympaattinen mies summaa.
aikaan se ei ollut mahdollista. Viimein tuli
kirje, jossa sanottiin, että Suomen kansalaisen lapselle tai lapsenlapselle voidaan antaa Suomen kansalaisuus.
- Sain Suomen kansalaisuuden ajankohtana, jolloin neljä tytärtäni olivat teini-iässä,
eivätkä he halunneet muuttaa pois Brasi-
Anne Huhtala
Lobo iloitsee
harjoittelupaikastaan
Petäjäkotikeskuksessa.
x
Hoitotyö palkitsee
rakennushommia paremmin
Ensimmäisen kerran Anne kävi Suomessa
lomamatkalla äitinsä kanssa 16-vuotiaana.
- Suomen-lomalla ajattelin, että haluaisin joskus tulevaisuudessa asua täällä. Suomi vaikutti kivalta, rauhalliselta maalta, ja
minusta tuntui hyvältä olla täällä, Anne
muistelee.
Vuosien ajan hänen haaveenaan oli suomalaisen passin saaminen, mutta pitkään
liasta. Odotin siksi, että he tulisivat aikuisiksi ja kukin voisi itse päättää, mitä haluaa
tehdä. Yksi tytär sitten muuttikin minun ja
mieheni kanssa tänne Tampereelle.
Brasiliassa Anne opiskeli yliopistossa
psykologiksi ja oli pitkään alan töissä.
- Viimeiset kolme vuotta työskentelin sosiaalialalla lastensuojelussa, mikä oli kivaa
ja haastavaa työtä.
Puhumalla suomen kieltä
oppimassa
Koska Annella ei ollut Brasiliassa mahdollista oppia suomen kieltä, psykologin ammatissa toimiminen Suomessa ei ole mahdollista. Tällä hetkellä hoitoala kiinnostaa
häntä kaikkein eniten, mutta hän ei sulje
pois mielestään muitakaan uravaihtoehtoja.
- Kun nuorena kävin Suomessa, minusta oli kiva huomata, ettei täällä ole niin isoa
eroa siinä, työskenteleekö pomona vai tavallisena työläisenä. On mahdollista elää
hyvä elämä, vaikka olisi siivousalalla - kaikki työ on tärkeää.
Tällä hetkellä hänellä on paperit vetämässä maahanmuuttajille tarkoitetulle hoiva-avustajan kurssille.
- Sen jälkeen olisi sitten mahdollista jatkaa opiskelua lähihoitajaksi asti. Vuoden
päästä varmasti pärjäisin siellä lähihoitajakoulutuksessa paremmin, koska opin suomea koko ajan enemmän.
Suomen kieltä hän on oppinut nopeaan
tahtiin Petäjäkotikeskuksessa, josta hän sai
kuuden viikon mittaisen työelämäharjoittelupaikan.
- Olin tosi iloinen, kun johtaja sanoi, että voin tulla tänne työelämäharjoitteluun.
Olen todella tykännyt olla täällä mukavien
työkavereiden parissa ja olen päässyt paljon juttelemaan asukkaiden kanssa. Toivon, että saisin jatkaa tällä alalla.
Lämminsydäminen Anne iloitsee siitä,
että työkavereiden ohella myös asukkaana
olevat vanhukset ovat suhtautuneet hänen
läsnäoloonsa positiivisesti.
- Tänäänkin eräs Kyllikki sanoi, että ”olette te niin mukava ja auttavainen ihminen”.
Puolustaja 1/2014
7
- Olen Romanian unkarilainen ja tulin Suomeen Nokialta työpaikan saaneen mieheni mukana. Työskentelin seitsemän vuotta
ohjelmistotestaajana, mutta alun perin olen
opiskellut kieliä, Erika kertoo.
- Kun olin ohjelmistotestaajan työssä, ajattelin, että mitä minä täällä oikeasti teen, kun
vain koneiden kanssa työskentelen. Olen
näet tosi ihmisläheinen ihminen.
Niinpä vuonna 2012 Erika päätti jättää
työnsä it-alalla.
- Silloin en vielä osannut puhua suomea, ja
ensi töikseni päätin mennä oppimaan kieltä.
Koska Erika halusi tehdä ihmisläheistä työtä, hän päätti kokeilla työskentelyä vanhusten
parissa.
- Olin Kaupunkilähetyksen
Koskikotikeskuksessa työkokeilussa kaksi kuukautta. MieErika Hatos
lipuuhaani siellä oli, kun sain
kokee
puhua vanhusten kanssa ja
olevansa
kuunnella heidän kiinnostavia
juuri oikealla
tarinoitaan.
alalla.
Erika huomasi nauttivansa
siitä, että hän kykeni vaikuttamaan vanhusten elämään ja
viihtymiseen siellä.
- Jos huomasin, että jonkun asukkaan päivä oli huono ja hän oli huonolla tuulella, yritin tehdä hänen hyväkseen vähän enemmän.
Kysyin, miten voin auttaa, mitä voin tehdä hänen hyväkseen ja niin edelleen. Oli kiva nähdä, että asukas saattoi tulla siitä valoisammalle tuulelle.
Francisca Garcia innostui hoitoalasta
Petäjäkotikeskus ja Koskikotikeskus yllättivät
kodikkuudellaan
Espanjan Alicantesta kotoisin oleva Francisca Garcia
muutti Suomeen vuonna 1990. Hän oli tuolloin naimisissa
suomalaisen miehen kanssa ja toimi kieliopintojensa ohessa
vuosien ajan myyjänä. Lopulta kutsumus hoitoalalle alkoi
vetää ihmisläheistä naista puoleensa.
Omalta osaltaan kipinän hoiva-alalle hakeutumiseen sytytti hänen äitinsä sairastuminen.
- Jouduin siskoni kanssa huolehtimaan sairaasta äidistäni paljon. Espanjassa yhteiskunta ei tarjoa apua, jos sairastuneella on
omaisia, jotka voivat ottaa apua tarvitsevan
huollettavakseen. Tuolta osin asiat ovat siis
Suomessa paljon paremmin, Francisca sanoo.
Myyjän työt lopetettuaan hän lähti alanvaihtajakurssille, jonka myötä hän päätyi
harjoittelijaksi Kaupunkilähetyksen Petäjäkotikeskukseen. Hänen tarkoituksenaan oli
kokeilla, onko hoitotyö todella sellaista, millaista hän mielessään oli ajatellut sen olevan.
Harjoittelua kesti kaksi kuukautta, ja lisäksi Francisca hoiti talossa myös jonkin verran
sijaisuuksia.
- Harjoitteluaika sujui hyvin ja tykkäsin oikein paljon työskennellä Petäjäkotikeskuksessa. Paikka tuntui alusta lähtien kodikkaalta eikä mitenkään laitosmaiselta niin kuin
monet muut paikat, joissa olen käynyt.
x
Tunteikkaita hetkiä lähellä ihmistä
Tietotekniikan parista
ihmisläheiseen
ammattiin
Erika Hatos on Romaniasta Suomeen kymmenisen
vuotta sitten muuttanut nainen, joka halusi vaihtaa alaa
tietotekniikan parista ihmisläheisempään ammattiin.
Nyt hän opiskelee lähihoitajaksi ja odottaa innolla
valmistumistaan ja pääsyä vanhustyön pariin.
8 Puolustaja 1/2014
Lähihoitajaopinnot hyvässä
vauhdissa
Onnistuneen kokeilun rohkaisemana Francisca päätti hakeutua ammattiopisto Treduun
lähihoitajaopiskelijaksi. Opinnot ovat lukemiseen ja käsillä tekemiseen tottuneella naisella sujuneet hyvin.
Opintoihin sisältyvässä harjoittelupaikassaan Koskikotikeskuksessa hän sanoo kokeneensa samaa kodikkuutta kuin Petäjäkotikeskuksessa.
- Paikat tuntuivat aika lailla samanlaisilta,
molemmista tykkäsin. Mielelläni työskentelisin niissä myös tulevaisuudessa.
Työskentely myös kehitysvammaisten parissa voisi hänen kohdallaan tulla kysymykseen valmistumisen jälkeen.
- Opintojen myötä olen tutustunut vammaistyöhön, joka sekin vaikuttaa hyvin kiinnostavalta.
Aurinkoisella hymyllään jäät sulattava espanjatar sanoo kotiutuneensa hyvin Tampereella, vaikka ilmasto täällä onkin selkeästi
hänen Välimeren rannikolla sijaitsevaa kotiseutuaan koleampaa.
Kahden Suomessa syntyneen ja
täällä hyvin viihtyvän tyttären äiti
ei juurikaan enää haaveile paluumuutosta Espanjaan.
Francisca Garcia
- Unelmani on valmistua ja
arvostaa harjoitpäästä töihin, lukemisen ohella
telupaikkojensa
myös sauvakävelyä Kaupin kunkodikasta ilmatopoluilla vapaa-aikanaan harpiiriä.
rastava Francisca sanoo.
x
Erika Hatos ja suuri elämänmuutos
Erika sanoo, että vanhusten parissa työskentely merkitsi uudenlaista tilannetta hänelle itselleenkin.
- Olen empaattinen luonne ja alussa itkinkin joskus niiden ihmisten puolesta. Surin
mielessäni heidän tilannettaan, kun joku esimerkiksi joutui makaamaan aina sängyssä ja
hänelle piti vaihtaa vaipat. Toinen puolestaan
joutui istumaan pyörätuolissa ja hänet täytyi
auttaa vessaan. Kun näin sen läheltä, se tuntui pahalta. Mutta alun jälkeen olen jo tottunut siihen.
Koskikotikeskuksessa Erika sai kerran kokea mieleenpainuvan hetken, kun eräs vanhus teki kuolemaa hänen työvuoronsa aikana.
- En olisi voinut aikaisemmin kuvitella, että
sellaisessa tilanteessa minä osaisin mennä ja
olla lähellä. Mutta kyllä. Ajattelin että hänelle olisi hyväksi, jos joku oli hänen rinnallaan.
Olin hänen vieressään ehkä tunnin ajan, otin
häntä kädestä kiinni ja yritin rauhoittaa häntä. Samana iltana hän kuoli.
- Tuo oli minulle todella uusi kokemus.
Mutta tunsin, että pystyin siinäkin tilanteessa ehkä jotenkin vaikuttamaan.
Koskikotikeskukseen Erika haluaisi vielä
palata takaisin lähihoitajaksi valmistumisen
jälkeen.
- Työporukka siellä oli hyvä ja tykkäsin
kohdata vanhuksia. Tuntui, että olen oikealla alalla. Jos heillä on tarjota työtä, niin ottaisin mielelläni vastaan, ihmisten parissa viihtyvä Erika sanoo.
Puolustaja 1/2014
9
Satu Pataila viihtyy kehitysvammaisten parissa
Oppisopimuksella uuteen
ihmisläheiseen ammattiin
TAKK:n opettaja
Petri Karoskoski
Aikaisemmin
pianonsoitonopettajana
toiminut Satu Pataila päätti
puolitoista vuotta sitten
vaihtaa soiton opetuksen
hoiva-avustajakoulutukseen.
Kymmenen kuukauden
mittaiset opinnot Satu sai
päätökseen viime elokuussa,
ja jatko-opinnot lähihoitajaksi
ovat jo hyvässä vauhdissa.
Lähihoitajaksi
voi opiskella
aikuisena
vaikka työn
ohessa
Lähihoitajaksi on
mahdollista opiskella myös
aikuisena. Tampereen
Aikuiskoulutuskeskuksessa
TAKK:ssa opettajana toimiva
Petri Karoskoski sanoo, että
hoitoala on yksi harvoista
aloista, joilla jopa alle kahden
vuoden koulutuksella pääsee
hyvin sujuvasti koulutusta
vastaavaan työhön.
10 Puolustaja 1/2014
x
TAKK:ssa lähihoitajaopintojen pariin voi
päästä paitsi oppisopimusteitse, myös työvoimakoulutuksen kautta, jossa ELY-keskus
ostaa työttömänä oleville asiakkailleen koulutuksia. Kolmas väylä on ns. omaehtoinen
koulutus.
- Opiskelijoille on kahdessa viimeksi mainitussa vaihtoehdossa normaalit soveltuvuuskokeet ja haastattelut, eli perinteiset kykytestit, jotka tämän alan tutkintoihin ovat
oikeastaan aina kuuluneet, Karoskoski sanoo.
Oppisopimuskoulutuksessa on kysymys
siitä, että työpaikka solmii määräaikaisen
työsuhteen opiskelijan kanssa ja oppilaitos
tarjoaa teoriaopetukset.
- Oppisopimuskoulutuksessa koulutettavien valikointi tapahtuu työsuhteen syntymisen kautta. Työpaikka siis valitsee oppisopimuskoulutettavia, jotka ovat alusta pitäen
ikään kuin työpaikan henkilökuntaa.
Tampereen Kaupunkilähetyksellä ja Tampereen Aikuiskoulutuskeskuksella on pitkään jatkunutta yhteistyötä juuri oppisopi-
Petri Karoskoski
kannustaa
opiskelemaan
lähihoitajajaksi.
muskoulutuksiin liittyen. Keskeisellä sijalla
oppisopimuskoulutuksissa on työssä oppiminen työpaikoilla.
- Sieltä hankitaan valmiuksia työelämään,
ja se on osa välttämätöntä yhteistyötä oppilaitoksen ja työelämän välillä. Jos meillä ei
ole opiskelijoille työssä oppimisen paikkoja,
niin emme pystyisi tätä koulutustehtäväämme hoitaa, Karoskoski toteaa.
Pääpaino työssä oppimisessa
Lähihoitajan opinnoissa työssä oppimisen
osuus on suuri teoriajaksoihin verrattuna.
Työssä oppimisessa ei pelkästään harjoitella
koulussa opeteltuja taitoja, vaan opitaan koko ajan uusiakin asioita.
- Kysymys on käytännön ammatista ja työelämän antamien taitojen merkitys koulutuksessa on täysin korvaamaton, Karoskoski sanoo.
Lähihoitajan tutkinto on jakautunut eri
tutkinnonosiin, joista jokainen alkaa teorialla. Teoriaosan jälkeen mennään työelämään,
Hoiva-avustajakoulutukseen
sisältyneet
työssä oppimisjaksot sujuivat Sadulta onnellisten tähtien alla.
Sadun viimeisin työharjoittelupaikka oli
Kaupunkilähetyksen Puistokoti, joka tarjoaa ohjatun asumisen palveluja kehitysvammaisille.
Satu kertoo, että Puistokodissa hänelle tuli heti sellainen olo niin kuin olisi tullut kotiin.
- Ilmapiiri Puistokodissa oli hyvin miellyttävä. Lämpimän tunnelman luomiseen
x
olivat osallisina sekä henkilökunta että
asukkaat. Yhdessä he muodostivat niin vahvan yhteisöllisyyden tunteen, että siinä oli
helppo tuntea olevansa kotonaan.
Sadun ryhdyttyä selvittelemään mahdollisuuksista saada Puistokodista töitä hänelle kävi selväksi, että kehitysvammaisten
asumisyksikköön ei voi päästä töihin, jollei
ole lääkkeenjakolupia.
- Sain sitten vinkin, että oppimissopimuksella olisi mahdollista päästä jatkamaan suoraan lähihoitajaksi asti, jolloin
saisin tarvittavat oikeudet myös lääkkeenjakoon.
Siinä vaiheessa Satu otti yhteyttä Rongankotikeskuksen johtajaan Minna Toivolaan.
- Kävi niin hyvin, että kun sain hoiva-avustajan paperit käsiini, tiesin pääseväni jatkamaan Kaupunkilähetyksessä.
Sain myös aika pian tietää, että tulisin tänne Rongankotikeskuksen Mirkunkotiin - ja
nyt olen tässä.
Avoimin mielin
kehitysvammatyöhön
Työssään kehitysvammaisten parissa Satu sanoo viihtyneensä alusta lähtien erinomaisesti.
- Olen heti kokenut, että se on minun jut-
tuni. Itse asiassa olin jo ennen mitään koulutuksia tehnyt työkokeilua Mirkunkoti
Peurassa, joka on myös kehitysvammaisten
asumisyksikkö, ja sitten Tampereen kaupungin puolella Tuomikallion päiväkeskuksessa. Pidin oikein kovasti siitä työstä.
Lisäksi Sadun hoiva-avustajakoulutuksen
yksi harjoittelupaikoista oli seurakuntien ylläpitämä Epilän toimintakeskus, joka on kehitysvammaisten päivätoimintakeskus.
Kehitysvammatyöhön Satu sanoo menneensä avoimella mielellä ilman mitään ennakkoluuloja.
- Olen elämässäni joutunut hyppäämään
muutenkin hyvin erilaisiin tilanteisiin, joissa olen ollut tekemisissä hyvin erilaisten ja
eri kulttuureista olevien ihmisten kanssa..
Piano-oppilainani on myös ollut kehitysvammaisia ja autistisia lapsia. Siitäkin työstä pidin paljon.
Sadun oppisopimuskausi kestää kevääseen 2015. Lokakuussa hänen on tarkoitus
suorittaa opintoihin sisältyvä hoito- ja huolenpitojakson näyttökoe.
Satu iloitsee siitä, että kristillisellä arvopohjalla toimiva Kaupunkilähetys vastaa
erinomaisesti hänen omaa vakaumustaan.
- Voin yhtyä kaikkiin Kaupunkilähetyksen
arvoihin. Tykkään siitä, että kristillisyys näkyy käytännön elämässä ja teoissa.
Musiikki
kuuluu yhä
Satu Patailan
työpäiviin.
ja työssä oppiminen huipentuu näyttöön eli
tutkintotilaisuuteen.
Karoskosken mukaan opiskelijoista ylivoimaisesti suurin osa työllistyy niihin paikkoihin, joissa he ovat olleet työssä oppimassa.
- Opiskelija pystyy työssä oppimisen yhteydessä arvioimaan, onko tämä se minun
työpaikkani; onko työyhteisössä sellainen
henki, että tämän tuntee jotenkin omaksi
mahdolliseksi työpaikakseen. Ja vastaavasti työpaikka arvioi opiskelijan soveltuvuutta
kyseisiin tehtäviin.
Yhtenä opettajan työn hienona puolena 20
vuotta alalla ollut Karoskoski pitää sitä, että
työssä on mahdollisuus tuon tuostakin olla
todistamassa tilanteita, jolloin ihminen vihdoin löytää oman kutsumuksensa.
- On aina palkitsevaa nähdä, kuinka paljon
ihmiset ovatkaan kiitollisia sekä oppilaitokselle että työpaikalle mahdollisuudesta löytää uusi ammattiala. Eli ura, jossa kassakoneiden tai teknisen suorittamisen sijaan saa
olla tekemisissä inhimillistä kosketusta kaipaavien ihmisten parissa.
Puolustaja 1/2014
11
Kimmo Poutiainen innostui kehitysvammatyöstä
Oppisopimuksen kautta
vakituiseen työpaikkaan
x
Harri Tuhkasaari
(takana vas,)
ja Jaakko
Kuhalainen sekä
asukkaat Annette
Storå ja Pentti
Kärkkäinen
palaverissa.
Kimmo Poutiaisen
työpaikkana olleen
valokuvausliikkeen
lopettaminen nelisen vuotta
sitten pakotti miehen
pohtimaan uudelleen
uravalintaansa. Kaverinsa
esimerkin innoittamana
Kimmo kiinnostui hoitoalan
oppisopimuskoulutuksesta.
Alan vaihto teki
uuden ihmisen
Vaikka Kimmolla ei aikaisemmin ollut kehitysvammaisten kanssa toimimisesta minkäänlaista kokemusta, hän huomasi ilok12 Puolustaja 1/2014
Sosionomiopiskelijoita käytännön opissa Peurankalliokeskuksessa
Tulevien sosionomien taidot
karttuvat käytännön työssä
x
- Sain kyseiseltä kaverilta yhteystiedot Tampereen Kaupunkilähetykseen, jonka olemassaolosta en vielä silloin tiennyt mitään.
Parin mutkan kautta sain yhteyden Rongankotikeskuksen johtajaan Minna Toivolaan, jonka kanssa sovimme tapaamisen.
Tapaamisen yhteydessä Minna Toivola ehdotti, että Kimmo kävisi ensi alkuun
tutustumassa kehitysvammaisten arkeen
nuorten kehitysvammaisten ryhmäkodissa
Joukontalossa.
- Kävin kesällä 2010 tekemässä siellä
muutaman vapaaehtoispäivän, ja sen jälkeen oli sellainen olo, että tekisi mieli lähteä opiskelemaan tätä alaa. Minna Toivolan
avulla järjestyi oppisopimuspaikka, ja siitä
se sitten lähti, asioiden nopeasta sujumisesta iloisesti yllättynyt Kimmo muistelee.
Oppisopimusaikana Kimmo kiersi useissa Kaupunkilähetyksen kehitysvammatyön
toimipisteissä.
- Viime keväänä sitten valmistuinkin lähihoitajaksi, ja tulinkin melkein saman tien
tänne Mirkunkotiin. Hetkeäkään en ole katunut sitä, että tuli tälle alalle lähdettyä,
työssään viihtyvä Kimmo toteaa.
Oppisopimusopiskelua Kimmo pitää
loistavana vaihtoehtona.
- Kävin normaalisti töissä lukuun ottamatta kahden viikon teoriaopetusjaksoja TAKK:ssa, joita järjestettiin joka toinen
kuukausi. Työtä tekemällä pääsi siis oppimaan.
seen, että heidän kanssa tulee hyvin toimeen.
- Asukkaat täällä ovat niin välittömiä, että
heihin on helppo tutustua. Pitää vain suhtautua asioihin avoimin mielin ja pistää itsensä peliin. Kaikkien kanssa tulee hyvin
toimeen, kun menee tilanteisiin välittömällä mielellä.
Työpäivistään nauttiva Kimmo sanoo, että hetkeäkään hän ei ole katunut ratkaisuaan lähteä hoitoalalle.
- Todella tyytyväinen olen ollut tähän
Harri Tuhkasaari on Peurankalliokeskuksessa yhdeksättä vuotta
työskentelevä palveluohjaaja, joka toimii sosionomi (AMK)
-opiskelijoiden ohjaajana näiden työharjoittelujaksoilla. Keväällä
hänen ohjattavanaan on ollut vanhusten parissa työskentelystä
nauttiva Jaakko Kuhalainen.
Kimmo
Poutiainen
pitää
oppisopimusjärjestelmää
hyvänä.
alan vaihtoon sekä kaikkiin näihin työpaikkoihin ja työpisteisiin, joissa olen saanut
olla. Oli varsinainen lottovoitto, että pääsin tänne opiskelemaan ja sitten vielä opintojen jälkeen töihin. Väki täällä on todella
mukavaa, sekä työkaverit että asukkaat.
- Olen tämänhetkiseen tilanteeseeni todella tyytyväinen. Vaimokin on sanonut, että olen muuttunut ihan eri ihmiseksi. Samoin muukin lähipiiri on varmasti sitä
mieltä, että alan vaihto oli hyvä ratkaisu.
Peurankalliokeskuksen asukkaiden sosiaalipalveluita hoitava Harri Tuhkasaari kertoo
ottavansa mielellään opiskelijoita ohjattavakseen.
- Koen, että ohjauksista on myös itselleni iloa ja hyötyä. Opiskelijat tuovat tervetulleen tuulahduksen koulumaailmasta. On
ihan mukava kuulla, mitä siellä koulussa tapahtuu nykyään, Harri sanoo.
Vuoden aikana harjoittelijoita on Peurankalliokeskuksessa kahdesta kolmeen. Harjoittelun kesto on yleensä kaksi kuukautta.
- Opiskelijoiden tukeminen ja perehdyttäminen vaatii ohjaajalta paljon, mutta vastapainoksi ohjaajana toimiminen antaakin
paljon. Olen kokenut, että selkeästi plussan
puolelle jään, Harri toteaa.
Hän sanoo, että opiskelijalle ei ole lainkaan helppoa tulla työyhteisöön, jossa on jo
tietyt omat rutiininsa.
- Jaakko on hienosti sopeutunut tänne ja
ottanut oman paikkansa, Harri kehuu motivoitunutta ohjattavaansa.
Molemminpuolista
vuorovaikutusta
Ohjaaja kertoo haluavansa jutella opiskelijoiden kanssa paljon erilaisista asioista.
- Tykkään, että kokemuksia puretaan.
Koska tämä on niin hektistä työtä ja singahdellaan jatkuvasti eri paikkoihin, niin niitä
asioita pitää jotenkin purkaa ja käsitellä.
Yhdessä puhutaan esimerkiksi siitä, miten opiskelija on kohdannut tietyn tilanteen
ja miten hän on toiminut.
- Minä voin sitten antaa vinkkejä, miten
itse olisin toiminut. Ja toisinkin päin. Myös
itse voin saada uusia vinkkejä opiskelijoilta, Harri sanoo.
Jaakko kertoo, että voimakas innostus
ryhtyä ikäihmisten kanssa tehtävään työhön vahvistui hänen kohdallaan opintojen
kuluessa.
- Olen nyt muutaman hetken ehtinyt olla
ikäihmisten kanssa tekemisissä, ja tämä on
kyllä minun juttuni. Nämä harjoittelut ovat
ihan hirveän arvokkaita, koska eihän tuolla koulussa itsessään ole kauheasti oppinut,
vaan kyllä nämä harjoittelut ovat enemmän
opettaneet.
Peurankalliokeskuksen
harjoittelujaksolla arvokkainta oppia Jaakko kertoo saaneensa asiakkaiden kohtaamisiin eri tilanteissa.
- Meillä on täällä hyvin erilaisia asukkaita. Osa on omatoimisia, osa tarvitsee jotain
pikkupalveluja ja osa on vaikeasti muistisairaita. Erilaisten asukkaiden kohtaaminen vaatii aina omat niksinsä, monessa
mukana ollut palveluohjaaja sanoo.
Hän sanoo toivovansa, että vanhustyön
pariin tulisi nykyistäkin enemmän miespuolisia työntekijöitä.
- Olen todella mielissäni, että Jaakko otti tänne Peurankalliokeskukseen yhteyttä.
Puolustaja 1/2014
13
Härmälässä halutaan uud enlaista yhteisöllisyyttä
x
Muista
adressilla
Anni Kallio
vaikuttui
Likiomaprojektista
Kai Luukkonen
arvostaa
huonompiosasten
puolustajia.
x
Surun kohdatessa voit
muistaa läheisiä Tampereen
Kaupunkilähetys ry:n adressilla.
Adressin tuotto käytetään
yhdistyksen varainhankintaan.
Hinta: 12 € + toimituskulut 3 €
Tilaukset puh. 0400 126 266
Tampereen Kaupunkilähetys ry
Tunteva®
-opaskirja
Uusi opask
muistisairairja
muistisairasta
it
hoitaville a
hoitaville
Kirjaa voi tilata Tampereen
Kaupunkilähetyksestä
puh. 0400 126 266
tai [email protected]
Kirjan hinta on 29 €
+ postitus- ja toimituskulut 5 €.
14 Puolustaja 1/2014
Anni Kallio nautti
mukanaolosta
Likiomaprojektissa.
Tampereen Kaupunkilähetys ry:n
ja Tampereen Vanhuspalveluyhdistys ry:n yhteinen Likioma-projekti Härmälän kaupunginosassa
on osa Eloisa ikä-ohjelmaa, joka
on Raha-automaattiyhdistyksen
avustusohjelma ikäihmisten hyvän arjen puolesta.
Likioma-projektin tarkoitus on osallistavan
yhteisömallin kehittäminen ikäihmisten
kotona asumisen tueksi. Likioma-tiimissä projektipäällikkönä toimii Arja Anttila ja
projektityöntekijöinä Maarit Kurunmäki ja
Marko Suvila.
Yhtenä projektin monista tavoitteista on
tukea eri toimijoiden monimuotoista ikäihmistä palvelevaa verkostoitumista.
Tuohon tavoitteeseen liittyen Tampereen
ammattikorkeakoulun sosionomiopiskelija
Anni Kallio teki opinnäytetyönään kyselytutkimuksen lukionuorten kiinnostuksesta
ikäihmisten kohtaamisiin.
Likioma-projektiin Anni kertoo tutustuneensa viime kesänä.
- Kesäopintoina olin mukana suunnittelemassa ja toteuttamassa Liki Oma Päivää
Härmälässä. Ennen varsinaista Liki Oma
Päivää kuvasimme Kuuselan seniorikeskuksen asukkaita ja päiväkävijöitä. Varsinaista tapahtumapäivää varten pystytimme
valokuvanäyttelyn, johon päätyi jokaisen
kuvatun itse valitsema kuva.
Osaltaan Annin kiinnostus vanhoja ihmisiä kohtaan juontaa juurensa hänen perhetaustastaan, jossa perinteisesti on ollut
tiivistä vuorovaikutusta jopa neljän sukupolven välillä.
- Harrastan paljon asioita isovanhempieni kanssa. Käymme yhdessä erilaisissa
kulttuuritapahtumissa ja kierrämme kirpputoreilla tekemässä löytöjä. Mummoni
on opettanut minulle myös kokkaustaitoja,
olen oppinut häneltä esimerkiksi herkullisen Lapinäijän keiton reseptin, Anni sanoo.
Kontakteja ikäihmisten kanssa
pidetään tärkeinä
Annin opinnäytetyöhön liittyvään kyselytutkimukseen osallistui 30 Hatanpään lukion opiskelijaa, jotka olivat iältään 17-19
-vuotiaita nuoria.
Esseemuotoon kirjoittamissaan vastauksissaan lukiolaiset kertoivat omalta kohdallaan, kuinka tärkeänä he pitäisivät yhteydenpitoa ikäihmisiin ja millaista eri
sukupolvien välistä yhteistoimintaa he erityisesti kaipaisivat.
- Lukiolaisten vastaukset vaihtelivat
muutamasta lauseesta pitkiin kirjoituksiin. Niistä kävi selvästi ilmi, että kontakteja ikäihmisiin pidetään tärkeinä, Anni summaa.
Likioma-projektin piirissä mukana olleita ihmisiä haastattelemalla Anni kertoo
saaneensa sellaisen mielikuvan, että vastaavasti myös ikäihmiset haluavat olla yhteydessä nuoriin.
Yhteenvetona Anni toteaa, että Kaupunkilähetyksen ja Tampereen Vanhuspalveluyhdistyksen projektin taustalla oleva
ajatus on hyvä ja vastaavaa alueen asukkaiden verkostoitumista kannattaisi laajentaa
muillekin alueille.
- Nautin työskentelystä Likioma-tiimin
kanssa. Tunsin että minusta välitettiin ja
huolehdittiin, sosionomin paperit tammikuussa käteensä saanut Anni kiittelee.
Kai Luukkonen haluaa
ikäihmiset ja nuoret yhteen
Tampereen kaupungin nuorisoohjaajan Kai ”Kaide” Luukkosen
työpaikka sijaitsee Härmälässä
Likioma-projektin toimitilan
naapurissa. Myös hän sanoo
pitävänsä hyvänä asiana sitä,
että nuoret ja ikäihmiset olisivat
entistä enemmän tekemisissä
toistensa kanssa.
Rantaperkiön nuorisokeskusta asemapaikkanaan pitävä Kaide toteaa aina tuon
tuostakin tapaavansa kadun vastakkaisella puolella ahkeroivia Likioma-projektin
työntekijöitä.
Sattumanvaraisten kadulla tapahtuvien
kohtaamisten lisäksi Kaide sanoo tutustuneensa projektin henkilökuntaan Härmälän alueella järjestetyissä perhetapahtumissa ja muissa tilaisuuksissa.
- Humaania hommaa, Kaide kommentoi
naapureidensa työtä alueella asuvien ikäihmisten viihtyvyyden ja pärjäämisen hyväksi.
Myös yhteisiä tapahtumia nuorison ja
ikäihmisten kesken on Kaiden mukaan
suunnitteilla.
- Suunnittelemme yhteistä diskoiltaa kaikenikäisille, eli sinne ovat tervetulleita sekä nuoret että ikäihmiset. Musiikkilaitteet ja
valot ovat jo valmiina odottamassa, kunhan
vaan sopiva ajankohta kevään aikana löytyy.
Tuollaista iltaa, jossa olisi myös pientä tarjottavaa, ovat erityisesti vanhukset toivoneet.
”Vanhukset tarvitsevat
puolustajia”
Naapuruudesta ja hyvistä henkilösuhteista johtuen Kaide pitää yhteydenpitoa Likioma-projektilaisten kanssa helppona.
- Kaikkien samalla alueella asuvien pitäisi olla enemmän tekemisissä toistensa
kanssa, Kaide toteaa.
Hän haikailee 1950- ja 1960-lukujen perään, jolloin koko kyläyhteisö piti huolta
toisistaan.
- Valitettavasti tuollaista perinteistä yhteisöllisyyttä ei enää ole. Ihmisten pitäisikin
itse alkaa luoda sitä uudelleen.
Hoiva-avun tarpeessa olevien vanhusten
tilannetta Kaide sanoo pitävänsä erityisen
haasteellisena, koska monet vanhukset eivät kykene pitämään puoliaan ja puolustamaan itseään.
- Onneksi heillekin vielä löytyy tarpeen
tullen hyväsydämisiä puolustajia.
Kaiden työpaikan naapuristossa sijaitsee
myös Kaupunkilähetyksen ylläpitämä Petäjäkotikeskus, joka tarjoaa tehostettua palveluasumista ympärivuorokautista hoivaa
tarvitseville vanhuksille.
- Toivon jaksamista siellä tärkeää työtä tekevälle henkilöstölle. Ihmistyössä olisi tärkeää, että olisi pitkiä työsuhteita. Vanhukset arvostavat turvallisia rutiineja ja sitä
että on tuttuja ihmisiä ympärillä.
Vapaaehtoistyön
teemaillat
keväällä 2014
Anna hetki aikaasi sitä
tar vitsevalle, yksin tai
yhdessä ystäväsi kanssa!
n Vielä löytyy ihmisiä, joille aika on
rahaa tärkeämpää. Voisitko Sinä
lahjoittaa hyvää mieltä yksinäiselle
vanhukselle tai kehitysvammaise
lle
henkilölle?
n Voisitko lähteä ulkoilemaan
vanhuksen kanssa tai vaikka
elokuviin kehitysvammaisen kanssa
?
Saattohoitovaiheessa olevalle
ihmiselle tukihenkilö tuo turvaa ja
lohtua.
n Tampereen Kaupunkilähetys ry
etsii vapaaehtoisia Puolustajia
tärkeisiin tehtäviin, jotka tuovat
hyvän mielen niin auttajalle kuin
autetullekin.
n Esittelemme yhdistyksemme
vapaaehtoistyön uusia muotoja
teemailloissa seuraavasti:
28.4. Ystävätoiminta
12.5. Saattohoito
n Tilaisuudet järjestetään klo
17.00 – 18.30 osoitteessa
Aleksanterinkatu 31 A 1
(Järjestötyön keskus, ovisummeri
Kaupunkilähetys). Tule kuulemaan
,
miten voit auttaa yksinäisiä
lähimmäisiä! Teemailtoihin ei tarv
itse
ilmoittautua.
.
-päivä 21.5
Puolustaja
tämme
21.5. järjes
a
n
ko
ik
vi
ki
Kes
lähdemme
ivän, jolloin
ä
-p
ja
ta
s
lu
o
Pu
an eri
ä tutustuma
s
is
m
h
ry
n
ie
p
iset
iimme. Kyse
toimipisteis
t
t esittelevä
toimipistee
lla
o
rj
ta
a ja
toimintaans
viä.
ehtoistehtä
a
a
p
va
a
olevi
taja-päivään
s
lu
inen Puo
m
tu
u
ta
it
o
Ilm
9 9399 tai
ssä 040 75
e
n
n
e
m
.
.5
5
tymission.fi
@tampereci
anna.purola
ittuihin
edellä main
Jos et pääse
uuten
m
n tai haluat
tapahtumii
östä,
ty
is
paaehto
va
ja
to
e
ti
lisä
työn
vapaaehtois
tä
yt
te
yh
ta
o
0 759
oriin, p. 04
koordinaatt
na.purola@
9399 tai an
ymission.fi.
tamperecit
Puolustaja 1/2014
15
Anna lahjaksi
Onnenpäivä!
Lahjoittajiemme tuella saimme viime jouluna jo toistamiseen järjestettyä Operaatio Joulukassi -kampanjan. Lahjoitimme
ikäihmisille ja lapsiperheille yhteensä 100
jouluista tuotekassia. Kiitos kaikille lahjoittajille!
Nyt keräämme varoja kesän Onnenpäivä-viikon järjestämiseen. Tarjoamme juhannuksen jälkeisellä viikolla mahdollisuuden viettää kesäinen Onnenpäivä
Vähäsillassa yhteensä 100 henkilölle, jotka
eivät kesän aikana muuten pääsisi maalle.
Tähän tarvitsemme lahjoittajiemme tukea!
Lisätietoja kesän
Onnenpäivä-toiminnasta:
Tuula Pesonen, järjestösihteeri (sij.)
puh. 0400 126 266
[email protected]
Saajan
tilinumero
Mottagarens
kontonummer
OKO 573008-2437842
Nordea 114630-1113940
Danske Bank 833007-10245717
IBAN
TILISIIRTO GIRERING
Saaja
Mottagare
Tililtä nro
Från konto nr
Lahjoitukset mahdollistavat pienten ja
suurten Onnenpäivien järjestämisen
apua tarvitseville ja yksinäisille lähimmäisille.
Myös Sinä voit tukea toimintaamme.
Voit tehdä kertalahjoituksen alla olevalla tilisiirrolla. Halutessasi voit ohjata Onnenpäivä-toiminnan tukemiseen
myös merkkipäiväsi huomionosoitukset. Lisätietoja, puh. (03) 3454 3157.
Hanki hyvä mieli
lahjoittamalla!
BIC
FI35 5730 0820 4378 42
FI39 1146 3001 1139 40
FI29 8330 0710 2457 17
OKOYFIHH
NDEAFIHH
DABAFIHH
Haluan lahjoittaa Onnenpäivä-keräykseen
100 euroa
50 euroa
muun summan _______
Maksajan
nimi ja
osoite
Betalarens
namn och
adress
Allekirjoitus
Underskrift
Ryhdy
lahjoittajaksi!
Kiitos lahjoituksestasi!
Viitenro
Ref.nr
9111
Eräpäivä
Förf.dag
Rahankeräysluvan numero 2020/2013/4321. Lupa on voimassa 14.3.2014 – 31.12.2015
koko Suomen alueella Ahvenanmaata lukuun ottamatta.
Euro
Maksu välitetään saajalle vain Suomessa Kotimaan
maksujenvälityksen yleisten ehtojen mukaisesti ja vain
maksajan ilmoittaman tilinumeron perusteella.
Betalningen förmedlas till mottagarens endast i Finland
enligt Allmänna villkor för inrikes betalningsförmedling
och endast till det kontonummer betalaren angivit.
PANKKI BANKEN