Maahanmuuttajaperheiden tukeminen kriisityön

Comments

Transcription

Maahanmuuttajaperheiden tukeminen kriisityön
22.11.11. Salo
Maahanmuuttajaperheiden
auttaminen kriisityön
näkökulmasta
Mitä löytyy mielenterveysongelmien taustalta?
Yksilöllinen haavoittuvuus Persoonallisuustekijät,
perinnöllinen alttius, lapsuuden olosuhteet, opitut
käyttäytymismallit
Stressi- ja riskitekijät Yksittäiset tai pitkäaikaiset traumaattiset
kokemukset (menetykset, väkivalta, onnettomuudet jne.)
Ajankohtaiset stressitekijät (koulukiusaaminen, ihmissuhdevaikeudet,
syrjintä, oppimisvaikeudet jne.)
Puutteita suojaavissa tekijöissä
Suojaavat tekijät = tekijät ja prosessit, jotka tukevat myönteistä
kehitystä haavoittuvuustekijöistä ja stressitekijöistä huolimatta
(sosiaalinen tuki, prososiaalisuus, ongelmanratkaisutaidot, turvallinen
ympäristö, koulutusmahdollisuudet, myönteiset mallit jne.)
Maahanmuuttajaperheiden haasteet
 Maahanmuuttaperheiden on yritettävä
asettautua uuteen kulttuuriin
 Samanaikaisesti he usein joutuvat käymään
läpi psyykkistä sopeutumisprosessiaan, joka
johtuu menetyskokemuksista ja/tai
traumaattisista kokemuksista
 Molemmat haasteet ovat omiaan lisäämään
perheen kriisiherkkyyttä jo yksinäänkin
Kriisien määrittelyä
 Uusi tilanne äkillinen muutos, jossa
yksilön (tai yhteisön) aiemmat
kokemukset tai voimavarat riitä
tilanteesta selviytymiseen sen
ymmärtämiseen tai sen hallintaan >
KRIISI
 Kriisit voidaan jakaa
 Kehityksellisiin kriiseihin
 Elämänkriiseihin
 Traumaattisiin kriiseihin
Perheen kriisi
 Perheen kriisi syntyy, kun koko perhe tai
joku/jotkut sen jäsenistä ajautuvat
tilanteeseen, joka kriisiyttää hänet/ heidät
 Perhettä voi pitää on systeemisenä
kokonaisuutena, jossa yhteen sen jäseneen
kohdistuva (kriisin) vaikutus välittyy myös
muihin sen jäseniin > kukaan
perheenjäsenistä ei voi olla ”kriisin
ulkopuolella”
Psyykkisesti traumatisoiva
tapahtuma
 Mikä tahansa yksilön tai perheen kokema
uhkaava tai hengenvaarallinen tilanne, joka
aiheuttaa epätavallisen voimakkaan,
normaalia elämää häiritsevän psyykkisen
sopeutumisreaktion
 Ennustamattomuus + kontrolloimattomuus
 Reaktiona tilanteeseen on voimakas pelko,
kauhu tai avuttomuus + dissosiatiiviset
oireet
Kriisi ja mielenterveys
(STM 2009/16)
 Traumatisoivat eli äkilliset ja järkyttävät
tapahtumat ja niihin liittyvät psyykkiset kriisit
voivat laukaista tai pahentaa eri
mielenterveyden häiriöitä ja vaikuttaa
oikeastaan kaikkien mielenterveyshäiriöiden
kulkuun
Kriisit ja mielenterveys
 Mitä enemmän ja nopeammin trauma-
altistusta tulee, sitä suurempia vaatimuksia
sopeutumiskykyyn kohdistuu
 Yksittäisen ja massiivisen psyykkisen
kuormituksen tai useiden peräkkäisten
pienempien kuormitustilanteiden jälkeen
mitätönkin ärsyke saattaa johtaa äkilliseen
voimavarojen loppumiseen ja oireiden
ilmaantumiseen
Pakolaiset ja traumaattiset
kriisit
(U.S. Veteran Affairs)
 Yli 7 traumaattista tapahtumaa 40%:lla (Cardozo ym.,
2000)
 Pakolaisten raportoimia traumaattisia tapahtumia (Kleijn,
Hovens & Rodenburg, 2001)
 Kidutus 37%, hengenvaara 37%, ystävän tai sukulaisen
kuolema 35%
 Maanpaon aiheuttamat ongelmat: pakolaisleiri, sairaudet,
menetykset, väkivalta ja rasismi, sosio-ekonomisen tason
lasku
 45%:lla diagnosoiduista masennus- ja/tai PTSD-oireita
vielä 3 vuoden kuluttua
Salo 22.11.11.
Traumatilanne
 Ihminen virittyy automaattisesti uhkaan tai
hengenvaaraan taistelemalla tai pakenemalla
> jos ei onnistu, seurauksena on
lamaantuminen
 TOP-DOWN –ilmiö >kortikaalinen toiminta
luhistuu stressihormonin vaikutuksesta >
amygdala ei!
 Traumareaktiota ei voi valita
Psyykkisen trauman
tunnusomaisia piirteitä
 Psyykkinen trauma voi syntyä yksittäisen
traumaattisen kokemuksen, pitkäaikaisen
traumatisoitumisen tai esim. lapsuudessa koetun
emotionaalisen laiminlyönnin seurauksena
 Trauma tallentuu mieleen tarkasti ja
tunnelatautuneesti. Traumaattisessa tilanteessa
elimistö tuottaa endogeenisia hormoneja ns.
stressihormoneja, jotka vahvistavat traumaattisen
tilanteen muistiin tallentumista.
 Psyykkinen traumatisoituminen aiheuttaa muutoksia
myös aivojen ja fysiologian tasolla
 Traumaattiset muistot tallentuvat ainakin osittain ei-
kielellisessä muodossa: visuaalisesti, hajuina,
tunteina, ääninä ja kinesteettisesti > muistin
poikkeava toiminta > ei integraatiota aivoalueiden
kesken
 Trauma ja siihen liittyvät tunnelataukset eivät muutu
ajan myötä ilman aktiivista käsittelyä
Traumamuiston erityisyydestä
(Holm
2011)
 B
—iologisten muutosten takia traumamuisto
on erilainen kuin tavallinen muisto; se voi
unohtua lähes täysin tai sen saattaa kokea
voimakkaasti kuin eläisi tapahtumaa
uudelleen
 —
Traumaattinen kokemus vaatii paljon työtä
yhdistyäkseen osaksi henkilöhistoriaa
Purkamattoman trauman
vaikutukset
 Välttämiskäyttäytyminen > vaikeuksia
työstää traumakokemusta
 Päälle jäänyt vireystila > vaikeuksia nukkua
 Mieleen tunkeutuvat traumamuistot >
vaikeuksia keskittyä, ahdistuneisuus
 Turtuneisuus > vaikeuksia välittää itsestään
tai perheestään
 Psyykkinen trauma aktivoituu, kun jokin pieni, usein
tiedostamaton vihje liittää sen nykyhetkeen.
Seurauksena voi olla esim. voimakas ahdistus (ilman
ilmeistä syytä) tai somaattisia oireita
 Käsittelemättömät psyykkiset traumat vaikuttavat
tiedostamattomasti ihmisen tekemiin valintoihin,
ihmissuhteisiin ja koko persoonallisuuteen >
trauman pitkäaikaisvaikutukset
Pitkäaikaisvaikutukset
 Syvä I-tyypin trauma tai II-tyypin trauma
voi käsittelemättömänä johtaa pysyvään
persoonallisuuden muutokseen
=kompleksinen traumaperäinen
stressihäiriö
Kompleksinen traumaperäinen
stressihäiriö
1. Tunne- ja impulssisäätelyn muuttuminen






Tunnesäätely
Vihan säätely
Itsetuhoisuus
Itsetuhoajatukset
Vaikeus seksuaalisuhteen säätelyssä
Korostunut riskinotto
2. Huomio- ja keskittymiskyvyn muutokset


Amnesia (muistamattomuus)
Tilapäiset dissosiaatioepisodit ja depersonalisaatio
3. Muutokset minäkäsityksessä






Tehottomuus
Pysyvä vahingoittuminen
Syyllisyys ja vastuu
Häpeä
Kukaan ei voi ymmärtää
Vähättely
4. Muutokset rikoksentekijän havaitsemisessa



Vääristyneiden uskomusten omaksuminen (esim. oma
vika)
Rikoksentekijän ihannointi
Rikoksentekijän vahingoittamisen ajatteleminen
5. Muutokset suhteissa toisiin


Kyvyttömyys luottaa
Reviktimisaatio
6. Somatisointi





Ruuansulatusjärjestelmä
Krooninen kipu
Sydän- ja keuhko-oireita
Konversio-oireet (esim. halvausoireet, tic-oireet,
kouristukset, äänen menetys)
Seksuaaliset vaikeudet
7. Merkitysjärjestelmien muutokset


Epätoivo ja toivottomuus
Aikaisempien uskomusten menetys
 Kriisiytyneiden
maahanmuuttajaperheiden
kohtaamisesta ja auttamisesta
Kysymyksiä
 Mitä erityistä on maahanmuuttajatyössä
verrattuna valtaväestön parissa tehtävään
työhön?
 Mitä asioita maahanmuuttajien parissa
tehtävässä työssä tulisi ottaa huomioon?
 Miten kohtaan maahanmuuttajataustaisen
asiakkaani?
Kysymyksiä
 Riittääkö ammattitaitoni
maahanmuuttaja-asiakkaan
kohtaamiseen?
 Tarvitsenko erityiskoulutusta esimerkiksi
kulttuurisen kompetenssini lisäämiseen?
 Voiko ”länsimaisilla keinoilla” auttaa
muista kulttuurista tulleita?
Auttamisen yleisiä ongelmia
 Hoitoon sitoutuminen tai saatavilla olevien
mielenterveyspalveluiden hyödyntäminen on
maahanmuuttajien keskuudessa heikkoa
(esim. Sue 1990, Bäärnhielm ym. 2005,
Kortmann 2010)
 Negatiivinen suhtautuminen
auktoriteetteihin
Auttamisen yleisiä ongelmia
 Länsimainen tapa hoitaa on vaikeasti
ymmärrettävissä > luottamus puuttuu >
turvaudutaan perinteisiin parantajiin (Mölsä
ym. 2010)
 Tarvittavan avun saaminen voi viivästyä, kun
ongelmia hoidetaan kaikessa hiljaisuudessa
omin keinoin
Hoidon ongelmia
 Häiriöiden syistä ei riittävää yksimielisyyttä:
>esim. somalit saattavat ajatella
mielenterveysongelmien johtuvan
hengellisistä tai sosiaalisista syistä >Dzinni,
paha henki, voi aiheuttaa hulluutta
 Maahanmuuttajapotilaat voivat pitää
mielenterveyden häiriöitä parantumattomina
> vaikea stigmatisoituminen (Mölsä ym.
2010)
Hoidon ongelmia(Sue & Sue 1990, Tseng 1999)
 Hoidon moniselitteisyys > asiakas ei näe
yhteyttä ongelmiensa ja niiden teemojen
välillä, joita hoitotilanteessa käydään läpi
 Maahanmuuttaja ei tiedä mitä hoidolta tulisi
odottaa > mitä ovat esim. keskusteluun
perustuvan auttamistyön ”säännöt”?
Lopputulos:
 Länsimainen auttamissysteemi ei pysty
tyydyttävästi vastaamaan eri etnisten
ryhmien tarpeisiin, etenkin kun kyse on
pakolaisista (de Anstiss ym. 2009)
 Ongelma potilaan kohtaamisessa
Kohtaaminen?
 Maahanmuuttaja-asiakas (M) voi luottaa




auttajaansa
M kokee vähintäänkin, että häntä yritetään
ymmärtää ja auttaa
M voi sitoutua ottamaan vastaan apua
Auttaja yrittää ymmärtää maahanmuuttajan
kokemusmaailmaa
Auttaja pyrkii kunnioittamaan
maahanmuuttajan kulttuuria ja sosiaalista
maailmaa
Kohtaamisen kulttuurillisesta
esteistä (Sue & Sue 1990)
 Asennoituminen: asiakkaan etnisyys tai
hänen edustamansa kulttuuri (uskomukset,
tavat, toimintatavat, ideaalit, arvot jne.) ja
sen piirteet nähdään ennen muuta
ongelmana tai poikkeavuutena
 Voisiko kaksikulttuurisuus olla voimavara?
Esteistä: auttajan stereotypiat
 Auttaja ei voi välttää stereotypioita, koska ne
ovat ihmisille luonteenomaisia ja
välttämättömiä
 Stereotypiat voidaan ajatella melko pysyviksi
ennakko-olettamuksiksi, jotka ulotetaan
koskemaan esim. kokonaisia ihmisryhmiä
 Ongelmana on, että saamamme informaatio
esim. asiakkaasta vääristyy sillä tavoin, että
se vastaa jo olemassa olevaa
stereotypiaamme (Sue & Sue 1990)
 Kuinka ongelmat voisivat
olla voitettavissa?
Ratkaisu?
 Esim. mielenterveyspalvelut hyväksytään
maahanmuuttajien keskuudessa paremmin,
jos hoidon tarjoajat ovat kulttuurisesti
neuvokkaita tai edustavat samaa kulttuuria
kuin hoidon käyttäjät (de Anstiss ym. 2009)
 Ei kuitenkaan ole täysin selvää, mitä
kulttuurisella kompetenssilla (tai
neuvokkuudella) tarkoitetaan (Kortmann
2010)
Kulttuurisen kuilun ylittäminen
(Kortmann 2010)
 Pyri kartoittamaan asiakkaasi näkemystä
(mielenterveys)ongelmien syistä
 Toimi joustavasti, jotta löytäisit tavan olla
avuksi, jonka molemmat voivat hyväksyä
 Muokkaa mahdollisuuksiesi mukaan
ammatillista rooliasi siten, että se vastaisi
paremmin maahanmuuttaja-asiakkaasi
odotuksiin
Kulttuurisen kuilun ylittäminen…
 Ammattiorientaatiosta:
Universalismi vs. relativismi > välimuoto toimii,
ääripäät eivät
 Älä luovu ammatillisuudestasi, vaikka et
asiakkaasi kanssa pääsisikään
yhteisymmärrykseen hänen ongelmiensa
syistä tai tarvittavasta avusta, vaan etsi
kompromissiratkaisua
Toimivia käytäntöjä
 Kysy, kuuntele ja pyri ymmärtämään –”mitä
tämä asia merkitsee sinulle, mitä se
tarkoittaa kulttuurissasi?” > asiakkaan
kulttuuritaustan tunteminen helpottaa ja
nopeuttaa hoitotyötä, mutta ongelmana on
ettei eri kulttuureihin käytännössä ole
mahdollista perehtyä
 Ratkaisu: opi kulttuurista ja sen
käyntännöistä asiakkaaltasi (Tseng 1999)
Toimivia käytäntöjä
 Ole erityisen hienotunteinen, sillä jotkin
omaan kulttuuriimme kuuluvat tavat voidaan
kokea loukkaavina
 Varaa riittävästi aikaa > pelkästään tulkin
käyttö hidastaa työtä huomattavasti
 Ole kärsivällinen asiakkaasi edistymisen
suhteen
 Hyödynnä moniammatillista
asiantuntemusta
Toimivia käytäntöjä
 Kerro omasta työstäsi ja työtavoistasi
 Kiinnitä erityistä huomiota potilaan
kriisi/traumaoireiden normalisointiin ja
psykoedukaatioon> ehkäise
stigmatisoitumista
 Tarjoa aktiivisesti tietoa mielenterveyteen
liittyvistä asioista > helpottaa hoidon
ymmärtämistä ja hyväksymistä
Toimivia käytäntöjä
 Narrativiinen lähestymistapa
 Elämään liittyvät ilmiöt prosessimaisia > niitä
voidaan tulkita kielen avulla yhteisessä
dialogissa
 Kertomuksensa avulla asiakas voi jäsentää
koettua
 Auttajan tieto asiakkaan kulttuurista kasvaa
 Lähestymistapa korostaa sitä, että ihminen
on aktiivinen ja merkityksiä antava toimija
Toimivia käytäntöjä
 Kiinnitä huomiota mielenterveyttä tukeviin ja
suojaaviin tekijöihin, ja auta asiakastasi
näkemään ne
-sosiaaliset suhteet
-turvallinen ympäristö,
-työ- ja opiskelumahdollisuudet
-luovuus
-identiteetti
-resilienssi ja sopeutumiskyky
-toivon säilyttäminen jne.
Kiinnitä huomiota
 Perheen jäsenten traumaoireiluun
 Perheen koossapysymiseen
 Vanhempien auktoriteettiaseman tukemiseen
 Itseapuryhmien ja vertaistuen mahdollisuuksiin
 Ihmisoikeuksista huolehtimiseen
 Lasten pysymiseen koulussa
 Uskonnon ja kulttuuriperinteiden harjoittamiseen
Toimivia käytäntöjä
 Kulttuurisesti spesifien coping-
strategioiden tukeminen auttaa
maahanmuuttajapotilasta
selviytymään paremmin
mielenterveyttä uhkaavista
stressitekijöistä (Khawaja ym 2008)
Pakolaisten käyttämiä
selviytymiskeinoja (Khajawa
ym. 2008)
 Kognitiiviset strategiat > kokemusten
uudelleenmäärittely, tulevaisuususkon
ylläpitäminen
 Sosiaaliset strategiat > tukeutuminen
läheisiin, sosiaalisen tuen saaminen ja
antaminen
 Maailmankuvaan liittyvät strategiat >
uskonnon merkitys, omiin arvoihin ja
maailmankuvaan tukeutuminen
Mitä muistettava kehitettäessä maahanmuuttajiin
kohdistuvaa työtä? (Bäärnhielm ym. 2005)
 Kulttuurisen monimuotoisuuden
hyväksyminen
-kunnioittava asenne asiakkaan sosiaalista
maailmaa ja hänen edustamaansa kulttuuria
kohtaan, erilaisten tarpeiden ja odotusten
hyväksyminen
-pyrkimys ymmärtää asiakkaan omia käsityksiä
ongelmistaan, niiden syistä ja ilmenemisestä
-omien kulttuurikäsitysten reflektointi
Kehittäminen…
 Traumatisoitumisen ja
maahanmuuttajuuteen liittyvien
stressitekijöiden ymmärtäminen
 Maahanmuuttajien ja vähemmistöjen
näkemysten huomioon ottaminen
 Erityishuomion kiinnittäminen
maahanmuuttajaperheiden sosiaaliseen
asemaan, marginalisoitumiseen ja
haavoittuvuuteen
Auttamisen malli
 Vakauttaminen
a) Perheellä täytyy olla ”paikka johon juurtua”
b) Traumoista kärsiville perheenjäsenille on
opetettava keinoja, joilla trauman haitallisia




vaikutuksia voi kontrolloida
Traumojen purkaminen (älä tee jos et osaa)
Surutyö, menetysten läpikäynti
Sopeutumisprosessi
Uudelleen orientoituminen
Omaan ammattitaitoon voi
tukeutua
 Työtä maahanmuuttajien parissa voi
tehdä menestyksekkäästi silloinkin, kun
potilaan kulttuuri on työntekijälle vieras
 Se ettei tuntemusta potilaan
kulttuuritaustasta ole, ei ainakaan saisi olla
veruke sille, ettei suostu tekemään työtä
maahanmuuttajien parissa!

Similar documents