pihkalan sanomat 1/2010 - Gummerus

GUMMERUSPIHKALAN
SANOMAT
1/2010
GUMMERUS-PIHKALAN
SANOMAT
ISSN 0786-5147
Toimittaneet
Heikki Nieminen
Heikki Gummerus
Toimituksen osoite:
Heikki Gummerus
Horsmantie 6
85100 Kalajoki
Puh. 045 263 6620
e-mail: [email protected]
Art-Print Oy Ylivieska 2010
2
Puheenjohtajan palsta
Hyvät sukulaiset,
suku voidaan nähdä kantavanhempien jälkeläisjoukoksi. Tämä näkökanta kuulostaa kovin passiiviselta mutta on hyvin käytännöllinen – oma
sukumme on määritelty Josephus Petri Gummeruksen ja Skolastika Matintyttären jälkeläisiksi.
Sukuyhdistyksemme tehtävän määrittely alkaa seuraavalla tavalla:
”herättää ja kehittää yhteenkuuluvaisuuden tunnetta suvun jäsenten kesken”. Sukuyhteyden idea on kaiken taustalla – emme olekaan vain jälkeläisten lista vaan toimiva verkosto. Verkoston syntysyynä ja koossapitävänä voimana on se riemu kuulumisesta joukkoon ja jatkumoon, vertaisten tapaaminen tai muu yhteydessä oleminen. Suvun voi siis nähdä
myös toisin: jospa se olisikin tapa ja syy välittömään ja luonnolliseen
yhteydenpitoon ihmisten välillä.
Sukuyhteyden herättäminen ja yhteenkuuluvaisuuden tunteen kehittäminen kuulostaa haastavalta tehtävältä yhdistyksen muodollisin keinoin.
Näen tuo tehtävän paljolti yhteyden mahdollistamisena ja asian esillä
pitämisenä. Sukuyhdistys on ollut hyvä syy pitää yhteyttä säännöllisten kokousten kautta ja sukuyhdistyksen lehti on ollut hyvä keino välittää tietoa suvun piirissä tapahtuvista asioista. Näillä keinoin on tarkoitus
myöskin jatkossa toimia. Sukuyhdistyksen internet-sivusto (www.gummerus-pihkala.fi) on ollut hyvä ja edullinen keino välittää laajemmin tietoa suvusta sukulaisille ja sukuun kuulumattomille. Aikomuksenamme
on uudistaa sivuja pikkuhiljaa ja kehittää niitä hyödyllisemmiksi ja helpommin käytettäviksi.
Mahdollisuudet tutustumiseen ja yhteydenpitoon kasvavat jatkuvasti.
Internet tarjoaa hauskoja tapoja olla yhteydessä joustavasti, valikoivasti, informatiivisesti, ryhmässä ja vaikkapa satunnaisesti. Rekisteröidyin
taannoin Facebook-internet-yhteisöön, joka lienee laajin tällä hetkellä tarjolla olevista sosiaalisista verkostoista. Tämä yhteisö on erityisesti nuorison suosima. Osoittautui nopeasti, että tämä verkkoyhteisö on
koonnut jäsenikseen suuren määrän sukumme jäseniä. Esimerkiksi hakusanalla ”Pihkala” löysin noin 100 osumaa ja Gummerus-nimi tuotti
3
noin 120 osumaa. Osumiin liittyvien valokuvien perusteella oli selvästi nähtävissä, että nuoriso on uusien yhteydenpitovälineiden osalta aktiivisimpia. Löysinpä samalla myös samaiseen verkkoympäristöön juuri
perustetun Gummerus-Pihkala suvun sukuyhdistyksen ryhmänkin. Nopeimmat ovat sen jo löytäneetkin. Tervetuloa liittymään mukaan ja olemaan sukuyhteydessä!
Sukuyhdistyksemme hallitus sai monta uutta jäsentä Jyväskylän sukukokouksessa – minut mukaan luettuna. Olemme laittaneet lyhyet esittelyt hallituksesta tämän lehden sivuille.
Edellisessä lehdessä Juha Pihkala esitti avoimen kutsun lähettää juttuja lehteemme julkaistavaksi. Uudistan kutsun jälleen. Näiden juttujen
kautta sukuyhteyden syntymiselle kehittyy parempi kasvualusta!
Hyvää alkanutta vuotta 2010 kaikille!
Lahdessa 4. tammikuuta 2010
Timo Pihkala
Timo Pihkala
Olen kotoisin Tampereelta ja olen 42 vuotias.
Opiskelin Vaasan yliopistossa kauppatieteitä ja
väittelin vuonna 2001. Olen ammatiltani johtamisen ja organisaatioiden professori Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa. Perheeseemme kuuluu vaimoni Marja Kiijärvi-Pihkala ja
poikamme Ilmo Pihkala (s.2004).
Yhteystiedot :
Nikkilänkatu 71, 15610 Lahti
puh 040 5418 512
sähköposti [email protected]
4
Heikki Gummerus
Kuulun Pohjanmaan Gummerukset II:een (Nivalan sukuhaara). Olen Nivalan (Pidisjärven)
kappalaisen Anders Johaninpoika Gummeruksen (1769-1824) jälkeläisiä. Isäni oli maanviljelijä Lauri Gummerus (1927-1993) Nivalan
Sarjankylällä.
Olen syntynyt vuonna 1949. Muutimme
Kalajoelle vuonna 1985. Ammattini on toimittaja, mutta tähyän jo osa-aikaeläkeläisenä
eläkeputkeen.
Vaimoni Kaija työskentelee mainosalalla.
Jaakko-poikamme opiskelee Sibelius- Akatemiassa ja Pauliina-tyttäremme on tämän kevään abiturientti.
Olen kuulunut sukuhallitukseen 1990-luvun puolivälistä lähtien.
Harrastan hölkkää ja ajan tapahtumien seurantaa. Osallistun mieluusti kahvipöytäkeskusteluihin. Puuhaa riittää myös polttopuiden parissa ja
Fermaatti-kuoron tukiyhdistyksessä.
Sähköpostiosoitteeni on [email protected] ja puhelinnumeroni
045-263 6620.
Teija Pihkala
"Olen Teija Pihkala ja Pihtiputaan pappishaaran jälkeläisiä. Hallituksessa olen varajäsenenä. Olen naimisissa ja asun mieheni
kanssa Järvenpäässä. Ammattini on koulutussuunnittelija ja työskentelen Metsokonsernissa paperikonealalla. Vapaa-ajalla
harrastan mm. mökkeilyä, kokkailua, lukemista, laulamista, askartelua ja pilatesta."
5
Riikka Rautkivi
Olen 30v kotiäiti ja lääkäri Lempäälästä.
Gummerus-Pihkala sukuyhdistyksen hallituksen varajäseneksi päädyin isänäitini Tuula
Rautkiven jalanjäljissä, hän on kuulunut sukuyhdistyksen hallitukseen taannoin. Olen ollut
mukana Kalajoen sukukokouksessa, jossakin
Tampereen välitapaamisessa ja Jyväskylän sukukokouksessa. Sukuasiat ovat tulleet tutuiksi
lähinnä isänäitini kautta.
Perheeseeni kuuluu puoliso Lassi Lehtonen
ja lapset Aaro 5v ja Helmi 2v. Asumme Lempäälän Hakkarissa isäni isovanhempien 1920-luvulla rakennuttamassa,
sittemmin talviasuttavaan kuntoon peruskorjatussa huvilassa.
Risto Sarsa
Olen toiminut sukuyhdistyksemme hallituksessa vuodesta 2003 lähtien. Kuulun suvussamme
Kangasalan kakkoshaaraan; sukukirjan osa II,
sivu 63. Korjattakoon ja lisättäköön tässä seuraavat (ei itse kirjoittamani) sukukirjan tiedot. Samalla tulee hieman uudempaakin tietoa:
Opiskeli mm. kielitiedettä, antropologiaa ja
projektijohtamista Englannissa Summer Institute of Linguistics (SIL) -instituutissa 1989-91 ja
kielitiedettä Helsingin yliopistossa 2000-2001.
Maininta tutkimustyöstä Oxfordin yliopistossa ei ole (valitettavasti) aivan tarkka, koska tein erillistä tutkimustyötä
saaden nauttia yliopiston palveluista.) Teologian kandidaatti Helsingin
yliopistosta 2007. Kustannus Oy Uuden tien talouspäällikkö 1990-91.
Raamatunkäännöstyössä SIL:n palveluksessa 1994-2003. Vuoden 2006
huhtikuusta Wycliffe Raamatunkääntäjien (SIL:n yhteistyöjärjestö Suomessa) toimistolla erilaisissa tehtävissä, syyskuun alusta 2008 henkilöstöpäällikkönä. Harrastuksista tennis on jo jäänyt, tilalle tullut pyöräily ja
luontovalokuvaus.
6
Markus Varvio
Hei kaikille ja erinomaisen hyvää alkanutta
vuotta 2010!
Olen hallituksen uunituore jäsen, joten pieni esittäytyminen on paikallaan. Tässä pala
itseäni: Nimeni on Markus Varvio ja ikää 38
vuotta. Isäni on Hannu Varvio (Tero-Paavo
Varvion veli) ja äitini Eija Varvio.
Asun Ylöjärvellä, Tampereen kyljessä. Rakensin perheeni kanssa omakotitalon vuonna
2004, jota olemme siitä asti asustelleet (ja viimeistelleet). Perheeseeni
kuuluu vaimoni Mirkka ja kolme reipasta lasta; Millanoora 11 v., Rasmus 8 v. ja Niklas 7 v.
Päivätyöni teen Eduix Oy -nimisessä tamperelaisessa IT-alan ohjelmistoyrityksessä. Olen työskennellyt nykyisissä tehtävissäni kohta kuusi
vuotta ja vastaan yrityksemme myynnistä.
Sukuyhdistysasiat ovat olleet jo pidemmän aikaa lähellä minua kotisivujemme myötä. Toteutin niiden ensimmäisen version edellisen hallituksen aikana vuonna 2006. Näkisin, että myös jatkossa tulen olemaan
niiden kehittämisessä aktiivisesti mukana.
Ensimmäisissä hallituksen kokouksissa onkin jo kummunnut monenlaisia ideoita ja ajatuksia, joita tulemme toteuttamaan vuoden 2010 aikana ja sen jälkeenkin. Niistä kerromme sivuillamme ja eipä niitä sitten
toisaalta voi olla huomaamattakaan, kunhan vain muistaa vierailla sivustolla :)
Tähän liittyen ehdotukset ja ideat nykyisten kotisivujemme kehittämiseksi otetaan mieluusti vastaan, joten laittakaapa vain ajatuksia tulemaan allekirjoittaneelle. Pyrimme niitä sitten mahdollisuuksien rajoissa
toteuttamaan.
Lumisesta talvesta nautiskellen,
Markus Varvio
Hallituksen jäsen ja kotisivu-vastaava
[email protected], 050 533 3303
P.S. Suvulla on myös oma Facebook-ryhmä nykyään ”Gummerus-Pihkala suvun sukuyhdistys ry.” – ei muuta kuin liittymään ryhmään!
7
Juuret kiinnostavat
Omat juuret kiinnostavat yhä nuorempia. Pitkän jakson Gummerus-Pihkalan sukuyhdistyksen sihteerinä ja taloudenhoitajana tehnyt tamperelainen Tero-Paavo Varvio on havainnut, että jo 30-40-vuotiaat haluavat
nykyään tietoa suvustaan.
Aikaisemmin sukutausta alkoi kiinnostaa vasta 50 ikävuoden jälkeen
eli siinä vaiheessa, kun lapset olivat muuttaneet kotoa pois.
-Juuriinsa ja sukuunsa liittyviin asioihin ja henkilöihin tutustuminen
on kannatettavaa, koska se avaa kiintoisia näkymiä ja yksityiskohtia,
Varvio sanoo pitkän kokemuksensa perusteella.
Omiin juuriin liittyvä mielenkiinto johti hänet sukuyhdistystoimintaan. Hän aloitti ”puolipakolla” yhdistyksen sihteerinä ja taloudenhoitajana vuonna 1968. Hän oli tuossa tehtävässä vuoteen 2008 saakka, joten
”virkavuosia” kertyi peräti 40.
Hän hoiti tehtävää Erkki Takasen, Henrik Gummeruksen, Jaakko
Gummeruksen ja Juha Pihkalan puheenjohtajakausilla. Yhdistyksen ensimmäinen puheenjohtaja oli Per-Johan Gummerus ja nykyinen Timo
Pihkala.
Varvio katsoo, että puheenjohtaja ja sihteeri pyörittävät käytännössä
yhdistyksen toimintaa, mille hallitus ja sukukokous antavat suuntaviivansa ja tukensa. Asiat ovat edenneet. Siitä osoituksena ovat muun muassa kaksi sukukirjaa, sukuviiri, postimerkit, pinssi ja omat nettisivut.
Myös Tahko Pihkalan patsashankkeeseen yhdistys osallistui aktiivisesti.
-Työskentelin pisimpään Juha Pihkalan kanssa. Siviilityömme vaati
meiltä molemmilta paljon. Siitä huolimatta aikaa löytyi myös sukuyhdistykselle, koska se merkitsi meille kummallekin tärkeää varaventtiiliäkin. Toisaalta voin kiittää hyvää sihteeriäni. Hän hoiti 1970- ja 1980-luvuilla myös yhdistyksen asioita, TKA:n pitkäaikainen toimitusjohtaja
kiittelee.
Varvion mukaan sukuyhdistyksen kautta on saanut tutustua uusiin ja
mielenkiintoisiin ihmisiin kaikilta yhteiskunnan tasoilta. Se on ollut toiminnan suola. Toisaalta sukuyhdistys sukututkimuksineen on niin mielenkiintoista, että siihen jää koukkuun.
-Sukurakkaudesta
on tässä harrastuksessa paljon apua, hän
naurahtaa.
8
Juha Pihkala ja Tero-Paavo Varvio valmistautuvat Laajavuoren
sukukokoukseen.
Varvio toivoo, että Gummerus-Pihkala-suku hyödyntäisi DNA:n suomia mahdollisuuksia. Geenilinjoja voidaan seurata USA:ssa olevan perinnerekisterin avulla pitkälle taaksepäin.
-Alkuäitimme kiinnostaa meidänkin sukuamme, hän sanoo.
Viimeksi ilmestyneen sukukirjan täydennyksen ja päivityksen lisäksi naispuolisten sukuhaarojen tarkempi tutkimus tarjoaisi työsarkaa. Samaa voi sanoa Ruotsissa ja Yhdysvalloissa olevista sukuhaaroista, joten
sukuyhdistyksellä riittää puuhaa.
Heikki Gummerus
9
Sihteeri ja varainhoitaja
Heikki Paavo Nieminen
Synnyin vuonna 1960 Tampereella. Lapsuuteni ja
nuoruuteni vietin kaupungin keskustassa ja Pyynikin maisemissa. Ensiksi käytiin Amurin kansakoulua, josta jatkettiin Tampereen Yhteiskouluun
valmistuen ylioppilaaksi vuonna 1980. Armeija
kutsui riveihinsä Hämeenlinnaan ja Parolannummelle panssarijääkäriksi toimien RAUK:n kirjurina. Sotilasarvoltani olen korpraali. Kaupallinen ala on aina kiinnostanut ja päädyin Tampereen Kauppaoppilaitokseen ,josta valmistuin yomerkonomiksi.
Työurani alkoi jo varhaisessa vaiheessa, kun pääsin Kansallis-OsakePankkiin kesäharjoittelijaksi eri osastoille, siinä vierähti viisi kesää ja
yksi talvi, kunnes aloitin vakituisena edustajana Pohjolassa ja jatkoksi Sammossa aina vuoteen 2002, jolloin vaihdoin IT-alalle.Arc Technologin palvelukseen rakentamaan sen myyntiorganisaatiota. Nykyisen
työnantajani Logican palvelukseen siirryin kolme vuotta sitten toimien
HR-järjestelmien ja palveluiden myynnissä.
Perheeseeni kuuluu vaimoni Tiina ja kaksi jo aikuista lasta Rosa (-88)
ja Valtteri (-90) sekä pumi haukkumme Rocky (9v). Asumme Tampereen
Pispalassa. Harrastamme perheen kanssa talvisin laskettelua ja vuosittain suuntaamme Ruotsin Åreen, jonka löysimme 90-luvulla. Sen lisäksi
peruskuntoilua eli juoksua (maratoneja tullut juoksenneltua 15). Tosin ne
ovat jääneet nykyään vähemmälle, sillä yhteiseksi uudeksi lajiksemme
on muodostunut mökkeily Kangasalan Haralan harjun kupeessa. Varsinkin kun ostimme viime kesänä myös toisen mökin sieltä eli rakentamista
ja saneerausta riittää.
Gummerus-Pihkalan sukuyhdistyksen hallitukseen tulostani saanen
kiittää Tero Paavo Varviota, joka rupesi innoittamaan ja keskustelemaan
ko tehtävästä jo yli kaksi vuotta sitten. Hänhän on kunniakkaasti tehtävää hoitanut usean vuosikymmenen ajan. Niinpä olen lupautunut hoitamaan tehtävääni ja samalla haluan kiitää Teroa suuresta panoksestaan
sukuyhdistyksen toiminnassa, siinä meillä kaikilla nykyisillä jäsenillä
on paljon tehtävää.
Kiitoksin Heikki
10
Timo Pihkalasta uusi puheenjohtaja
Sukukokokouksemme kokoontui Jyväskylän Laajavuoressa 23.-24.elokuuta vuonna 2008. Kokous keräsi noin 60 osallistujaa.
Laajavuoren sukutapaaminen kirjataan merkittävinä sukupolvenvaihdoksina yhdistyksen hallituksessa. Pitkään puheenjohtajana toiminut
Juha Pihkala halusi luopua tehtävästään. Hänen seuraajakseen valittiin
Timo Pihkala.
Sukuyhdistyksen kunniajäseneksi nimetty sihteeri-varainhoitaja Tero-Paavo Varvio sai hänkin toivomansa vapautuksen tehtävästään. Heikki Nieminen toimii nyt sihteeri-varainhoitajana. Hallitukseen muita uusia jäseniä ovat Anu Korppoo, Markus Varvio, Riikka Rautkivi (varajäsen) ja Ritva Salunen (varajäsen). Hallituksessa jatkavat Risto Sarsa,
Heikki Gummerus ja Teija Pihkala (varajäsen). Tässä lehdessä on lyhyt esittely osasta hallituksen jäseniä. Professori Osmo Pekonen piti kokouksessa mielenkiintoisen esitelmän teemalla Euroopan sielu. Palaamme siihen seuraavassa lehdessä. Jyväskylän sukukokouksen yksi suola
oli jälleen sukulaisten tapaaminen. Se on yksi tärkeä syy välikokoukselle, jota suunnitellaan Lahteen vuodelle 2011. Varsinainen sukokokous on
taas vuonna 2013.
Hyvä sukulaiset!
Meillä on nyt lomake, jolla voi ilmoittaa sähköpostiosoitteensa.
Osoitteella on mahdollisuus tilata ilmoitus, kun sukulehden sähköinen versio on kotisivuillamme ladattavissa.
Suoralinkki lomakkeelle on https://e-lomake.fi/lomakkeet/1412/lomake.html
Lomake näkyy myös kotisivuilla (www.gummerus-pihkala.fi) eli heti
etusivun oikeassa ylälaidassa on linkki ”Tilaa verkkolehti”. Siitä pääsee
samaiselle lomakkeelle.
11
Kaarlo Immanuel Gummerus
Kirjoittanut Lauri Kivivuori
(Kurkijoen Maamiesopisto
1910-1935,
Helsinki 1935, s. 38-40)
KAARLO
IMMANUEL
GUMMERUS oli syntynyt
Rantsilassa v. I875. Valmistuttuaan eläinlääkäriksi Tukholman eläinlääkärikorkeakoulussa ja toimittuaan joitakin vuosia piirieläinlääkärinä m. m. eräissä Keski- ja
Itä-Suomen kunnissa, hän
tuli samaan toimeen Kurkijoelle v. I907. Eläinlääkärintoimensa ohella hän oli
eläinlääkinnän ja hevostaLehtori Kaarlo Gummerus
louden opettajana Saarijär(vv.1910-27)
ven maanviljelyskoulussa
sekä Kurkijoelle muutettuaan Kurkijoen ylemmässä maanviljelyskoulussa, hevos- ja karjanhoitokoulussa. Kun samojen aineiden lehtorintoimi v. I920 perustettiin Kurkijoen maamiesopistoon, tuli Kaarlo Gummerus tähän toimeen, hoitaen sitä, kunnes kuolema hänet tapasi v. I928.
Opetustyö muodosti siis lehtori Gummeruksen elämäntyöstä suuren
osan.
Mutta opettamisen taidon hän myöskin osasi niin kuin vain harva
sen osaa. Kukapa meistä ei muistaisi, miten esim. kotieläinten anatomia, joka meille useimmille oli siihen asti ollut vain eläimen ruumiinosien kuivan asiallinen luettelo, Kaarlo Gummeruksen esittämänä muuttui
kuin kaunokirjalliseksi kuvaukseksi viisaasti järjestetystä, elävästä olennosta, jossa jokainen elin, jokainen solu hoiti omat, välttämättömät tehtävänsä kokonaisuuden osana. Vähintään yhtä mukaansatempaavasti hän
12
esitti muut aineet. Elävästi esitettynä ja raikkaan huumorin höystämänä
kuivastakin aineesta tuli mehevä, kuolleesta asiasta elävä. Käytännöllisesti tärkeä muodosti siinä aina nousukohdan toisarvoisen jäädessä takaalalle. Luulenpa melkein - tai aivan varmaankin - että joukossamme olisi
useita, jotka vieläkin mielellään kuuntelisivat samat luennot uudestaan,
sellaisella antaumuksella ne olivat esitetyt.
Erikoisen piirteen lehtori Gummeruksen opetuksessa muodosti se
perusteellisuus, millä hän koetti painaa oppilaiden mieliin esitettävänsä. Hän ei saanut rauhaa ennen kuin hän tiesi, että oppilailla oli selvillä
kaikki se, minkä hän piti tärkeänä. Sen vuoksi hän pyrki aina esittämään
esitettävänsä mahdollisimman havainnollisesti. Taululle syntyi loputtomasti uusia piirroksia käsiteltävistä asioista. Tutun liituviivan syntyminen huuleen osoitti, että )Kalle) – se oli hänen nimensä oppilaiden keskuudessa – oli taas innostunut »havainnollistamaan.» Milloin taas hän
riisui oman takkinsa havaintovälineeksi, milloin sellaisena sai olla jokin
muu saatavilla oleva esine. Kelpasipa kerran erään oppilaan lyhyeksi leikattu tukkakin vaihteenvuoksi osoittamaan, minkä tapaista suolinukka
on. – Samaan mehevään ja kansanomaiseen tyyliin on myös hänen kirjoittamansa kirja »Kotieläinten terveys- ja sairashoito» kirjoitettu. Tämä
kirja on niin aitoa Gummeruksen tyyliä, että sitä lukiessa hyvin voi kuvitella, millä äänenpainolla mikin sana siitä luennolla lausuttaisiin. Siitä onkin otettu jo 8 painosta. Samaa voisi sanoa useista Hevostalouden
- aikaisemmin Hevoshoitolehden - palstoilla olleista, monilukuisista kirjoituksista. Sen sijaan muut hänen kirjoittamansa oppikirjat: osa »Hevoshoidon käsikirjaa», joka on käännetty myös eestin kielelle, »Lyhyt
hevoshoito-oppi» ja »Kengitysoppi», ovat tavalliseen asialliseen tapaan
kirjoitetut. Niistäkin on otettu 2 painosta kustakin.
Paitsi opetustyötä, olivat lehtori Gummeruksen harrastuksen ja työinnon kohteena hevoset. Tämä tuli monella tavoin esiin myös opetuksessa.
Suomalaisesta hevosesta puhuessaan hän erikoisesti innostui. Olisi voinut otaksua, että sellainen harrastamalleen asialle voimakkaasti lämpenevä luonne kuin eläinlääkäri Gummerus oli, olisi innostuksissaan helposti eksynyt pois asian ytimestä. Mutta niin ei tehnyt Kaarlo Gummerus.
Opettajana ja - kenties vieläkin selvemmin - hevosmiehenä tuli hänessä
tämä piirre näkyviin. Vaikka hän eläinlääkärin ammatissaan Kurkijoellakin, mutta vielä enemmän Keski-Suomen harvaan asutuilla seuduilla pitkillä sairasmatkoillaan oppi ihailemaan nopeasti kulkevaa hevosta, olipa
13
ihaillut sitä jo lapsesta pitäen luonnostaan - ei hän antanut sen ihailun estää itseään näkemästä, mitä kehittyvän maataloutemme arkitoimet hevoseltamme ja hevosjalostukseltamme ensi sijassa vaativat. Luotettavampia keinoja kuin nopeuden ja ulkomuodon määritteleminen koetti hän
suunnitella tämän maamiehen toverin kehittämiseksi. Sen tärkeyttä hän
meillekin usein teroitti ja sen merkityksestä mielellään keskusteli.
Kirjoittajan ollessa opistossa oli tilalla eräs Murto-niminen työhevonen: suuripäinen, romuluinen, pitkäselkäinen ja kaikin puolin »kirveellä
tehty», kuten »Kallella» oli tapana sanoa. Tämän hän esitti meille valiotyöhevosena, meille, jotka käsitteeseen »hyvä hevonen» olimme tottuneet sisällyttämään monenlaisia ulkomuotopykäliä, ym. vaatimuksia.
Mutta sehän on hyvin pieni asia, onko jonkin tilan hevonen ruma, jos se
muuten on hyvä työhevonen, ajatellee lukija. - Niinhän se onkin. - Perin
vähäpätöinen! - Mutta se Kaarlo Gummerukselle ominainen ajatustapa,
joka tässäkin ilmenee, ei ole niinkään vähäpätöinen: pintaa syvemmällä se on kunto niin hevosessa kuin miehessäkin! Todellista kuntoa hän
myös osasi vaatia sekä hevoselta että mieheltä, ja opettajanamme hän
vaati sitä juuri meiltä. Ne, jotka eivät hänen mittapuutaan tässä suhteessa täyttäneet, eivät aina tahtoneet oikein tenteissäänkään onnistua. Mutta
kelläpä sitä olisi oikeutta täysipainoisuutta vaatia, jollei sillä, joka itsekin mitantäyttävä on, niin kuin Kaarlo Gummerus opettajanamme pyrki
olemaan ja oli.
Lehtori Gummerus otti myös monella tavalla osaa oppilaiden
rientoihin.
Mm. hän oli Toveriliiton monivuotinen kuraattori. Kun maamiesopiston käyneiden arvonimikysymystä käsiteltiin, oli hän mukana asiaa pohtimassa, tehden oman ehdotuksenkin. Toveriliiton illanvietoissa hän viipyi säännöllisesti iltamyöhäiseen hyvää tuulta ylläpitäen. Kirjoittamansa näytelmäkappaleen »Ontrei tamma» hän lahjoitti Toveriliitolle. Tätä
näytelmää, jonka aihe oli Kurkijoelta r6oo-luvulta, näyteltiin hänen itsensä ohjaamana Toveriliiton iltamissa parina vuonna peräkkäin ja onpa
sitä vielä myöhemminkin esitetty.
Eläinlääkäri Gummerus ei pyrkinyt kohottamaan ainoastaan oppilaskuntansa ammatillista tasoa hänen omissa aineissaan, vaan heidän kaikinpuolinen kehityksensä oli hänen sydäntään lähellä. Kouluaikana moni
meistä tuskin aavistikaan, mitä me oppilaat hänelle merkitsimme. Niinpä keskustelussa hänen kanssaan myöhemmin saattoi havaita, miten hän
14
iloitsi siitä, että hänen entiset oppilaansa olivat toimissaan osoittautuneet
miehen mittaisiksi eli »ensimmäisen kaliberin miehiksi», kuten hänen
terminsä kuului.
Jo 53-vuotiaana Kaarlo Gummerus jätti meidät. Kohtalo lie arvellut,
että tehdyksi tuli jo päivän työ. Sitä emme kiistä mekään, jotka hänen
työstään olemme saaneet hyötyä, ettei päivät yö Kaarlo Gummeruksen
kohdalta olisi tullut oivallisesti loppuun suoritetuksi. Mutta ajattelemme
kuitenkin, että päivätyön lisäksikin olisi tekijälle ollut vielä tehtävää yllin kyllin. - Kaarlo Gummerus on elävä muistossamme!
15
16
Sydänenkeli
Kirj. ja kuv. Eila Gummerus
Tälle sadulle nimen antoi Riikka.
Mummo sanoi Riikalle:
Sano sinä nimi sadulle, jonka kirjoitan tästä kuvasta!
- Noo’o, olkoon vaikka Sydänenkeli.
Päiviä ja jo viikkojakin mummon piirtämä enkeli litteänä ja latteana
makaili piirustuslehtiön välissä.
Lapsen antama nimi oli siihen jo vähän henkeä, sadun henkeä, puhaltanut. Sadun henki alkoi vaikuttaa. – Mummo tuli alakuloiseksi ja levottomaksi. Paperille syntyi uusi kuva ja nimi Sydänenkeli.
Mutta satu teki vain syntymistään. Välillä se väsytti synnyttäjänsä
unissa seikkailusta seikkailuun. Mutta sydänenkeliä ei voi tavoittaa unissa eikä valveilla ei kylässä eikä kotona, jos hän itse ei sitä halua.
Mummo matkaili maalle sydänenkeliä odotellessaan. Toisinaan hän
tunsi, että enkeli oli jo lähtenyt liikkeelle syntysijoiltaan. Sen läheisyys tuntui lapsen suukkona poskella. Ystävän lämpimänä kädenpuristuksena.
Kerran kesäpäivänä mummo käveli keskellä Kuninkaankatua. Vastaan tuli pitkä mies, joka levitti pitkät kätensä ja sulki mummon syleilyynsä keskellä Kuninkaankatua.
Vanhat ystävät istahtivat penkille juttelemaan. Mitä lie he siinä tarinoineet. Aika riensi, molemmat nousivat kiiruhtaakseen kumpikin omille asioilleen. Ennen eroamista pitkä mies levitti pitkät kätensä ja sulki
mummon syleilyynsä, ja mummo syleili miestä – keskellä Kuninkaankatua, keskellä päivää.
Mummo tunsi, että Sydänenkeli jo jossakin lähellä lenteli.
Suomen suvan juhlapäivänä mummo matkaili maalle. Hän vei veljelleen tilkan piristystä ja vanhalle isälleen kedon kukkia. Haudoillakin
käytiin, niitä kukkasin kaunistamassa ja vanhoja ystäviä muistelemassa.
Toisena suven juhlapäivänä mummo lähti kesäkotiin luonnonrauhaan.
Siellä kahvia keiteltiin, tarinoitiin, luontoa katseltiin ja oleiltiin.
Siellä mummon sydän alkoi sykähdellä suloisesti, ja tuli aivan sadun
17
syntymän olo. Kun veli lähti järvelle ahvenia narraamaan, sujahti Sydänenkeli tuvan ovesta sisään. Lämmin leyhähdys vain tuntui.
Mummo otti kynän asiallisesti käteensä ja aikoi ruveta kirjoittamaan
satua Sydänenkelistä. – Olihan enkeli nyt itse ihan ilmielävänä tuvassa.
Hän istui mummoa vastapäätä pöydän ääressä ja nojasi kädellä poskeensa. Enkeli katseli mummoa suu supussa, mummo odotti, että tämä alkaisi
sanella hänelle satua. Mutta eipä se enkeli sanellutkaan satua. Hän heilautti vain käsiään. Ja vaatteiden sydän ja kukkakoristeita lenteli ympäri
tupaa.
Vihdoin enkeli sanoi:
- Voi sinua, mummo hupsu, etkö huomaa, että satu on jo kirjoitettu! Kohta veljesi tulee kantamus kaloja haavissaan ja lähtee niitä sitten
perkaamaan.
Sano sinä, mummeli, vain kaikille lapsosille terveiset, että avaavat pienet sydämet rakkaudentekoja antamaan ja kiitoksella niitä myös
ottamaan!
Ja muista, että sinäkin kiität veljeäsi kaloista, joita hän kävi ihan sinua
varten onkimassa!
Kerro vielä lapsosille,
tutuille ja tuntemattomille,
että minä, Sydänankeli,
liikun vain siellä,
missä riita ei asu
rakkauden antamisen tiellä.
Lempeyttä, hyvyyttä
sinne kylven lisää,
missä ihmislapset opettelevat
kiittämään ja rukoilemaan
Taivaallista Isää.
Enkelin puhe oli muuttunut ensin runoksi ja loppu soi lauluna, jota
säesti soitto, joka tuntui tulevan pienistä kukista ja sydämistä, jotka tanssivat tuvassa ja Sydänenkelin vaatteissa ja hiuksissa.
Samassa enkeli oli poissa. Muistoksi hänen vierailustaan mummon
käden päälle jäi pieni, kimmeltävä sydän. Se ei kulunut siitä koskaan
pois.
18
Ja kummallista, kun mummo nosti kätensä paperilta, johon hän oli aikonut kirjoittaa satua enkelin sanelun mukaan, satu olikin valmiina.
Kun mummo tarkasteli piirroksiansa, hän näki häivähdyksen Sydänenkelistä, joka kapusi satukuvan sydämen portaita ylös ja hävisi sydämen ovesta sisään.
Tähän päättyi tarina Sydänenkelistä, jolle nimen antoi RIIKKA.
Mieti, sinä lukija, mikä kerrotussa voisi olla ihan totta ja missä satu
toden joukkoon lennähtää!
Mieti myöskin sitä, minkä totta toivoisit olevan!
19
Nyt on aika tila suvun isännänviiri ensi kesäksi! Tilaus hoituu alla
olevalla lomakkeella tai sähköpostilla sihteeri-varainhoitajaltamme. Tarjolla on sukukirjojen ja sukutaulun lisäksi suvun oma postimerkki ja pinssi. Kaikki hinnat sivulla 21.
20
l
l
l
l
l
l
l
l
21
Jäsenmaksu on tärkeä taloutemme perusta.
SUKUYHDISTYKSEN JÄSENMAKSU
2010 - 2013
PERHEMAKSU 40,HENKILÖMAKSU 20,-
31.3.2010
22
23
GUMMERUS-PIHKALAN
SANOMAT
ISSN 0786-5147
24