Tähtivieras Herra Hakkarainen

Transcription

Varhaisiän musiikinopetuksen ammattilehti • Facktidning för småbarnstidens musikundervisning
Lilltrillen
4 Tähtivieras Herra Hakkarainen
26
Tullaan tutuiksi:
haastattelussa
Marja-Leena Juntunen
2•2012
10
Mitä kuuluu
koulutuksiin?
Sisältö
Pääkirjoitus
Pääkirjoitus...............................................................2
Tähtivieras: Herra Hakkarainen..............................4
Puheenjohtaja Even tervehdys..............................8
Vaella musiikin matkassa Lappiin...........................9
Mitä kuuluu koulutuksiin?...................................10
Kansainvälisyys:
Musiikillisia elämyksiä kielen kärjellä.................12
4
Liikkua, liikuttua ja liikuttaa.................................13
Musiikki liikuttaa
”Ei
ole lasta, joka ei liiku musiikkia kuullessaan”,
sanoo Marja-Leena Juntunen jutussa
Dalcrozen viemä (s. 26). Ei niin, sillä liike on
elämän perusedellytys. Sanotaan, että syke on veressämme, ja
tarkemmin ajatellen: syke liikuttaa vertamme. Sydämen syke, tuo
ensimmäinen kuulemamme rytmi.
Kun kerran puhuin laulamisen yhteydessä leuan rentouttamisesta erään tuttavani kanssa, hän kertoi, kuinka heidän tyttärensä
pienenä tuijotti ihmisten perään hitaasti, suu ammollaan. Se näytti
oudolta, ja siksi he alkoivat tolkuttaa hänelle: ”NYT Maria suu
kiinni.” Luonnollinen tapa oli vaikea saada kitkettyä pois, mutta
pakko oli, sillä se näytti oudolta. Ei sellainen sopinut.
Vastaavia luontoa uhmaavia esimerkkejä on lukuisia: ”Älä hypi”,
”Ole nyt hetki paikallasi”, ”Älä koske”. Älä, älä, älä.. Erityisen
raskasta on konsertissa, sillä siellä lapsi kuulee musiikkia, tuota
paholaisen myrkkyä, joka huumaa hänet heilumaan, naksuttelemaan suulla, hyrisemään, vinkumaan, laulamaan, heilumaan tai
vielä kamalampaa: tömistelemään ja tanssimaan! ”SSsh, OLE hiljaa, EI saa häiritä muita! Hei, nyt et lähde minnekään, nyt ISTUT.
Selvä, sitten lähdetään kotiin. Okei: haluatko kotiin vai osaatko
olla? Osaatko olla ihan paikallasi?”
No en osaa! Sillä miksi ihmeessä musiikki ei saisi liikuttaa?
Siinä maailmassa, jossa kaaaaikki on paremmin, saa myös musiikkia kuullessaan vinkua ja heilua miten lystää. Luonnollisesti.
Myös konsertissa.
Vamos Elisa!...........................................................14
Opintomatka Tanskaan
Fredriksbergin Musikhoejeskoleen......................16
Vamo harrastaa:
Tanssi – elämyksiä vai liikuntaa?..........................17
Infot........................................................................18
Saksittua.................................................................19
Lasten suusta.........................................................20
Hiiri Hirmuinen - satuooppera.............................20
Musisoidaan yhdessä:
MUKUTA ei nukuta!..............................................21
Muskarimuotia......................................................22
Kirjat & Levyt ........................................................23
Myran 30 år!..........................................................24
Tullaan tutuiksi:
Dalcrozen viemä....................................................26
Lasten suusta.........................................................29
Gallup.....................................................................29
Voi Hyvin................................................................30
Saksittua.................................................................31
26
Julkaisija
Varhaisiän musiikinopettajat ry
Småbarns musiklärare rf
www.vamory.org
Pikkutrilli • Lilltrillen
2. vuosikerta
ISSN-L 1799-6635
ISSN 1799-6635
2
Pikkutrilli 2 • 2012
16
Tutkittu juttu:
Kohti sensitiivistä musiikin opettamista.............28
[email protected]
”Siinä maailmassa,
jossa kaaaaikki
on paremmin, saa
myös musiikkia
kuullessaan vinkua
ja heilua miten
lystää.”
Kuva Reijo Keskikiikonen
Seminaariterveiset...................................................6
Päätoimittaja
Minna Lamppu, puh. 040 757 7580
[email protected]
Ilmoitusmyynti
Varhaisiän musiikinopettajat ry
www.vamory.org
Kannen kuva: Anne-Mari Ventelä
Kuvassa soittoniekat Anni Ventelä ja Senni Sinisalo, 5-v.
Puheenjohtaja
Puheenjohtaja Eve Alho, puh. 040 751 8179
[email protected]
Toimitus
Minna Lamppu
Ulkoasu
Pirjo Järvelä, Graafinen Idea
Taitto
Tuija Lautiainen, Seema Oy
Paino
Hämeen Offset-Tiimi Oy 2012
3
Tähtivieras
T
Herra Hakkarainen
On ilo olla Herra Hakkaraisen talon kummitus!
H
ei! Tervetuloa Tassulaan. Tassula on ihan
tavallinen pikkukaupunki. Joku voisi luulla, ettei täällä koskaan tapahdu mitään,
mutta se ei pidä paikkaansa. Tassula on
täynnä tarinoita ja hassuja asukkaita, joista tunnetuin
lienee unissakävelijä Herra Hakkarainen.
(Mauri Kunnas: Tassulan tarinat/Ujo Elvis)
– Yöpuku päälle ja yömyssy päähän, mutisi Herra Hakkarainen.
– Lasillinen lämmintä maitoa raukaisee mukavasti.
– Sen jälkeen hampaiden pesu.
– Masa Marsu nukkumaan, herätyskello soimaan ja sitten pehkuihin…
– Hyvää yötä, Masa. Rauhallisia unia! Herra Hakkarainen toivotti ja sammutti valot.
– Turha toivo, huokasi Masa, Herra Hakkaraisen uskollinen lemmikki.
(Mauri Kunnas: Herra Hakkaraisen seitsemän ihmettä)
Ja kyllähän Masa tiesi. Nukahdettuaan Hakkarainen pomppasi ylös vuoteesta ja lähti
tallustelemaan pitkin Tassulan katuja. Niin kuin melkein joka yö. Hänhän oli kaupungin
kuuluisin unissakävelijä.
(Mauri Kunnas: Herra Hakkaraisen seitsemän ihmettä)
Aamulla Herra Hakkarainen on ymmällään. Hänen vatsansa pullottaa eikä aamupala maita
ollenkaan. –Olikohan se…röyh…toinen porkkana liikaa? hän ähkii.
(Mauri Kunnas: Hyvää yötä, Herra Hakkarainen)
Mauri Kunnas
–
–
–
–
www.herrahakkaraisentalo.net
Herra Hakkaraisen talo
Herra Hakkarainen tekee mitä ihmeellisimpiä asioita unissa kävellessään.
Herra Hakkarainen on ilahduttanut unissakävelyillään väkeä jo vuodesta
2003 asti, jolloin hän sai oman nimikkotalonsa Vammalaan.
Herra Hakkaraisen talossa on kirjailija-kuvittaja Mauri Kunnaksen kirjoihin perustuva elämyksellinen ja toiminnallinen näyttely, jossa voi seikkailla
Kuningas Artturin kissaritarien kanssa, Kaikkien aikojen avaruudessa sekä
Koiramäen lasten kaupungissa.
Huhtikuisen uudistusremontin myötä Herra Hakkarainen sai oman kodin,
jossa voi leikkiä kotia Herra Hakkaraisen tapaan. Kun Herra Hakkaraisen
kotia rakennettiin, oli tekemisen meininki: saha soi ja vasara komppasi.
Nousipa paikalle myös majakka ja kummitustalo.
4
tunnettu kirjailija ja kuvittaja, jonka juuret ovat
Sastamalan Vammalassa.
Ensimmäisen kirjansa, Suomalaisen tonttukirjan, Kunnas
kirjoitti vuonna 1979 ja siitä asti häneltä on ilmestynyt
kirja lähes vuosittain.
Hänen teoksiaan on käännetty jo 28 kielelle, julkaistu
32 maassa ja myyty yli 7 miljoonaa kappaletta.
Mauri Kunnaksen ehkäpä tunnetuin hahmo on
Sastamalan uutterin unissakävelijä Herra Hakkarainen.
Herra Hakkaraisen talon kesä sujahti vauhdikkaasti ohi. Hän käveli tuttuun tapaansa päivittäin, mitä nyt juhannuksen ajan lomaili. Huhti-, kesä- ja
heinäkuun kävijämäärät ovat parhaat kautta aikojen. Pelkästään heinäkuun
kävijämäärä oli yli 9 000. Näillä lukemilla on tulossa myös vuoden kävijämääräennätys.
Herra Hakkaraisen talossa voi säällä kuin säällä seikkailla mielekkäästi
sisätiloissa. Talo on avoinna ympäri vuoden – ja näin sesonkien ulkopuolella
siellä on rutkasti tilaa leikkiä. Herra Hakkaraisen talo on oivallinen käyntikohde kaiken ikäisille lapsille ja lapsenmielisille aikuisille!
OSALLISTU KILPAILUUN
VOITA KOKO PERHEELLE LIPUT HERRA HAKKARAISEN TALOON!
Tiedätkö, mitä Herra Hakkarainen tekee öiseen aikaan? Jos tiedät vastauksen, lähetä se meille!
Oikein vastanneiden kesken arvotaan perhelippu Herra Hakkaraisen taloon! (Perhelippu sis. 2 aikuista ja 2 lasta, alle 3-vuotiaat ilmaiseksi)
Lähetä vastauksesi sähköpostilla osoitteeseen [email protected] tai postiosoitteeseen: VaMO ry, Maasälvänpolku 3 F 22, 00710 HKI
– Tervetuloa! sanoo Herra Hakkarainen.
5
Seminaariterveiset
Myyntitorilta
takaisin
tansseihin
”Nosta jalkaa, nosta
jalkaa, nosta jalkaa oi
ystäväin.
Nosta maljaa, nosta
maljaa, nosta maljaa oi
ystäväin.”
Seminaariterveiset
Helsingistä
T
änä syksynä Varhaisiän musiikinopettajat ry:n seminaari järjestettiin Helsingissä Musik- och kulturskolan Sandelsissa, jossa
voi opiskella taiteen perusopetuksen mukaisen oppimäärän
ruotsin kielellä. Saman katon alla Sandelsissa toimii kolme
osastoa: småbarn alle kouluikäisille, musikinstitutet soiton- ja laulunopiskelijoille sekä kulturskolan, jossa voi opiskella musiikkia, tanssia ja kuvataiteita.
Meille esiintyi lähes kolmekymmentä musiikkikarusellilaista kolmelta eri
vuosikurssilta. Ensimmäinen tanssi oli sovitettu perinteiseen Väl mött här
igen -lauluun, toinen oli suomenruotsalainen kansantanssi ja viimeisenä
toivotettiin hyvää sapattia kaikille israelilaisen tanssin sävelin. Hienoja esityksiä ja esiintymisen intoa oli ilo seurata!
Aamutanssina tanssimme Nosta jalkaa -laulun Even johdattamina. Koko
lava täyttyi musiikin varhaiskasvattajista, ja tunnelma oli käsin kosketeltava.
Eve kertoi, miten eräänä kauniina kesäisenä päivänä oli tämän laulun melodia kiirinyt järven peilityynellä pinnalla yhdistäen kaksi perhettä ja kaksi
kansallisuutta.
M
aittavan lounaan jälkeen Myyntitorilla ja ruokalassa kävi
kova kuhina. Kollegiallinen tuki oli varmasti parhaimmillaan ja uusia ideoita ja ajatuksia sinkoili suuntaan jos
toiseenkin. Muutaman kutsun jälkeen malttoivat varhaiskasvattajat jälleen siirtyä saliin nautiskelemaan Sandelsin muskarilaisten
ihanista tanssiesityksistä. Tämän jälkeen ohjelma jatkui sääntömääräisen
syyskokouksen merkeissä.
Kokouksen jälkeen oli vuorossa päivän toinen vinkkivartti. Tällä kertaa
Vinkkivartissa Anu Kokkonen esitteli meille Piilometsän säveliä -levyltä
muutaman tanssikoreografian. Vinkkejä saimme mm. lauluihin Kalakansan
Laulu, Metsäpolkka, Piilosilla ja Pöllö se on. Koreografiat olivat hauskoja ja
näyttäviä, ja niitä on helppo soveltaa monenikäisten lasten opetukseen.
Päivän viimeisen osuuden iltapäiväkahvin jälkeen piti tanssinopettaja
Heidi Palmu. Heidi oli luvannut opettaa meille suomenruotsalaisia laululeikkejä sekä suomen että ruotsin kielellä. Lavalla koettiin aitoa innostumista
ja riemunkiljahduksia leikkien ja tanssien lomassa. Mieleeni jäi erityisesti
leikki, jossa valittiin parit. Osa pareista oli tunneleita, osa autoja. Merkistä
osat vaihtuivat ja autojen tietysti piti ajella tunneleiden lävitse. Yhdessä
tanssissa toinen pareista oli puu, toinen auto. Puut heiluivat ja autot ajelivat
ja välillä autot pysähtyivät tervehtimään puita taputuksin ja kumarruksin.
Heidi sai tempaistua koko porukan upeasti mukaan.
Lopuksi Eve vielä kutsui koko seminaariporukan tanssimaan ja laulamaan
seminaarin alussa lauletun laulun Nosta jalkaa -laulun. Päivän jälkeen voimme taas todeta, että meillä on mahtava porukka upeita ja aktiivisia VaMOja! Suuret kiitokset jokaiselle seminaarin osallistuneelle, te teitte päivästä
onnistuneen. Erityiskiitokset myös kaikille esiintyjille ja järjestelijöille sekä
myös heille, jotka eivät tällä kertaa päässeet paikalle nauttimaan työnsä
hedelmistä.
Nähdään taas ensi keväänä Jyväskylässä!
Vinkkivartteja ja raakalautaa
Päivän ensimmäisessä vinkkivartissa saimme käytännön vinkkejä muusikkomusiikkipedagogi Siina Hirvoselta hänen uuden Siinan taikaradio - kirjan
pohjalta. Kirjan lauluista puolet on Siinan itsensä tekemiä, ja mukana on
paljon uutta lastenmusiikkia. Sen jälkeen innokkaille seminaarilaisille tuotiin
laatikollinen Siinan tekemiä soittimia. Laatikosta löytyi mm. sanomalehtikapuloita, pullonkorkkikastanjetteja, kananmunakotelorumpuja, kaksikielisiä kuminauhakanteleita, pullo- ja yllätysmunashakereitä ja pahvilautasia.
Vaikka noin 70 ihmistä jammaili lavalla soittaen, ei soitinten pehmeä ääni
peittänyt Vesihiisi-laulua.
Lopuksi pääsimme itse nauttimaan pienestä rentoutushetkestä harsojen,
huivien ja tähtitaivaskankaan alla Ilta-laulun soidessa.
6
Rentoutushetki Siina Hirvosen tapaan.
Miten pojat huomioitaisiin
paremmin opetuksessa?
S
eminaariväki sai nauttia tanssinopettaja, koreografi ja teatteritaiteen maisteri Isto Turpeisen luennosta, joka kertoi poikien
huomioimisesta opetuksessa. Turpeinen tekee väitöskirjaa Teatterikorkeakoulun Esittävien taiteiden tutkimuskeskuksessa
(Tutke) ja toimii myös Taideosuuskunta Apinatarhan puheenjohtajana ja
tuottajana. Hän kouluttaa tällä hetkellä pariakymmentä poikien tanssiryhmää. Väitöstyössään Turpeinen käsittelee poikien kohtaamista kasvatustyössä. Tutkimuksen nimi on ”Raakalautaa ja rakkautta - oman elämänsä
tanssivat pojat”.
”Mitä on puuhun kiipeäminen? Ensin kiivetään niin korkealle, että puu
heiluu ja tuntuu hyvälle. Jos mennään vielä ylemmäs, puu pettää.” Turpeisen mukaan tehty toiminta on kaiken opettamisen lähtökohta. Toiminnasta
etsitään poimittavaksi asioita, jotka nimetään ja käytetään. Tämän prosessin
jälkeen seuraa uusi kokemus. Joskus kokemus voi olla myös niin kutsuttu
flow, eli huippukokemus. Joskus taas kokemus on täysi katastrofi, puiden
oksat pettävät. Molemmat kokemukset ovat yhtä arvokkaita.
Kokemuksen jälkeen toiminta voidaan sanallistaa, ja vasta sitten on
mahdollista jakaa ja saada jotakin. Tapahtuu dialogi oppilaan ja opettajan
välillä. Lapsi saa oman tilansa, huomion aikuiselta. Lapsi tulee näkyväksi
oman tekemisensä kautta.
Esimerkkinä Isto kertoi kollegallaan yksilöopetuksessa käyneestä autistisesta pojasta. Poika heittäytyi joka tunti polvilleen lattialle ja alkoi pyöriä
ympäri. Opettaja yritti keksiä ratkaisua, jolla saada lasta pysähtymään, jotta
toimintaa voitaisiin ohjata muualle. Lopulta hän kuitenkin vain otti kitaran
käteen ja alkoi improvisoimaan pojan liikkeestä syntyvää musiikkia. Yhtäkkiä
poika alkoikin reagoimaan soittoon, ja toiminnan kautta saavutettiin vihdoin
dialogi opettajan ja oppilaan välille.
Opetusta ilman aikarajoitetta?
Turpeisen mukaan kaikki toiminta on ”lihassa, kehossa”. Pienten lasten
kanssa sanallistaminen vie paljon aikaa, aivan turhaan. Myös aika tuo omat
ongelmansa opettamiseen. Aikaa voi olla liian vähän, mutta joskus sitä on
myös liikaa. Paras tilanne olisi se, että opetuksen voisi lopettaa silloin kun
tilanne on sopiva, kelloon katsomatta.
Entäs opetussuunnitelma? Eikö sen pitäisi olla ohjenuorana opetuksessa?
Miten opetussuunnitelmaa voi toteuttaa, jos opetus tapahtuu toimintalähtöisesti? Turpeisen mukaan pitäisi muistaa, että opetussuunnitelma on opas,
suunnitelma. Ei laki. Se antaa raamit työskentelyyn. Joskus pitää mennä
hämmennyksen ja kompleksin tilaan (I’m loosing my touch). Asioilla pitää
olla roti, mutta välillä pitää antaa vain mennä. Taitavan pedagogin käsissä
asiat vaan yleensä ohjautuvat opetussuunnitelman mukaiseksi, vaikka opetus tapahtuisi toiminnan lähtökohdista.
Luennon keskeiseksi teemaksi nousi yksilön autonomia, pojat eivät ole
vain ns. ”poikakoodin” mukainen homogeeninen joukko, vaan jokainen on
yksilö. Poikakoodin (Pollack, W. 1999) mukaisesti oletamme poikien olevan
tietynlaisia, emmekä huomaa yksilöitä isosta joukosta. Moni pedagogi on
varmasti törmännyt näihin ennakko-odotuksiin omassa työssään. Poikaryhmien ajatellaan olevan tietynlaisia: villejä, hankalia ja haasteellisia. Iston
mukaan olisi tärkeää saada purettua tämä koodisuus.
Yllättäen puretun poikakoodin takaa löytyykin monta erilaista persoo-
naa ja oppijaa. Poikien opetus ei olekaan pelkkää menoa ja meininkiä,
vaan myös rauhallisesti tilanteessa olemalla voi saada poikien huomion.
Jokainen poika ryhmässä on erilainen, jokainen ihminen on erilainen. Ainoa
samanlaisuus on se, että kaikki olemme erilaisia. Isto kiteytti ajatukset Kari
Uusitalon sanoin ”Mikään yksittäinen piirre ei ole luovuuden kannalta
tärkeämpi kuin yksilön riippumattomuus, autonomian tunne.”
Lasten arki muuttunut
Isto oli myös työssään ja tutkimuksessaan kiinnittänyt huomiota siihen, että
nykyaikana lasten arki on muuttunut verrattuna entisaikaan. Nykypoikien
yksinoloajat täydentyvät pelikonsolien ja tietokoneiden seurassa. Nykyajan lapset eivät osaa vain ”olla”, vaan aina pitäisi olla tekemässä jotain.
Rauhoittumista pitää tänä päivänä opettaa. Joskus poikaryhmässäkin on
tarpeen vain ottaa lapsi syliin ja saada hänet rauhoittumaan, jotta kontakti
lapseen yksilönä pysyy.
Poikien taideharrastuksessa yksi sosiaalisen hyödyn tavoittelun ulottuvuus
on se, että on ryhmä, jonka kanssa olla verbaalinen. Parhaat keskustelut
syntyvät usein poikien välillä pukuhuoneessa tunnin jälkeen tai ennen tuntia.
Silloin kun aikuisia ei ole läsnä, voivat pojat puhua niistä asioista, jotka ovat
heille tärkeitä. Onko sitten syytä opettaa tyttöjä ja poikia erikseen? Turpeisen
mukaan jossain ikävaiheessa tämä on hyväksi, pojat saavat vertaistukea
toisiltaan ja opetusta on helpompi yksilöllistää.
Miksi sitten ne ”hankalimmiltakin” tuntuvat pojat juoksevat ovesta sisälle
tunnille? Jos jokaiselle lapselle on olemassa oma fyysinen ja abstrakti tila,
lapsella on syy tulla juosten. Isto käytti usein termiä ”rakkauden tila”. Rakkaus viihtyy välitilassa. Olemme kasvokkain ja näemme toisemme, muuta
ei tarvitse. Maailmassa nykypäivänä tämä on puute, monelta puuttuu se
henkilö, jonka kanssa voisi pysähtyä olemaan kasvokkain. Hetkessä eläminen on vaikeaa.
Lopuksi Isto havannoillisti luentoaan liikkeellisellä variaatiolla. Hän pyysi
meitä muodostamaan käsillämme ja kehollamme erilaisia tuulia ja varioimaan niitä. Vaikka tehtävänanto oli kaikille sama, oli jokaisella tuulesta
omanlainen variaatio. Sitten Isto poimi näitä variaatioita peräkkäin toteutettavaksi ja taas varioitaviksi. Toimintoa siis kehitettiin ottaen vaikutteita
oppijoilta. Samanlaisia variointeja teimme myös yksinkertaisella liikekuviolla:
neljä askelta eteen, neljä taakse, kaksi askelta sivulle ja ympäri.
Iston luento oli mielenkiintoinen ja antoi meille varmasti paljon ajattelemisen aihetta poikien opetukseen.
Tanja Haapakoski
”Ainoa samanlaisuus on
se, että kaikki olemme
erilaisia.”
7
Monikulttuurinen
Suomi
Puheenjohtajalta
Muistaa sen tytön pienen voinhan,
muistaa sen pojan pienen voin.
Milloin mä vanhenin, he milloin varttui noin.
Kauniiksi tytön huomaan tulleen,
pitkäksi pojan tulleen niin,
eilenhän vielä kanssaan leikittiin.
Millaiset neuvot voisin antaa,
tietänsä miten helpottaa?
Päivittäin toisiltaan he parhaat neuvot saa.
Tyyniltä molemmat he näyttää
niin kuin hääparin kuuluukin.
Alle sen katoksen myös tahtoisin.
Vaella musiikin
matkassa Lappiin
Nousee päivä, laskee päivä,
kiitää vuodet niin.
Talvet ja kesät toistaan seuraa,
riemusta menet kyyneliin.
(suom. Esko Elstelä, musikaalista Viulunsoittaja katolla)
K
esän alussa muskariäiti 80-luvulta soitti ja kysyi, voisinko tulla laulamaan "Muistaa sen tytön pienen voinhan"
Sannan ja Danielin häihin. Tulevat anoppisiskot olivat
selanneet vanhoja valokuvia ja huomanneet, että sekä
morsian että sulhanen olivat olleet Espoon musiikkikoulun musiikkileikkikoulussa Tapiolan klubilla, Even ryhmässä.
Ja voinhan minä! Valokuvat nähtyäni muistuivat mieleeni ajat vuosien takaa, lasten persoona ja ryhmäläiset. Samoin laulut, joita silloin
laulettiin.
Even muskari Heinkintorilla. Pienempi mustanenäinen on Daniel.
”Lintu lensi oksalle,
lauloi niitä näitä.
Tule, joudu, oma kulta,
että saatais häitä.”
Putkipenaalia soittava tyttö on Sanna. Ja meidän Liisillä on Hämeen
puku, jota nykyisin käyttää muskarin Nalle. (Liisi istuu kuvassa)
Pehmeä saame
Voimahalaus!
Eve
Käymme yhdessä ain..
8
O
masta näkökulmastani suomenruotsalainen kulttuuri on
nostamassa päätään Suomessa ja sitä pyritään tukemaan
myös musiikkikasvatuksessa. Ainakin entisessä työpaikassani, laaja-alaisessa Porvoonseudun musiikkioppilaitoksessa tuetaan ruotsinkielisyyden asemaa musiikinopetuksessa. Alueelta
kun sattuu löytymään riittämiin ruotsinkielisiä perheitä.
Kohdatessani pohjoisessa tämän itselleni lähes tuntemattoman kulttuurin
aloin miettiä, että miksen voisi tarjoilla oppilaille makupaloja myös saamelaisuudesta. Onhan sekin osa Suomea.
Kuvat: Liisa Talvitie
Hääpari ei ollut tavannut toisiaan musiikkileikkikoulun jälkeen ennen
kuin yhdeksän vuotta sitten yliopiston kuntosalilla. Sulhanen kertoi, että
oli huomannut ihanan, kauniin, viisaan ja lempeän tytön ja tiennyt heti,
että tuon minä haluan – mutta miten! Seurasi puhelu Marco-veljelle
Mikkeliin ja neuvo "Pyydä kahville". Ja tarina sujui onnekkaasti.
Hääjuhla oli käynnissä Helsingin Pörssitalossa, kun saavuimme paikalle rakkaan kollegani Liisan kanssa. Anoppisiskot aloittivat PowerPointesityksen hääparin elämän varrelta. Viimeisenä oli kuva, jossa luki ”Even
muskari”. Kuvassa olivat Daniel ja Sanna sekä Eve Keski-Karjalan kansallispuku päällä. Samassa puvussa astelin saliin. Alttoviulua soittavalla
Liisa-kollegallani oli Kauhavan puku. Yllätys oli täydellinen.
Jo kyyneltyivät sulhasen silmät ja hän tuli halaamaan puolisonsa
kanssa. "Muistaa sen.." -aikana liikuttui koko juhlaväki. Hääpari lauloi
kanssani "Lintu lensi oksalle", ja sainpa tanssia häävalssiakin vanhojen
lasteni kanssa.
Annoin heille Laulun Aika -kirjan, jota he tietämättään ovat olleet
kanssani tekemässä vuosia sitten. Häiden jälkeen tavatessamme he
kertoivat, että olivat yhdessä muistelleet lauluja ja muistaneet melkein
kaikki.
Elämän virta vie ihmeellisesti. Tämä pari ei ollut tavannut toisiaan
moneen vuoteen, eivätkä he tienneet tuntevansa toisiaan aikuisina
kohdatessaan ja kuitenkin heillä on huima yhteinen lauluvarasto jossain.
Aina ei voi edes aavistaa, kuinka merkityksellistä työtä saa tehdä.
Eale dearvan.
Halusin kirjoittaa pienen pohdinnan uudesta asuinpaikastani Pohjois-Lapissa. Lähdin vuonna
2011 kesätöihin Ivaloon paikalliselle leirintäalueelle. Törmäsin siellä väistämättä saamelaiskulttuuriin. En tiennyt Lappiin lähtiessäni, että Ivalossa liikennemerkkeihinkin on kirjoitettu
kaupungin nimet suomeksi ja saameksi, ei siis ruotsiksi. Myös osa uusista ystävistäni on
saamelaisia. Kesällä 2012 palasin kesätöihin ja jäin tälle tielle. Varhaisiän musiikinopettajalla
kun on erinomaiset työllistymismahdollisuudet näin pohjoisessa.
Suomessa puhutaan kolmea eri saamen kieltä: inarinsaamea, kolttasaamea sekä pohjoissaamea eli tunturisaamea. Viimeisin näistä on yleisimmin
puhuttu kieli. Saamen kieli on pehmeä, joten suutuntuma on mielestäni
varsin miellyttävä. Lisäksi kulttuurissa on merkittävänä osana muun muassa
saamelaiskäsityöt sekä poronhoito.
Mitä siis, jos matkaisittekin tänä jouluna muskarilaisten ja Petteri Punakuonon kanssa saamelaisten pariin? Saamen kieli voi alkuun vaikuttaa oudolta, mutta laulujen joukosta löytyy helpompiakin tekstejä, joihin
voi tutustua yhdessä oppilaiden kanssa. Lisäksi voisitte tutustua tunnilla
esimerkiksi neljän tuulen hattuun ja Petteri Punakuonon korvamerkkeihin.
Omaan tarpeistooni olen löytänyt pari lastenlevyä ja paljon saamelaista
käsityötä. Niillas Lombergin ja Hilda Länsmanin "IMA hutkosat" on
melko tuore levyllinen uusia lastenlauluja saameksi. "Suga suga su" on puolestaan kokoelma perinteisempiä lastenlauluja. Levyltä löytyy muun muassa
Piippolan vaari saameksi. Hauskaa miten eläimetkin puhuvat niin eri tavalla
saameksi! Itse olen rallatellut tunneilla lasten kanssa levyn nimikkobiisin
tahdissa, jossa kuvataan keinumista.
Inarista Sámi Duodjista voit tilata itsellesikin suoraan kotiin musiikkia ja
kirjoja. www.samiduodji.com
Lisäksi voit perehtyä paremmin kulttuuriin saamelaismuseo Siidan sivujen
kautta. www.siida.fi
Oikein lämmintä joulunodotusta kaikille!
Eale dearvan! (Elä terveenä!)
Jessika Lampi
Lähde: "Matka Saamenmaahan"-kurssin materiaali (Espoo 2011)
9
Kuuluuko?
Mitä kuuluu koulutuksiin?
Varhaisiän musiikinopettajat ry pitää säännöllistä yhteyttä niihin oppilaitoksiin, joista voi valmistua varhaisiän musiikinopettajaksi. Tarkoituksena on
tutustuttaa tulevat Vamot yhdistyksen toimintaan jo opiskeluaikana ja saada
näin yhdistykseen lisää aktiivisia jäseniä ja toimijoita. Yhdistyksen järjestösihteeri on vieraillut syksyn mittaan Jyväskylän ja Lahden ammattikorkeakouluissa sekä Metropoliassa Helsingissä.
Jyväskylässä opinnot jatkuvat
- Ihan hyvää tänne kuuluu. Opinnot jatkuvat – ainakin seuraaviin leikkauksiin saakka, toteaa musiikkikasvatuksen lehtori ja varhaisiän musiikkikasvatuksen opettaja Leena Pantsu Jyväskylän ammattikorkeakoulusta.
- Meillä koko opintojen rakennetta on uudistettu sen verran, että tänä
10
”Kaikkien
opiskelupaikkojen
opettajat
kiittelevät uusien
opiskelijoitten
intoa!”
syksynä kaikki JAMK:n musiikin koulutusohjelmaan valitut ovat aloittaneet
kaikille yhteisillä musiikkipedagogin opinnoilla.
Ensi keväänä opiskelijat valitsevat varsinaisen syventymiskohteensa ja
tekevät niihin tarvittavat soveltuvuuskokeet ja instrumenttitutkinnot. Kaikki
etenevät oman henkilökohtaisen opintosuunnitelmansa (HOPS) mukaan, ja
nykyään suositaan myös hyvin laaja-alaisia tutkintoja. Esimerkiksi varhaisiän
musiikinopettajan tutkinto voi sisältää vaikka instrumenttipedagogiikkaa
tai musiikin perusteiden didaktiikkaa opiskelijoiden omien kiinnostusten
mukaan.
- Olen kuitenkin sen verran perinteinen opettaja, että halusin testata
opiskelijoiden soveltuvuutta alalle jo pääsykokeissa. Sain puhuttua soveltuvuustestin osaksi pääsykokeita niille, jotka jo etukäteen tiesivät varmasti
haluavansa opiskella varhaisiän musiikkikasvatusta. Joten varhaisiän musiikkikasvatuksen linjalle valittiin 10 uutta ja innokasta opiskelijaa.
Talven soveltumistesteistä voi siis teoriassa tulla lisää opiskelijoita varhaisiän musiikkikasvatuksen linjalle – tai voi toki käydä päinvastoinkin, jos
jokin muu suuntautuminen alkaa kiinnostaa enemmän. JAMK:n varhaisiän
musiikkikasvatuksen opiskelijoita on kaiken kaikkiaan noin 30.
Eniten varhaisiän musiikinopettajia koulutetaan Metropolia Ammattikorkeakoulussa Helsingissä. Musiikkikasvatuksen lehtori Sanna Vuolteenaho
kertoo, että Metropoliassa varhaisiän musiikinopettajaksi opiskelee yhteensä
noin 50 opiskelijaa.
- Tänä syksynä opintonsa aloitti 11 uutta varhaisiän musiikkikasvatuksen
opiskelijaa.
Kuva Metropolia/Miia Laakso
L
oppusyksystä 2011 Opetus- ja kulttuuriministeriöstä kuului synkkiä uutisia: ammattikorkeakoulujen aloituspaikkoja tulisi vähentää yhdeksällä prosentilla. Leikkaukset kohdistuisivat erityisen
pahasti kulttuurialaan, jonka aloituspaikat olisivat vähentyneet
ministeriön ehdotuksen mukaan 40%. Alkuperäisen ehdotuksen mukaan
sekä Lahden että Jyväskylän ammattikorkeakoulujen musiikin koulutusohjelmat olisi lakkautettu kokonaan. Näin myös suomenkielisten varhaisiän
musiikinopettajien koulutus olisi jäänyt pelkästään Metropolia Ammattikorkeakoulun ja Sibelius-Akatemian harteille. Jo nykyisellään pätevien varhaisiän musiikinopettajien löytäminen Kehä III:n pohjoispuolelle on vaikeaa,
eikä edellä kuvattu koulutuksen loppuminen olisi varmasti edesauttanut
suomalaislasten oikeutta nauttia pätevästä varhaisiän musiikinopetuksesta
paikkakunnasta riippumatta.
Lausuntokierroksen ja ministeriön lopullisen päätöksen jälkeen tilanne
kääntyi hieman positiivisemmaksi, koska opetus Jyväskylän ammattikorkeakoulun musiikin koulutusohjelmassa sai jatkua. LAMK:n musiikin koulutusohjelman kohtalo taas oli toisenlainen – uusien opiskelijoiden viimeinen
sisäänotto oli syksyllä 2012. Lisäksi Suomen ainoa ruotsinkielinen musiikin
koulutusohjelma Pietarsaaren Yrkeshögskolan Noviassa lopetetaan.
Lahden ammattikorkeakoulun varhaisiän musiikkikasvatuksen vastuuopettaja lehtori Päivi Mäkitalo kertoo ministeriön päätöksen olleen opettajakunnalle raskas uutinen.
- Viime kevään ensijärkytyksestä aletaan nyt päästä yli ja opettajat ovat
kukin tahollaan alkaneet miettiä uusia mahdollisia urasuunnitelmia tulevaisuuden varalle. Itse esimerkiksi opiskelen töiden ohella oppilaanohjaajaksi.
Lisäksi Mäkitalo kertoo, että opettajakunta on asettanut itselleen lukuvuoden tärkeimmäksi tavoitteeksi opetuksen laadun säilyttämisen.
- Opiskelijoilla on oikeus laadukkaaseen opetukseen, eikä hiipuva koulutus saa vaikuttaa opetukseen tai opiskelijoiden ammattitaitoon millään
tavalla.
LAMK:ssa aloitti syksyllä opintonsa 16 uutta ja innokasta tulevaa varhaisiän musiikkikasvattajaa. Kaikki musiikkiopinnot on tarkoitus viedä loppuun
Lahdessa vuoteen 2016 mennessä.
Metropoliassa on juuri saatu päätökseen suuri observointiin liittyvä opintopaketti, jossa opiskelijat ovat käyneet seuraamassa pareittain useitten eri
opettajien tunteja pääkaupunkiseudulla.
- Olemme seuranneet käytännössä, mitä varhaisiän musiikinopettajat
tekevät opettaessaan. Observoinnin päätteeksi käydään pedagoginen keskustelu. Näin pystymme liittämään didaktiset opintojaksot yhä enemmän
käytäntöön.
Monenlaisia hankkeita ja projekteja
Varhaisiän musiikinopettajia koulutetaan nykyään hyvin monipuolisiksi osaajiksi. Työelämässä saattaa tulla vastaan muitakin tehtäviä kuin varsinainen
varhaisiän musiikinopetus. Esimerkiksi LAMK:n opiskelijat saavat myös valmiudet ohjata ikäihmisten musiikkitoimintaa. Lisäksi yhteistyötä tehdään myös
päiväkotien ja eri taidelaitosten kanssa toteutettavissa projekteissa. Kevääksi
on valmistumassa opiskelijoiden säveltämä ja sanoittama musiikkinäytelmä
Riku Rumpu ja Malla Malletti.
JAMK:n opiskelijoiden lukuvuoteen kuuluu positiivista kiirettä:
- Meillä on nyt menossa ”Soiva taidepolku” -projekti yhteistyössä Jyväskylän taidemuseon kanssa. Lisäksi opiskelijat osallistuvat Jyväskylän kaupungin
kirjastotoimen ”Elävä joulukalenteri” -projektiin. Viime keväänä aloitettiin
Urpon ja Turpon seikkailut avaruudessa yhteistyössä Hannele Huovin ja
Jyväskylän Kirjamessujen kanssa – ja sitä on tarkoitus jatkaa keväällä 2013
pienoismusikaaliksi saakka. Kevätlukukaudelle on vireillä myös musiikin ja
muiden taideaineiden integraatioon liittyvä hanke, kertoo Leena Pantsu.
Metropolian opiskelijat aikovat puolestaan osallistua ”Seurasaaren joulupolun” järjestämiseen joulukuussa. Mukaan otetaan itse tehtyjä sormi- ja
käsinukkeja, jotka Sanna Vuolteenahon mukaan ”puhalletaan henkiin” jou-
lupolulla. Lisäksi projektityöpajoja on ollut syksyllä muun muassa Helsingin
Kaupunginteatterissa.
- Olemme myös tehneet uudenlaista yhteistyötä Espoon neuvolaverkoston
niin kutsutun kulttuurineuvolan kanssa tänä syksynä, jatkaa Sanna Vuolteenaho.
- Opiskelijat ovat toimineet ”Kulttuurikeijuina” neuvolassa! He ovat työskennelleet ja musisoineet neuvoloitten odotustiloissa. Tänä syksynä ensimmäisen vuoden opiskelijat ovat saaneet neuvolakeijukokemuksia lasten kohtaamisesta pienemmän ryhmän tai jopa yksittäisen lapsen kanssa toimiessa.
Erilaiset hankkeet kuuluvat koulutuspaikkojen arkeen. Esimerkiksi Metropolian musiikkikasvattajat tekevät yhteistyötä muotoilun koulutusohjelman
kanssa ”Hanskassa” -hankkeen tiimoilta, jonka tarkoituksena on tuottaa
uudenlaisia soittimia erityismusiikkikasvatuksen tarpeisiin. LAMK taas on
mukana suuressa Care Music -hankkeessa yhdessä Turun ammattikorkeakoulun ja Sibelius-Akatemian täydennyskoulutuksen kanssa.
- Care Music -hankkeessa pohditaan musiikin käyttömahdollisuuksia hoivatyössä. Hankkeessa on mukana ihmisiä myös sosiaali- ja terveysalalta ja
tarkoituksena on tuottaa täysin uudenlaisia palveluita, kertoo Päivi Mäkitalo.
Kaikkien opiskelupaikkojen opettajat kiittelevät uusien opiskelijoitten
intoa! Syyslukukausi kuluu mukavasti projektien ja alkuinnostuksen siivittämänä. Toivottavasti koulutus saa jatkua Helsingissä ja Jyväskylässä
mahdollisimman laajana ja uusia pätevöitymisväyliä ammattiin pohditaan,
jotta Suomen 50 000 muskarilaista perheineen saavat jatkossakin nauttia
laadukkaasta ja pätevästä opetuksesta.
Hanna-Maija Aarnio
11
Tällä palstalla saamme musiikkikasvatusterveisiä eri puolilta maailmaa.
Kansainvälisyys
Maailmalla – Groningen
Henrika Kurkimäki
Kansainvälisyys
Maailmalla – Stuttgart
Musiikillisia elämyksiä
kielen kärjellä
O
n vaikea sanoin kuvailla sitä tunnetta, kun eräänä aurinkoisena päivänä Stuttgartissa saksalaislasten suusta
raikui ”Liiolii".
Syyskuussa 2012 oli EU:n Comenius-projektin ”The
European Music Portfolio – a Creative Way into Languages” päätöskonferenssi. Tässä "Eurooppalainen musiikki-portfolio" (EMP) -projektissa
työskenneltiin vieraan kielen oppimiseen liittyvän oppimateriaalin ja täydennyskoulutuksien parissa. Projektin tavoitteena oli hyödyntää musiikkikasvatuksen monimuotoista voimaa vaikuttaa yksilön kehitykseen. Minulla ja FT
Kaarina Marjasella (Helsingin yliopisto) oli kunnia työskennellä seitsemän
kumppanimaan rinnalla tässä projektissa. Mukana Suomen lisäksi olivat
Saksa, Iso Britannia (Englanti ja Skotlanti) Kreikka, Romania sekä Ranska.
Kielen kehitykseen liittyy musiikillisia elementtejä jo lapsen ensiäännähdyksistä lähtien. Eri äänensävyt ja -korkeudet sekä dynamiikka ja ilmaisu
kertovat vanhemmalle lapsen tunteista ja tarpeista. Näiden musiikillisten – ja
samalla kielellisten – elementtien avulla lapsi oppii vähitellen myös puhutun
kielen. Paikallisten lasten laulaessa suomeksi ja usealla muullakin Euroopan
maan kielellä, ei jäänyt epäselvyyksiä, miten merkittävästä urakasta oli ollut
kyse. Päätöskonferenssin yksi antoisimmista hetkistä olikin eri maiden demonstraatiot projektin hedelmistä. Ne vahvistivat myös käsitystäni musiikista
universaalina kielenä.
Projektilla on paljon tarjottavaa myös varhaisiän musiikinopettajille. Mehän vaikutamme omalla tavallamme lasten kielen kehitykseen, joka käynnistyy jo prenataalilla kaudella. Ei sovi myöskään unohtaa EMP:n sivistävää
näkökulmaa. Itsekin pohdin konferenssissa suomen kieltä ja suomalaisuutta,
johon liittyy myös suomenruotsalaisuus sekä saamelaisuus. Ja mietin myös
sitä, miten naapurimaidemme Norjan, Ruotsin ja Venäjän kulttuurit vaikuttavat nykyaikana omaamme – puhumattakaan monikulttuurisen Suomen
maahanmuuttajista sekä maailman valtakielestä englannista.
Elämme monikielisyyden keskellä ja voimme tukea lasten kehitystä tarjoamalla heille musiikillisia elämyksiä eri maista.
Hankkeeseen, sen pohjalta toteutettaviin jo tiedossa oleviin ja myöhemmin tiedotettaviin kursseihin sekä siinä kehitettyihin, englannin- ja kaikkien
partnerimaiden kielillä julkaistuihin materiaaleihin voi tutustua osoitteessa
http://www.emportfolio.eu
Suosittelen lämpimästi kaikille Eurooppalaisen musiikki-portfolion
Comenius-kursseja. Kursseille voivat hakea rahoitusta kaikki suomalaiset
opettajat. Myös Suomeen kaavaillaan koulutusta. Näillä näkymin seuraava
kurssi pidetään Sveitsissä, Schiersissä heinäkuussa 2013. Rahoitusta kurssille
voi hakea Suomen Comenius-toimistosta 16.1.2013 mennessä. Hakulomake
ja -ohje sekä lisätietoa ohjelmasta http://www.cimo.fi/ohjelmat/comenius/
taydennyskoulutusapurahat_opetushenkilostolle
Lisätietoja: [email protected]
Lisätietoja EMP:stä (European Music Portfolio) sekä kursseista:
www.emportfolio.eu
Jessika Lampi
12
Music is the
movement of
sound to reach
the soul for the
education of its
virtue.
(Platon)
Liikkua, liikuttua ja liikuttaa
The EMP cherry tree
Konferenssissa mukana olleet EMP-hankkeen jäsenet. Eturivissä: Isabelle Aliaga (Ranska), Kaarina Marjanen (Suomi), Maria Argyriou (Kreikka), Patricia Driscoll (Englanti),
Marina Cap-Bun (Romania), Jacquie Azémar (Ranska) ja Margarete Dinkelaker (Saksa).
Toinen rivi: pilottiopettaja (Kreikka), Markus Cslovjecsek (Sveitsi), Jörg-U. Kessler (Saksa) ja David Wheway (Englanti). Takarivissä: Camilla Badstübner-Kizik (Saksa), Albert
Casals (Katalonia), Laia Viladot (Katalonia), Peter Carle (Saksa), Jessika Lampi
(Suomi), Juliane Kessler (hankehallinto, Saksa), Sebastian Jentschke (konferenssin pääpuhuja, Saksa) ja Adelheid Kramer (hankkeen koordinaattori, Saksa).
P
ianisti-säveltäjä, improvisaatiotaiteilija Anto Pett toteaa
teoksessaan “Anto Pett’s Teaching System” (2004) että joogalla, taijin harjoittelulla ja karatella on ollut suuri vaikutus
hänen musiikkipedagogisten näkemystensä ja opetusmetodinsa kehitykseen. Niiden tutkiminen on auttanut häntä sekä musiikin motorisessa harjoittelussa että ajatusprosessien ja keskittymisen ymmärtämisessä.
Improvisaatiosta on tullut hänelle meditatiivinen asia. Itselläni on intohimoisen tanssijan tausta. Teini-iässä unohdin kerran jopa viuluni tanssistudiolle!
Itseilmaisu liikkeen avulla on minulle vieläkin tärkeää, ja pitkälle jatkunut
tanssiharrastus on tuonut valtavasti itsevarmuutta esiintyessäni muusikkona
ja johtaessani workshopeja. Kehonhallinta ja oman ruumiini tunteminen ovat
minulle voimavara, joka auttaa rauhoittamaan esiintymisjännityksen lavalla.
Viime aikoina olen ollut erityisen kiinnostunut afrikkalaisesta tanssista. Siinä liike yhdistyy mielestäni kauniin autenttisesti musiikkiin. Usein
tanssitunnilla paikan päällä soittaakin afrikkalainen rumpali. Länsimaisen
taidemusiikin opetuksessa tämä musiikin ja liikkeen yhteyden potentiaali
saattaa jäädä hyödyntämättä. Esimerkiksi menuetin, bourréen, sarabanden
ja muiden tanssien musiikilliset eleet (gestures), ilmentävät kyseisen tanssin
liikekielen luonnetta. Muistan, kuinka opiskellessani musiikkipedagogiksi paneuduimme Seppo Reinikaisen opetusharjoittelussa siihen, miten
liikkeen avulla voi tuoda oppilaalle näkyväksi nämä musiikin eleet, mm.
”kumarrukset” ja ”niiaukset”, ”kevyet askeleet” tai ”tömistelyt”. Tällainen
musiikkipedagoginen lähestymistapa voi auttaa synnyttämään fantasiaa ja
mielikuvia teokseen. Lähestymistapa vaatii kuitenkin opettajalta heittäytymiskykyä liikkeen esittämiseen oppilaalle. Periaate on silti se, että liike
voi auttaa ymmärtämään musiikkia. Liikkeeseen tottuminen jo varhaisessa
musiikinopiskelussa on siitäkin syystä loogista, että orkesterimuusikon ammattiin kuuluu keskeisesti kapellimestarin käsien ja tahtipuikon liikkeiden
seuraaminen ja niihin reagoiminen.
Laulaja-näyttelijä, draamapedagogi Philip Curtis kysyi minulta
Performance&Communication-tunnilla Groningenissa, mikä minun instrumenttini on. Vastasin ”viulu”. ”Sinun kehosi”, hän korjasi. Keho on jokaisen muusikon ensisijainen instrumentti. Kehon liikkeiden suuntaamiseen on
musiikinopetuksessa syytä kiinnittää huomiota hänen mukaansa siitäkin
syystä, että yleisö reagoi peilisolujen (mirror neurons) vuoksi esiintyjään
jäljittelemällä tämän kehonkieltä. Jännittynyt kehonkieli voi synnyttää jännittyneisyyttä myös yleisössä. Perehdyn tällä hetkellä syvemmin musiikin ja
liikkeen suhteeseen Philip Curtisin ilmaisukurssilla ”Musicians as Actors”.
Ohjatun musiikkitoiminnan osallistujalle liike voi olla myös henkilökohtaisesti tärkeä elementti. Esimerkiksi omassa maisterin lopputyöprojektissani
muistisairaiden vanhusten parissa olen huomannut, että liikkuminen musiikin tahdissa voi vahvistaa heidän kokemustaan omasta olemassaolostaan
tässä ja nyt. Mielestäni musiikki ja liike nivoutuvat monella tavalla yhteen,
eikä niiden erottamiseen toisistaan ole syytä. Musiikin soittaminen ei synny
ilman fyysistä liikettä, ja toisaalta liike useimmiten tuottaa jonkinlaista ääntä.
Krista Pyykönen
Kirjoittaja opiskelee Tukholman Kungliga Musikhögskolanissa NAIP Music Master for
New Audiences and Innovative Practice -maisterinohjelmassa. Tällä hetkellä hän on
vaihto-opiskelijana Groningenin Prince Claus Conservatoiressa Hollannissa.
13
Tällä palstalla saamme musiikkikasvatusterveisiä eri puolilta maailmaa.
Kansainvälisyys
Maailmalla – San Francisco
Kansainvälisyys
Maailmalla – San Francisco
II-tason opiskelijoita James Hardingin johdolla.
Vamos Elisa!
Minulta kysytään usein mitä Orff-pedagogiikka on.
Mitä enemmän asiaan perehdyn ja syvennyn, sitä
vaikeampi on vastata. Parasta on kai sanoa kysyjälle
suoraan, että sinun täytyy kokea se itse.
S
uomessa Orff-kursseja järjää JaSeSoi ry. Jos olet osallistunut
JaSeSoi:n kursseille, tiedät, millainen lämmin ja innostava musiikkikasvatusyhdistys se on – lähes perheen omainen. Tänä
kesänä minun Orff -perheestäni tuli kerralla maailmanlaajuinen,
sillä osallistuin San Francisco Schoolin Orff Level Courselle.
San Franciscon kurssit ovat monella tapaa samanlaiset kuin Suomessa
kesäisin järjestettävät Orff-kurssit. Kurssien pedagoginen tiimi on laatinut
valtakunnallisen yhdistyksen ja kansainvälisen yhteistyön avulla opetussuunnitelman, jota kurssit noudattavat.
Opettajien välinen yhteistyö on tuonut Suomeen Orff-kouluttajiksi
SFORFF:in maailmankuulut kouluttajat Sofia Lopez-Iborin, James Hardingin sekä tänä kesänä Suomessa vierailleen Doug Goodkinin. Olen
saanut nauttia heidän opetuksestaan jo Suomessa, mutta halusin nähdä ja
kokea sitä kaikkea ihanaa vielä lisää.
Kirjoitin matkaltani Blogia, jotta Suomessa olevat ystävät ja kollegat voisivat seurata kokemuksiani ja olla siten mukana matkallani.
Referoin tähän hieman otteita blogistani:
14
Day 1 Illalla perille päästyämme kello oli jo 19.30 paikallista
aikaa (Suomessa noin klo 04.30), joten olin aivan poikki. Söin pikaisesti
ruuan ja osallistuin aloitusjuhliin. James, Doug ja Sofia toivottivat minut
lämpimästi tervetulleeksi. Tanssimme aloitustansseja aivan samaan
tapaan kuin Suomessakin. Silmäni hieman lurpsahtelivat ja sanat tulivat
suusta lähinnä norjaksi, mutta mukavaa oli! Tasoilla on yhteensä noin
sata henkeä. Hidden Valley on kaunis leirikeskus.
Day 2 Aamut alkavat yhteisillä äänenavauksilla, mutta mukana
on myös liikettä. Laulukeskeinen prosessi on tosi hyvä päivän aloitus!
Täällä on sellainen oppiaine kuin Basic Orff. Kyseisillä tunneilla ykkösiä
opettaa siis Sofia ja Paul Cribari. Ensimmäisen päivän BO sujui tuttujen
nimileikkien merkeissä – hyvä niin. Täytyy opetella aivan valtava määrä
nimiä! Ykköset on jaettu kahteen ryhmään, niin kuin Suomessakin.
Meidän ryhmässä on 19 henkilöä.
BO:n jälkeen oli Movement-tunti. En oikein tiedä, millä sanoin sitä kuvailisin.. superlatiivit loppuvat heti kesken! Tunti käsitteli liikkeiden ja niiden
laatujen nimeämistä. Meille tuttu “Kävelen, kävelen, stop!” hieman kalpeni,
kun yhtäkkiä nimesimme melkein sata erilaista tapaa liikkua! On siis muitakin kuin kävelen, hiivin, marssin ja hyppään! Vaikkapa leijun, liidän, kurvaan,
kiidän… Aika virkistävää! Christa Cooganin opetuksessa on kyllä taikaa!
Day 3 BO:ssa Sofia siteerasi Carl Orffia: “You don´t teach the beat
– you release it!” Tunnin teema oli siis syke, ja operoimme tuttuun tapaan
mukeilla ja lautasilla. Kuppirytmeillä tehtiin mm. tunnettuja klassisia
teoksia. Sofian tunnilta jatkettiin matkaa jälleen liikkeen ihmeelliseen
maailmaan. Ihmeellinen Christa. Kysymyksessä oli edelleen liikkeen
laatu, mutta tällä kertaa harjoitetut liikkeet johtivat rondo-muotoiseen
koreografiaan.
Nokkahuilun jälkeen meillä oli vielä BO Paulin kanssa. Body Percussion
yhdistettynä Dalcroze-juttuihin! Eli musiikinteoriaa liikkuen. Tämä on aina
hyödyllistä treeniä myös itselle. Illalla meillä oli kansantansseja eri maista.
Kyllä näiden opettajien kannattaa kiertää maailmaa oppimassa itsekin aina
vain hauskempia juttuja!
Day 4 Tanssia! Focus on space! And Static spatial relationships!
Parityötä harjoiteltiin aluksi voimaharjoituksilla, jotta voisimme luottaa
toisiimme ja uskaltaisimme koskettaa. Voimaharjoitusten jälkeen
olimme alla, päällä, vieressä, läpi, jne. Liike ilman rytmiä sekä rytminen
liike. Näistä pariharjoitteista tehtiin patsaita puistoon! Näky oli
todella lumoava! BO:ssa sateenvarjon päälle pisaroiden piirtäminen –
soittaminen – säveltäminen! Hauskoja uusia tapoja opettaa notaatiota
kuvallisena prosessina! Sofian prosessilanka on niin sitkeä, ettei se katkea
milloinkaan!
Day 5 Jokaisena päivänä oma pedagoginen näkemykseni vahvistuu
yhdessä koettujen ja jaettujen elämysten myötä. Joka päivä edessäni on
myös vaikeita asioita. Osaanko soveltaa, uskallanko heittäytyä? Kuitenkin
vahva ryhmän tuki sekä prosessi valmistaa minut aina uusiin haasteisiin
ja venytyksiin. On todella antoisaa olla ykköstasolla täällä! Viidentenä
päivänä prosessia tehtiin paloilla – irtonaisilla sellaisilla. Sofian tunnin
jälkeen kävimme läpi tuntisuunnittelua – didaktiikkaa!
Tanssitunnilla työstettiin koreografiaa.Voimaa ja vauhtia! Teemana oli
myös seuraa johtajaa, peilien ja varjojen leikkiä, kaikutehtäviä, yms. Kaikutehtävissä liikkeen laatu sekä impulssi tulivat parin antamasta soittimesta
todella hienosti. Christassa on vauhtia ja voimaa, ystävyyttä ja intohimoa!
Day 6 “Thank God it´s Friday, I´ve had enough of this Orffing for a
while”, laulettiin viikonlopun viettoon lähdettäessä!
Viikon BO-prosessit etenivät vihdoin soittamiseen perjantaina! Mallettiharjoituksia, rytmiikkaa, säestyskuvioita, kapellimestarileikkejä.. ihana pentatoninen asteikko! Tanssiviikko on ollut minulle henkilökohtaisesti kaikista
huimin! Opettaja hallitsee niin upeasti Orffin/Labanin/Dalcrozen, että olen
aivan sanaton. Eilen keskityttiin hengityksiin! Movement is coming from the
breath! Tässä taas yksi työkalu kehon hallintaan! To be alive is to move!
Day 9 Prosessi syvenee ja syvenee! Pienistä puroista syntyy jokia,
joita pitkin melot niin kovaa kuin ehdit! Jos päästät melasta hetkeksi,
tunnet kuinka sinussa virtaa! Hengitä! NAUTI! Prosessissa on Flow, Free
Flow tai Bond Flow!
BO-tunneilla aiheena oli sovittaminen Orff-orkesterille. Myös kotitehtävänä oli sovituksen rakentaminen. Nokkahuilutunnilla tehtiin myös sovituksia.
Illalla oli Sofian johtama kuorotunti. Aivan huippuhyviä lauluja eri puolilta
maailmaa.
Day 10 Tiistain BO:ssa sovittamista, säveltämistä ja
improvisaatiota! Tanssitunnilla löysin itseni koreografioimasta
suomenkielistä liikerunoa – Pysähdy ja Hengitä! Olen opettanut
Porkkanalaulun, Kolme pientä pukkia ja tarinan ötököistä, mutta enpä
arvannut, että tekisin jotain tällaista. Liikeruno koostuu siis suoraan
liikkeen nimeämisestä rytmisesti niin, että voit tanssia koreografian runoa
luettaessa.
Day 11 Eilinen oli täynnä tunnetta ja taikaa! Meillä oli koko päivä
intensiivistä opetusta ja se huipentui neljän tunnin Talent Showhun!
Voi, millaista talenttia täällä onkaan! Huikeita muusikoita, näyttelijöitä
ja opettajia! Täällä on 35 eri kansallisuutta! Thaimaa, Turkki, Espanja,
Meksiko, Columbia, Venäjä, Saksa, Iso Britannia (Englanti), Venezuela,
Kiina, jne. Positiivista ja räjähtävää energiaa ja tunnetta räiskyvät
kulttuurien törmäykset! Huippua!
BO-tunneilla käytiin moodeja. Lapset, joita opetetaan tällä tavalla, alkavat
varmasti rakastaa oppimista/musiikkia!
Day 12 Viimeinen virallinen opetuspäivä (torstai) oli hieman
kaoottinen. Kaikilla alkoi olla pieni stressi kurssin loppumisesta.
Opettajilla oli kiire kirkastaa päivien aikana pohdittua pedagogiikkaa.
Opiskelijoilla oli kiire kerätä materiaali kasaan, palauttaa tehtävät sekä
harjoitella ryhmiensä kanssa illan konserttia varten.
Illan konsertissa kukin vuosikurssi jakoi parhaita palojaan.. vähän niin
kuin meidän Fest (Suomen Orff-kursseilla)! Tarinoita, seikkailuja, huikeita
tanssikoreografioita. Naurua ja itkua. Jakamisen iloa. Kahden viikon aikana
meille oli tapahtunut elämää mullistavia muutoksia – ja kyllähän se näkyi
esityksissäkin! Rohkeutta, tietoa ja taitoa, ystävyyttä ja rakkautta!
Day 13 Kertaustuntien jälkeen meillä oli todistusten jako ja
kolmosten valmistujaiset. Keho reagoi välittömästi jäähyväistunnelmaan.
Kaikilla oli tippa silmässä ja minua heikotti ihan kauttaaltaan. Nämä
ovat olleet niin huikeita kokemuksia. Tämä on täydennyskoulutuksen
täydentämistä parhaimmillaan. Olen vahvistunut ja kehittynyt näiden
viikkojen aikana.. tunnen sen luissa ja ytimissä asti! Lisäksi haluan tätä
lisää ja lisää ja lisää!! Kansainväliset ikkunat auki ja kunnon tuuletus
omiin ajatuksiin tekee niin hyvää! Ei tätä kokemusta voi verrata rahassa!
Se raha ei ole mitään verrattuna siihen, etten ikinä unohda noista
kahdesta viikosta päivääkään.
Lopetan matkaraporttini tähän. Kiitos lukijoilleni! Toivottavasti innostuitte
ja lähdette kouluttautumaan! Kannattaa aloittaa vaikka JaSeSoi:n koulutuksista! Siitä sitten tuulta alle ja ravaten maailmalle!!
Lue koko matkaraporttini täältä http://vamoselisa.blogspot.fi
SFORFF http://www.sforff.org
JASESOI www.jasesoi.org
Elisa Seppänen
Kuvat Elisan albumista
Opettajat Rick Layton, Paul Cribari, Linda Lunbeck, Doug Goodkin, Martha Crowell,
James Harding, Christa Coogan ja Sofia Lopez-Ibor.
15
Kansainvälisyys
Maailmalla – Kööpenhamina
Vamo harrastaa
Tanssi –
elämyksiä vai liikuntaa?
2
Dorte Nyrop ja oppilaat vanhempineen seuraamassa trumpetisti-vierailua
Opintomatka Tanskaan
Fredriksbergin Musikhoejeskoleen
Matkan tarkoitus oli tutustua Fredriksbergin musiikkikouluun musiikinopettaja Dorte Nyropin
kutsusta sekä vaihtaa tanskalaisten kanssa ajatuksia, opetuksen ideoita ja osaamista. Minua kiinnosti
miten varhaisiän musiikkikasvatusta on järjestetty
Tanskan musiikkioppilaitoksissa sekä millaisia yhtäläisyyksiä ja eroavaisuuksia maittemme musiikkikasvatuksen välillä on.
F
redriksbergin musiikkikoulu sijaitsee Kööpenhaminassa, ja koulu
vietti keväällä 80-vuotis juhlavuottaan. Konsertteja oli järjestetty
kevään 2012 aikana lähes jokaiselle päivälle – yhteensä 80 esitystä juhlavuoden kunniaksi. Minulla oli ilo seurata tanskalaista
tekemisen meininkiä.
Varhaisiän musiikkikasvatuksen (1–5-vuotiaiden) tunneilla musiikin tekemisen ja kokemisen ilo oli nähtävissä ja aistittavissa. Opettajien musiikilliset
taidot ja tiedot näkyivät opetus- ja musiikkikasvatustilanteissa. Molemmissa
maissa opetuksen tavoitteena on tukea oppilaan henkistä kasvua ja persoonallisuuden lujittumista sosiaalisten taitojen, leikin ja luovuuden avulla.
Musiikinopettajan koulutusta annetaan Tanskassa musiikkiyliopistoissa
– kuten Suomessakin. Suomessa varhaisiän musiikinopettajia koulutetaan
16
myös ammattikorkeakouluissa. Niissä opiskelu kestää neljä vuotta antaen
musiikkipedagogin (AMK) pätevyyden. Muualla Pohjoismaissa, eikä muualla
maailmassakaan ole vastaavaa arvostettua varhaisiän musiikinopettajan
koulutusta.
Fredriksbergin musiikkikoulun varhaisiän musiikkikasvatuksen tunneilla oppisisältö, opetusmetodit ja pedagogiikka vastasivat pääsääntöisesti
Suomessa annettavaa opetusta. Täällä oppitunnin pituus alle 6-vuotiaille
on keskimäärin 45 minuuttia, Tanskassa taas 60 minuuttia. Suomessa vanhemmat ja huoltajat ovat mukana vain alle 3-vuotiaiden tunneilla, kun taas
Tanskassa huoltajat ovat mukana jokaisella 1–5-vuotiaiden opetuskerralla.
Oppitunnin sisältö ja musiikilliset toimintatavat – laulaminen, soittaminen, kuunteleminen, liikkuminen ja integrointi – ovat samankaltaiset Suomessa ja Tanskassa. Sanoisin kuitenkin, että Suomen musiikkioppilaitoksissa
oppilaitoskohtaista opetussuunnitelmaa noudatetaan joustavammin lapsen
kehitystasoa myötäillen. Isoja eroavaisuuksia en niin oppisisällössä kuin
opetusmetodeissakaan havainnut. Oli ilo todeta, että kummankin maan
musiikkioppilaitoksissa on paljon opettajia, joilla on ideoita, tahtoa ja kykyä
viedä pohjoismaalaista musiikkikasvatusta yhdessä eteenpäin.
Jatkosuunnitelmissa musiikinopettaja Dorte Nyrop vierailee Lappeenrannan musiikkiopistossa keväällä 2013.
Riitta Jauhiainen
Kirjoittaja toimii varhaisiän musiikkikasvatuksen lehtorina
Lappeenrannan musiikkiopistossa.
000-luvun alussa, silloin vielä nuorena, ikisinkkuna opiskelijana, totesin tarvitsevani jonkinlaisen liikuntaharrastuksen
viulunsoiton ja erilaisten korkeakouluopintojen rinnalle. En
ole koskaan ollut erityisen ihastunut urheiluun, ja koulun liikuntatunnit olivat pahinta, mitä tiesin. Niinpä käytin hyvän tovin punniten
erilaisia liikuntavaihtoehtoja. Mikään aerobic tai jumppa ei kiinnostanut
minua ja lenkkeily kuulosti vieläkin pahemmalta. Lopulta päädyin kokeilemaan ratsastusta ja kansantanssia. Molempien lajien perusteena oli se,
että niissä liikunta on tavallaan toissijaista. Ratsastuksessa pääpaino on
ihmisen ja hevosen välisessä yhteistyössä ja tanssissa on vahvasti mukana
musiikki. Tanssilajin valinnassa painoi erityisesti se, että omat vanhempani
tutustuivat aikanaan Seurasaaren kansantanssijoissa. Niinpä otin yhteyttä
Seuriksen ohjaajaan ja kysyin pääsisinkö mukaan.
Minua kehotettiin osallistumaan seuran järjestämälle peruskurssille
ja aloitin kurssin. Päällekkäisyyksien ja väärinymmärrysten vuoksi pääsin
kurssille vain muutaman kerran, mutta sain silti jatkaa varsinaisissa harjoituksissa, olinhan oppinut monet kansantanssin perusaskeleet jo lapsuudenkotini olohuoneen parketilla. Samaan aikaan kävi ilmi, että olen viulisti
ja seuraavien kesien keikat – ja tietysti myös suuren osan harjoituksista
– istuinkin lopulta pelimannina. Liikuntaharrastuksesta uhkasi siis tulla
musiikkiharrastus...
Pikkuhiljaa pääsin onneksi myös tanssimaan enemmän. Seurasaaren
kansantanssijat tekevät uusia koreografioita perinteisiä kansantanssin
elementtejä kunnioittaen ja kansanperinnettä elävöittäen. Samoja tansseja tanssitaan monissa eri yhteyksissä erilaisina variaatioina, ja vanhoille,
vuosikymmeniä mukana olleille tanssijoille, suurin osa koreografioista on
ennestään tuttuja. Niinpä tanssijanurani alku olikin aika takkuinen. Tuntui
siltä, että juuri kun aloin päästä jonkin tanssin kulusta jyvälle, hypättiinkin
jo seuraavaan. Osasin kyllä tanssien perusaskeleet (kuten polkan, jenkan ja
masurkan), mutta seuraavasta kuviosta tai tanssisuunnasta minulla oli vain
hämärä aavistus. Lisäksi moni musiikki oli tuttu, olinhan juuri soittanut samoja kappaleita, mutta koreografiasta ei ollut hajuakaan. Vähitellen tanssit
ja ihmiset tulivat tutummiksi ja myös rutiini uusien askelikkojen oppimiseen
parani. Tanssin riemu alkoi paljastua.
Parhaimmillaan kansantanssi on hauskaa, sosiaalista ja vauhdikasta sekä
myös jumppaa aivoille. Tanssiharrastus onkin tutkitusti todettu parhaaksi
lääkkeeksi dementiaa vastaan. Oikeiden askelten lisäksi kansantanssin luonteeseen kuuluu kontaktin ottaminen toisiin tanssijoihin, kiljaisut ja polut.
Nämä tekevät tanssista elävää ja jokaisesta tanssikerrasta erilaisen. Kun
lisäksi osaavan koreografin käsissä koskettavaan musiikkiin muotoutuu sekä
tanssijalle että katsojalle mielenkiintoinen koreografia, syntyy kokonaisvaltainen elämys. Näinä kymmenenä tanssillisena vuotena olen ollut mukana
kourallisessa hyvin erityylisiä produktioita. Karjalaiset häät ja Saunailta ovat
riemukasta suomalaista kansantanssia parhaimmillaan, Kiestinki ja Kahilainen taas ovat tiivistä tanssijoiden välistä kontaktia ja herpaantumatonta
kehonhallintaa vaativia äärimmäisen hitaita tansseja. Ulrikan laulut ja tanssit
kuvasivat 1700-luvun lauluja tanssiperinnettä, Tanssien halki Helsingin
historian puolestaan pohjautui 1800-luvun tansseihin ja Sakilaiset-yhtyeen
kanssa tehty Kuplettien ja kepeiden tanssien Helsinki vei meidät 1900-luvun
alkupuolen tunnelmiin.
Ainakin minulle tanssiharrastus on tuonut monenlaista iloa ja monenlaisia
kokemuksia. Olen löytänyt hauskan tavan liikkua sekä yhdistää liikunta ja
musiikki. Seuramme esiintyy ahkerasti ja esityksiä on ollut niin ulkolavoilla
kesäisessä kaatosateessa kuin amerikkalaisilla loistoristeilijöillä, hienoissa
historiallisissa rakennuksissa, erilaisilla festivaaleilla sekä ulkomailla. Tanssiseuran rahastonhoitajana olen myös päässyt tutustumaan kirjanpidon
kiemuroihin ja oppinut tekemään tilinpäätöksen, varsinaista aivojumppaa
siis. Tärkeimmäksi syyksi jatkaa tanssimista ovat
muodostuneet kuitenkin tiiviit ystävyyssuhteet, joita olen luonut
tanssikavereihini. Löysinpä myös oman puo”Parhaimmillaan
lisoni Seurasaaren
kansantanssi on
kansantanssijoiden
riveistä! Historia
hauskaa, sosiaalista
siis toistaa itseja vauhdikasta sekä
ään..
Laura Koskelo
myös jumppaa
aivoille.”
Tanssin hurmaa Ranskassa kesällä 2008
17
lnfo
Sähköinen Piccolino
Jäsenkirje Piccolino lähetetään kaikille jäsenille
ensisijaisesti sähköisessä muodossa. Huolehdithan siis
siitä, että yhteystietosi ovat ajan tasalla yhdistyksen
rekisterissä! Yhteystietojen muutoksista voit ilmoittaa
osoitteeseen: [email protected]
Hei sinä
Facebookkaava Vamo!
Yhdistyksen omat Facebook-sivut
löytyvät nimellä Varhaisiän
musiikinopettajat ry. Lisäksi
Facebookista löytyy Muskariideoita -ryhmä, josta löytyy
ideoita ja vinkkejä esimerkiksi
tuntien suunnittelemiseen.
Kalenteriin!
Saksittua
Varhaisiän
musiikinopettajat ry /
Småbarns musiklärare rf
Varhaisiän musiikinopettajat ry on
perustettu vuonna 1979 (aiemmin
Musiikin Varhaiskasvattajat ja
Musiikkileikkikoulunopettajat).
Yhdistyksessä on jäseniä n. 300.
Yhdistyksen toiminta-alueena on
koko maa ja se toimii Suomen
musiikinopettajien liiton (SMOL)
alaisena jäsenyhdistyksenä.
Yhdistyksen tavoitteena on
kehittää alle kouluikäisten lasten
musiikinopetusta, kehittää jäsentensä
pedagogista ammattitaitoa, valvoa
ammatillisia etuja sekä seurata ja
edistää alalla tapahtuvaa koulutusta ja
lainsäädäntöä.
Jutun juurta?
Onko sinulla juttuehdotuksia
Pikkutrilli-lehteen? Haluatko olla
mukana kirjoittamassa?
Pikkutrilli-lehden päätoimittaja Minna
Lamppu vastaanottaa ideasi!
[email protected]
LIITY VARHAISIÄN
MUSIIKINOPETTAJAT RY:N
JÄSENEKSI!
Yhdistyksen varsinaiseksi jäseneksi voidaan hyväksyä
henkilö, joka on saanut varhaisiän musiikinopettajan
koulutuksen. Opiskelijajäseneksi voidaan hyväksyä
alaa parhaillaan opiskeleva henkilö.
Yhdistyksen kevätseminaari pidetään
Jyväskylässä 9.3.2013. Merkitse tapahtuma jo
nyt kalenteriisi!
TILAA
PIKKUTRILLI!
Jos haluat tilata Pikkutrillin
kotiisi, työpaikallesi tai
vaikkapa ystävällesi, tee tilaus
sähköpostitse osoitteeseen
[email protected] .
www.vamory.org
Ilmoita tilausta tehdessäsi
seuraavat asiat:
•tilaajan nimi
•postiosoite, -numero ja -toimipaikka
•mahdollinen laskutusosoite, jos se on eri kuin postiosoite
•sähköpostiosoite
•puhelinnumero
Kotisivuiltamme saat aina ajankohtaista tietoa varhaisiän musiikkikasvatusalan tapahtumista, koulutuksista ja yhdistystoiminnasta. Löydät sieltä myös mm. kouluttajapankin, keskustelu- ja
rekrypalstan sekä voit tutustua alan erilaisiin urapolkuihin. VaMO
ry löytyy myös Facebookista!
Vuonna 2013 Pikkutrilli
ilmestyy kaksi kertaa: touko- ja
joulukuussa. Vuosikerran hinta
on 20 euroa.
Yhdistyksen jäsenenä saat
- ajankohtaista tietoa alalla tapahtuvista asioista
mm. postituslistan kautta
- yhdistyksen jäsenlehden Pikkutrillin ja jäsenkirjeen Piccolinon, molemmat kaksi kertaa vuodessa
- alennusta VaMO ry:n kevät- ja syysseminaareista
- apua ammatillisissa edunvalvonta-asioissa ja mahdollisuuden liittyä Suomen musiikinopettajien liittoon
Jos et ole saanut varhaisiän musiikinopettajan
koulutusta, voit liittyä yhdistyksen kannatusjäseneksi.
Kannatusjäsenyyteen kuuluu Pikkutrilli ja
Piccolino sekä jäsenhintaiset seminaarit. Myös
yritykset ja yhdistykset voivat liittyä VaMO ry:n
kannatusjäseneksi.
Jäsenhakemuslomakkeen voit täyttää kotisivuillamme
osoitteessa www.vamory.org
Vuonna 2013 jäsenmaksut ovat seuraavat:
•jäsenmaksu 50 €
•opiskelijajäsenmaksu 25 €
•eläkeläisjäsenmaksu 25 €
•kannatusjäsenmaksu 60 €
Laulavat hiiret
Amerikkalaistutkijoiden mukaan hiiret näyttäisivät liittyvän niihin harvoihin eläinkunnan edustajiin, jotka osaavat
muokata lauluääntään. Äänioppimista on tähän mennessä
havaittu joidenkin lintujen, kuten papukaijojen lisäksi valailla, delfiineillä, merileijonilla, lepakoilla ja norsuilla. Tutkimuksissa on havaittu, että myös hiirillä saattaa olla kyky
oppia lauluja kuuntelemalla. Tutkijoiden mukaan yhdessä
pidetyt uroshiiret oppivat sovittamaan äänenkorkeutensa
toisten ääniin. Hiirillä näyttäisi olevan samanlaisia käyttäytymistapoja ja aivojen toimintatapoja äänen oppimiseen
kuin esimerkiksi linnuilla tai ihmisillä. Tutkijoiden mukaan
hiiret muodostavat äänimaailman etuaivoissaan, samassa
paikassa kuin ihmisetkin. Jo aiemmat tutkimukset ovat
osoittaneet, että uroshiiret pystyvät laulamaan monimutkaisia sävelmiä naaraille. Nämä laulut ovat osa hiirten
kosiskelumenoja. Tutkijat kuitenkin huomauttavat, ettei
tutkimus kiistattomasti todista hiirien äänitaitojen olevan
samanlaiset kuin ihmisillä tai linnuilla. Tutkijoiden mukaan
laulutaito on kanan ja laululinnun välissä.
YLE Uutiset / Marika Kataja-Lian
Laihduttavia elokuvia
Westminsterin yliopiston tekemä tutkimus kertoo kauhuelokuvan katsomisen olevan hyvä laihdutuskeino. The
Sunday Telegraph -sanomalehden uutisoiman tutkimuksen
mukaan puolitoista tuntia kestävän kauhuelokuvan katsomisen aiheuttama adrenaliinipurkaus polttaa keskimäärin
113 kilokaloria. Vastaava määrä kilokaloreita kuluisi suunnilleen puolen tunnin kävelylenkillä. Tehokkaimmaksi laihduttajaksi osoittautui Hohto-elokuva, jonka katsominen
kuluttaa jopa 184 kilokaloria. Muita kaloreita polttavia
elokuvia ovat muun muassa Tappajahai (161 kaloria), Manaaja (158), Alien (152), Saw (133) ja Painajainen Elm
Streetillä (118). Tutkijat tarkkailivat elokuvien aiheuttamaa
energiankulutusta mittaamalla koehenkilöiden sykettä,
hapenkulutusta ja hengitysilman hiilidioksidipitoisuutta.
Eniten kaloreita kului silloin, kun elokuvassa oli kohtaus,
joka pelästytti katsojan äkillisesti.
YLE Uutiset / Jussi Nurminen
Koonnut: Sanna-Mari Nenonen
18
19
Musisoidaan
yhdessä
A
MUKUTA
ei nukuta!
ST
SU
LASTEN
U
Nykyisin viisivuotiailla on harrastuksia, ja harrastuksista myös kysellään. Kun tyttäreni Veera vastaa, että hän käy torstaisin mukutassa,
kuulijan ilme on yleensä kummeksuva. ”Mitä siellä tehdään?” seuraa
yleensä jatkokysymyksenä. ”Askarrellaan ja leikitään”, Veera vastaa,
ja tämä on se kohta, jossa äiti ottaa lapselta puheenvuoron. Mukutan
– tai ”askartelun ja leikin” – merkityssisältöä on vähän avattava: ei
ole nimittäin mitään pilipalipuuhastelua tämä Lappeenrannan musiikki- ja tanssiopiston sekä kuvataidekoulun yhteisprojekti.
l Näin on
Jos opettajatkin kävisivät töissä,
lapsilla ei olisi mitään paikkaa mihin
mennä.
l Viulun vingutusta
Kuuntelimme 6-vuotiaiden ryhmässä
Sibeliuksen Vesipisaroita ja kerroin,
että siinä soittaa sello ja viulu. Katsoimme myös kuvaa sellonsoittajasta
ja viulunsoittajasta.
”Ope, ajattele jos joku murtovaras varastais toisen ihmisen viulun ja sitten
sahais sen kahtia”, eräs tyttö aloitti.
”Voi sentään, kamalaa olis jo se, että
joku varastais toisen viulun. Mutta
ihan kamalaa, jos vielä hajoittais sen”,
opettaja huokaili.
”No niin olis.”
”Mistä ihmeestä sulle tuli tuollainen
mieleen?”, opettaja kysyi.
”No varmaan siitä kun olen kerran
kuullut viulunsoittoa.”
l A bad hair day
Opella taisi olla vähän bad hair day
kun Fanni 3-v sanoi: ”Ope hei, sä
näytät ihan tuulettimelta!”
Kerännyt: Elise Mäntyranta
20
Hiiri Hirmuinen -satuoopperaa
esitettiin vuoden 2012 aikana
eri puolilla Pohjois-Karjalaa. Eri
sukupolvien välinen yhteistyö
herätti henkiin elämyksellisen
musiikkidraamaprojektin.
Hiiri Hirmuinen - satuooppera
M
aaliskuussa 2012 Joensuussa kantaesitetty Hiiri Hirmuinen -lastenooppera on yksinäytöksinen, koko perheen
satuooppera. Satuoopperaa esitettiin Pielisen Karjalan
musiikkiopistossa Lieksassa maaliskuussa 2012 osana
musiikkileikkikoululaisten kevätkauden opetusohjelmaa. Oopperan säveltäjä
on Pielisen Karjalan musiikkiopiston viulu- ja musiikkileikkikoulunopettaja
Liisa Karhu (musiikkipedagogi YAMK). Keväällä 2012 satuoopperaa kuultiin myös Lasten Joensuu -tapahtumassa Rantakylän auditoriossa ja kesällä
2012 Joensuun Gospel-festivaaleilla. Tuoreimmat esitykset olivat Joensuun
Sokoksen syystapahtumassa lokakuussa 2012.
Oopperan sävellystyön Karhu teki Jyväskylän ammattikorkeakoulun varhaisiän musiikkikasvatuksen erikoistumisopintojen kehittämishankkeena
vuonna 2011. Hän myös muokkasi oopperan tekstit ja rakenteen Tarja
Itkosen käsikirjoittaman Hiiri Hirmuinen -radiokuunnelman pohjalta. Karhun ohjaajia olivat Jyväskylän ammattikorkeakoulun lehtorit musiikin tohtori
Leena Pantsu ja säveltäjä Erkki Raiski.
Satuoopperan sovitustyön Karhu teki yhdessä Timo Hacklinin kanssa
(musiikkipedagogi AMK). Oopperan ohjaajia ovat Ulla Lehmusoksa ja
Elsa Villman (musiikkipedagogi AMK).
Esiintyjinä olivat Elsa Villmanin valmentamat Joensuun konservatorion
Tulikatti-koululaiskuoro ja Joensuun seudun kansalaisopiston laulunopiskelijat sekä Liisa Karhun luotsaama Viidakko-orkesteri.
Oopperan päärooleista Hiiri Hirmuista esitti sopraano Isa Pakarinen,
Viidakkotohtoria tenori Kauko Tanskanen, Kirahvi Kaunokaulaa sopraano
Elsa Villman, Viisasta Pöllöä sopraano Inkeri Utriainen ja Norsu Tömisevää
altto Katja Antrela. Tulikatti-kuoron eläinrooleja olivat Aapo Apina, Papukaija Räpätti sekä Kissa Sähisevä. Osa kuorolaisista oli kasveja.
Lastenooppera kertoo tarinan Hiiri Hirmuisesta ja viidakon väestä. Tarinan
alussa Hiiri on yksinäinen ja erillään viidakkoyhteisöstään, mutta eri vaiheiden kautta Hiiri oppii ymmärtämään yhteisön ja ystävyyden merkityksen.
Viidakkoseikkailulla kuultiin niin Hiiren mahtavia aarioita kuin viidakon
väen ja Viidakko-orkesterin mukaansatempaavia tansseja. Lastenoopperan
sävelkielessä tuntuvat kansanmusiikkivaikutteet.
Ooppera koostuu instrumentaalikappaleista, solistien ja kuoron yhteiskappaleista, kuorolauluista, soolo-osuuksista, resitatiiveista, räpeistä ja
duoista. Yksinäytöksisen satuoopperan kesto on noin 40 minuuttia.
Lastenooppera on eräs musiikkikasvatustyön muodoista. Ooppera tuo
esille tärkeitä kasvatuksellisia teemoja, antaa taide-elämyksiä ja voi omalla
tavallaan herätellä lapsen musiikinrakkautta.
Hiiri Hirmuinen lastenooppera-projekti on ollut antoisa ja elämyksellinen
musiikkiseikkailu yhdessä aikuis- ja lapsiesiintyjien kanssa. Ooppera houkutteli lapsia ja perheitä musiikkiseikkailulle satumaahan!
Hiiri Hirmuisen kotisivut:
http://liisakarhu.nettisivu.org/hiiri-hirmuinen-lastenooppera
Lisätiedot:
Liisa Karhu: [email protected] tai puh. 050-322 8806
Elsa Villman: [email protected] tai puh. 040-773 0407
MU-KU-TA tulee siis sanoista musiikki, kuvataide ja tanssi. Se on
viisi- ja kuusivuotiaille lapsille suunnattua taideopetusta, jota alan
ammattilaiset pitävät aina torstaisin pienelle lapsiryhmälle 90 minuuttia kerrallaan. Kun kuulin tästä harrastusmahdollisuudesta, olin
ällistynyt: miten jotain näin hauskaa ja fiksua oli voitu keksiä? Sitten
iski huoli, mahtuuko ryhmään varmasti mukaan. (Viime keväänä olin
helsinkiläinen, joka oli valmistautunut taistelemaan kynsin ja hampain jokaisesta lapsen harrastuskerhosta ja uimakoulupaikasta.) Kyllä
mahtui, ja se on Lappeenrannan eduksi todettava, että täällä eivät
päde samalla tavalla viidakon lait kuin pääkaupunkiseudulla, eikä
tiikeriäitienkään tarvitse olla sapelihammastiikereitä.
Kun olen kertonut mukutasta omille ystävilleni, kaikki ovat olleet
ideasta innoissaan ja myös ilmeisen kateellisia tyttäreni mahdollisuuksista tutustua eri taiteenlajeihin. Lajin edut ovat selvät: toisaalta
lapsi pääsee haistelemaan ja maistelemaan, mitä eri taidemuodoilla
on tarjottavanaan, ja toisaalta lapsi ennen kaikkea oppii, että ihminen
voi ilmaista itseään eri tavoin eri taiteiden keinoin. Parhaimmillaan
mukutassa toteutuu synenergia: mukuta on enemmän kuin osiensa
summa, ja taidelajeja yhdistämällä voi toteutua jotain uutta. Uskoisin,
että lokeroitumisen aika alkaa olla ohi kaikilla yhteiskunnan osaalueilla, myös taiteessa. En toki väitä, ettei esimerkiksi musiikki vaatisi huipulle tähtäävältä ihmiseltä täyttä syventymistä omaan alaan,
mutta ei laajasta taidekäsityksestä voi haittaakaan olla. Parempaa
menestystä huippu-urheilijallekin lupaa se, jos hän on ollut lapsena
monipuolinen liikkuja.
Äidin näkemys mukutasta on siis selkeä: se on mahtavaa. Mutta mitä sanovat lapset, esimerkiksi Veera tai kummityttöni Saaga? Eivät
paljon mitään, ja se kertoo paljon! Vaikka mukuta on torstaisin hoitopäivän päätteeksi iltapäivällä, luokkaan ei tarvitse usuttaa lattialla
kiemurtelevia ja ”eikää” iniseviä lapsia. Sinne mennään reippaasti ja
tullaan pois silmissä salaperäinen katse, selän takana usein piirustus
tai maalaus. Usein jo eteisessä tai viimeistään takapenkillä alkaa laulu.
Ei tarvitse kysyä, onko mukutassa kivaa. Siellä on.
Marika Kesseli
Liisa Karhu
21
Muskari
muotia
A
Kirjat & Levyt
Kippurallaa – materiaalia
varhaisiän musiikinopetukseen
K
Raitatossut sipsuttavat Tampereen Peltolammin koululla vain yhden tunnin ajan kerran
viikossa. Eivät ole liukkaat ja eristävät lattialta tulevan kylmyyden.
ikanaan Jyväskylän ammattikorkeakoulussa näytetuntia
pitäessä piti olla tossut jalassa, muuten sai miinusta – tai ainakin kovasti sanomista. Ja
tottahan se on: opettajan täytyy
olla esimerkkinä oppilaille!
Hauskaa oli, kun opettaja
oli lainannut näytetunnille kaverinsa tossut ja
lapset kysyivät ihmeissään, että mitä kummaa
opettajalla oikein on jalassaan.
Tähän opettaja vastasi pokkana:
”Tossut tietenkin, niin kuin teilläkin.” Totuus kuultiin kuitenkin nopeasti: ”Niin
mutta kun ei sulla koskaan yleensä oo!”
Tossuja käytetään esimerkin vuoksi,
jotta varpaat eivät palele ja että selkä pysyy kunnossa kun tanssii, hyppii, liikkuu ja
seisoo monta tuntia viikossa. Voivat tossut
palvella myös pedagogisessa tarkoituksessa,
kuten Eve Alhon edesmenneet tossut kantelesointujen näyttäjinä. Even tossut olivat
puoliksi punaiset, puoliksi siniset ja niiden
päällä oli keltaiset rusetit. Jos punainen väri
oli lapsiin päin, soitettiin mansikkasointua.
Jos taas sininen väri näkyi lapsille, niin silloin
oli paras löytää mustikkasointu. Ja sitten kun
tossut olivat yhdessä, soi keltaisten rusettien
lakkasointu!
Tossujen valinta on monelle tärkeää. Virassa olevan opettajan tulee käytettyä niitä
jopa 800 tuntia vuodessa. Itselleni tossujen
ostaminen tarkoittaa uuden lukuvuoden alkua kesäloman jälkeen. Sen ajan ne nimittäin
käytössä kestävät – yhden lukuvuoden.
Anni Lipsanen
22
”Tossut tai jarrusukat jalkaan musiikkileikkikouluun, jotta on turvallista liikkua!”
Näin ohjeistaa varmasti jokainen opettaja lapsia ja vanhempia. Mutta millaisia
tossuja varhaisiän musiikinopettajat itse käyttävät? Vai käyttävätkö ollenkaan?
Nämä tossut opettavat Haminassa ja ovat käyttäjän äidin tekemät, oikeaa
kirjoneuletta ja siksi ihanan paksut. Ei palele varpaita. Sopii työkäyttöön
ihmiselle, joka muutenkin rakastaa villasukkia. Pohjassa on jo vähän kärsineenä "sukka-stoppia" eli jarrua nuottien ja nuottiavaimen muodossa.
ippurallaa -laulukirjaan ja cd-levylle kootut laulut
ovat syntyneet Lahdessa opiskelleiden musiikinopiskelijoiden kynistä
Kippurallaa cd-levy ilmestyi vuonna 2007 Lahden
ammattikorkeakoulun varhaisiän musiikinopettajiksi opiskelleiden Johanna Rinta-ahon ja Elise Mäntyrannan opinnäytetyönä. Levyllä
soittaa ja laulaa musiikinopiskelijoista koottu Minä itte! -orkesteri.
Soitinvalikoima on laaja: levyllä soivat piano, haitari, viulu, huilu,
klarinetti, kantele, sähköbasso ja pitkä lista lyömäsoittimia.
Cd-levyn kappaleet on valittu vamo-opiskelijoiden omille näytetunneilleen säveltämistä lauluista. Vuosien mittaan sävellyksiä kertyi
suuri kansiollinen. Laulut olivat ahkerassa käytössä Lahden konservatoriossa ja ne haluttiin tuoda laajempaan levitykseen. Siitä syntyi
idea CD-levyyn. Kaikki laulut on tehty varhaisiän musiikinopetukseen.
Kippurallaa -levyllä olevat laulut löytyvät samannimisestä laulukirjasta jonka Emilia Rissanen ja Linda Nurhonen tekivät opinnäytetyönään keväällä 2008. Kirjasta löytyy leikki-, soitto- ja tanssiohjeet
sekä loruja laulujen aihepiiristä.
Kippurallaa -pakettia voi tilata Lahden Konservatoriolta.
Elise Mäntyranta
Vuoden 2012 lastenlevy
Even tossut
Näillä tossuilla
tanssitaan Turun
konservatorion
musiikkileikkikoulussa.
Tossut ovat
Marimekon
raitatossut, joiden mukana on
näppärä säilytyspussi. Mukavat
jalassa.
Turkoosit tossut palvelevat
Tampereella Härmälän koululla. Rantakengiksi alunperin
ostetut, mutta uimakauden
ulkopuolella ovat joustavat
työtossut. Sopivan tukeva
pohja, eivätkä luista.
Mustat jazz-tanssitossut
palvelevat parina päivänä
viikossa Hervannassa. Nahka
ei hiosta ja pohja antaa
tukea kantaan ja päkiään.
Tossu joustaa keskeltä, joten
lattialta nouseminen sujuu
ketterästi. Parhaat käytössä.
V
arhaisiän musiikinopettajat ry:n hallituksen työryhmä
järjesti jälleen Vuoden lastenlevy -valinnan. Tämän
lehden mennessä painoon työryhmän valintaprosessi
on vielä käynnissä. Tuoretta tietoa Vuoden 2012 lastenlevy-kilpailun kulusta, voittajasta ja perusteluista löydät 8.12.2012
jälkeen yhdistyksemme nettisivuilta www.vamory.org.
Vuoden lastenlevy -valinnan voittaja julkistetaan 8.12.2012. Valintaan osallistuu joulukuun 2011 ja marraskuun 2012 välisenä aikana
julkaistut levyt tyylilajista riippumatta.
Lastenlevyjä julkaistaan vuosittain mittava määrä. Teimme aineistonhaussa jälleen yhteistyötä musiikkikirjaston ja kirjastojen ammattilaisten kanssa. Myös he, joiden päätyötehtäviin kuuluu informaation
hakeminen, kertoivat, että lastenlevyistä on hankalaa löytää kattavaa
tietoa. Harmittavan paljon levyjä jää suurelta yleisöltä löytymättä –
laajempaa näkyvyyttä saavat levyt ovat vain pieni siivu koko tuotannosta.
Varhaisiän musiikinopettajat ry haluaa olla mukana listaamassa
näitä musiikillisia tuotoksia niin perheiden ja lasten hyödyksi kuin
oman ammattikuntammekin hyödyksi. Yhdistyksen hallussa oleva
levynivaska tarjoaa myös erinomaisen materiaalipaketin esimerkiksi
lastenmusiikista kiinnostuneille tutkijoille, opiskelijoille ja muille kuuli-
joille. Jos olet kiinnostunut mahdollisuudesta tutustua kokonaisantiin,
ota yhteyttä yhdistykseemme.
Tavoitteenamme on, että Vuoden lastenlevyn valintaan liittyen nettisivuiltamme voi löytää vuosittain päivitettävät nimi- ja tekijätiedot
levyistä, joiden kuuntelijakohderyhmänä on lapset. Tässä tarvitsemme
jatkossakin yhteistyötä levyjä julkaisevien tahojen kanssa. Kiitos kaikille levynsä lähettäneille osapuolille: ilman loistavaa yhteistyöhalukkuuttanne tämän valinnan tekeminen olisi ollut vielä monin verroin
työläämpää.
Vuoden 2012 lastenlevyn valintakriteereistä korostuvat jälleen musiikin monipuolisuus, laadukkaat sovitukset, esitykset ja tuotantokokonaisuus. Erityisesti varhaisiän musiikinopettajien sydäntä lähellä
ovat 0-6-vuotiaat kuulijat: teemojen tulee olla lähellä pienen lapsen
elämys- ja kokemusmaailmaa. Lisäksi voidaan antaa kunniamainintoja
esimerkiksi sellaiselle levylle, jonka työryhmä katsoo olevan erityisen
käyttökelpoinen pedagogisena materiaalina tai muutoin erityisen
ansioituneelle julkaisulle.
Työryhmä
Teksti: Hanna Untala
23
Henrik Sandberg
Ann-Catrin Wulff och groda
musiklekskola torde vara den första i Finland. När hon sedan dog sålde
dödsboet lägenheten och musikskolan köpte den år 2004. Det här är den
enda fastigheten som musikskolan äger. Samma år böt Brages musikskola
namn och blev Musik- och kulturskolan Sandels och flyttade in i det av Juha
Leiviskä ritade Sandelshuset vid Tölö torg. År 2005 genomgick MYRANs
lägenhet en stor renovering och blev ljusare.
I år har Myran också utlokaliserad undervisning på Kaserngatan 28 och
på Drumsö.
Myran 30 år!
A
llt började hösten 1976 när Södra svenska församlingen
(nuvarande Johannes församling) i Helsingfors bad mig vikariera i församlingens musiklekskola de tre sista veckorna
före jul. Det var tre hemska veckor! Aldrig mera musiklekskola för min del! Följande vår frågade samma församling om jag kunde
ta över musiklekskolan helt och hållet från hösten 1977. ”Aldrig i livet,
absolut inte!” svarade jag. I augusti ringde de upp igen och erbjöd mig
dessutom samtidigt mera jobb med barnkör, skriftskola och ungdomskör
samt månadslön. ”Okej då, jag kan ju bygga upp musiklekskolan på mitt
eget sätt”, tänkte jag. ”Och de där vilda pojkarna från hösten var ju för
gamla för musiklek.”
Hade det inte varit för Maisa Krokfors hade jag inte utbildat mig till
musiklek-lärare! Maisa hade fått höra att jag undervisade musiklekskola
och kom och följde med ett uppträdande med mina musiklekisgrupper. ”Du
ska bli musiklekis-lärare!” sa Maisa. ”Kom med i specialiseringskursen på
Sibelius-Akademin nästa höst!” fortsatte hon. Det var enkelt, jag studerade
24
ju andra året vid kyrkomusikavdelningen, så det var bara att anmäla sig.
Musiklekskolan Myran startades
Jag hann jobba i två lutherska församlingar innan jag sedan hoppade av
den lutherska kyrkomusiken, vidareutbildade mig till musiklärare och kom
till Brages musikskola hösten 1982, där jag i januari 1983 startade musiklekskolavdelningen MYRAN.
Så egentligen kan man säga att det är Maisas förtjänst att MYRAN finns
till.
Brages musikskola grundades 1981 av Föreningen Brage, som är en organisation som upprätthåller finlandssvensk folktradition på olika sätt med
folkdräkter, spelmansmusik, körer, orkester, teater m.m. på Kaserngatan 28 i
Helsingfors. Men de hade ingenting annat för barn än ringdanskursen mellan
jul och nyår. Det behövdes en musikskola!
När musiklekskolan sedan startade i januari skedde undervisningen i rektorns kansli. Varje tisdag flyttade rektor Ulla-Britta Broman-Kananen ut
Vladimir Pohtokari
Lärare och grupper
från sitt arbetsrum, som invaderades av 3–6-åriga musiklekisbarn. Ett år
senare flyttade musikleken till Kaserngatan 23, under Handelsgillet. För att
komma dit måste man gå in genom en mörk port, nerför en backe till husets
bakgård med roskkärl... Dessutom befann sig musiklekens två rum strax
under köket – vilka dofter spred sig inte in i våra utrymmen! En annan nackdel var de återkommande översvämningarna från restaurangköket – fast
vilken musiklekskola kan skryta med att ha en egen privat swimmingpool!
Ett eget utrymme
Efter de första jobbiga startåren flyttade sedan Brages musikskola till Lönkans skolbyggnad vid Tölö torg. Musikskolan hade vuxit och blivit större
än moderföreningen Brage och behövde större utrymmen, så också musiklekskolan.
Småningom flyttade Myran in i den historiska lägenhet vid Tölötorgsgatan
6A, där vi fortfarande håller till. Sirkka-Liisa Valkola-Laine ägde nämligen den lägenheten, och hon hade hållit musiklekskola just där - hennes
Musiklekskolan MYRAN har haft många lärare under årens lopp, bl.a. generalsekreteraren för Mannerheims Barnskyddsförbund Mirjam Kalland,
Katja Slotte som nu bor i Holland, Anne Carlsson, Birgitta Vanhala,
Nina Broms-Löfman...
Läsåret 2012-13 är vi tre lärare: Laura Koskelo, Tuire Sojakka samt
undertecknad.
Och barnen? Vi har c. 100 små flitiga myror fördelade på följande grupper:
Babyrytmik, Knatterytmik (1-2 år), Knattetroll (2-3 år), Trollungar (3 år),
Solstrålar (4 år), Orffmyror (5 år) och Instrumentmyror (4-6 år). Instrumentmyrorna spelar i år kantele, violin eller piano, men vi har tidigare år dessutom haft blockflöjt. Också Suzuki-undervisning ges i violin, cello, gitarr och
tvärflöjt för barn från 4 år uppåt.
Jubileumsåret
Läsåret 2012-13 är MYRANS stora 30-års jubileumsår och vi firar det på
olika sätt i dansens virvlar. Tema under hösten är: ”Den borttappade dansskon” och under våren: ”Snabba fötter”. Dessutom har vi olika evenemang:
1) VAMOs – SmuLs höstseminarium 10.11 i Sandels
2) Julkonserten ”Hej så vi skuttar!” 12.12 i Sandels
3) Inspirationsdag för musiklekislärare, daghemspersonal m.fl. 2.2 2013
på MYRAN.
4) Jubileumskonsert 22.5 2013 i Sandels
Och när jubileumsåret är till ända stänger jag musiklekisdörren för gott
och ägnar mig åt litet äldre elever. Allt har sin tid och efter 36 år med
små energiska musiklekisbarn känns det skönt att få trappa ner inför pensionstiden som obönhörligt närmar sig. Fast sluta jobba med musik – det
gör jag aldrig!
Och alla de härliga små myrorna kommer att bli väl omhändertagna av
Laura och andra unga energiska lärare!
Ann-Catrin Wulff
25
Tullaan
tutuiksi
Marja-Leena Juntunen
– Syntynyt Oulussa 1963
– Asunut Helsingissä vuodesta 1982
– Musiikkikasvattaja ja musiikkikasvatuksen tutkija
– Dalcroze-pedagogiikan asiantuntija ja kouluttaja
– Väitöskirja luettavissa: http://herkules.oulu.fi/
isbn9514274024/isbn9514274024.pdf
Dalcrozen viemä
M
arja-Leena Juntunen haaveili lapsena lääkärin ammatista. Siskon unelma-ammatti oli voimistelunopettaja. Nyt
vuosia myöhemmin Marja-Leena on hieman erilainen
tohtori kuin lapsuuden haaveissa. Hän on tohtoritutkija, musiikkiliikunnan ja Dalcroze-pedagogiikan asiantuntija. Siskosta sen
sijaan tuli ihan oikea lääkäri.
Oulussa syntynyt Marja-Leena aloitti musiikkiopinnot 7-vuotiaana monen
pienen tytön tavoin pianotunneilla. Vaihtelua klassisen musiikin opiskeluun
toi haapavetisen kanteleperinteen taitajan Ilona Porman kanteleryhmä,
jossa Marja-Leena aloitti soittamisen 11-vuotiaana. Kanteleryhmässä hän
pääsi paitsi kansanmusiikin, myös ryhmässä soittamisen makuun. Nuoret
kanteletaiturit esiintyivät ahkerasti – jopa Pariisissa asti. 16-vuotiaana pääaineeksi vaihtui laulu, pianonsoitto jatkui sivuinstrumenttina.
Liikunnallinen Marja-Leena kävi jo 7-vuotiaana naisvoimistelijoiden
tunneilla. Myöhemmin mukaan tulivat balettitunnit, kilpa- ja kansantanssi
sekä taitoluistelu. Kokemusta kertyi myös liikuntaryhmien ohjaajana. Lukio- ja musiikkiopintojen kiireessä liikuntaharrastus oli kuitenkin jätettävä
vähemmälle. Ylioppilaskirjoitusten jälkeen Marja-Leenalla oli selvänä opiskelupaikkatoiveena Sibelius-Akatemian musiikkikasvatuksen osasto, jonne hän
pääsi ilokseen heti ensimmäisellä yrittämällä. Opinnot Helsingissä alkoivat
syksyllä 1982.
Ensimmäisenä opiskeluvuotenaan Marja-Leena pääsi Inkeri SimolaIsakssonin musiikkiliikuntatunnille. ”Ihastuin aineeseen heti, koska siinä
yhdistyi kaksi rakkainta harrastustani. Olin mukana Inkerin tunneilla niin
paljon kuin mahdollista ja kävin jotkut opintojaksot jopa kolmeen kertaan.”
Marja-Leenassa heräsi kiinnostus opiskella musiikkiliikuntaa lisää, ja
hän osallistui kansainväliselle Dalcroze-kesäkurssille Englannissa. Kurssin
pääopettaja Marie-Louise Hatt-Arnold houkutteli Marja-Leenan opiskelemaan Dalcroze-instituuttiin Geneveen. Marja-Leenan aikomuksena oli olla
Genevessä kuusi viikkoa, mutta reissusta tulikin koko lukuvuoden mittainen.
1989 Marja-Leena Juntunen valmistui Sibelius-Akatemian musiikkikasvatuksen osastolta erikoistumisaineinaan musiikkiliikunnan lisäksi musiikin
varhaiskasvatus ja kansanmusiikki. Ajan myötä Marja-Leenaa alkoi kiinnostaa, miten Dalcroze-pedagogiikkaa sovelletaan ammattimuusikoiden koulutuksessa. Hän haki opiskelemaan Carnegie Mellon yliopistoon, Pittsburghiin
chileläisen Dalcroze-pedagogin Marta Sanchezin johdolla. ”Kesällä 1993
suoritin Dalcroze License -tutkinnon, joka antaa oikeuden opettaa Dalcrozepedagogiikkaa yliopistotasolla.”
Mutta miksi juuri Dalcroze?
”Viehätyin siitä, että Dalcroze-pedagogiikka menee syvälle musiikillisen
oppimisen tukemisessa ja laaja-alaisen muusikkouden kehittämisessä.
Opetuksessa musiikki, aistihavainnot, kehon liike, mielikuvitus, tunteet ja
ajattelu ovat jatkuvassa vuorovaikutuksessa keskenään. Uskon, että juuri
siksi se usein koskettaa opetukseen osallistuvia syvältä. Sen vuoksi sitä on
myös mielenkiintoista ja haastavaa opettaa. Lisäksi Dalcroze-opetuksessa
on mahdollista integroida taiteellisen ilmaisun eri muotoja: musiikkia, liikettä, draamaa, kuvaa ja tekstiä, mikä luo lukemattomia mahdollisuuksia
opetuksen toteuttamiseen.”
26
Pian Amerikan-opintojensa jälkeen Marja-Leena aloitti työt synnyinkaupunkinsa Oulun yliopiston musiikin didaktiikan lehtorina. Kotikuntana säilyi
kuitenkin Helsinki, jossa Marja-Leenaa pitivät kiinni muun muassa lauluopinnot Pop-jazz-konservatoriossa sekä salsa-bändi Blanconegro, jossa hän
toimi laulajana ja kosketinsoittajana. Lattarimusiikki, erityisesti kuubalainen
ja brasilialainen musiikki sekä tanssi ovat aina olleet lähellä Marja-Leenan
sydäntä. Keväällä 1998 Marja-Leena otti virkavapaata yliopistolta ja opiskeli
Rotterdamin konservatorion Latin-osastolla pääaineenaan laulu.
Yliopisto-opetuksen myötä ajankohtaiseksi tulivat myös jatko-opinnot.
Dalcroze-pedagogiikkaa käsittelevä lisensiaattityö Dalcroze-rytmiikka –
kehollisuutta korostava ja muusikkoutta kehittävä musiikkikasvatuksen
lähestymistapa valmistui opetustyön ohessa vuonna 2000, ja väitöskirja
Embodiment in Dalcroze Eurhythmics (Kehollisuus Dalcroze-rytmiikassa) viisi
vuotta myöhemmin. Tässä välissä Marja-Leena ehti opettaa myös Bostonissa
sekä entisessä opinahjossaan Carnegie Mellonissa Dalcroze-pedagogiikkaa.
Miten Dalcroze-pedagogiikkaa käytetään suomalaisessa varhaisiän musiikinopetuksessa?
”Suomalainen varhaisiän musiikinopetus on sinänsä korkeatasoista.
Näkemykseni mukaan musiikkiliikuntaa, etenkin laululeikkejä, tansseja ja
luovaa liikuntaa toteutetaan tunneilla vaihtelevasti opettajan omien taitojen
ja mielenkiinnon puitteissa. Dalcroze-pedagogiikalla sinänsä ei ole vahvoja
perinteitä suomalaisessa varhaisiän musiikinopetuksessa.”
”Dalcroze-pedagogiikan näkökulmasta on olennaista, että harjoituksissa
yhdistyy musiikin kuuntelu ja kehon liike ”Näytä, mitä kuulet!” -tyylisesti.
Dalcroze-pedagogiikan pääpiirteitä
– perustuu kokonaisvaltaiseen ihmis- ja oppimiskäsitykseen
– sisältää kolme osa-aluetta: rytmiikka, säveltapailu ja improvisointi
– pyrkii kehittämään muusikkoutta kokonaisvaltaisesti ja
laaja-alaisesti
– monipuoliset musiikin ja liikkeen yhdistävät kokemukset
musiikista oppimisen ja soittoharrastuksen perustana ja tukena
– opetuksessa oppilaat toteuttavat liikkein sen, mitä he
kuulevat musiikissa
– harjoittaa ensisijaisesti kinesteettistä oppimista ja kehollista
tietoa musiikista
– pyrkii virittämään ja aktivoimaan oppilaiden oman keksimisen
ja luovuuden
– oppiminen tapahtuu ryhmässä, toisaalta oman
kokemuksen kautta
– korostaa ilon merkitystä oppimisessa
– opetus muodostaa prosessin, joka rakentuu ja etenee
kunkin opetusryhmän mukaisesti; opettajan tehtävänä on
rakentaa oppimisprosessista looginen ja mielekäs
– voidaan soveltaa eri musiikintyylien oppimiseen ja tarkasteluun
Tällöin liike tukee musiikin kuuntelua, ilmaisua ja ymmärtämistä sekä kertoo
oppilaan kyvystä kuulla. Dalcroze-pedagogiikassa musiikin yhteyden rakentaminen lähtee liikkeen rytmisestä kokemuksesta. Ensin musiikki tuodaan
liikkeeseen ja vähitellen kehittyy taito sovittaa liikkeet soivaan musiikkiin.
Musiikin ja liikkeen yhteyden löytäminen edellyttää kuitenkin toistuvaa harjoittelua ja aikaa. Harjoituksissa oppilasta rohkaistaan löytämään oma tapa
ilmaista musiikkia. Tämä on yksi tapa vahvistaa oppilaan mielikuvitusta,
kykyä keksiä ja improvisoida. Oman liikkeellisen ilmaisutavan löytäminen ja
sen tiedostaminen harjoittavat myös oppilaan itseyden kokemusta. Mikäli
opettajalla on vahva tuntemus lapsen liiketaitojen kehityksestä, hän voi mielekkäällä tavalla tietoisesti tukea lapsen liiketaitojen kehitystä musiikinopetuksen yhteydessä. Toki Dalcroze-pedagogiikkaa voi soveltaa myös muussa
opetuksessa, kuten instrumentti- sekä musiikin perusteiden opetuksessa.”
Nykyisen työnsä Sibelius-Akatemian yliassistenttina Marja-Leena aloitti
2010. Työhön kuuluu opetusta musiikkikasvatuksen aineryhmässä sekä koko
Sibelius-Akatemiaa koskeva pedagogiikan tutkimus- ja kehittämishanke. Parhaillaan työn alla on myös kaksi kirjaa. Työnimellä Reflektoiva musiikinopettaja - välineitä tämän päivän musiikinopetuksen käytäntöjen kehittämiseen
kulkeva kirja on tarkoitettu musiikkikasvattajille ja erilaisissa oppilaitoksissa
musiikkikasvatusta opiskeleville. Juntunen on yksi kirjan kolmesta toimittajasta, ja lisäksi kirjan teossa on mukana noin 20 musiikkikasvatuksen
asiantuntijaa eri puolilta Suomea. Kirjaprojektin yhtenä tavoitteena on tuoda
kouluissa tapahtuvaa yleistä musiikkikasvatusta sekä musiikkioppilaitoksissa
annettavaa opetusta lähemmäs toisiaan. Toinen kirja on professori Ellen
Urhon ammatillista elämäkertaa tarkasteleva teos. Molemmat kirjat on
tarkoitus julkaista FiSMEn musiikkikasvatuspäivillä marraskuussa 2013.
Tällä hetkellä tärkein asia elämässä on kuitenkin kohta 5-vuotta täyttävä
tytär. ”On antoisaa seurata oman lapsen kasvua ja pyrkiä tukemaan sitä
parhaalla mahdollisella tavalla.” Haastavan työn vastapainoksi Marja-Leena
kuluttaakin vapaa-aikansa kaikkein mieluiten perheensä kanssa.
Mitä antaisit ohjeeksi musiikkikasvattajille?
”Jos puhutaan varhaisiän musiikinopetuksesta, niin voisin muistuttaa, että
liike on lapselle luonnollinen tapa reagoida musiikkiin. Ei ole lasta, joka ei
liiku musiikkia kuullessaan. Tällöin voidaan ajatella, että myös musiikin oppimista on mielekästä lähestyä liikkeen ja siinä syntyvien kokemusta kautta.
Varhaisikä on otollinen aika johdatella musiikkiliikuntaan.”
”Peruskoulun yhdeksäsluokkalaisten musiikin oppimistulosten arviointihankkeen perusteella kouluissa tehdään vain vähän musiikkiliikuntaa ja
musiikillista keksintää. Olisi kuitenkin tärkeää, että ne olisivat osa musiikin
opetusta läpi koulun. Musiikkiliikunnan opettaminen saattaa olla työlästä,
sillä se edellyttää usein tilajärjestelyjä ja voi altistaa myös tietyille häiriötekijöille. On silti hyvä muistaa, että musiikkiliikuntatuokiot voivat olla oppilaalle
niitä harvoja hetkiä, jolloin hän voi tuntea, kokea ja ilmaista itseään sekä
musiikkia kokonaisvaltaisesti, oppia kehollisten kokemusten kautta sekä
saada kokemuksia, jotka edistävät hyvinvointia.”
Kuva Karoliina Pirkkanen
Marja-Leena Juntunen on perehtynyt Dalcroze-pedagogiikkaan sekä opintojen että tutkimuksen kautta.
”Musiikki,
aistihavainnot, kehon
liike, mielikuvitus,
tunteet ja ajattelu
ovat jatkuvassa
vuorovaikutuksessa
keskenään.”
Suomenkielisiä Dalcrozepedagogiikkaa tarkastelevia julkaisuja:
– Juntunen, M.-L. 2011. Liike, rytmi ja musiikki. Jaques-Dalcrozen
pedagogista perintöä jäljittämässä. Teoksessa E. Anttila (toim.) Taiteen jälki. Taidepedagogiikan polkuja ja risteyksiä. Helsinki: Teatterikorkeakoulun julkaisusarja 40, 57–73.
– Juntunen, M.-L., Perkiö, S. & Simola-Isaksson, I. 2010. Oppikirjat
Musiikkia liikkuen ja Musiikkia tanssien (sisältäen 4 CD:tä, DVD).
WSOYPro. – Juntunen, M.-L. 2010. Musiikkia liikkuen. Trioli, 8-9. Luettavissa: http://www.khmusiikki.fi/easydata/customers/khmo/files/trioli/
trioli2010_naytto.pdf
– Juntunen, M.-L. 2009. Musiikki, liike ja kehollinen kokemus. Teoksessa Louhivuori, J, Paananen, P & Väkevä, L. (Toim.) 2009. Musiikkikasvatus: näkökulmia kasvatukseen, opetukseen ja tutkimukseen.
Jyväskylä: Atena, 245-257.
– Juntunen, M.-L. 1999. Dalcroze-rytmiiikka – kehollisuutta korostava ja muusikkoutta kehittävä musiikkikasvatuksen lähestymistapa.
Lisensiaattityö. Oulun yliopisto.
(lähde: M-L Juntunen, Musiikkia liikkuen 2010, Sanoma Pro Oy)
Elise Mäntyranta
27
Gallup
Tutkittu juttu
Musiikin oppimistilanne sisältää aina ihmistä syvältä
koskettavia ulottuvuuksia ja sillä voi olla kauaskantoisia merkityksiä ihmisen kasvulle ja elämälle.
Tämän vuoksi ei ole samantekevää, millaisin eväin
ja asentein opettaja oppilaansa kohtaa. Musiikin opettamisessa tarvitaan herkkiä tuntosarvia,
sensitiivisyyttä, jolla olemme toisen käytettävissä
tietoinemme ja taitoinemme, mutta myös ihmisinä
ja kanssakulkijoina.
L
aura Huhtinen-Hildénin väitöskirja Kohti sensitiivistä musiikin
opettamista – Ammattitaidon ja opettajuuden rakentumisen polkuja käsittelee musiikin opettamiseen liittyvän asiantuntijuuden
rakentumista ja ammatti-identiteetin kehittymistä opiskeluaikana. Huhtinen-Hildén on tutkinut opiskelijoiden merkittäviä pedagogisen
oivalluksen hetkiä ja tärkeitä oppimiskokemuksia matkalla musiikkipedagogiksi sekä koulutuksen kehittämistä paremmin opiskelijoiden oppimisen
polkuja tukevaksi. Tutkimus nostaa esiin musiikin opettajaksi oppimiselle
tärkeitä elementtejä ja koulutuksen kehittämisen suuntaviivoja.
Kaikista ei tarvitse tulla huippuja
Tutkimuksessa piirtyy kuva musiikin opettamisesta, jossa tarvitaan herkkävaistoisuutta oppijan tarpeita kohtaan sekä vuorovaikutuksen ja ryhmätilanteen syvällistä ymmärrystä. Nämä osa-alueet nousevat merkittävään rooliin
musiikin opettamisen asiantuntijuudessa, koska niiden kautta opettajalla
olevat taidot ja tiedot päätyvät opetustilanteessa oppijan avuksi hänen oppimiselleen ja musiikkisuhteelleen parhaalla tavalla. Tutkimuksen mukaan
”pedagogisen sensitiivisyyden” kypsyminen on haastava, mutta palkitseva
prosessi.
Tutkimus herättää pohtimaan musiikin opettamisen taustalla vaikuttavia arvoja ja oppimis- ja opettamiskäsityksiä sekä musiikin opettamisen
Laura Huhtinen-Hildén
asiantuntijuuden laajempia käyttömahdollisuuksia yhteiskunnassamme. On
opittava näkemään musiikin oppiminen oppijan ja hänen elämäntilanteensa
kautta. Musiikki voi olla osana hyvää elämää kaikissa elämänkaaren vaiheissa. Opettaja tarvitsee erilaisia työkaluja ja lähestymistapoja voidakseen
kohdata erilaisia oppijoita musiikin maailmassa. Käsitykset oppimisesta ja
opettamisesta muovaavat myös sitä, millaisen asiantuntijuuden rakentumiseen koulutus tähtää. Laajempi näkökulma musiikin opettamiseen mahdollistaa ammattitaidon, jota voidaan käyttää hyvinvoinnin lisäämiseksi
yhteiskunnassa myös uudenlaisissa ympäristöissä.
- Kaikista ei tarvitse tulla huippuja, ja harrastamisen voi aloittaa vaikka
eläkeläisenä. Yhteisöllisen kokemuksen syntyminen, tunteiden ilmaiseminen
tai elämän ilon löytäminen musisoinnin kautta ovat upeita pedagogisia
tavoitteita, ja niiden onnistuminen vaatii opettajalta asiantuntemusta,
Huhtinen-Hildén korostaa.
Musiikin opettamisen oppiminen haastava ja
kokonaisvaltainen matka
Huhtinen-Hildén korostaa musiikin opettamisen oppimiseen ja ammatilliseen kasvuun kytkeytyvää emotionaalista puolta sekä oppimisen kokonaisvaltaisuutta. Hän haastaa musiikin opettajia kouluttavat tahot pohtimaan
koulutuksensa laatua opiskelijan oppimisen tukemisessa. Opiskeluaikana
on musiikillisten taitojen oppimisen rinnalla kasvettava opettajaksi, opittava
ymmärtämään itseään ja sen kautta myös tulevia oppilaita. Lisäksi on otettava vastaan opettajana kasvamisen ja kehittymisen jatkuvan ammatillisen
kehittymisen haaste.
- Hyvän ammattitaidon kasvu ja työelämän muuttuvia tarpeita palvelevan
asiantuntijuuden kehittyminen vaatii tuekseen uudenlaisia käytänteitä ja
toimintakulttuuria, Huhtinen-Hildén toteaa.
Tutkimuksessa haastateltiin kymmentä musiikkipedagogiopiskelijaa,
joiden koulutuksessa on kehitetty uudenlaisia oppimisympäristöjä, yhteisöllistä toimintakulttuuria, oppimisen tukemiseen tähtääviä käytänteitä ja
laaja-alaista ammatillista näkökulmaa. Tämän lisäksi tutkimus tuo tietoa
koulutuksen kehittämisprosessin myötä muovautuneista menetelmistä ja
käytänteistä.
Lue väitöskirja: julkaisut.jyu.fi?id=978-951-39-4719-4
– Toimii musiikkikasvatuksen lehtorina, projektipäällikkönä tutkimus- ja kehittämistoiminnassa sekä
koulutuksen kehittämistehtävissä Metropolia Ammattikorkeakoulussa.
– Vuosina 2008–2011 hän toimi lisäksi Metropolian koordinoiman Kulttuurisilta EU-hankkeen johtajana.
– Hän on MERYCin (European Network of Music Educators and Researchers of Young Children)
hallituksen jäsen.
– Huhtinen-Hildén on toiminut musiikinopettajana, varhaisiän musiikinopettajana ja
musiikkiterapeuttina sekä kouluttajana Suomessa ja ulkomailla. – Hän suoritti ylioppilastutkinnon 1989 Porissa ja MuM-tutkinnon sekä musiikkiterapeutin
ammattiopinnot 1995 Sibelius-Akatemian musiikkikasvatuksen osastolla.
A
Koonnut: Elise Mäntyranta
ST
Kohti sensitiivistä
musiikin opettamista
Mistä sinua kolottaa?
LASTEN
U
l Trimmeri, eiku triangeli
6-vuotiaiden ryhmässä jokainen sai
soittaa soolon valitsemallaan soittimella. Ensin käytiin läpi soittimet.
”Mikäs tämä on?”, opettaja kysyi
ja heilutti kädessään ensimmäistä
soitinta.
”Hei, se on se, se, se... TRIMMERI!”,
eräs tyttö kiljaisi.
”No tosi lähellä, muttei ihan”, opettaja kannusti. ”Se on triangeli."
"Ainii, se trimmeri onkin se, millä isi
ajaa niitä aidan vierustoja ja siitä lähtee kaamea ääni", tyttö vastasi.
Ensimmäisenä soittovuorossa oli tytön
vieruskaveri – ja hän soitti juuri sillä
triangelilla, kunnes:
"Ope! Nyt mää tiän miks sekotin
triangelin siihen trimmeriin. Kato kun
aina kun meijän iskä ajaa sillä trimmerillä takapihan aidan vierustoja,
niin mää tarvin kuulosuojaimet. Ton
triangelin kanssa on sama juttu!"
l Pyhän Pietarin porteilla
3-vuotiaiden ryhmässä eräs tyttö
kertoi: "Sit ku on vanha ni menee
taivaaseen." Kommentin jälkeen seurasi pieni hiljaisuus. "Sä meet kohta
taivaaseen, eiks nii ope?"
Ope (24-v): "Noh, toivottavasti en nyt
ihan vielä vähään aikaan..." johon
tyttö:
"...No mut aika pian sä meet."
Kerännyt: Elise Mäntyranta
28
SU
Jatta Ehrlund
Mäntsälä
Ei mistään! Pyrin käymään
taiji-tunnilla kerran viikossa.
Muskaritunnilla teen musiikkiliikunnat itse mukana, se pitää
vetreänä.
Aune Jaanu
Hämeenlinna
Minua kolottaa välilevynpullistuma. Muskarikamojen roudaamisissa selkä sanoo: "Älä kanna
tänään mitään." Laulumieleen
se ei onneksi vaikuta! Juuri nyt
kolottaa myös kahvihammasta.
Heidi Honkamäki
Sastamala
Ei mistään. Harrastan joogaa
ja aikidoa sekä hypin ja tanssin
työssäni.
Taija Karppinen
Espoo
Selästä ja hartioista. Käyn
erilaisissa jumpissa, jotta pysyn
työkunnossa.
29
Voi hyvin
lapsia nostamaan kädet korkeammalle tai ottaa lasta kiinni hartioista. Voit
myös ottaa käyttöösi huivit, jolloin kädestä pitämisen sijaan pidetään kiinni
huivien päistä.”
Vamoilla on usein vääristyneet soitto- ja lauluasennot. Miten
vältän niskajumit, kun pianoa soittaessa pitää seurata lasten
liikkumista?
”Sijoita piano luokkaan niin, ettei soittaessa ja lapsia ohjatessa tule liikaa
niska-hartiaseudun toispuoleista rasitusta. Mikäli pianoa ei ole mahdollista
siirtää ja päätä on pakko pitää vinossa, niin niskan kannalta on tärkeää
vaihtaa puolta ja rasittaa niskaa tasaisesti.”
Riitta Oksanen muistuttaa vielä vapaa-ajalla harrastettavan liikunnan
tärkeydestä: ”Parasta treeniä ovat ylävartalon dynaamiset harjoitukset – ei
siis staattista jännitystä niska-hartiaseudulle. Lihaksia vahvistava treeni on
myös tärkeää. Kuntosaliharjoittelussa liikkeet on tehtävä oikean kokoisilla
painoilla. Muistathan, että selän tärkeimmät lihakset ovat vatsalihakset!”
Iltapainotteinen työ saattaa olla hankala ryhmäliikuntaharrastuksen kannalta. Neuvoa omatoimiseen harjoitteluun voi käydä kysymässä paikalliselta
kuntosalilta tai liikunnanohjaajalta.
Moni liikunta onnistuu kotonakin. Riitta Oksanen suosittelee erityisesti
jumppa-kuminauhaa tai sauvakävelyä. Sisätyötä tekevien olisi hyvä harrastaa myös ulkoliikuntaa: lenkin aikana saa puhallettua myös työpäivän
tapahtumat pois mielestä!
Kuvat: Anne-Mari Ventelä
Elise Mäntyranta
Koukista polvia: Työfysioterapeutti Riitta Oksasen suosittelemassa
työasennossa lapsi istuu aikuisten tuolilla ja opettaja ohjaa soittoa
käyntiasennossa. Kuvassa kanteletta soittaa 5-vuotias Senni Sinisalo.
Lepo: Tauolla saa ottaa rennosti!
Vetreä Vamo!
Monelle varhaisiän musiikinopettajalle sukkulointi toimipisteiden välillä on arkea.
Soittimia ja muuta rekvisiittaa joutuu kantamaan paljon, ja koska omaa opetusluokkaa ei välttämättä ole, tila täytyy järjestellä ennen ja jälkeen opetuksen.
T
yöfysioterapeutti Riitta Oksanen kävi työpaikkani Huittisten
musiikkiopiston musiikkileikkikoululuokassa tutustumassa
työasentoihini antaen vinkkejä tähän ergonomisesti haastavaan työhömme.
Riitta Oksanen, mitä vinkkejä antaisit ergonomiseen tavaroiden
kuljetukseen?
”Sopiva kantokassi soittimille on suuri vetoketjullinen pyörillä kulkeva kassi.
Huomioi, että pyörät ovat riittävän isot, jotta ne kulkevat sekä hiekalla että
lumessa. Kassin sisällä on hyvä olla tarranauhat, joilla esimerkiksi Djembet
saa kiinnitettyä lomittain. Silloin ne eivät tipahda kassia avattaessa. Kassissa
tulee olla useita säilytyslokeroita. Parkkeeraa auto aina mahdollisimman
lähelle ulko-ovea, ainakin tavaroiden kuljetuksen ajaksi.”
Työssämme on paljon kumartelua. Opettaja joutuu olemaan
melkein kaksin kerroin ohjatessaan matalalla penkillä tai lattialla
30
istuvaa oppilasta, kun haetaan esimerkiksi oikeaa soittoasentoa.
Miten voin välttyä selkäkivuilta?
”Suosittelen musiikkileikkikoulunopettajille matalia, rullattavia jakkaratuoleja. Niitä on paljon käytössä päiväkodeissa. Ne säästävät työntekijän
selkää muun muassa pukemistilanteissa ja askartelun ohjauksessa. Huomioi
tuolia valitessasi, että istuintason saa säädettyä riittävän matalalle. Lapset
voivat myös aivan hyvin istua aikuisten tuoleilla. Kun menet lapsen taakse
ohjaamaan oikeaa soittoasentoa, ota haara- tai käyntiasento ja koukista
polvia. Jos kumarrut jalat vierekkäin, kaikki kuormitus tulee selkään. Selkä ei
kestä vuosikausien kumartelua. Muista, että kantavuus- ja nostovoima tulee
reisistä. Ota opetuksessa käyttöön korkeussäädettäviä telineitä, eli ”hissejä”.
Niillä työskentelykorkeuden saa säädettyä sopivaksi lapsille ja itsellesi.
Opettajan ei myöskään aina tarvitse kumartua pitääkseen vaikkapa piirissä lasta kädestä kiinni. Välttääksesi etukumaran asennon, voit pyytää
Vamon TAUKOLIIKUNTA:
- hartioiden pyöritys
- käsien kevyttä pyöritystä
-keppijumppaa
- lapaluiden taakse vienti ja selän
köyristäminen
- ”roiku” tuolilla rennosti pää
taaksepäin taivutettuna
Joulun kynnyksellä Vamon lounaslaatikkoon pakataan kevyt
omena-kalkkunasalaatti. Tämä salaatti ei muhjuunnu eikä vetisty
pitkänkään opetuspäivän aikana. Ja mikä parasta: herkullinen ja
vähäkalorinen salaattinautinto auttaa sinua mahtumaan joulujuhlamekkoosi!
Omena-kalkkunasalaatti (neljälle)
2 omenaa
jääsalaattia
rucolaa
100 g mozzarellaa
100 g hyvää kalkkunafilettä
1 dl cashew-pähkinöitä
kastike:
2 rkl tuoretta basilikaa
½ rkl öljyä
2 rkl omenamehua
ripaus pippuria myllystä
Pese ja lohko omenat. Pilko jääsalaatti ja rucola tarjoiluastiaan. Leikkaa
mozzarella pienemmiksi paloiksi ja asettele kalkkunaviipaleiden kanssa
salaattipedille. Ripottele pähkinät salaattiin. Hienonna basilika ja sekoita
se öljyn, mehun ja pippurin kanssa. Valuta kastike salaatille.
Saksittua
Lapsi on luontainen tutkija
Psykologi Alison Gopnikin mukaan lapset tekevät
leikkiensä perusteella johtopäätöksiä jokapäiväisestä elämästä aivan samalla tavalla kuin tutkijat
muodostavat tieteellisiä teorioita kokeidensa
pohjalta.
Pienet lapset käyttävät suuren osan ajastaan
ympäristönsä tutkimiseen ja oppivat yrityksen ja
erehdyksen kautta. Lasten tapa oppia on yllättävän tehokas. Brittiläisen Kolumbian yliopiston
psykologit ovat esimerkiksi testanneet eriväristen
pallojen avulla vauvojen kykyä ymmärtää todennäköisyyksiä.
Tutkijat näyttivät kahdeksan kuukautta vanhoille vauvoille ensin astiaa, joka oli täynnä
enimmäkseen valkoisia palloja, joiden seassa oli
muutama punainen pallo. Jos vauvoille näytettiin
tämän jälkeen otosta pallokasasta, jossa olikin
enimmäkseen punaisia palloja, vauvat katsoivat
otosta huomattavasti kauemmin kuin siinä tapauksessa, että otoksessakin oli enimmäkseen valkoisia palloja. Tutkijoiden mukaan tämä osoittaa
vauvojen ymmärtävän, että on epätodennäköistä
ottaa enimmäkseen valkoisia palloja sisältävästä
pallokasasta otos, joka sisältääkin enimmäkseen
punaisia palloja.
Lasten tutkimisinto ja kokeilunhalu katoavat
kuitenkin nopeasti, jos aikuiset opastavat ja
ohjeistavat heitä liikaa. Vanhempien kannattaakin antaa lapsiensa tutkia maailmaa omin päin,
koska näin he oppivat enemmän.
YLE Uutiset / Mia Gertsch
Koonnut: Sanna-Mari Nenonen
31
”Lunta maahan riputtaa,
joulu jo tulla saa.
Hiiri vasaralla naputtaa
ja joulupukki tuo hiirelle nauloja
ja porakoneen.”
Lauri 3-v.
Pikkutrilli toivottaa lukijoilleen
hyvää joulua!
Jou luVerso
tava koko p
Valloit
erh
een jo
ululevy
JouluVerso on tunnelmallinen kokoelma tuttuja
lauluja sekä uusia sävelmiä, jotka raikkaudellaan
ihastuttavat kaikenikäisiä musiikin ystäviä.
PIILOMETSÄN
SÄVELIÄ
AS
CD + OikP
kiohjeet)
(nuotit ja
Cd:n hinta 20 €
Myynti ja tiedustelut:
info@versomus.ﬁ
p. 040 706 9446
www.versomus.ﬁ
Ihastuttava materiaalikokonaisuus lasten musiikkihetkiin
Musiikki- ja Kulttuurikeskus VERSO
Piilometsän säveliä
Musiikkileikkejä lapsille
Tänne tulossa oppaan kuvaustekstiä. Tänne tulossa oppaan
kuvaustekstiä. Tänne tulossa oppaan kuvaustekstiä. Tänne
tulossa oppaan kuvaustekstiä. Tänne tulossa oppaan kuvaustekstiä. Tänne tulossa oppaan kuvaustekstiä. Tänne tulossa oppaan kuvaustekstiä. Tänne tulossa oppaan kuvaustekstiä. Tänne tulossa oppaan kuvaustekstiä. Tänne tulossa
oppaan kuvaustekstiä. Tänne tulossa oppaan kuvaustekstiä.
Tänne tulossa oppaan kuvaustekstiä.……………………
le
yhteishin
taan
30 €
Piilometsän säveliä
Musiikkileikkejä lapsille
Musiikki- ja Kulttuurikeskus
VERSO
www.versomus.fi, [email protected], 040 706 9446
32
Tilaukset ja koulutukset: p. 040 706 9446, [email protected], www.versomus.fi

Tähtivieras Herra Hakkarainen

Transcription

Similar documents

Tanssioppilaan opas (pdf) - Savonlinnan musiikkiopisto

Tähtivieraana Ammuu

OPAS 2014-2015 2.pdf - Lahden konservatorio

Avaa tiedosto

unisono - Koulujen Musiikinopettajat ry

Mikä minusta tulee isona? - eThesis - Sibelius

Musiikki välineenä varhaiskasvatusikäisten tunnekasvatuksessa

Laulupedagogi 2011-2012

Lelukauppias_2/2014