HT SPORT JÄÄKIEKKOPELIASUT

Pääkirjoitus
Pää pystyssä yhteispeliin
Jääkiekko on yhteispeliä - myös
seuratasolla. Perusasioita, kuten
Malmin hallia, ei olisi ilman seurojen
yhteistyötä. Red Wingsin yhtenäistä
ulkoasua ei olisi ilman yhteistyötä Bauerin ja Puhoksen Intersport
Megastoren kanssa. Red Wingsin
E-tytöillä ei olisi suoraa putkea SMliigaan ilman Naisten yhteistyöseurasopimusta Espoon Bluesin ja EKS:n
kanssa. Go west and east, young girl.
Red Wings
kausijulkaisu
2010-11
TOIMITUSKUNTA:
Kalle Toiskallio (päätoimittaja)
J-P Laitinen (tuottaja)
Janne Huuskonen
Renny Jokelin
J-P Rantala
Ville Nenonen (ulkoasu)
Paino: Art-Print Oy, Helsinki
Redarien muilla junnujoukkueilla ei
olisi lisäpeli- ja pelaajalainamahdollisuuksia ilman yhteistyöseurasopimusta EHC:n, IHK:n, OKK:n RW:n ja
Viikinkien kanssa. Maanantaisin ei olisi Malmilla mahtavaa kahden tunnin
ja yli 40 molarinalun maalivahtijäätä
ilman RW:n ja OKK:n yhteistyötä,
joka mahdollistaa myös Viikinkien
molareille maalivahtikoulutusta.
Seurahenki ja seuratunnukset, joiden
alla kilvoitellaan naapurien kanssa,
lienevät se kehikko, jolla jaksamme
viikosta toiseen organisoida lastemme kiekkoharrastusta. Näitä tunnuksia ei pidä lakaista minkään “HC
meidän alue” -uudisseuran alle, sen
verran seurallinen on joukkueihmisen
mieli (vrt. hämmentyneet hongankolistajat Espoon suunnalla). Sen sijaan
seura- ja joukkuetunnuksien alla voi
tehdä pystypäistä yhteistyötä, mikä
mahdollistaa harrastuksen jatkuvuuden tänä pienenevien ikäluokkien ja
talkoohenkien aikana.
Toivoisin vielä joskus näkeväni
vaikkapa EHC-lipun alla maakuntien
A-AAA-tasoisissa kevätturnauksissa
kovatasoisia E-D-junnujoukkueita,
jotka on koottu yhteistyöseurojen
pelaajista.
Pää pystyssä voi kiittää Red Wingsin
laajentumista ikään kuin molemmista päistä: aikuisten edustusjoukkue
leikittelee nyt alkuun kolmosdivarissa
vastustajiensa kanssa, ennen nousua
omalle tasolleen. E-tytöt laajentavat
toimintaa nuoremmassa päässä. Seuran linjauksen mukaisesti E-tytöillä on
tietenkin oma maalivahtivalmentaja.
Pää pystyssä kasvaa myös Red
Wingsin Leijona-kiekkokoulu® - jo
toiselle tunnille. SJL:n Leijona-kiekkokouluaallon hyökyessä on hyvä
muistaa, että Leijona-kiekkokoulua®
on kehitetty RW:ssä jo kymmenen
vuotta. Siksi se on myös Patentti- ja
rekisterihallituksen Red Wings ry:lle
myöntämä tavaramerkki.
Ahtaissa paikoissa kannattaa pitää
pää pystyssä, niin on helpompi ottaa
redarienkin yhteistyö vastaan.
Kalle Toiskallio
puheenjohtaja
Red Wings ry
Taivalmaat - Redareita koko perhe
RW-tiellä jo vuodesta 1996
J-P Laitinen
Jos pitäisi nimetä henkilö, joka on
nähnyt eniten Red Wingsin joukkueiden pelejä, hän on epäilemättä Kai
Sundman – Taivalmaa/Sundman
-perheen isä. Hyvänä kakkosena
tulee tämän kiekkoperheen äiti Päivi
Taivalmaa. Päivin ja Kain kolme poikaa kun ovat jo puolentoista vuosikymmenen kiekkoilleet RW:n riveissä.
Nuorin Justus Taivalmaa (13) latoo
maaleja RW97:ssa, keskimmäinen
Joonas Taivalmaa (17) torjuu kiekkoja B-junioreissa ja vanhin Jaakko
Taivalmaa (19) on ollut Red Wingsin
kilpakiekkoseuran EHC:n riveissä jo
kolme kautta.
”Onhan noita pelejä jokunen tullut
nähtyä – niin kotipelejä, vieraspelejä
kuin turnauksiakin”, Päivi ja Kai
sanovat.
Taivalmaiden redaritaival alkoi
oman kodin takapihalta. Jaakko oli
jo viisivuotiaana innokas kiekkoilija
kotipihan luistinradalla. Elettiin vuotta
1996, kun Taivalmaiden naapurissa
asunut Red Wingsin silloinen puheenjohtaja Kaj Lindholm kiinnitti huomiota
Jaakon otteisiin ja houkutteli hänet
mukaan Red Wingsin kiekkokouluun.
”Ennen kuin Jaakko aloitti kiekkoilun,
en ollut itse lajista lainkaan kiinnostunut. Omina kouluvuosinanikin kun
muut pelasivat liikuntatunneilla lätkää,
minä menin mieluummin uimaan”,
muistelee Kai Sundman.
”Mutta hyvin olet nyt jääkiekkoon
perehtynyt, koska sinua kuunnellessa
joskus tuntuu, että olet maailman
paras teoreettinen jääkiekkoilija”,
nauraa Päivi Kaille.
Kiekkokärpänen puraisi nopeasti
koko perhettä. Niinpä vuoroillaan Red
Wingsin joukkueisiin liittyivät Jaakon
luistinten jäljissä Joonas ja Justus.
Perheen redarihengestä kertoo hyvin
se, että Justuksen aloittaessa ItäHelsingin kiekkoseuroilla oli yhteinen
kiekkokoulu, josta sitten vetäjät osoittivat pelaajat eri seuroihin. Justusta
kiekkokoulusta ohjattiin naapuriseura
Kojoon, mutta se ei pojalle sopinut.
Kerran redari – aina redari.
Kolmen kiekkoilijan kuljettaminen ja
aikataulujen sovittaminen on ollut
melkoinen haaste.
”Monena sunnuntaina on helposti
kertynyt satakin kilometriä matkamittariin, kun yhtä poikaa on viety
Konalaan, toista Hernesaareen ja kolmatta Malmille. Muistan sellaisenkin
sunnuntain joskus vuosien takaa, kun
Hernesaaren hallin vahtimestari kysyi
minulta illalla että ´mitä sä täällä vielä
teet?´ Olin nimittäin tuonut ja hakenut
jo aamulla yhtä poikaa treeneihin ja
pois, toisella taas oli iltavuoro”, naureskelee Kai.
Kun hätä yllätti
Kaikenlaisia pikku kommelluksiakin
on Taivalmaan kiekkoperheessä
koettu. Jaakko muistelee uransa alkuvaiheen leijonaliigaottelua, jossa hän
pelasi poikkeuksellisesti maalivahtina.
”Iski ns. iso hätä siinä pelin aikana. Ei
auttanut kuin huutaa isälle, että pitää
päästä vessaan. Peliä ei kuitenkaan
keskeytetty, joten Red Wings pelasi
vessareissuni ajan ilman maalivahtia.
Vastustaja ei kuitenkaan tehnyt tuona
aikana yhtään maalia ja me lopulta
voitettiin 8-2”, kertoo Jaakko hymyssä
suin.
Joonaksen sitkeydestä puolestaan
kertoo tapahtuma kiekkokoulun jälkeen. Joonas oli pitänyt välivuoden
kiekosta. Kun hän sitten palasi jäälle,
pojalta katkesi käsi heti ensimmäisissä treeneissä.
”Olin varma, että Joonaksen kiekkohommat päättyvät siihen, mutta mitä
vielä. Hän palasi kentälle jo toipilaana
ilman lääkärin lupaa”, muistelee Kai.
Justuksen lätkäura taas on sillä
tavalla erikoinen, että hän on pelannut kolmessa eri ikäluokassa Red
Wingsissä. Aloittaessaan hän oli
vasta nelivuotias. Omanikäisten joukkuetta ei seurassa tuolloin vielä ollut,
joten hän pelasi aluksi kaksi vuotta
itseään vanhempien kanssa RW-95:ssä. Sieltä hän siirtyi RW-96:en. Nyt
hän pelaa omassa ikäluokassaan eli
RW-97:ssa.
Joonas arvelee peliensä jatkuvan
niin kauan kuin nykyinen B-nuorten
kaveriporukka pysyy kasassa.
Parhaana saavutuksenaan hän pitää
joukkueen aluemestaruutta muutamien vuosien takaa. ”Se oli maalivahdille melkoinen stressin paikka, kun
paljon oli pelissä ja ottelu oli loppuun
saakka tiukka”, muistelee Joonas
loppuottelua. Toissa kaudella hän
teki jääkiekossa uuden aluevaltauksen ryhtymällä pelaamisen ohessa
tuomariksi.
Jaakko uuden edessä
Jaakko Taivalmaa kirjoitti viime
keväänä ylioppilaaksi ja hän on nyt
uuden edessä. Jääkiekko vaikutti
ammatinvalintaankin. Hän on aloittanut opiskelut Kajaaniin ammattikorkeakoulussa tähtäimessään
Justus, Kai, Joonas, Päivi ja Jaakko ovat tutussa Malmin hallissa kuin kotonaan.
liikunnanohjaajan tutkinto. Ero niin
omasta kuin redariperheestäkin on
alkanut.
”Opiskelu Kajaanissa kestää kolme ja
puoli vuotta. Samalla seurani vaihtuu
EHC:stä Kajaanin Hokiksi”, kertoo
Jaakko suunnitelmistaan. Myös Hokki
pelaa A-nuorten I divisioonassa kuten
EHC:kin.
Vaan kuka tietää, mitä Kajaanin vuosien jälkeen? Vaikkapa Red Wingsin
valmennuspäälliköksi?
HT SPORT JÄÄKIEKKOPELIASUT
- JÄÄKIEKKOPAIDAT
HT Sport Oy
- JÄÄKIEKKOSUKAT
www.htsport.fi
p. 0400-850 810
- HARJOITUSPAIDAT
- YKSILÖLLISET SEURAMALLIT [email protected]
- MAINOS- JA LOGOPAINATUKSET
HT SPORTSWEAR
Kiekkotouhuilu ei katso sukupuolta
Timo Lehkosen tie
“ Pätevä ja haluava
pystyy mihin vaan ”
Itä-Helsingistä A-maajoukkueen valmennustiimiin ja HPK:n valmennuspäälliköksi
Jukka Ahola
Neljä haisevaa kiekkokassia. Neljä
joukkuetta ja harjoitusaikataulua.
Neljä kuukausittain tuntuvaa jäämaksua. Yksi auto ja kaksi vanhempaa,
joista toinen käy vuorotöissä. Näistä
palikoista oli Aholoiden arki tehty vielä
muutama vuosi sitten.
Nykyään vanhimmat lapset kulkevat
pääosin harjoituksiin itse.
“Käytännössä kaikki vapaa-aika kului
lasten harrastusten parissa. Se
oli minuuttipeliä. Selviytymiskeinoina
olivat pitkä pinna ja logistiikka”, muistelee perheen äiti Riikka Ahola.
Riikka ei alun perin edes erityisesti pitänyt jääkiekosta, vaan se oli hänelle
laji muiden joukossa.
“Pakkorako. Kun lapset kuitenkin
tykkäsivät, niin sitä imeytyi itse mukaan touhuun. Laji alkoi kiinnostaa ja
tykästyminen kasvoi.”
Hallielämän suola on ihmiset
Kun lapset viettävät tuntikausia viikossa jäällä, jää aikuisille kuljetusten
saanut myös tilalle.”
Äijämeininki jyllää isoissa seuroissa
Riikka Ahola
välillä väkisinkin myös luppoaikaa.
Jäähallien kahviot tulevat tutuiksi.
Samoin se, ettei talvisin hyisessä
Hernesaaressa tapahdu kaukalon
ulkopuolella mitään.
Siinä voi murehtia hukkaan valuvia
parhaita vuosiaan. Ahola katsoo asiaa
kuitenkin toisesta näkökulmasta.
“Hallilla tutustuu mukaviin ihmisiin,
lasten kaveripiirin ja heidän vanhempiinsa. Jos jostain on joutunut
luopumaan, niin vastaavasti paljon on
Eräs vaihtoehto ajantappoon on se,
että ryhtyy vastuutehtäviin joukkueissa ja seuroissa. Aholoille tällaisia
hommia on siunaantunut vuosien
saatossa sekä jalkapallossa että jääkiekossa. Riikan tehtävät
ovat liipanneet huoltoa sekä hallintoa.
Timo Lehkosen (s.1966) kiekkopolku
vei Roihuvuoren kentältä Jokereihin,
kunnes Aimo Mäkisen dynastian
rapistuessa 1980-luvun alussa Jokeriporukka veti päälle HJK:n paidan - ja
voitti C:n SM-sarjan. NHL:n Toronto
Maple Leafsin kautta Lehkonen kiersi
TPS:n, HPK:n ja TuTon liigaringit.
Vuoden maalivahdiksi hänet valittiin
kaudella 1992-93. HPK:ssa hän hankki huippuvalmentajakoulutuksen.
“Suurin osa noissa on tehtävissä miehiä, mutta on mukana myös naisia.
Pikkuseuroissa enemmän, joissakin
isoissa äijämeininki on yhä voimissaan”, Riikka kertoo.
Miehen työtapaan tutustunut Jukka
Jalonen kutsui Lehkosen A-maajoukkueen valmennustiimiin syksyllä
2007. Ex-molarin vastuulle tulivat
maalivahdit ja puolustajat: rekrytointi,
yhteistyö, peluutus ja pelitapa.
Hänen mielestään soveltuvuus ei riipu
sukupuolesta vaan persoonasta.
Huippukiekon henkinen
valmennus?
Pätevä ja haluava ihminen pystyy
hoitamaan kaikkia hommia, mitä
jääkiekossa voi vain olla. Esimerkiksi
Red Wingsissä, jossa Aholatkin ovat
vaikuttaneet, joukkueenjohtajina on
useita naisia.
Suomalaisessa kiekossa henkinen
valmennus ottaa vasta alkuaskeliaan. Miten nämä asiat hoidetaan
huipulla?
Lehkonen korostaa, että A-maajoukkueessa pelaavat ammattilaiset,
jotka hoitavat itse henkisen valmentautumisensa, osa jopa erillisen
mentorin tuella. Henkilökohtaiseen
sinä-minä -suhteeseen ei pelaaja
kuitenkaan pääse maajoukkuevalmentajan kanssa muutamassa viikossa. Pelaajat vain antavat näyttöjä
valmennusjohdolle. Joukkuehenki
perustuu sitoutuneeseen positiiviseen ilmapiiriin, jonka syntyä tuetaan
mm. katsomalla paljon videomateriaalia peleistä.
Lehkosen mukaan joukkuehenkeen
pyritään maajoukkueessa neljän arvon tai säännön perusteella: toiminnan tulee olla rehellistä ja avointa,
Juha Tamminen
niin että hiljainen tieto liikkuu. Painetta tulee sietää, niin että joka tilanteessa kyetään välittämään toisesta.
Myös pelaajien ruumiinkieltä seurataan tästä näkökulmasta. Pelaajien
välinen luottamus perustuu ammattimaiseen otteeseen.
Pennit jonoon
Miksi Lehkonen luopui komeasta
A-maajoukkueen valmennustiimin
paikastaan?
Lehkonen kiittelee saamastaan
opista, mutta toteaa samalla, että 15
viikon talkootyö vaatii veronsa. Vain
A-maajoukkueen päävalmentaja saa
tehtävästään palkkaa. Pelkillä päivärahoilla ei eletä, ja HPK:n valmennuspäällikön tehtävät kärsivät, summaa
Lehkonen.
Junnuille tarjottava mielekästä
toistoa
Miten Lehkonen neuvoisi junnuvalmentajia?
Ensimmäiset kolme vuotta kisaillaan,
niin että peli itsessään opettaa koko
ajan. Jos kaksi kolmannesta ajasta harjoitellaan lajitekniikkaa, niin
kolmannes tulisi olla peliä. Tämä toki
edellyttää, että valmentaja on kiekkoilija: tietää mitä peli on.
MM-YRITYSRAKENTAJA OY
Uudisrakennukset ja saneeraukset
Tiilipojanlenkki 4, 01720 Vantaa
Puh. (09) 849 4280, Fax (09) 849 42820
[email protected], www.mmyritysrakentaja.fi
Timo Lehkonen oli vielä viime Karjala-turnauksessa maajoukkuehommissa
Lehkonen ei kannata pelaajien
varhaista roolittamista. Pelaajanalku
oppii kyllä itse tajuamaan mihin pelipaikkaan sopii.
Maalivahdit tarvitsevat paljon toistoja,
mutta yläteemaa, esimerkiksi silmäkäsi-koordinaatiota, voi harjoitella
myös vaihtelevien oheisharjoitusten
avulla, vaikkapa erilaisilla palloharjoituksilla. Jääharjoituksissa on kuitenkin syytä käydä aina läpi myös kädet
ja jalat. Motivaation säilyminen on
tärkeintä.
1970-luvun redarijunnusta kiekkovalmentajaksi
Ennen hallivuorot olivat
tiukassa
Jari Paananen edustaa daddy coach
–pohjaisen kiekkokulttuurin perustaa.
Hän pelasi junnukautensa RW66:ssa.
Faijat jäädyttivät Kontulassa pihajäitä,
vaksit Vartiokylän ulkojäitä.
Kun harraste- ja opiskelijakiekon
jääajat alkoivat perheellistä ja työssäkäyvää miestä tympiä, mutta kiekon
kanssa teki mieli hyöriä, Paanasen
Jari ryhtyi/suostui valmentajaksi: TJV,
OKK, Jokerit, HC Espoo, KJT jne.
Vanhempien pelokkaista kielloista (kausi maksoi sentään 100mk)
huolimatta poika meni salaa Redarien
kuivatreeneihin vuonna 1974. Vasta
kotiin kannettu peliasu paljasti vanhemmille pojan aikeet.
Pojalle oli iso juttu, kun faija, joka oli
alunperin kieltäytynyt poikaa edes
kuskaamasta, tuli katsomaan ekaa
peliä: keltamustat luistimet (NHL)
vaihtuivat nopeasti tukeviksi Bauerin
Black Panthereiksi, ja luistelutaito
alkoi kehittyä vauhdilla. Ja isästäkin
kasvoi nopeasti RW66:n kantava voima huoltajana, rahastonhoitajana ja
organisaattorina. Rusettiluisteluakin
järjestettiin varainkeruuksi.
Kolme kilometriä
kamat päällä
Jäätä, myös ulkojäätä, jaettiin 1970luvun Helsingissä sarjatason mukaan:
RW66 treenasi hallissa kerran viikos-
Kasvattajan
vastuu
Jari Paanasen RW66-junnuvuosina tulivat ulkojäät tutuiksi niin harjoituksissa kuin peleissäkin.
sa Pirkkolassa ja muuten ulkojäällä
Vartiokylässä tai joskus Matinkylän
tekojäällä. Enimmät jäätunnit kertyivät
pikkupojilla toki isojen poikien seassa
ulkojäillä. Kovuutta oppi, kun oma
pää oli toisten kyynärpäiden tasalla.
Kolmen kilsan kävely kamat päällä ei
tuntunut missään, kun into oli kova.
J-P Laitinen
Samoin oli faijan huuto, kun poikaa
haettiin pimentyneessä illassa iltapalalle ja nukkumaan.
RW66 kaatui
jään puutteeseen
Alkuvuosien keskitason RW-pelurista
kasvoi D- ja C-junnujen maalitykki,
josta isommat seurat alkoivat kiinnostua. Sittemmin Suomen Jääkiekkoliiton urheilutoimenjohtajaksi edennyt
Timo Bäckman pyysi Jaria KarhuKissoihin, jonka 66-syntyneiden
jojona tuolloin toimi. Bäckman on
kiekkojohtajana muuten lähtöisin sieltä mistä Red Wings: Jokerien organisoimasta kaupunginosien välisestä
Kanada-sarjasta, jota pelattiin lähinnä
Itä-Helsingissä 1970-luvulla.
Jarin siirto kaatui vanhempien vastustukseen. Tuleva Kehä I oli vasta
Muurimestarintie ja aikuiset puhuivat
oikeasti bensan hinnasta.
Jari Paananen valmentaa tällä kaudella KJT:n C95-junnuja.
B-junnuikäinen RW66 kaatui muutaman vuoden kuluttua jään puutteeseen. Tämä on nykyisten redarijunnuperheiden hyvä muistaa, kun neljä
viikkojäätä ovat ikävästi tuntia liian
aikaisin tai liian myöhään.
Omien kiekkolapsuuskokemustensa
vuoksi Jari on antanut oman pojan
kokeilla siipiään. Pojan pikkujunnuvuodet ovat kuluneet kiekkokoulusta
lähtien Jokereissa ja nyttemmin
KJT:ssa. Oman pojan murrosikää Jari
väisti Espooseen, mutta valmentaa
taas oman pojan porukkaa.
Valmentajana Jari toivoo, että juniorien kilpakiekkoa ei demonisoitaisi.
Pienissä seuroissakin tulisi kunnolla
opettaa taitoja ja vaatia kurinalaista ja
tavoitteellista harjoittelua, toki pelaajien taitotaso realistisesti huomioiden.
Nimitys kasvattajaseura tulisi ottaa
vakavasti.
Henkisesti laiska valmentaja vie lahjakkailta pelaajanaluilta kehitysmahdollisuudet. Vaikka pelaajan taitotaso
riittäisi aluksi kilpakiekkojoukkueisiin,
tottumattomuus intensiiviseen harjoitteluun voi lopettaa pelit ennen
aikojaan.
Strategista liikenneja yhdyskuntasuunnittelua .
www.lectus.fi
email:
[email protected]
Redareista voi kasvaa myös raitapaitaan
B-juniorit innolla pillihommissa
J-P Laitinen
”Sitä on kiva tehdä, se on itse asiassa hauskaa hommaa”, sanoo Joni
Laatikainen. Tuomareilla tuntuukin
olevan ihan oma huumorinsa ja tapa
puhua jääkiekosta.
Millaisia piirteitä pitää olla, että pärjää
tuomarina?
”Ensimmäisissä peleissä huutelut kyllä toivat paineita, mutta nykyään ne jo
jättää omaan arvoonsa”, sanoo
Jesper Johanson.
”Pitää olla itsevarmuutta, kylmähermoisuutta, kykyä toimia auktoriteettina”, luettelee Valtteri Nikunen.
Red Wingsin B-nuoret (s.1993-94) on
aika erikoinen joukkue. Joukkueessa pelaa nimittäin peräti seitsemän
Helsingin Jääkiekkotuomarikerhon
virallista erotuomaria. Pisimpään
viheltäneillä alkaa tuomarina nyt jo
kolmas kausi. Redareista raitapaidassa nähdään tällä kaudella Jesper
Johanson, Joni Laatikainen, Valtteri
Nikunen, Lari Niittylä, Tapio Perälä,
Taneli Rantala ja Joonas Taivalmaa. Red Wings kasvattaa siis paitsi
pelaajia, myös tuomareita.
Kaikki alkoi
juniorituomaritoiminnasta
Poikien innostus tuomaritoimintaan
syntyi juniorituomarijärjestelmän kautta. Joka kausi kaikki nuoremmat
C-juniorit käyvät vuorollaan pakollisen
juniorituomarikurssin, joka oikeuttaa
tuomitsemaan virallisen tuomarin
parina E-junioreiden pelejä. Joissakin
ikäluokissa juniorituomareiksi halukkaita on kurssin jälkeen ollut vaikea
löytää, mutta RW-93:ssa innostus
tarttui pojasta toiseen niin, että
tuomarin hommia kävi kokeilemassa
peräti 15 poikaa.
Poikien tuolloinen joukkueenjohtaja
Juho-Pekka Rantala näki poikien innostuksen ja alkoi markkinoida heitä
myös muille seuroille juniorituomaritehtäviin. Niinpä parhaimmillaan Red
Wingsin pojat vihelsivät oman
seuran lisäksi myös mm. Jokereiden,
Kojon, Kiekko-Tiikereiden, KarhuKissojen, PiTa:n ja Viikinkien Ejunioreiden pelejä.
”Juniorituomarijärjestelmä on erin-
Kaikenlaista huutelua tuomarit toki
saavat kuulla aivan luontaisetuna.
Ongelma on usein, että äänekkäimmät vanhemmat eivät aina tunne
sääntöjä.
Joonas Taivalmaa tositoimissa
RW-turnauksessa syyskuussa.
”Sen on myös huomannut, että ei
yleisön kanssa kannata alkaa keskustella”, jatkaa Valtteri. Hänen erikoisin
kokemuksensa on ollut se, kun eräs
ottelun toimitsijoista heitti cd-levyn
jäälle protestina oman poikansa
jäähystä.
omainen tapa rekrytoida uusia
tuomareita. Usein se, miten HJT:n
raitapaita suhtautuu juniorituomaripariinsa painaa paljon jatkon kannalta.
Positiivinen kannustus ja ohjaus ovat
tärkeitä”, sanoo Rantala
”Minulle taas huvittavin huuto tuli yhdeltä isältä, jonka pojan olin joutunut
poistamaan kentältä. Se kuului,
että `Rantala, sulla on harakka kypärän alla`! ”, naureskelee Taneli, joka
taittelee poninhäntänsä yleensä
kypärän ja tuomaripaidan sisään.
Kymmenet pelit juniorituomareina antoivat redaripojille sellaisen rutiinitason, että nämä seitsemän samuraita
uskalsivat sitten kukin vuorollaan lähteä ihan virallisille tuomarikursseille.
Suunsoittoa
luontaisetuna
Aloittaessaan raitapaidassa pojat olivat vasta 15-vuotiaita. Onko nuoresta
iästä ollut haittaa?
”Jotkut valmentajat toki ovat yrittäneet vähän vaikuttaa, kun näkevät,
että on nuori tuomari kaukalossa”,
sanoo Joonas Taivalmaa.
”Ei pidä omalla käytöksellään tehdä
itsestään nuorta, olla epävarma tai
hapuileva. Silloin ei ikä tunnu
missään”, Taneli Rantala
vastaa.
Haastavimpia tilanteita tuomareille
ovat joukkotappelut. ”Toisaalta pitäisi
mennä väliin, toisaalta pitäisi
myös pystyä seuraamaan, mitä
tapahtuu, painamaan mieleen pääpukareiden numerot ja rikkeet”, sanoo
Joni.
Mikä sitten olisi tuomarin pahin painajaistilanne? ”Kyllä se varmasti olisi
se, että yleisökin lähtisi joukkomyllyyn
(joukkotappeluun) mukaan. Mutta
tokkopa sellaista koskaan kohdalle
osuu”, Taneli arvelee.
Taskurahoja kertyy mukavasti
J-P Laitinen
Toki pojille on myös tärkeää se, että
tuomaritoiminnalla tienaa ihan hyvät
taskurahat. Esimerkiksi Taneli
vihelsi viime kaudella 150 ottelua.
Siitä ehti kertyä varsin mainio summa. ”Ei tarvinnut kesätöitä etsiä”, hän
sanoo.
Onko tuomarina toimiminen sitten
muuttanut poikia pelaajina? Vastauksena on erilaisia virnistyksiä. Ainakin
nyt alkukaudesta meno on näyttänyt
aiempia kausia rauhallisemmalta.
”Ei pelaajana tuomareille viitsi ainakaan enää juuri suutaan soittaa, koska on mahdollista, että sama kaveri
omana parina seuraavalla vihellyskeikalla”, sanoo Valtteri.
”Sillä tavalla tuomaritoiminta on ehkä
pelaamiseen vaikuttanut, että pelaajanakin tulee tarkemmin seurattua
tuomareiden liikkumista ja tekemisiä”,
sanoo Tapio Perälä.
RW-B-joukkueen tuomarit Joni Laatikainen (vas.), Valtteri Nikunen,
Joonas Taivalmaa, Lari Niittylä, Tapio Perälä ja Taneli Rantala. Kuvasta
puuttuu Jesper Johanson.
Red Wingsillä on 20 vuoden takuusopimus Malmilla
Redareiden kotihallin historiaa
J-P Laitinen
Red Wings -pelaajan ensimmäinen
luistimen veto Malmin Longinojan
jään pintaan piirtyi 16. helmikuuta
2006. Vuosien odotus oli päättynyt
onnellisesti, vaikka usko ”omasta
jäähallista” oli ehtinyt hiipua jo useaan kertaan lähes vuosikymmenen
kestäneen puurtamisen aikanna.
Vuonna 1974 perustetun Red Wingsin junnut ja aikuiset olivat matkanneet ympäri pääkaupunkiseutua,
koska harkka- ja pelivuoroja oli etsitty
Myllypurosta, Vuosaaresta, Konalasta, Pirkkolasta, Hernesaaresta, Kellokoskelta ja jopa Mäntsälän ja Hyvinkään suunnilta. Myllypuro oli kolme
vuosikymmentä eräänlainen kotihalli,
josta Red Wings edelleenkin omistaa
muutaman osakkeen.
Malmin halli kohensi merkittävällä tavalla Helsingin jäätilannetta, mutta ei
kuitenkaan lopullisesti sitä korjannut.
Helsingissä on noin 33.000 asukasta
jäähallia kohti, kun Suomen keskiarvo
on noin 24.000 asukasta.
Myllypuron halli rakennettiin samoihin
aikoihin kuin Red Wings ”itsenäistyi”. RW oli toiminut Aimo Mäkisen
imperiumissa Jokerien siipien suojassa, mutta 25. maaliskuuta 1974
seuran aktiivit päättivät oman seuran
perustamisesta, nimellä Red Wings
Jokers ry. Jokerit eivät kuitenkaan
sulattaneet tuota nimeä ja vuonna
1982 Jokers putosi pois virallisesta
nimestä.
1990-luvun loppupuolella itäisessä
Helsingissä levisi vähitellen ajatus
oman uuden hallin rakentamisesta
mm. Vuosaaressa entisessä paperivarastossa sijainneen ”jäähallin”
tilalle.
Uusi halli syntyikin, mutta ei itäiseen
Helsinkiin vaan monien koukeroiden jälkeen Malmille. Kunnia hallin
synnyttämisestä menee Itä-Helsingin
Kiekon (IHK) aktivisteille, Olli Hämeenheimolle ja Mika Herraselle,
vaikkakin Red Wings nappaa hallin
aikaansaamisesta ainakin siivun
gloriaa. Redarit olivat IHK:n tukena
hankalissa vaiheissa, kun koko hallihanke oli kaatumassa milloin byrokratiaan, milloin rahanpuutteeseen
ja milloin ajattelemattomien ihmisten
vastustukseen.
Renny Jokelin
pungin omistamaa Jääkenttäsäätiötä
ja toimitusjohtaja Harry Bogomoloffia. Jääkenttäsäätiöstä tuli HISC:n
suurin osakkeenomistaja. Uusi järjestely takasi myös sen, että halli sai
opetusministeriön puolen miljoonan
euron avustuksen.
Syntyi kolmen täysikokoisen kaukalon
junnuhalli – ensimmäinen Suomessa.
Halli valmistui 15. helmikuuta 2006.
Hinta oli 4,27 miljoonaa euroa. Malmista tuli heti myös SM-liiga -tason
halli, koska se oli IHK:n naisten SMliiga -joukkueen treenihalli.
Suomen jääkiekkoliitto nimesi Malmin
hallin Suomen 200. halliksi. Halleja
oli toki ennen Malmiakin jo 200, mutta
tasanumeroa pidettiin ”säilössä” kunnes Suomen komein junnuhalli saatiin
valmiiksi.
RW-96:n ja RW-97:n yhteisharjoitukset 18.2.2006 olivat yksi ensimmäisistä
RW-tapahtumista upouudessa hallissa.
Uuden itäisen hallin puuhamiehinä
Hämeenheimon ja Herrasen ohella oli
kymmenkunta yksityishenkilöä, heidän joukossaan Red Wingsin ”grand
old man”, vuosikausia seuran eteen
toiminut Sam Nieminen.
Porukka ehdotti, että Myllypuron vanhan hallin viereen rakennettaisiin uusi
kahden kaukalon halli. Tavoitteena
oli tehdä Myllypurosta ainutlaatuinen
neljän kaukalon kokonaisuus, jossa
olisi mm. voitu pelata valtakunnallisia
turnauksia. Hanke kaatui kuitenkin
Myllypuron vanhan hallin vetäjien
vastustukseen ja niin itäisen Helsingin junnujen haave jäi toteutumatta.
Halliajatus kuitenkin eli. Hämeenheimo ja Herranen perustivat 2001
Helsingin Ice Sport Center Oy:n
(HISC) ja tarjosi Red Wingsille osuutta hankkeesta. Red Wingsin puolelta
hanketta paimensivat puheenjohtaja
Renny Jokelin ja vuosikausia seuran
kantavana voimana toiminut Juha
Färm. RW päätti ostaa osakkeet.
Hallille oli löydettävä uusi paikka.
Oulunkylän Kiekkokerholla (OKK) oli
ollut hallivaraus jo pitkään Longinojan
tontilla, mutta sen rahkeet eivät yksin
riittäneet. Sitten IHK, OKK ja RW
löysivät toisensa. Seurat tajusivat toki
pian, että hallia ei syntyisi ilman kau-
Kolmella seuralla oli keskinäinen
osakassopimus uuden hallin jäiden
ja häkkien käytöstä. Vuoden 2006
keväällä kuitenkin Jääkenttäsäätiö
ehdotti, että se lunastaisi kolmen
seuran osakkeet itselleen. Säätiön
mukaan sekalainen omistus ei oikein
istunut sen toimintatapoihin. Tiukkojen neuvottelujen jälkeen Red Wings
päätti myydä osakkeensa kun se sai
Juha Färm Malmin hallin kahviossa marraskuussa 2005.
varmistettua, että RW:n omilla junioreilla olisi mahdollisimman pitkälle
tulevaisuuteen varmistettu ”pelipaikka” Malmilla. Syntyi ns. kanta-asiakassopimus, jonka Jääkenttäsäätiö,
RW, IHK ja OKK allekirjoittivat 25.
lokakuuta 2006.
Sopimus oli RW:lle kuin jännityksellä
odotettu jatkoaikamaali. Ensinnäkin
seura sai osakkeistaan kaksinkertaisen hinnan eli niiden arvo käytännössä tuplaantui reilun vuoden aikana.
Lisäksi kanta-asiakassopimus takaa
redareille monenlaisia etuja aina 30.
huhtikuuta 2026 saakka eli 20 vuotta!
Red Wingsille osoitetaan pääosa
sen jäävuoroista Malmille. Lisäksi kolmella seuralla on etuoikeus
saada ylimääräisiä jäitä ja vuokrata
varustekaappeja. Jäiden ja häkkien
hinnoista se saa pysyviä alennuksia ja seuralla on etuoikeus hallin
mainospaikkojen myymiseen. Näitä
oikeuksia redareilta ei saa kukaan
pois eikä niitä voida myöskään siirtää
toisille seuroille. Sopimuksen mukaan oikeudet päättyvät, jos RW:stä
joskus aika jättää.
Tähän suuntaan ei ole mitään merkkejä, päinvastoin. RW juhli viime
vuonna 35 -vuotista taivaltaan ja
uudet ikäpolvet voivat nauttia Malmin
hallista vielä kauan eteenpäin. Red
Wingsin puolesta hallirahoja keränneet aktiivit ja junnut ovat suurimmaksi osaksi jo lopettaneet kiekkoilun. Tosin RW:n ”kasvatteja” pelaa
tällä kaudella muun muassa HPK:n
ja Tapparan liigajoukkueissa ja yksi
on esiintynyt myös MM-kisoissa,
naisten maajoukkueessa.
7HROOLVXXGHQ
ODVWXDYDWW\|NDOXW
NllQW|WHUlW
SLWLPHW
VHNl
67(3
7(.1,1(1.28/8786
5llWlO|LG\WW\|VW|WHNQLLNDQNXUVVLW
0RWLYDDWLRWDMDWXRWWDYXXWWD
Lisätietoa
Seco Tools Oy
Puh. 09 - 2511 7200
www.secotools.com
Lastuavan työstön vahva ammattilainen
Red Wings -joukkueet kaudella 2010-2011
RW-00/01, RW-99, RW-98
RW-04, RW-03, RW-02
RW00/01
RW04
Takana vasemmalta: Veikko Santala (01), Severi
Kuukka, Joonas Pehkonen, Aleksanteri Koivisto,
Camilla Koski, Lucas Pennanen, Oskari Lehtonen
(01), Daniel Illine, Jani Paavola, Eelis Eklund,
Riina Heikkilä (01) ja Emelian Susi (01).
Keskellä vasemmalta: Patrick Rautiainen, German
Taganov, Ellen Isotalo, Aleksi Kunnas, Nelli Pyykkö, Lauri Siljander, Ari Suhonen, Elias Liikanen ja
Eelis Majlander (01).
Edessä vasemmalta: Iiro Laakko(01), Mikko
Kirjavainen(01) ja Leevi Luostarinen.
Kuvasta puuttuvat Aki Korhonen, Jere Rahko ,
Iivo Huopaniemi.Miro Engblom (01),Aku Honkanen (01),Veeti Penttinen (01) ja Robin Fingeroos
(01).
Edessä vasemmalta: Sebastian Arekari, Christian Taganov, Caleb Mutuku, Lauri Romppainen,
Eero Siljander, Eetu Honkanen, Alex Nenko,
Miika Turunen ja Daniela Wilkman.
Takana vasemmalta: Harri Turunen (vastuuvalmentaja), Jesse Järvinen (apuvalmentaja) ja
Velipekka Romppainen (joukkueenjohtaja).
Kuvasta puuttuvat: Iiro Jääskeläinen ja Jooa
Vento.
Yhteystiedot:
[email protected]
p. 050-5066475
Yhteystiedot: RW01 [email protected]
p. 050-9126758
RW00: [email protected]
p. 040-5838170
RW99
RW03
Vasemmalta: Eelis Majlander (01), Miro Hilden ,
Kasper Hietala, Jarno Salonen, Timi Tamminen ja
Milo Juottonen.
Kuvasta puuttuvat Kim Korhonen ja Aki Korhonen.
Takana vasemmalta: Esa Mykkänen (huoltaja),
Toni Turtia (valmentaja), Ville Nenonen (joukkueenjohtaja), Erno Tuomilahti (vastuuvalmentaja) ja
Jyri Vesanto (mv-valmentaja).
Keskellä seisomassa: Ville Mykkänen, Nicklas
Turtia, Amin Lafghani, Arttu Puoliväli, Niko Kosamo ja Lauri Pratskonen
Keskellä polvella: Juuso Orava, Aaron Aaltio,
Tuomas Tenhunen, Anton Hakola, Ossi Pakkanen, Tomi Koskinen, Veeti Tuomilahti ja Aaron
Trussov.
Edessä vasemmalta: Vilmer Vesanto ja Leevi
Nenonen
Yhteystiedot: [email protected]
puh. 040-7631017
Yhteystiedot: [email protected]
p. 050-5479501
RW02
RW98
Yhteystiedot: [email protected]
p. 050-5534094
Yhteystiedot: [email protected]
p.0400-468743
Edessä vasemmalta: Santeri Saviluoto, Mark
Nuutinen, Oscar Felixson, Aaro Kalke, Kalle Ahvenainen, Henri Perkiö, Nico Jalli ja Samuel Halli.
Keskellä vasemmalta: Jasper Granlund, Mikael
Havisalmi, Kasper Leponiemi, Lauri Wegelius ja
Leevi Aarnio, Bergen Merenvuori, Jakke Saaristo, Elias Svahn ja Juho Vara.
Takana vasemmalta: Niklas Felixson (valmentaja), Mikko Havisalmi (vastuuvalmentaja ) ja
Pekka Raatikainen (joukkueenjohtaja).
Kuvasta puuttuvat Emil Heikkinen, Kristian Hietala, Joonas Hirvonen, Juho Ruonaniemi, Toni
Svahn ja Casper Terho.
Takana vasemmalta: Ari Niittuaho (huoltaja), Tero
Karila (joukkueenjohtaja), Veeti Hauturi, Karim
Hamad, Karl Valtasaari, Ali Guzel, Tommi Tamminen, Jani Härkönen, Eetu Mutanen, Aleksi Rotko
(valmentaja), Toni Laine (vastuuvalmentaja).
Keskellä vasemmalta: Oskari Niittuaho, Niko Helminen, Samu Rotko, Karim Khiat, Niko Liukkonen,
Miikka Harinen, Mikael Meroniemi.
Edessä vasemmalta: Patrik Kangasmuukko ja
Petri Forsman.
Kuvasta puuttuvat Villem Puntonen, Toni Gröndahl, Miro Flink, Mikko Meroniemi (huoltaja) ja
Gees Hamad (huoltaja).
Red Wings -joukkueet kaudella 2010-2011
RW-93, RW-E-tytöt
RW-97, RW-96, RW-95
RW97
RW93 (B-nuoret)
Yhteystiedot: [email protected]
p. 040-3561138
Yhteystiedot: [email protected]
p. 040-7041344
Takana vasemmalta: Leevi Huoman (vastuuvalmentaja), Kalle Toiskallio (mv-valmentaja),
Oscar Simanovskiy, Janne Laaksonen, Aarni
Reunanen, Janne Raitanen, Joonas Espo, Jens
Zitting, Ari Laaksonen (huoltaja) Dan Dolmatoff
ja J-P Laitinen (joukkueenjohtaja).
Keskellä vasemmalta: Joonatan Laitinen, Ville
Laatikainen, Esko Makkonen, Elias Raitolehto,
Justus Taivalmaa ja Toni Gröndahl (98).
Edessä vasemmalta: Sami Toiskallio ja Jari
Laakko.
Kuvasta puuttuvat Niklas Bärlund, Jopi Toijonen, Markus Wallin ja Alpo Wickholm.
RW96
Takana vasemmalta: Eino Partanen (huoltaja),
Timo Juote (mv-valmentaja), Jouko Hauturi
(joukkueenjohtaja), Ville Hauturi, Taisto Uimonen,
Lari Niittylä, Valtteri Nikunen, Joni Laatikainen,
DanielVihervuori, Taneli Rantala, Ville Saarikoski
(valmentaja) ja Jan Wallenius (valmentaja).
Keskellä vasemmalta: Toni Virtanen, Tuomas
Simula, Christopher Tilk, Leo Partanen, Niko
Määttänen jaTapio Perälä.
Edessä vasemmalta: Carl Monni ja Joonas
Taivalmaa.
Kuvasta puuttuvat Marko Ahonen ja Jesper
Johanson.
RW-E-tytöt
Takana vasemmalta: Viktor Senin (valmentaja),
Teukka Ulander (vara jojo), Roni Heikkilä, Niko
Numminen, Joni Rajala, Jaakko Mäkinen, Ilari
Ahlstedt, Leevi Kangassalo, Elias Keskinen,
Santeri Lehtonen, Paul Pouta, Joni Jeskanen,
Patrick Hyvärinen, Api Ulander, Juha Savolainen
(joukkueenjohtaja) ja Harri Salakari (valmentaja).
Edessä vasemmalta: Tom Immonen, Alex Savolainen, Ville Salakari, Olli Koivu, Juho Huhtakangas, Aapeli Saanijoki, Aleksi Kilpeläinen, Pavel
Grigolov, Santeri Kontio, Patrick Dahlberg ja Eetu
Salakari.
Kuvasta puuttuvat Santeri Lehtonen, Mikko Kivirasi ja Jari Lindberg.
Pelaajat vasemmalta: Riina Heikkilä, Veera
Eberhardt, Susanna Kettunen, Orvokki Kettula,
Pinja Prepula, Hilma Kokkoniemi, Mira Aikioniemi, Veera Orava ja Jenny Jehkonen.
Takana vasemmalta: Tide Lehtonen (valmentaja) , Jukka Ahola (valmentaja) ja Jukka Prepula
(joukkueenjohtaja).
Kuvasta puuttuvat huoltajat Kirsi Eberhardt ja
Tarja Jehkonen.
Yhteystiedot: [email protected]
p. 050-5336742
Yhteystiedot: [email protected]
p.050-3870740
RW95
Takana vasemmalta: Pauli Rissanen (huoltaja),
Joni Tietäväinen (valmentaja), Tide Lehtonen
(valmentaja), Niklas Vaittinen, Jonne Gröndahl,
Jesse Luostarinen, Ilmari Pietilä, Pauli Holopainen, Ville Markoff, Ville Vasko, Timo Luostarinen
(valmentaja) ja Timo Pietilä (joukkueenjohtaja).
Keskellä vasemmalta: Roope Lidman, Tuomas
Oksa, Niko Rasilainen, Oskari Virta, Konsta Järvenranta, Jukka Tammilehto, Akseli Järvenranta
ja Miro Rissanen.
Edessä vasemmalta: Patrik Koski ja Juho
Lehtinen.
Kuvasta puuttuu Roni Jokinen.
Yhteystiedot: [email protected]
p. 050-4415612
RW92 (A-nuoret):
Yhteystiedot: [email protected]
p. 0500-773680
RW-edustus:
Yhteystiedot: [email protected]
p. 050-5161963
RW-harrasteliiga:
Yhteystiedot: [email protected]
p. 040-5919371