SAMURAI

Kulttuuri
10.12.2013
4,95 €
JAPANI-EXTRA
keskusteluseuraa
GEISHOISTA
Kioton temppelit
Samurai
-se joka palvelee
Roosa Räsänen AVI13b
2
S
amurait ratsastavat jälleen.
Hollywoodin hymypoika
Tom Cruise heiluu miekkoineen valkokankaalla. Kapteeni Nathan Algerina hän kääntyy taistelemaan samuraiden rinnalla Japanin
keisarillista armeijaa vastaan. Viimeinen Samurai- elokuvassa eletään 1870-lukua, lähes tuhat vuotta
hallinneen sotilasluokan auringonlaskua. Perinteiset miekat, keihäät ja
jouset vastaan modernin armeijan
tuliaseet. Huonostihan siinä samuraille käy.
Mutta tähtinäyttelijä Cruise valaistui bushidosta, soturihengestä.
Tarkalleen ottaen bushido tarkoittaa soturin tietä. ”Tunnen sen arvot
vahvasti omakseni: kunnian, lojaalisuuden, lähimmäisenrakkauden”,
hän sanoi ensi-illan alla joulukuussa.
Elokuva on pyörinyt suomessa kaksi
viikkoa. Sotilasluokan moraaliin tutustuttaa myös laaja Samurai-näyttely Tampereella. Pietari Suuren antropologisesta ja etnografisesta museosta, Kunstkamerasta, on tuotu
ensi kertaa näytille yli 300 esinettä.
Haarniskat, aseet ja maalaukset ovat
tsaareille annettuja lahjoja, sotaretkien saaliita sekä tutkimusmatkailijoiden aarteita. Museokeskus Vapriikissa samurait ovat kaikkea muuta
kuin elämysteollisuuden myyttisiä
sankareita. Aikanaan heitä pelättiin
– eikä syyttä.
Elämä kuin
kirsikan kukka
”Mikään yhteiskunta ei hyväksyisi
enää samuraita”, Kai Koskinen sanoo. Koskinen on jyväskyläläisen budoseura Aikiken pääkouluttaja. Hän
on harrastanut vanhoja budolajeja
yli kymmenen vuotta. Koskinen on
yksi esiintyjistä näyttelyyn tehdyssä
multivideossa, jossa taistellaan miekoin ja keihäin. Bu-jutsulajit, kuten
Katori Shinto Ryu ja Hontai Yoshin
Ryu, periytyvät samurailta. Koskinen
on ”yksi ketjun pala pitkässä lenkissä”,
vaikka aseellisille taistelutaidoille ei
ole käyttöä tosielämässä, ei edes perjantai-illan nakkikioskijonossa.
Samurait olivat työpaikallaan, sotatantereella, armottomia tappajia. Tämän päivän ammattipalkkasotureita.
”Heidän moraalisääntönsä olivat kuitenkin vähän kunniallisempia kuin
palkkasotureilla”, Koskinen uskoo.
Samurailla oli tosin lupa tappaa alempiarvoinen talonpoika tai kauppias,
jos tämä oli rikkonut käytössääntöjä.
Tuosta vaan miekalla, varoittamatta,
ilman rangaistuksen uhkaa. Taposta
samurai joutui tekemään kirjallisen
selvityksen paikalliselle viranomai-
■ Samuraiden kahva
SAMURAI
– SE JOKA PALVELEE
Samurai oli säälimätön sotilas. Mutta rauhan aikana
hänestä tuli hyveellinen kotirintamamies, joka
opiskeli runoutta ja teeseremoniaa. Harvinainen
näyttely tuo tupsutukkaiset japanilaissoturit
Tampereelle.
Roosa Räsänen AVI13b
Roosa Räsänen AVI13b
selle. Myös oma henkiriepu oli löyhässä, ja sen sotilas tiesi. Samurain
elämää kuvattiin kirsikan kukaksi,
koska ”sotilaan elämä on lyhyt ja kaunis”. ”Samurait elivät sodalle ja kuolemalle”, Koskinen sanoo.
Sokeaa uskollisuutta
Samurai, ”se joka palvelee”, kuului
sotilasluokkaan, jota johti shoguni,
sotilasdiktaattori. Heidän alapuolellaan olivat eri maakuntia komentavat
daimiot, lääninherrat. Sotilas oli sokean uskollinen herralleen. ”Oli aikoja, jolloin samurai teki tsuifukun,
tappoi itsensä, kun hänen isäntänsä
kuoli. Myöhemmin tapa kiellettiin”.
Lojaalisuudelle alistettu yksilön elämä on yhä tuore käyttövoima Lähi-idän tai Irakin itsemurhaiskuissa.
Länsimaissa uskollisuus, löyhäkin,
on jauhautunut tomuksi markkinavoimien puristuksessa. ”Työelämässä
voi olla vaikea löytää firmaa, joka on
lojaali, vaikka itse olisi lojaali”, Koskinen sanoo. ”Uskollisuutta ei kannata
tuhlata mihin tahansa. Perheessä se
on yhä tärkeä arvo.”
Sotilaaksi parturissa
Samuraiperheen poika tarttui puumiekkaan kolmivuotiaana. Oikean
3
4
”Jos lampaalla
on leijonan
talja, se on silti
lammas.”
■ Shogunilla, japanilai-
sella sotakenraalilla oli
paljon auktoriteettiä.
aseen, mamorigatanan, itsepuolustusmiekan, hän sai 5 –7 -vuotiaana.
Jo silloin hänen piti pystyä suojautumaan suvun vihollisilta, rosvoilta
ja kiertolaisilta. Soturintaitoihin –
sotataktiikkaan, jousiammuntaan,
ratsastukseen, keihäänkäyttöön
ja aseettomaan itsepuolustukseen
– hän tutustui reilu kymmenvuotiaana. Sotilaaksi poika
otettiin parturissa. Hänelle leikattiin seremoniassa tupsutukka, jota
kutsuttiin ”miehiseksi
kampaukseksi”, maegamidachiksi. 16-vuotiaan
samurain piti käyttäytyä
ja pukeutua kuin mies.
Henkistä kanttia koeteltiin äärimmäisin keinoin. ”Vanhemmat saattoivat laittaa pojan
yöllä mestauspaikalle leikkaamaan
teloitetulta korvan irti ja tuomaan
se kotiin.” Rohkeus on taidoista
vaativin. Yhä vielä, Aikiken pääkouluttaja Kai Koskinen sanoo.
«Voin neuvoa sata tekniikkaa, mut-
ta luonnetta on vaikea kehittää.Jos
lampaalla on leijonan talja, se on silti
lammas.”
Miekalla rumaa jälkeä
Samurairohkeudelle oli perusteensa: vastustaja kohdattiin silmästä silmään. Miekat, keihäät ja jouset silpoivat pelottavan rumaa jälkeä. ”Luoti
tekee kauniin reiän miekkaan verrattuna”, Koskinen muistuttaa. ”Nykysodassa sotilas ei juuri näe
niitä, jotka hän tappaa. Se
on helpompi kestää henkisesti.” Koskinen harjoittelee
vanhaa budoa oikealla miekalla, pareittain käytetään
puumiekkoja. Silloinkaan
ei ole kyse leikistä: mitään
suojia ei käytetä. ”Jos puumiekka osuu päähän, kallo
saattaa murtua. Aika ajoin tulee viiltohaavan tapaisia ruhjevammoja, ja
sormet turpoavat kaksinkertaisiksi.”
Katori, 550 vuotta vanha miekkailukoulu, ei järjestä peruskursseja Suomessa. Oppilaaksi haluavan on otettava yhteys opettajaan, joka päättää,
onko kokelas sovelias lajiin. ”Vanhaa
Roosa Räsänen AVI13b
budoa ei voi verrata uusiin urheilullisiin itsepuolustuslajeihin, joissa tavoitellaan voittoa, rahaa ja mainetta”.
Koskinen ei tarttunut purkaakseen
aggressioitaan, vaan löytääkseen itsensä. ”Aluksi piti saada oma elämä
järjestykseen, päästä pois huonoista
porukoista”, hän sanoo. ”Nyt tunnen,
että olen valmis kohtaamaan mitä tahansa. Tajuan, että läheisen kuolemakin kuuluu elämään.”
Lävistysvoima testattiin
Miekka oli samurain sielu, sotilasluokan tunnus ja uskollisuuden symboli. Samurai kantoi siviiliasussa kahta
miekkaa, pitkää katanaa ja lyhyttä wakizashia. perusvarustus oli pujotettu
vyön väliin vasemmalle kupeelle, terät ylöspäin. Sotatamineissa, haarniska päällä, kannettiin pitkää tachia
terä alaspäin, ja lisäksi tantoa, tikaria,
jolla käsirysyssä pystyi leikkaamaan
vihollisen pään irti. Miekat olivat
taottua taidekäsityötä, koristeltuja ja
persoonallisia. Vanhat, käsintehdyt
terät olivat kestäviä ja kevyitä. Joskus
valmis miekka myös testattiin ja tulos
kaiverrettiin miekan ruotiin. ”Yhdellä miekaniskulla saattoi läpäistä jopa
3 – 4 ruumista”, Koskinen sanoo.
Rauhaton rauhanaika
Samuraiden valtakausi jakautui ajallisesti kahtia. Sotaisa kausi päättyi ja
rauhan aika alkoi vuonna 1600. Aseet
ja itsepuolustuslajit olivat erilaisia so-
5
dassa kuin suvantovaiheessa. Niin oli
myös samurai. Säälimätön soturi oli
rauhan aikana enimmäkseen hyveellinen kotirintamamies. Myös tätä vähemmän tunnettua puolta valottaa
museokeskus Vapriikin näyttely. Sotilas opiskeli kirjainmerkkien piirtämistä, runoutta, teeseremoniaa, ikebanaa eli kukkien asettelun taidetta
ja aseetonta itsepuolustusta. Henkiset taidot olivat sijaistoimintaa tappamaan tottuneelle taistelijalle. ”Samuraista tuli rauhaton rauhan aikoina.
Hänen moraaliaan oli pidettävä yllä”,
Koskinen sanoo. Ratsumies ei ollut
kotona kuitenkaan perinteinen tohvelisankari, pehmoisä. Avioliitto oli
sukujen välinen sopimus, eikä aviomieheltä odotettu uskollisuutta vaimoaan kohtaan. Jos taas vaimo juoruili, varasti tai kuorsasi, samurai sai
hankkiutua hänestä eroon.
Sielu asuu vatsassa
Kunnia oli samuraille miehen mitta. Kunnian vastakohta oli häpeä.
”Jos samurai voitti kaksintaistelun,
hän voitti itselleen”, Koskinen sanoo,
”mutta jos hän hävisi, häviö kosketti
yhteisöä. Häpeästä oli yksi ulospääsytie: rituaalinen itsemurha, harakiri tai oikeammin seppuku, joka on
sanan kiinalaisperäinen ääntämistapa. Seppuku on yksi suurimmista
samuraimyyteistä, Koskinen väittää.
”Ei itsemurhaa tehty vähäisestä häpeästä. Seppukulle täytyi olla järkevä
syy.” Itsemurha saatettiin tehdä myös
äärimmäisenä mielenilmauksena tai
rangaistuksena. Rituaalissa oli tarkat
säännöt. Lyhyt miekan terä kierrettiin paperiin, kärjestä jätettiin noin
viisi senttiä paljaaksi. Miekka pistettiin vatsan vasemmalle puolelle,
vedettiin vatsan poikki oikealle ja
nostettiin ylöspäin kohti rintaa. Isku suunnattiin vatsaan, koska sielun
uskottiin asuvan siellä. Soturiluokan
nainen teki itsemurhan katkaisemalla
kaulavaltimon kaiken-tikarilla. Jotta
hän ei olisi paljastanut kuolonkamppailuaan sopimattomalla tavalla, hän
sitoi jalat vyöllä yhteen. Samurailla oli
avustaja, joka lopetti tuskat iskemällä pään irti tarkalla miekaniskulla.
Kaulan etuosan piti jäädä ruumiiseen
kiinni. Kuolleen samurain kasvoille ei
saanut jäädä tuskaista ilmettä. ■
Samurain haarniska
Samurait käyttivät muiden niiden aikojen sotilaiden
tavalla haarniskaa johon kuului sotilasarvosta riippuen erimäärä erilaisia ja laatuisia suojia. Haarniskaa
ei käytetty ainoastaan kehon suojaustarkoituksessa,
vaan myös ilmaisemaan samurain asema ja mahti. Tästä syystä tehtiin monia erilaisia haarniskoita, erikoisesti Heian ja Kamakuran aikakaudella (794-1333).
Haarniskoiden pelottava ulkomuoto johtuu siitä, että sotureiden haluttiin näyttävän demoneilta. Ne tehtiin eri metalleista ja kankaista. Samuraiden haarniskat pyrittiin tekemään mahdollisimman
kevyiksi, tämä keveyden havittelu taas johtui siitä,
että samurait taistelivat lähes aina lähietäisyydeltä ja taistelutekniikat vaativat nopeaa liikehdintää.
■
Roosa Räsänen AVI13b