Lockheed Lodestar Kar-Airin palveluksessa

Suomen Ilmailumuseon kokoelmat kertovat, osa 5.
Teksti ja kuvat: Janne Mustonen
Artikkelin on kirjoittanut Suomen Ilmailumuseolla
TET-harjoittelun suorittanut 8-luokkalainen ilmailuharrastaja.
Lockheed Lodestar Kar-Airin palveluksessa
Vuodesta 1950 lähtien olivat Karhumäen veljekset halunneet laajentaa lentotoimintaansa. Niilo Karhumäen
suunnitelmissa oli poikittaisreitti Ruotsiin Sundvalliin.
Veljekset Karhumäki Oy:n sen aikainen lentokalusto ei
kuitenkaan soveltunut niin pitkiin reitteihin, joten eteen
tuli uuden kaluston hankkiminen. Sinnikkäästi etsittyään Karhumäet löysivät Norjasta edullisesti NATO:n
käytöstä poistettuja sotilaskoneita. Karhumäet eivät valitettavasti ehtineet näitä koneita ostaa, sen sijaan koneita ostanut ruotsalaisyhtiö Aero-propaganda Ab myi
koneita edullisesti.
Veljekset Karhumäki Oy osti Aero-propaganda Ab:ltä Tukholmasta kolme Norjan Kuninkaallisille
Ilmavoimille kuulunutta 14-paikkaista Locheed L-18
Lodestaria, joista kaksi saapui Suomeen keväällä 1951.
Kävi ilmi, ettei kolmas koneista ollut koskaan kuulunutkaan Aero-propagandalle. Hyvittääkseen kolmannen
koneen yhtiö luovutti suuren erän Lodestarien varaosia.
Osat kuljetettiin perille Tukholman liikennehallituksen
vanhalla linja-autolla. Koska uudet koneet mahdollisti-
Uuden Lodestarin uudenuutukaiset Yhdysvaltalaiset malminetsintälaitteet.
vat kansainvälisemmän lentoliikenteen, yhtiön nimeksi
vaihdettiin Karhumäki Airways, nimi joka ymmärrettäisiin ulkomaillakin.
Ensimmäinen kahdesta Lodestarista, OH-VKO,
oli jo valmiiksi matkustajaversiossa, joten se voitiin ottaa käyttöön sellaisenaan. Kone oli ollut käytössä Norjan kuninkaallisella perheellä ja etenkin kruununprinssi
Olavin käytössä. Toinen kone, OH-VKP, tuli rahtiversiona, joten siihen jouduttiin kokonaan rakentamaan
matkustamon sisustus.
Koneet otettiin käyttöön Helsinki-Joensuu-reitille. Koska koneiden kapasiteetti oli paljon suurempi,
reittiä pidennettiin Jyväskylän kautta Vaasaan ja sieltä Sundvalliin. Uusi reitti avattiin Niilo Karhumäen
49-vuotissyntymäpäivänä 11.6.1951.
Ilmailumuseon L-18–07 Lodestar OH-VKU
Karhumäen veljekset päättivät aloittaa geologiset malminetsintälennot valtion laskuun. Tätä varten kolmas
Lodestar olisi ollut tarpeellinen. Sitä ei kuitenkaan oltu
Ruotsista saatu, joten Karhumäet ostivat Ruotsista Aero
Nord Ab-yhtiöltä kesällä 1951 puurakenteisen kaksimoottorisen Airspeed A.S.10 Oxford II-koneen, joka sai
rekisterin OH-VKR 15000 kruunun hintaan. Veljekset
Karhumäki Oy osti vuonna 1952 Ruotsalaiselta Airtaco
AB:ltä toisenkin Oxfordin alun perin ensimmäisen varaosiksi. OH-VKR:llä lennettiin malminetsintälentoja,
kunnes se 23.9.1952 sai häiriön vasempaan moottoriin
ja lentäjä Lasse Aaltonen teki onnistuneen pakkolaskun
pellolle Matkanivan kylässä. Karhumäen veljekset eivät
löytäneet uutta konetta korvaamaan vanhaa, joten varakone kunnostettiin ja se sai tunnuksen OH-VKT. Koneella ei kuitenkaan ehditty lentää malminetsintälentoja
ennen uuden koneen löytymistä.
1
OH-VKU Suomen ilmailumuseon kokoelmissa.
Veljekset Karhumäki Oy löysikin lopulta havittelemansa
Lockheed L-18 Lodestar-koneen. Ensimmäisenä äänivallin ylittäneen koneen Bell X-1:en koelentäjä Chalmers
H. Goodlin oli myymässä kuutta Lodestaria Algeriassa.
Uuno Karhumäki ja Martti Palmujoki kävivät ostamassa
Lodestarin 25 000 dollarin hintaan. Karhumäen tarkastaja Pentti Levola sai Vappupäivänä määräyksen lähteä
konetta hakemaan. Paluumatkalla Genèvessä vietetyn
yön jälkeen koneen suunnistuslaitteet olivat epäkunnossa, mutta Levola päätti siitä huolimatta kauniin sään
perusteella lähteä Amsterdamiin pelkän kartan avulla.
Valitettavasti heti nousun jälkeen taivas meni pilveen,
eikä miehistö tiennyt koneen sijaintia. Lopulta laskeuduttuaan pilvien alapuolelle he huomasivat allaan merta.
Täyskäännöksen tehtyään he saapuivat tuntien kuluttua
perille Amsterdamiin. Tankattuaan siellä he jatkoivat
matkaa Brommaan, vaikkakin eksyivät taas. Seuraavana
aamuna kone pääsi turvallisesti Malmille.
Kuoreveden lentokonetehtaalla aloitettiin heti
uuden laitteiston asentaminen koneeseen. Laitteet olivat
upouusia vain malminetsintään suunniteltuja. Laitteisiin
OH-VKU:n ahtaanpuoleinen ”toimisto”.
2
kuului magnetometri, joka oli vanerisen kuoren sisällä
pyrstön yläpuolella, aerosähköinen mittausjärjestelmä,
johon kuului rungon läpi menevä ensiökäämi sekä sähkövintturilla sisään ja ulos vedettävä toisiokäämi, joka
roikkui 150 metrin pituisen kaapelin päässä, sekä gammasädeskintillometri, ja elokuvakamera, joka kuvasi
maastoa. Rekisteriksi kone sai OH-VKU, ja sitä kutsuttiin nimellä ”kultakuokka”.
OH-VKU lensi viimeisen lentonsa 29.11.1972.
Kone poistettiin käytöstä jo tällöin, mutta ilma-alusrekisteristä se poistettiin vasta 1.6.1976. Kone lahjoitettiin Tekniikan museolle 15.11.1973, josta se luovutettiin
Suomen Ilmailumuseolle 17.8.1981, jossa se vieläkin
seistä pönöttää. Koneessa on nähtävillä vanhaa malmietsintälaitteistoa, ja museolla on näytteillä myös Lodestarin moottori.
Lähteet:
Tervonen Ismo, Veljekset Karhumäki
Valtonen Rauni, Karhumäet Keljossa
Tervonen Ismo, Karair