docLataa lehti tästä - Kehittyvä Elintarvike
download 
Report Transcription
Lataa lehti tästä - Kehittyvä Elintarvike
Elintarviketieteiden Seuran jäsenlehti Kehittyvä 3/11 kehittyvaelintarvike.fi Elintarvike Vastuullisuus suomalaisen ruokaketjun vahvuus Rehu-maitoketjun turvallisuus Keniassa paranee suomalaisvoimin Lihalla on paikka lautasella Hygienia, turvallisuus & vastuullisuus ja Lihateollisuus kylmäsäilytys jääkaapit, pakastimet, syväjääpakastimet, lämpötilanvalvontajärjestelmät höyrysterilointi autoklaavit, elatusainekeittimet, indikaattorit, annostelijat olosuhteiden hallinta biosuojakaapit, co₂-inkubaattorit, inkubaattorit, lämpökaapit mittaus & laadun varmistus automaattiset osmometrit, refraktometrit, polarimetrit laboline on laboratorioalan palveleva asiantuntija. oikein valitulla laitteella parhaat tulokset kaikissa olosuhteissa. huipputeknologian ohella tarjoamme myös koulutus-, huolto-, kalibrointija validointipalvelut. labo line oy karjalankatu 2 00520 helsinki näytteenkäsittely tel. +358 9 877 0080 fax +358 9 877 00870 [email protected] sentrifuugit, vesihauteet, ravistelijat www.laboline.fi n PÄÄKIRJOITUS 3/2011 Keinoa vai kloonia? T & Toimituksen väki toivottaa lämmintä leppoisaa kesää! oivottavasti ei kumpaakaan! Mistä on kysymys? Lihastapa tietenkin. Maailmanlaajuisen ruokapulan lisääntyessä aidon lihan korvikkeeksi on ehdoteltu niin reaktorissa tuotettua keinolihaa kuin kloonieläimiä. Tiettävästi vielä niitä ei ole kaupoissa, mutta puheet niitten puolesta lisääntyvät huolestuttavasti. Mutta aitoa ruuan pitää olla, lihankin! Lihasta saa myös monenlaisia maukkaita valmisteita. Valmisteiden koostamiseksi sekä säilyvyyden ja turvallisuuden varmistamiseksi teollisuus on oppinut myös käyttämään lisäaineita kohtuullisesti ja vastuullisesti, oikeita määriä oikeisiin tarpeisiin. Ja tämä hyvä suuntaus jatkuu tulevina päivinä. Harva meistä enää jaksaa muistaa, että vielä sotien jälkeenkin teurastuksen jälkeen liha jouduttiin usein säilyttämään kyllästetyssä suolaliuoksessa. Lihateknologian, kylmätekniikan ja pakkaustekniikoitten kehittyessä alkukantaisista säilytysmenetelmistä on voitu luopua. Näitten myötä suolan saanti on pienentynyt huomattavasti terveellisempään suuntaan ja lihavalmisteiden tarjonta on monipuolistunut huikeasti turvallisuudesta tinkimättä. Suomessa on paljon syvällistä liha-alan osaamista. Tätä pääomaa alettiin koota varsinkin Helsingin yliopiston lihateknologian opetuksen ja tutkimuksen käynnistyessä 50 vuotta sitten. Suomalainen lihateollisuus onkin pärjännyt kohtuullisesti maailman muuttuessa. Tästä on kiittäminen niin edesmennyttä professori Fritz Niinivaaraa kuin nykyistä lihateknologian professoria Eero Puolannetta ja hänen tiimiään. He ovat tehneet merkittävän päivätyön. Mutta jatkuuko tämä hyvä kehitys? Olen ollut ja olemme myös Elintarviketieteiden Seurassa huolestuneita ”niin sanottujen perinteisten” elintarvikealan osaajien puolesta. Koulutetaanko heitä riittävästi tulevina vuosina? Riittääkö tutkijoita pitämään alan kehitystä yllä? Ilahduttava uutinen on, että kevään korvilla Lihateollisuuden tutkimuslaitos sai tauon jälkeen uuden kokopäivätoimisen johtajan, ETT Pekka Turkin. Hän on myös edellä mainittujen professoreitten kasvatteja. Liha-alan tulevaisuus on kuitenkin nyt vaakalaudalla. Ei vähiten sen takia, että me kuluttajat haluamme halpoja elintarvikkeita. Hyvästä, turvallisesta ja vastuullisesti tuotetusta ruuasta, niin lihasta kuin muistakin tuotteista, kannattaa kuitenkin maksaa oikea hinta. Jos rehellisesti ajattelemme, tuskinpa kenenkään talous vielä kaatuu, jos ruokakorin osuus talouden kokonaismenoista olisi muutaman prosenttiyksikön enemmän kuin nykyisin. Ehkäpä vähemmän tarvitaan lääkkeitä ja ravitsemusta täydentäviä valmisteita, jolloin myös lisäainekuorma elimistössä pienenee. Haastan jokaista hyvän ruuan ystävää taistelemaan luonnollisesti ja eettisesti tuotettujen elintarvikkeitten puolesta. Tasapainoiseen ruokavalioon kuuluu myös aito liha ja aidosta lihasta tehdyt valmisteet kohtuullisessa määrin. Raija Ahvenainen-Rantala päätoimittaja, TkT PS. Syksy on lähempänä kuin arvaammekaan. Olemme Elintarviketeollisuusmessuilla Tampereella 26.–28.10.2011. Tervetuloa osastolle A 60! KUVA: TAUNO RANTALA www.kehittyvaelintarvike.fi www.kehittyvaelintarvike.fi I I Kehittyvä Elintarvike 3/2011 3 Sisältö 3 • 2011 27.5.2011 Pääkirjoitus: Keinoa vai kloonia? Raija Ahvenainen-Rantala ........................................................ 3 Kolumni: Vastuullista ruokaa, Maarit Kyyrö .................................................................................. 6 Puheenvuoro: Ravinnon kemiallinen turvallisuus on monitahoinen haaste, Marina Heinonen................................................................................................................................ 8 Puheenvuoro: Laatukuplaa puhkomassa – harhauttavat tuotteet pois kaupan hyllyiltä, Annikka Marniemi .............................................................................................................................10 s.14 KUVA: RAiSiO Tuulahduksia: Helteisiltä pelloilta ilmastoituihin vähittäiskauppoihin, Anna Erkkilä..................12 Itämeren maat koulutusyhteistyöhön? Simo Palokangas: Alan koulutus Itämeren alueen yhteistyönä? Pirjo Huhtakangas ........................14 Viikin elintarviketieteissä uusia linjauksia pohdinnassa, Hannu Salovaara & Vieno Piironen .........15 Ympäristöpassi kannustaa ruokapalvelun ammattilaisia kestävän ruokaketjun osaajiksi, Meri Eloheimo ..................................................................................................................................16 Valio Maito Plus® Vuoden Tähtituote 2011 ........................................................................................18 EU-käytännöt yhtenäistyvät vierasaineiden raportoinnissa, Ulla Karlström ....................................19 n Teema: KUVA: PLUgi Vuorineuvos Simo Palokangas ehdottaa elintarvikealan korkeakouluopinnoissa yhteistyötä Itämeren rantavaltioiden kesken. s.36 n Ajankohtaista Tuotantoeläinten hyvinvointi paranee Tuotantoeläinten hyvinvointia arvioidaan entistä tarkemmin kansainvälisen tutkijaverkoston kehittämällä Welfare Quality menetelmällä. Hygienia, turvallisuus & vastuullisuus Lainsäädäntö ohjaa vastuulliseen lisäaineiden käyttöön, Krista Korpela-Kosonen ........................ 20 Lihavalmisteissa käytetään harkitusti lisäaineita, Markku Niemistö ............................................... 24 Kasvisten käyttöä voi turvallisesti lisätä ........................................................................................... 26 Millainen on yrityksesi elintarviketurvallisuuden kulttuuri? Liisa Paaso.......................................... 27 Itämerestä löytyy vähemmän saastunutta, hyvää ruokakalaa, Anja Hallikainen............................. 28 GlobalG.A.P -sertifikaatti auttaa maataloustuotteiden viennissä, Pirjo Huhtakangas..................... 30 Kiantama Oy kehittää marja-alan vastuullisuutta uudella yhteiskuntavastuuoppaalla, Riitta Ryyti.........................................................................................................................................31 Vastuullisuus suomalaisen ruokaketjun vahvuus, Jaana Kotro ........................................................ 32 Elintarvikeketjun vastuullisuusmittaristo tekeillä, Lotta Jalkanen ................................................... 34 Jauhelihan tuotantotavat ja hiilijalanjälki kiinnostavat tiedostavia kuluttajia, Laura Koistinen ....... 34 Welfare Quality arvioi laajasti tuotantoeläinten hyvinvointia, Pirjo Huhtakangas ........................... 36 Uusin dioksiiniskandaali Saksassa on ohi, Anja Hallikainen ........................................................... 37 Kuluttaja on kiinnostunut ruuan alkuperästä, Anni-Mari Syväniemi ............................................... 38 Elintarviketurvallisuus- ja jäljitettävyysteknologian klusteri käynnistyy elokuussa, Suvi Kuparinen ................................................................................................................................. 39 Rehu-maitoketjun turvallisuus Keniassa paranee suomalaisin voimin, Hannu Korhonen ............... 40 n Erikoisteema: Lihateollisuus Terveellisimmät liharuuat tehdään broilerista ja kalkkunasta, Riitta Stirkkinen ............................. 42 Lihalla on paikka lautasella, Soile Käkönen ..................................................................................... 44 Votkin panostaa valmisruokaan, Pirjo Huhtakangas ....................................................................... 46 Sikojen hyvinvointi paranee, Sanna Nikunen ................................................................................... 48 Lea Lastikka: Broilerintuotannon vahvuutena terveet linnut, Pirjo Huhtakangas............................ 50 Biisonin kasvatus yleistymässä Yhdysvalloissa, Eeva Vänskä ..........................................................51 Perimä, käsittely ja pH-arvo vaikuttavat sianlihan laatuun, Marita Ruusunen ................................. 52 Puolella teurasikäisistä sioista tautia aiheuttavaa yersiniaa, Riikka Laukkanen-Ninios ................. 54 Salmonellatartuntojen vastustaminen sioissa ja naudassa on hyvällä mallilla, Terhi Laaksonen ... 56 n Talous & Markkina Lähtisitkö yrittämään?, Mira Halonen .............................................................................................. 58 Pk-yritykset hyödyntävät yrittäjyyden edistämispolitiikkoja eri tavalla.............................................61 s.46 Votkin panostaa valmisruokaan Lihatukku Veijo Votkinin uusi suurkeittiö mahdollistaa valmisruokatuotannon yli kymmenkertaistamisen. KUVA: ReimA RöNNqViST n Palstat Haarukassa ....................................................................................................................................... 62 Nimityksiä ......................................................................................................................................... 63 Tunnustuksia .................................................................................................................................... 64 Hankintaopas.................................................................................................................................... 65 Tapahtumakalenteri .......................................................................................................................... 69 n ETS-sivut Jäsenesittely: Laatu- ja ympäristökonsultti Juha-Pekka Vieno on pitkän linjan ”mäkkäriläinen” ..... 70 ETS-palsta, Anna Kojo ...................................................................................................................... 70 s.20 KUVA: PLUgi Lainsäädäntö ohjaa vastuulliseen lisäaineiden käyttöön Elintarvikelisäaineiden käytön ehdot on määritelty EU:n lisäainelainsäädännössä. Vain tutkittuja, turvalliseksi todettuja ja lainsäädännössä listattuja lisäaineita saa käyttää. Jos lisäaineella havaitaan turvallisuusarvioinnissa kielteisiä vaikutuksia suurina käyttömäärinä, sille määritellään ADI-arvo: hyväksyttävän päiväsaannin enimmäisraja. Lasten kohdalla on syytä noudattaa suurempaa tarkkuutta, koska heillä ADI-arvo ylittyy helpommin pienen painon vuoksi. Vuoden 2011 teemat & erikoisteemat Nro IlmestyyTeema 1/2011 25.2. 2/2011 15.4. 3/2011 27.5. 4/2011 22.9. 5/2011 18.10. 6/2011 9.12. Analytiikka, laboratoriot ja valvonta & meijeriteollisuus Prosessit, laatu ja ravitsemus Hygienia, turvallisuus ja vastuullisuus & lihateollisuus Pakkaukset ja logistiikka Vesi, valmistus- ja lisäaineet & leivontatekniikka Markkinointi ja kansainvälinen kauppa n Mikäli haluat kirjoittaa lehteen, ota hyvissä ajoin yhteyttä toimitukseen, jotta kirjoitukselle voidaan varata tilaa. Kunkin numeron sisältö päätetään jo noin kolme kuukautta ennen lehden ilmestymistä. Toimitus pidättää itsellään oikeuden muokata ja lyhentää tekstejä. Lehti ei vastaa tilaamatta lähetetystä aineistosta. Kirjoituksista ei makseta palkkioita. Kirjoituksissa ja ilmoituksissa esitetyistä mielipiteistä vastaa niiden laatija. n Kehittyvä Elintarvike -lehteä julkaisee Elintarviketieteiden Seura r.y. (ETS). Se on maamme suurin elintarvikealan yhdistys. Seura toimii yhdyssiteenä tutkimuksen ja teollisuuden välillä ja kattaa elintarvikekemian, -teknologian ja -ekonomian sekä ravitsemuksen ja biotekniikan alueet. www.kehittyvaelintarvike.fi I Kehittyvä Elintarvike 3/2011 5 kolumni Ruokaa tarvitaan, jotta eläisimme. Ruokaa tarvitaan kasvamiseen. Ruokaa tarvitaan, jotta pysyisimme terveinä. Ruoka tuottaa meille nautintoja ja mielihyvän hetkiä. Ruokaan liittyy erilaisia sosiaalisia tilanteita. Ruoka on mukana arjessa ja juhlassa. Kokkiohjelmat ovat suosittuja. Tehokas tuotanto on lähes kirosana ja kaikki pieni kaunista. Mediassa keskustellaan ahkerasti ruuasta ja erilaisia näkökulmia ruokaan nostetaan esille päivittäin. Karppaus, lähiruoka, luomu, superfood, hiilijalanjälki, hitaat hiilihydraatit, funktionaaliset elintarvikkeet, GDA. Uusia ruokaan liittyviä käsitteitä syntyy kuin sieniä sateella. Maatalousyhteiskunnassa tiesit, mistä ruoka oli peräisin, koska itse harjoitit alkutuotantoa. Tänä päivänä tuotanto ja kulutus ovat etääntyneet toisistaan. Tavarat liikkuvat globaalisti, ja erilaisia jalostettuja elintarvikkeita on runsaasti saatavilla. Et enää tunne elintarvikkeita samalla tavalla kuin silloin, kun ne valmistettiin itse kasvatetuista raaka-aineista kotona. Epäilet, koska et itse ole ruuan alkulähteillä. Julkisessa keskustelussa kyseenalaistetaan elintarviketeollisuudessa toimivien moraalia. Mediassa esiintyy mielipiteitä, joissa pidetään elintarviketoimijoita täysin vastuuttomina ja heidän päämääränään kuluttajien huijausta. Ruoka puhuttaa, ja vastuullisuutta peräänkuulutetaan. Kestävä kehitys on mahdollista vain, jos kannetaan vastuu sekä ihmisistä että ympäristöstä. Tänä päivänä tiedämme, että elintarviketuotanto on suuri ympäristökuormittaja. Suurin osa elintarvikeketjun ympäristökuormituksesta syntyy alkutuotannossa. Valitettavasti vain osa alkutuotannon sadosta saavuttaa tarkoitetun määränpään eli se syödään. Ympäristöä rasittaa eniten valmistettu tuote, joka päätyy jätteeksi. Mitä myöhemmässä vaiheessa elintarvikeketjua, sitä pa- 6 hempi se on ympäristön kannalta. Kuluttajilla itsellään on tärkeä rooli vastuullisessa ruokaketjussa. Olin joskus vuosia sitten seminaarissa, jossa käsiteltiin elintarviketuotannon materiaalitehokkuutta ympäristönäkökulmasta. Ensimmäistä kertaa ko. käsitteen kanssa tekemisissä olevana olin etukäteen ajatellut, että materiaalitehokkuus tarkoittaa sitä, että materiaalimassat tulevat tehokkaasti hyödynnettyä alkuperäisiin tarkoituksiinsa eikä hävikkiä synny. Moni luennoitsija oli kuitenkin mieltänyt materiaalitehokkuuden logistiseksi tehokkuudeksi, jossa mitattiin materiaalin käsittelyn tehokkuutta ja logistisia ratkaisuja rahalla. Puhuttiin logistiikkakeskuksista ja niin edelleen. Toki sekin on tärkeä näkökulma, mutta edelleenkin itse mittaisin asiaa ennemmin kiloina. Ruuan ympäristövaikutuksista keskusteltaessa painopisteet ovat vaihdelleet. Pakkaukset on koettu suurena ympäristökuormittajana. Nehän näkyvät hyvin selvästi kuluttajan omassa kodissa, koska roskiksen pääsisältö lienee käytetyt pakkaukset eri muodoissa. On hyvä kuitenkin muistaa, että elintarvikepakkauksella on vastuullinen tehtävä, suojata elintarvike pilaantumiselta. Säädökset velvoittavat myös kertomaan elintarvikkeista hyvinkin paljon tietoa kuluttajalle tuotepakkauksissa. Säädökset perustuvat kuluttajan oikeuteen tiedonsaannista, ja tiedon muoto on hyvinkin tarkkaan määrätty. Se puolestaan voi johtaa merkintöihin, joihin kuluttajat suhtautuvat epäillen. Pakkausmerkintöjen lukutaito on heikkoa osittain hankalasti ymmärrettävien tekstien vuoksi. Esimerkiksi käytetyt lisäaineet on kerrottava ryhmänimellä. Tämän lisäksi ne yksilöidään joko kemiallisella nimellä tai E-koodilla. Kuluttajat ovat oppineet etsimään E-koodeja, joita pidetään ei-toivottavina. E-koodit Kehittyvä Elintarvike 3/2011 I www.kehittyvaelintarvike.fi KUVA: KATi KyyRö Vastuullista ruokaa ovat päivän kirosana. Teollisuutta syytetään huijauksesta, jos tuotteessa on lisäaineita, mutta ne on ilmoitettu kemiallisella nimellä E-koodin sijasta. Lisäaineet ovat kuitenkin se raaka-aineryhmä, jonka käyttöä tutkitaan ja säädellään eniten. Mediaa kiinnostaa ruoka yhä enemmän. Jokaista meitähän kiinnostaa, mitä syö. Vanha sanonta, olet mitä syöt, pitää paikkansa. Jokainen suhtautuu tunteella siihen, mitä suuhunsa laittaa. Omat arvot ohjaavat kuluttajien elintarvikevalintoja, ja he kysyvät tietoja omien arvovalintojensa tueksi. Tieto on valtaa, mutta vanha totuus on, että tieto lisää tuskaa. On haaste, nimenomaan vastuullisuuden kannalta, esittää tieto ymmärrystä lisäävässä muodossa. Hetkellisiin ilmiöihin reagoimisen sijasta alan toimijoiden pitää olla proaktiivisia ja panostaa yhdessä kokonaisvaltaisen ymmärryksen lisäämiseen. Vasta ymmärrys mahdollistaa vastuullisen ruokatarjonnan ja kuluttajien vastuulliset ruokavalinnat. Näemmekö metsän puilta, kun keskustelemme vastuullisesta ruoasta? Globaalisti vastuullinen ruoka tarkoittaa mielestäni sitä, että ruokaa riittää kaikille. Tämä on näkökulma, joka on syytä ottaa huomioon kotimaassakin. Säävaihtelut tuntuvat jyrkkenevän, ja luonnon katastrofit tuhoavat alueita ja satoja. Omavaraisuuskin on mitä suurimmassa määrin vastuullisuutta. Kotimainen ruoka on mahdollista vain, jos meillä on kotimaista maataloutta ja elintarviketeollisuutta. Tarvitsemme toisiamme. π Maarit Kyyrö johtaja, toiminnanohjaus Saarioinen Oy Kehittyvä Elintarvike 22. vuosikerta ISSN 0787-8273 Aikakauslehtien liiton jäsenlehti JULKAISIJA Elintarviketieteiden Seura r.y. TOIMITUS PL 115, 00241 Helsinki p./f. (09) 547 47 00 [email protected] www.kehittyvaelintarvike.fi PÄÄTOIMITTAJA Raija Ahvenainen-Rantala [email protected] p. 040 840 8480 TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ Pirjo Huhtakangas [email protected] p. 040 822 1370 AVUSTAJAT Anne Haikonen Anna Hillgrén Heikki Manner Kaisu Meronen Irma Ryynänen Mari Sandell Jari Toivo Virpi Varjonen/Tanska Ari Virtanen/Etelä-Korea TOIMITUSKUNTA 3/2011 Sari Forsman-Hugg HYGIENIA, TURVALLISUUS Maarit Kyyrö & VASTUULLISUUS Heikki Manner Annikka Marniemi Arja Martikainen Henna Moisio Maija Peltola Ilkka Nieminen Leena Suojala Erkki Vasara Raija Ahvenainen-Rantala Pirjo Huhtakangas TOIMITUSKUNTA 3/2011 LIHATEOLLISUUS Markku Niemistö Marita Ruusunen Kari Sipilä Riitta Stirkkinen Marika Säynevirta Raija Ahvenainen-Rantala Pirjo Huhtakangas NEUVOTTELUKUNTA Juha Ahvenainen Sampsa Haarasilta Matti Kalervo Eeva-Liisa Lehto Merja Leino Jussi Loponen Heikki Manner Liisa Rosi Janne Sallinen Tarja Suomalainen Päivi Tähtinen ILMOITUSMYYNTI Infoteam Oy p. (09) 441 133 f. (09) 447 427 [email protected] ULKOASU JA PAINO Vammalan Kirjapaino Oy TILAUSHINTA Kestotilaus 55€ määräaikaistilaus 60€ oppilaitokset 45€/vuosikerta 6 numeroa vuodessa irtonumero 9€/kpl + postituskulut KANSIKUVA plugi LEHDEN TILAUKSET JA OSOITTEENMUUTOKSET SEKÄ ETS R.Y:N JÄSENASIAT Elintarviketieteiden Seura ry. Anna Kojo sihteeri-taloudenhoitaja PL 115, 00241 HELSINKI p. 050 337 1070 f. (09) 547 4700 [email protected] www.ets.fi n P U H e e N V U O R O KUVA: LiNdA TAmmiSTO Ravinnon kemiallinen turvallisuus on monitahoinen haaste Ruuan kemiallinen turvallisuus on noussut yhä merkittävämmäksi huolenaiheeksi elintarvikkeiden kansainvälisen liikkuvuuden myötä, ja se on entistä tärkeämpi ihmisen hyvinvointiin vaikuttava tekijä. Helsingin yliopisto panostaa ravinnon kemialliseen turvallisuuteen kouluttamalla uusia alan osaajia sekä perustamalla uuden professuurin. Ruuassa esiintyy monenlaisia kemiallisia aineita, jotka saattavat suurina määrinä olla ihmisen terveydelle haitallisia. Viimeaikaisen mediakeskustelun perusteella kuluttajat ovat erityisen huolestuneita lisäaineista. Monet lisäaineina käytetyt aineet, kuten värit, happamuudensäätö- ja sakeuttamisaineet, ovat kuitenkin ruuassa läsnä myös luontaisesti. Yksittäisten lisäaineiden turvallisuus on EU:ssa tarkoin arvioitu, samoin kuin Euroopan markkinoille tuotujen uuselintarvikkeiden ja niiden ainesosien turvallisuus. Vierasaineita on löydetty viljoista, kalasta ja maidosta sekä kasviperäisistä ravintolisistä, joita on käsitelty kuivaamalla tai uuttamalla. Vierasaineet, kuten raskasmetallit, hometoksiinit, dioksiini ja muut ympäristömyrkyt voivat lisätä ruuan kemikaalikuormaa (Evira 15/2010), mutta monipuolinen ruokavalio useimmiten riittää mahdollisten riskien välttämiseen. Monet muut luontaiset tai lisätyt kemialliset aineet ja niiden vuorovaikutukset ruuan muiden ainesosien kanssa ovat vähemmän tutkittuja. Esimerkiksi luontaisesti esiintyvän ja myös lisäaineena käytettävän nitraatin osalta on äskettäin sekä kansallisesti (Evira) että Euroopan tasolla (EFSA) tehty riskinarvi- 8 ointia. Myös soijatuotteiden isoflavonoidien merkitystä ruuan vaaratekijänä kartoitetaan (EFSA). Eri alojen asiantuntijoiden kiistellessä keskenään mm. D-vitamiinin riittävästä saannista on syytä muistaa, että etenkin rasvaliukoisille A-, D- ja E-vitamiineille on asetettu ylin turvallinen saantimäärä (EFSA 2002). Valtioneuvoston vuosittain eduskunnalle laatimassa elintarviketurvallisuusselonteossa todetaan muun muassa, että elintarvikkeiden kemiallisista vaaroista tulee erityisesti huomioida elohopea, nitraatti, bentsoehappo, uuselintarvikkeet sekä eräiden suurkuluttajien altistus vitamiineille ja kivennäisaineille. Haasteena ainesosien vuorovaikutukset ja väärentäminen Ruuan kemialliseen turvallisuuteen liittyvää osaamista tarvitaan. Valvonta- ja tutkimuslaboratorioilla on oltava analyyttinen valmius monenlaisten kemiallisten vaaratekijöiden identifioimiseksi, mukaan lukien ruuan valmistuksen ja säilytyksen aikana muodostuneiden uusien ja mahdollisesti terveydelle haitallisten kemiallisten yhdisteiden analytiikka. Tutkimuksen voimavaroja tulisi kohdistaa ruuassa tapahtuvien kemiallisten vuorovaikutusten selvittämiseen, oli sitten kyse lisäaineiden yhteisvaikutuksesta tai ravintoaineiden välisistä reaktioista. Ruuan valmistuksen yhteydessä voi tavallisista ravintoaineista muodostua elimistölle haitallisia aineita, kuten akryyliamidia. Toisaalta ruuan rasva ja proteiinit voivat hapettuessaan tai korkeiden Kehittyvä Elintarvike 3/2011 I www.kehittyvaelintarvike.fi lämpötilojen vaikutuksesta aikaansaada ruuan laadun ja ihmisen terveyden kannalta haitallisia kemiallisia yhdisteitä. Elintarvikkeisiin tarkoituksella lisättyjen vitamiinien sekä säilöntä-, väri- ja muiden elintarvikelisäaineiden reaktiivisuus ravinnon muiden ainesosien kanssa saattaa olla riskitekijä, kuten ilmeni virvoitusjuomissa bentseenin muodostumisena bentsoehapon ja C-vitamiinin reagoidessa keskenään. Selvittämättä on myös atsoväriaineiden ja bentsoehapon välinen mahdollinen vuorovaikutus, joka saa lapset ylivilkkaiksi. Uusi vaaratekijä on ruuan koostumuksen tai alkuperän väärentäminen. Taloudellista etua tavoiteltaessa ruokaa on väärennetty käyttämällä kiellettyjä aineita, kuten teollisuuskemikaali melamiinia tai elintarvikekäyttöön sopimattomia väriaineita. Tällaiset väärinkäytökset on voitava analyyttisin keinoin havaita ja tunnistaa terveydellisten riskien välttämiseksi. Elintarvikkeiden, mukaan lukien ravintolisien, väärentäminen voi olla riskitekijä silloin, kun kasviperäisen raaka-aineen alkuperä on puutteellisesti dokumentoitu. Esimerkiksi samaan sitrushedelmien lajikkeeseen kuuluva, mutta eri alalajike, voi sisältää monin verroin enemmän terveydelle haitallisia yhdisteitä. Luontainen ei ole yhtä kuin turvallinen ja terveellinen Ravintolisät ja nk. superruuat kiinnostavat kuluttajia, jotka haluavat välttää ruuassa olevia kemiallisia aineita. Kasviperäisistä valmisteista, kuten kapseleista, jauheista, uutteista ja puristeista haetaan terveyttä ja hyvää oloa. Tämä trendi on huolestuttava, sillä luontaisuus ei takaa tuotteen turvallisuutta saati edullista vaikutusta terveyteen. Valtaosa ravintolisinä myytävistä kasviperäisistä valmisteista eivät ole turvallisuuden osalta testattuja. Kemiallisia vaaratekijöitä, kuten raskasmetalleja, on löydetty kasviperäisistä ravintolisistä sekä Tullilaboratorion äskettäisen selvityksen mukaan EU:n ulkopuolisista maista peräisin olevista nk. superruuista, kuten pestisidijäämiä kuivatuissa goji-marjoissa ja hometoksiineja violetista maissista valmistetusta jauheesta. Haastan elintarvikealan asiantuntijoita osallistumaan julkiseen keskusteluun ruuan turvallisuudesta. Meidän vakuuttavaa kannanottoamme tarvitaan, jotta kuluttajien käsitystä ruuan turvallisuudesta ei horjuta itseoppineiden asianharrastajien uskomukset. π Marina Heinonen professori Elintarvike- ja ympäristötieteiden laitos Helsingin yliopisto : sta sto a s uo kö ess äällik m s kkö tip älli rjou myyn , ä a p i t t dä nu, 238 yn Pyy a Ruu 7 701 kö, my Irm h. 020 Pyyk 233 pu anna 7 701 Joh h 020 pu Elintarviketeollisuuden ammattimessut Tampereen Messu- ja Urheilukeskuksessa 26.–28.10.2011 Pöytä on katettu kontakteilla, myynnillä, verkostoitumisella, uusilla asiakkailla sekä alan tuoreimmilla tuotteilla ja palveluilla. Ole mukana! www.elintarviketeollisuus.fi Merkitse kalenteriisi! Elintarviketeollisuus 2011 -messut kerää taas lokakuussa 2011 yhteen kehittyvän elintarvikealan tärkeimmät toimijat. Messuosastoilla ja seminaareissa ovat esillä muun muassa vilja-, liha-, meijeri- ja juomateollisuuden uutuudet, laitteet, prosessit sekä raaka-aineet. Samaan aikaan: Puhtausalan kansainväliset ammattimessut TaME_elintarvike_kehelintarvike_032011_175x257.indd 1 11.4.2011 14.28 n P U H e e N V U O R O Laatukuplaa puhkomassa – harhauttavat tuotteet pois kaupan hyllyiltä Laatukupla ei ole mittava ongelma, mutta se vaivaa erityisesti halvempia ja pitkälle prosessoituja tuotteita. Elintarvikkeet eivät aina ole sitä, mitä pakkauksessa näyttää lukevan tai minkälaisen mielikuvan mainokset antavat. Pettymys on väistämätön, kun törmää tuotteeseen, jonka laatu onkin kupla. Pakkausmerkintöjä tarkasti lukeva kuluttaja kokee tulleensa huijatuksi, kun tuote antaa ymmärtää sisältävänsä jotain vähemmän tai enemmän kuin mitä se todellisuudessa sisältää. Myös lainsäädäntö mahdollistaa kuluttajan harhauttamisen, vaikka kuluttajan johtaminen harhaan on lainvastaista. Ongelma ei ole mittava, mutta se vaivaa erityisesti halvempia ja pitkälle prosessoituja tuotteita. Tehokkaampi valvonta ja tarkka ohjeistus yrityksille ovat avainasemassa. Tuotteen nimi antaa lupauksen, jonka perusteella moni kuluttaja tekee ostopäätöksensä. Nimen tulisi lyhyesti ja täsmällisesti kuvata, mitä pakkaus sisältää. Halvempia tuotteita valmistetaan karsimalla oikeita raaka-aineita, jolloin tuotteiden nimeäminen tulee hankalammaksi. Esimerkkejä löytyy useita. Virheellisesti nimetty on salamipizza, jonka salami onkin meetvurstintyyppinen A-luokan leikkelemakkara oikean salamimakkaran sijaan. Väärin nimettyjä ovat edelleen markkinoilla olevat lukuisat lihapyörykät ja -jauhelihapihvit, joiden pääraaka-aine on broilerin liha ja nahka naudan- ja porsaanlihan sijaan. Quacamole, jossa avokadoa on 1,5 % ja majoneesi, jossa ei ole lainkaan kananmunaa, tuottavat varmasti ainesosaluetteloa tarkemmin tutkivalle kuluttajalle pettymyksen. Leivonnaiset, joissa nimestään huolimatta on marjaa tai hedelmää vain aromin verran, tuntuvat huijaukselta. Marja- ja hedelmämyslien marja- tai hedelmäpitoisuudet vaihtelevat muutamasta prosentista yli viiteenkym- meneen prosenttiin. Silti kaikki saavat kantaa samaa nimeä. Mielikuvia mainonnalla Kuluttajat harhautuvat tehokkaasti mielikuvamarkkinoinnilla. Huijausta on tuotemainonta, joka lupaa lihatuotteen olevan sydämelle parempi. Tuote voi rasvan laadun osalta erota jonkin verran muista vastaavista tuotteista, mutta samalla se on kymmenystä vaille voimakassuolainen ja suolaisempi kuin monet vastaavat tuotteet. Vastaavantyyppinen, joskaan ei yhtä räikeä ilmiö kiusaa jogurtteja, joiden alhaista rasvapitoisuutta korostetaan korkeasta sokeripitoisuudesta huolimatta. Pitkään EU:ssa puuhatut ravintosisältöprofiilit toisivat avun tähän ongelmaan. Siihen asti kuluttajien on tehtävä salapoliisityötä pakkausten äärellä. Tuotteista poistetaan trendien mukaan eitoivottuja aineksia. Huijauksen makua tässä on silloin, kun poistettu aine korvataan vaivihkaa toisella ei-toivotulla aineksella. Pois jätettyä ainesta mainostetaan, toista ei mainita näkyvästi. Esimerkkinä tästä on viipalekurkut, joita mainostetaan tekstillä ”Ilman lisättyä sokeria”. Ainesosaluettelosta selviää, KUVA: JOOA mARNiemi 10 Kehittyvä Elintarvike 3/2011 I www.kehittyvaelintarvike.fi että sokerin sijaan kurkkuihin on saatu makeutta makeutusaineella. Monet kuluttajat ovat halukkaita karttamaan makeutusaineita, joita tässä tapauksessa on yllättävästi lisätty peruselintarvikkeena käytettävään tuotteeseen. Sisältöä vähemmän kuin kuluttaja odottaa Ruisleipien suhteen saatiin joitain vuosia sitten Elintarviketurvallisuusvirastolta ohjeistus, joka vaatii ruisleiviksi nimettyjen leipien sisältävän ruista vähintään 50 % viljaraakaaineista. Kauraleipien kohdalla moinen vaatimus on tuotantosyistä astetta hankalampaa. Kuitenkin kun kauraleiväksi nimetty leipä sisältää vain 9 % kauraa, voi perustellusti olla pettynyt. Huijaukselta se tuntuu erityisesti siksi, että tarjolla on runsaasti leipiä, joissa kaura on ollut ainoa leivässä käytetty vilja. Kauraleiville kaivattaisiin ruisleipiä vastaava ohjeistus. Toisaalta haitarin toisessa päässäkin voi törmätä ongelmaan: joitain lihaleikkeleitä markkinoidaan hyvin näkyvästi 100 % lihapitoisuudella. Tämä ei teoriassakaan ole mahdollista – sisältäväthän leikkeleet aina muutakin, lähinnä suolaa ja lisäaineita. Food Safety Elintarviketurvallisuusjärjestelmät Lisäainehämmennystä hyväksikäyttäen Kuluttajien lisäainekiinnostuksen myötä yritykset ovat ryhtyneet merkitsemään lisäaineita niiden kemiallisilla nimillä. Ekoodikielen avaaminen voi auttaa kuluttajia ymmärtämään, että tietyt lisäaineet ovat tavallisia ja tuttuja aineita. Yritysten tarkoituksena on kuitenkin hämärtää kuluttajien ymmärrystä tuotteiden sisältämistä lisäaineista. Harmiton esimerkki tästä on makeispakkaus, jonka sisältö on ”luonnollisen hyvää, sisältäen aitoja hedelmämehuja, luonnon värejä ja 30 % vähemmän sokeria”. Värit lienevät luonnosta peräisin, mutta muissa makeisissa ne ilmaistaan koodein E163, E140, E100, E161b ja E160c. Lisäainelainsäädäntöä ja sen puutteita hyödynnetään aromivahventeiden käytössä. Natriumglutamaattia on suurella kohulla poistettu tuotteista, mutta tilalle on samalla tuotu toisia kuluttajalle vielä toistaiseksi vähemmän tuttuja aineita, jolla on sama makua vahvistava vaikutus tuotteeseen. Ksylitolilla 100 % makeutetuista tuotteista voi hämmästyttävästi löytää myös asesulfaami-K:ta. Lisäainelainsäädäntö kummallisesti sallii makeutusaineen tässä tuotteessa, jos sitä sanotaan käytettävän vain aromivahventeena. Tehokas tapa osoittaa kyky tuottaa turvallisia tuotteita ja palveluita elintarvikeketjussa on ottaa käyttöön ja sertifioida kansainvälisesti tunnustettu elintarviketurvallisuuden hallintajärjestelmä, kuten ISO 22000, FSSC 22000, BRC, HACCP, FAMI-QS LRQA – Kansainvälistä kokemusta ja osaamista Meillä on yli 300 elintarvikkeisiin erikoistunutta arvioijaa eri puolilla maailmaa. Asiantuntemukseemme luotetaan, sillä jo yli 4000 elintarvikealan toimijalla on LRQA:n myöntämä arvostettu sertifikaatti. LRQA tarjoaa elintarviketurvallisuuden lisäksi muiden laatu-, ympäristö- ja työturvallisuusjärjestelmien arviointi- ja sertifiointipalveluja, kuten ISO 9001, ISO 14001, OHSAS 18001 Lloyd’s Register Quality Assurance Ltd, LRQA Suomi Lue lisää palveluistamme: www.lrqa.fi Vastuuta ja valvontaa Osa kuluttajien kokemista pettymyksistä väistämättä johtuu tietämättömyydestä tuotantoprosesseista. On kuitenkin vaikea uskoa, että yritykset nimeävät tuotteitaan väärin tai johtavat kuluttajia harhaan vahingossa. Ongelman aiheuttanevat kova kilpailutilanne sekä erilaiset tavat tulkita lainsäädäntöä ja mahdollisuudet kiertää sitä. Tuotehuijausten ja kyseenalaisten markkinointiviestien karsimiseksi tarvitaan vastuullisempaa toimintaa yrityksiltä, selkeämpää lainsäädäntöä, tehokkaampaa ohjeistusta ja valvontaa sekä tiedostavampia kuluttajia. Kuluttajien keino välttää pettymyksiä on sulkea korvansa yli-innokkaalta mainonnalta ja lukea tarkasti kaikki merkinnät, jotka elintarvikepakkauksissa annetaan. Kuluttajien tiedon taso ja kiinnostus elintarvikkeita kohtaan kasvaa kovaa vauhtia. Ennen pitkää pettymyksiä aiheuttaneet tuotteet jäävät kaupan hyllylle. Harmillista on se, että väärin nimetyt ja huijaukselta tuntuvat tuotteet ovat usein niitä halvimpia vaihtoehtoja. Niitä ostavat ne kuluttajat, jotka eivät juuri kiinnitä huomiota muuhun kuin tuotteen nimeen ja hintaan. Sama kuluttajaryhmä ei ehkä ole se, joka vaatii muutosta tähän ongelmaan. Muiden on se tehtävä. π Annikka Marniemi elintarvikeasiantuntija Kuluttajaliitto-Konsumentförbundet ry annikka.marniemi(at)kuluttajaliitto.fi 11 n T U U L A H d U K S i A Intialaisissa häissä tuntuvat välillä tarjoilut olevan se tärkein asia. Ruokatiskien ääressä vietetään erilaisia seremonioita odotellessa helposti enemmän aikaa kuin hääparia onnittelemassa. KUVA: ANNA eRKKiLäN KUVA-ARKiSTO Helteisiltä pelloilta ilmastoituihin vähittäiskauppaketjuihin Muistan elävästi kohtaamisen 3,5 vuotta sitten juuri Intiaan muutettuani. Olin ostamassa juustoa ruokakaupassa, joka on tuontituotteitakin myyvä deli-myymälä. Ihmettelin kaupan omistajalle, miksi juusto on huoneenlämmössä. Yritin selittää mahdollisimman yksinkertaisella englannilla, että se kuuluu säilyttää kylmässä ja etten voisi ostaa huoneenlämmössä päiväkaudet seissyttä juustoa. Kauppias kiikutti minulle yksittäispakattuja juustosiivuja – edelleen huoneenlämpöisiä. Selitin vielä suhteellisen kärsivällisesti, että ne pitää säilyttää kylmässä ja esittelin pakkauksen kyljessä olevaa tekstiä säilyvyydestä. Kauppias puisteli päätään nipotukselleni ja toi viimeisenä valttikorttinaan vakuumipakatun feta-juuston. Siinä vaiheessa aloin jo hermostua ja näytin, että tämänkin pakkauksen kyljessä komeilee maaginen +4 °C. Pidin pitkän monologin kylmäketjusta ja marssin ulos ilman juustoa. Kauppias varmaankin kuittasi koko kohtauksen vasta maahan muuttaneen ulkomaalaisen kotkotuksena. Kyllä minä samaan kauppaan olen sen jälkeenkin palannut, mutta juusto ei kuulu ostoslistalleni. Toisella kerralla ihmettelin, miksi minulle juuri jääkaapista ojennettu dahi eli intialainen maustamaton jogurtti on lämmin- 12 tä. Selitys kuului, että pakkaukset oli vasta tuotu varastosta jääkaappiin. Se siitä kylmäketjusta ilman kylmävarastoa ja kylmäkuljetuksia! Koko käsite tuntui olevan tuntematon vähittäiskauppiaalle. Sittemmin ovat ilmastoidut ruokakauppaketjut jääkaappeineen ja pakastealtaineen yleistyneet ja modernit vähittäiskauppaketjut avanneet liikkeitä pienempiinkin kaupunkeihin. Uusi lainsäädäntö yhtenäistää laadunvalvontaa Vielä pari vuotta sitten kuvasimme Intian kylmäketjun edelläkävijöinä McDonaldsin sekä suurimman meijerialan yrityksen Amulin. Ne hoitivat itse kylmäketjunsa alusta loppuun voidakseen taata kuluttajille hyvälaatuiset tuotteet. Vuonna 2006 annetun uuden elintarvikelain (Food Safety and Standard Act) voimaantuloa odotellaan edelleen aivan näinä päivinä eli todennäköisimmin vuoden 2011 aikana, kunhan viranomaiset ovat käsitelleet ehdotukseen tulleet kommentit. Byrokratian luvatussa maassa on tällä välin perustettu alan valvontavirasto, nimitetty sinne virkamiehet, kirjattu lain täytäntöönpanoksi tarvittavat säännöt ja määräykset, jotka olivat lähes vuo- Kehittyvä Elintarvike 3/2011 I www.kehittyvaelintarvike.fi den lausuntokierroksella. Tämä laki tulee harmonisoimaan käytännöt Intian 26 osavaltiossa kaikkien alasektoreiden osalta, joille aiemmin on ollut erilliset maito-, liha-, kasvis- jne. asetuksensa. Sen sanotaan edellyttävän laajoja uudistuksia niin elintarviketuotannossa kuin -valvonnassakin. Johtavat intialaiset elintarvikealan yritykset ovat jo rakentaneet omat laatuketjunsa kuntoon tätä ennakoiden sekä rakentaakseen ja varjellakseen omaa brändiään. Elintarvikeviejiä ovat tähänkin asti koskeneet vientimaiden vaatimukset. Aivan koko elintarvikesektori ei siis vaadi uusimista, mutta toisaalta Intiassa riittää eritasoisia valmistajia – onhan maa maailman suurimpia maataloustuottajia. Osaamista löytyy myös omasta maasta, mutta lakiuudistus ja sen tuomat vaatimukset tarjoavat mahdollisuuksia sekä ulkomaisille elintarviketeknologia-alan yrityksille että esimerkiksi omavalvontajärjestelmien koulutukselle ja konsultoinnille. Valtion tukirahoja jää roimasti käyttämättä Intian elintarviketeollisuusministeriö (Ministry of Food Processing Industries) on aset- valmistavan teollisuuden verkosto, suuri, kasvava ja uusille tuotteille avautuva kotimarkkina sekä valtion vahvasti tukeman prioriteettisektorin asema. Haasteita toki riittää. Laadunvalvonta on kaukana kansainvälisestä tasosta, toimitusketju on tehoton, ja linkki valmistajien sekä tutkimuksen ja tuotekehityksen välillä on heikko. Suuri maataloustuotanto on mahdollisuus, jota ei toistaiseksi ole kyetty hyödyntämään. Nyt on kuitenkin perustettu ja perusteilla uusia, elintarviketuotantoon keskittyviä erikoistalousalueita ja teollisuuspuistoja, joissa on yhteiskäytössä valmistus- ja pakkauslinjastoja. Mahdollisuudet yhteistyöstä tutkimuslaitosten kanssa mm. bioteknologiassa on tunnistettu myös elintarvikesektorilla. Kulutustottumukset muuttuvat hitaasti, mutta varmasti myös kotimarkkinoilla. Vaikka valmisruokia ostavatkin enimmäkseen turistit tuliaisiksi, kaikkia maustetahnoja, pikkelssejä ja leipiä ei enää jokaisessa taloudessa haluta tai ehditä valmistaa alusta alkaen. Uudentyyppisiä ruokia ja makuja kokeillaan mielellään ainakin trendikkäämmän kaupunkilaisväestön piireissä. Esimerkiksi aiemmin harvinaisen tuontimozzarellan rinnalle on tullut minun suussani jopa paremmalta maistuva intialainen vastine. Veikkaan, että Punjabin osavaltiossa paikallisten puhveleiden maitoa prosessoivat laitteet ja tuotantoprosessi on tuotu Italiasta. Mitähän elintarviketeollisuuden teknologioita ja prosesseja meillä olisi Suomesta tarjota Intiaan? π Anna Erkkilä Vientikeskuksen päällikkö Finpro, Mumbai anna.erkkila(at)finpro.fi Kaksi tyypillistä eteläintialaista ruoka-annosta. Elintarviketeollisuuden avaintrendit Intiassa 2011 Tuotteisiin liittyvät trendit: • • • • • • • Kasvava kansainvälisten yritysten läsnäolo Pakkauslaitteiden lisääntynyt määrä Alueellisten brändien voimistuminen Järjestäytyneen vähittäiskaupan vahvistuminen Niche-tuotteiden laajentuva valikoima Prosessoitujen elintarvikkeiden viennin kasvu Tuontielintarvikkeiden laajentunut valikoima Kuluttajiin liittyvät trendit: • • • • Monien mahdollisuuksien maa Vielä pari vuotta sitten piknikille tuomaani hummusta tai tomaatti-mozzarellasalaattia katseltiin Intiassa kummastuneina. Nyt intialaiset ystäväni antavat myös minulle vinkkejä uusista tuotteista tai ruisleipää myyvistä leipomoista sekä tilaavat minulta retkievääksi salaattia kysellen, mistä salaatinkastiketta saa ostaa. Intian kasvavan ja vaurastuvan keskiluokan kulutustottumukset muuttuvat. Kun kyseessä on 1,2 miljardin väestö, tällä on merkittävät vaikutukset, semminkin kun trendi alkaa näkyä jokapäiväisissä valinnoissa myös suurimpien metropolien ulkopuolella. Intian elintarviketeollisuuden vahvuuksia ovat hyvä raaka-aineiden saatavuus ja laaja KUVA: ANNA eRKKiLäN KUVA-ARKiSTO tanut tavoitteeksi elintarvikeketjun hävikin pienentämisen, tuotekehityksen lisäämisen ja infrastruktuurin kehittämisen. Työsarkaa riittää, kun keskimääräinen hävikki pellolta kauppaan on 30 prosenttia, liha- ja maitoketjussa peräti 50 prosenttia, ja suurimmat haasteet ovat kuljetuksessa ja varastoinnissa. Toisaalta tuloksiakin on nähtävissä. Erilaisia T&K -palveluja tarjoavia tutkimuslaitoksia on perustettu, ja testauslaboratoriot saavat valtiontukea. Markkinoille on tullut uusia tuotteita kuten intialainen juotava probioottijogurtti sekä jogurtti, johon on lisätty kuitua. Probioottijäätelö sekä kolesterolia alentava jauhoseos ovat olleet markkinoilla jo jonkin aikaa. Kiinnostus terveysvaikutteisia elintarvikkeita kohtaan on herännyt ainakin kaupunkien kasvavan keskiluokan keskuudessa. Niille onkin tarvetta, sillä elintapasairaudet kuten diabetes sekä sydän- ja verisuonitaudit lisääntyvät räjähdysmäisesti. Tämän näkee aivan konkreettisesti, sillä lähimpien ystävieni joukossa on neljä diabeetikkoa, eikä taudin mainitseminen ole mitenkään kummallista liikeillallisillakaan jälkiruokien kohdalla. Vuosina 2008–2012 Intia on budjetoinut elintarviketeollisuuden kehittämiseen: mm. teknologian modernisointiin, kylmäketjun kehitykseen, laadunvalvonnan kehittämiseen ja koulutukseen. Uusia tukiorganisaatioita on perustettu koko maahan ja osavaltioihin. Joka vuosi näitä varoja jää roimasti käyttämättä, koska ministeriölle ei tule riittävästi hyviä ehdotuksia. Olen yrittänyt tarjota apua tukirahojen hyödyntämiseen, mutta avainkysymys on pystyä esittämään konkreettisia ehdotuksia. Suomalaisia toimijoita tarvitaankin tarjoamaan osaamistaan tai teknologiaansa sekä mukaan intialainen yhteistyökumppani, jonka kanssa kehitysprojekti voidaan toteuttaa ja joka esittää projektiehdotuksen virallisesti. Kasvava kiinnostus länsimaisia elintarvikkeita kohtaan Valmisruokien suurempi kysyntä Kasvava tietoisuus terveellisyydestä ja turvallisuudesta Valmisruokien ja prosessoitujen tuotteiden arvostuksen kasvu Viranomaisiin ja yrityksiin liittyvät trendit: • • • • • Kuumassa ilmastossa myös merkkisuklaat säilytetään jääkaapissa.¨ KUVA: mARTTi JeRKKU Standardeihin ja pakkausmerkintöihin liittyvät lait Yrityskauppojen lisääntyminen Ulkomaisiin investointeihin ja tuontitulleihin liittyvien säädösten liberalisoituminen Tuotantolaitosten kehittäminen ja modernisointi Tuotantoketjujen kehittyminen Lähde: indian food processing industry – changing contours (ministry of Food Processing industry, World Trade Centre mumbai, All india Association of industries) www.kehittyvaelintarvike.fi I Kehittyvä Elintarvike 3/2011 13 n A J A N K O H T A i S T A Agronomi, vuorineuvos Simo Palokangas näkee lihateollisuuden tilanteen tällä hetkellä kohtuullisen hyvänä. Isot yritykset pärjäävät isoilla sarjoilla ja pienet yritykset erikoistuotteilla, mutta keskisuurilla yrityksillä voi olla ongelmia löytää sopivia markkinoita. KUVA: RAiSiO OyJ Ruoka ja vesi kansallisia niukkuushyödykkeitä Alan koulutus Itämeren alueen yhteistyönä? Vuorineuvos, agronomi Simo Palokangas on huolissaan elintarvikealan korkeakouluopetuksen tulevaisuudesta Helsingin yliopistossa. Palokankaan mukaan yliopisto elää nyt liiaksi omassa maailmassaan. Hän kaipaa tiukempaa yhteistyötä teollisuuden ja yliopiston kesken, mikä tuli esille myös kansallista ruokastrategiaa laadittaessa. Itämeren alueella liha-alalla on hyvää, korkeakoulutasoista opetusta Puolassa ja Tanskassa, Suomessa se ontuu. Ruotsissa ja Baltiassa opetusta ei ole lainkaan. – Pitäisikö Itämeren alueella tehdä koulutusyhteistyötä, jos omat voimat eivät riitä. Viikki voisi olla mukana Itämeren alueen yliopistojen yhteistyössä. Myös Lihateollisuuden tutkimuskeskus pitäisi siirtää Hämeenlinnasta Viikkiin, Palokangas visioi. Hänen mukaansa myös liha-alaa voi kehittää vastuullisempaan suuntaan, mutta teollisuuden on oltava itse aktiivisesti kehittämässä uusia toimintatapoja. – Prosessit pitää ajatella uusiksi raaka-aineista ja alkutuotannosta aina kuluttajille saakka ympäristön näkökulmasta katsottuna. Kuluttajien arvot muuttuvat. Suomessa sadanta on suurempaa kuin haihtuminen. Se 14 luo edellytyksiä kotieläintuotannolle myös pitkällä tähtäimellä, Palokangas tarkentaa. Suomessa tarvitaan liha- ja maitoalan koulutusta Hän muistuttaa, että liha ja maito ovat keskeisiä elintarvikkeita, jotka ansaitsevat oman korkeakouluopetuksen kotimaassa: elintarviketeknologeja tarvitaan. – Voisiko elintarvikealan korkeakouluopetuksen järjestää niin, että kaikille olisi ensin sama perusopetus, minkä jälkeen opiskelijat erikoistuvat. Koko koulutuksen ajan elintarviketeollisuuteen pitää tutustua nykyistä enemmän teollisuuskäynnein ja harjoittelujaksoilla, Palokangas hahmottelee. Hän toivoo, että Viikin kasvateista löytyisi myös johtajia. – Ylätasolla bisnes on johtamisen osaamista ihmisten ja organisaatioiden kautta. Toivottavasti nousee myös niitä, jotka ovat valmiita ottamaan isomman vastuun. Lihayrityksissä ei ole enää montaa Viikin kasvattia johtajana eikä tohtoreita, Palokangas pohtii. Hän muistuttaa, että HKScanin Puolan yhteistyöyrityksessä, Sokolówilla, lähes koko johtoryhmä koostuu tohtoreista. Kehittyvä Elintarvike 3/2011 I www.kehittyvaelintarvike.fi Palokangas tähdentää, että ruoka ja vesi ovat niukkuushyödykkeitä, ja siksi kansallisesti elintärkeitä. – Elintarvikealan isoimmat yritykset ovat onneksemme ankkuroituneet Suomeen, samoin osuustoiminnallisten yritysten omistajuus. Tuoretuotteiden tuotanto pysyy lähellä, mutta liha-alallakin muualta voidaan tuoda muun muassa meetvursteja ja makkaroita. Palokangas näkee lihateollisuuden tilanteen tällä hetkellä kohtuullisen hyvänä: Isot yritykset pärjäävät isoilla sarjoilla ja pienet erikoistuotteilla, mutta keskisuurilla yrityksillä voi olla ongelmia löytää sopivia markkinoita. – Pienet yritykset valmistavat alueellisia ja paikallisia erikoisuuksia ja menestyvät. Snellman on onnistunut keskisuurena yrityksenä hyvin ja kasvanut. Pienten yritysten tuotteet eivät tule aina edes kauppaan asti. Saarioinen on ylivoimainen valmisruuissa, Palokangas listaa. Hän muistuttaa, että perheyritys voi olla markkinoilla ylivoimaisen tehokas, sillä niissä tehdään töitä sydämestä ilman byrokratiaa. – Perheyritys syntyy yleensä yhden ihmisen päässä, mutta kun pitää johtaa asioita muiden kautta, tilanne on jo uusi. Pienempien yritysten voima on alueellisuudessa ja erikoistumisessa. Niiden kannattaa tehdä sitä, missä ne ovat hyviä, Palokangas vakuuttaa. Toimitusjohtaja johtaa ihmisiä ja asioita Palokankaan mukaan elintarvikeyrityksen toimitusjohtajan pitää tuntea ainakin tuotannon ja markkinoiden perusasiat sekä numerot ja ymmärtää liiketoimintaympäristöä ja tuottajia. Toimitusjohtajan työssä Palokangas näkee kaksi isoa osaamisaluetta: ihmisten ja asioiden johtamisen. Johtajien kannattaakin opiskella myös psykologiaa, sillä se auttaa ymmärtämään ihmisiä ja heidän erilaisuuttaan. Kun hän aloitti itse HK Ruokatalon toimitusjohtajana vuonna 1994, yritys oli konkurssikypsä. Kotimaassa sille oli tarjolla vain puolustusasema. Viikin elintarviketieteissä uusia linjauksia pohdinnassa Viikin elintarviketieteiden piirissä on käyty alkuvuodesta keskustelua elintarviketieteiden profiilista ja rakenteesta. Tavoite on toisaalta lisätä kiinnostusta elintarviketieteitä kohtaan opiskelemaan pyrkivien keskuudessa, toisaalta palvella yhteiskuntaa ja työelämää oikeanlaisen opetuksen avulla. Syynä tarkasteluun on myös nyt täyttämättä olevien ja lähitulevaisuudessa vapautuvien yliopistotehtävien (virkojen) alojen pohdinta. Elintarviketieteissä kymmenen professuuria Viikin elintarviketieteet ovat vuoden 2010 alusta lukien pääasiassa elintarvike- ja ympäristötieteiden laitoksessa. Tämä antaa mahdollisuuden tarkastella kokonaisuutta uudella tavalla. Professuureittain edustettuina ovat elintarvikekemia, ravinnon kemiallinen turvallisuus, elintarviketeknologia, lihateknologia, maitoteknologia, viljateknologia, aistinvarainen laatututkimus, elintarvikemikrobiologia, ravitsemustiede (ravitsemusfysiologia) ja ravitsemustiede (kansanravitsemus) Taloustietieteiden laitoksessa on lisäksi mm. elintarvike-ekonomian ja (elintarvikkei- – Näin ollen lähdimme selvittämään kansainvälistymistä. Nollasta piti lähteä, ja kiire oli kova. Teimme työtä Ruotsissa, Baltiassa ja Venäjällä pari vuotta. Lopulta ostimme ensin Rakvere Lihakombinaatin Virosta vanhoilta vallanpitäjiltä, joilla ei ollut rahaa ylläpitää ja kehittää yritystä. Laitos oli suhteellisen uusi, mutta yritys huonossa kunnossa: pääomia syötiin koko ajan. Tuotanto saatiin rullaamaan suomalaisella osaamisella. HK hankki noin 300 miljoonaa markkaa ulkomaista riskirahaa lähinnä Lontoon sijoittajilta ja listautui pörssiin. – Sillä rahalla ostimme ensiksi Rakveren, joka on maksanut itsensä takaisin moneen kertaan, Palokangas tähdentää. Nykyisin HKScan Oyj:n kotimarkkina-alue kattaa Suomen, Ruotsin, Tanskan, Baltian maat sekä Puolan. Suomessa lihateollisuus on jalostusarvoltaan maan suurin elintarviketeollisuuden ala. Vuonna 2009 koko elintarviketeollisuuden jalostusarvo oli 2,338 miljardia euroa, josta lihanjalostus ja teurastus lohkaisivat noin viidenneksen. π den) markkinoinnin sekä kuluttajaekonomian professuurit, joista varsinkin elintarvike-ekonomia on luettu elintarviketieteisiin kuuluvaksi. Opetuksen rakenteet ja sisällöt uudistuksen alla Meneillään on prosessi, jossa tarkastellaan elintarviketieteiden profiilia, vastuita ja tehtävärakennetta myös sidosryhmien kannalta ottaen huomioon, että elintarviketieteiden opetus on maassamme keskittynyt maatalous-metsätieteelliseen tiedekuntaan Viikin kampukselle. Monet alat kuten elintarviketeknologia ovat edustettuina vain Viikissä. Vuosittain lähes sata opiskelijaa aloittaakin kampuksella elintarviketieteiden opinnot. Valmistelua varten elintarvike- ja ympäristötieteiden laitos on asettanut työryhmän, jonka puitteissa on järjestetty elintarvikeoppiaineiden työpaja profiilin pohtimiseksi ja tavattu sidosryhmien edustajia. Samalla ollaan muodostamassa neuvottelukuntaa elintarvikeopetuksen alalle. Keskustelussa on esitetty mm. opiskelijoiden sisäänoton uudistamista, yhteistä kandidaatin tutkintoa ja maisterivaiheen linjajaon kehittämistä. Pohdinnassa on pyritty ottamaan huomioon muualla saatuja kokemuksia, mutta toisaalta tilannetta on arvioitu kotimaisten edellytysten kannalta. Keskustelussa esillä olleita opiskelun linjauksia ovat olleet mm.: • Tuotantoteknologiat ja prosessit (raaka-aineista tuotteiksi, prosessien ja laadun hallinta ja johtaminen) • Tuotekehitys, ainesosat ja laatu • Ruokaturvallisuus • Ravitsemus ja ruokakäyttäytyminen • Talous, markkinat ja kuluttajat Käynnissä on siis opetuksen rakenteiden ja myös sisältöjen pohdinta mm. substanssiosaamisen ydinalueiden kannalta. Näin syntyy pohja tehtävärakenteen kehittämiselle. Opetuksessa uudistukset näkynevät lukuvuonna 2012–2013. π Hannu Salovaara professori hannu.salovaara(at)helsinki.fi Vieno Piironen professori vieno.piironen(at)helsinki.fi Elintarvike- ja ympäristötieteiden laitos Helsingin yliopisto Elintarvikeala kiinnostaa eläkkeelläkin Ovesta astuu päivettynyt, hyväntuulinen ja hyvinvoiva eläkeläinen, jolle haastattelu on päivän kolmas tapaaminen. Elintarvikeala kiinnostaa edelleen viisi vuotta sitten HK Ruokatalon toimitusjohtajan tehtävästä eläkkeelle jäänyttä Simo Palokangasta. Hän on Raision hallituksen puheenjohtaja, Huoltovarmuuskeskuksen varapuheenjohtaja, Wihurin rahaston puheenjohtaja sekä muun muassa Wihurin ja Biolanin hallituksen jäsen. Näiden lisäksi hänellä on useita pienempiä luottamustehtäviä. – Kaikkiin on pyydetty, mutta voin valita, mihin menen. Minusta ei ole kokopäiväiseksi golfaajaksi, mutta kyllä tässä hiljalleen ollaan jättämässä tehtävät nuoremmille, Simo Palokangas sanoo. Hän oli HK Ruokatalon toimitusjohtajana vuodet 1994–2006 ja sitä ennen Län- nen Tehtaiden toimitusjohtajana vuosina 1987–1994 ja Munakunnan toimitusjohtajana vuosina 1979–1987. Hallitustyöskentelyn lisäksi hän on nyt mukana muun muassa Nestors Partners ry:n ”nestorina”. Yhdistyksen jäsenet ovat varttuneempaan ikään ehtineitä henkilöitä, jotka ovat kouliutuneet johto- ja asiantuntijatehtävissä kotimaassa ja ulkomailla. Palokangas oli myös kansallisen ruokastrategiatyöryhmän puheenjohtaja. Hän käy puhumassa esimerkiksi kauppakamarien seminaareissa ja yliopistolla bisneksestä ja ihmisten johtamisesta, kunhan saa puhua ilman papereita ja power pointeja. Osaajalla on ollut vientiä eläkepäivinäkin. Pirjo Huhtakangas www.kehittyvaelintarvike.fi I Kehittyvä Elintarvike 3/2011 15 n A J A N K O H T A i S T A Ympäristöpassi kannustaa ruokapalvelun ammattilaisia kestävän ruokaketjun osaajiksi Huhtikuussa 2011 avautunut Ympäristöpassi ruokapalveluun on valmennusaineiston ja osaamistestin käsittävä verkkosivusto. Se tarjoaa ruokapalveluiden ammattilaisille ja marata-alan opiskelijoille tietoa alan ympäristövaikutuksista. Ympäristöpassi haastaa ammattikeittiöitä ympäristövastuulliseen toimintaan ja edistämään koko ruokaketjun vastuullisuutta. Ympäristöpassin voi opiskella itsenäisesti ja ilmaiseksi netissä. Hyväksytysti suoritetusta osaamistestistä saa henkilökohtaisen osaamistodistuksen, joka on voimassa kolme vuotta. Aineisto ja testi käsittelevät ruokapalveluiden ympäristövaikutuksia, kestäviä elintarvikevalintoja ja toimintatapoja (mm. energian ja veden kulutusta, jätteiden vähentämistä ja osaavaa asiakaspalvelua) sekä ympäristöasioiden säädöksiä ja työkaluja. Aineistoa ja testiä päivitetään, kun tieto alan ympäristövaikutuksista lisääntyy, ja siksi myös ympäristöosaamisen päivittäminen määräajoin on tarpeen. Ammattikeittiöille ja ruokapalveluorganisaatioille Ympäristöpassi on helppokäyttöinen koulutustyökalu. Ne voivat luoda sivustolla oman Ympäristöpassi-tilin, jonne henkilöstön hyväksytyt suoritukset kirjataan. Keittiökohtainen osaamistodistus kertoo asiakkaille ja sidosryhmille henkilökunnan sitoutumisesta ympäristöasioiden hoitoon. päristöviestintä edellyttää, että koko henkilökunta on perillä ruuan laadusta ja tuotantotavasta. Ruokapalveluiden rooli on tärkeä, koska kulutuksen ympäristövaikutuksista suuri osa aiheutuu ruokailusta ja suuri osa suomalaisten päivittäin syömistä aterioista valmistetaan ammattikeittiöissä. Ruokapalvelujen tarjonta voi muokata kuluttajien ruokailutottumuksia kestävämpään suuntaan ja. Erityisesti julkiset ruokapalvelut voivat sekä ostomäärillään että esimerkillään edistää kestävien elintarvikevaihtoehtojen markkinoita. Ympäristövastuullinen ruokatarjonta ei ole vaikeaa Aktiiviset ammattikeittiöt luovat elintarvikealalle painetta kehittää uusia ympäristövastuullisia tuotteita, jossa raaka-aineen ja tuotteen koko elinkaaren vaikutukset on huomioitu. Tuotteen ympäristöominaisuuksista olisi lisäksi kyettävä viestimään ammattikeittiöille käyttökelpoisella tavalla. Julkisissa ruokapalveluissa hankintojen kriteereinä voitaisiin vertailukelpoisia jalanjälkimerkintöjä odoteltaessa käyttää esimerkiksi tuotantoketjun energiaperustaa (uusiutuva vs. fossiilinen). Esimerkiksi paljon energiaa vaativien kasvihuonevihannesten ympäristökuorma vähenee merkittävästi, kun niiden kasvattamisessa käytetään uusiutuvaa energiaa. Toistaiseksi tieto esimerkiksi alkutuotannossa tai vaikka leivän paistamisessa käytetystä energianlähteestä ei välity ostajalle. Ympäristövastuullinen ruokatarjonta ei muutenkaan ole aivan niin vaikea asia, kuin työläästi laskettavien jalanjälkimerkintöjen kehittämisestä voi päätellä. Vastuullisia valintoja voidaan tehdä yksinkertaisesti suosimalla ruokalistalla kausiruokaa, säilyviä kasviksia ja kotimaista järvikalaa. Ruokatarjonnan kasvispainotuksen lisääminen on sekä ympäristön että terveyden näkökulmasta perusteltua ja siihen on monia keinoja. Raaka-ainevalinnoilla voi aterian hiilijalanjälkeä pienentää ja vesistökuormitusta vähentää tehokkaammin kuin keittiön prosesseihin vaikuttamalla. Ne ovat myös ruokapalveluiden tärkein keino edistää luonnon monimuotoisuutta, tuotantoeläinten hyvinvointia ja ruuan tuotannon sosiaalista kestävyyttä. Vaikka elintarvikehankintojen rooli korostuu, Ruoka on tärkeintä ympäristönkin kannalta Ruokapalveluiden ympäristövaikutuksia tarkastellaan koko ruokaketjun osalta ja valotetaan myös ruuan tuotannon sosiaalisen ja taloudellisen kestävyyden ulottuvuuksia. Toimialalla ei ole mielekästä keskittyä vain omien suorien ympäristövaikutusten vähentämiseen, sillä ammattikeittiössä tarjottavan ruuan ympäristövaikutukset ovat yleensä suuremmat kuin sen valmistuksesta ja keittiön muista toiminnoista aiheutuva kuormitus. Ruokapalvelut ovat ruokaketjussa merkittävässä portinvartijan roolissa. Ne tekevät raaka-ainevalintoja ja hankintoja asiakkaidensa puolesta. Ammattikeittiöiden on oltava aktiivisia ympäristö- ja alkuperätiedon peräämisessä ja välittämisessä, jotta vastuullinen ruokaketju on mahdollinen asiakkaan lautaselle asti. Läpinäkyvä ja asiakaslähtöinen ym- 16 Ympäristövaikutukset huomioiva lautasmalli on kestävän ruokalistasuunnittelun työkalu. Kehittyvä Elintarvike 3/2011 I www.kehittyvaelintarvike.fi HELSINGIN YLIOPISTO KOULUTUS- JA KEHITTÄMISKESKUS PALMENIA WWW.HELSINKI.FI/PALMENIA ELINTARVIKEALAN TUOTEKEHITYSASIANTUNTIJA, 30 OP tarjottavien aterioiden ympäristökuormaan voi vaikuttaa paljon myös asiakaspalvelun ja viestinnän keinoilla. Ruokatarjonnan muutokset edellyttävät usein pitkäjänteisyyttä, sillä haluttua raaka-ainetta ei välttämättä ole heti saatavilla. Elintarvikeketjun tärkeitä kehittämiskohteita ammattikeittiöiden ympäristövaikutusten näkökulmasta ovat muun muassa kotimaiset järvikalatuotteet sekä ammattikeittiöille sopivat luomujalosteet. Vuoden kestävä koulutuskokonaisuus antaa valmiuksia ja päivittää osaamista elintarvikealan tuotekehitystehtävissä toimiville asiantuntijoille. Koulutus on monimuotoista sisältäen: • 11 lähipäivää • verkko- ja etäopiskelua • mentoriryhmän tapaamisia • työssäoppimista oman työn ohessa • näyttöjä Koulutus on osallistujille maksutonta ja sen rahoittaa Opetusministeriö. Koulutus toteutetaan korkeakoulutettujen oppisopimustyyppisenä koulutuksena. Haku päättyy 30.9.2011. Ympäristöpassi herättelee ja auttaa alkuun Ympäristöpassia testanneiden ja kehittämistyössä mukana olleiden ruokapalvelualan ammattilaisten mukaan sivuston tarjoama tietopohja avaa uusia näkökulmia omaan ammattiosaamiseen. Ammattikeittiöiden toiminnan ympäristövaikutusten vähentämiseen ei usein ole valmiita helppoja ratkaisuja. Esimerkiksi energiatehokkuuden parantamisen ja ruokahävikin vähentämisen parhaat keinot löytyvät usein koko työyhteisön yhteisen pohdinnan tuloksena ja voivat edellyttää uusia työtapoja tai innovaatioita. Ympäristöpassin testaajat pitivät sitä hyvänä lähtökohtana ruokapalvelun eri ammattiryhmien yhteiseen ympäristötyöhön. Sivusto on otettu innokkaasti käyttöön etenkin julkisissa ruokapalveluissa. Ympäristöpassin julkistamistilaisuudessa osaamistestin suorittaneet kertoivat kokemuksiaan aineistosta ja testistä. Palmian Latokartanon peruskoulun keittiön esimies Jaana Bremer toivoi, että Ympäristöpassi herättelisi ruoka-ammattilaisia kyseenalaistamaan totuttuja toimintatapoja. – Alallamme pystytään tekemään paljon ympäristön hyväksi, olemme vielä aika alkutekijöissä sekä ruoka- että energiakysymyksissä. Myös kokki Sami Garam arvioi, että kaikki keittiön ympäristöasiat eivät ole ”mitään itsestään selviä juttuja”. – On hyvä ajatella omaa työtä vähän laajemmin, yhteiskunnallisesti. Ympäristöpassi on tuotettu Savon ammatti- ja aikuisopiston EkoCentrian hankkeena laaja-alaisen valtakunnallisen kehittämisryhmän kanssa. Hanketta on rahoittanut maa- ja metsätalousministeriön Suomalaisen ruokakulttuurin edistämisohjelma sekä Laatuketju. Tavoitteena on vakiinnuttaa Ympäristöpassi ruokapalveluiden työvälineeksi ja alan kestävän kehityksen opintojen osaksi. Sivustolle pyritään tekemään yhdessä alan toimijoiden kanssa myös ruokapalvelun kestävien käytäntöjen kierrätyskeskus. π FOOD SAFETY PROSESSIHYGIENIA Kasvisten tuotantoketjun hygienia, Helsinki, Viikki, 20.10.2011 Koulutus tarjoaa uusinta tietoa kasvisten käsittelyn prosessihygieniasta koko tuotantoketjun näkökulmasta. Koulutus soveltuu asiantuntijoille, jotka työskentelevät kasvisten parissa alkutuotannossa, teollisuudessa tai ruokapalveluissa. Hinta 375 €. Tiedustelut: Irma Isotalo, p. 09 191 54076, [email protected] Aija Kortesmaa, p. 09 191 54158, [email protected] Ilmoittautuminen ja lisätiedot www.helsinki.fi/palmenia Meri Elonheimo hankepäällikkö EkoCentria, Savon ammatti- ja aikuisopisto www.ymparistopassi.fi Untitled-1 1 5.4.2011 16.54 n A J A N K O H T A i S T A Valio Maito Plus ® Vuoden Tähtituote 2011 Vuoden Tähtituote 2011 -kilpailun kuluttajaäänestyksen voitti Valio Oy:n Jyväskylän meijerissä valmistama Valio Maito Plus®. Kuluttajat äänestivät sen voittajaksi viidestä asiantuntijaraadin finaaliin valitsemasta uutuustuotteesta. Ensimmäistä kertaa Vuoden Tähtituote -kilpailussa kuluttajat ratkaisivat voittajan. Kilpailu keräsi kolmen äänestysviikon aikana yli 5000 ääntä, ja kisa oli tiukka. Asiantuntijaraadin mukaan finalistit on innovoitu perustuotteista kuluttajien elämäntavat ja odotukset huomioiden. Niissä korostuu herkullisuus, aitous, terveellisyys ja vastuullisuus. Valio Maito Plussaa® raati luonnehti seuraavasti: ”Supertuote kaikille, etenkin lapsille, urheilijoille ja vanhuksille, jotka tarvitsevat rakennusaineita luustolle ja lihaksille. Sisältää tavallista maitoa enemmän maidon luonnollista proteiinia, kalsiumia ja D-vitamiinia. Koska maitoa käytetään päivittäin, tällä tuotteella voi vaikuttaa oikeasti ravinnon saantiin ja kansanterveyteen. Maku kohdallaan! Lisäksi tuotteen säilyvyys ja väri ansaitsevat kiitosta.” päällikkö ja Ruokatoimittajien puheenjohtaja Helena Saine-Laitinen. Raati arvioi erityisesti kilpailuun osallistuneiden tuotteiden innovatiivisuutta, kaupallisia näkymiä ja aistittavaa laatua. Äänestystulos julkistettiin 3.5.2011 Suomen suurimmassa elintarvikealan koulutustapahtumassa Elintarvikepäivä 2011:ssä Helsingin Messukeskuksessa. π Lisätietoja: www.facebook.fi/vuodentahtituote Kovatasoinen kilpailu Kovatasoiseen kilpailuun osallistui yhteensä 35 elintarviketeollisuuden innovatiivista tuoteuutuutta ja tuoteperhettä. Valio Maito Plussan® lisäksi finaalissa olivat Biokia®marjatuoteperhe, Kanniston Leipomon Piparkakku, Linkosuon RuisSipsi-tuoteperhe sekä Tammisen Aitoa Rotukarjan Pihvilihaa -tuoteperhe. Yhdeksänjäsenisen asiantuntijaraadin puheenjohtajana toimi Maku-lehden toimitus- Tuotepäällikkö Paula Viikari, tuoteryhmäpäällikkö Jani Pasanen ja markkinointipäällikkö Tuija Rantanen iloitsivat Tähtituote-kilpailun voitosta. KUVA: mARJO KOiVUmäKi/STUdiO APRiS Oy 18 Kehittyvä Elintarvike 3/2011 I www.kehittyvaelintarvike.fi EU-käytännöt yhtenäistyvät vierasaineiden raportoinnissa Valvontaviranomaiset Suomessa ja muissa EU-maissa keräävät vuosittain tuhansia näytteitä, joista analysoidaan lukuisa joukko erilaisia vierasaineita. Monitorointia tehdään sekä Euroopan komission suosituksiin perustuen että kansallisen riskinarvioinnin näkökulmasta. Vuosittain Suomessa tutkitaan mm. kasvinsuojeluainejäämiä, pysyviä orgaanisia yhdisteitä kuten dioksiineja, hometoksiineja, raskasmetalleja, nitraattia ja polyaromaattisia hiilivetyjä eli PAH-yhdisteitä. Monitorointi antaa työkaluja puuttua mahdollisiin epäkohtiin. Määräystenvastaisia tuotteita ei saa toimittaa markkinoille ja valvonnan tehtävänä onkin varmistaa, että lainsäädäntöä noudatetaan. Monitoroinneista saadaan myös runsaasti informaatiota vierasaineiden esiintyvyydestä elintarvikkeissa ja niiden perusteella voidaan arvioida kuluttajien altistumista näille aineille. Monitorointia EU-tasolla Monitoroinnilla kerätään myös arvokasta tietoa koko EU:n tasolla. Vaikka yksittäisen jäsenmaan näytemäärä jäisikin pieneksi, on yhteisnäytemäärä kuitenkin valtava. Esimerkiksi kasvinsuojeluainejäämiä tutkitaan EU-tasolla vuosittain noin 70 000 näytteestä. Tällainen näytemäärä antaa jo mahdollisuudet tulosten tilastolliseen käsittelyyn ja entistä tarkempiin saanninarviointeihin. Vierasainetulokset kerätään keskitetysti Euroopan Elintarviketurvallisuusviranomaisen (EFSA) tietokantaan, joka on myös komission käytettävissä. Myös jäsenmailla on tulevaisuudessa mahdollisuus hyödyntää tietokannan tuloksia. EU:ssa on pyrkimys siirtyä pysyvään käytäntöön, jossa jäsenmaat tuottavat jatkuvasti tuloksia EFSAn tietokantaan. Näin tuloksia voidaan hyödyntää entistä paremmin mm. uuden lainsäädännön kehitystyössä. Kun näytemäärät ovat samanaikaisesti kasvaneet ja tulosten laatuun on alettu kiinnittää entistä enemmän huomiota, on noussut tarve kehittää myös raportointijärjestelmää ja työkaluja. Raportoinnissa siirrytään nykyaikaan EFSAn raportointipyyntö vierasaineista perustuu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseen (EY) N:o 178/2002. Raportoinnin yhtenäistämiseksi EFSA on kehittänyt uuden raportointimallin, jota kutsutaan lyhenteellä SSD. Kirjaimet tulevat sanoista Standard Sample Description. Mallin avulla on tarkoitus yhtenäistää kaikkien jäsenmaiden raportointi niin, että tulosten käsittely ja analysoiminen tapahtuisivat mahdollisimman helposti EU-tasolla. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että jokainen näytteeseen, menetelmään ja tulokseen liittyvä tieto koodataan EFSAn mallin mukaisesti. Tätä tarkoitusta varten EFSA on luonut yhtenäiset luettelot mm. elintarvikeryhmille, tutkittaville yhdisteille sekä elintarvikkeiden prosessointitekniikoille. Vaikka EU-tasolla moni asia helpottuu uudistuksen myötä, uuden mallin käyttöönotto on haastavaa jäsenmaille. Koska malli on jo otettu käyttöön ja kaikki tulokset tulee lähettää EFSAan mallin mukaisesti, kehitetään Evirassakin parhaillaan tiedonhallintajärjestelmiä, jotta arvokkaat monitorointitulokset saataisiin myös EFSAn käyttöön. π Ulla Karlström ylitarkastaja Tuoteturvallisuusyksikkö, Evira ulla.karlstrom(at)evira.fi Lisätietoja: http://www.efsa.europa.eu/en/ datexcallsfordata/datexsubmitdata.htm Luotettava kumppanisi elintarvikeriskien hallinnassa Sertifioinnilla järjestelmällistä turvallisuutta Elintarvikkeiden turvallisuuden hallintaan soveltuva johtamisjärjestelmä on tehokas työkalu vaarojen tunnistamiseen ja riskien minimointiin. Arviointi ja sertifiointi varmistavat vaatimukset täyttävän elintarviketurvallisuusjärjestelmän, jonka avulla yritys pystyy kehittämään ja ylläpitämään ruuan turvallista laatutasoa. Tuotantolaitoksissa ja logistiikassa Inspecta tarkastaa laitteet ja koneet, palonilmaisimista kylmäkoneisiin ja mittalaitteisiin. Yhdessä tehostamme toimintaanne ja mahdollistamme kestävät toimintatavat sekä turvallisemman työympäristön. Lue lisää: www.inspecta.com www.kehittyvaelintarvike.fi I Kehittyvä Elintarvike 3/2011 19 n T e e m A Lainsäädäntö ohjaa vastuulliseen lisäaineiden käyttöön Elintarvikelisäaineita ei voi käyttää turhaan. Niiden käytölle on aina oltava jokin perusteltu tarkoitus. Käytön ehdot on määritelty lisäainelainsäädännössä, joka on yhteneväinen koko EU:n alueella. haitalliset vaikutukset terveydelle ovat nousseet toistuvasti esiin. Keskustelua lisäaineista on pitänyt yllä ennen kaikkea media, mutta myös kuluttajien kriittisyys lisäaineita kohtaan on selvästi lisääntynyt. Mitä näiden paljon parjattujen E-koodien taakse oikein kätkeytyy? Miksi elintarviketeollisuus laittaa lisäaineita lautasellemme? Keskustelu lisäaineista on ollut tänä keväänä kiivasta. Erilaisten E-koodien kirjoa elintarvikepakkauksissa on kauhisteltu, ja lisäaineiden tarpeellisuus tuotteissa on asetettu kyseenalaiseksi. Myös lisäaineiden mahdolliset Ehdot lisäaineiden käytölle on määritelty lisäaineita koskevassa lainsäädännössä, joka on yhteneväinen koko EU:n alueella. Lainsäädännön mukaan lisäaineen käytölle on oltava jokin teknologinen tarve. Vain tutkittuja, turval- Lisäaineen tuotava hyötyä kuluttajalle lisiksi todettuja ja lainsäädännössä listattuja lisäaineita saa käyttää. Lisäaineiden käytöstä tulee olla jotakin hyötyä kuluttajalle, eikä niiden käytöllä saa johtaa kuluttajaa harhaan. Tärkeimpiä syitä elintarviketeollisuuden lisäaineiden käytölle ovat tuoteturvallisuuden lisääminen mikrobien kasvua estämällä, elintarvikkeen aistinvaraisten ominaisuuksien kuten ulkonäön, rakenteen ja maun parantaminen sekä elintarvikkeen rakenteen, maun ja ravitsemuksellisen laadun säilymisen varmistaminen koko myyntiajan. ADI kertoo hyväksyttävän enimmäissaannin rajan Lisäaineen on käytävä läpi perusteellinen turvallisuusarviointi, ennen kuin se hyväksytään Evira yhdenmukaistaa lisäainevalvontaa Elintarviketeollisuudella olisi nyt otollinen hetki perusteelliseen lisäaineiden arviointityöhön, ylitarkastaja Kirsi-Helena Kanninen patistaa. KUVA: miRJA KALLiO 20 Kehittyvä Elintarvike 3/2011 I www.kehittyvaelintarvike.fi Elintarviketurvallisuusvirasto Evira on parhaillaan ohjeistamassa uudelleen lisäaineiden käytön valvontaa. Evirassa on valmisteilla lisäaineiden valvontaohje, joka on tarkoitettu käytännön valvontatyötä tekevien kunnallisten elintarvike- ja terveystarkastajien käyttöön. Lisäaineiden käyttöön liittyvää erillistä valvontaohjetta ei aikaisemmin ole ollut saatavilla. Ylitarkastaja Kirsi-Helena Kannisen mukaan uuden valvontaohjeen on tarkoitus helpottaa kunnallisten valvontaviranomaisten työtä ja yhdenmukaistaa lisäainevalvonnan käytäntöjä. Tarvetta erilliselle valvontaohjeelle on lisännyt myös uuden tiedon tulva. – Viime aikoina on annettu lisäaineiden, aromien ja entsyymien käyttöön liittyviä uusia asetuksia. Aivan pian on myös tulossa uudistettu sallittujen lisäaineiden luettelo, jossa käytön ehdot säädetään ruokaryhmittäin toisin kuin aiemmin, jolloin ne ovat olleet lisäaineittain. Samaan aikaan on valmistumassa hyväksyttyjen aromien lista, joka kattaa noin 2000 aromiainetta sekä hyväksyttyjen savuaromivalmisteiden lista. Muutaman vuoden sisällä saadaan Lapsilla ADI-arvo voi ylittyä ADI-arvot pätevät sekä aikuisiin että lapsiin. Aikuisilla ADI-arvot harvoin ylittyvät, sillä niille määriteltävä turvamarginaali on suuri. Käytännössä ADI-arvot voivat ylittyä silloin, jos lisäksi luettelo lisäainekäyttöön hyväksytyistä entsyymeistä, Kanninen kertoo. EFSA arvioi uudelleen lisäaineiden turvallisuuden Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen EFSA arvioi parhaillaan uudelleen kaikkien lisäaineiden turvallisuutta. Ensimmäisenä tarkasteluun on otettu väriaineet, ja koko arviointityön on määrä valmistua vuoden 2020 loppuun mennessä. Eviran valvontaohjetta päivitetään jatkuvasti, jotta myös EFSA:n arvioinnin aiheuttamat mahdolliset muutokset lisäaineiden käyttöä koskevaan lainsäädäntöön ovat ajantasaisesti kunnallisten valvontaviranomaisten tiedossa. EFSA:n arviointityössä käydään läpi muun muassa lisäaineille asetetut hyväksyttävät päivittäiset enimmäissaannin rajaarvot eli ADI-arvot. – On selvää, että lisäaineiden turvallisuutta täytyy ajoittain arvioida uudestaan, koska lisäaineiden käyttökohteet saattavat muuttua uusien ruokaryhmien myötä. Erityisesti lisäaineiden yhteisvaikutuksista tarvitaan lisää tutkimusta, ja entistä enem- KUVA: PLUgi käyttöön. EU:ssa lisäaineiden turvallisuutta arvioi Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen EFSA. Kansainvälisesti lisäaineiden käyttöturvallisuutta arvioi Maailman elintarvike- ja maatalousjärjestö FAOn ja Maailman terveysjärjestö WHO:n alainen asiantuntijakomitea JECFA (Joint FAO/WHO Expert Committee on Food Additives). Jos lisäaineella havaitaan turvallisuusarvioinnissa kielteisiä vaikutuksia suurina käyttömäärinä, sille määritellään ADI-arvo. ADI tarkoittaa hyväksyttävää päivittäistä enimmäissaantia (Acceptable Daily Intake), jolle ihminen voi altistua periaatteessa joka päivä koko elämänsä ajan ilman terveydellisiä haittavaikutuksia. Tämä raja-arvo ilmoitetaan milligrammoina henkilön painokiloa ja vuorokautta kohden. Osalla lisäaineita ADI-arvoa ei ole, sillä sitä ei määritellä, jos lisäaine ei turvallisuusarvioinnin mukaan ole suurinakaan määrinä haitallinen käyttää. Pienillä lapsilla joidenkin lisäaineiden saanti voi helposti kasvaa tarpeettoman suureksi. yksittäistä, lisäainepitoista elintarviketta käytetään suuria määriä kerralla tai jos lisäainepitoisten elintarvikkeiden osuus ruokavaliossa on huomattavan suuri. Osana monipuolista ja vaihtelevaa ruokavaliota lisäaineita sisältävien elintarvikkeiden käyttö on turvallista. män sitä tehdäänkin. Uusi tutkimustieto saattaa vaikuttaa myös joidenkin lisäaineiden ADI-arvoon, Kanninen arvelee. Lapset lisäaineiden liikasaannin riskiryhmä Eri väestöryhmien lisäaineiden saannin arviointi on EU:ssa parhaillaan käynnissä. Laajamittaisemmin sitä on arvioitu edellisen kerran vuonna 2001. Silloinen arviointi osoitti, että erityisesti lapset voivat olla lisäaineiden saannin suhteen riskiryhmä. Evirassa selvitetään parhaillaan suomalaisväestön nitraatin ja nitriitin saantia. Evira on kartoittanut kasvisten nitraattipitoisuuksia sekä liha- ja makkaravalmisteiden ja juustojen nitriittipitoisuuksia. Väestön ruuankäyttötietojen perusteella arvioidaan missä määrin lapsi- ja aikuisväestö altistuu niiden saannille. Saantiarvioinnin tuloksia on odotettavissa ensi vuoden puolella. Ruokavalion monipuolisuus tae turvallisuudesta Lasten kohdalla lisäainepitoisten elintarvikkeiden käytössä on syytä noudattaa suurempaa tarkkaavaisuutta, sillä heillä ADI-arvo voi helpommin ylittyä pienemmän painon takia. Kuvaava esimerkki tästä on moniin mehujuomiin käytettävä bentsoehappo (E210). Mikäli bentsoehappoa on käytetty mehu- >> osana monipuolista ruokavaliota on täysin turvallista. – Lähtökohtahan on, että mikäli lisäaine ei ole turvallinen, sen käyttöä ei sallita. Lisäaineiden turvallisina pidetyt saantimäärät voivat kuitenkin ylittyä, jos ruokavalio on hyvin yksipuolinen tai jos jotakin yksittäistä, lisäaineita sisältävää elintarviketta käytetään erittäin paljon, Kanninen muistuttaa. Elintarviketeollisuudelta Kanninen peräänkuuluttaa lisäaineiden käytön tarkoituksenmukaisuuden arviointia. – Meillä on lisäaineita, jotka ovat erittäin tarpeellisia esimerkiksi tuoteturvallisuuden kannalta, mutta myös lisäaineita, jotka ovat pelkkää kosmetiikkaa tai aromin vahvistajia. Nyt, kun kriittisyys lisäaineita kohtaan on voimakkaasti lisääntynyt kuluttajienkin keskuudessa, elintarviketeollisuudella olisi otollinen hetki perusteelliseen arviointityöhön, Kanninen patistaa. Krista Korpela-Kosonen Kirsi-Helena Kanninen vakuuttaa, että lisäaineita sisältävien elintarvikkeiden käyttö www.kehittyvaelintarvike.fi I Kehittyvä Elintarvike 3/2011 21 n T e e m A juomaan suurin sallittu määrä (200 mg/litra), saa 20-kiloinen lapsi ainetta liikaa jo silloin, kun päivän mittaan juotavan mehun määrä ylittää puoli litraa. Painosta riippuen aikuinen voi juoda samaa mehua 1,5–2 litraa, ennen kuin bentsoehapon ADI-arvo tulee vastaan. Toinen ongelmallinen lisäaine lapsille on liha- ja makkaravalmisteissa käytettävä natriumnitriitti (E250), jonka enimmäissaantimäärä tulee helposti täyteen jo yhdestä tai kahdesta nakista. Lisäaineiden turvallisuus uudelleen arvioitavana EFSA tekee parhaillaan uudelleenarviointia kaikista tällä hetkellä sallituista lisäaineista. Ensimmäisenä tarkastelun kohteeksi on otettu väriaineet, ja koko arviointikierroksen on määrä valmistua vuoden 2020 loppuun mennessä. Mikäli arvioinnit osoittavat jonkin lisäaineen haitalliseksi, sen käyttöä voidaan rajoittaa tai käyttö voidaan kokonaan kieltää. Edellisen kerran käytössä oleva lisäaine kiellettiin vuonna 2007, jolloin EU:n komissio kielsi atsoväreihin lukeutuvan punaisen 2 G:n EFSA arvioi parhaillaan uudelleen kaikkien lisäaineiden turvallisuutta. Ensimmäisenä tarkasteluun on otettu väriaineet. KUVA: LeiPäTiedOTUS Ry, VALTTeRi KANTANeN tutkimusten osoitettua sen perimää vahingoittavaksi ja syöpävaaralliseksi aineeksi. Suomessa punainen 2 G oli kielletty jo ennen EU:hun liittymistä. Peruselintarvikkeet lisäaineettomia Kuluttajat saavat elintarvikkeeseen käytetyistä lisäaineista tietoa tuotteen pakkausmerkinnöistä. Lisäaine on pakkausmerkinnöissä ilmoitettava ryhmänimellä (esimerkiksi emulgointiaine, happamuudensäätöaine) ja sen lisäksi joko E-koodilla tai lisäaineen nimellä. Lisäaineiden saantia voi vähentää valitsemalla lisäaineettomia peruselintarvikkeita. Näitä ovat esimerkiksi tuore liha ja kala, kananmunat, maito sekä tuoreet vihannekset, marjat ja hedelmät. Niiden valmistuksessa ei lisäaineita saa käyttää. Luomutuotteet ovat joko lisäaineettomia tai ne sisältävät huomattavasti vähemmän lisäaineita kuin tavanomaisesti tuotetut elintarvikkeet. π Krista Korpela-Kosonen toimittaja, viestinnän suunnittelija, ETM Viestintä Nutrimedia krista.korpela-kosonen(at)nutrimedia.fi Lähteet: Lisäaineopas. eviran julkaisuja 5/2009. www.evira.fi Lisäaine vai vierasaine? • Lisäaineet ja vierasaineet voivat kuluttajien arkisissa puheissa mennä helposti sekaisin. Ne ovat kuitenkin kaksi täysin eri asiaa. • Lisäaineet lisätään tarkoituksella elintarvikkeeseen ja niillä on jokin haluttu teknologinen vaikutus. Lisäaineiden käyttöä elintarvikkeissa säätelee lisäainelainsäädäntö. • Vierasaineet joutuvat elintarvikkeeseen vahingossa. Vierasaineita ovat muun muassa ympäristösaasteet, kuten lyijy tai kadmium, sekä torjuntaainejäämät. Vierasaineita voi syntyä elintarvikkeeseen myös pilaantumisen seurauksena. Tällaisia ovat esimerkiksi erilaiset homemyrkyt. • Vierasaineiden vuoksi elintarvikkeesta voi tulla ravinnoksi kelpaamaton tai terveydelle haitallinen. Myös elintarvikkeissa esiintyville vierasaineille on säädetty enimmäisrajat, joiden noudattamista viranomaiset valvovat. Lisäaineita sisältävien elintarvikkeiden käyttö on turvallista osana vaihtelevaa ja monipuolista ruokavaliota. KUVA: mAiTO JA TeRVeyS Ry, SANNA PeURAKOSKi 22 Kehittyvä Elintarvike 3/2011 I www.kehittyvaelintarvike.fi Viisi kysymystä elintarviketeollisuuden lisäaineiden käytöstä Vastaamassa tuotekehityspäällikkö Päivi Rinne Atrialta: 1. Miten määrittelet elintarviketeollisuuden vastuullisen lisäaineiden käytön? Miten Atria pyrkii tähän? Vastuullisen lisäaineiden käytön lähtökohta on se, että elintarviketeollisuus käyttää vain tuoteturvallisuuden ja tärkeiden tuoteominaisuuksien kannalta tarpeellisia lisäaineita. Ainoastaan tutkittuja ja turvallisiksi todettuja lisäaineita käytetään. Elintarviketeollisuus seuraa jatkuvasti lisäaineisiin liittyvää tutkimusta sekä viranomaisten ohjeistuksia. Kun me Atrialla työstämme tuotteiden reseptejä, pyydämme omilta tavarantoimittajiltamme tarkat selvitykset käytetyistä lisäaineista ja niiden käyttömääristä. Omilla laskentaohjelmillamme seuraamme, että lisäaineiden määrät tuotteissa jäävät sallittujen raja-arvojen alapuolelle. 2. Miten lisäaineiden käyttö on Atrian tuotteissa muuttunut viimeisten 10 vuoden aikana? Lisäaineiden käyttö on osittain vähentynyt, osittain jonkin verran lisääntynyt. Esimerkiksi nitriitin käyttömäärät ovat viime vuosina vähentyneet. Toisaalta varsinkin kuluttajapakatussa lihassa ja valmisruuissa jalostusaste on vuosien varrella noussut, mikä on jonkin verran lisännyt lisäaineiden käyttöä. 3. Viime aikoina suomalainen elintarviketeollisuus on ottanut lisäaineista tarkastelun kohteeksi erityisesti natriumglutamaatin, joka onkin poistettu osasta tuotteita kokonaan. Onko Atrialla tehty vastaavia toimenpiteitä? Atrialla tätä työtä on tehty jo kolmen, neljän vuoden ajan. Meillä on jo hyvin paljon tuotteita, joissa natriumglutamaattia ei ole, ja poistaminen jatkuu edelleen. Koska maku on suomalaisille kuluttajille erittäin tärkeä tuoteominaisuus, nopeat muutokset eivät aina ole mahdollisia. Ennen kuin natriumglutamaatti voidaan tuotteesta poistaa, on tutkittava ja arvioitava aistinvaraisesti, että tuotteelle ominainen makuprofiili säilyy. 4. Pidätkö mahdollisena, että natriumglutamaatin jälkeen elintarviketeollisuus ottaisi tarkastelun kohteeksi jonkin toisen lisäaineen ja pyrkisi vähentämään tai rajoittamaan sen käyttöä? Atrian koekeittiöllä työn touhussa tuotekehittäjä Heli Åby (vas.), tuotekehityspäällikkö Päivi Rinne ja tuotekehittäjä Eija Myllyaho. KUVA: mARJA PiRTTiKOSKi En lähtisi ennustamaan tai arvailemaan tätä tällä hetkellä. Juuri nyt kuluttajilta tulevaa painetta tähän ei ole, mutta seuraamme toki tilannetta. 5. Mikä on viestisi kuluttajalle, joka miettii uskaltaako käyttää elintarvikkeita, joiden ainesosaluettelosta löytyy useampi eri lisäaineeseen viittaava E-koodi? Kaikki elintarvikkeen sisältämät lisäaineet kerrotaan ainesosaluettelossa, jotta kuluttaja saisi niistä tietoa. On hyvä muistaa, että lisäaineita käytetään elintarvikkeissa aina jotakin tarkoitusta varten. Tärkeitä käyttösyitä ovat tuoteturvallisuuden varmistaminen, aistinvaraisen laadun parantaminen ja ravitsemuksellisen laadun säilyttäminen. Hyvin paljon on myös sellaisia lisäaineita, joita esiintyy elintarvikkeissa luontaisestikin. Tyypillinen esimerkki tästä on puolukan sisältämä bentsoehappo. Esimerkkinä hunajamarinoitu broilerin fileesuikale Suomalaisissa kotikeittiöissä paljon käytettyjen hunajamarinoitujen broilerin fileesuikaleiden ainesosaluettelosta löytyy neljä E-koodia. Atrian tuotekehityspäällikkö Päivi Rinne kertoo, mitä nämä lisäaineet ovat ja miksi niitä tuotteessa käytetään: Sakeuttamisaineet: • E 412 guarkumi • E 415 ksantaanikumi Happamuudensäätöaineet: • E 326 kaliumlaktaatti • E 262 natriumasetaatti Kaliumlaktaatti ja natriumasetaatti ovat maitohapon suoloja, joita esiintyy luontaisesti elimistön aineenvaihdunnassa sekä hapanmaitovalmisteissa ja hedelmissä. Niitä käytetään tuoteturvallisuuden ja säilyvyyden varmistamiseen. Guarkumi on sakeuttamisaine, jota valmistetaan palkokasveihin kuuluvan guar-kasvin siemenistä. Ksantaanikumia taas valmistetaan käymisprosessilla sokerista Xanthomonas campestris -bakteerin avulla. Molempia käytetään tuotteessa marinadin sakeuttamiseen sekä tasalaatuisuuden varmistamiseen. www.kehittyvaelintarvike.fi I Kehittyvä Elintarvike 3/2011 23 n T e e m A Lihavalmisteissa käytetään harkitusti lisäaineita Lisäaineet fosfaatti, nitriitti ja glutamaatti lihavalmisteissa ovat herättäneet aika ajoin kiivastakin keskustelua, mutta onko se aiheellista Lihavalmisteissa käytetään tyypillisesti kolmesta viiteen lisäainetta, joskin lukumäärä voi olla joskus suurempikin. Keittomakkaroissa ja kinkussa kolme tärkeintä lisäainetta ovat nitriitti, fosfaatti ja askorbiiniyhdiste. Muiden lisäaineiden käyttö ei ole yhtä välttämätöntä, tosin myös niillä voi olla tärkeä rooli. Teollisuus on pyrkinyt vähentämään lisäaineiden sekä lukumääriä että käyttömääriä kuluttajien toiveiden mukaisesti. Markkinoille on tullut myös joitakin lisäaineettomia lihavalmisteita. Fosfaatit (E450, E451, E452) rakenteen parantajina Fosfaatit (di-, tri- ja polyfosfaatit) ovat stabilointiaineita, jotka vaikuttavat merkittävästi erilaisten lihavalmisteiden kuten makkaroiden ja kokolihavalmisteiden rakenteeseen ja vedensidontakykyyn. Lisäainefosfaateilla on paljon positiivisia vaikutuksia. Fosfaatti aktivoi lihan proteiineja ja katkoo proteiinien välisiä sidoksia, lisää ioniväkevyyttä ja nostaa pH-arvoa. Käytännössä fosfaatti kiinteyttää tuotetta ja parantaa esimerkiksi viipaloitavuutta. Fosfaatin yhteisvaikutus yhdessä suolan kanssa on merkittävä erityisesti silloin, kun suolapitoisuus on alhainen. Fosfaatti voidaan toki jättää pois lihavalmisteista, mutta tällöin tuotteiden laatutaso, reseptit ja kustannustaso muuttuisivat merkittävästi. On arvioitu, että fosfaatin poisjättäminen lisäisi tuotteen hintaa tuotteesta riippuen 10–30 % tai jopa enemmän, kun lihapitoisuutta täytyy nostaa ja veden lisäysmääriä laskea. Fosfaatti voidaan toki myös korvata muilla ainesosilla, mutta usein E-numeroiden määrä tällöin kasvaa. EU:n lisäainedirektiivi sallii fosfaatin lisäysmääränä 5 g/kg (laskettuna fosforipentoksidina), mutta käytännössä näin suurta lisäysmäärää ei käytetä koskaan. Yleinen käyttömäärä makkaroissa ja kinkussa on 1,5–2,5 g/ kg. Suomessa oli ennen EU-aikaa kansallinen laki, joka salli käyttömääräksi 1,5 g/kg. Tämä raja-arvo oli hyvä ja edelleen paras laadun kannalta useimmissa tuotteissa. Lisäainefosfaattien mahdollisia haittavaikutuksia on tutkittu 2000-luvulla. Tutkimusten mukaan liiallinen fosfaatti saattaa vaikuttaa luun muodostusmekanismiin epäedulli- sesti silloin, kun ravinnosta saadaan paljon lisäainefosfaatteja, mutta vain vähän kalsiumia. Liiallinen fosfori on haitaksi myös munuaispotilaille. Lihatuotteiden fosforista vajaa puolet tulee lisätystä fosfaatista ja loppuosa on lihan luontaista fosforia. Viimeksi mainitun ei ole todettu aiheuttavan terveyshaittoja. Natriumnitriitti (E250) tuoteturvallisuuden lisääjänä Nitriittiä käytetään parantamaan lihavalmisteiden säilyvyyttä ja tuoteturvallisuutta sekä parantamaan lihavalmisteiden väriä ja värin säilyvyyttä. Nitriittiä lisätään lihavalmisteisiin yleensä 100–120 mg/kg (ppm). Lihateollisuus on pyrkinyt alentamaan nitriitin lisäysmäärää. Tutkimusten mukaan alentaminen lisäystasolle 80 mg/kg onnistuu, mikäli kaikki muut prosessiparametrit ovat kunnossa. Tanskassa on omat kansalliset suositukset nitriitin lisäysmäärän suhteen, vaikka Tanska on EU-maa ja sitä periaatteessa koskee sama EU:n lisäainedirektiivi kuin muitakin maita. Tanskassa lisätty määrä on useille kypsille lihavalmisteille 60 mg/kg. Pitää kuitenkin ottaa huomioon, että Tanskassa suolapitoisuudet ovat korkeammat ja vesipitoisuudet pääsääntöisesti matalammat kuin Suomessa. Säilyvyyden kannalta vesiosan suolapitoi- Muitakin lisäaineita tarvitaan Mainittujen kolmen eniten keskustelua herättäneen lisäaineen lisäksi lihavalmisteissa käytetään hapettumisen estoaineita, kuten aksorbiinihappoa (E300), natriumaskorbaattia (E301), erytorbiinihappoa (E315) tai natriumerytorbaattia (E316). Näistä jonkin käyttö on tarpeellista silloin, kun tuotteeseen lisätään nitriittiä. Ne toimivat antioksidantteina estäen nitrosamiinisynteesiä. Ne toimivat myös pelkistiminä vaikuttaen värinmuodostukseen ja värin säilyvyyteen. Lihavalmisteissa voidaan käyttää hapettumisenestoaineena tai happamuudensäätöaineena myös sitraattia (E331) tai laktaat- 24 teja (E225, E326). Sitraatti toimii hieman samalla tavalla kuin fosfaatti, mutta on tehottomampi rakenteen muodostaja. Laktaatin on todettu tutkimuksissa estävän listerian kasvua. Nykyään käytetään pääasiassa kaliumlaktaatteja, jolloin niiden käyttö ei lisää natriumin määrää tuotteissa. Lihavalmisteisiin voidaan lisätä myös modifioituja tärkkelyksiä, joilla on E-numero. Tällaisia ovat esimerkiksi tärkkelysasetaatti (E1420) ja ditärkkelysfosfaatti (E1414). Joissakin lihavalmisteissa, kuten kokolihatuotteissa, voidaan käyttää karrageenia (E407) tai muita hydrokolloideja paranta- Kehittyvä Elintarvike 3/2011 I www.kehittyvaelintarvike.fi maan rakennetta ja viipaloitavuutta. Raakalihavalmisteisiin lisättävissä marinadeissa ja maustekastikkeissa voidaan käyttää säilöntäaineena kaliumsorbaattia (E212) tai natriumbentsoaattia (E210). Lisäksi marinadeissa käytetään stabilointiaineina hydrokolloideja, kuten ksantaanikumia (E415) tai guarkumia (E412). Yleisin happamuudensäätöaine on sitruunahappo (E330). Lisäaineettomien marinadien ja sitä kautta marinoitujen lihojen kehittäminen on teollisuudelle iso haaste. Markku Niemistö suus tulee olla riittävän korkea. Nitriitti estää ruokamyrkytysbakteerien kasvua, erityisesti Clostidium botulinumin kasvua. Nitriitin on todettu tutkimuksissa estävän myös joidenkin pilaajabakteerien kasvua. Lisäksi nitriitti estää hapettumisreaktioita, jolloin tuotteiden maku ja haju säilyvät pidempään hyvinä. Tyypillinen esimerkki tästä on harmaasuolatun ja punasuolatun joulukinkun välinen makuero. Yleensä harmaasuolattu joulukinkku maistuu jo uudenvuoden aikaan hieman oudolta, kun taas punasuolattu voi olla vielä loppiaisena syömäkelpoista. Suhteessa ADI-arvoon (0,06 mg/kg/vrk) nitriittiä saadaan ravinnosta enemmän kuin mitään muuta lisäainetta. Saantimääriä arvioitaessa tulee kuitenkin ottaa huomioon, että tuotteiden syöntiajankohtana jäännösnitriitin määrä on oleellisesti alempi kuin tuotteisiin lisätyn nitriitin määrä. Valmistusprosessin ja varastoinnin aikana suurin osa nitriitistä hajoaa ja muuttuu muiksi typpiyhdisteiksi. Mikäli lisätyn nitriitin määrä on noin 120 mg/kg, valmiissa tuotteessa syöntiajankohtana nitriittiä on jäljellä tuoteryhmästä riippuen yleensä 10–30 mg/kg. Markkinoilla on myös sellaisia lihavalmisteita, joihin nitriittiä ei ole lisätty ollenkaan. Joissakin maissa luomulihavalmisteet tehdään ilman lisättyä nitriittiä. Suomessa luomulihavalmisteisiin saa lisätä tuoteturvallisuuden varmistamiseksi nitriittiä 80 mg/kg. Säädösten mukaan nitriitti tulee lisätä lihavalmisteisiin yhdessä suolan kanssa nitriittisuolana (0,6 % nitriittiä suolassa). Suomessa on sen lisäksi perinteisesti käytetty menetelmää, jossa nitriitti lisätään kymmenprosenttisena vesiliuoksena. Menetelmän on todettu toimivan hyvin, eikä ongelmia ole ollut. Molempien lisäystapojen vaikutus eri laatuominaisuuksiin ja jäännösnitriitin määrään on sama. Suomessa lihavalmisteiden suolapitoisuudet ovat alhaisia ja suolapitoisuuksia pyritään edelleen alentamaan, mikä puoltaa liuosmaisen lisäystavan käyttöä myös tulevaisuudessa. Glutamaatti on arominvahvenne, josta on keskusteltu poikkeuksellisen paljon viime aikoina. Glutamaatti vahvistaa lihan omaa makua varsinkin sellaisissa tuotteissa, joissa lihapitoisuus on suhteellisen alhainen. Glutamaatti on todettu tutkimusten mukaan turvalliseksi lisäaineeksi, mutta osa kuluttajista kokee saavansa siitä erilaisia yliherkkyysoireita, kuten päänsärkyä ja huonovointisuutta. Aasialaisissa keittiöissä, erityisesti Kiinassa, käytetään paljon glutamaattia ruuanvalmistuksessa. Glutamiinihappoa ja glutamaattia esiintyy luontaisesti joissakin runsasproteiinisissa elintarvikkeissa. Glutamaatin lisäysmäärä lihatuotteisiin on normaalisti noin 0,5 g/kg. Lihateollisuus on alkanut kuluttajien vaatimuksesta vähentää glutamaatin käyttöä. Osa liha-alan yrityksistä on kokonaan poistanut glutamaatin tuotteista. Glutamaatti korvataan joskus hiivauutteilla eli luonnollisilla proteiiniperäisillä hydrolysaateilla. Glutamaattia voidaan jonkin verran korvata myös mausteilla ja aromeilla, joskin täysin vastaavaan makuun näin on vaikea päästä. Toivottavaa on, että glutamaatista luopuminen ei ainakaan nosta tuotteiden suolapitoisuuksia. π KUVA: ATRiA Natriumglutamaatti (E621) maun vahvistajana Markku Niemistö ryhmäpäällikkö, ETM Lihateollisuuden tutkimuskeskus markku.niemisto(at)ltk.fi www.kehittyvaelintarvike.fi I Kehittyvä Elintarvike 3/2011 25 n T e e m A Kasvisten käyttöä voi turvallisesti lisätä Kasvinsuojeluainejäämien riskejä kuluttajille on arvioitu laajassa riskinarviointitutkimuksessa. Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran riskinarvioinnin tutkimusyksikössä valmistunut raportti tarkastelee suomalaisten aikuisten pitkäkestoisen altistuksen lisäksi ensi kertaa myös lasten altistumista. Samoin ensimmäistä kertaa tarkastellaan lyhytaikaista eli akuuttia altistusta. Altistusta kasvinsuojeluaineiden jäämille on mahdollista vähentää monipuolisella kasvisten ja hedelmien käytöllä. Tutkimuksen perusteella kasvisten käyttöä voi turvallisesti lisätä. Tulokset viittaavat siihen, että lasten ja aikuisten pitkäaikainen altistustaso on turvallisella tasolla, eikä se ole muuttunut 2000-luvulla. Kasvisten merkittävä hyöty terveyden kannalta ei vaarannu kasvinsuojeluaineiden vaikutuksesta. Suomalaisten kuluttajien kasvisten käyttö on ollut yksi alhaisimpia Euroopassa. Aikuisilla todennäköisyys akuutin altistuksen viiteannoksen ylittymiselle on vuosien 2007 ja 2008 perusteella vähentynyt hyväksyttävälle tasolle 0,01 %, eli ylitys on todennäköinen yhdellä kymmenestä tuhannesta henkilöstä. Lapset erityisen herkkä väestöryhmä Lapsilla ruokavalion koostumus on erilainen ja ruuankulutus painoa kohden on suurempi kuin aikuisilla. Tarkasteluajanjakson päättyessä vuonna 2008 oli kolmivuotiailla lapsilla todennäköisyys akuutin altistuksen viiteannoksen ylittymiselle ollut luokkaa 0,1 % eli teoreettisesti viiteannos on ylittynyt yhdellä lapsella tuhannesta. Tärkeimmät altisteryhmät olivat karbamaatit ja organofosfaatit. Lyhytaikaista altistusta tarkasteltaessa pinaatti, kurkku, omena ja salaatti sekä pavut osoittautuivat kolmivuotiailla tuotteiksi, jotka myötävaikuttivat toksikologisen viitearvon ylittymisen todennäköisyyteen eniten. Koska EU:n ulkopuolelta tuotavissa tuotteissa esiintyy organofosfaatteja ja karbamaatteja, on kolmivuotiaiden lasten altistukseen kiinnitettävä huomiota. Suosituksena monipuolinen kasvisten käyttö Suomessa organofosfaateista oli vuonna 2010 käytössä ainoastaan dimetoaatti. Myös muualla EU-alueella on käytettyjen eri organofosfaattien lukumäärä vähentynyt merkittävästi. Tehoaineiden hyväksymiseen liittyvä EU-tason riskinarviointi on vähentänyt yhteismarkkinoilla olevissa valmisteissa käytettyjen tehoaineiden lukumäärää. Osa korkeimmista satunnaisista altistuksista on peräisin yksittäisten EU:n ulkopuolelta tuotujen kasvisten suurkulutuksesta. Siksi osa korkeimmista lasten satunnaisista altistumisista on vältettävissä suosimalla EU-alueella tuotettuja kasvituotteita. Monipuolinen hedelmien ja muiden kasvisten käyttö vähentää satunnaisen liiallisen altistuksen mahdollisuutta. Aineistona lähes 11 000 elintarvikenäytettä Suoritettu yhteisaltistuksen riskinarviointi perustuu Eviran, Tullin, Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valviran, Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen ja Kotimaiset Kasvikset ry:n 10 565 elintarvikenäytteestä vuosina 2002–2008 Tullilaboratoriossa ja MetropoliLabissa tehtyihin noin 250 eri tehoaineen jäämämittauksiin. Pitoisuusaineisto koostui valikoiduista aineista käsittäen sekä EU:ssa sallittuja että kiellettyjä tehoaineita. Ruuankäyttötiedot perustuvat Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Finravinto 2007 - ja DIPP -ravintotutkimusten tuottamiin aikuisten ja lasten ruoankulutustietoihin. π Riskinarviointiraportti Ravinnon kasvinsuojeluainejäämät on luettavissa kokonaisuudessaan eviran kotisivuilta www.evira. fi/Kasvit/Riskinarviointi/Raportit/Raportit 2009– 2010. Kehittyvä Elintarvike Olemme mukana Elintarviketeollisuus 2011 – tapahtumassa. 26.– 28.10 Ilmoittaja, varaa tilasi messunumeroon 14.9. mennessä - saat viestisi lukijoillemme viikkoa ennen messuja ja lisäjakeluna myös messuvieraille. Lisätiedot ja varaukset puh. (09) 441133 tai [email protected] 26 Kehittyvä Elintarvike 3/2011 I www.kehittyvaelintarvike.fi Millainen on yrityksesi elintarviketurvallisuuden kulttuuri? Elintarviketurvallisuuden kulttuurin luominen oli tämänvuotisen Lontoossa järjestetyn Global Food Safety Conferencen teema. Esityksissä tuli hyvin selväksi muistakin yhteyksistä tuttu kokemus: haluttu kulttuuri syntyy vain, kun se lähtee ylimmästä johdosta. Kanadalainen Maple Leaf Foods on lähtenyt voimakkaasti kehittämään elintarviketurvallisuuden kulttuuriaan sen jälkeen, kun vuonna 2008 sen tuotteiden aiheuttamaan listerioosiin kuoli noin 20 ihmistä. Hyvä osoitus johdon sitoutumisesta on tapauksen jälkeen luotu joka-aamuinen puhelinpalaverikäytäntö, jossa yrityksen mahdolliset elintarviketurvallisuutta vaarantavat tapaukset käydään läpi. Pääjohtaja osallistuu tähän palaveriin. Omavalvonta- ja elintarviketurvallisuusjärjestelmät ja työntekijöiden kouluttaminen eivät näytä riittävän turvallisuuden takaamiseen. Valtaosaan (97 %) ruokamyrkytysepidemioista liittyy elintarvikkeen käsittelijän virhe (Howes et al. 1996). Mikä on virheiden takana? Tutkittaessa laajoja elintarviketurvallisuuskriisejä organisaation kulttuuri on tunnistettu yhdeksi tärkeimmistä perussyistä. Järjestelmät ja opit on saatava käytännön tavaksi toimia. Hyvä kulttuuri ei synny vahingossa tai itsestään, sen luomiseen tarvitaan tahtoa ja taitoa, ja sen on lähdettävä johdosta. Meiltä standardien ja määräysten mukaiset käsimittarit ja dataloggerit tuotannon, vastaanoton, varastoinnin ja kuljetuksen aikaiseen lämpötilaseurantaan. Sinikellonkuja 4 • 01300 Vantaa puh. 010 820 1100 • www.teknocalor.fi Sertifiointi toimivan kulttuurin tukena Suomessa voimme pääosin olla luottavaisia ja tyytyväisiä ruokamme turvallisuuteen. Eräs tärkeä tekijä tässä lienee yleinen työelämän kulttuuri Suomessa. Meillä on tavallista, että jokaisella työntekijällä on laaja vastuu ja päätöksentekovalta omassa työssään. Tämä on mahdollista, kun koulutustaso on hyvä ja hierarkia suhteellisen vähäistä. Suomessa elintarviketurvallisuusjärjestelmiä ja niiden sertifiointia ei ole nähty oleellisiksi elintarvikkeiden turvallisuuden varmistamisessa. Tässä suhteessa Suomi poikkeaa selvästi muusta Euroopasta. Elintarviketurvallisuuden sertifiointi on nopeimmin kasvava alue IQNet:n (International Quality Network) piirissä, joka edustaa noin kolmasosaa sertifioinneista koko maailmassa. BRCsertifikaattien lukumäärä kasvoi viimeisen vuoden aikana yli 20 %. Entä parantaako sertifiointi elintarvikkeiden turvallisuutta? Sertifiointi tukee kulttuurin kehittämistä. IFS on tutkinut Saksassa IFS-sertifioinnin vaikutuksia. Tutkimuksen mukaan takaisinvetojen määrä pieneni 17 %, asiakasvalitusten määrä 27 % ja viranomaishuomautusten määrä 51 %. Elintarviketurvallisuutta ohjaava standardi, ISO 22000, on saanut Suomessa hyvän suosion muihin standardeihin verrattuna. Vastikään ISO 22000 -standardin tueksi on ilmestynyt hyviä tuotantotapoja ohjaava tekninen spesifikaatio, ISO/TS 22002-1. ISO 22000 korostaa johdon sitoutumista ja toiminnan jatkuvaa arviointia ja kehittämistä, ja on hyvä tuki suomalaisen elintarviketurvallisuuskulttuurin kehittämisessä. π Liisa Paaso pääarvioija elintarviketurvallisuusjärjestelmien tuotepäällikkö Inspecta Sertifiointi Oy liisa.paaso(at)inspecta.com n T e e m A Itämerestä löytyy vähemmän saastunutta hyvää ruokakalaa Suomessa on Eviran ja muiden tutkimuslaitosten (THL, RKTL ja SYKE) yhteistyönä tutkittu kattavasti tärkeimpien ja ajankohtaisempien orgaanisten haitta-aineiden pitoisuuksia Itämeren kaloissa sekä vuonna 2002 EU kalat I -hankkeessa (Eviran julkaisuja 1/2004) että vuonna 2009 EU kalat II -hankkeessa. Kalanäytteet on kerätty tärkeimmistä Itämeren alueen pyyntipaikoista Oulun, Vaasan, Porin, Turun, Hangon ja Kotkan alueelta. Näytteitä on otettu myös valikoidusti järvialueelta sekä kasvatetuista kaloista. Vuonna 2002 kalanäytteistä analysoitiin dioksiinit, dioksiininkaltaiset PCB-yhdisteet, ei dioksiininkaltaiset PCB-yhdisteet ja palontorjunta-aineista polybromatut difenyylieetterit (PBDE-yhdisteet). Vuoden 2009 näytteistä tutkittiin edellisten lisäksi myös sellaisia haitta-aineita, joita ei ole kovin paljon kansainvälisestikään tutkittu, eli orgaanisia tinayhdisteitä (OT-yhdisteet) ja vettä hylkiviä perfluorattuja yhdisteitä (PFC), joista merkittävimmät ovat perfluorioktaanisulfonaatteja (PFOS). OT-yhdisteitä on käytetty muun muassa laivanpohjamaaleina. Niistä on olemassa myös aikaisempi Eviran teettämä kartoitus vuodelta 2008 (Eviran tutkimuksia 6/2008). EU-kalat II hanke on julkaistu Eviran internet-julkaisuna. Aiheesta järjestettiin myös seminaari toukokuussa 2011. Kalan ympäristömyrkkypitoisuudet Itämeren tilan indikaattorina Käyttämällä kalaa ja sen sisältämiä haitta-aineita likaantumisen indikaattorina saadaan hyvä kuva tämän hetken Suomen alueen Itämeren tilasta. Tutkimushanke voidaan toistaa ja näin seurata ajan kuluessa tapahtuvia muutoksia Itämeren tilassa sekä saada tietoa, onko Itämeri-strategian suunnitelmien mukainen tavoite puhtaasta Itämeren tilasta toteutumassa vuoteen 2020 mennessä näi- Itämeren kalat Kuva 1. Tärkeimpien kalalajien dioksiini- ja PCB-pitoisuudet, jotka on laskettu vuonna 2005 kehitetyn laskentamenetelmän mukaan. SIlakka, n=29 Kilohaili, m=6 Lohi, n =9 Meritaimen, n=4 Muikki, n=2 Ahven, n=10 Hauki, n=5 Kuha, n=8 Made, n=10 Siika, n=12 Kampela, n=4 Lahna, n=10 Särki, n=5 Nahkiainen, n=3 Turska, n=2 Järvikalat Taimen, n=2 Ahven, n=4 Lahna, n=4 Kasvatetut kalat Kirjolohi, n=5 WHO 2005TEQ PCDD/F Nieriä, n=1 WHO 2005TEQ PCDD/F+PCB Siika, n=5 0 15 5 20 25 pg/gtp den haitta-aineiden osalta. Seitsemän vuoden aikana dioksiinien ja dioksiinin kaltaisten PCB-yhdisteiden pitoisuuksissa on nähtävissä pienenemistä. Kuitenkin dioksiinit ja PCB-yhdisteet ovat edelleen pahin ongelma Itämerellä. Silakan, lohen, taimenen ja nahkiaisen dioksiinipitoisuudet ylittävät edelleen EU:ssa asetetut enimmäispitoisuusrajat. EU kalat II -hankkeessa, kuten aikaisemmassakin kartoituksessa, Pohjanlahdelta ja Perämereltä analysoitiin korkeampia dioksiini- ja PCB-pitoisuuksia kuin Suomenlahdelta. Selkämeren silakoissa oli enemmän dioksiineja ja PCB-yhdisteitä kuin Suomenlahden silakoissa. Korkeimpien pitoisuuksien perusteella alueista erottuivat Pori, Turku ja Kotka, joista viimeksi mainitusta myös suurikokoisesta kampelasta ja lahnasta analysoitiin korkeampia pitoisuuksia kuin samoista kaloista Hangon alueelta. Mitä isompi ja vanhempi kala on, sitä enemmän dioksiineja ja PCB-yhdisteitä on kertynyt siihen. PBDE-, PFOS- ja OT-yhdisteiden pitoisuudet toimivat hyvin paikallisen saastumisen indikaattoreina, esimerkiksi satama-alueilla tai Eviran poikkeukset yleiselle kalan syöntisuositukselle Silakan, lohen ja taimenen suurkuluttajat ovat kalastajia ja virkistyskalastajia, joiden altistumista dioksiineille ja PCB:ille on vaikea ohjata enimmäispitoisuusrajoin. He syövät itse pyytämäänsä kalaa. 28 Asia on Suomessa hoidettu erityisellä poikkeuksella lainsäädännössä, joka sallii kyseisten kalojen pyynnin Suomessa korkeista dioksiinipitoisuuksista huolimatta ja Eviran antamilla poikkeuksilla kalan syönti- Kehittyvä Elintarvike 3/2011 I www.kehittyvaelintarvike.fi suosituksiin (www.evira.fi): edellä mainittuja kaloja tulee syödä vaihtoehtoisesti vain 1–2 kertaa kuukaudessa noin 100 gramman annos. Muuten yleinen kalan syöntisuositus on kaksi kertaa viikossa. KUVA. PRO KALA Ry Raportti kemiallisista vaaroista Evirassa on äskettäin ilmestynyt raportti Elintarvikkeiden ja talousveden kemialliset vaarat 15/2010. Siitä löytyy lisätietoja ympäristömyrkyistä. Raportti on tehty helppokäyttöiseksi ja lyhytsanaiseksi monine taulukkoineen ja kuvineen. Raportista voi helposti etsiä eri vierasaineiden ominaisuuksia, joita voi tarvittaessa vertailla, samoin uusimmat tutkimustulokset ja kansainväliset riskinarvioinnit. Lisäksi raportissa on vierasaineiden pitoisuustietoja etenkin kotimaisista elintarvikkeista. Arvioituja vierasainesaantimääriä voi verrata vierasaineille asetettuihin siedettäviin enimmäissaantimääriin tai vaikkapa verrata näitä turvallisuutta kuvaavia suureita eri vierasaineiden kesken. Homma hanskassa? Ftalaatiton vinyylikäsine – ainoa vinyylikäsine, joka soveltuu myös rasvaisten elintarvikkeiden käsittelyyn. Lisätietoja: www.evira.fi (tilauspalvelut/julkaisut) jokien laskukohdissa, joista kohonneita pitoisuuksia avomerialueeseen verrattuna voitiin tunnistaa. Vaikka lihaksessa olisikin ollut pienet pitoisuudet, pystyi saastumista havaitsemaan kalan maksan myrkkypitoisuuksien avulla. Kalan maksaan näyttäisi kertyvän esimerkiksi PFOS-yhdisteitä ja OT-yhdisteitä moninkertaisesti lihakseen verrattuna. Vanhankaupunginlahden virkistysalue pahiten saastunut Kaikkein pahiten saastuneimmaksi alueeksi osoittautui Helsingin Vanhankaupunginlahti, jonka kaloista analysoitiin edelleen hyvin suuria pitoisuuksia sekä orgaanisia tinayhdisteitä että perfluorattuja yhdisteitä. Suurimmat pitoisuudet analysoitiin kuhasta sekä ahvenesta, jonka lihaksesta analysoitiin noin 20 kertaa suuremmat tinapitoisuudet kuin keskimäärin muualla Suomessa mitatut pitoisuudet. Näin suurilla määrillä voi olla jopa terveydellisiä haittavaikutuksia saastunutta kalaa syövälle kuluttajalle. Tutustu elintarvikkeiden käsittelyä koskevaan PVC-muovituotteiden lainsäädäntöön tarkemmin osoitteessa: www.onemed.fi/teollisuus Vain vähän haitta-aineita Itämeren avomerialueilla Itämeren avomerialueilta pyydettyjen kalojen PBDE-, PFOS- ja OT-yhdisteiden pitoisuudet olivat pieniä, samaa suuruusluokkaa kuin muissa Etelä-Itämerellä tehdyissä tutkimuksissa. Pieniä pitoisuuksia PFOS- ja OT-yhdisteitä pystyttiin kuitenkin analysoimaan avomerialueen kalan lihaksesta ja maksasta. Itämerellä on siis paljon syöntikelpoista kalaa, joka sisältää vain vähän sekä muita tutkittuja haitta-aineita että dioksiineja ja PCB-yhdisteitä (Kuva 1). Tiettyjä paikallisia saastuneita alueita lukuun ottamatta hyvää Itämerestä pyydettävää ruokakalaa, jota voi syödä vähintään kaksi kertaa viikossa, ovat ahven, kuha, muikku, made, hauki, siika, turska, kilohaili ja särki. Järvikalat ja kasvatetut kalat sisältävät vieläkin pienempiä pitoisuuksia yllä mainittuja haitta-aineita. Evira katsoo, että kuntien vastuulla on informoida kuluttajia, jos paikallisen kalan pyyntialueen kala on saastunutta. Silloin kalan kulutusta tulee vähentää tai olla kokonaan syömättä kalaa viranomaisten ohjeiden mukaisesti. π Evira/RISK Anja Hallikainen tutkimusprofessori anja.hallikainen(at)evira.fi OneMed Oy PL 10 (Metsäläntie 20), 00321 Helsinki www.onemed.fi ISO 9001 -sertifioitu organisaatio [email protected] puh. 046 714 6800 faksi 020 602 9400 n T e e m A GlobalG.A.P-sertifikaatti auttaa maataloustuotteiden viennissä GlobalG.A.P (Global good agricultural practises) on kansainvälinen, hyvien maanviljelytapojen standardin mukainen sertifikaatti. Sen ovat Suomessa saaneet Vihannesyhtymä 3T Oy Mikkelin Haukivuorelta ja Jari Häyrisen maatila Puumalasta. Sertifiointi takaa, että tuote on tuotettu turvallisesti ympäristöä säästäen sekä työntekijöiden ja eläinten hyvinvointi huomioiden. Sertifiointi on muun muassa ulkomaisilla Pirkka-hedelmien ja -vihannesten tuottajilla. – En näe vientiä meille tärkeimpänä asiana, vaan sen, että asiat tilalla tehdään mahdollisimman hyvin. Se on hyvä tuotannon ohjausväline. Kaikki asiat on kirjattu ylös koneiden huoltoja myöten. Lisäksi kuluttajat ovat entistä kiinnostuneempia ruuan alkuperästä ja siitä, millä tavalla ruoka on tuotettu, toimitusjohtaja Risto Janhunen Vihannesyhtymä 3T Oy:stä kertoo. Hänen mukaansa käytännön hyöty tulee siitä, että standardin noudattaminen edellyttää tarkkuutta kaikissa tilan toiminnoissa, sillä auditointi tehdään vuosittain. – Sitä kautta tuoteturvallisuus ja tuotteen alkuperän selvittäminen paranevat. Toivottavasti hyötyä tulee myös markkinoinnin puolelle, ainakin asiakkaamme ovat olleet hyvin kiinnostuneita asiasta, Janhunen toivoo. Pioneerityötä hankkeessa Bureau Veritas Certificationin asiantuntijat auditoivat tilalla elokuussa 2010, ja sertifikaatin Vihannesyhtymä sai lokakuussa 2010. – Prosessi kesti kolme vuotta. Olimme mukana Ruralia-instituutin Tiedolla ja taidolla ta voitteeseen -hankkeessa, jonka aikana asiat käytiin läpi hyvinkin perinpohjaisesti. Vuosi riittänee, jos tila noudattaa laatutarhaohjeistoa ja ympäristötukiehtoja, Risto Janhunen arvioi sertifikaatin edellyttämää työmäärää. Hän pitää hankkeen merkitystä isona, koska asia oli Suomessa uusi eikä suomenkielistä aineistoa ollut käytettävissä. – Hankkeen aikana tiloille tehtiin muun muassa laatukäsikirja, prosessikaavio, jätehuoltosuunnitelma ja riskiarvioinnit sekä luotiin edellytykset kahdelletoista tilalle auditointiin. Työtä oli paljon, Janhunen toteaa. Vihannesyhtymä 3T Oy:llä on sertifioitua peltopinta-alaa noin 70 hehtaaria, josta noin puolet lohkaisee jäävuorisalaatti (tuotto noin 30 700 000 kg). Parsakaalipeltoa on noin 24 hehtaaria (noin 200 000 kg) ja kiinankaalipeltoa nelisen hehtaaria (noin 160 000 kg). Yhteensä peltoa on sata hehtaaria, mutta osa siitä on viljelykierrossa nurmena. Suomessa vain yksi auditoija Certification Manager Matti Hukari Bureau Veritas Certification Finland Oy:stä on toistaiseksi ainoa suomalainen GlobalG.A.P -auditoija. – Kouluttauduin tähän jo kahdeksan vuotta sitten, mutta vasta nyt asia alkaa kiinnostaa Suomessa, Hukari kertoo. Suurin hyöty sertifioinnista onkin vientimarkkinoilla ja mailla, joista viedään paljon vihanneksia ja hedelmiä. Esimeriksi Keski- ja Etelä-Euroopassa on ollut ympäristö- ja siirtotyövoimaongelmia, ja kasteluveden laatu ja pohjaveden riittävyys ovat huolestuttaneet. – Näitä on pidetty Suomessa itsestäänselvyyksinä, mutta tilakoon kasvun myötä tilanne on muuttumassa haasteellisemmaksi, eikä ulkomailla uskota asioiden olevan kunnossa ilman kansainvälisesti tunnustettuja sertifiointeja, Matti Hukari huomauttaa. GlobalG.A.P on sarja kansainvälisesti tunnustettuja maatalouden standardeja, jotka osoittavat asiakkaille (vähittäiskaupat, välittäjät, maahantuojat), että tuotteet on tuotettu hyvien tuotantotapojen mukaisesti. Ilman tämänkaltaista vakuutta tuottajien pääsy Certification Manager Matti Hukari Bureau Veritas Certification Finland Oy:stä on toistaiseksi ainoa suomalainen GlobalG.A.P-auditoija. KUVA: BUReAU VeRiTAS CeRTiFiCATiON markkinoille on hankalaa. GlobalG.A.P on tulossa suositeltavaksi standardiksi useiden vähittäiskauppaketjujen vaatimuksesta. Sertifiointia hakevat viljelijät/tuottajat maksavat sen itse. Maailmanlaajuisesti GlobalG.A.P -sertifikaatteja on myönnetty noin 3000 maatilalle ja tuottajayhteisöille. Bureau Veritas Certification on toteuttanut sertifiointeja noin 300 muun muassa Espanjassa, Italiassa, Israelissa, Thaimaassa, Isossa-Britanniassa, Intiassa, Tanskassa ja nyt myös Suomessa. π Pirjo Huhtakangas Vihannesyhtymä 3T Oy:n pelloilla Mikkelin Haukivuorella kasvaa jäävuorisalaattia, parsakaalia ja kiinankaalia. KUVA: KARi KOHVAKKA Kehittyvä Elintarvike 3/2011 I www.kehittyvaelintarvike.fi Kiantama Oy kehittää marja-alan vastuullisuutta uudella yhteiskuntavastuuoppaalla Luonnonmarjojen poiminta on ollut viime vuosina usein kielteisesti esillä marjasesongin aikana Suomessa ja Ruotsissa. Syynä ovat olleet pääasiassa maahan tuotujen ulkomaisten marjanpoimijoiden työolot ja tulonmenetykset. Suomussalmella toimiva marjanjalostusyritys Kiantama Oy on kehittänyt kestävää marjanhankintamallia jo vuosia, ja tehostaa sitä edelleen uuden ISO 26000 -yhteiskuntavastuuoppaan avulla. Tavoite on nostaa marja-alan profiilia ja saada tärkeä raaka-aineen hankintavaihe kaikkia osapuolia tyydyttävällä tavalla toimimaan ja kehittämisen kohteeksi. Huonoin vaihtoehto on, että huipputerveelliset luonnonmarjat jäävät poimimatta ja hyödyntämättä. Marja-alalla useita haasteita lostusosaamisen kehittäminen korkealaatuisten tuotteiden valmistamiseksi. Oppaassa runsaasti ohjeita Viime syksynä julkaistu ISO 26000 on laaja ja perusteellinen yhteiskuntavastuuopas, joka antaa runsaasti suosituksia ja ohjeita yhteiskuntavastuuasioiden käyttöönottoon yrityksen mittakaavaan ja luonteeseen sopivalla tavalla. Päämääränä on ennen kaikkea edistää kestävää kehitystä. Olennaista yhteiskuntavastuussa on organisaation halu sisällyttää yhteiskunnalliset ja ympäristöön liittyvät näkökohdat päätöksentekoon ja olla vastuunalainen sen päätösten ja toiminnan vaikutuksista. Tämä edellyttää avointa ja eettistä toimintaa. Sidosryhmien tunnistaminen ja osallistaminen on erittäin tärkeää. Osallistamisen tulisi olla vuorovaikutteista, ja sen tarkoitus on tarjota sidosryhmille mahdollisuus saada äänensä kuuluviin. Myös molemminpuolinen viestintä on yhteiskuntavastuussa keskeistä. π Riitta Ryyti laatupäällikkö, ETM Kiantama Oy riitta.ryyti(at)kiantama.fi www.kiantama.fi KUVA: ANNiKKi KyLLöNeN Marjateollisuus on kohdannut suuria muutoksia viime vuosien aikana. Kotimaisten poimijoiden tuomat marjamäärät ovat jatkuvasti vähentyneet, minkä seurauksena teollisuus ei ole enää saanut riittävästi raaka-ainetta. Ratkaisuna on haettu poimijoita ulkomailta, kuten Itä-Euroopasta ja Thaimaasta. ”Kokopäiväisten” poimijoiden myötä raaka-aineen saanti ja luonnonmarjojen koko- naistalteenotto ovat nousseet merkittävästi. Kokemukset ovat olleet molemminpuolisesti erittäin positiivisia. Mukana on tosin ollut aina joitakin poimijoita, jotka eivät ole erinäisistä syistä – satotasosta riippumatta – kyenneet poimimaan riittävästi marjoja päästäkseen kannattavalle tulotasolle. Sopivan poimijamäärän kutsuminen on haaste, sillä satotasosta ei edellistalvena ole vielä tietoa. Kiantama Oy:lle on tullut useita kyselyjä asiakkailta ja viranomaisilta siitä, miten se hoitaa kutsumiensa marjanpoimijoiden asiat. Vastuullisen toiminnan osoittamiseksi päätettiin käynnistää ISO 26000 -ohjelma, jota kehitetään jatkuvasti. Tärkeimpiä sidosryhmiä ovat omat työntekijät, asiakkaat, marjanpoimijat sekä marjanostajat ja poiminta-alueiden asukkaat. Marjanpoimijoiden työolosuhteita on kehitetty joka vuosi, ja nyt heidän edustajansa otetaan mukaan yhteiskuntavastuuohjelman toteutukseen. Pohjoissuomalaiset ovat alkaneet tottua ulkomaisten poimijoiden tuloon, mutta viestintää halutaan parantaa entisestään ennakkoluulojen ja väärinkäsitysten poistamiseksi. Suomalaisten työllistäminen marjateollisuudessa on tärkeää, samoin ja- ”Kokopäiväisten” poimijoiden myötä raaka-aineen saanti ja luonnonmarjojen kokonaistalteenotto ovat nousseet merkittävästi. Kuvassa olevat poimijat ovat katoavaa luonnonvaraa eli suomalaisia "aktiivipoimijoita", jotka usein käyttävät haravapoimureita. www.kehittyvaelintarvike.fi I Kehittyvä Elintarvike 3/2011 31 n T e e m A Vastuullisuus suomalaisen ruokaketjun vahvuus Mitkä ovat ne ylpeydenaiheet, jotka ruokaketjussa jo toteutuvat, mutta joista ei ehkä ole riittävästi viestitty kuluttajille? YMPÄRISTÖ TALOUDELLINEN VASTUU Kilpailukyvyn kehittämiseksi ruokaketjun kansallisten vahvuustekijöiden tunnistaminen ja esiintuominen on mahdollisuus, jota vielä toistaiseksi ei ole täysin hyödynnetty. MTT:ssä tehty tutkimus Lisäarvoa laatutyössä osoittaa, että suomalaisen ruokaketjun toiminnassa on tunnistettavissa runsaasti kuluttajia, sidosryhmiä ja ruokaketjun toimijoita kiinnostavia vahvuuksia ja toimintoja, joista kuluttajilla ei kuitenkaan ole tällä hetkellä tietoa saatavilla. Hankkeen rahoitti maa- ja metsätalousministeriön Laatuketju. Suomalaisen ruokaketjun lisäarvotekijöitä Lisäarvotekijöiden tunnistamiseksi hankkeessa kysyttiin ensin johto- ja asiantuntijatason tehtävissä toimivilta ruokaketjun ja sidosryhmien toimijoilta, missä asioissa suomalainen ruokaketju tällä hetkellä onnistuu, mistä se voi olla ylpeä. Haastattelujen perusteella suomalaisen ruokaketjun vahvuuksien yhteiseksi nimittäjäksi voitiin tunnistaa toiminnan vastuullisuus. Ruokaketjun vastuullisuus on jaettu aikaisemmassa MTT:n ja Kuluttajatutkimuskeskuksen tutkimuksessa seitsemään ulottuvuuteen, jotka ovat ympäristövastuullisuus, ravitsemus, tuoteturvallisuus, työhyvinvointi, eläinten hyvinvointi, taloudellinen vastuullisuus ja paikallisuus (Forsman-Hugg ym. 2009). Kuvassa 1 esitettyjä vastuullisuuden seitsemää ulottuvuutta käytettiin viitekehyksenä määriteltäessä kuhunkin ulottuvuuteen liittyviä suomalaisen ruokaketjun hyviä käytäntöjä ja niiden seurauksena syntyviä lisäarvotekijöitä. Määrittely tapahtui ruokaketjun toimi- 32 TUOTETURVALLISUUS ELINTARVIKEKETJUN VASTUULLISUUDEN ULOTTUVUUDET PAIKALLISUUS RAVITSEMUS TYÖHYVINVOINTI ELÄINTEN HYVINVOINTI Kuva 1. Elintarvikeketjun vastuullisuuden seitsemän ulottuvuutta. (Forsman-Hugg ym. 2009). LäHde: FORSmAN-HUgg S., ym. 2009. mAA- JA eLiNTARViKeTALOUS 140. mTT joiden, tutkijoiden, sidosryhmien edustajien sekä muiden asiantuntijoiden yhteistyönä. Näin tunnistetut suomalaisen ruokaketjun lisäarvotekijät on koottu kuvaan 2. Suomalaisen ruokaketjun vastuullisuus voidaan nähdä vastuullisuutena niin ihmisten, eläinten kuin ympäristönkin kannalta. Osa lisäarvotekijöistä on toteutuneen toiminnan tuloksia (esimerkiksi salmonellattomuus). Osa kuvassa 2 esitetyistä ylpeydenaiheista on puolestaan toimintaa, jolla pyritään edistämään tavoitteen toteutumista (kuten ravinnekuormituksen hallitseminen ja tavoitteellinen pienentäminen), mutta lopullista tavoitetta (rehevöitymisen tai happamoitumisen estäminen) ei ole kuitenkaan vielä saavutettu. Vastuullisuutta on kuitenkin tavoitteellinen toiminnan kehittäminen, joka ohjaa kohti vastuullisuusulottuvuuden kannalta oleellista päämäärää. Toiminnan läpinäkyvyydessä ja viestinnässä parannettavaa Ruokaketjun toimijoille suunnatun kyselyn mukaan kuluttajien luottamuksen säilyttämi- Kehittyvä Elintarvike 3/2011 I www.kehittyvaelintarvike.fi sellä ja toiminnan vastuullisuudella on tulevaisuudessa suuri liiketoiminnallinen merkitys. Tätä tukevat myös kansainväliset tutkimukset, joiden mukaan toiminnan vastuullisuutta todentavilla ja siitä viestivillä järjestelmillä voidaan parantaa ruokaketjun kilpailukykyä. Ruokaketjun toiminnan vastuullisuuden läpinäkyvyys kilpailutekijänä riippuu siitä, kuinka tuotettu tieto sekä kuluttajien tiedontarpeet ja arvostukset vastaavat toisiaan. Kuluttajien luottamuksen kannalta oleellista on myös se, että viestinnässä esitetty toiminta on luotettavalla tavalla todennettu, mielellään kolmannen osapuolen tekemänä. Hankkeessa tehdyn kuluttajakyselyn perusteella voidaan päätellä, että ruokaketjun toiminnan läpinäkyvyydessä ja toiminnasta kertovassa viestinnässä on tällä hetkellä parannettavaa. Kyselyn mukaan peräti 63 % kuluttajista haluaisi saada enemmän tietoa ruokaketjun toiminnasta, erityisesti elintarviketeollisuudesta ja alkutuotannosta. Kuluttajat ovat kiinnostuneita muun muassa ruuan hinnanmuodostuksesta ruokaketjun varrella, tuoteturvallisuutta varmistavista toimista sekä lihatuotteen tai raaka-aineen alkuperästä. Myös eläinten terveyteen ja hyvinvointiin liittyvät kysymykset kiinnostavat heitä. Kyselyn avulla selvitettiin myös arvostuksia eri vastuullisuusulottuvuuksien osalta. Enemmistö kuluttajista (62 %) haluaisi arvioida nykyistä enemmän myös elintarvikevalintojensa vastuullisuutta. Tärkeimmiksi vastuullisuusulottuvuuksiksi he nimesivät ruuan terveellisyyden, tuoteturvallisuuden sekä eläinten hyvinvoinnin. Ruokaketjun toimijat, rehu- ja lan- Vastuullisuusulottuvuus noiteteollisuus, alkutuottajat, elintarviketeollisuus ja kauppa, korostavat tuoteturvallisuutta, paikallisuutta, taloudellista vastuullisuutta ja eläinten hyvinvointia. Vastuullisuuden todentamisella kilpailukykyä Vastuullisessa laatutyössä piilee toistaiseksi vielä hyödyntämätön kilpailutekijä, jonka perusta eli toiminnan vastuullisuus on jo olemassa, mutta josta vielä toistaiseksi puuttuu toiminnan todentaminen sekä kuluttajavies- Lisäarvotekijä Tuoteturvallisuus •Jäljitettävyys •Salmonellattomuus •Puhtaat rehut •Lääkejäämien vähäisyys •Tautivapaus •Hormonittomuus Eläinten hyvinvointi •Puhtaat rehut •Lääkejäämien vähäisyys •Tautivapaus •Hormonittomuus Taloudellinen vastuullisuus ja paikallisuus •Elinvoimainen maaseutu •Kriisiaikojen omavaraisuus •Paikalliset ruokakulttuurit Ravitsemus •Ravitsemusinformaation tuottaminen ja tarjoaminen •Laaja tuotevalikoima – kuluttajilla mahdollisuus tehdä valintoja ravitsemusnäkökulmasta Työhyvinvointi •Työhyvinvointiaedistävien ja ylläpitävien työkalujen kehittäminen ja niiden hyödyntäminen Ympäristö tintä. Vastuullisuuden kehittämiseen ja todentamiseen perustuvan kilpailustrategian toteutumiseksi tarvitaan kuluttajalähtöisyyttä sekä ruokaketjun toimijoiden ja julkisen sektorin yhteistä päätöstä lähteä toteuttamaan koko ruokaketjun kattavaa toimintaa todentavaa ja viestivää järjestelmää. Vastuullisuus nähdään tällä hetkellä kilpailutekijänä, jonka kehittämiseen monet yritykset ovat jo lähteneet. Toistaiseksi puuttuu kuitenkin vielä keino, jolla ohjata, varmistaa ja viestiä koko ruokaketjun vastuullisista toimintatavoista aina kuluttajille asti. Laatuketjun ja lihateollisuusyritysten rahoittaman ja MTT:n koordinoiman Vastuullisuuden jäljitet tävyyden kehittäminen -hankkeen tavoitteena on luoda toteuttamissuunnitelma vastuullisuuden jäljitettävyysjärjestelmästä ja toimintaa todentavasta auditointimenettelystä. Lisäksi hankkeessa selvitetään vaihtoehtoisia menetelmiä viestiä vastuullisesta toiminnasta kuluttajille sekä vastuullisuusviestinnän vaikutusta kuluttajien maksuhalukkuuteen. Toteutuessaan vastuullisuuden jäljitettävyysjärjestelmän voidaan nähdä tuottavan lisäarvoa koko ketjulle; niin kuluttajille ja sidosryhmille lisääntyneen informaation ja läpinäkyvyyden, kuin ruokaketjun toimijoille kilpailukyvyn kehittymisen ja yhteiskunnalle vastuullisen toiminnan lisääntymisen kautta. Jaana Kotro tutkija MTT jaana.kotro(at)mtt.fi Lisätietoja: www.mtt.fi > elintarvikeketjut > vastuullinen elintarviketalous •Kasvihuonekaasujen tavoitteellinen vähentäminen •Luonnonvarojen käytön optimointi •Ravinnekuormituksen hallitseminen ja tavoitteellinen pienentäminen •Maatalousympäristön luonnon monimuotoisuuden ylläpitäminen •Energiatehokkuuden parantaminen Kuva 2. Suomalaisen ruokaketjun lisäarvotekijöitä. Koottu raportista Mistä suomalainen ruokaketju voi olla ylpeä? (Kotro ym. 2011). www.kehittyvaelintarvike.fi I Kehittyvä Elintarvike 3/2011 33 n T e e m A Jauhelihan tuotantotavat ja hiilijalanjälki kiinnostavat tiedostavia kuluttajia Eläinten hyvinvointia painottava ja luonnonmukainen tuotantotapa voivat tiettyjen kuluttajaryhmien kohdalla tarjota lihantuottajille keinoja kilpailijoista erottumiseen. Eläinten hyvinvointia painottavan tuotannon todentaminen ja viestiminen on kuitenkin yksittäisille ketjun toimijoille haastavaa, kun yhtenäisistä toimintatavoista ei ole sovittu. Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus (MTT) ja Kuluttajatutkimuskeskus selvittivät, miten erilaiset jauhelihan ominaisuudet vaikuttavat kuluttajien valintoihin. Eläinten hyvinvointi, ympäristö, tuoteturvallisuus ja ravitsemus on tunnistettu elintarvikeketjun vastuullisuuden tekijöiksi yhdessä työhyvinvoinnin, paikallisuuden ja taloudellisen vastuun kanssa. KUVA. JAUHeLiHAN KUUSi KULUTTAJARyHmää. Tutkitut jauhelihan ominaisuudet liittyvät neljään ensin mainittuun tekijään. Matalan hinnan ohella kuluttajia miellytti erityisesti jauhelihan vähärasvaisuus. Myös eläinten hyvinvointia painottavaa ja luonnonmukaista tuotantoa arvostettiin. Naudan jauhelihaa pidettiin yleisesti sian jauhelihaa ja sika-nautajauhelihaa parempana lihalajina. Jauhelihan ympäristövaikutuksia tutkimuksessa kuvasi erityisesti tuotteen hiilijalanjälki, jonka mainitseminen vaikutti lihalajikohtaisiin valintoihin. Sian jauhelihan arvostus kasvoi, kun sen naudanlihaan verrattuna pie- ni hiilijalanjälki kerrottiin vastaajille, ja naudan jauhelihan arvostus laski sen suuren hiilijalanjäljen mainitsemisen yhteydessä. Kuusi erilaista kuluttajaryhmää Vastaajat jakautuivat kuuteen tuoteominaisuuksia eri tavoin arvostavaan ryhmään, jotka olivat suuruusjärjestyksessä hintatietoinen (23 % vastaajista), vähärasvaisuutta arvostava (20 %), tiedostava mutta passiivinen (17 %), välinpitämätön (17 %), naudanlihaa arvostava (13 %) ja tuotantotapatietoinen (11 %) kuluttajaryhmä. Elintarvikeketjun vastuullisuusmittaristo tekeillä Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen vetämässä hankkeessa rakennetaan elintarvikeketjun vastuullisuusmittaristoa. Sen avulla alan yritykset voivat kehittää ja johtaa toimintaansa sekä tuotantoketjujensa vastuullisuutta. Yritykset ovat tunnistaneet vastuullisuuden oleelliseksi osaksi liiketoimintaa, mikä näkyykin jo useiden yritysten strategioissa. Tämä puolestaan kertoo yritysten halusta nivoa vastuullinen ajattelu ja toimintatapa kaikkiin yrityksen toimintoihin. Samaan aikaan kuluttajien mielenkiinto ruuan alkuperää, ravitsemuksellisia ominaisuuksia ja ympäristövaikutuksia sekä tuotantoeläinten kohtelua kohtaan on voimistunut. Elintarvikealalla ja kuluttajien keskuudessa vallitseekin vahva tahtotila kehittää ja saada tietoa elintarvikeketjujen vastuullisuudesta. Yritysvastuun ohella puhutaan ketjuvastuusta. Kaikkien ketjun toimijoiden, panostuotannosta kauppaan, on toimittava vastuullisesti, jotta kuluttajan ostamaa lopputuotetta voidaan pitää vastuullisesti tuotettuna. Käytännössä ketjuvastuullisuus ilmenee esimerkiksi teollisuuden haluna selvittää raaka-aineiden alkuperä ja tuoteturvalli- 34 suusominaisuudet sekä alihankkijoiden tuotantotapaan liittyvät asiat. Ketjuvastuu edellyttääkin raaka-aineiden ja toimintatapojen jäljitettävyyttä koko ketjussa sekä tiedonvaihdon ja toiminnan läpinäkyvyyttä. Sisältöä abstraktille käsitteelle Vaikka vastuullisuudesta on puhuttu paljon, sen konkreettisesta sisällöstä on useita erilaisia näkemyksiä. Alan yritykset ovat siitä syystä joutuneet määrittelemään vastuullisuuden sisällön kukin omasta lähtökohdastaan. Askel kohti yhteistä elintarvikeketjun vastuullisuuden määritelmää otettiin MTT:n ja Kuluttajatutkimuskeskuksen vuosina 2006–2008 toteutetussa tutkimuksessa, jossa elintarvikeketjun vastuullisuus kiteytettiin seitsemään ulottuvuuteen. Ne ovat ravitsemus, ympäristö, tuoteturvallisuus, eläinten hyvinvointi, työhyvinvointi, taloudellinen vastuu ja paikallisuus. Nämä vastuullisuuden ulottuvuudet eivät kuitenkaan vielä kerro konkreettisista vastuullisuuden yksityiskohdista, joihin alan toimijoiden tulisi panostaa halutessaan kehittää omaa ja koko tuotantoketjun vastuullisuutta. Muun muassa näihin kysymyksiin haetaan vastausta keväällä 2009 alkaneessa, MTT:n koordinoimassa ja Tekesin rahoit- Kehittyvä Elintarvike 3/2011 I www.kehittyvaelintarvike.fi tamassa, kolmevuotisessa Elintarvikeket jun vastuullisuuden konseptointi liiketoi mintamahdollisuudeksi -hankkeessa. Hankkeessa ovat mukana myös Kuluttajatutkimuskeskus, Jyväskylän yliopisto, Fazer, HK Ruokatalo, Raisio ja SOK. Hankkeessa rakennetaan vastuullisuusmittaristo elintarvikeketjun vastuullisuuden arvioimiseen ja kehittämiseen. Työ pohjautuu vastuullisuuden seitsemään ulottuvuuteen, joiden sisältö hankkeessa määritellään ja muotoillaan mitattaviksi elementeiksi. Lisäksi mittaristo luo alalle yhteisen perustan vastuullisuuden yksityiskohtaisesta sisällöstä ja elintarvikeketjun kokonaisvastuullisuuden näkökulmasta oleellisimmista painopisteistä. Mittariston tehtävänä on myös lisätä elintarvikeketjun toiminnan läpinäkyvyyttä ja avoimuutta niin ketjun toimijoiden välillä kuin kuluttajien ja muiden sidosryhmien suuntaan. Kevättalvella 2012 julkaistavaa vastuullisuusmittaristoa kehitetään ja päivitetään myös hankkeen päätyttyä, jotta se vastaa jatkossakin muuttuvan maailman ja vastuullisuuskäsityksen mukaisia vaatimuksia. Lotta Jalkanen tutkija lotta.jalkanen(at)mtt.fi Vähärasvaisuutta arvostavat kuluttajat olivat valmiita maksamaan vähärasvaisesta jauhelihasta peräti 40 % enemmän kuin tavallisesta. Hintatietoisilla kuluttajilla vastaava lisähinta oli 7 %. Vähärasvaisten tuotteiden suosiminen on linjassa Suomessa pitkäjänteisesti harjoitetun ravitsemuspolitiikan ja -kasvatuksen kanssa, vaikka viimeaikaisissa tutkimuksissa onkin havaittu kevyttuotteiden käytön vähentyneen kymmenen vuoden takaisesta. Tiedostavan mutta passiivisen kuluttajaryhmän olomassaolo osoittaa, että pelkästään kuluttajien koettu identiteetti ei välttämättä riitä ohjaamaan valintoja. Ryhmä oli asenteiltaan ympäristöystävällinen, mutta valinnoiltaan se ei suuremmin erottunut muista kuluttajista. Ryhmä saattaakin edustaa kuluttajia, jotka olisivat valmiita ostamaan vastuullisesti tuotettuja tuotteita, jos ne olisivat halvempia. Neljäs ryhmä oli välinpitämätön jauhelihan ominaisuuksien suhteen, viides suosi ennen kaikkea naudan jauhelihaa valinnoissaan. Tuotantotapatietoinen kuluttajaryhmä arvosti suuresti luomutuotantoa ja eläinten hyvinvointia painottavaa tuotantotapaa. Ryhmä olikin valmis maksamaan yli 60 % enemmän luonnonmukaisesti valmistetusta jauhelihasta kuin tavanomaisesta. Myös eläinten hyvinvointia painottavasta tuotannosta oltiin valmiita maksamaan noin 18 % tavanomaista enemmän. Vaikka hiilijalanjäljen mainitseminen vaikutti kuluttajien lihalajin valintaan, oli tiedon vaikutus maksuhalukkuuteen suhteellisen pieni ja riippuvainen kuluttajaryhmistä. Kasvava ympäristötietoisuus saattaa tiettyjen kuluttajaryhmien tapauksessa kuitenkin muuttaa lihalajien kysyntää jopa ilman erillisiä hiilijalanjälkimerkintöjä ja kasvattaa sian jauhelihan suosiota naudan jauhelihaan verrattuna. Tuotantotapatietoinen ryhmä on luultavimmin tämän trendin kärjessä, kun taas esimerkiksi nautaa suosiva kuluttajaryhmä mukauttanee epätodennäköisemmin kysyntäänsä. Jatkotutkimuksissa selvitettäväksi jää, kuinka voimakkaasti hiilijalanjäljen koko vaikuttaa valintoihin, kun jauhelihatuotteiden rinnalle otetaan siipikarja- ja kasvisvaihtoehtoja. Laatikonpesulinjat Laatikon Pohjaranta Oy valmistaa Pohjaranta Oy valmistaa Elintarviketeollisuudelle Elintarviketeollisuudelle läpiajettavia Laatikonpesukoneita. läpiajettavia Laatikonpesukoneita. Laatikonpesulinjat Pohjaranta Oy valmistaa Elintarviketeollisuudelle läpiajettavia Pesulinjojen merkittäviä etuja ovat: Pesulinjojen merkittäviä Laatikonpesukoneita. Pesulinjojen merkittäviä etuja ovat: etuja ovat: • pesutulos • pesutulos vähäinen veden käyttö ••vähäinen veden käyttö • pesutulos ••laatikoiden kuivaustulos laatikoiden kuivaustulos • kotimaisuus • vähäinen veden käyttö • kotimaisuus Räätälöimme linjan kapasiteetin ja • laatikoiden tilojen mukaan. Toimitamme kokonaisratkaisut Räätälöimme linjan kapasiteetin ja käsittäen varastoradat, pinonpurkajat kuivaustulos ja pinoajat. mukaan. tilojen Useita linjoja käytössä leipomoissa, • kotimaisuus Toimitamme kokonaisratkaisut lihateollisuudessa ja muussa elintarviketeollisuudessa. käsittäen varastoradat,Otapinonpurkajat yhteyttä niin kerromme lisää Tel. +358 2 86 70674 Fax. +358 2 8671032 Gsm. +358 400 599165 E-mail [email protected] www.pohjaranta.fi ja pinoajat. Räätälöimme linjan kapasiteetin ja tilojen mukaan. Useita linjoja käytössä leipomoissa, Toimitamme kokonaisratkaisut käsittäen varastoradat, lihateollisuudessa ja muussa pinonpurkajat ja pinoajat. Useita linjoja käytössä elintarviketeollisuudessa. Ota yhteyttä niin kerromme lisää leipomoissa, lihateollisuudessa ja muussa elintarviketeollisuudessa. Ota yhteyttä niin kerromme lisää Tel. +358 2 86 70674 Fax. +358 2 8671032 Gsm. +358 400 599165 E-mail [email protected] www.pohjaranta.fi Olemme mukana syksyn ammattitapahtumissa: Vastuullisuus varteenotettava kilpailukeino Markkinoilla olevien tuotteiden valikoima rajaa edelleen kuluttajien valinnanmahdollisuuksia. Muuta kuin tavanomaista ja vähärasvaista jauhelihaa voi olla vaikea löytää, vaikka luomujauhelihaa onkin Suomessa jo jonkin verran tarjolla. Hiilijalanjälkimerkintöjä on Suomessa toistaiseksi vain kolmen yrityksen kasviperäisissä tuotteissa. Lihatuotteiden ympäristöystävällisyyttä lisäävien tuotantotapojen kehittäminen ja käyttöönotto sekä erityisesti eläinten hyvinvoinnin huomioivaan ja luonnonmukaiseen tuotantoon panostaminen voi siten tarjota lihantuottajille varteenotettavia keinoja erottua kilpailijoista. Esimerkiksi eläinten hyvinvoinnin määritteleminen ja todentaminen on kuitenkin yksittäisille ketjun toimijoille toistaiseksi haastavaa. MTT:ssä käynnissä olevissa hankkeissa tehdäänkin työtä jäljitettävyyden edistämisen ja vastuullisuuden todentamisen eteen. Samalla myös vastuullisuuden kuluttajaviestinnälle voidaan luoda yhtenäistä pohjaa ja jaettuja pelisääntöjä. π Laura Koistinen tutkija MTT laura.koistinen(at)mtt.fi Valtakunnalliset Ravitsemuspäivät 10.–11.10. Helsingissä Elintarviketeollisuus 2011 -messut 26.–28.10. Tampereella Eläinlääkäripäivät 30.11.–2.12. Helsingissä Rentouttavaa kesää & tapaamisiin syksyn ammattitapahtumissa! Kehittyvä Elintarvike www.kehittyvaelintarvike.fi Tel. Fax. + Gsm. E-mail www.p n T e e m A Welfare Quality arvioi laajasti tuotantoeläinten hyvinvointia Welfare Quality on joukko tuotantoeläinten hyvinvoinnin arviointiin kehitettyjä indeksimuotoisia arviointijärjestelmiä. Omia indeksejä on eri eläinlajeille ja eri tuotantovaiheisiin syntymästä teurastukseen asti. Eläinten tuotantoympäristöä ja hoitoa laajasti pisteyttäviä indeksejä on jo pitkään pidetty parhaana tapana arvioida eläinten hyvinvointia tilatasolla ja -olosuhteissa. Eurooppalais-eteläamerikkalaisen tutkijaverkoston kehittämä Welfare Qualityn (WQ) rakenne ei juuri poikkea tästä ”perinteisestä” mallista, mutta sen tieteellinen tausta on aikaisempaa vahvempi. – Tilalla huomioon otettavien kohteiden valinta, niiden pisteytys ja painotus toistensa suhteen sekä kokonaisarvion muodostaminen eli tilan eläinten ”hyvinvoinnin taso” perustuvat tieteeseen. Järjestelmän toistettavuuteen ja luotettavuuteen on myös panostettu, vs. toiminnanjohtaja Olli Ruoho Eläintautien Torjuntayhdistyksestä kertoo. Welfare Quality- järjestelmässä huomioidaan itse eläintä huomattavasti enemmän ja tarkemmin kuin perinteisissä indekseissä, jotka painottavat eläimen ympäristöä eli edellytyksiä eläimen hyvinvoinnille. WQ ottaa huomioon 30–40 kohtaa arvioitavaa eläinryhmää kohti. Sikatiloista 95 % mukana Sikavassa Suomen sikatiloista noin 95 % on mukana säännöllisessä eläinten terveydenhuollossa (ETU-terveydenhuolto) ja kuuluu sikaloiden terveysluokitusrekisteri Sikavaan. Sopimuseläinlääkärit tekevät porsastuotanto- ja yhdistelmäsikaloihin vähintään neljä terveydenhuoltokäyntiä vuodessa ja kertatäyttöisiin lihasikaloihin yhden käynnin kasvatuserää kohti. Terveydenhuoltokäynnin sisältöä on uudistettu kuluvan vuoden alusta alkaen. Käynnillä arvioidaan entistä enemmän eläinten olosuhteita ja käyttäytymistä WQ-kriteeristön perusteella. – Tilakäynnillä käydään läpi muun muassa eläinten olosuhteet sikalassa, rakenteiden ja laitteiden kunto, karsinoiden puhtaus, eläintiheys, virike- ja pesäntekomateriaalin käyttö, eläinten kuolleisuus eri ikäryhmissä, lapavaurioiden esiintyminen emakoilla, emakoiden kunto ja tilalle laaditun terveydenhuoltosuunnitelman mukainen lääkkeiden käyttö, Olli Ruoho listaa. Helsingin yliopistolla on menossa sikatiloja koskeva Welfare Quality -pilottitutkimus, jossa arvioidaan sikojen hyvinvointia suomalaisilla sikatiloilla. Koulutetut ProAgria-neuvojat tekevät arvioinnit noin 200 sikatilalla. Pilottitutkimusta vetää ELT Camilla Munsterhjelm. Nautatuotannosta 70 % Nasevassa Nautapuolella säännölliseen eläinten terveydenhuoltoon (ETU-terveydenhuolto) kuuluu runsas 50 % tiloista ja noin 70 % tuotannossa. Nautatilojen terveydenhuollon seurantajärjestelmä Nasevassa on tällä hetkellä mukana noin 7100 tilaa. Nautatiloille tehdään yksi terveydenhuoltokäynti vuodessa ja vasikkakasvattamoihin yksi terveydenhuoltokäynti kasvatuserää kohden. Naseva-terveydenhuoltokäyntiä ollaan parasta aikaa uudistamassa WQ-järjestelmää hyödyntäen. Uusi Naseva-tilakäynti- ja terveydenhuoltosuunnitelmalomake on pilotointivaiheessa, ja se otetaan käyttöön viimeistään toukokuun 2012 alussa. – Naseva-terveydenhuoltokäynnin sisältöä ollaan uudistamassa hyvinvointipainotteisempaan suuntaan. Käynnillä kiinnitetään huomiota muun muassa eläinten olosuhteisiin, rakenteiden ja laitteiden kuntoon, parsien ja karsinoiden puhtauteen, eläinten makuumukavuuteen, sorkkaterveyteen, eläinten kuolleisuuteen eri ikäryhmissä sekä eläinten käyttäytymiseen, eli miten se suhtautuu lajitovereihin ja ihmiseen, Olli Ruoho selventää. WQ-järjestelmää on kehitetty myös siipikarjatiloja varten, mutta sen pilotointi ja mahdollinen käyttöönotto siipikarjatiloilla on vielä suunnitteluasteella. Tilakäyntien uudistus meneillään Nasevan terveydenhuoltoeläinlääkäri Erja Tuunainen kertoo, että Nasevassa on meneillään terveydenhuollon tilakäyntiuudistus ja uuden tilakäyntilomakkeen testaus. – Lomake on tarkoitus ottaa käyttöön vuodenvaihteen jälkeen. Käyttöönottoa edeltää Nasevassa on meneillään terveydenhuollon tilakäyntiuudistus ja uuden tilakäyntilomakkeen testaus. KUVA. PLUgi 36 Kehittyvä Elintarvike 3/2011 I www.kehittyvaelintarvike.fi mittava eläinlääkärien ja tuottajien koulutuskierros, Tuunainen toteaa. Hän muistuttaa, että nautojen hyvinvoinnin eteen on tehty ETT:ssä ja sidosryhmien kesken paljon työtä ja tehdään edelleen. – Tämän hetken työllistäjä on Katse Vasik kaan -kampanja, jossa keskityimme huhtikuun aikana ternimaitoasioihin. Syksymmällä tulemme ottamaan esille vasikkatilojen lakisääteiset vaatimukset ja elinkeinon suositukset. Näistä tilasuosituksista julkaisemme Nasevan toimesta vasikkataulun tiloille jaettavaksi yhteistyössä Eviran kanssa. Teemme nautojen hyvinvointityötä pitkälti yhteistyönä, Tuunainen tähdentää. Nautojen terveydenhuoltojärjestelmä, ETU-terveydenhuolto, on kehitetty Suomessa viranomaisten, elinkeinon, tuottaja- ja neuvontajärjestöjen sekä tutkimuksen yhteistyönä. Eläinten hyvinvointi keskeinen osa laatua Alkutuotannon laatupäällikkö Tuomas Herva AtriaNaudasta tähdentää, että eläinten hyvä käsittely on keskeinen osa pihvikarjan hyvinvointia. – Pihvikarjan hyvinvointi on lähtökohtaisesti hyvä, koska tavanomainen tuotantotapa täyttää hyvin nautojen tarpeet, eikä se aiheuta hyvinvointia vaarantavaa tuotantostressiä. Tuottajia ja henkilöstöä on koulutettu asian tiimoilta, ja oppimateriaalia on painettu. Käsittelyparsia, irtoaitoja ja aitaustarvikkeita on markkinoitu aktiivisesti, Herva kertoo. Hän on työskennellyt AtriaNaudassa vuodesta 2001 alkaen, aluksi projektieläinlääkärinä ja myöhemmin alkutuotannon laatupäällikkönä. Työssään hän järjestää AtriaNaudan toimintoja niin, että teuraiden laatu olisi mahdollisimman hyvä. A-indeksi hyvinvointimittari kehitettiin vuonna 2003 tilatason työkaluksi. Kaikkien tilojen eläinten hyvinvointia seurataan tuotantotulosten perusteella, ja tilojen toimintaan puututaan asetettujen hälytysrajojen perusteella. – Hyvinvointia edistetään ruokkimalla eläimet hyvin ja tarjoamalla niille riittävästi tilaa ja kuivat oleskelualueet. Tuotannon kannattavuuden varmistaminen on keskeistä hyvinvoinnin ylläpitämisessä, sillä ruokinta ja kuivituskustannuksista säästäminen heikentää hyvinvointia, Herva sanoo. π Pirjo Huhtakangas Lisätietoja: www.ett.fi, www.naseva.fi, www.sikava.fi Uusin dioksiiniskandaali Saksassa on ohi Vuoden 2010 lopulla Saksassa paljastui laaja dioksiineilla saastuneen rehun väärinkäyttö, jonka selvittely kesti kuukausia ja aiheutti monia viranomaistoimenpiteitä. Biodieselin tuotannossa sivutuotteina syntyneitä rasvahappoja oli käytetty saksalaisen rehun raakaaineena viime vuoden marraskuun loppupuolelta joulukuun puoliväliin asti. Biodieselin raaka-aine tai prosessiin liittyvä apuaine sisälsi suuria dioksiinipitoisuuksia, joiden alkuperää ei ole saatu selville. Viiveen jälkeen nopeata toimintaa Saksalaiset viranomaiset tiedottivat skandaalin aikana EU:n komissiota ja lähettivät Euroopan nopean RASFF-hälytysjärjestelmän (Rapid Alert for Food and Feed) kautta tietoa jäsenvaltioihin. Saksassa on tehty vuosien ajan jatkuvasti lainsäädännön mukaista rehuvalvontaa niin omavalvonnassa kuin viranomaistenkin toimesta. Kun skandaali asiasta odottamatta puhkesi, ilmeni, että viranomaiset olivat lähettäneet jo marraskuussa RASFFiin asiasta, koska korkeita pitoisuuksia oli havaittu rehuun käytetyissä rasvahapoissa. He olivat myös ilmoittaneet toimijalle, että kyseistä rasvaa ei voi käyttää rehussa. Lisäksi ilmeni, että toimijan teettämissä omavalvontatuloksissa oli havaittu vieläkin korkeampia dioksiinipitoisuuksia. Vasta vuoden 2011 helmikuussa herättiin täysipainoisesti tähän ongelmaan, ja saksalaisille tyypilliseen tapaan alkoi tapahtua. Kaikki mahdolliset toimijat, myyjät ja ruuantuottajat joutuivat tiukkaan valvontaan. Otettiin satoja sianliha-, siipikarja- ja munanäytteitä ja rehunäytteitä tutkittavaksi. Tuotanto lopetettiin sadoilla tiloilla, kunnes selvitettiin tutkimuksin, ettei ongelmaa enää ole. Tutkimustuloksista tiedotettiin koko ajan jäsenvaltioita ja useita kokouksia järjestettiin asiasta komissiossa. Samanaikaisesti myös monet muut jäsen- maat tarkistivat markkinoilla olevat mahdollisesta Saksasta ostetut rehut ja tai Saksasta tuodut liha- tai munatuotteet. Vaikka heti aluksi todettiin, että ongelma näyttää keskittyvän Saksaan, tarkistivat jäsenmaat epäilyksenalaiset tuotteet. Suomessakin otettiin Saksasta tuotuja makkaranäytteitä tutkimuksiin ja analysoitiin useita rehunäytteitä. Mitä opimme? Tapaus opetti meille jälleen kerran, että ruuantuotantoa on syytä valvoa jatkuvasti. Jos tulokset ovat lainsäädännön vastaisia tai epäilyttäviä, niihin tulee aktiivisesti puuttua. Todennäköisesti ainakin hetkeksi tämän skandaalin jälkeen panostetaan lisää rehuvalvontaan. On myös annettava sellaisia ohjeita, että tekniseen tarkoitukseen käytettävät aineet pidetään erillään elintarviketuotannosta. Niiden ei tule päästä elintarvikkeiden ainesosiksi. Olen kyllä sitä mieltä, että saastuneita sivutuotteita ei saisi käyttää muuhunkaan tarkoitukseen, esimerkiksi paperin valmistukseen. Loppujen lopuksi on mahdollista, että ne päätyvät takaisin elintarvikeketjuun, jos niitä ei hävitetä asianmukaisesti. Lainsäädäntö sallii hyvin alhaiset pitoisuudet esimerkiksi sianlihalle yksinkertaisesti siitä syystä, että se ei yleensä sisällä dioksiineja kuin pieniä määriä. Sian elinikä on lyhyt ja rehun puhtaus valvottua. Monelle muulle elintarvikkeelle sallitaan moninkertaiset enimmäispitoisuusrajat verrattuna sianlihaan. Korkeita dioksiinipitoisuuksia sallitaan esimerkiksi maksoille, ravintolisärasvoille ja ankeriaalle. Itämeren suuressa silakassa, lohessa ja taimenessa on niin suuria pitoisuuksia, että ne lähes aina ylittävät sallitut enimmäispitoisuusrajat. π Evira/RISK Anja Hallikainen tutkimusprofessori anja.hallikainen(at)evira.fi Dioksiinien haittavaikutukset Dioksiinit kertyvät ihmiseen pieninäkin pitoisuuksina koko elämän ajan. Niiden poistuminen elimistöstä kestää vuosia. Dioksiinien saantia ei voida välttää, mutta niiden saantia elintarvikkeista voidaan vähentää lainsäädännöllä ja syöntisuosituksin. Dioksiinien haittavaikutuksista suuri osa ilmenee pitkäaikaisena altistumisena, syöpänä ja kehityshäiriöinä, eikä yksittäisellä korkeammalla pitoisuudella oleteta olevan ter- veydellistä haittavaikutusta. Erittäin korkeilla 1000-kertaisilla pitoisuuksilla välittömät haittavaikutukset kohdistuvat ihoon. Yhdestä saksalaisesta skandaalista ei syntynyt ihmisille ylimääräistä kemiallista kuormitusta eikä terveyshaittaa, koska epäilyttävistä elintarvikkeista mitatut pitoisuudet olivat pieniä muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Suomessakin tutkitut tuotteet olivat määräysten mukaisia. www.kehittyvaelintarvike.fi I Kehittyvä Elintarvike 3/2011 37 n T e e m A Kuluttaja on kiinnostunut ruuan alkuperästä KUVA: mTK Ruuan kotimaisuus on suomalaisille yhä tärkeä ostoperuste, joskin parin viime vuoden aikana kotimaisuuden arvostus on selkeästi laskenut, kertoo Taloustutkimuksen Suomi syö 2010 -kysely. Alkuperä ei aina välttämättä selviä elintarvikepakkauksista ensisilmäyksellä, eikä selvittäminen ole helppoa. Toisinaan kuluttaja voikin tuntea tulleensa huijatuksi. Kuluttajaliike niin Suomessa kuin Euroopan tasolla on sitä mieltä, että kuluttajalla on oikeus tietää, mistä ruoka on peräisin. Tätä mieltä ovat myös kuluttajaliikkeen edustajat Suomessa ja Euroopassa. Myös MTK vaatii selkeyttä elintarvikkeiden pakkausmerkintöihin. Tuontiruoka voi näyttää kotimaiselta Epäselvä alkuperän merkitseminen koskee niin tuontielintarvikkeita kuin useita kotimaassa pakattuja valmisteita. Kuluttajaa saatetaan hämätä esimerkiksi marinoimalla ulkomaalainen liha Suomessa ja nimeämällä tuote esimerkiksi tutulla ja kotimaiselta kuulostavalta valmistajan nimellä tai brändillä. Alkuperämaa on maa, jossa elintarvike on tuotettu ja valmistettu. Tuotteen marinointi, pakkaaminen, lajittelu tai puhdistus ei tee siitä kotimaista. Kuluttajan on syytä olla kaupassa tarkkana. Tunnetut, vahvat suomalaiset brändit, esimerkiksi Vaasan, Valio, HK ja Pouttu liittyvät voimakkaasti mielikuvaan. Yksittäisen tuotteen kohdalla mielikuva voi olla väärä. Suomalaiseksi mielletty elintarvike onkin kotoisin jostain vallan muualta. Maaseudun Tulevaisuuden artikkelia varten kokosin toimittaja Tarja Hallan kanssa kärryllisen ruokaa, jonka ajattelimme olevan suomalaista alkuperää. Ostoskoriin päättyi tuotteita, joiden tarkka tarkastelu osoitti kui- 38 tenkin, että pakkausmerkintöjä kannattaa lukea. Suomalaisiksi mieltämämme tuotteet olivatkin possua Saksasta, rosvopaistia Puolasta ja ruispaahtoa Virosta. HK Amerikan pekonissa possu oli ruotsalaista ja valmistusmaana oli Puola. Alkuperä ilmoitettiin kyllä reilusti pakkauksen etupuolella, mutta pienikokoisella tekstillä. Pakatun lihan alkuperä oli hyvin esillä: koriimme päätyi muun muassa Poutun saksalaista broileria ja Portin saksalaista possua. Leikkelepuolella tilanne näytti toisenlaiselta: makkaran ainesosien alkuperää ei ole pakko ilmoittaa eikä merkintöjä siis näkynytkään. Eri puolilla Pohjois-Eurooppaa valmistetaan monia suomalaiselta vaikuttavia tuotteita, yhtenä esimerkkinä suomalaisten rakastama paahtoleipä. Vaasan ruispaahtopakkauk- sessa lukee ”Suomen ensimmäinen 100 % ruispaahto”, mutta tarkemmin tutkittuna selviää, että se on leivottu Tallinnassa. Alkuperämerkit helpottavat kotimaisen ruuan valintaa Alkuperämerkit helpottavat suomalaisen ruuan valintaa. Hyvää Suomesta Joutsenlippumerkki on suomalaisen ruuan alkuperämerkki. Joutsenlippu kattaa kaikkiaan 8 000 tuotetta, joista noin puolet on lihaa ja lihajalosteita. Sirkkalehti-merkki puolestaan on suomalaisten puutarhatuotteiden – ruokaperunan, vihannesten, marjojen, taimistotuotteiden ja kukkien alkuperämerkki. Alkuperä auttaa kuluttajaa näkemään valmistusmaan yhdellä vilkaisulla. Hyvää Suomesta -joutsenlippu olikin Taloustutkimuksen EU:n kuluttajainformaatioasetus työn alla Euroopan unionin elintarvikkeita koskevien tietojen kertomista kuluttajalle säätelevä kuluttajainformaatioasetus on työn alla. Jos parlamentti ja neuvosto pääsevät yhteisymmärrykseen, kolmisen vuotta työn alla ollut kuluttajainformaatioasetus tulee voimaan vuoden 2012 alussa siirtymäaikoineen. Tavoitteena on parantaa tietoa, jota kuluttaja saa elintarvikepakkauksista. Parannusehdotuksissa uudistuksia on tulossa mm. ravitsemusta koskevien tietojen antamiseen ja esimerkiksi pakkausten kirjainten kokoa koskeva minimivaatimus. Minimivaatimus on ilmaistu pienen x-kirjaimen kokona, joka on 1,2 millimetriä. Asetus edellyttää myös, että teksti erottuu taustastaan. Kehittyvä Elintarvike 3/2011 I www.kehittyvaelintarvike.fi Alkuperämaan merkitsemistä ollaan laajentamassa naudan lihasta myös sian, lampaan, vuohen ja siipikarjan lihaan. Uutta on elintarvikkeen ainesosien ilmoittaminen. Esimerkiksi jos leikkeleen alkuperämaa on Suomi, mutta pääasiallinen raaka-aine vaikkapa Saksasta, sekin tulee ilmoittaa. Ehdotettu on myös, että pakollisena merkintänä olisi mm. pakastuspäivä. Lisäksi pakollisiin lisätietoihin kuuluvat merkinnät "koostettu liha" ja "sisältää aromivahventeita". Ravintoarvoa koskevaan ilmoitukseen voisi vapaaehtoisesti ilmoitettaviin aineisiin lisätä kolesterolin, uudet sokerit ja natriumin. Elintarviketurvallisuus- ja jäljitettävyysteknologian klusteri käynnistyy elokuussa mukaan vuonna 2010 Suomen neljänneksi arvostetuin brändi. Saamansa tiedon perusteella kuluttaja voi sitten tehdä ostopäätöksiä. Ruotsissa kauppa (ICA, Axfood, KF och Bergendahls) on tukemassa leikkeleiden alkuperämerkintöjä (Jordbruksaktuellt 17.3.2011). Maataloustuottajien järjestö LRF aikoo yhdessä Svensk Kött -järjestön kanssa lanseerata alkuperämerkin ruotsalaisille leikkeleille jo ennen kesää. Suomessa me tuskin tarvitsemme uusia alkuperämerkkejä. Tarkoituksenmukaisempaa on panostaa yhteistyössä koko ruokaketjussa (ruuantuottajat, elintarviketeollisuus sekä kauppa) lisää Joutsenlippuun sekä Sirkkalehti-merkkiin. Suomalaisen ruuan ystävän ja puolestapuhujan on hyvä aloittaa omasta keittiöstä. Avaa oma jääkaappisi ja katso, syötkö pääsääntöisesti kotimaista ruokaa. π Anni-Mari Syväniemi ruokakulttuuriasiamies Maa- ja metsätaloustuottajien keskusliitto MTK ry anni-mari.syvaniemi(at)mtk.fi Metropolia ammattikorkeakoulun tutkimusyksikkö Electria ja Vantaan Innovaatioinstituutti ovat perustamassa elintarviketurvallisuus- ja jäljitettävyysteknologian klusteria. EAKR-rahoitteinen, 2,5-vuotinen projekti käynnistyy elokuussa 2011. Projekti on osa laajempaa Elintarviketurvallisuusosaaminen vientituotteeksi -hanketta, ja siihen osallistuu mm. Food Safety Management Finland -yhdistyksen yrityksiä ja Hygienelab, mutta myös muita alan yhteisöjä toivotaan mukaan. Suomesta löytyy vahvaa alan osaamista, ja toimialan globalisoituminen sekä ruokaskandaalit lisäävät kiinnostusta suomalaiseen teknologiaan. Haasteena on alan pilkkoutuneisuus: yritykset tarjoavat yksittäisiä jäljitettävyys- ja turvallisuusteknologiaratkaisuja tiettyyn tuotantoketjun osaan. Uuden Food Traceability & Safety Technology Center -klusterin tavoitteena on tuoda yhteen osaamiskeskuksia sekä elintarvikeketjun eri osien teknologioita, ja tätä kautta mahdollistaa uusia innovaatioita, synnyttää Habasit Cleanline -hihnoilla et voi mennä vikaan! Habasit Cleanline -tuoteperheen kuljetinhihnat on kehitetty täyttämään elintarviketeollisuuden tiukimmatkin vaatimukset. Ilman ylimääräisiä sideaineita valmistetut materiaalit varmistavat, ettei Cleanline-hihnoista vapaudu hajua tai makua tuotteisiin. Pitkäaikaiset käyttäjät luottavat Habasit Cleanline -hihnojen huipputason hygieniaan, laadukkaaseen tuotantoon ja pidempään käyttöikään. Teollisuusapu INDUTRADE GROUP Teollisuusapu Oy Ab Kirkniementie 6 08800 Lohja Puh. 029 006 1220 www.teollisuusapu.fi uutta liiketoimintaa ja edistää vientiä. Projektissa perustetaan alan showroom: tilaan kootaan toimialan yritysten tuotteita ja luodaan demonstraatio teknologioiden hyödyntämisestä raaka-ainelähteiltä toimitusketjun eri vaiheiden läpi kuluttajalle saakka. Showroomiin kutsutaan sekä kotimaisia että kansainvälisiä yritysryhmiä, ja asiakaskysyntätieto välitetään teknologiatoimittajille. Klusteri tarjoaa neutraalin alustan, jonka kautta teknologiayritykset ja asiakkaat voivat kommunikoida. Hankkeen aikana on tarkoitus käynnistää myös teknologiaprojekteja ja -testausta sekä pilotointia. Hyödynnettävissä on myös korkean hygienian pakkaamiseen erikoistunut tila. Showroom, tilat ja muu operointi sijaitsevat Technopolis Helsinki-Vantaalla, Teknobulevardilla. Lisätietoja: projektipäällikkö Suvi Kuparinen suvi.kuparinen(at)metropolia.fi KUVAT: HANNU KORHONeN n T e e m A Kenialainen navetta on huomattavasti kevytrakenteisempi kuin navetat Suomessa. Rehu-maitoketjun turvallisuus Keniassa paranee suomalaisten voimin Kenian maidontuotanto on kasvanut nopeasti viimeisen kymmenen vuoden aikana ja on nyt yli 4 miljardia litraa vuodessa. Lypsylehmien määrä on myös kasvanut noin 3,5 miljoonaan lehmään, mutta vuosituotanto on edelleen alhainen, noin 1000 litraa/lehmä, sillä pääosa lehmistä on eksoottisten rotujen (friisiläinen, Ayrshire) ja paikallisen seebu-rodun risteytyksiä. Pääosa maidosta tuotetaan noin 1,5 miljoonalla pientilalla, ja yli 80 % maidosta markkinoidaan maito-osuuskuntien tai maidonvälittäjien kautta suoraan kuluttajille ilman meijerikäsittelyä. Vain 14 % tuotetusta maidosta pastöroidaan ja pakataan pienissä meijereissä, joita on nykyään lähes 40. Maito ja hapanmaitotuotteet ovat perinteisesti suosittuja kenialaisten ruokavaliossa. Maidontuotanto onkin hyvin arvostettu elinkeino, jopa siinä määrin, että pääkaupungissa Nairobissa arvioidaan olevan noin 10 000 city-lehmää talojen takapihoilla. 40 Hometoksiinit ja antibioottijäämät ongelmina Maidon kysyntä kasvaa jatkuvasti 36 miljoonan kuluttajan maassa, mutta haasteina ovat rehujen puute, eläintaudit ja tilamaidon hygieeninen laatu. Rehujen ja maidon laadunvalvonta on heikosti organisoitu, vaikka viranomaiset ovat asettaneet kansainvälisesti hyväksyttyjä laatustandardeja. Ongelmia ovat viime vuosina aiheuttaneet erityisesti rehuja ja maitoa kontaminoivat hometoksiinit (aflatoksiinit) ja antibioottijäämät maidossa. Kenttätutkimuksissa on todettu, että jopa 30 % maitonäytteistä sisältää antibioottijäämiä ja aflatoksiinia M 1. Eräillä alueilla 60–87 % tutkituista maissinäytteistä sisälsi aflatoksiineja yli sallitun FAO/WHO-raja-arvon. Tämän kontaminaation vuoksi Keniassa hylättiin vuonna 2010 noin 200 miljoonaa kiloa maissia. Homeiden pilaama ruokamaissi syötetään yleisesti lypsylehmille ja siten aflatoksiinit siirtyvät maitoon ja ruokavalioon. Kehittyvä Elintarvike 3/2011 I www.kehittyvaelintarvike.fi Maidon pastörointi tai keittäminen inaktivoivat antibiootit ja toksiinit vain osittain. Huolestuttava kehitys on saanut Keniassa jo kansanterveydellisiä mittasuhteita, sillä 2000-luvulla akuutti aflatoksiinimyrkytys aiheutti satoja kuolemantapauksia. Ilmastonmuutoksen arvellaan pahentavan tilannetta. Koulutusta ja tutkimusta rehumaitoketjun laadunvalvontaan MTT Biotekniikka ja elintarviketutkimus haki ja sai vuonna 2009 IKI-rahoitusta (Institutionaalisen kehitysyhteistyön instrumentti) hankkeeseen, jossa kehitetään Keniassa Nairobin yliopiston osaamista rehu-maitoketjun turvallisuuden parantamiseksi. Kolmevuotinen hanke aloitettiin maaliskuussa 2010 Nairobin yliopiston kansanterveystieteen laitoksen (Department of Public Health, Pharmacology and Toxicology) kanssa. MTT:n koordinoiman hankkeen tavoitteena on parantaa maidontuotantoketjun turvalli- suutta kohdistuen erityisesti antibioottijäämien ja aflatoksiinien aiheuttamien terveysriskien vähentämiseen. Hankkeessa on kolme käytännön tavoitetta: 1. perustaa Nairobin yliopistoon nykyaikainen tutkimus- ja valvontalabotatorio mykotoksiinien ja antibioottijäämien tutkimista ja seurantaa varten, 2. kouluttaa laboratoriossa tarvittava henkilökunta ja 3. selvittää kyseisten vierasaineiden esiintymistä Kenian rehu-maitoketjussa ja arvioida niistä aiheutuvat terveysriskit. Yhteistyökumppaneina ovat Suomessa Evira ja Keniassa Nairobin yliopisto, Egertonin yliopisto ja Kenian maataloustutkimuslaitos KARI (Kenya Agricultural Research Institute). Hankkeen koordinaattorina toimii allekirjoittanut. Ensimmäisen vuoden aikana hanke on kouluttanut kenialaisia asiantuntijoita Suomessa ja vahvistanut Nairobin yliopiston valmiuksia laitehankinnoilla ja koulutuksella. Koulutusta jatketaan vuosina 2011 ja 2012 sekä Suomessa että Keniassa. Vuonna 2010 aloitettiin myös peruskartoitus aflatoksiinien ja antibioottien esiintymisestä rehu-maitoketjussa. Seurantaa tehdään noin 540 kotitaloudessa /maatilalla kahdella alueella, joissa aflatoksiinimyrkytyksiä on esiintynyt. Samalla laaditaan strategioita hometoksiiniriskien vähentämiseksi. π Hannu J. Korhonen professori MTT Biotekniikka ja elintarviketutkimus hannu.j.korhonen(at)mtt.fi Tyypillinen kenialainen maaseutunäkymä akaasiapuineen. Ihmisten ja kotieläinten ravinnoksi tarkoitettua maissia varastoidaan eräillä seuduilla akaasiapuiden alla. Tämä alkeellinen varastointitapa lisää homesienten kasvua. Suomalaista asiantuntemusta kehittyvien maiden ruokaturvan kehittämiseen Ruokaturvasta on tullut keskeinen toimenpideaihe kehittyviä maita koskevissa avustus- ja kehitysohjelmissa. YK:n Millennium-ohjelman tärkeimpänä tavoitteena on nälkäisten ja köyhien osuuden puolittaminen vuoteen 2015 mennessä. Investointien puute maatalouden kehittämisessä, maaperän köyhtyminen, ilmastonmuutos ja väestön nopea kasvu kehitysmaissa ovat kuitenkin tämän tavoitteen jarruna. Ruokaturvaa on viime vuosina heikentänyt myös elintarvikkeiden ja raaka-aineiden äkillinen hinnan nousu. Maailmassa on edelleen lähes miljardi nälkää näkevää, joista suurin osa asuu Saharan eteläpuolisessa Afrikassa. Aliravittujen osuus väestöstä vaihtelee 30–75 prosentin välillä näissä maissa. Maailmanpankin ja kansainvälisten kehitysjärjestöjen uusissa ohjelmissa painotetaan koulutuksen ja tutkimuksen merkitystä koko elintarvikeketjun ja ruokaturvan kehittämisessä. Tutkimus ja opetus mukaan ruokaturvan kehittämiseen maatalouteen ja ruokaturvaan liittyvässä kehitysyhteistyössään mm. pellolta/vedestä pöytään ulottuvien ruokaketjujen kehitystä, alaan liittyvää tutkimusta, koulutusta ja neuvontaa sekä maankäyttöön ja -hallintaan liittyviä kysymyksiä. Ravitsemus- ja terveysneuvonta, ruuan laadun ja turvallisuuden parantaminen sekä ruuan pienimuotoisen varastoinnin kehittäminen sekä maaseudun elinkeinojen ja infrastruktuurin kehittäminen ovat myös tuettavia kohteita. Ruokaturvan edistämistä onkin korostettu monissa Suomen rahoittamissa kehitysyhteistyöhankkeissa. Eräs toimintakanava on vuodesta 2008 lähtien ollut Ins titutionaalisen kehitysyhteistyön instru mentti (IKI). Sen tarkoituksena on suomalaisen osaamisen siirtäminen kehittyville maille ns. twinning-periaatteen välityksellä. Tämä instrumentti mahdollistaa valtion laitosten ja virastojen sekä yliopistojen osallistumisen kehitysyhteistyöhön tavoitteena vahvistaa kehittyvien maiden vastaavien valtiollisten toimijoiden kapasiteettia. Ulkoministeriön vuonna 2010 hyväksymän linjauksen mukaan Suomi painottaa Hannu Korhonen www.kehittyvaelintarvike.fi I Kehittyvä Elintarvike 3/2011 41 n L i H A T e O L L i S U U S Terveellisimmät liharuuat tehdään broilerista ja kalkkunasta Kuluttajat pitävät broileria ja kalkkunaa terveellisimpinä lihoina, mutta broilereiden kasvatukseen ja kasvatusolosuhteisiin liittyviä asioita epäillään muita tuotantoeläimiä enemmän. Vaikka huoli eläinten eettisestä kohtelusta ja hyvästä tuotantotavasta on lisääntynyt, se ei näy kulutustottumuksissa ja ostokäyttäytymisessä. Suomalaisista 93 prosenttia syö lihaa muodossa tai toisessa, ja määrä on vähentynyt 2,7 prosenttiyksikköä edellisvuodesta. Eniten on vähentynyt päivittäin tai lähes päivittäin lihaa syövien osuus. Useamman kerran viikossa lihaa syö kuitenkin noin 70 prosenttia kaikista kuluttajista. Määrällisestä vähentymisestä huolimatta lihan arvostus on säilynyt ennallaan. Nuorten ja erityisesti 25–34-vuotiaiden miesten suhtautuminen lihaan ja liharuokiin on myönteisintä. Myönteisyys on lisääntynyt erityisesti 25–34-vuotiaiden naisten keskuudessa, mutta vähentynyt alle 25-vuotiaiden joukossa. Kuluttajien mielikuvaa eri lihalaaduista selvitettiin lokakuussa 2010 (kuva 1). Yleismielikuva naudan-, porsaan- ja siipikarjanlihasta on huonontunut viimeisen vuoden aikana. Siipikarjanliha arvioitiin vähärasvaisimmaksi, terveellisimmäksi, helpoimmaksi valmistaa ruuaksi ja myös kohtuuhintaisimmaksi. Lisäksi marinoitujen tuotteiden valikoimaa pidetään parempana muihin lihoihin verrattuna. Siipikarjanlihan turvallisuus ja tuotantotapa puolestaan arvioitiin selvästi sian-, naudan- ja lampaanlihaa huonommaksi. Naudanlihaa pidetään muita lihoja kalliimpana ja haasteellisempana ruuanlaitossa lampaanlihan ohella. Porsaanliha taas arvioitiin rasvaisemmaksi ja vähemmän maukkaaksi kuin lammas, nauta ja siipikarja. Lampaanlihan ominaisuudet arvioitiin keskimäärin huonom- 42 KUVA: LiHATiedOTUS/TONi HäRKöNeN Eettiset asiat mietityttävät entistä useampaa Noin 90 prosenttia kuluttajista pitää broilerin- ja kalkkunanlihaa erittäin tai melko terveellisenä. maksi kuin muiden lihojen. Mielikuva hyvästä ja eettisestä tuotantotavasta on huonontunut aiemmasta kaikkien lihalaatujen kohdalla, eniten porsaanlihassa. Naudanlihassa suurin muutos huonompaan on tapahtunut hyvässä laadussa ja ruuanlaiton helppoudessa. Broilerin ja kalkkunan Kehittyvä Elintarvike 3/2011 I www.kehittyvaelintarvike.fi kohdalla taas käsitykset hyvästä tuotevalikoimasta ja kohtuullisesta hinnasta ovat huonontuneet eniten edelliseen vuoteen verrattuna. Lampaanlihan imagoon liittyviä asioita selvitettiin ensimmäisen kerran viime syksynä, joten vertailua aiempaan ei ole. Päivittäin lihaa syövien kuluttajien mieliku- vat olivat kauttaaltaan parempia kuin niiden, jotka syövät lihaa harvemmin. Miehet puolestaan arvioivat lihan ominaisuudet positiivisemmiksi kuin naiset. Kuluttajilta kysyttiin vielä erikseen lihaan ja lihantuotantoon liittyviä huolenaiheita. Yhä useammalla vastaajalla on huolenaiheita, mutta hieman yli 60 % sanoi kuitenkin, ettei mikään huolestuttanut. Lisääntynyt huoli koskee enimmäkseen eettisiä kysymyksiä ja huolestuneiden määrä on noin kolminkertaistunut vuoden aikana. Kuva 1 Lihalajien imago - KAIKKI vastaajat Kuinka hyvin seuraavat ominaisuudet/asiat sopivat mielestäni tähän lihaan tai tästä lihasta valmistettuun ruokaan 1 Erittäin huonosti 3,0 Sopii monenlaisiin ruokiin (sort by total- ang.) 3,5 4,0 4,5 7 Erittäin hyvin 6,5 6,0 5,5 5,0 Maukasta Turvallista Hyvälaatuista Vähärasvaista Mureaa Mehevää Helppoa ja nopeaa valmistaa Naudan jauhelihaa ja broilerin rintafileetä syödään eniten Kuluttajilta kysyttiin myös erikseen eri lihalajien, makkaran ja valmisruokien terveellisyysmielikuvaa. Yleinen terveellisyysmielikuva on hieman laskenut vuodesta 2009 lukuun ottamatta porsaanlihaa ja makkaraa (kuva 2). Kala on aikaisempien vuosien tapaan vankka ykkönen, ja sen jälkeen tulevat broileri ja kalkkuna. Broilerin- ja kalkkunanlihaa pitää erittäin tai melko terveellisenä noin 90 prosenttia kuluttajista. Porsaanlihan arvioi erittäin tai melko terveelliseksi kuusi kymmenestä vastaajasta. Päivittäin tai lähes päivittäin lihaa syövät arvioivat kaikki lihalajit terveellisemmiksi kuin harvemmin lihaa syövät. Miehet arvioivat naudanlihan, lampaanlihan ja porsaanlihan terveellisemmäksi kuin naiset. Naiset taas pitävät broilerin- ja kalkkunanlihaa jonkin verran terveellisempänä kuin miehet. Yleisimmin syödään kalaa, naudan jauhelihaa, broilerin rintafileetä, leikkelemakkaroita ja broilerisuikaleita. Lähes yhdeksän kymmenestä suomalaisesta ilmoitti syöneensä niitä viime vuoden aikana. Kaikkein harvimmin syödään kalkkunan fileetä, lampaanlihaa ja kalkkunan jauhelihaa. Tulevaisuuden käyttöaikomusten mukaan kaikissa kysytyissä lihalajeissa käyttäjiä olisi yhtä paljon ja määrä olisi lisääntymässä ainakin kalkkunan- ja lampaanlihalle. Lihan käyttöä vähentäneet kuluttajat ilmoittivat korvanneensa naudan- ja sianlihaa sekä makkararuokia muilla ruoka-aineilla, yleisimmin tuoreilla vihanneksilla, kala- ja kasvisruuilla sekä hedelmillä. Hinta edelleen tärkein ostopäätökseen vaikuttava tekijä Lihaa ostettaessa hinta on tärkein ostopäätöksiin vaikuttava tekijä 45 prosentille kuluttajista. Hinnan merkitys on kuitenkin laskenut jonkin verran viime vuosista. Erityisen tärkeä ostoperuste hinta on nuorille, 15–34-vuotiaille kuluttajille. Toiseksi tärkein valintaperuste on laatu. Se on tärkeää varsinkin päivittäin lihaa syöville Monipuoliset tuotevalikoimat Hyväät valikoimat maustettuja/marin. tuotteita Tasalaatuista rakenteeltaan (ei jänt./kalvoja) Tuotettu hyvää tuotantotapaa käyttäen Kohtuuhintaista Porsaanliha (n=1008) Naudanliha (n=978) Siipikarjanliha (n=996) Lampaanliha (n=966) Lihan kulutusta ohjaavat tekijät 2010 Kuva 1: Eri lihalajien imago 2010, kaikki vastaajat. Lähde: Lihan kulutusta ohjaavat tekijät 2010, Suomen gallup elintarviketieto Kuva 2 Eri lihatuotteiden terveellisyysmielikuva, ka Miten terveellistä ruokaa sinun mielestäsi on...? Terveellisyysmielikuva kaikkien lihalajien osalta hieman laskenut vuodestä 2009 Erittäin epäterveellistä 1 1,0 2,0 3,0 4,0 Erittäin terveellistä 7 7,0 6,0 5,0 6,25 6,35 kala 5,53 5,65 broilerinliha 5,49 5,59 kalkkunanliha 5,09 5,15 naudanliha 4,98 5,02 lampaanliha 4,82 4,90 kokolihaleikkeet 4,75 4,65 porsaanliha valmisruuat 3,31 3,33 makkara 3,29 3,24 2010 2009 Lihan kulutusta ohjaavat tekijät 2010 Kuva 2: Eri lihatuotteiden terveellisyysmielikuva. Lähde: Lihan kulutusta ohjaavat tekijät 2010, Suomen gallup elintarviketieto kuluttajille. Lihan laatua kuvattiin erityisesti hyvällä maulla, terveellisyydellä, mehevyydellä ja valmistuksen helppoudella. Kolmanneksi tärkein ostoperuste on kotimaisuus/alkuperä. Se on tärkeintä joka viidennelle kuluttajalle. Kotimaisuuden merkitys on vähentynyt jonkin verran edellisvuodesta. Eläinten hyvinvointiin tai kasvatusolosuh- teisiin liittyvät asiat eivät nousseet ostoperusteena esiin. π Riitta Stirkkinen toiminnanjohtaja Lihatiedotusyhdistys ry riitta.stirkkinen(at)lihatiedotus.fi Kirjoitus perustuu Suomen gallup elintarviketiedon lokakuussa 2010 tekemään Lihan kulutusta ohjaavat -tekijät tutkimukseen, johon vastasi 1 115 yli 15-vuotiasta suomalaista. www.kehittyvaelintarvike.fi I Kehittyvä Elintarvike 3/2011 43 n L i H A T e O L L i S U U S Lihalla on paikka lautasella Suomalaisista 93 prosenttia syö lihaa, ja se kannattaa. Ilman lihaa ravintoaineiden saantimme jäisi melkoinen lovi täytettäväksi. Kun lautaselle kaivataan hyvää vitamiinien lähdettä, harvalle tulee ensimmäisenä liha mieleen. Lihasta saadaan kuitenkin monipuolisesti A- ja B-vitamiineja. Sen lisäksi liha on paras proteiinin ja raudan lähteemme ja siitä saadaan yli puolet ruokavaliomme pehmeästä rasvasta. Kärjistäen voisi sanoa, että ainoastaan C-vitamiinia ja kuitua ei lihasta saa. Lihalle kannattaa siis varata lautasmallin osoittama paikka aterioilla. Sen avulla monipuolinen ruokavalio toteutuu kuin itsestään. tippuu, vaan se, kuinka monta niistä pysyy poissa. Paino pysyy hallinnassa helpommin, kun lautasella on erinomaista proteiinin lähdettä, vähärasvaista lihaa. Kokolihan rasva ei ole piilossa, vaan selkeästi esillä. Liha ei myöskään ime itseensä rasvaa, eli pannulla leivittämätön liha laihtuu. Kun näkyvä rasva on poistettu lihasta, jää lihaan rasvaa alle 5 %. Pieni määrä rasvaa lihassa on silti hyvä asia, sen avulla liha säilyy mehukkaampana. Liha auttaa painonhallinnassa Painonhallitsijan ei kannata karttaa lihaa. Proteiinipitoinen ruokavalio laihduttaa laadukkaasti: Sen avulla vähenee terveydelle erityisesti haitallinen vatsaontelon sisäinen rasva, mutta aineenvaihdunnallisesti aktiivinen lihaskudos säästyy. Proteiini myös ylläpitää kylläisyyttä, mikä tekee painonhallinnasta miellyttävämpää, kun nälkä ei kurni vatsassa. Terveyden kannalta oleellista ei ole se, kuinka paljon kiloja Rypsirehu ”pehmensi” porsaanlihan Suomalaisten tyydyttyneen eli kovan rasvan saanti ylittää edelleen ravitsemussuosituk- 100 Naudan- Porsaan- Broilerin- Kirjolohi- Maitopaisti filee filee filee rahka Proteiini Tofu 80 (g/100g) Energia 28 31 19 10 8 4 6 2 13 0,4 4 60 40 160 170 140 190 60 4,4 0,8 0,9 0,5 - 1,9 20 0s 1,6 0,8 1,1 4,9 0,6 - 10,9 7,7 8,3 12,1 3.1 1,4 0,1 1,3 0,1 0,06 0,05 0,06 20 80 0 (kcal/100g) Rauta (mg/100g) B12 - vit (µg(/100g) Niasiinit (mg/100g) B1 - vit 80 31 (g/100g) Rasva 60 40 100 (mg/100g) Liha on paras proteiininlähteemme. Proteiinin lisäksi annoksesta lihaa saa monipuolisesti myös muita ravintoaineita – ja halutessa vähärasvaisessa muodossa. a a u ha sit nlihus anli a nlhiha o h ai ha a t Su rsa osi audanli araj nl anli Po Su N rsa iipaikud karj Po S N iipi S Eri lihalaatujen rasvan laatu verrattuna ravitsemussuosituksiin. Suositusten mukaan korkeintaan 1/3 ruokavalion kokonaisrasvasta saisi olla kovaa rasvaa. 19% a Raut 26% 36% 32% 31% 34% iini am A-vit iini vitam B12ni oksii Pyrid atti Fola 26% 10% 26% 25% siini Nia it 21% a rasv 20% a Rasv eiini Prot 13% gia Ener 0% 44 Naiset Miehet 32% 55% 54% sva eä ra Suomalaisten ravintoaineiden saanti lihasta ja liharuuista (Lähde Finravinto 2007). 28% 24% iini itam B1-v Kova 29% 15% 17% ni amii Pehm 29% 13% i iin itam B6-v B2-v Pehmeä rasva (%) Pehmeä rasva (%) Kova rasva (%) Kova rasva (%) Kehittyvä Elintarvike 3/2011 I www.kehittyvaelintarvike.fi 10% 26% 26% 27% 32% 16% 20% 30% 40% 50% 60% Soile Käkönen ravitsemusasiantuntija HK Ruokatalo Oy soile.kakonen(at)hkruokatalo.fi KUVA: HK RUOKATALO set, mikä vaikuttaa epäedullisesti sydän- ja verisuonitautisairastavuuteen. Liha ja lihavalmisteet ovat merkittävä kovan rasvan lähde ruokavaliossamme. Nyt tilanteeseen on luvassa parannusta uuden sydämelle paremman Rypsiporsaan® muodossa. Rypsiöljyllä terästetyn rehun ansiosta sen lihan rasvan laatu on muuttunut luonnollisesti pehmeämmäksi. Lihan rasvasta alle kolmasosa on kovaa, aivan kuten ravitsemussuositukset suosittavat. Tavalliseen porsaanlihaan verrattuna kovan rasvan määrä on laskenut noin 15 %. Kova rasva on korvautunut pehmeällä rasvalla, minkä ansiosta Rypsiporsaan omega 3 -rasvahappopitoisuus on noin nelinkertainen tavalliseen porsaanlihaan verrattuna. Pehmeämpi rasvan laatu myös näkyy ja maistuu. Pehmeämpi rasva sulaa paremmin lihaa kypsennettäessä tehden siitä maukkaampaa, mureampaa ja mehukkaampaa. π Liha maistuu suomalaisille. He söivät lihaa vuonna 2009 henkeä kohden 73,9 kg. Tästä noin puolet (34,4 kg) oli porsaanlihaa. Naudanlihaa ja siipikarjanlihaa syötiin kumpaakin lähes saman verran: 17,8 kg ja 17,5 kg henkeä kohden. n L i H A T e O L L i S U U S Keittiöalan ammattilainen Reima Lönnqvist vastaa uuden ruokatehtaan toiminnasta. KUVA: TUiJA NiemiNeN Votkin panostaa valmisruokaan Lihatukku Veijo Votkin panostaa nyt laadukkaaseen valmisruokaan. Uusi suurkeittiö Helsingin Sörnäisissä mahdollistaa valmisruokatuotannon yli kymmenkertaistamisen ja valikoiman laajentamisen. Uutta suurkeittiötä vuodenvaihteesta alkaen vetänyt keittiömestari Reima Rönnqvist on tyytyväinen. – Täällä on hyvät tilat ja työvälineet harjoittaa ammattia ja vapaat kädet hankkia tarvittavat koneet ja laitteet, hän kehuu uusia tiloja esitellessään. Rönnqvist sanoo, että ensimmäisenä toimintavuotena valmisruokien tuotekehitys vaatii suurimmat ponnistelut. – Satsaamme tuotteisiin, joissa voidaan tehdä pitkiä, laadukkaita sarjoja. Pyrimme eroon ” näpertelystä”, mutta teemme myös 46 pieniä, räätälöityjä eriä. Tuhannen neliön tiloissa on sekä lämmin keittiö että kylmäkeittiö ja tilaa noin 12-kertaisesti entisiin keittiötiloihin verrattuna. Perheyritystä johtava Veijo Votkin määritteleekin uuden keittiön keskisuureksi ruokatehtaaksi. Suurkeittiön remontointi oli Votkinilla jo kahdeksas laajennus Sörnäisissä. Sen toteutus uskottiin rakennusliikkeelle, joka on tehnyt suurimman osan yrityksen aikaisemmistakin laajennuksista. Keittiösuunnittelussa oli mukana oman henkilökunnan lisäksi alan konkareita. Paljon aikaa ja energiaa kului myös oikeiden koneiden ja laitteiden etsimisessä. Tuotantotilaa 4000 neliötä Edellisen kerran Votkin laajensi keittiötilojaan vuonna 2004 nelinkertaisiksi, mutta ne kävivät muutamassa vuodessa ahtaiksi. Puolitoista vuotta sitten tarjoutui tilaisuus laajentaa keittiötä, kun yrityksen yläkerrasta muutti catering-alan vuokralainen pois. Täysin remontoidut keittiötilat ovat nyt ylä- Kehittyvä Elintarvike 3/2011 I www.kehittyvaelintarvike.fi kerrassa ja lihan käsittelytilat sekä tehtaanmyymälä alakerrassa. Yhteensä tuotantotiloja on noin 4000 neliömetriä. Raaka-aineet ja tuotteet kulkevat kerrosten välillä tavarahissillä. – Alakertaan jäi vielä pieni keittiö, mutta tuotannon tarpeet hoidetaan uusissa, virtaviivaisissa tiloissa, Veijo Votkin tarkentaa. Hän sanoo, että yritys satsaa nyt valmisruokaan, koska yhteiskunta ja ruokatottumukset ovat muuttuneet. – Uskomme, että olemme kerrankin ajoissa vastaamassa kuluttajien tarpeisiin. Valmisruoka tulee lisääntymään, Veijo Votkin toteaa. Hän tähdentää, että oma myymälä on tärkeä asiakas, mutta HoReCa- ja vähittäiskauppa-ala käyvät yhä tärkeämmiksi asiakkaiksi tulevaisuudessa. Viime vuonna kukin näistä tuotti noin kolmanneksen yrityksen liikevaihdosta. – Olemme toimineet 33 vuotta ja olleet aina HoReCa-sektorin palvelija, mutta teemme tuotteita myös vähittäiskauppasektorille. Catering-puolella, jossa tilaukset ovat yleensä keskisuuria tai suuria, teemme hyvin pitkälle KUVA: ReimA RöNNqViST Hyvistä raaka-aineista syntyy herkullisia ruokaannoksia, kuten kuvan hirvipuolukkamureke. Laajennuksen myötä myös keittiöhenkilökunnan määrää on tarkoitus nostaa kuudesta 20 henkilöön viimeistään ensi vuonna. Kaiken kaikkiaan uudessa keittiössä mahtuu työskentelemään 25 työntekijää. – Tavoitteena on olla laadukas, iloinen työpaikka noin 25 henkilölle. Unelmakeittiötä ei voi tehdä koneilla ja laitteilla, vaan sen synnyttävät iloiset ja mukavat työtoverit, laadukkaat tuotteet sekä rehellinen ja avoin ilmapiiri, Rönnqvist vakuuttaa. Monipuolinen keittiö meneviä tuotekomponentteja, Veijo Votkin tiivistää yrityksen toiminta-ajatuksen. Uutuutena kylmäkeittiö Kylmäkeittiö on uusi aluevaltaus, joka lohkaisee noin kolmanneksen valmisruokatuotannosta. – Kylmäkeittiön kehitystyö on vielä kesken, mutta koko ajan ollaan menossa eteenpäin. Menemme markkinoille rauhallisesti, ei rytinällä: vasta kun uusi tuote on myyntikelpoinen ja testattu ensin omalla porukalla, Veijo Votkin kertoo. Hän painottaa, ettei tuotteita tehdä koskaan hinnan kustannuksella. – Teemme ne parhaista raaka-aineista ja tarpeellisella käsityövoimalla, mutta hyvät koneet auttavat monessa kohtaa. Reima Rönnqvist täsmentää, että uusi lai- tekanta mahdollistaa suuremmat tehot ja valikoiman. Tuotevalikoimiin ovat tulleet uutuutena jälkiruuat sekä majoneesisalaatit ja -kastikkeet. – Pystymme toimittamaan tilausasiakkaille nyt koko ruokakirjon. Laatu on raaka-ainehankinnoissa ykkösenä, ja heti sen perään tulevat kotimaisuus ja tuoreus. Suurin osa raaka-aineista hankitaan kotimaiselta elintarviketeollisuudelta ja vanhoilta, hyviksi todetuilta yhteistyökumppaneilta, Reima Rönnqvist sanoo. Uusia koneita hankintaan sitä mukaa, kun niitä tarvitaan. Hankintalistalla on muun muassa suurtehopakkauskone, jonka kapasiteetti on 1500–2000 pakettia tunnissa. – Laitekanta on jo nyt mittava, mutta muutamia erikoislaitteita olemme jo tilanneet lisää, Reima Rönnqvist paljastaa. Mikä sai Reima Rönnqvistin tarttumaan uuden ruokatehtaan ohjaimiin? – Olen tuntenut Veijon ja Votkinin perheen reilun kymmenen vuotta. Uusi keittiö ja sen monipuolisuus olivat minulle riittävä haaste, hän sanoo. Rönnqvist on keittiö- ja elintarvikealan kymmenottelija, joka on työskennellyt kymmenisen vuotta ulkomailla ja toiset kymmenen vuotta yrittäjänä kotimaassa. – Olen tehnyt ruokaa Yhdysvaltain Moskovan suurlähetystössä Yhdysvaltain presidentille, mutta toisaalta ollut Singaporessa vähän huonommissa eväissä. Minua kiinnostaa rakentaa tämä keittiö niin, että Wotkin´s Keittiö yhdistetään automaattisesti Suomen parhaimpiin laatuihin, hän tiivistää ydintehtävänsä. π Pirjo Huhtakangas Tuoreen ja prosessoidun lihan säilyvyyden parantamiseen Estävät pilaajabakteerien (Leuconostoc, Listeria monocytogenes) kasvua Parantavat lihan värin stabiilisuutta Aktiivisia alhaisissa säilytyslämpötiloissa Aktiivisia pakastetuissa lihatuotteissa myös sulatuksen jälkeen Synergia orgaanisten happojen kanssa Lyocarni BOM-13 • Lactobacillus sakei • keitetyille suojakaasu- ja vakuumipakatuille lihatuotteille Lyocarni BXH-69 • Stafylococcus xylosus ja Lactobacillus sakei • tuoreelle lihalle (kokoliha ja jauheliha) • raakamakkaroihin Käyttömäärä 20 g startteria / 100-100.000 kg lihaa Kysy lisää starttereista tai pyydä apua tuotekehitykseen: Dennis Potrykus, puh. (09) 521 2150 tai [email protected] LYOCARNI -startterit Leipurin Oy Elintarviketeollisuus PL 40 (Kutojantie 4), 02631 Espoo Puh. (09) 521 70 • Fax. (09) 521 2121 www.leipurin.com KehittyväElintarvike_1104_175x128mm_Startterit.indd 1 5.5.2011 10:04:09 n L i H A T e O L L i S U U S Sikojen hyvinvointi paranee Suomessa on jo vuosikymmeniä ajateltu, että terve ja hyvin kasvava sika voi hyvin. Niinpä meillä on panostettu jo pitkään sairauksien torjuntaan koko valtakunnan tasolla. Esimerkiksi luomistautia aiheuttava Brucella- bakteeri hävisi maastamme jo vuonna 1960, porsasyskää aiheuttava Mykoplasma hyopneu moniae 1970-luvulla. Porsasyskätilanne on Suomessa nyt erittäin hyvä. Toivottavasti Norjan tapaan voidaan pian todeta taudin hävinneen Suomesta kokonaan. Lisäksi on monia tauteja, joita ei Suomessa ole koskaan todettu ja jotka aiheuttavat suuria tappioita maailmalla sikataloudessa, kuten virustaudit PRRS (porcine respiratory and reproductive syndrome) tai PED (porcine epidemic diarrhea). Elinolosuhteita ja ruokintaa on kehitetty Sikojen rakennettua ympäristöä kehitettiin Suomessa 1990- ja 2000-luvulla mm. eläinsuojelulainsäädännön avulla. Sikojen kasvatuksessa asetettiin normeja esimerkiksi määrittelemällä minimipinta-ala karsinalle, jossa sikoja saa pitää tai säädettiin toimenpiteistä, joita sialle saa tehdä. Esimerkiksi Euroopassa yleinen sikojen häntien katkaisu kiellettiin lainsäädännössä, joskaan se ei ole koskaan ollut Suomessa yleinen käytäntö. Eläinten hyvinvointia on parannettu osaltaan ruokinnalla. Rehusta ei voida tinkiä, jos sikoja kasvatetaan mahdollisimman nopeasti. Eläinten ruokinta onkin viime vuosikymmeninä parantunut paljon, ja sikojen ruokintatarpeista aminohappo- ja vitamiinitasolle asti tiedetään tänä päivänä paljon enemmän kuin vaikkapa 20 vuotta sitten. Erään teurastamon laatuketjuun yritettiin kehittää 1990-luvulla hyvinvointiosio, jolla olisi luokiteltu sikaloita, mutta aika ei vielä ollut ”kypsä” ajatukselle. Nyt sikojen hyvinvointi nähdään uusin silmin. Sikaketjussa tarvitaan uudenlaista avoimuutta ja läpinäkyvyyttä. Näin voidaan vakuuttaa kuluttajat siitä, että suomalainen sika on elinaikanaan voinut hyvin ja siksi siitä kannattaa maksaa enemmän kuin ulkomaisesta sianlihasta. Sikatilojen terveysluokitusrekisteri pian 10-vuotias Suomessa on toiminut vuodesta 2003 lähtien Eläintautien Torjuntayhdistys ETT ry:n hallinnoima ja teurastamoiden yhteistyöllä kehittämä sikatilojen terveysluokitusrekisteri Sikava. Se on internet-pohjainen rekisteri, jossa sikatilat luokitellaan kolmeen eri tasoon. Tällä hetkellä rekisteriin kuuluu yli 90 % Suomalaisella sialla on saparo. KUVA: SANNA NiKUNeN Sanna Nikunen työskentelee terveyshuoltoeläinlääkärinä. KUVA: OLAVi KUJA-LiPASTi 48 Kehittyvä Elintarvike 3/2011 I www.kehittyvaelintarvike.fi Suomen sikatiloista ja yli 95 % Suomen sianlihan tuotannosta. Rekisteriin kuuluvista pitopaikoista kuuluu 86 % rekisterin kansalliselle tasolle, jonka vaatimuksia ovat mm. eläinlääkärin terveydenhuoltokäynti 4–6 kertaa vuodessa ja vapaus tietyistä taudeista, esimerkiksi salmonellasta, porsasyskästä ja kapista. Vuoden 2010 aikana elinkeino kehitti useita sikojen hyvinvointia parantavia osa-alueita. Sikavan kansallisen tason vaatimuksia muutettiin vuoden 2011 alusta. Vaatimuksiin otettiin mukaan ns. vastuullisen tuotannon raja-arvot. Tuotannon tulee täyttää ennalta asetetut raja-arvot lihantarkastustulosten (koko- ja osaruhohylkäykset mittarina), emakoiden ja lihasikojen kuolleisuuden ja lääkkeiden käyttömäärien suhteen (käyttöön vuonna 2012). Näiden arvojen täyttymistä seurataan Sikavan avulla. Sikavan terveydenhuoltokäynteihin kiinteästi liittyvä käyntilomake uusittiin ja otettiin käyttöön vuoden 2011 alusta. Käyntilomakkeeseen otettiin tautien ja sairauden oireiden sekä tuotanto-olosuhteiden arviointien lisäksi hyvinvointia mittaavia uusia indikaattoreita, mm. eläinten kuolleisuus, emakoiden lapavauriot ja kuntoluokat. Ne katsotaan nyt joka tilakäynnillä. Lihateollisuuden tutkimuskeskus LIHA ON MEIDÄN OSAAMISTAMME • • • • Porsaat köllöttävät tyytyväisinä lämpölampun alla. Lihatutkimuspalvelut Koulutuspalvelut Teknologia- ja tuotekehityspalvelut HACCP, omavalvonta- ja hygieniapalvelut • Akkreditoituja laboratoriopalveluja KUVA: SANNA NiKUNeN Jatkossa rekisteristä voidaan ottaa yhteenvetoja, jotka kertovat sikojen hyvinvoinnista kaikilla rekisterissä olevilla tiloilla. Vuoden 2011 aikana saadaan uusittua myös tiloilla kerran vuodessa tehtävä terveydenhuoltosuunnitelmalomake, josta edelleen saadaan lisätietoa eläinten hyvinvoinnista. Satoja eläinlääkäreitä ja yli 1500 tuottajaa koulutettu Eläinlääkäreitä ja tuottajia on koulutettu laajasti eläinten hyvinvoinnista. Syksyllä 2010 koulutettiin 170 eläinlääkäriä maaja metsätalousministeriön ja Eviran avustamana. Koulutustilaisuuksia järjestettiin Sikavan puitteissa lisää keväällä 2011 niin, että loppukevääseen mennessä koulutettuja eläinlääkäreitä oli yli 300. Suomen Sikayrittäjät ry sai hankerahaa Manner-Suomen Maaseutuohjelmasta vuosille 2010–2012 koulutuksen järjestämiseksi tuottajille ja sidosryhmille. Tämän hankkeen omavastuuosuudesta vastaa ETT:ssä mukana olevat teurastamoteollisuusyritykset. Tuottajille järjestetään kolme koulutuskierrosta mm. sikojen hyvinvoinnista ja lääkkeiden käytöstä. Ensimmäinen koulutuskierros järjestettiin keväällä 2011. Eri puolilla Suomea pidettiin 22 tilaisuutta, joissa koulutettiin yli 1500 tuottajaa. Terveydenhoitokäyntejä auditoidaan Eläinlääkäreiden koulutuksen lisäksi terveydenhuoltokäyntejä aiotaan auditoida. Auditoinnista ja sen suorittamisesta on tilattu selvitys Lihateollisuuden Tutkimuskeskukselta. Selvitys valmistuu keväällä 2011, minkä jälkeen tehdään päätös auditointien aloittamisesta. EU:ssa oli käynnissä vuosina 2004–2009 hyvinvointiprojekti Welfare Quality®. Sen tuloksia on hyödynnetty myös Sikavan terveydenhuoltokäyntilomakkeen suunnittelussa. Lisäksi teurastamoteollisuus haluaa edistää tutkimusta rahoittamalla Helsingin yliopiston tutkimushanketta, jossa pilotoidaan Welfare Quality®-ohjelmaa suomalaisilla sikatiloilla. Tutkimukseen osallistuu noin 200 sikatilaa, ja sen alustavia tuloksia saadaan syksyllä 2011. π Sanna Nikunen terveyshuoltoeläinlääkäri ETT ry/Sikava sanna.nikunen(at)ett.fi Soita meille puh. 020 761 9480 Käy kotisivuillamme www.ltk.fi Lihateollisuuden tutkimuskeskus LTK osuuskunta Luukkaankatu 8 PL 56, 13101 Hämeenlinna ISO 9001 n L i H A T e O L L i S U U S Broilerintuotannon vahvuutena terveet linnut Jalkapohjasairauksia vähän Suomessa ei ole käytössä lintujen harvennusta parvissa, vaan kaikki linnut menevät yhtä aikaa kasvatushalliin ja sieltä teurastamoon. Tällä vältetään mm. lintujen stressaantuminen. Käytössä on myös 24 tunnin olosuhdevalvonta kasvatushalleissa. – Näin voidaan heti puuttua mm. häiriökäyttäytymiseen, jos sellaista esiintyy. Kaikilla tuottajilla on mahdollisuus jatkuvaan yhteyteen teurastamon eläinlääkäriin, joten ongelmiin voidaan puuttua heti, kun niitä ilmenee. Tämän johdosta esimerkiksi lintujen nokan typistystä ei tarvita Suomessa, Lastikka tarkentaa. Kasvatusalustana käytetään turvetta. Se on olkia kalliimpaa, mutta sitoo paremmin kosteutta ja parantaa hallien ilman laatua. – Ilmanlaadulla ja kosteudella on suuri merkitys lintujen jalkapohjatulehduksiin. Niitä ja geneettisiä jalkaongelmia esiintyy Suomessa erittäin vähän, esimerkiksi Atrialla viime vuonna vain 0,04 prosentilla linnuista. Maassamme otettiin toukokuun alussa lainsäädäntöön pakollinen broilereiden jalkapoh- 50 jatulehdusten tutkiminen, mitä EU-lainsäädäntö ei edellytä, Lastikka kertoo. Teurastamolla arvioidaan jokaisesta parvesta vähintään 100 linnun yksi jalkapohja mahdollisten jalkapohjatulehdusmuutosten arvioimiseksi. – Jalkapohja pisteytetään ihotulehduksen vakavuusastevaurion syvyyden perusteella. Pisteet jakautuvat kolmeen luokkaan. Luokka 0 vastaa tervettä jalkapohjaa, luokka 1 lieviä, pinnallisia tulehdusmuutoksia ja luokka 2 syvää tulehdusmuutosta. Tarkastuseläinlääkäri tekee ilmoituksen aluehallintovirastoon, kun parven jalkapohjatulehdusarvioinnin tulos ylittää 80 pistettä tai parven kuolleisuus on noussut yli sallitun rajan. Se saadaan kertomalla luku 0,12 parven teurasiällä päivinä laskettuna ja lisäämällä tuloon luku 1, esimerkiksi 0,12 x 38 + 1 = 5,56 %, Lea Lastikka täsmentää. Jalkapohjien tulehdusarviointia on tehty kaikissa broileriteurastamoissa satunnaisesti, mutta nyt siitä on säädetty eläinsuojelulaissa. Apuna hyvinvointi-indeksi Siipikarjaliiton johtamassa kansallisen laatustrategian hankkeessa on tehty viimeiset kolme vuotta broilereiden hyvinvointitutkimusta yhteistyössä MTT:n kotieläintutkimuksen, Eviran, maa- ja metsätalousministeriön sekä teurastamoiden kanssa. Tutkimushankkeessa on kehitetty mm. hyvinvointi-indeksi, jolla määritellään painoarvot jokaiselle hyvinvointimuuttujalle (kuolleisuus, jalkapohjien kunto, kasvatuspoistuma, kuihtuneet linnut, teurastamolöydökset jne.) ja lasketaan näiden keskiarvo. – Painoarvot määritellään asiantuntijaryhmissä, ja yleisesti jalkapohjien kuntoa on painotettu eniten. Menetelmää on helppo käyttää, mutta asiantuntijoiden näkemykset hyvinvointimuuttujien painotuksista saattavat ajan myötä muuttua, joten indeksi kaipaa jatkuvaa päivitystä. Sitä voidaan kuitenkin hyödyntää hyvin neuvonnan työkaluna, Lea Lastikka arvioi. Tutkimuksella on valmistauduttu myös uuteen direktiiviin. Broilereiden hyvinvointidirektiivin vaatimukset on kirjattu Suomessa eläinsuojelulakiin ja valtioneuvoston asetukseen, jotka astuivat voimaan 1.5.2011. Lainsäädännöllä on asetettu minimivaatimukset broilereiden kasvatusolosuhteille koko EU:n alueella. Yleiset olosuhdevaatimukset koskevat juomalaitteita, ruokintaa, eläintiloja sekä laitteita ja eläinten tarkastamista. – Lainsäädäntö määrittelee myös broilereiden kasvatustiheyden hallissa. Korkein kasvatustiheys edellyttää alhaista kuolleisuutta sekä hyviä olosuhteita. Kasvatus hallissa noudattaa kolmiportaista kasvatustiheyttä, joka on neliötä kohti 33, 39 ja 42 elopainokiloa, Lea Lastikka kertoo. KUVA: SUOmeN BROiLeRyHdiSTyS Suomessa noudatetaan EU-lainsäädäntöä tiukempaa kansallista laatujärjestelmää broilereiden kasvatuksessa. – Suomalaisen broilerintuotannon vahvuutena ovat terveet ja hyvinvoivat linnut sekä tuoteturvallisuus, Suomen Siipikarjaliiton toiminnanjohtaja Lea Lastikka tähdentää. Suomessa lintuja ei lääkitä ennaltaehkäisevästi, vaan ainoastaan sairauksia hoidettaessa. Salmonellatutkimukset ovat tiukemmat kuin lainsäädäntö edellyttää. Kaikki rehut tulevat vain positiivilistalla olevilta rehuntuottajilta. Broilerit tuotetaan sopimustiloilla kolmelle teurastamolle: Atrialle, HK:lle ja Saarioisille. Näillä yrityksillä on omat laatuohjeistuksensa, joista sovitaan yhdessä tuottajien kanssa. Yritykset myös kouluttavat kasvattajiaan, ja niillä on siipikarjaan erikoistunut alkutuotannon ohjaus ja eläinlääkäri. – Broilerinkasvattajat noudattavat teurastamon ohjeita kurinalaisesti. Kasvatushallien koneet ja laitteet huolletaan säännöllisesti, ja tuotantoa seurataan, mm. rehun ja veden kulutusta, ilmastointia ja ilman laatua, Lea Lastikka selvittää. Untuvikot tuodaan kasvatustiloille hautomoista päivän vanhoina. Kehittyvä Elintarvike 3/2011 I www.kehittyvaelintarvike.fi Biisonin kasvatus yleistymässä Yhdysvalloissa Biisonin liha on luonnostaan terveellistä ja maukasta. Biisonissa on vähemmän rasvaa kuin kalkkunassa ja jopa nahattomassa kanassa. Kaikki perustuu siihen, että biisonit laiduntavat ruohotasangolla ja tuotantoprosessissa niiden lihaa käsitellään mahdollisimman vähän. Yhdysvalloissa biisoneita kasvattavat lähinnä pientilalliset: 95 prosenttia biisoneista laiduntaa 4500 tilalla ympäri maata. Aikanaan 1900-luvulle tultaessa biisoneita eli Pohjois-Amerikassa enää noin tuhat yksilöä. Laji saatiin kuitenkin pelastettua, ja nyt biisoneita on kaikissa Yhdysvaltain osavaltioissa sekä Kanadassa yhteensä 450 000. Myös täysin villejä biisoneita vaeltaa esimerkiksi Yellowstonen kansallispuistossa noin 3500. Lihan saatavuus paranee Vuonna 2007 biisoneita kasvatettiin lihantuotantoon koko Yhdysvalloissa 60 000 kappaletta. Määrä on kuitenkin nousussa. Biisonin lihaa saa jo useimmista suurista kaupungeista. Yleensä lihaa kaupataan erikoismyymälöissä eli ihan tavanomaista supermarkettitavaraa se ei siis ole. Naudanlihantuotantoon verrattuna tuotanto on vielä vähäistä. Biisonin kasvatuksessa ei käytetä antibiootteja tai hormoneja. Punaiselle lihalle allergiset ihmiset voivat syödä biisonia; allergista reaktiota ei tule. Biisonin lihassa on 69 prosenttia enemmän rautaa kuin naudanlihassa. Myös vitamiineja, mineraaleja ja beetakaroteenia on korkeat määrät. Biisonin liha on Omega-3:n ja Omega- Siipikarjaliiton tuore Broilerin hyvän tuo tantotavan opas huomioi hyvinvointidirektiivin vaatimukset. – Direktiivi edellyttää, että kasvattajilla on käytössään ajanmukaisia, hyvinvointiin liittyviä oppaita, joissa käydään läpi lainsäädännön vaatimukset, lintujen fysiologiaa ja käyttäytymistä, hoitoa, käsittelyä ja kiinniottamista, lastausta ja kuljetusta sekä tautisuojausta ja ennaltaehkäiseviä toimia. Uusi ohjeistus valmistui toukokuun alkupuolella, ja se on toimitettu kaikille kasvattajille, Lastikka sanoo. Welfare Quality -arviointimalli käyttöön? Suomessa ilmasto-olosuhteet asettavat suuria haasteita pitää kasvatushallien ilma tasa- 6:n lähde. Kolesterolia saa 35 prosenttia vähemmän kuin naudanlihasta ja proteiinia 30 prosenttia enemmän kuin naudanlihasta. Kannattavaa pienteollisuutta Biisonit teurastetaan kahden vuoden iässä. Keskimääräinen painonlisäys päivässä on 1,3– 1,9 naulaa, eli noin puolesta yhteen kiloon keväällä, kesällä ja syksyllä. Talvella paino vaihtelee painonmenetyksestä puolen kilon mahdolliseen painonlisäykseen. Biisonin kasvattajille on kehitetty riskienhallintamenetelmiä, joiden avulla on helpompi tehdä päätöksiä muun muassa eläinten ostosta ja myynnistä. Heille on laadittu esimerkiksi vuosikalenteri, jonka avulla aloitteleva kasvattaja osaa pitää järjestyksessä tehtävät asiat, jotka toistuvat vuodenaikojen mukaan. Kalenteri on myös kätevä muistilista kokeneemmallekin biisonitilalliselle. Kalenteri sisältää kaiken vasikoinnista ja niiden vieroittamisesta aina teurastukseen saakka. Kasvattajat tapaavat toisiaan säännöllisesti ja keskustelevat ajankohtaisista alaan liittyvistä aiheista. Viime aikoina on puhuttu paljon eläinten sarvien poistosta: onko se tarpeellista vai ei. Osa kasvattajista haluaa poistaa sarvet muun muassa siksi, että eläimet eivät teloisi toisiaan ja jotta ihmisen olisi niitä turvallisempi käsitellä. Toisten mielestä sarvien poisto aiheuttaa vain turhaa stressiä biisoneille. Biisonin kasvattajat ovat joko teuraseläinten kasvattajia, tai sitten he kasvattavat vasikoita myyntiin. Kummassakin tapauksessa pientilallisen on mahdollista saada kohtuullista voittoa pelkällä biisonin kasvattamisella. laatuisena. Tästä onkin meneillään uusi tutkimushanke MTT:ssä. Siipikarjaliiton johdolla on käynnissä myös uusi laatustrategiaprojekti, jossa selvitetään Welfare Quality -hyvinvointiarviointimallin käyttömahdollisuutta broilerinkasvatuksessa. Mallin tavoitteena on parantaa eläinten hyvinvointia ja luoda yhtenäiset mittausstandardit. – Hyvinvoinnin painopisteinä ovat enemmänkin eläimeen kohdistuvat havainnoinnit, kun nykymalleissa huomio kiintyy enemmän olosuhteisiin. Mallin keskeisinä periaatteina havainnoinnissa ovat hyvä terveys, tarkoituksenmukainen käyttäytyminen, hyvä ruokinta sekä olosuhteet. Mallia ei ole vielä käytännössä sovellettu siipikarjaan. Nyt käynnissä olevassa Siipikarjaliiton ja MTT:n hankkeessa Usein biisoneita kasvatetaan myös muun maatilatoiminnan ohessa. Yksi biisonin lihaa kasvattavista tiloista on Jackson Hole Buffalo Meat Company. Se on perustettu 1947 Wyomingiin. Biisonit laiduntavat luonnonlaitumilla. Kaksi viimeistä kuukautta ennen teurastusta eläinten ruokavalioon lisätään maissia, jotta lihaan saataisiin enemmän pehmeyttä ja makua. Biisoneita kasvatetaankin tiloilla pääosin laidunmailla, joilla eläimet käyskentelevät vapaasti. Joskus ne saavat lisäruuaksi viljaa. Biisonit ovat villieläimiä, ja ne voivat olla jopa vaarallisia liian pienillä alueilla pidettynä. Eläinten kasvatus ja lihantuotanto vaatii tietotaitoa, jota on onneksi nykyisin jo hyvin saatavilla. π Teksti ja kuva: Eeva Vänskä Juttuun on haastateltu iowa State Universityn professoria dan Loyta. Villi biisoni lepäilee Yellowstonen kansallispuistossa. tehdään ensimmäiset koetutkimukset mallin soveltuvuudesta meidän olosuhteisiimme, Lea Lastikka kertoo. Hankkeeseen kuuluu myös tuottajakoulutusta ja kuluttajainformointia. Broileryhdistyksessä on suunnitteilla myös broilereiden jalkatutkimus. Teurastamoilla tutkitaan broilereiden jalkojen kuntoa, mutta yhtenäistä, koko alaa koskevaa tutkimusta ei ole. π Pirjo Huhtakangas www.kehittyvaelintarvike.fi I Kehittyvä Elintarvike 3/2011 51 n L i H A T e O L L i S U U S Perimä, käsittely ja pH-arvo vaikuttavat sianlihan laatuun Lihaa ostaessaan kuluttaja kiinnittää huomion väriin ja ulkonäköön. Yleensä kuluttaja haluaa, että sianliha on tummaa. Kuluttajan mielikuva sianlihasta muodostuu myös syöntilaadun eli maun, mureuden ja mehukkuuden perusteella. Syöntilaatua ei kuluttaja tosin pysty toteamaan ostohetkellä, vaan ostopäätös tehdään aiemman kokemuksen perusteella. Tämä onkin tärkeä näkökohta, koska pitkästä jalostustoiminnasta huolimatta sama lihapala ei ole samanlaista kaikissa ruhoissa. Kuluttajalle myytävä palaliha myydään tietynkokoisina kappaleina, joissa lihan laatuvaihtelut tulevat helposti esille. Teollisuudessa johonkin tuotteeseen käytetty liha on yleensä peräisin useasta eri ruhosta, jolloin lihan laatuvaihtelut eivät vaikuta lopulliseen tuotteeseen yhtä paljon. Ruhon ja lihan laatuun vaikuttavat eläimen oma perimä, eläimen käsittelytapa välittö- 52 mästi ennen teurastusta ja ruhon jäähdytys teurastuksen jälkeen. Sikojen tulee tietysti olla terveitä ja hyvin ruokittuja, mutta myös muiden kasvatusolosuhteiden täytyy olla suotuisia. Käytetyillä valmistusteknologioilla, muun muassa fosfaatin käytöllä, pystytään korjaamaan pienet puutteet esimerkiksi vedensidonnassa. Suuria lihan laatuvirheitä ei pystytä korjaamaan eikä peittämään ainakaan kokolihavalmisteiden valmistuksessa. Tällöin nämä arvokkaat lihapalat on käytettävä tuotteisiin, joihin vähäarvoiset ruhonosat sopivat jopa paremmin. naisuus. Kun lihan sisältämän rasvan määrää on jalostuksella vähennetty, on lihassa veden määrä suhteessa proteiiniin lisääntynyt. Etenkin vähärasvaisissa ruhonosissa veden suhde proteiiniin on korkea. Hampshire-rotuisille sioille ja näiden risteytyksille on ominaista, että lihaksen vesi-proteiinisuhde on normaalia korkeampi. Lisäksi hampshire-rotuisten sikojen vaaleat lihakset sisältävät paljon glykogeenia, minkä seurauksena lihan lopullinen pH-arvo voi laskea hyvin alas. Tämän vuoksi on helppo ymmärtää, että hampshire-risteytyksissä lihan vedenpidätysominaisuudet ovat heikot. Koostumus vaikuttaa lihan laatuun Lihateknologiassa pH-arvo on tärkeä ominaisuus Liha koostuu vedestä, rasvasta ja proteiinista. Näiden osuus lihasta on yhteensä lähes 99 prosenttia. Vesi on pidättäytynyt lihassa proteiiniverkostoon. Lihan laadun kannalta lihassa veden ja proteiinin suhde on tärkeä omi- Kehittyvä Elintarvike 3/2011 I www.kehittyvaelintarvike.fi Kun lihaa aletaan tutkia, mitataan aina ensimmäiseksi lihan pH-arvo. Lihan laadun kannalta olisi tärkeää seurata myös pH:n laskunopeutta teurastuksen jälkeen. Mitä hitaammin pH KUVA: HK RUOKATALO laskee ja mitä korkeampi on lihan loppu-pHarvo, sitä paremmin liha sitoo sekä omaa lihasmehuaan että lisättyä vettä. On tärkeää, että liha pitää lihasmehunsa sisällään myös kuluttajapakkauksissa. Lihassolu on lihaksen perusyksikkö, jossa lihaksen sisältämä glykogeeni pilkkoutuu teurastuksen jälkeen maitohapoksi, minkä seurauksena lihaksen pH-arvo laskee. Lihassoluja on ainakin kolmea päätyyppiä: punaisia, valkoisia ja välimuotoa olevia. Näiden keskinäinen suhde lihaksessa määrää lihastyypin eli onko lihas vaalea tai tumma. Tutkimuksissa on keskitytty yleensä sian vaaleisiin lihaksiin, joita ovat esimerkiksi ulkofilee ja sisäpaisti, koska jalostuksessa tavoitteena on ollut juuri näiden lihasten koon kasvattaminen. Miten alas pH-arvo laskee, riippuu lihaksen glykogeenipitoisuudesta. Glykogeeni on varastoitunut siassa pääasiassa valkoisiin lihassoluihin. Haasteena vaaleiden lihasten pH-arvojen nostaminen Sikojen vaaleille lihaksille on ominaista, että loppu-pH-arvo on matala. Lihan teknologisia ominaisuuksia ja myös lihan kuluttajalaatua voitaisiin parantaa pH-arvojen nostamisella. Lihaksen glykogeenipitoisuus teurastushetkellä voi kuvata myös sian hyvinvoinnin tilaa. Jos glykogeenipitoisuus on hyvin matala, sika on kokenut stressiä pitemmän aikaa ennen teurastusta. Sian vaaleissa lihaksissa glykogeenipitoisuudet ovat kuitenkin harvoin liian matalat. Teurastushetkellä lihaksen minimiglykogeenimäärä, joka takaa lihalle normaalin loppu-pHarvon, on 53 mmol/kg. Useammin pyrkimyksenä onkin alentaa vaaleiden lihasten korkeita glykogeenipitoisuuksia, jotta lihan loppupH-arvot jäisivät korkeammalle tasolle. Glykogeenipitoisuutta on pyritty pienentämään ns. strategisen ruokinnan avulla. Sioille syötetään muutaman viikon ajan ennen teurastusta rehua, joka sisältää vain vähän helposti sulavaa hiilihydraattia. Hallittu paasto ennen teurastusta saattaisi olla toinen hyvä vaihtoehto pienentää lihasten glykogeenivarastoja. Lihasten glykogeenipitoisuuden hallinta on kuitenkin vaikeaa. Esimerkiksi myös Suomessa käyttöön otetut, sian kannalta ”lempeäm- mät tainnutusmenetelmät” hidastavat glykogeenin pilkkoutumista ennen teurastusta, minkä seurauksena lihan pH-arvot ovat laskeneet entistä alemmalle tasolle. Viimeisin hanke, jossa lihateknologia on ollut mukana, on ns. rotupossuhanke. Siinä on seurattu eri roduilla risteytettyjen sikojen ominaisuuksia laajasti porsaan syntymästä ruhon ja lihan laatuun asti. Tutkimusryhmässä on mukana Maatalouden Tutkimuskeskuksen tutkijoita, ja mittauksia on tehty myös Lihateollisuuden Tutkimuskeskuksessa. Alustavasti voidaan sanoa, että kullakin roturisteytyksellä on omat vahvuutensa ja heikkoutensa. Ylivoimaista rotua tai risteytystä, joka tuottaisi hyvää lihaa kaikkiin tarkoituksiin ja joka myös olisi muilta ominaisuuksiltaan paras ketjun kaikissa vaiheissa, ei ole olemassakaan. π Marita Ruusunen dosentti, yliopistonlehtori, ETT Elintarvike- ja ympäristötieteiden laitos/ Lihateknologia Helsingin yliopisto marita.ruusunen(at)helsinki.fi Lihateknologian opetusta ja tutkimusta 50 vuotta Helsingin yliopistossa Tammikuun 13. päivänä juhlittiin Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellisessä tiedekunnassa 50-vuotista lihateknologian opetusta ja tutkimusta. Opetus alkoi vuoden 1961 alussa professori F. P. Niinivaaran johdolla. Vuodesta 1983 alkaen professorina on ollut Eero Puolanne. Lihateknologiasta on valmistunut 50 vuoden aikana 208 maisteria, 6 lisensiaattia ja 12 tohtoria. Alkuvuosina tutkimuksissa keskityttiin kestomakkaroiden valmistuksessa käytettävien starterkulttuurien ominaisuuksiin. Aiheesta valmistui kaksi väitöskirjaa. Myöhemmin 70- ja 80-luvuilla tutkittiin kestomakkaran ohella lihan vedensidontakykyä. Lihaksen hiilihydraattimetaboliatutkimukset sekä tutkimukset, joissa selvitettiin mahdollisuuksia vähentää suolaa liha- ja liharuokavalmisteista, syrjäyttivät 1990-luvulla kestomakkaratutkimukset. Lihateollisuus on hyvin monipuolinen ala kattaen laajasti koko ruokahuollon. Tämän vuoksi lihateollisuus tarvitsee monipuolisia osaajia. Lihateknologia pääaineenaan valmistuneet toimivat elintarvikealalla mm. johto-, suunnittelu-, tuotekehitys- ja laadunvalvontatehtävissä sekä opetus- ja tutkimustehtävissä. Lihateknologien työllisyystilanne on ollut aina hyvä, ja lihateknologeista on työmarkkinoilla jatkuvasti pulaa. Opiskelijat ja valmiit lihateknologit muodostavat tiiviin yhteisön, Lihateknologit ry:n, joka on toiminut jo yli 40 vuotta. Lihateknologian professori Eero Puolanne isännöi 50-vuotisjuhlia. KUVA: PeKKA SiPOLA www.kehittyvaelintarvike.fi I Kehittyvä Elintarvike 3/2011 53 n L i H A T e O L L i S U U S Puolella teurasikäisistä sioista tautia aiheuttavaa yersiniaa Patogeeninen Yersinia enterocolitica on levinnyt laajalle suomalaisessa sikatuotannossa. Sitä esiintyy yli puolella suomalaisista teurastusikäisistä lihasioista, ja tutkimuksissa yli 70 prosentilta tiloista on löytynyt ainakin yksi positiivinen sika. Sen sijaan patogeenista Yersinia pseudotu berculosista kantaa vain noin neljä prosenttia teurastamolla tutkituista lihasioista. Yksittäisillä tiloilla Y. pseudotuberculosista voi kuitenkin olla runsaasti. Yersiniakantajuuden vaihtelu vaikeuttaa torjuntaa tiloilla Enteropatogeenisia yersinioita eristetään erityisesti lihasikojen nielurisoista. Sian ikä ja infektion alkamisesta kulunut aika vaikuttavat siihen, erittääkö sika yersiniaa ulosteeseen: Teurastamolla lihasiat kantavat enteropatogeenisia yersinioita erityisesti nielurisoissa, mutta kasvatuksen aikana erittäminen ulosteeseen on myös yleistä. Joutilaista emakoista Y. enterocoliticaa eristetään ajoittain, mutta porsineista emakoista Y. enterocoliticaa ei yleensä löydy. Myös pikkuporsaista löydökset ovat harvinaisia. Syitä eri-ikäisten sikojen kantajuuden eroihin ei kuitenkaan tunneta. Yersiniakantajuuden vaihtelu vaikeuttaa tilatason torjuntakeinojen selvittämistä. Enteropatogeenisten yersinioiden leviämiseen sikatilalla vaikuttavia tekijöitä tunnetaankin huonosti, ja tutkimustulokset ovat usein ristiriitaisia. Enteropatogeenisten yersinioiden yleisyys sioissa kuitenkin vaihtelee tilalta 54 toiselle, joten tiloilla luultavimmin on yersinioiden leviämiseen vaikuttavia tekijöitä. Tällaisia tekijöitä voi olla sekä sikalaympäristössä että sikojen välisissä kontakteissa, mutta vielä ei tiedetä riittävästi, jotta enteropatogeenisia yersinioita voitaisiin torjua tiloilla. Teurastuksen aikainen hygienia ehdottoman tärkeää Enteropatogeeniset yersiniat siirtyvät tiloilta sikojen mukana teurastamoon, ja korkea esiintyvyys sioissa altistaa ruhojen ja elinpakettien saastumiselle teurastamolla. Kotimaisissa tutkimuksissa jopa 26 % ruhoista oli kontaminoitunut patogeenisella Y. enteroco liticalla ja 3–8 % Y. pseudotuberculosiksella. Näissä tutkimuksissa ruhot kontaminoituvat pääasiassa sikojen kantamilla yersinioilla; jopa 74–96 % ruhoista eristetyistä Y. entero colitica -kannoista ja kaikki Y. pseudotubercu losis -kannat olivat kyseisen sian kantamia. Lisäksi ruhojen ja elinpakettien saastuminen oli sitä todennäköisempää, mitä yleisempiä enteropatogeeniset yersiniat olivat sikatilalla. Koska siat kantavat enteropatogeenisia yersinioita nielurisoissa ja suolensisällössä, saastuvat ruhot ja elinpaketit teurastuksessa todennäköisimmin suolipaketin, elinpaketin ja pään alueen käsittelyssä. Ruhot voivat kuitenkin kontaminoitua myös teurastamoympäristön tai teurastamolla toimivien ihmisten välityksellä erityisesti patogeenisella Y. ente rocoliticalla. Y. enterocoliticaa on eristetty teurastamo- ympäristöstä teurastuksen aikana rakenteista sekä teurastuksesta käytetyistä koneista ja välineistä. Teurastamoympäristöstä ja samana päivänä teurastetuista sioista eristetyt Y. enterocolitica -kannat ovat samoja, joten teurastamoympäristön yersinioiden lähde näyttäisi olevan teurastetut siat. Y. pseudotuberculosista ei ole tutkimuksissa eristetty teurastamoympäristöstä luultavimmin siksi, että sitä esiintyy sioissa suhteellisen harvoin, jolloin ympäristön saastuminen on Y. enterocoliticaa vähäisempää ja koska eristysmenetelmät eivät ole riittävän herkkiä Y. pseudotuberculosikselle. Teurastuksen aikainen hygienia on ehdottoman tärkeää ruhojen ja elinpakettien saastumisen estämiseksi, koska enteropatogeenisia yersinioita esiintyy suuressa osassa sikoja ja runsaasti myös teurastuksen aikana teurastamoympäristössä. Korkean esiintyvyyden vuoksi pelkällä hyvällä hygienialla enteropatogeenisten yersinioiden leviämistä ruhoihin ja elinpaketteihin on kuitenkin vaikea kokonaan välttää. Peräsuolen pussitus ehkäisee ruhokontaminaatiota Pohjoismaisissa tutkimuksissa on suositeltu peräsuolen pussitusta suolistuksen alussa ulosteessa olevien yersinioiden aiheuttaman ruhokontaminaation estämiseksi. Suomalaisessa tutkimuksessa peräsuolenpussituksen havaittiin vähentävän ruhojen kontaminaatiota enteropatogeenisilla yersinioilla, mutta ei estävän sitä kokonaan. Peräsuolen pussitta- Pakkaukset & Logistiikka VARAA PAIKKA ILMOITUKSELLESI 19.8. MENNESSÄ! TEEMANUMERO ILMESTyy 22.9. Infoteam Oy Puh. (09) 441133, [email protected] Kehittyvä Elintarvike 3/2011 I www.kehittyvaelintarvike.fi Torjuntakeinoja pitää kehittää tilatasolla ei voida teurastamolla tehtävillä toimenpiteillä kokonaan estää, koska enteropatogeenisia yersinioita esiintyy runsaasti sioissa. Torjuntakeinojen kehittäminen tilatasolla voisi vähentää ruhojen saastumista teurastamolla ja siten vähentää sianlihavälitteisiä ihmisten yersinioositapauksia. Eläinlääketieteellisen tiedekunnan elintarvikehygienian ja ympäristöterveyden osasto onkin aloittanut maa- ja metsätalousministeriön rahoittaman tutkimuksen, jossa selvitetään patogeenisen Y. enterocolitican leviämistä sikatiloilla ja pyritään löytämään tapoja vähentää patogeenin esiintymistä sioissa tiloilla. π Riikka Laukkanen-Ninios eläinlääketieteen tohtori Elintarvikehygienian ja ympäristöterveyden osasto Eläinlääketieteellinen tiedekunta Helsingin yliopisto riikka.laukkanen(at)helsinki.fi Riikka Laukkanen-Ninios on saanut elintarviketieteiden Seuran väitöskirjapalkinnon työstään ”enteropathogenic yersinia in pork production”. Väitöskirjan voi käydä lukemassa osoitteessa http://ethesis.helsinki.fi/ (väitöskirja on kirjoitettu nimellä Laukkanen). KUVA PLUgi misen jälkeen noin 17 % ruhoista oli kontaminoitunut patogeenisella Y. enterocoliticalla ja prosentti Y. pseudotuberculosiksella, kun ilman pussitusta 26 % oli kontaminoitunut Y. enterocoliticalla ja 3 % Y. pseudotuberculo siksella. Peräsuolen pussituksen jälkeen eristettiin ruhoista runsaasti enteropatogeenisia yersinioita pään ja rinnan alueelta. Koska siat kantavat enteropatogeenisia yersinioita erityisesti nielurisoissa, on oletettavaa, että nämä ruhonosat saastuvat teurastuksen aikana myös nielurisoissa eikä vain suolensisällössä esiintyvistä yersinioista. Tällöin pelkästään peräsuolen sulkeminen ei poista näiden ruhoosien saastumista. Tanskassa 1990-luvulla tehdyssä tutkimuksessa todettiin ruhojen kontaminaation vähentyvän merkitsevästi, kun kieltä ja nielurisoja ei irrotettu elinpaketin yhteydessä, vaan jätettiin päähän. Teurastusprosessin muuttaminen vaatisi kuitenkin useimmissa teurastamoissa muutoksia teurastuslinjaan. Lisäksi nielurisojen ja kielen jättäminen päähän vaikeuttaa lihantarkastusta. Näyttäisi siltä, että ruhojen ja elinpakettien saastumista enteropatogeenisilla yersinoilla Enteropatogeeniset yersiniat aiheuttavat suolistotulehduksia elintarvikkeiden välityksellä Enteropatogeenisilla yersinioilla tarkoitetaan patogeenista eli tautia aiheuttavaa Yersinia enterocoliticaa ja Yersinia pseudo tuberculosista, jotka aiheuttavat yersinioosiksi kutsuttua suolistotulehdusta ihmisissä. Yersinioosin oireet voivat muistuttaa umpisuolentulehdusta ja johtaa turhiin umpisuolenpoistoleikkauksiin. Suolistotulehduksen lisäksi enteropatogeeniset yersiniat aiheuttavat jälkitauteja, joista yleisimpiä ovat niveltulehdukset ja kyhmyruusu, jossa iholle nousee punaisia aristavia kyhmyjä. Yersinioosi on kampylobakteerin ja salmonellan jälkeen kolmanneksi yleisimmin raportoitu zoonoosi, eli eläimistä ihmisiin tarttuva tauti. Suomessa Y. enterocolitica aiheuttaa 400–600 ja Y. pseudotuberculosis 50–250 ihmisen sairastumisen vuosittain. Yersinioosin voi saada lihasta, vihanneksista ja vedestä Y. enterocolitican yleisimpänä tartuntalähteenä pidetään sikoja ja sianlihatuotteita. Y. pseudotuberculosiksen lähteenä epidemioissa on viime vuosina ollut vihannekset, mutta yksittäisten tautitapausten välittäjäelintarviketta ei tunneta. Sianlihan ja vihannesten lisäksi myös yersinioilla saastunut vesi voi aiheuttaa epidemioita. Enteropatogeeniset yersiniat ovat hyvin sopeutuneita nykyaikaisiin elintarvikkeiden säilytysolosuhteisiin. Ne pystyvät lisääntymään jääkaappilämpötiloissa sekä suojakaasu- että vakuumipakkauksissa monien muiden bakteerien kasvun estyessä. Kuumennettaessa enteropatogeeniset yersiniat sen sijaan kuolevat nopeasti. Y. enterocoli tican aiheuttamat sairastapaukset onkin liitetty nimenomaan huonosti kypsennettyyn tai raakaan sianlihaan. Kotona paras tapa välttää Y. enterocoliti can aiheuttamaa yersinioosia on käsitellä raaka sianliha erillään muista elintarvikkeista sekä kypsentää liha kunnolla. Y. pseudotuberculosiksen aiheuttamaa yersinioosia voi välttää kuorimalla ja pesemällä porkkanat huolellisesti ennen syömistä varsinkin keväällä, jolloin tarjolla on edellisen kesän satoa. Riikka Laukkanen-Ninios n L i H A T e O L L i S U U S Salmonellatartuntojen vastustaminen sioissa ja naudassa on hyvällä mallilla Suomessa salmonellan esiintyminen sioissa ja naudoissa sekä lihassa on vähäistä, vastaavaa taso on vain Ruotsissa ja Norjassa. Poikkeuksellisen hyvä tilanne on tunnustettu myös EU:ssa. Suomelle ja Ruotsille myönnettiin EU:hun liityttäessä salmonellalisävakuudet, jotka edellyttävät maahantuotavien lihaerien salmonellatestausta. Suomen salmonellavalvontaohjelman mukaisesti teurastamoissa tutkitaan vuosittain merkittävä määrä sian ja naudan ruhojen imusolmuke- ja pintasivelynäytteitä sekä leikkaamoissa lihanäytteitä. Vuosittainen näytemäärä on yhteensä yli 20 000 kpl. Näistä näytteistä alle 0,1 % on ollut salmonellapositiivisia. Näin suuren seurantanäytemäärän tarve on kyseenalaistettu, näytemäärien vähentäminen onkin pohdinnassa. Varsinainen salmonellatartuntojen torjuntatyö tehdään alkutuotannossa, maatiloilla ja rehutehtaissa. Tuotantoeläintilan salmonellatartunnan lähteet ovat jalostus- ja siitoseläimet, tilojen ympäristö ja rehut. Korkean salmonellaesiintyvyyden maissa jalostuseläimet ovat merkittävin tartuntalähde, matalan salmonellan maissa rehut. Suomessa huomioidaan kaikki tartuntalähteet. Sikojen osalta uudistuseläimiä tuottavat tilat tutkitaan vuosittain salmonellan varalta, kaikilla tiloilla noudatetaan tautisuojaustoimenpiteitä ja rehunvalmistajat panostavat tuottaakseen salmonellavapaita rehuja. EU-aikana ainoa isompi epäonnistuminen salmonellatorjunnassamme on ollut vuoden 2009 rehuvälitteinen Salmonella Tennessee -epidemia sioissa ja kanoissa. Epidemia osoitti selvästi rehuhygienian tärkeyden salmonellan torjunnassa. Samoin epidemia osoitti sen, ettemme voi tuudittautua hyvään tilanteeseen, vaan jatkuva torjuntatyö on tarpeen. Salmonellavalvonta EU:ssa asteittaista EU:ssa on alkutuotannon salmonellatorjunnassa asteittainen lähestymistapa, salmonellavalvontaa laajennetaan uusin eläinryhmiin ryhmä kerrallaan. Tällä hetkellä EU:ssa salmonellavalvonta on pakollista kanoille, broilereille ja kalkkunoille. EU:n vaatimukset ovat Suomen vaatimuksia vaatimattomampia. Merkittävä ero on, ettei pakollinen valvonta koske kuin kahta ihmisillä yleisintä salmonellatyyppiä (Enteritidis ja Typhimurium), kun Suomessa valvonta kattaa kaikki salmonellatyypit, joita on noin 2500. Naudoille pakollista salmonellavalvontaa ei olla EU:ssa näillä näkymin säätämässä. Sikojen salmonellavalvonnan osalta työ on alkanut. Toimenpiteiden suunnittelun pohjaksi on EU:ssa toteutettu kaksi sikojen salmonellakartoitusta. Kartoitus salmonellan esiintymisestä teurassioissa toteutettiin vuosina 2006–2007: salmonella todettiin noin 10 % EU:n teurassioista. Eri maiden tulos vaihteli välillä 0–29 %. Vuonna 2008 toteutettiin jalostus- ja emakkosikaloiden salmonellakartoitus: noin 25 % EU:n sikaloista todettiin salmonellapositiiviseksi. Maiden välinen vaihtelu oli suurta, 0–64 %. Suomen tulos oli 0 % molemmissa kartoituksissa. KUVA: iRmA RyyNäNeN 56 Kehittyvä Elintarvike 3/2011 I www.kehittyvaelintarvike.fi Vastakkain valvontatoimien kustannukset ja hyödyt Sikojen salmonellavalvonnasta säätäminen edellyttää salmonellakartoitusten lisäksi myös kustannus-hyötyanalyysia valvontatoimista. EU:n komission teettämä analyysi lihasioista valmistui viime vuoden lopussa, jalostussikoja koskeva analyysi julkaistaan lähiaikoina. Analyyseissä arvioitiin alkutuotannon valvontatoimenpiteiden kustannuksia, näihin kuuluivat esim. tautivapaa eläinjalostusaines, rehujen salmonellavalvonta ja tilojen bioturvallisuustoimet. Hyötyjen osalta arvioitiin ihmisten sairastapausmäärien ja terveydenhuoltokulujen alenemista. Molempien analyysien tulos oli varsin karu. Mikään arvioitu alkutuotantotason toimenpide tai toimenpiteiden yhdistelmä ei ole EUtasolla kustannushyödyllinen. Hyötyä todettiin kyllä yksittäisten maiden osalta (mm. Suomi ja Ruotsi). Analyyseissä ei kyseenalaistettu salmonellatartuntojen kansanterveysmerkitystä, mutta toimenpiteiden toteuttaminen katsottiin kalliimmaksi kuin vähenevistä sairastapauksista ja kuolemista aiheutuva hyöty. Analyysien tuloksia on kyseenalaistettu, koska ne jouduttiin tekemään varsin puutteellisen ja epävarman tiedon perusteella. Salmonellatorjunta on hankalaa ja kallista, etenkin jos lähtötilanne on maassa huono. Isojen sikaloiden saneeraus salmonellasta on työlästä. Tämä todettiin Suomessakin Tennessee-epidemian aikana. Rehujen osalta suurin ongelma on tehtaiden pysyvät salmonellakontaminaatiot, jotka saastuttavat rehut tehtaassa kuumennuskäsittelyn jälkeen. Myös rehutehtaiden salmonellasaneeraus on työlästä, mikä sekin todettiin Suomessa Tennessee-epidemian aikana. Jos maassa on Salmonella sairastuttaa Kehittyvä Elintarvike Seuran jäsenlehti Seur www.kehittyvaelintarvike.fi Elintarviketieteiden tyvä Kehit arvike EU keskittynee teurastamoja prosessointivaiheeseen Tällä hetkellä EU:ssa on epätietoisuutta, miten pitäisi edetä sikojen salmonellan torjunnassa. Kustannus-hyötyanalyysin kielteisen tuloksen takia suunnitelma säädösten luomisesta sikojen valvomiseksi alkutuotannossa saattaa peruuntua. Epäselvää on myös, säädetäänkö mitään harmonisoituja vaatimuksia, vai jatketaanko puhtaasti kansallisten toimien pohjalta. Vaikka EU:ssa ei ole pakollista sikojen salmonellavalvontaa, on moni muukin maa kuin Suomi ja Ruotsi toteuttanut kansallisia toimia. Monessa maassa sikalat luokitellaan salmonellan esiintyvyyden perusteella eri luokkiin. Ei siis pyritä siihen, että sikalat olisivat vapaita salmonellasta, vaan siihen, että salmonellaa esiintyy vain osalla tilan sioista. Todennäköisesti EU:ssa tullaan keskittymään alkutuotantoa enemmän teurastamo- ja prosessointivaiheeseen. Pelkästään hyvällä teurastushygienialla ei salmonellantorjunnassa päästä riittävän pitkälle. Tanskassa on käytössä ruhojen höyrypastörointimenetelmä sioille, jotka ovat peräisin korkean salmonellaesiintyvyyden sikaloista. Mahdollisesti menetelmä hyväksytään lähiaikoina EU:ssa yleiseen käyttöön. Ruhojen ja lihan dekontaminaatioon eli bakteerisaastutuksen poistoon saatetaan hyväksyä myös muita menetelmiä esim. kemikaalikäsittelyjä. Dekontaminaatio on salmonellatorjunnassa tehottomampi keino kuin alkutuotannon toimet, mutta kuluttajan kannalta tyhjää parempi vaihtoehto. Tapahtuu EU-tasolla mitä hyvänsä, niin Suomessa voimme perustellusti jatkaa salmonellatorjunnassa nykyisellä linjalla, eli pitää alkutuotanto puhtaana. π TILAA ELINTARVIKEALAN AMMATTILEHTI ► Kestotilaus 55 ►, oppilaitokset 45 ►/vuosikerta. määräaikaistilaus 60 ► (6 numeroa vuodessa) ► Jälkitilaus vähintään 10 kpl: 2 ►/ kpl + postituskulut ► Tilaus sähköpostitse: sihteeri@ ets.fi ► Näytenumero: [email protected] ILMAINEN LEHTIARKISTO ► Etsi hakusanalla juttuja lehtiarkistosta ► Lataa näköislehtiä vuoden viiTerhi Laaksonen veellä numeron eläinlääkintöneuvos maa- ja metsätalousministeriö Elintarvike- ja terveysosasto terhi.laaksonen(at)mmm.fi Seuran jäsenlehti aelintar kehittyv Elint o iskarj perä Alku t täynnä maido visia positiiaisuuksia omin rvike Elintaonta valv u riski- si ntouuttu mak Tuotaeet n m rusteisem llo in pe pa maapa ät siirtyv sosiin pohjoi ienia Hyg suuri osa jalostussikaloista ja rehutehtaista salmonellan saastuttamia, niin on ymmärrettävää halu etsiä helpompia torjuntakeinoja. 1 1/1 tyvä Kehit arvike ieteiden Elint vike.fi Elintarviket ieteiden Seuran jäsenlehti aelintar kehittyv Kehittyvä 2/10 Elintarvike 0 3/1 Elintarviket • Salmonella on kampylobakteerin jälkeen toiseksi yleisin ruokamyrkytysten aiheuttaja sekä Suomessa että EU-tasolla. • Vuonna 2009 raportoitiin EU:ssa noin 110 000 salmonellatapausta. Suomessa raportoitiin 2 300 tapausta, joista noin 80 % liittyi ulkomaan matkailuun. • Todellista tautitapausten määrää ei tiedetä, sen arvellaan olevan 10–100-kertainen raportoituun tapausmäärään nähden. • Salmonella ei aiheuta pelkästään ohimeneviä ruokamyrkytyksiä, jopa 10 % tapauksissa voi esiintyä kroonista niveltulehdusta tai muita jälkitauteja. • Salmonellatartunnan aiheuttama suora kuolleisuus ei ole suurta, mutta tartuntojen jälkeen on todettu selvää lisääntynyttä ennenaikaista kuolleisuutta. ta allin kinh is r & jen vike.fi aRuok eenien allerg lä jäljil kehittyvaelintarvike.fi Ruokamarkk murroksessa inat Jalanjäljet pakkauksiin? Valmistusja lisäaineet lainsäädäntöje n palapelissä ia olog tekn Nano tulee rvikkeisiin elinta Valmistus- ja lisäaineet ta alvon t&v torio laboraus , a k tiik llisu Analyeijeriteo ja M ELINTARVIKEALAN AMMATTILEHTI • Kestotilaus 55 €, oppilaitokset 45 €/vuosikerta. • Määräaikaistilaus 60 € • 6 numeroa vuodessa • Jälkitilaus vähintään 10 kpl: 2 €/kpl + postituskulut • Tilaus sähköpostitse: [email protected] • Näytenumero: [email protected] ILMAINEN LEHTIARKISTO • Etsi hakusanalla juttuja lehtiarkistosta • Lataa näköislehtiä vuoden viiveellä numeron ilmestymisestä www.kehittyvaelintarvike.fi Tilaa koko elintarvikealan kattava ammattilehti n T A L O U S & m A R K K i N A Lähtisitkö yrittämään? Yrittäjäksi ryhtyminen vaatii harkintaa, tietoa, laskelmia, hyvää liikeideaa sekä pääomaa. Tämän lisäksi elintarvikealaan liittyy paljon lupia ja ilmoituksia, jotka yrittäjäksi aikovan täytyy hoitaa. Pienimmillään toiminta on itsensä työllistämistä ja oman elannon hankkimista. Suurin osa elintarvikealan yrityksistä onkin alle viiden hengen yrityksiä, joissa tehdään paljon käsityönä yksilöllisiä ja paikallisesti tarjottavia tuotteita. Työllistyminen tällä tavoin koetaan hyvin palkitsevaksi, sillä suomalaiset kuluttajat arvostavat tuoreita, paikallista makua edustavia ja erityisruokavaliot huomioon ottavia tuotteita, selviää työ- ja elinkeinoministeriön toimialaraporteista. Suurimmaksi vastukseksi yrittäjäksi ryhtymisessä koetaan useimmiten byrokratia. Mitä alkavalta yrittäjältä sitten vaaditaan? Yrityksen perustamisessa monta vaihetta Yrittäjäksi aikova on usein saanut yritysidean, jonka hän kirjaa lopulta liiketoimintasuunnitelmaksi. Siinä kiteytyy, kuinka idea otetaan käytäntöön, miten sillä ansaitaan rahaa ja todetaan laskelmilla, kannattaako toiminta. Suunnitelmaan kannattaa panostaa, sillä se toimii apuna esiteltäessä liikeideaa rahoituslaitoksille tai starttirahaa hakiessa työ- ja elinkeinotoimistosta alkuvaiheen toimeentulon turvaamiseksi. Seuraavaksi valitaan yleensä yritysmuoto. Vaikuttavia tekijöitä voivat olla perustajien lukumäärä, pääoman tarve, vastuun jakaantuminen tai verotukselliset asiat. Yksityinen elinkeinonharjoittaja ei vaadi mitään juridista sopimusta. Avoimen yhtiön ja kommandiittiyhtiön perustamisesta tehdään kirjallinen yhtiösopimus ja osakeyhtiön perustamisesta laaditaan kirjallinen perustamissopimus, jo- hon liitetään yhtiöjärjestys. Osakkeiden merkintä tapahtuu perustamissopimuksen allekirjoituksella. Esimerkiksi alkutuottaja voi hakeutua myös olemassa olevan osuuskunnan jäseneksi tai perustaa uuden, jolloin jäseniä tulee olla vähintään kolme. Osuuskunnan perustajat, jotka myös tulevat jäseniksi osuuskuntaan, laativat osuuskunnalle säännöt sekä osuuskunnan perustamiskirjan. Jäsenet allekirjoittavat perustamiskirjan. Ilmoitukset viranomaisille Perustamisen jälkeen yrityksen tulee ilmoittautua kaupparekisteriin ennen varsinaisen toiminnan aloittamista. Yksityinen elinkeinonharjoittaja on velvollinen tekemään kaupparekisteriin perusilmoituksen vain, jos hä- Luvat kuntoon ja verkostoitumaan Yrittäjä Päivi Palovaara pyörittää yhdessä miehensä Marko Palovaaran kanssa ravintola Bistro O matia Kirkkonummella. Nyt kun avajaisista on ehtinyt kulua reilu puoli vuotta, ja perustamispäätökseen on saanut hieman etäisyyttä, on hyvä hetki katsoa taaksepäin. – Moni asia tuntuu nyt ihan selkeältä ja toisaalta alkaa vasta käsittää, minkälaisen ponnistelun on käynyt läpi, Päivi Palovaara raottaa yrityksen alkuvaiheita. Molemmilla on vahva ravintola-alan tuntemus ja kokemusta työskentelystä. Ajatus omasta ravintolasta oli kytenyt jo pitkään pariskunnan mielessä. He vain odottivat tilaisuutta ja etsivät sopivaa liiketilaa toimiakseen yrittäjinä. Paikallislehdessä olleen ilmoituksen jälkeen ”se oli sitten menoa”. Unelma alkaa toteutua Uuden ravintolan varauskirja täyttyy jo mukavasti, yrittäjä Päivi Palovaara iloitsee. 58 Kehittyvä Elintarvike 3/2011 I www.kehittyvaelintarvike.fi Alku oli työläs, mutta epäilijöiden kysymykset vain vahvistivat uskoa omaan ideaan ja yritystoiminnan kannattavuuteen. – Apua sai siihen, mitä ymmärsi kysyä, mut- nellä on elinkeinotoimintaa varten omasta asunnosta erillinen liiketila tai hänen palveluksessaan on muu henkilö kuin aviopuoliso tai yrittäjän alaikäinen tai muuten holhouksenalainen lapsi tai lapsenlapsi. Toiminnan aloittamisesta tulee tehdä ilmoitus myös Verohallinnon rekistereihin. Tällaisia ovat arvonlisäverovelvollisten rekisteri, ennakkoperintärekisteri ja työnantajarekisteri. Samalla yritys arvioi ensimmäisen tilikautensa liikevaihdon ja verotettavan tulon. Vuosittain Verohallinnolle hoidettavia asioita ovat ennakkoverot, veroilmoitus, työantajan vuosi-ilmoitus ja kausiveroilmoitus (arvonlisävero, ennakonpidätys ja sosiaaliturvamaksu). Sekä ilmoittautumisen kaupparekisteriin että Verohallinnon rekistereihin voi hoitaa samalla Yritys- ja yhteisötietojärjestelmä YTJ:n ilmoituslomakkeella. Uusi yritys saa Y-tunnuksen heti rekisteröinnin jälkeen. Muistettava luvanvaraisuus ja ilmoitusvelvollisuus Helposti pilaantuvia, pakkaamattomia elintarvikkeita työssään käsitteleviltä henkilöiltä ta nopeasti häipyivät kuvitelmat, että joku olisi tarjonnut valmista tarjottimelta tai sanonut, että ”tee näin”, Päivi Palovaara kuvailee. – Kaikki laskelmat ja suunnitelmat piti olla hyvin tarkkoja ja analysoituja varsinkin rahoituslaitosten kanssa asioitaessa. Espoon uusyrityskeskuksen kautta saimme lähinnä kontakteja, esimerkiksi lakimiehen laatimaan perustettavan osakeyhtiön papereita. Palovaarat olivat päättäneet, että jos toimeen ryhdytään, ryhdytään kunnolla. Pariskunnan lisäksi yritys työllistää keittiössä kolme ja salin puolella kaksi vakituista työntekijää sekä lisäksi tuntityöläisiä tarpeen mukaan. Asiakaspaikkoja on 85. – Elintarvikeviranomaisilla on omat vaatimuksensa. Palotarkastaja esitti vaatimuksia, anniskeluluvat piti hoitaa… Lisäksi työnantajana toimimiseen liittyy omat kuvionsa. Toisaalta Päivi myöntää arvostavansa valvontaa. Sen tarkoitus on taata kuluttajille hygieenisesti tuotettuja ja laadultaan varmistettuja lopputuotteita. vaaditaan hygieniapassi, jonka voivat antaa Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran hyväksymät hygieniaosaamistestaajat. Elintarvikevalvontaan kannattaa olla yhteydessä jo suunnitteluvaiheessa, jotta välttyy kalliilta muutostöiltä. Elintarvikevalvonta kertoo suunniteltuun toimintaan liittyvistä tila- ja omavalvontasuunnitelmavaatimuksista sekä opastaa tarvittaessa elintarvikehuoneiston ilmoitus- ja hyväksymishakemusasioissa. Myös muihin viranomaisiin kuten rakennusvalvontaan ja palo- sekä työsuojeluviranomaisiin on hyvä olla yhteydessä jo tilojen suunnitteluvaiheessa. Jos yrityksessä aiotaan anniskella tai myydä alkoholijuomia, tulee siihen hankkia lupa aluehallintovirastolta. Alkoholin valmistuksen luvan myöntää Sosiaali- ja terveydenhuollon lupa- ja valvontavirasto Valvira. Anniskelupaikan vastaavana hoitajana toimiminen edellyttää lisäksi anniskelupassikokeen suorittamista. Muista Euroopan Unionin jäsenmaista sekä eräistä muista maista eläinperäisiä tuotteita tuovan yrityksen tulee turvata elintarvikehy- gienia ja estää eläintautien leviäminen noudattamalla ensisaapumisvalvontaa. Jos yritys lisäksi käsittelee eläinperäisiä elintarvikkeita ennen vähittäismyyntiä, on huomioitava laitosasetukset. EU:n ulkopuolelta tuotavien tuotteiden kohdalla yrittäjän tulee ottaa huomioon Tullin vaatimukset kuten tulli-ilmoitus ja niin sanottu kolmansien maiden maksu. Vaikka toiminta tapahtuisi internetissä ilman yrityksen suorittamaa fyysistä varastointia tai käsittelyä, yrittäjän tulee saada elintarvikevalvonnan hyväksyntä toiminnalle, suorittaa omavalvontaa ja huolehtia tuotteiden jäljitettävyydestä. Elintarvikkeiden pakkausmerkinnöistä on myös olemassa asetus, joka määrittelee mitä ja miten pakkauksissa pitää lukea. Ennen toimintaa on hyvä selvittää myös, mikä on sallittua markkinoinnissa, esimerkiksi terveysväitteet. Ravintolisienkin parissa toimivan yrittäjän tulee ilmoittaa toiminnasta Elintarviketurvallisuusvirasto Eviraan. Yrittäjyyteen suhtautuminen on muuttunut Päivi Palovaaran mielestä suopeammaksi. – Jos jonain päivänä näyttää, ettei homma toimi, voi lopettaa ja palata palkkatyöhön tai keksiä jotain muuta. Ei tarvitse hävetä epäonnistumista ja muuttaa toiselle paikkakunnalle, hän naurahtaa. – Pystymme valmistamaan annoksen juuri asiakkaan toiveiden mukaan erikoisruokavaliot huomioiden. Herkut luodaan mahdollisimman pitkälle lähiseudun raaka-aineista. Esimerkiksi yrtit, juurekset, hunaja, kyyttö ja lammas tulevat lähikuntien alkutuottajilta. Alueella on myös rikas luonto. Luonnollisesti meneillään oleva kausi näkyy ravintolan ruokalistalla. – Ostamme harrastajilta sieniä, marjoja ja kaloja. Lisääkin saa tarjota, Päivi kannustaa ahertajia. Yrittäjinä Palovaarat haluavatkin kannustaa yrityksiä verkostoitumaan. Lähi- ja luomuraaka-aineet eivät tule sen kalliimmaksi, kun käyttää aineksia järkevästi. Pariskunta vakuuttaa olevansa valmis niin ruuan laadun, hinnan kuin palvelualttiudenkin puolesta tekemään kaikkensa, että asiakas tulee heille uudestaan. Pellolta pöytään Bistro o Matin yritysprofiili on tarkkaan mietitty. Lounas sujuu mutkattomasti ja nopeasti rennossa ja valoisassa miljöössä. Varsinkin sunnuntaiset maalaisbrunssit ovat perheiden suosiossa. – Kirkkonummella oli jo pitkään kytenyt tilaus tämäntyyppiselle ravintolalle. Täällä arvostetaan yksinkertaista, skandinaaviseen makuun suunniteltua ruokaa, Päivi Palovaara kiteyttää. Palovaarat haluavat tarjota tuotteet mahdollisimman suoraan tuottajilta kuluttajille. Ja valmistus hoidetaan enimmäkseen itse – valmistavaraa ei käytetä. Ympäristöasiat kuntoon Alan yrittäjän tulee ottaa huomioon lisäksi useita ympäristöasioita. Joissakin tapauksis- >> www.kehittyvaelintarvike.fi I Kehittyvä Elintarvike 3/2011 59 n T A L O U S & m A R K K i N A sa, esimerkiksi teollisesta toiminnasta, voi aiheutua päästöjä muun muassa ilmaan tai jätevesiviemäreihin. Yritys huolehtii itse jätehuoltomääräysten ja muun lainsäädännön noudattamisesta tunnistamalla, lajittelemalla ja varastoimalla jätteet sekä huolehtimalla niiden kuljetuksesta ja käsittelystä. Tuotteiden valmistajat ja maahantuojat ovat vastuussa muun muassa pakkausten asiallisesta hävittämisestä siitä aiheutuvine kustannuksineen. Meluhaittojen torjunta koskee lähinnä tehtaita ja laitoksia, mutta myös tilapäisestä melua aiheuttavasta toiminnasta kuten rakennustöistä ja asuintalojen lähelle suunnitellus- ta ravintolatoiminnasta tulee ilmoittaa ympäristökeskukselle. Kemikaalien käsittely tai varastointi vaatii ilmoittamista pelastusviranomaiselle. Yrityksen alkutaipaleelle ja jo toimivankin yrityksen arkeen liittyy paljon byrokratiaa. Valvonnan tavoitteena on kuitenkin varmistaa elintarvikkeiden ja niiden käsittelyn turvallisuus ja tuotteiden laatu. Kaikissa lupa- ja ilmoitusasioissa kannattaa kääntyä asiaa hoitavan viranomaisen puoleen. Elintarvikeasioissa auttavat ensisijaisesti oman kunnan elintarvikevalvonta ja aluehallintoviraston elintarvikevalvoja. π Aitoa ruokaa Tammisaaressa, Bovikin tilalla, Ülle ja Sebastian Nurmi kasvattavat suomenlammasta ja kyyttöä luomuna maamme parhaisiin ravintoloihin. – Marko Palovaaraa ja minua yhdistää samanlainen ajattelutapa: mahdollisimman maukasta ja laadukasta lihaa mahdollisimman suoraan kuluttajille, Sebastian Nurmi summaa. Hän on jo kaksikymmentä vuotta puhunut puhtaan ruuan puolesta. Nyt Nurmien tilalla kasvaa kyyttöjä ja lampaita, joiden lihaa toimitetaan valmistettavaksi maamme parhaimpiin ravintoloihin. Eläimet ruokitaan luomurehulla ja kesäisin ne käyskentelevät saarissa ja maisemanhoitotehtävissä. Niiden liha on mureaa ja maukasta, koska ne saavat kasvaa rauhassa. Eläimistä käytetään kaikki hyödyksi. – Kyllähän tätä tekisi mielellään, jos luomuviljelijää ei laitettaisi niin ahtaalle, Sebastian Nurmi huokaisee. – Kaikki paperityö tuntuu kasautuvan juuri keväälle, vilkkaimpaan aikaan, kun lampaita pitää auttaa karitsoimaan ja peltotyöt alkavat, Ülle Nurmi tuskailee. 60 Kehittyvä Elintarvike 3/2011 I www.kehittyvaelintarvike.fi Teksti ja kuvat: Mira Halonen mira.halonen(at)kolumbus.fi mira Halonen on koonnut myös taulukon lupa- tai ilmoitusasioita ja niitä hoitavista tahoista. Se on pyydettäessä saatavissa häneltä. Lähteet: Tem toimialaraportit 2010 Suomen elintarviketyöläisten liitto Ruoka-Suomen tilastot espoon seudun uusyrityskeskus espoon ja Helsingin elintarvikevalvonnan viranomaiset Työkaluja ja tietoa yrityksen perustamiseen • • • • • www.yrityssuomi.fi www.yritysidea.fi www.liiketoimintasuunnitelma.com www.uusyrityskeskus.fi www.ely-keskus.fi (Kehittämis- ja investointituki ulkopuolisten asiantuntijapalvelujen, koulutuksen ja käyttöpääoman hankkimiseen. Käynnistystuki ensimmäisten vieraiden työntekijöiden palkkaamiseen.) • www.finnvera.fi > Lainat • www.mtk.fi > Maaseutu > Maaseutuyrittäjyys ja Apua yrittäjälle • www.proagria.fi Bovikin luomutilalla ollaan ylpeitä puhtaasta ja maukkaasta lampaanlihasta. – Sitten jää joku tuki saamatta kokonaan, kun määräpäivä unohtuu kiireessä tai selvityksestä unohtuu pieni kaistale maata ojan toiselta puolelta. Luomutilan toiminnan valvontaan kuuluu vuoden mittaan myös tarkastuksia. Nurmien mielestä tarkastajat ovat usein käytökseltään tylyjä ja ylimielisiä. – Pienenä mitättömänä viljelijänä alkaa oikein pelätä, mitä tästä taas seuraa. Ja aina jokin sanktio painaa päälle. Eikö asioista voi keskustella ja huomauttaa kauniisti? Sebastian kysyy toivoen inhimillisyyttä. – Eläimistä kysellään paljon, tiloista ja tuotannosta, mutta viljelijän hyvinvointia ei murehdi kukaan! Ülle-vaimo toppuuttelee miestään. Työtäänhän tarkastajatkin vain tekevät annettujen ohjeiden mukaan, mutta silti viljelijät toivovat muutosta: – Kaikkihan me tässä vedämme yhtä köyttä: tuotamme laadukasta ruokaa. Pk-yritykset hyödyntävät yrittäjyyden edistämispolitiikkoja eri tavoin Menestyvät pienet ja keskisuuret yritykset käyttävät yhteiskunnan tarjoamia yrittäjyyden edistämisen politiikkavälineitä varsin eri tavoin, ja osa ei hyödynnä niitä lainkaan. Tuoreen tutkimuksen mukaan uutta yrittäjyyspolitiikkaa hyödyntävistä yrittäjistä tulee helposti myös alueensa elinkeinopoliittisia kehittäjiä – ja myös päinvastoin. Hiljattain valmistunut tutkimus selvitti, miten maaseutumaisella alueella toimivat pk-yritykset hyödyntävät yhteiskunnan tarjoamia politiikkavälineitä. Tutkimusta varten haastateltiin 15 menestyvää pk-yritystä, jotka toimivat Suupohjan seudulla EteläPohjanmaalla sekä aluekehittämisestä vastaavia tahoja. Tutkimuksen toteuttivat Helsingin yliopiston sosiaalitieteiden laitos, MTT:n taloustutkimus ja Helsingin yliopiston Ruralia-instituutti Seinäjoella. Maaseutupolitiikan professori Hilkka Vihinen MTT:stä kertoo, että menestyvät pkyritykset käyttävät yrittäjyyden edistämiseen tarkoitettuja politiikkavälineitä kovin eri tavoin. – Karkeasti jaotellen kolmasosa tämän tapaustutkimuksen yrityksistä ei ollut koskaan käyttänyt julkisesti rahoitettuja yrittäjyyden tukivälineitä, kolmasosa oli käyttänyt perinteisen yrityspolitiikan välineitä ja kolmasosa oli käyttänyt uuden yrittäjyyspolitiikan mukaisia välineitä esimerkiksi aluekehittämisohjelman kautta, Vihinen summaa. Tutkimuksessa haastateltujen pk-yritysten kirjo oli laaja. Mukana oli firmoja 1–2 hengen mikroyrityksistä yli sata henkeä työllistäviin keskisuuriin yrityksiin. Haastateltujen yritysten toimialoja olivat muun mu- assa maatilamatkailu, elintarvikejalostus, bioenergian tuotanto, design sekä huonekalu- ja metalliteollisuus. Vihinen muistuttaa, että uuden yrittäjyyspolitiikan välineitä ei tarjota kaikille yrityksille, vaan ne kohdennetaan aluekeskusohjelman mukaisesti tietyille toimialoille. Suupohjan seudulla näitä ovat logistiset järjestelmät, elintarvikeala ja huonekaluteollisuus. Virta näyttää vievän myös toiseen suuntaan. Vihinen huomauttaa, että uutta yrittäjyyspolitiikka tehokkaasti hyödyntävissä oli paljon sellaisia yrittäjiä, jotka olivat aiemmin toimineet aluekehittämisen tehtävissä, mutta siirtyneet sittemmin yrittäjiksi. π Lähde: Vesala, K. m. & Vihinen, H. (toim.) 2011. yritysten menestystarinat ja yrittäjyyden edistäminen. Tapaustutkimus yrittäjistä, kehittäjistä ja politiikkadiskursseista Suupohjan seutukunnassa. mTT Raportti 16. www.mtt.fi/ mttraportti/pdf/mttraportti16.pdf www.kehittyvaelintarvike.fi I Kehittyvä Elintarvike 3/2011 61 haarukassa Juhlaolutta Turusta Turun vuosi Euroopan kulttuuripääkaupunkina on juhlaa myös olutkulttuurille: Juhla Aura on Hartwallin ja Panimoravintola Koulun yhteinen taidonnäyte. Juhla Aura on aromikas, melko vaalea lager-olut. Se on valmistettu alkuperäisen Auran reseptiä kunnioittaen. Juhla Aura valmistetaan Turussa, Panimoravintola Koulussa. Juhla Auran ovat luoneet yhdessä Hartwallin panimomestari Mika Mäkelä ja Panimoravintola Koulun olutmestari Teija Tuovinen-Laiho. Lisätietoja: ravintolapäällikkö mika Lattu, Panimoravintola Koulu, [email protected] Käyttövalmiita lihatuotteita Paahdettu pekonimuru on uudenlainen, heti käyttövalmis ruokakomponentti. Pekonimurulla on helppo maustaa niin pastakastike, salaatti kuin munakaskin. Kypsäksi paahdetulle porsaanlihalle antaa aromin aito katajanmarja. Laktoositon ja gluteeniton tuote on pakattu 120 g pakkauksiin. Korpelan Lihajalosteen Paneroitu porsaanleike tuo ravintoloiden annosklassikon nyt myös kotikokkien toteutettavaksi. Valmiiksi nuijitun ja kypsennetyn porsaan ulkofileen kruunaa rapea panerointi. Tuotetta on saatavilla kahden leikkeen pakkauksissa (kokonaispaino n. 300 g). Lisätietoja: Lihajaloste Korpela Oy, [email protected] Elintarvikenesteiden in-line monitorointi Sigrist PhaseGuard on tehtaalla valmiiksi optimoitu in-line analysaattoriksi. Asennuksen jälkeen laite vaatii ainoastaan ajoittaisen nollatarkistuksen. Kolme eri mallia kattaa kaikki tarvittavat sovellusalueet: malli T sameuden faasivaihdoksille, malli C värille ja malli HT korkeille sameustasoille mm. olut/hiivaraja-arvoille. Laite soveltuu mm. juomien rajapintojen monitorointiin ja säätöön, oluen/hiivan erotusvaiheen optimointiin sekä tuotantohävikin minimointiin ja tuotannon tehostamiseen. Röntgensäteellä varmuus virheettömyydestä Uusi Teltek G20 Xray -tarkistusjäjrestelmä tarjoaa energiaa säästävän tarkastusteknologian, huippumodernin laitteiston ja tehokkaan kuvankäsittelyohjelmiston. Järjestelmä soveltuu sekä pakattujen että irtotuotteidenkin tarkastamiseen. Laitteisto on pestävä ja helppo huoltaa. Teltek-järjestelmiä ja laitteita maahantuo ja huoltaa suomalainen Cortex Oy. Teltex Automatic Xray -tarkastusjärestelmät tarjoavat sarjassaan huippuluokan herkkyyttä, nopeutta ja uusia toimintoja. Järjestelmät tunnistavat epäpuhtaudet, kartoittavat rikkoutuneet tai kadonneet tuotteet, havaitsevat pakkausten tyhjiöt ja varmistavat täyttöasteen. Lisätietoja: myyntijohtaja Olli Silvola (09) 759 0770, www.cortex.fi Lisätietoja: Jarmo J. Nieminen, Oleinitec Oy, [email protected] Helsinkiläistä lähiruokaa Palmia tuo helsinkiläisten nautittavaksi uudenlaisen rouhean herkuttelumakkaran. Stadin Buli on lihaisa makkara suurempaan nälkään, lounaslistoille. Stadin Snadi on Bulin pikkubroidi: sama tuote pienemmässä koossa mukaan ostettavaksi ja buffet-tarjoiluun. Buli ja Snadi ovat Palmian catering-palvelujen tuotekehityksen omia tuotteita. Makkarat valmistaa Lagerblad Foods Oy Sörnäisten Tukkutorilta. Niihin ei ole lisätty fosfaattia, mutta täysin lisäaineeton ne eivät ole, koska markkinoilta ei ole löytynyt lisäaineetonta pekonia. Stadin Buli ja Snadi ovat pakasteita. Makkarat ovat kypsiä, joten ne tarvitsevat vain kuumennuksen. Stadin Buli tekee ensiesiintymisensä Helsinki-päivän kunniaksi 10.6.2011 useiden Palmian lounasravintoloiden ruokalistoilla. Stadin Snadi tulee moniin Palmien lounasravintoloihin juhannuksen alla. Syksyllä makkarat tulevat lounaslistoille ja Herkkuja mukaan! -myyntiin Palmina Vihreillä Viikoillamme (viikot 42–44). Säännöllisemmin lounaslistoille ja ostettavaksi ne tulevat vuonna 2012, kun Helsinki viettää World Design Capital -vuottaan. Lisätietoja: tuotesuunnittelija Antti mikkelä, Palmian catering-palvelut, [email protected] 62 Kehittyvä Elintarvike 3/2011 I www.kehittyvaelintarvike.fi Ammattikeittiöille 100 reseptiä Margit Kojon sata sadan annoksen reseptiä kasvikunnan raaka-aineista on saatavissa CD-ROM-levynä. Resepteissä on huomioitu erityisesti lasten ja nuorten tarvitsema, ravitsemuksellisesti tasapainoinen ravinto, jota tarjotaan päiväkotien ja koulujen ruokapalveluissa. Sähköinen ohjeistus toimii ammattikeittiöissä tuotannon työvälineenä ja ohjaa käyttämään monipuolisemmin kasvikunnan raaka-aineita. Lisätietoja: JVm-systems Oy, margit Kojo, [email protected] NimiTyKSiä • ETM Marleena Tanuanpää on nimitetty Elintarviketeollisuusliiton lainsäädäntöprosessin johtajaksi 1.6.2011. alkaen. Prosessin pitkäaikainen johtaja Seppo Heiskanen jää eläkkeelle. • MTT:n johtokunta on nimittänyt ETT Sari Forsman-Huggin MTT taloustutkimuksen johtajaksi. Hän aloittaa viisivuotisessa virassa 1.6.2011. • ETM Janne Aikoma on nimitetty MP-Maustepalvelu Oy:n tuotantopäälliköksi. • VTM Jari Konttinen on nimitetty innovaatiopolitiikan asiantuntijaksi EK:n innovaatioympäristö ja osaaminen –sektorille. • ELT Jaana Husu-Kallio jatkaa elintarviketurvallisuusvirasto Eviran pääjohtajana seuraavan viisivuotiskauden 1.5.2011 alkaen. Hän on johtanut Eviraa vuodesta 2006 alkaen. • ETM Jussi Huhtanen on nimitetty Pakkaustutkimus – PTR ry:n pakkausasiantuntijaksi. • Tom Fagerlund on nimitetty Pyroll Pakkauksen johtajaksi 1.5.2011 alkaen vastuualueenaan paperipohjaiset pakkaukset (VP, Paper Packages). Timo Haapsaari on nimitetty 1.5.2011 alkaen Ypäjän yksikköön (Ypap Oy) tuotantopäällikön äitiyslomasijaiseksi, Jouni Rantanen työnjohtajaksi 1.6.2011 alkaen toimipaikkanaan Lempäälän yksikkö (Pyrollpack Oy) ja Jarmo Norrbacka Tampereen yksikön (Takon Kotelotehdas Oy) kustannusanalyytikoksi 1.3.2011 alkaen. Pyroll Sopimusjalostuksessa Jarmo Saari vastaa Ikapaper Oy:n tuotannon ohella Pyrollin Kyröskosken tuotannosta 1.6.2011 alkaen. Jonas Skuthälla on nimitetty 1.5.2011 alkaen konsernin tukipalveluihin hankinnoista ja innovaatioista vastaavaksi päälliköksi (Manager, Purchasing & Innovations) ja Auli Ahonen maksuliikenteen hoitajaksi/kirjanpitäjäksi konsernin tukipalveluihin Tampereelle. • Mikko Tervonen on nimitetty Leipurin Oy:n leipomoteollisuuden ostojohtajaksi ja ETM Kristina Krogius Team Leaderiksi. • Suomen Akatemian biotieteiden ja ympäristön tutkimuksen toimikunta on valinnut 14 uutta akatemiatutkijaa. Akatemiatutkijat aloittavat kautensa tämän vuoden syyskuussa. Yksi heistä on FT Mari Sandell Turun yliopistosta. Sandellin tutkimuksessa yhdistetään samanaikaisesti ruuan aistittavat ominaisuudet, makuyhdisteet ja ihmisen käyttäytyminen. Lisäksi tutkimuksessa syvennytään marjojen ja vihannesten makuyhdisteisiin biokemiallisin ja aistinvaraisin menetelmin. • KTM Tuomas Mantere on nimitetty VAASANkonsernin Näkkileivät ja hapankorput -liiketoiminnasta vastaavaksi johtajaksi ja johtoryhmän jäseneksi 9.5.2011 alkaen. • Tuomas Liljavirta on nimitetty Atria Suomi Oy:ssä aluepäälliköksi vk-myynnin organisaatioon vastuualueenaan Keski- ja Itä-Suomi. • Country Manager Mikko Mollberg on siirtynyt Atria Skandinavian organisaation vastuualueenaan Fast Food -tuoteryhmä ja Concept-liiketoiminta. Pasi Puistola on nimitetty operatiiviseksi kenttäpäälliköksi vastuualueenaan Atria Concept -liiketoiminnan kenttätoiminnot ja kehitys. • Mika Aka-Fossi on nimitetty Atria Suomi Oy:n toimitusjohtajaksi ja Atria Oyj:n johtoryhmän jäseneksi. FT Merja Leino on nimitetty siipikarjaliiketoiminnasta vastaavaksi johtajaksi. YTM Jukka Mäntykivi on nimitetty valmisruokaliiketoiminnasta vastaavaksi johtajaksi ja DI Tapani Potka logistiikasta, operatiivisesta toimitusketjun hallinnasta ja materiaaliostoista vastaavaksi johtajaksi. • MMT, agronomi Tuula Mäki-Valkama on nimitetty erityisasiantuntijaksi maa- ja metsätalousministeriön elintarvike- ja terveysosaston kasvintuotanto- ja eläinravitsemusyksikköön. • MMM, agronomi Suvi Anttila on nimitetty ProAgria Keskusten Liiton markkinointi- ja viestintäjohtajaksi. • MMM Sari Mattila on nimitetty Gastronomie Filande -säätiön johtajaksi. • DI Osmo Jahkola on nimitetty Jomet Oy:n toimitusjohtajaksi. • DI Ismo Pentti on nimitetty Borealis Polymers Oy:n toimitusjohtajaksi. • KTM Tove Seppelin-Högnabba on nimitetty Cortex Oy:n toimitusjohtajaksi. • ETM Mari Muhonen on nimitetty Fazer Makeisten brändi- ja kategoriapäälliköksi. • MMT Aarne Kurppa on nimitetty MTT:ssä kasvintuotannon tutkimuksen johtajaksi, MMT Markku Järvenpää teknologiatutkimuksen johtajaksi ja MScA Jutta Siivonen kotieläintuotannon johtajaksi. • Osakeyhtiö Six on uusinut organisaatiotaan. ETM Tatu Heinaro on liiketoiminnan kehitysjohtaja, ETM Joonas Jokiniemi tehtaan johtaja, ETM Mirja Kreander tuotekehityspäällikkö ja ETM Kari Turunen Director, Nordic. • ETM Emma Pikkarainen on nimitetty VarsinaisSuomen maa- ja kotitalousnaisten vt. toiminnanjohtajaksi. • ETM Mia Mahkonen on nimitetty Senson Oy:n myyntijohtajaksi. • ETM Anna Varesmaa on nimitetty VAASAN-konsernin asiakkuusjohtajaksi. • TkT Raija Polvinen on nimitetty Kiillon tutkimuspäälliköksi. • Ville Klasila on nimitetty Uotilan Leipomo Oy:n varatoimitusjohtajaksi. • Sari Pajari on nimitetty M-real Oyj:n liiketoiminnan kehitysjohtajaksi ja johtoryhmän jäseneksi. • Sami Hietanen on nimitetty Mercamer Oy:n toimitusjohtajaksi. • Tarja Haapala on nimitetty myyntineuvottelijaksi Lassila & Tikanoja Oyj:n Siivous- ja käyttäjäpalveluiden Hämeenlinnan alueelle, Rauli Eriksson myyntineuvottelijaksi Pirkanmaan sekä Kokkolan ja Pietarsaaren alueille, Eija Nurmi Väli- ja Pohjois-Suomen aluemyyntipäälliköksi ja Hanna Rääpysjärvi-Kangas myyntineuvottelijaksi Lapin läänin alueelle. • Tampereen Messut Oy:n tytäryhtiö Finnresta on nimittänyt Juha Niemiön yhtiön konsultoivaksi Chefiksi. • Jaakko Nuutila on valittu Luomuliiton puheenjohtajaksi vuosiksi 2011–2013. • Eläinsuojeluliitto Animalian toiminnanjohtajana on 11.4.2011 alkaen toiminut ELL Kati Pulli. Hän toimii toiminnanjohtaja Salla Tuomivaaran sijaisena tämän virkavapaan aikana. Sari Forsman-Hugg Tuomas Mantere Nimitysuutiset osoitteella: toimitus(at)kehittyvaelintarvike.fi KUVA: NANA SimeLiUS n www.kehittyvaelintarvike.fi I Kehittyvä Elintarvike 3/2011 63 n TUNNUSTUKSiA Professori Kari Salminen Elintarviketieteiden seuran kunniapuheenjohtajaksi Professori Kari Salminen on valittu Elintarviketieteiden Seura ry:n vuosikokouksessa seuran uudeksi kunniapuheenjohtajaksi. 26 seuran jäsentä teki esityksen Salmisen valinnasta seuran kunniapuheenjohtajaksi edesmenneen professori Fritz Niinivaaran tilalle. Salminen on ollut seuran kunniajäsen vuodesta 1997 lähtien ja puheenjohtaja vuosina 1971– 1973. FK, MMT Kari Salminen väitteli tohtoriksi Helsingin yliopiston Elintarvikekemian ja -teknologian laitokselta vuonna 1970. US Department of Agriculturen apurahalla tehdyn väitöskirjan aiheena oli eräiden karbamaattiherbisidien vaikutus kasvisten kemialliseen koostumukseen ja säilyvyyteen. Väitöksen jälkeen Salminen työskenteli Elintarviketeollisuusliiton tutkimusjohtajana vuoteen 1978 ja sen jälkeen vastaavassa teh- tävässä Valiolla eläkkeelle siirtymiseensä, vuoteen 1998 saakka. Näinä vuosina hän toimi myös Elintarvikkeiden tutkimussäätiön ja Ravitsemuksen tutkimussäätiön asiamiehenä. Salminen on toiminut myös elintarvikekemian dosenttina Helsingin yliopistossa sekä dosenttina ja lyhytaikaisesti professorina Turun yliopiston Terveyden biotieteiden opetusohjelmassa. Professorin arvonimen hän sai vuonna 1992. Hänellä on ollut lukuisia alan kansallisia ja kansainvälisiä luottamustehtäviä, mm. kansainvälisen meijeriliiton ”Tiede, ravitsemus ja opetus” -komission presidentin tehtävä. Salminen tunnetaan probioottisten Gefilustuotteiden kehittäjänä ja kansainvälistäjänä. Hän on myös innokas ravinnon, erityisesti ravintorasvan laadun ja terveyden välisiä suhteita pohdiskelevana kirjoittajana ja puhujana. Kaurakokkikisan voitto Risto Tepposelle ja Miikka Väisäselle Vuoden terveystarkastaja Pertti Nuutinen Ensimmäinen Kaurakokki-kisa etsi parasta menua, jossa pääosassa on kaura. Voittajamenun valmistivat Risto Tepponen ja Miikka Väisänen Haaga-Helia ammattikorkeakoulusta. Joukkueen valmentajana toimi lehtori Birgitta Nelimarkka. Tiukassa kisassa toiselle sijalle ylsivät Haaga-Helian Lari Pätäri ja Markus Vessman. Kolmas palkintosija jaettiin Jyväskylän ammattiopisto Priimuksen ja Haaga-Helian kesken. Jyväskylän joukkueessa olivat mukana Visa Pasanen ja Anurut Junthapan. Joukkuetta valmensi Riitta Palho. Jaetulle kolmannelle palkintosijalle tuli Haaga-Helian joukkue Toni Kostian ja Perttu Jokinen. Vuoden terveystarkastaja Pertti Nuutinen valmistui terveysteknikoksi Mikkelistä vuonna 1979. Terveystarkastajan töitä hän on tehnyt mm Inarissa, Tuupovaarassa ja Somerolla sekä vuodesta 1980 alkaen Espoossa. Nuutinen on tehnyt kaikkia terveystarkastajalle kuuluvia työtehtäviä omaten ”entisajan” laaja-alaisen kokemuksen. KUVA: KORTex Oy FOTOLAFKA Foodle-kilpailun voitto tutkija Raija-Liisa Heiniölle Yhteistyöfoorumi Food for Life Finlandin ohjausryhmä järjesti Foodle-kilpailun, jossa palkittiin kuluneen vuoden paras tutkimusyhteenveto. Kilpailussa laadun kriteereinä olivat ajankohtaisuus, hyödynnettävyys ja selkeys. Tänä vuonna raatina toimivat Elintarvikekehityksen osaamisklusterin asiantuntijat. He valitsivat voittajaksi VTT:n erikoistutkija Raija-Liisa Heiniön tutkimuksen Viljan ja marjo jen flavoria voidaan muokata hallitusti bio prosessoinnin keinoin. Kakkossijalle tuli Riikka Järvisen Turun yliopistossa tehty väitöstutkimus Marjojen ja perunoiden kuoret – jätettä vai monien mahdollisuuksien raakaainetta ja kolmanneksi VTT:n erikoistutkija Maria Smolanderin tutkimus Nanoteknologiat elintarvi kepakkauksissa. Heidät palkittiin Elintarvikepäivän yhteydessä. Lisätietoja kisasta: www.lumoudukaurasta.fi/kokkikisa-2011 Vuoden eläinlääkäriksi 2011 valittu ELL Jouni Niemi on moniosaaja eläinlääkärinä, yrittäjänä, suomalaisen sorkkahoidon edistäjänä, eläinlääkinnän laitteiden ja varusteiden maahantuojana ja myyjänä sekä koulutusten järjestäjänä. Suomen Eläinlääkäriliitto palkitsi vuoden eläinlääkärin Helsingissä 9.5. 64 KUVA: LiiSA VALONeN Jouni Niemi Vuoden eläinlääkäri Voittajajoukkue, Risto Tepponen ja Miikka Väisänen, iloitsi voitosta valmentajansa Birgitta Nelimarkan kanssa. Kehittyvä Elintarvike 3/2011 I www.kehittyvaelintarvike.fi Marjut Sipola laboranttilinjan taitaja Taitaja 2011 -kilpailussa 350 nuorta opiskelijaa kilpaili 41 ammattilajissa SM-tittelistä Kuopiossa. Laboranttilinjan taitajamestaruuden saavutti Marjut Sipola Oulun ammattiopistosta ja hopealle sijoittui samasta koulusta Joonas Kinnunen. Pronssia sai Vesa Leskinen Savon ammatti- ja aikuisopistosta. Kilpailu oli kolmipäiväinen, ja tehtävät kattoivat monipuolisesti peruslaboratoriotehtävät. Taitaja 2011 -tapahtuma keräsi kolmen päivän aikana melkein 67 000 kävijää, ja suomalaisfinalistien lisäksi kilpailuihin osallistui 25 kansainvälistä kilpailijaa. Vuoden 2011 Taitajien Taitajaksi valittiin Teemu Mikkonen EteläKarjalan ammattiopistossa (tietokoneet ja verkot). Lokakuussa järjestettävien Lontoon World Skills -kilpailujen maajoukkue julkistettiin Taitajien päättäjäisissä. Suomen WorldSkills -maajoukkueeseen kuuluu 46 kilpailijaa, mm. Enni Rantala (kondiittori) Helsingistä, Toni Toivanen (kokki) Mikkelistä ja Maria Suihkonen (ravintolapalvelu) Haapavedeltä. Hankintaopas AAKKOSOSA Kehittyvä Elintarvike -lehden hankintaopas tarjoaa tietoa elintarvikealan laite-, palvelu- ja raaka-ainetoimittajista. Kysy lisää lehtemme ilmoitusmyynnistä Infoteam Oy:stä, puh. (09) 441 133, faksi (09) 447 427, [email protected] HAGSON-PROVITEK OY ALERT-TUHOELÄINTORJUNTA OY ALGOL CHEMICALS OY PL 13 (Karapellontie 6) 02611 ESPOO Puh. (09) 50 991 Fax (09) 5099 250 email: [email protected] www.algol.fi AMIHELP OY Otsolantie 7 B 36100 KANGASALA AS. Puh. 0400 – 729 721 Fax (03) 4518 0053 email: [email protected] www.amihelp.fi AMMERAAL BELTECH OY Sarankulmankatu 14 33900 TAMPERE Puh. 0207 911 400 Fax 0207 911 450 email: [email protected] www.ammeraalbeltech.fi ARCTIC CIRCLE DELIGHT OY Munkkaniementie 75 97540 TIAINEN Puh. 045 125 5064 BERNER OY Terveys ja Tutkimus PL 15 (Sahaajankatu 24) 00131 HELSINKI Puh. 0207 914 672 Fax 0207 914 241 email: [email protected] www.berner.fi/tt BRENNTAG NORDIC OY Malmarintie 20 01380 VANTAA Puh. (09) 5495 640 Fax (09) 5495 6411 email: [email protected] www.brenntag-nordic.com BUSCH VAKUUMTEKNIK OY Sinikellontie 4 01300 VANTAA Puh. (09) 774 6060 Fax (09) 774 60 666 email: [email protected] www.busch.fi CALDIC FINLAND OY Huopalahdentie 24 00350 HELSINKI Puh. 020 741 5990 Fax 020 741 5993 email: [email protected] www.caldic.com OY CELEGO AB Eteläinen Salmitie 1 02430 MASALA Puh. (09) 348 6900 Fax (09) 853 2100 email: [email protected] www.celego.fi CHRISTIAN BERNER OY OY ATLAS COPCO KOMPRESSORIT AB Tuupakankuja 1 01740 VANTAA Puh. 0207 189 200 Fax 0207 189 201 AURAPRINT OY PL 131 20101 TURKU Puh. 0207 917 700 Fax 0207 917 650 email: [email protected] www.auraprint.fi BANG & BONSOMER GROUP OY PL 93 (Itälahdenkatu 18 A) 00210 HELSINKI Puh. (09) 681 081 Fax (09) 692 4174 www.bangbonsomer.fi PL 12 (Rajavoudinkuja 1a) 01741 VANTAA Puh. (09) 276 6830 Fax (09) 890 920 email: [email protected] www.christianberner.com DIGIA OYJ Valimotie 21 00380 HELSINKI Puh. 010 313 3000 Fax 010 313 3700 email: [email protected] www.digia.fi DIVERSEY PL 11 (Kaurakatu 48 B) 20101 TURKU Puh. 020 7474200 Fax 020 7474202 email: [email protected] www.diversey.com CONDITE OY PL 51 (Lisenssikatu 5) 21101 Naantali Puh. (02) 436 5900 Fax (02) 435 6950 email: [email protected] www.condite.fi Vaakatie 37 15560 NASTOLA Puh. (03) 871 540 Fax (03) 871 5410 email: [email protected] www.dosetec.fi DRINK CONSULT FINLAND OY Juvantie 66 51900 JUVA Puh. (015) 452 911 Fax (015) 453 964 email: [email protected] www.drinkconsult.com www.suurkeittio.fi www.hoyrynkehitin.fi FAERCH PLAST A/S Rannikkolaivurintie 8 D 00850 HELSINKI Puh. 050-413 8058 Fax (09) 677 183 email: [email protected] www.faerchplast.com OY FOODFILES LTD Neulaniementie 2 L 6 70210 KUOPIO Puh. 044 7001200 Fax (017) 288 1269 email: [email protected] www.foodfiles.com BERNER OY Elintarvikeraaka- ja lisäaineet PL 15 (Eteläranta 4 B) 00131 HELSINKI Puh. 0207 914 332 Fax 0207 914 380 21250 MASKU Puh. (02) 437 6111 Fax (02) 437 6211 email: [email protected] www.haloila.com www.itwmima.eu www.octopuscompact.com HUNAJAINEN SAM OY Porslahdentie 23 H 00980 HELSINKI Puh. (09) 877 0330 email: [email protected] www.hunajainensam.fi HUNAJAYHTYMÄ OY Kojonperäntie 13 32250 KOJONKULMA Puh. 0207 76 9680 Fax (02) 767 6225 email: [email protected] www.hunaja.fi IMCD FINLAND OY Malminkatu 24 C 00100 HELSINKI Puh (09) 25 15 160 Fax (09) 25 15 1699 email: [email protected] www.imcd.fi FOODWEST OY JAUHETEKNIIKKA OY Alasuutarintie 22 48400 KOTKA Puh. (05) 2184 270 Fax (05) 2184 290 email: [email protected] www.jauhetekniikka.fi GIVAUDAN SUISSE SA sivuliike Suomessa JM-MULTIPROJECT OY Moreenitie 15 B 04250 KERAVA Puh. (09) 2709 0400 Fax (09) 2741 022 www.multiproject.fi Vaasantie 1 C 60100 SEINÄJOKI Puh. (06) 4210 000 www.foodwest.fi Svinhufvudinkatu 23 A 15110 LAHTI Puh. (09) 3434 860 Fax (09) 3434 8650 www.givaudan.com BEMIS VALKEAKOSKI OY PL 70 37601 VALKEAKOSKI Puh. 0207 51 3100 Fax 0207 51 3309 email: [email protected] www.bemis-europe.com OY M. HALOILA AB DOSETEC ExACT OY CLINICAL LIFE SCIENCES OY Linnankatu 6 87100 KAJAANI Puh. 040 746 7475 email: [email protected] www.clsoy.fi PL 74 02631 ESPOO Puh. (09) 439 3070 Fax (09) 439 30720 email: [email protected] www.provitek.fi KERMETAR OY Kumitehtaankatu 5 E 04250 KERAVA Puh. (09) 242 5898 Fax (09) 242 6464 Email: [email protected] www.kermetar.fi HAARLA OY CORTEx OY Kutojantie 5 02630 ESPOO Puh. (09) 7590 770 Fax (09) 7590 7799 email: [email protected] www.cortex.fi DANISCO SWEETENERS OY Sokeritehtaantie 20 02460 KANTVIK Puh. 010 431 030 Fax 010 431 4422 www.danisco.com/sweeteners Pyhäjärvenkatu 5 A 33200 TAMPERE Puh. (03) 3399 1309 Fax (03) 3399 1350 email: [email protected] www.haarla.fi KIILTOCLEAN OY PL 157 20101 TURKU Puh. 0207 710 400 Fax 0207 710 402 www.kiiltoclean.fi HAARLA ENGINEERING Pyhäjärvenkatu 5 A 33200 TAMPERE Puh. (03) 3399 1302 Fax (03) 3399 1350 email: [email protected] www.haarla.fi KLÜBER LUBRICATION NORDIC A/S Hämeentie 3 00530 HELSINKI Puh. 0207 497 970 Fax 0207 497 971 email: [email protected] www.klueber.com www.kehittyvaelintarvike.fi I Kehittyvä Elintarvike 3/2011 65 Hankintaopas Laulurastaanpolku 6 00780 HELSINKI Puh. (09) 505 3011 Fax (09) 505 3148 email: [email protected] www.alert.fi LABNET OY Viikinkaari 4 00790 HELSINKI Puh. 020 741 3170 Fax 020 741 3189 email: [email protected] MUNAKUNTA Piispanristintie 8 20760 PIISPANRISTI Puh. (02) 214 420 Fax (02) 214 4222 email: [email protected] www.scanegg.fi LAIHIAN MALLAS OY Länsitie 372 66400 LAIHIA Puh. (06) 475 2111 Fax (06) 476 2555 email: [email protected] www.laihianmallas.fi LAITOSJALKINE OY 35320 HIRSILÄ Puh. (03) 336 3111 Fax (03) 336 3300 email: [email protected] www.laja.com LARSCON OY Antreantie 10 B 02140 ESPOO Puh. 010 239 2480 Gsm 050 540 2882 email: [email protected] www.larscon.fi LEIPURIN OY PL 40 (Kutojantie 4) 02631 ESPOO Puh. (09) 521 710 Fax (09) 521 2121 www.leipurin.com LIAG / Laufer International Masonkuja 14 36420 SAHALAHTI Puh. (03) 253 3520 Fax (03) 253 3523 email: [email protected] www.laeufer-ag.de LIHATEOLLISUUDEN TUTKIMUSKESKUS LTK OSUUSKUNTA PL 56 (Luukkaankatu 8) 13101 HÄMEENLINNA Puh. 020 761 9480 Fax (03) 570 5499 www.ltk.fi LIHEL OY Mänkimiehentie 21 02780 ESPOO Puh. (09) 819 0110 Fax (09) 8190 1199 email: [email protected] www.lihel.fi MEDIQ SUOMI OY PL 115 02201 ESPOO Puh. 010 429 99 Fax 010 429 3117 email: [email protected] [email protected] www.mediq.fi Hankintaopas MP-MAUSTEPALVELU OY NORDIC ID OY Myllyojankatu 2 A 24100 SALO Puh. (02) 727 7700 Fax (02)7277720 email:[email protected] www.nordicid.com ORAT OY Pikkupurontie 4–6 00880 HELSINKI Puh. (09) 755 6577 Fax (09) 788 800 email: [email protected] www.orat.fi Taivaltie 5 01610 VANTAA Puh. 020 478 830 Fax 020 478 8010 email: [email protected] Kotisivu: www.orbis.eu PA-HU OY Teollisuustie 2 02880 VEIKKOLA Puh. 0207 89 1000 Fax 0207 89 1099 email: [email protected] www.pa-hu.fi Työpajankatu 6 A 00580 HELSINKI Puh. (09) 7257 4411 Fax (09) 7257 4430 [email protected] www.sealedair-emea.com SEFO-KONSULTOINTI Lapinlahdenkatu 23 00180 HELSINKI Puh. (09) 726 0270 Fax (09) 726 0272 email: [email protected] www.sefo-konsultointi.fi SENSON OY PL 95 15141 LAHTI Puh. (03) 864 364 Fax (03) 781 8918 www.senson.fi Aku Korhosen tie 2-6 PL 38 00441 HELSINKI Puh. 0207 2010 Fax 020 726 8898 www.tieto.com TT-TÄRYLAITE OY Linnanpajantie 7 00950 HELSINKI Puh. (09) 755 2730 Fax (09) 755 4505 email: [email protected] www.tarylaite.fi UVA FINLAND Ollaksentie 12 02940 Espoo Puh: (09) 863 21 21 040 900 18 38 email: [email protected] www.uvisable.com PACCOR FINLAND OY Polarpakintie 4 B 13300 HÄMEENLINNA Puh. 020 186 7000 Fax 020 186 7351 email: [email protected] www.paccor.fi PACK COMPANY OY Teollisuustie 12 65610 MUSTASAARI Puh. (06) 322 7300 Fax (06) 322 7320 email: [email protected] www.packcompany.fi PIRKANMAAN LAATUETIKETTI OY Keskitie 3 33470 YLÖJÄRVI Puh. 010 440 3900 Fax 010 440 3909 email: [email protected] www.laatuetiketti.fi PPT PÖLYNPOISTOTEKNIIKKA OY Hakamäentie 7 48400 KOTKA Puh. 010 841 6000 Fax 010 841 6019 email: [email protected] www.ppt-filter.com MULTIVAC OY SALTIA OY Ratamokuja 2 30420 FORSSA Puh: 040 728 4705 [email protected] www.saltia.com PL 227 (Tulppatie 20) 00811 HELSINKI Puh. 020 792 4330 Fax (09) 755 5545 email: [email protected] Valkjärventie 1 02130 ESPOO Puh. (09) 4391 320 email: [email protected] www.softwarepoint.com SUOMEN COBRA SYSTEMS OY Asesepänkuja 3 00620 HELSINKI Puh. (09) 7288 340 Fax (09) 7288 3434 email: [email protected] www.cobrasys.fi Viialankatu 25 32700 HUITTINEN Puh. (02) 620 6319 (02) 620 6339 Kehittyvä Elintarvike 3/2011 Fax I www.kehittyvaelintarvike.fi email: [email protected] www.satafood.net PL 10 00039 VALIO Puh. 010 381 2457 Fax 010 381 2630 email: [email protected] www.valio.fi/ammattilaiset/teollisuus VERSO OY Kansakoulukatu 5 B 14 00100 Helsinki Puh. 040-549 7114 email: [email protected] www.versofinland.fi VESANTTI OY Tulppatie 26 00880 HELSINKI Puh. (09) 5491 6000 Fax (09) 5491 6050 email: [email protected] www.vesantti.fi VIIKKI FOOD CENTRE SUOMEN VUOKRAKONTTI OY Yrityspuistontie 2 05200 RAJAMÄKI Puh (09) 7258 8700 040 508 4803 email: [email protected] www.vuokrakontti.fi TANKKI OY Oikotie 2 63700 ÄHTÄRI Puh. (06) 510 1111 Fax (06) 510 1200 www.tankki.fi TARRATUOTE OY PL 6 (Vesimyllynkatu 4) 33331 TAMPERE Puh. (03) 254 7800 Fax (03) 254 7811 www.tarratuote.fi OY TEO-PAL AB Luoteisrinne 4 02270 ESPOO Puh. (09) 819 0560 Fax (09) 8190 5642 email: [email protected] www.teopal.fi THERMO FISHER SCIENTIFIC SATAFOOD KEHITTÄMISYHDISTYS RY VALIO OY OSAKEYHTIÖ SIx SOFTWARE POINT OY RAVATEK OY Itälahdenkatu 20 00210 HELSINKI Puh. (09) 6818430 Fax (09) 675877 email: [email protected] www.ravatek.fi 66 SEALED AIR OY TIETO OYJ ORBIS OY PL 56 (Luukkaankatu 6) 13101 HÄMEENLINNA Puh. Vaihde: (03) 217 3413 Fax (03) 570 5209 www.maustepalvelu.com Posliinitehtaankatu 5 04260 KERAVA Puh. 0207 921 300 Fax 0207 921 371 email: [email protected] www.multivac.com OY SCANDIC TRANS AB VAASA – TURKU – HELSINKI Puh. 020 1202 500 Fax 020 1202 515 www.scandictrans.fi PL 100 (Ratastie 2) 01621 VANTAA Puh. (09) 3291 0200 Fax (09) 3291 0301 email: myynti.fi@ thermofisher.com www.thermofisher.com Viikinkaari 4 00790 Helsinki Puh. (09) 319 36543 Fax (09) 319 36554 email: [email protected] www.viikkifoodcentre.fi OY WOIKOSKI AB Pääkonttori PL 1 47901 VUOHIJÄRVI Puh. (015) 7700 700 email: [email protected] www.woikoski.fi Tukea tulevaisuuden menestystarinoille WORLD COURIER (FINLAND) OY Puutarhatie 20 01300 VANTAA Puh (24h): (09) 8700 3300 Fax (09) 8700 3350 liiketoiminnan ratkaisuja Tarjoamme innovatiivisia email: [email protected] tuotekehitykseen, tuotannon optimointiin, laadun www.worldcourier.com kehitykseen ja kaupallistamiseen. Viikki Food Centre on valittu toteuttamaan kansallista Elintarvikekehityksen klusteri (OSKE) -ohjelmaa. Kysy lisää lupaavista OSKE-hankkeistamme! www.viikkifoodcentre.fi R. ÖSTERLUND KY KB PL 99 (Laippatie 19 B) 00811 HELSINKI Puh. (09) 586 8170 Fax (09) 736 452 email: [email protected] www.osterlund.com TUOTERYHMÄOSA Dosetec Exact Oy (Vaakakoskinen) - punnitus- ja annostelujärjestelmät – säiliövaa’at – lattiavaa’at – pöytävaa’at Saltia Oy – listeria ym. saneeraussiivousten valvonta ja konsultointi – hygieniakoulutukset ja –kartoitukset – hyönteispyydykset ja torjunta-asemat UVA Finland – UV-lamppuja hygieniatarkkailuun Orat Oy – annostelujärjestelmät – vaa’at ja vaakahinnoittelujärjestelmät – huolto- ja ylläpitopalvelut ATK-LAITTEET JA -JÄRJESTELMÄT DIGIA OYJ – elintarviketeollisuuden tietojärjestelmien kokonaisratkaisut – operatiivisia toiminnanohjausjärjestelmiä – kokonaisvaltaisia sähköisen liiketoiminnan ratkaisuja – langattomia- ja integraatioratkaisuja sekä niihin liittyviä palveluja Nordic ID Oy Kotimainen langattomien tuotteiden valmistaja – langattomat anturit ja järjestelmät omavalvontaan – käsitietokoneet inventointiin yms: – RFID-lukijat – viivakoodilukijat – 2D-lukijat Software Point Oy – WiLabLIMS ja LabVantage Sapphire LIMS – TasteBOSS aistinvaraiseen arviointiin – konsultoinnit ja käyttöönotot Jauhetekniikka Oy – – – – jauheiden annostelulaitteet nesteiden annostelulaitteet suursäkkien tyhjennyslaitteistot raaka-aineiden annostelujärjestelmät LIAG / Laufer International – LIAG-putkiporsasjärjestelmät Multivac Oy – monipäävaa’at – tarkastusvaa’at Labnet Oy Multivac Oy Oy Woikoski Ab – elintarvikekaasut – teolliset kaasut – erikoiskaasut – kuivajää – kaasun sekoitus- ja jakelujärjestelmät KONEET, LAITTEET, MUU VARUSTUS Ammeraal Beltech Oy – elintarviketeollisuuden hihnat Arctic Circle Delight Oy – Vito syväpaistoöljyn suodatinjärjestelmä Oy Atlas Copco Kompressorit Ab – paineilmakompressorit, jälkikäsittelylaitteet ja typpigeneraattorit Busch Vakuumteknik Oy – tyhjiöpumput Christian Berner Oy – – – – – – – – – pakkauskoneita merkkauslaitteita pumppuja prosessilaitteita tyhjiötekniikka tekniset muovit tärinän vaimennus monipäävaa´at prosessien mittauslaitteet – – – – – – – – – pakkauskoneet etiketöintikoneet siivutuskoneet monipäävaa’at tarkastusvaa’at metallinilmaisimet röntgenlaitteet nahkomakoneet jäähilekoneet Orat Oy – elintarviketeollisuuden linjaratkaisut – elintarvikkeiden kuutiointi, muotoilu ja siivutus – liemitys- ja leivityskoneet – luunerottelu- ja rasvanmäärityslaitteet – pakkauskoneet – pesu- ja käsittelyjärjestelmät – savustus, keitto, paisto ja jäähdytys – huolto- ja ylläpitopalvelut Orbis Oy – konenäkö, älykamerat ja koodinlukijat Tankki Oy – säiliöt, sekoittimet, hoitotasot TT-Tärylaite Oy – kaikki tärykomponentit – annostelu-, syöttö-, seulontalaitteet – tärytekniset erikoislaitteet Suomen Cobra Systems Oy – ALPHA MANAGER -toiminnanohjaus – elintarviketeollisuuden ja -tukkujen logistiset kokonaisratkaisut – leipomo- ja pakkauskoneet – merkintälaitteet – pakkausmateriaalit Tieto Oyj – tietotekniikka-, tuotekehitysja konsultointipalvelut – ketteryyttä toimitusketjuun KEMIKAALIT, KEMIALLISET TUOTTEET JA HYGIENIARATKAISUT – – – – – – – – pumput, säiliöt, sekoittajat pakkauskoneet; nesteet, jauhot merkkaus- ja etikettikoneet prosssilaitteet, kuivurit annostelijat; nesteet, jauhot pastörointi- ja suodatuslaitteet höyrynkehittimet pullotus- ja korkituskoneet Haarla Engineering Diversey – pesu- ja desinfektioaineet kaikkiin elintarviketeollisuuden tarpeisiin – pesukemikaalien annostelulaitteet – prosessien hygieniakartoitukset KIILTOCLEAN OY – elintarviketeollisuuden pesu- ja desinfiointiaineet – pesu- ja annostelujärjestelmät – hygieniakartoitukset ja -koulutukset – – – – – – annostelujärjestelmät automaatioprojektointi konenäköjärjestelmät tuotannon modernisoinnit tuottavuusanalyysit sekä konsultointi valvomo-ohjelmistot ja -laitteet An ITW Company Oy M. Haloila Ab – lavankäärintäkoneet – mikrobiologiset reagenssit – elintarvikkeiden testikitit – elatusainekeittimet ja maljanvalulaitteet – laboratoriolaitteet ja –tarvikkeet Oy Teo-Pal Ab – – – – – – – – – – kosteusanalysaattorit laboratoriovaa’at lämpö- ja viljelykaapit pH/johtokyky/lämpömittarit ja -elektrodit sentrifugit ultraäänipesulaitteet ravistelijat ja sekoittajat polarimetrit ja refraktometrit vesi- ja kuivahauteet termogravimetrit Thermo Fisher Scientific – automaattiset analysaattorit ja reagenssit elintarvikeanalytiikkaan: Arena – Oxoid ja Remel mikrobiologian tuotteet – Finnpipetit ja Finntip -kärjet – kylmälaitteet, sentrifugit, soluviljely, kylmäkuivaus, haihduttimet, uunit, lämpökaapit, laminaarit, mikrokuoppalevylaitteet MAUSTEET, AROMIT, MUUT LISÄAINEET – lihavalmiste- ja valmisruokateollisuuden koneet KULJETUS- JA LOGISTIIKKAPALVELUT – lämpösäädellyt vienti- ja tuontikuljetukset Skandinaviassa – logistiikkapalvelut ja varastointi – pikakuljetukset Helsinki/Turku – Tukholma vv. Suomen Vuokrakontti Oy Drink Consult Finland Oy Mediq Suomi Oy Vesantti Oy Oy Scandic Trans Ab Cortex Oy – mikrobiologiset elatusaineet – elintarvikkeiden testikitit –lämpötilamittauksetelintarvikkeista –pH-jajohtokykymittarit –petrimaljatjavalmiitmaljat –laboratoriolasit –näytteenottovälineet –laboratoriolaitteet – kylmä- ja pakastekontit World Courier (Finland) Oy Globaali erikoiskuriiripalvelu: – lämpötilasäädellyt kuljetukset – näytelähetykset (myös vaaralliset) – pakkausjärjestelmät ja viilenteet – ISO9001 & 14001 sertifioitu LABORATORIO-TUOTTEET Berner Oy Terveys ja tutkimus – vesimikrobiologiaan IDEXX Colilert, Enterolert-E ja Quanti-Disk – kotimaiset SERVANT petrimaljat, sauvat, silmukat ja näytetölkit – ATAGO-refraktometrit ja -polarimetrit – ANSELL-suojakäsineet – desinfektiotuotteet – KSG-autoklaavit – HEIDOLPH ravistelijat ja sekoittajat – LAUDA-vesihauteet – INFORS-ravistelijat Algol Chemicals Oy – – – – – – – – – – – – – – – – asetaatit bentsoaatit erikoissuolat etikkahappo hapettumisen esto- ja ph:n säätöaineet hyytelöimis- ja sakeuttamisaineet juustonsulatesuolat kuidut makeuttamisaineet mononatriumglutamaatti paakkuuntumisenestoaineet sitruunahappo ja sitraatit sorbaatit suolat vaahdonestoaineet vanilja ja vanilliini Berner Oy Agentuuriosasto – – – – – – elintarvikeraaka- ja lisäaineet luontaiset elintarvikevärit vehnätärkkelys ja -gluteeni gluteeniton vehnätärkkelys meri-, vuori-, vakuumi- ja erikoissuolat hedelmämehutiivisteet ja -pyreet Brenntag Nordic Oy – elintarviketeollisuuden raaka-aineet Caldic Finland Oy – hyytelöimis- ja sakeuttamisaineet – stabilointiaineet – lesitiini – riisitärkkelys, -jauhot, -proteiinit, -kuitu – sokerikulööri – maito- ja heraproteiinit ja hydrolysaatit – pintakiillokkeet – mantelit, pähkinät, siemenet jne – muut elintarvikelisäaineet – seokset Oy Celego Ab – – – – – aromit värit ja värjäävät elintarvikkeet makeutusaineet säilöntäaineet muut lisäaineet www.kehittyvaelintarvike.fi I Kehittyvä Elintarvike 3/2011 67 Hankintaopas ANNOSTELUJÄRJESTELMÄT JA VAA’AT PAKKAAMINEN Givaudan Suisse SA sivuliike Suomessa Bang & Bonsomer Group Oy – aromit Auraprint Oy – tarrat, tuote-etiketit – RFID-tarrat – sleeverit. wrap-around-etiketit Haarla Oy – – – – – – – – – antioksidantit aromit, värit ja vanilliini leivonnan apuaineet luontaiset kasviuutteet luontaistuotteet makeutusaineet sidonta- ja emulgointiaineet säilöntäaineet tärkkelykset ja tärkkelysjohdannaiset Drink Consult Finland Oy – hunajaa elintarviketeollisuudelle – lasipullot ja –purkit – korkit ja kutistekapsyylit – pakkauskoneet Faerch Plast A/S Hunajayhtymä Oy – CPET, AMPET, APET, PP, PS ja PLA rasiat ja kannet – Top Seal kuumasaumattavat kalvot Hagson-Provitek Oy Labnet Oy – – – – – – – – – – – aromit elintarvikevärit happamuudensäätöaineet kuidut makeutusaineet maunvahventeet sakeuttamis- ja hyytelöimisaineet säilöntäaineet tärkkelykset vitamiinit ja vitamiiniseokset karotenoidit – keinosuolet (myös mauste- ja savusuolet) – luonnonsuolet – vakuumi- ja kuristepussit – kinkkuverkot – leipomoteollisuuden raaka-aineet – elintarviketeollisuuden maku- ja rakenneaineet – pakkaus- ja etiketöintikoneet Orat Oy – – – – – – – kammio- rasia- ja ratakoneet snorkkelikoneet pakkausrobotit koneiden huolto- ja ylläpitopalvelut makkarankuoret kutiste- ja laminaattipussit kutistekalvot mausteet ja mausteuutteet aromit ja arominvahventeet fosfaatit sakeuttamisaineet muut elintarvikelisäaineet ja seokset - Apet, PP, PS ja PLA rasiat, pikarit ja kannet - kartonkivaippapikarit Vesantti Oy Hankintaopas – Wiberg-mausteseokset Haarla Oy – erikoisjauhot, siemenet, rouheet, litisteet, hiutaleet sekä seokset – etikat ja etikkahappo – kuidut, ravinteet ja vitamiinit – maito- ja heraproteiinit – perunahiutaleet ja –rakeet – sopimustuotanto – öljyt, rasvat ja margariinit – erikoismaltaat – tummat ja vaaleat mallasuutteet – pakkauspalvelu Pa-Hu Oy – elintarvikepakkaukset – myynti- ja kuljetuspakkaukset kartongista ja aaltopahvista – pakkaustarvikkeet – myyntipistemateriaalit LIHEL Oy – – – – – mausteet ja mausteseokset valmistus- ja lisäaineet fosfaatit marinadit ja marinadiseokset asiakaskohtaisesti räätälöidyt seokset – painetut ja blanco etiketit ja tarrat – liimapaperinauhat ja liitospaperit – käsiapplikaattorit ja pöytätelineet – – – – – – – – – aromit ja konsentraatit elintarvikevärit emulgointi- ja sakeuttamisaineet kaakaotuotteet hedelmäjauheet ja -palat vihannestuotteet juomapohjat lakritsiuutteet makeutusaineet 68 Valio Oy Teollisuusmyynti – – – – – maidot, kermat ja muut maitotuotteet juustot maito- ja herajauheet marmeladit ja hillot voi SOPIMUSPAKKAAMINEN Pack Company Oy – monipuolinen valikoima kuivien tuotteiden sekottamiseen ja rahtipakkaamiseen SUUNNITTELU, KEHITYS, KONSULTOINTI --- AmiHelp Oy -----– mentorointi ja johdon sparraus – liiketoimintasuunnitelmat – T&K -projektit ja markkinointistrategiat – markkina- ja tuotealueen laajentaminen Clinical Life Sciences Oy – kliininen tutkimus Oy Foodfiles Ltd – kliininen tutkimus – elintarvikkeiden rekisteröinti (mm. terveysväitteet, uuselintarvikkeet) Foodwest Oy Elintarvikekehityksen edelläkävijä – tuotekehitys – markkinatutkimus – laadunhallinta – tekniset palvelut – prosessi- ja laitossuunnittelu – projektinhoito Ravatek Oy – pakkauskoneet ja -järjestelmät – avosuisten pussien ja säkkien suljenta – ompelu-, liimaus- ja saumauslaitteet MP-Maustepalvelu Oy – valmistus- ja lisäaineet – asiakaskohtaisesti räätälöidyt seokset - Cryovac-pakkausjärjestelmät - Cryovac-kutistepussit - Cryovac-pakkauskalvot ja –rasiat Tarratuote Oy – vaakatarrat – tuotetarrat – lavatarrat ym. RAAKA-AINEET Arctic Circle Delight Oy – Kala ja riistatuotteita Lapin puhtaasta luonnosta Kehittyvä Elintarvike 3/2011 I www.kehittyvaelintarvike.fi Larscon Oy – HACCP, laatu- ja ympäristöjärjestelmät – HACCPdoc® dokumentointijärjestelmä lämpötilanvalvonta, tiedonkeruupäätteet Munakunta - Scanegg-munajalosteet - Kultamuna-kuorimunat Sealed Air Oy – Cryovac R. Österlund Ky Kb - makkaramausteseokset - funktionaaliset seokset kinkuille ja makkaroille - marinadit - koriste- ja pintamausteet - kastike-, keitto-, pata- ja liemijauheet - einesmausteseokset ja valmismixit JM-Multiproject Oy Pirkanmaan Laatuetiketti Oy Orat Oy – mausteseokset ja marinadit – lihaproteiinit Osakeyhtiö SIx AmiHelp Oy Laihian Mallas Oy MP-Maustepalvelu Oy – – – – – Erikoismakeuttajat ja rakenneraakaaineet elintarvike- ja lääketeollisuudelle – fruktoosi – ksylitoli – laktitoli – Litesse-polydekstroosi (ravintokuitu) Multivac Oy PACCOR Finland Oy Leipurin Oy Leipomo ja elintarviketeollisuuden raaka-aineet – jauhot ja leipäseokset – mausteet ja aromit – mantelit ja pähkinät – siemenet ja hiutaleet – riisit – kuivatut hedelmät – suklaa- ja rasvakuorrutteet – hedelmä- ja marjatäytteet – margariinit – säilykkeet – sokerit ja siirapit – suolat Danisco Sweeteners Oy – kotimaista ja ulkomaista hunajaa elintarviketeollisuudelle IMCD Finland Oy – sakeuttajat ja stabilointi – säilöntäaineet ja happamuudensäätöaineet – fosfaatit, kuidut ja tärkkelykset rakenteen muokkaajat funktionaaliset raaka-aineet soija-jauheet, -rouheet ja proteiinit vehnäproteiinit hiivauutteet juustojauheet kasvirasvat ja kuorrutteet kuivatut marjat Condite Oy BEMIS VALKEAKOSKI OY – vakuumi- ja suojakaasupakkauslaminaatit elintarviketeollisuudelle Hunajainen SAM Oy – – – – – – – – Senson Oy - mallas- ja viljauutteet maltaat ja mallasjauhot emulgointi- ja stabilointiaineet entsyymit, mm. laktaasit funktionaaliset raaka-aineet aromit ja värit antioksidantit analyyttiset kitit ja reagenssit suodatuksen apuaineet hedelmäpalat ja -pastat Lihateollisuuden tutkimuskeskus LTK osuuskunta – HACCP-, omavalvonta- ja laatujärjestelmäkonsultointi – koulutuspalvelut – kuluttajatestaukset – laboratoriopalvelut – lihatutkimuspalvelut – teknologia- ja tuotekehityspalvelut Satafood Kehittämisyhdistys ry – elintarvikealan kehityspalvelut – laaja-alaiset ympäristöteknologian palvelut n TA PA H T U m A K A L e N T e R i SEFO-konsultointi – Elintarvikehygienian perusteet-kirja, muut oppimateriaalit usealla kielellä – hygieniakoulutukset ja –testit usealla kielellä – hygieniapassit tutkinnon perusteella – HACCP-koulutukset Verso Oy – T&K ideasta markkinoille – brändin rakennus, pakkaussuunnittelu, viestintä ja kuluttajatutkimukset Viikki Food Centre – tuotekehitys- ja teknologiapalvelut – kuluttaja- ja markkinatutkimukset – liiketoiminnan kehittäminen TYÖHYGIENIA JA TURVALLISUUS ALERT-Tuhoeläintorjunta Oy – tuhoeläintorjunta Laitosjalkine Oy – työ-, suoja- ja turvajalkineet elintarviketeollisuuteen ja laboratorioihin Tukea tulevaisuuden menestystarinoille Tarjoamme innovatiivisia liiketoiminnan ratkaisuja tuotekehitykseen, tuotannon optimointiin, laadun PPTkehitykseen Pölynpoistotekniikka Oy ja kaupallistamiseen. – pölynpoistolaitteita Viikki Food Centre on valittu toteuttamaan kansallista – keskussiivousjärjestelmiä Elintarvikekehityksen klusteri (OSKE) -ohjelmaa. Kysy lisää lupaavista OSKE-hankkeistamme! VOITELUAINEET www.viikkifoodcentre.fi Kermetar Oy - Elkalub voiteluaineet (NSF) Klüber Lubrication Nordic A/S - elintarvikehyväksytyt voiteluaineet - teollisuuden voiteluaineet LATAA MEDIAKORTTI: kehitttyvaelintarvike.fi >mediakortti Kehittyvä Elintarvike Suomessa Suurtaloudet – ajankohtaista elintarvikelainsäädännöstä ja omavalvonnasta 7.6.2011 Helsinki, [email protected] Ratkaisuja jauhopölyaltistumisen vähentämiseen leipomoissa -koulutuspäivät kesäkuussa 2011: 9.6. Vaasa, 14.6. Kuopio, 15.6. Oulu & 21.6. Turku, www.ttk.fi/koulutuskalenteri Sapuskaa kauppaan Remix 15.6.2011 Vantaa, www.tekes.fi/sapuska Farmari 1.–3.7.2011 Pori, www.farmari.fi Suomen Leipuriliiton 111.vuosikokous ja kesäpäivät 12.–14.8.2011 Jyväskylä, www.leipuriliitto.fi Lähiruokaviesti 22.–26.8.2011, www.ekocentria.fi Herkkujen Suomi -tapahtuma 22.–26.8.2011 Helsinki, [email protected] Kauhajoen Ruokamessut 2.–4.9.2011, www.ruokamessut.fi Bioenergia 2011 5.–8.9.2011 Jyväskylä, www.jklpaviljonki.fi Ruoka-allergian ABC 12.9.2011 Helsinki, www.allergia.fi Vesimikrobiologiakoulutus 13.9.2011 Hämeenlinna, www.prizz.fi/vesimikrobiologia Alihankinta 2011 13.–15.9.2011 Tampere, www.alihankinta.fi Tieteen päivät 16.–17.9.2011 Rovaniemi, www.tsv.fi Baltfoodin Fact Finding -matka Pietariin 19.– 21.9.2011, [email protected] Tieteen päivät 21.–22.9.2011 Itä-Suomen yliopisto, www.tsv.fi Finnpack 2011 22.–24.9.2011, www.jklpaviljonki.fi EU Contest for Young Scientists 23.–28.9.2011 Helsinki, www.eucys2011.fi Sadonkorjuu 30.9.–1.10.2011 Lahti, www.lahdenmessut.fi Turun Ruokamessut 2011 30.9.–2.10.2011, www.turunmessukeskus.fi Smaka på Västnyland 1.–2.10.2011 Fiskars, www.slowfoodvastnyland.org Luomuviikko 3.–9.10.2011 EasyFairs Pakkaus 5.–6.10.2011 Helsinki, www.easyfairs.com Valtakunnalliset Ravitsemuspäivät 10.–11.10.2011 Helsinki, www.rty.fi New Nordic Food 11.–12.10.2011 Helsinki, http://nynordiskmad.org/tema/konferens.2011/ Tarkastuseläinlääkäripäivät 13.–14.10.2011 Helsinki, www.evira.fi Terveys 21.–23.10.2011, www.finnexpo.fi Työterveyspäivät 25.–26.10.2011 Helsinki, www.finnexpo.fi Elintarviketeollisuus 2011 26.–28.10.2011 Tampere, www.elintarviketeollisuus.fi Päivitä erityisruokavaliotietosi -koulutuspäivät 1.11.2011 Allergiatalon Kongressikeskus, Helsinki & 9.11.2011 Kouvola -talo, Kouvola, www.keliakialiitto.fi/liitto/horeca Muovi Plastics 2011 16.–18.11.2011 Lahti, www.lahdenmessut.fi Tilastolliset menetelmät laboratoriossa 23.–24.11.2011 Helsinki, www.ael.fi Ulkomailla NanoTech Europe 2011 30.5.–1.6.2011 Budapest, www.nanotech.net Food Ingredients Philipines 6.–8.7.2011 Manila Food, Feed, Fuel & Fun 14.–16.6.2011 Uppsala, www.njf.nu Nordiska Dietistdagar 2011 15–17.6.2011, www.dietisterinorden.org ProPak Asia 15.–18.6.2011, www.propakasia.com Food Ingredienst Asia-China 21.–23.6.2011 Shanghai BIO 2011 27.–30.6.2011 Washington DC, http://convention.bio.org Health Ingredients South America 9.–10.8.2011 Sao Paolo FinnFest 2011 10.–14.8.2011 San Diego, [email protected] 2nd International ISEKI Food Conference 31.8.– 2.9.2011 Milano, www.isekiconferences.com/milan2011 4th European Conference on Chemistry for Life Sciences 31.8.–3.9.2011 Budapest, www.4eccls.mke.org.hu Livsmedelsdagar 7.–9.9.2011 Tylösand Euroanalysis XVI 11.–15.9.2011 Belgrad, www.euroanalysis2011.rs World Food Moscow 13.–16.9.2011, www.food-exhibitions.com International Biomass Valorisation Congress 2011 13.–14.9.2011 Utrecht, Netherlands, http://biomass-valorisation.com Sveriges Bageri- och Konditorimässa, 15.–18.9.2011 Tukholma, www.sverigesbagerimassa.se Fi Asia 21.–23.9.2011 Bangkok, www.ingredientsnetwork.com GIDA & IPACK 22.–25.9.2011 Istanbul, www.food-exhibitions.com 14th Nordic workshop in Sencory Science 5.–6.10.2011, Tanska, www.sensorik.dk Tapahtumakalenteriin voi lähettää uusia tapahtumia osoitteella toimitus(at)kehittyvaelintarvike.fi www.kehittyvaelintarvike.fi I Kehittyvä Elintarvike 3/2011 69 n J ä S e N e S i T T e L y Laatu- ja ympäristökonsultti Juha-Pekka Vieno on pitkän linjan ”mäkkäriläinen” Juha-Pekka Vieno työskentelee McDonald's Oy:n osto- ja laatuosastolla laatu- ja ympäristökonsulttina. Talossa hän on ollut vuodesta 1996 alkaen. – Aloitin lukioaikana osa-aikaisena ravintolatyöntekijänä. Siirryin osto- ja laatuosastolle yliopisto-opintojeni alkuvaiheessa vuonna 2001, ja nykyään työskentelen samaisella osastolla vakituisena työntekijänä, Juha-Pekka tiivistää työhistoriansa. Hänen tämänhetkinen työnsä laatu- ja ympäristökonsulttina pitää sisällään kolme laajempaa kokonaisuutta, jotka ovat laatu, ympäristö ja hygienia. Laatuun liittyvä työ on raaka-aineiden ja ravintoloissa valmistettavien tuotteiden laatuun ja turvallisuuteen tähtäävää työtä, jota tehdään elintarvikeketjun Juha-Pekka Vienolla on takanaan pitkä ura McDonald’silla. Vapaa-ajallaan hän harrastaa monipuolisesti liikuntaa neljänä, viitenä päivänä viikossa. KUVA: JAAKKO JASKARi kaikissa vaiheissa toimivien tahojen kanssa. – Ympäristöasioissa teemme töitä muun muassa oman toimintamme ja elintarvikeketjumme hiilidioksidijalanjäljen vuosittaisten laskelmien ja niihin liittyvien tavoitteiden parissa. Hygieniaan liittyvät työtehtäväni pitävät sisällään puolestaan kaikkea sitä, mitä McDonald's-ravintola tarvitsee pysyäkseen puhtaana niin keittiössä kuin asiakastiloissakin. McDonald's tekee kaiken puhtaanapitoon liittyvän työn itse, eli tehtäväkenttä onkin melkoisen laaja. Tässä vankka taustani ravintolassamme työskentelemisestä on arvokas apu, Juha-Pekka tähdentää. Hän on opiskellut Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellisessä tiedekunnassa ympäristötaloustiedettä, maatalouspolitiikkaa ja kansantaloustiedettä aikomuksenaan valmistua tänä vuonna. Tällä hetkellä opinnoissa on menossa viimeinen rutistus. Juha-Pekka päätyi opiskelemaan valitsemiaan aineita, koska hän on kiinnostunut laajojen kokonaisuuksien ymmärtämisestä ja ympäristötaloustiede pääaineena todella tarjoaa mielenkiintoisia haasteita. Ympäristötaloustieteen tutkimusala kohdistuu muun muassa suuren skaalan luonnonvaroihin, kuten energiavarantoihin, metsävaroihin, kalakantoihin ja niiden käyttöön liittyviin näkökohtiin, joten oppialan asiat pysyvät ajankohtaisina ja tekevät alasta antoisan myös tulevina vuosina. Elintarvikealaa odottaa mielenkiintoinen tulevaisuus Juha-Pekka hakeutui elintarvikealalle töihin, sillä hänen mielestään ala kehittyy jatkuvasti ja toimitusketjuun kohdistuvat vaatimukset kasvavat kaiken aikaa, kuten myös kuluttajien kiinnostus. Juha-Pekan mielestä elintarvikeala on varsin dynaaminen ala, ja sen ansiosta omakin mielenkiinto säilyy korkeana. Tulevaisuuden elintarvikealan hän näkee haasteellisena ja monipuolisena. – Ruokaan kohdistuu jo nyt valtava määrä vaatimuksia, haluja ja toiveita, joista osa on enemmän perusteltuja kuin toiset. Yhtä kaikki se "ruoka", joka taannoin tunnettiin, ei nykyisellään eikä tulevaisuudessakaan ole enää yhtä yksinkertainen asia, vaan alati kirjavampien ja syvempien vaatimusten kokonaisuus. Tämä lisää haasteita alan kaikille toimijoille, eikä meiltä taatusti tekeminen lopu. Ja hyvä niin – uudet haasteet ovat aina tervetulleita! ETS:n toimintaan Juha-Pekka tutustui ensimmäistä kertaa keväällä 2009. Tuolloin hän piti EHJ:n seminaarissa Tallinnassa esityksen pro gradu -tutkielmaansa liittyen. Tämän jälkeen hän on osallistunut EHJ:n toimintaan aktiivisesti, ja hän kuuluukin tällä hetkellä EHJ:n johtoryhmään. ETS on Juha-Pekan mielestä loistava linkki tavata alalla työskenteleviä ihmisiä ja verkostoitua heidän kanssaan. Hänen mielestään kaikenlaiset tapahtumat ovat parasta antia, mitä seuralta voi toivoa. Tapahtumissa voi samalla kertaa tavata kollegoita, tutustua uusiin ihmisiin ja kuulla alan uusimpia kuulumisia. π Anna Kojo n e T S - P A L S T A | Anna Kojo Elintarvikepäivässä yli 1 100 osallistujaa Kari Salminen ETS:n uusi kunniapuheenjohtaja Elintarvikepäivä järjestettiin Helsingin Messukeskuksessa 3.5. Tapahtumaan osallistui yli 1 100 elintarvikealan ammattilaista. Elintarvikepäivän pääteemana oli ruuan arvo ja arvostus. Teemaa tarkasteltiin useasta näkökulmasta. SITRAn liiketoimintajohtajan Jyrki Arposen mukaan lähiruuasta on tullut keskeinen elintarvikeketjun toimintaan vaikuttava tekijä. Helsingin yliopiston dosentti Professori Kari Salminen on valittu Elintarviketieteiden Seura ry:n vuosikokouksessa seuran uudeksi kunniapuheenjohtajaksi. 26 seuran jäsentä teki esityksen Salmisen valinnasta seuran kunniapuheenjohtajaksi edesmenneen professori Fritz Niinivaaran tilalle. Salminen on ollut seuran kunniajäsen vuodesta 1997 lähtien ja puheenjohtaja vuosina 1971–1973. Salminen tunnetaan probioottisten Gefilus-tuotteiden kehittäjänä ja kansain- 70 Petri Ollila muistutti, että lähiruokaa suosivat kuluttajat haastavat myös perinteiset päivittäistavarakaupan jakelutieratkaisut. Toimittaja Tuomas Enbusken isännöi kouluruokadebattia. Elintarvikepäivän kuudessa rinnakkaisohjelmassa kuultiin elintarvikealaa koskettavista ajankohtaisista aiheista. Myös ETS ja Kehittyvä Elintarvike olivat esillä Elintarvikepäivässä. Kehittyvä Elintarvike 3/2011 I www.kehittyvaelintarvike.fi välistäjänä. Hän on myös innokas ravinnon, erityisesti ravintorasvan laadun ja terveyden välisiä suhteita pohdiskelevana kirjoittajana ja puhujana. Jaostojen toimintaa ATJ suunnittelee vierailua Turkuun vuoden 2011 aikana. Jaoston puheenjohtaja Kaisu Vuokko edusti seuraa 12.– 14.5. Firenzessä pidetyssä E3S-järjestön (European Sensory Science Society) perustamiskokouksessa. EHJ järjestää syksyllä 2011 seminaarin tai seminaarimatkan myöhemmin valittavaan kohteeseen. EAJ suunnittelee järjestävänsä allergeeneihin liittyvän seminaarin syksyllä. PTJ järjestää kevätekskursion tiistaina 31.5. Turun suunnalle. Vierailukohteita ovat Raision mallastamo, Nestlén lastenruokatehdas sekä Lundenin (Jalostaja) tehdas. ETMJ vieraili Primulan Herkkutehtaalla Järvenpäässä 10.5. Tuolloin hiilineutraali tehdas oli ollut toiminnassa 18 viikkoa. Toukokuun alusta lähtien kaikki leipätuotteet on valmistettu ilman lisäaineita. Vierailun yhteydessä ETMJ piti vuosikokouksensa. Jaoston puheenjohtajana jatkaa FT, ETL Jarmo Heinonen (Laurea amk). Muut johtoryhmän jäsenet ovat KTT Saara Hyvönen (Helsingin yliopisto), KTT Markku Koskela (Helsingin yliopisto), ETM Markus Luhtala (Stockmann) ja ETM Heli Tammivuori (Elintarviketeollisuusliitto). TETS järjesti kevätekskursion Elintarvikepäivään 3.5. Syksyn tapahtumia Syksyllä seura ja lehti ovat esille omalla osastollaan kolmessa tapahtumassa. Valtakunnalliset Ravitsemuspäivät pidetään 10.–11.10. Helsingissä, Elintarviketeollisuus 2011 -messut 26.–28.10. Tampereella ja Eläinlääkäripäivät 30.11.–2.12. Helsingissä. Uusia jäseniä Uusiksi jäseniksi hyväksyttiin hallituksen kokouksessa 5.4. Maina Henry Ndegwa, Tatja Piispanen, Juha Isokangas, Pekka Mäkinen, Aija Kortesmaa ja Iiro Kutila. Tervetuloa mukaan seuran toimintaan! Jaostot tiedottavat toiminnastaan sähköpostilla, Kehittyvä Elintarvike -lehdessä ja seuran kotisivulla www.ets.fi Pysykää kuulolla! Kesäisiä päiviä toivottaen Anna Kojo Muutoksia yhteystiedoissa? Muistathan ilmoittaa, kun osoitteesi ja muut yhteystietosi (ml. sähköpostiosoite) muuttuvat! Jos Kehittyvä Elintarvike -lehti ei tule perille, osoitteesi on todennäköisesti vanha. Myös ajantasainen sähköpostiosoite kannattaa ilmoittaa osoitteella sihteeri(at) ets.fi, sillä jaostot laittavat tietoja tapahtumistaan usein vain sähköpostilla. ETS:n kannattajajäsenet Ammeraal Beltech Oy Apetit Pakaste Oy Atria Suomi Oy Caldic Finland Oy Clinical Life Sciences Oy Elintarviketeollisuusliitto ry Fazer Leipomot Oy Felix Abba Oy Ab Foodfiles Oy Ltd Givaudan Finland HK Ruokatalo Group Hosmed Oy If Vahinkovakuutusyhtiö Oy Kauppamyllyjen yhdistys ry KiiltoClean Oy Ky R. Österlund Kb Labnet Oy Leipurin Oy Maustaja Oy Ordior Oy Polttimo Yhtiöt Oy Raisio Oyj Roquette Nordica Oy Ruokakesko Oy Saarioinen Oy Sinerbychoff Oy Ab VAASAN Oy Valio Oy World Courier (Finland) Oy TETSin kannattajajäsen Condite Oy Ehdotuksia jaostoille? Jos sinulla on ehdotuksia jaostojen vuoden 2011 toiminnan järjestämiseen tai haluat olla mukana tapahtumien järjestämisessä, niin ota reippaasti yhteyttä jaostojen johtoryhmiin! Jaostojen johtoryhmien jäsenten yhteystiedot löytyvät seuran internet-sivulta www.ets.fi. Elintarviketieteiden Seuran yhteystietoja 2011 Hallitus MMM Heikki Manner puheenjohtaja Jovant Oy Räätälintie 2 07880 LILJENDAL p. 050 338 2930 [email protected] FT Eila Järvenpää varapuheenjohtaja MTT, Biotekniikka ja elintarviketutkimus, ET-talo 31600 JOKIOINEN p. (03) 4188 3295, 040 726 5671 [email protected] ETM Paula Koivisto Valio Oy PL 30 (Meijeritie 4) 00039 VALIO p. 050 398 7041 [email protected] ELT Mari Nevas Eläinlääketieteellinen tiedekunta Elintarvike- ja ympäristöhygienian laitos PL 66 00014 HELSINGIN YLIOPISTO p. (09) 191 57144 040 517 8528 [email protected] KTM Suvi Luoma Foodwest Oy Vaasantie 1 C 60100 SEINÄJOKI p. 044 374 1700 [email protected] TtM Anne-Mari Ottelin Stockmann Oyj PL 147 (Stockmannintie 1 H) 00381 HELSINKI p. (09) 121 5527 050 389 0121 anne-mari.ottelin@ stockmann.com ETM Tarja Vanninen Ruokakesko Oy Satamakatu 3, 00016 KESKO p. 050 501 4334 [email protected] ETM Erkki Vasara Agropolis Oy Humppilantie 9 A 31600 JOKIOINEN p. 010 249 1826 [email protected] Aistinvaraisen tutkimuksen jaoston johtoryhmä ETT Kaisu Vuokko puheenjohtaja Taloustutkimus Oy Lemuntie 9, 00510 HELSINKI p. 040 726 4651 [email protected] Elintarvikeanalytiikan jaoston johtoryhmä FT Mika Tuomola puheenjohtaja p. 040 732 6700 [email protected] Elintarvikehygienian jaoston johtoryhmä Prosessiteknisen jaoston johtoryhmä ETM Hanna Ikonen puheenjohtaja Viikki Food Centre, VFC Viikiinkaari 4 00790 HELSINKI p. 040 560 4025 hanna.ikonen@ viikkifoodcentre.fi Turun Elintarviketutkijain seuran hallitus FM Oskar Laaksonen Biokemian ja elintarvikekemian laitos Vatselankatu 2 20014 TURUN YLIOPISTO p. (02) 333 6816, 040 744 1067 [email protected] Elintarviketieteiden seuran toimihenkilöt HuK Anna Kojo sihteeri-taloudenhoitaja PL 115, 00241 HELSINKI p. 050 337 1070 [email protected] ETM Tiina Partanen puheenjohtaja Paulig Oy Satamakaari 20 00981 HELSINKI p. 040 560 7562 [email protected] Elintarvikealan talous- ja markkinajaoston johtoryhmä FT, ETL Jarmo Heinonen Laurea Ammattikorkeakoulu Vanha maantie 9 02650 ESPOO p. 040 536 1437 [email protected] www.kehittyvaelintarvike.fi I Kehittyvä Elintarvike 3/2011 71 n e T S - S i V U T 72 Kehittyvä Elintarvike 3/2011 I www.kehittyvaelintarvike.fi www.kehittyvaelintarvike.fi I Kehittyvä Elintarvike 3/2011 73 n e T S - S i V U T 74 Kehittyvä Elintarvike 3/2011 I www.kehittyvaelintarvike.fi välistäjänä. Hän on myös innokas ravinnon, erityisesti ravintorasvan laadun ja terveyden välisiä suhteita pohdiskelevana kirjoittajana ja puhujana. Jaostojen toimintaa ATJ suunnittelee vierailua Turkuun vuoden 2011 aikana. Jaoston puheenjohtaja Kaisu Vuokko edusti seuraa 12.– 14.5. Firenzessä pidetyssä E3S-järjestön (European Sensory Science Society) perustamiskokouksessa. EHJ järjestää syksyllä 2011 seminaarin tai seminaarimatkan myöhemmin valittavaan kohteeseen. EAJ suunnittelee järjestävänsä allergeeneihin liittyvän seminaarin syksyllä. PTJ järjestää kevätekskursion tiistaina 31.5. Turun suunnalle. Vierailukohteita ovat Raision mallastamo, Nestlén lastenruokatehdas sekä Lundenin (Jalostaja) tehdas. ETMJ vieraili Primulan Herkkutehtaalla Järvenpäässä 10.5. Tuolloin hiilineutraali tehdas oli ollut toiminnassa 18 viikkoa. Toukokuun alusta lähtien kaikki leipätuotteet on valmistettu ilman lisäaineita. Vierailun yhteydessä ETMJ piti vuosikokouksensa. Jaoston puheenjohtajana jatkaa FT, ETL Jarmo Heinonen (Laurea amk). Muut johtoryhmän jäsenet ovat KTT Saara Hyvönen (Helsingin yliopisto), KTT Markku Koskela (Helsingin yliopisto), ETM Markus Luhtala (Stockmann) ja ETM Heli Tammivuori (Elintarviketeollisuusliitto). TETS järjesti kevätekskursion Elintarvikepäivään 3.5. Syksyn tapahtumia Syksyllä seura ja lehti ovat esille omalla osastollaan kolmessa tapahtumassa. Valtakunnalliset Ravitsemuspäivät pidetään 10.–11.10. Helsingissä, Elintarviketeollisuus 2011 -messut 26.–28.10. Tampereella ja Eläinlääkäripäivät 30.11.–2.12. Helsingissä. Uusia jäseniä Uusiksi jäseniksi hyväksyttiin hallituksen kokouksessa 5.4. Maina Henry Ndegwa, Tatja Piispanen, Juha Isokangas, Pekka Mäkinen, Aija Kortesmaa ja Iiro Kutila. Tervetuloa mukaan seuran toimintaan! Jaostot tiedottavat toiminnastaan sähköpostilla, Kehittyvä Elintarvike -lehdessä ja seuran kotisivulla www.ets.fi Pysykää kuulolla! Kesäisiä päiviä toivottaen Anna Kojo Muutoksia yhteystiedoissa? Muistathan ilmoittaa, kun osoitteesi ja muut yhteystietosi (ml. sähköpostiosoite) muuttuvat! Jos Kehittyvä Elintarvike -lehti ei tule perille, osoitteesi on todennäköisesti vanha. Myös ajantasainen sähköpostiosoite kannattaa ilmoittaa osoitteella sihteeri(at) ets.fi, sillä jaostot laittavat tietoja tapahtumistaan usein vain sähköpostilla. ETS:n kannattajajäsenet Ammeraal Beltech Oy Apetit Pakaste Oy Atria Suomi Oy Caldic Finland Oy Clinical Life Sciences Oy Elintarviketeollisuusliitto ry Fazer Leipomot Oy Felix Abba Oy Ab Foodfiles Oy Ltd Givaudan Finland HK Ruokatalo Group Hosmed Oy If Vahinkovakuutusyhtiö Oy Kauppamyllyjen yhdistys ry KiiltoClean Oy Ky R. Österlund Kb Labnet Oy Leipurin Oy Maustaja Oy Ordior Oy Polttimo Yhtiöt Oy Raisio Oyj Roquette Nordica Oy Ruokakesko Oy Saarioinen Oy Sinerbychoff Oy Ab VAASAN Oy Valio Oy World Courier (Finland) Oy TETSin kannattajajäsen Condite Oy Ehdotuksia jaostoille? Jos sinulla on ehdotuksia jaostojen vuoden 2011 toiminnan järjestämiseen tai haluat olla mukana tapahtumien järjestämisessä, niin ota reippaasti yhteyttä jaostojen johtoryhmiin! Jaostojen johtoryhmien jäsenten yhteystiedot löytyvät seuran internet-sivulta www.ets.fi. Elintarviketieteiden Seuran yhteystietoja 2011 Hallitus MMM Heikki Manner puheenjohtaja Jovant Oy Räätälintie 2 07880 LILJENDAL p. 050 338 2930 [email protected] FT Eila Järvenpää varapuheenjohtaja MTT, Biotekniikka ja elintarviketutkimus, ET-talo 31600 JOKIOINEN p. (03) 4188 3295, 040 726 5671 [email protected] ETM Paula Koivisto Valio Oy PL 30 (Meijeritie 4) 00039 VALIO p. 050 398 7041 [email protected] ELT Mari Nevas Eläinlääketieteellinen tiedekunta Elintarvike- ja ympäristöhygienian laitos PL 66 00014 HELSINGIN YLIOPISTO p. (09) 191 57144 040 517 8528 [email protected] KTM Suvi Luoma Foodwest Oy Vaasantie 1 C 60100 SEINÄJOKI p. 044 374 1700 [email protected] TtM Anne-Mari Ottelin Stockmann Oyj PL 147 (Stockmannintie 1 H) 00381 HELSINKI p. (09) 121 5527 050 389 0121 anne-mari.ottelin@ stockmann.com ETM Tarja Vanninen Ruokakesko Oy Satamakatu 3, 00016 KESKO p. 050 501 4334 [email protected] ETM Erkki Vasara Agropolis Oy Humppilantie 9 A 31600 JOKIOINEN p. 010 249 1826 [email protected] Aistinvaraisen tutkimuksen jaoston johtoryhmä ETT Kaisu Vuokko puheenjohtaja Taloustutkimus Oy Lemuntie 9, 00510 HELSINKI p. 040 726 4651 [email protected] Elintarvikeanalytiikan jaoston johtoryhmä FT Mika Tuomola puheenjohtaja p. 040 732 6700 [email protected] Elintarvikehygienian jaoston johtoryhmä Prosessiteknisen jaoston johtoryhmä ETM Hanna Ikonen puheenjohtaja Viikki Food Centre, VFC Viikiinkaari 4 00790 HELSINKI p. 040 560 4025 hanna.ikonen@ viikkifoodcentre.fi Turun Elintarviketutkijain seuran hallitus FM Oskar Laaksonen Biokemian ja elintarvikekemian laitos Vatselankatu 2 20014 TURUN YLIOPISTO p. (02) 333 6816, 040 744 1067 [email protected] Elintarviketieteiden seuran toimihenkilöt HuK Anna Kojo sihteeri-taloudenhoitaja PL 115, 00241 HELSINKI p. 050 337 1070 [email protected] ETM Tiina Partanen puheenjohtaja Paulig Oy Satamakaari 20 00981 HELSINKI p. 040 560 7562 [email protected] Elintarvikealan talous- ja markkinajaoston johtoryhmä FT, ETL Jarmo Heinonen Laurea Ammattikorkeakoulu Vanha maantie 9 02650 ESPOO p. 040 536 1437 [email protected] www.kehittyvaelintarvike.fi I Kehittyvä Elintarvike 3/2011 71 Farmos ja KiiltoClean yhdistivät voimansa johtavaksi suomalaiseksi puhtausalan toimijaksi. Yhdessä pystymme palvelemaan asiakkaitamme entistäkin paremmin uusien innovaatioiden sekä laajemman osaamisen ja tuotevalikoiman kautta. Vuoden 2011 alusta alkaen toimimme yhtenä yrityksenä KiiltoClean Oy:n nimellä. Tuotteemme kehitetään ja valmistetaan Suomessa turvallisesti ja ympäristöä huomioiden. Yksi toimintamme periaatteista on kantaa vastuuta ihmisistä ja meitä ympäröivästä yhteiskunnasta. Kotimaisena toimijana tunnemme suomalaiset olosuhteet ja pesuprosessien asettamat vaatimukset. KiiltoClean Oy, Tengströminkatu 6, PL157, 20101 Turku, puh. 0207 710 401, [email protected] www.kiiltoclean.fi
