Kasvatusohjeet

Kasvatusohjeet
1
Hyvä asiakkaamme,
pitelet käsissäsi Kodin Kukat – Kasvatusohjeet -ohjevihkoa. Ohjevihko on
kirjoitettu asiakkaidemme opastukseksi ja ohjeistukseksi, ja toivomme, että
tämän ohjevihkon avulla niin puutarha-alan vasta-alkajat kuin jo kokeneemmatkin puutarhurit pääsevät parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen sekä koriste- että hyötykasvien kanssa.
Ohjevihko sisältää yleiset ohjeet valikoimissamme olevien kasvien kylvämiseen,
jatkokasvatukseen, istutukseen ja jatkohoitoon. Tarkemmat lajikohtaiset ohjeet löytyvät laskun
takaa tai esim. siemenpussista. Osalle harvinaisempia kasveja toimitetaan erilliset kasvatusohjeet. Suurimmalle osalle monivuotisia taimia on ilmoitettu istutusetäisyydet kuvastoissa. Kuvastoista löytyvät myös monivuotisten taimien kasvukorkeudet. Kasvukorkeudet ovat aina suuntaa
antavia, sillä kasvien kokoon vaikuttavat kasvuolosuhteet ja hoitotoimenpiteet.
Olemme pyrkineet huomioimaan sekä kotipuutarhurit että parvekeviljelijät. Maukkaiden ja terveellisten vihannesten ja yrttien kasvattaminen ei aina vaadi suurta tilaa ja isoa kasvimaata, sillä
viime vuosina markkinoille on tullut uusia, pienikokoisia lajikkeita, joita voi mainiosti kasvattaa
parvekkeella tai vaikkapa vain keittiön ikkunalla. Myös kesäisestä kukkarunsaudesta pääsee
nauttimaan pienelläkin parvekkeella tai patiolla.
Toivomme sinun muistavan, että jokainen kasvi on yksilö, jonka kasvuun vaikuttavat monet tekijät. Tutustumalla tähän ohjevihkoon ja sen sisältöön ennen taimien istutusta uskomme, että
jokainen kasvi saa oikeanlaisen käsittelyn ja parhaat mahdolliset eväät onnistuneen lopputuloksen kannalta. Esikasvatettavat taimet -kuvaston pikkutaimien hoito-ohjeet löytyvät
sivulta 6 alkaen.
Jos jotain jäi kuitenkin kertomatta, voit aina ottaa yhteyttä asiakaspalveluumme. Asiakaspalvelun yhteystiedot löytyvät tämän vihkosen takakannesta. Lisätietoja kasveista, kasvukorkeuksista
ja kasvupaikkavaatimuksista löydät myös Internet-sivuiltamme www.puutarha.com.
Toivotamme kaikille asiakkaillemme onnistumisen iloa ja mukavia hetkiä kasvien ihmeellisessä
maailmassa.
Kodin Kukkien väki
Tekstit: Petra Hintikainen/Kodin Kukat Oy
Piirroskuvat: Minna Hankanen
Copyright © Kodin Kukat Oy 2014
2
1.
2.
3.
4.
5.
aimikasvatus siemenistä
4
Siementen kylväminen
Taimien koulinta ja karaisu
4
5
esäkukat
6
Esikasvatettavat kesäkukat
Kesäkukkien hoito
Jatkohoito
Lannoitus
Minikasvihuone
Koristekasvien talvettaminen
6
7
7
8
8
9
6.
Ryhmäruusut
Istutus
Lannoitus ja talvisuojaus
Maankateruusut
7.
8.
10
10
11
11
11
12
erennat13
Perennatyypit
Perennapenkin suunnittelu Kasvualustan muokkaus
Perennojen istutus
Perennojen syysistutus
Lannoitus
Perennojen jakaminen
Perennojen erityisvaatimuksia
Talvisuojaus
Ruukkuistutusten hoito
13
14
14
14
15
16
16
17
17
17
arjakasvit18
Kasvualustan valmistelu
Yleisimmät marjakasvit
Mansikka
Amppelimansikka
Pensasmustikka
Vadelma
Teivadelma
Tyrni
Lakka
Mesimarja
Karpalo
18
18
18
18
19
19
19
20
20
21
22
9.
22
22
23
23
ärhöt24
ihannekset, juurekset ja yrtit10
Esikasvatus
Kylvö avomaalle
Harventaminen
Lannoitus
Kasvivuorottelu
Hyötykasvit ruukuissa
uusut22
Istutus ja hoito
ipulikasvit Istutus
Istutussyvyys
Hoito
24
25
25
25
26
annoitus27
Peruslannoitus/kevätlannoitus
Lisälannoitus/kesälannoitus
Syyslannoitus
27
27
28
10.
alvisuojaus28
11.
uonnonmukainen viljely 12.
29
asvinsuojelu30
Torjunta-aineet
31
muista
puu
perjantatarhurin
iposti
ajankoh
ta
puutar isia neuvoja
hanhoito
on
liity os
oitteess
a:
www.pu
utarha.c
om/ kerh
o
3
1.
aimikasvatus siemenistä
Siementen kylväminen
Siemenkylvöissä tulee noudattaa siemenpusseissa mainittuja kylvöaikoja. Liian aikaisin
kylvetyt taimet kasvavat sisätiloissa valon
puutteessa pitkiksi ja honteloiksi, eikä niistä koskaan kehity hyviä ja tanakoita taimia.
Pitkään lämpimässä kasvaneiden taimien on
myös vaikea sopeutua aikanaan ulkoilmaan,
joten niitä joudutaan karaisemaan pitkiäkin aikoja ennen lopullista istutusta ulos. Liian myöhään kylvetyt taimet eivät puolestaan ehdi
kukkia tai tuottaa satoa kasvukauden aikana.
Siemenpusseihin merkittyjä kylvöaikoja on siis
syytä noudattaa. Pohjois-Suomessa kylvöt voidaan aloittaa pari viikkoa myöhemmin.
Kylvömultana käytetään aina puhdasta uutta
multaa, joka on joko kylvömultaa, kaktusmultaa tai hiekalla kevennettyä taimimultaa. Kylvömullan on oltava vähäravinteista ja
kuohkeaa sillä liian vahvassa mullassa siementen itäminen ja juurten kehittyminen on heikkoa. Esim. tavalliset kukka- ja puutarhamullat
ovat tähän tarkoitukseen liian vahvoja. Kylvömultaa voi kuohkeuttaa lisäämällä mullan
sekaan perliittiä tai hiekkaa noin viidennes
mullan määrästä. Kylvöastioina voi käyttää
mitä tahansa kodista löytyviä astioita, tyhjiä
muovirasioita tai kylvöihin erikseen valmistettuja laakeita kylvöalustoja ja taimikasvatuslaatikoita.
Astiat pestään ennen käyttöönottoa huolellisesti kuumalla vedellä ja tarvittaessa esim.
mäntysuovalla.
Siemenet kylvetään tiivistetyn mullan pinnalle
ja siemenpussin ohjeiden mukaisesti kylvökset joko peitetään (ohuella kerroksella hiekkaa, siilattua multaa tai perliittiä) tai jätetään
itämään valoon mullan pinnalle. Siemenen
koko on suorassa suhteessa siihen miten syvälle siemenet kylvetään. Kaikkein pienimmät
siemenet jätetään yleensä pinnalle ja suuret
painetaan mullan pinnan alle. Pienet siemenet kylvetään usein ns. hajakylvönä ja isot siemenet suoraan omiin astioihinsa yksittäin tai
muutama siemen/astia.
Isojen siementen yksittäiskylvöissä ns. kasvatusnapit
ovat erittäin käteviä. Kasvatusnapeissa kasvaneet
taimet voi istuttaa suoraan
maahan tai jatkokasvattaa
ruukussa. Isoja ja paksukuorisia siemeniä kannattaa liottaa vedessä muutama tunti tai yön yli itämisen
nopeuttamiseksi.
Kylvöastia peitetään läpinäkyvällä muovilla tai
lasilla, tai siemenet kylvetään suoraan kannellisiin minikasvihuoneisiin. Minikasvihuoneesta
enemmän s. 8. Kylvöksen pinta kostutetaan
esim. suihkepullon avulla. Siemenet itävät parhaiten lämpimässä, huoneenlämpö on useimmille siemenille riittävä.
Itämisaikana kasvualusta pidetään kosteana.
Liian kuivassa siemenet eivät idä ja liian märässä siemenet voivat itämisen sijaan mädäntyä.
Kehittyvät taimet vaativat kasvaakseen myös
happea, joten peitemuovia voi tarvittaessa
rei’ittää ja lasi nostaa päivittäin hetkeksi pois
paikaltaan.
Itämisen tapahduttua ja sirkkalehtien (itäneen
taimen ensimmäiset lehdet) ilmestyessä mullan pinnalle muovi tai lasi poistetaan kylvöastian päältä, ja taimet siirretään mielellään viileään (+12–18 °C) ja valoisaan paikkaan.
4
Viileässä paikassa taimista kehittyy tuuheita ja
tanakoita. Liian lämpimässä ja niukassa valossa taimista kasvaa pitkiä ja honteloita ja niiden
käsittely myöhemmin on hankalaa. Taimista
tulee harvoin kauniin näköisiä, koska nivelvälit ovat venyneet liian pitkiksi. Myös liian korkeareunainen astia voi aiheuttaa taimien venymistä, koska taimet joutuvat kurottautumaan
valoa kohti.
Taimien koulinta ja karaisu
Kun itäneiden siementen ensimmäiset kasvulehdet ovat kasvaneet niin suuriksi, että niistä
saa tukevan otteen sormilla, on aika koulia taimet eli siirtää ne omiin jatkokasvatus­astioi­hin.
Jatkokasvatusvaiheessa käytetään taimimultaa tai hiekalla tai perliitillä kevennettyä
kukkamultaa. Taimet irrotetaan juurineen
varovasti kylvöastian mullasta esim. lyijykynän tai sukkapuikon avulla. Istutusruukussa
olevaan multaan tehdään reikä, jonne taimi
asetetaan ja multa taimen tyven ympäriltä tiivistetään varovasti. Koulintavaiheessa taimet
kannattaa istuttaa aiempaa syvempään, jolloin
niiden mullan pinnan alle jäävään osaan vartta
muodostuu uusia juuria. Isot taimet koulitaan
tarvittaessa vielä toisen kerran ennen lopullista istutusta. Jos juuret täyttävät ruukun kokonaan, on aika istuttaa taimet isompaan ruukkuun.
kasvupaikalle, sillä juuret kasvavat maatuvan
ruukkumateriaalin läpi ja taimen kasvu jatkuu
keskeytyksettä.
Taimien ollessa riittävän isoja ja kevään edettyä siihen pisteeseen, että hallanvaara on ohi,
on tullut aika istuttaa taimet ulos. Ennen lopullista ulosistutusta taimia on syytä karaista eli
totuttaa niitä ulkoilmaan muutaman viikon
ajan. Lämpimässä sisätilassa kasvaneet taimet
kokevat liian suuren muutoksen jos ne siirretään pysyvästi suoraan ulkoilmaan. Taimia pidetään ulkona ensin esim. 15–30 minuuttia,
aikaa pidennetään hiljalleen ja lopulta taimet
jätetään ulos myös yöksi, mielellään harson
alle. Taimien karaisemisessa apuna voidaan
käyttää myös pienoiskasvihuonetta. Istutusajankohdaksi valitaan pilvinen sää, jolloin taimet eivät heti joudu paahteeseen. Istutetut
kasvit voi myös varjostaa tai ruukut siirtää varjoisaan paikkaan muutamaksi päiväksi.
käytä kylvöihin aina uutta
puhdasta, vähäravinteista ja
ilmavaa kylvö- tai taimimultaa
!
käytä puhtaita kylvöastioita
huomioi kunkin kasvilajin
oikea kylvöaika
siemenet vaativat itääkseen
lämpöä, kosteutta ja happea
Jatkokasvatusastioina voidaan käyttää muoviruukkuja, turve- tai sanomalehtipotteja tai
mitä tahansa astiaa, josta ylimääräinen vesi
pääsee valumaan pois. Turvepotteihin ja sanomalehtipotteihin koulitut taimet voidaan
aikanaan istuttaa ruukkuineen lopulliselle
hajakylvetyt taimet koulitaan
omiin astioihinsa
taimet karaistaan ennen
istutusta lopullisille
kasvupaikoille
5
2.
esäkukat
Kesäkukiksi kutsutaan yleensä yksivuotisia
ruohovartisia koristekasveja. Kesäkukat voidaan jakaa ryhmäkasveihin ja kylvökukkiin.
Kesäkukkina kasvatetaan myös monivuotisia
kasveja, jotka eivät kuitenkaan talvehdi Suomen oloissa ulkona. Ryhmäkasvit esikasvatetaan usein ammattilaisten toimesta ja ne
kukkivat varhaisesta keväästä myöhäiseen
syksyyn. Kylvökukat ehtivät kukkaan kesän aikana vaikka ne kylvetään alkukesästä suoraan
avomaalle tai astioihin. Kesäkukkien laji- ja lajikekirjo on suunnaton. Kesäkukkia kasvatetaan
sekä astioissa että avomaalla.
Esikasvatettavat kesäkukat
Esikasvatettavien kesäkukkien ja perennojen
taimet toimitetaan avojuurisina kennotaimina
muovisiin rasioihin pakattuna. Saatuasi postipaketin avaa se mahdollisimman pian. Jos
paketti on ollut kauan viileässä, anna paketin
olla avaamattomana sisätiloissa jonkin aikaa
lämpötilan tasaantumisen vuoksi. Pakettia ei
saa koskaan jättää pakkaseen.
!
Tarkista taimien laatu heti ja ota tarvittaessa yhteyttä Kodin Kukkien asiakaspalveluun. Esikasvatettavien taimien huomautusaika on 14 vuorokautta.
Nosta rasiat valoisaan paikkaan ja raota kansia.
Suoraa auringonvaloa tulee välttää polttovaurioiden ehkäisemiseksi. Lämpötila suljetussa rasiassa saattaa myös nousta liian korkeaksi
aurinkoisella paikalla. Jos taimet ovat kuivuneet kuljetuksen aikana, avaa rasia ja kastele
juuripaakut alakautta pitämällä rasiaa vesiastiassa niin, että vain juuripaakkujen alaosa
kastuu. Huomioi kuitenkin, että on parempi,
että juuripaakut ovat hieman kuivat kuin että
ne olisivat jatkuvassa märkyydessä. Liiallinen
kosteus on taimille haitallisempaa kuin hetkellinen kuivahtaminen. Kastele taimia aina
huoneenlämpöisellä vedellä. Kylmä vesi voi
aiheuttaa kasveille shokin ja hidastuttaa kunnollista juurtumista.
6
Istuta taimet mahdollisimman
pian niiden saavuttua. Poista
taimet varovasti rasioista, kastele ne tarvittaessa upottamalla juuripaakku hetkeksi veteen, ja istuta taimet ruukkuihin seuraavasti: XS ja S -kokoiset taimet 6
cm ruukkuihin ja M ja L -kokoiset taimet 8
cm ruukkuihin. Vältä liian suuria jatkokasvatusastioita, sillä liian suuressa ruukussa taimet
keskittyvät liiaksi juuriston kasvattamiseen ja
maanpäällinen kasvusto jää pieneksi.
Kastele multa istutuksen jälkeen ja tarkista,
että koko juuripaakku on mullan alla. Multaa
voi tarvittaessa lisätä ruukun pinnalle. Jatkokasvatuksessa tulee aina käyttää ruukkuja,
joissa on reikä pohjassa. Myös turveruukut
(kastellaan ennen istutusta) sopivat taimikasvatukseen. Tärkeää on varmistaa, että ylimääräinen vesi pääsee valumaan pois.
Istuttamisen jälkeen kastelun kanssa kannattaa olla huolellinen. Joskus kasvi saattaa olla
nuutunut liiallisesta kosteudesta, ei kuivuuden
takia. Mullan jatkuva märkyys saattaa tukahduttaa juuriston kasvun hapen puutteeseen.
Esikasvatettavien kesäkukkien, perennojen,
yrttien ja vihannesten jatkokasvatukseen suosittelemme kylvö-, kaktus- tai taimimultaa.
Mullan voi myös valmistaa itse kukkamullasta
sekoittamalla siihen reilusti, vähintään 20–30
% hiekkaa tai perliittiä.
Tärkeintä on, ettei multa ole liian vahvasti lannoitettua ja että se on hyvin vettä läpäisevää.
Liian lannoitepitoinen ja tiivis multa haittaa
juurten kehittymistä. Emme suosittele ns.
mustien multien käyttöä jatkokasvatusvaiheessa.
Uudelleen istutuksen jälkeen ei pidä huolestua, vaikka kasvin kasvu näyttäisi pysähtyvän.
Taimet kasvattavat ensin vahvan juuriston, ja
jatkavat sen jälkeen kasvuston kasvattamista. Vahvan juuriston kasvu saattaa kestää 2–4
viikkoa.
Taimikasvatusaikana kastelun suhteen tulee
olla tarkkana. Taimia kastellaan vasta kun mullan pinta on kuivahtanut. Juuristo kehittyy parhaiten silloin kun multa on ilmavaa ja sopivan
kosteaa, ei liian märkää. Kasvit myös sietävät
jatkossa paremmin hetkellistä kuivuutta jos
ne ovat tottuneet pärjäämään vähemmällä
vedellä.
Taimia pidetään ensimmäisten viikkojen ajan
vähintään +12–16 °C lämpötilassa. Päivälämpötila saa olla +22–24 °C. Liian korkeassa lämpötilassa taimet venyvät nopeasti ja jäävät
harvakasvuisiksi, liian alhaisessa lämpötilassa
taimien kasvu hidastuu liiaksi. Taimia tulisi
poltevaurioiden estämiseksi kastella aina alakautta niin, ettei kasvustoon osu vesipisaroita.
Hyvin juurtuneita ja kasvuun lähteneitä taimia
voi alkaa totuttaa alhaisempaan lämpötilaan.
Pieniä taimia lannoitetaan hyvin maltillisesti.
Sen jälkeen kun taimet ovat selvästi juurtuneet uusiin ruukkuihin ja uutta kasvua alkaa
ilmestyä, voi taimille antaa mietoa lannoitetta
esim. kasteluveden mukana. Mieto annos on
noin puolet valmistajan ohjeesta.
Kesäkukkien hoito
Latvonnassa kasvin kärki tai kärkiosat katkaistaan. Latvonnalla pyritään säätelemään kasvin
pituutta ja muotoa. Kun pääverso katkaistaan,
kasvi keskittyy pääverson sijaan kasvattamaan
sivuhaaroja ja kasveista saadaan tuuheampia
ja niihin muodostuu myös runsaammin kukkia. Kasvit voi latvoa muutaman kerran kasvukauden aikana. Erityisen paljon latvonnasta
hyötyvät mm. verenpisarat, petuniat, verbenat
ja lumihiutaleet.
Ensimmäisessä latvonnassa kasvin pääverso
katkaistaan niin, että katkaisukohdan alapuolelle jää vähintään 3 lehtiparia. Katkaistuista
versoista voi juurruttaa uusia alkuja. Ensimmäinen latvonta kannattaa suorittaa siinä vaiheessa kun esikasvatettu taimi on juurtunut
kunnolla, lähtenyt hyvään kasvuun ja kasvattanut uusia lehtiä. Jatkossa kasvin sivuhaarojen
kärkiä voidaan lyhentää ja täten ohjailla kasvin
muotoa.
Jatkohoito
Taimien annetaan kasvaa riittävän suuriksi ja
vahvajuurisiksi jatkokasvatusruukuissaan ennen istutusta lopullisille kasvupaikoille. Juuriston kehittymistä voi seurata irrottamalla
varovasti ruukku juuripaakun ympäriltä ja tarkistamalla onko juuripaakku kasvanut täyteen
juuria. Vasta kun juuret täyttävät koko multatilan ja kasvavat ulos ruukun pohjarei’istä, on
aika siirtää taimet uusiin astioihin. Uudelleenistutuksissa koko juuripaakun tulee jäädä
mullan pinnan alapuolelle. Huomioi mullan
tiivistyminen kastelun jälkeen ja lisää tarvittaessa multaa juuripaakun päälle. Juuripaakun
jääminen mullan pinnan yläpuolelle aiheuttaa
helposti juuripaakun kuivumisen.
Taimet voi istuttaa ulos kun hallanvaara on
lopullisesti ohi. Ennen istutusta taimet karaistaan sivulla 5 olevan ohjeen mukaan. Jos
hallayö uhkaa istuttamisen jälkeen, ruukuissa
olevat taimet voi nostaa sisätiloihin tai taimet
peitellään harsoilla, sanomalehdillä tai muilla kevyillä peitteillä. Hallayön uhatessa kasvit
kastellaan hyvin.
Karaistuneet ja hyvin juurtuneet taimet istutetaan valo-olosuhdevaatimusten mukaisille
kasvupaikoille. Suuri osa kesäkukista viihtyy
aurinkoisella ja valoisalla kasvupaikalla. Pieni
varjostus kuumimpaan aikaan päivästä suo
kasveille tarpeellisen lepohetken. Osa kasveista menestyy paremmin jos ne sijoitetaan
varjoon tai puolivarjoon (verenpisarat, lumihiutaleet). Harva kesäkukka kuitenkaan viihtyy täydellisen varjoisassa paikassa, sillä kaikki
kasvit tarvitsevat jonkin verran valoa.
7
Melkein kaikki kesäkukat hyötyvät siitä, että
niiden kuihtuneet kukat poistetaan. Siementen muodostuminen kuihtuneisiin kukkiin vie kasveilta voimaa ja tämä näkyy yleensä nuppujen muodostumisen vähenemisenä.
Kuihtuneet kukat kannattaa siis poistaa siemenkotineen.
Kuihtuneiden kukkien poistamisesta hyötyvät
varsinkin orvokit, petuniat ja pelargonit. Monet pienikukkaiset kasvit (lobelia, lumihiutale)
kukkivat runsaasti vaikka kuihtuneita kukkia ei
poisteta. Kuihtuneiden kukkien lisäksi kasveista kannattaa poistaa lakastuneet tai muuten
vioittuneet lehdet ja versot. Huonojen kasvinosien poistaminen on paitsi ulkonäköasia,
myös kasvien terveyttä edistävä toimenpide.
Kasvitaudit ja tuholaiset iskevät helpoiten
huonokuntoisiin kasvinosiin.
Lannoitus
Kesäkukat kukkivat runsaasti ja vaativat siten lannoitusta tuottaakseen uusia kukkia
koko kesän ajan. Kesäkukkien lannoittamiseen voidaan käyttää luonnonlannoitteita,
erilaisia kastelulannoitteita tai lannoitekäpyjä.
Kesäkukkamullassa on yleensä lannoitteet ja
kastelukiteet valmiina. Näiden multien lannoitevaikutus kestää tuotteesta ja säistä riippuen kuukaudesta muutamaan kuukauteen.
Hellekesinä kasveja joudutaan kastelemaan
runsaasti, jolloin myös
mullassa olevat lannoitteet kuluvat nopeammin
loppuun. Kukinnan hiipuminen voi olla merkki lannoitteiden loppumisesta.
Erilaisten luonnonlannoitteiden etuna on niiden
maata parantava vaikutus.
Lannoitekävyt ovat helppoja annosteltavia; niitä
käytetään 1–2 kappaletta
kasvia kohden ja lannoitusvaikutus kestää 5–6
kuukautta eli käytännössä
koko kasvukauden ajan.
8
Lannoitteiden lisäksi kasvatusalustaan voidaan lisätä kastelukiteitä. Kastelukiteet imevät
itseensä vettä ja luovuttavat kasvualustaan
kosteutta mullan kuivahtaessa. Kastelukiteitä
voidaan käyttää sekä ruukkuistutuksissa että
kukkapenkeissä. Kastelukiteitä sekoitetaan
noin ruokalusikallinen kymmeneen litraan
multaa. Kastelukiteet ovat ympäristöystävällinen tuote ja kastelukiteitä sisältävän mullan
voi huoletta kaataa esim. kasvimaalle tai kompostoida.
Minikasvihuone
Taimien jatkokasvatukseen voi käyttää ns. minikasvihuonetta. Taimet istutetaan minikasvihuoneen kennoihin samalla tavalla kuin ne
istutettaisiin mihin tahansa jatkokasvatusastiaan. Varsinkin XS ja S-kokoiset taimet sopivat
hyvin minikasvihuoneen kennoihin. Minikasvihuoneessa kosteusprosentti pysyy korkeana kannen ansiosta ja taimet juurtuvat hyvin.
Liiallisen kosteuden ehkäisemiseksi minikasvihuonetta kannattaa tuulettaa välillä jättämällä
kansi raolleen.
Taimien kastelu minikasvihuoneessa onnistuu
helposti nostamalla kennot pois rasiasta, täyttämällä rasia parin sentin korkeudelta lämmintä, seisonutta vettä ja nostamalla kennot takaisin paikoilleen. Taimet imevät pohjan kautta
tarvitsemansa määrän vettä 15–20 minuutin
aikana. Ylimääräinen vesi kaadetaan pois rasiasta ja kennot nostetaan takaisin paikoilleen. Kasteluveden sekaan voi lisätä hieman
kastelulannoitetta, kuitenkin varsinkin alussa
enintään 50 % valmistajan suosittelemasta
määrästä.
Minikasvihuonetta voi käyttää myös siemenkylvöihin. Kannen ansiosta lämpötila ja
kosteus rasiassa ovat ihanteelliset itämisen
kannalta. Siementen idettyä rasiaa kannattaa
tuulettaa nostamalla kansi kokonaan pois paikoiltaan kerran päivässä.
Kasvatusnapit sopivat myös hyvin minikasvihuoneen kennoihin ja tätä yhdistelmää kannattaakin käyttää isokoisille siemenille, esim.
hajuherneille, tomaateille ja kurpitsoille.
Monivuotisten koristekasvien
talvettaminen sisätiloissa
Osa kesäkukista on monivuotisia alkuperäisillä kasvupaikoillaan lämpimässä ilmastossa.
Tällaisia monivuotisia, kesäkukkien tapaan
käytettäviä kasveja ovat mm. verenpisarat, pelargonit, tulikruunut, miljoonakellot, vaulat ja
lyijykukat. Esim. verenpisaroista, pelargoneista
ja lyijykukista voidaan kasvattaa rungollisia
pieniä puita, ja tämä edellyttää kasvien säilymistä hengissä talven yli.
Monivuotiset kesäkukat vaativat lepokauden
ulkokasvien tavoin, ja ihanteellinen lämpötila
talvisäilytyksessä oleville kasveille on muutamasta plusasteesta noin kymmeneen asteeseen. Tällaisen paikan puuttuessa talvetusta
voi yrittää viileässä autotallissa ja joidenkin
kasvien kohdalla talvehtiminen voi onnistua
myös pimeässä kellarissa.
Liian lämpimässä paikassa kasvien kasvu jatkuu talven ajan eivätkä kasvit saa tarvitsemaansa lepokautta. Nyrkkisääntönä voidaan
pitää, että ikivihreinä talvehtivat kasvit talvetetaan viileässä ja valoisassa paikassa, ja lehtensä pudottavat kasvit pärjäävät myös pimeässä
kellarissa tms. paikassa. Pelargoni pärjää melko hyvin tavallisessa huoneenlämpötilassa.
Kasvit leikataan lyhyemmiksi ja viedään talvisäilytyspaikkaan. Kastelu on talvella niukkaa
ja lannoitus lopetetaan kokonaan. Kasvit viedään talvisäilöön mahdollisimman myöhään,
kasvista riippuen ennen pakkasia tai pian
ensimmäisten yöpakkasten jälkeen. Kasvit
tuodaan takaisin valoon ja lämpimään mahdollisimman aikaisin, yleensä siinä vaiheessa
kun uutta kasvua alkaa näkyä kevättalvella. Keväällä kastelua lisätään asteittain ja lannoitus
aloitetaan varovasti. Talven aikana kuolleet ja
kuivuneet oksat poistetaan kokonaan ja muita
versoja voi lyhentää reilusti.
esikasvatettavien kesäkukkien
taimet jatkokasvatetaan sopivan
kokoisissa ruukuissa
!
jatkokasvatuksessa käytetään
taimimultaa tai hiekalla/perliitillä kevennettyä kukkamultaa
taimia kastellaan vasta kun pintamulta on kuivahtanut,
kasvualustan liika märkyys
hidastaa juuriston
vahvistumista
latvonnalla kasveista
saadaan tuuheita ja
runsaskukkaisia
taimet karaistaan ennen
istutusta ulos lopullisille
kasvupaikoille
kesäkukkia hoidetaan lannoittamalla ja poistamalla kuihtuneet
kukat
monivuotiset kesäkukat voi
talvettaa viileässä ja
valoisassa paikassa
9
3.
ihannekset, juurekset ja yrtit
Vihannesten ja yrttien kasvattaminen omassa puutarhassa tai parvekkeella on helppoa
ja palkitsevaa. Suuri osa vihanneksista ja juureksista viihtyy aurinkoisella kasvupaikalla
normaalissa puutarhamullassa. Yrteistä monet
kasvavat parhaiten hiekansekaisessa, läpäisevässä kasvualustassa aurinkoisella paikalla.
Hyvin harva kasvi viihtyy jatkuvassa märkyydessä, joten vihanneksillekin on eduksi istuttaa ne kohopenkkiin.
Esikasvatus
Valtaosa yleisimmistä vihanneksista ja juureksista ehtii tuottaa satoa suoraan avomaalle
kylvettynä, mutta varsinkin hidaskasvuiset ja
lämpöä vaativat kasvit (mm. tomaatit, kurkut,
purjo, yrtit, kaalit, paprika) esikasvatetaan sisällä ja siirretään ulos tai kasvihuoneeseen
vasta kun hallanvaara on ohi. Ohjeet kylvöihin
ja esikasvatukseen löytyvät sivulta 4 alkaen.
Periaatteessa mitä tahansa kasveja voi esikasvattaa sadon aikaistamiseksi, mutta nopeakasvuisten lajien (esim. retiisi, tilli, salaatit)
kohdalla taimikasvatus on tuskin tarpeellista.
Muutaman viikon esikasvatus voi olla suositeltavaa Pohjois-Suomessa esim. kurpitsoille,
pavuille ja maissille. Siemenpusseihin merkittyjä kylvöaikoja on syytä noudattaa, sillä liian
aikaisin sisälle kylvetyt taimet kasvavat nopeasti suuriksi ja venyneiksi eikä niitä voida kuitenkaan siirtää ulos ennen kuin hallanvaara on
ohitse.
Esikasvatettavien vihannesten ja yrttien taimet istutetaan osiossa ’Esikasvatettavat kesäkukat’ (sivu 6) mainitulla tavalla. Esikasvatetut
taimet karaistaan ennen istutusta ulos.
Taimien karaisemisessa ja suojauksessa
kylmää vastaan voidaan käyttää apuna kasvatustunneleita, kasvatuskelloja, pienoiskasvihuonetta ja harsoja.
Ohjeet taimien karaisemisesta
löytyvät sivulta 5.
10
Kylvö avomaalle
Kevään etenemisestä ja säistä riippuen avomaalle päästään yleensä huhti–toukokuun
aikana ja Pohjois-Suomessa viimeistään kesäkuussa. Maa muokataan valmiiksi ja rikkaruohot poistetaan. Maata voi tässä vaiheessa
peruslannoittaa esim. kompostilla, maatuneella karjanlannalla tai muilla hidasliukoisilla lannoittella. Oikea aika ryhtyä kylvöihin on kun
maa on sopivasti kuivunut ja murenee niin,
että sitä voi helposti muokata. Tässä vaiheessa
maan lämpötila on noin +5 °C, mikä on riittävä
lämpötila salaateille, pinaatille ja härkäpavulle.
Suuri osa avomaanvihanneksista vaatii noin
+10–12 °C lämpötilan itääkseen ja kasvaakseen kunnolla. Maan lämpötila saadaan tarvittaessa selville lämpömittarilla, joka upotetaan
noin viiden senttimetrin syvyyteen maahan.
Isokokoisia siemeniä (pavut, herneet, maissi)
kannattaa liottaa vedessä muutaman tunnin
ajan tai esim. yön yli itämisen nopeuttamiseksi.
Vihannekset kylvetään suoriin riveihin tai hajakylvönä. Kylvösyvyys on noin viisi kertaa siemenen läpimitta. Kylvövaot vedetään suoriksi
silmämääräisesti tai narun avulla, ja kylvön
jälkeen siemenet peitetään, multa taputellaan
tiiviiksi ja maa kastellaan tarpeen vaatiessa.
Varsinkin pieni- ja hentokasvuisten taimien rivit on hyvä merkitä merkkitikulla.
Siemenet kylvetään riittävän harvaan (kts.
ohjeet siemenpusseista), koska osa taimista
joudutaan joka tapauksessa harventamaan
pois. Siemenmattoja käytettäessä kylvös pidetään kosteana viikon, parin ajan. Kylvökset
voidaan peittää erilaisilla harsoilla, jotka lämpötilan noston lisäksi suojaavat pieniä taimia
tuhohyönteisiltä. Monet vihannekset (rucola,
porkkana, kaalit) voi kasvattaa läpi koko kasvukauden harsojen/kasvatustunnelien alla
tuholaisvaurioiden estämiseksi. Harso suojaa
hentoja taimia liialliselta auringonpaahteelta
sekä siemeniä ja taimia nokkivilta linnuilta.
Harventaminen
Vaikka kylvöt olisikin suoritettu riittävän harvaan, joudutaan melkein aina osa taimista
poistamaan. Harventamisen tarkoitus on antaa jokaiselle taimelle riittävästi tilaa kasvaa
vahvaksi ja tuuheaksi. Harvennuksen jälkeen
jokaisella taimella on myös riittävästi valoa ja
ne saavat tarpeeksi vettä ja ravinteita. Erityisen
tärkeää harventaminen on juurikasveilla, sillä
liian tiheässä kasvavat juurikasvit kasvattavat
lehtiä sen sijaan, että niiden juuristo muodostuisi vahvaksi. Harvennus on tehtävä riittävän
ajoissa, sillä kehityksen suuntaa voi olla vaikea
muuttaa jos harvennus tehdään liian myöhään. Ensimmäinen harvennus tehdään kun
taimet ovat muutaman senttimetrin korkuisia.
Usein ensimmäinen harvennus ei ole vielä riittävä vaan taimia joudutaan poistamaan lisää.
Tässä vaiheessa osa taimista on kuitenkin ehtinyt kasvaa jo niin suuriksi, että ne voidaan
käyttää ruoanlaitossa. Harvennetut taimet
voidaan hyödyntää ja istuttaa uusille paikoille
puutarhassa.
Lannoitus
Jokainen sadonkorjuu poistaa maasta ravinteita. Tämä poistuma on korvattava tavalla
tai toisella. Kasvit tarvitsevat ravinteita maanpäällisten osien kasvattamiseen, kukkien
ja siementen muodostumiseen sekä sadon
tuottamiseen. Lannoituksessa on onnistuttu,
jos kasvit kasvavat rehevinä ja terveinä ja tuottavat runsaasti kukkia ja satoa. Pääravinteiden lisäksi kasvit tarvitsevat erilaisen määrän
mikroravinteita eli ns. hivenaineita. Varsinkin
luonnonmukaisissa lannoitteissa kasvien tarvitsevat ravinteet ovat hyvässä suhteessa toisiinsa nähden ja helposti kasvien käytettävissä. Luonnonmukaisia lannoitteita käytettäessä
myös maaperän rakenne paranee, sillä esim.
kananlanta, kompostimulta ja kompostoitu
lanta vilkastuttavat maan pieneliöstön toimintaa ja pitävät näin yllä sopivaa mururakennetta. Pelkkä teollisten keinolannoitteiden käyttö
kovettaa maaperää, josta on seurauksena mm.
juuristo-ongelmia. Kovettuneen maan saattaminen viljelykuntoon voi kestää vuosia.
Lannoituksella varmistetaan
kasveille
riittävä
määrä kasvuun ja
sadonmuodostukseen
tarvittavia
raaka-aineita. Liian
vähäisellä lannoituksella kukinta jää
heikoksi eikä vihanneksilla ja juureksilla sadonmuodostusta tule tarpeeksi. Toisaalta paljon voidaan pilata myös
liiallisella lannoituksella. Pahimmillaan ylimääräiset ravinteet huuhtoutuvat vesistöihin aiheuttaen rehevöitymistä. Liiallinen lannoitus
voi polttaa pienten taimien kehittyviä juuria
ja aiheuttaa liian löyhää kasvua ja mauttomia
vihanneksia.
Kasvivuorottelu
Yksivuotisia kasveja ei voi kasvattaa samalla
paikalla vuodesta toiseen. Saman kasvilajin
kasvattaminen samassa paikassa peräkkäisinä vuosina voi aiheuttaa ns. maan väsymistä,
mikä ennen pitkää kostautuu sadon pienenemisenä lannoituksesta huolimatta. Maan väsyminen ilmenee myös ravinteiden puutoksena
sekä kasvitauteina.
Usein erilaiset kasvintuhoojat lisääntyvät, ellei kasvien kasvupaikkoja vaihdeta. Pienillä
kotipuutarhaviljelmillä maa jaetaan yleensä
neljään osaan, jolloin viljelykierrosta tulee
nelivuotinen. Tämä tarkoittaa käytännössä
sitä, että kestää neljä vuotta, ennen kuin sama
kasvi palaa samaan kasvupaikkaan. Kierto
voi toki olla pidempikin, mutta nelilohkoinen
kierto on helppo toteuttaa. Monivuotiset kasvit, esim. talvehtivat yrtit ja raparperi, pysyvät
omilla paikoillaan vuodesta toiseen.
Kasvit ryhmitellään ravinnetarpeen mukaan.
Viljelykiertoa voi toteuttaa myös lohkojen
sisällä, jolloin esim. neljän vuoden kuluttua
tiettyyn lohkoon palaava kaali sijoitetaan loh­
kos­
sa eri paikkaan kuin edellisellä kerralla.
Kasvien sijainnin muistaminen vaatii hyviä
muistiinpanoja edellisiltä vuosilta. Lohkojen
sisäinen vaihtelu pidentää viljelykierron
11
kahdeksaan vuoteen, mikä entisestään auttaa
kasveja voimaan paremmin ja tuottamaan paremman sadon.
Viljelykierron neljä luokkaa ovat:
1. Voimakas lannoitus: kaalit, purjo, selleri,
valkosipuli, kurkut ja kurpitsat, maissi
2. Keskimääräistä lannoitusta vaativat kasvit:
juurikasvit, peruna, sipulit, keräsalaatit
3. Niukkaan/keskinkertaiseen lannoitukseen
tyytyvät kasvit: maustekasvit, tilli, retiisi,
salaatit
4. Kasvit, jotka hankkivat lannoituksen itse:
pavut, herneet ja muut palkokasvit, viherlannoituskasvit
Useimmat kasvit, myös hyötykasvit, viihtyvät
parhaiten jos niiden juuriston peittona on
eloperäistä katetta. Sopivia katteita ovat mm.
kuorikate, heinä ja olki, kompostimulta tai risuhake ja joissakin paikoissa myös luonnonkivet ja villa. Hyötykasveille sopivat parhaiten
heinä-, olki- ja kompostimultakatteet. Heinäsilppu on voimakasta typpilannoitetta, joten
sitä kannattaa käyttää vain alkukesällä. Katteet
levitetään alkukesällä maan lämmettyä. Kate
kannattaa levittää kun maa on kosteaa, sateen
tai kastelun jälkeen.
Katteet pitävät maan kosteana ja hajotessaan
luovuttavat maahan ravinteita. Katteiden alla
viihtyvät myös kastemadot ja muut maata
kuohkeuttavat pieneliöt. Kate vähentää kastelun tarvetta ja edistää monella tapaa maan
kuntoa.
Hyötykasvit ruukuissa
Pienellä pihalla tai parvekkeella ei tarvitse
luopua ajatuksesta kasvattaa hyötykasveja.
Monet vihannekset ovat näyttäviä ruukkuihin
istutettuina ja niistä saadaan silmänilon lisäksi
raaka-aineita keittiöön. Ruukkuihin kannattaa
valita nopeakasvuisia vihanneksia, jotka tuottavat paljon satoa suhteessa pinta-alaan. Periaatteessa melkein mitä tahansa kasveja voi
kasvattaa ruukussa. Vain ruukun koko, kasvien
valovaatimukset ja oma mielikuvitus rajoitta12
vat kasvien valintaa. Tutuimpia ruukuissa kasvatettavia hyötykasveja ovat tomaatit, mansikat, erilaiset yrtit ja muut lehtivihannekset.
Riittävän suuri ruukku helpottaa kastelua.
Suurissa astioissa voi kasvattaa myös vaikkapa
monivuotisia marjapensaita ja pieniä puita.
Ruukussa kasvatettavat monivuotiset hyötykasvit viedään talveksi viileään talvisuojaan.
Kerrostalossa ruukkukasvien talvettaminen
voi onnistua lasitetulla parvekkeella, jos ruukun multatila on riittävän suuri estämään juurten paleltumisen ja ruukku suojataan talveksi
esim. styroksilla tai pakkaspeitteellä.
Ruukuissa kasvavien tomaattien pölytys hoituu yleensä pölyttävien hyönteisten toimesta, mutta joskus voi olla tarpeen varmistaa
pölytys itse. Hedelmien kehittyminen vaatii
pölytyksen, joten kukkivia taimia voi varovasti
ravistaa.
esikasvatettavat taimet
karaistaan ennen istutusta ulos
vihannesten, juuresten ja
yrttien siemenet kylvetään
lämmenneeseen maahan
liian tiheässä kasvavat taimet
harvennetaan
lannoitus mitoitetaan
sadonmuodostuksen mukaan
viljelykierto ehkäisee maan
väsymistä ja kasvitauteja
katteet edistävät maan kuntoa ja
hyödyllisten eliöiden
hyvinvointia
!
4.
erennat
Perennoilla tarkoitetaan yleensä monivuotisia
ruohovartisia kasveja, joiden maanpäällinen
kasvusto lakastuu talveksi ja kasvu alkaa vuosittain uudelleen maan alla talvehtivista osista.
Talvehtiva osa voi olla juuristo, juurakko, maavarsi tai joissakin tapauksissa sipuli tai mukula.
Osa perennoista talvehtii ainavihantina (jouluruusut, vuorenkilvet, talviot). Perenna voi olla
myös kaksivuotinen kasvi (salkoruusu, sormustinkukka, harjaneilikka), joka lisääntyy siementämällä ja säilyy näin samalla kasvupaikalla
vuodesta toiseen. Perennoiden koko vaihtelee
täysin maanmyötäisistä lajeista jopa parimetrisiin, näyttäviin kasveihin. Perennoista löytyy
myös köynnöstäviä sekä varpumaisia lajeja.
Perennoja voidaan luokitella monella tavalla.
Valovaatimusten mukaisesti perennat jaetaan
auringon, puolivarjon ja varjon perennoihin.
Kasvualustan mukaan osa perennoista on ns.
kosteikkoperennoja ja erittäin kuivissa paikoissa viihtyviä kasveja voidaan kutsua kivikkoperennoiksi. Happaman maan perennat tarvitsevat hapanta kasvualustaa ja kalkinsuosijat
viihtyvät kalkitussa maassa. Ryhmäperennoiksi voidaan kutsua pitkälle jalostettuja kantoja.
Maatiaisperennat ovat kasvien alkuperäisiä,
vanhoja muotoja ja ne ovat yleensä erittäin talvenkestäviä. Myös monia luonnonkasveja käytetään perennojen tapaan. Maanpeiteperennoilla tarkoitetaan kasveja, joiden kasvutapa
on maanmyötäinen. Korkeuden sijaan kasvit
kasvavat leveyttä ja muodostavat parhaimmillaan hyvin peittäviä ja tiiviitä kasvustoja. Jättiperennoiksi voidaan nimetä erittäin korkeat
perennat, joiden kasvukorkeus saattaa nousta
pariin metriin.
Perennoja voidaan käyttää niiden kasvupaikkavaatimusten mukaan monenlaisissa paikoissa; omissa perennapenkeissään, kesäkukkien
joukossa ja ruusupenkeissä, puiden ja pensaiden alla, varjoisissa tai kosteissa paikoissa,
kivikoissa ja erittäin kuivissa paikoissa. Monia,
erityisesti näyttävälehtisiä kasveja, ns. lehtiperennoja, voidaan ja kannattaa
kasvattaa myös
ruukkuistutuksissa
yksinään
tai yhdessä kesäkukkien kanssa. Oikeanlaisiin
paikkoihin istutettuina perennat ovat helppohoitoisia ja kiitollisia kasveja.
Perennatyypit
Perennoja myydään joko astiataimina, kennotaimina tai avojuurisina taimina. Astiataimet
ovat kasvaneet vuoden tai pari omissa ruukuissaan. Kennotaimet toimitetaan esikasvatettuina paakkutaimina muovisissa pakkausrasioissa. Kennotaimien jatkokasvatukseen
sopivat samat ohjeet kuin esikasvatettaville
taimille (s. 6 alkaen). Loppukeväällä säiden salliessa kennotaimet voi istuttaa suoraan lopullisille kasvupaikoille.
Avojuuriset taimet toimitetaan turpeeseen
tms. ma­te­riaa­liin pakattuina ilman ruukkua ja
multaa. Avojuuriset taimet toimitetaan lepotilaisina, ja taimissa on juurien lisäksi vain hyvin
vähän tai ei ollenkaan uutta kasvua näkyvissä.
Taimissa tai pakkausturpeessa oleva mahdollinen home on ns. varastohometta eikä se ole
vaarallista. Home voidaan pestä taimista pois
ennen niiden istutusta.
Avojuuriset taimet istutetaan mahdollisimman pian. Taimia ei saa koskaan jättää pakkaseen eikä niitä pidä poistaa pakkauksestaan
ennen istutusta. Jos avojuurisen perennan
istutus siirtyy pidemmälle kuin muutamaan
päivään, taimet voi istuttaa tilapäisesti ruukkuihin. Taimille on kuitenkin parempi, että ne
istutetaan suoraan maahan lopullisille kasvupaikoille ja että ne saavat herätä kasvuun luonnollisessa tahdissaan ulkoilmassa. Avojuuriset
taimet sopeutuvat nopeasti istutuspaikoilleen
ja kasvavat usein jopa paremmin kuin astiataimet, joilla juurtuminen ja kasvuunlähtö saattaa kestää pidempään.
13
Perennapenkin suunnittelu
Perennapenkin kasvien valinnan lähtökohtana
on oikeanlaisten kasvuolosuhteiden huomioiminen. Aurinkoisen paikan perenna ei pääse oikeuksiinsa varjossa, eikä kosteaa kasvualustaa
vaativa kasvi tule selviämään kuivassa ja läpäisevässä maassa. Kasvien istuttaminen oikeille
paikoille auttaa perennoja kasvamaan elinvoimaisiksi, vastustuskykyisiksi ja selviämään
paremmin talven yli. Usein ratkaisevin tekijä
kasvupaikkaa valittaessa on valo-olosuhteet.
Kaikkiin muihin kasvin menestymiseen vaikuttaviin tekijöihin voidaan yleensä jossain määrin vaikuttaa, mutta valo-olosuhteita voidaan
harvoin muuttaa. Kasvualusta voidaan vaihtaa
ja ravinteiden tai kalkin määrää lisätä, mutta
aurinkoista ja paahtavaa paikkaa on hankala
muuttaa varjoisaksi tai toisinpäin.
Perennat istutetaan mielellään niin, että korkeat lajit taakse tai keskelle, keskikorkeat väliin
ja matalat eteen. Näin jokainen kasvi pääsee
esille eikä huku korkeampien lajien taakse. Eri
lajeja ja värejä yhdistelemällä saadaan kaunis
kokonaisuus, joka kukkii aikaisesta keväästä
myöhäiseen syksyyn. Värejä hehkuvaa perennapenkkiä voi rauhoittaa esim. kaunislehtisillä lehtiperennoilla tai heinillä. Yksivuotisilla
kesä- ja kylvökukilla perennapenkkiin saadaan
katkeamatonta kukkaloistoa. Perennapenkin
ulkonäköä ja värityksiä valittaessa vain oma
mielikuvitus asettaa rajat kasvien valinnalle.
Kasvualustan muokkaus
Ennen perennojen istutusta kasvualusta on
puhdistettava huolellisesti rikkaruohoista.
Varsinkin monivuotisten juuririkkakasvien
kitkeminen perennojen joukosta on hyvin
työlästä. Vuosien kuluessa kasvit tuuheutuvat
niin paljon, että kitkemisen tarve vähenee.
Kasvualusta muokataan riittävältä syvyydeltä,
taimen lopullinen kasvukorkeus on suuntaa
antava vihje kasvualustan syvyydestä. Matalat
ja pienikokoiset kivikko-, maanpeite- ja reunuskasvit istutetaan noin 20 cm syvään kasvualustaan.
14
Keskikokoisten perennojen kasvualustan syvyyden tulisi olla 30–50 cm ja korkeille ja syväjuurisille perennoille varataan kasvualustaa
50–70 cm. Aurinkoisilla paikoilla ja paikoissa,
joissa maa kuivuu helposti (esim. rinteet) kasvualusta voi olla paksumpi.
Valtaosa perennoista viihtyy tavallisessa läpäisevässä puutarhamaassa. Yleisesti ottaen kasvit sietävät paremmin hetkittäistä kuivuutta
kuin jatkuvaa märkyyttä. Siksi perennoille on
edullista istuttaa ne joko loivasti viettävään
rinteeseen tai kummuksi muotoiltuun penkkiin, jossa talvimärkyys ei pääse vaivaamaan.
Ilmava ja syvämultainen kasvualusta on
useimpien perennojen mieleen. Kasvualustan
läpäisevyyttä voi lisätä sekoittamalla multaan
hiekkaa, soraa tai perliittiä.
Kasvualusta muokataan valituille kasveille
sopivaksi. Savimaata parannetaan hiekalla,
turpeella ja kompostilla. Kuiville hiekkamaille
voidaan lisätä savea, kompostia tai turvetta.
Varsinkin savi lisää kuivilla mailla kasvualustan vedenpidätyskykyä. Jos koko kasvualustan
muokkaus on liian työlästä, kasveille kaivetaan
riittävän suuret istutuskuopat, jotka täytetään
oikeanlaisella mullalla. Jos kasvualustaa ei
haluta muokata, valitaan kasvit kasvualustan
mukaisesti. Hapanta kasvualustaa vaativien
kasvien istutuskuoppaan lisätään kalkitsematonta turvetta tai havu-rodomultaa. Kalkkia
suosivien lajien kasvualusta kalkitaan ennen
istutusta ja kalkkia lisätään penkkiin muutaman vuoden välein. Kunnollisesti perustettu
perennapenkki palkitsee hoidon helppoudella
tulevina vuosina.
Perennojen istutus
Istutusvaiheessa astiataimet kastellaan hyvin
ja ruukut poistetaan juuripaakun ympäriltä.
Jos juuret ovat kietoutuneet tiukasti juuripaakun ympärille, voi juuripaakkua varovasti hajottaa ja juuret suoristaa ennen istutusta. Avojuuriset taimet säilytetään mahdollisimman
viileässä ja varjoisassa paikassa istutushetkeen
saakka.
Ennen istutusta avojuurisia taimia kannattaa
liottaa haaleassa vedessä muutaman tunnin
ajan. Astiataimet istutetaan entiseen syvyyteen, avojuuriset taimet niin, että koko juuristo jää maanpinnan alapuolella ja kasvupisteen
päälle tulee muutama sentti multaa.
Jos uutta kasvua on jo näkyvissä, kasvusto
jätetään mullan pinnan
yläpuolelle. Istutussyvyydessä tulee huomioida
mullan
tiivistyminen
kastelun jälkeen. Multa
juurten ympäriltä tiivistetään ja taimet kastellaan
perusteellisesti. Kastelua
jatketaan säiden mukaan ja riittävästä
kosteudesta
huolehditaan vähintään
istutusvuoden ajan.
Taimia kasteltaessa on
parempi kastella kerralla riittävästi, jotta kasvualusta kostuu syvältä ja
kasvien juuret hakeutuvat kosteuden perässä syvälle maahan.
Pieni määrä vettä kerralla
kastelee vain pintamullan
eikä juurilla ole syytä hakeutua kosteuden perässä syvemmälle. Vastaistutettuja taimia voi tarvittaessa varjostaa ja suojata auringolta varjostuskankailla.
Taimien istutusväli vaihtelee noin kymmenestä senttimetristä jopa metriin. Pienimmille ja
hyvin hidaskasvuisille perennoille istutusväliksi riittää 10-20 cm. Voimakkaasti rönsyilevät
lajit istutetaan harvempaan kuin mättäitä ja
ruusukkeita muodostavat taimet. Maanpeiteperennoille ja keskikokoisille kasveille istutusväliksi jätetään 30–40 cm ja suurikokoisille
perennoille n. 70 cm. Erittäin kookkaita ja reheväkasvuisia perennoita istutetaan neliölle
1–3 kappaletta ja istutusväliksi voidaan jättää
jopa 1 m.
Tiheillä istutusväleillä saadaan nopeasti aikaan
näyttävä ja peittävä istutus, jossa kasvavien
perennojen lehdet tukahduttavat ja estävät
rikkakasvien siementen itämistä. Toisaalta tiheään istutetut perennat joudutaan jakamaan
nopeammin kuin harvempaan istutetut. Oikeat istutusetäisyydet tarkistetaan lajikohtaisesti. Perennapenkin voi kattaa kuorikatteella,
heinällä, oljella tai kompostimullalla.
Perennojen syysistutus
Syksy on hyvää istutusaikaa perennoille. Maassa on runsaasti kosteutta ja taimet juurtuvat
hyvin. Perennoja voi istuttaa niin kauan kuin
maa on sulana. Aroille perennoille suositellaan kevätistutusta, jolloin ne ehtivät juurtua
riittävästi kasvukauden aikana selviytyäkseen
talvesta. Myös avojuurisille taimille kannattaa
varata joitakin viikkoja aikaa ennen maan jäätymistä riittävän juurtumisen varmistamiseksi.
Syksyllä istutettavien taimien lannoitukseksi
riittää kompostilla tai uudella mullalla parannettu kasvualusta tai vähätyppinen syyslannos. Lannoitus voidaan vaihtoehtoisesti jättää
kokonaan seuraavaan kevääseen. Runsas typpilannoitus syksyllä heikentää kasvien talvenkestävyyttä.
Syksyn runsaat sateet voivat koitua kasvien
kohtaloksi juuristoalueen liiallisen märkyyden
vuoksi. Talvimärkyyden välttämiseksi taimet
istutetaan loivaan rinteeseen tai kummuksi
muotoiltuun kohopenkkiin. Syksyllä osa toimitettavista taimista on jo alkanut tuleentua,
ja kasveissa voi olla keltaisia ja varisevia lehtiä.
Kasvi voi olla myös lepotilassa, jolloin maanpäällinen kasvusto on kokonaan lakastunut
ja kasvuvoima on siirtynyt kasvin maanalaisiin osiin. Kasvin siirtyminen talvilepoon ei
estä istuttamista. Syksyllä istutetut kasvit ovat
keväällä valmiina kasvuun ja ne käyttävät kevätkosteuden hyödykseen. Routa voi nostaa
taimia talven aikana, joten multa syksyllä istutettujen taimien ympäriltä tiivistetään keväällä
ja tarvittaessa uutta multaa lisätään juurien
suojaksi.
15
Lannoitus
Perennojen lannoitustarve vaihtelee suuresti
lajikohtaisesti. Karkeana yleistyksenä voidaan
sanoa, että reheväkasvuiset ja runsaskukkaiset, pitkälle jalostetut perennat vaativat
enemmän lannoitusta kuin maatiais- ja luonnonperennat. Myös hyvin kuivissa paikoissa
viihtyvät ns. kivikkoperennat ovat yleensä
vaatimattomia ja niiden lannoitustarve on vähäinen. Usein varsinkin lehdistöltään harmaat
ja sinertävät kasvit menettävät kauniin värinsä
ja muuttuvat liiallisen lannoituksen seurauksena vihreiksi. Liika typpilannoitus voi myös rehevöittää kasvustoa kukinnan kustannuksella.
Istutusvaiheessa perennojen lannoitukseen
riittää kasvualustaan sekoitettava uusi puutarha- tai kompostimulta. Liian voimakas lannoitus voi haitata taimien juurtumista. Varsinkin
syysistutuksissa liiallista lannoitusta tulee välttää ja lannoitteena voidaan käyttää vähätyppistä syysravinnetta. Liiallinen lannoitus kasvukauden aikana saa helposti aikaan runsasta
kasvua ja löyhää solukkoa, mikä voi haitata pahasti kasvien talvenkestävyyttä. Lannoitusta
vaativia perennoja lannoitetaan noin kuukausi
kukinnan jälkeen, syksyllä kukkivat lajit lannoitetaan keväällä.
Perennojen kevätlannoitukseen voidaan käyttää esim. pintamultaan sekoitettavaa kananlantaa tai muita hidasliukoisia lannoitteita.
Lannoiterakeita käytettäessä vältetään rakeiden joutuminen kasvien lehdille ja lehtihankoihin. Hidasliukoiset lannoitteet annostellaan
aikaisin keväällä, jolloin niiden sisältämät ravinteet liukenevat kasvien käyttöön kasvukauden aikana. Hidasliukoisia lannoitteita käytettäessä muuta typpilannoitusta ei yleensä
tarvita kasvukauden aikana. Kompostimulta
on hyvää lannoitetta. Hyvin maatuneessa lantakompostissa on erinomaisessa suhteessa
monia kasvien tarvitsemia ravintoaineita.
Perennoille voidaan myös antaa kesälannoituksena kasteluveden mukana neste- tai jauhemaisia yleislannoitteita. Kastelulannoitteiden sisältämät ravinteet ovat nopeasti kasvien
käytettävissä. Typpipitoinen lannoitus lopetetaan viimeistään elokuun aikana, ja siirrytään
vähätyppiseen syysravinteeseen. Syysravinteen sisältämät kalium ja fosfori edistävät silmujen syntymistä varmistaen seuraavan vuoden kukintaa, sekä suojaavat kasvia talvilevon
aikana.
Perennojen jakaminen
Kasvuston ränsistyminen ja kukinnan heikkeneminen tiheässä kasvustossa ovat yleensä
merkkejä tarpeesta jakaa perennat. Jakaminen
kannattaa suorittaa aikaisin keväällä tai syksyllä kasvukauden päätyttyä siten, että keväällä
kukkivat perennat jaetaan syksyllä ja syyskukkijoiden kasvustot keväällä. Keskikesällä
kukkivien perennojen kasvustot jaetaan joko
aikaisin keväällä tai syksyllä.
Perennoja jaettaessa kasvustot kannattaa nostaa ylös mahdollisimman suurina paakkuina,
jotka jaetaan pienempiin osiin terävällä lapiolla, kirveellä tai käsin. Jokaiseen jakopalaan
tulee jäädä sekä juuristoa että versoja. Juurakoita jaettaessa on huomioitava, että jokaiseen uuteen alkuun jää silmuja. Jaetut perennat puhdistetaan mahdollisista rikkaruohoista
ja istutetaan uudelleen muokattuun penkkiin
edellä mainittujen ohjeiden mukaisesti.
16
Perennojen erityisvaatimuksia
Osa perennoista vaatii menestyäkseen erityisiä huomioita kasvupaikan tai kasvualustan
suhteen. Vaatimuksena voi olla esim. hapan
(sinivaleunikot) tai kalkkipitoinen maa (jouluruusut). Joillakin perennoilla liiallinen typpilannoitus saattaa heikentää kukintaa (kärsämöt, päivänliljat). Kasvurauha on tärkeä esim.
pioneille, pikkusydämille, syysvuokoille, kuunliljoille ja akileijoille.
Osa muuten kestävistä perennoista ei siedä
kuivuutta (jaloritarinkannukset, soihtuliljat) ja
niitä onkin kasteltava pitkinä poutajaksoina.
Jumaltenkukkien ja unikkojen lehdet kuihtuvat kukinnan jälkeen, mikä kannattaa huomioida viereisiä kasveja valittaessa.
Istutus liian syvään voi hidastaa ja vähentää
kukintaa esim. pioneilla ja saksankurjenmiekoilla. Joillakin perennoilla toipuminen jakamisesta ja uudelleenistutuksesta voi kestää
jonkin aikaa. Osa kasveista kasvattaa hyvin pitkän juuriston (särkynytsydän), jolloin ne kannattaa istuttaa riittävän etäälle rakennusten
perustuksista ja salaojista.
Talvisuojaus
Suuri osa perennoista talvehtii ilman talvisuojausta. Monet arat perennalajit ja -lajikkeet
menestyvät Suomessa, jos niille valitaan suojainen kasvupaikka. Suojaisa kasvupaikka voi
olla esim. seinustan vierus, suuren kiven läheisyys tai perennaryhmä. Arkojen kasvien talvehtimista edistetään suojaamalla kasvustot
talveksi havuilla, kuivilla lehdillä tai talvisuojaturpeella. Lumi on paras suoja talven kylmyyttä ja tuulia vastaan, ja lunta voi lapioida arkojen perennojen päälle. Arat perennat on hyvä
istuttaa kasvukauden alussa, jolloin ne ehtivät
kasvattaa hyvän juuriston kesän aikana. Myös
istuttaminen kohopenkkiin edistää arkojen
kasvien selviämistä talvesta, sillä talvimärkyys
ei vaivaa kohopenkkiin istutettuja taimia.
Perennojen kasvustot voi jättää syksyllä lakastumaan paikoilleen. Kasvuston ylle lakastuvat
lehdet suojaavat talvehtivia kasvupisteitä.
Kukkavarsien ja lehtien poistaminen on tarpeellista vain jos kasveissa on ollut kasvukauden aikana kasvitauteja. Varsinkin onttovartisten kasvien (esim. liljat, ritarinkannukset,
nauhukset) varret on syytä jättää paikoilleen,
sillä ontoista varsista kasvuston sisään valuva
vesi saattaa mädännyttää kasvin talvehtivat
osat. Jos varret halutaan välttämättä poistaa,
katkaistaan ne riittävältä korkeudelta ja taitetaan sen jälkeen kaksinkerroin. Osa kasveista
toisaalta hyötyy kasvuston leikkaamisesta syksyllä, esim. syyssädekukkien varsien leikkaaminen edistää uusien versojen muodostumista ja
kasvin talvehtimista.
Ruukkuistutusten hoito
Ruukuissa kasvatettavat perennat tuodaan
talveksi sisätiloihin viileään varastoon tai kellariin. Sopivan sisätilan puuttuessa kasvit suojataan ruukkuineen ulkona. Isot ruukut voi kaataa maahan pitkälleen, kääriä pakkasten tultua
pakkaspeitteeseen ja peitellä vielä lumella.
Parvekkeille jäävien kasvien ruukut on suojattava hyvin styroksilla, pakkaspeitteellä tms.
Ulkona ruukussa talvehtivan kasvin juuristo
kohtaa kylmän pakkasilman joka suunnasta,
toisin kuin kasvin, joka talvehtii maassa ja johon kylmyys pääsee vain ylhäältä käsin.
!
istuta oikea perenna oikeaan
paikkaan valo ja muut
kasvuolosuhteet huomioiden
kasvualusta muokataan kasvin
vaatimusten mukaiseksi, suosi
kohopenkkiä
lannoita kohtuudella
perennat jaetaan kun kukinta
heikkenee tai kasvustot
ränsistyvät
perennoja voi istuttaa myös
syksyllä, vältä typpilannoitusta
syysistutuksissa
suojaa arat perennat talveksi
17
5.
arjakasvit
Monista luonnonmarjoista on jalostettu kantoja, jotka ovat satoisia ja soveltuvat paremmin kotipuutarhoihin. Useimmat marjakasvit
viihtyvät puutarhassa parhaiten luontaisten
kasvupaikkojensa kaltaisilla kasvualustoilla,
joita ovat humuksella parannetut hiekka- ja
moreenimaat. Uusia taimia istutettaessa on
syytä välttää saman kasvin istuttamista paikalle, jossa on aiemmin viljelty ko. kasvia. Näin
vältytään ilmiöltä, jota kutsutaan maan väsymiseksi. Maan väsymisessä tuholaiset yleistyvät, rikkakasvit runsastuvat ja ravinnetasapaino maassa järkkyy. Maan väsyminen estetään
viljelykierrolla. Viljelykierrosta enemmän s. 11.
Kasvualustan valmistelu
Useimmat marjakasvit viihtyvät maassa, jonka
pH vaihtelee välillä 6–6,8. Maan happamuus
vaikuttaa kasvien kykyyn hyödyntää maassa olevia ravinteita. Mikäli maan pH-arvo on
liian alhainen tai liian korkea kasvit eivät pysty sitomaan lannoitteiden ravinteita, jolloin
lannoitus on turhaa. Liian alhainen pH-arvo
saadaan nostettua kalkituksen avulla. PHarvoja voi mitata esim. apteekeista saatavilla
pH-liuskoilla. Kasvualusta puhdistetaan ennen
istutusta huolellisesti monivuotisista rikkakasveista, sillä myöhemmin rikkojen kitkeminen
kasvustojen seasta voi olla hyvin työlästä tai
jopa mahdotonta.
Useimmille marjakasveille on eduksi istuttaa
taimet ns. koho­
penkkiin. Kohopenkin etuja
ovat maan nopea lämpeneminen ja talvi­mär­
kyy­
den välttäminen. Istutuksen jälkeen tai­
mien kastelusta huolehditaan varsinkin ensimmäisen kesän ajan.
Yleisimmät marjakasvit
Mansikka
Mansikat viihtyvät aurinkoisilla kasvupaikoilla
maassa, jossa ei ole vaaraa seisovasta vedestä.
18
Liian tuulinen paikka vaikeuttaa pölyttäjien
työtä. Mansikan juuret eivät kestä kilpailua
suurten kasvien juurien kanssa, joten isojen
puiden läheisyyttä on syytä välttää. Mansikat
viihtyvät parhaiten kevyessä ja lämpimässä,
multavassa ja kosteutta pidättävässä maassa.
Ennen istutusta mansikkapenkki, mielellään kohopenkki, peruslannoitetaan.
Liiallinen typpilannoitus aiheuttaa
rehevää lehtikasvua marjasadon
kustannuksella. Esim. vähätyppinen marjaravinne
sopii hyvin mansikalle. Mansikan istutuksessa tärkeä
huomioitava
seikka on taimen oikeaoppinen istutus. Lehtiruusuke, josta
uudet lehdet kasvavat, täytyy jättää maan pinnan tasalle. Lehtiruusukkeen jääminen maan
pinnan alapuolelle saattaa aiheuttaa taimen
kuolemisen. Lehtiruusuke ei kuitenkaan saa
jäädä liian pintaankaan, jolloin taimi heiluu
eikä juurru kunnolla.
Sadonkorjuun jälkeen taimien tulee saada olla
rauhassa esim. rönsyjen poistamiselta. Uudet
kukka-aiheet muodostuvat heti sadonmuodostuksen jälkeen ja taimien häirintä rönsyjen
poistolla ja kitkemisellä saattaa laukaista kasvin uuteen kasvuun, mikä ei ole tarkoitus.
Amppelimansikka
Amppelimansikat ovat jatkuvasatoisia lajikkeita, jotka kasvattavat pitkiä rönsyjä ja soveltuvat siten hyvin amppeleissa tai ruukuissa
kasvatettaviksi. Amppelimansikat istutetaan
em. tavalla ja lannoitukseen soveltuu hyvin
marjaravinne tai lannoitekävyt. Mansikkaan
muodostuvat pitkät rönsyt parantavat kasvin
koristearvoa, mutta toisaalta heikentävät sadonmuodostusta. Rönsyistä voidaan istuttaa
uusia taimia, osa voidaan jättää kasviin ja osa
poistaa.
Amppelimansikat voi talvettaa pakkasettomassa paikassa (+0–2 °C) esim. kellarissa tai
varastossa. Taimet voi myös istuttaa syksyllä
maahan, kuitenkin riittävän ajoissa niin, että
taimet ehtivät juurtua ja siten selviävät talvesta. Keväällä taimet vaihdetaan uuteen, ravinteikkaaseen multaan. Lannoitus aloitetaan kun
kasviin alkaa muodostua kukkia ja raakileita.
Pensasmustikka
Pensasmustikka poikkeaa muista marjakasveista vaatimuksellaan happamasta kasvualustasta. Kasvualustan tulee olla metsämaan
kaltainen eli ilmava ja kuohkea. Pensasmustikat ovat hyvin pitkäikäisiä ja oikealle paikalle
istutettuna ja oikein hoidettuna pensaat tuottavat satoa kymmeniä vuosia.
Kasvupaikkana tulee olla aurinkoinen ja lämmin, kovilta tuulilta suojattu paikka. Kasvualusta sekoitetaan happamasta havu-rodomullasta, kalkitsemattomasta turpeesta ja
mahdollisuuksien mukaan havumetsän metsänpohjasta, jossa saa olla oksia ja neulasia,
sillä mustikka pitää läpäisevästä maasta. Kuorikate sopii hyvin mustikoille hapattavan vaikutuksensa ansiosta.
Mansikoiden tapaan mustikat viihtyvät kohopenkissä ja maa peruslannoitetaan joko marjaravinteella tai havu-rodolannoitteella. Taimiväliksi jätetään noin metri. Mustikka tuottaa
parhaan sadon ristipölytyksellä eli vähintään
kahden eri lajikkeen istutus samaan penkkiin
on suositeltavaa. Mustikan leikkaustarve on
vähäinen. Keväisin poistetaan mustuneet oksankärjet terveeseen kohtaan saakka. Myös
muuten vahingoittuneet tai kuolleet oksat
poistetaan, samoin maata pitkin kasvavat oksat. Vuosien kuluessa vanhimpia oksia voi poistaa, jos pensas kasvaa liian tiheäksi.
Vadelma
Vadelman ihanteellisin kasvupaikka on aurinkoinen ja lämmin, kovimmilta tuulilta suojattu
alue. Kasvualustaksi sopii tavallinen multava,
läpäisevä puutarhamaa. Vadelman taimet istutetaan mielellään kohopenkkeihin suoriin
riveihin noin 2–3 cm aiempaa syvempään.
Useimmat vadelmalajikkeet tarvitsevat tuen
pysyäkseen pystyssä, lajike ’Maurin Makea’ on
matala ja pysyy useimmiten hyvin pystyssä ilman tukeakin.
Vadelman marjat muodostuvat toisen vuoden
versoihin. Vadelman marjoja tuottaneet oksat
voidaan poistaa
heti
sadonkorjuun jälkeen. Sopivan ilmavassa
kasvustossa esiintyy harvoin kasvitauteja. Versot
katkaistaan aina
maanpinnan tasalta, muuten kasvustoon muodostuu vuosi vuodelta
korkeampia tappeja. Kuolleet versot voidaan
poistaa myös seuraavana keväänä.
Kesän mittaan vadelmapenkistä poistetaan
rivin ulkopuolelle kasvaneet versot, minkä
ansiosta kasvusto pysyy ilmavana. Liian korkeiksi kasvaneet versot voi lyhentää sopivalle
korkeudelle. Kuivina kesinä kasvustoa on hyvä
kastella varsinkin raakilevaiheessa, jotta sadosta saadaan mahdollisimman hyvä. Marjaravinne sopii myös vadelman lannoittamiseen.
Teivadelma
Teivadelma on voimakas- ja rentokasvuinen,
karhunvadelmaa kasvutavaltaan muistuttava marjakasvi. Avomaalla teivadelma pärjää
vain Etelä-Suomessa, mutta hyvin suojattuna
sen kasvatusta voi kokeilla pohjoisempanakin.
Teivadelma tarvitsee paljon lämpöä, aurinkoa
ja suojaisen kasvupaikan, esim. eteläseinustan.
19
Marjat muodostuvat tavallisen vadelman tapaan toisen vuoden versoihin. Satoa tuottaneet versot katkaistaan ja uudet tuetaan esim.
säleikköön. Talveksi versot taivutetaan maata
vasten ja suojataan esim. havuilla. Teivadelma
viihtyy runsasravinteisessa multamaassa ja
kasvia lannoitetaan vähätyppisellä marjaravinteella tai syyslannoitteella. Myös kompostimultaa voi lisätä taimien juurelle.
Tyrni
Tyrni on kasvupaikassaan valon suhteen ehdoton. Mitkään muut kasvit eivät saa varjostaa
tyrnin taimia. Tyrni ei varjostuksen lisäksi saa
kärsiä kuivuudesta ensimmäisinä vuosina, ja
multava peltomaa onkin paras kasvualusta
tyrnille. Tyrni on yksineuvoinen, joten sadon
saamiseksi täytyy istuttaa sekä hede- (poika)
että emitaimia (tyttö). Kotipuutarhassa taimien suhde on yksi hedetaimi 1–4 emitaimea
kohti.
Kotipuutarhassa taimiväliksi suositellaan 2-3
metriä ja taimet istutetaan entiseen syvyyteen
tai muutaman sentin syvempään. Ensimmäisinä vuosina on tärkeää, etteivät taimet joudu
kilpailemaan vedestä muiden kasvien kanssa.
Taimien ympäristö pidetään aluksi mulloksella
tai maa peitetään mustalla muovilla tai kuorikatteella. Happaman kuorikatteen vaikutus
neutraloidaan kalkituksella.
Tyrni tuottaa itse tarvitsemansa typen typpeä
sitovalla juuristollaan ja lannoitus tavallisella
typpipitoisella lannoitteella voi koitua taimien
kohtaloksi. Kasvualusta peruslannoitetaan ennen istutusta marjaravinteella ja vuosittaiseen
ylläpitolannoitukseen sopii syysravinne, jossa
ei ole lainkaan typpeä. Kalkitus on välttämätöntä typpeä sitovien bakteerien kasvun kannalta ja tyrnille sopiva kasvualustan pH on
välillä 6–7.
Hyvässä kasvussa oleva taimi selviää
sekä kuivassa että kosteassa paikassa. Erittäin kuivina kesinä marjat
voivat tippua raakilevaiheessa ilman lisäkastelua.
20
Tyrniä leikataan hyvin maltillisesti, liian voimakas leikkaus voi aiheuttaa talvivaurioita.
Talven aikana vaurioituneet ja sairaat oksat
poistetaan. Pensaat voidaan pitää matalina
leikkaamalla vuosittain verson kärjistä muutama sentti pois.
Lakka
Kotipuutarhassa lakkaa voi kasvattaa varta
vasten lakalle rakennetussa kasvatusaltaassa
tai ruukussa. Lakka viihtyy puolivarjoisalla kasvupaikalla kasvualustassa, joka säilyy kosteana
koko kesän. Lakka on happaman maan kasvi,
ja kasvualusta valmistetaan lannoittamattomasta ja kalkitsemattomasta rahkaturpeesta.
Kasvualustaa voi keventää sekoittamalla siihen esim. perliittiä. Useimmat puutarhaliikkeissä myytävät lannoittamattomat ja kalkitsemattomat turpeet sopivat lakalle. Tavalliset
mullat ja pitkälle maatuneet turpeet ovat
lakalle liian tiiviitä kasvatusalustoja.
Kasvatusallas voi olla esim. laudoista tehty
kehikko, joka upotetaan osittain maahan ja
vuorataan muovilla tai kuitukankaalla. Muovilla vuorattu allas joko salaojitetaan tai muoviin
tehdään reikiä ylimääräisen veden poistumista
varten. Kasvatusaltaassa taimiväliksi jätetään
n. 30 cm. Istutusvaiheessa taimet kastellaan
hyvin, taimia ei kuitenkaan missään vaiheessa
saa tukahduttaa, sillä lakan juuristo vaatii ilmavan kasvualustan. Lakka ei ole vesikasvi, mutta
vaatii kuitenkin tasaisen kosteuden.
Ruukkuviljelyssä lakan
taimille varataan riittävän iso astia, mielellään altakasteluruukku. Tavalliset ruukut
salaojitetaan esim. kivimurskeella tai kevytsoralla ja umpinaisten astioiden pohjaan tehdään reiät ylimääräisen veden poistoa varten.
Ruukku täytetään lannoittamattomalla ja kalkitsemattomalla rahkaturpeella ja taimet istutetaan 1–2 cm syvyyteen. Jo kasvussa olevat
lehdet jätetään turpeen pinnan yläpuolelle,
puhkeamattomat, purppuranpunaiset talvisilmut voidaan jättää pinnan alle. Taimiväliksi
jätetään n. 15–25 cm. Jos ruukkua kastellaan
päältä, on parasta antaa kerralla reilusti vettä
ja pitää sen jälkeen tauko pintaturpeen kuivahtamista varten. Lakan juuristo hakeutuu
ruukun pohjalle ja pohjaturve saa olla kosteampaa.
Lakka kasvaa luontaisesti hyvin vähäravinteisilla paikoilla, mutta hyötyy kuitenkin lannoituksesta. Lakan lannoitus aloitetaan istutusta
seuraavana keväänä sijoittamalla lannoite lakan juuriston tasalle 5–15 cm syvyyteen. Lannoitteena voidaan käyttää esim. hidasliukoisia
lannoitekäpyjä tai luomulannoitteita, joita
annostellaan 1 käpy tai noin teelusikallinen
rakeita taimea kohti. Vaihtoehtoisesti voidaan
antaa erittäin mietoa kastelulannosta havurodolannoitteella muutaman kerran touko–
kesäkuun aikana. Kasvatusaltaassa lannoitteet
voidaan sekoittaa kasvualustaan ennen istutusta.
Lakan sato voi tuhoutua hallan seurauksena.
Kukka kestää -0,5 °C pakkasta, mutta vioittuu
tätä kylmemmässä ja tuhoutuu kokonaan jos
lämpötila laskee alle -4 °C. Hallaa voi torjua
harsoilla tai viivästyttämällä lakan kasvuun
lähtöä ja kukintaa lapioimalla lunta kasvuston
päälle. Harson teho paranee jos se asetellaan
kasvuston päälle 2–3 kertaisena. Lakka tuottaa
hyvissä olosuhteissa satoa jo ensimmäisenä
vuotena.
Lakan lehdistö punertuu syksyllä ja vararavinto siirtyy maarönsyihin. Lajike ’Nyby’ on
itsepölytteinen ja talvenkestävä koko maassa.
Syksyllä lehtien lakastuttua kasvuston päälle
voidaan lisätä turvetta. Astioissa kasvatetut
taimet siirretään pimeään ja viileään tilaan tai
kaivetaan ruukkuineen maahan ja peitellään
talven ajaksi lumella, kuivilla lehdillä tai turpeella.
Mesimarja
Mesimarja on monivuotinen perenna, ja marjojen saamiseksi kasvupaikalle istutetaan vähintään kahta eri lajiketta. Kotipuutarhassa
mesimarjalle valitaan kasvupaikka, joka muistuttaa mahdollisimman paljon kasvin luontaisia kasvupaikkoja. Aurinkoinen, ei kuitenkaan
paahteinen paikka, joka on osan päivää varjossa, on mesimarjalle paras. Kasvualustana mesimarja suosii multavaa hietamaata. Tavallisesta
puutarhamullasta saadaan mesimarjalle hyvä
kasvualusta lisäämällä siihen noin puolet karkeaa hiekkaa.
Kasvualusta puhdistetaan huolellisesti rikkaruohoista ennen istutusta, sillä mesimarja ei
kestä kilpailua monivuotisten rikkakasvien
kanssa. Taimet istutetaan 20–30 cm välein
esim. mansikan tavoin kohopenkkiin siten,
että lähellä toisiaan kasvaa vähintään kahta eri
lajiketta pölytyksen varmistamiseksi.
Mesimarja tarvitsee vain vähän ravinteita ja
peruslannoituksen jälkeen voidaan odottaa
2–3 vuotta ennen seuraavaa lannoituskertaa.
Lannoitetta, esim. marjaravinnetta, annetaan
noin ruokalusikallinen taimea kohti. Mesimarja viihtyy happamassa maassa, joten kalkitusta
on syytä välttää.
Mesimarja pärjää hyvin myös astiakasvatuksessa ja on kiitollinen amppelikasvi. Astian halkaisijan tulee olla mielellään yli 20 cm riittävän
multatilan takaamiseksi. Mesimarja tarvitsee
tasaisen kosteuden koko kasvukauden ajan.
Kasvusto ei saa päästä kuivahtamaan, sillä lehdistö ruskettuu helposti ja toipuminen tapahtuu vain uusien lehtien kasvun kautta.
21
Karpalo
Karpalo viihtyy happamassa (pH 4-5), ilmavassa ja vähäravinteisessa kasvualustassa. Sopiva kasvualusta on hapan ja kalkitsematon
rahkaturve, jota voi keventää sekoittamalla
joukkoon perliittiä tai lecasoraa 10-20 %. Jos
karpalo istutetaan maahan, monivuotiset rikkakasvit hävitetään tarkasti ennen istutusta.
Taimiväli karpalolle on 10-20 cm.
Karpalo tarvitsee paljon vettä kasvukaudella
ja esim. amppelissa kasvavat kasvit kastellaan
kerralla reilusti ja mullan annetaan sen jälkeen
kuivahtaa kevyesti. Karpalo on ikivihreä kasvi, ja varsinkin keväällä tulee huolehtia siitä,
etteivät versot pääse kuivumaan maan ollessa
vielä jäässä. Lannoitteeksi karpalolle käytetään
hyvin mietoa kastelulannosta. Karpalo hyötyy
eri lajikkeiden ristipölytyksestä ja tuottaa suurempia marjoja.
6.
uusut
Ruusut myydään joko astiataimina tai avojuurisina. Astiataimia
voi istuttaa koko kasvukauden
ajan, avojuuriset taimet istutetaan
keväällä lepotilaisina ennen kasvuun
lähtöä. Ruusut viihtyvät aurinkoisella
ja syvämultaisella paikalla. Savimailla
taimille kannattaa kaivaa kunnollinen
syvä kuoppa, salaojittaa se hiekalla tai
soralla ja lisätä mullan sekaan hiekkaa.
Turve yksinään ei ole hyvä kasvualusta sillä se
painuu kuivuessaan kokoon eikä ime kunnolla
vettä. Ruusut ovat herkkiä liian typpipitoisen
lannoitteen aiheuttamalle rehevöitymiselle ja
ruusu hyötyykin hidasliukoisista luonnonlannoitteista.
Ryhmäruusut
Ryhmäruusuiksi kutsutaan ruusuja, jotka ovat
matalampia kuin ns. pensasruusut ja jotka
ovat yleensä kahden eri ruusun yhdistelmiä;
kukkiva osa ja juuret ovat eri kasvia. Tällä ns.
jalonnuksella ruusuista on saatu kestävämpiä
ja runsaskukkaisempia. Ryhmäruusut pitävät
auringosta, lämmöstä ja läpäisevästä, hyvin
lannoitetusta maasta. Ryhmäruusut eivät siedä juuristoalueella seisovaa vettä.
varmista marjakasveille
oikeanlainen kasvualusta
!
yleisesti ottaen marjat viihtyvät
aurinkoisilla kasvupaikoilla
marjoille kannattaa käyttää
vähätyppisiä marjaravinteita
kohopenkki ehkäisee
kasvualustan talvimärkyyttä
marjat voi talvettaa myös
viileässä sisätilassa
22
Ryhmäruusut istutetaan omiksi kokonaisuuksikseen ruusuryhmiin tai niitä voidaan kasvattaa kesäkukkien ja perennojen kanssa samassa penkissä. Myös auringossa viihtyviä havuja
voi käyttää ruusuistutuksissa. Ryhmäruusut istutetaan riittävän tiheään, noin 30 cm etäisyydelle toisistaan. Näin saadaan aikaan näyttäviä
istutuksia.
Istutus
Ryhmäruusut istutetaan syvään. Jalostuskohdan eli juurakon ja versojen solmumaisen
paksunnoskohdan tulee olla vähintään 10–15
cm maanpinnan alapuolella. Joskus tämä tarkoittaa sitä, että käytännössä koko taimi tulee maanpinnan alapuolelle ja istutuskuopan
syvyydeksi tulee noin 0,5 m. Juurten tulee
mahtua suorana istutuskuoppaan. Avojuurisia taimia käsitellään varovasti ja ne pidetään
varjossa istutukseen saakka. Ennen istutusta
taimet upotetaan veteen vähintään pariksi
tunniksi. Astiataimet kastellaan perusteellisesti ennen istutusta.
Avojuuriset taimet leikataan aina istutuksen
yhteydessä. Kaikki maanpinnan yläpuolelle yltävät, noin lyijykynän paksuiset oksat leikataan
10–20 cm korkeudelta ulospäin suuntautuvan
silmun yläpuolelta. Kaikki tätä ohuemmat oksat kannattaa poistaa kokonaan sillä ne eivät
jaksa kasvattaa kukkanuppuja. Astiataimista
poistetaan vain vahingoittuneet ja kuivuneet
oksat.
Maanpinnan jäädyttyä ruusujen tyvet peitetään kuivilla lehdillä, havuilla tai talvisuojaturpeella. Taimien juurelle voidaan myös kasata
pintamaata tai kompostimultaa. Vettä läpäisevä multakerros ruusujen juurella päästää
keväiset sulamisvedet lävitseen eikä kuivata
kasvuun lähteviä ruusuja. Talvisuojauksen levittäminen sulaan maahan saattaa aiheuttaa
erilaisten kasvitautien muhimisen talvisuojauksen alla.
Ryhmäruusut leikataan ja siistitään keväällä
roudan sulettua. Vahvat ja elinvoimaiset, noin
lyijykynän paksuiset versot leikataan 10–20 cm
korkeudelta ja kuolleet ja hennot versot poistetaan kokonaan. Vahvoihin versoihin muodostuu runsaasti kookkaita kukkia.
Maankateruusut
Lannoitus ja talvisuojaus
Maankateruusut ovat rentokasvuisia ryhmäruusuja, joiden alimmat versot kasvavat
maanmyötäisesti. Nimestään huolimatta
maankateruusut eivät peitä maanpintaa kokonaan eivätkä ne näin ollen pysty kilpailemaan
juuririkkakasvien kanssa. Maankateruusujen
kasvualusta täytyy ennen istutusta puhdistaa
huolellisesti monivuotisista juuririkkakasveista. Maa voidaan istutuksen jälkeen peittää
esim. sanomalehdillä ja kuorikatteella.
Mikäli istutusvaiheessa käytetään valmiiksi
lannoitettua ja kalkittua multaa, ei istutusvaiheessa tarvita muuta lannoitusta. Liiallinen
lannoitus saattaa vioittaa juuria ja estää kunnollisen juurtumisen. Kasvun alkaessa ruusuja
kannattaa lannoittaa esim. kasteluveteen lisättävällä ruusulannoitteella tai sekoittaa pintamultaan kananlantaa. Typpipitoinen lannoitus
lopetetaan loppukesällä, viimeistään elokuun
alussa, jotta kasvit ehtivät tuleentua talvea varten. Myös ruusuille voi antaa elo–syyskuussa
syyslannoitetta. Maan tasapainoinen ravinnetilanne kasvukauden aikana parantaa ruusujen talvehtimista huomattavasti.
ruusut viihtyvät aurinkoisella
kasvupaikalla syvämultaisessa
kasvualustassa
Ryhmäruusuille suositellaan talvisuojausta.
Kasvien pisimpiä versoja voidaan lyhentää
syksyllä, mutta varsinainen leikkaus jätetään
kevääseen.
ruusujen lannoitukseen sopivat
parhaiten ruusuravinne
tai luonnonlannoitteet
!
ryhmäruusut istutetaan
riittävän syvään talvehtimisen
varmistamiseksi
arat ryhmäruusut suojataan
talveksi
23
7.
ärhöt
Kärhöistä löytyy sekä upeita, isokukkaisia
lajikkeita että pieniä ja siroja kaunottaria.
Isokukkaiset jalokärhöt istutetaan syvään ja
mielellään suojataan talveksi. Samalla tavalla
hoidetaan myös Texensis- ja Diversifolia -ryhmien kärhöjä.
Astiataimina myytäviä kärhöjä voi istuttaa
koko sulan maan ajan. Keväistutus on kuitenkin suositeltavin riittävän juurtumisen varmistamiseksi. Kärhöille kaivetaan vähintään
puoli metriä syvä ja leveä istutuskuoppa, joka
tarvittaessa salaojitetaan esim. soralla. Kuopan
pohjalle lisätään kourallinen pitkävaikutteista
lannoitetta, esim. luomulannoitetta. Myös
kompostoitu karjanlanta on erinomaista kärhöille. Kuoppa täytetään peruslannoitetulla ja
-kalkitulla puutarhamullalla.
Istutus ja hoito
Taimi asetetaan istutuskuoppaan siten, että
juuripaakun pinta on vähintään 15-20 cm
maanpinnan alapuolella. Näin alimmat silmuparit kasvavat aikanaan uusiksi versoiksi ja
jalokärhöjen paksut juuret ovat suojassa riittävän syvällä. Pintaan versojen ympärille levitetään hiekkaa ehkäisemään lakastumistautia.
Seinää tai säleikköä vasten istutettava taimi
asetetaan istutuskuoppaan valmiiksi vinoon
tukeaan kohti.
Istutuksen jälkeen versot leikataan n. 30 cm
korkeudelta siten, että niihin jää 2-3 silmua.
Leikkauksen ansiosta taimet haarautuvat
paremmin ja kasvattavat vahvan juuriston.
Toisen vuoden versoilla kukkivat kärhöt menettävät saman vuoden kukinnan, mutta ne
talvehtivat paremmin ja varmistavat siten kukkaloiston tuleville vuosille.
Kärhöt viihtyvät aurinkoisilla tai kevyen varjoisilla, tuulensuojaisilla kasvupaikoilla.
Kärhöjen juuristo kärsii helposti kuivumisesta,
joten maa juuristoalueen ympäriltä peitetään
kuorikatteella. Kärhöjen tyvi kannattaa myös
pitää viileänä esim. istuttamalla taimien ympärille matalia perennoja tai pensaita. Kärhöjä
lannoitetaan heinäkuun lopulle saakka. Elokuussa kärhöille voi antaa typetöntä syyslannosta.
Talveksi kärhöt suojataan kasaamalla taimien
tyvelle multaa niin, ettei vesi jää seisomaan
taimien juurelle. Multakeon voi peittää vielä
tervapaperilla. Tervapaperi estää jään muodostumisen juurenkaulan ympärille. Paperi
poistetaan seuraavana keväänä.
Saman vuoden versoilla kukkivien kärhöjen
versot voi leikata vuosittain aikaisin keväällä.
Versot katkaistaan edellisen vuoden leikkauskohdan yläpuolelta 2-3 silmuparin jälkeen. Jos
versot ovat paleltuneet alempaa, leikataan
versot poikki ylimmän terveen silmun yläpuolelta.
24
kärhöt viihtyvät aurinkoisilla
ja tuulensuojaisilla
kasvupaikoilla
!
jalo-, lyhty- ja tiukukärhöt
istutetaan syvään
talvehtimisen varmistamiseksi
arat kärhöt suojataan talveksi
8.
ipulikasvit
Sipulikasveilla puutarhaan saadaan väriloistoa aikaisesta keväästä myöhäiseen syksyyn.
Ensimmäiset sipulikasvit nostavat päänsä melkein hangen alta ja viimeiset kukkivat pakkasten tuloon saakka. Sipulikasvit ovat arvokas
lisä puutarhassa varsinkin aikaisin keväällä, ja
niitä kannattaa istuttaa suurina ryhminä.
Sipuli- ja mukulakasveiksi kutsutaan kasveja,
jotka selviytyvät epäsuotuisien kausien yli lepotilassa olevan sipulin tai mukulan avulla, ja
ne yleensä myydään ja istutetaan tässä tilassa.
Sipuliin on varastoitunut niin paljon ravintoaineita, että kasvin varsi ja lehdet voivat kehittyä
hyvinkin pitkälle ilman, että kasvia on istutettu
maahan tai että se saa mistään vettä. Mukula
voi kasvattaa juuria koko pinnastaan, kun taas
sipuli kasvattaa juuret vain pohjasta.
Sipulikasvit viihtyvät monenlaisissa paikoissa;
nurmikolla, kukkapenkeissä, kivikkopuutarhoissa, puiden ja pensaiden alla, luonnontilaisissa metsiköissä sekä ruukuissa. Suotuisilla
paikoilla sipulikasvit viihtyvät vuosikymmeniä ja niitä voidaan jakaa istutettavaksi uusiin
paikkoihin. Osa sipuleista lisääntyy siementämällä ja osa sivusipuleista.
Sipulit viihtyvät parhaiten lämpimässä ja aurinkoisessa tai puolivarjoisessa kasvupaikassa. Kasvualustan tulisi olla kuohkeaa ja hiekkaista, mielellään läpäisevää, mutta kuitenkin
ravinteita pidättävää. Tasamaalla sipulikasveille kannattaa muotoilla kohopenkki, sillä
sipulikasvit eivät siedä seisovaa vettä. Peruslannoitukseksi sipulikasveille sopii hyvin esim.
kompostimulta tai hitaasti liukenevat luonnonmukaiset lannoitteet.
Istutus
Sipulien ja mukuloiden istutuksessa tulee
huomioida, että ne istutetaan oikein päin. Sipulien muoto yleensä paljastaa, että tasainen
pohja tulee alaspäin ja terävä kärki ylöspäin.
Sipulimaisten mukuloiden oikea istutussuunta löytyy, kun pohjasta löytyy pyöreä, matala
kuoppa, josta juuret kasvavat. Mukulat asetetaan istutuskuoppaan pitkälleen niin, että versosilmut tulevat ylöspäin.
Jos sipuleita joudutaan säilyttämään jonkin
aikaa ennen istutusta, tiiviit sipulipaketit avataan ja viedään viileään, hämärään paikkaan.
Yksittäiset reiälliset pussit säilyvät avaamattomina em. olosuhteissa hyvänä useita viikkoja.
Syysistutuksiin tarkoitettuja sipuleita voi istuttaa syyskuulta marraskuulle saakka sääolosuhteet huomioiden. Liian aikaisin istutetut sipulit
saattavat lähteä kasvuun jo samana syksynä
ja liian myöhään istutetut eivät ehdi juurtua
kunnolla ennen talven tuloa. Sipulien juurtumiseen kuluu aikaa pari viikkoa ja juurtuminen
tapahtuu parhaiten noin kymmenessä asteessa.
Karkeana arviona voisi sanoa, että PohjoisSuomessa sipulit kannattaa istuttaa syyskuun
alkupuolella, Keski-Suomessa syyskuun puolivälissä ja Etelä-Suomessa syyskuun lopulla tai
lokakuun alussa. Lämpiminä syksyinä sipuleita
ehtii istuttaa vielä marraskuun alussa.
Istutussyvyys
Istutussyvyyteen vaikuttaa sipulin koko,
ja syvyys on karkeasti
arvioituna kolme kertaa
sipulin korkeus. Istutussyvyys lasketaan sipulin kärjestä
maan pinnan tasolle.
25
Hoito
Keväällä kasvun alkaessa sipulikasveille annetaan esim. hyvin maatunutta lantakompostia
tai sipulikukkaravinnetta pintamultaan sekoittaen. Lannoitus takaa runsaan ja kestävän kukinnan ja valmistaa sipulia seuraavan vuoden
kukintaa varten. Kuivina keväinä sipulikukkaistutuksia kastellaan, sillä kuivuudesta kärsivät
kukat kuihtuvat ennen aikojaan.
Suuret sipulit istutetaan 15–25 cm, keskikokoiset sipulit 10–15 cm ja pienet sipulit 5–10 cm:n
syvyyteen. Yksittäisten sipulien välille jätetään
tilaa suunnilleen saman verran kuin mikä on
istutussyvyys.
Sipuleille voidaan joko kaivaa iso yhtenäinen
kuoppa tai sipulit voidaan kaivaa maahan yksitellen. Sipuleita voidaan istuttaa myös ns.
istutuskorin avulla, jolloin maahan kaivetaan
sopivan syvyinen kuoppa, koriin asetellut sipulit lasketaan maahan ja kuoppa peitetään
mullalla. Korin pohjalle voidaan ennen istutusta lisätä kerros multaa, jonka päälle asetellut
sipulit pysyvät paremmin pystyssä ja juuret
ovat mullassa.
Istutuksen jälkeen kuiva maa kastellaan, mullan pinta tasataan ja painellaan tiiviiksi. On tärkeää, että sipulien alaosat ovat kosketuksissa
mullan kanssa juurten muodostumista varten.
Jos istutus on jäänyt myöhäiseksi, sipuleiden
päälle kannattaa levittää paksuhko kerros kuivia lehtiä tai havuja. Lehdet ja havut pitävät
maan sulana ja antavat sipuleille aikaa juurtua
ennen maan routaantumista. Myyrien suosimilla alueilla sipulikukkaistutuksen voi suojata
tiheäsilmäisellä verkolla. Myös lajivalinnalla
voi vaikuttaa myyrätuhoihin. Esim. narsissit eivät ole myyrille yhtä houkuttelevia kuin esim.
tulppaanien sipulit.
26
Kukinnan jälkeen siemenkodat poistetaan.
Siemenkota tulisi poistaa erityisesti isoilta sipulikasveilta: tarhatulppaaneilta, narsisseilta,
suurilta pikarililjoilta ja laukoilta. Pienten sipulikasvien (sinililjat, kevättähdet, lumikellot)
kasvu ei yleensä heikkene siementen tuottamisesta, joten niiden voi antaa vapaasti siementää ympäristöönsä.
Kukkien kuihduttua sipulikasvien pitäisi jatkaa
rehevää kasvua vähintään muutaman viikon
ajan, jotta sipuli ehtii uudistua ja muodostaa
uudet kukka-aiheet. Sipulikasveja kastellaan ja
lannoitetaan ja lehtien annetaan kuihtua omia
aikojaan. Kellastuneet lehdet voi piilottaa kesäkukkien tai perennoiden joukkoon vaikka
palmikoimalla.
Hyvin paikallaan viihtyvät kasvustot saattavat
vuosien saatossa kasvaa hyvin tiheiksi, jolloin
kukinta yleensä heikkenee. Sivusipuleita on
muodostunut niin paljon, etteivät yksittäiset
kasvit saa enää tarpeeksi vettä ja ravinteita.
Tällöin on aika jakaa kasvusto; sipulit nostetaan maasta ylös, jaetaan ja puhdistetaan. Sipulit kaivetaan ylös maasta lehtien kuivumisen
jälkeen, yleensä heinäkuussa. Sipuliryppäiden
annetaan kuivua muutaman päivän ajan varjoisessa ja lämpimässä paikassa, jonka jälkeen
sipulit irrotetaan varovasti toisistaan. Sipuleiden noston yhteydessä maa kannattaa parantaa. Mahdolliset rikkaruohot poistetaan, maa
peruslannoitetaan ja maahan lisätään tarvittaessa hiekkaa. Kuorettomat sipulit (esim. pikarililjat) istutetaan takaisin paikoilleen kuivumisen ja puhdistamisen jälkeen, ne eivät kestä
varastointia. Kuorelliset sipulit voi säilyttää
pimeässä ja viileässä paikassa syksyyn saakka.
sipulikasvit viihtyvät hiekkaisessa ja läpäisevässä maassa
aurinkoisella tai puolivarjoisella kasvupaikalla
!
kukkasipulit istutetaan riittävän
ajoissa ennen maan
routaantumista
sipulikasvit tarvitsevat
myös lannoitusta
sipulikasvien lehtien annetaan
lakastua ennen poistamista
9.
annoitus
Peruslannoitus/kevätlannoitus
Peruslannoituksella tarkoitetaan lannoitusta,
joka lisätään maahan ennen kylvöjä tai kasvien istuttamista eli aloitettaessa uutta viljelyä.
Peruslannoituksen tarkoitus on antaa maahan
pitkäksi aikaa tasapainoinen määrä eri ravinteita ja saattaa ravinnetilanne tasolle, jota tulevat kasvit vaativat.
Peruslannoituksena voidaan käyttää tulevista
kasveista riippuen kompostimultaa, maatunutta karjan- tai hevosenlantaa, kananlantarakeita tai mitä tahansa hidasliukoista lannoitetta. Peruslannoite sekoitetaan maahan
perusteellisesti koko kasvualustan syvyydeltä.
Monivuotisten kasvien kevätlannoitukseen
käytetään yleislannoitteita tai hidasliukoisia
luonnonlannoitteita valmistajan ohjeiden mukaisesti.
Edellä mainittujen lannan tai kompostimullan
puuttuessa voi turvautua kaupassa myytäviin erilaisiin luonnonmukaisiin lannoitteisiin.
Käytetäänpä lannoitukseen sitten mitä menetelmää tahansa, on hyvä muistaa seuraavat
perussäännöt:
1. lannoitus vain tarpeen mukaan,
2. lannoitetaan usein ja vähän kerrallaan ja
3. lannoitus vastaa satomääriä.
Liiallinen lannoitus on haitallisempaa kuin liian
vähäinen lannoitus. Liialliset lannoitemäärät
vahingoittavat sekä kasveja että ympäristöä.
Lisäksi liiallinen lannoitus saattaa vaikuttaa
sadon laatuun esim. makua ja säilyvyyttä heikentävästi. Myös erilaiset taudit ja kasvituholaiset saattavat lisääntyä liian niukan tai liian
runsaan lannoituksen seurauksena.
Lisälannoitus/kesälannoitus
Lisälannoitus annetaan usein pintalannoituksena kasvien kiivaimman kasvukauden aikana.
Kasvit saavat suurimman hyödyn nopeavaikutteisesta lannoitteesta. Tässäkin tapauksessa vaihtoehtoja on useita. Multaan voidaan
sekoittaa esim. kananlantarakeita, maan voi
kattaa ruohosilpulla tai kasteluun voidaan
käyttää lantavettä tai kastelulannoitteita. Lisälannoituksen antaminen ajoitetaan alku- ja
keskikesään, jolloin kasvien ravinnetarve on
suurimmillaan.
Yhteistä kaikille luonnonmukaisille lannoitteille on, että ne lisäävät maahan humusta ja
ovat siten myös maanparannusaineita. Maan
multavuus edistää kasvien hyvinvointia. Esim.
kompostoitu hevosenlanta on erinomainen
ja ympäristöystävällinen lannoitusaine kotipuutarhassa pitkän lannoitusvaikutuksen ja
humuspitoisen rakenteen ansiosta. Luonnonmukaisia lannoitteita käytettäessä kasvit kärsivät harvoin ylilannoituksesta.
27
Lantavettä voi valmistaa esim. kananlannasta,
nokkosista tai muista runsaasti typpeä sisältävistä kasveista. Kirjallisuudesta löytyy runsaasti ohjeita lantaveden valmistukseen. Veden
mukana annettavat ravinteet ovat nopeasti
kasvien käytettävissä.
Syyslannoitus
Syyslannoituksella varmistetaan kasvien selviäminen talven yli sekä seuraavan vuoden
kukinta tai sato. Syyslannoitteet sisältävät kasvien kylmänkestävyyttä, silmujen muodostumista ja juurtumista parantavia fosforia ja kaliumia. Syyslannoitus annetaan kasvukauden
aikana, mielellään jo elokuussa. Suurin virhe
syyslannoituksessa on sen jättäminen liian
myöhäiseen ajankohtaan. Lannoite tulee levittää hyvissä ajoin ennen kasvien tuleentumista
eli lehtien kellastumista. Lannoitteita levitettäessä muistetaan, että kasvien juuristo ulottuu
yhtä laajalle alueelle kuin niiden lehdistö. Puilla jopa laajemmalle alueelle.
10.
alvisuojaus
Useimmat monivuotiset kasvit selviävät Suomen talvesta ilman talvisuojausta. Kasvit ovat
sopeutuneet Suomen ilmastoon eikä niiden
talvenkestossa ole ongelmia niin kauan kuin
kasvit on istutettu oikeille kasvupaikoille.
Myös oikeanlainen syyslannoitus ja riittävän
ajoissa lopetettu typpilannoitus varmistavat
kasvien siirtymisen talvilepoon ajoissa. Ongelmia aiheuttavat arat, Suomen ilmastoon
soveltumattomat kasvit sekä kasvit, jotka on
istutettu väärille kasvupaikoille.
Arkojen kasvien kasvatuksesta ei kuitenkaan
tarvitse luopua, vaan niiden menestymistä
voidaan auttaa valitsemalla erityisen suotuisa kasvupaikka (edullinen mikroilmasto esim.
muiden kasvien seassa) ja suojaamalla kasvit
talven ajaksi. Myös talvimärkyyden ehkäiseminen auttaa kasvien selviämistä talven yli. Talvimärkyyttä voi ehkäistä läpäisevällä kasvualustalla ja kohopenkeillä. Talvisuojaukseen
käytetään yleensä kuivia lehtiä, havuja, talvi28
suojaturvetta tai pakkaspeitteitä. Esim. köynnösruusut voidaan laskea maahan ja peittää
lumella tai peittää seinää vasten pakkaspeitteellä. Myös pienet pensaat on helppo kääriä
pakkaspeitteen sisään talveksi. Maata vasten
laitettavat suojat asetetaan paikoilleen vasta
maan routaannuttua. Sulan maan päälle laitetut suojat voivat jättää otolliset olosuhteet
erilaisille kasvitaudeille.
Suojausta saattavat tarvita myös kestävät kasvit, joilla ongelmaksi muodostuu keväinen
yhdistelmä routaista maata, auringonpaistetta
ja kuivattavaa tuulta. Tällaisia kasveja ovat monet ikivihreät kasvit, havut ja alppiruusut. Keväällä auringon alkaessa paistaa kasvien vihreät lehdet pyrkivät aloittamaan yhteyttämisen.
Kasvit eivät kuitenkaan saa vettä routaisesta
maasta, jolloin vaarana on ns. kevätahava.
Keväistä kuivumista voidaan ehkäistä sulattamalla maata juuristoalueelta lämpimällä vedellä tai suojaamalla kasvit varjostuskankailla. Suojaus on hyvä tehdä varsinkin nuorille
kasveille, joiden juuret eivät vielä ylety syvälle
sulaan maahan. Kevätsuojaus tulee aloittaa
viimeistään helmi–maaliskuussa ja suojausta
jatketaan roudan sulamiseen saakka.
Talvisuojaukseen kuuluu lisäksi taimien suojaaminen jäniksiltä, hirvieläimiltä ja myyriltä.
Nuoret taimet ja jänisten ja muiden eläinten
suosikkikasvit kannattaa suojata hyvissä ajoin
syksyllä riittävän korkeilla ja tiheäsilmäisillä
verkoilla. Runsaslumisina talvina hanki voi
nousta niin korkeaksi, että esim. jänikset ylettyvät syömään hedelmäpuiden runkoja verkoista huolimatta.
Kannattaa siis aika ajoin käydä tarkistamassa
tilanne ja polkemassa lunta tiiviimmäksi verkkojen
ympäriltä. Lumen polkeminen tiiviimmäksi
hedelmäpuiden runkojen ympäriltä estää myös myyrien
pääsemisen runkojen luokse lumen alla.
11.
uonnonmukainen
viljely
Joka kerta kun kasvimaalta nostetaan satoa
tai koristetarhasta kerätään pois kasvijätteitä,
maasta poistuu ravinteita. Tämä häviö on korvattava lannoituksella. Yhä useammin varsinkin tavalliset kotipuutarhurit ovat siirtymässä
luonnonmukaisten lannoitteiden käyttöön.
Luonnonmukaisten lannoitteiden käyttö vaatii
ehkä pientä viitseliäisyyttä, mutta vaivannäkö
korvautuu moninkertaisesti esim. niiden maata hoitavan vaikutuksen ansiosta. Hyvinvoiva
maa ja sen pieneliöstö on kotipuutarhurin tärkein ystävä.
Luonnonmukainen viljely ei tarkoita vain viljelyä ilman keinotekoisia lannoitteita ja torjunta-aineita. Luonnonmukainen tapa viljellä
on ennen kaikkea kokonaisvaltainen näkemys
luonnosta ja sen kunnioittamisesta. Tavoitteena on luoda kestäviä viljelymenetelmiä, joiden
avulla kaikki, niin ihmiset, eläimet kuin kasvitkin, voivat paremmin. Kestävien viljelymenetelmien avulla saadaan aikaiseksi laadukkaita
ja terveellisiä vihanneksia, marjoja ja hedelmiä. Tutkimusten mukaan luonnonmukaisesti
tuotetuissa kasveissa on korkeampi valkuaisainepitoisuus, enemmän C-vitamiinia sekä
vähemmän nitraatteja. Parempien ravintoarvojen lisäksi luomutuotteista puuttuvat haitalliset torjunta- ja kasvinsuojeluaineiden jäämät.
Kotipuutarhurille helpoin tapa siirtyä luonnonmukaiseen lannoitukseen on ostaa kaupasta valmiina eloperäisiä lannoitteita. Näitä
ovat mm. rakeistettu kananlanta, merilevä ja
muut erilaiset luonnonmukaiset lannoiterakeet. Osa lannoitteista on täysin kasviperäisiä.
Kodin Kukilla on hyvä valikoima luomulannoitteita myynnissä.
Pienellä vaivalla voi rakentaa itselleen kompostin ja palauttaa näin luonnosta ja puutarhasta saadut ravinteet takaisin kiertoon.
Puutarha-alan kirjallisuudesta löytyy runsaasti
ohjeita erilaisten kompostien rakentamiseen.
Hyvin toimiva lantakomposti ja sen tuottama
muheva kompostimulta on parasta, mitä kotipuutarhuri voi kasveilleen antaa.
Luonnonmukaisessa viljelyssä voimme ottaa
oppia nimensä mukaisesti luonnosta. Kasvien
hyvinvointia voi parantaa pitämällä maan katettuna, viljelykierrolla ja kumppanuuskasveilla. Kaikki tämä toteutuu luonnossa jos ihminen ei puutu asioihin. Metsä lannoittaa itsensä
tuhkalla metsäpalojen muodossa, ja tuhka
onkin erinomainen lannoitusaine kotipuutarhassa. Erilaisten tutkimusten mukaan puhdas
puuntuhka sisältää jopa 70–80 eri hiven- ja
alkuainetta.
Voimme verrata tätä määrää teollisten lannoitteiden sisältämiin alkuaineisiin, joita on enim-
Luonnonmukaisen viljelyn lähtökohtana on
ajatus maaperän pieneliöstön hoitamisesta.
Maassa elävien lukemattomien pieneliöiden
elintoiminnot saavat yhdessä aikaan sen, että
maaperä toimii kuin elävä olento. Tämä elävä
olento on jatkuvassa liikkeessä mm. ravinteiden kiertokulun kautta. Maassa oleva eloperäinen aines hajoaa, muuttuu ravinteiksi ja on
jälleen kasvien käytettävissä. Ilman tätä ikuista
kiertoa ei puutarhanhoitokaan olisi mahdollista. Uusimpien tutkimusten mukaan liiallinen
väkilannoitteiden käyttö saattaa haitata tätä
kiertokulkua ja mikrobien toimintaa.
29
millään muutama kymmenen. Myös merilevä
on arvokas aine kotipuutarhassa, ja merileväuutetta voidaan suihkuttaa kasvien lehdistölle
elinvoimaa lisäämään. Biologisina torjuntaaineina voidaan käyttää erilaisia keitteitä,
nokkosvettä, tuhkaa tai vaikkapa murskattua
valkosipulia.
Kotipuutarhuri tekee luonnonmukaisella viljelyllä ennen kaikkea palveluksen itselleen puhtaiden ja turvallisten elintarvikkeiden kautta.
Kaikki mitä maahan laitamme, päätyy ennemmin tai myöhemmin kasvien ja eläinten kautta
ruokalautasellemme.
12.
asvinsuojelu
Terve ja elinvoimainen kasvi kestää jonkin
verran tautien ja tuholaisten hyökkäyksiä.
Oikealla paikalla kasvava kasvi saa riittävästi
valoa, vettä ja ravinteita ja pystyy tuottamaan
aineita, joilla vastustaa kasvitauteja ja tuholaisia. Monilajinen ympäristö on aina kasveille
edullisempi kuin suuri määrä samaa kasvia
samassa paikassa. Luonnossa ei koskaan näe
yhden yksittäisen kasvilajin massaesiintymää,
vaan tällaiset monokulttuuriset ympäristöt
ovat yleensä aina ihmisen aikaansaannosta.
Kasvien elinvoimaa heikentävät mm. liiallinen
lannoitus, väärä kasvupaikka ja pitkään jatkunut kuivuus.
Kasvinsuojelu- ja torjunta-aineita käytettäessä kannatta muistaa, että kaikista aineista jää
aina jäämiä kasveihin, maahan ja vesistöön.
Siksi varsinkin hyötykasveissa esiintyviä kasvitauteja ja tuholaisia kannattaa ennen kaikkea
torjua ja ennaltaehkäistä oikeilla kasvivalinnoilla, viljelytekniikoilla ja maata hoitamalla.
Hyväkuntoisessa maassa, jossa ravinteet ovat
tasapainossa, kasvit kasvavat terveiksi ja vahvoiksi.
taa miettiä suhteessa
hyötyjä ja haittoja. Enenevässä määrin ollaan
sitä mieltä, että luonnonmukainen
tapa
hoitaa kasveja ja puutarhaa tuottaa parhaan
tuloksen myös kasvien
terveydentilassa.
Kompostimullassa on luonnostaan suunnaton
määrä pieneliöstöä, joka ehkäisee haitallisten
sienitautien leviämistä. Erilaiset eloperäiset
katteet hoitavat maata, suojaavat kasvitaudeilta ja vähentävät vahinkoja.
Kasvivuorottelun avulla estetään tiettyyn lajiin
kohdistuvien kasvitautien ja tuhohyönteisten
laajamittaiset tuhot. Joidenkin kasvien kasvattaminen kasvimaan reunassa (samettikukka,
kehäkukka) harhauttaa tuhohyönteiset esim.
kaalien sijasta aterioimaan näillä kasveilla. Valkosipulin tuoksu karkottaa myyriä.
Sopiva puusto ja talviruokinta houkuttelee
puutarhaan lintuja, jotka syövät kesän aikana
lukemattoman määrän tuhohyönteisiä. Puutarhan kosteat ja varjoisat paikat puolestaan
miellyttävät sammakoita, jotka siilien ja isojen
lintujen lailla herkuttelevat puutarhassa viihtyvillä etanoilla. Kun annamme puutarhassa
tilaa luonnon eläimille, hoitavat ne puolestamme tuholaisten torjuntaa.
Muutaman kirvan ilmestyminen pihalle ja niiden hävittäminen vahvoilla teollisilla torjuntaaineilla ei liene viisasta kotipuutarhurin mittakaavassa.
Pienessä puutarhassa pärjää yleensä hyvin,
jos esim. haitalliset toukat, kirvat, etanat, kotilot yms. kerätään käsin pois. Kasveista voi
valmistaa erilaisia uutteita ja keitteitä, joiden
avulla torjutaan esim. kirvoja ja kirppoja. Kirvoja voi yrittää torjua ensin vesisuihkulla. Jos
vesi ei auta, voidaan kasveihin suihkuttaa
esim. laimeaa mäntysuopa- tai kasviöljyliuosta. Omatekoisia torjunta-aineita voi valmistaa
esim. mäntysuovasta, soodasta, valkosipulista,
nokkosesta, chilistä tai vaikkapa
viinietikasta. Ohjeita löytyy
runsaasti puutarha-alan
kirjallisuudesta.
Järeämpiin aseisiin kannattaa turvautua vasta,
kun sato on selkeästi menossa pilalle. Kannat-
Myös harsojen käytöllä
voi pitää osa tuhohyön-
30
teisistä loitolla arimmista kasveista. Harsoista
voi rakentaa tunneleita, joissa kasvit voi kasvattaa sadonkorjuuseen saakka. Harsot ovat
hyviä suojia esim. kaalikasveilla, porkkanalla ja
rucolalla.
Erilaisia sieni- ja hometauteja voi ennaltaehkäistä monella tavalla. Oikean kasvin valitseminen oikeanlaisiin kasvuolosuhteisiin auttaa
jo paljon. Vuodet eivät kuitenkaan ole veljeksiä, ja joskus oikeallakin kasvupaikalla kasvava kasvi saattaa kärsiä kuivuudesta. Kastelut
kannattaa yleensä ajoittaa aikaiseen aamuun,
jolloin kasvustot ehtivät kuivua päivän aikana
ja hometautien väärä vähenee. Myös kasvustojen pitäminen ilmavina nopeuttaa niiden
kuivumista sateiden jälkeen. Katteiden käyttö
auttaa kuivina aikoina pitämään maan kosteana ja katteiden alla viihtyvät pieneliöt hoitavat
omalta osaltaan kasvien hyvinvointiin liittyviä
tehtäviään.
Torjunta-aineet
Torjunta-aineiksi kutsutaan yleensä kemiallisia
aineita, joita käytetään maa- ja metsätaloudessa sekä kotipuutarhoissa esiintyvien tuhoeläinten, rikkakasvien ja hyönteisten hävittämiseen. Aineet on valmistettu myrkyllisiksi
torjuttaville eliöille, ja niiden tulisi olla vaarattomia muille kasveille ja eliöille. Näin ei tilanne
yleensä kuitenkaan ole. Tulee siis muistaa, että
aine, jolla torjutaan esim. kirvoja, on myrkkyllinen myös hyödyllisille hyönteisille. Monet torjunta-aineet ovat vaarallisia myös ihmisille ja
kotieläimille. Torjuntaa suoritettaessa valtaosa
aineista joutuu yleensä muualle kuin kohteeseen; maahan, ilmaan tai jopa suoraan veteen.
Vaikuttavat ainesosat voivat päätyä hyvinkin
kauas ja jopa pohjaveteen saakka. Siksi varsinkin kotipuutarhoissa torjunta-aineiden käyttöä tulee harkita todella vakavasti.
Jos kuitenkin päädytään torjunta-aineiden
käyttöön, tulee valmistajien ohjeita noudattaa tarkoin. Kertasuihkutus kirvoja vastaan on
harvoin hyödyllinen, sillä eri kasvuvaiheissa
olevat kirvat reagoivat eri tavalla kasvinsuojeluaineisiin. Jotta tuotteista saataisiin todellista
hyötyä, on noudatettava valmistajan ohjeita
uusintakäsittelyistä. Esim. kirvoja torjutaan vähintään kolmella ruiskutuskerralla viiden päivän välein. On myös muistettava suihkuttaa
sekä lehtien ylä- että alapinnat ja maa kasvien
juurelta.
Ruiskutuksia ei tehdä mielellään aurinkoisella
säällä kasvien polttovaurioiden välttämiseksi. Valmistajien ohjeita suojautumisesta tulee
noudattaa tarkoin. Jos torjunta-aineisiin halutaan turvautua, kannattaa aloittaa miedoista
aineista, joilla on lyhyt varoaika.
Vastuuntuntoinen ja huolellinen kotipuutarhuri käyttää torjunta-aineita aina suurta
huolellisuutta noudattaen ja ottaa ennen
kaikkea huomioon seuraavat seikat:
arvioi torjunnan tarve ja käytä
ensin esim. mekaanista tai
biologista torjuntaa
käytä kulloinkin tarkoitukseen
sopivaa ainetta valmistajan
ohjeiden mukaisesti
älä koskaan huuhtele torjuntaaineruiskuja vesistöön
varmistu, ettei torjunta-aineita
kulkeudu tuulen tai veden
mukana muualle
huomioi pölyttävien hyönteisten
lentoajat, älä ruiskuta
kukkivia kasveja
hävitä tyhjät ja vajaat
pakkaukset ohjeiden mukaisesti
muista varoajat vihannesten
ja marjojen kanssa
suojaa itsesi valmistajan
ohjeiden mukaisesti
aseta linnunpönttöjä pihapiiriin
mieti onko myrkkyjen käytölle
todellista tarvetta
31
• kesäkukkien esikasvatettavia taimia
• yrttien ja vihannesten taimia
• monivuotisia koristekasveja
• marjakasveja
• ruusuja
• syyssipuleita ja joulukukkia
• siemeniä
• puutarhatarvikkeita
• luomutaimia ja -lannoitteita
• erikoisuuksia ja harvinaisuuksia
Asiakaspalvelu
ma–pe 8–16
puh. 05 3440 300
[email protected]
Kodin Kukat Oy
ovh. 8,00 €
www.puutarha.com