Kiertäjä 3-14 (pdf)

KIERTÄJÄ
3 / 14
SISÄLLYS
Nooran sananen
3
Tilastonurkkaus
Partiouutisia meiltä ja maailmalta
4
5
Ajankohtaista
Kuulumisia kololta
Ryhmäesittelyt
Pestiystäväkirja
#KUTSUMUA
Menneitä
Partioparaati
L‐SP:n sudenpentukisat ja Karvamatojen yöretki
Vareksen Turku
Kymmenyskivaa ja leppoisaa eräelämää
Suurjuhla
PiRKKa
Piiru
Partiorippileiri
John Lennon's Ford
#rajakivenkiertäjät
Johtajien yhteystiedot
Ilmari
4
6
6
14
15
16
16
17
18
19
20
21
23
25
28
29
30
31
Kannessa: Heidi, Sanni ja Essi viimein perillä Kouvolassa (kuva: Satu Rantanen)
Lippukuntalehti Kiertäjä (nettiversio)
Päätoimittaja: Maarit Heikkinen
Toimittajat: Satu Rantanen ja Sanni Salonen
Taittaja: Jasmin Salonen
Toimituksen osoite: Poikluomantie 9, 20760 Piispanristi
Julkaisija: RajakivenKiertäjät ry
Painopaikka: Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän monistamo
Levikki: 110
Numero: 3/14
2
NOORAN
SANANEN
Kiertäjä
Muutoksen tuulia
Olihan se suuri järkytys vähänkään vanhemmille rajakivenkiertäjille, mutta ilmei‐
sesti kaikki halukkaat löysivät kuitenkin paikalle…
Tosiaan, tänä syksynä RajakivenKiertäjien alkajaiskokous oli ensimmäistä kertaa
lippukunnan historiassa tiistaina, tähän mennessä se on aina ollut maanantaina.
Vielä viikkoa ennen tapahtumaa johtajien Facebook‐ryhmään tuli hämmentynyt
varmistus siitä ”Onko alkajaiskokous todella tiistaina?”. Syy tähän mullistavaan
siirtoon oli piirin yhteinen partionaloituspäivä, jota halusimme myös noudattaa.
Ihan vain jo siitä syystä, että kaikkien uusien partiolaisten on helpompi löytää pai‐
kalle. Ja mahtava määrä uusia sudenpentuja onkin alkajaiskokouksen ja ensim‐
mäisten kokousten myötä löytänyt mukaan lippukuntaamme!
Tällainen pieni järkytys pitkänlinjan perinteitä muutettaessa saa hymyn huulilleni.
Uudistukset ovat usein hyvästä, mutta pitkänlinjan rajakivenkiertäjien läsnäolo
varmistaa, että uudistukset ovat myös perusteltuja ja toivottuja. Kaikilla johtajilla
on varmasti jokin perinne lähimpänä sydäntä, jota he tarpeen vaatiessa puolusta‐
vat, välillä järkisyin ja välillä ainoastaan tunteilla. Toisilla asia koskee omaa ko‐
kouspäivää toisilla taas lippukunnan huudon sanamuotoja. Jos on 1. luokasta asti
kokoustanut tiistaina, on siitä vaikea parikymppisenä lähteä muuttamaan. RKK:n
huudosta taas on kahta koulukuntaa ”teki siihen pienen majan” ja ”teki sille
pienen majan”. Nykyään marssibussissa vakiintunut käytäntö alkaakin olla, että
vanhin paikallaolija saa päättää, miten koko lippukunta huutaa.
Jo ensimmäisenä syksynäni lippukunnanjohtajana huomaan, että syksyllä tosiaan
puhaltavat uudet tuulet. Hirveästi alkaa miettimään, mitä pitäisi parantaa, uudis‐
taa ja kehittää. Osa kehittämisestä on tietysti tarpeen, mutta onneksi moni asia
lippukunnassamme on valmiiksi hyvin. Viikottain johtajamme tarjoavat hienoja
partiokokemuksia kokouksissa, leiriensuunnittelu pelaa ja meillä on perinteitä,
joista emme luopuisi mistään hinnasta. Itse odotan tältä syksyltä innoissani
esimerkiksi Mahtista eli johtajille tarkoitettua makuupussililjaa sekä tietysti myös
sudariretkeä. Kaikille ikäkausille on omat leirinsä ja juttunsa, se on varma!
Sen lisäksi, että alkajaiskokous oli vaihtanut päivää, oli sen sisältö myös vähän
muuttunut. Tietysti ryhmät tapasivat johtajansa ja sopivat kokousaikansa, mutta
tarjolla oli myös vähän muuta ohjelmaa ja munkitkin olivat vaihtuneet donitseihin.
Alkajaiskokous kehittyi ainakin minun mielestäni oikeaan suuntaan, toivottavasti
teilläkin oli kivaa! Tästä on siis hyvä jatkaa tasapainottelua perinteiden kunnioitta‐
misen ja uudistamisen välillä.
Mahtavaa alkanutta partiosyksyä! Nähdään kololla, leireillä ja muissa tapahtumissa!
Noora
3
A J A N KO H TA I S TA
Tilastonurkkaus
Tilastonurkkaus jatkaa tuttuun tapaan erinäisten lippukuntaamme liittyvien pikkuseikko‐
jen listaamista. Suomen partiolaiset ovat kesän aikana siirtyneet uuteen jäsenrekisterijär‐
jestelmään, Kuksaan. Niinpä tällä kertaa Tilastonurkkaus keskittyy vertaamaan lyhyesti
RajakivenKiertäjien jäsentilastoja koko Suomen partiolaisten jäsentilastoihin.
Suomen partiolaisten jäseniä on Kuksaan kir‐
jattu yhteensä 58 971. Näistä 117 on Rajaki‐
venKiertäjiä.
Suomen partiolaisten keski‐ikä on 24 vuotta.
RajakivenKiertäjien keski‐ikä on sen sijaan
17 vuotta, nuorekkaita kun olemme.
RajakivenKiertäjät on tyttölippukunta, joten
kaikki jäsenemme ovat naisia. Suomen par‐
tiolaisista kaiken kaikkiaan naisia on 54 % ja
miehiä 45 %. Lisäksi Kuksan mukaan 2% suku‐
puolesta ei ole tietoa. Jäsenrekisterinhoitaja
on hämmentynyt, koska 54 + 45 + 2 = 101 %?!
Suomen partiolaisten jäsenistä 48 887 on
1.jäseniä. Tämä tarkoittaa, että heidän per‐
heessään ei ole heitä vanhempia partiolaisia.
Lisäksi kaikki yli 16‐vuotiaat ovat 1.jäseniä,
oli heillä muita perheenjäseniä partiossa tai
ei. RajakivenKiertäjistä 101 on 1.jäseniä.
4
Uusi jäsenrekisterijärjestelmä Kuksa luo jo‐
kaiselle partiolaiselle mahdollisuuden luoda
itselleen oman PartioID:n, joka tulee jatkos‐
sa helpottamaan tapahtumiin ilmoittautu‐
mista sähköisesti. RajakivenKiertäjistä löytyy
tällä hetkellä yksi jäsenrekisterinhoitaja,
joka on kyllä luonut itselleen PartioID:n,
mutta joka on vielä melko ulalla koko Kuksan
käytöstä. Jokainen johtaja voisi siis helpot‐
taa työtäni luomalla oman PartioID:nsä
(osoitteessa kuksa.partio.fi) ja käydä samalla
tsekkaamassa ovatko omat tietonne Kuksassa
ajan tasalla. Päivitän pestejä ja muita
Kuksaan parhaan taitoni mukaan!
Sudenpennut, seikkailijat ja tarpojat, teidän
PartioID:nne luodaan aikanaan. Ja uudet
partiolaiset, ei huolta, teidän tietonne on
lisätty Kuksaan, jäsenkorteista saadaan lisä‐
tietoa myöhemmin :)
Teksti: Sanni Salonen
Kiertäjä
Partiouutisia meiltä ja maailmalta
Partiotoimintaa on oman lippukuntamme lisäksi joka puolella ja mielenkiintoisia juttuja on
meneillään kaiken aikaa. Kiertäjän toimitus kokoaa välähdyksiä partiomaailmasta tiedoksi
meille kaikille.
Uutta kololla
Johtajien toiveet viimein toteutui‐
vat, kun kololle hankittiin kesän
aikana avustusvaroin tulostin ja la‐
minointikone. Enää ei tarvitse print‐
tailla kokouksissa tarvittavia
tulosteita kotona, koulussa tai työ‐
paikalla. Laminointikoneella saadaan
esimerkiksi kestävät ja uudelleen
käytettävät rastimateriaalit ulko‐
käyttöön. Omasta tulostimesta huo‐
limatta tilaamme edelleen suuret
monistemäärät Turun ja Kaarinan
seurakuntayhtymän monistamosta.
Adventtikalenterit tu
levat
taas!
Yksi joulun lähestymise
n ensimmäisístä
merkeistä on tietenkin
partiolaisten pe‐
rinteinen adventtikalen
terikampanja.
Tänä vuonna partiolai
sten adventtika‐
lenterin on kuvittanut
Noora Katto.
Huhun mukaan tänä vu
onna voi ahkeralla
myynnillä tavoitella ku
ltaista tonttu‐
merkkiä! Kalenterit tu
levat myytäväksi
15.10.2014. Lisätietoja
adventtikalente‐
reista omalta johtajal
ta myöhemmin
syksyllä.
ensimmäinen
Pihtiputaalle Suomen
partiolukio
ään
jat ovat olleet jo pitk
Urheilu‐ ja musiikkilin
ä
lukiolle, mutta syksyll
lle
se
lli
va
ta
ja
to
eh
to
vaih
jal‐
kertaa hakea partiolin
2015 voi ensimmäistä
r‐
ttaa vuoden päästä pa
oi
al
kio
lu
n
aa
ut
ip
ht
Pi
le!
t perustuvat
tiolinjan, jossa opinno
n
lmaan. Linjaa kutsutaa
je
oh
en
ud
ka
ikä
ja
oa
sam
in‐
istumislinjaksi, sillä op
myös johtamisen eriko
isesti ryhmänjohtami‐
noissa keskitytään erity
en ja kansainväliseen
seen, projektiosaamise
n
selle linjalle odotetaa
toimintaan. 12‐paikkai
‐
ei
s
yö
m
olaisia, mutta
hakevan tietenkin parti
tervetulleita.
vielä‐partiolaiset ovat
Partion jäsenmaksusta voi saada
vapautuksen
Jäsenmaksuvapautus voidaan myöntää taloudelli‐
sin, terveydellisin ja sosiaalisin perustein. Jäsen‐
maksuvapautus on suunnattu ensisijaisesti
alaikäisille. Jäsenmaksuvapautuksella halutaan
varmistaa myös vähävaraisten perheiden lasten
mahdollisuus harrastaa partiota. Lue lisää osoit‐
teesta http://www.lounaissuomenpartiopiiri.fi
/liity‐partioon/jasenmaksu
Tehtävänä tärkeitä päätöksiä
Lounais‐Suomen Partiopiiri ry:n sääntö‐
määräinen syyskokous pidetään sunnun‐
taina 2.11.2014 Raumalla. Kokouksessa
tehdään tärkeitä päätöksiä ja valintoja
piirin ja lippukuntienkin toiminnan jatkon
kannalta, sillä kokouksessa valitaan uusi
piirinjohtaja, piirinvarajohtaja, viestintä‐
ministeri, piirihallitukseen kaksi lisäjäsen‐
tä sekä partioneuvoksia 2‐vuotisiksi
toimikausiksi 2015–2016. Äänestystilan‐
teessa lippukuntamme neljää ääntä käyt‐
tävät lippukunnan vuosikokouksessa valitut
kokousedustajat.
5
KU U L U M I S I A
KO L O L TA
Ryhmäesittelyt
Tällä kertaa ryhmät saivat esitellä itsensä haluamallaan tavalla ‐ ja kaikista esittelyistä
tulikin ihan tekijöidensä näköisiä!
Pöllöt
Ei pöllömpää koloelämää torstaisin! Silloin kololla voi tutustua Saraan, Jannaan, Elleniin,
Pihlaan, Tildaan, Adaan, Vilmaan, Sofiaan, Liliin, Irikseen, Neelaan, Eeviin, Oskuun, Kaisaan ja
Heidiin. Lähes kaikki ehtivät pyrähtää kuvaankin.
6
Kiertäjä
Tiikerit
RÄYR! Yksitoista iloista ja äänekästä Tiikeriä kokoontuu kololla tiistaisin klo 17.30‐19. Tiikerit‐
laumaan kuuluvat Sanni, Seranda, Ilona, Anni, Ida, Aurora, Aada, Elli, Jonna, Vilma ja Iiris,
tiikeriemoina häärivät Noora ja Jasmin sekä kummimme Maarit.
7
KU U L U M I S I A
Oselotit
KO L O L TA
kokousaika: tiistai klo 17.30‐19.00
johtajat: Maria Mellanen & Sanni Salonen
lapset: Fanny, Hilla, Ida, Julia, Kia, Laura, Maya, Moona, Sofia, Tiitu
8
Kiertäjä
Makit
Hei! Olemme 03‐04 syntyneiden ryhmä Makit ja kokoonnumme maanantaisin puoli seitsemästä
kahdeksaan. Ryhmäämme kuuluu Julia, Emma, Melike, Ada, Hanna, Jemina, Kaisli, Viivi, Sani,
etäjäsenemme Meri sekä johtajat Iida, Sini ja Nea.
9
KU U L U M I S I A
Puumat
KO L O L TA
Puumat ovat vanhimman vuoden seikkailijoita ja heitä kokoontuu maanataisin 7 reipasta
tyttöä. Kokouksissa ei koskaan kuulu vastaväitteitä, kun ryhdytään toteuttamaan jokakertaista
ohjelmaa. Meitä on Emmi, Neea, Jenna, Saramariai, Johanna, Essi ja Jenny sekä johtajat Salli
ja Aliisa.
10
Kiertäjä
Omenamadot
Me uudet tarpojat Omenamadot kokoustamme kololla keskiviikkoisin kuudesta puoli
kahdeksaan. Syksylle meillä on suunnitelmissa paljon kivaa ohjelmaa! Ryhmäämme kuuluu
Katariina, Emmi, Tanja, Eve, Anni, Suvi, Venla ja Olivia, sekä johtajamme Camilla, Vilma,
Jenna ja Sonja
11
KU U L U M I S I A
Tasmanian Tuholaiset
KO L O L TA
Tässä on Tasmanian tuholaiset, pieni ja pippurinen tarpojavartio. TaTut ovat energisiä,
aktiivisia ja he rakastavat leipomista. TaTuja ovat Tia, Ronja, Inka ja Vilja johtajinaan Kaisla
ja Anniina.
12
Kiertäjä
Pullahiiret
Lippukuntamme vanhimmat tarpojat kokoontuvat vaihtuvan johtajan johdolla maanantaisin.
Ensi vuonna Pullahiiristä tuleekin uusia johtajia!
Ryhävalaat, Myskihärät ja Vanhat Porot
Oletko joskus kuullut puhuttavat näistä ryhmistä, mutta et ihan tiennyt, keitä niihin kuuluu?
Ryhävalaat, Myskihärät ja Vanhat Porot ovat lippukuntamme johtajista muodostuvia aikuisryh‐
miä, jotka eivät kokoonnu ihan viikoittain, mutta pitävät tiiviisti yhteyttä partioarjen keskellä.
13
KU U L U M I S I A
KO L O L TA
Pestiystäväkirja
Kiertäjässä esittelemme ”ystäväkirjamuodossa” lippukunnan toiminnan pyörimisessä kor‐
vaamattomia henkilöitä ja heidän hoitamiaan tehtäviä. Juttujen perusteella voi jokainen
lukija miettiä, mihin itse lähtee tähtäämään! Tällä kertaa perehdymme Hanna Komosen
hoitamaan pestiin.
Pestisi lippukunnassa: Rahaston‐
hoitaja
Miten kauan olet hoitanut pestiä:
Tämän vuoden tammikuussa aloitin.
Miten tulit aloittaneeksi tässä pes‐
tissä: Kauppakorkeaopiskelujeni
takia minua alun perin pyydettiin
pestiin, ja totta kai innostuin heti!
Saan yhdistää kaksi itselleni rakasta
asiaa: partioharrastukseni ja kiinnostukseni
yhdistystoimintaan.
Miten kauan olet ajatellut pestisi kestävän:
Edellinen rahastonhoitaja oli pestissään viiti‐
sen vuotta, joten tavoitteet ovat korkealla.
Luultavasti jatkan opiskelujeni loppuun asti
eli pari kolme vuotta ainakin.
Mitkä ovat tärkeimmät pestiisi liittyvät teh‐
tävät: Maksan laskut, laskutan, teen kirjan‐
pitoa, pidän hallituksen ajan tasalla
lippukunnan taloudellisesta tilanteesta,
seuraan ryhmien ja leirien rahankäyttöä,
huolehdin varainkeruusta jne. Syksyllä koot‐
tava budjetti ja vuodenvaihteen tilipäätös
ovat myös suuria tehtäviä.
Mitkä ovat omasta mielestäsi kivoimmat
pestiisi liittyvät jutut: Kivointa pestissäni on
sen tuoma vastuu. On mukavaa olla hyödyksi
lippukunnallemme. Lisäksi järjestelmällisenä
ihmisenä rakastan kaikkea pientä näpertä‐
mistä ja kuittien keräämistä. Odotan aina
innolla kuukauden vaihdetta, kun pääsee te‐
kemään kirjanpitoa ja mapittamaan lippulap‐
pusia.
14
Mikä on hankalinta pestissäsi: Hankalinta
näin ensimmäisenä vuonna on ollut varmasti
käytännön työn opetteleminen. Vaikka asiat
ovat koulunpenkiltä tuttuja, käytännössä
tulee joskus vaikeuksia. Ajan löytäminen
tälle pestille on joskus myös hanka‐
laa, kun koulu ja työt puskevat
päälle.
Kenen kanssa teet eniten yhteis‐
työtä: Eniten yhteistyötä teen luul‐
tavasti lippukunnanjohtajan kanssa.
Lisäksi vanhalta rahastonhoitajalta
tulee välillä kysyttyä neuvoa.
Miten paljon pestisi vie aikaa:
Pestini vie aikaa melko vaihtelevasti. Joinain
viikkoina en tee muuta kuin luen sähköpostit
ja maksan muutamat laskut, joinain viikkoina
hommaa on paljon enemmän. Kaiken kaikki‐
aan pestini on kyllä rento, ja on mukavaa
että saan itse päättää ajankäytöstäni melko
vapaasti.
Mikä on siistein pestissäsi tekemäsi juttu:
Siisteintä on kaiken uuden opettelu. Käy‐
tännön kokemus on arvokasta! Lisäksi oli
tietty siistiä hankkia uusi tulostin lippukun‐
nalle. Toivottavasti johtavat käyttävät sitä
ahkerasti!!
Mitä tapahtuisi, jos kukaan ei hoitaisi pes‐
tiäsi: Lippukuntamme ei voisi toimia lain‐
kaan. Kaikkihan tietävät että jos laskuja ei
maksa, mikään ei toimi..
Kenelle suosittelisit omaa pestiäsi jatkossa:
Kaikille alan ihmisille ja muillekin kiinnostu‐
neille. Ihan mahtavaa hommaa jos tykkää
paperipartiosta ja vastuusta!
Mitä itse ajattelit tehdä partiossa tämän
pestin jälkeen: Luultavasti pestini loppuu
siihen kun lähden maailmalle työntekoon! Jos
kuitenkin jään pyörimään Turun seuduille,
niin jokin uusi hallituspesti kiinnostaisi.
Mottosi: Vierivä kivi ei sammaloidu.
#KUTSUMUA
Kiertäjä
Yksissä tuumin –jälkeä suorittavat sudenpentulaumat Tiikerit ja Oselotit osallistuivat
yhdessä Suomen lukiolaisten liiton kiusaamisen vastaiseen #kutsumua –kampanjaan.
Näin kampanja toimii: ”Ota kuva kahdesta
sanasta, joista toinen kuvaa sitä lokeroa,
johon sinut itsesi on yritetty tunkea ja
toinen sellaista ominaisuutta, jonka tahtoisit
muiden itsessäsi näkevän ja muistavan. Vedä
sitten viiva ensimmäisen sanan yli – sitä
käyttävät jatkossa vain hölmöt. Halutessasi
voit kertoa kuvatekstissä pidemmänkin
tarinan. Jaa kuva tunnisteella #kutsumua ja
haasta mukaan ne tyypit, joiden tarinan
tahtoisit kuulla.”
lähde: lukio.fi/kutsumua
Tiikerit ja Oselotit haastavat kaikki Kiertä‐
jän lukijat tahollaan osallistumaan kampan‐
jaan!
15
MENNEITÄ
Partioparaati
Turussa 4.5.2014
Partioparaatista kirjoittaminen tuntuu olevan aina hiukan hankalaa, koska samat jutut
toistuvat vuodesta vuoteen. Tänä vuonna kuitenkin kaksi asiaa jäivät varmasti kaikkien
mieleen yli muiden: Pekka Hyysalon puhe ja mielipuolinen sää.
Paraatipuhuja Pekka Hyysalo
Johtajatkin joutuivat lähes ensimmäistä kertaa
paraatiurallaan vetämään kertakäyttösadetakit päälle
RajakivenKiertäjien komeat marssirivistöt
16
Kuvat: Satu Rantanen, Joni Kuusisto, Kaisa Leiwo
Kiertäjä
L­SP:n sudenpentukisat ja
Karvamatojen yöretki
Turussa ja Kaarinassa 17.‐18.5.2014
Karvamatojen kolmivuotinen sudenpentuaika sai hienon päätöksen, kun aurinkoisena tou‐
kokuun viikonloppuna tytöt voittivat ensin pronssia Lounais‐Suomen partiopiirin suden‐
pentukisoissa ja jatkoivat sieltä suoraan Kuusiston hiihtomajalle viettämään ikiomaa
yöretkeä.
Sudarivaiheen huipennus
Lauantaina 17.5.2014 järjestettiin Lounais‐
Suomen partiopiirin sudenpentujen kevätki‐
sat Turussa Hepokullan koulun lähettyvillä ja
toiset vastaavat kisat Pöytyällä. Rajakiven‐
Kiertäjistä kisoihin osallistuivat kaikki kolme
laumaa. Päivä oli aurinkoinen ja suuri joukko
sudenpentuja lähti hymyssä suin kisaamaan.
Kisojen teemana oli ”Kuulun maailmalle” ja
sudarit pääsivätkin kisojen tiimellyksessä tu‐
tustumaan moniin eri maihin. Lähtörastilla
tehtiin itse hienot puulaivat ja toinen nikka‐
rointitehtävä oli viisumin valmistus. Kisoissa
päästiin myös hyppimään Australiassa kengu‐
run tavoin ja tutustumaan mausteiden maail‐
maan. Kaikilla RKK:n laumoilla sujuivat kisat
hienosti, mutta Karvamadot saivat erityisen
hienon lopetuksen sudenpentuajal‐
leen ja sijoittuivat hienosti prons‐
sille! Palkintosijasta Karvamadot
saivat muistoiksi hienot mitalit.
Kisoista suoraan retkelle
Kisojen jälkeen Karvamadot
lähtivät johtajien kyydeillä kohti
Kuusiston hiihtomajaa, missä
Satu oli heitä vastassa. Energiaa
tuntui riittävän vielä rankan kisa‐
päivän jälkeen. Pronssiset mitalit
kaulassa tytöt valtasivat majan
hetkessä ja heti oli vähän aikaa myös
leikkiä lähimetsissä. Päivälliseksi syötiin spa‐
gettia ja jauhelihakastiketta.
Päivällisen jälkeen jokainen sai painaa itsel‐
leen oman karvamatoastiapyyhkeen. Heidin
valvovan silmän alla valmistuikin tyylikkäitä
pyyhkeitä tulevia retkiä varten. Illan hämär‐
tyessä siirryimme nuotiopaikalle. Iltapalaksi
tehtiin hodareita ja paistettiin lettuja. Ho‐
darinakkien lämmittämisessä tuntui olevan
jonkinlaisia ongelmia, koska niitä näytti tip‐
puvan enemmän maahan kuin suuhun...
Onneksi nakkeja kuitenkin oli riittävästi ja
kaikki pääsivät vatsat täysinä nukkumaan.
Seikkaillen seikkailijoiksi
Sunnuntaina tytöt riemastuttivat johtajat
heräämällä vähän liian aikaisin... Kenties
syynä oli kirkas auringonpaiste, joka valaisi
mukavasti verhottoman mökin. Aamupalan
jälkeen pakattiin omat tavarat ja siirryttiin
ulos nauttimaan kesäisestä säästä. Ulkona
tutustuttiin Karvamatoja odottavaan seikkai‐
lijaikäkauteen pienten tehtävien parissa. Kun
ilmansuunnat ja muut seikkailijajutut
olivat tulleet tutuiksi, alkoi lounaan
valmistus trangioilla. Lounaaksi
tehtiin kanakeittoa.
Yöretki ja Karvamatojen aika‐
kausi alkoi lähestyä loppuaan.
Vuorossa oli seikkailijakaste,
jossa lausuttiin omituinen loitsu
yhteen ääneen ja maistettiin
tummanväristä taikajuomaa.
Kasteen jälkeen jokainen sai su‐
denpentuajoista muistoksi pen‐
nunkäpäläpäätösmerkin
partiopaitaansa ja todistuksen. Juh‐
lahetken kunniaksi syötiin vielä täytekakkua.
Iltapäivän kuumimmilla hetkillä vanhemmat
saapuivat ja oli aika lähteä kotiin. Kiitos
Karvamadoille kivoista vuosista!
Teksti ja kuvat: Essi Alppi ja Satu Rantanen
17
MENNEITÄ
Vareksen Turku
L‐SP:n yhteiskuntamajakka Turussa 24.5.2014
Lounais‐Suomen Partiopiirin yhteiskuntamajakka kutsui kaikkia piirin tarpojia selvittämään
mysteeriä ‐ mitä tapahtui Minna Nurmelle? Tasmanian Tuholaiset ja Fisut lähtivät otta‐
maan selvää.
Tarpojat pääsivät avustamaan mestarietsivä
Varesta murhamysteerin ratkomisessa.
Päivän aikana seilattiin Förillä, herkuteltiin
ABC:lla, suunnistettiin hautausmaalla sekä
kokeiltiin takaa‐ajoa ja parkouria. Mysteeri‐
kin saatiin lopulta ratkaistua ja syyllinenkin
saatiin kiinni!
Fisut yhteiskuvassa
Tasmanian Tuholaisten poseeraus
Tuttu leffateatteri muuttui peliluolaksi
18
Syyllinen joutui telkien taa
Teksti: Jasmin Salonen
Kuvat: Satu Rantanen, Miska Loimaala
Kiertäjä
Kymmenyskivaa ja leppoisaa eräelämää
Kaarinassa 24.5.2014
Lippukuntamme RajakivenKiertäjät kuuluu yhteensä yhdeksän muun Kaarinassa, Paraisilla
ja Turussa toimivan lippukunnan kanssa Kymmenykset‐nimiseen alueeseen. Toimintamme
alueena on tiivistä, ja kuukausittaisen johtajakokoontumisen lisäksi vuosittaisia juttuja
ovat esimerkiksi Korpitaival‐kisat, kesällä pelattava pesäpallo ja talvella pelattava sähly
sekä lippukuntien eri kokoonpanoilla järjestämät yhteiset retket ja leirit.
Toukokuisena, jo hyvinkin kesäisenä lauan‐
taipäivänä oli Kymmenysten johtajaikäisille
tarjolla yhteistä kivaa leppoisan eräelämän
merkeissä. Lounais‐Suomen partiopiirissä
toimii retkeilyjaosto, jonka yhtenä tehtävänä
on kouluttaa ja opastaa lippukuntia retkei‐
lyyn liittyvissä monenlaisissa kysymyksissä ja
taidoissa. Yksin ei siis tarvitse jäädä olemaan
sormi suussa, vaan apua löytyy kun sitä vaan
muistaa kysyä! Ja retkeilyjaoston ammatti‐
taitoisella opastuksella pääsimme mekin taas
oppimaan ja kokemaan uutta.
Taistelu tukkeja vastaan
Kuusiston hiihtomajalla vietettävän päivän
ohjelmarungoksi oli jo aiemmin sovittu rako‐
valkean tekeminen, nuotioruoan laittaminen
sekä lippukuntien työkalujen, erityisesti kir‐
veiden huoltaminen kuntoon kesän ja syksyn
retkiä ajatellen. Hetken aikaa mittailimme
katseillamme paikalle hommattuja tukkeja,
jotka rakovalkeaa varten piti ensin saada ly‐
hennettyä ja sen jälkeen vielä oikealla
tavalla lovettua… Mutta ahkeralla kirveen
heiluttamisella ja yhteistyöllä saimme kuin
saimmekin urakan valmiiksi! Itse ainakin sain
tästä jo heti päivän alkumetreillä muistutuk‐
sen siitä, että yrittämättä ei kannata antaa
periksi. Ja saipa siinä samalla purkaa kaikki
työ‐ ja muutkin murheet pilkottavana oleviin
tukkeihin. Kannattaa koittaa!
Auringon paistaessa siniseltä taivaalta kesäi‐
sen kuumasti sytytimme mukavasti lisää läm‐
mittävän rakovalkean palamaan. Muiden
touhujen lomassa seurailimme tukkien pala‐
mista pikkuhiljaa, ja virittelimme liekkien
lämpöön paistumaan loimulohta, loimupihviä
sekä kasvisnyyttejä. Mukana ollut EVP‐eli ei‐
vielä‐partiolainen kaverini totesi siinä vai‐
heessa, että käsityksensä partiosta pitää
Kirveshommissa
ainakin siltä osin paikkansa, että aina
syödään ja paljon! Keneltäköhän hän lienee
moisen kuvan saanut…
Mitä kannattaa kantaa mukanaan?
Päivän aikana teroitimme kirveitä ja puuk‐
koja ja kävimme läpi mitä eräretkeilijän aina
mukana kannettava ”selviytymispakki” voisi
pitää sisällään. Totesimme, että eräänlaista
kaupunkilaisen selviytymispakkia taitaa yksi
jos toinenkin kantaa laukussaan, jonka poh‐
jalla kierii huulirasvaa, kurkkupastilleja, ne‐
näliinoja, kynä ja mitä kukakin nyt kokee
tarpeelliseksi mukanaan kantaa. Koulutta‐
jamme Nandan erävarustukseen kuuluvat to‐
dellisten selviytymisvarusteiden lisäksi myös
muun muassa minikokoiset jazzin peluuseen
tarvittavat nopat, jos vaikka jossain vaihees‐
sa retkellä tulee tylsä hetki.
Lopetimme päivän talviturkkien heittämisellä
Kuusistonsalmen jo uimalämpimään veteen,
ja lähdimme ajamaan kotiin päin hyvinsyö‐
neinä, savuntuoksuisina, punaposkisina ja
hyvillä mielin leppoisan eräilypäivän jälkeen.
Teksti ja kuvat: Maarit Heikkinen
19
MENNEITÄ
Suurjuhla
Kouvolassa 6.‐8.6.2014
Tänä kesänä vietettiin jälleen Suurjuhlaa koko Suomen Partiolaisten voimin. Kiertäjä
kokosi yhteen Suurjuhlan pääkohdat lukujen muodossa.
Suurjuhlaan osallistui kaiken kaikkiaan yli 8
000 partiolaista. RajakivenKiertäjien osalta
tämä tarkoitti yhtä sudenpentua, kolmea
seikkailijaa, yhtä tarpojaa, neljää vaeltajaa
ja neljää aikuista.
Suurjuhla järjestettiin Kouvolassa, joten
RKK:laisille kertyi viikonlopun aikana junassa
istuttuja kilometrejä yli viisisataa.
Kouvolassa majoituimme Sarkolan koulun
kuudennen luokan luokkatiloihin.
Lauantaina suuntanamme oli Pioneeripuisto,
jossa syntyi yksi toimiva porkkanahuilu, ja
RajakivenKiertäjät eksyivät suunnistusrastilla
yhdeksi jos toiseksikin minuutiksi. Koko
joukko löysi kuitenkin tiensä myös takaisin ja
ajoissa lounaalle!
Myöhemmin pääsimme myös tutustumaan
partiokylään, jossa myytiin metrilakupusseja
viidellä eurolla. Niitä lähti mukaan läjäpäin.
Lauantain pääjuhlaa vietettiin KSS Energia‐
Areenalla, jossa meidät ohjattiin saapumaan
sisään portista 5. Juhlassa oli vuorossa niin
laulua, tanssia kuin videoitakin.
Sunnuntaiaamun partiojumiksessa taivaalla
paistoi yksi suuri aurinko ja sää oli mitä
ihanin.
Sunnuntaina suunnaksi otettiin Tykkimäki,
jossa huimapäisimmät uskaltautuivat Star
Flyeriin, Suomen korkeimpaan keinukarusel‐
liin, joka kohosi 72 metrin korkeuteen. Su‐
dariedustuksen suosikiksi osoittautui
Yllätysten talo, joka koluttiin läpi neljä
kertaa.
Julkkisbongauksia tapahtui reissun aikana
kaksi: menossa mukana oli tapahtuman suo‐
jelija Arman Alizad ja lisäksi vaeltajat tapa‐
20
Värikästä menoa valokuvausseinällä
sivat K‐Samoajajatkoilla itse David
Hasselhoffin.
Matkan aikana saatiin täyteen yksi Suurjuhla‐
bingoruudukko. Bingossa tehtävänä oli muun
muassa bongailla Suurjuhlalogoja, vierailla
partiokylässä ja ylittää Kymijoki.
Viikonlopun aikana kajahti monta kertaa
Robinin Boom‐Kah‐säveleen sovitettu Suur‐
juhla‐laulu, joka soi allekirjoittaneen päässä
edelleen.
Jokaisen Suurjuhlaan lähteneen johtajan olisi
ennen reissua kuulunut lukea 22 sivua pitkä
Suuropas. Näin jälkikäteen on hyvä tunnus‐
taa, että minä en ainakaan lukenut, mutta
hyvinhän me silti reissusta selvittiin!
Suurjuhlatunnelmia voit tsekkailla myös
osoitteesta suurjuhla2014.fi!
Teksti: Sanni Salonen
Kuva: Satu Rantanen
Kiertäjä
PiRKKa
koko lippukunnan kesäleiri Pyölinrannassa 27.‐29.6.2014
Viikonloppu täynnä aurinkoa, kavereita, merta ja telttailua! Voiko kesäleiriltä enää
enempää toivoa?
Ensimmäiseksi katto pään päälle
Lippukunnan oma kesäleiri järjestettiin tänä
vuonna jo heti alkukesästä, sillä loppukesäs‐
tä oli piirileirin vuoro. Vaikka alkukesällä
säät olivat muuten kehnot, sattui juuri leiri‐
viikonlopuksemme mukavan aurinkoiset kelit,
ainakin suurimmaksi osaksi!
Perjantaina saavuimme Piikkiön Pyölinran‐
taan vanhempien kyydeillä ja aloitimme tie‐
tysti tärkeimmästä hommasta eli telttojen
pystyttämisestä. Joillekin sudenpennuille
tämä oli ensimmäinen leiri teltassa, joten
sen pystytyksessä olikin vielä vähän harjoi‐
teltavaa. Lopputulos oli kuitenkin kaikilla
telttakunnilla onnistunut ja asukkaat pääsi‐
vät valtaamaan teltoista itselleen sopivat
kolot.
Tämän jälkeen olikin iltaohjelman aika, ja
kun sen arvuuttelut oli arvuuteltu, päästiin
iltapalan äärelle. Tarjolla oli leiriruokien
parhaimmistoa, hot dogeja! Vatsat pulleina
kaikki pääsivät ryömimään makuupussien uu‐
meniin. Eivätkä tainneet arvata, mikä heitä
seuraavaksi herätessään odotti!
Kanootit vesillä
Nurin kurin illasta taas aamuun
Heräämisen jälkeen ohjelmassa olivat, kyllä
vain, iltasatu ja lipunlasku, josta siirryttiin
iltapalalle. Karjalanpiirakoita mutustellessa
johtajiin kohdistui muutamia omituisia kat‐
seita, lähinnä taidettiin epäillä heidän täys‐
järkisyyttään. Iltapalan loogisena jatkon
lähdimme tietysti iltaohjelmaan, jossa stu‐
dioyleisö pääsi Aki Wahlmanin johdolla val‐
mistamaan Mitä tänään syötäisiin. Tänään
syntyi ainoastaan jälkiruokaa, ja vesikielellä
jäimmekin odottamaan, milloin olisi aika
maistaa herkullisen näköisiä täytekakkuja.
Sauna oli tällä välin lämmennyt ja leiriläiset
pääsivät nauttimaan uimisesta, saunomisesta
ja jopa auringonotosta. Merta käytettiin
hyväksi myös seuraavassa ohjelmassa, kun
seikkailijat ja tarpojat pääsivät kokeilemaan
taitojaan intiaanikanoottien melonnassa.
Taisi siitä jokunen tyttö kellahtaa mereen‐
kin, onneksi kuitenkin pelastusliivit päällä.
21
MENNEITÄ
Sukkahousut uusiokäyttöön!
Kun seuraavaksi oli vuorossa
päivällisen vuoro, alkoi päivän
nurinkurisuus jo käydä leiriläi‐
sillekin selväksi. Päivällinen
kruunattiin tietysti kermaisella
kakkuhetkellä, josta jäi mais‐
kuteltavaa myös kanoottipojil‐
lemme. Iltapäivän ohjelmana
oli leirinteemaa noudattaen
niksimarkkinat, joilla leiriläiset
pääsivät tutustumaan vähän
tuntemattomampiinkin niksei‐
hin sukkahousuvappuhatuista,
”helpompaan” sahaamiseen ja
kukkaruukkujen sekä paperi‐
kassien koristeluun.
Kukkaseppeleitäkin ehdittiin punoa
Niksimarkkinoilla kätevöityneenä oli aika
laittaa ruokaa ulkona trangioilla. Perinteisis‐
tä perinteisin partioruoka hernekeitto oli pit‐
kästä aikaa palannut meidän lippukunnan
leirille ja se maistuikin vanhaan malliin.
Jälkkäriksi paisteltiin vielä köyhiä ritareita,
mikä tuntui olevan monille uusi kokemus ja
olisi ehkä vaatinut hieman enemmän kärsi‐
vällisyyttä paistamiseen.
Pikkuhiljaa ”aamu” alkoi jo sarastaa, joten
nautimme aurinkoisesta kesäilmasta ennen
kuin siirryimme nostamaan lippua. Vetrey‐
timme raajojamme pienellä aamujumpalla,
nostimme lipun ja nautimme aamiaisesta.
Hampaiden pesun jälkeen olikin aika käydä
nukkumaan.
Vauhtia sateisessa metsässä
22
Sunnuntaina heräsimme taas normaaliin
tapaan aamunsarastukseen, tällä kertaa kui‐
tenkin hieman sateiseen sellaiseen. Lippu‐
noston ja aamupalan jälkeen olikin pakko
kaivaa sadevaatteet rinkasta ja siirtyä
metsän suojiin. Siellä tanner tömisi, kun pe‐
rinteinen lipunryöstö pääsi valloilleen. Liput
olivat kuitenkin tällä kertaa sen verran hyvin
piilotettu ja suojattu, ettei voittaja ratkesi
vasta avoimen etsinnän jälkeen. Ruoka alkoi
tuoksua nenässä sen verran voimakkaasti,
että ripustimme sadevaatteet kuivumaan ja
siirryimme sisälle herkullisen kananuudelin
äärelle.
Muutaman tunnin päästä vanhemmat kurvai‐
sivat pihaan tutustumaan leiriin ja telttojen
ollessa jo purettu, piti leiriläisten keksiä
heille jotakin muuta viihdykettä. Vanhimmat
tarpojat valmistelivat lättyjenpaistopisteen
ja muut leiriläiset esittelivät erilaisia
juttuja, mitä viikonlopun aikana oli tullut
tehtyä.
Vanhempia saapui paikalla mukavan paljon ja
sadekin taukosi juuri sopivasti. Kuten vatsat
oli täytetty letuilla, laskimme vielä yhdessä
lipun ennen kuin vanhemmat lapsineen läh‐
tivät suuntaamaan kotiin päin. Muutamat
johtajat siistivät vielä leiripaikan ennen
lähtöön ja näin lippukunnan kesäleiri oli
jälleen kerran kasassa! Ensi kesänä nähdään!
Teksti: Noora Hiekkaranta
Kiertäjä
Piiru
L‐SP:n piirileiri Evolla 22.‐30.7.2014
”Hei, sä oot loistava” soi päässä Piirulla vietettyjen päivien jälkeen. Ja mikä olisikaan
parempi viesti välitettäväksi meille kaikille yli neljälle tuhannelle eri‐ikäiselle Piirulla ol‐
leelle partiolaiselle?
Tehtiin yhdessä maailmasta piirun
verran parempi
Lounais‐Suomen partiopiirin järjestämä piiri‐
leiri Piiru pidettiin Hämeenlinnan Evolla. Su‐
denpennut ja seikkailijat leireilivät kumpikin
vuorollaan puolet leiriajasta ja vanhemmat
ikäkauden viettivät Evolla reilun viikon.
Kun ensimmäisenä leiripäivänä saavuimme
paikalle bussillamme, aloitimme heti raken‐
telun omassa Smaragdi‐nimisessä alaleiris‐
sämme. Iltapäivä meni nopeasti oman
savumme, Hattivattien saaren, kokoamisessa
ja päivällistä syödessä. Koko leirin yhteisessä
iltanuotiossa meille esiteltiin toiset alaleirit
Rubiini, Topaasi ja Safiiri ja pääsimme tutus‐
tumaan myös Kaisa, Kerttu ja Kaino Kettuun,
jotka olivat pyrkimässä P.I.I.R.U. –agenteiksi.
Iltanuotion aikana seurasimme heidän ede‐
sottamuksiaan ja autoimme heitä avaruusa‐
luksen rakentamisessa yhteistyössä 3500
muun leiriläisen kanssa.
Toteutettiin omaa unelmaa samoajien
tapaan
Tekemisen puutetta ei Piirulla tarvinnut
kokea. Meillä samoajilla puolet päivästä kului
oman pestin hoidossa ja puolet samoajaoh‐
jelmassa. Itse sain ensimmäiset kolme päivää
leikkiä ohjelmapisteelläni kiinalaisen tehtaan
pomoa ja ampua ”lapsityöläisiä” (eli ihania
tarpojiamme) vesipyssyillä sekä kiusata heitä
niin paljon kuin sielu sieti. Paras pesti ikinä,
ja sain siitä vielä vapaaehtoistyötodistuksen‐
kin!
Muiden ikäkausien ohjelmista en tiedä,
mutta samoajaohjelma oli ainakin todella
hyvin järjestetty. Saimme leirin aikana mm.
meloa, kiipeillä ja kuunnella erilaisten ih‐
misten tarinoita Elävässä kirjastossa. Pää‐
simme myös harjaannuttamaan taitojamme
bodypaintingissa ja improvisaatiossa. Iltaisin
saimme rentoutua samoajien omassa ”hen‐
gailupaikassa”, jossa sai pelata ja leikkiä
vielä muiden mentyä nukkumaan.
23
MENNEITÄ
Annettiin palaa, auringossa ihan konk‐
reettisestikin
Sää Piirulla ei olisi voinut olla loistavampi.
Koko leirin ajan paistoi aurinko ja saimme
kärsiä vain kaksi sadekuuroa leirin loppupuo‐
lella. Koska lämpötila kipusi päivisin +30 as‐
teeseen, oli riittävä juominen ja päähineen
pitäminen välttämätöntä. Kun aurinko
porotti kirkkaalta taivaalta, eikä ollut huo‐
mannut juoda tarpeeksi päivän aikana, sen
huomasi heti huonosta olosta.
24
Suomalaisten partiolaisten lisäksi leirillä oli
mukana n. 60 kansainvälistä vierasta, suu‐
rimmaksi osaksi tarpoja‐samoajaikäisiä.
Meidän alaleirissämme majaili iso joukko is‐
raelilaisia leiriläisiä, joihin erityisesti oman
savumme tarpojat tutustuivat. Me samoajat
taas saimme kavereita italialaisista ja
englantilaisista partiolaisista. Juttelimme
paljon ja vertailimme maidemme kulttuureja
ja tapoja harrastaa partiota. Englantilaiset
olivat esimerkiksi aivan yllättyneitä leiripai‐
kastamme (metsästä), sillä toisin kuin me
suomalaiset, englantilaiset pystyttävät telt‐
tansa partioleireillä metsän sijaan pellolle!
Heillä ei myöskään ole juurikaan Piirun kal‐
taisia suurleirejä.
Kurkotettiin taivaan tähtiin ja vähän
avaruuteenkin
Kaiken kaikkiaan Piiru oli mielestäni oikein
onnistunut leiri! Kaiken järjestetyn ohjelman
ulkopuolellakin oli tekemistä, kun vapaa‐
ajallaan sai käydä leirikirkossa, ‐kaupassa ja
–kahvilassa. Saimme monia suomalaisia ja
ulkomaalaisia ystäviä ja leirihenki oli muu‐
tenkin todella hyvä. P.I.I.R.U. agentit Kaisa,
Kerttu ja Kaino Kettukin saivat leirin mittaan
tehtävänsä avaruudessa suoritettua ja pala‐
sivat lopulta kotiplaneetalleen Fuksialle vii‐
meisellä suurella iltanuotiolla. Matka kohti
Kaarinaa alkoi väsyneissä mutta onnellisissa
merkeissä, unohtamatta tietenkään uskoma‐
tonta Piiru Brown –rusketusta!
Teksti: Anniina Laitakari
Kuvat: Anniina Laitakari, Tauno Kuisma,
Miska Loimaala
Kiertäjä
Partiorippileiri
Rymättylässä 2.‐9.8.2014
Partio on harrastus, joka luonnikkaasti nivoutuu yhteen monen muun ihan ”tavallisessa”
elämässä meneillään olevan asian kanssa. Loistava esimerkki tästä on Turun seudulla jo
monena vuonna järjestetty partioripari.
Ensimmäinen päivä puolieristyksissä
Partioripari on kuin tavallinen ripari, mutta
oppisisältöjä toteutetaan suurimmaksi osaksi
partiomenetelmän avulla: paljon asioita
tehdään pienryhmissä, juttuja opitaan teke‐
mällä ja kokemalla, ollaan paljon ulkosalla,
nukutaan teltoissa ja suurin osa porukasta on
partiolaisia.
Viikon mittainen partiorippileirimme alkoi
2.8. lauantaiaamuna, kun me kaikki kokoon‐
nuimme Turun partiotoimistossa. Porukal‐
lamme oli jo joitakin kuukausia ollut
yhteinen WhatsApp keskustelu, mutta vih‐
doinkin kaikki olivat yhdessä kasvotusten.
Leirin aluksi kävelimme Turun tuomiokirkol‐
le, jossa meille pidettiin kanttorin oppitunti
ja kiertelimme tutustumassa kirkossa.
Otimme myös upeat kirkkoselfiet.
Iltapäivällä saavuimme Rymättylän Vienolaan
bussilla. Kotiutuaksemme leiripaikalle heti
pystytimme teltat, jonka jälkeen söimme en‐
simmäisen ruoan sillä riparilla. Sinä iltana
meillä ei ollut erityisiä ohjelmanumeroita,
vaan kävimme uimassa ja tutustuimme toi‐
siimme paremmin. Oli mukavaa miten kaikki
olivat heti alusta asti kaikkien kavereita.
Koko leirin aikana ei kertaakaan ollut yksi‐
näistä oloa, vaikka olimme aika tuntematto‐
mia toisillemme vielä ensimmäisenä päivänä.
Toinen päivä eristyksissä
Aamu valkeni harmaana ja sateisena. Tä‐ar‐
vaaksi nimetty järvi oli yön aikana kasvanut
telttaamme makuualustojen väliin ja tihku‐
nut makuupusseista läpi kastaen meidät. He‐
rätykseksi isoset tulivat megafonin kanssa
leiriimme ilmoittamaan että lipunnostoon oli
15 minuuttia.
Riippumattoyhdyskunta
Päivän aiheena oli Kirkkovuosi. Jokaisena
normipäivänä riparilla käsiteltiin jotakin
Raamattuun liittyvää aihetta 2‐3 oppitunnin
verran. Iltaisin pidettiin aina jumalanpalve‐
lus, jonka saimme itse suunnitella. Illalla
päätimme nukkua 12 ihmistä seitsemässä
riippumatossa, sillä miksikäs ei. Ahdasta oli
ja aamulla selkää särki, mutta oltiinpa taas
kokemusta rikkaampia.
Kolmas päivä eristyksissä
Kolmannen päivän aihe oli Jeesus. Saimme
aamutunnilla tehtäväksi tehdä näytelmiä
Raamatun eri aiheista, aiheita oli mm. Tuh‐
laajapoika ja laupias Samarialainen. Päivät
25
MENNEITÄ
Viides päivä eristyksissä
Herätys oli aika ikimuistoinen. Heräsimme
taas vanhaan tuttuun tapaan megafonin
meluun. Tällä kertaa aikaa nousta ylös oli
vain kolme minuuttia, ja partiopaidan sijasta
päälle piti saada uimavarusteet. Niiden
kanssa sitten hölkkäsimme nurmikentälle,
jossa piti tehdä kuperkeikkoja (arvatkaa vaan
tekikö kukaan), punnerruksia, kyykkyhyppy‐
jä, yleisliikkeitä ja kaikkea muuta kivaa.
Tietenkään meidän ei tarvinnut olla koko
loppupäivää hikisinä, sillä isoset olivat kaiken
ajatelleet ihan loppuun asti ja hikijumpan
jälkeen täytyi hypätä laiturilta kylmään me‐
riveteen uimaan.
Leiripäivän ohjelmaa
alkoivat sulautua toisiinsa ja tämäkin päivä
kului nopeasti, se muistutti hyvin paljon
edellistä. Jokaisena päivänä päästiin vähin‐
tään kerran uimaan, joinakin jopa kolme
kertaa. Iltapalan jälkeen moni löysi taas nuk‐
kumapaikkansa riippumatosta.
Neljäs päivä eristyksissä
Päivän aiheena oli pyhiinvaellus, joten
oikeita oppitunteja ei ollut. Luulimme että
vaellus tehtäisiin jalan ja että päivästä oli
tulossa raskas, mutta yllätykseksi lähdimme‐
kin matkaan Vienolan rannasta kanooteilla.
Meloimme 6 km Rymättylän keskustaan,
jossa vedimme kanootit rantaan. Ruoan
teimme trangioilla. Vietimme Rymättylän
suuren suuressa "keskustassa" muutaman
tunnin, kävimme täydentämässä karkkivaras‐
tojamme Siwassa, uimme ja pidimme pieni‐
muotoisen oppitunnin. Leiriin palamisen
jälkeen huomasimme, että moni meistä oli
saanut lähes Piiru‐brownin veroiset rusketus‐
rajat.
26
Päivän ohjelmana kiersimme rasteja. Jokai‐
sella tutustuttiin johonkin ongelmaan ja
mietittiin sen ratkaisutapoja, kuten esimer‐
kiksi miten hankkia toimintaa pakolaislei‐
reissä asuville nuorille tai miten ilahduttaa
tylsistynyttä mummoa. Iltapalaksi söimme
muonittajien valmistamia hyviä lettuja.
Kuudes päivä eristyksissä
Päivä oli hyvin aurinkoinen ja lämmin.
Tuntien aiheena oli rakkaus ja suru. Illalla
isoset sanoivat, että yöllä oli tulossa suuri
ukkosmyrsky ja siksi kaikkien piti mennä
nukkumaan telttoihin sen sijasta, että suurin
osa olisi nukkunut riippumatto‐yhdyskunnas‐
samme. Aloimme epäillä tätä ja tarkistimme
yön säätiedotuksen. 10% mahdollisuus tihku‐
tukseen kahdelta yöllä. Se oli selvää, meille
aiottiin siis pitää leirikaste! Miksi muuten‐
kaan olisimme nukkuneet teltoissa. Menimme
nukkumaan jännittäen sitä, mitä leirikaste
toisi tullessaan.
Herätys kävi kahdelta yöllä. Teltoittain
meidät vietiin leirikasteeseen, jonka aihe oli
pako Alcatrazista. Silmämme sidottiin, ja
meidät laitettiin istumaan pukukoppiin ja
kuuntelemaan jotain arabiankielistä höpö‐
tystä, mistä ei saanut tolkkua. Yksitellen
meidät vietiin radalle, joka sekin mentiin
silmät sidottuina. Meidän piti kahlata ranta‐
vedessä, kykkiä pensaikossa piilossa Alcat‐
razin vartijoita ja juosta heitä pakoon.
Kiertäjä
Erityisen inhottava oli kohta,
jossa meidän piti tunkea
kätemme kolme päivää
vanhaan perunamuusipuuroon
ja etsiä mömmön seasta
avain. Haju oli ihan hirvittä‐
vä! Viimeiseksi koetukseksi
hyppäsimme parikymmentä
senttiä alas lavalta, jota
isoset kannattelivat päistä
ilmassa ja huojuttivat hullun
tavalla. Ilmeisesti tämän oli
tarkoitus demonstroida las‐
kuvarjohyppyä lentokoneesta.
saattoi sattua) ja laskea
sataan, huomaisimme kyllä
mitä tulee tapahtumaan.
Siinä sitten makasimme. Ja
odotimme. Ja laskimme.
Mitään ei tapahtunut. Jossain
kohtaa tajusimme, että isoset
olivat lähteneet muualle ja
jättäneet meidät makaamaan
väärinpäin makuupussiin ruo‐
hokentälle. Olo oli hieman
vedätetty sen jälkeen…
Välipalaa
Vihdoin kaiken koetteluksen
jälkeen olimme perillä kapi‐
nallisten tukikohdassa. Siellä meille annettiin
lusikallinen talon erikoista. Nötköttikeitto ja
kuiva aamupuuro kalpenevat tämän maun
pahuuden rinnalla. Mitä se talon erikoinen
sitten oli, sitä on paha sanoa. Kun myöhem‐
min kysyimme isosilta, mitä nämä olivat
'talon erikoiseen' tunkeneet, vastaus oli, että
kaikkea.
Seitsemäs päivä eristyksissä
Viimeinen kokonainen päivä leirillä kului hai‐
keissa tunnelmissa. Iltapäivällä alkoi sota
isosten ja leiriläisten välillä. Onnistuimme
herättämään ja suututtamaan muutamat iso‐
sista kun he ottivat nokosia vähiin jääneiden
yöunien takia. Pian oman riippumatto‐yhdys‐
kuntamme mattonarut olivat mystisesti ka‐
donneet. Teimme kostoretken isosten leiriin;
vuorasimme sen vessapaperilla. Isoset vas‐
taiskuksi toteuttivat Eskimoleikin.
Koko viikon ajan he olivat vähän väliä ehdot‐
taneet Eskimoleikin leikkimistä, mutta ai‐
kuisten mukaan se oli liian vaarallinen ja
siksi sitä ei saisi leikkiä. Nyt kun aikuisia ei
ollut lähettyvillä, isoset käskivät meidän
ottaa makuupussit mukaan ruohokentälle ja
selittivät että nyt leikittäisiin Eskimoleikki
kun ketään ei nähnyt. Meidän piti mennä vie‐
rekkäin makaamaan väärinpäin makuupussei‐
hin. Saimme ohjeet, että täytyi pysyä
mahdollisimman lähellä maata (muuten
Leirin viimeinen jumis eli ju‐
malanpalvelus pidettiin
vesillä auringonlaskun aikaan.
Kokoonnuimme pienen luodon
viereen kanooteilla lautaksi.
Saimme ehtoollisen. Maisemat olivat upeat.
Se oli hieno hetki.
Kahdeksas päivä puolieristyksissä
Viimeinen herätys kajahti käyntiin rokki‐
soundien tahtiin telttakeppien kaatuessa
päällemme. Isoset siis romahduttivat teltat
meidän nukkuessa siellä sisällä. Aamupäivä
kului nopeasti siivoushommissa ja kasvavassa
odotuksessa, sillä tänään olisi konfirmaatio‐
päivä, ja joillain meistä siihen perään rippi‐
juhlat. Viimeiset tunnit yhdessä kuluivat
siivoamiseen ja itsensä laittamiseen, ja
sitten istuimmekin jo bussissa, matkalla kohti
Turun Tuomiokirkkoa. Konfirmaatio meni yl‐
lättävän nopeasti ja pian oli hyvästien aika.
Haikein tunnelmin leikimme viimeisen kerran
ponileikkiä tuomiokirkon pihalla ja lähdimme
kukin eripuolille Suomea.
Kaikenkaikkiaan leiri oli yksi unohtumatto‐
mimmista kokemuksista. Saimme paljon
uusia ystäviä, joihin olemme edelleenkin yh‐
teyksissä. Lisäksi opimme paljon itsestämme
ja suhteestamme Jumalaan. Suosittelemme
partiorippileriä lämpimästi kaikille!
Teksti: Vilma Koskela ja Iida Vallenius
Kuvat: Iida Vallennius
27
MENNEITÄ
John Lennon's Ford
johtajaksiottovaellus siellä jossain 23.‐24.8.2014
Vannomme vaikenevamme kaikesta, mitä siellä tapahtui.
Tämän verran uskallamme kuitenkin kertoa.
Teemme tämän tosin täysin omalla vastuullamme.
Johnin henki saattaa tulla kostoretkelle.
Varokaa, nyt se tulee.
Meillä oli huisin hauskaa.
Ja perinne sen kun jatkuu.
Onnea vaan seuraaville johtajakokelaille.
John Lennon’s Ford on elämys.
Tuoreimmat johtajat:
Sini Herva ”John LXXXIX”
Jenna Kaarrela ”John LXXXX”
Vilma Koskela ”John LXXXXI”
Camilla Laaksonen ”John LXXXXII”
Anniina Laitakari ”John LXXXXIII”
Nea Söderblom ”John LXXXXIV”
Iida Vallenius ”John LXXXXV”
Mukana menossa myös
Maria Mellanen ”John LXXXVI”
Heidi Oksanen ”John LXXXVII”
John Lennon's Ford
28
# R A J A K I VE N K I E R T Ä J Ä T
Kiertäjä
Tägää oma kuvasi tai twiittisi
#rajakivenkiertäjät ja saatat
löytää sen seuraavasta
Kiertäjästä!
29
ILMARI
Kiertäjä
Myyjäisistä saat
perinteiseen tapaan
parhaat tarjottavat
isänpäivän
kahvipöytään. Saavu
siis kololle lauantaina
8.11. klo 11‐13!
Lounais‐Suomen
Partiopiiri valitsee mm.
uuden piirinjohtajan
piirin syyskokouksessa
2.11. Lue seuraavasta
Kiertäjästä, ketkä
valittiin tärkeisiin
pesteihin!
Muistathan, että Scandinavian Outdoor (entinen
Partiovaruste) on Lounais‐Suomen Partiosäätiön omistama
ja sen tuotto lahjoitetaan kokonaisuudessaan lapsi‐ ja
nuorisotyön hyväksi ‐ partiotoiminnan tukemiseen.
Ota ei‐vielä‐
partiolainen kaveri
mukaan ryhmäsi
kokoukseen ‐ kaikki
ovat tervetulleita
partioon!
RKK:n joulujuhlat
Kaarinan kirkolla
tiistaina 2.12. klo 18!
Ohjelmassa puuroa,
esityksiä ja joulupukki
!
www.rajakivenkiertajat.fi
facebook.com/RajakivenKiertajat
#rajakivenkiertäjät
30
Laulavan lintukoiran laulunjollotus, kun etsittiin
nuotiopuita
Minut luoksesi johda nyt, kalikka,
ja sinäkin pikkuinen palikka!
Joudu vikkelään, risu, ala tulla!
Teille asiaa on mulla.
Nyt päällenne en lirauta,
en pisuani pirauta;
te pääsette tosityöhön:
tuomaan valkeutta yöhön.
-Kirjasta Uppo-Nalle ja merikarhun tytär-