docSOTILASAIKAKAUSLEHTI
download 
Report Transcription
SOTILASAIKAKAUSLEHTI
SOTILASAIKAKAUSLEHTI JOULUKUU 12 | 2014 SISÄLTÖ N:o 938 Pääkirjoitukset Julkaisija Upseeriliitto ry www.upseeriliitto.fi 89. vuosikerta ISSN 0038-1675 Vastaava päätoimittaja Martti Lehto gsm 040 525 6630, Fax (014) 310 1331 [email protected] Toimitussihteeri, lehden taitto sekä keltaisten sivujen päätoimittaja Marko Varama puh (09) 6689 4016, gsm 040 844 8255 [email protected] Toimittajat 2. pääkirjoitus - Jari Rantala Kirjallisuus -Sampo Ahto Historia - Ohto Manninen Uusiin tehtäviin - Ville Viita Polttopiste Juha-Antero Puistola Sotatekniikka - Jyri Kosola Toimitus Laivastokatu 1 b 00160 Helsinki Puh (09) 6689 4016, Fax (09) 6689 4020 Ilmoitustilan myynti Juha Halminen puh (09) 873 6944, gsm 050 592 2722 fax (09) 873 6955 Kielotie 47, 01350 Vantaa [email protected] Tilaushinnat 1. Venäjä tavoittelee Kiinan kaltaista imperiumia5 Martti Lehto, päätoimittaja 2. Liittokokouksen satoa7 Jari Rantala, puheenjohtaja Artikkelit Kannaksen sotatoimet kesällä 1944 – sotataidollinen analyysi Juha Mälkki, everstiluutnantti, VTT 9 NATO:lle esikunnat Baltian maihin Markku Salomaa, VTT 18 Perusyksikön päällikkö – manageri vai leaderi? Jukka Vatanen, yliluutnantti 20 Zombi-sota – uudentyyppinen suunnitteluharjoitus, osa 2 Jan Hanska, majuri, YTT Heikki Lantto, kapteeni Fast Attack Craft (FAC) – pieni, nopea ja iskukykyinen sota-alus Patrik Lillqvist, komentaja 52 56 Vuosikerta 65 EUR. Irtonumero 8 EUR Osoitteenmuutokset ja tilaukset: Toimituksen sihteeri Erja Elopuro (09) 6689 4013 tai (09) 6689 400 [email protected] Aikakauslehtien liiton jäsenlehti Kansikuva: Ollos huoleton – vartio paikallaan on. Kuva: Puolustusvoimat Palstat Uusiin tehtäviin Ville Viita26 Oskari30 Jouluhauki ylipäällikölle elektronisin apuvälinein Keskustelua43 AO-Paino, Mikkeli 2014 2 12 /2014 1.12.2014 Kirjat - - - - Sampo Ahto45 Gustav Hägglund: Rauhan Utopia Teemu Keskisarja: Tolvajärven jälkeen Heikki Holma: Holman sukua William March: Komppania K Uutisia historiasta Lenin ja "Ruotsin uhka 1918" Polttopiste Paljon uutta itärintamalta Military activities on the Karelian Isthmus in summer 1944 - an analysis of military skills Lieutenant Colonel, PhD (Pol.Sc.) Juha Mälkki Ohto Manninen49 Juha-Antero Puistola62 Sotatekniikka Jyri Kosola64 Lasertutka vie elektro-optisen tiedustelun ja maalinosoituksen uusiin ulottuvuuksiin Liittokokous palkitsi 25.11.2014 31 Pääsihteerin palsta Akava jatkaa itsenäisenä 32 Pääluottamusmiehen palsta I Sitouttaminen ei ole käskytysasia 34 Pääluottamusmiehen palsta II Työ- ja palvelusturvallisuus 36 Konttaisenranta valmiina talvikauteen 38 Valmistaudu ajoissa reserviin 40 Upseeriliiton yhteystiedot 42 SOTILASAIKAKAUSLEHTI 12 | 2014 Is the chief of a company-level (or equivalent) unit a manager or a leader? Senior Lieutenant Jukka Vatanen A Zombie War - a new type of planning exercise, II Major, Ph.D. (Soc.Sc.) Jan Hanska Captain Heikki Lantto Fast Attack Craft - a compact and fast warship with a good strike capability Commander Patrik Lillqvist Upseeriliitto tiedottaa Sotilasaikakauslehti toivottaa kaikille lukijoilleen hyvää ja rauhallista joulua ja menestystä uudelle vuodelle 2015! NATO to set up military commands in the Baltic countries Ph.D. (Soc.Sc.) Markku Salomaa www.upseeriliitto.fi 3 ... a sound decision Maritime security is a question of best technologies and systems. ATLAS ELEKTRONIK Finland Oy provides Integrated Mission Systems to navies, coast guards and other operators of integrated systems, from large bridge systems to one-console systems consisting of navigation, mission management systems and communications (multi-link functionality available) integrated with customer tailored systems. ATLAS Integrated Mission System AIMS onboard the Finnish Border Guard OPV Turva ATLAS ELEKTRONIK Finland Oy CEO Jaakko Savisaari Hiomotie 32, 00380 Helsinki, Finland Mobile +358 400 314 927 [email protected] www.atlas-elektronik.com ATLAS ELEKTRONIK FINLAND A company of the ATLAS ELEKTRONIK Group Venäjä tavoittelee Kiinan kaltaista imperiumia J oudumme jatkuvasti miettimään, mitkä ovat Venäjän ja presidentti Putinin tavoitteet hänen toteuttaessaan aggressiivista ulko- ja turvallisuuspolitiikkaansa. Ilmeisen selvää on hänen tavoitteensa rakentaa Venäjän keisarikunnan ja Neuvostoliiton kaltaista uutta Venäjän imperiumia. Vuosittaisessa linjapuheessaan parlamentille presidentti Putin toi esille strategisen uhan eli Venäjän hajoamisen tai joutumisen eristyksiin. Mitä ilmeisimmin Venäjän johto on valinnut uuden suunnan tullakseen suurvallaksi ja palauttaakseen imperiumin rajat. Syy suunnan muutokselle löytyy kuluneista parista vuosikymmenestä. Neuvostoliiton hajoamisen aikana ja sen jälkeen tehtiin pitkälle meneviä talousreformeja kuten laajoja yksityistämisohjelmia sekä markkinoiden ja kaupan vapauttamista, mitkä eivät johtaneet talouden kasvuun vaan päinvastoin. Kehitys johti perustuslailliseen kriisiin ja presidentti Jeltsinin valtakauteen, johon liittyi epäsuosittuja uusliberalistisia uudistuspyrkimyksiä. 1990-lukua leimasivat väkivaltaiset konfliktit Pohjois-Kaukasuksella, joissa separatistien tavoitteena oli irrottautua Venäjän federaation otteesta. Venäjä joutui heikkouden tilaan. Samaan aikaan Kiina on kasvanut poliittiseksi, taloudelliseksi ja sotilaalliseksi suurvallaksi. Maa on kyennyt säilyttämään kommunistisen puolueen yksinvallan, tukahduttamaan demokratiavaatimukset ja joidenkin alueiden separatistiset pyrkimykset. Eri arvioiden mukaan Kiina on jo kasvanut suurimmaksi kansantaloudeksi ohi Yhdysvaltojen. Kiinan markkinat ovat yhdet maailman laajimmista ja kiinalaisten ostovoima on maailman nopeimmin kasvava. Kiinan kansanarmeijan miesvahvuus on maailman suurin yli 2,8 miljoonalla sotilaallaan. SOTILASAIKAKAUSLEHTI 12 | 2014 Tällaista asemaa Venäjä tavoittelee. Se edellyttää länsimaisen demokratianäkemyksen hylkäämistä, minkä presidentti Putin on jo tehnyt, tiedotusvälineiden ja sosiaalisen median kontrollia, jota ilmentävät ulkomaisen omistusoikeuden rajoitukset sekä lisäksi kaikenlaisen kapinoinnin ja separatismin hallitsemista voimakeinoin. Venäjän hallinnon tulee saada kansastaan samanlainen kiristysote kuin Kiinalla on ja estää mahdollisimman tarkkaan länsimaisen kulttuurin vaikutus Venäjällä. Tällaista hallintoa voidaan toteuttaa yksipuoluejärjestelmällä. Suurin haaste, joka Venäjällä on imperiumipyrkimyksissään, on talous. Tätä asiaa presidentti Putin korosti linjapuheessaan. Talous oli puheen keskiössä, sillä sen kohentuminen on suurvalta-aseman saavuttamisen ehdoton edellytys. Maan ongelma on öljyyn perustuva talous, joka ei pitkällä aikavälillä mahdollista talouden kasvua; tarvitaan uutta ja kilpailukykyistä teknologiaa ja tuotteita sekä toimivaa finanssijärjestelmää. Talouden positiivinen kehittyminen vaikuttaa kovin epätodennäköiseltä varsinkin, kun lännen pakotteet entisestään heikentävät investointimahdollisuuksia ja talouden transformaatiota. Venäjän sotilaallinen kehittäminen edellyttää myös talouden kehittymistä, jotta tarvittavat asevoimien kehittämis- ja modernisointiohjelmat voidaan todella toteuttaa. Tässä talouden taantumisessa piilee sotilaallisen uhan ainekset. Turhautuminen imperiumitavoitteiden saavuttamattomuuteen taloudellisten mahdollisuuksien puuttuessa saattaa johtaa Krimin ja Ukrainan kaltaisiin kriiseihin, joilla yritetään saavuttaa edes poliittista asemaa suurvaltana Kiinan ja Yhdysvaltain kasvaessa yhä vaikuttavammiksi taloudellisiksi ja sotilaallisiksi suurvalloiksi. 5 Toivotamme kaikille asiakkaillemme ja yhteistyökumppaneillemme rauhallista joulua ja turvallista uutta vuotta! www.millog.fi www.millog.fi U pseeriliiton liittokokous järjestettiin Helsingissä 25.11.2014. Kokouksessa käsiteltävinä sääntömääräisinä asioina olivat muun muassa toimintakertomus 2012–2014, tulevan toiminnan suuntaviivat (toimintalinjat 2015–2017), talouden perusteet ja liiton puheenjohtajan valinta kaudelle 2015–2017. mittavia säästöjä, jotka vaikeuttavat merkittävästi Rajavartiolaitoksen toimintaa etenkin syrjäisillä seuduilla. Tervehdykset liittokokoukseen toivat puolustusvaliokunnan puheenjohtaja kansanedustaja Jussi Niinistö (ps), Puolustusvoimien henkilöstöpäällikkö kenraaliluutnantti Sakari Honkamaa ja Rajavartiolaitoksen apulaispäällikkö kontra-amiraali Matti Möttönen. Kaikissa tervehdyspuheissa korostettiin uskottavan puolustuskyvyn ylläpidon tärkeyttä heikossakin taloudellisessa tilanteessa. Puolustusjärjestelmä tai sen osia voidaan ajaa alas hyvinkin lyhyessä ajassa, mutta niiden uudelleen rakentaminen kestää vuosikymmeniä. Liittokokouksessa hyväksyttiin strategiatyön tuloksena syntyneet tulevaisuusvisiot ja niiden pohjalta laaditut toimintalinjat vuosille 2015–2017. Visioista ja toimintalinjoista kirjoitetaan tarkemmin seuraavassa Sotilasaikakauslehdessä. Puolustuskyvystä puhuttaessa tulee muistaa, että Rajavartiolaitos on sotilaallisesti järjestetty ja osallistuu maanpuolustukseen yhteistyössä Puolustusvoimien kanssa. Puolustusvalmiuden vaatiessa raja- ja merivartiostot tai niiden osia voidaan liittää Puolustusvoimiin. Rajavartiolaitos myös kouluttaa asevelvollisia. Lisäksi rajavalvonta on myös alueellisen koskemattomuuden valvontaa. Tervehdyspuheissa korostettiin myös sitä, että sotilaseläkejärjestelmä on erottamaton osa Suomen puolustusratkaisua. Järjestelmä on luotu vaativia sodan ajan tehtäviä varten. Mikäli järjestelmää muutetaan, vaarantuu puolustusratkaisun rakenne. Maanpuolustusaatteellisena yhdistyksenä Upseeriliitto on huolissaan Puolustusvoimien sekä Rajavartiolaitoksen toimintakyvyn säilymisestä. Puolustusvoimien mittavaan uudistukseen liitettiin valtiohallinnon ylisuuret määrärahaleikkaukset, jotka ovat vaarantaneet puolustuskyvyn. Rajavartiolaitokselle on sopeuttamisen lisäksi määrätty SOTILASAIKAKAUSLEHTI 12 | 2014 Ellei Puolustusvoimien ja Rajavartiolaitoksen toimintakykyä pystytä turvaamaan, ei Suomella ole uskottavaa sotilaallista puolustuskykyä ja rajavalvontaa. Liittokokouksessa allekirjoittanut valittiin Upseeriliiton puheenjohtajaksi kaudelle 2015–2017. Kiitän jäsenistöä saamastani luottamuksesta. Erityisesti kiitän niitä osastoja, jotka asettivat minut ehdokkaakseen. Teen parhaani ollakseni luottamuksen arvoinen. Puheenjohtajan päätehtäväalue on liiton kokonaistoiminnan linjaus ja toimeenpanon ohjaus liittokokouksen, liittovaltuuston ja hallituksen asettamien päämäärien ja tavoitteiden mukaisesti. Upseeriliiton työjärjestyksessä korostetaan, että puheenjohtajan tulee keskittyä hallituksen työskentelyn johtamiseen, ulkoisten suhteiden hoitoon, yhdistyksen kehittämiseen ja kaikkein tärkeimpien käytännön asioiden hoitamiseen. Tulen toimimaan liiton puheenjohtajana edellä mainittujen tehtävien mukaisesti muistaen, että asioiden johtamista tärkeämpää on johtaa ihmisiä. Yksinään puheenjohtaja ei tavoitteita saavuta, siihen tarvitaan koko organisaation tuki ja työ. Parhaaseen lopputulokseen päästään hyvässä ilmapiirissä, yhdessä tehden yhteisten asioiden hyväksi. Osana yhteistä tekemistä tulen panostamaan käynteihin joukko-osastoissa, esikunnissa ja laitoksissa tapaamassa sekä kuulemassa jäsenistöä. PUHEENJOHTAJALTA Liittokokouksen satoa 7 Juha Mälkki Everstiluutnantti, VTT Kirjoittaja tutkii ja kehittää suomalaista sotataitoa ja sotataidollista ajattelua Puolustusvoimien tutkimuslaitoksen doktriiniosastolla. Kannaksen sotatoimet kesällä 1944 – sotataidollinen analyysi Kesän 1944 taistelut Karjalan kannaksella herättävät edelleen intohimoja. Omassa ajassamme olemme tottuneet parjaamaan asemasodan laiskistamaa asevoimaamme ja syyttävät sormet on kohdistettu välillä rintamakomentajiin ja välillä asevoimien ylimpään johtoon. Syyllisten etsimisen sijaan tässä artikkelissa keskitytään ruotimaan sotatoimien strategisoperatiivisia ja sotataidollisia raameja sekä niiden luomia edellytyksiä taktisten torjuntataisteluiden onnistumiselle. S otataito ei ole täsmällistä luonnontieteellistä argumentaatiota. Professori Milan Vegon (U. S. Naval War College) mukaan sotataidon elementtien (strategia, taktiikka ja operaatiotaito) kokonaishallinnassa tarvitaan kykyä ajatella operatiivisesti. Operatiivista ajattelua ei opita pelkästään taktiselta taistelukentältä eikä rauhan aikaisesta operatiivisesta suunnittelusta. Kaikkea siiSOTILASAIKAKAUSLEHTI 12 | 2014 hen liittyvää aineetonta pääomaa ei löydy edes sotahistoriallisista arkistokätköistä tai sotapäälliköiden muistelmista. Tarvitaan kykyä ymmärtää teorioiden ja käytännön välistä vuorovaikutusta mutta myös rohkeutta tehdä sotataidollisia tulkintoja. Tässä artikkelissa ei ole tarkoitus kirjoittaa uudelleen Suomen poliittista historiaa. Sitäkin painokkaammin on tarkoitus pureutua suomalaisen sotataidon historiaan. Sotataidollisissa tulkinnoissa on toisaalta syytä tukeutua sotilaallisten tekijöiden lisäksi tarkasteltavan aikakauden muihin poliittis-strategisiin perusteisiin, kuten diplomatiaan, informaatioon ja taloudellisiin tekijöihin. Näitä tarvitaan jotta ymmärretään paremmin miksi juuri tietynlaista sotilaallista voimaa päätettiin käyttää tietyssä ajassa ja paikassa. Tätä taustaa ja kontekstia on erityisen tärkeää pohtia kesän 1944 sotatoimien ymmärtämiseksi. Kannaksen operaatiot sotilasstrategisessa kehyksessä Vuoden 1944 Karjalan kannaksen taistelut liittyvät sotilasstrategisella tasolla saksalaisten toimintaan Suomenlahdella ja sen ympäristössä. Strategis-operatiivisissa ja sotatoimiin yksityiskohtaisemmin liittyvissä tarkasteluissa korostuivat sotanäyttämön geometriset ja maantieteelliset tekijät. Suomen kannalta ne muuttuivat dramaattisesti kevättalvella 1944. Leningradin saartorenkaan 9 purkautuminen ja rintamalinjan työntyminen aina Narvaan asti asetti suomalais-saksalaiselle yhteistyölle aivan uudenlaista merkitystä. Saksa tarvitsi Itämerta pohjoisen rintamansa sodankäyntikyvyn ylläpitämiseksi, raaka-ainekuljetustensa varmistamiseksi mutta myös huoltoja johtamisyhteyksiinsä. Saatamme edelleen murehtia Kannaksen puolustuslaitteiden keskeneräisyyttä kesällä 1944 mutta unohdamme, että todella merkityksellinen, varsin hyvin valmisteltu ja myös syvä puolustuksellinen vyöhyke, kulki Suomenlahden poikki pohjois-eteläsuunnassa. Merellisen rintaman puolustamiseen oli varattu voimakas saksalais-suomalainen laivasto, kattavat merimiinoitteet ja muita puolustusjärjestelyjä, muun muassa sukellusveneverkko. Saksalaisten ja suomalaisten strategis-operatiivisten sotatoimien tavoitteena näyttää olleen vihollisen pysäyttäminen viimeistään Tannenberg-linjalle (Suomenlahti-Peipsijärvi) ja VKT-linjalle (Viipuri-Kuparsaari-Taipale) sekä niitä yhdistävälle merelliselle rintamavyöhykkeelle. Salpa-linja toimi Suomen puolella viimeisenä oljenkortena. Sodanjohtaminen ei ollut vuonna 1944 kuitenkaan pelkkää tussityötä puolustuslinjatasojen piirtämiseksi kartalle. Ylemmän päällystön oli ymmärrettävä sotataidon teoreettisia perusteita, jotta se pystyi suunnitelmillaan tarjoamaan menestyksen edellytyksiä taktisen tason toiminnalle. Ensimmäisen maailmansodan länsirintaman verilöylyt olivat suoraa seurausta näiden perusteiden laiminlyömisestä. Uskottiin, että taistelumenestys perustuisi rautaiseen tahtoon sekä riittävään henkilöstömäärään ja tulivoimaan. Kannaksen 1944 taistelluille sen sijaan tarjottiin erinomaiset onnistumisen edellytykset. 10 Itämeren sotanäyttämön asetelma ennen kesäkuun 1944 suurhyökkäystä. Ei sinänsä ole yllätys, että Mannerheimin esikunnassa keskusteltiin muun muassa kiinalaisesta sotataidosta. Sunzin kääntäjän ja kiinaekspertti Matti Nojosen havaintojen mukaan Sunzin ranskankielinen versio oli ollut päämajoitusmestari Aksel Airon vakiolukemista. Suomalaisten puolustus nojasi neljään erilliseen mutta operatiivistaktisesti toisiinsa liittyvään puolustuslinjaan. Puolustuslinjasodankäynti ja siihen liittyvä Maginot-ajattelu olivat kokeneet kuoliniskut Euroopassa jo toisen maailmansodan alkumetreillä. Suomalaisessa tapauksessa kyse ei ollut kuitenkaan yhden linjan puolustamiseen keskittyvästä logiikasta, vaan puolustuslinjojen käyttämisestä eräänlaisina kulutus- ja viivytystasoina. Viron puolella tätä samaa joustovaraa ei ollut. Saksalaiset ja heidän rinnalla taistelleet monikansalliset joukko-osastot olivat verissä päin pysäyttäneet venäläisten hyökkäyksen Narvaan jo kevättalvella 1944. Venäläiset käänsivät huomionsa Karjalan kannakselle vasta kun läpimurto Narvassa oli epäonnistunut. Strategis-operatiivinen mutta myös poliittinen asetelma olisi siis ollut aivan toinen, mikäli venäläiset olisivat päässeet Tallinnaan jo keväällä 1944. Oleellista on, ettemme yksinkertaista kesän 1944 taisteluja, emmekä erehdy luulemaan, että tapahtumien kulku oli lähes itsestään selvää. Saatamme maalata esimerkiksi Äyräpään ja Teikarsaaren (Viipurinlahti) taisteluiden johtamiselle yliluonnollisia piirteitä vaikka kyse oli lähinnä ylemmän johtoportaan syvällisestä ymmärryksestä missä olosuhteissa joukot saataisiin taistelemaan ja missä ja koska ne eivät todennäköisesti tulisi taistelemaan viimeiseen patruunaan asti. Nyky-ymmärryksemme ei enää pysty käsitteellistämään Sunzin kuvaamaa ”kuoleman maastoa”, joka on taistelutila, jossa selviytyäkseen tulee taistella tai jossa tuhoutuu jos ei taistele raivoisasti. Vielä vähemmän ymmärrämme juuri tiettyyn aikaan ja paikkaan liittyvää joukkojen voimakapasiteettia ja voimatasapainoa. Mallinnamme ja laskemme taisteluja ja hukkamme ymmärryksen sodan sumusta, kitkasta ja siis todellisen sodankäynnin luonteesta (vrt. Clausewitz). Taisteluliike murtaa VT-aseman Saatamme vieläkin harmitella rintamalinjojen nopeaa murtumista Valkeasaaressa ja VT-asemassa (Vammelsuu-Kuparsaari) ja haluaisimme ehkä vielä taistella taistelut uudestaan, entistä paremmalla menestyksellä. Realistisesti ajateltuna näiden linjojen murtuminen oli kuitenkin väistämätöntä. Kyse oli lähinnä vain siitä, kuinka nopeasti se tapahtuisi. Edellistä karttaa katsoessa on helppo päätyä tulkitsemaan, että pääasema ja VT-asema olivat lopultakin vain peräkkäisiä viivytys- ja kulutustasoja, ennen kuin taistelut siirtyisivät linnoittamattomaan mut- 12 Luonnostelma VT-aseman murtumisesta kesäkuussa 1944. ta innovatiivisemman ja aggressiivisemman taktiikan mahdollistavaan VKT-asemaan. Viipurin pohjoispuolinen maasto nimittäin mahdollisti operatiivisia tekijöitä (aika, voima ja tila) hyödyntävät yllätykselliset sotaliikkeet. Saksalainen joukko- ja aseapu saapui tukemaan tämän linjan taisteluja koska heidän kannalta katsottuna VTK-asema ei saanut murtua – ainakaan vielä. Ase- ja joukkoavussa oli siis kyse sotilaallisesta tarkoituksenmukaisuudesta ja Suomenlahden puolustusaseman pohjoisen sivustan suojaamisesta. Suomi toki taisteli omaa puolustussotaansa, vaikka strateginen sotanäyttämö olikin varattu saksalaisille intresseille. Pääpuolustusasema murtui Valkeasaaressa materiaaliylivoiman alle. Sitä ei olisi pelastanut edes ranskalaisen Maginot-linjan tasoiset linnoitteet. VT-asema sen sijaan murtui ensisijaisesti puolustustaisteluun juurtuneen kaavamaisuutemme johdosta. Suomalainen sodan- käyntitapa perustui loogiseen mutta ennalta arvattavaan puolustus-vastahyökkäys -periaatteeseen. Venäläisten Kuuterselän sisäänmurto laajeni vaarallisella tavalla. Suomalaisista kaikki näytti kuitenkin sujuvan mallikkaasti: painopiste oli muodostettu selkeästi ja vastahyökkäykset käynnistyivät varsin nopeasti riittävällä voimakkuudella. Suomalaisilta jäi huomaamatta venäläisten liikesuunnan muutoksen vaikutus. Yksinkertainen mutta tehokas suunnanmuutos tuotti lopulta asetelman jossa vihollisen hyökkäyskärki pääsi tunkeutumaan Ratsuväkiprikaatin selustaan ja suoraan sen esikunnan alueelle. Viereinen kuva on dramatisoitu luonnos siitä missä meni pieleen. Sunzi kirjoitti, ”kun edetään esteittä, perustuu se siihen, että tunkeudutaan vihollisen heikkoihin kohtiin”. Kuuterselkä paljasti sen, että heikoiksi kohdiksi osoittautui lähinnä suomalaisten talvisodan aikainen rintamasodankäyntiä tukenut sotataidollinen ajattelu, jonka periaatteen mukaisesti puolustuslinja tuli ottaa takaisin hinnalla millä hyvänsä. Puolustuslinjoilta puuttui myös taktinen syvyys. Sitä kehitettiin vasta sodan jälkeen (ns. puolustusvyöhyke-mallilla). Talin taistelun ratkaiseva ”Cannae-operaatio” Nykytulkinnoissa VKT-linjan TaliIhantalan operaatiossa korostuu se vaihe jolloin vihollisen hyökkäys lopulta pysähtyi Ihantalan alueelle. En missään määrin halua aliarvioida tätä vaihetta ja erityisesti suomalaisen tulenkäytön keskittämisen merkitystä. Korostaisin kuitenkin sitä, että ylivoimainen tulivaikutus oli aikakaudella mahdollinen vain jos rintamalinja saatiin pysymään vakaana ja siis kun toiminnassa oli ajauduttu liikkuvasta vaiheesta kulutukselliseen vaiheeseen. Tältä osin Ihantalassa oli kyse ensimmäisen maailmasodan länsirintamalle (1915–1917) tyypillisestä asemasodankäyntivaiheesta, jossa puolustuksen tulenkäyttö pysäytti massiivisetkin hyökkäykset. Vähemmälle huomiolle jää usein Tali-vaihe. Olemme nähneet Åke Lindmanin elokuvan ”Tali-Ihantala 1944”, jossa annetaan vähintään kyseenalainen kuva Talissa toteutettujen vastahyökkäysten tarpeellisuudesta. Kohtaukset on kuvattu jääkäripataljoonien epätoivoisiksi ja kaoottisiksi yrityksiksi lyödä ylivoimainen vastustaja. Myös puolustusvoimien tuottamassa dokumentti-elokuvassa ”Torjuntataistelut” vihjataan, että suomalaisten voimat eivät riittäneet vastustajan läpimurtoarmeijakunnan saarrostamiseen Talin alueella. Näissä tulkinnoissa on se ongelma, että niissä unohtuvat saartamisen ja kaksipuolisen saartamisen tavoitteet. Niillä ei ollut tarkoitus tuottaa vaikeasti purettavia motteja, vaan saada SOTILASAIKAKAUSLEHTI 12 | 2014 hetkellisesti vastustajan taistelujärjestys sekaisin ja hyökätä siis vastustajan suunnitelmia vastaan. Joskus menneisyydessä (esim. Cannaen taistelu toisen puunilaissodan aikana Italiassa) nämä saarrostukset tuottivat valtavia tappioita saarretulle osapuolelle, mutta näissä tapauksissa kyse oli lähinnä taistelutahtonsa hetkellisesti menettäneen ja paniikkiin menneen massiivisen ihmisryppään teurastamisesta avoimilla taistelukentillä. Oman aikamme mottiromanttinen henki on johtanut meidät ajattelemaan motteja erityisen tavoiteltavina. Talvisodassa motit lamautti pakkanen. Kesällä 1944 niitä oli sen sijaan erittäin vaikea saada puretuksi. Aikalaiset pitivät niitä lähinnä epäonnistuneiden sotaliikkeiden lopputuloksina. Se mitä Talin luoteispuolelle pakkautuneen vihollisen keskuudessa tapahtui, on luonnollisesti pelkää tulkintaa ja myös arvailuja. Joka tapauksessa aliarvioimme psykologisten tekijöiden vaikutusta, jos arvelemme, että hyökkäyksen pysähtyminen vuorokausiksi, jatkuva ristituli, jatkuvat vastahyökkäykset ja selusta-alueelle vaikuttaminen eivät vaikuttaneet ratkaisevalla tavalla venäläisten läpimurtodivisioonien hyökkäyskykyyn ja tahtoon. Rintamalinjojen oikaiseminen Ihantalan tasalle tapahtui vasta kun Tali-vaihe oli tuottanut halutun vaikutuksen hyökkääjään. Talin taistelu on liitettävissä kesän 1944 torjuntavoittojen kaavaan. Punakone nimittäin hyytyi TaliIhantalassa, Äyräpää-Vuosalmella ja Teikarsaari-Viipurinlahden rannalla juuri siksi, että hyökkäyksen terä ja hyökkäyskyky kulminoituivat jo Talissa, Äyräpäässä sekä Teikarsaarella. Samalla tavalla punakoneisto pysähtyi myös Sinimäellä (Tannenberg-linjalla). Sinimäen massiiviset sotatoimet olivat tosin ahdettu kokonaisuudessaan kolmelle peräkkäiselle kukkulalle vain muutaman kilometrin sisään. Saksan puolella taistelleet joukko-osastot ja yksittäiset pataljoonat pystyivät useita kertoja peräkkäin sekoittamaan venäläisten hyökkäykset ottamalla takaisin juuri äsken menetettyjä kukkuloita. Luonnostelma Tali-Ihantalan taisteluiden vaiheesta kesäkuun lopulla 1944. 13 Sinimäen taistelu on erinomainen esimerkki ns. tehtävätaktiikasta ja siitä miten tärkeää on kasvattaa sotilasjohtajia hyödyntämään häikäilemättömästi tilanteiden ja olosuhteiden tarjoamia mahdollisuuksia vastustajan kukistamiseksi eikä jäädä vain odottamaan ylemmän johtoportaan käskyjä. Meillä tehtävätaktiikka on jäänyt ehkä enemmän Ihantalan puolustustaistelun henkiseksi toisinnoksi, jossa valmistaudutaan noudattamaan esimiehen antamia käskyä vaikka viestiyhteydet katkeaisivat. Alaisen päätettäväksi jää lähinnä vain tehtävän toteutustapa. Hybridisodankäyntiä ennen ja nyt Kannaksen sotatoimet olivat suomalaisittain oman aikansa hybridisodankäynnin malliesimerkki myös operatiivis-taktisessa tarkastelussa: ne nojasivat taitavasti staattiseen puolustukseen siellä missä puolustuksellisiin taisteluihin oli syytä ryhtyä, viivytykseen alueilla missä staattisempi puolustus oli tarpeetonta ja hyökkäyksellisyyteen siellä missä sillä pystyttiin vaikuttamaan vastustajan koheesioon sekä johtamiseen. Sotatoimien kokonaisuuden kannalta katsottuna Valkeasaaren ja Kuuterselän läpimurrot mutta myös esimerkiksi menetetty Viipurin kaupunki olivat sivuseikkoja. Taistelut vietiin sinne missä niillä oli todellista merkitystä. Tulivoimaa keskitettiin sinne missä sitä kipeimmin tarvittiin. Erityisesti ilma-aseen joustava ja keskitetty käyttö maa- ja meririntamalle eversti Richard Lorenzin johtamana tuotti ratkaisevaa vaikutusta. Myös saksalaisten tykkilauttojen tukema Kevyt laivasto-osasto iski tappioita pelkäämättä Viipurinlahdelle juuri silloin kun taistelut Viipurinlahdella sen tulivoimaa tarvitsivat. Muuten 14 ne säästivät kalustoaan punalaivaston mahdollisten läpimurtoyritysten varalta. Sattuman sijaan kääntäisin katseemme Mannerheimin päämajaan ja siihen loistavaan työpanokseen mihin sodanjohtomme kykeni yhden kuukauden kriittisten taistelujen aikana. Ranskalaisella yleisesikuntaupseerikoulutuksella saattoi olla ratkaiseva rooli kesän 1944 tulimyrskyistä selviämisessä. Hybridisodankäynti on käyttökelpoinen termi omassa ajassamme. Pelkistettynä se on sulautunut kokonaisuus tavanomaisesta ja epätavanomaisesta sodankäyntitavasta. Sodankäyntitavalla tarkoitetaan tässä yhteydessä asevoiman käyttämää johtamis- ja vaikuttamistavan yhdistelmää. Jokaisella asevoimalla on omintakeinen tapansa soveltaa näitä eri sodankäynnin tasoilla. Hybridimallissa mallissa yhdistetään toisiinsa suunnitelmallinen ja tilanteenmukainen johtaminen sekä suora ja epäsuora vaikuttaminen. Yleensä nämä on pidetty erillään, etenkin länsimaisissa asevoimissa. Hybridisodankäynnissä ennustaminen voi olla vaikeaa, koska etuja ja voittoja saavutetaan pitkällä aikajänteellä lähes huomaamatta mutta myös lähes silmänräpäyksessä. Läntiset asevoimat tarvitsevat joka tapauksessa hybridi-käsitettä, jotta ne pääsisivät mahdollisimman nopeasti eroon Neuvostoliiton romahtamisen jälkeisestä tottumuksesta, jonka mukaan sotanäyttämöllä on vain yksi varteen otettava sotilaallinen toimija - he itse. Vastustaja ei ole enää vain haavoittuva systeemi vaan myös älykäs toimija, jolla on kyky voittaa ja kukistaa. Toisen maailman sodan aikana operatiivis-taktiset torjuntavoitot rakentuivat yksittäisistä taktisista voitoista ja operaatiotaidollisesta kyvystä liittää taistelut strategis-operatiiviseksi vaikuttavuudeksi. Ilman operaatiotaidollista älykkyyttä olisivat taktisen tason sotilaalliset menestystekijät jääneet irrallisiksi. Kesän 1944 torjuntavoitot mahdollistivat, että suomalaiset pääsivät diplomatian areenalle varsin hyvissä neuvotteluasetelmissa. Neuvostoliitto ei onnistunut rikkomaan suomalais-saksalaista taloudellista ja sotilaallista yhteistyötä Suomenlahden pohjukan alueella sotilaallisin keinoin. Se onnistui vasta diplomatian areenalla. Operaatiotaitoa tarvitaan edelleen ja myös tulevaisuudessa. Oman aikamme haasteena on kyetä liittämään tavanomaisia ja epätavanomaisia sodankäynnin muotoja ja piirteitä toisiinsa paremman vaikuttavuuden mahdollistamiseksi. Eurooppalaisten asevoimien on joka tapauksessa palattava takaisin todellisen sodankäynnin juurille ja palautettava mieliinsä, että sotataito perustuu sodankäynnin ymmärtämiseen inhimillisenä ja meihin ihmisiin liittyvänä voittamisen taitona, jossa lukumäärät ovat avuksi mutta eivät ratkaisevan tärkeitä. Tali-Ihantalan ja Sinimäen torjuntavoitot ovat jääneet historiaan, eikä niihin liittyviä voittoisia operatiivis-taktisia asetelmia ole mielekästä lähteä hakemaan huomisen sotanäyttämöltä. Näihin liittyvä voittamisen taito ei sen sijaan vanhene ajassa. Oleellista on ymmärtää, että torjuntavoitot rakentuivat sotataidollisen älykkyyden eivätkä pelkästään johtamisen pakkokeinojen avulla. Sodankäynnin taidon teoreettisia perusteita löytyy sotataidon klassikkoteoksista mutta samalla vaaditaan kykyä ymmärtää miten oman ajan sodankäynnin ilmiöt liittyvät osaksi näiden torjuntavoittojen taidon vuosituhantista jatkumoa. Patrian palsta Patria tarjoaa monipuolista lentokoulutusta sotilas- ja siviili-ilmailuun Vinka-osasto (kuva Derek Bower) Patrialla on merkittävä rooli suomalaisessa sotilaslentokoulutuksessa. Saumaton yhteistyö Ilmavoimien kanssa ja kokeneet lennonopettajat takaavat oppilaille jatkuvasti kehittyvän ja tehokkaan koulutuksen. Nykyinen puolustusvoimain komentaja toimi puheenjohtajana Ilmavoimien esikunnan perustamassa lentokoulutustyöryhmässä, joka esitti keväällä 2003 merkittäviä muutoksia Ilmavoimien koulutusjärjestelmään. Ilmavoimien komentaja päätti esityksen mukaisesti muun muassa Hawk-kaluston keskittämisestä Kauhavalle sekä Vinka-kaluston siirtämisestä Tikkakoskelle ja lentokoulutuksen ulkoistamisesta. Muutosten keskeinen tavoite oli varmistaa ydintoiminnat hävittäjälentolaivueissa. Vinka-kalusto siirtyi Tikkakoskelle elokuussa 2005, jolloin kaluston tekninen tuki kokonaisuudessaan sekä päävastuu lentokoulutuksesta siirtyivät Patrialle. Myöhemmin Patrian vastuulle on siirtynyt myös Ilmavoimien Hawk-simulaattorikoulutus sekä muuta Hawk-koulutusta Ilmavoimien ohjaajille. Vinkan tyyppivastuu sekä lento- ja lennonopettajakoulutus toteutetaan ISO 9001 ja AQAP 2110 -laatustandardien mukaisesti, osana Patrian laatujärjestelmää. Vuonna 2005 aloitettu toiminta on osoittautunut toimivaksi ja tehokkaaksi tavaksi järjestää alkeis-, perus- ja lennonopettajakoulutus. Saatujen hyvien koulutustulosten perusteella Ilmavoimat lisäsi vuodesta 2010 Patrian osuutta alkuperäisen sopimuksen 50 %:n koulutusvastuusta merkittävästi. Alkuperäistä viisivuotista palvelusopimusta on jatkettu vuoteen 2018, Patrian lennonopettaja ja lentoreserviupseerikurssin lento-oppilas. (kuva Derek Bower) Lento-oppilas osastolennolla (kuva Patria). jolloin Vinka-kalusto poistuu käytöstä 26 koulutusvuoden jälkeen. Patrian koulutusyksikkö on osa Ilmasotakoulun Tukilentolaivueen 4. lentuetta valtaosan lennonopettajista ollessa Patrian henkilöstöä. Myös Patrian suorittama Vinka-toiminta on Sotilasilmailun viranomaisyksikön (SVY) valvomaa sotilasilmailua, jossa noudatetaan Ilmavoimien määräyksiä, ohjeistusta ja kelpuutuksia. Patrian siviililentokoulu (ATO, Approved Training Organization) Malmilla hoitaa osan lentoreserviupseerikurssin lentoteoriakoulutuksesta, joka vastaa 135 tunnin siviili-ilmailun PPL (Private Pilot Licence) lupakirjakoulutusta. Kadettikoulun aikana annetaan puolustusvoimien ja Rajavartiolaitoksen ohjaajille 14 kuukauden aikana koulutusta 650 tuntia (ATPL, Air Transport Pilot Licence), jonka tavoitteena ei kuitenkaan ole siviililupakirjan saaminen. ATPL-koulutuksella halutaan varmistua, että kaikilla sotilaslentäjillä on riittävä koulutustaso toimiessaan samassa ilmatilassa siviililiikenteen kanssa sekä koti- että ulkomailla. Patrian Training-yksikkö Tikkakoskella täydentää teoriakoulutuksen muun muassa Vinka-operoinnin sekä sotilasilmailun osalta koulutuksen eri vaiheissa. Kaikki Patrian Vinka-lennonopettajat ovat entisiä Ilmavoimien hävittäjäohjaajia, mikä takaa, että sotilasilmailun toteuttamisperiaatteet, ”military ethos” ja lentoturvallisuuskulttuuri juurrutetaan lento-oppilaille heti koulutuksen alusta alkaen. Ilmavoimat hyväksyy kaikki Patrian lennonopettajat tehtäväänsä ja myöntää kelpoisuudet, esimerkiksi mittarilentämiseen, lentopalveluksen johtamiseen sekä koe- ja tarkas- Patrian palsta tuslentämiseen. Lentokoulutuksen päivittäinen toteutuminen ei edellytä Ilmavoimien henkilöstön paikallaoloa. Onnistuneen koulutustoiminnan keskeinen edellytys on Maanpuolustuskorkeakoulun ja Ilmasotakoulun kurssien läpivientisuunnitelma, jonka perusteella lentoviikot voidaan resursoida. Vuonna2015 Hävittäjälentolaivue 41 aloittaa Tikkakoskella koulutustoiminnan Hawklaivastotukikohdassa järjestämään satamakalustolla, jolloin Vinka-lentue siirtyy osaksi valvontajärjestelmien demonstraatioon, joslaivuetta. Lentoaikataulujen sovittaminen tulee sa se herätti paljon kansainvälistä mielenkiinhaasteellisemmaksi, kun koulutuskoneiden toa. Hankkeen prototyyppivaihe on käynnistymässä Suomen merivoimien kanssa. Sekä määrä tuplaantuu ja Tikkakoskella aloitetaan MSTettä SURA LPJ -järjestelmät ovat valoperoiminen noin kymmenellä Hawkilla ja kymvontajärjestelmiä, joissa erityistä huomiota menellä Vinkalla. on kiinnitetty käyttäjän ja järjestelmän tehokkaaseen vuorovaikutukseen, koskaaikana sensoriIlmavoimat on ilmaissut toiminnan tyyen mahdollistamassa tietotulvassa on tärketyväisyytensä Vinka-koulutustoiminnan enää esittää käyttäjälle vain kulloiseenkin tehtätisestään parantuneeseen laatuun, kurssien vään olennaisesti liittyvä informaatio. suunnitelmalliseen läpivientiin ja ohjaajien jatkokoulutuskelpoisuuteen. Kuluneena vuonna Patria onMyös ollut Maavoimien muutenkin ja Rajavartiolaitoksen ohjaajat saavat alkeis- ja mukana ohjelmistovetoisella Tiedustelu-Valperuskoulutuksen Patrian Ilmavoimilvonta-Johtaminen Vinkalla. (TVJ) -sektorilla. Maavoile toteuttamaa koulutusmallia voidaan tarvittamille tehtävän MATI2-johtamisjärjestelmän integrointityöt, joihin Patria osallistuu, ovat lähessa laajentaa kattamaan myös helikopterien teneetjahyvin käyntiin ja epäsuorantulen johtalentosimulaattorikoulutusta. misjärjestelmää AHJO:a on jatkokehitetty kansallisten kansainvälisten Patria onjahalukas edelleenoperaatioiden kehittämään tarsuopeisiin. Tekla Defencen liittäminen osaksi Patmalaista sotilas- ja siviili-ilmailua, jotta laaduriaa vahvisti entisestään tätä osaamisaluetta. kas ja valtion kannalta kustannustehokas koulutus on turvattu myös tulevaisuudessa. Puolustusvoimien komentajan määrittele- Patria rakentamassa parempaa tilannetietoisuutta Patrian lentopalveluksen järjestelyissä hyödynnetään joustavia työaikamenettelyjä. Vain kakKuluvan vuoden aikana on mediassa uutisi soitu Vinka-opettajaa on kokoaikaisessa työsuhPatrian menestyksistä kansainvälisilteessa, ja noin kymmenen opettajan ryhmästä lä markkinoilla. Muun muassa viimeisimmät jokaiselle räätälöidään vuosittaiset työpaketit Patria AMV -ajoneuvokaupat Etelä-Afrikassa ja Kroatiassa ovat on tiukassa kilpailutilanteessiten, että paikalla juuri koulutustarpeen sa olleet merkittäviä voittoja. Suomessa ajoedellyttämä määrä opettajia. Myös päivittäiset neuvojen lisäksi tänä vuonna palstatilaa sai työajat säädetään joustavasti koulutustarpeen mm. Patria Nemo -kranaatinheitinjärjestelmukaisesti. mään liittyvä konseptitutkimussopimus Merivoimien kanssa. Patria toimitti Ilmavoimille vuonna 2009 neljä Vinka-simulaattoria, joilla on ollut erittäin posiPatrian laajasta osaamiskirjosta ajoneuvot ja tiivinen vaikutus koulutustuloksiin. Vinka-simuasejärjestelmät ovat kuitenkin vain yksi osa. laattorilla ontoimii päästy myös eri Patriassa yli harjoittelemaan kolmesataa elektroniikkalentolajeja ja hätätilanteita samalla periaatteelja ohjelmistoalan huippuasiantuntijaa, joiden la tärkeätä kuin Ilmavoimien operatiivisella kalustolla. työtä ei saa unohtaa. Suuri osa tästä Vuosittain Vinka-lentokoulutusta saa noin 90 työstä tehdään osana isompia järjestelmäkokonaisuuksia (F-18 ylläpito yms.) ja esimereri koulutusvaiheen oppilasta. Jokaisen lentokiksi Patrian asiantuntemusta ohjelmistoturjakson jälkeen kerätään oppilailta ja opettajilta vallisuudesta safety) hyödynnetään palaute Patrian (software lennonopetuksesta ja toiminuseissa eri hankkeissa. Tämä työ on arvokasnasta. Tulokset toimivat osana itsearviota toita, sillä ohjelmiston turvallisuudella ja luotetminnan kehittämiseksi, ja niistä kootaan vuotavuudella on keskeinen merkitys erityisesti sittain toiminnan kehittämiskohteet, jotka myös kehitettäessä sovelluksia järjestelmien turvalauditoidaan sisäisesti. Esimerkiksi vuoden lisuuskriittisiin osiin. 2014 arvioinnissa vanhimman kadettikurssin arvion (asteikko 1-5)korvaushankkeeseen osakohteiden keskiarvo Jalkaväkimiinojen liittyolien 4,58 ja kaikkien vastaajien 4,40. Patria solmi vuoden 2007 aikana Puolustusvoimien kanssa sopimuksen sensorijärLentopalveluksen suunnittelussa, toteutukjestelmän toimittamisesta. Kyseisessä järjestelmässä myös Patrian Mini-UAV MASS pääsessa ja arvioinneissa käytetään soveltuvin see näyttämään siipensä yhdessä maasenosin samoja järjestelmiä ja menettelyjä kuin sorijärjestelmän kanssa, kun maasensorien Hawkja Hornet -koulutuksessa. Päivittäiseshälyttäessä maastossa käytehtävitunnissä toiminnassa esimerkiksilennokki käskynjaot, tamassa hälytyksen aiheuttajan. enannot ja lentojen purut sekä oppilasarvioinnit on vakioitu mahdollisimman yhdenmukaisiksi. Valvontajärjestelmien puolella Patrialla on Patria toimittaa merkittävä roolikehittämästään, Suomen uuden Hornet-toimaalitilanminnassakin käytössä olevasta, TADS (Tactine-kuvajärjestelmän (MST) kotimaassa tehcaltävässä Aircrewkehitystyössä. Debriefing System) -sovelluksesta Patria on lisäksi kehitVinka-version vuoden loppuun mennessä. Sotänyt vedenalaiseen valvontaan käytettävän vellus yhdistääUravalvontajärjestelmän koneen lentoarvo- ja paikkatieSiirrettävän (SURA) dotlankapoijujärjestelmän sekä ohjaamovideon (LPJ) ja audion, jolloin on demonstraattorin. SURA LPJ -demonstraattorijärjestelmä mahdollisuus yksityiskohtaiseen lentojen anakutsuttiin keväällä 2006 NATO:n La Spezian lysointiin. män verkostopuolustuskonseptin seuraukKirjoittaja on evl evp. Myyryläinen. Hän sena pääesikunta on Jyrki käynnistänyt integroitoimii Patrialla kehityspäällikkönä ja aloitdun tiedustelu-, valvonta- ja johtamisjärjestaa Training-yksikön vastuullisena johtajana telmä (iTVJ) -hankkeen. Hanke on kansalli1.1.2015. nen, kaikkia aselajeja palveleva palveluarkkitehtuurirunko, johon uudet TVJ-alueen järjestelmät tullaan liittämään. Kuluvana vuonna iTVJ sateenvarjon alle on Patriassa tehty ensimmäisiä sovelluksia. Vuosi 2008 käynnistyy pian ja sen mukana uudet tehtävät ja haasteet. Haluamme toivottaa kaikille oikein mukavaa Joulua ja hyvää Uutta Vuotta! www.patria.fi www.patria.fi Markku Salomaa VTT Euroopan sotahistorian dosentti. Natolle esikunnat Baltian maihin Nato perustaa ensi vuoden alusta alueelliset esikunnat Viroon, Latviaan, Liettuaan, Puolaan ja Romaniaan. Kyse on Naton syyskuisen huippukokouksen päätöksen toteutuksesta. Naton Walesin Newportin huippukokouksen päätöksiin sisältyi uusien välittömän reagoinnin VJTF-joukkojen perustaminen nykyisten NRF-joukkojen sisälle. I tse esikunnat ovat kooltaan pieniä; ne pitävät yhteyttä, kommunikoivat ja koordinoivat sekä varastoivat VJTF:n aseistuksen ennakkoon. Ne eivät kuitenkaan johda joukkojen toimintaa. Yhteensä noin 4000–5000 miehen VJTF-joukot aloittavat vuoden 2015 alusta ja ne ovat 0–48 tunnin valmiudessa. Ne siis korvaavat rotaatiopohjalta Baltiassa ja Puolassa 18 nyt olevat amerikkalaisen 173. maahanlaskuprikaatin neljä laskuvarjokomppaniaa, joissa on yhteensä 600 sotilasta. Lisää nopeutta nopeille joukoille Naton nopean toiminnan NRFjoukkojen liikekannallepanoaika on 5–30 vuorokautta, jota pidettiin Naton Walesin huippukokouksessa 5.9.2014 liian hitaana, kun kriisien eskaloitumista arvioitiin Ukrainan ja Georgian konfliktien nopeuden valossa. Huippukokous päätti perustaa NRF-joukkojen sisään vielä uudet välittömän reagoinnin joukot; Very High Readiness Joint Task Force (VJTF); jotka ovat 0–2 vuorokauden sisällä missä tahansa Naton alueella toimintakykyisinä. Naton pääsihteeri kutsui näitä ”(keihään)kärkijoukoiksi” (”spearhead”). Niihin tulee maa-, meri-, ilma- ja erikoisjoukkoja. Naton huippukokous ei päättänyt VJTFjoukkojen vahvuudesta, mutta keskustelua käytiin vähintään 4000:n ja enintään 5000 sotilaan monikansallisesta kokonaisvahvuudesta, joihin Englannin pääministeri David Cameron ilmoitti olevansa valmis sijoittamaan 1000 sotilasta, mitkä tulevat etupäässä sen omista SAS ja SBS-erikoisjoukoista. VJFT-joukkojen esikunta perustetaan Puolaan ja joukoille varastoidaan ennakolta tarvittava kalusto yhtäältä Baltiaan, Puolaan ja toisaalta Romaniaan, joita pidetään painopistesuuntina. Siksi näihin maihin perustetaan nyt pieni komento-, kommunikaatio- ja suunnitteluesikunta paikan päälle. VJTF-joukkoja voidaan käyttää vain Naton oman alueen puolustamiseen yllätyksellisissä tilanteissa. Niitä täydennetään NRF-joukoista ja sen jälkeen muiden asteiden valmiusjoukoista. Yhdysvaltain presidentti Barack Obama kuvaili uusien joukkojen muodostamista ”signaaliksi Venäjälle välttää vastaavaa aggressiota kuin on käynnissä Ukrainassa”, vaikka Baltian maissa on suurehko venäläinen vähemmistö. Nato on myös yhdistämässä jäsenmaittensa erikoisjoukkojen kapasiteettia niin, että niistä voidaan liittää tarvittavia kykyjä Naton nopean toiminnan NRF-joukkoihin (NATO Response Force). NRF-joukkojen käyttötarkoituksia ovat siviilien evakuointioperaatiot, terrorisminvastaiset operaatiot, kauppasaartooperaatiot ja Naton diplomatiaa tukevat nopeat sotilaalliset reagointioperaatiot, mitkä voivat käsittää kriisinhallintatehtäviä ja rauhaan pakottamista ts. taistelutehtävä. NRF-joukkojen kokoonpano rotatoi kuuden kuukauden vuoroissa ja niiden CJTF-esikunta 12 kuukauden vuoroissa. NRF-joukkoja koulutetaan ja kootaan Naton korkean valmiuden ARRC-armeijakunnan puitteissa. Se lukeutuu Naton HRFvalmiusjoukkoihin (High Readiness Forces) ja tunnetaan nimityksellä Allied Rapid Reaction Corps. ARRC on osallistunut myös sotatoimiin Afganistanissa. Sen kokoonpanoon lukeutuu joukko-osastoja 16 maasta. SOTILASAIKAKAUSLEHTI 12 | 2014 NRF-joukot ovat suorittaneet tähän mennessä kuusi operaatiota. Suomi on liittynyt NRF-joukkojen reserviin maaliskuussa 2008 ja sen suorituskykyä evaluoitiin syyskuun puolivälissä Saksassa. Nopea ja taistelukykyinen joukko NRF-joukkojen kirjoissa on kulloinkin kolmesta aselajista yhteensä 25000 sotilasta, mistä 5000 sotilaan prikaati muodostaa maavoimakomponentin; joko prikaatin tai taisteluosaston. Maavoimakomponentin kokoonpano päätetään jokaista tehtävää varten erikseen. Ilmavoimakomponentti on koottu niin, että se pystyy 200 taistelulentoon vuorokaudessa. Erikoisjoukot liitetään tarvittaessa maavoimien prikaatiin. Erikoisjoukot voidaan toimittaa kohdealueelle viidessä päivässä. Prikaati on ilmakuljetteinen. Se on teknisesti huipputasoinen, käytettävyydeltään joustava, moniaselajinen, yhteistyökykyinen ja kestävä. Sitä voidaan täydentää sen armeijakunnan kokoisesta koulutuskokoonpanosta (ARRC) jatkuvasti. NRF-joukko pystyy prikaatin tai taisteluosaston kokoonpanossa itsenäisiin operaatioihin 30 vuorokauden ajan. Jatkuvalla huollolla ja täydennyksillä sen kulloisenkin kokoonpanon vahvuus ja toimintakyky taataan kaikkien aselajien osalta vähintään kuudeksi kuukaudeksi, minkä jälkeen sen tilalle rotatoidaan seuraava kokoonpano. Jäsenmaiden korkean valmiuden armeijakuntaan (ARRC) nimeämä ja kouluttama reservi on kuitenkin niin suuri, että NRF-joukko kyetään laajentamaan joustavasti monenkertaiseksi Naton muista valmiusjou- koista. Korkean valmiuden HRFjoukot (High Readiness Forces) ovat 0-90 vuorokauden valmiudessa ja matalamman valmiuden FLRjoukot (Forces of Lower Readiness) 90–180 vuorokauden valmiudessa. Mikäli nämäkään voimat eivät riitä, kutsutaan palvelukseen LTBF-täydennysjoukkoja (Longer Term Build-up Forces), joita tosin voidaan käyttää vain Naton oman alueen suojaamiseen tähtäävissä Washingtonin sopimuksen artiklan 5. mukaisissa kollektiivisissa puolustusoperaatioissa. Naton erikoisjoukkojen esikunta NSHQ (NATO Special Operations Headquarters) toimii Belgian Monsissa liittoutuneiden operaatioesikunnan (ACO) yhteydessä toimivassa Naton sotilasesikunnassa (SHAPE). Se aloitti toimintansa jäsenmaiden erikoisoperaatioiden koordinaatiokeskuksena vuonna 2006, mutta laajeni esikunnaksi vuonna 2010. NSHQ on jäsenmaiden erikoisjoukkojen verkostokeskus, missä sovitaan joukkojen käytöstä. NSHQ ilmoittaa, että sen verkosto vahvistuu vakaasti. Sen kirjoissa on erikoisjoukkoja 22 Naton jäsenmaasta. 19 Jukka Vatanen Yliluutnantti Kirjoittaja palvelee opetusupseerina Pioneerikoululla. Perusyksikön päällikkö – manageri vai leaderi? Perusyksikön päällikkö on keskeisessä roolissa puolustusvoimien joukkotuotantotehtävän toteuttamisessa. Päällikkö toimii yksikössään johtajana, esimiehenä ja pääkouluttajana. Totutun johtaja–esimies jaottelun mukaan päällikkö hoitaa johtajan roolissa yksikkönsä hallintoa, esimiehen roolissa hän on esimerkkinä ja muutoksen alullepanijana sekä pääkouluttajana kasvattaa, valmentaa ja kouluttaa alaisiaan – varusmiehiä ja henkilökuntaa. eri joukkoyksiköiden päälliköiden ja varapäälliköiden tehtävien jakamistapaa. Keskustelin asiasta kollegoideni kanssa ja vertailin päälliköiden tehtäväjakoja eri aselajien välillä. Toimintatavoissa oli huomattavia eroja, vaikka äkkiseltään ajateltuna päällikkö ja varapäällikkö voisivat jakaa tehtävänsä samalla tavalla aselajista riippumatta. Maisteriopintoja aloittaessa ja pro gradu -tutkielman aihetta valitessa päätin käyttää tilaisuuden hyväksi ja tutkia asiaa, onko päällikkö ihmisten vai asioiden johtaja. okaisella ammattisotilaalla on kokemuksia tai ainakin näkemyksiä rauhan ajan perusyksikön päällikön tehtävästä – miten tehtävää hoidetaan hyvin ja mitkä ominaisuudet tai toimintatavat eivät ole parhaita mahdollisia päällikön tehtävän hoitamisessa. Tässä artikkelissa tuon julki ajatuksia, jotka syntyivät pro gradu -tutkielmani tekoprosessin yhteydessä sekä pohdin perusyksikön päällikön roolia yksikökkönsä johtajana. Perusyksikön päällikön rooli J 20 Sotatieteiden kandidaatiksi valmistumisen jälkeen ennen maisteriopintojani ennätin työskennellä viisi ja puoli vuotta perusyksikössä pääosin joukkueen johtajana. Tuona aikana toimin kuuden eri päällikön ja yhtä monen varapäällikön alaisuudessa. Useita kertoja päällikön tai varapäällikön vaihtuessa huomasin myös yksikön toimintatapojen sekä päällikön ja varapäällikön välisen työnjaon muuttuvan. Mielenkiinnosta seurasin ja selvitin myös Aikaisempien tutkimusten ja selvitystöiden mukaan näyttää siltä, että päälliköiden työpanos kohdentuu hallinnollisiin töihin ja kouluttamistehtävät jäävät vähemmälle. Myös puolustusvoimien ulkopuolella on havaittu sama asia. Työyksikön esimieheen kohdistuvien odotusten ja paineiden keskellä moni esimies tuskailee osaamattomuutensa ja riit- tämättömyytensä kanssa. Vajavaisuuden tunnetta eivät luo pelkästään ajan puute ja lukuisat työtehtävät vaan ristiriitaiset odotukset ja vaatimukset siitä, miten esimiehen pitäisi toimia ja millainen hänen pitäisi olla. Perusyksikön päällikön ohjeen (1996) antamat toimintamallit ovat johtajakeskeisiä. Toimintamalleissa korostuvat johtajavaltainen ote, tarkasti määritellyt vastuualueet, yksityiskohtaiset tehtävänkuvaukset sekä toimintojen säätely tarkoilla määräyksillä. Sotilasorganisaation hierarkkisuus ja byrokraattisuus on perusteltua, mutta tutkijat eri puolilla maailmaa näkevät, että tulevaisuudessa tärkeimmiksi johtajan taidoiksi muodostuvat ihmisten johtaminen, strateginen suunnittelu, innostaminen ja sitouttaminen sekä muutoksen hallinta. Päällikön tehtävät painottuvat asioiden johtamisen puolelle, mutta johtajuudella on ratkaiseva merkitys siinä, miten päällikkö tehtävässään onnistuu. Päällikön tehtävässä korostuvat oikean roolin löytäminen sekä ihmissuhdetaidot ja -valmiudet. Perusyksikön päällikön ohjeessa mainitaan ihmisten johtamisen näkökulmasta yhdeksi päällikön tärkeimmistä tehtävistä hyvän hengen luominen ja ylläpitäminen työyksikössä – myös tutkijat näkevät edellä mainitut asiat tehokkaan johtamisen ulottuvuuksina. Päälliköllä on johdettavanaan eri henkilöstöryhmiä, joiden oikea johtaminen luo perustan yksikön tavoitteiden saavuttamiselle. Tehtävien runsas määrä ja monipuolisuus edellyttävät päälliköltä suurta perehtyneisyyttä, tehtävien delegointia ja asiantuntijoiden hyväksikäyttöä. Päällikön roolia pohdittaessa yksikkönsä johtajana, ei pidä unohtaa, että hän on samalla työpisteensä esiSOTILASAIKAKAUSLEHTI 12 | 2014 mies. Näin ollen päälliköllä voi olla enemmän tarvetta käyttäytyä organisaattorin ja asioiden johtajana kuin ihmisten johtajan roolin mukaisesti. Esimiestyö vaatii päälliköltä runsaasti aikaa, ja on sanomattakin selvää, että suurin osa siihen liittyvistä tehtävistä kuuluu henkilöstöjohtamisen kokonaisuuteen eli niin sanottuihin hallinnollisiin töihin. Nämä eivät kuitenkaan saisi viedä kokonaan päällikön työpanosta, koska pelkkä työn tai tehtävän käskeminen alaiselle ei enää nyky-yhteiskunnassa riitä. Maailman ja ihmisten muuttumisen vuoksi sotilasjohtamisessa korostuvat syväjohtamisen metodit. Alaiset eivät enää mukisematta hyväksy vahvoja autoritäärisiä johtamisotteita ja -menetelmiä. Päällikön tehtävä on johtajana kohdata alaiset yksilöinä sekä osata motivoida heitä työhönsä, mutta esimiehenä päällikön on tehtävä päätöksiä ja kannettava vastuu. Hallintojohtaja ja pääkouluttaja Lait, määräykset, ohjesäännöt, oppaat, koulutuskäskyt sekä päällikön esimiehet – organisaation edustajat – velvoittavat päällikköä hallinnollisiin tehtäviin. Samaan aikaan kuitenkin organisaatio eli esimiehet olettavat, että päällikkö on yksikkönsä pääkouluttajana koulutustehtävissä. Ristiriitaisessa tilanteessa päälliköt eivät kykene jakamaan työtehtäviään organisaation odotusten mukaisesti. Hallinnon määrä painottuu päällikön työnkuvassa eikä näitä hallinnollisia tehtäviä eli asioiden johtamista ole syytä väheksyä tai ajatella, että se olisi huonompi johtamiskäyttäytymisen ilmenemismuoto kuin ihmisten johtamista painottava johtajuus. Päälliköiden vastuuntunto pääkouluttajan tittelin kantamisesta ja tehtävien hoitamisesta asettaa heidät ristiriitaiseen tilanteeseen. Päällikkö ei pysty osallistumaan koulutuksen käytännön johtamiseen niin paljon kuin haluaisi, mutta onnistuakseen haastavassa päällikön tehtävässä vaaditaan molempien johtamismuotojen ilmentämistä sopivassa suhteessa. Näyttää siltä, ettei päällikkö ole yksikkönsä pääkouluttaja, jos määritelmällä tarkoitetaan sitä, että hän olisi yksikkönsä koulutuksen käytännön johtaja ja keskeisin tietoresurssi. Päälliköillä on halukkuutta ja tahtoa toimia koulutuksen kärkiosaajana, mutta heillä ei ole siihen mahdollisuuksia. Näin ollen päällikön pääkouluttajatehtävä voitaisiin ymmärtää aikaisempaa kokonaisvaltaisempana, koska nykypäivänä päällikkö toisinaan jumiutuu tuijottamaan tietokonenäytön tiimalasia. On epätodennäköistä, että päällikkö pystyy itse säännöllisesti johtamaan yksikkösulkeisia, asekäsittelyharjoituksia, taisteluammuntoja tai perusyksikkönsä urheilukilpailuja. Jos organisaatio haluaa päällikön olevan pääkouluttaja, olisi organisaation kyettävä vähentämään päällikön hallinnollisia töitä. Jos taas halutaan, että tämän hetkiset hallinnolliset työt säilytetään perusyksikössä, on yksiköiden työjärjestys muokattava sellaiseksi, että päällikkö pystyy oikeasti olemaan pääkouluttaja. Viime kädessä organisaation menestys ja lähes kaikki ongelmat kulminoituvat johtamiseen. Päälliköllä on suuri haaste kyetä johtamaan, toimimaan esimiehenä ja työskentelemään saumattomasti johtoryhmässä. Päällikön olisi kyettävä siirtämään painopiste toimistotöistä kentälle koulutuksen johtamiseen ja valvontaan. Valvontatehtävä on lähempänä ihmisten johtamistehtävää kuin moni toimistotehtävä, mutta valvominen kuuluu keskeisesti myös 21 asioiden johtamisen ulottuvuuksiin. Koulutuksen valvominen ja johtaminen voidaan nähdä sekä ihmisten että asioiden johtamisena sen mukaan, miten se toteutetaan. Koulutuksen valvominen on lähes ainoa keino, jolla päällikkö konkreettisesti ja näkyvästi johtaa alaisiaan. Voidaan todeta, ettei päällikön tehtäviä selkeästi pysty jakamaan asioiden ja ihmistenjohtamistehtäviin, vaan suurin osa tehtävistä liittyy toinen toisiinsa. Ero ihmisten ja asioiden johtamisen välillä on epäselvä. Päälliköt arvostavat ihmisten johtamista erittäin paljon ja asioiden johtamista melko paljon. Perusyksikön johtaminen on ennen kaikkea ihmisten johtamista, ja tällaiseen rooliin päälliköt itsensä näkevät. Herää kuitenkin kysymys onko näkökulma hieman kapeakatseinen byrokraattisessa organisaatiossa vai haetaanko sillä sosiaalista hyväksyntää? Päällikön tehtävässä johtamisen ja johtajuuden on oltava tasapainossa. Päällikön on annettava alaisellensa tehtäviä ja vaatimuksia sekä vaadittava ja tarkkailtava tehtävien täyttämistä. Kuitenkin liian ankara vaatiminen ja tarkkailu huonon vuorovaikutuksen kanssa saattaa asettaa päällikön huonoon valoon alaisen silmissä. Mihin päällikkö keskittyy johtamisessaan? Puolustusvoimissa on edelleen vahva ja vanha uskomus, että esimiehen – perusyksikön päällikön – pitää hallita alaisensa tehtävät. Onko tämä nykypäivää, koska kaikki alat ovat teknistyneet ja tarvitsevat erikoisosaamista? Voisiko esimiehen tehtävä olla nykypäivänä resurssien tarjoaja ja suurempien linjojen ohjaaja.? Tällöin voitaisiin myös kyseenalaistaa, tarvitseeko päällikön 22 olla yksikkönsä pääkouluttaja sanan siinä merkityksessä, kuin se tällä hetkellä ymmärretään. Tutkimukseni tulosten mukaan päälliköt tekevät pääosin asioiden johtamistehtäviä, vaikka aikaisempien tutkimusten ja haastatteluiden mukaan he haluaisivat tehdä enemmän ihmisten johtamistehtäviä. Asiassa on ristiriita, koska niin Pro graduni kuin viime vuosien tutkimustulokset osoittavat, että päälliköt pystyvät jossain määrin itse päättämään, millaisiin tehtäviin he kohdentavat työpanoksensa, vaikka organisaatiorakenne ja -kulttuuri ohjaavat ja painostavat tiettyyn suuntaa. Päällikön tehtävän voi ajatella vastaavaksi kuin lääkärijohtajan. Niin päällikkö kuin lääkärijohtaja ovat työpaikallaan esimiesasemassa ja hoitavat tämän vuoksi esimiestehtäviä, kuten henkilöstöhallintoa. Lisäksi päälliköltä ja lääkärijohtajalta odotetaan enemmän tai vähemmän osallistumista työyksikön päätehtävän hoitamiseen ja alaisten tukemiseen – päälliköltä varusmiesten kouluttamiseen ja lääkärijohtajalta kliiniseen hoitotyöhön. Vertailtaessa päällikön ja lääkärijohtajan kokonaistyöpanoksen jakautumista erot ovat suuret. Päällikön keskittyessä pääosin kokonaisuuden hallintaan ja johtamistehtäviin, lääkärijohtaja tekee kliinistä hoitotyötä. Molemmilla johtamistyöhön kuuluvat tehtävät muistuttavat enemmän asioiden kuin ihmisten johtamistehtäviä, mutta päällikkö käyttää enemmän aikaa kyseisiin tehtäviin. Voidaan todeta, että päällikön ja lääkärijohtajan kokonaistyöpanos jakautuu päinvastaisesti, mutta kummassakaan organisaatiossa ei nähdä, että toimintatapa olisi optimaalinen. Terveydenhuoltoalan organisaatio haluaisi lääkärijohtajien keskittyvän vähemmän päätehtävään ja enemmän johtamistyöhön, kun puolustusvoimissa halu on päinvastainen. Terveydenhoitoalalla on havaittu, että yksikön johtajan liika suoranainen keskittyminen päätehtävään heikentää yksikön tulosta. Olisiko siis aikaisempien tutkimusten esityksillä – päällikön työpanos pitäisi kohdentaa enemmän koulutukseen – todellisuudessa kielteinen vaikutus perusyksikön johtamiseen ja tavoitteiden saavuttamiseen? Mitä puolustusvoimissa päälliköltä oikeasti halutaan? Perusyksikön päällikkö – pääkouluttaja vai jääkiekkojoukkueen päävalmentaja? Miksi puolustusvoimissa päällikkö on myös yksikkönsä pääkouluttaja? Johtuuko pääkouluttajan titteli byrokraattisesta linjaorganisaatiosta, jossa on helppo määrittää yksi henkilö vastaamaan yhdestä asiakokonaisuudesta? Tällöin onnistumisen tai epäonnistumisen hetkellä sankarin tai petturin löytäminen on helppoa. Perusyksikön organisaatiossa voi nähdä yhtäläisyyksiä esimerkiksi mestaruussarjan jääkiekkojoukkueeseen tai aikuiskoulutusyksikköön, mutta yksikön johtajan rooli ymmärretään täysin eri tavoilla. Jääkiekkojoukkueen ja aikuiskoulutusyksikön johtajat vastaavat yksiköidensä hallinnosta ja taloudesta eli välillisesti yksikön päätehtävän toteuttamisesta. Jääkiekkojoukkueen johtaja (kutsun häntä tässä yhteydessä manageriksi) ja aikuiskoulutus-yksikön rehtori eivät suoranaisesti osallistu päätehtävän toteuttamiseen, mutta ohjaavat sitä ja tarjoavat yksikön päätehtävän toteuttamisen mahdollistamat resurssit päävalmentajalleen ja opettajilleen. Miksi puolustusvoimissa yksikön päälliköllä teetetään hallinnollisten tehtävien lisäksi päävalmentajan eli pääkouluttajan tehtävät? Päällikön voisi ajatella manageriksi ja varapäällikön tai saapumiserän johtajan päävalmentajaksi, kuten jääkiekkojoukkueessa. Jääkiekkojoukkueessa päävalmentaja vastaa joukkueen valmentamisesta ja menestymisestä, mutta ei hallinnosta, josta vastaa manageri. Päävalmentajaa ei kiinnosta paljon pelaajat saavat palkkaa, eikä manageria joukkueen pelitaktiikka, kunhan vain joukkue menestyy. Perusyksikössä tämä tarkoittaisi, että varapäällikkö tai saapumiserän johtaja olisi pääkouluttaja eli ihmisten johtaja ja päällikkö olisi manageri eli asioiden johtaja. Päällikön tehtävä hallinnollisena johtaja olisi hoitaa yksikön hallinto sekä tarjota ja luoda varapäällikölle tai saapumiserän johtajalle ja kouluttajille resurssit sotakelpoisten joukkojen kouluttamiseen. Tällaisella työnjaolla voisi päälliköltä poistaa pääkouluttajan tittelin, jolloin poistuisi paine koulutustehtäviin osallistumisesta. Kuten jääkiekkojoukkueen managerilla, pitäisi myös päälliköllä olla mahdollisuus valita henkilökuntansa sekä kouluttaa heitä mieltymyksensä mukaan. Tämän mahdollistamalla olisi päälliköllä mahdollisuus onnistua parhaalla mahdollisella tavalla tehtävässään. Manageri palkkaa ensimmäisenä päävalmentajan, ja sitten he rakentavat joukkueen yhdessä. Päävalmentaja vastaa joukkueen pelisuorituksista, mutta manageri vastaa viimekädessä joukkueensa menestymisestä. Jos joukkue ei menesty, seurajohto vaihtaa yleensä ensimmäisenä päävalmentajan ja/ tai managerin. Perusyksikössä tämä tarkoittaisi sitä, että päällikkö valitsisi itselleen varapäällikön tai saapumiserän johSOTILASAIKAKAUSLEHTI 12 | 2014 Ohjeita ja oppaita löytyy niin hallinnon kuin koulutuksenkin tueksi, mutta vuorokauteen ei saa 24 tuntia enempää mistään. tajan eli päävalmentajan, joka vastaisi koulutuksesta ja koulutustavoitteiden saavuttamisesta päällikölle eli managerille.Viime kädessä kuitenkin päällikkö eli manageri olisi se henkilö, joka vastaisi suunnitelmista allekirjoituksellaan ja tuloksista komentajalle eli seuranjohdolle. Päällikkö pystyisi edelleen ohjaamaan yksikössään annettavaa koulutusta, mutta hänen ei tarvitsisi kantaa syyllisyyden tunnetta siitä, ettei ennätä osallistumaan koulutustapahtumiin. Päällikön muuttuva rooli Niin johtaminen kuin sotilasjohtaminenkin on viime vuosikymmeninä muuttunut ja on edelleen muuttumassa. Enää ei riitä käskeminen, kontrollointi ja korjaaminen, vaan päällikkö joutuu perustelemaan ja markkinoimaan tehtävät alaisilleen – varsinkin henkilökunnalle. Hän joutuu usein selittämään, miksi jokin asia tehdään tietyllä tavalla. Eri henkilöstöryhmät niin fyysisen ikänsä kuin kokemustensa ja koulutustaus- tojensa vuoksi odottavat päälliköltä erilaista johtajanroolia. Vanhemman sukupolven työntekijät ovat kasvaneet maailmaan, jossa johtaminen on käskemistä, kontrollointia ja korjaamista, eli asioiden johtamisen ominaispiirteet täyttävää johtamiskäyttäytymistä, johon myös suunnittelu vahvasti liittyy. Varusmiehet ja nuoret kouluttajat ovat tietokone- ja verkostosukupolvea. He haluavat vuoro-vaikutteisen ja läsnä olevan esimiehen, joka laittaa itsensä peliin ja johtaa jämäkästi joukkonsa menestykseen. Heitä ei suunnittelu kiinnosta, vaan malttamattomina he haluavat, että päätökset tehdään nopeasti ja asiat etenevät. He kokevat johtamisen olevan vastaavaa, mitä ihmisten johtamisella tällä hetkellä ymmärretään. Tämän näkökulman mukaan päällikkö joutuu painottamaan asioiden tai ihmisten johtamispiirteitä sen mukaan, ketä hän johtaa. Lisäksi viiden vuoden kuluttua oman lisänsä päällikön johtamiskenttään tuo 2000-luvulla syntynyt sosiaalisen 23 Puolustusvoimat Perusyksikön päällikkö joutuu jakamaan työaikansa varusmiehille ”näkymättömän” mutta tärkeän hallinnon ja yksikön henkeä kohottavan ”näkyvän” johtamisen ja kouluttamisen välillä. Taitava päällikkö hoitaa hallinnon hyvin ja näkyy oikeissa paikoissa oikeaan aikaan. median sukupolvi, josta voi vain arvailla, millaista johtamista he odottavat. Päällikkö johtaa sekä asioita että ihmisiä! Alkuperäinen kysymys siis oli, onko päällikkö ihmisten vai asioiden johtaja. Yksiselitteistä vastausta ei pysty antamaan. Voidaan todeta, että päällikkö toiminnallaan ja valinnoillaan päättää, haluaako hän olla ihmisten vai asioiden johtaja. Suurin osa päällikön tehtävistä muistuttaa asioidenjohtamistehtäviä, mutta tehtävien suorittamisen toiminta- ja lähestymistapa määräävät sen kumpaa päällikkö enemmän on. Esimerkiksi, jos päällikkö henkilökunnan työaikasuunnitelmaa laatiessaan ottaa huomioon ainoastaan organisaation tarpeet, täyttää toiminta ainoastaan asioiden johtamisen tunnusmerkit. Kysymällä toiveita ja huomioimalla alaisen henkilökohtaiset tarpeet, tehtävän voi suorittaa myös ihmisten johtamisen näkökulmasta. Monessa tilanteessa 24 tehtävät ja tavoitteet nousevat hallitseviksi, jolloin päällikkö ei pysty tehtäviä jakaessa toimimaan ihmisten johtajana. Hän ei pysty ottamaan alaisen toiveita ja etua huomioon, vaan johtaminen tapahtuu pääosin asioiden johtamispiirteiden mukaan. Perusyksikön päällikön hoitaessa tehtäväänsä ainoastaan asioiden johtamisen toimintatapoja käyttäen johtaminen on esimieskeskeistä, suoraviivaista, yllätyksetöntä, mutta usein kuitenkin tuloksekasta. Päällikkö majailee toimistossansa ja on etäinen alaisilleen, mutta ohjeistaa tarkasti tehtävien toteuttamistavan sekä valvoo suunnitelman toteuttamista pienten yksityiskohtien avulla. Alaiset eivät ole kovin tyytyväisiä, ovat yleensä passiivisia ja tekevät vain sen, mitä heiltä vaaditaan. Tällöin päällikkö pitää alaisiaan laiskoina ja tekee itse valtavasti töitä, ehkä paremman huomisen toivossa. Ihmisten johtamisen ulottuvuuksia käyttämällä päällikön olisi mahdollista päästä parempiin tuloksiin. Ihannetilanteessa päällikkö onnistuu ihmisten johtamisella saavuttamaan alaisen sitoutuneisuuden, tyytyväisyyden ja oma-aloitteisuuden. Tällöin päällikön ei tarvitse käyttää aikaansa niin sanottujen rutiinitehtävien johtamiseen ja valvomiseen. Alaiset tietävät tehtävänsä ja tehtävät hoituvat tehokkaasti ilman päällikön johtamistoimenpiteitä. Leadership-muotoinen ihmisten johtaminen yleensä ymmärretään tapahtuvan kasvokkaisessa vuorovaikutuksessa kahden ihmisen välillä. Tässä tapauksessa termi leadership ymmärretään johtajuudeksi. Johtajuutta on vaikea käsittää tapahtuvan, jos päällikkö on yksinään toimistossaan tekemässä esimerkiksi henkilökunnan työaikasuunnitelmaa. Jos termi sen sijaan ymmärretään ihmisten johtamiseksi, on ilmeistä, että päällikkö voi olla ”suuri ihmisten johtaja”, vaikka hänen työtehtävistänsä 99 prosenttia olisi asioiden johtamistehtäviä. Asioiden johtamistehtäviä voi halutessaan tehdä ihmisten johtamisen ulottuvuudet huomioiden. Voidaan puhua ihmisten johtajasta, vaikka pääosin tekisi asioiden johtamistehtäviä. Pro gradu -tutkimusraporttini on kokonaisuutena luettavissa sähköisenä Doria-tietokannassa (www.doria.fi). Viitteet ja lähteet saatavissa kirjoittajalta. Joulutervehdys Puolustusvoimille Asianajotoimisto LIUKSILA Ky RAVATEK OY Itälahdenkatu 20, 00210 HELSINKI puh. (09) 681 8430, www.ravatek.fi Kauppiaskatu 5, 20100 Turku, puh. (02) 2515 777 Valmistamme korkealaatuisia TIMANTTI-HYLLYSTÖJÄ Uutuutena SISUSTUSPANEELIT www.laatupaneeli.fi www.paneelit.net P. Rotola-Pukkila Oy 61800 Kauhajoki (06) 230 Puh. (06) Puh. 230 1000 Fax1000 (06) 230 1060 Sähköposti: timantti@kauhajoki.fi www.timantti.com Nojanmaan teollisuusalue 57210 Savonlinna Puh. (015) 576 770 Fax (015) 576 7710 www.norelco.fi Kiitämme Hyvästä yhteistyöstä ja toivotamme Rauhallista Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta 2015 Teollisuustie 2, 02880 Veikkola Puh. 020 789 1000, fax 020 789 1099 E-mail: [email protected] www.pa-hu.fi www.forcit.fi SOTILASAIKAKAUSLEHTI 12 | 2014 25 Uusiin tehtäviin... Palstalla julkaistaan pääsääntöisesti edeltävän kalenterikuukauden aikana puolustusvoimain komentajan hyväksymät tehtävään määräykset. Mikäli et halua tehtävään määräystäsi julkaistavan tällä palstalla ilmoita siitä sähköpostitse: [email protected] ja [email protected] Everstiluutnantti Jouni TUOMINEN Henkilöstöosaston päälliköksi Itä-Suomen sotilasläänin esikuntaan 16.11. - 31.12.2014. Everstiluutnantti Jukka HAUTALA Apulaisosastopäälliköksi operatiiviseen osastoon Maavoimien esikuntaan 1.1.2015. Everstiluutnantti Harri HEINONEN Erityistehtävään Puolustusvoimien logistiikkalaitoksen esikuntaan 1.1.2015. Everstiluutnantti Kimmo LINDBERG Erityistehtävään Itä-Suomen sotilasläänin esikuntaan 16.11. - 31.12.2014. Everstiluutnantti Martti KOIVULA Erityistehtävään operatiiviseen osastoon Maavoimien esikuntaan 1.1.2015. Everstiluutnantti Juha MAJALA Huolto-osaston päälliköksi Porin prikaatiin 1.1.2015. Eversti Markku HUTKA Reserviupseerikoulun johtajaksi Maasotakouluun 1.1.2015. Komentaja Petri PARVIAINEN Osastopäälliköksi (Oppimis- ja kuvapalveluyksikkö) Puolustusvoimien palvelukeskukseen 1.1.2015. Kapteeniluutnantti Pekka LEINONEN Suomenlinnan rannikkorykmentin komentajaksi Rannikkoprikaatiin 1.1. - 31.1.2015. Pääesikunnan kansliaan ... Komentaja Jyrki LITMANEN Erityistehtävään 1.2.2015. 26 Everstiluutnantti Janne-Pekka SARPOMA Erityistehtävään 1.2.2015. Everstiluutnantti Niclas von BONSDORFF Erityistehtävään 1.2.2015. Everstiluutnantti Matti LAAKKONEN Erityistehtävään 1.2.2015. Everstiluutnantti Pasi TOLVANEN Erityistehtävään 1.2.2015. Everstiluutnantti Ville POUTTU Everstiluutnantti Janne ILOMÄKI Erityistehtävään 1.4.2015. Eversti Juha-Pekka KERÄNEN Satakunnan lennoston komentajaksi 1.3.2015. Erityistehtävään 1.4.2015. Everstiluutnantti Juha SEPPÄLÄ Osastoesiupseeriksi suunnitteluosaston strategisen suunnittelun sektorille Pääesikuntaan 1.3.2015. Komentajakapteeni Jukka-Pekka MUSTONEN Erityistehtävään 1.2.2015. Komentaja Ismo RAIRAMA Apulaisosastopäälliköksi huoltoosastoon Merivoimien esikuntaan 15.2.2015. Majuri Tommi LAPPALAINEN Sektorin johtajaksi tiedusteluosastoon Pääesikuntaan 1.6.2015. Jääkäriprikaatiin 1.1.2015 lukien... Everstiluutnantti Reima VANHANEN Esikuntaan koulutusosaston päälliköksi. SOTILASAIKAKAUSLEHTI 12 | 2014 Everstiluutnantti Petri LAUNONEN Esikuntaan operatiivisen osaston päälliköksi. Everstiluutnantti Tero YLITALO Rovaniemen lmatorjuntapatteriston komentajaksi. 27 ...Uusiin tehtäviin Kainuun prikaatiin 1.1.2015 lukien... Everstiluutnantti Jarmo MATTILA Everstiluutnantti Vesa VÄRJYVIRTA Esikuntaan operatiivisen osaston päälliköksi. Lapin aluetoimiston päälliköksi Everstiluutnantti Ensio PALOSAARI Everstiluutnantti Kimmo RAJALA Pohjois-Savon aluetoimiston päälliköksi. Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun aluetoimiston päälliköksi. Everstiluutnantti Timo KOLJONEN Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun aluetoimiston operatiivisen sektorin johtajaksi. Everstiluutnantti Esa MÄKINEN Kuopion huoltopataljoonan komentajaksi. Panssariprikaatiin 1.1.2015 lukien... Everstiluutnantti Jari TUNTURI Esikuntaan operatiivisen osaston päälliköksi. Everstiluutnantti Jukka LAAKSO Elektronisen sodankäynnin keskuksen johtajaksi. 28 Everstiluutnantti Pekka PURTONEN Esikuntaan koulutusosaston päälliköksi. Everstiluutnantti Juhana SKYTTÄ Esikuntaan operatiivisen osaston apulaisosastopäälliköksi. Everstiluutnantti Tommi HÄRKÖNEN Esikuntaan henkilöstöosaston päälliköksi. Everstiluutnantti Jari VIROLAINEN Parolan huoltopataljoonan komentajaksi. Komentaja Matti ESKOLA Everstiluutnantti Janne OKSANEN Keski-Suomen aluetoimistoon erityistehtävään. Everstiluutnantti Jukka KENTALA Keski-Suomen aluetoimiston päälliköksi. Pirkanmaan aluetoimiston päälliköksi. Kaartin jääkärirykmenttiin 1.1.2015 lukien... Everstiluutnantti Kimmo HARTIKAINEN Hämeen aluetoimiston päälliköksi. Everstiluutnantti Markku ILVONEN Everstiluutnantti Pekka PENTTILÄ Esikuntaan koulutusosaston päällköksi. Everstiluutnantti Heikki LAGUS Esikuntaan operatiivisen osaston apulaisosastopäälliköksi. Uudenmaan aluetoimistoon erityistehtävään. Everstiluutnantti Harri SAVOLAINEN Esikuntaan operatiivisen osaston päälliköksi. Komentaja Veijo AUVINEN Uudenmaan aluetoimistoon erityistehtävään. Upseeriliitto ja Sotilasaikakauslehti onnittelevat kaikkia 6.12. ylennettyjä sekä ansio- ja kunniamerkein palkittuja. SOTILASAIKAKAUSLEHTI 12 | 2014 29 OSKARI Hoida eläkeasiasi verkossa! Omat eläketietosi -palvelussa näet työeläkeotteesi sekä tarvittaessa täydennät tietojasi helposti. Eläkelaskurilla voit arvioida vanhuuseläkkeesi eri ikävaihtoehdoissa. Palvelu on käytettävissäsi, jos työskentelet tällä hetkellä kuntaalalla, valtiolla, kirkossa tai Kelassa. OMAT ELÄKETIETOSI www.keva.fi/ elaketietosi Eläkeneuvontaa nyt myös Facebookissa! www.facebook.com/kevaelakeneuvoja 30 Upseeriliitto tiedottaa Joulukuu 2014 Liittokokouksessa palkittiin M Varama Ensimmäisen luokan ansiomitalilla palkitut: Upseeriliiton sääntömääräisessä liittokokouksessa 25.11.2014 palkittiin ansioituneita jäseniämme Upseeriliiton ensimmäisen luokan ansiomitalilla. Ensimmäisenä mitali jaettiin eversti Jari Kytölälle perusteena: Esimerkillinen toiminta upseerina ja lakkautettavan joukko-osaston komentajana. Alaisille annettu toiminnan vapaus ja luottamus alaisiin koko prosessin ajan. Kytölä osoitti välittämistä jokaisesta johdettavastaan ja alaisestaan. Upseeriliitto katsoo Kytölän toimineen lakkauttamisprosessissa esimerkillisesti Upseeriliiton arvomaailman mukaisesti. Upseeriliitto tiedottaa – keltaiset sivut Päätoimittaja Marko Varama KUNNIAMERKIT KUNTOON •Uudetnauhatjamerkkienasetteluoikeaan järjestykseen,ompelu •Pienoiskunniamerkkien, solkienjakunniamerkkinappienmyynti Puh.(09)47850209ja47850207Fax(09)47850100 SOTAINVALIDIENVELJESLIITTO RATAMESTARINKATU9C,00520HELSINKI VAIHDE(09)478500,S-posti: [email protected] www.sotainvalidit.fi SOTILASAIKAKAUSLEHTI 12 | 2014 Maj Erkkilä Jyrki maj Flygare Hannu ylil Heilala Sampsa maj Helin Juhani kapt Hukkanen Ville maj Huovinen Miika komkapt Härmä Petri maj Iittiläinen Pasi kapt Juopperi Tomi evl Jämsä Markku evl Kalliomäki Jouni maj Kantola Harry evl Kavén Mika evl evp Klemetti Mikko evl Koistinen Tapio maj Korhonen Marko maj Kuokka Mikko kapt Kuusniemi Ilkka ev evp Jari Kytölä komkapt Laine Markku T Vakituiset avustajat: – Hannu Sipilä – Ville Viita – Mika Ylönen maj Leikos Jukka maj Luhtajärvi Martti maj Luomajärvi Tommi kapt Nenonen Mikko maj Nordberg Kimmo evl evp Nuutila Esa-Jussi komkapt Partio Markku maj Pelkonen Panu kapt Perheentupa Christian maj Pesola Veli-Matti evl Piiroinen Mika maj Rundelin Mikko kapt Rusila Tuomo kom Savisaari Juha maj Soppi Petri maj Suominen Ossi TA maj Tirkkonen Jukka AS maj Virtanen Pasi maj Vähätalo Janne kom Väänänen Mauri. – Päivi Schroderus – Kari Haapanen – Erja Elopuro Näe ilman silmälaseja! Medilaser Oy ja Upseeriliitto ovat solmineet yhteistyösopimuksen. Hyödynnä jäsenetusi* (arvo 95 €). * Laserleikkauksen maksuton esitutkimus (arvo 194 €). * ‐ 5% laser‐ ja ikänäköleikkauksen hinnasta. * Ryhmäalennus ‐10 %, kun ryhmässä on vähintään kolme henkilöä ja toimenpiteet varataan samalle ker‐ taa. Löydä lähin klinikkasi ja varaa aikasi: www.medilaser.fi 31 Pääsihteerin palsta Hannu Sipilä Akava jatkaa itsenäisenä M arraskuun lopulla järjestettiin salamyhkäinen kokous, jonka oli kutsunut koolle SAK:hon kuuluvan PAM:n puheenjohtaja Ann Selin. Kokouksessa käsiteltiin yhden palkansaajakeskusjärjestön perustamista nykyisten kolmen tilalle. Paikalla olivat myös SAK:n ja STTK:n puheenjohtajat. Akavan puheenjohtajaa ei ollut kutsuttu paikalle, mutta parista akavalaisesta liitosta oli tultu kuuntelemaan mitä asialistalla on. Pelkästään jo kutsuvieraiden lista kertoo, mistä uudessa keskusjärjestössä olisi kyse. Arvelen, että Sture Fjäderiä ei kutsuttu, koska hän on osoittanut ettei tanssi SAK:n pillin mukaan, vaan puolustaa tinkimättä akavalaisten etuja. Palkansaajakeskusjärjestöjen erot ovat monessa keskeisessä asiassa suuret. Akavalaisilla omat, hyvin perustellut näkemyksensä siitä, miten palkkaneuvotteluissa palkkoja pitäisi korottaa. SAK ja STTK haluavat tasapäistäviä eurokorotuksia, kun Akava puolestaan ajaa palkkaerot entisellään säilyttäviä prosenttikorotuksia. SAK ja STTK haluavat lisää progressiota tuloverotukseen, kun taas Akava haluaa lieventää progressiota. Vaikka yhteisiäkin asioita on, ovat nämä keskeiset erot tavoitteissa enemmän kuin riittävä syy Akavalle olla menemättä yhteiseen jättijärjestöön. Akava ajaa jäsentensä asiaa, mitä ei pidä häpeillä yhtään. Palkansaajien tutkimuslaitoksen tuore tutkimus (kuva) kertoo paljon. Suomessa korkeakoulutettujen ja matalasti koulutettujen bruttopalkkojen prosentuaalinen ero on Euroopan pienimpiä. Kun huomioidaan Suomen jyrkän progressiivinen tuloverotus, Korkeasti koulutettujen ja matalasti koulutettujen bruttopalkkojen prosentuaalinen ero eräissä Euroopan maissa 2011 Esim. Suomessa korkeasti koulutettujen bruttopalkat ovat 51 prosenttia korkeammat kuin matalasti koulutettujen. Saksassa suhde on 120 prosenttia. Lähteet: Palkansaajien tutkimuslaitos. Suomalainen palkkataso EU-vertailussa, raportteja 29; Akavan oma laskelma 2.12.2014. 32 niin erot nettopalkoissa ovat vieläkin pienempiä. Suomessa korkeakoulutetut ovatkin käytännössä Länsi-Euroopan huonoiten palkattuja. Tästä huolimatta SAK:n ekonomisti Ilkka Kaukoranta pitää HS:n haastattelussa korkeasti koulutettujen ja alemmin koulutettujen välistä palkkaeroa sopivana. Korkeaan koulutukseen ja osaamiseen pitäisi kannustaa käytännössä, ei vain juhlapuheissa. Synergiaetuja? Kieltämättä yksi yhteinen keskusjärjestö voisi tuoda jonkinlaisia synergiaetuja, mutta niin toisi yksi yhteinen puoluekin. Miksi turhaan pitää kokoomusta, vasemmistoliittoa, RKP:tä, vihreitä ja perussuomalaisia erillään, kun voisi olla yksi iso puolue, jolla olisi enemmän vaikutusvaltaa? Ehkä kuitenkin pitää hyväksyä se, että muista poikkeavia tavoitteita on parempi ajaa erillään kuin hukkua osaksi suurta massaa. Hyvin perustellusti voidaan väittää, että yksi yhtenäinen keskusjärjestö olisi vain entistä suurempi SAK, jossa korkeakoulutettujen edut poljettaisiin jalkoihin. Akavan jäsenmäärän reipas kasvu viime vuosina on saattanut olla yksi osatekijä sille, että vasemmistoenemmistöiset SAK www.pohjola.fi ja STTK puuhaavat yhdistymistä. Ennemmin tai myöhemmin Akavan vaikutusvalta muuttuu SAK:n ja STTK:n silmissä uhaksi. Akava on ainoa korkeakoulutettujen puolustaja Ihmettelen, mitä STTK:n korkeakoulutettuja edustavat liiton kuvittelevat saavuttavansa yhdistetyssä keskusjärjestössä. Tähänkin asti STTK on aina peesannut SAK:ta, kun on tullut neuvotteluiden ratkaisuhetket. Uudessa keskusjärjestössä tilanne menisi entistä heikommaksi korkeakoulutettujen kannalta. Toistuvasti on nähty, kuinka Akava on ainoa keskusjärjestö, joka ajaa korkeakoulutettujen asemaa. Akavan strategia lähtee jatkossakin siitä, että Suomessa tarvitaan oma keskusjärjestö korkeakoulutetuille sekä palkansaajille, jotka toimivat asiantuntija-, esimies- ja johtotehtävissä. Onkin helppo yhtyä Sture Fjäderin sanomaan: Koulutuspolitiikka ja työelämä vievät palkansaajien edunvalvontaa siihen suuntaan, että meillä on jatkossa toisen asteen tutkinnon suorittaneiden ja korkeasti koulutettujen järjestöt. Koulutettuja edustava Akava aikoo säilyä itsenäisenä, kasvaa ja reivata työelämän lainsäädäntöä 2020-luvulle. puh. 0303 0303. ERIKOISTUNUT UPSEERIEN ASIOIDEN AJAMISEEN * Palvelus- ja yksityisasioihin liittyvä juridinen neuvonta ja avustaminen perustuen Upseeriliiton ja asianajotoimiston väliseen sopimukseen. * Käytettävissä myös liiton jäsenilleen ottama oikeusturvavakuutus. * Alustavat neuvottelut ja opastus ovat jäsenille maksuttomia. Toimisto Vesa Mattila Pentti Laiho Olli-Pekka Lindell 02-251 1004 0400-706 615 040-581 4112 0400-826 078 [email protected] SOTILASAIKAKAUSLEHTI Akavan liittokokouksessa Sture Fjäderin linja sai yhtä puheenvuoroa lukuun ottamatta täyden tuen. Nähtäväksi jää, aikooko Insinööriliitto todella lähteä ammattikoulutettujen keskusjärjestöön, jossa sen paikka ei ole. Toivottavasti Insinööriliiton jäsenet tekevät asiassa viisaita päätöksiä. Upseeriliiton hallinto ottaa keskusjärjestöihin virallisen kannan lähiaikoina, mutta on vaikea nähdä että Upseeriliitto olisi osa muuta kuin nykyisen kaltaista Akavaa. Tarkennusta Upseeriliiton toimintasuunnitelmaan Edellisessä lehdessä oli esitelty tiivistelmä Upseeriliiton toimintasuunnitelmasta vuodelle 2015. Tarkennuksena tässä muutama asia, joka ei tiivistelmästä kokonaisuudessaan selvinnyt. == == Meri- ja Ilmavoimien aluevalvonnan (AKV/AKT) ja niihin liittyvän varallaolon työaikamääräykset on saatettava yhteismitallisiksi muiden päivystystehtävien kanssa. Aloitetaan neuvottelut asian korjaamiseksi sopimuskauden loppuun mennessä. Lisäksi aloitetaan neuvottelut, jotta muun meripalvelun työaikamerkintä olisi yhteismitallinen sotaharjoituskorvauksen kanssa (8 h). Sopimusneuvottelujen yhteydessä on selkiytettävä riittävän levon käsite niin sotaharjoituksissa kuin meripalveluksessa. == == Selvitetään sotilaspappien ja sotilaskapellimestarien viroissa palvelevan jäsenistön palvelussuhteiden erityistarpeet ja tuetaan ongelmien ratkaisemisessa. == == www.asianajotoimistolindell.fi 12 | 2014 33 Pääluottamusmiehen palsta I Ville Viita Majuri Sitouttaminen ei ole käskytysasia S itoutunut työntekijä uskoo organisaatioon, yhteisiin arvoihin ja parantaa tuloksellaan sen suorituskykyä. Sotilasilmailun sitouttamisjärjestelmän normi (HK739) päivitettiin ja julkaistiin 27.10.2014. Ennen 1.11.2014 allekirjoitetun sitoumuksen osalta noudatetaan asianomaisen sitoumuksen sisältöä. Henkilöstöjärjestöt olivat mukana normin kehittämistyössä ja lausuivat teksteihin useammalla tarkastelukierroksella. Kaikkea haluamaamme ei kuitenkaan saatu teksteihin kirjatuksi. Normissa päivitettiin muun muassa sitoumuslajien käyttö, sitoumussakko ja sitoumussopimukset. Ensinnäkin on muistettava, että puolustusvoimissa sitouttaminen lähtee työnantajan sekä organisaation tarpeesta. Ohjaajakoulutuksessa henkilöstö sitoutetaan koulutuskorvaussopimuksella, jonka pituus ohjaajilla on enintään 13 vuotta 3 kuukautta. Tämän jälkeen voidaan sitouttaa jatkositoumuksella lähtökohtaisesti kolmen vuoden jaksoissa. Uutena on myös, että sitoumukset eivät voi olla voimassa yhtä aikaa. Tätä tulee soveltaa myös muihin sitouttamissopimuksiin – esimerkiksi pitkien oppikurssien suorittamisen jälkeen olevaan sitoumukseen tai ulkomaille koulutukseen lähetettävän sitoumukseen. Eli jos virkamiehellä on pohjalla koulutuskorvaussitoumus tai palvelussitoumus, joka kestää vähintään 34 samaan hetkeen saakka kuin tarjottava uusi sitoumus niin päällekkäistä sitoumusta ei tule allekirjoittaa. Jatkositoumuksen osalta kolmea vuotta lyhyempää kestoltaan vähintään vuoden pituista sopimuskautta voidaan käyttää pääsääntöisesti vain yhden kerran. Tässä on muistettava tosiaankin jättää tarvittava jousto hallintoyksiköihin, joissa jatkositouttaminen valmistellaan yhdessä työnantajan ja työntekijän kanssa. Lentoteknisen henkilöstön osalta normissa tasapäistettiin sitouttamisen ”karenssiaika” kolmeen vuoteen. Ennen upseereilla riitti sitouttamisperusteeksi vuoden palvelus. Henkilöstöjärjestöjen mielestä tällaista karenssia ei tarvita vaan voitaisiin joustavasti sitouttaa – jos siihen on tarvittavat perusteet. Ohjaajien osalta jatkositoumuksen irtisanominen on tehtävä vähintään kuusi kuukautta ennen sitoumusajan päättymistä. Mikäli jatkositoumusta ei irtisanota, jatkuu se automaattisesti kolmen vuoden jaksoina. Lentoteknisten osalta palvelussitoumuksen pituus on kolme vuotta kerrallaan. Sitoumus päättyy ilman erillistä irtisanomista, kun sitoumusaika on kulunut. Tämä aiheuttaa virkamiehelle seurantavastuun. Samanlainen irtisanomismenettely ja sopimuksen jatkuminen kuin ohjaajilla olisi selkeämpi malli. Nykyiset, vanhoilla sopimusehdoilla olevat jatkositoumukset jatkuvat kunnes ne irtisanotaan. Irtisanomisille ei pitäisi olla perusteita ainakaan työnantajan puolelta. Irtisanomisen voi tehdä myös virkamies sopimusehtojen mukaisesti. Irtisanomisen jälkeen (jos sitoumus uusitaan) se allekirjoitetaan uusilla ehdoilla. Eroamisikä päättää palvelussitoumuksen. On huomattava, että eläkeoikeuden saavuttaminen ei päätä sitoumusta, vaan sitoumus jatkuu sitoumuksen mukaisesti eläkeoikeuden saavuttamisesta huolimatta. Sotilaallisessa kriisinhallintehtävässä toimiminen ei keskeytä sitoumusajan kulumista. Muihin kansainvälisiin tehtäviin lähdettäessä ratkaisuvalta ennen tehtävänmääräystä on Pääesikunnalla. Normiin ei kirjata virkaehtosopimusasioita, koska ne sovitaan eri pöydissä ja niistä neuvotellaan. Eli lisäpalkkioista maksetaan virkaehtosopimuksen mukaisesti kuten ennenkin. Muuttokorvausten siirtämisestä Puolustusministeriön muutto- ja siirtotyöryhmässä käsiteltiin taas muutamia tapauksia. Ensinnäkin otettiin esille perhevapaiden ja muiden ns. ei-harkinnanvaraisten vapaiden vaikutus puolustusvoimien muutto- ja siirtokustannusten korvausten maksamiseen - esimerkiksi perheellisen virkamiehen erityiskorvaukseen (maksetaanko siirrosta 12 kk / 24 kk vai miten). Työryhmä totesi, että korvauksen maksamisen ajanjaksoa jatketaan kuten kriisinhallintapalveluksessa. Perhevapaiden osalta kyseeseen tulevat äitiys-, isyys-, ja vanhempainvapaa. Hoitovapaat jätetään tämän soveltamisen ulkopuolelle. Tapauksia katsotaan yksittäisinä. Sopimusten soveltamistyötä jatketaan Pääesikunnan johdolla tammikuussa aloittavassa työryhmässä. Reppurina sairastuminen Toiseksi käsiteltiin perheellisen virkamiehen erityiskorvauksen päivärahaosuuden maksamista tilanteissa, jolloin perheestään erillään asuva virkamies sairastuu suunniteltuna työskentelyvuorokautena. Muutamissa hallintoyksiköissä ei ole maksettu erityiskorvauksen päivärahoja. Tuntuu aivan järjettömältä sairastaa siirtopaikkakunnalla 2-3 päivää ja yrittää kuntoutua mahdollisimman pikaisesti työkykyiseksi - kuitenkaan saamatta päivärahoja ja voimatta olla kotona perheen luona. Työnantaja totesi selkeästi, että sairaspäivien osalta päivärahat on maksettava. Tapauksissa joissa näin ei ole menetelty tulee virkamiehen tehdä oikaisuvaatimus omaan hallintoyksikköönsä. Pitempiaikaisen sairasloman (kuukausi tai pidempään) osalta ei korvattaisi päivärahoja, koska tuolloin ollaan todennäköisesti kotona perheen parissa. Suoraan ”velville” Kolmanneksi muutto- ja siirtotyöryhmässä käsiteltiin perheellisen erityiskorvauksen matka-aikaa. Virkamiehen erityiskorvauksen määräytymisperusteeksi on sovittu, että ”..matkustamiseen käytettävä aika ylittää 4 tuntia, maksetaan 5 momentin mukainen korvaus 30 tai 60 prosentin perusteella. Matkustamiseen asuinpaikkakunnalta virkapaikkakunnalle käytettävä aika lasketaan nopeinta yhteysreittiä tehtävästä matkasta julkisten kulkuneuvojen todellisten ja matkaan yhteensopivien aikataulujen SOTILASAIKAKAUSLEHTI 12 | 2014 mukaisesti”. Hallintoyksiköissä on aiheuttanut epäselvyyttä miten tämä 4 tuntia tulisi laskea ja kuinka matkustamiskustannukset virkamiehelle korvataan näissä tilanteissa? Keskustelun jälkeen työnantaja totesi, että virkamiehen tekemä matkaesitys lasketaan kerran ja voidaan sitoa työn todellisiin alkamis- ja päättymisaikoihin. Tämän laskelman perusteelta korvataan matkat, vaikka joitakin työstä johtuvia muutoksia saattaa tulla. Matkustamista on jo joustavasti ja järkevästi sovellettu muutamissa hallintoyksiköissä. Eli matkaa voidaan joustaa molemmista päistä esimerkiksi liukuman puitteissa perjantaisin ja maanantaisin. Liukuvan työajan normiin tulisikin saada vielä lisää joustoa, jolloin paikallinen sopiminen olisi helpompaa ja matkustaminen edullisempaa. Toisaalta myös joissakin hallintoyksiköissä on yritetty vääntää perjantaina työviikkonsa lopettavan reppurin matka alkamaan lauantaiaamuna ja paluu sunnuntai-iltana. Nauti siinä sitten perhe-elämästä. Koulutuskomennuksen työajasta Olemme tarkastelleet koulutuskomennuksia Pääesikunnan erillisessä työryhmässä ja työtä riittää tässäkin asiassa. Työnantajan määräämien koulutustilaisuuksien keskimääräisen työajan toteuman seuranta sovittiin tarkennetussa virkaehtosopimuksessa vuonna 2013. Näissä neuvotteluissa Upseeriliitto esitti peukalohangallinen koulutuskomennusten viikko-ohjelmia, joissa tehtiin melkein ympäripyöreätä päivää. Asia tiedostettiin ja tarkentavaan virkaehtosopimukseen kirjattiin: ”Koulutustilaisuutta kohden koulutuspäivien pituutta ei tule pidentää keskimääräisestä seitsemästä tunnista 39 minuutista ilman painavaa koulutuksellista syytä”. Ongelma kuitenkin säilyi ja osittain siksi, että puolustusvoimien työaikasopimuksen soveltamisohjeessa ei ole määritetty kovinkaan tarkasti koulutuskomennusten tarkoitusta tai kohderyhmää. Luottamusmiehet keräsivät pyynnöstäni kentän esimerkkejä koulutuskomennuksista. Käskyjä ja viikko-ohjelmia lukiessa voidaan todeta, että mikään ei ole muuttunut. Sopimuksen ajatusta ja henkeä ei ole ymmärretty kentällä vaan koulutus-sanaa käyttämällä voidaan tehdä vaikka mitä. Koulutustilaisuuden kouluttajille suunnitellaan työajaksi 10–12 tuntisia päiviä tai vaihtoehtoisesti sotilaallisina harjoituksina. Koulutustilaisuuksiin osallistuvien virkamiesten osalta merkintä on kuitenkin 7,39. Pahimpia esimerkkejä ovat henkilökunnan erilaiset kurssit, joissa opetetaan yömyöhään vaikka liikenneteoriaa tai uutta taistelutapaa harjoituksen muodossa. Kurssin johtaja ja kouluttajat haluavat tietenkin varmistaa, että kurssilaiset oppivat kaiken, mutta tällainen päivien venyttäminen on lopetettava. Sopimusta on noudatettava ja järjestettävä tarvittaessa pidempi koulutustilaisuus. Koulutuskomennusten problematiikka näkyy myös ulkomaiden erikoiskursseilla ja opetustilaisuuksissa, joissa saatetaan olla 24/7 todella vaativissa olosuhteissa. Hankkeisiin liittyvät vastaanotot kotimaassa ja ulkomailla sisältävät useasti muun muassa oppaiden ja ohjeiden kirjoitustyötä. Tämäkään ei oikein kuulosta koulutuskomennukselta. Erityistarkasteluna tulee katsoa myös pitkiä oppikursseja ja niiden aiheuttamaa työkuormaa. Ongelmia on muun muassa maisteriopintojen aikana, jolloin täytyy ylläpitää ja hankkia ammatillisia pätevyyksiä. Aika ei yksinkertaisesti enää riitä, kun halutaan opintomenestyksen lisäksi kehittää osaamista esimerkiksi hävittäjälentäjäksi. 35 Pääluottamusmiehen palsta II Mika Ylönen Majuri Työ- ja palvelusturvallisuus Syyllinen kunnes toisin todistetaan. Y llä oleva lause on kuvannut kulttuuria, mihin olemme tottuneet Puolustusvoimien vaara- ja onnettomuustilanteiden tutkimuksissa tähän saakka. Onnettomuus tai vaaratilanne on aina ollut jonkun syy ja syyllinen on täytynyt löytää. Varmuuden vuoksi kaikki mahdolliset nimetään lähes välittömästi syylliseksi epäillyksi ja vieläpä epäillyksi törkeästä palvelusrikoksesta. Syylliseksi epäillyn rankaisemiseksi etsitään aina jokin pykälä, minkä perusteella rangaistus voidaan määrätä. Kun oikein kovasti etsii, silloin myös löytää. Syiden etsiminen tapahtuu ikään kuin tutkimusten sivutuotteena. Toimintakulttuuriin kuuluu myös se, että syylliseksi joutumisen todennäköisyys johtaa siihen, että ”läheltä piti”- rekisteriin ei kirjata tapahtuneita mahdollisia vaaratilanteita. Uusi aika, nolla tapaturmaa sekä avoin ja aloitteellinen ilmoituskulttuuri Työ- ja palvelusturvallisuus on ollut voimakkaan kehittämistyön kohteena Puolustusvoimissa muutaman vuoden ajan. Kysymys on erittäin tärkeästä kokonaisuudesta, kun otetaan huomioon viraston tehtävät ja toimintaympäristön monimuotoisuus. Työ- ja palvelusturvallisuuden päämääränä Puolustusvoimissa on nolla tapatur- 36 maa sekä avoin ja aloitteellinen ilmoituskulttuuri. Puolustusvoimissa toiminnasta vastaa Puolustusvoimain henkilöstöpäällikkö. Päämääränä on suojata henkilöitä heihin kohdistuvilta työstä, palveluksesta ja toimintaympäristöstä aiheutuvilta vaaroilta. Ilmavoimat on hyvä esimerkki avoimesta ilmoitus- ja tutkintakulttuurista. Ensin selvitetään syyt ja sen jälkeen ne tekijät, mitkä johtivat vaaratilanteeseen tai onnettomuuteen. Ilmavoimien toimintatavat ovat varmasti osaltaan globaalin ilmailukulttuurin kehityksen seurausta, mutta myös sen ansiota, että onnettomuuksien toistuminen halutaan välttää selvittämällä tapahtumaan johtaneet tekijät. Esimiehet uskaltavat olla syyttämättä alaisiaan, ellei tutkinta osoita jonkun olevan oikeasti syyllinen tapahtuneeseen. Halutaan etsiä syitä, ei syyllisiä Onnettomuus- ja vaaratilanteiden ilmoittamis- ja rekisteröintikulttuurin kehittäminen on ollut tärkeä osa työ- ja palvelusturvallisuustoiminnan kehittämistä. Vaaratilanneja onnettomuustutkinnan keskeisimmäksi päämääräksi on asetettu turvallisuuden parantaminen. Tutkinnassa ei pidä etsiä syyllisiä vaan syitä. Asianomaisen osalta tarvitaan henkilön kirjallinen suostumus siihen, että tutkinnan aineisto voidaan luovuttaa esim. rangaistusharkintaa tekeville tahoille. Kun asiaa tarkastelee kokonaisuutena, on selvää, että päämäärältään hanke on oikea ja erittäin tarpeellinen. Kuinka turvallisuuden vaaliminen ohjeistuksen perusteella toteutuu, jää nähtäväksi. Kuinka Puolustusvoimat sitoutuu käytännön tasolla erityisesti vaara- ja onnettomuustutkinnan uusiin periaatteisiin? Kuinka asiat käytännössä tehdään varuskunnissa, sotaharjoituksissa, ampumaharjoituksissa ja kansainvälisessä toimintaympäristössä? Pelkästään normien, ohjeiden ja määräysten kirjoittaminen ei sellaisenaan muuta Puolustusvoimiin juurtuneita käytäntöjä. Uuden toimintakulttuurin toteuttaminen edellyttää kaikkien ajatusmaailman muuttumista, koulutusta, valmennusta ja niiden seurauksena kasvavaa rohkeutta toteuttaa asioiden selvittämistä uudella tavalla. On tärkeää, että toimintatavat ovat selvät ja niihin voi luottaa. Sitoutuminen muutokseen vaatii kaikkien osallistumista ja johdon vahvaa ohjausta. Asiaan liittyvät Puolustusvoimien ohjeet ja määräykset: - HJ650 ”Työ- ja palvelusturvallisuuden päämäärä Puolustusvoimissa” - HJ697 ”Työ- ja palvelusturvallisuuden perusteet Puolustusvoimissa” - HJ699 ”Vaaratilanne- ja onnettomuustutkinta Puolustusvoimissa” KOHTI UUDENLAISTA TOIMINTAKULTTUURIA Lähde: Pääesikunnan esitysaineisto PV:n yhteistoimintaelimessä 1.12.2014. Uusi Puolustusvoimien työsuojelun yhteistoimintasopimus Puolustusvoimissa on puolustusministeriön johdolla laadittu puolustushallinnon yhteistoimintasopimus. Uusi, pian allekirjoitettava sopimus astuu voimaan 1.1.2015. Vuoden vaihteen jälkeen on tärkeää, että kyseinen sopimus esitellään hallintoyksiköiden yhteistoimintaelimissä. Luottamusmiesten ja nykyisten työsuojeluvaltuutettujen on syytä perehtyä asiaan, jotta uusien työsuojeluorganisaatioiden toiminta alkaa sovitulla tavalla. Sopimuksessa tarkennetaan rooleja ja se rajoittaa mm. hallinnollisissa esimiestehtävissä toimivien mahdollisuutta toimia työsuojeluvaltuutettuina. Hallintoyksiköissä asian valmistelijana toimivat nimetyt työsuojelupäälliköt. Keskeistä on, että työsuojelutoimintaan osallistuva henkilöstö koulutetaan tehtäviinsä. Työnantajan on huolehdittava, että koulutustarve käsitellään kahden kuukauden kuluessa henkilövalinnoista. Kriisinhallintatehtävät ja sotilaan fyysinen kunto Kriisinhallintapalvelus perustuu vapaaehtoisuuteen. Se on myös upseerin uralla SOTILASAIKAKAUSLEHTI 12 | 2014 poikkeuksellinen mahdollisuus ammattitaidon kehittämiseen. Päästäkseen kriisinhallintatehtäviin, on henkilöstölle asetettu vaatimukset terveydentilan ja fyysisen kunnon osalta. Jokaisen palvelukseen hakeutuvan on syytä tunnistaa oma henkilökohtainen tilanteensa oman fyysisen kompetenssinsa osalta riittävän hyvissä ajoin ennen kriisinhallintatehtäviin valmentavaa koulutusjaksoa. Lääkärintarkastus ja fyysisen kunnon testit kuuluvat väistämättä kyseisen jakson ohjelmaan. Siispä systemaattinen kunnon kohottaminen testien läpäisemiseksi on monesti välttämätöntä, erityisesti varttuneemmilla sotilailla. Reputtaminen testeissä johtaa siihen, että palvelukseen on haettava korvaavaa henkilöstöä vaikka muuten henkilö olisi sopiva ja haluttu suunniteltuun tehtävään. Hallintoyksiköiden liikuntakasvatusupseerit ovat hyviä sparraajia ja konsultteja, joita voi hyödyntää fyysisen suorituskyvyn kehittämisessä, mikäli tarvetta siihen on. Kannattaa myös esitestata itsensä 12 minuutin juoksutestiä vastaavassa tilanteessa ennen varsinaista testiä. Varman päälle pelaaminen ei mene hukkaan. Hyvästä fyysisestä kunnosta ei ole haittaa kotimaan palveluksessakaan. Kriisinhallintapalveluksen eritysehdot Kriisinhallinnan yhteistoimintaryhmä viimeisteli kriisinhallintapalveluksen päivärahat ja erityiset ehdot. Kokonaisuus siirtyy ministerin päätettäväksi. Kokouksessa keskusteltiin erityisesti UNTSO- tarkkailijaoperaation erilaisista erityispäivärahakäytännöistä. Puolustusministeriö esitti Libanonin tarkkailijaryhmän päivärahan korottamista. Upseeriliitto toi esille olosuhteiden olevan hyvin samankaltaiset UNTSO:n kaikkien tarkkailijaryhmien välillä ja siten esitetylle korottamiselle olevan tarvetta, jopa ministeriön esitystä enemmän. Pääesikunta ei nähnyt tarvetta korottamiselle. Lopputuloksena kokouksessa päätettiin esittää erityisen operaatiokohtaisen päivärahan korottamista alkuperäistä ministeriön esitystä enemmän. Asiaa tarkastellaan uudelleen sopimuskäytännön mukaisesti ensi vuonna. 37 Konttaisenranta valmiina talvikauteen! T alvi on jälleen saapunut Kuusamoon ja Konttaisenranta kutsuu lomailemaan. Kolmen hyvin lumisen etelän talven jälkeen on hankittu hyvät hiihto- ja lasketteluvarusteet, jotka kannattaa nyt ottaa varaston orsilta, pakata autoon ja suunnata kohti Kuusamoa. Täällä odottaa tasokas upseerien oma lomakeskus Konttaisenranta, aivan Konttaisenvaaran juurella. Vastaavaa paikkaa kokonaisuudessaan ei muualta Suomesta löydy, sen ovat todistaneet tuhannet tyytyväiset vieraamme jo 40 vuoden aikana! Hyvätasoiset ja miellyttävät majoitusja hiihtomahdollisuudet Kaikki mökit ovat hyvin varustettuja. Mökkeihin kuuluu täydellinen astiasto, WC/talouspaperit ja laudesuojat sekä siivoustarvikkeet ja asunnon peruskodinelektroniikka. Mökkikylässä on langaton laajakaistaverkko ja majakansiosta löytyy kirjautumisohje. Avantouinnin ystäville on tänäkin talvena käytettävissä katettu talviavanto. Kesällä täysin peruskorjattu saunarakennus (kuvassa yllä) saunoineen ja takkahuoneineen on nyt entistä ehompi, viihtyisä kokonaisuus. Laadukas ilmastointi ta- 38 kaa hyvät puitteet tilojen tehokkaaseen käyttöön. Kokoustilassa on kiinteä videotykki, jolla voi omalla tietokoneella katsella retkikuvat ym. valkokankaalta! Suksille on oma huoltohuone rannan huoltorakennuksessa. Hiihtoladut on tavoitteena avata heti kun reiteillä on tarpeeksi lunta ja riittävästi jäätä latukoneelle. Pidemmät sivureitit avataan viikosta 8 alkaen. Hiihtoladut lähtevät Grillikodassa onnistuu ruoan laitto avotulella. läheltä aluettamme ja yhtyvät latuverkostoon, joka kattaa monipuolisia hiihtoreittejä Ruka–Kuusamo alueella käsittäen jopa 200 km latua. (HUOM! päätösprosessi latuverkoston reiteistä on tämän jutun kirjoitusvaiheessa vielä kesken.) Hiihdä halvalla -kaudella on hyvä pitää perhejuhlia, kurssitapaamisia ym. hauskaa yhdessäoloa. Ruka tarjoaa laskettelijoille monipuoliset rinteet ja palvelut. Rukalle lasketteluun Upseeriliitto on hankkinut 40 kpl yhtiökortteja, jotka jaetaan varauksen yhteydessä kysynnän mukaan tasan, 70 euroa/viikko/kpl. Rukalla on lapsiperheille hyvät harjoittelurinteet, sekä puuhapihat ja pulkkamäet myös perheen pienimmille. Rukan itäpuolella on tilava parkkipaikka, josta pääsee helposti rinteeseen tai maastoladuille murtomaahiihtoon. Ruka-kylässä on hyvin monipuoliset aktiviteetti-, ruokailu- sekä ostosmahdollisuudet. Lisätietoja: www.ruka.fi Usein kysyttyä: - Loppiaisen jälkeen on hyvin tilaa ”hiihdä halvalla” -kaudella, aina viikolle 7 saakka. Varauksia voi tehdä vaikka päivän varoitusajalla, tarkemmin varauksista suoraan Loma-Konttaiselta. - Vaikka sesonkiviikot on jo arvottu, otetaan jatkuvasti varalle jonoon viikoille 7-17, koska peruutuksia tulee lyhyelläkin varoitusajalla. LomaKonttainen ottaa varalla ilmoittautuneihin heti yhteyttä ilmoittautumisjärjestyksessä. Varalla voi olla useammallakin viikolla! - Laskettelulippujen haluttu määrä tulee ilmoittaa 3 viikkoa ennen varausta, koska laskutamme varaukset joulu, uusivuosi ja viikoille 7–17 ennakkoon, noin 2 viikkoa en- nen varauksen alkua. Liput jaamme kysynnän mukaan tasan. Vapaita mökkejä on vielä sesonkiviikoilla! - Peruuttamistilanteessa varausmaksua ei palauteta. Peruutus tulee tehdä 3 viikkoa ennen varausta. Alle 3 viikkoa peruutusmaksu 1/3 vuokrasta. Peruutus alle 1 viikko on peruutusmaksu puolet vuokrasta. Force majeure -tapauksessa on toimitettava lääkärintodistus liittoon ja viipymättä ilmoitus Loma-Konttaiselle. Mökin varaaminen Majoitusvaraukset, muut palvelut ja laskutuspalvelun hoitaa Kuusamossa: Loma-Konttainen ky Avoinna ma–pe, kello10–15. Puhelin 0500 393 757 Sähköposti: [email protected] Tarjoamme myös asiakkaille erikseen sovittaessa liinavaatesetin vuokrausta ja siivouspalvelun, joista on eri hinta. Upseeriliiton verkkosivuilla on hyvä kuva-aineisto mökeistä ja lista varaustilanteesta. Loma-ajaksi postin/lehdet voi kääntää Konttaiselle, esim. Nimi Sukunimi Virkkulantie 30 93999 KUUSAMO Kiitämme jäsenistöä ja Upseeriliitoa hyvästä yhteistyöstä ja toivotamme Hyvää Joulua ja Menestystä Vuodelle 2015 Loma-Konttainen ky, Maija ja Mikko Oikarainen HYPON EDUT UPSEERILIITON JÄSENILLE Omaa asuntoa hankittaessa jopa 100 % rahoitus mahdollista Hypon erityisvakuusjärjestelyllä Osaomistuskonseptilla vaiheittain kiinni omaan kotiin ilman omarahoitusosuutta Asuntovarallisuus turvaa eläkepäivät, Käänteinen Asuntolaina markkinoiden ylivoimaisin eläkesäästötuote Kysy lisää asiakaspalvelustamme puh. (09) 228 361! www.hypo.fi Suomen Hypoteekkiyhdistys Suomen AsuntoHypoPankki Oy Yrjönkatu 9 A, PL 509, 00101 Helsinki, puh. (09) 228 361, [email protected] SOTILASAIKAKAUSLEHTI 12 | 2014 39 Valmistaudu ajoissa reserviin Upseeri saattaa kokea elämänsä suurimman stressin siirtyessään reserviin. Hyvät omat verkostot kannattaa luoda jo palveluksessa ollessa. Valmistaudu muutokseen Komentaja Antti Villanen on perehtynyt työelämästä eläkkeelle siirtymisen vaikutukseen yksilön kannalta. Tutkimusten mukaan eläkkeelle siirtyminen stressaa yhtä paljon kuin työttömäksi joutuminen. Näiden edellä ovat puolison kuolema, avioero ja läheisen kuolema tai vakava sairastuminen. M Varama M ikäli haluat jatkaa työelämässä, joudut tekemään ensimmäisen kerran CV:n ja työhakemuksen. Veroprosenttikin saattaa yllättää. Edellistä työnantajaa ei kannata moittia, kun hakee uutta työpaikkaa. Nämä tulivat selväksi niille 40 upseerille, jotka osallistuivat Upseeriliiton järjestämään infopäivään marraskuun lopulla Katajanokan Kasinolla. Vastaava tilaisuus on tarkoitus järjestää myös ensi vuonna. Antti Villanen täydensi esitystään omakohtaisilla tunnekokemuksillaan, mikä varmaankin sai pohtimaan eläköitymiseen liittyviä haasteita. Sosiaaliset kontaktit vähenevät, päivärytmi muuttuu, kalenteri on tyhjä, puhelin ei soi, sähköpostejakaan ei tule kuten ennen, itsetunto järkkyy ja yhteisöllisyys heikkenee. Myös käytettävissä oleva rahamäärä laskee merkittävästi. Antti Villasen neuvoja: Ala miettiä eri vaihtoehtoja jo viisi vuotta ennen kun jäät eläkkeelle ja verkostoidu sen mukaan. Mene mukaan ja osallistu. Kukaan ei tule hakemaan sinua kotoa. Älä linnoittaudu kotiin. Taloudenpito vaatii uudenlaista suunnittelua, mutta vähemmälläkin tulee toimeen. Tee sitä, mistä nautit ja ole avoin uusille asioille. M Varama Älä lannistu työnhaussa Eversti evp Esa Salminen ja komentaja evp Antti Villanen olivat tilaisuuden ensimmäset esiintyjät. 40 Eversti Esa Salminen kertoi omia kokemuksiaan siviilityöpaikan hakemisesta. Hän suositteli jonkin erityisalan osaamisen hankkimista jo työaikana, esimerkiksi logistiikka, tietohallinto ja hankinta. Työpaikkaa kannatta hakea jo virassaoloaikana. Oma motivaatio on tärkeintä. Uuden uran rakentamisessa on tärkeää positiivinen asenne uuden aloittamiselle. Mahdollinen negatiivinen kierre pitää pystyä katkaisemaan ja vanhasta on päästävä irti. Iän tuoma liika itsevarmuus voi olla haitaksi. On siis oltava nöyrä. Evp-upseereille lisää kertausharjoituksia Prikaatikenraali Jukka Ojala korosti evpupseereiden tärkeää roolia sodan ajan joukoissa. Heidän on oltava puolustusvoimien käytettävissä palvelusajan jälkeen. Toivottavasti eläkeratkaisu pysyy nykyisellään, jolloin se tukee valtakunnan puolustamista. Kenraali pahoitteli kertausharjoitusten ja informaatiotilaisuuksien lähes totaalista loppumista, mihin hän lupasi parannusta jo ensi vuonna. Evp-upseerit ovat tärkeä informaatiokanava ja oikean tiedon jakajia omissa verkostoissaan, mikä on kokonaismaanpuolustuksen kannalta tärkeää. SOTILASAIKAKAUSLEHTI 12 | 2014 M Varama Itsearviointi ja toimintasuunnitelma on tehtävä itse. CV ja hakemus pitää laatia huolella, sillä niillä on erotuttava hakijoista, jotta pääsee haastatteluun. Valmistaudu haastatteluun huolella. Lue kaikki mahdollinen uudesta työpaikastasi. Selvitä itsellesi, mitkä ovat omat vahvuutesi ja osaamisesi juuri tuohon työpaikkaan. Pyydä ystävääsi sparraamaan ja varaudu myös takaiskuihin. Valtiolle vai yksityiselle? Upseerit ovat saaneet samanlaisen koulutuksen ja toimineet valtion virkamiehinä, joten ilmeisesti helpoin muutos on mennä julkiselle sektorille. Yksityinen työnantaja voi kuitenkin tarjota uusia haasteita, joista ei voi aina kieltäytyä. Menitpä minne hyvänsä, arvostat yhä enemmän puolustusvoimia työnantajana. Esa Salminen valitsi yksityisen sektorin. Hän oli ensin DELL:llä ja nyt Sakolla viranomaistoimintayksikön johtajana. Käytännön asiat kannattaa hoitaa ajoissa kuten eläkepäätöksen hakeminen, eroilmoituksen jättäminen, verokortin pidätysprosentin muuttaminen ja lääkärintarkastus. Samalla kannattaa miettiä sairausvakuutuksen ottamista kotivakuutuksen yhteyteen, sillä työterveydenhuollon loppuminen yllättää monet. Komentajakapteeni evp Juha Harjula kertoi perustamansa Poutapilvi Oy:n värikkäistä vaiheista. Oma yritys Suomen Yrittäjät kertoivat pk-sektorin yrittäjien suuresta vaihtuvuudesta lähivuosina. Sieltä voi löytyä sopiva yritys ostettavaksi ja näin toimintaan pääsee kiinni tarvittaessa varsin kohtuullisella omalla pääomalla. Asiantuntijat auttavat mielellään ja opastavat alkuun myös rahoituksen järjestämisessä. Tietenkin upseeri voi perustaa myös oman yrityksen, mutta jos saa toimivan yrityksen, säästyy monelta alkuvaikeudelta. Poutapilvi Oy:n toinen omistaja, komentajakapteeni Juha Harjula kertoi omia kokemuksiaan 1998 aloittamastaan verkkopalveluja tuottavasta yrityksestä, sen nousuista ja laskuista sekä yrittäjän arjen haasteista ja vapaudesta. Yrittäjällä pitää olla talous kunnossa ja talousraportteihin on yrittäjän myös itse perehdyttävä. Jossakin vaiheessa Harjula kaipasi hyviä myyntimiehiä, joita löytyy myös evp-upseereista. Upseeriliiton ja Kadettikunnan jäsenyys säily Näin ei ole kaikissa ammateissa, joten meillä on valmiina upseeritovereiden verkosto. Kadettikunnan turpo-tietopaketti pitää evp-upseerin hyvin ajan tasalla turvallisuuspolitiikasta. Osallistuminen oman kadettipiirin toimintaan täydentää myös yhteydenpitoa puolustusvoimiin ja upseeritovereihin. Upseeriliiton puheenjohtaja Jari Rantala kertoi liiton käytännön toimista upseerien siirtyessä reserviin. Liiton tarkoitus on järjestää vastaavia tilaisuuksia kerran vuodessa ja jatkossa pyydetään myös edustaja Rajavartiolaitoksesta. Ensi vuoden alussa pidetään valmennuspäivä niille, jotka haluavat hakea töihin reservissä ollessaan. Upseeri saa käytännössä samat jäsenedut kuin palveluksessa oleva jäsen 55 euron jäsenmaksulla. Liiton toimistosta saa pyydettäessä tiedon sotilaseläkkeen suuruudesta. Samoin oikeusneuvoja voi kysyä sopimusjuristeilta. Ainaisjäsenyys alkaa sen vuoden alussa, jolloin täyttää 65 vuotta. Työllistymisen tukeminen Evp-työryhmän tavoitteena on saada vuoden 2015 alkupuolelle liiton järjestämä tilaisuus niille upseereille, jotka haluavat valmennusta siviilityöpaikan hakemiseen. Päivän tilaisuuteen sisällytetään cv:n laatiminen, työpaikkahakemuksen tekeminen, omien vahvuuksien kartoittaminen, valmistautuminen työpaikkahaastatteluun ja verkostoituminen. Tilaisuudesta kerrotaan SAL:ssa ja liiton verkkosivuilla. Eversti evp Pentti Väänänen Upseerin jäädessä eläkkeelle hän voi jatkaa sekä Upseeriliiton että Kadettikunnan täysivaltaisena jäsenenä. 41 Upseeriliiton yhteystiedot Puheenjohtaja evl Jari Rantala Varapuheenjohtajat komkapt Kari Nousiainen kapt Mika Rötkönen Pääsihteeri kaptl Hannu Sipilä Pääluottamusmiehet (PV) maj Ville Viita maj Mika Ylönen Järjestöpäällikkö evl Kari Haapanen [email protected] (09) 6689 4010 050 386 9101 [email protected] 040 555 0615 [email protected] 0299 800 040 559 2395 [email protected] (09) 6689 4011 050 340 5670 [email protected] (09) 6689 4015 0299 500 781 [email protected] (09) 6689 4040 0299 500 780 [email protected] (09) 6689 4012 040 778 5095 Tiedotuspäällikkö komkapt Marko Varama [email protected] (09) 6689 4016 040 844 8255 Taloussihteeri Erja Elopuro [email protected] (09) 6689 4013 040 537 1799 Sihteeri Päivi Schroderus [email protected] (09) 6689 4014 050 338 8228 Toimisto Laivastokatu 1 b B, 00160 Helsinki [email protected] (09) 6689 400 faksi (09) 6689 4020 RVL:n pääluottamusmies maj Kari Hämeenaho [email protected] 071 872 2014 Asianajotoimisto Lindell Oy Vesa Mattila Olli-Pekka Lindell Pentti Laiho (02) 2511 004 0400 706 615 0400 826 078 040 581 4112 Upseeriliiton Konttaisenranta Virkkulantie 30 93999 KUUSAMO Varaukset ma-pe kello 10.00 - 15.00, Loma-Konttainen, puh. 0500 393 757 [email protected] fi 42 T erveiset täältä taistelutta luovutettavalta Suomen kasarmilta Hämeenlinnasta. Taas kerran mittani täyttyi sen verran korkealle lukemalle, että kynnys kirjoittamiselle ylittyi. Tästä samasta aiheesta olen kirjoittanut jo Sotilasaikakauslehdessä 3/2012. Rehellisesti sanottuna tämä alkaa välillä olla yhtä helvettiä. Tämä ei enää naurata eikä hymyilytä. Ei varsinkaan henkilöstöalalla, jossa työskentelen. Meillä henkilöstöalalla kun ”ammutaan aina kovilla” ja suunnitelmat toteutetaan eikä työnnetä kassaholviin. Puolustusvoimien informaatioteknologiaan tukeutuvien päivittäisten työvälineiden ongelmat eivät ole enää pelkkä vakava hidaste, vaan myös uhka työhyvinvoinnille. Olen havainnut sen itsestäni. Ongelmat aiheuttavat turhautumisen ja voimattomuuden tunteen lisäksi ahdistusta, kun et ongelmien vuoksi pysty hoitamaan työtehtäviäsi tehokkaasti ja vaaditulla aikataululla. Yksinkertaisesti toimimattomien ja hitaiden järjestelmien takia en kykene tekemään töitäni sillä tasolla kuin pystyisin. Yritä nyt sitten sitä selittää esimiehelle suoritusarvioinnissa, kun asiakirjoissa on virheitä, ne lähtevät myöhässä ja huonosti valmisteltuina. Tämän vuoden marraskuussa tilanne oli muutaman viikon täysin mahdoton. Päivittäisiin työtehtäviini kuuluvat järjestelmät eivät toimineet pääasiassa ollenkaan tai ne toimivat toooooodeeeeeellaaaaaa hitaasti. Suunnitelluista työtehtävistäni pystyin tekemään korkeintaan 20 prosenttia. Tämä ”Musta marraskuu” ei kuitenkaan ollut ainoa laatuaan. Samanlaisia päiviä ja viikkoja on ollut säännöllisesti ainakin edellisestä kirjoituksestani lähtien. Taisi olla viime vuonna kun asianhallintajärjestelmässä (PVAH) oli suuria ongelmia, eli se ei toiminut kunnolla. Pääesikunta päätti SOTILASAIKAKAUSLEHTI 12 | 2014 silloin muistuttaa, että poikkeustilanteessakin määräaikoja tulee noudattaa, asiakirjat voi tehdä paperille ja lähettää postissa tai jopa kuriirilla ja tallentaa sähköiseen arkistoon sitten kun PVAH taas toimii. Kyllähän poikkeustilanteisiin tulee kyetä varautua, mutta silti se silloin tuntui kentällä lähinnä vitsiltä. Käsin olisi pitänyt ryhtyä kirjoittamaan, koska yhteydet keskitettyyn tulostinpalveluunkin oli poikki. En aliarvosta käsin kirjoittamista, vaikka vasenkätinen olenkin, mutta jokainen varmasti ymmärtää pointtini. Olen tuonut esille nämä ongelmat useissa eri tilaisuuksissa. Olen tehnyt lukuisia vikailmoituksia (CISSI) Puolustusvoimien johtamisjärjestelmäkeskukselle. Ongelmia on korjattu. Hetkittäin tilanne on ollut parempi, mutta kokonaisuudessaan ongelmat eivät ole poistuneet. Ikinä minulle ei ole kerrottu sitä, mikä näiden ongelmien perimmäinen syy on. Miksi meidän järjestelmät toimivat niin hitaasti, epäluotettavasti ja epävarmasti, jos toimivat ollenkaan. On päiviä jolloin järjestelmät eivät käynnisty ollenkaan. On päiviä jolloin järjestelmät käynnistyvät äärimmäisen hitaasti. On päiviä jolloin järjestelmät toimivat äärimmäisen hitaasti ja ”klikkaukset” ohjelman sisällä aiheuttavat minuuttien tiimalasin. Ja näitä päiviä on aivan liikaa. Puolustusvoimissa on käynnissä projekti, jossa varusmieskoulutusta antaviin yksiköihin rakennetaan langattomat internetyhteydet, jotta varusmiehet saavat somettaa ja striimata. Tämä siksi että puhelimien mobiilidata ei riitä varusmiehille (mm. Keskipohjanmaa 16.11.2014). Kyllä minun mielestäni työnantajan velvollisuus ensisijaisesti olisi hoitaa palkatun henkilöstön työvälineet ja verkkokapasitee- tit kuntoon. Sitä on tässä nyt odoteltu jo monta vuotta. Tiimalasin ja SAP:n pyörivän kiekon pitkäaikaisesta katselusta on tullut niin arkipäivää, että ajattelin lisätä sen tehtävänkuvaukseeni jollakin prosenttiosuudella. Tehtävänkuvaussovellus ei vain toiminut sinä päivänä kun ajattelin suunnitelmani siirtää toteutusasteelle. Odotellessa olen kehittänyt tiimalasi-kuntopiirin, jolla olen vaihtanut tiimalasin tuijottamisen hyödyllisempään käyttöön tavoitteena tietenkin saada tiimalasivartalo päärynän sijasta. Kun painan jotain toimintoa toteuttavaa nappia ja tiedän, että tiimalasi pyörii pari minuuttia, niin menen lattialle ja teen etunojapunnerruksia. Työskentelen sen jälkeen taas hetken ja palaudun samalla. Seuraava napin painallus, laitan tossut kaapin alle ja teen istumaannousuja. Seuraavalla kyykkyjä jne. Veljeni on työskennellyt IT-alalla vuodesta 1990 lähtien. Nykyisin hänen työnantajansa on TIETO. Hän ei voi ymmärtää, kun kerron hänelle työhöni liittyvistä tietojärjestelmien ongelmista. Hänen mukaansa yksityisellä sektorilla se ei vain yksinkertaisesti olisi mahdollista, että ongelmien annetaan jatkua noin pitkään. Hänen mukaansa tällaisessa tilanteessa asiakas olisi vaihtanut toimittajaa jo aikoja sitten ja vastuullisille olisi annettu potkut. Sotilasaikakauslehdessä on ollut paljon mielenkiintoisia artikkeleita informaatioteknologiasta ja kyberturvallisuudesta. Olisi mielenkiintoista ja informatiivista, jos joku asiasta tietävä ja vastuullinen taho kirjottaisi mistä nämä meidän tietojärjestelmien ongelmat oikein johtuvat ja miksi. Ollaanko ongelmille tekemässä jotain ja jos ollaan niin mitä ja milloin. Jos ei tässä lehdessä niin kyllä Puolustusvoimien henkilöstö kaipaisi edes KESKUSTELUA Puolustusvoimien tietoverkot ja -järjestelmät – eivät este mutta vakava hidaste, osa 2 43 sisäistä tiedotetta ongelmista ja niiden aiheuttajista, eikä mitään lyhyttä ilmoitusta Torni-portaalin etusivulla, jossa vain kerrotaan, että ”Nyt on vikatilanne SAPitsepalvelussa”. Mielestäni olisi hyvää työantajapolitiikkaa kertoa henkilöstölle rehellisesti ongelmien syistä. Syyllisiä en kaipaa yhtään. Lahtista ja konekivääriä minä kaipaan, ja kovasti. Nuorempana esimieheni opastivat minua:”Älä tule Kimmo luokseni ongelman kanssa. Tule ratkaisun kanssa”. Olen pyrkinyt sitä urallani noudattamaan. Tässä asiassa minulla ei ikävä kyllä ole sitä ratkaisua. Nyt joudun turvautumaan vanhempiin ja viisaampiin. Kimmo Viitanen Majuri, henkilöstösektorin johtaja Länsi-Suomen sotilasläänin esikunta Vastine Sampo Ahdon kirja-arvosteluun Holokaustia turha kieltää K äy selväksi, että Sampo Ahto ei pidä (Sotilasaikakauslehti 9/2014) siitä, mitä sanon tutkijaryhmämme julkaisemassa kirjassa Luvattu maa: SuurSuomen unelma ja unohdus. Holokaustin kieltäminen on historian tutkimukselle samanlainen älyllinen umpikuja kuin kreationismi on biologialle. Holokaustin kieltämisen päätarkoituksena on puolustella Saksan kansallissosialistisen hallinnon jälkimainetta. Holokaustin kieltäjät väittävät, ettei holokaustia - Euroopan juutalaisten kansanmurhaa - tapahtunut ollenkaan, tai että sen mittasuhteita on radikaalisti liioiteltu, tai että pääsyyllinen ei ollutkaan Hitlerin hallinto vaan joku aivan muu. Jotta näin voisi olla, he joutuvat uskottelemaan, että viranomaisten ja historian tutkijoiden välillä on jättimäinen, kansainvälinen, todistusaineistoa vääristelevä ja sitä tahallaan väärin tulkitseva salaliitto. Sampo Ahton kohdalla takertuminen holokaustin kieltäjien salaliittoteorioihin näkyy kinasteluna niin sanotun Wannseen kokouksen pöytäkirjasta. Toisin kuin Ahto uskoo, tammikuussa 1942 pidetyssä Wannseen kokouksessa ei tehty päätöstä juutalaisten kansanmurhaan ryhtymisestä. Tämä päätös oli tehty jo aikaisemmin, ja sen tekijä tuskin kukaan muu kuin Hitler itse. Wannseen kokous oli hallinnonalojen välinen suunnittelutapaaminen. Ahto kysyy, mitä ”versiota” kokouksen pöytäkirjasta pidän aitona, Nürnbergin sotilas- 44 tuomioistuimessa syyttäjänä toimineen Robert Kempnerin vuonna 1961 kirjassaan julkaisemaa faksimilea, vai ”amerikkalaisten myöhemmin Saksaan lähettämää” alkuperäistä asiakirjaa. Vastaus on helppo: Kempnerin kirjassa julkaistu on kopio kopiosta ja siksi epätarkka. Kehotan Ahtoakin tutustumaan alkuperäiseen asiakirjaan Saksan ulkoministeriön arkistossa (Politisches Archiv) Berliinissä. Sieltä se löytyy signumilla Inland IIg 177. Suosittelen lisäksi tutustumista johonkin aiheen tutkimusta edustavaan teokseen, vaikkapa Christopher Browningin kirjaan The Origins of the Final Solution. Sampo Ahto kertoo olevansa sananvapauden puolustaja. Olen Ahton kanssa samaa mieltä, että sananvapauden nimessä on siedettävä myös tyhmää tai moraalisesti vastenmielistä puhetta. Mutta Ahto on ymmärtänyt sananvapauden käsitteen väärin jos hän kuvittelee, että sietäminen tarkoittaisi myös velvollisuutta pidättäytyä tyhmän tai vastenmielisen puheen julkisesta arvostelemisesta. En aio jatkos- sakaan siitä pidättäytyä. Sanojen kun on oltava vapaita. Ahto epäilee lopuksi, että toivoisin hänelle ”muutakin ikävää--sitä kuitenkaan ääneen sanomatta.” Enhän nyt toki. Toivotan terveyttä ja pitkää ikää. Ehkä myös rahtusen arvostelukykyä, jotta vakava tutkimus ja holokaustin kieltäjien uskomukset olisi jatkossa helpompi erottaa toisistaan. Oula Silvennoinen Sampo Ahto vastaa: En ole väittänyt, että holokaustia ei ole ollut, vaikka holokaustiuskonnon kannattajiin en kuulu. Sen mittasuhteista olen kylläkin tietämätön kuten Stalinin, Maon ja muidenkin vastaavien tekemisistä. En usko, että Wannseen kokouksessa oli päätetty holokaustista. Olen päinvastoin kirjoittanut, että kokouksen niin sanottu pöytäkirja oli vain keskusteluasiakirja. Kerro rohkeasti mielipiteesi Kirjoitusten yhteydessä pitää olla kirjoittajan nimi, osoite ja puhelinnumero. Toimitus suosii omalla nimellä kirjoittavia. Poikkeuksellisesti julkaisemme kirjoituksia myös nimimerkillä, jolloin henkilötiedot jäävät vain toimituksen tietoon. Toimituksella on oikeus lyhentää ja muutenkin muokata Keskustelua, mielipiteitä -palstalle julkaistavaksi valitsemiaan tekstejä. Kirjoituksia voi lähettää osoitteella: Sotilasaikakauslehti, Laivastokatu 1 b B, 00160 Helsinki tai sähköpostilla toimitussihteerille: [email protected] Sampo Ahto On sotilaspoliittisen analyysin aika Gustav Hägglund: Rauhan utopia Docendo 2014, 182 sivua. ISBN 978-952-291-078-3. T urvallisuustilanne on murroksessa. Ukrainan kriisin myötä Eurooppa on saanut tuta voimapolitiikan paluun. Puolustusvoimien entinen komentaja Gustav Hägglund iskee ajankohtaiseen aiheeseen sotilaspoliittisessa analyysissään Rauhan utopia. Heti alkuun on sanottava – kenraali Hägglundia julkisuuden kautta seuranneena – että kirja on tekijänsä näköinen. Sen tyylimuoto on halki-poikki-ja-pinoon. Kirja on sotilaan kirjoittama vaan ei kuitenkaan sotilasjargonia, joten teksti avautuu myös maallikoille. Takakannen mukaan Rauhan utopia onkin tarkoitettu ”jokaiselle suomalaiselle, joka haluaa ymmärtää paremmin turvallisuuden keskeisiä kysymyksiä”. Näen sen ajatuksellisena jatkona Hägglundin vuonna 2001 ilmestyneelle kirjalle Suomen puolustus. Aiemmassa kirjassaan Hägglund kävi läpi Suomen uhkakuvia, Puolustusvoimien roolia ja kansainvälistä yhteistoimintaa. Kirjassa on edelleen ajankohtaisia aiheita, kuten kysymys yleisestä asevelvollisuudesta vai ammattiarmeijasta. Tavallaan tekijä jatkaa näitä teemoja uudessakin kirjassaan, mutta painotus on globaalimpi. Kun Suomen puolustus ilmestyi, katsottiin kylmän sodan olevan ohi. Valtavirtana oli siirtyminen asevelvollisuuSOTILASAIKAKAUSLEHTI 12 | 2014 desta ammattiarmeijoihin. Keskityttiin kriisinhallintaan. Kun Rauhan utopia ilmestyi, oli herätty kasakan nauruun. Elettiin Ukrainan kriisin tunnelmissa ja ikuiseen rauhaan edellisen kirjan ilmestyessä uskoneet maat, kuten Ruotsi, tekevät korjausliikkeitä puolustuspolitiikkaansa. Suomen ei ole samalla tavalla tarvinnut korjata kurssiaan kuin aluepuolustuksensa ja asevelvollisuutensa alas ajaneen Ruotsin, vaikka kyllä meilläkin tällä vaalikaudella on tyhmyyksiä tehty: leikattu puolustusbudjetista kymmenys pois ja kielletty jalkaväkimiinat. Vaan mistä suojaa Suomelle? Hägglund pohtii Euroopan unionin puolustuksen mahdollisuutta. Kompetenssia on, sillä kenraali toimi komentajakautensa jälkeen EU:n korkeimmassa sotilasvirassa, sotilaskomitean puheenjohtajana Brysselissä. Hägglund on toiveikkaampi EU:n kehityksen suhteen kuin allekirjoittanut. EU ei ole sotilasliitto, enkä usko, että se sellaiseksi koskaan kehittyykään. Lissabonin sopimuksessa luvataan kyllä, että hyökkäyksen kohteeksi joutunutta EU-jäsenmaata autetaan, mutta jätetään auki miten. Veikkaan, että luvassa olisi voimakasta paheksuntaa ja taloudellisia sanktioita, mutta tulisiko muuta? Hägglund näkee, että EU:lla olisi sotilaspolitiikassa voimavaroja nousta Yhdysvaltain veroiseksi suurvallaksi, mutta sitä varten EU:n olisi siirryttävä enemmistöpäätöksiin ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikassa sekä otettava joh- toonsa Naton eurooppalaiset osat järjestön toisena itsenäisenä pilarina Yhdysvaltain rinnalla. Visio on mielenkiintoinen, mutta nähtäväksi jää, kuinka realistinen se on. Tämän lehden taustayhteisön Upseeriliiton julkaiseman jäsenkyselyn mukaan enemmistö upseereista, etenkin ylemmistä upseereista, kannattaa Suomen liittymistä Natoon. Gustav Hägglund ei. Hän näkee Nato-jäsenyyden vaarana etenkin sen, että joutuisimme ajan myötä luopumaan yleisestä asevelvollisuudesta ja aluepuolustuksesta. Ja jos niin hölmösti tekisimme, tarkoittaisi se käytännössä puolustuksen ulkoistamista Yhdysvalloille. Maanpuolustustahto heikkenisi ja välinpitämättömyys puolustusasioista kasvaisi. Tästä olen yhtä lailla huolestunut. Natossahan suositaan pienempiä, hyvin aseistettuja ja helposti liikuteltavia ammattiarmeijoita, ei Suomen kaltaisia laajaan reserviin pohjautuvia oman maa-alueen puolustajia. Joku Kreikka on Nato-maana poikkeus. Sillä on iso reserviläisarmeija, mutta se johtuu kreikkalaisten perinteisestä vastakkainasettelusta Turkin kanssa, joka paradoksaalista kyllä, on itsekin Nato-maa. Joka tapauksessa olennainen kysymys kuuluu: onko yleinen asevelvollisuus ja Naton jäsenyys mahdollista yhdistää Suomen oloissa? Asia vaatii selvitystä. Kirjassa saa käsittelynsä myös viime aikoina paljon esillä ollut pohjoismainen puolustusyhteistyö, mutta siihen Hägglund ei hae perusteellista kantaa. Hän toki kan- KIRJAT Kirjat -palstalla julkaistavista arvioista julkaisupäätöksen tekee toimitus. Saamme lehteemme arvioita myös muilta kuin Sampo Ahdolta. Toim. huom. 45 KIRJAT nattaa mahdollisimman tiivistä yhteistyötä Ruotsin kanssa: puolustusliitto olisi luonteva ratkaisu yhteisen historian ja arvojen vuoksi. Kaikesta ei tarvitse olla Gustav Hägglundin kanssa samaa mieltä, mutta hä- vaan päinvastoin vahvistaa sitä, sillä pienen maan on turvallisinta pelata varman päälle. Jussi Niinistö Kansanedustaja Selkokielellä Tolvajärvestä Teemu Keskisarja: Tolvajärven jälkeen. Suurtaistelun ihmisten historia. KustannusOy Siltala, Helsinki 2014, 303 sivua. ISBN 978-952-234-253-9. V ielä jokunen vuosi sitten Teemu Keskisarjan nimi oli meille sotahistoriaa harrastaville jokseenkin tuntematon. Ei ole enää. Jo hänen pari vuotta sitten ilmestynyt kirjansa Raatteen tien taistelusta pisti toivomaan, että tekijä jatkaisi ahkerointiaan sotahistorian parissa. Viimevuotinen teos Viipurista vapaussodassa täyttikin sitten ainakin omalta kohdaltani jo valmiiksi suuret odotukset. Sama toistui, kun luin Keskisarjan tuoreimman työn Tolvajärven taistelusta. Vaikka sotaan kuuluvien kauheuksien kuvaus väliin tympikin ja toistuessaan uuvutti, kirja oli pakko lukea melkein yhdellä istumalla. Tekijän kansanomaisen tyyliin vangiksi on helppo joutua. Miksi ihmeessä tekstin ”tieteellisyys” pitäisi osoittaa vierasperäisten ”sivistyssanojen” keikaroivalla käytöllä, monimutkaisilla lauseille ja kuivan narisevalla sanonnalla? Puhekieltä lähentelevällä kirjoittamistavalla on tietysti vaaransakin, vaikka makuasioista ei kannata kiistellä. Silti korvissani särähti pahasti törmätessäni verbiin ”vituttaa”. Mutta jos kyseinen sana on kirjoittajan normaalia sanavarastoa, hän kaiketi ei ole havainnut, että jossain mättää. Vaikka kirjoittamisen tyylille tuleekin antaa sille kuuluva arvo, tärkeintä on 46 nen kirjansa haastaa ajattelemaan. Se on tarpeellisen kirjan merkki. Kenraalin keskeistä viestiä on, että sopimuksiin ei ole luottamista, ikuinen rauha on utopiaa ja aseeton kansa on kelvoton. Suomen ei pidä tinkiä omasta puolustuskyvystään luonnollisesti niiden tiedollinen anti. Äkkipäätään katsoen Keskisarjalla ei siinä suhteessa olisi paljoakaan uutta annettavanaan, ei ainakaan sellaiselle, jolle Tolvajärven tapahtumat ovat jo etukäteen tuttuja. Tällaisia tietäväisiä ei kuitenkaan istu joka oksalla, ja turhaanhan useimpien kirjojen kirjoittaminen olisi muutenkin, jollei niiden tarkoituksena olisi tiedon vieminen niille, joilla ei sitä vielä ole. Mutta sekin, joka kuvittelee tietävänsä riittävästi Tolvajärvestä, saa Keskisarjalta paljon. Syynä on tekijän näkökulma. Tosin tapahtumien sotataidollista puoltakin esitellään aivan riittävästi ja asiantuntemuksella, mutta ennen muuta tutkija on kohdistanut katseensa ihmiseen ja inhimilliseen neuvostoliittolaiset mukaan luettuna. Armoton korpisota Kalevalan laulumailla talvella 1939/40 oli kaikkea muuta kuin kaunosieluista muinaisrunojen etsintää, mikä kyllä näkyy Keskisarjan tekstissä. Kirjoittajan realismi lähentelee inhorealismia yksityiskohtiin mentäessä. Vaikutelmaksi jää, että sotaa luonnollisesti itse kokematon kirjoittaja on harvinaisen aidosti pystynyt eläytymään siihen, mitä paikan päällä aikanaan tunnettiin. Syytä on silti todeta, että joidenkin tutkijoiden harrastama jälkikäteinen vaikertelu ja surkuttelu eivät kuulu Keskisarjan tyylikeinoihin. Eivät silti veteraanitkaan harrastaneet, vaikka olivat hirveyksiä nähneet ja kokeneet. Nykypäivien kriisiterapeuteista ei ollut tietoakaan, mutta kovin vähän traumoja Keskisarjan mukaan asioista silti jäi miesten mieliin. Teoksen päähenkilöksi nousevat Tolvajärvellä kenraalimajuriksi ylennetty Paavo Talvela ja everstin arvon saanut Aaro Pajari. Kummankin tosin jo ennestään tunnettu henkilökuva täydentyy entisestään. Helppoja miehiä nämä kovamaineiset komentajat eivät olleet, mutta Keskisarja näkee pintaa syvemmälle. Molemmat olivat sisimmissään herkkiä ja idealistisia tunneihmisiä, mikä seikka juuri erottaa todellisen sotilaan palkkasoturityypistä. Keskisarja suhtautuu arvostavasti niin Talvelaan kuin Pajariinkin, mikä on syytä todeta erikseen, sillä ei kaikki, mitä tekijä kyseisistä herroista kirjoittaa, olisi hyödyksi ansioluettelossa. Teot puhuvat – eivät korulauseet Keskisarja ei ole juhlapuhefraasien mies, mutta tehokkaampaa hänen raadollisuuksia kaihtamaton otteensa on kuin monen sanasepon hienoudet. Kirjoittaja antaa tekojen puhua puolestaan. Ei siihen tarvita korulauseita, kun kerrotaan selkokielellä, miten sotaan pakoitetut vähälukuiset ja kehnosti varustetut isämme ja isoisämme pysäyttivät ylivoimaisen hyökkääjän, joka tsunamiaallon tavoin uhkasi pyyhkiä yli maamme. Sampo Ahto Heikki Holma: Holman sukua. Tammerprint 2011, Tampere 2011, 206 sivua. ISBN 978-952-92-8563-1. K enraalimajuri Heikki Holma on kirjoittanut teoksen suvustaan, alkuvaiheista Oulun alueella ja päätyen oman ansiokkaan sotilasuran kuvaamiseen. Kirja on huolella ja perusteellisesti valmisteltu. On hieno ajatus kirjoittaa teos, joka kertoo mukavan laajasti oman suvun alkuvaiheista ja sukuun liittyvän alueen kehittymisestä meren väistyessä asuttamisen tieltä. Omaa mielenkiintoani kirjaan lisäsi sen alueellinen kattavuus Haukiputaan alueelle, jossa Holmat ovat asustaneet jo pitkään. Kirjassa on selvitetty sukuhistorian lisäksi Haukiputaan historiaa aina 1400-luvun lopulta alkaen. Omakohtainen kokemus ennen Heikki Holmaan tutustumista Sotakorkeakoulun ye-kurssilla on tutustuminen luokkakaveriini Enni Holmaan Haukiputaan Yhteiskoulussa ja rippi-isääni Timo Holmaan, joka oli suuresti arvostamani pappi ja nuorten kaitsija. Kadettikoulun jälkeen ensimmäinen työpaikkani oli Pohjanmaan Tykistörykmentti, tykkimiesten ylpeys Oulussa. Joukko-osaston komentajana oli silloin Heikin isä Ilkka Holma, jota arvostin suuresti aselajin kehittäjänä. Eräänkin kerran tuli käsky saapua eversti Ilkka Holman puheille. Menin hieman jännittyneenä kun en tiennyt tehneeni mitään virhettä. Kyse olikin sitten nuoren upseerin tenttaamisesta tulevaa erikoisharjoitusta varten. Lopulta kahden tunnin tentin jälkeen komentaja oli tyytyväinen ja minut määrättiin sen jälkeen kouluttamaan reserviläisiä tulevaa harjoitusta varten. Kaikki meni hyvin, mutta sen seurauksena sain paljon erikoistehtäviä, jotka olivat aika vaativia luutnantin koulutukselle. SOTILASAIKAKAUSLEHTI 12 | 2014 Kirjan alkutaival on tätä sukujuurien selvittämistä hyvinkin laajasti. Ilkka Holman taival aina koulupojasta rykmentin komentajaksi on kirjassa tuotu hienosti esille. Samoin osallistuminen sotiimme Kadettikoulun aika muistaen ovat myös hyvin esillä. Jatkosodan aikaiset taistelut ovat myös hyvin mielenkiintoiset hyvän kuvituksen, karttapiirrosten ja valokuvien ansiosta sekä Ilkan arkistosta otettujen omakohtaisten kirjeiden ansiosta. Ilkka Holman kadettikurssi 24 kantoi myös oman veriuhrin maan vapauden puolesta, sillä n. 25 prosenttia kurssin kadeteista kaatui sodassa. Olihan elämässä myös erityisiä kohokohtiakin, sillä Ilkan nimikkoratsu, Iiro, osallistui Helsingin olympialaisiin vuonna 1952. Ilkan eläkepäivät kuluivat sitten Porvoon ja Yläneen kautta lopulta Kouvolassa. Ilkka on siunattu haudan lepoon sukuhautaan Oulun kirkkomaalle. Ilkan esimerkki näyttää olleen vaikuttavan velvoittava, sillä suvussa on upseereita tähän mennessä kolmessa polvessa Ilkasta alkaen. Kirjan bestseller-osuus onkin sitten kertomusta Heikki Holman varttumisesta ja vaiheista aina kenraalikuntaan asti varttuen jo lapsuudessa varuskunnassa ja saaden sieltä sotilasvaikutteita. Iiron selässä ja isän sylissä on mukava valokuva 1940-luvun lopulta. Marskin hautajaiset ovat jääneet myös Heikin mieliin vaikuttavana tapahtumana. Kouluaika ja sen jännitteet luokalle jäämisen pelossa ovat myös esillä, mutta lukioon johti kuitenkin nuoren miehen tie. Varusmieheksi kenttätykistöön ja sitten kadettikurssille 53. kurssille. Heikki Holma kuvaa omien vuosietappien lisäksi mitä maailmalla muutoin tapahtui noina vuosina. Ruotsissa siirryttiin oikeanpuoleiseen liikenteeseen vuonna 1967 ja Sibelius-monumentti valmistui. Heli tuli myös Helsinkiin ja näin Heikki oli löytä- nyt onnensa ja tulevan vaimon. Kuva kadettitanssiaisista on paljon puhutteleva. Häät ja lapsen syntymä ovat löytäneet myös oman kappaleensa. Nuoren upseerin taival kouluttajasta sotilastarkkailijaksi on mielenkiintoista luettavaa katseltavaa kuvien kera. Sotakorkeakoulu on monen upseerin koulutushuipentuma ja kirjaan otetussa valokuvassa kenraalimajuri Risto Setälä jakaa todistuksia ye-kurssilta valmistuneille upseereille. Kurssia seurasi siirto Tampereelle sotilaspiirin töihin, josta tuli taas siirto Pääesikuntaan peräti yhdeksäksi vuodeksi atk-perusteita selvittämään. Kaikki on mahdollista, vaikka koulutustakaan ei aina olisi kyseiseen alaan. Välillä oli muutama vuosi palvelusta YK-tehtävissä, joista taas atk:n pariin ja valmiutta kehittämään. YK veti kuitenkin puoleensa ja tehtäväksi tuli pataljoonan komentajuus Golanilla. Itäisen Maanpuolustusalueen Esikunta Mikkelissä oli sen jälkeen välivaihe taas Pääesikuntaan siirtymistä varten. Lontoon sotilaskurssit avasivat Heikille sitten kansainväliset yhteydet ja erilaiset tehtävät monissa ja taas monissa kansainvälisissä sotilasympyröissä. Kannattaa lukea Heikin liikkeet paikasta toiseen ja tehtävästä toiseen. Nämä ovat olleet varmasti mielenkiintoisia tehtäviä ja Heikin tuntien myös onnistuneita tehtäviä. Hyvät suhteet Suomessa oleviin sotilasasiamiehiin ja heille järjestetyt erilaiset tapahtumat ovat tuoneet hyvää näkyvyyttä Suomelle ja puolustusvoimille. Kriisinhallintaoperaatiot saavat oman kattavan osan teoksessa. Kuvissa esiintyy useita tuttuja upseereita puolustusvoimien eri johtamistasoilta. Heikin tehtävät EU:n puitteissa on kirjoitettu lyhyisiin ja hyvin luettaviin kappaleisiin. Heikin uran loppuvaihe on kiitämistä tapahtumasta toiseen, tämän mielikuvan kirjasta ainakin saa. Lopulta koittaa KIRJAT Holman suvusta 47 KIRJAT sitten luopumisen aika ja täysin palvelleena, 37 vuotta ja 17 päivää, Heikki saa kyydin Pääesikunnasta kotiin presidentti Juho Kusti Paasikiven entisellä virkaautolla. Kokonaisuutena kirja on mielenkiintoinen kertomus 2000-luvun upseerin uravaiheista. Valitettavasti vain kirjan painosmäärä on pieni ja parhaiden sen voi saada luettavaksi joko Heikin kautta tai sitten Tammerprintistä, kuten allekirjoittanutkin. Nykyinen painotekniikka mahdollistaa pientenkin kirjasarjojen painamisen Juhani Sillanpää Komppania K – rauhan puolesta William March: Komppania K. BookwellOy, Kustannus Tarmio, 2014 263 sivua. rintamalta ei mitään uutta” klassikkoon. Sitä pidetään jopa vielä enemmän sodan vastaisena. ISBN 978-952-67784-7-1.. K ulttiteos, William Marchin Komppania K on hätähuuto rauhan puolesta. Se kuvaa I:n maailmansodan tapahtumia Eurooppaan lähetetyn amerikkalaisen komppanian kokemana. William March oli amerikkalaisen William Campbellin (1893 -1954) kirjailijanimi. Hän taisteli itsekin I:ssä maailmansodassa etulinjoilla, haavoittui päähän ja sai kolme korkeaa kunniamerkkiä. Sodan traumat jättivät häneen kuitenkin elinikäiset jäljet. Nyt Hannu Tarmion suomentamassa teoksessa ei näy kuitenkaan häivähdystäkään sankaruudesta. Kirja vyöryttää Komppania K:n miesten kokemina sodan mielettömyyden, pelot, kauhut ja kärsimyksen lukijan eteen suorastaan tyrmäävästi. Ei ihme, että teos viime vuonna sai Ranskassa ilmestyessään runsaasti arvosteluja, joissa sitä luonnehdittiin vuoden kirjalliseksi tapaukseksi. Yhdysvalloissa Komppania K:ta on verrattu Erich Maria Remarquen ”Länsi- 48 hyvin kohtuullisin kustannuksin, mutta samalla erittäin näyttävään ulkoasuun viimeisteltynä. Heikki Holma on tehnyt hienon työn jälkipolville ikuistamalla sukunsa vaiheita. Sodan mielettömyys vyöryy esiin Marchin kirja ei millään tavoin ole niin sanottu perinteinen sotakirja. Sillä ei ole romaanin rakennetta eikä selkeää juonta. Se kostuu lyhyistä, yleensä sivun mittaisista kertomuksista ja tuokiokuvista, joissa kertojat vaihtuvat. Tarinoita on kaikkiaan 113. Ääneen pääsevät miltei kaikki Komppania K:n miehet, pääasiassa tavalliset sotamiehet, mutta myös jotkut upseerit. Romaani vyöryttää lukijaan eteen sodan koko mielettömyyden; valheet, joilla nuorukaiset kaukana Atlantin takana saadaan innostumaan sotimisesta; lähtemisen haikeuden, silmittömän väkivallan, nälän, tuskan ja kauhun. Se on hyvin moniulotteinen, ajatuksia herättävä, hyytävä ja samalla kertaa hyvin koskettava lukuelämys. Aikaraamiltaan Komppania K:n tarinat liittyvät I:een maailmansotaan, mutta se voisi olla kuvaus kaikista sodista. Muistutus sodan julmuudesta on miltei koko ajan läsnä. Rintaman molemmin puolin miehet tappavat toisiaan, vaikka he rukoilevat Jumalaa tai tarrautuvat äitinsä kuviteltuun syliin. Ovat siis aivan tavallisia ihmisiä, jonkun poikia. Kirjan suomentaja Janne Tarmio on onnistunut erinomaisesti tavoittamaan teoksen riisutun, lakonisen kielen ja kuvauksen. Marchin Komppania K kuuluu niihin harvoihin sotaromaaneihin, joka on ajaton, mutta aina ajankohtainen. Juha Muurinen Lenin ja ”Ruotsin uhka 1918” Neuvosto-Venäjän tuore hallitus,kansankomissaarien neuvosto,sai helmikuussa 1918 viestin,että ruotsalaisia sotilaita ja sotalaivoja oli saapunut Ahvenanmaalle. Tämä vastasi perinteistä uhkakuvaa Venäjän pääkaupunkia Pietaria luoteesta uhkaavasta vaarasta. Vallankumousjohtaja Lenin edellytti laivaston toimia ruotsalaisten torjumiseksi. Demokratisoitu laivasto kuitenkin jarrutti, ehkä venäläisten onneksi. E ckerön vesille saapui venäläisen vartioston raportin mukaan 14.2.1918 klo 14 ruotsalainen höyrylaiva, jota tukivat risteilijä ja hävittäjä. Maihin saapui veneellä 15 matruusia. Venäläinen vartio vetäytyi läheiselle rannikkopatterille. Helsingissä majailleen Itämeren laivaston keskuskomitean (Tsentrobaltin) sotaosasto välitti tiedon klo 19.30 Pietariin Meriasiain kollegiolle. Vielä illalla Lenin sähkötti punaisten perustaman kansanvaltuuskunnan puheenjohtajalle Kullervo Mannerille ja kehotti ottamaan Ahvenanmaalle tulleista ruotsalaisista yhteyden Tsentrobaltiin. Sen kanssa Helsingissä käskyvallasta kilpailevan venäläisen aluekomitean (oblastiko- mitean) tietoon ruotsalaisten maihinnousu tuli vasta seuraavana päivänä. Ruotsin toimia ounasteltiin Venäläisten voimassa olevassa puolustussuunnitelmassa oli kaavailtu ruotsalaisten voivan hyökätä kohti Pietaria Tornion suunnasta, Pohjanlahden Perämeren yli ja Ahvenanmaan pohjoispuolitse. Joulukuussa, Suomen itsenäistyttyä, oli Itämeren laivaston komentaja raportoinut Pietariin Suomeen kohdistuvasta uhasta ja kysynyt, olisiko venäläisten vetäydyttävä maasta. Pietarista oli vastattu, että Venäjään vihamielisesti suhtautuva Suomen Itämeren laivaston keskuskomitean lippu. porvaristo vain levitti huhuja Skandinavian sekaantumisesta Suomen asioihin. – Lienee huomautettava, että Itämeren laivaston komentaja, amiraali Razvosov samaan aikaan antoi lausunnon, että Suomi oli täysin neutraali maailmansodassa. Tämän itsenäisyyssenaatti esitti Pietarissa vaatiessaan venäläisjoukkojen poistumista Suomessa. Tammikuun alussa 1918 oli Vaasassa syntynyt ensimmäisiä kahakoita Venäjän vallankumouksellisten joukkojen ja Suomen porvariston välillä, kun raporttien mukaan ruotsalaisia yhtymiä (korpus) oli keskittymässä rajalle. Kansankomissaarien neuvosto oli 5.1. ohjannut asian käsittelyn venäläisen aluekomitean vastuulle. Itämeren laivastolle annettiin punakapinan alkaessa 27.1. käskyjä valmiuden lisäämisestä, ja kun venäläisten aseistariisuminen Pohjanmaalla alkoi, laivasto UUTISIA HISTORIASTA Ohto Manninen Kretshet oli maailmansodan alkaessa mobilisoitu s/s Polaris. Se oli toiminut Itämeren laivaston komentajan ja toimi nyt Tsentrobaltin sotaosaston esikuntalaivana. SOTILASAIKAKAUSLEHTI 12 | 2014 49 UUTISIA HISTORIASTA 50 yritti saada aluksia liikkeelle Pohjanmaalle ja Turun saaristoon. Turussa olevat tykkiveneet saivat 2.2. ohjeen mahdolliseen tulenavaukseen kaupungin alueelle. Yritykset jatkuivat (mm. 9.2.) valkoisten Ahvenanmaalle suuntautuneen ”Uudenkaupungin retkikunnan” takia. Onko laivasto toimeton? Puolen yön maissa 14./15.2. Pietarista otettiin Ahvenanmaan asiassa yhteys Helsinkiin keskustelun mahdollistavalla suoralla linjalla. Vastaaja oli Helsingin satamassa Tsentrobaltin johtopaikalla Kretshet-laivalla. Leninin viesti kuului: ”Pitääkö tieto paikkansa? Mitä Tsentrobalt on tehnyt asian hoitamiseksi? Mitä sotalaivoja on lähetetty Ahvenanmaalle? Olemme huolissamme. Ei ole kaukana ajatus, että Tsentrobalt ja vallankumouksellinen laivasto ovat toimettomina. Vastatkaa.” Toisessa päässä sotaosaston puheenjohtaja K.T. Solopenko ( varsinaiselta sijoitukseltaan risteilijä Dianan lääkintäaliupseeri) vastasi: ”Totta on. Olemme antaneet käskyjä, mutta ei ole toivoa, että niitä tarkalleen noudatettaisiin. Yksi ruotsalainen risteilijä kulkee koko ajan Ahvenanmaan tienoilla. Tekivät maihinnousun tämän risteilijän suojatessa. Itämeren laivaston nimittämät komissaarit on pidätetty. Itämeren laivasto on jäiden saartamana Helsingissä eikä voi antaa Ahvenanmaalle apua. Lisäksi äskettäin on saatu radiosanoma armeijan ja laivaston demobilisoinnista.” Solopenko esitti vastakysymyksiä: ”Onko käskettävä Ahvenanmaan varuskunta ja patterit taisteluun ruotsalaisia vastaan? Onko Suomen asioiden hoidosta tarkempia määräyksiä tämän ruotsalaisten hyökkäyksen johdosta? Miten käy demobilisoinnin, kun kerran sotatoimet ruotsalaisia vastaan ovat alkaneet?. Demobilisointisuunnitelma Tsentrobaltin vastaus lähetettiin 15.2. Leninille Smolnaan, vallankumoushallituksen johtopaikkaan. Leninin vastausta ei ole säilynyt. Tsentrobaltin kysymykset vaativat tuolloisessa tilanteessa lisää pohdintaa, sillä samaan aikaan alkoi tulla tietoa saksalaisten aikomuksesta aloittaa uudelleen sotatoimet Venäjää vastaan, kun kansankomissaarien neuvosto ei ollut suostunut rauhanehtoihin. Päinvastoin ulkoasiain kansankomissaari Lev Trotski ja ylipäällikkö N. Krylenko olivat ilmoittaneet sodan päättyneen ja yllyttivät saksalaissotilaita lähtemään kotiin. Tsentrobalt oli vasta (13.2.) vahvistanut demobilisaatiosuunnitelmansa. Sen mukaan rannikkopattereista vain Mäkiluodon 8 tuuman patteri ja Paldiski jäisivät aseisiin, Turun tykkiveneet jatkaisivat toistaiseksi purjehduskautta, tosin jäiden sitomina. Ahvenanmaalla ollut rykmentti ja kenttätykistö oli määrä siirtää Turkuun Vetäytyvä puolustus Kansankomissaarien neuvostossa 15.2. Meriasiain kollegion puheenjohtaja Pavel Dybenko (taistelulaiva Petropalovskin matruusi) esitti ajatuksia siitä, mihin olisi ryhdyttävä, mikäli Saksa ryhtyisi aktiivisiin toimiin myös merellä. Suunnitelma oli pakostakin defensiivinen. Ainakin laivat oli pelastettava. Dybenko selvitytti samana päivänä, mitkä laivat voitaisiin heti siirtää Kronstadtiin ja sallisiko jäätilanne laivojen hinaamisen. Koko jäänmurtajakalusto oli koottava avaamaan Tallinnan – Helsingin – Kronstadtin väylät. Toiseksi hän kysyi, voitaisiinko laivoja siirtää puolustamaan Suomenlahden (Naissaaren ja Mäkiluodon välistä) keskusasemaa. Tsentrobaltin vastaus 15.2. oli täysin kielteinen. Ei laivasto eivätkä erilliset laivat voineet lähteä, koska laivasto oli siirtymässä vapaaehtoiseksi (miehistöä ei siis riittäisi) ja toimivan laivaston aluksia oli remontissa. Merikollegion käsky välittömästä valmiudesta mennä keskusasemaan Saksan laivastoa vastaan oli täysin vastoin rauhanvaltuuskunnan 10.2. levittämää ilmoitusta sodan lopettamisesta ja kansankomissaarien neuvoston asetusta laivaston Itämeren laivaston ”esidreadnoughteja” jään saartamina 1917. vaston risteilijät (neljä) Helsinkiin 24.2.27.2. ja sukellusveneet (neljä kelpoisinta) samoin. Ahvenanmaa unohtuu siirtymisestä vapaaehtoiseksi. Laivaston välittömään sotavalmiuteen saattamiseen tarvittaisiin kansankomissaarien neuvoston uusi asetus demobilisaation lopettamisesta ja miehistön palaamista lomilta. Tämä ei ollut nyt toteutettavissa. Taistelut alkavat uudelleen Helmikuun 17. päivänä saatu tieto, että saksalaiset aloittaisivat sotatoimet seuraavana päivänä uudelleen, sai aikaan pakon tehdä jotakin. Laivaston osalta käynnistyi operaatio alusten pelastamiseksi Kronstadtiin. Dybenko käski tekemään kaikki, jotta Helsinkiin ankkuroidut taisteSOTILASAIKAKAUSLEHTI 12 | 2014 lulaivat saataisiin liikkeelle keskusaseman puolustukseen. –Tsentrobalt käski 22.2. täydentämään isojen laivojen miehistöt muualta tuoduilla ja toisen luokan aluksilta otetuilla miehillä. Tämä ei kuitenkaan onnistunut riittävän nopeasti. Tässä tilanteessa tehtiin 22.2. päätös, että laivaston oleskelu turvataan Helsingissä sopimalla ”voimassaolevan Suomen hallituksen” kanssa. Tämä tarkoitti selvästikin – myös – valkoista hallitusta. Jäänsärkijät käskettiin koota Helsinkiin ja Tallinnaan. Mukaan oli tarvittaessa sotatoimin saatava myös jäänmurtaja Sampo, jonka Suomen hallitus oli ottanut käyttöönsä. Tallinnasta siirtyvät Itämeren lai- Kun saksalaisten eteneminen oli alkanut, kansankomissaarien neuvosto siirsi 19.2. listalla olleen Ahvenanmaan saarten kysymyksen ”huomiseen”, mutta asia ei ainakaan pöytäkirjoihin enää ilmestynyt. Mitäänhän ei käytännössä ollutkaan tehtävissä. Ruotsi välttyi joutumasta sotaan mukaan. Vallankumouksen pelastamisen nimissä annetussa voimakkaassa julistuksessa mainittiin sota Suomen porvaristoa vastaan, jota ”käymme yhdessä suomalaisten työläisten kanssa neuvostovallan vahvistamiseksi Suomessa”. Saksan liittolaisina vallankumouksen länteen leviämisen estämisessä mainittiin myös ”neutraalit ruotsalaiset kapitalistit, jotka auttavat suomalaista porvarillista valkokaartia”. Neuvosto-Venäjän oli alistuttava rauhan tekoon Saksan kanssa 3.3. Sitä ennen Helsingin tukikohdan laiva-, komppania- ja rykmentinkomiteoiden kokous päätti 28.2. saattaa laivaston taisteluvalmiuteen ja muodostaa partisaaniosastoja, koska germaaniset valkokaartin osastot hyökkäävät heitä vastaan. Helsingistä ensimmäinen jäänsärkijöiden johdattama osasto pääsi poistumaan 12.3., kuukauden kuluessa kaikki muutkin liikkumaan pystyvät sotaalukset.. UUTISIA HISTORIASTA Taistelulaiva Gangutin takana näkyy jäänsärkijä Tarmo auttamassa pieniä aluksia (noin vuonna 1915) 51 Jan Hanska Majuri, YTT. Taktiikan ja operaatiotaidon tohtoriopiskelija Maanpuolustuskorkeakoulussa. Heikki Lantto Kapteeni. Taktiikan ja operaatiotaidon tohtoriopiskelija Maanpuolustuskorkeakoulussa. Zombi-sota: uudentyyppinen osa 2 suunnitteluharjoitus Tämän kaksiosaisen artikkelin tarkoituksena on toteuttaa ajatusleikki siitä, miten FINGOP-prosessin mukainen suunnitteluharjoitus voitaisiin toteuttaa uudella ja haastavalla tavalla virkaurakursseilla yhtä hyvin kuin siviiliyhteistyökumppaneiden kanssa toteutettavissa harjoituksissa prosessin toimintatapamalliin perehdyttäväksi. Artikkelin tässä osassa kuvataan suunnitteluharjoituksen etuja, haittoja ja mahdollisuuksia. A rtikkelin aikaisemmassa osassa kerroimme Pentagonin asiakirjan CDRUSSTRATCOM CONPLAN 888-11 ”COUNTER-ZOMBIE DOMINANCE” päivättynä 30. huhtikuuta 2011 taustan. Tämä artikkeli tarkastelee, mitä hyötyä ja haittoja vastaavan suunnittelu- tai johtamisharjoituksen järjestämisestä voisi puolustusvoimien 52 käytössä olla. Väitämme, että juuri harjoituksen absurdi ja todellisuuden vastainen luonne tekisi siitä hyödyllisen harjoitustyökalun. Emme silti ajattele, että uhkaskenaario olisi todellinen. Tällaisella mielikuvituksellisella harjoitusskenaariolla voidaan opiskelijoiden fokus kohdistaa strategioista ja taktiikoista prosessiin. Sotilaiden, varsinkin upseereiden, tulee nyt ja tulevaisuudessakin kyetä toimimaan tehokkaasti muuttuvassa maailmassa, jossa sodankäynti ja sen luonne on jatkuvassa kehityksessä. Uusia soveltamisaloja Nimenomaan puolustusvoimien kolmannen päätehtävän toteuttamiseksi puolustusvoimien ja muiden viranomaisten yhteistyötä tulee harjoitella ja kehittää entisestään. Perinteisesti harjoitusskenaarioistamme puuttuu vihollisen CBRN-aseiden käyttö. Vaikka ydinaseet tässäkään skenaariossa eivät astuisi kuvaan (toisin kuin CONPLAN 8888, jossa puolustuksessa valmistaudutaan niitä käyttämään) niin B-aseena ”zombi-virus” on toimiva. Zombi-skenaariossa tulisi kiinnittää erityinen huoli suojautumiseen. Tätä kirjoitettaessa Ebolavirus leviää Afrikassa huolestuttavalla tavalla, eikä ole mahdotonta, etteikö joku kriisinhallintaoperaatio jatkossa voisi joutua toimimaan Ebolan tai vastaavan tartuntataudin vaikutuspiirissä. Sen lisäksi, että tässä suunnittelussa joukko joutuu poh- timaan omaa suojautumistaan, tekee tartuntavaara terveysviranomaisista keskeisen suunnittelu- ja yhteistoimintakumppanin. ”Pienet vihreät miehet” ovat viimeaikoina saaneet paljon palstatilaa uutisoinnissa ja hybridisodan termi uuden tyyppisen konfliktin muotona on herätetty jälleen henkiin. Zombit keskuudessamme on skenaario, jolla voidaan poliittisesti turvallisella tavalla harjoitella desanttien vastaista toimintaa samoin kuin vastakumouksellista toimintaa tai muihin näennäisesti valtion sisäisiin konfliktitilanteisiin puuttumista. Vaikka puolustusvoimat ei operoi Suomen kansalaisia vastaan, niin tällainen skenaario mahdollistaisi yhteistoimintakumppanina poliisille tavallista vaativammat joukkojenhallintatehtävät ja puolustusvoimilta tarvittavan tuen suunnittelemisen. Tämä tukisi myös kriisinhallintatehtäviin valmistautumista. On yhdentekevää, onko vihollinen desantti, partisaani vai zombi. Vihollinen nousee kuitenkin kansan joukosta, operoi kansan keskellä ja siellä se täytyy myös kohdata. Harjoituksissa usein unohdettu siviiliväestön suojaaminen korostuisi tämäntyyppisessä skenaariossa ja lopputuotteena ei tarvitsekaan olla tilanne, jossa vihollinen on täysin lyöty vaan oleellista olisi, että suunnitteluprosessin aikana kaikille osallistujille tulisi käsitys, että tämä on menetelmä ja prosessi, jolla suunnittelu saadaan vietyä loppuun toteutuksen tueksi. Monessa esiupseeri- ja yleisesikuntaupseerikurssien harjoituksissa prosessi viedään jokaisessa harjoituksessa nopeutettuna alkumetreiltään toiminta-ajatusvaiheeseen asti. Harjoituksissa toistetaan siis suunnitteluprosessin vaiheita yksi – kolme. Neljäs vaihe, jossa toiminta-ajatus SOTILASAIKAKAUSLEHTI 12 | 2014 täydennetään operaatiosuunnitelmaksi sekä viides vaihe, jossa suunnitelma tarkastetaan ja päivitetään, jäävät tekemättä. Zombi-skenaariolla voitaisiin vähentää tarvetta laatia lineaarisesti ja päämäärätietoisesti lopputuotteeseen asti etenevä prosessin kulku. Harjoituksissa voitaisiin helposti palata vanhoihin suunnitelmiin ja niiden päivittämiseen, jolloin osallistujille kyettäisiin aidosti antamaan kuva suunnitelman kehittymisestä. Suunnitelma ei ole koskaan valmis – siinä on aina päivittämistä. Lisäksi tavallisesta poikkeava skenaario luo tilanteen, jossa suunnitteluprosessin osana oleva sotapeli pakottaa muuttamaan suunnitelmaa mahdollisesti hyvin radikaalistikin. Nyt suunnitelmamme ovat niin ”täydellisiä” laatijoidensa mielestä, että sotapelin lopputuloksena on korkeintaan marginaalisia muutoksia. Tämä skenaario voisi paremmin tuoda esiin tilanteen, jossa suunnitelma ei sellaisenaan ole vastaus tarpeeseen. Pakotetaan luovaan ajatteluun Oppilaiden strategisen ajattelun kehittämistä silmälläpitäen skenaario tarjoaa erinomaisen mahdollisuuden toteuttaa itseään ja ajatuksiaan. Tähän tilanteeseen ei todennäköisemmin ole yhdelläkään oppilaalla mitään aikaisemmin opittua oppikirjatoimintatapaa, jolla saadaan parhaat pisteet loppukokeista. Oppilas pakotetaan luovaan ajatteluun. On useita eri mahdollisuuksia saavuttaa tehtävän päämäärä sekä eteen voi tulla suunnitteluprosessin edetessä tilanne, jossa joudutaan tinkimään kaikkien tavoitteiden saavuttamisesta. Tämä mahdollistaa myös tarvittavan päätöksentekokyvyn harjoittelemista tilanteissa, jotka eivät ole tuttuja tai joihin ei ole ennakkoon opittuja ratkaisumalleja. Hitailla zombeilla nopeutettuun prosessiin Kuten CONPLAN 8888 osoittaa, ei ole mitään järkeä suunnitella aidosti yhteiskunnan vastatoimenpiteitä zombi-apokalypsia varten. Zombisuunnitelma on kuin mikä tahansa äärimmäisen epätodennäköisen tilannekehityksen suunnitelma, joten sellaista ei ole valmiina. Siksi suunnitelma harjoituksessa joudutaan laatimaan kiireessä alusta alkaen. Samaa nopeutettua prosessia pitää kyetä käyttämään myös missä tahansa muussa tilanteessa, jossa vihollinen ilmenee yllättäen ”mustana joutsenena.” Tämän etuna on, että se valmistaisi harjoitukseen osallistujia siihen, että FINGOP:n mukaista suunnittelua voidaan ja tulee opetella tekemään myös muissa olosuhteissa kuin vuosia kestävänä rauhanajan suunnittelun osana. Nopean tilannekehityksen toiminta mahdollistuu ja oppilaat samoin kuin opettajatkin joutuvat suunnittelemaan, miten FINGOPprosessia voitaisiin nopeuttaa eli mistä aikaa voitaisiin säästää ilman että lopputulos vaarantuu. Esimerkkinä voidaan käyttää historiasta Argentiinan hyökkäystä Falklandiin. Brittien piti kyetä vastaamaan nopeasti, jolloin suunnittelussa keskityttiin vain tärkeimpiin asioihin. Edellisen kerran kansallista suunnitteluprosessia oli käytetty kansainvälisessä kriisissä lähes kolmekymmentä vuotta aikaisemmin. Sama pätee FINGOP-prosessiin. Perinteisellä ajattelulla ei välttämättä pärjää vaan prosessia tulee voida tiivistää. Esikäskyjä ja tarkentavia käskyjä (WNGO ja FRAGO) olisi pakko antaa jatkuvasti aikapaineiden vuoksi. 53 Koko suunnitteluprosessia ei voisi viedä kerralla alusta loppuun, vaan jopa prosessin vaiheiden kesken iteraatiokierrosten määrä nousisi. Näin kiireinen rytmi auttaisi osallistujia sisäistämään paremmin aidosti rinnakkaisesta suunnitteluprosessista koituvia etuja. Samalla he oppisivat käyttämään prosessia asioiden jäsentelemiseen tehokkaasti. Usein harjoituksemme alkavat tilanteesta, jossa joukot on perustettu ja ne ovat määrävahvuisia niin henkilöstön kuin kaluston osalta. Zombiskenaario loisi toisenlaisen haasteen. Siinä ”sotaa” käydään samalla kuin uhkaa torjumaan tarvittavia joukkoja yritetään perustaa. Perustaminen olisi haastava tehtävä, koska epäilemättä osa reserviläisistä olisi muuttunut jo zombeiksi. Samalla perinteisestä mallista poikkeavan joukkojen perustamisen mekanismit tulisivat testatuiksi ajatuksen tasolla ja selvitetyksi mahdollisuuksia maavoimien alueellisen koskemattomuuden torjuntakyvyn nostamiselle. Mitä esimerkiksi varusmiehillä voisi saada aikaan? Olisivatko he ainoa taatusti terve käytettävissä oleva resurssi? Sotapelaamisella kyetään luomaan harjoitukselle uskottava kehys, mutta tässä nimenomaisessa tapauksessa ei tarvitse laatia ennakkoon hyvin pienipiirteisesti käsikirjoitettua sotapelisuunnitelmaa mitä tapahtuu ja milloin. Harjoitusta varten luodaan peliorganisaatiossa säännöt, joiden mukaan ratkaistaan, miten sotapelin tapahtumat käsitellään. Harjoitukseen luodaan aloitustilanne, zombien ”taistelusuunnitelma” ja tapahtumakehitys, joihin suunnitteluprosessin tuottamat käskyt ja ohjeet vaikuttavat. Sääntöjen pohjalta tehdään peliorganisaatiossa kuvaukset tapahtumista ja tilanteen etenemisestä. Kummallakin osapuolella voi olla täysi toiminnan vapaus 54 ilman ennakkoon päätettyä sotapelin lopputulosta. Ei hyvää ilman huonoa Harjoitusta varten tulee laatia selkeä, mutta mahdollisesti varsin lyhytkin tarina siitä, mitä on tapahtunut ja miltä tilannekehitys näyttää. Harjoitusskenaarion luominen vaatii intoa ja mielikuvitusta. Haasteena on saada luoduksi niin uskottavan oloinen ja näköinen tilanne, että sen pohjalta voidaan toteuttaa FINGOP-prosessin mukaista suunnittelua. Sotapeliorganisaatiossa tulee olla henkilöitä, joilla on kykyä ajatella luovasti joutuessaan käsikirjoittamaan mielikuvituksellisen tilanteen. Harjoituksen kannalta zombiesodan lopputuloksella ei ole merkitystä. Suunnitteluprosessi ja sen harjoituttaminen on tässä selkeästi keskiössä. Mielestämme zombi-skenaario tarjoaa enemmän mahdollisuuksia ja positiivisia haasteita kuin varsinaisia sudenkuoppia. Osa harjoitukseen osallistuneista voi kokea tämäntyyppisen harjoitustilanteen pelkkänä pelleilynä, joka ei vastaa heidän sodanajan sijoitustaan. Pahimmillaan osan voisi kuvitella lyövän harjoituksen täysin läskiksi. Kuitenkin tämä vaara on jo olemassa myös nykyisissä ja kaavamaisemmissa harjoituksissa. Haasteet ja paineet kohdistuvat nyt harjoituksen ja sotapelin johtajille ja suunnittelijoille. Yhden punaisen nuolen ja muutaman joukkosymbolinen piirtäminen ei enää riitä, vaan tarvitaan yhtenäinen tarina harjoituksen taakse ja operaatiosuunnitelman laatimisen pohjaksi. Lisäksi on helppoa kuvitella harjoituksen sopivan parhaiten nuoremmille sotilaille, sillä vanhakantaisen perinteisesti ajatteleville upseereille tämäntyyppinen kokeilu olisi suuri muutos ja muutosvastarinnan ylit- täminen voi osoittautua haastavaksi tehtäväksi. Jotta harjoitus onnistuisi, tarvitaan ennakkoluulottomuuden lisäksi rohkeutta altistaa itsensä epäonnistumiselle harjoituksen aikana. Liddell Hartin ajatusta mukaillen sotilaalle on uusikantaisen ajattelun opettamista vaikeampaa vain vanhakantaisen ajattelun poisopettaminen. Viimeaikaiset konfliktit osoittavat, että vihollinen ei ole lineaarinen, vaan toimii yllättävästi ja usein korostetun asymmetrisesti. Taktiikan opetuksessa korostetaan yllätyksellisyyttä ja ennakkoluulottomia ratkaisuja. Miksi näitä ei siis tarvittaisi myös harjoitusten suunnittelussa? Zombi-harjoitukseen osallistuminen Positiivista on, että yksikään harjoitukseen osallistuva viranomaistaho ei voi dominoida suunnittelua tai harjoituksen etenemistä. Kenelläkään ei taatusti ole valmiita suunnitelmia ja toimintatapamalleja, jotka ohjaisivat alusta alkaen muiden tekemistä. Kukaan ei myöskään ole ”kärkiosaaja” vaan taustastaan riippumatta jokainen osallistuja lähtee yhteisistä lähtökohdista. Zombi-skenaario tasoittaa opiskelijoiden taitotasoerot sekä erityisalaosaamisen. Kenellekään harjoitusskenaario ei ole tuttu. Tämä on prosessin oppimisen kannalta erinomainen asia, sillä kaikki rakennetaan prosessin varaan. Yksittäisen pelaajan tasolla tällä skenaariolla on mahdollista lisätä kiinnostavuutta ja etääntyä perinteisistä ratkaisuista. Debattia voidaan ja pitää käydä muustakin kuin siitä kummalta puolelta vihollinen koukkaa. Nyt vihollinen on tuntematon ja se toimii osin arvaamattomillakin tavoilla. Lisäksi vihollinen voidaan ohjelmoida vapaasti vastaamaan parhaiten harjoituksen opetustar- koituksiin. Se voi olla pelkkä aivoton ”elävä kuollut” Walking Dead -televisiosarjan tapaan tai toimia hyvin älykkäästi ja loogisesti. Mikä tahansa toimintatapamalli viholliselle valitaankin, harjoitusjoukko ei voi kritisoida sitä vihollisen taktiikasta oppimansa perusteella. Näin päästään irti ns. ”kaavamaisesta vihollisesta” ja mahdollistetaan sille doktriineista poikkeava toiminta. Kaavamaisesti toimiva vihollinen ajaa myös taktisen ja operatiivisen ajattelun kaavamaisuuteen. Tästä tulisi pyrkiä eroon, mikäli halutaan luovaa ajattelua ja innovatiivista ongelmanratkaisua. Opettajavastauksen puuttuminen oppilailta ei sido ajattelua, vaan kannustaa ajattelemaan olemassa olevan tiedon pohjalta ja tekemään päätöksiä niiden mukaisesti. Oikeat johtajat saatava pelaamaan roolissaan Yksi keskeinen maailmalla havaittu ongelma sekä sotapelien että harjoitusten johtamiseen liittyen on, että joukkojen varsinaisia komentajia ei saada sitoutettua niihin toimiviksi johtajiksi. Koulutuksen nimessä nuorempia upseereita valitaan harjoituksiin joukkojen johtajiksi ja komentajiksi ja niiden oikeat komentajat toimivat pikemminkin mentorin tai pääkouluttajan tehtävässä. Esimerkiksi yleisesikuntaupseerikurssin harjoituksissa kapteeni toistuvasti toimii kenraalin roolissa. Tähän keskeiseksi syyksi on tunnistettu se, että huono menestyminen sotapelissä tai johtamisharjoituksessa voisi pahimmillaan vaarantaa korkea-arvoisen upseerin urakehityksen. Epäonnistuminen pelissä saattaisi kyseenalaistaa henkilön osaamisen. Siksi sotapeleistä tulee liian usein ennalta käsinkirjoitettuja näytelmiä, joissa korkein johto toimii tietyn etukäteisSOTILASAIKAKAUSLEHTI 12 | 2014 suunnitelman ja aikataulutuksen toimeenpanijoina tekemättä varsinaisia päätöksiä ja johtamatta toimintaa tilanteen mukaisesti. Jos kaksipuolisessa sotaharjoituksessa korkea-arvoinen upseeri häviäisi nuoremman upseerin johtamalle harjoitusviholliselle, olisi tilanne kiusallinen. Samoin kahden samanarvoisen upseerin avoin keskinäinen mittely saattaisi johtaa ”paremmuusjärjestyksen” syntymiseen heidän välilleen. Virkaurakehityksensä vuoksi upseerin on parempi välttää moisia riskejä. Jos vihollisena ei olekaan perinteinen sotajoukko, ei taistelu ole kahden ”operaatikon” välinen, vaan se irtoaa todellisuudesta. Siksi häviävän osapuolen ei tarvitse tuntea itseään nöyryytetyksi. Zombithan ne pääsivät voitolle, eivätkä ”paremmin” operoidut joukot. Myös poliittisesti häviäminen on mahdollista aiheuttamatta kuohuntaa. Muistamme hyvin Ruotsin taannoisen skenaarion, jossa puolustus romahti viikkojen tasolla ja sen järjestelyt osoittautuivat riittämättömiksi. Tämä yksi harjoitus lopputuloksineen aiheutti laajan poliittisen keskustelun. Myös meille suomalaisille maanpuolustus on niin vakava asia, että yksikään harjoituksemme ei lähtökohtaisesti voi päätyä tilanteeseen, jossa vihollinen voittaa meidät ylivoimaisesti. Sehän osoittaisi puolustusvoimat kykenemättömäksi päätehtäväänsä Suomen sotilaalliseen puolustukseen. Kenenkään uran kannalta tappio ei siis olisi häpeä vaan pikemminkin lisäoppimisen mahdollisuus. Jokainen voisi tässä skenaariossa asettaa itsensä ja arvovaltansa täysillä peliin ilman pelkoa epäonnistumisen kerrannaisvaikutuksista. Tämä myös mahdollistaisi tavallisuudesta poikkeaviin ratkaisuihin päätymisen ja niiden rohkean kokeilemisen ja sitä kautta taktiset innovaatiot. Zombi-skenaariolla toteutettu harjoitus kehittäisi aidosti osallistujien kykyä ennakkoluulottomaan ja vapaaseen ajatteluun. Se kyseenalaistaa kaikki opitut ajattelumallit ja toimintatavat. Kuitenkin – ja tätä ei tule unohtaa – suunnitteluprosessi itsessään on toiminnan keskiössä. Se on opetuksen pääaihe ja ohjaa koko toimintaa. Lopputuloksena päästään syvempään ymmärtämykseen prosessin luonteesta mikä mahdollistaa prosessista ja sen vaiheista joustamisen ja oikomisen FINGOP-prosessin itsensä hengen toteuttamiseksi. Kun prosessi opitaan ja sitä pakotetaan soveltamaan myös tilanteen mukaisesti, kehitetään upseerin kykyä nopeaan suunnitteluun ja siten myös nopeampaan toimintaan tarvittaessa. Näin parannetaan kykyä toimia vihollista nopeammin ja saada vihollinen pakotettua reagoivaan tilaan tempaisemalla aloite myös ennakoimattomalla taistelukentällä. Jos haluamme kouluttaa upseereja, joilla on henkistä joustavuutta ja jotka ovat kykeneviä innovatiiviseen ongelmaratkaisuun, tarvitsemme uusia opetustapoja. Uusia ideoita tulee kokeilla koulutuksessa jatkuvasti. Haaste periaatteessa jäykähkön FINGOP-prosessin käyttämisestä joustavaan ja tehokkaaseen operatiiviseen suunnitteluun kyetään kohtaamaan vain siten, että koulutettavat sisäistävät perinpohjaisesti itse prosessin ymmärtääkseen mistä ja miten sitä voi oikoa. Emme väitä, että zombi-harjoitus olisi juuri oikea tapa kouluttaa upseereja, mutta sen ennakkoluulottomassa toteuttamisessa on potentiaalia suunnitteluprosessin syvällisen ymmärtämisen opettamiseksi. Ehkä harjoittelemalla zombeja vastaan estämme sen, että meistä itsestämme ei tule sellaisia. 55 Patrik Lillqvist Komentaja, psc(j), MA Apulaisosastopäälliikkö Merivoimien esikunta Fast Attack Craft – pieni, nopea ja iskukykyinen sota-alus Pienin taistelualustyyppi on FAC, Fast Attack Craft, johon kuuluvat ohjusveneet, torpedoveneet ja tykillä aseistetut nopeat taistelualukset. Erilaisista pintataistelualuksista FAC on lukumäärältään ylivoimaisesti suurin luokka ennen fregatteja. Tässä artikkelissa tarkastellaan millaisia ominaisuuksia nykyaikaisissa eri puolilla maailmaa valmistetuissa FAC-luokan aluksissa on. A lusluokan suosio perustuu vahvaan aseistukseen, alusten nopeuteen ja suhteellisen halpaan hintaan. Alustyypin tavalliset ominaisuudet ovat vähintään 30 solmun nopeus, 50–500 tonnin uppouma sekä kokoonsa nähden tehokas pintataisteluaseistus. Kylmän sodan aikana ohjusveneet kuuluivat usean maan hyökkäykselliseen ja puolustukselliseen konseptiin, soveltuen esimerkiksi kapeikkojen hallintaan ja maihinnousujen torjuntaan. Kylmän sodan aikana ohjusveneiden suurimman 56 valmistajat olivat eurooppalaisia, Almaz (Neuvostoliitto), Fr. Lürssen (Länsi-Saksa), CMN (Ranska) ja Vosper Thornycroft (Iso-Britannia). Alustyypin heikkoutena on ollut niiden pienestä koosta johtuva heik- ko kelin- ja vaurionsietokyky sekä usein heikko ilmatorjuntakyky. Persianlahden ensimmäisessä sodassa liittouman helikopterit tuhosivat Irakin ohjusveneitä miltei näytöstyyliin, mikä johti ohjusveneiden maailmanlaajuiseen suosion laskuun. Länsimaiden painotus merentakaisiin operaatioihin edisti osaltaan ohjusveneistä luopumista useissa länsimaissa. Nykytilan tarkastelun perusteella ohjusveneillä näyttäisi kuitenkin olevan taas vankka sijansa eri maiden lavettivalikoimassa ja että ainakin osa perinteisistä puutteista näyttäisi olevan ratkaistu. Maailmalla on nykypäivänä noin 1200 eri FAC-kategorian alusta, joista pääosa on varustettu pintatorjuntaohjuksin. Torpedoveneistä valtaosa kuuluu Pohjois-Korean asevoimiin. Uusien ohjusveneiden ominaisuuksia. Tykkiaseistuksella varustettuja aluksia on useilla mailla, ja joissain lähteissä ne luokitellaan partioveneiksi. Nykyisin Itämeren rannikkovaltioilla on yhteensä 16 ohjusvenettä ja määrä puolittuu 2016 Saksan luopuessa viimeisistä Gepard-luokan veneistään. Ruotsilla ei ole enää yhtään ohjusvenettä ja Venäjälläkin on vain kolme, joista yksikään ei ole Itämerellä. Suomella on yhteensä kahdeksan ohjusvenettä, eli neljä Rauma- ja neljä Hamina-luokkaa. Yhdysvaltalaisen AMI Intl konsulttiyrityksen arvion mukaan vuosien 2010–2030 aikana maailmalla rakennetaan yhteensä noin 200 ohjusvenettä ja niiden keskihinnaksi se arvioi 55 miljoonaa U$D vuoden 2010 hintatasossa. Tämä artikkeli antaisi viitteitä erityisesti länsimaisten ohjusveneiden keskihinnan olevan tätä korkeampi. Viimeisen viiden vuoden aikana on rakennettu useita hyvin erilaisia ohjusveneitä niin rungoltaan kuin muilta ominaisuuksiltaan. Tarkasteluun on tässä otettu viimeisen viiden vuoden aikana valmistuneet uudet FAC-kategorian alusluokat, jotka kaikki ovat ohjusveneitä. Koneistotyypit CO = combined, yhdistetty D = diesel L = eLectrical, sähkökoneisto G = gas turbine, kaasuturbiini A/O = and /or Esim: CODAG = combined diesel and gas turbine = dieselkoneisto, jossa kaasuturbiini voidaan kytkeä antamaan lisätehoa. riippuen on palveluksessa vähintään 60 ja enintään 83 kappaletta. Aluksia on rakennettu vuodesta 2004 alkaen ainakin kuudella kiinalaisella telakalla. Kappalehinnaksi on julkisuudessa arvioitu alle 50 miljoonaa U$D. Kiinalaiset mainostavat nopeaa ja iskukykyistä alusta lentotukialuksen tappajaksi. Aluksen johtamisjärjestelmän arvioidaan olevan sangen kehittynyt ja mahdollistavan useamman aluksen ohjusten massamaisen ammunnan äärikantamille esimerkiksi lentokoneen antamaan maalinosoitukseen. Kiinalaisilla on myös taktisia satelliitteja, joilla voi maalittaa alusosastoja avomerellä. Houbei-luokan pääaseistus koostuu kahdeksasta C-802 tai C-803 merimaaliohjuksesta, joiden kanta- ma on versiosta riippuen 120–300 km ja nopeus 0,9 mach. Taistelulataus on 165 kg. Matkalentokorkeus on 5-7 metriä ja loppulähestyminen tapahtuu 3-5 metrissä. Joidenkin tietojen mukaan merimaaliohjusten sijaan voidaan käyttää myös Hongniao 2 (HN-2) risteilyohjuksia, joiden kantama on 1 800 km ja taistelulatauksena voi olla joko 20-90 kt ydinlataus tai 400 kg HE-lataus. HN-2 ohjus on ollut operatiivinen vuodesta 2001. Ilmatorjuntaohjusjärjestelmä on kiinalainen FLS-1, joka ulkoisesti muistuttaa Raytheonin RAM-järjestelmää. Kiinalaisessa järjestelmässä on 12 kappaletta QW-3-ohjuksia, joiden kantama on 8 km. Järjestelmässä on puoliaktiivinen laserhakeutuminen. 022 Houbei, Kiina Lukumäärältään suurin FAC-luokka on Kiinan laivaston 022 Houbei katamaraani, joita lähteestä SOTILASAIKAKAUSLEHTI 12 | 2014 Ohjusvene 022 Houbei-luokka, Kiina. 57 58 Kuva: Karri Wihersaari Omasuojaa varten aluksessa on venäläisperäinen Kiinassa lisenssillä valmistettu 6 x 30 mm gatling-tykki AK-630, jonka tehokas ampumaetäisyys on 2-4 km ja tulinopeus 5 000 laukaista minuutissa. Vyössä on 2 000 laukausta. Tykissä on oma tutka- ja tv-tulenjohto. Pääasiallinen maali on kohti tuleva merimaaliohjus, mutta sillä voi ampua myös sivuuttavia maaleja. Tämäntyyppisistä aseista käytetään nimitystä CIWS, close-in weapon system. Aluksen huippunopeus on 40 solmua, eli se on keskimääräistä ohjusvenettä nopeampi. Toimintaaikaa ei ole ilmoitettu, mutta pieni 12 hengen miehistö antaisi viitteitä yksivahtisuudesta. Alumiinirunkoinen ja häivemuotoiltu 220-tonninen kaksirunkoinen alus pohjautuu australialainen AMD-yrityksen designille. Syväys on 1,5 metriä. Katamaraanirungon etuna samankokoiseen yksirunkoiseen on korkeampi nopeus ja leveydestä johtuva suurempi vakaus. Heikkoutena on yksirunkoista pienempi hyötykuorma. CODADkoneistossa on kaksi dieseliä yhteisteholtaan 5 119 kW ja neljä vesisuihkua. Tutkaherätteen hallinta on ohjannut muotoilua voimakkaasti, joskin harhamaaliheittimet muodostavat huomattavan tutkaherätteen. Jokainen alus on naamiomaalattu eri tavalla, jotta vastustaja ei voi luoda toimivaa tunnistusalgoritmiä. Aluksessa kerrotaan olevan kaksi vaihtoehtoista valvontatutkaa. Niissä on joko tyyppiä 348 oleva merivalvontatutka tai sitten tutka on tyyppiä 362. Edellinen on ensisijassa omasuojaa varten tarkoitettu ja tukee FLS-1 järjestelmää, jälkimmäinen taas on 3D ilma- ja pintavalvontatutka, jonka havaintoetäisyys on maksimissaan 100 km. Merenkulkututkan lisäksi Houbeissa FAC Skjöld-luokka, Norja. on elektro-optinen maalinseurain, mutta ei tulenjohtotutkaa. Skjöld, Norja Norjan laivaston kuuden aluksen Skjöld-luokan rakentaminen alkoi 1998, ja viimeinen alus luovutettiin laivastolle 2013. Alukset rakentaa norjalainen Umeo Mandal telakka. Sarjan ensimmäinen alus Skjöld oli neljä vuotta prototyyppinä ja ajoi 85 000 meripeninkulmaa, ennen kuin sarjan rakentaminen aloitettiin. Alusten runkotyyppi on SES, surface effect ship, jossa katamaraanirungon väliin puhalletaan ylipaine, joka nostaa alusta. Ylipaineen johdosta Skjöldien uppouma vähenee 75%, eli sen uppouma vähenee 274 tonnista noin 70 tonniin. Aluksen syväys on ilmapatjan ansiosta vain 0,9 metriä ja ilman ilmapatjaa 2,3 metriä. SES-ratkaisun etuna samankokoiseen yksirunkoiseen on korkeampi nopeus, suurempi vakaus merenkäynnissä sekä parempi shokinkesto. Heikkoutena on painokriittisyys ja kelinkesto. Runko on sandwitch-rakenteinen kuituvahvisteinen muovi (FRP). Toisin kuin muut alusten runkomateriaalit, FRP itsessään kelluu. Aluksen muotoilussa, rakenteissa ja varustuksessa häiveominaisuudet ovat keskeisellä sijalla. Myös aluksen IR ja visuaalinen näkyvyys ovat pieniä. Lämpöherätteet voidaan ohjata joko aluksen perään tai runkojen väliin. Alusten huippunopeus 0,1 metrin aallokossa on huimat 60 solmua ja 1,25 metrin aallokossa 45 solmua. Koneistoratkaisuna on COGAG koostuen neljästä Pratt & Whitneyn kaasuturbiinista, yhteisteholtaan 12 000 kW, ja kahdesta vesisuihku- Kongsberg NSM-ohjus, kantama 185 km. propulsiokoneistosta. Kaasuturbiinikoneisto on dieseliin verrattuna epätaloudellinen, mutta painaa vähemmän kuin vastaavantehoinen diesel. Ilmapatjan luomiseen tarvitaan kaksi MTU-dieseliä, kukin teholtaan 550 kW. Pääaseistuksena on kahdeksan norjalaisen Kongsbergin uuden sukupolven NSM-merimaaliohjusta. Stealth-ohjuksissa on monipuolinen reitinsuunnittelu, GPS, inertia, maastonvertailu ja maamaalimahdollisuus. Hakeutuminen tapahtuu kahdella taajuusalueella kuvantavalla infrapunalla (imaging infra red, IIR). Ohjus vertaa maalialueen maaleja kirjastotietoihinsa. Ohjuksen paino on 410 kg ja taistelulataus on 125 kg. Tykkinä on OTO Melaran 76/62 Super Rapid stealth-kuvulla, maksimikantama maa- ja merimaaleihin on 16 km ja ilmamaaleihin 5 km. Aluksissa on MBDA:n lyhyen kantaman SIMBAD-ilmatorjuntaohjusjärjestelmä, jossa ohjuksena on Mistral, kantama 4 km. Lisäksi on kaksi 12,7 mm konekivääriä. Aluksella on omasuojajärjestelmänä lisäksi Rheinmetallin MASS-1L harhamaaliheitin. Aluksen 3D-tutka on Thalesin MMR, joka kykenee havaitsemaan ison ilma-aluksen 175 kilometristä sekä ottamaan kaikki 60 km säteen sisällä olevat ilma- ja pintamaalit automaattiseurantaan. Tulenjoh- Ambassador III-luokka, Egypti. SOTILASAIKAKAUSLEHTI 12 | 2014 Italialainen OTO Melara 76/62 Super Rapid. Tulinopeus 120 ls/ min, maksimikantama 16–40 km ampumatarvikkeesta riippuen. toseurain on SAAB CEROS 200 tutka-, laser- ja IR-sensoreilla. Lisäksi järjestelmään kuuluu SAGEM VIGY-20 elektro-optinen seurain. ESM-järjestelmä on EDO RSS CS 3701. Taistelunjohtojärjestelmän toimittaja on DCNS. Sperryn merenkulkututkan lisäksi aluksella on vaikeasti havaittava LPI-tutka (Low Probability of Intercept). Ambassador III, Egypti Egyptin laivasto on tilannut neljä Yhdysvalloissa suunniteltua ja rakennettavaa Ambassador III-luokan ohjusvenettä . Kaksi on toistaiseksi vastaanotettu. Rakentaja on yhdysvaltalainen VT Halter-Marine. Alusten yhteishinnaksi on ilmoitettu 1,29 miljardia U$D, eli 325 milj U$D per alus. Korkeaa hintaa on selitetty pitkittyneellä hankintaprosessilla, alkuperäisen telakan konkurssilla ja eri vaiheissa tapahtuneilla vaatimusten muutoksilla. Alukset ovat sangen monipuolisesti varusteltuja, mikä osaltaan selittää korkeaa hintaa. Kesken prosessin tapahtuneiden muutosten myöstä uppouma on kasvanut 40 % alun perin suunnitellusta 779 tonniin ja huippunopeus on laskenut suunnitellusta 41 solmusta 34 solmuun. Yksirunkoisen aluksen runko on terästä ja kansirakenteet alumiinia. Aluksessa on neljä nopeakäyntistä MTU-dieseliä (16 200 kW) ja neljä kiinteälapaista potkuria. Pääaseistus on kahdeksan Boeing Harpoon Block II-merimaaliohjusta. Tutkahakeutuvan ohjuksen kantama on 130 kilometriä. Aluksessa on voimakas omasuojakokonaisuus. Ilmatorjuntajärjestelmänä on RAM Mk31, jonka RIM116 ohjusten kantama on 9,6 km. Keulassa on OTO Melaran 76/62 Super Rapid-tykki ja lisäksi perässä on Rayhtheon Phalanx Block 1B gatling-tykki erityisesti kohti tulevien ohjusten torjuntaan. Phalanx kykenee automaattiseen maalien havaitsemiseen, seurantaanottoon, luokitteluun ja torjuntaan. Harmaalijärjestelmässä on neljä Super Barricade heitintä. Ambassadorin sensorivalikoimaan kuuluu Thales MRR-3D ilma- ja pintavalvontatutka, Thalesin Sting-tulenjohtotutka ja elektrooptinen seurain. Taistelunjohtojärjestelmä on Thales TACTICOS. Aluksella on myös ESM-järjestelmä. Roussen-luokka, Kreikka Kreikan laivastolle tulee seitsemän brittiläisen BAE Systemsin suunnittelemaa ja rakentamaa Roussen-luokan ohjusvenettä, joista viisi on toistaiseksi toimitettu. Roussen-luokka pohjautuu BAE:n aiemmin Omanin ja Qatarin laivastoilla rakentamille Vita-konseptin aluksille. Roussen on uppoumaltaan 671 tonnia, eli se on yksi suurimmista ohjusveneistä. 59 FAC Roussen-luokka, Kreikka. Toimintamatka on 1 800 meripeninkulmaa (3 300 km) 12 solmun risteilynopeudella. Itsenäinen toiminta-aika on suhteellisen pitkä, eli 7 vuorokautta. CODAD-koneistossa on neljä nopeakäyntistä MTU-dieseliä, yhteisteholtaan 17 300 kW. Alusten yksikköhinnaksi on arvioitu 150 miljoonaa euroa. Pääaseistuksena on kahdeksan MBDA:n MM40 Exocet Block 2 merimaaliohjukset, kantamaltaan 70 km ja neljännestä veneestä alkaen Exocet Block 3 versio, kantamaltaan 180 km. Block 3:ssa on myös maamaalimahdollisuus. Yleistykkinä on OTO Melaran 76 Gumdoksuri-luokka, Etelä-Korea. 60 mm Super Rapid normaalikuvulla. Kansirakenteessa on myös kaksi OTOBreda 30 mm yleistykkiä osana taistelunjohtojärjestelmää. Ilmatorjuntaohjus on RAM Mk31, jossa on 21 IR- ja säteilyynhakeutuvaa RIM-116-ohjusta, maksimikantaman ollessa 9,6 km. Harhamaalijärjestelmänä on kaksi BAE Systemsin SRBOC-heitintä. Sensorivalikoimaan kuuluu Thalesin MW-08 Mod3 3D-tutka, elektrooptinen tulenjohtoseurain ja tulenjohtotutka, jossa myös IR ja laseretäisyysmittari. ESM-suuntimisjärjestelmiä on kaksi kattaen taajuusalueet 0,5-20 GHz. Aluksissa on Thalesin Scout pienen herätteen LPI-tutka osana taistelunjohtojärjestelmää. Gumdoksuri-luokka, Etelä-Korea Etelä-Korean merivoimien Gumdoksuri-luokan ohjusveneet on tarkoitettu ensilinjan partiointiin ja torjuntaan Pohjois-Korean vastaisella merirajalla. Ensimmäinen aluksista valmistui 2008 ja sillä tehtiin mittavat kaksivuotiset kokeet. Aluksia on tällä hetkellä viisitoista, mutta sarja tulee täydentymään yhteensä kahteenkymmeneen veneeseen. Gumdoksurin huippunopeus on 41 solmua ja toiminta-aika risteilynopeudella 2 000 meripeninkulmaa. Uppouma on 579 tonnia, eli se edustaa yhdessä Ambassador III ja Roussenin kanssa uudenlaisia suurempia ohjusveneitä. Syväydeksi on useissa lähteissä ilmoitettu 5,0 metriä, mikä tämän kokoiselle alukselle vaikuttaa kovin suurelta. Koneisto on CODAG, jossa kaksi MTU-dieseliä ja kaksi GE LM500 -kaasuturbiinia, yhteisteholtaan 19 900 kW. Ohjusveneissä on kolme vesisuihkupropulsiolaitteistoa. Alusten pääaseistus koostuu neljästä eteläkorealaisesta SSM-700K merimaaliohjuksesta, joiden kantama on 124 km. Tykkejä on kaksi, korealainen 76 mm yleistykki ja 30 mm ilmatorjuntatykki. Ilmatorjuntaan on lisäksi korealainen olkapääohjus. Omasuojajärjestelmänä on kaksi KDAGAIE Mark 2 -harhamaaliheitintä. Valvontatutkana on tässäkin Thalesin MW-08 3D-tutka ja tulenjohtoon SAAB CEROS 200. Tavallisen ESM-kyvyn lisäksi korealaisessa LIG Nex1 Sonata SLQ-200(V)K -järjestelmässä on häirintäkyky. Johtopäätökset Kaikki uudet FAC:t ovat ohjusveneitä, eikä joukossa ole laisinkaan torpedoveneitä. Ohjusveneet voi jakaa kahteen eri kategoriaan: pienet ja suuret, niiden välissä ei ole ”keskikokoisia”. Houbei ja Skjöld ovat pieniä, iskukykyisiä ja toimintamatkaltaan lyhyitä. Loput kolme alusluokkaa ovat yli 500 tonnia, monipuolisemmin varusteltuja ja toiminta-ajat ja -matkat vastaavasti sangen pitkät. Eri alusten toimintaajoissa ja -matkoissa on suuria eroja, mutta on huomionarvoista, että parhaimmillaan ne ovat jopa 2 000 mpk ja yli viikon, eli vastaavia kuin perinteisesti odotettu korveteilta. SOTILASAIKAKAUSLEHTI 12 | 2014 Ohjusveneet ovat edelleen nopeita. Hitain uusi ohjusvene kulkee 34 solmua ja nopein yli 60 solmua. Korkea nopeus mahdollistaa painopisteen nopean siirron merisotanäyttämöllä, nopeat iskut ja kyvyn puuttua tapahtumiin laajalla alueella. Alusten runkoratkaisuissa on vaihtelua. Poikkeavat runkoratkaisut on tehty tukemaan ohjusveneen nopeutta, ja toisaalta vähentämään heikkoa kelinkestoa. Alusten syväys on pieni vaihdellen alle metristä 5 metriin. Kaikissa uusissa FAC-aluksissa pääase on merimaaliohjus, joita on tavallisesti kahdeksan. Ohjusten kantama on kasvanut huomattavasti, yli 100 kilometrin ollessa jo huomattavan yleinen ja osan hätyytellessä 300 kilometriä. Yli puolessa ohjusveneistä on lisäksi maamaalikyky. Alusten omasuoja- ja maaammuntakyky ovat hyvät. Houbei 022-luokkaa lukuun ottamatta kaikissa on yleistykki ilma-, pinta- ja maa-ammuntoja vastaan. OTO Melaran 76 mm Super Rapid tykki on sangen suosittu joko normi- tai stealth-kuvulla. Yleistykin ja ohjusten täydennyksenä oleva Gatlingtyyppinen CIWS-järjestelmä löytyi kahdesta alusluokasta. Kaikissa on ilmatorjuntaohjusjärjestelmä, kantamaltaan alle 10 km. Yhdessäkään aluksessa ei ole sukellusveneentorjuntakykyä, miinoituskykyä tai torpedontorjuntajärjestelmää. Alusten tilannekuvan luomiskyky on sangen hyvä monipuolisen sensorivalikoiman ansiosta. Kaikissa aluksissa näkyy voimakas pyrkimys useimpien herätteiden hallintaan, mikä parantaa niiden omasuojaa ja yllätyksellistä käyttöä. Useimmissa aluksissa on 3D-valvontatutka ja monipuolinen tulenjohtojärjestelmä. Ohjusveneiden heikkoutena suhteessa vartiolaivoihin ja korvetteihin on niiden lyhyt toiminta-aika Lähitorjunta-asejärjestelmä Raytheon CIWS Phalanx 6x20 mm Block 1B, tulinopeus 4500 ls/min = 75 laukausta sekunnissa. ja -matka sekä rajallinen kelinkesto. Kaikilla tarkasteltavilla luokilla on heikko jäissäkulkukyky. Suomen merivoimien prototyypiksi jäänyt ilmatyynyalus Tuuli on viime vuosikymmenien harvoja vakavia yrityksiä ratkaista pienen ja nopean aluksen jäissäkulun haaste. Merenkäynti asettaa suurimmillekin ohjusveneille haasteita viimeistään aallokon noustessa nelimetriseksi, ja pienemmillä aluksilla jo aiemmin. Ohjusveneen hinta-arvioihin tulee suhtautua varauksella, koska julkaistujen sopimusten tarkkaa sisältöä on hankala selvittää. Isoimman ohjusveneen, eli Ambassador III:n, hinta (325 milj U$D) vastaa korvettia, mikä osaltaan johtuu projektin aikaisista haasteista eikä ainoastaan hyvästä varustelusta. FAC-aluksia on kylmän sodan jälkeen kritisoitu niiden heikon omasuojan takia. Myös heikko kelin kesto ja käytettävyys kriisinhallintaoperaatioissa on ollut omiaan suuntaamaan useat maat kohti suurempia alusluokkia. 61 POLTTOPISTE Juha-Antero Puistola Komentaja Paljon uutta itärintamalta K irjoitan tätä kolumnia talvisodan syttymisen vuosipäivänä. Vaikuttaa siltä, että moni suomalainen oli vuonna 1939 yllättynyt siitä, että erilainen demokratia, rauha ja rakkaus tekivät tyköä tykkien ja pommikoneiden äänten säestäminä. Suomalaiset myös kokivat seisovansa yksin Neuvostoliiton sotakoneen edessä. Muilta valtioilta riitti myötätuntoa mutta konkreettinen apu jäi vähiin. Talvisodan jälkeisinä vuosikymmeninä useimmat eurooppalaiset valtiot ovat todenneet, etteivät he halua enää koskaan olla yksin mahdollisessa sodassa. Ne ovat ylläpitäneet puolustusliittoa eli Natoa, jonka kovimpana ytimenä on sitoutuminen yhteiseen puolustukseen. Ytimen ympärille on luotu monia varautumiskeinoja myös sotaa alempiin kriiseihin. Wales – Naton herääminen Ukrainan tapahtumien jälkeen Naton heikkouksia ja vahvuuksia arvioitiin aika avoimesti eri jäsenvaltioissa. Tavoitteena oli Walesin huippukokoukseen valmistautumi- 62 nen. Huippukokouksessa Ukraina ja Venäjä monella tavalla ja hyvästä syystä syrjäyttivät Afganistanin ykköspuheenaiheen paikalta. Venäjän mahdollinen uhka Euroopalle tiivistyy Naton ajattelussa Puolaan ja erityisesti Baltian maihin. Venäjän sisäisten levottomuuksien, nykyjohdon aseman heikentymisen tai Putinin suosion romahtamisen arvioidaan luovan olosuhteet, joissa uhka Baltiaa kohtaan olisi todellinen. Baltian maiden iso venäläisvähemmistö, alueen pienuus sekä asevoimien heikkous voisivat olla kannustimia Venäjän toimille. Tosin on todettava, että perinteisen asevoiman käytön asemesta pääuhkaksi nähdään epätavanomaisten (epäsymmetristen) keinojen käyttö Baltian maiden horjuttamiseen. Baltian maat nähdään erityisen otolliseksi maaperäksi Venäjän informaatio-operaatioille. Juuri Venäjän epäsymmetrinen sodankäynti aiheuttaa päänvaivaa Natolle. Ukrainan tapahtumat osoittivat, kuinka Venäjä kykeni tehokkaasti halvaannuttamaan vastustajansa psykologisella sodankäynnillä, informaatiosodalla, pelottelulla sekä asevoimien uhkaavilla siirroilla. Vastaavien toimien pelätään jäävän Naton yhteisen puolustusvelvoitteen ulkopuolelle. Naton sopimuksen artikla viidessä hyökkäys luokitellaan kylmän sodan hengessä ”aseelliseksi hyökkäykseksi”. Lisäksi monissa tapauksissa epäsymmetriset sodankäyntitavat antavat hyökkääjälle mahdollisuuden kiistää tapahtumat, jolloin uskottavien ja laillisten vastatoimien määrittely vaikeutuu. Baltian dilemma Kesken Ukrainan sotaa, monissa länsimaisissa medioissa mietittiin, minne Putin iskee seuraavaksi. Vastaavia kysymyksiä esitettiin myös Naton suorituskykyjä arvioitaessa. Puolustusliiton oli tietysti tarkasteltava omiin jäsenvaltioihinsa kohdistuvia ikäviä mahdollisuuksia. Tuolloin pinnalle nousivat mainitut Baltian maat, joiden arvioitiin olevan erityisen haavoittuvassa asemassa sijaintinsa ja kokonsa vuoksi. Erityisesti ilman ennakkovaroitusta alkavassa kriisissä Naton mahdollisuuksia Baltian maiden turvaamiseen epäillään. Iso-Britannian Itämeri – rauhan meri? Edelleen Neretnieks pohti mahdollisuutta siihen, että Venäjä ottaisi haltuunsa Ruotsille kuuluvan Gotlannin saaren. Sinne sijoitetuilla torjuntaohjuksilla Venäjä voisi tehdä toiminnan Ruotsista, Tanskasta ja Pohjois-Saksasta äärimmäisen vaikeaksi. Ruotsi ei tietenkään ole Naton jäsenvaltio, mutta ainakin aiempien kannanottojen mukaan se on sitoutunut Baltian maiden turvallisuuden takaamiseen. Gotlannin menetys – edes väliaikaisesti selkkauksen ajaksi – olisi merkittävä takaisku sitoumuksen täyttämiselle. Käytännössä koko Itämeri olisi sen jälkeen Venäjän valvonnassa. Naton reaktioaika kuvitteellisessa Baltian kriisissä olisi siis oleellinen asia. Kenraali Sir Richard Shirref totesi omassa kuulemisessaan, että Nato ei todennäköisesti ehtisi vastata esimerkiksi maahanlaskujoukkojen hyökkäykseen Riikaan, Tallinnaan tai Vilnaan. Hänen mukaansa venäläisten maahanlaskujoukkojen lentomatka Riikaan on vain 40 minuuttia. Niiden torjumiseksi Natolla SOTILASAIKAKAUSLEHTI 12 | 2014 tulisi hänen mukaansa olla pysyviä joukkoja Baltian maissa. Tietysti pitää kysyä, miksi Venäjä ylipäätään haluaisi hyökätä Baltian maihin. Yksi esitetyistä perusteluista on se, että Venäjä haluaisi luoda maayhteyden Kalingradin tukikohtaan läpi Valko-Venäjän ja Liettuan. Samalla Itämeren merenherruuden varmistaminen edellyttäisi Viron ja Latvian alueiden haltuunottoa. Edellä esitetyt ovat lähinnä operatiivisia syitä, joten alkusyyn tulisi olla sisä- tai ulkopoliittinen. Ilman edes jossain määrin rationaalista perustelua Venäjä tuskin hyökkäisi mihinkään Natomaahan. Yhtä lailla oleellista on huomata, ettei Suomi voisi välttää osapuoleksi joutumista, jos Naton skenaariot jostain syystä toteutuvat. Suomessa Baltian maiden turvallisuus on luonnollisesti herättänyt keskustelua. Natoon liittymistä vastustavat olettavat, että Suomen jäsenyys tarkoittaisi sitä, että Viro ulkoistaisi puolustuksensa Suomelle. Kyseinen väittämä ei täysin – tai oikeastaan millään tavalla – ota huomioon Naton sitoutumista kollektiiviseen puolustukseen, jossa pääpaino kuitenkin on kunkin jäsenvaltion omassa kyvyssä. Lisäksi Baltian maiden turvallisuuden takaaminen vaikuttaa siinä määrin haastavalta, etteivät muut jäsenvaltiot voi kuvitella jättävänsä esimerkiksi Viron tukemista yksin Suomen harteille vaarantamatta Naton uskottavuutta Venäjän suhteen. vahvasti suomalaisten näkemykseen Natosta. Olemme oppineet, että hyvät suhteet Venäjään ovat ulkoja turvallisuuspolitiikan tärkeimpiä kulmakiviä. Kukapa niitä haluaisi nakertaa? Suurvallan tahdon vastustaminen – tapahtuu se millä tavalla tahansa – järkyttää tietysti valtioiden välisiä suhteita. Todennäköisesti parhaat välit saavutettaisiin täydellisellä myötäsukaisuudella. Sellaista politiikkaa voitaisiin kenties kutsua suomettuneisuudeksi. Kyseisen lajin ihmepilleriä on viime aikoina yritetty tarjoilla myös Ukrainalle. Jostain syystä mikään sokeri ei vie ehdotetun rohdon katkeruutta pois. Ja tässä ainutkertaisessa tapauksessa ottamaton lääke voi auttaa. Vaikka siinä hieman suhteet Venäjään kärsivät nykyisestä. POLTTOPISTE parlamentille lausuntonsa antanut kenraalimajuri evp. Karlis Neretnieks totesi Baltian maiden valtaamisen olevan Naton ja Baltian maiden nykyisillä puolustusjärjestelyillä vain päivien kysymys. Ukrainan sota osoitti, ettei aiemmin uskottuun strategiseen ennakkovaroitukseen aina voi luottaa. Lisäksi Naton pitäisi todennäköisesti käynnistää mittava ilma-operaatio Venäjän ilmapuolustuksen lamauttamiseksi, ennen kuin laajamittaista apua voitaisiin toimittaa. Nykyisin Baltian maiden ilmatila on kokonaisuudessaan Venäjän ilmapuolustuksen torjuntakantaman piirissä. Taittuu, taipuu vai murtuu? Viime päivinä valtion korkein johto on todennut, että Suomen sotilaallinen liittoutuminen järkyttäisi suhteitamme Venäjään. Kyseessä on harkittu mielipide, jolla vaikutetaan 63 SOTATEKNIIKKA Jyri Kosola Insinöörieversti Lasertutka vie elektro-optisen tiedustelun ja maalinosoituksen uusiin ulottuvuuksiin L aservalo soveltuu ominaisuuksiensa johdosta hyvin myös tutkauskäyttöön. Laserin tuottama valo on kollimoitua, joten lasersäde pysyy tutkataajuista säteilyä paremmin koossa eikä leviä. Valo on myös koherenttia, eli sillä on sama aallonpituus ja sama vaihe. Tämä mahdollistaa vastaanotetun signaalin tarkan ilmaisun. Lasertutka toimii saman periaatteen mukaisesti kuin perinteinen radiotaajuinen tutkakin: lähetin muodostaa mittaussignaalin, joka lähetetään perinteisessä tutkassa antennilla ja LIDARisa optiikalla kohdistettuna valvottavaan tilaan. Kohteeseen osuva signaali heijastuu tai siroaa. Pieni osa heijastuneesta tai sironnneesta säteilystä suuntautuu takaisin tutkan vastaanottimeen, joka pyrkii erottelemaan halutut kohteet taustasta tulevista heijastuksista vastaanotetun signaalin ominaisuuksien perusteella. LIDAR muodostaa havaitsemistaan kohteista kolmiulotteisen kuvan. Kohteiden läpi se ei kuitenkaan näe. [Kuva: Utah State University] 64 Lasertutka toimii optisella kaistalla, jolla aallonpituus on 250–10.000 nm luokkaa. Perinteiset tutkat toimivat huomattavasti pidemmillä aallonpituuksilla. Laserteknologia mahdollistaa aallonpituuden puolesta huomattavasti perinteistä tutkaa tarkemman kuvauksen sekä sivuttais- että pituussuunnissa. Parempi resoluutio lisää prosessoitavan tiedon määrää niin paljon, että lasertutkat ovat viime vuosiin saakka olleet lähinnä etäisyysmittauskäytössä ja lasertutkilla on lähinnä tehty tarkkoja karttoja. Kolmiulotteista kuvaa muodostavat lasertutkat ovat yleistymässä vasta nyt, kun digitaalisen tiedon prosessointi- ja varastointikyky on kehittynyt riittävälle tasolle. Kasvillisuuden ja naamioverkkojen läpi LIDAR muodostaa kohteestaan kolmiulotteisen pistepilven, jossa jokainen tutkan vastaanottama kaikusignaali on sijoitettu kolmiulotteiseen hilaan. Jos tutka kuvaa vaikkapa kasvillisuuden suojassa naamioverkon alla olevaa ajoneuvoa, se saa heijastuksia sekä puiden lehdistä ja oksista että naamioverkosta ja sen alla olevasta ajoneuvosta. Perinteisessä elektro-optisessa kuvauksessa, jossa etäisyystieto ei ole käytettävissä, kameraan muodostuu kaksiulotteinen kuva, jossa puiden lehdet, suojaverkon materiaali ja ajoneuvon naamiomaali muodostavat yhtenäisen pinnan. Kohdetta on vaikea tai mahdoton havaita ääriviivojen puuttumisen ja pinnan tekstuurin rikkoutumisen vuoksi. LIDAR-kuvassa puiden lehdet ovat etualalla. Niiden jälkeen tulee lämpösuojauksen vuoksi ajoneuvosta erilleen kohotettu naamioverkko ja lopulta ajoneuvon pinta. Näistä muodostuu rikkonainen kolmiulotteinen pistejoukko, josta siitäkin voi olla vaikea löytää ajoneuvoa. Materiaaleja tunnistava sensori Erilaisilla materiaaleilla on erilaisia heijastusominaisuuksia. Ihmisaivot tunnistavat erilaisia kohteita sen mukaan minkä värisiä ne ovat. Esimerkiksi marjat erottuvat muusta kasvillisuudesta niiden värin perusteella. Väri on ihmisaivojen tulkinta siitä, missä määrin silmä vastaanottaa valon eri aallonpituuksia. Jos tarkastelevan kohteen heijastuskerroin on yhdellä aallonpituudella suurempi kuin toisella, se heijastaa tällä alueella valoa enemmän kuin toisella. Tällöin ihminen näkee esimerkiksi auringonvalon valaiseman marjan punaisena vihreää varpua vasten ja päättelee sen marjaksi. Kahdella tai useammalla aallonpituudella toimiva lasertutka näkee samalla tavoin ”värejä”. Eri materiaalien heijastuskertoimet käyttäytyvät eri lailla näkyvän valon ulkopuolella kuin ihmissilmän havaitsemilla aallonpituuksilla. Sanotaan, että eri materiaaleilla on erilai- nen spektrivaste, mikä tarkoittaa sitä, että eri aallonpituudet heijastuvat tai siroavat eri tavoin. Myös heijastuneen säteilyn polarisaatio riippuu materiaalin ominaisuuksista. Esimerkiksi sileistä vaakasuuntaisista pinnoista heijastunut valo on pääosin vaakapolarisoitunutta. Ilmiötä käytetään hyväksi polarisoivissa aurinkolaseissa, jotka eivät päästä läpi veden pinnasta heijastunutta vaakapolarisoitunutta valoa. Eri materiaalien erilaista heijastusta käytetään hyväksi ultravioletti-, valo- ja infrapuna-alueilla toimivissa LIDAReissa erottelemaan toisistaan erilaisia materiaaleja, kuten puuta, metallia, kiveä, aerosoleja ja erilaisia kemiallisia yhdisteitä (esim. kemiallisia taisteluaineita). Materiaalia tunnistava LIDAR kykenee muodostamaan kolmiulotteisen kuvan, jossa esimerkiksi puiden lehdet, naamioverkon muovi ja ajoneuvon metalli kyetään ainakin teoriassa erottelemaan toisistaan. Tällöin kolmiulotteisessa kuvassa olevat aukot kyetään täyttämään ja eri materiaalit korostamaan eri väreillä. Näin kuva täydentyy entistäkin selkeämmäksi. Lasertutka kykenee: 1. muodostamaan kohteestaan kolmiulotteisen kuvan kaikista niistä suunnista, joista se kohteen näkee 2. erottelemaan eri etäisyydellä olevat kappaleet toisistaan 3. jossain määrin tunnistamaan valonsäteen heijastaneen pisteen materiaalin 4. havaitsemaan liikkuvat ja värähtelevät kohteet tarkan etäisyysresoluutionsa avulla SOTATEKNIIKKA Kuitenkin kuvaa pyörittämällä ihmissilmä – ja tulevaisuudessa automaattinen tunnistusalgoritmikin – kykenee hahmottamaan mitkä pisteet muodostavat saman rikkonaisen kokonaisuuden. Ajoneuvon tasaiset pinnat todennäköisesti erottuvat satunnaisesta kasvillisuudesta ja yhtenäinen pinta rikkonaisesta naamioverkosta. Jos LIDAR liikkuu ja tarkkailee samaa kohdetta useammasta suunnasta, se kykenee täydentämään yhdestä kuvakulmasta otettua kuvaa kaikista muistakin kuvakulmista otetuilla kuvilla. Tämä täydentää pistepilveä huomattavasti, kun sensori näkee kohteen kasvillisuuden ja naamioverkon aukkojen läpi monesta suunnasta. Erilaisilla kuvankäsittely- ja visualisointiohjelmistoilla kolmiulotteisesta pistepilvestä voidaan esittää tarkasteltavaksi esimerkiksi puiden oksiston alapuolella olevat kohteet tai vaikkapa tarkastella vain metallisia kohteita. Virtuaalinen sukellus vastustajan ryhmitykseen Lasertutkan kuvaamasta datasta on muodostettu kolmiulotteinen malli, jota voi katsoa mistä tahansa suunnasta. Kuva: Etegent Technologies] SOTILASAIKAKAUSLEHTI 12 | 2014 LIDARilla saatavan kolmiulotteisen ja eri materiaalit erottelevan kuvan avulla voidaan paitsi tehdä tiedustelua ja maalinosoitusta, myös ohjelmoida navigoivia ja autonomisesti maaliinsa hakeutuvia aseita, suunnitella kuljetuksia ja ylimenojärjestelyitä, havaita miinakenttiä ja linnoitteita sekä suunnitella ja harjoitella tulevaa operaatiota lähes todellisuutta vastaavissa olosuhteissa. Kolmiulotteinen malli mahdollistaa kohdealueen tarkastelun kaikista suunnista ja jopa rakennusten väliin ja puuston sisään 65 SOTATEKNIIKKA Erilaisilla algoritmeilla voidaan erotella esimerkiksi keinotekoiset kohteet luonnonmateriaaleista. Kuvassa aiemmassa kuvassa ollut metsä häivytettynä, jolloin piilossa ollut ajoneuvo korostuu. [Kuva: Etegent Technologies] sukeltamisen sekä oman hyökkäysalueen tarkastelun vastustajan ryhmityksestä käsin. Ei vielä, mutta lähitulevaisuudessa LIDAR-havainnoinnin pullonkaula on kuvauksessa saatavan todella suuren tietomäärän prosessointi tulkinnan mahdollistamaan esityskelpoiseen muotoon. Se ei vielä onnistu läheskään reaaliaikaisesti, vaan saattaa viedä tunneista päiviin. Tämän vuoksi kolmiulotteinen laserkuvaus ei vielä muodosta uhkaa taktisille tai operatiivisille järjestelmille, joiden liike suojaa niitä. Toisin on kiinteiden kohteiden laita, koska ne voidaan kuvata ja mallintaa hyvissä ajoin etukäteen. Kiinteistä kohteista on dataa saatavilla myös avoimista lähteistä. Se mahdollistaa esimerkiksi risteilyohjusten maastoa hyväksi käyttävän lentoreitin sekä tarkan loppuhakeutumisen ohjelmoinnin. Kaupallinen potentiaali kiihdyttää kehitystä Lasertutkalla on useita kaupallisia sovelluskohteita, joten on todennäköistä että näihin tehtävät investoinnit kiihdyttävät sen kehitystä myös sotilaalliseen käyttöön. Lasertutkaa voidaan hyödyntää esimerkiksi maanviljelyksessä hyvän sadon antavien alueiden erottamiseen huonoista, rikkakasvien kitkemisen tarpeiden arviointiin sekä autonomisten maatalouskoneiden tehtävän ohjelmointiin jne. Arkeologiassa LIDAR mahdollistaa 66 sellaisten kohteiden havaitsemisen, joita ei voi havainnoida sen paremmin maasta käsin kuin kasvillisuuden läpikään. Viidakosta on esimerkiksi löydetty ikivanhoja tieverkostoja ja kaupunkeja. Maa- ja metsätalousalalla LIDAR mahdollistaa muun muassa metsän kasvun seurannan ja optimaalisen korjuun sekä auttaa arvioimaan eri puulajien osuuksia metsässä. Lasertutkalla voidaan myös havaita maanpinnan ja jäätiköiden muutoksia sekä erotella eri maalajeja. Kaivos- ja rakennustoiminnassa LIDARilla voidaan mitata tarkasti poistettavan tai poistetun maa-aineksen määrä sekä laskea täyttömaan tarve. Ilmakehän keilaus lasertutkalla mahdollistaa tutkallakin näkyvien sadepilvien lisäksi myös ilmavirtausten, siis tuulen suunnan ja nopeuden sekä turbulenssin, mittaamisen. Lasertutka on yksi potentiaalisimpia autonomisten järjestelmien, esimerkiksi postia toimittavien lennokeiden ja ilman kuljettajaa liikkuvien autojen, ympäristön havainnoinnin keinoja. Kaupallisten sovellusten suuri määrä ja suuret tuotantovolyymit laskevat LIDAR-järjestelmissä käytettävien teknologioiden ja komponenttien hintoja. Samalla tulemme näkemään LIDARin yleistymisen myös sodankäynnissä. Aikaa tähän tosin kulunee vielä kymmenisen vuotta. Kauppaan ei siis kannata vielä rynnätä, mutta tutkimustoimintaan on syytä panostaa LIDARin uhkien ja käyttömahdollisuuksien ymmärtämiseksi. TACTICAL GROUND POWER UNIT (GPU-T) GPU-T from MSE supports helicopter operations in demanding environments, on main operating bases and on deployments • • • • • • • • Runs on jet fuel and diesel Validated in -46°C to +49°C (-51°F to +120°F) Lightweight and portable Helicopter transportable as internal load, also in light helicopters 28VDC/125A Crew operated NVG friendly Powers an external heater/ air conditioner/dehumidifier in parallel with the helicopter FIND OUT MORE AT WWW.MSEAB.COM tavoita kohteesi nopeasti ja tehokkaasti! Puolustusvoimat tekevät vuositasolla miljoonahankintoja, joista päättävät suomalaiset upseerit ja valtionhallinnon virkamiehet. He kaikki lukevat Sotilasaikakauslehteä, sotilasalan johtavaa ammattilehteä. Lehti käsittelee puolustusvoimien hankintoja, koulutusta, turvallisuuspolitiikkaa, strategiaa ja ajankohtaisia aiheita. Varaamalla ilmoitustilaa varmistat yrityksesi näkymisen puolustusvoimien päättäjille. SotilaSaikakauSlehti Sotilasalan johtava ammattilehti ota yhteys ilmoitusmarkkinointiimme: Juha halminen, 09-8736 944, [email protected] HUIPPUTEKNOLOGIAA JA YHTEISTYÖTÄ TOIMITAMME SUOMEEN MAAILMANLUOKAN TUOTTEITA JA KOKONAISRATKAISUJA N W E – Ilmapuolustusjärjestelmät – Johtamis- ja tulenjohtamisjärjestelmät – Integroidut tiedustelu- ja valvontajärjestelmät – Kauko-ohjattavat aselavetit – Ohjelmistopohjaiset ja taktiset viestijärjestelmät – Risteily- ja meritorjuntaohjukset S WORLD CLASS - through people, technology & dedication Kongsberg Defence Oy Äyritie 8 D 01510 Vantaa E-mail: [email protected] www.kongsberg.com
