Tallenna PDF

Comments

Transcription

Tallenna PDF
№ 14 (329) 11. ŠULAKUUTA, 2012
Kuvat: Julia Veselova
Unkari vuottau vierahie
Karjala valmistautuu VI Muajilman
šuomelais-ugrilaisien kanšojen kongressih.
K
T:n piämiehen Andrei
Nelidovin ašetukšella
Karjalašša on peruššettu
järješ­šyškomitietta, kumpani hoitau valmistau­
tumistarkotukšie.
VI Muajilman šuomelaisugrilaisien kanšojen
kongressi pietäh Unkarin Siófok-kaupunkissa 6.–9. šyyškuuta. Šen
piäteemakši on miärätty
”Kieli ta kanša”.
Kevätkuušša järješ­
šyškomitietta valičči
delegaattija, kumpaset
ruvetah etuštamah Karjalua kongressissa. Delegaattijen joukošša on
karjalaisie, šuomelaisie ta
vepšäläisie.
Muajilman šuomelaisugrilaisien kanšojen
kongressija järješšetäh
kerta nelläššä vuuvvešša.
Enšimmäini kongressi
piettih Siktivkarissa vuotena 1992, šeuruavat oltih
Budapeštissa, Helsinkissä,
Tallinnašša ta Hanti-Mansiiskissa.
Marija Kirillova
Lönnrotin luvennot
Elias Lönnrotin šyntymäpäivänä,
9. šulakuuta, Petroskoin šuomelaisugrilaisešša koulušša piettih Lönnrotin
luvennot -tutkimuškonferenšši.
Yli 50 kaupunkilaista keräyty mielenošoitukšeh rakennuštöitä vaštah.
Pitäykö Petroskoilla Sampo?
Petroskoin Sampo-kinoteatterin paikalla rakennetah
12-kerrokšini talo. Kaupunkilaiset ollah rakennuštöitä vaštah.
V
anhan 1940-luvulla
rakennetun Sampokinoteatterin kohtalo on nyt kyšienalani.
Vuotena 2010 Petroskoin kaunukihallituš möi
Sammon rakennukšen
huutokaupalla yksityisellä
yrittäjällä Vasili Popovilla.
Teatterin hinta oli šilloin
22,5 miljoonua rupl’ua.
Nyt Popov haluou purkua vanhan
rakennukšen ta rakentua
šen tilalla nykyaikasen
kerroštalon. Uuvven talon
rakennuššuunnitelma on
jo luajittu.
Kinoteatterin puoluš­
tajat on netälin aikana kerätty 2300 nimie Sammon
šäilyttämisen puolešta.
Šuovattana 7. šulakuuta
yli 50 kaupunkilaista keräyty mielenošoitukšeh
rakennuštöitä vaštah.
Šuurin oša niistä oltih
keški-ikähiset ta ikäihmiset.
– Petroskoissa on niin
vähän ennein šotua rakennettuja taloja. Sampo-kinoteatteri on listan
etušijalla. Miušta še on
aika tärkie rakennuš Petroskoissa šekä arhitektuurin, jotta muistojen
puolešta, šano petroskoilaini Aleksei Lutšin.
Tietyšti on šemmosie,
kumpasien mieleštä vanha
rapeutunut rakennuš vain
piluau kaupunkin kuvua.
– Pitäy mitä rutompah
purkua tuo laho rakennuš.
Še rumuuš pistäy šilmih,
kaupunkilaini Juri Simonov kerto.
Sampo kulttuuriperin­
tökohtehekši
Sammon puoluštajat kiännyttih Karjalan kulttuuri-
ministerijön puoleh. Hyö
toivotah, jotta kinoteatteri
kuuluis tašavallan kulttuuriperintökohtehien listah.
Šilloin Sammon omistajan on pakko saneerata
rakennuš.
–Kulttuuriministerijö
lupasi lähettyä kirjasen
kaupunkinhallitukšeh.
Kinoteatterissa pitäy
järještyä tarkaššuš, kumpasen tulokšien mukah
piätetäh, tulouko še
Petrokoskoin kulttuuri­
perintökohtehekši, petros-
Sampo šammuu
 Vuotena 1940 Uritskin valtakavulla alettih Sampo-kinoteatterin rakennuštyöt. Rakennukšen arhitehti
oli petroskoilaini Juri Rusanov.
 Sammon rakennušta käytettih aina kinoteatterina. Šovan aikana še toimi Ukko-nimellä. Še oli vapua
kaikilla kaupunkilaisilla.
 Vuotena 1944 Petroskoin vapauttamisen jälkeh
kinoteatterilla palautettih Sampo-nimi. Vuotena 1956
še oli kaupunkin šuurin ta paraš kaččomo. Šiinä oli 560
istumapaikkua. Neuvoštoaikana šiitä tuli Zareka- ta
Golikovka -kaupunkiošien kulttuurikeškuš elokuvateatterin rinnalla.
Vuotena 2005 Sampo-kinoteatteri lopetti toimintah.
Vuotena 2006 piätettih antua rakennuš nuorien valtah.
Vuotena 2007 paistih kinoteatterin rakennuštöistä.
Kahen vuuvven kuluttuo kaupunkineuvošto piätti myyvvä rakennukšen.
koilaini aktiivi ta šamoin
tašavallan lakijenhyväkšy­
miskokoukšen jäšen Grigori Fandejev kerto.
Hänen mukah Sammon puoluštajat ehotettih
rakennukšen omistajalla Vasili Popovilla jättyä
elokuvateatterin julkišivu
muuttamatta ta uuvvistua
vain šen šišätilat.
– Meilä on tärkietä
šäilyttyä kinoteatterin
julkišivun. Šen šiämeššä
voit olla vaikka mitä:
nuorisokeškuš, fintesskeškuš tahi ravintola, lisäsi Fandejev.
– Rakennukšen kunnoš­
tamistyöt ollah ylen kallehie, äijyä helpompi on
purkua vanha rakennuš ta
šen tilalla rakentua uuši.
En ole valmis tuhluamah
miljoonie rupl’ie Sammon saneeraukšeh, yrittäjä Popov kommentoi
tilannehta.
Popov lisäsi, jotta hiän
on valmis kuuntelomah
viisahie ehotukšie, onnakko kovat huutot tuškin
autetah.
Julia Veselova
K
onferenšših ošallistu
noin 40 koululaista
Šuomelais-ugrilaisešta
koulušta, 46. ta 36. kouluista, 17. gimnasijašta ta
13. lysejošta.
Konferenšši jakautu nelläh ošah: muamonkieltä
malttajien ta kotirannan
tietäjien ošaštot, Lönnrotin ta istorijallis-kulttuuurisien perintehien
ošaštot.
Opaštujie arvoštuas’s’a
kačottih, kuin hyö voijah valita omašta
tutkimukšešta tärkeimpie
ajatukšie, kuin vaššatah
kyšymykših, šuatetahko
paissa kanšalliskielillä.
Parahie tutkijie palkittih
eri nominaatijojen mukah.
Olga Smotrova
Karjalan vuuvven kirja
Karjalan tašavallan vuuvven 2011 kirja
-kilpailun näyttely avautu Kanšallisešša
kirjaštošša.
T
avan mukah näyttelyššä
on esitetty parahat kirjat, kumpaset julkaistih
vuotena 2011. Viime vuotena Karjalašša ilmešty
630 kirjua, niijen yhtehini
painošmiärä on 750 000
kappalehta.
Näyttelyššä toisien kirjojen rinnalla on
esitetty kanšalliskielisie
kirjoja, kumpasie julkaistih Periodika- ta
Verso -kuštantamot. Niijen luvušša ollah Il’l’a
Mošnikovan Midä mielel,
sidä kielel-, Ol’ga Žukovan
Iče kulin, iče nägin- ta
Mathudel-, Aleksandr Va-
lentikin ta Armas Mišinin
Hauska kaksin leikkiä-,
Ol’ga Muhorovan L’ošan
päivy -kirjat.
Kilpailun šiäntöjen mukah parahat kirjat kilpailtih
nelläššä nominaatijošša:
paraš kirja karjalan,
vepšän ta šuomen kielellä, paraš kirja lapšilla,
paraš taitehkuvitukšen
toteuttamini ta paraš kirjapainototeuttamini.
Vuuvven kirja kilpailun voittajie palkitah 20.
šulakuuta Karjalan kuklateatterissa.
Valeri Sidorkin
Virhevalituš
Vienan Karjala -lehen №13. (4. šulakuuta 2012) Koirien
Kalevalan enši-ilta -artikkelissa šattu viärä kuvakirjutuš. Louhi
työntäy Lemminkäistä kyntämäh kiärmispeltuo -kirjutukšen
šijašta pitäis olla Louhi työntäy Lemminkäistä kuatamah
Hiijen Hirvie. Pahottelemma erehykšeštä.
2
№ 14 (329) 11. ŠULAKUUTA, 2012
Toimintašuuntoja šäilyttäen,
yhteistyötapoja kehittäen
Karjalan Šivissyššeuran Heimopäivät piettih Šuomen Lahešša 31. kevätkuuta –1. šulakuuta.
K
Kuvat: Olga Melentjeva, Ksenija Buravova
arjalan Šivissyššeura
on Šuomen vanhimpie
kulttuurišeuroja. Še oli
peruššettu vuotena 1906 nimellä Wienan Karjalaisien Liitto
Šuomeh šiirtynehien entisien
laukunkantajien alottehešta.
Šeuran piätarkotukšena oli Vienan Karjalan henkisen ta ainehellisen tilan kohentamini.
Tänäpiänäki Karjalan
Šivissyššeura pitäy piämiäränäh
karjalan kielen ta kulttuurin
šäilyttämistä. Šeura aktiivisešti
toimiu molommin puolin rajua.
Še on kehittän yhteistyötä opetušta kulttuurialalla monien karjalaisien kanšalaisjärještöjen kera.
ottau ošua Sortavalan Laulujuhlien järještämiseh, kumpaset
pietäh 7.–8. heinäkuuta, šekä
elokuušša järještämäh Tie Vienaan -simposiumih.
KŠŠ:n uuvven johtajan
mieleštä hyvin tarkkah mietitty
ta monipuolisešti käsitelty ideja
antau hyvän pohjan tulokkahan
yhteistyön kehittämiseh:
– Meijän pitäy miettie niitä
šuuntoja, mitä voisima yhteisvoimin kehittyä pitemmän ajan
kuluossa ta löytyä šemmosie
ideoita, kumpasien ympäri vois
kehittyä projektija yhteistyöššä
šeuran alaošaštojen ta šamoin
rajan takana olevien partn’orien
kera.
Piähuomijo opetukšeh
ta kulttuurih
Heimopäivät on KŠŠ:n
järještämä perintehini jokavuotini tapahtuma, kumpaseh
keräytyy šeuran jäšenie ympäri
Šuomešta šekä vierahie muan
ulkopuolelta. Tämän vuuvven
Heimopäivissä kuččuvierahina
Karjalan puolešta oltih Priäžän
Pilli-lapšienryhmän artistat
ta Karjalan Rahvahan Liiton
jäšenet, karjalankielisien lehtien
piätoimittajat Natalja Sinitskaja
ta Olga Melentjeva.
Tavallah Heimopäivien
yhteyveššä KŠŠ ta šen alaošaštot
pietäh vuosikokoukšie, missä käsitelläh viime vuuvven
toimintatulokšie. Nykyjäh
šeurah kuuluu yli 1100 jäšentä
ta šen tuvella toimiu muutomie
alaošaštoja.
Šeuran toiminta on hyvin
luaja ta monipuolini. KŠŠ jakau
apurahua karjalaista šukujuurta
olijilla opaštujilla Šuomešša
šekä Karjalan korkiekoulujen ta Petroskoin Šuomelaisugrilaisen koulun karjalan kieltä
opaštujilla nuorilla. Šeuran
tuvella ta kannatukšella joka
vuosi järješšetäh karjalan kielen kurššija Šuomešša tahikka Karjalašša. KŠŠ kannattau
tutkimuštyötä, julkaisutoimintua, ošallistuu erilaisien kulttuuritapahtumien järještämiseh.
Šeura jatkuvašti ottau vaštah
lahjotušvaroja, kumpasilla še
eistäy karjalan kielen šäilymistä.
Vuotena 2010 Auta lašta oppimah -projektin puittehissa
oli ilmeštyn Mauri Kunnaksen Koirien Kalevala vienan
kielen kiännökšeššä. Projektin mukah Šuomen yksityishenkilöt, yhteisöt ta yrityk­
šet voijah lahjottua näitä kirjoja Karjalan Šivissyššeuran
välitykšellä toimitettaviksi Karjalan kielipešäryhmih, kouluih,
kirjaštoih ta muih oppilaitokših.
Vuotena 2011 KŠŠ oli jatkan tätä
toimintua ta kirjašta otettih uuši
700 kappalehen painoš.
Viime kešänä Šeura oli alottan
valokuva-arhiivojen digitointie.
Pilli-ryhmän artistat esitettih Heimopäivissä karjalaista tanšši- ta lauluperinnehtä.
 Eeva-Kaisa Linna (omua šukuo Kaukoniemi) on
šyntyn Kuusamošša, kašvan ta käynyn kouluo Oulušša, valmistun Turun Kauppakorkiekoulušta. Nykyjäh eläy Lohjalla
ta ruatau Helsinkissä.
 Hänen tuatto Lauri Kaukoniemi šynty 1923
Kuusamošša Uhtuošta kotosin olijašša kauppiešpereheššä.
Tuaton tuatto Iivo Kaukoniemi, alun perin Ivan Mitrofanov
ta tuaton muamo Anna Kaukoniemi, omua šukuo Dorofejeva oli šynnytty Uhtuošša, onnakko oli šiirrytty jo nuorina
Šuomeh.
 Iivo ta Anna oltih aktiivisie vienalaisien elinolojen
parantajie ta Wienan Karjalaisien Liiton peruštajajäšenie.
Vienankarjalaisuuš on ollun keškini oša Kaukoniemen
perehen elämyä ta karjalaisuuš on jo lapšuuvvešša tullun
ošakši Eeva-Kaisa Linnan identiteettie ta omua kulttuurie.
Tämä työ meinatah lopettua
enši šykyšyh šuate. Oša digitoituja kuvija on jo esillä KŠŠ:n
nettišivuilla: http://www.karjalansivistysseura.fi/kuvagalleria/
etusivu.
Uuši johtaja valittu
Vuosikokoukšen ohjelman
tärkeimpänä kyšymykšenä
oli šeuran uuvven johtajan
valiččomini. KŠŠ:n entini piämieš
Kari Kemppinen erosi viraštah
viime vuuvven pimiekuušša,
min jälkeh johtajan tehtävie oli
täyttän šeuran varajohtaja Tuomas Nurmela.Vuosikokoukšešša
oli esitetty kakši ehokašta täh
virkah: Uhtua-šeuran jäšen
Hannu Raulo ta Eeva-Kaisa Linna. Šalaiäneššykšen tulokšien
mukah johtajan virkah piäsi KŠŠ:n nuoremman polven
etuštaja, Wienan Karjalaisien
Liiton peruštajien jälkiläini
Eeva-Kaisa Linna.
KŠŠ:n tämän vuuvven tärkeimpien toimehpitojen joukošša
on ošallistumini Šuomelais-
ugrilaisien kanšojen kongressih
Unkarissa enši šykyšynä.
Vienan kielen ta kulttuurin
kurššit on šuunniteltu järještyä
tänä vuotena Jyškyjärvellä 25.–
30. kešäkuuta. KŠŠ šamoin
Perintehen mukah Heimo­
pruasniekan aikana oli järješ­
šetty kaikenmoisie pitoja, kuulu
äijän musiikkie ta karjalankielisie lauluja. Juhlaohjelma oli
alkan kyykkäpelistä. Čäijy- ta
starinaillačun aikana piettih ikoninäyttelyn esittely šekä arpajaiset, oli myötävänä kirjoja ta vienalaisie tikutukšie. Šeuruavana
päivänä pruasniekkavierahat
Pyhän kolminaisuuvven kirikön
ieššä kunnivoitettih Karjalah
jiänehien vainajien muistuo,
šekä käytih Karjalan Heimon
monivuotisen piätoimittajan
Sakari Vuoriston hauvalla.
Filosofijan tohtori Katja Hyry
on jo monie vuosie tutkin vienalaisien pakolaisien elämyä
Šuomešša. Oman tutkimuštyön
tulokšista hiän kerto Pakolaisuuvven jälet -esitelmäššä.
Priäžän Pilli-yhtyvehen lapšet
esitettih Heimopäivissä karjalaista tanšši- ta lauluperinnehtä.
Šeuruavat Heimopäivät pietäh
13.–14. šulakuuta 2013 vuotena
Helsinkissä.
Omenaisen Olga
Kari Kemppinen Uhtua-šeuran piämiehekši
Heimopäivien aikana Uhtuašeuran vuosikokoukšešša šen
uuvvekši johtajakši oli valittu
Kari Kemppinen.
Uhtua-šeura on peruššettu
vuotena 1992 Karjalan
Šivissyššeuran alaošaštona.
Šen peruštajina oltih juuriltah
vienankarjalaista šukuo olijat.
Šeuran piätarkotukšie ollah
vienankarjalaisen kulttuurin
ta perintehien šäilyttämini
ta Uhtuon šeuvun väještön
henkisen, yhteiskunnallisen
ta talouvellisen hyvinvoinnin
eistämini. Nykyjäh Uhtua-šeurah
kuuluu noin 400 jäšentä. Šeura
toimiu täyšin vapuaehtoisvoimin. Šeura on ollun aktiivisešti
mukana erilaisissa projektiloissa
Uhtuošša mm. ortodoksikiri-
kön, lapšienneuvolan, Kalevalan piirin šynnytyšlaitokšen
ta Uhut-šeuran toimitalon
rakentamisprojektiloissa,
šekä kielipešätoiminnašša
ta monissa rakentajien
koulutušprojektiloissa.
Uhtua-šeuran uuši johtaja Kari
Kemppinen on toimin šeuran aktiivisena jäšenenä šekä Karjalan
Šivissyššeuran jäšenenä ta šen
johtajana vuosina 2009–2011.
Hänen muamon vanhemmat
oltih vienalaisie, kumpaset
tultih vuotena 1922 Šuomeh,
kymmenien tuhanšien muijen
pakolaisien joukošša. Kemppisen
ukko harjotti vienalaisien tapah
laukkukauppua ta 1930-luvulta
alkuan kauppatoimintua omašša
kaupašša Länši-Uuvvellamualla.
Uhtua-šeuran
toimintatarkotuš šäilyy, šen
piätavoittehie tänäpiänä ollah
toiminta karjalan kielen ta
kulttuurin šäilyttämisen hyväkši,
Uhtuošša toimijan Uhut-šeuran
kannattamini ta nuorisotoiminnan tukemini.
№ 14 (329) 11. ŠULAKUUTA, 2012
Kirjallisuuššivu
Matti Pirhonen
Lönnrotin mänty muistelou
M
Punikki
Ilmešty ympärilläni vähitellein aivan uutta kačottavua
ta ihmeteltävyä. Eryähänä
huomenekšena – še oli vuuvven
1923 kešällä – ihan täššä, Uhutjoven šuušša, alko jyškyttyä ta
rätissä uuvvenmallini veneh.
Venehen isäntä kisko joštaki
vetimeštä, rautani vauhtipyörä
heilahteli, koneh yškähteli ta ryvähteli ta lopulta alko jyškyttyä
ta paukuttua niin, jotta ihan
nieklaseni pärähettih muah
moisešta jyrinäštä. Ta ajatelkuathan! Veneh läksi kulkomah
šuurella vauhilla. Ilmain airoja.
Šain tietä uuvven hirvien nimenki, še oli mouttoriveneh
Punikki. Ta še oli enšimmäini
konehvoimalla kulkija laiva tiälä
Kalevalašša. Isäntänä ta konehmiehenä šiinä oli Armaš Kirppu,
mieš, kumpasen käršivällisyyttä
aina ihailin. Kävi ušein niin,
jotta Kirppu šai kiskuo konehtah
käyntih tuntikaupalla, ennein
kuin še šuurella jyrinällä läksi
liikkehellä. Kyllä šillä Kirpulla oli
hyvät hermot, kennih toini olis
aikoja jo jättän hirnujan rauhah.
Alukšeh šopi šiinä tusinan verta
matkuštajie. Tyytyväisinä näytettih olovan, kun piäštih etehpäin šoutamatta. Tosin monta
Šemmosie oltih enšimmäiset konehvoimalla kulkijat laivat.
kertua Uhut-šuaren kohalla
Punikki pietty ta Armaš Kirppu
šai tuaš kiskuo šitä käyntih.
Monta vuotta palveltih
rahvašta Punikki ta Armaš
Kirppu. Šiitä tultih Uhtuoh
ušmanalaiset muasterit ta Karjalan šolakoista mäntylöistä
rakennettih šuuri laiva, kumpani
šai nimen Uhtua. Še oli höyrylaiva ta kulki halon ta höyryn
voimalla. Ei še kovin kaunis ta
šolakka ollun, vain voimua šillä
näky olovan.
Šuuri ihme tapahtu vuuv­
ven 1927 kešällä. Valmistu
Uhut-joven koškeh rakennettu
šähköašema ta alko antua valuo
ta voimua kylällä. Enšimmäini
traktori šuatih Uhtuoh vuuvven
1929 kevyällä, še oli Fordson. Šen
isäntänä oli Pohjan pojat -kommuuni, kumpani peruššettih
tänne heti kanšalaisšovan loputtuo.
Niin, niinä vuosina rakennettih äijän. Issakkalah nousi
komie koulutalo, šiitä rakennettih piirineuvošton rakennuš.
Entisen kirikön tilalla rahvahan
voimin ta varoin nousi komie
kerhotalo. Še oli piirikeškukšen
ylpevyš šiitäki šyyštä, jotta šen
rakentamiseh ei käytetty yhtänä rupl’ua valtijon varoja,
vain alušta loppuh rakennettih
talkojen ta tanššijen avulla.
Niin juuri, tanššijenki avulla
rakennuš nousi. Illanviettoloissa
oli makšullini valšši. Makšettih
kolmešta viitehtoista rupl’ah ta
šiih aikah še oli šuuri raha. Ta
näin karttu varoja rakennukšien
pissyttämiseh. Šillä keinoin nousi Keški-Kuitin rannalla komie
rakennuš, missä teatteripuolen
lisäkši oli kirjašto, kahvila ta
muita apuhuonehie.
Kešäkisat Uhtuolla
Erikoisešti on jiäty muistihini
koko šilloista Uhtuon piirie käsittäjät kešäjuhlat, mit piettih
Iivanan päivänä. Kakši päivyä
juhlittih ta rahvašta tuli kaikista
kylistä. Näih juhliloih järješšettih
kaikenmoisie kilpailuja. Urheilukilpailut kuiteinki vietih voitto,
niih valmistauvuttih šuurella tarmolla. Joka kyläššä oli järješšetty
urheilukerho ta varšinki
Vuokkiniemeštä tuli urheilijie,
Runo 7
kumpaset tašavertasina oteltih
uhtuolaisien kera. Nikolai Remšu
eli Hatalan Nikolai, pitkä ta
šolakka nuorukaini, oli monipuolini urheilija ta yleisön lemmikki.
Nikolai Kinnunen, opetušošašton
johtaja, šamoin kuulu eturivin miehih. Vuokkiniemeštä
Kirillovin vellekšet Paavo ta
Pekka oltih tašavallanki mitašša
kuulusie juoksijie. Mikko Tikkanen, opaštaja, juoksi ta hyppäsi
hyvin.
Löyty homma vanhemmallaki
rahvahalla. Vejettih köyttä niin,
jotta kantapiät kynnettih kenttyä, kuin parahatki traktorit.
Kivijärviläini Iknatan Vasselei ta
vuokkiniemiläini Simasen Jyrki
oltih täššä pelissä ušein ankkurimiehinä. Järješšettih erikseh
kilpajuokšuja yli šatakilosilla
miehillä. Kyllä šiinä kenttä tömisi kun Sipola, Bellman ta monet
muut pakšut pojat paineltih etehpäin. Luotih tikkua, oli onnenonkitantua, pulkanšyöntikilpailuo.
Humal’niekkoja ei ollun, šentäh
kun piirin kaupoissa šilloin väkijuomie ei myöty.
Ihan Uhut-joven šuušša kilpailtit tukkipojat. Šiih aikah hyö
oltih tunnettuo ta arvošša piettävyä väkie. Heistähän riippu
kuin rutto puutavara šuatettih
Kemin vaštuulla, ei šiih aikah
laivoja ta muita konehie šuurešti
ollun. Tukkipoikien kunnivokši
kešäjuhlissa järješšettih kilpailuja, ken paremmin pölkyllä pisyy.
Šiinä šai näyttyä nerojah moni
košenlaškija. Varšinki Latvajärven ta Venehjärven pojat niissä
aseissa oltih taitavie.
Kiänti: Valentina Karakina
Jatkuu. Alku n:issa 6, 8, 10, 12
Liijanko aikaseh muaha pannah?
P
akinanvetäjä mitä lienöy
čuhuttan avuštajalla korvah
ta še kiirehešti juoksi šalista
ta kotvasen piäštä tuli jälelläh
toisen avuštajan kera. Nämä
avuštajat kannettih šalih krovun. Kropu oli ylen kaunis,
višših makšoki äijän.
Pakinanvetäjä kuunteli kaikkie ta rupesi suudun piätöštä
laušumah:
– Hyvin kuuntelima kaikkie šalissa olijie ta piättimä
näin: Karjalan kieli on tolkutoin ta mieletöin ammattimiehien mieleštä. Še on yksi kai
kuolomašša, šentäh panemma
šen muah tänäpiänä. Hauvan
kohalla noššamma uuvven karjalaisen kulttuurin keškukšen.
Karjalan kielen kera on äijä ruatuo ta hälyö. Nyt voimma ommella uuvvet karjalaiset puvut,
šiih ei tarviče äijän rahua. Šiitä
uuvvešša keškukšešša rahvaš
voijah nähä kuin karjalaiset
lauletah ta pläššitäh. Pankua
mužikka kropuh!
Mužikka ei virkan nimitä,
aštu iče kropuh, pani kiät ristih
rinnalla ta šilmät umpeh, venyy
niin kuin pokoinikka toiččinah.
Avuštajat ašetettih kanši krovun piällä. Mie issun ta iten,
en jakša šemmoista kaččuo.
Šiitä kuulin oman nimen ta
pöläššyin, pakinanvetäjä kuččuu
miut krovun luokše. Nousin,
tulin lähemmäkši, miula käteh
annettih vasara ta nuaklat ta
käšettih lyyvvä nuaklat krovun
kanteh. Mie rupesin kieltäytymäh, a kaikki herrat ta ammattimiehet ruvettih milma
prižmimäh: ”Myöhän iče emmä
voi šitä luatie, muitein myö omat
ruatopaikat kavotamma. Vain
iče karjalaini voit oman kielen
muah panna. Šiitä kellänä ei
tule mitä šanottavua”. Ka mitäpä šiinä ruat. Mužikka venyy
henkimättä, mie löin nuaklat
kropuh. Kropu ruttoseh lašettih
muah, eikä kalmua luajittu, eikä
ristie ašetettu.
Kaikin lähettih pois uušie
pruas­niekkoja kekšimäh. Mie
jäin hauvalla. Šeison ta iten. En
itken omua kieltä, kun kainuo
luontuoni. Aina kun kaikkie ušon
ta ruan kuin toiset šanotah. Eikö
löyvy omua mieltä konšana?
Miun šyväin rupesi läpättämäh, kun kuulin kuin mua
rupesi liikkumah ta šieltä nousiki mužikka elävänä-tervehenä.
Nousi ta rupesi miula nakramah,
kun ušoin hänen kuolovan.
– Elä ušo kaikkie mitä kuulet,
eläkä ušo kaikkie mitä niät.
Nämä rahvaš ei vielä miun kalmalla pläššitä, eikä tämä miun
Kalevala
(valittuja runoja)
Kuva otettu northwestot.ru -nettišivuilta
ielehistä oli kačella
omalta niemeltä mitein
enšimmäisenä rauhankevyänä
rahvaš tarttu töihis kaikin voimin. Tosin köyhyä oli elämä:
ei riittän heposie, šiemenistä
oli šuuri puute. Ka valtijon
avulla šuatih pellot kylvetykši.
Hankittih karjua, valtijo möi
vähittäismakšulla talonpojilla
heposie ta muataloušvälinehie.
Ta tuaš alettih kyläššä kaikuo
iloset laulut.
3
muahpanenta enšimmäini ole.
En ole nerotoin, enkä tolkutoin.
Kun olisin šemmoni, niin en
eläis niin pitkäh.
A mie en ruohi mužikalla
i šilmih kaččuo, kyšyin vain
hil’l’ah mitäpä hiän nyt rupieu
ruatamah ta millä mie voisin
auttua? Mužikka kaččo miuh
šiälien ta šano: ”Yhtä vain pyrittäisin šiušta – elä häpie milma,
anna oman kielen kuuluo joka
kohašša. A mie yritän piäššä
kouluih, televiisijoh ta internettih. Vaikka ruvennen kylissä
istumah ta voin kuollaki, ka mie
TAHON ELYÄ!”
Šiih mie havaččauvuinki ta rupesin ajattelomah oliko še unta,
vain tovellako še tapahtu.
Olga Gokkojeva
Alku n:šša 12
Pani varšan vaľľahih
350 ruškijan rejen eteh,
šuatto vanhan Väinämöisen,
issutti oron rekehe.
Šiitä tuon šanoiksi virkko,
iče laušu, noin nimesi:
355 «Elä piätäši ylennä,
kohottele kokkuoši,
kuni ei uupune oroni,
tahi ei ilta ennättäne:
jošpa on piätäš ylennät,
360 kohottelet kokkuoš,
jo toki tuho tulovi,
paha päivä piällä šuapi.»
Šiitä vanha Väinämöini
löi orosen juokšomaha,
365 harjan liina liikkumaha.
Ajua karuttelevi
pimijäštä Pohjolašta,
šummašta Šarijolašta.
Runo 8
Tuo oli kaunis Pohjan neiti,
muan kuulu, vejen valijo.
Istu ilman vempelellä,
taivon kuarella kojotti
5 pukehissa puhtahissa,
valkeisissa vuattehissa,
kultakankašta kutovi,
hopiehista huolittavi
kultasella šukkulalla,
10 pirralla hopiehisella.
Šuihku šukkula pivošša,
kiämi kiäššä kiäperöičči,
niijet vaškiset vatisi,
hopiehini pirta piukku
15 neijen kankašta kutuossa,
hopiehista huolittuassa.
Vaka vanha Väinämöini
ajua karuttelevi
pimijäštä Pohjolašta,
20 šummašta Šarijolašta.
Ajo matkua palasen,
pikkaraisen piirrätteli,
kuuli šukkulan šurinan
ylähyätä piähä piältä.
25 Tuošša piätähä kohotti,
kačahtavi taivahalla:
kuari on kaunis taivahalla,
neiti kuaren kannikalla
kultakankašta kutovi,
30 hopiehista helkyttävi.
Vaka vanha Väinämöini
heti šeisatti heposen,
tuošša tuon šanoiksi virkko,
iče laušu, noin nimesi:
35 «Tule, neiti, korjahani,
laškiete rekoseheni!»
Neiti tuon šanoiksi virkko,
iče laušu ta kyšyvi:
«Miksi neittä korjahaše,
40 tyttyö rekoseheše?»
Vaka vanha Väinämöini
tuopa tuoho vaštuali:
«Šiksi neittä korjahani,
tyttyö rekoseheni:
45 mesileivän leipojakši,
oluvehen keittäjäkši,
joka laučan laulajakši,
ikkunan iloiččijakši
noilla Väinölän tiloilla,
50 Kalevalan kartanoilla.»
Kiänti: Raisa Remšujeva
Jatkuu. 7. runon alku n:issa
4, 6, 8, 10, 12
4
№ 14 (329) 11. ŠULAKUUTA, 2012
Kuva: Marija Urbanovič
m Näyttely
Kalevalan šeuvulla
Kuvat: Olga Smotrova
Š
ulakuun alušša Kan­
šallisien kulttuurien
keskukšešša piettih Venäjän
anšijoitunehen taiteilijan,
rajavartijošton veteraanin
Aleksandr Kaštanovin Kalevalan šeuvulla -näyttely.
Še oli järješšetty Kalevalan
päivien -ohjelman ta Miun
raja -projektin puittehissa.
Taiteilijan töijen ominaisuutena on še, jotta
kaikki akvarellikuvat on
piiruššettu Kalevalan piirissä.
Vuosina 1971–1974 Aleksandr Kaštanov palveli Kalevalan rajavartijoštošša.
Šilloin hiän kävi piirin eri
kylissä.
– Enšimmäistä kertua
olin Latvajärven kyläššä
vuotena 1971. Konša tulima kyläh, niin emmä nähnyn iče elinpaikkua. Talot
oli tyhjennetty ta rikottu.
Vain korkie heinä kašvo
kylän entisellä paikalla.
Mie kačoin huamukyläh,
kumpasešša oli kirjutettu
Kalevala-eepossan monet
runot, muisteli taitelija
oman näyttelyn avajaisissa. – Hyvä ois panna
Latvajärven kylän paikalla
muistomerkki. Vet šillä
kylällä on šuuri merkityš
Karjalan kulttuurilla.
Juuri Latvajärveššä
Aleksandr Ivanovič lua­ti
Nuorilla toivottih niin äijän onnie, kuin monta karvua on tal’l’ašša.
Elämän onnellisin päivä
Kevätkuun lopušša Koštamukšen
šiviilirekisteritoimistošša kakši šyväintä
yhissettih omat kohtalot. Tatjana ta Alek­
sandr piätettih viettyä omua pitälti vuotet­
tuo pruasniekkua kantatuattojen perintehi­
en mukah.
N
uori pariskunta
tuli Koštamukšen
Kulttuuri- ta
musejokeškukšen karjalaiseh gorniččah ta
puitto kun joutu XIX
vuosišatah.
Nuoret nähtih vanhanaikusen karjalaisen pirtin, šiinä šeisojan šuuren
venäläisen kiukuan ta
varuššetun lippahan prituanien kera. Pirtissä kuulu karjalaini pakina, šoitti
hil’l’akkaiseh musiikki.
Emäntä karjalaisešša
koššošša otti vaštah kallehie vierahie:
– Tulkua pirttih, istuutukkua, missä tilua löytänettä!
Gorničča heti täyty ativoilla ta ilolla.
Karjalaisen hiärituaalin aikana moršien löysi
ičelläh šulhasen, kumpasella emäntä anto juuvva
hiäjuomua. Emäntä käški
pariskunnan laškeutuo
polvusillah pevon nahkan
piällä ta šano:
– Mie toivotan teilä niin
äijän onnie yhteiselämäššä,
kuin monta karvua on
täššä tal’l’ašša.
Šiitä nuorien piti tanššie
riehtilällä pyyheliina olkapäillä, še melko vaikie tehtävä vielä enemmän yhisti
heijät. Ämmön vanhašta
lippahašta pariskunta šai
onnie, iluo ta rikkahutta.
Hete-folkooriryhmä laulo niin kaunehie karjalaisie lauluja, jotta monien
vierahien šilmissä kiillettih kyynälet. Šanakši, itku
on ammuni karjalaisien
hiätapa.
Šiitä karjalaiset tanššit
ta piirileikit tuotih pruasniekkah iluo.
Toivottavašti, karjalaini
hiärituaali tuou Tatjanan
ta Aleksandrin perehellä
onnie ta yhteiselämän monie vuosie. Še jiäy mieleh
unohtomattomana pruasniekkana pitäkši ajakši.
Näyttelyn Vanha Jyškyjärvi -akvarellikuva.
Taiteilija Kaštanov.
šuurimman ošan omista
piiruššukšista. Taiteilijan
šanojen mukah, hiän tykkäsi olla yksin luonnon
helmašša.
Toisella matalla Kale-
m Onnittelemma!
Š
uomelais-ugrilaisien
kielien ta kulttuurin
tietokunnan ruatajat onnitellah omua dekaanie
Tamara Staršovua 60merkkipäivällä. Tamara
Ivanovna johtau tietokuntua vuuvvešta 1993 alkuan.
Hiän šynty šamana vuotena, konša yliopistošša avattih šuomelais-ugrilaisen
filologijan ošašto. Naisen
Marija Urbanovič
koko työura on šivottu täh
ošaštoh, kumpasešta myöhemmin tuli tietokunta.
Dekaanin työ on vaikie ta
monipuolini, še tarviččou
äijän voimie ta energijua.
Toivotamma Tamara Ivanovnalla tervehyttä, optimismie ta sisuo, šekä enemmän ahkeroja studenttija,
aktiivisie opaštajie ta lykkyö
tietokunnan toiminnašša!
m Šiäennuššuš
 
Petroskoi
yö
11
/04
12
/04
13


-5
-4
0
/04
14/04
+1
15/04
0
16/04
17/04

Kemi
päivä
0
-1
yö
+4
0
+4
-1

+7

Kalevala
päivä


+3
-3
yö
Koštamuš
päivä
+1
-4
+2
-3
+1
-2
-1
0
+4
-3
+5
+5

valan mailla Aleksandr
Kaštanov läksi tietäjän ta
mečäštäjän Nikolai Popovin kera. Šilloin taiteilija
kävi kaikissa paikoissa,
kumpaset liitytäh Kalevala-eepossah. Matalla Aleksandr Ivanovič piirušti
kokonaisen šarjan akvarellikuvie.
Kolmaš matka oli
järješšetty vuotena 2009
Karjalan ta Piiterin taiteilijien luomisjoukošša.
Jyškyjärven, Latvajärven, Vuokkiniemen, Kalevalan maisemat, järvet ta
luonnon kaunehukšet annetah näyttelyn kaččojilla
hyvyä mieltä ta toivuo, jotta karjalaiset kylät eletäh
iellähki. Näyttely toimiu
šulakuun 24. päiväh ašti.
Ksenija Buravova
yö
päivä
-1
-5
+3
-3
+3
-2
-1
+5
-1
-4
-1
0
-2
+2

Louhi
yö
+1
+3
-2
+2
-2
-1
+5
-2
0
-4
-1
-1
+3
-1
+2
-2
+3
-2
+2


Mujejärvi
päivä
-1

+4
yö
päivä
0
+3
+7
0
+8
+8
-3
+8
+6
-1
+6
-3
+5
-2
+6
-4
+7
-2
+7
-4
+6
-2
+7
Tavattih noršu ta rašvakatti.
Rašvakatti šanou:
– Noršu, šie olet noin šuuri
ta pahannäköni, a mie olen
šemmoni pieni ta hyväččäini!
Noršu luati yhen aškelen
etehpäin ta šano:
– Olit.
On otettu: www.gismeteo.ru ta www.pogoda.yandex.ru
PeruŠtajat:
Karjalan rahvahan lehti on
peruššettu 28. talvikuuta 1999.
Lehen on rekisteröinyn Venäjän
Federatijon Kirjapainoalan
komitietta, rekisterinumero
«3»-0186
Karjalan tašavallan
lakijenhyväkšymiskokouš,
Karjalan tašavallan hallituš,
Karjalan Rahvahan Liitto,
Valtijollini unitaarini laitoš
”Periodika”-kuštantamo”
Painettavakši on allakirjutettu klo 15.00
Julkaisija: Valtijollini unitaarini laitoš
«Periodika»-kuštantamo

Painettu Verso-kirjapainošša:
185031, Petroskoi, Varkaukšen rantakatu, 1a
Indeksi 84593
Piätoimittaja Olga MELENTJEVA
toimitukšen ošoiteh:
Titovinkatu 3, 185035 Petroskoi, Karjalan tašavalta
Tel: (8 142) 78 29 32; faksi: (8 142) 78 36 29
e-mail: [email protected]; [email protected]
http://vienan.rkperiodika.ru
Painoš 700
Tilauš 306
Hinta 9.00 rpl

Similar documents