Viestinnällinen kieltenopetus ja viestinnällinen tehtävä

Kieli viestii -koulutus 24.–25.1.2011
Viestinnällinen kieltenopetus ja viestinnällinen tehtävä
Pirjo Harjanne & Seppo Tella
Muuttuva käsitys kieltenopetuksesta: ”Viestinnällinen kieltenopetus on käsite, jota on toistettu mantran tavoin…” (Harjanne & Tella, 2008)
* Viestinnällinen kieltenopetus – monia koulukuntia,
esim. (ks. vasemmalla)
* Samoja perusperiaatteita mutta erilaisia opetuskäytänteitä. (Rodgers 2001; Richards & Rodgers 2001)
* Käsitys kielestä:
kielen funktio – ensisijaista vuorovaikutus ja viestintä.
Käsitys kielenoppimisesta:
Kieltä opitaan käyttämällä sitä luovasti viestintään – yritys ja erehdys.
(Hatch 1978; Rodgers 2001)
Keskeistä todellinen viestintä, oppilaan kannalta mielekkäät tehtävät.
Viestinnällisen kielitaidon kehittyminen: kompleksinen prosessi, kielen sosiaaliset ja
kognitiiviset funktiot toisiinsa kytkeytyneinä >>>
Kieltä ei voida pilkkoa kontekstista irrotettuihin yksikköihin tuhoamatta oppimisprosessin olennaista olemusta. (Pinnell & Jaggar 2003)
Viestinnällisen kieltenopetuksen periaatteita
Päätavoite: taito käyttää vierasta kieltä viestintään sosiaalisessa vuorovaikutuksessa.
>>> Viestinnällisen kielitaidon kaikkien komponenttien huomioon ottaminen.
Kielen eri osataitojen harjoittelu.
Autenttinen viestintä ja spontaanisuus keskusteluissa.
Tekemällä oppiminen (learning by doing) > viestinnän suora harjoittelu.
Vuorovaikutusta korostava: pari- ja ryhmätyöt. (esim. Brown 2001; Richards & Rodgers
2001)
Sujuvuus ja oikeakielisyys toisiaan täydentäviä periaatteita – sujuvuus ajoittain tärkeämpi; tärkeintä ymmärrettävyys.
Oman opiskelun reflektointi ja autonomisten opiskelustrategioiden kehittäminen.
Oppilaskeskeisyys
Kokemuksellisuus
Kielitaidot eri osataitojen integroituminen viestinnässä
Yritys ja erehdys (Richards & Rodgers 2001)
Opettajan rooli: mentori, tehtävien manageri, tarpeiden analysoija, neuvonantaja, palautteen antaja, tutkija, oppija, puhuu vähemmän – kuuntelee enemmän, arvioijan valta
ja vastuu
Oppilaan rooli: aktiivinen, osallistuva, vuorovaikutteinen, keskusteleva, reflektoiva, autonominen, luova, enemmän kontrollia ja vastuuta
Materiaalien rooli: viestinnällistä kielenkäyttöä tukevia, autenttisia, tehtäväpohjaisia;
luokkahuoneen ulkopuolisen elämän kielenkäyttötilanteisiin liittyviä tehtäviä; oppilaan
elämänpiirin kannalta mielekkäitä tehtäviä (esim. Brown 2001; Richards & Rodgers 2001)
Viestinnällinen tehtävä (task)
Keskeinen kieltenopetuksessa ja tutkimuksessa – TBLT ja TSLT
Tehtävä lakkaa olemasta viestinnällinen ainoastaan, jos toiminta syntyy pelkästään
lingvistisin perustein. (Stern 1992)
Toiminta, jossa korostuvat merkitys, viestintään liittyvä tavoite, yhteys luokkahuoneen
ulkopuoliseen elämään sekä tehtävän loppuunsuorittaminen. (Skehan 1998)
Fokus tehtävän onnistuneessa viestinnässä ja täten merkityksessä.
Luokkahuonetehtävät ovat viestinnällisiä silloin, kun ne edellyttävät ymmärtämistä,
merkitysneuvottelua ja ajatusten ilmaisemista viestinnällisen tavoitteen saavuttamiseksi. (CEF 2001)
Työsuunnitelma, joka vaatii oppilailta pragmaattista kielen käyttöä huomion ollessa ensisijaisesti merkityksessä.
Tavoitteena kielenkäyttö, joka muistuttaa luokkahuoneen ulkopuolella tapahtuvaa viestintää. (Ellis 2003)
Tarvitaan huomion kiinnittämistä sekä merkitykseen että muotoon: merkitysneuvottelun kautta (kognitiivis-konstruktivistinen näkemys) tai scaffoldingin kautta (sosiokulttuurinen näkemys) (esim. Skehan 1998; Swain & Lapkin 1998; Ellis 2003)
Pedagoginen ja autenttinen viestinnällinen tehtävä
Viestinnällisen tehtävän suoritus voi olla pedagoginen toiminta tai autenttinen, todellisen elämän, toiminta. (CEF 2001)
Pedagoginen viestinnällinen tehtävä
Harjoitustehtävä (EVK 2003)
Autenttinen tehtävä muutetaan luokkahuoneeseen sopivaksi (esim. roolipeli). (Säljö
2000)
Liittyy vain epäsuorasti autenttisiin viestintätilanteisiin ja oppilaiden viestintätarpeisiin,
mutta relevantti luokkahuoneessa. (Nunan 1989; CEF 2001)
Oppilaat harjoittelevat pedagogisen tehtävän avulla suorittamaan autenttista tehtävää.
(Brown 2001)
Autenttinen viestinnällinen tehtävä
’Todellisen elämän’ tehtävä (EVK 2003)
real life task, target task, rehearsal task
Vaatii oppilaita puhumaan ja toimimaan luokkahuoneessa tavalla, jota heiltä vaaditaan
luokkahuoneen ulkopuolella. (esim. Brown 2001; CEF 2001)
Autenttisuuden ongelma
Luokkahuoneessa hallitseva motiivi viestinnälle on oppiminen. (esim. Ellis 2000)
Keskustelu, joka syntyy yrityksestä oppia kieltä, on erilainen kuin keskustelu, joka syn-
tyy yrityksestä kommunikoida. (Ellis 1994)
Ei ole autenttisuuden ongelmaa!
Luokkahuoneella on oma viestinnällinen potentiaalinsa ja oma autenttinen metaviestinnällinen merkityksensä (Breen 1985b).
Tehtävien validiteetin määrää mielekäs vuorovaikutus eikä pinnalliset lingvistiset tai
kontekstuaaliset yhtäläisyydet luokkahuoneen ulkopuolisen viestinnän kanssa (van Lier
1988):
“… pitää saada oppilaat viestimään tavoitteellisesti ja paneutumaan siinä sellaisiin
kognitiivisiin prosesseihin, jotka sisältyvät autenttiseen viestintään, kuten merkityksestä ja muodosta neuvotteluun ja kielen tuottamiseen puhekumppaniin tukeutuen. Nämä
prosessit, eikä viestintä sinällään, luovat olosuhteet oppimiselle eikä täten ole tarvetta
osoittaa, että viestintä on ’luonnollista’, ’autenttista’ tai ’keskustelunomaista’.” (Ellis
2003)
Viestinnällisen kieltenopetuksen haasteita
Opettajan asiantuntemus
o
Brown (2001) -- opettajille, jotka sanovat käyttävänsä viestinnällistä kieltenopetusta: varmistakaa, että tosiaan ymmärrätte nämä periaatteet ja suunnittelette niiden
mukaista viestinnällistä harjoittelua.
Opettajalle ja/tai oppilaille uusi opetuskonteksti >>> vastustus (Ellis, 2003)
Opettajan tottumus: kielioppisääntöjä ja irrallisia sanoja >>> vaikea nähdä viestinnällisten tehtävien edistävän vieraan kielen oppimista (Gatbonton & Segalowitz, 2005)
Opettajan uskomukset:
o
”Opettajan pedagoginen toiminta kytkeytyy hänen tieto- ja uskomusperustaansa,
johon liittyy keskeisinä käsitteenä opettajan pedagoginen tai didaktinen ajattelu
(esim. Kansanen 1999a, 10).”
Kieltenopettajan kognitio (Harjanne & Tella 2008, Borgin 2006 mukaan)
’Viestinnällinen leikki’ kieliluokassa (Ellis, 2003)
Minimaalinen viestintä (pidgin-kieli) (Seedhouse 1999)
Vähän viikkotunteja -- vrt. kielikylpyopetus, tuhansia tunteja opetusta: ei hyvää kieliopillista eikä sosiolingvististä kompetenssia (Sheen, 1994)
Koulun joustamattomat rakenteet ja kiinteät oppiainerajat >>> vrt. CLIL (Content and
Language Integrated Learning)
Opettajalle:
o
suullinen kielitaito, yllättävät keskusteluaiheet
o
luokan ja oppilaiden kielivirheiden kontrolli
o
vrt. kielen tarkkuus oppilas- ja opettajakeskeisessä
o
opetuksessa; korjaamisen vaikutus (Brown, 2001)
o
dominoivat ja vetäytyvät oppilaat
o
viestinnällisen kieltenopetuksen väärinymmärtäminen
Oppilaalle:
o
puutteellinen kielitaito > ahdistuneisuus
o
vuorovaikutteinen viestintä > riskinottaminen, pelko joutua arvostelluksi, naurunalaiseksi
o
osallistuminen > pelko tulla torjutuksi
Keskeiset lähteet löytyvät seuraavan julkaisun lähdeluettelosta:
Harjanne, P. (2006). ”Mut ei tää oo hei midsommarista!” – ruotsin kielen viestinnällinen
suullinen harjoittelu yhteistoiminnallisten skeema- ja elaborointitehtävien avulla. Helsingin yliopisto. Soveltavan kasvatustieteen laitos. Tutkimuksia 273.
http://ethesis.helsinki.fi/julkaisut/kay/sovel/vk/harjanne/