doctästä - Appelsiini.org
download 
Report Transcription
tästä - Appelsiini.org
Aarola 1953–2014 Kirsti ja Aaro Raitalan talosta Pauliina ja Juuso Pirkolan taloksi 1 LEENA RAITALA 2 Kannen kuva: Aarola 1960-luvun alussa, portaan päässä Babben ja Simo Raitalan Moskvits. Kauppakirjan allekirjoitus 18.7.2014 Aarolan keittiössä. Ö Aarola 1953–2014 Kirsti ja Aaro Raitalan talosta Pauliina ja Juuso Pirkolan taloksi LEENA RAITALA Idea: Veijo Korkiakoski Teksti: Leena Raitala Valokuvat: Veijo Korkiakoski ym. Kuvakaappaukset on otettu Simo Raitalan kuvaamista kaitafilmeistä. Taitto: Henna Raitala Painopaikka: Kirjapaino Välikangas Oy, Kokkola © Leena Raitala 2014 Lukijalle � istä löytää ihmiset, joiden käsiin rauhallisin mielin voi luovuttaa itselle tärkeän talon: lapsuuskodin, isän rakentaman talon? Kun vanhemmat ovat kuolleet ja itse asumme kaukana Kälviältä, ratkaisu oli tehtävä. Jos itse ei työsuhteiden takia voi muuttaa lapsuuden maisemiin eikä jaksa ryhtyä suunnittelemaan mittavaa remonttia, on luopumisen aika. Kun hieroimme loppukeväällä 2014 kauppaa Aarolasta nuorenparin Pauliina ja Juuso Pirkolan kanssa, kävi selväksi, että tässä on mieluisat ostajat: he arvostavat 1950-luvun tyyliä ja ovat ammattilaisia niin rakentamisessa kuin sisustamisessakin. On helppo löytää yhtäläisyyksiä talon ensimmäisten asukkaiden – nuoripari Raitalan – elämäntilanteeseen Aarolaa rakennettaessa ja sinne muutettaessa. Tämä vihkonen kertoo Aarolan talon tarinan, kuten asukkaat ja siellä käyneet muistavat. Kyseleminen muistikuvista ei ole ollut johdonmukaista, vaan kysytty on kesän 2014 aikana niiltä, joita on ”tullut vastaan”. Kiitokset muistojaan jakaneille, ja ennen kaikkea Kivelän Mikolle, joka on Aaron ikätoveri, serkku, ystävä ja työtoveri. Kuvat eivät ole mitenkään aikajärjestyksessä, sillä Aarolassa ei ollut kameraa eikä arkipäivän elämää siihen aikaan muutenkaan ollut tapana dokumentoida. Mukana on sitä, mitä on löytynyt, ja varsinaiset Aarolan kuvat on Veijo Korkiakoski ottanut heinäkuussa 2014. 19. syyskuuta 2014 Leena Raitala ja Pekka Raitala 6 Esteri ja Valfrid Raitalan vihkikuva. Rauha ja Ilmari Porkon vihkikuva. Kirsti ja Aaro Raitalan kihlakuva. Lähtökohdat � aro Valfrid Raitala Kälviän kirkonkylältä ja Kirsti Helena Porko Ruotsalon kylältä menivät naimisiin 10.8.1952. Aaro oli tuolloin 26-vuotias ja Kirsti 24-vuotias. Aaro oli valmistunut Kalajoen mieskotiteollisuuskoulusta kirvesmieheksi 1949 ja Kirsti oli käynyt Keski-Pohjanmaan kansanopiston, vuosi opiston perustamisen jälkeen, toisella vuosikurssilla. Aaro tuli yhdeksänlapsisesta perheestä, ja täyssisaruksia hänellä oli vanhempi Eljas ja nuorempi Simo – heidän äitinsä oli Esteri Tuunala, Pirkolan naapurista. Vaatturimestari Valfrid Raitalalla oli ensimmäisestä avioliitostaan ennestään kuusi lasta, joiden äitipuoleksi Esteri tuli melkein samanikäisenä kuin hänen Ñ Raitalan vanha talo. vanhimmat lapsipuolensa olivat. Esteri huolehti huushollista ja lapsista, ompeli Valfridin apuna ja hoiti verstaan kirjanpidon. Aaron lapsuuskoti on edelleen olemassa osoitteessa Ridantie 4, ja tontin uudemmassa rakennuksessa asuu Eljas-veljen tytär Anni Raitala. Kirsti syntyi maanviljelijä Antti Ilmari Porkon ja emäntä Anna Rauhan (o.s. Kauppinen, Kaarlelasta) kuusilapsiseen perheeseen, jonka lapsista kaksi oli kuollut jo pieninä. Ikäjärjestyksessä sisarukset olivat Eeva, Eero, Kaarina, Simo, Kirsti ja Reino. Lapsuuskoti sijaitsee Ruotsalolla Järvikyläntiellä, jossa asuvat Eero-veljen leski Eeva ja poikansa Raimo Mali-vaimonsa kanssa. Raimo ja Mali viljelevät maata ja hoitavat karjaa. 7 8 Kivelän Mikko kertoo, että he olivat Aaron kanssa hakeneet sahaa varten Säästöpankista lainaa. Vaikka heidän äitiensä veli K. A. Tuunala oli pankinjohtajana, ei lainaa hellinnyt. Sitten he suuntasivat Kansallispankkiin. Pankinjohtaja Ari Konola myönsi lainan heti. Lainan takuumiehiksi pyydettiin kummankin nuoren yrittäjän isät. Nuorena � aro oli tehnyt töitä armeijasta pääsynsä jälkeen kenttäsahurina serkkunsa Kivelän Mikon kanssa tämän vanhempien Lempin ja Huugon navetan takana Nissin kylällä. Mieskotiteollisuuskoulun jälkeen hän ryhtyi rakentamaan ja korjaamaan taloja, ensimmäisten joukossa Kauno Kleemolan talon Mäkitalon peruskorjaaminen Kleemolan kylällä. Mikko puolestaan kulki sahurinuran jälkeen isänsä jälkiä ja ryhtyi autoilijaksi. Kirsti teki kotonaan maatalon töitä, joista hän eniten tykkäsi ulkohommista, miesten töistä isänsä kanssa eikä niinkään kotitalouspuuhista sisällä. Hevosen kanssa hän teki töitä mieluiten. Myös Aaro oli poikasena paljon mummulassaan Tuunalassa hevostöissä. Õ Anneli, Lempi, Mikko, Simo, Huugo ja Paula Kivelä. Naimisiin mennessään Kirsti ja Aaro kumpikin asuivat kotonaan, mutta yhteisen kodin kaavailu oli jo meneillään. Aaro oli ostanut äitinsä kotitilalta Tuunalan virkatalosta, Jokikylästä, Ullavantien varresta, Ketola-nimisen maakaistaleen. Hän piti itsellään tontin paikan ja myi loput veljilleen ja isälleen, sillä Raitalan lehmät tarvitsivat heinää. Ó Kirstin ja Aaron rippikuvat. 9 10 Kirstin setä Kalle Porko meni naimisiin Mauno Pirkolan tädin Senni Pirkolan kanssa. Kalle kuoli 46-vuotiaana ja Senni palasi Amerikkaan ompelijaksi. Eläkkeelle jäätyään hän muutti Keski-Pohjanmaalle. Senni eli vielä neljäkymmentä vuotta Kallen kuoleman jälkeen. Hänet on haudattu miehensä viereen Porkon sukuhautaan Kälviän hautausmaalle. En tiedä, miksi Marttilalla oli sellainen käsitys Sankarin riihen tienoon erikoisesta kylmyydestä. Raitalan Annikki kertoo, että joku naapuri oli ihmetellyt, miksei Aaro rakenna Vähälän ja Raitalan väliin Ridankyläntien varteen. Aaro ei ollut sanonut siihen mitään, mutta oli rakentanut Ullavantien varteen. Eron Liisa on kuullut kerrottavan, että kun joku kylällä ryhtyi talonrakennuspuuhiin, sitä puitiin laajasti joka pirtissä. Ja kaikilla oli mielipide. Niinpä Marttilan Kalle oli sanonut kuullessaan, että Aaro aikoo rakentaa Sankarin riihen luo: ”Hullu mies! Siellähän paleltuu koko sakki! Oikia talon paikka olis siinä sepän ja Raitalan tykönä!” Õ Senni Porko o.s. Pirkola 60-vuotissyntymäpäivänään. Aaro oli traktorin kanssa tukinajossa talvisin 1950luvun alussa ja Pihlajakankaalla oli savotta. Hän kokosi pöllejä mm. Shaumannille, jotka kesällä uitettiin eteenpäin. Kerran Aaron traktori putosi jään läpi nevaan ja Myllykankaan Niilolta putosi auto jään läpi mereen. Aaro ja Mikko sahasivat kevättalvella 1951 Porkon Myyristä tuotuja tukkeja taloa varten. Sirkkeli sijaitsi Siirilän myllyn ja Marttilan Laurin talon välissä. Myllykankaan Niilo ja Kallisen Ilmari (”Iska”) hakivat tukit Aarolaa varten Porkosta. Kuormaus tapahtui miesvoimin köysien avulla. 11 12 Kivelän Mikko kertoo, että ”Aaro sajatti, että ei tullu hyvää korsteenia eikä takka vejä. Oli kolomannen komppanian muurari.” Rappaamalla korsteenin veto parani. Vessan boileri lämpeni hellaa lämmittämällä. Rakentaminen � akennuslupa tuli 14.2.1953 ja uuteen kotiin Kirsti ja Aaro pääsivät muuttamaan saman vuoden jouluksi. Eljasveli ja Aaro sopivat, että tontin vieressä olevaan tiehen, joka oli Eljaksen omistuksessa, on talon väellä kulkuoikeus. Tontin nimeksi tuli kiinteistörekisterissä Aarola. Rakennusmestari Paavo Lampinen laati rintamamiestalon piirustukset. Kellarikerros valettiin talkoilla kahtena päivänä. Tuunalan Veikko oli leikkisästi ihmetellyt: ”On se kumma kiire ihimisillä nyt: koko talavi on talovärkkejä koottu ja nyt pitää yhtäkkiä saaja kaikki formhun!” ÕÕ Portaita pitkin kuljetaan eteisestä kellariin. Savupiipun rakensi Aaron sanoin "kolomannen komppanian muurari". Õ Kirsti Aarolan pihalla. Keittiön ikkunalla kukkivat pelargoniat. Kivelän Mikko kertoo, että kun oli kellarin valutalkoiden aika, tuli Tuunalan Veikko paikalle katsomaan ja siunailemaan, kuinka Aaro tappaa työllä koko suvun miehet. Taloa olivat rakentamassa Aaro ja Junkkilan Matti, muuraushommissa hääri Viljo Parantala. Muurarit olivat tuolloin lujassa, sillä moni rakensi samaan aikaan. Muita muurareita Kälviällä 1950-luvun alussa olivat Puukankaan Aarne ja Koskelan Pauli. Aarolan putkityöt teki Keski-Kuru Himangalta ja sähkömies oli Hakalan Yrjö – naapuri – Korpelan Voimasta. Aluksi talossa oli muutaman vuoden ajan pärekatto, mutta sitten tehtiin tiilikatto Vuolteen tiilitehtaan tiilistä. Kirsti ja Leena olivat lavalla kyydissä, kun tiiliä haettiin peräkärryssä. Tiilet tuoksuivat savelta. 13 14 Vuorilaudoissa oli ensin jonkin aikaa pelkkä pohjaväri. Keltainen peittomaali maalattiin pintaan muutaman vuoden päästä. Aaro oli ollut rakennushommissa myös serkkunsa Maijan miehen Artturi Eron kanssa. Eron Liisa kertoo, että isänsä Artturi ja Aaro olivat paitsi lapsuuden naapureita (Raitala ja Ero), myös työkavereita ja ystäviä. Yrjölän taloa rakennettaessa vuonna 1948 Artturi oli lyönyt tupakka-askista Aaron kanssa vetoa, että hän hyppää kylänpuoleisesta yläkerran ikkunasta alas. Ja niin oli Artturi loikannut ja saanut askinsa! Äiti-Maija (o.s. Tuunala) taas usein puhui lapsuudestaan. Raitalan pojat – eritoten Eljas ja Aaro – olivat paljon (mummulassaan) Tuunalassa ja lapsiporukalla oli tietysti omat leikkinsä. Õ Aarolan pihaa eri vuosikymmenillä. Alempi kuva kesältä 2014. Ñ Hiekkalaatikon reunalla Aaro, Kirsti ja Leena takanaan upouusi Aarola, jossa vasta pohjamaali on seinässä. Tämä on tietojen mukaan ainut tuon ajan Aarolassa otettu valokuva. Leena Kristiina syntyi 5. heinäkuuta vuonna 1953. Kirsti ja Leena asuivat vielä syksyn Ruotsalolla Porkossa, kunnes jouluksi uusi koti valmistui ja päästiin muuttamaan. Valmiiksi Aaro rakensi kellarin ja ensimmäisen kerroksen, vintti jätettiin auki. Aaro jatkoi sahaamista ja talojen rakentamista ja Kirsti hoiti Leenaa ja kotia. Porkon Eeva kertoo, että ensimmäisen kerran hän ja Eero menivät Aarolaan kylään jouluna talon valmistuttua. Silloin oli aivan kaljamajäätikkö, mutta pyörällä Ruotsalolta kirkon kylälle lähdettiin ja takaisinkin päästiin. Porkon Reino kertoo, että Ilmari, Aaron appiukko, oli tullut ensimmäisen kerran valmiiseen taloon ja katsellut sitä kaikessa rauhassa. Lopuksi hän oli todennut: ”Hyvää jäläkiä.” Ilmari oli uskottava arvioija, sillä hän oli hyvä käsistään: teki 16-vuotiaana Lilja-siskolleen, joka oli menossa Kerolan Eefferin kanssa naimisiin, häälahjaksi pöydän, kuusi tuolia ja piirongin. 15 Ñ Aaro teki keittiön kalusteet itse, muun muassa selkänojallisen penkin. ÑÑ Kirsti kaataa kaffia. Kuvassa keittiö ei ole alkuperäisessä asussaan, vaan kuva on otettu myöhemmin tehdyn remontin jälkeen. 16 Tuunalan Tuomo kertoo, että Aarolaan mennessä kohtasi aina saman näyn: Aaro lukemassa Helsingin Sanomia keittiön kiikkutoolissa. Vakituisia asioita olivat myös kahvinjuonti ja remontin jälkeen myös tv-uutisten katsominen. Porkon Reino kertoo, että heti kun hän astui Aarolan ovesta sisälle, Aaro sanoi Kirstille: ”Laitasta Reinolle kaffia.” Porkon Antti kertoo, että hän tykkäsi Kirstin tekemistä plätyistä. Hän soitti ennakkoon, että on nyt tulossa. Antti muistaa myös Aarolan kannuswurstileivät. Alakerta K eittiön kalusteet teki Aaro 50-luvun tyyliin. Tiskikaapiston ovet maalattiin lämpimän punaisiksi ja korkeitten kaappien ovet olivat lakattua vaneria kuten kaikki väliovetkin. Neliskanttinen ruokapöytä sai pinnan punaisesta linoleumista kuten neljä neliskulmaista jakkaraakin sekä pitkä selkänojallinen penkki. Penkin yläpuolella oli hylly Bernau-merkkiselle putkiradiolle, jonka valossa maailman eri kaupunkien nimet ja asemanosoitin hohtivat salaperäisesti. Kiikkutooli oli keittiön perushuonekalu. Siinä Aaro istui ja luki sanomalehteä. Raitalan tuora vieraili Aarolassa tämän tästä. Hän ajoi selkä suorana vaaleansinisellä Monarkillaan ja oli aina hyvin pukeutunut. Hän istui keittiön penkin päässä ja puheli Kirstin kanssa, kun Kirsti laittoi teetä tuoralle, kaakaota Leenalle ja kahvia itselleen. Leena leikki keittiön lattialla tai salissa. Ennen pitkää tuora kutsui Leenaa luokseen, otti taskustaan metallisen karamellirasian ja tarjosi siitä läpikuultavia värikkäitä hedelmäkaramelleja. Leenaa vähän ujostutti, sillä tuora oli arvokkaan oloinen herrasmies. Siro-hella lämmitti keittiötä joka päivä. Keittiön seinässä oli tumma puinen seinäpuhelin ja puhelin numero oli 134. Leena muistaa, että käsivälitteisen puhelinkeskuksen aikana Aaro saattoi pyytää yhdistämään naapuriin ”Mäkelän tytöille” seuraavalla tavalla: ”Hei. Yhyjistäkkö tien toiselle puolelle?” Keskusneideistä kaksi oli nimittäin toisesta naapurista, Nurmelasta. 17 Eron Liisa kertoo, että Kirstin kirkkaan punaiset pelargoniat tulevat ensimmäisenä mieleen Aarolasta. Molemmilla keittiön ikkunoilla kukkivat isot pelargoniat kaiken aikaa – auringonpaisteessa tietysti! Eron väki kävi Aarolassa silloin tällöin kylässä ja aina saatiin hyvät kahvit. 18 Raitalan Jouko tuli joskus Aarolaan lukemaan Aku Ankkaa. Jos Kirsti oli leiponut sinä päivänä, ilahtui Jouko nähdessään muhkeat nisulenkit pellillä tiskipöydän päässä: ”Oot leiponnu nisua!” Vieraitten kanssa seurusteltiin keittiössä, ja vasta remontin ja television ostamisen jälkeen olohuoneessa. Jouluna oli juhlavaa, kun keittiön lattia peitettiin matoilla umpeen ja kuusi pantiin kiikkutoolin paikalle. Kamarissa oli Aaron ja Kirstin sänky ja ensin Leenan häkkisänky ja myöhemmin matalareunaisempi lastensänky. Tikkakoski-ompelukoneella oli oma paikkansa Pirkolaan antavan ikkunan edessä. Käytettäviä vaatteita pidettiin selkänojallisilla tuoleilla. Metallikuorinen kakluuni lämmitti kamaria. Ñ Aarolan keittiössä kukkivat pelargoniat. Õ Keittiön kalenteri. Ö Vintin isokamari. Salissa oli Kokkolasta, Jormakan Hojo-huonekaluliikkeestä ostetut 50-luvulle tyypilliset pyöreä pöytä ja kaksi pehmustettua nojatuolia, lakattua koivua, samoin kaksi pinnaselkäistä tuolia. Samaan sarjaa kuului pieni visakoivuinen pyöreänurkkainen kirjahyllykaappi lasiliukuovineen; sivussa ovellinen kaappi esimerkiksi valokuvien säilyttämistä varten. 19 Lapsena Leenan oli mukavaa käpertyä ennen nukkumaan menoa mummun tai tädin kainaloon kuuntelemaan heidän kertomiaan juttuja vieraista maista ja niitten ihmeistä. He elävöittivät myös Raamatun jännittäviä kertomuksia. Mummu opetti myös muutamia sanoja vieraita kieliä: laskemaan yhdestä kymmeneen saksaksi ja venäjäksi. Hänen aikanaan Kokkolassa keskikoulussa oli venäjä pakollinen oppiaine. Äidinkielen opettajana hänellä oli ollut oululainen kirjailija Teuvo Pakkala! 20 Õ Kirsti ja Aaro olohuoneen sohvalla, seinällä Kirstin vuonna 1953 kutoma ryijy Kevätkukkia. Kuva: Seppo Sankari. ÑÑ Kaarina Porkon eli Kaaka-tädin rippikuva. Ñ Aili-täti eli Pekan ja Leenan isotäti. Kukkatelineen päällä kasvoi iso valkoinen oleanteri, jonka lehtien myrkyllisyydestä Kirsti varoitti Leenaa. Tämä oli niin kiltti, ettei hänen mieleensäkään tullut maistaa, kiellosta huolimatta. Pöydällä oli valkoinen kalla. Siitä lähtien Leena on ihaillut niitä. Ennen pitkää koko salia kiersi katonrajassa tummanvihreälehtinen muratti, ja osittain se kasvoi jo toiselle kierrokselle, kunnes keskuslämmitysremontissa se piti ottaa alas, eikä se enää toipunut. – Leenan ja Veijon kotona kasvaa nyt kaksi murattia. Salin nurkassa oli neliskulmainen osittain punatiilinen nurkkatakka, jota lämmitettiin harvoin. Vastapäisessä nurkassa oli heteka, jonka takana tyypillinen sen ajan matala ja pitkä poikkipäin kudottu harmahtava seinätekstiili. Salissa nukkuivat vieraat, joista useimmin yöpyivät Porkosta Rauha-mummu, Kaaka-täti (Kaarina-täti) ja Aili-täti (isotäti). Raitalan Anni muistaa, että Rauha-mummu oli opettanut Leenalle iltarukouksen: Hetkenä illan hiljaisen tulen luoksesi, Isäni taivainen ilot, huolet tuoden sulle. Mun syntini kaikki anteeks suo ja uusi puhtaus mieleen luo. Sinun rauhasi anna mulle. Anni oli Leenalle vähän kateellinen tästä harvinaisuudesta, sillä hän itse osasi vain ”Levolle lasken Luojani”. 21 Aaro muisti muistuttaa vielä eläkeukkona, että kellarin portaikosta sisälaudoitus jäi pois – ja on vieläkin sitä vailla. Pauliina ja Juuso varmasti saattavat työn loppuun uuden remontin yhteydessä! 22 Õ Mäkelän Anna-täti, naapuri ja Pekan kummi, oli tuttu vieras Aarolassa. Ó Puuvarastoja on kellarissa kaksin kappalein. Kellarin portaikko ja puuttuva laudoitus. Ö Pyykkitupa. Kellari K ellarissa oli Aaron verstas, pesutupa, sauna, kaksi puuvarastoa ja kylmäkomero. Polttopuut Aaro katkoi kartanolla sahuupaikoilta tuomistaan pinnoista, ja puita tarvittiin lämmittämiseen. Puitten nakkominen ikkunasta kellariin oli koululaisena kovaa hommaa, sillä puita tuli kaksi huoneellista. Raitalan Anni oli mukana, ja jälkeenpäin sanoi puitten nakkomisen olleen ”kauhia urakka”. Sauna lämmitettiin joka toinen lauantai Aarolassa ja joka toinen lauantai Mäkelän tytöillä tien toisella puolella. Näin oltiin väkivelekasilla ja tuli kyläiltyä mukavissa naapureissa tiheästi. Sisarukset Anna-täti ja Anja-täti pitivät lapsista paljon, vaikka heillä itsellään ei ollut lapsia. Anna-tädistä tuli Pekan kummitäti. Usein Kirsti tarjosi saunakahvien kanssa vaaleanpunaisia bebé-leivoksia, Anjan kaupasta ostettuja, tietysti, eli Vähähyypältä. Mäkelän tytöillä oli Leenan mielestä hienompia astioita kuin Aarolassa. Pesutuvassa oli iso pata lakanapyykin keittämistä varten. Lipeällä niitä valkaistiin. Kirjopyykki hangattiin pyykkilaudalla saavissa ja hiki roistui. Leenalla oli oma lasten pyykkilauta. Välillä piti käydä kahvilla, että jaksoi jatkaa pyykkäämistä. Myöhemmin Hooverin pulsaattoripesu koneella pyöritettiin pyykkiä. Leena sai vääntää kampea, kun enimmät vedet puristettiin pois kumisten telojen avulla ennen narulle ripustamista. 23 24 Vintti K esäisin Leena istui vintillä lukemassa Aku Ankkoja, taisi oppia lukemaankin niistä. 12-vuotiaana hän huomasi, ettei näe ihan selvästi, ja meni terveyssisaren, Anttilan Ailan, näkökokeeseen. Tuloksena passitus silmälääkärille ja lasit! Surkea juttu, mutta Aila lohdutti kertomalla tutustaan, joka oli saanut silmälasit vieläkin nuorempana. Kokkolassa kai ei ollut erikoistuneita silmälääkäreitä, kun lääkärireissulle lähdettiin Seinäjoelle asti. Aaro kyseli siellä silmälääkäri Martti Liesmaalta, että eikö silmät huononekin paljosta lukemisesta, mutta lääkäri kielsi asioitten sellaisen yhteyden. ÕÕ Vintin pikkukamari oli Leenan huone. Õ Isommasta kamarista tuli myöhemmin Pekan huone. Ñ Kirsti, Leena, Aaro ja Pekka Aarolan pihalla Leenan päästyä ripille. Tuunalan Timo kertoo ihailleensa Aarolassa Leenan keksintöä jäljentää kuvia voipaperin läpi piirtämällä, Timo kun itse piirsi vapaalla kädellä. – Ilmiselvä ero kuvallisessa lahjak kuudessamme jo tuolloin! Vinttikamarit rakennettiin Pekan syntymän jälkeen kun Leena tarvitsi omaa huonetta. Tienpuoleisesta pikkukamarista tuli Leenan huone ja roimelanpuoleisesta isommasta kamarista myöhemmin Pekan huone. Leena vuorasi huoneensa yhden seinän täyteen 60-luvun poppareitten kuvia, mm. Irwin Goodman, Johnny, Danny, Beatles, Rolling Stones, Byrds, Hollies, Moody Blues, Fleetwood Mac, Traffic jne. Murrosiässä Leena halusi huoneeseensa lisää väriä ja vanhemmat suostuivat siihen, että katto maalattiin tummanvihreäksi ja seinät ja lattia tummansinisiksi. Passojan Viljo maalasi. Vaikutelmasta tuli onnistuneen luolamainen, Leenan mielestä. 25 26 Kirstille lasten saanti oli vaikeaa, ja Pekka Sakari syntyi 14. marraskuuta 1960, seitsemän vuotta Leenan jälkeen. Kirsti joutui olemaan viikkokaupalla sairaalassa munuaisvaivojen takia kuten Leenaakin odottaessaan. Sinä aikana Aaro joutui opettelemaan palmikoitten teon ja tiskaamisen – syömässä käytiin Raitalassa. Naapurit kertoivat, että kun Aaro alkoi tiskata, hän pani ulko-oven lukkoon, ettei vain kukaan näkisi. Raitalan Anni muistaa, että hän tuli kerran ammaamaan Pekkaa yhdessä Leenan kanssa, kun Kirsti ja Aaro lähtivät konkareihin. Pekka rääkyi koko illan eivätkä ammat saaneet häntä mitenkään asettumaan. Ñ Pekka ja Leena pienenä. Lepistön Kaija kertoo, että hän kävi lapsena usein yökylässä Raitalassa, Kirstin ja Aaron kummityttö kun oli. ”Päivät olivat touhukkaita ja yöt hihittelimme Leenan kanssa vintillä aamutunneille. Päivisin pyöräilimme pitkin kylää, kävimme naapureissa, haimme tinkimaitoa Pirkolasta, poimimme viinimarjoja puskista ja kävimme kirkolla kaupassa asioilla. Jos olimme sisällä, piirsimme, väritimme, kirjoittelimme tai katselimme kiiltokuvia. Välillä Kirsti luki meille lastenkirjoja ääneen, erittäin eläytyvästi, ja se oli hauskaa ja ison naurun paikka. Kirsti osasi ulkoa suuren määrän runoja ja loruja, ja esitti niitä meille teatraalisesti. Hän organisoi ja keksi meille monenlaista tekemistä.”. 27 28 Aaro ja Kirsti lienevät olleet melkein ensimmäisiä vakioasiakkaita Vähähyypällä, ja uskollinen asiakassuhde jatkui koko elämän ajan, vaikka Kirstin kumpikin vanhempi oli ollut nuoruudessaan jonkin aikaa töissä Keski-Pohjanmaa Osuuskaupassa Kokkolassa: Rauha konttorissa ja Ilmari varastomiehenä, ja Ilmarin sisko Aili Porko KPO:n kirjakaupan hoitajana. Aili-täti toi kylään tullessaan Leenalle kuvakirjoja tuliaisiksi. Ehkä tuore nuoripari halusi kannattaa yksityisyrittäjää, sellainenhan Aarokin oli. Ja Anjan kaupasta sai aina hyvää palvelua. Ñ KPOn kirjakauppa-valokuvaliike, jossa Kirstin täti Aili Porko toimi myyjänä. 29 30 Aaro rakensi Ollikaisen Karille tämän avustuksella kaksi taloa: Halkokarille ja Morsiussaareen. Siinä oli otolliset olosuhteet loputtomalle naljailulle ja ystävyyden syntymiselle. Kari kertoo, että talo on talo, mutta asukkaat tekevät siitä kodin – hänestä Aarolaan tullessa tuntui, kuin olisi mennyt isän luo kylään. Remontti K eskuslämmityksen asentamiseksi makuukamarin kakluuni ja salin nurkkatakka hajotettiin, kellariin tuotiin lämmityskattila ja huoneisiin asennettiin vesikiertopatterit. Pekka oli jo lapsena vilkas ja vauhdikas, ja kerran hän spurttasi keittiöstä makuukamariin niin, että iski silmäkulmansa patterin reunaan: silmä säästyi. Kattilaa lämmitettiin aluksi puilla, mutta myöhemmin öljyllä. Öljypoltin haettiin Haaparannasta himankalaisen autoilijan Päiviö Uunilan kuormaautolla muutamaan muuhunkin taloon samalla reissulla. Kattila vaihdettiin uuteen vuonna 1998 ja öljysäiliö uusittiin vuonna 2001. Hajotetun nurkkatakan paikalle hankittiin televisio. Hetekan paikalle ostettiin sohva, joka toimi myös vuodesohvana yövieraita varten. Se asetettiin vinosti nurkkaan vastapäätä televisiota, jotta katselukulma oli ihanteellinen. Päivisin televisiossa näkyi vain virityskuva, koska lähetyksiä oli vain iltaisin. Lapsen mieleen jäivät ainakin ”Lassie-koiran seikkailut” ja ”Musta ori”. Näistä Musta ori oli jännittävämpi. Kun jännitys oikein tiheni, hyppäsi Pekka sohvan taakse ja kurkki sieltä varovasti, miten Musta ori ja hänen omistajansa selviävät vaikeuksista. Kivelän Mikon mukaan ikkunat vaihdettiin 1993 tai 1994. Hän muistaa asian hyvin, sillä Toholammilta hommattiin Isoniemen ikkunat samoihin aikoihin hänelle itselleen ja myös Koskelan Paavolle. Kun keittiöön hankittiin ensimmäinen jääkaappi, sen paikka oli keittiön nurkassa, penkin päässä. Kun seuraavan kerran keittiötä kohennettiin, asennettiin uudet kaapit (Lassilalta) kahdelle seinälle, jää-pakastinkaappi upotettiin korkeaan kaapistoon ja hankittiin sähköliesi Siro-hellan viereen. Siinä yhteydessä yläkaapisto ulottui hellan päälle eikä puuhella enää käytetty. Tämä vaikutti niin, että vessaan ei tullut enää yhtä tehokkaasti lämpöä kuin aikaisemmin. 31 32 Työt � ekan kasvettua jonkin ikäiseksi Kirsti alkoi neuloa kotona hansikkaita kokkolalaiselle nahkatehtaalle. Sormet käännettiin puisen telineen avulla ja Leena sai auttaa kääntämisessä. Pekan mentyä kouluun Porkolan Kalevi tuli kysymään Kirstiä Kälviän Kenkään töihin. Siellä hän työskentelikin 1969–1980. Sen jälkeen Kirsti meni Design-tuotteelle töihin Marinkaisiin, ja myöhemmin Kokkolaan. Työt loppuivat erorahaan pari vuotta ennen varsinaista eläkeikää. Ñ Sirkkelöintiä 1984. Aaro sahasi kenttäsirkkelillä talonvärkkejä ja rakensi niistä taloja. Aluksi hän kiersi sirkkelin kanssa talosta taloon, mutta myöhemmin plaani oli asemaa vastapäätä radan toisella puolella ja myöhemmin Ridankyläntien varressa noin puoli kilometriä Raitalasta eteenpäin. Yhteensä Aaro rakensi noin 30 taloa, navettoja ja teki peruskorjauksia. Sivutienestinä talviaikaan Aaro ajoi traktorilla puuta savotoilta yhtiölle. Kesäisin hän lanasi teitä, ja 1970-luvulla innostui minkkitarhauksesta. Sitä hän harjoitti noin kymmenen vuotta talontakaisella veljeltään Eljakselta vuokraamallaan pellolla. 33 34 35 Myllykankaan Maija haastatteli Aaroa Keskipohjanmaan Nikkari-liitteeseen vuonna 1999. 35 36 1. Aaro-poika aikamiesnä itse raivaa, aukoo tiensä siinäpä miehen on malli siinäpä miehen on malli. 5. Saapui sitten liinatukka isän armas, äidin kukka Leena ol lapsen nimi Leena ol lapsen nimi. 2. Koulun kävi Kalajoella oppi siellä toden teolla kirvesmiehen kommervenkit kirvesmiehen kommervenkit. 6. Vuodet vieri, Leena kouluun, sitten kerran ennen jouluu poika tul tupasehen poika tul tupasehen. 3. Tansseista hän Kirstin löysi niinpä sitten onnen köysi solmuhun solmieltihin solmuhun solmieltihin. 7. Kirvesmiesnä Aaro kiersi pitäjässä maine riensi: Laatu ol miehen työssä eikä aina kieli vyössä. 9. Nyt on sulla juhlavuosi, siksipä tää suku suosi tulemalla laulamahan tulemalla laulamahan. 4. Porkosta hän puita kaati pellollensa tuvan laati kultansa käyskennellä kultansa käyskennellä. 8. Sirkkelillä kultaa vuoli, että toimeentulon huoli kokonaan ompi poissa kokonaan ompi poissa. 10. Lahjassa on huomioitu kahvikupin hinta myöskin sorteilla useammilla sorteilla useammilla. Yllätysvierailu 50-vuotiaalle, Tuunalan Inka etunenässä kukkapuskan kanssa. Eron Liisa kertoo kuulleensa, että kun Aaro täytti 50 vuotta, oli pelkona, että hän lähtee pakomatkalle. Niinpä suku ja ystävät tuumivat, että koska Aaro on häthäinen mies, hätäillään mekin. Niinpä päätettiin kolme päivää ennen Aaron H-hetkeä iltamyöhällä lähteä onnittelukäynnille. Viljo Passojalla oli haitari. Hän ja Kivelän Simo johtivat joukkoa. Mukana oli tien täysi väkeä, sukua ja kylänmiehiä, muun muassa Inka ja Veikko, Mikko ja Alli, Tuunalan Esko ja Paavo, Passojan tytöt, ja jostain kuivaajalta mukaan olivat liittyneet myös Nikulan Anton ja Mikko. Aaro oli lopulta tunnistanut soiton! Aaro oli tuumannut: ”Kyllä heti äänestä tunsin, että Passojan Sipelius se sielä!” Tuunalan Veikko taas tapansa mukaan totesi: ”Saaturi viekhön, en oo ikinä nuin moniäänistä laulua kuullu ennen”! Toistakin Aaron merkkipäivää juhlittiin suvun voimin ja sankarille yllätyksenä. Eron Liisa kertoo, että Tuunalan suku oli matkalla (Babben ja Simo Raitalan luo) Nauvoon. Sattui olemaan Aaron nimipäivä. Niinpä Tuunalan Veikko otti puheenvuoron ja sanoi, että Aaron on tarjottava bussilastille nimipäiväkahvit. Aaro sanoi, että sopiihan se, onhan meillä kaffinkeittovehkeet mukana. Tähän Veikko: ”Et sunkaan kehtaa tienposkesa paperimukista meille juhulakaffeja tarijota. Mikko hakee ny sopivan kaffilan...” Ja niin mentiin Lapväärin motelliin ja koko autolasti jonoon ja kahville ja Raitala tuli viimeisenä ja kuittasi laskun! Erolla on tallessa Aarolle 50-vuotispäivänä kirjoitettu onnittelurunokin, joka laulettiin ”Seitsemän miehen voima”-sävelellä (viereinen sivu). 37 38 Piha � luksi tanhua taloon tehtiin maantieltä suoraan portaanpäähän, ja liittymän molemmille puolille, pihan maantienpuoleiselle reunalle ojaa vasten istutettiin hopeapajusta pensas aita. Se on hyväkasvuinen. Liittymän vasemmassa reunassa oli vaaleankeltainen puinen postilaatikko puisen varren päässä. Sen Leena ajoi vahingossa kumoon heti kohta ajokortin saannin jälkeen. Aaro teki postilaatikkoon uuden varren, eikä moittinut taitamatonta kuskia. Raitalan Anni kertoo, että yhtenä syksyisenä iltana hän ja Leena olivat tinttaamassa Aarolan portaanpäässä, hiekkaan oksalla piirretyssä kehikossa. Kirsti ja Aaro olivat naapurissa, tien toisella puolella, Mäkelän tytöillä iltakahvilla. Pekka leikki kuravaatteet päällä, karvalakki korvilla ja pikkulapio kädessä Ñ Serkukset Anni ja Leena Raitala. Ö Raitti Aarolan kohdalla. liittymän kohdalla. Erityisen mukavaa oli pitää toisella kädellä postilaatikon varresta kiinni ja pyöriä sitä ympäri. Leikkien kestäessä Nurilan Matti tuli kylältä pyörällä ja huusi: ”Pekka putos ojahan!” Leena ryntäsi nostamaan Pekkaa vedestä, mutta vaatteet ja lakki olivat sen verran vettyneet, että hän ei saanut pientä poikaa omin voimin ylös eikä Anninkaan avustuksella. Sprintterin vauhdilla hän juoksi naapuriin hakemaan isää apuun. Aaro oli ryystämässä lautaselta kahvia sokeripala suussa - kahvinjuonti jäi, ja Pekka saatiin kuivalle maalle. Ja Nurilan Mattia kiitettiin! 39 40 Pekka oli energinen ja toimelias jo pienenä ja tykkäsi leikkiä kartanolla. Mukavinta oli märällä kelillä tehdä lapiolla virtauksia maahan. Talvella lumessa hyppiminenkin oli kivaa, ja mitä korkeampi tai syvempi kasa, sen parempi. Leenakin tykkäsi hyppiä lumessa, vaikka hänellä ja Pekalla oli ikäeroa seitsemän vuotta. Aarolan taakse, Eljaksen ja Sankarin pellon välille oli vasta kaivettu suuret veto-ojat. Niihin kertyi talvella paljon lunta, ja sinne Pekka ja Leena menivät yhtenä iltapäivänä leikkimään. Oli suvikeli, ja tunnelien kaivaminen ojiin kävi helposti. Yhtäkkiä yhden tunnelin katto romahti, ja Pekka oli sisällä! Tällä kertaa Leena sai omin voimin kaivetuksi Pekan esille. ÑÑ Anni, Leena ja Pekka Raitala. ÑTuunalan Yrjö-setä, Pekan kummi, taluttaa hevosta ja kaupunkilaisserkku John Raitala ratsastaa. Aarola näkyy taustalla. Viinimarjapuskia oli joka talossa useita, niin Aaro lassakin: neljä mustaa, neljä punaista ja neljä karviaispuskaa. Kasvimaassa marjapuskien takana viljeltiin porkkanoita, sipuleita, punajuuria ja herneitä, jonkin aikaa myös pienellä alalla mansikoita. Tuunalan Raija ja Tuomo kertovat, että ruohonleikkuri oli kolmen talon yhteinen: Tuunalan, Mäkelän tyttöjen (Anna-täti ja Anjatäti) ja Aarolan. Vuoron perään sitä haettiin eri taloihin, hakijoina lapset, useimmin Leena. Hän opetteli käyttäytymään kohteliaasti ja herätti hilpeyttä kerran Tuunalassa, kun tuli yhdentoista maissa aamupäivällä ja totesi huolitellulla kirjakielellä: ”Anteeksi, että tulen jo näin aamuvarhaisella.” 41 42 Kesäisin Raitalan väki tuli niitulle Eljaksen pellolle Aarolan taakse. Kirsti ja Leena olivat apuna, ja Aarolassa juotiin päiväkaffit. Raitalan Anni muistaa, että Ketolan joenpuoleisella pellonkaistaleella tehtiin heinätöitä ja Aaro oli traktorin kanssa apuna. Pekka oli jo pikkupoikana tietysti mukana. Jossain vaiheessa Pekka istui traktorin kopissa yksin ja käynnisti traktorin. Se meni jo kohti jokea, kun Aaro hyppäsi hyttiin ja sai traktorin pysäytetyksi. Myöhemmin kouluikäisenä Pekka oli asiasta tehein apuna ajamassa pellolla traktoria, sillä siellä ei tarvittu ajokorttia… Õ Veljekset Eljas, Simo ja Aaro tuumailemassa. Ñ Serkukset John ja Pekka Raitala leikkituvalla. Ö Pekka ja Aaro. Raitalan Anni muistaa myös, että Kirsti seivästi ja haravoi niitulla rivakasti. Enimmäkseen haravoiminen oli Annin ja Leena hommaa. Mukavinta oli polkea ladossa heiniä. Kun lato alkoi täyttyä, piti tarkasti varoa katossa sojottavia nauloja. Aina varominen ei onnistunut. Leikkituvan Aaro rakensi Leenan ollessa pieni koululainen, ja kummipoika Tuunalan Paavo – itsekin koululainen – auttoi. 43 44 1970-luvulla Aarolaan tuli Tessu, mustakarvainen, pystykorvaa hieman loivemmanmallinen sekarotuinen koira, jolla oli rinnassa valkoinen läiskä. Aluksi Kirsti oli koiran ottamista vastaan, koska Porkossa ei ollut koskaan koiraa eikä hän ollut tottunut niihin. Pian Kirstistä ja Tessusta tuli toisilleen tärkeät. Tessu sai herkutella minkinruoalla, ja sen turkista tuli kauniin kiiltävä. Kesäisin Tessun juoksulanka viritettiin leikkituvan ja talon päässä kasvavan koivun välille. Sateen suojaan Tessu pääsi leikkituvan terassille ja yöt se nukkui talon eteisessä – koirankoppia ei tarvittu. Salama lienee joskus iskenyt Tessun juoksulankaan, sillä se alkoi pelätä ukkosenilmaa. Sen mielipaikka sisällä oli leveä vintinrappunen, josta se ikkunan läpi seurasi tiellä kulkijoita. Tuunalan Timo kertoo, että Tessu oli mukava koira. Timon kotona Pohjolassa oli aina koira, ja Tuunalassa oli Halli. Timo muistaa, että Aarolla oli aina aikaa kiinnittää huomiota pienempiinkin ja sanoa heille jotain osuvaa ja hauskaa. Ñ Pekka pyörän kanssa kartanolla, Nurmelan vanhaa taloa näkyy hopeapajuaidan takaa. Õ Tessu nukkui öisin talon eteisessä. Juoksulanka kulki leikkituvalta talon päädyssä kasvavaan koivuun. Ö Vintinrappusista näkyy hyvin tielle. 45 46 Traktoritalli � nsimmäinen traktoritalli rakennettiin vuonna 1958 aivan tontin perälle. Uusi traktoritalli rakennettiin noin vuonna 1980 lähemmäs taloa, ja siihen mahtui myös auto. Sisään ajettiin tallin takapuolelta. Yhtenä päivänä Aaro oli kysynyt Mikolta: ”Mitä sää teet huomena?” Ja sitten lähdettiin peräkärryn ostoon. Tarkoitus oli teettää Klapurin Matilla traktoriin peräkärry kuorma-auton peräkärrystä. Aaro ajoi traktorilla Kokkolan autoliikkeeseen ja Mikko tuli linja-autolla. Leena muistaa, että Hietalan Matti toi joskus Aarolaan saalista metsästysreissuiltaan, useimmiten jäniksiä. Kerran hän toi ampu mansa metson, jonka hän kyni ja avasi traktoritallissa. Leenaan teki vaikutuksen, että metson maha oli täynnä vihreää ruohoa. Paluumatkaksi vasta ostettu kuorma-auto pantiin puomin päähän traktorin perään, ja Mikko istui auton ja Aaro traktorin rattiin. Pitkänsillankadulla Nikkilän pysäkin kohdalla kuorma-auton kippi rupesi vahingossa nousemaan ylös ja roinat auton peräkärrystä liukuivat hitaasti kadulle. Mikko yritti kiinnittää Aaron huomiota kippiongelmaan, mutta tämä ei heti huomannut mitään. Sitten äkkiä keräämään suurimmat roskat takaisin lavalle ja viriasti Klapurin Matille! Õ Tuunalan Yrjö-setä taluttaa hevosta ja John Raitala ratsastaa. Aarola näkyy taustalla ja Tuunalan riihi oikealla. ÑTanhua traktoritallille sekä talo ja traktoritalli. Myöhemmin Aaro myi peräkärryn Hietalan Kilulle (Kalervolle). 47 48 Aaron traktorit olivat aina kirkkaansinisiä Fordeja, ainakin Fordson Major oli yksi niistä. Yhden hän osti yhtä aikaa ystävänsä Luomalan Matin kanssa. Samalla ostosreissulla tytöille oli hankittu uudet polkupyörät: Annelille punainen ja Leenalle sininen. Leena oli Annelille vähän kateellinen, sillä punainen näytti kauniimmalta. Sininen SUPO palveli kuitenkin mainiosti koulumatkoilla ja kesäisillä retkillä äidin kanssa Porkoon. Lanttikivenmäellä pysähdyttiin syömään eväitä: voileivät ja vadelmalimonadia. Kirsti kertoi aina tarinan peikosta, joka oli vierittänyt kultarahoja kiveltä alas niin että kiveen oli syntynyt vako. Ja kulta-aarre oli siellä jossain kiven alla maan uumenissa… Tummanpunainen Monark ja Kirsti kuuluivat yhteen, eikä Kirsi hankkinut ajokorttia ollenkaan. Taisi lohkaista joskus, että hänellähän on autonkuljettaja! Õ Kirstin ja Aaron pojanpoika Arttu 3-vuotiaana. Ñ Aaro ja Arttu ajelulla kirkkaansinisellä Ford-traktorillaan. Kun Aaro hankki ajokortin, oli myös auton oston aika. Aluksi Aaro lainasi Porkosta Vartburgin kuin koetteeksi, mutta päätti kuitenkin ostaa uuden auton. Autoja oli useita, mm. vaaleansininen farmari-Taunus. Farmari-Taunus oli oiva peli: Jyväskylän Kuninkuusraveissa Aaro ja Mikko nukkuivatkin siinä. Raitalan Anni kertoo ihmetelleensä Aaron ensimmäisessä farmari-Taunuksessa yhtä asiaa: ensin siinä ei ollut takana sivuikkunoita, mutta jonkin ajan kuluttua siihen sai laittaa ikkunat. Aluksi autot olivat Taunuksia (vaaleansininen, kirkkaanvihreä ym.), mutta sitten oli Seat, useita Saabeja ja Volkkareita. Porkon Reino kertoo, että kerran liukkaalla kelillä Taunus oli jäänyt KPO:n mäkeen. Silloin Aaro oli kaveerannut, että siitä lähtien hän ostaa vain etuvetoisia autoja. Viimeisen, hopeanharmaan VW Golfin Aaro lupasi jo eläessään pojanpojalleen Arttu Noelille, jolla silloin oli ajokortti-ikään vielä muutama vuosi aikaa. 49 50 Ñ Ilmakuva Aarolasta on otettu vuonna 1996. Ñ Aaro ja Arttu yhteisissä puuhissa. Arttu ajaa pitkin ilmakuvassakin näkyvää tanhuaa. Ö 51 Kirvesmies Aaro Valfrid Raitalan rakentamat talot 1948–88 TEETTÄ JÄT 52 1. 2. 3. 4. 5. 6. 7. 8. 9. 10. 11. 12. 13. 14. 15. 16. 17. 18. 19. 20. 21. 22. 23. 24. SAHAUS TALO MUUTA Kirsti ja Aaro Raitala Ï Ï Leena Raitala ja Veijo Korkiakoski, Oulu Ï Ï Annikki ja Eljas Raitala Ï Ï Alli ja Mikko Kivelä Ï Ï Raili ja Simo Kivelä Ï Ï navetta Anneli ja Simo Pernu Ï Ï navetta Paula ja Arvo Kinnari Ï Ï Hilkka ja Matti Pernu Ï Ï Leena ja Paavo Tuunala Ï korjausrak. Eeva ja Eero Porko Ï korjausrak. Irja ja Reino Porko, Kokkola Ï Ï sauna, kesämökki Annikki ja Matti Porko Ï mansikkavarasto, lämpökeskus Eila ja Erkki Lundell, Kokkola Ï Elli ja Väinö Kauppinen, Kokkola Ï Marjatta ja Rauno Lahtinen, Kokkola Ï Ï Aila ja Immo Anttila talon runko Elisa ja Kalervo Mukkala Ï Ï Meimi ja Raimo Järvi Ï Ï Siiri ja Esko Järvi Ï Ï + navetta Ritva ja Tenho Heikkilä Ï Ï Liisa ja Jorma Lahti Ï Ï Sinikka ja Heikki Lassila Ï navetta Saara ja Mikko Lassila Ï Ï Terttu ja Erkki Asujamaa Ï Ï TEETTÄ JÄT 25. 26. 27. 28. 29. 30. 31. 32. 33. 34. 35. 36. 37. 38. 39. 40. 41. 42. 43. 44. 45. 53 SAHAUS TALO Linnea ja Tauno Haavisto Ï Ï Toini ja Matti Nurila Ï Ï Vappu Nurila Ï korjausrak. Kaija ja Mauno Pirkola Ï Ï Elvi ja Helge Nurisalo Ï Ï Eila ja Kauko Nikula Ï Ï Viola ja Eino Honkimaa Ï Ï Pirkko ja Tapani Siltala Ï Ï Anneli ja Raimo Kangas Ï Ï Helmi ja Matti Hyyppä Ï Ï Raili ja Kari Ollikainen, Kokkola Ï Ï Tingvei ja Kari Ollikainen, Kokkola Ï Ï Seija ja Esko Johnson, Kokkola Ï Ï Orvokki ja Erkki Kotkajuuri, Kokkola Ï Ï Hilda ja Heikki Keisanen, Kokkola Ï Ï Nuutinmäki, Kokkola Ï Ï Hautamäki, Kokkola Ï Ï Keski-Pohjanmaan Opisto Ï Osuuspankki Ï Säästöpankki Ï Kauno Kleemola korjausrak. Lisäksi paljon sahauksia Kivelän Mikon, Sankarin Sepon, Nissin Pentin, Hakkion Sepon ja muiden vänkärien kanssa omilla plaaneilla ja teettopaikoilla mm. Alavetelissä. Koulujen jälkeen, täysi-ikäistymisensä aikoihin, Leena ja Pekka jatkoivat opiskelemaan muualle ja Kirsti ja Aaro jatkoivat elämäänsä Aarolassa. Ajan myötä vakituisiksi vieraiksi tulivat vävy Veijo ja miniä Diana, ja ennen pitkää – 30. marraskuuta 1992 – tummun ja tuoran silmäterä, Arttu Noel. Aaro kuoli 15. maaliskuuta 2008 ja Kirsti 21. kesäkuuta 2013. Aarolan kauppakirja allekirjoitettiin 18. heinäkuuta 2014. Onnellista ja mukavaa aikaa Pauliinalle ja Juusolle Aarolassa – vai Juusolassa? toivottavat Leena perheineen ja Pekka perheineen 54 Juompa nyt kaffit! Kirsti ja Aaro kylässä Koskella. Ò 55 56
