Tästä - Espoo Slalom ry

SKI 2011
NEWS
ESPOO SLALOM RY:N
KAUSIJULKAISU
SKI 2011
NEWS
Pääkirjoitus
Minä näen sinut Urheilun ja koulun yhteensovittaminen
Junior - valmennusryhmät
Matkalla huipulle: Jens Henttinen ja
Kasper Hietanen
Espoo Slalom ry:n kausijulkaisu
Painos 500 kpl
Joulukuu 2010
Päätoimittaja:
Tarja Sandell
Kuvat:
Juha Paananen, Tarja Sandell
Taitto:
Tarja Sandell
Paino:
Kopijyvä Oy, Espoo, 2010
s. 3
s. 4
s. 6
s. 9
s.10
PÄÄKIRJOITUS
Kimmo Helle
Puheenjohtaja
Hiihtokausi on päässyt täällä pääkaupunkiseudulla jo
hyvään vauhtiin. Seuramme Espoo Slalomin kotirinteessä Vihti Skissä ensimmäiset treenit saatiin pidettyä
marraskuun puolella hyvissä oloissa. Tämä on harvinaista herkkua, sillä viime talvena, joka oli aivan erinomainen alppihiihdon kannalta, pääsimme kunnolla
treenaamaan kotirinteessämme vasta monta viikkoa
myöhemmin. Sen lisäksi, että talvisäät hellivät meitä
alppihiihdossa mukana olevia, on selvästi enemmän
uusia harrastajia löytänyt tiensä lajin pariin. Tämä on
ilahduttavaa, koska pääkaupunkiseudun mustat tai
myöhään alkaneet talvet ovat olleet esteenä tälle kehi-
Espoo Slalomin erikoispiirre on merkittävä Masterstoiminta, jossa on mukana noin 70 aikuista laskijaa.
Myös Masters-toiminnassa tarjoamme kaikkia vaihtoehtoja vapaalaskutaitojen hiomisesta Mastersien kilpailutoimintaan.
tykselle.
Kilpailutoiminta onkin Espoo Slalomin keskeisiä painoEspoo Slalom on panostanut koko 2000-luvun
pistealueita. Menneellä kaudella saavutimme yhteensä
selkeään systeemiin, jossa alppihiihdon pariin mukaan
tulevat uudet laskijat ohjataan aloituskauden jälkeen
32 SM-tason mitalia, jotka jakautuivat siten, että yleisen sarjan mitaleita kertyi viisi, juniorisarjojen mitaleita
oman innostuksen ja taitojen mukaisesti vastaaviin
ryhmiin.
yhdeksäntoista ja Masters-sarjoista yhteensä kahdeksan mitalia.
Ne, jotka haluavat panostaa alppihiihtoon kansallisella
tasolla nuoresta iästä lähtien, saavat nauttia seu-
Menestyksekäs kilpailutoiminta yhdessä muiden seuran aktiivisuutta osoittavien kriteereiden kera siivitti
ramme perinteisestä koulutusputkesta Racing Kids-
Espoo Slalomin jälleen kerran Ski Sport Finlandin seuraluokittelussa palkintosijalle, tällä kertaa kolmansiksi.
ryhmän kautta RACE-ryhmiin. Uudempana toimintamuotona, mutta jo vuosien kokemuksella tälläkin alueella, olemme lisänneet harrastajaryhmiä, jossa juniorit
voivat vähäisemmällä mutta kuitenkin kunnon panok-
Jotta tämä menestys jatkuisi myös tulevaisuudessa,
toivotan kaikille ESSLAlaisille menestyksekästä harjoittelu- ja kilpailukautta!
sella tutustua lajin saloihin ja samalla eteläisen alueen
kilpailutoimintaan.
3
MINÄ NÄEN SINUT
Teksti: Matti Henttinen
Länsi Afrikassa Zulut tervehtivät toisiaan sanomalla: Skihona - minä näen sinut. Toinen vastaa
tervehdykseen: Sawubona – olet tullut nähdyksi. Kun näemme toisen, näemmekö hänessä omat
ennakkoluulomme hänestä, vai sen mitä hänestä voi kasvaa?
Urheilijalla on nuoresta pitäen paljon tarpeita ja niistä merki3ävimpiä on tulla nähdyksi. Yksi useimmin kuultu meissä ihmisissä. Lokakuussa 2009 Hintertuxissa vuosia Saksan maailmancupjoukkueessa laskenut urheilija kertoi kysymys juniorialppivalmentajalle onkin: ”Näitsä mun laskun?” Jos näimme, niin olimmeko kiinnostuneempia ongelmista vai ratkaisuista?
olevansa helpo3unut pudo3uaan joukkueesta ja voi-­‐
vansa nyt urheilla pienessä monikansallisessa Eimissä. Hän sanoi maajoukkueessa olleen paljon ongelmia kun toiminta ja kiinnostus pyörivät pääasiallisesE joukkueen Lähes jokainen osaa laskea, montako omenaa kasvaa yh-­‐
dessä omenapuussa – moni luulee osaavansa laskea en-­‐
nakolta, montako omenapuuta kasvaa yhdestä ome-­‐
nasta.
Yhtä merki3ävää kuin tulla nähdyksi on kokemus tulla kuulluksi ja ymmärretyksi. Erään aja3elutavan mukaan synnymme ja elämme keskusteluissa, joita käymme tois-­‐
temme kanssa. Keskustelun kau3a ihmiseen ikään kuin tulee henki -­‐ hän tulee näkyväksi ja on olemassa. Kom-­‐
munikaaEomme johtaa hyvään suuntaan, jos kuulemisen ja ymmärryksen lisäksi osalliset kokevat ajatustenvaihdon seurauksena enemmän toivoa kuin sitä ennen. Kuinka usein valmennuksessa toimimme niin, e3ä tämä toteu-­‐
tuu?
TÄRKEINTÄ ON KASVATTAA HYVIÄ IHMISIÄ
Kun urheilija onnistuu ja menestyy, niin ympäristön kiin-­‐
nostus hänestä lisääntyy. Valmentajat ja taustajoukot suuntaavat huomiotaan herkemmin voi3ajiin ja useat heidän kanssaan työskennelleet o3avat mielellään an-­‐
siota menestyksestä. Tämä on varsin inhimillinen piirre 4
tähElaskijan ehdoilla ja ympärillä. Nyt hän koki valmenta-­‐
jansa olevan aidosE kiinnostunut hänestä ja hänen kehit-­‐
tymisestään. Milloin ihminen tarvitsee eniten tukea ja kannustusta: edistyessään ja onnistuessaan vai ollessaan oppimistasanteella tai muita perässä? Ingemar Sten-­‐
markia, SEg Strandia ja Thomas RingbranEa Tärna IK Fjällvindenissä valmentanut SEg-­‐Ove Gustavsson sanoi: ”Tärkeintä on kasva3aa hyviä ihmisiä, nämä tulokset tu-­‐
levat si3en perässä.” Sama urheilijakolmikko oli aikanaan Ruotsin maajoukkue.
Valmentajan perustehtäviä on au3aa urheilijaa kehit-­‐
tymään urheilijana ja ihmisenä. Onnistuakseen tässä mahdollisimman hyvin hänen tulee tuntea ja osata kaksi asiaa: laji ja urheilija. Jollei tunne lajia, niin sitä on vaikea ope3aa tai kehi3ää ja jollei tunne urheilijaa, niin on samantekevää kuinka paljon lajista Eetää. Säännöt, tek-­‐
niikat ja välineet muu3uvat jatkuvasE. Suurin edistys valmennuksessa ei väl3ämä3ä löydykään urheilun tek-­‐
nisestä nippeliEedosta. Sen jo osaavat kaikkien maiden valmentajat ja urheilijat. HILJAINEN TIETO ON ALASTOMAN KEISARIN UUDET VAATTEET
Osaaminen ei majaile kenenkään pään sisällä, vaan ih-­‐
misten välisessä vuorovaikutuksessa. Osaajien hiljainen Eeto on harhaa -­‐ mitään hiljaista Eetoa ei ole olemas-­‐
sakaan, on vain hiljaisia ihmisiä. Jollei kommunikoida, niin kaikki oppivat lisää sitä minkä osaavat jo. Jalkapallo-­‐
maajoukkueessakin. Suomessa on kauan ollut liian vähän yhteistä kehitystyötä alppihiihdon ympärillä. Nuorilla ur-­‐
heilijoilla ei ole asiaa tulevaisuuden huippu-­‐urheilija-­‐
ehdokkaiksi, jos opetamme heille vain nykyistä Eetoa. Urheilijoille on luotava edellytykset oppia oppimaan ja itse tutkimaan ja tuo3amaan jatkuvasE uu3a Eetoa. Tu-­‐
levaisuuden aikuisurheilumenestystä kanna3aa etsiä nuorten urheilijoiden valmennusmetodologiasta, peda-­‐
gogiikasta, urheilijan oppimisstrategioiden tuntemisesta, tunteiden säätelytaidoista, tutkivan oppimisen asen-­‐
26.1.2003 välillä on kiinnostava. Yhtä lailla parin vuoden aikaiset vaiheet ennen 2010 Söldenin suurpujo3elua. Kun ei olekaan mahdollista harjoitella tai onnistumiset loistavat poissaolollaan, niin minkälainen aja3elu tekee toiminnan mielekkääksi ja säily3ää sen mielekkäänä? Miten odotukset, paineet ja vuorovaikutus tuolloin ovat vaiku3aneet? Mitkä uskomukset ovat tehneet onnistu-­‐
miset mahdollisiksi? Miten omenapuun verso on pide3y elossa vai onko sitä jatke3u pistokkaalla? VALMENTAJA EI TEE URHEILIJAA
Valmentaja ei tee urheilijaa, eikä vanhempi tee urheilijaa, urheilija tekee itsestään urheilijan jos on tehdäkseen – usein valmennuksesta huolima3a. Meillä pitää olla halu ja kyky nähdä urheilijat silloin, kun he sitä eniten tarvit-­‐
sevat ja se mitä he voivat saavu3aa isommalla kaarella teesta, ratkaisukeskeisestä työo3eesta, coachaavasta johtamiskul3uurista ja -­‐ kuten tähänkin asE -­‐ kovasta työstä. kuin seuraavissa kisoissa tai ensi kaudella. Meille suurimmat saavutukset ovat, kun onnistumme kasva3a-­‐
maan laskijoita, jotka haluavat jatkaa alppihiihtoa aikuisurheilijaksi asE ja katsoa mihin ne omat rahkeet Urheilusosiologit ovat laskeneet, e3ä teollistuneista si3en lopulta oikeasE rii3ävät. maista tulee yksi kansainvälisen tason huippu-­‐urheilija 250 000 asukasta kohden. Suomesta löytyy siis 21 täl-­‐
laista yksilöä kaikista lajeista yhteensä. On melko selvää, e3ei siihen ryhmään mahdu kovinkaan montaa yhden Viime kaudella maailmancupin top 10 laskijoissa oli niin miehissä kuin naisissa vain yksi laskija, jolla oli alle 20 akEivihiihtovuo3a. ”Näitsä mun laskun?” Jos näimme, lajin edustajaa. Kun Hanno Mö3ölä päätyi Käpylän Pant-­‐
tereiden, Pakilan NMKY:n ja Helsingin NMKY:n kau3a NBA:han, niin monen pitkän pojan mielessä akEvoitui ajatus, joka aikaisemmin oli ollut mahdoton. Muutama vuosi si3en Mö3ölän kasva3ajaseurassa laske\in, e3ä nykyisellä jäsenmäärällä ja toiminnalla seuraava oma mies lähtee NBA:han 200 vuoden kulu3ua. Unelmia pitää olla, muuten ne eivät voi toteutua. Siitä tuskin on mitään hai3aa, jos 20 nuorta laskijaa kuvi3elee olevansa Kalle Palander, mu3a siitä voi seurata vaikeuksia, jos näiden jokaisen nuoren isä luulee olevansa Jouni Palander. Tosin viime kesänä Turkissa pidetyssä valmennuksen maail-­‐
mankongressissa Mark Williams muistu\ jokaisen huippu-­‐urheilijan taustalla olevan ”hullun vanhemman”.
Kalle Palanderin kilpailullinen menestys ja värikäs per-­‐
soona ovat ymmärre3äväsE tyydy3äneet monien Er-­‐
niin mitä oikein näimme ja kuinka kauas osasimme kat-­‐
soa? Näimmekö omenan, siemenen, verson, puun vai kannon kaskessa?
Skihona – Minä näen sinut
Sawubona – Olet tullut nähdyksi
LISÄÄ ARTIKKELEITA MM. MENTAALISESTA VALMENNUKSESTA LÖYDÄT OSOITTEESTA
WWW.SELKACENTER.FI/LUETTAVAA/
URHEILU JA MENTAALINEN VALMENNUS.
HYVIÄ LUKUHETKIÄ !
kistelynhaluja. Kallen uran tärkeintä anEa Suomen alppi-­‐
hiihdolle ei kuitenkaan ole ymmärre3y tutkia rii3äväsE. Lähes neljän vuoden voitoton jakso 14.2.1999 ja 5
URHEILUN JA KOULUN YHTEENSOVITTAMINEN ALA-ASTEELTA LUKIOON
Teksti: Anne ja Jyrki Larilahti
Opetushallituksen pääjohtajan Timo Lankisen johtama työryhmä on jättänyt opetusministerille esityksen perusopetuksen uusista tavoitteista ja tuntijaosta. Uuden tuntijaon mukaan peruskoulun liikuntatuntien määrä
lisääntyisi, mikä on hieno asia ja askel oikeaan suuntaan. Mutta entäpä sitten koulun ulkopuolellakin urheilevat
lapset? Miltä heidän koko päivän tuntikehyksensä pitäisi näyttää, ja miten urheilu ja koulu sovitetaan yhteen
niin, että molemmat saavat riittävästi aikaa ja huomiota? Eri lajien parissa tulee esiin erilaisia haasteita, ja alppihiihto harrastuksena vaatii koulun ja lajien yhteensovittamiselta paljon.
Kaikkein näkyvimmän yhteensovittamisen tarpeen luovat
koti- ja ulkomaanleireillä vietetyt koulupäivät. Myös
viikkoharjoitukset vaikuttavat päivärytmiin siten että kouluasiat täytyy ennakoidusti huomioida. Iso osa monen
aikuisen sosiaalisesta elämästä on tänä päivänä kytköksissä työhön, työpaikalle ja työkavereihin. Lasten- ja
nuorten tapauksessa taas kouluun. Tästä syystä urheilun
ulkopuolisen elämän edellytysten vahvistaminen ja säilyttäminen kavereineen, kyläilyineen ja muine muotoineen
on laajemmin ajateltuna osa samaa kokonaisuutta.
Ala-aste
Ala-asteella korostuu oman opettajan ja vanhempien
välinen yhteistyö. Oppilaitoksen rehtori päättää poissaoloista ja asettaa yhteistyön yleisen sävyn, mutta käytännössä vastuu oppimisen etenemisestä on opettajalla
ja vanhemmilla.
Useimmat lapset asuvat sen verran kaukana harjoittelurinteistä, että iltatreenit matkoineen nielaisevat helposti
koko illan. Läksyjen, ruokailujen ja riittävän unen suunnittelu vaatii vanhemmilta systemaattisuutta, mutta on
suhteellisen helppoa.
Monimutkaisemmaksi kuvio muuttuu siinä vaiheessa, kun
leiritykset alkavat. Tasosta riippuen leiripäiviä tulee kaudelle kymmenestä sataan, joten kirjo on melkoinen.
Määrästä riippumatta on hyvä, että päivärytmi pidetään
mahdollisimman tasaisena. Ennen leiriä opettaja kertoo,
mitä poissaoloaikana tulee tehdä, ja leirillä pidetään
läksytunteja arkipäivisin ohjelmaan ennalta sovittuna
6
aikana. Läksyjen lisäksi varsinkin ylemmillä vuosiluokilla
opiskeluaikaa menee kokeisiin valmistumiseen ja onpa
leirillä välillä mukana myös itse kokeet, jotka urheilija tekee aikuisen valvonnassa opettajan kanssa sovittuna
aikana.
Päivärytmi leireillä on aina kiireinen ja harjoittelun, levon,
ruokailun, koulutyön ja myös tarvittavan vapaa-ajan yhteensovittaminen usein haastavaa. Olosuhdetekijöillä on
tässä asiassa iso merkitys. Ovatko kaikki leiriläiset liikkeellä samalla ajatuksella koulunkäynnin suhteen vai ei?
On huomattavasti helpompi innostaa lasta ahkeraan koulutyöhön yhtä aikaa kavereiden kanssa, kuin pakottaa
yksi urheilija pakertamaan koulutyön parissa toisten
keskittyessä näpräämään Nintendoa. Toinen merkittävä
olosuhdetekijä on käytettävissä olevat tilat, soveltuuko
kenties yhteismajoituksen joku tila luokkahuoneeksi vai
onko koulutyö parempi suorittaa omassa rauhassa,
omassa huoneessa? Näitäkin asioita on hyvä aina pohtia
etukäteen
Opettajalta tämä vaatii lisätyötä. On ennakoitava luokan
etenemisvauhti ja sovitettava urheilijan vauhti siihen.
Leirin jälkeen eteen paukahtaa kasa vihkoja tarkastettavaksi. Joskus kokeita tehdään eri tahdissa kuin muut, ja
luokkakaverit joutuvat odottamaan omia tuloksiaan.
Näkisinkin opettajan tärkeänä osana urheilijan tiimiä;
periaatteessahan hän toimii kuin monet muutkin aloittelevan urheilijan sponsorit, lahjoittaa panoksensa palkkiona hyvä mieli.
Opettajan on hyvä jutella myös luokan muiden oppilaiden
kanssa. Kun urheilija leireilee Levillä, Itävallassa, tai Norjassa, kuulostaa se muiden mielestä helposti lomailulta,
ja erityiskohtelu epäreilulta. Kun oppilaille aukeavat leirielämän realiteetit kello kuuden herätyksineen ja tiukkoine
ateria- ja unirytmeineen, on ero lomailun ja leireilyn välillä
selkeämpi kaikille.
Yläaste
Yläasteella tahti urheilussa kiristyy ja koulukin puolestaan
tulee vaativammaksi. Tässä vaiheessa urheilijalla itsellään on jo kehittynyt hyvä rutiini molempien töiden tekemiseen, mutta yläasteen tuntijärjestelmä tuo uusia haasteita.
Opettajia on useita, periaatteessa jokaiselle oppiaineelle
omansa. Oma opettaja ei enää auta keräämään läksyjä
yhteen, ja ala-asteen siistin listan sijaan oppilas joutuu
sopimaan jokaisen opettajan kanssa erikseen, miten
leirin aikana toimitaan. Ja tietysti suurempaan opettajamäärään mahtuu jo paljon erilaisia opettajia, joilla on erilaisia mielipiteitä omasta roolistaan. Aineita tulee lisää, ja
varsinkin kielet voivat olla hankalia itseopiskeltavia. Vielä
jos käy huono tuuri, ja uuden aineen tunnit osuvat loppuviikkoon, jolloin tyypillisesti lähdetään jo leirille, onkin
uuden asian oppiminen täysin urheilijan ja hänen vanhempiensa vastuulla.
Jotkut seurat ovat hakeneet ratkaisua leiriopettajista.
Käytännössä leiriopettajat ovat opettajaopiskelijoita tai
virkavapaalla olevia opettajia, jotka auttavat koulu-
tehtävissä ja keksivät oheistehtäviä. Useimmiten kuitenkin opettajana toimii edelleen oma äiti tai isä, joka samalla verestää vaikkapa saksankielentaitoaan. Välillä
parhaan opin saa kuitenkin omilta tiimikavereilta, jotka
ovat asiat jo käyneet läpi.
Yläasteelle siirryttäessä voi urheilija siirtyä liikuntapainotteiselle yläasteelle, jossa koululiikunnan määrä on jonkin
verran suurempi kuin muilla yläasteilla, mutta tärkeämpää
lie urheilevan juniorin maailman ymmärtäminen ja koulun
halukkuus osallistua urheilijan elämän tasapainoiseen
järjestämiseen.
Yhdeksäsluokkalaisilla on jo mahdollisuus hakeutua ns.
ysiryhmään, joka on alppilukion yhteydessä järjestettävä
opetus niille, jotka jatkavat yläasteen jälkeen alppilukiossa.
Lukio
Yläasteen jälkeen nuori tekee joka tapauksessa suuria
valintoja; lähteäkö lukioon, ammatilliseen oppilaitokseen
tai muuhun koulutukseen. Alppihiihtoa vakavasti harrastava nuori valitsee paljon suppeammasta valikoimasta.
Suomessa on harvoja kouluja, jotka mahdollistavat
riittävän harjoittelun ja ammattitaitoisen valmennuksen
opiskelun ohessa. Varsinaiset alppilukiot ovat Nilsiässä
toimiva Tahkon Alppikoulu ja Kuusamon Rukan Alppikoulu. Tässä vaiheessa tulee vanhempien avuksi uusia
vastuunjakajia. Alppikoulun päämääränä on kehittää
7
urheilijoita nuorten maajoukkueeseen ja siitä ylöspäin
kohti aikuisten arvokisoja. Opiskelu kulkee kuitenkin
vahvasti rinnalla, ja jo päästäkseen alppikouluun, urheilijalla pitää olla näyttöjä opiskelumenestyksestä ja opettajien arviot kyvystä itsenäiseen opiskeluun painavat valintaprosessissa.
Alppikoulujen ulkopuolella on tämän ikäisille ja tasoisille
urheilijoille vaikeaa muttei mahdotonta löytää yhtä ammattitaitoinen ja tasapainoinen valmennus- ja opetusohjelma. Tällöin kyseeseen tulevat joidenkin lukioiden urheilulinjat ja paikalliset hyvät seura- valmentaja- ja harjoituspaikka olosuhteet.
Jatkokoulutus
Tavallisin valinta lukion jälkeen lienee keskittyminen
täysin alppiuraan. Monet menestyneistä hiihtäjistämme
kuitenkin myös opiskelee omaa tahtiaan yliopistossa.
Tanja Poutiainen opiskelee kauppatieteitä ja Kristiina
Rove juridiikkaa Rovaniemellä. Myös ulkomaiset yliopistot ovat varteenotettava vaihtoehto monelle.
Kokonaisuus ratkaisee
Läpi opiskeluajan, urheilu-ura asettaa siis vaatimuksia
niin vanhemmille kuin opettajillekin. Asenteesta sitten
riippuukin se, tekeekö urheilu opiskelun vaikeammaksi,
vai tekeekö se opiskelusta itse asiassa monipuolisempaa
ja palkitsevampaa kaikille osapuolille.
8
Hyvä suhde lapsen opettajan kanssa antaa mahdollisuuden miettiä koulutehtäviä uudella tavalla. Äidinkielen
lisätaitoja voi harjoitella vaikka kirjoittamalla blogia. Kielen harjoittelu saa uusia ulottuvuuksia, kun taitoja voi
ulkomaan leireillä kokeilla oikeassa käytössä.
Urheileva lapsi on tyypillisesti kurinalainen opiskelija, joka
osaa motivoida itsensä tekemään ne tylsemmätkin
tehtävät. Heillä on syvällinen ymmärrys harjoittelun ja
asioihin keskittymisen tärkeydestä, ja usein ajankäytön
hallinta on keskimääräistä parempaa. Itsenäisyys ja
sisukkuus auttavat sekä urheilussa, että opiskelussa.
Huipulle on monta tietä. Kokonaisvaltaisen kehittymisen
kannalta välttämätöntä on kuitenkin tietynlainen tasapaino; harjoittelun, opiskelun, ihmissuhteiden ja muun
harrastamisen välillä. Tämä vaatii herkkää vaistoa ja paljon kuuntelemista opettajilta, valmentajilta, ja ennen kaikkea vanhemmilta.
KIRJOITTAJAT EIVÄT OLE
OPETTAJIA TAI PEDAGOGEJA VAAN
URHEILUA HARRASTAVIEN LASTEN
VANHEMPIA JOTKA OVAT
KIINNOSTUNEITA AIHEESTA JA
PÄIVITTÄISTEN KOHTAAMISTENSA
KAUTTA OVAT KUULLEET JA
NÄHNEET MONIA MALLEJA
ALPPILASTEN ARJESTA.
JUNIOREIDEN HARJOITUSRYHMÄT 2010 - 2011
ENTRY
Uusi ryhmä aloittaa
joulukuussa 2010
ALOITTELIJAT
Valmentajat
Mika Kemppinen
Terhi Raveala
SPORT RYHMÄT
RACE RYHMÄT
NANO TEAM
TEAM HARALD
Laskijat 17 kpl
Valmentaja
Laskijat 17 kpl
Valmentaja
Mika Kemppinen
RACING KIDS
Laskijat 14 kpl
Valmentaja
Maria Helle
Harri Pöytäkivi
TUPLATEAM/
RACE 2
TUPLATEAM/
RACE 1
Laskijat 7 kpl
Valmentajat
Laskijat 14 kpl
Valmentajat
Ari Aatsinki
Jouni Kaitala
Jouni Kaitala
Ari Aatsinki
9
MATKALLA HUIPULLE KASPER HIETANEN JA JENS HENTTINEN
Kaudella 2010 – 2011 Ski Sport Finlandin nuorten maajoukkeessa on mukana kaksi ESSLAlaista –
Kasper Hietanen ja Jens Henttinen. Molemmat käyvät koulua ja treenaavat Kuusamossa Rukan alppikoulussa.
Levin Maailman Cupin esilaskujen ja alkukauden tiiviin kotimaan FIS – kisaohjelman lomassa pojat ehtivät
vastata muutamiin kysymyksiin:
1. Kuka olet ?
2. Kauan olet ollut mukana valmennuksessa ?
3. Mikä sai aloittamaan alppilajit ?
4. Paras saavutuksesi alppihiihdossa ?
5. Parasta alppihiihdossa ?
6. Tulevaisuuden tavoitteet
JENS HENTTINEN
1. Jens Henttinen, 17 v. (s. 1993)
2. Kisaamisen alotin n. 8 vuotiaana. Granista Esslaan siirryin kun
olin 14 vuotias, 15 vuotiaana siirryin Rukan alppikoulun
valmennusryhmään ja lukioon.
3. Ystävien kautta ja omasta kiinnostuksesta
4. Levin FIS kisan voitto marraskuussa 2010. Monia NSM mitaleja
sekä yksi SM pronssi.
5.
MOTTO:
”NO IDOLS, JUST DIGNITY AND HARD WORK”
Lajin monipuolisuus sekä harjoittelun monipuolisuus. Alppihiihto
on mukavaa ja innostus pysyy yllä, kun on uusia asioita
koettavana ja opittavana.
6. Voittaa kaikki!
KASPER HIETANEN
1. Kasper Hietanen,19 v. (s. 1991)
2. Alppihiihtovalmennuksessa yhdeksän vuotta, suksilla ollut ihan
pienestä pitäen.
3. Isä
4. Pujottelun SM 1. miehet alle 20 sarjassa
5. Tunne kun tietää olevansa hyvä
6. Kehittyä tavoitteiden mukaisesti kohti maailman kärkeä
MOTTO:
”NÄILLÄ MENNÄÄN”
10
Ö
K
TIESIT ?
ESSLA on mukana urheilun Tuplaturva - vakuutuksessa, joka sisältää vapaaehtoistyöntekijän tapaturmavakuutuksen sekä toiminnanvastuuvakuutuksen
Vapaaehtoistyöntekijöiden tapaturmavakuutus
Vapaaehtoistyöntekijöiden tapaturmavakuutus korvaa liittojen, liittojen piirien tai alueiden tai urheiluseurojen
toimeksiannosta vapaaehtoistyötä tekeville sattuvia tapaturmia. Millaisia asioita Tuplaturva kattaa ja millaisin ehdoin?
✤Vapaaehtoistyöntekijän ei tarvitse olla seuran jäsen, vakuutus on silti voimassa.
✤Tapaturma voi sattua esimerkiksi talkoissa, valmennus-, koulutustapahtumissa, kilpailujen järjestelytehtävissä.
✤Myös matkalla "vapaaehtoistyöhön" sattuneet tapaturmat kuuluvat vakuutuksen piiriin.
✤Vakuutuksesta ei korvata tapaturmaa, jos se on sattunut kilpaurheilussa tai sen harjoittelussa.
✤Tapaturmavakuutuksessa on vakuutettuna kaikki alle 75-vuotiaat
Toiminnanvastuuvakuutus
Toiminnanvastuuvakuutus korvaa liiton tai seuran kolmannelle osapuolelle aiheuttamat henkilö- ja esinevahingot,
joista vakuutettu on korvausvastuussa. Vakuutus korvaa niin työsuhteisen kuin vakuutetun toimeksiannosta
vapaaehtoistyötä tekevän aiheuttamat vahingot. Vakuutus kattaa myös järjestäjän vastuun esimerkiksi leireillä ja
kilpailuissa.
Lisätietoja SLU:Niina Majamaa, niina.majamaa(@)slu.fi, p. 09-3481 2065 tai
Pohjola: p. 03030303, www.pohjola/urheilu
11