Jyväskylän Piha ja Puutarhasanomat vuosi 2013.pdf

Numero 11
JYVÄSKYLÄN PIHA– JA
PUUTARHASANOMAT
8. 3. 2013
Jyväskylän Puutarhaseura ry. 117. toimintavuosi
Atsaleat loistavat keväällä
Ilo irti puutarhassa
on vuoden 2013 valtakunnallinen puutarhateema. Valtaosa suomalaisista pitää puutarhanhoitoa
joko tärkeimpänä tai ainakin hyvin
tärkeänä harrastuksena. Puutarhassa koetaan jatkuva kehittymisen,
kasvamisen, tuoksujen, kasvien ja
niiden kukinnan väriloiston
sekä sadonkorjuun
tuoma ilo.
Puutarhassa voi kokeilla omaa
luovuuttaan ja kekseliäisyyttään ja
sitä kautta saavuttaa onnistumisen
ja oivaltamisen riemu. Puutarhassa
voi lähietäisyydeltä tarkkailla luontoa, sillä puutarhassa viihtyvät perhoset ja lukuisat linnut.
Valtakunnallisen teemapäivän
tapahtumia järjestetään eri puolilla
Suomea perjantaina 24.5.2013.
Iloitkaa puutarhoissa!
Tässä numerossa:
Atsaleat loistavat keväällä
1
Suosittu Avoimet Puutarhat
2
Sarja ilmiöitä
3
Atsaleat ovat aurinkoisten paikkojen kasveja. Keväinen kukkaloisto on henkeäsalpaava näky. Monille lajikkeille on ominaista myös voimakas tuoksu. Atsaleat ovat kesävihantia pensaita ja pudottavat lehtensä syksyllä. Mustilan Arboretumissa Elimäellä voi kesäkuussa nauttia atsaleakukinnan ilotulituksesta. Kuva Marjatta Uosukainen.
Tuoksua ja väriloistoa yllin kyllin
Kaunista ja tuoksuvaa
Atsaleaistutusten keväinen kukkaloisto on henkeäsalpaava näky. Atsaleat ovat sukua suopursuille ja
alppiruusuille, mutta ne ovat kesävihantia ja pudottavat lehtensä syksyllä. Syksyllä talveen valmistuvat
pensaat loistavat hetken upeissa
syysväreissä.
Atsaleat ovat erityisesti kimalaisille
tärkeä alkukesän mesilähde puutarhassa. Hunajan tuotannossa
niiden mesi ei kuitenkaan ole suositeltava raaka-aine.
Atsaleat ovat aurinkoisten paikkojen
kasveja. Ne viihtyvät nurmikenttien
laitamilla, metsän reunamilla tai
rakennuksia vasten. Näillä paikoilla
myös niiden muoto kehittyy kauniin
haarovaksi ja pensaat ovat tuuheita
ja pyöreälatvuksisia.
Alppiruusujen sukulaisina atsaleat
vaativat hapanta kasvualustaa. Kasvualustan on oltava sekä läpäisevä
että samalla hikevä.
Joskus iloinen asia—toisinaan ei 4
Perennaryhmän perustaminen
5
Kahden puutarhan loukussa
6—7
Ei toivottuja vieraslajeja
8
Valitse kotimainen FinE
8
Latva-artisokan viljelyä
9
Herukat ja karviaiset
10-11
Puutarhaseura matkailee ja
toimii: Ollaan olemassa —
Muutarhurin vuosi 2012
12-13
Googlettamalla löytynyttä
13
Ilmoituksia
14-15
Jyväskylän Puutarhaseura 16
ry:n Toimintakalenteri
2013
Atsalealajikkeiden kukat voivat varsin monimuotoisia: Ylhäällä vasemmalla on kerrottukukkainen
lajike Ruususen Uni, sen alla loistava Aamurusko, oikealla ylhäällä Kullannuppu ja alla Illusia.
Teksti ja kuvat: puutarhaneuvos
Marjatta Uosukainen
Sivu 2
Jyväskylän Piha– ja Puutarhasanomat
Avoimet Puutarhat
Pääkirjoitus ja kuvat : Puutarhaneuvos Marjatta Uosukainen
Vuonna 2012 Pohjoismaissa kutsuttiin ihmisiä vierailuille avoimiin
puutarhoihin. Tapahtuma järjestettiin Suomessa ensimmäistä kertaa. Suomessa puutarhakohteita oli teemapäivänä auki yhteensä
300 kpl. Koko maassa puutarhavierailijoita oli liikkeellä uskomattomat noin 40 000 henkilöä. Eniten väkeä oli liikkeellä Uusimaalla, Satakunnassa, Pohjanmaalla ja Varsinais-Suomessa. KeskiSuomessa eri kohteissa vieraili arviolta 1200 henkilöä. Keskimäärin koko maassa laskennallinen vierailijamäärä oli n. 152 henkilöä/kohde.
Palaute kannustaa jatkamaan
Saadun palautteen perusteella sekä puutarhansa avanneet että
puutarhoissa vierailleet ovat olleet tyytyväisiä päivän antiin. Kouluarvosanoilla arvosteltuna tapahtuman yleisarvosana oli 8,9. EteläKarjalassa yleisarvosana oli täysi 10!
Tiedotuksen arvosana oli hiukan heikompi. Tähän vaikutti varmasti tapahtuman verkkosivujen kaatuminen h-hetkellä. Sivujen käyttömäärät nousivat niin suuriksi, että tarpeeseen ei kerta kaikkiaan
osattu varautua.
Vaatimustaso kasvaa
Keski-Suomessakin Avoimet Puutarhat houkutteli liikkeelle satoja henkilöitä. Kuva:
Hannele Niemelä.
Palautteessa annettiin lukuisia ehdotuksia tapahtuman kehittämiseksi. Kohteiden isänniltä toivottiin selvästi tunnistettavaa nimilappua, tietoa lähellä olevista muista avoimista puutarhoista sekä
mikäli mahdollista, myös alueen kartta. Kuvamateriaali esiteltävästä kohteesta eri vuodenaikoina. Väenpaljous toi monissa paikoissa myös parkkipaikkaongelmia. Näihin ongelmiin toivotaankin
jatkossa lisäneuvoja, sillä käytännössä kohteissa on varauduttava
jopa 300 henkilön vierailijamäärään! Puutarhaesittelyt tasatunnein voisivat auttaa ryhmittämään päivää.
Puutarhan tutustumisreitti kulkusuuntineen tulisi merkitä etukäteen ja rastit kasviluetteloineen sopivissa paikoissa puutarhassa
toisivat järjestystä myös ilman opastusta puutarhaan tutustujien
liikkumiseen. Mikäli isäntäväki tarjoilee kahvia vieraille, katsottiin
kohtuulliseksi antaa vapaaehtoinen pieni maksu vaivannäöstä.
Palautteen perusteella seuraava teemapäivä on
4.8.2013 klo 12-18
Ennen Avoimet Puutarhat tapahtumaa:
IIoitkaamme itse kukin omasta puutarhastamme koko kesän.
Puutarhoissa riitti ihasteltavaa sekä maanpinnalla että komeissa puuistutuksissa.
Varmaan jokainen sai hyviä ideoita kotiin viemisiksi oman puutarhan kehittämiseen.
Kuva: Hannele Niemelä.
INFORMAATIOSIVUSTO
Paljon tietoa puutarhan
suunnittelusta, rakentamisesta ja hoidosta
Numero 11
Sivu 3
Sarja ilmiöitä
Teksti: Kirjailija Mari Mörö
Arvaatteko, miten insinööri kuvailee
puutarhaa? Puutarha on sarja orgaanisia, toinen toisiaan seuraavia
ja/tai rinnakkaisia ilmiöitä. Kyllä
asian voi tietysti kiteyttää noin, jos
on pakko. Ihminen kertoo asioista
tyylillään ja tavallaan. Koneautomaatioinsinööri ei kuvaile puutarhaa sillä samalla hartaudella ja innostuksella, millä hän paneutuu
momenttisäätöisen moottorin takaisinkytkentään ja sen lähtöjännitteeseen.
Me puutarhan sisältöpuolella häärivät intoilijat emme tyydy pitämään
puutarhaa pelkästään sarjana orgaanisia ilmiöitä tai vielä pahempaa, emme edes osaisi vaikka kuinka yrittäisimme. Lakonisuus latistaisi kaiken. Ettäkö se vuosikausien
suunnittelun tuloksena syntynyt ja
alkukeväästä pakkaskeleihin ja siitä sitten talventörröttäjiksi muuntautuva sensaatiomainen, alati
muuttuva ja jännittävä kokonaisuus
olisi vain sarja ilmiöitä? Ehei, se on
sensaatiomaisen ravisteleva ja
kaikkia aisteja hellivä paratiisin
eteinen, jonka valmistaminen juuri
tälle tontille on vaatinut innostuksen lisäksi työtä, kärsivällisyyttä,
epävarmuutta, härkäpäisyyttä ja
kykyä sietää sekä pettymyksiä että
riehaannuttavaa tuuria ja onnea. Jo
pelkästään kukkien värien kuvailuun kuluisi mustetta useampi kasetillinen.
Puutarhasta puhuminen vaikuttaa
insinöörin suusta kuultuna kuitenkin vähemmän innostavalta ja kliiniseltä. On kuin puhuisi Bachin musiikista avaamalla asiaa vain fysiikan
lakien kautta. Kaikesta ei voi tarvitse haltioitua, mutta ymmärtääkseen
puutarhoja se on pakollista. Kun
unohdamme elämyksellisyyden, niin
silloin puuttuu mahdollisuus tulla
puhutelluksi muuten kuin älyn kautta. Kas sielu hakee ja vaatii särvintä, eikä se ilman tunteiden opastusta onnistu.
un toivomme, riehaannumme, riemuitsemme, odotamme, ja uskallamme iloita – siitäkin huolimatta
ehkä petymme – ja aloitamme taas
alusta, niin olemme todennäköisesti
elossa. Nimittäin kaikki ihmiselon
tunteet mahtuvat puutarhaan ja niitä on siellä lupa tasata, puolittaa,
hyväksyä, sanoittaa, liioitella ja kunnioittaa. Se on kasvun näyttämö ja
tyyssija jokaiselle, joka osaa avata
mielensä ja katsoa ympärilleen. Siellä rehottaa luovuus.
Puutarhaliiton tämän vuoden teema
on Iloa puutarhasta. Jotta teema
toteutuisi mahdollisimman laajasti,
meitä puutarhoihin seonneita ja sieltä energiaa ammentavia tyyppejä
tarvitaan pitämään kipinää yllä. Britteinsaarilla on meneillään laaja
kampanja yksinäisten vanhusten
virkistämiseksi esimerkiksi vierailujen ja retkien merkeissä. Ja mihin
ikäihmiset haluavat päästä? Hyvin
moni toivoo pääsevänsä juuri puutarhapiknikille. Valinnanvaraa heillä
on siinä suhteessa hiukan enemmän kuin suomalaisilla vanhuksilla
tai laitosasukeilla. Tästä saa hyvän
aasinsillan elokuulle: rohkaisen
kaikkia avaamaan oman puutarhansa portit. Antamaan tänne tultiin!
Nyt kuulen napinaa. Joku kuulemma
elpyy paremmin bingossa kuin puutarhassa. En pane hanttiin. Pääasia
on, että jokaiselle löytyy sisältöä,
mielekkyyttä ja merkitystä arkeensa.
Parhaimmillaan luontoelämys tarjoaa kokemuksen jatkuvuudesta, voi-
masta ja kauneudesta, ja ne jos mitkä elvyttävät. Näivettynyt sielu on
kuin – iskelmää lainatakseni – piha
ilman sadettajaa. Sielun näivetystauti johtaa helposti synkkämielisyyteen, ja se on kovin yleinen vaiva
myös nuoremmilla ihmisillä. Synkkä-
mielisyyden ehkäisemisessä ja hoitamisessa voi jokainen olla mukana.
Etsi kasvun ihmeitä ja iloja, opettele
jakamaan ne. Jos joku haluaa niiden
sijaan kuullakin ravivihjeitä, niin hän
löytää ne hevosmiehiltä.
MARI MÖRÖ
Sivu 4
Jyväskylän Piha– ja Puutarhasanomat
Joskus iloinen asia — toisinaan ei
Teksti ja kuvat: Esko Alm, puutarhaneuvos
Puutarhaharrastus tuottaa enimmäkseen
iloa, mutta joskus se kääntyy vähemmän
iloiseksi asiaksi. Tätä tekstiä on voimakkaasti lyhennetty, johtuen Ritva-vaimoni
vaatimuksesta jättää kaikki voimasanat
ja ”yläkerran isäntää” kriittisesti arvostelevat lauseet pois.
kärräsin sadan metrin päästä hiekkaa
saviseen pintaan.
Kasvihuonepaketista se alkoi
veltaen. Ensin olisi näköjään pitänyt koota osista kattotuuletusluukku ja ovi. Niitä
ei sitten perästä päin voinut siihen enää
mitenkään ympätä. Osat jäivät myöhem- Aina kun menin viljelypalstalle, niin saatoin todeta tuulen veikeästi irrottaneen seinä- ja
kattolevyjä. Samalla tuli automaattituuletus. Kuva Esko Alm
pää käyttöä varten.
na siinä oli parisataa kukkaa ja sai korNo, eipä tuota kattoluukkua välttämättä Konstit oli monet
vata joulukuusen. Jouluksi mieli herkistyi
tarvinnutkaan, koska ovikin puuttui. Ilma
Otin muutaman kymmenen metriä pui- ja toin toisenkin täysin lehdettömän runkyllä vaihtui. Koska olin siirtänyt parvekeden sitomiseen tarkoitettua tervanauhaa koverenpisaran valoon, kaverin viereen.
kasvatuksessa olleet maissit, tomaatit,
ja vyötin koko laitoksen ristiin rastiin Nyt tätä kirjoittaessani sekin on uutta
kurkut ja pavut jo paikalleen kasvamaan
tukinaruilla. Kyllä satoakin tuli. Luomu- kasvua täynnä.
tervettä ja yltäkylläistä satoa ruokakuntuotteita ja maukkaitakin, jos ei kaiken
nalleni, niin ei viritystä voinut ajatella
aikaa ajatellut syntynyttä maissin tai Kirvoja!!
enää purkavansakaan.
tomaatin tuottajahintaa.
Pikkuriesa siinä ohessa on tosin tullut.
Lehdissä on kirvoja. Tuli tilaisuus kokeilEi ole helppoa avomaallakaan
la biologista torjuntamenetelmää, kun
Avomaalla kasvoi myös maa-artisokkaa. Pauliina-tyttäremme bongasi keskellä
Marraskuun alkupuolella kaivoin maasta talvea työhuoneestaan leppäkertun.
runsain määrin muhkuraisia artisokan Ahaa, - ajattelin, leppäkertuthan tiettämukuloita. Kun emme satu omistamaan västi käyttävät ravintonaan mm. kirvoja.
kellaria, niin laitoin artisokan mukulat ja
osan porkkanoistakin kylmälaukkuihin Punainen ötökkä siirrettiin lämpökuljeparvekkeelle. Tietysti kävi niin, että olles- tuksena keskellä pakkasia meille tutussamme viikon lomareissulla, sattuivat tumaan sille varmaan täydelliseen paraensimmäiset kunnot monipäiväiset pak- tiisiinsa, runkoverenpisaraan. Eipä tuo
kaset. Kansia raottaessa saattoi vain suostunut tulemaan kuljetusrasiastaan
todeta kaiken olevan jäässä. Toistaiseksi edes ulos vaikka laitoin kaikenlaista houei ole ollut mitään hätää, kun ne pysyvät kutinta salaatista ja makkaraan.
umpijäässä. Sieltä otetaan kerta-annos. Torjunta- ja viljelymenetelmien kehittämiPorkkanat raastetaan ja artisokan muku- nen jatkuvat. Ja taas kevät lähestyy uusilat keitetään. Ovat todella maukkaita.
ne haasteineen.
Pieni ajolähtötilanne tässä tietysti on,
kun kaikki pitää saada syödyksi ennen
parvekkeen lämpenemistä. Jos juureksemme sulavat, niin eipä niistä ole sen
jälkeen kuin biojäteastian täytettä. Muutoinkin kerrostalon asukkaalle parveke
on tärkeä ja hyödyllinen paikka, olohuoneen jatkeeksikin toiset sitä nimittävät.
Meillä siellä ei mahdu olemaan.
Toisesta paketista löytyi erikokoisia, muutaman millin vahvuisia kennomuovilevyjä.
Ne olivat kaikki numeroitu. Toisessa pakkauksessa oli todella monipuolinen valikoima erilaisia ohuita metallilistoja, heloOlen periaatteessa aina ollut sitä mieltä, ja ja muttereita. Alkuunsa ei ohjeita tarettä minä tiedän ja osaan kaiken, mikä vinnut paljon lukea.
liittyy puutarhaan ja oikeisiin viljelymene- Ei muuta, kuin runkoa pystyttämään. Tuin
telmiin. Nyttemmin olen ollut huomaa- tätä tuulessa horjuvaa rakennelmaa tuvinani jonkinlaista pientä oppimisen sau- kinaruilla huoneen ulkopuolelta. Nimitmaa vielä olevan.
täin, jos rakennelma vähänkin liikahti,
Saviperäisellä pohjoiseen viettävällä ran- niin eikös vaan kaikki osat irronneet toitapalstalla on tullut jo vuosikausia viljel- sistaan (tekstin tätä kohtaa on erityisen
tyä ruokapöytään ja pakastimeen yhtä ja voimakkaasti lyhennetty).
toista suuhunpantavaa. Viljelykaudella Kolme päivää myöhemmin
2012 ajattelin sitten laittaa homman
Kolmantena päivänä asennusohjeita nyt
isolleen, ryhtyä avomaanviljelyn lisäksi
useampaan kertaan luettuani totesin
myös kasvihuoneviljelijäksi.
tulkinneeni niitä luovaa osaamistani soOstin jo edeltäneenä talvena kasvihuonepaketin. Sain halvalla. Olivat kahdessa
siistissä paketissa (muutama osa on vieläkin). Viime keväänä sitten ryhdyttiin
innolla kasvihuoneen pystytykseen.
Parintunnin urakka
Mukana olleen asennusohjeen mukaan
pystytyksessä menisi n. pari tuntia. Päivän verran tasoittelin viettävään maastoon sopivaa tasannetta. Leikkasin maata yläreunasta ja siirsin alareunaan ja
Verenpisara ilahdutti joulukukinnalla
Myöhään syksyllä ensimmäisten yökylmien lähestyessä pelastin pihasta kaksi
rungollista verenpisaraa. Siis tuohon
lasitetulle parvekkeelle. Aika kylmäksi
ennätti yölämpötilat mennä, kun siirsin
ne sisätiloihin. Toisen olohuoneen ikkunan eteen ja toisen pimeään väestösuojaan. Runsaan viikon aikana olohuoneen verenpisara tiputti ensin viimeiset kukkansa ja myös joka ikisen lehtensä. Lehdet ensin kuivuivat oksiin. Ei tuota raaskinut silti pois heittää. Vein senkin väestösuojaan toisen kaveriksi. Kaverilla oli kaikki lehdet tallessa joskin
täydellisestä pimeydestä johtuen vähän
kalvakkaammiksi muuttuneina. Viikkoa
myöhemmin toin lehtensä säilyttäneen
vuorostaan olohuoneeseen. Siinäkös tuo Verenpisara joulukukkana on epätavallinen,
innostui työntämään kukkia. Jouluaatto- mutta varsin viehättävä. Kuva: Esko Alm.
Numero 11
Sivu 5
Perennaryhmän perustaminen
Teksti ja kuvat: Jari Särkkä
perennat täytyy istuttaa lujasti maahan,
tarvittaessa maata taimen tyven ympäriltä
voi kevyesti polkaista. Keväällä kannattaa
tarkistaa, ettei routa ole ”pullauttanut”
taimia maasta pois.
Taimia istutettaessa kannattaa huomioida, että taimivaiheessa vielä melko pienet
taimet kasvavat kokoa. Pieniä kivikkokasveja voi istuttaa 15–20 cm:n välein, mutta kuunliljoilla istutusvälien tulee olla jopa
35–60 cm. Lajin lopullisesta koosta voi
hieman päätellä istutusvälin suuruutta.
Mitä pienempi kasvi on täysi-ikäisenä, sitä
tiheämpään se istutetaan. Tiheällä istuttamisella saadaan nopeammin näyttävyyttä ja rikkaruohojen kitkentätarve myös
vähenee.
Kivikkoryhmän perustaminen
Istutukseen voidaan sommitella eri kasviryhmiä. Reunuskiveksi sopii luonnonkivi.
Ensimmäisenä päätetään perennaryhmän sijainti pihapiirissä. Sijaintia valittaessa on otettava huomioon valo- ja maavaatimukset. Kohdat, joihin kertyy syksyisin vettä, eivät ole oikeita paikkoja
perennapenkeille. Ryhmän sijaintiin vaikuttaa se, kenelle ryhmän haluaa erityisesti näkyvän. On otettava huomioon
rakennusten sijainnit, leikki- ja pelialueet
sekä talviset lumensijoitusalueet. Perennaryhmä ei ole sovelias paikka lumikasoille, sillä monille perennoille liiallinen lumen tiivistyminen ja jään muodostuminen on tuhoisaa.
Useimmiten parhaan tuloksen perennaryhmän rakentamisessa Suomen olosuhteissa saavuttaa, kun ryhmää nostetaan
hieman ylemmäksi nurmikosta tai laatoituksesta. Jo noin 10 senttiä korkeampi
reunus ryhmässä johdattaa liikavedet
pois kasvualustasta. Samalla rikkaruohojen hallinta helpottuu. Mikäli ryhmä sijaitsee nurmikolla,ruohonleikkuu kannattaa
tehdä riittävän usein, jotta nurmikon
siemenrikkakasveja eivät pääse kylväytymään perennaryhmään.
Syvää kasvualustaa (noin 30–40 cm)
vaativat kasvit on parasta sijoittaa siten,
että ryhmästä noin kolmasosa on maanpinnan tason yläpuolella ja kaksi kolmasosaa maanpinnan alapuolella. Tällöin
liikavedet valuvat ryhmästä pois ja toisaalta kasvualustassa on myös kosteutta juuristoalueella. Ryhmät voi reunustaa
luonnonkivillä, mikä useimmissa tapauksissa on kaikkein parhaimman näköinen
vaihtoehto tai sitten käytetään erilaisia
betonikiviä. Arkoja kasveja ei tule sijoittaa ryhmän ulkoreunalle niin että juuret
ovat kiviä vasten, koska vähälumisina
talvina on vaarana juurien paleltuminen.
Toisaalta istutuksissa oleva kivet sitovat
päivisin lämpöä ja luovuttavat sitä öisin.
Tästä on hyötyä erityisesti syyskesällä.
Mikäli halutaan perustaa ryhmä, jossa
on kosteutta vaativia kasveja, ryhmä
sijoitetaan nurmikon tasoon ja rajataan
nurmikosta kivillä tai suodatinkankaalla.
Tällaiseen ryhmiin sopivia kasveja ovat
esimerkiksi rantatyräkki (Euphorbia palustris) ja purppurapunalatva
(Eupatorium purpureum).
Kasvualustan materiaali valitaan kasvilajien tarpeiden mukaan. Tärkeintä on se,
että alusta on vapaata monivuotisista
rikkakasveista. Useimmiten parasta kas-
vualustaa olisi kompostimulta, mutta sitä
ei useinkaan ole riittävästi. Tuoretta kasvualustaa vaativille kasveille tehdään
sopivan tuntuinen seos peltomullasta,
savesta ja kompostimullasta.
Kivikkoryhmän voi perustaa aurinkoiselle
tai varjoiselle paikalle. Nimensä mukaisesti kivikkoryhmässä voidaan ja kannattaa käyttää kiviä. Parhaimman lopputuloksen saa käyttämällä luonnonkiviä, jotka
ovat mielellään ajan patinoimia eli niissä
on jäkäliä ja sammalia. Korkeampia muureja kivikkoryhmään tehtäessä kantikkaat
kivet ovat käyttökelpoisimpia. Kivikkoryhmä voidaan muotoilla pieneksi kumpa-
reeksi siten, että ryhmä viettää pääasialliseen katsomissuuntaan. Kasvien kannalta ryhmän olisi vietettävä etelän
suuntaan. Varjopuolen seinämän voi
tehdä jyrkempänä, jolloin kivien rakoihin
voi laittaa varjoisemmassakin menestyviä kivikkokasveja eli esim. sinirikkoa
(Saxifraga oppositifolia). Kasvualustana
käytetään hiekka-sorapitoista maaainesta. Turve ei kuulu kivikkoryhmään.
Savea voidaan käyttää kivikon pohjalla
tasaamaan kosteutta.
Kivikkokasvien lajivalikoima on lähes
rajaton, maksaruohoja ja mehitähtiä
löytyy laaja valikoima. Maksaruohoja
(Sedum) on matalista maanmyötäisesti
kasvavista lähes puolimetrisiin. Mehitähdillä (Sempervivum) kivikkoryhmään saadaan värivaihtelua lehtiruusukkeilla. Alkukesää voivat värittää sammalleimut
(Phlox subulata) ja patjarikot (Saxifraga
Arendsii-ryhmä). Harvinaisempi kivikossa
viihtyvä kasvi on isoprofeetankukka
(Arnebia pulchra), jolla on pitkä kukintaaika. Syksyn viimeisin kukkija on syyskatkero (Gentiana sino-ornata). Vaativampia
kivikkokasveja ovat erilaiset levisiat
(Lewisia), jotka tarvitsevat hyvin läpäisevän, sorapitoisen ja happaman maan.
Esimerkiksi päivänliljat pitävät kosteutta
pidättävästä ja multavasta maasta. Päivänliljojen kasvualustassa voi olla savespitoista maata jopa kolmannes ja loppu
turvetta, kompostimultaa ja karkeaa soraa. Päivänliljoista saa näyttävän ja pitkään kukkivan ryhmän, koska varhaisimmat päivänliljat aloittavat kukinnan jo
hyvissä ajoin kesäkuussa ja myöhäisimmät kukkivat syyskuulla.
Turpeen liiallista käyttöä on varottava.
Taimikasvatuksessa turpeesta ei ole
haittaa, koska taimet ovat ruukuissa,
joista liikavesi pääsee helposti pois. Turve ei ole kaikille kasveille hyvä perennapenkin kasvualusta, koska se sitoo syksyllä vettä paljon ja vaikuttaa sitä kautta
kasvien juuristoon haitallisesti. Esimerkiksi keijunkukat kärsivät turvepitoisessa
maassa ja kuolevat sen seurauksena.
Kasvien valinta
Kasvit valitaan siten, että paikka on sovelias niiden vaatimuksille. Aurinkoiselle Kuunliljat vaativat paljon tilaa
ja paahteiselle paikalle on melko turhaa
laittaa jaloangervoja. Ne voivat menestyä
muutamia vuosia hyvin, mutta kuumina
kausina ne kärsivät ja mahdollisesti kuivan syksyn jälkeen myös talvehtiminen
heikkenee. Kukinta-aika on myös tärkeä
valintakriteeri. Valittaessa eri lajeja ja
lajikkeita saadaan ryhmä kukkimaan
keväästä syksyyn. Kukinta-aikoja ja kasvien korkeuksien lisäksi kukkien värejä
on mietittävä etukäteen, jotta vältytään
turhalta kasvien siirtelyltä. Värien suhteen on monenlaisia näkemyksiä. Toiselle tietyt väriyhdistelmät voivat olla kauniita ja toiselle taas ei. Kasvien kukinnan
lisäksi on tärkeää ottaa huomioon kasvin
käyttäytyminen kukinnan jälkeen. Mikäli
lehdistö ränsistyy kukinnan jälkeen, sen
paikka ei ole ryhmän etureunassa. Lehtimuodoilla ja lehtien väreillä on myös tärkeä merkitys.
Taimien istuttaminen
Avojuurisia ja jaettuja perennoja ei kannata kovin myöhään syksyllä istuttaa.
Sitä vastoin astiataimina hankittuja perennoja voi istuttaa keväästä myöhäis- Aurinkoiselle paikalle valittavien perennojen tulee kestää paahdetta. Esimerkiksi
syksyyn. Myöhään syksyllä istutettavat kookkaat maksaruohot ovat näyttäviä.
Sivu 6
Jyväskylän Piha– ja Puutarhasanomat
Minun talvipuutarhani —
Teksti ja kuvat: Johannes Verasdonck
Silloin kun kesämökki ei ole samassa
maakunnassa, ja ajomatkaa yhteen
suuntaan venyy yli 4 tuntia, tulee väistämättäkin ratkaistavaksi, kumpaa niistä kahdesta puutarhasta hoidat ja milloin. Meidän kohdalla, kun puutarhojen
tärkeysjärjestyksen määrää vuodenaika, päätettiin, että Sipoossa on meidän
ns. ”puuhapuutarha” ja Laukaan puutarhan pitää olla helppohoitoinen. Molemmissa rinnetonteissa on tulisija,
kiviveistoksia, kirsikkapuut, tamppausteline ja pyykkiteline, mutta siihen loppuvat yhtäläisyydet! Laukaassa tehdään lumitöitä pihassa ja pidetään talvellakin puutarhajuhlat, Sipoossa ei
koskaan.
valmistunut, itse suunniteltu kasvihuone.
Ensimmäiset kaksi vuotta koko kasvimaan ja kasvihuoneen alue oli peitetty
kesät ja talvet. Sitten rautakangella ja
lapiolla kaivettiin maat 30 cm syvyydeltä juurineen pois. Maa-aines siivilöitiin
ja siihen sekoitettiin kalkkia, turvetta ja
multaa. Ennen käyttöä koko kasa oli
taas yhden kesän ja talven peitettynä.
Puutarhaseuran Ruotsinmatkan aikana
kesällä 2011 olin tutustumassa, miten
voisin toteuttaa kasvihuoneen, joka ei
saa maksaa yli 400 euroa ja jonka koko olisi noin 3x3m. Paras ratkaisu näytti olevan sellainen, että kasvihuoneen
pohjoispuoleinen seinä tulisi umpinaiseksi, etteivät kylmät tuulet vaikuta. Itä
-, etelä- ja länsipuolen auringonvalo on
paljon tärkeämpää!
Talvipuutarha Tuulirinne
Laukaan tontti oli rakennusvaiheessa
vanhaa viljelypeltoa Saraveden rannalla, Veikko ja Aino Närhin maatalon lähellä, missä räystäspääskyt olivat pesätouhussa joka kesä. Nyt niitä ei enää
tule, kun Närhin talo on purettu ajat
sitten.
Puutarhuripari Jaakko ja Pipsa Leppäkorpi suunnittelivat ja toteuttivat puutarhamme ”Tuulirinteen” vuonna 1987.
Kivet on tuotu tontillemme heti alkuvaiheessa. Silloin naapurit katsoivat meitä
päätä pudistellen: mitä nuo hollantilaiset voivat olla niin hulluja, että raahaavat kiviä tontille, kun taas suomalaiset
vievät ne pois!
Puutarhajuhlia voi viettää talvellakin pihagrillin ympärillä. Lämmintä päälle ja
maukasta purtavaa vatsan täytteeksi.
Kaikki pensaat ja puut ovat nyt komeita,
täyskasvuisia, ja sulautuvat kauniisti
laajempaan ympäristöön, kunnan puistoalueeseen, jossa on uimaranta ja venesatama. Oikeastaan hoidan nyt myös
osaa kunnan puistoalueesta! Omalla
tontilla leikataan ruohokenttä ja kunnan
puolella ”luonnonpolkujen” varret niitän
viikatteella.
Syksyllä 2011 kaadoimme pihasta 25
vuotta vanhan jalavan, joka varjosti olohuoneen terassia. Hävitimme myös pohjoisrinteellä viihtyvät pihlaja-angervot,
jotka ehtivät levitä liikaa 20 vuoden
aikana. Pihan uudelleensuunnitteluun
pyydettiin apua Päivi Kautolta (Päivin
Puska & Pensas Valkolassa). Hän antoi
ohjeita ja ehdotuksia, ja tämän kevään
aikana haetaan uudet kasvit Päiviltä ja
istutetaan suunnitelman mukaan. Uusia kasveja ovat mm. alppiruusut, joihin
ihastuimme, kun Jyväskylän puutarhaseura järjesti vierailun Laukaassa toimivaan MTT:n kasvintuotannon tutkimusyksikköön. Tänä keväänä on siis
vaihteeksi jonkun verran muutakin työtä Laukaan puutarhassa, kuin ruohonleikkausta!
Kesäpuutarha Kuusirinne
Aivan eri tarina on meidän Sipoon
”Kuusirinne”, kesämökki, jossa on iso
puutarha. Vaimoni Liisan kummitäti
Sylvi Hussi taisteli luonnon voimia vastaan 3000m2:n tontin alueella, josta
puolet jää sähkölinjan alle. Hänen reviirinsä pieneni joka kesä, kunnes hän
pyysi meiltä ”apua” myymällä kesämökkinsä meille.
Syksyllä Laukaassa loistavat tuomipihlajat.
Pakurikääpä löytyi kaadetun koivun rungosta. Jauhetusta käävästä saimme
terveellisen juoman ainekset.
Vuonna 2002 paikallinen puutarhuri
antoi pihalle uuden perusilmeen, joka
laukaisi sähkölinjan alla olevan alueen
käyttöönoton. Siellä oli vanha pintakaivo, joka on erinomainen vesilähde
kasvimaalle, mutta ensin oli saatava
koko pusikkoalue hallintaan. Sähköyhtiö oli leikannut 5-7 vuoden välein kaikki puut ja pensaat alas. Sen johdosta
juuristo oli niin voimakaskasvuista, että
olisi tarvittu kaivinkone apuun, mutta
sitä en halunnut.
Käsivoimin rautakangella, valloitin joka
kesä lisää aluetta takaisin omaan kontrolliin. Alussa oli ainoastaan polkuja,
jotka nimettiin ”Do” Kaistaksi, Huoltotieksi, Kaivonaukioksi ja Simonpoluksi.
Neljän vuoden aikana Kaivonaukio on
Simonpolun kohdalla muuttunut agrikultuurin käyttöön. Siellä on puutarhakompostin viimeisen vaiheen kypsymispino, jossa kasvavat kurpitsat, kohokasvimaa, jonka ympärillä on aurinkolämpöä sitovat harkot, ja viime kesänä
Kasvatuskokemuksia 2012
Viime kesänä saatiin 8 vuoden urakan
jälkeen ensimmäinen mahdollisuus
kokeilla kasvihuonetta ja kasvimaata.
Kasvihuoneeseen tuli tomaatteja, keittiön ikkunalaudalla talvehtineet edellisen vuoden paprikat, kynteli, chilipippuri ja munakoiso. Avomaalla kasvoivat
palkopapu, härkäpapu ja retiisi. Tietenkin oli myös kompostissa viihtyvä kurpitsa, joka teki vain versoja elokuun
alkuun asti, jonka johdosta kurpitsat
olivat syyskuussa vain 20 cm pitkiä
(edellisenä kesänä 50 cm!) Toki saunan takana on ollut jo monta vuotta
oma pieni maustekasvimaa, jossa kasvaa lipstikka, oregano ja rosmariini.
Sato 2012 oli olosuhteet huomioiden
kuitenkin kohtuullinen, paitsi härkäpavun osalta. Tomaatit olivat ainakin kuukauden myöhässä ja päätin vetää vihreät tomaatit juurineen pois maasta ja
ottaa ne mukaan Laukaaseen, jossa ne
voivat kypsyä rauhassa. Pikkuhiljaa
marraskuun puoliväliin asti olemme
syöneet kaikenlaisia tomaattiruokia,
mm. kylmää tomaattikeittoa.
Monipuolinen kasvusto
Sipoon Kuusirinne on ollut joskus
1800-luvulla metsäalue Savijärven
rannalla. Järven pintaa laskettiin, jotta
saatiin lisää viljelymaata. Puutarhasta
löytyy tietenkin metsäperäiset marjat
kuten metsämansikat, vadelmat, puolukat ja mustikat. Lisäksi on istutettu
tyrni-, herukka- ja karviaispensaita sekä omena- ja kirsikkapuita. Myös hevoskastanja, saarni ja pyökki kasvavat
iloisesti rinteellä.
Liisan viherpeukalo
Liisan osuus puutarhassa on omaleimainen viherpeukalointi. Hän on
kokeillut kaikenlaisia taimia ja siemeniä, joita tuotiin Hollannista. Yksi
tarina on erikoinen. Hollannin luonnonpuisto VELUWE:sta kotoisin olevia
puunsiemeniä Liisa istutti sinne ja
tänne tontilla jo 90- luvulta lähtien.
Monet siemenet eivät koskaan lähteneet kasvamaan. Sitten vuonna 2004
Sivu 7
Numero 11
ja — minun kesäpuutarhani
Teksti ja kuvat: Johannes Verasdonck
huomasin yhden pienen ”pyökin” joka
teki 3 lehteä, seuraavana vuonna taas
kolme pikkulehteä, ja niin jatkui vuoteen
2008 asti, kunnes päätettiin siirtää 3
lehden pikkupuu kuivemmalle ja aurinkoisemmalle paikalle. Nyt 6 vuotta myöhemmin taimi on 3 metriä korkea puu,
jossa on miehen kämmenen kokoisia
piikkisiä tammenlehtia. Luulen sen olevan punatammen, mutta en ole varma!
Tomaattikeitto
1 kg tomaattia, 500 g
kurpitsaa
Reilusti oreganoa
Keitetään 15 minuuttia ja lopuksi lisätään
maun mukaan suolaa
ja ”sambal manis”
eli makea thaimaalainen chilipasta
Liisan kukkakokoelmat kukkivat joka
kesä iloisesti monessa eri kukkapenkissä. Omenapuun alla raparperin vieressä
kukkii 5 vuoden odotusten jälkeen vihdoin varjolilja. Löysimme sen Sipoossa
”Kuninkaantien” varrelta. Sipuli kaivettiin ylös ja istutimme sen omenapuun
alle iltapäivä-aurinkoon. Villiintyneeltä
alueelta sähkölinjan varrelta löysimme
japaninruusukvittenin. Ostimme pari
tainta kaveriksi ja nyt se tekee omenanmuotoisia hedelmiä!
Kesän kruunaa oman pihan antimista koottu ateria. Chilit, paprikat, yrtit ja pavut
ovat varmasti tuoreita. Värikästä tarjottavaa!
Liisan kivimuurit
Liisan raskain puutarhaprojekti oli kivimuuri kesämökin länsi- ja pohjoisrinnettä pitkin. Kaivoin sähkölinjan alueelta
kiviä ja Liisa asetti ne taiteellisesti paikalle. Nyt 4 vuoden jälkeen kivimuuri on
todella kaunis!
Ja sitten se viinikäynnös! Viime kesänä,
vaikka olikin niin ”pimeää”, kolmevuotias viiniköynnös tuotti ensimmäiset pienoisrypäleet, jotka kuivatin rusinoiksi!
Sitten tehosekoittimella murskataan tasaiseksi ja
annetaan jäähtyä.
Ennen tarjoilua
lisätään reilu
lusikallinen kreikkalaista jugurttia lautasille!
Sähkölinjalta kerätyt risut oli pinottuna
tontin länsireunalla. Murskaavan silppurin avulla sain valtavan määrän hyvää
katemateriaalia, joka estää rikkaruohon
kasvun kohopenkin ja kasvihuoneen
ympärillä.
En ole laskenut kottikärrylastien määrää, mutta metrin korkea, 5 m leveä ja
10 m pitkä kasa risuja on siihen mennyt. Ja saman verran risuja ja oksia on
vielä jäljellä odottamassa silputtavaksi.
Hyvää ruokahalua!
Johannes Verasdonck
Ensimmäiset omat rusinat.
Kesämökin rinteitä myötäilevät Liisan
rakentamat kivimuurit.
Pulpettimallinen puurunkoinen kasvihuone imee aurinkoa itä-, etelä– ja länsisuun- Rinnetontti inspiroi rakentamaan kivimuureja, joihin raaka-ainetta löytyi sähkölinnasta. Umpinainen pohjoisseinä suojaa kylmiltä viimoilta. Oppia haettiin Ruotsista jan alta. Luonnonkivien asettelu vaatii taiteellista silmää ja tarkkaa sovittelua.
Kaiken kaikkiaan varsin raskas urakka.
seuran retkellä vuonna 2011.
Sivu 8
Jyväskylän Piha– ja Puutarhasanomat
Kasvien mukana leviävät vieraslajit
Teksti Marjatta Uosukainen
Kasvien mukana leviää sekalainen joukko kasvintuhoojia. Keski-Suomessakin
yleisten etanoiden ja kotiloiden lisäksi
ulkomailta tuotujen kasvien mukana leviävät myös kasvitaudit ja hyönteiset,
joita ei aikaisemmin esiintynyt Suomessa.
Eikä kasvin tarvitse enää olla edes elävä,
vaan esimerkiksi puisen pakkausmateriaalin tai puutavaran mukana leviää meille tuhohyönteisiä jopa toiselta puolelta
maapalloa.
Vaaralliset kasvitaudit
Suomen lainsäädännössä on määritelty
joukko kasvitauteja ja tuholaisia, joiden
torjunta on erikoisen vaikeaa tai mahdotonta. Nämä vaarallisiksi kasvitaudeiksi
ja tuholaisiksi luokitellut kasvintuhoojat
aiheuttavat merkittävää vahinkoa maatalous-, metsätalous– tai puutarhatuotannossa. Kun vaarallinen kasvintuhooja
löydetään, määrää Elintarviketurvallisuusvirasto Evira tai paikallinen ELYkeskus toimenpiteet, joilla esiintymä hävitetään ja tuhoojan leviäminen laajemmalle estetään.
Ilmoitusvelvollisuus
Epäiltäessä vaarallisen kasvintuhoojan
esiintymistä, tapauksesta on ilmoitettava
kasvinsuojeluviranomaisille. Yhteydenotto tehdään Eviran kasvinterveysyksikköön
([email protected])
Mansikan punamätä
Eräs pelätyimmistä marjakasvien taudeista on mansikan punamätä. Sen kulkeutumista Suomeen on pelätty jo 1980luvulta lähtien. Suomen liityttyä EU:n riski
taudin kulkeutumiselle moninkertaistui,
sillä ammattimaisessa mansikanviljelyssä
yleistyi ulkomaisten taimien käyttö.
Suomi kuitenkin varjeltui varsin pitkään
punamädältä, kunnes viimein vuonna
2012 tauti todettiin Suomessa ensimmäisen kerran. Aluksi tapauksia oli 2, mutta
kesän kuluessa Evira kasvintarkastusyksikön laboratorioon keräämien näytteiden
perusteella taudin saastuttamia mansikkatiloja löydettiin peräti 55 kpl. Taudin
yleisyydestä voitiinkin päätellä, että se oli
levittäytynyt salakavalasti maahamme päärynäviljelmillä. Nyt tauti on löytynyt jo
useiden vuosien ajan tuontitaimien väli- Virostakin, joten alkaa olla vain ajan kysymys, milloin tauti rantautuu Suomeen.
tyksellä.
Punamätä on mansikan juuristoa tuhoava
kasvitauti. Punamädän seurauksena kasvin sivujuuret mustuvat kärjistään, kuolevat ja juuristo muuttuu kaljun näköiseksi.
Juuret muuttuvat sisältä punaisiksi. Samalla kasvin vedenotto ja ravinteiden
saanti häiriintyy. Kasvi alkaa kitua ja lopulta kuolee.
Suomi on tulipoltteen suhteen EU:n alueella suoja-aluetta, jolla taudin leviäminen on estettävä ja esiintymät on torjuttava. Tämä merkitsee, että Suomeen ei
saa tuoda tulipoltteen isäntäkasveja Euroopastakaan muualta kuin tulipoltteesta vapailta alueilta. Tällöin kasveilla täytyy olla alkuperän osoituksena ns. ZPkasvipassi. EU:n ulkopuolelta isäntäkasOireet ilmestyvät yleensä laikuittain pellolle. Tauti leviää tilalla märän maan kautta veja ei saa tuoda lainkaan.
melko helposti mm. työvälineisiin ja ko- Tulipolte esiintyy erityisesti ruusukasvien
neisiin tarttuneen mullan mukana sekä heimon lajeilla. Tuhoisin se on kuitenkin
veden mukana. Viileät ja kosteat olosuh- päärynä- ja omenapuille. Kaiken kaikkiteet ovat taudin leviämiselle otolliset, eli aan sen isäntäkasvien määrä on varsin
Suomen ilmasto on taudille varsin suotui- mittava: ruusukvittenit, aroniat, tuomipihlajat, tuhkapensaat, pihlajat, kvitteni,
sa.
japaninmispeli, tulimarjat ja pastorinTauti on erityisen hankala, koska se säilyy
punamarja. Tulipolte leviää pitkiä matkomaassa jopa 15 vuotta mansikan viljelyn
ja erityisesti saastuneen kasvimateriaapäättymisen jälkeenkin. Tästä syystä
lin mukana. Tehokkain tapa välttää taumansikan viljelyn jälkeen on saastunut
din kulkeutumista maahamme, on noukasvupaikka syytä pitää mieluiten kasvidattaa erityistä varovaisuutta hankittaespeitteisenä. Maa-ainesta ei saa kulkeutua
sa taimia ulkomailta. Ennen taimihankinalueelta. Tämä rajoittaa siis viljeltävien
tamatkoja ulkomaille kannattaa aina
kasvilajien valikoimaa.
tarkistaa Eviran verkkosivuilta vaarallisia
Mikäli tautia epäillään kotipuutarhassa, kasvitauteja koskevat määräykset. Riskasvusto kannattaa tuhota. Kaikki työväli- kejä ei pidä ottaa.
neet, jalkineet yms. pestään huolellisesti.
Tulipolte tarttuu kasveihin kukkien, vesi-,
Kasvijätettä ei pidä kompostoida, sillä
ja ilmarakojen, korkkihuokosten tai mepunamätäsieni säilyy kompostissa elinvoikaanisten vioitusten kautta. Bakteerit
maisena. Saastuneelle kohdalle on paras
leviävät saastuneen kasvien putkiloissa
kylvää nurmikko. Aluetta ei pidä ottaa
tukkien ne ja estäen kasvin nestevirtaukuudelleen käyttöön ennen kuin 15 vuotta
set. Kasvi alkaa oirehtia lakastuttamalla
on kulunut. Punamätä ei rajoita marjojen
ensin verson kärjet. Lehtiin alkaa ilmeselintarvikekäyttöä eikä leviä marjojen
tyä kuolleita laikkuja, lehtiruoti tai lehvälityksellä. Paras torjuntakeino on ennaltisuoni mustuu. Oireet etenevät lakastuttaehkäisy ja terveiden taimien käyttö.
taen ja tappaen versoja kärjestä alkaen.
Tulipolte
Kuolleet kasvinosat jäävät kiinni kuolleiToinen puutarhakasvien pelätty vaaralli- siin versoihin, jotka ovat taipuisia. Paknen kasvitauti on Erwinia amylovora- sumpiin runkoihin alkaa muodostua kuobakteerin aiheuttama tulipolte. Tulipolte liolaikkuja, joiden reunoilta erittyy vaaleilevisi alkujaan Pohjois-Amerikasta muual- na pisaroina bakteerilimaa etenkin lämle maailmaan. Se on laajasti levinnyt pimässä, kosteassa säässä.
myös Euroopan maissa. Tämä vaarallinen Bakteeri talvehtii kasvinjätteissä ja kuibakteeritauti on toistaiseksi kiertänyt vassa maassa. Bakteerilimaa levittävät
Suomen rannikoita. Muissa Pohjoismais- edelleen linnut, hyönteiset, ihmiset ja
sa tauti on jo tehnyt tuhojaan omena– ja
sadepisarat. Tehokkaita levittäjiä ovat
kasveja pölyttävät hyönteiset. Taimiaineksen lisäksi tauti leviää pitkiä
matkoja jopa tuulen mukana. Tulipoltetta
epäiltäessä asiasta on ilmoitettava kasvinsuojeluviranomaisille.
Terveiden taimien käyttö kannattaa
Kotimainen taimituotanto on hyvin valvottua. Etenkin marjakasvien tervetaimituotanto on osoittautunut luotettavaksi
tuotantojärjestelmäksi.
Ulkomaisia taimia hankittaessa on aina
riski, että niiden mukana leviää Suomeen uusia kasvitauteja ja tuholaisia.
Ostohetkellä hyvänkin näköinen taimi
saattaa kantaa piilevänä vaarallisia kasvitauteja. Käytäntö on osoittanut, että
taimikauppiaan vakuutteluihin taimien
terveydestä ei voi täysin luottaa. Torjunta
-aineilla kasvit voidaan saada myyntihetkellä virheettömän näköisiksi. Ongelmat
tulevat sitten päivänvaloon omalla pellolla, kun vahinko on jo tapahtunut.
Kasvisuojeluviranomaisten varoituksiin
on syytä suhtautua vakavasti. Myös puutarhaharrastajien on oltava terveesti
harkitsevia, kun hankkivat itselleen kasveja ulkomaanmatkoilta. Ostohetkellä
pitää malttaa syynätä kasvit tarkkaan.
Tuholaisten tai tautien läsnäolon voi aika
usein todeta lehtien kirjavuudesta, epänormaalista väristä ja joskus suorastaan
hyönteisten aiheuttamista puremajäljistä. Pitää muistaa kurkistella myös lehtien alapinnoille, sillä pikkutuholaisten,
kuten punkkien ja ripsiäisten olemassaoloa on päältäpäin vaikea todeta. Luuppi
tai suurennuslasi kannattaa pitää takataskussa kasvimatkoilla. Kotona kasvi
karanteeniin eikä suoraan puutarhaan.
Lisätietoja ei-toivotuista kasvintuhoojista
saa ottamalla yhteyttä kasvisuojeluviranomaisiin.
Kasvinsuojeluviranomaiset
www. evira.fi
Evira kasvinterveysyksikkö
ELY-keskusten tarkastajat
Valitse FinE kasvit
FinE on tavaramerkki, jonka tarkoituksena helpottaa kuluttajia valitsemaan puutarhaansa kasveja, joilla on hyvät perinnölliset ominaisuudet. Hyvä perinnöllinen laatu tarkoittaa talvenkestävyyttä,
taudinkestävyyttä, satoisuutta ja koristeellisuutta.
FinE– tavaramerkillä varustetut taimet
on lisätty suomalaisissa taimistoissa
terveistä, kasvintuhoojista puhdistetuista emokasveista.
Suomalaista geeniperimää
Suomeen on viimeisten 400-vuoden kuluessa esitelty puutarhanviljelyyn ja puistorakentamiseen soveliaita kasvilajeja.
Monet kokeilut ovat osoittautuneet turhiksi, mutta vuosikymmenten ja jopa
vuosisatojen kuluessa meille on valikoitunut kasvilajeja ja niiden lajikkeita, jotka pystyvät sopeutumaan ilmastooloihimme.
FinE-koristekasviehdokkaat on kerätty
Suomen vanhoista istutuksistapuistoista, hautausmailta, pihoilta, taimitarhois-
ta ja kasvitieteellisistä puutarhoista ja
puulajipuistoista. Joukossa on myös luonnonkasviemme koristeellisia muotoja.
Terve lisäysaineisto
FinE-kasvikantojen menestyminen on
tutkittu joko useilla paikkakunnilla tehtyjen kantavertailukokeissa tai ne on valittu
niiden pitkän viljelykokemuksen perusteella. Kasvien emotaimet ylläpidetään
Maa– ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksessa Laukaassa, jossa niille tehdään
tauti– ja tuholaistestaukset ja tarvittaessa puhdistukset. Terve emokasviaineisto
varmistaa sen, että kasvien mukana ei
leviä taimistoille ja puutarhoihin haitallisia kasvintuhoojia.
FinE-tunnus nimilapuissa
FinE-tuotevalikoima käsittää nykyisin noin
200 kasvikantaa. Niitä saa hyvin varustetuista myymälöistä ja taimitarhoilta. Taimet tunnistaa nimilapussa olevasta logosta tai sanasta FinE. FinE tulee sanoista Finnish Elite eli suomalainen valio.
Onnittelut hyvästä valinnasta!
Numero 11
Sivu 9
Latva-artisokan kasvatuskokeiluja Keski-Suomessa
Teksti: Enni Mertanen ja Mauritz Vestberg
Latva-artisokka (Cynara scolymus) on
monivuotinen, asterikasvien heimoon
(Asteraceae) kuuluva ohdakkeen sukulaiskasvi. Parhaimmillaan kasvit voivat
kasvaa jopa kaksimetrisiksi. Kasvista
syödään latvoihin muodostuvien mykeröiden kehtosuomujen tyvien mehevät
osat ja kukkapohjus.
läpäisevä, mielellään kohopenkki. Kovin
monta kasvia ei sitten enää tarvitsisi. Kunhan tuon talvehtimisen saisi varmistettua,
ellei noita eri lajikkeita sitten halua vielä
pitää huvin vuoksi.
Artisokan viljely 1-vuotisena
Laji on alun perin kotoisin Sisiliasta tai
Pohjois-Afrikasta. Pohjoismaihin se levisi 1700 – 1800-luvuilla. Välimeren
maissa latva-artisokkaa viljellään talven
yli, jolloin sen satoa korjataan toukokesäkuussa. Suomessa latva-artisokan
viljely on haasteellista, erityisesti talvehdittaminen on hankalaa. Meillä kasvia
suositellaankin viljeltäväksi yksivuotisena. Tällöin esikasvatus pitää aloittaa
mahdollisimman aikaisin, jopa keskellä
pimeintä talvea. Siemenet kylvetään
helmikuussa ja taimia kasvatetaan sisällä, mieluiten viileässä ja valoisassa.
Kaksivuotinen viljely
Latva-artisokka on kookas kasvi, joka muistuttaa ohdakkeita. Kuva: Mauritz Vestberg.
Aikaisesta kylvöstä huolimatta latvaartisokat eivät tahdo ehtiä tuottaa satoa
yksivuotisena. Vaihtoehtona on kuitenkin artisokan viljely kaksivuotisena, samoin kuin Välimeren maissa. Siispä piti
ruveta miettimään mitenkä latvaartisokat saisi talvehtimaan.
kiusalla pois kasvien tyveltä.
Ratkaisuja on varmaankin kahta lajia:
joko pitäisi löytää sellainen lajike, joka
on muita kestävämpi ja kestää ainakin
lumen alla tai sitten pitää keksiä keino
talvisuojaukseen. Leppävedellä ei paljoa
mietitty kumpaa strategiaa kokeillaan –
tietenkin molempia. Kun yhdessäkään
siemenpussissa ei luvata talvenkestävyyttä, eikä varsinaisia maatiaiskantoja
ole vielä löytynyt, on kokeiltu jokseenkin
kaikkia vastaan tulleita lajikkeita useiden vuosien aikana. Siemeniä on ostettu matkoiltakin.
Yksikään lajike ei ole näyttäytynyt muita
kestävämpänä ilman suojausta. Valitettavasti lajikenimetkään eivät ihan aina
tahdo pysyä syksyyn, saatikka seuraavaan kevääseen, asti taimen mukana.
Jos nimilaput eivät vaihdu keskenään
purkista toiseen, aurinko haalista tekstiä tai nimitikku kompostoidu itsekseen
kesken kesää, niin ainakin varikset tai
muut eläimet kantelevat tikkuja ihan
Tapana on ollut laittaa pari siementä lajikettaan kasvamaan pikku purkkeihin keväällä. Helmikuu on liian aikainen ajankohta. Latva-artisokka on varsin kranttu uudelleen istutuksen suhteen. Se voi liian pienissä purkeissa ryhtyä juromaan, jos taimia ei ehdi ajoissa siirtää suurempaan
ruukkuun. Toki tämä voi olla merkki kasvattajan osaamattomuudesta, mutta oikeaa aikataulutusta pitää vielä etsiä.
teettänyt töitä, eikä penkki vieläkään
ole siinä kunnossa kuin sen pitäisi. Latva-artisokan pitää päästä kasvattamaan
juuristonsa isoksi ja syvälle, joten meillä
on savikon päälle rakennettu syväpenkkiä. Ilmeisesti kasvualustan pitäisi olla
todella paksu, ravinteikas ja hyvin vettä
Vihtasillassa kokeiltiin latva-artisokan yksivuotista viljelyä sateisena kesänä 2012
aivan tyydyttävin tuloksin. Siemenet kylvettiin pieniin ruukkuihin helmikuun puolivälissä. Itäminen onnistuikin hyvin ja pian
taimet piti koulia isompiin ruukkuihin ja
siitä vielä isompiin ruukkuihin. Ruukuissa
oli hiekkaista kylvömultaa, jota oli
”terästetty” hallitusti liukenevalla, pitkäaikaisella Osmocote-lannoitteella. Isot, vahvat taimet istutettiin ulos kohopenkkiin
kesäkuun puolessavälissä. Penkissä oli
runsaasti omatekoista puutarhakompostia, josta sateisena kesänä liukeni hyvin
ravinteita kasvien käyttöön. Puolet istutetuista 10 kasvista muodosti syyslokakuussa kukkavanan ja tuotti 3-6 cm:n
kokoisia kävyn muotoisia mykeröitä. Maku oli mahtava, joten kannatti odottaa
koko kesän. Tänä vuonna artisokan koeviljelyä jatketaan Vihtasillassa. Nyt siemenet on kylvetty jo tammikuun puolivälissä.
Tarkoitus on myös kokeilla viljelyä isoissa
astioissa.
Talvipalttoota tarvitaan
Talvisuojauksen vaihtoehdoista on meillä
puhuttu monta vuotta ja tähän mennessä
on kokeiltu olkien puutteessa kuivaa heinää. Valitettavasti heinä maistui kovasti
pikkujyrsijöille ja samalla ne söivät artisokkien kasvupisteetkin. Oljet ehkä toimisivat paremmin. Toistaiseksi paras tulos
on saatu kasaamalla latva-artisokkien
päälle varsin myöhään syksyllä kohtuullinen ruko vaahteran lehtiä. Lehtien alla on
ainakin pari artisokkaa saatu talven yli
menemään. Riemu oli suuri keväällä ja
satoahan sai heti seuraavana kesänä melkein syötäväksi asti. Siellä ne taas ovat,
lehtien alla odottamassa kevättä.
Talvisuojauksen lisäksi maan kunnostami- Syötävät nuput kehittyvät kasvin keskeltä kohoaviin kukkavarsiin. Satoa voi korjata, kun
nen latva-artisokalle sopivaksi on meillä alimmat kehtosuomut alkavat siirottaa ulospäin. Kuva: Mauritz Vestberg.
Miten sitä syödään?
Teksti ja kuva: Marjatta Uosukainen
Latva-artisokan latvassa olevan mykerön
mehevä turvonnut kukkapohjus ja kehtosuomujen turpeat alaosat ovat nuorina
ja kehittymättöminä kasvin syötävät osat.
Keittokirjassa Kotiruoka (10. painos), oli
vuonna 1925 seuraava artisokan keittoohje: ”Latva-artisokat tasoitetaan alta ja
terävät piikit leikataan pois. Artisokat
huuhdotaan hyvin, pannaan vähään, hiukan suolattuun veteen ja keitetään noin
tunti kannen alla, tahi kunnes lehdet irtaantuvat. Sitte ne nostetaan reikäkauhalla, jotta vesi valuu niistä pois ja tarjotaan
lämpiminä, vaahdoksi hierotus voin kera.”
Nykyisissä valmistusohjeissa neuvotaan
keitinveteen lisäämään myös hiukan sitruunamehua, joka estää mehukkaiden
osien tummumisen. Keitto–tai höyrytysaika riippuu mykerön koosta. Suuret, esimerkiksi Italiassa viljellyt artisokat vaativat noin 40 minuuttia kypsytysaikaa.
Meillä viljellyt artisokat jäävät pienemmiksi, joten niille riittää keittoajaksi 30 minuuttia.
Artisokat syödään sormin nyppien suomu
kerrallaan. Suomusta syödään sen pehmeä tyviosa, joka voidaan kastaa kastikkeeseen. Varsinainen herkku on mykerön
Latva-artisokka on vähäkalorinen ja lähes mehevä turvonnut kukkapohjus. Siitä
tulee kuitenkin poistaa ensin pohjuksesrasvaton. Se sisältää kuitenkin rautaa,
kalsiumia, fosforia sekä A- B– ja C vita- sa kiinni olevat karvaiset siemenaiheet.
miineja.
Latva-artisokan valmistelussa keittämistä varten tarvitaan sakset ja terävä veitsi. Italiassa
tai Ranskassa viljellyt artisokat ovat varsin kookkaita, 10-12 cm halkaisijaltaan.
Sivu 10
Jyväskylän Piha– ja Puutarhasanomat
Mustaherukat
Teksti : Puutarhaneuvos Marjatta Uosukainen
Mustaherukka on Suomessa alkuperäinen, luonnonvarainen kasvilaji. Se kasvaa sekä mereisillä rannikkoseuduilla
että mantereisilla sisämaan alueilla peräpohjolassa asti.
Mustaherukka tuli meillä viljelykasviksi
200-300 vuotta sitten. Aluksi se oli lääkekasvi ja vähitellen siitä alettiin valmistaa viinejä, mehuja ja hilloja. Herukoista
on viimevuosina saatu viljelyyn uusia
lajikkeita.
Taudit ja tuholaiset
Mustaherukan haitallisimmat kasvintuhoojat ovat herukan äkämäpunkki ja sen
levittämä suonenkatoviroosi. Äkämäpunkki leviää tuulen mukana viljelmältä
toiselle, mikäli niiden esiintymiä ei ajoissa hävitetä. Suonenkatoviroosi on sadontuottokyvyn romahduttava tauti, sillä
se aiheuttaa kukkien pahan epämuotoisuuden, jonka seurauksena ne ovat steriilejä. Saastuneen pensaan lehdet
muuttuvat kapeiksi, nokkosmaisiksi.
Marski
’Marski’ on pystykasvuinen pensas. Se
on lajikkeiden ’Hedda’ ja ’Mortti’ välinen
risteytys. ’Marski’ on kotipuutarhoissa
oivallinen lajike, sillä pystykasvuisen
pensaan leikkaustarve on vähäinen.
Lajike on myös terve ja talvenkestävä.
Kasvutapansa vuoksi ’Marskia’ voidaan
käyttää jopa aitapensaana. Satoisuus on
hiukan alhaisempi kuin ammattiviljelylajikkeella ’Mortti’.
Mikael. Kuva: Saila Karhu
Mikael
Lajike on Pohjois-Suomessa parhaiten
talvehtinut lajike. Se on uusi, parannettu,
pystykasvuinen versio ’Brödtorp’lajikkeesta. Marjat ovat makeahkot ja
niiden mustaherukka-aromi on mieto.
Täten ne soveltuvat tuorekäyttöön ja
mehustukseen.
Hedda. Kuva Marjatta Uosukainen
Marski on pystykasvuinen, kotitarveviljelyyn soveltuva, terve lajike. Marjat maistuvat hyvin tuorekäytössä. Kuva Marjatta Uosukainen
Hedda
Norjalainen ’Hedda’ on syntynyt lajikkeiden ’Öjebyn’ ja ’Melalahti’ välisestä risteytyksestä. Se on pystykasvuinen, melko
pienikokoinen pensas ja yhtä satoisa
kuin ’Öjebyn’.
’Heddan’ marjat ovat makeat ja miellyttävän makuiset. Marjat ovat tiukasti kiinni tertuissa. Marjakoko on suurempi kuin
emolajikkeella ’Öjebyn’. Lajike on talvenkestävä etenkin Suomen sisäosissa, joissa talvet ovat kylmiä. Suositellaan kotipuutarhoihin. Pakastettuna aromikas.
Mortti. Kuva Marjatta Uosukainen
Öjebyn. Kuva Marjatta Uosukainen
Mortti
Öjebyn
’Mortti’ on ammattiviljelyssä ollut tärkein
suomalainen lajike etenkin EteläSuomessa. Se on ollut teollisuudelle
hyvä lajike; satoisa, marjan laatu hyvä,
helposti konepoimittava ja härmänkestävä. Sen heikkous on kuitenkin kukinnan
aikaisuuden vuoksi hallanarkuus.
Ruotsin Norrbottenista 1940-luvulla löydetty pensas, joka on pitkään pitänyt pintansa viljelylajikkeena. Pensas on voimakaskasvuinen ja helposti lamoava, kotipuutarhoissa hankala hoidettava. Marjat
ovat suuret, hiukan himmeäpintaiset ja
voimakasmakuiset. Lajiketta on viljelty
sekä teollisuusmarjana että kotitarvevilje’Mortti’ on yksi ’Öjebyn’- lajikkeen lukuilyssä koko maassa. Vain Lapissa lajike ei
sista risteytysjälkeläisistä. Sillä on kiinteät, paksukuoriset, teollisuuskäyttöön so- ole kestävä.
veltuvat marjat. Tuoremarjana lajike koe- Hyvien laatuominaisuuksiensa ja talventaan helposti liian kirpakaksi ja voima- kestävyytensä vuoksi lajiketta on käytetty
kasaromiseksi. Lajike on kuitenkin hyvin yleisesti uusien lajikkeiden jalostuksessa
satoisa. Pensas on pystykasvuinen.
toisena vanhempana.
Ola. Kuva Marjatta Uosukainen
Ola
Lajike on melko vähän viljelty kotimainen
lajike. Marjat ovat pehmeän makuiset,
melko pienet. Hyvä tuore– ja pakastemarja.
Viherherukat
Teksti ja kuvat : Puutarhaneuvos Marjatta Uosukainen
Viherherukka on uusin tulokas viljelykasvina. Se on syntynyt mutaation seurauksena mustaherukasta itsepälytyksen seurauksena. Suomi on ainoa maa maailmassa, joka viljelee viherherukkaa.
Ensimmäinen viherherukkalajike ’Vertti’
on väistynyt markkinoilta. Lajikkeen vilje-
lyssä olivat ongelmina pensaiden lamoava kasvutapa ja mataluus sekä marjojen
ennenaikainen variseminen.
Viherherukasta on tullut kuitenkin suosittu viljelykasvi ja sen viljelypinta-ala on
kasvanut tasaisesti. Vihreät, hienoaromiset marjat ovat osoittautuneet viininvalmistuksesa oivalliseksi raaka-aineeksi.
Viherherukka on nykyisellään myös kotipuutarhoissa suosioitaan kasvattanut
viljelykasvi, sillä se on tuoreena varsin
hyvä käyttömarja. Se ei ole maultaan
yhtä voimakasarominen kuin mustaherukka. Maku on miellyttävä ja yllättäen
sen marjoissa on mustaherukkaa korkeampi C-vitamiinipitoisuus.
Venny on hapokas viinin raaka-aine.
Vihreästä väristä johtuen viherherukoissa
ei ole antioksidantteina tunnettuja antosyaniineja lainkaan.
Vertti-lajikkeen menestyksen innoittamana viherherukasta on jalostettu uusia,
parempisatoisia lajikkeita. Uudet lajikkeet ovat ’Venny’ ja ’Vilma’. Ne ovat
selvästi satoisampia kuin vanha lajike
’Vertti’. Merkittävä parannus on myös
marjojen säilyminen pensaissa vielä kypsymisen jälkeenkin.
Vilma
’Vilma’ on selvästi makea sekä maultaan
että tuoksultaan. Lajikkeen satoisuus on
hiukan heikompi kuin ’Venny’-lajikkeella.
Kotitarveviljelyssä ero satotasossa ei ole
merkitsevä, sillä ’Vilma’ on maultaan
erinomainen naposteltava tuoremarja.
Venny
’Venny’ on happoisempi kuin muut viherherukkalajikkeet. Sen C-vitamiinipitoisuus on säännöllisesti korkeampi kuin
millään muulla herukalla. Pitoisuus 240
mg/100 g vastaa jo tyrnien vitamiinipitoisuutta.
’Venny’ on kasvutavaltaan ’Öjebyn’lajikkeen kaltainen ja soveltuu siten
myös konepoimintaan ammattiviljelyssä.
Kohtuukokoinen pensas sopii myös kotipuutarhoihin.
Vilma on makea tuoremarja.
Sivu 11
Numero 11
Punaherukat
Teksti : Puutarhaneuvos Marjatta Uosukainen
Punaherukka on viljelykasvina varsin monimuotoinen. Suomessa kasvava luonnonvarainen pohjanpunaherukka on yleinen
laji koko maassa. Vanhimmat lajikkeet,
kuten ’Punainen Hollantilainen’ tunnetaan
jo 1665 julkaistussa kirjallisuudessa. Lajikkeet ’Katri’ ja ’Punahilkka’ ovat uudempia suomalaisia viljelylajikkeita.
Katri
Hillittykasvuinen suomalainen muunnos
lajikkeesta ’Rotes Wunder’. Marjat kauniin
punaiset, suuret ja makean happoiset.
’Katri’ on hyvin satoisa ja menestyy KeskiSuomen korkeudella hyvin. Mainio pakaste-, tuore- ja mehumarja.
Punahilkka
Punaherukka Katri on Suomesta löytynyt ’Rotes Wunder’ lajikkeen muunnos tai
siementaimi. Pensas on ’Punaiseen Hollantilaiseen verrattuna pienehkö ja erittäin satoisa. Kuva: Marjatta Uosukainen.
Uusi, vasta markkinoille tulossa oleva lajike. Pensas on pystykasvuinen ja sillä on
vaaleanpunaiset kukat. Marjat ovat pitkissä tertuissa, ja pisaranmuotoiset. Maultaan ne ovat vähähappoiset, makeahkot
Punahilkka on aivan uusi suomalainen
ja mehukkaat soveltuen erinomaisesti
lajike, joka on vasta tulossa markkinoiltuorekäyttöön. Höyrymehu on voimakkaan
le. Tertut ovat kookkaat ja marjat makepunaista ja poikkeaa täten totutusta.
at. Kuva: Tarja Hietaranta.
Valkoherukat
Teksti: Puutarhaneuvos Marjatta Uosukainen
Valko– ja punaherukat ovat soveliaita
myös aitapensaiksi. Kuva Marjatta Uosukainen
Puna ja valkoherukat periytyvät samoista
luonnonvaraisista lajeista ja ovat kasveina
varsin samankaltaiset. Valkoherukka on
muunnos päälajistaan eli punaherukasta. Valkoinen Suomalainen
Siitä puuttuu värin lisäksi myös punaheru- Lajike on Suomesta löytynyt valkoherukkan kirpeä happamuus.
ka, joka on todennäköisesti jonkun viljelyValkoherukasta on tulossa markkinoille lajikkeen siementaimi. Maku makea.
kaksi uutuuslajiketta.
Kuva: Marjatta Uosukainen
Piikkiön Helmi
Lepaan Valkea
Erinomainen uusi lajike tuorekäyttöön. Marjat suuret, makean hapokkaat ja
Marjat ovat makeita ja kauniita kuin raikkaat. Uutuuslajike on pystykasvuinen
helmet. Melko pystykasvuinen.
ja pienempi kuin ’Valkea Hollantilainen’
Kuva: Tarja Hietaranta
Kuva: Tarja Hietaranta
Karviaiset
Teksti ja kuvat : Puutarhaneuvos Marjatta Uosukainen
Suomalaisia karviaislajikkeita
’Lepaan
Punainen´ ja ’Hinnonmäen Keltainen’ viljellään myös Ruotsissa. Näiden lajikkeiden
hyvä puoli talvenkestävyyden lisäksi on
niiden härmänkestävyys, joka on säilynyt
jo vuosikymmenien ajan. Yleensä karviaiset saavat helposti sekä lehtiinsä että pahimmillaan myös marjojen pinnoille harmaan sienikasvuston. Härmän saastuttamat marjat saavat myös makuvirheen ja
marjat ovat syöntikelvottomia.
Lepaan punainen
Hinnonmäen Keltainen
Tämä suurimarjainen punainen karviainen
on erinomainen mehumarja. Mehusta tehty hyytelö on upean värinen ja aivan verrattoman herkullista. Hyytelö on kaunis jäätelön lisukkeena. Marjasoseesta syntyy myös
hyvää hilloa jogurttien ja ruokien ohelle.
Punaisella karviaisella maustettu omatekoinen jäätelö on myös kokeilemisen arvoinen makuelämys.
Säilöntämarjana tämä kaunis ja kookas
marja on sellaisenaan hiukan väritön ja
vähämakuinen. Se on kuitenkin suosittu
marjaviinien raaka-aine ja soveltuu toki
sekamehuihin ja hilloihin. Parhaimmillaan ’Hinnonmäen Keltainen’ on kuitenkin suoraan pensaasta poimittuna napostelumarjana.
Sivu 12
Jyväskylän Piha– ja Puutarhasanomat
Puutarhaseura matkailee ja toimii
Ollaan olemassa — Muutarhurin vuosi 2012
Teksti ja kuvat muutarhuri Antero Liimatainen
Menneen kesän muistoissa kummittelee muutamia asioita ylitse muiden.
Alkukesä oli kuivaa kuin kamelinkakka Atacaman autiomaassa. Loppukesää kohti mentiin taas toiseen äärimmäisyyteen, satoi 24/7 eli 24 tuntia seitsemänä päivänä viikossa!
Monta "mielipahahäiriötä" mahtui
kesään kaksitoista. Koska kaikesta
huolimatta vuosi on siirtymässä muistojen multaiseen kirjaan, on hyvä
miettiä mitä jäi käteen? No, känsiä jäi
käteen, patteja polviin ja vaimolla
kädet venyivät kymmenkunta senttiä
pelkästä vesiperän vetämisestä!
Vaikka syksyllä satoi, kasvit tarvitsivat kastelua koko kesän. Onneksi
syksy ja talvi hoitavat muistia niin,
etteivät menneen kesän harmit siirry Puutarha Tahvosilla vierailua isännöi toimitusjohtaja Tomi Tahvonen lapsineen. Tuhannet kukkivat alppiruusut ja
uudelle keväälle.
’Aamurusko’ atsaleat taimikentillä ja esittelymaalla saivat matkalaiset haukkomaan henkeä ihastuksesta. Kuvat yllä ja alla.
Matkailu avartaa
Tuliaiskasvien vuosikertoja
Matkat ovat aina olleet kesän kohokohtia, ja niin tänäkin kesänä. "Etelänmatka"
oli mieleenpainuva kokemus. Järvenpään
Pihapalvelu oli mielenkiintoinen paikka,
puhumattakaan Pohjankurun Puutarha
Tahvosista, jossa kukkia kasvaa lähes
sadalla hehtaarilla. Vaikea kuvata sanoin
miltä tuntuu katsella esimerkiksi tuhansia alppiruusuja parhaassa kukassaan —
eivätkä ne olleet ainoat kukat! Huh, huh!
Magnolia, keltalehtinen kultahondonvaahtera ja alppiruusu muun muassa
lähtivät mukaamme Sysmään.
Vuoden 2011 kesällä Ruotsista tuodut
kasvit ovat pääosin elossa. Zetakselta
tuodut kirsikkasorvarinpensas, kellokuusama ja maakkiakin selvisivät talvesta. Kaksi ensin mainittua jopa kukkivat.
Rolls Royce-mieheltä ostettu Aralia jacobina kasvoi nimensä mukaisesti
"pirullisen" hyvin.
"Ohrapetteriltä" (Peter Korn) tuodut kasvit ovat myös hengissä istutettuina Peterin ohjeiden mukaan - hiekkaan. Bambu
mm. on ollut oikein tyytyväinen ja se 5
cm korkea alppiruusu oli todella upea
Majapaikassamme, Kaisankodissa, oli kukkiessaan. Pieni on kaunista. Kasveisniin pitkät käytävät, että tuli uudestaan sa.
nälkä huoneelle kävellessä. Kävimme
myös Helsingin Kumpulassa ja muutamat Tuna Trädgårdilta tuomani merihalikka
ehtivät käymään Viikin Gardeniassakin. kasvoi pelkässä hiekassa neliömetrin
Tammisaaren seudulla Fiskarsin ja Billnä- kokoon! Levisi kuin Elanto aikoinaan.
sin puutarhat olivat myös ohjelmassam- Rhodokselta lahkeeseen tarttuneet Hotme. Kirveskylässä söimme erinomaisen tentottiviikuna, lohikäärmekalla ja Bulbinella totuttelivat vähemmän välimerelliaterian.
seen ilmastoon ja toivon mukaan sulosTaimistoretki pohjoiseen
tuttavat vielä ensi kesääkin. Aika näyttää.
Toinen retki tehtiin Raahen Arkkukariin Ihmeellisin todiste kasvuvoimasta ja
Särkän Perennataimistolle. Särkällä oli- luonnon tuhlaavaisuudesta oli se, että
vat sääolot haitanneet kasvien talvehti- vaimoni auton ikkunoitten sivulasien tiimista ja myöhästyttäneet sesonkia. Tal- visteitten välistä alkoi syksyllä kasvaa
vet eivät ole aina siskoja keskenään... jotakin. Luultavasti koivun taimia. YleenKaikesta huolimatta bussille käveli kan- sähän autot kukkivat keväällä, mutta
saa täydet kasvikassit molemmissa kä- Korean Kia kukkii näköjään syksylläkin.
sissään.
Puutarhainnostus tarttuu
Kävimme myös Särkän lähistöllä harrastajapuutarhuri Tita Haapajoen pihassa. Avoimet puutarhat-tapahtuma keräsi piPaljon oli upeita kasveja, mutta itikoita oli hoihin runsaasti väkeä, jopa Sysmään
vieläkin enemmän. Missään en ole näh- maaseudulle. Ajankohta oli mielestäni
nyt niin paljon itikoita kuin siellä! Siellä myöhäinen, mutta ensi kesänähän tapahtuma järjestetään aiemmin. Moni etsi
piti muutarhurikin suunsa kiinni.
avoimia pihoja turhaan kaatuneilta netOmatoimimatkailuakin on harrastettu
tisivuilta. Tapahtumana avoimien ovien
Monia lyhyitä ja vähän pidempiäkin oma- päivä oli oikein mukava juttu. Puutarhatoimisia matkoja kesään mahtui. Niitä kävelyihin ja muihin tapahtumiin olemme
vain ei voi olla tekemättä. Messut ja mm. osallistuneet mahdollisuuksien mukaan.
"Tyrisevän” kukkamarkkinat Virossa ovat Etäisyydet ovat kuitenkin rajoittava tekijä.
niitä tapahtumia, joista sitä vaan vuosi Uusia jäseniä Jyväskylän puutarhaseutoisensa jälkeen itsensä (ja tuttuja) löy- raan on täältä etelän suunnaltakin tullut
ja ehkä voimme osallistua tulevaisuudestää.
sa piha-, ym. tapahtumiin kimppakyytejä
Etelä-Pohjanmaan taimisto, autolasimie- hyväksi käyttäen.
hen Vakkataimi, Eelis ja Helinä Kauppila,
Myllykoski, Inkeroinen ja Mikkelin suunta. Ja kevättä on taas ilmassa!
Kaikissa noissakin paikoissa tuli käytyä - Siemenluetteloita on alkanut tipahdella
ja aina mukaan lähti tuliaisia! Onneksi postiluukusta ja sehän on niitä ensimpihaa on vielä jäljellä, mutta penkkipun- mäisiä kevään merkkejä. Hangen alla on
nerrusta kyllä riittää...
liki 500 purkkia taimia ja siemeniäkin on
Puutarha Tahvoset on erikoistunut alppiruusujen taimituotantoon ja tuotantotekniikka onkin viilattu viimeisen päälle. Kuva Antero Liimatainen.
Suomalainen lakka Nyby on tulossa markkinoille Pohjankurusta. Vierailumme aikana taimissa kypsyivät jo ensimmäiset marjat. Kuvat Antero Liimatainen.
Numero 11
Sivu 13
Puutarhaseura matkailee ja toimii
jemmattu jokunen kenno. Odotellaan nyt
vaan sitä kiireistä kevättä.
Keväthän on se onnellinen ohimenevä
hetki kun penkeistään löytää jotain uutta
lähes päivittäin, eivätkä rikkakasvit ole
vielä saaneet ylivaltaa. Se ilo on kuitenkin
lyhyt - joka kevät! Kevään vaihtuessa kesäksi, alkaa mielensä pahoittajakin elää.
On messuja ja tapahtumia.
Talvella tilatut siemenpussukaiset ovat
iloisesti sekoittuneet ja penkeistä ovat
taas nimilaput kummasti hävinneet. Jos
laput ovat tallella, niistä tuskin yksikään
ehtii kasvaa A-neloseksi, ei edes Koiraspuutarhurilla. Olemme etuoikeutettuja,
koska meillä on neljä vuodenaikaa, siis
syksy, talvi, kevättalvi ja takatalvi!
Notkeana kaiken ikää
Oikein hyvää alkanutta vuotta kaikille multasormille, jotka polvistelevat miettimättä
sen kummemmin, millä suunnalla se
Mekka sitten lieneekään.
Yritetään pysyä terveenä tulevaa kesää
silmälläpitäen. Lunssa on jo sairastett,
pyrstöyskä on vielä kokematta. Muuten,
puutarhurin kesään kuuluu vain kaksi
vapaapäivää: Eilinen ja huominen!
Ollaan olemassa, toivoo muutarhuri.
Tuijan Kasvit Tuijas Växter
Teksti: Muutarhuri Antero Liimatainen
Googlaaminen tuottaa joskus mielenkiintoisia löytöjä. Kerran kasveja etsiessäni tuli vastaani puutarha nimeltään
Tuijas Växter.
Nimi kuulosti kovin suomalaiselta. Niin
se myös oli. Nimen takaa löytyi v. 1970
viisivuotiaana vanhempiensa mukana
Olofströmiin muuttanut Tuija Finnilä.
Vuonna 2004 hän perusti Kyrkhultiin,
eteläiseen Ruotsiin oman taimitarhan.
Tarha sai alkunsa siten, että hän etsi
omaan näytepuutarhaansa kasveja.
Sopivia kasveja ei aina löytynyt, joten
hän päätti hankkia ja kasvattaa niitä
itse.
Nykyisin Tuijan puutarhalta löytyy kasveja mummonkasveista erikoisuuksiin,
joita on usein muualta vaikeaa löytää.
Alkuaan kolmensadan neliön tarha on
vuosien kuluessa kasvanut nykyisiin,
noin neljäntuhannen neliön mittoihin.
Useimmista taimistolta löytyvistä kasveista on tiedot Tuijan nettisivuilla
www.tuijasvaxter.com). Melkein kaikista
kasveista on myös kuvat. Aivan kaikkia
kasvejaan Tuija ei nettisivuille laita
esim. niiden vähäisen lukumäärän vuoksi. Kannattaa kysäistä kuitenkin, jos
jotain erikoista on etsimässä. Tuijan
sivuilla on mukava piipahtaa vaikkapa
vain mielenkiinnosta kauniita kuvia kohtaan.
Seuramme varainhoitaja Katariina Pouta säteili Pohjankurussa kilpaa Puutarha
Tahvosilta hankittujen aarteiden kanssa. Kuva Antero Liimatainen.
Tuijan kasvit kulkevat kätevästi postin
kautta pitkin Eurooppaa, myös Suomeen. Hän lähettää nimilapulliset kasvit
ilman multaa ja postittaa ne maanantaisin, jolloin ne eivät seiso postissa viikonlopun yli. Omat tilaukseni ovat tulleet
perille keskiviikkona tai viimeistään torstaina. Saamani kasvit ovat olleet
"sopivan" kokoisia postitettavaksi, joten
postimaksut ovat todella kohtuulliset.
Tuija puhuu suomea!
Muutarhuri suosittelee!
Tuijas Växter
Mielenkiintoisia kasveja
www.tuijasvaxter.com
Puh. +46 454 77 04 51
Sivu 14
Suosi ammattitaitoa!
KIITÄMME LEHDESSÄMME ILMOITTANEITA
Lue lisää Jyväskylän Puutarhaseuran verkkosivuilla www.jyvaskylanpuutarhaseura.fi
Perennoja
TAIMIPIHASTA TAIMI PIHAAN !
Hyviä taimia on ilo istuttaa –
oikeita neuvoja helppo noudattaa !
Tervetuloa!
ma-pe 9-20, la 9-18, su 12-16
PENSASMUSTIKOITA Myös itsepoimintana 040‐831 3240 Rauli Vepsäläinen Kiurunkuja 6, 41350 Laukaa as.  Mullan valmistus, myynti ja kuljetus:
- kalkittua, lannoitettua ja seulottua multaa
- nurmikko– ja istutusmullat, myös itse noudettuna pienemmät erät
 Kuorikkeet ja hakkeet
 Murskeet
 Kysy myös omakoti- ja teollisuustontteja
Jussi Ala-Krekola, Saksalantie 25, 41310 Leppävesi,
p. 0500-635 217
Kysy osaajilta!
Numero 11
Sivu 15
Jyväskylän Puutarhaseura ry. myy messuosastollaan mm. hienoa lahjakirjaa
Pikkukaupungin Pihoja– ja Puistoja
AMMATTILAINEN AVUKSI PIHAHOMMIIN !
PIHA- JA PUUTARHAPALVELU
MIKA KUMPULAINEN
040-754 8121, [email protected]
HELPMAN KY
Vihertyöt viimeisen päälle
 Viheralueiden perusta-
Hankamäentie 279
Uurainen, Kotaperä, 040-733 6631
mis– ja hoitotyöt
- Kesäkukat
- Äitienpäiväkukat
- Amppelit
 Luonnonkivityöt
Avoinna touko-kesäkuu
 Pienkuormaajapalvelu
- nostot, siirrot, maaainesten levitys
Pihaneuvonta
Kauko Lehtonen
040-746 2530
Eeva Kortepuro
[email protected]
www.helpman.fi
- pihasuunnittelua
-pihaneuvontaa
Piipanniementie 20
41450 Leppälahti
040 8211530
[email protected]
www.pihaneuvonta.net


Pihasuunnitelmat
Neuvontakäynnit
Nurmikkomullat, maisemointikivet,
murskeet ja kaivinkonetyöt
Hannu ja Seppo Anttonen Ky,
Äänekoivisto
Puh. 0400-345 937, 040-539 4462
VIHERAHONEN
Puh. 0400-344 811
Helena Ahonen-Tarkiainen
www.viherahonen.fi
Puutarhaoppaat ja viimeisin lehtemme
ovat saatavilla Juho Jussilan myymälässä
Toimitamme autokuormittain
Viljavuuspalvelu Oy:n tutkimaa
HYVÄÄ MULTAA
Tilaukset: 0400 - 642 896 Juha Holm Puh. 0400-679 377
Maansiirto Veljekset Holm Oy
Jyväskylän Puutarhaseura ry.
Jyväskylän Puutarhaseura ry.
117. toimintavuosi
Jyväskylän Puutarhasanomat
Päätoimittaja:
Marjatta Uosukainen
Taitto ja toimitus:
Marjatta Uosukainen, Pauliina Alm,
Maija Jussila-Savo, Enni Mertanen,
Hannele Niemelä ja Riitta Peräinen
Ilmoitukset:
Pauliina Alm, Jouko Hyytiäinen,
Maija Jussila-Savo,
Hannu Liimatainen, Enni Mertanen
ja Marjatta Uosukainen
Paino:
Lehtisepät Oy, Pieksämäki
painosmäärä 6500 kpl
Jyväskylän Puutarhaseura ry. retkeilee vuosittain kotimaisissa taimistoissa. Taimistovierailuilla jäsenet tutustuvat henkilökohtaisesti taimistojen omistajiin ja heidän tuotteisiinsa. Keski-Suomen alueella suosittu vierailukohde on ollut Ahosen Taimisto Karstulassa. Kesällä 2012 Ahosen taimiston tuotteisiin oli tutustuttu jo ennalta hinnastojen avulla. Paikan päällä voitiin rauhassa valita esillä olevista tuotteista ne yksilöt, jotka täyttivät
kunkin henkilökohtaiset vaatimukset. Päätellen bussin tavaratilaan kertyvistä lukuisista taimipakkauksista,
valikoimasta löytyi myös muutakin kuin suunniteltuja hankintoja. Kuva: Hannele Niemelä.
Jyväskylän Puutarhaseuran tapahtumakalenteri vuonna 2013
Kesäkauden ulkopuolella kokoonnumme sunnuntaisin klo 16.00
yleensä Viherlandian kokoustilaan Viherniekkaan, kesäaikana retkeilemme kiinnostavissa puutarhakohteissa sekä vierailemme harrastajien pihoissa ns. pihakävelyillä.
Lisätietoja tapahtumista saat jäsentoiminnan vetäjältä Hannu
Liimataiselta, seuran jäsenkirjeistä ja kotisivuiltamme.
Su 24.03.
klo 13.00
Sääntömääräinen kevätkokous. Lounasravintola Mirka.
La 27.07.
Retki Seinäjoelle ja Töysään
Su 24.03.
klo 14.30
Kasvien mukana leviävät taudit, Lounasravintola Mirka. Marjatta Uosukainen/MTT
Ti 30.07. klo 18.00
Pihakävely yksityispihassa Lievestuoreella
Su 04.08
Valtakunnallinen Avoimet puutarhat
tapahtuma
La 10.08.
Retki Leivonmäelle, Tommolan tila ym.
Ti 20.08. klo 18.00
Pihakävely yksityispihassa Vehniällä
La 20.04.
Retki Pihapiiri-puutarhamessuille Lahteen
Su 28.04. klo 16.00
Suomen perinnekasvit
Jouko Rikkinen/Helsingin Yliopisto
Su 12.05. klo 16.00
Puutarhan uutuuskasvit
Pirjo Uuttana/Viherlandia
La 24.08.
Retki Puutarhaliiton paikallisyhdistysten
kesäpäivään Tampereelle
Ti 28.05. klo 18.00
Pihakävely ja taimien vaihto yksityispihassa
Kuohulla
Ti 03.09. klo 18.00
Pihakävely ja taimienvaihto yksityispihassa
Ti 11.06. klo 18.00
Pihakävely Jyväskylän alppiruusupuistossa
Marjatta Uosukainen/MTT
Su 22.09. klo 16.00
Minun puutarhani
Katarina Lassheikki/Puutarhaliitto
To-su, 13.-16.06.
Retki Viroon, Latviaan ja Liettuaan
Su 20.10. klo 14.30
Keski-Suomen uhanalaiset kasvit, paikka
avoin. Lehtori Veli Saari
Ti 09.07. klo 18.00
Pihakävely yksityispihassa Säynätsalossa
La 09.11. klo 13.00
Satokauden päättäjäiset, paikka avoin
La 13.07.
Kurssi Piharakenteita Betonista. Oy Juho
Jussilan piha.
Su 24.11. klo 16.00
Ruusuaiheinen luento
Suomen Ruususeuran pj. Lauri Korpijaakko
Verkkosivut: www.jyvaskylanpuutarhaseura.fi