Teknologia ja kääntäjän työ

Transcription

Teknologia ja kääntäjän työ
XI Kääntämisen ja tulkkauksen symposiumi
Teknologia ja
kääntäjän työ
12.–13.4. 2013 Turun yliopisto
XI Kääntämisen ja tulkkauksen symposiumi
Teknologia ja kääntäjän työ
Turun yliopisto
Turku 12.–13.4.2013
Sisällysluettelo
Plenaariesitelmät ........................................................................................................................................... 1
Sektioesitelmät ............................................................................................................................................... 2
Työpaja............................................................................................................................................................. 34
Posterit ............................................................................................................................................................. 35
Kiitokset ........................................................................................................................................................... 38
0
KäTu 2013
Tiivistelmät
Plenaariesitelmät
Professori emerita Irmeli Helin
Sulkakynistä konekääntimiin. Kääntäjän apuvälineet Agricolasta ”automaattiin”
Kielitaito, looginen ajattelukyky ja vankka yleissivistys ovat aina olleet kääntäjän tärkeimpiä
henkisiä apuvälineitä. Tässä esitelmässä paneudutaan kuitenkin niihin konkreettisiin
välineisiin, joita kääntäjä on historian saatossa tarvinnut pystyäkseen suoriutumaan
tehtävästään. En kuitenkaan lähde liikkeelle Rosettan kivestä saakka, vaan suomen
kirjakielen luojan ja armoitetun kääntäjän, Mikael Agricolan ajoista. Tarkastelen välineitä ja
materiaalia, joita kääntäjät ovat käyttäneet, ja niiden kehitystä ja muutoksia nykypäivään
saakka. Miten ne ovat vaikuttaneet käännösten määrään ja laatuun? Onko kääntäjä kaiken
tekniikankin keskellä edelleen yksinäinen puurtaja vai verkostoitunut monitoimiosaaja?
Ovatko koneet vapauttaneet kääntäjän ulos kammiostaan turuille ja toreille?
Professori Jaakko Suominen, Turun yliopisto
Tulkkaava sähköaivo ja beatboxaava Google – konekääntämisen popularisointia 1950luvulla ja 2010-luvulla
Käsittelen konekääntämisen julkista esittämistä kahdella eri vuosikymmenellä ja kahden
toisistaan poikkeavan esimerkin avulla. 1950-luvulla konekääntämisen kehitystyö liittyi
kylmän sodan suurvaltakamppailuihin. Toisaalta julkisuudessa konekääntämistä esiteltiin
myös osana laajempaa ihmisen ja tietojenkäsittelykoneen kykyjen vertailua.
Tiedotusvälineissä kysyttiin, korvaako kone ihmisen, jos se osaa tulevaisuudessa laskennan ja
tuotantolinjojen tarkkailun lisäksi pelata shakkia, säveltää iskelmiä, sepittää runoja ja kääntää
tekstejä.
2010-luvulla tietokone ei edelleenkään käännä tekstiä täydellisesti, mutta konekääntäminen
on popularisoitunut käyttötilanteissa muun muassa hakukoneiden ja sosiaalisen median
käännöstoimintojen kautta. Vaikka ihmisen ja koneen kykyjen vertailu on edelleen osa
julkista keskustelua, koneen rajojen kokeileminen luovalla tavalla tulee esiin arkikäytössä.
Esimerkkinä konekääntäjien niin sanotusta luovasta adaptaatiosta toimivat kokeilut, joissa
Googlen kääntäjän puhetoimintoa on käytetty musiikin ja musiikkiparodioiden tuottamiseen.
Näiden kokeilujen tulokset ovat levinneet laajempaan tietoisuuteen erityisesti sosiaalisen
median välityksellä.
Vaikka 1950-luvun ja 2010-luvun konekääntämisen populaarijulkinen keskustelu poikkeavat
toisistaan, kummassakin kyse on tietokoneen kykyjen esittelystä ja kokeilemisesta tunteisiin
vetoavalla ja leikillisellä tavalla.
1
KäTu 2013
Tiivistelmät
Sektioesitelmät
Kristiina Abdallah, Vaasan yliopisto
Ideologiakritiikki opettajan työkaluna
Esityksessäni pohdin aluksi, miten kääntämisen muuttuva ympäristö asettaa myös opettajat,
eikä ainoastaan opiskelijat, lukuisien, eettistenkin, haasteiden eteen. Pohdintani ytimessä on
korkeakoulu-opettajan työn perimmäinen tarkoitus. Eräänä keinona vastata näihin haasteisiin
esittelen Girouxin ja McLarenin (2001) ja Suorannan (2005) kirjoitusten pohjalta laatimani
yksinkertaisen ideologiakritiikkimallin (Abdallah 2011: 122). Malli soveltuu opettajan
työkaluksi erityisesti silloin, kun on tarpeen voimaannuttaa opiskelijoita kohtaamaan
nykyisen työelämän ristiriitaisuuksia ja epäoikeudenmukaisuuksiakin. Käytän esityksessäni
esimerkkinä Tampereen yliopiston vuoden 2009 kurssia Kääntäjän ja tulkin työelämätaidot,
jossa pohdittiin muun muassa av-kääntäjien alkavaa taistoa parempien työolojen
saavuttamiseksi.
Lähteet
Abdallah, Kristiina. 2011. ’Empowering Translators. Students’ Ethical Reflections on Translating in
Production Networks’, teoksessa Mona Baker ja Carol Maier (toim.) Ethics in the Curriculum:
Critical Perpectives, Special Issue of the Interpreter and Translator Trainer, 5(1), 2011. 129-154.
Giroux, Henry A. ja Peter McLaren. 2001. Kriittinen pedagogiikka (Critical Pedagogics: kääntänyt Jyrki
Vainonen, editoinut Tapio Aittola ja Juha Suoranta). Tampere: Vastapaino.
Suoranta, Juha. 2005. Radikaali kasvatus. Helsinki: Gaudeamus.
Anukaisa Alanen, Helsingin yliopisto &
Pia von Essen
Kirjoitustulkkaus – tulkki sulkee suunsa ja tulkkaa.
Kirjoitustulkkaus on verrattain tuntematon tulkkauksen muoto, mutta väestön ikääntyessä ja
sisäkorvaistutteiden yleistyessä mahdollisesti kasvava ala. Kirjoitustulkin käyttäjä on yleensä
huonokuuloinen tai kuuroutunut henkilö, jolle tulkki pyrkii välittämään kaiken oleellisen
auditiivisen informaation kirjoitetun tekstin muodossa.
Tulkkaus on tavallisesti simultaanista ja kielensisäistä. Kirjoitustulke pyrkii jäljittelemään
puhuttua kieltä, mutta siinä käytetään välimerkkejä, isoja kirjaimia ym. kirjoitetun tekstin
konventioita. Kirjoitustulkkeessa on myös omia erityismerkintöjään, kuten korjausta, poistoa
ja puhujan miettimistä ilmaisevat merkit.
Esitelmässä valaisemme kirjoitustulkkauksen käytäntöjä, koulutusta ja tutkimusta. Kerromme
myös, miten kirjoitustulkkaus suhteutuu perinteiseen kielten väliseen kääntämiseen ja
puhuttujen kielten tulkkaamiseen ja mitä kaikki osapuolet voisivat tästä yhteydestä ehkä
2
KäTu 2013
Tiivistelmät
oppia. Linkitämme kirjoitustulkkauksen kevyesti myös ohjelmatekstitykseen ja mainitsemme
pari sanaa automaattisen puheentunnistuksen mahdollisuuksista.
Anukaisa Alanen tekee väitöskirjaa kirjoitustulkin roolista vieraiden kielten opetuksessa, ja
hän on vuoden alusta aloittanut kirjoitustulkin erikoistumisopinnot Humanistisessa
ammattikorkeakoulussa. Pia von Essen on toiminut lähes 20 vuotta kääntäjänä ja suomienglanti-suomi-konferenssitulkkina. Hän suoritti kirjoitustulkin erikoistumisopinnot viime
vuonna ja on sittemmin ottanut kirjoitustulkkauksen yhdeksi työmuodokseen muiden
kääntämisen ja tulkkauksen muotojen rinnalle.
David Bergen, Turun yliopisto
Making the process visible to the student of translation
In process research, the translator has most often been seen as the object of research, although
self-reflection has featured in several studies. In the present stage of my PhD research, I aim
to give student translators tools to observe and analyze their own metacognitive behaviour
during the translation process.
Using a framework based on research by Eric Angelone concerning how translators handle
translation problems, I have developed a coding system to reflect the metacognitive steps a
pair of translation students go through when creating a translation of a text together.
Angelone divides the process into the comprehension, transfer and production stages and then
sub-divides each of these stages into problem recognition, solution proposal and solution
evaluation.
I audio-recorded a volunteer pair of translation students solving a lexical problem in a text.
Then, using the coding system mentioned above, I categorized their activities and behaviour
during the problem-solving episode. I then asked students at various levels of training to
record themselves while doing a collaborative translation task outside class using texts in
which I had identified specific lexical translation problems. The students were unaware of the
purpose I had in mind for the task. When the students had completed the translation, I
explained the coding system and asked each of them to transcribe and code the part of the
recording which concerned the predetermined ‘hot spot’. They were then asked to analyse
their own behaviour while solving the translation problem. The students were then asked to
reflect on their behaviour as translators and to ponder how they might modify their translation
process to improve the quality of their work. They then kept a diary of their working methods
over a few weeks to determine what changes in their translation process might help them
enhance their performance.
3
KäTu 2013
Tiivistelmät
Lauri Carlson, Maarit Koponen & Jussi Rautio, Helsingin yliopisto
Monikielinen konekäännös ja sen laadun arviointi MOLTO-hankkeessa
EU MOLTO (Multilingual Online Translation) -hankkeen (www.molto-project.eu)
tavoitteena on ollut työvälineiden kehittäminen useiden eri kielten välisen tosiaikaisen ja
korkealaatuisen käännöksen tuottamiseen. Hankkeessa kehitettävien työvälineiden
kohderyhmänä ovat sisällöntuottajat eli tahot, joiden tarkoituksena on tuottaa monikielistä
tekstiä esimerkiksi verkkosivuille. Tämä lähestymistapa eroaa monista tunnetuimmista
yleisesti käytössä olevista tilastollisista konekäännösjärjestelmistä, kuten Google Translate ja
MS Bing, jotka on usein suunnattu sisällön kuluttajalle pääasiallisena tarkoituksena antaa
yleiskuva minkä tahansa lukijalle vieraskielisen tekstin sisällöstä. MOLTOn tavoitteena sen
sijaan on korkealaatuinen kääntäminen ja sisällön tuottaminen tilanteessa, jossa käännettävän
tai tuotettavan tekstin aihepiiri eli domeeni, sanasto ja rakenteet on rajattu. MOLTO on
toteutettu sääntöpohjaisella avoimen lähdekoodin GF (Grammatical Framework) -tekniikalla,
jonka taustalla ovat käsiteltävien kielten yleiset niin sanotut resurssikieliopit ja niiden
laajennuksiksi laaditut erilaiset aihepiirin mukaiset kieliopit. EU MOLTO -hanke soveltaa
tätä lähestymistapaa eri aihealueisiin (turistifraasit, museoesineiden kuvaukset, matematiikan
harjoitustehtävät, farmakologiset patentit ja monikieliset wiki-sivustot) sekä useisiin
eurooppalaisiin kieliin. Tällaisen kääntimen tuottaman tekstin kattavuus on rajatumpi kuin
mitä tahansa tekstiä varten tarkoitetun yleiskääntimen, mutta samalla sen tuottaman
käännöksen laatu ja tarkkuus saadaan paremmaksi. MOLTOn vahvuuksiin kuuluu myös
uusien aihealueiden kielioppien ja sanastojen lisäämisen helppous verrattuna tilastollisiin
konekäännösjärjestelmiin.
MOLTOn työvälineiden käyttökelpoisuutta voidaan arvioida eri tavoin. Konekääntämisen
alalla käytetään tyypillisesti automaattisia mittareita (esim. BLEU ja METEOR), jotka
perustuvat konekäännöksen ja ihmisen tekemän verrokkikäännöksen osien tilastolliseen
vertailuun. Nämä mittarit pystyvät kuitenkin paljastamaan vain tietyn näkökulman
käännöksen laadusta: miten läheisesti se muistuttaa jotakin tiettyä ihmisen tuottamaa
käännöstä. Voidaksemme arvioida käännösten käyttökelpoisuutta ja välineiden tarjoamaa
potentiaalia realistisemmissa käyttökohteissa tarvitaan ihmisten suorittamaa arviointia. Tätä
tarkoitusta varten vertaamme jälkieditointikokeissa MOLTOn tuottamaa tekstiä yleisempiin
kääntimiin, kuten Google ja Bing. Kokeen tarkoituksena on simuloida tilannetta, jossa
käyttäjä haluaa tuottaa tietyntyyppisestä tekstistä raakakäännöksen edelleen muokattavaksi.
Mitä vähemmän konekääntimen tekemässä raakakäännöksessä on muokattavaa, sitä
käyttökelpoisempana raakaversiota voidaan pitää. Näissä kokeissa koehenkilöille esitetään
lähtövirkkeitä ja eri kääntimillä tuotettuja ehdotuksia, joista koehenkilö sitten valitsee
mielestään parhaan ja editoi sitä tarpeelliseksi katsomallaan tavalla.
Tässä esitelmässä esittelemme EU MOLTO -hankkeessa kehitettyjä työvälineitä ja niiden
tarjoamia mahdollisuuksia rajoitettujen aihepiirien tekstien tuottamisessa kääntäjän ja
4
KäTu 2013
Tiivistelmät
tekstintuottajan apuvälineenä. Esitämme myös tuloksia MOLTOn eri aihealueiden
käännösten laatuarvioinneista useissa kielipareissa sekä vertailusta muihin konekääntimiin.
Mona Enell-Nilsson, Vaasan yliopisto
Minna Hjort, Helsingin yliopisto
”Fuck sådant.” Kirosanojen käyttö Snabba Cash -kirjassa ja sen suomen-, saksan- ja
englanninkielisissä käännöksissä
Jens Lapiduksen rikosromaani Snabba Cash oli myyntihitti heti ilmestyttyään vuonna 2006.
Tukholman alamaailmaa kuvaavaa kirjaa on kehuttu muun muassa sen aidosta ja uskottavasta
kielenkäytöstä, jonka piirteisiin kuuluvat esimerkiksi lyhyet ja epätäydelliset lauseet, slangi,
kirosanat ja monikieliset ainekset (teos sisältää mm. englannin, espanjan ja serbian kieltä).
Lapidus on itse nimennyt genrensä “Stockholm noiriksi”. Romaanisarjaan kuuluu Snabba
Cashin lisäksi kaksi muuta teosta, Aldrig fucka upp (2008) ja Livet deluxe (2011). Kahdesta
ensimmäisestä romaanista on tehty myös elokuva ja kolmas filmatisointi on tekeillä.
Tarkastelemme esitelmässämme sitä, miten Jens Lapidus romaanissaan rakentaa
henkilöhahmojensa puhekieliseen diskurssiin kiroilua ja kuinka se on toteutettu kirjan
suomen-, saksan- ja englanninkielisissä käännöksissä (suomeksi Rahalla saa [2008], saksaksi
Spür die Angst [2010], englanniksi Easy money [2011]). Erityishuomiota kiinnitämme siihen,
miten kirosanoja hyödynnetään kaunokirjallisessa koodinvaihdossa eli siinä, kun tekstissä
yhdistyy elementtejä eri kielistä. Pohdimme sitä, millaisia funktioita näillä elementeillä
tekstissä on ja millaisia haasteita ne kääntäjille asettavat.
Juha Eskelinen & Tuija Kinnunen, Helsingin yliopisto
Kollaboratiivinen kyborgi – realistinen visio kääntäjän koulutukselle?
Kääntämisen alalla toimivissa yrityksissä asiantuntijatyö on pirstaloitumassa useisiin erillisiin
työtehtäviin ja –vaiheisiin. Projektien työvaiheita tekevät esimerkiksi asiakaspäällikkö,
projektipäällikkö, projektikoordinaattori, käännösmuisti- ja terminhallinta-asiantuntija,
sisältöasiantuntija, laaduntarkistaja, kielentarkistaja ja kääntäjä.
Alan toimintaprosesseissa edellytetään osallistujilta uusien asioiden nopeaa omaksumista,
mukautumista erilaisiin työtehtäviin, aikatauluihin ja työryhmiin sekä erinomaisia viestintäja vuorovaikutustaitoja näissä kaikissa vaihtelevissa työtilanteissa.
Kun koulutuksessa halutaan reagoida työelämän muutokseen, asiantuntijataitoja tarjoavilta
kursseilta odotetaan erilaisten uusien menetelmien, käytänteiden, työkalujen ja sisältöjen
huomioimista. Muutosta vaativia sisältöjä on työstettävä yhteistyössä alan
edelläkävijäyritysten kanssa.
5
KäTu 2013
Tiivistelmät
Tieto- ja viestintätekniikan hallitseminen virtuaalisissa työympäristöissä (ks. esim.
Lambropoulos et.al. 2009, Long 2010, Davies et.al. 2011) muodostuu yhä keskeisemmäksi
osaksi myös kääntäjän asiantuntijuutta. Kääntäminen on muuttunut kääntäjän kokonaan
hallitsemasta, painettuihin lähteisiin nojaavasta, fyysisellä työpöydällä tapahtuvasta
käsityöstä monia eri työkaluja hyödyntäväksi hajautetun ongelmanratkaisun prosessiksi, jossa
eri toimijat vuorovaikuttavat keskenään sähköisesti. Uudet opiskelijat ovat samoin
kehittyneet sosiaalisesti verkottuneiksi viestijöiksi, jotka edellyttävät ja hallitsevat monia
sellaisia viestintätapoja, joita perinteiset opetusmuodot eivät tue tai käytä.
Tarkastelemme alamme koulutusta erityisesti yhteistoiminnallisen oppimisen vahvistamisen
näkökulmasta (vrt. Kiraly 2001). Ajatuksemme nousevat kokemuksistamme monikielisten
kääntämisen kurssien opettajina ja työn alla olevan projektinhallintakurssin suunnittelusta
käännösprojektinhallinnan asiantuntijoiden kanssa. Yhteisillä kursseillamme eri taustoista
tulevat opiskelijat on täytynyt saattaa toimimaan yhdessä tehokkaasti ja oppimista edistävästi.
Erityinen haaste on ollut saada opiskelijat ottamaan vastuu omasta ja työryhmän toiminnasta.
Samoin heitä on täytynyt kannustaa toiminnassaan kohti asiantuntijatason käytänteitä ja
työprosesseja sekä jakamaan keskenään monipuolista viestinnällistä osaamistaan.
Toimivan monimuotoisen tai sulautetun oppimisympäristön (ks. esim. Joutsenvirta &
Kukkonen 2009; Bonk & Graham 2006) luominen edellyttää, että kursseilla kehitetään
johdonmukaisesti kääntäjän keskeisten kompetenssien (EMT 2009) rinnalla kasvokkain ja
virtuaalisesti tapahtuvan ryhmätyöskentelyn taitoja (ks. esim. Risku 2004). Tällaiseen
oppimisympäristöön siirtyminen tarkoittaa koulutuksessa, että yhteisöllisiä ja viestinnällisiä
taitoja kehitetään opintojen alusta alkaen. Opetuksessa päätavoitteena on saada opiskelija
kehittymään itsenäiseksi, uusia työkaluja nopeasti omaksuvaksi sekä joustavaksi ja
vastuulliseksi yhteistyön osapuoleksi.
Lähteet
Bonk, C. & Graham, C. (ed.). 2006. The Handbook of Blended Learning: Global Perspectives, Local
Designs. San Francisco, CA: Pfeiffer Publishing.
EMT 2009. European Masters’ in Translation. Competences for professional translators, experts in multilingual
and multimedia communication.
Davies, A., Fidler, D. & Gorbis, M. 2011. Future Work Skills 2020. The University of Phoenix Research
Institute.
Joutsenvirta, T. ja Kukkonen, A. (toim.). 2009. Sulautuvaa opetusta monilla tavoilla ja menetelmillä.
Helsinki: Valtiotieteellisen tiedekunnan verkko-opetuksen
kehittämisyksikkö. Helsingin yliopisto.
Kiraly, D. 2001. A Social Constructivist Approach to Translator Education. Empowerment from Theory to
Practice. Manchester: St. Jerome Publishing.
Lambropoulos, N., Kampylis, P., Papadimitriou, S., Vivitsou, M. & Gkikas, A. 2009. Hybrid “Synergy for
Virtual Knowledge Working”. Teoksessa Salmons, J. & Wilson, L. (toim.) Handbook of Research on
Electronic Collaboration and Organizational Synergy. New York: Information Science Reference.
Risku, H. 2004. Translationsmanagement. Interkulturelle Fachkommunikation im Informationszeitalter.
Tübingen: Narr.
Long, S. 2010. Communication, Relationships and Practices in Virtual Work. IGI Global.
6
KäTu 2013
Tiivistelmät
Filip Ginter & Stina Ojala, Turun yliopisto
Turun suomen kielen puupankin kääntäminen suomalaiselle viittomakielelle –
pilottiprojekti
Taustaa
Turkulainen suomen kielen puupankki (Turku Dependency Treebank, TDT) on
syntaksimerkinnöillä varustettu suomen kielen tekstikorpus, jonka lopullinen versio koostuu
204,399 sanasta (15,126 virkkeestä). TDT sisältää tekstiä kymmenestä eri lähteestä:
suomenkielisistä Wikipediasta ja Wikinewsista, Turun yliopiston verkkolehdestä,
blogikirjoituksista, opiskelijoiden ainejärjestölehtien teksteistä, Ison Suomen Kieliopin
esimerkkivirkkeistä, Europarl ja JRC-Acquis -korpusten suomenkielisistä osista,
Taloussanomista ja eri verkkolähteistä kerätyistä fiktioteksteistä. Puupankki sisältää sekä
käsin annotoidut syntaksimerkinnät, joissa käytetään tunnettua Stanfordin riippuvuusesitystä,
että automaattisesti luodut morfologiamerkinnät.
Projektin vaiheet
Projektin tarkoituksena on tuottaa TDT:n käännös suomalaiselle viittomakielelle. Tämä
tarkoittaa videoituja
käännöksiä, niihin
liittyviä metaglosseja, metaglossien
merkitysvastaavuuksien hakemista TDT:stä ja kaiken saattamista yhteensopivaksi.
Metaglosseista ilmenee kaikki viittomakieleen kuuluvat seikat, myös ilmeet ja kehon käyttö.
Tähän mennessä projektissa on käännetty kaksi koeotosta (à 15 yksittäistä lausetta)
suomalaiselle viittomakielelle. Toisen otoksen käänsi äidinkielinen viittoja ja toista työsti
viittomakielentulkkiopiskelijapari lopputyötään varten. Molemmista käännösotoksista on
tehty videoidut käännökset, metaglossit (ks. seuraava kappale) ja dokumentoitu kunkin
lauseen käännökseen käytetty aika. Samoin on dokumentoitu eri käännösehdotuksia osalle
lauseista. Tuotteena olevat viittomakieliset videoidut käännökset vastaavat viittomakieliselle
ääneenluettua tekstiä. Suomenkieliselle vastaavan tuotteen tekeminen tarkoittaisi puupankin
lauseiden ääneen lukemista.
Koska viittomakielillä ei ole kirjoitettua muotoa, muistiinmerkitsemisessä on käytettävä tässä
tilanteessa suomen kieltä. Muistiinmerkintä tapahtuu metaglossein, ts. viittomat ja muut
viittomakielen elementit merkitään viittomajärjestyksessä vastaavin suomen kielen
perusmuotoisin sanoin. Metaglossit tehdään niin, että tiedostot ovat sellaisessa muodossa,
jossa ne voidaan liittää myöhemmässä vaiheessa puupankkiin sellaisenaan.
Tulevaisuudennäkymät
Julkisesti saatavilla olevan syntaktisesti annotoidun suomalaisen viittomakielen korpuksen
sekä siihen liittyvän jäsentimen yhdistelmällä on mahdollista aloittaa täysin uusi ulottuvuus
luonnollisen kielen käsittelyn (NLP) tutkimuksessa, jolloin tutkimuksen piiriin saadaan myös
7
KäTu 2013
Tiivistelmät
viitotut kielet. Tällöin voitaisiin aloittaa erilaisia
konekääntäminen, tiedonhaku, hakukoneet ja niin edelleen.
projekteja
viittomakielisille:
Tästä projektista on hyötyä kieliteknologiaa ja luonnollisen kielen käsittelyn tutkimusta
yleisemmälläkin tasolla. Projektissa saadaan lisätietoa mm. suomen kielen ja suomalaisen
viittomakielen lauserakenteiden eroista ja samankaltaisuuksista. Tätä tietoa voidaan
hyödyntää esimerkiksi viittomakielen tulkkien koulutuksessa, esimerkiksi vertaamalla
äidinkielisen viittojan ja viittomakielentulkkien käännöksiä toisiinsa. Tämän lisäksi
keräämäämme dataa voidaan käyttää esimerkiksi hahmontunnistuksen, viittoman
tunnistuksen ja konekääntämisen tutkimuksen tarpeisiin. Koska projekti perustuu open source
–periaatteeseen, on data koko kansainvälisen tiedeyhteisön käytössä.
Viitteet
Haverinen, Katri, Viljanen, Timo, Laippala, Veronika, Kohonen, Samuel, Ginter, Filip ja Salakoski,
Tapio
(2010). ”Treebanking Finnish”. Teoksessa: Proceedings of TLT9, ss. 79–90.
Haverinen, Katri, Ginter, Filip, Laippala, Veronika, Kohonen, Samuel, Viljanen, Timo, Nyblom, Jenna ja
Salakoski, Tapio (2011). ”A dependency-based analysis of treebank annotation errors”. Teoksessa:
Proceedings of Depling’11, ss. 115–124.
Ritva Hartama-Heinonen, Helsingin yliopisto
”Kyllä” ja ”ei” teknologialle
Käsittelen esityksessäni kääntämisen näkökulmasta muutamaa sellaista seikkaa, jotka
saksalainen filosofi Martin Heidegger (1889–1976) esitti modernista tekniikasta ja sen
vallasta. Ensin saattaa olla vaikea ymmärtää, mitä tekniikan käyttöönoton vaikutuksia ja
tekniikkaan suhtautumista koskevilla filosofisilla pohdinnoilla on annettavaa nimenomaan
teknologian ja kääntäjän työn kysymyksiin. Näin on erityisesti siksi, että lähteeni on alun
perin vuodelta 1955, saksalaisen säveltäjän Conradin Kreutzerin 100-vuotismuistojuhlassa
pidetty puhe. Puheessaan Heidegger käsitteli maailman muuttumista ja teknistymistä,
ajattelemattomuutta ja ihmisten juurettomuutta – ei siis mitään kääntämiseen suoranaisesti
liittyvää. Filosofisia näkemyksiä ei tule kuitenkaan väheksyä, sillä niistä saattaa saada mieltä
avartavaa apua ja välineitä ympärillämme tapahtuvan ymmärtämiseen ja hallintaan.
Puheessaan Heidegger otti esille sen, että on kaksi ajattelemisen tapaa: laske(lmoi)va ajattelu
(rechnendes Denken) ja mietiskelevä ajattelu (besinnliches Denken). Laskevalle ajattelulle on
ominaista, että ”laskemme aina annettujen seikkojen mukaisesti". Mietiskelevä ajattelu
puolestaan hakee rauhallisesti ymmärtämistä ja etsii kaikessa olevaa mieltä. Kummankin
käsitteen yhteys kääntämiseen tulee selvemmäksi, kun tarkastelemme, miten Heidegger
kuvaa niitä, ja mietimme, millaisia analogisia ilmentymiä niillä tuntuisi olevan kääntämisen
teoriassa ja käytännössä.
Heideggerin mukaan teknologia on uhka ja mahdollisuus. Se voi orjuuttaa, mutta on myös
jotakin meille välttämätöntä. Teknologialle onkin siksi sanottava ”kyllä” ja ”ei” yhdellä ja
samalla kertaa. Tätä päättäväistä suhtautumistapaa kuvastaa Heideggerin myöhäisfilosofian
8
KäTu 2013
Tiivistelmät
ydinajatuksiin kuuluva käsite silleen jättäminen (Gelassenheit): se edustaa avoimen luonnollista, odottavaa tapaa kohdata sellaista, josta emme vielä tiedä, siis jonka mieli vielä kätkeytyy meiltä.
Kirjallisuutta
Heidegger, Martin 2005. Silleen jättäminen. Suomennos ja alkusanat Reijo Kupiainen. 3. painos. niin & näin
-lehden filosofinen julkaisusarja 23º45. Tampere: Eurooppalaisen filosofian seura ry. [Saksankielinen
alkuteos: Gelassenheit. 1959.]
Tiina Holopainen, Turun yliopisto
Av-kääntämisen automatisointi – ongelma vai haaste?
Elokuvien ja televisio-ohjelmien käännöstarve on kasvanut ja kasvaa huimasti tv-kanavien ja
muiden digitaalisten alustojen lisääntyessä. Suurin osa Eurooppaan ja myös Suomeen
tulevasta käännettävästä av-sisällöstä on peräisin Yhdysvalloista ja muista anglosaksisista
maista. Av-käännöksiä on jo runsaan vuosikymmenen teetetty yhä kiihtyvällä vauhdilla,
mutta käännöstarve ylittää silti jo nyt pätevien ihmiskääntäjien potentiaalin. Avkäännättämistä pidetään kalliina huolimatta av-kääntäjien alati laskeneista palkkioista ja
käännösten laatua huonona.
Tilanteen korjaamiseksi on jo pitkään kehitelty erilaisia koneohjelmia, joista esitelmässäni
tarkastelen SMT (Statistical Machine Translation) -ohjelmaa. SMT-ohjelma eroaa muista
kehitteillä olevista av-käännöskoneohjelmista kolmella tavalla: ohjelmassa käytetään hyväksi
ns. kakkoskäännöksistä saatuja valtavia tekstityskorpuksia, se valitsee ratkaisuehdotuksensa
tilastollisin menetelmin ja kääntää ihmiskääntäjän tekemän tekstityksen lähikieleen, esim.
englanninkielisestä ohjelmasta tehdyn ruotsinkielisen tekstityksen tanskaan. Lopuksi ns.
jälkieditoijat tarkastavat konekäännöksen toimivuuden ko. av-kontekstissa. Pohjoismaissa
SMT-ohjelmaa on käytetty jo vuosia kielipareissa ruotsi-tanska ja ruotsi-norja, ja nyt EU
tukee ohjelman kehittelyä kaikkiaan 14 kieliparissa. Suomen kieli ei ole tässä nk. SUMAThankkeessa mukana, mutta on vain ajan kysymys, milloin konekäännöksiä pyritään
teettämään joko virosta suomeen tai toisin päin. Muiden kuin spontaania puhetta sisältävien
ohjelmien kääntämisessä – siis lähinnä fiktioissa – SMT-ohjelman on raportoitu säästävän
aikaa 1–30 prosenttia (ks. Volk et al. 2012).
Vaikka av-käännösten kasvanut tarve on tosiasia ja ilmoitetut ajansäästöt parhaimmillaan
huomattavia, koneohjelmien soveltaminen juuri audiovisuaaliseen kääntämiseen on silti
monin tavoin ongelmallista. Esitelmässäni keskityn käsittelemään SMT-ohjelman vaikutuksia
kohdekieleen sekä tekstitettyihin tv-ohjelmiin ja elokuviin audiovisuaalisina teksteinä.
Tarkasteluni perustuu SMT-ohjelmasta olemassa oleviin tutkimusraportteihin. Näkökulmani
on sekä teoreettinen että pitkäaikaiseen työkokemukseen nojaava. Lisäksi olen ollut
yhteydessä tanskalaisiin jälkieditoijiin.
9
KäTu 2013
Tiivistelmät
http://ec.europa.eu/information_society/apps/projects/factsheet/index.cfm?project_ref=270919
Volk, Martin & Harder, Sǿren. ”Evaluating MT with translations or translators. What is the difference?” in
Machine Translation Summit XI Proceedings. Copenhagen. 2007, pp. 499-506.
(https://www.zora.uzh.ch/20406/)
Volk, Martin. ”The Automatic Translation of Film Subtitles. A Machine Translation Success Story?” in Nivre, J;
Dahllöf, M; Megyesi, B. Resourceful Language Technology: Festschrift for Anna Sågvall Hein. Uppsala.
2008, pp. 202-214. (https://www.zora.uzh.ch/8817/)
Volk, Martin. ”Multilingual Subtitling in the Age of Google Translate.” in Languages & The Media:
Conference Catalogue. Berlin. October 6–8, 2010, pp. 76–78.
Volk, Martin & Fishel, Mark & Bywood, Lindsay & Georgakopoulou, Yota. "What Is the Productivity Gain in
Machine Translation of Subtitles?" in Languages & The Media. Esitelmä. Berlin. November 21–23,
2012.
Nina Isolahti, Diakonia-ammattikorkeakoulu
Sektioesitelmä: Monimuotoinen tulkkauksen opetus
Diakonia-ammattikorkeakoulussa puhuttujen kielten tulkkauksen koulutusohjelma
toteutetaan monimuotokoulutuksena, jossa yhdistetään lähi- ja etäopetus, eli
verkkoperustainen opetus. Lähiopetuksessa toteutetaan välitöntä vuorovaikutusta vaativa
opetus. Etäopetuksessa sovelletaan monipuolisesti erilaiset verkko-opetuksen mahdollistamia
oppimistoimintoja tehdään erityyppisiä tehtäviä ja käytetään erityypistä digitalisoitua
oppimismateriaalia. Esitelmässäni käsittelen lyhyesti siitä, millä eri tavoin
koulutusohjelmassamme verkko-opetusta toteutetaan ja millaista aineistoa käytetään.
Perinteiset ja verkkoperusteiset oppimismateriaalit poikkeavat toisistaan. Perinteisessä
opetuksessa teoreettisen asiasisällön materiaalina ovat tyypillisesti painetut tekstit tai tietyssä
ajassa ja paikassa tapahtuvat luennot. Verkkoperusteisessa opetuksessa voidaan käyttää
digitalisoitua luentomateriaalia. Tapausesimerkkinä esittelen tulkkauksen historiaa
käsittelevän digitalisoidun luentosarjan toteutumista syksyllä 2012. Verkkoperusteinen opetus
ei saisi olla itsetarkoitus, vaan siinä pitää olla lisäarvo perinteisen opetukseen verrattuna.
Tapausesimerkin pohjalta pohdin digitaalisen oppimismateriaalin käytön etuja, haittoja ja
haasteita.
Verkko-opetusta koskevassa kirjallisuudessa nostetaan esille ajatus siitä, että digitaalisen
materiaalin käytössä pitää kiinnittää huomion opetuksen vuorovaikutuksellisuuteen.
Digitaalinen oppimateriaali ei saisi jäädä pelkästään informaation välittämisen kanavaksi.
(Tuononen & Pelkonen 2004: 71.) Nevgin ja Tirrin (2003: 32) mukaan mielekkään
oppimisen kriteereitä ovat mm. keskustelunomaisuus ja vuorovaikutus sekä siirtovaikutus eli
kyky soveltaa opittua uudessa kontekstissa. Esitelmässäni käsittelen sitä, miten nämä kriteerit
ovat toteutuneet tulkkauksen historian luentosarjan toteutuksessa.
Lähteet
Nevgi, A. & Tirri, K.2003. ”Hyvää verkko-opetusta etsimässä. Oppimista edistävät ja estävät tekijät
verkko-oppimisympäristössä – opiskelijoiden kokemukset ja opettajien arviot.” Kasvatusalan
tutkimuksia – Research in Educational Science 15. Suomen Kasvatuksellinen Seura. Turku:
Painosalama.
10
KäTu 2013
Tiivistelmät
Tuononen K. & Pelkonen M. 2004. ”Tiedon kaatamisesta tiedon janoon – digitaaliselle oppimateriaalille
pedagogisia perusteita”. Julkaisussa Verkko-opetus ja yliopistopedagogiikka. Toim. Vesa Korhonen.
Tampere: Tampere University Press. 69–89.
Hannu Kemppanen, Itä-Suomen yliopisto
Marx, Engels ja Lenin kääntämisestä: venäläisen käännöstutkimuksen ideologinen
perintö
Aiemmissa tutkimuksissani (Kemppanen 2012a ja 2012b) on käynyt ilmi, että venäläinen
käännöstutkimus eroaa selvästi ns. länsimaisesta käännöstutkimuksesta. Venäläiselle
tutkimukselle tyypillistä on mm. vahvasti lingvistinen lähestymistapa.
Tässä esitelmässä tarkastellaan aiemman analyysin aineistoja uudesta näkökulmasta. Nyt
tarkastelun kohteena on venäläisen käännöstutkimuksen suhde neuvostoaikaiseen
tutkimusperintöön. Tutkimusaineisto käsittää uutta käännöstieteellistä kirjallisuutta:
käännösteoreettisia monografioita, korkeakouluissa käytettäviä kääntämisen oppikirjoja,
konferenssijulkaisuja ja kääntäjien lehden (Mosty) artikkeleita. Nykytutkimuksen ja
neuvostoliittolaisen tutkimusperinnön linkkien selvittämiseksi analyysissa tarkastellaan,
keihin neuvostoaikaisiin tutkijoihin ja mihin teoksiin tekijät viittaavat ja mitkä ajatukset
nousevat keskiöön.
Aineiston analyysi toi esille, että venäläiset tutkijat viittaavat paljon neuvostoaikaisiin
tutkijoihin (esim. Barhudarov, Fëdorov, Recker, Šveicer). Tutkimuksessa liikutaan isojen
kysymysten äärellä, kuten ekvivalenssi tai invarianssi. Sille ovat vieraita markkinahakuinen
innovaatioiden tavoittelu tai pirstoutuminen lukuisiin tutkimusalueisiin – piirteet, joilla
Delabastita (2012) luonnehtii kriittisin äänenpainoin nykyistä käännöstutkimusta. Isojen
teoreettisten kysymysten tarkastelun voi nähdä jatkona tutkimustraditiolle, joka soveltui
monoliittiseen neuvostoyhteiskuntaan. Venäläisten tutkijoiden suosima ajatus käännöksen
invariantista – jonkinlaisesta sisällön muuttumattomasta ytimestä – on ilmiselvästi peräisin
neuvoliittolaisesta, marxilaishenkisestä käännösteoriasta.
Konkreettisin esimerkki ideologian ja käännöstutkimuksen liitosta löytyy usein viitatusta
A.V. Fëdorovin (2002 [1983]) teoksesta Osnovy obščej teorii perevoda [Yleisen
käännösteorian perusteet]. Keskellä kirjan käännöstieteellistä informaatiota, kolmannessa
luvussa lukija kohtaa ideologisen viitekehyksen, johon kääntäminen tulisi sijoittaa. Luku on
otsikoitu seuraavasti: Marx, Engels ja Lenin kääntämisestä.
Venäläiset käännöstutkijat tyrmäävät Venutin (1995) ajatukset vieraannuttavan kääntämisen
ensisijaisuudesta. Venutin termien sijaan tutkijat käyttävät dikotomiaa kirjaimellinen/vapaa
käännös. Kyseiset käännösstrategiat saavat negatiivisesti arvottavat määritelmät. Tilalle
tarjotaan ns. kultaista keskitietä, josta tutkijat käyttävät useita eri termejä (adekvaatti,
realistinen, täysarvoinen, yhtenäinen käännös, taiteellisesti tarkka käännös). Kultainen
keskitie sopii puolestaan yhteen invarianssin ajatusten kanssa.
11
KäTu 2013
Tiivistelmät
Lukuisat viittaukset neuvostoaikaisiin lingvistisiin käännösteoreetikoihin selittävät nykyisen
venäläisen käännöstutkimuksen lingvistisen luonteen. Lingvististen ilmiöiden tarkastelu on
pitänyt tutkijat pois arkojen tutkimusaiheiden ääreltä. Niinpä nykytutkimuksellekin ovat
vieraita kääntämisen sosiologiaan asettuvat tutkimukset, joiden kiinnostuksen kohteena
voisivat olla esim. kustannuspolitiikka, sensuuri tai muut kääntämisen ja ideologian
tutkimuskysymykset.
Maarit Koponen, Helsingin yliopisto
Konekäännöksen laatu ja jälkieditointiin soveltuvien käännösten tunnistaminen
Konekääntimien viime vuosien kehitys ja eri kieliparien kääntimien saatavuuden
parantuminen on lisännyt käytännön kiinnostusta konekäännösten jälkieditointiin. Vaikka
konekäännösten laatu ja käyttökelpoisuus eri kielipareissa ja tekstilajeissa vaihteleekin,
korkealaatuisten konekäännösten hyödyntämisen on havaittu lisäävän tuottavuutta ja
joissakin tilanteissa jopa parantavan käännösten laatua (esim. Carl ym. 2011; Plitt ja Masselot
2010). Samanaikaisesti tarve tunnistaa jälkieditointiin riittävän korkealaatuiset
käännösehdotukset kasvaa, koska heikkolaatuisen käännöksen korjaaminen voi olla
editoijalle turhauttava ja lähtötekstistä kääntämistä hitaampi tehtävä. Tähän erilaatuisten
käännösten erotteluun tähtää niin sanottu automaattinen laadun estimointi. Laadun
estimoinnin tavoitteena on aiempiin käännösehdotuksiin tehdyistä korjauksista tai ihmisten
antamista arvioista opittujen piirteiden perusteella ennustaa uuden, ennen käsittelemättömän
konekäännöksen laatua.
Jälkieditointiin tarkoitetun konekäännöksen käyttökelpoisuutta määrittää lopullisen
käännöksen tuottamisen työläys. Tavanomaisin tapa mitata työn määrää on editointietäisyys,
eli editoijan käännösehdotukseen tekemien muutosten määrä. Lukumäärä yksinään ei
kuitenkaan kerro kaikkea muutosten merkittävyydestä. Vaikka editointietäisyyden
mittaamiseen käytettävät automaattiset työvälineet pystyvät jossain määrin seuraamaan myös
muutosten tyyppiä (sanan poisto, lisäys, korvaus, sanajärjestyksen muutos), näiden
muutostyyppien ja niiden taustalla olevien konekäännösvirheiden vaikutusta editoijan
kokemaan työläyteen on tutkittu varsin vähän. Erityisesti muutosten määrässä näkyvän
"teknisen" työn taustalla oleva kognitiivinen työ, eli virheiden havaitseminen ja tarvittavien
korjausten suunnitteleminen, ei välttämättä käy ilmi eivätkä nämä kaksi näkökohtaa
välttämättä ole samalla tasolla. Joissakin tapauksissa oikean ratkaisun etsiminen saattaa olla
kognitiivisesti hyvinkin haastavaa vaikka sen toteuttamiseen riittää vain muutama
toimenpide. Vastaavasti toisissa tapauksissa voidaan tarvita useita helposti hahmotettavia
toimenpiteitä. Erityisesti kognitiivisen työläyden arviointi onkin erittäin tärkeää arvioitaessa
käyttökelpoisuutta jälkieditointia varten, koska se vaikuttaa editoijan kokemukseen työn
mielekkyydestä eikä ole teknisillä ratkaisuilla yhtä helposti ratkaistavissa kuin tekniset
muutostoimenpiteet.
12
KäTu 2013
Tiivistelmät
Tässä esitelmässä tarkastelen virkkeitä, joissa jälkieditoijien näkemys ja editointietäisyyteen
perustuva työläyden mittaus poikkeavat toisistaan. Analyysiaineistona on sanomalehtitekstien
englanti-espanja-konekäännöksiä, niiden jälkieditoituihin versiot sekä editoijien
käännösehdotuksille antamat virkekohtaiset laatuarviot. Vertaamalla subjektiivisia arvioita
muutosten määrän ennakoimaan työläysarvioon voidaan havaita virkkeitä, joissa nämä arviot
eroavat merkittävästi. Kyseisten virkkeiden analyysin tavoitteena on sitten tunnistaa
editoijien erityisen vaikeiksi kokemia virhetyyppejä. Lisäksi esitelmässä tarkastellaan
esimerkkinä erästä automaattista laadunestimointivälinettä ja sen kykyä erotella hyvä- ja
huonolaatuiseksi arvioidut virkkeet toisistaan.
Viitteet
Carl M, Dragsted B, Elming J, Hardt D ja Jakobsen AL (2011). The process of post-editing: A pilot study.
Proceedings of the 8th international NLPSC workshop. Special theme: Human-machine interaction in
translation, Copenhagen. 131-142
Plitt M ja Masselot F (2010). A productivity test of statistical machine translation post-editing in a typical
localisation context. Prague Bulletin of Mathematical Linguistics 93:7-16
Kaisa Koskinen & Jukka Mäkisalo, Itä-Suomen yliopisto
Käännösteknologia kansainvälisen maisteriohjelman keskiössä
Itä-Suomen yliopistossa käynnistyy ensi syksynä uusi kansainvälinen maisteriohjelma,
Master’s Degree Programme in Linguistic Sciences, jonka yhtenä alaohjelmana on
”käännöstiede ja käännösteknologia”. Esittelemme alaohjelman opetussuunnitelman,
kuvaamme opetussuunnitelmatyön peruslinjaukset ja perustelemme tekemiämme valintoja.
Tavoitteenamme on pohtia, millaista käännöstieteellistä ja teknologiaosaamista käännösalalla
tällä hetkellä ja etenkin tulevaisuudessa tarvitaan ja millä tavoin kansainvälisen ohjelman
osaamistavoitteet eroavat perinteisestä kääntäjänkoulutuksesta. Esitelmän on tarkoitus toimia
keskustelunavaajana, ja toivomme saavamme yleisöltä kommentteja ja näkemyksiä.
Ohjelman kuvaus: http://www.uef.fi/filtdk/lingsci
Kaisa Koskinen, Itä-Suomen yliopisto
Tiina Tuominen & Tytti Suojanen, Tampereen yliopisto
Käyttäjäkeskeisen kääntämisen kautta dynaamisempaan laadunarviointiin
Käännösten laatu on kautta aikojen herättänyt paljon keskustelua. Käännösmarkkinoilla on
meneillään suuria muutoksia, kuten volyymin jatkuva kasvu, globalisoituminen,
ulkoistaminen ja pitkät alihankintaketjut (ks. esim. Abdallah & Koskinen 2007). Nämä
muutokset ovat tuottaneet perinteisesti suoriin kontakteihin ja luottamussuhteeseen
perustuneelle alalle lisää kontrollitarpeita, ja sen myötä kvantitatiivinen ja mekanistinen
laadunarviointi on lisääntynyt (Konttinen & Veivo 2008). Useimmat laadunarviointimallit
13
KäTu 2013
Tiivistelmät
keskittyvät arvioimaan käännösprosessin lopputuotetta jälkikäteen, jolloin palautteesta ei
enää ole välttämättä hyötyä prosessin kehittämisessä. Usein kyse on myös tuotteen
toimittajan eli kääntäjän laadun arvioinnista esimerkiksi alihankintasuhteissa.
Satunnaisotannalla tai pistokokein ei saada eikä edes tavoitella käsitystä käännösviestinnän
onnistumisesta pidemmällä aikavälillä vaan pikemminkin kontrolloidaan tuotantosuhdetta.
Luomamme käyttäjäkeskeisen kääntämisen malli (User-Centered Translation, UCT) tarjoaa
uusia työkaluja sekä opetuksen ja tutkimuksen että käännösteollisuuden kannalta relevanttiin
laatukeskusteluun (Suojanen ym. 2012). Käyttäjäkeskeisessä kääntämisessä keskitytään
alusta alkaen vastaanottajiin: päätetään, miten vastaanottajista kerätään tietoa, miten ja mistä
heidät tavoitetaan ja miten kerätty tieto nivotaan yhteen käännösprosessin kanssa. Lisäksi
arvioidaan, miten vastaanottajat tulevat tekstiä käyttämään. Käyttäjäkeskeinen
käännösprosessi on luonteeltaan iteratiivinen, eli tuotteen laatua arvioidaan ja jalostetaan eri
menetelmien avulla koko prosessin ajan. Laadunarviointi on siis luonteeltaan dynaamista: se
on räätälöitävissä erilaisten prosessien tarpeiden mukaiseksi, ja se kulkee käsi kädessä
tuotantoprosessin kanssa. Myös laadun mittaaminen on täsmentynyttä: onnistumista eivät
määritä subjektiiviset arviot käännösvastaavuudesta tai virheluokitukset vaan ratkaisevaa on
käytettävyys ja käyttäjäkokemus.
Tässä esityksessä vertailemme perinteistä laadunarviointia ja käyttäjäkeskeistä kääntämistä
sekä pohdimme, mitä lisäarvoa käyttäjäkeskeisen käännösprosessin omaksuminen voi antaa
niin yksittäisille kääntäjille kuin käännösteollisuudelle.
Lähteet
Abdallah, Kristiina. & Koskinen, Kaisa 2007. Managing Trust: Translating and the Network Economy.
Meta, 52(4), 673–687.
Konttinen, Kalle & Veivo, Outi 2008. Kääntämisen arviointi työelämässä ja koulutuksessa. MikaEL,
Kääntämisen ja tulkkauksen tutkimuksen symposiumin verkkojulkaisu 2.
http://www.sktl.fi/@Bin/41023/Konttinen_Veivo.pdf [25.1.2013].
Suojanen, Tytti, Koskinen, Kaisa & Tuominen, Tiina2012. Käyttäjäkeskeinen kääntäminen.
http://tampub.uta.fi/handle/10024/66333 [25.1.2013].
Pekka Kujamäki, Itä-Suomen yliopisto
Sodan tulkit kuvassa – kuvat sodan tulkkien tutkimuksessa
Kenraali Vladimir Vasiljevitš Kirpitšnikov oli korkea-arvoisin suomalaisjoukkojen ottama
sotavanki jatko-sodan aikana 1941–1944. Heti vangitsemisensa jälkeen syyskuussa 1941
hänet siirrettiin linjojen taakse, ja suomalaiset tiedustelu-upseerit ja tulkit aloittivat
kuulustelut vastassa olevan armeijan koostumuksen selvittämiseksi. Päämajalle Kirpitšnikov
oli
paitsi
tärkeä
tietolähde
myös
arvokas
propaganda-ase,
joten
TK(tiedotuskomppanian)kuvaajat olivat paikalla alusta alkaen dokumentoimassa kuulusteluja.
Osa tilanteen valokuvista, erityisesti kuva, jossa kenraali Kirpitšnikov sytyttää vastapelurinsa
kenraali Lennart Oeschin savukkeen, päätyi pian suomalaiseen lehdistöön, ja ajan myötä
14
KäTu 2013
Tiivistelmät
kuvat ovat jääneet merkittäväksi osaksi kyseisen historiallisen hetken narratiivia, ikonisiksi
suomalaisen sotamenestyksen kuvauksiksi jatkosodan alkukuukausina.
Mainittujen kenraalien lisäksi kuulusteluista otetuissa kuvissa esiintyvät myös heidän
välillään toimineet tulkit. Kuvissa saamastaan näkyvyydestä ja heidän tehtävänsä tärkeydestä
huolimatta tulkit jäivät kuitenkin ilmeisen näkymättömiksi suurelle yleisölle, koska
julkaistujen kuvien yhteyteen liitetyt kuvatekstit jättivät heidät nimettömiksi statisteiksi.
Esitelmäni lähtee liikkeelle tästä näkyvyyden-näkymättömyyden vastakkainasettelusta ja
analysoi kuulustelujen aikana otettuja kuvia rekonstruoiden tulkkien ottamaa tai heille
annettua ja valokuvassa määriteltyä sosiaalista asemaa. Rekonstruktiota täydennetään
tilanteessa toimineiden tulkkien henkilötiedoilla, heidän omilla tilannekuvauksillaan ja
sotilastiedustelun parissa toimineiden tulkkien tehtäväkuvauksilla. Esimerkin kautta
esitelmässä pohditaan yleisemmin tämänkaltaisen ”visuaalisen” tutkimusnäkökulman
peruslähtökohtia sekä metodologisia ongelmia ja rajoitteita. Pohdintojen taustalla on
Michaela Wolfin ja Anxo Fernández Ocampon aiheeseen liittyvä pioneerihanke Framing the
Interpreter.
Pirjo Kukkonen, Helsingin yliopisto
EU-översättaren och automatiska översättningssystem. Om den institutionella
översättnings- och textgranskningsprocessen vid EU
Statistiken från år 2012 visar att EU-kommissionen (DGT, Generaldirektoratet för
översättning) producerat 1 760 615 sidor översatt text. Med alla de fack- och subspråk,
domäner och användningsområden som EU arbetar med i dag kommer maskinöversättningen
mer och mer in som hjälpmedel i att producera grovöversättningar som sedan genomgår
manuell kvalitetskontroll av översättaren/textgranskaren. Anna Sågvall Hein (2005: 24)
hänvisar till undersökningar som visar att man med maskinöversättning kan göra en tidsvinst
på mellan 50 och 70 procent då man jämfört den tid det tar att maskinöversätta och redigera
en maskinöversatt text med den det tar att översätta manuellt från grunden. Med
maskinöversättning produceras råöversättningar, dvs. relativt ”acceptabla” grovöversättningar
som har det som Sågvall Hein (2005: 24) kallar begriplighetskvalitet, vilket innebär att man i
grovöversättningen kan förstå texten trots felen men också att det tidsmässigt lönar sig att
redigera texten, dvs. att den har redigeringskvalitet.
Den institutionella översättningsprocessen där maskinöversättning är en del av översättarens
arbete (kontroll, redigering) förändrar EU-översättarens arbete. Såsom Ahrenberg och Merkel
(1997) konstaterar är det viktigt att undersöka hur funktionaliteten kring maskinöversättning
förändrar översättningsarbetet. Hur påverkar språk- och översättningsteknologin svenska
språket i stort? Mitt syfte är därför att diskutera den institutionella översättnings- och
textgranskningsprocessen inom EU (se Koskinen 2008) med speciell hänsyn till
maskinöversatta texter till målspråket svenska. I min fallstudie redogör jag för de preliminära
15
KäTu 2013
Tiivistelmät
resultaten av mitt projekt kring analysen av olika maskinöversatta EU-texter där feltyperna
antas finnas på flera plan.
Litteratur
Ahrenberg, Lars & Merkel, Magnus 1997. Språkliga effekter av översättningssystem. I: Ord & Stil 1997,
http://www.ida.liu.se/~magme/publications/effekter.pdf [läst 30.1.2013].
Infrastruktur för språken i Sverige. Förslag till nationell språkinfrastruktur för det digitala samhället 2012.
Institutet för språk och folkminnen. Språkrådet. Beredningsunderlag till regeringen enligt uppdrag
Ku2011/860/KA. Februari 2012. [Se om maskinöversättning.] http://www.sofi.se/13035 [läst 30.1.2013].
Koskinen, Kaisa 2008. Translating Institutions. An Ethnographic Study of EU Translation. Manchester, UK &
Kinderhook (NY), USA: St. Jerome Publishing.
Mål i mun. Förslag till handlingsprogram för svenska språket 2002. Statens offentliga utredningar (SOU 2002:
27). [Om språkteknologi och terminologi, om språk och IT.] http://www.regeringen.se/sb/d/108/a/1443 [läst
30.1.2013].
Projektet MOLTO Multilingual Online Translation, http://www.molto-project.eu/ [läst 30.1.2013]; se Sverige
tar fram maskinöversättning för EU, http://www.sprakradet.se/6815 [läst 30.1.2013].
Sågvall Hein, Anna 2005. Datorn behöver statistik och grammatik. I: Språkvård 1/2005, 23–30.
http://sprakteknologi.se/vad-aer-sprakteknologi/sagvallhein.pdf/view [läst 30.1.2013].
Sågvall Hein, Anna. 2008. Nya metoder ger bättre maskinöversättning. I: Domeij, R. (red.) Tekniken bakom
språket. Småskrift utarbetad av Språkrådet. Stockholm: Norstedts akademiska förlag. 73–97.
Minna Kumpulainen, Itä-Suomen yliopisto
Mitä kääntäminen on? Opiskelijoiden kääntämiskäsityksen kehittyminen
kandidaatinopintojen aikana
Raportoin tässä esitelmässä opiskelijoiden kääntämiskäsitystä ja sen mahdollista muuttumista
kartoittavan kyselyn vastauksista. Kääntämiskäsitystä voidaan pitää kääntämisen taidon
perustana; se on keskeinen osa deklaratiivista kääntämisen tietoa, joka puolestaan
ammattitaidon karttumisen myötä heijastuu operatiivisena kääntämisen taitona, ts. taitona
tuottaa tarkoituksenmukainen kohdekielinen teksti vieraskielisen lähdetekstin pohjalta.
Kysely on laadittu PACTEN (2008) mallia mukaillen selvittämään, näkevätkö opiskelijat
kääntämisen kommunikatiivisena, funktionaalisena toimintana (dynamic concept) vai
pikemminkin lingvistisenä sanojen ja rakenteiden siirtämisenä kielestä toiseen (static
concept). Kyselyn tavoitteena on siis saada yleiskuva siitä, millaiseksi toiminnaksi opiskelijat
kääntämisen mieltävät opintojensa eri vaiheissa. Konttisen (1996) mukaan opiskelijoiden
ammattimaisesta kääntämisestä poikkeava kääntämiskäsitys selittää monia käännösratkaisuja
ja käännösprosessin piirteitä; opiskelija saattaa esimerkiksi luulla, ettei ole ”sallittua” poiketa
lähdetekstin rakenteesta tai yksinkertaisesti jatkaa koulussa kielten tunnilla oppimaansa
mallia, jossa kirjan kappale ”käännetään” suomeksi.
Kysely on tehty syksyllä 2010 aloittaneille englannin kielen ja kääntämisen opiskelijoille
ensimmäisen kerran heti opintojen alkuvaiheessa ja toisen kerran kolmannen opintovuoden
aikana. Kysely koostuu sekä avoimista kysymyksistä että Likert-asteikolla vastattavista
suljetuista kysymyksistä. Kysely on osa laajempaa tutkimusta, jonka tavoitteena on kuvata
16
KäTu 2013
Tiivistelmät
kääntämiskompetenssin kehittymistä kandidaatinopintojen aikana ja jossa tutkimuskohteena
ovat myös opiskelijoiden käännökset ja käännösprosessit.
Viitteet
Konttinen, Kalle 1996. Was heisst eigentlich Übersetzen? Analyse studentischer Übersetzungskonzeptionen.
Lisensiaatintutkimus. Turun yliopisto.
PACTE 2008. First results of a Translation Competence Experiment: ‘Knowledge of Translation’ and
‘Efficacy of the Translation Process’. Teoksessa: John Kearns (toim.), Translator and Interpreter
Training. Issues, Methods and Debates. New York: Continuum, 104–126.
Päivi Kuusi, Tampereen yliopisto
Rikos ja rangaistus uudelleenkäännöksinä
Tarkastelen esitelmässäni Dostojevskin Rikoksen ja rangaistuksen suomennoksia
uudelleenkääntämistutkimuksen näkökulmasta. Huomion kohteena ovat toisaalta
uudelleenkääntämishypoteesi, toisaalta uuden käännöksen ja käännöksen uudistetun version
välinen ero.
Uudelleenkääntämishypoteesin mukaan ensimmäinen käännös on otteeltaan vapaampi, kun
taas uudelleenkäännös palaa lähemmäs lähdetekstiä. Hypoteesin intuitiivisesta
uskottavuudesta huolimatta empiiriset tutkimukset eivät ole vahvistaneet sitä. Toisaalta
hypoteesi voidaan operationalisoida eri tavoin, sillä käännöksen vapautta/kotouttavuutta ja
uskollisuutta/vieraannuttavuutta voidaan tarkastella eri tasoilla.
Esitelmässäni
tarkastelen
hypoteesia
kerronnan
näkökulmarakenteen
kautta.
Näkökulmarakenteen kannalta käännös pysyttelee lähellä lähdetekstiä, jos se säilyttää
Dostojevskin kerrontaa luonnehtivan moniäänisyyden ja näkökulmien kerrostuneisuuden.
Tuntuisi luontevalta olettaa, että myöhemmät uudelleenkäännökset (uusin vuodelta 2008)
säilyttäisivät näkökulman ensimmäistä suomennosta (1888) tarkemmin, sillä Dostojevskin
kerronnan moniäänisyys on saattanut tuntua oudolta 1800-luvun lopussa, mutta tuskin enää
2000-luvun alussa.
Tästä huolimatta näkökulmarakenteen tarkastelu ei vahvista uudelleenkääntämishypoteesia.
Päinvastoin,
ensimmäinen
käännös
(1888)
säilyttää
näkökulmarakenteen
uudelleenkäännöksiä (1907, 1922, 1970, 2008) paremmin. Erityisen mielenkiintoista on, että
ensimmäisen käännöksen kielellisesti uudistettu versio (1986), joka on julkaistu lähes sata
vuotta alkuperäisen käännöksen jälkeen, on näkökulmarakenteeltaan kauempana
lähdetekstistä kuin alkuperäinen käännös – itse asiassa niin kaukana, että voidaan kysyä,
onko kyseessä kielellisesti uudistettu versio vai kokonaan uusi käännös.
17
KäTu 2013
Tiivistelmät
Heikki Lakkala, Tampereen yliopisto
Merkityksen välittäminen käännösongelmana
Lähtökohta: alkuteksti sisältää sanoman ja kääntäjä pyrkii ymmärtämänsä sanoman toiseen
kulttuuriin ilmaisemalla adekvaatisti sen toisen kielen ilmauksin. Tällöin kääntäjän on
tarvittaessa luotava uusia ilmauksia, venytettävä kielellisiä normeja kohdekielessä
totunnaiseen palauttamisen sijasta. Myös alkutekstin uusluomusten käännöksiltä edellytetään
alkuperäistä vastaavaa originaalisuutta. Alkutekstissä tarkoitetun merkityksen adekvaatti
ilmaiseminen toisella kielellä kutsun käännöksessä ei ole yksiselitteinen tehtävä, koska
alkutekstin merkityssisällöt ovat riippuvaisia ajata ja paikasta ja avautuvat uudelleen joka
lukemisella. Eri kulttuuristen merkitysjärjestelmien välillä ei kuitenkaan ole
vaikutushistoriallista
yhteyttä,
merkityshorisontit
käyvät
vajavaisesti
yksiin.
Vaikutushistorialla tarkoitan toisiinsa vaikuttavien tulkintojen jatkumoa, joka edeltää jonkun
merkityksen kulloistakin tulkintaa, siis tulkintaketjun muodostamaa traditiota, jonka nojalla
jokin ymmärretään niin kuin se jossain tietyssä kulttuurisessa merkitysjärjestelmässä
ymmärretään. Ilmauksen merkityshorisonttiin kuuluvat erilaiset merkitysvivahteet,
konnotaatiot, se, missä yhteydessä ilmaus esiintyy, ja mihin muihin asioihin se on suhteessa,
samoin ilmauksen erilaiset tulkintamahdollisuudet. Ymmärtäminen on aluksia sidoksissa
lukijan ymmärryshorisonttiin eli suhteessa mihin muihin asioihin hän tarkastelee
ymmärrettävää asiaa. Omasta ymmärryshorisontista on irtauduttava, jotta ajallisten ja
kulttuuristen horisonttien väliset rajat voitaisiin ylittää.
Tästä lähtökohdasta tutkin uusien ilmausten luomista tieteellisten tekstejä käännettäessä
aineistonani fenomenologisen filosofian ja sosiologian tekstejä: Edmund Husserlin 1935 1938 kirjoittama Die Krisis der europäischen Wissenschaften und die transzendentale
Phänomenologie ja sen käännös (Markku Lehtinen 2012) Eurooppalaisten tieteiden kriisi ja
transsendentaalinen fenomenologia sekä Alfred Schützin [1932] Der sinnhafte Aufbau der
sozialen Welt: eine Einleitung in die verstehende Soziologie ja sen käännös (Veikko Pietilä
2007) Sosiaalisen maailman merkityksekäs rakentuminen: johdatus ymmärtävään
sosiologiaan.
Alkutekstin ilmauksilla ei aina ole sopivaa kohdekielistä vastinetta. Tällöin on tarpeen luoda
uusi kohdekielinen ilmaus lainaamalla tai uusmuodosteena. Tässä yhteydessä en vielä pyri
systemaattiseen typologiaan, vaan valotan problematiikkaa muutamilla esimerkeillä. Nämä
koskevat: olemassa olevan sanan käyttöä uudessa merkityksessä (prädiziere/kirjata,
Protention/ounastelu); puhtaita uudisjohdoksia (hypostasieren/olennoida); vierassanan
korvaamista omapohjaisella uudissanalla (okkasionell/tilanteinen) yksiselitteisyyden
tavoittelemiseksi (alkukielen sanan merkityssisällön muutos, historiallisen merkityshorisontin
probleema); lähtökielen prefiksin tuoman merkitysvivahteen adekvaatin kääntämisen
ongelmaa ja sitä, millaisia ongelmia voi esiintyä luotaessa vastinetta ilmaukselle, joka on
lähtökielessäkin uusi (entwerden/entwerdend/entworden). Entwerden-esimerkki valottaa
myös ilmaisun näkökulman ongelmaa, joka tulee esille myös verbin einem widerstreiten
18
KäTu 2013
Tiivistelmät
/*ristiriitaistaa jokin/olla ristiriidassa jonkun kanssa kohdalla siinä, että kuvattava relaatio ei
ole johonkin kohdistuva toiminta tai jonkin tekeminen jonkinlaiseksi, vaan oleminen jossakin
suhteessa jonkun kanssa. Näkökulmaero on kohdistuva tai muuttava toiminta vastaan
oleminen. Tässä tulee esiin myös se, että ilmaus on laajempi kuin yksittäinen sana, se voi
muodostua useista sanoista ja siitä millaiset sanat liittyvät toisiinsa ja millä tavoin.
Marjatta Lehtinen, Itä-Suomen yliopisto
’Table A shows’ - ’Taulukko näyttää / Taulukosta näkyy’. Ekvivalenssin
funktionaalis-kognitiivisesta kuvauksesta esimerkkinä show-transitiivilauseet ja niiden
käännökset
Miten lähestyä käännösten lähde- ja kohdekielilauseiden funktionaalista vastaavuutta? Voiko
käännösten variaatiosta löytää jotain yleisempiä tendenssejä? Eräissä tutkimuksissa on
havaittu, että käännös pyrkii noudattamaan lähdetekstilauseen teema-reema –rakennetta,
vaikka kielioppirakenne muuttuisikin (esim. Johansson 2007). Voidaan kysyä: Miten, ja mitä,
kääntäjä topikaalistaa? Ja voidaan tehdä hypoteesi että kääntäjä pyrkii säilyttämään
lähdetekstilauseen teeman lauseen alussa. Yleisemminkin: kognitiivisen ja muun
funktionaalisen kielitieteen piiristä voi yrittää soveltaa kielen prosessoinnin yleisiä
periaatteita kuten prototyyppisyys (esim. transitiivilause kausaation prototyyppinä), sanan tai
fraasin esiintymisfrekvenssi ja vakiintuneisuus (esim. tekstilajispesifisyys), tilanteinen
salienssi (tunnettuus, korostuneisuus), koodautuvuus (rakenteellinen helppous) (Croft 1991,
2001, Slobin 2007, Chafe 1994).
Näiden hypoteesien pohjalta tarkastelen aineistoni englannin show-transitiivilauseiden ja
niiden käännösten kirjoa. Käännöksissä vaihtelevat mm. seuraavat verbit: näyttää, osoittaa,
(jossain/jostain) näkyy, (jossain) on. Käännöksen muodon valintaan vaikuttavat mm.
subjektitarkoitteen elollisuus, tekemisen agentiivisuus, asiaintilan konkreettisuusabstraktisuus ja käsitteistyksen evidentiaalisuus; esim. evidentiaalinen konstruktio ’Research
/ Examination of the data shows that …’ toteutuu vastaavanlaisena vakiintuneena skeemana
käännöksessä (’Tutkimus / Aineiston tarkastelu osoittaa että … ’).
Sanna Leskinen & Niina Syrjänen, Itä-Suomen yliopisto
Sotatulkin kielitaitovaatimukset – tarkastelukohteena Maavoimien
venäjänkielentaitoiset vuonna 1940
Suomen Akatemian rahoittamassa tutkimushankkeessa Sodankäynnin tuntemattomat
käännöskulttuurit perehdytään talvi- ja jatkosodan aikaiseen käännös- ja tulkkaustoimintaan.
Samalla kun tarkastellaan tulkkeja ja kääntäjiä toimijoina, on yhtenä tutkimuksen osa-alueena
myös kartoittaa ja analysoida tulkkina toimineiden kielitaitoa, koulutusta ja etnisiä taustoja.
Tässä esitelmässä keskitymme erityisesti tulkiksi soveltuvien kielitaitoarviointeihin sekä
19
KäTu 2013
Tiivistelmät
siihen, miten nämä henkilöt ovat kielitaitonsa hankkineet – toisin sanoen yhteen olennaiseen
ja varsin perustavanlaatuiseen kriteeriin, jolla mahdollisia tulkkeja on sota-aikana seulottu.
Lähtökohtaisena aineistonamme on kesällä 1940 tehdyt luettelot Maavoimien palveluksessa
olevista venäjänkielentaitoisista henkilöistä. Välirauhan aikana kootut nimilistat kertovat
osaltaan valmistautumisesta mahdolliseen uuteen sotaan ja eritoten siitä, että kielitaidon, ja
nimenomaan vihollisen eli venäjän kielen tärkeys oli havaittu lähinnä tiedustelutoiminnassa.
Nähtävästi kielitaitoisille oli suuri tarve, sillä listoille otettiin mukaan melkeinpä koko skaala
venäjän osaajia aina välttävästi kielen hallitsevista täydellisiin taitajiin. Listoilla onkin
yhteensä yli 600 nimeä, joista tuskin monikaan on myöhemmin jatkosodan aikana toiminut
tulkkina tai kääntäjänä. Näin suuri lukumäärä kielitaitoarviointeja kielenoppimistaustoineen
auttaa kuitenkin kuvaamaan venäjänkielentaitoisten joukkoa mainittujen tekijöiden osalta ja
lisäksi antaa välillisesti tietoa vaatimuksista, joita virallinen taho (tässä tapauksessa
Puolustusvoimat) on asettanut tulkkina toimimisen ehdoksi. Kielitaito on siis ollut
ensimmäinen, harvempi seula tässä valintaprosessissa, ja lisäksi on todennäköisesti ollut
tiheämpiä seuloja, joilla tulkiksi soveltuvien joukkoa on rajattu. Mitä nämä jälkimmäiset ovat
olleet, sitä pitää tosin etsiä laajemmalta kuin nyt käsittelyssä olevasta aineistostamme.
Juha Lång, Itä-Suomen yliopisto
Tekstityskonventioiden vertailua – toinen näkökulma ruututekstien laatuun
Ruututekstien laadusta on keskusteltu paljon viime aikoina. Laadun käsitettä ei kuitenkaan
ole määritelty mitenkään yksiselitteisesti, ja toimijaverkkoteorian mukaan tekstitysten (kuten
kaiken kääntämisen) laatuun vaikuttavat monet eri tahot, ei pelkästään kääntäjä. Yksi näistä
on käännösten toimeksiantaja, televisioruututeksteistä puhuttaessa joko televisiokanava tai
käännöstoimisto.
Minkälainen on sitten toimeksiantajien näkemys laadukkaasta ruututekstistä? Selvittääkseni
tätä pyysin Suomessa toimivia televisiotekstityksiä tuottavia yrityksiä (televisiokanavia ja
käännöstoimistoja) lähettämään tekstitysohjeistukset, jotka heille työskentelevät kääntäjät
saavat. Koska ohjeistukset ovat myös toimeksiantajan kriteerit hyville tekstityksille, niiden
voidaan katsoa heijastavan toimeksiantajien käsitystä laadukkaista ruututekstityksistä.
Esityksessä puran auki eri toimeksiantajien ohjeistuksissa esiintyviä eroavaisuuksia ja
yhteneväisyyksiä. Analyysissa käy ilmi, että suurin ero on ohjeistuksen kattavuudessa:
ohjeiden laajuus vaihtelee yhdestä sivusta vajaaseen neljäänkymmeneen sivuun. Muuten
eroja löytyi lähinnä typologisten tehokeinojen (esimerkiksi kursiivin) käyttämiseen liittyvissä
ohjeissa.
20
KäTu 2013
Tiivistelmät
Mikhail Mikhailov & Outi Suppanen, Tampereen yliopisto
Google, Word ja Trados – pyhä kolminaisuus? Kääntäjien teknisiä taitoja
kartoittamassa)
Riittääkö, jos kääntäjä hallitsee kieliparinsa hyvin? Vielä lähimenneisyydessä monet olisivat
vastanneet kysymykseen myöntävästi, mutta nykyään näkökulma kääntäjän ammattitaitoihin
on muuttunut. Kääntäjän kompetenssiin kuuluu kuin itsestään selvästi monia taitoja, joista
ATK-taitojen rooli on jatkuvassa kasvussa. Toisaalta tietoja kääntäjien ATK-taidoista ja
niiden tarpeellisuudesta työmarkkinoilla on saatavilla melko vähän, esimerkiksi
tapaustutkimus kääntäjien korpustyökalujen käytöstä (Jääskeläinen&Mauranen, 2005) ja
OPTIMALE-projektin puitteissa tehty katsaus kääntäjien ammattitaitojen vaatimuksista EU
maissa (OPTIMALE 2011).
Tämän esitelmän pohjana on kyselytutkimus, jonka tarkoituksena on kartoittaa kääntäjien
arvioita omista taidoistaan ja eri apuvälineiden hallitsemisen (tekstinkäsittely-,
taulukkolaskenta-, esitysgrafiikka-, käännösmuistiohjelmat yms.) tarpeellisuudesta
käännöstyössä sekä arvioida teknisten taitojen karttumista opiskelun aikana. Tavoitteena on
myös tarkastella, löytyykö eri ikäluokkien väliltä olennaisia eroja. Tutkimuksen tuloksia
voidaan hyödyntää esim. kääntäjänkoulutuksen kehittämisessä.
Tutkimuksen aineisto on kerätty sähköisellä kyselylomakkeella, joka lähetettiin Käännösalan
asiantuntijat KAJ:n, Suomen kääntäjien ja tulkkien liiton jaostojen I, II ja III
sähköpostilistoille sekä 29 eri suomalaisten kieli- tai käännöstieteiden opiskelijoiden
oppiaineen tai ainejärjestön sähköpostilistalle tai muulle tiedotuskanavalle. Opiskelijoita
pyydettiin vastaamaan vain, mikäli heillä olisi kokemusta myös työelämässä kääntämisestä.
Kysely on välitetty KAJ:lle ja SKTL:lle 4.12 ja yliopistojen sähköpostilistoille 8.1.
Tammikuun loppupuolella vastauksia oli kertynyt kaikkiaan 129 kappaletta. Kysely jatkuu
huhtikuun loppuun osoitteessa https://elomake3.uta.fi/lomakkeet/8624/lomake.html.
Välituloksista ilmenee, että nuorin vastaajaryhmä (alle 25-vuotiaat) arvioi koulutuksen aikana
saamansa taidot lähes kaikissa osa-alueissa suuremmiksi kuin muut vastaajaryhmät,
vaikkakin hekin arvioivat koulutuksessa saadut taidot useimmiten vain alkeiksi (asteikolla 15 keskiarvo 2 tai vähemmän), lievänä poikkeuksena tähän tekstinkäsittely- (asteikolla 1-5
keskimäärin 2,93) ja tiedonhakutaidot (3,56). Käännösmuistiohjelmien käyttötaitonsa alle 25vuotiaat pisteyttivät hiukan yli alkeiden (keskimäärin 2,33), mikä on jo melko hyvä, mutta
vaatii vielä kehitystä. Nuoremmat vastaajat myös arvottivat teknisten taitojen tärkeyden
useimmiten kaikkien vastaajien keskiarvoa suuremmaksi. Koulutuksen antaman
perehdytyksen ja tärkeyden työelämässä välillä erottuu aineiston perusteella selkeä kuilu.
Esimerkiksi käännösmuistiohjelmien hallintaa pidettiin tärkeänä tai erittäin tärkeänä (4,41,
kolmas tärkeäksi arvioitu taito), mutta opiskelujen aikana siitä koettiin saadun alkeet tai
vähemmän (1,96). Vain tekstinkäsittelystä ja tiedonhausta Internetissä koettiin saadun
enemmän taitoja kuin pelkät alkeet. Nämä kaksi osa-aluetta myös arvioitiin tärkeimmiksi
työn kannalta.
21
KäTu 2013
Tiivistelmät
Kääntäjien koulutus on siis ainakin jossain määrin onnistunut seuraamaan kääntäjän teknisten
apuvälineiden kehitystä. Tärkeimmiksi arvioituja taitoja kertyi eniten jo koulutuksen aikana,
lukuunottamatta
käännösmuistiohjelmien
käyttöä.
Avoimissa
kommenttikentissä
tähdennettiin, että myös se, työskenteleekö kääntäjä freelancerina vai in house -kääntäjänä,
vaikuttaa ATK-taitojen tarpeeseen.
Lähteet
Jääskeläinen Riitta & Mauranen Anna 2005. ”Translators at work: a case study of electronic tools used by
translators in industry”. In: Barnbrook G., Danielsson P., Mahlberg M. (toim): Meaningful
texts. London: Continuum, 48-53
OPTIMALE 2011. The OPTIMALE employer survey and consultation:
http://www.translator-training.eu/optimale/attachments/article/36/WP4_Synthesis_report.pdf
Tommi Nieminen, Itä-Suomen yliopisto
Jatkuvasta muutoksesta: Tekniikkaa ja kulttuuria
Avoimen lähdekoodin ohjelmistojen lokalisoija tuntuu olevan jatkuvan, nopean muutoksen
vanki, jossa käännöksiä ei ajoin ole edes mahdollista saattaa loppuun.
”Sataprosenttiseksi” merkitty käännös eli tilanne, jossa kaikki jonkin kohteen merkkijonot on
käännetty ja käännös näin valmis, on vain hetkellinen välivaihe ennen sitä, kun kohde
itsessään muuttuu. Toisaalta kyse on ohjelmaan tulevista uusista käännösjonoista, jotka vasta
odottavat kääntäjäänsä, toisaalta jo olemassa olevien jonojen tarkan muodon horjunnasta,
joka jo sinänsä voi aiheuttaa käännetynkin osuuden jäävän loppukäyttäjän ulottumattomiin.
Tilanne on kovasti saman kaltainen, kuin jos kääntäjä yrittäisi toteuttaa käännöstä kirjailijan
vasta kirjoittaessa teostaan.
Kaiken aikaa on ohessa otettava huomioon ohjelmistokehityksen tapahtuvan kahdessa
haarassa, vakaassa eli loppukäyttäjiä varten tarkoitetussa sekä kehityshaarassa. Kääntäjän on
yhtä aikaa on tehtävä työtä kahtaalla, vaikkeivat haarojen väliset yhteydetkään koskaan ole
täysin yksiselitteiset.
Edelleen, koska kyse on avoimesta lähdekoodista, tekijätkään eivät muodosta selkeää
yhtenäistä ryhmää vaan nopeastikin muuttuvan sekakoosteisen joukon. Tekijyyskin jää näin
emergenttiseksi ominaisuudeksi eikä oikein ole ketään, jota edes ongelmatilanteissa syyttää.
Kaikki tämä kuuluu jo vakiintuneeseen normaalitilanteeseen lokalisointityössä. Kyse on
toisaalta tekniikan kehittymisestä, toisaalta tekniikan aiheuttamista kulttuurisista muutoksista
– osin jopa kulttuurin aiheuttamista tekniikan muutoksista. Koska kulttuuri koostuu
välineistään, välineitä ei voi kokonaisuudessaan tarkastella irrallaan kulttuurista. Tekniikka
ehkä mahdollisti nykyisenlaisen avoimen lähdekoodin ja talkoistetun toimintamallin, mutta
näistä on sittemmin syntynyt kulttuurisia ilmiöitä, jotka kehittyvät myös kulttuurin
lainalaisuuksien mukaan.
22
KäTu 2013
Tiivistelmät
Kulttuurin lainalaisuuksiin taas kuuluu ryhmäytyminen. Aivan viime aikoina avoimen
lähdekoodin työpöytäympäristöissä onkin nähty tästä runsaasti (ikäviäkin) esimerkkejä.
Lyhyessä ajassa on itse asiassa tultu tilanteeseen, jossa eri työpöytäympäristöjen määrä on
haarautumisten myötä moninkertaistunut – mikä samalla on moninkertaistanut lokalisoinnin
työmäärän.
Viekö siis tekniikka kulttuuria, kulttuuri tekniikkaa vai onko kaiken takana lopulta pelkkä
kaoottinen talkoistamisen logiikka?
Arja Nurmi, Tampereen yliopisto
Monikielisten tekstien kääntämisen strategiat: Tapaustutkimus
Tutkimuksessa kuvataan toisen vuoden käännöstieteen opiskelijoiden valitsemia monikielisen
tekstin käännöstrategioita. Käännettävänä tekstinä oli osa novellista ”The Dream”, jonka on
kirjoittanut uusiseelantilainen maoritaustainen kirjailija Patricia Grace. Teksti käännettiin
englannista suomeen, ja englannin lisäksi tekstissä esiintyi maorinkielisiä osia, enimmäkseen
novellin henkilöiden repliikkejä. Käännettävässä tekstissä oli mukana siihen liittyvä osa
novellikokoelman lopussa olevasta maori-englanti-sanastosta, eli opiskelijoilta ei edellytetty
maorinkielisten tekstinosien merkitysten omatoimista selvittämistä.
Koska tutkimuksessa haluttiin tarkastella opiskelijoiden omia valintoja monikielistä tekstiä
kääntäessään, heille ei annettu mitään ohjeita monikielisyyden käsittelystä. Käännöstehtävään
liittyvässä toimeksiannossa ei monikielisyyttä edes mainittu, vaan pyydettiin vain
kääntämään teksti suomeksi julkaistavaan novellikokoelmaan. Opiskelijoilla oli viikko aikaa
kääntää teksti, ja käännöksen lisäksi he kirjoittivat käännöskommentin. Kun tekstistä oli
annettu palaute, opiskelijoilta pyydettiin kirjallinen lupa käyttää heidän käännöksiään ja
käännöskommenttejaan tutkimuksessa: 15 opiskelijaa 18:sta antoi luvan.
Alustavien tulosten mukaan useimmat opiskelijat valitsivat vieraannuttavan strategian ja
säilyttivät maorinkieliset repliikit. Säilyttämisen aste kuitenkin vaihteli täydellisestä
säilyttämisestä jonkinasteiseen karsimiseen. Joskus myös maorinkielisten ilmausten rinnalle
tekstiin saatettiin liittää suomenkielinen vastine; nämä vastasivat osin lähtötekstissä olleita
käytäntöjä, mutta tämän strategian valinneet opiskelijat antoivat käännökset tekstin joukossa
huomattavasti kattavammin kuin lähtöteksti. Typografiset keinot (kursivointi) olivat
ratkaisuna erottamaan lukijalle maorinkieliset osat suomesta. Tämä poikkesi lähtötekstistä,
jossa maoria ei ollut kursivoitu. Myös tekstissä esiintyneet englannille epätyypilliset
interjektiot aiheuttivat pohdintaa ja vaihtelua käännösstrategian suhteen.
Kaikissa käännöskommenteissa pohdittiin monikielisen tekstin kääntämistä ja
maorinkielisten tekstinosien säilyttämisen vaikutusta lukukokemukseen. Myös kirjailijan
maoritausta ja hänen tietoinen ratkaisunsa tuoda se kielellisesti esiin tekstissä mainittiin.
Opiskelijoiden käännöskommentit ja käännöksissä näkyvät strategiat vastasivat pääosin
toisiaan.
23
KäTu 2013
Tiivistelmät
Tutkimus liittyy osana monikielisiä käytänteitä kirjoitetussa englannin kielessä tutkivaan
Suomen akatemian rahoittamaan hankkeeseen (www.uta.fi/projects/multipract).
Laura Nurminen, Turun yliopisto
Kielellinen variaatio afrikkalaisen ja karibialaisen kaunokirjallisuuden suomennoksissa
Esitelmässäni esittelen alkuvaiheessa olevaa väitöskirjatutkimustani, joka käsittelee murteita,
koodinvaihtoa, kolmansien kielien käyttöä sekä kulttuurisia vaikutuksia englanninkielisissä
lähtöteksteissä ja niiden suomennoksissa. Tutkimuksen aineistona on afrikkalaisia ja
karibialaisia romaaneja ja niiden suomennoksia 1950-luvulta 2000-luvulle. Afrikkalaisessa ja
karibialaisessa kirjallisuudessa käytetään usein normaalista poikkeavaa kieltä sekä
vieraskielistä sanastoa ja ilmauksia luomaan tekstiin vierauden tunnetta. Normaalista
poikkeava kieli voi sisältää esimerkiksi kieliopin vastaisia rakenteita tai sanastoa, joka on
saanut vaikutteita muista kielistä. Tällainen kieli on usein tiukasti kulttuurisesti ja alueellisesti
sidonnaista, mikä tekee sen kääntämisestä haastavaa. Tarkoituksenani on selvittää, millaisia
ratkaisuja suomentajat ovat tehneet käsitellessään murteellista kieltä ja vieraskielistä sanastoa
ja miten lähtötekstin kirjoittajan kulttuurinen tausta vaikuttaa niin lähtötekstin kuin
suomennoksenkin kieliasuun ja rakenteeseen. Koska useat afrikkalaiset ja karibialaiset
kirjailijat kirjoittavat teoksiaan englanniksi, vaikka se ei olisikaan heidän äidinkielensä,
kirjailijan kulttuuri- ja kielitaustalla on näin ollen suuri vaikutus tekstin kieliasuun. Kirjailijan
kulttuuritaustan vaikutus kirjallisiin ratkaisuihin tuo lisähaastetta tekstin kääntäjälle, sillä
niiden luonne saattaa olla hyvin vaikeasti siirrettävissä kohdekieleen. Myös sekä lähtötekstin
että suomennoksen julkaisuajankohdalla voi olla omat vaikutuksensa siinä ilmeneviin
erilaisiin ratkaisuihin. Kerron esitelmässäni suunnitelmistani tutkimukseni suhteen ja
keskustelen alustavista teemoista, joita minun on tarkoitus tutkimuksessani käsitellä.
Mira Nyholm, Helsingin yliopisto
Idiomit kääntämisen ongelmana – ruotsin- ja suomenkieliset somaattiset idiomit
kahdessa fraasisanakirjassa
Idiomit, fraasit ja kollokaatiot ovat usein kieli- ja kulttuurikohtaisia ja niiden käyttäminen ja
kääntäminen aiheuttavat siten monesti ongelmia. Idiomien tutkimus ja kartoitus onkin
vilkasta Euroopassa (esim. projekti Widespread Idioms in Europe and beyond. A Crosslinguistic and Cross-Cultural Research Project (http://www.widespread-idioms.unitrier.de/)). Pohjoismaisia idiomeja ei kuitenkaan ole tutkittu yhtä suuressa määrin, mikä on
puute tutkimuskentässä.
Esitelmässäni tarkastelen ruotsin- ja suomenkielisten somaattisten eli ruumiinjäsenen
sisältävien idiomien käännösvastineita ja ominaispiirteitä pro gradu –tutkielmani (Nyholm
2011) pohjalta. Tutkimusmateriaalin olen ensi vaiheessa koonnut kahdesta fraasisanakirjasta:
Hans Luthman (2006). Svenska idiom. 4.500 vardagsuttryck. ja Pirkko Muikku-Werner,
24
KäTu 2013
Tiivistelmät
Jarmo Harri Jantunen ja Ossi Kokko (2008). Suurella sydämellä ihan sikana. Suomen kielen
kuvaileva sanakirja. Näistä olen poiminut kaikki ruotsin- ja suomenkieliset somaattiset
idiomit, joiden leksikaalisia ominaisuuksia vertailen keskenään. Sen jälkeen olen muita
sanakirjoja apuna käyttäen kääntänyt ruotsinkieliset idiomit suomeksi, jolloin saadaan
näkyviin kielten välisiä syntaktisia ja semanttisia eroja ja yhtäläisyyksiä. Lähempään
semanttiseen tarkasteluun olen valinnut 50 ruotsinkielistä idiomia, jotka ovat merkitykseltään
suhteellisen abstrakteja.
Käännösvastineiden avulla on mahdollista selvittää, millaiset aiheet ovat idiomien perustana
ja mitä idiomit kertovat ihmisen ajatuksista, tunteista, historiasta ja ympäristöstä ruotsin- ja
suomenkielisissä kulttuureissa.
Lähteet
Luthman, Hans 2006. Svenska idiom. 4.500 vardagsuttryck. Lund: Folkuniversitetets förlag.
Muikku-Werner, Pirkko & Jantunen, Jarmo Harri & Kokko, Ossi 2008. Suurella sydämellä ihan sikana. Suomen
kielen kuvaileva fraasisanakirja. Helsinki: Gummerus.
Nyholm, Mira 2011. Det kroppsliga som själens spegel. Semantisk-kognitiva drag i svenska och finska fraser
med kroppsdelsangivelser. Avhandling pro gradu. Nordiska språk. Översättarlinjen. Helsingfors:
Helsingfors universitet.
Piirainen, Elisabeth 2012. Widespread Idioms in Europe and beyond. A Cross-linguistic and Cross-cultural
Research Project. http://www.widespread-idioms.uni-trier.de/http://www.widespread-idioms.uni-trier.de/.
[Luettu 30.1.2013.]
Mari Pakkala-Weckström, Helsingin yliopisto
AV-käännösala kriisissä – missä mennään, yliopistot?
Syksyllä 2012 jo valmiiksi tiukoilla ollut AV-kääntäjien ammattikunta sai uuden iskun kun
MTV3 ulkoisti käännöstoimintansa Broadcast Text Internationalille. Tilanne on herättänyt
runsaasti
keskustelua
paitsi
AV-kääntäjien
parissa
(ks.
http://forum.avkaantajat.fi/index.php?/index), myös laajemmin eri medioissa. Yliopistojen rooli AVkääntäjien kouluttajina on näissä keskusteluissa noussut toistuvasti esille. Esimerkiksi AVkääntäjät -sivuston blogikirjoituksessa niminmerkki ’Typy’ kirjoittaa 19.10.2012 seuraavasti:
Yliopistot ovat mielestäni pitkälti vastuussa siitä, että tähän tilanteeseen on
ajauduttu. Luennoitsijat eivät usein tiedä tuon taivaallista työelämästä,
hinnoittelusta, uralle suuntautumisesta ja niin edelleen. He saattavat jopa
suositella orjapalkalla työskentelyä kokemuksen kartuttamiseksi tai jopa heittää
näitä "hyvä humanisti ei ajattele rahaa" -aivottomuuksia.
Tarkoitukseni on tässä esitelmässä pohtia yliopistojen roolia erilaisten ja eri tahoille (AV-alan
ammattilaiset, opiskelijat, yliopistojen AV-kääntämisen opettajat ja järjestäjät) esitettyjen
kysymysten kautta. Mitä yliopistoissa tehdään ja miten, pitäisikö jotain tehdä eri tavalla, ja
jos, niin miten? Onko yliopistoilla moraalinen vastuu siitä, jos opiskelijat ottavat vastaan töitä
ns. riistofirmoilta? Pitäisikö AV-kääntämisen opetus yliopistoissa lopettaa, jos alalla ei kerran
25
KäTu 2013
Tiivistelmät
ole asiallisesti palkattua työtä tarjolla? Ja toisaalta, onko yliopistojen tehtävä tarjota
täsmäkoulutusta AV-kääntäjän ammattiin – onko esimerkiksi yhden teoria- ja yhden
tekstityskurssin suorittanut opiskelija saanut pätevyyden alalla työskentelyyn? Muun muassa
näistä kysymyksistä toivon voivani herättää vilkasta keskustelua, ja haluan myös tuoda esille
niin alalla työskentelevien ammattilaisten kuin sille haluavien opiskelijoiden näkökulmia.
Outi Paloposki, Turun yliopisto
Tietokirjallisuuden suomentaminen – historiallinen näkökulma
Tietokirjallisuutta on käännetty suomen kielelle monin eri tavoittein. Tänä vuonna ilmestyvä
Suomennetun tietokirjallisuuden historia kertoo näistä tavoitteista, tietokirjallisuuden eri
lajeista ja käännetyn tietokirjallisuuden tekijöistä: kääntäjistä ja kustantajista. Esittelen
teoksen (jonka toimitustyössä olen ollut mukana) ja sitä varten tekemääni tutkimustyötä
erityisesti teknologiaan ja keksintöihin liittyvien käännösten tiimoilta. Ukkosenjohdatin,
höyrypannu ja automobiilit muuttivat maailmaa, ja niiden myötä tuli tarve kääntää sekä
oppaita ja oppikirjoja että tekniikasta kertovaa yleissivistävää kirjallisuutta. Keksintöjen
kirjoja ilmestyi useitakin ja esipuheista käy ilmi myös kääntäjien innostus keksintöjen
maailman keskellä.
Esa Penttilä, Tampereen yliopisto
Verkkosivut globaalille yleisölle lokalisoinnin näkökulmasta
Sähköinen kommunikaatio on tärkeä osa kulttuurienvälistä viestintää, ja suurta roolia siinä
näyttelevät nykymaailmassa verkkosivut, joiden kääntämistä ja lokalisointia on
käännöstieteessä viime vuosina pohdittu jonkin verran (ks. Esim. Esselink 2000, Pym 2010a,
2010b). Usein tällöin on ajateltu jonkin kaupallisen sivuston lokalisointia tiettyyn lokaaliin,
eli jonkin tietyn paikallisen markkina-alueen kieleen ja kulttuuriin, jolloin kyse on
ensisijaisesti englanninkielisten verkkosivujen kääntämistä pienemmälle kielelle.
Lokalisointia tapahtuu kuitenkin myös päinvastaiseen suuntaan, eli pienestä kielestä
suurempaan, ja tästä toiminnasta Schäler (2005) on käyttänyt nimitystä käänteinen
lokalisointi (reverse localisation). Tällöinkin kyse on kuitenkin lokalisoinnista sellaisen
lokaalin tarpeisiin, joka on suhteellisen selkeästi määriteltävissä. Pienillä kielillä tuotettuja
kotisivuja lokalisoidaan kuitenkin myös sellaisen kansainvälisen lokaalin tarpeisiin, jota ei
aina kovin tarkkaan pysty määrittelemään. Tästä on kyse esimerkiksi silloin, kun suomalaisia
kotisivuja lokalisoidaan englanniksi epämääräiselle kansainväliselle yleisölle, josta suuri osa
ei puhu englantia äidinkielenään. Tästä näkökulmasta lokalisointia ei toistaiseksi juurikaan
ole pohdittu. Tässä esitelmässä onkin tarkoitus analysoida niitä piirteitä, joita globaalille
yleisölle tarkoitettujen verkkosivujen (käänteiseen) lokalisointiin sisältyy. Samalla pohditaan
sitä, mitä seurauksia näiden asioiden huomioimisella on lokalisoinnin käsitteelle.
26
KäTu 2013
Tiivistelmät
Lähteet
Esselink, Bert 2000. A Practical Guide to Localisation. Amsterdam/Philadelphia: John Benjamins.
Pym, Anthony 2010a. Exploring Translation Theories. Lontoo: Routledge.
Pym, Anthony 2010b. Website localization. Pre-print text written for the Oxford Companion to Translation
Studies. URL: http://usuaris.tinet.cat/apym/on-line/translation/translation.html [Luettu 31.1.2013]
Schäler, Reinhard 2005. Reverse Localisation. Translating and the Computer 27, November. URL:
www.mt-archive.info/Aslib-2005-Schaler.pdf [Luettu 31.1.2013]
Kaarina Pitkänen-Heikkilä, Helsingin yliopisto
Käännösvastineiden ja käännettävyyden esittäminen Tieteen termipankissa
Tieteen kansallinen termipankki on Helsingin yliopiston suomen kielen oppiaineessa vuoden
2011 alussa käynnistynyt infrastruktuurihanke, joka rakentaa kaikkien Suomessa
harjoitettavien tieteenalojen yhteisen, avoimen termitietokannan tiedeyhteisön ja kaikkien
kansalaisten käyttöön.
Termipankin aineistot koostetaan talkooperiaatteella semanttisella MediaWiki-alustalla, jossa
asiantuntijat voivat keskustella ja päättää oman alansa ajantasaisista termeistä ja
määritelmistä. Tieto tulee avoimesti kaikkien saataville, ja myös kaikilla käyttäjillä on
mahdollisuus osallistua termeistä käytävään keskusteluun. Näin toteutuu talkoistamisen
periaate. Kun eri alojen termit kootaan yhteen termipankkiin, myös eri tieteenaloilla
käytettyjen läheisten käsitteiden välinen vertailu tulee mahdolliseksi. Alusta tarjoaa
mahdollisuuden myös laajalle, monitieteiselle keskustelulle, ja käännösvastineiden
esittäminen houkuttelee käsitteistä keskusteluun myös kielirajojen yli. Samalla tarjoutuu
tilaisuus käsiteharmonisointiin.
Tähän mennessä kasvitieteen, kielitieteen ja oikeustieteen pilottihankkeissa on luotu puitteita
eri alojen itsenäiselle työskentelylle ja saatu samalla kokemusta eri alojen erilaisista
terminologisista tarpeista. Piloteilla on omat asiantuntijaryhmänsä, jotka on koottu muun
muassa tieteellisten seurojen piiristä. Tällä hetkellä piloteilla on jo runsas 10 000 käsitesivua
termipankissa, ja nyt mukaan voidaan ottaa myös uusia aloja pilottien ulkopuolelta.
Termityön tuloksista hyötyvät tutkijat, opettajat, toimittajat, kääntäjät ja kaikki tieteestä
kiinnostuneet. Tässä esitelmässä tarkastellaan Tieteen termipankkia kääntäjän työvälineenä ja
keskitytään erityisesti käännösvastineiden ja käännettävyyden esittämiseen. Koska käsitteiden
sisällöt ovat toisinaan riippuvaisia esimerkiksi alueellisesta sijainnista tai ajankohdasta, myös
toisiaan vastaavat termit eri kielissä voivat olla merkitykseltään hieman erilaisia. Yhden
kielen sisällä taas tietyssä kontekstissa saatetaan suosia juuri tiettyä synonyymisistä
nimityksistä. Termitietueissa pyritään löytämään keinoja tällaisen esittämiseen. Samalla
tietysti voidaan pyrkiä myös jonkinasteiseen termi- ja käsiteharmonisointiin.
Termipankin rakenteita kehitetään koko ajan käyttäjiä yhä paremmin palveleviksi, joten
käyttäjäpalautteen saaminen on tärkeää. Myös kääntämisen tutkijoiden näkemykset ja ideat
alustan kehittämiseksi ovat arvokkaita ja toivottavia.
27
KäTu 2013
Tiivistelmät
Tieteen kansallinen termipankki sijaitsee osoitteessa www.tieteentermipankki.fi.
Kirjallisuutta
Onikki-Rantajääskö, Tiina 2012: Tieteen termipankki kutsuu talkoisiin. – Tieteessä tapahtuu 30, 5: 1–2.
Pitkänen-Heikkilä, Kaarina 2011: "Harvoin tuntee näin vahvaa yhteenkuuluvaisuutta." Innostavia esitelmiä ja
vilkasta keskustelua termihankkeen aloitusseminaarissa – Virittäjä 115: 261–269.
–––––––––– 2012: Kuulumisia Tieteen termipankista. – Terminfo 1/2012: 10–11.
–––––––––– 2013: Suomalainen tiedesanasto Tieteen termipankissa. – Kielikello 1/2013.
Turo Rautaoja, Turun yliopisto
Musiikkitietokirjallisuuden suomennokset – katsaus Sibelius-kirjallisuuden
käännöksiin
Väitöskirjatutkimukseni käsittelee musiikkitietokirjallisuuden suomennoksia ja niiden asemaa
1900-luvun alkupuoliskon sosiokulttuurisessa kontekstissa. Symposiumiesitelmässäni
lähestyn tätä laajaa aihetta erityisesti Sibelius-kirjallisuuden käännösten kautta. Sibeliustutkimusta on tehty Suomessa luonnollisesti paljon, mutta käännösten ja esimerkiksi
Sibeliuksen henkilöhahmon suhdetta ei ole ennen tutkittu syvällisesti.
Esitelmässä luon yleiskatsauksen musiikkitietokirjallisuuden kääntämiseen ja julkaisemiseen
Suomessa 1900-luvun alkupuolella. Nostan erityistarkastelun kohteeksi Sibeliusta ja hänen
teoksiaan koskevat käännöstekstit sekä niiden kääntäjät. Pohdin englannista, ruotsista ja
saksasta suomeksi käännettyjen tekstien merkitystä Sibeliuksen julkisuuskuvan
rakentumiselle sekä nuoren kansakunnan kulttuurielämän ja -identiteetin kehittymiselle.
Lisäksi tarkastelen kahden vuonna 1945 julkaistun käännöksen, Jussi Jalaksen Cecil Gray suomennoksen Sibeliuksen sinfoniat ja Margareta Jalaksen von Törne -suomennoksen
Sibelius: Lähikuvia ja keskusteluja, erilaisia suhtautumistapoja lähdetekstiin ja pohdin, miten
käännökset heijastelevat 1900-luvun puolivälin vallitsevaa kulttuuri-ilmapiiriä.
Kathy Saranpa, Itä-Suomen yliopisto
Faking It and Making It: Avatars, Confidence and Teaching Translation
Confidence has a beneficial effect on both language acquisition and the development of
translator competence. Instilling this confidence in students of translation should be a key
feature of translation teaching pedagogy. However, little has been written on either the
significance of confidence or on its modeling or teaching.
Among the myriad tools available to professional translators and educators alike are virtual
worlds, to date little utilized and hardly mentioned in the body of scholarly work on
translation. Exploration and use of this social medium can yield many pedagogical benefits.
In this paper I plan to focus on one aspect of one such benefit: the ways in which avatar
28
KäTu 2013
Tiivistelmät
creation and use can enhance student confidence and, consequently, help move the studenttranslator on the road to becoming a professional.
The Second Life platform, or a Second-Life-compatible application known as Open Grid, is
currently utilized by many institutions of higher education for pedagogical applications. By
2007, there were over 100 such institutions with a Second Life presence (Joly, 2007).1 In
Finland, the University of Eastern Finland exists ‘in-world’, and Kim Holmberg of Åbo
Akademi has pioneered the use of Second Life in education here in Turku, to cite two
examples of established existence of the virtual world in this country. Potential advantages
educators experience in using this platform include increased appeal to the highly digitalized
Millennials, better access for students wanting distance learning, and reduced costs once the
system is up and running.
One particular advantage to teaching in this format is implied in a study by Yee and others
(2009)2 on how real-life behavior is influenced by avatar3 choice and development. Idealized
avatars have a positive effect on their real-life owners. Confidence, health habits, kindess –
all of these showed positive changes among students in this study, conducted at Stanford
University.
This paper is part of a project in progress on the use of virtual worlds in translation
instruction.
1
Joly, K. (2007, June 2). A second life for higher education? University Business
http://www.universitybusiness.com/article/second-life-higher-education
2
Yee, N., Bailenson, J., Ducheneaut, N. (2009, April). The proteus effect: Implications of transformed digital
self-representation on online and offline behavior. Communication Research 36 (22), 285-312.
3
An ‘avatar’ in this sense is a virtual representation of the person entering the virtual world.
Tytti Suojanen, Tampereen yliopisto
Käyttäjän motivointi käyttöohjeessa
Retoriikka on ollut pitkään yksi teknisen viestinnän opetuksen ja tutkimuksen kulmakivistä.
Yleinen suositus on, että teknisen viestinnän informaatiotuotteiden kuten käyttöohjeiden tulisi
olla suostuttelevia ja aidosti käyttäjän tietotason ja -tarpeen sekä käyttökontekstin huomioon
ottavia. Alalla on kuitenkin esiintynyt myös toisia äänenpainoja, joiden mukaan tekniset
dokumentit ovat puhtaasti instrumentaalisia eikä niihin tarvitse sisällyttää perusteluita tai
käyttäjän motivointia (esim. Moore 1997). Tässä esityksessä tarkastellaan ensin teoreettisella
tasolla käyttäjien motivointia, sen merkitystä osana käyttöohjetta sekä motivoinnista käytyä
keskustelua. Sen jälkeen luodaan katsaus erilaisiin tekstuaalisiin keinoihin, joilla käyttäjiä
voidaan motivoida: aineistona on Helkama-kodinkoneiden 37 käyttöohjetta 50 vuoden
ajanjaksolta. Motivoinnin analyysissa hyödynnetään Kellerin (1983) kehittämää mallia ARCS
Model of Motivational Design. Yhtäältä tarkastellaan motivointistrategioita, jotka vetoavat
29
KäTu 2013
Tiivistelmät
relevanssiin eli tapoihin, joilla ohjeen tavoitteita ja hyödyllisyyttä argumentoidaan. Toisaalta
tarkastellaan strategioita, jotka rakentavat käyttäjän itseluottamusta eli tapoja, joilla käyttäjää
pyritään voimaannuttamaan. Lopuksi pohditaan motivointikeinojen kirjoa diakronisella
tasolla.
Lähteet
Keller, John. M. 1983. Motivational Design of Instruction. C. M. Reigeluth (toim.) Instructional-Design
Theories and Models: An Overview of their Current Status. Hillsdale NJ: Lawrence Erlbaum
Associates, 386-434.
Moore, Patrick 1997. Rhetorical vs. Instrumental Approaches to Teaching Technical Communication.
Technical Communication, 41(2), 163-173.
Liisa Tiittula, Helsingin yliopisto
Mitä on hyvä ohjelmatekstitys?
Kotimaisten ohjelmien tekstityksen määrälliselle kehitykselle on asetettu tiukat tavoitteet:
asetuksen mukaan Ylen on tekstitettävä kaikki kotimaiset ohjelmat eräitä poikkeuksia lukuun
ottamatta vuoteen 2016 mennessä. Jotta tavoite saavutettaisiin, pitäisi myös suorat ohjelmat
tekstittää. Nykyisellä menetelmillä ja teknologialla suorien ohjelmien tekstitys on kuitenkin
vaikeaa. Liikenne- ja viestintäministeriö toteaakin tuoreessa selvityksessään, että
”reaaliaikainen tekstittäminen on toistaiseksi kohtuuttoman haasteellista” (2012: 14). Haave
automaattisesta tekstityksestä ei ole ainakaan lähiaikoina toteutumassa.
Määrällisen kehityksen jalkoihin jää helposti laadullinen kehitys. Tekstityksen laatu on
laajemminkin ajankohtainen kysymys nyt, kun tv-tekstitystä ulkoistetaan ja työn tekemisen
edellytyksiä heikennetään. Ohjelmatekstityksen osalta laatua on tarkoitus tutkia erilaisista
näkökulmista ja erilaisin menetelmin. Mukana hankkeessa on tutkijoita, ohjelmatekstityksen
tekijöitä sekä tekstityksen käyttäjiä. Esitelmässä on tarkoitus kertoa tästä vielä aluillaan
olevasta hankkeesta tarkemmin.
Liikenne- ja viestintäministeriö 2012. TV-ohjelmien tekstitys, selostus ja tulkkaus. Päivitys LVM:n julkaisuun
40/2009. Julkaisuja 19. Saatavissa: http://www.lvm.fi/web/fi/julkaisu/- /view/4133629
Gun-Viol Vik & Jari-Pekka Välimaa, Vaasan yliopisto
Tolkning i sjukhusmiljö – vem tolkar för vem när och varför?
Den studie vi presenterar berör professionell och icke-professionell tolkning på Vasa
centralsjukhus. Sjukhuset upprätthålls av kommunerna i Vasa sjukvårdsdistrikt. Från
1.1.2013 ingår Vasa sjukvårdsdistrikt i Åbo universitetssjukhus specialupptagningsområde
som en del av Västkustens miljondistrikt.
30
KäTu 2013
Tiivistelmät
Språkfördelningen inom Vasa sjukvårdsdistrikts område är den att 51 % av invånarna har
svenska som modersmål, 45 % har finska som modersmål och 4 % har något annat språk som
modersmål. Utgående från den nationella lagstiftningen ska patienterna i sina kontakter med
sjukhuset kunna använda finska eller svenska och tolkning ska vid behov ordnas för dessa
språk och i mån av möjlighet för andra språk. Vasa centralsjukhus har i sin verksamhet
framhållit språken, bland annat genom att utarbeta ett språkprogram för sin verksamhet och
genom en behörighets- och språkkunskapsstadga som fastställer den språkkunskap som krävs
för olika tjänster och befattningar. Personalen på Vasa centralsjukhus har en språklig
sammansättning som relativt väl överensstämmer med sjukvårdsdistriktets språkfördelning.
Av personalen har 52 % finska som modersmål, 46 % svenska och 2 % något annat språk.
Syftet med den undersökning vi presenterar är att studera hur tolkning fungerar i praktiken på
Vasa centralsjukhus. Materialet består av en elektronisk enkät som i december 2012
besvarades av drygt 500 anställda vid centralsjukhuset. I den delstudie vi lägger fram
redogör vi för i vilken omfattning och i vilka situationer tolkning förekommer och vem som
utför tolkningen. Vi diskuterar också personalens åsikter om och erfarenheter av
tolkningssituationer. Ett speciellt fokus för delstudien ligger på praxisen i fråga om ickeprofessionell tolkning och särskilt behandlar vi de erfarenheter som rapporteras om
situationer när tolkningen sköts av någon annan än en professionell tolk.
Forskningen hör till projektportfolion BiLingCo, i vilken ingår forskningsprojekt med post
doc-forskare och doktorander från Vasa universitet och Uleåborgs universitet. Inom
BiLingCo undersöks två- och flerspråkig professionell interaktion utgående från olika
organisationers verksamhetskulturer och -praxis.
Anu Viljanmaa, Tampereen yliopisto
Teknologian hyödyntäminen dialogitulkkauksen opetuksessa – opettajien näkemyksiä
ja opiskelijoiden kokemuksia
Tulkkauksen opetus perustuu suureksi osaksi käytännön tulkkausharjoituksiin, joissa pyritään
jäljittelemään todellisia tulkkaustilanteita erilaisten simuloitujen ja/tai varta vasten luotujen
tulkkaustilanteiden avulla. Tulkkaustaidon kehittyminen vaatii suuret määrät harjoitusta ja
toistoa, samanaikaisesti kuitenkin käytettävissä oleva aika on aina rajallista. Lisäksi vain yksi
tulkkiopiskelija kerrallaan voi saada opettajan huomion suoritukselleen ja palautetta
suoriutumisestaan. Tämä ei kuitenkaan estä muiden opiskelijoiden samanaikaista harjoittelua:
esimerkiksi konsekutiivitulkkauksen opetuksessa muut kuin vuorossa oleva opiskelija voivat
harjoitella saman luokassa esitetyn materiaalin pohjalta, mutta tulkkaamalla puheet toisilleen
erillisessä tilassa. He voivat myös tarkkailla ja arvioida vuorossa olevan tulkkiopiskelijan
suoriutumista luokkatilanteessa, mikä puolestaan kannustaa reflektoimaan omaa
tulkkaustaitoa ja auttaa siten osaltaan myös tulkkaustaidon kehittymisessä.
31
KäTu 2013
Tiivistelmät
Dialogitulkkauksen opetuksessa yksittäisen opiskelijan harjoituksen määrää voi lisätä
valjastamalla teknologia, mikä tässä tapauksessa tarkoittaa simultaanitulkkauslaitteistoa,
hyötykäyttöön. Laitteistoa voidaan hyödyntää konsekutiivisen dialogitulkkauksen
opetuksessa siten, että keskustelun osapuolten tulkattavat puheenvuorot välitetään mikrofonin
kautta tulkkauskoppeihin. Tällöin yksi opiskelija vuorollaan harjoittelee tulkkausta paikan
päällä viestintätilanteessa, mutta samanaikaisesti myös muut opiskelijat harjoittelevat
tulkkaamalla puheenvuorot konsekutiivisesti tulkkauskopista käsin. Tulkkauskopissa olevat
opiskelijat tulkkaavat sanotun ikään kuin olisivat itse läsnä kyseisessä viestintätilanteessa.
Heidän osaltaan tulkkausharjoittelu muodostuu kuitenkin väistämättä erilaiseksi kuin paikan
päällä tulkkaavan opiskelijan, koska tulkkauskopissa opiskelija on irrallaan varsinaisesta
tulkkausviestintätilanteesta eikä hänellä ole välitöntä vuorovaikutussuhdetta viestintätilanteen
osapuoliin. Hänellä ei siten ole myöskään mahdollisuutta pyytää puhujalta tarkennusta
sanomaansa tai pyytää häntä toistamaan jo sanottua. Opiskelija ei myöskään saa nonverbaalista palautetta kuulijoiltaan, eikä näin ollen viittauksia siitä, onko viesti mennyt
(toivotunlaisesti) perille. Edellisistä seikoista huolimatta opiskelija pääsee kuitenkin
harjoittelemaan ikään kuin oikeaan tilanteeseen.
Minkä ominaisuuksien tai osa-alueiden harjoittelua edellä kuvattu tulkkauskopissa tapahtuva
dialogitulkkausharjoittelu sitten tukee? Mitä hyötyjä opettajat näkevät tässä
harjoitusmuodossa? Entä miten opiskelijat kokevat kopissa tapahtuvan dialogitulkkauksen
harjoittelun suhteessa välittömässä vuorovaikutustilanteessa tapahtuvaan harjoitteluun?
Kartoitan asiaa Tampereen yliopiston dialogitulkkausopiskelijoille suunnatun eksploratiivisen
kyselytutkimuksen ja opettajien haastattelujen avulla. Esitelmässäni esittelen
aineistoanalyysin ensimmäisiä tuloksia ja pyrin vastaamaan edellä esitettyihin
tutkimuskysymyksiin.
Stuart D. von Wolff, Itä-Suomen yliopisto
P2P2TM (Peer-to-peer to Translation Memory) Teaching Innovation
Technological applications and tools continue to develop at a dizzying rate, presenting
translation training opportunities and challenges. The EMT expert group (2009)1 recognised
technological competences as crucial for training programmes, but how might we, as teachers
of translation, innovate in the classroom appropriately in light of today’s technology realities?
This question was at the fore of a peer-to-peer teaching innovation on an intermediate-level
Finnish-English translation course, for which translation memory [TM] software was integral.
While technological innovations may overwhelm those of us born before the dominance of
the Internet, the millennial generation has led more “digitally networked lives” (Stelmach &
von Wolff, 2010, p. 62) compared with their Baby Boomer parents – and Baby Boomer
teachers. Today’s university student is ‘born digital’; a host of monikers for this generation
reflect their computer savvy.2 Thus the question: might our ‘born digital’ translation students
32
KäTu 2013
Tiivistelmät
be more adaptable to and comfortable in the TM environment than we realise? Could our
advanced students serve as TM teaching peers?
The concept of ‘peer’ has emerged strongly in higher education discourse3, and peer-related
innovations embrace coaching, counselling, evaluation, tutoring, and teaching.4 Broadly
understood, peer-to-peer [P2P] teaching means the practice in which students take on a
teaching role and share their knowledge with other students (ERIC database thesaurus). In the
fields of engineering5, mathematics6, chemistry7, biology8, medicine9, nursing10, health
sciences11 and geography12, peer-to-peer teaching has been widely embraced in higher
education, and noteworthy successes reported. Yet, such innovations in the TS field are not
reported in the literature. This is curious, given that our born digital translation students are
ideally positioned to assist in imparting their skills to their future professional colleagues.
Moreover, our students are familiar with not only the TM tools, but also our courses.
Hence the peer-to-peer workshop instruction innovation reported here: In the spring of 2012,
an advanced UEF translation student taught a one-session, hands-on TM workshop to lowerlevel peers. While the lower-level course students had received instruction on TM and were
familiar with TM on a theoretical level, this course required them to build up an actual TM
for a realistic commission: the translation of university course descriptions. After the
workshop, the students worked iteratively in pairs, translating course descriptions form
Finnish into English, using and building up the TM. This allowed for an additional stage of
peer-to-peer scaffolding and input. Having built up this TM, students then translated a
number of course descriptions individually using the same TM. The peer teacher was
subsequently interviewed and students surveyed on this innovation; this workshop is
currently being repeated on the same course. Here I report the preliminary findings-to-date of
this innovation.
1
EMT expert group, (Brussels, January 2009), Competences for professional translators, experts in multilingual
and multimedia communication, last retrieved 18 January 2013 from:
http://ec.europa.eu/dgs/translation/programmes/emt/key_documents/emt_competences_translators_en.pdf
2
Such monikers include ‘Millenials’ (Howe & Strauss, 2000), ‘Generation Digital’ (Montgomery, 2007),
‘Generation-D’ (Shih & Allen, 2007), and ‘Net Generation’ (Mi & Nesta, 2006).
3
Scholars noting this emergence include Alexander, (2001, 2006); Huijser, Kimmins & Evans, (2008); and
Edwards & Bone, (2012).
4
See, for instance, Boud, Cohen & Sampson, (2001), as well as Topping, Smith, Swanson & Elliot, (2000).
5
Reported by Spring, Stanne & Donavan, (1999).
6
Reported by Duncan & Dick, (2000), as well as Wright, Wright & Lamb, (2002).
7
Reported by Gattis, (2000), and Hockings, DeAngelis & Frey, (2008).
8
Reproted by Preszler, (2009); Crossgrove & Curran, (2008); Born, Revelle & Pinto, (2002).
9
Reported as early as 2002 by Wadoodi & Crosby.
10
Reported by Iwasiw & Goldenberg, (2008).
11
Reported by Hortsmanshof & Conrad, (2003).
12
Reported recently in Deakin, Wakefield & Gregorius, 2012
33
KäTu 2013
Tiivistelmät
Työpaja
Jari Herrgård, Synble Oy
Päivi Stöckell, Tampereen yliopisto
Joukossako vara parempi? Paneelikeskustelu joukkoistamisesta käännösalalla
Joukkoistamisella (crowdsourcing) tarkoitetaan työn jakamista laajalle joukolle. Jakamisen
ensimmäisenä edellytyksenä on yleensä työn pilkkominen osiin, jotka voidaan osoittaa
joukon jäsenille. Nämä voivat tehdä työstä erisuuruisia osia. Käännöstyössä joukkoistamista
voi olla laajan tekstin jakaminen pieniin osiin, mutta myös suuren lyhyiden tekstien määrän
jakaminen laajalle joukolle.
Käännösalalla joukkoistaminen ilmenee mm. siinä, miten sosiaalisessa mediassa käyttäjät
kutsutaan osallistumaan käyttämiensä foorumien sisältöjen kääntämiseen. Pelejä ja
elokuvatekstityksiä kääntävät fanit. Avoimen lähdekoodin ohjelmistoja lokalisoivat
vapaaehtoisten yhteisöt. Myös monet puhtaasti kaupallista voittoa tavoittelevat yritykset
kutsuvat käyttäjiä osallistumaan kääntämiseen ja lokalisointiin.
Kääntäminen on aina ollut toimintaa, jota myös ei-professionaalit ovat harjoittaneet ja siten
onkin ymmärrettävää, että joukkoistamista on pidetty yhtenä uutena uhkana
ammattikääntäjien toimeentulolle ja arvostukselle. Emme kuitenkaan aio vaipua synkkyyteen,
vaan pohdimme, mitä joukkoistaminen on, mikä kääntäjiä motivoi osallistumaan
joukkoistettuihin projekteihin, miten ilmiö vaikuttaa käännösalaan ja mitä mahdollisuuksia se
voi tuoda ammattikääntäjille. Tervetuloa keskustelemaan joukkoistamisesta omasta
näkökulmastasi – kääntäjänä, tutkijana tai kouluttajana.
34
KäTu 2013
Tiivistelmät
Posterit
Leena Kolehmainen, Lea Meriläinen & Helka Riionheimo,
Itä-Suomen yliopisto
Translating as an interactional resource in everyday conversation
This poster presents an early-stage research project that strives for a cross-disciplinary study
of multilingual individuals as non-professional translators and interpreters. The study of nonprofessional translating and interpreting, performed by individuals with no special training
for it (see Harris 2009-), is an emerging area in translation studies and has inspired us to
examine the role of translating and interpreting in various areas of bilingual language use in
ordinary daily interaction. Combining the findings of previous studies in SLA and contact
linguistics we aim at showing that translating and interpreting are a) common interpersonal
social practices in everyday situations, b) pervasive phenomena in multilingual interaction
and c) natural cognitive skills of multilingual speakers.
This poster focuses on translating and interpreting as interactional resources in daily
conversations among multilingual individuals who can be considered as the ultimate locus of
language contact (see e.g. Matras 2009). We discuss the role of translating and interpreting,
and ask what the function of translating and translated utterances is in everyday interaction.
The poster presents observations on two types of code-switching, labelled as “reiteration”
(Gumperz 1982; Auer 1998) and “code displacement” (Álvarez-Cáccamo 1996), which are
especially intriguing with regard to phenomena examined in translation studies. The former
term refers to the repetition of a message first said in one language using another language,
after which the participants may continue in either language in the conversation. The latter, in
turn, describes a different phenomenon: when reporting something that someone else has
said, the code-switch is done in a language other than the original message being cited. From
the viewpoint of translation studies, both types involve memorising and translating the
original message. The data used in this poster comes from earlier studies on code-switching
as well as from recorded interviews of Finnish-Estonian bilingual Ingrian Finns.
Annikki Liimatainen, Tampereen yliopisto
Sanakirjat ja sanastot kääntämisen historiassa
Sanakirjojen esimuotoina voidaan pitää alkeellisia kaksi- tai useampikielisiä sanalistoja,
joista varhaisimpia on löytynyt jo sumerilaisten ja Akkadin valtakunnan asukkaiden jäljiltä.
Keskiajalla uskonnollisiin teksteihin lisättiin glossaareja eli tekstissä esiintyvien vaikeasti
ymmärrettävissä olevien sanojen selityksiä. Sanakirjoja kääntäjien apuvälineiksi alettiin
kuitenkin toimittaa varsinaisesti vasta renessanssiajalla, kun kansojen väliset lisääntyneet
yhteydet lisäsivät sanakirjojen tarvetta. Löytöretket samoin kuin eurooppalaisten Aasiaan
35
KäTu 2013
Tiivistelmät
perustamat kauppakomppaniat ja -siirtokunnat vilkastuttivat omalta osaltaan kääntämistä ja
sanakirjatyötä. Myös ensimmäiset erikoisalojen sanakirjat ovat peräisin renessanssin
aikakaudelta. Tähän mennessä julkaistujen bibliografioiden perusteella ei pystytä edes
likimain sanomaan, kuinka paljon ja minkä erikoisalojen sanakirjoja kautta aikain on
julkaistu, mutta Bergenholtzin ja Schaederin (1994) esittämän arvion mukaan niiden määrä
kasvoi 1500-luvulta 1900-luvulle ensin hitaasti, 1900-luvun alkupuolella jo voimakkaammin
ja sen jälkeen kehitys on ollutkin erittäin nopeaa.
Tarkastelen esitelmässäni kääntäjien käytettävissä olleita sanastoja ja sanakirjoja sekä niiden
kehitystä kääntämisen historian alkuajoista aina nykypäivään.
Kaarina Pitkänen-Heikkilä, Helsingin yliopisto
The Bank of Finnish Terminology in Arts and Sciences
In the language policy of University of Helsinki from 2007, permeating all action plans of the
university, the following statements are included:
“By determining a language Policy, the University seeks to secure the status and
the position of Finland’s national languages as languages of research and
scholarship.”
“Although the University acknowledges the dominant role of the English
language in several disciplines, it also fosters the preservation of Finland’s
national languages, and aims to secure their future as vibrant and full bodied
languages in disciplines dominated by English.”
“The University is responsible for ensuring that research benefits society at large
and that new knowledge is made available to all. Therefore, it is the University’s
duty to encourage researchers to publish and share expertise in Finland’s national
languages. Creating and maintaining domestic terminology within different
disciplines is central to the University’s duty to interact with society.”
(University of Helsinki Language Policy. Administrative Publications 45.
Strategies and Plans. University of Helsinki, 2007.)
Against this background, this poster will introduce a research infrastructure project that has
started in January 2011 at the University of Helsinki. The project is coordinated at the
Department of Finnish, Finno-Ugrian and Scandinavian Studies, in the unit of Finnish
Language. It is implemented in collaboration between the University of Helsinki, the
Research Institute for the Languages of Finland, and the Federation of Finnish Learned
Societies. The Finnish Terminology Centre TSK will also lend its expertise to the project.
The purpose of the project is to establish a bank of Finnish terminology for all disciplines of
arts and sciences that are practiced in Finland. For this purpose, a survey of the existing
36
KäTu 2013
Tiivistelmät
Finnish language terminologies available for scholarly and academic practice will be carried
out and set in the context of internationally established terminology work and concept
formation. As the end product, the bank will consist of a multilingual extensive terminology
freely available to all researchers.
The need for an infrastructure for the Finnish language terminology of arts and sciences is
something that unites all academic fields. Many scientific disciplines (medicine, zoology,
technology) have for a long time understood the importance of Finnish language terminology
and developed it actively and with persistence. Finnish terms have been created in different
fields within the humanities and social sciences as well. The current expertise and the ongoing terminological work already promote the interdisciplinary infrastructure and open up
an opportunity to enhance interdisciplinary collaboration. A well-developed terminological
infrastructure is a necessary condition for a successful communication in an information
society, also internationally uniting the European language communities.
www.tieteentermipankki.fi
http://blogs.helsinki.fi/tieteentermipankki/
Oleg Spakov, Tampereen yliopisto
Sprintanium: Software for Print Interpreting
The conversion of audible information into electronic form requires specialized tools to
provide fast and efficient text entry. Several commercial applications (known mainly as notetakers) that could be apt for this task have been placed on the market. However, print
interpreters in Finland continue using traditional text-editing applications, such as MS Word,
in their daily work and thus suffer from a lack of convenient functionality adapted for rapid
text entry. Within the project “Print interpreting: process, comprehensibility, and technology”
(http://www.cs.uta.fi/speechtext/) we, a research team from the University of Tampere and
the University of Helsinki, have interviewed members of the local print interpreting
community and participated in events wherein speech-to-text service was provided. It
allowed us to construct a comprehensive list of the needs of print interpreters and develop a
software tool that provides the requested functionality. In addition, some extra features were
implemented to investigate other interesting proposals. This software tool, called
Sprintanium, was actively tested by a few local print interpreters and received positive
feedback in their evaluation. Sprintanium will be demonstrated during the event, so any
participant can try it and learn its functionality. The software is distributed with no fee and
guarantee from the project web site.
37
KäTu 2013
Tiivistelmät
Kiitokset
Kiitämme symposiumia tukeneita ja siellä esittäytyneitä tahoja:
Lingsoft Oy
SDL Finland
Semantix
Käännösalan asiantuntijat KAJ
Suomen kääntäjien ja tulkkien liitto
Turun kaupunki
38