docHyöty-ja haitta-arvio - Tarkeelanjärvi ja Niemilampi
download 
Report Transcription
Hyöty-ja haitta-arvio - Tarkeelanjärvi ja Niemilampi
Tarkeelanjärven ja Niemilammen Hyöty- ja haitta-arvio vedenpinnan nostohankkeessa Liite 4 Tarkeelanjärven ja Niemilammen hoitoyhdistys ry 1.1.2013 Tarkeelanjärven ja Niemilammen Hyöty- ja haitta-arvio vedenpinnan nostohankkeessa Sisällysluettelo 1 Johdanto ................................................................................................. 2 2 Maastokatselmukset ............................................................................... 2 3 Virkistyskäyttöhyödyn arvottaminen ...................................................... 2 3.1 Virkistyskäyttöhyödyt ............................................................................ 2 3.2 Muut hyödyt ........................................................................................ 3 3.3 Arviointimenetelmä ............................................................................... 4 3.4 Rakennetun rantatontin virkistyskäyttöhyödyn laskentaperiaate ................. 4 3.5 Hyödynsaajien rajaaminen ..................................................................... 8 3.6 Hyötyvyöhykkeet .................................................................................. 8 3.7 Hyötyjen suuruus ............................................................................... 10 4 Haittojen arvottaminen ......................................................................... 11 4.1 Määritysperusteet pelto- ja metsäpalstojen osalta .................................. 11 4.2 Vettymisen tarkastelurajan perusteet .................................................... 12 4.3 Vettymis- ja vedenallejäämishaitan laskennan perusteet ......................... 13 4.4 Vettyvät alueet................................................................................... 14 4.5 Pysyvästi veden alle jäävät alueet ........................................................ 14 4.6 Tiet ................................................................................................... 14 4.7 Rakennukset ja rantarakennelmat ........................................................ 15 4.8 Haittojen suuruus ............................................................................... 15 5 Yhteenveto hyödyistä ja haitoista ......................................................... 16 Liitteet: Liite 1. Tarkeelanjärven tilakohtaisesti arvioidut hyödyt ja haitat Liite 2. Niemilammen tilakohtaisesti arvioidut hyödyt ja haitat Liite 3. Kaavio korvausperusteiden laskennasta Piirustukset: 05-01 Vesialueen muutokset ja vettymiskartat, karttalehdet 1-24, 1:1000 Lähteet: Irene Järvelä; Vedenkorkeuden nostohankkeen selvitystyö www sivusto: http://publications.theseus.fi/bitstream/handle/10024/51593/Vedenkorotuksen_selvity styo.pdf?sequence=vesi Tarkeelanjärvi ja Niemilampi Sivu 1 Tarkeelanjärven ja Niemilammen Hyöty- ja haitta-arvio vedenpinnan nostohankkeessa 1 Johdanto Vesistön vedenkorkeuden nosto vaatii vesilain mukaisen luvan. Luvan myöntämisen edellytyksenä on intressivertailu, jossa vertaillaan hankkeella saavutettavia hyötyjä hankkeesta aiheutuviin haittoihin. Vedenpinnan nostosta koituvien hyötyjen tulee olla suuremmat kuin aiheutuvat haitat. Tarkeelanjärven ja Niemilammen veden korkeuden noston hyödyt ja haitat on arvioitu vaikutusalueelle kiinteistökohtaisesti. 2 Maastokatselmukset Tarkeelanjärven ja Niemilammen ranta-alueet on katselmoitu ja valokuvattu useaan eri otteeseen sekä maasta käsin että veneellä liikkuen. Katselmoinneilla on arvioitu rantojen laatua ja virkistyskäytön kannalta sopivaa vedenkorkeutta. Katselmuksessa on määritetty sopiva vedenkorkeuden vaihteluvyöhyke rantojen virkistyskäytön kannalta. Kartoituksessa sovellettiin VIRKI-mallin periaatteita (Aittoniemi ym. 1993, Sinisalmi 1995), jossa rantakiinteistöjen kesäaikaista virkistyskäyttöä tarkastellaan rantojen käytön näkökulmasta. Vesirajan sijainnille määriteltiin ns. optimivyöhyke, eli sellainen vesirajan sijaintivyöhyke, jolla rannan käytölle ei aiheudu haittaa. Optimivyöhyke riippuu mm. rannan maalajista ja on laajempi hiekkapohjaisilla alueilla kuin esimerkiksi liejupohjaisilla rannoilla. Maastotarkastelun perusteella virkistyskäytön kannalta paras vyöhyke molemmissa järvissä sijaitsee välillä N60+84,05 – 84,15 m. Haitta on vähäistä hieman laajemmallakin vyöhykkeellä, mutta kiinteistöille syntyvä haitta alkaa kasvaa jyrkemmin tason +84,25 m jälkeen. Vettymisvaarassa olevien rakennusten kartoitusta varten tarkasteltavat alueet valittiin korkeusmalliaineiston avulla ja kohdennettiin ranta-alueille, joissa peruskartta-aineiston perusteella sijaitsee rakennuksia. Jokaisesta rantakiinteistöistä laadittiin nk. kohdekortit joissa on esitetty rantarakennelmien korkeudet N60-järjestelmässä. Kartoituksen ja mittausten tarkoituksena oli määrittää vedennousuraja, jolle vedenkorkeudet järvellä saavat nousta ennen tulvavahinkojen syntymistä. 3 Virkistyskäyttöhyödyn arvottaminen 3.1 Virkistyskäyttöhyödyt Suurin vaikutus hankkeella on juuri alueen ihmisten virkistyskäyttöön. Suosituimpia vapaa-ajanviettotapoja ovat saunominen, uinti, kalastus, rentoutuminen, maisemasta nauttiminen ja kiinteistön tai tontin kunnossapito. Näitä kaikkia ei rahassa suoraan voi edes mitata. Merkittävää taloudellista etua voidaan kuitenkin olettaa saavutettavan yksityisten kiinteistöjen rantojen tilanteen paranemisella ja kunnostustarpeen vähenemisenä. Nämä kaikki tekijät vaikuttavat myös suoraan kiinteistön arvoon. Alueen elinkeinon vahvistamisen kannalta on myös hyvä että mökeillä ja vesistöissä viihdytään kauemmin jolloin palveluita käytetään enemmän. "Kunnollinen" järvi vaikuttaa myös kiinteistöjen kunnossapitämiseen, esimerkiksi harmaiden vesien imeyttämisestä huolehtiminen ajoissa vaatimusten mukaan vaikuttaa järven ravinnekuormitukseen ja "paremman" järven myötä itse kiinteistön kunnossapitohalukkuuteen. Sivu 2 Tarkeelanjärven ja Niemilammen Hyöty- ja haitta-arvio vedenpinnan nostohankkeessa Kiinteistöjen virkistyskäyttömahdollisuuksiin vaikuttavat monet tekijät. Merkittävimpinä tekijöinä virkistyskäytön huonontumiseen on veden laatuun ja käyttökelpoisuuteen liittyvät muutokset. Veden laatu vaikuttaa erityisesti vesiharrasteiden perusteella muodostuvaan virkistysarvoon. Myös rantojen käytettävyys vaikuttaa ainakin uintiin ja veneilyyn sekä lomaasuntojen ja leirialueiden käyttöön. Lisäksi on merkitystä järvimaiseman kauneudella. Veden laadun ohella ovat veteen välittömästi liittyville virkistysmuodoille tärkeitä veden riittävyys, riittävän pienet vedenpinnan korkeuden muutokset ja vesirajan paikka. Itse vesiympäristön muodostama virkistysarvo liittyy vesimaisemaan ja siihen yhteydessä oleviin harrastuksiin. Vesistöt synnyttävät viihtyisyyshyötyjä ihmisten nauttiessa miellyttävästä ympäristöstä. Myös vesistön ja rantojen yleinen siisteys liittyy viihtyisyyteen, ja sitä parantamalla voidaan vähentää viihtyisyyshaittoja. Viihtyisyyshyödyt ovat osin päällekkäisiä virkistyskäyttöhyötyjen ja käytöstä riippumattomien hyötyjen kanssa. Viihtyisyyshyötyjä arvioidaankin yleisesti niiden yhteydessä eikä omana kategorianaan. 3.2 Muut hyödyt Hankkeella on lisäksi rahassa vaikeasti arvioitavia muita hyötyjä kuten esimerkiksi vahvistava merkitys alueen elinkeinolle ja kunnan kiinteistöverotuoton kasvulle sekä luontoarvoille, joita ei tässä laskennassa erikseen oteta huomioon. Vertailussa ei ole otettu huomioon myöskään vaikutuksia joita syntyisi jos hanketta ei nyt toteuteta. Mataloituminen ja umpeenkasvu aiheuttavat välttämättömiä kunnostustoimia jossakin vaiheessa, jolloin toimenpiteiden kustannukset ovat tätä hanketta huomattavasti suuremmat. Hankkeella on myönteinen vaikutus kotitarve- ja virkistyskalastukseen veden määrän ja laadun parantuessa Tarkeelanjärvessä ja Niemilammessa. Aikaisempien vastaavien hankkeitten perusteella voidaan arvioida haukien, ahventen ja lahnojen määrän kasvavan vedenpinnan noston jälkeen. Sen sijaan särkikalojen määrän voidaan olettaa muuttuvan pienemmäksi järvissä, koska vahvistuva petokalakanta käyttää näitä ravinnokseen. Myös kalojen yksilökoon voidaan olettaa kasvavan vedenpinnan noston jälkeen sekä harventuvan pienkalakannan että suurpetokalojen vahvistumisen myötä. On hyvin vaikea ennustaa tarkalleen miten järven vesikasvuston tulee käymään hankkeen jälkeen. Aikaisemman yli 20 vuotta vallinneen vesikasvustotilanteen ja kokemusten perusteella voidaan kuitenkin olettaa ilmaversoisten kasvien kuten esimerkiksi järvikortteen vähenemistä. Vähentyminen on suoraan seurausta lisääntyneestä vesisyvyydestä. Vesikasvuston vähetessä avoin vesialue lisääntyy molemmissa järvissä. Lisäksi tummissa vesissä riittää pienempikin vesisyvyyden kasvu samoihin muutoksiin avoimessa vesialueessa kuin kirkkaissa vesissä. Vesikasvien vähetessä voidaan vuosittaisista niitoista luopua osittain tai kokonaan. Ilmastonmuutoksen myötä on kuivien ja lämpimien kesien sekä hajakuormituksen määrää kasvattavien lauhojen talvien arvioitu yleistyvän, mikä luo edellytyksiä uposkasvimassojen runsastumiselle. Kuivuuteen liittyviä hyväksi todettuja sopeutumiskeinoja on pohjapadon rakentaminen. Tarkeelanjärvi ja Niemilampi Sivu 3 Tarkeelanjärven ja Niemilammen Hyöty- ja haitta-arvio vedenpinnan nostohankkeessa 3.3 Arviointimenetelmä Vesistön rannalla sijaitseva kiinteistö saa lisäarvoa sijainnista ja niistä virkistyskäyttömahdollisuuksista, joita vesistön läheisyys tarjoaa kiinteistön käyttäjälle. Jos vesistön tai sen rannan käyttökelpoisuus virkistyskäyttöön nousee, nousee myös kiinteistön käyttäjän vesistöstä saama lisäarvo. Rantatontin ja rannattoman tontin hintaeron voidaan ajatella kuvaavan vesistöstä riippuvaa kiinteistön arvon lisäystä ja sen voidaan sanoa vastaavan kiinteistön vesistöön liittyvää virkistysarvoa. Jotta vierekkäisiä kiinteistöjä voidaan kohdella samanarvoisesti, on vesistöön liittyvä virkistysarvo laskettava alueen tyypillisen järvikohtaisen virkistysarvon perusteella. Kiinteistökohtaisesti laskettaessa virkistysarvo riippuu lisäksi muutoksesta rannassa ja tontin koosta. Vesistöön liittyvä virkistysarvo määritetään siten, että ensin määritellään kiinteistöjen kauppahintarekisterin perusteella vesistöön liittyvä virkistysarvo. Erityyppisten lomakiinteistöjen arvostuserot saadaan selville laskemalla veteen rajautuvien lomakiinteistökauppojen indeksikorjatut €/m² hinnat yhteen ja jakamalla summa yhteenlaskettujen kauppojen lukumäärällä. Samoin lasketaan kuivan maan lomakiinteistöjen €/m² hinta. Vesistön virkistyskäytön euromääräinen arvo saadaan vähentämällä rantaan rajoittuvien lomakiinteistöjen neliömetrihinnasta kuivan maan neliömetrihinta. Tarkemmin Tarkeelanjärven ja Niemilammen virkistysarvon määrittelytapa on kuvattu Irene Järvelän insinöörityössä "Vedenkorkeuden nostohankkeen selvitystyö" (2012). Rantakiinteistöjen virkistyskäyttöhyödyn arviointia varten on määritettävä molemmille järville myös vaikutusalueet ja hyötyvyöhykkeet. Lisäksi hyötyvyöhykkeille tulee laskea virkistysarvon laskua kuvaavat hyötyprosentit. 3.4 Rakennetun rantatontin virkistyskäyttöhyödyn laskentaperiaate Vesistön virkistyskäyttöarvon hyödyt on arvioitu ns. Aittoniemen menetelmällä. Menetelmän periaatteet on kuvattu julkaisuissa ”Vesistön virkistyskäytön ja sen muutosten arvottaminen” (Imatran Voima Oy. T&K tiedote IVO-8-10/91)) ja ”Vesistöjen kunnostus” (Ympäristöopas 114/2005. Suomen ympäristökeskus). Tarkeelanjärven ja Niemilammen virkistyskäyttöarvon hyödynarviointi on tehty em. menetelmään perustuen. Vesirajan siirtyminen virkistyskäyttökaudella vaikuttaa kaikkiin virkistyskäyttömuotoihin; oleskeluun rannoilla, uintiin, veneilyyn sekä kalastukseen. Tarkeelanjärven ja Niemilammen tuleva vedenkorkeus sijoittuu virkistyskäytön kannalta sopivalle optimivyöhykkeelle. Järvien rannoilla ei ole rakentamista ohjaavia kaavoja, joten vedenpinnan nostosta aiheutuva hyöty on määritetty maastotietokannassa oleville rakennetuille rantarakennuspaikoille. Rantaviivan sijainnin muutos Nykyinen ja tuleva rantaviiva on piirretty suunnitelmapiirroksiin rannoilla tehdyn laserkeilauksen korkeusaineiston sekä maastotietokannan korkeuskäyrien perusteella. Rantaviivan sijainnin muutos on määritetty kiinteistökohtaisesti ja muutos on esitetty kunkin tilan osalta keskiarvona (liitteissä 1 ja 2). Sivu 4 Tarkeelanjärven ja Niemilammen Hyöty- ja haitta-arvio vedenpinnan nostohankkeessa Kullekin kiinteistölle määritettiin rantaviivan siirtymän keskimääräinen arvo, riippumatta siitä oliko muutos kiinteistön rajojen sisäpuolella, koska kiinteistölle muodostuva hyöty ei ole riippuvainen sen laskentaan vaikuttavan maa-alueen omistussuhteesta. Vedenkorkeuden muutoksen vaikutus virkistyskäyttöarvoon Vedenpinnan nostosta aiheutuvan virkistyskäyttöhyödyn määrään vaikuttaa rannan maapohjan laatu ja rannan kaltevuudesta johtuva rantaviivan siirtyminen. Rantojen maapohja on määritetty GTK:n maaperäaineiston perusteella. Tarkeelanjärven ja Niemilammen rannat ovat suurimmaksi osaksi moreenia. Osittain rantojen maaperä on savea sekä myös kalliota. Turverantoja esiintyy vähän. Huonosti vettyvää maaperää on siis suurin osa rannoista. Järven vedenkorkeuden laskiessa virkistyskäytön kannalta hyvää tasoa alemmaksi rannan käyttö- ja maisema-arvot laskevat. Kun rantaviiva siirtyy riittävän kauaksi hyvästä tasosta, katsotaan virkistyskäyttöarvo menetetyksi kokonaan. Tarkeelanjärven tapauksessa näin matalassa järvessä em. virkistyskäytön nollarajana voidaan pitää noin 48 metrin siirtymää. Sekä kooltaan että syvyydeltään paljon pienemmällä Niemilammella nollarajan katsotaan olevan huomattavasti lyhyempi (noin 22 metriä) kuin Tarkeelanjärven. Hyvän rantaviivan sijaintipaikan ja nollarajan välissä virkistyskäyttöarvon oletetaan laskevan suoraviivaisesti siten, että 1 m vaakatason siirtymä rantaviivassa aiheuttaa noin 2,10 prosenttiyksikön muutoksen virkistyskäyttöarvoon Tarkeelanjärvessä ja noin 4,54 prosenttiyksikön muutoksen virkistyskäyttöarvoon Niemilammella. Rantatonttien virkistyskäyttöarvo Irene Järvelä on insinöörityössään "Vedenkorkeuden nostohankkeen selvitystyö" vuonna 2012 tutkinut Tarkeelanjärven ja Niemilammen keskivedenkorkeuden korotushanketta uudistetun vesilain antamissa puitteissa. Insinöörityössään Järvelä analysoi Nummi-Pusulan lomakiinteistökauppojen neliöhintoja eri vesistötyyppien, vesistön pinta-alojen ja syvyyksien mukaan (Irene Järvelä, kuvat 6 ja 7 sekä taulukot 1 - 6). Aineistona käytettiin Nummi-Pusulan seudun kiinteistökauppoja vuosina 2007 – 2012/5, sekä maanmittauslaitoksen ylläpitämästä kiinteistökaupparekisteristä saatua kauppahinta-aineistoa. Koska VIRKI-mallin käyttöön sisältyy epävarmuutta etenkin suuruusluokan suhteen, verrattiin saatuja arvoja kauppahintojen perusteella märitettyyn vastaavan suuruisen korotuksen tuottamaan arvonmuutokseen. Rannan virkistyskäyttöarvo saadaan selville vertaamalla rantatonttien ja rannattomien tonttien kauppahintojen eroja. Järvelä toteaa analyysin perusteella, että koska Tarkeelanjärvi ja Niemilampi ovat molemmat matalia, voidaan arvioida rannan tuoman arvostuksen nykyisellään olevan Tarkeelanjärvellä 35,76 €/m2 enemmän verrattuna kuivan maan lomakiinteistöön. Niemilampeen rajautuvien kiinteistöjen hinnat ovat 13,94 €/m2 enemmän kuin kuivan maan lomakiinteistöjen hintojen keskiarvo. Järvelä on omassa selvi- Tarkeelanjärvi ja Niemilampi Sivu 5 Tarkeelanjärven ja Niemilammen Hyöty- ja haitta-arvio vedenpinnan nostohankkeessa tyksessään laatinut taulukon (taulukko 1), josta eri vedenkorotuksilla arvostuksen muutos on mahdollista laskea. Tässä tarkastelussa ei ole määritetty jokaisen kiinteistön ja tontin arvoa erikseen koska rannan virkistysarvo ei välttämättä ole suoraan riippuvainen kiinteistöön sijoitetun rahamäärän suuruuteen. Siksi kaikki rakennukset ja tontit katsotaan keskenään samanarvoisiksi järvikohtaisesti. Loma- ja vakituisen asunnon rannan virkistyskäyttöarvo ei myöskään ole riippuvainen käytön määrästä, siksi ne ovat myös keskenään oletettu samanarvoisiksi (Sinisalmi ym. 1999). Kauppahintarekisterin tietojen perusteella voidaan arvioida, että rantatontin arvo Tarkeelanjärven rannalla on keskimäärin 33,64 €/m2 ja siellä olevien rakennusten arvo noin 29,50 €/tontti- m2. Ja vastaavasti Niemilammella rantatontin arvona voidaan pitää 13,19 €/m2 ja siellä olevan rakennuksen arvona 11,30 €/m2. Rantarakennuksien ja –tonttien hyötyjä arvioitaessa on oletettu, että rantatontin vesistöstä johtuva virkistysarvo on 80 % tontin arvosta ja 30 % rakennuksen arvosta. Vesistöstä johtuva rakennetun rantatontin virkistyskäyttöarvo on siis Tarkeelanjärvellä seuraava: 0,8 x 33,64 €/m2 +0,3 x 29,50 €/m2 = 35,76 €/m2 Ja vastaavasti Niemilammella: 0,8 x 13,19 €/m2 +0,3 x 11,3 €/m2 = 13,94 €/m2 Taulukko 1. Arvostusmuutos vedenkorkeuden myötä (Järvelä 2012) Rantarakennuksien ja –tonttien hyötyjä arvioitaessa oletetaan VIRKI-mallin mukaisesti, että rantatontin vesistöstä johtuva virkistysarvo on 80 % tontin arvosta ja 30 % rakennuksen arvosta. Tähän pohjautuen Järvelä on esittänyt taulukossa 2 arvostuksen laskennallisen muutoksen vedenkorkeuden korotuksen myötä. Laskennan oletuksena on virkistysarvon laskeminen nollaan, jos vedenkorkeus laskee 0,5 metriä tai nousee 1,5 metriä nykyisestä keskivedenkorkeudesta (+83.99 m). Vedenkorkeuden nousu tästä enemmän parantaisi vesistön tilaa, mutta aiheuttaisi nykyiselle kiinteistöjen käytölle merkittävää haittaa. Sivu 6 Tarkeelanjärven ja Niemilammen Hyöty- ja haitta-arvio vedenpinnan nostohankkeessa Tarkeelanjärvellä ja Niemilammella on suunnitteilla vedenpinnan korotus joka nostaa kesäkauden keskivedentasoa 23 cm. Tällöin kiinteistön arvon muutos vedenkorotuksen myötä on Tarkeelanjärvellä 1,44 €/m2 ja Niemilammella 1,29 €/m2. Käytännössä samanlaisissa kiinteistöissä jotka sijaitsevat eri järven rannalla hyötyä kertyisi Tarkeelanjärvellä 0,15 euroa neliötä kohden enemmän. Koska tämä virkistysarvo ei ota huomioon veden siirtymää maalle päin tulee se normeerata keskimääräisen siirtymän mukaiseksi siten, että VIRKI-mallilla saavutettava hyöty on käytännössä yhtä suuri kuin Järvelän edellä esittämä arvostusmuutos kiinteistön neliömetriä kohden. Mallin mukaan järven vedenkorkeuden nostosta koituva hyöty voidaan laskea kaavalla: Hyöty = (arvossa tapahtuva suhteellinen muutos) x (vesistöstä johtuva virkistyskäyttöarvo) Oletetaan järvenrantakiinteistön keskimääräiseksi pinta-alaksi Tarkeelanjärven alueella 5000 neliötä ja maastomallin avulla arvioiduksi keskimääräiseksi veden siirtymäksi 1,916 metriä. Niemilammen puolella keskimääräinen siirtymä on 2,037 metriä. Kun tunnetaan edellä mainittu muutosprosentti metriä kohden (2,10143 %) on voimassa seuraava yhtälö: 0,0210143 x 1,916 x 5000 x virkistyskäyttöarvo = 1,44 x 5000 = 7200 € Virkistyskäyttöarvo voidaan näin ollen laskea jakamalla arvostuksenmuutos arvossa tapahtuvalla suhteellisella muutoksella. Virkistyskäyttöarvo on Tarkeelanjärvellä siis seuraava: 1,44 / (0,0210143 x 1,916) = 35,76 €/m2 Vastaavasti Niemilammella virkistyskäyttöarvo on: 1,29 / (0,045105 x 2,037) = 13,94 €/m2 Vedenkorkeuden nostosta aiheutuva kiinteistökohtainen hyöty Edellä esitetyn perusteella vedenpinnan nostosta saatava hyöty rakennetulla rantatontilla. Tarkeelanjärven rannalla kiinteistökohtainen hyöty on seuraava: Hyöty = 0,0210143 x rantaviivan siirtymä x rakennuspaikan pinta-ala x 35,76 €/m2 Vastaavasti kiinteistökohtainen hyöty Niemilammen rantatontilla on: Hyöty = 0,045105 x rantaviivan siirtymä x rakennuspaikan pinta-ala x 13,94 €/m2 Hyötyjä laskettaessa rakennuspaikkojen suurimmaksi pinta-alaksi on oletettu 6500 m2. Tätä arvoa käytetään vain kiinteistöillä joilla pinta-ala on yli kyseisen arvon. Rantaviivan siirtymänä Tarkeelanjärvellä ja Niemilammella on käytetty kunkin rakennuspaikan kohdalta saatua keskiarvoa. Tarkeelanjärvi ja Niemilampi Sivu 7 Tarkeelanjärven ja Niemilammen Hyöty- ja haitta-arvio vedenpinnan nostohankkeessa 3.5 Hyödynsaajien rajaaminen Hyötyjä arvioitaessa on otettu huomioon kiinteistön arviointihetken mukainen käyttö sekä keskivedenkorkeuden muuttamista tarkoittavan hankkeen jälkeinen todennäköinen pääasiallinen käyttö. Epävarmoja tulevaan käyttöön liittyviä odotuksia ei sen sijaan otettu hyötyjen arvioinnissa huomioon. Hyötynä pidettiin virkistyskäytön myötä syntyvää käyttöarvon nousua rantakiinteistölle siinä tarkoituksessa, johon sitä käytetään tai olosuhteet huomioon ottaen voidaan lähinnä käyttää. Kiinteistöille joille ei voitu osoittaa olevan rakennusta tai rakennusoikeutta pienuuden tai muun syyn perusteella, ei hyötyä laskettu. Ammattikalastusta ei kummassakaan järvessä harjoiteta. Tästä syystä kalakannan parantumisesta syntyvät hyödyt sisältyvät virkistyskäyttöhyötylaskentaan. Osakaskunnille ei hyötyennustettavuuden epävarmuuden johdosta voida määritellä hyödyn suuruutta, ja tästä johtuen ei myöskään kustannusosuutta hankkeen kustannuksista. 3.6 Hyötyvyöhykkeet Rantakiinteistön vesistöön liittyvä virkistysarvo muodostuu eri osista ja vesistöä muuttava toiminta ei vaikuta kaikkiin osiin samalla tavalla. Tämän vuoksi yksittäisen rantakiinteistön virkistyskäyttöhyötyä määritettäessä arvioidaan mihin osaan vesistösidonnaisesta virkistyskäytöstä toiminta vaikuttaa. Sen lisäksi arvioidaan, mikä osuus kyseisellä osalla on rantakiinteistön vesistöön liittyvän virkistysarvon muodostumisesta. Tähän sovelletaan Mattilan (1995) tutkimusta, jossa on selvitetty rantatontin arvonmuodostusta. Mattilan tutkimuksessa rantatontin arvonmuodostus jaetaan kolmeen osaan: vesiharrasteisiin, vesiympäristöön ja maaharrasteisiin. Vesiharrasteet jaetaan edelleen saunomiseen, uimiseen, kalastukseen ja veneilyyn. Vesiympäristö jaetaan puolestaan rannalla oleilun ja vesimaiseman osioon. Vesistöön liittyvän virkistysarvon voidaan olettaa riippuvan vain vesistösidonnaisen virkistyskäytön mahdollisuuksista, ei maaharrasteista. Tässä arvioinnissa on katsottu, että vesiharrasteiden ja vesiympäristön virkistysarvon merkitys on niin keskeinen järven äärellä sijaitseville rantakiinteistöille, että ne muodostavat rantakiinteistön virkistysarvon kokonaan. Järvialueen hyötyvyöhykkeet määritetään virkistyskäyttömuotojen avulla. Jotta virkistyskäyttöön kohdistuva alenema voidaan arvioida, on myös selvitettävä millä tavalla kiinteistöä käytetään yleisesti ottaen virkistystarkoituksiin. Hyödyn laskemista varten on kiinteistön täysi käyttöhyöty laskettu alueen rantatonttien kauppahintaan ja rantasiirtymään perustuen. Tässä hankkeessa käytettiin virkistyskäytön hyödyn laskemiseksi painoarvoina taulukon 2 keskiarvolukuja. Kuten taulukosta 2 huomataan, virkistyskäyttö painottuu eri virkistyskäyttömuotojen osalta erilailla. Kiinteistössä jossa rakennus sijaitsee kauempana rannasta, ei voi nauttia esimerkiksi maisemasta samalla tavalla kuin kiinteistö jossa rakennus sijaitsee lähellä rantaa. Onkimista, pilkkimistä ja veneilyä taas voidaan harjoittaa vaikka kiinteistö ei sijaitsisikaan ihan lähel- Sivu 8 Tarkeelanjärven ja Niemilammen Hyöty- ja haitta-arvio vedenpinnan nostohankkeessa lä järveä. Vastaavilla olettamuksilla ja rakennusten sijainnin perusteella laskettiin hyötyvyöhykkeet jotka on esitetty kuvassa 2. Taulukko 2 Virkistyskäyttömuotojen painoarvot (Ignatius 2012) Kuva 1. Tarkeelanjärvelle ja Niemilammelle rakennetuille rantakiinteistöille määritellyt eri virkistyskäyttömuotojen ulottuvuudet. Alueen järvien osalta oletettiin virkistyskäyttöhyödyn rajoittuvan kiinteistöihin joilla on kiinteä yhteys järveen olemassa. Järvillä ei laskennallisesti oletettu olevan laajempaa merkitystä. Virkistyskäytön parantumisesta muodostuu virkistyskäyttöhyötyä suurelle osalle kiinteistöjä. Virkistyskäyttöhyöty muuttuu vedenpinna noustessa ja laskiessa. Virkistyskäyttöhyödyn voidaan olettaa vaihtelevan myös kiinteis- Tarkeelanjärvi ja Niemilampi Sivu 9 Tarkeelanjärven ja Niemilammen Hyöty- ja haitta-arvio vedenpinnan nostohankkeessa tön rakennusten sijainnin suhteen. Hyödyn suuruuden katsottiin pienenevän etäännyttäessä järvestä. Tässä hyötytarkastelussa hyödyn alenema rajattiin kiinteistön rakennusten sijainnin perusteella kolmeen hyötyluokkaan. Eniten virkistyskäyttöhyötyä katsotaan syntyvän niille kiinteistön omistajille joilla on asutus- tai virkistyskäytössä oleva rakennus alle 200 metrin etäisyydellä järven rannasta. Vähiten hyötyä syntyy niille kiinteistöille joiden rakennukset ovat yli 500 metrin päässä rannasta. Näillä luokitelluilla kiinteistöillä on myös oma ranta tai muu yhtä kelvollinen yhteys rantaan. Alla on esitetty hyötyluokat ja hyötyjen suuruusprosentti täydestä hyödystä laskettuna rantaan ulottuvien kiinteistöjen osalta, joissa on rakennus: 1. 0 - 200 m 2. 200 - 500 m 3. >500 m 100 % (täysi käyttöhyöty) 10 % 1% Kuva 2. Kuvassa on esitetty Tarkeelanjärvelle ja Niemilammelle rakennetuille rantakiinteistöille virkistyskäytön perusteella määritellyt hyötyvyöhykkeet (vihreät palkit). Kuvassa vihreä katkoviiva kuvaa molempiin järviin määriteltyä yleistä virkistyskäyttöä etäisyyden kasvaessa järvestä. 3.7 Hyötyjen suuruus Tavoiteltu vedenpinnan nosto on Tarkeelanjärven ja Niemilammen rantojen käytön kannalta nykyistä vedenkorkeutta parempi. Vedenkorkeuden vaihtelu vähenee ja kesävedenkorkeus asettuu rantojen virkistyskäytön kannalta optimivyöhykkeelle. Sivu 10 Tarkeelanjärven ja Niemilammen Hyöty- ja haitta-arvio vedenpinnan nostohankkeessa Järven vedenkorkeuden nostosta koituvat hyödyt on arvioitu tilakohtaisesti järveen rajoittuvien tilojen osalta. Arvioidut hyödyt on esitetty tilakohtaisesti liitteissä 1 ja 2, jossa on esitetty rahaksi muutettu laskennallinen hyöty alueen rakennetuille rantarakennuspaikoille. Tarkeelanjärvellä ja Niemilammella vedenkorkeuden nostosta koituvat laskennalliset virkistyskäyttöhyödyt ovat yhteensä noin 517 000 euroa. Suurin yksittäiselle kiinteistölle laskettu hyöty on 15 268 euroa kun hyötyjen keskiarvo on noin 5200 euroa. Lisäksi hankkeesta koituu muita rahassa vaikeasti arvioitavia hyötyjä. 4 Haittojen arvottaminen Hankkeesta syntyvät pitkäaikaiset haitat aiheutuvat järven vedenkorkeudennoston seurauksena. Hankkeen vaikutuksesta ali- ja keskivedenkorkeudet nousevat. Ylivedenkorkeudet eivät nouse mutta tulvan kesto saattaa pidentyä keskimääräistä pienemmillä tulvilla. Suurilla tulvilla kestoaika pysyy samana. Syntyviä haittoja ovat pysyvästi veden alle jäävät alueet sekä vettymishaitat ja siitä johtuva metsä- tai maatalousmaan tuottavuuden heikentyminen. Lisäksi veden alle jäävillä alueilla sijaitseva puusto joudutaan poistamaan. Alueella tehdyn laserkeilauksen ja maastotietokannan korkeusaineiston perusteella on määritetty nykyinen ja tuleva rantaviiva sekä vettymisvyöhykkeiden rajat, jotka ilmenevät liitteenä olevista kuviokartoista. 4.1 Määritysperusteet pelto- ja metsäpalstojen osalta Korkeista vedenkorkeuksista peltoviljelylle aiheutuva vahinko muodostuu lähinnä sadon tuhoutumisesta veden alle jäävällä peltoalueella, vettymisen aiheuttamasta sadon alenemasta, kylvön viivästymisestä sekä tulvan aiheuttamasta muusta haitasta, kuten kulkuyhteyksien katkeamisesta. Metsätalouden kannalta on tärkeää, että kasvukauden ulkopuolella ei esiinny pitkäaikaisia tulvia ja toisaalta, että vettyminen ei vähennä kasvukauden aikaista tuottoa rantametsissä. Peltoviljelyä järvien läheisyydessä on hyvin vähän. Valtaosa rantojen läheisestä maanviljelyksestä on sijoittunut Niemilammen itä- ja pohjois-osaan. Lisäksi peltoja on Tarkeelanjärven länsiosassa, Varvarinkulmalla. Pääosa rantaan ulottuvasta maankäytöstä on metsätalouteen liittyvää tai virkistyskäyttöön tarkoitettua maankäyttöä. Hankkeen myötä ei peltoalueita jää veden alle, eikä veden kesäaikainen korottuminen vaikuta kulkuyhteyksiin. Tarkeelanjärvellä ja Niemilammella tulvahuippu ajoittuu yleensä toukokuun alkupäiville (28.4-8.5), joten viljelyolosuhteet määräytyvät tulvan perusteella. Peltojen alimmat osat ovat yleensä tason N60+84,40 m yläpuolella eli hieman keskimääräistä tulvaa korkeammalla. Metsämaiden alaraja on yleensä N60+84,30 m. Vedenkorkeuden suunnitellut muutokset eivät vaikuta kummankaan järven tulvakorkeuksiin. Vaikutuksia sen sijaan saattaa syntyä keskimääräistä alempien tulvien pitkittymisestä, joten muutos saattaa lisätä vettymisestä lisähaittaa maa- ja metsätaloudelle. Muutoksen ollessa hyvin pieni ja alueen maalajien ollessa pääsääntöisesti huonosti vettyvää, on laskennallinen keskimääräinen haitta hyvin teoreettinen ja myös vaikutukseltaan pienempi kuin vuosittaiset äärivaihtelut. Tarkeelanjärvi ja Niemilampi Sivu 11 Tarkeelanjärven ja Niemilammen Hyöty- ja haitta-arvio vedenpinnan nostohankkeessa Molempien järvien keskivedenpinnan muutos nostaa kasvukauden keskivedenkorkeutta (MW 1.5.-20.10 ) noin 22 cm tasolle N60+84,14 m. Kuivavaraa alimpiin metsäpalstojen osiin jää kasvukaudella keskimäärin 16 cm ja peltojen alimpiin osiin 26 cm. Peltojen ja metsäpalstojen sijaitessa pääsääntöisesti suhteellisen korkealla, ei muutoksella siten aiheudu merkittävää haitta maa- ja metsätaloudelle. Vaikutusarvioinnin laatimiseksi on molempien järvien ranta-alueet kartoitettu lennokkimittausten avulla vuoden 2012 aikana. Aluetta tarkasteltaessa on hahmoteltu alavat pellot ja metsä-alueet. Kuivatustehon on tulkittu olevan 100 % pelloilla, jotka ovat vähintään noin 100 cm keskivedenpinnan yläpuolella. Koska peltojen ojitustekniikasta ei ole täsmällistä tietoa, on karttatarkastelun perusteella hahmoteltu ne pellot, joiden on katsottu olevan mahdollisia ongelma -alueita hankkeessa. Laskennassa on kuitenkin otettu huomioon vielä tätäkin suurempi täyden kuivatussyvyyden alue. Ratkaisevaa peltojen hyödynnettävyyden kannalta on se, millä tasolla vedenpinta on kylvöaikaan touko- kesäkuussa. Toukokuussa virtaamat ovat keski- ja loppukesän tasoa suuremmat, joten kylvökauden vedenkorkeudet ensisijaisesti määräävät sen alueen, jolla viljely on mahdollista. Aktiiviviljelyssä oleville pelloille on välttämätöntä päästä ainakin useimpina keväinä toukotöiden aikaan, joten tämän ajanjakson vedenkorkeuden muutoksella on olennainen merkitys hankkeen käytännön vaikutuksia arvioitaessa. Suurten kiinteistöjen osalta joiden pääasiallinen käyttötarkoitus on maa- tai metsätalous ja joilla päärakennus tai saunarakennus sijoittui lähelle rantaa, lisättiin metsämaan ja peltohaittojen lisäksi rakennusmaan haitat 6500 m2 mukaan. Näille isoille kiinteistöille rakennusmaan haittapinta-alan suhteutettiin lähimpien kiinteistöjen haittojen perusteella vastaamaan rakennetun 6500 m2 kiinteistön kokoista kokonaishaittaa. Nämä kyseiset muita merkittävästi isommat kiinteistöt saivat samalle haitta-alueelle kahdet eri haitat koska kiinteistön sisälle ei voitu rakennettua aluetta määritellä yksiselitteisesti. 4.2 Vettymisen tarkastelurajan perusteet Vettymishaitan ja vedenallejäämishaitan määrittämiseksi on haitta-alue määritettävä eri maankäyttöalueille. Vesilain mukaan vedenpinna nostosta syntyvänä haittana pidetään maan käyttöarvon laskua siinä tarkoituksessa, johon maata käytetään tai olosuhteet huomioon ottaen voidaan lähinnä käyttää. Vedenpinnan korotushankkeissa on keskeistä määrittää se haitta, jonka perusteella vesilain säätelemä kustannustenosittelu eri tilojen kesken suoritetaan. Sen vuoksi on rajattava se alue, jolle vedenpinnan nostosta syntyy haittaa (haittaraja ja -alue) ja jaettava se sitten suhteellisiin haittavyöhykkeisiin. Peltojen osalta tarkistettiin haitta-aluerajan riittävyys pellon keskimääräisen alarajan laskentakaavalla (Typpö 1995): MW + (0,5 * (h + t) + 20) + kuivavara [cm] Sivu 12 Tarkeelanjärven ja Niemilammen Hyöty- ja haitta-arvio vedenpinnan nostohankkeessa jossa h = MHW – MW[veg] t = [ajankohta jolloin HW] - [ajankohta jolloin lumipeite sulanut] kuivavara = 40 cm Nummi-Pusulassa pysyvän lumipeitteen lähtemisen ajankohta on määritelty ilmatieteen laitoksen tilastojen mukaan aikavälille 31.1-10.4. Vuosien 1981-2011 välisen laskennallisen tilaston mukaan Tarkeelanjärvessä ja Niemilammessa korkeimmat kevättulvat ovat olleet suurimmillaan keskimäärin 27-37 päivää lumen sulamisen jälkeen. Suurimmalla esiintymiserolla ja 40 cm kuivavaralla laskettuna tulokseksi saadaan N60+84,97 m. Keskimääräisen tulvakorkeuden ja 40 cm kuivavaran avulla laskettuna, peltoviljelyn nykyinen täyden käyttöhyödyn raja olisi tasossa noin N60+84,70 m. Termisen kasvukauden laskettu vedenpinnan taso nykytilanteessa on N60+83,93 m. Vesiasetuksen 1560/2011 3 luku 24§ määritellään viljelysmaan kuivatussyvyydeksi 1,2 metriä. Metsämaiden osalta ei uudessa laissa ole suoraan kuivatussyvyyttä mainittu. Yleisenä metsämaan kuivatussyvyyden suositusarvona pidetään 0,60 - 1,1 metriä riippuen turvepaksuudesta. Tässä haittaarvioinnissa maalajitietojen perusteella on metsämaiden osalta haittarajaksi valittu 0,8 metriä (+84,96 m) ja pelloilla 1,2 metriä (+85,36 m) keskivedenpinnan tasosta (MW) laskettuna. Valittujen haittarajojen ylärajoja voidaan pitää riittävinä korvausten kokonaismäärän osalta, koska laskennallinen korvattava pinta-ala kattaa selvästi suuremman alueen kuin mitä tarkastelussa arvioitu todellinen ja laskennallinen täyden käyttöhyödyn raja tällä hetkellä on. 4.3 Vettymis- ja vedenallejäämishaitan laskennan perusteet Pysyvästi veden alle jäävät alueet Tarkeelanjärvessä ja Niemilammessa vyöhykkeellä +83,99 - 84,16 m on selvitetty tilakohtaisesti. Vedenkorkeuden noston vuoksi ranta-alueilla tapahtuu maa-alueiden vettymistä. Vettymishaittoja ilmenee järveen rajoittuvilla pelto- ja metsämailla sekä rantaan ulottuvilla tonttialueilla. Vettymishaittaa on oletettu syntyvän samalla tavalla jokaisessa kiinteistössä vaikka maan laatu olisi eri. Poikkeuksena edelliseen on kallioalueet joissa ei synny vettymishaitta. Vettymishaitan laskemiseksi on määritetty korvausvyöhykkeet (liite 3). Vettymisalue ulottuu pelto- alueilla 1,20 m korkeudelle keskivedenkorkeudesta, metsämaalle ja rantarakennustonteille vettymisalue ulottuu 0,80 metrin korkeudelle. Korkeudet perustuvat vesilain määrittelemästä kuivatussyvyydestä. Vyöhykkeet on määritetty pellon osalta 30 senttimetrin korkeusvälein ja metsämaan osalta 20 senttimetrin korkeusvälein alkaen uudesta keskiveden korkeudesta +84,16 m. Liitteessä 3 on kaavio, jossa on esitetty korvausten laskentatapa. Kaavion vasen harmaa palkki kuvaa peltojen nykyisen kuivatustilanteen mukaista arvoa. Esimerkiksi alimpana, korkeusalueella +83,99 – 84,29 m, pellon arvo on 20 % täyden kuivatussyvyyden omaavan pellon arvosta, korkeusalueella +84,29 – 84,59 m arvo on 40 %, korkeusalueella +84,59 – Tarkeelanjärvi ja Niemilampi Sivu 13 Tarkeelanjärven ja Niemilammen Hyöty- ja haitta-arvio vedenpinnan nostohankkeessa 84,89 m arvo on 60 % ja niin edelleen kunnes korkeuden +85,19 m yläpuolella olevan pellon katsotaan omaavan täyden kuivatussyvyyden ja sen arvo on 100 %. Keskimmäinen palkki kuvaa pellon arvoa tulevassa kuivatustilanteessa kun keskivedenkorkeutta on nostettu 17 cm. Nyt korkeusalueella +84,16 – +84,46 m pellon arvo on 20 % täyden kuivatussyvyyden omaavan pellon arvosta. Korkeusalueella +84,46 – 84,76 m arvo on 40 % ja niin edelleen kunnes korkeustason +85,36 m yläpuolella pellolla on täysi kuivatussyvyys ja arvo on tällöin 100 %. Pellon arvon muutos saadaan vähentämällä nykytilanteen arvosta tulevan tilanteen arvo. Metsämaan ja rantarakennuspaikkojen korvaukset lasketaan samoin, mutta vettymishaitan katsotaan ulottuvan 0,80 metrin korkeudelle tavoiteltavasta keskivedenkorkeudesta. 4.4 Vettyvät alueet Keltaisessa palkissa on esimerkiksi pellon arvon muutos korvausvyöhykkeittäin (I, II, III, IV, V). Palkki on jaettu 30 cm vyöhykkeisiin alkaen uudesta keskivedenkorkeudesta. Kunkin vyöhykkeen keltaisessa ruudussa on laskettu keskiarvo pellon arvon muutoksesta. Tätä kullekin vyöhykkeelle laskettua %- lukua käytetään laskettaessa pellon arvon muutosta euroissa. Esimerkiksi vyöhykkeellä +0,00 – 0,30 m pellon arvon muutos on 904 €/ha (11,3 % x 8000 €/ha) ja vyöhykkeellä +0,30 – 0,60 m arvon muutos on edelleen 904 €/ha. Arvon muutos lasketaan kaikille vyöhykkeille. GTK:n maaperäaineiston perusteella on määritelty kallioalueet kiinteistökohtaisesti. Kallioalueille ei lasketa syntyvän vettymishaittaa. Vaikka soraja hiekkamailla vettyminen on pientä, on ne oletettu samanarvoisesti laskennassa huomioon. 4.5 Pysyvästi veden alle jäävät alueet Veden alle jäävä alue, eli korkeudella +83,99 – 84,16 m korkeusalueen arvo korvataan sinisen laatikon mukaisesti. Sekä pelto että metsämaa ja rakennuspaikkojen maa jotka jäävä veden alle arvioidaan samoin perustein. Arvo korvataan vesilain mukaisesti 1,5-kertaisena nykyisestä maan arvosta. Korkeusalueella +83,99 – 84,16 m sijaitsevan pellon arvo on nykytilanteessa 20 % täyden kuivatussyvyyden omaavan pellon arvosta. Kerrottaessa tämä kertoimella 1,5, saadaan korvausprosentiksi 30 % ja pellon korvausarvoksi muodostuu 2400 €/ha. Metsämaan korvausprosentiksi muodostuu 22,5 % ja tällöin korvausarvoksi 225 €/ha. Kiinteistön osa joka on vettä, korvataan uuden keskivedenkorkeuden tasolle puolitoistakertaisena. Korvaushintana käytetään kunkin kiinteistön maankäytölle soveltuvaa yksikköhintaa. 4.6 Tiet Syntyvästä vettymisen kasvusta saattaa aiheutua haittaa alueen heikkorakenteisille sorateille. Teille kohdistuvat haitat synnyttävät lähinnä kantavuuden alentumista niissä osissa missä tie sijaitsee hyvin lähellä rantaa. Vaikutusten arvioimiseksi tarkasteltiin potentiaalisten teiden kohdalta vet- Sivu 14 Tarkeelanjärven ja Niemilammen Hyöty- ja haitta-arvio vedenpinnan nostohankkeessa tymisen muutosta tienosista jotka sijoittuivat korkeustason N60+84,5 m alapuolelle. Kyseisen vyöhykerajan tuntumaan sijoittui Yllöntie, Tarkeelanväylä, Varvarintie ja kiinteistölle 1:51 vievä tie. Muut kuin kiinteistölle 1:51 vievä tie sijaitsivat tarkastelutason yläpuolella. Tämä Niemilammen rantaan vievä lintuniementiestä erkaantuvan tienhaaran alimmat osat, noin 20 metrin matkalta, sijaitsevat korkeuden N60+84,30 - N60+84,40 m välissä. Tie on jo nykyään huonosti käytettävissä tulvakorkeuden aikaan. Tien pinnan vaaitusten ja maastomallin perusteella kosteus tulisi hankkeen toteuttamisen jälkeen rasittamaan lisää tierakennetta, mikäli tien pinta pysyy nykyisellä tasolla. Tarkemmin tien kunnostamisesta sovitaan kiinteistön omistajien kanssa, kun hankkeen vaikutukset rakenteeseen selviävät. Tien rakenteiden kantavuutta ehdotetaan vahvistettavan riittävällä sorastuksella ja peruskuivatuksen toteutuksella. Tien korjauskustannukset on sisällytetty hankkeen toteuttamiskustannuksiin. 4.7 Rakennukset ja rantarakennelmat Hankkeen myötä vedenpinta nousee kesällä optimitasolle molemmissa järvissä. Tulvakorkeudet eivät nouse joten lähellä rantaa sijaitsevat rakennukset eivät kastu muutosten takia. Kesäaikainen nykyistä korkeampi vedenpinnan taso ei myöskään jätä nykyisiä laitureita tmv. rakennelmia pysyvästi veden alle. Hankkeen vaikutukset rantarakennelmiin on esitetty kiinteistökohtaisesti lupahakemuksen selostusosassa kuvassa 47 ja liitteessä 7 (kohdekortit rantarakennelmista). Hankkeen selvitysten aikana ei tullut esille kaivoja tai kellarirakennelmia joihin hankkeella voisi olla vaikutusta. 4.8 Haittojen suuruus Pellon arvot on määritetty viime vuosina alueella tehtyjen maakauppojen hehtaarihintojen perusteella. Metsämaan arvoksi on arvioitu 1000 €/ha ilman puustoa. Alueiden arvot on määritetty nykyhetken tilanteen mukaan, eikä niissä ole huomioitu mahdollisia tulevia käyttömuotoja odotusarvona. Esimerkiksi rakentamaton rantametsä on määritetty metsäksi vaikka alueelle voisi tulevaisuudessa rakentaa esimerkiksi loma-asutusta. Korvaukset maankäytön perusteella Rantarakennuspaikan maan yksikköhinta Metsämaan yksikköhinta Pellon yksikköhinta Joutomaa 55700 1000 8000 100 €/ha €/ha €/ha €/ha Joutomaan korvaukset määritellään laskennan yksinkertaistamiseksi vallitsevan maankäyttöluokan vyöhykkeiden perusteella. Tarkeelanjärven ja Niemilammen yhteinen nykyinen keskiveden aikainen vesipinta-ala on 103,4 hehtaaria. Veden noston jälkeen keskivedenkorkeuden N60+84,16 m mukaisella rantaviivalla tulee vesialueen pinta-alaksi 108,6 hehtaaria. Veden korkeuden noston vuoksi Tarkeelanjärven ja Niemilammen rannoilla jää veden alle pysyvästi yhteensä noin 2,28 ha maaalueita. Pysyvästi veden alle jäävää osakaskuntien vesijättömaata on Tarkeelanjärvi ja Niemilampi Sivu 15 Tarkeelanjärven ja Niemilammen Hyöty- ja haitta-arvio vedenpinnan nostohankkeessa (64,44%) 1,47 hehtaaria. Kiinteistöjen puolella veden alle jää pysyvästi (35,56%) 0,811 ha joista metsämaata on (81,8%) 1,87 hehtaaria sekä tonttimaata (18,16%) 0,41 hehtaaria. Joutomaata (0,068%) jää veden alle 0,0016 hehtaaria. Peltomaata ei jää pysyvästi veden alle. Vettyvää peltomaata on 1,1981 hehtaaria, vettyvää metsämaata 16,29 hehtaaria ja vettyvää rakennusmaata 6,82 hehtaaria. Suurin yksittäiselle kiinteistölle laskettu haitta on 12 170 euroa kun haittojen keskiarvo on noin 700 euroa Kaikkien Tarkeelanjärveen ja Niemilampeen rajoittuvien ja vaikutusalueella järveen yhteydessä olevien uomien varsilla sijaitsevien kiinteistöjen kiinteistökohtaiset haitta-arviot ilmenevät liitteistä 1 ja 2. 5 Yhteenveto hyödyistä ja haitoista Hankkeella saavutetaan hyötyjä ainakin yleisen edun ja ympäristön, vesialueen omistajan, osakkaiden ja ranta-alueen omistajien kannalta. Suurimmat hyödyt kunnostuksella saavutetaan vesistön virkistyskäyttöarvon paranemisen kautta. Hyötyjen rahallinen suuruus on arvioitu tilakohtaisesti hankkeen vaikutusalueen tiloille. Hankkeesta aiheutuvat pitkäaikaiset haitat ovat vedenkorkeuden nostamisen vuoksi aiheutuvat vahingot. Vahinkoa syntyy Tarkeelanjärven ja Niemilammen rantakiinteistöillä kokonaan veden alle jääville alueille sekä pelto-, tontti- ja metsäalueiden vettymisestä. Tarkeelanjärven ja Niemilammen kunnostuksesta aiheutuvat rahaksi muutetut kokonaishyödyt ovat yhteensä noin 517 000 euroa ja kokonaishaitat yhteensä noin 83 500 euroa. Hankkeella saavutettava laskennallinen hyöty on haittoja noin 6 kertaa suurempi. Hankkeella saavutetaan lisäksi muita rahassa vaikeasti arvioitavia hyötyjä, joten hankkeella saavutettava hyöty on merkittävästi suurempi kuin hankkeesta koituvat haitat. Liitteessä 1 ja 2 on esitetty kiinteistöille kohdistuneet hyödyt ja haitat. Niiden kiinteistöiden joiden hyödyt ovat suuremmat kuin haitat, on laskettu myös osuus keskivedenkorkeuden nostamisen kustannuksiin. Muiden kiinteistöjen osalta on vähennetty maksettavan korvauksen määrää enintään hankkeen hänelle tuottamaa hyötyä vastaavalla määrällä. Taulukko 3. Yhteenveto laskennassa huomioiduista kiinteistöistä / kpl Kaikkien kiinteistöjen yhteismäärä 124 Yhteiset vesi- ja maa-alueet 4 Hankkeesta enemmän hyötyvät kiinteistöt 98 Hankkeesta enemmän kärsivät kiinteistöt 23 Kiinteistöt joille syntyy hyötyjä 100 Kiinteistöt joille syntyy haittoja 119 Sivu 16
