Laboratoriohoitajan erityisosaaminen Patologian - SOTE

Kati Kannisto
LABORATORIOHOITAJAN ERITYISOSAAMINEN PATOLOGIAN
LABORATORIOSSA
Miltä tulevaisuus näyttää?
Kehittämistehtävä
Johtaminen ja kehittäminen sosiaali- ja terveysalalla
Täydennyskoulutus
2010
SISÄLTÖ
1 JOHDANTO .................................................................................................................. 3
2 AMMATILLINEN OSAAMINEN................................................................................ 4
2.1 Mitä osaaminen on?................................................................................................ 4
2.1.1 Erityisosaaminen............................................................................................. 5
2.1.2 Ammattitaito ................................................................................................... 6
2.2 Laboratoriohoitajan työ SataDiag:n patologian laboratoriossa .............................. 8
2.3 Osaamisen kehittäminen ja johtaminen .................................................................. 9
2.4 Tulevaisuuden osaamis- ja koulutustarpeet .......................................................... 11
3 TUTKIMUKSEN TOTEUTUS ................................................................................... 12
3.1 Tutkimuksen kohderyhmä .................................................................................... 12
3.2 Aineiston keruu ja analysointi .............................................................................. 13
4 PATOLOGIAN LABORATORION ERITYISOSAAMINEN ................................... 14
4.1 Taustatiedot .......................................................................................................... 14
4.2 Patologian laboratorion erityisosaaminen ............................................................ 15
4.2.1 Kokonaisuuksien hallinta.............................................................................. 16
4.2.2 Laatuosaaminen ............................................................................................ 17
4.2.3 Itsensä kehittäminen ..................................................................................... 17
4.2.4 Paineensietokyky .......................................................................................... 18
4.2.5 Vuorovaikutus- ja yhteistyötaidot................................................................. 19
4.2.6 Kliininen osaaminen ..................................................................................... 20
4.2.7 Visuaalinen osaaminen ................................................................................. 21
4.2.8 Työturvallisuus ............................................................................................. 21
4.3 Patologian laboratorion erityisosaamisen saavuttaminen..................................... 22
4.4 Patologian laboratorion tulevaisuus ja osaamistarve............................................ 22
4.5 Tulevaisuuden koulutustarve ................................................................................ 23
5 POHDINTA ................................................................................................................. 23
5.1 Tulosten luotettavuuden arviointi ......................................................................... 23
5.2 Tulosten arviointi ................................................................................................. 24
6 JOHTOPÄÄTÖKSET JA KEHITTÄMISEHDOTUKSET ........................................ 29
7 LOPUKSI ..................................................................................................................... 30
LÄHTEET ....................................................................................................................... 32
LIITTEET
3
1 JOHDANTO
Tulevaisuus tuo mukanaan muutoksia sosiaali- ja terveysalalle. Erikoissairaanhoidon,
toimintaympäristöjen ja toimintamallien muuttuessa työntekijöiltä vaaditaan uudenlaista
ammattiosaamista. Suurten ikäluokkien jäädessä eläkkeelle on huomioitava, että valtava
määrä osaamista poistuu heidän mukanaan. Siksi on tärkeää, että osaamisen tarpeeseen
kiinnitetään huomiota tarpeeksi ajoissa ja eläköityvien ammattilaisten tiedot ja taidot
saadaan siirrettyä seuraavalle sukupolvelle.
Kehittämistehtävä on osa Tulevaisuuden erityisosaaminen erikoissairaanhoidossa 2009–
2011 –projektia (SOTE-ENNAKOINTI 2008–2011 –projektin osaprojekti) ja se on tuotettu osana pääosin Euroopan sosiaalirahaston ja Opetushallituksen varoin toteutettavaa
hanketta. Osaprojektin tavoitteena on tuottaa tietoa erikoissairaanhoidon tulevaisuuden
erityisosaamisesta sekä poistumassa olevasta erityisosaamisesta eri toiminta-alueilla.
Projektin tuloksena saadaan tietoa uusien toimintaprosessien edellyttämästä erityisosaamisesta ammattiryhmittäin, poistumassa olevasta erityisosaamisesta, säilytettävästä
sekä uudistettavasta erityisosaamisesta. Tuloksia voidaan hyödyntää henkilöstön osaamisen arvioinnin ja kehittämisen perustana sekä ammatillisen koulutuksen opetussuunnitelmien ja terveydenhuollon henkilöstön täydennyskoulutuksen uudistamisessa. (Tulevaisuuden erityisosaaminen erikoissairaanhoidossa 2009–2011.)
Kehittämistehtävän tarkoituksena on tunnistaa Satakunnan sairaanhoitopiirin sairaanhoidollisten palveluiden liikelaitos SataDiag:n patologian laboratorion erityisosaaminen
ja saattaa se kirjalliseen muotoon sekä tunnistaa tulevaisuuden erityisosaamistarpeet.
Kehittämistehtävän avulla saatu tieto erityisosaamisesta on tarkoitus kuvata osaamispuuna. Osaamispuun juurina ovat työntekijän arvot, asenteet ja persoonallisuus. Puun
runko muodostuu työntekijän ammatillisuudesta ja ammattitaidoista, perusosaamisesta.
Puun latva jaetaan erityisosaamisoksiin, joita tarkastellaan tarkemmin. Tulosten perusteella pystytään kehittämään henkilöstön osaamista ja suunnittelemaan koulutustarpeita;
näin pystytään varmistamaan osaavan henkilökunnan olemassaolo – myös tulevaisuudessa.
4
2 AMMATILLINEN OSAAMINEN
2.1 Mitä osaaminen on?
Ihmisen osaaminen on hyvin laaja kokonaisuus, siksi sitä ei voida arvioida ja mitata
pelkästään kouluosaamisena. Osaaminen koostuu tiedoista, taidoista ja kokemuksesta.
Sen avulla yksilö pystyy analysoimaan tulevia tilanteita ja muuttamaan käyttäytymistään tarpeen mukaan. (Jämsä & Manninen 2000, 23–24; Otala 2001, 26.) Osaaminen
voidaan määrittää täsmätietona ja hiljaisena tietona. Täsmätieto on näkyvää tietoa, joka
voidaan ilmaista sanoina ja numeroina ja sitä voidaan mitata tarkasti. Täsmätieto on
konkreettista, se on todistus, tutkinto tai titteli; se on koulutuksella hankittua osaamista.
Täsmätiedosta osa on aktiivisesti käytössä ja osa passiivisena eli kapseloituneena. Kapseloitunut tieto voidaan muuttaa osaamiseksi erilaisten ongelmaratkaisutilanteiden avulla. (Otala 2001, 25; Manka 2006, 118 – 119.)
Kaikkea tietoa ei voi kuitenkaan mitata määrällisesti; tällaista tietoa on hiljainen tieto.
Hiljainen tieto on yksilöllisiä uskomuksia, vaistonvaraisia näkemyksiä ja tuntemuksia.
Hiljaista tietoa ovat erilaiset kädentaidot ja sisäiset mallit, jotka ohjaavat oppimistamme, muistia, havaintoja ja tarkkaavaisuutta. Sisäiset mallit ovat arvo- ja tunnepohjaisia
ja ne heijastuvat myös asenteissa. (Manka 2006, 118 – 119; Otala 2001, 25.)
Ammattitaito ja asiantuntijuus perustuvat laajaan hiljaisen tiedon pohjaan. Hiljainen
tieto auttaa erottamaan olennaisen epäolennaisesta, helpottaa ymmärtämään teoreettista
tietoa ja auttaa arvioimaan omaa osaamista ja sen puutteita. Sen kautta osaamme reagoida työssämme erilaisiin vastaantuleviin tehtäviin ja ongelmiin. Hiljaisen tiedon määrä lisääntyy kokemuksen myötä. Hiljainen tieto ei ole yksilösidonnaista vaan se sitoutuu
myös työyhteisöön; toimintatapoihin ja työprosesseihin. Tämän vuoksi on tärkeää, että
hiljainen tieto saadaan siirrettyä kokeneilta työntekijöiltä nuoremmille. Jotta hiljaista
tietoa voidaan siirtää toisille työntekijöille, se pitää ensin saada näkyväksi. Hiljainen
tieto siirtyy parhaiten epävirallisesti, kahvi- ja ruokatauoilla, yhteisissä tilaisuuksissa.
Hiljaisen tiedon jakaminen työyhteisössä edesauttaa hyvien käytäntöjen jakamista. Hyväksi koetut käytännöt varmistavat työn sujuvuuden, vähentävät virheitä ja takaavat,
että laatu pysyy kohdallaan – kaikkea ei tarvitse oppia kantapään kautta. Kaikkea hil-
5
jaista tietoa ei kuitenkaan kannata siirtää uusille työntekijöille kuten vanhentuneita työtapoja. Pitkä työkokemus ei siis välttämättä takaa rikasta kokemusosaamista. (Manka
2006, 118 – 119; Virtainlahti 2009, 41, 107 – 109.)
Osaaminen on entistä enemmän sidoksissa ympäristöön ja vuorovaikutussuhteisiin muiden osaajien kanssa. Ryhmän osaaminen muodostuu yksilöitten osaamisesta ja siitä,
miten ne pystytään yhdistämään. Tämä riippuu ryhmän henkilöiden välisistä suhteista.
Vuorovaikutustaidot ovat oleellinen osa tämän päivän osaamista. (Otala 2001, 26.) Nopeissa muutoksissa tarvitaan koko ryhmän osaamista. Yksin on vaikea ylläpitää sitä
osaamista, mitä omassa työssään tarvitsee. Työntekijällä täytyy olla hyviä kontakteja ja
verkostoja, jotta uusien ammattilaisten tuorein täsmätieto ja kokeneempien työntekijöiden hiljainen tieto saadaan työyhteisössä tehokkaaseen käyttöön. (Hildén 2002, 8.)
2.1.1 Erityisosaaminen
Kaikki osaaminen ei ole kuitenkaan samanarvoista. Tärkeintä osaamista kutsutaan
ydinosaamiseksi eli erityisosaamiseksi. Erityisosaaminen on sitä osaamista, jonka varassa työyhteisö pystyy tarjoamaan asiakkaille juuri sen lisäarvon, josta asiakas on valmis maksamaan. Se on työyhteisölle tyypillistä, laaja-alaisesti omaksuttua osaamista,
joka tekee työyhteisöstä ylivertaisen ympäristössään. Työyhteisön ydinosaamista on
vaikea synnyttää nopeasti, sillä se on pitkäaikaisen oppimisen tulos. Se on vaikeasti
korvattavissa ja sillä on pitkä elinkaari. Tällä erityisosaamisella tarkoitetaan muutamaa
osaamisen vahvuutta, joiden avulla työyhteisö on menneisyydessä pärjännyt. Ydinosaaminen on kokemusperäisen ja näkyvän tiedon yhdistelmä ja se kehittyy monimutkaisesti yrityksen ja erehdyksen kautta. Ydinosaamisen tunnistaminen on tärkeää ja siihen kannattaa käyttää aikaa. Näin työyhteisön kehittämisresurssit voidaan kohdentaa
oikeille alueille. Työyhteisön ydinosaaminen voi perustua prosessien nopeuteen, varmuuteen ja tehokkuuteen. Se voi myös ilmetä yrityksen tapaan hoitaa suhteita muihin
kumppaneihin ja asiakkaisiin. (Kamensky 2008, 211 – 212; Manka 2006, 126–129; Viitala 2007, 176–177.) Patologian laboratorion ydinosaamisen muodostavat histologisten
ja sytologisten näytteitten laboratorioprosessien tuntemus; vastaavaa osaamista ei ole
muilla laboratorioilla.
6
2.1.2 Ammattitaito
Kompetenssi eli ammatillinen pätevyys tarkoittaa yksilön kykyä suoriutua tehtävästä
hyvin sekä itsensä että muitten mielestä. Se on kyky hallita tietyn ammatin tai ammattialueen toiminnallisia kokonaisuuksia sekä tiedollisesti että taidollisesti; se on yksilön
kykyjen ja tietyn tehtävän välinen suhde. Kompetenssi voi olla tietoista, jolloin henkilö
itse tuntee taitonsa ja suoriutuu tehtävästä hyvin. Kompetenssi voi olla myös tiedostamatonta, jolloin henkilö suorittaa tehtävänsä vaistomaisesti, miettimättä asioita. Kompetenssia määriteltäessä tulee kiinnittää huomiota sekä yksilön ominaisuuksiin että ympäristön edellytyksiin. Työn edellyttämällä kompetenssilla tarkoitetaan niitä vaatimuksia,
jotka ovat välttämättömiä jonkin tietyn työn tehtävien hoitamisessa. (Hildén 2002, 33 –
34; Pelttari 1997, 26 – 28; Ruohotie & Honka 2003, 54 – 55.)
Kvalifikaatiolla tarkoitetaan pätevyyttä eli kompetenssia, jota työtehtävän suorittaminen
vaatii. Sillä voidaan tarkoittaa myös työnantajan asettamaa muodollista tai epämuodollista pätevyyttä. Kompetenssi on yksilön kyky suoriutua tietystä tehtävästä kun taas
kvalifikaatio on työn asettama vaatimus yksilön kompetenssille (Kuvio 1). Kvalifikaatiovaatimukset osoittavat minkälaisia pätevyysvaatimuksia työntekijältä vaaditaan, jotta
hänen työsuorituksensa on ammattitaitoista. Kvalifikaatiovaatimukset voidaan asettaa
yhteiskunnallisista, työorganisaation tai yksilön henkilökohtaisista tarpeista käsin. Kvalifikaatiovaatimukset voidaan rajata työntekijän suoriutumiseen välittömistä työtehtävistään tai ulottaa ammatilliseen kehittymiseen tai aina työorganisaation päätöksentekoon
osallistumiseen asti. (Pelttari 1997, 26 – 28.)
TYÖ
kvalifikaatiovaatimus
AMMATTITAITO
kompetenssi
kvalifikaatio
YKSILÖ
Kuvio 1. Kompetenssi, kvalifikaatio ja ammattitaito (Pelttari 1997,45)
Ammatillinen osaaminen koostuu ammattitaidosta, yksilöllisestä pätevyydestä, työelämän laatuvaatimuksista ja asiantuntijuuteen kehittymisestä. Ammatillinen pätevyys on
yksilön kyky hallita ammattinsa toiminnallisia kokonaisuuksia. Taidot ovat työntekijän
henkilökohtaisia osaamisalueita ja kuvaavat yksilön kykyä suoriutua ammatissa vaadittavista työtehtävistä. Taito koostuu tiedosta ja ymmärtämisestä sekä toimimisesta ja
7
varsinaisesta tekemisestä. Tietojen ja tekemisen yhdistyessä syntyy ammatillinen osaaminen. Ammattitaitoon kuuluu myös kehittämisosaaminen. Kun työ hallitaan hyvin, on
mahdollista havaita siinä puutteita ja korjata toimintatapoja. (Pelttari 1997, 26 – 30;
Surakka 2009, 81.) Viitalan (2008, 113) mukaan ”vanha kunnon ammattitaito” – käsitteellä viitataan pitkälle edistyneen osaajan varmaan ja taitavaan työskentelyyn.
Laboratoriohoitajan ammattitaito perustuu kliiniseen laboratoriotieteeseen ja sitä tukeviin muiden tieteenalojen teoreettiseen tietoon ja sen soveltamiseen käytäntöön. Laboratoriohoitajan ammattipätevyyden keskeisin osaamisalue on laboratoriotutkimusprosessin hallinta ja sen kehittäminen. Laboratoriotutkimusprosessi muodostuu preanalyyttisestä, analyyttisestä ja postanalyyttisestä vaiheesta. Yksi tärkeistä ydinosaamisen alueista on vastuu näytteiden laadukkuudesta ja asiakkaan turvallisuudesta näytteiden oton ja
potilastutkimusten aikana. Muita osaamisalueita ovat asiakaspalvelu, laadunhallinta
sekä opetus-, ohjaus- ja asiantuntijatehtävät. (Suomen Bioanalyytikkoliitto, 2002.)
Bioanalyytikon koulutusta järjestetään Suomessa seitsemässä ammattikorkeakoulussa.
Koulutuksen laajuus on 210 opintopistettä ja opinnot kestävät 3,5 vuotta. Opinnot koostuvat perusopinnoista, ammattiopinnoista, ammattitaitoa edistävästä harjoittelusta, opinnäytetyöstä ja vapaasti valittavista opinnoista. Ammattiopinnoissa hankitaan laajaalaiset teoreettiset perusvalmiudet, joita tarvitaan työskenneltäessä laboratoriohoitajana
kliinisissä laboratorioissa. Syventävissä ammattiopinnoissa hankitaan erityisosaamista,
joka vastaa työelämän tarpeita. Syventävissä ammattiopinnoissa hankittu erityisosaaminen on vahvaa, teoreettisesti hallittua ja ammattikäytännön kokemuksiin perustuvaa.
(Turun ammattikorkeakoulun Opinto-opas, 2009.)
Laboratoriohoitaja on ammattinimike ja bioanalyytikko on tutkintonimike. Tässä työssä
laboratoriohoitajalla tarkoitetaan sekä laboratoriohoitajaa että bioanalyytikkoa. Laboratoriohoitaja hankkii pätevyytensä alan peruskoulutuksella ja ammattitaito kehittyy käytännön työelämässä (Ojala 2008, 52). Datatieto on irrallista ja merkityksetöntä yksinään
kuten leikepaksuus: 3µ, 4µ, 5µ tai 7µ. Informaatio kertoo, missä yhteydessä mitäkin
leikepaksuutta käytetään. Ymmärrämme, mikä merkitys leikepaksuudella on lopputuloksen kannalta ja toimimme sen mukaan. Leikkaamme mahdollisimman ohuita ja rypyttömiä leikkeitä, jotta patologi saa näytteestä mahdollisimman hyvän ja oikean diag-
8
noosin. Kokemuksen myötä tulee viisaus. Viisas työntekijä ymmärtää, että kaikki näytteet eivät leikkaannu samalla tavalla vaan on käytettävä erilaisia keinoja päästääkseen
hyvään lopputulokseen (Kuvio 2). Pyramidin huipulle asti pääseminen vie aikaa.
Kuvio 2. Tiedon tasot (Manka 2006, 116)
2.2 Laboratoriohoitajan työ SataDiag:n patologian laboratoriossa
Satakunnan sairaanhoitopiirin sairaanhoidollisten palveluiden liikelaitos SataDiag:n
patologian laboratoriossa työskentelee osastonhoitajan lisäksi seitsemän laboratoriohoitajaa ja yksi laborantti sekä neljä erikoislääkäriä, kolme osastonsihteeriä, kaksi laitoshuoltajaa ja yksi obduktioavustaja. Patologian osaston tehtävänä on tuottaa Satakunnan
sairaanhoitopiirin jäsenkuntien tarvitsemat patologian alan tutkimukset. Näitä ovat histologiset ja sytologiset tutkimukset sekä lääketieteelliset ruumiinavaukset.
Histologian laboratoriossa tutkitaan kudosnäytteitä kuten erilaisten tähystysten yhteydessä otettuja koepaloja, leikkausten yhteydessä poistettuja kasvaimia tai kokonaisia
elimiä. Kudosnäytteet käsitellään erilaisten kudoskäsittely- ja värjäysprosessien avulla
mikroskopoitavaan muotoon, jotta patologi voi antaa niistä lausunnon. Työ histologian
laboratoriossa on suurelta osin käsityötä, jossa tarvitaan hyvää silmän ja käden koordinaatiota. Kudosprosessoinnin ja värjäyksien osalta työ on osittain automatisoitua.
(Suomen Bioanalyytikkoliitto ry, 2010.)
Sytologian laboratoriossa tutkitaan erilaisia kehon nesteitä (virtsaa, selkäydinnestettä,
pleuranestettä, ascitesta, ysköksiä) ja gynekologisia irtosolunäytteitä (papa-näyte). Erilaisten menetelmien avulla näytteistä tehdään objektilasille valmisteita, joista etsitään
mm. syöpäsoluja, bakteerien ja virusten aiheuttamia solumuutoksia. Laboratoriohoitajan
työhön kuuluu esitarkastaa sytologiset valmisteet mikroskoopilla ennen patologin lau-
9
suntoa. (Suomen Bioanalyytikkoliitto ry, 2010.) Obduktiotoimintaan kuuluvat lääketieteelliset ruumiinavaukset.
2.3 Osaamisen kehittäminen ja johtaminen
Työyhteisön osaamisen kehittämisen lähtökohtana on sen osaamisten tunnistaminen
(Kuvio 3). On kartoitettava mitä osaamista on tällä hetkellä, mitä osaamista tulevaisuudessa tarvitaan ja mikä on näiden osaamisten nykytila. Oleellisinta on löytää ne osaamisalueet, jotka ovat tulevaisuuden kannalta tärkeimpiä ja pyrkiä kehittämään juuri niitä. (Hätönen 2004, 7 – 8; Viitala 2008, 86 – 87.) Osaamisen kehittämisen prosessi lähtee
liikkeelle organisaation visiosta, strategiasta ja tavoitteista. On tärkeää huomata, että
pelkkä yksilötason osaamiskartoitus ei riitä. (Hannus 2004, 262 – 268; Sydänmaanlakka
2007, 131 – 132.)
Kuvio 3. Osaamisen kehittämisen prosessi (Viitala 2008, 87)
Työyhteisön osaamista voidaan tarkastella kuvaamalla jo olemassa olevaa osaamista tai
tulevaisuuden osaamistarpeita. Osaamiskuvausten laatimisen avulla hiljainen tieto voidaan muuttaa näkyväksi. Samalla työntekijä saa konkreettisemman kuvan siitä, mistä
asioista jokin osaaminen koostuu. Osaamisten määrittelyssä voidaan käyttää erilaisia
tekniikoita, kuten osaamispuut tai osaamismatriisit. Osaamispuun laatiminen helpottaa
keskeisten osaamisalueitten hahmottamista ja muistamista. Näiden tekniikoiden ideana
on nimetä ne osaamiset, jotka ovat työn menestyksellisen suorittamisen kannalta oleellisia. (Hätönen 2004, 9 – 11; Viitala 2007, 181 – 182; Viitala 2008, 124 – 125.)
Osaamiskartoitusta seuraa osaamisen arviointi eli osaamistasojen määrittäminen. Osaamisen tason arviointi on tärkeää, jotta osaamista voidaan hyödyntää, suunnitella kehittämistoimenpiteitä ja lisätä yksittäisen henkilön oppimismotivaatiota. Osaamista voidaan arvioida erilaisilla mittareilla, kuten lomakkeilla tai tietokoneohjelmilla. Arviointi-
10
tulokset käsitellään yhdessä esimiehen kanssa esim. kehityskeskusteluissa. (Hätönen
2000, 38 – 42; Viitala 2007, 181 – 182; Viitala 2008, 153.) Osaamisen arvioinnin tuloksia verrataan tulevaisuuden osaamistarpeisiin. Näin pystytään määrittelemään mitä jo
olemassa olevaa osaamista kehitetään, mitä uutta osaamista on hankittava ja mistä
osaamisesta voidaan luopua. Osaamiskartoituksen ja arvioinnin perusteella voidaan laatia työyhteisölle kehittämissuunnitelma, josta käyvät ilmi kehittämisalueet, tavoitteet,
keinot tavoitteiden saavuttamiseksi, aikataulu, vastuuhenkilöt ja edistymisen arvioinnin
periaatteet. (Hildén 2002, 98; Viitala 2008, 87 – 88.)
Osaamisen kehittämisellä on oltava selkeät tavoitteet. Kehittämistoimien tulee olla tarpeeksi tehokkaita, jotta osaamisen tason kehittyminen näkyy toiminnan tehostumisena
ja laadun kehittymisenä. Osaamisen kehittymistä on myös syytä seurata ja arvioida.
Arvioinnin avulla saadaan kuva tulosten saavuttamisen asteesta ja näin voidaan suunnitella tarvittavia jatkotoimenpiteitä. (Viitala 2007, 201 – 202; Viitala 2008, 281 – 283.)
Työyhteisön menestyminen riippuu eniten siitä mitä siellä osataan, miten osaamista
käytetään ja kuinka nopeasti pystytään oppimaan uutta. Osaamisen johtaminen käsittää
kaikki toimenpiteet, joilla osaamista vaalitaan, kehitetään, uudistetaan ja hankitaan. Sen
tarkoituksena on turvata työyhteisössä tarvittava osaaminen nyt ja tulevaisuudessa. Tulokset näkyvät mm. kehittyneempinä toimintatapoina, tuotteina tai palveluina sekä parantuneena taloudellisena tuloksena. Osaamisen johtaminen on osa yrityksen henkilöstösuunnittelua. (Viitala 2007, 170.)
Jotta työyhteisössä voidaan taata osaavan henkilökunnan riittävyys myös tulevaisuudessa, on tiedostettava osaamiseen liittyvät riskit. Osaamisriskit liittyvät sekä tietoon että
osaajiin. Tiedolliset osaamisriskit voivat liittyä tietokantoihin, asiakirjoihin, käsikirjoihin ja toimintamalleihin. Osaajiin kohdistuvat riskit voivat näkyä tiedon vanhenemisena, motivaation puutteena, yhteistyökyvyttömyytenä, luonnollisena poistumana kuten
uupumisena, eläköitymisenä tai sairastumisena. Osaamisriskejä hallitaan hyvällä henkilöstöpolitiikalla. Osaamisen tarpeet otetaan huomioon jo rekrytointi- ja perehdytys vaiheissa. (Viitala 2010.)
11
2.4 Tulevaisuuden osaamis- ja koulutustarpeet
Tulevaisuus tuo mukanaan muutoksia sosiaali- ja terveysalalle. Muutokset yhteiskunnassa ja sen rakenteissa vaikuttavat sosiaali- ja terveysalaan voimakkaasti. Tulevaisuuden tutkija Mika Mannermaa (2004, 73 - 101) kuvaa kehityksen suuria aaltoja, megatrendejä, joiden uskotaan vaikuttavan elämäämme tulevina vuosina: väestön ikääntyminen, työn ja työllisyyden kehittyminen, teknologian kehittyminen, globalisoituminen,
kulttuurinen syrjäytyminen, verkostoituminen ja reaaliaikaisuus. Metsämuuronen (2000,
9 - 39) lisää mukaan vielä palvelurakenteen ja sairastuvuuden muuttumisen ja ihmisten
lisääntyvät vaatimukset, jotka omalta osaltaan vaikuttavat sosiaali- ja terveysalan työn
muuttumiseen.
Erikoissairaanhoidon, toimintaympäristöjen ja toimintamallien muuttuessa muuttuu
myös työ. Työn muuttuessa, muuttuvat työn edellyttämät vaatimukset ja työntekijöiltä
vaaditaan uudenlaista ammattiosaamista (Kuvio 4). Osaamistarpeen muuttuessa, muuttuvat myös koulutusvaatimukset. Koulutuksen pitää pystyä vastaamaan tähän haasteeseen; pitää pystyä ennakoimaan tulevaisuuden koulutustarpeet. (Metsämuuronen 2000,
25 – 50.)
Kuvio 4. Osaamistarpeen muuttuminen (Mukaillen Metsämuuronen 2000, 50)
Erityisesti ammatillisen koulutuksen tulisi pystyä kehittymään työn muutosten aiheuttamien vaatimusten mukaan ja vastaamaan tulevaisuuden osaamistarpeisiin. Sosiaali- ja
terveysalalla yhteiskunnallinen kehitys vaikuttaa suuresti siihen, millaisia terveyspalveluja tulevaisuudessa voidaan tarjota. Tämä tekee ammatillisen koulutuksen sisällön arvioimisen vaikeaksi. Yksi tulevaisuuden haaste koulutukselle onkin se, miten saadaan
tietää juuri ne asiat, joita sosiaali- ja terveysalan ammattilaiset tulevaisuudessa tarvitsevat ja kuinka mainittuja asioita voidaan kouluissa opettaa. (Metsämuuronen, 2000, 25 –
27.) Mannermaa (2004, 113 - 117) puhuu heikoista signaaleista eli ilmiöistä, jotka ovat
12
vasta orastamassa. Uskotaan, että heikkojen signaalien havainnoija pystyy paremmin
varautumaan uusiin ilmiöihin ja toimimaan niiden mukaan – heikko signaali on muutoksen ensioire.
Sosiaali- ja terveysalalla tulevaisuuden työ tulee olemaan useiden ryhmien välistä moniammatillista yhteistoimintaa. Se vaatii monia sellaisia taitoja, joita ennen ei välttämättä pidetty tärkeinä, kuten kieli-, kommunikointi- ja tiimityötaitoa. (Metsämuuronen
2000, 27 – 35.) Enää ei riitä pelkkä ammattitutkinnon suorittaminen, vaan tarvitaan koko työuran kestävää ammatillista kasvua. Kaikki kehittämistoimet, joita työntekijä käyttää oman ammatillisen osaamisensa ylläpitämiseen ja kehittämiseen, kuuluvat ammatilliseen kasvuun. (Hildén 2002, 33 – 39.)
Pääministeri Matti Vanhasen II hallituksen ohjelmassa (2007) todetaan, että hyvinvoiva
ja osaava henkilöstö on suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan ja työelämän perusta.
Näin voidaan parantaa palvelujärjestelmien laatua, vaikuttavuutta ja kustannustehokkuutta sekä tehostetaan uuden teknologian käyttöönottoa. Työntekijöiden korkea osaaminen on yksi tärkeistä kansallisista menestystekijöistämme. Jotta korkeasta osaamistasosta saadaan pidettyä kiinni, tarvitaan työvoima- ja koulutustarpeiden ennakointia.
Satakunnan sairaanhoitopiirin toiminta- ja taloussuunnitelmassa vuosille 2010 – 2012
todetaan, että henkilöstö- ja rekrytointipolitiikkaa osaavan henkilöstön pitämiseksi ja
rekrytoinnin onnistumisen varmistamiseksi on tehostettava.
3 TUTKIMUKSEN TOTEUTUS
3.1 Tutkimuksen kohderyhmä
Tutkimuksessa on selvitetty laboratoriohoitajilta vaadittavaa erityisosaamista patologian
laboratoriossa sekä laboratoriohoitajien näkemyksiä tulevaisuuden osaamis- ja koulutustarpeista. Kohderyhmänä, asiantuntijoina, olivat Satakunnan sairaanhoitopiirin sairaanhoidollisten palveluiden liikelaitos SataDiag:n patologian laboratorion laboratoriohoitajat (N=7).
13
3.2 Aineiston keruu ja analysointi
Tutkimuksen tiedon keruu tapahtui Delfoi-tekniikan sovelluksella, jota on käytetty paljon tulevaisuuden tutkimuksessa. Menetelmään kuuluu olennaisena osana monivaiheinen aineiston keruu ja analysointi (Kuvio 5). Tarkoituksena on kerätä tietoa asiantuntijoiden mielipiteistä, koota ne ja antaa asiantuntijoiden arvioitavaksi uudelleen. Näitä
kierroksia voidaan toistaa useita. Tällä tavoitellaan konsensusta, mielipiteiden yhdenmukaisuutta. Menetelmälle on tyypillistä myös vastaajien anonymiteetti. (Alatolonen
2004, 57 – 58; Mannermaa 1991, 129 – 131; Metsämuuronen 2000, 53 - 54.)
Kuvio 5. Aineiston keruun vaiheet
Tiedon keruu aloitetaan perinteisesti asiantuntijoille postitetulla kyselyllä (Alatolonen
2004, 57 – 58). Näin toimittiin myös tässä tutkimuksessa. Kysely koostui kysymyksistä,
joiden avulla selvitettiin vastaajien taustatiedot, kuten ikä, koulutus ja työuran kesto.
Lisäksi kyselyssä oli kuusi avointa kysymystä, joilla selvitettiin vastaajien ajatuksia
patologian osastolla tarvittavasta osaamisesta, tulevaisuudessa tarvittavasta osaamisesta,
työn mahdollisesta muuttumisesta ja koulutustarpeista. Kysymykset laati Kati Kannisto
yhdessä kehittämisylihoitaja Marita Koivusen kanssa (Liite 1). Kirjallinen kysely toteutettiin huhtikuussa 2010.
Tutkimuksen ensimmäisen vaiheen analysointi aloitettiin aineiston pelkistämisellä, jossa vastauksista karsittiin pois kaikki tutkimukselle epäolennainen tieto. Tämän jälkeen
saamaa asiaa tarkoittavat käsitteet ryhmiteltiin ja yhdistettiin luokiksi. Luokat nimettiin
sisältöä kuvaavalla käsitteellä. (Tuomi & Sarajärvi 2009, 109 -113.) Näin muodostettiin
käsitys osaamisalueista.
14
Tutkimuksen toinen vaihe toteutettiin henkilöhaastatteluina. Haastateltavat valittiin kirjallisten vastausten ja asiantuntijuuden perusteella sekä histologian että sytologian alalta: sytologian esitarkastaja, yksi immunohistokemian ja kaksi histologian asiantuntijaa
(N=4). Tässä tutkimuksessa vastaajien henkilöllisyys haluttiin tunnistaa, jotta haastattelukierroksen kysymykset voitiin kohdentaa halutuille asiantuntijoille. Haastattelut toteutettiin elokuussa 2010. Haastattelukierroksen tavoitteena oli tarkentaa ensimmäisen
kierroksen kirjallisia vastauksia ja löytää mahdollisesti uusia osaamisalueita ja tulevaisuuden osaamistarpeita. Haastattelun perusteella saatu aineisto analysoitiin samalla tavalla kuin kyselyn ensimmäinen vaihe.
Aineiston keruun ja tulkinnan jälkeen menetelmän tavoitteena on järjestelmällinen asiantuntijakeskustelu, johon osallistujat valitaan aiheesta riippuen; muodostetaan asiantuntijaryhmä (Alatolonen 2004, 57). Tutkimuksen asiantuntijaryhmän muodostivat kehittämistehtävän tekijä, laboratoriohoitaja Kati Kannisto ja patologian laboratorion osastonhoitaja, laboratoriohoitaja Marja Kangasniemi. Lisäksi asiantuntijaryhmään kuuluivat kehittämisylihoitaja Marita Koivunen ja SataDiag:n henkilöstöpäällikkö Liisa Nurmi. Molemmat ovat taustaltaan laboratoriohoitajia. Asiantuntijaryhmässä otettiin kantaa
saatuihin tuloksiin, osaamisalueitten nimiin ja sisältöihin.
4 PATOLOGIAN LABORATORION ERITYISOSAAMINEN
4.1 Taustatiedot
Kirjallinen kysely jaettiin patologian laboratorion seitsemälle laboratoriotyötä tekevälle
henkilölle, joista kuusi palautti vastaukset (vastausprosentti 85,7). Vastaajien (n=6) iän
keskiarvo on 38,3 vuotta, syntymävuosien ajoittuessa vuosille 1962 – 1985. Suurin osa
vastaajista (n=4) on peruskoulutukseltaan lukion suorittaneita. 3,5 vuotta kestävän ammatillisen koulutuksen, opistoasteinen laboratoriohoitaja tai bioanalyytikko (amk), on
suorittanut viisi vastaajaa. Vastaajista kahdella on kliinisen histologian ja sytologian
syventävät opinnot ja kahdella lisäksi histologian syventävät opinnot. Laboratoriohoitajan ammattinimikkeellä vastaajista työskentelee viisi ja laboranttina yksi. Työsuhteen
kesto patologian laboratoriossa vaihtelee 4 kk:sta noin 30 vuoteen. Työpisteitä, joissa
15
vastaajat ovat työskennelleet, vastaajilla oli 2 – 5, kukaan ei ollut työskennellyt kaikissa
työpisteissä (Taulukko 1).
Taulukko 1. Vastaajien taustatiedot
Taustatiedot
Peruskoulutus
Peruskoulu
Keskikoulu
Lukio
Ammatillinen koulutus
Laborantti, kouluaste (2,5 v.)
Laboratoriohoitaja, opistoaste (3,5 v.)
Bioanalyytikko, amk
Syventävät opinnot
Histologia ja sytologia
Histologia
Mikrobiologia
Ei syventäviä opintoja
Ammattinimike
Laboratoriohoitaja
Laborantti
Työpisteet
Käyntiinpano
Värjäykset
”Yleismies”
Sytologian tekniikka
Sytologian esitarkastus
Immunohistokemia
n
1
1
4
1
2
3
2
2
1
1
5
1
5
6
6
4
1
1
4.2 Patologian laboratorion erityisosaaminen
Kirjallisen kyselyn vastausten perusteella esille nousi kuusi osaamisaluetta: kokonaisuuksien hallinta, laatuosaaminen, itsensä kehittäminen, kädentaidot, paineensietokyky
ja erikoistöiden hallinta. Haastattelukierroksen jälkeen patologian laboratorion osaamisalueita oli yhdeksän. Edellisten lisäksi uusiksi osaamisalueiksi nousivat sosiaalinen
osaaminen ja vuorovaikutus, työturvallisuus ja visuaalinen osaaminen. Asiantuntijaryhmän palaverissa osa osaamisalueista nimettiin uudestaan ja erikoistöiden hallinta
sisällytettiin kliiniseen osaamiseen. Kyselyn kaikkien vaiheiden jälkeen osaamisalueita
on kahdeksan: kokonaisuuksien hallinta, laatuosaaminen, itsensä kehittäminen, paineen-
16
sietokyky, vuorovaikutus- ja yhteistyötaidot, kliininen osaaminen, visuaalinen osaaminen ja työturvallisuus (Kuvio 6).
Laatuosaaminen
Itsensä kehittäminen
Paineensietokyky
PERUSKOULUTUS
LABORATORIOHOITAJAN, BIOANALYYTIKON
Kokonaisuuksien hallinta
Vuorovaikutus- ja yhteistyöosaaminen
Kliininen osaaminen
Visuaalinen osaaminen
Työturvallisuus
Arvot
Asenteet
Persoonallisuus
Kuvio 6. Patologian laboratorion osaamispuu
4.2.1 Kokonaisuuksien hallinta
Kokonaisuuksien hallinta tarkoittaa histologisen ja sytologisen näytteen laboratorioprosessin hallintaa, näytteiden ainutkertaisuuden tiedostamista ja oman työn merkityksen
tiedostamista potilaan hoidon kannalta (Kuvio 7). Kokonaisuuksien hallinta käsittää
kaikki preanalyyttiset, analyyttiset ja postanalyyttiset laboratorioprosessin vaiheet. Kudos- tai solunäyte kulkee monivaiheisen prosessin ennen kuin lopullinen patologisanatominen diagnoosi voidaan antaa ja lähettää hoitavalle lääkärille. Laboratoriohoitajan on tunnettava prosessin jokainen vaihe ja jokaisen vaiheen onnistumisen merkitys
prosessissa seuraavalle vaiheelle. Kokonaisuuden hallinnan kautta tulee myös käsitys
17
oman työn merkityksestä diagnoosiprosessissa ja sitä kautta vaikutuksista potilaan hoitoon. Kokonaisuuksien hallintaa kuvaa erään vastaajan lausahdus: ”koko patologian ala
on erityisosaamista”.
Laboratorioprosessien hallinta
Kokonaisuuksien hallinta
Kokonaisuuksien ymmärtäminen
Näytteiden ainutkertaisuuden
tiedostaminen
Kuvio 7. Kokonaisuuksien hallinta
4.2.2 Laatuosaaminen
Laatuosaamiseen kuuluvat kaikki huolellisuutta, tarkkuutta ja täsmällisyyttä kuvaavat
käsitteet; ne näkyvät jokaisessa työvaiheessa (Kuvio 8). Patologian osastolla käsiteltävien näytteiden ainutkertaisuuden vuoksi huolellisuus ja tarkkuus korostuvat. Erityistä
huolellisuutta tarvitaan näytteiden identifioinnissa. Laatuosaamista on myös kriittisyys
omaa työtä kohtaan ja tulosten luotettavuuden arviointi (postanalytiikka) sekä laadun ja
laatuosaamisen kehittäminen. Patologian laboratorio osallistuu vuosittain Labquality:n
järjestämille laadunarviointikierroksille, joilta saadun palautteen perusteella toimintaa
on pystyttävä kehittämään.
Huolellisuus
Tarkkuus, täsmällisyys
Laatuosaaminen
Kriittisyys omaa työtä
kohtaan
Tulosten luotettavuuden arviointi
Kehittäminen
Kuvio 8. Laatuosaaminen
4.2.3 Itsensä kehittäminen
Kaikki ammattitaitoa ylläpitävät toimenpiteet kuuluvat itsensä kehittämiseen (Kuvio 9).
Perehtyminen patologian laboratorion töihin kestää kauan, joten koko prosessin hallinta
18
saattaa viedä vuosia. Tämä edellyttää työntekijältä kiinnostusta alaa kohtaan, halua kehittyä koko ajan, halua oppia työssään ja kykyä oppia uutta. Pitkä perehtyminen vaatii
myös työhön sitoutumista. Menetelmien kehittyessä ja muuttuessa työntekijältä edellytetään uudistumiskykyä ja herkkyyttä muutoksille, jotta alaa voidaan kehittää ja viedä
eteenpäin. Itsensä ja ammattitaidon kehittämisen edellytyksenä on koulutusmyönteisyys
ja -halukkuus. Ammattitaitoa pidetään yllä sisäisen työkierron avulla. Kansainvälistymisen lisääntyessä kielitaidon merkitys korostuu. Suurin osa alan kirjallisuudesta on
vieraskielistä ja suomenkielistä koulutusta on tarjolla vähän, joten kansainvälisiin kongresseihin osallistuminen edellyttää kielitaitoa.
Kiinnostus alaa kohtaan
Halu kehittyä jatkuvasti
Halu oppia työssään
Itsensä kehittäminen
Kyky oppia uutta
Työhön sitoutuminen
Ammattitaidon ylläpito
Muutosherkkyys
Kielitaito
Kuvio 9. Itsensä kehittäminen
4.2.4 Paineensietokyky
Paineensietokyky on tärkeä osaamisalue patologian laboratoriossa (Kuvio 10). Työntekijältä vaaditaan erittäin vahvaa stressin hallintaa. Käyntiinpanossa näytteitä tulee lisää
koko ajan ja näytteet on saatava eteenpäin seuraavaan vaiheeseen. Histologiset näytteet
ovat ainutkertaisia, joten virheitä ei ole varaa tehdä. Nk. yleismiehen työssä paineensietokykyä vaatii jatkuva oman työn keskeytyminen; puhelimeen vastaaminen ja kiireellisinä tehtävät jääleikkeet.
Joustavuutta tarvitaan kun tilanteet vaihtelevat. Loma-aikoina ja sairaslomien aiheuttamien poissaolojen yhteydessä työpisteet vaihtuvat nopeaan tahtiin. Jokaiseen työpisteeseen tarvitaan tekijä, joten kaikkien on osattava hoitaa kaikki työpisteet. Välillä joutuu
hoitamaan useammankin työpisteen työt. Samalla tarvitaan hyviä organisointitaitoja. Ne
19
auttavat myös paineensietokyvyssä ja joustavuudessa. On osattava laittaa työt tärkeysjärjestykseen ja pystyttävä sietämään keskeneräisiä töitä.
Työpisteet ja -vaiheet vaativat suurta keskittymiskykyä. On keskityttävä täysillä siihen
mitä tekee. Jos ajatus pääsee harhailemaan, voi tulla kohtalokkaita virheitä. Sytologisten
näytteitten esitarkastuksessa on keskityttävä jokaiseen mikroskoopissa näkyvään soluun, ettei yksikään syöpäsolu jää huomaamatta.
Stressin hallinta
Joustavuus
Keskeneräisten asioitten
sietäminen
Paineensietokyky
Organisointikyky
Keskittyminen
Kuvio 10. Paineensietokyky
4.2.5 Vuorovaikutus- ja yhteistyötaidot
Vuorovaikutus- ja yhteistyötaidot korostuvat työn prosessimaisen luonteen vuoksi (Kuvio 11). Työntekijöitten kesken on vallittava avoin tiedottaminen, jotta kaikki tarpeellinen tieto etenee prosessin seuraavaan vaiheeseen. Asiakaspalveluosaamista vaaditaan
näytteenoton ohjeistustilanteissa, epäselvien tai puutteellisten lähetteitten selvittämisessä. Erityistä vuorovaikutustaitoa vaaditaan vainajan omaisten kohtaamisessa.
”Tiedon panttaamisella on huonot seuraukset. Ei ole kenenkään etu, että työnsä osaava henkilö pitää tiedot itsellään.”
”Yhdessä ponnistellaan parempien tulosten puolesta. Me
olemme pieni yksikkö ja yhdessä paikkaamme toinen toistamme.”
Työ patologian osastolla on moniammatillista ja se edellyttää työntekijöiltä sosiaalista
kyvykkyyttä ja hyviä vuorovaikutustaitoja. Laboratoriohoitaja tekee työtä mm. patologien, osastonsihteerien, obduktioavustajan, laitoshuoltajien ja osastojen hoitohenkilökunnan kanssa. Opiskelijoitten ohjaus vaatii myös hyvää ohjaustaitoa.
20
Asiakaspalveluosaaminen
Tiedottaminen
Ryhmä- ja tiimityö
Vuorovaikutus- ja yhteistyöosaaminen
Moniammatillinen
teistyö
yh-
Vuorovaikutus työkavereiden
kanssa
Opiskelijoitten ohjaus
Kuvio 11. Vuorovaikutus- ja yhteistyötaidot
4.2.6 Kliininen osaaminen
Kliininen osaaminen patologian laboratoriossa perustuu pitkälti kädentaitojen ja prosessien hallintaan (Kuvio 12). Suuri osa työstä on käsityötä, mikä vaatii tekijältään sorminäppäryyttä. Pienten kudospalojen käsittely, valaminen, leikkaaminen ja jääleikkeen
teko ovat esimerkkejä hyviä kädentaitoja vaativista tehtävistä.
”Jokainen oppii nypläämään pitsiä, mutta jokaisen pitsi on
erilaista.”
Erikoistöihin kuuluvat immunohistokemialliset värjäykset ja sytologisten näytteiden
esitarkastus. Molemmat erikoistyöt vaativat vahvan teoriapohjan, pitkäjänteisyyttä ja
paneutumista työhön. Esitarkastukseen perehtyminen vie vuosia ja vaatii työntekijältä
paneutumista ja jatkuvaa kouluttautumista työhön.
Kasetointi
Valaminen
Leikkaaminen
Kliininen osaaminen
Värjäykset
Sytotek-valmisteet
Sivelyvalmisteet
Sytologian esitarkastus
Immunohistokemia
Kuvio 12. Kliininen osaaminen
21
4.2.7 Visuaalinen osaaminen
Visuaalinen osaaminen sekä silmän ja käden yhteistyö korostuvat monessa eri työvaiheessa (Kuvio 13). Työntekijän on opittava näkemään laadukkaat leikkeet ja onnistuneet värjäykset, joko paljain silmin tai mikroskoopin avulla. Työntekijän on pystyttävä
hahmottamaan eri kudospintoja ja tasoja, tarkastelemaan värjäysten onnistumista, leikkeitten ohuutta, sivelyvalmisteiden paksuutta jne. Sytologisten näytteitten esitarkastus
vaatii hyvää hahmottamiskykyä sekä värien ja muotojen erottamiskykyä; on pystyttävä
erottamaan solurakennelmia, tuman rakennetta ja solun sisäisiä kappaleita. Hyvää visuaalista kykyä tarvitaan myös tarkasteltaessa immunohistokemiallisten värjäysten kontrollileikkeiden värjäytyvyyttä.
Visuaalinen osaaminen
Hyvä hahmottamiskyky
Värien erottamiskyky
Kuvio 13. Visuaalinen osaaminen
4.2.8 Työturvallisuus
Työturvallisuuteen (Kuvio 14) liittyvät työn riskien tiedostaminen ja sitä kautta turvallisten työtapojen noudattaminen. Työturvallisuusriskejä patologian laboratoriossa ovat
mm. terveydelle haitalliset kemikaalit, tartuntavaaralliset näytteet, terävät leikkuuveitset, kylmän ja kuuman vaihtelu sekä työasennot. Työntekijän on osattava huolehtia
omasta työssä jaksamisestaan ja ergonomisista työasennoista. Vainajan omaisten kohtaamisen yhteydessä on varauduttava uhkatilanteisiin. Vastuu ympäristön mahdollisimman vähäisestä kuormittamisesta tulee esille jätehuollon yhteydessä ja ympäristöystävällisten kemikaalien kehittäminen nähdään tärkeänä.
Ergonomia
Jätehuolto
Työturvallisuus
Terveydelle haitalliset
aineet
Ympäristöturvallisuus
Uhkatilanteet
Kuvio 14. Työturvallisuus
22
4.3 Patologian laboratorion erityisosaamisen saavuttaminen
Patologian osastolla vaadittavat perustiedot saavutetaan ammatillisessa koulutuksessa.
Laboratoriotyössä vaadittava erityisosaaminen saavutetaan tekemällä työtä usean vuoden ajan, ”kirjoista osaamista ei löydy”. Oppimista tukevat ammatillinen koulutus,
opintopäivät, luennot, työkavereiden vertaistuki sekä sisäinen työkierto. Työntekijällä
on myös oltava itsellään halu oppia uutta ja kehittää itseään. Oppimista ja oman ammattitaidon kehittämistä ylläpidetään palautetta antamalla ja sisäisen työkierron avulla.
Patologian laboratoriossa osaajaksi edetään pala kerrallaan, kokonaisuuksien hallinta
vie vuosia. Työpisteitten oppiminen vaatii hyvän perehdytyksen ja siihen kuluva aika on
yksilöllinen. Uuden oppimista ja ammatissa kehittymistä jarruttaa alan koulutuksen vähäisyys.
”Perustiedot hankitaan koulutuksella ja erityisosaamisen taso saavutetaan
tekemällä työtä usean vuoden ajan.”
4.4 Patologian laboratorion tulevaisuus ja osaamistarve
Patologian laboratorion tulevaisuus nähdään melko pysyvänä. Pysyvää osaamista on
paljon kuten laboratorio- ja värjäysprosessit. Menetelmät ovat maailmanlaajuisia, joten
tarvitaan isoja keksintöjä mm. liuosten kehittämisen alalta, että kokonaisia prosesseja
voidaan muuttaa. Koko ajan tapahtuu kehitystä ja uusia menetelmiä kehitellään, mutta
perusprosessit säilyvät ennallaan. Vaikka teknologian kehittyessä ala automatisoituu,
käsityön osuus nähdään kuitenkin vielä suurena.
Muutosta nähtiin lähinnä koneiden ja laitteiden lisääntymisenä, diagnostiikan kehittymisenä, immunohistokemiallisten värjäysten lisääntymisenä ja työtahdin kiihtymisenä.
Tulevaisuudessa nähtävä näytemäärien lisääntyminen aiheuttaa paineita tekniikoiden
kehittämiselle ja laitehankinnoille. Immunohistokemian tulevaisuudessa nähdään myös
lisääntyvät näytemäärät ja laitteiden lisääntyminen. Tulevaisuuden menetelmiä ovat
myös mm. in situ hybridisaatio- ja PCR-tekniikat, joita laboratoriossa ei vielä tehdä
23
Tulevaisuudessa kaivataan lisää työvoimaa, perus- ja rutiinityön osaajia sekä immunohistokemian osaajia. Laboratoriohoitajien puolella eläköitymistä ei nähdä kovin suurena
uhkana, patologien puolella sen sijaan se koetaan suurena. Eläköitymisen myötä toisaalta poistuu paljon tietotaitoa, kokemusperäistä tietoa ja hiljaista tietoa.
4.5 Tulevaisuuden koulutustarve
Vastausten perusteella selkeä tulevaisuuden koulutustarve on perustyön koulutuksessa;
teoriatiedon ja perusmenetelmien koulutuksessa. Tärkeänä pidettiin kliinisten perusopintojen lisäksi yhä enemmän mm. kudoskäsittely- ja värjäysprosessien hallintaa. Koulutustarve kasvaa ja erikoistutkimusten (PCR, ISH) osaamista tarvitaan lisää. Immunohistokemian ja sytologisten näytteitten esitarkastuksen koulutusta tarvitaan lisää ja uusien laitteitten myötä laiteopastusta. Tulevaisuudessa koulutuspäivien merkitys korostuu.
5 POHDINTA
5.1 Tulosten luotettavuuden arviointi
Tutkimuksen kohderyhmänä olivat SataDiag:n patologian laboratorion laboratoriohoitajat (N=7), joten asiantuntijoiden määrä tutkimuksessa on pieni. Kyselyn ulkopuolelle
jäivät kehittämistehtävän tekijä ja osastonhoitaja. Molemmat osallistuivat myöhemmin
asiantuntijaryhmän palaveriin, joten kaikkien osaaminen saatiin tuotua esille. Kehittämistehtävän aineiston keruussa käytetty Delfoi-tekniikan sovelluksen toimivuus näin
pienelle kohderyhmälle herätti alkuun epäluuloja. Menetelmä toimi kuitenkin hyvin;
kirjallinen kysely herätteli asiantuntijoiden ajatuksia ja haastattelu täydensi vastauksia.
Kohderyhmän pienuudesta huolimatta, tutkimuksessa nousi esille patologian laboratorion työlle tunnusomaisia, erityisosaamista vaativia asioita.
Tutkimusta eteenpäin vievien, hyvien kysymysten laatiminen on tutkimuksen onnistumisen kannalta olennaista. Kysymykset heijastavat vahvasti tekijöittensä tietoa ja kulttuurista taustaa. Kysymysten tulkinta ja niihin vastaaminen taas riippuu pitkälti valitusta
asiantuntijajoukosta. Asiantuntijapaneelissa käytettävien asiantuntijoiden määrä ja asi-
24
antuntevuuden riittävyys vaikuttavat tutkimuksen eteenpäin viemiseen. (Alatolonen
2004, 57 – 59; Mannermaa 1991, 129 – 140.) Kirjallisen kysymysten laatiminen oli
haastavaa. Tarkoituksena oli, että vastaajat tuottavat itse mahdollisimman paljon tutkimuksessa tarvittavaa tietoa, joten kysymykset eivät saaneet olla liian johdattelevia. Toisaalta kysymysten piti olla yhtäläisesti ymmärrettävissä. Pyrin laatimaan kysymykset
niin, että ne kattaisivat kaikkia Tulevaisuuden erityisosaaminen erikoissairaanhoidossa projektin tavoitteiden osa-alueita.
Aineiston tulkintavaiheessa oli vaikea erottaa tutkijan omat näkemykset kohderyhmän
ajatuksista; kehittämistehtävän tekijä työskentelee laboratoriohoitajana samassa laboratoriossa. Haastateltavat osallistuivat haastatteluun aktiivisesti ja saatiin aikaan hyvää
keskustelua. Haastatteluja ei nauhoitettu vaan vastaukset kirjoitettiin haastattelun edetessä tietokoneelle, josta haastateltava pystyi ne itse tarkistamaan. Tutkimuksessa ei
kerätty tietoa sidosryhmien asettamista osaamistarpeista.
Kirjallisen kyselyn tulokset olisivat jääneet laihoiksi ilman haastattelu- ja asiantuntijaryhmävaiheita, sillä esille nousi paljon asioita, joita oli vaikea kirjoittaa yksiselitteisesti.
Haastatteluja ei nauhoitettu, mikä loppujen lopuksi osoittautui virheeksi. Haastatteluissa
esille tulleet asiat kirjoitettiin tietokoneelle, mutta joitain asioita ja suoria lainauksia
olisi kaivattu raporttia kirjoitettaessa. Sidosryhmien osaamistarpeita olisi kannattanut
kartoittaa, sillä ne olisivat antaneet lisää tietoa tulevaisuuden osaamistarpeisiin. Tällä
hetkellä sidosryhmien tarpeet tulevat esille eri alojen lääkäreitten yhteisissä palavereissa.
5.2 Tulosten arviointi
Tutkimuksen tuloksena syntyi SataDiag:n patologian laboratorion osaamispuu. Osaamispuun pääoksat voivat kuvata minkä tahansa laboratorion osaamisalueita, mutta tarkasteltaessa pääoksia tarkemmin, havaitaan erot eri laboratorioiden välillä. Tässä tutkimuksessa on kyse patologian laboratoriossa tarvittavasta erityisosaamisesta.
Kamensky (2008) kuvaa yritysten bisnesalueita ydinosaamispuun avulla. Siinä puun
juuret esittävät ydinosaamisen lähteitä: arvot ja asenteet, tiedot ja taidot, kokemus sekä
25
aineelliset ja aineettomat resurssit. Varsinaiset ydinosaamiset muodostavat puun rungon. Tämän tutkimuksen tuloksena syntyneen osaamispuun mallina on käytetty sekä
Viitalan (2008) että Kamenskyn (2008) osaamispuiden esimerkkiä.
Osaamispuun juuriston muodostavat työntekijän arvot, asenteet ja persoonallisuus.
Työntekijän vastuullisuus, sitoutuminen työhönsä ja motivaatio toteuttaa perustehtäväänsä lähtee nimenomaan arvoista ja asenteista. Arvot toimivat suunnannäyttäjinä ja
kertovat, miksi joitain asioita tehdään ja toisia ei. (Manka 2006: 84 – 85.) Bioanalyytikon, laboratoriohoitajan eettiset ohjeet korostavat asiakkaan oikeutta hyvään hoitoon ja
luotettaviin laboratoriopalveluihin. Eettiset ohjeet oikeuttavat ja velvoittavat jokaisen
laboratoriohoitajan ylläpitämään ja kehittämään omaa ammattitaitoaan. Jokaisella työyhteisön jäsenellä on vastuu omasta ja toisten hyvinvoinnista. (Suomen bioanalyytikkoliitto ry 2006.)
Osaamispuun runko muodostuu laboratoriohoitajan ammattitaidosta. Ojalan (2008) tutkimuksen mukaan laboratoriohoitaja hankkii pätevyytensä alan peruskoulutuksella ja
ammattitaito kehittyy käytännön työelämässä. Koulutus antaa teoriapohjan ja työvuodet
lisäävät tarvittavaa kokemusta. Samaan tulokseen päästiin tässä tutkimuksessa.
Patologian laboratorion erityisosaaminen perustuu histologisen ja sytologisen näytteen
laboratorioprosessien hallintaan; vastaavaa osaamista ei ole muilla laboratorioilla. Tutkimuksen perusteella patologian laboratorion erityisosaamisalueita on kahdeksan.
Osaamisalueitten välinen rajanveto on vaikeaa, sillä kaikki osaaminen kulkee käsi kädessä. Kliininen osaaminen vaatii kädentaitoja ja prosessien hallintaa. Kädentaidot ja
prosessien suorittaminen vaativat taas tarkkuutta ja huolellisuutta, tulosten kriittistä arviointia, vuorovaikutustaitoja, asennetta ja sitoutumista työhön. Kaikkia osaamisalueita
tarvitaan, jotta potilas saa oikean diagnoosin oikeaan aikaan ja näin oikean hoidon.
Jokaisen patologian laboratoriossa työtä tekevän on tiedettävä oman työnsä merkitys
potilaan diagnostiikassa, hoidossa ja hoidon seurannassa. Histologisen ja sytologisen
näytteen laboratorioprosessit ovat pitkiä ja niiden hallitseminen vaatii erityisosaamista.
Näytteiden ainutkertaisuutta ei voida korostaa liikaa. Ihmisellä on vain yksi umpilisäke
tai sappirakko, jossa voi olla pahanlaatuinen löydös. Muutos voi olla niin pieni, ettei sitä
26
ole muualla kuin pienessä koepalassa. Jos näyte käsitellään väärin, uutta ei saada tilalle.
Työntekijöillä on mahdollisuus päästä tutustumaan näytteenottotilanteisiin, mikä lisää
näytteen arvostusta ja ainutkertaisuuden tiedostamista.
Kliininen osaaminen perustuu pitkälti kädentaitojen ja prosessien hallintaan. Kädentaitojen oppiminen vie aikaa. Ehjien, rypyttömien, oikeinpäin ja oikeasta kohdasta olevien
parafiinileikkeitten teko ei ole niin yksinkertaista kuin luullaan. Kaikilta se ei onnistu
välttämättä lainkaan. Työntekijän kädentaidot, käsiala, näkyvät jokaisessa työvaiheessa:
immunohistokemiallisissa värjäyksissä patologit sanovat erottavansa eri tekijät. Aikaa
vaatii myös visuaalisen osaamisen kehittyminen. Sytologisten näytteiden esitarkastus
vaatii hyvän hahmottamiskyvyn lisäksi paneutumista työhön, jatkuvaa itseopiskelua ja
kärsivällisyyttä.
Erityisosaaminen ja kokonaisuuksien hallinta korostuvat pienessä työyhteisössä. Esim.
äkillisissä sairauspoissaoloissa on vaikea, joskus lähes mahdoton, saada sijaista. Tällöin
työt järjestellään töissä olevien kesken ja jokaisen on voitava astua työpisteeseen kuin
työpisteeseen. Prosessien toimivuuden edellytyksenä on paitsi niiden perusteellinen
hallinta myös työntekijöitten yhteishenki. Silloin tiedottaminen pelaa ja kaikki puhaltavat yhteen hiileen. Puron (2009) mukaan avoin vuorovaikutus takaa työyhteisön toiminnan sujuvuuden ja tarkoituksenmukaisuuden; jokainen tietää paikkansa ja tehtävänsä.
Sillä mahdollistetaan osaavien työntekijöitten sitoutuminen työyhteisöön. Suurten muutosten keskellä avoimuus parantaa luottamusta ja vähentää epävarmuutta; me-henki syvenee. Ojala (2008) toteaa tutkimuksessaan, että ryhmän jäsenten tulee huolehtia töiden
sujumisesta yhdessä.
Elinikäinen oppiminen on jatkuvaa ihmisenä kehittymistä. Se on vastuun ottamista
omasta elämästä ja omasta työstä. Elinikäinen oppiminen on aktiivista tiedon hankintaa
ja oman ammattitaidon jatkuvaa ylläpitoa, osallistumista oman työn ja työyhteisön kehittämiseen. Se voidaan nähdä toisilta oppimisena ja toisten kanssa oppimisena. Se on
sitoutumista omiin ja yhteisiin tavoitteisiin. (Otala 2001, 18 – 24.) Elinikäinen oppiminen ja itsensä kehittäminen ovat edellytyksenä patologian laboratoriossa vaadittavan
erityisosaamisen tason saavuttamiseksi ja ylläpitämiseksi.
27
Ojala (2008) toteaa tutkimuksessaan, että perehdytys on tärkeää osaamisen ylläpitämiseksi. Tämän tutkimuksen mukaan perehdytyksen merkitys nähtiin tärkeimpänä uuden
työntekijän työhön opastuksessa. Perehdytysvaiheessa korostuu ohjaajan hiljainen tieto,
koska kaikkia työvaiheita ei voida kirjata yksiselitteisiksi ohjeiksi. Ohjaajalla on jo kokemuksen kautta tullutta asiantuntemusta, jota perehtyvä voi ammentaa itselleen. Perehdytysvaiheessa työntekijän teoriatiedot yhdistyvät käytäntöön. Tämä on perehtyjän
oppimisen kannalta erittäin antoisa ja opettavainen jakso. Hyvä perehdytys vaatii aikaa
ja ohjaajan, joka voidaan irrottaa omasta työstään; oman työn ohella annettava perehdytys jää usein tulokseltaan heikoksi. Eläköitymisen myötä poistuu paljon tietoa ja taitoa,
mitä on mahdotonta siirtää perintönä seuraaville työntekijöille. Siksi uusien työntekijöitten perehdytys on ennakoitava hyvissä ajoin ja perehdytys aloitettava riittävän aikaisin; osaamisriskien tiedostaminen ja hiljaisen tiedon siirtäminen.
Sosiaali- ja terveysalalla on paljon pysyvää osaamista, joka ei muutu yhteiskunnan
muuttuessa (Jämsä & Manninen, 2000, 24). Patologian laboratoriossa on paljon tällaista
pysyvää osaamista kuten kudoskuljetus- ja värjäysprosessit. Toisaalta tutkimuksessa
tulivat esille Mannermaan (2004) kuvaamat kehityksen suuret aallot eli megatrendit:
väestön ikääntyminen, työn ja työllisyyden kehittyminen, teknologian kehittyminen ja
globalisoituminen.
Haapa-ahon (2010) mukaan puolet tällä hetkellä työssä olevista laboratoriohoitajista jää
eläkkeelle vuoteen 2023 mennessä. Vuosittainen eläköityy 124 – 156 laboratoriohoitajaa, kun vuoden 2008 lopussa vakuutettuja laboratoriohoitajia oli kunnallisella sektorilla
4025. Tässä tutkimuksessa eläköitymistä ei nähty akuuttina ongelmana, sillä laboratorion puolella ikäjakauma on hyvä; laboratoriossa on kokeneita, ammattitaitoisia työntekijöitä ja lisäksi nuoria, innokkaita perehtymisvaiheessa olevia työntekijöitä. Henkilökunta on ammattitaitoista ja sitoutunutta työhönsä; työntekijöitten vaihtuvuus laboratoriossa
on vähäistä - tulevaisuus näyttää hyvältä. Toisaalta eläköitymisen myötä poistuva ammattiosaaminen, hiljainen tieto herätti ajatuksia. Nuoret työntekijät on saatava pysymään, jotta tulevaisuudessakin riittää ammattitaitoista työväkeä. Alan vetovoimaisuus
nähdään hyvänä, sillä muun laboratoriotyön yhä enemmän automatisoituessa patologian
laboratoriossa on vielä paljon käsityötä. Työ vaatii pitkän perehdytyksen, joten on pidettävä huoli, että työhön perehtyneet työntekijät saadaan sitoutettua työhön.
28
Työn ja teknologian kehittyessä tulevaisuudessa kaivataan lisää työvoimaa, perus- ja
rutiinityön osaajia sekä immunohistokemian osaajia. Samalla laboratoriohoitajalta edellytetään joustavuutta ja kykyä omaksua nopeasti uusia työtapoja ja – menetelmiä. Uutena, tulevaisuuden osaamistarpeena, nähdään in situ hybridisaatio- ja pcr-menetelmien
osaaminen. Menetelmien oppimiseksi tarvitaan lisäkoulutusta tai perehdytystä. Nykyisen ammattitaidon nähdään kuitenkin riittävän tähän. Toisaalta solubiologin tarve immunohistokemian kehittäjänä ja laadun parantajana herätti kysymyksiä tutkimuksen
aikana. Riittääkö laboratoriohoitajan ammattitaito, kun menetelmät kehittyvät ja vastaaineet lisääntyvät?
Tulevaisuudessa koulutustarve kasvaa. Henkilökunta on koulutusmyönteistä ja halukasta kehittämään itseään. Terveydenhuoltoalan toimintaympäristöjen muutoksessa täydennyskoulutus tulee olemaan osana strategista johtamista ja laadunhallintaa. Siksi koulutussuunnitelmat pitää tehdä yhteistyössä työyhteisön kanssa. Koulutussuunnitelmien
lähtökohtana tulee olla työyhteisön kehitystavoitteet ja osaamistarpeet, jotka ovat kirjattuna työyhteisön toimintasuunnitelmaan. Täydennyskoulutussuunnittelussa tulee ottaa
huomioon myös työntekijöiden yksilölliset koulutustarpeet. Henkilökohtaiset koulutussuunnitelmat tulee tarkentaa ja arvioida kehityskeskusteluissa, jonka perusteella laaditaan henkilökohtainen koulutussuunnitelma. (Suomen bioanalyytikkoliitto ry 2003.)
Koulutusta histologian ja sytologian alalta on vain kovin vähän tarjolla. Koulutus rajoittuu pari kolme kertaa vuodessa järjestettäviin yhden tai kahden päivän opintopäiviin.
Alan erikoistumisopintoja ei ole ollut tarjolla moneen vuoteen.
Tutkimuksessa kritiikkiä herätti uusi bioanalyytikkojen koulutus, jossa opiskelijat opiskelevat itsenäisesti laajoja histologian ja sytologian osa-alueita kuten värjäysteoriaa.
Vanhaa erikoislaboratoriohoitajan tutkintoa, jossa erikoistuminen suoritettiin vasta
muutaman työssäolovuoden jälkeen, kaivattiin takaisin. Erikoistumisopinnoille nähtiin
olevan enemmän pohjaa, kun takana oli myös käytännön työtä. Esimerkiksi suomalaisilla sytologian esitarkastajilla ei ole omaa kansallista tutkintoa, mutta heillä on mahdollisuus pätevöityä kansainvälisesti suorittamalla Kansainvälisen Sytologia Akatemiantutkinto eli IAC-tutkinto (The International Academy of Cytology). (Kostet 2006, 19;
The International Academy of Cytology 2010.)
29
6 JOHTOPÄÄTÖKSET JA KEHITTÄMISEHDOTUKSET
Laboratoriohoitaja hankkii pätevyytensä alan peruskoulutuksella ja ammattitaito kehittyy käytännön työelämässä. Patologian laboratoriossa vaadittava erityisosaaminen saavutetaan tekemällä työtä alan erikoislaboratoriossa usean vuoden ajan. Kaikkien tutkimuksessa esille nousseitten erityisosaamisalueitten hallintaa voidaan pitää edellytyksenä
työskennellä menestyksekkäästi laboratoriohoitajana patologian laboratoriossa.
Tutkimuksen tuloksena syntynyttä osaamispuuta voidaan käyttää jatkossa osaamisen
tasojen arvioinnin perustana ja mittareiden laatimisessa. Olemassa olevaa osaamista
voidaan verrata tutkimuksessa esille nousseisiin tulevaisuuden osaamistarpeisiin ja näin
voidaan luoda osaamisen kehittämisen suunnitelma. Osastonhoitajat kokivat Hakolan
(2009) tutkimuksessa osaamiskartoituksen olevan työväline työyksikön osaamisen kehittämiseen. Sen avulla saatiin esiin työyksikön osaamistaso, mikä helpotti esimerkiksi
koulutuksen ja kehittämisprojektien suunnittelua. Osastonhoitajat kokivat osaamiskartoituksen käytön myös helpottaneen palautteen antoa kehityskeskusteluissa.
Tutkimuksen perusteella tulevaisuuden kehittämishaasteiksi nousivat:
-
osaamistasojen määrittäminen
-
kehittämissuunnitelman laatiminen
-
ammattitaidon ylläpito, laajentaminen ja monipuolistaminen
-
lisäkoulutuksen hankkiminen: pcr, ish
-
immunohistokemian uuden työntekijän perehdyttäminen
Pitkän perehdytyksen takia tärkeänä nähtiin jo olemassa olevien ammattitaitoisten työntekijöitten sitouttaminen työhön. Ammattitaidon ylläpidon kannalta oleellisia toimenpiteitä ovat sisäinen työkierto ja koulutus. Täydennys- ja jatkokoulutusta rajoittaa koulutustarjonnan vähäisyys. Tutkimuksessa kävi ilmi, että työntekijät kaipasivat jonkin aikaa
pois käytöstä ollutta ”laatupiiriä”. Laatupiiri nähtiin hyvänä keinona laadun ja oman
30
ammattitaidon kehittämisessä ja prosessien sujuvuudessa. Palaute olisi saatava heti,
jotta mahdolliset virhetekijät voidaan eliminoida ja korjata mahdollisimman pian.
Osaamiskartoituksen ja sitä seuraavan osaamistasojen määrittelyn perusteella voidaan
suunnitella henkilöstön koulutustarpeita ja näin pystytään varmistamaan osaavan henkilökunnan olemassaolo - myös tulevaisuudessa. Erikoissairaanhoidossa tapahtuvien
muutosten ja osaamistarpeiden muuttumisen myötä tulee kehittää ammatillista koulutusta vastaamaan tulevaisuuden tarpeita. Tämä tapahtuu tunnistamalla heikot signaalit.
Näin voidaan varautua tuleviin muutoksiin ja kehittää toimintaa vastaamaan tulevaisuuden haasteisiin.
7 LOPUKSI
Kehittämistehtävä on ollut monimuotoinen projekti. Se on ollut projektityön tekemisen
harjoittelemista, mutta myös iso henkinen prosessi, joka on opettanut tekijäänsä paljon.
Se on opettanut kärsivällisyyttä, sinnikkyyttä, palautteen vastaanottamista ja siitä oppimista; toisaalta se on antanut paljon itseluottamusta ja iloa projektin tekemisestä. Projektin tekemisestä jäi myös nälkä; tätä olisi hieno lähteä viemään eteenpäin.
Kehittämistehtävän aiheen valinta oli vaikeaa ja jouduin pohtimaan sitä kauan. Ehkä
juuri siksi olin niin iloinen saadessani yhteydenoton kehittämisylihoitajalta, joka tarjosi
mahdollisuutta osallistua isompaan projektiin. Näin jälkeenpäin ajatellen, taisin jopa
ihan humaltua ajatuksesta päästä mukaan johonkin ”isompaan ja tärkeiden ihmisten
juttuun”. Jossain vaiheessa tämä kuitenkin kostautui ja otin itselleni liikaa paineita työn
tekemisestä; halusin näyttää mihin pystyn. Tämä on piirre, jonka tunnistan itsessäni:
pienen paineen alla saan paljon aikaiseksi. Alusta asti olin työstäni innostunut ja lähdin
täysillä eteenpäin etsimään kirjallisuutta ja työstämään tutkimusosiota. Mielenkiintoista
ja hyvää kirjallisuutta oli tarjolla vaikka kuinka ja paljon. Se loi omalta osaltaan tuskaa
tekijälleen - paljon hyvää asiaa piti jättää työstä pois. Välillä tuntui, että työstä olisi aineksia vaikka väitöskirjaksi asti; lopputuloksen jäädessä pintaraapaisuksi. Myöhemmässä vaiheessa yhdeksi ilmeiseksi oppimisprosessiksi ilmeni teoriaosuuden tiivistäminen;
31
jouduin tekemään sen eteen paljon töitä. Työnteko kannatti ja olen saavutettuun lopputulokseen tyytyväinen. Teoriaosa nivoutuu tutkimuksessa saavutettuihin tuloksiin ja
erityisosaamisen piirteet tulivat hyvin esille asiantuntijaryhmän vastauksista.
Projekti eteni koko ajan selkeästi ja seuraava työvaihe oli aina tiedossa. Tavoitteenani
oli pitää kiinni suunnitellusta aikataulusta, mutta se ei aina ihan toteutunut (haastatteluvaihetta jouduttiin lykkäämään henkilöstöresurssien puutteen vuoksi). Projekti valmistui
kuitenkin aikataulussa.
Projektin tuloksena syntyi tavoitteena ollut osaamispuu, joten kokonaisuudessaan projektia voidaan pitää onnistuneena. Osaamispuu on mielestäni selkeä ja havainnollinen
tapa esittää erityisosaamisalueet. Se on hyvä työkalu osaamisen kehittämiseen, sillä
osaamista ei voida kehittää oikeaan suuntaa, jos ei tiedetä mitä kehitetään. Projektin
edetessä tarkoituksenani oli ryhtyä työstämään myös osaamisen tasojen määrittämistä,
mutta luovuin ajatuksesta; se on oma projektinsa ja sen aika on tulevaisuudessa. Toivon
myös, että tämä työ ei jää sanahelinäksi laboratorion mappiin, vaan siitä otetaan kaikki
irti ja osaamista lähdetään viemään oikeasti eteenpäin. Tulevaisuuden turbulensseissa
meillä ei ole varaa jäädä paikoilleen. Toivottavasti histologian ja sytologian osaamisen
näkyväksi tekemisen myötä ala saa osakseen ansaitsemaansa arvostusta niin työelämässä kuin ammatillisessa koulutuksessakin.
Lopuksi vielä viittaus J.K. Rowlingin kirjaan Harry Potter ja Feeniksin kilta: meidän
täytyy pystyä luopumaan vanhasta, käyttökelvottomasta osaamisesta ja tehdä tilaa uudelle, tulevaisuuden osaamiselle. Perinteistä täytyy pitää kiinni, muttei se saa olla esteenä kehittymiselle.
”…koska jotkin muutokset kohentavat asioita, mutta toiset joudutaan ajan
kypsyttyä toteamaan arviointivirheiksi. Samaan aikaan joitain vanhoja tapoja
vaalitaan syystäkin, kun taas toiset ovat aikansa eläneitä ja palvelleita ja ne on
hylättävä. Siirtykäämme siis kohti uutta avoimuuden, tehokkuuden ja
tulosvastuullisuuden aikakautta, tehkäämme luja päätös pitää kiinni siitä, mikä
on säilyttämisen arvoista, ja karsia pois kaikki se, mitä emme pidä toivottavana.”
Professori Pimento, J.K. Rowlingin kirjassa Harry Potter ja Feeniksin kilta
32
LÄHTEET
Alatolonen, T. 2004. Tulevaisuuden kvalifikaatiot kliinisessä laboratoriotoiminnassa.
Lapin yliopisto. Akateeminen väitöskirja.
Haapa-aho, M. 2010. Bioanalyytikkojen koulutus- ja työvoimatilanne näyttää valoisalta.
Bioanalyytikko 2, 12 – 13.
Hakola, N. 2009. Systemaattinen osaamiskartoitus kehityskeskustelussa osastonhoitajien kuvaamana. Tampereen yliopisto. Pro gradu-tutkielma.
Hannus, J. 2004. Strategisen menestyksen avaimet. Jyväskylä: ProTalent Oy.
Hildén, R. 2002. Ammatillinen osaaminen hoitotyössä. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö
Tammi.
Hätönen, H. 2000. Mistä liikkeelle? Kehitystarveanalyysi oppivan organisaation kehittämiseen. Helsinki: Palmenia.
Hätönen, H. 2004. Osaamiskartoituksesta kehittämiseen. 3. painos. Helsinki: Edita Prima Oy.
Jämsä, K. & Manninen, E. 2000. Osaamisen tuotteistaminen. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Tammi.
Kamensky, M. 2008. Strateginen johtaminen. Menestyksen timantti. Helsinki: Talentum.
Kostet, I. 2006. Sytologian esitarkastajien koulutus ja työ Suomessa. Oulun yliopisto.
Pro gradu-tutkielma.
Manka, M-L. 2006. Tiikerinloikka työniloon ja menestykseen. Helsinki: Talentum.
Mannermaa, M. 1991. Evolutionaarinen tulevaisuudentutkimus. Helsinki: Vapkkustannus.
Mannermaa, M. 2004. Heikoista signaaleista vahva tulevaisuus. Helsinki: WSOY.
Metsämuuronen, J. 2000. Maailma muuttuu – miten muuttuu sosiaali- ja terveysala? 2.
tarkistettu painos. Helsinki: Oy Edita Ab.
Ojala, K. 2008. Laboratoriohoitajien kokemuksia ammatillisesta osaamisesta sekä lähiesimiesten osaamisen johtamisesta. Oulun yliopisto. Pro gradu –tutkielma.
Otala, L. 2001. Osaajana opintiellä. Helsinki: WSOY.
Pelttari, P.1997. Sairaanhoitajan työn nykyiset ja tulevaisuuden kvalifikaatiovaatimukset. Stakes, tutkimuksia 80. Jyväskylä: Gummerus Kirjapaino Oy
33
Puro, J-P. 2009. Työyhteisön viestinnän ja vuorovaikutuksen kehittäminen. Luento Satakunnan sairaanhoitopiirin kuntayhtymän esimieskoulutuksessa 15.10.2009.
Pääministeri Matti Vanhasen II hallituksen ohjelma. 2007. Helsinki: Valtioneuvosto.
Viitattu 3.5.2010. http://www.vn.fi/tietoarkisto/aiemmathallitukset/vanhanenII/hallitusohjelma/fi.jsp
Rowling, J. K. 2004. Harry Potter ja Feeniksin kilta. 2. painos. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Tammi.
Ruohotie, P. & Honka, J. 2003. Ammatillinen huippuosaaminen. Kompetenssitutkimusten avaama näkökulma huippuosaamiseen, sen kehittämiseen ja johtamiseen. Hämeen
ammattikorkeakoulu.
Satakunnan sairaanhoitopiirin toiminta- ja taloussuunnitelma 2010 - 2012 ja talousarvio
2010. Viitattu 15.5.2010.
http://www.satshp.fi/pls/wportal/docs/PAGE/TILASTOT/TOIMINTA/TALOUSARVI
O2010.PDF
Suomen Bioanalyytikkoliitto ry. 2002. Laboratoriohoitajan, bioanalyytikon ammatinkuvaus. Viitattu 12.5.2010.
http://www.bioanalyytikkoliitto.fi/@Bin/30485/Ammatinkuvaus+esite.pdf
Suomen Bioanalyytikkoliitto ry. 2003. Bioanalyytikkoliiton ohjeet ja suositus jäsenten
täydennyskoulutuksen laatuvaatimuksiksi. Viitattu 18.10.2010.
http://www.bioanalyytikkoliitto.fi/@Bin/28121/Bioanalyytikkoliiton+ohjeet+ja+suositu
s+täydennyskoulutus.pdf
Suomen bioanalyytikkoliitto ry. 2006. Bioanalyytikon, laboratoriohoitajan eettisen ohjeet. Viitattu 3.9.2010.
http://www.bioanalyytikkoliitto.fi/@Bin/28024/Eettiset+ohjeet+suomi.pdf
Suomen bioanalyytikkoliitto ry. 2010. Erikoisalat: kliininen histologia ja sytologia. Viitattu
18.9.2010.http://www.bioanalyytikkoliitto.fi/bioanalyytikon_ammatti/erikoisalat/kliinin
en_histologia_ja_sytologi/
Surakka, T. 2009. Hyvä työpaikka hoitoalalla – näin sitoutetaan osaajia. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Tammi.
Sydänmaanlakka, P. 2007. Älykäs organisaatio. Helsinki: Talentum.
The International Academy of Cytology. 2010. Viitattu 18.10.2010.
http://www.cytology-iac.org/
Tuomi, J. & Sarajärvi, A. 2009. Laadullinen tutkimus ja sisällön analyysi. Helsinki:
Kustannusosakeyhtiö Tammi
34
Tulevaisuuden erityisosaaminen erikoissairaanhoidossa 2009–2011. Viitattu 13.1.2010.
http://sote-ennakointi-esh.turkuamk.fi/
Turun ammattikorkeakoulu. 2009. Opinto-opas 2009 – 2013: Bioanalytiikan koulutusohjelma. Viitattu 12.2.2010.
http://marconi.hallinto.turkuamk.fi/db/opintoo10.nsf/webbycontents?openview
Viitala, R. 2007 Henkilöstöjohtaminen. Strateginen kilpailutekijä. Helsinki: Edita.
Viitala, R. 2008. Johda osaamista! Osaamisen johtaminen teoriasta käytäntöön. 3. painos. Inforviestintä Oy
Viitala, R. 2009. Osaaminen muutoksessa. Luento Satakunnan sairaanhoitopiirin kuntayhtymän esimieskoulutuksessa 12.3.2009.
Viitala, R. 2010. Osaamisen johtaminen – johtamisosaaminen. Luento Satakunnan sairaanhoitopiirin kuntayhtymän esimieskoulutuksessa 20.4.2010.
Virtainlahti, S. 2009. Hiljaisen tietämyksen johtaminen. Helsinki: Talentum.
LIITTEET
LIITE 1 (1/3)
Patologian osaston, SataDiag, erityisosaaminen
Kehittämistehtävä
Hyvä vastaanottaja,
Tulevaisuuden erityisosaaminen erikoissairaanhoidossa – osaprojektin tavoitteena on
tuottaa tietoa uusien toimintaprosessien edellyttämästä erityisosaamisesta ammattiryhmittäin, poistumassa olevasta erityisosaamisesta, uudistettavasta erityisosaamisesta sekä
osaamisen tulevaisuuden kuvista.
Erityisosaamisella tarkoitetaan tässä työyhteisön ydinosaamista. Ydinosaaminen on
työyhteisölle tyypillistä, laaja-alaisesti omaksuttua osaamista, joka tekee työyhteisöstä
ylivertaisen ympäristössään. Työyhteisön ydinosaaminen on vaikeasti korvattavissa ja
sillä on pitkä elinkaari.
Haluan saada selville, millaisena Sinä näet oman ammattisi erityisosaamisen Satakunnan keskussairaalan patologian laboratoriossa. Haluan myös saada selville, millainen
tulevaisuuden kuva Sinulla on oman ammattisi erityisosaamistarpeista omalla työpaikallasi.
Tutkimus suoritetaan Delfoi-tekniikan sovelluksella. Tutkimuksen kohderyhmänä ovat
Satakunnan keskussairaalan patologian laboratorion laboratoriohoitajat. Tutkimuksen
ensimmäinen osa toteutetaan kirjallisena kyselynä. Tulokset kootaan ja lähetetään uudelleen arvioitavaksi samalle kohderyhmälle. Kyselyn toinen osa toteutetaan joko yksilö- tai ryhmähaastatteluna.
Vastauslomakkeet pyydän palauttamaan sisäisessä kirjekuoressa viimeistään
23.04.2010. Laita vastauslomakkeeseen myös nimikirjaimesi, jotta tutkimuksen toinen
vaihe voidaan toteuttaa. Vastaukset käsitellään luottamuksellisesti.
Tutkimustulokset valmistuvat joulukuussa 2010.
Kati Kannisto
LIITE 1 (2/3)
VASTAAJAN TAUSTATIEDOT
Nimi:____________________________________________
Syntymävuosi:
Peruskoulutus:
1. kansakoulu
2. keskikoulu
3. peruskoulu
4. lukio
Ammatillinen koulutus: 1. kouluasteen tutkinto (2,5v):________________________
2. opistoasteen tutkinto (3,5 v):_______________________
3. ammattikorkeakoulututkinto (3,5 v):_________________
4. muu, mikä:_____________________________________
Syventävät opinnot/ erikoistumisopinnot:___________________________________
______________________________________________________________________
_________________
Ammattinimike:________________________________________________________
Työsuhteen kesto:
Työpisteet, joissa työskentelet tai olet työskennellyt: 1. käyntiinpano
2. värjäykset
3. yleismies
4. sytologian tekniikka
5. esitarkastus
6. immunohistokemia
LIITE 1 (3/3)
Lue ensin seuraavat kysymykset ja vastaa niihin sen jälkeen. Perustele mielipiteesi, mikäli mahdollista.
1. Millaista osaamista/ erityisosaamista patologian laboratoriossa tarvitaan? (Voit
tarkastella kysymystä työpisteittäin, laboratorioprosessin etenemisen mukaan tai kokonaisuutena. Voit myös pohtia asiaa miettimällä, mitä osaamista työtovereillasi on.)
2. Miten erityisosaamisen taso saavutetaan? Kerro esim. miten oppiminen tapahtuu
ja kauanko se kestää.
3. Millaisena näet työn patologian osastolla tulevina vuosina? Muuttuuko työ? Jos
muuttuu, niin miten?
4. Millaista osaamista tulevaisuudessa tarvitaan patologian osastolla?
5. Millaista osaamista tulee poistumaan? Esim. eläköityminen, muu poistuma.
6. Minkälaista koulutusta tulevaisuudessa tarvitaan? Ajattele asiaa omalta kohdaltasi ja tulevien työtovereittesi (nykyisten opiskelijoitten) kannalta.
KIITOS VASTAUKSISTASI