docVIIPURIN PITÄJÄLÄINEN
download 
Report Transcription
VIIPURIN PITÄJÄLÄINEN
VIIPURIN PITÄJÄLÄINEN Viipurin pitäjäseura ry:n lehti 1 / 2 011 Viipurin pitäjäläinen 1/2011 SISÄLLYS Kuulumisia puheenjohtajalta3 Hallitus tutuksi4 Pitäjäkalenteri 2011 kuvauskilpailu on ratkennut 6 Joulumaa on muutakin kuin tunturit ja lunta... 7 Kutsu kevätkokoukseen11 Toimintakertomus 201011 Karjalaiset Kesäjuhlat Turussa 201113 Kotiseutumatka 2011 kutsuu!14 Uusi kotiseutuvalokuvakilpailu alkaa16 Merijoen aikaa muistellessa16 Uusia Karjala-kirjoja19 Sotaorpojen rekisteröinnin loppukiri22 Hallituksen yhteystiedot 2011 Toimitus vastaava päätoimittaja toimitussihteeri taitto painosmäärä painopaikka kannet sisus kannen kuva 23 Raimo Matikainen Anne Uotinen Jari Stirkkinen 350 kpl Rakennuspaino Oy 120 g offset-paperi 80 g offset-paperi Mikael Agricolan patsas Viipurissa. Kuva: Liisa Munsterhjelm 2010 Haluatko kirjoittaa omaan pitäjälehteemme? Toimi näin: Toimita teksti ja kuvia toimitussihteerinä toimivalle Anne Uotiselle joko - kirjeitse osoitteeseen Anne Uotinen, Aino Acktén tie 1 A 6, 00400 Helsinki - sähköpostitse osoitteeseen [email protected] Laita kuvien taakse tieto kuvienottajasta sekä kuvien palautusosoite. Laita myös kaikkeen muuhun palautettavaksi haluttavaan materiaaliin palautusosoite. Kirjoitukset ja muu aineisto vuoden 2011 toista lehteä varten tulee toimittaa 31.8.2011 mennessä. Kiitos kaikille tähän lehteen kirjoittaneille ja kuvia toimittaneille! Terveisin lehden toimitus. 2 Viipurin pitäjäläinen 1/2011 Kuulumisia puheenjohtajalta Pitäjäseuramme tulevia hankkeita on valmisteltu jo pitkin alkuvuotta eri tahoilla. Tämän työn vahvana osoituksena luet uusinta Viipurin Pitäjäläistä. Karjalaisten pitäjäyhteisöjen liitto ry (PYL) järjestää tänäkin vuonna Karjalatalolla neljä ”pitäjäesittelyä”. Alkuvuoden pitäjäillat on jo pidetty, teemoista karjalainen koulutus ja koulut 17.2. sekä kunnallishallinto 17.3. Viipurin pitäjäseura vastasi yhdessä Wiipuri-Yhdistyksen kanssa jälkimmäisestä tapahtumasta. Voit tutustua luentomme tekstiin, Viipurin pitäjän kunnallishallinnon varhaisvuosilta, seuramme nettisivustolta, www,viipurinpitaja.net . Syksyllä teemaluennot jatkuvat ja aiheina ovat (6.10.) naisten ja miesten karjalainen käsityöperinne ja (10.11.) ortodoksisuus. Pitäjäillat alkavat Karjalatalossa mainittuina päivinä klo 18. Pitäjäseura on käynyt onnittelemassa sekä Vihdin Karjalaseura ry:tä että Hyvinkään Karjalaseura ry:tä. Vihdin Karjalaseura juhli 70-vuotispäiviään 20.2.2011 ja Hyvinkään Karjalaseura omia 70-vuotispäiviään 20.3.2011. Kotiseutumatkamme 27.–29.6.2011 (maanantai- keskiviikko) suuntautuu perinteiseen tapaan ent. Viipurin maalaiskunnan alueelle ja keskeisenä tukikohtana on tietysti Viipurin kaupunki. Pitäjäseuran matkalla on nyt tavallista enemmän muutakin nähtävää ja koettavaa. Paluumatka keskiviikkona 29.6 tehdään laivalla Saimaan kanavan kautta. Kesäilta kanavalla ja Saimaalla on varmasti mieliin painuva kokemus. Kotiseutumatka varataan ilmoittautumisjärjestyksessä kuten ennenkin. Tarkemmat tiedot toisaalta tässä lehdessä. Pitäjäseuran edellisen vuoden virvottava oli Vihti-mitalisti Sirkka Kemppi. Vuoden 2011 ”virvottava” valittiin hallituksemme helmikuun kokouksessa ja hän on Laura Virolainen. Ilmoittelemme kyllä sitten virpomisaikeistamme Lauralle ennen tuloamme. Pääsiäisen aikaan liittyvä virpominen on vanha Karjalainen perinne, joten kaikkia muitakin seuramme jäseniä kehotetaan varmuuden vuoksi olemaan kotosalla palmusunnuntaina. Ainakin pieniä virpojia kun on entiseen tapaan runsaasti liikkeellä. Hyvä tapa on myös varautua pienin makein virpomispalkkioin jo etukäteen. Nykyvirpojat kun odottavat saavansa palkan heti. Karjalaiset kesäjuhlat järjestetään 17- 19.6.2011 Suomen Turussa. Viipurin pitäjäseuran lippu on tietysti mukana juhlakulkueessa ja Viipurin mlk-kyltin taakse marssimaan toivottaan jokainen kynnelle kykenevä seuramme jäsen. Kesäjuhlien teemana on ”kulttuurien kohtaaminen”, onhan Turku tänä vuonna myös yksi Euroopan kulttuuripääkaupungeista. Kesäjuhlien tapahtumissa on paljon mielenkiintoista nähtävää, lisätietoja karjalanliiton netistä ja Karjala lehdestä. Valoa ja kevättä kohti Timo Lindroos 3 Viipurin pitäjäläinen 1/2011 Hallitus tutuksi - eli kuka on kukin pitäjäseuran hallituksessa Missä ovat juuresi Karjalassa? Äitini Kaino Kirsti os. Kaiponen syntyi Ihantalassa, mutta muutti myöhemmin perheensä kanssa Taliin. Isovanhempani olivat Vilho (Kaipolasta) ja Maikki (os. Ikävalko, Kilpeenjoen Sydänmaalta) Kaiponen. Isäni Juho Kiiskilä syntyi Metsäpirtissä, jonne alun perin Isokoski -niminen perhe muutti v. 1846 Haapajärveltä ja otti tilan nimen sukunimekseen. Puheenjohtaja Timo Lindroos esiteltiin vuoden 2010 ensimmäisessä lehdessä. Tässä lehdessä esittelyt jatkuvat kolmella hallituksen jäsenellä. Esittelyjen sarja jatketaan seuraavissa lehdissä. Mitä karjalaisuus sinulle merkitsee? Juuria, joista olen ylpeä. Mitä asioita haluat edistää Pitäjäseuran hallituksen jäsenenä? Pitäjäseuran toiminnan jatkumisen kannalta nuorten saaminen mukaan toimintaan on erittäin tärkeää. Keinona näkisin esim. yhteydenpidon Wiipurilaiseen Osakuntaan. Ei toki pidä unohtaa ikäihmisiäkään. Heille pitää antaa yhdistyksen tilaisuuksissa mahdollisuus tavata toisiaan ja muistella menneitä aikoja Karjalassa. Marja-Leena Evinen os. Kiiskilä Mitä muuta harrastat? Sauvakävelyä, vesijumppaa ja matkailua. Kuka olet? Marja-Leena Evinen os. Kiiskilä Milloin ja missä olet syntynyt? vuonna 1946 Porissa Terveisesi Pitäjäseuran jäsenille. Kertokaa lapsillenne ja lapsenlapsillenne Karjalasta ja karjalaisuudesta. Jos vastaanotto ei vielä ole kovin innostunutta, niin kirjoittakaa muistoistanne. Kiinnostus herää yleensä ennen pitkää, valitettavasti usein vasta sitten, kun ei ole enää sitä mummoa tai vaaria, jolta kysellä asioita. Olen erittäin iloinen, että oma tyttäreni ehti vuosien mittaan usein keskustella vanhempieni kanssa juuristaan. Missä asut? Alle vuoden ikäisenä muutin vanhempieni kanssa Järvenpäähän, jota pidän kotikaupunkinani. Vuodesta 1975 lähtien olen asunut Vantaalla. Keitä kuuluu perheeseesi? Elän ns. tyhjässä pesässä. Mieheni kuoli 1995 ja aikuiset lapset, tyttö ja poika, asuvat Helsingissä. Tapaan heitä ja kumppaneitaan viikoittain. Mitä teet työksesi? Olen myynyt sieluni vapaalle sivistystyölle! Reilun neljännesvuosisadan työskentelin kaupallisten aineiden opettajana Tuusulan kansanopistossa. Viimeiset 10 vuotta olen hoitanut järjestötoimintaan, koulutukseen ja talouteen liittyviä tehtäviä Suomen Kansanopistoyhdistyksessä. 4 Viipurin pitäjäläinen 1/2011 Mitä karjalaisuus sinulle merkitsee? Karjalaisuus o miul henki ja elämä. - Miul ol joskus aikomus tehhä Porlammi poikii polkka, mut ei oo viel tult ko yks kertosäe: ”Ai tää halvatu Talini minkä tek”. Joskus ko juohtuu ”isä aurinkoine” mielee, ni meinaa männä sitat pöksyy. Mitä asioita haluat edistää Pitäjäseuran hallituksen jäsenä? Pitäjäseuras mie kannata ain sellasii asijoi, mist tulis mahollisimma monel hyyvää mieltä eikä kellekää paha miel… Aulis Juvonen Kuka olet ja missä ja milloin olet syntynyt? Mie oon Juvose Aulis ja synnyi 9.10.1929 Tussamäki-nimisel pientilal Porlammi kyläs Viipuri maalaiskunnas. Issäi ol Eljas ja äitii Anna, o.s. Ossi Rauvust. Mitä muuta harrastat? Karjala-asijoihe lisäks kaiki mukavamp harrastus miul o olt nuoruuvest astikka ulkomaa kieliihe opettelu. Toine määtiijä viel lustimp o olt paritanssi, sitä rupesii opettelemmaa vast viijekymmenä villitykses. Missä asut? Evakkotie päätty 1946 Lohjal sellasel kylmäl tilal, mut miust tul nurmijärveläine 1957 ko mäni Narise Helka keral naimisii. Helka sano ettei hää tule möki muijaks, ni mie asun häne talossaa Klaukkalas. No mikäs, hyvähä täs onkii, vaik kui hyvä. Terveisesi Pitäjäseuran jäsenille: Toivomusluontosii terveisii teil: - Karjala-lehti pittää tulla jokkaisel karjalaisel (soita miul ko tahot tilata) - Käykää ahkerast pitäjäseura tapahtumis - Yllyttäkkää perettäinä ja sukulaisii tulemaa mukkaa - Kannattakkaa ain innokkaast Suome rajjoi panemista oikeil paikoillee, vaik että isse mäniskää sin takasii. Sehä o isämaa asija. Keitä kuluu perheeseesi? Perreesee kuuluu vaimo Helka, syntynt 1934 Viipuri maalaiskunna Kilpeejooel. Lapset Marja 53, Jyrki 51, Virpi 45 ja Visa 43 assuut naapurpitäjis. Lapselapsii meil o toistaseks kymmenä. Mitä teet työksesi? Elakkeelha mie oo olt jo 18 vuotta, ko 63-vuotiaan pääsii valtio siementarkastuslaitokse kenttämestarihommast elakkeel. Perinteinen Elojuhla juhlitaan tänä vuonna sunnuntaina 28.8. Helsingin Karjalatalolla. Laita päivämäärä muistiin jo nyt. Missä ovat juuresi Karjalassa? Miu juurei o siel Karjala kannaksel, ooha mie Porlammi Juvosii neljännes polves. Tervetuloa! 5 Viipurin pitäjäläinen 1/2011 Pitäjäkalenteri 2011 kuvakilpailu on ratkennut Kotiseutumatkakuvia ent. Viipurin maalaiskunnan alueelta on kilpailun satona saatu ja voitokkaat kuvat on julkaistu pitäjäkalenterissa 2011. Viipurin pitäjäseuran hallitus valitsi seuraavat kuvakilpailun palkittavat: Kaarina Manni os. Kunttu Kuka olet? Kaarina Manni Missä ja milloin olet syntynyt? Olen syntynyt 16.8.1941 Viipurin maalaiskunnassa Yläsommeen kylässä. Kiiskilän kartano, Viipurin mlk Kuvaaja: Maire Kaiponen Missä asut? Asun Lohjalla Keitä kuluu perheeseesi? Asun yksin. Minulla on kaksi tytärtä ja kaksi lastenlasten, molemmat poikia. Mitä teet työksesi? Olen ”työssäkäyvä” eläkeläinen. Missä ovat juuresi Karjalassa? Juureni ovat Yläsommeen kylässä. Juhlakulkue 2010 Kuvaaja: Eero Manninen Mitä karjalaisuus sinulle merkitsee? Karjalaisuus merkitsee minulle sukujuurien vaalimista. Mitä asioita haluat edistää Pitäjäseuran hallituksen jäsenenä? Haluan saada lisää nuorempaa jäsenistöä pitäjäseuraan. Mitä muuta harrastat? Kuulun VPK:n naisosastoon. Kukkivaa Viipurinlahden rantaa Karppilan Harjuniemessä 2010 Kuvaaja: Liisa Munsterhjelm Terveisesi Pitäjäseuran jäsenille: Tulkaa kaikki mukaan vaikuttamaan ja tuomaan uusia ideoita. Voittokalenterit on toimitettu palkituille Joululahjoina. Onnittelut voittajille. 6 Viipurin pitäjäläinen 1/2011 Joulumaa on muutakin kuin tunturit ja lunta, joulumaa on ihmismielen rauhan valtakunta etenkin me osakunnan seniorit herkistyimme. WIOLin kvartetissa lauloivat Eeva-Liisa Bastman, Vuokko Ranki, Tuomas Mäkelä ja Samppa Bernelius. Esitetyissä kappaleissa oli sekä karjalaisuuden syviä juuria korostavat laulut: mahtava Vuoksi ja ikiherkkä Karjalan kunnailla. Ja joululaulujen osuuden aloitti Taas sykkivät sydämet ihmisten sekä ihanan tunnelmallinen Hiljainen joululaulu. Viimeiseksi kuulimme tutun ja rakkaan En etsi valtaa loistoa. - Pitäjäseuran puurojuhla Karjalatalossa 29.11.2010 Puheenjohtaja Timo Lindroos avasi jouluisen tilaisuutemme luomalla katsauksen menneen vuoden tapahtumiin ja pitäjäseuran kuulumisiin. Hän palasi puheessaan kesän retkiin ja elojuhlaan sekä Karjalan Liiton Helsingissä järjestämiin kesäjuhliin, joissa pitäjäseuran aktiivit kunnostautuivat oikein olan takaa! Samalla hän mainosti pitäjäseuran ensi kesän kotiseutumatkaa, joka tehtäisiin taas Viipurin pitäjän eri kyliin – nyt keskityttäisiin erityisesti Saimaan kanavan rantamiin, ja jopa palattaisiin takaisin kanavaa pitkin laivakyydillä. Ajankohtakin on perinteinen eli heti juhannuksen jälkeen lähdetään, ja ollaan kaksi yötä Viipurissa. WiOlin kvartetti: Samppa Bernelius (vas.), Vuokko Ranki, Eeva-Liisa Bastman ja Tuomas Mäkelä. Kuva AU. Jouluisen yhteislaulun jälkeen palasimme taas vanhaan, entiseen Karjalaamme ja muistoihimme muutaman rohkean ääneenmuistelijan myötä. Ensimmäiseksi lapsuuden joulujaan muisteli Oiva Toikka, nykyisin maailmankuulu lasitaiteilijamme. Oivan ensimmäisiä joulumuistikuvia olivat pikkujoulujuhlat kotona – jolloin naapurissa asunut Rahkosen täti meni pitkäkseen ison tuvan penkille ja nukkui siihen! Samoin liittyivät varhaisin muistoihin toiset naapurit, Björklundit, joilla oli saippuatukkukauppa Viipurissa. Näiden tuliaissaippuat saivat koko joulun tuoksumaan hajusaippualle, ja erityisen paljon hyvälle saippualle tuoksui itse joulupukki! No sehän taisikin olla Björklundin setä. Timo esitteli myös seuran tuoretta valokuvakalenteria, johon on kesäisiin kuviin kerätty kotiseutumatkojen satoa eri kylistä ja vanhasta Viipurista. Oivallinen puuronkeittäjämme Aira Viitaniemi. Kuva LM. Varsinainen joulujuhla aloitettiin yhteislaululla ja saman tien päästiin jonottamaan joulupuuroa, vuoden parasta taas, Viitaniemen Airan meille hitaasti ja lempeästi keittämää. Kuuman kahvin ja joulutorttuherkuttelun jälkeen oltiinkin valmiit kuuntelemaan vierailevia joulutähtiä: Wiipurilaisen Osakunnan Laulajien kvartettia! Nuoret esiintyivät tilanteeseen sopivan hartaasti ja juhlallisesti, tuoden meille muillekin lämmintä joulutunnelmaa – ja Oiva Toikka. Kuva AU. 7 Viipurin pitäjäläinen 1/2011 Sota-ajan ensimmäinen joulu jäi myös vahvasti pikku Oivan mieleen: aluksi näkyi vain hurja tulipalo loimottavan kaupungin takana. Onpa kivaa päästä vähän pidemmälle reissulle, ajatteli Oiva kun lähdettiin sotaa pakoon Viipurin toiselle puolelle Loukoon sukulaisiin, tarkoituksena olla siellä vain vähäsen aikaa. No matkahan kesti sitten melko pitkään. Tästä sotajoulusta jäi pikku Oivan mieleen erityisesti uunissa paistettujen sipuleiden tuoksu. Joululahjaksi poika sai sotajouluna tummansinisen nenäliinan – hieno joulu kerta kaikkiaan! Jälkeenpäin Oiva ajatteli, että jos kerran sotajouluista selvittiin, niin selvitään varmaan tästä tämänvuotisestakin! tervehtimässä. - Joulu 1939 oli köyhä joulu, mutta tytön mieleen jäivät emännän esiliinansa helmassa tuomat jouluomenat. Laura Virolainen. Kuva AU. Isä ja veli olivat lähteneet hevosilla Taipalsaarelle tädin luokse, ja sinne äiti ja Laurakin palasivat. Saimaa oli jäässä, lentokoneet pudottivat desantteja jäälle. Tädin mies oli nimismies ja joutui kuulustelemaan kiinnisaatuja desantteja – pikkutytöt katselivat ja kuuntelivat salaa ihmeissään. Perhe jatkoi matkaa hevoskyydillä Mäntyharjulle, jossa olivat välirauhaan asti. Talvisodan tapahtumista Laura ymmärsi paljon, mutta silti kaikki tuntui niin oudolta ja kummalliselta, että nuo päivät säilyvät muistissa elämän loppuun asti. Seuraava muistelija oli sitten Laura Virolainen Ylä-Sommeen kylästä. Hänkin päätti muistella myös surullista, mutta mieleen jäänyttä sotajoulua 1939. Laura hieman vanhempana tyttönä muisti Oivaa järkyttävämpiä tapahtumia tuolta ajalta. Jo 1939 lokakuun puolivälissä kotikylään marssi pataljoona miehiä, ja heidät asutettiin kylän taloihin. Lauran kotiin jäi vain yksi huone koko talonväelle, muut tilat luovutettiin sotilaille. Jo aiemmin oli Lauran kotona pidetty koulua ja nyt tämäkin iso luokkahuone annettiin pataljoonan käyttöön. Ulkorakennukset otettiin varastokäyttöön: sotilassaappaita, vaatteita ja muita varusteita. Noin kuuden viikon jälkeen pataljoona lähti rajalle – kylä hiljeni täysin, kuin se olisi ollut kuollut. Sota alkoi: itsenäisyyspäivänä varhain alkoi rajalta kuulua tykkien jytinää ja lehmien ammumista, ja jo pian alkoivatkin ensimmäiset muuttokuormat ja karjajonot kulkea kylän läpi matkallaan länteen. Samana iltana isä vei Lauran ja äidin asemalle junaan, jonka määränpää oli Jyväskylä. Junasta jouduttiin kuitenkin poistumaan Simolan asemalla pommitusten vuoksi. Lopulta Laura kuitenkin päätyi Korpilahden Särkijoen koululle. Noista päivistä jäivät mieleen erityisesti kirkkaana loistavat hanget ja pahaan nälkään syöty kauravelli! Laura ja äiti majoitettiin Särkijoen Hakalan taloon, jossa oli iso leivinuuni isossa tuvassa,. Heidän saapuessaan emäntä alusti ruisleipätaikinaa ja joku istui tuvassa keritsemässä lammasta. Laura istui penkillä ovensuussa ja ihmetteli. Perhe oli hyväntahtoinen ja ystävällinen, ja Laura on vieraillut talossa vielä viime vuosinakin Helge Putkonen. Kuva AU. Muistelut jatkuvat: seuraavana sai puheenvuoron Helge Putkonen, vuonna 1929 syntynyt Pihkalan poika. Hänen mielessään nuo lapsuuden joulut ovat pysyneet aitoina, ei ollut sähköäkään vaan tunnelmoitiin öljylamppujen valossa. Jouluaamuna haettiin isän kanssa iso kuusi ja tuotiin tupaan, joka oli noin 8x8 metriä kanttiinsa. Ja illalla Helgeä ihmetytti kun joku aina meni sulkemaan saunanpeltejä samaan aikaan kun joulupukki tulla kopisteli sisään! Lahjoiksi saatiin rusinapaketteja Narisen kaupasta, omenia ja pikkuleipiä, villalapasia ja 8 Viipurin pitäjäläinen 1/2011 sukkia. Mieluisimmat lahjat olivat kuitenkin omat sukset ja potkukelkka, jotka poika sai 30-luvun lopun jouluina. Vuoden 1939 jouluna evakkotalossa tuli joulupukki aivan yllättäen Korvatunturilta, ja Helge sai lahjaksi kaksikerroksisen penaalin – paras lahja ikinä! Lopuksi Helge totesi, että evakkolapsille vanhat Karjalan joulut säilyvät kultaisina muistoissa aina. Viipuri vallattiin; sieltä sitten Tyrväälle ja lopuksi Tikkurilan asemalle, jonne jäätiin uutta kotia perustamaan. Tähän väliin kajautettiin tunnelmaa piristämään reipas laulu ” Kello löi jo viisi..”, osakunnan iloisten laulajien johdolla. Ja heti perään reippaasti ”Joulupukki, vanha ukki”, jolla sitten saatiinkin itse vanha valkoparta kolistellen saapumaan saliin sisään! Pukki sitten kysymään mahtaakohan täältä löytyä kilttejä lapsia? Vastattiin kuorossa, että kyllähän toki – tuo Risto-poika! Näin pikku Risto pelasti Pukin illan, ja piristi meitä muitakin. Ihmeteltiin myös kuinka ikivanha Pukki olikaan, ihan 235 vuotta, ja kuinka jaksoi seistä hyvin koko illan juhlissa. Hän kertoi myös kuinka tiukasti tontut olivat pitäjäläisten puuhia vuoden mittaan seurailleet, ja olleet jopa kesämatkoilla mukana! Viimeinen joulumuistelija oli Esko Muhonen Perojoen kylästä, vuonna 1927 syntynyt. Hän kertoi aluksi hauskoja muistikuvia Karhusuon kansakoulusta, jossa Toivolan Erkki, kuulun olympiavoittajan Aleksanteri Toivolan poika, opetti hänelle painia. Aluksihan Erkki voitti, mutta myöhemmin osasi Eskokin jo panna tiukasti vastaan. Pojat tekijät yhdessä kepposia koulumatkalla, ja oikaisivat Arikkeen pellon poikki, jossa äkäinen pässi heitä hätyytteli juoksemaan. Koulun joulujuhliin mennessä otti Pölkin Heikki koko parireen täyteen väkeä ja hauskaa oli! Myöhemmin jäiden sulaessa Valtosen Jorma putosi valtaojan sillan alle, meni virran mukana henkeä pidätellen sillan alta, joten muut luulivat hänen hukkuneen. Kerran taas maamiesseuran talolla Haapalaisen Antin housut syttyivät palamaan kun hän lämmitteli takapuoltaan liian lähellä kaminaa! Äkkiä vain syöksy lumihankeen – sammuivathan ne pöksyt. Sitten poika lähti suksimaan kotia kohti paljas peppu vilkkuen! Joulupukin kuuma linja Korvatunturille. Kuva AU. Tästä tiedosta tosin hieman hermostuttiinkin kun mietittiin, että mitähän sitä oli tullutkaan tehtyä, ilman että tiedettiin tonttujen vahtivan! Ja sitten yllättäen Pukin puhelin pärisi taskussa, hän veti luurin – eikä minkä tahansa kännykän vaan mustan vanhanajan bakeliittiluurin - taskusta ja vastasi numeroonsa 4711. Korvatunturiltahan soitti Pukinmuori ja kyseli miksi matka noin pitkään venyi – olikohan taas tullut käytyä Kämpissäkin? No nyt oli Pukin parasta sanoa jäähyväiset ja lähteä kotimatkalle Petterin kyydissä. Lopuksi Pukki tosin ehti kysellä yleisöltä miten tullaan oikeaksi viipurilaiseksi? No tietenkin pussaamallaTorkkelin puistossa! Meidän harkittavaksemme jäi miten tullaankaan aidoksi pitäjäläiseksi? Ehkäpä se ensi kesänä keksitään, pussaamalla tai vaan ideoimalla. Esko Muhonen. Kuva AU. Esko muisteli sotajoulua, kun perheineen lähti muiden Shellin työntekijöiden kanssa Shellin kuorma-autoilla sotaa pakoon. Äiti jäi Karjalaan lehmiä hoitamaan ja tuli keväällä evakkoon muiden perässä Puumalaan. Toinen sotaa pakoon lähtö tapahtui vuonna 1944, nyt Talista tädin luota. Perhe oli Nuijamaan tienoilla kun 9 Viipurin pitäjäläinen 1/2011 Lahjojakin jaeltiin, ensin kiltille lapselle ja sitten muillekin: puuronkeittäjä-Airalle, ja pitäjäseuran emännille eli Kaarinalle, Ainolle, Liisalle ja Vapulle. Muistelijatkin saivat pikku paketin kiitokseksi joulutunnelman luomisesta. Lopuksi vielä ennen iloisia arpajaisia laulettiin yhdessä laulu Joulumaasta. Joulumaahan matkamies jo moni tietä kysyy; Sinne saattaa löytää, vaikka paikallansa pysyy. Katson taivaan tähtiä ja niiden helminauhaa, Itsestäni etsittävä on mun joulurauhaa. Joulumaa on muutakin kuin tunturi ja lunta. Joulumaa on ihmismielen rauhan valtakunta. Eikä sinne matka silloin kovin kauan kestä, Joulumaa jos jokaiselta löytyy sydämestä! Joulumaasta kuvitellaan paljon kaikenlaista, Kuinka toiveet toteutuu ja on niin satumaista. Voi, jos jostain saada voisin suuren puurokauhan, Sillä antaa tahtoisin mä maailmalle rauhan! Kertosäe: Joulumaa on muutakin kuin pelkkää toiveunta, Joulumaa on ihmismielen rauhan valtakunta. Eikä sinne matka silloin kovin kauan kestä, Joulumaa, jos jokaiselta löytyy sydämestä. Joulumaasta uskoo moni onnen löytävänsä, Mutta sepä kätkeytyy tai narraa etsijänsä. Onnea kun mikään mylly valmiiksi ei jauha Itsestään on löydettävä ihmisen vain rauha. Itsestään on löydettävä ihmisen vain rauha. (sanat Katri-Helena Kalaoja) Juhlaväkeä: Kuvat AU. Teksti: Liisa Munsterhjelm Kuvat: Liisa Munsterhjelm ja Anne Uotinen Arpajaisten päävoiton, herkkukorin, voitti Maila Erkamo. Voiton ojentaa Vuokko Ranki. Kuva AU. 10 Viipurin pitäjäläinen 1/2011 KUTSU KEVÄTKOKOUKSEEN Viipurin pitäjäseuran sääntömääräinen kevätkokous pidetään lauantaina 2.4. klo 13.00 Helsingin Karjalatalon Galleria-salissa (Käpylänkuja 1, 3.krs, 00610 Helsinki). Kokouksessa käsitellään tilinpäätös ja toimintakertomus vuodesta 2010, päätetään vastuuvapaudesta hallitukselle sekä valitaan hallitukseen uusi jäsen. Kokouksen jälkeen VTM Outi Lindroos kertoo kouluratsastusharrastuksestaan ja tavoitteestaan päästä edustamaan Suomea Lontoon paraolympialaisiin 2012. Kahvitarjoilu alkaa klo 12.00. Tervetuloa! Toimintakertomus vuodesta 2010 Leena Evinen (9/10), Annukka Hakkarainen (0/10), Aulis Juvonen, jäsensihteeri (10/10), Mauno Kemppi (4/10), Eero Kunttu (8/10), Kaarina Manni, pääemäntä (8/10), Raimo Matikainen, varapuheenjohtaja (10/10), Liisa Munsterhjelm, tiedottaja (8/10), Päivi Salo, taloudenhoitaja (6/10) ja Anne Uotinen, sihteeri (10/10). Jäsenet Pitäjäseuran kunniapuheenjohtajia olivat Toivo Nousiainen ja Eero Kunttu, kunniajäseniä Olavi A. Mannonen, Jouko Narinen, Inkeri Porkka ja Kalevi Sassi. Jäsenmäärä oli vuoden lopussa 286, josta em. kunniahenkilöitä oli 6, ainaisjäseniä 84 ja vuosijäseniä 196, heistä 180 maksoi jäsenmaksunsa, joka vuonna 2010 oli varsinaisilta jäseniltä 18 euroa sekä Karjalan Liiton osuus 7 euroa. Liitolle maksettiin jäsenmaksua 242 jäsenestä, yhteensä 1694 euroa. Tilintarkastajina ovat toimineet Laura Virolainen ja Kaija Kukkaro, varalla Pentti Hämäläinen ja Kaija Keiriö. Kevät- ja syyskokoukset Kevätkokous pidettiin 22.3. Karjalatalon Yläsalissa. Osallistujia oli 30 ja puhetta johti Pertti Joenpolvi. Tarjoilusta vastasi Kaarina Manni sisarineen. Kokouksessa hyväksyttiin toimintakertomus ja tilinpäätös vuodesta 2009 sekä myönnettiin vastuuvapaus hallitukselle. Vuonna 2010 kuoli 8 jäsentämme: Riitta Furtt (Karhusuo), Sylvi Hokkanen (Säiniö), Anna Inervo (Säiniö), Tauno Jantunen (Tali), Inga Kemppi (Yläsommee), Aune Nikanne (Viip. mlk), Toivo Nousiainen (Nuoraa) ja Eeva Uskali (Viipuri). Seurasta erosi vuoden aikana 7 jäsentä. Kokousasioiden jälkeen ylitarkastaja Kenth Sjöblom Kansallisarkistosta kertoi arkistoinnista ja aineistojen säilyttämisestä. Lisäksi mainostettiin kotiseutumatkaa ja valokuvakilpailua. Syyskokous järjestettiin lauantaina, Karjalatalon Wiipuri-salissa. Osallistujia oli 12 ja puhetta johti kunniapuheenjohtaja Eero Kunttu. Tarjoilusta vastasi Kaarina Manni sisarineen. Pitäjäseuran jäsenmaksuksi vuodeksi 2011 päätettiin 28 euroa, josta pitäjäseuran osuus on 18 euroa ja Karjalan Liiton osuus 10 euroa. Hallituksen puheenjohtajaksi valittiin Timo Lindroos ja varapuheenjohtajaksi Raimo Matikainen. Erovuorossa olleista hallituksen jäsenistä valittiin uudelleen Uusia jäseniä saatiin 10: Tapio Honkaniemi (Rajaharju), Keijo Kanerva (Savolaisen kylä), Matti Koskimaa (Konkkala), Auli Koskinen (Porlampi), Markku Kymäläinen (Suurpero), Aila Lindroos (Kaipola), Elvi Paavilainen (Viipuri), Terttu Peltonen (Nuoraa), Maija-Liisa Rauhanen (Tali) ja Oiva Räsänen (Mälkki). Uusien jäsenten keski-ikä on 66 v, koko jäsenistön noin 71 v. Hallituksen jäsenet ja tilintarkastajat Hallitus piti vuoden aikana kymmenen kokousta: Timo Lindroos, puheenjohtaja (10/10), Marja11 Viipurin pitäjäläinen 1/2011 Aulis Juvonen, Eero Kunttu ja Päivi Salo. Hallituksen jäsenyydestä kesken kauden eronneen Annukka Hakkaraisen jäljellä olevaksi kaudeksi (kaksi vuotta) valittiin Riitta Stirkkinen. Tilintarkastajiksi valittiin Laura Virolainen ja Kaija Kukkaro sekä varatilintarkastajiksi Pentti Hämäläinen ja Kaija Keiriö. luun ja arpajaisiin. Juhlan juonsi varapuheenjohtaja Raimo Matikainen ja siihen osallistui lähes 80 pitäjäseuran jäsentä. Puurojuhla Puurojuhlaa vietettiin kotiseutuneuvos Aira Viitaniemen puuro- ja torttukahvi-tarjoilusta nauttien sekä joululauluja yhdessä laulaen. Tilaisuuden aloitti puheenjohtajan tervehdys, jonka jälkeen esiintyi kvartetti Wiipurilaisen Osakunnan Laulajista esittäen sekä karjalaisia lauluja että joululau-luja. Kvartettilaiset johtivat myös yhdessä laulettuja joululauluja. Myös Joulupukki piipahti paikalla. Ohjelmassa kuultiin myös säiniöläisen Oiva Toikan, yläsommeelaisen Laura Virolaisen, pihka-lalaisen Helge Putkosen sekä perojokisen Esko Muhosen joulumuisteloista. Tilaisuudessa julkaistiin myös seuramme järjestyksessä toinen kalenteri, jonka kuvat on koottu aiempien vuosien kotiseutumatkojen valokuvista. Arpajaiset täydensivät ohjelmaa. Osallistujia oli 47. Kokouksen jälkeen rakennusmestari Hannu Murtovuori kertoi kuvin ja kartoin Saimaan kanavasta ja sen rakennustöistä 1960-luvulla. Vuoden virvottava Pitäjäseura päätti aloittaa virpomisperinteen. Ensimmäiseksi vuoden virvottavaksi valittiin Kähärin kylästä lähtöisin oleva nuorisoseura-aktiivi Sirkka Kemppi. Hänet virvottiin Palmusunnuntaina 28.3. Karjalaiset kesäjuhlat Helsingissä pidetyt Karjalaiset Kesäjuhlat vietettiin Karjalaisten laulujuhlien nimellä. Sunnuntain Juhlakulkueessa seuran lippua kantoi Timo Lindroos. Airuina toimivat Liisa Munsterhjelm ja Aila Lindroos. Viipurin maalaiskunnan nimikylttiä kantoi Jaakko Ahokas. Pitäjäseuran myyntipöydästä huolehti Aulis Juvonen. Juhlajärjestelyihin osallistui 12 seuran jäsentä ja juhlien eri tapahtumiin arviolta useita kymmeniä. Tiedotustoiminta Viipurin Pitäjäläinen ilmestyi kahtena numerona. Lehti on vastannut hyvin tarkoitustaan jäsenten ja pitäjäseuran välisessä yhteydenpidossa. Pitäjäseuran internet-sivut uudistettiin. Uusi sivusto otettiin käyttöön lokakuussa. Sivuston osoite säilyi ennallaan (www.viipurinpitaja. net). Sivuilta löytyy muun muassa yleistietoja Viipurin maalais-kunnasta, uusimmat tapahtumatiedotteet sekä jä-senlehtemme. Maalaiskuntaan liittyvien toimijoiden toivotaan tuovan sivuille omia esittelyjään ja tiedotteitaan. Kotiseutumatka Eero Kunttu johdatteli pitäjäseuran kesämatkalle 29.6.–1.7., osallistujia oli 50. Majoituspaikka oli hotelli Druzshba. Matkan pääkohteina olivat maalaiskunnan puolella Karppila, Merijoki, Tienhaara, Säiniö ja Ihantala. Oppaana läntisissä kylissä toimi Pekka Turtia. Viipurissa tutustuttiin juuri peruskorjattuun Viipurin Taidemuseoon, josta oli keväällä 2010 tehty Eremitaasin taidemuseon sivupiste. Osallistumisia ja edustuksia Pitäjäseura on ollut jäsenenä Karjalan Liitossa, Karjalaisten pitäjäyhdistysten liitossa, Pro Monrepos’ssa, Wiipurin arkistoyhdistyksessä, Viipuri-keskuksessa ja Wiipuri-Liitossa. Wiipuri-Liitto lakautettiin vuonna 2010. Elojuhla Elojuhlaa vietettiin perinteiseen tapaan elokuun viimeisenä sunnuntaina 30.8. Helsingin Karjalatalon juhlasalissa. Juhlaesitelmän piti Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen johtaja, professori Pirkko Nuolijärvi viipurilaisen kielellisestä identi-teetistä. Lisäksi Timo Lindroos esitteli pitäjäseuran uudistettuja internet-sivuja. Esitelmien lisäksi nautittiin Viipurin Lauluveikkojen Konkarit-tupla-kvartetin laulusta sekä Kaarina Mannin ja hänen sisartensa hapankaalikeitto-, piirakka- ja kahvitarjoiluista. Yhteislaulut johti Sakari Someroja. Juhla päättyi Karjalaisten lau- Eero Kunttu on ollut Karjalan Liiton liittovaltuuston jäsen ja Raimo Matikainen varajäsen. Eero Kunttu on edustanut pitäjäseuraa Karjalaisten pitäjäyhdistysten liiton, Pro Monrepos’n ja Viipuri-keskuksen hallituksissa. Helsingissä 10.2.2011 Hallitus 12 Viipurin pitäjäläinen 1/2011 Karjalaiset kesäjuhlat Turussa 17.-19.6.2011 Karjalaiset kesäjuhlat vietetään Turussa 17.–19.6.2011. Kesäjuhlien teemana on kulttuurien kohtaamisia. Oman lisänsä tuo se, että Turku on Euroopan kulttuuripääkaupunki 2011. Karjalaisuus on näyttävästi esillä Turun kulttuuripääkaupunkiohjelmassa. Karjalaiset voivat tuoda ainutlaatuisella tavalla esiin karjalaisuuden tuhatvuotista merkitystä Itämeren alueen kulttuurin kehitykselle. Kesäjuhlien päätapahtumapaikat ovat Kupittaan urheilukeskuksen alueella keskustan tuntumassa. Kesäjuhlien avajaisia vietetään lauantaina 18.6.2011 klo 15 Kupittaan jäähallissa. Päiväjuhla on sunnuntaina 19.6.2011 klo 15 Veritas Stadionilla. Tervetuloa Turkuun maailman kauneimman saariston laidalle. Lisätietoja antavat: Mika Akkanen, Varsinais-Suomen Karjalaisseurojen piirin puheenjohtaja, p. 050 559 0590, mika.akkanen(at)turku.fi Arja Kulmala p. 050 385 4116, arja.kulmala(at)turkuamk.fi Ohjelmarunko Perjantai 17.6.2011 Seminaari Karjalainen klubi-ilta Lauantai 18.6.2011 Karjalan maraton ja minimaraton Kyykkäkilpailut Karjalainen tori Kuorokavalkadi Piirakkakilpailut Käsityönäyttely, jossa esitellään uusi Kuolemajärven kansallispuku Avajaiset klo 15, Kupittaan jäähalli Hengellisiä tilaisuuksia Tanssit Karjalainen klubi-ilta Sunnuntai 19.6.2011 Hengellisiä tilaisuuksia Juhlakulkue Päiväjuhla, klo 15, Veritas Stadion Tarkemmat kellonajat ja paikat lähempänä juhlia Karjalan Liiton internet-sivuilta ja Karjalalehdestä. 13 Viipurin pitäjäläinen 1/2011 Kotiseutumatka 2011 kutsuu! Pitäjäseuran perinteinen kotiseutumatka toteutetaan heti Juhannuksen jälkeen 27.6.–29.6.2011 (maanantai - keskiviikko). Tätä keskemmälle kesää emme onnistuneet matkaamme ajoittamaan! Matkaohjelma: Maanantai 27.6. VL- matkojen bussi lähtee Lohjalta klo 07.00 ja ajaa Nummelan, Helsingin (Kiasman pysäkki) ja Vaalimaan kautta Viipuriin. Lounas / matkakahvit (omakustanne) nautitaan ennen rajanylitystä Rajahovissa Tutustumiskohteena on menomatkalla Kiiskilän kartano Majoittuminen hotelli Viipuriin. Illallinen hotellissa n. klo 19–20. Tiistai 28.6. Matkataan klo 10.00 Viipurin mlk:n Saimaan kanavan varren kyliin mm Juustilaan. VL- matkojen tarjoamat matkakahvit nautitaan bussireitillä sopivassa paikassa. Paluureitti kaupunkiin Ihantalan kautta; reitti suunnitellaan tiestön kunnon mukaan. Keskiviikko 29.6. Tutustumme Viipurin nähtävyyksiin ja teemme ostoksia. Toivomuksia saa esittää. Huoneiden luovutus klo 12.00 Paluumatka alkaa kanavaristeilyllä m/s Carelialla klo 17.15 Viipurin satamasta. Lähtöselvitys Viipurissa alkaa puoli tuntia ennen laivan lähtöä. Laivamatkan aikana nautitaan illallinen. Saapuminen Lappeenrantaan klo 21.45, josta jatkamme bussilla Helsingin ja Nummelan kautta Lohjalle. Matkan hinta Matkan hinta 2-hengen huoneessa on jäsenille 340 euroa/henkilö ja eijäsenille 370 euroa. Majoitus 1-hengen huoneessa nostaa matkan hintaa 55 euroa. Hinnat on laskettu tammikuun ruplakurssin mukaisesti 14 Viipurin pitäjäläinen 1/2011 Hintaan sisältyy linja-auto- ja laivamatkat, majoitus, ryhmäviisumi, hotelliaamiaiset, päiväkahvit maastossa sekä illalliset maanantaina, tiistaina ja keskiviikkona. Kotimatkalla kaikki matkatavarat ja ostokset kulkevat laivassa ja tyhjänä rajan ylittävä linja-auto odottaa meitä Lappeenrannassa. Paluumatka Helsingin ja Nummelan kautta Lohjalle, jonne saavutaan vasta torstai-aamuyön puolella. Myöhäisen ajankohdan vuoksi on siis tarpeen varmistaa jatkokyydit kotiin. Bussimatkalla on hyvää aikaa ihailla kaunista kotimaatamme ja keskikesän valoisaa yötä. Matkanjohtajana toimii Timo Lindroos. Ilmoittautumiset kotiseutumatkalle 15.4.2011 mennessä mielellään sähköpostitse osoitteeseen [email protected] tai puhelimitse numeroon 050- 355547. Timo postittaa ilmoittautuneille viisumianomuskaavakkeet, maksupankkisiirrot ja palautuskuoren. Sitova matkavaraus ja maksut 30.4.2011 mennessä: Matka on maksettuna lähettämälläni pankkisiirrolla. Allekirjoitettu ja oikein täytetty viisumianomus, kopio passista ja enintään 3kk vanha erillinen passikuva tulee toimittaa alla olevalla osoitteella matkanjohtajalle. Huom. Jos passi on vasta hankittu ja myönnetty alle 3 kk aiemmin, pitää passikuvan olla erilainen kuin passissa. Ilmoita myös erikseen mistä reitin kohdasta haluat nousta bussiin. Kaikki yhteystietosi (osoite, sähköpostit, kännykkänumero) on hyvä liittää kirjeeseen. Matkan toteutuminen edellyttää vähintään 35 lähtijää. Toimi heti, matkat varataan ilmoittautumisjärjestyksessä. Lisätiedot ja tiedustelut: Timo Lindroos Peräläntie 115 03220 Tervalampi puh.050-3555471 sähköposti: [email protected] 15 Viipurin pitäjäläinen 1/2011 Uusi kotiseutukuvakilpailu alkaa Merijoen aikaa muistellessa Valokuvakilpailu vuoden 2012 pitäjäkalenteria varten alkaa. Tavoitteena on löytää mahdollisimman monista Viipurin maalaiskunnan kylistä kesän 2011 matkakuvia. Kuvien pitää esittää jotain kylälle tyypillistä tunnistettavaa näkymää tai kohdetta. Jos kuvissa on ihmisiä, tulee heiltä kaikilta pyytää julkaisulupa (kuvan lähettäjä pyytää). Eine Vaaramo (os. Liikkanen) muistelee lapsuuttaan Merijoella. Eine Vaaramon muistelmat vuodelta 1998 toimitti pitäjäseuralle hänen lapsensa. Isäni Matti Liikkanen oli syntynyt Virolahden Ala-Pihjlajan kylässä vuonna 1892 ja kuoli Hyvinkäällä vuonna 1970. Äiti Hilda Josefiina Heliö oli syntynyt Yläneen Tourulan kylässä vuonna 1896 ja kuoli Haminassa vuonna 1975. He menivät naimisiin vuonna 1941. Kuvat tulee toimittaa mielellään sähköisessä muodossa puheenjohtaja Timo Lindroosille. Helpointa on lähettää valitut yksittäiset kuvat sähköpostilla [email protected] Jos kuvia on paljon, tulee ne tallentaa CDlevylle. Digikuvia ei saa ns. pakata, vaan kuvatiedoston on oltava kooltaan sellaisessa muodossa että siitä voidaan käyttää painotuotteessa. Luovuttaessaan kuvia kuvaaja samalla antaa pitäjäseuralle täyden käyttöoikeuden kuvien netti- ja printtijulkaisuun. Merijoelle muutto tapahtui vuonna 19191 ensin Suur-Merijoen kartanon palvelukseen. Työsuhdeasunto oli Lukusali-rakennuksessa, samassa, jossa Merijoen kansakoulu aloitti toimintansa vuonna 1922. Samassa rakennuksessa asui myöskin ensimmäinen opettaja Kaarlo Hyrske perheineen. Lapsista Viljo oli syntynyt Antreassa Kavantsaaren kartanossa vuonna 1916. Unto (1920) ja Aili (1922) syntyivät Suur-Merijoen kartanossa oloaikana. Poikkeustapauksissa mm. vanhempien kuvien osalta, kuvaaja voi myös lähettää kuvan paperiversion, Timo Lindroos Peräläntie 115, 03220 Tervalampi. Kilpailukuvat tulee toimittaa elokuun loppuun 2011 mennessä. Kartanon omistajan kuoleman jälkeen perikunta rupesi myymään omaisuuttaan. Viipurin maalaiskunta osti suurimman osan alueesta. Vain noin 100 ha:n alue kartanokeskuksen ympärillä jäi tässä vaiheessa myymättä. Sen osti sittemmin Suomen valtio puolustuslaitoksen tarpeisiin. Maalaiskunta palstoitti ostamansa alueen ja myi tilat edelleen yksityisille. Neljän kartanopalvelusvuoden jälkeen pääsi Liikkasen perhekin oman katon alle. Liitä kuviin tieto missä ja milloin kuva on otettu, kuka kuvan on ottanut ja ketkä kuvassa mahdollisesti ovat mukana. Paperinkuvat palautetaan vain erikseen pyydettäessä. Viipurin pitäjäseuran hallitus valitsee tulevan vuoden kalenterikuvat ja palkitsee parhaat kuvaajat. Viipurin pitäjäkalenteri 2012 tulee myyntiin taas loka- marraskuussa. Minä (1925) ja nuoremmat sisareni Ilmi (1927), Rauni (1929) ja Pirkko (1931) syntyivät tässä talossa. ”Harjula” oli merkitty tilan nimeksi maarekisteriin. Hyviä kuvausilmoja! Tätä kirjoitettaessa (1998) meistä sisaruksista on viis elossa. Viljo ja Aili ovat jo siirtyneet ajan rajan toiselle puolelle. Rajanaapurina oli koko ajan toisella puolella Tanskaset. Toisella puolella ehti olla kolme naapuria. Syntymäni aikana siinä asuivat Montoset, jotka sittemmin muuttivat 16 Viipurin pitäjäläinen 1/2011 Tienhaaraan Somerojalle ja tilalle tulivat Hietamiehet Ylämaalta. 1930-luvun puolivälissä Hietamiehet ostivat Rautavirran talon ja Meriläisen perhe tuli Tienhaarasta naapuriksemme. – Katsoimme ikkunasta kun isä-Meriläinen nosti lipun salkoon kymmenennen lapsen (Martti) syntymän kunniaksi. kielet. Tämä harrastus säilyi läpi elämän. Lukiossa hän otti ylimääräiseksi aineeksi ranskan kielen. Muistan pikkutyttönä varsinkin viikonloppuna keskellä yötä herättyäni kuulleen radion hiljaisen äänen. Viljo etsi ranskankielisiä asemia. - Hän sanoi kuuntelevansa ranskan ääntämistä. – Sellainen oli 30-luvun kielistudio. Varhaislapsuudesta on joitakin asioita jäänyt mieleen. Montoset olivat minun kummejani. Muistan kun olin äidin kanssa Montosen tädin hautajaisissa Somerojan hautausmaalla. Lienen silloin ollut 5-6 -vuotias. Muistotilaisuus pidettiin vainajan kodissa. Kun olimme kotiin lähdössä, niin Lyyli-tytär leikkasi n 10 cm:n pituisen pätkän seppelenauhaan ja antoi sen minulle. En oikein käsittänyt asiaa, mutta äiti sanoi, että sellainen on tapa. Säilytin tuota valkoista nauhaa pätkää kummitätini muistona, mutta sinne se jäi silloin kun tuli lähtö. Esteri Penttinen oli koko kylän pyhäkoulunopettaja Elsa Pennasen avustamana. Elsa hoiti laulupuolen kun Esterillä ei ollut laulun taitoa. Niissä merkeissä tuli lapsena käytyä useissa kylän taloissa. Esteri meni siten naimisiin Vahvialan poliisin Paavo Käen (leski) kanssa. Seuraavilla kinkereillä meidän äidille annettiin Pienmerijoen pyhäkoulu hoidettavaksi. Pian tulikin sitten talvisota. Liikkasen Unto sekä sisarista Eine, Rauni, Ilmi ja Pirkko kävivät toukokuussa 1990 kotipaikalla ensimmäistä kertaa 1944 lähdön jälkeen. Vain pihakivet ja osa lehtikuusista olivat paikoillaan. Ei ollut enää näkymää pellon yli aliupseerikerholle. Tienoo oli pusikoitunut lähes tuntemattomaksi. Samoilta ajoilta on peräisin toinenkin mieleen jäänyt tapahtuma. Paukut asuivat tuohon aikaan Höökin talossa aliupseerikerhon lähellä, siinä, jonka Matti Papinniemi myöhemmin osti. Salme ja Pentti kävivät usein meillä. Kerran leikimme pihalla Pentin kanssa. Leikissä oli mukana vanha käyttökelvoton herätyskello. Keksimme, että vieteristä saa sormukset. Meillä oli kai jonkinlaiset hohtimet katkaisua varten. Sopiva pätkä käpertyi somasti sormen ympärille ja niin päätimme, että nyt olemme kihloissa. Minä olin kai 5-6 -vuotias ja Pentti minua vuoden nuorempi. Riensimme sisälle kertomaan: ”Olemme menneet kihloihin”. Kaikki rupesivat kovasti nauramaan. Me ihmettelimme – kummallisia nuo aikuiset ihmiset!! Seuraavalla sivulla Eine Vaaramon laatima kartta Merijoentaloista omistajineen vuonna 1939. Kartta on julkaistu aiemmin Karjalalehdessä 11.9.1997. Paukun Saima ja Tahvo olivat Raunin kummeja. Saima oli ompelija. Meidän tyttöjen mekot olivat aina hänen tekemiään. Navettarakennuksemme edessä kasvoi suuri lehtikuusi, jossa oli aina kottaraisenpönttö. Äiti herätteli meitä joskus varhaisena kevätaamuna kouluun ilmoittamalla: ”Kottaraiset ovat tulleet”. Viljon intohimona kouluaikoina olivat vieraat 17 Viipurin pitäjäläinen 1/2011 18 Viipurin pitäjäläinen 1/2011 Uusia Karjala-kirjoja seuraavina vuosina raivattua aluetta on laajennettu. Vuonna 2009 Hackmanien suvun toimeksiannosta kunnostettiin Hackmanien sukuhauta, joka toimii nyt samalla muualle haudattujen muistomerkkinä. Hautakiviä Viipurin Sorvalissa – kuvaluettelo luovutetun alueen luterilaiselta hautausmaalta löytyneistä hautakivistä Raivaustöiden yhteydessä on kartoitettu hautausmaan kaikilta alueilta löytyneitä hautakiviä. Tämän työn tuloksena tammikuussa 2011 ilmestyi Viipuri-keskus ry:n kustantama kirja Hautakiviä Viipurin Sorvalissa, johon on koottu tiedot luterilaisilta alueilta löytyneistä hautakivistä. Kaikkiaan hautausmaalta on tähän mennessä löytynyt noin 250 hautakiveä. Rovasti Leena Repo on kirjannut hautakivien tekstit, valokuvannut hautakivet, koonnut mahdollisia tietoja haudatuista sekä merkinnyt löytyneet hautakivet uuteen mittakarttaan. Julkaisija: Viipuri-keskus ry – Viborgs-centret r.f. Kuvat ja tekstit: Leena Repo, Keuruun Laatupaino KLP Oy 2011 Viipurissa sijaitseva Sorvalin hautausmaa on perustettu vuonna 1798. Sen historia on läpileikkaus Viipurin seudun monikulttuurisesta elämästä monen vuosisadanajalta. Hautausmaa on rekisteröity muinaismuistomerkiksi. Noin seitsemän hehtaarin alue käsittää saksalais-ruotsalaisen ja suomalaiset luterilaiset hautausmaat sekä ortodoksisen hautausmaaalueen. Vuosisatojen aikana merkittävä osa hautausmaasta on tuhoutunut, mutta varsinkin luterilaisilla alueilla on säilynyt runsaasti vanhoja hautamuistomerkkejä. Hautakivien kartoitus ja kirjan valmistelu on tehty Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkkohallituksen, Karjalan Säätiön ja Viipurin Suomalaisen Kirjallisuusseuran tuella. Hautausmaakartat, joihin on merkitty hautakivien nykyinen sijainti, valmisti uuden mittakartan pohjalta helsinkiläinen arkkitehtitoimisto MA-arkkitehdit. Hautausmaata on vuosittain kunnostettu suomalaisten ja venäläisten talkoolaisten voimin. Kunnostustyöt aloitettiin hautausmaan vanhimmalta saksalais-ruotsalaiselta alueelta ja Lisätietoja ja kirjan tilaukset: Viipuri-keskus ry, e-mail: [email protected] tai puhelimitse 09-2722430. 19 Viipurin pitäjäläinen 1/2011 Karjalan Liiton vuoden karjalaiset kirjat 2010 Karjalan Liitto on valinnut vuoden karjalaiseksi kirjaksi vastattain ilmestyneen Kävelyretkiä 1930-luvun Viipurissa – Eino Partasen valokuvia ja vuoden karjalaiseksi pitäjäkirjaksi Monta kotia, kaksi tarinaa – karjalaiset Sisä-Savossa. Vuoden karjalainen kirja: Kävelyretkiä 1930-luvun Viipurissa – Eino Partasen valokuvia julkaisemattomia kuvia. Eino Partasen tytär, muotokuvaaja Aila Teräväinen on säilyttänyt isänsä valokuva-aarteet. Aiemmin Partasen kuvia on julkaistu mm. Helioksen Viipuri-postikortteina. Teoksen kuvaosuutta täydentävät teema-artikkelit, jotka kertovat mielenkiintoisella tavalla Eino Partasesta Viipurin tallentajana ja valokuvaajana ja Viipurista ja sen ominaispiirteistä. Artikkelit valottavat Viipurin mainetta kansainvälisenä, merellisenä ja modernina kaupunkina. Vuoden karjalaisen kirjan ”Kävelyretkiä 1930-luvun Viipurissa – Eino Partasen valokuvia” -teoksen on toimittanut Petri Neuvonen. Teos on merkittävä kunnianosoitus valokuvaaja Eino Partasen elämäntyölle. Hänen kuvaamanaan 1930-luvun Viipuri tallentui monipuolisesti niin kasvavana modernina Karjalan keskuksena kuin sodan runtelemanarauniokaupunkina, sanoi valinnan tehnyt Karjalan Liiton puheenjohtaja, kansanedustaja Markku Laukkanen. Teos on tärkeä osa Karjalan liittyvää historian tallennusta ja se täydentää Viipurin historian kokonaiskuvaa, arvioi puheenjohtaja Laukkanen. Eino Partasen onnistui pelastaa laaja satojen lasinegatiivien kokoelma sodan jaloista ja uudessa kirjassa on myös runsaasti aiemmin Kirjan on julkaissut Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. 20 Viipurin pitäjäläinen 1/2011 Vuoden karjalainen pitäjäkirja: Monta kotia, kaksi tarinaa – karjalaiset SisäSavossa Kirjan tavoitteena on suuren yleisön ja karjalaisia laajemman lukijakunnan löytäminen. Tässä on onnistuttu. Hyvin toimitettu kirja pystyy kertomaan karjalasta ja karjalaisuudesta myös oman viiteryhmämme – karjalaisten - ulkopuolisille, määrittelee MatikainenKallström valinnan taustaa. 15 Vuoden karjalainen pitäjä- ja kyläkirjakisaan osallistuneesta teoksesta voittajaksi valikoitui toimittaja Leni Koukkarin toimittama kirja ”Kaksi kotia, monta tarinaa – karjalaiset Sisä-Savossa”. Kirjan ovat kustantaneet Peuran museosäätiö ja Sisä-Savon karjalaisten perinnetyöryhmä. Kirja välittää Rautalammille, Suonenjoelle, Vesannolle, Karttulaan ja Tervoon asutettujen siirtokarjalaisten vaiheita ihmisen äänellä. Henkilökohtaiset muistot ovat kirjan perusmateriaalia. Niihin on yhdistetty monenlaista tausta-aineistoa. Molempien teosten ansiona on myös hieno ulkoasu ja huolellinen toimitustyö. Vuoden karjalaisen kirjan ja karjalaisen pitäjäkirjan valinnalla Karjalan Liitto haluaa kiinnittää huomiota Karjalaa – ja erityisesti luovutet-tua aluetta – esittelevään laadukkaaseen ja monipuoliseen kirjallisuuteen, jota jatkuvasti ilmestyy. Vuosittain julkaistaan useita kymmeniä kylä- ja pitäjäkirjoja, muistelmateoksia ja muita Karjalan historiaa esitteleviä teoksia. Teoksessa on 400 sivua, joten tarjolla on laaja lukupaketti. Laajasta materiaalista huolimatta kyseessä on helposti avautuva teos. Sen vahvuuksia ovat runsaslukuinen kirjoittajajoukko ja monipuolinen sisältö, toteaa valinnan tehnyt Karjalan Liiton hallituksen varapuheenjohtaja, kansanedustaja Marjo Matikainen-Kallström. Teksti: tiedottaja Mervi Piipponen, Karjalan Liitto 21 Viipurin pitäjäläinen 1/2011 Sotaorpojen rekisteröinnin loppukiri Talvisota ja jatkosota jättivät jälkeensä noin 50 000 sotaorpoa. Elossa olevien sotaorpojen määrästä ei ole ollut täsmällisiä tietoja, koska heistä ei Valtiokonttorin (ent.Tapaturmavirasto) toimesta ole laadittu valtakunnallista rekisteriä. Arvio on, että elossa olisi vielä noin 30 000 sotaorpoa. Kaikkein heikoimmassa asemassa olevat sotaorvot toivovat, että he saisivat tarvitsemaansa sosiaalista tukea sotaorpostatuksella. Muutamat sotaa käyneet maat ovat hoitaneet sotaorpokysymyksen oikeudenmukaisella tavalla avustaen sotaorpoja viime vuosiin asti eri tavoin. Kaatuneiden Omaisten Liitto (KOL) ryhtyi tämän vuoden alussa valtaisaanurakkaan yhdessä jäsenyhdistystensä kanssa ja aloitti rekisterin laadinnan. Rekisteröitymislomakkeita on saatavana liiton paikallisten (73) jäsenyhdistysten kautta tai KOL:n nettisivuilta. Sotaorvot kokevat, että vuosikymmeniä kestäneen vaientamisen jälkeen heillä on nyt mahdollisuus ulostuloon rekisteröitymisen myötä. Rekisteröityminen on edelleen mahdollista! Paikallisyhdistysten yhteystiedot löytyvät KOL:n nettisivulta www.kolry.fi. Ensimmäisen puolen vuoden aikana rekisteröityminen on ollut niin vilkasta, että monien yhdistysten jäsenmäärä on lisääntynyt merkittävästi – joillakin jopa kaksinkertaistunut, vaikka rekisteröityminen ei edellytä jäseneksi liittymistä. Rekisteröintilomakkeita on tähän mennessä jätetty noin 15 000 kappaletta. On kuitenkin varmaa, että viestimme ei vielä ole saavuttanut kaikkia Suomessa eikä ulkomaillakaan asuvia sotaorpoja. Lisätietoja antaa toiminnanjohtaja Leena Mankkinen, p. 02 2588790 tai 040 5895348 Kaatuneitten Omaisten Liitto ry PL 600, 00521 Helsinki Kaatuneitten Omaisten Liitto tavoittelee rekisteröitymisellä sotaorpotunnuksen saamista, mikä osoittaa miten raskaan uhrin sotaorvot joutuivat isänmaalle antamaan. Sotaorpojen olemassa olon tunnustaminen ei maksa valtiovallalle mitään - se on kunniavelka. Pitäjäseuran 2011- seinäkalenteria on vielä rajoitetusti saatavissa (muutamia). Mainio jäsensihteerimme ja kauppalopo Aulis Juvonen ilmoitti, että Viipurin pitäjäseuran kalenteria saa hintaan 20€ + postikulut. Soitto tai sähköposti Aulikselle riittää: 050- 5954814 [email protected] 22 Viipurin pitäjäläinen 1/2011 H A LLI TU KSEN YHT E YS T IE DOT 2011 Timo Lindroos Peräläntie 115, 03220 Tervalampi puh. (09) 222 4823, 050 355 5471 [email protected] puheenjohtaja Liisa Munsterhjelm Friisiläntie 49, 02240 Espoo puh. 040 840 0152 [email protected] tiedottaja Marja-Leena Evinen Korsontie 22 A 7, 01450 Vantaa puh. (09) 851 3882, 050 492 7337 [email protected] Päivi Salo Graniittitie 10, 01840 Klaukkala puh. 040 848 6897 [email protected] taloudenhoitaja Aulis Juvonen Klaukkalantie 59, 01800 Klaukkala puh. 050 595 4814 [email protected] jäsensihteeri Riitta Stirkkinen Steniuksentie 39 B 16 00320 Helsinki puh. 050 560 2567 [email protected] tai [email protected] Mauno Kemppi Vihdintie 4-6 A 17, 03100 Nummela puh.(09) 223 6042, 0400 251 128 Anne Uotinen Aino Acktén tie 1 A 6, 00400 Helsinki puh. 050 540 2245 [email protected] sihteeri Eero Kunttu Salpakuja 3, 08350 Lohja puh. 044 339 4000 [email protected] Muutokset jäsentietoihin: Jos Kaarina Manni Saukkolantie 432, 08500 Lohja puh. (019)) 333 375, 040 754 6891 pääemäntä oosoitteesi muuttuu ohaluat liittyä jäseneksi tai opäättää jäsenyytesi seurassamme ole hyvä ja ota yhteyttä jäsensihteeri Aulis Juvoseen. Raimo Matikainen Ajurinkatu 3 A 37, 02650 Espoo puh. (09) 541 8981, 040 525 7484 [email protected] varapuheenjohtaja Auliksen tavoitat numerosta 050 595 4814 tai sähköpostitse [email protected] 23
