Suunnitelma - Sulkavan kunta

Transcription

Suunnitelma - Sulkavan kunta
SULKAVAN KUNNAN MIELENTERVEYS- JA
PÄIHDETYÖN SUUNNITELMA 2014-2017
peruspalvelulautakunta 14.5.2014
1. Mielenterveys- ja päihdetyön suunnitelman tausta
Mielenterveys- ja päihdetyötä on perusteltua kehittää perustasolla, koska ongelmat tällä
sektorilla kasvavat jatkuvasti, samoin kuin niiden hoitoon käytettävät kustannukset.
Alkoholi on keskeinen kansanterveydellinen huolenaihe Euroopan unionissa, Suomessa
etenkin humalahakuinen juominen on yleistä ja lisää tapaturmia ja kuolemantapauksia
työikäisten keskuudessa; haitallinen ja vaarallinen alkoholinkäyttö aiheuttaa 7,4% EU:ssa
ilmenevistä terveysongelmista ja ennenaikaisista kuolemantapauksista.
Maailman terveysjärjestö WHO:n Euroopan mielenterveysjulistus annettiin tammikuussa
2005; siihen sisältyvässä toimenpidesuunnitelmassa ehdotetaan tapoja mielenterveystyön
käytäntöjen kehittämiseksi, toimeenpanemiseksi ja täydentämiseksi. Mielenterveysongelmat
ovat kasvava ongelma Euroopan maissa; nykyisin n. 11 % väestöstä arvioidaan kärsivän
mielenterveyden häiriöistä ja masennus on jo yleisin terveysongelma monissa EU:n
jäsenvaltioissa.
Suomen lainsäädännössä mielenterveys- ja päihdepalveluiden järjestäminen on määritelty
kuntien vastuulle. Keskeiset lait ovat olleet Päihdehuoltolaki ( 17.1.1986/41, Laki
päihdyttävien aineiden… PAV) ja Mielenterveyslaki ( 14.12.1990/1116). Terveydenhuoltolain
(30.12.2010, 27§) mukaan kunnan tule huolehtia ennaltaehkäisystä ja terveyden edistämisestä
sekä
palveluista,
kriisityöstä
ja
lääkinnällisestä
kuntoutuksesta.
Päihdetyötä
Terveydenhuoltolain 28§ määrittelee myös ennakoivaksi sekä varsinaiseksi tutkimus- ja
hoitopalveluiksi. Kunnan tulee järjestää palvelut siten ja siinä laajuudessa, että ne vastaavat
kunnassa esiintyvää tarvetta. Mielenterveyspalvelut sijoitetaan ohjaavassa lainsäädännössä
pääosin terveystoimeen ja päihdehuollon sosiaalitoimeen.
Tähän kahtiajakoon on tulossa muutos jo vuoden 2015 alusta, jolloin mielenterveys- ja
päihdetyön organisaatio ja osin lainsäädännön nojalla palvelukin yhdistyy. Esim. Sosterissa
päihdepalvelukeskus ja aikuispsykiatria tulee saamaan uusia työmuotoja, jotka tällä hetkellä
ovat vielä suunnitteluvaiheessa.
On myös olemassa laatusuosituksia ja käypä hoito- ohjeita, joilla pyritään ohjaamaan kuntien
mielenterveys- ja päihdetyön kehittämistä, esim. Mielenterveyspalveluiden laatusuositus (
2001), Päihdepalveluiden laatusuositus ( 2002), Ehkäisevän päihdetyön laatukriteerit ( 2006)
jne. Jokaisella kunnalla on oltava nimettynä päihdetyön yhdyshenkilö.
Lisäksi on
työpaikkakohtaisia hoitoonohjaussuosituksia.
Kansallisessa mielenterveys- ja päihdesuunnitelmassa esitetään sosiaali- ja terveysministeriön
asettaman Mieli 2009- työryhmän ehdotukset mielenterveys- ja päihdetyön kehittämiseksi
vuoteen 2015. Tällä MIEPÄ- suunnitelmalla pyritään vahvistamaan mielenterveys- ja
päihdeasiakkaan asemaa, edistämään päihteettömyyttä ja mielenterveyttä, ehkäisemään
haittoja ja painottamaan avo- ja peruspalveluja. Kansallinen alkoholiohjelma 2008-2011 oli
suunnattu alueelliseen ja paikalliseen alkoholihaittojen ehkäisyyn. Lisäksi Kansallinen sosiaalija terveydenhuollon kehittämisohjelma KASTE 2008-2011 korosti ennaltaehkäisyn ja
varhaisen puuttumisen näkökulmaa.
Sulkavalla mielenterveys- ja päihdetyötä tekevät sosiaali- ja terveystoimen rinnalla järjestöt ja
yhdistykset. tähän suunnitelmaan on pyritty kokoamaan keskeiset toimijat ja näiden työkenttä,
toisaalta osalla järjestöistä on myös kunnasta riippumattomia, esim. uskonnollia taustoja ja
tavoitteita, joita kaikkia ei varmaankaan ole osattu huomioida. Kuitenkin Sulkavalla lähdetään
siitä, ettei mielenterveys- ja päihdetyötä voi erottaa toisistaan. Ihmisen kokonaisvaltainen
hyvin- tai pahoinvointi näyttäytyy erilaisina variaatioina eri työntekijöille ja toimijoille. Usein
on vaikea erottaa, onko henkilön ongelma pääasiassa mielenterveyden vai päihteidenkäytöstä
aiheutuneiden ongelmien summa. Ei ole oleellista palveluiden käyttäjien kannalta erotella
näitä toisistaan, joskin kummallakin sektorilla on myös erityispalveluja.
Tässä suunnitelmassa on otettu esille kunnan kannalta oleellisin perustason palvelukenttä;
terveydenhuollon erityistason palvelut jäävät suppealle huomiolle, koska näissä on erilainen
ohjeistuksensa. Koska MIEPÄ-kehittämistyötä tulee tehdä ennaltaehkäisevän työtavan
kehittämiseksi, on Sulkavalla päätetty tehdä suunnitelma tästä näkökulmasta katsottuna,
yhteistyössä mielenterveys- ja päihdetyön perustason palveluja tarjoavien toimijoiden kanssa.
2. MIELENTERVEYS- JA PÄIHDEPALVELUT
Peruspalvelut MIEPÄ- työssä järjestetään pääosin perusterveydenhuollon ja sosiaalityön
keinoin; nämä toimivat ensimmäisenä asiakkaan tarpeen havaitsijana, kartoittajana ja
avunantajana. Perustason osaaminen mahdollistaa varhaisen puuttumisen ongelmiin.
Työterveyshuolto on myös tässä avainasemassa, koska työnantajilla on velvollisuus
hoitoonohjauksesta. Näistä tarpeen mukaan ohjataan jatkohoitoon erityishoitopisteisiin.
Mielenterveyspalvelut
Sulkavan kunnalla on sopimus terveydenhuollon palvelujen järjestämisestä Itä- Savon
sairaanhoitopiirin ( Sosteri) kanssa; tämä käsittää sekä mielenterveystyön avovastaanoton että
osastohoidon. Sulkavalla toimii mielenterveystoimessa sairaanhoitaja avohuollossa. Hän on
myös pääosin vastuussa ryhmätoiminnan järjestämisessä lähipalveluina, osallistuu
kuntouttavan asiakastyön ryhmiin ja kunnan omaan moniammatilliseen päihdetyön
työryhmään, yhdessä sosiaalityön työntekijöiden kanssa. Psykiatrisen puolen lääkärillä on
perusterveydenhuollon lisäksi erillinen vastaanottoaika mielenterveyspalvelujen asiakkaille.
Lasten ja nuorten mielenterveyspalvelujen arvioinnissa on ensisijainen rooli
koulupsykologilla; myös Savonlinnan perhepalvelukeskus toimii
Sosterin tarjoaman
mielenterveystyön välineenä koko perheen tilannetta arvioitaessa. Hoitomuotoina on yksilö-,
perhe- ja ryhmäterapia sekä verkostotyö. Savonlinnan keskussairaalassa on kuntouttava
osasto mielenterveyspotilaille, hoitoon pääsee lähetteellä ja jatkohoitopaikkana toimii
Kuopion yliopistollinen keskussairaala. Tällä hetkellä toimii myös akuuttiryhmä, joka nopeasti
voi jalkaantua mahdolliseen kriisitilanteeseen asiakkaan kotiin.
Mielenterveyspalveluja tarjoavat lisäksi monet järjestöt: Kriisikeskus, Suomen ev.lut. srk ja
erilaiset auttavat puhelimet ovat tällaista apua tarjoavia. Suomen Punainen Risti tarjoaa
Ystävä-palvelua, jolla on etenkin ikäihmisille suuri merkitys.
Päihdepalvelut
Päihteistä yleisin on edelleen alkoholi: Kuitenkin ns. sekakäyttö erilaisten lääkeaineiden ja
alkoholin sekä huumeiden kesken yleistyy koko ajan. Näiden asiakkaiden erityistarvetta ei olla
aina osattu huomioida, vaan edelleen keskitytään Suomen kansallisen ongelman , alkoholin
haittoihin. Monet ennaltaehkäisevät toimet ja varhaisen välittämisen muodot keskittyvät
alkoholinhaittojen vähentämiseen ja tunnistamiseen, sekakäyttäjät tulkitaan enemmän
terveydenhuollon piiriin kuuluviksi, tai heitä ei tunnisteta ollenkaan. Lääkkeiden
väärinkäyttäjä ei myöskään aina itse tajua syövänsä liikaa lääkkeitä, eikä hakeudu hoitoon.
Ongelma jää usein myös lähipiiriltä piiloon.
Alkoholin haittoja pyritään tunnistamaan ja varhaista puuttumista lisäämään esim.
työpaikkojen ohjelmilla, työterveyshuollon vakiintuneilla haastatteluilla ja neuvoloissa.
Kansallisessa alkoholiohjelmassa esim. mainontaan pyritään puuttumaan ennaltaehkäisevästi.
Kuitenkin suomalaisten humalahakuinen juominen on ennallaan, vain nuoremmissa
ikäluokissa on ajoittain merkkejä raitistumisesta.
Päihdeongelma havaitaan usein perheessä tai työpaikalla, mutta varsinaiseen hoitoon ohjataan
yleisimmin lääkärintarkastusten tai työterveyshuollon kautta.
Vapaaehtoista hoitoon
hakeutumista helpottaa se, että kolmen päivän katkaisuhoitoon pääsee ilman lähetettä, esim.
A-klinikan kautta. Savonlinnan Päihdepalvelukeskus järjestää sekä avo-hoitoa, että
lyhytaikaista asumispalvelua päihdeongelmaiselle. A-klinikan kautta tapahtuu suurin osa
hoidontarpeen arvioinnista. Päihdepalvelukeskukseen on varattu kunnan palvelukortissa n.
200 yöpymisyötä sitä tarvitseville sulkavalaisille.
Kuntien tai työnantajan maksusitoumuksella pääsee tarvittaessa laitoshoitoon ( 2-4 viikkoa
yleensä). Sulkavalla on jäsenyys Itä-Suomen päihdehuollon kuntayhtymässä ( Tuustaipale),
johon maksusitoumukset yleensä osoitetaan. Laitoshoidossa oleellista on henkilön oma
sitoutuneisuus hoitosuunnitelmaan, vasten tahoaan ei laitoshoitoon yleensä sosiaalitoimen
keinoin joudu. Ei ole järkevää myöntää laitoshoidonjaksoa henkilölle , joka ei itse sitoudu
hoitoon ollenkaan, tai jättää sen toistuvasti kesken. Laitoshoitojakson jälkeen tehdään
jatkohoitosuunnitelma, jossa otetaan kantaa mm. avohuollon palvelujen tarpeeseen tai
muuhun tukimuotoon. Yhä yleisemmin tämä avuntarve kohdistuu kotipalveluun ikäihmisten
päihdeongelmien myötä. Myös muihin Suomessa toimiviin laitos- tai asumispalveluja
tarjoaviin päihdepalveluyksiköihin on mahdollista saada maksusitoumus, jos se on henkilön
erityistilanteen vuoksi tarkoituksenmukaista.
Päihdetyön järjestöjä on Suomessa paljon; Seurakunta järjestää sekä kunnallista toimintaa (
kerhoja) että rovastikunnallisia päihdetyön leirejä, AA-kerhot toimivat kaikissa Suomen
kunnissa, Sininauhayhdistys, Myllyhoitoyhdistys ja Minnesota-malli mm. tarjoavat omaan
ideologiansa mukaista hoitoa ja apua sitä tarvitseville.
Kaksois (kolmois-)diagnoosi
Yhä useammin peruspalveluissa törmätään siihen, että päihdeongelma aiheuttaa perheen
mielenterveysongelmia tai päinvastoin. Terveydenhuollossa on vaikea erottaa kumpaa
hoidetaan pääasiallisesti, kun asiakas lääkitsee masennusta päihteillä ja päihteiden käyttö
aiheuttaa masennusta. Siksi ei aina ole syytäkään erottaa näitä toisistaan, vaan hyväksyä
kaksoisdiagnoosi, joka mahdollistaa hoitoonpääsyn. Mielenterveystoimiston sairaanhoitaja
joutuu kohtaamaan päihdeproblematiikkaa päivittäin.
Laitoshoidossa tämä on ongelmallinen tilanne, koska diagnoosi vaaditaan lähetteeseen:
lääkinnällinen mielenterveysongelma voi johtaa lääkkeitten päihdekäyttöön myöhemmin.
Myös hoitolaitokset on eriytetty eri lakien lähtökohtien mukaan. Eri yksiköissä on myös
ryhmiä, joissa tämä esim. sekakäyttäjien ryhmä on huomioitu.
Erillisiä ryhmiä on myös perustettu peli- ja nettiriippuvaisille, joita ei oikein lueta
kumpaankaan ryhmään muuten. Myös ikääntyvien ja vammaisten päihde- ja
mielenterveysongelmat vaativat tarkempaa arviota, siksi moniammatillinen tiimityö on
järkevä tapa hoitopaikkaa valittaessa.
3. SULKAVAN KUNNAN MIEPÄ-PALVELUT IKÄRYHMITTÄIN SEKÄ KEHITTÄMISTARPEET
Sulkavalla mielenterveys- ja päihdetyö on ollut ryhmätyötä: sulkavalla on toiminut mm.
päihdetyön ryhmä vuodesta 2011. Varsinaiseen suunnitelmaan on päätetty ryhtyä Kastehankkeesta saadun Arjen Mieli-idean perusteella. Arjen Mieli-työryhmä on perustettu v. 2012
( peruspalvelultk. §40/ 2012) nimenomaan suunnitelman tekoa varten.
Sulkavan sosiaalitoimen johtoryhmä on aloittanut MIEPÄ-suunnitelman laatimisen
joulukuussa 2013 sunnittelemalla palvelukortit ikäkausittain. Asiaa on muokattu
sosiaalitoimen johtoryhmässä, pyydetty lausuntoja taulukoista ja lopulta alkuperäinen
työryhmä on koonnut sen sosiaalijohtajan koollekutsumana keväällä 2014.
Peruspalvelulautakunta on hyväksynyt suunnitelman 14.5.2014. Kunnanvaltuustoon se menee
hyväksyttäväksi hyvinvointikertomuksen liitteenä .
Työskentelytavaksi valittiin ryhmätyö, jossa koostetaan lyhyt palvelukortti ikäryhmittäin ,
josta on helppo saada kooste myös työntekijän käyttöön. Työryhmään osallistuvat
sosiaalijohtajan lisäksi päihdetyön yhdyshenkilö, sosiaalityöntekijä Marketta Pekkarinen ,
kotipalvelunohjaaja Helena Janhunen , Koulukuraattori-perhetyöntekijä Katja Immonen,
vapaa-aikaohjaaja Vilho Pekkarinen ja lautakunnan edustajan nimetty Liisa RuottinenPartanen. Lisäksi suunnitelmasta pyydettiin lausunto päiväkeskus Ilonan henkilökunnalta,
Sulkavan seurakunnalta ja terveydenhoitajilta. Taustana on käytetty lasten ja nuorten
hyvinvointisuunnitelmaa ja ikäihmisten hoidon laatusuositusta, sekä Terveydenhuoltolakia
yms. asiaan liittyviä lakitekstejä.
A:
PALVELUKORTTI: LAPSET JA NUORET
KEHITTÄMIS
KOHDE
SITOVA
TAVOITE
TOIMENPITEET
MITTARIT
SEURANTA
TOIMIJA
VARHAINEN
PUUTTUMINEN
ENNALTAEH
KÄISY
PUHEEKSI
RESURSSIEN
VARMISTAMINEN
OPPILASHUOLT
OON
VARHAISEN
PUUTTUMISEN MALLIN
KÄYTTÖ
-VAPAA-AIKATOIMI,
YKSILÖTYÖN
VARMISTUS
ERIK.SH. LÄHETTEIDEN MÄÄRÄ
HOITOONOH
JAUS
OTTAMISEN
VARHAISEN
PUUTTUMISEN
HELPOTTUMI
NEN.
HOITOKETJUN
AUKOTTOMUUS
ETSIVÄ NUORISOTYÖ
KOULUTERVEYDENHU
OLTO
-KOULUTOIMI,
VARHAISKASVATUS,
NEUVOLA
KOULUTERVEYDENHO
ITO, PSYKOLOGI
NEUVOLA
SOSIAALITOIMI
LAPSEN
NÄKÖKULMA SUUNNIT
TELUSSA,
OSALLISUUS
YHTEISTYÖ
LAPSEN ÄÄNI
PÄÄTÖKSEN
TEKOON
TAPAAMISET
LAUSUNNOT
KUULEMISET
LAUSUNTOJEN MÄÄRÄ
NUORISOVALTUUSTO
ETSIVÄ NUORISOTYÖ
TIETO
PALVELUISTA
KAIKILLE
YHTEINEN
TIEDOTE,
LAUSUNNOT
PALAUTE
3.
SYRJÄYTYMI
SEN EHKÄISY
VAKAVAMPIE
N
PULMIEN
EHKÄISY
KOKONAISVALTAINEN
SUUNNITTELU,
MONIAMMATILLISUUS
SIJOITUKSET,LAITOSP
ÄIVÄT,
KOULUN
KESKEYTYKSET
SEKTORI;
YHDISTYS
JA
KERHOTOIMINTA,
PERHEPALVELUKESKUS
SRK
VAPAA-AIKATOIMI
SOSIAALITOIMI
,
KOULUTOIMI
TERVEYSTOIMI
B.
PALVELUKORTTI: AIKUISET
KEHITTÄMISKO
HDE
SITOVA
TAVOITE
TOIMENPITEET
MITTARIT
SEURANTA
ENNALTAEHKÄI
SY
VARHAISEN
TUNNISTAMI
SEN
JA
PUUTTUMISE
N
KULTTUURI
KÄYTTÖÖN
KÄSIKIRJA
TYÖPAIKOILLE
PÄIHTEETTÖMÄT
TAPAHTUMAT. LEIRIT
YMS.
PUHEEKSIOTTO
AKTIVOINTISUUNNITE
LMISSA
TYÖTTÖMIEN
TERVEYSTARKASTUKS
ET
SUUNNITELMALLISEKS
I
TYÖTERVEYDENHOITO
ON MATALA KYNNYS
OSALLISTUMINEN
TERVEYSTARKAST
USTEN MÄÄRÄ
OSALLISTUJAT
MIELENTERVEYS JA
PÄIHDEKERHOIHIN
SOS.TOIMI
YHTEINEN OHJELMA
OSALLISTUMINEN
A-KLINIKKA
MTT
TERV.
HOIDON
JA
SOSIAALITOIMEN SEKÄ
MTT:N
YHTEISTAVOITTEET JA
TOIMINTASUUNNITEL
MA: SELKEÄ SOPIMUS
LAITOSPAIKKOJEN
MÄÄRÄ/
AVOKUNTOUTUKSE
N MÄÄRÄ/
TYÖKYVYN
SELVITYSTEN
MÄÄRÄT
SOS.TOIMI
TERVEYDENHUO
LTO
ARJESSA
SELVIÄMINEN
VERTAISTOIMI
NNAN
KEHITTÄMINEN
HOITOONOHJA
US
TYÖLLISTYMI
SEN
TUKEMINEN
(KUNTOUTT
AVA
TYÖTOIMINT
A)
PÄIHDEOHJE
LMA
KAIKILLE
TYÖPAIKOIL
LE
ERILAISILLE
RYHMILLE
VERTAISRYH
MÄT
HOITOKETJU
AUKOTON JA
HELPPO
SAAVUTTAA
JA TOIMIJAT
VAPAAAIKATOIMI
TERV.HUOLTO
SOS.TOIMI
MTT
PERUSTERV.HOI
TO
SRK
TYÖTERVEYSHU
OLTO
TYÖPAIKAT
C. PALVELUKORTTI: IKÄÄNTYVÄT
KEHITTÄMISKO
HDE
SITOVA TAVOITE
TOIMENPITEET
MITTARIT
SEURANTA
ENNALTAEHKÄIS
Y
VIRKISTYSTOIMIN
NAN
KEHITTÄMINEN
/YLLÄPITÄMINEN
KOTI-JA
LAITOSPALVELUJE
N HENKILÖKUNTA
OSAA TUNNISTAA
MASENNUKSEN JA
ALKOHOLIONGELM
AN
ASIANMUKAISEN JA
RIITTÄVÄN
HOIDON SAAMINEN
VERTAISTUEN JA 3.
SEKTORIN
SUUNNITELMA
IKÄÄNTYVIEN
KERHOT,
LIIKUNTARYHMÄT JA
TAPAHTUMAT
OHJEET KÄYTTÖÖN (
MUISTITESTAUS,SEU
LA PÄIHDEMITTARIT,
OSALLISTUMINEN
VAPAAAIKATOI
MI
DIAGNOOSIEN
MÄÄRÄ
SOS. JA
TERV.
TOIMI
HOIDON PORRASTUS
YHTEISTYÖNÄ,
YHTEINEN OHJEISTUS
MIELENTERVEYS- JA
PÄIHDESUUNNITELM
AAN LAUSUNNOT JA
OHJEET KAIKILLE
KUNTOUTUSPROSESS
IT
SOS. JA
TERV.
TOIMI
SRK
MTT
JÄRJESTÖ
T
SOS.TOI
MI
IKÄÄNTYVIEN
DEPRESSION JA
PÄIHDEONGELM
AN
TUNNISTAMINEN
HOITOONOHJAU
S
VERTAISTUKI
JA
ONNELLISUUSINDEKS
I
(
HYVINVOINTIKERTO
MUS
( TAULUKOT SOSIAALITOIMEN JOHTORYHMÄSSÄ JOULUKUUSSA 2013)
TOIMIJA
T
YHTEENVETO
KEHITTÄMISEHDOTUKSET SUUNNITELMAN MUKAISEN TOIMINNAN TURVAAMISEKSI JATKOSSA
Lasten ja nuorten palveluissa on perhetyön kokonaisvaltaisuus ja varhainen puuttuminen avainasemassa:
olisikin erittäin tärkeää, että lasten ja nuorten ennaltaehkäisevät palvelut toimisivat hyvin . Sulkavalla
ongelmana ollut perhetyön ( koulukuraattorin) puute on nyt kadonnut, kun vakituinen virka on saatu
perustettua ja täytettyä. Silti psykologin puuttuminen on jo näkynyt koulutyöskentelyssä. Matalan
kynnyksen palvelut pitäisi saada myös psykologin osalta toimiviksi. Muutoin terveydenhuolto tavoittaa
lapset ja nuoret hyvin, samoin ennaltaehkäisevä työskentely näkyy järjestötoiminnassa etenkin nuorten
kohdalla. Etsivä nuorisotyö, nuorisotakuu ja nuorten vapaa-aikahankkeet ovat tehneet hyvää työtä nuorten
maailman kohtaamisessa, kuitenkin aina on myös syrjäytymisvaarassa olevia nuoria, joiden kohdalla
hoitotakuun pitäisi toteutua nopeammin ja hoidontarpeen arviointi on vieläkin osin hidasta;
nuorisopsykiatrian poliklinikkaan ollaan tyytyväisiä , kun sinne on päästy. Nuoret tarvitsevat myös
neutraalia tietoa päihteiden vaaroista ja seurauksista.
Aikuisväestön kohdalla hoitopolun aukottomuus on suurin haaste; moniongelmaisuus korostuu eikä omaa
tai omaisten tahtoa avun hankkimiseen enää riitä. Järjestötoiminta tavoittaa vain ne aikuiset, jotka itse
hakeutuvat toiminnan piiriin. Vaikka henkilökohtaista neuvontaa on hyvin saatavilla, työterveyshuolto ja
äitiys- ja lastenneuvolapalvelut etunenässä, on puheeksiotto sielläkin vielä vaikeaa. Tärkeää olisikin ottaa jo
olemassa olevat käytänteet arkeen mm. Audit-kyselylomake itsearviointiin, käsikirja työpaikoille ja
päihteettömät tapahtumat eivät ole juurtuneet edes terveydenhuollon vakituisiksi toimintamuodoiksi.
Tämä väestönosa on myös jo ns. ”kostea sukupolvi”, jolla yhä lisääntyvät mielenterveys- ja päihdeongelmat
näkyvät työstä poissaoloina ja myöhemmin ikäihmisten terveysongelmina vielä pitkään. Tiedonlisäys
päihteitten ongelmakäytöstä hyödyttää tässäkin ikäryhmässä riskikäyttäjiä. Työttömien terveystarkastukset
ovat hyvä lisä tämän ryhmän palveluiden kehittämisessä. Tarjonta ei takaa vaikuttavuutta vaan oma
oivallus ja tahtotila muutokseen.
Ikääntyneiden MIEPÄ-palvelut tuntuvat hukkuvan muuhun palveluntarpeeseen: kotipalvelu ja
kotisairaanhoito kyllä tunnistavat mielenterveys- ja päihdeongelman. Arjessa kotona selviytyminen on
pääasiallinen huolenaihe ja syy puuttumiseen, ja usein muut ongelmat jäävät sivuun. Toisaalta myös
ajatellaan, että ikäihmiselle on oikeus elämäntapaansa eikä siihen puututa. On kuitenkin niin, että
ikääntyvälle päihteet muodostavat nopeammin ja suuremman riskin kuin nuoremmille, esim.
kaatumisvaaran ja muun lääkityksen vuoksi. Seurakunta on myös avainasemassa tässä ikäryhmässä ja
kunnan pitäisi ehdottomasti tehdä enemmän yhteistyötä tällä tasolla. Koko ns. kolmas sektori voisi tarjota
ikääntyvien vertaistukeen todellisen vaihtoehdon. Tässä ryhmässä on totuttu osallistumaan ja nauttimaan
järjestötoiminnasta.
Terveydenhuoltolain 28§ mukaan ”Kunnan on järjestettävä alueensa terveyden ja hyvinvoinnin
edistämiseksi tarpeellinen päihdetyö”. Päihdetyön sisältö on sekä ennaltaehkäisevää, ohjausta ja
neuvontaa, että päihteitten aiheuttamien sairauksien tutkimus-, hoito- ja kuntoutuspalvelua.
Kuitenkin jokaiselle ihmisellä on velvollisuus myös itse vastata elämästään. Yhteiskunnan vastuu on lain
säätämissä rajoissa määritelty raami, mutta käytännössä terveyden edistäminen on jokaisen omallakin
vastuulla. On myös tilanteita, joissa henkilö voidaan velvoittaa toimenpiteisiin tai evätä hoito, jos omaa
sitoutumista ei ole.
Sekakäyttäjien tunnistaminen ja hoidon arviointi on myös yleistyvä ongelma, johon koko sosiaali- ja
terveystoimen henkilökunnan tulisi varautua ja tarpeen mukaan hankkia myös koulutusta. Yksi apukeino on
moniammatillisen työryhmätoiminnan lisääminen .
Kaikki ikäryhmiä koskeva ongelma on mielenterveysongelmien tunnistaminen: Ulkopuolisen ei ole helppo
puuttua tilanteeseen vaikka ongelma havaittaisiinkin. Masennus sairauden nimenä on kärsinyt ajoittaista
inflaatiota, koska jokaiselle on varmasti surullisia hetkiä elämässään. Varsinainen ongelma masennuksesta
kuitenkin tulee, kun se invalidisoi , ihminen tarvitsee silloin apua, lääkitystä, mahdollisesti pitkäänkin, eikä
tämän tasoista sairautta ole helppo diagnostisoida edes terveydenhuollossa.
Terveydenhuoltolain 27§ mielenterveystyöstä määrittää kunnan tehtäväksi järjestää asukkaiden terveyden
ja hyvinvoinnin edistämiseksi tarpeellinen mielenterveystyö. Tähän kuuluu ennaltaehkäisevä työ , ohjaus ja
neuvonta, psykososiaalinen kriisityö, sekä mielenterveyspalveluiden tutkimustyö, hoito ja lääkinnällinen
kuntoutus.