teatterimuseo 2012

Transcription

teatterimuseo 2012
teatterimuseo
2012
SISÄLLYS
Kannen kuvat:
Taustakuva: Kuvia nyky-Suomesta -näyttely. Kuva: Ilona Kemppainen.
Lapsia pukuhuoneessa. Kuva: Ilona Kemppainen.
Pesukone Suomi NYT! -installaatiosta, Kuvia nyky-Suomesta. Kuva: Patrik Lustig.
Kesäkampanjan ”kesäretkeläiset”. Kuva: Ilona Kemppainen.
Vivica von Frenckell prinssinä satunäytelmässä. Kuva: Vivica Bandlers arkiv,
Svenska litteratursällskapet i Finland.
Anna Viebrock – Näyttämösuunnittelu arkkitehtuurina -näyttely. Kuva: Patrik Lustig.
Teatterimuseo
3
Juhlavuosi 2012
4
Teatterimuseon kävijät ja asiakkaat 2012
Artikkeli: Juhlat Teatterimuseossa – teatteritaikaa öiseen aikaan
7
8
Kokoelmat ja tietopalvelu
Yhteistyötä 2012
Esinekokoelmat
Arkisto
Artikkeli: Teatterimuseon valokuva-arkisto – traditiota ja uudistuksia
Tieto- ja kuvapalvelu
10
11
12
14
17
20
Näyttelyt
Pysyvä näyttelykokonaisuus Backstage, Arkadia-teatteri ja Teatterin ullakko
Vaihtuvat näyttelyt
Kiertonäyttelyt
Verkkonäyttelyt
22
22
23
26
26
Teatterikasvatus
Teatterimuseon näyttelyt – innoittava oppimisympäristö
Oheisohjelma
Teatterikasvatuksen erityishankkeet
Artikkeli: Työpajojen räätälöinti – mitä ja kenelle?
27
27
29
30
31
Tiedotus ja markkinointi
Artikkeli: Helsingin paras salaisuus –
Teatterimuseon kävijätutkimuskampanja 2012
33
Talous ja tulevaisuus
Talous
Tulevaisuuden näkymiä
39
39
40
Organisaatio, Henkilökunta, tilat
42
Lahjoittajat
44
Liite: Kokoelmien kartunta ja luettelointi
35
45
teatterimuseo
Teatterimuseo on Helsingin Kaapelitehtaalla
toimiva, yksityisen Teatterimuseon säätiön
(0222620-6) ylläpitämä esittävien taiteiden
valtakunnallinen erikoismuseo. Museon tehtäviä ohjaavat museolaki ja -asetus, säätiön
säännöt ja museon strategia (2012–2016).
Teatterimuseon strategiset tavoitteet
vuosille 2012–16:
● museon näkyvyyden ja esittävien taiteiden
kulttuuriperinnön arvostuksen kasvattaminen
● digitaalisen agendan ja saavutettavuuden
edistäminen
● kokoelmien terävöittäminen
● asiakkuuksien ja verkostoyhteistyön kehittäminen
Museoviraston kanssa on solmittu sopimus valtakunnallisesta toiminnasta vuosille 2012–2014. Valtakunnallisen toiminnan
painopisteet tällä kaudella ovat strategian
mukaisesti digitaalisen agendan ja saavutettavuuden edistäminen, kokoelmien liikkuvuus ja näkyvyys, nykydokumentointi sekä
teatterikasvatuksen verkostoyhteistyön ja
asiakkuuksien kehittäminen.
Kokoelmatyön ohjenuora on kokoelmapoliittinen ohjelma tallennussuunnitelmineen
ja digitointiohjelmineen. Av-arkiston esitystallenteiden vastaanottoa ja käyttöä ohjaa
museon säätiön ja suomalaisten esittävien
taiteiden keskeisten tekijäjärjestöjen välillä
solmittu kollektiivisopimus.
Museo ylläpitää kahta ainutlaatuista esittävien taiteiden valtakunnallista tietokantaa.
Ida-kokoelmatietokanta palvelee museon
kokoelmien hallintaa ja tutkijasalin asiakkaita. Yhdessä Teatterin tiedotuskeskuksen
kanssa ylläpidettävä Ilona-esitystietokanta
on suomalaisen teatterin tietopankki, josta asiakkaat löytävät tiedon esityksistä
1800-luvulta tähän päivään.
Teatterimuseo lisää esittävien taiteiden tuntemusta, niiden työn jäljen näkyvyyttä ja arvostusta sekä yhteiskunnallista vaikuttavuutta. Museon ydintoimintoja ovat pääasiassa
suomalaisen teatterin ja tanssin ammatillista muistia ja kehitystä vaalivien kokoelmien
ylläpito, valikoiva kartuttaminen, luettelointi
ja digitointi, aineistolähtöinen tutkimus ja
tiedon popularisointi, näyttelyt ja teatterikasvatus sekä monimuotoinen palvelutoiminta
tieto- ja kuvapalvelusta oheisohjelmiin. Museon painopistealue on teatterikasvatus.
Näyttelyt muodostavat toiminnallisen ja elämyksellisen oppimisympäristön.
juhlavuosi 2012
Museonjohtaja Helena Kallio
Teatterimuseo vietti 50-vuotisjuhliaan menestyksekkäästi kävijämääriensä kasvun,
teatterin ja tanssin nykydokumentoinnin
sekä kokoelmiensa näkyvyyden lisäämisen
merkeissä. Juhlanäyttelyssä Kuvia nyky-Suomesta — 2000-luvun teatteria tuotiin tuoreeltaan näkyviin museon av-arkiston vuosien 2011−12 nykydokumentointiprojektin
satoa. Teatterin ajankohtaisilmiöitä tunnetuksi tekevä näyttely toteutettiin teatterin ja
esitystaiteen, tilataiteen, mediateknologian
sekä ääni- ja valosuunnittelun uusin keinoin.
Näyttelyn avasi kulttuuri- ja urheiluministeri
Paavo Arhinmäki.
Vaihtuvien näyttelyiden ohjelmistossa puhalsivat myös kansainväliset tuulet Vivica Bandlerin teatteriperinnön ja saksalaisen Anna
Viebrockin lavastustaiteen myötä. Näyttelyt
toteutettiin yhteistyössä Vivicas vänner -säätiön, Svenska litteratursällskapet i Finland
rf:n ja Goethe-instituutin kanssa.
Teatterimuseon henkilökunta kehitti juhlavuonna aktiivisesti osaamistaan mm. taloushallinnon ja työsopimuslainsäädännön,
markkinoinnin, sosiaalisen median ja kokoelmienhallinnan koulutuksissa sekä antoi
useissa eri hankkeissa ja seminaareissa
panoksensa museoalan yhteiseen kehittämistyöhön.
MUSEON TUNNETTUUS JA
KOKOELMIEN NÄKYVYYS
Strategisten tavoitteiden mukaisesti lisättiin museon toiminnan ja museon vaaliman
kulttuuriperinnön näkyvyyttä sähköisessä
toimintaympäristössä ja sosiaalisessa me-
4
diassa. Kotisivuille avattiin syntymäpäivän
kunniaksi Valokiilassa-kokoelmaspotti ja
sähköiseen joulukalenteriin poimittiin Näyttämötaiteemme uranuurtajia arkiston valokuvakokoelmista.
Vuoden seminaariohjelmassa käytiin tekijäkeskustelua vaihtuvien näyttelyiden teemoista ja nykypäivän näyttelijäntaiteesta
sekä kiinnitettiin vuoden erityisteemana
huomiota tanssiin. Käynnistettiin uusi verkkojulkaisusarja, jonka ensimmäinen osa
keskittyy tanssin tutkimukseen. Minulla oli
myös ilo vierailla kertomassa tanssin kulttuuriperinnöstä Teatterimuseon kokoelmissa
Liisa Pentti + Co:n Kiasmassa järjestämässä
tanssin dokumentaatiotapahtumassa Muistijälkiä – Les Traces Mnésiques.
Museon vetovoiman ja palvelutoiminnan kehittämiseen ei ole taikasanoja. Päämääränä
on löytää ja konkretisoida ne oikean kaliiperin merkittävät teot, joilla Teatterimuseon
tunnettuus ja vaikuttavuus lisääntyvät ja
ydintehtävä esittävien taiteiden kulttuuriperinnön välittäjänä kirkastuu. Ryhmämyyntitiimi kokoontui vuoden aikana säännöllisesti seuraamaan kysyntää. Viestintäimagossa
satsattiin edelleen rooleilla leikittelevään,
humoristiseen ja omintakeiseen historiallisten ja uusien kuvien yhdistelyyn. Museonjohtajana sain teatterin keinoin antaa panokseni näkyvyyden kehittämiseen niin uusien
tiedotuskuvien roolihahmona kuin kesäkampanjavideon tuunattuna johtajahahmona.
Syksyllä houkuteltiin Helsingin paras salaisuus -kampanjalla, jonka yhteydessä kerätyn palautteen perusteella kävijämme ovat
valmiita maksamaan elämyksellisestä, teat-
terialan ammattitaidolla opastetusta vierailustaan Teatterimuseolla. Hotelli- ja ravintolamuseon kanssa ryhdyttiin markkinoimaan
yhteislippua. Sosiaalisen vastuunsa kantavana kulttuurikeitaana Teatterimuseo järjestää säännöllisesti myös ilmaispäiviä.
Päämäärätietoinen työ museon tunnettuuden lisäämiseksi tuotti toimintavuonna
hyvää tulosta: työpajojen ja muiden ryhmäkäyntien määrä kasvoi jopa sadalla ryhmällä edellisvuoteen verrattuna, Kaapelitehtaan
näyttelyiden ja tutkijasalin kävijämäärä lähes tuhannella henkilöllä ja verkkosivukävijöiden määrä viidenneksellä edellisvuodesta. Välittömien vaikutusten lisäksi museon
vaikuttavuuden ja tunnettuuden lisäämiseksi tehty työ kantaa hedelmää pitkässä juoksussa.
ERIKOISMUSEOSELVITYS JA
TEATTERIMUSEON LAUSUNTO
Opetus- ja kulttuuriministeriö julkaisi vuonna 2012 valtakunnallisen erikoismuseojärjestelmän tilaa ja tulevaisuutta koskevan
selvityksen. Tätä varten käydyssä keskustelussa selvitysmies Kalle Kallion kanssa toin
esiin suomalaisen monipuolistuvan ja uudelleenrakentuvan esittävien taiteiden kentän
tallennustyön haasteita ja resurssitarpeita
mm. sirkusperinnön ja uusien esittävän tai-
teen muotojen vaalimisessa.
Esittämisen merkitys, roolitaitojen ja esityskriittisen tajun tarve kulttuurissa on korostunut entisestään. Tästä kertoi oivaltavasti
museon ajankohtaisnäyttelyn studioinstallaatioon valittu Juha Jokelan ohjaama Esitystalous (Espoon KT 2010). 2000-luvulla on
nähty teatterin ja tanssin vapaan kentän ammatillisten ryhmien neljännen aallon nousu
sekä uusien, poikkitaiteellisten työtapojen ja
esitysmuotojen kasvu. Produktio-kohtaisten
ja kansainvälisten tuotantojen määrä lisääntyy. Valo- ja äänisuunnittelun merkitys on
kasvanut ja av- ja mediateknologiasta on tullut entistä keskeisempiä teatterin työkaluja.
Esittävien taiteiden monipuolisen aineiston
tallentaminen edellyttää monipuolista asiantuntemusta ja uuden osaamisen kehittämistä. Samaan aikaan teatterin visuaalisen
muistin muodostavien aineistojen, valokuvien sekä puku- ja lavastusluonnosten tarjonta
kokoelmiin on suurta ja aineistot ylipäätään
kasvussa teatterialan suurten ikäluokkien
eläköityessä. Museo hoitaa kokoonsa nähden mittavaa haastetta erikoisalojensa ainutlaatuisena valtakunnallisena kulttuuriperintöasiantuntijana ja tietokeskuksena.
OKM:n tilaama selvitys toi Teatterimuseolle
uuden esittävien taiteiden museon muodostamiseen kannustavan, merkittävän toimen-
Kulttuuri- ja
urheiluministeri
Paavo Arhinmäki avasi museon
50-vuotisjuhlanäyttelyn
20.9.2012.
Kuva: Stella
Karlsson.
5
pide-ehdotuksen, joka kohdistaa huomion
erikoisalamme keskeiseen merkitykseen ja
vetovoimaan suomalaisessa kulttuurissa ja
yhteiskunnassa. Toimenpiteenä ehdotetaan
Teatterimuseon perustavan Kansallisen
Audiovisuaalisen Arkiston kanssa työryhmän suunnittelemaan esittävien taiteiden
museota, jonka OKM varautuisi ottamaan
seuraavan, v. 2015 alkavan hallituskauden
kärkitavoitteisiin. Museoon yhdistettäisiin
Teatterimuseon ja Elävän kuvan museon
toiminnot ja se tarvitsisi uudet tilat pääkaupunkiseudulta. Suunnittelutyöryhmään selvitysmies ehdottaa kutsuttavaksi edustusta
myös musiikin, tanssin, sirkuksen ja viihteen
sektoreilta sekä Helsingin kaupungilta, Museovirastosta ja Suomen Museoliitosta. Helsingin kaupungin kanta museon toiminnan
merkittävänä tukijana on luonnollisestikin
tärkeä.
”IHANA PAIKKA!
NÄYTTELIJÄJUKEBOKSI
OLI AIVAN YKKÖNEN. EN
MEINANNUT SAADA SIITÄ
KYLLIKSENI. KAIKEN
KAIKKIAAN MAHTAVA
KOKEMUS, THE TIME JUST
FLEW BY. KIITOS!”
Teatterimuseon säätiö suhtautuu OKM:lle
lähettämässään lausunnossa ehdotukseen
avoimen positiivisesti tietyin erikoisalansa
asiantuntemukseen perustuvin varauksin.
Viihde on tässä yhteydessä nähtävä esittävän taiteen esitysperinteen osana eikä
omana teatteriin, tanssin, sirkukseen ja musiikkiin rinnastettavana lajinaan. Musiikin
lisääminen museon tehtäväpiirin (musiikkiteatteria tai jo nyt säilytettävää ooppera-aineistoa laajemmassa mielessä) on käytännössä valtava tehtävä ja edellyttäisi sekin
tuntuvasti lisää resursointia. Uuden esittävien taiteiden museon on perustuttava olemassa olevan osaamisen vahvistamiseen ja
resurssirakenteen on edelleen mahdollistettava kulttuuriperinnön laadukas tallentaminen. Hanke nähdään mahdollisena rakentaa olemassa olevan toiminnan varaan niillä
edellytyksin, että henkilö- ja tilaresursoinnin
lisäys on riittävä.
Teatterimuseossa nähdään, että vakavasti
otettavaan hankkeeseen voidaan ryhtyä vain
Opetus- ja kulttuuriministeriön aloitteesta ja
odotetaan tulevaisuuteen suuntautuvalla
mielenkiinnolla ministeriön kantaa.
6
Kuvia nyky-Suomesta -näyttelyn esitystaidelaatikoissa avajaisvieraatkin pääsivät
osaksi näyttelyä. Kuva: Stella Karlsson.
teatterimuseon kÄvijÄt
ja asiakkaat 2012
Museon palveluita käytti vuoden aikana
kaikkiaan 25 700 (vuonna 2011: 21 655)
ihmistä. Lisäksi museon verkkosivuilla oli
24 882 (19 627) kävijää.
den aikana 61 641 katsojaa ja Juha Lukalan pienoismallin museon kokoelmista näki
Turun kaupunginteatterissa 33 000 syksyn
näytäntökauden katsojaa.
Kävijälähtöisyys on museon keskeinen arvo.
Tavoitteena on, että museon tietosisällöt
ovat helposti ja eri muodoissa saatavilla ja
että museon näyttelyissä kävijät, työpajojen ja oheistoimintaan osallistuvat ja tietopalvelun asiakkaat löytävät museosta
tarvitsemansa. Näyttelyissä ja työpajoissa
pyritään lisäksi tarjoamaan kävijälle elämys,
pala teatterin lumoa. Vuonna 2010 uusittu
pysyvä näyttely on osoittautunut kävijöiden
kannalta sangen toimivaksi, vuonna 2012
museolla mahtui käymään ennätysmäärä
ryhmiä. Kävijälaskennassa on ulkoistetun
vastaanottopalvelun vuoksi ollut keväällä
ongelmia, joten näyttelyissä vierailleiden kokonaismäärä on suuntaa antava, muttei aivan vastaa todellista kokonaismäärää.
Suurin osa museon kävijöistä tutustuu museoon edelleen ryhmän (työpaja tai juhlapalvelu) mukana. Ryhmäkäyntien määrä
jopa ylitti asetetun 550 ryhmän tavoitteen:
erilaisia ryhmiä kävi vuonna 2012 yhteensä
572 (473) kappaletta. Opetustunteja annettiin yhteensä 824,5 tuntia. Teatteriseikkailu
on edelleen museon menestystuote, 1−2
tunnin suomen-, ruotsin- ja englanninkielisiä
pajoja oli 112 (113) kpl. Historiaseikkailut
ja -kävelyt ovat myös vakaassa suosiossa,
samoin pienimpien Satupolut. Synttäriseikkailut ovat suurin kasvaja, syntymäpäivät
järjestettiin museolla 77 (45) kertaa. Juhlapalvelun tilaisuuksia järjestettiin 67 (74)
kappaletta.
Kaapelitehtaalla kävi kuluneen vuoden aikana yhteensä 14 533 (13 680) kävijää. Näyttelyissä vieraili yhteensä 14 329 (13 519)
kävijää. Tietopalvelussa vieraili 204 (167)
henkilöä (ryhmät ja yksittäiset kävijät). Tietopalvelun asiakkaiden kokonaismäärä puhelin- ja sähköinen asiointi mukaan lukien
oli 584 (518) henkilöä. Kiertonäyttelyissä
kävi vuoden aikana eri paikkakunnilla yhteensä 10 787 (7 457) katsojaa. Kierrossa
oli Silkkiä, samettia — Oopperan pukuaarteita -näyttely Pohjois-Pohjanmaan museossa
ja Savonlinnan maakuntamuseossa. Lisäksi
Viva Vivica! -näyttelyyn Tukholman kaupunginteatterissa tutustui syksyn näytäntökau-
Kävijöille tarjottiin jälleen näyttelyiden lisäksi muuta teema- ja erikoisohjelmaa: talvi- ja
joululomapelejä, pääsiäisen suuri munametsästys ja kesäkurssit 10–15 -vuotiaille,
ja marraskuun jo perinteiset Horror-pelit.
Pääsylippujen hinnat olivat 6/4 euroa, yhden maksavan aikuisen mukana pääsi yksi
alle 15-vuotias ilmaiseksi. Loppuvuodesta
otettiin käyttöön yhteislippu Hotelli- ja ravintolamuseon kanssa, 10 euroa. Ryhmäkäynnin hinnat olivat 70/90/110 euroa.
Ilmaispäivät museossa olivat kuluneena
vuonna äitien- ja isänpäivä, Kansainvälinen
lastenteatteripäivä (20.3.), Maailman teatte-
7
ripäivä (27.3.), Kansainvälinen tanssin päivä
(29.4.), Kansainvälinen museopäivä (18.5.)
ja Helsinki-päivä (12.6.). Valtakunnallisena
Satupäivänä 18.10. museo toimi jälleen tapahtuman pääpaikkana. Päivän aikana noin
100 päiväkoti-ikäistä lasta kävi viidessä eri-
laisessa työpajassa, näyttelijä Seela Sella
avasi Satupäivän ja museon hissi muuttui
satuhissiksi lastenkirjakuvittajien töillä. Illan
päätti vielä ammattilaisille suunnattu paneelikeskustelu ja illanvietto.
JUHLAT TEATTERIMUSEOSSA — TEATTERITAIKAA ÖISEEN AIKAAN
Projek päällikkö Meri Eerola
”Kiitos eilisestä, kaikilla oli tosi hauskaa ja paikka ihastu ava. Kundit täällä kyselee
e ä koska mennään sinne taas leikkimään? Ne naamiaisasut upposivat kun veitsi
sulaan voihin.”
Juhlapalvelu on museossa ollut käynnissä jo vuodesta 1998. Viime vuosina palveluun on rakenne u yhä parempia toimintatapoja ja kustannustehokkuu a sekä
tavoiteltu asiakkaan kannalta helppoa juhlaa: valmiiksi mie yjä kokonaisuuksia,
joiden avulla sekä yritys- e ä yksityisasiakas saa onnistuneet juhlat. Palvelu pyrkii
siihen, e ä museon etosisällöt ja elämyksellisyys nousevat esiin ja muodostavat
kehykset laisuudelle. Museon painopistealue tea erikasvatus on myös juhlien
suola: erityisintä ja hauskinta on tea erin kokeilu.
Juhlapalvelu käy ää museota silloin, kun se on muilta asiakkailta sulje u. Juhlia järjestetään klo 18 alkaen ja maanantaisin. Juhlatoiminta nostaa siis käy öaste a syömä ä juurikaan muiden toimintojen voimavaroja. Vuoden 2012 aikana laisuuksia
järjeste in 64 kappale a.
Asiakkaiden tyytyväisyys on juhlapalvelun kohdalla kaiken a ja o, vain tyytyväinen
asiakas tulee uudelleen ja kertoo saamastaan kohtelusta eteenpäin museota hyödy ävällä tavalla. Asiakaskommen t kertovat onnistuneista illoista museossa:
”Pikkujoulut Tea erimuseossa siten, e ä kaikki osallistuvat näytelmän tekemiseen
amma laisten opastuksella on todellakin paitsi kokeilemisen arvoinen myös hintansa väär hauska ja ikimuiste ava tapahtuma.”
”Ei voi muuta, kuin todeta, e ä laisuus oli kaikin puolin onnistunut suunni elusta lopputoteutukseen. Suunni eluvaiheessa kuunnel in hyvin asiakkaan toiveita ja
taustaa. Tila u ohjelma oli sovitun mukainen ja eri äin pide y, tekniikka toimi hyvin ja tarjoilut olivat mai avat.”
”Onnistunut ja eri äin tarpeellinen ir o o arkeen. Mukanaolleiden kommen en
perusteella kaikki tuntuivat tykkäävän työpajasta, vaikka myönsivätkin e eivät olleet ihan omalla alueellaan silloin kun joutui itsekin osallistumaan (tämä ei liene ole
mikään ihme teknisten ihmisten keskuudessa). Ohjelman etenemisessä oli hyvää se,
e ä alku oli kevyempi ja sitä kau a pääsi lämpenemään ja avautumaan paremmin
jatkon osallistumisten kannalta. Vetäjät olivat hyvin läsnä, kannus vat ja saivat porukan hyvin mukaan ja kaikki osallistuivat ja antautuivat mukaan huolima a mokailun ”vaarasta”.”
”Ympäristö oli hyvä, sillä jo pelkästään se sai piilotetut esiintymistaidot heräämään
ja normaalit arkiaskareet + työkuviot unohtumaan. Ilmeises hyvin normaalista
työkuviosta poikkeava ympäristö au aa hyvin irtaantumaan arjesta... mistä tulikin
mieleeni e ä kuinkas tea erin väki irroi autuu työarjesta; käymällä ”Ilo ir piirilevyistä” -luennolla teknisessä tehdasympäristössä?”
”Ihan mahtavat juhlat. Siis todella. Kiitos aivan valtava. Tea erimuseo rules.”
Juhlapalvelu on etys suhdanteista riippuvaista, mu a laisuuksien määrä näyttää pysyvän vuodesta toiseen melko samana. Se kertoo siitä, e ä museon palvelulle
on lausta ja hinnoi elu on kohdillaan. Kuluneena vuonna kustannusrakenteessa
tapahtui muutos, useimmat asiakkaat os vat laisuutensa tarjoilun mieluummin
suoraan catering-yritykseltä. Palvelun tuo o näy ää siis laskeneen, mu a niin ovat
kulutkin laskeneet, kun tarjoilulasku ei enää kierrä museon kau a. Puhdas tuo o
siis itse asiassa hiukan kasvoi edellisvuoteen verra una.
Juhlapalvelu työllistää ensisijaises museon muutenkin käy ämiä free lancereita ja
tarjoaa työ laisuuksia täydentämään tun palkkaisten työntekijöiden ansioita. Juhlatyöläiset ovat useimmiten museon näy elyvalvojia, ja juhlaillan aikana kerrotaan
museon toiminnasta ja kokoelmista usein museossa ensi kertaa vieraileville. Paikalla on aina myös museon vakinaista henkilökuntaa, museon turvallisuuden ase amat erityisehdot edelly ävät, e ä paikalla on tekniikan ja turvallisuuden hallitseva
henkilö.
8
Kuva: Ilona Kemppainen
9
yhteistyÖtÄ 2012
kokoelmat ja tietopalvelu
Teatterimuseon kokoelmat palvelevat museon toimintaa, yleisöä ja erikoisalan tutkimusta. Esinekokoelmat ja arkisto vaalivat
kansallisesti merkittävää teatteriaineistoa
jopa 1830-luvulta alkaen ja tietopalvelun
tutkijasali vastaanottaa asiakkaita neljänä
päivänä viikossa. Kokoelmat täydentyvät
teattereiden ja tanssiryhmien, alan järjestöjen, taiteilijoiden sekä muiden yksityishenkilöiden lahjoituksin.
Esinekokoelmien pääosassa on puku- ja lavastustaiteen esineistö ja luonnokset, teatterin ja tanssin roolipuvut, lavastuspienoismallit ja historialliset taustafondit. Kokoelmiin
kuuluu myös jonkin verran oopperan ja nukketeatterin aineistoa, teatterihistoriallisesti
keskeistä valolaitteistoa sekä näyttelyprojektien yhteydessä koottu aasialaisen teatterin kokonaisuus. Esinekokoelmista vastaa
päätoiminen esinekokoelmien amanuenssi.
Arkiston kokoelmat jakautuvat asiakirja-aineistoon (teatteri- ja järjestöarkistot, henkilöarkistot, käsiohjelma- ja julistekokoelma,
lehtileikekokoelma), valokuva-arkistoon ja
av-arkistoon (esitystallenteet ja tekijähaastattelut). Lahjoitusten vastaanottomäärä on
viime vuosina ollut noin 20 hyllymetriä vuosittain. Arkistosta vastaa päätoiminen arkistonhoitaja.
Vuonna 2008 valmistunut kokoelmapoliittinen ohjelma suuntaa tallennustyötä nykydokumentointiin sekä teatterin ja tanssin
ominaispiirteitä ja kehitystä valottavien ilmiöiden ja aikakauttaan ilmentävien valikoitujen esitysten tallennukseen. Ajankohtainen
strateginen tavoite on kokoelmien kokonais-
10
profiilin terävöittäminen. Harkittu kartunta
ja tilojenkäyttö, digitointi ja tietokantaan
saattaminen, arvoluokituksen kehittäminen
ja poistosuunnitelman toteuttaminen ovat
kokoelmien kokonaishallinnan avainsanoja.
Museo painottaa esinekokoelmien kartuttamisessa esineistön kuntoa ja teatterihistoriallista laatua sekä esitystaiteellista kontekstia avaavan tekijätiedon saatavuutta.
TEATTERIMUSEON
KOKOELMAT JA TIETOPALVELU
MUODOSTAVAT ESITTÄVIEN
TAITEIDEN AINEELLISEN,
VISUAALISEN JA
AUDIOVISUAALISEN MUISTIN
Teatterimuseon kokoelmien yhteydessä
toimiva tieto- ja kuvapalvelu vastaa sekä
museon omaan materiaaliin että yleisesti
teatteriin liittyviin tiedusteluihin. Asiakkaita
palvellaan puhelimitse, sähköpostitse ja paikan päällä tutkijasalissa. Laajat selvitystyöt
tehdään maksullisena tietopalveluna. Tietoja kuvapalvelu kehittää tekijänoikeuksien
puitteissa valokuva-arkiston digitaalista tallennusta ja jakelua, kuvankäyttösopimusten
käytäntöä sekä sähköisen toimintaympäristön hyödyntämistä aineistojen saavutettavuuden edistämiseksi. Kuva- ja tietopalvelusta vastaa päätoiminen tutkija. Vuonna
2012 palvelua hoiti elokuusta alkaen sijainen vakituisen tutkijan ollessa vuorotteluvapaalla.
Teatterimuseon kokoelma-asiantuntijat antoivat toimintavuonna panoksensa museoalan yhteisiin kehittämisprojekteihin. Arkistonhoitaja ja amanuenssi osallistuivat Museo 2015 -hankkeen tiedotustilaisuuksiin
ja toimivat asiantuntijajäseninä luettelointityöryhmän kommenttiryhmässä. Tietohallintotiimiin kuuluva tiedottaja osallistui lisäksi kokoelmien kokonaisarkkitehtuurin kommentointiin. Edelleen seurattiin aktiivisesti
Kansallinen digitaalinen kirjasto -hankkeen
(KDK) etenemistä, perehdyttiin hankkeen
asettamiin sähköisen pitkäaikaissäilytyksen
vaatimusmäärittelyihin ja muokattiin kokoelmien käytäntöjä KDK-ohjeistusten mukaan
siten, että Teatterimuseo voisi tulevaisuudessa liittyä hankkeen piiriin. Digitoinnin
suunnitelmallisuutta kehitettiin edelleen:
laadittiin heti käyttöönotettu digitointiohjelma, digitointisuunnitelman ja -politiikan kirjaamista jatketaan.
Arkistonhoitaja ja amanuenssi osallistuivat
myös Museoviraston tallennus- ja kokoelmayhteistyötä koordinoivan TAKO-yhteenliittymän seminaareihin sekä poolin 6 (Koulutus,
taide, korkeakulttuuri ja hyvinvointi) toimintaan. Teatterimuseon omana TAKO-projektina ryhdyttiin tallennusyhteistyön, valtakunnallisen asiantuntijuuden ja tietopalvelun
hyväksi vuoden 2012 lopulla keräämään
tietoa muiden suomalaisten museoiden ja
arkistojen teatteriaineistoista.
saada talteen ja julkaista museon tietopääomaa sekä tehdä näkyväksi museoissa tehtävää tietopalvelutyötä. Palvelu taustaohjelmistoineen on suunniteltu siten, että se on
helposti otettavissa käyttöön myös muissa
museoissa ja muistiorganisaatioissa. Palvelun toteutusta on rahoitettu Museoviraston
innovatiivisten hankkeiden avustuksella.
Teatterimuseon esinetietokannasta poimittiin vuonna 2012 Suomen Museot Online
-hakuportaaliin (SMOL) 114 kappaletta pukusuunnittelija Liisi Tandefeltin Helsingin
Kaupungiteatteriin, Turun Kaupunginteatteriin sekä Tampereen Työväen Teatteriin
suunnittelemia pukuluonnoksia ja pukuja
1970- ja 1980-luvuilta. Tandefelt, joka on
vuosina 1958−1992 tehnyt yli kolmekymmenvuotisen uran pukusuunnittelijana, kuuluu suomalaisen pukusuunnittelun uranuurtajiin.
Lisäksi SMOL-palveluun poimittiin arkistosta
200 Helsingin Kaupunginteatterin esityskuvaa teatterivalokuvaaja Kari Haklin negatiivikokoelmasta (TeaMK2003:019). Aineiston
verkkonäkyvyyden viitekehyksen muodostavat tekijänoikeudet. Vuoden 2012 lopussa
SMOL-palvelussa on Teatterimuseon kokoelmista nähtävänä 437 esinetietuetta ja 877
valokuvatietuetta.
Tieto- ja kuvapalvelu on mukana seitsemän
museon Kysy museolta -verkkopalveluhankkeessa kehittämässä Teatterimuseon valtakunnallista saavutettavuutta. Palvelu otetaan käyttöön vuoden 2013 alussa. Vuoden
2012 aikana tehtiin suunnittelu- ja sisällöntuottamistyötä sekä testattiin järjestelmää.
Verkkopalveluun lähetetyt kysymykset ja
annetut vastaukset asiasanoitetaan ja tallennetaan museokohtaiseen, palvelun ylläpito-ohjelmistona toimivaan tietokantaan.
Päämääränä on palvella yleisöä paremmin,
11
esinekokoelmat
KOKONAISHALLINTA, DIGITOINTI JA SAAVUTETTAVUUDEN EDISTÄMINEN
Esinekokoelmissa jatkettiin edellisenä vuonna käynnistettyä kokoelmien terävöittämiseen, kokonaishallintaan ja saavutettavuuden lisäämiseen tähtäävää Koko-hanketta.
Hankkeessa kokoelmia ja niiden merkittävyyttä pohditaan suhteessa kattavuuteen,
kuntoon, säilytysresurssiin sekä tutkimus- ja
näyttelykäyttöön. Esinekokoelmien hoidon
tavoitteena on nykyisen kokoelman profilointi, inventointi ja luettelointi mahdollisimman
kattavasti, asianmukainen säilytys sekä
suunnitelmallinen ja hallittu kokoelmien kartuttaminen tarkennetun tallennussuunnitelman puitteissa. Tavoitteena on myös digitointiasteen nostaminen pitkällä tähtäimellä,
jotta kokoelmien saavutettavuus taataan.
Vuonna 2012 esinekokoelmia inventoitiin
sekä luetteloitiin sähköisessä muodossa tietokantaan kokoelma-assistenttien avulla ja
saatiin purettua viime vuosina vastaanotettua lahjoitussumaa. Keskityttiin 2000-luvulla saapuneiden puku- ja pienoismallilahjoitusten käsittelemiseen. Pienoismalliprojekti
kesti kolme kuukautta ja pukuja luetteloitiin
neljän kuukauden ajan. Pukujen ja pienoismallien käsittely ja luetteloiminen on erittäin
aikaa vievää, ja digitoinnin ja luetteloinnin
hoiti tällä kertaa sama henkilö. Niinpä digitointimäärä jää pienemmäksi kuin edellisen
vuoden OKM-rahoitteisessa, isommassa
erillisprojektissa.
Kahden erillisen luettelointiprojektin tuloksena museon Ida-kokoelmienhallintaohjelmaan lisättiin kuluneena vuonna 156 uutta tietuetta (v. 2011 2 375). Vuoden 2012
lopussa esinetietokannassa oli täten 6 390
tietuetta (v. 2011 6 223). Esinekokoelmien
digitointiaste on 35 % (v. 2011 34 %). Digitoinnin myötä kokoelmat saadaan sujuvammin sekä kansalaisten että tutkijoiden
ulottuville. Varsinaisen luetteloinnin piirissä
esineitä on todellisuudessa enemmän, sillä
kaikkia luetteloituja esineitä ei ole vielä viety
sähköiseen tietokantaan, tai yksi tietue voi
käsittää useampia esineitä, esim. sarjan jon-
12
MERKITTÄVIÄ ESINELAHJOITUKSIA
● Lavastaja Eeva Ijäs lahjoitti juhlanäyttelyssään Ilolla. 25 vuotta skeno-
grafiaa KOM-teatterissa esillä olleet 12 pienoismallia. Ijäs on toiminut
KOM-teatterissa vakituisena vierailijana vuodesta 1986 alkaen ja tehnyt
yhteistyötä teatterinjohtaja, ohjaaja Pekka Milonoffin kanssa jo vuodesta 1976.
● Outi Nurmimaan luovuttama lahjoitus sisälsi 257 luonnosta lavastaja
ja pukusuunnittelija Seppo Nurmimaan (1931−2011) Suomen Kansallisoopperassa tekemän pitkän uran varrelta. Nurmimaa aloitti työt Kansallisoopperassa jo vuonna 1957.
● 40 vuotta Tampereen Työväen Teatterin puvuston päällikkönä ja puku-
suunnittelijana toimineen Ritva Sarlundin lahjoitus oli mittava, 840 pukuluonnosta.
● Pukusuunnittelija Maria Salminen lahjoitti palan suomalaisen musiikki-
teatterin historiaa: 21 Uuden Iloisen Teatterin kevätesityksiin suunnittelemaansa pukua sekä 416 pukuluonnosta vuosien 1980−2002 varrelta.
● Teatterinukkekokoelma täydentyi Leila Peltosen Matkalaukkuteatte-
riin vuonna 2006 valmistuneen Sammakkoprinsessa -produktion aineistolla Ida Vanttajan valmistamine nukkeineen.
kun tietyn tuotannon luonnoksia. Digitointiasteen suhteelliseen vähäisyyteen vaikuttaa
laaja lavastus- ja pukuluonnoskokonaisuus,
joka on noussut esinekokoelmien suurimmaksi aineistoksi. Museon kokoelmissa on
vuoden lopussa kaikkiaan 14 709 luonnosta, joista hieman yli puolet (noin 8 358)
on pukuluonnoksia. Luonnosten osuus koko
esinekokoelmasta on jopa 81 %. Kaikkiaan
kokoelmissa on 18 151 esinettä.
KARTUNTA
Kokoelmien kartunta pidettiin vuonna 2012
maltillisena, lahjoituksia vastaanotettiin 23
kappaletta. Kartunnan määrää nosti kuitenkin muutama lukumäärältään suurempi
luonnos- ja pukulahjoitus.
Esinekokoelmien kartunta vuosina 2012 ja 2011
Näyttämöpuvut
Lavastus- ja pukuluonnokset
Pienoismallit
Teatterinuket
Muut
2012
74
1 701
20
56
44
2011
15
463
43
2
94
Yhteensä
1 895
617
13
arkisto
Arkiston kartunta, projektit ja käytäntöjen
kehittäminen fokusoitiin valokuviin ja kuvatallenteisiin. Helmikuussa arkisto oli arkistonhoitajan vaihdoksen vuoksi noin kaksi
viikkoa ilman hoitajaa. Arkistossa jatkettiin
vuonna 2011 aloitettua 2000-luvun esitystallenteiden nykydokumentointiprojektia, johon kuuluivat selvitys-, keruu-, ja luettelointivaiheet.
Edellisvuoden hyvän taloudellisen tuloksen
pohjalta myös arkiston digitointia ja järjestämistä edistettiin merkittävästi: digitoitiin
museon kokoelmissa olevia VHS-videoita
sekä järjestettiin Tanja Aholan negatiivi- ja
dia-arkisto. Projektit työllistivät määräaikaista henkilöstöä noin 13,5 henkilötyökuukauden verran. Museotyöntekijä ja siviilipalvelusmies osallistuivat arkiston oheistöihin.
Lisäksi arkistossa työskenteli Helsingin yliopiston teatteritieteen oppiaineen harjoittelija vajaan kuukauden, 135 tuntia.
KARTUNTA
Asiakirja-arkisto
Asiakirja-arkiston tilastoituja lahjoituksia
vastaanotettiin varsin maltillisesti: 25 erää,
laajuudeltaan yhteensä 12,75 hyllymetriä
(hm). Lisäksi vastaanotettiin teattereiden ja
yksityishenkilöiden lahjoittamia käsiohjelmia ja julisteita, joita aikaisempien vuosien
tapaan ei tilastoitu. Merkittävä osa lahjoituseristä sisälsi muun aineiston ohessa myös
runsaasti valokuvia. Esimerkkeinä mainittakoon balettitanssija Lucia Nifontovan henkilöarkisto (0,5 hm ja 544 valokuvaa), Ritva
Siikalan lahjoittama osa Raivoisat Ruusut
-teatteriryhmän arkistoa (3,16 hm ja noin 3
000 valokuvaa) ja Teatterin tiedotuskeskus
ry:n (TINFO) lahjoittama aineistokokonaisuus (1,1 hm ja noin 800 valokuvaa).
Valokuva-arkisto
Vuonna 2012 Teatterimuseon arkiston suurimmat yksittäiset luovutuserät olivat teatterivalokuvaajien arkistoja. Tanja Aholan
negatiivi- ja dia-arkisto käsittää 30 300 teatteri- ja tanssikuvaa 1990–2000-luvulta. Leena Klemelän digitaalisten valokuvien arkisto
sisältää 46 517 valokuvaa, joista suurin osa
on Suomen Kansallisteatterin esityskuvia
1990–2000-luvuilta. Valokuvalahjoituksiin
lukeutuivat myös 843 vedoksen kokoelma
Helsingin kaupunginteatterin esityskuvia
1970–1990-luvuilta ja 98 mustavalkovedoksen kokoelma viipurilaisia teatterikuvia
1900-luvun alkupuoliskolta.
Näyttelijä Pirkko
Laakso lahjoitti
Teatterimuseon
arkistoon muistiinpanonsa opiskeluvuosiltaan
Suomen Teatterikoulussa 1950-luvulta. Kuva: Ilona
Kemppainen.
14
AV-ARKISTO: TEATTERIMUSEON 50-VUOTISJUHLAPROJEKTI
‒ NYKYDOKUMENTOINTIA AJAN HERMOLLA
Syksyllä 2011 käynnistetty teattereiden ja ammattimaisten teatteriryhmien 2000-luvun tuotantojen kuvatallenteita kartoittava kysely valmistui
keväällä 2012. Kysely lähetettiin 68 teatterille, ja vastauksia saatiin 24.
Vastausprosenttia (35 %) voidaan pitää hyvänä keruutuloksena, sillä teattereilla tai ryhmillä ei pääsääntöisesti ole tällaisen tiedon systemaattiseen tuottamiseen osoitettua henkilökuntaa.
Palautetut kyselykaavakkeet arkistoitiin, ja Kuvia nyky-Suomesta -näyttelyn käsikirjoittajat valitsivat vastausten pohjalta esitystallenteita,
jotka valottavat 2000-luvun teatterin keskeisiä ilmiöitä. Käynnistettiin
kohdennettu keruu, joka tuotti 69 esitystallennetta Teatterimuseon kokoelmiin. Tallenteet luetteloitiin tuoreeltaan Ida-tietokantaan. Alkuperäistallenteen formaatin mukaan tallenteet joko kopioitiin tai digitoitiin
museon palvelimelle ja fyysiset tallenteet palautettiin teattereille. Sähköisten tiedostojen formaatit vaihtelivat alkuperäistallenteen mukaan,
mutta arkistokappaleet pyrittiin tuottamaan mahdollisimman häviöttömästi. Lisäksi tallenteista tuotettiin keveämmät katselukopiot. Idatietokantaan syötetyt tekniset metatiedot täydennetään myöhemmin
KDK-hankkeen määritelmien mukaisiksi. Edellisvuonna alkanut projekti
jatkui 5 kuukautta vuonna 2012.
Tallenneaineistoa tuotiin esille heti vuoden 2012 juhlanäyttelyssä. Näyttelyn välittämiin suomalaisen 2000-luvun teatterin ilmiöihin kuuluvat liikkuvan kuvan sekä ääni- ja valosuunnittelun keskeisyys, dokumenttiteatterin ja vapaiden ammattiryhmien uusi aalto, uudet työtavat, kotimaisen
draaman vahva nousu sekä esitystaiteen erottuminen omana suuntauksenaan. Näyttelyyn rakennetun kontin koosteisiin, klassikkonäytelmien
lööppiseinälle, videoinstallaatioon sekä esitystaiteen bokseihin ja bunkkeriin poimittiin monipuolista aineistoa yhteensä 62 esityksestä, jotka
yhdessä kertovat siitä, millainen Suomi on nyt ja miltä suomalaisuuden
ajankohtainen kertomus teatterin silmin näyttää.
15
Arkiston kartunta vuosina 2012 ja 2011
Lahjoitukset
Lisät
2012
12
13
Yhteensä
25
7,35 hm
5,40 hm
2011
15
6
2 hm
14,35 hm
12,75 hm
21
16,35 hm
Valokuvien kartunta vuosina 2012 ja 2011
Lahjoitukset
Lisät
2012
16
7
Yhteensä
23
n. 81 500 kpl
n. 4 500 kpl
2011
22
7
2 112 kpl
2 114 kpl
n. 86 000 kpl
29
4 226 kpl
Äänitteet
Kuvanauhat
2012
3
9
39 kpl
163 kpl
2011
3
4
7 kpl
14 kpl
Yhteensä
12
202 kpl
7
21 kpl
Asiakirja-aineisto
Suomen Näyttelijäliiton arkiston luetteloimaton osa (noin 6 hm) inventoitiin ja luetteloitiin yleisellä tasolla, ja tiedot syötettiin
Ida-tietokantaan. Aineistoa järjestettiin ja
luetteloitiin yksityiskohtaisemmin 1,2 hm.
Suomen Kansallisteatterin roolivihkokokoelmaa puhdistettiin ja koteloitiin 16 hm. Jatkuvasti karttuvan käsiohjelmakokoelman
järjestämistä jatkettiin.
Valokuvat
Tanja Aholan negatiivi- ja dia-arkisto järjestettiin ja suojattiin 5 kuukauden työprojektina kokonaisuudessaan sekä luetteloitiin
Ida-tietokantaan teatteri- ja tanssituotantojen sekä muiden kuvaustoimeksiantojen
tasolla. Näin tietokantahakujen piiriin saatiin kaikki 30 300 valokuvaa. Jatkotyötä val-
16
Arkistonhoitaja Eeva Mustonen
Valokuvat lukeutuvat Tea erimuseon käytetyimpiin aineistoihin, ja kokoelmiin
kuuluu jo yli puoli miljoonaa kuvaa 1860-luvulta nykypäiviin. Museon linjauksen
mukaises painotus on amma llisessa tea erissa ja tanssissa, mu a lisäksi mukana on pienempiä määriä valokuvia esimerkiksi oopperasta ja harrastajatea erista.
Kokoelmissa on esitys-, ennakko-, rooli- ja henkilökuvia sekä kuvia työprosesseista
ja tea erirakennuksista. Erityises henkilöarkistoissa on toisinaan myös yksityiselämään lii yviä kuvia.
Perinteises valokuvia on kar unut lähinnä tea ereiden, yhdistysten ja tea eritaiteilijoiden arkistolahjoitusten mukana. Viime vuosina on yhä enemmän vastaanote u tea erikuvaajien omia, laajoja valokuva-arkistoja. Analogisten valokuvien
kokonaisuuksista suurin on Kari Haklin nega iviarkisto (noin 100 000 kuvaa). Vuon-
AV-arkiston kartunta vuosina 2012 ja 2011
KÄYTETTÄVYYDEN JA SAAVUTETTAVUUDEN EDISTÄMINEN
TEATTERIMUSEON VALOKUVA-ARKISTO –
TRADITIOTA JA UUDISTUKSIA
misteltiin valitsemalla kustakin tuotannosta
otanta digitoimista ja kuvakohtaista kuvailua
varten. Projektin ohessa kehitettiin Teatterimuseon valokuva-arkiston järjestämis- ja luetteloimisprosessia. Tästä suunnittelutyöstä
kerrotaan artikkelissa sivulla 17.
Arkistonhoidon yhteydessä Ida-tietokantaan
syötettiin esitystason luettelo Helsingin kaupunginteatterin vuonna 2012 lahjoittamista
valokuvista, joten 843 kuvaa pääsi tietokantahakujen piiriin. Lisäksi tietopalvelun yhteydessä digitoitiin ja luetteloitiin Ida-tietokantaan kuvakohtaisesti 270 valokuvaa.
Audiovisuaalinen arkisto
VHS-videohankkeessa digitoitiin 168 kokoelmissa jo entuudestaan ollutta kuvatallennetta, koska VHS-nauhat tuhoutuvat nopeasti. Jokainen video digitoitiin kaksi kertaa,
jotta saatiin korkeatasoinen arkistokappale
Tanssiteatteri
Raatikko: Anna Pavlova – Keisarillinen
ballerina Sokoksella
(2001). Kuvassa
Marja Korhola.
Kuva: Tanja Ahola.
17
na 2012 vastaanote in ensimmäinen laaja syntyjään sähköinen kuva-aineisto: Leena Klemelän digitaalisten valokuvien arkisto (noin 46 500 kuvaa).
Valokuvat ovat informa ivisia, niitä on helppo hyödyntää ja ne mahtuvat pieneen
laan. Toisaalta valokuvien järjestäminen ja lue eloin on hidasta, ja säilytys lojen
vaa mukset ovat korkeat. Nykyisin haasteita lisäävät kuvamäärien huikea kasvu, digitaalisuus sekä Interne in laajentunut kuvien käy äminen. Viime vuosina Tea erimuseossa on kehite y esimerkiksi sopimuskäytäntöjä, digitoin a (digitoituja kuvia
on yhteensä liki 27 000) sekä sähköistä pitkäaikaissäilytystä. Vuonna 2012 valokuvaarkistossa muoka in järjestämis- ja lue eloin käytäntöjä.
Museokentän aikaisempien käytäntöjen mukaises Tea erimuseossa oli pitkään
tapana jakaa merki ävä osa valokuvista kokoelmiksi aiheen mukaan. Si emmin
käytännöksi tuli pitää valokuvat alkuperäisessä arkistoyhteydessään. Museoalan
perinteitä nouda aen valokuvat lue eloi in Tea erimuseossakin kuvakohtaises ,
mu a suurten lahjoitusten myötä kuvia ryhdy in lue eloimaan yleisemmällä tasolla. Kuvakohtaista kuvailua ja digitoin a suoritetaan otantaperiaa eella. Vuonna
2012 Tanja Aholan nega ivi- ja dia-arkiston (30 300 kuvaa) järjestämisprojek ssa
ote in käy öön eurooppalainen SEPIADES-malli, jota myös Suomen valokuvataiteen museo suosi elee. Aineisto järjestetään ja lue eloidaan arkistollisten periaa eiden mukaan hierarkkises , ja kuvailu etoja annetaan tarvi aessa hierarkian
kaikilla tasoilla. Yksi äisiä valokuvia kuvaillaan lähinnä otoksi ain. Ida- etokannan
valokuvakanta on luotu kuvakohtaista lue eloin a varten, joten aikaisemmin aloite ua etokannan soveltamista kehite in edelleen. Tulevaisuudessa on toivo avas käytössä etokanta, joka mahdollistaa useamman hierarkkisen tason ja erilaisia massatoimintoja.
(QuickTime, koodekki DV25) ja keveämpi
katselukopio (MPEG-4, koodekki H.264). Kuvanauhat oli jo luetteloitu Ida-tietokantaan,
mutta projektissa jälkituotantotietoihin syötettiin KDK-hankkeen määritelmien mukaiset tekniset metatiedot. Projektin osana
selvitettiin kuvatallenteiden digitoimiseen
liittyviä kysymyksiä KDK-hankkeen ohjeistusten ja muiden muistiorganisaatioiden
asiantuntijakokemuksen pohjalta. Selvitysten perusteella päätettiin projektin kuvatallenneaineiston luonteeseen soveltuvat tallennusformaatit, hankittiin uusia laitteita ja
ohjelmistoja sekä uudistettiin kuvatallenteiden digitoimisen prosessia ja ohjeistuksia.
Projekti kesti 3,5 kuukautta.
Syksyllä 2012 ryhdyttiin valmistelemaan
hanketta, jossa kerätään, luetteloidaan ja
digitoidaan suomalaisia tanssikuvatallenteita (erityisesti pelastetaan uhanalaisia
VHS-videoita). Suunnittelun tueksi koottiin
tanssialan asiantuntijatyöryhmä, johon kutsuttiin Piia Ahonen (Tanssin tiedotuskeskus,
tiedottaja), Johanna Laakkonen (Helsingin
yliopisto, teatteritiede, lehtori), Raisa Rauhamaa (Ikoni ja Indeksi Oy, tuottaja) ja tutkija
Tiina Suhonen. Työryhmän kanssa laadittiin
alustava kerättävien tanssituotantojen luettelo, jota tarkennetaan edelleen yhteistyönä.
Kuvatallenteet kerätään, luetteloidaan ja digitoidaan 2013.
SÄILYMISEN TURVAAMINEN
Arkistomakasiinien kuivureita osin korjattiin
ja osin vaihdettiin. Tiloihin liittyvien ongelmien vuoksi suuremmat muutokset ovat tarpeen, mutta ne vaativat sekä lisäselvityksiä
että lisärahoitusta.
Måns Hedströmin henkilöarkistoon kuuluvan valokuvakokoelman joukosta löydettiin
konservoinnin tarpeessa olevia valokuvia
(209 mustavalkovedosta). Suomen valokuvataiteen museo tutki kuvat ja antoi osan
kuvista konservaattoriharjoittelijan harjoitustehtäväksi. Loput kuvat hän konservoi
Teatterimuseon palkkaamana. Ennen konservointia Teatterimuseo digitoi valokuvat
varan vuoksi.
Tea erimuseossa uuden mallin tavoi eena on saa aa suuret kuvakokonaisuudet
tehokkaas etokantahakujen piiriin, edistää laajojen kokonaisuuksien hahmo amista ja monipuolistaa valokuvakokonaisuuksista tarjo avia etoja. Aholan arkistoa
järjeste äessä kuvista vali in e y otos, joka projek in jälkeen kuvaillaan kuvakohtaises ja digitoidaan resurssien sallimissa erissä. Aholan arkiston kuvailu etoja
täydennetään tarpeen mukaan. Nega ivien ja diojen alkuperäinen järjestys pyri in
rekonstruoimaan, ja erityises panoste in konteks etojen hankkimiseen. Tavoitteena oli käyte ävyyden ja todistusvoimaisuuden vahvistaminen.
Seuraava ja Klemelän lahjoituksen myötä ajankohtaistunut kehi ämisalue on syntyjään digitaalisten valokuvien arkistoiminen. Lisäksi Tea erimuseon on muun museokentän tapaan harki ava, millä tavalla valokuvia voisi aiempaa enemmän myös
seuloa. Eri äin tärkeää on jatkaa ja kehi ää viime vuosina aloite ua tea erivalokuviin lii yvää yhteistyötä tea ereiden ja valokuvaajien kanssa.
Suomen Kansallisteatteri: Sorsastaja (2006). Kuvassa Jani Toivola ja Henry Hanikka.
Kuva on osa Leena Klemelän 46 000 digitaalisen valokuvan lahjoituksesta.
18
19
tieto- ja kuvapalvelu
Esinelainat näyttelyihin:
SAAVUTETTAVUUS
Päivittäisen asiakaspalvelun, aineistotutkimuksen ja kuvatilausten ohessa tieto- ja
kuvapalvelussa keskityttiin kehittämään
verkkopalveluita. Opiskelijaryhmille tarjottiin
vuoden kuluessa tutustumiskäyntejä Teatterimuseon esinekokoelmiin ja arkistoon.
Lisäksi suunniteltiin uusille kohderyhmille
suunnattuja palveluita. Sukututkijoille räätälöity palvelupaketti Melkein sukua näyttelijälle auttaa sukututkimuksen tekijät alkuun
teatterin ja teatterihistorian tutkimuksessa.
Historiaa ja helmiä -työpajassa opetetaan
toiminnallisesti tiedonhakua nuorille.
Teatterimuseon Ida-tietokanta palvelee kokoelmien hallintaa, museon sisäistä tiedonhakua ja tutkijasalin asiakkaita. Museon
verkkosivuilla on nähtävänä yleisen tason
luetteloita arkiston aineistokokonaisuuksista. Vuoden 2012 aikana päivitettiin TINFON
kanssa ylläpidettävää Ilona-esitystietokannan ulkoasua ja käytettävyyttä. Tietokanta
kokoaa ammatilliset teatteriohjelmistot tekijä-, teos- ja teatteritietoineen verkkoasiakkaiden saataville.
AINEISTON JA TIEDON NÄKYVYYS
JA LIIKKUVUUS
Tieto- ja kuvapalveluun saapuviin tiedusteluihin liittyviä hakuja ja käytettyjen aineistojen lukumääriä seurataan, jotta tiedustelujen sekä asiakaskäyntien sisällön laajuus
saadaan näkyväksi.
Museon omaan käyttöön (näyttelyt, teatterikasvatus, tiedotus, verkkosivut) on kuva- ja
luonnosmateriaalia toimitettu vuoden 2012
aikana yhteensä 82 kappaletta. Tieto- ja kuvapalvelu toimitti aineistoa myös kotisivujen Valokiilassa-palstalle ja joulukalenteriin
sekä skenografi Pekka Ojamaan elämäntyötä esittelevään verkkonäyttelyyn ja museon
uuteen verkkojulkaisuun. Aineistoa toimitettiin myös vuoden vaihtuviin näyttelyihin. Pysyvässä näyttelyssä on omista kokoelmista
20
Vuonna 2012 annettu tietopalvelu:
2012
Asiakkaat yhteensä
584
Tutkijakäynnit
144
Ryhmäkäynnit/hlö
4/44
Yksittäiset muut kävijät 16
Puhelintiedustelut
72
Sähköpostitiedustelut
308
Tutkitut arkistoyksiköt
805
Tiedonhaut asiakirjoista,
kuvista, tietokannasta
672
Kuvakopiot ja arkistolainat
Toimitetut kuvakopiot
243
Lainat näyttelyihin
22
2011
518
103
6/53
11
64
287
722
446
192
23
● Helsingin kaupunginmuseo
Enemmän funkkista, Reino! -näyttely 14.2.2012–31.1.2013
Kaksi Ansa Ikoselle kuulunutta elokuvapukua
● Hämeenlinnan Teatteri
Pukusuunnittelija Satu Suutarin juhlanäyttely 21.2.–31.5.2012
Kaksi Satu Suutarin suunnittelemaa pukua esitykseen Liisa Ihmemaassa, Hämeenlinnan
Teatteri 1998
● Saarijärven museo
Töitä ja tekijöitä -näyttely 5.6.–26.9.2012
Tarmo Mannin ja Vivica Bandlerin muotokuva, Hilkka Reilas 1989
● Turun Kaupunginteatteri
Turun Kaupunginteatterin viisi vuosikymmentä -näyttely 8.9.2012–31.1.2013
Kaj Puumalaisen lavastuspienoismalli Turun Kaupunginteatterin esitykseen Kirsikkapuisto
vuodelta 1974. Näyttely oli esillä koko syysnäytäntökauden 2012, jona aikana teatterissa
vieraili 33 000 katsojaa.
esillä noin 320 kuvaa.
KÄSIKIRJASTO
Teatterimuseon arkistoaineistoa oli lainassa
Kuopion kaupunginkirjaston Minna Canth
-arkistoaineiston digitointiprojektissa. Projektissa digitoidaan erilaisia Canthia koskevia arkistoaineistoja. Teatterimuseon arkiston säilyttämästä Suomen Kansallisteatterin
pääkirjakokoelmasta mukaan toimitettiin
Minna Canthin näytelmät Anna Liisa ja Murtovarkaus.
Käsikirjaston kokoelmat koostuvat lähinnä
teatterihistoriasta, teatterialan tutkimuskirjallisuudesta ja aikakauslehdistä sekä
teattereiden ohjelmistolehdistä. Kirjasto
palvelee museon työntekijöitä ja tutkijasalin
asiakkaita. Käsikirjaston kokoelma karttuu
mm. yksityishenkilöiden lahjoituksista, kustantamoiden toimittamista vapaakappaleista ja muiden museoiden julkaisuista. Tietoja kuvapalvelun tutkija luetteloi saapuneet
kirjalahjoitukset tietokantaan ja ylläpitää
kirjaston käytettävyyttä. Hallintoassistentti
vastaa saapuneiden lehtien luetteloinnista.
Työntekijävaihdon yhteydessä kesällä palkattiin myös assistentti kuukaudeksi hoitamaan kertyneitä kuvien palautus- ja jälkimerkintätöitä.
Lisäksi tehtiin projektiassistentin kanssa
laajaa kuvatoimitusta keväällä 2013 julkaistavaan Pirkko Kosken kirjoittamaan teokseen Näyttelijänä Suomessa (WSOY), jonka
Suomen Näyttelijäliitto teettää 100-vuotisjuhlavuotensa kunniaksi. Suomen Näyttelijäliiton palkkaama assistentti työskenteli
kuvatoimituksen parissa 50 % työajalla kahden kuukauden ajan. Lisäksi siihen satsattiin museolta tieto- ja kuvapalvelun tutkijan
työtä 2kk:n ajan 10 tuntia viikossa.
TUTKIMUS JA JULKAISUT
Vuonna 2012 museon tutkimusintressi
suunnattiin 2000-luvun teatterin ilmiöihin ja
esityksiin. Kuvia nyky-Suomesta -näyttelyn
käsikirjoitustiimi perehtyi suomalaisten teat-
tereiden 2000-luvun ohjelmistoihin ja taustakirjallisuuteen sekä näyttelyyn valittujen
esitysten käsikirjoituksiin, tiedotukseen, lehtikritiikkeihin ja mediakeskusteluun. Näyttelyn teemasaarekkeisiin kirjoitettiin teatterin
nykykehitykseen ja Suomi-kuvaan, esitysten
teemoihin, keinoihin ja työmenetelmiin perehdyttävää tietoa.
Joulukuussa Teatterimuseo avasi kotisivuillaan uuden verkkojulkaisusarjan. Sarjan
ensimmäinen julkaisu Weimarista Valtoihin
− Kansainvälisyys suomalaisessa tanssitaiteessa pohjautuu museolla huhtikuussa
2012 järjestetyn tanssintutkimuksen seminaarin tutkija- ja tanssijapuheenvuoroihin
sekä museon arkiston kuva-aineistoihin. Julkaisun toimittivat tanssin tutkijat Johanna
Laakkonen ja Tiina Suhonen. Taitosta vastasi museon tiedottaja Ilona Kemppainen.
21
vaihtuvat nÄyttelyt
VIVA VIVICA!
nÄyttelyt
Studiot 10.2.–3.6.2012
Näyttely Viva Vivica! kertoi suomalaisen teatterin voimanaisesta, legendaarisesta kulttuuripersoonasta Vivica Bandlerista (1917–
2004) ja tämän elämäntyöstä rohkeana
ohjaajana, kekseliäänä teatterinjohtajana ja
ennakkoluulottomana tiennäyttäjänä.
pysyvÄ nÄyttelykokonaisuus backstage,
arkadia-teatteri ja teatterin ullakko
Pysyvät näyttelyt koostuvat kolmesta kokonaisuudesta Backstage, Arkadia-teatteri ja
Teatterin ullakko, joilla kaikilla on oma teemansa. Backstage esittelee ja kertoo siitä,
mitä tapahtuu näyttämön takana, mitä kaikkea tehdään ennen kuin esitys on valmis ja
millaisia esittämisen muotoja on olemassa.
Näkökulma on painottunut erityisesti lavastukseen ja esityspukuihin. Kokeilupisteissä
ja näyttämöllä voi tutustua valon ja äänen
käytön mahdollisuuksiin. Esittäjän työn eri
puoliin eri aikoina voi syventyä perehtymällä
teatteriantropologiseen kuvaseinään. Arkadia-teatterin näyttämö ja pukuhuone vievät
suomalaisen teatterin alkuaikoihin 1800-luvulle. Sekä näyttämö että pukuhuoneen
puvut ovat kaikkien kävijöiden käytössä.
Teatterin ullakolla voi tehdä löytöjä, tavata
tuttuja nukketeatterinukkeja 1950-luvulta
tähän päivään ja muistaa tai keksiä satuja
ja tarinoita.
Vivica Bandler, kosmopoliitti ja pohjoismaisen yhteistyön puolestapuhuja, toimi yli
taide-, kieli- ja kulttuurirajojen. Hänellä oli
ainutlaatuinen kyky suunnata valonheittäjä
siihen, mitä muut eivät nähneet. Bandlerin
ohjaajanura käsitti lähemmäs sata ohjaustyötä.
Näyttely toteutettiin yhteistyössä Teaterstiftelsen Vivicas Vänner -säätiön ja Svenska
litteratursällskapet i Finland rf:n kanssa.
Svenska Kulturfonden tuki näyttelyä.
Työryhmä
Visuaalinen suunnittelu: Ralf Forsström
Käsikirjoitus: Katarina Lindholm
Tuotanto: Helena Kallio, Raija-Sinikka Rantala, Katarina Lindholm
Graafinen suunnittelu / layout: Mia Kivinen
”LOISTAVA PAIKKA – MYÖS
LAPSILLE. OLISI KULUNUT
VAIKKA KOKO PÄIVÄ.
TULLAAN UUDESTAANKIN.”
Vivica von Frenckell satunäytelmän
prinssinä Nya Svenska Samskolanin
Lucia-juhlassa vuonna 1930.
Kuva: Vivica Bandlers arkiv, Svenska
litteratursällskapet i Finland.
1827 HEVIBÄKKÄRI
Kinokahvila 1.3.–1.4.2012
Teatterimuseossa maaliskuussa nähty valokuvaaja Soili Mustapään näyttely avasi
näkymiä maailman ensimmäisen hevimusikaalin 1827 Infernal Musical bäkkärille. Turun Nuoren Teatterin musikaalin ensi-ilta oli
21.1.2011 Logomossa.
”OLI HAUSKAA KOKEILLA JA
HULLUTELLA! – LAPSENA OLISI
OLLUT MAHTAVAA KÄYDÄ,
MUTTA TOIMII AIKUISENAKIN!”
Kuva: Soili Mustapää
1827 Hevibäkkäri -näyttelyn valokuvat näyttivät Turun Nuoren Teatterin näyttelijät valmistautumassa esitykseen.
Kuva: Ilona Kemppainen
22
23
KUVIA NYKY-SUOMESTA – 2000-LUVUN TEATTERIA
BILDER FRÅN SAMTIDENS FINLAND – 2000-TALETS TEATER
Teatterimuseon 50-vuotisjuhlanäyttely Kantti ja Studio 21.9.2012–2.6.2013
totta vai valhetta? Haluaisitko olla julkkis
hinnalla millä hyvänsä? Mitä julkisuudesta seuraa? Pitääkö olla normin mukainen?
Syrjäytyykö automaattisesti, jos ei pysty täyttämään yhteiskunnan asettamia, joskus kirjoittamattomiakin sääntöjä?
Osa näyttelyn studioinstallaatiota toteutettiin
yhteistyössä Tampereen yliopiston Tutkivan
teatterityön keskuksen Teatteri mediana hankkeen kanssa. Näyttelyä tuki Opetus- ja
kulttuuriministeriö sekä sponsoroi Picturall
Ltd.
Työryhmä:
Käsikirjoitus ja suunnittelu:
Helena Kallio ja Heini Räsänen
Visuaalinen suunnittelu: Seppo Salminen
Ääni- ja tekninen suunnittelu: Timo Muurinen
Videoinstallaatiot: Ilkka Rautio
Valo- ja graafinen suunnittelu: Mia Kivinen
Julisteen kuva: Pertti Kekarainen
Klassikkonäytelmien Anna Liisa ja
Kullervo uudet tulkinnat käsitellään
lööppiseinällä.
Kuva: Ilona
Kemppainen
Museon 50-vuotisjuhlanäyttely nosti esiin
2000-luvun teatterin uudenlaisen yhteiskunnallisuuden ja politisoitumisen. Näyttelyssä
tutkittiin millainen Suomi-kuva 2000-luvun
teatterinäyttämöiltä on välittynyt. Miten teatteri on viimeksi kuluneen vuosikymmenen
aikana onnistunut peilaamaan Suomen ja
suomalaisuuden muuttumista? Miten näyttämöillä on tartuttu ajankohtaisiin aiheisiin
ja yhteiskunnallisiin jännitteisiin? Miten
klassikkonäytelmät taipuvat uudelle vuosituhannelle? Näyttelyn ja sen työpajojen kohderyhmää olivat erityisesti nuoret ja nuoret
aikuiset.
Näyttelyssä oli neljä teemakokonaisuutta.
Klassikko-osiossa paljastui Minna Canthin
Anna Liisan ja Aleksis Kiven Kullervon teemojen ajankohtaisuus. Näiden vanhojen
näytelmien esitystulkinnoissa näkyi, miten
samankaltaisten ongelmien kanssa nuoret
ihmiset aikakaudesta riippumatta joutuvat
kamppailemaan. Toinen aihekokonaisuus
muodostui rasismia, syrjäytymistä ja ennakkoluuloja käsitelleistä esityksistä. Näyttelyssä olleiden kameroiden ja kuvaruutujen
24
läsnäolo toi mukanaan valvonnan ilmapiirin ja korosti esittämisen, tositelevision ja
median keskeistä asemaa kulttuurissa. Tallenteisiin perustuva videoinstallaatio kertoi
2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen
teatteriesitysten erityispiirteistä ja tavasta
hahmottaa todellisuutta. Uusi ilmiö suomalaisessa teatterissa on esitystaide, jossa
yhdistyy teatterin, kuvataiteen ja performanssin piirteitä. Neljäs teemakokonaisuus
keskittyi tähän perinteistä poikkeavaan esittämisen muotoon.
Näyttelyn yhteyteen suunniteltiin erityisesti
nuorille ja nuorille aikuisille suunnattu ”Mikä
maa mikä valuutta” -työpaja. Työpajassa käsiteltiin näyttelyn esille nostamia teemoja ja
ajatuksia, identiteettiä, ihmisenä olemista,
suomalaisuutta ja esittämistä keskustelemalla ja toiminnallisin esitystaiteen keinoin:
Oletko se jota esität? Mitkä kaikki asiat vaikuttavat siihen, miten me käyttäydymme?
Miltä meistä tuntuu, pakotetaanko meidät
muottiin, johon emme halua? Meitä ympäröi koko ajan valtava määrä tietoa. Mikä on
todellisuus lööppien takana? Ovatko tiedot
ANNA VIEBROCK – NÄYTTÄMÖSUUNNITTELU ARKKITEHTUURINA
ANNA VIEBROCK – SCENOGRAFI SOM ARKITEKTUR
Studio ja Kinokahvila 18.10.2012–31.3.2013
Teatterimuseossa vieraillut Sveitsin Arkkitehtuurimuseon näyttely esitteli saksalaisen
lavastajan, pukusuunnittelijan ja ohjaajan
Anna Viebrockin suunnittelemia näyttämötiloja, jotka ihastuttavat paitsi teatterin ja
näyttämötaiteen, myös arkkitehtonisen ajattelun kannalta.
Näyttely sisälsi lavastuksia ennen kaikkea sveitsiläisen Christoph Marthalerin
ohjaamiin teoksiin. Näyttelyssä oli esillä
Anna Viebrockin lavastuspienoismalleja,
luonnoksia ja arkkitehtuurivalokuvia sekä
arkkitehtuurivalokuvaaja Walter Mairin
näyttämötiloista ottamia valokuvia sekä videohaastattelu ja esitystallenteita.
Kuva: Patrik Lustig
Näyttelyn tuotanto Goethe-Institutin ja Teatterimuseon yhteistyönä ja oli osa GoetheInstitutin designpääkaupunkivuoden ohjelmistoa. Stiftung ProHelvetia tuki näyttelyä.
25
kiertonÄyttelyt
SILKKIÄ, SAMETTIA — OOPPERAN PUKUAARTEITA
Pohjois-Pohjanmaan museo, Oulu, 20.1.–29.4.2012 (Kävijät: 4 335)
Savonlinnan maakuntamuseo 14.9.2012–6.1.2013 (Kävijät: 7 342)
teatterikasvatus
VIVA VIVICA!
Tukholman Kaupunginteatteri, 7.8.2012–31.12.2013 (Teatterin katsojat: 61 641)
verkkonÄyttelyt
IHMISEN HEIJASTUS −
SKENOGRAFI PEKKA OJAMAA 1947−2008
Verkkonäyttely Ihmisen heijastus julkistettiin
Kalevalan päivänä 28.2. museon www-sivuilla. Näyttely esittelee Suomen tunnetuimpiin kuuluvan skenografin Pekka Ojamaan
(1947−2008) taiteellista työskentelyä.
Ihmisen heijastus -verkkonäyttelyssä päästään tutustumaan kymmenen esityksen
luonnosmateriaaliin ja valokuviin neljältä eri
vuosikymmeneltä.
Taidokkaiden luonnosten lisäksi näyttely
pyrkii avaamaan Pekka Ojamaan ajattelua
teatteritaiteilijana sekä hänen käsityksi-
ään ja työtapojaan skenografina. Ojamaa
korosti useissa haastatteluissa yhteistyön
ja keskustelun merkitystä teatteriesityksen
syntymisessä. Hän tekikin lavastussuunnitelmiaan siten, että lavastusratkaisujen
lopullinen valinta jäi osaksi yhteistä harjoitusprosessia. Yhdessä näyttelijän kanssa
löydetty ratkaisu näyttäytyi hänen mukaansa
aidompana ja syvempänä kuin ulkopuolelta
tarjottu. Skenografille tärkeää oli monipuolisuus ja muuntautumiskyky, huumorintaju ja
hyvä psykologinen silmä.
Työryhmä:
Käsikirjoitus ja visuaalinen suunnittelu:
Outi Herrainsilta (harjoitustyö Taik, lavastus)
Tekninen toteutus: Studio Silaus
teatterimuseon nÄyttelyt – innoittava
oppimisympÄristÖ
Museolehtori Heini Räsänen
Teatterimuseon tärkeimpiin tehtäviin kuuluu
rohkaista ihmisiä ymmärtämään, kokemaan
ja myös tekemään esittävää taidetta. Museon näyttelykokonaisuus onkin suunniteltu
ja rakennettu niin, että kävijästä voi tulla
aktiivinen osallistuja ja toimija, joka voi itse
vaikuttaa siihen, mitä museossa tapahtuu.
Halutessaan näyttelyvieras voi osallistua
näyttelyn sisällön tuottamiseen itse näyttelemällä, ohjaamalla, lavastamalla, puvustamalla, käyttämällä valoja ja ääniä… tai
olemalla katsoja. Nämä osallistavat mahdollisuudet johdattavat kävijöitä oivalluksiin,
löytämään erilaisia näkökulmia esittäviin
taiteisiin sekä saamaan niistä konkreettisia
elämyksiä ja muistoja. Kun ihminen viihtyy
museossa, tekee itse ja saa omakohtaisia
uusia kokemuksia, hän oppii ja hänen mieleensä jää asioita melkein kuin itsestään.
TEATTERIKASVATUKSEN NÄYTTÄMÖT
Verkkonäyttelyn visuaaliset elementit löytyivät
Ojamaan luonnoksista. Näyttely perustuu
Ojamaan perikunnan
tekemään laajaan arkistolahjoitukseen.
Kuva: verkkonäyttelyn
etusivu osoitteessa
www.teatterimuseo.fi/
ihmisenheijastus
26
Näyttelyt ja teatterikasvatus kietoutuvat Teatterimuseolla toisiinsa. Näyttelyt ovat teatterikasvatuksen lavasteet. Lähes kaikissa
työpajoissa käytetään hyväksi näyttelyiden
tarjoamia impulsseja. Ne ovat vaihtoehtoinen oppimisympäristö kaiken ikäisille, mutta erityisesti koululaisille ja opiskelijoille
niillä on suuri merkitys. Lisäksi näyttelyissä
ja työpajoissa otetaan huomioon erilaisia
oppijoita käyttämällä monenlaisia tapoja ilmaista asioita: visuaalisia, audiovisuaalisia,
haptisia, virtuaalisia − perinteistä sanallista
tiedon tarjoamista unohtamatta. Näyttelyn
välittämien elämysten ja ajatusten toivotaan
yhdistyvän kokemuksiin ja tietotaitoon, joita
kävijällä on jo entuudestaan.
VAHVISTAVA ILMAPIIRI
Kaikessa yleisötyössä ja työpajoissa pyritään siihen, että ilmapiiri on hyväksyvä,
turvallinen, vastavuoroinen, yksilöllinen ja
luova. Teatterikasvatuksessa käytetään pääasiallisesti teatterilähtöisiä ja toiminnallisia
harjoitteita unohtamatta antaa mahdollisuus rauhalliseen havainnoimiseen ja kuuntelemiseen.
TYÖPAJOJA JA TOIMINTAA ERI-IKÄISILLE
Teatterimuseon työpajakirjo on laaja ja pajoja järjestetään kaiken ikäisille: aikuisille,
(eläkeläisille), opiskelijoille, koululaisille ja
lapsille. Työpajoja räätälöidään ryhmän tarpeiden mukaan. Esimerkiksi vakiintuneet
pajat kuten Teatteriseikkailu, Kerro kerro
kulissi, Historiaseikkailu ja Historiakävely
muokataan sekä kävijöiden toiveiden että
ikäryhmän mukaan sopiviksi. Suositun Riisi kyykyssä -improvisaatiopajan, joka ei
suoraan liity museon näyttelyihin, pystyy
joustavasti vetämään eri-ikäisille ja sen voi
järjestää useassa museon tiloista. Sammon ryöstö -pajassa tutustutaan Kalevalan
maailmaan. Se on poikkeuksellisesti käsikirjoituksen mukaan etenevä, koulujen
opetusohjelmaan liittyvä täsmäpaja 5.−6.
-luokkalaisille. Päiväkoti-ikäisille suunnatut
27
Backstagenäyttelyn
Sinistudiossa voi
tehdä katoamistempun.
Kuva: Ilona
Kemppainen.
oheisohjelma
SEMINAARIT
Esittävistä taiteista kiinnostuneille ja alan
ammattilaisille järjestettiin luentotilaisuuksia sekä seminaaripäiviä, jotka liittyivät vaihtuvien näyttelyiden aiheisiin tai taiteenalan
ajankohtaisiin keskusteluihin.
TEATTERIKERHO
Kevätkausi: 10.1.–3.4. ti klo 15.45–17.15
Syyskausi: 2.10.–4.12. ti klo 15.45–17.15
KESÄKURSSIT
Hyppy 1: 4.−8.6. klo 10−14, 8−10-vuotiaille
Hyppy 2: 11.−15.6. klo 10−14, 10−13-v.
Satupolut (Lentävä peitto, Ruma ankanpoikanen sekä Minne lohikäärmeen häntä on
kadonnut?) ovat mielikuvamatkoja, joiden
käsikirjoituksessa on varaa ”lennossa” ottaa huomioon osallistujien yksilöllisiä toiveita ja tilanteiden suomia mahdollisuuksia. Yli
kolmenkymmenen hengen ryhmät voidaan
jakaa kahteen joukkoon, joista toinen osallistuu ensin työpajaan ja toinen pelaa Teatteripeliä, ja sitten osat vaihtuvat. Teatteripelissä suunnistetaan museossa ja tehdään
teatteriaiheisia tehtäviä.
Varta vasten aikuisille suunniteltuja työpajoja ovat työyhteisöille järjestettävät tyky-päiväohjelmat: Tykyttääkö? ja Näe muilla kuin
korvilla. Juhlapalvelun paketteihin liitetään
”KIITOS IHANASTA
KIERROKSESTA. OLI
MUKAVA NÄHDÄ OPPILAAT
INNOISSAAN. MUSEONNE ON
HURMAAVA JA HENKILÖKUNTA
ON MUKAVA! KIITOS
SIIS VIELÄ KERRAN.”
28
usein museon omaa ohjelmaa esimerkiksi
Järjestä kohtaus tai drag-työpaja (S)Heman
Show. Nämä aikuisille suunnitellut juhlapalvelun pajat ja työyhteisöille suunnatut työpajat tuovat kulttuurista hyvinvointia ja tukevat
ihmisten työssä jaksamista ja elämänikäistä
oppimista.
TYÖPAJAT ITSE VALITUSSA SEURASSA
Lasten Synttäriseikkailut, joissa valmistetaan teatteriesitys päivänsankari toivoman
aiheen mukaisesti, ovat jatkuvasti suosiossa. Vanhemmille ”leikkimielisille” järjestetään Polttariseikkailuja, joissa seurue
suunnittelee pienoisnäytelmän vaikkapa
morsiamen tai sulhasen elämästä.
”IHANAN ENERGINEN OPAS!
MATKASIMME PITKÄN
MATKAN SATUPOLUSSA
MAAILMOIDEN VÄLISSÄ.
LAPSET TYKKÄSIVÄT JA
TAITAA OLLA LENTÄVÄ
PEITTO KOKO ENSI VIIKON
PUHEENAIHE. KIITOS!”
Repeat−Pause−Edit-lyhytelokuvakurssi
11.−15.6. klo 10−15, 13−18-vuotiaille. Kurssin järjestivät yhteistyössä Suomen valokuvataiteen museo, Zodiak – Uuden tanssin keskus, Uuden median keskus m-cult, Suomen
Parkour ry ja Teatterimuseo
VIIKONLOPPU- JA LOMAOHJELMAT
Talviloman salapoliisipeli Kadonneet balettitossut, 21.–24.2. klo 12–15
Suuri munametsästys 7.−8.4. klo 14–16
Horror-pelit 27.−28.10. ja 3.−4.11. klo
14−16.
Keskiviikkovieraat 2012
● 25.1. Itseohjautuva näyttelijä ja teatterin muuttuvat työnkuvat
Vieraana Esa Kirkkopellon tutkimusryhmä
● 15.2. Vivica Bandlerin teatteriperintö
Vieraina näyttelijä Birgitta Ulfsson, ohjaaja, Teaterstiftelsen Vivicas Vänner -säätiön puheenjohtaja Raija-Sinikka Rantala ja näyttelyn käsikirjoittaja Katarina Lindholm
● 21.3. Teatteri Takomon perheenjäsen
Vieraina ohjaaja Milja Sarkola, näyttelijät Hanna Raiskinmäki ja Lotta Lehtikari sekä valosuunnittelija Heikki Paasonen
● 18.4. Miksi kirjoittaa tanssista?
Vieraina koreografi Jyrki Karttunen, tähtitanssija, koreografi Minna Tervamäki, kriitikko, kirjoittaja Merja Koskiniemi ja koulutus- ja kehittämispäällikkö Kai Lehikoinen. Keskustelua
vetivät Liikekieli.comin päätoimittaja Veera Lamberg ja valosuunnittelija Mia Kivinen
● 10.10. Keskusteluopastus Kuvia nyky-Suomesta
Museonjohtajan näyttelykierros
● 14.11. Saksalaisen teatterin lavastustaiteen vaikutuksia Suomessa
Vieraina suomentaja Jukka-Pekka Pajunen ja lavastaja Eeva Ijäs
● 12.12. Valoturismia II
Kiertoajelu Helsingissä, Espoossa ja Vantaalla, turistioppaina arkkitehti Marjut Kauppinen
ja valosuunnittelija Mia Kivinen
Muut seminaarit
● Weimarista Valtoihin – kansainvälisyys suomalaisessa tanssitaiteessa 28.4.2012
● Soveltavan teatterin päivä 7.5.2012
29
teatterikasvatuksen erityishankkeet
Keinolla millä hyvänsä
eli teatterin keinot käyttöön
Kurssi alkoi syksyllä 2011 ja päättyi
20.3.2012. Kurssin tarkoituksena oli auttaa muiden museoiden museolehtoreita ja
yleisötyöstä vastaavia henkilöitä käyttämään
teatteriharjoitteita ja muita toiminnallisia menetelmiä työpajoissa ja yleisötyössä. Kurssi toteutettiin monimuoto-opetuksena. Päämääränä oli, että kurssin aikana jokainen
osallistuja suunnittelee työpajan. Opetustunteja annettiin keväällä 33. Opettajina toimivat näyttelijä Helena Ryti ja museolehtori
Heini Räsänen.
Yleisötyön johtaminen
Valtakunnallinen taidealojen korkea-asteen
oppisopimustyyppinen täydennyskoulutus
(30 op) 24.1.−4.12.2012.
Koulutus oli ensimmäinen taidealan korkeaasteen oppisopimuskoulutus Suomessa.
Kurssi oli ainutlaatuinen myös siinä mielessä, että sen osallistujat tulivat kulttuurin eri
alueilta, he olivat kuvataiteen, musiikin, teatterin ja museoalan ammattilaisia. Koulutuksen keskeinen sisältö oli tarjota valmiuksia
yleisötyön suunnitelmalliseen johtamiseen,
tuottamiseen, viestintään, markkinointiin ja
rahoitukseen. Koulutuksen mahdollisti OKM
ja järjesti Sibelius-Akatemian Täydennyskoulutus. Kurssin toteuttamiseen osallistui Teatterimuseosta museolehtori Heini Räsänen
vastuukouluttajana ja mentorina. Muut vastuukouluttajat tulivat Sibelius-Akatemiasta,
Espoon modernin taiteen museosta EMMAsta ja Riihimäen Teatterista.
”MUSEO OLI ERITTÄIN
MIELLYTTÄVÄ, JA AINA
NIIN IHANA KIERROS
TYÖVÄENTEATTERIKURSSIN
KANSSA! PIDÄN SIITÄ, ETTÄ
JOKA KERRALLA ON AINA
JOTAIN UUTTA NÄHTÄVILLÄ.”
30
Devising-hanke
Teatterimuseossa käynnistettiin heinäkuussa 2012 Museoviraston tuella devising-hanke, jossa tuotetaan museon verkkosivuilla
julkaistava menetelmäopas Labra. Labra
antaa museoissa, kouluissa ja erilaisissa
harrastajaryhmissä toimiville avaimia devising-työtapojen käyttöön ja soveltamiseen
omissa projekteissaan. Devising-työtapaa
voidaan käyttää erilaisten asioiden, ajatusten tai ongelmien käsittelemiseen, eikä
tavoitteena tarvitse aina olla valmis esitys.
Labrassa kuvataan devising-menetelmän
käyttöä museoympäristössä sekä annetaan
toimintaohjeita ja ideoita uusien työtapojen
ja kokeilujen löytämiseen.
Hankkeessa toteutetaan pilottiprojekti
Keskuspuiston ammattiopiston (ORTON Invalidisäätiön ylläpitämä ammatillinen erityisoppimislaitos ja erityisopetuksen kehittämiskeskus) tanssilinjan opiskelijoiden ja
AV-linjan opiskelijan kanssa. Työskentelyssä
testataan menetelmäopas Labran rakennetta ja harjoituksia. Prosessi aloitettiin syksyllä (3.9.−10.12.2012), 7 tapaamista (21
opetustuntia). Tammi-helmikuussa 2013
jatketaan vastaavalla kokoontumis- ja opetusmäärällä. Helmikuussa 2013 nähdään
tulos, kaksi devising-menetelmällä rakennettua esitysdemoa. Lähtökohtana työskentelyyn toimivat nuorten omat kokemukset ja
ajatukset heidän itse valitsemistaan aiheista, jotka ovat Miksi ei? ja toisin kokeminen,
Teatterimuseon leikkiin houkutteleva oppimisympäristö ja Kuvia nyky-Suomesta -näyttelyn teemat.
Devising-menetelmäopas Labran runko täydentyy keväällä eri osioiden ohjeista, harjoituksista, kokemuksista, huomioista sekä
kuva- ja videomateriaaleista. Valmis opas
julkistetaan kevään aikana. Pilottiprojektin
prosessin ohjaajana ja menetelmäopas Labran rakentajana toimii teatteripedagogi Milla
Kortemaa.
TYÖPAJOJEN RÄÄTÄLÖINTI – MITÄ JA KENELLE?
Tea eripedagogi Milla Kortemaa
Tieto Tea erimuseon tarjoamasta räätälöin palvelusta on levinnyt toimijoiden keskuudessa ja verkostoituminen on lisännyt kiinnostusta. Tea erimuseon oppimisympäristö ja soveltavan draaman menetelmät tarjoavat mahdollisuuden ryhmien
omien lähtökoh en ja toiveiden käsi elemiseen. Tähän kysyntään eivät väl ämä ä
perustyöpajojen sisällöt tai niiden kevyt sovi aminen yksinään riitä. Erityisoppijoita
ja räätälöidympää käyn ä tarvitsevia on yhä enemmän ja pyrimme luomaan uusia
sisältöjä.
Räätälöidyt työpajat ovat aiheen syvemmän käsi elyn ja usein suuremman ryhmäkoonsakin vuoksi kestoltaan yleensä 2–4 h eli tunnin mi aisia perustyöpajoja
huoma avas pidempiä. Räätälöinnin suunni elee ensisijaises työpajan vetäjä.
Näin dialogi työpajaa räätälöivän ja ohjaavan henkilön sekä laajan välillä ei katkea.
Räätälöin toteutuu vasta itse aktuaalisessa lanteessa ja saa aa työpajan vuorovaikutuksellisen luonteen vuoksi vielä muu ua lennossakin. Tällöin etenkin aikaisemman edon merkitys syvenee.
Pyrimme en sestään vahvistamaan yhteistyötä sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan
muiden toimijoiden kanssa. Lähtökohtana on, e ä mahdollisimman moni ryhmä
pääsee vierailemaan Tea erimuseossa tai lii ämään sen osaksi pidemmälle rakenne ua räätälöityä koulutuspake a, vaikka raja u osa toiminnasta tapahtuisi myös
jossain muualla. Aina vierailulle lähteminen ei ole mahdollista, jolloin Tea erimuseo voi viedä palan toimintaansa ja kul uuriperintöään asiakkaan luo.
Mitä räätälöinneissä si en oikein tapahtuu, mitä niistä toivotaan ja millaisia ryhmiä
niihin osallistuu? Esimerkkejä:
● Hotelli-, ravintola- tai matkailualan opiskelijat etsivät apua asiakaspalvelu lantei-
siin, roolin vaihtoa, nonverbaalisen vies nnän havainnoin a, rohkeu a ilmaisuun.
● Sosiaali- ja terveysalan opiskelijat tarvitsevat voimia ja keinoja omaan työhön, inspiraa ota ja ideoita uudella tavalla katsomiseen ja kokemiseen, välineitä erilaisten
ja eri-ikäisten ihmisten kohtaamiseen sekä etoa ja kokemuksia siitä miten museota voi käy ää, millaisia ryhmiä he voivat tänne tulevaisuudessa tuoda tai millaista
yhteistyötä Tea erimuseon kanssa voi toteu aa.
● Erityisryhmät, esim. kehitysvammaiset, liikuntarajo eiset tai yleensä ryhmät,
joissa on oppimisvaikeuksia tai eri asteisia hahmo amiseen tai kommunikoin in
lii yviä haasteita. Tärkeää on saada vahvistusta omalle iden tee lle, mahdollistaa
perustunteiden tunnistamista ja hyväksymistä itsessä ja toisissa ihmisissä. Miten
tunteet näkyvät kehossa, ilmeissä ja liikkeissä, miten ehkä käy äytyy etyn tunteen vallassa, miltä tuntuu kun tuntee? Miten sitä voisi kuvailla? Tea erimuseon
oppimisympäristö edesau aa ais en ak voimista tai tunteiden tunnistamista. Voi
31
kokeilla, koskea, kuulla, nähdä, haistaa, siirtyä valosta pimeään, nähdä itsensä ja
muut toisena, uusin silmin.
tiedotus ja markkinointi
● Päihdekuntoutujat, mielenterveyskuntoutujat: oman iden tee n vahvistaminen,
uskallus lähteä muuhun laan, oman itsen havainnoin , oman itsen näkeminen
erilaisessa roolissa. Visuaalises vahvistava ja voimaannu ava ympäristö, jossa on
laa jokaisen olla.
● Erilaiset kul uuritaustat: tea erin kul uuriperintöympäristön myötä suomalaiseen kul uuriin kiinni yminen, tea erin avulla suomalaisen kul uurin ja oman
kul uurin yhtenäisten piirteiden ja yhteisen kokemusmaailman sekä eroavuuksien
tunnistaminen, lähentyminen, kotoutuminen. Suomen kielen tai suomalaisten tapojen kanssa leiki ely toiminnallisten harjoitusten avulla, huomio pois suori amisesta tai mokaamisen pelkäämisestä puheessa tai toiminnasta.
● Uusien ryhmien ryhmäy äminen. Pois omasta koulu lasta, laan joka inspiroi
ja vahvistaa hei äytymistä. Yhteishengen parantaminen. Tulehtuneiden lanteiden
siirtäminen tarinoiden kau a toiseen konteks in ja asioiden käsi eleminen siellä.
● Uudenlaiset yhteistyökuviot ja toiminnan sillat, esimerkkinä valtakunnallinen
asumispalvelusää ö ASPA, joka toteu aa vammaisten ihmisten ja mielenterveyskuntoutujien itsenäistä asumista ja osallisuu a edistäviä projekteja. Kehi ämisprojekteissa luodaan toiminta- ja työskentelymalleja, jotka vahvistavat vammaisten ihmisten ja mielenterveyskuntoutujien mahdollisuuksia vaiku aa käy ämiensä
asumispalvelujen laatuun sekä osallistua tasavertaises lähiyhteisöissään ja työelämässä. Projek t luovat kehi ämisverkostoja, joihin osallistuvat vammaiset ihmiset
ja mielenterveyskuntoutujat itse, palveluja tuo avat ja järjestävät amma laiset
sekä järjestötoimijat. Projekteja rahoi avat Raha-automaa yhdistys ja Euroopan
Sosiaalirahasto (ESR). Tea erimuseosta pyyde in räätälöin apua ASPA:n henkilökunnalle, toiminnallisten kohtauksien rakentamiseen, joita voidaan käy ää erilaisissa seminaareissa tai työtapoina vaikeissa asiakastapaamisissa. Tea erimuseossa
pide in myös ASPA:n monimuotoisuuskoulutus 13.12.2012, johon osallitui ihmisiä
eri puolilta Suomea. Palaute oli eri äin posi ivista ja yhteistyötä sekä laajempaa
valtakunnallista Tea erimuseolta oste ua koulutuspalvelua on kehi eillä.
Teatterimuseon viestinnän tavoite kuluvalla
strategiakaudella on museon näkyvyyden ja
tunnettuuden kasvattaminen. Vuonna 2012
painopisteenä oli verkkoviestinnän kehittäminen, omien www-sivujen elävöittäminen
sekä sosiaalisen median järjestelmällisempi
hyödyntäminen kävijämäärien lisäämiseksi
niin verkkosivuilla kuin museossakin. Toisena ja osin edelliseen nivoutuvana painopisteenä oli museon tunnettuuden nostaminen
museon 50-vuotisjuhlavuoden merkeissä
erityisesti lähialueella asuvien potentiaalisten kävijöiden keskuudessa ja kesäkampanjan kautta ympäri Helsinkiä. Perustiedotus näyttelyistä, tapahtumista ja työpajoista
toimi entisin, toimiviksi havaituin keinoin.
Museon omat verkkosivut pysyivät pieniä
etusivun muutoksia lukuun ottamatta ulkoasultaan ennallaan ja sivuston elävöittämisessä keskityttiin uusien sisältöjen tuottamiseen. Erityisesti panostettiin museon
kokoelmien tekemiseen näkyvämmiksi verkossa. Kokoelmien esittely löytyy verkkosivuilta jo vanhastaan, mutta uusien palstojen
myötä kokoelmat pysyvät museon etusivulla
vuoden ympäri.
Teatterimuseon ensimmäinen joulukalenteri
ilmestyi vuonna 2011 ja esitteli suomalaisia
pukusuunnittelijoita. Vuoden 2012 joulukalenterissa muisteltiin suomalaisen teatterin uranuurtajia ja esiteltiin 24 uransa
1800-luvulla aloittanutta näyttelijää. Uusi,
50-vuotisjuhlavuoden kunniaksi perustettu,
kerran kuussa ilmestynyt ns. kuukauden
esine -palsta Valokiilassa kertoi museon toi-
minnasta ja historiasta kokoelmanostojen
kautta.
Valokiilassa-palstan ja joulukalenterin päivitykset julkaistiin myös museon Facebooksivulla. Lisäksi FB-sivulla mm. seurattiin
juhlanäyttelyn valmistumista, kerrottiin yleisöpeleistä ja seminaareista ja näytettiin paloja museotyöstä. Facebookissa seurattiin
myös Teatterimuseon kesäkampanjan vaiheita.
Verkkosivujen ja Facebookin sisältöihin
tehdyt panostukset tuottivat tulosta. Teatterimuseon verkkosivuilla vierailtiin 24 882
kertaa. Käyntimäärät nousivat viidenneksellä edellisvuoteen (19 627) nähden. Laskettuja yksilöityjä kävijöitä oli 39 % enemmän
kuin vuonna 2011. Museon sivustolla olevia
sivuja katsottiin yhteensä 74 706 kertaa
(vuonna 2011 62 909). Facebookin kautta
museon sivuille tulleita oli myös aiempaa
enemmän ja Facebook-sivun tykkääjien
määrässä 1 000 ylitettiin vuodenvaihteessa. Verkkosivujen tilastoista nähdään myös,
että englanninkielisten sivujen näyttömäärät ovat nousseet 10 eniten katsotun sivun
joukkoon. Jatkossa onkin tarpeen kehittää
sivuston kieliversioiden ylläpitoa.
Juhlavuoden kesäkampanjassa jalkauduttiin Helsingin vilinään kertomaan Teatterimuseon toiminnasta. Museon freelancerei-
Kuva: Topi Vanhatalo
32
33
Teatterimuseon
50-vuotiskampanjan kesäretkeläiset palasivat
Kaapelitehtaalle
Taiteiden yönä.
Kuva: Ilona
Kemppainen.
den ideoiman ja toteuttaman kampanjan
päähenkilöitä olivat museon neljä uskollista
valvojaa, jotka 50-vuotisjuhlan kunniaksi
saivat lähteä kesäretkelle eri puolille Helsinkiä, pääkaupunkiseutua ja maailmaa. Kampanja alkoi Maailma kylässä -festivaalien
aikaan kesäkuun alussa ja päättyi Taiteiden
yöhön elokuussa. Alkajaisiksi tehtiin Youtubessa julkaistu video, jolla nähtiin neljän
retkeläisen lähtö Kaapelitehtaalta. Hahmot
kiersivät kesän mittaan Helsingin kesätapahtumissa jakamassa flyereitä, joista saattoi askarrella pöytäteatterinuken. Flyereissä
oli kaksi yhden hinnalla -tarjous, jotta kampanjan tehokkuutta saatettiin jälkikäteen
mitata. Freelancerit pitivät roolinsa mukanaan kesälomillakin ja ottivat roolihahmojen reissuilta kuvia, joita julkaistiin museon
Facebook-sivulla.
Kaapelitehtaan välittömässä läheisyydessä
on kaksi suurta asuinaluetta, Ruoholahti
ja Lauttasaari, ja kolmas on nousemassa Jätkäsaaren entiselle satama-alueelle.
Kaapelitehtaan organisoimassa toimijoiden
yhteisessä Jätkäsaari-kampanjassa jaettiin
uudelle asuinalueelle tiedotuspaketti talo
talolta sitä mukaa kuin taloihin muutettiin.
Jätkäsaari-paketeissa jaettiin kesäkampanjasta tuttu pahvinukkeflyeri. Lokakuussa
sama flyeri jaettiin vielä kotijakeluna Ruoho-
34
HELSINGIN PARAS SALAISUUS
TeaƩerimuseon kävijätutkimuskampanja 2012
Tiedo aja Ilona Kemppainen
Tea erimuseo toteu marras-joulukuussa 2012 kävijätutkimuskampanjan sloganilla Helsingin paras salaisuus. Lauantaisin 10.11.–15.12. Tea erimuseoon oli ilmainen sisäänpääsy ja kävijöille jae in kävijätutkimuslomakkeita. Kampanjan aikana
testa in myös miten ilmainen sisäänpääsy vaiku kävijämääriin. Kävijätutkimuksella halu in selvi ää asiakkaiden mielipiteitä mm. asiakaspalvelusta, museon interak ivisista kokeilupisteistä sekä hahmo aa millaista pääsymaksua asiakkaat olisivat valmiita maksamaan museoon.
lahden ja Lauttasaaren koteihin. Paikallista
näkyvyyttä saatiin myös Via Kaapeli -ulkovitriiniin toukokuuksi rakennetun installaation
sekä Ruoholahden sanomissa julkaistun advertoriaalin kautta.
Suuresta jakelumäärästä huolimatta flyereitä oli vuoden loppuun mennessä palautunut
vain vähän. Sikäli voisi ajatella, että kampanja ei onnistunut täysin toivotulla tavalla. Kampanja herätti positiivisia reaktioita
monilta suunnilta. Kaikki näkyvyys ei muutu
kävijöiksi välittömästi, vaan muuttuu toivottavasti tunnettuudeksi, joka tuo kävijöitä pidemmällä aikavälillä.
Loppuvuodesta toteutettiin vielä kävijätutkimuskampanja Helsingin paras salaisuus.
Marras-joulukuun aikana kuutena lauantaina museoon pääsi ilmaiseksi ja kävijöille
jaettiin kävijätutkimuslomakkeita. Helsingin
paras salaisuus -slogan näkyi museon wwwsivuilla sekä Cult24-lehdestä ostetussa ilmoituksessa.
Näyttelyistä ja tapahtumista tiedotettiin
lehtiin ja muihin medioihin sekä menopalstoille. 50-vuotisjuhlanäyttely huomioitiin
kiitettävästi. Ostettuja ilmoituksia oli edellä
mainitun Cult24-lehden lisäksi Väliverho-kalenterissa, Teatterijoukko-tiedotuslehdessä
Helsingin paras salaisuus -slogan nousee siitä kokemuksesta mikä henkilökunnalla
on tuodessaan ensikertalaisia museoon. Usein näy elyvieras henkäisee yllä yneenä ja ihme elee miksi ei ole ennyt museon olemassaolosta aiemmin. Tea erimuseo on kuin Helsingin paras salaisuus, johon kävijät yksitellen vihitään. Slogan pi
sisällään ajatuksen siitä, e ä ilmaiskampanjalla pyri in rohkaisemaan ensikertalaisia tulemaan museoon.
Kampanjasta kerro in museon verkkosivuilla, Facebook-sivulla sekä Cult24-lehteen laitetulla ilmoituksella. Lisäksi ilmoite in pääkaupunkiseudun leh en menopalstoille. Kampanjan kuuden lauantain aikana museossa kävi 549 henkilöä, mikä
on selväs enemmän kuin lauantaisin yleensä. Tutkimukseen vastasi 46 henkilöä.
Otos on melko suppea, mu a siitä voi kuitenkin vetää yhteen jotain johtopäätöksiä.
Kampanja-ajan kävijöistä 63 % oli ensikertalaisia ja 37 % Tea erimuseo oli entuudestaan tu u. Ensikertalaisista suurin osa sai kuulla ilmaispäivästä vasta Kaapelitehtaalla, joko kyl stä pihalla tai ala-aulan vah mestarilta (11 % kaikista kävijöistä).
Aiemmin käyneiden joukosta useampi oli tullut tarkoituksella kuultuaan ilmaispäivästä.
Vinkki museosta ja kimmoke museovierailuun saa in useimmin ”puskaradiosta”, eli
oli kuultu tu avalta (41 %). Toiseksi eniten etoa oli saatu facebookista tai muualta
Interne stä (20 %). Sanomalehdestä edon oli saanut vain pari vastaajaa, eli 4 %
vastanneista. Sähköinen media on siis rynninyt ohi perinteisen median, mu a ehdo omas tärkein Tea erimuseon kävijöiden houku elija on hyvä suositus ystävältä tai sukulaiselta.
Kuka suosi elee museota eteenpäin tu avilleen? Omaan vierailuunsa tyytyväinen
kävijä. Kävijätutkimuksesta museo sai tältä osin eri äin posi ivisia vastauksia. 86
% ensikertaa museossa käyneistä koki, e ä käyn vastasi heidän odotuksiansa tai
yli ne. Aiemmin käyneiden joukosta 94 % käyn täy odotukset. Molemmissa
ryhmissä kukaan ei vastannut kysymykseen kieltäväs . (Paitsi muutama, joka jatkoi
35
tarkentaen, e ä heidän odotuksensa yli yivät.) Loput vastaajat jä vät kohdan tyhjäksi, minkä tarkoi anee neutraalia suhtautumista, ei kielteistä.
Kävijöiden tyytyväisyydestä kertovat myös vastaukset kysymyksiin aikooko henkilö
tulla uudelleen tai suositella sitä eteenpäin. 92 % vastanneista aikoo tulla Tea erimuseoon uudelleen. 97 % aikoo suositella museota ystävilleen ja sukulaisilleen.
(Osa vastanneista jä lomakkeen toisen puolen kokonaan vastaama a. Prosen t
laske in niistä vastanneista, jotka täy vät myös toisen puolen lomakkeesta. Jos
prosen luku lasketaan kaikista vastanneista, vastaavat luvut ovat 76% ja 78%)
Lähtökohdat näy ävät siis otollisilta Tea erimuseon kannalta posi ivisen puskaradion toiminnalle. Kiinnostavaa olisi onnistua yhdistämään nämä tyytyväiset kävijät/
suosi elijat ja sosiaalinen media. Miten houkutellaan kävijöitä jä ämään posi ivinen suositus esim. museon Facebook-sivulle? Miten varmistetaan, e ä eto leviää? Miten varmistetaan, e ä kävijä tulee itse uudestaan? Osallistaminen ja sitouttaminen sosiaalisessa mediassa ovat tätä päivää. Se, miten Tea erimuseo tähän
onnistuu lähtemään mukaan, on museon vies nnän lähitulevaisuuden posi ivinen
haaste.
Mikä museossa si en on parasta? Vastaajat lue elivat avovastauksissaan useita yksi äisiä asioita, mu a ylitse muiden nousi ja eniten mainintoja sai kokeileminen
ja itse tekeminen. Juuri se mitä museo itsekin korostaa ja mihin näy elykävijöitä halutaan rohkaista. Kävijät pi vät erityises niistä kokeilupisteistä, joissa pääsi
käy ämään valoja ja ääniä. Blue screen keräsi useamman maininnan samoin kuin
kokeilupuvut. Myös näy elyiden tunnelmaa kiitel in.
Paranne avaakin löytyi. Edellä maini in jo kokeilupisteiden merkitseminen. Lisäksi
toivo in mm. selkeämpää kiertosuuntaa, enemmän etoa ja tekstejä sekä opastuksia. Lisää etoa toivo in etenkin lavastuksesta, näy ämötekniikasta ja näytelmän tekoprosessista. Kokeilupisteet ovat tekniikkansa suhteen haavoi uvia. Niiden
toimintavarmuu a pitäisi parantaa.
Näy elyhenkilökunta on Tea erimuseon val kor , joka saa säännöllises kiitosta
asiakaspalau eissa. Sama näkyi tässä kävijätutkimuksessakin. Ala-aulan vah mestarin toimintaan eri äin tyytyväisiä tai tyytyväisiä oli 89% vastanneista. Näy elyvalvojaan eri äin tyytyväisiä tai tyytyväisiä oli jopa 98 % vastanneista.
Backstage-näy ely on suunniteltu muoka avaksi ja pala kerrallaan uudiste avaksi,
joten uudet sisällöt ovat jatkossa mahdollisia. Uudistuksia voisi suunnitella kävijöiden toiveiden mukaises , käynnistää jopa sosiaalisen median kampanjan, jossa kävijät saisivat ehdo aa uusien näy elyosioiden sisältöjä.
Kyselyssä selvite in myös mitä mieltä ol in museon kokeilupisteistä. 56 % vastanneista oli eri äin tyytyväinen kokeilupisteisiin, 35 % vastasi olevansa tyytyväinen.
Neutraalin keskiarvon antoi 9 % vastanneista. Kokeilupisteiden käyte ävyyden osalta mielipiteet olivat lähes samat. 52 % vastasi käyte ävyyden olevan eri äin hyvä,
28% vastasi hyvä. Neutraalin vastasi 20 %. (Kukaan ei antanut neutraalia heikompaa
arvosanaa.) Vastausten perusteella kokeilupisteiden käyte ävyy ä voitaisiin vielä
parantaa. Useammassa lomakkeessa toivo in kokeilupisteiden parempaa mer-
Kyselylomakkeen lopuksi kävijöitä pyyde in arvioimaan minkä ikäisille Tea erimuseo erityises soveltuisi. Lähes kaikki vastaajat arvioivat museon sopivan kaiken ikäisille. Kävijät eivät siis miellä Tea erimuseota erityises lapsille suunna una, vaan
paikkana, jossa kaiken ikäiset saavat osallistua, leikkiä, kokeilla ja kokea tea eria.
Ilmoitus Helsingin paras Salaisuus -kampanjasta ilmestyi
ilmaisena jaettavan kulttuurilehti Cult24:n marraskuun numerossa. Kampanjan ajan myös
museon www-sivujen etusivulla
näkyi sama ilme ja klikkaamalla
kuvaa pääsi lukemaan kampanjasta lisää.
36
kitsemistä näy elyyn. Tällä hetkellä näy elyissä on merki y niitä koh a, joihin ei
saa koskea, ja lisäksi on erillinen kar a, johon kokeilupisteet on merki y. Helpos
toteute ava parannus olisi merkitä kokeilupisteet selkeällä ”saa koskea” -kyl llä ja
varmistaa, e ä käy öohjeet ovat selkeäs esillä itse kokeilupisteessä, ei vain kartassa.
Ilmainen sisäänpääsy houku eli museoon kävijöitä, jotka muuten eivät ken es olisi
tulleet. Kyselyssä heitä pyyde in arvioimaan mikä olisi sopivan suuruinen pääsymaksu museoon. Vain yksi vastaaja oli sitä mieltä, e ä museoon pitäisi päästä ilmaiseksi. 77 % vastanneista pi nykyistä hintatasoa, eli 4–7 euron sisäänpääsymaksua
sopivana. 15 % oli valmis maksamaan alle 4 € ja 5 % voisi maksaa 8–10 € sisäänpääsystä. Pääsymaksu omuus toimi siis kampanja-aikana sisäänhei äjänä, mu a
nähtyään näy elyt ja saatuaan museokokemuksen valtaosa oli valmis pitämään
pääsymaksut ennallaan.
”Harvoin on yhtä hyvin toteute uja osallistavia näy elyitä.”
”Tea erimuseo oli paljon mielenkiintoisempi ja parempi kuin ennalta odo n.”
”Museo yli odotukset! Yllä e ei ollutkaan perinteinen museo.”
”Yleensä en pidä kokeiluosuuksista museoissa, mu a tämä oli poikkeus.”
”Käyn yli odotukseni monipuolisuudellaan.”
”Museo oli eri äin hyvä ja suosi elen tätä muillekin.”
37
ja ruotsinkielisessä Repertoar-lehdessä. Työpajatoimintaa mainostettiin Opettaja-lehden
retkiliitteissä kaksi kertaa vuoden aikana ja
Tyky-pajoja Sihteeri&Assistentti-lehden työhyvinvointinumerossa. Museo näkyi lisäksi
Suomen draama- ja teatteriopetuksen liitto
Fidean lehdessä, Suomen museoliiton näyttelykalenterissa sekä vuonna 2012 avatulla
Uudenmaan museo-opas -verkkosivustolla.
Museon omat kausiesitteet jaettiin Helsingin kaupunginkirjaston toimipisteisiin kirjaston jakelupalvelun kautta alkuvuodesta ja
syyskauden alkajaisiksi.
Syksyllä järjestettiin ensimmäistä kertaa
Kaapelitehtaan museoiden yhteinen perhepäivä, jonka yksi tavoite oli päästä näkyviin
pääkaupunkiseudun mediassa. Tämä toteutuikin ja kävijöitä päivän aikana oli runsaasti.
Marraskuussa 2012
järjestettiin kuvauspäivä, jolloin valokuvaaja
Tanja Ahola kuvasi
lisää ”monessa roolissa” -kuvia museon
tiedotuskäyttöön.
Rooleja vaihtelivat
tällä kertaa näyttelijätaustainen museonjohtaja Helena Kallio
ja näyttelijä Mika
Piispa.
Kuva: Ilona
Kemppainen
38
Perhepäiväyhteistyö jatkuu jo keväällä 2013
ja myös muita museoiden välisen yhteistyön
mahdollisuuksia kartoitetaan. Kaapelitehtaan toimijoiden yhteinen lasten ja nuorten
kesäkurssiesite tehtiin jälleen, nyt jo seitsemättä kertaa.
Työpajaryhmien tavoittamisen tehokkain
keino on edelleen suora koulu- ja päiväkotitiedotus. Kausiohjelmat postitettiin kouluihin ja päiväkoteihin. Lisäksi lähestyttiin
sähköpostitse. Museolehtori ja teatterikasvatuksen assistentti osallistuivat Helsingin
kulttuuritoimijoiden yhteiseen infopäivään
Korjaamolla 29.10. Päiväkotien henkilökuntaa tavoiteltiin Varhaiskasvatusmessuilla
5.10. Rymy-työryhmä toimi edelleen ryhmäkäyntimarkkinoinnin tukena.
talous ja tulevaisuus
talous
Teatterimuseon juhlavuosi käynnistyi vuoden 2011 hyvän tuloksen vauhdittamana.
Museon oma pääoma oli vuoden alussa 70
802,82 euroa ylijäämäinen ja toiminnan
ydinalueilla oli meneillään useita työrupeamia, joiden edistämiseen tältä pohjalta ryhdyttiin. Esinekokoelmien, arkiston sekä tieto- ja kuvapalvelun avuksi palkattiin vuonna
2012 assistentteja yhteensä 18 kuukauden
ajan, mikä tarkoitti sosiaalikuluineen n. 40
000 euron panostusta kokoelmien lisätyövoimaan. Näin edistettiin kokoelmien kokonaishallintaa, saatiin lahjoituskertymää purettua ja huolehdittiin tilojen riittävyydestä.
2000-luvun teatterin keinoin toteutettavaan
näyttelyyn hankittiin av-kalustoa, jota on viety taseeseen 38 259,21 euron edestä. Kalustohankinnoilla turvattiin myös lähivuosien
näyttelytarpeita. Suurin hankinta on nykydokumentointiprojektissa kerättyjen esitystallenteiden esillepanon Suomi nyt -studioinstallaatiossa mahdollistava 23 062,50 euron
arvoinen mediaserveri, joka saatiin sponsorialennuksella Picturall ltd:ltä. Vaihtuvan
näyttelyn sulkeuduttua mediainstallaatio
sijoitetaan pysyvään näyttelyyn, joka näin
samalla satsauksella päivitetään sisällöllisesti 2000-luvulle. Kalustosta on tehty 25 %
poisto, 16 608,45€. Lisäksi on tehty muista
pitkävaikutteisista menoista 4 987,25 euron
tasapoisto. Toimeliaan vuoden jälkeen tulos
on 46 778,69 euroa miinuksella.
Varsinaisen toiminnan kulut vuonna 2012
olivat 1 264 486,33 euroa (v. 2011 1 263
100,46 €). Suurimmat menoerät olivat henkilöstökulut 48,2 % 609 574,86 euroa (v.
2011 548 190,08 €), vuokra- ja kiinteistökulut 27,9 % 352 518,13 euroa (v. 2011
343 121,65 €), näyttelykulut 44 738,12 euroa (v. 2011 49 713 €) ja palvelumenot 177
066,99 euroa (v. 2011 198 031,48 €).
Museon tärkeimmän rahoituslähteen muodostivat valtionavustukset, joiden osuus oli
yhteensä 774 900 euroa (v. 2011 799 589
€): lakisääteinen valtionosuus 373 900 euroa (v. 2011 399 589 €), harkinnanvarainen
avustus 400 000 euroa (v. 2011 420 000
€). Helsingin kaupungin avustus oli 271 330
euroa ja kohdentui Kaapelitehtaan vuokriin.
Museon omien tuottojen osuus oli 171
049,77 euroa (v. 2011 266 748,56 € sisältäen valtion erillisavustuksen teknisen
infrastruktuurin uusimiseen) eli 14 % tulorahoituksesta. Tuotot koostuivat näyttelyiden
pääsylippu- ja myyntituotoista sekä palvelutoiminnan tuotoista. Tuottoihin sisältyvät
myös projekteihin saadut avustukset: 10
000 € OKM:n harkinnanvaraista lisäavustusta museon 50-vuotisjuhlavuoden näyttelylle, 16 000 € Museoviraston innovatiivista
rahoitusta devising-projektiin (4450 euroa
siirtovelkana projektin jatkuessa vuonna
2013), 2 605 euroa suomalais-ruotsalaiselta kulttuurirahastolta näyttelyn Viva Vivica!
matka- ja kuljetuskuluihin sekä 2 000 € Uudenmaan taidetoimikunnalta verkkonäyttelyn tuottamiseen.
39
Työvoima on museon tärkein resurssi. Museon henkilöstörakennetta on kuluneena
vuonna vihdoin vahvistettu kahden toimen
vakinaistamisella: vakinaistettiin aiemmin
määräaikaisissa työsuhteissa toimineet
museotyöntekijä (1.6. alkaen) sekä teatteripedagogi (1.10. alkaen). Museotyöntekijän toimella vahvistettiin palvelutoiminnan
infrastruktuuria siivouksen ja muun käytännön logistiikan osalta sekä tehostettiin eri
osa-alueiden juoksevien töiden etenemistä
(skannaukset, kokoelmien oheistyöt, näyttelyn rakennustyöt). Panostuksella teatterikasvatukseen pyritään kasvattamaan museon
painopistealueen toimintaa ja hankemahdollisuuksia sekä mahdollistamaan hyvinvointipalveluiden kehittäminen. Vakituisen
työvoiman lisäys vastaa museon monipuolisen toiminnan tarpeisiin. Toisaalta lisäys
synnyttää painetta julkisen rahoituksen pysyvyyteen vähintään nykyisellä tasolla.
erityisesti painaa kulttuuriperintöaineiston
ja muistitiedon vapaan, helpon saavutettavuuden tarve.
Teatterimuseolla odotetaan nyt tulevaisuuteen suuntautuvalla mielenkiinnolla
Opetus- ja kulttuuriministeriön kantaa erikoismuseoselvityksessä esitettyyn toimenpide-ehdotukseen isomman esittävien taiteiden museon perustamiseksi.
Lähitulevaisuuden resursointia vaativiin
haasteisiin kuuluu joka tapauksessa Idatietokannan uudistus, jonka tarve näyttäisi
lähestyvän jopa strategiakauden lopulle arvioitua nopeammin. Edelleenkin osa merkittäviä, museon toimivien puitteiden ylläpitoon
ja erikoismuseotehtävän ydinpiiriin kuuluvia
hankkeita on mahdollista toteuttaa vain erillisrahoituksen ja lisätyövoiman turvin. Arkistotilat kaipaavat yhä parannusta.
Kuva: Ilona Kemppainen
tulevaisuuden nÄkymiÄ
Museoalan toimintaympäristössä eletään
haasteellisia aikoja. Julkiseen rahoitukseen
on edelleen tiedossa leikkauksia ja harkinnanvaraisiin avustuksiin joidenkin prosenttien osuudelta tulosohjaukseen sidottava
osuus. Teatterimuseon tilojen ja ostopalveluina hankittavan infrastruktuurin ylläpidon
kulut (n. 42 % varsinaisen toiminnan kuluista) kuitenkin jatkavat nousuaan indeksikorotusten myötä. Myös kehittyvän tietoteknologian ylläpito ostopalveluina hankittavine
asiantuntijapalveluineen koettelee museon
taloutta. Varsinaisen toiminnan resursointi
sekä henkilöstön osaamisen ja palkkojen
kehittäminen kärsivät vääjäämättä, ellei
syntyvää vajetta onnistuta paikkaamaan
oman toiminnan tuotolla. Työnkuvien ja tilojen hallinnointi edellyttää entistä tiukempaa
kokoelmatyön terävöittämistä ja yleisötoi-
40
minnan fokusointia. Riittävä valtionrahoitus
on kuitenkin mielekkään, laadukkaan ja pitkäjänteisen kokoelmienhoidon, digitoinnin
ja saavutettavuuden tae. Erikoisalan suhteellisen niukoilla toimeen tulevan ammattikentän sidosryhmiä lypsämällä ei voida
Teatterimuseon asianmukaista kulttuuriperintötyötä rahoittaa!
Teatterimuseolla suhtaudutaan energisesti museoalan muutoksiin ja kehitetään
haasteiden keskellä aktiivisesti toiminnan vaikuttavuutta ja palveluja. Aiemmin
kansalaisvarantona pidettyjä aineisto- ja
asiantuntijapalveluja joudutaan Teatterimuseollakin entisestään maksullistamaan ja
hinnoittelemaan tietopalvelun jatkuvuuden
turvaamiseksi. Toisaalta sähköisessä toimintakulttuurissa ja köyhällä erikoisalalla
41
organisaatio, henkilÖkunta, tilat
tutkija
FM Pälvi Laine (vuorotteluvapaalla 1.8. alkaen), sijaisena FM Tiina Piispa
Männistö, Tiina Piispa, Arto-Oskar Reunanen, Viivi Salokangas, Jolin Slotte, Johanna
Terhemaa, Tanja Turpeinen
museolehtori
FK Heini Räsänen
Näyttelyissä ja projekteissa työskennelleet:
Ralf Forsström, Mia Kivinen, Riitta Kuosa,
Emma Laatikainen, Samuli Lehto, Katarina
Lindholm, Saija Nojonen, Harri Ojala, Lotta
Petronella, Mika Piispa, Tekla Pohjolainen,
Raija-Sinikka Rantala, Helena Ryti, Seppo
Salminen, Anne-Mari Seppola, Tomi Syrjä,
Karoliina Valli, Joanna Weckman
teatteripedagogi
teatteri-ilmaisun ohjaaja AMK Milla Kortemaa (1.10. alkaen)
Teatterimuseo on valtakunnallinen erikoismuseo, jota ylläpitää Teatterimuseon säätiö.
Teatterimuseon säätiön muodostavat Helsingin kaupunki, Suomen Teatterijärjestöjen
Keskusliitto ry. ja Suomen museoliitto.
Edustajisto
Teatterimuseon säätiön kolmivuotiskaudeksi
2011–13 valittu edustajisto kokoontui vuoden aikana kaksi kertaa. Edustajiston puheenjohtajana toimi näyttelijä Helena Ryti.
Suomen Teatterijärjestöjen Keskusliitto ry:n
nimeäminä varsinaisina jäseninä ja varajäseninä (suluissa) ovat toimineet seuraavat:
ohjaaja Pilvi Porkola (ohjaaja Miira Sippola),
näyttelijä Helena Ryti (näyttelijä Aki Raiskio),
visuaalinen suunnittelija Raisa Kilpeläinen
(puvustaja Leena Ollikainen), järjestösihteeri
Hanna-Reetta Schreck (teatterinjohtaja Henrik Timonen), hallintojohtaja Hannu Hakala
(producent Vibeke Löfgren), tanssitaiteilija
Outi Kallinen (Mia Silvennoinen), teatteripukusuunnittelija Riitta Röpelinen (pukusuunnittelija Ulla-Maija Peltola), toiminnanjohtaja
Elina Mäntylä (järjestösihteeri Helena Vesajoki), toiminnanjohtaja Eeva-Sisko Artell
(lakimies Tommi Saarikivi), toiminnanjohtaja
Maaria Kuukorento (Jenny Nordlund).
Helsingin kaupungin nimeäminä varsinaisina jäseninä ja varajäseninä (suluissa) ovat
toimineet Mona Kortelampi (Aki Hyödynmaa) ja Mikko Ilanko (Anu Tuominen). Suomen museoliiton nimeämänä varsinaisena
jäsenenä on toiminut museonjohtaja Merja
Herranen (varalla pääsihteeri Anja-Tuulikki
Huovinen).
42
Hallitus
Säätiön hallitus kokoontui vuoden aikana
kuusi kertaa. Puheenjohtajana on toiminut
Antti Mattila ja varapuheenjohtajana valosuunnittelija Mia Kivinen. Muut hallituksen
jäsenet ovat näyttelijä Riko Eklundh, näyttelijä Mikko Hänninen, museonjohtaja Marjo
Mikkola, suomentaja Jukka-Pekka Pajunen
ja tanssitaiteen tohtori Leena Rouhiainen
(syksyyn 2012 asti).
Tilintarkastajat
Säätiön tilintarkastajina ovat vuonna 2012
toimineet kaupunginreviisori Vesa Ikäheimo (HTM) ja kaupunkitarkastaja Kari Roine
(HTM, JHTT) ja heidän varamiehinään Päivi
Ollila (HTM) ja Pauli Aaltonen (HTM).
HENKILÖKUNTA
Museon vakinainen henkilökunta
ja sijaiset:
museonjohtaja
TeM, JET Helena Kallio
projektipäällikkö
HuK, teatterikuraattori Meri Eerola
tiedottaja
FM Ilona Kemppainen
museomestari
medianomi AMK Timo A. Aalto (opintovapaalla), sijaisena HuK Patrik Lustig
arkistonhoitaja
FM Tiina Peltola (12.2. asti)
FM Eeva Mustonen (1.3. alkaen)
amanuenssi
FM Sanna Brander
museotyöntekijä
Kimmo Hokkanen (1.6. alkaen)
Määräaikaiset:
teatterikasvatuksen assistentti (1.1.–30.6.)
teatteri-ilmaisun ohjaaja AMK Milla Kortemaa
devising-projektisihteeri (1.7.–30.9.)
teatteri-ilmaisun ohjaaja AMK Milla Kortemaa
museoassistentit
Laura-Elina Aho (1.10.–30.11., 1.–31.12.,
50 % työaika)
FM Anna-Elina Hintikka (1.1.–31.5. ja
1.6.–31.10.)
Kimmo Hokkanen (1.1.–31.5.)
Stella Karlsson (1.9.–31.12.)
FM Saija Saarinen (1.4.–30.6., 1.–31.7.,
1.8.–31.12.)
Leena Savioja (27.3.–11.6., 12.6.–13.7.)
toimistoassistentit
FM Tiina Piispa (1.1.–31.5., 80 % työaika)
yo Meri Kirjavainen (1.8.–31.12.)
Teatterikasvatuksen työpajojen ohjaajina,
projekteissa ja näyttelyvalvojina ovat toimineet:
Mari Ala-Nikkola, Iiris Autio, Natalia Hara,
Elina Helavuori, Jonna Helin, Susanna Hemmilä, Aino Järvi-Eskola, Eeva Kemppi, Meri
Kirjavainen, Milla Kortemaa, Sari Kortemäki,
Jane Kärnä, Helena Laxén, Mimosa Lindahl,
Anni Mikkelsson, Natalia Mäenpää, Katri
Siviilipalvelusmiehet:
Johannes Westö
Harjoittelijat:
TET-harjoittelijat: Elisa Marvin 23.–27.1.,
Samir Homain 24.9.–5.10. ja Siiri Perämaa
26.–30.11.
Työharjoittelija Helmi Mattila 10.4.–11.5.
Laura-Elina Aho, Helsingin yliopisto, teatteritieteen laitos (135 h ajanjaksolla 23.8.–
21.9.)
Vastaanotto- ja turvallisuuspalvelut:
Securitas Oy
Atk-tuki:
Juha Storm
Kirjanpitopalvelut:
Tilitoimisto Pretax
Työterveyshuolto:
Klinikka 22
TILAT
Museon arkistokokoelmat, kirjasto- ja tutkijapalvelutilat, kokoelmien vastaanottotilat,
pysyvät ja vaihtuvat näyttelyt, työskentelytilat ja huolto- ja verstastilat (yhteensä 1 990
m2) sijaitsevat Kaapelitehtaalla, näyttelyt
osoitteessa Tallberginkatu 1 G, muut tilat
osoitteessa Tallberginkatu 1 E. Etävarasto ja
tekstiilikokoelmat ovat Arabiassa (603 m2)
Hämeenkatu 155 C.
43
LAHJOITTAJAT
Ahlström Martti, Helsinki
Ahola Tanja, Helsinki
Asunmaa Martti, Kello
Enckell Martin, Helsinki
Eriksson Saga, Helsinki
Gustafsson Anne, Turku
Heikki Eteläpään perikunta, Helsinki
Helsingin kaupunginteatteri
Helsingin kuurojen yhdistys, Helsinki
Helsingin Teatterikerho/Kalpio Pirkko, Helsinki
Hirvikoski Reija, Helsinki
Ijäs Eeva, Helsinki
Kahiluoto Atro, Helsinki
Kairimo Jorma, Tampere
Karjunen Kimmo, Helsinki
Karvonen, Anna-Mari / Und er libet -teatteriryhmä, Helsinki
Kassandrateatteri, Helsinki
Klemelä Leena, Tampere
KokoTeatteri, Helsinki
Laakso Pirkko, Jyväskylä
Lähteinen Eira, Hämeenlinna
Nurmimaa Outi, Helsinki
Palo Riitta, Helsinki
Peltonen Leila, Helsinki
Pirjo Bergströmin perikunta, Helsinki
Pyhälä Sampo, Helsinki
Pyynikin kesäteatteri, Tampere
Raitahalme Ulla, Lahti
Rinne Marjatta, Helsinki
Ritva Karpion perikunta/ Narko Riitta, Järvenpää
Ryhmäteatteri, Helsinki
Räty-Hämäläinen Aino, Helsinki
Salminen Maria, Punkalaidun
Sarlund Ritva, Kangasala
Saurama Juha, Järvenpää
Siikala Ritva, Helsinki
Sillantie Lauri, Helsinki
Someroja Sakari, Helsinki
Suomen Kansallisooppera
Suomen Kansallisteatteri
Suominen Paul, Puerto La Cruz, Venezuela
Suutari Satu/Hämeenlinnan Kaupunginteatteri
Tawast Marjut, Helsinki
Teatterin tiedotuskeskus, Helsinki
Tepponen Mervi, Espoo
Tola Heini, Helsinki
Uuno Klami Seura/Bertin Arna, Helsinki
Vepsäläinen Terttu, Helsinki
Wahlsten Eeva, Helsinki
Åbo Svenska Teater
44
LIITE: KOKOELMIEN KARTUNTA JA LUETTELOINTI 2001–2012
Esinekokoelmien kartunta ja luettelointi 2001–2012
7000
5787
6000
5000
4000
3000
2375
1895
2000
819
1000
227
100
0
1060
542
428
372
279
140
138
88
55
0
2001
2002
2003
2004
2005
2006
Lahjoitukset/kpl
1047 630
617
455
2007
2008
325
2009
245448
2010
156
2011
2012
Luettelointi/kpl
Arkistoaineiston kartunta ja luettelointi 2001–2012
140
122
120
100
80
60
40
31,5
21
20
20
20
10 3,5
0
2001
1
0,5
2002 2003
24,5
21
18
17
20,75
18
4
2,5
2
1,5
2004 2005 2006 2007
Lahjoitukset / hm
2008
2009
16,35
9
9
2010
2011
12,75
6
2012
Luettelointi / hm
45
Valokuvien kartunta ja luettelointi 2001–2012
200000
35000
180000
180000
31100
30000
160000
Lahjoitukset
120000
106000
20000
100000
86000
80000
60000
10500
40000
20000
0
31000
18900
8300
940
16
2001
2002
12000
7300
2700
16006001050
1100
2003
Luettelointi
25000
140000
2004
2005
2006
10000
5000
2500
2007
Lahjoitukset
25000
15000
23803900
43001710
380
330
270 0
2008
2009
2010
2011
2012
Luettelointi/tietueittain
Hakujen piiriin
Kuvakohtaista luettelointia ja digitointia suoritetaan edelleen otantamenetelmällä. Valokuvien luetteloinnissa on vuonna 2012 ryhdytty aiempaa enemmän priorisoimaan yleisen tason luettelointia. Tästä
johtuen tietokannan uusien valokuvatietueiden määrä ei ole suuri, mutta tietokantahakujen piiriin
saadaan jopa kymmeniä tuhansia valokuvia. Kaavioon on siksi vuonna 2011 lisätty kolmas käyrä kertomaan hakujen piiriin saatettujen valokuvien määrästä.
46
24