tommi göös investointilaskentamenetelmien soveltuvuus

Transcription

tommi göös investointilaskentamenetelmien soveltuvuus
TOMMI GÖÖS
INVESTOINTILASKENTAMENETELMIEN SOVELTUVUUS
LÄMMITYSENERGIANSÄÄSTÖÖN KOHDISTUVASSA
INVESTOINNISSA
Diplomityö
Prof. Petri Suomala hyväksytty tarkastajaksi teknis-taloudellisen tiedekunnan
kokouksessa 5.12.2012.
i
TIIVISTELMÄ
TAMPEREEN TEKNILLINEN YLIOPISTO
Tuotantotalouden koulutusohjelma
GÖÖS, TOMMI: Investointilaskentamenetelmien soveltuvuus lämmitysenergiansäästöön kohdistuvassa investoinnissa
Diplomityö, 93 sivua, 10 liitettä (13 sivua)
Marraskuu 2012
Pääaine: teollisuustalous
Tarkastaja: professori Petri Suomala
Avainsanat: Energiansäästö, lämmityskustannukset, kannattavuus
Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää takaisinmaksuajan menetelmän lisäksi muiden investointilaskentamenetelmien soveltuvuutta energiansäästöinvestoinnin laskentaan. Investointina toimi Ekonor Oy:n Lämmönvahti -menetelmä. Kirjallisuuskatsauksessa selvitettiin kiinteistöjen lämmitysjärjestelmää, menetelmän toimintaperiaatetta sekä tarkasteltiin energiansäästöön tehdyn investoinnin kannattavuuden laskentamenetelmiä. Tutkimuksen aineistona oli lämmitysenergiankulutustiedot yhteensä 19 kiinteistöstä, joihin menetelmä oli asennettu. Kohteet oli asennettu välillä 2005–2012.
Kaikissa tarkastetuissa kohteissa lämmitysenergian kulutus oli pudonnut tarkastelujaksolla. Energiankulutuksen muutos vaihteli välillä -0,3 % - -15,5 % ja perusmaksun muutos asennuksen jälkeen tehdyissä tarkistusmittauksissa vaihteli välillä -10,9 % - -59,7 %.
Näiden yhteisvaikutuksena energiakustannuksen muutos vaihteli eri kohteissa välillä 5,8 % - -19,0 %. Tulokset eivät ole aivan tarkkoja, sillä helmikuun 2012 kulutus ei pidä
kohteilla paikkaansa, ja suuressa osassa kohteita tarkasteluaika asennuksen jälkeen on
vain vuosi tai alle sen. Jos helmikuun kulutukset otetaan tuloksista pois, energiankulutuksen lasku on huomattavasti suurempi. Tarkemman tuloksen saamiseksi tarkasteluaika
pitäisi olla pidempi ja kohteita enemmän. Menetelmän vaikutusta tilausvesivirran muutokseen ei lisäksi pystytty tarkasti määrittelemään. Menetelmän voidaan todeta laskevan
kiinteistöjen energiakustannuksia, mutta tarkkaa lukua ei voida antaa.
Investoinnin laskentamenetelmänä suositellaan käytettäväksi perinteisen takaisinmaksuajan menetelmän lisäksi nettonykyarvoa. Lyhyen takaisinmaksuajan ja pitkän pitoajan
investoinneissa voidaan sisäistä korkokantaa ja nettonykyarvoa pitää varmasti positiivisina, joten pelkkä takaisinmaksuajan menetelmäkin voi olla riittävä. Tutkimuksessa sisäinen korkokanta antoi samanlaisen kannattavuusjärjestyksen kuin takaisinmaksuajan
menetelmä. Nettonykyarvo puolestaan antoi hieman erilaisen järjestyksen, joten sen
avulla saadaan investoinnista lisätietoa. Energiakustannusten laskun ollessa yli 10 %
takaisinmaksuaika tarkasteltavalle menetelmälle on alle 2 vuotta ja investointi on tällöin
hyvin kannattava.
ii
ABSTRACT
TAMPERE UNIVERSITY OF TECHNOLOGY
Master’s Degree Programme in Industrial Engineering and Management
GÖÖS, TOMMI: Suitability of Investment Calculation Methods for Energy Saving Investments
Master of Science Thesis, 93 pages, 10 appendices (13 pages)
November 2012
Major: Industrial Engineering and Management
Examiner: Professor Petri Suomala
Keywords: Energy saving, heating cost, profitability
The aim of this study was to investigate the calculation methods suitable for estimating
energy savings investments, in addition to the return on investment of energy savings.
In this research the energy savings investment studied was Ekonor Oy’s Lämmönvahti –
method. The literature reviewed studied the buildings heating system, the operation
principle of the method and energy savings investment calculation methods. The research material consists mainly of the energy consumption data of 19 buildings on
which the method was installed. Test methods were installed between 2005-2012. The
income of the investment is the change in heating energy costs. Heating energy costs
consist of energy charge which depends on energy consumption and basic charge which
is a fixed charge.
Heating energy consumption had decreased in all buildings where the method was installed and this change varied between 0,3 % - -15,5 %. Basic charge varied between 10,9 % - -59,7 % and the total heating energy costs varied between -5,8 % - -19,0 %.
Results were not quite accurate because the buildings energy consumption in February
2012 was not correct. In addition, time after installing the method in many cases is only
a year or less. The decrease in consumption is much higher if February consumptions
were taken from the results. In order to obtain more accurate results the reviewed period
should have been longer. Basic charge had also decreased but it is difficult to determine
the effects of the method for that change.
In addition to the traditional payback method, it is recommended to use the net present
value method when calculating energy savings investment profitability. When investments have a short payback and a long life span the net present value and internal rate
of return are always positive and a simple payback method may be sufficient alone. In
this research the internal rate of return gave similar order of investments profitability as
payback method. Net present values gave a slightly different order so it would give
more information about the investments. When energy costs decrease more than 10 %,
the payback time is less than two years and investments are highly profitable.
iii
ALKUSANAT
Haluan kiittää Ekonor Oy:tä mahdollisuudesta tehdä tämä työ. Kiitän Ekonor Oy:n johtoa hyvästä tuesta, kannustamisesta ja hyvistä neuvoista. Kiitokset kuuluvat myös
Ekonor Oy:n koko henkilöstölle mukavasta työilmapiiristä.
Erityisesti haluan kiittää työni tarkastajaa, professori Petri Suomalaa, tärkeistä palautteista ja ohjeista, jotka ohjasivat työtäni oikeaan suuntaan varsinkin sen loppuvaiheessa.
Lisäksi haluan kiittää perhettäni ja ystäviäni, jotka olette olleet tukemassa ja kannustamassa koko opiskeluaikani.
Turussa 22.11.2012
Tommi Göös
iv
SISÄLLYS
TIIVISTELMÄ ...................................................................................... i
ABSTRACT ........................................................................................ ii
ALKUSANAT ....................................................................................iii
SISÄLLYS .........................................................................................iv
1. JOHDANTO ................................................................................. 1
1.1. Tutkimuksen tausta............................................................................... 1
1.2. Tutkimusongelma ja näkökulma ........................................................... 2
1.3. Tutkimusote .......................................................................................... 3
1.4. Tutkimuksen rakenne ........................................................................... 4
2. KAUKOLÄMPÖ JA SEN HINNOITTELU .................................... 5
2.1. Kaukolämpö .......................................................................................... 5
2.2. Kaukolämmön hinnoittelukäytännöt ...................................................... 6
2.2.1.
Energiamaksu ........................................................................... 7
2.2.2.
Perusmaksu .............................................................................. 8
2.3. Perusmaksun tarkistus ......................................................................... 9
2.3.1.
Tilaustehon laskenta ................................................................. 9
2.3.2.
Tilausvesivirran laskenta......................................................... 11
3. RAKENNUKSEN LÄMMITYKSESTÄ .......................................14
3.1. Vesikiertoinen keskuslämmitysjärjestelmä .......................................... 14
3.1.1.
Toiminta .................................................................................. 14
v
3.1.2.
Tärkeimmät osa-alueet ........................................................... 16
3.1.3.
Lämmitysverkoston tasapainotus............................................ 19
3.1.4.
Ongelmia ................................................................................ 20
3.2. Rakennuksen energiatase .................................................................. 21
3.3. Energiansäästöinvestointien taloudellisia vaikutuksia ......................... 23
3.3.1.
Energiankorjaustoimenpiteet .................................................. 24
3.3.2.
Säätötoimenpiteet ................................................................... 24
3.4. Paine-erokompensointimenetelmän toiminta ...................................... 26
3.4.1.
Menetelmä .............................................................................. 26
3.4.2.
Menetelmän toiminta .............................................................. 26
3.4.3.
Asennuksessa tehtävät oleelliset toimenpiteet ....................... 29
3.5. Syyt kulutuksen mahdolliseen pienentymiseen .................................. 29
3.5.1.
Ylilämmittämisen välttäminen ................................................. 29
3.5.2.
Ilmaislämmön parempi hyödyntäminen .................................. 30
3.5.3.
Häviöiden pieneneminen ........................................................ 30
3.6. Yhteenveto investointitilanteesta ........................................................ 31
4. ENERGIASÄÄSTÖHANKKEEN INVESTOINNIN
TEOREETTISET PERUSTEET ........................................................34
4.1. Investointien suunnittelu ja päätöksenteko ......................................... 34
4.2. Investoinnin lähtötiedot ....................................................................... 36
4.3. Investointilaskelmat ............................................................................ 38
4.3.1.
Perinteinen ja diskontattu takaisinmaksuajan menetelmä....... 39
4.3.2.
Sisäisen korkokannan menetelmä .......................................... 40
4.3.3.
Nettonykyarvo ......................................................................... 41
vi
4.3.4.
Takaisinmaksukerrat pitoaikana ............................................. 42
4.3.5.
Kustannus/energiansäästö ..................................................... 43
4.3.6.
Herkkyysanalyysi ja arvotekijät ............................................... 43
5. TUTKIMUSAINEISTO JA MENETELMÄT ................................44
5.1. Kohdeyritys ......................................................................................... 44
5.2. Tutkimusmenetelmät .......................................................................... 44
6. MENETELMÄN VAIKUTUS ENERGIANKULUTUKSEEN JA
TILAUSVESIVIRTAAN ....................................................................47
6.1. Vaikutus energiankulutukseen ............................................................ 47
6.1.1.
Saman kiinteistön kulutus ennen ja jälkeen asennuksen ........ 48
6.1.2.
Kahden samanlaisen kohteen kulutustiedot............................ 57
6.1.3.
Yhteenveto.............................................................................. 59
6.2. Seuranta-ajan vaikutus tuloksiin ......................................................... 60
6.3. Vaikutus tilausvesivirtaan ................................................................... 61
6.3.1.
Jäähtymän muutos ................................................................. 61
6.3.2.
Tilausvesivirran muutos .......................................................... 66
6.3.3.
Yhteenveto.............................................................................. 67
6.4. Kulutus keväällä ja syksyllä ................................................................ 68
7. LÄMMITYSKUSTANNUKSET ...................................................69
7.1. Menetelmän vaikutus energiamaksuun .............................................. 69
7.2. Menetelmän vaikutus perusmaksuun ................................................. 70
7.3. Yhteisvaikutus..................................................................................... 71
7.3.1.
Yhteenveto.............................................................................. 72
8. INVESTOINTILASKELMAT ......................................................74
vii
8.1. Erityispiirteitä ...................................................................................... 74
8.2. Investoinnin laskentamenetelmiä ........................................................ 75
8.3. Paine-erokompensointimenetelmän kannattavuus ............................. 77
8.3.1.
Investointilaskentamenetelmät ................................................ 77
8.3.2.
Herkkyysanalyysi .................................................................... 78
8.4. Investoinnin kannattavuus eri energian hinnoilla ................................ 80
9. PÄÄTELMÄT .............................................................................82
9.1. Johtopäätökset ................................................................................... 82
9.1.1.
Lämmitysenergiankulutuksen muutos ..................................... 82
9.1.2.
Lämmityskustannukset ........................................................... 84
9.1.3.
Investoinnin laskentamenetelmien soveltuvuus ...................... 84
9.2. Tutkimuksen tarkastelu ....................................................................... 86
9.3. Suositukset sekä kohdeyritykselle että tiedeyhteisölle........................ 88
LÄHTEET .........................................................................................90
1
1. JOHDANTO
1.1.
Tutkimuksen tausta
Energianhinnan jatkuva nousu tekee energiansäästöstä yhä järkevämpää ja kannattavampaa. Esimerkiksi rakennuksien yleisimmän lämmitysmuodon, kaukolämmön, hinta
on noin kaksinkertaistunut 2000-luvulla (Energiateollisuus 2012, Kaukolämmön hintakehitys). Rakennukset ovat erittäin suuria energian kuluttajia ja kuluttavatkin noin 31 %
kaikesta Suomesta käytetystä energiasta. Asuinkiinteistöjen käytetystä energiasta huonetilojen lämmitykseen kuluu noin 40 %, ilmanvaihdon lämmitykseen 35 % ja käyttöveden lämmitykseen 25 % vuodessa (Energiateollisuus ry 2006). Huonetilojen lämmitys
ja ilmanvaihdon lämmitys kattaa siis suuren osan kulutetusta lämpöenergiasta. Niihin
vaikuttamalla on mahdollisuus saada aikaan isoja energiansäästöjä ja sitä kautta kustannussäästöjä.
Suurimmat vaikutukset rakennusten lämmitysenergiankulutukseen tehdään jo rakennusten suunnitteluvaiheessa, jolloin määritellään esimerkiksi eristeiden paksuus. (VTT
2007, s.153) Suomen rakennuskanta uudistuu hitaasti, noin yhden prosentin vuosivauhdilla. (Tekes 2010) Poistuma puolestaan vähentää vuosittain rakennuskantaa keskimäärin hieman alle prosentin. Hitaan poistuman vuoksi vuoksi on kannattavaa keskittyä
myös jo rakennettujen kiinteistöjen energiankulutuksen parantamiseen. On arvioitu, että
kiinteistöjen oikealla käytöllä ja ylläpidolla on saavutettavissa yhtä suuri energiansäästö
kuin uudisrakentamisella tai korjausrakentamisella. (Työ- ja elinkeinoministeriö 2009,
s.31–34)
Rakennusten loppukäyttäjillä eli asukkailla on mahdollisuus energiankulutuksen laskuun esimerkiksi laskemalla rakennusten sisälämpötilaa. Kerrostalojen lämmitys on hyvin vaikea toteuttaa siten, että jokaisessa huoneessa olisi tasainen lämpö ja että lämmitysenergiaa ei menisi hukkaan. Oikeanlaisilla säädöillä ja lämmityksestä huolehtimalla
on mahdollisuus energiasäästöön. Energiansäästöön liittyviä mahdollisuuksia ja keinoja
on tutkittu, ja on esitetty arvioita lämmitysenergian kulutuksen muutoksesta sekä mahdollisista takaisinmaksuajoista. Muun muassa useat diplomityöt, yliopistojen ja VTT:n
tutkimukset ovat keskittyneet mahdollisiin arvioihin muutoksien suuruuksista. Huomattavasti vähemmälle tarkastelulle on jäänyt investointien toteutuneet muutokset ja sitä
kautta tehdyt päätelmät investointien kannattavuuksista. Toteutuneista muutoksista
lämmitysenergian kulutuksessa kertovat lähinnä kaupalliset yritykset, jotka mainostavat
omien toimiensa vaikutuksia.
2
Tämä diplomityö on tehty Ekonor Oy:lle kesän 2011 ja sitä seuraavan syksyn aikana.
Työ keskittyy selvittämään Ekonor Oy:n tarjoaman menetelmän jälkeisiä lämmitysenergian kulutuksen muutoksia, menetelmään investoinnin kannattavuutta sekä erilaisten
investointilaskentamenetelmien soveltuvuutta. Ekonor Oy tarjoaa energiasäästöpalveluja kiinteistöille, ja heidän tarjoamassaan energiansäästöpalvelussa pyritään poistamaan
rakennusten ylilämmittäminen asentamalla rakennusten lämmönjakohuoneeseen Lämmonvahti -laite sekä tekemällä asennukseen liittyvät säädöt. Menetelmä soveltuu vesikiertoisiin järjestelmiin, joissa lämmitys tapahtuu pääosin pattereiden avulla. Myöhemmin tässä työssä käytetään termiä ’tarkasteltava menetelmä’ kuvaamaan koko periaatetta. Kempeleessä päätoimipaikkaansa pitävä Ekonor Oy on vuonna 2002 perustettu yritys. Vuoden 2012 lokakuun loppuun mennessä laite oli asennettu noin 600 kohteeseen
ympäri Suomen. Ekonor Oy:n omien laskelmien mukaan menetelmän asentamisen jälkeen kiinteistöjen lämmityskustannukset ovat laskeneet keskimäärin 17 %, ja investointi
maksaa itsensä takaisin keskimäärin alle kahdessa vuodessa (Ekonor Oy 2012).
1.2.
Tutkimusongelma ja näkökulma
Tämän työn tutkimusongelma on selvittää erilaisten investoinnin laskentamenetelmien
soveltuvuutta lämmitysenergiansäästöinvestoinnin kannattavuuden arviointiin. Usein
energiasäästöinvestointeja tutkiessa menetelmänä käytetään ainoastaan takaisinmaksuajan menetelmää, jota myös Ekonor Oy käyttää. Tässä tutkimuksessa selvitetään tuovatko muut mittarit lisäarvoa kannattavuuden arviointiin. Investointina käytetään Ekonor
Oy:n tarjoamaa menetelmää. Tutkimuksen näkökulmana on Ekonor Oy:n asiakkaiden
näkökulma. Asiakkaita ovat kiinteistöjen omistajat.
Ongelma voidaan esittää myös kysymyksen muodossa. Siihen pyritään löytämään vastauksia ja ratkaisuja tutkimuksen aikana. Tämän työn tutkimuskysymys on seuraava:

Mitkä investoinnin laskentamenetelmät soveltuvat parhaiten energiansäästöinvestoinnin kannattavuuden arvioimiseen?
Jotta investoinnin kannattavuus voidaan saada selville, täytyy eritellä Ekonor Oy:n tarjoaman menetelmän todellinen vaikutus energiankulutukseen ja sen avulla määrittää
muutoksen taloudelliset vaikutukset kiinteistölle. Edelliset seikat ovat myös tutkimuksen tavoitteet.
Tärkeimpänä aineistona tutkimuksessa käytetään kiinteistöjen kulutustietoja, jotka sisältävät tiedon muun muassa lämmitysenergian kulutuksesta. Tarkasteltavina kiinteistöinä
on pääosin 19 kohdetta, joihin menetelmä on asennettu välillä 2005–2012. Menetelmän
vaikutus energiankulutukseen pyritään saamaan selville tutustumalla kiinteistöjen energiankulutukseen ennen ja jälkeen menetelmän asennuksen. Tämän jälkeen tarkastellaan
3
investoinnin kannattavuutta lämmityskustannusten muutoksen ja erilaisten investointilaskelmien ja kannattavuusmittareiden kautta.
Tarkasteltaviksi kiinteistöiksi otettiin mukaan vain sellaisia kiinteistöjä, joihin ei ollut
menetelmän asennusta edeltävinä vuosina tehty mitään muita lämmitysenergiankulutukseen vaikuttavia toimenpiteitä. Työssä tutkittiin, onko lämmitysenergiankulutus pudonnut menetelmän asentamisen jälkeen, mutta ei selvitetty syitä siihen, miksi toiset kiinteistöt säästivät enemmän kuin toiset. Edelliset seikat ovat työn rajaukset.
1.3.
Tutkimusote
Tutkimusstrategiat voidaan jakaa kolmeen perinteiseen ryhmään: kokeelliseen, surveyja tapaustutkimukseen. Tämän tutkimuksen tutkimusstrategia on tapaustutkimus. Toimintaympäristönä on Ekonor Oy ja tutkimuskohteena kiinteistöjä, joihin on asennettu
tarkasteltava menetelmä. Tapaustutkimuksessa eli case-tutkimuksessa kerätään yksityiskohtaista tietoa yksittäisestä tapauksesta tai pienestä joukosta toisiinsa suhteessa
olevista tapauksista, joita sen jälkeen pyritään analysoimaan. Jos tutkitaan useampaa
tapausta, tuloksia voidaan pyrkiä yleistämään. (Hirsjärvi et al. 2007, s. 130) Myös yksittäisen tapauksen havaintoja voidaan yleistää, jos sillä pyritään teorian vahvistamiseen
tai kumoamiseen. Tällöin on tärkeää tehdä yleistys teoreettisen ymmärryksen perusteella. (Yin 2003, s.10)
Tapaustutkimus pyrkii vastamaan kysymyksiin miksi, mitä ja miten. Aineistonkeruumenetelmiä voi olla useita, kuten haastattelut, havainnoinnit tai dokumenttipohjainen
analyysi. (Saunders et al. 2009, s.146–147) Tässä tutkimuksessa aineistonkeruumenetelmänä on dokumenttipohjainen analyysi, jossa aineistona käytetään yksittäisten kiinteistöjen energiankulutustietoja.
Saunders et al. (2009, s.138–140) jakavat tutkimuksen yleiset tavoitteet kolmeen luokkaan: Tutkimus voi olla kartoittava, kuvaileva tai selittävä. Kartoittavassa tutkimuksessa pyritään selventämään asioita tai löytämään asioihin uusia näkökulmia. Tavoitteena
voi myös olla selvittää vähän tunnettuja asioita. Kuvailevassa tutkimuksessa puolestaan
tarkoitus on luoda selkeä kuva ilmiöstä tai tapauksesta. Tutkimukset, jotka hyödyntävät
kuvailua, ovat usein tutkimuksissaan edeltäjiä selittävään tutkimukseen. Tällaiset tutkimukset ovat eräänlaisia yhdistelmiä kuvailevasta ja selittävästä tutkimuksesta. Selittävässä tutkimuksessa tarkoitus on löytää tilanteelle tai ongelmalle selitys. Tällöin yritetään etsiä ja tunnistaa syy-seuraussuhteita. Tämä tutkimus on lähinnä kuvaileva tutkimus, sillä tarkoitus on luoda selkeä kuva menetelmän toiminnasta selittämättä tilannetta
kuitenkaan kovin tarkasti.
Tapaustutkimuksella pyritään kuvaamaan menetelmän vaikutuksia rakennusten lämmityskustannusten muutoksiin ja sitä kautta myös arvioimaan investoinnin kannattavuutta.
4
Tutkimuksessa esitetään myös tarkka kuvaus menetelmästä ja sen toiminnasta. Tutkimus on lajiltaan monitapaustutkimus, jossa tutkittavia kiinteistöjä on useita. Kiinteistöjä
tarkemmassa tarkastelussa on yhteensä 19. Kiinteistöjen lämmityskustannusten suuruuteen vaikuttaa kaukolämpökohteissa energiankulutuksen lisäksi myös kiinteä maksu,
jota kutsutaan nimellä perusmaksu. Energiamaksun muutosta tutkitaan vertaamalla kiinteistöjen lämmitysenergian kulutuksen muutosta ennen ja jälkeen menetelmän asennuksen. Kiinteän maksun muutosta tutkitaan vertaamalla maksun muutokseen vaikuttavan
tarkistusmittausten tuloksia menetelmän asentamisen jälkeen. Lämmityskustannusten
muutokset ovat menetelmään tehtävän investoinnin tuotto. Kun investoinnin hinta ja
tuotto tiedetään, voidaan laskea menetelmään tehtävän investoinnin kannattavuus.
1.4.
Tutkimuksen rakenne
Kirjallisuusosuus aloitetaan käsittelemällä kaukolämpöä ja sen hinnan muodostumista.
Teoriaosan toinen luku käsittelee vesikiertoisen keskuslämmitysjärjestelmän toimintaa,
rakennuksen energiatasetta sekä tarkasteltavan menetelmän toimintaperiaatetta. Teoriaosan viimeisessä luvussa käydään läpi energiansäästöhankkeiden investoinnin teoreettista perustaa.
Empiriaosan aluksi eli viidennessä luvussa esitellään kohdeyritys, kerrotaan työn taustaa
ja esitellään tutkimusmenetelmät. Toisessa empirialuvussa tutkitaan, miten menetelmän
asennuksen jälkeen energiankulutus on muuttunut. Seitsemännessä luvussa lasketaan
muutoksen vaikutuksia lämmityksen kokonaiskustannuksiin. Kahdeksannessa luvussa
lasketaan investoinnin kannattavuuslaskelmia, ja lopuksi esitellään työn johtopäätökset.
5
2. KAUKOLÄMPÖ JA SEN HINNOITTELU
2.1.
Kaukolämpö
Kaukolämpö on Suomen yleisin lämmitysmuoto, sillä noin 2,6 miljoona suomalaista
asuu kaukolämpötaloissa. Kerrostaloista noin 95 % ja valtaosa julkisista liikerakennuksista lämpiävät kaukolämmöllä. Kokonaisuudessaan kaukolämmön markkinaosuus
lämmityksessä on noin 50 %. Seuraavina ovat sähkö (18 %) ja kevyt polttoöljy (12 %).
(Energiateollisuus ry 2012) Kaukolämpöä pidetään yleisesti erittäin hyvänä lämmitysmuotona, koska sen toimitusvarmuus on hyvää ja sen tuottama lämpö tasalaatuista.
Tekniikan kehittyessä kaukolämmöstä saadaan yhä enemmän lämmitystehoa irti (Taloyhtio.net 2012). Suurin osa kaukolämmöstä tuotetaan yhteistuotantolaitoksissa (CHP),
jotka tuottavat sekä sähköä että lämpöä. Kaukolämpöä tuotettiin vuonna 2010 noin 60
prosenttisesti fossiilisilla polttoaineilla eli lähinnä öljyllä, hiilellä ja maakaasulla. Tästä
osuudesta puolet tuotettiin maakaasulla. Turpeella ja uusiutuvilla polttoaineilla tuotettiin
kaukolämpöä 19 prosenttia. (Suomen virallinen tilasto 2010)
Kaukolämpö toimii siten, että voimalaitoksessa lämmitetään vettä, josta vesi johdetaan
putkia pitkin taloyhtiön lämmönjakokeskukseen ja sieltä takaisin voimalaitokseen.
Lämmönjakohuoneessa kuumasta kaukolämpövedestä otetaan lämpöä lämmönsiirtimien
avulla taloyhtiön lämmitysverkostoon, ja jäähtynyt kaukolämpövesi tulee lämmönjakohuoneesta ulos. Tämän vedestä otetun lämmön avulla saadaan rakennuksen käyttövesi
sekä huoneistot lämmitettyä.
Mitä suurempi on lämpötilaero kaukolämmön meno- ja paluuveden välillä, sitä suurempi on siirtynyt lämpöteho. Jos meno- ja paluuveden lämpötilaero eli jäähtymä on suuri,
veden virtausnopeutta voidaan laskea ja sitä kautta kaukolämpöveden pumppauskustannuksissa syntyy säästöä. Tämä vaikuttaa myös asiakkaan ostaman energian hintaan.
(VTT Rakennus- ja yhdyskuntatekniikka 2003) Kaukolämpö on edullinen lämmitysmuoto verrattuna muihin lämmitysmuotoihin (kuva 2.1). Suora sähkölämmitys on kertainvestointina halvin, mutta käyttökulut ovat niin suuret, että sähkölämmitys on pitkällä aikavälillä kokonaiskustannuksiltaan öljylämmityksen jälkeen toiseksi kallein.
6
Lämmön hinta eri lämmitysmuodoilla, €/MWh
Poistoilmalämpöpumppu
37
Kaukolämpö
62
46
Maalämpöpumppu
54
64
Ilmavesilämpöpumppu
50
46
Pellettilämmitys
68
55
Suora sähkölämmitys
59
28
Öljylämmitys
111
46
0
20
103
40
Investointikulut
60
80
100
120
140
160
Käyttökulut
Kuva 2.1. Lämmön hinta eri lämmitysmuodoilla (mukaillen Metsäntutkimuslaitos 2010)
Kuva kertoo hinnan pientaloille, joilla on useita eri vaihtoehtoja lämmitykseen. Kerrostaloilla kaukolämpö on usein ainoa todellinen vaihtoehto. Jos kerrostalo tai rivitalo on
liittynyt kaukolämpöön, siitä eroaminen on hankalaa, sillä investointikustannukset toiseen lämmitysjärjestelmään nousevat yleensä todella korkeaksi. Jos kaukolämmön hinta
jatkaa nousuaan, muut vaihtoehdot tulevat silloin yhä kannattavammiksi, varsinkin jos
edessä on lämmitysjärjestelmän peruskorjaus. Näin kävi Nokialla, jossa kolme kerrostaloa vaihtoi maalämmöstä kaukolämpöön vuonna 2009. Takaisinmaksuajaksi investoinnille arvioitiin seitsemän vuotta. (CO2-raportti 2010) Uusissa kohteissa ilmalämpöpumppu ja maalämpöpumppu ovat mahdollisia ja kustannuksiltaan jo lähellä kaukolämpöä, mutta kaukolämpö valitaan useimmiten lämmitysmuodoksi myös silloin sen helppouden ja pienemmän riskin vuoksi.
Kaukolämmön hinta on kasvanut viime vuosina hyvin paljon verrattuna elinkustannusindeksiin. Kaukolämmön hinta on noussut siis enemmän kuin keskimäärin muut
kustannukset Suomessa. Selvä nousu verrattuna elinkustannusindeksiin on tapahtunut
2000-luvun alkupuolella. (Energiateollisuus 2012, Kaukolämmön hinnan kehitys) Kaukolämmön hinnan nousu johtuu pitkälti lämmöntuotannossa käytettävien polttoaineiden
hinnan kallistumisesta. Esimerkiksi maakaasun hinta on viimeisen kymmenen vuoden
aikana noussut yli 2,5-kertaiseksi. (Energiamarkkinavirasto 2012) Myös muiden polttoaineiden hinnat ovat kallistuneet huomattavasti. Lisäksi verotus on nostanut hintaa.
(Energiateollisuus 2012, Kaukolämmön hinnan kehitys)
2.2.
Kaukolämmön hinnoittelukäytännöt
Ohjaavana tekijänä kaukolämmön hinnoittelussa on kilpailulainsäädäntö, jonka mukaan
hinnan on pääasiallisesti vastattava lämmöntuotannon kustannuksia ja samanlaisia asi-
7
akkaita on kohdeltava tasapuolisesti. Kilpailuvirasto tutki kaukolämmön hintaa 2009–
2012 ja päätyi siihen, että kaukolämpöä ei ole hinnoiteltu kohtuuttomasti. Tosin kilpailuviraston mukaan kaukolämpöyhtiöiden keskimääräinen hintataso on korkea, jos otetaan huomioon riskitaso ja liiketoiminnan kannattavuus. Selvityksen mukaan kaukolämmön hinnan sääntelylle saattaa olla tulevaisuudessa aihetta. (Kilpailuvirasto 2012)
Kiinteistön omistaja on kaukolämpöyrityksen asiakas. Käytetty lämpöenergia mitataan
asiakaskohtaisesti, ja syntyneet lämmityskustannukset jaetaan asukkaiden kesken yhtiöjärjestyksen määrittelemällä tavalla, mikä yleensä tarkoittaa kustannusten jakamista
asuntopinta-alan mukaisesti. (Energiateollisuus 2012, Kaukolämmitys) Kaukolämmön
hinta jakaantuu kolmeen eri osaan, liittymismaksuun, perusmaksuun ja energiamaksuun
(kuva 2.2).
Kuva 2.2. Kaukolämmön hinnan muodostuminen (mukaillen Energiateollisuus 2011)
Liittymismaksu on maksu, jonka asiakas maksaa liittymisestään kaukolämpöön. Maksun
suuruus määräytyy sen mukaan, kuinka paljon lämmöntuotannon ja lämpöverkon kapasiteetista on varattu kyseiselle asiakkaalle. Liittymismaksu on kertaluonteinen maksu,
kun taas energiamaksu ja perusmaksu ovat jatkuvia maksuja.
2.2.1.
Energiamaksu
Energiamaksu määräytyy käytetyn lämpöenergian perusteella. Energiankulutusta mitataan lämpöenergiamittarilla, joka asennetaan asiakkaan kaukolämpölaitteiden yhteyteen.
Mittari laskee kaukolämpöverkostosta tulevan veden sekä verkostoon palaavan veden
lämpötilan sekä kaukolämpöveden virtaaman. Näiden tietojen sekä veden ominaislämpökapasiteetin avulla lasketaan asiakkaan kuluttama energia. (Energiateollisuus ry
2011)
∫
,
(2.1)
8
jossa Q = siirtynyt lämpöenergia, cp = veden ominaislämpökapasiteetti, qm = virtausanturin läpi virtaava veden massavirta, ΔT = veden lämpötilaero kaukolämmön tulo- ja paluuputkessa, to = ajan alkuhetki ja t1 = on ajan loppuhetki
Energiankulutukseen voidaan vaikuttaa veden massavirtaan eli virtamaan ja veden lämpötilaeroon eli jäähtymään vaikuttamalla. Energiamaksun suuruus saadaan, kun kulutettu energia kerrotaan sen hinnalla.
2.2.2.
Perusmaksu
Perusmaksu määräytyy asiakkaan tarvitseman tehon mukaan. Perusmaksu on sidottu
joko tilaustehoon tai tilausvesivirtaan. (Energiateollisuus ry 2011) Tilausteho tarkoittaa
asiakkaan käyttöön varattua suurinta tuntista lämpötehoa, jonka mittayksikkö on kW.
Tilausvesivirta puolestaan tarkoittaa asiakaan käyttöön varattua suurinta tuntista kaukolämpöveden virtausta. Sen mittayksikkö m3/h. (Suomen Kaukolämpö ry 1998) Suurimmalla osalla kaukolämpöyhtiöistä perusmaksu on sidottu tilausvesivirtaan.
Maksu on vuosittainen kiinteä maksu. Se määräytyy suurimman tehon perusteella, sillä
kaukolämpöyhtiö joutuu mitoittamaan toimintansa siten, että asiakas saa tarvittaessa
laitteistostaan rakennukselle suunnitellun ja kaukolämpösopimuksessa mainitun maksimilämmitystehon. Tätä tehoa saatetaan tarvita talviaikaan kovilla pakkasilla. Perusmaksun perusteena käytetään tunnin ajanjaksoa. Näiden arvojen tulee vastata todellista tarvetta, ja arvot lasketaan ensimmäisen kerran, kun asiakas liittyy kaukolämpöverkostoon.
Tilausteho lasketaan lämmityksen ja ilmastoinnin suurimman tehon sekä käyttöveden ja
siihen liitettyjen lisälaitteiden vaatiman tuntikeskitehon mukaan. Tilausvesivirta määritetään käyttövesipiiriin kytkettyjen laitteiden, lämmityksen ja ilmanvaihdon laitteiden
suurimman lämmitystehon ja mitoitustilannetta vastaavan kaukolämpöveden meno- ja
paluulämpötilan eli jäähtymän perusteella. (Suomen Kaukolämpö ry 1998) Kaukolämpöä tuottaville voimalaitoksille kaukolämmön hyvästä jäähtymästä on hyötyä, joten
jäähtymä vaikuttaa suoraan tilausvesivirran arvoon ja sitä kautta perusmaksuun.
Useimmiten perusmaksu määräytyy seuraavanlaisen kaavan mukaan:
(
)
(2.2)
jossa k,a,b = energialaitoksen määrittelemiä vakioita ja V = tilausvesivirta (m3/h) (Laaksonen 2001, s. 438)
Energialaitoksen määrittelemät vakioiden suuruudet vaihtelevat. Esimerkiksi Oulun
Energian kertoimien arvot, kun tilausvesivirta on välillä 0,21 – 5,0 m3/h, ovat k = 2,28,
a = 34 ja b = 520. Helsingin Energia on puolestaan määritellyt sopimusvesivirran arvon
porrastetusti riippuen sopimusvesivirran arvosta.
9
2.3.
Perusmaksun tarkistus
Perusmaksu voi olla jopa 30–50 % kiinteistön vuotuisesta lämmityslaskusta (Laaksonen
2001, s.438). Toisaalta kuvan 2.2 mukaan perusmaksun osuus on keskimäärin 16 %
lämmityskustannuksista. Laaksosen (2001) mukaan tilausvesivirta arvioidaan kokemusperäisesti, kun kiinteistö liittyy kaukolämpöön. On hyvin mahdollista, että se arvioidaan
joko liian suureksi tai liian pieneksi. (Laaksonen 2001, s.438) Toisaalta Suomen Kaukolämpöyhtiön suositusten (K15/98) mukaan tilausteho ja tilausvesivirta määritellään alun
perin laskennallisesti perustuen LVI-suunnitelmiin. Alkuperäinen lukema tilaustehosta
tai tilausvesivirrasta ei siis perustu mittauksiin, vaan arvioon lämmitystehon tarpeesta,
joten arvo ei välttämättä ole oikea.
Tilaustehon tai tilausvesivirran tarkistusta voidaan pyytää, jos on tarvetta epäillä sen
oikeellisuutta tai jos kiinteistöön on asennettu jokin laite, joka mahdollisesti alentaa kyseisiä arvoja. Periaatteet tarkistuksen toteuttamisessa vaihtelevat, sillä energiayhtiöiden
suostuminen tarkistusmittauksiin vaihtelevat. Tilaustehon / -vesivirran tarkistus voidaan
tehdä luotettavasti vain mittauksiin perustuen. (Suomen Kaukolämpö ry 1998) Arvoja
verrataan aina maksimitilaustehoon / -tilausvirtaan, joten redusoimalla luvut Suomen
Kaukolämpö ry:n periaatteen mukaisesti saadaan tulokset eri lämpötiloilla vertailukelpoisiksi. Tilausteho ja -vesivirta voidaan määritellä sitä luotettavammin, mitä lähempänä mittaustilanteen olosuhteet ja kohteen toimintatila ovat mitoitustilannetta, joten tarkistusmittauksia voidaan suorittaa vain talvella.
Arvojen tarkistamisen suorittaa kaukolämpöyhtiö ja mittauksien perusteella se päättää,
onko aihetta perusmaksun muutokseen. Yksi mahdollisuus suorittaa tarkistusmittaus
tilaustehon oikeellisuudesta on tehdä katselmusmittaus, jossa selvitetään mittaustilanteen lämmitystehot ja toimintalämpötilat, ja näiden tietojen avulla saadaan tilausteho ja
tilausvesivirta laskettua.
2.3.1.
Tilaustehon laskenta
Tilaustehon laskentaperiaatteet esitellään seuraavassa esimerkin avulla. Määrittelyperusteena käytetään liukuvan tunnin ajanjaksoa. Esimerkkirakennuksena on kohde Oulun
seudulla, ja mittaukset on tehty talven 2011–2012 aikana. Mittauksia voidaan suorittaa
esimerkiksi viikon ajan, ja suurimmaksi tuntitehoksi otetaan se lukema, jolloin ulkolämpötila on mahdollisimman alhainen. Seuraavassa on mittaustilanteen mitatut lämmitystehot ja toimintalämpötilat.



Suurin tuntinen teho
Kaukolämmön tulolämpötila
Kaukolämmön paluulämpötila

Ulkolämpötila mittaushetkellä
10
Seuraavat tekijät on annettu, jotta mitatut arvot voidaan redusoida mitoituslämpötilaan.
Pitkän aikavälin säätietojen perusteella on maan eri osiin valittu mitoitettu alin ulkolämpötila, joka on valittu siten, että ulkolämpötila menee tätä alemmas vain hyvin harvoin (Kaukolämmön käsikirja 2006, s.61). Jos ulkolämpötila menee sen alle, on hyväksyttävää, että sisälämpötila voi pudota 1-2 astetta. Seuraavat mitoitustilanteet ovat Oulun seudulta.



Mitoitusulkolämpötila
Kaukolämpöveden tulolämpötila mitoitusulkolämpötilassa
Sisälämpötila
Mitoitusulkolämpötilassa asiakkaan käyttöön varattu suurimman tuntisen lämpötehon
pitäisi siis pitää sisälämpötila +20 asteessa. Edellisten tietojen avulla saadaan tilausteho
laskettua. Aluksi lasketaan suurin tuntinen lämmitysteho, joka saadaan, kun mitatusta
tuntisesta tehosta poistetaan lämpimän käyttöveden tuntinen osuus. Lämpimän käyttöveden tuntinen osuus liitetään myöhemmin arvoon, mutta aluksi se pitää poistaa, koska
ulkolämpötilalla ei ole merkittävää vaikutusta lämpimän käyttöveden vaatimaan tehoon.
Muuhun tarvittavaan lämmitykseen ulkolämpötilalla on merkittävä vaikutus.
Lämpimän käyttöveden tuntinen teho saadaan Energiateollisuuden suosituksen
K13/1998 liitteistä, ja se perustuu rakennuksessa olevien asuntojen lukumäärään. Tätä
lukua käytetään, ellei tarkempaa tietoa ole saatavilla. Tässä tapauksessa tarkempaa tietoa ei ole saatavilla, joten määrittelyperusteena käytetään asuntojen määrää. Tässä kohteessa asuntojen määrä oli 49 kappaletta, ja lämpimän käyttöveden tuntiseksi tehoksi
saadaan
Näin saadaan suurin tuntinen lämmitysteho
(2.3)
Seuraavaksi tehdään lineaarinen redusointi mitoitusulkolämpötilaan.
(2.4)
Lämmitettävien tilojen sisälämpötilana ts käytetään yleisesti +20 °C. Laskennallinen
tilausteho saadaan, kun tähän lukemaan lisätään lämpimän käyttöveden tuntinen teho,
joka oli määritelty jo aikaisemmin.
(2.5)
11
Näin tilausteho on määritelty. Seuraavassa on vielä tilaustehon laskenta koottuna neljään vaiheeseen:
1. Mitataan suurin tuntinen teho ja ulkolämpötila mittaushetkellä
2. Lasketaan suurin tuntinen lämmitysteho = Suurin tuntinen teho - lämpimän käyttöveden tuntinen teho
3. Redusoidaan suurin tuntinen lämmitysteho mitoitusulkolämpötilaan
4. Lasketaan tilausteho = Redusoitu suurin tuntinen lämmitysteho + lämpimän käyttöveden tuntinen teho
Tilausteho on yksinkertainen, helppo laskea ja helppo ymmärtää, mikä ei kuitenkaan
kannusta esimerkiksi jäähtymän parantamiseen, koska jäähtymä parantuminen ei vaikuta tilaustehoon eikä sitä kautta perusmaksun suuruuteen. Tämä on selvä tilaustehoperusteisen maksun heikkous. Jäähtymän parantumisella on suuria hyötyjä kaukolämpöyhtiöille. Esimerkiksi kaikille kaukolämpöverkoille paluuveden lämpötilan alentaminen laskee kaukolämmön pumppauskustannuksia, verkoston lämpöhäviöitä sekä antaa mahdollisuuden pienempiin kaukolämpöputkiin. (Pöyry 2010)
2.3.2.
Tilausvesivirran laskenta
Tilausvesivirran arvoa käytetään tavallisimmin pohjana perusmaksun määräytymiseen.
Tilausvesivirran arvo perustuu tilaustehoon, mutta sen lisäksi huomioidaan jäähtymä.
Mittauksiin perustuvan tilausvesivirran arvo saadaan seuraavaa kaavaa käyttämällä
(
)
(2.6)
jossa
= laskennallinen tilausvesivirta [dm3/s],
= laskennallinen teho [kW],
cp = veden ominaislämpö tulo- ja paluuveden keskilämpötilassa [kJ/kg °C], = veden
tiheys paluuveden lämpötilassa [kg/dm3], tklt,mit = kaukolämpöveden tulolämpötila [°C]
ja tkip,red = redusoitu kaukolämpöveden paluulämpötila [°C]
Lasketaan saman kohteen tilausvesivirta kuin tilaustehon tapauksessa. Redusoitu paluulämpötila saadaan laskettua samalla tavalla kuin tilaustehon tapauksessa. Muut tiedot on
määritetty aikaisemmin.
(2.7)
Seuraavaksi voidaan laskea laskennallinen tilausvesivirta.
12
(
)
(
)
Näin on laskennallinen tilausvesivirta määritetty. Tätä arvoa verrataan aikaisemmin
määriteltyyn ja muutetaan tarvittaessa. Seuraavassa on tilausvesivirran laskenta koottuna neljään vaiheeseen
1. Mitataan suurin tuntinen lämmitysteho, kaukolämpöveden meno- ja paluulämpötilat
sekä ulkolämpötila
2. Lasketaan tilausteho
3. Redusoidaan kaukolämpöveden paluulämpötila
4. Lasketaan tilausvesivirta = Tilausteho / (veden ominaislämpökapasiteetti x tiheys x
kaukolämpöveden jäähtymä)
Tilausvesivirta ottaa tilaustehon lisäksi huomioon myös jäähtymän ja on tämän vuoksi
parempi peruste perusmaksun määräytymiselle. Veden tiheys ja ominaislämpö muuttuvat hieman lämpötilojen muuttuessa, mutta ne eivät vaikuta merkittävästi tilausvesivirran arvoon. Jäähtymän parantamisella voi puolestaan olla vaikutuksia perusmaksun hintaan. Esimerkiksi Oulun Energian perusmaksun laskentakaava on seuraava, jos tilausvesivirta on välillä 0,21- 5,0 m3/h.
(
)
(
)
(
)
(Oulun
energia 2012)
Jäähtymä vaikuttaa kääntäen verrannollisesti vesivirtaan, eli jäähtymän kasvaessa tarvittava vesivirta pienenee. Esimerkiksi oletetaan, että alkuperäinen jäähtymä on 70 astetta
(menovesi 115 °C ja tulovesi 45 °C). Jos jäähtymä jostain syystä laskee 50 asteeseen ja
muut arvot pysyvät vakiona, vesivirta nousee 1,4-kertaiseksi. Toisaalta jos jäähtymä
nousee 80-asteiseksi, vesivirta laskee 0,88-kertaiseksi. Seuraavassa on taulukoituna erilaisia jäähtymän arvoja ja sitä kautta saatuja tilausvesivirran arvoja sekä perusmaksun
hintoja. Tilaustehon on oletettu pysyvän vakiona. (Taulukko 2.1) Oulun Energian tekemissä tarkistuslaskennoissa redusoitu jäähtymä oli vaihdellut välillä 54 – 96 °C, joten
taulukon arvot alkavat 50 asteesta. Tässä kerrotut jäähtymän arvot ovat siis redusoituja
jäähtymiä mitoituslämpötilassa. Yleensä näin korkeisiin jäähtymiin ei muissa lämpötiloissa päästä.
13
Taulukko 2.1. Jäähtymän vaikutus perusmaksuun Oulun Energian hinnoin
Redusoitu
jäähtymä
(°C)
50
60
70
80
90
100
Tilausvesivirta
(m^3/h)
2,28
1,9
1,63
1,42
1,27
1,14
Perusmaksu
(€/vuosi)
3418
2864
2469
2172
1941
1757
Ero alkuperäiseen
(€/vuosi)
0
-554
-949
-1246
-1421
-1605
Ero
(%)
0%
-16 %
-28 %
-36 %
-42 %
-47 %
Suhde ei ole lineaarinen, joten yhden asteen parannuksen rahamääräinen arvo riippuu
siitä, mikä on ollut aikaisempi jäähtymä. Yhden asteen parannus jäähtymässä laskee tilausvesivirran arvoa noin 20–50 € vuodessa, kun oletetaan, että mikään muu arvo ei
muutu.
14
3. RAKENNUKSEN LÄMMITYKSESTÄ
3.1.
Vesikiertoinen keskuslämmitysjärjestelmä
Keskuslämmityksellä tarkoitetaan rakennuksen useiden tai kaikkien tilojen lämmitystä
keskitetysti lämmönsiirtoainetta käyttäen. Lämmönsiirtoaineena voidaan käyttää vettä,
höyryä tai ilmaa. Näistä aineista vesi on yleisin hyvän lämmönsiirtokykynsä vuoksi.
(Seppänen 1995, s.119) Vesikiertoinen lämmitysjärjestelmä on hyvin yleinen järjestelmä, ja se sopii hyvin niin kerrostaloihin, rivitaloihin kuin omakotitaloihin.
Toiminnan perusidea ja -toiminta on sama riippumatta rakennustyypistä tai lämmitysmuodosta. Tilojen lämmitykseen käytettävää vettä täytyy lämmittää. Lämmitystapoja
ovat muun muassa kaukolämpö, öljy, puu, turve ja hake. Lämmitysverkoston tavoitteena on viedä jokaiseen huoneeseen tarvittava lämpöteho. Tarvittava lämpötehon määrä
saadaan lämmöntarvelaskelmien perusteella.
3.1.1.
Toiminta
Lämmitysjärjestelmä sisältää lämmönlähteen, lämmönsiirtoverkoston ja lämmönluovuttimet, esimerkiksi patterit (Seppänen 1995, s.119). Kaukolämpökohteissa on lämmönjakokeskus, joka huolehtii rakennuksen lämmitysverkoston veden ja käyttöveden lämmityksestä. Lämmönjakokeskus on nykyisin tehdasvalmisteinen kokonaisuus, johon kuuluvat lämmönsiirtimet, säätölaitteet, kiertovesipumput, paisunta- ja varolaitteet, lämpöja painemittarit sekä sulkuventtiilit (kuva 3.1). (Motiva Oy 2012) Yleensä ulkolämpötila-anturin tiedon perusteella säätökeskus määrittelee lämmitysverkostoon menevän veden lämpötilan.
15
Kuva 3.1. Lämmönjakokeskuksen osat (mukaillen Lappeenrannan Energia Oy 2012)
Lämmönjakokeskuksen tehtävänä on huolehtia veden lämmittämisestä sekä sen siirtämisestä verkostoon. Kuvassa 3.2 on esitettynä kerrostalon vesikeskuslämmityksen periaatekuva. Vesi lämpenee lämmönsiirtimessä. Pumppu kierrättää lämmintä vettä siten,
että vesi jakautuu eri nousulinjoille ja sieltä edelleen patteriventtiilin kautta patterin yläosaan ja poistuu patterin alaosasta. Vesi luovuttaa lämpönsä huoneilmaan, ja lämmennyt
huoneilma nousee ylös. Liikkeessä oleva ilma jäähtyy ja putoaa alaspäin lattiatasoon,
josta se taas siirtyy patterille ja lämpiää uudestaan.
Kuva 3.2. Vesikeskuslämmityksen periaatekaavio (mukaillen Laaksonen 2001, s.516)
16
Vesi on luovuttanut lämpöä patterille, joten se palaa jäähtyneenä linjasäätöventtiilin
kautta lämmönsiirtimelle. Lämmönsiirtimellä vesi lämpenee ja siirtyy edelleen kiertopumpulle ja uudestaan pattereille. Vesi kiertää siellä, missä on pienimmät virtausvastukset. Linjasäädöillä saadaan eri linjalle menevät vesimäärät säädettyä oikeaksi. (Taloyhtio.net 2012, Laaksonen 2001, s.516)
3.1.2.
Tärkeimmät osa-alueet
Pumppu
Pumpun avulla vesi saadaan kiertämään patteriverkostossa. Kiertovesipumppu on keskipakopumppu, jonka koko riippuu rakennuksen lämmöntarpeesta ja verkoston mitoituksesta. Pumpun koolla tarkoitetaan kahta asiaa: paine-eroa, jonka pumppu pystyy ylittämään sekä tilavuusvirtaa, jonka pumppu pystyy tuottamaan. (Taloyhtio.net 2012)
Pumpun energiankulutuksesta valtaosa riippuu sen nostokorkeudesta ja virtaamasta.
(Korhonen 2009) Pumpun tuottokäyrä (QH-käyrä) osoittaa pumpun ominaisuudet ja
näyttää sen tuottaman virtauksen tietyllä paineella (kuva 3.3) (ITT Building Services
2012).
Kuva 3.3. Pumpun tuottokäyrä (mukaillen ITT Building Services 2012)
Mitä suurempi on virtausnopeus, sitä pienemmän paineen noston pumppu saa aikaan.
Erilaisilla pumpuilla on eri tuottokäyrät, joten kiinteistöihin voidaan valita niihin parhaiten sopiva pumppu vertaamalla eri pumppujen käyriä rakennuksen mitoituslaskelmiin.
Lämmönluovuttimet
Lämmönluovuttimilla tarkoitetaan laitteita, jotka luovuttavat lämpöä. Rakennuksissa
patterit ovat yleisin menetelmä, jolla putkistoissa kiertävän veden lämmöstä osa siirretään lämmittämään huoneistoa. Yleisin tapa kytkeä patterit lämmönsiirtoverkostoon on
rinnankytkentä, jolloin puhutaan kaksiputkikytkennästä. Tällöin kaikkiin pattereihin tulee saman lämpöistä vettä. Yksiputkijärjestelmä on harvinaisempi. Se tarkoittaa sitä, että
patterit on kytketty peräkkäin yhteen nousujohtoon, ja sen vuoksi linjan alkupäässä ole-
17
viin pattereihin tulee lämpimämpää vettä kuin loppupään pattereihin. (Seppänen 1995,
s.120–121)
Lämmön siirtyminen pois huonetilasta on jatkuva prosessi ja niin on myös sinne tulevan
lämmön laita. Lämpö siirtyy joko säteilemällä tai johtumalla lämpimämmästä tilasta
kylmempään. Näin tilalle tulevaa korvaavaa ilmaa täytyy lämmittää, jotta huoneen lämpötila pysyisi vakiona. Huoneen lämpöhäviöt selvitetään suunnitteluvaiheessa ja niiden
perusteella tehdään oikean kokoisten pattereiden valinta. Samalla lasketaan myös pattereiden tarvitseman kiertoveden määrä. (Korhonen 2009)
Ulkoilma vaihtelee jatkuvasti, ja se vaikuttaa suurelta osin rakennusten lämmöntarpeeseen. Patterin lämmönluovutusta on erittäin hankala säätää pelkästään sen virtausta säätämällä, joten myös pattereihin menevän veden lämpötilaa säädetään tarpeen mukaiseksi. (Seppänen 1995, s.182) Veden lämpötilan säätö tapahtuu yleensä ulkolämpötilan perusteella. Tämän avulla on tarkoituksena teorian mukaan saada pattereissa kiertämään
aina samansuuruinen vesivirta (Korhonen 2009).
Patterin lämmönluovutukseen vaikuttaa suurelta osin sen pintalämpötila, johon taas vaikuttaa veden kierto. Jos vesi kiertää hitaasti, patterin keskimääräinen pintalämpötila on
alhainen verrattuna meno- ja paluuveden lämpötiloihin. Patterin vesivirran pienentyessä
paluuveden lämpötila laskee, ja samalla laskee patterin keskilämpötila ja sitä kautta sen
luovuttama teho. (Seppänen 1995, s. 168–169)
Termostaattinen patteriventtiili
Yksi erittäin tärkeä tekijä lämmitysverkostossa on termostaattiset patteriventtiilit. Niitä
käytetään huonekohtaisen lämpötilan säätöön. Patteriventtiili vaikuttaa patterin läpi kulkevaan vesivirtaan muuttamalla patterin lämpötilaa. Jos huoneen lämpötila kasvaa,
venttiili menee pienemmälle ja pienentää näin vesivirtaa patterissa. Vesivirralla vaikutetaan patterin keskilämpötilaan ja sitä kautta patterin lämmönluovutukseen ja huonelämpötilaan. (Seppänen 1995, s.194) Venttiilin tarkoituksena on pitää huoneiden lämpötila
mahdollisimman tasaisena.
Kun huoneen lämpötila ylittää termostaatin asetusarvon, termostaatti sulkee veden virtauksen patterissa (Laaksonen 2001, s. 517). Termostaattiventtiilien valmistajat käyttävät venttiileiden mitoitusarvona yleensä niin sanottua dt 2K arvoa, ja venttiilin esisäätökäyrästö on laadittu sen mukaan. Tämä määrite tarkoittaa sellaista venttiiliaukon kokoa,
mikä saavutetaan kahden asteen lämpötilaerolla. Tästä käytetään myös nimeä suhdealue. Esimerkiksi, jos termostaatti on asetettu pitämään lämpötilaa +20 °C, ja huoneen
lämpötila on +22 °C, patteriventtiili on kiinni. Kun lämpötila laskee alle +22 °C, venttiili alkaa hieman aueta, ja kun lämpötila on laskenut termostaatin asetusarvoon +20 °C,
18
virtausaukko on kasvanut niin paljon, että venttiili saa mitoitusvirtaamansa. Mitoitusvirtaama tarkoittaa sitä virtaamaa, missä patteri pystyy tuottamaan laskettuja lämpöhäviöitä vastaavan lämpömäärän. Huoneiden lämpötilan ei periaatteessa pitäisi laskea alle tämän mitoituslämpötilan, jos lämpöhäviöt on laskettu oikein. (Korhonen 2009)
Säätökäyrä
Pattereihin menevän veden lämpötilan säätö tapahtuu säätökäyrän avulla. Säätökäyrä
asetetaan ulkolämpötilan mukaan, eli mitä kylmempää ulkona on, sitä lämpimämpää
vettä menee verkostoon (kuva 3.5). Säätökäyrä voidaan säätää manuaalisesti, joten käyttäjä voi muuttaa käyrää siten, että se sopii paremmin juuri tietylle kiinteistölle. (VTT
Rakennus- ja yhdyskuntatekniikka 2003)
Kuva 3.5. Säätökäyrän säätäminen ulkolämpötilan mukaan (mukaillen VTT Rakennusja yhdyskuntatekniikka 2003)
Säätökäyrän asetuksilla voi olla suuri vaikutus huoneistojen lämpöön (kuva 3.6). Jokainen rakennus on hieman erilainen, joten samat säätökäyrän arvot eivät käy kaikille. Sopiva säätökäyrän muoto löytyy yleensä kokeilemalla. Optimitilanteessa huonelämpötila
pysyy tasaisena joka säässä. Optimitilanteen saavuttaminen on vaikeaa, sillä lämmitysverkostot eivät välttämättä ole tasapainossa, ja ilmaisenergioita, esimerkiksi auringon
säteily ja ihmisten luovuttama lämpö, on vaikea hyödyntää optimaalisesti.
19
Kuva 3.6. Säätökäyrän valinnan vaikutus huonelämpötilaan (mukaillen VTT Rakennusja yhdyskuntatekniikka 2003)
Säätökeskus on lämmönjakokeskuksen yhteyteen asennettu automaatiolaite, jolla säädellään lämmitystä ja käyttövettä. Ohjaus tapahtuu säätöventtiilin avulla, jolla säädellään kaukolämpöveden virtausta lämmönjakohuoneeseen. (VTT Rakennus- ja yhdyskuntatekniikka 2003) Lämmönsiirtimen avulla patteriverkon vesi ja käyttövesi saadaan
lämmitettyä kaukolämpövedestä. Kaukolämpövesi virtaa rakennuksessa olevan lämmönsiirtimen läpi, mutta se ei sekoitu rakennuksen sisäisiin vesiin. (Taloyhtio.net 2012)
3.1.3.
Lämmitysverkoston tasapainotus
Patteriverkoston tasapainotuksella tarkoitetaan tilannetta, jossa patteriverkostoa säädetään niin, että pattereiden lämmönluovutus vastaa huoneen lämmöntarvetta. (Seppänen,
1995 s.172) Energiateollisuuden raportin (2007) mukaan lämmitysverkon tasapaino on
hyvin toimivan lämmityksen perusta. Perussäädöllä on tarkoitus varmistaa, että kaikissa
huoneissa on suunnitelmien mukainen huonelämpötila, jotta ei tuhlata suotta energiaa
turhaan lämmittämiseen. Tasapainotuksessa säädetään patteriventtiilien esisäätöarvot
20
sekä tarvittaessa myös linjasäätöventtiilit sekä mitoitetaan lämmityspumpulle oikeat
toiminta-arvot. (Energiateollisuus ry 2007)
Motiva Oy & Oras Oy:n (2002) mukaan arviolta 75 % suomalaisesta rakennuskannasta
on puutteellisesti perussäädetty. Tämä tarkoittaa, että samassa kiinteistössä huonelämpötilojen ero voi olla suuri. Keskimäärin sen arvioidaan olevan reilu 3 astetta, mutta pahimmillaan se voi olla jopa kuusi astetta. Motiva suosittelee tekemään tasapainotuksen,
jos huoneistojen välinen lämpötilaero on yli kaksi astetta.
3.1.4.
Ongelmia
Kerrostalojen lämmitys on vaikea toteuttaa siten, että jokaisessa huoneessa olisi tasainen lämpö ja että lämmitysenergiaa ei menisi hukkaan. Monesti verkostoon menee tilanteeseen nähden liian kuumaa vettä ja huoneiden lämpötilat nousevat. Tällöin termostaattiset patteriventtiilit menevät kiinni, mikä nostaa verkoston paine-eroa. Jos paine-ero
nousee hyvin korkeaksi, patteriventtiilin säätöominaisuudet huononevat ja venttiili saattaa pitää häiritsevää ääntä. Painesäätöä voidaan helpottaa esimerkiksi sillä, että pumppua säädetään verkoston paine-eron mukaan, joten paine-ero ei pääse nousemaan kovin
suureksi. Painesäätöä voidaan suorittaa myös paluuputken säätöventtiilin tai ylivirtausventtiilin avulla. (Seppänen 1995, s. 197–198)
Jos rakennuksen lämmityksen tasapainotus ei ole kunnossa, eri huoneistossa voi olla
hyvin erilaiset lämpötilat (Motiva Oy & Oras Oy 2002). Tämä johtuu siitä, että rakennus ei ole tyydyttävästi säädettävissä säätökäyrän avulla (SKY 1995). Kylmänä aikana
alemmat kerrokset ovat liian kuumia ja yläkerrokset kylmiä. Usein siihen reagoidaan
nostamalla menoveden lämpötilaa eli muokkaamalla säätökäyrää. Tämä toimenpide aiheuttaa sen, että ylempien kerrosten lämpötila nousee sopivaksi, mutta samalla alempien
kerrosten lämpötila nousee yhä korkeammaksi. Tällöin ylimääräinen lämpö poistetaan
tuulettamalla, ja energiaa menee hukkaan. (TA Hydronics 2011) Yleisesti kiinteistöjä
lämmitetään kylmimpien huoneiden mukaan, jolloin muut tilat ovat liian lämpimiä.
(mm. SKY 1995, Lappalainen 1983, s.108)
Yöpudotus tarkoittaa sitä, että säätökäyrää on mahdollista laskea esimerkiksi kaksi astetta yön ajaksi, jolloin lämmityksen tarve on pienempi. Näin pystytään säästämään
lämmityskuluissa. Yöpudotuksen jälkeen useimmat termostaattiset patteriventtiilit ovat
täysin auki, koska huoneistoissa on hieman tavanomaista viileämpää. Vaikka kaikki
termostaatit ovat täysin auki, osa piireistä on kuitenkin aina helpommin saavutettavissa
kuin toiset. Tällöin suurempi osa vedestä kiertää siellä, missä se helpommin onnistuu.
Näin helpompien kiertopiirien termostaatit eivät ala kuristaa virtausta ennen kuin oikea
huonelämpötila on saavutettu. Tästä syystä kiertopiirien lämmitys käynnistyy epätasaisesti ja huoneistot lämpiävät epätasaisesti. (TA Hydronics 2012)
21
Jos vesi on tilanteeseen nähden liian lämmintä, termostaatit ovat silloin usein joko täysin kiinni tai vain hieman auki, jolloin lämmin vesi makaa paikallaan patterilinjoissa ja
luovuttaa lämpöä ympäristöön. Kerrostaloissa nousulinjat sijaitsevat seinien vierellä,
jonka vuoksi lämpöä siirtyy myös suoraan seinien läpi ulos. Jos liian lämmintä vettä
ajetaan jatkuvasti verkostoon, kaikki termostaattiset patteriventtiilit sulkeutuvat ja kiertovesipumppu alkaa ”jauhaa tyhjää”. Tämä saattaa jopa hajottaa pumpun, kun pumppu
ei pysty kierrättämään nestettä. (Patenttiasiakirja, Hyvärinen 2002)
Ulkoilma otetaan asuntoihin korvausilmaventtiilien kautta. Korvausilmalaitteita ovat
seinäventtiilit, ikkunoiden rakoventtiilit sekä lämpöpatterin taakse asennettavat korvausilmaventtiilit. Patterit pyritään laittamaan mahdollisuuksien mukaan ikkunan ja raitisilmaventtiilin alle, jolloin ikkunan ja raitisilmaventtiilin kautta tuleva kylmä ulkoilma sekoittuu patterilta nousevaan lämpimään ilmaan ja kulkeutuu kattoa pitkin sekoittuen
huoneilmaan. Patterien asentamisella ikkunan ja raitisilmaventtiilin alle pyritään estämään kylmän ilman aiheuttama vedon tunne. Vedon tunne syntyy lämmön siirtymisestä
iholta, eli kun kehosta poistuu enemmän lämpöä kuin elintoiminnot tuottavat. Ilmavirtaus vie lämpöä pois paljailta alueilta ja aiheuttaa vedon tunnetta. Ilman lämpötila vaikuttaa vedon tunteeseen. (Laaksonen 2001, s.410) Jos verkostoon tulee tilanteeseen nähden
liian lämmintä vettä, termostaattinen patteriventtiili sulkee ja katkoo patterille tulevaa
nestevirtaa, eikä patteri pääse lämpenemään koko pinta-alaltaan. Tällöin patteri ei lämmitä ilmaa jatkuvasti, eikä kylmä ilma sekoitu. Kylmä ilma laskeutuu suoraan lattialle,
mikä lisää vedon tunnetta. (Patenttiasiakirja, Hyvärinen 2002)
3.2.
Rakennuksen energiatase
Rakennuksen sisälle tulevien (tuotettujen) ja ulos menevien (kulutettujen) energioiden
jakaantumista voidaan havainnollistaa lämpöenergiataseella. Rakennukseen tuotavaa
energiaa ovat lämmitysjärjestelmällä tuotettu lämmitysenergia, sähkölaitteista saatava
talousenergia sekä niin sanotut ilmaisenergiat eli ihmisten luovuttama lämpöenergia ja
auringon säteilyenergia. Rakennuksesta poistuvaa energiaa ovat puolestaan ikkunoiden,
ovien ja ulkoseinien kautta johtumalla siirtyvä energia, ilmanvaihtoilman mukana poistuva energia ja lämpimän veden mukana poistuva energia (kuva 3.7). (Energiakäsikirja
1983, s.49)
22
Kuva 3.7. Rakennuksen lämpöenergiatase (mukaillen Virta & Pylsy 2011, s.19)
Asuinkerrostaloissa suurimmat häviöiden aiheuttajat ovat ilmanvaihto, lämmin käyttövesi ja ikkunat. Myös rivitaloissa ilmanvaihdon kautta häviää eniten lämpöä, mutta rivitaloissa ala- ja yläpohjan vaikutus on lähes yhtä suuri kuin ikkunoiden vaikutus häviöön. (Virta & Pylsy 2011, s.19–20)
Pitkän aikavälin tarkastelussa rakennukseen tuotava energia on yhtä suuri kuin sieltä
poistuva energia. Eri osatekijöiden suuruudet riippuvat hyvin paljon rakennustyypistä
sekä kulutustottumuksista. Ilmaislämpöä on mahdollista hyödyntää, jos samanaikaisesti
on tarvetta lämmölle ja jos säätölaitteet vähentävät samalla muun lämmön tuottoa vastaavalla määrällä. (Energiakäsikirja 1983, s.49–51) Jos halutaan säästää energiaa, täytyy
kuvassa 3.7 oleviin energiavirtoihin pystyä vaikuttamaan. Osaan häviöistä on helppo
tehdä korjauksia ja parantaa näin energiatehokkuutta, mutta investointien hinta voi olla
suuri. Taulukossa 3.1 ovat kerrottu tekijöitä, jotka vaikuttavat eri osien häviöihin. Kaikkiin tekijöihin, lukuun ottamatta rakenteiden pinta-alaan, pystytään vaikuttamaan erilaisilla toimenpiteillä.
23
Taulukko 3.1. Kerrostalon energiahäviöihin vaikuttavat tekijät (mukaillen Ympäristöministeriö 2000, s.9)
Energiahäviöihin vaikuttavat tekijät
Rakenteiden pinta-alat
U-arvot
Ulkoseinät, ikkunat, ulko-ovet, Vallitsevat lämpötilaerot
yläpohja, alapohja
Lämpötilaerojen vaikutusajat
Ilmavuodot
Ilmanvaihto
Ilmavirtojen suuruus
Vallitseva lämpötilaero
Ilmanvaihtolaitteiden käyttöaika
Poistoilman lämmöntalteenotto
Hanojen virtaamat
Virtaamien käyttöajat
Lämmin käyttövesi
Ammeet
Veden lämpötila
Putkiston lämpöhäviöt
Järjestelmän vuodot
Lämmön tuotanto- ja siirtohäviöt
Kaukolämmön lämmönjakohuoneen laitteiden ja putkistojen lämpöhäviöt
Maassa, kellareissa, kanaaleissa jne. kulkevien putkistojen lämpöhäviöt
VTT on arvioinut eri teknologioiden ja toimenpiteiden energiansäästöpotentiaalia kehitysarvioissaan. Talotekniikan energiatehokkuuden energiansäästöpotentiaali korjausrakentamisen yhteydessä on VTT:n skenaarioiden mukaan vuoteen 2020 mennessä 6 % 11 %. Yleisesti energiatehokkuutta parantavien toimenpiteiden vaikutukset eivät näy
kovin nopeasti, sillä rakennuskanta uudistuu hyvin hitaasti (uudisrakentaminen 1-1,5
%/a ja korjausrakentaminen 3,5 %/a). (VTT Energiapolut 2050 2008, s.174–175)
3.3.
Energiansäästöinvestointien taloudellisia vaikutuksia
Holopainen et al. (2007) sanovat raportissaan, että raportin tekoajan energianhinnoilla
pelkästään energiansäästön vuoksi tehtävät korjaukset eivät ole kannattavia. Energian
hinta tosin nousee koko ajan, joten myös suuret energiakorjausinvestoinnit saattavat tulevaisuudessa tulla kannattavaksi pelkästään energiansäästöä ajatellen.
Energiansäästöinvestoinnit voidaan jakaa kahteen luokkaan.
1. Energiankorjaustoimenpiteet
2. Säätötoimenpiteet
24
Energiankorjaustoimenpiteessä kerrostalon peruskorjauksen yhteydessä tehdään investointeja, jotka säästävät energiaa. Investoinnit saattavat olla hyvinkin isoja ja takaisinmaksuajat melko pitkiä. Säätötoimenpiteillä tarkoitetaan joko ilmaisia tai pieniä investointeja, joilla yritetään muuttaa energiankulutusta.
3.3.1.
Energiankorjaustoimenpiteet
Energiakorjauksiin ei yleensä ryhdytä energiatalouden parantamisen vuoksi, vaan taustalla on korjaustarve, joka mahdollistaa samalla energiatehokkuuden parantamisen. Korjausten kannattavuutta on siksi vaikea laskea investointikustannusten periaattein. Jos
takaisinmaksuaika halutaan laskea, investoinnin kustannuksiksi lasketaan vain ne kustannukset, jotka johtuvat energiatalouden parantamisesta. (Holopainen et al. 2007, s.92–
93) Kerrostalojen säästöpotentiaali riippuu hyvin paljon siitä, milloin kerrostalo on rakennettu. Rakennusmääräykset ovat muuttuneet vuosien varrella huomattavasti, ja nykyisin rakennettavissa kerrostaloissa säästöpotentiaali on huomattavasti pienempi kuin
aikaisemmissa. (Holopainen et al. 2007 s. 35–37)
Esimerkki säästöpotentiaalin hankalasta arvioinnista ja kannattavuudesta on energiatehokkaiden ikkunoiden asennus. Niiden asentamisen säästöpotentiaali on 10–15 % riippuen siitä, missä kunnossa lämmöneristävyys aikaisemmin on ollut ja kuinka korkeana
huonelämpötiloja on huonojen ikkunarakenteiden aiheuttaman vedon vuoksi pidetty.
Säästöpotentiaalin saavuttamiseksi huonelämpötilat pitäisi laskea ikkunoiden asentamisen jälkeen lähelle ohjearvoa 21 °C. Vaikka energiatehokkaat ikkunat säästävät energiaa
arviolta 10–15 %, ikkunoita ei kannata vaihtaa ilman hyvää syytä. Energiatehokkaiden
ikkunoiden asentaminen voisi tulla kannattavaksi, jos esimerkiksi ikkunat olisi vaihdettava muutenkin tai ääneneristävyys parantuisi samalla. (Ympäristöministeriö 2000, s.41)
Investointikustannusten kohdistaminen tässä tilanteessa on hankalaa, vaikka siihen on
olemassa Energiateollisuuden ohje (Energiateollisuus 2009, liite 9).
Heljo & Nippala (2007) ovat tutkimuksissaan selvittäneet kuntien hallinnoimien tai
omistamien vuokra-asuinkerrostalojen energiakorjausten energiansäästövaikutuksia.
Toimenpiteinä olivat muun muassa ikkunoiden vaihto, seinän lisäeristys, lämmitysverkoston perussäätö sekä ilmanvaihdon perussäätö. Eri korjaustoimenpiteiden jälkeiset
energiankulutuksen muutokset vaihtelivat välillä -12,2 % - +2,2 % ja keskiarvona oli 5,7 %. (Heljo & Nippala 2007, s.44)
3.3.2.
Säätötoimenpiteet
Säätötoimenpiteet ovat yleensä investointeina kohtuullisen pieniä, ja niillä saa aikaan
yleensä välittömiä toimenpiteitä. Tarkasteltava menetelmä kuuluu investoinnin suuruuden puolesta tähän ryhmään. Heljo & Viholan tutkimuksissa (2011) arvioitiin, että säätötoimenpiteillä ja vedenkulutuksen mittauksella on mahdollisuus säästää noin 4,5 %
lämmitysenergiasta. Säätötoimenpiteitä voivat olla muun muassa lämmityksen säätö-
25
käyrän tarkentaminen, sisälämpötilan pudottaminen ja vesiverkoston virtaaman ja paineen alentaminen. (Heljo & Vihola 2011, s.5)
Seppälän (2011) haastattelema Lemminkäisen aluepäällikkö kertoi, että joissakin kiinteistöissä pelkällä talotekniikan optimoinnilla voidaan säästää yli 30 %, mutta normaalisti optimoinnilla voidaan päästä noin kymmenen prosentin säästöihin.
Motiva tekee energiakatselmuksia, joista se on kerännyt tietoa vuodesta 1992 lähtien.
Motivan katselmuksissa tehdään analyysi kiinteistön kokonaisenergiankäytöstä, selvitetään energiansäästöpotentiaali sekä esitetään säästötoimenpiteitä kannattavuuslaskelmineen. Vuosina 2004–2009 kunnallisella palvelusektorilla aloitetussa 556 katselmuskohteessa energiansäästöpotentiaaliksi oli saatu lämmön osalta keskimäärin 14 %, sähkön
osalta 5 % ja veden osalta 7 %. Keskimääräinen takaisinmaksuaika oli ollut noin 1,8
vuotta. (Motiva 2012) Esimerkiksi Helsingin kaupungin julkisissa palvelukiinteistöissä
keskimääräinen säästöpotentiaali lämpöenergian osalta oli 13 %, sähköenergian osalta 9
% ja veden osalta 6 %. Investointien takaisinmaksuaika oli noin 1,3 vuotta. (Hämeenlinnan kaupungin energiansäästöstrategia 2009) Pitää muistaa, että luvut ovat arvioita
säästöpotentiaalista. Kaikkia toimenpiteitä ei toteuteta, eivätkä arvioidut potentiaalit aina toteudu. Esimerkiksi kunta-alalta toteutettujen toimenpiteiden säästö lämmön osalta
on ollut 9 %, vaikka säästöpotentiaali oli 14 %. (Suomi 2011)
Motivan ohjeessa lämmitysverkoston tasapainotuksen sanotaan säästävän lämmityskustannuksista 10–15 % (Motiva Oy & Oras Oy 2002). Ympäristöministeriön mukaan patteriverkoston perussäädöllä voidaan säästää Motivan arvioita hieman vähemmän, eli 510 %. (Ympäristöministeriö 2000, s.51) Tainio (2010) tutki diplomityössään kolmen
kunnan kiinteistöjen energiansäästöpotentiaalia. Diplomityössä laskettiin erilaisten toimenpiteiden mahdollisia säästöpotentiaaleja, investoinnin suuruutta, takaisinmaksuaikaa
ja sisäistä korkokantaa. Yhden kunnan toimenpiteiden tarkastelussa alle 10000€ investoinneissa viiden parhaan toimenpiteen arvioidut takaisinmaksuajat olivat välillä 0,7-2,1
vuotta ja arviot sisäisestä korkokannasta vaihtelivat välillä 135,10 % - 45,90 %. (Tainio
2010, s. 78–79) Toimenpiteistä neljä oli lamppujen vaihtoja ja yksi oli ilmalämpöpumpun asentaminen. Nämä säästöt olivat siis kouluille ja kunnan rakennuksille, joten niitä
ei voida suoraan kohdistaa asuinrakennuksiin. Lisäksi tulokset olivat arviointeja investointien kannattavuudesta, eikä toteutuneita tuloksia ole saatavilla.
Selvää yhteneväistä linjaa eri toimenpiteistä on todella vaikea löytää. Lisäksi tietoa investoinnin kannattavuudesta oli huonosti saatavilla. Voidaan kuitenkin todeta, että lämpöenergian säästö riippuu hyvin paljon siitä, millä tavalla säästöasiat hoidetaan eri kiinteistöissä. Sama toimenpide voi toisessa kiinteistössä saada aikaan paljon suuremman
säästön kuin toisessa. Hyvissä energiansäästöinvestoinneissa on kuitenkin mahdollisuus
noin vuoden takaisinmaksuaikoihin ja yli sadan prosentin sisäiseen korkokantaan.
26
3.4.
Paine-erokompensointimenetelmän toiminta
3.4.1.
Menetelmä
Ekonor Oy:n tarjoaman menetelmän tarkoituksena on pystyä mahdollisimman hyvin
hyödyntämään huoneeseen tuleva ilmaisenergia, jota on esimerkiksi auringonpaiste, koneet ja ihmiset. Tällöin pystytään alentamaan patterin tuottamaa tehoa, ja se tapahtuu
laskemalla lämmitysverkostoon menevän veden lämpötilaa. Tarkoituksena on pyrkiä
lämmitysenergian säästöön.
Menetelmään sisältyy kaksi osa-aluetta: tarkasteltava laite sekä muut asennuksen aikana
tehtävät toimenpiteet. Näitä toimenpiteitä voivat olla tilanteesta riippuen esimerkiksi
pumpun säätäminen vakiokierrokselle tai lämmityksen säätökäyrän optimoiminen.
3.4.2.
Menetelmän toiminta
Tarkasteltavan menetelmän toimintaperiaate on varsin selkeä. Tarkasteltava laite mittaa
vesikiertoisessa patteriverkostossa tapahtuvaa paine-eron muutosta. Laite asennetaan
kiinteistön lämmönjakohuoneeseen patteriverkoston meno- ja paluuputken väliin. Tarkasteltava menetelmä lähettää säätöautomatiikalle paine-erosta tiedon, jonka avulla säätöautomatiikka säätää pattereille menevän veden lämpötilaa. Menetelmässä verkoston
pumppu asennetaan vakiokierroksille, joten ainoa tekijä, joka vaikuttaaa verkoston paine-eroon, on termostaattisten patteriventtiilien liike.
Kun huoneen lämpötila nousee, termostaattiset patteriventtiilit menevät pienemmälle ja
pattereille menevä vesivirta pienenee. Vesivirran pienentyessä pumpun tuottama paine
kasvaa. Samalla muun verkoston osan painehäviö pienenee vesivirran toiseen potenssiin. Nämä tekijät kasvattavat termostaattisen patteriventtiilin paine-eroa. (Seppänen
1995, s. 197). Tarkasteltava menetelmä ei mittaa yksittäisen patteriventtiilin paine-eroa,
vaan koko verkoston paine-eroa, ja tuloksena saatu paine-erotieto ohjataan lämmityksen
säätökeskukseen. Säätökeskus puolestaan säätää saadun tiedon perusteella lämmitysverkoston menoveden lämpötilaa. Menetelmän tietojen avulla kompensoidaan siis perinteistä säätökäyrää.
Erilaisten mittausten ja kokeilujen avulla on muodostettu kompensointisuora, jossa
kompensoitava astemäärä normaaliin säätökäyrään riippuu painehäviön suuruudesta
(kuva 3.8). Kompensaation avulla on tavoitteena saada huoneen lämpötila pysymään
noin +22 asteessa. Kun menetelmää otetaan käyttöön, mitataan verkoston senhetkinen
painehäviö, ja tämän tiedon avulla kompensoidaan menoveden lämpötilaa 0-10 astetta
verrattuna normaaliin säätökäyrään.
27
Kuva 3.8. Esimerkki kompensointikäyrästä
Esimerkiksi yhden huoneen lämpötila ajanhetkellä t 0 = 22 °C. Oletetaan, että patteritermostaatit ovat puolittain auki ja pattereihin saapuvan veden lämpötila on 54 °C. Kevätaurinko alkaa paistaa huoneeseen, auringon lämmitysteho alkaa lämmittää huonetta ja
ajan hetkellä t1 lämpötila on 23 astetta. Auringon aiheuttaa sen, että aurinkoisen puolen
termostaattiset patteriventtiilit menevät hieman enemmän kiinni ja verkostossa huomataan paine-eron kasvu. Tarkasteltava laite lukee paine-eron ja lähettää tiedon säätökeskukselle. Paine-eron suuruus aiheuttaa kompensoinnissa kolmen asteen vähennyksen.
Säätökeskus kompensoi tiedon perusteella menoveden lämpötilaa kolme astetta 51 asteeseen.
Näin 51-asteista vettä tulee huoneeseen patteritermostaattien kautta ajan hetkellä t 2, jolloin huoneen lämpötila on noussut jo 23,5 asteeseen. Hieman viileämpi vesi kompensoi
auringon aiheuttaman tehon tarpeen vähennyksen, joten lämpötila huoneistossa alkaa
hitaasti laskea, ja ajassa t3 huoneen lämpötila on taas 22 astetta. Uusi lämpötila taas
vaikuttaa termostaatteihin, jotka menevät hieman suuremmalle ja paine-ero verkostossa
muuttuu.
Esimerkki ei ole täysin totuudenmukainen, mutta antaa oikean kuvan toiminnasta ja on
helposti ymmärrettävissä. Tarkoituksena on havainnollistaa toimintaperiaatetta. Tarkasteltava menetelmä mittaa paine-eroa jatkuvasti, ja pienikin lämpötilan muutos havaitaan
paine-eron muutoksena ja menoveden lämpötilaa muutetaan. Toisaalta termostaatit ovat
kohtuullisen hitaita reagoimaan, joten lämmönsäätö ei tapahdu täysin reaaliaikaisesti.
Seuraavassa kuvassa on erään kiinteistön mittausdataa (kuva 3.9). Kiinteistöön on asennettu tutkimuksessa tarkasteltava menetelmä. Punaisella näkyvä käyrä on menetelmän
mittaama verkoston paine-ero, ja vihreä käyrä on säätökäyrän mukainen menovesi. Violetti käyrä kertoo kompensoinnin jälkeen tapahtuneen todellisen menoveden lämpötilan.
28
Kompensointi tapahtuu normaaliin säätökäyrään. Kompensointi on vaihdellut kyseisen
päivän aikana 0…-7 asteen välillä. Kyseisenä päivänä kello 08.00 ulkolämpötila oli -8,4
°C. Lämpötila lähti nousemaan, ja kello 14.00 lämpötila oli +4,5 °C. Kuvassa punaisessa laatikossa näkyy, miten ulkolämpötilan nousu näkyy paine-eron kasvuna. Mitä suurempi on paine-ero, sitä isompi on ero perinteisen säätökäyrän ja kompensoidun säätökäyrän välillä.
Kuva 3.9. Menetelmän vaikutus menoveden lämpötilaan
Menetelmän avulla pystytään säätämään menoveden lämpötilaa ja estämään turhan
kuuman nesteen ajaminen lämmitysverkkoon. Menovesi on keskimäärin hieman viileämpää kuin aikaisemmin, ja termostaatit ovat enemmän auki. Virtaama on näin tasaisempi ja lämpöpatterit lämpiävät tasaisemmin, jolloin huoneistojen lämpötilojen pitäisi
olla tasaisempia. Lisäksi pystytään estämään vedon tunnetta ja suuremmasta verkoston
paine-erosta aiheutuneet ääniongelmat. (Patenttiasiakirja, Hyvärinen 2002)
Menetelmä tasaa lämmön myös silloin, kun jokin osa-alue kiinteistöstä on lämpimämpi
kuin toinen. Kun keväällä aurinko alkaa lämmittää kiinteistön toista puolta, lämpötila
auringon puoleisten huoneistojen sisällä nousee ja termostaattiset patteriventtiilit menevät kiinni. Tämä aiheuttaa verkostossa paine-eron kasvun, joten säätökeskus pienentää
menoveden lämpötilaa. Kiinteistön varjoisalla puolella termostaattiset patteriventtiilit
ovat nyt enemmän auki kuin aurinkoisella puolella. Vakiokierroksinen pumppu kierrättää vettä edelleen saman määrän, mutta nyt varjon puolella kiertää enemmän vettä, joka
alentuneesta lämpötilasta huolimatta riittää pitämään huoneiden lämmön tasaisena. (Patenttiasiakirja, Hyvärinen 2002) Pumpun sähkönkulutus voi hieman kasvaa, jos pumppu
on ennen ollut taajuusmuuttajapumppu. Pumppujen teho on kuitenkin yleensä niin pieni, noin 300 W, ettei niistä synny kovin isoja kustannusvaikutuksia.
29
3.4.3.
Asennuksessa tehtävät oleelliset toimenpiteet
Tarkasteltava menetelmä asennetaan lämmönjakohuoneeseen. Menetelmän mekaanisessa asentamisessa laitteessa olevat kapillaariputket asennetaan niin, että niiden väliin jää
sekä pumppu että lämmönsiirrin (kuva 3.10). Menetelmän sisällä oleva paine-erolähetin
mittaa paine-eroa ja lähettää siitä tiedon automatiikalle.
Kuva 3.10. Menetelmän asennuspaikka lämmönjakohuoneessa
Asennuksen aikana tehdään virtaaman optimointi, joka tarkoittaa sitä, että verkoston
virtaama ja nostokorkeus tarkistetaan ja niitä verrataan LVI-suunnitelmaan. Jos arvot
eivät ole kunnossa, säädetään pumppua niin, että arvot saadaan suunnitelmien mukaisiksi. Lisäksi suoritetaan viritys eli kompensointisuoran (kuva 3.8) luominen. Lisäksi jos
pumppu on taajuusmuuttajapumppu eli sen pyörimisnopeus muuttuu, säädetään pumppu
toimimaan vakiokierroksella.
3.5.
Syyt kulutuksen mahdolliseen pienentymiseen
3.5.1.
Ylilämmittämisen välttäminen
Hyvin monessa yhteydessä esitetään väittämä, että yhden asteen matalampi lämpötila
säästää energiaa viisi prosenttia. Tämä väittämä perustuu pelkästään lämpöhäviöihin.
Lämmityskauden keskimääräinen ulkoilman lämpötila vaihtelee -5 - +1 asteen välillä
riippuen sijainnista. Esimerkiksi Helsingissä lämmityskauden keskilämpötila on +1 astetta ja Oulussa -1 astetta. (Ympäristöministeriö 2007) Jos keskilämpötila on nolla astetta, huoneen lämmittäminen 19 °C:een 20 °C:n sijasta säästää 1/20 eli noin 5 % vuodessa.
Menetelmän asentamisen ja virittämisen jälkeen huoneistojen lämpötilat ovat oletuksen
mukaan keskimäärin hieman viileämpiä. Jos huoneistojen keskilämpötila laskee, tarkoittaa se automaattisesti säästöä energiankulutuksessa. Lisäksi huoneistojen lämpötilat pitäisivät olla tasaisempia. Käyttöönoton jälkeen saattaa kiinteistössä esiintyä muutamia
kylmiä huoneistoja, joiden lämpötilat saadaan korjattua yleensä normaaleiksi termostaatteja tai linjasäätöventtiilejä säätämällä.
30
3.5.2.
Ilmaislämmön parempi hyödyntäminen
Luvun 3.2 mukaan rakennukseen tuotavat energiat ovat lämmitysenergia, talousenergia
sekä ilmaisenergia. Pitkällä aikavälillä tarkasteltuna tuotetut energiat tulevat yhtä suuriksi kuin kulutetut energiat. Ilmaislämpöä on mahdollista hyödyntää, jos samanaikaisesti on tarvetta lämmölle ja jos säätölaitteet vähentävät samalla muun lämmön tuottoa
vastaavalla määrällä.
Ilmaislämmön hyödyntäminen onnistuu lämmityskauden aikana, jolloin lämmitykselle
on tarvetta. Menetelmän toiminnan ansiosta säätölaitteet vähentävät muun lämmön tuottoa laskemalla menoveden lämpötilaa. Näin ilmaislämpö otetaan paremmin huomioon.
Tarvittava energiamäärä pysyy samana, joten ostettua lämmitysenergiaa ei tarvita enää
niin paljon. Jos ilmaislämpöä pystytään menetelmän ansiosta hyödyntämään paremmin,
suurimmat kulutuksen muutokset edellisiin vuosiin pitäisi syntyä keväällä ja syksyllä,
jolloin auringonpaisteella on erityisen suuri merkitys.
3.5.3.
Häviöiden pieneneminen
Luvun 3.2 mukaan rakennuksesta poistuvaa energiaa ovat johtumalla siirtyvä energia,
ilmanvaihtoilman mukana poistuva energia ja lämpimän veden mukana poistuva energia. Johtumalla poistuva energia sisältää kuvan 3.7 mukaan häviöt ulkoseinistä, alapohjasta, yläpohjasta sekä ikkunoista ja ovista.
Häviöt ulkoseinistä pienenevät, kun paine-erokompensointimenetelmä on käytössä, sillä
putkistoihin menee keskimäärin hieman viileämpää vettä, ja näin putkistojen lämmönluovutus ympäristöön pienenee. Kerrostaloissa nousulinjat sijaitsevat seinien vierellä,
jolloin lämpöä siirtyy paljon ulos suoraan seinien läpi. Tämä häviön vaikutus ei todennäköisesti ole kovin suuri.
Häviöt ikkunoista ja ovista ovat myös pienemmät, koska tuuletustarve vähenee siitä
syystä, että huoneistot ovat keskimäärin hieman viileämpiä, eikä tuuletusta tarvita.
Myös yleinen johtuminen ympäristöön vähenee hiukan rakennusten alemman keskilämpötilan takia. Syinä keskilämpötilan laskuun ovat menoveden lämpötilan optimoiminen,
termostaattien rajoittaminen ja kylmien huoneistojen havaitseminen ja niiden poistaminen, jotta lämpötilan säätöä ei tehtäisi enää pelkästään kylmimpien huoneistojen mukaan. Kokonaissäästö voisi siis syntyä häviöiden pienenemisen ja ilmaislämmön hyödyntämisen yhteistuloksena. Nämä molemmat johtuvat siitä, että niin sanottu ylilämmittäminen vähentyy.
Heljo & Nippalan (2007, s. 11) mukaan taloteknisten laitteiden virheelliset käyttötottumukset ovat suurin ongelma energiatehokkuuden kannalta. Voidaan ajatella, että
Ekonor Oy:n menetelmä korjaa joiltakin osin virheellisiä käyttötottumuksia. Menetelmän vuoksi kerrostalojen huoneistojen lämpötilan ei pitäisi nousta enää yli 23 asteen
31
eikä toisaalta myöskään laskea alle 21 asteen. Virheelliset käyttötottumukset eivät näin
enää pääse vaikuttamaan kulutuksiin niin paljon. Paras tapa energiansäästöön on sisälämpötilan pudottaminen. Ongelmaksi muotoutuu se, että syyt liian korkeisiin lämpötiloihin pitää ensi selvittää ja poistaa. Lämpötilojen pitäminen sopivina vaatii myös toistuvaa säätötyötä. (Heljo & Vihola 2011, s.33)
Seuraavassa taulukossa on koottu aikaisemmin esitettyjä lämmityksen tunnettuja ongelmia ja syyt niihin (taulukko 3.2). Taulukossa on myös esitetty mihin ongelmiin menetelmän pitäisi pystyä patenttiasiakirjan mukaan vaikuttamaan.
Taulukko 3.2 Lämmityksen ongelmia
Ongelma
Venttiilit pitävät häiritsevää ääntä
Toisissa huoneistossa kylmä, toisissa
kuuma
Huonelämpötila vaihtelee
Syy
Verkoston paine-ero
on suuri
Menetelmän vaikutus
Tasaisempi virtaama ja pienempi paine-ero -> häiritsevä
ääni poistuu
_________________________
Verkosto epätasapainossa
Liian kuuma menovesi Menovesi oikean lämpöistä ->
tasaisempi huonelämpötila
Liian kuuma menovesi Menovesi oikean lämpöistä ->
lämpöenergiaa säästyy
Osa kiertopiireistä
Reaaliaikainen reagointi -> ei
Yöpudotuksen jälkeen huoneistot läm- paremmin saavutetta- enää yöpudotusta
piävät epätasaisesti aamulla
vissa
Seisovan veden lämpöä siirtyy ympäristöön
Vedontunne lisääntyy
Patteri ei lämpene
koko pinta-alaltaan
Patterit lämpiävät tasaisemmin -> vedontunne poistuu
Menetelmän pitäisi siis energiansäästön lisäksi parantaa myös asumisviihtyisyyttä tasaisemman huonelämpötilan, ääniongelmien poistumisen ja vedontunteen häviämisen takia. (Patenttiasiakirja, Hyvärinen 2002).
3.6.
Yhteenveto investointitilanteesta
Energiatehokkuusinvestoinnissa on kysymys siitä, että investoinnin avulla on tarkoitus
säästää energiankulutuksessa. Investoinnin kassavirrat sisältävät vältetyt kustannukset,
joita ovat säästö energiakustannuksissa sekä joissakin projekteissa säästöt huoltokustannuksissa. Tuottoisa energiatehokkuusinvestointi on investointi, jossa alkukustannukset
kompensoidaan säästöillä. Energiatehokkuusinvestoinnin kannattavuuden arvioinnin
tekee vaikeaksi kaksi asiaa. Ensimmäinen ongelma on vaikeasti määriteltävä todellinen
energiansäästö. (Cooremans 2011) Säästö on yleensä investoinnin edeltävien vuosien
energiankulutus verrattuna investoinnin jälkeiseen kulutukseen. Voi olla hankalasti
osoitettavissa, mikä on juuri kyseisen investoinnin vaikutus energiankulutukseen.
32
Toinen tekijä on säästön vaikea muuntaminen suoraan rahaksi, ja säästön muuntaminen
on sitä vaikeampaa, mitä pitempikestoisempaa investointi on. Organisaatiot eivät välttämättä tiedä, kuinka arvioida energiatehokkuusinvestoinnin taloudellista potentiaalia.
Tulevaisuuden energianhintaa sekä inflaatioastetta voi olla hyvin hankala arvioida.
(Cooremans 2011) Esimerkiksi viiden vuoden kuluttua voi olla vaikea osoittaa, mikä on
tehdyn investoinnin osuus nykyisestä energiankulutuksesta. Asuinrakennuksissa voi tulla uusia määräyksiä, asumistavat muuttuvat, ja myös muita investointeja tehdään. Muutosten jälkeen vertailu viiden vuoden takaiseen kulutukseen on hyvin epämääräistä. Jos
voidaan osoittaa, että kyseinen investointi on säästänyt kaksi vuotta investoinnin jälkeen
tasaisesti saman verran, voidaanko olettaa, että tuotto jatkuu samanlaisena investoinnin
pitoajan loppuun asti. Oletuksen edellytyksenä on se, että investoinnin toiminta ja vaikutus pysyy samanlaisena.
Tarkasteltavaan menetelmään investoinnissa on kysymys energiansäästöön investoinnissa, jossa investoinnin tuottona on säästetty lämmityskustannus. Tuotto siis riippuu
menetelmän asentamista edeltävien vuosien kulutuksesta verrattuna menetelmän jälkeiseen kulutukseen. Investoinnin tuotto vaihtelee hieman vuosittain, koska kiinteistöjen
lämmitysenergiakulutus vaihtelee. Investoinnin tuottoihin kuuluu lisäksi mahdollinen
muutos perusmaksussa.
Menetelmään investointi on kertainvestointi, jolle on olemassa selvä hinta. Investoinnin
muina kustannuksina on ainoastaan mahdollinen sähkönkulutuksen lisäys, jos kiinteistössä on vakiokierroksille säädettävä taajuusmuuttujapumppu. Muita kustannuksia investoinnilla ei pitäisi olla. Investointikustannus pystytään näin esittämään hyvin tarkasti.
Jos kiinteistöön ei ole tehty mitään muita energiankulutukseen vaikuttavia toimenpiteitä,
tuotto voidaan laskea vuosittain vertaamalla kulutusta aikaisempiin vuosiin. Tuottoja
voidaan laskea pitemmällä aikavälillä, jos oletetaan säästöjen pysyvän prosenttimääräisesti yhtä suurina myös tulevina vuosina. Investointilaskennasta tulee siis näillä oletuksilla yksinkertainen, sillä sekä investoinnin tuotot että kustannukset pystytään määrittelemään tarkasti.
Taloyhtiöiden omistajiksi voidaan määritellä karkeasti kaksi eri luokkaa. Ensimmäinen
luokka on asunto-osakeyhtiöt, joissa kiinteistön omistajina ovat eri huoneistojen omistajat eli yleensä yksityiset kuluttajat. Investoinnin tuotot jakaantuvat asunnon omistajien
kesken. Tuottojen jakaantuminen voi tarkoittaa esimerkiksi yhtiövastikkeen pienenemistä tai säästettyjen rahojen sijoittamista johonkin muuhun investointiin. Yksityisille kuluttajille investoinnin takaisinmaksuaika on merkittävä investoinnin kannattavuuteen
mittari, sillä se on helppo ymmärtää.
Toinen luokka on kiinteistöjen omistajat, jotka käyttävät asuntoja sijoituskohteina tai
vuokra-asuntoina. Kiinteistösijoittajat haluavat hyvää tuottoa sijoituksilleen, joten lämmityskustannusten säästö voidaan nähdä houkuttelevana kohteena, ja päätöksenteko voi
33
sujua hyvinkin nopeasti. Säästyneet rahat lämmityskustannuksissa voidaan sijoittaa johonkin muualle. Kaupungit omistavat paljon vuokra-asuntoja, ja säästö lämmityskustannuksissa voi esimerkiksi vähentää painetta vuokrien nostoon. Takaisinmaksuajan
menetelmän lisäksi myös muut investointilaskentamenetelmät koskevat tätä käyttäjäryhmää, sillä sijoituskohteena investointia on hyvä arvioida myös muilla laskentamenetelmillä.
Takaisinmaksuajan menetelmä vaikuttaa olevan yleisimmin käytetty menetelmä, jolla
arvioidaan energiatehokkuusinvestoinnin kannattavuutta. Kirjallisuudessa käydään keskusteluja, jotta saataisiin korkean tuottoaste energiatehokkuusinvestoinneista. Takaisinmaksumenetelmän yleinen käyttäminen laskee kirjallisuuden keskustelujen hyötyä, sillä takaisinmaksuajan menetelmässä investoijan vaatimukset keskittyvät siihen,
milloin hän saa rahansa takaisin eikä itse investoinnin tuottoon. (Cooremans 2011) Jos
nojaudutaan pelkkään takaisinmaksuaikaan puuttumatta investoinnin elinikään, huonoja
ja jopa vääriä päätöksiä voidaan tehdä. (Martinaitis et al. 2004)
Muita investoinnin kannattavuusmenetelmiä on hyvä tutkia, sillä ne antavat tietoa myös
sen ajan jälkeen, kun investoija on saanut rahansa takaisin. Lisäksi voidaan paremmin
huomioida energianhinnan muutokset sekä inflaation vaikutus. Seuraavassa luvussa
käydään läpi investoinnin teoreettisia perusteita sekä erilaisia kannattavuuslaskentamenetelmiä.
34
4. ENERGIASÄÄSTÖHANKKEEN
INVESTOINNIN TEOREETTISET PERUSTEET
4.1.
Investointien suunnittelu ja päätöksenteko
Investointien tekeminen edellyttää aina päätöksentekoa, niin taloyhtiöissä kuin muuallakin. Taloyhtiöissä talousarvion puitteissa tehtävät investoinnit sekä käyttötekniset investoinnit voidaan tehdä hallituksen päätöksellä, kun taas isommat investoinnit vaativat
yleensä yhtiökokouksen hyväksynnän. (Korjaustieto.fi 2012) Investoinnit luovat mahdollisuuksia uusille toiminnoille, mutta rahasta ja pääomasta on yleisesti aina pulaa,
jonka vuoksi vähäiset resurssit olisi hyvä käyttää mahdollisimman järkevästi. Niukkuus
ja valinta ovat olennainen osa investointia ja investointipäätöstä. (Neilimo & UusiRauva 2005, s.206) Yleisesti vallalla olevan teorian mukaan investoinnin tarkoitus on
kasvattaa yrityksen taloudellista kapasiteettia ja taloudellista arvoa. (Cooremans 2011)
Perinteisen investointiteorian mukaan kaikki ne investoinnit, joiden tuotto on suurempi
kuin pääomakustannus, pitäisi toteuttaa. Ajattelutavan mukaan taloudelliset tekijät ovat
tärkeimpiä investointipäätöstä tehdessä. Negatiivinen investointipäätös johtuu teorian
mukaan korkeasta riskitasosta ja alhaisesta todellisesta tuotosta. Tuoton määrittäminen
voi olla vaikeaa, sillä investoinnissa syntyy piilotettuja kustannuksia ja transaktiokustannuksia, joita ei aina osata määritellä oikein. Lisäksi energiansäästö saatetaan arvioida
liian suureksi, joten arvioitu tuotto voi olla paljon todellisuutta korkeampi. (Cooremans
2011) Transaktiokustannuksilla tarkoitetaan niitä kustannuksia, jotka syntyvät, kun tietoa kerätään erilaisista energiansäästöpotentiaaleista. Lisäksi transaktiokustannuksia
ovat neuvottelut ja sopimuksien tekemiset toimittajien, konsulttien ja asentajien kanssa
sekä energiatehokkuusinvestoinnin seuraamisesta ja säästöjen toteutumisesta aiheutuvat
kustannukset. Jos nämä kustannukset ovat korkeita, investointi ei välttämättä ole kannattava. (Schleich & Gruber 2006) Näitä kustannuksia ei investointilaskelmissa aina
oteta huomioon. (Cooremans 2011)
Toisen ajattelutavan mukaan taloudelliset tekijät ainoastaan osittain määrittelevät investoinnin päätöksenteon. Organisaation sisällä monet muut tekijät vaikuttavat myös päätöksentekoon. Niitä ovat yleinen energiakulttuuri, valtasuhteet, johtajien mielenkiinnon
kohteet sekä se, miten investointi liittyy yrityksen ydinliiketoimintaan. Nämä tekijät selittävät miksi hyvän tuottoasteen investointeja hylätään. (Cooremans 2011)
Vaikka laskentamenetelmiä käytetään hyvinkin laajasti, niiden käyttö taloudellisten arvioiden tekemisessä eivät ole niin suoraviivaista kuin teorian mukaan voisi olettaa.
35
Käytön epäselvyys johtuu useista tekijöistä, joita ovat muun muassa laskelmien laatu,
yrityskulttuurin ja kansallisen kulttuurin vaikutus, investoinnin kategoria, ja investoinnin strateginen luonne. (Cooremans 2011) Nämä kaikki edelliset vaikuttavat päätöksentekoon.
Yritysten investointilaskelmien laatu voi olla kyseenalaista. Cooremans (2011) kertoo
tutkimuksista, joissa huomattiin, että suurin osa yrityksistä käyttää samaa diskonttokorkoa kaikkiin investointilaskelmiin riippumatta niiden riskitasosta. Lisäksi huolimatta
takaisinmaksuajan menetelmän puutteista, sitä käytetään myös hyvin paljon. Useat tutkimukset ovat Cooremansin (2011) mukaan nostaneet esille yrityskulttuurin ja kansallisen kulttuurin vaikutukset päätöksentekoon. Esimerkiksi yritysten investoinnin tarkoitus
voi olla minimaalinen tuottoaste pienellä riskillä tai mahdollisuus parempaan markkinaosuuteen. Investoinnin tarkoitus voi olla myös kilpailuedun saavuttaminen. Toiset yritykset hyväksyvät helpommin pidemmän takaisinmaksuajan investointeja kuin toiset
yritykset.
Päätös voidaan tehdä myös tunteella eikä järjellä. Tunne on suuri tekijä investointipäätöksessä. (Schleich & Gruber 2006) Intuitio ja arviointi ovat tärkeitä tekijöitä investoinnin päätöksenteon yhteydessä, eikä päätöstä tehdä pelkästään laskelmiin luottaen. (Cooremans 2011) Lisäksi epävarmuus ja riski vaikuttavat päätöksentekoon, sillä tulevaisuuden energianhinta ja muut kustannukset ovat vaikeita määritellä. (Schleich & Gruber
2006)
Andersson & Newell (2004) nostavat tutkimuksissaan tekijöitä, jotka alentavat investointikynnystä. Näitä tekijöitä ovat investoinnin lyhyt takaisinmaksuaika, alhaiset käyttöönottokustannukset, isot vuotuiset energiansäästöt sekä korkeat energianhinnat. Usein
yritykset vaativat nopeita, jopa 1-2 vuoden, takaisinmaksuaikoja energiansäästöinvestoinnille. Nämä kaikki tekijät ovat taloudellisia tekijöitä. Cooremansin (2011) mukaan
taloudelliset tekijät usein vaikuttavat vain osittain investointipäätökseen, ja investoinnin
strateginen luonne on usein merkittävämpi tekijä päätöksessä. Tämä huomio selittää
sen, miksi yritykset joskus tekevät negatiivisia päätöksiä, vaikka investointi olisi kannattava ja joskus tekevät taas positiivisen päätöksen, vaikka investointi ei taloudellisesti
olisikaan kannattava (Cooremans 2011)
Investointilaskelmat ovat hyvä apu päätöksenteon tueksi, sillä niiden avulla voidaan
vertailla investointeja ja nähdä, ovatko ne laskelmien mukaan kannattavia. Tämä ei siis
kirjallisuuden ja tutkimuksen mukaan kuitenkaan riitä yksinään päätöksen tekemiseen,
vaan siihen vaikuttaa suurelta osin investoinnin strateginen luonne.
Esteitä investointiin löytyy useita. Jos kannattavuuslaskelma näyttää negatiivista tuottoa
investoinneille, se on helppo perustella hylättäväksi. Esteeksi voi muodostua myös se,
että säästö itsessään voi olla hankalasti mitattavissa, varsinkin jos kulutusdataa ei ole
36
saatavilla tai se on hankalasti määritettävissä. Yhden toimenpiteen vaikutus voi olla vaikeasti todettavissa, varsinkin jos samalla tehdään muita muutoksia. (Schleich & Gruber
2006)
Ecomist.com:n tuntemattomaksi jäänyt kirjoittaja on listannut muutamia esteitä, jotka
ovat erityisesti energiansäästöinvestoinnille ominaisia. Energian hinta ollut ennen niin
halpaa, ettei sitä edes kannata säästää. Sanotaan, että polttoaineen ja sähkön hinnan kasvu ovat ainoat moottorit mitä tarvitaan, jotta ihmiset alkavat kiinnostua energiatehokkuudesta. Monesti kuluttajat ovat heikosti informoituja säästömahdollisuuksista, eivätkä
he tiedä, miten pitäisi toimia. Kuluttajat usein haluavat erittäin suuria tuottoja sijoituksilleen, vähintään 30 % tuottoa 2-3 vuoden takaisinmaksuajalla. (Economist.com)
Eturistiriitoja ilmenee, sillä yleensä kaikki firmat ajavat omaa etuaan. Sähköyhtiöt haluavat ihmisten ostavan sähköä, ja lämpöyhtiöt haluavat ihmisten ostavan lämpöä. Talojen rakentajat eivät maksa tulevia sähkölaskuja, joten rakentajien ei välttämättä kannata
lisätä rakennuskustannuksia rakentamalla ja tekemällä energiaa säästäviä ratkaisuja.
Vuokranantajan ei myöskään kannata investoida vuokralaisen puolesta.
(Economist.com)
4.2.
Investoinnin lähtötiedot
Energiansäästöhankkeissa tuotot ovat kustannussäästöjä ja kuluja puolestaan kaikki ne
kustannukset, jotka investoinnin tekemisestä aiheutuvat. (Korjaustieto.fi 2012) Jos rakennuksen energiatehokkuutta parannetaan jonkin muun korjaustoimenpiteen yhteydessä, kustannukset voidaan määrittää niin sanotulla rajakustannusperiaatteella. Silloin investointikustannuksiksi lasketaan vain ne kustannukset, joita kohteelle oletetaan muodostuvan energiansäästötoimenpiteen yhteydessä. Saavutettavat säästöt voidaan arvioida
laskemalla tai ne voidaan arvioida aikaisempien korjauskohteiden perusteella. Säästövaikutukset eivät kuitenkaan ole usein yhteenlaskettavissa, sillä energiansäästötoimenpiteiden rahallinen yhteisvaikutus on usein pienempi kuin yksittäistoimenpiteiden. (Virta
& Pylsy 2011, s.143)
Vertailtaessa ja arvioitaessa investointeja käytetään usein käsitettä elinkaarikustannustarkastelu. Nimensä mukaisesti se tarkoittaa sitä, että päätöksenteossa otetaan huomioon
koko elinkaaren tai määrätyn ajan aikana syntyneet kustannukset. Jos tarkastelussa otetaan huomioon myös elinkaarituotot, voidaan selvittää myös elinkaaren aikainen tulos.
(Neilimo & Uusi-Rauva 2005, s.210) Elinkaarilaskennassa on tärkeää määrittää investoinnin taloudellinen käyttöaika. Mitä lyhyempi on käyttöaika, sitä tärkeämpää on sen
määrittäminen. Käyttöaika perustuu usein kokemusperäisiin tietoihin. Myös muiden lähtöoletusten määrittäminen on tärkeää. Näitä oletuksia ovat esimerkiksi investointi- ja
ylläpitokustannukset, tarkastelujakson pituus, laskentakorko ja jäännösarvo. (Virta &
37
Pylsy 2011, s.144) Neilimo & Uusi-Rauva ovat määritelleet lähtötiedot vielä hieman
tarkemmin. Lähtötiedot ovat heidän mukaansa seuraavat:
-
perusinvestointi eli perushankintakustannus
juoksevasti syntyvät tuotot
juoksevasti syntyvät kustannukset
laskentakorkokanta
investointiajanjakso tai pitoaika
investointikohteen jäännösarvo (Neilimo & Uusi-Rauva 2005, s.214)
Perusinvestointi on se kustannus, joka asettuu useimmiten lähimmäksi päätöksentekohetkeä. Tämän vuoksi sen määrittämiseen liittyy usein vähemmän epävarmuutta kuin
muiden tekijöiden määrittämiseen. (Neilimo & Uusi-Rauva 2005, s. 214) Energiansäästöhankkeissa investointikustannuksiin liittyy laajuusongelma. Energiansäästöä syntyy
usein korjausrakentamisessa, ja voi olla vaikea määritellä, mitkä kustannukset kohdistetaan energiansäästöhankkeeseen ja mitkä kustannukset kohdistetaan jonnekin muualle.
(Kurvinen 2010)
Juoksevasti syntyvät tuotot ja kustannukset voidaan käsitellä vuositasolla yhdessä. Nettotuotto saadaan, kun investoinnista saatavasta vuotuisesta erillistuotosta vähennetään
siitä aiheutuva vuotuinen erilliskustannus (Neilimo & Uusi-Rauva 2005, s.215) Energiansäästöhankkeissa juoksevat tuotot ovat säästöjä, jotka syntyvät energiankulutuksen
laskiessa. Energiankulutus on tärkeässä osassa, joten varsinkin investoinnin pitoajan
kasvaessa on syytä huomioida energian hintojen mahdollinen muutos.
Laskentakorkokannalla tarkoitetaan usein investoinnin yhteydessä minimituottovaatimusta, joka investoinnin tulee toteuttaa. Yleisesti korolla tarkoitetaan korvausta rahan
käyttöön saamisesta. Investoinnissa laskentakorkokantaa käytetään vertaamalla eri investointien kannattavuutta. Eri aikakausina tapahtuneet tuotot saadaan vertailukelpoisiksi diskonttaamalla tulot nykypäivään laskentakorkoa käyttämällä. (Neilimo & UusiRauva 2005, s.216)
Heljo & Kurvisen (2011) mukaan energiansäästötoimenpiteitä arvioitaessa on yksinkertaisinta käyttää tuottovaatimuksena reaalista laskentakorkoa eli korkoa, josta on poistettu inflaation vaikutus. Toisaalta energiansäästöjen pysyessä vakiona kustannussäästöt
kasvavat, jos energian hinta nousee. Laskuissa on hyvä huomioida energian hinnan nousu, jos se on korkeampi kuin yleinen inflaation nousu. (Korjaustieto 2012) Tällöin laskentakorkokantana voidaan käyttää korjattua laskentakorkoa. Abelin (2010) mukaan
korjattu laskentakorko voidaan laskea riittävällä tarkkuudella seuraavalla kaavalla, mikäli käytetty laskentakorkokanta ja energianhinnan kehitysprosentti ovat riittävän pieniä.
(4.1)
38
jossa rkorjattu = korjattu laskentakorko, r = reaalikorko ja q = keskimääräinen inflaation
ylittävä osuus vuotuisesta noususta eli energian hinnan reaalinousu (Abel 2010, Heljo &
Kurvinen 2011)
Laskentakorkokanta on perusteltua valita väliltä 3 – 5 %, kun reaalikorko on pitkällä
aikavälillä ollut teollisuusmaissa 2-5 % (Petäjä & Spoof 2001, s.13). Energiainvestoinnissa korjattu laskentakorkokanta voi olla jopa 0 % ja se perustuu energian hinnan reaalinousuun.
Taloudellisella pitoajalla tarkoitetaan sitä aikaa, joka laitteella taloudellisessa mielessä
on. Usein esimerkiksi laitteita korjaamalla niiden käyttöikää voidaan lisätä hyvinkin
paljon. Yksinkertaisuuden vuoksi on helpointa pitoaikatarkastelussa turvautua arvioihin
koneen teknistaloudellisesta iästä. (Neilimo & Uusi-Rauva 2005, s.217) Jäännösarvolla
puolestaan tarkoitetaan sitä arvoa, jonka investoinnissa voidaan arvioida olevan jäljellä
pitoajan loputtua. Jäännösarvon myyntitulo on usein hyvin kaukana tulevaisuudessa ja
sen suuruus diskonttauksen takia on hyvin pieni. Näiden vuoksi jäännösarvo on usein
nolla. (Neilimo & Uusi-Rauva 2005, s.218) Nämä kaikki tekijät vaikuttavat siihen kuinka kannattava investointi on. (Leppiniemi & Puttonen, s. 79).
4.3.
Investointilaskelmat
Investointilaskelma on laskelma, jolla pyritään määrittämään ja selvittämään investointien edullisuus. Investointilaskelmat ajoittuvat usein koko investointien pitoajalle. Pelkät investointilaskut ovat yleensä melko helppoja ja yksinkertaisia. Energiainvestoinneissa vaikein osa on lähtö-oletusten laatiminen sekä energian hintakehityksen ja korkokannan kehityksen arvioiminen. (Virta & Pylsy 2011, s.144)
Energiateollisuuden ohjeistuksessa yrityskohtaisen suunnitelman laatimiseksi kannattavuuslaskentamenetelmä perustuu suoraan takaisinmaksuaikaan (Energiateollisuus 2009)
Virta & Pylsyn (2011) mukaan rakennus- ja kiinteistöalalla käytetyimmät investointilaskentamenetelmät ovat takaisinmaksuajan menetelmä, pääoman tuottoastemenetelmä,
nykyarvomenetelmä, annuiteettimenetelmä ja sisäisen korkokannan menetelmä. Nämä
menetelmät ovat samoja, joita Neilimo & Uusi-Rauva (2005) ovat määritelleet yleisesti
käytetyiksi investointilaskelmamenetelmiksi.
Lisäksi Vihola (2009) diplomityössään ”Uudistuotannon matalaenergiakerrostalojen
valintojen systematiikka” on käyttänyt kahta muuta investointilaskentamenetelmää, jotka eivät varsinaisesti ole käytössä olevia investointilaskentamenetelmiä. Vihola käyttämiä investointilaskentamenetelmiä ovat takaisinmaksukerrat pitoaikana sekä kustannus/energiansäästö. Näitä samoja arviointivälineitä on käyttänyt myös Kurvinen (2010)
omassa diplomityössään. Vaikka ne eivät vielä ole yleisesti tunnettuja arviointivälineitä,
niillä on hyviä ominaisuuksia, joiden vuoksi niitä kannattaa tässä hyödyntää. Kyseisissä
39
diplomitöissä näitä arviointivälineitä käytettiin yhtenä lisätekijänä arvioitaessa erilaisten
korjaustoimintojen edullisuutta.
Remer & Nieto (1994 ja 1995) tutkivat kahdessa raportissaan 25 erilaista investointilaskentamenetelmää, jotka sisälsivät nettonykyarvo-, tuottoaste-, kirjanpito-, suhde- sekä
takaisinmaksuajan menetelmiä. Heidän mukaansa nettonykyarvon menetelmät sekä sisäisen korkokannan menetelmä tarjoavat olennaisimmat analyysitekniikat, joita useammat muut menetelmät käyttävät. Alle puolet menetelmistä (11/25) ei tarvitse toista menetelmää rinnalleen päätöksenteossa. Nettonykyarvomenetelmät sekä sisäisen korkokannan menetelmä sisältyvät näihin menetelmiin. Remer & Nieto (1995) suosittelevat
silti käyttämään kahta tai useampaa laskentamenetelmää.
Näiden perusteluiden pohjalta sisäisen korkokannan menetelmä sekä nettonykyarvomenetelmä ovat niitä menetelmiä, joita tässä työssä käytetään tarkastelemaan investoinnin
hyödyllisyyttä. Takaisinmaksuajan menetelmä on myös tarkastelussa, koska sitä käytetään yleisimmin ja sen antamaa tulosta on hyvä verrata kehittyneempiin tekniikoihin.
Perinteisen takaisinmaksuajan menetelmän lisäksi tarkastellaan diskontattua takaisinmaksuajan menetelmää, sillä se ottaa rahan aika-arvon mukaan tarkasteluun. Lisäksi
tarkasteluun otetaan mukaan takaisinmaksukerrat pitoaikana sekä kustannus/energiansäätö. Näillä voidaan arvioida korjaustoimintojen edullisuutta.
4.3.1.
Perinteinen ja diskontattu takaisinmaksuajan menetelmä
Takaisinmaksuajan menetelmässä selvitetään, minkä ajan kuluessa investointi on maksanut itsensä takaisin, eli milloin tuotot ylittävät hankintakustannuksen. Menetelmä on
hyvin yksinkertainen ja helposti ymmärrettävissä. Kaavana takaisinmaksuaika voidaan
määritellä seuraavasti:
(4.2)
Jos vuotuiset nettotuotot vaihtelevat, selvitetään kuinka monen vuoden tuotot tarvitaan,
jotta perushankintakustannus saadaan katettua. Puutteena tässä menetelmässä on koron
jättäminen huomiotta, koska tarkoituksena on saada laskut pysymään yksinkertaisina.
Takaisinmaksuajan menetelmä on ymmärrettävämpi kuin diskontattu menetelmä etenkin sellaiselle kuluttajalle, jolla ei ole tietoa investointilaskentatekniikoista (Remer &
Nieto 1994). Jos investoinnin valinta tehdään takaisinmaksuajan perusteella, valinta perustuu riskiin eikä tuottoon. (Cooremans 2011) Lyhyen takaisinmaksuajan investoinnit
ovat pienemmän riskin investointeja.
Kun korko otetaan mukaan takaisinmaksuajan menetelmään, puhutaan diskontatun takaisinmaksuajan menetelmästä (Leppiniemi & Puttonen 2002, s. 94). Tässä menetelmässä käytetään siis absoluuttisten arvojen sijasta diskontattuja tulevien kassavirtojen
40
arvoja. Muuten menetelmä on samanlainen kuin takaisinmaksuajan menetelmä. Takaisinmaksuajan menetelmä on suoraviivaisin metodi arvioida energiainvestointia. Sitä
voidaan käyttää silti vain karkeana mittarina arvioitaessa investointia. Suurin rajoitus
menetelmälle on se, että se ei huomioi investoinnin elinikää. Vaikka takaisinmaksuajat
investoinneilla olisivat samat, se ei tarkoita, että investoinnit olisivat yhtä hyviä. Eri investointien eliniät saattavat olla erilaiset. Toine investointi saattaa tuottaa säästöjä kauemman aikaa kuin sen takaisinmaksuaika on, mutta toisen investoinnin elinikä saattaa
olla lyhyempi kuin takaisinmaksuaika. Jos ei oteta huomioon investoinnin elinikää, pelkän takaisinmaksuajan menetelmän perusteella tehtävä investointipäätös voi johtaa vääriin valintoihin. (Martinaitis et al. 2004) Menetelmä korostaa niitä investointeja, joista
pääoma kertyy nopeasti takaisin. Se ei huomioi niitä tapahtumia, jotka tapahtuvat takaisinmaksuajan jälkeen. (Neilimo & Uusi-Rauva 2005, s.223)
Vaikka takaisinmaksuajan menetelmässä on monia puutteita, se on silti hyvin paljon
käytetty investointilaskentamenetelmä erilaisissa yrityksissä. Seuraavassa on esitelty
muutama mahdollinen syy tähän. Erityisesti yritysten johtajille takaisinmaksuajan menetelmä on yksinkertaisin tapa tarkastella projektin kannattavuutta ja voidaan nopeasti
nähdä alkuarvio projektin hyvyydestä.Monesti myös johtajien palkkaus saattaa suosia
nopeiden takaisinmaksuajan tuotteita, vaikka niiden nettonykyarvo tai sisäinen korkokanta saattaisi olla huono. (Brealey et al. 2009, s.231) Kaukana tulevaisuudessa olevat
kassavirrat ovat epävarmempia kuin lähellä olevat kassavirrat, mikä korostuu varsinkin
suuren epävarmuuden aikana. Takaisinmaksuajan menetelmä korostaa siis lähellä olevia
kassavirtoja, joten se epäsuorasti huomioi kaukana tulevaisuudessa olevien kassavirtojen suuremman riskin. (Leppiniemi & Puttonen 2002, s.108) Diskontatun takaisinmaksuajan menetelmässä on se etu, että se ei koskaan hyväksy nykyarvoltaan negatiivista
projektia. (Brealey et al. 2009, s.231)
Käytännössä takaisinmaksuajan menetelmää käytetään useimmiten silloin, kun investointi on kohtuullisen pieni tai investoinnin ansiot ovat sen verran kiistattomat, että tarkempi tutkimus ei ole tarkoituksenmukaista. Esimerkiksi jos kassavirtojen oletetaan
kestävän kymmenen vuotta ja takaisinmaksuaika on vain kaksi vuotta, voidaan pitää
varmana, että investoinnilla on positiivinen nettonykyarvo ja sisäinen korkokanta.
(Brealey et al. 2009, s.231) Diskontattu takaisinmaksuajan menetelmä on hieman parempi kuin perinteinen takaisinmaksuajan menetelmä, sillä se ottaa paremmin huomioon
pidemmän aikavälin riskin. Silti menetelmällä on samat puutteet kuin perinteisellä menetelmällä. (Lefley 1996) Puutteiden vuoksi takaisinmaksuajan menetelmiä tulisi käyttää yhdessä muiden menetelmien kanssa (Remer & Nieto 1994).
4.3.2.
Sisäisen korkokannan menetelmä
Sisäisen korkokanta on se korkokanta, jossa investoinnin nettonykyarvo on nolla. Menetelmässä etsitään se korkokanta, jolla nettonykyarvo saadaan nollaksi. Sisäinen kor-
41
kokanta kuvaa sitä tuottoa, mikä investointiin sijoitetulle pääomalle saadaan. Mitä korkeampi korkokanta, sitä tuottavampi on investointi. Investointia voidaan pitää kannattavana, jos sen sisäinen korkokanta on suurempi kuin pääomalle asetettu tuottovaatimus.
(Neilimo & Uusi-Rauva 2005, s.221) Kaavana sisäinen korkokanta menee seuraavasti
∑
((
)
(
)
)
(
)
(4.2)
jossa Tj = investoinnin tuotto vuonna j, Mj = investointikustannukset vuonna j, H = hankintakustannus, J = jäännösarvo, n = pitoaika ja i = sisäinen korko
Laskennassa on tehty sellainen oletus, että pitoajan jälkeen kyseisen laitteen jäännösarvo on nolla. Lisäksi oletetaan, että ainoa kustannus on investoinnin hankintakustannus.
Näin kaava yksinkertaistuu muotoon
∑
((
)
)
(4.3)
jossa Tj = investoinnin tuotto vuonna j, H = hankintakustannus, n = pitoaika ja i = sisäinen korko
Sisäisen korkokannan menetelmä on huomattavasti kehittyneempi menetelmä kuin takaisinmaksuajan menetelmä, sillä se ottaa huomioon myös takaisinmaksuajan jälkeiset
tuotot ja rahan aika-arvon. Sisäisen korkokannan menetelmä olettaa, että investointiprojektin kestäessä siitä vapautuvat varat sijoitetaan uusiin kohteisiin sisäisen korkokannan
suuruisella tuotolla. Sijoittaminen ei yleensä ole kuitenkaan mahdollista, mutta oletus
aiheuttaa sen, että sisäisen korkokannan menetelmä yliarvioi varsinkin erityisen hyvien
projektien kannattavuutta, joiden sisäinen korko on suuri. Toinen ongelma syntyy, kun
investoinnin kassavirrat ovat välillä positiivisia ja välillä negatiivisia. Tällöin sisäisiä
korkokantoja saattaa olla useampia, jolloin menetelmää ei oikeastaan kannata käyttää,
vaan kannattaa siirtyä käyttämään nettonykyarvoa, jossa tätä ongelmaa ei ilmene. (Niskanen & Niskanen 2003, s.315)
Sisäisen korkokannan menetelmää käytetään kuitenkin hyvin yleisesti, sillä menetelmä
tiivistää investointiprojektin kaikki tärkeimmät ominaisuudet helposti ymmärrettäväksi
yhdeksi prosenttiluvuksi, jota voidaan verrata esimerkiksi yrityksen käyttämään laskentakorkoon. (Niskanen & Niskanen 2003, s.314) Lisäksi sisäinen korkokanta nimensäkin
mukaisesti riippuu ainoastaan projektin omista kassavirroista, eikä esimerkiksi markkinoiden korkotaso vaikuta sen laskemiseen.
4.3.3.
Nettonykyarvo
Nykyarvomenetelmässä lasketaan tulevien kassavirtojen nykyarvo diskonttaamalla kassavirrat laskentakorkokannalla. Tätä nykyarvoa verrataan investoinnin aiheuttamaan
42
kustannukseen. Nykyarvon ja investoinnin aiheuttaman kustannuksen avulla saadaan
laskettua investoinnin nettonykyarvo. (Leppiniemi & Puttonen 2002, s.87) Kaavana se
menee seuraavasti
(
)
(
)
(
)
(
)
,
(4.4)
jossa St = nettokassavirta vuonna t, I0= Investoinnin kustannus vuonna 0 (perusinvestointi) ja k = laskentakorkokanta
Perussääntönä on, että investointi on kannattava, jos nettonykyarvo on positiivinen. Samalla idealla investointi ei ole kannattava, jos nykyarvo on negatiivinen. Yritysten kannattaisi periaatteessa investoida kaikkiin projekteihin, joiden nettonykyarvo on positiivinen. (Brealey et al. 2009, s.225) Diskonttokorolla on suuri merkitys nettonykyarvoon.
Jos investoinnilla on suuri riski, laskentakorkokanta on suuri, ja se vaikuttaa nettonykyarvoon paljon. Usein eri investointien samanaikainen toteuttaminen ei ole mahdollista
esimerkiksi teknologisten syiden takia. Näitä investointeja kutsutaan toisensa poissulkeviksi investoinneiksi. Nykyarvomenetelmä on ainoa menetelmä, jonka avulla pystytään
valitsemaan toisensa pois sulkevista investoinneista parempi. Esimerkiksi sisäisen korkokannan menetelmässä korkeamman korkokannan omaavalla vaihtoehdolla saattaa
silti olla pienempi nettonykyarvo. (Brealey et al. 2009, s.246)
Nykyarvomenetelmän yksi heikkous on se, että se perusmuodossaan antaa tuloksen rahamääräisenä, jolloin rahallisesti suurempi investointi voi näyttää paremmalta, vaikka
se suhteellisesti olisikin vähemmän kannattava. Tämän vuoksi erisuuruisten investointien vertailu nettonykyarvon avulla ei ole kovin luotettavaa. (Leppiniemi & Puttonen
2002, s.91) Energiatehokkuusinvestoinneissa ei kannata automaattisesti investoida sellaiseen ratkaisuun, jonka nettonykyarvo on suurin.
Nettonykyarvomenetelmä ja sisäisen korkokannan menetelmä antavat molemmat hyvin
samansuuntaisia tuloksia, sillä ne molemmat ottavat huomioon rahan aika-arvon. Nettonykyarvoa pidetään kuitenkin investointiteoreettisesti parempana laskentamenetelmänä, sillä se olettaa, että investoinnista vapautuvat varat sijoitetaan uusiin kohteisiin projektin pääomakustannusten suuruisella tuotolla. (Niskanen & Niskanen 2003, s. 315)
Sisäisen korkokannassa oletetaan, että kassavirta voidaan investoida projektin sisäisellä
korkokannalla.
4.3.4.
Takaisinmaksukerrat pitoaikana
Takaisinmaksukerrat pitoaikana kertoo nimensä mukaisesti sen, kuinka monta kertaa
investointi maksaa itsensä takaisin pitoaikana. Kaavana se menee seuraavasti
(4.5)
43
Tässä on hyvin paljon samaa kuin takaisinmaksuajan menetelmässä, mutta se ottaa
huomioon myös, mitä tapahtuu takaisinmaksuajan jälkeen, vaikkakin hyvin yksinkertaisella tavalla. Toisaalta tämäkään kriteeri ei huomioi koron vaikutusta, jos sitä ei ole
huomioitu takaisinmaksuajan tapauksessa. Koron vaikutus on mahdollista ottaa mukaan,
jos takaisinmaksuaikana käytetään diskontattua takaisinmaksuaikaa, mikä tässä työssä
on tehty. Tämä menetelmä on myös hyvin yksinkertainen ja helppo selvittää myös tavalliselle kuluttajalle.
4.3.5.
Kustannus/energiansäästö
Kurvisen (2009) mukaan tämä termi sopii erityisesti rakentamisen energiansäästötoimenpiteiden investointien vertailuun, jonka vuoksi se otettiin tähän tarkasteluun mukaan. Termi kuvaa, kuinka paljon energiansäästöinvestointi aiheuttaa kustannuksia vuosittain saatavaa energiansäästöä kohti. (Kurvinen 2010, s.26)
(4.6)
Investointi on sitä kannattavampi, mitä pienempi lukema saadaan vastaukseksi. Tällä
kriteerillä voidaan arvioida, millä investoinnilla saavutetaan edullisimmin energiansäästöä vuodessa. Mittari ei ole taloudellinen mittari, sillä se jättää muun muassa taloudellisen pitoajan sekä laskentakorkokannan huomioimatta. Kurvisen mukaan tämän kriteerin
hyödyllisyys perustuu Suomessa käytössä olevaan energiatodistusten energiatehokkuuslukuun ja -luokkaan. Kriteeri kertoo suoraan, millä investoinnilla voidaan halvimmin
parantaa rakennusten energiatehokkuuslukua ja -luokkaa. (Kurvinen 2010, s.26
4.3.6.
Herkkyysanalyysi ja arvotekijät
Laskelmia tehdessä joudutaan aina tekemään oletuksia, mikä lisää tuloksiin liittyvää
epävarmuutta. Epävarmuden vuoksi on paikallaan tehdä herkkyysanalyysiä. Siinä katsotaan miten tulokset muuttuvat, kun yhtä tai useampaa tekijää muutetaan. Näin nähdään
kuinka herkkä tulos on tietyille mahdollisille muutoksille. Energiansäästöinvestointeja
tehdessä tavallisesti muutetaan investointi- ja ylläpitokustannuksia, energianhinnan ennusteita, käyttöajan pituutta sekä laskentakorkoa. (Virta & Pylsy 2011, s. 148)
Energiatehokkuusinvestointien vaikutuksia arvioitaessa tulisi tarkasteluun investoinnin
hyvyydestä ottaa huomioon myös muita tekijöitä. Näitä niin sanottuja arvotekijöitä ovat
muun muassa sisäilman laatu, viihtyisyys (lämpöolosuhteet), esteettiset tekijät ja kiinteistön lähialueen vetovoimaisuuden muuttuminen lähitulevaisuudessa. (Korjaustieto
2012, Virta & Pylsy 2011, s.148)
44
5. TUTKIMUSAINEISTO JA MENETELMÄT
5.1.
Kohdeyritys
Tämä diplomityö on tehty energiansäästöpalveluja tarjoavalla yritykselle Ekonor Oy:lle.
Ekonor Oy on perustettu vuonna 2011, jolloin yritys osti Temp-Control Oy:n koko osakekannan. Tällä hetkellä yrityksessä työskentelee 18 henkeä, ja yritys toimii seitsemällä
paikkakunnalla (14.10.2012).
Temp-Control Oy on perustettu vuonna 2002. Yhtiön perustajajäsen keksi paineerokompensointimenetelmään perustuvan säätömenetelmän vuonna 2002. Hän asensi
laitteita, jotka ohjasivat kiinteistön lämmittämistä lämmityskeskuksen kautta. Menetelmä sai patentin vuonna 2009. Järjestelmää asennettiin vuoteen 2010 mennessä noin 60
kiinteistöön, joissa keskimääräiseksi säästöksi lämmityskuluissa saatiin Ekonor Oy:n
laskelmien mukaan 17 %. Nykyisin menetelmää markkinoidaan palveluna, johon kuuluu kartoitus-, asennus- sekä tyytyväisyystakuutyöt. Nykyisin asennettava laite on itsessään täysin samanlainen kuin Temp-Control Oy:n alla toimiessa.
5.2.
Tutkimusmenetelmät
Tässä tutkimuksessa metodina on useamman tapauksen tapaustutkimus. Mitä enemmän
kohteita tarkastellaan, sitä rikkaampi kuvaus ja parempi todistusarvo saadaan. Menetelmää on asennettu noin kymmenen vuoden ajan, joten tietoja oli saatavissa myös ennen
Ekonor Oy:n perustamista. Yhteensä kiinteistöjä, joihin menetelmä oli asennettu, oli
tarkemmassa tarkastelussa 19 kappaletta. Näistä neljään kohteeseen menetelmä oli
asennettu välillä 2005–2008, seitsemään alkuvuonna 2011 ja kahdeksaan välillä 9/20111/2012.
Aineistona tutkimuksessa käytettiin eri kiinteistöjen energiankulutustietoja. Näitä tietoja
saatiin kolmea eri reittiä. Ennen Ekonor Oy:n toiminnan aloittamista, vuosien 2002–
2010 aikaisista asennuksista tietoa saatiin Ekonor Oy:n kautta. Näitä kulutustietoja oli
saatu isännöitsijältä, jonka muutamaan kiinteistöön menetelmä oli asennettu. Saadut tiedot sisälsivät useamman vuoden lämpöenergian kulutukset kuukausittain sekä tiedot
siitä, onko kiinteistöissä tehty muita energiansäästötoimenpiteitä. Tarkasteluun valittiin
vain sellaisia kohteita, joihin ei ollut tehty mitään muita energiansäästötoimenpiteitä.
Lisäksi saatiin tiedot siitä, milloin laitteen asennukset oli tehty, ja useista kohteista saatiin tiedot myös tilausvesivirran muutoksista.
45
Ekonor Oy:n aikaisten asennusten tiedoista pääosa saatiin Tampuuri-järjestelmän kautta. Tampuuri on isännöintiohjelma, joka sisältää muun muassa kiinteistöjen kulutustietoja. Tietyn isännöitsijän Tampuuri-järjestelmään saatiin yrityksen kautta tunnukset, ja
sitä kautta päästiin tutkimaan kiinteistöjen kulutustietoja, jotka sisälsivät tietoja kiinteistön energian kulutuksesta. Kulutustiedoista käytettiin kuukausittaisia tietoja lämmitysenergian kulutuksesta sekä tietoja kaukolämpöveden jäähtymästä. Ekonor Oy:n
omista järjestelmistä saatiin päivämäärä siitä, milloin laite on asennettu kuhunkin kiinteistöön sekä tilausvesivirran muutostiedot, jos sitä ei muualta saatu.
Lisäksi kahden kohteen kaikki tiedot kulutuslukemista lähtien saatiin Ekonor Oy:n
omista järjestelmistä. Ekonor Oy:n tiedot on kuitenkin saatu isännöitsijätoimistoilta tai
suoraan energiayhtiöiltä. Kuuden muun kohteen Tampuurista saadut tiedot olivat myös
Ekonor Oy:n omissa järjestelmissä ja tiedot vastasivat toisiaan. Ekonor Oy:n järjestelmän tiedot voidaan näin olettaa paikkaansa pitäviksi ja siksi kahden muun kohteen tietoja voidaan käyttää laskennassa.
Menetelmän vaikutusta energiankulutukseen tutkittiin vertailemalla kiinteistöjen energiankulutusta ennen ja jälkeen asennuksen kuukausitasolla ja vuositasolla. Vertailua tehtiin vertaamalla normeerattua kulutusta kahden tai kolmen vuoden ajalta ennen asennusta asennuksen jälkeiseen kulutukseen. Normeerauksen avulla eri vuosien kulutusluvut
on tehty vertailukelpoisiksi keskenään. Vuosien 2005–2008 aikana asennettujen kohteiden tutkimuksissa kulutusta verrattiin yhtä monen vuoden keskiarvolla ennen ja jälkeen
menetelmän asennuksen. Ekonor Oy:n aikaisissa tutkimuksissa tietoja ei ollut niin paljon tarjolla, joten nykyistä kulutusta verrattiin yhden vuoden tai jossain tapauksissa
kahden vuoden keskiarvona.
Kulutustietoja tarkasteltiin myös vertaamalla kahden samanlaisen lähekkäin olevan kohteen kulutusta, kun toiseen oli asennettu menetelmä ja toiseen ei. Tiedot saatiin Tampuuri-järjestelmän kautta. Lisäksi tarkasteltiin yleisesti rakennusten energiankulutuksia.
Tampuuri-järjestelmän kautta saatiin tietoja muista kohteista, joihin menetelmää ei ole
asennettu. Näitä kiinteistöjä verrattiin samalla periaatteella kuin niitä kohteita, joihin
menetelmä on asennettu, ja näin seurattiin yleisesti sitä, miten rakennusten lämmitysenergiankulutus on käyttäytynyt.
Lisäksi laskettiin mahdollisia kaukolämpöveden jäähtymän muutoksia. Tietoja jäähtymistä oli saatavilla osasta Ekonor Oy:n aikana tehdyistä asennuksista. Näitä tietoja verrattiin samalla periaatteella kuin lämmitysenergiankulutusta, eli entistä jäähtymää verrattiin nykyiseen jäähtymään. Tässä vertailukohtana oli 30 sattumanvaraisesti valittua
kohdetta, joihin menetelmää ei ole asennettu.
Laskelmat menetelmän vaikutuksista lämmityskustannuksiin sekä investoinnin kannattavuudesta ovat kohtuullisen suoraviivaisia, kun muutokset lämmitysenergiankulutuk-
46
sesta on saatu laskettua. Perusmaksun suuruus riippuu tilausvesivirran arvosta, joten perusmaksun muutokset saatiin laskettua tilausvesivirran arvojen avulla. Kaikki tarkistettavat kohteet olivat Oulun alueelta, joten kustannuksia verrattaessa käytettiin Oulun
Energian hintoja. Kun vaikutukset kiinteistöjen lämmityskustannuksiin oli saatu määriteltyä, pystyttiin vertailemaan investoinnin kannattavuutta eri laskentamenetelmillä.
47
6. MENETELMÄN VAIKUTUS
ENERGIANKULUTUKSEEN JA
TILAUSVESIVIRTAAN
6.1.
Vaikutus energiankulutukseen
Kulutusseurannalla tarkoitetaan sellaista toimintaa, jossa kiinteistön käyttämästä vedestä, sähköstä ja lämmöstä luetaan tietyin aikavälein kulutustiedot, lasketaan kulutukset ja
tunnusluvut sekä arvioidaan tunnuslukujen avulla kiinteistön toimintaa. (Laaksonen
2001, s.430) Tässä työssä materiaalina käytetään lähinnä Tampuuri-järjestelmästä saatuja tietoja eri kiinteistöjen normeeratusta lämmitysenergian kulutuksesta. Tiedot on kerätty kiinteistö kerrallaan. Tiedoista on keräyksen jälkeen laskettu tunnusluvut, joiden
avulla arvioidaan kiinteistön energiankulutuksen muutosta.
Kulutus riippuu hyvin paljon ulkolämpötilasta. Jotta eri vuosien kulutukset olisivat keskenään vertailukelpoisia, ne muutetaan normaalijaksoa vastaaviksi kulutuksiksi. Tätä
muuttamista kutsutaan normeeraamiseksi. Normeeraus eli sääkorjaus ottaa huomioon
kyseisen kuukauden ulkolämpötilat, joiden avulla mitattu lämmitysenergian kulutus
muutetaan normeeratuksi kulutukseksi. Kiinteistöjen eri vuosien normeeratut kulutukset
ovat suhteellisen hyvin vertailukelpoisia keskenään. (Laaksonen et al. 2001, s.431) Motivan
internetsivuilla
on
hyvät
tiedot
normeeraamisen
periaatteista
(www.motiva.fi/kulutuksennormitus).
Normeeraus ei huomioi tuulta, rakennuksen sijaintia, massiivisuutta, auringonpaistetta
eikä kosteutta. Kuukausitason tarkastelussa nämä heikkoudet korostuvat. (Laaksonen et
al. 2001, s.431) Jos kiinteistöön on tehty jotain muita energiansäästöön vaikuttavia toimenpiteitä, menetelmän osuutta kustannusten muutokseen on todella hankala todentaa.
Käyttämällä laskennassa normeerattuja kulutuksia voidaan energiankulutuksen muutos
laskea tarkemmin, ja näin saadaan tarkka lämmityskustannusten muutos selville.
Saman kiinteistön eri aikojen energiankulutusta verrattaessa voidaan käyttää kulutustietoja suoraan, mutta eri kiinteistöjen vertailuun tarvitaan muita tunnuslukuja. Lämmitysenergian kulutusta tarkastellaan yleensä ominaiskulutuksena rakennusten ominaisuuksien, lämmityksessä käytettävien polttoaineiden ja rakennusten koon vaihteluiden
vuoksi. (Lappalainen 1983, s.52) Ominaiskulutus lasketaan jakamalla kulutus rakennuksen tilavuudella. Normeerattua lämpöenergian ominaiskulutusta kutsutaan lämpöindeksiksi. (Laaksonen 2001, s.432) Lämpöindeksi on terminä melko vähän käytetty, joten
48
tuttuuden vuoksi tässä työssä käytetään termiä ominaiskulutus. Ominaiskulutusluvut
voivat olla harhaanjohtavia, sillä 1950-luvun rakennuksen kerroskorkeus on selvästi
suurempi kuin myöhemmässä rakennuskannassa (Holopainen et al. 2007, s.91). Eri aikoina rakennettuja kiinteistöjen ominaiskulutuksia ei voida suoraan verrata, sillä rakennusmääräykset ovat muuttuneet hyvin paljon ajan kuluessa. Nykyisin uusien rakennusten ominaiskulutus on paljon pienempi kuin vanhojen. Tässä työssä ei vertailla eriikäisiä kohteita, joten ominaiskulutusta voidaan käyttää.
Tarkoitus ei ole tutkia pelkästään laitteen vaikutusta energiankulutukseen, vaan tarkoituksena on selvittää koko menetelmän vaikutusta energiankulutukseen. Sitä tutkitaan
kahdella eri tavalla
1. Saman kiinteistön kulutus ennen ja jälkeen menetelmän asennuksen
2. Kahden samanlaisen kiinteistön ominaiskulutuksen vertailu ennen ja jälkeen menetelmän asentamisen
Saman kiinteistön kulutuksen muutoksessa verrataan menetelmän asentamisen jälkeistä
lämmitysenergian kulutusta kuukausitasolla verrattuna kolmen vuoden aikaisempaan
normeeratun kulutuksen keskiarvoon. Lisäksi verrataan kiinteistöjen yhteistä ominaiskulutusta kuukausitasolla aikaisempaan kolmen vuoden sääkorjattuun kuukausikeskiarvoon. Kolmen vuoden keskiarvolla saadaan normeerauksen puutteita pienennettyä ja
myös kuukausittaisia tuloksia paremmin vertailukelpoisiksi. Ajanjaksoksi on valittu
kolme vuotta myös siitä syystä, että se on sopiva aika vähentämään satunnaisvaihteluita.
Ominaiskulutusta käyttämällä saadaan erikokoiset rakennukset paremmin vertailukelpoisiksi yhteistuloksissa ja arvioitaessa menetelmän kokonaisvaikutusta. Kahden tai
useamman samankaltaisen rakennuksen kulutusta seurattaessa verrattiin ominaiskulutusta suoraan. Itse lukuarvolla ei sinänsä ollut väliä, vaan enemmänkin seurattiin ominaiskulutuksen erojen muuttumista menetelmän asentamisen jälkeen.
6.1.1.
Saman kiinteistön kulutus ennen ja jälkeen asennuksen
Kulutuksen seuranta olisi sitä parempi, mitä pitemmältä ajanjaksolta tietoa on saatavilla.
Ekonor Oy:n aikaisia asennuksia on saatavilla vain vuosilta 2011–2012. Tämä aikaväli
on turhan lyhyt selvittämään energiankulutuksen muutoksia, minkä vuoksi tarkasteluun
otettiin kulutustietoja Temp-Control Oy:n toiminnan ajalta 2002–2010. Kulutustietoja
saatiin muutamista kohteista, jotka oli asennettu välillä 2005–2008. Tänä kyseisenä aikana asennetut laitteet ovat periaatteeltaan täysin samanlaisia kuin Ekonor Oy:n ajalla
asennetut. Kiinteistöjä tarkastellaan kolmessa eri ryhmässä:
1. Menetelmä asennettu välillä 2005–2008
2. Menetelmä asennettu alkuvuonna 2011, eli on ollut asennettuna yli vuoden
49
3. Menetelmä asennettu vuoden 2011 kesän jälkeen, kuitenkin viimeistään tammikuussa
2012
Ensimmäisessä ryhmässä tarkastelussa on neljä kiinteistöä, toisessa ryhmässä seitsemän
ja kolmannessa ryhmässä kahdeksan kiinteistöä. Toisessa ryhmässä tarkasteluun otettiin
kaikki mahdolliset kyseisenä aikana asennetut kohteet. Niitä ei ollut kovin paljon, minkä vuoksi tarkastelussa on myös kolmas ryhmä. Tarkasteluun saatiin kahdeksan kohdetta, jotka on asennettu välillä lokakuu 2011-tammikuu 2012, ja tarkastelujaksoksi saatiin
neljän kuukauden kulutusjakso helmikuu-toukokuu 2012. Seuraavassa tarkastellaan kulutuksen muuttumisia ryhmä kerrallaan.
Ryhmä 1: Menetelmä asennettu välillä 2005–2012
Tarkastelussa on 4 kiinteistöä. Kiinteistöksi valikoitui sellaisia kiinteistöjä, joista kulutustietoja saatiin kohtuullisen helposti ja luotettavasti, ja joihin ei ollut tehty edellisvuosina mitään muita korjaustoimenpiteitä, jotka olisivat saattaneet vaikuttaa lämmitysenergian kulutukseen. Kulutustiedot saatiin Ekonor Oy:n kautta. Kahdesta kohteesta
normeerattuja kulutustietoja oli saatavilla kaksi vuotta ennen menetelmän asentamista,
joten tuloksia verrattiin kahden vuoden keskiarvolla ennen ja jälkeen asennuksen. Kolmesta muusta kiinteistöstä tuloksia verrattiin kolmen vuoden keskiarvolla ennen ja jälkeen asennuksen.
Kolmessa kiinteistössä oli yhden tai kahden kuukauden kohdalla epäselviä kulutuslukemia, joita ei huomioitu laskennassa. Näitä olivat kohteet B,C ja D. Nämä lukemat olivat joko niin suuria tai niin pieniä, ettei niiden uskottu pitävän paikkaansa. Toisaalta
epäselvä lukema saattaa olla korjattu pikkuhiljaa myöhemmissä lukemissa esimerkiksi
hieman suurempina tai pienempinä kulutuksina, mikä näin ollen tasoittaa vuosikulutuksen. Näin parin kuukauden huomioimatta jättäminen hieman vaarantaa yksittäisen tuloksen luotettavuutta ja kyseisissä kohteissa useimmiten pienentää muutosprosenttia.
Nämä epävarmuudet voivat vaikuttaa tulokseen arviolta 0-2 prosenttiyksikköä. Tämän
vuoksi prosenttilukuihin kulutusten laskusta pitää suhtautua pienellä varauksella.
Kuvaan 6.1 on koottu näiden neljän kohteen tiedot. Vihreällä on esitetty kyseisen kohteen kulutuksen muutos prosentteina. Suurin muutos kulutuksessa oli -10,9 % ja pienin
muutos -6,9 % ja keskiarvomuutos oli -8,8 %. Lisätietoa kohteista löytyy liitteestä 1
sekä tarkemmat kulutustiedot liitteestä 2.
50
Kulutuksen muutos
1200,0
-7,4 %
Kulutus (MWh)
1000,0
Entinen
vuosikulutus
(MWh)
800,0
600,0
400,0
-10,1 %
-6,9 %
-10,9 %
Nykyinen
vuosikulutus
(MWh)
200,0
0,0
A
B
C
D
Kuva 6.1. Lämmitysenergian kulutus, ryhmä 1
Kuvaan 6.2 on laskettu yhteen kuvassa 6.1 olevien neljän kohteen ominaiskulutukset
kuukausittain ja otettu siitä keskiarvo. Tällä voidaan arvioida eri kuukausina tapahtuvia
kulutuksen muutoksia. Ominaiskulutuksen muutos vuoden aikana on keskimäärin ollut
-8,8 %. Suurimmat osuudet kokonaismuutoksesta ovat tapahtuneet maalis-, touko- ja
syyskuussa. Kesäaikana prosentuaaliset muutokset ovat isoja, mutta koska kulutus on
kesällä hyvin pientä, sen vaikutus kokonaisuuteen ei ole kovin suurta.
Ominaiskulutuksen muutos
8,00
Ominaiskulutus [kWh/m^3]
7,00
6,00
5,00
4,00
3,00
2,00
1,00
-4,3 %
-5,4 %
-1,5 % -12,3 %
Entinen
ominaiskulutus
[kWh/m3]
-4,5 %
-8,1 %
-6,8 %
-23,9 %
-17,1 %
-21,8 %
-8,2 %
-26,0 %
0,00
Tammi Helmi Maalis Huhti Touko Kesä Heinä
Elo
Syys
Kuva 6.2. Ominaiskulutustiedot kuukausittain, ryhmä 1
Loka Marras Joulu
Nykyinen
ominaiskulutus
[kWh/m3]
51
Lisäksi tutkittiin sitä, mikä on karkeasti ollut yleistilanne lämmityskuluissa samalla
ajanjaksolla. Tämä tehtiin valitsemalla sattumanvaraisesti kaksi suurin piirtein samankokoista ja samanikäistä kiinteistöä Oulun alueelta yhtä kiinteistöä kohti, johon tarkasteltava menetelmä on asennettu. Näiden kohteiden kulutuksia verrattiin täsmälleen samalla periaatteella ja samalla aikavälillä kuin kyseistä menetelmä -kohdetta. Seuraavassa taulukossa 6.1 on tiedot näistä laskuista. Punaisella on merkitty se kohde, johon menetelmä on asennettu ja alapuolella on kaksi verrokkikohdetta. Kohteissa, joihin menetelmä oli asennettu, kulutus oli laskenut melkein 9 prosenttia, kun taas keskimäärin
muissa kohteissa kulutus ei ollut muuttunut juuri ollenkaan. Muissa kohteissa vaihtelu
oli selvästi suurempaa. Tarkemmat tiedot kohteista ja kulutuksesta löytyvät liitteestä 3.
Taulukko 6.1. Kiinteistöjen yleinen kulutusmuutos ryhmän 1 aikajaksolla
Kiinteistö
A
AA
AB
B
BA
BB
C
CA
CB
D
DA
DB
Keskiarvo menetelmä
Keskiarvo muut
Entinen
kulutus
(MWh)
388,2
227,7
344,6
1010
1067,4
639,3
309,7
248,1
276,3
372,2
312,2
257
-8,80 %
-1,20 %
Nykyinen
kulutus
(MWh)
361,2
234,1
364,3
935
1045,2
657,7
276
232,9
277
334,7
302,6
230,5
Muutos
(MWh)
-27,0
6,4
19,7
-74,9
-22,2
18,3
-33,6
-15,2
0,7
-37,5
-9,6
-26,5
Muutos-%
-6,90 %
2,80 %
5,70 %
-7,40 %
-2,10 %
2,90 %
-10,90 %
-6,10 %
0,30 %
-10,10 %
-3,10 %
-10,30 %
Kohteisiin, joihin ei ollut menetelmää asennettu, ei ole tehty mitään energiankulutukseen vaikuttavia toimenpiteitä. Kohteita on kuitenkin sen verran vähän, että tuloksia ei
voida yleistää. Sen verran voidaan kuitenkin todeta, että yleisesti kiinteistöjen kulutukset eivät keskimäärin ole paljoa muuttuneet, vaikka vaihtelua toki esiintyy.
Ryhmä 2: Menetelmä asennettu alkuvuonna 2011
Ensimmäinen asennettu kohde, joka näkyy Ekonor Oy:n omissa järjestelmissä, on asennettu 4.1.2011. Tarkasteluun tähän ryhmään otettiin sellaiset kohteet, jotka on asennettu
ennen kesää 2011. Näitä kohteita oli järjestelmän mukaan yhteensä yhdeksän, joista kulutustietoja tarkastelussa on seitsemästä kohteesta. Viiden kohteen kulutustiedot saatiin
Tampuuri-järjestelmästä, ja kahden muun kohteen kulutukset kerättiin Ekonor Oy:n
52
omasta järjestelmästä. Kohteessa 2 oli tehty putkiremontti 2009–2010, mikä vaikuttaa
energiankulutukseen. Putkiremontin vuoksi nykyistä kulutusta verrataan vain edellisen
vuoden kulutukseen, mikä laskee kyseisen kohteen tarkastelun luotettavuutta. Kiinteistöjä on mahdollista ottaa tarkasteluun niin vähän, että myös tämä kohde puutteista huolimatta otetaan tarkasteluun mukaan. Muissa kohteissa ei ole tehty lähivuosina sellaisia
toimenpiteitä, jotka voisivat vaikuttaa energiankulutukseen, eikä niissä ollut epäselviä
kulutuslukemia.
Kohteista on kerätty kulutustietoja kesäkuun loppuun 2012 asti. Kuvassa 6.3 näkyy tärkeimmät tiedot kohteista. Suurin muutos kulutuksessa vuoden ajalta oli -15,5 % ja pienin muutos -0,3 % eli vaihteluväli oli 15,3 prosenttiyksikköä. Kohteiden energianmuutosten keskiarvo oli -7,4 % ja keskihajonta eli keskimääräinen poikkeama odotusarvosta
(keskiarvosta) oli 5,2 prosenttiyksikköä. Lisätietoa kohteista löytyy liitteestä 4 sekä tarkemmat kulutustiedot liitteestä 5.
Kulutuksen muutos
800,00
700,00
-15,5 %
-3,5 %
600,00
Kulutus (MWh)
-7,1 %
500,00
Entinen
kulutus
(MWh)
-5,0 %
400,00
-0,3 %
-8,3 %
300,00
-12,1 %
200,00
Nykyinen
kulutus
(MWh)
100,00
0,00
E
F
G
H
I
J
K
Kuva 6.3. Lämmitysenergian kulutus, ryhmä 2
Kohde I on Ekonor Oy:n vähiten säästänyt kohde, jota Ekonor Oy:n tietojen mukaan on
usein käyty säätämässä uudestaan. Viimeisen kolmen kuukauden aikana (maaliskuu –
toukokuu 2012) kohde on alkanut säästämään.
Kuvaan 6.4 on koottu yhteen liitteessä 5 olevien 7 kohteen ominaiskulutukset kuukausittain. Osassa kohteissa menetelmä oli ollut asennettuna enemmän kuin vuoden, ja
näistä kohteista laskettiin kyseisen kuukauden keskiarvo. Ominaiskulutuksen muutos
vuoden aikana on keskimäärin ollut -6,3 %. Suurimmat energiansäästöt ovat tapahtuneet
tammi-, maalis-, kesä- ja syyskuussa. Helmikuussa energiankulutus oli kasvanut.
53
Ominaiskulutuksen muutos
7,00
Ominaiskulutus (kWh/m3)
6,00
-8,5 %
+7,9 %
-3,9 %
5,00
4,00
-10,8 %
-4,0 %
-3,0 %
Entinen
ominaisku
lutus
(kWh/m3)
-6,4 %
3,00
-14,6 %
2,00
Nykyinen
ominaisku
lutus
(kWh/m3)
-17,1%
-28,6%
-17,2 % -20,9 %
1,00
0,00
Tammi Helmi Maalis Huhti
Touko
Kesä
Heinä
Elo
Syys
Loka
Marras Joulu
Kuva 6.4. Ominaiskulutustiedot kuukausittain, ryhmä 2
Myös tässä tutkittiin sitä, mikä on karkeasti ollut yleistilanne lämmityskuluissa samalla
ajanjaksolla. Punaisella on väritetty se kohde, johon menetelmä on asennettu, ja punaisella väritetyn kohteen alapuolella on aina kaksi verrokkikohdetta. Taulukosta 6.2 nähdään, että menetelmän sisältämissä kiinteistöissä kulutus on laskenut selvästi enemmän
kuin muissa kohteissa. Muissa kohteissa energiankulutus vaihtelee paljon enemmän
kuin menetelmä -kohteissa. Tarkemmat kulutustiedot löytyvät liitteestä 6.
54
Taulukko 6.2. Kiinteistöjen yleinen muutos ryhmän 2 aikajaksolla
Kiinteistö
Entinen
kulutus
(MWh)
Nykyinen
kulutus
(MWh)
Muutos
(MWh)
Muutos
(%)
E
676,2
571,6
-104,6
-15,50 %
EA
318,8
313,7
-5,1
-1,60 %
EB
199,2
185,4
-13,8
-6,90 %
F
640,7
618,5
-22,2
-3,50 %
FA
428,2
452,9
24,78
5,80 %
FB
541,7
612,9
71,23
13,10 %
G
268,4
246,1
-22,3
-8,30 %
GA
231,7
220,1
-11,5
-5,00 %
GB
185,6
177
-8,6
-4,60 %
H
439,8
417,9
-21,9
-5,00 %
HA
1320,8
1297,8
-23
-1,70 %
HB
323,1
319,1
-3,9
-1,20 %
I
276,1
275,2
-0,9
-0,30 %
IA
257
266
9
3,50 %
IB
657,5
631,2
-26,3
-4,00 %
J
551,8
512,4
-39,4
-7,10 %
JA
443,7
439,1
-4,6
-1,00 %
JB
580,7
559,2
-21,52
-3,70 %
K
241,3
212,2
-29,1
-12,10 %
KA
187
174,9
-12,1
-6,50 %
KB
288,1
292,7
4,5
1,60 %
Keskiarvo menetelmä
-7,40 %
Keskiarvo muut
-0,90 %
Kohteissa, joissa ei ole menetelmää asennettu, ei ole tehty mitään muita toimenpiteitä.
Myös näissä kohteissa helmikuun kulutus oli selvästi kasvanut (liite 6). Normeerauksen
tarkoituksena on saattaa eri vuosien kulutustiedot vertailukelpoisiksi. Ei ole realistista
ajatella, että kyseisen vuoden helmikuun kulutus olisi kaikilla kiinteistöllä ollut suurempi kuin edellisvuosina riippumatta siitä, onko menetelmä ollut asennettuna vai ei. Edellisen perusteella voi päätellä, että sää on helmikuussa jostain syystä ollut sen verran erilainen, että normeeraus ei ole toiminut kunnolla kyseisenä kuukautena. Kuvassa 6.4 näkyvä kulutuksen nousu helmikuussa ei siis todennäköisesti johdu menetelmästä.
Jos helmikuun lukemat otetaan pois tarkastelusta, niin keskimääräinen energiankulutuksen muutos on -10,1 % eli muutos on melko huomattava. Muissa kohteissa keskimääräinen muutos helmikuun kulutuksen poistamisen jälkeen on -2,4 %.
Lisäksi osassa kohteista voidaan tarkastella kulutuksen aikaisempaa muutosta, eli verrataan kiinteistön aikaisempaa kulutusta vuoden ajaltaennen menetelmän asentamista. Tu-
55
loksista huomataan, että menetelmän asentamisen jälkeen muutos on suurempi kuin
muutos vuoden ajalta ennen asennusta. (taulukko 6.3) Nykyisen muutoksen luvut ovat
hieman erilaisia kuin kuvassa 6.3, koska helmikuun kulutus otettu kokonaan pois molemmista arvioista. Lisäksi vertailuaika on tasan vuosi asennuksen jälkeen, ja osassa
kohteita vertailuarvoksi oli otettu kahden vuoden keskiarvo.
Taulukko 6.3. Kulutuksen entinen muutos, ryhmä 2
Kiinteistö
Entinen muutos
G
-1,9 %
H
7,5 %
I
-0,7 %
J*
-8,4 %
K**
-0,6 %
keskiarvo
0,0 %
*vertailuarvona kahden vuoden keskiarvo
**vertailuarvona 1-2 vuoden keskiarvo
Nykyinen muutos
-10,1 %
-11,1 %
-1,9 %
-10,0 %
-10,7 %
-8,3 %
Osassa kohteita kulutus on ollut laskussa jo ennen menetelmän asentamista. Lasku on
kiihtynyt menetelmän asentamisen jälkeen. Kiinteistö H:n kulutuksessa huomataan suurin ero, sillä kulutus oli edellisvuonna noussut 7,5 % verrattuna aikaisempaan kolmen
vuoden normeerattuun keskiarvoon ja menetelmän asentamisen jälkeen kulutus lähti
selvään laskuun.
Ryhmä 3: Menetelmä asennettu 2011 kesän jälkeen
Seuraavaksi otettiin tarkasteluun kohteet, jotka olivat olleet asennettuina alle vuoden,
mutta vähintään yli neljä kuukautta. Ekonor Oy:n järjestelmän tietojen mukaan näitä
kohteita oli yhteensä 81 kappaletta, joista tarkastelussa on kahdeksan kohdetta. Valituiksi otettiin jälleen sellaisia kohteita, joihin ei ollut tehty lähivuosina mitään energiankulutukseen vaikuttavia muutoksia. Muuten kohteiden valinnassa eivät vaikuttaneet
muut tekijät, kuten esimerkiksi rakennusvuosi tai rakennustilavuus. Näissä kohteissa ei
ollut epäselviä kulutuslukemia. Suurin muutos kulutuksessa neljän kuukauden ajalta oli
-10,1 % ja pienin -0,8 %. Kohteiden energianmuutosten keskiarvo oli -5,6 % ja keskihajonta 3,1 prosenttiyksikköä (kuva 6.5). Lisätietoa kohteista löytyy liitteestä 7 sekä
tarkemmat kulutustiedot liitteestä 8.
56
Kulutuksen muutos
250,00
-8,4 %
Entinen
kulutus
(4kk)
(MWh)
Kulutus (MWh)
200,00
150,00
100,00
-0,8 %
-6,3 %
-3,9 %
-7,6 %
-4,5 %
-10,1 %
-3,1 %
Nykyinen
kulutus
(4kk)
(MWh)
50,00
0,00
L
M
N
O
P
Q
R
S
Kuva 6.5. Lämmitysenergian kulutus, ryhmä 3
Kuvaan 6.6 on koottu kohteiden kuukausittaiset ominaiskulutustiedot. Tietoja otettiin
verrattavaksi vain niiltä kuukausilta, joiden aikana menetelmä oli ollut kaikissa kohteissa asennettuina, joten kulutuksia verrattiin neljän kuukauden ajalta. Energiankulutuksen
muutos oli ollut tällä aikavälillä keskimäärin -5,7 %. Suurin energiansäästö oli maaliskuussa.
Ominaiskulutus [kWh/m^3]
7,00
Ominaiskulutuksen muutos
+5,7 %
6,00
-12,1 %
5,00
Entinen
ominaiskulutus
(kWh/m3)
-6,9 %
4,00
-15,0 %
3,00
Nykyinen
ominaiskulutus
(kWh/m3)
2,00
1,00
0,00
Helmi
Maalis
Huhti
Touko
Kuva 6.6. Ominaiskulutuksen muutos, ryhmä 3
Myös näissä kohteissa helmikuun 2012 kulutus oli kasvanut. Tämä ei todennäköisesti
siis johdu menetelmästä, vaan normeerauksen epäonnistumisesta kyseisenä kuukautena.
Normeerauksen epäonnistuminen vaikuttaa kohtuullisen paljon tarkastelun kohteisiin,
koska tarkastelussa on vain neljän kuukauden kulutukset. Jos tarkasteluun otetaankin
57
vain kuukaudet maaliskuusta toukokuuhun, kyseisissä kahdeksassa kohteessa energiankulutuksen muutokseksi saadaan keskimäärin -10,3 %. Uusi lukema on todennäköisesti
totuudenmukaisempi arvio kulutuksen muutoksesta, sillä helmikuun epävarma kulutus
jää kokonaan huomioimatta. Toisaalta nyt tarkastelussa on vain neljäsosa vuodesta, joten vuositarkasteluun tätä tulosta ei voi yleistää.
Lisäksi kohteista tarkastetaan kulutuksen aikaisempi muutos eli muutos ajalta maaliskuu
2011 – toukokuu 2011. Helmikuu on otettu tarkastelusta pois sen tuloksien epävarmuuden vuoksi. Osassa kohteista myös aikaisempi kulutuksen muutos on ollut laskussa,
mutta menetelmän asentamisen jälkeen kulutus on entisestään laskenut (taulukko 6.4).
Osassa kohteita kulutus oli selvästi nousussa, mutta menetelmän asentamisen jälkeen se
kääntyi selvään laskuun. Pitää kuitenkin muistaa, että tarkastelujakso näissä kohteissa
on vain kolme kuukautta.
Taulukko 6.4. Kulutuksen entinen muutos, ryhmä 3
Kiinteistö
Entinen muutos Nykyinen muutos
L
-8,4 %
-8,9 %
M
9,9 %
-13,6 %
N
4,4 %
-7,7 %
O*
-6,0 %
-9,3 %
P
3,9 %
-13,1 %
Q
5,2 %
-9,6 %
R
0,3 %
-12,8 %
S
-5,0 %
-19,5 %
Keskiarvo
0,5 %
-11,8 %
*kulutusta verrattu kahden vuoden keskiarvoon
Jos verrataan kulutuksen entistä muutosta taulukoiden 6.3 ja 6.4 välillä, huomataan molempien lukemien olevan kohtuullisen lähellä nollaa ja toisiaan. Lukemat tosin vaihtelevat kohteiden välillä kohtuullisen paljon, mutta keskiarvo on silti lähellä nollaa. Samansuuntaiset lukemat ovat myös saatavilla taulukoista 6.1 ja 6.2, joissa kulutuksen muutokset heilahtelevat myös paljon, mutta keskiarvo on silti lähellä nollaa. Näillä perusteilla voidaan todeta, että yleisesti kiinteistöjen lämmitysenergiankulutus ei keskimääräisesti paljoa muutu vuosittain.
6.1.2.
Kahden samanlaisen kohteen kulutustiedot
Seuraavaksi otettiin tarkasteluun kaksi kiinteistöä, jotka sijaitsevat saman kadun varrella
ja ovat hyvin lähellä toisiaan. Kiinteistöt on rakennettu kahden vuoden välein, ja ne ovat
lähes samankokoisia. Näillä tiedoilla voimme olettaa, että rakennukset ovat suurin piirtein samassa kunnossa. Koska rakennukset ovat olleet hyvin lähellä toisiaan, se tarkoittaa, että sää on ollut samanlainen kummassakin kohteessa. Voimme olettaa kulutuksen
58
olevan samantasoista, sillä kerrostaloissa suuressa asukasjoukossa keskimääräiset kulutustavat eivät paljon poikkea toisistaan (Lappalainen et al. 1983, s.54). Seuraavassa tiedot kohteista (taulukko 6.4)
Taulukko 6.6. Tiedot kohteista
Kiinteistö
Osoite
Rakennusvuosi
G
Z
Osoite 1A
Osoite 1B
2004
2006
Tilavuus Menetelmän
(m3) käyttöönotto
5277
6220
6.5.2011
-
Aluksi verrattiin ominaiskulutuksen eroja (kuva 6.9). Kiinteistö Z:aan menetelmä asennettiin 19.3.2012, joten tarkastelujaksoksi valittiin yhdeksän kuukauden ajanjakso kesäkuu-helmikuu. Kiinteistö Z:aan ei ollut tehty mitään energiankulutukseen vaikuttavia
toimenpiteitä kyseisenä aikana. Menetelmän asentamisen jälkeen ero ominaiskulutuksessa putosi huomattavasti.
Ominaiskulutus
45,00
40,00
Menetelmä asennettu
13,79
13,93
11,35
7,54
Ominaiskulutus (kWh/m3)
35,00
30,00
G
25,00
20,00
Z
15,00
10,00
5,00
0,00
38,34 24,55
37,68 23,76
37,12 25,77
35,16 27,63
6/08-2/09
6/09-2/10
6/10-2/11
6/11-2/12
Kuva 6.9. Erot ominaiskulutuksessa, lähekkäin olevat kohteet Oulu
Kiinteistö G on myös kuvan 6.3 yksi tarkasteltavista kohteista. Kulutus menetelmän
asentamisen jälkeen on alentunut -8.3 %. Mielenkiintoista on huomata, että vaikka kyseessä on melkein samanlaiset kohteet, ominaiskulutuksen poikkeavat toisistaan hyvin
paljon. Siihen ei tässä työssä kuitenkaan keskitytä, vaan tarkoituksena on vertailla kohteiden ominaiskulutusten eron muuttumista. Näiden kohteiden perusteella menetelmä
laskee kiinteistön energiankulutusta. Seuraavaksi tarkastelussa on kaksi muuta lähek-
59
käin olevaa kohdetta. Nämä kiinteistöt sijaitsevat Espoossa, toisin kuin kaikki muut tarkastelussa olevat kohteet, jotka ovat Oulun seudulta.
Taulukko 6.7. Tiedot kohteista
Kiinteistö
Osoite
Tilavuus (m3)
X
Y
Osoita 1A
Osoite 1B
13300
13300
Menetelmän käyttöönotto
6.2.2012
-
Tässä vertailtiin myös ominaiskulutuksen eron muuttumista menetelmän asentamisen
jälkeen. Kuvasta 6.10 huomataan, että menetelmän asentamisen jälkeen kiinteistöjen
erot ominaiskulutuksessa kasvoivat huomattavasti.
Ominaiskulutuksen erot
25,00
-4,80
Ominaiskulutus (kWh/m3)
-3,28
Menetelmä
asennettu
-6,18
20,00
15,00
X
Y
10,00
5,00
0,00
17,35 20,63
18,06 22,86
15,56 21,73
2/10-6/10
2/11-6/11
2/12-6/12
Kuva 6.10. Erot ominaiskulutuksessa, lähekkäin olevat kohteet Espoo
Näiden kahden lähekkäin olevan kohteen perusteella näyttäisi siltä, että tarkasteltava
menetelmä laskee kiinteistöjen lämmitysenergiankulutusta.
6.1.3.
Yhteenveto
Lämmitysenergian kulutuksia verrattiin ennen ja jälkeen menetelmän asennuksen. Tuloksia tarkasteltiin kolmessa eri ryhmässä ja kohteita oli yhteensä 19. Kaikissa eri ryhmissä kulutukset olivat laskeneet ja parhaimmat säästökuukaudet olivat melko yhteneviä (taulukko 6.4). Yleisesti kaikkien niiden kiinteistöjen energiankulutus, joihin menetelmää ei ole asennettu, ei ollut kovin paljon muuttunut samoissa ajanjaksoissa. Kiin-
60
teistöjen entisen kulutuksen muutos ennen menetelmän asentamista oli lisäksi pienempi
kuin menetelmän asentamisen jälkeen. Näiden perusteella voimme todeta, että menetelmän asentamisen jälkeen lämmitysenergiankulutus laskee.
Taulukko 6.8. Eri kohteiden yhteistiedot
Asennusaika
2005–2008 (4 kohdetta)
Keskiarvomuutos
energiankulutuksessa
-8,8 %
Alkuvuosi 2011 (7 kohdetta)
-7,4 %
Syyskuu 2011- tammikuu 2012
(8 kohdetta)
-5,6 %
Parhaat säästökuukaudet
tammi-, maalis-, touko- ja syyskuu
tammi-, maalis-, touko- kesä- ja syyskuu
maaliskuu
Lisäksi normeerattu helmikuun 2012 kulutus oli lähes kaikissa kohteissa noussut, myös
niissä kohteissa, joihin tarkasteltavaa menetelmää ei ollut asennettu. Nousu tarkoittaa
sitä, että normeeraus ei kyseisenä kuukautena ole onnistunut. Jos helmikuun kulutus
otetaan pois tarkastelusta, lämmitysenergiankulutuksen lasku tarkasteluajankohtana
kahdessa jälkimmäisessä ryhmässä nousee lähelle kymmentä prosenttia.
Kulutusta seurattiin myös niin, että verrattiin kahden lähekkäin olevan kiinteistön kulutuksia, joista toiseen oli asennettu menetelmä ja toiseen ei. Kulutuksia verrattiin vuosi
kerrallaan, ja tuloksista huomataan, että menetelmän asentamisen jälkeen ominaiskulutuksen ero pienenee. Kohteita siihen tarkasteluun yritettiin löytää enemmän ja niitä löytyikin, mutta niistä ei ollut saatavilla tarpeeksi kulutustietoa tai tiedot näyttivät olevan
vääriä. Muutama lisäkohde olisi antanut paremman kuvan tilanteesta.
6.2.
Seuranta-ajan vaikutus tuloksiin
Kulutuksissa verrattiin entistä kulutusta nykyiseen kulutukseen. Entiseksi kulutukseksi
määriteltiin kolmen edellisen vuoden normeeratun kulutuksen keskiarvo. Ryhmässä yksi nykyiseksi kulutukseksi määriteltiin asennuksen jälkeisen kahden tai kolmen vuoden
keskiarvo. Ryhmässä kaksi ja kolme nykyinen kulutus oli menetelmän asentamisen jälkeisen vuoden kulutus. Osassa kohteita menetelmä oli ollut asennettuna yli vuoden, jolloin laskettiin kyseisten kuukausien keskiarvo.
Seuraavassa taulukossa on tarkasteltuna eri kohteiden energiankulutuksen muutoksen
muuttuminen riippuen siitä, millaista ajanjaksoa on käytetty (taulukko 6.8). Tarkastetut
kohteen ovat ryhmästä yksi, ja vahvennettuna on se arvo, jota käytettiin laskuissa.
Huomataan, että jos valitaan eri seuranta-aika, tulokset voivat näyttää hieman erilaisilta.
Tuloksista ei voida kuitenkaan sanoa, mikä seuranta-ajanjakso olisi oikea valinta seuranta-ajaksi. Seuranta-ajan valinnan vaikeus on yksi syy, minkä vuoksi absoluuttisen
61
tarkkoja tietoja kulutusmuutoksista ei voida sanoa ja ryhmien kaksi ja kolme tulokset
voivat muuttua kun tarkasteluajasta tulee pidempi. Voidaan kuitenkin sanoa, että kolmen vuoden normeerattu kulutus ennen asennusta ja kolmen vuoden normeerattu kulutus asennuksen jälkeen antaa hyvin luotettavan arvion kulutuksen muutoksesta.
Taulukko 6.9. Kulutuksen muutokset eri seuranta-ajoilla
Kulutuksen muutos
2 vuoden
normeeratun
kulutuksen
keskiarvo
3 vuoden
normeeratun
kulutuksen
keskiarvo
2 vuoden
normeeratun
Nykyinen kulutus
kulutuksen
keskiarvo
A
-6,9 %
B
-6,6 %
C
-9,7 %
D
-11,0 %
3 vuoden
normeeratun
kulutuksen
keskiarvo
-7,4 %
-10,9 %
-10,1 %
Entinen kulutus
3 vuoden normeeratun kulutuksen keskiarvo
2 vuoden normeeratun kulutuksen keskiarvo
1 vuoden normeerattu kulutus
1 vuoden normeerattu kulutus
-7,3 %
-14,5 %
-7,2 %
-8,8 %
-5,6 %
-14,5 %
-8,8 %
Kaikki tulokset ovat kuitenkin samansuuntaisia, joten myös kulutuksen vertailu vuoden
jälkeen, kuten on tehty Ekonor Oy:n aikaisissa laskuissa, antaa oikeita tuloksia. Tämä
vertailu antaa kuvan myös siitä, että menetelmä on säästänyt jo useamman vuoden suurin piirtein saman verran.
6.3.
Vaikutus tilausvesivirtaan
Kuten teoriaosassa kerrottiin, tilausvesivirran arvo riippuu paljolti kaukolämpöveden
jäähtymästä ja tilaustehosta. Menetelmän vaikutusta tilausvesivirtaan voidaan tutkia
kolmella tavalla: tarkastelemalla jäähtymän muutosta, tilausvesivirran muutosta tai tilaustehon muutosta.
6.3.1.
Jäähtymän muutos
Jäähtymä saadaan kaukolämmön meno- ja paluuveden erotuksena. Kaukolämmön menovesi tulee suoraan voimalaitoksessa ja sen lämpötila riippuu lähinnä ulkolämpötilasta.
Kaukolämmön paluuvesi puolestaan on yleensä 3-5 astetta matalampi kuin patteriverkostosta palaavan veden lämpötila. Edellytyksenä jäähtymän parantumiselle on siis patteriverkostosta palaavan veden lämpötilan laskeminen. (Hartman 2012)
Seuraavassa on muutamia tekijöitä, jotka vaikuttavat patteriverkoston jäähtymään. Edellytyksenä hyvälle kaukolämpöveden jäähtymälle on rakennusten lämmitysverkoston
62
hyvä toimintakunto, eli verkoston tasapainotuksen pitäisi olla kunnossa. Pattereiden
lämmönsiirtopintojen puhtaus vaikuttaa patterin tehoon ja sitä kautta jäähtymään. Virtaamalla voidaan vaikuttaa jäähtymään, sillä pienemmällä virtaamalla patteriverkoston
paluuveden lämpötila on pienempi ja sitä kautta jäähtymä parempi. Lämmityksen tärkein tehtävä on kuitenkin saada huoneistojen lämpötilat sellaisiksi, että niissä voi asua.
Alhaisella virtaamalla tämä huoneistojen hyvä lämpötila on hankala saavuttaa, joten virtaamaan pitäisi löytyä jokin optimivirtaama. Jäähtymän suuruuteen vaikuttaa myös mitoitukset eli se, miten on esimerkiksi onnistuttu lämmönsiirtimen mitoituksessa ja pattereiden mitoituksessa. (Pylsy 2012) Kovin paljon tietoa jäähtymään vaikuttavista tekijöistä ei ollut saatavilla.
Tarkasteltavassa menetelmässä pattereiden menoveden lämpötila on keskimäärin hieman matalampi kuin aikaisemmin. Virtaama patteriverkostossa saattaa olla korkeampi
tai matalampi, riippuen siitä, mikä on tilanne ollut aikaisemmin. Menetelmän vaikutusta
patteriverkoston paluuveden lämpötilaan ei tiedetä. Virtaaman ja menoveden lämpötilan
vaikutusta patteriverkoston jäähtymään pitäisi tarkastella tutkimalla pattereiden lämmönluovutusta sekä yleistä teoriaa asiasta. Sitä ei tässä työssä tutkita.
Tässä työssä tutkitaan menetelmän vaikutusta jäähtymään tarkastelemalla aikaisempia
kulutustietoja. Kiinteistön kulutustiedoissa on usein tiedot myös jäähtymästä. Jos jäähtymätietoa ei ole saatavilla, se voidaan laskea, jos tiedetään kulutettu lämmitysenergia ja
kulutettu kaukolämpöveden määrä. Näin voidaan vertailla jäähtymän muutosta ennen ja
jälkeen menetelmän asennuksen. Vuosina 2005–2008 asennetuista kohteista ei jäähtymätietoja ollut saatavilla, mutta myöhemmin asennetuista kohteista saatiin osasta jäähtymätiedot, joten jäähtymän muutoksia menetelmän asentamisen jälkeen päästiin tutkimaan.
Jäähtymän muutoksen seuraantaa kuitenkin sisältyi sellainen ongelma, että tietoa jäähtymän riippuvuudesta ulkolämpötilaan ei löytynyt. Tietoa yleensäkään siitä, voiko eri
vuosien jäähtymää verrata keskenään sellaisenaan, ei löytynyt juuri mistään. Lämmönjakohuoneeseen menevän kaukolämpöveden lämpötila riippuu ulkolämpötilasta. Menoveden lämpötila vaihtelee ulkolämpötilan mukaan välillä 65–115 °C ,ja paluuveden
lämpötila on yleensä välillä 40–60 °C. Mitoitusulkolämpötilassa asiakkaalle luvataan
+115 °C. Nämä asiakaslaitteiden suosituksen mukaiset mitoituslämpötilat koskevat koko Suomea mitoitusulkolämpötilan eroista riippumatta. Edellisen perusteella voisi olettaa, että kylmänä aikana jäähtymän on mahdollista olla parempi, sillä tulolämpötila on
keskimäärin korkeampi. Lisäksi kylmällä kelillä lämmitysenergian kulutus on suurempaa, joten myös sillä saattaisi olla vaikutusta jäähtymään. Ulkolämpötilalla ja sitä kautta
lämmitystarveluvulla voisi siis olla vaikutusta jäähtymään.
Lämmitystarveluvun avulla korjataan eri vuosien toteutuneita lämmitysenergian kulutuksia. Lämmitystarveluku saadaan laskemalla yhteen kuukauden päivittäisten sisä- ja
63
ulkolämpötilojen erotus. Vertailuarvona käytetään vuosien 1971–2000 keskimääräistä
lämmitystarvelukua. (Ilmatieteenlaitos 2012) Lukua käytetään siis lämmitysenergian
kulutuksen normeeraamiseen. Se kertoo hyvin, millainen on ollut kunkin kuukauden
lämpötila, minkä vuoksi sitä voidaan käyttää arvioon ulkolämpötilan vaikutuksesta jäähtymään.
Tässä työssä tutkittiin pintapuolisesti sitä, onko ulkolämpötilalla vaikutusta jäähtymään.
Oletuksena oli, että jos kuukaudet eri vuosina olisivat yhtä lämpimät, niin jäähtymät
kyseisinä kuukausina olisivat samansuuruiset. Oletus vaatii lisäksi, että kohteissa lämmitysjärjestelmä toimii oikein. Tarkastelussa oli yhteensä 30 Oulun alueella olevan kiinteistön jäähtymätiedot. Kaikki esimerkkikohteet ovat sattumanvaraisesti valittuja kohteita Oulun alueelta. Mukana on sekä rivi- että kerrostaloja, joista mihinkään ei ole tarkasteltavaa menetelmää asennettu.
Kuvassa 6.10 on diagrammi vuosien 2009–2012 Oulun alueen lämmitystarvelukujen
suhteesta verrattuna tarkastettujen kohteiden jäähtymien keskiarvojen suhteeseen. Tarkastelussa vuosi 2009 otettiin vertailuvuodeksi ja tietoja tutkittiin vain lämmityskaudella, eli kesäajat touko-syyskuu otettiin pois tarkastelussa. Kuvia vertailemalla huomataan, että jäähtymän muutosten suuruudet eivät säännöllisesti noudata lämmitystarvelukujen muutoksia. Isompi lämmitystarveluku eli kylmempi kuukausi ei automaattisesti
tarkoita suurempaa jäähtymää.
Lämmitystarvelukujen suhde
1,6
1,4
1,2
1
2009
0,8
2010
2011
0,6
2012
0,4
0,2
0
tammi
helmi
maalis
huhti
loka
marras
joulu
64
Jäähtymien suhde, 30 kohdetta
1,2
1
0,8
2009
2010
0,6
2011
0,4
2012
0,2
0
tammi
helmi
maalis
huhti
loka
marras
joulu
6.11. Lämmitystarvelukujen ja jäähtymien suhde
Tämä pieni tarkastelu ei suoraan tarkoita, että eri vuosien jäähtymät olisivat sellaisinaan
vertailukelpoisia keskenään. Esimerkiksi kiinteistön vedenkulutus vaikuttaa jäähtymän
suuruuteen, ja ulkolämpötilalla saattaa silti olla merkitystä jäähtymään. Tällä pienellä
tarkastelulla riippuvuudesta ei kuitenkaan löytynyt näyttöä. Näiden asioiden syvempi
selvittäminen vaatisi paljon laajemman tarkastelun.
Jäähtymän muutosta ei siis voida suoraan tutkia vertaamalla nykyistä jäähtymää edellisvuosiin. Menetelmän vaikutusta jäähtymään tutkitaan vertaamalla kiinteistöjen jäähtymän muutosta sellaisiin kiinteistöihin, joihin menetelmää ei ole asennettu. Vertailukohteina on siis ne 30 kohdetta, joita jo ylempänä tarkasteltiin.
Alkuvuonna 2011 asennettujen kohteiden jäähtymien muutoksia verrattiin verrokkikohteiden jäähtymään. Entinen jäähtymä on kolmen edellisen vuoden keskiarvo, ja nykyisenä jäähtymänä menetelmän jälkeisen jäähtymän keskiarvo. Osassa kohteissa menetelmä oli ehtinyt olla asennettuna yli vuoden, joten näistä otettiin kyseisten kuukausien
keskiarvot. Kohteisiin E ja F menetelmä oli asennettu helmikuussa, kohteeseen G maaliskuussa ja kohteisiin H ja I toukokuussa. Verrokkikohteet jaettiin niin, että niitä verrattiin samoilla ajanjaksoilla kuin tarkasteltavan menetelmän sisältämiä kohteita. Viidentoista kohteen nykyisen jäähtymän tarkastelu alkoi maaliskuusta 2012, 5 kohteen huhtikuusta 2012 ja 10 kohteen kesäkuusta 2012.
Taulukossa 6.9 on vertailun tuloksia. Niistä huomataan, että jäähtymän muutokset ovat
hyvin samansuuruisia lukuun ottamatta kohdetta H, jolla jäähtymä on kasvanut huomat-
65
tavan paljon verrattuna verrokkikohteisiin. Muuten jäähtymän muutokset vuositasolla
ovat 0-2 astetta. Tarkemmat tiedot jäähtymistä ovat saatavilla liitteessä 9.
Taulukko 6.10. Jäähtymien muutoksien vertailua, ryhmä 2
Kiinteistö
E
F
15 muuta kohdetta
H
5 muuta kohdetta
G
I
10 muuta kohdetta
Entinen jäähtymä (°C) (vuoden
keskiarvo)
45,37
42,74
43,06
43,82
42,78
44,05
40,44
43,34
Nykyinen jäähtymä
(°C) (vuoden keskiarvo)
46,45
44,44
44,37
48,62
42,64
44,69
40,38
43,88
Muutos (°C)
Muutos-%
1,08
1,71
1,31
4,8
-0,14
0,65
-0,07
0,55
2,40 %
4,00 %
3,00 %
11,00 %
-0,30 %
1,50 %
-0,20 %
1,30 %
Toisessa tarkastelussa verrattiin jäähtymän muutosta neljän kuukauden ajanjaksolla
helmikuu-toukokuu 2012. Näissä kohteissa jäähtymä on parantunut enemmän, mutta
niin on myös koko verrokkiryhmän jäähtymä (taulukko 6.10) Tarkemmat tiedot jäähtymistä on liitteessä 10.
Taulukko 6.11. Jäähtymien muutoksien vertailua, helmikuu-toukokuu 2012
Kiinteistö
Entinen jäähtymä
(°C) (4 kk keskiarvo)
Nykyinen jäähtymä
(°C) (4 kk keskiarvo)
Muutos (°C)
Muutos-%
L
M
O
P
Q
47,79
49,65
44,85
53,36
49,77
51,23
55,29
48,26
55,59
53,75
3,44
5,64
3,41
2,23
3,98
7,20 %
11,40 %
7,60 %
4,20 %
8,00 %
30 muuta kohdetta
45,41
48,93
3,53
7,80 %
Kummastakaan tarkastelusta ei voida huomata jäähtymän parantuneen ainakaan merkittävästi menetelmän käyttöönoton jälkeen. Kiinteistö H oli ainoa kohde, jossa jäähtymä
oli parantunut selvästi enemmän.
Seuraavassa verrataan niiden kohteiden jäähtymiä, jotka ovat hyvin lähellä toisiaan eli
luvun 6.1.2 kohteita. Näissä kohteissa jäähtymien ero ei muuttunut juuri ollenkaan menetelmän asentamisen jälkeen.
66
Jäähtymän muutos
50,0
45,0
3,7
4,3
4,4
Menetelmä
asennettu
4,1
40,0
Jäähtymä [C]
35,0
30,0
25,0
G
20,0
Z
15,0
10,0
5,0
0,0
44,6 40,8
44,3 40,0
43,5 39,0
42,3 38,2
6/08-2/09
6/09-2/10
6/10-2/11
6/11-2/12
Kuva 6.12. Jäähtymien vertailu, 9 kuukauden seurantajaksolla
Näiden tietojen perusteella tarkasteltava menetelmä ei vaikuttaisi parantavan jäähtymää
ainakaan huomattavasti, mutta pitää ottaa huomioon, että tarkastelussa on vain yksi tapaus.
6.3.2.
Tilausvesivirran muutos
Tietoja tilausvesivirran muutoksesta, kun menetelmä on asennettu välillä 2005–2008,
saatiin yhteensä 26 kiinteistöstä. Keskiarvomuutos tilausvesivirran arvossa oli -36,6 %.
Suurimman muutoksen arvo oli -59,7 % ja pienimmän -10,9 %. Kuvassa 6.1 olevien
neljän kohteen tilausvesivirran arvon keskimääräinen muutos oli -37,7 %.
Ekonor Oy:n aikana kulutustietojen tarkastelussa olevista 16 kohteesta 15 kohteen tilausvesivirran uudet arvot oli saatu määriteltyä. Suurin muutos tilausvesivirran arvossa oli
-42,6 % ja pienin -11,2 % keskiarvomuutoksen ollessa -29,9 %.
Tilausvesivirran arvo oli siis pudonnut kohteiden välillä hyvin paljon. Vaihtelu kohteiden välillä oli hyvin suurta. On hyvin vaikea arvioida menetelmän vaikutusta tilausvesivirran arvon pienenemiseen, sillä monissa kohteissa arvo perustuu laskelmiin ja on jo
alusta alkaen saattanut olla pielessä. Monissa tarkastelussa olevissa, myös ihan lähiaikoina rakennetuissa kohteissa, tilausvesivirran muutos on kuitenkin ollut huomattava.
Tilausvesivirran arvoon vaikuttaa jäähtymän lisäksi tilaustehon arvo. Tilausteho määritetään myös alun perin laskennallisesti, joten sekin saattaa alun perin olla väärin. Tilaustehon arvo oli myös pudonnut huomattavasti tarkastetuissa kohteissa, minkä vuoksi tila-
67
usvesivirran arvo muuttuu. Tarkastetuista kohteista tietoja tilaustehon muutoksista saatiin yhteensä seitsemästä kohteesta. Keskimääräinen tilaustehon muutos oli -32,2 % ja
tilausvesivirran muutos -30,6 %. Tilaustehon muutoksen suuruus ei suoraan kerro kuitenkaan tilausvesivirran muutoksen suuruutta (taulukko 6.11).
Taulukko 6.12. Tilaustehon ja tilausvesivirran muutos
Kiinteistö
M
I
O
P
L
S
G
Keskiarvo
Tilaustehon
muutos
-55,4 %
-43,1 %
-34,1 %
-29,7 %
-28,4 %
-18,8 %
-16,0 %
-32,2 %
Tilausvesivirran
muutos
-25,2 %
-26,1 %
-36,6 %
-39,4 %
-37,4 %
-38,3 %
-11,2 %
-30,6 %
Tilaustehon muutoksella on tarkasteltavissa kohteissa suurempi vaikutus tilausvesivirran muutokseen kuin jäähtymän muutoksella. Jäähtymän muutos kohteissa ei suoraan
kerro tilausvesivirran muutoksen suuruutta. Esimerkiksi kiinteistön jäähtymä on parantunut paljon suhteessa muihin. Jäähymän parantuminen ei kuitenkaan näy tilausvesivirran muutoksessa, vaan esimerkiksi kiinteistl H:n tilausvesivirran muutos on yksi tarkastettujen kohteiden pienimmistä. Tilausvesivirran arvoa ei määritetä joka vuosi, vaan se
määritetään laskennallisesti, kun kohde liittyy kaukolämpöön, ja sen jälkeen arvo tarkistetaan vain perustellusta syystä. Useissa kohteissa tarkistusta ei ole tehty koskaan.
Tilausvesivirran arvo on siis yleensä määritetty viimeksi useita vuosia sitten, ja jäähtymän muutosta verrattiin vain vuosi asennuksen jälkeen. Tämän vuoksi ei ole tarkoituksenmukaista verrata tilausvesivirran muutosta ja jäähtymän muutosta suoraan keskenään. Myöskään energiankulutuksen laskua ja tilausvesivirran muutosta ei ole tarkoituksenmukaista verrata keskenään, koska energiankulutuksen lasku ei automaattisesti tarkoita parempaa jäähtymää.
6.3.3.
Yhteenveto
Kaukolämpöveden jäähtymän muutosta menetelmän asentamisen jälkeen tarkasteltiin
kahdella eri tavalla. Kummassakaan tarkastelussa ei voida tarkasti sanoa onko menetelmä parantanut jäähtymää. Ainakaan suurta muutosta ei ole tapahtunut, ja mahdollinen
pienempi jäähtymän parantuminen jää virhemarginaalin sisään. Tämän vuoksi voidaan
ainoastaan sanoa, että menetelmä ei todennäköisesti ainakaan selvästi paranna kaukolämpöveden jäähtymää. Tutkimusta keinoista parantaa jäähtymää tai tietoa ulkolämpöti-
68
lan vaikutuksista jäähtymään ei löytynyt. Tietoa ei myöskään löytynyt siitä, pitääkö
jäähtymää normeerata jollain lailla, jotta eri vuosien tulokset olisivat vertailukelpoisia.
Tämän tutkimuksen puitteissa siihen ei löydetty ratkaisua. Luotettavampi jäähtymien
muutosten vertailu vaatisi lisäksi useamman vuoden seurantaa menetelmän asennuksen
jälkeen, mutta nykyisillä tiedoilla se ei ollut mahdollista.
Sekä tilaustehon että tilausvesivirran arvot pienenivät menetelmän asennuksen jälkeen
tehdyssä tarkistusmittauksissa merkittävästi. Menetelmän vaikutuksen arviointi tilausvesivirran muutokseen jää ohueksi sen vuoksi, että sekä tilausteho että tilausvesivirta on
aiemmin määritelty laskennallisesti ja arvon oikeellisuutta ei voida määritellä. Tarkkaa
tietoa menetelmän vaikutuksesta tilausvesivirtaan tai jäähtymään ei saada tämän tutkimuksen avulla selvitettyä.
6.4.
Kulutus keväällä ja syksyllä
Menetelmän toiminnan perusteella voi olettaa, että sen pitäisi käyttää tehokkaasti hyväkseen ilmaisenergiaa. Ilmaisenergian käytön pitäisi siis näkyä erityisesti syksyllä ja
keväällä, jolloin sitä on saatavissa auringosta. Taulukosta 6.11 voidaan nähdä, että maalis-, touko- ja syyskuussa prosentuaalinen muutos on ollut suurempi kuin muina kuukausina. Toisaalta huhtikuussa lämmitysenergian kulutus ei ollut pudonnut ihan niin
paljon kuin olisi voinut olettaa. Syitä tähän ei tämän tutkimuksen puitteissa pystytä antamaan.
Taulukko 6.13 Eri kuukausien energiakulutusten muutosten osuus kokonaismuutoksesta
Muutos
ominaiskulutuksessa
Osuus
kokonaismuutoksesta
Muutos
R
ominaiskuy
lutuksessa
h
m Osuus
ä kokonaismuutokses2
ta
R
y
h
m
ä
1
Tammi
Helmi
Maalis
Huhti
Touko
Kesä
Heinä
-4,3 %
-1,5 %
-12,3 %
-8,1 %
-23,9 %
7,4 %
2,2 %
17,0 %
8,1 %
18,6 %
-8,5 %
7,9 %
-10,8 %
-3,0 %
-14,6 %
-28,6 % -17,2 %
18,6 %
-15,4
%
18,7 %
3,7 %
12,8 %
13,2 %
-21,8 % -26,0 %
7,3 %
7,3 %
5,3 %
Kokonaismuutos
Elo
Syys
Loka
Marras
Joulu
-8,2 %
-17,1 %
-6,8 %
-4,5 %
-5,4 %
-8,8 %
2,3 %
10,0 %
6,2 %
5,6 %
8,1 %
100,0 %
-20,9 %
-17,1 %
-6,4 %
-4,0 %
-3,9 %
-6,8 %
7,9 %
13,2 %
8,0 %
6,7 %
7,6 %
100,0 %
Lämpökuormilla tarkoitetaan niin sanottuja ilmaisenergioita, joita ovat muun muassa
auringon säteilyenergia, tilojen sähkölaitteet ja henkilöt. Lämpökuormia voidaan hyödyntää parhaiten talvella, jolloin kuormat ovat pieniä verrattuna lämmön tarpeeseen.
Auringosta saadaan parhaiten lämpökuormaa kevättalvella eli helmi- maalis- ja huhtikuussa sekä syksyllä lokakuussa. (Klobut et al. 2009, s.10) Näillä perustein oleva taulukko vahvistaa menetelmän toimivuutta ilmaisenergian hyväksikäyttäjänä.
69
7. LÄMMITYSKUSTANNUKSET
Lämmityskustannusten laskelmien laskutusperusteina käytetään Oulun Energian kaukolämpöhintoja (taulukko 7.1), koska tarkasteltavana olevat kohteet ovat kaikki Oulun
seudulta, ja lisäksi heidän perusmaksunsa laskentakaava on yksinkertainen. Kansallisesti Oulun Energian hinnat ovat lähes maan halvimpia (Energiateollisuus, Kaukolämmön
hinnat 1.1.2012)
Taulukko 7.1 Oulun Energian laskutusperusteet (Oulun Energia 2012)
Energian hinta laskutusajankohtana
Energian toimittaja
Oulun Energia
Käyttöpaikka
Oulun runkoverkko
Tilausvesivirta V (m^3/h)
laskentakaava
0 - 0,2
2,28 * 138 = 314,64
0,21 - 5,0
2,28 * (34+ 520 * V)
yli 5,0
2,28 * (1134 + 300*V)
Energiamaksu
39,31
€/vuosi +alv
€/vuosi +alv
€/vuosi +alv
€/MWH, sis. alv 23 %
Lämmityskustannusten muutos sekä sen vertailu on suoraviivaista sen jälkeen, kun
energiakulutusten muutokset sekä tilausvesivirran muutokset on saatu selville. Lämmityskustannuksiin sisältyy energiamaksu ja perusmaksu.
7.1.
Menetelmän vaikutus energiamaksuun
Menetelmän vaikutusta energiamaksuun voidaan laskea, kun tiedetään kulutetun energian määrä. Energiamaksun muutos saadaan suoraan, kun kulutetun lämmitysenergian
muutos kerrotaan energian hinnalla eli muutosten prosentuaaliset osuudet ovat samat
kuin energiakulutuksen muutoksessa. Vuosien 2005–2008 aikana asennettujen eri kohteiden energiamaksun suuruuden muutokset vaihtelivat välillä -1059 € - -2946 € keskiarvomuutoksen ollessa -1701 € vuodessa. Vuoden keskimääräinen lämmitysenergiamaksu kyseisillä kohteilla oli vajaa 18 000 €. Tässä ryhmässä laskettiin siis kulutuksen muutos kolmen tai kahden vuoden keskiarvolla ennen asennusta ja saman verran
asennuksen jälkeen.
Alkuvuonna 2011 asennettuina olleiden kohteiden muutokset vaihtelivat välillä -4113 €
- -35 € keskiarvomuutoksen ollessa -1349 €. Näissä kohteiden vuoden keskiarvoenergiamaksu oli noin 16 000€. Alle vuoden menetelmää käyttäneissä kohteissa neljän kuu-
70
kauden ajalta energiamaksun muutokset vaihtelivat kyseisellä ajanjaksolla välillä -746 €
- -76 €. (Taulukko 7.2)
Taulukko 7.2 Energiamaksun muutos menetelmän asentamisen jälkeen
Kiinteistöt
Ryhmä 1
Ryhmä 2
Ryhmä 3, 4 kuukauden arvo
Suurin muutos
energiamaksussa vuoden
ajalta
-2 943 €
-4 113 €
-746 €
Pienin muutos
Keskiarvomuutos Mediaani
-1 049 €
-1 701 €
-1 400 €
-35 €
-26 €
-1 349 €
-247 €
-878 €
-230 €
Energiamaksun muutos voi luonnollisesti olla isompi suurilla rakennuksilla, koska niiden kulutus on suurempaa, ja sitä kautta sama prosentuaalinen muutos antaa suuremman
summan. Samoin kulutus on yleensä suurempaa vanhemmilla rakennuksilla kuin uudemmilla.
7.2.
Menetelmän vaikutus perusmaksuun
Oulun Energia laskuttaa perusmaksun tilausvesivirran mukaan. Eri energiayhtiöillä perusmaksun hinnoitteluperusteet ovat hieman erilaiset. Energiateollisuus ry on yhtenäistänyt nämä eri periaatteet ja saanut perusmaksun vertailukelpoiseksi määrittelemällä
tehomaksun energiayksikköä kohti. Tässä vertailussa Oulun Energia ei ole enää edullisin, mutta on silti koko maan edullisimmassa viidenneksessä. (Energiateollisuus, Kaukolämmön hinnat 1.1.2012) Kokonaishinnassa Oulun Energia on taas kolmen halvimman tarjoajan joukossa.
Maksun suuruus riippuu tilausvesivirran arvosta taulukon 7.1 mukaisesti eli maksun
suuruudet voidaan laskea, kun tiedetään tilausvesivirran arvot. Välillä 2005–2008 tarkastelussa olevien neljän kohteen perusmaksun keskimääräinen muutos vuodessa oli 1937 €. Muutosten suuruudet eri kohteiden välillä vaihtelivat -1167 € - -2658 € vuodessa. Tässä muutoksen euromääräinen suuruus riippuu paljon myös rakennuksen koosta,
sillä isommalla kohteella on korkeampi tilausvesivirran tarve.
Yli vuoden asennettuina olleiden kohteiden keskiarvomuutos tilausvesivirrassa oli noin
-25 % ja maksun keskimääräinen muutos -1481 € vuodessa. Vuotuisten muutosten suuruudet eri kohteiden välillä vaihtelivat -3792 € - -277 €. Alle vuoden asennettuina olleissa kohteissa keskiarvomuutos tilausvesivirrassa oli noin -24 % ja keskimääräinen
rahamääräinen muutos -1089 € vuodessa. (Taulukko 7.3)
71
Taulukko 7.3. Tilausvesivirtamaksun muutos menetelmän asentamisen jälkeen tehdyssä
tarkistuksessa
Suurin muutos
perusmaksussa
vuoden ajalta
-2 658 €
-3 792 €
-2 989 €
Kiinteistö
Ryhmä 1
Ryhmä 2
Ryhmä 3
Pienin muutos
Keskiarvomuutos Mediaani
-1 167 €
-277 €
-394 €
-1 937 €
-1 487 €
-1 116 €
-1 961 €
-1 247 €
-860 €
Näissäkin kohteissa isommilla kohteilla on mahdollisuus isompaan rahalliseen säästöön,
sillä isommilla kohteilla on yleensä suurempi tilausvesivirran tarve.
7.3.
Yhteisvaikutus
Kun lämmityskustannusten ja perusmaksun kustannukset ja niiden muutokset on saatu
laskettua, voidaan tulokset yhdistää, ja saadaan todellinen vaikutus lämmityskustannuksiin selville. Taulukossa 7.4 on ryhmän 1 kohteiden yhteismuutokset. Keskimäärin muutos lämmitysenergiakustannuksissa oli vuodessa -15,3 %, josta energiamaksun osuus oli
-6,9 % ja perusmaksun osuus -8,3 %. Euromääräisesti suurin muutos lämmityskustannuksissa oli -5604 € vuodessa.
Taulukko 7.4 Kokonaislämmityskustannusten muutos, ryhmä 1
Kiinteistö
Energiamaksun muutos
Perusmaksun muutos
Kokonaismuutos
Energiamaksun osuus
Perusmaksun osuus
A
B
C
D
Keskiarvo
-6,9 %
-7,4 %
-10,9 %
-10,1 %
-8,8 %
-42,1 %
-27,8 %
-47,2 %
-33,5 %
-37,7 %
-16,1 %
-11,4 %
-19,0 %
-14,6 %
-15,3 %
-5,1 %
-6,0 %
-8,4 %
-8,1 %
-6,9 %
-11,0 %
-5,4 %
-10,6 %
-6,4 %
-8,3 %
Taulukkoon 7.5 on koottuna niiden kohteiden muutos, joihin menetelmä on asennettu
alkuvuonna 2011. Keskimäärin muutos lämmitysenergiakustannuksissa oli vuodessa 11,5 %, josta energiamaksun osuus oli -5,7 % ja perusmaksun osuus -5,8 %. Euromääräisesti suurin vuosimuutos oli -6417 € pienimmän muutoksen ollessa -807 €.
72
Taulukko 7.5. Kokonaislämmityskustannusten muutos, ryhmä 2
Kiinteistö
E
F
G
H
I
J
K
Keskiarvo
Energiamaksun Perusmaksun
Energiamaksun Perusmaksun
Kokonaismuutos
muutos
muutos
osuus
osuus
-15,5 %
-3,5 %
-8,3 %
-5,0 %
-0,3 %
-7,1 %
-12,1 %
-7,4 %
-31,9 %
-42,2 %
-10,8 %
-16,2 %
-25,3 %
-29,7 %
-18,6 %
-25,0 %
-19,0 %
-13,6 %
-8,8 %
-7,3 %
-5,8 %
-12,1 %
-13,8 %
-11,5 %
-12,2 %
-2,6 %
-6,7 %
-3,9 %
-0,2 %
-5,6 %
-8,8 %
-5,7 %
-6,8 %
-11,1 %
-2,1 %
-3,3 %
-5,6 %
-6,6 %
-5,0 %
-5,8 %
Seuraavaan taulukkoon on koottu ne kohteet, jotka olivat olleet asennettuina alle vuoden
(taulukko 7.6). Keskimäärin muutos energiakustannuksissa oli vuodessa -11,4 %, josta
energiamaksun osuus oli -4,5 % ja perusmaksun osuus -6,9 %. Näissä tuloksissa helmikuun epäonnistunut normeeraus vaikuttaa energiamaksun osuuteen kulutuksen muutoksesta hyvin paljon.
Taulukko 7.6 Kokonaislämmityskustannusten muutos, ryhmä 3
Kiinteistö
L
M
N
O
P
Q
R
S
Keskiarvo
Energiamaksun Perusmaksun
Energiamaksun Perusmaksun
Kokonaismuutos
muutos
muutos
osuus
osuus
-0,8 %
-6,3 %
-3,1 %
-3,9 %
-7,6 %
-4,5 %
-8,4 %
-10,1 %
-5,6 %
-36,3 %
-21,2 %
-23,8 %
-34,9 %
-38,0 %
-50,1 %
-41,0 %
-36,5 %
-35,2 %
-9,1 %
-8,6 %
-6,9 %
-9,1 %
-13,6 %
-12,7 %
-15,4 %
-15,6 %
-11,4 %
-0,6 %
-5,3 %
-2,5 %
-3,2 %
-6,1 %
-3,7 %
-6,6 %
-8,0 %
-4,5 %
-8,5 %
-3,3 %
-4,4 %
-5,9 %
-7,4 %
-9,0 %
-8,8 %
-7,6 %
-6,9 %
Perusmaksun osuus näissä kohteissa on sen verran suuri, että kohtuullisen pienelläkin
energiansäästöllä kokonaismuutos nousee yli viiden prosentin.
7.3.1.
Yhteenveto
Lämmityskustannuksiin vaikuttaa energiamaksu sekä perusmaksu. Kokonaismuutos
tarkastetuissa kohteissa vaihteli välillä -5,8 – 20,8 %. Keskiarvomuutos oli 12,1 %. Kui-
73
tenkin tässä on huomioitava, että tarkastelussa ei ole ollut kovin suurta joukkoa kohteita.
Jo yhden kohteen tietojen muuttuminen vaikuttaisi kokonaistuloksiin. (Taulukko 7.7)
Taulukko 7.7. Yhteisvaikutus
Yhteisvaikutus
Ryhmä 1
Ryhmä 2
Ryhmä 3, 4kk
arvo
Energiamaksun muutos
Perusmak- Kokonaismuusun muutos
tos
Energiamaksun osuus
Perusmaksun osuus
-8,8 %
-7,4 %
-37,7 %
-25,0 %
-15,3 %
-11,5 %
-6,9 %
-5,7 %
-8,3 %
-5,8 %
-5,6 %
-35,2 %
-11,4 %
-4,5 %
-6,9 %
Keskiarvoja katsellessa huomio kiinnittyy siihen, että 2005–2008 asennettujen kohteiden aikaan energiamaksun muutos on ollut melko selvästi suurempaa. Osasyy asiaan on
siinä, että helmikuun 2012 normeerattu kulutus ei ihan pidä paikkaansa. Se laskee kahden muun ryhmän energiankulutuksen osuutta. Jos otetaan kokonaan pois helmikuun
kulutukset sekä energiamaksun että perusmaksun osalta, kokonaismuutokseksi tulee
ryhmällä kaksi -13,9 %, josta energiamaksun osuus on 7,7 prosenttiyksikköä. Ryhmässä
kolme kokonaismuutokseksi tulee tällä tavalla keskimäärin -16,4 %, josta energiamaksun osuus on -8,9 prosenttiyksikköä
Perusmaksun osuus kokonaiskustannuksista oli ennen menetelmän asentamista ollut eri
ryhmissä yleensä hieman yli tai alle 20 %. Tilausvesivirran tarkistuksen jälkeen perusmaksun osuus oli pudonnut selvästi alle 20 prosentin, jopa alle 15 prosentin. Osuus on
selvästi vähemmän kuin kirjallisuudessa mainitut 30–50 %. Toisaalta Energiateollisuuden mukaan keskimäärin perusmaksun osuus on 16 %, jota nyt ollaan aika lähellä. Perusmaksun osuus näyttäisi olevan hieman suurempi kuin energianmaksun osuus kokonaiskustannusten muutoksista, mutta jos helmikuun kulutus otetaan pois tarkastelusta,
ryhmien kaksi ja kolme energiamaksun osuus tulee hieman suuremmaksi kuin perusmaksun osuus.
74
8. INVESTOINTILASKELMAT
8.1.
Erityispiirteitä
Luvussa 4 määriteltiin investointilaskelmassa tarvittavia lähtötietoja, joita ovat perusinvestointi, juoksevasti syntyvät tuotot ja kustannukset, laskentakorkokanta sekä jäännösarvo. Menetelmää tarjotaan kahdella eri hankintamallilla. Kertahinnoittelun hankintamallissa (ekonor INVEST) menetelmän hinta syntyy kaikille yhteisestä perussummasta sekä päälle tulevasta rakennustilavuuden mukaan muuttuvasta summasta. Investoinnin hinta on 2650 € + 0,15 x m3. Summa maksetaan kerralla, eikä siihen tule muita
maksuja myöhemmin, joten investointikustannuksen määritys on helppoa.
Hankintamalli säästösopimuksella (ekonor DEAL) on hieman erilainen. Hankintamallissa alkuinvestointi taloyhtiöille on 420 €. Sopimus on viiden vuoden säästösopimus,
jossa syntyneet säästöt jaetaan viiden vuoden ajan. Ensimmäisenä ja toisena vuonna
syntyneet säästöt jaetaan puoliksi, seuraavina vuosina taloyhtiö saa säästöistä 65 %, 80
% ja 95 % ja kuudentena vuonna kaikki. Säästöt määritellään aina perustuen kulutukseen ennen menetelmän asentamista.
Tässä työssä perusinvestointina käytetään ekonor INVEST -mallin mukaan syntynyttä
investointia. Perusinvestoinnin suuruus on 2650 € + 0,15 x m3. Kaikkiin kiinteistöihin
menetelmä ei sovellu sellaisenaan, vaan lämmönsäätöautomatiikasta riippuen automatiikkaan pitää tehdä ohjelmointi tai vaihtaa se kokonaan uudelleen. Lisäksi mahdollisesti
pitää tehdä termostaattien rajoitus. Automatiikan ohjelmointi maksaa 500 €, automatiikan päivittäminen 1400 € ja termostaattien rajoittaminen 15 €/huoneisto. Näiden vaikutusta kannattavuuteen tutkitaan herkkyysanalyysissä. Hintoihin lisätään vielä arvonlisävero.
Juoksevasti syntyvä tuotot voidaan nähdä vähentyneenä lämmitysenergian kulutuksena
ja sitä kautta pienentyneenä lämmityslaskuna. Lisäksi tuottoja syntyy myös pienentyneenä perusmaksuna. Nämä tuotot vaihtelevat jokaisella kiinteistöllä.
Kustannuksia ei tässä menetelmässä hankintakustannuksen lisäksi paljoa synny. Kustannuksia syntyy, jos kiinteistössä on ollut taajuusmuuttajapumppu, joka Ekonor Oy:n
menetelmässä laitetaan vakiokierrokselle. Taajuusmuuttajapumppu tarkoittaa sitä, että
pumppu toimii suhteellisella paineella, eli pitää paineen vakiona. Jos paine-ero kasvaa,
pumppu pudottaa kierroksia, mikä säästää pumpun käyttämää sähköenergiaa. Pumpun
teho riippuu paljon rakennuksen koosta, ja se vaihtelee kerrostaloissa välillä (100 - 1000
W). Vakiokierroksella oleva pumppu voi maksimissaan kuluttaa 300 wattia tunnissa
75
enemmän energiaa kuin taajuusmuuttajapumppu. Pumpun vuotuinen käyttöaika on
yleensä pitkä, 6500–8700 tuntia (Seppänen 1995, s.243). Vuositasolla 300 watin lisäys
tarkoittaa Oulun Energian hinnoin sähkökustannuksissa noin 150 euron lisäystä. Luultavimmin vakiokierroksille säädetty pumppu kuluttaa keskimäärin noin 100 wattia
enemmän taajuusmuuttajapumppuun verrattuna, joten sähkökustannusten kasvu voisi
olla noin 50 € vuodessa. Ekonor Oy:n järjestelmästä löytyi tieto siitä, millainen pumppu
Ekonor Oy:n aikaan asennetuissa kiinteistössä on. Jos pumppu oli taajuusmuuttajapumppu, lisäkustannukseksi arvioitiin 150 € vuodessa.
Laskentakorkokanta riippuu investoinnin riskeistä ja siitä, käytetäänkö omaa vai vierasta pääomaa. Lisäksi korkokannassa on hyvä huomioida energian hinnan nousu, jos se on
oletettavasti suurempaa kuin inflaatio. Koska energian hinnan nousu on ollut huomattavaa viime aikoina, se pitää ottaa huomioon laskennassa. Perusmaksun suuruus ei suuremmin riipu energianhinnasta, minkä vuoksi laskennassa käytetään kahta eri korkokantaa, toinen perusmaksulle ja toinen energiamaksulle. Energian hinta on noussut sen verran paljon, että laskentakorkokannaksi energiamaksulle valittiin 0 % ja perusmaksulle 4
%.
Kyseistä laitetta on asennettu nyt noin kymmenen vuoden ajan, ja tietoon on tullut vain
yksi rikkoontunut laite. Laitteita, jotka olisivat olleet asennettuna useita yli viisi vuotta,
ei ole muutamaa kymmentä enempää, minkä vuoksi tarkkaa pitoaikaa on vaikea sanoa.
Pitoaika voidaan kuitenkin arvioida olevan vähintään kymmenen vuotta. Jäännösarvo
pitoajan loputtua on nolla, sillä laite on käyttönsä jälkeen hyödytön. Taulukossa 8.1 on
laskennassa tarvittavat tiedot.
Taulukko 8.1 Lähtötiedot investointilaskentaan
Hankintakustannus (kertainvestointi) 2650 € + 0,15 € * m^3 + alv
Tuotot
Säästöt energiamaksussa vuoden ajalta
Kulut
0 - 150 €/vuosi
Laskentakorko
Taloudellinen pitoaika
Jäännösarvo
4 % perusmaksulle, 0 % energiamaksulle
10v
0
Perushankintakustannuksen suuruus on siis yllä oleva, mutta herkkyysanalyysissä tutkitaan muita mahdollisia investoinnin suuruuksia.
8.2.
Investoinnin laskentamenetelmiä
Laskennassa oletetaan, että tuotot ovat samansuuruiset joka vuonna. Takaisinmaksuaikana käytetään diskontattua takaisinmaksuaikaa. Kohteina tässä tarkastelussa on alku-
76
vuonna 2011 asennetut kohteet, koska niissä säästöt vaihtelivat niin paljon, että nähdään, miten kannattavuus muuttuu säästöjen muuttuessa.
Kohteet järjestettiin takaisinmaksuajan mukaan järjestykseen. Kannattavuus eri kohteiden välillä vaihtelee melko suuresti, sillä myös energiankulutuksen muutos ja perusmaksun muutos vaihtelivat paljon. Takaisinmaksuaika vaihteli välillä 1,2–6,3 vuotta
keskiarvon ollessa 3,0 vuotta. (taulukko 8.2) Diskonttaus ei vaikuta lyhyen takaisinmaksuajan kohteiden takaisinmaksuaikaan juuri ollenkaan, koska laskentakorkokanta on
energiatehokkuusinvestoinneissa alhainen. Kaikissa kohteissa niiden diskontatun takaisinmaksuajan keskiarvo on 3,2 vuotta. Tämän perusteella diskontattu takaisinmaksuaika ei ole lyhyen takaisinmaksuajan kohteiden vertailussa tarkoituksenmukainen, sillä
se monimutkaistaa jonkin verran laskuja eikä paranna tarkkuutta paljoa.
Sisäinen korkokanta antaa täsmälleen samanlaisen järjestyksen investointien kannattavuusjärjestyksestä. Vaihtelut korkokannassa olivat erittäin suuria korkokannan vaihdellessa välillä 76 % - 9 %. Nettonykyarvo puolestaan antaa hieman erilaista järjestystä,
jossa investointien kannattavuusjärjestys meneekin investoinnin tuoton suuruuden mukaan. Esimerkiksi kiinteistöjen E ja F välillä takaisinmaksuajassa on 0,2 vuoden ero F:n
eduksi, mutta nettonykyarvossa kiinteistön E nykyarvo on noin 15000€ suurempi. Tämä
johtuu siitä, että vuosittaiset tuotot ovat kiinteistöllä E sen verran paljon suuremmat, että
kymmenessä vuodessa hiukan isompi investointikustannus ei enää näy tuloksissa niin
paljon. Lisäksi kiinteistön F säästöt syntyivät suurelta osin perusmaksun muutoksesta,
jonka laskentakorkokanta oli suurempi kuin energiamaksun korkokanta.
Kustannuksen/energiansäästössä kannattavuuden järjestys ei ole sama kuin takaisinmaksuajassa. Järjestyksen erilaisuus johtuu siitä, että mittari ei huomioi perusmaksun
muutosta ollenkaan. Siinä huomioidaan ainoastaan energiankulutuksen muutos, mikä
tekee siitä huonon mittarin tarkastelemaan tätä investointia. Muussa energiansäästölaskennassa se voi silti toimia, koska san avulla voidaan tarkastella kuinka hyvin investointi parantaa energiatehokkuusluokkaa. Takaisinmaksukerrat pitoaikana kertoo hyvin paljon saman asian kuin takaisinmaksuaika. Lähinnä se säästää päässälaskun vaivalta, eikä
se sinänsä ole kovinkaan erikoinen mittari. Kymmenen vuoden pitoajalla parhaimmat
kohteet maksavat itsensä takaisin 7-8 kertaa.
77
Taulukko 8.2 Investoinnin kannattavuusmittareita
Kiinteistö
F
E
F
K
G
H
I
Keskiarvo
InvesMuutos
tointikusyhteentannus
sä (€)
(€)
-4665
5706
-6267
8595
-3374
5358
-1651
4516
-1155
4233
-1440
6984
-807
4442
-2766
5691
1,3
1,4
1,6
2,8
3,7
5,1
6,3
Takaisinmaksukerrat pitoaikana
(10v)
8,2
7,3
6,3
3,7
2,7
2,1
1,8
Sisäinen
korkokanta
76 %
70 %
59 %
33 %
23 %
14 %
9%
3,2
4,6
41 %
Takaisinmaksuaika
(v)
Diskontattu
takaisinmaksuaika
1,2
1,4
1,6
2,7
3,7
4,9
5,5
3
Kustannus/energiansääs
tö (€/MWh/a)
Nettonykyarvo (€)
256,9
82,2
137,1
155
189,6
319,1
5047,9
33779
50005
24911
11041
6791
6317
2173
884
19288
Sisäinen korkokanta antaa saman kannattavuusjärjestyksen kuin takaisinmaksuajan menetelmä, joten siinä mielessä se ei tuo kovin paljoa lisäarvoa tarkasteluun. Neljän vuoden takaisinmaksuajalla sisäinen korkokanta on vielä yli 20 %, joten investointi antaa
vielä melko hyvän tuoton. Nettonykyarvo antaa hieman erilaisen kannattavuusjärjestyksen, joten se periaatteessa antaa uutta tietoa investoinnista ja painottaa ennen kaikkea
investoinnin tuottoa. Tämä jättää investointikustannuksen vähemmälle huomiolle. Pelkkä
takaisinmaksuaika
korostaa
lähellä
olevia
tuottoja.
Paineerokompensointimenetelmän voidaan perustellusti ajatella toimivan 10 vuotta, joten nettonykyarvon ottaessa huomioon myös takaisinmaksuajan jälkeiset tapahtumat, sitä voidaan pitää hyvänä lisänä tässä tarkastelussa.
8.3.
Paine-erokompensointimenetelmän kannattavuus
8.3.1.
Investointilaskentamenetelmät
Kaikkien kohteiden nettonykyarvo on positiivinen, joten teorian mukaan kaikki kohteet
ovat kannattavia investointeja. Lisäksi takaisinmaksuaika on vähintäänkin kohtuullinen
suurella osalla kiinteistöjä, joten investointi on siinä mielessä houkutteleva. Välillä
2005–2008 asennettujen neljän kohteen takaisinmaksuaika oli noin 1,5 vuotta. Nämä
kohteet poikkesivat Ekonor Oy:n aikaisista kohteista siinä, että säästöt eivät heitelleet
lähellekään niin paljon.
Menetelmän takuuehdoissa luvataan, että jos kohde ei säästä viittä prosenttia lämmityskuluista ensimmäisenä vuonna, rahat palautetaan ja laite haetaan takaisin. Kulut sisältävät sekä energiamaksun muutoksen että perusmaksun muutoksen. Oletetaan, että viiden
prosentin säästö jakaantuu tasaisesti energiamaksun ja perusmaksun välillä. Viiden prosentin säästöllä takaisinmaksuaika vaihtelee välillä 3,3 – 9,0 vuotta keskiarvon ollessa
6,0 vuotta. Tätä voidaan pitää hyvänä lukuna, koska investointia voidaan pitää melko
78
riskittömänä. On todennäköisestä, että jos kohde säästää ensimmäisenä vuonna, niin se
säästää myös seuraavina.
8.3.2.
Herkkyysanalyysi
Jos takaisinmaksuaika on erittäin lyhyt, herkkyysanalyysin tulokset eivät niin paljon
vaikuta takaisinmaksuaikaan. Taloudellinen pitoaika on kuitenkin sen verran suuri, että
herkkyysanalyysiä on hyvä tehdä, sillä takaisinmaksuaika ei ole ainoa kannattavuuden
mittari, jota tässä tarkastellaan. Herkkyysanalyysejä tehtiin viisi erilaista.
1. Energianhinnan kasvu pysähtyy, joten laskentakorkokanta on sekä energia- että perusmaksulle 4 %.
2. Energianhinta laskee 4 % ja säästö pysyy samana. Tällöin laskentakoroksi energiansäästöön saadaan laskentakorko + energianhinnan lasku = 8 %. Tämä ei vaikuta perusmaksun koron suuruuteen, vaan sen laskentakorko on edelleen 4 %
3. Energianhinta nousee arvioitua enemmän, laskentakorkokannaksi energiamaksulle -4
% ja perusmaksulle 4 %
4. Taloudellinen pitoaika laskeekin 10 vuodesta viiteen
5. Suurempi investointi
Eri skenaarioiden tulokset ovat nähtävissä taulukossa 8.3. Lyhyen takaisinmaksuajan
investoinneille korkokannan muuttuminen ei muuta takaisinmaksuaikaa paljon, vaan
muutos näkyy enemmän sisäisessä korkokannassa ja nettonykyarvossa. Siltikin mikään
muutos ei muuta hyvän investoinnin hyvyyttä merkittävästi. Ainoastaan pitoajan lyhentäminen viiteen vuoteen tekee investoinneista haavoittuvaisempia.
79
Taulukko 8.3. Herkkyysanalyysi
TMA
Diskontattu
TMA
Takaisinmaksukerrat
pitoaikana
(10v)
Sisäinen
korkokanta
Nettonykyarvo (€)
Skenaario 2
Diskontattu
TMA
Takaisinmaksukerrat pitoaikana (10v)
Sisäinen
korkokanta
Nettonykyarvo (€)
F
1,3
1,3
7,8
75 %
32130
F
1,3
1,3
7,7
73 %
30906
E
1,4
1,4
6,9
66 %
42235
F
1,7
1,7
6
56 %
22012
E
1,5
1,5
6,7
62 %
36474
F
1,7
1,7
5,8
54 %
19859
K
2,8
3
3,4
30 %
8878
K
2,9
3,1
3,2
26 %
7274
G
3,8
4
2,5
19 %
5133
G
3,9
4,4
2,3
16 %
3903
H
5
5,5
I
5,7
6,3
1,8
11 %
4692
H
5,2
6
1,7
9%
3487
1,6
8%
2107
I
5,7
6,4
1,6
8%
2059
Keskiarvo
3,1
3,3
4,3
38 %
16741
Keskiarvo
3,2
3,5
4,1
36 %
14852
Skenaario 3
TMA
Diskontattu
TMA
Takaisinmaksukerrat
pitoaikana
(10v)
Sisäinen
korkokanta
Nettonykyarvo (€)
Skenaario 4
TMA
Diskontattu
TMA
Takaisinmaksukerrat pitoaikana (5v)
Sisäinen
korkokanta
Nettonykyarvo (€)
F
1,3
1,3
7,9
78 %
36053
F
1,2
1,3
3,9
72 %
15 539
E
1,4
1,3
7,4
75 %
60713
E
1,4
1,4
3,5
65 %
21 559
F
1,6
1,6
6,3
63 %
28917
F
1,6
1,6
3
53 %
105 007
K
2,7
2,6
3,8
37 %
14022
K
2,7
2,8
1,7
23 %
3 463
G
3,6
3,5
2,9
27 %
9076
G
3,7
3,7
1,2
10 %
1 389
H
4,8
4,7
2,1
17 %
8558
H
4,9
5,1
0,9
-1 %
-104
I
5,7
6,2
1,6
9%
2263
I
5,5
6,3
0,8
-7 %
-828
22800
Keskiarvo
3
3,2
2,1
31 %
7361
Skenaario 1
Keskiarvo
3
3
4,6
44 %
TMA
Erillisenä osana katsotaan sitä, miten investoinnin kannattavuus muuttuu, jos perusinvestointiin tulee lisäksi säätöautomatiikan vaihto, ohjelmointityö tai patteritermostaatin
rajoitus. Tätä tarkastelua tehdään yhdelle lyhyen ja yhdelle pitkän takaisinmaksuajan
investoinnille. Automatiikan päivitys uudempaan eli käytännössä säätöautomatiikan
vaihto maksaa arvonlisäveroineen 1722 €, ohjelmointi 615 € ja termostaattien rajoitus
18,45 €/huoneisto. Kiinteistön termostaattien rajoittamisen hinnaksi tulee 738 €, joka
vastaa 40 huoneiston termostaattien rajoittamista.
Analyysin perusteella lyhyen takaisinmaksuajan investoinnille perusinvestoinnin nousu
kasvattaa takaisinmaksuaikaa vain muutamalla kuukaudella. Sisäinen korkokanta tippuu
investoinnista riippuen 10–25 prosenttiyksikköä nettonykyarvon tippuessa saman verran. Pitkän takaisinmaksuajan investoinnille diskontattu takaisinmaksuaika voi nousta
kaksikin vuotta ja sisäinen korkokanta mennä alle kymmenen prosentin. (Taulukko 8.4)
80
Taulukko 8.4. Herkkyysanalyysi eri investoinnin suuruudella
1,7
Takaisinmaksukerrat
pitoaikana
(10v)
6,3
Sisäinen
korkokanta
57 %
6
1,4
5,3
1,4
5,4
6,4
1,4
5,5
1,4
5,6
1,7
7,4
1,9
7,2
1,9
8166
1,8
1,8
H
9444
6,6
F
7059
H
8337
Investointikustannus (€)
Takaisinmaksuaika
Diskontattu
TMA
F
7428
1,6
H
F
H
F
H
8706
6321
7599
6444
7722
F
Kiinteistö
Automatiikan
päivitys
Ohjelmointi
Termostaattioen rajoitus
Automatiikka +
termostaattien
rajoitus
Ohjelmointi +
termostaattien
rajoitus
Kustannus/energiansää
stö (€/MWh/a)
Nettonykyarvo (€)
334,4
32057
9%
68 %
12 %
67 %
12 %
397,8
284,6
347,2
290,1
352,8
4595
33164
5702
33041
5579
5,7
52 %
367,6
31319
6,9
1,5
7%
431,5
3857
1,5
1,6
6,6
61 %
317,8
32426
5,8
6,1
1,7
10 %
380,9
4964
Näillä perustein hyvän säästön kohteelle hankintakustannusten kasvaminen ei aiheuta
merkittävää muutosta investoinnin kannattavuudessa. Pienemmän tuoton kohteessa
hankintakustannuksen kasvattaminen heikentää kannattavuutta melko paljon.
8.4.
Investoinnin kannattavuus eri energian hinnoilla
Oulun Energian energiamaksuhinnat ovat siis lähes maan halvimmat, 39,31 €/MWh.
Tampereen Sähkölaitoksen ja Helsingin Energian kaukolämmön hinta on kausihinnoiteltu ja kulutuksen mukaan painotettuna energiamaksun hinnaksi saadaan keskimäärin
61,02 €/MWh ja Helsingin Energialle 47,48 €/MWh (Energiateollisuus 2012, Kaukolämmön hinnat 1.1.2012). Perusmaksun hinta riippuu myös näillä yhtiöillä tilausvesivirrasta. Tampereen Sähkölaitoksella perusmaksu on hieman alempi kuin Oulun Energialla
kun taas Helsingin Energialla se on korkeampi. Nämä kaikki vaikuttavat investoinnin
kannattavuuteen. Perusmaksu on Helsingin Energialla hyvin iso tekijä, minkä vuoksi
lämmityskustannuksen muutokset ovat heillä vielä suuremmat.
Seuraavassa on laskettuna lämmityskustannusten muutos näillä hinnoilla (taulukko 8.5).
Kahden muun energiayhtiön hinnoilla investointi vaikuttaa entistäkin kannattavammalta
ja takaisinmaksuajat putoavat muutamasta kuukaudesta jopa yli vuodella.
81
Taulukko 8.5 Investoinnin kannattavuus eri energian hinnoilla
Oulun Energia
MuuTakaisin
tos
Kiinkaisinyhteistö
maksuteenaika (v)
sä (€)
E
-6267
1,4
F
-4665
1,2
50005
33779
Tampereen Sähkölaitos
MuuTakaisintos
Netkaisinyhtonykymaksuteensä
arvo (€)
aika (v)
(€)
-7962
1,1
68 047
-3972
1,4
29 067
Helsingin Energia
MuuTakaisintos
Netkaisinyhtonykymaksuaiteensä
arvo (€)
ka (v)
(€)
-7968
1,1
65 419
-5043
1,1
37 189
Nettonykyarvo (€)
F
G
-1155
-1440
3,7
4,9
6791
6317
-1566
-1786
2,7
3,9
11 045
10 754
-1560
-2006
2,7
3,5
10 426
11 246
H
I
-807
-3385
5,5
1,6
2173
25021
-654
-3789
6,8
1,4
961
29 880
-1415
-4461
3,1
1,2
7 111
34 327
J
Keskiarvo
-1651
2,7
11041
-2035
2,2
15 351
-1977
2,3
14 134
-2691
3,1
18524
-3109
2,8
23587
-3490
2,1
25 766
Energian hinta vaikuttaa varsinkin nettonykyarvoon, sillä se ottaa huomioon kohteiden
tuotot kymmenen vuoden ajalta, kun takaisinmaksuaika huomioi vain ensimmäisen
vuoden. Siksi pitemmällä aikavälillä Helsingin Energian hinnoilla investoinnit näyttävät
kauttaaltaan hyviltä.
82
9. PÄÄTELMÄT
9.1.
Johtopäätökset
Energiahinnan kasvaessa jatkuvasti energiansäästö tulee yhä kannattavammaksi. Energiansäästöinvestointien kannattavuuslaskelmissa menetelmänä käytetään usein pelkästään takaisinmaksuajan menetelmää. Tämän työn tutkimuskysymyksenä oli selvittää
mitkä investoinnin laskentamenetelmät soveltuvat parhaiten energiansäästöinvestoinnin
kannattavuuden arvioimiseen?
Energiansäästöinvestointina käytettiin Ekonor Oy:n tarjoamaa menetelmää. Jotta kysymykseen pystyttiin vastaamaan, piti aluksi selvittää, säästääkö menetelmä lämmitysenergiaa. Tämä selvitys nousi erittäin tärkeään osaan koko työssä. Lämmityskustannuksiin vaikuttaa lämmitysenergian kulutuksen lisäksi vuosittainen kiinteä perusmaksu,
joka yleensä määritellään tilausvesivirran mukaan. Myös menetelmän vaikutusta tilausvesivirran alentumiseen ja sitä kautta perusmaksun alentumiseen tarkasteltiin. Näiden
yhteisvaikutuksena saatiin lämmitysenergiakustannusten kokonaismuutoksen suuruus,
joka investoinnissa määritellään sen tuotoksi. Tuoton avulla tarkasteltiin investoinnin
kannattavuutta ja erilaisten menetelmien soveltuvuutta.
9.1.1.
Lämmitysenergiankulutuksen muutos
Työssä tarkasteltiin tarkemmin 19 kiinteistöä, joihin paine-erokompensointimenetelmä
oli asennettu. Näihin kiinteistöihin ei ollut tehty mitään muita toimenpiteitä, jotka olisivat voineet vaikuttaa energiankulutukseen. Vuosina 2005–2008 asennettuja kohteita oli
neljä, alkuvuoden 2011 aikaan asennettuja kohteita seitsemän ja alle vuoden asennettuna olleita kohteita kahdeksan. Tuloksista huomattiin, että Ekonor Oy:n tarjoama paineerokompensointimenetelmän asentamisen jälkeen kiinteistöjen lämmitysenergian kulutus laski. Kaikissa tarkastetuissa kohteissa lämmitysenergian kulutus oli tarkasteluaikana pudonnut. Asentamista edeltäneenä vuonna lämmitysenergian kulutus oli noussut tai
ei ollut laskenut yhtä paljon kuin menetelmän asentamisen jälkeen. Samalla yleisesti
tarkastetuissa noin 20 kohteessa, joihin menetelmää ei ollut asennettu, energiankulutus
oli keskimäärin pysynyt suurin piirtein ennallaan viimeisen vuoden aikana verrattuna
kolmen vuoden keskiarvoon sitä ennen.
Vuosina 2005–2008 asennetuissa neljässä kohteessa energiankulutuksen muutokset
vaihtelivat välillä -10,9 % - -6,9 % keskiarvomuutoksen ollessa -8,8 %. Näissä kohteissa
oli epäselvyyksiä muutaman kuukauden kulutuslukeman kanssa.Epäselvyys saattaa vaikuttaa tuloksiin kyseisissä kohteissa arviolta 0-2 prosenttiyksikköä.
83
Alkuvuonna 2011asennettujen kohteiden keskiarvomuutos oli -7,4 %. Muutoksen vaihtelivat välillä -15,5 % - -0,3 %. Alle vuoden asennettuina olleiden kohteiden keskiarvomuutos oli -5,6 % muutoksen vaihdellessa välillä -10,1 % - -0,8 %.
Vuoden 2012 helmikuun normeeraus eli sääkorjaus oli mennyt hieman pieleen, joten
sen vuoden helmikuun kulutus näyttää liian suuria kulutuslukemia kaikille kiinteistöille
riippumatta siitä, onko tarkasteltavaa menetelmää asennettu vai ei. Jos helmikuun kulutusta ei oteta ollenkaan huomioon, kulutuksen muutos on keskimäärin muutaman prosenttiyksikön suurempi vuoden 2011 jälkeen asennetuissa kohteissa, eli lämmitysenergiankulutuksen muutos on lähellä kymmentä prosenttia. Normeerauksen epäonnistumien vuoksi laskennan avulla saadut luvut eivät ole kovin tarkkoja.
Ongelmia tuottivat tarkastettujen kohteiden vähäinen määrä sekä tarkasteluajan lyhyys.
Kulutustiedot kirjoitetaan yleensä käsin paperille, josta ne myöhemmin siirretään järjestelmään, mikä voi aiheuttaa epäselvyyksiä. Lisäksi suurimmassa osassa tapauksia tuloksia verrattiin vain noin vuoden ajalta tai vielä lyhyemmältä ajalta. Vuosi on riittävä aika
näyttämään, että säästöjä on syntynyt, mutta tarkemman tuloksen saamiseksi tarkasteluajan pitäisi olla pidempi. Tuloksia välillä 2005–2008 asennetuista kohteista voidaan pitää luotettavimpina, mutta kohteita tarkastelussa oli ainoastaan neljä, joten sieltä saadut
tulokset eivät ole riittäviä tarkan tuloksen saavuttamiseksi.
Tulokset myös heittelehtivät varsinkin Ekonor Oy:n aikaisissa kohteissa sen verran paljon, että pelkän keskiarvon julkaiseminen ei kerro täyttä totuutta tilanteesta. Joidenkin
kohteiden lämmitysenergiankulutus ei ollut muuttunut kovinkaan paljon, kun taas toisissa kohteissa energiankulutus oli laskenut selvästi enemmän. Muutamaa kohdetta ei
voitu ottaa tarkasteluun epäselvistä kulutuslukemista johtuen. Näiden kaikkien syiden
vuoksi voidaan todeta, että menetelmän asentamisen jälkeen kiinteistöjen lämmitysenergian kulutus putoaa, mutta tarkkaa lukemaa ei pystytä sanomaan.
Kohteissa säästöä ei voi edes syntyä saman verran, sillä säästö riippuu osittain myös aikaisemmista toimenpiteistä ja rakennuksen yleisestä kunnosta. Ekonor Oy:n tekemillä
säädöillä kohteissa on suuri vaikutus laitteen asennuksen lisäksi. Useissa kohteissa on
käyty tekemässä säätöjä asennuksen jälkeen useita kertoja. Useat säätökerrat kertovat
sitä, että säädöissä on hieman opettelemista, minkä vuoksi ensimmäiset kohteet eivät
välttämättä ole parhaita kohteita tässä tarkastelussa. Yli vuoden asennettuina olleita
kohteita on koko Ekonor Oy:n toiminnan ajalta elokuun 2012 loppuun mennessä yhteensä vain yhdeksän kappaletta. Tämä määrä on liian pieni tarkemman tuloksen saamiseksi.
Lisäksi tutkimuksessa vertailtiin kahta lähellä toisiaan olevia kiinteistöä, joista toiseen
oli asennettu menetelmä ja toiseen ei. Vertailulla voitiin arvioida kulutusten välisiä ero-
84
ja, joista pystyttiin arvioimaan mahdollisia muutoksia. Erojen perusteella huomattiin
menetelmnä laskevan energiankulutusta.
9.1.2.
Lämmityskustannukset
Kaukolämmön kustannukset riippuvat energiamaksun lisäksi myös perusmaksusta.
Energiamaksu on suoraan verrannollinen energiankulutukseen. Perusmaksu puolestaan
riippuu yleensä tilausvesivirran arvosta. Ekonor Oy teettää tilausvesivirran tarkistuksen
kiinteistöissä sen jälkeen kun menetelmä on asennettu. Tilausvesivirran arvo oli kaikissa
tarkastetuissa kohteissa pudonnut ja muutosten suuruudet vaihtelivat välillä -11 % - -59
%. Tilausvesivirran arvo puolestaan riippuu tilaustehosta ja jäähtymästä. Tilaustehon
pieneneminen ja jäähtymän parantuminen pienentävät tilausvesivirtaa.
Tilausteho oli laskenut jokaisessa tarkastetussa kohteessa, joten tämä tekijä laskee tilausvesivirran arvoa. Tilausteho määritetään yleensä laskennallisesti. Nyt tarkistus tehtiin
mittauksen perusteella, minkä vuoksi on mahdotonta arvioida sitä, mikä on tarkasteltavan menetelmän vaikutus tilaustehon laskemiseen.
Jäähtymän tarkastelu oli hieman vaikeaa, sillä tietoa ei löytynyt siitä, voidaanko eri vuosien jäähtymiä verrata suoraan keskenään. Tämän vuoksi päädyttiin sellaiseen tarkasteluun, jossa verrattiin tarkastettujen kohteiden jäähtymän muutosta muihin satunnaisesti
valittuihin kohteisiin. Satunnaisesti valittuja kohteita oli 30, ja tässä tarkastelussa ei
huomattu menetelmällä olevan mainittavaa vaikutusta jäähtymään verrattuna verrokkiryhmään. Tarkastelun epätarkkuuden vuoksi tieto menetelmän vaikutuksesta jäähtymään jää kuitenkin epäselväksi. Tilausvesivirta on jo mahdollisesti ollut kohteissa muutenkin pielessä, joten menetelmän todellista vaikutusta tilausvesivirtaan on lähes mahdotonta arvioida tämän tutkimuksen puitteissa.
Menetelmä laskee kiinteistöjen energiankulutusta, minkä vuoksi rakennusten energiamaksu pienenee. Menetelmän asentamisen jälkeen tehdyissä tilausvesivesivirran tarkistuksissa niiden arvot olivat myös pienentyneet, minkä vuoksi rakennusten kaukolämmön perusmaksu pienenee. Perusmaksu oli tarkastetuista kohteista noin 15 – 30 % kokonaislämmityskustannuksista. Näiden yhdistelmänä menetelmän asennuksen jälkeen
kiinteistöjen lämmityskustannukset putoavat huomattavasti. Kokonaismuutos lämmityskustannuksissa vaihteli kohteista riippuen -5,8 % - -19,0 %. Jos helmikuun kulutus otetaan pois tarkastelusta, kokonaismuutos vaihtelee välillä -7,5 % - -24,4 %.
9.1.3.
Investoinnin laskentamenetelmien soveltuvuus
Lämmityskustannusten alentuminen tuottaa siis säästöjä, jotka energiansäästöinvestoinnissa nähdään investoinnin tuottoina. Investointia paine-erokompensointimenetelmään
arvioitiin käyttämällä laskentamenetelminä diskontattua ja perinteistä takaisinmaksuaikaa, sisäistä korkokantaa, takaisinmaksukertoja pitoaikana, kustannus/energiansäästöä
85
sekä nettonykyarvoa. Laskelmissa käytettiin Oulun Energian hintoja, koska tarkastelussa olevat kohteet olivat Oulun alueelta. Oulun Energian hinnat ovat valtakunnallisesti
lähes halvimmat, joten muiden energiayhtiöiden hinnoilla kannattavuudet olivat jonkin
verran parempia.
Diskontattu takaisinmaksuaika on työläämpi menetelmä kuin perinteinen takaisinmaksuajan menetelmä. Se ei antanut lyhyen takaisinmaksuajan investoinneissa paljonkaan
tarkempaa tietoa takaisinmaksuajasta kuin perinteinen takaisinmaksuajan menetelmä,
joten perinteistä menetelmää on kannattavaa käyttää. Yli viiden vuoden takaisinmaksuajan investoinneille diskontattu takaisinmaksuajan menetelmä näyttää tarkempaa tulosta. Tässä työssä korot olivat hyvin matalia, joten diskonttaus ei kovin paljoa tuloksiin
vaikuttanut. Takaisinmaksuajan menetelmää käytetään useimmiten silloin, kun investointi on kohtuullisen pieni tai investoinnin ansiot ovat sen verran kiistattomat, että tarkempi tutkimus ei ole tarkoituksenmukaista. Esimerkiksi tarkasteltavaan menetelmään
investoinnissa kassavirtojen oletetaan kestävän kymmenen vuotta ja takaisinmaksuaika
on alle kolme vuotta. Tällöin voidaan pitää varmana, että investoinnilla on positiivinen
sisäinen korkokanta ja nettonykyarvo. Tällöin pelkän takaisinmaksuajan menetelmän
käyttäminen on riittävää.
Takaisinmaksuajan menetelmä ja sisäisen korkokannan menetelmä antoivat samanlaisen
järjestyksen eri investointien kannattavuuksista. Nettonykyarvomenetelmä antoi hieman
erilaisen järjestyksen. Nettonykyarvomenetelmän järjestyksessä isommat tuotot aikaansaavan investoinnin nettonykyarvo oli suurempi, vaikka sisäinen korkokanta oli hieman
pienempi. Takaisinmaksukerrat pitoaikana ei tuo mitään lisäarvoa ja kustannus/energiansäästö on tässä yhteydessä huono menetelmä, koska lämmityskustannusten
aleneminen johtui myös muusta kuin energiansäästöstä. Kustannus/energiansäästö on
toimiva menetelmä, kun tavoitteena on energiatehokkuuden parantaminen, mutta tarkasteltavaan menetelmään investoinnin arvioinnissa se ei ole hyvä menetelmä.
Kirjallisuuden mukaan ongelmia investoinnin laskennassa tuottavat energian hinnan
muutoksen vaikea arviointi. Takaisinmaksuajan menetelmässä nämä ongelmat ovat pienempiä, koska menetelmä ei huomioi takaisinmaksuajan jälkeisiä tapahtumia. Jos takaisinmaksuaika on lyhyt (noin 1-3 vuotta), energian hinnan muutos on helpompi arvioida, eikä sen vaikutus tuloksiin ole muutenkaan kovin suuri. Takaisinmaksuajan menetelmä on riittävä arvioimaan lyhyen takaisinmaksuajan investoinnin kannattavuutta.
Yleisesti kuitenkin suositellaan käyttämään myös toista laskentamenetelmää.
Takaisinmaksuajan lisäksi suositellaan käytettäväksi nettonykyarvoa, joka huomioi tuotot pitemmältä aikaväliltä ja antaa rahamääräisen arvion investoinnin kannattavuudesta.
Näillä kahdella mittarilla energiansäästöinvestoinnin kannattavuus saadaan riittävän kattavasti ja kuitenkin helposti selvitettyä. Nettonykyarvoon energian hinnan muutoksen
arvioiminen vaikuttaa enemmän. Herkkyysanalyysin mukaan se ei kuitenkaan isoilla-
86
kaan muutoksilla vaikuta paljon investoinnin kannattavuuteen. Sisäisen korkokannan
menetelmä on myös hyvä ja toimiva, mutta sitä ei tarvita, koska se antaa samansuuntaisia kannattavuusjärjestyksiä kuin takaisinmaksuaika. Nettonykyarvo puolestaan huomioi rahan aika-arvon.
Kirjallisuuden mukaan investoinnissa ongelmia tuottavat joskus vaikeasti määriteltävät
transaktiokustannukset, joka tarkoittaa sopimuksen valmistelun ja täytäntöönpanon tuottamia kustannuksia. Tässä investoinnissa kustannukset pitäisi olla helposti määriteltävissä, sillä tarkasteltava menetelmä tarjotaan yhtenä pakettina, jonka hintaan ei myöhemmin tule muutoksia ja jonka säästöjen seuranta on ensimmäisen vuoden Ekonor
Oy:n vastuulla.
Hyvin säästäneissä kohteissa, esimerkiksi yli 10 % laskulla lämmityskuluissa voidaan
investoinnin sanoa olevan hyvin kannattava kaikilla mittareilla katsottuna. Hyvin säästäneissä kohteissa takaisinmaksuaika on hieman yli vuosi ja nettonykyarvo yli 30 000€
ja sisäinen korkokanta noin 90 %. Kaikki kohteet eivät ole säästäneet yhtä paljon, joten
vähemmän säästäneissä kohteissa takaisinmaksuaika saattoi olla viisi vuotta, ja nettonykyarvo jäi muutamaan tuhanteen euroon. Investoinnin kannattavuus vaihteli paljon,
ja keskimäärin takaisinmaksuaika alkuvuonna 2011 asennetuissa kohteissa oli noin
kolme vuotta.
Jos tässäkin helmikuun kulutus otetaan pois laskuista, kannattavuus paranee ja keskimääräinen takaisinmaksuaika putoaa 2,6 vuoteen. Vuosina 2005–2008 asennetuissa
kohteissa säästöt olivat tasaisemmat, minkä vuoksi myös investointi näytti kauttaaltaan
hieman kannattavammalta kuin uudemmissa kohteissa.
Taloudellisten mittareiden mukaan investointi näyttää houkuttelevalta. Kaikki taloudelliset tekijät, jotka alentavat investointikynnystä, eli lyhyt takaisinmaksuaika, alhaiset
käyttöönottokustannukset, isot vuotuiset energiasäästöt ja korkeat energiahinnat, toteutuvat tässä investoinnissa. Kirjallisuustarkasteluissa kuitenkin huomattiin, että taloudelliset tekijät tulevat vasta toisella sijalla investointipäätöstä tehdessä ja investoinnin strateginen luonne on taloudellisia tekijöitä tärkeämpi. Esimerkiksi kiinteistön omistajilla
voi olla myös muita investointikohteita eikä energiansäästö välttämättä ole ensimmäinen ja kiinnostavin kohde. Myös menetelmän toimintaperiaate ja sen avulla saatava
säästö voi tuntua oudolta, ja päätös voidaan tehdä tunteella, mikä saattaa aiheuttaa negatiivisen investointipäätöksen.
9.2.
Tutkimuksen tarkastelu
Tuloksen reliaabelius tarkoittaa mittaustulosten toistettavuutta. (Hirsjärvi et al. 2007,
s.226) Tuloksia voidaan pitää reliaabeleina, koska kulutustiedot on saatu energiayhtiöiden/ isännöitsijätoimistojen kautta, joten tiedot ovat niin oikeita kuin on mahdollista
87
saada. Samat tiedot olisivat olleet saatavilla pääosin myös Ekonor Oy:n omissa järjestelmissä, mutta luotettavuuden vuoksi kulutustiedot etsittiin isännöitsijätoimistojen
kautta. Tämä tieto on mahdollista myös muiden saada, joten tulokset ovat toistettavia.
Laskennat on laskettu yksinkertaisesti ja sillä ajatuksella, että ne ovat mahdollisia myös
muiden ihmisten laskea. Dataa voidaan tulkita hieman eri tavalla riippuen siitä, ottaako
kaikki epäselvät lukemat pois. Välillä kulutustiedoissa oli epätarkkuuksia ja mahdollisesti liian suuria tai pieniä lukuja. Nämä epäselvyydet yritettiin karsia pois, ja kaikki
luvut katsottiin läpi, jotta tiedot olisivat mahdollisimman luotettavia. Tämä saattaa hieman muuttaa toistettavuutta riippuen siitä, miten tulkitsee epäselviä lukuja.
Tutkimuksen validius tarkoittaa mittaako mittari tai tutkimusmenetelmä juuri sitä, mitä
on tarkoituskin mitata. (Hirsjärvi et al. 2007, s. 226) Validi mittari mittaa siis mahdollisimman tarkasti mitattavaa ilmiötä. Tarkoitus oli mitata investoinnin kannattavuutta.
Tässä tärkeäksi osaksi tuli selvittää, onko menetelmän avulla kiinteistö säästänyt energiaa vai ei. Käytetyt menetelmät ovat sellaisia, että niiden avulla pystytään osoittamaan
miten energiankulutus on muuttunut. Kaikista tarkastetuita kiinteistöistä on kysytty
erikseen, onko niihin tehty menetelmän lisäksi muita toimenpiteitä, jotka voisivat vaikuttaa energiankulutukseen. Osaan jo tarkasteluun valituista kohteista olikin tehty energiansäästötoimenpiteitä, joten näitä kohteita otettiin kokonaan pois tarkastelusta. Kaikki
kohteet ja niiden käytetyt kulutustiedot ovat saatavilla liitteissä, joten lukija voi myös
tehdä omia tarkasteluita lukujen oikeellisuudesta.
Tarkasteluun on otettu sellaisia kohteita, joista tietoa on helposti ollut saatavilla. Tämän
vuoksi kaikkia mahdollisia erilaisia kohteita ei ole tutkittu. Kohteita ei ole ollut kovin
paljoa ja lämmitysenergian kulutuksen tiedoissa oli hieman epäselvyyksiä. Edellisten
seikkojen vuoksi tuloksia ei voida täysin yleistää. Investointilaskelmat on tehty yksinkertaisesti sekä hyvin suoraviivaisesti energialaskelmien perusteella.
Tutkimuksen tuloksista olisi tullut parempia, jos tietoja eri kiinteistöjen energiankulutuksista ennen ja jälkeen menetelmän asennuksen olisi haettu aktiivisemmin. Nyt tietoja
saatiin lähinnä Ekonor Oy:n kautta. Erityisesti tietoja aikaisemmin, vuosina 2002–2010,
tapahtuneista asennuksista olisi pitänyt hakea aktiivisemmin, koska niissä kohteissa tarkasteluaika asentamisen jälkeen olisi ollut pitempi ja näin tulokset luotettavampia. Lisäksi olisi voinut enemmän olla yhteyksissä yrityksen ulkopuolelle ja saada näin laajempaa kuvaa ympäristöstä ja syistä energiankulutuksen laskuun ja tarkasteltavan menetelmän osuudesta siihen. Nyt yhteydet jäivät muutamaan soittoon sekä kirjallisuuden ja
Internetin kautta tapahtuneeseen tutkimukseen.
Lisäksi ristiriitaisista kulutuslukemista olisi voinut kysyä lisää suoraan esimerkiksi
isännöitsijältä tai muulta henkilöltä, joka saattaisia tietää asiasta jotain. Olisi voinut selvittää, löytyykö epäselviin lukemiin jotain syitä ja löytyisikö jostain oikeat kulutukset.
Jo muutama ristiriitainen tulos vaikuttaa kokonaistuloksiin reilusti. Koska energiansääs-
88
töhankkeiden kannattavuusluvuista löytyi aika vähän tietoa Internetin kautta, olisi tietoa
voinut yrittää hankkia enemmän soittelemalla ja tapaamalla ihmisiä. Vähäisten lukujen
vuoksi menetelmään investoimisen kannattavuuden vertailu muihin energiansäästöhankkeisiin jäi verrattain ohueksi.
Menetelmän vaikutusta tilaustehoon ja jäähtymään olisi pitänyt myös tutkia hieman aktiivisemmin. Työn edetessä huomattiin, että menetelmän osuus tilausvesivirran muutoksessa on hankala osoittaa. Ongelmaan olisi pitänyt silloin tarttua aktiivisemmin ja yrittää
selvittää menetelmän vaikutusta tarkemmin. Tiedon vähyyden vuoksi sekä tilaustehon
että jäähtymän tutkiminen jäi myös turhan ohueksi.
9.3.
Suositukset sekä kohdeyritykselle että
tiedeyhteisölle
Investointilaskentamenetelmät soveltuvat energiansäästöinvestointien arvioimiseen, mikä pätee varsinkin, jos investoinnin kustannus ja tuotto voidaan määritellä tarkasti ja
investointi tehdään pelkästään energiansäästöä varten. Jos investointi on pakko tehdä,
esimerkiksi ikkunoiden uusiminen vuoksi, investointilaskentamenetelmien soveltuvuus
heikkenee. Heikkeneminen johtuu siitä, että investoinnin tuotto ja kustannus ovat vaikeita määritellä ja laskuista tulee tällöin epätarkkoja.
Tutkimuksen avulla saatiin selville, että Ekonor Oy:n tarjoama menetelmä pudottaa
kiinteistöjen lämmitysenergian kulutusta. Teorian mukaan syitä kulutuksen laskuun
voidaan löytää. Syitä voivat olla esimerkiksi ylilämmittämisen välttäminen, ilmaislämmön parempi hyödyntäminen ja lämpöhäviöiden pieneneminen. Esitettyjen syiden paikkansapitävyyden tutkiminen olisi yksi mahdollinen jatkotutkimuksen aihe, joka vaatisi
muun muassa kiinteistöjen sisälämpötilan tarkkailua ennen asennusta ja asennuksen jälkeen. Lisäksi menetelmän mahdollisista hyödyistä kiinteistölle lisävaloa antaisi asiakastyytyväisyyskysely.
Kohteiden säästöt energiankulutuksessa vaihtelivat melko paljon. Tarkemman käsityksen saamiseksi menetelmän vaikutuksesta olisi hyvä selvittää, miksi toiset kohteet säästävät enemmän kuin toiset. Todennäköisesti säädöillä on suuri vaikutus säästöihin, ja
monissa kohteissa oli käyty useaan kertaan säätämässä esimerkiksi kompensointia tai
pumpun asetuksia.
Lisäksi tietoa jäähtymään vaikuttavista tekijöistä ei ollut saatavilla. Olisi hyödyllistä
tietää, mitkä tekijät oikeasti vaikuttavat kaukolämpöveden jäähtymään ja millaisilla
toimenpiteillä kiinteistön sisällä voidaan vaikuttaa kaukolämpöveden jäähtymään ja sitä
kautta tilausvesivirtaan. Samalla myös olisi hyvä tietää, miten jäähtymiä voidaan verrata, eli miten saadaan eri vuosien jäähtymät vertailukelpoisiksi.
89
Tilausteho oli myös pudonnut tarkistusmittauksissa huomattavasti. Menetelmän osuutta
tähän pudotukseen oli myös hankala määritellä. Menetelmän oikeaa vaikutusta tilausvesivirran muutokseen voitaisiin tutkia tekemällä tilausvesivirran tarkistusmittaus ennen
menetelmän asentamista ja tekemällä mittaus uudelleen asennuksen jälkeen.
Tilausvesivirran tarkistusmittauksissa sen arvo putosi kohteissa huomattavasti, noin välillä -10 % - -60 %. Tilausvesivirta on todennäköisesti ollut useissa kohteissa jo alun
perin pielessä, joka tarkoittaa sitä, että kerrostalot maksavat vuosittain liian paljon kiinteitä maksuja. Liian suurten maksujen vuoksi olisi oikeutettua tehdä tarkistusmittaukset
kaikkiin kaukolämpökohteisiin, jos taloyhtiö niin haluaa. Energiayhtiöltä saattaisi hävitä
tuloja tarkistusten vuoksi, mutta heille tulisi todennäköisesti lisäkapasiteettia ilman investointia. Lisäksi jos tilausvesivirta perustuisi oikeasti mitattuun arvoon, se voisi kannustaa taloyhtiöitä tekemään toimenpiteitä, jotka parantaisivat tilaustehoa, jäähtymää ja
energiatehokkuutta.
90
LÄHTEET
Abel, E., 2010 Ekonomisk bedömning, BELOK Totalprojekt – Energieffektivisering av
befintliga
lokalbyggnader,
17p,
Saatavilla:
[http://www.belok.se/Totalprojekt.php?Totalprojekt], Luettu 28.7.2012
Brealey R. A., Myers S. C, & Marcus A. J., Fundamentals of Corporate Finance, 6 th edition, New York, McGraw-Hill/Irwin, 700 pages
CO2-raportti, 2010, Kerrostalon maalämpö kannattavaksi jopa alle 10 vuodessa - esimerkkikohteessa heti 20000 euron säästö, artikkeli 3.10.2010, Saatavilla:
[http://www.co2-raportti.fi/index.php?page=ilmastovinkit&news_id=2664], luettu 2.10.2012
Ekonor Oy, 2012. Internet-sivut. Saatavilla: [http://www.ekonor.fi/], Luettu 12.7.2012
Energiakäsikirja, Suomen Arkkitehtiliitto, Lappalainen, M. (toim), 1983. Jyväskylä, K.
J. Gummerus Osakeyhtiön kirjapaino. 429 sivua
Energiamarkkinavirasto 2012, Maakaasun kokonaishinnan kehitys 06/2012 saakka. Saatavilla:
[http://www.energiamarkkinavirasto.fi/data.asp?articleid=3037&pgid=188&lang
uageid=246], Luettu 24.7.2012
Energiateollisuus 2009, Energiapalvelujen toimenpideohjelma, Ohjeita yrityskohtaisen
suunnitelman
laatimiseksi,
liite
8,
Saatavilla:
[http://energia.fi/julkaisut/energiapalvelujen-toimenpideohjelma],
Luettu
12.7.2012
Energiateollisuus ry 2012b, Kaukolämmön hinnat tyyppitaloissa eri paikkakunnilla,
Saatavilla: [http://www.energia.fi/tilastot/kaukolammon-hinnat-tyyppitaloissaeri-paikkakunnilla], Luettu 17.6.2012
Energiateollisuus
ry,
2007,
Käytä
kaukolämpöä
oikein,
Saatavilla:
[http://energia.fi/julkaisut/kayta-kaukolampoa-oikein-esite], Luettu 16.6.2012
Energiateollisuus ry, 2011, Kaukolämmön hinta pähkinänkuoressa, Saatavilla
[http://energia.fi/julkaisut/kaukolammon-hinta-pahkinankuoressa],
Luettu
16.6.2012
Energiateollisuus ry, 2012a, Kaukolämmitys, Saatavilla: [http://www.energia.fi/koti-jalammitys/kaukolammitys], Luettu 16.6.2012
Hartman, A., HögforsGST, toimitusjohtaja, puhelinsoitto 19.9.2012
Heljo J., & Vihola J., 2011, Toteutettavissa oleva energiansäästöpotentiaalit Tampereen
kaupungin asuinrakennuskannassa, Tampereen teknillinen yliopisto, Rakennustekniikan laitos, Rakennustuotanto ja –talous, Raportti 5, 40s
Heljo, J. & Kurvinen A., 2011, EVAKO – Lähiökorttelikorjaamisen taloudellisen päätöksenteon kriteeristö, Hyvät käytännöt ja toimintamallit, Energiansäästötoimenpideiden kannattavuusmalli, Tampereen teknillinen yliopisto, Lähiöohjelma
2008-2011
Heljo, J., & Nippala, E., 2007, Energiatehokkuus julkisissa rakennuksissa – Rakentaminen ja rakennukset, Tampereen teknillinen yliopisto, JUHA –projektin osaraportti, 91s
91
Heljo, J., Nippala, E., & Nuuttila H., 2005, Rakennusten energiankulutus ja CO2-ekv
päästöt Suomessa, Tampereen teknillinen yliopisto, Rakentamistalouden laitos,
Tampere, 72 s
Hirsjärvi, S., Remes, P. & Sajavaara, P. 2007. Tutki ja kirjoita. 13., osin uudistettu painos. Keuruu, Otavan Kirjapaino Oy, 448 sivua
Hämeenlinnan kaupungin energiansäästöstrategia, Esiselvitys – vaihe 1, 2009, 35s, Saatavilla:
[www.hameenlinna.fi/pages/21064/HML_energiansaastostrategia_VAIHE1_lop
ullinen.pdf], Luettu 21.7.2012
Ilmatieteenlaitos
2012,
Lämmitystarveluku
eli
astepäiväluku,
Saatavilla:
[http://ilmatieteenlaitos.fi/lammitystarveluvut], Luettu 7.8.2012
ITT Building services, 2012. Pumput ja putkistot teoriassa ja käytännössä, Saatavilla:
[http://www.completewatersystems.com/wp-content/uploads/2011/03/eng-lowslutlig-ed-fi.pdf], Luettu 21.7.2012
Kaukolämmön käsikirja, 2006, Energiateollisuus ry, Helsinki, Kirjapaino Libris Oy,
566 sivua
Kilpailuvirasto 2012, Kilpailuvirasto lopetti tällä erää kaukolämpöalaa koskevat selvityksensä, Tiedote 2, 16.1.2012, päivitetty 10.9.2012, Saatavilla:
[http://www.kilpailuvirasto.fi/cgi-bin/suomi.cgi?luku=tiedotteet&sivu=tied/t2012-2], Luettu 2.10.2012
Klobut, K., Heikkinen, J., Shemeikka, J., Laitinen, A., Rämä, M., & Sipilä, K., 2009,
Huippuenergiatehokkaan asuintalon kaukolämpöratkaisut, VTT Tiedotteita
2513, 68s
Korhonen, M., 2009, Termostaattiset patteriventtiilit ja niiden toiminta, Saatavilla:
[http://vantalvi.fi/index.php?id=18], Luettu 10.6.2012
Korjaustieto 2012, Energiansäästöinvestoinnin kannattavuuslaskenta, Saatavilla:
[http://www.korjaustieto.fi/taloyhtiot/energiakorjaukset/energiatehokkuudenparantaminen/energiansaastohankkeiden-kannattavuuslaskenta.html],
Luettu
13.8.2012
Kurvinen, M., 2010, Korjaustoiminnan energiataloudellisten valintojen systematiikkaa,
Tampere, Tampereen teknillinen yliopisto, Diplomityö, 109s
Laaksonen, E., 2001, Isännöitsijän käsikirja, Kiinteistöalan kustannus, 816s
Lappeenrannan
Energia,
2012,
Lämmönjakokeskus,
Saatavilla
[http://www.lappeenrannanenergia.fi/?valikko=1&sivu=kaukolampo&alasivu=la
mpo_neuvonta], Luettu 14.6.2012
Lefley 1996, The payback method of investment appraisal: A review and synthesis, International Journal on Production Economics, Vol. 44, No. 3, pp. 207-224
Leppiniemi J. & Puttonen V., 2002, Yrityksen rahoitus, 2. uudistettu painos, Porvoo,
WS Bookwell Oy, 318 sivua
Martinaitis, V., Kazakevicius, E. & Vitkauskas, A., 2005, A two-factor method for appraising building renovation and energy efficiency improvement projects, Energy Policy, Vol. 25, No. 1, pp. 192-201
Martinaitis, V., Rogoza, A. & Bikmaniene, I., 2004, Criterion to evaluate the “twofold
benefit” of the renovation of buildings and their elements, Energy and Buildings,
Vol. 36, No. 1, pp. 3-8
Metsäntutkimuslaitos 2010, Irti öljystä – Pientalon energiailta, Saatavilla:
[http://kotisivukone.fi/files/popento.palvelee.fi/lammitysjarjestelman_valinta.pdf
], Luettu 8.6.2012
92
Motiva Oy & Oras Oy, 2002., Lämmitysverkoston perussäätö säästää rahaa ja luo terveellisen
sisäilmaston,
Saatavilla:
[http://www.motiva.fi/koti_ja_asuminen/taloyhtiot/lammitysverkoston_perussaa
to/lisatietoja_perussaadosta], Luettu 9.6.2012
Motiva
2009,
Sektorikohtaisen
säästöpotentiaalit,
Saatavilla:
[http://www.motiva.fi/toimialueet/energiakatselmustoiminta/tem_n_tukemat_en
ergiakatselmukset/tilastotietoa_katselmuksista/sektorikohtaiset_saastopotentiaalit],
Luettu
14.8.2012
Motiva
Oy,
2012,
Kaukolämpö,
Saatavilla:
[http://www.motiva.fi/rakentaminen/lammitysjarjestelman_valinta/eri_lammitys
muodot/kaukolampo], Luettu 14.6.2012
Neilimo, K., & Uusi-Rauva, E., 2005, Johdon laskentatoimi, 6. uudistettu painos, Helsinki, Edita Prima Oy, 366 sivua
Niskanen, J. & Niskanen, M., 2003, Yritysrahoitus, 3.uudistettu painos, Helsinki, Edita
Prima Oy, 421 sivua
Oulun
Energia,
2012,
Kaukolämmön
hinnasto,
Saatavilla:
[http://www.oulunenergia.fi/kaukolampo/hinnastot/kaukolammon_hinnastot]
Luettu 15.6.2012
Pat. FI 120059. Menetelmä ja sovitelma nestekiertoisen lämmitysjärjestelmän tai vastaavan säätämiseksi. Temp-Control Oy. Oulu. (Hyvärinen, M.,) Hak.nro FI
20012486, 31.1.2002. (22.4.2009) 7 s.
Petäjä, S. & Spoof, H., 2001, Päällysrakenteen elinkaarikustannusanalyysi, VTT Rakennus- ja yhdyskuntatekniikka, Saatavilla: [http://alk.tiehallinto.fi/tppt/pdf/20elinkaarikustannusanalyysi.pdf], Luettu 10.8.2012
Pylsy., P., 2012, Kiinteistöliitto, Energia-asiantuntija, soitto 19.9.2012
Pöyry 2010, Kaukolämpöjärjestelmän paluuveden hyväksikäyttö kiinteistöjen lämmityksessä, Energiateollisuus ry:n toimeksiannosta laadittu selvitys, Saatavilla:
[http://energia.fi/julkaisut/kaukolampojarjestelman-paluuveden-hyvaksikayttokiinteistojen-lammityksessa-poyry-finland-], Luettu 12.7.2012
Saunders, M., Lewis, P. & Thornhill A. 2009. Research methods for business students.
Fifth edition, Harlow, England, Pearson Education Limited, 614 pages.
Seppälä, P., 2011, Talotekniikan tyhjäkäynti hukkaa energiaa, Asunto & Kiinteistö –
lehti,
Saatavilla:
[http://www.asuntokiinteisto.fi/lehti.php?sub=artikkeli&jid=71],
Luettu
13.6.2012
Seppänen, O., 1995. Rakennusten lämmitys. Jyväskylä, Gummerus Kirjapaino Oy, 467
sivua.
SKY 1995, Kaukolämpölaitteiden katselmus, Suositus K3/1995
Suomen Kaukolämpö ry, 1998, Tilausteho ja –vesivirta, Määritys ja tarkistaminen, Suositus K15/1998, Saatavilla: [http://energia.fi/julkaisut/suositus-k1598-tilaustehoja-vesivirta-maaritys-ja-tarkistaminen], Luettu 13.6.2012
Suomen virallinen tilasto (SVT): Sähkön ja lämmön tuotanto [verkkojulkaisu].
ISSN=1798-5072. 2010. Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 24.7.2012].
Saantitapa:
http://www.stat.fi/til/salatuo/2010/salatuo_2010_2011-1006_tie_001_fi.html
Suomi., U., 2011, Energiakatselmustoiminta, TYKELI taustatyöpaja 4.3.2011, Saatavilla:
93
[http://www.motiva.fi/files/4150/TYKELI_sopimukset_tuet_ja_seuranta.pdf],
Luettu 14.8.2012
TA
Hydronics
Oy,
2011,
Patteriverkoston
säätäminen,
Saatavilla:
[www.vantalvi.fi/uploads/files/TA_KIRJA__2_2011.pdf], Luettu 14.6.2012
Taloyhtio.net,
2012,
Lämpöjohtoverkoston
toimintaperiaate,
Saatavilla:
[http://www.taloyhtio.net/talotekniikka/lammitys/toimintaperiaate/]
Luettu
14.6.2012
Tekes 2010, Rakennettu ympäristö –ohjelman esitysaineisto, Saatavilla:
[http://www.tekes.fi/ohjelmat/Rak_ymparisto/Aineistot], Luettu 21.6.2012
The
elusive
negawatt,
2008
kirjoittaja
tuntematon,
Saatavilla:
[http://www.economist.com/node/11326549?story_id=11326549],
Luettu
16.8.2012
Työ- ja elinkeinoministeriö 2009, Ehdotus energiansäästön ja energiatehokkuuden toimenpiteiksi, Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja, Energia ja ilmasto,
52/2009, 198s
Vihola, J., 2009, Uudistuotannon matalaenergiakerrostalojen valintojen systematiikka,
Tampere, Tampereen teknillinen yliopisto, Diplomityö, 106s
Virta, J. & Pylsy, P., 2010. Taloyhtiön energiakirja. (Sitran julkaisuja, ei painopaikkaa)
AS Printall, 192 sivua
VTT 2007, Energy Use, Visions and Technology Opportunities in Finland, Helsinki,
Edita Prima Ltd., 234 pages
VTT Teknologiapolut 2050, 2009, Savolainen, I., Similä, L., Syri, S., & Ohlström, M.,
(toim.) Helsinki, Edita Prima Oy, 215s.
VTT, Rakennus- ja yhdyskuntatekniikka, 2003, Kaukolämpö, Saatavilla:
[http://www.rte.vtt.fi/webdia/kaukolampo/index.asp] Luettu 15.6.2012
Yin, R., K. 2003, Case Study Research Desing and Methods, 3. painos, California, Sage
Publications, 179 sivua
Ympäristöministeriö 2000, Energiansäästömahdollisuudet asuinkiinteistökannassa –
esiselvitys, Ympäristöministeriön moniste 71, Helsinki, Oy Edita Ab, 66 sivua
LIITTEET (10 kpl)
Liite (1/10): Välillä 2005-2008 asennettujen kohteiden yleistiedot
Kiinteistö
1
2
4
5
Tilavuus
(m^3)
7824
19570
6500
8356
Käyttöönotto
Kulutuksen tarkkailuaika
28.12.2006
7.1.2005
7.1.2005
31.7.2008
2 vuotta ennen ja jälkeen käyttöönoton
3 vuotta ennen ja jälkeen käyttöönoton
3 vuotta ennen ja jälkeen käyttöönoton
3 vuotta ennen ja jälkeen käyttöönoton
Liite (2/10): Välillä 2005–2008 asennettujen kohteiden kulutuksia
Kiinteistö
A
B
C
D
Tammi
Entinen kulutus (MWh)
62,45
Nykyinen kulutus (MWh)
55,25
Muutos (MWh)
-7,2
Muutos (%)
-11,5 %
Helmi Maalis Huhti
51,3
45,35
31,1
50,4
41,45
31,8
-0,9
-3,9
0,7
-1,8 % -8,6 %
2,3 %
Entinen kulutus (MWh)
Nykyinen kulutus (MWh)
Muutos (MWh)
Muutos (%)
143,1
142,9
-0,23
-0,2 %
122,6
132,8
127,2
114,3
4,57 -18,53
3,7 % -14,0 %
Entinen kulutus (MWh)
Nykyinen kulutus (MWh)
Muutos (MWh)
Muutos (%)
46,1
46,8
0,73
1,6 %
Entinen kulutus (MWh)
Nykyinen kulutus (MWh)
Muutos (MWh)
Muutos (%)
53,11
49,54
-3,58
-6,7 %
Normeerattu kulutus
Touko Kesä
Heinä
Elo
Syys
Loka
Marras
28,15
10,35
8,5
9,65
22,7
25,9
42,25
19
8,8
7,5
10,95
16,1
29,8
42,85
-9,15
-1,55
-1
1,3
-6,6
3,9
0,6
-32,5 % -15,0 % -11,8 % 13,5 % -29,1 % 15,1 %
1,4 %
85,0
84,5
-0,53
-0,6 %
49,6
25,0
25,6
53,9
21,9
17,0
4,23
-3,10
-8,55
8,5 % -12,4 % -33,5 %
34,4
29,4
33,5
23,6
-0,90
-5,80
-2,6 % -19,7 %
27,1
8,3
6,4
15,8
6,9
5,4
-11,27
-1,40
-1,03
-41,6 % -16,9 % -16,1 %
47,10
45,77
34,83
45,24
34,99
30,22
-1,86 -10,78
-4,61
-3,9 % -23,6 % -13,2 %
24,17
15,26
11,40
20,28
9,67
7,11
-3,89
-5,59
-4,28
-16,1 % -36,6 % -37,6 %
36,2
34,5
-1,70
-4,7 %
25,4
57,8
91,2
18,5
43,6
79,1
-6,90 -14,23 -12,13
-27,1 % -24,6 % -13,3 %
Joulu
Yhteensä
50,45
388,2
47,3
361,2
-3,15
-27,0
-6,2 %
-6,9 %
106,1
109,8
3,70
3,5 %
145,7
122,5
-23,23
-15,9 %
1010,0
935,0
-74,95
-7,4 %
7,0
13,9
23,4
34,5
5,5
12,3
20,8
30,9
-1,47
-1,63
-2,53
-3,60
-21,0 % -11,8 % -10,8 % -10,4 %
43,1
40,0
-3,10
-7,2 %
309,7
276,0
-33,70
-10,9 %
39,69
45,53
5,84
14,7 %
372,2
334,7
-37,53
-10,1 %
9,53
9,71
0,18
1,9 %
16,26
32,71
42,41
17,31
28,19
36,91
1,06
-4,52
-5,51
6,5 % -13,8 % -13,0 %
Liite (3/10): Kohteiden kulutukset, joissa ei ole
menetelmää asennettuna, tarkasteluaika sama
kuin 2005-2008 kohteissa
Normeerattu kulutus
Tammi
Helmi
Maalis
Huhti
Touko
Kesä
Heinä
Elo
Syys
Loka
Marras
Joulu
Yhteensä
30,7
28,3
26,1
20,4
13,8
7,2
6,1
6,1
13,3
19,3
24,2
32,2
227,7
32,4
30,5
26,6
21,7
14,5
6,2
6,1
5,1
11,9
23,1
23,0
33,0
234,1
Muutos (MWh)
1,7
2,2
0,5
1,3
0,7
-1,1
0,0
-1,0
-1,4
3,9
-1,2
0,8
6,4
Muutos (%)
Entinen kulutus
(MWh)
Nykyinen kulutus (MWh)
5,5 %
7,7 %
2,0 %
6,4 %
5,0 %
-14,8 %
0,0 %
-16,4 %
-10,8 %
20,0 %
-5,0 %
2,5 %
2,8 %
43,6
39,3
35,9
30,4
23,6
13,9
12,4
12,3
22,0
30,5
37,6
43,1
344,6
53,1
35,8
41,4
31,6
25,4
14,1
15,1
15,3
19,3
32,0
35,7
45,3
364,3
Muutos (MWh)
9,6
-3,5
5,4
1,2
1,8
0,3
2,7
3,0
-2,7
1,5
-1,9
2,3
19,7
Muutos (%)
Entinen kulutus
(MWh)
Nykyinen kulutus (MWh)
22,0 %
-8,9 %
15,1 %
4,0 %
7,8 %
1,8 %
22,0 %
24,1 %
-12,4 %
4,9 %
-5,0 %
5,2 %
5,7 %
145,1
137,2
125,3
95,9
72,0
37,1
28,8
34,3
62,3
83,6
108,4
137,6
1067,4
143,6
125,6
120,2
98,6
70,0
33,0
25,9
27,0
60,2
88,7
114,5
138,1
1045,2
Rakennusvuosi
Muutos (MWh)
-1,6
-11,6
-5,0
2,7
-2,0
-4,1
-2,9
-7,3
-2,1
5,1
6,1
0,5
-22,2
1995
Muutos (%)
-1,1 %
-8,5 %
-4,0 %
2,9 %
-2,8 %
-11,1 %
-10,1
%
-21,2 %
-3,3 %
6,1 %
5,6 %
0,4 %
-2,1 %
Tilavuus
Entinen kulutus
(MWh)
Nykyinen kulutus (MWh)
85,9
82,5
70,7
55,0
39,8
20,8
16,9
21,9
38,9
54,3
69,6
83,0
639,3
95,6
76,9
71,7
55,7
43,9
22,1
20,3
21,9
38,5
57,0
71,3
82,7
657,7
Muutos (MWh)
9,7
-5,6
1,0
0,7
4,1
1,3
3,4
0,0
-0,4
2,7
1,8
-0,3
18,3
Muutos (%)
Entinen kulutus
(MWh)
Nykyinen kulutus (MWh)
11,2 %
-6,8 %
1,4 %
1,2 %
10,3 %
6,3 %
20,3 %
0,1 %
-1,1 %
5,0 %
2,5 %
-0,4 %
2,9 %
34,5
31,3
28,5
22,2
14,8
7,7
5,6
8,1
14,8
21,2
26,7
32,6
248,1
33,0
29,7
25,7
20,5
14,4
7,1
5,2
6,3
12,0
20,5
27,1
31,4
232,9
Muutos (MWh)
-1,6
-1,6
-2,8
-1,7
-0,4
-0,6
-0,3
-1,7
-2,9
-0,7
0,4
-1,2
-15,2
Muutos (%)
Entinen kulutus
(MWh)
Nykyinen kulutus (MWh)
-4,5 %
-5,1 %
-9,9 %
-7,6 %
-2,7 %
-8,0 %
-5,8 %
-21,6 %
-19,3 %
-3,3 %
1,4 %
-3,8 %
-6,1 %
36,5
34,3
32,0
25,7
16,8
8,9
6,4
9,6
17,2
24,2
29,3
35,5
276,3
38,1
32,8
29,7
23,7
18,7
10,3
8,1
9,1
17,7
24,6
29,1
35,1
277,0
Muutos (MWh)
1,6
-1,5
-2,3
-2,0
1,8
1,4
1,7
-0,5
0,5
0,4
-0,2
-0,3
0,7
Muutos (%)
Entinen kulutus
(MWh)
Nykyinen kulutus (MWh)
4,4 %
-4,3 %
-7,2 %
-7,7 %
10,9 %
16,1 %
26,4 %
-5,4 %
3,1 %
1,8 %
-0,8 %
-0,9 %
0,3 %
43,3
40,9
34,8
29,6
19,7
8,8
5,9
6,6
17,0
27,3
33,0
45,4
312,2
44,3
40,0
38,4
27,3
18,8
8,9
4,1
5,4
16,1
26,0
29,4
43,8
302,6
Rakennusvuosi
Muutos (MWh)
1,0
-0,8
3,6
-2,3
-0,9
0,1
-1,8
-1,1
-0,9
-1,2
-3,6
-1,6
-9,6
2003
Muutos (%)
2,2 %
-2,1 %
10,5 %
-7,6 %
-4,4 %
1,2 %
-30,8
%
-17,3 %
-5,5 %
-4,6 %
-10,9
%
-3,5 %
-3,1 %
Tilavuus
5305
Entinen kulutus
(MWh)
Nykyinen kulutus
36,2
31,0
28,0
22,5
16,3
9,3
8,9
8,8
14,6
21,4
26,9
33,2
257,0
32,7
29,9
26,0
17,3
14,6
7,5
5,9
7,4
13,4
19,3
26,4
30,0
230,5
Kiinteistö
Tilavuus
5740
AA
Rakennusvuosi
1976
Tilavuus
6200
AB
Rakennusvuosi
1993
Tilavuus
21901
BA
13270
BB
Rakennusvuosi
2001
Tilavuus
4350
CA
Rakennusvuosi
2000
Tilavuus
4906
CB
Rakennusvuosi
2000
Tilavuus
15142
DA
DB
Entinen kulutus
(MWh)
Nykyinen kulutus (MWh)
(MWh)
Rakennusvuosi
Muutos (MWh)
-3,4
-1,1
-1,9
-5,1
-1,6
-1,8
-3,1
-1,4
-1,2
-2,1
-0,5
-3,3
-26,5
2001
Muutos (%)
-9,5 %
-3,6 %
-6,9 %
-22,8 %
-10,1 %
-19,0 %
-34,1
%
-15,8 %
-8,3 %
-9,9 %
-1,8 %
-9,8 %
-10,3
%
Liite (4/10): Alkuvuonna 2011 asennettujen kohteiden tiedot
Kiinteistö
E
F
Tilavuus Rakennus
Käyttöönotto
(m^3)
vuosi
28920
2008
28.2.2011
13262
1956
28.2.2011
Kulutuksen tarkkailuaika (kesäkuuhun 2012 asti kaikilla kohteilla)
2v ja 5kk ennen käyttöönottoa ja 1v ja 4 kk sen jälkeen
1v ja 2kk ennen käyttöönottoa ja 1v ja 4 kk sen jälkeen
G
5277
2004
6.5.2011 3 vuotta ennen käyttöönottoa ja 1v ja 1 kk sen jälkeen
H
I
20188
6410
2004
1998
16.3.2011 3 vuotta ennen käyttöönottoa ja 1v ja 3 kk sen jälkeen
6.5.2011 3 vuotta ennen käyttöönottoa ja 1v ja 1 kk sen jälkeen
J
K
11375
6808
1968
-
4.4.2011 3 vuotta ennen käyttöönottoa ja 1 vuosi sen jälkeen
18.5.2011 3 vuotta ennen käyttöönottoa ja 1 vuosi sen jälkeen
Liite (5/10): Alkuvuonna 2011 asennettujen kohteiden lämmitysenergian kulutukse
Normeerattu kulutus
Kiinteistö
Tammi
Entinen kulutus (MWh)
E
Nykyinen kulutus (MWh)
Muutos (MWh)
F
G
I
J
K
Maalis
Huhti
Touko
Kesä
Heinä
Elo
Syys
Loka
Marras
Joulu
Yhteensä
103,00
90,63
79,29
55,08
37,61
17,25
12,34
15,38
33,53
57,35
85,46
89,32
676,24
78,24
112,90
63,61
51,36
26,66
12,40
13,14
10,81
19,16
43,94
71,14
68,25
571,61
-24,76
22,27
-15,69
-3,72
-10,95
-4,85
0,80
-4,57
-14,37
-13,41
-14,32
-21,07
-104,63
-16,8 % -23,6 %
-15,5 %
Muutos (%)
-24,0 %
Entinen kulutus (MWh)
100,68
90,23
72,86
51,90
36,78
17,79
8,51
14,15
31,27
49,60
76,44
90,47
640,67
Nykyinen kulutus (MWh)
90,89
93,46
69,66
54,78
37,78
11,13
7,54
10,29
28,68
51,01
66,26
96,95
618,43
Muutos (MWh)
-9,79
3,24
-3,20
2,88
1,00
-6,66
-0,97
-3,86
-2,59
1,41
-10,18
6,48
-22,23
Muutos (%)
-9,7 %
3,6 %
-4,4 %
5,5 %
2,7 % -37,4 %
-11,4 % -27,3 %
-8,3 %
2,8 %
-13,3 %
7,2 %
-3,5 %
Entinen kulutus (MWh)
38,88
36,37
31,08
22,81
15,46
7,72
5,07
6,42
14,08
22,86
32,06
35,57
268,38
Nykyinen kulutus (MWh)
38,95
37,12
26,74
21,14
12,24
5,20
2,40
4,99
12,04
21,87
28,86
34,50
246,05
0,07
0,75
-4,34
-1,67
-3,22
-2,52
-2,67
-1,43
-2,04
-0,99
-3,20
-1,07
-21,89
-52,6 % -22,3 % -14,5 %
-4,3 %
-10,0 %
-3,0 %
-8,3 %
Muutos (MWh)
H
Helmi
24,6 % -19,8 % -6,8 %
-29,1 % -28,1 %
Muutos (%)
0,2 %
2,1 % -14,0 % -7,3 %
Entinen kulutus (MWh)
66,70
56,59
47,73
36,51
24,07
14,42
11,27
10,88
24,92
36,82
50,16
59,69
439,75
Nykyinen kulutus (MWh)
61,66
73,16
45,97
33,44
19,12
9,31
7,74
7,73
12,19
34,45
51,68
61,43
417,87
Muutos (MWh)
-5,04
16,57
-1,76
-3,08
-4,95
-5,12
-3,53
-3,15
-12,73
-2,37
1,52
1,74
-21,89
Muutos (%)
-7,6 %
29,3 %
-31,3 % -28,9 % -51,1 %
-6,4 %
3,0 %
2,9 %
-5,0 %
Entinen kulutus (MWh)
38,89
33,26
33,87
21,01
17,93
9,86
8,68
9,47
15,22
23,35
30,33
34,22
276,09
Nykyinen kulutus (MWh)
38,23
36,75
28,56
21,02
15,40
8,19
7,84
8,21
15,46
22,91
33,11
39,53
275,21
Muutos (MWh)
-0,66
3,49
-5,31
0,01
-2,53
-1,67
-0,84
-1,26
0,24
-0,44
2,78
5,31
-0,88
10,5 % -15,7 %
0,0 %
-9,7 % -13,3 %
1,6 %
-1,9 %
9,2 %
15,5 %
-0,4 %
-3,7 % -8,4 %
-20,8 % -32,6 %
6,5 % -29,7 % -42,8 % -23,4 %
-20,6 % -35,5 %
Muutos (%)
-1,7 %
Entinen kulutus (MWh)
83,58
71,89
68,38
48,45
35,42
18,64
9,46
12,21
32,15
48,23
58,40
64,68
551,49
Nykyinen kulutus (MWh)
77,29
80,04
59,17
47,87
33,59
11,19
8,51
10,01
26,82
43,48
59,66
54,77
512,40
Muutos (MWh)
-6,29
8,15
-9,21
-0,58
-1,83
-7,45
-0,95
-2,20
-5,33
-4,75
1,26
-9,91
-39,09
-10,0 % -18,0 % -16,6 %
-9,9 %
2,2 % -15,3 %
-7,1 %
Muutos (%)
-7,5 %
Entinen kulutus (MWh)
36,23
31,90
27,58
19,78
13,60
8,19
6,32
7,28
10,90
22,33
23,65
33,53
241,30
Nykyinen kulutus (MWh)
29,79
29,20
26,55
18,30
10,30
6,40
6,04
5,96
8,94
20,16
23,79
26,75
212,17
Muutos (MWh)
-6,44
-2,70
-1,03
-1,48
-3,30
-1,80
-0,28
-1,32
-1,96
-2,18
0,14
-6,78
-29,13
-17,8 %
-8,5 %
-4,4 % -18,2 % -18,0 %
-9,8 %
0,6 % -20,2 %
-12,1 %
Muutos (%)
11,3 % -13,5 % -1,2 %
-14,1 % -16,9 %
-3,7 % -7,5 %
-5,2 % -40,0 %
-24,3 % -21,9 %
Liite (6/10): Kohteiden kulutukset, joissa ei ole
menetelmää asennettuna, tarkasteluaika sama
kuin alkuvuonna 2011 kohteissa
Normeerattu kulutus
Kiinteistö
Tilavuus
13500
EA
Rakennusvuosi
2006
Tilavuus
10475
EB
Rakennusvuosi
2007
Tilavuus
10360
FA
Entinen kulutus
(MWh)
Nykyinen kulutus (MWh)
Kesä
Heinä
Elo
Syys
Loka
Marras
Joulu
Yhteensä
48,81
48,6
30,58
26,35
16,79
8,15
5,18
6,99
15,47
27,44
39,18
45,29
318,81
45,99
46,83
36,69
28,18
17,71
6,98
4,88
4,73
11,7
26,99
36,65
46,38
313,71
-2,82
-1,77
6,11
1,83
0,93
-1,17
-0,3
-2,26
-3,77
-0,45
-2,53
1,09
-5,1
-5,80 %
-3,60
%
20,00
%
6,90 %
5,50 %
-14,30
%
-5,70 %
-32,30
%
-24,40
%
-1,70
%
-6,50
%
2,40 %
-1,60 %
33,85
31,06
24,06
15,69
8,2
3,02
1,19
2,94
8,25
16,93
24,9
29,16
199,25
28,59
32,14
23,51
14,08
7,27
3,01
3,33
1,81
6,43
17,27
20,02
27,96
185,42
-5,26
1,08
-0,55
-1,61
-0,93
-0,01
2,14
-1,13
-1,82
0,34
-4,88
-1,2
-13,83
-15,50 %
3,50
%
-2,30
%
-10,20
%
-11,30
%
-0,30
%
179,80
%
-38,40
%
-22,10
%
2,00 %
-19,60
%
-4,10
%
-6,90 %
61,42
54,24
51,55
44,33
30,04
17,75
8,67
9,63
24,6
38,06
41,79
60,68
442,75
59,85
66,4
57,34
41,39
32,02
10,42
5,71
12,8
24,8
35,97
49,17
57,08
452,95
5,79
-2,94
1,98
-7,33
-2,96
3,17
0,2
-2,09
7,38
-3,6
10,19
1958
Muutos (%)
-2,60 %
22,40
%
11,20
%
-6,60
%
6,60 %
-41,30
%
-34,10
%
32,90
%
0,80 %
-5,50
%
17,70
%
-5,90
%
2,30 %
70,38
72,25
61,93
47,15
32,81
15,9
9,35
14,12
30,31
49,17
64,31
74,03
541,7
84,61
78,72
63,69
57,92
42,07
13,13
9,85
15,15
33,32
55,64
74,98
83,85
612,93
14,23
6,47
1,76
10,77
9,26
-2,77
0,5
1,03
3,02
6,47
10,68
9,82
71,23
20,20 %
9,00
%
2,80 %
22,80
%
28,20
%
-17,40
%
5,30 %
7,30 %
9,90 %
13,20
%
16,60
%
13,30
%
13,10
%
37,67
31,64
26,79
18,62
10,45
4,78
3,46
4,88
9,93
19,9
29,73
33,83
231,69
34,71
35,36
23,91
18,5
10,3
4,03
2,66
3,84
10,07
21,11
22,93
32,72
220,14
0,14
1,21
-6,8
-1,11
-11,55
-3,30
%
-5,00 %
Rakennusvuosi
6158
Rakennusvuosi
2004
Tilavuus
5470
Rakennusvuosi
2005
Tilavuus
13660
Rakennusvuosi
1977
Tilavuus
HB
Muutos (%)
Touko
12,16
Tilavuus
H
A
Muutos (MWh)
Huhti
-1,57
1977
GB
Muutos (%)
Entinen kulutus
(MWh)
Nykyinen kulutus (MWh)
Maalis
Muutos (MWh)
13660
G
A
Muutos (MWh)
Helmi
Rakennusvuosi
Tilavuus
FB
Entinen kulutus
(MWh)
Nykyinen kulutus (MWh)
Tammi
8370
Rakennusvuosi
Entinen kulutus
(MWh)
Nykyinen kulutus (MWh)
Muutos (MWh)
Muutos (%)
Entinen kulutus
(MWh)
Nykyinen kulutus (MWh)
Muutos (MWh)
Muutos (%)
Entinen kulutus
(MWh)
Nykyinen kulutus (MWh)
Muutos (MWh)
Muutos (%)
Entinen kulutus
(MWh)
Nykyinen kulutus (MWh)
Muutos (MWh)
Muutos (%)
Entinen kulutus
(MWh)
Nykyinen kulutus (MWh)
Muutos (MWh)
-2,96
3,72
-2,88
-0,12
-0,15
-0,75
-0,8
-1,04
-7,90 %
11,80
%
-10,80
%
-0,70
%
-1,40
%
-15,70
%
-23,00
%
-21,30
%
1,40 %
6,10 %
-22,90
%
25,74
24,06
21,93
15,6
10,84
5,47
3,85
5,11
8,97
15,8
21,49
26,7
185,56
25,46
26,45
18,62
15,88
10,34
4,75
3,18
4,04
7,75
15,86
19,98
24,64
176,95
-0,28
2,39
-3,31
0,28
-0,5
-0,72
-0,67
-1,07
-1,22
0,06
-1,51
-2,06
-8,61
9,90
%
188,5
1
-15,10
%
1,80 %
-4,60
%
-13,10
%
-17,50
%
-20,90
%
-13,60
%
0,40 %
-7,00
%
-7,70
%
-4,60 %
164,69
105,67
66,47
32,2
24,48
28,51
56,83
109,91
150,53
175,3
1320,8
1
220,3
154
110,38
64,5
27,99
24,81
28,04
53,76
100,89
135,59
185,3
1297,8
-25,46
31,79
-10,69
4,71
-1,97
-4,21
0,33
-0,47
-3,07
-9,02
-14,94
10
-23,01
-11,70 %
16,90
%
-6,50
%
4,50 %
-3,00
%
-13,10
%
1,30 %
-1,70
%
-5,40
%
-8,20
%
-9,90
%
5,70 %
-1,70 %
50,07
43,11
35,02
28,13
17,05
9,01
6,04
8,41
18,13
28,24
34,9
44,98
323,09
49,24
44,07
34,04
27,6
18,42
7,8
5,68
7,81
17,5
29,46
62,61
14,92
319,15
-0,83
0,96
-0,98
-0,53
1,37
-1,21
-0,36
-0,6
-0,63
1,22
27,71
-30,06
-3,95
-1,10 %
217,71
192,25
2003
Tilavuus
16415
IA
Rakennusvuosi
2004
Tilavuus
18573
IB
Rakennusvuosi
1996
Tilavuus
9450
JA
Muutos (%)
Entinen kulutus
(MWh)
Nykyinen kulutus (MWh)
Muutos (MWh)
Muutos (%)
Entinen kulutus
(MWh)
Nykyinen kulutus (MWh)
-2,80
%
-1,90
%
8,10 %
-13,50
%
-6,00 %
-7,10
%
-3,50
%
4,30 %
79,40
%
-66,80
%
-1,20 %
36,38
34,42
28,16
23,77
14,67
7,24
5,73
6,2
14,01
22,94
29,1
34,37
256,99
36,05
39,03
30,32
23,49
14,63
6,53
3,99
5,87
14,14
24,31
29,82
37,85
266,03
-0,33
4,61
2,16
-0,28
-0,04
-0,72
-1,74
-0,33
0,13
1,37
0,72
3,48
9,03
-0,90 %
13,40
%
7,70 %
-1,20
%
-0,20
%
-9,90
%
-30,40
%
-5,30
%
0,90 %
6,00 %
2,50 %
10,10
%
3,50 %
99,34
89,51
91,83
65,33
27,6
15,12
12,26
20,96
32,9
58,49
65,93
78,27
657,55
95,05
96,05
79,65
54,26
31,23
10,29
6,55
8,49
28,99
55,55
72,15
92,97
631,23
-4,29
6,54
-12,18
-11,07
3,63
-4,84
-5,71
-12,47
-3,91
-2,94
6,22
14,7
-26,32
-4,30 %
7,30
%
-13,30
%
-16,90
%
13,10
%
-32,00
%
-46,60
%
-59,50
%
-11,90
%
-5,00
%
9,40 %
18,80
%
-4,00 %
57,45
52,75
48,4
38,75
31,93
13,37
16,27
17,62
26,33
38,13
49,17
53,5
443,68
52,44
61,04
48,17
39,11
31,77
13,02
11,42
15,8
22,01
32,24
54,69
57,35
439,06
-5,01
8,29
-0,23
0,36
-0,16
-0,35
-4,85
-1,82
-4,32
-5,89
5,52
3,85
-4,62
1998
Muutos (%)
-8,70 %
15,70
%
-0,50
%
0,90 %
-0,50
%
-2,60
%
-29,80
%
-10,30
%
-16,40
%
-15,50
%
11,20
%
7,20 %
-1,00 %
80,04
74,29
62,09
51,26
36,52
18,3
13,53
15,96
32,49
49,42
69,22
77,55
580,68
80,02
76,67
60,59
52,98
33,75
12,32
10,1
14,75
29,8
52,38
63,97
71,83
559,16
-0,02
2,38
-1,5
1,72
-2,77
-5,98
-3,43
-1,21
-2,69
2,96
-5,25
-5,72
-21,52
0,00 %
3,20
%
-2,40
%
3,40 %
-7,60
%
-32,70
%
-25,30
%
-7,60
%
-8,30
%
6,00 %
-7,60
%
-7,40
%
-3,70 %
31,25
27,91
23,87
14,73
7,46
3,15
2,01
4,68
5,78
16,18
22,07
27,88
186,98
31,73
28,87
22,21
15,91
8,85
1,48
0,25
0,31
2,89
15,49
20,6
26,32
174,91
0,48
0,96
-1,66
1,18
1,39
-1,67
-1,76
-4,37
-2,89
-0,69
-1,47
-1,56
-12,07
1,50 %
3,40
%
-6,90
%
8,00 %
18,70
%
-53,00
%
-87,60
%
-93,40
%
-50,00
%
-4,30
%
-6,70
%
-5,60
%
-6,50 %
42,31
37,54
32,49
24,23
15,5
8,25
6,82
7,32
16,27
19,86
38,56
38,97
288,12
44,2
40,17
30,85
24,4
16,31
5,72
5,56
7,52
16,44
28,3
34,91
38,27
292,65
1,89
2,63
-1,64
0,17
0,81
-2,53
-1,26
0,2
0,17
8,44
-3,65
-0,7
4,53
4,50 %
7,00
%
-5,10
%
5,20 %
-30,60
%
-18,40
%
1,10 %
42,50
%
-9,50
%
-1,80
%
1,60 %
Rakennusvuosi
1978
Tilavuus
7305
Rakennusvuosi
2005
Tilavuus
8790
KB
Muutos (MWh)
2,20
%
Muutos (MWh)
13660
KA
Entinen kulutus
(MWh)
Nykyinen kulutus (MWh)
-1,70 %
Rakennusvuosi
Tilavuus
JB
Muutos (%)
Rakennusvuosi
2005
Entinen kulutus
(MWh)
Nykyinen kulutus (MWh)
Muutos (MWh)
Muutos (%)
Entinen kulutus
(MWh)
Nykyinen kulutus (MWh)
Muutos (MWh)
Muutos (%)
Entinen kulutus
(MWh)
Nykyinen kulutus (MWh)
Muutos (MWh)
Muutos (%)
0,70 %
2,70 %
Liite (7/10): Lokakuu 2011- tammikuu 2012 asennettujen kohteiden tiedot
L
M
Tilavuus
(m^3)
5725
7135
N
4660
1981
19.1.2012
O
P
Q
R
S
2550
3941
7853
11773
3500
2004
2001
2006
19.1.2012
16.12.2011
20.1.2012
3.10.2011
10.1.2012
Kiinteistö
Rakennusvuosi
Käyttöönotto
2006
2008
16.12.2011
19.1.2012
1960
Kulutuksen tarkkailuaika
Ennen käyttöönottoa: helmikuu toukokuu vuosina
2009–2011,
Käyttöönoton jälkeen: tammikuu toukokuu 2012 kaikilla kohteilla
Liite (8/10): Syyskuu 2011 - tammikuu 2012 asennettujen kohteiden lämmitysenergian kulutukset
Kiinteistö
L
M
N
O
P
Q
R
S
Entinen kulutus (MWh)
Nykyinen kulutus (MWh)
Muutos (MWh)
Muutos (%)
Normeerattu kulutus
Helmi
Maalis
Huhti
Touko
Yhteensä
29,15
26,46
19,97
13,16
88,74
33,80
24,17
19,22
10,88
88,07
4,65
-2,29
-0,75
-2,28
-0,67
16,0 %
-8,7 %
-3,7 % -17,3 %
-0,8 %
Entinen kulutus (MWh)
34,06
33,84
22,77
17,75
108,43
Nykyinen kulutus (MWh)
Muutos (MWh)
Muutos (%)
Entinen kulutus (MWh)
Nykyinen kulutus (MWh)
Muutos (MWh)
Muutos (%)
Entinen kulutus (MWh)
Nykyinen kulutus (MWh)
Muutos (MWh)
Muutos (%)
36,52
2,46
7,2 %
19,94
21,28
1,34
6,7 %
25,41
26,42
1,01
4,0 %
26,36
-7,48
-22,1 %
20,03
17,33
-2,70
-13,5 %
23,44
23,41
-0,03
-0,1 %
23,36
0,59
2,6 %
13,76
13,12
-0,64
-4,6 %
18,85
17,30
-1,55
-8,2 %
15,34
-2,41
-13,6 %
8,75
8,81
0,06
0,7 %
16,70
14,02
-2,68
-16,0 %
101,58
-6,85
-6,3 %
62,48
60,54
-1,94
-3,1 %
84,40
81,15
-3,25
-3,9 %
Entinen kulutus (MWh)
Nykyinen kulutus (MWh)
Muutos (MWh)
Muutos (%)
Entinen kulutus (MWh)
Nykyinen kulutus (MWh)
Muutos (MWh)
Muutos (%)
Entinen kulutus (MWh)
Nykyinen kulutus (MWh)
Muutos (MWh)
Muutos (%)
Entinen kulutus (MWh)
Nykyinen kulutus (MWh)
Muutos (MWh)
Muutos (%)
29,39
30,46
1,07
3,6 %
34,46
36,92
2,46
7,1 %
76,79
75,89
-0,90
-1,2 %
23,51
25,12
1,61
6,8 %
25,85
23,36
-2,49
-9,6 %
34,44
29,21
-5,23
-15,2 %
69,42
57,48
-11,94
-17,2 %
19,49
15,55
-3,94
-20,2 %
20,08
18,01
-2,07
-10,3 %
24,38
23,42
-0,96
-4,0 %
48,49
43,67
-4,82
-9,9 %
13,28
11,80
-1,48
-11,2 %
14,32
10,97
-3,35
-23,4 %
19,06
17,77
-1,29
-6,8 %
30,96
29,64
-1,32
-4,3 %
9,84
6,95
-2,89
-29,4 %
89,64
82,80
-6,84
-7,6 %
112,33
107,32
-5,01
-4,5 %
225,66
206,68
-18,98
-8,4 %
66,13
59,42
-6,71
-10,1 %
Liite (9/10): Jäähtymätietoja sekä asennetuista että asentamattomista kohteista
Jäähtymä
Kiinteistö
Tammi
Helmi
Maalis
Huhti
Touko
Kesä
Heinä
Elo
Syys
Marras
Loka
Joulu
Keskiarvo
Entinen jäähtymä (°C)
59,5
60,1
53,6
44,8
41,9
29,5
30,1
30,8
35,4
48,3
54,1
56,6
45,4
Nykyinen jäähtymä (°C)
60,3
62,9
54,0
49,1
42,0
31,9
38,0
29,8
33,9
49,0
51,9
54,7
46,5
Muutos (°C)
0,8
2,9
0,4
4,3
0,1
2,4
7,9
-1,0
-1,5
0,7
-2,2
-1,9
1,1
Muutos (%)
1,3 %
4,8 %
0,8 %
9,5 %
0,3 %
8,2 %
26,3 %
-3,2 %
-4,3 %
1,4 %
-4,0 %
-3,4 %
2,4 %
Entinen jäähtymä (°C)
48,8
49,3
49,2
45,2
38,7
37,8
32,4
34,6
37,0
43,4
46,0
50,5
42,7
Nykyinen jäähtymä (°C)
50,9
52,8
48,1
46,8
44,6
36,4
37,6
33,9
38,2
47,9
48,2
48,0
44,4
E
F
Muutos (°C)
2,1
3,6
-1,1
1,6
5,9
-1,4
5,2
-0,8
1,2
4,6
2,2
-2,5
1,7
Muutos (%)
4,4 %
7,3 %
-2,3 %
3,4 %
15,2 %
-3,7 %
16,0 %
-2,2 %
3,2 %
10,5 %
4,8 %
-5,0 %
4,0 %
Entinen jäähtymä (°C)
56,1
55,9
50,0
42,0
39,5
35,8
27,9
31,3
38,2
46,6
51,7
53,6
44,1
Nykyinen jäähtymä (°C)
58,8
60,4
54,9
53,5
43,7
30,1
24,2
24,3
33,1
49,3
52,0
52,1
44,7
Muutos (°C)
2,7
4,5
4,9
11,5
4,2
-5,7
-3,7
-7,0
-5,2
2,7
0,4
-1,5
0,7
Muutos (%)
4,9 %
8,1 %
9,7 %
27,3 %
10,7 %
-16,0 %
-13,2 %
-22,4 %
-13,5 %
5,7 %
0,7 %
-2,7 %
1,5 %
Entinen jäähtymä (°C)
50,2
50,4
47,6
44,2
42,9
37,5
36,4
37,6
39,9
43,6
47,7
47,9
43,8
Nykyinen jäähtymä (°C)
57,1
61,0
56,0
51,5
47,0
38,5
41,0
36,9
39,6
49,3
51,9
53,8
48,6
Muutos (°C)
6,9
10,6
8,4
7,3
4,1
1,0
4,6
-0,6
-0,3
5,7
4,2
5,9
4,8
Muutos (%)
13,8 %
21,1 %
17,6 %
16,6 %
9,4 %
2,5 %
12,7 %
-1,7 %
-0,8 %
13,0 %
8,8 %
12,3 %
11,0 %
Entinen jäähtymä (°C)
52,3
50,3
47,0
39,7
35,3
28,0
27,0
28,7
34,0
43,3
49,3
50,3
40,4
Nykyinen jäähtymä (°C)
53,0
45,0
52,0
49,0
38,0
27,5
28,0
25,0
29,0
43,0
47,0
48,0
40,4
G
H
I
Muutos (°C)
0,7
-5,3
5,0
9,3
2,7
-0,5
1,0
-3,7
-5,0
-0,3
-2,3
-2,3
-0,1
Muutos (%)
1,3 %
-10,6 %
10,6 %
23,5 %
7,5 %
-1,8 %
3,7 %
-12,8 %
-14,7 %
-0,8 %
-4,7 %
-4,6 %
-0,2 %
15
mu
uta
koh
detta
Entinen jäähtymä (°C)
52,2
53,1
50,6
48,4
43,0
40,2
33,1
31,6
32,7
38,0
45,0
49,0
43,1
Nykyinen jäähtymä (°C)
53,8
55,1
48,2
46,0
43,4
34,5
33,1
34,1
37,1
47,6
49,8
49,8
44,4
Muutos (°C)
1,6
2,0
-2,4
-2,4
0,4
-5,7
0,0
2,5
4,4
9,6
4,8
0,9
1,3
Muutos (%)
3,0 %
3,8 %
-4,8 %
-5,0 %
0,9 %
-14,3 %
0,0 %
7,9 %
13,6 %
25,3 %
10,7 %
1,8 %
3,0 %
5
mu
uta
koh
detta
Entinen jäähtymä (°C)
51,0
50,3
45,6
42,0
38,1
30,9
29,4
32,6
42,7
57,8
46,4
46,6
42,8
Nykyinen jäähtymä (°C)
52,7
52,5
49,8
45,1
41,0
30,8
29,5
31,2
35,1
47,3
48,3
48,6
42,6
Muutos (°C)
1,6
2,2
4,2
3,2
2,8
-0,1
0,1
-1,4
-7,6
-10,5
1,9
2,0
-0,1
Muutos (%)
3,2 %
4,4 %
9,1 %
7,5 %
7,4 %
-0,4 %
0,4 %
-4,4 %
-17,8 %
-18,2 %
4,1 %
4,3 %
-0,3 %
10
mu
uta
koh
detta
Entinen jäähtymä (°C)
52,1
51,7
48,2
42,0
42,0
33,5
32,1
32,5
38,9
46,3
50,2
50,6
43,3
Nykyinen jäähtymä (°C)
53,1
54,0
49,9
48,7
42,0
33,5
29,5
31,9
37,5
48,5
49,2
48,9
43,9
Muutos (°C)
1,0
2,3
1,7
6,7
0,0
0,0
-2,6
-0,6
-1,4
2,2
-1,0
-1,8
0,6
Muutos (%)
1,9 %
4,5 %
3,6 %
16,0 %
0,1 %
0,0 %
-8,2 %
-1,9 %
-3,6 %
4,7 %
-2,0 %
-3,5 %
1,3 %
Liite (10/10): Jäähtymätietoja sekä asennetuista
että asentamattomista kohteista, tarkastelujakso
helmi- toukokuu
Jäähtymä
Kiinteistö
L
M
O
P
Q
30 muuta
kohdetta
Helmi
Maalis
Huhti
Touko
Entinen jäähtymä (°C)
56,7
50,8
44,3
39,4
Keskiarvo
47,8
Nykyinen jäähtymä (°C)
58,1
54,0
52,6
40,3
51,2
Muutos (°C)
1,4
3,2
8,3
0,9
3,4
Muutos (%)
2,4 %
6,3 %
18,7 %
2,3 %
7,2 %
Entinen jäähtymä (°C)
58,9
51,3
45,3
43,1
49,7
Nykyinen jäähtymä (°C)
64,1
56,2
54,6
46,3
55,3
Muutos (°C)
5,2
4,9
9,3
3,2
Muutos (%)
8,8 %
9,5 %
20,4 %
7,5 %
11,4 %
5,6
Entinen jäähtymä (°C)
53,5
48,0
43,5
34,5
44,9
Nykyinen jäähtymä (°C)
58,1
50,6
47,4
37,0
48,3
Muutos (°C)
4,6
2,6
3,9
2,5
3,4
Muutos (%)
8,7 %
5,4 %
9,0 %
7,2 %
7,6 %
Entinen jäähtymä (°C)
60,2
54,6
49,7
49,0
53,4
Nykyinen jäähtymä (°C)
62,2
57,7
55,8
46,7
55,6
Muutos (°C)
2,0
3,1
6,1
-2,3
Muutos (%)
3,3 %
5,7 %
12,3 %
-4,7 %
4,2 %
2,2
Entinen jäähtymä (°C)
58,6
52,2
45,7
42,6
49,8
Nykyinen jäähtymä (°C)
57,1
57,3
53,7
46,9
53,8
Muutos (°C)
-1,5
5,1
8,0
4,3
4,0
Muutos (%)
-2,5 %
9,7 %
17,5 %
10,2 %
8,0 %
Entinen jäähtymä (°C)
52,0
47,2
41,7
40,7
45,4
Nykyinen jäähtymä (°C)
53,9
49,9
49,4
42,6
48,9
Muutos (°C)
1,9
2,7
7,7
1,9
Muutos (%)
3,6 %
5,7 %
18,4 %
4,6 %
3,5
7,8 %