Ruusufinni ja perioraalidermatiitti

Transcription

Ruusufinni ja perioraalidermatiitti
Tieteessä | kättä pidempää
Maria Lönnrot
LT, ihotautien ja allergologian
erikoislääkäri
Seinäjoen keskussairaala,
ihotautien ja allergologian
yksikkö sekä TAYS, keuhko-, ihoja allergiasairauksien vastuualue
Ruusufinni ja perioraalidermatiitti
– vaarattomat mutta viheliäiset
•Ruusufinni ja perioraalidermatiitti ovat yleisiä kasvoihottumia, jotka lievittyvät oikealla hoidolla.
•Ruusufinnistä tunnetaan useita kliinisiä alatyyppejä.
•Ruusufinnipotilas voi kärsiä samanaikaisesti yhdestä tai useammasta kliinisestä alatyypistä, joihin kuhunkin on oma hoitonsa.
•Ihottumaa laukaisevien ulkoisten tekijöiden välttäminen on tärkeää sekä ruusufinnin että perioraalidermatiitin hoidossa.
Ruusufinni ja perioraalidermatiitti ovat yleisiä,
tulehduksellisia ihosairauksia. Kummankin
­oirekuva on aaltoileva: välillä oireet leimahtavat
voimakkaammiksi, välillä lievittyvät tai häviävät
kokonaan pitkiksi ajoiksi. Oireita pystytään
­lievittämään, mutta kumpaankaan ei ole varsi­
naista parantavaa hoitoa. Tämä kannattaa ker­
toa potilaalle.
Ruusufinni
Esiintyvyys ja etiopatogeneesi
Ruusufinni on yleinen ihosairaus, jonka esiin­
tyvyys aikuisväestössä on 10 %:n luokkaa, jos
kaikkein lievimmätkin pelkin punoitusoirein
­ilmenevät tapaukset lasketaan mukaan. Jos lie­
Vaihtelevia silmäoireita esiintyy
yli 50 %:lla ruusufinnipotilaista.
Vertaisarvioitu vät punoitusoireiset tapaukset jätetään pois las­
kuista, esiintyvyys on noin 2 % (1).
Oireet alkavat tavallisimmin 30–50 vuoden
iässä. Perintötekijät vaikuttavat taudin ilmaan­
tuvuuteen, mutta alttiusgeenejä ei tunneta.
Ruusufinnin etiopatogeneesi on vielä paljolti
epäselvä. Se on osoittautunut monitekijäiseksi:
potilailla on todettu poikkeavuutta muun muas­
sa luontaisessa immuunipuolustuksessa, neu­
roimmunologisessa säätelyssä ja neurovasku­
laarisessa säätelyssä (2,3). Demodex follicu­
lorum -talipunkin on jo pitkään epäilty liittyvän
ruusufinniin ainakin osalla potilaista, ja tähän
viittaavat viimeisimmätkin tutkimukset (2). Po­
tilaiden Tollin kaltaisten reseptoreiden arvel­
laan reagoivan talipunkin tai sen suolistobak­
teerien rakenteisiin, mikä johtaa tulehdusreak­
Su omen Lääkärilehti 14-15/2015 vsk 70
tioon. Talipunkkia ei kuitenkaan pidetä ruusu­
finnin varsinaisena aiheuttajana, koska se kuu­
luu aikuisten ihon normaaliin eliöstöön. Siksi
talipunkeista ei kannatakaan potilaille aktiivi­
sesti puhua, varsinkin kun aihe herättää usein
hämmennystä ja kauhistuneita reaktioita.
Oireita vaikeuttavat ulkoiset tekijät
Ruusufinnin oireita voivat pahentaa monet
­ulkoiset tekijät (2). Yleisimpiä ovat glukokorti­
koidivoiteet ja auringon UV-säteily. Muita
­pahentavia tekijöitä voivat olla kuumuus (esi­
merkiksi saunominen), kylmyys, voimakkaasti
mausteiset ruoat, kuumat juomat, alkoholijuo­
mat pieninäkin annoksina ja stressi. Myös tak­
rolimuusivoiteen pitkäkestoinen käyttö saattaa
laukaista ruusufinnin kaltaisia oireita (4). Oirei­
ta vaikeuttavista tekijöistä tulee keskustella poti­
laan kanssa, ja ohjeistaa potilas välttämään
­niitä, jos ne tuntuvat vaikuttavan oireisiin.
Oirekuva, erotusdiagnostiikka ja hoito
Ruusufinni oireilee tavallisimmin symmetrises­
ti kasvojen kuperilla pinnoilla: poskilla, nenäs­
sä, otsan keskiosassa ja leuassa. Diagnoosi on
kliininen, ja erotusdiagnostiikka edellyttää vain
harvoin koepalan ottamista.
Ruusufinnin yleisimmät neljä kliinistä ala­
tyyppiä ovat erytematoottinen ruusufinni, papu­
lopustulaarinen ruusufinni, fyymamuodostusta
aiheuttava ruusufinni ja silmäoireinen ruusu­
finni (taulukko 1). Potilaalla voi esiintyä saman­
aikaisesti yhteen tai useampaan alatyyppiin
­sopivia oireita.
Alatyyppien tunnistaminen on tärkeää, koska
hoito määräytyy niiden mukaisesti (5,6) ja kaik­
kiin alatyyppeihin on omat hoitomuodot. Hoi­
toa aloitettaessa potilaalle on syytä kertoa, mitä
985
Kirjallisuutta
1 Tan J, Berg M. Rosacea: Current
state of epidemiology. J Am Acad
Dermatol 2013;69(Suppl
1):S27–352.
2 Steinhoff M, Schauber J, Leyden
JJ. New insights into rosacea
pathophysiology: A review of
recent findings. J Am Acad
Dermatol 2013;69(Suppl
1):S15–26.
3 Palatsi R, Kelhälä HL, Hägg P.
Uusia näkemyksiä ruusufinnin
patogeneesistä ja hoidosta.
Duodecim 2012;128:2327–35.
4 Teraki Y, Hitomi K, Sato Y, Izaki S.
Tacrolimus-induced rosacea-like
dermatitis: A clinical analysis of
16 cases associated with
tacrolimus ointment application.
Dermatology 2012;224:309–14.
5 Elewski BE, Draelos Z, Dréno B,
Jansen T, Layton A, Picardo M.
Rosacea – global diversity and
optimized outcome: proposed
international consensus from the
Rosacea International Expert
Group. JEADV 2011;25:188–200.
oiretta hoidolla pyritään lievittämään. Tieto on
tarpeen, jottei potilas pettyisi, jos esimerkiksi
finnimäiset muutokset häviävät, mutta punoi­
tusoire jää jäljelle. Kaikkien ruusufinnimuoto­
jen hoidossa on tärkeää välttää runsasta aurin­
gon UV-säteilyä. Lisäksi tulee välttää muita
­tiedossa olevia, oireita pahentavia tekijöitä, jos
potilas on havainnut niiden vaikuttavan omaan
taudinkuvaansa. Peittäviä kosmetiikkavalmistei­
ta saa käyttää.
Erytematoottinen ruusufinni
Ruusufinnin alatyypeistä yleisin ja lievin on
­punoittavana ihona oirehtiva erytematoottinen
ruusufinni, jota kosmetologit ja naistenlehdet
kutsuvat couperosa-ihoksi (kuva 1). Jos punoi­
tusoire on lehahteleva, täytyy erotusdiagnostii­
kassa muistaa tavallinen emotionaalinen
­punastuminen ja muut flush-oireita aiheuttavat
syyt, kuten vaihdevuosioireilu ja karsinoidi­
oireyhtymä (7). Pysyvä punoitus voi muistuttaa
punahukkaan liittyvää perhosihottumaa. Käy­
tännössä nenän ja poskien punoitusta saa pitää
ruusufinninä, ellei potilaalla ole muita selvästi
punahukkaan viittaavia oireita ja löydöksiä.
Lehahtelevaa ruusufinnipunoitusta voidaan
yrittää hillitä pienellä propranololi-annoksella,
mutta hoidon teho on huonosti osoitettu (5).
Jatkuvaa punoittelua pystytään monilta potilail­
ta vähentämään pintaverisuonia supistavalla
brimonidiinigeelillä (8), jonka vaikutus kestää
8–12 tuntia. Jos potilas haluaa pysyvämmän
hoitovasteen, pintaverisuonia voidaan hävittää
laserhoidolla tai valoimpulssihoidolla (5).
Papulopustulaarinen ruusufinni
Papulopustulaarinen ruusufinni oirehtii papu­
loilla eli näppylöillä ja pustuloilla eli märkärak­
kuloilla (kuva 2). Tärkeimmät erotusdiagnoosit
ovat muut tavalliset papulopustulaariset ihottu­
TAULUKKO 1.
Ruusufinnin alatyypit ja niiden hoito.
Alatyyppi
Oirekuva
Hoito
Erytematoottinen
Lehahteleva punoitus
Jatkuva punoitus ja teleangiektasiat
Propranololi 10–20 mg x 3
Brimonidiinigeeli kerran päivässä
Laserhoito
Valoimpulssihoito
Papulopustulaarinen
Papulat eli näppylät
Pustulat eli märkäpäät
Lieviin oireisiin metronidatsolia tai atselaiinihappoa geelinä tai
­emulsiovoiteena 1–2 kertaa päivässä, vaikeassa tai paikallishoidolle
­reagoimattomassa taudissa lisäksi sisäinen hoito:
Doksisykliini (pieniannoksinen depot-valmiste) 40 mg x 1, 6–16 viikon ajan
Lymesykliini 150–300 mg x 1–2, 6–12 viikon ajan 1,2
Tetrasykliini 250–500 mg x 1–2, 6–12 viikon ajan 1,2
Erytromysiini 250–500 mg x 1–2, 6–12 viikon ajan 2
Atsitromysiini 250–500 mg x 1, 6–12 viikon ajan 2
Metronidatsoli 250 mg x 1–2, 6 viikon ajan 2
Jos edellä mainitut hoidot eivät tehoa tai taudinkuva on erityisen hankala,
voi ihotautilääkäri aloittaa isotretinoiinikuurin 0,1–0,3 mg/kg/vrk.
Fyymaa muodostava
Vähitellen paksuuntuneeksi, myhkyräiseksi
muuttuva iho tavallisimmin nenän alueella
Alkuvaiheessa ja kirurgisen hoidon jälkeen uusiutumista ehkäisemään
­isotretinoiini noin 0,1–0,5 mg/kg/vrk
Jo pidemmälle edenneeseen fyymaan kirurginen hoito
Silmäoireinen
Kuivat, toisaalta herkästi vuotavat ja ärtyvät
silmät, blefariitti, konjunktiviitti, näärännäppy
(hordeolum), luomirakkula (chalazion)
Joskus vakavampia ilmentymiä, kuten
episkleriitti tai iriitti
Lieviin ilmentymiin oireenmukainen paikallishoito. Jos hoitovaste ei riitä,
­kannattaa aloittaa antibioottihoito kuten papulopustulaarisessa alatyypissä
ja konsultoida herkästi silmälääkäriä.
Vakavat ilmentymät kuuluvat pikaisesti silmälääkärin hoitoon.
1
2
Antibiootin voi ottaa myös ruoan ja/tai maitotuotteiden kanssa, koska tällöinkin saavutetaan tehon kannalta riittävä anti-inflammatorinen lääkeainepitoisuus.
Antibioottikuurin voi aloittaa isommalla annoksella ja pienentää annosta 2–4 viikon kuluttua, jos hoitovaste on hyvä.
98 6
Suomen Lääkärilehti 14-15/2015 vsk 70
6 van Zuuren EJ, Kramer SF, Carter
BR, Graber MA, Fedorowicz Z.
Effective and evidence-based
management strategies for
rosacea: summary of a Cochrane
systematic review. BJD
2011;165:760–81.
7 Rantanen T. Ruusufinni ja
perioraalidermatiitti. Suom
Lääkäril 2007;62:285–90.
8 Del Rosso JQ. Management of
facial erythema of rosacea: What
is the role of topical a-adrenergic
receptor agonist therapy? J Am
Acad Dermatol 2013;69(Suppl
1):44–56.
9 Vieira AC, Mannis MJ. Ocular
rosacea: Common and commonly
missed. J Am Acad Dermatol
2013;69(Suppl 1):36–41.
10Tempark T, Shwayder TA. Perioral
dermatitis: a review of the
condition with special attention
to treatment options. Am J Clin
Dermatol 2014;15:101–13.
Sidonnaisuudet
Ei sidonnaisuuksia.
mat, kuten akne ja perioraalidermatiitti. Aikuis­
iän aknea voi olla vaikea erottaa ruusufinnistä,
mutta ruusufinnissä ei esiinny aknessa tyypil­
listä komedomuodostusta eikä oireita rinta­
kehän ja selän alueella. Pienet ruusufinnipapu­
lat ja perioraalidermatiittipapulat voivat olla
­samannäköisiä, mutta sijainti on erilainen: ruu­
sufinni oirehtii erityisesti kasvojen kuperilla
pinnoilla, perioraalidermatiitti puolestaan suun
ja/tai silmien ympärillä.
Lievä papulopustulaarinen ruusufinni talttuu
paikallishoidolla: metronidatsolin ja atselaiini­
hapon tehosta on riittävästi tutkimusnäyttöä (6).
Lisäksi on heikompaa näyttöä muun muassa
tretinoiinin, adapaleenin, klindamysiinin,
­pimekrolimuusin ja permetriinin tehosta pai­
kallishoidossa (5,6), mutta niiden käyttöä ei voi
varauksetta suositella, ennen kuin tutkimus­
näyttöä on kertynyt lisää. Jos paikallishoidon
­t eho ei riitä, sen rinnalla kannattaa aloittaa
­sisäinen lääkehoito (taulukko 1). Jos papulopus­
tulaarinen ruusufinni oirehtii vaikeasti, on
­syytä aloittaa lääkehoito heti sekä paikallisesti
että sisäisesti (5). Osalla potilaista oireet pyrki­
vät palaamaan pian sisäisen lääkekuurin jäl­
KUVA 1.
Varsin lievä erytematoottinen ruusufinni, joka kuitenkin häiritsi potilasta
kosmeettisesti. Lisäksi silmäoireena blefariitti alaluomien reunoissa.
keen. Tätä voi ehkäistä jatkamalla paikallis­
hoitoa muutamana päivänä viikossa useita kuu­
kausia sisäisen lääkekuurin päättymisen jäl­
keen.
Fyymamuodostusta aiheuttava ruusufinni
Ruusufinnin harvinaisin alatyyppi on fyyma,
­joka ilmaantuu lähinnä miehille. Fyymakudos
on liikakasvuista talirauhas- ja sidekudosta, ja se
ilmenee kiinteänä, paksuuntuneena ja myhkyräi­
senä ihomuutoksena (kuva 3). Ylivoimaisesti
­tavallisin sijaintikohta on nenä (rinofyyma), mut­
ta fyyma voi kehittyä muuallekin, esimerkiksi
poskiin, otsalle tai leukaan. Alku­vaiheen fyyma
saattaa lievittyä riittävästi isotretinoiinihoidolla,
mutta pidemmälle kehittynyt fyyma vaatii kirur­
gisen hoidon. Sen jälkeen u
­ usiutumista voidaan
ehkäistä isotretinoiinilla (5,6).
Silmäoireinen ruusufinni
Vaihtelevia silmäoireita esiintyy yli 50 %:lla
ruusufinnipotilaista (9) (taulukko 1, kuvat 1 ja
4). Kyseessä on siis huomattavan yleinen
­ala­tyyppi, joka on alidiagnosoitu, koska silmä­
oireet usein unohdetaan ottaa puheeksi. Ali­
diagnostiikkaa selittää myös diagnoosin vai­
keus. Ei ole helppo oivaltaa, että kyseessä on
ruusufinni, varsinkin jos silmäoireet ovat tau­
din ainoa ilmentymä. Ruusufinnin silmäoireet
ovat epäspesifisiä, eli niitä esiintyy yleisesti
muillakin kuin ruusufinnipotilailla. Oireiden
pitkäkestoisuus tai taipumus toistua viittaa
­ruusufinniin.
KUVA 2.
Papulopustulaarinen ruusufinni.
Kuva: Maria Lönnrot
Su omen Lääkärilehti 14-15/2015 vsk 70
Kuva: Raimo Suhonen
987
KUVA 3.
Rinofyyma nenän siivekkeissä.
Kuva: Maria Lönnrot
Perioraalidermatiitti
Perioraalidermatiitin esiintyvyydestä ei ole väes­
töpohjaisia tutkimuksia, mutta potilasaineisto­
jen perusteella kyseessä on yleinen ihottuma,
jota esiintyy erityisesti 15–45-vuotiailla naisilla.
Tautia tavataan myös miehillä ja lapsilla. Etio­
patogeneesiä ei tunneta, mutta esimerkiksi
­atopiataipumuksen, ihon vajavaisen läpäisyes­
teen ja ihoa ärsyttävien ulkoisten tekijöiden,
­ uten kosmetiikkatuotteiden, arvellaan olevan
k
keskeisiä taudin synnyssä. Jos potilas käyttää
monenlaista kasvokosmetiikkaa, hän voisi oma­
hoitona kokeilla taukoa näiden tuotteiden
­käytössä ja korvata ne pelkällä kevyellä perus­
voiteella. Myös kortikosteroidivoiteiden käyttö
voi olla laukaiseva tekijä, joten perioraaliderma­
tiittipotilaan on turvallisinta välttää niiden käyt­
töä kasvoilla.
Perioraalidermatiitti eli suunympärysihottu­
ma oireilee nimensä mukaisesti suun ympäril­
lä, mutta oireita voi olla myös silmien ympärillä
(periokulaaridermatiitti). Taudinkuvaan kuulu­
vat punoitus ja pikkuruiset papulat ja pustulat
nasolabiaalipoimuissa, suun sivustoilla ja leuan
alueella (kuva 5). Huulen ja ihottuman väliin
jää tyypillisesti kapea kaistale tervettä ihoa. Sil­
mien ympärillä punoitusta ja papuloita näh­
dään yleensä alaluomen lateraaliosassa ja/tai
silmän ulkonurkan seudussa (kuva 6). Diagnoo­
si on kliininen.
Suun ja silmien ympärystät ovat myös atoop­
pisen ihottuman mielipaikkoja, mutta atooppi­
sessa ihottumassa ei yleensä esiinny papuloita
tai pustuloita, vaan ihottuma on tasaisempaa ja
kuivankarheaa. Nenänpielissä punoittavaa
­seborrooista dermatiittia voi olla hankala erot­
taa nasolabiaalipoimun yläosan perioraali­
KUVA 4.
KUVA 5.
Ruusufinnin silmäoireena konjunktiviitti.
Perioraalidermatiitti.
Huomaa tyypillinen kapea terveen ihon kaistale
huulen ja ihottuman välissä.
Kuva: Raimo Suhonen
98 8
Kuva: Raimo Suhonen
Suomen Lääkärilehti 14-15/2015 vsk 70
KUVA 6.
Perioraalidermatiitti alaluomilla.
vat ­p erioraalidermatiittiin hyvin ja ovat sen
vuoksi hoidossa ensisijaisia (10). Hoitona voi
käyttää tetrasykliiniä (250 mg x 2) 4–8 viikkoa
tai lymesykliiniä (150–300 mg x 1) 4–8 viikkoa
tai ­d oksisykliiniä (100 mg x 1) 4–8 viikkoa.
Tetra­sykliinien vaihtoehtona on erytromysiini
(250 mg x 2) 4–12 viikkoa. Lievät oireet voivat
hoitua pelkällä paikallisella metronidatsolivoi­
teella tai -geelillä, joka tehoaa yleensä hyvin
myös lasten oireisiin. Paikallishoidossa voi
­kokeilla myös pimekrolimuusi- tai atselaiini­
happovoidetta.
Yhteenveto
Kuva: Raimo Suhonen
dermatiitista, mutta seborrooiseen dermatiittiin
kuuluvat yleensä ekseemaoireet myös hius­
pohjassa, kulmakarvojen seudussa ja pulison­
kien alueella. Paljolti ihottuman sijaintiin pe­
rustuu myös erotus papulopustulaarisesta ruu­
sufinnistä (ruusufinni laajemmin kasvoilla,
­kuperilla pinnoilla) ja aknesta (akne laajemmin
kasvoilla, usein myös rintakehällä ja yläselässä,
komedot).
Erotusdiagnooseja kannattaa miettiä eri­
tyisesti, jos perioraalidermatiitti ei lievity
­tetra­sykliiniryhmän antibiooteilla, jotka tehoa­
Ruusufinnin ja perioraalidermatiitin tunnista­
minen on tärkeää, koska molemmat ovat tavalli­
sia ihottumia, joihin on tepsiviä hoitoja. Näiden
ihottumien diagnoosi on kliininen ja yleensä
helppo. Hoitomuoto määräytyy diagnoosin ja
kliinisen alatyypin mukaan. On tärkeää infor­
moida potilasta taudin hyvänlaatuisesta mutta
kroonisuuteen taipuvaisesta luonteesta, tautia
mahdollisesti pahentavista ulkoisista tekijöistä
ja siitä, mitä oiretta lääkehoidolla pyritään lievit­
tämään. ●
Kiitokset
Kiitän professori Raimo Suhosta ensiluokkaisista
valokuvista.
English summary | www.laakarilehti.fi | in english
Rosacea and perioral dermatitis
Su omen Lääkärilehti 14-15/2015 vsk 70
989
English summary
MARIA LÖNNROT
M.D., Ph.D., Specialist in
Dermatology and Allergology
Seinäjoki Central Hospital,
Dermatology and Allergology Unit,
and Tampere University Hospital,
Department of Respiratory
Medicine, Dermatology and
Allergology
Rosacea and perioral dermatitis
Rosacea is a common chronic inflammatory syndrome affecting the central face of adults. Numerous
components seem to be involved in the pathogenesis, including aberrations in innate immunity, neurovascular
regulation and neuroimmunological regulation. Most authors agree on four major clinical subtypes of rosacea:
erythematotelangiectatic rosacea, papulopustular rosacea, phymatous rosacea, and ocular rosacea. The
disease is treatable, but not curable. Treatment includes topical and oral medications, operative treatment,
and avoidance of triggering factors, such as UV-radiation and corticosteroid creams. Treatment options are
determined by the clinical subtype.
Perioral dermatitis is a common inflammatory dermatosis with a fluctuating course. It affects mostly adult
females, but also males and children. Tiny erythematous papules are seen around the mouth, with a narrow
zone of sparing around the vermilion border of the lips. Papules may also occur in the periocular region. Oral
tetracycline is the first line of treatment, though alternative treatment options suit children and mild cases.
Triggering factors, such as corticosteroid creams and use of multiple cosmetic products on facial skin, should be
avoided.
98 9 a
Suomen Lääkärilehti 14-15/2015 vsk 70