Kaksi mummoa meni mustikkaan – mutta he eivät mahtuneet sinne”

Kaksi mummoa meni mustikkaan – mutta he eivät mahtuneet sinne”

”Kaksi mummoa meni mustikkaan –
mutta he eivät mahtuneet sinne”
Leena Graeffe
”Turhaa sekin. Millaa itseään nauratti aivan
kamalasti, mutta äiti pysyi totisena. Takuuvarma
konsti, ajatteli Milla ja lupasi tehdä illalla
pannukakkua. Mutta äiti ei vain piristynyt. On
kuin kiveä yrittäisi herättää! Äiti on jäässä!
Koteloitunut umpihuoli!”
”Janin isä näytti ihan samanlaiselta kuin pihan
muidenkin poikien isät, niinpä Janin oli vaikeata
selittää kavereille, mikä isää vaivasi. Isän sairaus
oli mielen sairautta - joka ei näy päällepäin.
Eräänä päivänä Jani piirsi ja kirjoitti paperille
kaikki huolensa ja suuttumuksen aiheet ja sitten
hän teippasi ne vielä lattiaan! Aikansa huoliaan
katseltuaan Jani otti kaapista maalarinteippiä ja
teki sillä ikään kuin kaarisillan huoliensa yli. Sitten
Jani meni tepsuttelemaan kaarisillalle ja kuvitteli
heiluttavansa kättä alas jääneille huolille. Sillä
tavalla Jani tunsi, että huolet ja murheet
loittonivat hänestä.
vaan otetaan apua vastaan. Lasten ja nuorten sen
hetkisen avun lisäksi pyritään selviämisessä
estämään
ylisukupolvittaista
sairauden
siirtymistä.
Lapset opetetaan odottamaan - ”sitten kun…”.
Heillä on oikeus elää terveellistä lapsuutta nyt.
Me aikuiset olemme siitä vastuussa.
Hyvinvoinnin lisäämisestä on puhuttu paljon.
Haavoittuvissa oloissa tai riskitilanteissa elävät
lapset eivät ole ainoita huolenpitoamme
tarvitsevia lapsia.
Väsyneenä lintukin laskee sulkansa ja antaa
siipiensä levätä, ehkä äidinkin kannattaisi tehdä
niin.
Jani teki turvaruudun ensin oman huoneensa
nurkkaan, sitten oman sängyn ympärille. Se
auttoi kun uni ei muuten tahtonut tulla. Ja lopulta
Jani ei enää tarvinnut koko teippirullaa, hän kun
vain kuvitteli sellaisen turvallisen olon itselleen”.
(Sirkku Niemelä – Tiuku Pennola : ”Pienilläkin
padoilla on korvat”. Suomen Kasvatus- ja
perheneuvontaliitto. Yliopistopaino, Helsinki
2000)
Suosittelen lämpimästi tätä prosessinomaisesti
etenevää kirjaa. Hyvinvoinnin lisäämisessä
ongelmat kohdataan; niitä sanoitetaan ja
konkretisoidaan. Toimitaan yhdessä, ei piilouduta
Palailin Aseman Lapset ry :n ”Hyvinvointi”teemanumeron sivuille (7/2001).
Otsikot ovat kutsuvia: Onko hyvinvointi
ostettavissa? Kiireetön nautinto, Kaikki hyvin
,mutku! Suosittelen koko lehden lukemista.
Raha ei ratkaise; läsnäolo ratkaisee.. Ollaan
mukana lastemme ja nuortemme arjessa, niin
ilossa kuin surussakin. Tämä kyky on saatava
meissä esiin.
Tuula-Maria Ahonen viittaa Hannele Koivusen
toimittamaan
kirjaan
”Elämänviisaus
–
kokemustietoa uusille sukupolville”. Monet
vanhukset puhuvat puhtaasta olemisen ilosta,
tavallisten
asioiden
tekeminen
ilman
suorittamisen ja tehokkuuden vaatimuksia riittää.
Pienillä lapsilla on sama taito. Ulkoa löytyvä keppi
onkin kiinnostava – ”Tule nyt jo”. Poika jättää
kepin ja poisoppii ehkä samalla hyvin arvokasta
kykyään ihastua arjen pienistä asioista.
Henrik Muukkosen teksti alkaa ”Sitku ja mutku,
siinä kaksi sielunvihollista ja vastaansanomatonta
vastuunsiirtäjää. Eiku kolme”.
Lapset oppivat odottamaan – sitten kun…
Koska se sitku on; osataanko elää tätä päivää,
kiittää siitä. Kiiruhtaako elämä ohi, pysytäänkö
vauhdissa mukana.
Entä mutkuttelijat? Kaikki olisi hyvin, elleivät
muut pilaisi asioita. Hehän olisivat täydellisiä,
mutku…
Mutkuttelussa on kiinni. Sitkuttelijan ja
mutkuttelijan kolmas pyörä on eiku. Hän tulee
esiin kun kaiken luulisi olevan valmista. Eikuttelija
ottaa itselleen päätösoikeuksia. Hän muuttaa
päätöksiä eikä kerro siitä muille. Eikuttelijoiden
kanssa ei voi olla koskaan varma, mitä
seuraavaksi tapahtuu.
Kaikki hyvin? Eiku, mutku, sitku.
Milla ja Jani kohtaavat ongelmat. He pyrkivät
löytämään ratkaisuja. Saavatko Millat ja Janit
apuamme.
Otammeko
aikuisvastuun.
Voisimmeko
mittauttaa
asioiden
arvoa
vastuusuorituksena, niin kotona, varhaiskasvatuksessa, kerhoissa kuin koulussakin.
Huoli puheeksi (Eriksson & Arnkil) on
menetelmänä meille monille tuttu. Ollaan
rohkeasti lapsen asialla. Vältetään tilanteita,
”joissa kaikki tietävät kaikkien tietävän, mutta
kukaan ei toimi…”
THL:n
Lapsija
perhehanke,
Suomen
Mielenterveysseura
jne
ovat
tuottaneet
arvokasta menetelmäaineistoa Lapsen huolen
puheeksi ottamisesta. Tunne-, Tunnetaitokortit,
Kaveri-, Kaveritaitokortit, Vahvuuskortit ovat
varmaan lukijoilleni tutuksi tulleita kortteja.
Vahvuuskasvatus on usein esillä. Tuetaan lapsia
löytämään voimavarojaan, iloitsemaan itsestään.
Lämpimiä
alkutaipaleelta,
Mummo
terveisiä
vuosituhannen