Miehen matala testosteronitaso – miten diagnosoin ja hoidan?

Satu Vehkavaara
dosentti, sisätautien ja
endokrinologian erikoislääkäri,
osastonylilääkäri
HYKS, Vatsakeskus, endokrinologia
ja parenkyymisairaudet,
endokrinologian poliklinikka,
Jorvin sairaala
Esa Hämäläinen
dosentti, kliinisen kemian
erikoislääkäri, osastonylilääkäri
HUSLAB, naistenklinikan ja
lastenklinikan laboratoriot
tieteessä
kättä pidempää
Miehen matala testosteronitaso
– miten diagnosoin ja hoidan?
•• Seerumin testosteronipitoisuus tulee määrittää luotettavalla menetelmällä, joko neste­
kromatografia-massaspektrometrialla tai immunologisella menetelmällä, joka sisältää uutoksen •
tai hormonin kromatografisen puhdistuksen. Lisätutkimuksena voidaan määrittää laskettu vapaa
testosteroni.
•• Hypogonadismiin sopivat oireet yhdessä toistuvasti pienen testosteronipitoisuuden kanssa
­varmistavat diagnoosin.
•• Iäkkäiden miesten testosteronihoidon aloittamista tulee harkita tarkkaan. Hoidon tavoitteena on
testosteronipitoisuuden saaminen viitealueen alakolmannekseen.
•• Hoidon aikana seurataan testosteronipitoisuuden lisäksi hematokriittitasoja ja PSA-arvoa sekä
virtsaamisoireita.
•• Iäkkäiden miesten testosteronihoidon turvallisuudesta tarvitaan lisää tutkimustietoa.
Testosteronivalmisteiden myynti lisääntyy Suomessa ja muualla maailmassa kovaa vauhtia.
Miehillä testosteronin puute lisää seksuaalioireita, mutta myös osteoporoosin ja anemian riskiä sekä epäedullisia muutoksia kehon koostumuksessa. Testosteronihoidon on toisaalta raportoitu lisäävän lihasvoimia ja -massaa ja vaikuttavan positiivisesti jaksamiseen, mielialaan,
unen laatuun sekä parantavan luun laatua ja
korjaavan anemiaa. Hoito ei ole kuitenkaan ongelmatonta. Viime vuosina on julkaistu useita
satunnaistettuja tutkimuksia varsinkin iäkkäiden miesten testosteronihoitoon liittyvästä lisääntyneestä kuolleisuudesta sydän- ja veri­
suonitauteihin (1,2,3).
Kansainväliset ohjeet testosteronin puutoksen
diagnostiikasta ja hoidon seurannasta julkaistiin
vuonna 2010 (4). Suosituksen kirjoittajien mielipiteet iäkkäiden miesten hoidon aiheista kuitenkin erosivat, eikä yhtenäistä suositusta pystytty
saamaan aikaan. Osa panelisteista olisi aloittanut oireiselle miehelle hoidon testo­s te­r o­
nipitoisuuden ollessa 9,7–10,4 nmol/l, mutta
osa vasta pitoisuuden ollessa huomattavasti pienempi (< 6,9 nmol/l). Tärkein syy tähän mielipide-eroon oli näytön puuttuminen hoidon turvallisuudesta. Aiheesta on myös Suomessa hiljattain julkaistu ansiokas pääkirjoitus (5).
V
V
Vertaisarvioitu
Testosteroni
Testosteroni ja sen metaboliitti dihydrotesto­
steroni (DHT) ovat biologiselta voimakkuudeltaan miehen tärkeimmät androgeenit. Testoste-
Su omen Lääkärilehti 11/2015 vsk 70
ronin tuotantoa säätelee aivolisäkkeen luteinisoiva hormoni (LH) (kuva 1). Testosteronista on
veren­kierrossa vain pieni osa vapaana (1–3 %),
ja reilusti yli puolet kulkee veressä sitoutuneena
spesifiseen kantajaproteiiniin, sukupuolihormoneja sitovaan globuliiniin (sex hormone binding globulin, SHBG) ja loppuosa heikommin
sitoutuneena albumiiniin.
Vain kantajaproteiinista irronnut testosteroni
on biologisesti aktiivista, pääsee soluihin, sitoutuu androgeenireseptoriin ja saa aikaan androgeenivaikutuksen. On spekuloitu, että joissakin
kudoksissa vapaan testosteronifraktion lisäksi
myös löyhästi albumiinin sitoutunut testosteroni saattaa irrota ja toimia kuten vapaa hormoni.
Tämän takia on määritetty myös vapaan testo­
steronin ja albumiiniin sitoutuneen testoste­
ronin kokonaispitoisuutta (bioavailable testosterone). Testosteronin pitoisuus veressä on suurimmillaan aamulla ja pieni illalla. Pitoisuuden
vuorokausirytmi noudattaa uni-valvetilaa.
Viitearvot ja määritysmenetelmät
Testosteroninäyte otetaan vuorokausivaihtelun
takia aamulla (klo 7–10). Seerumin testosteronin viitearvot ovat nuorilla aikuisilla miehillä tasoa 10–35 nmol/l. Iäkkäillä miehillä viitealaraja
on hieman matalampi.
Seerumin testosteroni tulisi nykykäsityksen
mukaan määrittää luotettavalla immunologisella menetelmällä (uutos/kromatografia ja immunoassay) tai nestekromatografia-massaspektrometrialla (LC-MS/MS), koska automaattisille
723
kättä pidempää
kuva 1.
Hypotalamus-aivolisäke-kivesakseli. Kaavakuva esittää kiveksen
tuottaman testosteronin palautevaikutuksen hypotalamuksen
ja aivolisäkkeen toimintaan sekä inhibiinin palautevaikutuksen
aivolisäkkeen FSH-eritykseen sekä LH:n ja FSH:n vaikutuskohteet
kiveksessä. T = testosteroni, E2 = estradioli.
telmillä ongelmia, ja eräät niistä antavat naisten
ja lasten ja jopa hypogonadaalisten miesten testosteronipitoisuuksista referenssimenetelmistä
selvästi poikkeavia tuloksia. Jos immunomenetelmän antama testosteronitulos ei sovi potilaan
oirekuvaan, tulos kannattaa kontrolloida toisella
menetelmällä, esimerkiksi luotettavalla immunoassaylla tai massaspektrometrialla.
Vapaan testosteronin prosenttiosuus voidaan
käytännön diagnostiikassa laskea SHBG:n ja
albu­miinin pitoisuuksien avulla, ja vapaan hormonin pitoisuus saadaan kertomalla tulos
koko­naishormonipitoisuudella. Suomessa laboratorioissa käytetään yleisesti ns. Andersonin
kaavaa, joka toimii miesten SHBG:n tasoilla:
S-testosteroni (nmol/l) x (2,28 – 1,38
x log SHBG (nmol/l/10)
Vapaan testosteronin ja biologisesti aktiivisen
testosteronin (vapaa ja albumiiniin sitoutunut)
määrittämiseksi on kuitenkin käytössä useita
laskenta-algoritmeja. Laskennallinen vapaan
testosteronin pitoisuus korreloi miehillä hyvin
vapaan testosteronin referenssimenetelmien,
kuten tasapainodialyysin kanssa, jos laborato­
rion käyttämä SHBG:n määritysmenetelmä on
kalibroitu oikeaan tulostasoon.
Biologisesti aktiivisen testosteronin (vapaa ja
albumiiniin sitoutunut) määrityksiä tehdään
joissakin hormonilaboratorioissa, joko SHBG:n
ammonium-sulfaattisaostuksella tai geelifiltraatiokromatografialla tai SHBG:n, albumiinin ja
laskenta-algoritmin avulla määritettynä. Määrityksen ei ole kuitenkaan osoitettu tuovan merkittävää lisähyötyä testosteronin ja vapaan testosteronin määrityksiin verrattuna miehen hypogonadismin diagnostiikassa tai potilaiden
luokittelussa.
Kaupalliset, vapaan testosteronin suorat ns.
analogimenetelmät ovat tutkimusten mukaan
epäluotettavia. Ne antavat dialyysimenetelmistä
poikkeavaa tulostasoa ja virheellisiä tuloksia, jos
tutkittavan miehen SHBG-pitoisuus on hyvin
pieni tai suuri. Siksi niistä on pääosin luovuttu.
immunoanalysaattoreille kehitetyt nopeat immunomenetelmät sisältävät monia potentiaalisia häiriötekijöitä (mm. matriksivaikutukset,
hormonin SHBG-sitoutuminen, heterofiiliset
vasta-aineet). Erityisesti pienten testosteroni­
pitoisuuksien määrittämisessä on näillä mene72 4
Hypogonadismin syyt ja diagnostiikka
Miehen hypogonadismi voi johtua kivesten sairaudesta (primaarinen) tai aivolisäke-hypotalamustason säätelyhäiriöstä (sekundaarinen). Lisäksi se voi olla synnynnäinen (Klinefelterin ja
Kallmannin oireyhtymät sekä muut geneettiset
Suomen Lääkärilehti 11/2015 vsk 70
tieteessä
Kirjallisuutta
1 Basaria S, Coviello A, Travison T
ym. Adverse events associated
with testosterone administration.
N Engl J Med 2010;363:109–22.
2 Vigen R, O’Donnell C, Barón A
ym. Association of testosterone
therapy with mortality, myocardial
infarction, and stroke in men with
low testosterone levels. JAMA
2013;310:1829–36.
3 Finkle WD, Greenland S, Ridgeway
GK ym. Increased risk of non-fatal
myocardial infarction following
testosterone therapy prescription
in men. PloS One 2014;9:e85805.
4 Bhasin S, Cunningham G, Hayes
F ym. Testosterone therapy in
men with androgen deficiency
syndromes: An Endocrine Society
clinical practice guidelines. J Clin
Endocrinol Metab 2010;95:2536–
59.
5 Huhtaniemi I. Testosteronia
­ikääntyville miehille – kestääkö
­sydän? Duodecim 2014;130:1377–
8.
6 Wu F, Tajar A, Beynon J ym.
­Identification of late-onset
­hypogonadism in middle-aged
and elderly men. N Engl J Med
2010;95:123–35.
Sidonnaisuudet
Satu Vehkavaara: Ei sidonnaisuuksia.
Esa Hämäläinen: Luentopalkkio
(­Novartis), matkakulukorvaus
­kotimaassa (Roche Diagnostics).
taulukko 1.
taulukko 2.
Sairauksia ja lääkityksiä, jotka muuttavat
SHBG-pitoisuuksia.
Hypogonadismiin liitettyjä oireita ja
löydöksiä.
Pienentynyt SHBG-pitoisuus
Ylipaino
Nefroottinen oireyhtymä
Hypotyreoosi
Akromegalia
Tyypin 2 diabetes
Glukokortikoidit
Anaboliset steroidit
Spesifiset
Viivästynyt puberteettikehitys
Libidon huononeminen
Vähentynyt aamuerektioiden määrä
Gynekomastia
Parrankasvun hidastuminen, karvoituksen
­väheneminen
Erittäin pienet (alle 5 ml) tai pienentyneet kivekset
Infertiliteetti, huono sperman laatu
Osteoporoosi, pienienergiaiset murtumat
Kuumat aallot, hikoilu
Suurentunut SHBG-pitoisuus
Ikääntyminen
Maksakirroosi tai hepatiitti
Kilpirauhasen liikatoiminta
Epilepsialääkkeet
Estrogeeni
HIV-infektio
hypogonadotrooppiset hypogonadismit) tai
hankinnainen.
Anamneesin ja kliinisen tutkimuksen lisäksi
on tärkeää ymmärtää akuuttien sekä kroonisten
sairauksien (maksasairaudet, hemokromatoosi,
kilpirauhassairaudet, HIV, lihavuus, hyperprolaktinemia sekä aivolisäkkeen hyvänlaatuiset
kasvaimet) sekä lääkkeiden käytön (mm. anaboliset steroidit, glukokortikoidit, opiaatit) vaikutus miesten testosteroni- ja SHBG-pitoisuuteen
(taulukko 1). Hypogonadismin diagnostiikkaa
ei helpota se, että hypogonadismiin viittaavia
­oireita todetaan jopa 25–35 %:lla täysin eugona­
daalisista miehistä (6).
Miehillä seerumin testosteronin kokonais­
pitoisuus antaa luotettavan kuvan testosteronin
synteesistä ja sen häiriöistä. Selvästi viiterajoissa oleva testosteroniarvo (yli 12 nmol/l) on osoitus normaalista kivesten toiminnasta ja sulkee
pois hypogonadismin, kun taas pienet pitoisuudet (alle 8 nmol/l) yhdistyneinä kliinisiin oireisiin (heikentynyt libido ja potenssi, erektiohäi­
riöt, vähentynyt lihasvoima ja -massa ja lisääntynyt elimistön rasvapitoisuus, pienentynyt
luun tiheys sekä psyykkiset oireet, kuten heikentynyt vitaalisuus ja masennus) viittaavat testosteronin puutokseen (taulukko 2).
Diagnoosin pitäisi aina perustua ainakin kahteen riippumattomaan mittaustulokseen. Rajatapauksissa voi myös olla hyötyä laskennallisen
vapaan testosteronin pitoisuuden arvioinnista
(kuvio 1). Hypogonadismin jatkotutkimuksiin
Su omen Lääkärilehti 11/2015 vsk 70
Muut
Aikaansaamattomuus, energian ja itseluottamuksen
puute
Masennus, alakuloisuus, dystymia
Keskittymiskyvyttömyys ja muistamattomuus
Unihäiriöt
Lievä anemia (normokrominen, normosyyttinen)
Lihasmassan ja -voiman heikkeneminen
Rasvamassan lisääntyminen
Huono fyysinen suorituskyky
kuuluvat gonadotropiinien määritykset (LH ja
FSH), joiden suurentuneet pitoisuudet seerumissa viittaavat primaariseen kivesperäiseen
testosteronivajeeseen ja pienentyneet (tai testo­
steronitasoon nähden epätavallisen normaalit)
sekundaariseen syyhyn. Seerumin prolaktiinin
ja muiden aivolisäkehormonien määritys sekä
sellan magneettikuvaus tehdään harkinnan mukaan, jos on viitteitä sekundaarisesta hypogonadismista. Kromosomitutkimus kuuluu primaarisen hypogonadismin (etenkin Klinefelterin oireyhtymän) selvittelyyn.
Vanhenemiseen liittyvä hypogonadismi
Normaaliin vanhenemiseen kuuluvat oireet sekoittuvat usein hypogonadismioireisiin. Miehen ikääntymiseen liittyvässä hypogonadismissa (late-onset hypogonadism, LOH) hypogonadismioireet (heikentynyt libido, erektiohäiriöt
ja aamuerektioiden vähäisyys tai puuttuminen)
liittyvät viitearvojen alapuolella olevaan testosteronipitoisuuteen. Yleisesti hyväksyttyä viite­
alueen alarajaa vanhojen miesten testosteronitasolle ei ole, ja usein viitteellisinä käytetään
nuorten miesten normaaliarvoja. Tason 7–8
nmol/l alittava pitoisuus on poikkeava, ja jos
löydös toistuu yhdessä hypogonadismiin sopivi725
kättä pidempää
Potilas 1.
Potilas on 64-vuotias mies,
jolla on tyypin 2 diabetes
ja mikroalbuminuria.
Hänelle on asennettu
stentti sepelvaltimotaudin
vuoksi. Lääkityksenä ovat
metformiini, sitagliptiini,
losartaani, simvastatiini
ja ASA.
Mies koki libidon
huonontuneen ja hänellä
oli potenssiongelmia ja
lieviä virtsaamisoireita.
Uniapneaan viittaavaa ei
ollut anamneesissa.
Mies oli ylipainoinen
(BMI 31 kg/m2). Kivekset
olivat kooltaan normaalit
(20 ml), eturauhanen oli
suurentunut ja kyhmytön.
Gynekomastiaa ei ollut ja
lihaksisto oli normaali.
Laboratoriokokeissa
HbA1c oli 8,5 %,
testosteronipitoisuus 7,4–
7,8 nmol/l (viitearvot 10–38
nmol/l), vapaa testosteroni
160–170 pmol/l (155–800
pmol/l), LH 4,0 IU/l (1,7–8,6
IU/l), prolaktiini normaali ja
Hkr 46 %.
Potilas sai elämäntapa­
neuvontaa ja paino laski
vuodessa kymmenisen
kiloa. Testosteroniarvo
nousi selvästi tasolle
11,1–12,0 nmol/l
ja sokeritasapaino
korjaantui (HbA1c 6,9 %).
Energisyys lisääntyi ja
seksuaalioireet lievittyivät.
Testosteronihoitoa ei
aloitettu ja potilas hyötyi
tarvittaessa otettavasta
sildenafiilista.
72 6
kuvio 1.
Diagnostiset tutkimukset hypogonadismia epäiltäessä.
Anamneesi ja status
Testosteroni (aamulla)
Matala
Sulje pois akuutti sairaus, lääkevaikutus ja aliravitsemus (paino)
Tarkista testosteroni uudestaan (tarvittaessa SHBG) + LH + FSH
Jos perheenlisäystoive, siemennesteanalyysi
Normaali testosteroni, LH ja FSH
Seurantalinja
Matala testosteroni, matala/normaali LH + FSH
(sekundaarinen hypogonadismi)
Matala testosteroni, korkea LH + FSH
(primaarinen hypogonadismi)
Tarkista prolaktiini, harkinnan mukaan muut
aivolisäkehormonit ja sellan magneettikuvaus,
jos testosteroni < 7 nmol/l
Kromosomianalyysi (Klinefelter)
(habitus ja ikä huomioiden)
en oireiden kanssa, voidaan testosteronikorvaushoitoa ainakin koemielessä pitää aiheellisena.
Tuoreimman laajan LOH-tutkimuksen (4)
perusteella seerumin testosteronipitoisuus pieneni ikävuosien 40–49 ja 70–79 välillä keskimäärin arvosta 17,6 nmol/l arvoon 15,9 nmol/l
(0,5 %/v) ja vapaan testosteronin pitoisuus arvosta 350 pmol/l arvoon 230 pmol/l (1,1 %/v).
Kompensoitu hypogonadismi (LH suurentunut, mutta testosteroni viitealueella) lisääntyi
selvästi iän myötä (2,8 %:sta 21,1 %:iin). EMAStutkimuksen mukaan primaarinen hypogonadismi todettiin 2 %:lla miehistä ja se lisääntyi
miesten vanhetessa (0,1 %:sta 5,4 %:iin). Kompensoitua hypogonadismia oli lähes joka kymmenennellä miehellä ja iäkkäimmässä ryhmässä joka viidennellä. Kompensoituun hypogonadismiin ei liity hypogonadismin oireita eikä
sitä hoideta testosteronilla.
Sekundaarista hypogonadismia (11,8 %:lla
tutkituista miehistä) ennustavat parhaiten lihavuus ja muu sairastavuus eikä se lisäänny iän
myötä. Painoindeksillä ja testosteronilla on
myös yhteys ja selvästi ylipainoisilla miehillä
(BMI yli 30 kg/m2) testosteronin pitoisuus on
kaikissa ikäryhmissä 4–5 nmol/l pienempi kuin
normaalipainoisilla (4). Painonlasku saa testo­
steronipitoisuuden suurenemaan, joten elin­
tapamuutokset ja painon lasku ovat paras primaarihoito ennen testosteronihoitoa.
Hoito ja seuranta
Suomessa on käytössä useita testosteroni­
valmisteita: lihakseen pistettäviä, iholle levitettäviä ja suun kautta otettava kapseli. Hoito aloitetaan usein iholle levitettävällä geelivalmisteella, jolloin muutaman viikon käytön jälkeen voidaan tarkistaa testosteronipitoisuus ja tarvit­
taessa muuttaa annostusta. 50 mg geeliä nostaa
testosteronin pitoisuuden keskimäärin tasolle
taulukko 3.
Testosteronihoidon vasta-aiheet.
Lopeta hoito tai älä aloita hoitoa, jos todetaan
eturauhassyöpä
rintasyöpä
suurentunut PSA-arvo tai vaikeat virtsaamisoireet
(urologin konsultaatio)
hematokriittiarvo yli 50 % (lopeta, jos Hkr > 54 %)
sydämen vajaatoiminta (dekompensaatio)
vaikea uniapnea
maksakasvain
Suomen Lääkärilehti 11/2015 vsk 70
tieteessä
taulukko 4.
Potilas 2.
Testosteronihoidon haittavaikutuksia.
Potilas on 62-vuotias mies,
jolla on tyypin 2 diabetes
eikä komplikaatioita
tiedossa. Lääkityksenä ovat
metformiini, simvastatiini
ja ASA.
Vahva tutkimusnäyttö
Erytrosytoosi (lopeta tai keskeytä hoito,
jos Hkr > 54 %)
Akne ja ihon rasvoittuminen
Piilevän eturauhassyövän löytyminen
Infertiliteetti
Miehellä oli seksuaalioireita
kohtalaisesti ja lieviä
virtsaamisoireita.
Esitiedoissa ei ollut
uniapneaan viittaavaa.
Heikko tutkimusnäyttö
Gynekomastia
Miestyyppinen kaljuuntuminen
Rintasyövän kasvun kiihtyminen
Uniapnean vaikeutuminen
Mies oli ylipainoinen
(BMI 32 kg/m2). Kivekset
olivat kooltaan normaalit
(15 ml), eturauhanen oli
suurentunut ja kyhmytön.
Gynekomastiaa ei ollut ja
lihaksisto oli normaali.
Laboratoriokokeissa
HbA1c oli 7,3 %, testo­
steronipitoisuus 7,6–7,1
nmol/l (10–38 nmol/l),
vapaa testosteroni 140–130
pmol/l (155–800 pmol/l),
LH 2,5 IU/l (1,7–8,6 IU/l),
prolaktiini normaali, PSA
2,88 µg/l (< 4,8 µg/l) ja
Hkr 49 %.
Potilas sai elämäntapa­
neuvontaa ja hänelle
aloitettiin testosteronihoito
niin, että kaksi ensimmäistä
pistosta annettiin 6 viikon
välein ja jatkossa pistoksia
annettiin 12 viikon välein.
Vuoden hoidon jälkeen
testosteronipitoisuus nousi
tasolle 19,2 nmol/l ennen
seuraavaa pistosta. Vyötärö
kapeni hoidon aikana 4 cm
ilman painon muutoksia.
Verikokeissa Hkr- (55 %)
ja PSA-arvo (6,0 µg/l)
nousivat. Potilas lähetettiin
urologin konsultaatioon.
Eturauhasbiopsioissa ei
todettu syöpään viittaavaa.
Hoito lopetettiin.
Potilas ei ollut halukas
uniapneatutkimuksiin.
Muita huomioitavia asioita
Pistos- ja geelihoitoon liittyvät ongelmat
12,7 nmol/l ja kaksinkertainen annos tasolle
21,3 nmol/l. Geelivalmistetta käytettäessä on
huolehdittava, ettei geeliä pääsee siirtymään vahingossa seksikumppaniin.
Pistoshoito aloitetaan tavallisesti pistämällä
testosteronia pakaran lihakseen kaksi kertaa 6
viikon välein ja jatkossa 10–12 (16) viikon välein
testosteronipitoisuuden mukaan. Pistosvälin
puolivälissä testosteronipitoisuuden tulisi olla
15–25 nmol/l ja ennen seuraavaa pistosta viitealueen alarajalla. Huippuvaikutuksen vuoksi
mittaustulosten tulkinnassa tulee huomioida
pistosajankohta.
Kapselimuotoisen testosteronivalmisteen vaikutus kestää 4–5 tuntia, joten lääkettä tulee ottaa useana annoksena päivässä, ja heikkotehoisen valmisteen käyttö onkin hyvin vähäistä.
Su omen Lääkärilehti 11/2015 vsk 70
Hoidon yhteydessä potilaan testosteroni,
hema­tokriitti- ja PSA-arvoja tulisi seurata hoidon alussa, 3–6 kuukauden kuluttua ja jatkossa
vuosittain. PSA-arvo saa vuodessa nousta enintään 1,4 µg/l tai nousunopeus saa olla kahden
vuoden seurannassa enintään 0,4 µg/l/v. Jos
palpaatiossa todetaan poikkeava löydös tai virtsaamisoireet vaikeutuvat, potilaalle kirjoitetaan
lähete urologin vastaanotolle. Hypogonadismissa PSA-arvo usein nousee hiukan hoidon alussa
saavuttaen eugonadaalisten miesten tason.
Hoidon seurannassa tarkkailtavat asiat ja hoitoon liittyvät haittavaikutukset on esitetty taulukoissa 3 ja 4.
Lopuksi
Tutkimusten perusteella hoitoja, jotka nostavat
iäkkäiden miesten testosteronitason viitearvon
alakolmanneksen yläpuolelle, tulisi välttää.
Myös hoidon aloittamisessa tässä ikäryhmässä
tulee käyttää suurta harkintaa. Nuoremmilla
hypo­g onadisilla miehillä hoidon hyödyt ovat
selvät. Hoidon toteutuksessa tulee seurata etenkin eturauhasoireita ja PSA-arvoa sekä hematokriittitasoja. Ennen hoidon aloittamista tulee
muut hormonitasoja laskevat syyt sulkea pois.
Lisävahvistusta iäkkäiden miesten sydän- ja
verisuonitautien ja pitkäaikaisen testosteronihoidon yhteyksistä sekä hyödyistä ja haittavaikutuksista kuitenkin kaivataan vielä, etenkin
laajoista satunnaistetuista tutkimuksista. Vasta
sen jälkeen selviää, onko testosteronihoidon
laajempaan käyttöön perusteita. n
English summary www.laakarilehti.fi > in english
Low serum testosterone levels in men – how should we treat and diagnose an
androgen deficiency syndrome?
727
english summary
Satu Vehkavaara
M.D., Docent, Specialist
in Internal Medicine and
Endocrinology, Head of
Department
Endocrinology Clinic, Jorvi
Hospital, Helsinki University
Central Hospital
Low serum testosterone levels in men
– how should we treat and diagnose
an androgen deficiency syndrome?
Esa Hämäläinen
M.D., Docent, Specialist in
Clinical Chemistry, Head of
Department
HUSLAB
Low testosterone levels in men are associated with several clinical symptoms including decreased
sexual desire, erectile dysfunction, decreased muscle mass and strength, decreased bone mineral
density, anaemia, sleep disturbances and decreased energy. Short-term studies show that
testosterone therapy has a beneficial effect on these symptoms and signs. Diagnosis of androgen
deficiency should be made only in men who have consistent symptoms and signs and a decreased
morning serum total testosterone level which has been measured with a reliable method. When
testosterone treatment is started, patients should be monitored using a standardized plan (serum
PSA, haematocrit, serum testosterone and lower urinary tract symptoms). We suggest that in young
men testosterone therapy with any of the approved testosterone formulations should aim to raise
testosterone levels to the mid-normal range and in older men to the lower quartile of the normal
range. Testosterone therapy may increase cardiovascular risk among older men. However, data from
randomized trials that include sufficient numbers of older men and an adequate amount of time to
assess the long-term benefits and risks of testosterone therapy are still lacking. The serious sideeffects of testosterone therapy warrant both additional investigations and caution when prescribing
testosterone medication for older men.
72 8 a
Suomen Lääkärilehti 11/2015 vsk 70