docKatternö nr. 1/2015
download 
Report Transcription
Katternö nr. 1/2015
1 • 2015 Sähköyhtiösi asiakaslehti Yhdestoista vuosikerta Älykäs vallankumous Puhuu hevosten kanssa Petturi Kustaa Lillbäck Siirtolaisten Pohjanmaa 10 vuotta! Katternö-lehti Esse Elektro-Kraftin, Herrforsin, Kruunupyyn Sähkölaitoksen, Uudenkaarlepyyn Voimalaitoksen ja k at ternö – 1 Vetelin Sähkölaitoksen asiakkaille. Sisältö Kolme kysymystä O MARGARETA BJÖRKLUND on ollut Österbottens Tidningin päätoimittaja vuodesta 2011. Hän on työskennellyt media-alalla liki 30 vuotta, mm. Ylessä, Jakobstads Bergens Tidningissä, Tidendessä ja Vasabladetissa. Miten mielestäsi tiedotusvälineet raportoivat energia-asioista? Eri tiedotusvälineillä on erilaiset tehtävät. Energia-asiat koskevat kaikkia, ja meillä on paljon globaaleja ja kansallisia mediayhtiöitä, jotka ovat tuottaneet erinomaisia reportaasisarjoja ilmasto- ja energia-asioista. Itse katson mielelläni tv-ohjelmia, jotka käsittelevät uuden energiatekniikan tutkimusta. Niissä on yleensä positiivisuutta ja uskoa tulevaisuuteen, mitä arvostan. Sanomalehdistö lähestyy energia-asioita useammin yhteiskuntapoliittisesta kuin puhtaasti energiapoliittisesta näkökulmasta. Uutisointi voi koskea kunnallisten energialaitosten yhtiöittämistä tai ydinvoimalan rakentamista tai paikallisväestön vastustusta suunniteltua tuulivoimapuistoa kohtaan. Päivälehtien vahvuutena on, että niiden esiin nostamat aiheet synnyttävät usein keskustelua. Tuuli- ja ydinvoimasta on käyty ajoittain hyvinkin vilkasta keskustelua ÖT:ssä – tietenkin koska ne ovat ajankohtaisia paikallisesti (Pyhäjoen ydinvoimala ja Monäsin Kröpulnin tuulivoimapuisto). Journalistinen haaste on energia-asioista raportoitaessa vanha tuttu: Miten osaamme esittää monimutkaisia asioita lukijoillemme helppolukuisella ja kiinnostavalla tavalla? Millaisena koet Katternö-lehden? Katternö-lehti on paljon enemmän kuin vain Katternöyhtiöstä kertova lehti. Tyylikäs taitto, useimmiten hyvin kirjoitetut artikkelit ja nasevat kuvat. Kriittisenä lukija en kuitenkaan anna houkuttelevan paketoinnin viekoitella, vaan pyrin aina muistamaan, että tämä lehti on paikallisen energiayhtiön julkaisema ja toimittama. Mitä elämänlaatu sinulle merkitsee? Henkilökohtaisella tasolla elämänlaatu on tasapainoa työn ja vapaa-ajan suhteen, kiireisten ja laiskojen päivien, perheen ja ystävien kanssa vietetyn ajan ja oman ajan suhteen. Yleisemmällä tasolla pidän elämänlaatuna osallistavaa ja avointa yhteiskuntaa, jossa on turvallista elää ja olla oma itsensä. Me-henkeä tarvitaan Tarvitsemme lisää sähköntuotantoa 4 Biopolttoaineet, maat ja markkinat 5 Tulevaisuus on valoisa 6 Lämpötila on korvien välissä 10 Sähköä tuottavat vaatteet 12 Big data muuttaa kaiken 14 Siirtolaisuuden maakunta 20 Olemme täällä toisiamme varten 22 Petturi Kustaa Lillbäck 30 Kiireistä aikaa Antti Vilkunalle 38 Energiakäänne – Saksan likainen erehdys 40 Ilkeä ilmastokysymys 42 Pienimuotoinen ydinvoima tulossa 44 Hanhikoski siirtyi Esselle 46 Hyvä kauppa molemmille osapuolille 48 Katternö 1 • 2015 Vastaava julkaisija Stefan Storholm, Kauppiaankatu 10, 68600 Pietarsaari, puh. (06) 781 5300, fax (06) 781 5322, [email protected], www.katterno.fi Osoitteenmuutokset Siv Granqvist, puh. (06) 781 5333, [email protected] Projektipäällikkö Svenolof Karlsson, www.storkamp.com Toimittajat Svenolof Karlsson, Johan Svenlin, Susanne Strömberg Käännös Paula Bertell Layout Gun-Marie Wiis, Terje Tiilikka Kansikuva Jan Sandvik Paino Forsberg 2015 y Katternö Ab:n tarina alkoi 60 vuotta sitten, jolloin kypsyi omana aikanaan välttämätön päätös: seudun oli alettava hankkia sähköä yhteistoimin. Sähköä jonka tuotannosta ei yksin selvinnyt. Joulukuussa 1955 päätettiin yhdessä perustaa Katternö Transformatorstation Ab, jonka kautta Pietarsaaren, Herrforsin, Uudenkaarlepyyn, Björkforsin ja Ähtävän sähkölaitokset saivat hankittua tarvittavaa lisäsähköä Pohjolan Voimalta. Silloin ei ollut ajatustakaan Katternö-yhtiön omasta sähköntuotannosta tai -jakelusta. Sähkön merkitys kuitenkin lisääntyi yhteiskunnassa askel askeleelta samalla, kun Katternö-ryhmän yhteistyö laajeni ja syveni ja yhteisiä ratkaisuja kehitettiin. Nykyään Katternö-ryhmä on pitkälti sähköomavarainen, ja sen sähköntuotantorakenne on monipuolinen ja sähkö- ja palveluhinnat maltillisia. Jakelu- ja alueverkot ovat omissa käsissä, minkä ansiosta Katternöyhtiöt voivat toimittaa sähköä asiakkailleen kustannustehokkaasti. Myös omistusrakenne on muuttunut ja laajentunut integraatioprosessissa, jossa Pietarsaari on omistajana toiminut usein katalysaattorina. Tämän prosessin tulee jatkua myös tulevaisuudessa. Nykyään haasteena ei ole niinkään sähkön hankkiminen vaan sen toimittaminen kilpailukykyiseen hintaan. Nyky-yhteiskunnassa myös vaaditaan entistä enemmän erikoistuneita palveluita. Katternö-ryhmän on edelleen oltava jatkuvassa kehitysvalmiudessa, sillä tekniikka kehittyy nopeammin kuin koskaan ja poliittinen sääntely asettaa toiminnalle entistä suurempia vaatimuksia. Meidän täytyy edelleen tarkastella koko ketjua sähköntuotannosta sähkönjakeluun, luoda synergiaetuja, tehostaa toimintaamme, olla valmiina investoimaan ja tämän takia kasvattaa voimavarojamme. Kaikki tämä edellyttää me-henkeä, joka ei aina ole itsestäänselvyys pohjalaiselle luonteenlaadulle. Poliitikot ovat valtakunnan tasolla samanlaisen haasteen edessä. Nykyisen veropolitiikan takia käytännössä vain tuulivoima on kannattavaa, koska sille on verorahoin taattu korkea hintataso. Se ei ole kestävää politiikkaa. Millä tavoin olet energiatehokas arkielämässäsi? u Christer Nyman, Hirvlax u Petra Dahlback, Vaasa Vaihdoin tehokkaamman lämmityskattilan kotiini viisi vuotta sitten. Lämmitän vain omilla polttopuilla, joita saan viljelysmaitteni reunoilta. Hyöty on kaksinkertainen, koska poltan puita, jotka on käytännön syistä joka tapauksessa kaadettava. Kaadan ja kuljetan kaikki puut itse, joten totta kai joudun näkemään aikaa ja vaivaa ennen kuin saan klapit lämmityskattilaan asti. Mieheni on erittäin tietoinen näistä asioista ja hän huolehtii talon lämmityksestä. Itse yritän käyttää tiski- ja pesukoneissa taloudellisia pesuohjelmia, jotta puhdasta syntyisi mahdollisimman vähällä energialla. Keittiössä ajattelen enemmän terveyttä kuin energiankulutusta ja käytän mieluummin uunia kuin paistinpannua, vaikka uunin energiankulutus on suurempi. u Riitta Kullström, Vöyri u Sebastian Eklund, Oravainen Karolina Isaksson J ulkaisimme Katternö-lehden ensimmäisen numeron kymmenen vuotta sitten. Koimme silloin, että tiedotusvälineet kohtelivat meitä huonosti, ja siksi halusimme itse kertoa niistä asioista, joiden parissa me alueellisena ja pääosin asiakasomisteisena energiayhtiönä kamppailimme. Se on nyt muuttunut. Katternö-lehti on saanut hyvän vastaanoton, ja myös energia-alan kollegamme ovat löytäneet lehden enenevässä määrin. Me Oy Katternö Ab:ssä olemme syvästi kiitollisia teille siirtyessämme nyt toiselle vuosikymmenelle lehden kustantajana. PETER BOSTRÖM, Oy Katternö Ab:n hallituksen puheenjohtaja Hyödynnän autoa ajaessani taloudellisen ajoa, jonka opin suorittaessani rekkakortin vuosina 2002–2003. En koskaan saanut kuormaautoa, mutta ajan henkilöautollani taloudellisesti joka päivä. Joskus kiireiset kuskit ohittavat minut, mutta saan heidät kiinni seuraavissa punaisissa valoissa. Tasaisella ajolla säästää sekä rahaa että luontoa. Asun vielä kotona enkä itse maksa sähkölaskua, mutta olen oppinut sammuttamaan kaikki valot lähtiessäni ulos. Markkinoille on tullut paljon uutta ja jännittävää energiatehokasta teknologiaa. Olen lukenut autolehdistä Tesla Roadster -sähköautosta. Se on aivan kuin oikea urheiluauto, olisi todella hienoa päästä koeajamaan sellaista! Lehden aiempia numeroita on luettavissa osoitteessa www.katterno.fi 2 – k at ternö k at ternö –3 ”Tarvitsemme lisää sähköntuotantoa” Karl Vilhjálmsson Riku Huttunen, jonka isä on Muhokselta ja äiti Haapavedeltä, siirtyi vuodenvaihteessa työ- ja elinkeinoministeriön energiaosaston ylijohtajaksi ja siis energiaasioiden johtavaksi virkamieheksi. Hän toimi sitä ennen Energiaviraston ylijohtajana. Energiavirastossa toimiessaan Riku Huttunen oli Nordregin, energiaalan pohjoismaisten regulaattoreiden yhteistyöelimen, hallituksen jäsen, v. 2012 sen puheenjohtaja. Hän on koulutukseltaan kansantaloustieteilijä. Suomi kärsii sähköntuotannossa jatkuvasta alijäämästä, ja joudumme laajentamaan tuotantokapasiteettia. Sitä vastoin ei ole syytä kiirehtiä sähkön yhteispohjoismaisia vähittäismarkkinoita, Riku Huttunen sanoo. Sähkön nettotuonti Suomeen on jatkanut kasvuaan. Alustavien tilastojen mukaan sähköä tuotiin viime vuonna 18 TWh kokonaiskulutuksen ollessa noin 83 TWh. Ruotsista tuotiin 15 TWh, Venäjältä 3 TWh. Sähkömarkkinat siis toimivat. Jos sähkö on naapurimaassa halvempaa, ostamme sitä sieltä. Voimme Suomessa iloita Ruotsin ja Norjan sähköylijäämästä. Se on merkittävästi auttanut pitämään sähkönhintaa kurissa. Mutta kysymys kuuluu tietenkin: onko tuontisähköä aina tarvittaessa saatavilla? Huippukuormitus voi Suomessa oikein kylmänä talvipäivänä yltää 15 000 megawattiin, kun 4 – k at ternö Biopolttoaineet, maat ja markkinat Biopolttoaineiden osuus aiotaan kaksinkertaistaa vuoteen 2020 mennessä. Mutta intressit menevät osin ristiin. Pelissä ovat sekä viljelysmaat että markkinat, Nils Torvalds kirjoittaa raportissaan Euroopan parlamentille. Kuvassa saksalainen rapsipelto. Rapsia käytetään runsaasti polttoaineen valmistamiseen. Andreas Franke/DPA/Lehtikuva oma huipputuotantomme on realistisesti vain 12 500 megawattia. Tilanne ei ole pitkällä aikavälillä kestävä eikä poliittisesti toivottava. Vaikka uutta sähköntuotantoa rakennetaankin, vanhoja laitoksia poistetaan käytöstä. Varsinkin Ukrainan kriisi on muistutus energiaomavaraisuuden tärkeydestä. Meidän on merkittävässä määrin laajennettava tuotantokapasiteettiamme. Sen on myös perustuttava päästöttömiin energialähteisiin, kuten biomassaan ja ydinvoimaan. Suomen sähköomavaraisuusaste on kohtuullisemmalla tasolla vasta Olkiluoto 3:n alkaessa tuottaa sähköä. Mutta sekään ei riitä pitkän päälle, joten eduskunnan äskettäinen myönteinen päätös Pyhäjoen Fennovoima-hankkeeseen oli looginen. Suomen ja Ruotsin välinen nykyinen siirtokapasiteetti on noin 3000 megawattia. Se on ollut täysimittaisessa käytössä yhä useammin ja sitä on aikaa myötenkasvatettava. Täytyy muistaa, että Suomi on nykyään myös kauttakulkumaa Ruotsista ja Norjasta Viroon ostettavalle sähkölle. Niinpä siirtokapasiteetin laajentaminen ei ole vain Suomen intressissä. Sähkön yhteispohjoismaisten vähittäismarkkinoiden, joiden aiempien poliittisten tavoitteiden mukaan piti olla valmiina v. 2015, voidaan todeta olevan edelleen vuosikausien päässä toteutuksesta. Uskon, että Pohjoismaissa on tulkittu osin eri tavalla Pohjoismaiden ministerineuvoston (energiaministereiden) päätöksiä. Energiaministereiden tuorein päätös marraskuun 2014 kokouksessa tarkoittaa, että Nordreg jatkaa työtään yhteispohjoismaisten vähittäismarkkinoiden saamiseksi mutta kohdennetummin eikä yhtä kunnianhimoisella tavoitetasolla. Olen vuosien mittaan huomannut pohjoismaisissa yhteyksissä maiden olevan yllättävän erilaisia, niin energiasektorin perusrakenteen kuin priorisointienkin suhteen. Ruotsissa energia-asioissa on enemmän ideologista leimaa, kun taas Suomessa olemme pikemmin ottaneet totuudentorven roolin. Tiukan paikan tullen jokainen Pohjoismaa toimii pitkälti omien lähtökohtiensa pohjalta. Tuorein Nordreg-raportti, joka käsittelee yhteispohjoismaisten vähittäismarkkinoiden markkina- esteitä, on saanut kovaa kritiikkiä paikallisilta energiayhtiöiltä niin Suomessa kuin Ruotsissakin, mutta raporttia on mielestäni ylitulkittu ja sen roolia liioiteltu. Olen kuitenkin arvostelijoiden kanssa yhtä mieltä siitä, että useissa maissa toimivilla suurilla yhtiöillä on enemmän etua harmonisointihankkeesta kuin pienillä paikallisilla yhtiöillä. Yhteinen toimintapohja, kuten Suomeen suunniteltu kansallinen datahub, on joka tapauksessa kaikkien toimijoiden etu. Kilpailu vähittäismarkkinoilla on todellisuudessa jo hyväksyttävällä tasolla Suomessa. Sen toiminta kaikkien Pohjoismaiden laajuudella ei ole itseisarvo. Suomalaisesta näkökulmasta sähkön tukkukaupan sujuvuus rajojen yli on tärkeintä. Yhteispohjoismaisten vähittäismarkkinoiden kehittyminen on myös myönteistä, mutta niitä ei ole mitään syytä kiirehtiä. Hoidetaan siis prosessia askel kerrallaan. Ehkä jotain olennaista saadaan aikaan viiden vuoden kuluessa. RIKU HUTTUNEN Biopolttoaineasiassa on menossa monenlaisia käänteitä Euroopassa. Siihen on monia ja vähän erilaisiakin syitä: meidän on saatava ilmastonmuutos kuriin ja vähennettävä riippuvuuttamme hiukan hankalasta energiatoimittajasta – Venäjästä. Biopolttoaineet halutaan keskeiseen osaan EU:n pyrkiessä saavuttamaan ilmastotavoitteensa. Uusiutuvien polttoaineiden osuus on tarkoitus nostaa kymmenesosaan unionin koko polttoainekulutuksesta vuonna 2020. Nykyinen taso on noin puolet tästä tavoitteesta. Tavoitteen saavuttamiseksi on aika realistiset edellytykset, mutta nykyisillä säädöksillä se tapahtuisi todennäköisesti lähinnä ns. perinteisillä biopolttoaineilla. Tähän luokkaan luetaan etupäässä kasvipohjainen etanoli. Se on kansainvälisesti ja kaupallisesti hallitsevin ensimmäisen sukupolven biopolttoaine. Biopolttoainepolitiikka on EU-tasolla joutunut jo kauan mukautumaan erilaisiin kestävyyskriteereihin. Uutena tekijänä on tullut mukaan ns. epäsuora maankäytön muutos eli ILUC, englanninkielisen termin indirect land-use change mukaan. Kun perinteinen biopolttoainetuotanto lisääntyy jossain maassa, osa elintarviketuotannosta voi sen vuoksi hävitä tai siirtyä muihin maihin. Tämän seurauksena maatalouteen tarvittava pinta-ala, usein kolmansissa maissa, kasvaa ympäristölle haitallisella tavalla. EU:n biopolttoainepolitiikka voi siis pahimmassa tapauksessa johtaa vain päästöjen siirtämiseen muualle kovalla hinnalla ilman ympäristölle hoituvaa varsinaista nettohyötyä. Sitä pyritään nyt estämään uusimalla kaksi uusiutuvien polttoaineiden ja polttoainelaadun direktiiviä siten, että ne ottavat huomioon ILUC-tekijät ja luovat edellytyksiä ns. edistyksellisten biopolttoaineiden käytön lisäämiselle. Tällaiset polttoaineet eivät kilpaile muun maankäytön ja esimerkiksi ruoantuotannon kanssa. Tähän muutokseen tähtäävää lakiesitystä käsitellään parhaillaan Euroopan parlamentissa. Komissio antoi alkuperäisen esityksen jo 2012, ja parlamentti on nyt edennyt toiseen käsittelyyn. Emme saaneet hiottua ensimmäistä esitystä riittävän hyväksi, ja vastaava raportoija ei sen vuoksi saanut neuvotteluvaltuuksia asian viemiseksi eteenpäin. Sain raportin pöydälleni toukokuun europarlamenttivaalien jälkeen. Raportti on osoittautunut erittäin haastavaksi mutta samalla äärimmäisen jännittäväksi ja mielenkiintoiseksi. Lakiesityksessä on monia kohtia, joita voidaan pitää ristiriitaisina. Sekä teollisuudella että kansalaisjärjestöillä on voimakkaita intressejä, samoin eri jäsenvaltioilla. Eniten keskustelua ovat herättäneet toimenpide-esitykset perinteisten biopolttoaineiden rajoittamisesta sekä jäsenvaltioita sitova tavoite edistyksellisten biopolttoaineiden osuudesta. Se kuinka edistyksellisten biopolttoaineiden tarkka rajaaminen tehdään, ei ole aivan yksiselitteinen, ja se riippuu tutkimustuloksista ja uudesta tekniikasta. Useimmat osapuolet ovat yhtä mieltä siitä, että uusilla säädöksillä on suojattava myös aiempia investointeja. Jos niin ei ole, teollisuus ei yksinkertaisesti uskalla luottaa investointiedellytyksien pysyvän vakaina. Samalla markkinoille on luotava yllykkeitä kehittymiseen ja polttoaineiden ilmastovaikutuksen supistamiseen. Etunamme on nykyään tekniikan kehittyminen monilla alueilla. Uskon uusien tekniikkojen ja innovaatioiden läpimurtoon. Haasteena on luoda sopiva lenkki hämärän peitossa olevaan tulevaisuuteenkin, jota komissio kutsuu nimellä Energy Union – mittava eurooppalainen energiayhteistyö kaikilla ajalteltavissa olevilla tasoilla. Sen toimijoilla on monenlaisia intressejä, jotka menevät paikoitellen ristiin. Esittelevänä europarlamentaarikkona joudun helposti ristituleen, mutta pää on pidettävä kylmänä. Pelissä ovat sekä maat että markkinat, ja Euroopan pitäisi loppujen lopuksi selvitä voittavana osapuolena. NILS TORVALDS, europarlamentaarikko Ilman vakaita ja pitkäjänteisiä poliittisia ja taloudellisia puitteita EU:ssa biopolttoaineiden kehitys, investoinnit ja työpaikat siirtyvät muille areenoille. Nyt ajankohtainen esitys on siis avainroolissa myös suhteessa kotimaan teollisuuspolitiikkaamme. Siksi perspektiivin on oltava pidemmällä kuin vuodessa 2020. k at ternö –5 Karl Vilhjálmsson Tulevaisuus on valoisa Energiaälykäs yhteiskunta on tuloillaan. Pystymme tekemään yhä enemmän yhä vähemmillä resursseilla, sanoo Yrjö Neuvo, Aalto-yliopiston professori ja suuren energiatehokkuushankkeen johtaja. Hankkeessa opetellaan tuntemaan ja hyödyntämään materiaalien ominaisuuksia. Ja käyttämään älyä – sekä meillä luonnostaan olevaa että keinoälyä. 6 – k at ternö k at ternö –7 ”Lähestymme järjestelmää, jossa kaikki viestivät keskenään, ja ympäristökuormitus vähenee” T ermodynamiikan ensimmäisen pääsäännön mukaan energiaa ei voi luoda eikä hävittää, vain muuttaa muodosta toiseen. Ihmisiä ei siis tarkkaan ottaen voi pitää energiantuhlaajina, koska energia on ei häviä. Sitä vastoin energiajärjestelmän muutoksilla (joissa on kyse joko lämmön siirtymisestä tai mekaanisesta työstä) voi olla epätoivottuja vaikutuksia. Esimerkiksi kun käytämme fossiilisia polttoaineita tuottaaksemme lämpöä tai valoa tai tehdäksemme erilaisia töitä. ”Olemme edelleen vasta kehityksen alkutaipaleella, ja se on myönteistä. Löydämme vielä upeita ratkaisuja nyt energia- ja ympäristöongelmina koettuihin asioihin”, sanoo Aalto-yliopiston professori ja tutkimusjohtaja Yrjö Neuvo. Hän osoitti Nokian teknologiajohtajana vuosina 1993–2005, yhtiön suuruuden aikana, että tekniikan kehitysvoima voi olla huikaiseva. Kuten hän kirjoitti Katternön edellisessä numerossa, matkapuhelinten suorituskyky on kasvanut vähintään miljoonakertaiseksi 1980-lukuun verrattuna. Suorituskyvyn kasvussa on pitkälti kyse energian tehokkaammasta käytöstä. Ei vain akun kehittymisen vaan myös mobiilijärjestelmän suuremman älykkyyden vuoksi – eikä siis pelkästään matkapuhelimessa vaan koko infrastruktuurissa, jota matkapuhelin tarvitsee toimintoihinsa. Tämän älykkyyden syntymäpäivä tun- netaan, 23. joulukuuta 1947, jolloin kolme yhdysvaltalaisen Bell Laboratoryn insinööriä (John Bardeen, Walter Brattain, William Shockley) esitteli keksintönsä, transistorin, joista myöhemmin koottiin integroituja piirejä ja mikroprosessoreja, it-tekniikan peruspilareja. Tuplaantuu joka 24. kuukausi Kehitys on jatkunut vauhdikkaana vuodesta 1947 nykypäivään. Samalla kustannuksella saatava it-kapasiteetti on kaksinkertaistunut joka 24. kuukausi. Monesti on sanottu, että raja tulee jossain vastaan, mutta väittämät ovat joka kerta joutuneet häpeään. Tietokoneiden teho on nykyään yhtä valtava kuin halpakin. ”Tietokoneiden teho, yhdessä Internetin ja mobiiliviestintätekniikan kanssa, tarjoaa äärettömät mahdollisuudet. Elämämme voi olla tehokkaampaa ja mukavampaa samalla, kun se kuluttaa yhä vähemmän energiaa”, Yrjö Neuvo sanoo. Hän kertoo riemastuneensa löydettyään Clas Olssonista hiljattain lamppuja, joita voi ohjata matkapuhelimella. ”Johtoja tai pistokkeita ei tarvita. Annat kännykälläsi käskyn lampulle syttyä tai sammua tai himmetä. Eikä lamppu maksa juuri mitään.” Hän mainitsee äskettäin lukemansa uutisen: BMW on esitellyt laservaloilla varustetun auton, jonka pitkät valot ulottuvat 600 metrin päähän. Valoihin on ”Voimme tehdä asioita yhä tehokkaammin ja mukavammin” sisäänrakennettu järjestelmä, jonka ansiosta ne eivät häikäise vastaantulevia kuljettajia. ”Testikuljettajat ovat kuvanneet niitä sensaatioksi ja niillä on varmasti suuri merkitys liikenneturvallisuudelle”, Yrjö Neuvo sanoo. Jatkuvasti uusia materiaaleja Samaan aikaan äly- ja mobiilivallankumouksen kanssa tapahtuu toisenlaistakin kehitystä, jolla on luultavasti yhtä suuret edellytykset luoda vähän energiaa kuluttava, ympäristöä kunnioittava ja miellyttävä yhteiskunta: materiaalien kehittyminen. ”Opimme koko ajan yhä enemmän eri materiaalien ominaisuuksista. Nanotekniikka avaa siinä aivan uusia ovia. Materiaaleja voi tutkia atomitasolla, mutta niitä voi myös suunnitella tarjoamaan tiettyjä ominaisuuksia ja toiminnallisuutta. Siinäkin olemme vasta pitkän matkan alkutaipaleella”, Yrjö Neuvo sanoo. Neuvo johtaa parhaillaan energiatehokkuuteen liittyvää tutkimusohjelmaa, Aalto Energy Efficiency Research Programme, johon on valittu Aalto-yliopiston huippulahjakkuuksia. Tutkimusbudjetti on 12 miljoonaa euroa. Ohjelman kehityshankkeet liittyvät mm. liikenneympäristöjen parempaan valaistukseen, energiatehokkaampiin rivitaloihin, tehokkaampiin LED-lamppuihin, rakennuksiin integroitaviin aurinkokennoihin, crowdsensing-pohjaisiin matkasuosituksiin (=miten liikutaan optimaalisesti tiheäliikenteisissä ympäristöissä, perustuu reaaliaikaiseen tietoon liikennevirroista), nestetyyppeihin jotka voivat te- hostaa lämpövoimaloiden lämmönsiirtoa, energiankäytön tehostamiseen puun ominaisuuksien älykkäällä käytöllä sekä älykkäiden sähköverkkojen ’arkkitehtuuriin’. ”Ne ovat sekä perus- että soveltavaa tutkimusta. Kovaa ja kärsivällisyyttä vaativaa työtä, jossa tulokset eivät ole taattuja – mutta jonka potentiaaliin uskomme”, Yrjö Neuvo sanoo. Karl Vilhjálmsson Suomalainen menestystekijä Hän kuvaa energiankäytön tehostamista tärkeäksi menestystekijäksi teollisuudessa. Suomen konepajateollisuudessa ollaan hyvin tietoisia prosessien energiatehokkuuden tuomasta kilpailuedusta. ”Yritykset toimivat globaaleilla markkinoilla. Meidän on vaikea kilpailla työkustannuksilla, mutta sitä vastoin tehokkaat ja energiapihit prosessit ovat valttimme. Energiankäytön jatkuva tehostaminen on meillä välttämätöntä”, Yrjö Neuvo sanoo. Älykkäät sähköverkot, smart grids, ovat energia-alan tulevaisuutta. Ne ovat sähköverkkoja, joihin voidaan tieto- ja ohjaustekniikan avulla esim. yhdistää erilaisia kuluttajatottumuksia siten, että kuormitushuiput vähenevät. Pohjimmiltaan on kyse järjestelmästä, jossa kaikki viestivät keskenään, ei vain sähköverkot, vaan myös kotiemme lämmitysjärjestemät ja kotitalouskoneet. ”Aika pian voimme viestiä kodin esineiden kanssa langattomasti Internetin kautta. Se helpottaa edelleen elämäämme samalla, kun se vähentää energian kulutusta ja ympäristön kuormitusta”, Yrjö Neuvo sanoo. SVENOLOF KARLSSON Professori Yrjö Aunus Olavi Neuvo, varttunut Vaasassa, matkapuhelintekniikan legenda. Hänen mukaansa on nimetty kaksi asteroidia, Neuvo (asteroidi 2898) ja Aunus (1480). Hänen äidinisänsä Yrjö Väisälä, maailmankuulu tähtitieteilijä, löysi molemmat. Yrjö Väisälän veli Vilho Väisälä perusti Vaisala Oyj:n, jossa Yrjö Neuvo toimii nykyään hallituksen jäsenenä. Väisälä on suomalaistettu muoto sukunimestä Weisell. Maatalous on yksi tulevaisuudessa muuttuvista aloista. Kun yhä useammat asiat ovat mitattavissa tai ennustettavissa – sää, maan ravinnepitoisuus, maan kosteus, siemenviljan kasvu jne – saadaan tietoa, jota voidaan hyödyntää toimenpiteiden optimointiin. Se mahdollistaa siemenviljan oikean määrän, oikean lannoituksen, oikean kastelun ja oikean sadonkorjuuajan. Kun kaikki nämä tietolähteet yhdistetään, maanviljelijä voi saada täsmällisen kuvan olosuhteista reaaliajassa ja ryhtyä tarvittaviin toimiin satomäärän maksimoimiseksi pienimmällä mahdollisella ympäristövaikutuksella. Kehitystä kuvataan tällä tavoin Harvard Business Review’n artikkelissa Redefining Industry Boundaries. 8 – k at ternö k at ternö –9 Karl Vilhjálmsson Aalto-yliopiston puutekniikan professori Mark Hughes. Lämpötila on korvien välissä Voiko puupinnan herättämä lämmön tunne saada meidät laskemaan sisälämpötilaa muutamalla asteella ja säästämään tällä tavoin merkittävästi energiaa? Aalto-yliopiston Woodlife-tutkimushankkeessa etsitään uusia keinoja, joilla puuta voitaisiin hyödyntää energiatehokkuuden lisäämiseen. P rofessori Mark Hughes on vastikään muuttanut uuteen työhuoneeseensa Otaniemessä. Hän ei ole itse valinnut huoneensa materiaaleja, joita sävyttävät valkoiseksi maalatut paljaat betoniseinät. ”Puupaneeleilla huone tuntuisi kieltämättä kodikkaammalta ja lämpimämmältä”, hän toteaa katsoessaan ympärilleen. Hän ei silti näe tarvetta säätää termostaattia suuremmalle. ”Kasvoin Isossa-Britanniassa, jossa ikkunoiden sisäpuolet olivat kuuran peitossa sään kylmetessä. Ymmärtääkseni Suomessa oli ennen samanlaista, mutta nykyään rakennukset ovat hyvin eristettyjä ja niiden sisälämpö on noin 22 astetta.” ”Se on liian lämmintä. Jos voisimme laskea lämpötilaa parilla asteella, sillä olisi suuri merkitys energiankulutukselle”, Mark Hughes sanoo. Woodlife-hankkeen yhden oletuksen mukaan puulla on psykologinen vaikutus, jonka ansiosta koemme puuverhoillun huoneen lämpimämmäksi kuin betoniseinäisen huoneen. ”Tätä aihetta ei ole tutkittu. Emme yritä muuttaa ihmisten tapoja vaan haluamme pikemminkin ymmärtää, miten tietynlainen ympäristö vaikuttaa käsityksiimme. Haluamme myös selvittää, kuinka puumateriaaleja voitaisiin käyttää energiatehokkuuden parantamiseksi.” ”Monet vanhat talot säilyvät vielä ainakin 30 vuotta, ja tämän takia ne on tärkeämpää kunnostaa vastaamaan nykyajan vaatimuksia sen sijaan että uusien talojen energiatehokkuutta lisättäisiin entisestään.” Kosteuden ja lämmön säätelyä 10 – k at ternö Poikkitieteelliseen Woodlife-tutkimushankkeeseen osallistuu yliopiston biokemian, puuarkkitehtuurin, energiateknologian ja ympäristöpsykologian asiantuntijoita. He huolehtivat yhdessä opiskelijoidensa kanssa hankkeen teoriapuolesta. ”Haluaisin mielelläni osallistua jokaiseen viiteen osahankkeeseen, mutta johdan itse puun materiaaliominaisuuksia tutkivaa ryhmää. Puu imee tai luovuttaa lämpöä ja kosteutta ympäristöstään riippuen. Haluamme selvittää, kuinka paljon lämpöä puu luovuttaa imiessään kosteutta”, Mark Hughes sanoo. Eri puulajien väliset toiminnalliset erot ovat vähintäänkin yhtä suuria kuin niiden esteettiset erot. ”Tutkimme lähinnä pohjoismaisia puulajeja, mutta testaamme myös muun maailman puulajien ominaisuuksia oppiaksemme ymmärtämään puuta paremmin.” Hankkeen johtoryhmään kuuluu mm. puuteollisuuden, hirsitalorakentajien ja maaliteollisuuden edustajia, jotka tuovat siihen teoreettista ja käytännön osaamista. ”Teollisuuden osallistuminen on tärkeää. Eri toimialat todistavat, että olemme oikeilla jäljillä. Tutkimus on täysin avointa; tulosten julkistamista ei ole rajoitettu”, Mark Hughes sanoo. Huipputeknologiaa hirrestä Suomen metsäteollisuus on menettänyt mittavia markkinoita viime vuosikymmenen aikana. Hinnat ovat romahtaneet, ja paperitehtaita rakennetaan lähemmäs Aasian ja Etelä-Amerikan kasvavia markkinoita. Puulle on näiden muutosten seurauksena haettu kiihkeästi uusia käyttöalueita – mieluiten tuotteita, joiden omalaatuinen muotoilu ja huipputeknologiset ratkaisut vaikeuttavat niiden kopioimista matalapalkkamaissa. ”Puu on pitänyt pintansa sisustusmateriaalina, vaikka uusia materiaaleja on tullut markkinoille. Joihinkin tarkoituksiin, esimerkiksi saunaan, puu on ainoa vaihtoehto”, Mark Hughes sanoo. Kolme Woodlife-hankkeen opiskelijaa alkaa kevättalvella kehitellä uusia tuotteita rinnan tutkimustyön kanssa. Koko hankkeen tavoitteena on käyttää puun luonnol- lisia ominaisuuksia mahdollisimman pitkälle ja minimoida puun teollinen käsittely. Mark Hughes toivoo, että vuoden kuluttua on saatu prototyyppi. ”Vielä on hankala arvuutella kehitystyön tulosta, mutta uskon opiskelijoiden päätyvän hengittävään paneeliin, jolla on myös vettä hylkiviä ominaisuuksia. Varsinaisen tutkimustyön ohessa selvitämme myös puupintojen antibakteerisia ominaisuuksia esimerkiksi keittiökäyttöön.” Kestävä luonnonvara Suomalaisten suhde puuhun luonnonvarana poikkeaa yleisesti monissa muissa maissa (mukaan lukien Isossa-Britanniassa) vallitsevista asenteista. Normaali metsätalous nähdään ulkomailla usein luonnon turmelemisena. ”Suomessa sen sijaan puuta pidetään uusiutuvana luonnonvarana, ja sitä hoidetaan vastuullisesti ja pitkäjänteisesti. Omasta mielestäni puu on kierrätettävää raaka-ainetta, jonka ympäristövaikutus on erittäin pieni verrattuna muihin rakennusmateriaaleihin, kuten teräkseen ja betoniin”, Mark Hughes sanoo. ”Puu sitoo hiilidioksidia, ja prosessi raaka-aineesta tuotteeksi vaatii suhteellisen vähän energiaa. Metsänhakkuutkin vähenevät, kun opimme uusiokäyttämään puuta tehokkaasti.” Mark Hughes on vakuuttunut siitä, että meidän on ryhdistäydyttävä luonnonvarojen käytön suhteen. Maalämmöllä tuotetulla trooppisella lämmöllä rehentely – kun ulkona vinkuu 20 pakkasasteen pureva viima – voi osoittautua petolliseksi. ”Mikään energia ei ole ilmaista. Energiatodellisuus tulee muuttumaan lähiaikoina täysin, ja sen jälkeen tarvitsemme fiksumpaa taloudenpitoa sekä tasaisen, ympärivuotisen energiahuollon. Puun kanssa tai ilman”, Mark Hughes sanoo. JOHAN SVENLIN k at ternö – 11 Karl Vilhjálmsson Hukkalämpö energian lähteenä Voisiko lämmön muuttaa sähköksi helpolla tavalla? Tai pystyisikö kakluunin lämmöllä tuottamaan sähköä lukulamppuun? Entä voisiko kännykän ladata ruumiinlämmöllä? Totta kai, sanoo kemian professori Maarit Karppinen. M aarit Karppisen lempiaineita koulussa olivat matematiikka, kemia ja fysiikka. Hän kasvoi akateemisessa perheessä, ja hänen äidinisänsä oli puuprofessori Feliks Siimes, puutavaran kestävyysluokittelun pioneeri. Maarit Karppinen on itse epäorgaanisen kemian professori Aalto-yliopistossa. Hän toimi Suomen Akatemian tutkimusprofessorina vuosina 2009–2013, ja tällä hetkellä hän tekee tutkimustyötä saatuaan arvostetulta Euroopan tutkimusneuvostolta (European Research Council) Advanced Grant -rahoituksen viiden vuoden tutkimustyölle. Karppinen on luonut merkittävän osan urastaan Japanissa. Hän oli vuosina 1991– 1992 vierailevana tutkijana Japanin International Superconductivity Technology Center -suprajohdetutkimuskeskuksessa. Vuosina 1995–1996 hän hoiti apulaisprofessuuria Tokion teknillisessä yliopistossa. ”Se oli jännittävää aikaa. Opin japania ja tunsin todellakin, että olin kaukana kotimaastani. Soitin äidille kerran vuodessa toivottaakseni hänelle hyvää joulua, mutta jouduin aina sanomaan, etten voinut puhua pitkään kalliiden puheluhintojen takia.” Myöhemmin Tokion yliopistosta vapautui professorin virka. Muut hakijat olivat japanilaisia, mutta Maarit Karppinen sai paikan ja palasi Tokioon vielä vuosiksi 2001–2006. ”Olin koko yliopiston ainoa naispuolinen ja lisäksi ainoa eurooppalainen professori”, hän kertoo. Vuonna 2006 Maarit Karppinen palasi samaan laboratorioon Otaniemeen, josta hän oli jatko-opiskelijana lähtenyt maailmalle. Hän on täällä tutkinut erityisesti niin kutsuttuja funktionaalisia oksidimateriaaleja, joihin liittyvät olennaisesti myös lämpösähkön ja ohutkalvotekniikan avainkäsitteet. Viimeksi mainittu on Suomessa kehitetty ja patentoitu kemiallinen menetelmä, jonka englanninkielinen nimi on Atomic Layer Deposition (ALD). ALD-menetelmän avulla voidaan hallitusti rakentaa ohuita materiaalikerroksia – atomikerros kerrallaan. 12 – k at ternö Sen eräs suurimmista sovellusalueista on mikroelektroniikassa, muun muassa tietokoneiden muistipiireissä ja kiintolevyjen luku- ja kirjoituspäissä. Menetelmää käytetään myös lämpösähköisten materiaalien kehittämiseen. Lämpösähkö Lämpösähkössä on nimensä mukaisesti kyse sähkön tuottamisesta lämmöllä. Tarkemmin sanottuna jonkin materiaalin lämpötilavaihtelut luovat vapaita varauksia (kuten elektroneja), jotka vaeltavat lämpöiseltä alueelta kylmälle. Tuloksena on sähköinen jännite. ”Lämpösähkön tuottaminen on yksinkertainen prosessi. Lämpösähköinen laitteisto on turvallinen, siinä ei ole liikkuvia osia ja se voi toimia ilman valvontaa sata vuotta. Materiaali itse tekee kaiken työn. Kysymyksenä on, kuinka sen saa aikaan”, Maarit Karppinen sanoo. Amerikkalainen NASA-avaruustutkimuskeskus kehitti varhaisia sovelluksia jo 1960-luvulla. Apollo-alukset varustettiin plutoniumilla, joka hajotessaan luovutti sähköksi muuttamiskelpoista lämpöä. ”Tässä yhteydessä rahalla ei ollut merkitystä. Ja silloin jätettiin huomiotta plutoniumin käytön arvelluttavuus”, Maarit Karppinen kertoo. Perusongelmana on, että hyvin sähköä johtavat materiaalit johtavat yleensä hyvin myös lämpöä. ”Vismutti-metallin ja telluuri-puolimetallin seoksesta saada hyviä lämpösähköisiä generaattoreita. Ne ovat kuitenkin kalliita aineita eivätkä kestä korkeita lämpötiloja. Telluuri on myös erittäin harvinaista ja myrkyllistä”, Maarit Karppinen selittää. Sinkkioksidi on verraten halpaa ja kestää korkeita lämpötiloja, ja se onkin yleisin materiaali haettaessa lämpösähköisiä sovelluksia. Ohutkalvotekniikalla voidaan räätälöidä erilaisia ”superhiloja” esimerkiksi siten, että ohuita sinkkioksidikalvoja lomitetaan vuorotellen molekyylinohuen, hei- kosti sähköä johtavan orgaanisen materiaalin kanssa. Eri materiaaliyhdistelmien kehitteleminen on kuitenkin haastavaa, sillä yhden ominaisuuden parantuessa toinen usein huonontuu. ”Kestää vielä jonkin aikaa, ennen kuin saamme selville lämpösähköisiin sovelluksiin parhaiten soveltuvat materiaaliyhdistelmät – ja hinnat järkevälle tasolle”, Maarit Karppinen sanoo. Hukkalämpöä on kaikkialla Kakluuniesimerkki on helppo ymmärtää. Sitten kun sopivia materiaaleja on saatavilla järkevään hintaan, insinöörit voivat ryhtyä luomaan lämpösähköisiä laitteistoja. ”Sovellusalueet ovat lähes rajattomat, sillä hukkalämpöä syntyy kaikkialla: teollisuusprosessit tuottavat sitä suurella mittakaavalla, rakennukset vuotavat lämpöä ja tavallinen auton moottori hyödyntää vain 30 % polttoaineen energiasta, loput poistuvat lämpönä pakoputkesta.” ”Kaikissa autoissa on nykyään katalysaattori. Miksi siihen ei voitaisi liittää laitetta, joka ottaisi hukkalämmön talteen”, Maarit Karppinen kysyy. Autonvalmistajista Toyota ja BMW tutkivatkin parhaillaan lämpösähköä. Itse asiassa jo pelkät lämpöerot riittävät lämpösähköisen ilmiön hyödyntämiseen. Esimerkiksi Airbus-lentokonevalmistaja tutkii, pystytäänkö lentokoneen käyttötietoja kerääviä sensoreja ylläpitämään sillä lämpötilavaihtelujen aiheuttamalla energialla, mille lentokoneen ulkoseinä altistuu nousussa ja laskussa. ”Myös ihmisen ruumiinlämpöä voidaan hyödyntää. Esimerkiksi vaatteet voidaan päällystää lämpösähköisillä materiaaleilla. Jos pintaan lisää kerroksen ohutta orgaanista materiaalia, tekstiilit voivat säilyä joustavina ja pehmeinä.” ”Lähitulevaisuudessa lämpösähköisiä sovelluksia tullaan pitämään aivan tavallisina”, Maarit Karppinen sanoo. SVENOLOF KARLSSON Maarit Karppinen, Aalto-yliopiston epäorgaanisen kemian professori. k at ternö – 13 Karl Vilhjálmsson Caj Södergård, digitaalisten palveluiden tutkimusprofessori VTT:ssä. Big data muuttaa kaiken Mikä muuttaa maailmaa parhaillaan enemmän kuin mikään muu, mutta ei näy, ei kuulu eikä siihen voi käsin tarttua? Caj Södergårdin vastaus on big data, digitekniikalla syntyvät, jatkuvasti kasvavat tietomassat. L 14 – k at ternö uodossa syntynyt ja varttunut Caj Södergård osoitti Pietarsaaren ruotsinkielisen lukion matematiikan kympeillään, mitä tuleman piti. Hän opiskeli teknillistä fysiikkaa Teknillisessä korkeakoulussa ja väitteli tohtoriksi aiheenaan tietokoneavusteinen kuvankäsittely. Hän työskenteli teollisuudessa pari vuotta kehittäen näkeviä robotteja. Hänellä on viisi patenttia, hän on kirjoittanut joukon teoksia ja johti muutaman vuoden ajan suomenruotsalaisille koululaisille tarkoitettua TekNatur-kilpailua. Nyt Caj Södergård toimii digitaalisten palveluiden tutkimusprofessorina Teknologian tutkimuskeskus VTT:ssä. Yksi hänen tehtävistään liittyy big dataan: hän on Suomen edustaja European Big Data Value Associationin (BDVA) hallituksessa. Järjestön tarkoituksena on lyhykäisyydessään analysoida suurten tietomassojen kasvuun liittyviä kysymyksiä ja yhdessä mm. EU-komission kanssa kehittää eurooppalainen strategia big datan tutkimus- ja innovaatiotyöhön. ”Tietomassojen kasvu on ollut huimaava. Maailman käyttökelpoisen tietomäärän arvioidaan vuonna 2020 olevan 16 ZB (=zettatavua; zetta = 1021), ja kasvuvauhdiksi vuosina 2013–2020 arvioidaan 236 % vuodessa”, Caj Södergård sanoo. Yksittäisenä talous- ja yhteiskuntakehityksen tekijänä big datan arvioidaan vuoteen 2020 mennessä nostavan BKT:ta 1,9 % EU:n alueella. Ennustetaan, että big data on jo vuoteen 2017 mennessä luonut 3,75 miljoonaa uutta työpaikka EU:ssa. ”Digiasioiden entinen EU-komissaari Neelie Kroes kuvasi asiaa sanomalla, että big data is the new oil, ja se ehkä antaa viitettä kehityspotentiaalista”, Caj Södergård sanoo. ”Keskustelemme Big Data Value Association –järjestössä nyt big data -pohjaisten tutkimus- ja kehityshankkeiden työohjelmasta yhdessä teollisuuden ja EU-komission kanssa. Tarkoituksena on, että kukin osapuoli sijoittaisi siihen puoli miljardia euroa vuoteen 2019 mennessä”, hän kertoo. Miten nämä suuret tietomassat syntyvät? ”Yhä useampia asioita mitataan ja rekisteröidään, esim. säätapahtumat, liikenne, teollisuuden tavaravirrat. Ja jokainen ihminen jättää digitaalisia jälkiä yhä useammassa mielessä”, Caj Södergård sanoo. ”Lisäämme osaltamme digitaalista tietomäärää heti, kun teemme jotain Internetissä, pidämme matkapuhelinta päällä, annamme navigointisatelliittien tarkkailla missä olemme, maksamme luottokortilla, käytämme sähköistä lippua tai vastaavaa taikka kun anturit ja valvontakamerat rekisteröivät meidät.” Tämän lisäksi tulee vielä mediasisältö, jota lähes jokainen itse tietoisesti luo: valokuvat, ääni-, musiikki- ja videoklipit, sosiaalisen median postaukset, työasiakirjat, Power Point -esitykset jne. Big data kulkee käsi kädessä kahden muun teknologiatrendin kanssa, jotka ovat muuttamassa pelikenttää: Esineiden/ Teollinen Internet (The Internet of Things) ja mobiiliviestinnän 5G. Tarjoaa ainutlaatuista tietoa Mihin tätä tietoa sitten käytetään? ”Se tarjoaa tietoa, jota emme voi saada muulla tavoin, esim. kulutuksesta, liikennekäyttäytymisestä, ostotottumuksista ja henkilökohtaisista mielenkiinnon kohteista ja mieltymyksistä. Voimme tämän tieton avulla löytää älykkäämpiä ja halvempia sovelluksia ja valintoja, jotka vähentävät ympäristökuormitusta.” ”Kolikon kääntöpuolena on tietenkin se, että esim. kaupalliset tai poliittiset toimijat voivat hyödyntää tätä tietoa meille epämieluisiin tarkoituksiin, ehkä jopa tietämättämme. Miten paljon Googlen pitää saada tietää elämästästi”, Caj Södergård kysyy. EBDV-järjestö pitää perusperiaatteinaan tietojärjestelmien avoimuutta, läpinäkyvyyttä ja osallistavuutta. Lisäksi tieto on esitettävä helposti, mieluiten intuitiivisesti ymmärrettävässä muodossa. ”Perinteinen tietokantatekniikka ei ole kehittynyt samaa vauhtia tietomäärien kanssa, ja se on ongelma. Tietomassoja syntyy jatkuvasti, ja ne on myös analysoitava reaaliajassa. Tietojärjestelmät eivät yksinkertaisesti riitä siihen”, Caj Södergård sanoo. ”Niinpä suurena haasteena on nyt laatia älykkäitä ohjeita, jotta tietomassasta osattaisiin poimia juuri haluamme tieto ja käsitellä sitä.” Merkitys energia-alalle Mitä big data merkitsee energia-alalle? ”Kehitystä joka kattaa kaikki asianosaiset: sähköntuottajat, sähkönmyyjät, verkonhaltijat ja loppuasiakkaat. Kun kaikki voivat sähköverkossa viestiä kaikkien sähköntoimittajien ja palveluntarjoajien kanssa, resursseja pystytään käyttämään optimaalisesti”, Caj Södergård sanoo. Esimerkiksi ns. demand response on silloin mahdollista eli että loppuasiakas voi sovittaa kulutustaan verkon kuormituksen ja sähkön senhetkisen hinnan mukaan. Se voi tapahtua automaattisesti, asiakkaan itse määrittämissä puitteissa. ”Älykkäät verkot (smart grids) ovat prioriteettilistan kärjessä EU:ssa. Meillä on kuitenkin vielä pitkä matka kuljettavana ennen kuin verkot todellisuudessa toimivat niin hyvin kuin ne voisivat toimia”, Caj Södergård sanoo. Ei riitä, että asiakkailla on kotonaan digitaaliset, verkkoon kytketyt sähkömittarit. Mittareiden on myös osattava viestiä ja toimia yhdessä järjestelmän muiden mittareiden kanssa. ”Älykkäiden verkkojen stardardoimistyö on käynnissä EU:ssa, aikomuksena on kehittää 14 eri koodia. Ensimmäinen tuodaan markkinoilla näinä päivinä. Jos työskentelisin energiayrityksessä, seuraisin tätä kehitystä tarkkaan”, Caj Södergård sanoo. SVENOLOF KARLSSON k at ternö – 15 Mies sisään kylmästä Karolina Isaksson LIIKKEELLÄ. Arkiliikunta on yksi sähköasentajien työeduista. ”Asentajana olin jaloillani kaiket päivät ja myös kiipeilin ja kanniskelin tavaroita. Istumatyössä pitää muistaa liikkua pari kertaa viikossa”, Jan Käld tiivistää. u Jan Käld siirtyi sisätöihin Pie- tarsaaren Energialaitoksen suunnitteluosastolle huhtikuussa 2014 työskenneltyään kuusi vuotta linja-asentajana. Uusi työ alkaa vähitellen tuntua tutulta. ”Tiesin suurimman osan työtehtävistä jo ennestään, koska olin käynyt täällä useasti asentajana hakemassa piirustuksia. Alussa sain dokumentoida muiden suunnittelutöitä, jotta oppisin talon tavat. Risön kaapaleiden siirtäminen ilmasta maan alle on toistaiseksi suurin ja kokonaan itse suunnittelemani hanke”, kertoo itsekin Luodossa asuva Käld. Käldillä oli CAD-piirtämisen perustaidot jo ammattikoulutuksensa ansiosta, ja hän harjaannutti taitojaan vapaa-ajallaan piirtämällä erilaisia rakennuksia, esimerkiksi konehalleja. Kollega ja ”työpöytänaapuri” Leif Käldström on opastanut Käldiä Tuohi turmelee naapurisovun u Naapurin savupiipusta nouseva pistävä savu ei tee hyvää naapurisovulle eikä savu ole hyväksi terveydellekään. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan noin 250 suomalaista kuolee vuosittain ennenaikaisesti nokihiukkasten aiheuttamiin sairauksiin. Lähes puolet ilmassa leijuvista nokihiukkasista on Suomessa peräisin puulämmityksestä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että meidän pitäisi lopettaa puulla lämmittäminen – meidän on vain opittava sytyttämään tuli fiksummin. Tuohta on perinteisesti pidetty tehokkaana ja luonnollisena sytykkeenä, mutta se päästää ilmakehään erittäin paljon nokihiukkasia ja häkää. Teknologian tutkimuskeskus VTT teki joulukuussa testin, jossa kaksi tulisijaa sytytettiin täsmälleen samoissa oloissa – toisen sy- 16 – k at ternö tykkeenä käytettiin kuorittua puuta ja toisen kuorellista puuta. Tulokset olivat mykistäviä. Kuoritun koivun pienhiukkaspäästöt olivat vain 1/8 verrattuna kuorellisen koivun päästöihin. Kuoritun puun häkäpäästöt olivat nekin vain puolet kuorelliseen koivuun verrattuna. ”Kaikkia puita ei tarvitse kuoria, vain ne, joita käytetään takan ollessa vielä kylmä. Kun takka on lämmennyt kunnolla, voidaan tuohtakin polttaa hyvällä omallatunnolla”, selittää keuruulainen klapiyrittäjä Arttu Lamminmäki. Lamminmäki myy sekä kuorittua että kuorellista klapia, ja juuri hän tilasi VTT:ltä kokeen saadakseen vahvistuksen olettamukselleen. Mutta kuinka tulen saa syttymään ilman tuohta? ”Puun pitää olla kuivaa, ja siitä pitää vuolla ohuita lastuja ja sytyttää ne ylhäältä päin.” Kuivan puun energiatehokkuuskin on paras. VTT teki Lamminmäen pyynnöstä toisenkin kokeen jo vuonna 2012. Kokeilu osoitti, että 23 kuutiometristä polttopuuta haihtui 3000 litraa vettä kahden viikon aikana Lamminmäen kuivatuslaitoksessa. Puun kosteuspitoisuus laski prosessin aikana 25 %:sta 15 %:iin. ”Tulta ei pitäisi sytyttää puulla, jonka kosteuspitoisuus on yli 15 %. Polttopuiden kuivattamisen ja säilyttämisen ongelmana on ulkotilojen suuret säävaihtelut. Kaikilla ei ole säilytyspaikkaa, joka olisi avoin, tuulinen ja etelään päin”, Arttu Lamminmäki toteaa. sähköverkon visaisissa pulmissa. ”En olisi ikinä selvinnyt tehtävästä ilman Leifiä. Hän on näyttänyt minulle erilaisia erityistilanteita ja vastannut aina kysymyksiini.” Jan Käld viihtyy uusissa työtehtävissään, vaikka mukava istumatyö jättääkin jälkensä. ”Minun oli pakko ryhtyä kuntoilemaan vapaaajalla vaihdettuani asentajan työt suunnittelutöihin. Asentajana sain arkiliikuntaa joka päivä, mutta nyt minun on täytynyt lähteä lenkille muutamana iltana viikossa.” Kesänsä Käld viettää Skrakagrundetin mökillään Luodon saaristossa. Hän on rakentanut mökille oman aurinkoenergialla käyvän sähköjärjestelmän. ”Se riittää aivan mainiosti mökkielämän tarpeisiin. Saan liikuntaa myös pilkkomalla polttopuita”, Jan Käld kertoo. JOHAN SVENLIN Karolina Isaksson Karolina Isaksson Historiaa, tulevaisuutta, juhlaa ja tanssia u Katternö-ryhmän henkilöstön ja johdon itsenäisyyspäiväjuhlat varsinaisen itsenäisyyspäivän aattona olivat sekoitus historiaa, tulevaisuutta ja juhlaa. Juontaja Mirita Saxberg toivotti kutsuväen tervetulleeksi seminaari-iltapäivään Schaumansaliin, jossa kuultiin monia mielenkiintoisia luentoja. Eläkkeellä oleva rehtori ja historianopettaja Håkan Vikström piti Nooan arkista esitelmän, jossa hän pyrki muuntamaan Raamatun vedenpaisumuksen energian nykyisiin mittayksiköihin. Svenolof Karlsson puhui Paul Hallvarista, kansainvälisiä vaikutteita omaksuneesta Pietarsaaren kaupunginjohtajasta, joka menehtyi traagisesti lento-onnettomuudessa Koivulahdessa vuonna 1961. Hallvar oli visionääri ja loi perustan yhteistyölle, josta sittemmin kehittyi Katternö-ryhmä. Veteraanipiirin perinnevastaava Bertel Widjeskog jakoi kokemuksiaan sotaveteraanien tapaamisista ja matkoista 70 vuoden takaisille sotatantereille. Antti Vilkuna, Energiateollisuus ry:n hallituksen puheenjohtaja ja Kanteleen Voima Oy:n toimitusjohtaja, maalasi kuvaa Suomen tulevasta energianhuollosta. Hän myönsi tehtävän vaikeaksi. ”Ennusteet näyttivät usean vuo- sikymmenen ajan sähkönkulutuksen jatkavan kasvuaan. Kuitenkin vuosina 2006–2007 kulutus kääntyi laskuun, kun tehtaiden lakkautusaalto pyyhkäisi Suomen yli. Pitkällä aikavälillä hiilen, kaasun ja tuontisähkön osuus supistuu ja uusiutuvien energialähteiden osuus kasvaa.” Hän muistutti Katternön olevan sähköntuotannon edelläkävijä, mikä näkyy mm. tuulivoiman osuudessa. Peräti 7 % konsernin sähköstä tuotetaan tuulivoimalla – verrattuna koko maan runsaaseen 1 %:iin. Rauman Energia Oy:n verkkojohtaja Marko Silokoski kuvaili sähköverkkorakentamisen ja -ylläpidon tulevaisuudennäkymiä. Tähänkin aiheeseen liittyy kiperiä kysymyksiä (esimerkiksi lainsäädännössä), jotka kaipaisivat muutosta. Eija-Riitta Korhola, ilmastopolitiikasta hiljattain väitellyt tohtori, päätti seminaaripäivän tarkastelemalla kriittisesti EU:n kasvavia päästöjä ja päästöoikeuskaupan epäonnistumista. Vieraat pääsivät sulattelemaan runsasta energiatietoannosta Jugendsalissa järjestetyllä illallisella. Juhlaillan kruunasi taikuri ja koomikko Risto Leppäsen show. Hänen ällistyttävän köysitemppunsa jälkeen taikuus siirtyi tanssilattialle, jolla tunnelma oli todella sähköinen. JOHAN SVENLIN VAIKEASTI ENNUSTETTAVA TULEVAISUUS. Energiateollisuus ry:n hallituksen puheenjohtaja Antti Vilkuna selvitti ajankohtaisia energia-asioita Katternöyhtiöiden henkilöstölle. Mirita Saxberg piti seminaarin langat käsissään. TODISTETTU TEORIA. Nokihiukkasten määrä vähenee huomattavasti, kun tulen sytyttämiseen tarkoitetuista koivuklapeista kuoritaan pois tuohet. k at ternö – 17 Piirrokset: Terese Bast Teksti: Svenolof Karlsson Eräänä päivänä oli niin kylmää, ettei kukaan halunnut olla ulkona. Tuuli ja Tarmo pyytävät vaaria kertomaan, millaista vaarin lapsuudessa oli. Maatilalla oli koko ajan töitä. Kaikki tehtiin käsin. Hevonen teki raskaimmat työt. Vaari kertoo, että hänellä oli kanitarha, enimmillään yli 50 kania, joita hän hoiti ja antoi niille vettä ja ruokaa. Parhaan hevosemme nimi oli Tähti. Se oli kiltti ja tosi vahva. Mutta kuulkaapa tätä. Minulla oli tarhassa myös jäniksiä. Kun yhtenä kesänä niitimme heinää, ruohikossa pomppi jäniksenpoikasia. Ne olivat varmasti eksyneet emostaan. Pyydystin ne lakillani ja laitoin ne asumaan häkkiin kanien viereen. Annoin niille porkkanoita, kaalia ja apilaa ja ne viihtyivät hyvin. Ei, jänikset olivat niin kiintyneitä minuun, etten halunnut sitä. Ja sitten yhtenä päivänä ne juoksivat pois. Häkin ovi oli auki, kun menin antamaan niille ruokaa. Voi kun kivaa! Söittekö te ne sitten? ”Kaikkein jännittävintä oli, kun sain mennä oman vaarini kanssa joelle. Hän oli sähkölaitoksen hoitaja ja meni joka ilta kello 10 sulkemaan sähkövirran. Ensin hän väläytti katkaisijalla kerran. Sitten hän odotti viisi minuuttia ja sammutti virran kokonaan.” Pitikö sinun tehdä töitä, vaikka olit lapsi? Mutta miksi? Eikö teillä ollut valoja yöllä? Etkö saanut leikkiä? Kaikkien piti auttaa, myös lasten. Mutta maatilalla oli jännää. Siellä tapahtui aina jotain. 18 – k at ternö Kaikki kyläläiset nukkuivat yöllä. Ei silloin tarvittu valoa. Mutta kuudelta aamulla isoisä meni laittamaan virran taas päälle. Kaikki se tuntuu kovin kaukaiselta. k at ternö – 19 Siirtolaisuuden maakunta Karolina Isaksson ulkomaille. Pohjanmaalla on aina osattu rakentaa laivoja, ja laivanrakennus sai 1600-luvulla uusia vaikutteita erityisesti Hollannista”, kertoo Magnus Enlund. Kronoby folkhögskola -kansanopiston erään rakennuksen ovessa lukee ”Siirtolaisinstituutti/ Suomenruotsalainen yksikkö.” Enlund on uuden tutkimuskeskuksen alkuunpanijoita ja myös sen hankejohtaja. Maaliskuussa 2014 perustettu keskus pyrkii lisäämään tietoutta suomenruotsalaisten muuttoliikkeistä kautta aikojen. Houkuttelevat Amerikan-kirjeet Siirtolaisuustutkija. Ristiriitaiset voimat työnsivät pohjalaisia pois ja houkuttelivat heitä muuttamaan Pohjois-Amerikkaan noin sata vuotta sitten. Pohjanmaa johtaa Suomen tilastoja viennissä ja ulkomaalaistaustaisten asukkaiden määrässä. Se ei ole sattumaa. Useat siirtolais- ja paluumuuttajapolvet ovat tehneet meistä avoimempia muita kulttuureja kohtaan. P ohjalaisnuoret eivät sata vuotta sitten muuttaneet kotiseuduiltaan nurkkakuntaisuuden tai kansainvälisen uran takia. Suurimpana syynä oli köyhyys, vaikka toki monet unelmoivat jännittävästä elämästä ja hyväpalkkaisesta työstä. Pohjanmaan siirtolaisuusperinteet ulottuvat kuitenkin paljon pidemmälle kuin 1900-luvun alkuun: seutumme rannikkoväestö tottui jo keskiajalla purjehtimaan kyläsatamistaan muualle Pohjolaan. ”Pohjanmaalla on todella pitkät matkustusperinteet. Rannikkosijainti sekä kielellinen ja kulttuurillinen yhteys Ruotsiin ovat lyhentäneet henkistä välimatkaa 20 – k at ternö Pohjalaisilla on vuosien saatossa ollut useita syitä pakata kamppeensa ja lähteä. Toisinaan sota, nälänhätä ja kurjuus ovat ajaneet asukkaita matkaan. Toisinaan taas maailmalle on lähdetty katsomaan, onko ruoho vihreämpää aidan toisella puolella. Lähtöön on usein liittynyt moninaisia syitä. Suuret muuttoaallot ovat perinteisesti suuntautuneet länteen, Ruotsiin ja Pohjois-Amerikkaan. ”Ensimmäinen pohjalaisnuorten suuri muuttoaalto suuntautui 1850–1860-luvuilla Perämeren ylitse Norrlannin sahateollisuusalueille, mutta sitten suunnaksi nousi Pohjois-Amerikka. Osa pohjalaisista merimiehistä poistui aluksistaan Amerikassa ja jäi sinne. Useat lehdet julkaisivat heidän ”Maaseudun olot olivat 1800-luvulla kohentuneet hieman, minkä takia useampi lapsi kasvoi aikuiseksi asti. Kaikille ei sen takia kuitenkaan riittänyt tilaa tai mahdollisuutta elättää itseään perheen rajallisilla resursseilla”, Magnus Enlund kertoo. Karolina Isaksson kotiväelleen lähettämiä kirjeitä, jotka saivat monet unelmoimaan lännen mahdollisuuksien maasta. Monet pärjäsivätkin hyvin, ja Amerikkaan muuttamisesta tuli muoti-ilmiö”, Enlund kertoo. Minnesotan ja Washingtonin osavaltiot olivat erityisesti suomalaisten suosiossa. Koko Pohjois-Amerikka eli dynaamista nousukautta, mutta taitavien ja vahvojen työmiesten lähtö aiheutti Pohjanmaan maaseudulla turhautuneisuutta. ”Jotkut pitivät Amerikan-kuumetta kulkutautina, ja siirtolaisia kuvailtiin jopa maanpettureiksi.” Äveriäät paluumuuttajat Amerikan siirtolaisuus supistui huomattavasti vuoden 1924 jälkeen, kun Yhdysvallat otti käyttöön maahanmuuttoa rajoittaneen lain. Noin kolmasosa Amerikkaan lähteneistä pohjalaisista palasi kotimaahan, ja monet toivat mukanaan uusia poliittisia ajatuksia ja uskonkäsityksiä. Osa oli myös ehtinyt kartuttaa omaisuuttaan tai omaksua yritysideoita, jotka vauhdittivat voimakkaasti kotimaan elinkeinoelämää ja teollisuutta. Useat Pohjanmaan nykyisistä elinkeinoista – esimerkiksi kasvihuoneviljely, turkistarhaus ja moottoriveneteollisuus – pohjautuvat Amerikasta saatuihin vaikutteisiin. VAHVUUDET • sosiaalinen yhteenkuuluvuus • korkea syntyvyys • kaksikielisyys on • maahanmuuttajien ruotsia usein helppoa oppia T MAHDOLLISUUDE päristö • innovatiivinen ym • yrittäjähenkisyys uuttajien • valmius maahanm kotouttamiseen t • vahvat yritysryppää Magnus Enlundin mini-SWOT Pohjanmaan maakunnasta. HEIKKOUDET • väestökato • haja-asutusalueiden inen palvelujen heikentym • pitkät etäisyydet UHAT • maahanmuuttajiin kohdistuneet ennakkoluulot inen • palvelujen keskittym • ikääntyvä väestö Magnus Enlund näkee samankaltaisuuksia Pohjois-Amerikan ja Ruotsin siirtolaisuudessa. Hän haastatteli väitöskirjaansa varten parisenkymmentä eri paikkakunnille Ruotsiin muuttanutta suomalaista ja luki Amerikan-siirtolaisten ja näiden sukulaisten välistä kirjeenvaihtoa. Pohjalaiset kertovat molemmissa selvinneensä hyvin uudessa maassaan kotona opitun työmoraalin ansiosta. ”Kirjeet ovat usein hyvin kirjoitettuja ja täynnä englanninsekaisia ilmauksia. Monilla oli koti-ikävä, ja he kaipasivat kotimaan tuoksuja, ruokia, perinteitä ja sosiaalista yhteisöä. He myös odottivat innoissaan kirjeitä kotiväeltä.” Päätös Ruotsiin muuttamisesta ei ollut yhtä raju kuin päätös Atlantin ylittämisestä. Magnus Enlund kutsuu vuosia 1950–1970 siirtolaisuuden kultakaudeksi. ”Ruotsiin muutti 80 000 suomalaista kahden huippuvuoden aikana (1969–1970) ja suurille tehdaspaikkakunnille vyöryi siirtolaisten tulva. Ruotsi oli monella tapaa Suomea edellä, ja sitä pidettiin mahdollisuuksien maana samaan tapaan kuin Yhdysvaltoja puoli vuosisataa aiemmin.” Aika laittaa hyvä kiertämään Ruotsin-siirtolaisia odottivat mukavat olot kansankodissa. He palasivat kesälomillaan Suomeen ja esittelivät sukulaisilleen uusia Volvojaan. ”Suomenruotsalaisten oli helppo sulautua ruotsalaiseen yhteiskuntaan kulttuurin ja kielen takia. Jotkut haastatelluista olivat kuitenkin tunteneet olonsa vieraaksi Ruotsissa. Lapsena perheensä kanssa sinne muuttanut nainen sanoo tunteneensa itsensä lähes pakolaiseksi.” Ruotsalaisten tiedotusvälineiden suosio Pohjanmaan ruotsinkielisissä perheissä on säilyttänyt yhteyden Ruotsiin vahvana. Läntiseen naapurimaahan muutetaan edelleen jonkin verran, vaikka muuttovirta onkin tasaisempi kuin Amerikan-kuumeen aikoihin tai sotien jälkeen. Nykyään nuoret muuttavat Ruotsiin opintojen tai uran takia, ja osa heistä palaa kotiseuduilleen mukanaan uusia vaikutteita. Myös maahanmuuttajat ovat viime vuosikymmeninä tuoneet yhteiskuntaan uusia vaikutteita. ”Pietarsaaren väestörakenne on nykyään monikulttuurinen. Maahanmuuttaji- en osuus asukasluvusta on maan korkeimpia prosentuaalisesti laskettuna. Vuonna 2013 kaupungin noin 20 000 asukkaasta 1320 henkilön äidinkieli oli jokin muu kuin ruotsi tai suomi.” ”Närpiö on toinen paikkakunta, jonne on perinteisesti tullut paljon maahanmuuttajia ja paluumuuttajia. Viime aikoina kaupungista on kehkeytynyt Suomessa malliesimerkki uusien asukkaiden kotouttamisessa. Siirtolaisuusperinteet ovat tietenkin totuttaneet asukkaita kohtaamaan muita ihmisiä ja uusia kulttuureja”, Magnus Enlund selittää. Pohjanmaasta on tullut uusi mahdollisuuksien maa niille, jotka ovat joutuneet pakenemaan nälänhätää, pakkovärväyksiä ja kurjuutta. He löytävät töitä kasvihuoneilta ja turkistarhoilta – siirtolaisten Amerikasta tuomilta ”keksinnöiltä”. JOHAN SVENLIN Katternö-lehden seuraavassa numerossa käsitellään tarkemmin suomenkielisen Pohjanmaan siirtolaisuutta. k at ternö – 21 Jan Sandvik Me olemme täällä toisiamme varten Eräänä päivänä kaikki muuttui. Jaana Sundvikin poika Markus, 17, sai tietää sairastavansa leukemiaa. Pitkä kamppailu päättyi onnellisesti, mutta elämä ei enää palannut entisiin uomiinsa. Jaana on kulkenut eri polkuja löytääkseen takaisin. Nyt hän on sisäistänyt oivalluksen. ”Olemme täällä toisiamme varten. Jos joku tarvitsee ihmista rinnalleen, voi ehkä kulkea hänen vierellään, ainakin palan matkaa.” 22 – k at ternö k at ternö – 23 ”Halusin olla täydellinen äiti ja vaimo. En sietänyt virheitä.” Jan Sandvik S iinä se on, Villa Heijastus, Jaanan ja miehensä Ralf Sundvikin unelmatalo, luonnonhelmassa. Kaksikerroksinen, pellavanharmaa Kannustalo. Villa Heijastus on myös Jaanan yrityksen nimi. Idyllisen ilmapiirin rikkoo vain ulkona tarhassa haukkuva saksanpaimenkoira Dina. Lähipellolla käyskentelee kaksi hevosta: suomenhevonen Taika ja hollantilainen puoliverinen Sessan. Jollain lailla talo tuo mieleen kodinomaisen kirkon ulko-oven molemmin puolin sijaitsevien vaaleiden pilareiden vuoksi. Avaran pihan keskellä jököttää iso harmaa kallionlohkare kuin ulkoavaruudesta tipahtaneena. Kivi toimii sekä ”liikenteenjakajana” että logona. Jaanan miehellä ja veljillä on kivimurskaamo. Talon takana on lampi, jossa perhe käy usein uimassa saunan jälkeen. Olohuoneen ikkunasta näkyy joskus joutsenia ja muita eläimiä. Auringonlaskut ovat huikean kauniita, varsinkin talvella purppuranvärisen taivaan peilautuessa lammen jäiseen pintaan. ”Täällä on rikkumaton rauha, vaikka olemme vain 10 minuutin ajomatkan päässä kaupungista. Olen heti siitä asti kun muutimme tänne ajatellut kotimme olevan auki kaikille. Toistenkin pitäisi saada nauttia tästä ympäristöstä ja itse asiassa suunnittelen retriittien järjestämistä. Tänne voisivat tulla ihmiset, jotka haluavat hetken rauhaa ja hiljaisuutta. Aikomuksena on myös alkaa rakentaa uutta hevostallia keväällä. Yläkertaan tulee tilat liikkumiseen ja ekspressiiviseen taideterapiaan. Ei kiitos kimallukselle Laiturilla on hiljaista. Eilen oli kova myrsky, mutta nyt tuuli on tyyntynyt. On marraskuu ja nollakeli. Jaana haluaa tulla kuvatuksi laiturinnokassa. Yksinkertaisesti, ilman kimallusta ja bling-blingiä. Hän haluaa näyttää siltä kuin oikeasti on, keholtaan ja mieleltään nuorekas, 50-vuotias kolmen lapsen äiti ja kohta kahden lapsenlapsen isoäiti. Jaana ei varsinaisesti pidä kuvattavana olemisesta, mutta kas, valokuvaaja Jan Sandvik kehuu rouvan poseeraamista hyvinkin kuvakselliseksi. Salamavalot välkkyvät ja kuvia syntyy, vaikka sormet alkavat olla kohmeessa. Vähän kauempaJaana Sundvikin maalaukset ovat värikkäitä ja ilmeikkäitä. 24 – k at ternö na Ralf puuhailee jotain hevoshaassa. Valmistelee oranssissa työasussaan paikkoja kuvauskuntoon. Astuessamme laiturilta portaita ylös talon majesteetillinen näkymä saa minut haukkomaan henkeä. Jaana käy nopeasti sisällä vaihtamassa heppaystävällisemmät vaatteet. Pian hän tuleekin takaisin, nyt farkuissa ja tummanvihreässä toppatakissa. Jaana on lähtöisin Vaasasta, koulutukseltaan hän on perushoitaja. ”Kun lapset olivat pieniä, suoritin. Hoidin lapset kotona, autoin miestäni paperitöissä hänen yrityksessään. Vaadin itseltäni täydellisyyttä äitinä ja vaimona. Lapsille piti olla joka aterialla myös jotain tuoretta: marjoja tai vihanneksia. Joka viikko tuuletin ja tamppasin kaikki matot. Virheitä ei saanut tulla.” Täydellisyyden tavoittelun malli tuli lapsuudenkodista. Jaana ymmärsi vasta vuosikymmenten jälkeen olleensa lapsena ja nuorena koko ajan jännitystilassa. ”Vasta kun yli 20 vuotta sitten tapasin mieheni, kehoni alkoi rentoutua. Mutta kun lapset kasvoivat isommiksi, huomasin itse olevani loppu. Tajusin, ettei sen niin kuulunut olla. En ollut uskaltanut luottaa omaan intuitiooni, saatikka itseeni. Jaanan luottamus ihmisiin oli tuolloin hatara. Hänen menneisyydessään oli tapahtunut niin paljon kaikenlaista. Hän päätti silti – tai juuri siitä syystä – lähteä matkalle itseen. Luonnolliset, täydentävät hoitomuodot ovat aina kiinnostaneet Jaanaa. Hänen mielestään on tärkeää löytää sairauden syy eikä keskittyä hoitamaan pelkästään oireita. Niinpä hän lähti vuonna 2002 Helsinkiin opiskelemaan modernia vyöhyketerapiaa (MVT) ja psykologista vyöhyketerapiaa (PVT), myöhemmin myös tunnetaideterapiaa Kairon Luontaislääketieteen Instituuttiin. Jaana perusti toiminimen seuraavana vuonna ja työskenteli vyöhyketerapeuttina Pietarsaaressa. Kuin aika olisi pysähtynyt Mutta sitten tuli kesä 2009, jolloin Markus sairastui leukemiaan. ”Oli kuin aika olisi pysähtynyt. Vakava tapahtuma pakottaa elämään hetkessä, koska muuta ei kerta kaikkiaan ole. Se opettaa paljon muutakin. Se antaa paljon.” Tuntuu uskomattoman julmalta, että ihminen, jolla on koko elämä edessään, joutuu yhtäkkiä katsomaan kuolemaa silmiin. ”Markus kävi läpi suorastaan helvetil- Jan Sandvik Markus Sundvik on nykyään positiivinen ja iloinen nuorukainen. lisen hoidon. Syövän lisäksi hänelle tuli verenmyrkytys, keuhkokuume ja sairaalabakteeri. Hän makasi teholla ja näytti hauraalta vanhalta ukolta. Sairaanhoitajan auttaessa poikaa pöntölle oli hoitajalla vain luuta ja nahkaa nostettavanaan.” Markus muisti ainoana perheestä Jaanan syntymäpäivän: ”Ajattele, että sä äiti joudut olemaan täällä sairaalassa syntymäpäivänäsi!” Vuonna 2010 Markukselle tehtiin kantasolusiirto. Hän ja Jaana asuivat käytännössä poissa kotoa kaksi vuotta. ”Ajatella äiti, että sinun pitää istua täällä!” ”Ajoimme Sundbyn ja Turun tai Tampereen yliopistollisen sairaalan väliä tämän tästä, monesti keskellä yötäkin. Kun vihdoin pääsimme asettumaan takaisin niin sanottuun normaaliin elämään, sitä ei enää ollut.” Jaana selittää, että hän on suunnattoman kiitollinen huimasti kehittyneestä lääketieteestä, jolla on keinot parantaa jopa leukemia. Mutta kaiken tämän älykkään teknologian keskellä taito olla ihminen ihmiselle on usein kadoksissa. ”Yhteiskunnan täytyisi löytää tapa, millä tukea pelastettu takaisin elämään. Ei ole hyvä, jos ihminen parannuttuaan jä- tetään yksin. Kuinka nuori voi jatkaa kaiken kokemansa jälkeen siitä, mihin kaksi vuotta sitten jäi? Miten löytää takaisin elämään, arkeen?” Vanhemmilla ei siihen keinoja ole, he ovat nuorta liian lähellä. Ja vanhemmillakin voi olla pitkä tie takaisin normaaliin elämään rankkojen tapahtumien jälkeen. Päivä kerrallaan Markuksen syöpä tuli ja (onneksi) meni. Markus on nyt 22-vuotias ja työskentelee kivimurskaamossa. Menetetyt kilot ovat tulleet takaisin. Nuorimies on hyväntuulinen ja hymyileväinen. ”Kun syöpä alkoi oireilla, olin tosi väsynyt koko ajan. Verta tuli nenästä usein ja mustelmia ilmaantui itsestään. Kantapäissä oli punaisia läikkiä. Pari päivää ennen sairaalaan menoa jaksoin kävellä vain pari metriä, sitten piti huilata.” ”Verikokeiden jälkeen oltiin menossa kotiin, kun puhelin soi tuntemattomasta numerosta. Äiti ei yleensä koskaan vastaa tuntemattomista numeroista tuleviin puheluihin, mutta nyt hän vastasi. Lääkäri soitti ja ilmoitti, että minulla on akuutti leukemia ja että meidän pitää mennä välittömästi Vaasan keskussairaalaan.” Valkosolut oli todella korkealla. Markus ei oikein tajunnut, mistä oli kyse, mutta häntä pelotti. Sytostaattihoito alkoi. Viiden kuukauden kuluttua lääkärit luulivat syövän levinneen aivoihin ja selkärankaan ja siirsivät Markuksen Tampereelle. Siellä onneksi selvisi Vaasan lääkäreiden erehtyneen. k at ternö – 25 ”En ollut enää sätkynukke. Minä olin minä, ihminen, jolla on oikeus olla tarvitseva.” Jan Sandvik Jan Sandvik ”Hevonen ei ikinä teeskentele eikä sitä voi huiputtaa.” Omien aistimusten ilmaiseminen on keskeistä ekspressiivisessä taideterapiassa. ”Seuraavaksi tehtiin luuydinsiirto. Painoin kevyimmilläni 52 kiloa. Olin 176-senttisenä pelkkää luuta ja nahkaa. Kyllä minä joskus tietysti masennuin, mutta piti vaan yrittää ajatella positiivisesti yhtä päivää kerrallaan.” Jaana oli Markuksen vierellä koko sairauden ajan sairaalassa. Myös Ralf oli usein paikalla. ”Minähän olin silloin vielä lapsi. Oli mahtavaa, kun valkosolut pikkuhiljaa nousivat ja pystyin taas olemaan ulkona. Silloin tiesin parantuvani.” Markus kuntoutti itseään kävellen ja pyöräillen. ”Sairauteni jälkeen äidillä oli kaikista vaikeinta palata normaaliin elämään. Minulla meni hyvin, minullahan oli koulu minne palata.” ”Mutta en usko, että minulla olisi mennyt niin hyvin ilman kavereita. Eräs ystävistäni jopa yöpyi sairaalassa.” ”Vaikea sanoa, miten syöpä muutti minua ihmisenä, mutta kyllä se varmaan minusta vähän vahvemman teki”, Markus sanoo. Rakkautta ja hyväksyntää Jaanallakin kääntyi uusi sivu. Markuksen sairastuminen herätti halun oppia ihmisestä enemmän. Tässä tarkoituksessa hän lähti Sipooseen Tommy Hellstenin perustamaan Ihminen tavattavissa - mentorikoulutukseen. Opinnot sisälsivät muun muassa psykodraamaa, sosiodraamaa ja bibliodraamaa. 26 – k at ternö ”Rakkauden ja hyväksynnän ilmapiirissä löysin armollisuutta itseäni kohtaan. Huomasin, etten ollut enää sätkynukke, jonka naruja muut vetivät. Minä olin minä. Ihminen, jolla oli tarpeita – ja saikin olla.” ”Opin myös vastaanottamaan hyvää. Mutta helppoa se ei ollut. Jokaisella meillä on oma tarinamme ja polkumme. Myös perimämme, lapsuutemme, tapahtumamme. Jos ei ole saanut lapsena yhtään hyväksyvää katsetta vanhemmiltaan, peilejä hakee muilta. Mentorikoulutusryhmästä löysin niin sanotun sylin.” Muutoksen pitää tulla oivalluksena sisältä päin, Jaana sanoo. Ja lisää, että hänelle se tulee usein kivun kautta. Koulutuksen loppupuolella Jaana sattui näkemään ilmoituksen Muurlassa alkavasta ekspressiivisen taideilmaisun kolmivuotisesta ohjaajakoulutuksesta. Se oli seuraava pysäkki. Ekspressiivinen taideterapia tulee englannin kielen termistä Expressive Arts Therapy. Se tarkoittaa taideterapiaa, joka yhdistää eri taidemuotoja: kuvataidetta, tanssia ja kehotyöskentelyä, musiikkia, draamaa, runoutta ja tarinankerrontaa. Ekspressiivisen taideterapian mukaan ihminen on itse oman elämänsä paras asiantuntija. Terapian tarkastelukulma lähtee ihmisen omista kokemuksista, havainnoista ja aistimuksista. Ekspressiivinen taideterapia muotoutui 1970-luvun alussa. Suomessa se painottuu monia muita maita enemmän kuvalliseen ilmaisuun. Taiteen terapeuttisia vaikutuksia painotetaan, jonka vuoksi dialogi on ollut melko avointa erilaisten psykologisten ja psykoterapeuttisten viitekehysten kanssa. Jaana on ennen kaikkea hakenut humanistiseen ihmiskäsitykseen pohjautuvaa asennoitumista, menetelmää joka nousee ihmisen omista oivalluksista, ei holhoamisesta. Nykyään Jaana tarjoaa juuri tästä näkökulmasta ekspressiivista taideterapiaa Villa Heijastuksessa. ”Hevonen on viisas, herkkä ja vahva.” Mitä hevonen merkitsee Jaana oli hevostyttö jo hyvin nuorena. Talli oli hänelle eräänlainen turvapaikka. Omia hevosia Jaanalla ja Ralfilla on ollut 14 vuotta. ”Hevonen on viisas, herkkä ja voimakas. Se auttaa ihmistä rehellisyyteen ja avoimuuteen. Se ei teeskentele eikä sen eteen voi mennä esittämään mitään. Hevonen ei laita syyttä korviaan hörölle. On ihan sanoinkuvaamatonta, kun saa kontaktin tähän isoon uljaaseen eläimeen”, Jaana sanoo. ”Tänä päivänä ihmiset elävät paljon ’itsensä ulkopuolella’. Olemme etääntyneet niin kauas kaikesta luonnollisesta, ruohonjuuritasosta, ettemme enää tiedä, keitä olemme.” Kymmenisen vuotta sitten Jaana alkoi ymmärtää hevosten merkityksen tunnetyössä. Hevonen, joka on aina läsnä joka k at ternö – 27 Sanatonta lämpöä ja turvaa Etelä-Suomessa asuva Kaisa Mattila on osallistunut Jaana Sundvikin järjestämään sosiaalipedagogiseen hevostoimintaan. ”Työskentelen lastenhuollon avohuollossa ja halusin tietää, miten tämä työmenetelmä toimii – vai toimiiko se ylipäätään”, hän kertoo. ”Aloitimme olemisen harjoituksella. Taika-hevonen oli aitauksessa, jonne menin. Jännitti. Hevonen oli minulle vieras. Tunsin itseni kovin pieneksi ja heikoksi mahtavan ja voimakkaan eläimen vieressä. Mitä tuo nelijalkainen mahtaa minussa nähdä? Miten se kokee, tuntee, kuulee minut?” ”Jaana pyytää minua hengittämään vatsaan. Se kuulemma pehmentää olemustani, rauhoittaa oloani. Siinä minä vain olen. Luotan itseeni ja omaan tunteeseeni. Kuinka ihmeessä hevonen voi sen huomata? Eihän sillä ole kieltä puhua ja kysyä. Mutta sehän aistii, vaistoaa ja näkee kehollaan. Kaiken.” ”Olisin halunnut kävellä hevosen luokse, mutta niin ei saanut tehdä. Hevonen tarvitsee aikaa, mutta me ihmiset emme vain ymmärrä sitä. Olemme niin itsekkäitä, että yritämme ottaa sen, minkä haluamme. Heti.” ”Odotin, että Taika huomaisi ”olemiseni” ja luottamukseni. Yritin olla kutsumatta sitä luokseni millään tavoin. Olisin niin mielelläni halunnut, että se tulisi lähemmäksi, että saisin taputtaa sitä. Olen, tai ehkä pitäisi sanoa olin kärsimätön odottaja.” Lopulta Jaana kehotti Kaisaa kyykkimään laitumella ja nyppimään käsillä ruohoa maasta. ”Silloin tunsin heti, miten Taika tarkkaili minua, vaikka en nähnyt sitä. Se halusi ihan selvästi tietää minusta enemmän. Olin selkä Taikaan päin ja kuulin, kuinka se lopulta lähestyi minua reippaasti mutta pehmeästi. Siinä kohtaa mietin, uskallanko tässä enää kyykkiä vai pelkäänkö, että hevonen kaataa minut voimallaan. Ei kaatanut. Taika vaan tuuppasi turvallaan päätäni huokaisten samalla lämmintä hengitystään hiuksiini.” ”Nousin varovasti Taikan viereen. Silloin Taika painoi päänsä ylävartaloani vasten. Silittelin ja rapsuttelin sen päätä ja jokin kummallinen voima nojautti meidät yhteen. Taikan pää oli minua vasten, vartaloni ja otsani sen päätä vasten. Se oli maaginen hetki. Me vain olimme siinä ajattomassa hetken kauneudessa, kumpikin luottaen, ettei toinen lähde pois.” ”Sain myös oppia, miten hevosta ohjataan. Taikalla oli pelkkä riimu päässä. Jaana näytti, miten ohjaaminen tehdään riimunnarun toisesta päästä kehoa käyttäen. Se näytti helpolta, mutta kun tuli minun vuoroni, koin olevani enemmänkin Taikan vietävänä. Miten ihmeessä samasta hevosesta tuli yhtäkkiä niin jästipää? Ehdottomuuteni ja minähän muuten osaan -asenteeni laitettiin koetukselle. En ollut yhtään varma kyvystäni hoitaa harjoitus onnistuneesti läpi. Mitä tästä harjoituksesta opin? Sen, että hippunenkin epävarmuutta sai hevosen ottamaan ohjat omiin kavioihinsa.” ”Näistä kahdesta harjoituksesta merkityksellisemmäksi nousi ensimmäinen. Siinä vahvistui luottamukseni olemiseen ja aikaan. Että hetki on – ja pysyy. Opin, että elämässä täytyy olla mahdollisuus vain olla.” Rauha, luottamus ja ajattomuuden tunne, joita Kaisa tunsi Taika-hevosen kohtaamisessa, ovat edelleen läsnä hänen arjessaan, joka päivä, joka hetki, vielä viikkojen, kuukausienkin jälkeen. ”Voimaa on aivan kuten vahvan hevosen voimaa vaikea kuvata sanoin”, Kaisa sanoo. Jaana puolestaan muistaa erään koskettavan hetken. ”Pieni tyttö, jonka äiti oli vastikään kuollut, sai Taikan selässä tarvitsemaansa lämpöä ja turvaa. Tyttö vain makasi hevosen päällä. Siinä hetkessä hevosella oli antaa jotain sellaista, mitä me ihmiset emme kyenneet antamaan. Ilman sanoja olevaa hyväksyvää läsnäoloa, lämpöä ja turvaa.” Kaisa Mattila. Taika-hevosen kohtaamisessa syntynyt rauha ja luottamus ovat säilyneet. 28 – k at ternö hetkessä, auttaa myös ihmistä olemaan läsnä. Jaana kertoo, miten hevonen peilaa tunteitamme ja voi ’nostaa ylös’ jotain meissä. Jaana on opiskellut myös sosiaalipedagogista hevostoimintaa oppiakseen tarttumaan näihin asioihin paremmin. Tulevaisuudessa hän haluaa käyttää ekspressiivistä taideterapiaa ja sosiaalipedagogista hevostoimintaa rinnakkain. Sosiaalipedagogiikka on toimintatiede, jossa teoriaa ja käytäntöä ei voi erottaa toisistaan ja johon sisältyy luovia työmuotoja, mm. kuvataiteita, musiikkia ja draamaa. Sosiaalipedagogiikka pyrkii myös muuttamaan yhteiskuntaa, sisältä päin, kasvatuksen avulla. ”Olemme rinnalla kulkija, jonka pyrkimyksenä on auttaa ihmistä löytämään paikkansa yhteiskunnassa ja eri tavoin edistää yksilön hyvinvointia ja elämänhallintaa sekä ehkäistä syrjäytymistä. Valmista reseptiä ei ole. Menetelmät perustuvat aina dialogiin, vuorovaikutukseen, jossa kunnioitetaan ihmisen itsemääräämisoikeutta”, Jaana sanoo. Sosiaalipedagogiikalla ei ole pitkää historiaa Suomessa, mutta kiinnostus sitä kohtaan on selvästi kasvanut viime vuosina. Konstailematonta yhteisöllisyyttä Sosiaalipedagoginen hevostoiminta on vuorovaikutteista toimintaa ja sisältää tallitöitä, hevosten hoitoa ja ratsastusta. Tallilla yhteisöllisyys on konstailematonta ja luontevaa, siellä voi tuntea itsensä tärkeäksi ja tarpeelliseksi. Kontaktin saaminen isoon eläimeen antaa suuria onnistumisen tunteita. Ratsastettaessa hevosen selän liike on lähellä ihmisen kävelyliikettä, mikä auttaa ihmistä hahmottamaan kehoaan. Jaana on opiskellut pitkään ja monipuolisesti. Miksi? ”Oman kasvuni ja kehitykseni takia, pystyäkseni olemaan autenttisesti muiden ihmisten vierellä”, hän sanoo. Hän käy parhaillaan mindfulness-koulutusta Ilmajoella. Lisäksi hän osallistuu Autenttinen liike, five rhythmns -työpajaan. Kaikissa opiskeluissa iso osa on etäopiskelua. ”Mutta kaikesta opiskelusta huolimatta koen itseni täysin vasta-alkajaksi. Haluan oppia lisää. Ihminen, joka lähtee etsimään itseään, jolla on tarve tulla minuksi ja itsekseen, on edessään pitkä ja kivinen tie. Kun rehellisesti katsoo itseään ja käy läpi asioita aidosti peittelemättä, se ei ole helppoa”, Jaana sanoo. ”Olen itse löytänyt oman vahvuuden ja rauhan. Tyyneyden. Jos ihminen haluaa vapautua jostain, se ei onnistu painamalla asiaa alas. Se pitää tuoda esiin.” ”En antaisi pois ainuttakaan päivää”, Jaana Sundvik sanoo. Jan Sandvik Elämä muistitikulla Tämä koskee myös häpeän tunteita. Jaana on kertonut avoimesti omista häpeän tunteistaan. Hän teki Muurlassa opiskellessaan 30 minuuttia kestävän karunkauniin elokuvan asiasta. ”Tein taideilmaisun keinoilla elokuvan, jossa käytin hevosiani. Kuvasin itse. Aviomies oli apuna. Prosessi oli raskas. Kuvaaminen kesti pari kolme kuukautta, kerrallaan aina muutaman tunnin. Kuvausten jälkeen olin aivan puhki. Mutta minun oli pakko saada filmi valmiiksi. Tuli sellainen flow-tila.” ”Sydän pamppaillen näytin filmin opiskelutovereilleni. Kun kuvanauha loppui, tuli vahva tunne, että tässä se nyt oli. Vatsassa vellonut möykky oli hävinnyt.” ”Yleensä kaikki ovat olleet aika vaisuja elokuvan nähtyään. Ovat tykänneet ja kertoneet sanoman koskettaneen. Nimetön leffani paljasti minusta kaiken. Rivien välistä ja suoraan. Se näytti, miten kahlittu olin ollut. Sekä sen miten elämä lopulta kantaa. Totuus ja avoimuus vapauttaa. Totuus ei vahingoita. Elokuvan teon jälkeen ymmärsin, miksi minusta oli tullut minä. Ja nyt siis entinen elämäni on tallennettuna muistitikulle.” Olemme toisiamme varten ”Elämäni on ollut aika rankkaa. Mutta en antaisi päivääkään pois”, Jaana sanoo. ”Kaikki on tarvittu, jotta olen se, joka nyt olen. En taistele vastaan, vaan menen hyväksynnän kautta. En koskaan kysele, miksi minulle kävi näin. En enää suorita pakonomaisesti. Minkään ei tarvitse olla täydellistä. Riittää, kun tiedän, että olen tehnyt täydellä sydämellä. Oma viisaus asuu jokaisen sisällä. Sieltä se oivallus lähtee.” Me ihmiset teemme aina kaiken itsemme kautta, Jaana sanoo. Jos ei ole rohkeutta käydä omaa prosessiaan läpi, ei voi toimia vierellä kulkijanakaan. ”Olen oppinut, etten ole täällä maailmassa vain itseäni varten. Ja haluan jakaa muillekin kaikkea hyvää. Olemme täällä toisiamme varten. Jos joku tarvitsee jossain kohtaa ihmisen vierelleen, ehkä pystyn kulkemaan rinnalla, edes palan polkua.” SUSANNE STRÖMBERG k at ternö – 29 Gun-Marie Wiis Poika josta tuli pa holainen Pelko antaa Kustaa Lillbäckille lähes yli-inhimilliset voimat. Hän hiihtää pakoon, mutta 50 kilometrin jälkeen kasakat saavat ratsailla kiinni nuorukaisen, sitovat hänen kätensä ja ottavat hänet vangiksi. Tämä tapahtuu Iin pitäjässä uudenvuodenpäivänä 1715. Vuotta myöhemmin Kustaa Lillbäck palaa kotiseudulleen. Hänestä tulee kiduttaja, pelätyin ja vihatuin sodan kaikista väkivaltaisista julmureista. 30 – k at ternö k at ternö – 31 Kustaa palasi kotiseudulleen uuden isänsä, Fjodor Fjodorovitšin, kanssa. Kustaan nimi oli nyt Vasili. Katternö-lehden edellisessä numerossa kerrottiin Suomea piinanneesta isostavihasta osana vuosien 1700–1721 Suurta Pohjan sotaa. Kerroimme, miten suuri osa Pohjanmaata hävitettiin, väestöä murhattiin järjestelmällisesti, noin 20 000 ihmistä, lähinnä lapsia ja nuoria, vietiin orjiksi Venäjälle ja miten noin 30 000 ihmistä etenkin kaupungeista pakeni valtakunnan läntiseen osaan. Jäljelle ei jäänyt montakaan, joka olisi voinut kertoa julmuuksista. Ja ne, jotka olisivat sen voineet tehdä, halusivat usein unohtaa kokemuksensa. Mutta Iin nimismiehen pojasta Kustaa Lillbäckistä on säilynyt paljon tietoa. Sille on selityksensä, kuten alla käy ilmi. Tämä kuvaus perustuu suurimmalta osin Kustaa Vilkunan Paholaisen sota -kirjaan, jonka ytimenä kulkee Kustaa Lillbäckin tarina. K ustaa Lillbäck syntyi juuri ennen Suurta Pohjan sotaa, toiseksi vanhimpana nimismies Kyösti Lillbäckin ja tämän Beata-vaimon lapsista. Kasteen toimitti Oulun kappalainen. Pappisopiskelija Abraham Frosterus oli kummina läsnä kastetoimituksessa. Nimismies Lillbäckillä oli siteitä vaikutusvaltaiseen talonpoikaissukuun, ja hänen isänsäkin oli toiminut nimismiehenä jonkin aikaa. Beata-vaimo oli lyypekkiläistä sukua, joka oli hyväksytty porvarissäätyyn Oulussa. Kustaa Lillbäck sai nimismiehen poikana kulkea isänsä mukana tämän virkamatkoilla ja auttaa kirjanpidossa. Kustaa sai näin yksityiskohtaista tietoa elinoloista ja asukkaista sekä näiden omaisuudesta Iin pitäjässä, joka tuohon aikaan ulottui sisämaahan aina Pudasjärvelle asti. Kustaan pakomatka suksilla alkoi venäläisten hyökättyä hänen kotiinsa Hiivalaan vuoden 1714 viimeisenä päivänä. Kaksi veljistä otettiin kiinni, mutta Kustaa onnistui pakenemaan. Hänen arvonsa nuorena orjana sai kasakat kuitenkin lähtemään hänen peräänsä; latua oli helppo seurata. Kustaa joutui sitten satojen muiden, Oulusta ja sen lähipitäjistä ryöstettyjen lasten ja nuor32 – k at ternö ten kolonnassa marssimaan Savon kautta Viipuriin. Samassa kolonnassa olivat myös Kustaan veljet sekä heidän serkkunsa Kristoffer Toppelius. (Kuten Katternö-lehden edellisessä numerossa kerrottiin, Kristoffer Toppelius palasi monen vuoden jälkeen kotiseudulleen. Hänestä tuli aikanaan kirjailija Zacharias Topeliuksen isänisänisä.) Kustaa Lillbäckin vanginneen partion johdossa oli kasakkakorpraali Fjodor Fjodorovitš ja Kustaasta tuli näin ollen hänen omaisuuttaan. Fjodor Fjodorovitšin tehtävänä oli sotaveron kerääminen ja ihmisten kurittaminen ja nöyryyttäminen. Ryöstöt ja raiskaukset olivat siinä yhteydessä arkipäivää. Kustaa Vilkuna kuvaa, kuinka vangittuja nuoria alettiin järjestelmällisesti venäläistää. Lahjakkaat lapset – jollainen Kustaakin ilmeisesti oli – oppivat vuodessa riittävästi venäjää pystyäkseen toimimaan venäläisen miehitysarmeijan tulkkeina. Virallisen venäläistämisen katsottiin tapahtuvan kastamalla vangit ortodoksiseen uskoon. Nuoret sidottiin sillä venäläisiin omistajiinsa, Venäjän armeijaan ja valtakuntaan. Kasteen motiivina oli myös, että sen avulla vanki saattoi välttää karkotuksen tataarien maahan. Kustaa Lillbäck sai ortodoksikasteessa nimen Vasili. Häntä ei nyt enää pidetty vankina tai orjana vaan Fjodor Fjodorovitšin omana poikana. Kustaa Vilkuna kuvaa, kuinka kasakkakorpraali täytti tunnontarkasti isän velvollisuutensa Vasilia kohtaan, joka vastineeksi oppi käyttäytymään venäläissotilaan tavoin. Tammikuussa 1716 Vasili Lillbäck palasi tulkkina ja kuulustelijana Pohjois-Pohjanmaalle uuden isänsä Fjodor Fjodorovitšin kanssa. Eräässä Siikajoella käydyssä taistelussa, jossa venäläissotilaat teurastivat helposti ryhmän talonpoikia, Vasili joutui miehuuskokeena antamaan haavoittuneelle vastustajalle armoniskun kirveellä. Fjodor Fjodorovitš antoi pojalleen siitä lahjaksi ryöstetyn hevosen ja kiväärin. Sen myötä Vasili Lillbäckin asema ja liikkumavapaus kasvoivat. Kustaa Vilkuna: ”Ryssänrengit oli kasvatettu väkivallalla väkivaltaan, ja kun he yhtäkkiä saivat käsittämättömästi valtaa suhteessa tavalliseen kansaan, he ottivat vallastaan kaiken hyödyn irti. Aseita, pamppuja ja ruoskia kantavina ja käyttävinä he noudattivat Venäjän armeijan käskyjä silmittömän kiihkon vallassa.” Albert Edelfelt, 1879 /Suomen Kansallismuseo Albert Edelfeltin (1854–1905) kuvaus isostavihasta, maalaus, jonka hän teki 25-vuotiaana asuessaan Pariisissa. Kiduttajan ura alkaa Vasili Lillbäck aloitti kiduttajan uransa tammikuun 1716 viimeisellä viikolla. Oululaisesta porvarispariskunnasta Gabriel ja Anna Teppeliuksesta tuli hänen ensimmäiset uhrinsa. He olivat paenneet Ylikiimingin metsiin ja joutuneet kiinni. Vasili Lillbäck tunsi pariskunnan vanhastaan. Molemmat joutuivat kärsimään saman käsittelyn. Heidän kätensä sidottiin köydellä selän taakse, köydenpää heitettiin kurkihirren yli ja uhrit hilattiin ilmaan. Käsivarsien kiskominen taakse- ja ylöspäin tuolla tavoin on hyvin kivuliasta. Lisäksi puolisoja hakattiin ja ruoskittiin. Anna Teppelius, joka oli pitkälle raskaana, huusi kiduttajalleen anovasti: ”Kustaa hyvä!” Tästä Kustaa raivostui, häntä ei olisi saanut puhutella vanhalla nimellään. Anna pelastui muiden kiduttajien puututtua hakkaamiseen. Mutta tämä oli vasta alkua. Raakuuksiin liittyi monenlaisia syitä. Tsaari oli yksinkertaisesti määrännyt tuhoamaan Pohjanmaan. Toisena syynä oli verojen kerääminen miehitysvallalle. Mutta usein kannustimena oli ryöstely vain oman ahneuden tai huvin vuoksi. Sodan lähestyessä PohjoisPohjanmaata monet olivat piilottaneet arvoesineitään kaivamalla niitä maahan. Miehittäjät tiesivät sen ja käyttivät uhkailua ja kidutusta selvittääkseen piilopaikat. Vasili Lillbäckillä oli tulkkina yliote myös venäläisistä. Hän saattoi tulkata kidutetun puheita valikoiden ja pitää kiinnostavat ryöstökohteet omana tietonaan. Mutta silloin ei saanut herättää ylempiensä epäluuloa eikä vaarantaa sitä, että ihmiset olisivat ilmiantaneet hänet. Sen saattoi välttää murhaamalla kätköpaikat paljastaneet. Vasili Lillbäck alkoi käyttää tätä keinoa Limingassa maaliskuussa 1716. Jaakko Vähä ja vanhaisäntä Riski löydettiin metsästä, ja kidutettuina he paljastivat naapurinsa kätköpaikan. Riski murhattiin heti paikan päällä, mutta Jaakko Vähä kuoli viikkoa myöhemmin onnistuttuaan pääsemään kotiin raa’asti pahoinpideltynä. Seuraava pysähdyspaikka oli Oulunsalo, jossa Vasili joh- ti pitkää julmuuksien sarjaa, joka alkoi Ervastilan talolla. Viisi naista piilotteli ullakolla, mutta kaksi vangittua piikaa paljasti heidät. Naisten kädet sidottiin selän taakse, ja heidän vietiin naapuritaloon Tiltulaan, jossa oli jo joukko muita vankeja. Vankeja oli kidutettu jo kolme päivää. Yksi naisista, Pirkko Piipari, riisuttiin kaikkien nähden ja kiskottiin kattoon kädet selän taakse sidottuna. Vasili Lillbäck pahoinpiteli naista voimiensa edestä, kunnes nainen oli lähes tajuton. Kun nainen laskettiin alas, tytär vetosi äitinsä puolesta, ettei tätä tapettaisi. ”Antakoon sitten rahansa ja hopeansa”, Vasili huusi ja iski Pirkko Piiparin hengiltä halolla. Seuraavaksi uhriksi joutui Simo Ervasti. Hän oli vastaavassa käsittelyssä paljastanut piilon, jonne oululaisporvari Johan Uhlbom oli kätkenyt kymmenen kuuden taalarin plootua. Simo Ervasti luuli nyt pääsevänsä vapaaksi, mutta Vasili otti jo valmiiksi verisen koivuhalkonsa ja iski myös Ervastin hengiltä. Raakuudet jatkuivat samanlaisina. Vasili valitsi yöksi naisen raiskattavaksi. Seuraavana päivänä hän jätti joukon lapsia sidottuina taloon, tappoi yhden heistä ja jätti muut paleltumaan kuoliaaksi. Tapahtumien kuvaus jatkuu tähän tyyliin Kustaa Vilkunan kirjassa, niin yksityiskohtaisesti ja monin esimerkein, että lukeminen tuntuu sietämättömältä. Vilkuna kertoo, kuinka venäläisetkin toisinaan hämmästyvät Vasili Lillbäckin raakuutta. 12-vuotias Riitta Laanila erottuu joukosta, koska hän ei osoita Vasilille tämän vaatimaa kunnioitusta. Vasili alkaa pahoinpidellä Riittaa koivukepillä ja huutaa jatkavansa lyömistä, kunnes Riitta pyytää armoa. ”Lyö lyö”, Riitta Laanila vastaa, ”kaikki on Korkeimman käsissä. Herra Jeesus kyllä armahtaa sieluni.” Niinpä Vasili Lillbäck jatkaa hakkaamista, kunnes Riitta on tajuton. Riitta kuolee vammoihinsa myöhemmin päivällä. Kustaa Vilkuna: ”Lillbäckin kaltaisia kunnianja arvostuksenkipeitä poikia, ryssänrenkejä, oli muuallakin Suomessa, mutta juuri se, ettei kukaan uskaltanut asettua Lillbäckiä vastaan, vaikka hän oli yksin liikkeellä, erotti hänet monista muista ja osoitti samalla, millaisen aseman hän oli raakuudellaan saavuttanut.” Vasili Lillbäckin maine julmana sotarosvona levisi koko maakuntaan. Hän oli pahin heistä kaikista, pahempi kuin miehittäjät, paholaisen ilmentymä. k at ternö – 33 Puolustuspuhe ei auttanut. Yhtäkkiä oikeudenkäyn nissä olikin kyse Kustaa Lillbäckin rikoksista. Karl Vilhjálmsson Kustaa H.J. Vilkuna, Jyväskylän yliopiston Suomen historian professori ja kulttuurihistorian dosentti, käymässä Helsingissä. Isoviha kuuluu hänen erikoisalueisiinsa. Hän on kirjoittanut Kustaa Lillbäckistä kirjan, Paholaisen sota (2006). Isänisä ja kaima Kustaa Vilkuna (1902– 1980) oli tunnettu akateemikko. Vilkunan suvun kotitila on Nivalassa. Katternö-johtaja Antti Vilkuna ja Kustaa Vilkuna ovat pikkuserkkuja. 34 – k at ternö Tuntematon taiteilija, Tukholman kaupunginmuseo Pako Kesällä 1717 tapahtui käänne. Venäläiset siirtyivät siviilihallintoon Suomessa ja vähensivät joukkojaan Pohjois-Pohjanmaalla. Sissijoukot saivat jalansijaa ja alkoivat hyökkäillä maassa vielä olevia venäläissotilaita vastaan. Fjodor Fjodorovitšin joukko-osasto siirtyi etelämmäs Vaasaan vähentääkseen omien tappioiden vaaraa. Sitä paitsi Pohjanmaa oli nyt niin täysin tuhottu, ettei se enää pystynyt muonittamaan suurta sotaväkeä. Kustaa Vilkuna kuvaa, kuinka lähes koko asujaimisto oli tuhottu monissa pitäjissä. Oulussa ja Limingassa, joissa oli ennen sotaa ollut liki tuhat tilaa, veroluetteloon saatiin nyt kirjattua vain 60 tilaa. Siikajoella, Pyhäjoella, Iissä ja Kalajoella tuho oli samaa luokkaa. Kokkola, Veteli, Kälviä ja Lohtaja tuhoutuivat samoin pahoin, kuten myös Kruunupyy, Lappajärvi, Pietarsaari ja Uusikaarlepyy. Puoli Vöyriä oli autiona. Vaasan eteläpuolella Maalahti, Närpiö ja Lapväärtti oli hävitetty pahoin heti isonvihan alkuvaiheessa. Eloonjääneissä alkoi siviilihallinnon myötä viritä toivo paremmasta. Venäläisjoukkojen ryssänrengeillä ja tulkeilla sen sijaan oli edessään paluu Venäjälle eikä se houkutellut. Yhä useammat alkoivat piilotella, ja yhtenä pakopaikkana olivat juuri ne osat Pohjanmaata, joista venäläisjoukot olivat lähteneet. Niin teki myös Vasili Lillbäck lokakuussa 1717. Hän varasti isännältään pienehkön rahasumman, hevosen ja vanhan hopealusikan, ryhtyi jälleen Kustaa Lillbäckiksi ja lähti ratsain kohti Iitä, lapsuudenkotiaan. Fjodor Fjodorovitš ei unohtanut pakoa ja varkautta mutta oli liian hidas käänteissään. Hän lähti vasta kesällä 1718 partion kanssa pohjoiseen etsimään karkulaista. Kalajoella he kohtasivat Limingan kap- Mestaukset olivat usein kansanjuhlia. Kuvituksessa esitetään Georg Heinrich von Görtzin mestaus Tukholman Hammarbyhöjdenin hirttopaikalla helmikuussa 1719. von Görtz oli Kaarle XII:n ’pääministeri’ vuosina 1716–1718, ja kuninkaan kuoltua hänet pidätettiin Ulriika Eleonooran, Kaarle XII:n sisaren ja tämän seuraajan, käskystä. Epäoikeudenmukaisessa oikeudenkäynnissä von Görtz tuomittiin kuolemaan sodan pitkittämisestä ja alamaisten saattamisesta puille paljaille. Kustaa Lillbäck teloitettiin samalla paikalla kaksi vuotta myöhemmin. palaisen, Johan Hedreauksen, joka tiesi kertoa, että Kustaa oli haastettu oikeuteen Iissä ja lähetetty Tukholmaan. Kustaa Lillbäck oli itse asiassa pyytänyt päästä oikeuteen. Hän oli kääntynyt kotiseurakunnan papin puoleen ja pyytänyt saada mitätöidä ortodoksisen kasteensa ja päästä uudelleen Iin seurakunnan jäseneksi. Se edellytti kuitenkin selvitystä hakijan tosiasiallisesta suhteesta uskoon. Kun Iin ja Pudasjärven yhteiset ylimääräiset kesäkäräjät pidettiin kesäkuun 1718 alussa, asia sai kuitenkin toisenlaisen käänteen kuin Kustaa oli luullut. Käräjillä alettiin käydä oikeutta hänen rikoksistaan. Lillbäck selitti olleensa alaikäinen (alle 15-vuotias) joutuessaan venäläisten vangiksi ja toimineensa pakotettuna, ei omasta tahdostaan. Mutta puolustuspuhe ei auttanut. Hänet pidätettiin ja vietiin Tukholmaan vastaamaan syytöksiin Turun hovioikeudessa (joka oli sodan vuoksi siirretty Tukholmaan). Todistajat kertovat Oikeudenkäynnin myötä alkoi uusi luku Kustaan tarinassa. Oikeudenkäynti kesti yli kaksi vuotta ja johti selvityksiin ja keskusteluihin, joissa maan oikeusoppineiden mielipiteet hajosivat. Pääkysymyksenä oli, voitiinko Kustaa Lillbäckin katsoa olevan vastuussa teoistaan. Kustaa aloitti vankeusaikansa Tukholmassa tarmokkaan ovelasti kirjoittamalla tarinansa kaunopuheisesti paperille. Hän osoitti yhden kirjeen suoraan kuningatar Ulriika Eleonooralle kertoen, kuinka hän köyhänä vankiparkana viruu syyttömänä vankilassa. Hän väitti, että hänet oli pakotettu noudattamaan venäläisten määräyksiä ja että hän oli rohkeasti karannut vihollisen kynsistä vietettyään kolme vuotta julman vihollisen alaikäisenä orjana. Hovioikeuden jäsenille osoittamassaan kirjeessä Kustaa selittää olevansa pahantahtoisten ihmisten väärien syytösten uhri. Hän tarjoaa väitteensä tueksi kaksi kirjallista todistusta, joiden allekirjoittajina ovat Juho Pekanpoika Tiekso, Iisakki Matinpoika ja Juho Juhonpoika. Kustaa Lillbäck joutuu kuitenkin perääntymään askel askeleelta oikeusprosessin kuluessa. Huhu oikeudenkäynnistä leviää niiden monien, pakolaisina Tukholmassa elävien pohjalaisten parissa, ja yhä useampia todistajia astuu esiin ja kertoo yksityiskohtaisesti Kustaan teoista. Oululaisen porvarisrouvan Kaarina Matintyttären todistajanlausunnon jälkeen oikeus kysyy Kustaalta, eikö tätä kristittynä vaivannut ihmisraukkojen ruoskiminen. Silloin Kustaa vaihtaa taktiikkaa puolustelemalla teh- neensä hyvän työn, kun hän on pahoinpitelyllään pelastanut ihmisiä vieläkin pahemmilta julmuuksilta. Oikeus kysyy, millä tavoin hän on piinannut väkeä, ja saa kuulla: ”Käytimme kolmea kidutustapaa. Ensimmäisessä kädet sidotaan selän taakse ja ihminen hilataan riippumaan katosta, toisena on raipanlyönnit ja kolmantena polttaminen.” Polttamisesta Lillbäck vielä lisäsi, että joskus uhri tungettiin uuniin pää edellä ja toisinaan jalat edellä. Sitten uuni sytytettiin. Kuumuus kävi niin kovaksi, että ihmiset hikoilivat ja usein heidän vaatteensa paloivat. Menettely ei tappanut, hän väitti, mutta se oli hyvä painostuskeino. Ihmiset saatiin halukkaammin paljastamaan omaisuutensa kätköpaikat. Lokakuussa 1719 tulee sitten kuolinisku Kustaan kannalta. Hänen kummisetänsä Abraham Frosterus näyttää oikeudelle vanhan almanakkansa, joka osoittaa kasteen tapahtuneen 29. joulukuuta 1699. Kustaan on siis täytynyt olla 15-vuotias joutuessaan vangiksi, joten hän on rikosoikeuden edessä täysi-ikäinen. Kustaan tilanne synkkenee entisestään helmikuussa 1720. Juho Pekanpoika Tiekson, Iisakki Matinpojan ja Juho Juhanpojan todistajalausunnot paljastavat Lillbäckin esittämät todistukset väärennöksiksi. Hovioikeuskäsittelyssä on kuitenkin kyse myös siitä, mitä oikeusperiaatteita tapaukseen tulisi soveltaa. Vastakkain ovat hovioikeuden varapresidentti Sven Leijonmarck (ent. Agricola), jonka mielestä Kustaa Lillbäck pitäisi armahtaa kansainvälisen oikeuden mukaan, ja hovioikeuden presidentti Johan Creutz, joka vaatii kovaa rangaistusta. Kustaa Vilkunan mukaan taustalla piilee valtataistelu. Creutz edustaa ylhäisaatelistoa, kun taas Leijonmarck kuuluu virkamies- ja nousukasaatelistoon. Kuilu on merkittävä, mutta lopuksi Creutz voittaa. Hovioikeus antaa helmikuussa 1721 tuomionsa, joka viedään vielä kuninkaan ratkaistavaksi asian ainutlaatuisen luonteen vuoksi. Kustaan viimeinen mahdollisuus, kuninkaalle esitetty armonanomus, tulee hylätyksi. Kustaa Lillbäck kohtaa häpeällisen lopun. Tavallista kuolemantuomiota ei pidetä riittävänä. Ensin häneltä hakataan irti käsi, sitten pää, ja lopuksi ruumis teilataan. Irtihakattu käsi naulataan tolppaan kaikkien nähtäville. SVENOLOF KARLSSON Kustaa Lillbäckin tapauksen perinpohjaisella oikeuskäsittelyllä oli yksi myönteinen vaikutus. Sen tuloksena syntyi valtavasti asiakirjoja, etenkin todistajalausuntoja tapahtumien osallisilta. Ne tarjoavat meille ainutlaatuista kuvaa isonvihan julmasta ajasta. k at ternö – 35 Julmuutta vastaan ei ole rokotusta Suuren Pohjan sodan julmuudet ovat pitkälti samankaltaisia kuin oman aikamme sotien väkivaltaisuudet, sanoo Paula Mattila, joka työskentelee Kosovon sodan yhteydessä tehtyjen rikosten tutkijana. 36 – k at ternö K un isä on kirurgi, äiti matemaatikko ja fyysikko ja kaikki sisarukset lääkäreitä, Paula Mattila valitsi uransa toisin: hän tutkii sotarikoksia. Opiskeltuaan kansainvälistä oikeutta ja kansainvälisiä suhteita Lapin yliopistossa Rovaniemellä sekä Aberdeenin yliopistossa Skotlannissa hän suoritti myöhemmin MBA-tutkinnon Lontoon yliopistossa. Heti tutkintonsa jälkeen hän työskenteli kolme vuotta rikostarkastajana keskusrikospoliisissa. Seuraavaksi yhdeksän vuotta Haagissa, ensin Jugoslavia-tuomioistuimessa ICTY:ssä, jonka tehtävänä on tutkia sotarikoksista entisen Jugoslavian alueella epäiltyjä ja asettaa heidät syytteeseen; sitten Kansainvälisessä rikostuomioistuimessa ICC:ssä. Vuonna 2012 hän siirtyi Euroopan unionin neuvoston Brysseliin perustamaan SITF:iin (Special Investigative Task Force) tehtävänään tutkia ja valmistella syytteitä sotarikoksista, rikoksista ihmisyyttä vastaan sekä järjestäytyneestä rikollisuudesta Kosovon sodassa vuosina 1998–1999. Paula Mattilan tehtävä liittyy juttujen varsinaiseen ytimeen. Miten jutut otsikoidaan? Miten kestäviä eri asiakirjat ja todistajalausunnot ovat todisteina oikeusprosessissa? Mikä on ollut tapahtumien kulku ja millaisia vastuusuhteet ovat? ”Täytyy asettaa oletuksia ja testata niitä, tutkia, analysoida. Pohjimmiltaan samaa kuin tavallisissa, kansallisen tason rikostutkimuksissa, mutta jutut ovat suurempia ja mutkikkaampia ja niihin liittyy usein politiikkaa. Työtä vaikeuttaa se, että tapahtumista on jo pitkä aika”, hän sanoo. ”Kokoan aineiston syyttäjälle, keskustelen hänen kanssaan, onko aineistossa aukkoja ja miten juttu voidaan esittää oikeudessa. Se on vaikeaa, haastavaa ja jännittävää.” Ohut silaus Luettuaan Kustaa Vilkunan isostavihasta kertovan teoksen Paula Mattila toteaa, että 1990-luvun Balkan muistuttaa paljon 1700-luvun isoavihaa. Erona on se, ettei isossavihassa ollut kyse etnisestä puhdistuksesta samalla tavoin kuin Balkanilla. ”Kirjasta näkee, kuinka ohut ihmisen kulttuurinen pintasilaus on. Jokaisen sukupolven on omaksuttava ne ihmisarvot, joita helposti pidämme itsestäänselvyytenä. Meidän ei pidä uskoa, että olemme osanneet rokottaa tulevat sukupolvet julmuuksiin ryhtymistä vastaan”, hän sanoo. Paula Mattilan mukaan on hyvä, ettei Kustaa Vilkuna vähättele seksuaalirikoksia teoksessaan. ”Kesti kauan ennen kuin seksuaalinen väkivalta otettiin kansainväliseen oikeuteen kuuluvaksi asiaksi. Vilkunan kirja todistaa, että tämäntyyppistä väkivaltaa on käytetty sodan välineenä pitkään”, hän sanoo. ”Suuri Pohjan sota on nähtävä suurpoliittisena konfliktina”, hän sanoo. ”Se ei ollut Suomen väestön ja Venäjän valtion välinen konflikti. Tanska käynnisti sodan, joka oli suunnattu yhteistä vihollista eli Ruotsia vastaan, ja kuten kaikki sodat sekään ei kehittynyt suunnitellulla tavalla.” Pohjanmaan hävittämiskäskyllä oli sotastrategisia syitä. On tapauksia, joissa venäläiset rankaisivat siviilejä vastaan rikkoneita sotilaita. ”Silloin kuten nytkin, osana ongelmaa olivat puolisotilaalliset joukot, siis taistelevat joukot, joiden suhde sotilasorganisaatioon on epäselvä. Komentoketjuja on silloin vaikea tutkia. Pahimmat sotarikokset tapahtuvat useimmiten tällaisissa oloissa”, Paula Mattila sanoo. Turruttaako väkivalta? ”Ehdottomasti kyllä, niin uskon. Se on varmasti suojamekanismi. Mutta jos turtuminen on kollektiivinen ilmiö, sillä on kohtalokkaat seuraukset yhteiskunnalle”, Paula Mattila sanoo. Kaikesta huolimatta on myönteistä, että väkivallanteot vähenivät isonvihan aikana sitten, kun venäläiset olivat jääneet perheineen asumaan Suomeen. ”Suomalaiset näkivät, että venäläiset olivat ihmisiä, eivätkä venäläissotilaat halunneet toimia väkivaltaisesti oman perheen silmien edessä.” Erilaista sotaa nykyään Vaikka julmuudet ovat vuosisatojen saatossa säilyneet samankaltaisina, sotien luonne on muuttunut. ”Enää ei ole kovin tavallista, että vastakkain on selvästi kaksi valtiota. Useimmiten on kyse valtioiden sisäisistä sodista ja konflikteista. Se asettaa kansainväliselle oikeudelle uusia haasteita”, Paula Mattila sanoo. Itse hän haluaa uskoa, että vaikka julmuuksiin on suuret mahdollisuudet, ehkä suuremmat kuin aiemmin, myös kontrollimekanismit ovat parempia. ”Esimerkiksi Syyriassa aktiivinen maailmanyhteisö seuraa tapahtumia. Internet on noussut erittäin tärkeäksi tekijäksi. Nykyään on olennaisesti vaikeampaa piilotella tapahtumia kuin vielä Balkanin 1990-luvun sodissa oli.” Juridista vastuuta ei voi sodassakaan välttää toteamalla ”vain noudattavansa käskyjä”, Paula Mattila sanoo. Nykyisissäkin konflikteissa yleinen lapsisotilaiden käyttö on vaikea kysymys. Ainoan pysyvän Karl Vilhjálmsson kansainvälisen rikostuomioistuimen ICC:n säännöissä todetaan, ettei sillä ole toimivaltaa niihin, jotka ovat alle 18-vuotiaita rikoksentekohetkellä. Mitä tulee Kustaa Lillbäckin oikeudenkäyntiin, Mattilan mukaan on hämmästyttävää, että oikeusjärjestelmä toimi 1700-luvulla itse asiassa aika hyvin, kiihtyneestä ilmapiiristä huolimatta. Sotaa paenneillekin oli tarjolla järjestelmällistä apua. Kuulustelija Paula Mattila kuulustelee monia ihmisiä osana työtään. Hän kertoo, miten tapahtumista tulee todellisempia, kun ihmiset saavat itse kertoa, mitä he ovat nähneet ja kokeneet. ”Kuulusteleminen vaatii oman taitonsa erityisesti, kun on kyse uhreista. Kuulustelijan täytyy tuntea itsensä aika hyvin. Empatia on tärkeä osa-aines.” Hän kuvaa, miten tärkeää on kohdata jokainen asiallisesti ja kunnioittavasti. Hänellä on siinä ollut esikuvana brittiläinen korkeasti koulutettu syyttäjä, jonka kanssa hän on usein tehnyt yhteistyötä kuulusteluissa. ”Siitä ei ole syytä poiketa, vaikka epäilynä olisikin vakava sotarikos. Ihmiset haluavat yleensä kertoa totuuden. Heidän kohtaaminen kunnioittavasti on tärkeää ja tuottaa myös parhaat tulokset.” SVENOLOF KARLSSON ”Joka sukupolven on itse omaksuttava ihmisarvot. Emme saa uskoa, että olemme onnistuneet ikiajoiksi rokottamaan ihmiskunnan julmuutta vastaan”, sanoo kansainvälinen rikostutkija Paula Mattila, tässä Helsingissä. k at ternö – 37 Energiateollisuus ry:n puheenjohtaja Antti Vilkuna ja toim.joht. Juha Naukkarinen asettuvat paikalleen... Kiireistä aikaa Antti Vilkunalle Antti Vilkuna elää kiireistä aikaa Suomen energia-alan yritysten etujärjestön, ET:n, puheenjohtajana. Koskaan aiemmin ei meidän aikanamme ole ollut yhtä vaikeaa ennakoida, mihin suuntaan kehitys on menossa. E 38 – k at ternö …kokoukseen Bioenergia ry:n puheenjohtaja Esa Lindholmin ja elinkeinoministeri Jan Vapaavuoren kanssa. nergiateollisuus ry (tunnetaan useimmiten lyhenteellä ET) valitsi marraskuun syyskokouksessaan Katternö-ryhmään kuuluvan johtajan Antti Vilkunan ET:n hallituksen puheenjohtajaksi vuodelle 2015. ”Perustehtäväni on opetuksellinen”, Antti Vilkuna sanoo. ”Energiakysymykset ovat monimutkaisempia kuin koskaan aiemmin, ja politiikka vaikuttaa niihin merkittävästi siten, että priorisoinnit voivat muuttua nopeastikin.” ”EU laatii energiapolitiikan suuret linjat, mutta se on itse samanaikaisesti hajaantunut. Puhutaan energiaunionin perustamisesta, mutta mitään konkreettista ei ole tapahtunut. Pohjoismaiden tasolla on halua näyttää tietä ja kulkea etulinjassa mutta Pohjoismaatkaan eivät toimi yhtenäisesti. Myös kansallisella tasolla on erilaisia ja eri suuntiin vetäviä eturyhmiä.” ”Minun tehtävässäni on tärkeintä kuunnella ja yrittää löytää areena, jossa ala voi keskustella asioista rakentavasti ja asiallisesti. Ja mieluiten tunnistaa asiat, joita halutaan edistää yhdessä”, Antti Vilkuna sanoo. Se ei ole aina niin yksinkertaista, siitä todistaa uuden etujärjestön, Paikallisvoiman, perustaminen muutama vuosi sitten. Etujärjestöä oli perustamassa nelisenkymmentä paikallista sähköyhtiötä, mm. Katternö-ryhmän yhtiöt. ”ET:n ei katsottu riittävässä määrin ottavan huomioon paikallisten yhtiöiden tarpeita. Mutta paikallisyhtiöt tekivät viisaasti säilyessään kuitenkin myös ET:n jäseninä”, sanoo Antti Vilkuna, joka istui Paikallisvoiman hallituksessa ennen valintaansa ET:n puheenjohtajaksi. Tärkein asia Mikä on energia-alan tärkein asia juuri nyt? ”Epävarma investointitilanne. Koskaan ei ole ollut yhtä suurta epävarmuutta tulevasta kehityssuunnasta. Tätä viestiä kuulee joka puolelta.” Epävarmuudessa on olennaisilta osin kyse politiikasta. Useimmat ovat yhtä mieltä siitä, että maailman on supistettava riippuvuuttaan fossiilisista polttoaineista. Mutta kun pitäisi päättää, miten se tehdään, yksimielisyys katoaa. ”Energia-alalla on suunnattomia investointitarpeita. Mikään muu toimiala ei tee yhtä suuria investointeja, ja investoinnit on usein suunniteltava hyvin pitkällä aikajänteellä. Mutta poliitikot ovat samaan aikaan alkaneet yhä enemmän ohjailla peliä”, Antti Vilkuna sanoo. ”1990-luvulla poliittiset iskulauseet kuuluivat ’sääntelyn poistaminen’ ja ’kilpailu’. Mutta nyt Euroopassa puhutaan sääntelyn lisäämisestä. Uuden tuotannon investoinneista 90 % saa tukirahoitusta, ja poliittiset päätökset ohjaavat täysin verkkoinvestointeja.” Pelisäännöt eivät sinänsä ole välttämättä ongelmana vaan se, että politiikka on niin ennalta arvaamatonta. Esimerkiksi biomassan tuki ja turvevero ovat muuttuneet Suomessa useaan kertaan nykyisen hallituksen aikana. Ja pian meillä on jälleen eduskuntavaalit. ”Investoijat tarvitsevat ennen kaikkea pitkäjänteisiä pelisääntöjä. ET katsoo monien muiden tavoin, että paras ratkaisu olisi yksi ohjauskeino, joka pätisi kaikkialla, päästöoikeuskauppa. Heti kun useita ohjauskeinoja käytetään rinnakkain, ne alkavat häiritä toisiaan”, Antti Vilkuna sanoo. Osaamisen puutetta Osaltaan politiikka kielii osaamisen puutteesta, Vilkuna uskoo. Saksan energiakäänne on siitä esimerkki. Siellä ei oikein tiedetty, mitä tuli tehtyä. ”Saksan energiakäänteen kustannukset ovat tähtitieteellisiä. Pelkästään sen tuet maksavat loppukäyttäjälle kaksi kertaa niin paljon kuin itse sähkö. Saksalaiset kuluttajat maksavat sähköstään yhteensä 30 senttiä/kWh. Meidän on otettava oppia Saksan tapahtumista, ettemme lähde samaan suuntaan”, Antti Vilkuna sanoo. Alhaiset sähkönhinnat ovat toinen alaa nyt vaivaava asia. ”Matalat sähkönhinnat ovat tietenkin hyvä asia kuluttajille ja yleensäkin talouselämälle. Mutta voidaan kysyä, ovatko hinnat keinotekoisen alhaalla. Subventoidun tuuli- ja aurinkosähkön mittava rakentaminen on Saksan ja Ruotsin kaltaisissa maissa luonut ylikapasiteettia, joka ei noudata sähkön tarvetta vaan säätä. Perinteisiä voimaloita ei silti voida sulkea, koska niitä tarvitaan, kun säästä riippuvainen tuotanto seisoo.” ”Perusongelmana on, ettei Karl Vilhjálmsson sähköä voi varastoida. Yhä useammat kaipaavat toisenlaista markkinasuunnittelua, johon sisältyisivät sen kapasiteetin kustannukset, joka järjestelmässä on aina oltava. Nykyisessä tilanteessa, ’energy only’ -markkinoissa, kapasiteettikustannukset eivät heijastu sähkönhintaan”, Antti Vilkuna sanoo. Kaiken lisäksi tekniikan kehityskin on ennakoimatonta. Kukaan ei osannut ajatella, että Amerikan liuskekaasu piirtäisi maailman energiakartan täysin uusiksi. Kukaan ei myöskään uskonut, että öljynhinta romahtaisi nykyisellä tavalla. Valopilkkuja Suomalaisesta näkökulmasta valopilkkujakin silti on. ”Meillä on hyvä energialähteiden yhdistelmä, jossa uusiutuvien osuus kasvaa entisestään. Meillä on ainutlaatuiset biomassan ja turpeen edellytykset, sekä saatavuuden että osaamisen suhteen. Meillä on ydinvoiman huippuosaamista ja ainutlaatuinen turvallisuuskulttuuri.” ”Sähköverkko on Suomessa korkealaatuinen. Ns. älykkäät verkot ovat tärkeä osa tulevaisuuden energiaratkaisuja, ja siinä suhteessa olemme hyvässä asemassa. Meillä on perinteenä hakea järkeviä ratkaisuja, ja olemme aivan eturintamassa tietotekniikan soveltamisessa.” ”Toisena vahvana trendinä onkin juuri nyt sähköyhtiöiden muuttuminen yhä enemmän it-yhtiöiksi. Suomella on siinä mielessä hyvät edellytykset kulkea kehityksen eturivissä”, Antti Vilkuna sanoo. SVENOLOF KARLSSON k at ternö – 39 TT Bild Krisztian Bocsj/Bloomberg Energiakäänne – Saksan likainen erehdys Saksassa yhä yleisemmin viitataan maan energiakäänteeseen (Energiewende eli siirtyminen uusiutuvan energian käyttöön) fiaskona. Lähestulkoon kaikki luvut näyttävät menevän vikaan. ”Olemme menneet energiakäänteessä vikasuuntaan”, sanoo Patrick Graichen, Saksan johtavan uusiutuvan energian ajatuspajan, Agora Energiewenden, johtaja. 40 – k at ternö S aksan energiaministeri Sigmar Gabriel, joka on myös varaliittokansleri ja sosiaalidemokraattisen puolueen puheenjohtaja, teki jokin aika sitten sellaista, mitä johtavassa asemassa oleva saksalaispoliitikko ei ole koskaan aiemmin tehnyt. Hän antoi Greenpeacen kuulla kunniansa. Juuri kun hän oli asettunut puhujakorokkeelle Deutsche Energie-Agenturin järjestämässä, energiantehokkuutta käsittelevässä kongressissa, kaksi Greenpeaceaktivistia astui esiin käsissään lakana, joka julisti ilmaston vaativan hiilivoimaloiden sulkemista. Tilaisuuden isäntä riensi paikalle auttaakseen puhujaa, mutta Gabriel kehotti tätä antamaan aktivistien jäädä paikalle. ”Antaa heidän seistä siinä. He tietävät kyllä, miten he voivat lähteä salista sivistyneesti”, hän sanoi ja osoitti sen jälkeen yli puoli tuntia kestäneen improvisoidun puheen suoraan näille Greenpeacen edustajille. ”Se että te seisotte täällä ja tyynnyttelette ekologista omaatuntoanne ja jätätte muille vastuun hiilitoiminnan 50 000 työpaikasta, se on työjako, jota varovaisestikin luonnehtien kutsuisin vanhentuneeksi”, Gabriel sanoi. ”Te ajatte energiapolitiikallanne maastamme sekä perusteollisuuden että kokonaisia arvoketjuja. Ydinvoimaa ja hiilivoimaa ei voi hylätä samalla kertaa ja yhtä aikaa – ei ainakaan, jos haluaa talouden pysyvän pystyssä”, hän lisäsi. Hän ei antanut aktivisteille puheenvuoroa: ”Mikrofoni on nyt minulla. Ymmärrän, että se ärsyttää teitä, mutta en todellakaan aio päästää käsistäni tätä tilaisuutta kumota väitteenne”, Gabriel selitti. Hän selitti, että Saksalla on enemmän kuin kylliksi ongelmia, koska teollisuuslaitoksia lähtee maasta korkeiden energiakustannusten vuoksi, ja että ratkaistavana on lukemattomia asioita liittyen kustannuksiin, huoltovarmuuteen ja markkinasuunnitteluun. Kun Greenpeace-aktivistit alkoivat huudella Gabrielille, että tämä lopettaisi, energiaministeri kääntyi salin yleisön puoleen ja sanoi: ”He haluavat minun lopettavan? He ovat häirinneet puhettani, ja nyt puhun suuni puhtaaksi. Ajattelen: Sen he saavat kestää!” Ei käynyt niin kuin luultiin Sigmar Gabrielin avoin hyökkäys Greenpeacea vastaan oli siis ennenkuulumaton. Mutta samalla ymmärrettävä, koska faktat osoittavat, etteivät energiakäänteen vaikutukset ole olleet tavoitellun kaltaisia. Toki tuuli- ja aurinkovoimaa on laajennettu suunnattomasti, mutta niiden tukiaismenot ovat tähtitieteelliset. Yhä useammat saksalaiset eivät pysty maksamaan sähkölaskujaan, sähköverkkoon kohdistuva rasitus on merkittävästi kasvanut säästä riippuvais- ten energialähteiden epätasaisen sähkönsyötön vuoksi ja hiilidioksidipäästöt ovat lisääntyneet (294 miljoonaa tonnia v. 2009, 317 milj. tonnia v. 2013). Die Welt –sanomalehti tiivistää energiakäänteen otsikkoon ”Schmutziger Irrtum” (Likainen erehdys) ja siteeraa Saksan vaikutusvaltaisinta energiapolitiikan ajatuspajaa Agora Energiewendeä johtavaa Patrick Graichenia: ”Olemme menneet energiakäänteessä vikasuuntaan.” Saksan oli tarkoitus luopua ydinvoimasta ja panostaa uusiutuviin energialähteisiin. Silloin kun ne eivät riittäisi, käynnistettäisiin kaasuturbiinit, kunnes nekin jonain päivänä kävisivät tarpeettomiksi. ”Paha atomisähkö häviää ensin, sitten likainen hiilisähkö, Saksasta tulee ilmastotyön esikuva ja edelläkävijä”, artikkelissa todettiin. Mutta hiilivoimalat ovat edelleen toiminnassa, ja niitä rakennetaan jopa lisää, ja huomattavasti puhtaampia kaasuvoimaloita poistetaan käytöstä, sillä ne ovat tähän mennessä aiheuttaneet jättimäisiä tappioita energiayhtiöille. ”Jälkikäteen tämä on täysin loogista. Mutta vaikka meillä on ollut 3–4 vuotta aikaa (v. 2011 tehdyn ydinvoimasta luopumispäätöksen jälkeen), tätä logiikkaa ei ole aiemmin ymmärretty”, Patrick Graichen sanoo. Die Weltin mukaan energiakäänne on jo vuosia niellyt kaiken ym- päristötyöhön käytettävissä olevan poliittisen energian, rahat, innovatiivisuuden Saksassa. Miinus-merkkinen sähkönhinta Die Welt kuvaa Saksan tilannetta 11. toukokuuta 2014. Oli sunnuntai, ja kuten aina pyhisin, sähkönkulutus oli vähäisempää kuin työviikolla. Tuuli navakasti ja taivas oli pilvetön. Saksan aurinkoenergialaitokset eivät tuottaneet vielä varhain aamulla juuri ollenkaan sähköä, ja sähkön tarjonta ylitti kysynnän. Mutta auringon kivutessa korkeammalle syntyi valtavaa ylituotantoa, ja sen seurauksena sähkönhinta ei vain pudonnut nollaan vaan miinus 60 euroon MWh:lta varhain iltapäivällä. Sähköpörssi sai siis näinä tunteina 6 senttia/kWh siitä, että se otti vastaan sähköä. Tämä ei ollut yksittäinen tapahtuma. Vuoden 2014 alkupuoliskolla Saksan sähkönhinta oli miinus-merkkinen 71 tuntia. Energy Brainpool –ajatuspajan laskelman mukaan Saksassa on muutaman vuoden kuluttua miinus-merkkinen sähkönhinta 1000 tuntia vuodessa. Mitä hiilivoimalat tekevät sähkönhinnan laskiessa? Juuri 11. toukokuuta saatiin siitä esimerkki. Ne jatkoivat sähköntuotantoa. Sähkön myyminen tappiolla 10 tunnin ajan maksaa vähemmän kuin hiilivoimalan sulkeminen. Suuren saksalaisen hiilivoimalan jälleenkäynnistämiseen tarvittava pelkkä diesel maksaa viisi- tai kuusinumeroisen määrän euroja. Patrick Graichen selittää Saksan kehitystä toteamalla energiaasiantuntijoiden tehneen ”kollektiivisen virhearvion” säästä riippuvaisen energian vaikutuksista. Jotkut asiantuntijat näkivät, mitä tapahtuisi. Die Welt mainitsee tutkija Nora Mérayn, joka kuvasi tulevan tapahtumaketjun jo v. 2011. Mutta kuka halusi kuunnella? ”Uusiutuvan energian ympärille on muodostunut suoranainen poliittis-teollinen joukkio. Sen toimijoita yhdistää yksi intressi: Energiakäänteen ongelmat täytyy saada näyttämään ratkaistavissa olevilta, jotta tuuli- ja aurinkoenergian tuet jatkuisivat. Vihreän muutoksen huumaa ja siihen liitty- Tuulivoimalla tuotetulla sähköllä on etusija sähköverkossa, ja kuluttajat subventoivat sitä voimakkaasti. Ongelmana on, että tuulivoima tuottaa sähköä, kun tulee; ei silloin, kun sähköä tarvitaan. Vasemmanpuoleinen kuva on otettu Wilsterissä Pohjois-Saksassa. vien liiketoiminnan huumaa ei ole enää pitkään pystynyt erottamaan toisistaan”, Die Weltin toimittaja Frank Drieschner sanoo. Hän toteaa energiakäänne-euforian vaikutukseksi myös, että Saksa on täysin lyönyt laimin toimenpiteet muilla aloilla, esim. liikenteessä ja asuntojen lämmityksessä. Saksan on poliittisten päätösten mukaan suljettava viimeinenkin ydinvoimalansa v. 2022. Monet kysyvät jo nyt, mikä vaikutus sillä on, kun tämäkin osa Saksan energiahuoltoa – joka tuottaa sähköä säästä riippumatta – suljetaan. SVENOLOF KARLSSON Hiilivoima kuuluu energiakäänteen harvoihin voittajiin, koska se tuottaa ydinvoiman jälkeen halvinta sähköä silloin, kun tuuli- ja aurinkovoima eivät tuota mitään. Oikeanpuoleisessa kuvassa Vattenfallin valtava ruskohiilivoimala Jänschwaldessa ItäSaksassa. Saksan varaliittokansleri Sigmar Gabriel läksytti Greenpeacen edustajia näiden ilmaannuttua yhtäkkiä näyttämölle. Ydinvoimaa ja hiilivoimaa ei voida lakkauttaa samaan aikaan, hän selitti. Roland Popp/dpa/MVphoto k at ternö – 41 Karl Vilhjálmsson Ilkeä ilmastokysymys Eija-Riitta Korhola, filosofian tohtori. Ilmastopolitiikan huonot tulokset johtuvat yksinkertaistetusta maailmankuvasta, sanoo entinen europarlamentaarikko Eija-Riitta Korhola, joka vastikään väitteli tohtoriksi Helsingin yliopistossa. K 42 – k at ternö atternö-lehti on aiemminkin kirjoittanut Eija-Riitta Korholan väitöskirjasta, jonka nimeksi tuli lopulta The Rise and Fall of the Kyoto Protocol – Climate Change as a Political Process (Kioton pöytäkirjan nousu ja tuho: Ilmastonmuutos poliittisena prosessina). Väitöskirja kuvaa Kioton sopimuksen taustaa ja ratifiointiprosessia. Väitös keskittyy ilmastokysymyksen ongelmiin lähtökohtanaan poliittinen päätöksenteko ja politiikkojen suhde ilmastotutkimukseen. Eija-Riitta Korhola päätyi väitöskirjassaan mm. siihen, että EU on pysynyt asettamissaan päästövähennystavoitteissa vain, koska se on ulkoistanut päästöt. ”EU on vain näennäisesti saavuttanut Kioton sopimuksen päästötavoitteet. Itse asiassa EU:n päästöt ovat kasvaneet, jos tuotannon päästöjen lisäksi otetaan huomioon kulutuksen päästöt. Ja ne ovat pääosin peräisin hiilestä”, hän sanoo. ”Synkät päästöluvut eivät kuitenkaan kerro koko totuutta. Kioton sopimuksen tavoitteita mittaavana viitekautena 2008–2012 vallitsi maailmanlaajuinen talouskriisi, joka madalsi päästötasoja huomattavasti. EU:n päästöluvut näyttävät sen vuoksi paremmalta kuin mitä ne ilman lamaa olisivat olleet.” Kioton sopimus on epäonnistunut myös suhteellisesti eli mittaamalla nk. hiili-intensiivisyyttä, jolla tarkoitetaan päästöjen suhdetta bruttokansantuotteeseen. ”Juuri sitä voidaan pitää tärkeänä kehityksen suunnan mittarina. Päästöjen kasvu talouden kasvaessa ei ole yllättävää. Mutta viime vuosina päästöjen määrä on noussut suhteessa tuotantoon, erityisesti Kiinan ja Intian kehityksen vuoksi.” ”Kiinan ja Intian hiili-intensiivisyys on 4–5 kertaa suurempi kuin USA:ssa ja 13–18 kertaa suurempi kuin tässä suhteessa maailman huippumaassa Ruotsissa”, EijaRiitta Korhola kertoo. ”Sanotaan asiat niin kuin ne ovat. EU ei ole pitkään aikaan toteuttanut ilmastopolitiikkaa, jos sillä tarkoitetaan politiikkaa, joka vähentäisi päästöjä globaalisti.” Miksi mentiin vikaan? Vastaväittäjä, professori Ye Qi halusi väitöstilaisuudessa kuulla tarkemmin, miksi Kioton sopimus on Korholan mielestä epäonnistunut. Se oli väärin suunniteltu alusta alkaen, Eija-Riitta Korhola sanoi selittäessään kantaansa käsiteparilla wicked problem/tame problem (ilkeä ongelma/kesy ongelma). Kioton sopimus perustui kesyjä ongelmia varten laadittuun mallia. Sellaista käytettiin mm. Montrealin sopimuksessa (joka kielsi freonien käytön) sekä ydinaseiden leviämisen ja happosateet estävissä sopimuksissa. Tällaiset ongelmat ovat vaikeasti ratkaistavissa mutta helposti määriteltävissä. Ilmastonmuutos sen sijaan on ilkeä ongelma: moniulotteinen ja vaikeasti määriteltävä ilmiö, jolla on taipumuksena luoda uusia ongelmia vanhojen ratkettua. Väitöstilaisuudessa keskusteltiin myös nyt jo 18 vuotta kestäneestä lämpenemistauosta (hiatus), jota käsiteltiin IPCC:n ilmastopaneelin tuoreimmassa tieteellisessä raportissa mutta jota ilmastomallit eivät ole osanneet ennustaa. ”Ilmasto on luonnostaan kaoottinen ja siihen vaikuttavat selvästikin muuttujat, joita mallit eivät ota huomioon”, Eija-Riitta Korhola sanoo. ”On hyvä lukea IPCC:n tuoreimman raportin tieteellinen yhteenveto. Siitä näkee, että tutkijat painottavat epävarmuutta eivätkä korosta riskejä vaan päin vastoin hillitsevät niillä spekulointia esimerkiksi ilmastoherkkyyttä käsittelevissä asioissa”, hän kertoo. Voikin kysyä, miksi se ei heijastu päätöksentekijöille tarkoitetussa IPCC:n tiivistelmässä, jonka alarmistinen lähestysmistapa on päin vastoin yhtä silmiinpistävä kuin aiemmin. ”Se johtuu siitä, että tulkinta ja ilmastokertomus (the narrative) muotoutuvat tutkijoiden ja poliitikkojen välimaastossa − kentässä, jota hallitsevat NGO:t (non-governmental organizations) eli hallituksista riippumattomat kansalaisjärjestöt, esim. Maailman luonnonsäätiö ja Greenpeace”, Eija-Riitta Korhola selittää. Tutkijat ja tiedotusvälineet taipuvat helposti näiden, usein äänekkäiden järjestöjen edessä. Jotkut tutkijat toimivat itsekin ilmastoaktivisteina. Eija-Riitta Korhola viittasi brittiläiseen ilmastotutkijaan Mike Hulmeen, joka kertoi osallistuneensa korkeatasoisiin tieteellisiin keskusteluihin, jotka – kun ne esiteltiin julkisuu- delle – oli väritetty ja yksinkertaistettu tunnistamattomiksi. ”Sekä tutkijat että poliitikot kärsivät tästä. Heidän pitäisi nähdä pelin todellinen luonne sekä tunnistaa rajansa ja myöntää epävarmuutensa, sillä muuten he luovat väärää politiikkaa.” ”Niiden, joita ilmastoasia eniten huolettaa, tulisi myös huolehtia kaikista eniten siitä, että poliittiset toimenpiteet pohjautuvat kiistattomalle, tieteelliselle perustalle”, Eija-Riitta Korhola sanoo. Rikkaat ja köyhät Kioton sopimuksen perusongelmiin kuuluu myös, että se jakaa maat suoraviivaisesti rikkaisiin ja köyhiin. Tällä suljetaan pois Kioton sopimuksen laatimisen (1997) jälkeen tapahtunut talouskehitys, erityisesti Kiinassa ja Intiassa, joissa päästöt lisääntyvät nykyään kaikkein eniten. Tietopohjamme pitäisi olla parempi Pariisin 2015 ilmastokokoukseen mennessä, jos vain harjoitamme learning by doing -periaatetta. Eija-Riitta Korhola on kuitenkin huolissaan siitä, teemmekö oikeat johtopäätökset. ”Meidän ei saa olla sinisilmäisiä. Tätä taustaa vasten kaikkein tehokkain ilmastotoimenpide on se, että EU säilyttää teollisuutensa Euroopassa. Tuotanto on meillä maailman puhtainta ja vähäpäästöisintä. Päästöt kolminkertaistuvat, jos kiinalaiset terästehtaat syrjäyttävät suomalaiset”, Eija-Riitta Korhola selventää. Hän kyseenalaistaa näin ympäristöliikkeen ajaman linjan. ”Hyvät tarkoitusperät eivät takaa fiksua strategiaa. Ympäristöliike näkee talouskasvun ympäristön vihollisena, vaikka todellisuudessa ympäristöstä huolehtiminen kiinnostaa eniten juuri taloudellisesti vauraiden maiden asukkaita, joiden perustarpeet on tyydytetty.” ”Köyhyys on suurin uhka ympäristölle, vaikka sitä usein romantisoidaan ympäristöretoriikassa”, Eija-Riitta Korhola kertoo. Ye Qin mukaan väitöskirja oli ”erittäin kiinnostava” muun muassa koska sen on laatinut poliitikko, joka oppi europarlamentaarikkona 15 vuoden aikana (1999–2014) tuntemaan ilmastoasioiden poliittista peliä. Väitöskirjan ohjaajina toimivat ympäristöpolitiikan professori Pekka Kauppi ja filosofian professori Matti Sintonen. Työn esitarkastajina olivat eturivin akateemikot David Victor San Diegon yliopistosta ja Helsingin yliopiston entinen rehtori ja Karl Vilhjálmsson ”Pikainen päästövähennys epätodennäköinen” Professori Ye Qi on toiminut suuren osan urastaan amerikkalaisissa yliopistoissa. Hän työskentelee nykyään Pekingin Tsinghuayliopistoon kuuluvan Brookings-Tsinghua Center for Public Policyn johtajana. Ye Qi totesi Helsingin väitöstilaisuuden yhteydessä toivovansa osanottajien pääsevän yhteisymmärrykseen kansainvälisestä ilmastosopimuksesta Pariisissa 2015. Energy Post -lehdelle viime vuonna antamassaan haastattelussa hän kuitenkin oli sitä mieltä, ettei Kiinassa tai muualla maailmassa ole toivoa kasvihuonepäästöjen nopeasta tasaantumisesta. Vaikka Kiina vaihtaisi hiilestä kaasuun, se ei välttämättä vähentäisi päästöjä, sillä suuri osa Kiinan käyttämästä kaasusta on peräisin hiilen kaasutuksesta, Ye Qi selitti. Hän ei myöskään uskonut, että liuskekaasu nousisi merkittävään asemaan Kiinassa ennen vuotta 2030 muun muassa, koska amerikkalainen liuskekaasutekniikka ei oikein sovellu Kiinan oloihin. Kiinalla on kuitenkin vahva halu vähentää energiankäyttöä ja päästöjä, hän selitti. Ja se voi tapahtua rajuinkin menetelmin: ”Toisinaan hallitus muitta mutkitta sulkee tehtaita. Se myös purkaa kaupungin lähellä sijaitsevia voimaloita. Voin kuvitella, että näin ei pystyttäisi toimimaan missään muualla maailmassa. Vuonna 2010 keskushallinto ymmärsi, ettei se pystyisi saavuttamaan energiatehokkuudelle asetettuja tavoitteita. Jotkut alueelliset hallintoelimet menivät niinkin pitkälle, että ne määräsivät sähköt katkaistaviksi jopa sairaaloista.” kansleri Ilkka Niiniluoto. Väitöskirja sai arvosanan eximia cum laude approbatur, väitöskirjoissa käytettävän asteikon toiseksi korkein arvosana. SVENOLOF KARLSSON k at ternö – 43 Getty Images Kanadan arktisille alueille on suunnitteilla kymmenkunta pienoiskokoista ydinreaktoria, mm. Baffininsaarella sijaitsevaan Iqaluitiin Nunavutin territoriossa, jonka asukkaista 80 prosenttia on inuiitteja. Pienimuotoinen ydinvoima tulossa J Pienet siirrettävät kolmen megawatin ydinreaktorit, jotka käyvät 30 vuotta samalla polttoaineella, voivat mullistaa energia-alan, uskoo Janne Wallenius, hiukkasfysiikan professori Tukholman Kuninkaallisesta teknillisestä korkeakoulusta. 44 – k at ternö anne Wallenius päätti ryhtyä tutkijaksi enonsa Mikko Paalasen innoittamana Paalasen toimiessa Teknillisen korkeakoulun Kylmälaboratorion maailmankuuluna johtajana. ”Mikko esitteli minulle laboratoriotaan, ja innostuin absoluuttisen nollapisteen vaiheilla tehtävistä kokeiluista.” Janne Wallenius on nykyään itsekin johtava tutkija, mutta hän keskittyy tulevaisuuden ydinteknologiaan. Hän selittää taustaa: ”Metallin syöpyminen, hajoaminen ja haurastuminen lyijyjäähdytteisissä ydinreaktoreissa on ollut pullonkaulana kehitettäessä hyötöreaktoria (jossa ketjureaktio tapahtuu nopeilla neutroneilla ilman hidastinta). Tämä ongelma on nyt ratkaistu teknisen läpimurron ansiosta.” Kyseistä läpimurtoa kuvataan tarkemmin Janne Walleniuksen tohtorikoulutettaviin kuuluneen Jesper Ejenstamin väitöskirjassa 12.1.2014. Lyijy ja teräs altistettiin 550 asteen lämmölle kahden vuoden ajan ilman, että teräkseen syntyi merkittäviä muutoksia. ”Olemme vastikään tutkimushankkeessa Sandvik-teknologiayhtymän kanssa kehittäneet teräksen, joka kestää lyijyn aiheuttamaa syöpymistä. Lyijy on aivan ylivoimainen materiaali radioaktiivisten aineiden ja säteilyn vangitsemiseen niin kemiallisesti kuin fyysisestikin”, Janne Wallenius kertoo. Ydinjätteen uusiokäyttöä Uuden tekniikan tärkeimpiä läpimurtoja on, että sen avulla voidaan käyttää ydinjätettä ydinreaktoreiden polttoaineena. ”Nykyisissä ydinreaktoreissa hyödynnetään alle prosentti polttoainesisällöstä. Meidän tekniikallamme siitä voitaisiin hyödyntää 99 %. Energiaresurssit kasvaisivat sadalla ja radiotoksisuuden määrä supistuisi yhteen prosenttiin.” ”Kierrätys voi siis toimia myös ydinvoimassa”, Janne Wallenius selittää. Hän ei ota kantaa siihen, onko esimerkiksi Suomessa tai Ruotsissa tarpeeksi kiinnostusta uutta tekniikkaa kohtaan. Sen sijaan Kanadassa kiinnostusta löytyy. Janne Wallenius on kah- den ruotsalaisen tutkijakollegansa kanssa jo jonkin aikaa valmistellut yhteisyritystä kanadalaisen Promation-yrityksen kanssa, joka mm. toimittaa osia kanadalaisille ydinvoimaloille. ”Kanada on johtava ydinteknologiavaltio: maassa on 19 reaktoria ja monipuolinen ydinvoimateollisuus ymmärtää tekniikkamme potentiaalin”, Janne Wallenius valaisee. Kehitämme siis suuruusluokaltaan 3–10 megawatin mikroreaktoreita. ”Ne ovat ihanteellisia Pohjois-Kanadan eristyneisiin yhteisöihin, joihin kansallinen sähköverkko ei ulotu. Näillä alueilla sähkö tuotetaan dieselgeneraattoreilla, hintana n. 40–110 senttiä/kWh. Mikroreaktorimme tuottaa sähköä hintaan 20–30 senttiä/kWh”, Janne Wallenius kertoo. Tämänhetkisissä suunnitelmissa on 10 reaktorin sijoittaminen yhtä moneen yhteisöön. Janne Wallenius on kokoustanut kanadalaisen ydinvoimaviranomaisen kanssa jo viisi kertaa. Hän on vieraillut neljä kertaa Iqaluitissa, arktisen Kanadan keskuksessa, jossa teolliseen kehitykseen tähtäävä inuiittien alueellinen yhtiö on erittäin tärkeä yhteistyökumppani. Suunnitelmissa on ensimmäisen reaktorin ottaminen kaupalliseen käyttöön vuonna 2025 ja 10 reaktoria vuonna 2029. Tutkimusreaktori voitaisiin ottaa käyttöön jo viiden vuoden kuluttua. Sarjatuotantoa Ydinvoimalat rakennetaan valmiiksi tehtaan sarjatuotannossa, kuljetetaan käyttöpaikalleen ja upotetaan maahan, jonka jälkeen ne tuottavat sähköä 30 vuotta samalla 2,5 tonnin polttoainelatauksella, jota ei siis tarvitse vaihtaa. ”Sen jälkeen haemme reaktorit takaisin ja kierrätämme kaiken kierrätettävissä olevan”, Janne Wallenius selittää. Hankkeen kriittinen piste on neljässä reaktorissa. Sen jälkeen hanke tuottaa pelkästään voittoa. Yhden ydinreaktorin rakentamiseen ja käyttöönottoon liittyvät luvat maksavat Kanadassa noin 30 miljoonaa euroa. Vastaava summa vaaditaan lisäksi tutkimus- ja kehitystyöhön. ”Aluksi polttoaineena on tavallinen uraanidioksidi, jonka rikastusaste on 20 %. Reaktori voi myös käyttää kierrätettyä polttoainetta, mutta se saa teknisistä syistä odottaa seuraavaan kehitysvaiheeseen”, Janne Wallenius kertoo. ”Haluamme nyt osoittaa tekniikan kaupallisen toimivuuden. Myöhemmin sitä voidaan käyttää ydinjätteen suurimuotoiseen kierrätykseen.” Iqaluit sijaitsee suunnilleen Etelä-Pohjanmaan leveysasteella mutta joidenkin muiden reaktoreiden sijoituspaikat ovat napapiirin yläpuolella. Siellä on paljon kylmempää kuin meillä, maa on roudassa yhdeksän kuukautta vuodesta – monin paikoin jopa ikiroudassa. Janne Wallenius jaksaa toivoa, että kotimaassakin kiinnostuttaisiin hankkeesta. ”Tutkimusreaktorin avulla voisimme nousta Venäjän ohella johtavaksi maaksi lyijyjäähdytteisten ja ydinjätettä kierrättävien reaktorien teknisessä kehittämisessä.” SVENOLOF KARLSSON Harald Klomp Janne Wallenius opintokäynnillä McMaster-yliopistossa Ontariossa, Kanadassa. Klassinen tutkimusreaktori on ollut käytössä vuodesta 1959 ja tuottaa suuren osan eturauhassyövän hoidossa käytettävästä radioaktiivisesta jodi-isotoopista. k at ternö – 45 Allan Borg ”Käyttövalmiiseen voimalaan sijoittaminen on järkevää. Vesi on energialähteenä maksutonta ja vakaata. Hanhikoski alkaa nykyisellä matalalla korkotasolla vaikuttaa positiivisesti yhtiön taloustulokseen jo muutaman vuoden kuluttua”, Kulla selittää. Hanhikosken voimala on rakennettu 1968–1969, ja se vaatii jonkin verran korjauksia. Ensimmäisenä voi tulla eteen laakereiden vaihto. ”Turbiini ja muu tekniikka on samantapaista kuin Hattarin voimalassamme. Hallitsemme tekniikan, huollon ja käytön”, Ingvar Kulla sanoo. Hanhikoski siirtyi Esselle Hattarin ja Wärnån vesivoimalat saivat vuodenvaihteessa seurakseen Hanhikosken voimalan. Niinpä ähtäväläiset saavat hyvien virtausten aikana liki puolet sähköstään nykyään vesivoimalla. 46 – k at ternö H anhikosken voimala sijaitsee muutama kymmenen kilometriä ylävirtaan päin Ähtävältä, n. 6 km kaakkoon Evijärven keskustasta. Esse Elektro-Kraft panostaa hankinnalla merkittävästi yhtiön tuotannon vahvistamiseen. ”Tammikuun ensimmäisestä lukien toiminta siirtyi meille Vattenfallilta, joka oli vuokrannut voimalaa Evijärven kunnalta. Vesivoimalamme ovat aiemmin tuottaneet 20–30 % myymästämme sähköstä. Nyt vesivoiman osuus nousee 30– 40 %:iin. Se on suuri harppaus oikeaan suuntaan”, ähtäväläisyhtiön toim.joht. Ingvar Kulla sanoo. Kauppa lyötiin lukkoon lokakuussa 2014, kun Esse ElektroKraft maksoi Evijärven kunnalle runsaat viisi miljoonaa euroa. Myyntiä varten järjestetyssä suljetussa tarjouskilpailussa ähtäväläisyhtiön tarjous ylitti reilusti muiden kiinnostuneiden, mm. Vetelin sähkölaitoksen tarjouksen. ”Kyseessä on hyvä voimala, joka sopii vihreän sähkön profiiliimme. Strategianamme oli tar- jota hiukan yli arvioidun markkinahinnan, jotta välttäisimme tilanteen, jossa hintaa hilataan ylöspäin huutokaupalla. Koskiensuojelulaki on pysäyttänyt vesivoiman laajentamisen vuoden 1980 jälkeen, ja tämä oli todennäköisesti viimeinen Ähtävänjoen vesivoimalakauppa”, Ingvar Kulla sanoo. Tuttua tekniikkaa Investointi rahoitetaan osin lainalla. Ingvar Kulla on vakuuttunut siitä, että hankinta osoittautuu pitkällä aikavälillä hyvin kannattavaksi. Karolina Isaksson PUHDAS ENERGIALÄHDE. Esse Elektro-Kraft Ab:n asiakkaat saavat Hanhikosken vesivoimalahankinnan ansiosta liki puolet sähköstään vesivoimalla. Loppuosa tulee Katternöryhmän yhteisistä sähköntuotantolaitoksista ja sähköpörssistä. Kuva on otettu kesällä 2003. LUOTETTAVAA TUOTANTOA. Ingvar Kulla on tyytyväinen yhtiön voimalahankintaan Evijärvellä. ”Hanhikoski sopii täydellisesti muuhun sähköntuotantoomme, ja sen tekniikka on meille jo entuudestaan tuttua.” Etäohjausta Pietarsaaresta Hanhikosken voimalassa on kaksi Tampellan turbiinia, ja se tuottaa vuosittain noin 6 GWh sähköä. Voimalan sijainti Välijoessa, Lappajärven ja Evijärven välissä, tarjoaa mahdollisuuden vesimassojen varastointiin. Voimalaa pystytään jossain määrin sääntelemään vuorokauden mittaan, jolloin sähköntuotanto saadaan optimoitua sähkönkysynnän mukaan. Voimalan valvonta ja etäkäyttö kytkettiin tammikuussa Pietarsaaren valvontakeskukseen. ”Lisäämme voimalan tuotantoa päiväaikaan, jolloin sähkönhinta on korkeampi, ja laskemme tuotantoa yöllä hinnan ollessa alempi”, Ingvar Kulla sanoo. Hän löytää historiallisestikin mielenkiintoisen seikan Hanhikosken voimalan ostossa. ”Yhtiömme historiikin mukaan Esse Elektro-Kraft toimitti sähköä Jokikylään eli kylään, jossa voimala sijaitsee, 1940-luvulta aina voimalan käyttöönottoon v. 1969.” Nyt virta kulkeen päinvastaiseen suuntaan, kun yhtiön n. 3700 asiakasta Ähtävällä, Forsbyssä, Purmossa, Kortesjärvellä ja Alahärmässä saavat osan sähköstään Jokikylän voimalasta. JOHAN SVENLIN k at ternö – 47 Tältä näytti sähkölaitoksen yhteydessä vihitty kylpylä vuonna 1904. Kaunis Jugend-rakennus oli arkkitehtitoimisto Grahn, Hedman & Wasastjernan suunnittelema. ”Hienomman väen” sisäänkäynti oli oikealla, ”tavallisen kansan” rakennuksen takapuolella. Kylpylään tehtiin mittavat muutostyöt vuonna 1926, jolloin se sai nykyisen ulkomuotonsa. Sähköverkko lumen kourissa u Marraskuun ja tammikuun alun runsaat räntäsateet aiheuttivat harvinaisen monta vaikeasti korjattavaa sähkökatkoa. Useiden metsänomistajien palstat Pedersöre–Kruunupyy–Veteli-alueella kärsivät suuria tuhoja, kun painavat lumimassat taivuttivat tai katkaisivat niin ohuita kuin paksujakin puunrunkoja. Jotkin puut kaatuivat juurineen kaikkineen, sillä maa ei ollut vielä tammikuun alussa jäässä. ”Olen todistanut vastaavaa tilannetta vain kerran joskus 1970-luvulla, mutta en ole ikinä ennen nähnyt näin paljon kaatunutta nuorta metsää”, kertoo Mauritz Nybacka, eläkkeellä oleva ähtäväläinen linja-asentaja. Nybackalla on 38 vuoden kokemus linja-asentajan töistä, ja hän lähti avustamaan Esse ElektroKraft Ab:n raivausmiehistöä tänä- kin talvena. Linja-asentajat tekivät pitkää päivää löytääkseen ja raivatakseen sähkölinjoille kaatuneet ja niihin takertuneet puut. Metsäteiden vaikeakulkuisuus hankaloitti raivaustöitä, joten monet asiakkaat joutuivat olemaan harvinaisen pitkään ilman sähköä. ”Metsäteillä oli niin paljon lunta, että jopa nelivetoisella autolla oli vaikeaa päästä eteenpäin. Yleensä nelivetoisilla pääsee liikkumaan missä vain, mutta niitä on käytössä rajallinen määrä. Ennen vanhaan liikuimme metsissä suksilla, mutta jouduimme usein hakemaan lisää työkaluja, jolloin työ venähti. Sähkön palauttaminen asiakkaille mahdollisimman nopeasti on viime vuosina noussut entistä tärkeämmäksi”, Mauritz Nybacka kertoo. JOHAN SVENLIN Karolina Isaksson Pietarsaaren sähkölaitoksen ja kylpylän muutostöiden julkisivupiirros v. 1926. Arkkitehteinä Axel Mörne ja Runar Eklund. Hyvä kauppa molemmille osapuolille Hyvä kauppa molemmille osapuolille, totesi Herrfors Oy:n toimitusjohtaja Stefan Storholm yhtiön ostaessa suurimman osan Pietarsaaren Energialaitoksen toiminnasta. Lina Enlund VARAMIES. Mauritz Nybacka tuntee ähtäväläismetsien sähkölinjat melkein yhtä hyvin kuin omat taskunsa. ”En ole ikinä aiemmin nähnyt lumikuormien kaatavan yhtä paljon nuorta metsää. Myöhäisen roudan takia puut kaatuivat juurineen kaikkineen”, hän sanoo. Stefan Storholm 48 – k at ternö J uuri ennen vuodenvaihdetta allekirjoitettiin sopimus, jolla Herrfors Oy osti suurimman osan Pietarsaaren Energialaitoksen toiminnasta eli verkko- ja kaukolämpötoiminnan sekä sähkökaupan. Kauppahinta oli 69,55 miljoonaa euroa, ja molemmat osapuolet hyväksyivät kaupan yksimielisesti. Kauppa ei sisällä Pietarsaaren Energialaitoksen omistusosuuksia energiantuotantoyhtiöissä, lähinnä Alholmens Kraftissa ja Pohjolan Voimassa. Tätä toimintaa jatketaan uudessa, Pietarsaaren kaupungin omistamassa yhtiössä. Kaupan taustalla oli uusi lainsäädäntö, joka pakotti yhtiöittämään kunnalliset liikelaitokset vuoden 2015 alkuun mennessä. Kauppa oli perusteltu toki myös toiminnallisista syistä. ”Pietarsaaren jakeluverkon liittäminen osaksi suurempaa paikallista kokonaisuutta on hyvä ratkaisu. Suuremman toimijan on helpompi hoitaa ylläpitoa, jolloin kuluttajille aiheutuneet kustannukset pysyvät kurissa. Kaupungin ei tarvitse itse ryhtyä investointeihin, joita on tulevaisuudessa odo- tettavissa”, kertoo kaupunkia kaupassa edustanut Pietarsaaren kaupunginsihteeri Milla Kallioinen. Hän pitää energialaitoksen myyntiä Herrforsille luonnollisena ratkaisuna myös, koska ostaja on tuttu ja läheinen yhtiö. Pietarsaari omistaa 40,32 % Katternö Oy:stä, joka puolestaan omistaa Herrforsista 94,1 %. Lisäksi Pietarsaari omistaa Herrforsia suoraan ns. B-osakesarjan kautta. Pietarsaari siis myi energialaitoksen yhtiölle, jossa kaupunki on itse suurin omistaja. Pietarsaaren Energialaitoksen työntekijät jatkavat vanhoina työntekijöinä Herrforsilla. Kaupunginhallituksen puh. joht. Peter Boström, kaupunginjohtaja Mikael Jakobsson ja kaupunginlakimies Anne Ekstrand eivät osallistuneet asian käsittelyyn jääviyden vuoksi. Herrforsin toim.joht. Stefan Storholm näkee kaupan vahvistavan tärkeällä tavalla Herrfors Oy:tä ja Katternöryhmää. Herrforsin kriittinen massa kasvaa, mikä turvaa kilpailukykyä ja tarjoaa mahdollisuuksia säästöihin ja synergiaetuihin. ”Voimme esim. suunnitella yhteistä hallintoa ja yhteisiä IT-ratkaisuja. Alalla on erityisesti IT-asioissa edessään merkittäviä investointeja, ja silloin suuremmasta mittakaavasta on huomattavaa etua”, Stefan Storholm sanoo. Hän ei usko, että henkilökuntaa olisi liikaa. Mikäli Pietarsaaren toiminnasta voidaan vapauttaa henkilöresursseja, heitä voidaan käyttää Herrforsilla, joka on viime aikoina joutunut käyttämään yhä enemmän ostopalveluja selvitäkseen kuormituspiikeistä. Tämä koskee mm. Herrforsin ilmajohtojen vaihtoa maakaapeleihin, joka on jo pitkälti toteutettu kaupungin alueella. ”Iloitsen tästä ratkaisusta myös, koska se osoittaa suurimman omistajan uskovan Herrforsiin. Energia-asiat ovat monimuotoisia, ja ne vaativat runsaasti investointeja ja pitkäjänteistä ennakointia, ja silloin vahvat ja paikalliset omistajat ovat tärkeitä”, Stefan Storholm sanoo. Herrforsin ja Pietarsaaren Energialaitoksen virallinen yhdistymisprosessi saadaan suunnitelmien mukaan vietyä loppuun kevään aikana. Tavoitteena on, että energialaitoksen Pietarsaaressa vuokraama kiinteistö Victor Schaumaninpuistikolla tyhjenee ennen tulevan kesän lomia. SVENOLOF KARLSSON Vastavalmistunut Pietarsaaren sähkölaitos vuonna 1901. k at ternö – 49 Toiseksi lämpimin vuosi Energia-alan epävarmuus lisääntyy, ala mutkistuu ja tahti on kiivaampaa kuin koskaan aiemmin, totesi Maailman Energianeuvoston (World Energy Council, WEC) pääsihteeri Christoph Frei Tampereella muutama kuukausi sitten järjestetyssä konferenssissa. u WEC on toiminut energia-alan globaalina järjestönä jo vuodesta 1924. Frein lausunto perustui WEC:n hiljattaiseen tutkimuk- Christoph Frei seen, johon haastateltiin yli tuhat energia-alan johtavaa toimijaa eri puolilta maailmaa. Christoph Frein mukaan sijoittajat luottivat päätöksenteossaan vielä pari vuosikymmentä sitten etenkin yhteen tekijään: öljyn hintaan. Nykyään sijoittajat joutuvat tarkkailemaan ja tulkitsemaan laajaa tekijöiden kirjoa. Ja tahtikin on toinen. Liuskekaasun käyttö on yli 10-kertaistunut USA:ssa kahdeksassa vuodessa. Aurinkokennojen hinta on pudonnut kahdeksasosaan viidessä vuodessa. Saksan suitsutettu Energiewende (energiakäänne) on lyhyessä ajassa kehittynyt muuksi kuin aluksi luultiin. Ilmastokysymys on viime aikoina menettänyt merkitystään hallittuaan WEC:n asialistaa useita vuosia. Christoph Frei ei usko, että Pariisin ensi joulukuun ilmastokonferens- Eripurainen Eurooppa u Neljätoista EU:n jäsenmaata haluaa kulkea ilmastotyön etunenässä, muut neljätoista maata eivät halua, ilmenee EU:n asiakirjoista ja lausunnoista. Eurooppa-neuvoston lokakuun 2014 ilmastopäätöstä on ylistetty menestystarinana. Päätöksen mukaan vuoteen 2020 päättyvää EU:n 20-20-20-tavoitetta seuraa uusi 40-27-27-tavoite vuoteen 2030 saakka. Sillä tarkoitetaan, että EU aikoo vuoteen 2030 mennessä vähentää kasvihuonekaasupäästöjä 40 % sekä nostaa uusiutuvan energian osuuden 27 %:iin kaikista energialähteistä ja lisätä energiatehokkuutta 27 %. Sopimusta leimaavat kuitenkin lukuisat poikkeukset. Esimerkiksi: köyhille EU-maille (joiden BKT on alle 60 % EUkeskiarvosta) perustetaan 50 – k at ternö uusia tukijärjestelmiä. Tämä koskee lähinnä Itä-Eurooppaa, joka on vahvasti riippuvainen fossiilisista energialähteistä. Lisäksi sopimuksessa luvataan maksuttomat päästöoikeudet köyhille EU-maille vielä vuoden 2020 jälkeenkin. Puolan pääministeri Ewa Kopacz kommentoi: ”Sanoin, ettemme poistu kokoussalista niskassamme uusia talousrasitteita, ja niitä emme myöskään saaneet.” Euroopan parlamentin vihreän ryhmän mielestä poikkeukset olivat ”häpeä”. Heidän mielestään EU on ”luopunut ilmastopolitiikan johtajuudestaan”. Lisäksi sopimuksen yhden lisälausekkeen mukaan EU voi vetäytyä tavoitteistaan, jos YK:n Pariisin ilmastokokous ei vastaa EU:n odotuksia. Osapuolten välinen kuilu Syyskuu sissa päästään kaikkien osallistujien hyväksymään ilmastosopimukseen. Hän nosti erityisesti esiin muutamia trendejä: •Rahoituksen saanti on yhä epävarmempaa. Energia-ala koetaan tempoilevaksi ja epävarmaksi erityisesti poliittisten riskien vuoksi, kun alaa aiemmin luonnehdittiin pitkäjänteiseksi ja vakaaksi. •Erilaiset hiilidioksidin vähentämiseen kehitetyt tekniikat (esim. CCUS) ovat dramaattisesti kadonneet parrasvaloista. •Energiatehokkuutta korostetaan kaikkein potentiaalisimpana toimenpiteenä. ”Kuulostaa ehkä yllättävältä, mutta WEC:n tutkimuksen perusteella energiatehokkuudella − eikä sittenkään energialähteiden yhdistelmällä − pystytään vaikuttamaan eniten tulevaisuuteen”, Christoph Frei kertoo. Frein mukaan uusiutuvan energian käyttöönotto ei tapahdu niin nopeasti kuin monet haluaisivat. Fossiilisten energialähteiden osuus kaikista energialähteistä on vielä vuonna 2050 noin 60–75 % (energiantarpeen on laskelmassa ennustettu kasvavan 30–70 % nykyisistä luvuista). ”Aurinkokennojen merkitys on siihen mennessä kasvanut huomattavasti. Nyt niillä kuitenkin tuotetaan vain noin 0,5 % maailman energiasta. Suurten volyymien kehittyminen kestää aikansa. Aurinkovoiman osuus vuoden 2050 kokonaiskulutuksesta on 6–16 %.” ”Tulevaisuudessa energiajärjestelmän painopiste siirtyy isoista voimaloista (big plants) suureen tietomäärään (big data). Energiayhtiöt joutuvat vastaisuudessa käsittelemään entistäkin massiivisempia tietomääriä”, Christoph Frei sanoi. Lokakuu Marraskuu Joulukuu kävi selvästi ilmi 18. joulukuuta joukon ympäristöministereitä kehottaessa Euroopan komissiota kiirehtimään vuoden 2030 ilmasto- ja energiaohjelman toteuttamista. Kiirehtimisen takana olivat Belgian, Viron, Tanskan, Suomen, Ranskan, Saksan, Italian, Luxemburgin, Alankomaiden, Portugalin, Slovenian, Espanjan, Ruotsin ja Ison-Britannian ympäristöministerit. Irlanti, Latvia, Liettua, Puola, Tšekki, Slovakia, Itävalta, Unkari, Kroatia, Romania, Bulgaria, Kreikka, Malta ja Kypros olivat eri mieltä. Fyysisen maantieteen professori Ole Humlum on laatinut pallokuvat GISS:n tietojen pohjalta. Pallot osoittavat kuukauden lämpötilapoikkeaman vuosien 1998–2006 keskiarvosta. u Suomen keskilämpötila vuonna 2014 oli 1,5 astetta korkeampi kuin vertailujaksolla 1981–2010. Ilmatieteen laitoksen mukaan vain vuosi 1938 on ollut lämpimämpi. Vuoden korkein lämpötila eli 32,8 °C mitattiin Porin rautatieasemalla 4. elokuuta. Kylmintä eli –40,7 °C oli Utsjoella 20. tammikuuta. Eniten satoi Kainuussa, monin paikoin yli 650 mm. Myrskyjä oli vähiten mitä koskaan, vain kahdeksan, keskimäärin niitä on 20. Ilmastotutkijat riitelevät, oliko vuosi 2014 maailmanlaajuisesti lämpimin vai ei, mutta alueelliset vaihtelut olivat suuria kuten aina. Vuosi 2014 oli kolea mm. suuressa osaa Pohjois-Amerikkaa. El Niño – tilanne on kehittynyt vuoden jälkipuoliskolla. El Niñohan tunnetusti nostaa maapallon lämpötilaa. Globaaleja lämpötilasarjoja järjestelmällisesti seuraava professori Ole Humlum korostaa vuosikommentissaan tilastojen suurta epävarmuutta, joka johtuu ”hallinnollisista korjauksista”, joilla kerta kerran jälkeen muutetaan myös menneiden aikojen lämpötila-arvoja. Merkille pantavaa on, että nämä korjaukset yksipuolisesti laskevat 1900-luvun alun lämpötiloja ja nostavat viime vuosien lämpötiloja. GISS on pelkästään vuoden 2009 jälkeen lisännyt takautuvasti vuosien 1900 ja 2000 lämpötilaeroa 0,22 asteella (0,45 asteesta 0,67 asteeseen). Lämpenemistrendi on näin saatu näyttämään dramaattisemmalta. Lisäksi Ole Humlum toteaa, että satelliittimittausten osoittama lämpötila eroaa maassa tapahtuvien mittausten ilmoittamista arvoista yhä enemmän. Kun näiden kahden mittaustavan luvut olivat yhtäpitäviä vielä v. 2000, niiden ero on sittemmin kasvanut n. 0,1 °C:een siten, että satelliittimittausten luvut ovat pienempiä. GISSin ja muiden mittauslaitosten pitäisi uskottavuutensa vuoksi antaa selitys näiden tarkoitushakuisten ”hallinnollisten korjausten” yksityiskohdista”, Ole Humlum toteaa. Merenpinnan nousu? u 24 viime vuoden aikana tehdyt satelliittimittaukset osoittavat merenpinnan nousseen noin 3 mm/ vuosi, mikä vastaa 30 senttimetriä sadassa vuodessa. Suunta on vähitellen heikkenevä, kuten tämä käyrä osoittaa. Kautena 1992–2001 nousu oli 34 mm vuodessa, mutta kautena 2001–2010 se oli 25 mm vuodessa. Nousu on jatkunut ainakin 1800-luvun lopulta lähtien eikä sillä näy olevan selkeää yhteyttä lämpötilamuutoksiin. Merenpinnan muutosten mittaaminen on monimutkaista. Meren massaa mitataan painovoimasatelliitti GRACElla, meren tilavuutta satelliittien tutka-altimetreillä ja lisäksi käytetään ARGO-poijujärjestelmää. Muutoksissa näkyy suuria alueellisia eroja. Niistä on karttoja mm. tuoreimmassa IPCCraportissa. Kuten tiedämme, Pohjanlahden vedenkorkeus vaihtelee jopa kaksi metriä sään ja tuulten vuoksi. Maapallon keskilämpötila Entistä epävarmempaa Näin maapallon keskilämpötila on vaihdellut HadCRUT4-tietokannan mukaan. Sininen viiva osoittaa vuosilämpötilan, musta epävarmuusvälin. Lämpimin vuosi koskaan? u Tiedotusvälineet ovat ympäri maailmaa kertoneet, että 2014 oli kaikkien aikojen lämpimin vuosi. Tieto on peräisin amerikkalaiselta GISS:ltä, joka on yksi globaalia lämpötilaa mittaavista laitoksista. GISS on jälkikäteen myöntänyt virhemarginaalin olevan liian suuri, jotta väite olisi tietellisesti oikea (sen todennäköisyys on 38 %). Kahden täysin satelliittimittauksiin perustuvan mittaussarjan mu- kaan vuosi 2014 oli 3. lämpimin (UAH) tai 6. lämpimin (RSS) sen jälkeen, kun mittaukset aloitettiin v. 1979. Brittiläinen Met Office toteaa viitaten HadCRUT4-mittaussarjaan, ettei voida sanoa, mikä on ollut lämpimin vuosi – juuri sen takia, että lämpötilat sijaitsevat virhemarginaalin sisällä ( 0,1 astetta). Katso ylläoleva kuva. ”Lämpenemispaussi” on tilastollisesti jatkunut nyt 18 vuotta. k at ternö – 51 Wikipedia Jarl Ahlbeck on Åbo Akademin ympäristötekniikan dosentti. Voit esittää hänelle kysymyksiä osoitteessa www.katterno.fi Ben Birchall/Lehtikuva Druidit ja uteliaat odottamassa talvipäivänseisausta Stonehengellä Englannissa. Miksi aurinko kääntyy eri päivinä? Päivät alkavat jälleen pidetä talvipäivänseisauksen jälkeen. Mutta miksi käänne (siitä että pimenee siihen että tulee valoisampaa) ei tapahdu aamujen ja iltojen suhteen samana päivänä? Jalle: Pitää paikkansa, etteivät pimeys-/valoisuuskäyrät ole samoja aamulla ja illalla – käyrissä oli talvipäivänseisauksen aikaan 22. jou- lukuuta peräti noin 15 päivän ero! Pimein iltapäivä sattui jo 14. joulukuuta, jonka jälkeen aurinko alkoi jälleen laskea myöhemmin. Aamut sen sijaan pimenivät aina 29. joulukuuta saakka, ennen kuin niissäkin tapahtui käänne valoisampaan. Erot johtuvat siitä, että mittaamme aikaa keskiaurinkoaikana emmekä aurinkoaikana, jossa vuorokau- det ovat vuoden mittaan eripituisia. Vuorokausinopeuden erot puolestaan johtuvat maapallon nopeuden vaihtelusta aurinkoa kiertävällä ellipsinmuotoisella radalla sekä ekliptikan kallistuskulmasta päiväntasaajaan nähden. (Ekliptika on kuvitteellinen rata, jota pitkin aurinko näyttää kulkevan vuoden kulussa.) Miksi ennen oli lämpimämpää? Nykyinen lämpökausi on kestänyt runsaat 10 000 vuotta. Lämpötilakäyrät osoittavat, että kauden alkupuoli oli jälkipuolta lämpimämpi. Mistä se johtuu? Jalle: Yhtenä tekijänä voivat olla auringonsäteilyn vaihtelut, toisena maapallon radan vaihtelut auringon ympärillä. Pohjoinen pallonpuolisko laajoine maa-alueineen oli kauden alussa kesäaikana lähimpänä aurin- 52 – k at ternö koa. Meidän aikanamme maapallo on sen sijaan lähimpänä aurinkoa uudenvuoden tienoilla. Ilmastoprofessori Lennart Bengtsson kommentoi asiaa jokin aika sitten näin: ”Tiedämme, että maapallo on lämmennyt hiukan noin sadan viime vuoden aikana, sitä ennen se oli hiljalleen viilentynyt noin 5000 vuotta. Lisäksi tiedämme, että hiilidioksidi, mutta myös metaani, ilokaasu ja freonikaasut toimivat maanpinnalla lämpimänä päällystakkina yhdessä vieläkin tärkeämmän vesihöyryn kanssa. Se on suurella todennäköisyydellä vaikuttanut siihen, että lämpötila on sadan viime vuoden aikana hiukan noussut. Ei ole poissuljettua, että nykyiset kasvihuonekaasut ovat osaltaan pysäyttäneet maapallon aiemmin jatkuneen viilentymisen.” Mitä likainen sähkö on? Miten nopeasti sähkö liikkuu? Olen kuullut ilmaisun ”likainen sähkö”. Mitä sillä tarkoitetaan? Jalle: Siinä on kyse nopeista ja hyvin lyhytaikaisista jännitteen muutoksista. Tällaisia muutoksia kutsutaan ”transienteiksi”, arkikielessä ”piikeiksi”. Kun piikkejä on runsaasti, puhutaan ”likaisesta sähköstä”. Sähkö on viime vuosina tullut ”likaisemmaksi”. Hehkulamput synnyttävät piikkejä vain sytytettäessä ja sammutettaessa, mutta energiansäästö- ja LED-lampuissa käytetään switch-tekniikkaa, joka kytkee lampun päälle ja pois tuhansia kertoja sekunnissa. Switch-tekniikkaa käytetään myös monissa tavallisissa sähkölaitteissa. Energiansäästölamppuihin yms. siirtyminen on siis tehnyt sähköstä ”likaisempaa”. Sähkö on monimutkainen tuote. Jos sähkönlaatu heikkenee, käyttämiemme sähkölaitteiden vikaantumisriski kasvaa. Miten nopeasti sähkö liikkuu johdoissa? Jalle: Johtojen elektronit ovat hyvin paikallisia. Ne värähtelevät edestakaisin hyvin pienellä alueella voimalaitoksen generaattoreiden tuottaman sykkivän sähkökentän seurauksena. Elektronit eivät siis Hengitämme ulos sata kertaa enemmän hiilidioksidia kuin hengitämme sisään. virtaa sähköjohdossa niin kuin vesi vesijohdossa. Oikeastaan emme osta elektroneja vaan niiden tekemää työtä. Johdoissa on sähkökenttä koko ajan, vaikka irrottaisimmekin pistokkeen seinästä, mutta sähkömittari lähtee käyntiin vasta, kun kulutamme tehoa (=työ). Paljonko me hengitämme? Miten paljon hiilidioksidia me hengitämme ulos? Nostaako hengityksemme ilmakehän lämpötilaa? Jalle: Puhallamme ulos noin 100 kertaa enemmän hiilidioksidia kuin hengitämme sitä sisään. Sisäänhengitysilmassa on 0,04 % hiilidioksidia, ulkohengitysilmassa 4 %. Vuorokautta kohti se tarkoittaa, että ihminen hengittää ilmaan keskimäärin kilon hiilidioksidia. Olen nähnyt mainittavan 378 kg hiilidioksidia per vuosi ja henkilö. Kun maapallon väkimäärä on nykyään n. 7,2 miljardia, ihmiskunta hengittää ilmaan runsaat 2700 miljoonaa tonnia hiilidioksidia vuodessa. Vertailun vuoksi: parin vuoden takainen laskelma osoitti koko maailman autokannan hiilidioksidipäästöksi 217 kg per vuosi ja henkilö. Me siis tuotamme hengittäessämme enemmän hiilidioksidia kuin autot. Lukuja voi myös verrata Suomen kokonaishiilidioksidipäästöön, joka on n. 50 miljoonaa tonnia vuodessa. Periaatteessa hengityksemme nostaa hiukan ilmakehän lämpötilaa. Lisääntyneen hiilidioksidipitoisuuden toisena vaikutuksena on yhteyttämisen tehostuminen ja kasvien parempi kasvu. Markku Ulander/Lehtikuva Lubliner Klezmorin -ryhmä soittaa Purim-juhlassa Varsovassa. Natsivainoissa murhattujen musiikkia u Useimmat ovat varmasti kuulleet klezmer-musiikkia. Se kuulostaa nopeutetulta humpalta, jossa käytetään ahkerasti ”mustalaisintervalleja” (esimerkiksi dis-c:tä a-molliasteikolla d-c:n sijaan). Klezmer on jiddishiä, ja se tulee hepreankielisestä soitinta tarkoittavasta sanasta ”kli zemer”. Itä-Euroopan (Puolan, Ukrainan, Moldovian, Bulgarian jne.) juutalaisilla oli tapana soittaa ja laulaa omaa kansanmusiikkiaan juutalaisissa juhlissa, erityisesti häissä ja uskonnollisissa juhlissa. Hitaat ja surulliset kappaleet kertoivat vastahakoisesta kotiinlähdöstä juhlien jälkeen, villit tanssit kuvailivat pöydällä tanssahtelevaa rabbia (todennäköisesti hänen nautittuaan slivovits-luumuvodkaa paaston aikana…) ja majesteettiset melodiat ylistivät morsianta. Myös anopille oli omistettu oma, uskomattoman tylsä kappaleensa! Klezmer-musiikkia säestivät usein viulu ja klarinetti sekä mitkä tahansa muut käsillä olleet soittimet. Juutalaisten kansanmusiikin kehtolaulut ovat erityisen koskettavia; myös pienet juutalaisvauvat päätyivät kaasukammioihin. Itä-Euroopan juutalaiset tuhottiin, mutta heidän musiikkinsa säilyi etenkin Yhdysvaltoihin muuttaneiden pakolaisten ansiosta. Klezmer-musiikin suosio kasvoi 1970-luvulla, ja se etääntyi jonkin verran alkuperäisestä ja sekoittui muihin musiikkityyleihin. Nykyään sitä soitetaan erityisesti Saksassa ja Itävallassa, kun klassisesti koulutetut muusikot haluavat irrotella erilaisella ja svengaavalla musiikilla. Soittamisen ilo on suurta, mutta soitto on valitettavasti usein liian siloiteltua. Nykymuusikoiden klezmer kuulostaa aivan erilaiselta kuin siirtolaismuusikkojen alkuperäisäänitykset, joiden kovakouraista klarinetin rääkkäystä ja röyhkeitä viuluglissandoja on hankala matkia, jos ei ole kasvanut juutalaisten musiikkiympäristössä. Poikkeuksiakin löytyy, ja enemmän tai vähemmän aidosta klezmer-musiikista kiinnostunut Jarl Ahlbeck voi löytää haluamansa YouTubesta ja Spotifysta. Lähteitä on niin paljon, etten aio suositella mitään tiettyä esitystä. Soitan säännöllisesti viulua triossa, jossa on lisäksi piano ja sello. Kun soitimme viimeksi eräissä häissä, ujutimme repertuaariin mukaan pari klezmer-kappaletta, jotka olimme opetelleet amerikkalaisesta nuottivihosta. Ne saivat kaikki tanssilattian nuoret hyppimään villisti ja taputtamaan käsiään tahdissa kuin paremmassakin rokkikonsertissa. Natsivainoissa murhattujen musiikki tuntuu vetoavan myös suomalaisugrilaiseen sielunmaisemaan. k at ternö – 53 Karolina Isaksson VALAISTUS ”Uudenkaarlepyyn maaseudulla katuvalot sammutetaan klo 22.30–06.30 väliseksi ajaksi”, Markus Backlund kertoo. Sähköpihit katuvalot korvaavat elohopealamput u UUDENKAARLEPYYN VOIMALAITOS Markkinoilla ei ole enää vuodenvaihteen jälkeen myyty vanhoja elohopealamppuja, ja kun niiden käyttöikä alkaa lähetä loppuaan, ne vaihdetaan energiatehokkaampiin malleihin. Teholtaan 70 watin suurpainenatrium- tai monimetallilamppu valaisee yhtä hyvin kuin 125 watin elohopealamppu. Uusikaarlepyy saa tällä tavoin monen kilowatin säästöt, kun kaupungin kaikki 3500 valaisinta aikanaan vaihdetaan. ”Vaihdamme tänä vuonna 300 elohopealamppua suurpainenatriumlamppuihin muun muassa Sokaluodossa. Kaupungin rakennustoimisto tilaa työn ja me toteutamme vaihdot”, kertoo suunnitteluinsinööri Markus Backlund. Suurpainenatriumlamppujen etuna on, että ne voidaan asentaa samoihin valaisimiin kuin vanhat elohopealamput. Vaikka monimetallilamput tuottavat valkoisempaa ja kirkkaampaa valoa, ne vaatisivat uudet valaisimet ja niiden arvioitu käyttöikä on vain viisi vuotta. Tämäntyyppiset lamput sopivat parhaiten esimerkiksi Topeliuksenpuistikolle. 54 – k at ternö Karolina Isaksson Karolina Isaksson Vesivoima, versio 2.0 Uusi yhtiö – samat palvelut u VETELIN SÄHKÖLAITOS Vetelin Sähkölaitos suunnittelee uusivansa Patanan vesivoimalan automaatiojärjestelmän pienten virtaamien aikana ensi kesänä. Voimala otettiin käyttöön 1997, ja ohjelmointitekniikka on kehittynyt paljon niistä päivistä. ”Laitteet ja mittarit säilyvät pitkälti samoina, ne ovat kuluneet aika vähän, koska ne on kapseloitu ja suojattu pölyltä. Sitä vastoin ajan hammas on nakertanut tietotekniikkaa, ja siksi tätä voimalan ydintä on päivitettävä”, toteaa Vetelin Sähkölaitoksen toim.joht. Juha Kauppinen. Tehtävää ryhtyy hoitamaan Apex Automation, joka toimittaa myös teollisuuden automaatiojärjestelmiä. ”Asennamme voimalaan Siemensin ohjausjärjestelmän. Joka vesivoimalalla on tietyssä määrit omat edellytyksensä, jotka vaativat yksilöllisiä ratkaisuja”, järjestelmätoimittajan edustaja Matti Pajukangas selittää. u KRUUNUPYYN SÄHKÖLAITOS Vuodenvaihteessa oli Kruunupyyn Sähkölaitoksen vuoro ottaa askel liikelaitoksesta osakeyhtiöksi. EU:n kilpailulait eivät nimittäin hyväksy julkisomistuksessa olevia liikelaitoksia. ”Asiakkaiden suuntaan ei mikään ole muuttunut. Yhteystiedot, henkilökunta ja laskutusjärjestelmät ovat samat kuin aiemmin”, kertoo Kruunupyyn Sähkölaitos Oy:n talouspäällikkö Åsa Hagnäs. ”Ainut muutos on, että sähkölaitos on rekisteröity omaksi, 100-prosenttisesti kunnan omistamaksi yhtiöksi”, toim.joht. Glen Ahlskog sanoo. Sähkölaitos on aiemmin maksanut vuosittaista tuottoa suoraan kunnalle. Nyt mahdollinen ylijäämä maksetaan osinkoina ja sähkölaitoksen tulos sisältyy Kruunupyyn kunnan konsernitilinpäätökseen. Uusi Kruunupyyn Sähkölaitos Oy vuokraa toimisto- ja varastotilansa Kruunupyyn kunnalta. ”Suurin osa asioista on silti ennallaan. Sähköpostiosoitteissamme säilyy kronoby.fi”, Åsa Hagnäs lisää. Karolina Isaksson VOIMALLA. Patanan vesivoimalan turbiinin patoluukut saadaan etäohjattaviksi automaatiojärjestelmän ansiosta. ”Tietotekniikka vanhenee koneita nopeammin”, sanoo Juha Kauppinen. METSÄN JÄTTILÄINEN. EEKAB on liittänyt Kortesjärven uuden tuulivoimalan sähköverkkoon. ”Toivottavasti saamme tänne vielä kaksi myllyä, se olisi koko seudun etu”, Heikki Kukkola sanoo. Uusi jättiläinen Kortesjärvellä u ESSE ELEKTRO-KRAFT Tuuliveikon uusi tuulivoimala nousee korkealle puunlatvojen ylle pari kilometriä Kortesjärvestä länteen. 2,5 MW:n tuulimylly vihittiin käyttöön marraskuussa, ja kaksi uutta samanlaista on suunnitteilla alueille. Torni on 135 m korkea, ja raudoitukseen käytettiin 38 tonnia rautaa. ”Syksyllä täällä Kortesjärvellä oli todella kansainvälistä meininkiä pari viikkoa, kun myllyn valmistajan Lagerweyn hollantilaiset asentajat ja Havatorin tanskalaiset nosturinkuljettajat pystyttivät tornin, generaattorin ja roottorinlavat 150 m korkealla nosturilla”, EEKAB:n Heikki Kukkola kertoo. Hän valmisteli kahden kuukauden ajan tuulivoiman yhdistämistä kantaverkkoon. ”Tarvittiin räjäytyksiä ja valutöitä ennen kuin saimme johdot vedettyä maastoon. Kiinnostava ja vaihteleva tehtävä”, Kukkola sanoo. Karolina Isaksson UUSVANHA YHTIÖ. Asiakkaat tunnistavat sähköyhtiönsä uudesta yhtiömuodosta huolimatta. Tiheämpi verkko Oravaisissa LÄMMIN PUMPPU. Rakennuksen sisällä pumpataan kuumaa vettä kaukolämpöasiakkaille. Valmiina paukkupakkasiin u HERRFORS Monet ovat Pietarsaaressa ihmetelleet, mitä Alholmintien uudessa, ruskeassa rakennuksessa oikein on. Nyt ei tarvitse enää arvuutella, sillä vastaus on tässä: ”Rakennuksessa on kaukolämpöverkon uusi pumppuasema. Se on kytketty rinnan Pohjantien pumppuaseman kanssa ja turvaa kaukolämmön toimitusvarmuuden kylmillä keleillä”, kertoo kaukolämpöteknikko Ronny Forsman. Uusi pumppuasema laskee samalla koko kaukolämpöverkon painetta, ja asemaa voidaan mahdollisesti käyttää varapumppuna Alholmens Kraftilla, jossa kiertovesi kuumenee. Kaukolämpöverkko ulottuu pisimmillään Oinaansaareen ja Lannäslundiin. Järjestelmä on koetuksella ulkolämpötilan laskiessa 20 pakkasasteeseen. Paineistetun kaukolämpöverkon avulla voidaan pumpata +120-asteista vettä, joka virtaa putkia pitkin kauimpanakin oleville asiakkaille. ”Teimme viimeiset hienosäädöt uuteen pumppuasemaan tammikuussa, ja nyt olemme valmiina paukkupakkasia varten”, Ronny Forsman kertoo. u HERRFORS Tänä keväänä aloitetaan kaivuutyöt uuden maakaapelin vetämiseksi Oravaisten sähköasemalta keskustaa kohti. Kaapelin reitti kulkee Brännbergskärrin, Malmintien ja Oikotien kautta ja koskee 8 muuntopiiriä. ”Teitä ei jouduta kovasti sulkemaan, koska kaivuutyö tehdään reitillä lähinnä ojien pohjia myöten”, kertoo verkkopäällikkö Kristian Finell. Kaapelitöiden taustalla on vuosi sitten voimaan asunut sähkömarkkinalain vaatimus sään vaikutuksia kestävistä sähköverkoista, joka käytännössä tarkoittaa monien ilmajohtojen korvaamista aikaa myöten maakaapelilla. ”Herrfors käynnisti mittavan maakaapelointihankkeen Teerijärven keskustassa sekä Katternön-Pännäisten-Lövön alueella viime vuonna. Nyt on sitten Oravaisten vuoro. Meillä on 15-vuotinen kehityssuunnitelma siitä, miten aiomme täyttää vaatimukset”, Kristian Finell selittää. Hän arvioi Oravaisten maakaapelointihankkeen valmistuvan loppusyksyllä 2015. Esse Elektro-Kraft TJ Ingvar Kulla Toimittaa sähköä alueille Pedersöressä, Kortesjärvellä, Alahärmässä, Uudessakaarlepyyssä (Markby) sekä Kruunupyyssä (Jeussen). Asiakkaita: 3 700 Vuositoimitus: 50 GWh Vaihde: 020 766 1900 Vikailmoitukset toimistoajan ulkopuolella: 766 2023 Asiakaspalvelu: 020 76 6 1912, 020 766 1911 Laskutus: 020 766 1912, Johanna Stubb www.eekab.fi Herrfors TJ Stefan Storholm Toimittaa sähköä Maksamaahan, Oravaisiin, alueille Pedersöressä, Teerijärvellä, Ylivieskassa ja Alavieskassa. Asiakkaita: 32 000, Vuositoimitus: 620 GWh Vaihde: 781 5300 (Pietarsaari), (08) 411 0400 (Ylivieska), 766 7242 (Kolppi), 385 0050 (Oravainen), 867 5001 (Teerijärvi) Vikailmoitukset toimistoajan ulkopuolella: Pietarsaari ja Larsmo (06) 723 0079, Oravainen, Pedersöre ja Teerijärvi (06) 723 4521, Ylivieska sähkö (08) 426 350, kaukolämpö 044 781 5375 Laskutus: Pietarsaari (06) 781 5312 ja (06) 786 3448 Ylivieska (08) 411 0401 www.herrfors.fi, www.jpenergy.net Kruunupyyn Sähkölaitos Karolina Isaksson TJ Glen Ahlskog Toimittaa sähköä alueille Kruunupyyssä, Pedersöressä ja Kokkolassa Asiakkaita: 3 080 Vuositoimitus: 40 GWh Vaihde: 824 2200 Vikailmoitukset: 824 2200, 0400 126 005 Laskutus: 824 2200, Å. Hagnäs, M. Käld www.kronoby.fi/elverk Uudenkaarlepyyn Voimalaitos TJ Tony Eklund Toimittaa sähköä Uudenkaarlepyyn kaupungin alueelle Asiakkaita: 4 900 Vuositoimitus: 110 GWh Vaihde: 785 6111 Vikailmoitukset: 785 6111 Vikailmoitukset toimistoajan ulkopuolella: 722 0050, 723 4520 Laskutus: 785 6252, 785 6251 www.nykarlebykraftverk.fi Vetelin Sähkölaitos LÄHIKONTAKTI. Malmintien puistoasema saa vahvistusta Herrforsin vetäessä maakaapelin Oravaisiin. TJ Juha Kauppinen Toimittaa sähköä Veteliin, lukuunottamatta Polson, Kivikankaan ja Nykäsen kyliä Asiakasmäärä: noin 2 000 Vuositoimitus: 30 GWh Vaihde: 866 3600 Vikailmoitukset: 866 3600 Laskutus: 866 3600, Tarja Naskali www.vetelinsahkolaitos.fi k at ternö – 55 Kun toimii ryhmässä, on pakko olla hyvät työkaverit ja yhteinen päämäärä. Kaikkien on annettava kaikkensa, muuten energia katoaa. Meidän triossamme jokaisella on omat erikoisalueensa, mutta kappaleet ja käsikirjoitukset syntyvät aina yhteistyönä. Musiikki ja vanhat murresanat ovat minun juttuni. Minä myös huolehdin siitä, että akut on ladattu ja että kaikki tarvittavat ääni- ja valolaitteet on pakattu mukaan. Kun olemme saaneet sketsin tai laulun valmiiksi, siitä saa aina uutta energiaa. Jonkin viikonlopun viiden esityksen jälkeen voi olla fyysisesti puhki, mutta yleisöstä säteilevällä positiivisella energialla elää monta päivää keikkojen jälkeen. Kevin Holmström Huumoritrio KAJ:n jäsen Karl Vilhjálmsson 56 – k at ternö
