docVarhaiskasvatus- suunnitelma
download 
Report Transcription
Varhaiskasvatus- suunnitelma
Ingå kommun Inkoon kunta Varhaiskasvatussuunnitelma Hyväksytty sivistyslautakunnassa 21.1.2015 Hyväksytty sivistyslautakunnassa 21.1.2015 JOHDANTO .................................................................................................................................. 4 1 TOIMINTAMUODOT ............................................................................................................. 5 2 KUVAUS KUNNAN VARHAISKASVATUKSEN LINJAUKSISTA JA STRATEGIOISTA .. 6 2.1 Inkoon varhaiskasvatuksen visio sekä toimintasuunnitelma ......................................... 6 2.2 Inkoon kunnan varhaiskasvatuksen arvopohja ............................................................. 7 2.2.1 Turvallisuus (fyysinen, sosiaalinen ja psyykkinen) ................................................ 7 2.2.2 Kasvatuskumppanuus ........................................................................................... 8 2.2.3 Lapsilähtöisyys ...................................................................................................... 8 2.2.4 Luottamus .............................................................................................................. 9 2.2.5 Jatkuvuus .............................................................................................................. 9 2.2.6 Kiireettömyys ....................................................................................................... 10 2.3 Lapsilähtöinen pedagogiikka ....................................................................................... 11 2.3.1 Kasvattajan rooli ja lapsen näkökulma ................................................................ 12 2.3.2 Osallisuus ja yhdessä oppimisen ilo .................................................................... 13 2.4 Kasvatuskumppanuus ................................................................................................. 14 3 TAVOITTEENA HYVINVOIVA LAPSI ................................................................................ 15 4 VARHAISKASVATUKSEN TOTEUTTAMINEN ................................................................. 17 4.1 Hoidon, kasvatuksen ja opetuksen kokonaisuus ........................................................ 17 4.2 Kasvatuskumppanuus Inkoossa.................................................................................. 18 4.2.1 Omahoitajuus ...................................................................................................... 18 4.2.2 Pienryhmätoiminta ............................................................................................... 19 4.3 4.3.1 Iloinen oppiminen Inkoossa ......................................................................................... 19 Oppimisympäristö ................................................................................................ 20 4.4 Kielen merkitys varhaiskasvatuksessa ........................................................................ 21 4.5 Lapselle ominainen tapa toimia ................................................................................... 22 5 SISÄLLÖLLISET ORIENTAATIOT .................................................................................... 25 6 ERI KIELI- JA KULTTUURITAUSTAISET LAPSET VARHAISKASVATUKSESSA ........ 26 7 LAPSEN VARHAISKASVATUSSUUNNITELMA, SEN LAATIMINEN JA SEURANTA ... 27 7.1 Siirtyminen esiopetukseen .......................................................................................... 27 8 ERITYINEN TUKI VARHAISKASVATUKSESSA .............................................................. 27 9 VARHAISKASVATUKSEN KEHITTÄMINEN JA ARVIOINTI............................................ 29 LIITTEET ..................................................................................................................................... 32 3 Hyväksytty sivistyslautakunnassa 21.1.2015 JOHDANTO Jokainen lapsuus on tärkeä ja merkityksellinen. Päivähoitoaika muodostaa suuren osan lapsuudesta useimman lasten elämässä, joten on tärkeää, että päivähoito on laadukasta.. Luonnollisesti yhteistyö vanhempien kanssa on myös tärkeää, sillä pidämmehän huolta vanhempien arvokkaimmasta asiasta - heidän lapsestaan. Päivähoito-esikoulu-peruskoulu muodostaa kokonaisuuden lapsen elämässä ja siksi meidän on tärkeää tehdä yhteistyötä yhteisin tavoittein, jotta pystymme rakentamaan siltaa näiden yksiköiden välillä. Yhteisten tavoitteiden avulla helpotamme lapsen siirtymistä päivähoidosta esikouluun ja sitten kouluun. Varhaiskasvatuksessa rakennamme pohjaa lapsen oppimiselle ja oppimisen tulisi olla hauskaa, turvallista ja opettavaista. Toiminnan tulee olla suunniteltu lapsen tarpeista käsin. Jokainen lapsi huomioidaan siten, että hänen kasvunsa, kehityksensä ja oppimisensa toteutuu ja tämä pohjautuu yhteistyöhön vanhempien kanssa. Päivähoidossa noudatetaan YK:n lapsen oikeuksien julistusta, joka määrittelee lapsen oikeudet. Lapsen oikeuksien julistuksen mukaan jokainen lapsi on yhtä arvokas samoin oikeuksin eikä ketään saa syrjiä (artikla 2). Lapsen oikeuksien ja tarpeiden tulee tulla lasta koskevan päätöksen teon perustaksi (artikla 3). Jokaisella lapsella on oikeus kokea, elää ja kehittyä oman fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen terveytensä tahtiin (artikla 6). Kaikilla lapsilla on myös oikeus ilmaista mielipiteensä ja aikuisen tulee ottaa lapsen ikätasoinen näkökulma huomioon päätöksen teossa (artikla 12). Inkoon kunnan varhaiskasvatussuunnitelma perustuu ”Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen” THL:n dokumenttiin: Varhaiskasvatuksen perusteet. Valmisteilla oleva varhaiskasvatuslaki voi tuoda uudistuksia varhaiskasvatuksen käsitteisiin ja joihinkin sisältöihin. Tässä dokumentissa käytämme sekä päivähoidon että varhaiskasvatuksen käsitettä puhuttaessa lasten kanssa tehtävästä työstämme. Kunnallisen varhaiskasvatussuunnitelman prosessissa olivat kaikki lastentarhanopettajat mukana syksyn 2013 aikana. He kokoontuivat säännöllisesti ja keskustelivat ennalta sovituista varhaiskasvatussuunnitelman (vasun) osista. Lastentarhanopettajien sekä koko päivähoitohenkilökunnan kautta olemme saavuttaneet yhteisymmärryksen siitä, millaisia varhaiskasvatuksen painopistealueita haluamme työssämme pitää. Jokainen kasvattaja sitoutuu työskentelemään näin painopistealueiden mukaan. 4 Hyväksytty sivistyslautakunnassa 21.1.2015 1 TOIMINTAMUODOT Inkoossa on kolme kunnallista päiväkotia. Naksulassa toimintakielenä on ruotsin kieli. Dal ja Degerby ovat kaksikielisiä. Täydentävää päivähoitoa järjestetään esikoulujen yhteydessä Kyrkfjärdenissä, Merituulessa ja Degerbyssä. Kunnassa tarjotaan hoitoa myös perhepäivähoitajan kotona. Perhepäivähoitajat noudattavat kunnan varhaiskasvatussuunnitelmaa, mutta eivät käytännössä toimi kaikkien osa-alueiden mukaan. Perhepäivähoitajan luona pienryhmätyöskentely tulee itsestään, sillä ryhmä on pieni. Samoin kasvatuskumppanuus on kiinteä osa arkipäivää, koska perheet ja hoitajat kohtaavat aamuin sekä illoin. Perhepäivähoidon varahoito on järjestetty päiväkodin yhteydessä ja kaikkia perheitä suositellaan käymään tutustumiskäynnillä päiväkodissa etukäteen ennen varahoidon alkua. Perheillä on mahdollisuus valita myös yksityistä päivähoitoa, jota tuetaan yksityisen hoidon tuella. Inkoossa on kaksi yksityistä päiväkotia: Helmi - Pärlan ja ICEC Degerbyssä. Kunnassa on myös yksityisiä perhepäivähoitajia. Muuta, perheille järjestettävää, toimintaa kunnassa on Inkoon seurakunnan kaksikielinen päiväkerho ja Folkhälsanin, seurakunnan ja Mannerheimin lastensuojeluliiton järjestämä perhekahvilatoiminta. Vanhemmat, jotka hoitavat alle 3-vuotiaat lapsensa kotona, saavat kotihoidontukea Kansaneläkelaitokselta (KELA). Yhteistyötä tehdään monien muidenkin instanssien kanssa. Esimerkkeinä mainittakoon kirjasto, lastensuojelun viranomaiset, seurakunta, kulttuuritoimisto ja eri oppilaitokset. 5 Hyväksytty sivistyslautakunnassa 21.1.2015 2 KUVAUS KUNNAN VARHAISKASVATUKSEN LINJAUKSISTA JA STRATEGIOISTA Inkoon kunnan varhaiskasvatusta toteutetaan sivistyssektorin ohjelman mukaisesti. Sivistyssektorin toimintaohjelma on hyväksytty kunnanvaltuustossa 24.3.2011. Ohjelman tavoitteena on luoda pohja poliittiselle päätöksenteolle ja sivistyssektorin tulevaisuuden kehittämistyölle. Kunnalla on velvollisuus tarjota laadukasta päivähoitoa koulutetun ja pätevän henkilökunnan johdolla. Kunta tarjoaa monipuolisia päivähoitopalveluja, jotka ovat sopivia perheiden tarpeisiin ja toiveisiin. 2.1 Inkoon varhaiskasvatuksen visio sekä toimintasuunnitelma Inkoon varhaiskasvatuksen visiona on tuottaa laadukasta ja monipuolista varhaiskasvatusta niin, että jokaisen lapsen hyvinvointia edistetään ja hänen kasvuaan, kehitystään ja oppimistaan tuetaan. Inkoossa painotetaan lapsikeskeistä pedagogiikkaa ja lapsen osallisuutta toimintaan. Haluamme vahvistaa lasten sosiaalisia valmiuksia. Noudatamme inkluusion periaatetta ryhmän mukautumisesta lapsen erityistarpeisiin, 6 Hyväksytty sivistyslautakunnassa 21.1.2015 kasvatuskumppanuuden ajatuksia yhteistyöstä sekä lapsilähtöisiä ajatuksia lapsen näkemisestä ja kuulemisesta. Tavoitteenamme on hyvinvoiva ja iloinen lapsi, joka viihtyy päivähoidossa. 2.2 Inkoon kunnan varhaiskasvatuksen arvopohja Arvojen näkyminen ja toteutuminen päivähoidossa edellyttää henkilökunnan sitoutumista työhön, ammattitaitoa sekä ymmärrystä eri tehtävänkuvien merkityksestä. Sitoutuminen lähtee halusta tehdä omaa työtä sekä valmiudesta sopeutua lapsiryhmän muuttuviin tarpeisiin. Sitoutumalla ja oman työnkuvan ymmärtämisellä tehdään jokaisesta päivästä turvallinen, kiireetön, lapsikeskeinen ja luottamuksellinen, kasvatuskumppanuutta tukeva ja jatkuvuutta kunnioittava. 2.2.1 Turvallisuus (fyysinen, sosiaalinen ja psyykkinen) Turvallisuus koostuu fyysisestä, sosiaalisesta ja psyykkisestä turvallisuudesta. Fyysinen turvallisuus on oppimisympäristön muokkaamista siten, että lasten ikätaso ja tarpeet huomioidaan oppimisympäristön suunnittelussa. Fyysinen turvallisuus on sitä, että on tietyt säännöt, joiden mukaan toimitaan. Aikuisen tehtävänä on valvoa, että lapsi ei satuta itseään tai muita ihmisiä. Konkreettisia turvallisuusseikkoja henkilökunnalle ovat esimerkiksi vuotuiset paloharjoitukset, kynttilöiden polton rajaaminen, retkiohjeistukset, lelujen ja leikkitilojen tarkistaminen. Sosiaalinen turvallisuus on sitä, että lapsi kokee turvaa ja hyväksytyksi tulemista ryhmässä sekä saa toiminnassaan onnistumisen kokemuksia. Sosiaaliseen turvallisuuteen kuuluu myös se, että hänen ajatuksensa tulevat kuulluiksi. Päiväkodeissamme puututaan kiusaamistapauksiin kiusaamisen ehkäisyn suunnitelman mukaisesti ja kiusaamistapaukset selvitetään asianosaisten kesken. Aikuisilla on suuri vastuu, sillä he toimivat lapsille tärkeinä käyttäytymisen malleina. Psyykkinen turvallisuus on aikuisen läsnäoloa ja välittämistä. Mitä pienemmästä lapsesta on kysymys, sen tärkeämpää on empatiaan ja läsnäoloon perustuva perushoito, jossa lapsen tunnetiloihin soinnuttaudutaan. Lisäksi pienet tarvitsevat omia turvaa antavia pehmoleluja tai riepuja, joita saa aina tuoda kotoa päiväkotiin. Lasten omatoimisuuteen kasvattamisen ohella aikuisen apua on aina saatavilla ja syli on avoinna ikävän helpottamiseksi ja läheisyyden tarpeen tyydyttämiseksi. Lapsen elämän ikävimmissä tunnekuohuissa, niin 7 Hyväksytty sivistyslautakunnassa 21.1.2015 riidassa, kiukussa kuin surussa, lasta ei jätetä yksin eikä häntä eristetä. Näin ollen emme siis käytä rangaistusmuotona ”jäähypenkkiä”, jossa lapsi eristetään yksin muista lapsista. Näin toimittaessa lapsi ei joudu itse oppimaan hyväksyttyä käyttäytymistä. Lapsi tarvitsee aikuisen apua tunnekuohun laantumiseen ja ehkä tilanteesta pois siirtämistä sekä tilanteesta puhumista aikuisen kanssa. 2.2.2 Kasvatuskumppanuus Kasvatuskumppanuus on vanhempien ja työntekijöiden sitoutumista yhteistyöhön, jossa pohdimme lapsen edun, kasvun ja kehityksen toteutumista niin kotona kuin päivähoidossakin. Kasvatuskumppanuudessa ymmärrämme perheiden erilaisia tapoja ja kasvatusnäkemyksiä, ja keskustelemme niistä lapsen edun toteutumiseksi. Kasvatuskumppanuuden tulisi olla kuulevaa, kunnioittavaa ja dialogista, jolloin rakennamme luottamuksellista suhdetta vanhempien kanssa. Vanhemmilla on lastensa huoltajina ensisijainen kasvatusvastuu, mutta työntekijöiden ammatillisen ja erilaisen tietämyksen ja vanhempien kasvatusnäkemyksen yhteensovittaminen on kasvatuskumppanuuden perusta. Kasvatuskumppanuutta voidaan syventää päivittäisissä kohtaamisissa, varhaiskasvatussuunnitelmakeskusteluissa, perheilloissa/vanhempainilloissa ja juhlissa. 2.2.3 Lapsilähtöisyys Ryhmän toiminnan keskiössä on lapsi. Toiminnan tulee lähteä lapsen tarpeista, toiveista ja mielenkiinnon kohteista ja toimintaa tuleekin suunnitella ja arvioida yhdessä lasten kanssa. Ryhmän henkilökunnan vastuulla on huolehtia varhaiskasvatuksen sisältöalueiden liittämisestä lasten toimintaan. Lasten yksilöllisyyden huomioiminen on helpompaa toimittaessa pienemmissä ryhmissä, jolloin arempi ja ujompikin lapsi uskaltaa kertoa ajatuksiaan. Samoin niiden lasten, joiden tulee harjoitella vuoron odotusta, keskittymistä tai jotain muuta sosiaalista taitoa, on helpompi onnistua pienemmässä ryhmässä ja siten saada itsetunnolleen vahvistusta kieltojen sijaan. Lapsilähtöisyyteen kuuluvat myös lapsen saatavilla olevat tarvikkeet, lelut ja pelit, jotta hän voi oman mielensä mukaisesti suunnitella toimintaansa (aktiivinen oppimisympäristö). Lapsille on tärkeää antaa leikkirauha, emmekä tarpeettomasti keskeytä lasten leikkiä. Oppimisympäristöä suunniteltaessa tulee rakentaa leikkinurkkauksia, joihin lapset pystyvät jättämään rakentamiaan leikkejä odottamaan seuraavaa leikkikertaa. 8 Hyväksytty sivistyslautakunnassa 21.1.2015 2.2.4 Luottamus Luottamus työntekijöiden, lasten tai vanhempien välillä rakentuu pikkuhiljaa ja luottamuksen syntyminen vie aikaa. Mitä enemmän on kohtaamisia ja positiivisia kokemuksia henkilöiden välillä sen paremmin luottamus rakentuu. Luottamus perustuu aina siihen, että ihminen kokee olonsa turvalliseksi ja toinen ihminen on osoittautunut luottamuksen arvoiseksi. Ehdoton vaitiolovelvollisuus on tärkeää luottamuksen syntymisessä, mutta myös ammattieettinen periaate, jota työntekijöiden tulee noudattaa. Avoimuus, rehellisyys sekä vanhemman osallisuuden kannustaminen ovat tärkeitä seikkoja vuorovaikutuksessa. 2.2.5 Jatkuvuus Tärkeimmäksi jatkuvuuden sisältöä määrittäväksi tekijäksi koetaan rutiinit ja toimintojen ennakoitavuus. Jatkuvuuden koetaan edesauttavan muiden arvojen toteutumista. Esimerkiksi jatkuvuus toiminnassa, säännöt, henkilökunnan pysyvyys ja päivärytmin noudattaminen tuovat turvallisuutta siihen, että niin lapset kuin aikuisetkin pystyvät ennakoimaan tulevia tapahtumia. Mahdollisten henkilökunnan poissaolojen aikana koitamme pitää ryhmän rutiinit niin samanlaisina ja ennakoitavina kuin mahdollista. Lapsiryhmän siirtyessä osastolta toiselle jatkuvuutta vaalitaan mahdollisuuksien mukaan siirtämällä myös jokin tuttu kasvattaja siirtyvän lapsiryhmän mukana. Tutun aikuisen mukanaolo helpottaa sopeutumista uuteen ryhmään ja uusiin aikuisiin. On myös tärkeää, että vasuihin kirjataan tarkkaan lapsen kehityksen erityispiirteitä, jotta uuden työntekijän on mahdollista saada oikea kuva lapsesta lukiessaan vasua. Yhteistyö muiden tahojen kanssa on tärkeää. Moniammatillisuus nähdään voimavarana ja tärkeänä yhteistyökumppanina toimivatkin erityistyöntekijät, neuvola ja esikoulu. Myöskin lapsen aloitettua oppimispolkua, joka on vasuun kirjattuna, tulee käyttää ja hyödyntää esimerkiksi esikouluvuotta suunniteltaessa, ja yhteistyö esiopettajien ja lastentarhanopettajien välillä on tuolloin tärkeää. Päiväkodin ja esikoulun yhteistyö on säännöllistä ja suunnitelmallista. Esiopettajat käyvät päiväkodissa tutustumassa tuleviin esikoululaisiin ja keväällä on järjestetty myös tutustumispäivä 5-vuotiaille lapsille heidän tulevassa esikoulussaan. 9 Hyväksytty sivistyslautakunnassa 21.1.2015 2.2.6 Kiireettömyys Pyrimme toimimaan kiireettömästi päivittäisissä tilanteissa. Lepotilanteissa annamme lapsille mahdollisuuden riittävän pitkään lepoon, mikäli lapset tarvitsevat päivälepoa. Ruokailuhetken alkamiseenkin luomme joustavuutta, jotta se ei täysin säätele toimintaamme. Lapset saavat leikkiä myös leikkinsä loppuun eikä leikkiä keskeytetä tarpeettomasti. Joskus jonkin toiminnan valmiiksi saattaminen ei ole niin tärkeää kuin pitkäkestoisen leikin salliminen. Pienryhmät auttavat meitä osaltaan luomaan kiireetöntä ilmapiiriä, jolloin kasvattajalla on ohjattavanaan vain 4-7 lasta. Vanhemmat kohdataan myös kiireettömästi ja päivittäisen yhteydenpidon lisäksi vanhempien kanssa käytäviin vasukeskusteluihin ja kotikäynteihin on varattu riittävä aika. 10 Hyväksytty sivistyslautakunnassa 21.1.2015 2.3 Lapsilähtöinen pedagogiikka Lapsilähtöisyys on pedagoginen lähestymistapa, jossa kasvatusta ja opetusta lähestytään lapsen tarpeista ja ajatuksista käsin sensitiivisen kasvattajan avulla. Sensitiivisyydessä on ennen kaikkea kysymys aikuisen kyvystä tunnistaa lapsen tunnetiloja sekä vastata niihin. Sensitiivinen aikuinen arvostaa lasta, on lämmin ja osoittaa kiintymystä, rohkaisee ja kehuu sekä tunnistaa lapsen huolenaiheet. Kasvattajan sensitiivisyys korostuukin erityisesti silloin, kun lapsi on pieni eikä osaa vielä itse ilmaista itseään puhumalla. Lapsilähtöisessä ajattelussa lapsi on aktiivinen toimija, ja lapsilähtöisyydessä painotetaan lapsen ajatusten ja toiveiden kuulemista sekä lapsen tarpeiden näkemistä arjessa sekä toiminnan suunnittelussa. Kasvattajan apua tarvitaan myös motivoimaan lasta, virittämään keskustelua sekä rikastuttamaan lapsen toimintaa. Oppimista ja oivaltamisen iloa aikuisen tulee tukea oikeilla menetelmillä ja valinnoilla. Kasvattajan tehtävänä onkin huomioida ja olla vuorovaikutuksessa lapsen kanssa siten, että lapsen hyvinvointi ja sitoutuneisuus ovat keskiössä koko hoitopäivän ajan. Tällöin on oleellista, miten aikuinen pystyy osaltaan luomaan turvallisia ja mukavia hetkiä lasten kanssa esimerkiksi ruokailu-, pukemis- ja leikkitilanteissa. Kannustaminen ja positiivisuuden näkeminen lapsen harjoiteltavissakin asioissa on tärkeää, samoin lapsen yksilöllisyyden ja kehitystason huomioiminen. Leikkiin osallistuminen vie aikuisen lähemmäs lasten maailmaa ja osoittaa hänen olevan kiinnostunut lasten tekemisistä. Lapsilähtöisessä kasvu-, oppimis- ja leikkiympäristössä lapsi pääsee vaikuttamaan omaan arkeensa ja elämäänsä sekä osallistuu osittain itseään koskevaan päätöksentekoon. Lapsilähtöisyydessä korostetaankin lapsen osallisuutta. Kasvattajan tulee antaa lapsen valita, luoda mahdollisuuksia kokeilulle, rohkaista ja auttaa konfliktien selvittelyssä lasten riitatilanteissa. Toiminnan suunnittelun ja toteuttamisen kannalta toimimme pienryhmissä. Vuorovaikutus on siten helpompaa, koska vuorovaikutukseen osallistujien määrä on pienempi. Pienryhmillä tarkoitamme aikuisten jakamia ryhmiä, jossa kasvattaja vastaa 4-7 lapsen ohjaamisesta oppimistilanteissa, toisinaan myös yhteistyössä ryhmän lastentarhanopettajan kanssa. Lapsilähtöisessä ajattelussa tutkimuspienryhmiä voi muodostaa myös lapsista nousevien kiinnostuksen kohteiden mukaan. Tällä tavoin lapset itse muodostavat pitkälti myös leikkiryhmänsä. Lapsilähtöisessä toiminnassa toteutuu tasa-arvo niin sukupuolten ja yksilöidenkin välillä. Jokaisen lapsen lähikehityksenvyöhyke on oppimisen 11 Hyväksytty sivistyslautakunnassa 21.1.2015 perustana. Kasvattaja on tietoinen jokaisen lapsen tarpeista, mielenkiinnon kohteista ja vahvuuksista sekä tasa-arvosta. 2.3.1 Kasvattajan rooli ja lapsen näkökulma Kaikki kasvattajat työskentelevät Inkoon kunnan varhaiskasvatussuunnitelman mukaan. Kasvattajan tulee olla luotettava, sensitiivinen, empaattinen ja turvallinen henkilö sekä lapselle että vanhemmille. Lapsella on tietoisuus siitä, että hän voi luottaa aikuiseen aina, ja että tarvittaessa löytyy turvallinen syli, leikki ja pelikaveri. Turvallisuus sisältää myös rajojen asettelun ja ymmärryksen siitä, miksi rajoja on. Aikuiset välittävät, huolehtivat, lohduttavat, kuuntelevat ja tarjoavat apuaan leikeissä ja ulkoilussa. Henkilökunta toimii myös esimerkkinä lapsille omalla käyttäytymisellään ja puheellaan. Kasvattajan tulee antaa aikaa lapsille, puhua heidän kanssaan lasten tasolla, leikkiä, kuulla, keskustella ja auttaa lapsia tutustumaan toisiinsa. Kun kasvattajayhteisöt suunnittelevat toimintaansa, kokopäivän pedagogiikkaa tulee toteuttaa siten, että oppimismahdollisuudet esimerkiksi ruokailussa, ulkoilussa ja siirtymätilanteissa hyödynnetään. Kasvattaja huolehtii, että lapsen henkilökohtaiset tarpeet tulevat kohdatuksi ja että sopivaa toimintaa suunnitellaan lapsilähtöisellä tavalla. Kasvattajat luovat mielenkiintoisen, turvallisen, hauskan, lapsiystävällisen ja harmonisen oppimisympäristön lapselle. Toiminnan tulee olla myös monipuolista ja kehittävää. Lapsen tulisi saada positiivinen asenne oppimiseen ryhmän ja päiväkodin toimintasuunnitelman mukaisesti. On tärkeää, että lapset saavat olla osallisia esimerkiksi ryhmän sääntöjen laadinnassa. Kasvattajat opettavat lapsille empatiaa, toleranssia ja kunnioitusta toisia kohtaan erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa, joissa harjoitellaan esimerkiksi tunteiden hallintaa hyvällä tavalla. Yhdessä aikuisen kanssa lapsi oppii rakentavan ja positiivisen tavan ongelmien ratkaisuun. Kaikki varhaiskasvatukseen osallistuvat ovat tärkeitä lapselle ja kantavat suurta vastuuta lapsesta ja lapsiryhmästä. Havainnointi ja dokumentointi ovat tärkeitä apuvälineitä tehdä toimintaa näkyväksi. Kollegiaaliset kokoukset, joissa keskustellaan, arvioidaan ja kehitetään toimintaa, ovat tärkeitä niin yksilölle kuin yhteisöllekin. On tärkeää, että varhaiskasvatuksen tavoite on yhteisesti puhuttu ja henkilökunta on tietoinen toimintatavoista, joilla tavoitteeseen päästään. Positiivinen ilmapiiri, jossa on iloa ja kannustusta levittää ympärilleen viihtyisyyttä ja innostusta sekä lasten että henkilökunnan keskuuteen. 12 Hyväksytty sivistyslautakunnassa 21.1.2015 VARHAISKASVATUKSEMME LAPSIKÄSITYS Lapsikäsityksemme perustuu siihen, että kaikki lapset ovat yhtä arvokkaita ja heillä on oikeus samanarvoiseen kohteluun. Lapsen kasvu, kehitys ja hyvinvointi ovat tärkeimpiä. Jokainen lapsi on hyvä jossain ja jokaisella on jotain annettavaa. Siksi on tärkeää nähdä hänen resurssinsa ja huomioida enemmän mahdollisuuksia kuin lapsella mahdollisesti olevia haasteita. Lapsi oppii aktiivisesti ja imee vaikutteita ympäristöstään koko ajan. Lapselle on tärkeää laadukas vuorovaikutus ja hyvä suhteet niin aikuisten kuin lastenkin kesken. Lapsella on oikeus läsnä olevaan aikuiseen. Lapsella on oikeus olla arvostettu ja hänen kykyihinsä tulee luottaa. Lapset ovat ainutlaatuisia, tiedonhaluisia ja uteliaita oppimaan monin eri tavoin. Lapsen ei tarvitse ottaa liian suurta vastuuta vaan aikuiset antavat lapsille sopivia ja ikätasoisia vastuutehtäviä. Aikuisen tehtävänä on asettaa myös turvalliset rajat lapselle. Lapsi on tutkija, joka oppii leikin kautta. Lapset haluavat oppia uusia asioita ja kaikki mitä tehdään varhaiskasvatuksessa, tehdään lasten kanssa tai heitä varten. Lapsikeskeisessä kasvatuksessa ei ole tarkoitus tehdä kaikista lapsista samanlaisia vaan vahvistaa lapsen vahvuuksia siten, että hän pärjää heikkouksineen. Lapsuus antaa perustan tulevaisuudelle. 2.3.2 Osallisuus ja yhdessä oppimisen ilo Osallisuus on iloa tehdä asioita yhdessä! Vanha sananlaskukin sanoo, että jaettu ilo on kaksinkertainen ilo. Tämän ajatuksen otamme myös varhaiskasvatukseemme. Joskus ryhmähuone voi tuntua aikuisesta epäsiistiltä ja sekavalta lasten mielikuvitusleikkien ja naurun takia. Joskus voi huone täyttyä myös villistä ulvonnasta tai kovasta naurusta. Tähänkin syynä voi olla hauska leikki tai spontaani tapa ilmaista positiivisia tunteita. Lapsille on suuri etu, että päiväkodissa ollaan kanssakäymisissä leikkikavereiden kanssa. Kaikkina päivinä on mahdollisuus leikkiä yhden tai useamman lapsen kanssa. Lapset voivat leikkiä omia leikkejään, toisten lasten kehittämiä leikkejä tai aikuisen ohjaamia leikkejä. Kenenkään ei pitäisi joutua olemaan yksin vasten tahtoaan, sillä tarvittaessa myös aikuinen voi osallistua leikkiin. Leikissä on mielikuvitusta ja monia yhteisöllisiä hetkiä. Leikissä on jaettuja juonia ja lasten yhteisesti löytämiä ratkaisuja, seikkailua ja tunnelmaa, joka saa lasten silmät loistamaan sekä lisää sitoutuneisuutta ja hyvinvointia jokaiselle. Leikissä lapset kokevat ja oppivat toisiltaan ja toistensa avulla monia päivittäisiä taitoja ja valmiuksia. Lapsilähtöinen tutkiminen voi alkaa vaikka siitä, että 13 Hyväksytty sivistyslautakunnassa 21.1.2015 kestääkö lätäkön jää. Tätä yhdessä lasten kanssa ihmetellessä veden/jään tutkimisesta voi tulla kokonainen pienryhmän teema. Tällöin kasvattajat tietävät, mitkä asiat lapsia kiinnostavat, mitä he miettivät ja mikä olisi mielenkiintoisinta oppia juuri nyt. Näitä asioita huomioidessa lapset ovat osallisia suunnitellessaan päiväkotipäiviensä sisältöä. Kun aikuinen huomaa lapsen oppimisen herkkyyskaudet (kävely, hyppääminen yhdellä jalalla, leikkaaminen, banaanin kuoriminen, oman nimen kirjoitus, laskeminen) hänen tulee auttaa, motivoida ja inspiroida lasta uuden taidon oppimiseen. Kannustamisella ja motivoimisella on suuri merkitys lapsen itsetunnon ja -luottamuksen kehittymiseen. Kasvattajien tulee tuntea ja tietää lasten edellä kuvattu lähikehityksen alue. Viime kädessä on aikuisen tehtävä kantaa vastuuta siitä, että kaikki lapset kokevat ja saavat onnistumisia ja että heidän mahdollisuuksiinsa uskotaan. Uusia taitoja täytyy myös juhlistaa ja jakaa menestystä niin lapsen itsensä kuin ryhmänkin kanssa. 2.4 Kasvatuskumppanuus Kasvatuskumppanuus on vanhempien ja kasvattajien välistä yhteistyötä ja sen tavoitteena on tukea kiintymyssuhdetta vanhemman ja lapsen välillä. Yhteistyön ajatus on tukea lapsen kasvatusta, kehittymistä ja oppimista kokonaisvaltaisesti. Kasvattajan vastuulla on se, että kasvatuskumppanuus toteutuu. Se edellyttää kykyä kuunnella, kunnioitusta, dialogia ja luottamusta. Tärkeää on avoimuus, rehellisyys sekä ennakkoluuloton suhtautuminen. Kasvatuskumppanuutta syvennetään päivittäisissä kohtaamisissa sekä lapsen varhaiskasvatussuunnitelmakeskusteluissa. Tavoitteena on hyvinvoiva lapsi. Tarkemmin voit lukea toimimisesta kasvatuskumppanuuden periaatteiden mukaisesti kohdasta 4.2. 14 Hyväksytty sivistyslautakunnassa 21.1.2015 3 TAVOITTEENA HYVINVOIVA LAPSI Hyvinvoiva lapsi uskaltaa olla oma itsensä. Hyvinvoiva lapsi tarkoittaa meille sitä, että lapsi tuntee olonsa turvalliseksi päivähoidossa. Hyvinvoiva lapsi viihtyy ja leikkii yhdessä muiden lasten ja aikuisen kanssa omilla edellytyksillään. Lapsi on aktiivinen, sitoutunut ja motivoitunut oppimaan uusia asioita, joita hän ”imee” ympäristöstään. Hyvinvoiva lapsi on hyväksytty kaikkine tunteineen. Lapsi saa apua ja tukea tunteidensa käsittelemiseen. Lapsen hyvinvointiin kuuluu myös perustarpeiden (huolenpito, turvallisuus, lepo, läheisyys) tyydyttäminen. Lapsen hyvinvointi pohjautuu turvallisuuden tunteeseen, mikä toivottavasti on luotu jo ennen päivähoidon aloitusta. Esimerkiksi kotikäynnin/tutustumisjakson kautta lapsi ja perhe voivat saada tietoa kaikista uusista asioista (lapset, aikuiset, tilat, lelut ), joita lapsi kohtaa päivähoidon alettua. Päivähoidon aloitus on uusi elämänmuutos perheen arjessa. Usein ensimmäiset kahdesta kolmeen viikkoa voivat olla lapselle stressaavaa aikaa, jolloin henkilökunnan tulee olla erityisen herkkänä lapsen tunteille. Lapsi tarvitsee aikuisen, joka ohjaa ja huolehtii hänestä koko ajan ja ”kiinnittää” häntä 15 Hyväksytty sivistyslautakunnassa 21.1.2015 pikku hiljaa ryhmän jäseneksi. Hyvä ja sensitiivinen kasvattaja helpottaa lapsen ja perheen luottamuksen syntymistä päivähoitoon. Jotta lapsi voi hyvin, se vaatii suurta ja tärkeää panostusta meiltä aikuisilta. Aikuisen tulee olla sitoutunut, empaattinen ja motivoitunut työskentelemään pienten lasten kanssa. Tiedot ja taidot, selkeät säännöt ja riittävä pysyvyys sekä turvalliset rutiinit luovat lapsen päivästä hyvän. Aikuiset ovat mallina lapsille koko päivän. Kasvattajan tulee nähdä, kuulla ja kunnioittaa jokaista lasta, tarjota syliä ja läheisyyttä. Samalla kuitenkin aikuisen tulee myös asettaa rajoja (autonomia). Lapsen tulee tietää, että hän saa apua ilman ehtoja ja aikuinen on tarvittaessa saatavilla. Turvallisuus käsittää myös sen, että lapsi on löytänyt paikkansa lapsiryhmässä ja tämä vaatii myös kasvattajan ohjausta. Turvallisuus on lapsen hyvinvoinnin edellytys, jonka perustana on toimiva vuorovaikutus ympäristön kanssa. Lapsi voi hyvin, jos hänellä on mahdollisuus olla myös rauhassa leikin ohella. Kasvattajalta se vaatii kykyä suunnitella ikätasoista toimintaa esimerkiksi pienryhmissä sekä oppimisympäristön muokkaamista siten, että lapsilla on mahdollisuus syventää leikkejään. Kasvattajan tulee tuntea hyvin ryhmänsä lapset ja tiedostaa, miten lapsia lähestytään. Havainnointi, dokumentointi ja tiimin yhteinen arviointi ovat oleellisia asioita lasten hyvinvoinnista puhuttaessa. Hyvinvoiva lapsi leikkii. Joskus lapsi tarvitsee apua leikin aloittamiseen ja leikin löytämiseen. Samoin kasvattajan tulee suunnitella ympäristöä siten, että se tarjoaa mahdollisuuksia niin yksinleikkiin kuin leikkiin muiden lasten kanssa. Leikkiympäristöä, leluja ja materiaaleja tulee myös vaihdella, jotta erilaiset leikit mahdollistuvat. Mikäli lapsi sitoutuu toimintaan, hän oppii paremmin ja viihtyy ryhmässään sekä hänen psyykkinen hyvinvointinsa lisääntyy. 16 Hyväksytty sivistyslautakunnassa 21.1.2015 4 VARHAISKASVATUKSEN TOTEUTTAMINEN 4.1 Hoidon, kasvatuksen ja opetuksen kokonaisuus Varhaiskasvatuksessa hoidon, kasvun ja opetuksen kokonaisuus huomioidaan lapsen iän ja kehityksen mukaisesti. Pienemmille lapsille on tärkeää vuorovaikutus erityisesti hoitotilanteissa. Kaksivuotias tarvitsee erilaista huolenpitoa kuin viisivuotias lapsi. Hyvä hoito tyydyttää lapsen perustarpeet ja lapsi, jonka perushoidosta on huolehdittu, voi suunnata energiansa oppimiseen ja viihtymiseen. Hyvä hoito, kasvatus ja opetus kokonaisuudessaan edistävät positiivisen minäkäsityksen syntymistä ja siten lapsen kykyä itseilmaisuun, kommunikointiin ja ajatteluun. Henkilökunnan vastuulla on antaa lapsille mahdollisuuksia oppia eri tilanteissa pitkin tavallista päiväkotipäivää. 17 Hyväksytty sivistyslautakunnassa 21.1.2015 4.2 Kasvatuskumppanuus Inkoossa Kasvatuskumppanuus on lapsilähtöisyyden ohella varhaiskasvatuksemme linjaus. Perheen saatua päivähoitopäätöksen lapsen omahoitaja ottaa yhteyttä perheen kotiin ja sopii ensitapaamisesta lapsen kotona ns. kotikäyntinä. Vaihtoehtoisesti perhe voi päättää, pidetäänkö aloituskeskustelu päivähoitopaikassa. Ensitapaamisessa on tärkeää sopia lapsen harjoittelujaksosta, jolloin lapsi ja vanhempi yhdessä tutustuvat päivähoitopaikkaan ja muuhunkin ryhmän henkilökuntaan omahoitajan ohjaamana. Tutustuen ja keskustellen luodaan pohjaa kasvatuskumppanuudelle heti päivähoidon alkaessa. Kasvatuskumppanuus edellyttää keskinäistä luottamusta, tasavertaisuutta, kunnioittamista ja kuulemista, joka rakentuu ajan myötä päivittäisissä kohtaamisissa. Lapsen varhaiskasvatussuunnitelmakeskustelut ovat yksi tärkeä kohtaamismuoto. Vanhempien sekä henkilökunnan on helpompi ottaa esiin myös mahdollisia vaikeita asioita, kun pohja hyvälle suhteelle on luotu. Perheillat/ vanhempainillat ja juhlat ovat myös arvokkaita tilaisuuksia, jossa henkilökunta ja perheet kohtaavat. 4.2.1 Omahoitajuus Inkoon päiväkodeissa on käytössä omahoitajamalli, joka pohjautuu kiintymyssuhdeteoriaan. Omahoitajan tarkoituksena on luoda lapselle turvallinen kiintymyssuhde ensin yhteen aikuiseen hoitosuhteen alussa, jonka jälkeen lapsen on helpompi rakentaa suhteitaan muihin ryhmän ja työyhteisön aikuisiin. Omahoitajuus on toimintatapa, jossa lapsilla on päiväkodissa omat nimetyt hoitajat, jotka huolehtivat päivähoidon aloituksessa ensimmäisestä yhteydenotosta kotiin, lapsen ja perheen tutustuttamisesta sekä kotikäynnistä. Omahoitaja tuo lapselle turvan ja rutiinit päivähoitopäivään, joka onkin tärkeää erityisesti alle 3-vuotiaiden päivähoidon aloituksessa. Tällöin on tärkeää, että päivähoidon aloituksessa omahoitaja olisi ottamassa lasta vastaan aina mahdollisuuksien mukaan sekä pysyisi psyykkisesti ja fyysisesti saatavilla lapsen hoitopäivän aikana. Myöhemmin omahoitaja käy perheen kanssa käytävät varhaiskasvatussuunnitelmakeskustelut mahdollisesti lastentarhanopettajan kanssa. 18 Hyväksytty sivistyslautakunnassa 21.1.2015 4.2.2 Pienryhmätoiminta Pienryhmätoiminta työtapana perustuu lapsilähtöiseen ajatteluun, jossa kasvatuksen, hoivan ja opetuksen keskeisimpänä seikkana on lapsen osallisuus ja hyvinvointi. Pienryhmässä lapsilla on mahdollisuus tuoda ajatuksiaan ja kiinnostuksen kohteitaan rohkeammin esille ja myös kasvattajan on mahdollisuus huomioida lapsia yksilöllisemmin ja dokumentoida heidän ajatuksiaan. Pienryhmässä lasten on helpompi harjoitella sosiaalisia taitojaan ja kokea lähemmin aikuisen turvaa. 4.3 Iloinen oppiminen Inkoossa Pienistä lapsista on sekä luonnollista että hauskaa oppia. Pääsemme kasvattajina jakamaan paljon iloisia ja opittuja asioita lapsen elämässä. Lapsella on joka päivä uusia haasteita, uusia valmiuksia ja uusia taitoja, jotka kulkevat oppimisen kanssa käsi kädessä. Ajatella, miten pieni ihminen saa haarukan vietyä suuhun oikealla tavalla ja ruoka vielä pysyykin siinä. Isommat iloitsevat, miten hypyt yhdellä jalalla alkavat onnistua. Oppimista tapahtuu tuhansin eri tavoin. Kasvattajat saavat olla mukana oppimisen hetkissä ja nähdä, miten 19 Hyväksytty sivistyslautakunnassa 21.1.2015 jokainen kehittyy ja kasvaa. Näemme, kuinka heikoista tiedoista ja taidoista tulee vahvaa oppimista. Tällaiset oppimisen hetket henkilökunnan tulisi nähdä ja ”vangita” esimerkiksi dokumentoimalla lapsen omaan kasvunkansioon. Kasvunkansiosta tulee lapsen kasvun ja kehityksen näkyväksi tekevä aarrearkku. Aikuinen katsoo myöhemmin kasvunkansiota lapsen kanssa ja kuvin ja tarinoin voi uudelleen palata iloisiin oppimisen hetkiin. Aikuisen kiinnostus ja kannustus rakentavat lapsen itseluottamusta. Lapsen kasvunkansion voi ottaa esille myös silloin, kun uusia taitoja harjoitellaan ja motivaatio ei ehkä ole paras mahdollinen. Aikuinen voi muistuttaa, kuinka paljon lapsi harjoitteli esimerkiksi yhdellä jalalla hyppäämistä ja onnistui siinä. Sama pätee uusiinkin taitoihin, nimen kirjoittamiseen tai sormikkaiden pukemiseen. Aikuisen kehuminen, kiittäminen ja kenties rutistus ovat lapselle tärkeitä. Monia aarrearkun avaimia lapsi kantaa itse mukanaan ja selviää itse lukon avaamisesta; toisiin lukkoihin hän tarvitsee aikuisen apua. Kannustamisen lisäksi aikuisen tulee tarvittaessa tukea, hieman peruuttaa ja toppuutella tai sitten olla läsnä auttamassa. Mutta kasvattajan tärkein tehtävä on kulkea lapsen mukana ja jakaa lapsen edistyminen ja oppiminen. Positiivisen ja inspiroivan oppimisympäristön ja iloisen ja avoimen ilmapiirin kautta autamme lasta onnistumaan ja luomme turvalliset puitteet harjoittelulle jokaiselle lapselle omassa tahdissaan ja omin edellytyksin. Näin lapsi saa mahdollisuuden seurata omaa kehittymistään eikä hänen tarvitse verrata omaa osaamistaan kavereihin. Kasvattajat saavat yhdessä lapsen kanssa jakaa arkipäivää avustaen ja luoden turvallisia, valoisia ja positiivisia lapsuusmuistoja. Autamme lasta oppimaan oppimisen taitojen kehittymisessä. Positiivinen tunnelma levittäytyy ja saa lapsen uskomaan siihen, että kaikki on mahdollista. 4.3.1 Oppimisympäristö Toimiva oppimisympäristö on viihtyisä ja se kannustaa lasta leikkimään, tutkimaan, liikkumaan ja ilmaisemaan itseään. Fyysisen oppimisympäristön tulee olla myös turvallinen ja tämä koskee niin rakennettua kuin rakentamatontakin ympäristöä. Oppimisympäristön tulee olla monipuolinen ja muunneltavissa oleva. Lähiympäristöön ja lähimetsään on tärkeää tutustua. 20 Hyväksytty sivistyslautakunnassa 21.1.2015 Kun aikuinen näkee ja kuulee lapsen kunnioittavalla tavalla ja pitää lasta tärkeänä, mahdollistuu luottamuksellinen vuorovaikutus lasten ja aikuisten välillä. Tämä tuo lapselle turvaa sekä tuntemuksen siitä, että lapsi kokee osallisuutta ja tärkeyttä. Hyvät vuorovaikutussuhteet ryhmässä vaikuttavat lapsen minäkuvan rakentumiseen sekä leikkitaitojen kehittymiseen, ja siksi kasvattajalla tulee olla kyky edistää ystävyyssuhteita. Työskentelemme päiväkodissa myös suunnitelmallisesti kiusaamisen ehkäisemiseksi. Viihtyisä, avoin ja positiivinen ilmapiiri kasvattaa iloisesti ja toisia ihmisiä huomioon ottavia lapsia. 4.4 Kielen merkitys varhaiskasvatuksessa Pieni lapsi on alusta alkaen kiinnostunut ympäristöstään ja hahmottaa omaa paikkaansa siinä. Tässä prosessissa kieli on keskeinen, jonka merkitys lisääntyy lapsen kasvaessa. Kielen hallintaa liittyvät valmiudet ovat perustana oppimisvalmiuksille, leikkitaitojen kehittymiselle sekä sosiaaliselle kanssakäymiselle. 21 Hyväksytty sivistyslautakunnassa 21.1.2015 Leikki, saduttaminen ja sadut ovat tärkeitä kielen kehittymisen kannalta. Lapsi tarvitseekin ympärilleen kasvattajia, jotka eläytyvät ja reagoivat lapsen kontaktialoitteisiin sekä ylläpitävät vuorovaikutusta, lukevat ja leikkivät lasten kanssa. Päivittäiset toimintarutiinit ovat hyviä kielen oppimisen tilanteita, joissa voi harjoitella sanoilla, kuvilla ja riimeillä leikkimistä, kielen muotoa ja vastavuoroista puhetta. 4.5 Lapselle ominainen tapa toimia Leikki Leikki on lapsille ominainen tapa toimia. Se on tutkimista, oppimista ja hauskaa ajanvietettä. Leikin avulla lapsi käsittelee uutta tietoa ja jäsentää saamaansa tietoa aiemmista kokemuksistaan käsin. Leikin aiheita lapset ottavat omasta elämästään ja arkipäivästään, esimerkiksi kauppa- auto- ja kotileikki ovat tuttuja ja aina yhtä suosittuja lasten keskuudessa. Leikin avulla lapset myös tutkivat ympäristöään, prosessoivat tunteitaan sekä kokemuksiaan ja ajatuksiaan. Lapsi oivaltaa asioiden yhteyksiä ja merkityksiä leikin avulla vuorovaikutuksessa muiden lasten kanssa, ja tarvitsee tähän joskus myös kasvattajan apua. Leikissä lapsi luo uutta etsien ja löytäen uusia ratkaisuja kysymyksiinsä, joiden oikeellisuuteen aikuisen ei heti tule puuttua. Kasvattaja toimii leikin mahdollistajana ja mitä pienemmistä tai leikkitaidoiltaan heikommista lapsista on kysymys, sitä tärkeämpää on aikuisen leikin ohjaus. Hän tukee lapsen leikkiä antamalla siihen aikaa, ideoita ja muokkaa lasten kanssa leikkiympäristöä lasten mielenkiinnon kohteiden mukaan. Leikkipaikkojen suunnittelussa ja sijoittelussa tulisi ottaa huomioon paikan rauhallisuus ja sijainti siten, että se mahdollistaa pitkäkestoisenkin leikin ja leikkivälineiden paikalleen jättämisen. Monipuolisia leikkejä varten tulee löytyä myös leikkikaluja, jotka houkuttavat leikkiin ja helpottavat leikin keksimistä. Kasvattajan tehtävänä on olla läsnä ja toisinaan aktiivisesti leikissä mukanakin. Lisäksi leikkiä tulee havainnoida ja huomioida lapsen tapaa toimia ja olla vuorovaikutuksessa muiden lasten kanssa. Myös leikkiin liittyvien mahdollisten pulmien havainnointi on helpompaa, kun kasvattaja on tietoinen leikin kulusta. Tutkiminen Lapsi on luontaisesti utelias. Kasvattajan tulee tukea uteliaisuutta suunnittelemalla toimintaa. Hän järjestää oppimisympäristöä ja oppimistilanteita lasten mielenkiinnon kohteista käsin siten, että lapsi saa tilaisuuksia ja aikaa tapahtumien ja ilmiöiden tutkimiseen. On tärkeää antaa lapsen ajatella ja esittää 22 Hyväksytty sivistyslautakunnassa 21.1.2015 kysymyksiä ja pohdintoja ääneen, eikä kiirehtiä korjaamaan lapsen pohdintaa heti oikealla vastauksella. Yhteinen ihmettely ja vuorovaikutus muiden lasten sekä aikuisen kanssa auttaa keksimään uusia näkökulmia tutkittavaan asiaan. Hyvä oppimisympäristö houkuttaa tutkimaan ja kokeilemaan ja olisi hyvä, että lapset pääsisivät mittailemaan, luokittelemaan ja vertailemaan esimerkiksi veden, hiekan tai muiden materiaalien avulla. Lapsilähtöisyyden ajatuksien mukaan tutkimisen jälkeen etsitään kasvattajan avulla ns. faktatietoa ja laajennetaan lapsen ymmärrystä ja tietoisuutta tutkittavasta asiasta. Lapset myös liittävät tutkimiaan ja oppimiaan asioita leikkeihinsä ja on tärkeää antaa lasten leikkiä erilaisissa ympäristöissä. Metsä ja piha ovat hyviä paikkoja tutkimiseen ja leikkimiseen sisällä olevan oppimisympäristön lisäksi. Taiteellinen kokeminen ja ilmaiseminen Taiteellinen kokeminen avautuu havaitsemisen, kuuntelemisen, tuntemisen ja luomisen avulla. Lapsille tarjotaan mahdollisuus omakohtaisiin aistimuksiin ja tuntemuksiin ja näin lapsen oma esteettinen näkemys alkaa hahmottua. Tällöin kasvattajan on tärkeää kuulla lasten toiveita. Oppimisympäristö tulee suunnitella siten, että erilaiset materiaalit ja välineet ovat lasten saatavilla, sillä taiteellisen kokemisen kannalta kokemisprosessi on lopputulosta tärkeämpää. Taiteilu antaa iloa ja energiaa. Antamalla mahdollisuuksia taiteellisiin elämyksiin ja kokemuksiin kasvattajat rohkaisevat lasta hänelle ominaiseen luovaan ilmaisuun ja mielikuvituksen käyttöön. Innostava ilmapiiri sekä eri materiaalien tutkiminen aktivoivat lasta kokeiluihin. Myös lapsen omaa ilmaisua arvostetaan, ja se näkyy ympäristössä lasten töiden esille asetteluna ja töiden dokumentointina. Taiteellinen kokeminen kehittää lapsen tunneilmaisua ja mielikuvitusta. 23 Hyväksytty sivistyslautakunnassa 21.1.2015 Liikkuminen Varhaiskasvatuksen suositusten mukaan lapsen tulee liikkua reippaasti vähintään kaksi tuntia päivässä. Liikkuminen on lapselle ominainen tapa toimia. Liikunnan avulla lapsi oppii motorisia ja päivittäisen elämän vaatimia perustaitoja, ja useimmat lapset kokevat liikkumisen myös mukavaksi ajanvietteeksi. Lapsen minäkuva vahvistuu kannustavan kasvattajan avulla sekä onnistumisten ja uusien taitojen oppimisen myötä. Myöskin lasten sosiaaliset ja kognitiiviset taidot kehittyvät liikunnan ja liikuntaleikkien avulla. Leikki ja liikunta tuovat myös hauskuutta perinteisiin odottelu- ja siirtymätilanteisiin. Kasvattajan ja oppimisympäristön tulee mahdollistaa lapsen liikkuminen. Kasvattajan tulee kuulla lasten toiveita ja havainnoida mahdollisia tuen tarpeita myös liikuntahetkiä suunnitellessaan. Joskus esimerkiksi jumppa voidaan suunnitella yhdessä lasten kanssa. Ympäristöä muokataan niin, että lapsilla on mahdollista kokeilla rajojaan ja taitojaan turvallisesti sekä sisällä että ulkona erilaisten liikuntavälineiden avulla. Lapsi tarvitsee aikuisen ja kasvattajayhteisön tukea ja kannustusta liikkuakseen ja siksi on tärkeää, että kasvattajat 24 Hyväksytty sivistyslautakunnassa 21.1.2015 ymmärtävät liikunnan merkityksen lapsen kasvulle. Kasvattajan tulee sallia liikkumista myös sisällä ja pohtia, mitkä lapsen turvallisuuden lisäämiseksi laaditut säännöt rajoittavat tarpeettomasti lasten liikkumista. Voisiko esimerkiksi aikuisten sijoittautumisella sallia liikunnallisemmatkin leikit ilman pelkoa turvallisuusnäkökohdista? Päivähoidon lähiympäristössä olevaa metsää sekä liikuntapaikkoja tulee käyttää hyväksi. Päivähoidossa voidaan ottaa osaa erilaisiin valtakunnallisiin liikuntatempauksiin. 5 SISÄLLÖLLISET ORIENTAATIOT Lapset oppivat erilaisissa ympäristöissä ja tilanteissa. Toimiessaan vuorovaikutuksessa ympäristön ja ihmisten kanssa lapset käsittelevät ja jäsentävät tietoa olemassa olevien ajatusmalliensa mukaisesti ja ovat siten aktiivisia oppijoita. Kasvattajan tulisi suunnitella toimintaa siten, että se muodostaisi eheän ja monipuolisen kokonaisuuden, joka ottaa huomioon kunkin lapsen kasvutapahtuman etenemisen ja seuraavat sisällölliset orientaatiot: Matemaattinen orientaatio perustuu vertaamiseen, päättelemiseen ja laskemiseen erityisesti arkielämässä ja leikinomaisesti lapselle tuttujen ja häntä kiinnostavien materiaalien ja välineiden avulla. Luonnontieteellinen orientaatio perustuu havainnointiin, tutkimiseen kokeilemiseen lähiympäristössä sekä syy-seuraussuhteiden pohtimiseen. ja Historiallis-yhteiskunnallisessa orientaatiossa rakennetaan lasten kanssa kuvaa menneisyydestä samoin kuin nykyisyydestä niistä kertovien esineiden ja dokumenttien avulla. Lähiympäristön ja kotiseudun kohteet ja nähtävyydet sekä vanhemmat ihmiset ovat tärkeässä roolissa. Esteettinen orientaatio avautuu havaitsemisen, kuuntelemisen, tuntemisen, luomisen, kuvittelun ja intuition avulla. Orientaation kohteista ja kohteisiin lapsille syntyy kauneuden, harmonian, melodian, rytmin, tyylin ja ilon tunteita, mutta myös näille vastakkaisia tunteita. Lapsen näkemykset ja arvostukset alkavat hahmottua. Eettisessä orientaatiossa tarkastellaan arvo- ja normimaailman kysymyksiä jokapäiväisissä tilanteissa pohtien oikeaa ja väärää. Uskonnollis-katsomuksellisen orientaation ytimen muodostavat uskonnolliset, hengelliset ja henkiset asiat ja ilmiöt. Uskonnolliset tai katsomukselliset perinteet, tavat ja juhlat ovat keskeisiä. Lapsen on mahdollista hiljentyä, ihmetellä, kysellä ja pohtia. 25 Hyväksytty sivistyslautakunnassa 21.1.2015 Orientaation käsitteellä korostetaan sitä, että tarkoituksena ei ole oppiaineiden sisältöjen opiskelu vaan sellaisten välineiden ja valmiuksien hankinnan aloittaminen, joiden avulla lapsi vähitellen pystyy perehtymään, ymmärtämään ja kokemaan ympäröivän maailman ilmiöitä. Orientaatiot liitetään lasten lähiympäristöön, arkeen ja konkreettisiin kokemuksiin niin, että lapset voivat tehdä asioista havaintoja ja muodostaa oman käsityksensä havainnoista. 6 ERI KIELI- JA KULTTUURITAUSTAISET LAPSET VARHAISKASVATUKSESSA Kulttuurivähemmistöihin kuuluvilla lapsilla tulee olla mahdollisuus kasvaa monikulttuurisessa yhteiskunnassa oman kulttuuripiirinsä ja suomalaisen yhteiskunnan jäseneksi. Tällöin on siis tärkeää, että päiväkodin henkilökunnalla on tietoa päivähoitoon tulevan lapsen kulttuurista. Kasvattajien tulee pystyä keskustelemaan (tulkki) lapsen tarpeista vastavuoroisesti ja tasa-arvoisesti vanhempien kanssa. Lapsille, jotka puhuvat äidinkielenään toista kieltä, järjestetään varhaiskasvatus niin, että lapsi kuuluu ryhmään ja hänen sosiaalisia kontaktejaan tuetaan. Henkilökunta keskustelee ja informoi vanhempia suomalaisesta 26 Hyväksytty sivistyslautakunnassa 21.1.2015 varhaiskasvatuksesta, sen tavoitteesta ja periaatteista. Tarvittaessa käytetään tulkkia. Päävastuu lapsen oman äidinkielen ja kulttuurin säilyttämisestä ja kehittämisestä on perheellä. Se, miten yhdessä päivähoidon kanssa tuetaan lasten äidinkieltä ja kielen oppiminen sisällytetään lapsen henkilökohtaiseen varhaiskasvatussuunnitelmaan, sovitaan yhdessä vanhempien kanssa. Kasvattajat vastaavat siitä, että lapsi saa riittävän kielellisen tuen. Lasten suomen/ruotsin kielen taito kehittyy osaltaan silloin, kun lapsi on päivähoidossa. 7 LAPSEN VARHAISKASVATUSSUUNNITELMA, SEN LAATIMINEN JA SEURANTA Kaikille päivähoitolapsille laaditaan henkilökohtainen varhaiskasvatussuunnitelma, joka tehdään yhdessä vanhempien kanssa. Suunnitelmaa tulee arvioida tasaisin väliajoin, mutta vähintään kerran vuodessa. Suunnitelmaan kirjataan lapsen oppimista ja kehittymistä. Suunnitelmaan kirjataan myös lapsen kokemuksia, mielenkiinnon kohteita, vahvuuksia sekä mahdollista tuen ja ohjauksen tarvetta. Varhaiskasvatussuunnitelmakeskusteluissa edellä mainituista asioista sovitaan yhdessä vanhempien kanssa. Vanhemmat lapset osallistuvat mahdollisuuksien mukaan myös itse suunnitelman laatimiseen ja arviointiin. Suunnitelma siirtyy lapsen mukana esiopetukseen vanhempien luvalla. 7.1 Siirtyminen esiopetukseen Esiopetus alkaa vuonna, jona lapsi täyttää 6 vuotta. Esiopetusta järjestetään kunnan esikouluissa ja esiopetus kuuluu koulun toimintaan. Lapset voivat olla täydentävässä päivähoidossa samassa paikassa joko ennen tai jälkeen esiopetustuntien. Esiopetusaika on neljä tuntia päivässä koulun toimintavuoden mukaisesti ja se on maksutonta. 8 ERITYINEN TUKI VARHAISKASVATUKSESSA Yksi varhaiskasvatuksen tehtävä on havaita mahdollisimman varhaisessa vaiheessa lapsen tuen tarve sekä käynnistää tuen järjestäminen. Erityispäivähoidon ja päivähoidon tavoite on dialogissa perheen ja 27 Hyväksytty sivistyslautakunnassa 21.1.2015 päivähoitohenkilökunnan kesken tukea lapsen positiivista kehitystä. Yksi käytössämme oleva työkalu varhaisen tuen tarpeen kartoitukseen, on 4vuotiaille lapsille tehtävä LENE-testi. Testissä kartoitetaan lapsen kehitystä yhteistyössä neuvolan, vanhempien ja päivähoitohenkilökunnan kesken. 5vuotiaille lapsille teemme KEHU-testin myöskin yhteistyössä edellä mainittujen kanssa. Kunnassa on järjestetty sekä suomen että ruotsinkieliset erityislastentarhanopettajan (elto) palvelut. Kiertävä elto käy säännöllisesti eri päiväkodeissa ja esikouluissa sekä tarvittaessa perhepäivähoidossa. Hän seuraa ja havainnoi lasten kasvua ja kehitystä sekä arvioi osaltaan erityisen tuen tarvetta. Elto osallistuu myöskin henkilökunnan kanssa erityislasten toiminnan suunnitteluun ja toteuttamiseen. Jos/kun lapsi vaihtaa hoitopaikkaa tai aloittaa esiopetuksen/koulun, tuen jatkuvuus tulee huomioida. Lapsi voidaan myös perheen kanssa käytävien keskustelujen pohjalta ohjata muille alan asiantuntijoille kuten esimerkiksi psykologille, puheterapeutille, fysioterapeutille tai perhetyön palveluihin. Jos lapsi on muidenkin tukitoimien piirissä tai kuntoutuksessa tulee tukitoimien muodostaa kokonaisuus. On tärkeää, että kaikki lapsen lähipiiriin kuuluvat tekevät yhteistyötä. Lapsen kehittymismahdollisuuksia edistääkseen täytyy päivähoitoympäristöä soveltaa ja sopeuttaa lapsen tarpeisiin. Tukemalla ja kannustamalla lapsen vahvoja puolia iloisessa ja avoimessa ilmapiirissä, kannustamme lasta voittamaan vaikeutensa. 28 Hyväksytty sivistyslautakunnassa 21.1.2015 9 VARHAISKASVATUKSEN KEHITTÄMINEN JA ARVIOINTI Kaikki päiväkodit tekevät vuosittain toimintasuunnitelman. Toimintasuunnitelmat pohjautuvat kunnan varhaiskasvatussuunnitelmaan, mutta eri päiväkodeilla on omia painopistealueitaan. Myös perhepäivähoitoon laaditaan oma toimintasuunnitelma. Toimintasuunnitelmat käsitellään ja hyväksytään sivistyslautakunnassa. Vanhemmat arvioivat päivähoidon toimintaa vuosittain. Arvioinnin tuloksia käytetään toiminnan laadun kehittämisessä ja ne saatetaan sivistyslautakunnan tietoisuuteen. Varhaiskasvatussuunnitelmaa arvioidaan säännöllisesti. Vuoden 2015 aikana lapsen henkilökohtainen varhaiskasvatussuunnitelma päivitetään. Muita päivähoidon toimintaa ohjaavia dokumentteja ovat turvallisuus- ja pelastussuunnitelma (Turvallisuussuunnittelu päivähoidossa, Olli Saarsalmi). Jokaisen perhepäivähoitajan tulee tutustua mahdollisen asunto-osakeyhtiönsä pelastussuunnitelmaan ja miettiä omaa kotiaan pelastussuunnitelman näkökulmasta. Lisäksi noudatamme kunnan lääkehoito- ja kriisisuunnitelmaa. 29 Hyväksytty sivistyslautakunnassa 21.1.2015 Päiväkodeista tulee löytyä myös perehdytyskansio/laatukäsikirja uusille työntekijöille. Perehdytyksessä kerrotaan tärkeitä tietoja päiväkodista sekä perehdytetään uusi työntekijä/sijainen toimintaamme ohjaaviin dokumentteihin. Kunnassa on käytössä HaiPro-ohjelma, jossa seurataan ja pyritään ennaltaehkäisemään onnettomuustapauksia tai ”läheltä-piti”- tilanteita. Myös työpaikan riskejä arvioidaan säännöllisesti. Päivähoidon käyttöön tullaan ottamaan 1.8.2015 Wilma-ohjelma, joka on sähköinen yhteydenpitojärjestelmä vanhempien ja henkilökunnan välillä. Sama ohjelma on jo käytössä esiopetuksen ja koulun puolella. Inkoon varhaiskasvatuksessa seurataan varhaiskasvatuksen kehittymistä ja uudistumista, jonka perusteella päivitämme henkilökuntamme osaamista ja työmetodeja. Meidän yhteiskuntamme muuttuu jatkuvasti, samoin varhaiskasvatus muuttuu sen mukana. Meidän kasvattajien tulee olla valmiita vastaamaan muuttuvan varhaiskasvatuksen asettamiin haasteisiin. 30 Hyväksytty sivistyslautakunnassa 21.1.2015 31 Hyväksytty sivistyslautakunnassa 21.1.2015 LIITTEET Inkoon kunnan päivähoidon lääkehoitosuunnitelma Inkoon kunnan päivähoidon kriisisuunnitelma Jokaisesta kunnallisesta päiväkodista löytyvät seuraavat kirjalliset suunnitelmat: Inkoon kunnan lapsen henkilökohtainen varhaiskasvatussuunnitelma (Vasu) Pelastussuunnitelma Turvallisuussuunnitelma / laatukäsikirja Kiusaamisen ehkäisyn suunnitelma Suunnitelma väkivaltatilanteiden varalta 32 Hyväksytty sivistyslautakunnassa 21.1.2015
