toimineeksi 340 vuotta. Hovioi keuden

toim ineeksi 340 vuotta. Hovioi­
keuden ensim m äisessä istunnos­
sa oliv at saap u villa hovioikeuden
p resid e n tti Niilo Bjelke sekä
asesso rein a
varapresisidentti,
kuusi aatelisto n jä se n tä ja neljä
aa te lito n ta la in o p p in u tta m iestä.
H u o m attak o o n ,
e ttä
alkuaan
kaikki hovioikeuden jäsen et oli­
v at asesso reja, ja v asta v. 1719
sääd ettiin , e ttä vanhim m at ases­
so reista saivat ”n a u ttia hovioi­
keudenneuvoksen nim eä ja a r­
v oa”. V. 1957 a n n e ttu asetus
ta as m u u tti hovioikeudenasessorit alem m an palkkausluokan ho­
vioikeudenneuvoksiksi,
joten
vanha, ku n n iak as asessorin arvo
on n y t hovioikeuksista hävinnyt
ja sam oin on varapresidentin
v irk a la k k au tettu , niin e ttä ho­
vioikeuden jä se n et nykyisin ovat
ylem m än ja alem m an luokan ho­
vioikeudenneuvoksia, y h tä m on­
ta kum piakin.
PO R SA A N JA LA N JA
KAN K A ISTEN TALOISSA
T u ru n lin n asta hovioikeus jo u ­
tui m u u ttam aan v. 1637 juuri
valm istuneeseen kivitaloon, joka
oli rak e n n e ttu P orsaan eli Porsaan jalan ton tille A urajoen ran ­
nalle jo n k in v erran nykyisen kir­
ja sto talo n p aik asta pohjoiseen.
T äm ä talo aluksi vu o k rattiin ho­
vio ik eu tta v arten ja vähän myö­
hem m in o stettiin hovioikeuden
v irastotaloksi. V älittöm änä ai­
heena hovioikeuden m uuttoon
pois T urun linnan suojista lienee
ollut Suom en kenraalikuvernöö­
riksi m äärätyn kreivi Pietari
Brahen saapum inen T urkuun
vuoden 1637 lopulla, jolloin hän
asettu i linnaan asum aan.
Hovioikeudelle han k ittu talo
P orsaan tontilla o soittautui pian
kehnosti rakennetuksi — sen oli
eräs kauppias rak en n u ttan u t ni­
m enom aan m yydäkseen ja an­
saitakseen — ja talo rappeutui
nopeasti, joten hovioikeudelle oli
saatava uusi, sopivam pi sijoitus­
paikka. Sellainen saatiinkin joen
vastakkaisella rannalla, silloisen
S uurtorin
varrella
nykyisen
R uotsalaisen klassillisen lyseon
paikalla olleesta K ankaisten ta­
losta, johon hovioikeus m uutti
v. 1671. Tässä kolm annessa sijoi­
tuspaikassaan hovioikeus toim i
aina Turun paloon asti v. 1827,
joskaan ei aivan keskeytyksettä.
Jo 1680 luvulla sattuneen tulipa­
lon johdosta hovioikeus todennä­
köisesti oli jonkin aikaa taas Tu­
ru n linnassa ja isonvihan aikana
hovioikeus kuninkaan m ääräyk­
sestä m u u tti kesällä 1713 Tukhol­
m aan, jo s ta se palasi takaisin
T urkuun v asta rauhanteon jä l­
keen syksyllä 1721. Tällöin oli
hovioikeuden virastotalo pahoin
hävitettynä ja toim intaa täytyi
T urun hovioikeus toim ii ns. Aka­
tem iatalossa ja sen sisäänkäynti
on H äm eenkadun puolella.
ja tk a a aluksi vuokrahuoneissa,
kunnes talon k o rjau sty ö t saatiin
pääasiallisesti suoritetu ik si v.
1724. Silloin hovioikeuteen jo h ta­
neen pääoven yläpuolella on vie­
läkin nähtävissä m erk in tä ”Anno
1724”, m ikä lienee siihen tehty
ju u ri hovioikeuden v irastotalon
perusteellisen k o rjau sty ö n p ää t­
tym isen m uistoksi.
ENT. AKATEMIATALOON
T urun su u ressa palossa v. 1827
tuhoutu i myös hovioikeuden huo­
neisto ja A katem iantalo niin­
ikään tärveltyi suureksi osaksi.
A katem iantalon tu ltu a kunnoste­
tuksi hovioikeus sai siitä k äyt­
töönsä tarpeellisen huoneiston ja
on siitä lähtien ollut sijo itettu n a
tähän taloon, jo k a siis on hovioi­
keuden neljäs vakinainen sijain­
tipaikka T urussa. Nykyään on
hovioikeuden käytössä suurin
osa talon toisesta kerro k sesta ja
sen lisäksi osia ensim m äisestä
kerroksesta, jo ssa on hovioikeu­
den kirjaam o, ark isto ja kanneviskaalinvirasto, sekä pieni osa
kolm attakin kerro sta.
Hovioi­
keus ei ole pyrkinyt varaam aan
itselleen huoneistoa T u rk u u n ra ­
kennettavasta valtion v irasto ta­
losta, vaan aikoo edelleenkin jä ä­
dä nykyisiin huoneistotiloihinsa.
Alkuaan koko Suomi oli Turun
hovioikeuden virka-alueena eli
hovioikeuspiirinä. Täm än laajan
virka-alueen jakam inen on sitten
H ovioikeuden istuntosali.
olojen kehittyessä käynyt tar­
peelliseksi perustam alla uusia
hovioikeuksia ja siten on Turun
hovioikeuspiiristä m uodostettu
v. 1776 Vaasan, v. 1839 Viipurin
eli sittem m in Itä-Suomen ja vii­
m eksi v. 1952 Helsingin hovioikeuspiirit. Helsingin hovioikeu­
den perustam isen jälkeen jäivät
T urun hovioikeuspiiriin kuulu­
viksi Turun ja Porin sekä Hä­
meen läänit ja Ahvenanmaa.
OIKEUSTAISTELU
Seurattaessa Turun hovioikeu­
den vaiheita on varm aankin syy­
tä m uistaa myös hovioikeuden
o su u tta ns. sortovuosien oikeustaistelussa vuosisatam m e alussa
ja erityisesti niitä tapahtum ia,
jo ista tän ä vuonna on kulunut
60 vuotta ja joissa hovioikeus
suhtautum isensa takia ylimpien
vallanpitäjien lainvastaisiin mää­
räyksiin ja mahtikäskyihin jou­
tui yleisen huomion kohteeksi.
K un hovioikeuden jäsenten suuri
enem m istö — vähem m istössä oli
vain kolme jäsen tä — oli v. 1903
alussa nim enom aan päättänyt
jä ttä ä n o u d attam atta lainvastai­
sessa järjestyksessä annettuja
asetuksia ja käskyjä, siitä oli seu­
rauksena, että suurin osa hovioi­
keuden jäsenistä ja virkamiehis­
tä helmi—m aaliskuussa samana
vuonna erotettiin ja useim m at
jäljelle jääneistä pyysivät itse
eron viroistaan. Tilanteen näin
kärjistyttyä oli jo aihetta pel­
koon koko hovioikeuden lakkaut­
tam isesta tai ainakin sen siirtä­
misestä pois Turusta. Hovioikeu­
den enemmistön muodostaneista
taipum attom ista laillisuuden ja
jyrkän vastarinnan k annattajista
m ainittakoon tässä vain silloinen
hovioikeudenasessori P. E. Svin­
svinh ufvud, joka yhdessä 15 muun
hovioikeuden jäsenen kanssa
erotettiin virastaan, kun taas sil­
loinen hovioikeuden presidentti
Emil Streng näkyvimmin edusti
hovioikeuden pienen vähemmis­
tön om aksum aa päinvastaista
kantaa, myöntyväisyyssuuntaa,
jo ta hän piti välttäm ättöm änä
hovioikeuden ja koko m aan oi­
keuslaitoksen pelastam iseksi uh­
kaavalta tuholta. Viroistaan ero­
tettujen ja eronneiden sijaan
saatiin sitten vähitellen hanki­
tuksi toisia, mielipiteiltään mal­
tillisempia ja myöntyväisempiä
lakimiehiä, niin että hovioikeus
voi jatk aa toim intaansa ja sen
jäsenistö oli vuoden 1903 lopulla
jälleen lähes täysilukuinen. E rää­
nä seurauksena tä stä hovioikeu­
den jäsenten vaihtum isesta oli
siihen asti valtaosaltaan ruotsin­
kielisen hovioikeuden huom atta­
va suomalaistum inen. Tässä yh­
teydessä sopinee mainita, että
hovioikeuden nykyisistä 20 jäse­
n estä on 5 jäsen tä eli 25 prosent­
tia äidinkieleltään ruotsalaisia ja
että hovioikeuteen tulevien ru o t­
sinkielisten asiain m äärä on ja t­
kuvasti vähentynyt ja oli viime
vuonna vain v ajaat 2,5 p rosenttia
koko asiam äärästä. Hovioikeu­
den kaikkien nykyisten vakinais­
ten virkam iesten, jo ita ovat sih­
teeri, kanneviskaali, viskaali, kir­
ja aja ja kanslisti, yhteensä 20,
äidinkieli on suomi.
ALBERT von HELLENS
PITKÄAIKAISIN
PRESIDENTTI
Turun hovioikeuden pitkänä
toiminta-aikana on sen presiden­
teiksi nim itetty kaikkiaan 37 hen­
kilöä. Ruotsin vallan aikana ni­
m itetyistä 24 presidentistä oli
Suomessa syntyneitä 8. Keski­
m ääräinen viranhoitoaika, kun
o tetaan huomioon, että kolme v ir­
kaan nim itettyä ei ollenkaan
ryhtynyt virkaansa hoitam aan,
on ollut noin 10 vuotta. Ennätys
virkakauden pituudessa on ny­
kyisen v iranhaltijan lähim m ällä
edeltäjällä Albert von Hellensillä, joka vuosina 1930—1949 oli
virassaan lähes 19 Yi vuotta, ja
melkein päivälleen yhtä kauan
kesti myös ensim m äisen Suomes­
sa syntyneen ja aikajärjestykses­
sä kolm annen presidentin Jöns
K urck’in v. 1632 lopulla alkanut