Sosiaalipsykologia - Helsingin yliopisto

Valtiotieteellinen tiedekunta
Sosiaalipsykologian valintakoe
Arvosteluperusteet
Kesä 2015
Kirjallisuus- ja aineistokoe
Pelkästä käsitteiden tai teorioiden mainitsemisesta / luetteloimisesta ei ole annettu pisteitä, mikäli
vastaus ei osoita ko. käsitteiden tai teorioiden ymmärtämistä kysymyksen kontekstissa.
Vastauksen pituus ei korvaa puutteellisia tietoja.
Kirjallisuuskoe
1. Määrittele seuraavat käsitteet. Havainnollista määritelmiä esimerkkien avulla. Kunkin
vastauksen enimmäispituus on 1 sivu. (6 p.)
a) objektivointi
b) odotusarvomalli (expectancy value model)
c) reliabiliteetti
Tehtävänannossa kehotettiin määrittelemään oheiset käsitteet.
Huomattavista asiavirheistä, enimmäispituuden ylittämisestä ja tehtävänannosta poikkeamisesta
on vähennetty -0,25 p.
Pisteitä on annettu:
a) Objektivointi

Osa sosiaalisten representaatioiden teoriaa (0,25 p)

Toinen sosiaalisten representaatioiden teorian perusprosesseista (0,25 p)

Teoria kuvaa arvojen ja asenteiden liittymistä arkiajatteluun (0,25 p)

Yhteydessä figuratiivisen ytimen muodostumiseen (0,25 p)

Tekee tuntemattoman tutuksi (0,25 p)

Tekee abstraktin konkreettiseksi (0,25 p)

Jäsentää sosiaalista maailmaa (antaa sille merkityksen) (0,25 p)

Auttaa asioiden luokittelussa ja nimeämisessä (0,25 p)

Kommunikaation mahdollistaja (0,25 p)

Kulttuurisidonnainen (0,25 p)

Esimerkki objektivoinnista (0,25 - 0,50 p)

Minätietoisuuteen liittyvä (0,25 p)

Jako objektiminään ja subjektiminään (0,25 p)

Objektiminä on sosiaalinen: itseä tarkastellaan toisten silmin (0,25 p)

Vaatii roolinottokykyä (0,25 p)

Puhuttu kieli helpottaa objektivointia (0,25 p)

Kehittyy lapsuudessa sosiaalisessa kanssakäymisessä (0,25 p)

Voi jäädä kehittymättä (esim. autismissa) (0,25 p)

Merkitykselliset toiset osana objektivointia (0,25 p)

Yleistetty toinen (säännöt ja normit) osana objektivointia (0,25 p)

Edesauttaa sosiaalista vuorovaikutusta ja sujuvaa kommunikointia (0,25 p)

Esimerkki objektivoinnista (0,25 p – 0,50 p)
TAI
b) Odotusarvomalli

Motivaation selittäminen (0,25 p.)

Tavoitteiden asettaminen osana odotusarvomallia (0,25 p.)

Yksilö arvioi subjektiivisia todennäköisyyksiä, joilla valinta johtaa tiettyyn seuraukseen (0,25
p.)

Yksilö arvioi toiminnan tuloksen koettua arvoa itselleen (0,25 p.)

Yksilön oletetaan valitsevan sen vaihtoehdon joka johtaa hänen kannaltaan parhaaseen
tulokseen (0,25 p.)

Kuvaa päätöksentekoprosessia (0,25 p.)

Päätöstä edeltävä vaihe (0,25 p.)

Systematisoi päätöksentekoa (0,25 p.)

Sisältää arvion tavoitteiden vaatimuksista (0,25 p.)

Merkitsevien ihmisten odotukset ja niiden vaikutukset päätöksentekoon (0,25 p.)

Kuvaa yksilön toiminnan säätelyä (0,25 p.)

Odotusarvomallin vastakohta on tyytymisstrategia (0,25 p.)

Esimerkki odotusarvomallista (0,25 p – 0,50 p)
c) Reliabiliteetti

Tarkoittaa tutkimustiedon luotettavuutta (0,25 p.)

Satunnaisvirheiden puuttuminen tai vähäisyys mittauksessa tai koejärjestelyssä (0,25 p.)

Reliabiliteetti on validiuden tarpeellinen muttei riittävä ehto (0,25 p.)

Tutkimuksen reliabiliteetti vaikuttaa ulkoiseen validiuteen eli siihen, voiko koetta toistaa
(0,25 p.)

Reliabiliteetti pyritään varmistamaan sekä laboratoriokokeessa että kenttäkokeessa, jossa
tutkimuksen ekologista validiutta voidaan parantaa (0,25 p.)

Edellytys sisäiselle validiudelle ja konstruktiovalidiudelle eli sille, että kokeessa on tutkittu
juuri tarkoitettua asiaa, eikä asiaan vaikuta muut seikat (esim. koehenkilöiden
persoonallisuus tai sosiaalisen taustan yksipuolisuus) (0,25 p.)

Koe on reliaabeli eli luotettava, kun koehenkilöille annetaan ohjeet samalla tavalla ja kun he
myöskin ymmärtävät ohjeet samalla tavalla (0,25 p.)

Koe on reliaabeli eli luotettava, kun tiedot mitataan, seurataan ja merkitään ylös
huolellisesti (0,25 p.)

Reliabiliteettia heikentävät koehenkilöiden hyväntahtoisuus, arviointiarkuus ja halu auttaa
tutkijaa saamaan tukea hypoteesilleen (0,25 p.)

Tutkimuksen reliabiliteetti vaikuttaa siihen, voiko sen tietoa soveltaa ja/tai yleistää (0,25 p.)

Tutkimuksen reliabiliteetti on ehto sille, että sen tulokset voidaan julkaista tieteellisessä
lehdessä (0,25 p.)

Reliabiliteetti tulee varmistaa niin laadullisissa kuin määrällisissä tutkimuksissa (0,25 p.)

Esimerkki reliabiliteetista (0,25 - 0,50 p.)
2. Maija on päättänyt hakea yliopistoon opiskelemaan sosiaalipsykologiaa. Hän on lukenut
pääsykoekirjaa ahkerasti ja käynyt maksullisen valmennuskurssin. Silti häntä epäilyttää
onko sosiaalipsykologia hänen alansa. Maijan suvussa on perinteisesti työskennelty
lääkäreinä ja myös hänen samanikäinen serkkunsa Matti on hakemassa lääketieteelliseen.
Maija puhuu parhaan ystävänsä Minnan kanssa, joka vakuuttaa että Maijassa olisi
sosiaalipsykologin aineista, mutta että hänen on tehtävä päätöksensä itse. Mietittyään asiaa
Maijasta tuntuu, että lääketiede ei ole hänen alaansa ja hän päättää osallistua
sosiaalipsykologian pääsykokeeseen.
Tarkastele Maijan päätöksentekoa Leon Festingerin sosiaalisen vertailun TAI kognitiivisen
dissonanssin teorian valossa. Sovella vastaukseen vain toista teorioista. Vastauksen
enimmäispituus on 3 sivua. (6 p.)
Tehtävänannossa kehotettiin tarkastelemaan Maijan päätöksentekoa JOKO sosiaalisen vertailun
TAI kognitiivisen dissonanssin teorian valossa.
Tehtävänannossa pitäytymisestä ja vastauksen johdonmukaisuudesta ja eheydestä on voinut
saada 0,25 p. Huomattavista asiavirheistä, enimmäispituuden ylittämisestä ja tehtävänannosta
poikkeamisesta on vähennetty -0,25 p.
Pisteitä on annettu:

Valitun näkökulman eksplikoiminen (tarkasteleeko kysymystä sosiaalisen vertailun vai
kognitiivisen dissonanssin näkökulmasta) (0,25 p.)

Pääsykoekirjan teoreettisen esimerkin soveltaminen tehtävänannon kertomukseen (0,25 p.)
SOSIAALISEN VERTAILUN TEORIA:

Sosiaalisen vertailun syntymistä havainnollistava esimerkki (0,25 p.)

Sosiaalisen vertailun teorian historia: osa behaviorismin kritiikkiä (0,25 p.)

Sosiaalisen vertailun teoria liittyy kognitiiviseen vallankumoukseen 1950- ja 60-luvuilla (0,25
p.)

Sosiaalisiin kontakteihin hakeutuminen liittyy yksilön haluun rakentaa sosiaalista
todellisuutta (0,25 p).

Näkemykset asioista, joille ei ole saatavissa objektiivisia normeja rakennetaan vertailemalla
omia mielipiteitä toisten samankaltaisten ihmisten mielipiteisiin (0,25 p.)

Sherifin kokeet ja sosiaalisten normien vaikutus: toisten arviot ratkaisevana viitekehyksenä
oman näkemyksen luomiselle (0,25 p.)

Aschin kokeet: objektiivinen havaintokyky pettää sosiaalisen paineen alla (0,25 p.)

Jako objektiivisesti arvioitavaan maailmaan ja ns. sosiaaliseen todellisuuteen (0,25 p.)

Pyrkimys rakentaa tiedollisesti johdonmukaista näkemystä maailmasta vertailun avulla
(0,25 p.)

Sosiaalisen todellisuuden rakentaminen edellytyksenä sosiaalisessa vuorovaikutuksessa
elämiselle (0,25 p.)

Sosiaalista vertailua motivoi halu arvioida omia piirteitä ja kykyjä (0,25 p.)

Yhteisten näkemysten muuttuminen henkilökohtaisiksi näkemyksiksi (0,25 p.)

Eri tavoin ajattelevien kaihtaminen ja saman mielisten joukkoon hankkiutuminen (0,25 p.)

Maijan hakeutuminen sosiaalipsykologiaan / johdantokurssille saman henkisten löytämisen
toivossa (0,25 p.)

Sosiaalisen paineen tuoma kognitiivinen ongelma (0,25 p.)

Konformisuuden vaikutus päätöksentekoon (0,25 p.)

Konformisuus: informaatiovaikutus tai normatiivinen vaikutus (0,25 p.)

Ryhmän koheesion vaikutus konformisuuteen (0,25 p.)

Konformisuuden erot individualistisessa ja kollektivistisessa viitekehyksessä (0,25 p.)

Antikonformisuus – yleisestä mielipiteestä poikkeaminen (0,25 p.)

Yleisestä mielipiteestä poikkeaminen on helpompaa, jos joukossa on yksikin toinen
erimielinen (0,25 p.)

Sosiaalinen vertailu itsetuntemuksen ja itsetunnon / pystyvyydentunteen kohentamisen
välineenä (0,25 p.)

Erilaiset vertailun mallit: yksisuuntainen ylöspäin suuntautuva pyrkimys, ylöspäin
suuntautuva vertailu, alaspäin suuntautuva vertailu, vertailu saman tasoisiin (0,25 p.)

Kuvitellut vertailukohdat (0,25 p.)

Vertailukohteen merkitys vertailijalle (0,25 p.)

Suvun normien vaikutus Maijan päätöksentekoon: sosiaalinen paine (0,25 p.)

Normin määritelmä: yhteinen käsitys suotavasta ja epäsuotavasta toiminnasta (0,25 p.)

Sosiaalisen vertailun teorian yhteys kognitiiviseen dissonanssiin (0,25 p.)

Sosiaalisen vertailun teorian yhteys sosiaaliseen identiteettiin (0,25 p.)

Ryhmien vertailu myönteisen sosiaalisen identiteetin ylläpitäjänä (0,25 p.)
KOGNITIIVISEN DISSONANSSIN TEORIA:

Kognitiivisen dissonanssin syntymistä havainnollistava esimerkki. (0,25 p.)

Kognitiivinen dissonanssi tarkoittaa tilaa, jossa kognitiiviset elementit ovat keskenään
ristiriidassa. (0,25 p.)

Kognitiivisen dissonanssin teorian mukaan tiedollinen epäjohdonmukaisuus koetaan
epämiellyttävänä ja sitä pyritään välttämään. (0,25 p.)

Kognitiivista dissonanssia pyritään välttämään tai vähentämää muuttamalla joko kognitioita,
asenteita tai käyttäytymistä. (0,25 p.)

Pyrkimys rakentaa tiedollisesti johdonmukaista näkemystä maailmasta (0,25 p.)

Ihmisen oma toiminta nähdään keskeisenä kognitiivisena elementtinä (Ihminen on
aktiivinen tiedonkäsittelijä). (0,25 p.)

Dissonanssi on voimakas erityisesti silloin, kun joudutaan valitsemaan kahden tasaväkisen
vaihtoehdon väliltä. (0,25 p.)

Mitä tärkeämpi päätös on, sitä enemmän dissonanssia se tuottaa / mitä vähemmän tärkeä,
sitä vähemmän dissonanssia se tuottaa. (0,25 p.)

Dissonanssia voi vähentää lisäämällä valitun vaihtoehdon ja / tai vähentämällä hylätyn
vaihtoehdon arvostusta (0,25 p.)

Etenkin silloin, kun toiminnalle ei ole muita riittäviä perusteluita, asenteita muutetaan
toiminnan mukaisiksi. (0,25 p.)

Jos toimintaa on mahdollista perustella ulkoisilla tekijöillä, kuten palkkiolla, on asenteen ja
toiminnan välinen kognitiivinen dissonanssi vähäisempi (0,25 p.)

Ihminen muuttaa asenteitaan sitä vähemmän mitä enemmän häntä palkitaan asenteen
ilmaisemisesta (0,25 p.)

Kognitiivisen dissonanssin teorian sidos Festingerin aikaisemmin kehittämään sosiaalisen
vertailun teoriaan (0,25 p.)

Kognitiivisen dissonanssin yhteys sosiaaliseen identiteettiin (0,25 p.)

Kognitiivisen dissonanssin teoria liittyi kognitiiviseen vallankumoukseen 1950- ja 60-luvuilla.
(0,25 p.)

Kognitiivisessa vallankumouksessa behavioristisen kuvan ihmisestä oppimiskoneena
korvasi ihmiskuva, jossa korostuu ihmisen aktiivisuus tiedon käsittelijänä. (0,25 p.)

Kognitiivisen dissonanssin teorian ihmiskuva: ihminen nähdään perustelijana, jolla on tarve
löytää kognitiivinen perustelu toiminnalleen. (0,25 p.)

Kognitiivisen dissonanssin teorian ihmiskuva: ihminen nähdään järkeistävänä, eli hänen
nähdään etsivän perusteluita siitä riippumatta, onko hänen toimintansa järkiperäisesti
perusteltavissa vai ei. (0,25 p.)

Kognitiivisen dissonanssin teorian ihmiskuva on yksilökeskeinen. (0,25 p.)

Dissonanssin ratkaiseminen edistää asetettujen tavoitteiden saavuttamista (0,25 p.)

Keskeinen kognitiivinen elementti liittyy omaan käyttäytymiseen tai toimintaan (0,25 p.)

Suvun perinne ja saman ikäisen serkun esimerkki sosiaalinen vertailun, sosiaalisen
paineen ja normien lähtökohtana. (0,25 p.)

Järkeistävä vs. järkevä: Arvon muutos ei välttämättä ole loogisesti johdonmukainen, mutta
tekee valitun asian eteenpäinviemisestä ja ihmisen olosta helpompaa (0,25 p.)

Hankkiutuminen saman mieliseen seuraan oman asenteen vahvistamiseksi (0,25 p.)

Mitä enemmän koettelemuksia ihminen joutuu läpikäymään päästäkseen ryhmän jäseneksi
sitä myönteisempi asenne hänellä on ryhmää kohtaan (0,25 p.)

Valmennuskurssiin ja pääsykokeeseen käytetyt resurssit asenteen muuttajana (0,25 p.)

Päätöksenteko: vaihtoehtojen hyvien ja huonojen puolien arvioiminen (0,25 p.)

Päätöksenteon vihjeiden etsiminen sosiaalisen vertailun avulla (0,25 p.)

Kognitiivisen dissonanssin ja siitä selviämisen vaikutus minäkuvalle (0,25 p.)

Esimerkki: Maijan kokema kognitiivinen dissonanssi ja sen hallitseminen ennen
päätöksentekoa (0,25 p.)

Esimerkki: Maijan kokema kognitiivinen dissonanssi ja sen hallitseminen päätöksenteon
jälkeen (0,25 p.)
3. Valintakoekirjassa kysytään: ”Onko ihminen luonnostaan aggressiivinen eläin”? Kirjoita
essee, jossa vertailet frustraatio-aggressio mallin JA mallioppimisen teorian tarjoamia
vastauksia kysymykseen. Vastauksen enimmäispituus on 3 sivua. (6 p.)
Tehtävänannossa kehotettiin vertailemaan frustraatio-aggressio mallin JA mallioppimisen teorian
tarjoamia näkökulmia ihmisen aggressiivisuuteen.
Tehtävänannossa pitäytymisestä ja vastauksen johdonmukaisuudesta / eheydestä on voinut saada
0,25 tai 0,50 pistettä. Jos vastaus ei ole vertailumuotoinen, siitä on voinut saada enintään 4
pistettä.
Huomattavista asiavirheistä, enimmäispituuden ylittämisestä ja tehtävänannosta poikkeamisesta
on vähennetty -0,25 p.
Pisteitä on annettu:

Aggressiivisuuden määritelmä: toisen tarkoituksellinen vahingoittaminen tai vahingolla
uhkaaminen (0,25 p.)

Emotionaalisen ja instrumentaalisen aggressiivisuuden erotteleminen (0,25 p.)

Fyysisen, sanallisen ja epäsuoran aggressiivisuuden erotteleminen (0,25 p.)

Ihmisen biologispohjainen aggressiivisuuden varustus (Montagu) (0,25 p.)

Luonnonvalinta on myös suosinut altruismia (0,25 p.)

Miesten ja naisten väliset erot aggressiivisuuden suhteen (0,25 p.)

Frustraatio-aggressiomalli: frustraatio johtaa aina aggressioon ja aggressio on aina
seurausta frustraatiosta (0,25 p.)

Frustraatio-aggressiomallin synty: Yhdysvalloissa, Dollard, 1939 (0,25 p.)

Frustraatio-aggressiomalli: aggressiivisuudella evoluutioon perustuvia selityksiä, mutta sen
purkautuminen ei ole ”väistämätön” osa ihmisluontoa (verrattuna eläinten
dominanssihierarkiaan) (0,25 p.)

Frustraatio-aggressiomalli ja syntipukkiteorian käsitteet (0,25 p.)

Frustraatio-aggressiomalli: turhautuminen luo ”yllykkeen aggression” ja aggressio on ainut
tapa päästä tasapainoon (0,25 p.)

Frustraatio-aggressiomalli: aggressiivisuus biologisena viettinä, jonka synnyttäjäksi
kuitenkin tarvitaan turhautumisen kokemus (0,25 p.)

Frustraatio-aggressiomalli: esimerkki (0,25 p.)

Frustraatio-aggressiomalli: vaikutteet Freudin katarsis-ajattelusta: aggressiivinen motiivi
heikkenee, kunhan aggressio toteutuu (0,25 p.)

Frustraatio-aggressiomalli: aggressiota ei aina suunnata turhautumisen oletettuun
aiheuttajaan: jos aiheuttaja on hallitsematon, epämääräinen, sillä on liian paljon valtaa, sitä
ei voi tavoittaa tai kohde on samalla rakastettu, aggressio voi siirtyä vaihtoehtoiseen
kohteeseen (0,25 p.)

Frustraatio-aggressiomallia tukevat seikat: frustraation määrä ja mielivaltaisuus aggression
ehtona (Harrisin ja Worchelin kokeet) (0,25 p.)

Frustraatio-aggressiomallin kritiikki / puutteet: frustraatio ei aina johda aggressiivisuuteen
(0,25 p.)

Frustraatio-aggressiomallin kritiikki / puutteet: aggressio ei aina ole seurausta frustraatiosta
(0,25 p.)

Frustraatio-aggressiomallin kritiikki / puutteet: aggression purkaminen ei välttämättä
heikennä ihmisen aggressiivisuutta (0,25 p.)

Frustraatio-aggressiomallin kritiikki / puutteet: Leonard Berkowitzin kritiikki ja epämieluisten
kokemusten vaikutus (frustraation sijaan) (0,25 p.)

Frustraatio-aggressiomallin kritiikki / puutteet: kognitiivisten prosessien vaikutus aggression
toteutumiseen tai hylkäämiseen (0,25 p.)

Frustraatio-aggressiomallin kritiikki / puutteet: Asevaikutus: kun aseita on näkyvillä,
vihaisen ihmisen aggressiivisen käyttäytymisen todennäköisyys kasvaa (0,25 p.)

Frustraatio-aggressiomallin kritiikki / puutteet: Assosiaatioverkkomalli ja aggressiivisuuden
osatekijöiden kytkökset toisiinsa (0,25 p.)

Frustraatio-aggressiomallin kritiikki / puutteet: emootioiden (esim. suru, häpeä) vaikutukset
(0,25 p.)

Frustraatio-aggressiomallin kritiikki / puutteet: reduktionistinen lähestymistapa – ei selitä
ryhmäkäyttäytymistä (Billig, Brown, Hogg & Adams) (0,25 p.)

Frustraatio-aggressiomallin kritiikki / puutteet: olosuhteiden vaikutus (esim. suhteellinen
deprivaatio) (0,25 p.)

Mallioppimisen teoria (Bandura): kognitiivinen teoria, jossa aggressiivisuutta ei nähdä
perittynä vaan omaksuttuna ja vakiintuneena toimintatapana (0,25 p.)

Mallioppimisen teoria: lapsen vanhemmilta opittu / omaksuttu aggressiivisuus (esim. kova
kuri kotona), yhteys autoritaariseen persoonallisuuteen (0,25 p.)

Mallioppimisen teoria: aggressiivista mallia jäljitellään etenkin, kun aggressiosta on mallille
suotuisia seurauksia ja kun malli on pidetty tai ihailtu henkilö (Bandura) (0,25 p.)

Mallioppimisen teoria: esimerkki (0,25 p.)

Havaitsemalla oppimisen / mallista oppimisen käsitteet (Bandura): 1) tarkkaavaisuus, 2)
säilyttäminen, 3) suorittaminen / tuottaminen, 4) motivaatio (0,25 p.)

Mallioppimisen, vahvistamisen ja välineoppimisen erottelu (0,25 p.)

Mallioppimisen teoria: mallien, esim. vanhempien mahdollisuus toimia myös
aggressiivisuutta ehkäisevinä esimerkkeinä (0,25 p.)

Mallioppimisen teoria: mediaväkivallan rooli (0,25 p.)

Mallioppimisen teoria: esim. väkivaltaisten videopelien ja elokuvien rooli: lasten
aggressiivisuus lisääntyy etenkin väkivaltaisten mutta humorististen animaatioiden, esim.
piirroselokuvien, katselun jälkeen (0,25 p.)

Mallioppimisen teoria: mediaväkivallan välittömät ja pitkän aikavälin vaikutukset
aggressiivisuuteen (0,25 p.)

Mallioppimisen teoria: kokeelliset näytöt (0,25 p.)

Mallioppimisen teoria: Baron & Byrnen neljän prosessin malli mediaväkivallasta
aggressiivisuuden lisääjänä (0,25 p.)

Mallioppimisen teorian kritiikki / puutteet: väkivaltaelokuvat eivät välttämättä lisää
aggressiivisuutta, vaan voivat myös johtaa pelkoon tai ahdistukseen. (0,25 p.)

Mallioppimisen teorian kritiikki / puutteet: mediaväkivallan syy- ja seuraussuhteiden
määrittelyn vaikeus (0,25 p.)

Frustraatio-aggressio-mallin ja mallioppimisen teorian kritiikki / puutteet: eivät yksin selitä
aggressiivista käyttäytymistä (0,25 p.)

Biologiset ja oppimista painottavat selitysmallit aggressiivisuudesta eivät sulje toisiaan pois
(0,25 p.)

Sosiaalisten taitojen oppiminen vähentää aggressiivisuutta (0,25 p.)

Sosiaalisten normien hillitsevä vaikutus aggressiivisuuden purkuun (vertaa eläinkunta)
(0,25 p.)

Teknologian ja aseiden kehittäminen lisännyt ihmisten aggressiivisuutta (vertaa eläinkunta)
(0,25 p.)

Aggressiivisuuden rangaistuksen tehokkuuden ehdot: ankaruus, nopea toteuttaminen,
johdonmukaisuus ja tekoa varmasti seuraava (Berkowitz) (0,25 p.)
AINEISTOKOE
1. Pohdi sosiaalisen identiteetin teorian valossa, mitkä tekijät voivat vaikuttaa
ennakkoluulojen syntymiseen oheisessa Helsingin sanomien artikkelissa kuvatussa
tilanteessa. Vastauksen enimmäispituus on 3 sivua. (6 p.)
Tehtävänannossa kehotettiin pohtimaan ennakkoluulojen syntymiseen vaikuttavia tekijöitä
sosiaalisen identiteetin teorian valossa. Tehtävänannossa pitäytymisestä ja vastauksen
johdonmukaisuudesta / eheydestä on voinut saada 0,25 tai 0,50 pistettä. Mikäli vastaaja ei ole
soveltanut sosiaalisen identiteetin teoriaa vastauksessaan, siitä on voinut saada enintään 3
pistettä.
Huomattavista asiavirheistä, enimmäispituuden ylittämisestä ja tehtävänannosta
poikkeamisesta on vähennetty -0,25 p.
Pisteitä on annettu:

Ihmisen identiteetti koostuu sekä yksilöllisestä että sosiaalisesta identiteetistä (0,25 p.)

Sosiaalisen identiteetin teoria: yksilöt haluavat nähdä oman ryhmänsä positiivisessa
valossa koska yksilöillä on tarve positiiviseen minäkäsitykseen ja ryhmän arvostus
heijastuu suoraan tähän. (0,25 p.) 
Sosiaalisen identiteetin teoria pohjautuu sosiaalisen vertailun teorialle (0,25 p.)

Sosiaalisen identiteetin teoria: oman ryhmän arvoa arvioidaan vertaamalla sitä muihin.
(0,25 p.)

Sosiaalisen identiteetin teoria: sisäryhmä suositaan sitä enemmän, mitä tärkeämpi
ryhmä on sen jäsenille (0,25 p.)

Sosiaalisen identiteetin teoria: ulkoryhmän syrjinnän ja sisäryhmän suosimisen yhteys
itsetuntoon (0,25 p.)

Sosiaalisen identiteetin teoria: tarve erottaa oma ryhmä myönteisellä tavalla toisesta
ryhmästä. (0,25 p.)

Sosiaalisen identiteetin teoria: mitä paremmin sisäryhmä pärjää, sitä enemmän siihen
halutaan samastua (Cialdini: paistattelu heijastuneessa kunniassa) (0,25 p.)

Sosiaalisen identiteetin teoria: mitä huonommin sisäryhmä pärjää, sitä vähemmän
siihen halutaan samastua (0,25 p.)

Sosiaalisen identiteetin teoria: ryhmien status- ja valtaerojen vaikutukset itsetuntoon ja
ryhmäkäyttäytymiseen (0,25 p.)

Sosiaalisen identiteetin teoria: vähemmistöryhmillä (esim. muslimeilla) usein alhaisempi
status (0,25 p.)

Sosiaalisen identiteetin teoria: sisäryhmän vertaamista ulkoryhmään
ennakkoluuloisuuden synnyttäjänä (0,25 p.)

Sosiaalisen identiteetin teoria: ristiriitaiset kokeelliset näytöt (0,25 p.)

Tajfel: Yksilöiden ja ryhmien välinen käyttäytyminen erotettava toisistaan (0,25 p.)

Tajfel: minimaalisten ryhmien tutkimus: pelkkä ryhmään kuuluminen voi johtaa
syrjintään.
(0,25 p.)

Psykologisesti varmat / epävarmat vähemmistöt (0,25 p.)

Psykologisesti varmat / epävarmat enemmistöt (0,25 p.)

Vähemmistöryhmään kuulumisen vaikutukset: reaktiot: ryhmän jättäminen. (0,25 p.)

Vähemmistöryhmään kuulumisen vaikutukset: reaktiot: ryhmän jättäminen ei ole
mahdollista jos ryhmien väliset rajat ovat suhteellisen pysyviä ja läpäisemättömiä, jolloin
voidaan turvautua muihin strategioihin. (0,25 p.)

Vähemmistöryhmään kuulumisen vaikutukset: reaktiot: oman ryhmän vertailun
rajoittaminen muihin heikon statuksen omaaviin ryhmiin. (0,25 p.)

Vähemmistöryhmään kuulumisen vaikutukset: reaktiot: vertailu-ulottuvuuksien
sivuuttaminen/uusien keksiminen/uudelleen arviointi. (0,25 p.)

Vähemmistöryhmään kuulumisen vaikutukset: reaktiot: aseman muutoksen vaatiminen.
(0,25 p.)

Vähemmistöryhmään kuulumisen vaikutukset: strategioiden riippuvuus ryhmien välisten
suhteiden epäoikeudenmukaisuudesta ja vakaudesta. (0,25 p.)

Ennakkoluulon määritelmä: kielteinen stereotyyppinen näkemys jostain ryhmästä
yhdistettynä kielteisiin tunteisiin tämän ryhmän jäseniä kohtaan. (0,25 p.)

Ennakkoluulot ovat kaksin verroin sosiaalisia: yhtäältä ne ovat suhtautumistapoja toisiin
ihmisiin, toisaalta niitä ohjaavat ja luovat ryhmät sekä kulloisetkin historialliset
olosuhteet ja ryhmien väliset suhteet. (0,25 p.)

Stereotypioiden vaikutus: kielteinen esimerkki (esim. terroristi) yleistetään edustamaan
ulkoryhmää (esim. muslimit) kokonaisuudessaan (0,25 p.)

Ennakkoluuloisuuden synty: oppiminen. (0,25 p.)

Ennakkoluuloisuuden synty: suhteellinen deprivaatio. (0,25 p.)

Ennakkoluuloisuuden synty: realistisen konfliktin teoria (Sherif) (0,25 p.)

Ennakkoluulojen synty: frustraatio-aggressiohypoteesi (Dollard) (0,25 p.)

Ennakkoluuloisuuden synty: autoritaarinen persoonallisuus (Adorno) (0,25 p.)

Illusorisen korrelaation vaikutus ennakkoluulojen syntyyn / vahvistamiseen (0,25 p.)

Sosiaalisen ja poliittisen ilmapiirin vaikutukset ennakkoluulojen syntyyn (esim.
äärioikeistopuolueiden nousu) (0,25 p.)

Ennakkoluulojen eri ulottuvuudet (0,25 p.)

Ennakkoluulojen vaikutukset uhriin: kielteisen kuvan sisäistäminen/heikko itsetunto.
(0,25 p.)

Ennakkoluulojen vaikutukset uhriin: kielteisen kuvan sisäistäminen on mahdollista
erityisesti, kun ennakkoluuloisuus on äkillistä ja/tai kun etnisyys on näkyvää. (0,25 p.)

Ennakkoluulot ovat sosiaalisesti tuomittuja, mutta esiintyvät silti esim. symbolisessa
muodossa (0,25 p.)

Ennakkoluuloisten asenteiden yhteiset teemat (0,25 p.)

Sekä vähemmistö- että enemmistöryhmät voivat olla ennakkoluuloisia (0,25 p.)

Rasismin määrittely: syrjintä ”rodun” tai etnisyyden perusteella (0,25 p.)

Doise: sosiaalisiin kategorioihin luokittelu. (0,25 p.)

Doise: Kärjistymisvaikutus: samaan ryhmään sijoitettujen koetun samankaltaisuuden ja
eri luokkiin sijoitettujen erilaisuuden korostuminen (0,25 p.)

Billig: partikularisointi: myönteinen esimerkki ulkoryhmän jäsenestä nähdään
poikkeuksena (0,25 p.)

Quattrone & Jones: ”He” ovat kaikki samanlaisia, mutta ”me” olemme kaikki erilaisia
(0,25 p.)

Terrori-iskut voivat lietsoa radikalisoitumista / rasismia muslimien keskuudessa (0,25 p.)

Ulkoryhmän (terroristien tai muslimien) dehumanisoinnin riski (0,25 p.)

Terrori-iskut vaikuttavat kielteisesti muslimien sosiaaliseen identiteettiin ja voi lisätä
sisäryhmän hajanaisuutta (0,25 p.)

Terrori-iskut muodostavat ranskalaisille ulkoisen uhkan, joka voi johtaa sisäryhmän
korostuneeseen itsetuntoon ja yhtenäisyyteen, ja sitä myötä ulkoryhmään kohdistuviin
ennakkoluuloihin (0,25 p.)

Emergentin normin vaikutus ryhmäkäyttäytymiseen (Reicher) (0,25 p.)

Balanssiteoria (Heider): ihmisten arkiajattelun kuvaus, jossa myönteiset asiat ja henkilöt
liittyvät yhteen, samoin kielteiset, eikä kielteisten ja myönteisten asioiden välillä ole
kytkentöjä (0,25 p.)

Esittäytymisen strategiat (Goffman) (0,25 p.)

Itsearvioinnin säilyttämisen malli (Tesser) (0,25 p.)

Autostereotypioiden vaikutus ryhmäkäyttäytymiseen (0,25 p.)

Sisäryhmää suosiva attribuutiovääristymä: sisäryhmän onnistumiset ja ulkoryhmän
epäonnistumiset selitetään sisäisillä ja pysyvillä taipumuksilla, kun taas sisäryhmän
epäonnistumiset ja ulkoryhmän onnistumiset selitetään ulkoisilla tekijöillä (0,25 p.)

Ristiriita yksilökeskeisten ja kollektivististen arvojen välillä heijastuu ryhmien välisiin
suhteisiin (0,25 p.)

Ryhmien välisten suhteiden parantaminen: kontaktihypoteesi (0,25 p.)

Ryhmien välisten suhteiden parantaminen: uusien, läpileikkaavien ryhmäulottuvuuksien
löytäminen (0,25 p.)
2. Pohdi oheisen Helsingin Sanomien artikkelin JA pääsykoekirjassa esitetyn
diskurssianalyysin lähestymistavan valossa miten media voi vaikuttaa
ryhmienvälisten suhteiden muotoutumiseen. Vastauksen enimmäispituus on 3 sivua.
(6 p.)
3.
Vastauksessa pyydettiin käsittelemään median roolia ryhmien välisten suhteiden
muotoutumisessa sekä Helsingin Sanomien artikkelia että pääsykoekirjassa esitettyä
diskurssianalyysin lähestymistapaa hyödyntäen.
Tehtävänannossa pitäytymisestä ja vastauksen johdonmukaisuudesta/eheydestä on voinut
saada 0,25 tai 0,50 pistettä. Mikäli vastaaja ei ole soveltanut sekä artikkelin että
diskurssianalyysin tietoja vastauksessaan, siitä on voinut saada enintään 4 pistettä.
Huomattavista asiavirheistä, enimmäispituuden ylittämisestä ja tehtävänannosta
poikkeamisesta on vähennetty -0,25 p.
Pisteitä on annettu:

Diskurssianalyysi: Puheen ja tekstin tutkimustapa (0,25 p.)

Diskurssin/tulkintarepertuaarin määritelmä: Verrattain eheiden ja säännönmukaisten
merkityssuhteiden systeemit, jotka rakentuvat sosiaalisissa käytännöissä ja samalla
rakentavat sosiaalista todellisuutta (Jokinen, Juhila & Suoninen) (0,25 p.)

Kieli todellisuuden tulkintojen ja versioiden luojana (0,25 p.)

Diskurssianalyysin mukaan ei ole yhtä ainoaa todellisuutta tai todenmukaisuutta (0,25 p.)

Diskurssianalyysin mukaan sosiaalinen todellisuus on rakennettu sosiaalisessa
vuorovaikutuksessa kielen avulla (0,25 p.)

Kulttuuri yhteisten merkitysten luojana (0,25 p.)

Eri kulttuurien diskurssit voivat olla ristiriidassa toistensa kanssa (0,25 p.)

Diskurssianalyysi osana sosiaalisen konstruktionismin lähestymistapaa ja
sosiaalipsykologian ”toista kognitiivista vallankumousta” (0,25 p.)

Diskurssianalyysin lähestymistapa: puhe ihmisten, asioiden ja tapahtumien näkemysten
luojana (0, 25p.)

Merkityksen väliaikaisuus ja epämääräisyys (0,25 p.)

Diskurssianalyysissa ei oleteta ihmisellä olevan vakaata minää, vaan ihminen on
hajanainen kokoelma mahdollisia minuuksia (0,25 p.)

Diskurssin sosiaaliset funktiot, esim. yksilölle tai ryhmille osoitetut ominaisuudet (0,25 p.)

Diskurssissa tuotetut subjektipositiot, niiden kiistäminen tai hyväksyminen (0,25p.)

Diskurssit voivat olla useita ja päällekkäisiä (0,25 p.)

(Median) puheen / kielen merkitys kategorioiden synnyttäjänä (0,25 p.)

Media eri diskurssien tuottajana ja välittäjänä, ja sitä myötä sosiaalisen todellisuuden
luojana (0,25 p.)

Media subjektipositioiden luojana (0,25 p.)

Gergen: diskursseilla usein valtakamppailun luonne (0,25 p.)

Vallitsevan ideologian merkitys: media esittää usein enemmistöryhmän versiota / tulkintaa
todellisuudesta ja sosiaalisista ryhmistä (0,25 p.)

Median diskurssit valtasuhteiden ylläpitäjänä / haastajana (Fairclough) (0,25 p.)

Foucault: tieto on se versio, joka on saanut totuuden leiman. Tämä pätee usein median
diskursseihin (0,25 p.)

Foucault: ”tiedon arkeologia”: tiedon ja vallan yhteen kietoutuminen: vallitseva tieto
marginaaliryhmien syrjäyttäjänä (0,25 p.)

Vähemmistöryhmien vastustava diskurssi voi muuttaa median diskurssia (0,25 p.)

Media valitsee, minkä ryhmän diskurssit / versiot se tuo esille (0,25 p.)

Median mahdollisuus vaikuttaa siihen, kumman marginaaliryhmän diskurssit tuo esille
(esim. etnisten vähemmistöjen tai poliittisten ääriliikkeiden) (0,25 p.)

Median diskurssit illusoristen korrelaatioiden luojana (0,25 p.)

Median välittämät diskurssit ryhmien välisten erojen korostajina/vähättelijänä (0,25 p.)

Median eri retoristen keinojen käyttäminen ja funktioiden luominen (0,25 p.)

Median välittämät diskurssit tunteisiin vetoavina (0,25 p.)

Media uhkakuvien rakentajana (0,25 p.)

Media mallioppimisen välineenä. (0,25 p.) 
Media normien ylläpitäjänä ja luojana. (0,25 p.) 
Media rooli stereotypioiden vahvistajana ja ylläpitäjänä tai haastajana (0,25 p.) 
Media ennakkoluulojen vahvistajana ja ylläpitäjänä tai haastajana (0,25 p.) 
Median stereotyyppiset mielikuvat ja vaikutukset stereotypioiden kohteisiin (0,25 p.) 
Median mahdollisuus lisätä eri ryhmien tietoisuutta toisistaan ja sitä myötä toimia ryhmien
välisten suhteiden parantajana (0,25 p.)

Mediassa ilmenevä symbolinen rasismi.(0,25 p.) 
Media (rasististen) asenteiden vahvistajana ja ylläpitäjänä tai haastajana (0,25 p.) 
Media sosialisaatioagenttina (0,25 p.) 
Median suostutteleva viestinä (0,25 p.)

Media rakentavan tai skandaalinomaisen diskurssin luojana ja välittäjänä (0,25 p.)

Median vaikutus lapsiin ja nuoriin (0,25 p.)

Median välittämien diskurssien ja sosiaalisen ympäristön ja poliittisen ilmapiirin vaikutus
toisiinsa (0,25 p.)

Vähemmistön / maahanmuuttajien esittäminen negatiivisen tiedon yhteydessä (esim.
maahanmuuttajat rikollisina / raiskaajina) synnyttää / vahvistaa ennakkoluuloja (0,25 p.)

Median mahdollisuus nostaa vähemmistön edustajia / maahanmuuttajia myönteisissä
asiayhteyksissä voi vähentää ennakkoluuloja (0, 25 p.)

Mediaväkivallan vaikutus aggressiivisuuteen (0,25 p.)

Median mahdollisuus toimia ryhmien yhteisten diskurssien luojana (0,25 p.)

Median diskurssien vaikutus ihmisten arkiajatteluun / elettyyn ideologiaan (0,25 p.)

Seminin ja Fiedlerin kielellisen kategoriamalli erottaa neljä tapaa miten esim. media voi
kuvata ihmisiä (0,25 p.)

ELM-malli: median välittämät diskurssit voivat vaikuttaa ihmisten asenteisiin sekä
perifeerisen että keskeisen suostuttelureitin kautta (0,25 p.)

Historian esimerkit median roolista ryhmien välisten suhteiden muotoutumisessa esim.
propagandan levittäjänä (0,25 p.)
3. Interventiolla tarkoitetaan toimenpidettä, jolla pyritään vaikuttamaan ihmisen tai
ihmisryhmän toimintakäytäntöihin.
Lue oheinen katkelma Nelli Hankosen artikkelista ”Sosiaalipsykologia vaikuttamisen
tieteenä, vaikuttajana yhteiskunnassa”. Suunnittele sitä sekä pääsykoekirjan tietoja
hyödyntäen interventio, jolla vähemmistö- ja enemmistö-ryhmien suhteita voitaisiin
pyrkiä parantamaan oheisessa Helsingin Sanomien artikkelissa kuvatun kaltaisessa
tilanteessa. Pohdi kirjallisuutta hyödyntäen mitkä seikat voivat hankaloittaa intervention
onnistumista. Vastauksen enimmäispituus on 3 sivua. (6 p.)
Tehtävänannossa kehotettiin suunnittelemaan vähemmistö- ja enemmistöryhmien välistä
suhdetta parantamaan pyrkivä interventio aineistoa sekä pääsykoekirjan tietoja hyödyntäen.
Vastauksissa pyydettiin myös pohtimaan intervention onnistumista mahdollisesti
hankaloittavia seikkoja. Täydet pisteet vastauksesta edellyttävät, että vastauksessa on
käsitelty kaikkia tehtävänannon osia ja että siinä on hyödynnetty sekä aineiston että
pääsykoekirjan tietoja.
Ilman intervention toteutustavan kuvaamista vastauksesta on voinut saada enintään 4 pistettä.
Tehtävänannossa pitäytymisestä ja vastauksen johdonmukaisuudesta / eheydestä on voinut
saada 0,25 p.
Huomattavista asiavirheistä, enimmäispituuden ylittämisestä ja tehtävänannosta
poikkeamisesta on vähennetty -0,25 p.
Pisteitä on annettu:

Intervention suunnittelu lehtiartikkelin kuvaamaan yhteisöön. (0,25 p.)

Sosiaalisesti suotava käyttäytyminen tutkimustilanteessa. (0,25 p.)

Osallistujien epämieluisat kokemukset/psyykkinen stressi interventiossa. (0,25 p.)

Osallistujien vapaaehtoisuus

Mahdollisuus keskeyttää interventioon osallistuminen. (0,25 p.)

Osallistujien anonymiteetin turvaaminen tutkimusraportissa/tutkimusmateriaalissa. (0,25 p.)

Sellaisen asetelman käyttäminen, joka ei edellytä salaamista tai harhauttamista. (0,25 p.)

Implisiittisiin ennakkoluuloihin vaikuttaminen vaatii hienovaraisia menetelmiä. (0,25 p.)

Motivoinnin epäonnistuminen intervention haasteena. (0,25 p.)

Intervention osallistujien motivaatio (sisäinen, ulkoinen). (0,25 p.)

Koe- ja kontrolliryhmät osana intervention vaikuttavuuden arviointia. (0,25 p.)

Asenteen mittaus osana intervention vaikuttamisen arviointia. (0,25 p.)

Manipulaation toteuttaminen koeryhmässä interventiotavan valitsemiseksi. (0,25 p.)

Teoriaperusteinen interventio on tehokkaampi kuin ei-teoriataustainen. (0,25 p.)

Hypoteesin johtaminen sosiaalipsykologisen teorian pohjalta. (0,25 p.)

Intervention kohde-/ koeryhmän määritteleminen. (0,25 p.)

Intervention tavoitteen määrittely. (0,25 p.)

Intervention toteuttamistavan yksityiskohtainen kuvaaminen. (0,25 p.)

Kohderyhmän (ennakkoluuloisten) tavoittaminen interventiota varten. (0,25 p.)

Interventioon liittyvän tutkimuksen ekologisen validiteetin arvioiminen. (0,25 p.)

Käytännön kokeen ja teorian vuorovaikutuksen kuvaaminen. (0,25 p.)

Interventioon liittyvän tutkimuksen elementit (esim. validius, reliabiliteetti, yleistäminen).
(0,25 p.)

Osallistujien sitoutuminen projektiin. (0,25 p.)

Psykologisesti varmat/epävarmat vähemmistöt. (0,25 p.)

Psykologisesti varmat/epävarmat enemmistöt. (0,25 p.)

Ennakkoluuloisuuden vähentäminen/ryhmien välisten suhteiden parantaminen: yhteiset
tavoitteet ja yhteistyö. (0,25 p.)

Suhteiden parantaminen/ennakkoluulojen vähentäminen luokittelurajoja uusimalla. (0,25 p.)

Ennakkoluuloisuuden vähentäminen/ryhmien välisten suhteiden parantaminen:
kulttuuripluralismi/monikulttuurisuus. (0,25 p.)

Sosiaalisen identiteetin teorian mukaan ryhmien välisiä ennakkoluuloja ja ristiriitoja voidaan
vähentää muuttamalla ryhmien väliset stereotypiat vähemmän jyrkiksi ja halventaviksi ja
järjestämällä ryhmille vain molemmin puolin hyväksyttyjä, ei-väkivaltaisia kilpailumuotoja
(0,25 p.)

Minimaalisten ryhmien koesarjan mukaan pelkkä ryhmään kuuluminen vaikuttaa ryhmien
väliseen käyttäytymiseen ja voi johtaa syrjintään. (0,25 p.)

Realistisen konfliktin teorian mukaan vähemmistön ja enemmistön yhteistyö yhteisten
tavoitteiden saavuttamiseksi voi parantaa ryhmien välisiä suhteita. (0,25 p.) 
Jos vähemmistö ja enemmistö löytävät intervention kautta uusia yhteisiä sisäryhmiä,
ennakkoluuloja ja syrjivää käyttäytymistä on mahdollista vähentää. (0,25 p)

Intervention ryhmien muodostamisella siten, että sisäryhmät leikkaavat toisiaan, voidaan
pyrkiä vähentämään ryhmien välisiä ennakkoluuloja. (0,25 p) 
Interventioon osallistuminen tarjoaa mahdollisuuden pitkäaikaiseen ja yhteistyötä vaativaan
kontaktiin, jonka kontaktihypoteesin mukaan parantaa ryhmien välisiä suhteita. (0,25 p) 
Kontaktihypoteesin mukaan kontaktin on tapahduttava yhteiskunnan virallisen
integraatiopolitiikan tuen turvin, joka luo suvaitsevien käytäntöjen syntymiselle otollisen
sosiaalisen ilmapiirin (0,25 p)

Kontaktihypoteesin mukaan kontaktin tulisi tapahtua sosiaaliselta statukseltaan
samanlaisten ihmisten (tai ryhmien) välillä (0,25 p) 
Vähemmistöt ovat yleensä statukseltaan heikommassa asemassa enemmistöön nähden,
joten tähän tulisi kiinnittää erityistä huomiota. (0,25 p) 
Kontaktit vähemmistön ja enemmistön välillä vähentävät ennakkoluuloja, kun ihmiset
havaitsevat olevansa samankaltaisempia kuin olivat ajatelleet ja alkavat siten pitää
toisistaan. (yhdistävien tekijöiden korostaminen) (0,25 p) 
Ryhmien edustajien välisen positiivisen kontaktin oletetaan yleistyvän eli parantavan
asenteita koko ryhmää eikä vain sen ennestään tuttua jäsentä kohtaan. (0,25 p) 
Usein asenteen muutos rajoittuu vain kontaktiin osallistuneisiin ulkoryhmän jäseniin. Jotta
asenne yleistyisi, ryhmäjäsenyyksiä olisi hyvä korostaa kontaktin aikana. (0,25 p)

Tasapainottelu: ryhmäjäsenyyksiä on korostettava juuri niin paljon, että mahdollinen
myönteinen lopputulos voidaan yleistää ulkoryhmiin kokonaisuudessaan, muttei niin paljon,
että mahdollinen epäonnistuminen johtaa takaisin vanhoihin ennakkoluuloihin (0,25 p.)

Ryhmien väliset kontaktit voivat myös lisätä monikulttuurisuuden kunnioittamista, jolloin
kiinnitetään huomiota olemassa oleviin eroihin ryhmien välillä samalla kun pyritään
poistamaan kieliteisiä asenteita ja eriarvoisuutta kunnioittamalla eri ryhmien perinteitä.
(0,25 p)

Vähemmistön asema yhteiskunnassa on usein heikompi kuin enemmistön asema ja
sosiaalinen vertailu vaikuttaa näin ollen usein kielteisesti vähemmistöön kuuluvien
itsetuntoon. (0,25 p) 
Median vaikutus asenteiden muodostumiseen ja niiden muuttamiseen. (0,25 p.)

Ennakkoluulojen syntymisen selittäminen teoreettisesti (esim. frustraatio-aggressio,
suhteellinen deprivaatio, sosiaalisen identiteetin teoria, autoritaarisuus). (0,25 p.)

Interventioon osallistuvien pystyvyyden- (usko asioihin vaikuttamiseen) ja hallinnantunteen
kasvattaminen. (0,25 p.)

Aiemmat kokemukset ja omat fyysiset- ja tunnereaktiot pystyvyyden tunteen osana. (0,25
p.)

Itsen kaltaisten yksilöiden suositukset ja sanallinen vaikuttaminen. (0,25 p.)

Opittu avuttomuus voi estää ongelmatilanteissa toimimisen. (0,25 p.)

Perifeerinen ja keskeinen tiedonkäsittely: väliaikainen ja pitkäkestoinen asenteen muutos.
(0,25 p.)

Toimeenpanoaikomus: osa kontrollista siirretään ympäristölle. (0,25 p.)

Realistisen konfliktin teorian mukaan ryhmien väliset eturistiriidat (esim. vähemmistön ja
enemmistön edustajien jäsenten joukkueet kilpailevat keskenään) ylläpitävät ryhmien
välisiä ennakkoluuloja. (0,25 p) 
Kontaktissa olevien ryhmien samanlaisuuden korostaminen saattaa luoda vääriä odotuksia
ja siten huonontaa suhteita entisestään, sillä ryhmät usein todella ovat erilaisia. (0,25 p)

Partikularisointi: Kontakti yleensä parantaa asenteita vain kontaktiin osallistuvia kohtaan,
ilman että se yleistyisi koskemaan koko ryhmää mm. siksi, että kontakti on todellisuudessa
usein yksilöiden välistä eikä ryhmien välistä. (0,25 p)

Jos yhteisiä tavoitteita ei saavuteta yhteistyöllä, ryhmien välinen syrjintä voi lisääntyä (0,25
p.)

Yhteistyön kautta ryhmien väliset rajat hämärtyvät, mikä voi johtaa uusiin konflikteihin oman
ryhmän identiteetin säilyttämiseksi (sulatusuuni) (0,25 p.)

Jos yhteistyö kontaktissa, eli interventiossa, ei onnistu, myös kielteinen lopputulos
yleistetään helpommin koskemaan koko ulkoryhmää. (0,25 p) 
Ryhmien välisessä tilanteessa kilpailunormin aktivoituminen saattaa lisätä sisäryhmän
suosimista jos vähemmistöön ja enemmistöön kuuluvat osallistujat ovat omissa
ryhmissään. (0,25 p) 
Vähemmistön asema yhteiskunnassa on usein heikompi kuin enemmistön asema ja
sosiaalinen vertailu vaikuttaa näin ollen usein kielteisesti vähemmistön itsetuntoon. (0,25 p)

Yhteiset tavoitteet eivät aina paranna ryhmien välisiä suhteita. Esimerkiksi jos
interventiossa muodostetut ryhmät eivät saavutat yhteistä tavoitetta yhteistyöllä,
ulkoryhmästä saatetaan pitää entistäkin vähemmän. Näin voi käydä varsinkin silloin kun
epäonnistumisesta voidaan syyttää ulkoryhmää. (0,25 p)

Yhteistyössä toimiville ryhmille saattaa olla tärkeää, että niillä on erilliset ja selvästi
määritellyt omat roolit. Muuten uusia konflikteja voi syntyä oman ryhmän identiteetin
säilyttämiseksi. (0,25 p) 
Jos intervention ryhmät on muodostettu siten, että heikon statuksen ryhmäjäsenyydet
kasaantuvat yhteen ryhmään, sisä- ja ulkoryhmäerottelu korostuu entisestään. (0,25 p) 
Enemmistön edustajat voivat purkaa aggressioitaan helposti saataville oleviin ja
heikommassa asemassa oleviin vähemmistöjäseniin. (0,25 p) 
Pelkoviestintä voi aiheuttaa bumerangireaktion (toivottua tavoitetta ei saavuteta). (0,25 p.)

Asenteen ja toiminnan välinen yhteys on heikko. (0,25 p.)

Asenteen muutos mullistumisen (uusi tieto) tai kirjanpidon kautta (positiivisten kokemusten
kasautuminen). (0,25 p.)

Epäonnistuneen viestinnän aiheuttama asenteiden jyrkentyminen. (0,25 p.)

Ennakkoluulojen vähentäminen tietoa lisäämällä. (0,25 p.)

Ristiriitaisen / heikosti argumentoidun informaation vaikutus intervention epäonnistumiselle.
(0,25 p.)

Implisiittisen ja eksplisiittisen rasismin ero. (0,25 p.)

Positiivinen asenne yleistyy todennäköisemmin, mikäli sen kohde on sekä tyypillinen
ryhmänsä edustaja että miellyttävä. (0,25 p.)

Sosialisaatioympäristöjen (esim. koulu tai koti) merkitys asenteille ja
sosialisaatioympäristöihin ympäristöihin vaikuttaminen. (0,25 p.)

Asenteiden, sosiaalisten normien ja käyttäytymisaikomusten yhteys
ennakkoluuloiseen/ennakkoluulottomaan käyttäytymiseen. (0,25 p.)

Asenteiden, sosiaalisten normien ja käyttäytymisaikomusten muuttaminen syrjinnän
vähentäjänä. (0,25 p.)

Asenteisiin vaikuttaminen esimerkkien ja samaistumisen kautta. (0,25 p.)

Persoonallisten ominaisuuksien muuttaminen ei ole yhtä tehokasta kuin sosiaalisiin
normeihin vaikuttaminen. (0,25 p.)

Konformisuus/ryhmäpaine syrjinnän aiheuttajana. (0,25 p.)

Uusien sosiaalisten normien luominen/normeihin vaikuttaminen osana interventiota. (0,25
p.)

Mallioppiminen syrjinnän aiheuttajana. (0,25 p.)

Mallioppimisen-teorian hyödyntäminen interventiossa. (0,25 p.)

Häpeän aiheuttama aggressio ennakkoluuloisen käytöksen selittäjänä. (0,25 p.)

Uusien toimintamallien opettelu interventiossa. (0,25 p.)

Tiedon lisääminen ei riitä, jos aiheeseen liittyy voimakas emootio, ennakkoluulo voi säilyä
implisiittisenä. (0,25 p.)

Vaikuttaminen useilla eri tasoilla: yksilötaso, paikallinen taso kansallinen taso,
kansainvälinen taso. (0,25 p.)

Asenteen mukaan käyttäydytään todennäköisemmin silloin, kun sen saatavuus on hyvä.
(0,25 p.)

Lewin: toimintatutkimus, ryhmän aktiivinen osallistuminen muutoksen aikaansaamiseen.
(0,25 p.)

Frustraation vähentäminen osana interventiota. (0,25 p.)

Syrjivien toimintatapojen muuttaminen osana interventiota (itsensä havaitsemisen teoria).
(0,25 p.)

Itsensä havaitsemisen teoria ei toimi kovin hyvin tilanteissa, joissa asenteen kohde on
hyvin merkityksellinen. (0,25 p.)

Roolinottokyvyn kehittäminen osana interventiota. (0,25 p.)

Aikomuksiin vaikuttaminen (toiminnan arkiteoria). (0,25 p.)

Yleistynyt negatiivinen käsitys toisesta ryhmästä ennakkoluuloisuuden syynä. (0,25 p.)

Odotusperäiseen ja aineistoperäiseen illusoriseen korrelaatioon vaikuttaminen ja näiden
erot. (0,25 p.)

Sisäryhmää suosiva attribuution erhe. (0,25 p.)

Vallitseviin arvoihin vaikuttaminen. (0,25 p.)

Arvoihin vetoaminen toimii lähinnä silloin, kun kohde on jo sisäistänyt tällaisen arvon. (0,25
p.)

Kaikki ryhmäjäsenyydet eivät ole yksilöille yhtä merkityksellisiä. (0,25 p.)

Yhteisen tavoitteen tavoitteellisuus (satunnainen tavoite ei toimi). (0,25 p.)

Suostutteleva viestintä intervention välineenä. (0,25 p.)

Viestijän auktoriteetin vaikutus tiedon omaksumiseen. (0,25 p.)

Hallituksen harjoittaman integraatiopolitiikan vaikutus ennakkoluulojen vähentämiseen.
(0,25 p.)

Poliittisen tuen puuttuminen intervention onnistumisen esteenä. (0,25 p.)

Aggressiota aiheuttavan tilanteen välttäminen. (0,25 p.)