Lapsen etu homekouluja koskevassa päätöksenteossa

Transcription

Julistuksen omainen toive vai juridinen velvoite?
Lapsen etu homekouluja koskevassa päätöksenteossa
Itä-Suomen yliopisto
Oikeustieteiden laitos
Kandidaatin tutkielma
16.8.2015
Tekijä: Maija Säkäjärvi
Ohjaaja: Sampo Mielityinen
II
SISÄLLYS
LÄHTEET ........................................................................................................................... III LYHENNELUETTELO .................................................................................................... VII KUVIOT ...........................................................................................................................VIII
1 JOHDANTO ...................................................................................................................... 1 2 TUTKIMUKSEN TAVOITE, RAJAUKSET JA TOTEUTUS......................................... 5 3 LAPSEN ETU OIKEUDELLISENA KYSYMYKSENÄ ................................................. 8 3.1 Lapsen etu perus- ja ihmisoikeudellisena periaatteena ................................................ 8 3.2 Lapsen etua koskevan artiklan oikeudellinen analyysi .............................................. 10 4 LAPSEN ETU HOMEKOULUJA KOSKEVASSA PÄÄTÖKSENTEOSSA ............... 16 4.1 Peruskoulu toimintaympäristönä ............................................................................... 16 4.2 Oppilaan etu tarpeiden ja oikeuksien kokonaisuutena ............................................... 16 4.3 Lapsen etuun liittyviä moninaisia intressejä ja tulkintoja .......................................... 23 5 YHTEENVETO JA JOHTOPÄÄTÖKSET ..................................................................... 26 LIITE Haastattelurunko....................................................................................................... 29 III
LÄHTEET
KIRJALLISUUS
Aarnio, Aulis: Laintulkinnan teoria. Yleisen oikeustieteen oppikirja. Juva 1989.
Arajärvi, Pertti: Sivistykselliset oikeudet ja velvollisuudet. Joensuu 2006.
de Godzinsky, Virve-Maria:
– Lapsen etu ja osallisuus tahdonvastaisissa huostaanottoasioissa. Teoksessa Hakalehto-Wainio, Suvianna – Nieminen, Liisa (toim.): Lapsioikeus murroksessa. Viro
2013. s. 155–182.
– Lapsen etu ja osallisuus hallinto-oikeuksien päätöksissä. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkimuksia 267. Helsinki 2014.
Hakalehto-Wainio, Suvianna:
– Lasten oikeudet lapsen oikeuksien sopimuksessa. Defensor legis N:o 4/2011.
– Oppilaan oikeudet opetustoimessa. Hämeenlinna 2012.
– Turvallisen oppimisympäristön toteutumisen oikeudellisista haasteista peruskoulussa. Lakimies 2/2012, s. 238–258.
– Lasten oikeudet lapsen oikeuksien sopimuksessa. Teoksessa Koivurova, Timo –
Pirjatanniemi, Elina (toim.): Ihmisoikeuksien käsikirja. Tallinna 2014, s. 133–164.
Hakalehto-Wainio, Suvianna – Nieminen, Liisa (toim.): Lapsioikeus murroksessa. Viro
2013.
Harisalo, Risto: Organisaatioteoriat. Tampere 2008.
Hetemäki, Inka (toim.): Lapsen oikeuksien sopimuksen käsikirja. UNICEF Suomi. Helsinki 2011.
Hoikkala, Tommi – Paju, Petri: Apina pulpetissa. Ysiluokan yhteisöllisyys. Helsinki 2013.
Keinänen,
Anssi
–
Kilpeläinen,
Mia
–
Väätänen,
Ulla
(toim.)
Empiirisen
oikeustutkimuksen kokemukset, haasteet ja tulevaisuus. Joensuu 2010. (Keinänen
ym. 2010)
Kiilakoski, Tomi: Johdanto: lapset ja nuoret kuntalaisina. Teoksessa Gretschel, Anu – Kiilakoski, Tomi (toim.): Lasten ja nuorten kunta. Helsinki 2007, s. 8-20.
Kultalahti, Jukka: Empiirinen metodi oikeudellisen tulkinnan apuvälineenä. Teoksessa
Keinänen, Anssi – Kilpeläinen, Mia – Väätänen, Ulla (toim.) Empiirisen
oikeustutkimuksen kokemukset, haasteet ja tulevaisuus. Joensuu 2010, s. 15–44.
IV
Kurki-Suonio, Kirsti: Oikeusasiamies lapsen oikeuksien valvojana. Teoksessa Oikeusasiamies 90 vuotta -juhlakirja. Sastamala 2010.
Lapsiasiavaltuutetun toimiston vuosikirja 2015. Harvojen yhteiskunta vai kaikkien kansakunta? Hallituskausi 2011–2015 lapsen oikeuksien näkökulmasta.
Makkonen, Kaarle: Oikeudellisen ratkaisutoiminnan ongelmia. Rakenneanalyyttinen tutkimus. Helsinki 1981.
Metsämuuronen, Jari: Tutkimuksen tekemisen perusteet ihmistieteissä. Vaajakoski 2007.
Mäenpää, Olli: Hallintolaki ja hyvän hallinnon takeet. Porvoo 2011.
Nieminen, Liisa:
– Lasten perusoikeudet. Helsinki 1990.
– Lasten perus- ja ihmisoikeussuojan ajankohtaisia ongelmia. Lakimies 4/2004, s.
591-621.
– Perus- ja ihmisoikeudet ja perhe. Helsinki 2013.
Ojanen, Tuomas – Scheinin, Martin: Kansainväliset ihmisoikeussopimukset ja Suomen
perusoikeusjärjestelmä. Teoksessa Hallberg, Pekka – Karapuu, Heikki – Ojanen,
Tuomas – Scheinin, Martin – Tuori, Kaarlo – Viljanen, Veli-Pekka: Perusoikeudet.
Talentum Media Oy 2011, s. 171-195.
Onnismaa, Jussi: Opettajien hyvinvointi – katsaus opettajien työhyvinvointitutkimuksiin
2004–2009. Opetushallituksen raportteja ja selvityksiä 2010:1.
Oulasmaa, Petri: Lapsen etu oikeudellisena käsitteenä. Teoksessa Törrönen, Maritta
(toim.): Lapsen etu Viidakon laki. Helsinki 1994, s. 106-124.
Paunio, Riitta-Leena: Eduskunnan oikeusasiamies lapsen oikeuksien valvojana. Lakimies
6-7/2001, s. 977–989.
Salin, Pekka J. – Salin, Janne T. –Andersson, Maria A. – Holma, Tuomas – Nelo, Katri –
Salkinoja-Salonen, Mirja: Sisätilanäytteiden toksisuus ja terveyshaittaoireet kouluissa. Teoksessa: Säteri, Jorma – Backman, Helka (toim.): Sisäilmastoseminaari 2012.
14.3.2012, s. 159–164. (Salin ym. 2012)
Salkinoja-Salonen, Mirja: Mitä home on ja miten se vaikuttaa ihmiseen? Näkymättömät
vaaratekijät – mikrobien ja ihmisen tuottamat kemialliset yhdisteet. Teoksessa:
Perkiömäki, AnnaMaija (toim.): Homeloukku. Mistä saa apua. Auditorium 2015. s.
35–59.
Tolonen, Hannu: Oikeuslähdeoppi. Vantaa 2003.
Väätänen, Ulla: Oikein ja joutuisasti. Hämeenlinna 2011.
V
VIRALLISLÄHTEET
CRC/C/FIN/CO/4 Lapsen oikeuksien komitea. Sopimusvaltioiden yleissopimuksen 44
artiklan mukaisesti antamien raporttien käsittely. Päätelmät: SUOMI.
CRC/C/GC/12 Committee on the Rights of the Children. General comment No. 12 (2009)
The right of the child to be heard.
on the right of the child to have his or her best interests taken as a primary consideration (art. 3. Para. 1)
on the rights of the child to the enjoyment of the highest attainable standard health
(art 24).
Eduskunnan oikeusasiamiehen kertomus vuodelta 2013. Helsinki 2014.
Eduskunnan oikeusasiamiehen kertomus vuodelta 2014. Helsinki 2015.
Eduskunnan tarkastusvaliokunnan mietintö 1/2013 vp: Rakennusten kosteus- ja
homeongelmat.
HE 252/2006 vp: Hallituksen esitys eduskunnalle lastensuojelulaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi.
HE 86/1997 vp: Hallituksen esitys eduskunnalle koulutusta koskevaksi lainsäädännöksi.
HE 66/2013 vp: Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi perusopetuslain, lukiolain, ammatillisesta koulutuksesta annetun lain, ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetun lain
ja kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta annetun lain 41 § ja 45 § muuttamisesta.
INTERNETLÄHTEET
Hämeenlinnan kaupunki: Lasten- ja nuorten lautakunnan pöytäkirja 9.6.2015.
www.hameenlinna.fi/paatoksenteko ja talous/esityslistat, pöytäkirjat ja kokousajat
(6.7.2015)
OIKEUSTAPAUKSET
Eduskunnan oikeusasiamiehen päätökset
AOA 2822/4/10 (16.8.2012): Apulaisoikeusasiamiehen päätös 16.8.2012 kanteluun Vihdin
kunnan vastuuta sisäilmaongelmien käsittelyä ja Nummelanharjun koulun korjaamista
koskevassa asiassa.
EOA 3058/4/08 (24.5.2010): Apulaisoikeusasiamiehen päätös 24.5.2010 kanteluun Helsingin kaupungin homekoulun saneerausta koskevassa asiassa.
VI
Valtioneuvoston oikeuskanslerin päätökset
OKA 1588/1/2013 (7.5.2015): Oikeuskanslerin päätös 7.5.2015 kanteluun Lahden kaupungin menettelyssä Launeen koulun sisäilmaongelmia koskevassa asiassa.
MUUT LÄHTEET
Haastattelut
Helander Merike
Karrimaa Antti
Lehkonen Helena
Metsäalho Mika
Rimpelä Markku
Saros Pekka
Huoltaja
Oppilas
lakimies, Lapsiasiavaltuutetun toimisto 13.8.2015
tilaajapäällikkö/opetuspalvelut 5.8.2015
lasten ja nuorten lautakunnan 2. vpj 7.8.2015
rakennustekninen asiantuntija 29.7.2015
tilaajajohtaja 5.8.2015
rehtori 30.7.2015
2.8.2015
9.8.2015
VII
LYHENNELUETTELO
AOA
eduskunnan apulaisoikeusasiamies
art
artikla
CRC/C/FIN/CO/4
Lapsen oikeuksien komitea. Sopimusvaltioiden yleissopimuksen 44 artiklan mukaisesti antamien raporttien käsittely. Päätelmät: SUOMI.
CRC/C/GC/12
Committee on the Rights of the Children. General comment No.
12 (2009) The right of the child to be heard.
CRC/C/GC/14
14 (2013) on the right of the child to have his or her best interests taken as a primary consideration (art. 3. Para. 1)
CRC/C/GC/15
15 (2013) on the right of the child to the enjoyment of the
highest attainable standard of health (art. 24)
DL
Defensor legis. Suomen Asianajajaliiton oikeudellinen aikakauskirja.
EIOS
yleissopimus ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi (Euroopan ihmisoikeussopimus, SopS 18–19/1990)
EIT
Euroopan ihmisoikeustuomioistuin
EOA
eduskunnan oikeusasiamies
HE
hallituksen esitys
KP-sopimus
kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus ja siihen liittyvä valinnainen pöytäkirja yksilövalituksista, SopS 7–8/1976
LM
Lakimies. Suomalainen lakimiesyhdistyksen aikakauskirja
LOS
YK:n lapsen oikeuksia koskeva yleissopimus, SopS 59–
60/1991
LSL
Lastensuojelulaki (417/2007)
OKA
valtioneuvoston oikeuskansleri
PL
Suomen perustuslaki (731/1999)
POL
perusopetuslaki (628/1998)
TSS-sopimus
taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskeva
kansainvälinen yleissopimus, SopS 6/1976
VIII
KUVIOT
Kuvio 1. Tutkimusasetelma.
Kuvio 2. Lapsen etu homekouluja koskevassa tarkastelussa Maslowin tarveharkintateoriaa
soveltaen.
1
1 JOHDANTO
Suomi on vuodesta 1991 sitoutunut YK:n yleissopimukseen lapsen oikeuksista (SopS 59–
60/1991, jäljempänä yleissopimus, LOS), joka on sopimusvaltioita sitova juridinen ihmisoikeussopimus. Sopimusta valvova lapsen oikeuksien komitea (jäljempänä komitea) on
johtanut sopimuksesta periaatteen lapsen edun ensisijaisuudesta, jonka tulisi olla johtava
periaate aina kun tehdään lapsia koskevia päätöksiä.1 Vaikka sopimuksen kolmanteen artiklaan kirjattua lapsen etua pidetäänkin sopimuksen keskeisimpänä yleisperiaatteena, komitea on Suomea koskevissa päätelmissään joutunut toteamaan, että kansallisessa lainsäädännössä ei riittävästi viitata lapsen etuun eikä periaatetta riittävästi ymmärretä tai oteta
huomioon lapsia koskevassa päätöksenteossa. Komitea onkin kehottanut Suomea varmistamaan, että lapsen edun periaate otetaan asianmukaisesti huomioon kaikissa lapsia koskevissa asioissa niin lainsäädännössä, hallinnossa kuin oikeudenkäytössä ja että sitä sovelletaan johdonmukaisesti. Komitea on korostanut erityisesti sitä, että kaikkien tuomioistuinten
ja hallintoviranomaisten tulee perustaa tuomioidensa ja päätöstensä oikeudelliset perustelut
lapsen edun periaatteeseen.2
Lapsen etua voidaan tarkastella yleisemmällä yhteiskunnallisella tasolla tai kuten tässä
tutkielmassa, konkreettisemmin, yksittäisiin päätöksentekotilanteisiin liittyvällä tasolla.3
Yleisellä tasolla vallitsee yksimielisyys lapsen edun huomioonottamisen tärkeydestä, ja
esimerkiksi yhteiskuntapoliittisiin ohjelmiin on varsin helppo sisällyttää maininta lapsen
edusta.4 Haasteet liittyvät lapsen edun käsitteen merkityssisältöön ja huomioon ottamiseen
1
YK:n yleissopimus lapsen oikeuksista on kaikkia alle 18-vuotiaita lapsia koskeva ihmisoikeussopimus.
Sopimuksessa luetellaan lapsille kuuluvat ihmisoikeudet ja asetetaan sopimusvaltioille vastuu toteuttaa ne.
LOS on kansainvälisesti laajimmin ratifioitu sopimus Hakalehto-Wainio 2012, s. 51. Kansallisesti sopimus
on saatettu voimaan eduskuntalain tasoisella säädöksellä ja normihierarkiassa se on samalla tasolla kuin Euroopan ihmisoikeussopimus (SopS 18–19/1990, EIOS). Tällöin perustuslain (731/1999, PL) 2.3 §:n mukainen velvollisuus noudattaa tarkoin lakia koskee myös lapsen oikeuksien sopimusta. Ojanen –Scheinin 2011,
s. 182. Sopimusta valvova lapsen oikeuksien komitea on nostanut sopimuksen poikkileikkaaviksi yleisperiaatteiksi lapsen edun (3 art 1 kohta) lisäksi myös lapsen oikeuden tulla kuulluksi (12 art), yhdenvertaisuuden
(2 art) ja lapsen oikeuden kehitykseen (art 6). Näitä periaatteita tulee soveltaa lapsen kaikkien oikeuksien
tulkintaan ja täytäntöönpanoon.
2
Sopimusvaltiot raportoivat määräajoin sopimuksen kansallisesta toimeenpanosta lapsen oikeuksien komitealle. Komitean Suomea koskevat viimeisimmät päätelmät (CRC/C/FIN/CO/4) ovat vuodelta 2011.
3
Vrt. de Godzinsky 2013, s. 155–156.
4
Esimerkiksi vuosina 2007–2011 toteutettiin hallituksen lasten, nuorten ja perheiden politiikkaohjelmaa,
jolla pyrittiin vahvistamaan lapsiystävällistä Suomea ja lisäämään lasten oikeuksista tiedottamista. Kunnissa
puolestaan laaditaan lastensuojelulain (417/2007) 12 §:n edellyttämiä lakisääteisiä lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelmia ja lapsipoliittisia ohjelmia, joiden tarkoituksena on osaltaan turvata lapsen etua yhteiskuntapoliittisessa päätöksenteossa.
2
yksittäistapauksissa.5 Lapsen etua on aiemmassa tutkimuksessa tarkasteltu lähinnä yksittäisissä lasta ja perhettä koskevissa päätöksissä lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta sekä lastensuojelua koskevien asioiden yhteydessä. 6 Suvianna Hakalehto-Wainio on todennut lapsen edun kiinnittyneen Suomessa niin voimakkaasti juuri näihin teemoihin, että sen käyttäminen muissa lapsia koskevissa asioissa voi vaatia traditioiden avaamista ja käsitteen
tarkastelua uusista näkökulmista.7 Tutkielmassani käsittelen lapsen etua konkreettisessa
perusopetukseen liittyvässä päätöksentekotilanteessa. Olen kiinnostunut siitä, mitä lapsen
etu tarkoittaa ja miten se tulisi turvata, kun kunnissa tehdään perusopetusta koskevia päätöksiä sellaisissa ns. pakkotilanteissa, joissa sisäilmaongelmista johtuen usein ennakoimatta ja nopealla aikataululla joudutaan tekemään päätöksiä opetuksen järjestämisestä.
Suomen kouluista jopa puolessa on arvioitu olevan oppilaiden ja henkilökunnan terveyttä
vaarantavalla tavalla hometta8. Eduskunnan tarkastusvaliokunta on todennut, että kysymys
on merkittävästä yhteiskunnallisesta ja kansanterveydellisestä ongelmasta, jonka seuraukset voivat olla hyvinkin pitkäkestoisia ja huomattavia9. Pahimmillaan sisäilmaan liittyvät
ongelmat koskevat kunnissa useita kouluja, jolloin koko kouluverkkoa tulee tarkastella
uudestaan. Koulujen sisäilmaongelmat ovat olleet viime vuosina paljon esillä ja lähes päivittäin tiedotusvälineissä keskustellaan ns. homekouluista ja siitä, tehdäänkö kuntien haastavassa taloustilanteessa päätöksiä enemmän rahan kuin lasten ja nuorten tarpeiden pohjalta10. Tähän päätöksentekoon kuulemisineen liittyy lukuisia eri toimijoita, joilla voi olla
erilaisia ja ristiriitaisiakin intressejä. Perusopetuslain (628/1998, POL 29 §) mukaan oppi 5
Oulasmaa 1994, s. 109.
Esimerkiksi Virve de Godzinsky (2013, s. 155–156) on tutkinut lapsen etua tahdonvastaisissa huostaanottoasioissa. Kunnissa tehdään paljon lapsia ja nuoria koskevia päätöksiä, koska kunnat tuottavat suurimman
osan lapsille suunnatuista palveluista. Kunnallispoliittisilla ratkaisuilla vaikutetaan lasten hyvän elämän edellytyksiin. Kunta onkin nuorten välitöntä lähiympäristöä. Kiilakoski 2007, s. 8. Lapsen etuun liittyvät kysymykset ovat relevantteja riippumatta siitä, onko kyse sosiaalihuollon, terveydenhuollon tai opetustoimen
palveluista. Esimerkiksi päivähoitoa koskevassa päätöksenteossa lapsen edun tulisi olla keskeinen näkökulma.
7
Hakalehto-Wainio 2012, s. 61.
8
Erilaisia kosteusongelmia arvioidaan olevan joka toisessa suomalaisessa koulussa. Ks. koulurakennusten
kunnosta tarkemmin esimerkiksi opettajien työhyvinvointia koskevasta tutkimuksesta Onnismaa 2010, s. 9.
9
Eduskunnan tarkastusvaliokunnan vuonna 2013 teettämän hometutkimuksen mukaan kosteus- ja homevaurioiden esiintyvyys rakennusten kerrosalasta on kouluissa ja päiväkodeissa 12–18 % ja noin 62 000–94 000
peruskoululaista altistuu päivittäin kosteus- ja homevaurioille. Valiokunta on ilmaissut olevansa erittäin huolestunut kosteus- ja homevaurioiden vaikutuksista lasten ja nuorten terveyteen. Eduskunnan tarkastusvaliokunnan mietintö 1/2013 vp: s. 7–10. Lapset kuuluvat sisäilmaongelmista aiheutuville vaurioille herkimpään
väestönosaan sikiöiden ja ikääntyvän väestönosan ohella. Salkinoja-Salonen 2015. Haasteena on myös se,
että koulurakennusten saneeraus terveyshaittojen poistamiseksi epäonnistuu usein. Salin ym. 2012, s. 163.
10
Jatkossa käytän myös käsitettä homekoulu tarkoittaessani sisäilmaongelmien, kuten kosteus- ja homevaurioiden aiheuttamia ongelmia peruskouluille. Termiä käytetään yleisesti myös valtion hallinnossa. Ks. esim.
hallituksen esitykset valtion talousarvioksi.
6
3
lailla on oikeus turvalliseen oppimisympäristöön, mutta esimerkiksi kuntatalous asettaa
omat reunaehtonsa päätöksentekoon.11 Aluehallintovirastoihin saapuneista kanteluista koulurakennusten terveellisyys on ollut yksi kanteluiden kohde.12 Eduskunnan oikeusasiamies
(EOA) on osaltaan kiinnittänyt huomiota siihen, että kouluissa tulee jatkuvasti ilmi sisäilmaongelmia.13 Laillisuusvalvoja on kouluihin suuntaamillaan tarkastuskäynneillä nostanut
koulujen sisäilma- ja homeongelmat yhdeksi keskusteluaiheeksi.14 Myös lapsiasiavaltuutetulle tulevista koulua koskevista kansalaisyhteydenotoista merkittävän osan muodostavat
koulujen home- ja muut sisäilmaongelmat sekä niiden seuraukset.15
Tavoitteenani on selvittää, mikä asema lapsen oikeuksien sopimuksella ja erityisesti siinä
määritellyllä lapsen edulla tulisi olla homekouluja koskevassa päätöksenteossa. Tutkimustehtävän merkitystä voidaan perustella seuraavasti. Lapsen oikeuksien sopimus on heikosti
tunnettu opetustoimessa, jossa tehdään paljon lapsia koskevia päätöksiä.16 Lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila on todennutkin, että lapsen oikeuksien sopimuksen tunnettavuutta
sitovana juridisena ihmisoikeussopimuksena tulee vahvistaa kaikilla hallinnon tasoilla.17
Haasteena sopimuksen sisällön ymmärtämiselle ja sen käytäntöön viemiselle on kuitenkin
ollut se, että sopimukseen sisältyvien periaatteiden sisältöä ei juuri ole suomalaisessa oikeuskirjallisuudessa avattu.18 Tämä on osaltaan voinut vaikuttaa siihen, että lapsen etu LOS:n
keskeisimpänä yleisperiaatteena ei ole ainakaan tietoisesti ollut keskeisimpiä periaatteita,
joiden mukaan kunnissa tehdään päätöksiä perusopetuksen järjestämisestä. Opetustoimen
oikeudellisista kysymyksistä on yleisemminkin saatavilla vain niukasti suomalaista tutkimusta, vaikka peruskoulu koskettaa hyvin laajasti lapsia ja muita toimijoita. Hakalehto 11
Päätöksentekotilanteissa punninnassa on tällöin kysymys siitä, miten kunnan haasteellisessa taloustilanteessa pystytään löytämään lapsen kannalta paras ratkaisu. Eri vaihtoehtoja punnitessa kustannusarvioilla voi
olla painoarvoa. Esimerkiksi Hämeenlinnan lasten ja nuorten lautakunta on kouluverkkoa koskevaan
9.6.2015 pöytäkirjan liitteeseen koonnut eri vaihtoehtojen seurausvaikutuksia ja niihin sisältyviä investointi-,
purku- ja alaskirjauskustannuksia. Hämeenlinnan kaupunki.
12
Hakalehto-Wainio 2012, s. 23. 13
Eduskunnan oikeusasiamiehen kertomus vuodelta 2014, s. 78.
14
Eduskunnan oikeusasiamiehen kertomus vuodelta 2013, s. 280.
15
Lapsiasiavaltuutettu on valtion viranomainen, josta säädetään laissa lapsiasiavaltuutetusta (1221/2004).
Lain 2 §:n mukaan valtuutetun tehtävänä on arvioida ja edistää lapsen oikeuksien toteutumista Suomessa.
Erona eduskunnan oikeusasiamieheen, valtuutettu ei voi ottaa vastaan lapsen oikeuksien loukkauksia koskevia valituksia. Valtuutetun nettisivujen kautta ja kirjeitse on kuitenkin mahdollista antaa valtuutetulle tietoa
lasten hyvinvointiin ja lapsen oikeuksiin liittyvistä asioista. Vuotta 2014 koskevista kansalaisyhteydenotoista
15 prosenttia koski koulua koskevia asioita. Ks. tilastoista tarkemmin Lapsiasiavaltuutetun toimiston vuosikirja 2015, s. 42.
16
Hakalehto-Wainio 2012, s. 19–22. Komitean Suomea koskevien päätelmien pohjalta tilanteen voi olettaa
olevan samalla tai jopa heikommalla tasolla myös muussa kunnallisessa päätöksenteossa.
17
Lapsiasiavaltuutetun toimiston vuosikirja 2015, s. 3.
18
Hakalehto-Wainio DL 2011 s. 511.
4
Wainio pitää riskinä, että lapsen oikeuksiin liittyvät kysymykset voivat koulumaailmassa
jäädä kokonaan huomioon ottamatta, jos kouluun liittyviä asioita lähestytään ainoastaan
perinteisestä hallinto-oikeudellisesta näkökulmasta.19 Vaikka tutkimuskohteeni liittyy kouluihin tehtäviin päätöksiin, en kuitenkaan lokeroisi sitä koulutusoikeudelliseksi20. Asemoisin tutkielmani ennemmin lapsioikeudelliseksi, koska tavoitteena on nimenomaan tulkita
lapsioikeuden keskeisintä käsitettä lapsen etua.21
Seuraavassa luvussa esittelen tarkemmin tutkimuksen toteutusta. Pyrin tarkastelemaan lapsen etua erityisesti perus- ja ihmisoikeusnäkökulmasta, jolloin luvussa kolme asemoin ensin lapsen etua perustuslain, lapsen oikeuksien sopimuksen sekä muiden Suomea sitovien
ihmisoikeussopimusten kokonaisuudessa.22 Sen jälkeen analysoin lapsen edun käsitettä
LOS 3 (1) artiklan pohjalta. Luvussa neljä käsittelen lapsen etua homekouluja koskevassa
päätöksenteossa tämän artiklan pohjalta ja Abraham Maslowin tarvehierarkiateoriaa soveltaen jäsennän lapsen edun käsitettä tässä kontekstissa sekä kuvaan lapsen etua eri toimijoiden tulkitsemana. Tutkimuskysymyksiin löytyy vastauksia jo näistä pohdinnoista. Viimeisessä luvussa vastaan asettamiini kysymyksiin vielä kokoavasti.
19
Hakalehto-Wainio 2012, s. 22–27.
Tutkimukseni kuuluu julkisoikeuden ja siinä hallinto-oikeuden piiriin, jossa käsitellään viranomaisiin,
viranomaisten toimivaltaan, julkisen vallan käyttöön ja oikeusturvaan liittyviä asioita. Opetukseen ja koulujen kunnossapitoon liittyvien asioiden on katsottu kuuluvan tosiasiallisen hallinnon piiriin. Opetustoimen
juridiikan on katsottu kuuluvan hallinto-oikeuden osaksi. Pertti Arajärvi (2006) on kehittänyt koulutuksen
oikeusperiaatteita koulutusoikeudeksi kutsumansa oikeudenalan nimissä.
21
Lapsioikeus on määritelty lapsen oikeuksien sopimuksen perustalle rakentuvaksi oikeudenalaksi, jossa
korostetaan lasta oikeuksiensa haltijana. Ks. esim. Hakalehto-Wainio – Nieminen 2013. Hakalehto-Wainion
(2011, s. 512) mukaan moderni tapa hahmottaa lapsioikeutta lähtee ajatuksesta, jonka mukaan lasta ei nähdä
pelkästään perheensä osana, vaan nimenomaan osana muuta yhteiskuntaa. Lapsioikeuden asema itsenäisenä
oikeudenalana on Suomessa kuitenkin vielä epäselvä, koska lasten oikeuksista ei ole vielä riittävästi kotimaista tutkimusta, jossa kehiteltäisiin nimenomaan lapsioikeuden yleisiä oppeja. Kaarlo Tuoria lainaten
olisin voinut myös todeta, että tämän päivän oikeudelliset ongelmat eivät piittaa perinteisistä oikeudenalajaotuksista ja jättää tutkimukseni sijoittamatta millekään oikeudenalalle. Pyrin kuitenkin tarkastelemaan asettamaani tutkimustehtävää nimenomaan lapsioikeuden näkökulmasta ja sen myötä osallistumaan lapsioikeuden
yleisiin oppeihin lasketusta lapsen edusta käytävään keskusteluun.
22
Hakalehto-Wainio (2012, s. 26) on pitänyt selkeänä puutteena, että koulumaailmaa koskevia asioita ei ole
juuri lähestytty perus- ja ihmisoikeuksien lähtökohdasta. Vrt. myös Nieminen 2004, s. 619.
20
5
2 TUTKIMUKSEN TAVOITE, RAJAUKSET JA TOTEUTUS
Vaikka lapsen etu on nostettu lapsen oikeuksien sopimuksen ydinperiaatteeksi ja perusarvoksi, se on kuitenkin käsitteenä ja periaatteena väljä. Sitä on kritisoitu avoimuudesta ja
epätarkkuudesta. Lapsen etu on voitu nimetä säädöksissä kantavaksi tavoitteeksi tai ratkaisun perustaksi, mutta tosiasiassa käsitettä määrittävät myös juridiikan ulkopuoliset tiedot,
arvot ja jopa arkikokemukset. Lapsen etuun liittyvät oikeusongelmat näyttävät lisääntyvän
sitä mukaa, mitä konkreettisemmalle tasolle tarkastelussa edetään.23 Petri Oulasmaan mukaan lapsen edulle ei voida luoda täsmällistä ja eri yhteyksissä yleispätevää merkityssisältöä, vaan se tulee ratkaista aina tapauskohtaisesti.24 Rajaus lapsen edun tarkasteluun on
kuitenkin perusteltua, koska tätä artiklan kohtaa pidetään sateenvarjoartiklana, joka on
avain koko sopimuksen ymmärtämiseen25. Pyrin systematisoimaan ja tulkitsemaan lapsen
edun käsitettä konkreettisessa kunnan perusopetusta koskevassa päätöksentekotilanteessa.
Täsmennän tutkimustehtävän seuraaviin kahteen kysymykseen:
1. Miten velvoittavana lapsen edun periaatetta voidaan homekouluja koskevissa päätöksentekotilanteissa pitää? Voiko lapsen edun ensisijaisuus jollain ehdoin väistyä?
2. Millaisia tulkintoja ja merkityksiä lapsen edulle voidaan tällaisissa kuntien päätöksentekotilanteissa antaa?26
Tutkimusasetelman voi tiivistää kuvioon 1. Tutkimuksen kohteena on hallintooikeudellinen kunnan päätöksentekotilanne, jota tarkastelen lapsioikeudellisesta näkökulmasta. Tarkastelu pohjautuu ennen kaikkea lapsen oikeuksien sopimukseen, josta tarkempaan tarkasteluun olen valinnut sopimuksen keskeisimmän yleisperiaatteen lapsen edusta.
Varsinaisesta tarkastelusta rajaan pois päätöksentekoprosessin, koska tutkielmani keskiössä
on lapsen edun käsite ja sen tulkinta, eikä niinkään päätöksenteko sinänsä.27 Vaikka olenkin rajannut tutkimuskohteeni yksittäiseen teemaan, tutkimuskysymyksiin ei siitä huoli 23
Oulasmaa 1994, s. 107-108.
25
Ks. esim. Hakalehto-Wainio 2012, s. 59.
26
Kaarle Makkosen (1981, s. 132) mukaan tulkinta on nimenomaan merkityssisältöjen antamista, ei niiden
toteamista. Lapsen etu ei ole käsite, josta voidaan sanoa, mikä sen merkityssisältö homekouluja koskevassa
päätöksenteossa on, vaan tulkinnassa on nimenomaan kyse siitä, minkä merkityksen sille eri oikeuslähteiden
ja muun aineiston pohjalta pystyn antamaan.
27
Kunnan päätöksentekomenettelystä säädetään yleisesti kuntalain (365/1995) 54–61 §:ssä. Päätöksenteko
hallintoasiassa perustuu esittelijän vastuuseen, jolloin esittelevän virkamiehen vastuulla on päätösesityksen ja
sen toimeenpanon lainmukaisuus. Mäenpää 2011, s. 258–259.
24
6
matta ole välttämättä yhtä ainoaa vastausta, sillä lapsen edusta on mahdollista esittää erilaisia perusteltuja näkemyksiä.28
Lapsioikeudellinen-näkökulma-
LOS--
Lapsenetu-
Hallinto5oikeudellinen-kunnanpäätöksentekoLapsen-etu-homekoulujakoskevassa-päätöksenteossaLapsen'edun'tulkinta'ja'systema1soin1'
Kuvio 1. Tutkimusasetelma.
Lapsen oikeuksien sopimus on painoarvoltaan merkityksellinen oikeuslähde aina, kun on
kyse lapsen oikeudellisesta asemasta29. Sopimus ei kuitenkaan muiden ihmisoikeussopimusten tai avoimia säännöksiä sisältävien lakien tavoin anna yksiselitteisiä ratkaisuja tai
selkeää ohjetta lapsen edun punnintaan30. Komitea on laatinut eri artikloista yleiskommentteja, jotka ovat tärkeää aineistoa tulkittaessa varsin yleiselle tasolle jäävää sopimustekstiä.31 Sopimusta koskevaa tuomioistuinkäytäntöä ei toistaiseksi ole saatavilla, jolloin komitean yleiskommenteilla ja huomautuksilla on soft law -statuksestaan huolimatta keskeisen
lapsioikeudellisen oikeuslähteen asema.32 Eduskunnan oikeusasiamiehen tehtävänä ja
28
Hakalehto-Wainio DL 2011, s. 510.
30
31
Lapsen oikeuksien sopimusta ja sen valinnaisten pöytäkirjojen noudattamista valvova lapsen oikeuksien
komitea edellyttää yleiskommenttien ohjaavan päätöksiä, joita tekevät kaikki lasten kanssa tekemisissä olevat
henkilöt. Artiklan 3 (1) osalta ks. CRC/C/GC/14, s. 4.
32
Hakalehto-Wainio 2011, s. 510. Tuomioistuimissa käsitellään lapsia koskien lähinnä isyysasioita, lastensuojeluasioita ja vahingonkorvauksiin liittyviä asioita. Yksittäisissä tuomioistuinratkaisuissa lapsen edulle
annetut merkityssisällöt ovat harvoin sovellettavissa ainakaan suoraan toiseen yksittäistapaukseen, jolloin
korkeimman oikeuden ratkaisuilla on lapsen etua tarkasteltaessa katsottu olevan vain poikkeuksellisesti laajempaa oikeudellista merkitystä. Liisa Nieminen (2004, s. 595) on kiinnittänyt huomiota siihen, että suomalaisissa ylimmän asteen tuomioistuimissa LOS:iin viitataan vain harvoin. Kun hallinto-oikeudet ratkaisevat
29
7
kanslian painopisteenä on jo useita vuosia ollut lapsen oikeuksien seuranta, jolloin puuttuvien prejudikaattien sijaan EOA:n sekä myös valtioneuvoston oikeuskanslerin (OKA) laillisuusvalvontaratkaisut ovat relevantteja oikeuslähteitä33
Tutkimuksen päämetodi on lainopillinen.34 Olen hyödyntänyt lisäksi empiirisen oikeustutkimuksen lähestymistapaa haastattelemalla toimijoita, jotka liittyvät homekoulujen valmistelu- ja päätöksentekoprosessiin.35 Tämä täydentävä laadullinen aineisto koostuu Hämeenlinnan kaupungin kahden asiasta virkavastuullisen virkamiehen sekä lasten ja nuorten lautakunnan jäsenen, koulukiinteistöistä vastaavan rakennusteknisen asiantuntijan, rehtorin,
huoltajan ja oppilaan haastatteluista.36 Haastatteluista yksi tehtiin puhelimitse ja kuusi henkilökohtaisesti paikan päällä. Keskimäärin tunnin kestäneillä haastatteluilla haettiin tietoa
siitä, miten eri toimijat näkevät lapsen edun homekouluja koskevassa päätöksenteossa.
Lisäksi haastateltiin Lapsiasiavaltuutetun toimiston lakimiestä. Haastattelut toteutettiin
teemahaastatteluina, joissa haastattelu kohdistui ennalta valittuihin teemoihin, mutta kysymysten muotoa ja esittämisjärjestystä ei oltu tarkasti määritelty. Litteroidun aineiston analysoinnissa sovellettiin sisällön analyysiä, jonka mukaisesti aineistoa luokiteltiin haastatteluteemoja apuna käyttäen.37 vain menettelyvirheeseen liittyviä asioita, voidaan kysyä, onko tässä epäkohta, koska lapsen edun huomiotta
jättämistä on varsin vaikea osoittaa menettelyvirheeksi.
33
EOA:n tehtävästä lapsen oikeuksien valvojana ks. Kurki-Sainio 2010. Eduskunnan oikeusasiamiehen ratkaisujen, kuten ei myöskään laajemmin laillisuusvalvontakäytännön oikeuslähdeasemaa ole juuri pohdittu
oikeuskirjallisuudessa. Esimerkiksi varsin vakiintuneena pidetyssä aarniolaisessa oikeuslähdeopissa ei ole
otettu kantaa siihen, millainen laillisuusvalvontaratkaisujen asema suhteessa esimerkiksi tuomioistuimen
ratkaisuihin, reaalisiin argumentteihin tai oikeuskirjallisuuteen on. Ks. esim. Aarnio 1989, s. 220–221; Tolonen 2003, s. 22–27. Ulla Väätänen (2011, s. 43) on todennut, että oikeusasiamiehen ratkaisujen merkitystä ja
ohjausarvoa täytyy siten hakea muualta kuin normihierarkiasta, kuten kyseisen instituution yleisesti nauttimasta arvostuksesta ja luottamuksesta sekä ennen kaikkea perustelujen laadusta ja vakuuttavuudesta. Tutkimusta varten on etsitty ylimpien laillisuusvalvojien ratkaisuja hakusanoilla lapsen oikeudet, lapsen oikeuksien sopimus, opetus ja sivistys, home sekä sisäilma. Lapsen etua ei käsitelty missään lapsia koskevissa ratkaisuissa.
34
Oikeuslähteet voidaan luokitella vahvasti velvoittaviin (laki ja maantapa), joiden noudattamatta jättämisestä seuraa sanktio, heikosti velvoittaviin (prejudikaatit, lakien esityöt), joihin viittaamatta jättäminen edellyttää
perusteluita sekä sallittuihin oikeuslähteisiin (oikeusperiaatteet, reaaliset argumentit, moraali, oikeuskirjallisuus), joilla voidaan vahvistaa argumentaatiota. Ks. esim. Aarnio 1989, s. 220–222; Tolonen 2003, s. 22–
27. 35
Jukka Kultalahti (2010, s. 33) on todennut, että hyödyntämällä lainopillisen metodin rinnalla empiiristä
menetelmää oikeusnormista on mahdollista saada vakuuttavampaa ja kattavampaa tietoa kuin vain toista
lähestymistapaa käyttämällä. Myös yleisemmin oikeudellisessa tutkimuksessa suositaan nykyään empiiristen
tutkimusmenetelmien käyttöä. Ks. Keinänen ym. 2010.
36
Haastatteluiden toteuttamista varten Hämeenlinnan kaupungilta on haettu tutkimuslupa. Päätöspöytäkirja
Nro 17, 3.8.2015 Dno 46/2015.
37
Teemahaastatteluiden toteuttamisesta ja analysoinnista ks. esim. Metsämuuronen 2007, s. 231–245.
8
3 LAPSEN ETU OIKEUDELLISENA KYSYMYKSENÄ
3.1 Lapsen etu perus- ja ihmisoikeudellisena periaatteena
Luvun tarkoituksena on kuvata lapsen edun juridista taustaa ensin yleisemmällä tasolla.
Lapsen etu saa institutionaalisen tukensa korkeimmalta mahdolliselta tasolta eli kansainvälisestä lapsen oikeuksien sopimuksesta.38 Sopimusta voidaan pitää merkittävimpänä instrumenttina lapsen edun huomioon ottamiselle. Lapsen etu on koko sopimuksen peruslähtökohta.39 Vaikka tarkastelen lapsen etua perusopetuksen järjestämistä koskevassa päätöksenteossa nimenomaan lapsen oikeuksien sopimuksen 3 (1) artiklan näkökulmasta, lapsen
etu on tarpeen asemoida myös laajemmin yleissopimuksen sekä perustuslain että muiden
Suomea sitovien ihmisoikeussopimusten kontekstissa.
Varsinaisen lapsen etua koskevan 3 artiklan 1 kohdan lisäksi yleissopimuksen muihinkin
artikloihin on kirjoitettu lapsen edun näkökulma. Lapseen etuun viitataan vanhemmista
erottamiseen (9 art), perheen jälleenyhdistämiseen (10 art), vanhempien vastuuseen (18
art), vailla perheen turvaa olevaan lapseen (20 art), lapseksiottamiseen (21 art), vapaudenriiston kohteeksi joutuneen lapsen pitämiseen erillään aikuisista (37 art) sekä menettelytakeisiin (40 art) liittyvissä kohdissa. Lisäksi lapsen etuun viitataan yleissopimuksen valinnaisessa pöytäkirjassa, joka koskee lasten myyntiä, lapsiprostituutiota ja lapsipornografiaa
sekä valitusoikeutta.40 Palaan seuraavissa luvuissa tarkemmin siihen, miten lapsen edun
toteutuminen edellyttää kaikkien sopimuksessa mainittujen oikeuksien toteutumista.
Euroopan unionin perusoikeuskirjan41 24 artiklan mukaan viranomaisten on lasta koskevissa toimissa ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu. Artiklan mukaan lapsella on oikeus
hänen hyvinvoinnilleen välttämättömään suojeluun ja huolenpitoon sekä siihen, että lapsen
mielipide on otettava huomioon häntä koskevissa asioissa ikänsä ja kehitystasonsa mukaisesti. Euroopan unionin lapsia koskevissa asioissa YK:n lapsen oikeuksien sopimus on
otettu keskeiseksi lähtökohdaksi.42
38
Nieminen 1990, s. 13.
40
CRC/C/GC/14, s. 3.
41
2010/C 83/02
42
Ojanen – Scheinin 2011, s. 266.
39
9
Myös Euroopan neuvoston strategia lapsen oikeuksista pohjautuu lapsen oikeuksien sopimukseen. Strategian yhtenä päämääränä on lapsiystävällisten palvelujen kehittäminen.43
Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (EIT) on Euroopan ihmisoikeussopimusta tulkitessaan
osaltaan määritellyt lapsen edun sisältöä.44 EIOS ei sisällä erityistä lapsinäkökulmaa, mutta
EIT on lapsia koskevassa ratkaisukäytännössään soveltanut lapsen oikeuksien sopimuksen
yleisperiaatteita.45 Paremman valvontamekanismin vuoksi Euroopan ihmisoikeussopimusta
on pidetty jopa tehokkaampana instrumenttina kuin lapsen oikeuksien sopimusta.46
Sen sijaan YK:n nk. perusihmisoikeussopimuksiin eli taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevaan kansainväliseen yleissopimukseen (SopS 6/1976, TSSsopimus) eikä kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevaan kansainväliseen yleissopimukseen (SopS 7-8/1976, KP-sopimus) ei sisälly mainintaa lapsen edusta, mutta ihmisoikeuskomitea on näitä sopimuksia tulkitsevissa yleiskommenteissaan viitannut yksittäisissä tilanteissa lapsen edun ensisijaisuuteen.47
Kansallisessa perustuslaissa taataan lapsille yhtäläiset oikeudet täysi-ikäisten kanssa kieltämällä 6 §:n 1 momentissa syrjintä iän perusteella ja 2 momentissa velvoittamalla lasten
tasa-arvoiseen kohteluun ja takaamalla lapsille mahdollisuus vaikuttaa itseään koskeviin
asioihin kehitystään vastaavasti. Yhdenvertaisuussäännökseen otettu säännös lapsen oikeudesta tulla kohdelluksi tasa-arvoisesti yksilönä on nähty lapsen perusoikeuksien ydinsäännökseksi.48 Lapsen oikeuksien tarkastelun peruslähtökohtana pidetään ihmisten yhdenvertaisuutta oikeuksien haltijoina, jolloin kaikki perus- ja ihmisoikeudet kuuluvat yhtäläisesti
sekä lapsille että aikuisille49.
Lapsen etuun viitataan yli kymmenessä eri säädöksessä, mutta säädöksien määritelmät
lapsen edusta eivät ole aina keskenään yhdenmukaisia.50 Lapsia koskevista laeista esimer 43
Ks. myös Euroopan neuvoston ministerikomitean suuntaviivat lapsiystävällisestä oikeudenkäytöstä.
17.11.2010.
45
46
Nieminen LM 2011, s. 594.
47
Hetemäki (toim.) 2011, s. 38.
48
Ojanen – Scheinin 2011, s. 266. PL 12.1 §:ssä puolestaan säädetään mahdollisuudesta säätää kuvaohjelmia
koskevia rajoituksia lasten suojelemiseksi ja 16 §:ssä lapsia koskevista sivistyksellisistä oikeuksista.
49
50
44
10
kiksi lastensuojelulaissa (LSL 4 §) säädetään yksiselitteisesti lapsen edusta ja lakia koskevassa hallituksen esityksessä lapsen edun turvaaminen todetaan lastensuojelun tärkeimmäksi periaatteeksi.51 Sen sijaan perusopetuslaissa ei säädetä lapsen edusta. Tällä ei välttämättä ole merkitystä tai se ei vähennä lapsen edun painoarvoa perusopetusta koskevassa
päätöksenteossa. Lapsen oikeuksien sopimus sitoo yhtä lailla lastensuojelua ja perusopetusta koskevaa päätöksentekoa.
Lapsen etu ja sen ensisijaisuus ovat siten periaatteita, jotka on vahvistettu sekä kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa että kansallisessa lainsäädännössä. Näissä kaikissa korostuu, että lasten oikeudet ovat erottamaton osa ihmisoikeuksia ja lapset ovat omien oikeuksiensa haltijoita, etenkään kun ihmisoikeussopimuksissa ei ole asetettu mitään ikärajoja.52
Liisa Nieminen on pyrkinyt määrittelemään lapsen etua perus- ja ihmisoikeuksien kannalta
siten, että lapsen edun voidaan sanoa toteutuvan, kun kaikki hänen perus- ja ihmisoikeutensa on turvattu mahdollisimman hyvin. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö muiden ihmisten oikeuksista tarvitsisi välittää lainkaan. Lapsen etu edellyttääkin usein punnintaa eri
ihmisten erilaisten oikeuksien välillä, kuten luvussa neljä vielä tarkemmin tuon esille.53
Perus- ja ihmisoikeusnäkökulmasta huomattavaa on, että eduskunnan oikeusasiamies arvioi koulujen sisäilmaongelmat osana perusopetuksen oppimisympäristön puutteita yhdeksi
tämän ajan kymmenestä keskeisimmästä suomalaisesta perus- ja ihmisoikeusongelmasta.54
Seuraavassa luvussa siirrytään yksityiskohtaisemmalle tasolle ja keskitytään LOS 3 (1)
artiklaan.
3.2 Lapsen etua koskevan artiklan oikeudellinen analyysi
Lapsen oikeuksien sopimuksen 3 (1) artiklan mukaan
kaikissa julkisen tai yksityisen sosiaalihuollon, tuomioistuinten, hallintoviranomaisten tai lainsäädäntöelimien toimissa, jotka koskevat lapsia, on ensisijaisesti otettava
huomioon lapsen etu (”best interests of the child shall be a primary consideration”)55.
51
HE 252/2006 vp, s. 117.
53
54
Eduskunnan oikeusasiamiehen kertomus vuodelta 2014. Ks. kertomuksen sisällysluettelo.
55
Lapsen edun käsite otettiin käyttöön ja vahvistettiin jo ennen yleissopimusta vuoden 1959 lapsen oikeuksien julistuksessa (kohta 2). Käsite on ollut esillä jo kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevassa
yleissopimuksessa (Sops 68/1986, CEDAW, 5 artikla, kohta b ja 16 artikla, 1 kohta, alakohta d).
52
11
Lopullinen sopimusteksti on ollut monien kompromissien tulos ja edellyttää senkin vuoksi
tulkintaa. Lisäksi huomionarvoista on se, että sopimus on Suomessa voimassa todistusvoimaisilla kielillään, joihin suomen kieli ei kuulu (LOS 54 art). Suvianna Hakalehto-Wainio
on mielestäni aiheellisesti kiinnittänyt huomiota siihen, että suomenkielinen käännös ”lapsen etu” ei vastaa kovin osuvasti englanninkielistä ilmaisua ”best interests of a child”. Englanninkielisen ilmaisun mukaan lapsia koskevista asioista päätettäessä arvioitavaksi tulee
kaikki lapsen elämässä keskeiset intressit, joiden tulee olla ensimmäisellä sijalla.56 Tästä
näkökulmasta suomenkielinen käännös voi jopa kaventaa yleisperiaatteen sisältöä. Seuraavassa käsittelen artiklan edellä kursivoituja kohtia lapsen oikeuksien komitean tulkitsemana (artiklan kursivoinnit edellä kirjoittajan).57 Oikeudellisen analyysin tarkoituksena on
lukua neljä varten avata ensin yleisemmällä tasolla mitä lapsen etua koskeva artikla pitää
sisällään.
”Lapsen etu on ensisijaisesti otettava huomioon”
Lapsen etu on tutkielman keskeisin käsite, jota käsitellään luvussa neljä vielä tarkemmin
homekouluja koskevassa päätöksenteossa. Komitea korostaa, että käsitteenä lapsen etu on
joustava ja mukautuva. Sitä on pidetty dynaamisena käsitteenä, johon sisältyy erilaisia jatkuvasti kehittyviä kysymyksiä. Tällöin lapsen etua on arvioitava aina kyseessä olevaan
yhteyteen sopivalla tavalla.58
Komitea on jäsentänyt lapsen edun käsitettä kolmen eri ulottuvuuden mukaan. Komitea
korostaa, että kolmiosaisena käsitteenä lapsen etu koostuu ensinnäkin aineellisesta oikeudesta, jonka mukaan lapsella on oikeus luottaa siihen, että hänen etunsa arvioidaan ja otetaan ensisijaisesti huomioon, kun päätöksen tekemiseksi tarkastellaan erilaisia etuja käsiteltävänä olevassa asiassa. Toiseksi komitea korostaa käsitettä perustavanlaatuisena tulkintaperiaatteena. Mikäli lainsäännös voitaisiin tulkita useammalla kuin yhdellä tavalla, periaatteen mukaan tulee valita sellainen tulkinta, joka palvelee tehokkaimmin lapsen etua.
Lapsen etu tulee nähdä myös menettelysääntönä, jolloin aina kun tehdään tiettyyn lapseen,
lapsiryhmään tai yleisesti lapsiin vaikuttavia päätöksiä, on arvioitava päätöksen mahdolli-
56
Lapsen etua koskee yleiskommentti nro 14 CRC/C/GC/14. Yleiskommentti sisältää lapsen edun oikeudellista analyysiä, periaatteen tarkastelua suhteessa sopimuksen muihin yleisperiaatteisiin sekä komitean näkemyksiä periaatteen täytäntöönpanoon. 58
CRC/C/CG/14, s. 3–5 ja 9.
57
12
sia vaikutuksia kyseiseen lapseen tai kyseisiin lapsiin.59 Tällöin puhutaan yleisesti lapsivaikutusten arvioinnista.60 Arvioinnissa lapsen edulla tulee olla lapsen oikeuksien sopimuksen tarkoittama juridisesti velvoittava merkitys.61
Sopimuksen muotoilu lapsen edun ensisijaisuudesta asettaa sopimusvaltioille vahvan oikeudellisen velvollisuuden ottaa lapsen etu huomioon. Tämän mukaisesti ei jää harkintavaltaa sen suhteen, arvioidaanko lapsen etu ja annetaanko sille riittävä painoarvo nimenomaan ensisijaisesti huomioonotettavana seikkana kaikissa toteutettavissa toimissa. Ensisijaisuus tuo vahvan erityisaseman ja mahdollisissa ristiriitatilanteissa lapsen edulla tulee
olla korkeampi prioriteetti kuin muilla seikoilla. Komitea jättää ristiriitatilanteissa kuitenkin sen mahdollisuuden, että ristiriidat ratkaistaan aina tapauskohtaisesti.62 Sanan ”ensisijainen” käyttämisen on nähty tarkoittavan myös sitä, että lapsen etu ei aina ole ainoa harkittava seikka, vaan lapsen edun kanssa voi olla kilpailevia ja ristiriitaisia ihmisoikeuksia.
Keskeistä tällöin on se, että lapsen etua on harkittu aktiivisesti, ja pystytään osoittamaan,
että lapsen etua on arvioitu ja se on huomioitu ensisijaisena tekijänä.63 Tämän voi tulkita
tarkoittavan, että tietyissä tilanteissa lapsen edun ensisijaisuus voi joustaa.
”kaikissa toimissa”
Komitea on halunnut varmistaa, että lapsen oikeudet turvataan kaikissa lapsia koskevissa
päätöksissä ja toimissa. Toimella ei tarkoiteta vain päätöksiä, vaan myös kaikenlaisia muita
tekoja, menettelytapoja, ehdotuksia, palveluita ja muita toimenpiteitä. Komitea on tulkinnut myös toimimatta jättämisen toimeksi.64 Tämän mukaisesti esimerkiksi se, että koulurakennuksia ei pidettäisi ajanmukaisesti kunnossa ja tarpeellisia remontteja jätettäisiin säästösyistä toteuttamatta, voitaisiin tulkita myös toimeksi.
59
Kolmiosaisesta käsitteestä tarkemmin ks. CRC/C/GC/14, kohta 6.
Vaikutusten kohteena olevien eri ihmisryhmien näkökulman esiin tuomisen jo päätöstä valmisteltaessa on
todettu lisäävän lasten oikeuksien toteutumista. Ks. tarkemmin lapsivaikutusten arvioinnista esim. Kauppinen, Tapani – Heinämäki, Liisa: Lapsivaikutusten arviointi kuntapäätöksissä. Työväline kunnille lasten,
nuorten ja perheiden hyvinvoinnin edistämiseen sekä palveluiden suunnitteluun, kehittämiseen ja arviointiin.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2010.
61
Hakalehto-Wainion (2012, s. 63) mukaan lapsivaikutusten arvioinnissa lapsen etua on kuitenkin tarkasteltu
usein ikään kuin ei-juridisena käsitteenä, jolla ei ole ymmärretty olevan sitovaa juridista merkitystä.
62
CRC/C/GC/14, s. 5 ja 9–10.
63
64
Komitea ei ole voinut yleiskommentissaan määrätä, mikä on lapsen etu kaikissa mahdollisissa tilanteissa
kaikkina aikoina. Yleiskommentissa (s. 7) komitea on nostanut yhdeksi esimerkiksi toimimatta jättämisestä
ja toiminnan laiminlyönnistä sen, jos sosiaaliviranomaiset eivät ryhdy toimiin lapsen suojelemiseksi laiminlyönniltä tai hyväksikäytöltä.
60
13
”jotka koskevat”
Komitea on tulkinnut oikeudellisen velvollisuuden koskevan kaikkia lapsiin suoraan tai
välillisesti koskevia toimia. Komitea ei ole konkretisoinut tätä muutoin kuin toteamalla,
että tällaiset toimet käsittävät lapsiin kohdistetut toimet sekä toimet, jotka epäsuoremmin
koskettavat lapsia tai muita väestöryhmiä esimerkiksi ympäristöön tai liikenteeseen liittyvinä.65
”lapsia”
Yleissopimuksen 3 artiklan 1 kohtaa sovelletaan ilman minkäänlaista syrjintää kaikkiin alle
18-vuotiaisiin lapsiin sekä yksilöinä yksittäisissä päätöksissä että lapsiryhmiin tai lapsiin
yleensä.66 Sopimus sitoo siten perusopetusta koskevissa päätöksissä sekä yksittäistä oppilasta koskevissa päätöksissä esimerkiksi tehtäessä päätös erityisopetukseen siirtymisessä
tai sisäilmaongelmista johtuen siirtymisestä toiseen kouluun että ratkaisuissa, jotka koskevat kaikkia koulurakennuksen sisäilmaongelmista kärsiviä oppilaita.
”Julkisen tai yksityisen sosiaalihuollon, tuomioistuinten, hallintoviranomaisten tai
lainsäädäntöelimien”
Komitea korostaa, että sopimusvaltioiden velvollisuus ottaa lapsen etu huomioon on laaja
velvollisuus. Se koskee kaikkia julkisen ja yksityisen sosiaalihuollon laitoksia, tuomioistuimia, hallintoviranomaisia sekä lainsäädäntöelimiä, joiden toiminta koskettaa lapsia. Sopimustekstiä tulkitessaan komitea on katsonut artiklan kohdan koskevan myös vanhempia.
Komitea ei missään yhteydessä mainitse suoraan paikallishallinnon toimijoita, kuten kuntia, mutta sopimuksen voidaan nähdä koskettavan Suomessa nimenomaan kuntia, joissa
tehdään eniten lapsia koskevia päätöksiä ja toimia. Tutkimus kohdistuu erityisesti hallintoviranomaisiin ja tästä komitea toteaa yksiselitteisesti, että viranomaisten on esimerkiksi
juuri koulutusta ja terveyttä koskevassa päätöksenteossaan arvioitava lapsen etua, jonka
tulisi ohjata niin päätöksiä kuin täytäntöönpanotoimenpiteitäkin.67
Kuten edellä tuotiin esille, lapsen etu on moniulotteinen ja tulkinnanvarainen käsite, joka
tulee määritellä aina tapauskohtaisesti. On kuitenkin ilmeistä, että lapsen etu on tulkintape 65
CRC/C/CG/14, kohdat 19–20. CRC/C/CG/14, kohdat 21–24. Jo lapsen käsitteen määritteleminen osoittautui sopimusta laadittaessa ongelmalliseksi ja edellytti kompromisseja. Nieminen 1990, s. 13. 67
CRC/C/CG/14, kohdat 25–31.
66
14
riaate, jolla tulee olla vahva asema kaikkien lapsia koskevien lakien tulkinnassa. RiittaLeena Paunio on jo 2000-luvun alussa eduskunnan oikeusasiamiehenä toimiessaan todennut, että LOS yksiselitteisesti edellyttää lapsen edun huomioon ottamista ja etusijalle asettamista kaikissa yhteiskunnan toimissa.68 Vaikka lapsen edun ei aina tulisikaan olla ainoa
huomioon otettava tekijä, niin sen tulee olla ensimmäisten joukossa ja sille tulee antaa
huomattava painoarvo. Ristiriitatilanteissa lapsen edun tulee ohittaa muut intressit. Tällöin
esimerkiksi kunnan viranomaisten intressien tulisi väistyä, koska lapsen edun toteutuminen
edellyttää, että kaikkien lapselle laissa säädettyjen oikeuksien tulee toteutua, sillä muutoin
ratkaisu ei ole lapsen edun mukainen.
3 (1) artikla toisaalta ohjaa ja toisaalta kontrolloi kaikkea lasta koskevaa päätöksentekoa.
Kontrollifunktiona se rajoittaa aikuisten valtaa lapseen ja varmistaa, että lapsi kykenee
käyttämään kaikkia oikeuksiaan. Ohjausfunktiona se puolestaan on takaamassa, että ratkaistavana olevassa asiassa saavutettaisiin lapsen kannalta parhain tai sopivin päätös. 69
Tyypillisesti lapsen etua määriteltäessä on tarkasteltu lapsen edun ja lapsen oman mielipiteen välistä yhteyttä. Esimerkiksi tapaamisoikeutta koskevissa asioissa on otettava huomioon lakeihin kirjatut ikärajat ja sen lisäksi lapsen kehityskyky ilmaista oma mielipiteensä.70
Sen sijaan perusopetusta koskevassa lainsäädännössä ei mainita mitään ikärajoja lapsen
kuulemiseen, jolloin asia ei ole niin yksiselitteinen etenkään kokonaisia lapsiryhmiä koskevassa päätöksenteossa. Liisa Nieminen on pohtinut myös tilannetta, jossa vastakkain
joutuvat lapsen ja aikuisten oikeudet71. Vaikka lapsen edun määrittämisestä vastaavat aikuiset, se tulisi tehdä aina lapsen näkökulmasta72.
Lisäksi voidaan todeta, että sopimus asettaa lapsen edun osalta vain minimivaatimustason,
jolloin sopimusvaltiot voivat turvata lasten oikeudet paremminkin kuin sopimuksessa edellytetään.73 Tulkinnat lapsen edusta eivät kuitenkaan saa syrjäyttää muita yleissopimuksen
takaamia oikeuksia.74 Seuraavassa luvussa tarkastellaan sitä, mistä lapsen edun voidaan
68
Paunio LM 2001, s. 980.
de Godzinsky 2012, s. 163.
70
Oulasmaa 1994, s. 116–117.
71
72
73
Nieminen 1990, s. 13–14.
74
69
15
nähdä muodostuvan ja mitä lapsen edun voidaan tulkita tarkoittavan, kun kunnissa tehdään
päätöksiä homekouluasioissa.
16
4 LAPSEN ETU HOMEKOULUJA KOSKEVASSA PÄÄTÖKSENTEOSSA
4.1 Peruskoulu toimintaympäristönä
Perusopetuksella tarkoitetaan vuosiluokkien 1-9 yleissivistävää opetusta peruskoulussa.
Perusopetuksen oppilaat, joita opetuksen järjestämiseen liittyvät päätökset koskevat, ovat
yksiselitteisesti lapsen oikeuksien sopimuksessa tarkoitettuja lapsia. Perustuslain 16 §:ssä
taataan oikeus maksuttomaan perusopetukseen ja perusopetuslaissa (POL 25 §) säädetään
tarkemmin oppivelvollisuudesta. Oppivelvollisuuden myötä perusopetus koskettaa käytännössä kaikkia lapsia.75 Perusopetuslain 2 luvun mukaisesti opetuksen järjestäminen on kuntien vastuulla ja kunnat huolehtivat tehtävästään tämän lain mukaisesti perustuslain 121
§:ssä säädetyn kunnallisen itsehallinnon puitteissa.
Koulu on moniammatillinen yhteisö, johon varsinaisen opetushenkilökunnan lisäksi kuuluu oppilashuollon myötä sosiaali- ja terveystoimen työntekijöitä sekä muuta koulun toiminnoista vastaavaa henkilökuntaa. Vastaavasti koulun toimintaa ohjaavat perusopetuslain
lisäksi useat muut säädökset, kuten esimerkiksi oppilas- ja opiskelijahuoltolaki
(1287/2013). Monialaisuus näkyy myös silloin, kun kunnissa tehdään päätöksiä opetuksen
järjestämisestä sisäilmaongelmista johtuen. Asioita tarkastellaan tällöin eri näkökulmista:
vähintään esityksiä tekevien virkamiesten, poliittisten päättäjien, koulun henkilökunnan,
oppilaiden huoltajien sekä ennen kaikkea oppilaiden näkökulmasta. Kiinteistöjen näkökulmasta kouluja koskevat asiat puolestaan koskettavat kiinteistöjen rakentamisesta ja ylläpidosta vastaavia toimijoita. Monialaisissa sisäilmatyöryhmissä puolestaan terveydenhuollon asiantuntijoilla on keskeinen rooli.
4.2 Oppilaan etu tarpeiden ja oikeuksien kokonaisuutena
Abraham Maslow esitti 1940-luvulla teorian inhimillisten tarpeiden hierarkiasta. Maslowin
mukaan ihmisillä on erilaisia, hierarkkisesti järjestäytyviä tarpeita, jotka voidaan esittää
pyramidin kaltaisessa rakenteessa. Alinna ovat fysiologiset tarpeet, kuten nälkä, jano ja
75
Perusopetusta voidaan pitää kaikille suunnattuna universaalina palveluna eli palveluna, joka on tarkoitettu
kaikille oppivelvollisuuden piirissä oleville, ei vain tietylle osasta lapsia ja nuoria. Vrt. Arajärvi 2006, s. 9.
17
asunto. Kun nämä perustavaa laatua olevat tarpeet ovat tyydyttyneet, ihmiset korvaavat ne
aina uusilla tarpeilla. Teorian mukaan fysiologisten tarpeiden jälkeen hierarkiassa tulevat
turvallisuustarpeet, sosiaaliset tarpeet, arvostuksen tarpeet ja viimein ylinnä itsensä toteuttamisen tarpeet. Tarvehierarkiateoriaa on kritisoitu muun muassa siinä käytettyjen käsitteiden yleisyydestä ja vaikeasta operationalisoinnista. Kritiikistä huolimatta teoriaa sovelletaan yhä edelleen esimerkiksi organisaatioiden motivaatiojohtamisessa.76 Liisa Nieminen
on pitänyt tärkeänä päästä sellaiseen perus- ja ihmisoikeuskäytäntöön, jossa TSS-oikeudet
ja vapausoikeudet muodostaisivat yhtenäisen kokonaisuuden ja todennut tarpeiden pohjalta
lähtevät ihmisoikeusteoriat tähän juuri sopiviksi.77
Puutteistaan huolimatta Maslowin teoria tarjoaa mielestäni toimivan viitekehyksen konkretisoida lapsen etua homekouluja koskevassa päätöksenteossa. Maslowin mallia soveltamalla voidaan havainnollistaa toisaalla oppilaiden eri tarpeiden välisiä (hierarkia)eroja sekä
toisaalla lapsen oikeuksien komitean korostamaa näkemystä siitä, että lapsen edun on oltava yhdenmukainen koko yleissopimuksen kanssa. Ollakseen lapsen edun mukainen, ratkaisun tulee samanaikaisesti toteuttaa kaikkia LOS:ssa turvattuja oikeuksia.78 Maslowin teoriassaan esittämät tarpeet ovat LOS:ssa turvattuja ihmisoikeuksia. Sopimus sisältää lapsille
yksinomaan turvattujen oikeuksien lisäksi yleisiä kansalais- ja poliittisia oikeuksia sekä
taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia. Erityistä LOS:ssa on, että siinä lasta
tarkastellaan kokonaisvaltaisesti erityislaatuisena kehittyvänä ihmisenä.79 Lapsen etua voidaan seuraavassa lähestyä siten, että lapsen etu täyttyy kun lapsen, tässä tapauksessa oppilaan, eri asteiset perustarpeet tulevat tyydytetyiksi.80 Tarpeiden erittelyn lisäksi pyrin seuraavalla kuviolla havainnollistamaan sitä, että 3 (1) artiklaa ei ole tarkoitettu tulkittavaksi
erillään muista artikloista, vaan päinvastoin nämä muut artiklat täydentävät ja antavat sisältöä lapsen edun käsitteelle.
76
Maslowin tarvehierarkiateoriasta ja sen hyödyntämisestä ks. esim. Harisalo 2010, s. 100–102.
Nieminen 1990, s. 168–169.
78
Vrt. esim. Hakalehto-Wainio 2012, s. 36.
79
80
Kuten Maslowin alkuperäisessä teoriassa, myös lasten oikeuksia tarkasteltaessa tarpeet voidaan nähdä
joustavina, jolloin alemman tason tarpeet voivat jäädä tyydyttämättä, vaikka yksilö kykeneekin toteuttamaan
itseään. Klassisena esimerkkinä on kuvattu sitä, että nälkäisenä ja peloissaankin taiteilija kykenee luomaan
taideteoksen. Vastaavasti voidaan ajatella, että vaikka oppilas saa niukkaa ravintoa ja tämän omanarvon tuntoa koulukiusattuna loukataan, oppilas voi silti pärjätä koulussa ja edetä opinnoissaan ikäluokkansa mukaisesti. Esittämässäni mallissa pidän tällaista ajattelua kuitenkin marginaalisena.
77
18
Itsensä'
toteu*aminen'
ET
N'
Yhteenkuuluvuus'
luokkatovereihin'
E
PS
LA
Kuulluksi'tuleminen'
U'
'Terveellinen'kasvua'tukeva'
oppimisympäristö'
Koulunkäynnin'fysiologiset'perusedellytykset'
Kuvio 2. Lapsen etu homekouluja koskevassa tarkastelussa Maslowin tarvehierarkiateoriaa
soveltaen. (Säkäjärvi 2015)
Koulunkäynnin fysiologiset perusedellytykset
Perustavaa laatua olevien fysiologisten tarpeiden turvaaminen ja tyydyttäminen luo oppilaille edellytykset käydä koulua. Vanhemmilla ja muilla lapsen huoltajilla on ensisijainen
vastuu lapsen hyvinvoinnista (LOS 18 art 1 kohta, LSL 2.1 §). Julkisen vallan on kuitenkin
tuettava perheiden mahdollisuuksia turvata lapsen hyvinvointi ja yksilöllinen kasvu muun
muassa järjestämällä perheille erilaisia palveluita (LOS 18 art 2 kohta, PL 19.3 §). Lapsen
oikeuksien sopimuksen 3 (2) artiklan mukaan lapsella onkin oikeus hänen hyvinvoinnilleen
välttämättömään suojeluun ja huolenpitoon. Pystyäkseen käydä koulua, riittävää ravintoa,
lepoa (LOS 31 art) ja muuta huolenpitoa (LOS 27 art) voidaan lähtökohtaisesti pitää kriittisinä edellytyksinä, joiden oppilailla tulee täyttyä ennen muita tarpeita. Haastatteluissa korostettiin myös lapsen perheeltään saaman kokonaisvaltaisen tuen merkitystä koulunkäynnille, mikä voi ilmetä muun muassa perheen keskinäisinä hyvinä suhteina.
19
”Jos lapsen etua vielä ajatellaan, tärkeää on se, että lapsella on hyvät perhesuhteet
ja oikeus vanhempiin.”81
Lisäksi koulunkäynnin fysiologisia perusedellytyksiä tarkasteltaessa on syytä ottaa huomioon, että sisäilmaongelmia ei ole ainoastaan julkisissa rakennuksissa.82 Oppilaan näkökulmasta suojelua ja huolenpitoa koskevan oikeuden tulisi pystyä kattamaan terveellinen sisäilma myös kotona.
Terveellinen kasvua tukeva oppimisympäristö
Eduskunnan oikeusasiamies jaottelee koulujen sisäilmaongelmat perusopetuksen oppimisympäristön turvallisuuden puutteiksi83. Lapsen oikeuksien komitean mukaan lapsen
LOS 24 artiklan mukainen oikeus nauttia parhaasta mahdollisesta terveydentilasta tarkoittaa lasten oikeutta kasvaa ja kehittyä olosuhteissa, joissa he voivat saavuttaa parhaan mahdollisen terveydentilan84. Vaikka komitea käsittelee lapsen oikeutta terveyteen lähinnä hoitokeinojen näkökulmasta, lapsen oikeutta terveyteen voidaan pitää merkittävänä huomioon
otettavana oikeutena myös tehtäessä homekouluja koskevia päätöksiä.
Perusopetuslain 29 §:n mukaan opetukseen osallistuvalla on oikeus turvalliseen opiskeluympäristöön. Hallituksen esityksen mukaan pykälä sisältää opetuksen järjestäjiä velvoittavan säännöksen oppilaiden oikeudesta turvalliseen opiskeluympäristöön, mikä edellyttää,
että opetukseen tarkoitetut tilat ja välineet ovat turvallisia.85 Jokaisen oikeus turvallisuuteen taataan myös perusoikeutena (PL 7 §). PL 20.2 §:n mukaan julkisen vallan on puolestaan pyrittävä turvaamaan jokaiselle oikeus terveelliseen ympäristöön. Perustuslain 6.3 §
varmistaa, että turvallisuuteen liittyvä perusoikeus koskee yhtä lailla myös lapsia. Koulujen
rakentamista koskee maankäyttö- ja rakennuslaki (132/1999), jonka 117 c §:n mukaan rakennushankkeeseen ryhtyvän on huolehdittava siitä, että rakennus käyttötarkoituksensa ja
81
Erilaisia tarpeita havainnollistamaan esitetään suoria lainauksia haastatteluista, jotka ovat näyte eri toimijoiden näkemyksistä. Haastatteluiden luottamuksellisuuden ja etenkin sen vuoksi, että keskeistä on se mitä
haastateltavat sanovat, eikä se kuka sanoo, lainauksien yhteydessä ei tuoda esille haastateltua tahoa.
82
Hometutkimuksissa on arvioitu, että 7-10 %:ssa pien- ja rivitaloja ja 6-9 %:ssa kerrostaloja esiintyy kosteus- ja homevaurioita. Eduskunnan tarkastusvaliokunnan mietintö 1/2013 vp: s. 8.
83
Ks. eduskunnan oikeusasiamiehen kertomus vuodelta 2014, s. 78.
84
CRC/C/GC/15, kohta 2.
85
HE 66/2013 vp: s. 41. Koulu- ja opiskeluterveydenhuoltoa koskevan asetuksen (6.4.2011/338, 12 §) mukaan kouluyhteisön ja opiskeluympäristön terveellisyys ja turvallisuus on tarkastettava oppilaitoksen ja sen
oppilaiden, kouluterveydenhuollon, terveystarkastajan, henkilöstön työterveyshuollon sekä työsuojeluhenkilöstön kesken ja tilannetta on seurattava vuosittain. Koulurakennusten turvallisuuteen voidaan laskea kuuluvan myös päätökset koulussa käytettävistä siivousmenetelmistä ja -aineista. Ilman huuhtomista käytettävien
puhdistusaineiden käytöstä voi olla seurauksena altistumista sisäilmaongelmista johtuviin sairauksiin. Ks.
Salkinoja-Salonen 2015, s. 46.
20
ympäristöstä aiheutuvien olosuhteittensa edellyttämällä tavalla suunnitellaan ja rakennetaan siten, että se on terveellinen ja turvallinen myös rakennuksen sisäilma huomioon ottaen. Lain 166 §:n mukaan rakennus ympäristöineen on pidettävä sellaisessa kunnossa, että
se jatkuvasti täyttää terveellisyyden, turvallisuuden ja käyttökelpoisuuden vaatimukset.
Oppilaan oikeuden turvalliseen oppimisympäristöön on katsottu kuuluvan oppilaan ihmisoikeuksiin. Jotta oppilaan oikeus opetukseen toteutuisi asianmukaisesti, oppimisympäristön on oltava turvallinen. Hakalehto-Wainio toteaa, että oppimisympäristön fyysinen turvallisuus edellyttää koulurakennusten olevan turvallisia.86 Tulkitsen tämän koskevan myös
oikeutta oppimisympäristön terveellisyyteen ja sitä myötä terveelliseen sisäilmaan.
Turvallisuudessa huomiota on erityisesti kiinnitettävä lapsen ikään ja haavoittuvaan sekä
aikuisista riippuvaiseen asemaan. Kuviossa oikeus terveelliseen kasvua tukevaan opiskeluympäristöön on sijoitettu tarvepyramidin alapäähän, koska mikäli oppilaalla ei ole mahdollisuutta käydä koulua terveellisessä ja turvallisessa kouluympäristössä, ei perusopetuksen
sivistyksellisten ja muiden kasvatuksellisten tavoitteiden voida ainakaan täysipainoisesti
katsoa toteutuvan.87 Myös oppilaan yhdenvertaisuus voi kärsiä, jos tämä ei sisäilmaongelmien aiheuttamista terveysongelmista johtuen pysty käymään koulua. Tällöin voidaan kysyä miten oppilaan oikeus maksuttomaan perusopetukseen voi toteutua.
Kouluturvallisuuteen liittyvistä oikeusturvan puutteista Hakalehto-Wainio nostaa keskeisesti esiin sisäilmaongelmista johtuvat ongelmat.88 Valtioneuvoston oikeuskanslerin homekoulua koskevassa ratkaisussa OKV/1588/1/2013 (7.5.2015) OKA asettaa tarkasteltavaksi
kysymykseksi kantelun kohteena olleen koulun oppilaiden oikeuden turvalliseen opiskeluympäristöön ja arvioi sitä, ovatko kyseisen kaupungin toimet olleet riittäviä ja riittävän
nopeassa aikataulussa tehtyjä turvallisen opiskeluympäristön turvaamiseksi ja terveyshaitan poistamiseksi. OKA kiinnittää erityisesti huomiota siihen, että asian käsittelyssä oli
jäänyt ottamatta huomioon oppilaiden näkökulma ja kokemukset sisäilmasta. Asiaa ei oltu
käsitelty kouluterveyden tai oppilashuollon näkökulmasta, vaan ainoastaan työterveyden ja
työsuojelun näkökulmasta.
86
Hakalehto-Wainio 2012, s. 258 ja Hakalehto-Wainio 2012 LM, s. 242.
Perusopetuksen tavoitteista tarkemmin ks. HE 86/1997 vp.
88
Hakalehto-Wainio LM 2012, s. 253–255.
87
21
Yhteenkuuluvuus koulutovereihin
Kun oppilaiden fyysiset perustarpeet on tyydytetty, keskeiseksi nousee koulun ilmapiiriin
liittyvät asiat. Lapsille kaverisuhteet ja hyväksytyksi tuleminen ovat keskeisiä hyvinvoinnin edellytyksiä.89 Perusopetuslaissa opetus kattaa varsinaisen opetus- ja kasvatustehtävän
lisäksi oppilaiden hyvinvoinnista huolehtimisen. Myös tässä koulun hyvinvointitehtävässä
oppilaan etu on LOS 3 (1) artiklan mukaisesti asetettava etusijalle kaikessa lapsia koskevassa toiminnassa ja päätöksenteossa.90 Yhteenkuuluvuuden tarpeella voi homekouluja
koskevassa päätöksenteossa olla merkitystä erityisesti yksittäistä oppilasta koskevassa päätöksenteossa. Tällöin voidaan joutua punnitsemaan oppilaan oikeutta pitää yllä suhteita
koulutovereihinsa, jos oppilas ei sisäilmaongelmista johtuen pysty käymään koulua yhdessä luokkatovereiden kanssa, vaan pystyäkseen käymään koulua joutuu vaihtamaan koulua
tai siirtymään kotikouluun. Tällöin voidaan joutua tilanteeseen, jossa tarvepyramidin kaikkien osa-alueiden ei ole mahdollista olla yhtä aikaa voimassa.
”Jos pitää siirtyä muualle niin koko kaveripiiri jää vanhaan kouluun ja eihän se kivaa ole lähteä ypöyksin uuteen paikkaan. Jos hoidetaan tää [sisäilma] kuntoon niin
toi [suhde kavereihin] voi häipyä.”
Oppilaan tarpeista terveys voidaan kuitenkin arvioida tärkeämmäksi kuin ryhmään kuulumisen tarve, mitä korostivat myös kaikki haastatellut.
Kuulluksi tuleminen
Lapsen oikeuksien komitea korostaa lapsen edun ja LOS 12 artiklan mukaisen lapsen oikeuden tulla kuulluksi täydentävän toisiaan siinä määrin, että ratkaisun ei nähdä olevan
sopimuksen tarkoittamalla tavalla lapsen edun mukainen, jos lasten näkemyksiä ei ole
kuultu.91 Komitean mukaan lasta on kuultava suoraan tai edustajan välityksellä aina, kun
käsiteltävänä oleva asia koskee lasta. Komitea tulkitsee tätä ehtoa hyvin laajasti.92 Lapsen
kuulluksi tuleminen liittyy arvostuksen tarpeeseen, joka homekouluja koskevassa päätöksenteossa toteutuu käytännössä huoltajia kuulemalla, sisäilmakyselyiden kautta sekä ottamalla tosissaan kun oppilaat kertovat esimerkiksi kouluterveydenhoitajalle, etteivät voi
koulussa hyvin. Haastateltujen mukaan lapsen oikeuteen tulla kuulluksi homekouluja kos 89
Ks. esim. Hoikkala – Paju (2013), jotka ovat etnografisella menetelmällä tutkineet 9-luokkalaisten ryhmäsuhteita.
90
91
CRC/C/GC/14, kohdat 43–45. Vrt. myös Hakalehto-Wainio 2013, s. 40. Kyseessä on lapsen oikeus tulla
kuulluksi, jolloin lapsi voi myös olla käyttämättä oikeuttaan. 92
CRC/C/GC/12, kohta 26. 22
kevassa päätöksenteossa tulee kuitenkin suhtautua vastuullisesti, mitä osoittaa seuraava
näkemys.
”Käännän niinkin päin, ettei käännetä lapselle vastuuta, jota tämä ei pysty kantamaan.”
Riitta-Leena Paunio on oikeusasiamiehenä toimiessaan kiinnittänyt huomiota siihen, että
lapsen osallistumisoikeuden toteutumista on vaikea valvoa laillisuusvalvonnan keinoin.
Asian todentamisesta on vaikeaa saada lopullista selvyyttä kirjallisessa menettelyssä, eivätkä lasten omat näkemykset edes välttämättä kanavoidu kantelujen kautta oikeusasiamiehen tietoon.93 Saman haasteen voi arvioida vallitsevan myös silloin, kun kyse on lapsen
edun toteutumisesta homekouluja koskevassa päätöksenteossa. Yksittäisissä homekouluja
koskevissa kanteluissa kantelu on pantu vireille lähinnä yksittäisten opettajien toimesta,
kuten esimerkiksi tapauksessa EOA 3058/4/08 (24.5.2010), jossa luokanopettajana toimiva
kantelija kertoi sairastuneensa koulussa kosteusvauriomikrobeista.
Itsensä toteuttaminen
Tarvehierarkian huipulle asettuu itsensä kehittämisen ja toteuttamisen tarve. Mikäli edellä
mainitut alemman asteisiksi luokitellut tarpeet eivät riittävässä määrin toteudu, voidaan
kysyä, miten lapsen oikeus saada opetusta (LOS 28 art), lapsen oikeus kehitykseen (LOS
6) ja muut itsensä toteuttamiseen liittyvät tarpeet voivat toteutua. Homekouluja koskevassa
päätöksenteossa tämä ylin tarve voi tarkoittaa oppilaan mahdollisuuksia koulurakennuksen
sisäilmaongelmista huolimatta ja koulumenestyksestään riippumatta luoda oman näköinen
elämä. Haastateltu vanhempi kuvaa asiaa seuraavasti.
”Kaisan kohdalla tämä olisi voinut olla että kun Kaisa oli paljon [sisäilmaongelmien
vuoksi] pois koulusta, niin olisi annettu mahdollisuus, että käyt tekemässä toisessa
koulussa noita tunteja tossa ryhmässä, sitten pääset meidän [koulun] kanssa tukiopetukseen, saat aineistoa kotiin, sä voit tehdä tän jutun sähköisesti. Että lähdettäisiin
tukemaan. Vaikka on homekoulu ja et pysty kokopäiväisesti olemaan siellä, olisi kuitenkin mahdollisuus toteuttaa itseään, mahdollisuus olla mukana vaikuttamassa.
Mahdollisuus rakentaa se oman näköinen polku.” (oppilaan nimi muutettu)
Lapsen edun jäsentäminen tarvehierarkian avulla on yksi tapa jäsentää käsitettä teoreettisella tasolla. Jäsennyksestä voi saada tukea punnintoihin yksittäisissä päätöksentekotilanteissa. Punnintaa tarvitaan, koska kaikki hierarkian eri tasoilla olevat tarpeet ovat tunnustettuja perus- ja ihmisoikeuksia, mutta eri tilanteissa tarpeiden keskinäinen painoarvo voi
93
Kurki-Suonio 2010, s. 303.
23
vaihdella. Edellä kuvatussa mallissa keskiössä on turvata lapsen oikeus kehitykseen nimenomaan LOS 6 artiklan mukaisesti. Yhtenä lapsen oikeuksien sopimuksen yleisperiaatteena LOS 6 artikla pitää sisällään lapsen oikeuden elämään ja henkiinjäämiseen sekä kehittymisen edellytysten turvaamisen mahdollisimman täysimääräisesti. Homekouluja koskevassa päätöksenteossa lapsen edun kannalta keskeiseksi nousee tällöin oikeus terveellisiin ja turvallisiin tiloihin, jolloin esimerkiksi yhteenkuuluvuuden tarve ja itsensä toteuttamisen tarve voivat joutua väistymään. Käytännön ratkaisutoiminnassa ratkaisuja voidaan
joutua tekemään tarvehierarkian eri tasoilla kuitenkin monista eri lähtökohdista. Lisäksi
oikeuspunninnassa on tarpeen tunnistaa se haaste, että lapsen edun määrittely homekouluja
koskevassa päätöksenteossa on samaan aikaan sekä yksittäiseen oppilaaseen että ryhmään
liittyvää.
4.3 Lapsen etuun liittyviä moninaisia intressejä ja tulkintoja
Tässä luvussa syvennetään tarkastelua ja haastatteluaineiston avulla pyritään tuomaan esille, millaisia tulkintoja ja merkityksiä lapsen edulle voidaan antaa. Lapsen edun käsitteeseen suunnatusta kritiikistä osa on yhteistä yleensäkin joustaville normeille. Normit kirjoitetaan riittävän yleiselle tasolle, jotta ne kattaisivat mahdollisimman monenlaisia tilanteita.
Tästä johtuen päätöksentekijä joutuu usein lapsen etua punnitessaan tukeutumaan myös eri
ammattialojen asiantuntijoiden käsityksiin lapsen edusta. Asiantuntijan on oman ammattitaitonsa nojalla pystyttävä arvioimaan, onko hänellä kulloinkin ratkaistavana olevaan asiaan riittävästi tietoa. Haasteellista on, että eri osapuolilta koottu aineisto voi edustaa toisistaan jyrkästikin poikkeavia näkemyksiä ja vaatimuksia. Päätöksenteon ongelmallisuutta
lisää myös se, että päätösten vaikutukset kohdistuvat tulevaisuuteen.94 Sisäilmaongelmista
kärsivien koulurakennusten osalta tehdään lasten terveyteen jopa pysyvästi vaikuttavia
ratkaisuja.
Lapsen edun tulkinnat voivat tapauksesta riippuen vaihdella samankin oikeudenalan sisällä. Tulkintoihin voi vaikuttaa tarkasteleeko käsitettä juristi, terveydenhuollon asiantuntija
vai kasvatustieteilijä. Lapsen etua koskevan artiklan tulisi kuitenkin määrittää periaatteen
tulkintaa kaikissa lapsia koskevissa kysymyksissä.95 Käytännössä päätöksenteon perusteisiin vaikuttaa ratkaisijan ammatillinen näkemys, mutta myös kokemus- ja arvomaailma.
94
Oulasmaa 1994, s. 120–121.
95
24
Päätöksentekijän lapsen edulle antama sisältö on väistämättä yhteydessä myös päätöksentekijän omaan elämänkokemukseen.96 Tämä tuli esille myös useissa haastatteluissa.
”Keskustelu sisältää henkilökohtaisia kokemuksia. Jos jollain ollut astma tai lähipiirillä jotain, niin niistä puhutaan.”
Lapsen edun tulkintaan liittyviä moninaisia intressejä homekouluja koskevassa päätöksenteossa paikannetaan seuraavassa haastatteluaineiston avulla. Ensin kuvataan niitä intressejä, joita homekouluja koskevaan päätöksentekoon liittyy ja niiden kautta pyritään määrittelemään mitkä ovat niitä tekijöitä, joista lapsen edun voidaan nähdä koostuvan.
Taloudelliset intressit nousivat homekouluista keskusteltaessa päällimmäisiksi. Kuntatalous asettaa reunaehdot, jonka mukaan rahaa voidaan kohdentaa. Apulaisoikeusasiamiehen
tekemässä ratkaisussa 2822/4/10 (16.8.2012) laillisuusvalvoja on ottanut yksiselitteisesti
kantaa siihen, etteivät taloudelliset syyt kuitenkaan vähennä kunnan vastuuta homekouluasiassa. Vaikka haastatteluissa nousi esiin kuntatalouden realismi suhteessa juhlapuheisiin, asioihin tarttumista pidettiin tärkeänä.
”Ei ole rahaa, mutta ei ole rahaa olla tekemättäkään.”
Tiukka kuntatalous johtaa pohtimaan asioita myös kuntalaisten yhdenvertaisuuden näkökulmasta eli yhden sisäilmaongelmista kärsivän koulun oppilaiden oikeuksia suhteessa
kunnan muiden koululaisten sekä päiväkoti-ikäisten, ikääntyvän väestön ja työikäisten tarpeisiin ja oikeuksiin. Etenkin suhteessa työikäisiin on voinut tulla tunne, onko lapsi yhtä
arvokas kuin aikuinen.
”Jos olisi aikuisia koskeva virastopäätös, ei kukaan odottaisi vuotta, vaan päätös
tehtäisiin ja mentäisiin eteenpäin.”
Edellisen suuntaisista näkemyksistä huolimatta kaikki haastatellut kokevat lasten painoarvon suhteessa aikuisiin kuitenkin tärkeäksi.
”Ratkaisut pitää tehdä lasten kannalta. Aikuiset on aikuisia, jotka vaihtaa työpaikkaa muutoinkin. Väärä lähtökohta lähteä perustelemaan opettajien työn mielekkyyden kannalta.”
”Jokaisella on päässä, että muksut pitää pystyä pitämään sellaisessa paikassa, että
siellä voi olla. Kyllä aikuiset keskimäärin kestää paremmin.”
96
Oulasmaa 1994, s. 119–120.
25
Poliittiset intressit muodostavat toisen keskeisen tulokulman. Tällöin puhutaan ideologisista kysymyksistä, kuten esimerkiksi siitä, halutaanko kunnan oman palvelutuotannon tuottavan ensisijaisesti palvelut ja miten suhtaudutaan yksityiseen palvelutuotantoon. Tähän
voidaan laskea myös keskustelu kunnan olemassa olevien kiinteistöjen hyödyntämisestä,
jolloin punnitaan sitä, ajaako olemassa olevan kiinteistön hyödyntäminen lapselle parhaan
vaihtoehdon ohi. Keskusteluissa ei voida kieltää inhimillisten tekijöiden merkitystä, jolloin
päätöksentekijöiden henkilökohtaiset tai lähipiirin kokemukset voivat jossain määrin vaikuttaa muiden reunaehtojen puitteissa. Tunteet ja järki voivat olla ristiriidassa myös tilanteissa, joihin liittyy koulurakennusten historiallista tai muuta perinnearvoa.
”Tunteen ja järjen välinen ristiriita on erittäin voimakas.”
”Jos päättäjillä sen ikäisiä lapsia niin läheisempää. Mitä kauempana päätöksenteossa ollaan toimintaympäristöstä, sitä helpompaa tehdä euroilla.”
Punninnassa ja lapsen edun määrittelyssä keskeisimmiksi nähdään kuitenkin terveydelliset
intressit, joiden kautta monitulkintaista ja osin hankalaksikin koettua lapsen edun käsitettä
lähdettiin rakentamaan.
”Meidän tehtävä on turvata terveelliset ja turvalliset tilat. Ei pelleillä näiden asioiden kanssa.”
”Vastuullisena virkamiehenä en olisi voinut ottaa vastuuta jos nää sairastuu.”
Turvallisten tilojen ennalta varmistaminen koetaan tärkeäksi, koska esimerkiksi yläkoulussa oppilaat ovat vain kolme vuotta, jolloin koulussa ei välttämättä havaita oppilaiden oireilua. Kuten haastateltu oppilas toteaa, oireita voi olla vaikea tunnistaa, kun oppilaat oireilevat eri tavoin. Tällöin vasta sisäilmaltaan terveeseen kouluun siirtymisen jälkeen voi ymmärtää, että aiempina kouluvuosina vaivanneet silmäoireet ovat voineet johtua koulurakennuksesta. Sisäilmakyselyyn vastatessa oireita ei ole vielä kuitenkaan osannut yhdistää
kouluun.
Haastateltujen näkemykset lapsen edusta ovat yhdenmukaisia ja eri toimijoiden yhteisenä
tavoitteena pidetään rakennuskannan suunnitelmallista ylläpitoa ja valvonnan laatua. Lapsen edun nähdään koostuvan siitä, että rajalliset resurssit käytetään tehokkaasti, lapsille
pystytään järjestämään terveelliset ja turvalliset tilat sekä sisäilmaongelmiin reagoidaan
mahdollisimman nopeasti. Tästä huolimatta voidaan todeta, että kunkin yhteisön on loppu
viimeksi itsensä määriteltävä, mikä kulloinkin on yksittäisessä tilanteessa lapsen edun mukaista.
26
5 YHTEENVETO JA JOHTOPÄÄTÖKSET
Kun kunnissa tehdään päätöksiä koulun korjaamisesta, sulkemisesta tai ylipäätään opetuksen järjestämisestä, kyse on merkittävistä lapsiryhmiä koskevista päätöksistä. Tutkielmassa
olen pyrkinyt systematisoimaan ja tulkitsemaan lapsen edun käsitettä perusopetusta koskevassa päätöksenteossa siitä huolimatta, että lähtökohtaisesti yleissopimusta on tulkittava
tapauskohtaisesti kussakin tilanteessa, jolloin käsitteen lopullinen sisältö jää aina kussakin
yksittäistapauksessa tapahtuvan punninnan varaan.97 Ensimmäiseen asettamaani tutkimuskysymykseen lapsen edun juridisesta sitovuudesta voidaan kuitenkin vastata yksiselitteisesti, että lapsen oikeuksien sopimukseen kirjattu lapsen etu velvoittaa Suomessa lain tasoisena siitä huolimatta, että sitä on saatettu näihin päiviin asti pitää enemmän julistuksenomaisena toiveena, miten lapsia tulisi kohdella.98 Petri Oulasmaan sanoin lapsen etu ei
ole mikään taikasana, vaan ennen kaikkea vakavasti otettava oikeudellinen käsite.99 Viranomaisen omat mieltymykset, vakiintuneet toimintatavat tai taloudellinen tilanne eivät saa
estää lapsen edun toteutumista.100 Lapsen oikeus turvalliseen ja sisäilmaltaan terveelliseen
opiskeluympäristöön ei ole mielipidekysymys, vaan Suomea sitovaan ihmisoikeussopimukseen kirjattu oikeus. LOS on oikeuspohjainen sopimus, joka ei ainoastaan täytä lapsen
tarpeita, vaan takaa ja toteuttaa lapsen oikeudet. Päätöksen tekeminen lapsen edusta on
siten aina yleissopimukseen perustuva juridinen ratkaisu.101
Sen sijaan kysymys lapsen edun ensisijaisuudesta ja siitä, voiko lapsen etu tietyissä tilanteissa joustaa, ei ole enää niin yksiselitteinen. Kuten Liisa Nieminen toteaa, lapsen etu ei
ole mikään ”superihmisoikeus”, jolla on tietty muuttumaton sisältö.102 Oulasmaa luonnehtiikin lapsen etua mielestäni osuvasti ajatukselliseksi ylärakennelmaksi niille moninaisille
tavoitteille, joita ratkaisijan on yksittäistapauksissa pohdittava. Sanojen lapsen etu hokemisen ja kirjaamisen sijaan, huomio olisi kiinnitettävä ratkaisujen perusteluihin.
103
Asia jää
puoli tiehen jos vain jätetään toteamisen asteelle, että lapsen etu on otettu huomioon. Tär 97
Kurki-Saunio 2010, s. 299.
Vrt. Hakalehto-Wainio 2011, s. 511.
99
100
Hakalehto-Wainio 2012 LM, s. 251.
101
Hakalehto-Wainio 2012, s. 63 ja 244.
102
103
Oulasmaa 1994, s. 122. Koulutiloja koskevia ratkaisuja tehtäessä on arvioitava, miten päätös toteuttaa
perusopetuslaissa mainittua oikeutta turvalliseen oppimisympäristöön. Käytännön ratkaisutoiminnassa tilannetta voidaan tarkastella oikeustieteen ratkaisuperiaatteita hyödyntäen ja asettaa erilaisia säännöksen tavoitteita konkretisoivia kysymyksiä, kuten esimerkiksi miten parhaiten turvataan lasten oikeus turvalliseen kouluympäristöön ja vastauksia punnitsemalla pyritään löytämään ratkaisuvaihtoehto, joka toteuttaa lasten parasta tai joka ainakin on oppilaiden kannalta vähiten haitallinen lopputulos. Oulasmaa on tarkastellut lapsen etua
vastaavaan tapaan huolto- ja tapaamisoikeutta, lastensuojelua ja isyyskysymyksiä koskevissa kysymyksissä.
98
27
keää onkin kuvata, miksi ja miten valittu ratkaisuvaihtoehto edistää juuri tässä tapauksessa
lapsen parhaan toteutumista. Pelkkä viittaaminen lapsen etuun ei riitä, vaan ratkaisuissa
tulisi myös selkeästi tuoda esille miksi ja miten tehty ratkaisu toteuttaa lapsen etua paremmin kuin muut vaihtoehdot104. Ensisijaisuus voi siten perustellusta syystä joustaa.
Haastatteluaineiston mukaan poliittisten luottamushenkilöiden lisäksi virkavastuullisilla
virkamiehillä nähdään olevan loppu viimeksi valta määritellä, mikä on lapsen paras. Oppilaiden lisäksi myös huoltajien paineet ja intressit tunnistetaan merkityksellisiksi. Homekouluja koskevaan päätöksentekoon liittyy siten moninaisia intressejä: taloudellisia, poliittisia, terveydellisiä ja jopa inhimillisiä. Näiden avulla voidaan lähestyä toista asettamaani
tutkimuskysymystä eli sitä, millaisia tulkintoja ja merkityksiä lapsen edulle voidaan antaa.
Yksiselitteistä määritelmää lapsen edun käsitteelle ei ole mahdollista laatia niinkään rajatussa aiheessa kuin homekouluja koskeva päätöksenteko, vaan asia on tarpeen määritellä
aina tapauskohtaisesti. Haastateltujen näkemykset olivat kuitenkin hyvin samansuuntaisia
ja keskeisimmäksi asiaksi voidaan nostaa LOS 24 artiklan lapsen oikeus nauttia parhaasta
mahdollisesta terveydentilasta, mikä homekouluja koskevassa tarkastelussa tarkoittaa oikeutta terveellisiin ja turvallisiin oppimistiloihin. Haastatteluissa korostui myös oikeuskirjallisuudessa esiintynyt näkemys siitä, että käsite voi määrittyä myös arkikokemusten ja
lasten kanssa toimivien omien arvojen kautta. Vaikka lapsen oikeuksien sopimus ja lapsen
etu käsitteenä olisivat vieraita, omassa työssään voi silti toimia sopimuksen tavoitteiden
mukaisesti.
”Ns. tavalliset ihmiset, tervejärkiset ihmiset, jotka haluavat oikeesti toimia lapsen
hyväksi, ne toimii automaattisesti, jos pitää lasta yksilönä, niin ne tulee automaattisesti siihen [lapsen oikeuksien sopimuksen mukaiseen] ajatteluun.
Jatkotutkimuksissa lapsen edun sisältöä voisi syventää haastattelemalla erityisesti lapsia eri
tyyppisistä kunnista.
Tulkinnanvaraisuudesta johtuen artiklan 3 (1) sisällön ymmärtäminen edellyttää sitä koskevaan yleiskommenttiin perehtymistä. Haasteena on, että yleiskommenttia ei tunneta riittävästi. Yleiskommentissa ei toisaalta ole ollut mahdollista vastata kaikkiin mahdollisiin
kysymyksiin. Kentällä tapahtuvaa päätöksentekoa varten tarvittaisiin kuitenkin enemmän
konkreettisia esimerkkejä, joita eri toimijat voisivat hyödyntää päätöksentekotilanteissaan.
104
28
Huomioni kiinnittyi myös siihen, että suhteessa koulujen sisäilma- ja homeongelmien laajuuteen, ylimmille laillisuusvalvojille on kanneltu varsin vähän. Ylimmissä tuomioistuimissa ei toistaiseksi ole käsitelty lapsen terveyteen, saati suoraan lapsen etuun liittyviä
asioita koulurakennusten sisäilmaongelmien yhteydessä, mutta haastatellut pitävät näyttökynnyksestä huolimatta realistisena, että kunnat joutuvat tulevaisuudessa vastaamaan kanteisiin, joissa keskiössä on lapsen oikeus terveyteen.
”Joskus jossain oikeuslaitoksessa vielä astma todetaan koulun ja siten kunnan aiheuttamaksi. Tulee olemaan ajan kysymys.”
Lisäksi herää kysymys siitä, vaikka homekouluasioissa kuuleminen tapahtuu tietoisesti
huoltajien ja kouluterveydenhuollon välityksellä, puuttuuko lapsilta itseltään toimivia oikeusturvakeinoja.105 Myös tätä olisi tarpeen selvittää jatkossa tarkemmin.
Ruotsiksi lapsen etu on käännetty mielestäni osuvasti ”barnets bästa”. Tämä kuvaa käsitteen tavoitetta saavuttaa lapsen kannalta paras mahdollinen lopputulos.106 Voidaankin pohtia, kuvaisiko suomenkielinen ilmaisu ”lapsen paras” jopa paremmin tutkielmassani käsiteltyä yleissopimuksen keskeisintä yleisperiaatetta kuin nyt käytössä oleva, jo valmiiksi
monitulkintaiselta kuulostava lapsen etu.
105
Asiaan on kiinnittänyt huomiota myös lapsen oikeuksien komitea Suomea koskevissa päätelmissään.
CRC/C/FIN/CO/4, kohta 14.
106
Vrt. Hakalehto-Wainio 2012, s. 60–61.
29
LIITE Haastattelurunko
Lapsen etu on käsitteenä ja periaatteena väljä ja tulkinnanvarainen. Tutkimuksessa pyrin
systematisoimaan ja tulkitsemaan lapsen etua homekouluja koskevassa päätöksenteossa.
Pyrin vastaamaan kysymykseen millaisia tulkintoja ja merkityksiä lapsen edulle voidaan
tällaisessa päätöksentekotilanteessa antaa. Olen kiinnostunut siitä, miten omasta roolistasi
käsin näet lapsen edun homekouluja koskevassa päätöksenteossa.
Seuraavia kysymyksiä on hyödynnetty haastattelun tukena.
1. Mikä on roolisi homekouluja koskevissa päätöksentekotilanteissa?
2. Mitä lapsen etu mielestäsi tarkoittaa homekouluja koskevassa päätöksenteossa?
3. Mitkä ovat mielestäsi sellaisia asioita/intressejä, jotka tulisi ottaa huomioon homekouluja koskevissa keskusteluissa ja päätöksentekotilanteissa (esim. terveys, kuntatalous, yhdenvertaisuus muiden koulujen /kunnan järjestämisen muiden palvelujen
kanssa)?
4. Keiden muiden kuin oppilaiden näkökulmista asioita tulee tarkastella (esim. henkilökunta, muiden koulujen kuin homekoulujen oppilaat)? Kenen näkökulma painaa
mielestäsi päätöksenteossa eniten?
5. Millaisia ristiriitatilanteita homekouluja koskevassa päätöksenteossa voi olla?
6. Kenellä on mielestäsi valtaa määritellä lapsen etua? Kuka/ketkä määrittelevät mikä
on lapsen edun mukaista ja lapsen parhaaksi?

Lapsen etu homekouluja koskevassa päätöksenteossa

Transcription

Similar documents

Kattovalokupu jalustalla

Suoritustasoilmoitus

SUOMEN PÄÄKONSULAATTI Los Angeles MUISTIO LOS7M0100

NEUVOSTON SUOSITUS, - annettu 14 päivänä heinäkuuta 2015

Käyttöturvallisuustiedote

Lataa Käyttöturvatiedote

Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi kaupallisista

Digesta 1/2015

Lomake 6 Hankesuunnitelma KARHUSUON KOULU JA PÄIVÄKOTI

Liikenne- ja viestintäministeriö LVM2016-00327 VTO