Terveyden kylvyssä - Terveyskylpyläliiton kulttuurihistoria

T E RV E Y D E N K Y LV Y S S Ä TERVEYSKYLPYL ÄLIITON
KULTTUURIHISTORIA
Ilkka Levä
1
Terveyden kylvyssä - Terveyskylpyläliiton kulttuurihistoria
© Ilkka Levä & TKL Terveys- ja kuntolomat ry. 2015
TKL Terveys- ja Kuntolomat ry., Helsinki 2015
Kaikki oikeudet pidätetään tekijällä ja julkaisijalla.
ISBN 978-952-93-5133-6 (nid.)
ISBN 978-952-93-4994-4 (PDF)
Kansikuva: Vastavalmistunut Tuomarlan terveyskylpylä Ikaalisissa 1965.
Kuvan lähde: Maitotalous 1965/5, 118.
2
Kiitokset
Työn valmistuessa on aihetta kiittää TKL Terveys- ja kuntolomat ry:tä. Tutkimusta on
valvonut tilaajan asettama historiatoimikunta, jonka jäseninä toimivat MVL:n ja TKL:n
toiminnanjohtaja Juha Yli-Kovanen, hänen edeltäjänsä Matti Kangasalusta sekä TKL:n
entinen hallituksen puheenjohtaja Aila Nummi.
Historiatoimikunta on taannut työlle täydellisen tutkimuksellisen vapauden, josta esitän
suurimmat kiitokseni. Keskustelu sujui koko ajan hyvässä sekä vastavuoroisesti
kunnioittavassa hengessä, huolimatta inhimillisesti hyvinkin aroista aiheista.
Tieteellisestä vertaisarvioinnista kiitän kollegoita FT Tuomas Teporaa ja FT Ville
Kivimäkeä. Olen pyrkinyt ottamaan heidän antamansa avartavat korjausehdotukset
huomioon sikäli, kuin se on työekonomisesti suinkin ollut mahdollista. Vastaan tekstiin
jääneistä virheistä ja puutteista luonnollisesti yksin.
Työn tutkimusapulaisena toimi hum. kand. Heidi Auvinen, jonka projektille antama
työpanos oli korvaamaton. Hänen vaivannäkönsä mahdollisti aineiston selkeän jäsentelyn.
Siitä seurasi allekirjoittaneelle mahdollisuus keskittyä itse tekstin koostamiseen nopeassa
tahdissa.
Konkreettinen kirjoitustyö on tehty syyskuun alusta joulukuun loppuun 2014. Tekstiin
jätettyä ensyklopedista ja osin rönsyilevää tyyliä puolustaa tilaajan esittämä toive tekstin
”tarinallisuudesta”. Se syntyy mielestäni ajoittain jopa piinallisen tarkasta asioiden muistiin
kirjaamisesta alkuperäislähteistä. Tätä ”tiheän kirjauksen” lähde-esittelyä on tasapainotettu
viittauksilla Suomen yleisempään yhteiskunnalliseen tilanteeseen kulloiseltakin käsiteltävältä
ajanjaksolta tarjolla olevan keskeisen tutkimuskirjallisuuden avulla.
Yhdistyksen toimistonhoitaja Eija Kousaa, MVL:n tiedottaja Tarja Rauhalaa,
järjestöpäällikkö Tomi Seppää ja kirjanpitäjä Lahja Lakiota kiitän työn suorittamisen
lomassa tapahtuneista aivonystyröitä vaatineista keskusteluista. Erityiskiitokset
toiminnanjohtaja Juha Yli-Kovaselle hänen kanssaan käydyistä keskusteluista. Lyhyeksi
juttutuokioksi tarkoitettu kysymys jostai saattoi venyä yli puolen tunnin mittaisiksi
keskusteluiksi yhtä hyvin Terveyskylpyläliiton menneisyydestä kuin myös MVL:n
ammattijärjestötoiminnan luonteesta Suomessa.
Tutkimusta varten tehtiin kymmenen muistitietohaastattelua Terveyskylpyläliiton
hallinnossa mukana olleiden toimijoiden kanssa. Esitän suurimmat kiitokset kaikille
haastatelluille henkilöille heidän tutkimukselle antamastaan ajasta ja tiedoista. Tarja
Ahlstrandia haastattelin puhelimitse. Entistä toiminnanjohtaja Jouni Kaappaa en lukuisista
yrityksistäni huolimatta tavoittanut. Yritän tuoda myös hänen näkemyksensä asioista esiin
käytettävissäni olleiden lähteiden pohjalta.
Kiitokset myös Helsingin yliopiston kirjastojen henkilökunnalle, joka auliisti palveli
minua niissä vieraillessani (Pääkirjasto, Kaisa-kirjasto, Viikin tiedekirjasto sekä
Terveystieteiden keskuskirjasto).
Lopuksi haluan esittää vielä kiitokseni mus. kand. Marika Hyväriselle. Häntä on suurin
kiittäminen tekstin synnystä ja tekijän tekstuaalisesta kuolemasta.
MVL:n kokoushuoneessa 30. joulukuuta 2014
Ilkka Levä, Suomen ja Pohjoismaiden historian dosentti
3
”Ja nimi sitten - TUOMARLA - eikö se ole enemmän kuin sataprosenttinen täysosuma! Miten
luottamusta herättävä ja samalla - velvoittava -! Eikö yhteistyö ja yksilö, joka tuntee
omistusoikeuden sellaiseen kuin Tuomarlaan, tunne myöskin velvoitusta olla sisäiseltä ryhdiltään
tuon arvokkaalta ja miltei ankaralta kalskahtavan nimen arvoinen?”
(Nimim. ”Tuula” Maitotalous-lehdessä 1/1959, 20.)
Johdanto - sodan ja työn haavoja parantamaan
Maito on ollut maatalousyhteiskunnasta lähtien nykyiseen tietoyhteiskuntaan asti yksi
suomalaisen ruokavalion perustekijä. Maidon tekijät työskentelevät meijereissä, jonne maito
tuli ennen tonkissa ja nykyisin maitotilojen keräyssäiliöistä. Mutta edelleen maidon
alkutuottajana ovat lehmät. Ilman tätä välitöntä suhdetta ympäristönsä luontoon, ei
maitoakaan tulisi ruokapöytään. Sitä ei tulisi myöskään ilman meijerien koulutettua
ammattihenkilöstöä, ”meijeriväkeä”. Tässä tekstissä käytetty nimitys ”meijeriväki” eri
versioineen oli tästä toimihenkilöryhmästä vakiintuneesti käytetty nimi ja tuli siten
luontevasti myös ammattiliiton nimeksi: Meijeriväen Liitto MVL ry (nykyisin Meijerialan
ammattilaiset MVL ry. vuodesta 2002 alkaen). Jäljempänä mainittu Maitotalous-lehti on
tämän liiton jäsenlehti.
Meijereiden väkeen kuuluivat aluksi isännöitsijät, meijeriteknikot, meijeriköt (naisia
1960-luvulle asti) ja meijeristit (aluksi miehiä mutta käsitteestä tuli yleisnimi koko ryhmälle
1960-luvulla), konemestarit ja koneenhoitajat ja konttorihenkilökunta. Myöhemmin
jäsenpohjaan ovat tulleet mukaan kone- ja laitosmiehet, agrologit, maatalousteknikot,
pitkän linjan työnjohtajat sekä ruokaloiden emännät ja muut meijereissä toimihenkilöasemassa olevat työntekijät.1
Sotien jälkeen myös meijerikenttä oli varsin monimuotoinen; oli osuusmeijereitä, Valion
meijereitä, yksityisiä ja osakeyhtiömeijereitä, samoin Osuustukkukauppa OTK:lla ja
Elannolla oli omat meijerinsä. Meijerien ”väki” on tehnyt ja tekee edelleen fyysisesti ja
mentaalisesti kuormittavaa työtä, vaikka aikojen saatossa tapahtunut meijerityön
koneellistuminen on työn fyysistä raskautta vähentänyt. Päivät kumisaappaissa ovat
vaihtuneet kuitenkin uudenlaiseen kuormitukseen, näyttöpäätteisiin ja kolmivuorotyöhön.
Raskas työ synnytti aikoinaan tarpeen lomanviettoon. Ja meijerien työilmapiiri sekä
kansallinen sivistyskertomus (eli ”Suomi yhdistysten luvattuna maana” ajatus) taas
synnyttivät tarpeen yhteisöllisyyteen sekä sen vaalimiseen. Yhteisöllisyys kasvoi
sisäoppilaitosmuotoisissa meijerikouluissa.2 Niitä olivat Kokemäen Meijerikoulu
1909-1968, Valion meijerikoulu 1921-1930, Valtion Maitotalousopisto, Jokioisissa
1930-1975, Kuopion Tietopuolinen Meijerikoulu 1908, joka siirtyi 1952 ensin Saloon
muutamaksi vuodeksi ja vuoden 1953 aikana Hämeenlinnaan, joka on vuodesta 1975
1
Perko 2005; 2011, 11-12, 226, 235-239; Ahlstrand 1995, 43, 121; Pessi 1966, 314-329. Karjakko-oppilaita kurssitettiin
ensimmäisen kerran Kuopion lähellä Leväisten maanviljelyskoulussa 1.11.1858 lähtien (Pessi 1966, 315). Kaksikymmentä
vuotta myöhemmin toimi jo 15 kaksivuotista ja 12 yksivuotista meijerikoulua (317). 1898 laadittiin meijeriopetuksen
ohjesääntö, joka astui voimaan 1902. Se toi alalle myös miehiä meijeristeiksi aiempien meijerskojen rinnalle (318).
Helsingin yliopistossa on opiskeltu meijerioppia vuodesta 1906 alkaen ensimmäisten kurssien käynnistyessä 1907.
Oppiaineen nimi vaihtui maitotaloustieteeksi ja 1.8.2005 pääaineen nimeksi tuli maitoteknologia ja opintosuunnan
nimeksi tuli elintarviketeknologia. (Perko 2011, 226). Yleisemmin yliopiston tutkinnonuudistuksesta 1970-luvulla kts.
Jalava 2012. Väellä tarkoitettiin ennen voimaa. Tästä kts. Siikala 1992 ja Pulkkinen 2014, 46, 189, 274-284.
2
Ruotsinkielinen oppilaitos Pohjanmaalla vuosina 1909-1986, vuodesta 1939 Vaasassa.
4
alkaen ollut ainoa toiminnassa oleva Meijerioppilaitos Suomessa. Yhteisöllisyyttä lisäsivät
opiskelijoiden pitkät harjoitteluajat (vuodesta 1908 alkaen tiedollinen koulutus sai
rinnalleen käytännön harjoittelun), joiden aikana asuttiin meijerin tontilla tai jopa meijerin
vintillä ja ryhmäydyttiin osaksi meijereiden väkeä.
Tämä teksti kertoo siitä, miten meijeriväki synnytti itselleen Tuomarlan tilalle oman
kesänviettopaikan näitä yhteen kuulumisen tarpeitaan tyydyttämään 1950-luvulla. Tarina
kertoo siitä, miten Tuomarlasta sukeutui sodan jälkeisessä teollistuvassa ja tammikuun
kihlauksesta lähteneiden kehittyvien työmarkkinasuhteiden sekä 1960-luvun lopulta
alkaneiden ”Tupojen” Suomessa loman, rentoutumisen ja kuntoutumisen paikka:
Terveyskylpyläliiton (TKL) ylläpitämä Ikaalisten kylpylä. Tarinan lopuksi pohditaan sitä,
miten Ikaalisista 1980-luvun lopun kasinovuosina3 luovuttiin ja mitä sen jälkeen tapahtui
2007 nimensä uudistaneelle ja muutenkin hallituksen tasolla uudistuneelle TKL:n Terveysja kuntolomat ry:lle ja sen lomamökkitoiminnalle vuoteen 2014 tultaessa. Ikaalisten ja
terveyskylpyläliiton tarina nivoutuu osaksi yleisempää ja siinä peilautuu koko suomalaisen
yhteiskunnan historiallinen muutos maatalousyhteiskunnan ajan vaivaisukkojen Suomesta
hyvinvointi- ja kilpailu-Suomeen osana kansallista historiakertomusta.
Tämän tekstin historiallisuus alkaa toisesta maailmansodasta, jonka seurauksena
hyvinvointipolitiikka lopullisesti saapui Suomeen4 ja päättyy kirjoitushetken aikaiseen
suomalaiseen tieto5- ja kilpailutalousyhteiskuntaan6 kohdaten matkalla Suuren muuton
aikaisen autioituvan Suomen7.8 Kylpylätoiminta sai alkunsa 1950-luvulla pinnalla olleesta
ajatuksesta sodan haavojen parantamisesta Tuomarlan Reumaliiton (TRL) toimesta ja tarina
päättyy tulevaisuuden kynnykselle eräänlaisena muuntuneena paluuna tulevaisuuteen, kun
TKL Terveys- ja kuntolomat ry:n toiminnan keskiöön ovat tehtyjen kauppojen ja
yhteiskunnallisen muutoksen myötä osin palanneet alun kehityssysäyksen antaneet
tärkeimmät asiat eli loma-asuminen ja lomailu. Välissä tapahtui kuitenkin jotain. Tämä on
tarina siitä välistä, ”terveyden kylvystä” osana suomalaisen yhteiskunnan historiallista
muutosta tarkasteltuna Terveyskylpyläliiton historian kautta.
Koska kyse on ihmisistä inhimillisinä toimijoina, ei ristiriidoilta ja erimielisyyksiltäkään
aina ole vältytty. Siksi myös niitä kuljetetaan tarinassa mukana kokonaiskuvan
hahmottamiseksi. Niiden kautta lukija toivottavasti pääsee lähelle niitä tunnelmia ja sitä
ilmapiiriä, jossa kukin päätös on kulloinkin syntynyt. Moraaliseksi tuomitsijaksi ei tutkija
tutkimuseettisistä syistä ja tutkimuksen asetelmasta johtuen saa ryhtyä. Tutkija tulee aina
jäljessä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö inhimillisten henkilöiden toimia saisi
arvioida muista kuin heidän omista näkökulmistaan. Näkökulmia ja totuuksia mennyttä
3
Käsitteestä kts. Kuisma & Keskisarja 2012 ja kokemuspohjaisesti Saari 2006 sekä ideologisena käsitteenä Lahti 1998.
4
Kts. esim. Sipilä & Anttonen 2010, 30, 36-38; muutoksen konkreettisuudesta kts. suunnittelun tasolla Hankonen 1994;
Huokuna 2010, 128-141; Mauranen 2010, 152-167 ja erityisesti Sarantola-Weiss 2003. Sosiaalipolitiikan ja sosiaalityön
konkreettisesta historiasta Suomessa kts. alan keskeisimpiä artikkeleita Pulma 1994; Jaakkola 1994; Urponen 1994; Satka
1994.
5
Kts. esim. Hautamäki 1996.
6
Kts. Alasuutari 2004, 5-8, 10-13.
7
Kts. Snellman 2010, 84-101.
8
Kts. historiallisesta lähtötilanteesta yhteiskunnalliskäsitteellisesti Sulkunen 1986; 1989; 1995 ja Jalava 2006 sekä Jalava,
Kinnunen & Sulkunen (toim.) 2013.
5
koskien on yleensä yhtä monta kuin kokijaa ja tulkitsijaa. Turhaa jälkiviisautta on
mahdollista välttää kuvailemalla tapahtumia yksityiskohtaisesti aina sillä tarkkuudella ja
niin monelta eri näkökulmalta, kuin kulloinkin on lähteiden puitteissa työekonomisesti
mahdollista.
Historian ja tiedon ajassa muuttuva luonne
Historian tutkimusta on totuttu pitämään yhtäaikaa tieteenä ja kansallista kertomusta
eteenpäin vievänä voimana. Näin ajateltaessa tullaan, ilman tarkempaa analyyttista
arviointia, jättäneeksi huomiotta ne valta-asetelmat, mitkä menneisyyteen ja erityisesti
menneisyydestä ”vain tietynlaisena” puhumiseen liittyvät jo mainitun kansallisen
kertomuksen osana. On selvää, että nykyisessä filosofisesti ajatellen keskuksettomassa
maailmassa9 yhteisöt tarvitsevat aina jonkinlaista yhdistävää kertomusta omasta
menneisyydestään. Tällainen kertomus ei kuitenkaan saa olla sillä tavalla mennyttä yhteen
muottiin jäykistävä, että se näkisi menneen puhtaan yksiselitteisesti siten, että se olisi voinut
tapahtua vain yhdellä toteutuneella tavalla (eli siis vain kerrotun kaltaisesti tapahtuneena
asiana). Silloinhan muutoksien seuraukset nähtäisiin niiden syynä, eikä tieteenfilosofisesti
näin voi olla. Lisäksi tällä tavoin ajateltaessa latistettaisiin sekä tekstin lukijan, tulkitsevan
kirjoittajan että myös menneisyyden ihmiskokemusten ja kohtaloitten moniäänisyys: kaikki
yhteisöjen kulttuuria eteenpäin vieneet erilaiset keskustelut, jännitteet ja konfliktit,
menneisyyden toiminnan ulottuvuudet ja ilmiöt luoneet, erilaisten kokemusten eriytyneet
ja eriytyvät haarapolut, joita historioitsija myöhemmin tulkitsevana lukijana kulloinkin
koettaa omalla tekstin ilmentämisellään tavoittaa.
Siksi tulevaisuus menneessä pitää nähdä avoimena, tässä ja nyt läsnäolevana ja aina
uudestaan tehtävänä ja tehtynä asiana. Historiantutkijan kertoma tarina taas pitää nähdä
teoriaa menneestä kutovana tarinana, joka tekee historiaa, siinä missä se on tehty kerran jo
menneissä praksiksissa (eli käytännöissä). Tarinan uskottavuuden määrää lopulta se,
tuntevatko sen lukijat sen tavoittaneen jotain siitä menneestä, jota se kuvailee. Tässä
mielessä historian kirjoittaminen siis ei ole tiedettä. Sitä siitä tekee (aina tietyllä tavalla
”likiarvoisesti”) ainoastaan tutkijan systemaattisuus ja hänen valitsemansa tutkimis- ja
kirjoittamistavan avaaminen tekstin sisällä.10
Tutkija kohtaa aina mennyttä lähestyessään myös lähteiden ongelman, sillä lähteisiin voi
väittää sisältyvän ainakin kolmenlaista tietoa tai niitä voi tietyssä mielessä pitää mykkinä.
Ensinnäkin yhdistyslakien mukaan yhdistyksien tulee pitää pöytäkirjaa toiminnastaan ja
taloudestaan, jolloin myöhemmän tutkimuksen käyttöön tuottuu hallinnollista pöytäkirjaaineistoa, joka säilyessään voi myöhemmin toimia tutkijoiden lähdeaineistona. Tutkijan on
näitä aineistoja lukiessaan kuitenkin syytä pitää mielessään se, mihin tarkoitukseen aineisto
on alkujaan luotu ja mitä niihin on voitu tai haluttu kirjoittaa. Pöytäkirjoissa kun aina
pyritään hallinnollisten määräysten täyttämiseksi ”antamaan kuvaa” jostain ja niiden
9
Keskuksettomuuden filosofinen ajatus tulee teoksista Deleuze 1994, 62-67, 154-166, 229, 242, 274-277, 284, 292-304
sekä Deleuze & Guattari 1987, 16-18.
10
Vrt. Cohen 2006; kts. ja vrt. myös Kalela 2000 ja Hyrkkänen 2002 sekä Kusch 1993. Tekstissä esitetty ajatus perustuu
synteesiin edellisistä, eikä ole suorana lainauksena luettavissa niistä. Cohen pohtii haastavassa teoksessaan myös sitä,
sisältyykö lähteisiin oikeastaan minkäänlaista tietoa ja mitä tutkimusprosessista yleensä kirjataan tai tulisi kirjata ylös.
Cohen asettaa tutkijan kysymään ovatko tutkijan kokemukset tutkimusta tehdessä merkityksellisiä tutkimuksen tuloksien
suhteen vai eivät.
6
esitystapoja sitovat tietyt hallinnollis-juridiset vaatimukset. Sisäpiiritietoa ei niissä
esimerkiksi saa antaa. Toiseksi on olemassa se organisaatioiden jokapäiväisessä johtamisessa
tapahtuva prosessuaalinen puhe ja ajatustyö, joka ei koskaan tule julkiseksi missään. Tätä
ulottuvuutta tutkija joutuu ainoastaan arvailemaan lähteitä lukiessaan. Tutkimuksen
kuluessa ”tieto” tällaisen olemassaolosta lisääntyy mutta sen kirjaaminen on osaltaan
mahdotonta, koska kokonaisnäkemys on valmis vasta kirjoittamisen ”valmistuessa” ja koska
kaikki asiat eivät koskaan tule kaikkien toimijoiden eikä myöskään tutkijan tietoisuuteen.
Kolmanneksi pitkään toimineissa organisaatioissa on aina olemassa niin sanotulla ”suusta
suuhun menetelmällä”, vaikkapa kahvipöytäkeskusteluissa tai käytäväpuheissa eteenpäin
välittyvää ja kulkevaa perimätietoa, joka saattaa joskus olla hyvinkin huutavassa ristiriidassa
kahden aiemman tiedonlaadun kanssa. ”Muistetaan”, että jokin asia olisi tapahtunut jollain
tietyllä tavalla mutta tapahtumatodellisuudessa näin ei ole välttämättä koskaan tapahtunut
ristiriidattomasti.
Kahta jälkimmäistä tiedon ulottuvuutta tutkija voi koettaa havainnoida organisaatioiden
tuottamasta lehtiaineistosta sekä elossa olevien toimijoiden muistelutyöstä, jotka sitten
limittyvät hallinnolliseen aineistoon tutkimuksen analyysia rakennettaessa. Yhtä kaikki,
jokainen näistä tiedon erilaisesta ilmenemismuodosta ovat ihmisen ja ihmisryhmien
luomina historiallisia. Siksi niitä voi aikaansa sidottuina inhimillisinä ilmiöinä myös tutkia
historiallisesti. Tutkijan on vain myönnettävä, että joskus on pakko sanoa jotain
epätäydellistä mieluummin kuin vaieta, vaikka ilmiön kuvaus jäisikin likiarvoiseksi. Tässä
tutkija voi puolustautua toteamalla, että myös fyysikko Werner Heisenbergin
epätarkkuuslauselma vuodelta 1927 todistaa tämän likiarvoisuuden puolesta. Mitattaessa
kappaleen liikettä ei voida havaita sekä sen vauhtia ja paikkaa samanaikaisesti yhtä tarkasti,
vaan on valittava kumpaa asiaa koetetaan mitata. Lopulta on muistettava myös se, että
havaitsijaa ei voi täysin irrottaa havainnosta eli hän myös muuttaa havainnon kohdetta
jollain tavoin sitä havainnoidessaan. Tämä on aina havaintoja tehdessä ja niistä
kirjoitettaessa muistettava, koskivatpa ne sitten historiaa, nykyisyyttä tai tulevaa.11
Kylpylätoiminnan laajempi eurooppalainen tausta
Hellenistinen perintö ja roomalaiset kylpylät
Keisariajan Rooman nautintokulttuureita tutkinut Ray Laurence toteaa, että kylpylät
levisivät Italian niemimaalle vuosien 300 eaa. ja 100 jaa. välillä. Kylpylät olivat julkisia
tiloja, jossa jokainen sääty kohtasi alastomana vain kylpysandaalit jaloissaan. Bordellien
lisäksi kylpylät olivatkin ainoita paikkoja, joissa miehet saattoivat olla julkisesti alasti
Roomassa. Myös sekakylpylöitä tavataan sekä myös pelkästään naisille tarkoitettuja
kylpylätiloja. Segregaatio väheni ajan myötä kylpylöiden arkkitehtuurin muuttuessa
11
Heisenbergin epätarkkuuslauselmasta kts. esim. Minlos 2001. Uncertainty principle. R.A. Minlos (originator),
Encyclopedia of Mathematics. URL: http://www.encyclopediaofmath.org/index.php/Uncertainty_principle sekä http://
plato.stanford.edu/entries/qt-uncertainty/ (Viitattu 14.12.2014.); kts. havainnoista esim. Levä 2012, 129. Sisäpiiriä on
määritelty esim. sisäpiirikauppoja sääntelevässä arvopaperimarkkinalaissa, joka on ollut Suomessa voimassa vuodesta 1989.
Arvopaperimarkkinalaki 26.5.1989/495 kumottu uusitulla lailla 14.12.2012/746. Epätarkkaa ja likiarvoista mittaamista
ihmistieteissä tuntuisi ns. kovien tieteiden piiristä tukevan myös Gödelin epätäydellisyyslauseet, vaikkakaan niitä ei
tietenkään siihen käyttöön ole ollenkaan alunperin tarkoitettu. Näistä kts. esim. Raatikainen 2013. http://
plato.stanford.edu/entries/goedel-incompleteness/ (Luettu 22.12.2014.) Lähteiden mykkyydellä tarkoitan sitä, että ne on
yleensä luotu aivan toista funktiota varten kuin tutkimusta.
7
valoisammaksi ja avarammaksi. Tällä katsotaan olleen yhteys nautinnon tavoitteluun ja
moraalisten käsitysten höltymiseen ajan myötä. Konsuli Seneca pitikin kylpylöitä temppelin
antiteesinä, jonka vuoksi nautintohakuisuus kylpylöissä nähtiin moraalisesti alhaisena.
Tähän liittyi se, että erityisesti nuorten miesten oli tapana juoda alkoholia ennen
kylpyläreissua. Rikkailla oli varaa oleskella kylpylöissä koko päivä, kun taas köyhemmät
päivätyöläiset olivat velvollisuuksiensa vuoksi pakotettuja peseytymään jopa tunnissa.
Nautintojen suhteen kylpylöiden arkkitehtuurin tarjoamat kuuloaistimukset tuottivat
kylpijöiden korville hyvin monenlaisia ärsykkeitä. Kuultavissa oli nuorten atleettien
ruumiinharjoitusten tuottamia murahteluita ja ähkäisyjä, hierojien käsien läpsähdyksiä
hierottavien paljaalle iholle, veteen hyppäävien ihmisten ruumiiden tuottamia veden
roiskahduksia tai seinien tuottamia kaikuja muiden kylpijöiden hyräilemistä lauluista.12
Kulttuurihistorioitsija Inge Nielsenin mukaan roomalaisten kylpylöiden esikuvat ja
vaikutteet oli haettu Kreikasta ja hellenistisestä kulttuuripiiristä. Ne kehittyivät siellä jo
klassisella kaudella viisi vuosisataa ennen ajanlaskun alkua. Myös paikallisesti omaleimaista
yksityistä kylpemiskulttuuria oli Italian niemimaalla olemassa jo ennen kreikkalaisvaikutteita alkaen kolmannelta vuosisadalta ennen ajanlaskua.13
Keisari Neron aikaisen kirjailija Petronius Arbiterin Satyriconissa kuvaamien Trimalkion
pitojen kohtaamiset ilmensivät Laurencen mukaan kylpijöiden itsetietoisuutta suhteessa
muihin: jonkinlaista miehisten katseiden objekteiksi muodostettujen nuorten miesten
ruumiiden tarkastelua ihailevaan ja erotisoivaan sävyyn. Nautintohakuisuus korostui
kylpylöissä ajan kuluessa. Kulttuurisesti jo lapsuudesta alkaen opetettu, tuolloiseen
lääketieteelliseen fysiognomiaan perustuvan ruumiinkielen tarkoitus oli antaa muille
kylpijöille viesti mahdollisissa kohtaamisissa tapahtuvien nautintojen laadun suhteen.
Miehet ja naiset myös kylpivät sekaisin vielä ensimmäisellä vuosisadalla (jaa). Vasta toisella
vuosisadalla annettiin säädöksiä, joilla tapaa koetettiin rajoittaa. Myöhemmät valoisat
marmorikylpylät olivatkin Laurencen mukaan rakastavaisten kohtaamispaikkoja. Kyse oli
kuitenkin pikemminkin ruumiin hivuttavasta erotisoinnista kuin suorien seksuaalisten
aktien toimituspaikasta. Toisaalta Napolin Baiae kylpylän maine ulottui ajan myötä
sairaiden toipumispaikasta suoranaiseen julkisesti esillä olevan hedonismiin.14
Michel Foucault’n mukaan roomalaiset kylpylät olivat sangen pitkäikäinen instituutio,
sille ne katosivat Euroopasta vasta 1500-luvun loppuun mennessä. Puhdistautumisen lisäksi
kylpylät toimivat monesti seksuaalisesti värittyneiden kohtaamisten paikkoina. Kylpylöiden
arkkitehtuuri mahdollisti kvasijulkisen paikan nautinnoille ja kohtaamisille.15 Foucault
analysoi Hippokrateen nimiin laitettua teosta ”Ruokavaliosta” (Peri diaites), joka käsittelee
12
Laurence 2010, 64-69. Vaikka rikkaammilla periaatteessa oli aikaa kulutettavaksi asti, hekin olivat hellenistisestä
maailmasta periytyvien dieteettisten säännösten alaisia ja siten kylpemisen tuli pysyttäytyä kohtuullisuuden rajoissa, jolloin
se säilyi pääsääntöisesti noin kahdeksan tunnin mittaisena. Tästä kts. lisäksi Foucault 1998, 189 sekä Nielsen 1990, 6.
13
Nielsen 1990, 6, 13.
14
Laurence 2010, 72-74. Trimalkion pidoista kts. Arbiter 2003. Varhaisimpia kylpylän tapaisia lähdevesipaikkoja on
tavattu jo muinaisilta babylonialaisilta, intiaaneilta ja monilta eurooppalaisilta etnisiltä ryhmiltä. Tästä kts. Scott & Kosso
2009 sekä Munn 2009 (vesi suvereniteetin lähteenä); Cuffel 2009 (hammam-instituutio musliminaisten
kohtaamispaikkana); Taylor 2009 (vesi identiteetin rakentamisen perustana roomalaisilla) sekä Sutton 2009 (naiseuden
kuvista antiikissa). Nielsenin mukaan Hadrianuksen (keisarina 117-138 jaa.) ja Alexander Severuksen (keisarina 222-235
jaa.) välillä rajoitettiin useiden keisarien toimesta sekakylpemistä. Heidän aikanaan molemmat sukupuolet yleensä kylpivät
erikseen, eri tiloissa tai eri aikoina. Kts myös. Suvikumpu 2014, 10-11.
15
Foucault 1984, 251.
8
myös kylpemistä osana dieteettistä ruumiinkontrollia. Pohdintaa aiheuttaa kylvyn
lämpötilan sopivuus sitä harjoittavalle henkilölle ja tuleeko kylpeminen suorittaa ennen vai
jälkeen aterioinnin. Voimakkaasti lämmittävien juoksuharjoitusten jälkeen kylpyjen tuli olla
kylmiä mutta kaikkien muiden harjoitteiden jälkeen lämpimiä. Strategia perustui
eräänlaiselle korvausperiaatteelle siten, että kylmyyttä tuli tasapainottaa lämmöllä ja
päinvastoin.
Dieteettisyys tarkoitti Foucault’n mukaan myös sitä, että näkökulma oli selvästi
enemmän kokonaisvaltaiseen diettiin kuin terapiaan eli jonkin korjaamiseen liittyvä.
Ruokavalio määritti koko ihmisen käyttäytymistä ja oli tällä tavoin olemista koskevaan
pohdintaan perustavaa luokitusta. Siinä kuvastui tapa, jolla ihminen eli kokonaisuudessaan.
Sen avulla luotiin käyttäytymissääntöjä ja suhteutettiin ihmisen elämää luonnollisena
pidettyyn. Ruokavalio eli dieetti oli siis kokonainen elämäntapa. Erotuksena terapiasta
näkökulma oli enemmän kokonaisvaltaista ruumiinhallintaa, jolla koetettiin ohjata
terveydelle tärkeäksi todettua toimintaa. Pohdinta dieetin suhteen ei lähtenyt pyrkimyksestä
poistaa jotain vaan halusta yhdistää ihmisen elämän kaikki asiat terveyden hoitamisen
kokonaisuuteen ja ruumiin elämään.16
Vasta kristinuskon voittokulun myötä kylpemisestä tuli laajempi yhteiskunnallinen
ongelma, sillä kirkkoisät olivat huolissaan erityisesti naisten moraalista kylpylöissä.
Sekakylpemisen kulttuurisen tavan säilyvyydestä kertoo kuitenkin se, että kirkko joutui
kieltämään asian erikseen vielä kahdeksannella vuosisadalla. Sukupuolten segregaatio
vaikutti myös kylpyläarkkitehtuuriin, sillä myöhäisellä roomalaiskaudella ja varhaisen
bysantin aikana ryhdyttiin rakentamaan sukupuolten mukaan eriytettyjä tiloja rajaten tällä
tavoin toiseudeksi koodattujen ruumiiden pääsyä tiettyihin eristettyihin tiloihin. Kirkko
kuitenkin salli kylpylät niigen hygieenisyyden vuoksi ja pyrki tästä syystä jopa edistämään
niiden käyttöä.17
Myös ortodoksisen kirkon alueella aiemmista pakanallisista kylpyläpaikoista tuli pahojen
voimien keskittymiä. Aiemmassa venäläisessä kansanuskossa paikanhaltijahenkiin oli
sisällytetty ambivalenssia. Manaajanoidaksi (koldun) vihkiytyminen alkoi erityisesti
kylpylässä ja aina keskiyön aikaan. Ainoa ihmisille kelvollinen kylpyaika oli viidestä
seitsemään iltapäivisin. Noidat eivät kuitenkaan kylpeneet tiloissa vaan käyttivät sitä omiin
maagisiin tarkoituksiinsa. Tämä uskomus viittaa heidän sosiaaliluokkaansa, sillä monet
heistä kuuluivat köyhälistöön.18
Epäilyttävään aikaan kylpeminen myös sai yhteisön epäilemään henkilöä noituudesta.
Prinssi Vasili Golitsyniä syytettiin maanpetosoikeudenkäynnissä koldunin pitämisestä
kylpylässään 1691, jotta manaajanoita olisi tehnyt rakkauden taikoja sijaishallitsija Sofian
viettelemiseksi Golitsynin pauloihin. Slaavilaisten heimojen varhaishistoriaa kirjanneissa
kronikoissa kylpypaikat olivat jopa ihmisen alkuperäinen syntysija. Kronikan mukaan
Jumalan ollessa erään kerran kylpemässä tämä riitautui paikalla olleen saatanan kanssa ja
tästä riidasta syntyi ihminen. Myös synnytys tapahtui aina kylpytiloissa venäläisessä
16
Foucault 1998, 178, 180, 188, 189; vrt. myös Mikkeli 1998a, 10; Mikkeli 1998b, 87-88; Lempa 1998, 127.
17
Nielsen 1990, 50-57 (arkkitehtuurimuutokset) ja 144-148 (keisarien ja kirkon suhtautuminen). Nielsen toteaa, että
provinsseissa on ollut hyvinkin erilaisia kylpylöiden tyyppejä. Pääsääntöisesti roomalaiset kylpylät luokitellaan joko
käsitteellä balnea (joka tulee kreikankielen sanasta Balneion kylpeminen) tai thermae (joka tuli kuumaa merkitsevästä
kreikankielen sanasta Thermos). Tästä kts. emt., 6.
18
Kts. tästä Ryan 1998, 1-10.
9
kansankulttuurissa. Tämä tapa ylitti luokkarajat ja ulottui koko venäläiseen yhteiskuntaan.
Jopa tsaarittaret synnyttivät lämmitettävissä kylpytiloissa eli saunankaltaisissa banioissa.19
Rooman valta ulottui antiikin aikana Euroopassa aina Englantiin asti. Englannissa
sijaitseva Bathin kuuluisa kylpyläkaupunki (Aque Sulis) on siten perua roomalaisajalta.
Bathin vesiä kehuttiin jo 1100-luvulla mutta toisaalta samalta ajalta peräisin oleva kirjoittaja
totesi kylpylän olevan ”laaksoon haudattuna, sakeana rikinhuuruisesta ilmasta, kuin
porttina Helvettiin”. Sekakylpeminen säilyi Englannissa 1600-luvun alkuvuosikymmenille
saakka kohdattuaan sitä ennen 1560-luvulta lähtien tapaan kohdistuvaa voimistuvaa
kritiikkiä. Englannin sisällissodan jälkeen kylpylät kuten myös Bath kokivat uuden
tulemisen 1660-luvulta lähtien.20 Kylpylöiden englanninkielinen nimi Spa on omaksuttu
Belgian Spassa sijainneelta roomalaiselta kylpylältä (Aquae Spadae). Span kylpylän
mineraalilähteet antoivat nimensä koko kylpyläkulttuurille, vaikka nimen alkuperä on
kiistojen kohde. Paikallisista kylällä oli nimensä jo ennen kylpylää mutta on myös
toisenlaisia näkemyksiä siitä, että roomalaiset kylpylää perustaessaan toivat nimen
tullessaan. Spa-nimi johtuisi siten paikan latinankielisen nimen alkukirjaimista sanitas per
aquam (terveyttä vedestä).21
Kylpylät toimivat joskus myös suoranaisen prostituution paikkoina esikristillisinä
aikoina. Kuten katolinen kirkko myös ortodoksinen kirkko tuomitsi magian ja
kansanuskoisen ennustamisen. Trullan synodi kielsikin sekakylpemisen jo vuonna 692.
Pyhä Johannes Khrysostomos kehotti tämän takia kylpemisessä vallinneen kulttuurisen
painolastin vuoksi tekemään ristin merkin aina ennen kylpylään astumista. Sekakylpeminen
säilyi kuitenkin yleisenä tapana sekä Venäjällä että Suomessa maalaisyhteisöiden
kylpypaikoissa ja saunoissa. Englannissa ja Ranskassa sekakylpeminen säilyi 1500-luvulle
asti, jolloin julkisia kylpylöitä alettiin sulkea prostituutiosyytteiden myötä sekä havaittaessa,
että ajan kulkutaudit leviävät niissä. Tautien etiologia kun perustui tuolloin miasma
ajatukseen pahasta ilmasta. Englannin Bathissa kuitenkin kylvettiin jälleen sekaisin 1700luvulla terapeuttisista syistä mutta nyt vaatetettuna. Läntiset moraalikäsitykset vaikuttivat
negatiivisesti arvottaen myös siihen kuvaan, joka lännessä venäläisistä kylpylöistä annettiin
voimapoliittisista ja kulttuurisista syistä.22
Kylpytapojen muutos johtui puhtauskäsitysten muuttumisesta aikojen saatossa.
Ruttoepidemioiden myötä 1500-1600-luvulla vettä pidettiin uhkana terveydelle. Vesipesun
nähtiin avaavan ihohuokosia sairauksia tuolloisten käsitysten mukaan tuottavalle
saastuneelle ilmalle (miasmateoria). Euroopan hoveissa syntyi eräänlainen kuivapesu, jossa
ihoa pyyhittiin parfyymeillä ja vaatteita vaihdettiin usein. Vettä koetettiin välttää. Vasta
1700-luvun lopulla Versaillesiin Ranskan kuninkaan hoviin alettiin rakentamaan
kylpypaikkoja ja kylpeminen muodostui jokapäiväiseksi tavaksi yhteiskunnan ylimmille
kerroksille. Kylpemisestä ja veden juomisesta tuli osa lääketiedettä. Mineraaleja sisältäneitä
19
Ryan 1999, 37, 50-53.
20
Mullett 1946, 1-3. Mullett toteaa ensimmäisen kylpylöitä koskevan väitöskirjan ilmestyneen 1562 lääketieteen
tohtoriksi väitelleeltä William Turnerilta, joka totesi Bathin vesien terapeuttisuuden. Kts. ja vrt. myös Suvikumpu 2014,
10-12.
21
Suvikumpu 2014, 10-12.
22
Ryan 1999, 52-53, 408.
10
vesiä käytettiin sekä ulkoisesti että sisäisesti ja niistä tuli valistusajan yleislääke.
Miasmateorian vielä vallitessa puhtaudesta tuli moraalinen ongelma 1800-luvulla.23
Psykiatrian historiaa tutkineen Edward Shorterin mukaan kylpylöillä sekä erikoistuneilla
vesihoitoklinikoilla oli suuri merkitys varhaisessa mielenterveyden hoidossa. Toisaalta 1900luvun taitteessa psykiatreja tai niiden alapuolella lääkärien sisäisessä arvohierarkiassa olleita
kylpylälääkäreitä ei hänen mukaansa juurikaan arvostettu. Myös potilaiden omaiset ja
potilaat itse halusivat mielummin hakeutua hoitoihin vesihoitoklinikoille ja kylpylöihin
kuin pahamaineisiin mielisairaaloihin. Monesti olot tai hoitomuodot olivat edellä
mainituissakin paikoissa kuitenkin hoidon nykymittapuilla täysin hoitoon kelpaamattomia.
Esimerkiksi ranskalaisen Alfred Béni-Barden vesiterapian tarkoituksena oli kesyttää
”neuropaattiset” (eli aikanaan hysteerisiksi ymmärretyt) naiset suihkuttamalla heidän
vartaloaan kylmällä vedellä 1800-luvun lopulla.24
Foucault esittää varhemmassa tiedon arkeologia vaiheessa Klinikan synty teoksessaan, että
sairaudenhoidosta tuli 1800-luvun aikana terveydenhoitoa ja lääkärien arvostus
normittavana tekijänä läntisissä yhteiskunnissa kasvoi.25 Tarkkailla ja rangaista teoksessaan
myöhemmässä genealogisessa vaiheessa 1970-luvulla hän hahmottaa suvereniteettien
yhteiskuntien muuttumista kurinpidon yhteiskunniksi, joissa syntyy huoli ihmisestä.
Aiemmista julkisista mestauksista luovuttiin ja rikollisiksi tuomittuja ihmisiä alettiin säilöä
vankiloihin. Moderni vankilalaitos syntyi tätä kautta 1700-luvulta alkaen. Filosofi Jeremy
Benthamin suunnittelema Panoptikon vankila oli rakennettu siten, että vartijat kykenivät
tarkkailemaan vankeja heidän tietämättään pyöreän vankilan keskellä olevasta peitetystä
vartiotornistaan käsin. Kurinpito sisäistyi, kun vangit eivät tienneet, koska heitä
tarkkaillaan.26
Samoihin aikoihin syntyi merkantilismin ja kameralismin myötä ns. hyvän hallinnon
tiede eli poliisitiede (policeywissenchaft), jossa oltiin kiinnostuneita ihmisistä valtion
finanssien vuoksi hyödynnettävinä resursseina.27 Georges Canguilhemin mukaan vasta
uusien konkreettisten tarkkailun kohteiden kehittyminen yhteiskuntiin mahdollisti erilaiset
mittaustekniikat (biometriikka ja psykometriikka), jolla tarkkailussa tuotettuja aineistoja
kyettiin seuraamaan. Esimerkkejä tästä ovat kansallisten vakinaisten armeijoiden
perustaminen ja kansakoulujen luominen jo edellä mainitun poliisitoimen ohella.28
23
Häggman 1998, 159-160. Häggman viittaa Georges Vigarellon analyysiin. Tästä kts. Vigarello 1988, passim.
Miasmateorian mukaisesti miasmaattisten huurujen nähtiin syntyvän erityisesti kosteikoissa, joista ne saattoivat siirtyä
ihmisiin ihohuokosten kautta. Jokin ilmakehässä oleva tuntematon tekijä tai maasta purkautuva voima tuotti teorian
mukaan koleran. Kulkutautien ennakointi oli tämän vuoksi lähes toivotonta. Häggman näkee miasmateorian edustaneen
väistymässä olevaa fatalistista sekä alistuvaa suhtautumista sairauksiin. Vrt. teoreettisesti Foucault 1993, 34-36; Henttonen
2009, 55-56 muistuttaa puhtauden muuttuneen medikalisoitumisen myötä lääketieteelliseksi käsitteeksi, jossa puhtaus
merkitsee bakteerittomuutta. Vasta viime aikoina bakteerien merkitys ruumiin tasapainon säätelyssä on tullut vahvemmin
takaisin lääketieteelliseen tutkimukseen. Lian poispitämisessä on kyse aina myös järjestämisestä ja hallinnasta. Antropologi
Mary Douglasin kuuluisassa teesissä todetaan, että lika on ainetta väärässä paikassa. Lian käsitys siis muuttuu kulttuurin ja
ajan mukana. Kts. teesistä Douglas 2003, 85-86.
24
Shorter 2005, 23-25, 75, 139-150. Aina voi toki pohtia, mitkä nykyhoidon valtaulottuvuudet ovat suhteessa
hoidettaviin ruumiisiin, niiden paikkaan yhteiskunnassa tai ylipäänsä niitä koskeviin tietämisen tapoihin. Vrt. tästä esim.
Henttonen 2009, 38-46 tai Helén 1994, 274.
25
Foucault 2013. (”Naissance de la Clinique”.)
26
Foucault 2001, 273-312. (”Surveiller et punir”) Benthamin suunnitelma oli vuodelta 1791.
27
Stolleis 1998; Blickle et al. 2003.
28
Kusch 1993, 39 viittaa teokseen Canguilhem 1968, 18-19.
11
Ruumis arvottui samalla aivan uusista lähtökohdista ja siitä tuli valtion huolen sekä
suostuttelevan kurinalaistamisen ja palkitsemisen normitettava kohde. Tie myös parantavien
kylpylöiden suuremmalle suosiolle oli avoinna. Weberiläisittäin asian voisi ilmaista siten,
että edellytykset luksuksen demokratisoitumiseksi oli tässä vaiheessa luotu yhteiskuntiin ja
tämän jälkeen kyse oli enää toteuttamisesta.29 Suomessa asiat tietenkin tapahtuivat eri
aikaan ja hieman myöhemmin kuin muualla Euroopassa maan syrjäisen sijainnin ja pienen
väestömäärän vuoksi.
Kylpylät ja uiminen Ruotsinvallan ajalta autonomian aikaan
Ruotsin valtakunnassa kylpylätoiminta alkoi Antero Heikkisen mukaan 1600-luvun lopulla.
Jo Benedictus Olain lääkärikirja Een Nyttigh Läkare Book vuodelta 1578 antaa
yksityiskohtaisia ohjeita vesihoidoista ja kylpemisestä30. Myös nykyisen Suomen alueella
toimi tuolloin jo muutamia terveyslähteitä kuten Turun Kupittaa 1600-luvun lopulta, Oulu
1730-luvulta ja Uusikaarlepyy 1780-luvulta lähtien sekä Loviisa. 1700-luvun lopulla
nykyisen Suomen alueella oli jo parikymmentä terveyslähdettä. Terveyslähteiden toimintaan
sisältyi veden nauttiminen ja kylpyjen ottaminen. Johtavaksi kylpylälaitokseksi ilman omaa
terveyslähdettä kohosi yliopiston Helsinkiin siirtymisen myötä Helsingin Kaivohuone
1830-luvulla, jossa valmistettiin omaa Viktor Hartwallin mineraalivesimerkkiä. Viipurin
Neitsytniemeen kohosi samankaltainen kylpylälaitos 1850-luvulla.31
Tuonaikaisissa kylpylöissä noudatettiin edellä kuvattujen toimintojen lisäksi myös
dieettejä, otettiin sekä kuumia että kylmiä kylpyjä, saatiin lääkäripalveluksia ja vietettiin
muuta säätyläistön asemaan kuuluvaa seuraelämää. Ilmiö oli hyvin yläluokkainen sillä
rahvasta hoidettaessa kylpyajat jaoteltiin säätyaseman mukaan erotellen säädyttömät
säätyihin kuuluneesta väestöstä. Heikkinen toteaa, että vesi oli omistamattomaan luokkaan
kuuluneelle rahvaalle outo elementti, vaikka soututehtäviä se veneissä saikin tehdä.
Rahvaaseen lukeutuneet ihmiset eivät eläessään muuten koskaan välttämättä antautuneet
veden varaan omasta tahdostaan. Kalevalan veteen liittyvät tarinat eivät siis mitä
ilmeisimmin ole syntyneet tyhjiössä. Kyse on uimataidottomuuden lyhyestä sosiaali- ja
taloushistoriasta ja se kertoo omaa tarinaansa yhteiskunnan säätyjen välillä vallinneista
hierarkkisista eroista, niiden mahdollisesta vuosisataisesta pysyvyydestä sekä myös näiden
rajojen ylläpitämisen tavoista.32
Ajatellaanpa veden ja veteen kastautumisen suhteen vielä hetki kansalliseepostamme
Kalevalaa. Siinä Elias Lönnrotin kokoaman alkuteoksen ensimmäisissä runoissa Ilmatar
laskeutuu veden varaan tekeytyen veden emoksi. Tällöin sotka munii hänen polvelleen.
Ilmattaren munat särkyvät, jolloin niiden palasista syntyy maailma ja Väinämöinen syntyy
tämän jälkeen veden emosta. Seuraavaksi yksi kylväjä Sampsa Pellervoisen puista kasvaa
29
Vrt. Hietaniemi 1998, 158. Toteuttaminen eli modernien infrastruktuurien ja hyvinvointivaltiollisen kehityksen tie on
toki ollut katkoksien ja epäjatkuvuuksien sekä kamppailujen vahvasti sävyttämää.
30
Suvikumpu 2014, 7.
31
Heikkinen 1991, 79-80, 82-83; kts. myös Hirn & Markkanen 1989 sekä Suvikumpu 2014, 6-13; ruotsalaisista
kylpylöistä kts. Bergmark 1985.
32
Heikkinen 1991, 75, 90-97. Kts. kuitenkin ennen ilmiöiden historiallistamista myyteistä, niiden tulkinnasta ja
muutoksesta itämerensuomalaisten mytologioissa esim. Siikala 2012, 18-26, 37-50, 62-63, 117-120. Teoreettisesti kts.
Henttonen 2009, 38-46.
12
kuitenkin niin isoksi, että se peittää näkyvistä auringon ja kuun. Tällöin juuri merestä
nousee pieni voimia omaava mies ja kaataa tammeksi osoittautuvan puun. Nyt aurinko ja
kuu voivat jälleen paistaa. Veteen siis liitettiin kansantaruissa jotain pyhää ja voimallista,
jonka vuoksi sen kanssa piti olla tekemisissä välittävien voimien avulla. Ei suoraan siihen
kosketuksissa ollen, saati sitten sen varaan uhkarohkeasti itse heittäytyen, joka uimataitoon
vaadittiin.33
Myös Anu-Hanna Anttilan mukaan kylpylätoimintaa määritteli niissä noudatettu
sukupuolikuri (eli yhteissaunojen puuttuminen), rationaalisuus ja elämän aikatauluttaminen. Suomalaiset kaupungit olivat olemukseltaan, elämäntavoiltaan ja
infrastruktuureiltaan kuitenkin pitkään hyvin maalaismaisia, joten kylpylätoiminta ei
päässyt juurtumaan Suomeen samalla tavoin kuin kaupungistumisessa eri tilanteessa
olleisiin Keski-Euroopan maihin, joissa se kukoisti. Myös muut lomanviettämiseen liittyvät
tavat kuten huvilaelämä saapuivat vasta 1700-luvun lopulla nykyisen Suomen alueelle
Ruotsista. Pietarsaareen rakennettiin 1850-luvulla jo oma huvila-alueen kaltainen ryhmä
huviloita.34
Teollistumisen, maatalousyhteiskunnan ja kylpylöiden kulttuurit kohtaavat
Teollistumisen liikkeelle lähtö 1800-luvun puolivälistä lähtien tuotti autonomisessa
Suomessa kollektiivista pyrkimystä yksityiselämään toisin kuin maaseutuyhteisöissä oli ollut
tapana. Loma- ja vapaa-ajan syntymisen voidaan nähdä liittyneen uudenlaisen teollisen
työnjaon tuloon yhteiskunnallisten suhteiden järjestämisen tavaksi, vanhan traditioihin ja
muuttumattomuuteen perustuneen maalaisyhteisön sijaan. Orvar Löfgrenin mukaan
lomanviettämiseen ja vapaa-aikaan käytetty aika oli siksi keskiössä silloin, kun haluttiin
ilmentää syntyvää kansakuntaa, siihen liittyvää elinvoimaa ja kansallistunnetta, jotta nämä
ilmiöt olisi kyetty esittämään ja vahvistamaan luonnollisina ja muutoksessa olevaan
yhteiskuntaan yhteisöllistä normia luovina asioina. Esimerkiksi Suomen ja muiden
Pohjoismaiden perifeerinen sijainti läntisen kulttuuripiirin reunamailla tuotti näille maille
tarvetta painottaa oman aseman merkitystä kokonaisuudessa. Suomessa tämä tapahtui
eksotisoimalla suomalaista kansankulttuuria ja korostamalla omaa erityisyyttä.35
Olletinkin esimerkiksi kamppailu saunan syntysijoista (ja saunomisesta yleisemmin)
liittyy tähän ilmiöön Suomen kohdalla. On muistettava, että porvarillisen sivistyneistön
pettymys sisällissotaan ryhtynyttä työväestöä kohtaan sai sen suuntaamaan sodan jälkeen
mielenkiintonsa kaukaiseen menneisyyteen, josta haettiin tukea ensimmäisen tasavallan
yhteiskunnalliselle järjestykselle. Tässä tavoitteessa folkloristiikka sai arvoa arvaamatonta.36
Toisaalta saunakulttuurilla on Suomessa ollut vanhastaan vahvat perinteet.
Kansalliskirjailija Aleksis Kivi sijoittaa romaaninsa Seitsemän veljestä käännekohdat juuri
saunaan ilmentäen tällä tavoin tuon tilan liminaalisuutta eli symbolista rajallaoloa ajan
ihmisten kokemismaailmoissa. Veljesten elämän suurimmat käänteet liittyivät juuri saunaan
33
Kalevala 1849: http://neba.finlit.fi/kalevala/index.php?m=1&s=2&l=1. (Luettu 6.10.2014.) Kts. myös Häggman 1998,
162.
34
Anttila 2005, 65; Heikkinen 1991, 74-76.
35
Anttila 2005, 67-68.
36
Vrt. esim. Fewster 2006, Alapuro 1994, Siltala 1999, 2009, Knuuttila 1993.
13
ja erityisesti sen palamiseen. Mutta Aleksis Stenvall eli myöhempi Kivi oli tämän lisäksi
itsekin eräänlainen kulttuurinen ja yhteiskunnallinen siirtymäilmiö omaamiensa
renessanssi-ihmisen elämäntapojen myötä. Hän harrasti herraskaista uintia, terveyskylpyjä
ja lähdevesiä toisin kuin vanha kansanomainen saunakulttuuri ja siihen kuuluneet
parannusideat hänen omaan sosiaali- ja perhetaustaansa liittyen olisivat edellyttäneet.37
Vesihoidoista käyty debatti käynnistyi Suomessa 1860-luvulla, kun Evon Metsäopiston
myöhempi johtaja, everstiluutnantti Alexander af Forselles toi Suomeen J. H. Raussen
metodiksi kutsutun lämmitettyjen vesien hoitokuurin perustaen kylpylaitos osakeyhtiön
Helsinkiin 1861. Forsellesin kirjoitukset herättivät lehdistössä ankaraa kritiikkiä lääkäreiltä,
jotka syyttivät häntä puoskariksi. Yksinkertaistettuna kyse oli ”allopatian” eli
luonnonlääketieteen ja medisiinan välisestä rajankäynnistä ja valtakamppailusta
suomalaisessa koululääketieteessä38. Saksalaisen lääketieteen kandidaatti Friedrich Wilhelm
Everthin antamista vesihoidosta ja hänen suorittamistaan tutkinnoista niiden antamiseksi
ryhdyttiin keskustelemaan lehdistössä julkisesti, koska Everth haluttiin palkata valtion
luonnonlääketieteen lääkäriksi 1866, eikä hänellä ollut Suomessa laillistettua
lääkärintutkintoa. Jutussa nostettiin rikossyytteitä ja se meni lopulta aina hovioikeuteen
asti, joka kuitenkin vapautti Everthin kaikista syytteistä marraskuussa 1869. Kritiikistä ja
oikeudenkäynneistä huolimatta Everth toimi vesihoitoja antaen Suomessa aina kuolemaansa
1890-luvulle saakka.39
37
Kts. http://www.aleksiskivi-kansalliskirjailija.fi/fi/index.php?option=com_content&task=view&id=46&Itemid=57.
(Luettu 30.12.2014.) Artikkelissa kuvaillaan Aleksis Kiven Lapinlahdessa saamia vesihoitoja ja siihen liittynyttä
pakkopaidan pukemista seuraavasti: ”Mutta joka kerran jälkeen, kun se toistuvien lämpimien kylpyjen jälkeen taas
pannaan päälleni, vedetään nyörit yhä tiukemmalle. Kerran ne vedettiin niin tiukalle, että rinta ikäänkuin tuntui
yhteensidotulta. Myös nyt pystyin kuitenkin vapautumaan siitä, mutta vasta mitä epätoivoisimpien yritysten jälkeen,
jolloin sydän niin sanotusti oli murtua ja rinnan seutu nousi korkealle ylös vaikeuttaen hengittämistä.” Eräs toinen
Lapinlahdessa tuolloin vesihoitoja saanut potilas kuvaili niitä seuraavasti: ”Herään siihen että minua nostetaan kylpyyn.
Hui! miten kylmää vesi on. Onneksi minut kohta taas nostetaan ylös. Minut kääritään lakanaan ja minua taputellaan
kämmenellä, mikä tuntu miellyttävältä. Mutta mikä jalkojani vaivaa? Pohkeet ovat sierottuneita ihon poistaneista
sinappihauteista. Kylpyä uusitaan kerta toisensa jälkeen. Koen ne kovin epämiellyttävinä ja sielun ja ruumiinvoimien
palatessa rupen vastustamaan niitä ja yritän, kun ei muu auta, kohdata väkivallan väkivallalla. Työmies S. ottaa lyöntini
kärsivällisesti vastaan, mutta kylvettäjä J., jota olen tarttunut parrasta, turvautuu sanan voimaan, kuiskaten minulle: 'Te
ette ole hullu, vaan niin ilkeä.’”
38
Sosiaalisen konstruktionismin näkökulmasta katsottuna kiistassa voi tulkita olleen kyse emotionaalisesti latautuneesta
sekundaarisosialisaatiosta eli ”terapiasta” laajassa mielessä. Legitimoivaa käsitejärjestelmää sovellettiin yksityistapaukseen
sillä tarkoituksella, että sekä tosiasialliset että potentiaaliset normien rikkojat pysyisivät instituutioituneen todellisuuden
määritelmien rajojen sisäpuolella. Sosiologi Risto Heiskala muistuttaa, että tässä mielessä käsitettynä terapia on aina
poliittista, koska sitä ohjaa ”legitimoivaan käsitejärjestelmään sisältyvä malli siitä, kuinka ihmisten tulee elää”. Tästä kts.
Heiskala 1994, 156-158. Sosiaalisesta konstruktionismista yrityksenä yhdistää sosiologia ja fenomenologia kts. Berger &
Luckman 1994. Heiskala tiivistää Bergerin ja Luckmannin yhteiskunta vs. yksilö käsityksen dialektisesti siten, että
”yhtäältä yhteiskunta on ihmisten tuote, mutta toisaalta ihmiset ovat yhteiskunnan tuotteita”. Dialektisen prosessin
perusajatuksena ovat kolme yhtäaikaa totta olevaa mutta suhteessa toisiinsa hienovaraisesti jännitteistä lausetta: ”…
yhteiskunta on ihmisen tuote - yhteiskunta on objektiivinen todellisuus - ihminen on yhteiskunnallinen tuote.” Näistä kts.
Heiskala 1994, 149, 155.
39
Laicus (V. N. Tavastjerna) 1898, 20-25; vesihoitokiistasta Suomessa 1860-luvulla kts. Hjelt 1912, 2-38; Kylpyjen lisäksi
Everthille oli tärkeää ylläpitää dieettiä, jossa vältettiin lämmintä ruokaa, voimakkaita mausteita ja happoja sekä rasvoja.
Kylvyt ja ruokailu tuli erottaa toisistaan ainakin reilulla kahdella tunnilla. Kylvyn jälkeen tuli odottaa ainakin tunti ennen
ruokailua. Kts. lisäksi luonnonlääketieteen ja tieteellisen lääketieteen rajankäynnistä 1800-luvulla esim. Whorton 2004,
5-19. J. H. Rausse pseudonyymin taakse kätkeytyi saksalainen vesiterapeutti ja matkakirjailija Heinrich Friedrich Francke
(1805-1848), joka oli valmistunut Anschaffenburgin metsäoppilaitoksesta 1830 opiskeltuaan sitä ennen teologiaa mutta
innostuttuaan Rousseau’n luonnonfilosofiasta. Raussen metodien suomalaisiin tuomitsijoihin lukeutui arkkiatri E. J.
Bonsdorffin lisäksi myös myöhempi valtiofilosofi J. V. Snellman. Tästä kts. Hjelt 1912, 4-5. Vesikuureista sisäisesti
nautittuna 1800-luvun sivistyneistössä kts. Häggman 1998, 153-167.
14
Ajalleen tyypillinen kesäleiri-instituutio syntyi myös teollistumisen myötä 1800-luvulla,
kun työväestölle syntyi uudenlaista velvoitteista ja vanhasta palvelupakosta vapaata aikaa ja
läntisen kulttuuripiirin maihin alkoi kulutustavaroiden yleistymisen myötä syntyä
keskiluokkia. Leiritoiminta sai tätä kautta hyvin keskiluokkaisen sävyn. Leireihin on nähty
liittyneen myös pyrkimys muokata leiriläisiä tietynlaisiksi ja tuottaa tasapainoa tehtaiden ja
koulujen monotonisen työn vastapainona erilaisien normittavien ja kurinalaistavien
viriketoimintojen kautta kuten partiotoiminta. Leireillä saatettiin vahvistaa kansallistunnetta, ryhmäsidonnaisuutta sekä muita ryhmän jäsenten keskuudessa arvostettavia
yksilöllisiä ominaisuuksia.40 Myös Suomessa loman viettämiseen kytkeytyi itsekurin teema,
itsen kultivoiminen paremmaksi sekä oman paikan tuottaminen uudelleen jäsentyvässä
yhteiskunnan luokkajaottelussa entisen sääty-yhteiskunnallisen jaottelun sijaan.41
Löfgrenin mukaan teollistumiseen liittyvää ja varhaista lomanviettotapoja paljon
laajemmat kansankerrokset tavoittanutta loman viettämisen tapaa voi tyypitellä
jaottelemalla näitä tapoja porvariston ja työväestön mukaan, kuten Anu-Hanna Anttila on
tehnyt. Anttilan mukaan porvaristolle loma oli vapautta johonkin. Siihen liittyi lupaus
mahdollisuudesta toteuttaa itseä ja ajatus kaipuusta yksityiselämään. Porvaristolle se oli
eristymistä kaupungin paineista ja siihen liittyi monesti lisäksi myös ylikorostuneen
tunteellista luonnonpalvontaa. Erottautuminen luonnosta taas näkyi porvariston itselleen
asettamana loma-ajan aktiivisuusvaatimuksena. Modernilla ajalla Descartes’n 1600-luvun
ns. erheestä syntynyt jaottelu ylevään henkiseen ja alhaiseen ruumiilliseen sai länsimaisen
mielen kohdistamaan ihannointinsa puhtaaseen luontoon. Ajateltiin, että sivilisaation ja
luonnon välille oli syntynyt katkos, jonka vuoksi ihmiset vieraantuivat yhteiskunnasta
mutta myös luonnosta ambivalenttina monimerkityksellisenä ilmiönä, jossa myöhemmät
demonit vielä olivat olleet (ainakin) kaksimerkityksellisiä daimoneita (eli sekä pahoja että
hyviä henkiä kuten monet henget, tontut ja parat itämerensuomalaisten heimojen
mytologioissa olivat).42
Työväestölle lomanviettäminen oli porvaristosta poiketen vapauden hakemista jostakin
eli rauhaa monotonisena alati toistuvasta työstä. Työväestön toimintaa lomanvietossa
hahmotti yhteisyyden kaipuu, kollektiivisuus sekä avoimuus. Tärkeää oli saavuttaa lepo ja
rauha irtautumalla työpaikkojen normittavasta, kellokorteilla vahditusta ja usein
työnjohtajan kepeillä työntekijöiden selkänahalla kuriapitäneestä isäntävallasta.43
Laajempana ilmiönä kyse oli siirtymästä moderniin. Arkkitehtuurin historiaa tutkinut
Maarit Henttonen näkee, että moderniin liittyi keskeisesti asiantuntijuuden ja
professionalismin korostaminen. Yhteiskunta ryhdyttiin kokemaan teknologisena
järjestelmänä ja sen keskiöön nousivat järki, tiede, tekniikka ja koneet sekä uutta
tulevaisuutta kohden kehittyminen. Taylorismi ja fordismi eli tieteellinen liikkeenjohto,
liukuhihnatyö, rationalisointi moninaisine erilaisine merkityksineen ja standardisointi löivät
läpi suomalaisessa yhteiskunnassa 1920-1930 -luvuilla tuolloisesta lamasta huolimatta. Ajan
40
Anttila 2005, 70-71. Ward & Hardy 1986, 6-9.
41
Apo 1998, 90-91; Siltala 1999; Knuuttila 1993.
42
Anttila 2005, 66. Löfgren 1984, 122-124; 1999, 68; Kotkavirta & Sironen 1989, 14; Bordo 1987; Paglia 1990; kts.
itämerensuomalaisten mytologioista yleisemmin myös Siikala 2012, 75-94, 112-115 sekä henkien ambivalenssista Ryan
1999, 23-25, 50-53; Pulkkinen 2014, 82-86, 184-186, 298-301.
43
Anttila 2005, 71; isäntävallasta käytännössä kirjapainoissa ks. esim. Kuusela 2012, 46-50.
15
ankara arkitodellisuus peittyi tieteellisinä pidettyjen odotusten antamiin suuriin lupauksiin
tulevasta. Suunnittelujärjestelmä löi lävitse rakennusteollisuudessa kuitenkin vasta sodan
jälkeen täysimittaisesti viimeistään 1960-luvulla, kuten arkkitehti Johanna Hankonen on
osoittanut. Modernisaatio myös miellettiin yleisemmin maskuliiniseksi projektiksi, jossa
naisten paikka kyllä oli olla mukana mutta ainoastaan heille tiukasti osoitetuissa rooleissa,
tiloissa, paikoissa tai töissä. Sosiologi Turo-Kimmo Lehtonen on lisäksi esittänyt
moderniteettia leimanneen erityisesti lääketieteelliseen teknologiaan sisältyvän pyrkimyksen
ylläpitää tervettä elämää hienovaraisen ja jatkuvan kontrollin avulla yksilöiden hygieniasta
huolehtimalla. Ruumiin kontrolli lisääntyi mutta hienovaraistui samalla.44
Kylpylöissä sosiaalihygieeninen periaate toteutui erityisesti, olihan niiden yksi keskeisin
funktio puhdistautuminen ja yksilöllisen hygienian ylläpito. Tällöin niissä käymisen nähtiin
lisäävän myös valtiollista puhtautta. Tästä kertovat Ikaalisten kylpylän osalta siihen
Ikaalisten toimijoiden itsensä toimesta liittämät puhetavat, joissa kylpylän toimintaa
perustellaan nimenomaan valtiollisen tason saamilla hyödyillä. Vanha laajempi
sosiaalihygieninen käsitys puhtaudesta valtiollisena puhtautena eli siis kylpylöissä vielä
vahvasti 1970-luvulla.
Maatalousyhteiskunnassa jako porvarilliseen tai työväestön omaamiin lomanvietto
tapoihin ei kuitenkaan täysin pätenyt. Lomanviettäminen saattoi jopa yhden päivän
mittaisena olla unelmien täyttymys ja eräänlainen positiivinen poikkeustila pois arjen
raskaasta, monotonisesti toistuvasta ja paikkasidonnaisesta raadannasta kotinavetassa.
Nimimerkki ”Maaseudun perheenemäntä” osallistui Maitotalous-lehden toimeen panemaan
kirjoituskilpailuun 1964 tekstillään ”Kesäisen vapaapäivän muistelmat”. Niissä hän kuvaili
eloisasti kokemustaan yhdestä lomapäivästään juuri Tuomarlassa.
”Niin se vapaapäivä on nyt sitten jo melkein kuin totta, ajattelin minäkin illalla saunan jälkeen
loikoessani sängyssäni. Se oli kuin unta. ’Kaunista se oli niin’ että todella minäkin kotona
viihtyvä maalaisemäntä olin nyt täällä, saunoin ihanassa rantasaunassa ja rentouduin koko
sydämestäni sen hyvän saunomisen päälle. Kyllä se oli niin toista kuin kotona. Oli oikein
sellainen tunnelmallinen olo, melkein kyynel silmäkulmassa, olin niin onnellinen, kun
kerrankin saa olla poissa kotihuolista. Kun illalla siinä muistelin, päädyin siihen tulokseen etten
ollut poissa kotoa näin yötä kun silloin, hakiessani kuopukseni sairaalasta ja hänellä oli ikää
tänä lauantai-iltana 10 vrk:tta vaille 12 vuotta.”45
Kirjoittaja ilmensi vapaata päiväänsä hyvin realistisesti jonkinlaisena siirtymätilana pois
arjesta (ilmaisuilla ”uni”, ”toista kotiin verrattuna”). Samalla hän kuitenkin arvotti
maalaisyhteiskuntaa toiseudeksi; yhtäältä huolien täyttämänä tilana (ilmaisulla ”poissa
kotihuolista”) mutta toisaalta kaihoten sitä jonkinlaisena nostalgisena muistumana
(kirjoituksensa yleisessä muistelutyössä ja erityisesti ilmaisullaan ”kyynel silmäkulmassa”).
Maalaisyhteiskunta nähtiin kuitenkin myös todellisena kulttuurisena ja sosiaalisena
kokemuksena keskellä teollistuvaa ja modernisoituvaa suomalaista yhteiskuntaa (ilmaisussa,
jossa kerrotaan tehdyn 12 vuotta keskeytymätöntä maataloustyötä ilman vapaapäivää mutta
nyt omaten mahdollisuuden peräti yhden päivän lomailuun).
44
Henttonen 2009, 50-55; Hankonen 1994 (suunnittelujärjestelmän tulo Suomeen); Lehtonen 1995, 17, 105; Michelsen
2001 (rationalisointi) ja Mikkeli 1998, 9-30; kts. yleisemmin myös Vuorinen 2005 massakoulutusjärjestelmän
arkkitehtuurista.
45
Mt 1965/5, ”Kesäisen vapaapäivän muistelmat”, (Maaseudun perheenemäntä), 122.
16
Meijeriväen lomien pituudet eivät ole olleet paljoakaan edellisen kirjoituksen
maidontuottajaksi identifioitavan perheenemännän lomia pidempiä. Viikon lomaoikeus tuli
1922 ja juuri ennen sotia lomapäivien määrä nousi 9-12 vuorokauden välille. Lomaoikeus
kasvoi sodan jälkeen hitaasti. Vuonna 1960 lomavuorokausien määrä oli 12-24 vuorokautta
ja 1973 tuli neljän viikon lomakausi. Vuonna 1968 oli luovuttu kuusipäiväisestä
työviikosta. Viikon talviloma tuli 1977 yli 10 vuotta töissä olleille.46
Tuomarlan kylpylän syntymisen kytki teollistumiseen ja aikaansa myös professori Leo
Noro, jonka puhe terveyskylpylän avajaisissa kesäkuussa 1965 näki monen sairauden tulleen
voitetuksi mutta ”teollistuvan yhteiskunnan” ja ”yleisen koneellistumisen” aiheuttavan
vanhojen voitettujen sairauksien tilalle jatkuvasti uusia tauteja. Terveyskylpylä taas oli
vastaus näihin yhteiskunnan rakenteeseen liittyviin tauteihin. Myöhemmin on analysoitava
vielä hieman lisää Noron näkemyksiä, sillä hän toimi kylpylän asiantuntijatoimikunnan
puheenjohtajana useita vuosia 1960-luvulla ja oli siten vahvana vaikuttajana kylpylän
toimintaan ja sen arkkitehtoniseen sekä yhteiskunnalliseen järjestämiseen.47
Meijerien ”väki” järjestäytyy
Aluksi meijeriväen järjestäytymisestä muutama sana. Meijerien erikoiskoulutetut
toimihenkilöt tekivät ensimmäisen aloitteen ammatilliseksi järjestäytymiseksi Suomessa
vuoden 1905 syksyn Suurlakon jälkeisessä ammatillisen järjestäytymisen toisessa aallossa.
Valtakunnallinen meijeristiyhdistys piti perustavan kokouksen 1909. Kokous jäi kuitenkin
yhdistyksen ainoaksi, sillä routavuosien vuoksi vastentahtoisesti järjestäytymiseen
suhtautunut autonomisen Suomen senaatti hylkäsi syksyllä 1914 ripeästi heti
perustamiskokouksen jälkeen jätetyn hakemuksen sääntöjen vahvistamisesta pyöriteltyään
asiaa ensin, epäluuloisessa ja salaliittoja kaikkialla nähneessä hallintobyrokratiassaan reilut
viisi vuotta.
Meijerialan ammattiväen yhdistyksen perustamista yritettiin tämän jälkeen ensin
routavuosien päättyessä Venäjän vallankumouksiin 1917 ja sitten piakkoin Suomen
itsenäistymisen jälkeen 1920, jolloin keskusliitto saatiin vihdoin perustettua. Toiminta
hiipui kuitenkin tälläkin kertaa nopeasti. Seitsemän vuotta myöhemmin 1927 Karjantuote
lehdessä nimittäin tiedusteltiin, oliko Suomessa toiminnassa oikeastaan minkäänlaista
meijeriväen omaa ammatillista yhdistystä. Lehden vastauksessa kysyjälle todettiin, että
tällainen yhdistys oli kyllä perustettu mutta paikallisyhdistysten toiminta oli hiipunut heti
ensimmäisten toimitsijain vaihtuessa muutaman vuoden toiminnan jälkeen. Myös
keskusliiton toiminta oli tämän jälkeen lakannut jäsenyhdistysten puutteeseen. Tämän
jälkeen ammatillista yhdistystä koetettiin perustaa vielä kolmannen kerran keväällä 1939
mutta perustavan kokouksen järjestämisen ja oman Meijeriväen lehden koenumeron
jälkeen toiminta hiipui jälleen syksyllä 1939 ensin ylimääräisten sotaharjoitusten ja sitten
sodan syttymisen vuoksi.
Nykyisin edelleen toimiva Meijeriväen liitto (Meijerialan ammattilaiset MVL) oli siis
oikeastaan neljäs yritys perustaa meijerialan erikoiskoulutetut ammattihenkilöt riveihinsä
kokoava ammattiyhdistys. Perustava kokous pidettiin pian sodan päättymisen jälkeen
46
Hannikainen 2010, 76. Kts. myös Vuosilomalaki 18.3.2005/162.
47
Mt 1965/7, ”Terveyskylpylän juhlalliset avajaiset”, 194.
17
toukokuussa 1945 Tampereella. Liiton ideoivat sotavammasairaalassa sodan vielä jatkuessa
meijeriteknikko, isännöitsijä Heikki Norri ja isännöitsijä Maunu Koskinen. Valion
meijeristi Ilmari Heinonen otti asian puheeksi ja kutsui meijeriväen perustamiskokoukseen
Tampereelle työväentalon saliin 27. toukokuuta 1945.48
Aluksi MVL:n toiminta keskittyi jäsenhankintaan ja toiminta verhottiin aatteellisen
yhteistoiminnan nimeen. Palkkojen jälkeenjääneisyyden käsitettä tai yleisemminkään
edunvalvonnan tarpeellisuutta ei tuolloin vielä uskallettu avoimesti pitää Meijeriammattiväen yhdistyksen julkisella asialistalla. Jäsenyyttä yhdistyksessä saatettiin nimittäin joutua
selittelemään meijerien omistajille ja kiihkeimmät vastustajat jopa leimasivat toiminnan
kategorisesti ajan yhteiskunnalliseen kaatoluokkaan ”vasemmistolaisena”. Kuvaavaa
tuolloiselle sodanjälkeiselle pelkoja mutta myös suuria toiveita sisältäneelle
asenneilmapiirille on, että eräs meijerikkö pyysi nimensä pois pyyhittäväksi jäsenluettelosta,
jotta tieto jäsenyydestä ei menisi ”meijerin hallitusherroille”, koska seurauksena olisi
saattanut olla irtisanominen. Järjestäytymisen ytimenä olivat kuitenkin koulutetut
meijeriteknikot, jotka yleensä toimivat meijereissä isännöitsijänä.49
Lomakotiajatusten tausta
Vaikka MVL:ssä aluksi ei jäsenhankinnan vuoksi kyetty keskittymään mihinkään isompiin
tavoitteisiin oli jonkinlainen ajatus virkistäytymiskodista liittynyt jo ainakin vuoden 1939
perustamisyritykseen, sillä Meijeriväen lehden koenumerossa elokuulla 1939 viitattiin
Kotieläinhoitajien liittoon ja sen virkistyskotiin Aulangolla. Nimimerkki ”Kirjanpitäjä”
ihmetteli kirjoituksessaan, eikö meijeriläisillä ollut oikeutta tehdä samaa. Perustamiskokouksessa 1939 oli myös sovittu, että osa oman lehden ilmoitustuloista jätettäisiin
rahastoksi tulevaisuudessa perustettavaa virkistyskeskusta varten.50
Vertaisryhmäviittaukset muodostuivat myös myöhemmin tavaksi esitellä liiton
jäsenistölle uusia tarpeita Ikaalisissa, kuten voimme havaita lomakodin perustamisesta ja
myöhemmistä perustamis- ja keräyshankkeista. Pääomaköyhässä Suomessa maitokeräyksen
kaltaiset yleiset hyväntekeväisyyskeräykset olivat tapa saada yhteisöjen rakennus- ja
toimintasuunnitelmat toteutumaan esittämällä niiden toteuttavan yleisempää hyvää mutta
viitaten suoraan vertaisryhmän saamaan hyötyyn kerättäessä rahaa itse vertaisryhmältä.
Esimerkiksi Suomen Reumaliitto ry. keräsi rahaa reuman hoitoon aivan samalla tavalla
1951.51 Suomen Kulttuurirahasto 1930-luvulla ja Turun yliopisto 1910-luvulla oli
molemmat rahoitettu koko maata koskevilla suurkeräyksillä. Rahaa oli Meijeriväen Liiton
tulevaisuutta varten kerätty laajamittaisilla arpajaisilla jo vuodesta 1948 alkaen liiton
toiminnan vauhdittamiseksi mutta taustalla oli myös vaikuttamassa lomakotiajatus. Kolmet
arpajaiset tuottivat rahaa liitolle yli neljä miljoonaa markkaa.52
48
Ahlstrand 1995, 111.
49
Ahlstrand 1995, 43-45.
50
Ahlstrand 1995, 22, 29-35, 41, 44, 48; kts. mökkeilyn historiasta Suomessa myös Anttila 2010, 142-151.
51
Vrt. esim. Ahtola & Åberg 2007, 12.
52
Ahlstrand 1995, 197; kts. Suomen Kulttuurirahaston perustamisesta sekä Turun yliopiston keräyksestä esim. Levä 2001.
18
Vaikka Maitotalousväen Reuma- ja Lomaliitto ry oli perustettu tulevaa toiminnallista
tarkoitusta ajatellen jo 1953, niin Meijeriväen Liitto sai kuitenkin vasta joulukuussa 1955
ostettua Tuomarlan tila Kyrösjärveltä Ikaalisista. Oston mahdollisti syksyllä 1954
toimeenpantu lahjoituskampanja, eli niin sanottu ”Maitokeräys”. Sillä saatiin kokoon
pääoma oman maatilan hankintaan, joka olisi keskeisellä paikalla suhteessa jäsenistön
maantieteelliseen sijoittumiseen Suomessa. Kampanja oli ideoitu kesän lopussa liiton
hallituksessa ja siitä uutisoitiin liiton lehdessä syksyn mittaan useita kertoja. Keräys
käynnistettiin lokakuun 15. päivä jakamalla kaikille meijereille lahjoituslomake, jolla
maidontuottajat saattoivat lahjoittaa osan tuottamastaan maidosta keräyksen hyväksi
tilitettäväksi heidän maitotilistään. Keräys jatkui toisen lomakkeen jakamisella tuottajille
meijerien kautta marraskuun 15. päivänä. Jälkimmäisen lomakkeen jakamisen jälkeen
havaittiin sen suuri keräystuloksia tehostanut vaikutus.
Kaikki ei kuitenkaan sujunut kuin Strömsössä, sillä Maitotalous-lehden joulukuun
numerossa olleessa ”Maitokeräyksemme” nimisessä artikkelissa valitettiin, ettei keräystä
ollut kaikissa meijereissä vielä edes aloitettu tuolloin. Yhtäältä keräyksen kuitenkin nähtiin
olevan täysin erityislaatuinen tapahtuma, ”Meijeriväen Liiton historian suurtapaus”, josta
tultaisiin myöhemmin ”tekemään monenlaisia tilastoja ja yhteenvetoja”. Siksi lehdessä
esitettiin toivomus, ettei meijeriväen yhteistoimintana ymmärretyssä lahjoitusrahan
keräämisessä esiintyisi paljoakaan ”heikkoja kohtia”.53
Vaikka lomakotiin oli koetettu ryhtyä keräämään rahaa jo aiemmin ennen sotia,
kerrottiin kesään 1954 tultaessa rahaa yhteisen loma- ja virkistyskodin saamiseksi tuolloin
kerätyn viiden vuoden ajan eli vuodesta 1949 lähtien. Kesällä 1954 arvioitiin silti usean
vuoden keräämisestä huolimatta, että tuolloin toteutuneella keräysvauhdilla tavoite omasta
lomakodista toteutuisi vasta kymmenen vuoden päästä, eli keräystoiminta oli hyvin
pienimuotoista. Tällaisen odotusajan pituus herätti liiton toimijoiden piirissä lievää
turhautumista, sillä siitä todettiin päättäväisesti: ”Tämä on liian pitkä aika meidän odottaa.”
Hallitus teki päätöksen tehostaa varojen keruuta ja vetosi jäsenten ”uhrautuvaan työhön”.
Maitotaloudessa ilmoitettiin tehtäviä tultavan delegoimaan liiton jäsenille. Niiden
suorittamisen nähtiin jäsenistön keskuudessa olevan ”jokaisen kunnia ja velvollisuus”.
Propagoitaessa lomakodin tärkeyttä vedottiin myös siihen, ettei kyse suinkaan ollut
pelkästä lomanvietosta ja hauskanpitämisestä. Taustalla vaikutti myös ajatus jäsenten
työkyvyn ylläpidosta. Keräystä edeltävänä vuonna oli nimittäin tehty kysely, jossa havaittiin
meijerien erikoiskoulutettujen toimihenkilöiden sairastavan laajalti reumaa. Liitossa
ajateltiin, että jäsenille tulisi tämän vuoksi pystyä tarjoamaan hoitomahdollisuus
ammattitaudiksi ymmärrettyyn reumaan. Varsinkin, kun sairaus- ja vanhuudenturvassa
nähtiin vallitsevan yleisemminkin ”aukko”, jonka ajateltiin tätä kautta täyttyvän ainakin
osittain.54 Voidaan myös arvioida, että kuntouttava toiminta oli liitolle verovähennyksiä
tuovaa toimintaa, jonka vuoksi se nähtiin taloudellisesti kannattavana ja siksi myös
edistämisen arvoisena toimintana.
Marraskuulla 1954 keräyksen todettiin olevan hyvässä vauhdissa. Keräystä oli
vaikeuttanut loppusyksyn vähäiset maitomäärät, muut tuolloin käynnissä olleet keräykset
sekä lisäksi vielä lähestyvä joulu. Tästä syystä liitossa pääteltiin, että keräystä tulisi edelleen
53
Mt 12/1954, 303-304 ”Maitokeräyksemme.” Vrt. Ahlstrand 1995, 198.
54
Mt 8/1954, 206 ”Meijeriväen lomakoti.”
19
vauhdittaa, ”sillä keräämmehän maitoa ja maito säilytettäessä happanee”, kuten lehdessä
todettiin. Maitotalous oli tiedustellut eri meijereiltä, miten keräys sujui. Auran
Osuusmeijeriltä kerrottiin piispantarkastuksen tuottaneen niin paljon ylimääräistä työtä,
ettei palautettuja lomakkeita vielä ollut ehditty laskea. Tämä kuvastaa hyvin sitä miten
vahva asema meijerien henkilökunnalla oli pienemmissä pitäjissä, piispantarkastuksessakin
piti olla mukana. OTK:n Humppilan meijerin isännöitsijä Maunu Kuusisto taas totesi
lahjoituksien suuruuden vaihdelleen 1-50 litran välillä. Hän myös kertoi uskovansa, että
jokaisen maitoa lahjoittaneen ”lahja on tullut aina hyvästä sydämestä”. Kannuksesta
kerrottiin siellä tehdyn päätöksen, jolla jokaiselle tuottajalle asetettiin tavoitteeksi lahjoittaa
litra lehmää kohden. Summa tultaisiin pidättämään suoraan maitotilistä, ellei siitä tuottaja
erikseen kieltäytyisi. Sysmän Osuusmeijerillä keräystä oli tehostettu erillisellä
vetoomuksella, jossa painotettiin keräyksen tärkeyttä. Meijerien johdon asenne keräykseen
oli positiivinen monin paikoin, sillä Visuveden isännöitsijää ei edes tavoitettu vastaamaan
kyselyyn, koska hän oli juuri samaan aikaan maakunnassa keräämässä tilityslomakkeita.55
Vuoden 1955 aikana ajatusta omasta lomakodista pidettiin keräyksen jatkuessa yllä
esittelemällä jälleen kotieläinhoitajien lomakotia Aulangon Heikkilässä. Toiminnanjohtaja J.
A. Lehtinen kotieläinhoitajista kertoi lomakodin vastanneen tarkoitustaan hyvin. Lehtisen
mukaan lähes tuhat henkilöä oli viettänyt edellisenä vuonna lomaa Heikkilässä. Artikkelin
kuvissa esiteltiin tyylikästä sauna- ja retkeilyrakennusta sekä uusmaalaisten pienempää
lomamökkiä, jonka erityispiirteeksi kerrottiin sen tulleen rakennetuksi ”riittävän etäälle”
toisista mökeistä. Jokaisella lomanviettäjällä olisi tällaisen rakennussijoittelun ansiosta
mahdollista viettää lomaansa siten, etteivät muut lomanviettäjät kärsisi siitä. Lisäksi
artikkelissa on huomionarvoista sodanjälkeisten lomaviettotapojen suhteen maininta siitä,
etteivät suuret rakennelmat olleet loma-asumiseen suositeltavia, koska ne tuottaisivat
lomanviettäjille ”kasarmielämän tunnun”.56
Edellisestä kielikuvasta voi päätellä, että sota oli edelleen lähellä ihmisten jokapäiväisessä
tietoisuudessa ja mielikuvissa, koska ei haluttu asua kasarmimaisesti. Tätä kautta se siis jopa
vaikutti sodankokeneiden ihmisten tapoihin rakentaa lomakylänsä. Artikkelin yleisempi
merkitys Meijeriväen Liiton jäsenistölle oli siinä, että sen avulla ylläpidettiin meijeriväen
yhteisöllistä unelmaa. Se siis eli mutta ei ollut vielä toteutunut kesällä 1955. Odotusarvot
toteutumiselle olivat tuolloin kuitenkin kovat. Jotain pitäisi tapahtua ja nopeasti, jotta
talteen kerätty maito eli pankkitilille kertyvä raha ei happanisi.
Tuomarlan tilat kylpylän perustana
Lokakuun 20. päivä 1955 Maitotalous-lehdessä saatettiin julistaa voitonriemuisasti lehden
päätoimittaja ja Meijeriväen Liiton toiminnanjohtaja Heikki Norrin sanoilla: ”Huoltokotia
ostamaan!” Norri kertoi, että maan suomenkielisellä alueella Maitokeräys oli suoritettu jo
lähes kaikissa meijereissä. Ainoastaan joissain yksittäisissä meijereissä keräys oli vielä kesken.
Lisäksi joidenkin meijerien kanssa oli sovittu, että keräys suoritettaisiin seuraavana kesänä
tai tilitettäisiin hieman pidemmän ajan kuluessa. Valio oli ilmoittanut, että yhtiö osallistuisi
keräykseen yhteisesti pääkonttorinsa kautta. Ruotsinkielisillä alueilla keräys oli aloitettu
55
Mt 11/1954, 269-270 ”Meijeriväen maitokeräys myötätuulessa.”
56
Mt 6/1955, 222-223 ”Kotieläinhoitajien lomakoti.”
20
syksyllä 1955 ja Norri oletti, että keräys tulisi myös näillä alueilla sujumaan ”laskelmien
mukaisesti”. Norrin artikkelissaan esittelemät laskelmat perustuivat viisi vuotta aiemmin
suoritettuun agraarikyläkeräykseen, joka oli toimitettu meijeriliitoittain. Tuon keräyksen
tuotto oli 5 miljoonaa markkaa, joka vastaisi nykyrahassa 167.010 euroa.57 Norri arveli, että
Maitokeräyksen tulos tulisi sen päättyessä seuraavien kahden-kolmen vuoden päästä
olemaan kaksinkertainen agraarikyläkeräykseen nähden. Hän myös totesi, että varoja oli
kirjoitushetkeen mennessä kertynyt jo sen verran, että liitto saattoi ryhtyä ostamaan
huoltokotia. Norrin mukaan varat tulisivat riittämään myös ostettavan alueen
rakentamiseen jäsenistön ”sosiaalisia tarpeita” vastaavalla tavalla. Norri kehotti jäsenistöä
tarkkaavaisuuteen ja ”tähyilemään sopivaa tilaa” liitolle ostettavaksi.58
Joulukuun 28. päivänä meijerien ammattiväki ympäri maata sitten sai pitkään
odottamansa mutta myöhästyneen joululahjan. Ylä-Satakunnan Ikaalisten Kilvakkalan
kylästä siirtyi Kyrösjärven rantamilla sijaitseva Tuomarlan kartanon 44 hehtaaria yhdessä
Haapamäen tilan sekä Kartun kylässä sijaitsevan Teiniemen tilan kanssa Meijeriväen liiton
omistukseen. Kauppasumma tiloista oli 10 miljoonaa 50 tuhatta markkaa (335.691 euroa)
maanviljelijä Verner Suonpäälle. Tuomarlan kartanon aiempi nimi oli Nygård ja se oli hyvin
hoidettu vauras maanviljelystila, jonka alue oli suurimmillaan ollut 1200 hehtaaria.59 YläSatakunnan Kilvakkalasta löytyy pysyvää asutusta ainakin jo 1400-luvulta lähtien.60 Tila
tuli laamanni Björnikin omistukseen vuoden 1918 sisällissodan jälkimainingeissa.
Tuomarlan kartanon päärakennuksessa istuttiin käräjiä ainakin 1919, jolloin niillä
käsiteltiin viinanpolttoa koskevia syytteitä.61 Kauppakirjaa tehtäessä Tuomarlasta lohkottiin
36 aaria varatuomari Erkki Veneskoskelle ja hänen puolisolleen Helvi Veneskoskelle.62
Vinkin tilasta oli antanut Ikaalisten Osuusmeijerin isännöitsijä Matti Heininen, joka ehti
myös toimia Tuomarlan Reumaliiton puheenjohtajana sen ensimmäisenä vuotena 1960.
Heinisen jälkeen pitkäaikaiseksi puheenjohtajaksi Tuomarlan Reumaliittoon 1961 ja
57
Tästä eteenpäin kaikki markkamääräiset euroina ilmoitetut summat perustuvat rahanarvoon vuonna 2013. Ne on
muunnettu rahanarvokerroin laskurilla euromuotoisiksi.
58
Mt 10/1955, 395-396 ”Huoltokotia ostamaan!” (H. Norri).
59
Mt 1957/8, ”Tuomarla vihitty”, 234-235. Kylpylöiden historiaa Suomessa ansiokkaasti tutkinut Liisa Suvikumpu
samastaa Ikaalisissa vuodesta 1884 lähtien toimineen kylpylaitoksen ja 1965 ”uudelleen avatun” kylpylä- ja
kuntoutuslaitoksen toisiinsa. Valitettavasti tämä ei historiallisesti katsottuna kuitenkaan pidä paikkaansa, sillä Tuomarlan
tilalla ei ollut sijainnut kylpylää ennen 1965 avattua uutta kylpylä- ja kuntoutuslaitosta, eikä kummankaan laitoksen
omistuspohjassa ole mitään yhteneväisyyksiä. Ne eivät siis ole jatkumoa vaan ovat historiallisesti tarkasteltuina toisistaan
erillisiä ilmiöitä, joissa jälkimmäinen kyllä pyrki hyödyntämään aiemman historiaa omassa jäsenmarkkinoinnissaan
Maitotalous-lehdessä. Kts. tästä samastamisesta Suvikumpu 2014, 152-153.
60
Suomen Asutuksen Yleisluettelosta Ikaalisten Kilvakkalan kylästä löytyy ensimmäisenä mainintana kaksi tilaa vuodelta
1540, joiden nimet olivat Reko (todennäköisesti isäntä Grelsin mukaan) ja Vänni. Kts. tästä http://digi.narc.fi/digi/
view.ka?kuid=19401 (Luettu 10.12.2014.). Kylässä oli SAY:n mukaan ainoastaan Kästin rusthollitila 1760-luvulla
nimettynä tilaa hallinneen suvun nimen mukaan. Kts. tästä http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=16270 (Luettu
10.12.2014.), kuten myös vielä 1800-luvun alussa ennen Ruotsin vallan ajan päättymistä nykyisen Suomen alueella. Kts.
tästä http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=33729 (Viitattu 10.12.2014.); Suomen asutuksen yleisluettelon käytöstä kts.
http://wiki.narc.fi/portti/index.php/Suomen_asutuksen_yleisluettelo (Luettu 10.12.2014.) SAY:n tiedot ovat luultavasti
puutteellisia. Seppo Suvanto on laskenut taloja olleen Kilvakkalassa peräti 12 kappaletta jo 1500-luvulla: Heikkilä I ja II,
Soini III, Vänni IV, Kitti V, Kesti VI, Reko VII, Hätävara VIII, Kanko IX, Tapiainen X ja XI sekä Hyssä XII. Kts.
Suvannon vakuuttavista tutkimuksista http://www.narc.fi/suvanto/sivut_0363-0505_KYRO.pdf (Luettu 10.12.2014.),
118-123.
61
Mt 1957/12, ”Maanviljelija Toivo Peijarin muistoja Tuomarlan vaiheilta”, 335.
62
Kauppakirja 12.12.1955, MVL:n arkisto, MVL.
21
sittemmin Terveyskylpyläliittoon (1964 alkaen) tuli Kankaanpään Osuusmeijerillä
isännöitsijänä pitkän uran tehnyt Vieno Laine.63
Maitotalous-lehdessä esiteltiin hankittuja tiluksia ylpeydellä toteamalla, miten
”rakennusten nykyaikaisuudesta kertovat puolestaan vesijohdot ja WC”. Samalla todettiin,
ettei lomailun kuumissa kesäpäivissä kaiken ihanuuden keskellä tarvitse pelätä
veltostuttavan ”työhön ja touhuun” tottuneita meijerien toimihenkilöitä, sillä työtä kyllä
löytyisi ”kukkaramitoin”. Kartanoon kuului kolme rakennusta ja niiden yhteinen
lattiapinta-ala oli 705 neliömetriä. Päärakennuksessa oli 11 huonetta ja vanhassa
tilanhoitajan rakennuksessa kahdeksan. Kartanon palveluskunnan rakennuksessa huoneita
oli kolme ja keittiö siipirakennuksessa.
Lisäksi kartanon varustuksen moderniudesta ja pysymisestä ajan hermolla kerrottiin,
että:
”Ja jos joku sattuisi pelkäämään koti-ikävän liiaksi kalvavan, häntä voimme taas lohduttaa sillä,
että talokauppaan kuului puhelinkin, Ikaalinen 134. - Ikaalisten kauppalan keskus tullaan
kuulemmamme mukaan lähitulevaisuudessa automatisoimaan, jolloin ’soittotaito’ yhä paranee
’instrumenttien’ nykyaikaistuessa.”64
Myös kulkuyhteyksiä alueelle kehuttiin hyviksi. Useat linja-autot kulkivat alueen lähelle.
”Matka lomakodista linja-autojen käyttämälle valtatiellekään ei rasittane liioin ketään, sillä
n. 2 1/2 kilometriä hyvää tietä jaksanee sentään jokainen kävellä - toistaiseksi”, kerrottiin.
Lisäksi tulossa oli uusi pikatie, joka lyhentäisi matkan vain kilometriin.65 Automarkettien
aikaa ei vielä tuolloin ollut lanseerattu Suomeen ja nykyisin pitkältä tuntuvat matkat
taitettiin kävellen ilman suurempaa draamaa matkan pituudesta. Ihmisten aikakäsitys oli
1950-luvun lopussa vielä agraarinen eikä modernin ajan kiireinen toimistötyöhön ja vapaaaikaan liittyvä elämänrytmi vielä ollut saavuttanut meijeriväkeä. Heille kiire oli työn
fyysisessä raskaudessa ja alkutuotantomateriaalien säilyvyyden (maito, kerma, rasva)
tuottamassa työn urakkaluonteisuudessa.66
Meijeriväen Liitto oli Maitotalous-lehden mukaan nyt saavuttanut ”yhden varsin
huomattavan virstanpylvään”. Todettiin, että sen pitkään hellimä ”haave” oli toteutunut.
Toisessa aluetta koskevassa artikkelissa todettiin raamatullisesti, että lomakotiajatuksesta oli
tullut todellisuutta. Liitolla oli nyt omistuksessa lomakodiksi kelpaava alue rakennuksineen.
Alueen hiekkarantoja ja maisemia kuvailtaessa ei myöskään säästelty ylisanoja, sillä niiden
kerrottiin olevan ”ihan kuin Italiassa”. Omistuksen saamisen ei toisen artikkelin mukaan
kuitenkaan saanut antaa aihetta jäädä lepäämään ”laakereilla”. Jokaisen jäsenen panosta
kerrottiin edelleen tarvittavan. Koko kauppahintaa ei nimittäin vielä ollut maksettu. Lisäksi
rakennukset piti kalustaa. Myös uusi sauna tuli rakentaa entisen alueella olevan pienemmän
saunan tilalle lomakodin tulevaa käyttöastetta paremmin vastaavaksi. Muitakin kulueriä
tiedettiin lomakodin ylläpitoon sisältyvän, vaikka lomakodin alueen muuten hyvin
63
Ahlstrand 1995, 199, 206.
64
Mt 1956/1, 8 ”Lomakotihaave toteutunut. Meijeriväelle lomakoti Ikaalisista.”, (I. P.).
65
Emt., 8.
66
Tällaisen ajatuksen voi päätellä teoksista Hankonen 1994 ja Ahlstrand 1995. Sama ajatus sisältyy toki nimimerkki
”Maaseudun perheenemännän” kilpakirjoitustekstiinkin vuodelta 1964, johon on viitattu jo aiemmin tämän tekstin
alaviitteessä numero 45.
22
nykyaikainen kartanoalue kerrottiin olevan, olihan siellä ulkomaisia puulajikkeita ja
vanhasta kartanoajasta muistuttamassa lehmuskuja. Nimimerkki I.P. eli toimitussihteeri Irja
Pyykkö päätti toisen artikkelinsa jatkotoimenpiteitä kuvaillen kohottavaan toteamukseen
siitä, että oli uskottava meijerien henkilökunnan ja tuottajien käsittävän sen, että lomakodin
vuoksi oli kannattanut ja kannatti myös edelleen tehdä uhrauksia. Hänen mukaansa ne
tulisivat koitumaan pidemmän ajan kuluessa jokaisen jäsenen ”omaksi iloksi ja hyödyksi”.67
MVL:n johtokunta valitsi huhtikuun kokouksessaan Tuomarlassa viisijäsenisen
talotoimikunnan suunnittelemaan omistukseen hankittujen maiden vuokrausta,
rakennusten kunnostusta, kaluston hankkimista sekä lomakotitoiminnan aloittamista
keväällä 1956.68 Lomakoti oli myös saanut heti aluksi huomattavia tavaralahjoituksia sekä
alan yrityksiltä että myös MVL:n paikallisilta kerhoilta. Valion hallintoneuvosto oli
osallistunut kalustamiseen ”erittäin huomattavalla tuella”. Hämeen-Uudenmaan
Meijeriväen yhdistys oli lahjoittanut lähes 60.000 markan arvoisen kattokruunun. PohjoisSuomen meijeriväki oli tehnyt päätöksen lahjoittaa 50.000 markkaa maksava radio
Tuomarlalle. Myös yksilöt kunnostautuivat, sillä monen meijeritoimihenkilön ja
maidontuottajan hyvin tuntema kuopiolainen isännöitsijä Otto Kotilainen oli kertonut
lahjoittavansa päärakennuksen lippusalkoon Karjalasta tuodun Suomenlipun.69
Kotilaisen lahjoittamaan lippuun voi selkeästi tulkita liitetyn jotain ylimääräistä ja
erityisen merkityksellistä symboliarvoa, koska sen mainittiin tulleen tuoduksi juuri siitä
osasta Karjalaa, joka oli menetetty sodassa. Näin se toi sodassa menetetyt alueet ja niiden
kaatuneet läsnäoleviksi Tuomarlassa ja integroi myös heidät sekä heidän preintönsä mukaan
lomakotiajatukseen. Samalla se legitimoi hanketta kansallisena projektina. Lipun
mainitseminen ja erityisesti sen alkuperän mainitseminen rinnastaa Karjalassa annetut uhrit
kartanon maiden oston mahdollistaneisiin, keräyksissä annettuihin uhreihin, jotka oli myös
nimetty uhreiksi, kun keräyksistä oli aiemmin kirjoitettu Maitotaloudessa. Tällä tavoin
nämä nimeämiset kuvaavat symbolisesti myös molempien uhrauksien merkityksellisyyttä ja
niiden suuriarvoisuutta niihin osallistuneille. Näin ne olivat lisäksi luomassa rajaa ryhmälle
suhteessa muihin. Ne tuottivat tällä tavoin itseymmärrystä ryhmälle itsestään (”me olemme
yhtä”) ja yleisemmin jaettua ryhmäidentiteettiä meijerien erikoiskoulutetuille työntekijöille
ja omistajille sekä myös uutiset mahdollisesti nähneille maidon tuottajille (ajatuksella, että
”meihin kuuluvat kaikki samaan työhön osallistuneet ja sen hedelmistä nauttimaan
pääsevät”).70
Tuomarlasta uutisoimiseen liittyi myös uuden etsimisen ja löytämisen teema, eräänlainen
hyvittämisen ja parantamisen mielikuva. Siitä kertoo selvästi jo se, että erikoiskoulutettujen
meijeritoimihenkilöiden ammattitauti reuma ja sen parantaminen tai hoivaaminen oli
liitetty jo varhaisessa vaiheessa lomakodin tuleviin toiminnallisiin palvelufunktioihin. Sama
parantamiseen rinnastuva ohjaamisen ja yhteisöllisyyden vahvistamisen teema voidaan
67
Mt 1956/1, 8 ”Lomakotihaave toteutunut. Meijeriväelle lomakoti Ikaalisista.”, I.P.; Mt 1956/1, 10 ”Tammikuun
haastattelu: Lomakodin tiimoilta.”, IP. (IP = Irja Pyykkö, toimitussihteeri.)
68
Mt 1956/3, 77 ”Tuomarlan kuulumisia.”
69
Mt 1956/4, 102 ”Tuomarla saanut vastaanottaa lahjoituksia.”; lahjoitukset jatkuivat useita vuosia, kts. tästä esimerkiksi
Mt 1958/8, ”Lahjoituksia Tuomarlalle”, 225.
70
Vrt. Tepora 2011 sekä kts. sotakokemuksista ja niiden jatkuvuudesta Rislakki 2007; Näre & Kirves 2010; Kinnunen &
Kivimäki 2006 sekä erityisesti Kivimäki 2013.
23
havaita myös monissa muissa artikkeleissa, joissa kuvailtiin lomakodin alkuvaiheita.
Menetetyn Karjalan yhdistäminen symbolisesti Tuomarlaan liittää hyvittämiseen ja
parantamiseen myös sodan ja siitä selviytymisen, joka monissa perheissä vielä oli käynnissä
1950-luvulla.
Kuva 1. Oikean suunnan osoittaminen meijerien lomaa viettävälle väelle
Ikaalisissa.71
Artikkelissa, jossa Maitotalous-lehdessä esiteltiin syksyllä 1956 ensimmäisen kesän kuvasatoa
(sato ilmaus toimi artikkelissa selvästi merkityksellistettynä kulttuurisena symbolina, jossa
ajatuksellinen työ mallinnettiin maanviljelyksen termeillä ja voitiin nähdä satona jostain
kesällä suoritetusta hengenviljelystä eli tässä tapauksessa Tuomarlassa ensimmäisenä kesänä
tehdyistä lomanviettäjien ja loman viettämisen puitteiden valokuvaamisista) oli kuva, jossa
aseteltiin tienviittaa. Tässä artikkelin kuvassa kuusi (kts. kuva 1) näytettiin ja viestiä vieläpä
vahvistaen kerrottiin juustonhoitaja Aholan olleen kiinnittämässä isännöitsijä Jalosen
avustamana Tuomarlaan opastavaa tienviittaa sellaisen risteyksen kohdalle, josta saattaisi
kulkea myös eräälle lähialueen tanssilavalle. Tienviitan asettamista selitettiin sillä, ettei
kukaan erehdyksessä joutuisi vaikkapa Heinistön lavalle. Kaikki meijeriyhteisön ihmiset
haluttiin siis selvästi pitää oikeaksi koetulla Tuomarlan tiellä myös symbolisella tasolla.
Hyvittämisestä kerrottiin myös pakinassa, jonka kirjoittajana oli nimimerkki Uneton
syksyllä 1959:
”Tuomarla on kuin ihminen, mutta paljon pitkäikäisempi. Se jakoi ennen ihmisille
rangaistuksia ja voin kuvitella, miten alakuloiset vangit kalistelivat kahleitaan Tuomarlan silloin
uusissa ja upeissa suojissa. Nyt Tuomarla on vanha ja harmaa. Se näkee nyt ympärillään vain
ihmisiä, joille se koettaa jotenkin korvata aikaisemman kovan ja ankaran käytöksensä. Se on
kuin harmaahapsinen, hyväntahtoinen vanhus, joka haluaa jakaa vain lepoa, rauhaa ja hyvyyttä
lähimmäisilleen.”72
71
MT 9/1956 ”Kuluneen kesän kuvasatoa Tuomarlan vaiheilta”, 245.
72
Mt 1959/8, ”’Jotakin ehkä tietäisin, olinhan siellä minäkin’”, 231 (Uneton). Nimimerkin taakse kätkeytyi MVL:n
toiminnanjohtajana 1967-1968 toiminut meijerinjohtaja Kaarlo Ahokallio. Ahlstrand 1995, 185.
24
Lainaukseen liittyvä talojen ja esineiden antropomorfisointi eli inhimillistäminen
ylisukupolviseksi perinnöksi ilmentää tarvetta luoda yhteisöllistä jatkuvuutta vasta vähän
aikaa toimineelle Meijeriväen Liitolle. Toisaalta ottaen huomioon myös sen, että
toimiminen ammatissa oli meijeriväellä jo korostuneen yhteisöllistä ilman Tuomarlaakin,
voi väittää tekstin toimineen myös yleisemmällä kansallisella tasolla palvellen sikäli myös
laajempia kansallisia yhteisönmuodostustarpeita tuolloisessa sodan ja ensimmäisen
tasavallan jälkeisessä kansallisessa arvotyhjiössä.73
Tästä samasta ajatuksellisesta yhteisöllisyydestä ja sen tuottamisesta sitä jälkeenpäin
esittävin kuvin, on konkreettisen selkeä ilmaus myös edellä viitatun Maitotalous-lehden
kuva-artikkelissa julkaistun kuvasarjan kahdeksas kuva, jossa kerrottiin iltajuhlan
päättyneen tunnelmallisesti nuotion äärellä. Kuvassa nuotiopiirissä oli sangen runsas
ihmisjoukko meijerien eri viiteryhmien ihmisiä molemmista sukupuolista. Tästä kertoo
myös jo aiemmin mainittu ”aukon” täyttäminen. Sota oli muuttanut suomalaisen
yhteiskunnan asetelmia ja voimakenttiä ja saanut ryhmät ja yksilöt etsimään jotain uutta,
eikä muutos voinut olla välittymättä myös meijerien toimihenkilöiden ja niitä lähellä
olevien viiteryhmien ammattiyhdistys- ja järjestötoimintaan.74
Vihittäessä Tuomarla käyttöön vuoden 1957 heinäkuussa voidaan siinäkin tapauksessa
tulkita kyseen olleen symbolisesta hyvittämisestä ja yhteisöllisen tilan ajatuksellisesta
perustamisesta. Tapahtumaa kuvanneessa artikkelissa ilmaistiin suoraan, miten: ”Virkistävän
kahvin lomassa solmittiin uusia tuttavuuksia ja koettiin entistä suurempaa yhteenkuuluvaisuuden tunnetta. - Lomakoti yhdistää.” Jäsenistön yhdistäminen lomakotiin meni
artikkelissa symbolisesti niin pitkälle, että avajaisjuhlan kuvailtiin olleen ”häätilaisuus”, jossa
Tuomarla ”vihittiin”. Sulhasen nimeä ei suoraan mainittu mutta kyse oli ajatuksellisesti
tässä tapauksessa jäsenistöstä kollektiivina.75
Eräässä lomakotia kuvailevassa artikkelissa ilmaistiin kaikkien siellä käyneiden nähneen
paikan kauneuden. Symbolisesti artikkelissa korostuu jälleen kokonaisuus ja sen
parantaminen. Kirjoittaja nimittäin esittää toiveen, että kaikki pääsisivät osallisiksi samasta
tunteesta, koska: ”…tämä on meidän Tuomarlamme, ja meidän onnemme täällä on
moninkertainen, jos tiedämme olleemme mukana rakennustyössä.”76 Lahjoituksina
annettujen ”uhrien” rahallinen arvo on vaikeasti jälkikäteen mitattavissa. Mistään aivan
pienistä summista ei kuitenkaan voi olla kyse, sillä esimerkiksi Hankkija lahjoitti
Tuomarlaan keskuslämmityksen kesällä 1958, mikä huomioitiin kiitollisuudella erikseen
kahdessa Maitotalous-lehden artikkelissa.77 Talkootyötä lahjoitettiin myös urakalla. Talkoissa
miehet tekivät ulkotöitä ja naiset uurastivat sisätöissä. Tämä kertoo työn suku-
73
Vrt. käsitteistä ”Ensimmäinen” ja ”Toinen tasavalta” Alasuutari 1994 ja Kuisma 2010a, 10-11. Käsitteenä toinen
tasavalta on alunperin osin pejoratiivinen ja peräisin teoksesta Kähkölä, Pihlajaniemi & Pyyluoto vuodelta 1976. Kts.
poliisitoimen osalta ensimmäisen ja toisen tasavallan jakolinjoista Levä 2008.
74
Mt 1956/9, ”Kuluneen kesän kuvasatoa Tuomarlan vaiheilta.”, 245.; ks. myös Mt 1956/9, ”Kuluneen kesän
lomakotitoiminnasta”, 233 sekä symbolisesta hyvittämisestä erityisesti Mt 1956/9, ”Sarjassa II 5. palkinnon saanut
kilpakirjoitus Kesätuuli”, 252 ja Mt 1956/9, ”Tuomarlaan lisää lahjoituksia”, 252, jossa lahjoituksille halutaan antaa niitä
suuntaavia ohjeita.
75
Vihkimisestä kts. Mt 1957/8, ”Tuomarla vihitty”, 234-235.
76
Mt 1957/11, ”Tuomarlan kuulumisia.”, 315.
77
Mt 1958/8, ”Lahjoituksia Tuomarlalle”, 225; Mt 5/1959, ”Neljäs loma- ja retkeilykesä alkaa Tuomarlassa”, 123.
25
puolittuneisuudesta. Jäsenistö lahjoitti runsaasti tavaroita Tuomarlaan. Lukuisat illat
ommeltiin talkoilla tyynynpäällisiä Tuomarlan liinavaatevarastoon.78
Kuntouttavan toiminnan merkitys korostui myös konkreettisesti jo heti seuraavana
vuonna. Kuten on jo todettu Meijeriväen Liiton toimesta oli tehty tiedustelu kaikille
meijereissä työskenteleville liiton jäsenille heidän terveydentilaansa koskien viisi vuotta
aiemmin. Kyselyyn saaduista vastauksista oli havaittu keväällä 1953, että 1600:sta meijeriammattihenkilöstä yli puolet sairasti hieman ammattiryhmästä riippuen oman
ilmoituksensa mukaan reumasairauksia.79
Nyt tuota samaista tiedustelua saatettiin käyttää avuksi pohdittaessa liiton tulevaa
toimintaa ja sen tukemista. Hallituksen piirissä oli syntynyt ajatus jonkinlaisen reumaaseman perustamisesta meijerien toimihenkilöille. Tähän tarkoitukseen Tuomarlan
lomakoti sopi hallituksen mielestä paremmin kuin hyvin, sillä siellä olisi saatavilla valmista
tonttimaata ja tukipalvelut. Lisäksi jos asema tultaisiin perustamaan, se myös auttaisi
lomakotia, sillä silloin sitä voitaisiin pitää auki ympäri vuoden reumahoitolan yhteydessä.
Ajatuksen kerrottiin saaneen myös asiantuntijoiden kannatuksen. Eikä potilaista tulisi
asiasta kertoneen uutisen mukaan olemaan pulaa, sillä toiminnan ajateltiin olevan
suunnattavissa koskemaan myös yhtä tärkeintä meijerien viiteryhmää eli maidontuottajia.
Aseman perustamisella ajateltiin siis tulevan ”lyötyä kaksi kärpästä yhdellä iskulla”.80
Pyrkimys saada toiminta ympärivuotiseksi oli mukana jo lähes tilan ostosta lähtien.
Maaliskuussa 1958 liitto koetti järjestää Tuomarlassa hiihtoloma-aktiviteetteja mutta
tiedossa ei ole tapahtuiko asiassa mitään vielä tuona vuonna.81 Talvilomaahan ei tässä
vaiheessa vielä tunnettu meijerialalla. Keväällä 1960 kurssitoimintaa oli hiihdon lisäksi jo
ulkopuolisillakin vuokraajilla kuten Äitien Lomahuolto ry:llä tai Suomen Pienviljelijöiden
liitolla.82
Reuma-asemaa varten keksittiin ryhtyä myymään kannatusjäsenyyksiä maidontuottajille.83 Näitä Ikaalisten tulevan reumahoitolan kannatusjäsenkortteja myymään liitto
palkkasi järjestösihteerin vakanssille yhdeksi kerääjäksi nuoren meijeriammattilaisen Paavo
Jämsän, joka aloitti työssään tammikuussa 1960. Jämsä oli valmistunut Jokioisten Valtion
Maitotalousopistosta 1959. Alan töitä oli kuitenkin tarjolla tuolloin hyvin niukasti PohjoisSuomessa, jonne Jämsä olisi halunnut töihin. Jämsän tiedusteltua myös liitolta
työmahdollisuuksia itselleen, palkkasi toiminnanjohtaja Norri hänet liitossa ideoitua
reumahoitolan maitokeräystä suorittamaan. Lähtökohta-ajatuksena tässä keräyksessa oli,
että jokaisen meijerin maidontuottajille olisi mahdollista myydä kannatusjäsenkortti.
Ongelmana oli tuottajien tavoittaminen, sillä Maitotalous-lehti ei lähtetty tuottajille kuten
meijerien erikoiskoulutetuille toimihenkilöille ja isännöitsijöille. Toiminnanjohtaja Norri
78
Nimetön käsikirjoitus, Aineistoa vuosilta 1969-1975, TKL:n arkisto, MVL; Ahlstrand 1995, 199.
79
Mt 1953/2, 5-6 ”Sosiaalinen tutkimus meijerialalta.”, H. Norri. Reuman yleisyys perustuu meijerien työntekijöiden
omiin ilmoituksiin mutta työn tuolloisesta luonteesta johtuen (vetoisat tilat, kosteus ja ruumiillinen raskaus) sitä voi pitää
kohtuullisen luotettavana arviona taudin yleisyydestä.
80
Mt 1957/4 ”Reuma-asemaa perustamaan”, 102.
81
Mt 1958/2, ”Tuomarlaan hiihtolomalle”, 47.
82
Mt 1960/2, 35, ”Kevään kurssitoiminta Tuomarlassa”
83
Mt 1959/3, ”Reumahoitola Ikaalisten Tuomarlaan”, 80.
26
liitosta yritti kyllä syöttää ilmoituksia muun muassa Maaseudun tulevaisuuteen mutta aina
se ei onnistunut.84
Jämsän toimintatavaksi muodostui henkilökohtaiset käynnit meijereissä, joissa hän pyrki
tapaamaan joko tirehtööriä, toimitusjohtajaa tai isännöitsijöitä. Yhdessä he miettivät
toimivinta tapaa edetä asiassa. Monella paikkakunnalla se oli tupaillan järjestäminen, johon
koottiin alueen tuottajat kuulemaan esittelyä. Tilaisuus jatkui korttien kauppaamisella.
Eräänä toimivana keinona Jämsä muistelee meijereitten maitokuskien valjastamisen asialle.
He saattoivat esitellä maidontuottajille ajatusta maitolaitureilla pystöjä kyytiin nostellessaan
muun jutustelun lomassa.85
Yksin ei Jämsä olisi mitenkään kaikkia maidontuottajia kyennyt tavoittamaan.
Lahjoittaminen tehtiin kuitenkin mahdollisimman helpoksi. Isäntien tehtäväksi jäi Jämsän
käynnin jälkeen sitten hoitaa maakunnista autonkuljettajilta saadut sitoumukset ja tilittää
ne edelleen liitolle. Kannatusjäsenkeräys oli Jämsän mukaan kuitenkin vain pieni osa
rahoituksesta mutta periaatteellisesti tärkeä. Iso rooli jatkokeräyksen onnistumisen kannalta
oli myös sillä, että Ikaalisissa oli valmiina jo tontti, jolle rakentaa. Jämsä muistelee, ettei
koskaan tuntunut toivottomalta mennä meijereihin. ”Aina tiesi, että pääsee sisään sinne. Se
ei ollut semmoista myyntiä, että sä jäisit ulkopuolelle.” Tammikuusta elokuuhun 1960
Jämsä oli jatkuvasti reissussa ja kilometrejä Suomen silloisilla maanteillä kertyi tuhansia.
Matkat taittuivat toiminnanjohtajan ruskealla autolla. ”Ja se tietysti henkilökohtaisesti oli
tavattoman mukavaa päästä tutustumaan kaikkiin Suomen meijereihin”, Jämsä muistelee.86
Keräystä mainostettiin ahkerasti hellyttävillä maitokissaa kuvaavilla mainoksilla. Unto
Norrin myöhemmässä retrospektiivisessä käsikirjoituksessa, jossa kuvaillaan yhdeltä
sukulaisnäkökulmalta hänen isänsä urotekoja kerrotaan myös mainoksen kissan alkuperästä
seuraavanlainen syntymämyytti vuonna 1975:
”Hän (Heikki Norri) suunnittelee keräysjulisteet ja keräysorganisaation itse, mutta käyttää
tietenkin kuvitukseen hyviä taiteilijoita. Esittelylehtisen kanteen piirretään kissan kuva, joka juo
maitoa ja tekstinä on ’Annatko minulle puolilasia maitoa päivässä’ Tämä tarkoittaa vuoden ajan
ja sitä uhrausta, jota jäsenmaksu, 1000 mk, edustaa lahjoittajalta. Kissan kuvan idean Norri oli
saanut Helsingistä, jossa hän silloin asui, Pursimiehenkadun eräästä näyteikkunalla olevasta,
rautalangasta tehdystä, kissasta, joka kissa edelleen on hänen maskottina kotonaan
muistuttamassa hänen suurisuuntaisimmasta operaatiostaan.”87
Liitto oli vanhojen positiivisten keräyskokemuksien perusteella päättänyt suorittaa
uudenkin keräyksen maitokeräyksenä. Tulevaa toimintaa varten oli vuonna 1953
rekisteröity Maitotalousväen Reuma- ja Lomaliitto nimi. Tämä vaihdettiin paikkasidonnaisemmaksi Tuomarlan Reumaliitto ry:ksi 1958.88 Keräys aloitettiin syksyllä 1959.89
84
Vrt. ”Reumahoitola-keräys myötätuulessa”, Kirjeet 1959-63, TKL:n arkisto, MVL; Paavo Jämsän haastattelu 3.10.2013.
85
Paavo Jämsän haastattelu 3.10.2013.
86
Paavo Jämsän haastattelu 3.10.2013.
87
Numeroimaton liite, Unto Norrin julkaisematon käsikirjoituksen osa ”Norri luo maahamme uuden kylpyläkauden”,
Unto Norrin kirje Vieno Laineelle 27.7.1975, Liite n:o 8, TKL Jhtk. kokptk. 21.8.1975.
88
Kts. nimeen liittyen pakinaa Mt 1960/4, ”Valkotakkisten reumahoitola” (Pate), 101, 104. Kts. myös Toiminimien
rekisteröimispäiviä, MVL:n arkisto, MVL.
89
Kts. esim. Etelä-Pohjanmaan tilityslista 1959 Reumakeräys, Kirjeet 1959-63, TKL:n arkisto, MVL.
27
Pelkän keräyksen varaan hoitolan tulevaisuutta ei jätetty. Tulevan reumahoitolan
käyttökustannukset oli suunniteltu rahoitettavaksi useasta eri rahoituslähteestä. Osa
kustannuksista rahoitettaisiin jo mainitulla uudella maitokeräyksellä, joka muodostaisi
yhden osatulolähteen perustetun rekisteröidyn yhdistyksen tuloista. Osa anottaisiin Rahaautomaattiyhdistykseltä. Loppuosa rahoitettaisiin varsinaisilla hoitomaksuilla. Asiaa
esiteltäessä mahdollisille rahoittajille kerrottiin, että tuolloin vain pieni osa rahaautomaattien tuotoista ohjautui ”suoranaisesti maaseudun hyväksi”. Keräykseen
lahjoittamisen helppoutta pehmennettiin esittämällä tulevien hoitomaksujen suhteen kaino
toivomus, että ne kyettäisiin asettamaan ”niin alhaisiksi, että maidontuottajat ja
meijeriväkikin” voisivat laitosta käyttää. Kannattajajäsenmaksu perittäisiin ainoastaan yhden
kerran.90 Toisaalta neljän ensimmäisen vuoden kävijämäärät olivat taanneet tasaisen
kassavirran lomakodille. Ensimmäisenä vuonna 1956 tuottoa jäi 190.000 markkaa (5681
euroa) ja 1959 jo yli miljoona markkaa (yli 24.000 euroa).91
Kuva 2. Maitoa keräyskissalle. Lahjoittajien tunteisiin, hoivaviettiin ja
toiminnan helppouteen vetoava Tuomarlan Reumaliiton maitokeräysesite
vuodelta 1959 jälkimäisestä keräyksestä, jolla kerättiin kannattajajäseniä. Niin
sanottuun ”kissan rautalankamalliin” pohjaava ”hyvän taiteilijan” kuvitus.
Valitettavasti kummankaan taiteilijan nimi ei ole tiedossa.92
Koko maaseutuväestön saaminen tulevan hoitolan käyttäjiksi, olikin yksi sen elinehdoista,
sillä avustusten saaminen RAY:ltä tai saati sitten kannattajajäsenyyksien saaminen
maidontuottajilta, ei olisi onnistunut ilman, että heidät olisi luettu lähtökohtaisesti mukaan
siihen asiakaspiiriin, jonka hoitolaa ajateltiin käyttävän sen valmistuttua. Tuomarlan
Reumaliitto ry:n vuoden 1959 painetussa keräysesitteessä korostettiin myös lahjoituksen
90
Maitokeräysesite, TKL:n arkisto, MVL.
91
Mt 1959/10, 285 ”Neljäs kesä”, (H. N.)
92
Maitokeräysesite 1959, Pöytäkirjat 1959, TKL:n arkisto, MVL.
28
pienuutta yhtä lahjoittajaa kohden. Esitteessä pyydettiin ainoastaan 1/2 lasillista maitoa
päivässä yhdeltä maidontuottajalta (kts. kuva 2). Vuoden 1959 keräysesitteen sanojen
mukaan: ”Uskomme, että nyt pyytämällämme pienellä tuella voimme ratkaista maaseudulle
tärkeän reumahoitolan perustamiskysymyksen.” Asia ulotettiin siis laajemmalle ja siitä
tehtiin koko maaseudun yhteinen, lähes maaseudun elinolojen ja -ehtojen
kohtalonkysymykseen vertautuva tehtävä. Kannatusjäsenmaksuna lahjoittajilta perittiin 2,5
litraa maitoa kuukaudessa vuoden ajan. Maito muutettiin rahaksi lahjoittajaa vaivaamatta
suoraan hänen meijeritililtään. Kannattajajäsenet saivat oikeuden päästä vuosittain
alennettuun hintaan reumahoitolaan perheenjäsenien kanssa.93
Kaikki eivät suhtautuneet ajatukseen hoitoja antavan reuma-aseman perustamisesta aivan
yhtä suurella innostuksella kuin Tuomarlan Reumaliitto. Suomen Reumaliitto oli 1960luvun alussa myös rakentamassa Kangasalle hieman pienemmäksi aiottua hoitolaa, kuin
mitä Tuomarlan Reumaliitto oli Ikaalisiin rakennuttamassa.94 Tuomarlan Reumaliiton
toimintaa johtaneen Heikki Norrin mukaan valtakunnallinen Reumaliitto oli tämän vuoksi
ryhtynyt mustamaalaamaan sen suunnitelmia Ikaalisissa. Norri ei kyennyt näkemään muuta
syytä kuin kateuden siihen, miksi Reumaliitto vastusti Tuomarlan suunnitelmia niin
kiihkeästi. Tuomarlan keräys oli tuottanut vuoden 1963 syksyyn mennessä jo 70 miljoonaa
markkaa (noin 1,5 miljoonaa euroa), kun Reumaliiton keräys oli Norrin mukaan tuottanut
ainoastaan 3 miljoonaa vanhaa markkaa (65.088 euroa). Kirjeestä ei selviä, tarkoittiko
Norri 70 miljoonasta puhuessaan myös vanhoja markkoja. Joka tapauksessa keräys oli
sujunut hyvin ja Norri evästi keräysasiamiehiä, että heidän tuli torjua Reumaliiton väitteet
perättöminä, jos he sellaisia kohtaisivat keräystyössään. Hän myös pyysi ilmoittamaan
liitolle sellaisista lehtiartikkeleista, joissa tämänkaltaisia väitteitä oli, jotta liitosta kyettäisiin
laatimaan vastine lehteen. Norri antoi kirjeessään kerääjille eväitä torjua joitain väitteitä.
Hän esitti, että parhaat asiantuntijat, kuten esimerkiksi dosentti Saima Tawast-Rancken,
olivat olleet mukana suunnittelutyössä. Myös Työterveyslaitoksen johtaja, professori Leo
Noro oli antanut ”kaiken tukensa ja taitonsa, jotta uusi laitos myös lääketieteellisesti”
vastaisi käyttötarkoitustaan.95
Suomen Reumaliiton nihkeyden taustalla saattoi olla myös se, että tammikuussa 1963
Tuomarlan Reumaliitto ry oli tarjonnut yhteistoimintaneuvotteluja Suomen Reumaliitto
ry:lle. Tuomarlan Reumaliiton jäsenmäärä oli kasvanut vuoden 1962 aikana
kaksinkertaiseksi nousten reilusta 27.000 jäsenestä yli 56.000 jäseneen. Norri arvioi, että
jäsenmäärä tulisi vuoden 1964 lopulla ylittämään 100.000 jäsenen rajan. Tämän vuoksi
Tuomarlan Reumaliitto oli aikeissa suorittaa järjestöllisiä uudelleenorganisointitoimia.
Järjestölle tultaisiin muodostamaan alueellisia alayhdistyksiä. Suomen Reumaliitolle
lähetetyssä puhelinaudienssia neuvottelujen aikaan saamiseksi pyytäneessä kirjeessä
kerrottiin myös kuntoutus- ja kylpylätoiminnan aloittamisesta Ikaalisten lomakeskuksen
yhteydessä. Tuomarlan Reumaliitto oli jo aiemmin pyytänyt päästä Suomen Reumaliiton
jäseneksi mutta tämä pyyntö oli hylätty. Tammikuun 1963 neuvottelupyyntökään ei ollut
ensimmäinen kerta liittojen välisessä kommunikaatiossa. Ilmeisesti Suomen Reumaliitto
93
Tuomarlan Reumaliitto ry. keräysesite ”Annatko minulle 1/2 lasillista maitoa päivässä?” 1959, TKL:n arkisto, MVL.
94
Vrt. Ahtola & Åberg 2007, 18-19.
95
Tuomarlan Reumaliiton toiminnanjohtaja Heikki Norrin kirje keräysasiamiehille 3.9.1963, Kirjeet 1959-63, TKL:n
arkisto, MVL.
29
koki Tuomarlan Reumaliiton astuneen toiminnallaan, ja varsinkin valitsemallaan nimellä,
sallitun rajan ylitse, jonka vuoksi halua yhteistoimintaan ei liittojen välille voinut syntyä.96
Norri oli suhteillaan onnistunut hankkimaan aiemmin mainittujen rahoituskanavien
lisäksi myös suoria sponsoreita Tuomarlan Reumaliitolle. Esimerkiksi puhdistustarvikkeita
valmistava Oy Persil Ab oli sitoutunut maksamaan kaikista meijerien vuoden 1962 aikana
siltä ostamista puhdistusaineista yhden prosentin provision vastineeksi Tuomarla-merkin
käytöstä sen mainoksissa. Lisäksi meijereille lähetettiin adresseja myyntitiliin ja ne
laskutettiin vuoden 1962 lopulla ”olettaen, että ne on jo saatu myydyksi”. Lisäksi
keräysasiamiehiä kysyttiin jatkamaan tehtäväänsä hieman muuttuneella toimenkuvalla:
heidän tuli ryhtyä levittämään pankkien konttoreihin ja kauppoihin Tuomarlan
Reumaliiton adresseja.97
Kuva 3: Meijerialan sukupuolittunut työnjako vuodelta 1954. Isännöitsijöiden
määrän suhteellisen suuri osuus kaikista meijerien erikoiskoulutetuista
työntekijöistä selittää sekä kylpyläidean toteutumista (= resurssit) että osaltaan
myös Meijeriväen Liiton tuolloisen toiminnan sovittelevaa luonnetta (=
työnantajan suora edustaja) yleisemminkin.98
Norri myös ohjeisti kerääjiä hyvin yksityiskohtaisen tarkoin ohjein. Hän arvioi, että
keräyksessä olisi työtä ”paikkauksen” osalta vielä viideksi vuodeksi muutamalle henkilölle.
Oletus saattoi perustua siihen, että meijerien vastaanottamat maitomäärät kyllä olivat
tarkasti tiedossa.99 Keräystä suorittavien henkilöiden tuli kuitenkin perehtyä aineistoon
tarkoin, ennen kuin ryhtyivät suorittamaan keräystä:
”Erittäin tärkeätä on, että jokainen keräysasiamies itse tutustuu tarkoin esittelylehtiseemme ja
ohjevihkoseen sekä siihen kuva-aineistoon jota kuva-albumimme esittää, jotta osaa asian
oikealla tavalla julkituoda keräystyössä. Tehtävämme on ’kauppiaan’ työtä. Jotkut väittävät, että
kauppiaaksi synnytään, mutta uskomme myös, että harjoittelemalla ja syventymällä tähän
tehtävään voidaan parantaa sitä taloudellista tulosta, mihin alkukankeuksien jälkeen kerääjä on
96
Tuomarlan Reumaliiton toiminnanjohtaja Heikki Norrin kirje Suomen Reumaliitolle 8.1.1963, Kirjeenvaihto 1959-63,
TKL:n arkisto, MVL; kts. myös Ahtola & Åberg 2007, 12-24.
97
Tuomarlan Reumaliiton toiminnanjohtaja Heikki Norrin kirje meijereille 15.12.1962, TKL:n arkisto, MVL; Tuomarlan
Reumaliiton toiminnanjohtaja Heikki Norrin kirje keräysasiamiehille 3.9.1963, Kirjeet 1959-63, TKL:n arkisto, MVL.
98
Suomen Meijerikalenteri 1955, 176, 179. Kts. työn sukupuolittuneisuudesta esim. Wiesner-Hanks 2001, 55-85.
99
Kts. maitomääristä esim. Maitotalous-lehdessä julkaistua listaa meijerien vastaanottamista maitomääristä kuukausittain
vuonna 1962, Mt 1963/2, 47.
30
päässyt. On nimittäin tavattu ’huonoja alueita’, joissa keräys-asiamiehet ovat saaneet melko
vaatimattomia tuloksia, mutta joissa uusi ’kirjansa lukenut’ kerääjä on itsensä sekä meidän
iloksi päässyt kuitenkin erittäin hyviin tuloksiin.”100
Norri kävi vuoden 1961 aikana tutustumassa Saksan liittotasavallan reumakylpylöihin
yhdessä Valion Neuvontalaitoksen ekonomi Pentti Jauramon ja Kankaanpään
Osuusmeijerin isännöitsijä Vieno Laineen kanssa, jotka olivat Tuomarlan hallituksessa
yhdessä Norrin kanssa. Matka oli antanut kylpylöistä erittäin myönteisen kuvan. Matkalla
otetut valokuvat jaettiin kerääjille liitettäväksi tuottajille esiteltävään kansioon ”kuvaalbumina”.101
Sato jäi koko maassa syksyllä 1962 kuitenkin heikoksi ja sen vuoksi keräystä supistettiin
elettäessä ”menetyksen aikakautta”, kuten Norri ajan luonteen tuolloin määritteli. Kentällä
toimivien kerääjien tuli tämän vuoksi huomioida satotilanne keskustellessaan
maidontuottajien kanssa. Heidän tuli mainita, että satotilanne oli ”koko kansan asia”.
Tämän lisäksi heidän tuli esittää keskustelun aikana tuottajille heidän omana ajatuksenaan
toivomus siitä, että satovahinkojen korvauksissa päästäisiin mahdollisimman hyviin
päätöksiin tuottajien suhteen. Norri evästi kerääjiä myös mainitsemaan sen, miten suuri
merkitys karjalla, karjanhoidolla ja meijereillä ylipäänsä oli ”maatalouksille” eli tuottajien
tiloille. Nimeä pyydettäessä tuli niille maidontuottajille, jotka eivät olleet halukkaita
liittymään jäseniksi huonoon satoon vedoten, kertoa Tuomarlan Reumaliiton myös
huomioineen tilanteen vakavuuden. Pidätys maitotilistä (= 1.000 markkaa; vajaat 22 euroa)
olisi mahdollista tehdä myös seuraavana vuonna jonakin korkean tuotannon aikaisena
kuukautena, kunhan meijerit huomaisivat keskittää kaikki perimisensä samalle
kuukaudelle.102
Kerääjien sukupuolella ei heidän työnsä tuloksien suhteen sinänsä ollut väliä, sillä paras
kerääjä oli esimerkiksi syksyllä 1961 Evijärvellä ja Pohjanmaalla kerännyt rouva
Korkiakangas 231 jäsenen viikkotuloksella. Paikanhakuilmoituksessa työpaikan saamiselle
kuitenkin asetettiin muutamia ehtoja. Ensiksi tuli omistaa auto tai mopo sekä hyvä käytös.
Toiseksi kerääjän tuli pitää matkustamisesta, sillä matkapäiviä saattoi kuukauteen tulla 20.
Kolmanneksi kerääjiksi kelpaavien ikähaitari asetettiin kohtuullisen laveaksi, sillä tehtävään
kelpasivat kaikki 20-50 -vuoden välillä muut ehdot täyttävät henkilöt. Vaikka auton
omistamista ei vielä tuolloin ollut sääntelystä vapautettukaan (autokauppa vapautui 1963),
saattoi mopon omistaa huomattavasti halvemmalla sukupuolesta riippumatta.103
Idea kylpylän sijoittamisesta lomakodin yhteyteen lienee syntynyt taloudellisten
synergiasyiden lisäksi osin myös alueen perinteisiin liittyen. Tuomarlan nimittäin kerrottiin
jatkavan Ikaalisten vanhoja kylpylätraditioita valmistuttuaan 1965. ”Ikaalisten savi on ollut
kuuluisaa parantavasta voimastaan, onpa siitä ollut vientitavaraksikin aina Saksaan saakka”,
tiedettiin Maitotaloudessa kertoa syksyllä 1959 keräyksen ollessa vielä kesken. Ikaalisten
vanha kylpylälaitos oli aikojen saatossa hoitanut lukuisia kesävieraita kylvyillä sekä
100
Norrin kirje keräysasiamiehille 3.9.1963. Kirjeet 1959-63, TKL:n arkisto, MVL.
101
Tuomarlan Reumaliiton toiminnanjohtaja Heikki Norri jäsenkeräysasiamiehille 8.12.1961, Kirjeet 1959-63, TKL:n
arkisto, MVL.
102
Tuomarlan Reumaliiton toiminnanjohtaja Heikki Norrin kirje kerääjille 20.10.1962, Kirjeenvaihto 1959-63, TKL:n
arkisto, MVL.
103
Kts. paikanhakuilmoituksesta esim. Savon Sanomat 16.6.1962, lehtileike, Kirjeet 1959-63, TKL:n arkisto, MVL.
31
kuuluisilla savikylvyillään.104 Savikylvyt säilyivät myös uuden kylpylän ohjelmassa
myöhemmin.105 Muuta todellista yhteyttä laitoksilla ei kuitenkaan ollut.
Alkuvaiheen perustelu reuman hoitamisesta laajentui suunnitelmien tarkentumisen
myötä ja keväällä 1963 rakentamista suunniteltaessa oltiin tekemässä jo laajalla pohjalla
toimivaa kylpylä-kuntoutuslaitosta keskieurooppalaisten kylpyläideoiden pohjalta.
Piirustusten valmiiksi saattaminen oli kuitenkin viivästynyt kevääseen 1963. Tämä johtui
siitä, että arkkitehti Veikko Larkas oli käynyt yhdessä Tuomarlan Reumaliiton
asiantuntijalääkäri tohtori Martti Aimosen kanssa tutustumassa saksalaisiin kylpylöihin
varsin ”perusteellisesti” ja ”tämänkin jälkeen” he olivat vielä keskustelleet suunnitelmista
kotimaisten asiantuntijoiden, kuten Työterveyslaitoksen edustajien kanssa. Tuomarlan
Reumaliiton mukaan Suomesta puuttui tuolloin kylpylä-toipilaslaitospohjalla toimivat
kuntouttavat hoitolat. Asiakaspohjaksi laitokselle ajateltiin kaikkia ”väsymystilasta tai
kehittyvästä sairaustilasta työkuntoisiksi palautuvia”. Tällaisiksi luettiin ”monet loppuun
ajetut perheenäidit”, ”väsyneet työntekijät”, sairaaloista tulevat kuntoutujat, jotka eivät enää
olleet varsinaisen sairaalahoidon tarpeessa sekä myös ”johtajatautia sairastavat rasittuneet”
liike-elämässä työskentelevät ja paljon vastuuta johtotehtävissään omaavat henkilöt. Edellä
luetellut käsitteellistykset olivat sosiologi Anu-Hanna Anttilan mukaan peräisin sotaa
edeltäneeltä ajalta. Esimerkiksi käsite ”väsyneet äidit” oli vakiintunut yleisempään käyttöön
niin sanotun Lomankäyttökomitean kyselyn vastauksista vuodelta 1938.106 Piirustusten
valmistumiselle asetettiin takarajaksi maaliskuun loppu 1963.107
Kuva 4. Kerättävän rahan kertymä vauhdittui huomattavasti kerääjäresurssien
kasvaessa vuosina 1959-1961.108
Rahan keruu oli sujunut hyvin jo aiemmin, sillä varoja oli keväällä 1963 säästössä mittava
noin 40 miljoonaa vanhaa markkaa käsittävä summa (867.849 euroa). Jäsenkeräyksen
tavoitteeksi oli asetettu tässä vaiheessa 22 miljoonaa vanhaa markkaa (477.317 euroa).
104
Mt 1959/6, ”Tuomarla jatkaa Ikaalisten kylpylä- ja lomanviettotraditioita”, 170.
105
Ikaalisten kylpylän mainoslehtinen vuodelta 1975, Pöytäkirjat 1975, TKL:n arkisto, MVL.
106
Anttila 2005, 103, 119. Lomankäyttökomitea ei koskaan julkaissut mietintöä. Sen aineisto vuosilta 1938-1940 sisältyy
osana Valtioneuvoston arkistoon.
107
Toimintasuunnitelma vuodelle 1963, Pöytäkirjat 1963, Tuomarlan Reumaliitto, TKL:n arkisto, MVL; Reumasta
hoitolan yleisempänä perusteluna ks. esim. pakina Mt 1960/4, ”Valkotakkisten reumahoitola”, 101.
108
Mt 1962/1, ”Keräys edistyy”, 19.
32
Rahaa oltiin siis kokoamassa omin toimin noin 1,2 miljoonaa nykyeuroa vastaavaa
summaa. Loppuja kustannuksista tultaisiin anomaan raha-automaattiyhdistykseltä sekä
lainaamaan pankeista. Raha-automaattiyhdistykseltä anottiin 1963 noin 300.000
nykyeuroa vastaavaa summaa (joka vastaisi 160.000 markkaa vuoden 1963 rahaa).
Rahankäyttösuunnitelmista on helppo päätellä, että toiminnan ja rakentamisen haluttiin
olevan mahdollisimman omarahotteista. Tanskalainen Tuomarlassa kesällä 1959 vieraillut
meijeriammattilainen L. Laursen ihmetteli tähän liittyen Tuomarlan poeettisen kauneuden
lisäksi sen ekonomista pohjaa alkuvuodesta 1960: ”Tuntuu ihmeelliseltä, että meijeriväki on
saanut tämän kaiken aikaan ilman ulkopuolista tukea ja pystyy sen myös hoitamaan omin
voimin.” Pääomaköyhässä maassa raha tuli ansaita ensin pienissä puroissa ja syödä vasta sen
jälkeen.109
Kaikissa keräyksen vaiheissa ei tilanne kuitenkaan ollut näyttänyt näin valoisalta.
Keväällä 1961 kerrottiin Maitotalous-lehdessä, että rahaa oli saatu kerättyä ”vasta noin 6-7”
miljoonaa markkaa (135.000-158.000 euroa). Syitä tuloksen laihuuteen nähtiin olevan
kolme. Ei ollut käytetty riittävästi henkilötyövoimaa ja toiseksi nähtiin, että:
”Työvoima, jota oli käytettävissä, oli pääasiassa työttömänä olevia meijeriammattihenkilöitä;
aineshan ei ollut parasta mahdollista tämän tyyliseen työhön, kuin järjestötyöhön, johon
meijeriammattihenkilöt eivät olleet koulutettuja.”
Kuva 5. Kerääjiä vierailulla Upon tehtailla Lahdessa 1963. Kuvassa vasemmalta
oikealle: Heikki Norri, Pentti Vehkaoja, Ensio Talja, Mikko Niemi, Hannes
Kontio, Anna-Maija Ala-Huissi, Martti Sivonen ja Veikko Sivonen.110
Liiton johtokunta oli myös pettynyt siihen, että jotkut kerääjät olivat katkaisseet
työsopimuksensa juuri keväällä, jolloin olisi pitänyt ”otollisena aikana kiristää otetta”.
Merkittävimpänä seikkana nähtiin kolmas syy, joka oli se, ettei liitto itse ollut valinnut
parasta mahdollista systeemiä keräystyöhön. Vuoden 1961 alusta näin oli kuitenkin tehty.
Kaikki kolme kohtaa kerrottiin tulleen korjatuksi. Kahden työntekijän sijasta liikkeelle
oltiin nyt lähdössä ”10-15 miehen organisaattorin voimalla”. Nyt tultaisiin käymään
109
Toimintasuunnitelma vuodelle 1963, Pöytäkirjat 1963, Tuomarlan Reumaliitto, TKL:n arkisto, MVL; 3. §, Tuomarlan
Reumaliiton työvaliokunnan kokouspöytäkirja 11.2.1963, Pöytäkirjat 1963, Tuomarlan Reumaliitto, TKL:n arkisto,
MVL; rahatilanteesta ks. myös Tilintarkastuslausunto vuodelta 1962, Pöytäkirjat 1963, Tuomarlan Reumaliitto, TKL:n
arkisto, MVL sekä lainan ottamisesta ks. Tuomarlan Reumaliiton johtokunnan kokous 25.10.1963, 1 §., Pöytäkirjat 1963,
TKL:n arkisto, MVL; L. Laursenin lausunnosta ks. Mt 1960/2, ”Tuomarla tunnetaan Tanskassa”, 42.
110
Mt 1963/2, ”Upo esittäytyi”, 46.
33
”käsiksi” itse kohteisiin, mikä lienee tarkoittanut ovelta ovelle kiertämistä tiloilla.111
Taustalla lienee ollut vaikuttamassa myös se, että liiton keräyksessä ei oltu enää liikkeellä
ensimmäistä kertaa ja että samoihin aikoihin oli vireillä myös monta muuta maatalojen
kukkaroa rokottanutta keräystä kuten esimerkiksi Unicefin kansainväliseen maitopäivään
25.5. liittynyt Maitokeräys.112
Keräys toimitettiin provisiopalkalla siten, että maan eri osissa oli ”alueen vaikeusasteen”
mukaan hieman eri provisiot. Etelä-Suomessa Joensuun korkeudelle asti sai palkkiota
keräämisestä neljäsosan koko kerätystä summasta (25 %), Joensuusta Kemiin saakka sai
vajaan kolmanneksen (30 %) ja Kemistä pohjoiseen sai reilun kolmanneksen (35 %).
Palkkiot keräämisestä olivat olleet samat jo vuodesta 1960 lähtien ja ne päätettiin
tammikuussa 1965 edelleen pitää samoina.113 Norri otti kaikista tuloista oman 10 prosentin
provision.114
Kuva 6. Tuomarlan suhdetoimintamiehet terveyskylpemässä. Tällaista toimintaa
kutsuttaisiin nykyisin verkostoitumiseksi tai sauna-diplomatiaksi. Ilmeistä on,
ettei Tuomarlassa ainakaan kuvasta päätellen harjoitettu sekasaunomista vaan
saunavuorot oli segregoitu miehille tai naisille; ainakin virallisissa yhteyksissä,
sillä niin yleinen tapa sukupuolittuneet saunavuorojaot näyttävät kuvien
perusteella olleen.115
Tätä Reumakeräyksen nimellä kulkenutta kylpylärakentamiseen tähdännyttä keräystä
propagoitiin voimallisin emotionaalisesti ladatuin esimerkein jäsenistölle Maitotalouslehdessä. Varsinais-Suomen meijeripiireissä kerännyt rouva Anni Kallas kertoi esimerkkejä
keräysmatkoiltaan, kuin Elias Lönnrot runonkeruumatkoistaan:
”Suorastaan liikuttaviakin tapauksia on sattunut, kun esim. sairas, yksinäinen pikkutilan
emäntä liittyy jäseneksi vain siitä syystä, että muutkin tekisivät samoin nähtyään, että hänkin
111
Mt 1961/4, ”Mitä kuuluu Tuomarlaan?”, 103.
112
Mt 1961/5, ”Maitokeräys nälkää näkeville kansoille”, 151.
113
TRL:n Jhtk. 25.1.1965, 9 §.
114
Heikki Norrin kirje TKL:lle 17.8.1984, Liite n:o 12, TKL:n Jhtk. kokptk. 26.8.1984, 12 §.
115
Maitotalous 1962/6, ”Suhde-toimintapäivät Tuomarlassa”, 217.
34
vähistä varoistaan uhraa summan. Kun vastaavanlaisen tilan isäntä, jolla on suuri perhe, ja joka
kuolion tähden on menettänyt molemmat jalkansa ja toisen kätensä, pyytää emännän
täyttämään jäsenkortin puolestaan, etsii tapaus vertaansa sekä auttamisen halussa että
tulevaisuuden uskossa.”116
Naisia oli kerääjinä useita. Pohjanmaalla kerääjiä oli kaksi ja molemmat olivat naisia, eli
rouva Anna-Maija Ala-Huissi ja jo mainittu rouva Aune Korkiakangas. Jälkimmäisen
kuvailtiin ”ilmeisestikin joutuneen” aiemminkin asioitaan esittämään, siksi vaikuttavana
Korkiakankaan toimintaa pidettiin. Hänen kerrottiin suorittaneen keräystyönsä
perusteellisesti ja hyvin tuloksin. Alajärven Osuusmeijerin 600 maidontuojaa olivat
ilmoittaneet halustaan olla mukana ”reumahoitolakeräyksessä”.117 Monesti keräystyö antoi
maakunnissa hyvän tuloksen ja myös yritykset lähtivät keräykseen mukaan, kuten oheisesta
Lahdessa Upon tehtailla keväällä 1963 otetusta kuvasta (kuva 5) jo voi päätellä.118 Myös
Farmos Oy lahjoitti suuren summan rahaa keräykselle.119
Mutta myös lähes koko 1950-luvun lopun kestänyt järjestöllinen kuherruskuukausi
jäsenistön kanssa tuntui olevan ohitse 1960-luvun alussa, kun Maitotalous-lehdessä
todettiin, että: ”Kuluneita kesiä voidaan Tuomarlan toiminnassa pitää myöskin välivuosina,
koska alkuinnostus Tuomarlaan oli laskemassa.”120 Tästä lienee osoituksena myös keskustelu
maksuista. Lomakylän maksut herättivät jäsenistössä nimittäin keskustelua muutaman
toimintavuoden jälkeen. Nimimerkki ”Isännöitsijä Satakunnasta” tiedusteli Maitotaloudessa
keväällä 1960, voisiko liitto tukea jäsentensä lomanviettoa hintoja alentamalla. Neliviisihenkisen perheen oleskeluun päivässä menevä 1500 markan summa (noin 34 euroa)
tuntui kirjoittajasta liian suurelta. Varsinkin, jos lomaa vietettäisiin Tuomarlassa kaksi
viikkoa. Hän ehdotti, että perheellisiltä perittäisiin ensimmäiseltä jäseneltä 400 markkaa,
toiselta 300 ja lapsilta 200 markkaa vuorokaudelta (= 1100 markkaa päivämaksua
nelihenkiseltä perheeltä, joka vastaisi noin 25 euroa). Kirjoittajan mukaan alennukset
tulisivat näkymään lisääntyvissä käyttäjämäärissä ja palautuisivat näin takaisin liitolle.121
Vastineessa kirjoittajalle Tuomarlan taholta todettiin, että todellinen vuorokausikustannus oli tuolloin jo yhtä henkeä kohden 1000 markkaa (23 euroa). Liitosta kerrottiin
lisäksi jo subventoidun lomailijoiden maksuja. Siksi ei katsottu mahdolliseksi alentaa
hintoja enää yhtään vaan pikemminkin nähtiin, että olisi tarvetta hintojen korotuksiin.
Vastineessa oltiin sitä mieltä, että mökkiloma omalla huvilalla tulisi huomattavasti
Tuomarlaa kalliimmaksi ja omalla huvilalla joutuisi myös työskentelemään ”melkein yhtä
paljon kuin normaalioloissaan”. Vastineen lopussa opastettiin lomailijoita omatoimisuuteen.
Olisi mahdollista päästä hyvin halvalle lomalle, jos lomanviettäjä suostuisi tinkimään omista
mukavuuksistaan. Oli nimittäin mahdollista hankkia teltta, keitin ja säilykepurkkeja.
Tuomarlan kaksi kilometriä pitkä rantaviiva olisi tällöin jokaisen meijeriammattihenkilön
116
Mt 1961/11, ”Reumakeräys vauhdissa”, 245-246.
117
Mt 1962/2, ”Nainen, joka saa tuloksia”, 53.
118
Mt 1963/2, ”Upo esittäytyi”, 46.
119
Mt 1962/2, ”100 000 markan lahjoitus Tuomarlalle”, 45.
120
Kts. esim. Mt 1961/8, ”Tuomarlan kesää”, 149.
121
Mt 1960/4, ”Tuomarlan lomanviettomaksut puntarissa”, 99. Euromääräinen summa tuntuu pieneltä mutta
reaaliansioiden huikea kasvu tarkoittanee sitä, että summa on kuitenkin ollut kohtuullisen mittava tuolloisille
palkansaajille.
35
käytössä ilmaiseksi. Lisäksi heillä olisi tällä tavoin lomaa viettäessään kuitenkin oikeus ottaa
osaa kaikkiin Tuomarlassa järjestettäviin ”seurapeleihin” ja myös tavata kollegoitaan.122
Sekä Meijeriväen Liitossa että Terveyskylpyläliitossa ja Ikaalisten kylpylässä toiminut
MVL:n toiminnanjohtaja (vuosina 1975-1990) Heimo Breilin muistelee perheensä
Tuomarlan kesävierailuja jälkikäteen seuraavasti:
”Meillä oli pojat pieniä ja se punanen tupa, joka oli renkien ja näitten (entinen kartanon
palveluskunnan asuntola), niin isossa tuvassa kerrossänkyjä limittäin ja poikittain. Toisilleen
täysin vieraita, mutta MVL:n jäseniä. Siellä mekin yhdessä kerrossängyssä nukuttiin. Nuorempi
poika oli vaimon vieressä ja vanhempi poika oli minun vieressä. Ja ei siinä mitään (naurahdus),
ei pesupaikkaakaan ollut minkäänlaista muuta, kun vesikraana. Joo, kesällä -65 valmistui
Ikaalisten kylpylän ensimmäinen vaihe. Ja sillon Tuomarlan reumaliitto teki meidät siellä
Terveyskylpyläliitoksi.”123
Kylpylän perustaminen ja toiminnan vakiintuminen
Alkukeväästä 1963 ajateltiin, että uuden päärakennuksen rakentaminen saattoi alkaa
Tuomarlassa hyvin pian. Tuomarlan Reumaliitto pääsi kuitenkin keskustelemaan tulevan
kylpylän urakkatarjouksista toden teolla vasta syksyllä 1963,124 vaikka rakentaminen olisi
haluttu aloittaa jo aiemmin, viimeistään kevään 1963 lopulla.125 Ruokahalu oli selkeästi
kasvanut syödessä, sillä Maitotaloudessa kuvattiin lokakuussa 1963 miten:
”Kylpylähankkeeseen ryhdyttäessä suunniteltiin, että 30 milj. vmk kylpylä olisi meidän
käytännöllisten saavutusten ulottuvilla. Aikaa myöten kuitenkin todettiin, että tämän kokoinen
laitos olisi ollut kylpylänä liian pieni. Keräys kylpylän rahoittamiseksi oli mennyt odotettua
paremmin, ja niin päädyttiin kylpylään, jonka rakennuskustannukset nousisivat n. 100 milj.
vmk.”126
Ensimmäiset tarjoukset saatiin käsittelyyn vasta lokakuun lopun johtokunnan kokoukseen.
Ne tuntuivat tuolloin vielä aivan liian korkeilta, sillä kalleimman arvo olisi ollut noin 1,7
miljoonaa euroa (866.000 vuoden 1963 markkaa). Seuraavassa kokouksessa käsiteltiin
halvempia tarjouksia, joista rakennusyhtiö Tasera Oy:n tekemä tarjous oli selvästi edullisin
(688.000 vuoden 1963 markkaa, joka vastaisi noin 1,4 miljoonaa euroa). Johtokunta päätti
pyrkiä saamaan urakoitsijaksi halvimman tarjouksen jättäneen yrityksen. Seuraavaan
kokoukseen oli selvitetty taustoja valitusta yrityksestä. Taserasta oli saatu hyviä tietoja sekä
rakentamisen laadun, aikataulujen pitävyyden että myös yrityksen toivomien maksuaikojen
suhteen. Lisäksi hankkeen maksuaikataulu oli laadittu ”edullisen varovaisesti”. Johtokunta
totesi, että ainoa asia, josta ei oltu saatu varmuutta oli yrityksen vakavaraisuus mutta tämä
koski kaikkia muitakin urakkatarjouksen jättäneitä yrityksiä ja oli yleistä alalla tuohonkin
aikaan. Takarajaksi myös ulkotöiden valmiiksi saattamiselle asetettiin huhtikuun loppu
1964. Johtokunta totesi, että Suur-Helsingin Osuuskassa oli myöntänyt
122
Mt 1960/4, ”Tuomarlan lomanviettomaksut puntarissa”, 99.
123
Heimo Breilinin haastattelu 1.10.2013.
124
Tvk 28.9.1963, 1-2 §.
125
Mt 1963/2, ”Kohti terveyskylpylää ja kuntouttamislaitosta”, 33.
126
Mt 1963/10, ”Mitä Tuomarlassa tapahtuu”, 312.
36
rakentamishankkeelle lainaa 200.000 markkaa.127 Luovutusajankohtaa tarkistettiin
realistisemmaksi ja se asetettiin huhtikuun loppuun keväälle 1965.128
Työt alkoivat marraskuun lopussa 1963 kylpylän rakennuspaikan katsastamisella
rakennuksen suunnitelleen arkkitehti Veikko Larkaksen johdolla. Sähkötöihin valittiin
Hankkija, jolle annettiin myös jäähdytystilojen- ja koneiden asentamistyöt. Maaliskuussa
1964 valittiin kattotöiden suorittajaksi Ikopal. Työt edistyivät hyvää vauhtia.
Harjannostajaisia päästiin viettämään toukokuussa 1964 miellyttävissä ja odottavissa
tunnelmissa.129
Kuva 7. Uudet rakenteet alkavat hahmottua. Tuomarlan tuleva uusi kylpylän
päärakennus vielä rakennustelineiden peitossa harjannostajaisten aikaan
elokuussa 1964.130
Pääurakoitsija Tasera Oy ilmoitti lokakuussa 1964 Tuomarlan Reumaliitolle, että kaksi
rakennussiipeä tultaisiin luovuttamaan valmiina jo ennen vuoden vaihtumista. Vain
päärakennuksen uima-allasosa tultaisiin luovuttamaan myöhemmin. Syyskuussa oli myös
allekirjoitettu päärakennusta urakoivan yrityksen kanssa tarjouskilpailun jälkeen
urakkasopimus henkilökunnan asuinrakennuksen rakentamisesta 146.000 markan hintaan
(273.252 euroa). Kylpylän päärakennuksen luovutustilaisuus järjestettiin 21.12.1964.
Tarkastuksessa havaittiin kyllä puutteita mutta yleisarvio tarkastuksesta pöytäkirjan mukaan
oli, että työ oli tehty ”erittäin hyvin”. Rakennuttaja kykeni antamaan urakoitsijalle
”lämpimät ja vilpittömät kiitokset” töiden hyvästä suorittamisesta sekä siitä, että luovutus
tapahtui alkuperäistä aikataulussa sovittua päivämäärää aiemmin. Tarkastusta ei kuitenkaan
hyväksytty lopullisesti vielä ensimmäisellä kerralla, vaan sitä päätettiin havaittujen
puutteiden vuoksi jatkaa mahdollisimman pian. Tämä tapahtui heti joulun pyhien jälkeen
30.12.1964. Edelleen rakennuksessa havaittiin pieniä puutteita mutta niistä huolimatta
tällä kertaa päätettiin, että talo oli vastaanotettavissa siten, että urakoitsijat velvoitettiin
127
TRL Johtok. ptk. 25.10.1963, 3 §; 31.10.1963, 3 §; 14.11.1963, 1-2, 6 §, TKL:n arkisto, MVL.
128
Esim. Mt 1963/11, ”Kaivinkoneet Tuomarlassa”, 344.
129
Kylpylän rakennustyömaan työmaakatselmus kokptk. 21.11.1963, 1-2 §; TRL:n tvk:n kokptk. 4.1.1964, 2-3 §;
Työmaakok. ptk. 18.3.1964, 2 §; Mt 5/1964, ”Harjannostajaiset ja peruskivenmuuraustilaisuus”, 143.
130
Mt 1964/8, ”Tuomarla tänään…”, 230.
37
korjaamaan kaikki tarkastuksessa listatut puutteet. Samaan aikaan päästiin viettämään
henkilökunnan asuinrakennuksen harjannostajaisia tammikuussa 1965.131
Hyvin sujunut rakentaminen sai kyllä pian muitakin sävyjä. Heti luovutuksen jälkeen
ryhdyttiin esittämään kritiikkiä. Lisätöitä oli tilattu kohtuullisen paljon, jonka vuoksi
laskuja selviteltiin useasti jo rakennusaikaisissa työmaakokouksissa, työvaliokunnan ja
johtokunnan kokouksissa sekä myös vielä myöhemmin. Kylpylärakennuksen suhteen oli
lisäksi löytynyt joitain muita ”selvittämättömiä pikku juttuja”, jotka päätettiin käsitellä
myöhemmin pidettävässä, tarkemmin määrittelemättömän ajan päästä pidettävässä
kokouksessa.132
Kuva 8. Avoimen ja mahdollisuuksia täynnä olevan tulevaisuuden auringonpaisteessa hymyilevät herrasmiehet Tuomarlassa uuden kylpylärakennuksen
edustalla päärakennuksen harjannostajaispäivänä 22.5.1964. Vasemmalta: Valion
pääjohtaja 1960-75 professori Pellervo Saarinen, Tuomarlan Reumaliiton
toiminnanjohtaja Heikki Norri ja liiton asiantuntijalääkäri ja myöhempi
pitkäaikainen kylpylälääkäri, lääketieteen lisensiaatti Martti Aimonen.133
Johtaja Aaltonen urakoinnin suorittaneesta Tasera Oy-yrityksestä toi tammikuussa heti
luovutuksen jälkeen julki ”kylältä kuultuja” puheita. Rakennustoimikunta vakuutteli
Aaltoselle, että heillä oli rakentajasta vain pelkkää hyvää sanottavaa. Toimikunta toivoi
asioiden hoitamisen jatkuvan ”yhtä ymmärtävässä ja sovittelevassa hengessä” kuin mitä
siihenkin asti nähtiin tapahtuneen. Ehkä jonkinlaisena varoventtiilinä erimielisyyksien
aiheuttamille turhautumille sai toimia kylpylän uimahallin kaakelilaattojen toimittaja,
jonka tilaus Japanista oli pahasti myöhässä. Toimikunnan mielestä urakoitsija oli toiminut
131
Kylpylän rakennustyömaan työmaakatselmus kokptk. 21.11.1963, 1-2 §; TRL:n tvk:n kokptk. 4.1.1964, 2-3 §;
Työmaakok. ptk. 18.3.1964, 2 §; Jhtk. kokptk. 27.8.1964, 5 §; TRL:n tvk. kokptk. 12.9.1964, 1 §; Jhtk. kokptk.
24.9.1964, 5 §; Työmaakok. ptk. 24.10.1964, 12 §; Jhtk. kokptk. 19.12.1964, 1 §; Päärak. vast. ottotark. ptk. 5-6, 11 §;
Päärak. vast. ottotark. jatkoptk. 30.12.1964, 2-3, 11 §; Työmaakok. ptk. 8.1.1965, 1 §., TKL:n arkisto, MVL.
132
Kokptk. 8.1.1965, 5-6, 8 §, Pöytäkirjat 1965, TKL:n arkisto, MVL. Lisätöistä kts. esim. Rktm:n neuv. kokptk.
30.1.1964, 2 §; Työmaakok. ptk. 10.2.1964, 2, 4 §; TRL:n tvk. kokptk. 18.3.1964, 10 §; Työmaakok. ptk. 18.3.1964, 3
ja 11 §; Työmaakok. ptk. 29.7.1964, 7 §; Päärak. vast. otto. tark. jatkokok. ptk. 30.12.1964, 7 §. Lisätöiden laatua,
sisältöä tai tarvetta on kokouspöytäkirjojen antaman informaation niukkuuden vuoksi mahdotonta päätellä.
133
Mt 1964/5, 143. Perustettaessa kylpylän toimintaa rahoittavaa Terveydenhuoltosäätiötä kesällä 1965 lahjoitti Valio
puolet eli 5.000 markkaa (8.927,50 euroa) säätiön peruspääomasta. Tästä kts. TRL Jhtk. ptk. 11.7.1965, 5-6 §, TKL:n
arkisto, MVL.
38
”erittäin huonosti” ja ”sopimattomasti”. Häneltä ”toivottiin pikaista varmuutta” ja asian
selvittämistä, jotta työt uimahallilla saataisiin tehtyä loppuun.134
Norri kävi ja myös herätti keskusteluja monilla eri suunnilla samaan aikaan. Yksi hänen
tuolloisista keskustelukumppaneistaan oli Meijeriväen liitto. Näitä keskusteluja voisi kuvata
jonkinlaisena kahnauksena. Tilanne liittyi joihinkin ilmi tulleisiin epäkohtiin, ei ainoastaan
hänen palkkaustaan koskeviin järjestelyihin. Tuomarlan Reumaliitto katsoi kuitenkin
parhaimmaksi pysytellä sivustakatsojana asiassa ottamatta siihen vielä tuolloin mitään
kantaa. Tilanteen vaatimat mahdolliset toimenpiteet haluttiin selvittää vasta sen jälkeen,
kun rakennustoimikunta olisi sanut työnsä lopullisesti valmiiksi. Virkkeen muotoilu
pöytäkirjassa jätti asian varsin avoimeksi epämääräisen mittaiseksi ajanjaksoksi, koska
rakennustyöt olivat edelleen kesken.135 Toisaalta Tuomarlan reumaliiton puheenjohtaja
Vieno Laineen avatessa toimintavuotta 1965, sisälsi hänen tulevaisuutta hahmottava
puheensa selvän viittauksen ilmenneisiin erimielisyyksiin. Hän nimittäin toivoi vuoden
1965 erityisesti ”muodostuvan rakentavaksi liittojen sisäisissä asioissa”.136
Norrin toiminta oli saanut Meijeriväen liiton perustamaan toimikunnan selvittämään
kiistoja. Erimielisyyksien kohteiksi kerrottiin tavat, joilla Norri oli hoitanut jäsenten palkkaasioita sekä myös mielipide-erot johtokunnan ja toiminnanjohtajan välillä. Nämä
epäkohdat olivat MVL:n taholta nähtynä johtaneet ”yhteistyön epäonnistumiseen”.
Tuomarlan Reumaliitto ei halunnut asettaa omaa arvovaltaansa vaakalaudalle vedoten
saavutettuihin hyviin suhteisiin Valtioneuvoston ja lääkintähuollon ”eturivin” edustajien
kanssa. Tuomarlan Reumaliiton johtokunnan keskusteltua asiasta kaikki muut yhtyivät
esitykseen odottelusta mutta MVL:n puheenjohtajana toiminut hallituksen jäsen Yrjö Sipilä
jätti eriävän mielipiteen todeten asian kuuluvan kiinteästi myös Tuomarlan
Reumaliitolle.137 Ilmeisesti kiistaan liittyen Norri oli esittänyt tammikuussa 1965, että saisi
nostaa koko palkkansa suoraan Tuomarlalta. Johtokunta päätti kuitenkin pitäytyä aiempaan
tapaan osajyvittää palkka järjestöjen kesken vielä tässä vaiheessa.138
Tapaus ”Perhe Heinolat”
Norrin suhteissa myös muiden tahojen kanssa ilmeni tässä vaiheessa jonkinlaatuisia
”kommunikaatiovaikeuksia”. Talonmies Paavo Pitkänen irtisanottiin syyskuussa 1964139
mutta irtisanomista ei laitettu ollenkaan toimeen, sillä hänelle myönnettiin 45 markan
palkankorotus, jossa hänen kuukausipalkkansa nousi 500 markkaan (892,50 euroa).
Lokakuussa 1965 havaittiin, ettei talousjohtajaksi keväällä 1965 palkatun Väinö Heinolan
”työsuhteen jatkumiselle ole mahdollisuuksia” ja toiminnanjohtaja oli antanut hänelle sekä
134
Rak. tmk. kokptk. 25.1.1965, 1 ja 6 §, Pöytäkirjat 1965, TKL:n arkisto, MVL.
135
TRL:n jhtk. kokptk. 17.4.1964, 5-6 §, Pöytäkirjat 1964, TKL:n arkisto, MVL; TRL:n tv:n kok. ptk. 25.1.1965, 1 §,
Pöytäkirjat 1965, TKL:n arkisto, MVL; TRL:n jhtk. kok. ptk. 25.1.1965, 11 ja 13 §, Pöytäkirjat 1965, TKL:n arkisto,
MVL;
136
TRL:n Jhtk. kokptk. 25.1.1965, 1 §, Pöytäkirjat 1965, TKL:n arkisto, MVL.
137
TRL:n Jhtk. kokptk. 25.1.1965, 11 §, Pöytäkirjat 1965, TKL:n arkisto, MVL.
138
TRL:n Jhtk. kokptk. 25.1.1965, 13 §
139
TRL:n tvk. kok. ptk. 12.9.1964, 6 §, Pöytäkirjat 1964, TKL:n arkisto, MVL.
39
hänen vaimolleen, ylihoitaja Else Heinolalle irtisanoutumiskehotuksen.140 Vaikka asiaa
tutkiskeltiin johtokunnassa, ei toiminnanjohtaja Norrin toimia asiassa kyetty tai haluttu
ryhtyä perumaan. Tilannetta oli kuitenkin mutkistamassa se, että myös talousjohtajan
vaimo Else Heinola oli palkattu hoitamaan kylpylän ylihoitajan tehtäviä samalla kertaa
hänen miestään palkattaessa ja samalla kertaa hänet myös irtisanottiin antamalla kehotus
itse irtisanoutua. Asioiden yhteisyyttä perusteltiin sillä, että puolisot olivat hakeneet
paikkoja aikanaan yhdessä ja asettaneet lisäksi paikkojen täyttämisen ehdoksi molempien
palkkaamisen.141
Marraskuussa 1965 johtokunnan jäsenen Esko Arjaluodon oli todettava että, koska
asioissa oli nyt menty niin pitkälle kuin oli, niin nyt olisi ”löydettävä virallisesti ne syyt,
jotka irtisanoutumiskehoitukseen Heinolan pariskunnalle on antanut aiheen”. Johtokunta
kykeni päättelemään ilmeisen lainvastaisesti, että myös ylihoitajana toiminut Else Heinola
vapautetaan tehtävistään yhdessä hänen miehensä kanssa juuri heidän itsensä asettaman
yhteispalkkausehdon vuoksi.142 Tapaus ilmentänee osiltaan, ainakin jossain määrin, vanhan
sukupuolijärjestyksen mukaista toimintamallia, jonka purkautuminen kohti nykyaikaista
modernia tasa-arvoajattelua oli alkanut 1860-luvulla suomalaisessa yhteiskunnassa
tapahtuneen taloudellisen toiminnan vapauttamisen ja alkaneen hitaan teollistumisen
myötä. Vaikka asiaan ei suoraan viitattukaan, niin käytännöllisessä mielessä vaimot
tuntuivat tässä tapauksessa kuitenkin ilmeisesti silti edelleen kulkeneen instituution
edustajien mielestä - vielä sata vuotta myöhemmin 1960-luvulla - miestensä matkassa ja
heidän vallan alaisuudessaan.143
Samaiseen yhteiskunnalliseen ongelmaan sukupuolten välisissä suhteissa viitattiin useissa
muissakin yhteyksissä. Maitotalous-lehden artikkelissa käsiteltiin asiallisella tasolla ajatellen
viattomasti kesänvieton päättymistä Tuomarlassa heinäkuussa 1964. Artikkelin asiallisen
viestin lisäksi siinä kuitenkin viitattiin myös miesten asemaan yhteiskunnassa laajemmin,
pohdittaessa niitä pelkoja, joita Tuomarlan muutos tulisi aiheuttamaan, kun kirjoitettiin:
”Herrat koneenhoitajat ovat vakavia. Onhan lähtö Tuomarlasta ja ovathan he sentään
luomakunnan herroja.”
Artikkelin symbolisen tason tehtävänä lienee ollut hälventää pelkoja, joita jäsenistöllä
Tuomarlan tulevia toimintamuotoja kohtaan saattaisi olla. Artikkelilla voi kuitenkin
analyyttisesti ajatellen pohtia olleen myös muita funktioita. Yleisemmällä yhteiskunnallisella
tasolla siihen sisältyi vaatimus yhteiskunnallisen muutoksen pidättämisestä. Siinä nimittäin
tunnuttiin lupaavan, että vaikka Tuomarla muuttuisi, ei miesten asema tulisi muuttumaan.
Artikkelissa kun nimittäin juuri poislähtöä tekevien miesten suihin laitettiin kysymys siitä,
että: ”Pitääkö ottaa myös savihoitoa, vai saako entiseen tapaan lomailla.” Artikkeli vastasi
140
TRL:n tvk:n kok. ptk. 14.10.1965, 3-5 §.
141
TRL:n johtokunta 13.11.1965, 2 §.
142
TRL:n johtokunta 13.11.1965, 3-4 §.
143
Vrt. esim. Peltonen 2004 sekä Sulkunen 1986; 1989; 1995.
40
kysymykseen myönteisesti, totta kai saa lomailla eli elää kuten aiemminkin ”luomakunnan
herroina”.144
Arjaluodon johtokunnalta peräänkuuluttamat syyt sanoa irti Heinolan pariskunta yhtä
aikaa löydettiin marraskuussa 1965. Johtokunta totesi tuolloin, että taloudenhoitaja oli
kykenemätön tehtäväänsä, molemmat olivat laiminlyöneet toiminnanjohtajan ohjeita,
molemmilta puuttui solidaarisuus työnantajaa kohtaan ja lisäksi taloudenhoitaja oli
käyttänyt alkoholia työpaikalla.145
Else Heinola ei irtisanomistaan niellyt täysin pureksimatta vaikka hänen miehensä Väinö
Heinola johtokunnalle myönsikin ”epäonnistuneensa tehtävässään”. Väinö Heinola kertoi
kuitenkin hoitaneensa kirjanpitoa juuri niiden ohjeiden mukaan, jotka hän siihen oli
esimieheltään saanut. Hänen mukaansa Norrin ohjeet oli annettu yleensä ”mahdollisimman
epäselvästi ja ilman riittävää selvyyttä”. Lisäksi ohjeita oli myös muuteltu usein joskus ”jopa
päivittäinkin”. Tämän vuoksi työskentely Norrin alaisuudessa oli Heinolan mukaan ollut
erittäin vaikeaa. Valtuudet ostoihin sekä hankintoihin tai muunkaltaiseen omatoimisuuteen
olivat Heinolan mukaan myös olleet rajoitetut, koska Norri oli hänen sanojensa mukaan
täsmentänyt hänelle, että ostoja oli syytä varoa, ”sillä vain MINÄ hyväksyn laskut”, kuten
Norri oli hänelle erään kerran todennut.146 Else Heinola oli kirjelmöinyt kylpylän
hoitamisesta johtokunnalle jo etukäteen. Hän oli myös laatinut kokousta varten
selostuksen, jonka hän luki johtokunnalle. Siinä kyseenalaistettiin Norrin sopivuus kylpylän
johtamiseen ja viitattiin saksalaisen kylpyläprofessorin näkökantoihin kylpylän johtajalle
asetettavista vaatimuksista. Lisäksi Heinola ilmitoi selostuksessaan koko johtokunnan
”täydellisen asiantuntemattomuuden kylpyläasioissa”. Hän kertoi myös tehneensä
”viimeisenä oljenkortena” kantelun lääkintöhallitukselle ”hyvän kylpyläasian pelastamiseksi
tuholta”.147
Norri vastasi Heinoloiden antamaan kritiikkiin kumoten kaikki väitteet paikkansa
pitämättöminä. Hän katsoi joutuneensa asiassa parjauksen kohteeksi. Arjaluoto kysyi
Norrilta, oliko tämä mielestään tehnyt kaiken voitavansa täysin rehellisesti, jotta annetut
ohjeet sekä käskyt olisivat olleet niin selvät, yksiselitteiset ja toteuttamiskelpoiset, ettei ”heti
ensimmäisellä viikolla olisi jouduttu puhumattomaksi” Heinolan pariskunnan kanssa. Myös
Olavi Mäkinen yhtyi kysymykseen ja kertoi itsekin tunteneensa tunnonvaivoja asian
hoitamisesta. Johtokunnan jäsenten kysymyksistä huolimatta ”Arjaluodon esittämä kysymys
jäi vaille selvää ja yksikäsitteistä vastausta”. Asiasta käytiin kuitenkin vilkas keskustelu, jonka
jälkeen kuitenkin päätettiin, ettei irtisanoutumiskehotusta voida peruuttaa. Ainoat
myönnytykset asiassa tehtiin asunnon suhteen, kun ”kohtuusnäkökohdat huomioiden
päätettiiin” yksimielisesti, että jos pariskunta ei muualta heti saa asuntoa saisivat he asua
Tuomarlassa marraskuun loppuun ja ”rva. Else Heinolalle maksetaan palkka vuoden 1965
loppuun asti”.148 Taloudenhoitajan tehtävä laitettiin saman tien avoimeen hakuun siten,
144
Mt 1964/7, ”Kahdeksan kesää Tuomarlassa”, 199; kts. kylpylöiden henkilökunnan sukupuolittuneisuudesta Suomessa
esim. Suvikumpu 2014, 66-71; vrt. antiikin Rooman aikaiseen ammattien sukupuolittuneisuuteen. Kts. Setälä 1993,
177-185.
145
TRL:n johtokunta 13.11.1965, 1-3 §.
146
TRL:n johtokunta 13.11.1965, 5 §.
147
TRL:n jhtk kokptk. 13.11.1965, 4 §.
148
TRL jhtk kokptk. 13.11.1965, 4, 6-7 §.
41
että paikka tultaisiin täyttämään ”mieluummin meijerimiehellä”.149 Heinolat muuttivat pois
Tuomarlasta 18. marraskuuta 1965.150
Vaikka johtokunta tuki Norria Heinoloiden yhteen niputetussa irtisanomisessa ei
Tuomarlan Reumaliittokaan aina kaikkia Norrin toimia kiitellyt. Ennen Heinoloiden asian
käsittelyä marraskuussa 1965 oli huhtikuussa 1965 johtokunnan pöytäkirjaan kirjattu
maininta, jota ei kuitenkaan selitetty sen enempää, kun todettiin, että: ”Arvosteltiin pitkän
keskustelun aikana toiminnanjohtajan Tuomarlan Reumaliitossa suorittamien tehtävien
suorittamista.” Arvostelu liittyi joko liittojen välisten suhteiden tulehtumiseen tai sitten
laskuista syntyneisiin erimielisyyksiin urakoitsijan ja aliurakoitsijoiden kanssa. Vaikka
työmaalla olikin ilmennyt joitain laskujen hyväksymiseen liittyviä vastuuepäselvyyksiä, on
todennäköisempää, että arvostelu liittyi nimenomaan liittojen välisiin suhteisiin sekä Norrin
johtamistapaan. Tuomarlan Reumaliitto maksoi maaliskuussa 1965 palkkahyvityksiä
Norrin tuolloin korjatuista palkoista Meijeriväenliitolle 9.530 markkaa (17.015,81
euroa).151
Reumaliitosta Terveyskylpyläliitoksi 1965
MVL:n ja TKL:n suhteista Heimo Breilin kertoi muistitietohaastattelussaan yleisemmällä
tasolla, miten:
”Se oli jotenkin outoa, että Meijeriväenliitto ei voinut hoitaa sitä (= Ikaalisten kylpylää), koska
ei olisi saanut julkisia avustuksia. Niiden täytyi tehdä sisarjärjestö ja siinä oli samat jäsenet, kun
meillä. Meillä Meijeriväenliitossa oli viisi henkeä palkkalistoilla, Ikaalisissa 300 (nauraa).
Johonkin aikaa, en mä tiedä, mitä nyt mahtaa olla. Eli muna kasvoi paljon suuremmaksi kuin
kana.”152
Tuomarlan Reumaliiton johtokunta päätti esittää nimen muuttamista Terveyskylpyläliitoksi
tammikuussa 1965 mutta nimi esiintyy tässä asussa vasta vuoden 1965 lokakuussa.153
Nimen muuttamiseen päädyttiin, koska vanha nimi olisi sekaantunut Suomen Reumaliiton
ry:n kanssa, kuten edellä on kuvattu. Suomen Reumaliitto oli paneutunut koko maan
kattavana organisaationa reuman kuntouttamiseen ja ennaltaehkäisyyn. Yhdistys oli
aloittanut toimintansa sodan jälkeen 1947. Kiistan olemassaolo myönnettiin ja Tuomarlan
taholla annettiin periksi sekä muutettiin nimi uuteen asuunsa 1960-luvulla. Asiaan oli
vaikuttamassa myös kuntoutustoiminnan laajeneminen yli reuman myös muilla alueille.154
Uuden taloudenhoitajan palkkaamista käsiteltiin joulukuussa 1965. Toimeen oli saatu
neljä hakemusta, joista kolme oli ensisijaisesti tehtävään haluttuja meijerialan miehiä (Taavi
Rasi, Matti Lyytinen sekä Mauri Korpi) ja yksi taloudenhoitaja (Tauno Eränmies).
Eränmies pyydettiin samana päivänä pidettävään jatkokokoukseen paikalle ”henkilö149
TRL jhtk. kokptk. 13.11.1965, 8 §.
150
TRL tvk. kokptk. 28.11.1965, 2a §.
151
TRL jhtk ptk. 4.4.1965, 1, 5-6 §, Pöytäkirjat 1965, TKL:n arkisto, MVL; kts. urakkariidoista ja laskujen hyväksymisen
vastuukysymyksistä esim. Ptk. uimahallin luovutuskok. 14.5.1965, 8 § Pöytäkirjat 1965, TKL:n arkisto.
152
Heimo Breilinin haastattelu 1.10.2013.
153
TRL:n jhtk. kok. ptk. 25.1.1965, 17 §, Pöytäkirjat 1965, TKL:n arkisto, MVL; TKL:n tvk. kokoptk. 14.10.1965.
154
Reumaliiton historiasta ks. Ahtola & Åberg 2007.
42
kohtaisen kosketuksen saamiseksi” häneen. Eränmies kertoi haastattelussaan toimineensa
neljä vuotta talaoudenhoitajana Luontolassa. Hänellä oli kuitenkin kahden kuukauden
irtisanoutumisaika, jonka liiton johtokunta katsoi liian pitkäksi. Näin hänen
palkkaamisensa jäi. Johtokunta keskusteli tämän jälkeen oman varapuheenjohtaja Olavi
Mäkisen palkkaamisesta tehtävään. Hänen toivomuksia palkasta (1.200 markkaa
kuukaudessa eli noin 2.143 euroa) ja asuntoedusta (”hyvä asunto”) pidettiin liian suurina ja
kun Mäkinen ei toiveistaan suostunut tinkimään, ei häntä valittu tehtävään. Sen sijaan, että
tämän jälkeen olisi odoteltu haastateltaviksi kolmea muuta paikkaa hakenutta meijeriläistä,
toimi päätettiin julistaa heti uudelleen haettavaksi mutta nyt talouspäällikön tehtäväksi
muutettuna. Syitä siihen, miksi kolmea muuta hakijaa ei edes haastateltu, ei lähteissä
kerrota. Uudessa hakuilmoituksessa päätettiin kuitenkin jälleen erikseen korostaa juuri
meijeriväkeä potentiaalisena työpaikan saajana.155 Johtokunta sai kuitenkin viimein
palkattua uuden ylihoitajan koko syksyn jatkuneen tehtävien väliaikaishoidon jälkeen.
Tehtävään palkattiin sairaanhoitaja Aira Uotila, jolle päätettiin maksaa palkkaa 900
markkaa kuukaudessa (noin 1607 euroa). Uotila aloitti tehtävässään tammikuussa 1966.156
Meijerialalla miesten säännöllisen työajan keskipalkka oli 880 markkaa (1.511 euroa)
kuukaudessa ja naisilla 635 markkaa (1.090 euroa) kuukaudessa 1966. Kymmenen vuotta
myöhemmin vuonna 1976 samat luvut olivat 2.800 markkaa (1.983 euroa) miehille ja
2.313 markkaa (1.638 euroa) naisille kuukaudessa. Tästä kymmenenen vuoden päästä 1986
samat luvut olivat 7.530 markkaa (2.358 euroa) miehille ja 6.581 markkaa (2.061 euroa)
naisille kuukaudessa. Vuonna 1994 miesten keskiansio oli 10.349 markkaa (2.390 euroa) ja
naisilla 9.628 markkaa (2.224 euroa) kuukaudessa. Nykyään ero on 90 euroa, jos mitataan
kuukausittaista keskiansiota (naiset 3092 euroa, miehet 3182 euroa) ja 138 euroa, jos
tarkastellaan tuloja tulospalkkioiden pohjalta (naiset 3332 euroa, miehet 3470 euroa).157
Talouden saaminen tasapainoon tuotti ongelmia kylpylän ensimmäisenä toimintavuonna. Puheenjohtaja Vieno Laine valitteli nimensä muuttaneen Terveys-kylpyläliiton
johtokunnan vuoden 1966 ensimmäisessä kokouksessa, että laitoksen käyttömenot ja lainan
lyhennykset korkoineen vaativat vuosittain johtokunnalta 80.000 markan ”omaa
taloustoimintaa” eli tuloksen ylijäämää (137.432 euroa). Talo oli tuottanut tappiota
ensimmäisenä toimintavuonna mutta jäsenkeräyksen ansiosta tilivuodelta oli saatu jäämään
ylijäämää 64.088,82 markkaa (110.097 euroa).158 Terveyskylpyläliitto päätti siirtää
ylijäämän perustamaansa Terveydenhuoltosäätiöön toiminnan tulevaa rahoitusta varten.159
Kylpylän toiminnan kehittämiseksi tässä vaiheessa muodostettiin asiantuntijatoimikunta,
johon oli jo aiemmin rahaa kerätessä ehditty viitata hieman löyhemmillä ilmaisuilla.
Toimikunnan johtoon tuli kylpylää jo monesti julkisesti propagoinut professori ja
tuolloinen Kansanterveyslaitoksen johtaja Leo Noro. Myöhemmin Noro toimi
Lääkintöhallituksen pääjohtajana. Muutkin jäsenet olivat varsin vaikutusvaltaisia henkilöitä
kuntouttamistoiminnan saralla. Listalta löytyy jo aiemmin mainittu helsinkiläinen
155
TKL:n johtok. kokptk. 10.12.1965, 9 §.
156
TKL:n johtok. kokptk. 10.12.1965, Jatkoa 8 §:n; TKL:n johtok. kokptk. 29.1.1966, 8b §.
157
Vanhemmista palkkatiedoista kts. Ahlstrand 1995, 107, uusin tieto MVL:n palkkatilastot 2013.
158
TKL Jhtk. kokptk. 29.1.1966, 1, 9 §.
159
TKL tvk. 4.2.1967, 4 §.
43
professori Saima Tawast-Rancken fysikaalisen hoidon asiantuntijana, turkulainen professori,
lääkintöneuvos Risto Pätiälä Lääkintöhallituksen terveydenhoito-osastolta, kirurgian
ylilääkäri Olavi Leikkonen Tampereelta, ylilääkärit Yrjö Hongisto Helsingistä ja Mikko
Reinikainen Tampereelta sekä tohtori Kaj Ahlman Helsingistä ja liiton jo monesti aiemmin
asiantuntijalääkärinään käyttämä lääketieteen lisensiaatti Martti Aimonen. Toimikunnan
sihteerinä toimi helsinkiläinen proviisori Ritva Norri.160 Noro, Pätiälä ja Aimonen tunsivat
toisensa myös Kuntouttamisen Tuki ry:stä, jonka vuosikokous pidettiin Ikaalisten kylpylässä
juuri lopputarkastuksen aikoihin joulukuussa 1964.161 Ritva Norri taas oli Heikki Norrin
vaimo. Hänestä tuli 1968 Kylpylälehden päätoimittaja.162
Lääkintöneuvos Risto Pätiälän jäsenyys toimikunnassa lienee osittain myös seurausta
siitä positiivisesta yllätyksestä, jonka hän kylpylässä kohtasi siellä vieraillessaan keväällä
1965:
”Kun professorit Leo Noro, Risto Pätiälä ja Saima Tavast-Rancken kävivät tutustumassa
asiantuntijoina kylpylään, lääkintöneuvos Risto Pätiälä mainitsi että moderni rakennus
kerrassaan järkytti häntä ajanmukaisuudellaan ja tarkoituksenmukaisuudellaan niin sisältä kuin
ulkoakin päin ja tämä oli lääkintöhallituksen edustajalta erittäin rohkeasti sanottu, onhan
Lääkintähallituksen asiana valvoa terveydenhoidon laitosten rakentamista ja ylläpitämistä.”163
Kansanterveystyön lisäksi toiminnalle tai ylipäänsä sen käynnissä pitämiselle oli toki
olemassa myös muita motiiveja. Pitkään harkitut anniskeluoikeudet päätettiin hankkia
vuoden 1966 aikana.164 Talo piti saada tuottamaan, jotta sen aiheuttamista kustannuksista
olisi selvitty, sillä ulkopuolelta tulevat tuet tai tuotot jatkuvista uusittavista keräyksistä eivät
olleet mitään itsestäänselvyyksiä, vaikka ne aiemmin olivatkin tuottaneet varsin sievoisia
summia (kuten esimerkiksi päästiin toteamaan vuoden 1964 tilinpäätöstä laadittaessa, sillä
jäsenmaksuja yksityisiltä oli tuolloin kertynyt reilut 260.000 markkaa. Summa vastaisi noin
488.000 euroa). Pohdittaessa alkoholioikeuksien hankkimista oli joulukuussa 1965 vielä
päätetty selvittää niiden myönteiset ja kielteiset puolet. Kysymystä esitellyt
toiminnanjohtaja Norri totesi kuitenkin asiakkaiden toivovan oikeuksien hankkimista.
Alkoholinmyynnistä käytiin tämän jälkeen ”vilkas keskustelu”.165 Ravintola Tuomarla
aloitti toimintansa alkoholin myyntioikeuksin 21.2.1967.166
Kylpylän talous oli alkuvaiheissa jälkikäteen tarkastellen kuitenkin varsin yksipuolisella
tolalla toiminnan pysyvämpää jatkuvuutta ajatellen. Tuotoista oli vuoden 1964 aikana
hankittu jäsenkeräyksellä peräti 62,93 prosenttia eli lähes kaksi kolmannesta. Se toki
osoittaa jäsenten uskollisuutta ja vahvaa sitoutumista hankkeeseen mutta pidemmän päälle
kertoo pitkäjänteisen taloudenpidon suhteen jäsenkeräysjärjestelmän kestämättömyydestä.
Tämä johtokunnassakin varmasti ymmärrettiin ja koetettiin pohtia muita rahan
160
TKL johtok. kokptk. 29.1.1966, 15 §.
161
Mt 1965/1, ”Ikaalisten kylpylä on jo melkein valmis”, 8-9.
162
TKL tvk. 20.8.1968, 8 §.
163
Mt 1965/5, 117.
164
TKL Jhtk. kokptk. 29.1.1966, 16 §.
165
TKL tvk. kokptk. 10.12.1965, 4 a §. Kts. suomalaisesta alkoholikulttuurista Apo 2001.
166
TKL tvk. kokptk. 6.4.1966, 4 §; TKL Jhtk. kokptk. 21.5.1966, 3 §; TKL Jhtk. kokptk. 8.7.1966, 14 §; TKL tvk.
kokptk. 4.2. ja 24.2.1967, 6 § (4.2.) ja 4 § (24.2.), Pöytäkirjat 1966-67, TKL:n arkisto, MVL.
44
ansaitsemiskeinoja. Tuomarlan omatkaan tuotot eivät vielä riittäneet ylläpitämään taloa,
sillä ne olivat vain noin kymmenesosa keräyksen tuotoista. Myös adressituotot olivat
vuodelta 1964 kovin vähäiset (reilut 4600 markkaa eli noin 8600 euroa). Myöskään
yhteistyösopimukset eivät alkuvaiheissa muodostaneet kovinkaan merkittävää tuloerää,
vaikka niiden näyttävä uutisointi oli varmasti osaltaan vaikuttamassa jäsenkeräyksen
vauhdittumiseen. Keräyksen ylläpitokustannukset kohosivat myös vuosittain varsin suuriin
summin, sillä yksistään vuonna 1964 näitä kuluja kertyi reilut 85.300 markkaa (noin
159.700 euroa). Keräyksen lisäksi ainoastaan raha-automaattiyhdistykseltä saatu 60.000
markan avustus (112.295 euroa) oli yksittäinen isompi tuloerä. Muuten kylpylä kokosi
menovirtansa alkuvaiheissa hyvin pienistä tulojen puroista.167 Toisaalta talo oli pystyssä ja
sillä oli toimintaa, joka laajeni koko ajan. Avustuksia oli saatu aiemmin, joten niitä
saatettiin hyvällä syyllä odottaa saatavan myös tulevaisuudessa. Toiminnanpohja ei siis
levännyt yksinomaan pilvilinnojen päällä.168 Varsinkin, kun Suomeen oli tullut toimiva laki
sairausvakuutuksesta 1963.
Norri taittoi Ikaalisten kylpylän rakentamiseen liittyvän arvostelun kirjoittaessaan
Maitotalous-lehden pääkirjoitukseen toiminnan perustasta, sen motivaatiopohjasta ja
suhteesta meijeriväkeen sekä maidon alkutuottajiin, eli jäsenkeräyksen kohteisiin. Norri
perusteli kylpylää sillä, että lapsista ja nuorista pidetään ”terveystaloissa” kyllä hyvää huolta
mutta vanhempien ihmisten vaikeuksia ei seurata eikä ole ryhdytty toimenpiteisiin heidän
kuntouttamisekseen. Norri totesi, että Tuomarlassa oli tarkoitus tehdä juuri tätä puuttuvaa
elementtiä, eli kuntouttaa erityisesti vanhempaa meijeriväkeä muitakaan unohtamatta. Sen
lisäksi kylpylään tulisi mahtumaan myös ”ainakin 80 prosenttia muita ihmisiä”. Näiksi
muiksi asiakkaiksi pyrittiin saamaan kannattajajäseniksi ryhtyneet maitotilalliset.
Laajentamisen arvostelijoille Norri vastasi seuraavasti:
”Meijeriväki on usein arvostellut Tuomarlan investointeja ja Tuomarlan toiminnan
laajentamista mutta tässäkin mielessä uskallan väittää että kun aika kuluu meijeriväkikin
huomaa jotakin omistavansa ja heillä on jotakin sellaista jolla on merkitystä heidän elämäänsä
enemmän kuin uskalletaan odottaakaan.”169
Norrin kuvailemien arvostelijoiden määrää tai laatua on mahdotonta täysin tietää, ja sillä
voi spekuloida, oliko kyse olkinukkien rakentelusta projektin legitimoimiseksi myös yleisön
silmissä projektissa ilmenneiden esteiden aiheuttamasta turhautumisesta johtuen; vai
todellisesta meijerien piirissä kohdatusta vastustuksesta. Keskustelua Meijeriväen liiton
kanssa asiasta oli kuitenkin jo muutamaan otteeseen käyty. Ajoittain keskustelu oli ollut
mitä ilmeisimmin hyvinkin vuolassanaista.170 Toisaalta ilman mielipide-eroja mitään uutta
ei koskaan ole syntynyt. Kysymyksen voi jättää tässä vaiheessa vielä avoimeksi mutta sitä
pohtiessa on hyvä muistaa, että kaikkien Ikaalisten kylpylän rakentamiseen järjestettyjen
167
Mt 1965/2 Tuomarlan Reumaliitto ry:n tilinpäätös, 54.
168
Avustuksista ja laajenevista käyttäjämääristä kts. TKL johtok. kokptk. 10.12.1965, Pöytäkirjat 1965, TKL:n arkisto,
MVL.
169
Mt 1965/5, ”Lomakylän käyttö”, 117. Meijerijohtajat olivat vahvasti perustamisen taustalla. Tarmo Kallio kutsui heitä
epiteetillä ”karismaattiset meijerijohtajat”, kuvatessaan heidän osuuttaan perustamisvaiheissa. Kts. tästä Tarmo Kallion
haastattelu 30.9.2013.
170
Kts. esim. TRL:n tvk:n kokptk. 25.1.1965, 1 §; TRL:n Jhtk. kokptk. 25.1.1965, 11 §; TRL:n Jhtk. kokptk.
19.3.1965, 14 §; TRL:n tvk:n kokptk. 4.4.1965, 6 §; TRL:n Jhtk. kokptk. 4.4.1965, 6 §.
45
keräyksien tuotto oli tähän asti tuottanut runsaan taloudellisen tuloksen. TKL:n ja MVL:n
johtokunnat eriytyivät toisistaan 1965. Taustalla oli Norrin saama kritiikki hänen
toimistaan MVL:n toiminnanjohtajana. Meijeriväen Liiton Helsingin kerhosta oli siirtynyt
satoja jäseniä Teknisten liittoon 1964-1966 ja jäsenistö kyseli Norrilta, saisiko asiasta tehtyä
tutkimuksen. Taustalla kyti kysymys siitä, mitä Norri itse oli tehnyt asian estämiseksi ja
mihin hän oli aikaansa käyttänyt. Juuri tästä syystä hänen poissaoloaan Helsingin kerhon
vuoden 1964 vuosikokouksesta paheksuttiin myös ”vahvasti” hänelle lähetetyllä kokouksen
julkilausumalla.171
Samaan aikaan Tuomarla oli laajentunut sekä rakennuskannaltaan että myös
toiminnoiltaan. Asiantuntijoiden toimikuntaa ohjannut puheenjohtaja professori Leo Noro
Työterveyslaitokselta kertoi alustuksessaan ”Loma ja terveys” 1965, miksi näin oli
tapahtunut. Loma oli käsitteenä liitetty terveydenhoitoon, kun työfysiologia oli syntynyt
tieteenä ja oli kiinnostuttu vapaa-ajan ja työn vuorovaikutuksesta. Lomailulla nähtiin olevan
kaksi terveyden kannalta tärkeää tehtävää. Se ehkäisi sairauksia ennakolta ja auttoi niiden
jälkihoidossa sekä potilaan kuntouttamisessa. Sairaudet olivat Noron mukaan kokeneet
metamorfoosin yhteiskunnan rakenteiden muutoksessa. Aiemmin laajalle levinneitä
bakteeri- ja virusinfektioita kyettiin nyt vastustamaan uusilla ”kemiallisilla lääkkeillä” ( =
penisilliinit ja kipulääkkeet) sekä ”kehittyneellä hygieenisellä toiminnalla yhteiskunnassa”.
Allergioita, joita yhteiskunnan hygienisoituminen on myöhemmin tuottanut, ei Noron
aikana vielä tietenkään ollut ymmärretty liittää toisiinsa vaikka hän totesi kyllä, että
”ihmisten täytyy aina jotakin sairastaa”. Noro näki tähän liittyen, että infektiotautien tilalle
oli tullut monia kroonisia sairauksia, joiden syntyä selitti hänen mukaansa stressi ja
ympäristötekijät. Tämän vuoksi loma oli ”tietynlainen rasitustilan helpotuskeino”.
Ympäristötekijät olivat kaupungeissa Noron mukaan psyykkisiä kuormitustekijöitä
mutta maaseudulla huomattavasti enemmän fyysisiä. Erityisenä ryhmänä, joka maaseudulla
kärsi, olivat Noron mukaan ”pientalon emännät”, jotka tekivät ”ehkä raskainta työtä tässä
yhteiskunnassa”. Fyysisen kuormituksen ohella ympäristön painetekijöitä olivat Noron
mielestä myös yhteiskunnalliset rakennetekijät, kuten ”puute ja köyhyys”, jotka ilmenivät
Noron mukaan huonoina asuntoina ja ruokana, liian raskaana työnä ja likaisuutena. Noron
mielestä nämä painetta tuottavat tekijät yhdessä ”lyö leimansa vallankin köyhemmän
syrjäkunnan asujameen”. Tällaisina ”painetiloina” hän luetteli jatkuvan tupakanpolton ja
väärän tai liiallisen ravitsemuksen. Listan lopussa olivat pahimmat uhat: ”…kotona ehkä
’murjottava, vaikea mies’ tai ’nalkuttava eukko’.” Lomailu auttoi näihinkin paineisiin.
Toinen tärkeä aspekti olikin ”toipumislomantarve”. Sitä Noron mukaan tarvitsivat ne
80.000 sairaalasta kotiutetut henkilöt, joille tarvittiin ohjattua jatkohoitoa ja joille tulisi
tarjota myös kuntoutustoimintaa. Kysymys omasi Noron mielestä suurta ja merkittävää
kansantaloudellista painoarvoa, sillä sairasajan palkat tulisivat merkitsemään
sairausvakuutukselle myöhemmin ”lähes 50 % kaikista sairausvakuutuskustannuksista”.172
Tätä kautta laajenevat käyttäjämäärät aktivoivat uudenlaisia toimintoja ja velvoitteita
kylpylälle ja sen henkilökunnalle. Kylpylään tuli järjestää yöpäivystys sekä potilaiden
valvonnan vuoksi että myös siksi, koska tuolloinen ylihoitaja oli muuttamassa kauemmaksi
171
h t t p : / / w w w. m v l . fi / a l u e y h d i s t y k s e t / h e l s i n g i n _ m e i j e r i a l a n _ a m m a t t i l a i s e t _ m v l _ r y / h i s t o r i a a /
kerhon_toiminta_1960-1979. (Luettu 9.12.2014.) Kts. myös Jouko J. Järvisen haastattelu 16.10.2013.
172
Mt 1965/5, ”Loma ja terveys”, (Leo Noro), 123-124.
46
työpaikalta. Sitä järjestettäessä henkilökunnan kanssa käytiin keskusteluita järjestelytavasta.
Johtokunta ajatteli, että hoitohenkilökunta velvoitetaan päivystämään vetämällä yökello
kylpylän niin sanottuun kerroskeittiöön, jossa entuudestaan oli jo puhelinlinja. Asian
järjestämisen tehtäväkseen saanut konttoripäällikkö Eino Rönkä ei nähnyt asiassa suuria
ongelmia kirjatessaan muistioonsa johtokunnalle, että:
”Asia lienee järjestettävissä niin, että hoitohenkilökunta nukkuu vuorollaan kerroskeittiössä yön
eikä siitä tarvitse järjestää mitään vapaavuoroja, koska siellä ei tarvitse jatkuvasti valvoa.”173
Henkilökunta esitti keskusteluissaan asiaa hoitamaan laitetun Röngän kanssa itselleen
työolojen kohentamisen lisäksi myös palkantarkistuksia. Tammikuussa 1966 johtokunta
korotti konttoripäällikkö Röngän palkkaa 1.000 markkaan kuukaudessa (1.718 euroa).
Kirjanpitäjä Aila Virtaselle myönnettiin myös palkankorotus 700 markkaan kuussa kuten
myös toiminnanjohtaja Norrille 800 markkaan kuussa (1.374 euroa). Norri sai tämän
lisäksi myös asuntoedun ja osan palkastaan Meijeriväen liitolta. Lisäksi hän perusti kesällä
1966 osakeyhtiön. Muihin palkankorotuksiin ei ennen maassa vallitsevan yleisen
palkankorotuslinjan selviämistä katsottu olevan aihetta. Huhtikuussa 1966 linja oli selvillä
ja henkilökunnan palkkoja kyettiin nostamaan viisi prosenttia mutta ”korotus ei kuitenkaan
koske siivoojia, vaan heidän palkkansa pysyy ennallaan”. Syksyllä 1966 sen sijaan
korotettiin toiminnanjohtajan palkka 2.300 markkaan kuukaudessa (3.951 euroa) ja
tiskaaja Hilja Vähäkoskelle myönnettiin palkankorotus hänen tuntipalkkaansa. Vähäkosken
uusi palkka oli 1,30 markkaa tunnilta (vastaisi 2,23 euroa tunnilta).174
Kuva 9. Helmikuussa 1967 astuivat voimaan uudet kylpylähinnat.175
Rönkä itse palkattiin talouspäälliköksi, kun johtokunta ei löytänyt lukuisista ehdokkaista
huolimatta mieleistään ehdokasta hoitamaan tehtäviä. Rönkä oli konttoripäällikkönä jo
tuttu johtokunnalle. Hänen toimintatapansa tunnettiin ja ilmeisesti häneen luotettiin,
koska syntyi ajatus palkata hänet kylpylän taloutta johtamaan. Kaupan kytkynä tuli hänen
173
TKL jhtk kokptk. 10.12.1965, 13 §; Liite n:o 1 Muistio kylpylän henkilökunnan kanssa käydyistä keskusteluista,
Pöytäkirjat 1965, TKL:n arkisto, MVL.
174
Liite n:o 1 Muistio kylpylän henkilökunnan kanssa käydyistä keskusteluista, TKL Johtokunta kokptk. 10.12.1965;
TKL Johtokunta kokptk. 29.1.1966, 28 §; TKL tvk. kokptk. 6.4.1966, 8 §; TKL tvk. kokptk. 8.7.1966, 8 ja 18 §; TKL
Johtokunnan kokptk. 23.9.1966, 5 §.
175
TKL tvk. 13.1.1967, 5 §, liite., Pöytäkirjat 1967, TKL:n arkisto, MVL.
47
vaimonsa liiketoiminta, jolle osoitettiin tilat kylpylästä. Toki Röngän puolison
liiketoiminnan laadulla oli asiakkaita palveleva merkitys jo itsessään:
”Röngän rouva saa harjoittaa kylpylässä omaan laskuunsa kampaamoliikettä, jota
varten hänelle järjestetään sinne huone.”176
Henkilökunnan ”vaihtelevan” laadun oli havainnut myös puheenjohtaja Vieno Laine.
Mutta syynä hän näki johtuvan omista ”vääristä valinnoista”, kuten hän itsekin havainnoi
hahmotellessaan edellisen vuoden toimintaan vaikuttaneita tekijöitä johtokunnan
avauspuheenvuorossaan talvella 1966.177 Saman vuoden aikana henkilökunnan vaihtuvuus
pysyi edelleen voimakkaana. Tästä kertoo esimerkiksi se, että lääkintävoimistelijana
toiminut neiti Tolkki ei jäänyt työpaikkaansa, vaikka hänelle tarjottiin eronpyynnön
yhteydessä korkeampaa palkkaa.178 Myös ylihoitaja Aira Uotila jätti eronpyyntönsä
lokakuussa 1966. Terveyskylpyläliiton työvaliokunta, jolle työntekijöiden palkkaamisasiat
oli delegoitu, ei myöntänyt eroa, vaan aloitti keskustelut työsuhteen jatkamisesta. Sen sijaan
hieroja Hilja Salon eronpyyntöön suostuttiin ja erästä apuhoitajaa kehotettiin jättämään
eronpyyntö toimestaan. Syyt eronpyyntötoivomuksiin eivät lähteistä selviä, eikä niihin
välttämättä liity minkäänlaista dramatiikkaa.179
Terveyskylpyläliitto ryhtyi pohtimaan kylpylän rakennuskantaa ja sen laajentamista 1966
loppuvuodesta kylpylän juhlallisten vihkiäisten aikaan. Toukokuussa 1966 johtokunnassa
oli puhetta urheiluhallin piirustuksien laatimisesta ja rahoitussunnitelman tekemisestä.
Heinäkuulla päätettiin laatia suunnitelmat mökkikylän rakentamiseksi ja aloittaa
rakentaminen, jotta kesälomanviettäjiä voitaisiin palvella paremmin. Joulukuussa 1966 jo
aiemmat rakennukset suunnitellut arkkitehti Larkas luovutti henkilökunnan asuntolaa
koskevat luonnospiirustukset. Johtokunta päätti pyytää uudet luonnokset, joissa tehtäisiin
hotellisiipeen kymmenen yhden hengen huonetta lisää ja henkilökunnan asuntolaksi tulisi
”omakotitalotyyppinen asuntola”.180
Urheiluhallista kirjoitettiin Maitotalous-lehdessä syksyllä 1966. Jutussa todetaan, että sen
avulla laitos alkaisi ”tarkoituksenmukaisuudessaan saavuttaa miltei täydelliset
kuntoutustoiminnan mittasuhteet”. Tuomarlan meijeriväellä olisi lehden mukaan hallin
rakentamisen jälkeen mahdollisuus pitää ”suurempia kokouksia”, erilaisia ”pallo-otteluita”
ja ”vaikkapa tanssia”. Tärkeä maininta oli hallin rahoitusta koskeva ilmaus, jossa kerrottiin,
että varat tultaisiin hankkimaan ”pääasiassa veikkausvoittovaroista sekä keräyksellä
lähimaakunnassa”. Huojentaakseen pelkoja, joita keräyksen mainitseminen lienee saattoi
joillekin lukijoille aiheuttaa, täsmennettiin lehdessä, että ”Meijeriväkeä ei tämän hallin
rakentamisesta veroteta”.181
176
TKL Jhtk. kokptk. 13.2.1966, 5 §, Pöytäkirjat 1966, TKL:n arkisto. MVL.
177
TKL:n Jhtk. kokptk. 29.1.1966, 1 §.
178
TKL tvk. 15.10.1966, 3a §.
179
TKL tvk. 15.10.1966, 4 §.
180
TKL:n Jhtk. kokptk. 29.12.1966, 9 §.
181
Mt 1966/10, ”Urheiluhalli Tuomarlaan”, 315.
48
Eriytymisen vaikeudet - itsenäinen oma elämä osoittautuu vaikeaksi
MVL:ssä koettiin samoihin aikoihin, että Ikaalinen oli vienyt sen toimihenkilöiden aikaa
liikaa jo useamman vuoden ajan. Liiton jäsenten keskuudessa kyti tyytymättömyyttä. LTK
(Liiketyönantajain Keskusliitto) oli muuttanut kesken palkkaneuvotteluiden näkemystään
juustomestareiden palkkaus-suosituksista, jolloin näiden ansiot saattoivat pudota jopa
20-30 prosenttia. MVL:n tekemä esitys erillisestä vastuulisästä ei onnistunut syksyllä 1964.
Monet jättivät jäsenmaksunsa maksamatta. Valmistuneiden kohtalona oli monesti
työttömyys, sillä Valio vähensi meijeriensä määrää raskaalla kädellä pääjohtaja Pellervo
Saarisen radikaalien rationalisointi-suunnitelmien mukaisesti koko 1960-luvun ajan.
MVL:n edunvalvonta-toimintaa arvosteltiin vahvasti ja useat jäsenet erosivat liitosta, kuten
jo aiemmin on mainittu. Teknisten liitto tehosti samaan aikaan omaa jäsenhankintaansa ja
sai useita satoja jäseniä eronneista MVL:n jäsenistä.182
Kuva 10. Kansaneläkelaitoksen johtoa saunanraikkaina Norrin vieraana kesällä
1965. Vasemmalta Norri, Jaakko Pajula (1928-2012), Erkki Tuominen
(1914-1975) ja Aku Sumu (1907-1988).183
Järjestökahnaus johti myös Teknisten Liiton masinoimaan meijerilakkoon, jota kesti useita
viikkoja kesällä 1966. Tämän lakon seurauksena meijeriväki jakautui kahtia MVL:oon ja
TL:oon. Eräs MVL:n järjestöveteraani muistelee, että MVL:n järjestöelämän pelasti
Elannon meijeriväki. He eivät lähteneet valiolaisen meijeriväen mukana TL:n toimintaan
182
Jouko J. Järvisen haastattelu 16.10.2013.
183
Mt 1965/8, ”Kesäkuvia Tuomarlasta”, 240. Sumu toimi SAK:n puheenjohtajana 1949-54 ja Kansaneläkelaitoksen
johtajana 1954-1972. Sumun toimintaa luonnehtii vallan suhteen tietynlainen opportunismi (tuki Saksalle jatkosodan
aikana, flirttailu Skdl:n kanssa sodan jälkeen mutta kommunistien tuomitseminen 1948 jälkeen ay-liikkeestä käydyn
kamppailun aikana), joka yhdistyi julkiseen vaatimattomuuteen. Tuominen toimi Valtiollisen poliisin apulaispäällikkönä
1946 alkaen ja päällikkönä ennen sen lakkauttamista 1948. Myöhemmin hän oli Skp:n ydinryhmässä poliittisessa
toimikunnassa vähemmistön edustajana. Tuominen ei tuominnut Prahan miehitystä 1968 ja ryhmittyi ”taistolaisiksi”
kutsuttuun vähemmistöön 1970 toteutetussa osapuolijaossa. Tuominen toimi Kansaneläkelaitoksen johtajana 1962-1975.
Pajula nousi Kansaneläkelaitoksen johtoon talon sisältä toimien pääjohtajana ja hallituksen puheenjohtajana 1971-1993.
Pajulan suhde julkisuuteen oli kompleksinen. Häntä syytettiin asioiden salailusta, koska häntä ei huvittanut tiedottaa
asioista median kaipaamalla tavalla. Keskustalaisena Pajula oli tasavallan presidentti Urho Kekkosen luottomiehen ja
perintöprinssinä pidetyn Olavi J. Mattilan hyvä ystävä, joten suhteet Kekkoseen olivat kunnossa tätäkin kautta. Pajulan ja
Mattilan suhteesta kts. myös Levä 2008, 225-229. Kts. myös Kansallisbiografia artikkeleita Sumusta, Pajulasta ja
Tuomisesta Keravuori 2001; Häggman 2001; Soukola 2007 sekä KELA:sta Häggman 1997. Tasavallan presidentti Urho
Kekkonen oli kylpylässä SOK:n kutsumana vieraana keväällä 1967 mukanaan isäntä, pääjohtaja ja vuorineuvos Hietanen
sekä I adjutantti eversti Levo. ”Vieraat ottivat hoitoja ja tutustuivat lähiympäristöön. Vieraat olivat tyytyväisiä laitoksen
tarjoamiin palveluihin”, kirjoitettiin johtokunnan pöytäkirjassa 11.5.1967, 4 §.
49
mukaan. Järjestöhajaannuksen haavat ovat 2010-luvulla lähes umpeutuneet ja voidaan
todeta, että meijeriväki on taas yksin MVL:n jäsenkuntaa, vaikka siihen kuluikin aikaa 50
vuotta.
Jäsenistö arvosteli MVL:n toiminnan keskittyneen liikaa Tuomarlan kehittämiseen
Norrin hoidettua asioita Ikaalisissa usein 1960-luvulla. Työllisyystilanne, alhainen
palkkataso ja riittämättömäksi koettu yhteydenpito jäsenistöön herätti myös jäsenistössä
närää. Molempien liittojen toiminnanjohtajana toiminut Norri siirtyi yksinomaan TKL:n
palvelukseen vuoden 1967 alusta. MVL:n toiminnanjohtajaksi tuli eläkkeelle jäänyt
isännöitsijä Kaarlo Ahokallio, joka kuitenkin kuoli vuoden sisällä. MVL:n
toiminnanjohtajaksi tuli tämän jälkeen vasta vuoden liiton järjestösihteerinä toiminut Timo
Heinola 1968.184
Ikaalisten suunnalla päätettiin kesällä 1967 pyytää Meijeriväen liitolta lupaa
lisärakennusten rakentamiseen, joka nopeasti sitten saatiinkin.185 Syyskuun alussa 1967
saatiin urakkatarjoukset mutta ne koskivat vasta toimiston muutostöitä. Kylpylän
laajennuksen piirustusluonnokset ja rahoitussuunnitelma tulivat johtokunnan käsittelyyn
syyskuun lopulla 1967. Lainarahaa oli tulossa Meijeriväen Eläkekassalta 150.000 ja
Ikaalisten Seudun Osuuskassalta 50.000 markkaa. Puuttuvat 200.000 markkaa päätettiin
anoa Valtion työllisyyslainana.186
Lokakuussa päätettiin pyytää korjattuja piirroksia saunoja koskien uudelleen arkkitehti
Larkakselta. Joulukuussa 1967 linjattiin alueella kulkevia teitä mutta tässä törmättiin
ongelmiin. Maanviljelijä Torsten Wegelius ja Ikaalisten kunta eivät olleet Terveyskylpyläliiton johtokunnan kanssa samaa mieltä teiden linjauksista. Kunnan suunnitelmaa
pidettiin ”tieolosuhteiden heikonnuksena” eikä siihen voitu suostua. Maaliskuussa 1968
allekirjoitettiin urakkasopimus kylpylän laajentamisesta Rakennusliike Kaarlo Kestisen
kanssa, LVI-töiden sopimus Ikaalisten Vesi ja Lämpö liikkeen kanssa sekä sähkötöiden
sopimus Keskusosuusliike Hankkijan kanssa. Sopimusten yhteenlaskettu rahallinen arvo oli
499.740 markkaa (749.963,43 euroa). Vuoden 1967 toiminta-suunnitelmassa rakennusten
laajentamisohjelman kustannusarvio oli ollut 400.000 markkaa, joten aivan siinä ei
pysytty.187
Laajentamiskustannukset olivat sen verran mittavat, että mitkään omat tuotot eivät niitä
olisi riittäneet kattamaan. Raha-automaattiyhdistykseltä saatuja varoja kerrottiin käytettävän toiminnan tukemiseen, rakentamiseen, kalustohankintoihin, lainojen lyhennyksiin ja
korkojen maksuun tammikuussa 1966. Kaikkeen ne eivät kuitenkaan voineet riittää, sillä
esimerkiksi vuodelle 1967 anottiin 350.000 markkaa mutta saatiin ainoastaan 120.000
markkaa (luvut vastaavat 569.238 euroa ja 195.167 euroa). Seuraavan kerran
anomussummaa vuodelle 1968 oli korotettu 600.000 markkaan mutta silläkään kerralla
Raha-automaattiyhdistykseltä ei saatu 190.000 markkaa enempää (900.424 euroa ja
285.134 euroa). Myös laajentamisen lainapohjaa oltiin jouduttu rukkaamaan, sillä
Ikaalisten Seudun Osuuskassalta oli kyllä onnistuttu puhumaan 50.000 markkaa (81.319
184
Ahlstrand 1995, 70-71, 74, 203.
185
MVL:n johtokunta 19.7.1967, 17 §.
186
TKL:n Jhtk. kokptk. 22.9.1967, 4 §.
187
Terveyskylpyläliitto ry:n toimintasuunnitelma 1967.
50
euroa) lisää mutta valtiolta oli tulossa ainoastaan puolet anotusta määrästä eli 100.000
markkaa kesällä 1968 (150.070 euroa). Matkailun Kehitysrahaston 200.000 markan
(300.141 euroa) laina juuri lisärakennusten harjannostajaisten aikaan heinäkuussa 1968
saattoi siis olla se viimeinen oljenkorsi, joka rakentamisen onnistumisen takasi.188
Jäsenistöä propagoitiin käyttämään Tuomarlan palveluksia, jotta heidän rahansa ei olisi
kiertänyt muualle vaan olisi jäänyt omaan ”kotiin”. Talouspäällikkö Eino Rönkä kertoi
monen jo käyttävän Ikaalisten kylpylää lomanviettokohteenaan mutta silti toivottavan yhä
useamman vielä valitsevan sen lomanviettopaikakseen loppukesällä 1967. Samalla tavoin
kuin professori Noro aiemmin, koodasi Rönkä loman artikkelissaan yksinomaan työn
kautta. Kesälomakautta oli ”odotettu” työssä ja ”jokainen” pääsisi (lähes täystyöllisyyden
yhteiskunnassa vielä tuolloin elettäessä) sitä viettämään. Tämä yhteenkoodaus huipentui
toteamukseen, että:
”Silloin levätään entisistä rasituksista ja kootaan voimia uusien ponnistusten varalle.”
Röngän teksti toimii työelämäkytkennän lisäksi myös usealla muulla tasolla. Ensiksikin, hän
tietenkin oikeutti sillä kylpylän toimintaa, mikä on hyvin ymmärrettävää. Lisäksi hän pyrkii
kytkemään alkuperäisenä perustajaryhmänä toimineen meijeriväen tiiviimmän kylpylässä
käyviin ihmisiin puhuessaan siitä, miten ”jäsenet ovat tervetulleita ’kotiinsa’ viettämään
kesää”. Teksti kertoo tällä tavoin myös kannattajajäsenistön määrän kasvun tuottamasta
jäsenpohjan laajentumisesta (kts. taulukko 1).189
Kuva 11. Klubijäsenyyden mahdollisuus perustettiin 1968.190
Muutkin heterogenisoivat voimat kuitenkin toimivat kylpylän kohdalla juuri samaan
aikaan, sillä edelleen oltiin koko ajan suunnittelemassa toiminnallisesti jotain uutta.
Terveyskylpyläliitto päätti kehitellä suunnitelmaa valtakunnallista lomaverkkoa varten
syksystä 1967 alkaen.191 Idean tähän saattoi antaa toiminnanjohtajan sairasloma kesällä
1967 ja sen aikana tehdyt ”12 kylpylävierailua” Italiassa, joihin johtokunta myönsi
188
TKL Jhtk. kokptk. 29.1.1966, 13 §; TKL Jhtk. kokptk. 29.12.1966, 11 §; TKL tvk. 16.7.1967, 2 §; TKL Jhtk.
kokptk. 29.12.1967, 8 §; MVL:n Jhtk. kokptk. 19.7.1967; TKL tvk. työmaakokoptk. 3.5.1968, 12 §; TKL Jhtk kokptk.
18.7.1968, 9-10 §.
189
Mt 1967/6, ”Tuomarlan lomakausi vilkkaimmillaan”, (Eino Rönkä), 181.
190
TKL tvk. kokptk. 4.2.1967, 11 §.
191
TKL tvk. 19.10.1967, 9 §.
51
jälkijättöisesti 700 markkaa tukea matkan päättymisen jälkeen (1138 euroa). ”Matkan
aikana hän ( = Norri) on saanut uusia ideoita kylpylän toiminnan kehittämiseksi.”192
Taulukko 1: Terveyskylpyläliiton kannattajajäsenmäärän kasvu 1960-luvulla193
Taulukko 1
Vuosi
Jäsenten määrä
1960
9 200
1961
27 211
1962
55 566
1963
92 026
1964
117 750
1965
129 683
1966
130 793
1967
130 862
1968
131 834
1969
132 951
Toisaalta se kiinnostus, jota kylpylää kohtaan oli osoitettu Suomen eri kunnista, sai hyvin
konkreettisia todistuksia samoihin aikoihin. Itse asiassa uuden kylpylän paikkaa valittaessa
Terveyskylpyläliitto olisi saattanut päästä kuorimaan kermat päältä, sillä yhteydenottoja oli
tullut Naantalista, Lappajärveltä, Söderkullasta, Lohjalta sekä Tammelan saaresta.
Houkuttelevimmalta paikalta vaikutti Naantali, sillä se olisi antanut uudelle kylpylälle
tontin ilmaiseksi ja sillä oli jo valmiiksi tunnettua kylpyläperinnettä olemassa omasta takaa.
Negatiiviseksi tekijäksi laskettiin asiassa jostain syystä se, että paikka oli ”aivan kaupungin
keskustassa”. Hankkeen rahoituksen ajateltiin myös olevan vaikeaa, joten asiaan päätettiin
palata vasta sitten, kun siitä tiedettäisiin tarkemmin. Voi olettaa, että Ikaalisten
laajentamisen rahoittamisen vaikeuksista oli opittu jotain. On toisaalta myös huomattava
192
TKL tvk. 1.6.1967, 7 §; TKL Jhtk. kokptk. 2.7.1967, 9 §.
193
Tiedot kerätty seuraavista asiakirjoista: TERVEYSKYLPYLÄLIITTO RY:N TOIMINTAKERTOMUS VUODELTA
1968; TERVEYSKYLPYLÄLIITTO RY:N TOIMINTAKERTOMUS VUODELTA 1969. Luvut perustuvat liiton omiin
ilmoituksiin. Jäsenmäärään on laskettu mukaan kaikki kannattajajäsenkeräykseen lahjoituksen nimellään tehneet henkilöt.
Ahlstrand 1995, 200-201. Todellinen TKL:n jäsenmäärähän oli huomattavasti alhaisempi. Luvut eivät kuitenkaan ole
valheellisia, vaan niihin sisältyvät kaikki maitokeräykseen osallistuneet tuottajat, jotka ryhtyivät kannatusjäseniksi. Lukema
vastaa korkeimmillaan suunnilleen tuolloista maidontuottajien lukumäärää Suomessa. Lukumäärä on aikojen saatossa
laskenut huomattavan paljon. Maidontuottajia oli virallisten ilmoitusten mukaan 65.752 vuonna 1985, 32.200 vuonna
1995, 15.840 vuonna 2005 ja 10.240 vuonna 2011. Tuotanto on siis teknologisen kehittelyn myötä vahvasti
automatisoitunut ja koneellistunut, jonka vuoksi ihmistyövoima on syrjäytynyt tuotannosta. Kts. muutoksesta esim.
Michelsen 1993; 1999, Perko 2005, 37-63, 182-183, 213-224, 260-263, 365-392 sekä Perko 2011. Viljelöiden
luopumiskertomuksia analysoinut Tiina Silvasti (2014, 134) näkee tärkeimpinä koettuina syinä maatalouden
harjoittamisesta luopumiseen olleen EU:n yhteisen maatalouspolitiikan, kansallisen maatalouspolitiikan sekä ulkoa
asetetut taloudelliset selviytymispaineet. Silvasti muistuttaa (155), että maatalouden piirissä siirtymä agraarisesta
menestymisen ihanteesta teolliseen menestymisen ihanteeseen on havaittu tapahtuneen kaikkialla länsimaisen
ruoantuotannon vaikutuspiirissä ns. modernisoitumisen myötä. Agraarisessa kontekstissa modernisaation voisi tulkita
merkinneen myös luopumista vanhoista perinteistä ja yhteisömuodoista sekä pakkoa opetella asioita täysin uusilla tavoilla.
52
se, että yhteydenotot asiaa koskien tuntuivat tulevan Norrilta itseltään eikä kylpylää itse
aktiivisesti halunneilta kunnilta. Lisäksi syy keskustasijainnin vieroksunnalle oli luultavasti
perinteinen kylpylä parantolana ajattelu. Tuli päästä pois neuroottisen vilkkaasta
kaupungista parantavaan luonnonrauhaan.194
Seuraavan askeleen ottaminen eli koko maata kattavan lomaverkon luominen ei koskaan
kuitenkaan tapahtunut, vaan toiminta jäi yksinomaan Ikaalisiin. Siitäkin huolimatta, että
myös Espanjan aurinkorannikkojen suuntaan tähyiltiin, ainakin Norrin kehittelemissä
hyvin vauhdikkaan oloisissa unelmissa:
”Ryhdytään hankkimaan maata Espanjasta tai muualta Välimeren maista ja hankkimaan lupa
Suomen Pankilta saada suorittaa osto. Norri kehittää asiaa.”195
Toimintakertomuksessa vuodelta 1968 maalailtiin kuitenkin aivan toisenlaisia mielikuvia
suhteessa Espanjaan. Siksi niitä on syytä hieman kuvailla seuraavassa, koska ne sitovat
kylpylän tuolloista toimintaa omaan aikaansa ja kuvailevat samalla myös aikakaudelle
tyypillisiä yhteiskunnallisia ilmiöitä hyvin osuvasti. Toimintakertomuksen loppusanoissa
nimittäin nähtiin ”kokemuksien osoittavan”, että terveyslomien viettäminen kotimaassa
kilpaili Välimeren maihin ja Kanarian saarille matkaamisen kanssa, joka oli tuolloin
suuressa kasvussa niihin liittyvän alkuhurmoksen vuoksi. ”Yhä useampi” kuitenkin valitsi
terveysloman Ikaalisissa lomanviettotavakseen, tiedettiin kertoa. Tästä syystä kilpailu etelän
lomien kanssa toimi hyvinkin ”onnistuneesti”. Lomailuun liittyi kirjoituksessa myös
suuremman tason yhteiskunnallinen ilmiö ja lomatoiminnan lopullisesti legitimoiva
perustelu, joka oli täysin vastaansanomaton: se paransi samalla myös ”Suomen työllisyyttä
ja maksutasetta”.196
Yleinen elintason nousu suomalaisessa yhteiskunnassa näkyi myös kylpylän
toiminnoissa. Kevättalvella 1967 ryhdyttiin luomaan eksklusiivista ”clubijäsenyys”
-mahdollisuutta. Jäsenet kuuluisivat klubiin, jonka tilana olisi vain jäsenille tarkoitettu
rantasauna. Norri kävi klubijäsenyydestä keskusteluja muun muassa Valion tuolloisen
pääjohtajan, vanhan tuttunsa Pellervo Saarisen kanssa. Hän oli suhtautunut asiaan
myötämielisesti. Klubin rantasauna koki kuitenkin alle vuosi valmistumisensa jälkeen
seitsemän veljeksen Impivaaran piilopirttisaunan kohtalon, kun se paloi elokuun lopussa
1969.197
Klubin jäsenhankintaa hoitamaan oli muiden kylpylätöidensä ohella palkattu
merkonomi Jari Kivioja syksyllä 1968. Hän anoi palkankorotusta syksyllä 1969. Palkkaa oli
maksettu 500 markkaa kuukaudessa (734 euroa). Hän toivoi prosentuaalista korvausta
194
TKL tvk. työmaakokptk. 3.5.1968, 13 §; TKL Jhtk. kokptk. 27.5.1968, 7 §.
195
TKL tvk. 12.9.1968, 7 §. Pykälässä 8 kerrottiin lisäksi, että ulkomaisia kylpylöitä tutkitaan edelleen sekä Suomeen
tuotavien toimintaideoiden että kylpyläkirjan vuoksi. Kylpyläkirja oli yksi niistä seikoista, joihin tilintarkastajat vuoden
1968 tilien suhteen puuttuivat keväällä 1969. Norrille oli maksettu kirjasta palkkiota 5.000 markkaa mutta
tilintarkastajien mukaan Helsingin toimistossa (joka heidän mielestään olisi muutenkin pitänyt sulkea, koska siitä oli tehty
lopettamispäätös) työskenteli edelleen kaksi virkailijaa, jotka tekivät kirjaa kuukausipalkalla tehden siis työtä, josta jo oli
maksettu edellä mainittu palkkio.
196
TERVEYSKYLPYLÄLIITTO RY:N TOIMINTAKERTOMUS VUODELTA 1968.
197
TKL tvk. 21.8.1969, 1-2 §. Ilmeisesti syynä tulipaloon oli kiukaan ylikuumeneminen, sillä suunniteltaessa korjauksia
päätettiin uuteen kiukaaseen hankkia - oli se sitten öljy- tai sähkölämmitteinen - laitteet, jotka estäisivät sen
ylikuumenemisen jatkossa. Tästä kts. TKL tvk. 25.8.1969, 2-3, 7 §.
53
kaikista myydyistä jäsenyyksistä ja pientä palkankorotusta taannehtivasti kesän alusta.
Marraskuussa 1969 hänelle myönnettiin kertakorvaus talouspäällikön sijaistamisesta sekä
10 prosentin provisio klubijäsen-maksutuottojen summasta.198 Klubisauna päätettiin
korjata, koska vakuutukset olivat kunnossa ja ne korvasivat sattuneet vahingot.199
Klubisaunan korjaus valmistui marraskuussa, jolloin sauna kyettiin ottamaan taas käyttöön.
”Clubiin” liittyi vuoden 1969 aikana lukuisia uusia jäseniä ja vuoden lopussa jäsenmäärä oli
”kasvanut” 1.092:lla henkilöllä. Ensimmäisenä vuonna jäseniä oli liittynyt 842 henkilöä.
Klubin saunarakennuksen tilavuus oli 450 kuutiota ja saunomistilojen lisäksi siihen
kuuluivat 30 hengen kabinetti sekä tarjoilukeittiö, jolla oli A-oikeudet.200
Elintason nousua saattoi osaltaan ilmentää myös se, että aina aiemmin ilman
huomautuksia hyväksytty tilinpäätös ei sujunut vuoden 1968 osalta aivan vanhaan tapaan.
Tilintarkastusmuistiossa oli seikkaperäisesti listattu kymmenen eri kohtaa, joista tarkastajilla
oli huomauttamista. Ehkä keskeisin valituksen aihe koski Terveydenhuoltosäätiötä, joka oli
perustettu keväällä 1964201 ja jonne oli tuon jälkeen siirretty vuosittain tilivuoden
ylijäämä.202 Tilintarkastajat ymmärsivät säätiöön siirretyn rahan tueksi säätiölle ja sen
vuoksi niin ei olisi saanut toimia. Lisäksi todettiin, ettei Ravintola Tuomarlan perustaminen
säätiön nimiin ollut hyväksyttävää. Terveyskylpyläliiton vuosikokouksessa oli siirretty
esimerkiksi vuodelta 1968 ylijäämää säätiöön 164.120 markkaa (246.296 euroa). Vaikka
johtokunta teki päätöksen toimia tilintarkastajien huomautuksien korjaamiseksi kerrottiin
vuoden 1969 toimintakertomuksessa edelleen omistetun toimistohuoneiston Helsingissä,
jota oli pidetty liiton klubihuoneistona.203 Ylijäämä ryhdyttiin tämän jälkeen siirtämään
taseen kohtaan Terveyskylpylärahasto, joten tilinpäätöksen ongelma sen osalta korjaantui.204
Vuosikymmenen lopulla perustetun eksklusiivisen klubin lisäksi itse Terveyskylpyläliiton kannattajajäsenmäärä kasvoi koko 1960-luvun. Kehitys oli moninkertaista
vuosikymmenen alun jäsenmäärään verrattuna (Taulukko 1). Samalla piskuinen yhteen
ammattialaan keskittynyt yhteisö sai uudenlaisia muotoja. Suureksi jäsenryhmäksi tulivat
maidontuottajat. Keskeisenä yhdistävänä tekijänä säilyi edelleen Ikaalisten terveyskylpylä.
Tämä ei voinut olla näkymättä päätöksen teossa ja siinä, missä ja kuka nämä päätökset
tekee. Yleensä ilman suurempia intohimoja sujuneet liiton vuosikokoukset saivat väriä
kesällä 1969 valittaessa uusia jäseniä johtokuntaan. Toiminnanjohtaja Norri esitti
varsinaiseksi jäseneksi Tarmo Lehteä mutta hallituksen jäsen, toimitusjohtaja Esko
Arjaluoto esitti vastalauseensa tämän valinnan tekemisestä. Varsinaiset suuremmat
muutokset johtokunnan kokoonpanon rakenteessa tapahtuivat kuitenkin vasta
vuosikymmen myöhemmin. Niistä lisää tuonnempana.205
198
TKL tvk. 11.11.1969, 2 §. Kiviojan päiväämätön kirje työvaliokunnalle 1969.
199
TKL tvk. 21.8.1969, 1-2 §; 25.8.1969, 2-3, 7 §.
200
TERVEYSKYLPYLÄLIITTO RY:N TOIMINTAKERTOMUS VUODELTA 1968, 1969.
201
TKL tvk. 21.11.1964, 3 §. Säätiön tarkoituksena oli kylpylän toiminnan tukeminen.
202
TKL:n Jhtk. kokptk. 25.1.1965, 8 §. Ylijäämän siirto Terveyskylpylärahastoon vuodelta 1964 oli 209.615,99 markkaa
(392.316,29 euroa).
203
TERVEYSKYLPYLÄLIITTO RY:N TOIMINTAKERTOMUS VUODELTA 1969.
204
Tämän jälkeen kaikista ylijäämäisistä tilinpäätöksistä ylijäämä siirrettiin rahastoon eikä säätiöön.
205
TKL vuosikokous 13.7.1969, 7 §.
54
Vuotta 1970 päästiin edelleen odottelemaan jo pitkään vallinneissa kehittymisen ja
kasvun tunnelmissa, sillä Kyrösjärven rantaan valmistui 1960-luvun viimeisinä vuosina
savusauna, klubisauna oli tulipalon jälkeen saatu korjattuna käyttöön loppuvuodesta,
lisärakentamisen vaiheet II, III ja IV olivat kaikki loppuun saatettuja, alueelle oli levitetty
parkkialueita myöten asfalttinen kestopäällyste ja lisäksi alueelle oli valmistunut
puistomuuntamo sekä rakennettu katuvalaistus. Myös uimahallin saunaa oli laajennettu.
Henkilökunta oli saanut uudet ruokailutilat, keittiötä oli laajennettu ja kaikkiin tiloihin oli
asennettu keskusradio- sekä pikapuhelinjärjestelmä. Laitoksen palveluksessa oli tuolloin
vakituista henkilökuntaa 66 henkilöä ja lisäksi työllistettiin myös muuta tilapäistä
työvoimaa.206 Ikaalisten kylpylä Tuomarlassa oli muodostunut yhdeksi keskeiseksi lomanvietto- ja kuntoutuspalveluiden tarjoamispaikaksi ja se oli vakiinnuttamassa asemaansa
Suomessa osana hyvinvointivaltion rakentamista.
Isännöitsijä Vieno Laine toimi liiton puheenjohtajana vuosina 1961-1983. Hän valoi
uskoa tulevaan vuoden 1969 vuosikokouspuheessaan. Laine totesi yleisölle, että liitolla oli
investointiohjelma, jota laadittaessa oltiin todettu joustavan kuntoutus- ja kylpylätoiminnan puutteellisuudet. Hän kertoi, että rakennusohjelman avulla oli eliminoitu
jatkuva huone-, hoito- ja seurustelutilojen puute. Siksi lisääntyvä liikevaihto tulisi tätä
kautta parantamaan kylpylän taloudellista asemaa. Laine kertoi, että investoinnit oli
suoritettu vieraan pääoman turvin. Niitä tehtäessä kerrottiin otetun huomioon liiton
taloudellinen kantokyky ja raha-automaattiyhdistykseltä vuosittain saatava avustus.
Muutamaa vuotta aiemmin oli myös muutettu liiton sääntöjä siten, että toiminnan
tarkoitus ei ollut tuottaa taloudellista etua siihen osallistuville, jotta liitolla olisi paremmat
mahdollisuudet saada valtiovarainministeriöltä oikeudet vastaanottaa lahjoituksia ilman
veroja207. Laine päätti katsauksensa toteamukseen, että:
”Lopuksi voimmekin todeta, että liittomme taloudellinen kehitys on ollut erittäin myönteinen.
Tämän päivän Ikaalisten Kylpylä tarjoaa jäsenilleen monipuolista hoitoa ja lomanviettoa ja sen
palvelumahdollisuudet jäsenkuntaan nähden ovat jatkuvasti paranemassa.”208
MVL ja TKL taas oli pidettävä erillään toisistaan siksi, jotta TKL:n toimintaa olisi ollut
mahdollista saada yleisiä varoja, eli juuri Laineen puheessa mainittuja rahaautomaattiyhdistyksen avustuksia. Tästä kysyi Heimo Breilin, kun MVL ja TKL pitivät
johtokuntien yhteiskokousta kesällä 1967. Liittojen välille oli saatu neuvoteltua
yhteistyösopimus syksyllä 1963209. Sopimus oli myönteinen TKL:lle, sillä siinä edellytettiin
kyllä vuokranmaksua mutta vuosittainen vuokrahinta alueen maista ja irtaimistosta oli
hyvin pieni suhteessa liikevaihtoon. Norri ei kyennyt antamaan mitään lopullista varmuutta
avustusten jatkumiseen, joskin hänen mukaansa TKL:ssä oltiin edelleen:
”…toivorikkaita hyvien suhteittemme nojalla, koska meillä on esitettävänä nykyaikainen ja
suosittu kylpylälaitos. Uudet kylpylät eivät ole yhtä voimakkaasti ’mukana kuvassa’.”
206
TERVEYSKYLPYLÄLIITTO RY:N TOIMINTAKERTOMUS VUODELTA 1969.
207
Mt 1967/6, ”Tuomarlan lomakausi vilkkaimmillaan”, (Eino Rönkä), 181; TKL:n Vuosikokous 2.7.1967, 15 §.
208
Mt 1969/1, ”Terveyskylpyläliitto r.y:n vuosikokous ja Kylpyläpäivä Ikaalisissa”, 223.
209
Jäljennös. Yhteistyösopimus Meijeriväen Liiton ja Tuomarlan Reumaliiton kesken 1.9.1963. Sopimuksen olivat
allekirjoittaneet Tuomarlan Reumaliiton puolesta Vieno Laine ja Heikki Norri sekä Meijeriväen Liiton puolesta Yrjö Sipilä
ja Heikki Norri. kansio Vanhoja asiakirjoja, TKL:n arkisto, MVL.
55
TKL:n puheenjohtaja Laine lupautui kokouksessa tulemaan MVL:n vuosikokoukseen
selostamaan syitä siihen, miksi joistain TKL:n asioista oli julkisuudessa vaiettu. Tilanne oli
aiheuttanut väärinkäsityksiä TKL:stä Meijeriväen Liiton jäsenten keskuudessa. Kokouksen
lopussa molemmat osapuolet kiittelivät kokousta. Vaikka keskustelu oli ollut kärkevää, oli
kokous ”selvittänyt” monta aiempaa epäselvyyttä ja ongelmat oli nyt ”puitu puhtaaksi”,
jotta yhteistyö olisi ollut liittojen välillä helpompaa.210
Nykypäivän ”muotisanojen” ankara paine 1970-luvun alussa
Tervehenkisyyden talossa - ”kirkuvan harmaa”211 vuosikymmen alkaa
Lähtökohdat uudelle vuosikymmenelle olivat siis paremmat kuin hyvät. Tai todennäköisesti
ainakin johtokunnassa ajateltiin näin. Ajan ”muotisanat” oli jouduttu opettelemaan, mikä
selviää, kun kuunnellaan mitä puheenjohtaja Laine totesi vietettäessä kylpyläpäivää kesällä
1970 hienoissa ”kulisseissa”:
”Nykyhetken suosituimpia muotisanoja ovat tehokkuus ja osallistuminen. Näille on ominaista
se, että ne suuntautuvat meistä poispäin. Ne vaativat meitä olemaan mahdollisimman
tehokkaita työssämme, pyrkimyksissämme ja harrastuksissamme. Ne haastavat meidät
mahdollisimman aktiivisesti seuraamaan nykyhetken julkista kehitystä, julkista keskustelua,
ottamaan kantaa. ( - - ) Epäilemättä noilla iskusanoilla, nehän ovat tällä hetkellä
yleismaailmallisia, on oma tehonsa meihin hitaisiin suomalaisiin. Ne ravistelevat meitä
terveellisesti. Mutta ne saavat meidät myös ponnistelemaan voimamme uupumukseen saakka,
ellemme osaa vetää rajaa tehokkuudellemme ja osallistumisellemme. ( - - ) Jokaisessa terveessä
yhteiskunnassa pitää senvuoksi olla selvä tasapaino työn ja virkistyksen välillä. Tervehenkinen
virkistäytyminen on yhtä tärkeää kuin työnteko. Ne täydentävät toisiaan, mutta silti niiden on
poikettava toisistaan. Me voimme etsiä uusia virkistystapoja, nähdä uusia maisemia ja kokea
poikkeavia elämyksiä. Tämä kaikki on meille paremmin mahdollista lisääntyvän vapaa-ajan
johdosta. Kysymys onkin vain sen käyttämisestä oikealla ja mielekkäällä tavalla. ( - - ) Terveys ei
kuitenkaan ole luonteeltaan yksinomaan fyysistä. Me emme voi pitää terveyttä itsestään selvänä
asiana. Meidän on ymmärrettävä, että terveys on suurta rikkautta ja hyvinvointia. Se on myös
elämän onnea ja elämisen taitoa. Siihen kuuluu ihmisen koko olemus, henki ja sielunelämä. Se
käsittää meidän elinvoimamme ja kykymme toteuttaa itseämme niin henkisellä kuin
aineellisellakin sektorilla ja muodostaa meistä elämän myönteisiä tasapainoisia ihmisiä
kanssaihmistemme iloksi. Iloiset kasvot ja ystävälliset sanat valaisevat meidän elämämme. Olen
halunnut lyhyesti korostaa, elämämme suurimman pääoman, terveytemme ja kuntomme
vaalimista. Tätä tehtävää suorittaa myös omalta osaltaan Ikaalisten kylpylä…”212
Laineen avauspuheenvuoro lainattiin lähes sanasta sanaan Maitotalous-lehteen kesällä 1970.
Puheen voi käsittää monella eri tavalla. Yhtäältä siinä on kyse toimivan yksilöllisen
tasapainon löytämisestä modernissa mukaansa vaativassa yhteiskunnassa ja kiihtyvässä
työelämässä. Toisaalta voi nähdä, että puheessa puhutaan myös jostain muusta
ajankohtaisesta yhteiskunnallisesta ilmiöstä eli muuttuneesta yhteiskuntapoliittisesta
toimintaympäristöstä. Siksi puheen voi ajatella liittyneen asiasisältönsä lisäksi myös
muuhun aikakauden kuohuntaan ja nuoremman sukupolven kokemaan murrokseen, niin
210
TKL:n ja MVL:n johtokuntien yhteiskokous 17.6.1967, 4, 6, 7 ja 12 §, Pöytäkirjat 1967, TKL:n arkisto, MVL.
211
Käsitteestä kts. Kettunen 2006. http://www.tyovaenperinne.fi/tyovaentutkimus/tt2006/a_kirkuvan.htm (Luettu
22.12.2014.)
212
Mt 1970/7, ”Kylpyläpäivä ja Terveyskylpyläliitto r.y:n vuosikokous”, 190, 203. Ilmaus ”kulisseista” artikkelin
kuvatekstissä.
56
sanottuun 1960-lukulaiseen elämäntapamuutokseen ja kansallisen kertomuksen
asteittaiseen moninaistumiseen, sekä siitä seuranneeseen yhtenäiskulttuurin kriisiin.
Kuva 12. Yhteiskunnan jäseniltä vaadittavaa ”tervehenkisyyden” asennetta
ilmentäviä mainoskuvia funktionaalisesti suunnitellusta Ikaalisten kylpylästä
Maitotalous-lehden kannesta vuodelta 1970.213
Laineen rajanveto suhteessa tehokkuuteen kertoo puheen kansallisesti virittyneistä
yhteiskunnallisista tuntemuksista eli niistä samoista alunperin sodan jälkeisten punamultahallitusten lanseeraamista eheyttämispyrkimyksistä, joiden myötä Suomeen luotiin moderni
hyvinvointivaltio. Kokonaisuus puheessa sisälsi nimittäin edelleen kaikki suomalaiset ja
heidät tuli vieläpä saada puhaltamaan yhteen hiileen siten, että he tajuaisivat oman
terveytensä tärkeyden, eivätkä ryhtyisi rikkomaan yhteiskunnan ”terveyttä” riitelemällä,
Laine tuntui ajattelevan.
Vaikka Laineen puheessa korostetaan osallistumista päivän sanana, niin silti aiemmin
hyvin voimakkaasti esillä Meijeriväen Liiton Maitotalous-jäsenlehdessä ollut Tuomarla
häviää lehden palstoilta 1970-luvun alussa. Syykin on selvä. Terveyskylpyläliiton
heterogenisoituneen jäsenkunnan lisäksi muutoksia tapahtui myös Meijeriväen liitossa.
MVL liittyi pitkällisen harkinnan jälkeen jäsenjärjestöksi piskuiseen mutta tuohon aikaan
jäsenjärjestöjensä määrää voimakkaasti lisäämään ryhtyneeseen Suomen Teknillisten
Toimihenkilöiden Keskusliittoon eli STTK:hon 1971. Aiemmin varsin pienessä STTK:ssa
oli jo yli 62.000 henkilöjäsentä kesällä 1973. Liiton nimi oli tullut tutuksi kaikille julkista
tiedonvälitystä seuranneille keväällä 1973 neuvotteluoikeuslakon myötä (9.5. - 1.6.1973).
Yksityisen puolen lisäksi järjestö pyrki keskusjärjestöksi ja kamppaili itselleen kunta- ja
valtiosektorin neuvotteluoikeudet keskusjärjestönä. Lakossa oli ollut valtion ja kuntien
virka- ja työsuhteisten työntekijöiden (kaikkiaan noin 10.300 teknistä toimihenkilöä) lisäksi
myös yksityistä sektoria edustavia myötätuntolakkoilijoita. Lakko lamautti viestintäyhteydet
213
Mt 1970/8, kansikuva.
57
kuten puhelinverkon ja oraalla olleet tietoliikenneyhteydet kuten telexin. Myötuntolakoista
vaikutti varmasti eniten lentoliikenteen pysähtyminen Suomen sisäisessä liikenteessä.
Lakkoon myös puututtiin korkeimmalta mahdolliselta taholta, sillä tasavallan presidentti
Urho Kekkonen oli yhteydessä STTK:n puheenjohtaja T. O. Parmanteeseen. Yhteydenotto
koski samaan aikaan käynnissä olleita Euroopan turvallisuus ja yhteistyökonferenssin
(ETYK) järjestelyitä. Konferenssin järjestelyiden tarvitsemat tietoliikenneyhteydet (lähinnä
telex ja muut viestimet) pidettiin toiminnassa koko lakon ajan. STTK:n mukaan lakon
periaatteellisena taustamotiivina oli se, että julkisen sektorin työnantajat ja ”myöskään muut
työmarkkinapiirit” eivät olleet suvainneet teknisten oman ammattijärjestön järjestäytymiskehitystä, vaan olivat vastustaneet sitä, jonka vuoksi oli ”saatu aikaan vakiintuneesta
työmarkkinakäytännöstä poikkeava lakko”, kuten Maitotalous-lehdessä kerrottiin liiton
jäsenille.214
Kaikki edeltävät kommentit ovat peräisin Maitotalous-lehden artikkelista lakon jälkeen.
Artikkelin käyttämässä passiivimuodossa häviää toimijataho ja lakko näyttäytyy passiivisen
koneen toiminnalta tai jonkinlaiselta teleologiselta215 vääjäämättömyydeltä. Sikäli kyse oli
siis kohtuullisen tyypillisestä julkisesta puheesta toisen tasavallan ammattiyhdistystoiminnassa Suomessa. Korostettakoon vielä erikseen, että sama retorinen tehokeino oli
eriasteisesti ollut kaikkien työmarkkinaosapuolien käytössä jo ennen tulopoliittisen
sopimusjärjestelmän rakentamista.216 Se miten hyvin kulloinkin kyseinen viitekehys
hyväksytään kertoo kuitenkin siitä, millainen yhteiskunnan voimasuhteita koossa pitävä
viestintä- ja merkitysjärjestelmä eli kollektiivinen skeema tuolla hetkellä toimijoilla oli.
Skeemalla tarkoitetaan tässä yhteydessä sitä kategorista hahmotus- ja havaitsemistapaa, jota
kannamme mukanamme arkemme pyörityksessä koko ajan.217
Lakko oli kuitenkin vanhemmalle meijerien toimihenkilösukupolvelle hyvin vieras asia.
Eräs eläkeläinen totesi Maitotalous-lehden mukaan liiton edustajille, kiittäessään liittoa sen
toiminnasta, seuraavasti:
”Kas se lakko on tälle sukupolvelle vähän häpeällinen ase, vaikka se tuntuukin olevan ihan
hyväksyttävän keino nykypäivänä, mainitsi 50 vuotta meijeristinä toiminut ammattilainen.”218
214
Mt 1973/6-7, ”Julkisen sektorin lakko päättyi sopimukseen - neuvotteluoikeudet saatiin”, 173-175.
215
Käsite teleologia tulee kreikan kielen sanoista ”telos” ja ”logos” ja tarkoittaa sananmukaisesti oppia lopputuloksesta.
Siihen sisältyy lähtökohtaisesti jo ennen toimintaa sen päämäärä, jonka vuoksi se on vääjäämätöntä sekä täydellisesti
ennalta määrättyä. Tulevaisuus on teleologiassa aina suljettu ja muuttumaton, omaan päätepisteeseensä passiivisesti
etenevä. Kyse on kaiken tarkoitusperäisyydestä ja merkityksellisyydestä suhteessa kaiken tapahtumisen määräävään
kehityksen päämäärään. Teleologisessa selittämisessä tapahtumaa selitetään sen päämäärällä, eikä päinvastoin. Uskonnot
perustuvat monesti teleologiselle virhepäätelmälle. Teleologian käyttäminen retoriikassa poistaa äärimmilleen vietynä
vastuun toimijoilta. Pahimmillaan se voi johtaa Jonah Goldhagenin kuvailemaan tilanteeseen, jossa tuhotaan muita
ihmisiä suuremman aatteen nimissä, kuten toisessa maailmansodassa erityisesti Saksan armeijassa palvelleet sotilaat tekivät.
Tästä ks. Goldhagen 1996. Ihmisestä sodassa kts. myös Kinnunen & Kivimäki 2006; Tepora 2011; Kivimäki 2013 ja
Beevor 2000, 2002, 2009, 2012. Teleologiasta kts. Nagel 1979, Deleuze 1994, Gotthelf 2012, Fugate 2014 sekä Kant
2005.
216
Vrt. esim. Kyntäjä 1993; Kettunen 1994, 2001, 2008; Suoranta & Anttila (toim.) 2010; Kts. myös Helander &
Nylund (toim.) 2012.
217
Tällainen analyysi perustuu kognitiivisen antropologian havaintoihin. Katso näistä esimerkiksi Lakoff & Johnson 1980,
Lakoff 1986 ja Shore 1996.
218
Mt 1983/6-7, ”Tavataan pian uudestaan - Eläkeläistapaaminen Ikaalisissa”, 193. Kirjoitusvirhe alkuperäistekstissä.
Lakkoon suhtautumisesta kts. myös Raili Sikkilän haastattelu 21.10.2013.
58
STTK:lla oli ollut yksityisellä puolella sopimussuhteet Suomen Työnantajien Keskusliittoon
jo vuodesta 1947. Virkaehtosopimuslakien tultua voimaan joulukuussa 1970 myös julkinen
sektori tuli yksityistoimialojen malliin järjestäytymisvapauden piiriin. Jos tilanne tällöin
olisi STTK:n järjestörakenteen osalta ollut sama kuin vielä 1960-luvulla, ei luultavasti
mitään suurempaa olisi tapahtunut. Mutta kun elettiin järjestöllisesti muuttuneessa
tilanteessa sai tilanteen eteneminen toisenlaisia sävyjä. Virkaehtosopimusjärjestelmään
liittynyt järjestäytymisvapaus tuotti eräänlaisen polkuriippuvuuden ja synnytti tällä tavoin
myös eräänlaisen tapahtumien rakentumisen automaatin. Se käynnistyi, kun valtion ja
kuntien tekniset (VTK ja KTK) liittyivät STTK:n jäsenjärjestöiksi.219 Heille tuli tämän
jälkeen tarve saada samat sopimusoikeudet kuin yksityisellä sektorilla jo oli, koska niitä ei
ollut vahvistettu virkaehtosopimuslaeissa mutta valtion ja kuntien työntekijäjärjestöillä oli
niihin nyt lailliset oikeudet. Niiden myöntäminen kuului kuitenkin lain mukaan
työnantajapuolelle. Tapa, jolla tilanne tämän jälkeen kehittyi ja erityisesti
ammattijärjestöjen keskinäinen solidaarisuus edellä mainitun prosessin aikana sai huutia
Maitotalous-lehdessä kesällä 1973:
”On myös väitetty, että neuvotteluoikeuksien myöntäminen STTK:lle romuttaisi nykyisen
virkaehtosopimusjärjestelmän. Korostettakoon, että neuvottelu- ja sopimusoikeuksien
myöntäminen on lakisääteisesti puhtaasti työnantajatahojen päätettävissä ja vastuulla oleva asia.
Tässä yhteydessä on tietysti syytä ihmetellä muiden palkansaajapuolen keskusjärjestöjen
suvaitsematonta asennetta tässä kysymyksessä. Neuvottelukoneisto tuskin voi
perusteellisemmin epäonnistua kuin nykyoloissa näinkin mittavan lakon tultua
neuvotteluoikeudesta, siis periaatteesta saada neuvotella näistä kysymyksistä.”220
Kylpylä sen sijaan sai elää jopa vertaisryhmän julkisuudelta rauhassa, vaikka Maitotalouslehden vuoden 1973 ensimmäisessä kansikuvassa kylpylän tuolloisia laajennushankkeita
kuvan kera esiteltiin. Samaisessa lehdessä ei kuitenkaan viitattu käynnissä olleisiin
rakennusprojekteihin mitenkään. Jouluna 1973 sentään julkaistiin nykykäsitettä käyttäen
eräänlainen kylpylän tuotesijoittelua sisältävä mainos, kun artikkelissa ”Joulu Tuomarlassa”
nimimerkki ”tonttu” kuvailee perheensä joulua Ikaalisten kylpylässä jonkinlaisena
kulttuurisena rajanylityksenä pohtien aluksi syyllisyystematiikan kautta joulun viettämisen
siirtämistä kylpylään mutta päätyen lopulta kuitenkin ylistämään uuden tavan iloja ja
vaivattomuutta. Samalla teksti tuli todentaneeksi myös tuolloin vallinneet perinteiset
sukupuoliroolit joulun viettoon liittyen:
”Silloin päätin keskustella perheen kanssa ’toisenlaisesta joulusta’. - joulusta hotellissa. Tunsin
syyllisyyttä, enkä tahtonut uskoa, että perhe hyväksyisi noin radikaalin muutoksen entisiin
kotona vietettyihin jouluihin. (…) Joulu iltakahvit nautittiin talvipuutarhassa. Sinne löysi
tiensä myös viehättävä joulupukki - Pirkko-rouva osasi viedä joulupukin roolin yhtä
viehättävästi kuin emännyydenkin hovimestarina. Tämä oli meidän perheen erilainen joulu. Se
oli joulu, jolloin äiti ei juossut kieli vyön alla, ei hikoillut siivoushommissa eikä suuttunut
kertaakaan. Tästä joulusta jäi kaikesta huolimatta hiljaisen rauhallisen joulun muisto, hyvän
mielen joulu.”221
219
KTK:sta katso Åberg 2007.
220
Mt 1973/6-7, 174.
221
Mt 1973/12, ”Joulu Tuomarlassa”, (tonttu), 354. Lainauksen ”Joulu iltakahvit” ilmaisun kirjoitusasu lehden
alkuperäinen julkaisuasu. Lainauksesta on selkeästi luettavissa joulun laittamiseen liittyvien tehtävien
sukupuolisegregoituneisuus. Äitien kuului normaalitialnteessa ”juosta kieli vyön alla”, jos joulua vietettiin kotona.
59
Käytännöllisen raadollinen syy tekstiin oli todennäköisesti se, että 1960-luvun lopussa
kylpylän asiakasvirtoja oli ryhdytty seuraamaan tieteellisen liikkeenjohdon menetelmin
päiväntarkasti. Keskimääräisen kuukausittaisen käyttökapasiteetin lisäksi laskettiin myös
kuukausittaisia ja päivittäisiä käyttökapasiteetteja. Muutamien vuosien tarkastelun jälkeen
havaittiin 1970-luvun alussa, että joulukuu oli selvästi hiljaisempi kuin mikään muu
kuukausi. Kun majoituskapasiteetti oli yleensä muuten lähes 91 prosenttisesti käytössä,
putosi lukema aina reiluun 70 prosenttiin joulukuussa vuosien 1969-1972 välillä.222
Siten artikkeli siis mitä ilmeisimmin koetti vaivattomuudesta puhuessaan vedota
tyylitellyn hienovaraisesti erityisesti kaikkiin Meijeriväen liiton ja Terveyskylpyläliiton
yhteisiin jäseniin, jotta he viettäisivät joulun ajan kylpylässä. Yllättävän moni viettikin, jos
ajatellaan joulua muuten 1960-luvulla murtuneen yhtenäiskulttuurin osatekijänä. Se oli
selkeästi se suomalaisuuteen kuuluva kulttuurinen traditio, josta voimakkaimmin haluttiin
pitää kiinni kulttuurisessa modernin murroksessa.
Sosiaalinen lomatoiminta - mahdollisuus jää symboliseksi eleeksi
Laajentuva hyvinvointivaltion rakentaminen suomalaiseen yhteiskuntaan näkyi kylpylän
kuntouttavan ja parantavan toiminta-ajatuksen lisäksi käytännössä siten, että 1960- ja
1970- lukujen taitteessa kehiteltiin kylpylän yhdeksi merkittävimmäksi
toiminnan
tavoitteeksi se, että sen tarjoamista terveydenhoidon palveluista pääsisi ”osallisiksi entistä
laajemmat kansalaispiirit varallisuudesta riippumatta”. Tätä varten luotiin maksualennukset
kylpylähintoihin, joissa oli esimerkiksi 1972 vuodelle vahvistettu 60.000 markkaa
sosiaalilomien järjestämiseen (75.114 euroa). Mainittu summa riittäisi 250 henkilön
kuntolomaan kylpylässä. Näiden lomien käyttäjät valikoituivat tuolloin kuntien
sosiaalilautakuntien ja lääkärien kautta Ikaalisiin.223
Sosiaalinen lomatoiminta oli alkanut vuoden 1969 aikana. Maksualennuksista pääsi
aloitusvuonna nauttimaan 129 henkeä. Rahaa toiminnalle oli varattu sen ensimmäisenä
vuonna Raha-automaattiyhdistyksen antama 20.000 markkaa. Kylpylän taholta ajateltiin
näiden henkilöiden piirin olevan pääsääntöisesti vähävaraisia eläkeläisiä mutta ”joissain
tapauksissa” myös toimessa oleva meijerin toimihenkilö saattoi kuulua tähän ryhmään.224
Seuraavana vuonna henkilöitä tämän palvelun piirissä oli 188 ja vuonna 1971 sosiaalista
lomista pääsi nauttimaan 173 henkilöä. Majoituskapasiteetti oli 50.000 yötä vuonna 1971.
Näistä sosiaalisia lomia oli 1552 vuorokautta. Sosiaalisten lomien osuus oli siis 3,10
prosenttia kaikista yöpymisistä vuorokausien mukaan laskettuna. Henkilöiden kautta
laskien kylpylässä yöpyi 7141 henkilöä vuoden 1971 aikana. Näistä sosiaalista lomaa
222
TERVEYSKYLPYLÄLIITTO RY:N TOIMINTAKERTOMUS VUODELTA 1969, 1970, 1971 JA 1972. TKL:n
arkisto, MVL. Sukupuolisensitiivisyyteen liittyen kylpylä palkkasi lokakuussa 1968 ”strip-tease” esiintyjä ”Miss Dianan”
esiintymään Ravintola Tuomarlaan. Esiintyjän myyneen Viihdeohjelma ohjelma- ja konserttitoimiston toimitusjohtaja
kirjoitti esiintyjästä isännöitsijä Röngälle seuraavasti 16.10.1968: ”Tyttö tekee kaksi numeroa, mutta voi tehdä kolmekin,
kunhan häntä vain puhutatte. Kunnioittavasti…” Pöytäkirjat 1968, Sopimus ja siihen liittyvä kirje 16.10.1968. Kts.
julkisuuskulttuurin muutoksesta Saarenmaa 2010. Naistentanssit pelastivat kylpylän ravintolatoiminnan tuloksen 1980luvulla orkestereiden poistuttua mekaanisen musiikin tulon myötä ravintoloista. Kts. tästä Raimo Leppäsen haastattelu
25.11.2013. Erkki Koski esittää Timo Heinolan päätelleen, että ehkäisypillerien tulo nosti kylpylän suosiota kansalaisten
parissa. Kts. tästä Erkki Kosken haastattelu 4.11.2013.
223
TERVEYSKYLPYLÄLIITTO RY:N TOIMINTASUUNNITELMA VUODELLE 1972. TKL:n arkisto, MVL.
224
TKL:n jäsenkirje 4.7.1969, TKL:n arkisto, MVL.
60
viettäneitä asiakkaita oli 173 henkilöä, joka vastaa 2,42 prosenttia kaikista yöpyneistä.
Raha-automaattiyhdistys oli tukenut sosiaalista lomatoimintaa vuosina 1969-1971 yhteensä
70.000 markalla (vuoden 1971 mukaan vastaisi 93.883 euroa). Toiminta-kertomuksessa
1971 todettiin, että kylpylä oli ollut mukana myös omalla kustannuksellaan. Maaliskuussa
1972 haettiin hinnankorotuksia huoneisiin Turun ja Porin lääninhallituksen hinta-asiain
esittelijältä. Vanha hinta yhden hengen huoneessa yöpyneeltä yhdeltä henkilöltä oli 26
markkaa vuorokaudessa. Hintaan haettiin korotusta kolme markkaa, jolloin uusi hinta olisi
ollut 29 markkaa vuorokaudelta henkilöltä. Kartanorakennuksessa yhden hengen
majoittuminen oli maksanut 10 markkaa vuorokaudelta ja siihen ei haettu korotusta.
(Summat euroissa: 33 / 36 / 13 euroa).225
Jos toimintasuunnitelman 1972 antamat tiedot pitivät paikkansa, eli että 250 hengelle
saatiin järjestettyä sosiaalisia lomia vuoden aikana 60.000 markalla (75.114 euroa), olisi
siitä laskettu täydellinen ulkopuolinen raha-automaattiyhdistyksen subventio ollut tuolloin
henkilöä kohden 240 markkaa (300 euroa). Yö kylpylän yhden hengen huoneessa maksoi
korotetuilla hinnoilla 29 markkaa (36 euroa). Aterioiden päivähinta oli 17 markkaa
sisältäen kahviaamiaisen, lounaan ja arkipäivällisen, jolloin yhden kylpyläpäivän hinta
yksinäiselle asiakkaalle oli 46 markkaa (58 euroa) ilman hoitoja eli yksi henkilö kykeni 240
markalla viipymään kylpylässä 5 vuorokautta vuoden 1972 korotetuilla hinnoilla ilman
hoitoja. Ja jos hän yöpyi kartanorakennuksessa, hän kykeni viipymään ilman hoitoja
laskettuna kahdeksan vuorokautta. Jos sosiaalisen loman pituus oli seitsemän vuorokautta
kuten nykyään, on todennäköistä, että sosiaaliset lomailijat yöpyivät halvemmassa kartanorakennuksessa, jolloin subventoitu summa yhtä yötä kohden oli 17,92 markkaa ja näin
ollen edellä mainituilla hinnoilla erotuksena olisi kylpylälle jäänyt hoitoihin 2,42 markkaa
(3 euroa) koko oleskelun ajaksi.226
Lisäksi hinnastojen pohjalta voidaan ajatellaan hypoteettisesti, että sosiaalisen loman
kuluttaneen asiakkaan hoitoihin kuului viikon aikana yksi selkävenytys, yksi niskavenytys,
yksi parafiinihoito, yksi lyhytaalto- eli UKW-hoito, yksi infrapunahoito, yksi kokohieronta
ja yksi puolihieronta sekä yksi puhdistuskylpy ja lopuksi yksi osallistuminen ryhmässä
ryhtijumppaan, olisi näiden hoitojen yhteishinnaksi viikon ajalta laskettuna tullut vuonna
1972 maksamaan 41,50 markkaa (51,95 euroa) vuoden 1967 hinnoin. Tällaisen
hypoteettisen asiakassuhteen pohjalta laskettuna olisi hoitojen osuus siis ollut vuoden 1971
toimintakertomuksen mukaisin tiedoin laskettuna lähes kokonaan (41,50 markkaa - 2,42
markkaa = 39,08 markkaa) kylpylän ilmoittamaa omamaksuosuutta sosiaalisista lomista.
Lienee siis varovaisesti arvioitavissa, ettei sosiaalisten lomien asiakkailla ollut mitään
mahdollisuutta haaveilla kuuluisista kahdeksan markan arvoisista Kyrösjärven savikääreistä
saati sitten kokonaisesta savihieronnasta, jonka kustannusarvo oli 12,50 markkaa (15,65
euroa) vuoden 1967 hinnoilla, kun jo eräänlaisiksi perushoidoiksi laskettavat hoidot
maksoivat edellä mainitun summan verran ja olivat siis käytännössä ilmaisia sosiaalisten
lomien asiakkaille.227 Tämä ei tietenkään poista sitä tosiasiaa, että joka vuosi lähes kaksisataa
225
TERVEYSKYLPYLÄLIITTO RY:N TOIMINTAKERTOMUS VUODELTA 1971; TERVEYSKYLPYLÄLIITTO
RY:N TOIMINTASUUNNITELMA VUODELLE 1972. TKL:n arkisto, MVL.
226
Hintojen korotuksista kts. TKL:n tvk:n kokousptk. 1.2.1972, 3 § ja liite TKL:n kirje Turun ja Porin lääninhallituksen
hinta-asiain esittelijälle 3.2.1972, Pöytäkirjat 1969-1972, TKL:n arkisto, MVL.
227
Hoitohinnastosta 1967 kts. tämän artikkelin kuva numero 9.
61
vähävaraista pääsi vuosittain yhteiskunnan tuella nauttimaan kuntouttavasta lomasta
Ikaalisissa 1960-luvun lopulta alkaen. Pekka Kuusen sosiaalipoliittisista hahmotelmista
1960-luvun alusta oli siirrytty orastavan käytännön toteutuksen pariin jo vuosikymmen
myöhemmin, mikä yhteiskunnallisena aikana on valonnopeutta verrattaessa esimerkiksi
1890-luvulla alkaneisiin yrityksiin toteuttaa suomalaiseen yhteiskuntaan Kansaneläkelaki.
Sen säätämisessä kesti ensin yli neljäkymmentä vuotta ja se laitettiin oikeastaan toimeen
kunnolla vasta vuoden 1956 Kansaneläkelain uudistuksella.228
Liiton toimintakertomus vuodelta kuitenkin 1972 kertoi, että sosiaalisen lomatoiminnan ylläpitämiseen ei enää ollut saatu varoja Raha-automaattiyhdistykseltä vuodelle
1972. Tästä johtuen todettiin, että TKL oli:
”…kuitenkin omien varojen turvin pienessä määrin harrastanut tätä tärkeätä toimintamuotoa.
Uusissa olosuhteissa on lomatoimintaa harjoitettu siten, että on eri yhteisöitä kannustettu
lähettämään työnantajan kustannuksella työntekijöitä lomalle Kylpylään. Tämä toiminta onkin
jo saanut merkittäviä mittasuhteita.”229
Sitä millaisia nuo kerrotut merkittävät mittasuhteet olivat, ei paljastettu. Toisaalta
samaisessa toimintakertomuksessa kerrottiin toisaalla Raha-automaattiyhdistyksen
kuitenkin tukeneen liittoa taloudellisesti myöntämällä sille 60.000 markan avustuksen
vuodelle 1972 (75.114 euroa). Summa on sama kuin se, jonka varaamisesta sosiaaliseen
lomatoimintaan toimintasuunnitelmassa vuodelle 1972 puhuttiin jo toteutuneena asiana.
Edelleen kun katsotaan toimintasuunnitelmaa vuodelle 1973, niin siinä todettiin lähes
identtisesti edelliseen toimintasuunnitelmaan nähden sosiaalista lomatoimintaa koskien,
miten:
”Vuoden 1973 aikana tulee Terveyskylpyläliitto ry laajentamaan tätä toimintaa ja on jo
vahvistanut 60.000 mk:n kustannusarvion sosiaalilomien järjestämiseen. Tällä summalla
pystytään tarjoamaan terveydenhoitopalveluksia Ikaalisten Kylpylässä 250 hengelle. Lopullinen
aikataulu ja lomasuunnitelma on jo valmiina koko vuoden 1973 ajaksi.”230
Selityksenä näille ristiriitaisuuksille ei voi keksiä muuta kuin sen, että toimintasuunnitelmaa
ei ollut päivitetty uuteen tarpeeksi tarkasti laadittaessa sitä seuraavalle vuodelle.
Huomio sotaveteraanien asiassa alkoi siirtyä eläkekysymyksestä terveys- ja
kuntoutuskysymykseen näiden ikääntyessä ja siirtyessä eläkkeelle 1970-luvun lopulla. Laki
rintamasotilaseläkkeistä oli tullut voimaan 1971. Laki rintamaveteraanien kuntoutuksesta
taas astui voimaan helmikuussa 1983 ja uusittiin 1988. Suomen Sotaveteraaniliitto kehotti
jo 1973 tekemään kunnille määrärahaesityksiä kuntoutuksen ja terveydenhuollon
palveluista. Kunnat suhtautuivat esityksiin myönteisesti veteraanien historiaa tutkineen
Kaarle Sulamaan mukaan. Kuntoutus olikin 1980-luvulle tultaessa jo yksi ”päivän sanoista”
sotaveteraanien arjessa. Vuodesta 1977 alkaen valtio myönsi rahaa sotaveteraanien
kuntoutukseen. Aluksi summa oli vaatimaton 5 miljoonaa markkaa (3,1 miljoonaa euroa)
mutta vuonna 1988 summa ylitti jo 100 miljoonaa markkaa (28,8 miljoonaa euroa). Silti
vielä vuonna 1985 kuntoutukseen päässeiden 12.000 veteraanin määrä oli varsin pieni
228
Kuusi 1961. Analyysia Kuusen sosiaalipolitiikasta kts. Kettunen 2009 ja Yliaska 2014. Kansaneläkelain toteuttamisesta
kts. alaviite 234; kts. suomalaisen sosiaaliturvan historiallisista muodoista Jaakkola et al. 1994.
229
TERVEYSKYLPYLÄLIITTO RY:N TOIMINTAKERTOMUS VUODELTA 1972.
230
TERVEYSKYLPYLÄLIITTO RY:N TOIMINTASUUNNITELMA VUODELLE 1973.
62
suhteessa kaikkiin kuntoutusta tarvinneisiin veteraaneihin. Rintamalisää sai tuolloin jo yli
kaksikymmenkertainen määrä veteraaneja.231
Laajentumisen aika
Samaan aikaan Ikaalisissa aloiteltiin suurisuuntaisia rakennushankkeita mutta toteutusstrategia poikkesi tyystin aiemmasta. Omaa pääomaa oli kertynyt jo sen verran, että mitään
suurempaa kansalaiskeräystä ei enää tarvinnut ryhtyä läpiviemään. Edellisellä
vuosikymmenellä valmistunutta kylpyläkiinteistöä ryhdyttiin laajentamaan 1,1 miljoonan
markan rakennuskustannusarviolla (1.377.098 euroa) lainarahalla. Lisäksi aloitettiin 95
majoitushuonetta sisältävän osaketalon rakentaminen eli niin sanottu Kylpylä-Hotelli, josta
myytiin osakkeita ulkopuolisille. Sen rakennuskustannusarvion kerrottiin olevan 2,85
miljoonaa markkaa (3.567.934 euroa). Osaketalosta oli tarkoitus varata sekä TKL:lle että
MVL:lle kaksi osakehuoneistoa. Pitkään pohditusta urheiluhallista kuitenkin luovuttiin.
Sen kustannuksiin ei enää haluttu osallistua, vaan ajateltiin, että halli tultaisiin
toteuttamaan ”urheiluväen yhteisvoimin käyttäen hyväksi talkoohenkeä ym. toimenpiteitä”,
kuten vuoden 1972 toimintasuunnitelmassa hahmoteltiin.232
Osakehuoneistojen markkinointi sai voimakkaan sysäyksen sen jälkeen, kun
lääkintöhallitus oli hyväksynyt kylpylän anomuksen päästä tuolloin voimassa olleen
sodanjälkeisen invalidihuoltolain (907/46) 7 pykälän 2 momentin tarkoittamaksi
laitokseksi, joka sai antaa lääkintähuoltoon kuuluvaa kuntoutushoitoa marraskuussa
1970.233 Osakkeita kyettiin nyt markkinoimaan tehokkasti sotainvalideille ja heidän
järjestöilleen. Invalidihuoltolaki oli sodan jälkiseurauksia, sillä sodan jäljiltä jäi Suomeen 90
000 sotainvalidia. Laki hyväksyttiin eduskunnassa 1946. Se loi invalidien kuntoutukselle
puitteet, joita noudatettiin aina 1980-luvulle asti. Vasta niin sanottu Vammaispalvelulaki
vuodelta 1987 kumosi sodanjälkeisen invalidihuoltolain. Keskeinen rooli invalidihuoltolain
säätämisessä oli Invalidisäätiön sairaalan johtajana ja ylilääkärinä 1943-1957 toimineella
231
Sulamaa 2007, 59-60, 70-72.
232
TERVEYSKYLPYLÄLIITTO RY:N TOIMINTASUUNNITELMA VUODELLE 1972; laajennuksien edellytyksenä
toimineista maakaupoista kts. TKL:n tvk. kokptk. 12.5.1971, 1 §; TKL:n tvk. kokptk. 28.5.1971, 1 ja 3 §; TKL:n Jhtk.
kokptk. 18.6.1971, 2 §; Johtokunnan pj. Laineen esitellessä vireillä olevia investointihankkeita vuosikokoukselle Ikaalisten
kylpylässä kesällä 1971: ”Kokouksen osanottajat panivat tyydytyksellä merkille suotuisat kehitysnäkymät.” TKL:n
vuosikokous 15.8.1971, 14 §. Laajentamisessa käytettiin työllisyystöitä, joiden ehtona oli töiden aloittaminen tiettyyn
aikaan vuodesta suhdanteiden mukaan. Johtokunnassa harmiteltiin toukokuussa 1972, että piirustusten suunnittelu ei
ollut edistynyt arkkitehtitoimistossa toivotulla tavalla, jonka vuoksi laajennus päästäisiin aloittamaan aikaisintaan
1.8.1972. Tämä oli TKL:n onneksi kuitenkin juuri myös työllisyysehdon edellyttämä raja-aika. TKL:n Jhtk. kokptk.
26.5.1972. Rakennustöiden seurannasta kts. TKL:n vuosikokous 13.8.1972, 12 §. Rakentaminen päästiin aloittamaan
syyskuussa 1972 mutta ilmeisesti mitään sanktioita työllisyystöiden venymisen suhteen ei määrätty, koska niistä ei löydy
mainintaa. TKL:n Jhtk. kokptk. 13.8.1972, 2 §; TKL:n Jhtk. kokptk. 25.9.1972, 5 §; Lokakuussa 1972 pidettiin
”suotavana ja toivottavana”, että rakentaminen on osakeyhtiömuotoista, koska se toisi tuottoja ravintolalle, hoitolalle ja
saunapuolelle, ilman, että TKL:n olisi tarvinnut osallistua rahoitukseen suuremmalla panostuksella. Riskit oltiin siis
osittain opittu ulkoistamaan. TKL:n Jhtk. kokptk. 20.10.1972, 4 §. Lainoista kts. TKL:n Jhtk. kokptk. 20.10.1972,
10-14 §. Rahoitussuunnitelman edellyttämästä 1,8 miljoonasta markasta (2,25 miljoonaa euroa) uupui lokakuussa 1972
vielä 300.000 markkaa (375.572,05 euroa). Tämä päätettiin hankkia vakuutusyhtiöiltä tai Matkailun Kehitysrahastolta
osittain, jolloin 100.000 markkaa jäisi raha-automaattivarojen rahoituksen varaan. TKL:n tvk. ja rktmk. kokptk.
9.10.1972, 4 §. Kesällä 1972 lunastettiin neljä osaketta Kylpylä-Hotellin niin sanotusta Presidentti-osastosta, joista kaksi
päätettiin myydä Terveydenhuoltosäätiölle heti, kun säätiöllä olisi kykyä lunastaa osakkeet. Kaikkien neljän osakkeen
(numerot 105-108) pinta-ala oli 64 neliömetriä ja neliöhinta oli 1.250 markkaa (1.564,88 euroa). TKL tvk. kokptk.
8.6.1972, 3 §. Raha-automaattivaroista oli huhtikuussa 1972 saatu avustusta 190.000 markkaa (237.862 euroa). TKL:n
tvk. kokptk. 7.4.1972, 6 §. Saadut avustukset olivat yleensä noin yksi kolmannes tai hieman enemmän anotusta määrästä.
233
TERVEYSKYLPYLÄLIITTO RY:N TOIMINTAKERTOMUS 1971. Lääkintöhallituksen päätös 12.11.1970.
63
kirurgian professori Fabian Langenskiöldillä, joka oli omaksunut toimintansa ohjenuoraksi
kokonaisvaltaisen kuntoutuksen periaatteen. Vielä nykyisinkin noudatettavan moniammatillisuuden periaatteen kuntoutustyöhön taas kehitti sosiaali- ja terveysministeriön
invalidihuoltokomitean sihteeri Veikko Niemi vuonna 1952. Niemen kynästä oli lähtöisin
myös invalidihuoltoa käsittelevä kirjekurssi vuodelta 1953, joka kului suomalaisten
invalidihuoltotyötä tehneiden sukupolvien käsissä vuosikymmeniä. Niemi toi
kuntoutustyöhön mukaan ajatuksen siitä, että kuntoutuksessa tuli lähteä liikkeelle
invalidisoituneen ihmisen elämäntilanteen ja -vaiheiden kokonaiskartoituksesta.
Kuntoutuksen mahdollistajana toimivat juridisesti Kansaneläkelain uudistus vuodelta 1956,
Sairausvakuutuslaki vuodelta 1963 sekä tapaturma- ja liikennevakuutuslakeihin 1960luvulla tehdyt lisäykset invalidien huoltoa koskien.234
Terveyskylpyläliitolla ei menestyksestä huolimatta tuntunut kuitenkaan olevan varaa
jäädä lepäämään laakereillaan. Motivaatiopohjasta voi esittää monenlaisia tulkintoja. Yksi
niistä sisältää tunnedynaamisen ulottuvuuden. Tilanteeseen tuntui liittyvän jotain sellaista,
jossa laajentumisliikkeen pysähtyessä taivas olisi uhannut välittömästi pudota kylpylän
toimivan johdon mielissä heidän niskaansa. Tätä ilmentää se, miten vuodelle 1972
kirjoitetussa toimintasuunnitelmassa todettiin kyllä saavutetun paljon mutta toimintaa piti
edelleen kehittää, jotta syntyisi lisääntyvää kasvua. Nämä kasvamiseen tähtäävät tavoitteet
taas konstruoitiin julki jokseenkin vaativina. Suunnitelmassa tunnuttiin tunnedynaamisesti
ajatellen kertovan, että eräänlaisen yksilön ylittävän yhteiskuntahenkilön kuntoutus- ja
virkistystarpeita piti tyynnytellä yhä uusilla investoinneilla. Siitä voi myös spekuloida,
alkoiko Tuomarlan alkuvaihetta tunnedynaamisesti toimijoiden mielissä kannatellut
reparatiivinen eli parantava ryhmäfantasia kääntymään seuraavasta lainauksesta ilmikäyvien
kannattelijoiden riittämättömyyden kokemuksien kautta kulttuurisesti jo hieman
nielevyyden puolelle. Sen verran turhautumista lainaukseen sisältyy:
”Pyrkiessään toteuttamaan omaksumiaan ja säännöissä todettuja tavoitteitaan on liitto jo nyt
saavuttanut merkittäviä tuloksia kuntoutustoiminnan ja matkailun kehittämisessä, mutta
Terveyskylpyläliitolla on käsitys, että ellei jatkuvasti kehitellä uusia toimintamuotoja tai
investointeja, ei kasvavaa kuntoutustarvetta ja virkistystarvetta pystytä täyttämään.”235
Samaan aikaan oltiin nimittäin myös kehittelemässä ja tutustumassa mahdollisuuksiin
perustaa Tampereelle Ikaalisten kylpylän etäispesäkkeeksi fysikaalinen hoitolaitos. Lisäksi
Naantali kummitteli edelleen mukana kylpylän laajentumistoiveiden tynnyrissä, ainakin
234
Invalidihuoltolaki (907/46), Kansaneläkelaki 1937 (248/37) ja 1956 (347/56) uudistettu 2007, Sairausvakuutuslaki
(364/63) uudistettu 2004, Laki vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista eli ns.
Vammaispalvelulaki (380/87), Langenskiöldistä kts. Autio, Veli-Matti: Langenskiöld, Fabian. Kansallisbiografia. http://
www.kansallisbiografia.fi/kb/artikkeli/6853/ (viitattu 14.10.2014). Invalidihuollon kehittämisestä suomalaisessa
yhteiskunnassa kts. Ranta-Knuuttila 1967, Vuolle 1989, 1993, Fagerlund, Niemi & Tuunainen (toim) 1992, Harjula
1996, Honkasalo 2000 (pamfletti), Hannikainen 2010 sekä Penttala 2012. Suomen 1990-luvun lama merkitsi katkosta
hyvinvointivaltiollista kehitystä tuottaneelle lainsäädäntötyölle. Sitä ennen ehdittiin vielä julkistaa Lääkinnällisen
kuntoutuksen kehittämistoimikunnan mietintö 1987 (Helsinki, STM, Komiteanmietintö 52/1987), Kuntoutusajan
toimeentuloturvatoimikunnan mietintö 1990 (Helsinki, STM, Komiteanmietintö 6) ja Tapaturma- ja
liikennevakuutuksen kuntoutussäännösten tarkistamista selvittävän toimikunnan mietintö 1990 (Helsinki, STM,
Komiteanmietintö 13/1990). Kts. työstä ja siihen yhteydessä olevasta sosiaalipoliittisesta kehityksestä myös Suikkanen
1990. Kansaneläkelaitoksen historiasta kts. Häggman 1997; sosiaaliturvasta kts. Jaakkola et al. 1994.
235
TERVEYSKYLPYLÄLIITTO RY:N TOIMINTASUUNNITELMA VUODELLE 1972.
64
hahmotelmien tasolla.236 Ehkä riittämättömyyden kokemusta oli tuottamassa rahaautomaattiyhdistyksen kirje Terveydenhuolto-säätiölle syksyltä 1971. Siinä ilmoitettiin,
ettei säätiötä hyväksytty jäseneksi yhdistykseen. Perusteluna esitettiin, ettei sen vielä voitu
katsoa vakiinnuttaneen toimintaansa ja muodostuneen ”toimialallaan keskeiseksi
yhteisöksi”.237 Voi myös olla, että Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistyksen
Ikaalisten kylpylän pumppulaitokseen kohdistuva kummastelu tuotti tunnetta
riittämättömyydestä. Yhdistys totesi kylpylälle, että puhdistamon toimintateho oli
tarkkailupäivänä talvella 1972 ollut olematon. Tilanteen myös kerrottiin olleen jatkuvasti
huono vuoden 1971 aikana. Katastrofista ei silti ollut yhdistyksen mukaan kyse, sillä tilanne
olisi ollut ratkaistavissa huolellisemmalla vesien käsittelyllä. Kirjeessä kerrottiin asiasta
huomautetun mutta ihmeteltiin myös sitä, ettei asiaa ollut vielä hoidettu ”jatkuvista
hoitotoimenpiteiden korostamisesta huolimatta”.238 Marraskuussa 1973 päätettiin, että
rakennettaisiin uudet syväkaivot veden saannin parantamiseksi mutta veden
puhdistamisesta ei tässä yhteydessä puhuttu mitään.239
Toisaalta kyse saattoi olla myös konfliktista, joka oli kytenyt jo pitkään. Kylpylän
tielinjauksista oli väännetty maanomistaja agronomi Torsten Wegeliuksen kanssa jo
aiemmin mutta tilanne kärjistyi avoimeksi yhteydenotoksi ryhdyttäessä rakentamaan
Venetsian tilalla olevaan Kuivaniemeen maauimalaa. TKL oli sitoutunut ostamaan
Wegeliukselta tien alle jäävän maa-alan yhden markan neliöhintaan aarin osalta, jonka
tielinjauksen oikaisu vaatisi loppuvuodesta 1971. Wegeliuksen kanssa oli käyty jo sitä ennen
useasti keskusteluja alueen teiden linjauksista.240 Marraskuussa 1971 päätettiin MVL:ltä
pyytää lupaa rakentaa uimalaitos Kuivaniemeen ja saada hakata metsää puutarpeiksi
rakentamiseen, oltaessa keskellä aktiivista kamppailua Wegeliuksen kanssa. Anomuskirjeessä
vuodatettiin adrenaliinia uhkuvaa tilannekuvausta MVL:lle. Asia esitettiin TKL:n ja MVL:n
yhteisenä siten, että TKL oli puolustamassa taistelukentällä etäältä seuraavan omistajan eli
MVL:n etuja:
”Taistelu ns. Kuivaniemen omistuksesta on alkanut ja Meijeriväen Liiton edut on tällöin
turvattava. Wegelius on ilmoittanut vetävänsä piikkilangan kapean rantakaistan eteen, jonka
liitto omistaa, jolloin sen käyttö vaikeutuisi.”
Kirjeessä kerrottiin, että rakennuslupa oli jo saatu ja rakentamaan päästäisiin maalishuhtikuun vaihteessa 1972 jään päältä suoraan jäiden lähtöä odotellessa. TKL esitti
MVL:lle, että omistuksessa olevalle kaistaleelle rakennettaisiin uimalaitos ja vieläpä
levennettäisiin sitä hieman täyttämällä rantaa hiekalla. Tällöin ”panosta niemestä
236
TKL:n tvk. kokptk. 16.10.1972, 10 §; TKL:n tvk. kokptk. 25.11.1972, 1-2 §. Työvaliokunta keskusteli jälkimmäisessä
kokouksessa kylpylän rakentamisesta Naantaliin ja päätti tutkia sen mahdollisuutta.
237
Raha-automaattiyhdistyksen kirje Terveydenhuoltosäätiölle 16.11.1971, Kansio 1969-1975 Ikaalisten terveyskylpylä,
TKL:n arkisto, MVL.
238
Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistyksen kirje Ikaalisten kylpylälle 9.2.1972, Kansio 1969-1975 Ikaalisten
terveyskylpylä, TKL:n arkisto, MVL.
239
TKL:n tvk. kokptk. 1.11.1973, 11 §.
240
TKL tvk. kokptk. 10.10.1971, 6-7 §.
65
taisteltaessa suurennettaisiin” huomattavalla tavalla.241 Tammikuussa 1972 MVL antoi
suostumuksensa uimalaan ja puiden kaatamiseen omistamiltaan alueilta sen
rakentamiseksi.242 Helmikuun alussa rakentaminen oli alkanut ja maaliskuulla päästiin
toteamaan rakennustyömaan toimivan asiallisesti ja töiden ”kehittyneen laskelmien
mukaisesti”.243 Maauimala valmistui toukokuussa 1972 parahiksi ennen kesän
ulkouimakautta.244 Piikkilankaa ei koskaan vedetty.
Kylpylä-Hotellin piirustuksia laajennettiin kesken rakennuksen suunnittelun. Taloon
ilmestyi yksi kerros lisää suuren kysynnän vuoksi keväällä 1972.245 Vaikka rakennusalan
lakot ja siihen liittyneet myötätuntolakot valmistumista hieman siirsivät,246 päästiin
harjannostajaisia viettämään 19.1.1973. Urheiluhallia koskevaa puutetta koetettiin korjata
kirjelmöimällä hallia koskien samoihin aikoihin Ikaalisten kauppalan hallitukselle. Kirjeessä
esitettiin, että urheiluhalli pitäisi rakentaa kylpylän välittömään läheisyyteen.
Sijoituspaikkaehdotusta perusteltiin sillä, että ainoastaan kyseisellä sijainnilla hallista saisi
edes jotenkin kannattavan.247 Tampereelle kaavailtu sivutoimipiste saatiin avattua
tammikuussa 1973.248
Naantalin neljä vuotta aiemmin lanseeratussa kylpylähankkeessa päästiin eteenpäin, kun
helmikuussa 1973 pidettiin neuvottelu Naantalin kaupungin kylpylaitostoimikunnan ja
Ikaalisten kylpylän välillä. Norri piti Naantalin suunnitelmia toteuttamiskelpoisina ja esitti,
että rakentaminen tapahtuisi kaksivaiheisesti. Ensimmäisen ja toisen vaiheen välille Norri
esitti kolmen vuoden taukoa. Hän uskoi rakentamisen tulevan maksamaan noin 4
miljoonaa markkaa (noin 4,5 miljoonaa euroa). Ikaalisissa tunnuttiin olevan innostuneita
rakentamisesta, sillä Norri kertoi heillä olevan valmiina jo periaatepäätös hankkeeseen
mukaan lähtemisestä.
Norri esitti, että Naantalin rakentamisesta vastaisi Terveydenhuoltosäätiö ja että siihen
tulisi nopeasti saada mukaan myös Naantalin kaupungin edustaja. Tätä hän perusteli sillä,
että tällöin olisi mahdollista saada laitokselle avustuksia raha-automaattiyhdistykseltä.
241
TKL:n kirje MVL:n johtokunnalle 11.11.1971, liite 6 §:ään; TKL:n tvk. kokptk. 9.11.1971, 6 §. Agronomi
Wegeliuksen omistamaan Nygårdin kartanoon oli syntynyt siamilaiset kaksoset 1902, joita esiteltiin valokuvaaja Mikko
Ilkan ottaman kuvan kera sanomalehdessä, jonka lehtileike on tallennettu TKL:n arkistoon ilman päiväystä. Lehden
artikkelin oli kirjoittanut valokuvaajan poika Matti M. Ilkka. Artikkelin mukaan syntymä tapahtui kartanossa palvelleelle
muonamiehen vaimolle. Synnytyksessä avusti piirilääkäri Alarik Achrén. Artikkeli loppuu sanoihin: ”Kovin lyhyeen
päättyi ikaalislaisten kaksosisarien elämäntarina Nygårdissa. Viime vuosikymmenien aikana syntyi tälle tilalle laajalti
tunnettu Tuomarla-niminen hotelli ja parantola, jonka suojissa annetaan lääkärin valvonnassa kaikenlaisiin vaivoihin
asianmukaista, parantavaa hoitoa. Wegelius-suku ei enää pitkiin aikoihin ole kartanoa omistanut.” Symbolisella tasolla
siamilaisten kaksosten syntyminen yhdistettiin artikkelin lainauksessa juuri kartanon omistussuhteeseen mainitsemalla
erikseen, että alueella toimittiin kirjoitushetkellä asianmukaisesti ja ettei Wegeliuksen suku ollut kartanoa enää aikoihin
omistanut. (Kirjoitusvirhe kaksossisarissa alkuperäisessä artikkelissa.) Päiväämätön lehtileike ”Yhteenkasvaneet kaksostytöt
Ikaalisissa v. 1902”, TKL:n arkisto, MVL. Asetelma kaksossisarien kohdalla muistuttaa symbolisella tasolla sekä TKL:n ja
MVL:n suhdetta että myös myöhempää TKL:n ja Norrin perheyritysten suhdetta.
242
TKL:n tvk. kokptk. 10.1.1972, 3 §.
243
TKL:n tvk. kokptk. 1.2.1972, 5 § ja TKL:n tvk. kokptk. 17.3.1972, 1 §.
244
TKL:n tvk. kokptk. 24.5.1972, 4 §.
245
Kylpylä-Hotelli Oy:n kirje Kylpylä-Hotelli Oy:n osakevaraajille 31.5.1972, kansio Vanhoja asiakirjoja, TKL:n arkisto,
MVL.
246
Kylpylä-Hotelli Oy:n kirje Kylpylä-Hotellin osakkaille 31.7.1973, kansio Vanhoja asiakirjoja, TKL:n arkisto, MVL.
247
TKL:n tvk. kokptk. 9.1.1973, 6 §; TKL:n kirje Ikaalisten kauppalan hallitukselle 9.1.1973.
248
TKL:n tvk. kokptk. 19.1.1973, 8 §.
66
Mihinkään avoimeen arkkitehtikilpailuun ei Norrin mielestä hankkeessa kannattanut
lähteä, vaan parempi toimintamalli olisi sellainen, jossa muutamalta tutulta toimistolta
pyydettäisiin luonnokset ja valittaisiin niistä paras suunnittelija kylpylää piirtämään.249
Laajentuminen ei Ikaalisissa itsessäänkään päättynyt vielä Kylpylä-Hotellin
rakentamiseen sekä kylpylän 1964 valmistuneen päärakennuksen laajennukseen. Kylpylän
myötävaikutuksella kerrottiin nimittäin kesällä 1973 saadun aikaan se, että alueelle oli
ryhdytty rakentamaan uutta hotellia, joka ei kuitenkaan ollut TKL:n omistuksessa. Kyse oli
Terme-nimisestä osakehotellista.250 Naantaliin ei Ikaalisista enää tämän jälkeen koskaan
palattu virallisin yhteydenotoin.
Urheilun edistämissäätiön talouskaruselli
Meijeriväen liiton toiminnanjohtajana 1975-1990 toiminut Heimo Breilin arvioi
kevättalvella 1986 tuolloin 70-vuotisjuhliaan viettäneen sosiaalineuvos Heikki Norrin
toimintatapoja. Pohdinta sai alkunsa Anni Rikalan lähettämästä Balneologinen Yhdistys
ry:n kirjelmästä tammikuulta 1986, jossa viitattiin Norrin 70-vuotissyntymäpäiviiin ja
muutamiin muihin ajankohtaisiin tapahtumiin. Rikalan kirjeestä saattoi lukea, että oli
olemassa säätiö, joka kantoi sosiaalineuvoksen nimeä ja jonka tarkoituksena oli hankkia
omistukseensa Kylpylä-Hotellin puutarhassa oleva sosiaalineuvoksen patsas sekä kustantaa
kylpylänäyttelyn tulevat laajennetut tilat. Kirjettä eteenpäin lukiessa kävi kuitenkin ilmi,
ettei säätiötä vielä ollut perustettu, vaan tarkoituksena kirjeellä oli saada lukija
lahjoittamaan säätiön perustamista varten 500 markkaa tai yhdistystä edustaessaan 3000
markkaa hanketta ajavalle säätiölle. Lopussa lukija havaitsee, että Norrin perustamia
säätiöitä oli olemassa jo neljä ja tästä olisi nyt tulossa viides.251 Breilin totesi kirjeestä siitä
eteenpäin tiedottaessaan, miten:
”Tarkemmin tuohon kirjelmään tutustuessaan huomaa, että normaalin sanahelinän seassa on:
A. Kerjuukirje, jonka avulla saaduilla varoilla sitten rahoitettaisiin niitä Heikki Norri &
kumppanien hankkeita Lomakallion puitteissa, ja jotka selvästi ovat kilpailevia ja häiritseviä
toimintoja Ikaalisten Terveyskylpylälle. B. Muokata mielialoja Ikaalisissa myönteiseksi tuolle
sotainvaliiditaloksi ristitylle hankkeelle, jonka rakennuslupa-asia TKL:n toimesta silloin saatiin
kumoon, mutta jota taas uudelleen siellä yritetään. Oli nyt niin taikka näin, Heikki kuitenkin
kaiken aikaa yrittää hyödyntää omaan ja poikansa pussiin Ikaalisten Terveyskylpylää, sen
hoitotiloja ’sivupalveluina heillä aikanaan asuville’ ja omaa muka edelleen keskeistä ja
vaikutusvaltaista asemaa niin Terveyskylpylän puitteissa kuin asiantuntijana koko maassa.
Minun käsitykseni on kuitenkin se, että kampanjoinnin takana on edelleen Heikillä se sama
pyrkimys, johon hän ehti tottua Kylpylä-Hotellin ja Hotelli Termen rakentamisessa, että
grynderihomma on hankkeena hyvin edullista! Kun hän toisaalta tietää hyvin, että K-H:n ja
Termen osakkeiden hyvän vuokratuoton johdosta Ikaalisten Terveyskylpylän alueella on erittäin
kova kysyntä noista hotelliosakkeista, tällaisen kolmannen oma-osake-talon rakentaminen
kylpylän siivelle kannattaa ja sen osakkeet menevät varmasti kaupaksi! Kuitenkin kaiken aikaa
249
Muistio neuvottelukokouksesta Naantalin kaupungin kylpylaitostoimikunnan ja Ikaalisten kylpylaitoksen kesken
21.2.1973, 2-4 §.
250
TKL tvk. 18.6.1973, 7 §.
251
Balneologisen Yhdistys ry:n kirje valikoiduille vastaanottajille 12.1.1986, kansio Vanhoja asiakirjoja, TKL:n arkisto,
MVL.
67
on kyse Ikaalisten Terveyskylpylän ja sen maineen hyväksi käyttö yksityistarkoituksiin ja sitä
kautta perimmäisenä r a h a a …!!!”252
Alkunsa edellä kuvailtu jupakka oli saanut jo vuosikymmentä aiemmin. Norri oli johtanut
Terveyskylpyläliittoa päätoimisena toiminnanjohtajana 1967 alkaen siirryttyään sinne
Meijeriväen liiton toiminnanjohtajan tehtävistä. Kuten Meijeriväen liitto, oli myös
terveyskylpylä suurilta osin Norrin ideoima. Hän oli toiminnanjohtajana talossa vuoteen
1974, jolloin hän jäi ensin sairaslomalle syksyllä 1974 ja sitten eläkkeelle sairasloman
päättyessä 28.2.1975. Eläköitymisvyyhden purkautuminen alkoi siitä, kun Norri ideoi
kevättalvella 1974 ministeri Virolaisen kansalaispäivälliset. Niillä kerättiin rahaa sekä
kylpylätoiminnan rahoittamiseksi että myös Virolaisen vaalikassaan hieman samaan tyyliin,
kuin samanaikaisella Suomen Rakennusurakoitsijoiden liiton toiminnalla, jota pyöritti
Mauno Koiviston luotettu Lauri Reunala.253 Virolaisen kansalaispäivällisten tarkoitusperänä
Norrille oli saada rekrytoitua niin sanottuja uusia ”Clubimestareita”. Näiden jokaisen
mestarin tehtävänä olisi ollut hankkia yhdeksän uutta ”clubijäsentä” Norrin tuoreimpien
ideoiden toteuttamiseksi.254
Yksi näistä Norrin lukuisista vauhdikkaista laajentumisvisioista esiteltiin Terveyskylpyläliiton johtokunnassa joulukuun lopussa 1973. Kokouksessa todettiin keilahallin olevan
kylpylän alueelle tarpeellinen, ”jotta saataisiin asiakkaita” lisää. Samalla perustettiin
”Urheilun Tuki Säätiö”, jonka tarkoituksena oli saada aikaan keilahallin perustaminen.
Samassa kokouksessa päätettiin myös ostaa Porista jo valmiiksi keilaradat hallia varten
18.000 markan hintaan (20.169,03 euroa).255 Kesällä 1974 Norri lähestyi TKL:n
puheenjohtaja Vieno Lainetta Urheilunedistämissäätiön nimissä ja pyysi tätä yhdeksi
toimijaksi säätiöön. Norri kirjoitti, että tehtävänä olisi ensimmäisessä vaiheessa koota varat
keilahallihankkeen toteuttamiseen, toisessa vaiheessa koota varat urheiluhallin
toteuttamiseen sekä näiden:
”…toiminnallisten tavotteiden jälkeen ko. säätiö voisi ryhtyä harjoittamaan vastaavaa
toimintaa muissa kylpylöissä, yhteistoiminnassa näiden kylpylöiden kanssa.”256
252
Heimo Breilin lähetetty kirje MVL:n eri tahoille ”NORRI SE VAAN JAKSAA!!! (ei yksilöityä vastaanottajaa) 5.2.1986,
kansio TKL:n Vanhoja asiakirjoja, TKL:n arkisto, MVL. Lopun harvennus alkuperäisessä kirjeessä.
253
Kts. SRUL:sta Levä 2008, 268-271.
254
Heikki Norrin kirje ”Kansalaispäivälliset Ikaalisten Kylpylässä 9.2.1974” usealle vastaanottajalle 19.6.1974;
Clubimestaritodistus 18.6.1974; TKL:n kirje Clubimestareille 25.3.1974. Kansalaispäivälliset kirje oli retorisesti taitavasti
muotoiltu. Ensin siinä lähetettiin ”myöhästyneet kiitokset” (vastaanottajan ylistäminen) kaikille, jotka olivat olleet
mukana ”ministeri Virolaisen” kansalaispäivällisillä sekä myös niille, jotka oli kutsuttu ”mutta eivät voineet saapua
päivällisille” (inklusiivisuus). Tämän jälkeen seurasi tehtävänanto (valtaan alistaminen), joka tapahtui toiselta
kollektiiviselta toimijalta, kun ”Ikaalisten Kylpylä” haastoi edellä mainitut henkilöt ”pieneen toiminnalliseen
kilpailuun” (toiminnallisuuden ja sen vähäisyyden korostaminen, jotta tehtävä ei tuntuisi ylitsepääsemättömältä suorittaa).
Henkilöiden tuli osallistua jäsenkeräystyöhön hankkimalla yhdeksän uutta jäsentä ja osallistua vuosikokoukseen sekä
kylpyläjuhlaan. Lopussa annettiin toimintaohjeet siihen tapaan, aivan kuin vastaanottaja olisi keräystehtävän jo suostunut
suorittamaan, kun todettiin, että keräystä varten lähetettiin aineisto ja annettiin kuittilomakkeiden postitusohje sekä
palautuksen viimeinen päivä.
255
TKL:n Jhtk. kokptk. 29.12.1973, Pöytäkirjat 1973, TKL:n arkisto, MVL.
256
Heikki Norrin kirje Vieno Laineelle 10.7.1974, Pöytäkirjat 1974, TKL:n arkisto, MVL. Alleviivaus alkuperäisessä
asiakirjassa. Tietoa siitä ei ole löydettävissä, oliko joku muu kylpylä enää tässä vaiheessa edes halukas yhteistyöhön Norrin
tai Ikaalisten Kylpylän kanssa.
68
Norri kirjoitti Laineelle, että Terveyskylpyläliitto oli lahjoittanut säätiön peruspääomaksi
70.000 markkaa (66.808 euroa). Työvaliokunta päätti heinäkuun alussa 1974 ehdottaa
johtokunnalle ”yksimielisesti”, että liitto lahjoittaisi Terme Osakeyhtiöltä saamistaan
suunnittelu ja muista kustannuksista laskuttamansa 70.100 markkaa Urheilunedistämissäätiölle.257 Mutta miksi näin toimittiin, jää epävarmaksi, sillä liiton johtokunta
oli jo toukokuussa (17.5.1974) päättänyt lahjoittaa aiemmin 18.000 markalla ostetut
keilaradat ”Urheilun Edistämissäätiön” alkupääomaksi 70.000 markan hintaan (17.179
euroa / 66.808 euroa).258 Markan arvo toki heikkeni 1973:sta seuraavaan vuoteen tultaessa
öljykriisin vaikutusten alkaessa iskeytyä läntisiin talousjärjestelmiin mutta tästä huolimatta
keilaradan laskennallinen arvo nousi silti yli kolminkertaiseksi ilman, että kukaan
johtokunnassa reklamoi asiasta. Norri oli myös ilmoittanut johtokunnassa heinäkuussa
1974 perustaneensa Kylpyläkasino Osakeyhtiön kertoen sen osakkeiden määrän olevan
1000 kappaletta.259
Asiat voivat joskus muuttua yhdessäkin yössä yllättävän nopeasti. Marraskuun 26. päivä
1974 työvaliokunnan kokouksessa tiedusteltiin Meijeriväen liiton toiminnanjohtaja Timo
Heinolalta, ryhtyisikö hän kylpylän johtajaksi väistyvän Norrin tilalle. Heinola suostui
ehdotukseen 1.2.1975 alkaen. Hänen palkakseen sovittiin 4.600 markkaa kuukaudessa
(vastasi 1974 marraskuussa 4390,24 euroa mutta keväällä 1975 arvo oli pudonnut 3725,97
euroon).260 Heinola oli jo lokakuulla laskeskellut Kylpylä-Hotellin ja Termen
markkinointikustannuksia ja todennut, että menot ylittivät tulot. Työvaliokunta päätti
korottaa markkinointimaksuja 44 prosenttia suhteessa huoneiden bruttotuottoon vuoden
1975 aikana. Rahan arvo oli tuolloin voimakkaassa muutoksessa, mikä lienee osaltaan
vahvistanut ihmisten kokemusta yhteiskunnallisesta muutoksesta öljykriisin jälkeisessä
maailmassa. Ryhdyttiinhän Suomessakin sulkemaan katuvaloja energiasäästömielessä
samaan aikaan.261
Helmikuussa 1975 luodattiin Urheilun edistämissäätiön edellisenä vuonna
käynnistynyttä toimintaa muistiossa, joka oli kirjoitettu säätiön hallituksen toimesta. Siinä
kerrottiin, että säätiö oli jättänyt avustusanomuksen saadakseen avustusta veikkausvoittovaroista. Anomukseen liittyneet rakennussuunnitelmat ja muut liitteet olivat
kuitenkin jääneet esittämättä säätiön hallitukselle sekä sen valitsemalle rakennustoimikunnalle. Säätiön asiamies eli Norri oli lisäksi toimittanut anomuksen liitteineen
omavaltaisesti Läänin urheilulautakunnalle, jonka tehtävänä oli lähettää anomus eteenpäin
Opetusministeriöön päätettäväksi. Säätiön hallitus totesi, ettei se ota vastuuta
avustusanomuksesta tämän vuoksi. Lisäksi Hotelli Terme Osakeyhtiön tilejä selviteltäessä
oli käynyt ilmi, että yhtiö oli maksanut keilahallin maansiirtotöistä ja urheilutalon sekä
keilahallin suunnittelusta jo lähes 35.000 markkaa (28.349 euroa). Lopullista summaa ei
kirjoitushetkellä vielä edes tiedetty, koska selvittelyt olivat tuolloin edelleen kesken. Lisäksi
todettiin, miten:
257
TKL:n tvk. kokptk. 1.8.1974, 4 §.
258
TKL:n Jhtk. kokptk. 17.5.1974, 5 §. Samaisessa kokouksessa (4 §): ”Toiminnanjohtaja selosti toimintaa uuden
perustettavan Urheilun Edistämissäätiön perustamisesta, käyttäen tähän aikaa eniten.” 6 §:ssä säätiö sitten perustettiin.
259
TKL:n tvk. kokptk. 16.7.1974, 6 §.
260
TKL:n tvk. kokptk. 26.11.1974, 3 §.
261
TKL:n tvk. kokptk. 28.10.1974, 5 §.
69
”Säätiön hallitus on, saatuaan keilahallin rakennuspiirustuksen suunnittelijalta 16.1.1975,
todennut suunnitteilla olevan keilahallin niveltyvän täydellisesti Heikki Norrin perheyhtiön
liiketoimintaan, jota toimenpidettä hallitus ei hyväksy.”
Hallitus, jossa kertomuksen allekirjoittajina olivat jäsenet Vieno Laine, Kauko Marjamäki ja
Timo Heinola irtisanoutui kaikesta vastuusta ja se esitti toivomukset, ettei avustusanomusta
tultaisi käsittelemään ja että harkittaisiin säätiön lopettamista.262
Urheilun Edistämissäätiön valtuuskuntaan Norri kaavaili varsin vaikutusvaltaista ryhmää
suomalaisen yhteiskunnan poliittisista ja taloudellisista vaikuttajista. Toukokuussa 1974
Norri oli listannut nimiä esitykseen säätiön hallintoa varten. Lista on kuin suoraan aikansa
Kuka Kukin On teoksesta. Valtuuskuntaan Norri olisi halunnut ministereitä ja maaherroja
keskustasta ja sosialidemokraateista (E. J. Niemi, Ahti Karjalainen, Sylvi Siltanen, Kaarlo
Pitsinki ja Marjatta Väänänen), vuori-, hallitus- ja kauppaneuvoksia liike-elämän
vanhemmista ja nuoremmista vaikuttajista (Aarne Karjalainen, Aarne Aarnio, Matti
Kekkonen ja Kauko Ahlström), kokeneita johtajia (Lauri Kantee, Leo Noro, Matti Nurmi,
Eino Uusitalo ja Pertti Paloheimo), lehtien merkittäviä päätoimittajia ja lakitieteen
lisensiaatteja (Martti Huhtamäki, Jouko Tyyri ja Lauri Tarasti) sekä yhden maanviljelijän
(Lauri Keskinen). Hallitukseen Norri halusi vain hänet itsensä sekä TKL:n monivuotisena
puheenjohtajana toimineen Laineen, toisen TKL:n monivuotisen hallitusjäsenen Kauko
Marjamäen sekä MVL:n toiminnanjohtaja Timo Heinolan.263
Kuva 13: Hetken elänyt ”Clubimestaruuskirja”. Klubimestarin piti saada tämä
sen jälkeen, kun hän oli hankkinut yhdeksän uutta ”10 markan jäsentä” klubiin.
Samassa kokouksessa, jossa säätiöstä päätettiin selosti toiminnanjohtaja Norri myös tulevaa
rahanhankintatoimintaa, jonka ”runkona” toimisi niin sanottu ”clubijäsenverkosto”. Jo
aiemmin käytössä ollut klubijäsenyys ulotettaisiin nyt koko maan kattavaksi verkostoksi,
jossa vanha kollektiivinen rahankeräysidea jalostettiin ulkoistettuna toimintana
262
K E R T O M U S Urheilun edistämissäätiön toiminnasta kalenterivuodelta 1974. Pöytäkirjat 1974, TKL:n arkisto,
MVL. Allekirjoitussarakkeesta puuttuivat hallituksen jäsenistä Kaarlo Pitsingin, Jouko Tyyrin sekä Heikki Norrin nimet.
263
Liite n:o 1, Esitys Urheilun Edistämissäätiön hallinnoksi, TKL:n Jhtk. kokptk. 17.5.1974, 4 §.
70
hyödyttämään kylpylää. Norri esitteli niin sanotun ”clubimestarikirjan” ja tavat, joilla
keräys toimi. Sen seurauksena johtokunta totesi, että: ”Johtokunnalla ei ollut mitään
muistuttamista asian johdosta.” Keräyksen tavoitteeksi asetettiin 100.000 markan tuloksen
saavuttaminen.264
Todellisuudessa uudella keräyksellä kerättiin rahoitusta Norrin ideoimaa keilahallia
varten. Samaan aikaan Terveyskylpyläliiton ennen niin suuri jäsenmäärä oli ”romahtanut”.
Jos ajatellaan, että Terveyskylpyläliitossa oli erotettu 1970-luvun alussa vuosittain lähes
sadasta jäsenestä reiluun kahteen sataan jäseneen maksamattomien jäsenmaksujen vuoksi ja
jäseniä todettiin heinäkuussa 1974 olevan 252 henkilöä, voi ilman suurtakaan jälkiviisautta
väittää, että uuden keräyksen tavoite oli täydellisen epärealistinen. Kun vertaa jäsenmäärää
vuodelta 1974 taulukon yksi ilmoittamaan määriin, jotka perustuivat Norrin antamiin
ilmoituksiin 1960-luvun toimintakertomuksissa, ei voi kuin ihmetellä, mihin kaikki reilut
130.000 kannattajajäsentä katosivat muutamassa vuodessa. Ainoa selitys on se, että jäsenten
määrän kirjaamistapaa muutettiin radikaalisti 1970-luvulla siirtyen todellisten
jäsenmaksunsa maksavien jäsenten määrän kirjaamiseen ja luopuen Norrin toimintakertomuksissa aiemmin harrastamasta tavasta laskea kannattajajäsenyyksiä.265
Itse asiassa toukokuun kokouksessa ei edellä kirjoitetusta huolimatta tehty virallista
päätöstä mainitusta uudenlaisen ”Clubijäsenkeräyksen” suorittamisesta. Sen sijaan
kokouksen pöytäkirjaan lisättiin viimeisen 14 pykälän jälkeen katkoviivojen perään
kommentti pöytäkirjaa koskien:
”Kahdeksatta pykälää siihen kuuluvine liitteineen johtokunta ei hyväksynyt, koska osa
liitteistä ei vastaa pöytäkirjoissa olevia päätöksiä.”266
Seuraavassa johtokunnan kokouksessa heinäkuussa keräysasiaan palattiin heti tuoreeltaan.
Norri oli selostanut asiaa kirjelmällä johtokunnan jäsenille. Johtokunta totesi, että
toiminnanjohtaja oli käynnistänyt jäsenkeräyksen mutta ettei johtokunta ollut tehnyt
päätöstä keräyksen suorittamisesta. Norri sai olla kokouksessa läsnä ainoastaan sen
avauksessa. Neljännessä pykälässä ei vahvistettu edellisen kokouksen pöytäkirjaa sen
kahdeksannen, klubikeräystä koskevan pykälän osalta, koska todettiin, ettei osa liitteistä
vastannut tehtyä päätöstä. Tarkempaa selitystä, mitkä osat olivat kyseessä, ei annettu mutta
paniikkinappula tuntui olevan lähes pohjaan asti painettuna. Kokouksessa päätettiin
lopettaa klubijäsenkeräys ja esitettiin, että Terveydenhuoltosäätiö voisi kyllä kehittää
jäsenkeräystä mutta vain omalla puolellaan. Kokous myös totesi työvaliokunnan suorittavan
Norrin sairasloman valmistelun mutta ei katsonut eläkeasian vielä olevan ajankohtainen.
Samana päivänä järjestettiin myös toinen johtokunnan kokous, johon Norria ei kutsuttu
ollenkaan. Sen ydinasia oli, että pidettäisiin ylimääräinen yhdistyksen kokous, jossa
ehdotettaisiin 800.000 markan (763.519 euroa) kiinnitysten hakemista kaikkiin kylpylän
alueella oleviin rakennuksiin vuokraoikeuksineen. Ylimääräinen kokous hyväksyi elokuussa
1974 ehdotetut järjestelyt.267 Ilmassa oli savua mutta tulta ei näkynyt missään. Ilmeisesti
264
TKL:n Jhtk. kokptk. 17.5.1974, 8 §.
265
Vrt. Taulukossa 1 tässä tekstissä esitettyjä lukuja TKL:n Jhtk:n kokptk:n 5.7.1974, 3 §:n liitteinä oleviin
jäsenluetteloihin ja niiden määriin sekä poistuman vauhtiin.
266
TKL:n Jhtk. kokptk. 17.5.1974, lisäys pöytäkirjan loppuun katkoviivan jälkeen.
267
TK:n Jhtk. kokptk. 5.7.1974, 4, 8, 9-13 § ja 5.7.1974, 3-4 §; TKL:n ylimääräinen kokptk. 18.8.1974, 6 §.
71
jonkinlaisten talousvaikeuksien ajatus tai odotus oli jo tässä vaiheessa olemassa, vaikka niitä
ei vielä muuten suoraan käsiteltykään.
Vuosikokouksessa tilinpäätöksen alijäämäisyys kuitenkin todettiin. Kylpylän hoitopuoli
erityisesti tuotti jatkuvasti tappiota ja elokuussa 1974 se oli jo reilut 340.000 markkaa
(324.495 euroa).268 Vanhoja toimintamalleja ryhdyttiin uusimaan heti vuosikokouksen
jälkeisessä hallituksen kokouksessa. Keskusteluun otettiin sairaslomalla olevan
toiminnanjohtajan aiempi ilmoitus työvaliokunnassa heinäkuussa 1974 Kylpyläkasino
Osakeyhtiöstä. Johtokunta katsoi sopimattomaksi, että sen kautta tulevaisuudessa tultaisiin
harjoittamaan anniskelu- tai ravintolatoimintaa kylpylän alueella. Kylpylän ulkopuolinen
toiminta ei ollut johtokunnan mukaan soveliasta myöskään Kylpylä-Hotellissa. Lisäksi
Hotelli Termen kohdalla tultaisiin esittämään, että Kylpyläkasino luovuttaisi
anniskelutoiminnan liitolle kaupan kautta. Näkemys oli, että kaikki palvelut alueella
kuuluivat liiton hallintaan. Työvaliokunta sai tehtäväkseen neuvotella ja toteuttaa kaupat.269
Toiminnan sujuvuutta häiritsi myös ikävä tapahtuma vuosikokousta ja johtokunnan
kokousta edeltäneeltä yöltä. Kylpylästä anastettiin rahaa varsin mittava summa 51.317,27
markkaa (48.977,16 euroa). Kateissa olivat keskiviikon iltapäivästä 14. elokuuta lauantaiiltaan 17. elokuuta tehdyt tilitykset, palkkasaatavat ja ennakkoon otetut (kuten Norrin 500
markan tai Trio Frimanin 1.100 markan arvoinen ennakkokuitti) vastattavat rahasummat.
Liiton työvaliokunta antoi asian rikospoliisin tutkittavaksi ja suositteli, ettei kassoissa
pidettäisi enää rahaa yli 10.000 markkaa yhteen laskettuna. Työvaliokunta päätti myös
vakuuttaa kassat vastaisen varalle.270
Lisää kylmää vettä niskaan tuli vielä vuoden lopullakin tarkasteltaessa tilikauden tulosta
ennakkoon uudelleen marraskuussa 1974. Lokakuun loppuun mennessä oli tehty tappiota
321.799,82 markkaa (307.125,49 euroa) ilman poistoja. Tilitoimisto Idman & Vilenille
annettiin tehtäväksi numerotarkastus, sisäisen tarkkailun suorittaminen ja vastaavien
toimihenkilöiden neuvonta. Tilitoimistolta haluttiin laskelmallinen selvitys siitä, mistä
toiminnallinen tappio viime kädessä oikein johtui.271
Oman selityksensä taloustilanteen heikkenemiselle antoi myös vastuullinen
toiminnanjohtaja Norri. Hänen mukaansa syyt taloudellisen tilanteen heikkouteen olivat 1.
liian halvaksi virheellisten tilastojen perusteella määrätyt hinnat, 2. rakennusaikainen tilojen
alikäyttö ja 3. taloudenpidon heikot laskelmat ja tarkkailun vähyys. Norrin mielestä
hintojen korottamattomuuteen oli vaikuttamassa Raha-automaattiyhdistykseltä tullut viesti,
että vain Ikaalisilla meni taloudellisesti hyvin muihin kylpylöihin verrattuna. Vajausta oli
kuitenkin johtokunnan nähtävissä jo marraskuun 1973 katetuottotilastoissa 100.000
markan verran mutta tätä Norri kertoi pitäneensä ”sopivana”. Rakennusaikaisen tilojen
vajaakäytön hän totesi olevan ”normaalia ja tyypillistä kaikille liikelaitoksille”. Tässä
yhteydessä hän ei kuitenkaan maininnut mitään siitä, että vaikka Rakennusliike Kaarlo
Kestisen työ oli myöhässä, ei yritykseltä peritty urakkasopimuksen mukaisia
268
TKL:n vuosikokous 18.8.1974, 6-7, 13 §.
269
TKL:n Jhtk. kokpt. 18.8.1974, 3 §.
270
TKL:n Jhtk. kokptk. 18.8.1974, 8 §; TKL:n tvk. kokptk. 2.9.1974, 3-5 §. Liite: Kassan saldot keskiviikosta 14.8.
eteenpäin, 6.9.1974. Kestisestä kts. TKL:n tvk. kokptk. 10.10.1974, 13 § ja aiempi TKL:n Jhtk. kokptk. 29.12.1973, 13
§, jossa todettiin vanhan ravintolan muutostöiden hoitopaikoiksi viivästyneen.
271
TKL:n tvk. kokptk. 11.11.1974, 2 §.
72
myöhästymissakkoja ja sen asettama 63.000 markan takaus palautettiin yritykselle
täysmääräisenä. Mitä tarkkailuun tuli näki Norri, että ”sisäisen valvonnan puute voi olla
merkittävä tekijä”. Tämä kuului hänestä kuitenkin ensisijaisesti talouspäällikön vastuulle,
joka oli ”hyvin vähän suorittanut” vastuulleen kuuluvia konttori- ja henkilöstöpäällikkön
sekä isännöitsijän tehtäviä. Itse hän kertoi tehneensä taloudellisia tarkkailuja ja niissä oli
osoittautunut:
”…että varsinkin kassan käytössä ja saunojen laskutuksessa on ollut erittäin suuria
puutteellisuuksia, joista on voinut tulla merkittäviäkin vajauksia. ( - - ) Myös kassaryöstö on
katsottava talouspäällikön huolimattomuudeksi, koska nimenomaan kuukautta ennen tätä
varkautta annoin hänelle erittäin vakavan muistutuksen, että kassoista pitää huolehtia hyvin ja
niin, että varkauksia ei pääse syntymään.”
Norrin mielestä talous- ja konttoripäällikön tehtävät tuli jakaa kahtia. Samalla hän tuli
ilmentäneeksi ajan työelämässä vallinneita sukupuolittuneita jakoja. Konttoripäällikön
tehtäviä mietittäessä ne tulisi rajata tarkkaan ”silloin kun mies tähän tehtävään nimitetään”.
Norri ehdotti ”toiseksi mieheksi” markkinointipäällikköä, jolloin talouspäällikön (hänkin
mies) tehtävä lakkautettaisiin kokonaan. Taloudelliset näkymät tulevaisuudessa olivat
muuten Norrin mukaan kuitenkin ”optimistiset”. Lopuksi Norri kertoi jäävänsä eläkkeelle
ja odottavansa Tapaturmaviraston päätöstä sotainvaliditeetti ja muista invaliditeettiprosenteista eläkepäätöksen saamiseksi. Eläkkeelle jäämisen jälkeen hän kertoi kuitenkin
vielä jatkavansa toimintaansa Terveydenhuoltosäätiön ja Urheilun edistämissäätiön
asiamiehenä uskoen, että ”näissä tehtävissä vielä pystyn paljon antamaan panostani”
toiminnalle osin Etelä-Euroopasta käsin.272
Marraskuun lopussa tappioiden suuruus paljastui lopullisesti. Ilman raha-automaattiyhdistyksen avustuksia alijäämä olisi kohonnut lähes 550.000 markkaan (noin 524.900
euroa). Ainoastaan majoitustoiminta oli tuottavaa tässä vaiheessa mutta sen tuotto ei
kyennyt kattamaan lähimainkaan muiden toimintojen tappiollisuutta. Lisäksi epäselvyyttä
aiheuttivat kummalliset omistusjärjestelyt. Norri oli ryhtynyt myymään aikojen saatossa
hankkimaansa omaisuuttaan pojalleen Lauri Norrille. Norri kertoi ilmoittaneensa
perillisilleen, että Ostorengas osakeyhtiö tulisi fuusioida Kylpyläkasino osakeyhtiön kanssa,
jonka jälkeen sen voisi siirtää esikauppana tulevaisuudessa Kylpylän omistukseen tuolloisten
omistajien veroseuraamusten välttämiseksi. Isä Norri kuitenkin epäili, ettei hänen poikansa
ollut kiinnostunut myymään omaisuuttaan ”tässä vaiheessa”. Hän selitti äkillisesti alkaneita
kauppoja huonontuneella terveydentilallaan ja kertoi motiivina olleen sen, että myymälle ne
osakeyhtiöille, ne voitaisiin nopeammin siirtää Ikaalisten Kylpylän hallintaan ”mikäli
sukulaiseni tähän suostuvat”. Norrin viimeiset kommentit hänen johtokunnalle
kirjoittamassaan muistiossa ilmentävät tilanteen herkkyyttä myös hänen puoleltaan, jos
kohta niistä voi lukea myös syyllisyysdynamiikkaa Norrin omasta toiminnasta.
”Itse en voi osallistua Kylpylän puolesta neuvotteluihin näissä kaupoissa, koska ne ovat tiiviitä
ja vaativat aikaa ja valmisteluja ja koska sairauteni vuoksi muutenkaan en enää halua olla
aktiivisesti mukana Kylpylän toiminnassa. ( - - ) Henkilokohtainen tarkoitukseni on, että
viiden vuoden kuluttua sukulaisenikin pystyisivät myymään kaiken omaisuutensa pois
Ikaalisista ja häipymään Ikaalisista hyvin kauaksi, sillä uskon, että sille työlle mitä olen tehnyt
Ikaalisten Kylpylän perustamisen ja hoitamisen muodossa, uudet isännät antavat kovin vähän
272
SELOSTUS JOHTOKUNNALLE TERVEYSKYLPYLÄLIITON TOIMINNASTA 28.10.1974, TKL:n Jhtk. kokptk.
1.11.1974, 15 §.
73
arvoa tai jos antavat, niin se on hyvin negatiivista. Silloin ei ole mielekästä olla Ikaalisissa, eikä
omistaa täällä omaisuuksia.”273
Johtokunta vapautti Norrin kylpylän johtajan tehtävästä 30.11.1974 alkaen ja totesi
eläkkeen TKL:n toiminnanjohtajan tehtävästä alkavan maaliskuussa 1975 sairasloman
päättymisen jälkeen.274 Norrin pyörittämä talouskaruselli kylpylän johtamisen osalta
sulkeutui ja hänen pitkä ura sai varsin nolon lopun jättäen lisäksi Terveyskylpyläliiton käsiin
riitaisan perintökiistan. Tilanne muistutti psykoanalyysin perustajan Sigmund Freudin
oman tieteellisen perinnön kohtaloa, jonka hän kuvasi elinaikanaan jo tutkimuksessaan
”Toteemi ja tabu”. Poikien veljesliitto odotti isän poismenoa perinnönjakoa varten, aivan
kuin aikanaan huippusuositussa Kummeli sketsisarjan ”Perintöä odotellessa” sketsissä 1990luvulta.275
Uuteen nousuun
Noottia väistyvältä toiminnanjohtajalta saanut talouspäällikkö Rauno Raula irtisanoutui
lokakuun lopussa 1974. Hän ilmoitti siirtyvänsä Turun seurakunnan palvelukseen.
Talouspäällikön vakanssi jätettiin täyttämättä, koska tehtävät ja vastuualueet tultaisiin
jakamaan uudelleen ja alistamaan kylpylän johtajaksi valittavan henkilön alaisuuteen.
Konttoripäällikön virka perustettiin heti. Kylpylän johtajaksi valittiin kuten jo on mainittu
MVL:n toiminnanjohtaja Timo Heinola.276 Samoihin aikoihin Ikaalisten kylpylän
eräänlainen luottorakentaja Rakennusliike Kaarlo Kestinen teki konkurssin tammikuussa
1975 ennen kuin Hotelli Termen pohjakerros valmistui. Pohjakerroksen piti tulla pääosin
Kylpylän hallintaan. Hotelli osakeyhtiön yhtiökokouksessa heräsi tämän seurauksena
erimielisyyttä rahasta. Konkurssipesän väliaikainen pesänselvittäjä hovioikeuden
auskultantti Pauli Santikko totesi, että irtaimistokiinnitysvakuudet kuuluivat valtiolle
työnantajasuorituksia ja ennakonpidätyksiä varten. Jos ne olivat hotellin hallussa, ne olivat
siellä sen vuoksi, että Turun Lääninverovirasto oli kieltänyt antamasta niitä
rakennusliikkeelle. Santikko myös kiisti ilmoituksen liikevoiton nostamatta jättämisestä.
Hänen mukaansa Rakennusliike Kaarlo Kestisen ja Heikki Norrin välillä oli sovittu, että
noin miljoonan markan voitto tultaisiin jakamaan tasan heidän kesken. Terme osakeyhtiön
johtokunnassa oli Santikon mukaan sovittu urakkasumman tulleen suoritetuksi
rakennusliikkeelle, jonka jälkeen töitä oli jatkettu ja varat oli saatu edellä mainitusta
miljoonan markan voitosta. Matti Norri ei katsonut voivansa hyväksyä pesänselvittäjän
lausuntoja ”totuudenvastaisina”. Voitosta päätettiin keskustella seuraavassa kokouksessa ja
asia jäi sen vuoksi edelleen auki.277
Maitotalous-lehti kirjoitti öljykriisin jälkeisessä talouslamassa 1976 vuoden aikana vain
yhden kerran Ikaalisista. Artikkelia on jo lainattu aiemmin tässä tekstissä mutta tässä
273
Muistio Johtokunnalle. Käsityksiäni toimenpiteistä, joita pitäisi lähiaikoina suorittaa. Liite 11 §, TKL:n Jhtk. kokptk.
23.11.1974, Pöytäkirjat 1974, TKL:n arkisto, MVL.
274
TKL:n Jhtk. kokptk. 23.11.1974, 5 §; TKL:n Jhtk. kokptk. 10.1.1975, 10 §.
275
Freud 1989; Kummeli-sarjan sketsi ”Perintöä odotellessa”.
276
TKL:n Jhtk. kokptk. 23.11.1974, 3-6, 10 §, Pöytäkirjat 1974, TKL:n arkisto, MVL; Raimo Leppänen ihmetteli
kylpylän talousasioiden hoitoa haastattelussaan. Kts. tästä Raimo Leppäsen haastattelu 25.11.2013.
277
Hotelli Terme Oy:n varsinainen yhtiökokous 25.1.1975, 5-6 §, Pöytäkirjat 1974, TKL:n arkisto, MVL.
74
yhteydessä on mainittava, että jutussa kerrottiin kuvin ja kuvatekstein, että Terveyskylpylä
oli saanut kaksi uutta hotellirakennusta. Kuvatekstistä ei kuitenkaan voi mitenkään päätellä
niiden todellista omistuspohjaa osaketaloina mutta nopealla luvulla jutusta ja kuvateksteistä
saattaa tulla siihen ajatukseen, että ne ovat kiinteä osa Terveyskylpylää ja siten myös sen
omistuksessa. Artikkelissa kierretään täsmällistä ilmaisua uusien tilojen omistussuhteista.
Toisaalta puhutaan aivan kuin hyvittäen jotain aiempaa tehottomuutta todettaessa, miten
”Nyt pyritään terveyskylpylän tiloja käyttämään tehokkaasti hyväksi”. Jutussa korostetaan
lama-ajan tiedonvälityksessä muutenkin tyypillisiä asioita: dieettejä ja ennalta ehkäisevää
terveydenhoitoa. Tuli liikkua, nukkua riittävästi, syödä terveellisesti, levätä ja rentoutua,
jotta voisi laihtua. Tällöin kaikki ongelmat olisivat vältettävissä, ilmeisesti myös
yhteiskunnallisella tasolla. Päätelmää tukee se, että vuosien ajan jatkuvaa laajentumista
hakeneen Ikaalisten Kylpylän ainoina laajennuskohteina mainittiin nyt ainoastaan
ohjelmatoiminnan kehittäminen vapaa-ajalle. Muu kasvu ei artikkelista päätellen ollut juuri
tuolloin mitenkään mahdollista, koska oltiin yhteiskunnallisen säästömoodin
vaikutuksenalaisina. Artikkelissa kuvailtiin näitä kasvun tilalle tulleita ja lamasyyllisyyttä
hyvittäviä toiminnallisia huveja toteamalla, miten:
”Nyt terveyskylpylässä on mahdollisuus vaalia terveyttään ja kuntoaan luonnonkauniissa
ympäristössä, jossa kuntoilijoita ja lomanviettäjiä viihdyttävät milloin kansantanssit, milloin
pelimannit ja muut musiikin taitajat.”278
Liian alhaisiksi todetut markkinointisopimukset muutettiin heti vuoden 1975 alussa.
TKL:n markkinoimista osakehuoneistoista ajateltiin ensin tultavan vastaisuudessa perimään
44 prosentti bruttotuotoista markkinointimaksuina ja 56 prosenttia jäisi osakkeen
omistajalle. Matkatoimistojen kanssa toimittaisiin siten, että ne saisivat 10 prosenttia, TKL
ottaisi 40 prosenttia ja osakkeen omistaja saisi 50 prosenttia bruttotuotoista. Lopulta
päädyttiin sopimukseen, jossa TKL:n saama summa olisi 37 prosenttia bruttotuotoista.
Kylpylälle valittiin kolme ehdokasta markkinointipäälliköksi ja lopullinen valinta jätettiin
uuden johtajan tehtäväksi. Käsittelyssä oli useita kertoja myös vesijohtokysymys. KylpyläHotellilla oli oma kaivo, joka sijaitsi Norrin mailla. Kokouksessa oli paikalla KylpyläHotellia edustamassa rakennusmestari Matti Suutari, joka kertoi lisäksi, että kylpylän
ravintola osti vettä omaan toimintaansa Kylpylä-Hotellin kaivosta vesimittarin mukaan.
Jätevesiä koskien kylpylällä oli jo sopimus kauppalan kanssa ja kylpylä tulisi liittymään
Ikaalisten kauppalan vesijohtoverkostoon kuten myös Kylpylä-Hotelli oli tekemässä. Suutari
ehdotti, että jätevesikaivojen huoltokustannukset jaettaisiin tasan kylpylän ja KylpyläHotellin välillä, jonka työvaliokunta totesikin. Tulevaisuudessa kaikki eri osapuolet tulisivat
toimimaan erillisinä yksikköinä vesi- ja jätevesikysymyksissä.279 Osakkeenomistajat valittivat
markkinointisopimuksista, jonka vuoksi mainostoimiston osuus otettiin heiltä pois mutta
muuten sopimus säilytettiin samanlaisena.280
TKL käynnisti myös mittavat vastatoimet Urheilun edistamissäätiötä kohtaan.
Johtokunnan kokouksen yhteydessä pidettiin julkinen tiedotustilaisuus lehdistölle 21.
278
Mt 6-7/1976, ”Toiminnan kesä 1976 Ikaalisten Terveyskylpylässä”, 171.
279
TKL:n tvk. kokptk. 15.1.1975, 5-6 §; TKL:n Jhtk. kokptk. 22.3.1975, 4 §, Liite n:o 2, Pöytäkirjat 1975, TKL:n
arkisto, MVL.
280
TKL:n Jhtk. kokptk. 21.3.1975, 10 §. Pöytäkirjat 1975, TKL:n arkisto, MVL.
75
maaliskuuta 1975. Viesti oli selkeä. Säätiö oli alun alkujaan perustettu lahjoittamalla
70.000 markan arvoisiksi (66.808 euroa) arvioidut keilaradat sen peruspääomaksi kesällä
1974. Hankinta-arvo radoilla oli jo aiemmin mainittu 18.000 markkaa (17.179 euroa).
Säätiön valtuuskunnan kokouksessa marraskuussa 1974 siirrettiin kuitenkin kaikki TKL:n
johtokunnan edustajat ulos säätiön hallinnosta. Keilahallihanketta ryhdyttiin jatkamaan
uusin henkilöin. Suunnitelmana säätiöllä oli toteuttaa hanke Kylpyläkasino osakeyhtiön
alaisuudessa. Kyseinen yritys oli Heikki Norrin perheyritys, jonka osakepääoman omistivat
Norri, hänen vaimonsa, poikansa ja tyttärensä. Huomionarvoista on se, että tyttären mies
rakennusmestari Suutari oli aiemmin ollut kylpylän alueen työmaalla valvovana
rakennusmestarina. Norri oli myös kirjallisesti ilmoittanut Kylpylä-Hotelli osakeyhtiön
omistajille, ettei hän omistaisi Kylpyläkasino osakeyhtiön osakkeita tai olisi sen hallinnossa
mukana, ”vaan lähinnä perheeni nuoremmat jäsenet”, antaen tällä tavoin ristiriitaista tietoa
yhtiön omistuksesta ja hallintosuhteista, koska hän omisti osakkeita Kauppalehden
julkistamien tietojen mukaan. TKL:n tiedotustilaisuudessa pohdittiin julkisten varojen
myöntämistä hankkeelle, koska silloin tuettaisiin yksistään perheyhtiön liiketoimintaa eikä
yleishyödyllisen yhdistyksen kuntouttavaa ja työkykyä ylläpitävää toimintaa, jota kylpyläkuntoutuslaitoksessa muuten harjoitettiin; ja johon Norrikin oli aina aiemmin
yhteiskunnan julkista rahaa anoessaan viitannut. TKL koki tulleensa petetyksi ja sen
edustajat ilmoittivat tiedotustilaisuudessa, että he tulisivat tekemään kaikkensa, jotta säätiön
toiminta estettäisiin kylpylän toiminta-alueella. Kylpylän toiminnan edellytyksenä pidettiin
sitä, että ”yksityinen ja perheyhtiömuotoinen liiketoiminta saadaan eliminoiduksi pois
Ikaalisten Kylpylän toiminta-alueelta”.281
Termen yhtiökokouksessa TKL:n edustajat jättivät merkinnän 70.100 markan
saatavastaan, valittivat vesiputken maksusta, koska sitä käytti Terme ja kiistivät 100.000
markan velan yhtiölle. TKL ei ensin halunnut yhtyä tili- ja vastuuvapauden myöntämiseen
yhtiön rakennusaikaiselle hallitukselle mutta korjasi ajatustaan seuraavana päivänä
neuvoteltuaan Termen edustajien kanssa asiasta. Vastuuvapaus myönnettiin edellämainituilla poikkeuksilla varustettuna.282
Symbolisesti erittäin merkitsevä toimenpide oli johtokunnan kokouspöytäkirjaan
kirjattu tieto siitä, että johtokunnan varajäsen S.O. Haukka ”ojensi itse valmistamansa
puheenjohtajan nuijan” TKL:lle.283 Kirjaus ilmensi symbolista vapahdusta ja vallan takaisin
ottamista pitkän alistussuhteen jälkeen. Tätä päätelmää tukevat myös edellä kuvaillut
vastatoimet ja julkinen ilmoitus petetyksi tulemisesta sekä se, että samat henkilöt olivat
olleet kaikki jo pitkään samassa johtokunnassa tässä yhteydessä ”pettäjäksi” osoitetun
Norrin kanssa. Työvaliokunnassa oli keskusteltu jopa rikosilmoituksen tekemisestä Norrin
toiminnasta. Termen tilintarkastuksessa oli ilmennyt, että hän oli lainannut yhtiöstä rahaa
kylpylälle useampia kertoja lähes puolen miljoonan markan arvosta vuosien 1973 ja 1974
aikana. Isoimmasta 310.000 markan lainasta ei kuitenkaan ollut tehty minkäänlaista
281
Liite n:o 4 TKL:n Jhtk. kokptk. 21.3.1975, 9 §, ”TERVEYSKYLPYLÄLIITON tiedotustilaisuus Ikaalisten kylpylässä
21.3.1975, joka koskee URHEILUN EDISTÄMISSÄÄTIÖN toimintaa”, Pöytäkirjat 1975, TKL:n arkisto, MVL.
282
TKL Jhtk 21.3.1975, 13 §; TKL:n Jhtk. kokptk. 22.3.1975, 3 §, Liite n:o 1.
283
TKL:n Jhtk. kokptk. 21.3.1975, 3 §, Pöytäkirjat 1975, TKL:n arkisto, MVL.
76
päätöstä TKL:n johtokunnassa, sitä ei ollut otettu, eikä se näkynyt TKL:n kirjanpidossa.
Kylpylän nimissä lainaa ei edes olisi voinut ottaa, kokouksessa muistutettiin.284
Outoja sävyjä vyyhteen toi myös se, että poliisitutkintapöytäkirja kassakaappi- ja
kassalipas varkauksista kesällä 1974 oli valmistunut Keskusrikospoliisin lääninosastolta
Turusta tammikuussa 1975. Sitä on tässä syytä analysoida hieman, jotta kuva kylpylän
tilanteesta täydentyisi kokonaisemmaksi. Oli tapahtunut kaksi varkautta, joissa ensin oli
hävinnyt noin 2.000 markkaa rahaa sisältänyt kassalipas ja sitten oli tyhjennetty yli 41.000
markkaa rahaa sisältänyt kassakaappi. Pöytäkirjassa oli selvitetty asioita varsin perusteellisten
kuulemisten jälkeen mutta silti siinä jätettiin monia asioita avoimeksi. Toiminnanjohtaja
Norrilta ei esimerkiksi tiedusteltu mitään siitä, että joidenkin kertojien mukaan hän oli
antanut määräyksen, että hänen 16-vuotias, kesätöihin talonmiehen sijaiseksi palkattu
sukulaispoika tuli hänen määräyksestään päästää asiakkaaksi ravintolaan ilman
anniskeluoikeuksia. Kysyttäessä muuten silkkihansikkain kuullulta Norrilta sukulaispojan
alkoholinkäytöstä hän ei myöskään pitänyt pojan alkoholinkäyttöä mitenkään ”liiallisena”,
vaikka tämä oli alaikäinen. Sukulaispojan kohdalla oli tutkinnan mukaan myös vahva
näyttö moottoripyörän luvattomasta käyttöönotosta, alkoholin vaikutuksen alaisena ajosta
sekä moottoripyörällä että autolla, yleisavaimen hallussapidosta ilman valtuuksia siihen,
töiden laiminlyönnistä ja omavaltaisesta sellaisten tehtävien tekemisestä, jotka eivät hänen
vastuulleen edes kuuluneet sekä alkoholin vaikutuksen alaisena työskentelystä. Mitään
anniskeluoikeuksia koskevia päätöksiä ei kuitenkaan tehty ravintolaa koskien.
Tutkintapöytäkirjasta ei myöskään selviä tehtiinkö asiasta ilmoitusta alkon tarkastajille,
jotka muuten vahtivat tuohon aikaan erityisen tarkasti ravintoloiden anniskelua.
Kummallista oli myös se, ettei rakennusmestari Matti Suutaria kuulusteltu asiassa
ollenkaan. Hän oli muiden kuulustelujen mukaan kuitenkin henkilö, joka oli palkannut
Norrin sukulaispojan. Suutari oli myös Norrin vävy. Lisäksi tutkinnassa oli löydetty näyttöä
siitä, että kun sukulaispoika oli ottanut kylpylän huoneistoja käyttöönsä ilman lupaa ja tästä
mentiin Suutarille kertomaan, tämä kielsi hänelle asiasta kertonutta työntekijää puhumasta
asiasta kenellekään.285
Luottamuspula johtokunnan ja sairaslomalla olevan toiminnanjohtajan välillä oli
ilmeinen. Norria kehotettiin hakemaan tavaransa pois kylpylän alueelta ja palauttamaan
kaikki hänellä oleva kylpylän omaisuus takaisin ilman minkäänlaisia hänen ehdottamiaan
asiamiehiä. Johtokunta totesi samalla myös, ettei virkaa tekevänä toiminnanjohtajana
työskennellyt Lasse Viitanen nauttinut myöskään enää kylpylän johdon luottamusta. Hän
oli johtokunnan mielestä jättänyt sen ”vaille todellista informaatiota” Urheilun
edistämissäätiön asiassa. Johtokunta päätti myös, että Lasse Viitanen ei enää ollut tervetullut
kylpylään. Lisäksi Norria kehotettiin hakemaan itse TEL-työkyvyttömyyseläkettä, koska se
ei ollut johtokunnan mukaan työnantajan vastuulla oleva asia. Yleensäkin koko eläkeasia oli
johtokunnan mukaan ratkaistavissa vasta sitten, kun saataisiin Eläketurvakeskuksen
rekisteriote. Tämän lisäksi muut raha- ja laskutusasiat tultaisiin selvittämään sisäisen
tarkastuksen jälkeen, joka koski vuosien 1971 ja 1974 välistä ajanjaksoa. Viitanen oli myös
284
TKL:n tvk. kokptk. 19.2.1975, 12, 14 §.
285
Liite n:o 6 TKL:n tvk. kokptk. 19.2.1975, 8 §, KRP, Turun lääninosasto, Poliisitutkintapöytäkirja R 42/74, 20.1.1975.
Heikki Norrin ja Matti Suutarin suhde ja sukulaispojan palkkaus (s. 31), Suutarin kielto kertoa asiasta (s. 59),
moottoripyörän luvaton käyttöönotto (s. 58), yleisavaimen luvaton hallussapito (s. 61), alkoholin vaikutuksen alaisena
työskentely (s. 54-57).
77
maksanut Norrille palkan täysimääräisenä tämän sairauslomajaksolta. Tämän
takaisinperinnästä ei kuitenkaan vielä tehty mitään päätöksiä maaliskuussa 1975.286 Norri
päätti kirjelmänsä johtokunnalle sanoihin ”kiittäen vivahderikkaista yhteistoiminnan
päivistä” maaliskuussa 1975. Yksi ajanjakso oli päättynyt mutta konflikti jatkui.287
Ajatus Norrin talouskarusellista tulee hänen omasta tekstistään. Hän oli kirjoittanut
maaliskuussa 1963 Maitotalous-lehteen pääkirjoituksen ”Raha pyörii”, jossa hän vertasi
suomalaisessa yhteiskunnassa vallitsevaa tulonjakoa ”karusellin pyörittämiseen” todeten sen
kuitenkin olevan välttämätöntä. Norrin ihmetyksen aihe artikkelissa oli se, miksi ihmiset
vielä halusivat säästää pankkiin, kun he olisivat voineet sijoittaa rahansa huomattavasti
tuottavammin pörssiin. Norri totesi myös meijeriväessä eli isännöitsijöissä ja teknisissä
toimihenkilöissä olleen orastavaa kiinnostusta osakesäästämiseen. Asiaa oli kuitenkin lykätty
ja sen vuoksi kirjoitushetkellä oli kuultavissa jo ”useammasta suusta, että teimme väärin kun
emme aloittaneet”. Norri kuitenkin kertoi tekstissään 1963, ettei vieläkään olisi myöhäistä
aloittaa, vaikka paljon olikin jo ehditty menettää. Asia olisi korjattavissa ja siksi hän esitti
toivomuksen:
”Ottakaamme vuonna 1963 päämääräksi, että meijeriväki ei halua olla se yhteiskuntaryhmä,
joka maksaa ne ryöstöt, jota säästäjiltä inflation aikana syödään, vaan ryhtyy osakesäästämään ja
näin pienellä panoksellaan ryhtyy tervehdyttämään maamme talouselämääkin.”288
Taloustasapainoilua vuodesta 1975 vuoteen 1978
Kehityksen ja uusiutumisen aika
Keräännyttäessä vuosikokoukseen loppukesästä 1975 havaittiin, ettei tilinpäätöstä vuodelle
1974 voida vahvistaa. Kokous teki päätöksen, että se tehdään ylimääräisessä kokouksessa
myöhemmin syksyllä. Kokous ei kuitenkaan päättänyt minä syksynä vahvistaminen
tapahtuisi. Vastuuvapaus jäi myöntämättä. Tuli seuraava vuosikokous 1976 ja siinä
vahvistettiin vuoden 1975 tilinpäätös. Palataan kuitenkin hetkeksi vuoden 1974 tileihin
ennen vuoden 1975 tilinpäätöksen esittelyä ja käsittelyä. Tilintarkastajat huomauttivat
elokuussa 1975, että asiasisällöltään epäselvät ja virheelliset tositteet piti tarkastaa, jotta olisi
voitu selvittää, mitkä menoerät voitaisiin hyväksyä yhdistyksen lukuihin. Tuli myös ryhtyä
toimenpiteisiin aiheettomien ja virheellisten maksujen takaisin perimiseksi.289
Epäselvien laskujen joukossa oli monenlaisia tositteita. Oli kaksi Heikki Norrin tilaamaa
ranneketjua, joiden hinta oli 732,45 markkaa (699 euroa). Oli lähes kymmenen tuhannen
markan arvosta muovista tulovesiputkea Hotelli Termelle (arvo oli noin 9.000 euroa). Oli
yksi tuhannen markan tosite, jonka tilaajasta, maksajasta tai hyväksyjästä ei saatu
minkäänlaista selvyyttä (noin 900 euroa). Myös Wegeliuksen ja hierojakoulun 95 markan
arvoinen nuohous maksettiin toistuvasti liiton rahoista. Tyylikalusteesta oli tilattu
huonekaluja, joista Norri suostui maksamaan osan mutta joista oli liitolle jäänyt tilittämättä
286
TKL:n Jhtk. kokptk. 21.3.1975, 12 §.
287
Heikki Norrin kirje TKL:n johtokunnalle 19.3.1975, Liite n:o 6 johtokunnan kokptk. 21.3.1975, Pöytäkirjat 1975,
TKL:n arkisto, MVL.
288
Mt 1963/3, ”Raha pyörii”, (Heikki Norri), 73.
289
TKL vuosikokous 31.8.1975, 6 §, Liite n:o 6 Muistio tilintarkastuksesta vuodelta 1974, 12.8.1975.
78
silti vielä yli 3.000 markkaa (noin 3.157 euroa). Termen suunnittelukustannuksia
arkkitehtitoimisto Havaste & Tammiselle oli maksettu liiton kassasta 8.000 markkaa
tammikuussa 1973 (8.964 euroa). Helsingin keskustassa sijaitsevasta suurehkosta vanhasta
tavaratalosta oli tilattu valaisimia reilulla 5.600 markalla jonnekin muualle kuin kylpylään
(6.357 euroa). Kylpylään oli myös tuotu 4.500 markan arvoinen biljardipöytä, jota ei
kuitenkaan löytynyt mistään (5.042 euroa). Yhteensä selvittämättömiä tositteita oli
131.235,84 markan arvosta (125.251 euroa laskettuna vuoden 1974 rahan arvolla; vuoden
1976 rahan arvolla summan arvo putoaisi alle sadan tuhannen euron tuolloin vallinneen
rahanarvon laskemisen vuoksi).290
Norri ja TKL:n johtokunta kävivät suhteistaan vuolasta kirjeenvaihtoa vuoden 1974
lopulta eteenpäin. Vuosi 1975 aloitettiin ensinnäkin liitossa laskemalla jäsenten lukumäärä.
Tarkastuksessa havaittiin jäseniä olevan 468 henkilöä.291 Tästäkin asiasta keskusteltiin
kirjeitse. Toki osin kiertoteitse ja pyrkien (puolin ja toisin) jälkikäteen legitimoimaan
aiempia ratkaisuja292. Unto Norri pyysi kesällä 1975 puheenjohtaja Vieno Laineelta
valokuvia isästään tulossa olevaan Heikki Norria koskevaan julkaisuun. Unto Norri kertoi
käsikirjoituksen osassa, joka oli kirjeen liitteenä, että jälkimmäistä maitokeräystä 1960luvun alusta lähtien oli toteuttamassa 30 ammattikerääjää, suuri joukko harrastuskerääjiä ja
he kävivät Unto Norrin mukaan 150.000 talossa, joista he saivat yli 130.000 henkilöä
liittymään yhdistyksen jäseniksi.293
Verrattaessa tätä määrää taulukon yksi jäsenmäärään käy ilmeiseksi, että 1960-luvun
hurja jäsenmäärän kasvu on seurausta juuri maitokeräyksessä kertyneistä
kannattajajäsenistä. Tämän kahtalaisen jäsenyysmuodon ongelman kyllä liittokin myönsi,
sillä vuoden 1975 toimintakertomuksessa laskettiin jäseniä liitolla olevan 511 henkilöä sekä
kannattajajäseniä noin 130.000 henkilöä. Oikeastaan voidaan myös puhua tripartiittisesta
jäsenlukuongelmasta, sillä jäsenluvussa olivat ainakin vielä 1960-luvun lopussa myös
tuolloin uudet ”clubisaunalaiset”.294 Norrin mukaan liiton tekemä päätös poistaa
jäsenluetteloista kannattajäsenet 1975 oli virheellinen. Hänen mukaansa ”suurin osa”
kannattajajäseniksi tulleista otettiin samalla myös liiton ainaisjäseniksi. Hän totesi, että:
”Nämä maanviljelijäjäsenet kantavat lompakossaan jäsenkorttia, jossa lukee ainaisjäsen.”
Norrin mielestä päätöksen suora seuraus oli se, ettei Raha-automaattiyhdistys myöntänyt
liitolle avustusta vuodelle 1974 ollenkaan.295
290
TKL Jhtk. kokoptk. 11.9.1976, 4 §, Liite n:o 3 Tilinpidolliset epäselvyydet. joita ei vielä ole selvitetty vuosilta 1974 ja
1973.
291
TKL Jhtk. kokptk. 21.3.1975, 6 §.
292
Jälkikäteislegitimointi on filosofisesti ajatellen niin sanottu naturalistinen virhepäätelmä, jossa jokin ilmeiseltä tai
haluttavalta näyttävä asia vahvistetaan havaintotasolla luonnolliseksi, vaikka kyse on suhteellisesta asiasta, jonka syyseuraussuhde ei välttämättä ole esimerkiksi kvantti- tai molekyylitasolla ollenkaan sellainen, miltä se näyttää havaintoja
tekevien ihmisten eli koostuneiden olioiden habituaaliselta tasolta käsin katsottuna. Tästä kts. esim. Deleuze & Guattari
1987, 3-4.
293
TKL Jhtk. kokptk. 21.8.1975, 11 §, Liite n:o 8 Unto Norrin kirje Vieno Laineelle 27.7.1975, Numeroimaton liite
Unto Norrin julkaisematon käsikirjoituksen osa ”Norri luo maahamme uuden kylpyläkauden”.
294
Kts. Taulukko 1 sekä TKL:n vuosikokous 29.8.1976, 5-6 §, Liite n:o 4 TERVEYSKYLPYLÄLIITTO ry:n
TOIMINTAKERTOMUS VUODELTA 1975; kts. myös kuva 11 ”clubisaunalaisuudesta”. Kts. itse
kannattajäsenkeräyksen hyväksi tehdystä ”hiljaisesta ja sitkeästä työstä” esimerkiksi Mt 1960/6, ”Tuomarlakeräys kaatuu
eteenpäin”, 200.
295
TKL Jhtk. kokptk. 21.8.1975, Liite n:o 6 Heikki Norrin kirje TKL:n tvk:lle ja Jhtk:lle ilman päiväystä.
79
Sama kolminaisuuden ongelma kävi ilmeiseksi myös liiton ja sen tulosyksikköjen
kohdalta viimeistään selviteltäessä vuoden 1974 tilejä. Uudistukseen pakotti myös
muutokset verolaeissa, joita tehtiin 1975. Liiton tuli maksaa valtion veroa vuodesta 1975
alkaen. Liiton kirjanpito päätettiin yhdistää aiemman kolmen erillisen kirjanpidon
järjestelmän pohjalta yhdeksi siten, että ravintolatoiminta, kylpylätoiminta ja liitto olisivat
kaikki osa samaa tilinpitoa. Syynä tähän oli se, että uuden lain seurauksena mahdollisen
yhden osan voitoista olisi pitänyt maksaa veroa, vaikka jokin toinen alue olisi tehnyt
tappiota. Nykyiset konsernitilinpäätösten tilisiirrot eivät olleet mahdollisia ilman, että
kaikki tulosalueet olivat saman tiliöinnin alla. Raha ei uudistuksen myötä enää tuolloin
päässyt pakoon verottajalta.296
TKL:n ja Norrin kiistelyyn liittyi lisäksi se, että liitto myönsi Terme Hotellin
tilinpäätökselle vastuuvapauden vuodesta 1974 mutta vain tiukoilla reunaehdoilla. Niissä
kiistettiin Termen kylpylältä vaatima 100.000 markan tilisaatava, todettiin liitolla olevan
Termeltä saatavaa 70.000 markkaa, vesijohtoputki (epäselvistä tositteista) tultaisiin
veloittamaan Termeltä ja lisäksi tultaisiin esittämään korvausvaatimus Termen 0-kerroksen
vaatimista muutostöistä.297 Kiistely liittyi myös jo mainittuun hyväksymättömään
tilinpäätökseen vuodelta 1974. Johtokunta käsitteli asiaa elokuussa 1975 ja havaitsi
tarkastuskertomuksesta, että alijäämää oli tulossa vielä pelättyä enemmän, eli 660.459,71
markkaa vuodelle 1974 (630.342 euroa).298
Norri haastoi TKL:n Helsingin raastuvanoikeuteen alkuvuodesta 1976 vaatien rästissä
olevia palkkoja, eläkettään ja maksamatonta 100.000 markan laskua. Juttua käsiteltiin
ensimmäisen kerran toukokuussa 1976, jolloin se lykättiin syyskuuhun.299 Syyskuussa
johtokunta käsitteli Norrilta mahdollisesti perittäviä saatavia ja se päätti myös lähteä
nostamaan vastakkaista siviilikannetta Norrin suhteen hakien saataviaan oikeusteitse.
Kanteeseen sisältyi kuitenkin ajatus siitä, että molemmille osapuolille annettiin
mahdollisuus kuitata saataviaan ja vetää kanteet pois prosessista. Ehtona tälle oli liiton
taholta se, että sosiaalineuvos Norri velvoitettaisiin olemaan häiritsemättä kylpylän
toimintaa. Lähes samaan hengenvetoon pöytäkirja totesi, ettei Norrin asiainhoitajana
käyttämän poikansa Matti Norrin esittämä sovintoesitysluonnos ollut ”missään tapauksessa”
hyväksyttävissä. Esityksessä liitto olisi maksanut kaikki rästissä olevat palkka- ja eläke-erät
kuuden prosentin korolla ja sen lisäksi myös rahaa 96.441,75 markkaa (68.328,17
euroa).300 Raastuvanoikeuden IV osaston 2. jaosto käsitteli asiaa lokakuussa 1976 mutta
tuolloinkaan ei päätöstä vielä ollut näkyvissä. Vaatimuksia esitettiin edelleen puolin ja
toisin.301
296
TKL tvk. 9.4.1975, 10 §. Verottajan toiminta sai järjestyneempiä muotoja esimerkiksi talousrikostutkinnan suhteen
1970-luvulla. Tästä kts. Levä 2008, 271-273 ja Laaksonen 1979.
297
TKL Jhtk. kokptk. 21.3.1975, 13 §; 22.3.1975, 3 §, Liite n:o 1 Tiedonanto Hotelli Terme Oy:n yhtiökokoukselle
22.3.1975.
298
TKL Jhtk. 21.8.1975, 10 §, Liite n:o 7 TILINTARKASTUSKERTOMUS.
299
TKL tvk. 26.5.1976, 4 § liitteineen.
300
TKL Jhtk. kokptk. 11.9.1976, 4 §, Liite n:ot 3 ja 4. Kuilu vaatimusten välillä oli rahassa mitattuna tässä vaiheessa
227.677,59 markkaa (161.307,67 euroa).
301
Liite n:o 6, TKL Jhtk. kokptk. 5.3.1977, 13 §.
80
Johtokunta ei vielä tässä vaiheessa noudattanut lakimiehensä, varatuomari Tero
Jaakkolan neuvoa, jonka hän oli antanut työvaliokunnalle syyskuun alussa. Jaakkola ehdotti
tuolloin, että liitto ehdottaisi sovintoa siten, että kuittaamalla saatavat vastakkain Norri
vetäisi juttunsa pois oikeusprosessista.302 Ehkä periksi antamattomuuteen oli vaikuttamassa
lausahdus marraskuulta 1975, kun todettiin, miten nyt ”kaikki hienotunteisuus jätetään
syrjään” ajettaessa toimia Norria vastaan.303 Lokakuun oikeusistunnon jälkeen osapuolet
tapasivat ja asioista neuvoteltiin TKL:n myöntyessä tarjoamaan sopimusta, jossa se maksaisi
Norrille 21.000 markkaa (14.878 euroa). Norrin pyyntö oli kuitenkin korkeampi.
Marraskuun lopulla 1976 TKL:n työvaliokunta puolsi Norrin pyytämän summan
maksamista ja 29. marraskuuta 1976 osapuolet allekirjoittivat sopimuksen. Siinä liitto
lupasi maksaa Norrille 41.000 markkaa (29.048 euroa) sekä kaikki saamatta olevat palkat ja
eläkkeet erääntymispäivästä kuuden prosentin vuotuisella korolla laskien kesäkuun 1977
loppuun mennessä. Kaikki avoinna olevat asiat olisivat sovittuja allekirjoitetulla
sopimuksella ja samalla molemmat osapuolet luopuisivat kaikista vaatimuksistaan toisiaan
kohtaan. Raastuvanoikeus mainittiin erikseen, jotta siellä kesken oleva käsittely
lakkautettaisiin puolin ja toisin. Kaikki sitoutuivat työrauhaan.304
Kylpylä-Kasino Osakeyhtiö eli Norrien perheyritys oli kuitenkin lanseerannut käyntiin
jo uudet toimensa. Yritys haki lääninhallitukselta poikkeuslupaa rakentaa kylpylän alueelle
oma hotellinsa, joka jäi kesken, ”kun öljykriisi haittasi rakentamista”. Lainaus on
osakehotellien osakkeenomistajille osoitetusta kirjeestä. Nämä kaksi, eli Kylpylä-Hotellin ja
Hotelli Termen, oli Heikki Norri kirjeen kirjoittajan eli hänen poikansa Lauri H. Norrin
mukaan toteuttanut ”lähes omalla panoksellaan”. Ideana uudessa hankkeessa kerrottiin
olevan ”alkuperäisen suunnitelman loppuun” vieminen, eli muodostaa Kylpylä-Kasinosta
vastaavanlainen osakeyhtiö, kuin aiemmin valmistuneet kaksi osakehotellia, joiden
osakkeenomistajiin kirjeellä pyrittiin vetoamaan. Samalla todettiin, että ”keskimmäisen
tontin käyttö, joka on alueeltaan suurin ja rantaviivaltaan pisin ja joka välitonttina on
toiminnalle muutenkin tärkeä m.m. kauttakulkualueena, voitaisiin saada myös
palvelemaan” edellä mainittuja osakehotellien osakkeenomistajia. Kirjeessä väitettiin, että
kylpylän rakennussuunnitelmat olivat huomattavasti laajempia ja että sen edustajat olisivat
painostaneet osakkeenomistajia vastustamaan Kylpylä-Kasinon hanketta. Tämän vuoksi
kylpylän laajennussuunnitelmien toteutuessa ilmenisi ”todellinen markkinattomuuden
vaara”, koska kylpylä kirjoituksen mukaan markkinoisi aina ensin omat tilansa ja vasta
sitten muut. Kylpylä-Kasino taas kertoi myyvänsä uudet osakkeet sellaisille ostajille, jotka
eivät antaisi niitä markkinoitaviksi. Kirjeessä vedottiin vielä osakkeenomistajiin itseensä
kirjeen sanoman synnyttäjänä, viittaamalla heiltä saatuun viestiin, että kyse oli ”viimeisestä
vaihtoehdosta nykytilanteen laukaisemiseen” tilanteessa, jossa osakkeenomistajien edut
olivat ”poljetut ’maan rakoon’”. Lopuksi kirjeeseen sisältyi vielä uhkaus, joka kertoo sangen
kuvaavasti sekä niistä tunnelatauksista, joita asiaan liitettiin Kylpylä-Kasinon puolelta että
myös niistä arvostuksista, joita osakkeenomistajilla otaksuttiin olevan suhteessa yhteen,
kylpylää tulevaisuudessa mahdollisesti käyttävään ihmisryhmään:
302
TKL tvk. 2.9.1976, 4 §.
303
TKL Jhtk. kokptk. 14.11.1975, 4 §.
304
TKL tvk. 22.11.1976, 11 §; TKL Jhtk. kokptk. 5.3.1977, 13 §, Liite n:o 6, SOPIMUS 29.11.1976.
81
”Jos taasen emme saa vastakaikua osakkeenomistajilta viimeinen vaihtoehtomme on antaa
Kylpylä-Kasinon ja Kylpylä-Hotellissa ja Termessä saatavissa olevat tilat rappiotilassa olevien
ihmisten parannuspaikaksi…”305
TKL:n kanta oli johdonmukaisesti ollut se, ettei alueelle tule muita palveluntarjoajia, kuin
liitto ja sen yritykset. Sen kanta poikkeuslupaan oli tämän vuoksi kielteinen. TKL oli myös
järjestänyt raha-automaattiyhdistyksen tuella jo edellä mainittuja sosiaalisia lomia 1960luvun lopulta lähtien aina siihen asti, kunnes tuki toimintaan loppui. Tämänkin jälkeen
toimintaa koetettiin ylläpitää pienimuotoisempana ja vapaaehtoisuuteen perustuvana mutta
ilman toimivaa rahoituspohjaa se kuihtui pois 1970-luvun turbulenttien talousvuosien ja
samanaikaisten talon sisäisten valtakiistojen aikana.306 Sosiaalisessa lomatoiminnassa
kyettiin ainoastaan kannustamaan yhteisöjä ja yrityksiä lähettämään omalla kustannuksellaan ihmisiä kuntoutukseen ja tämän kerrottiin saaneen osakseen ”myötätuntoa
monilta liikelaitoksilta”. Käytännössä toimintaa ei kuitenkaan tässä muodossa ollut 1970luvulla.307
Uudet strategiat hioituvat käytännössä
Koottaessa vuoden 1975 tilinpäätöstä arvioitiin vuoden 1975 olleen taloudellisesti vielä
”erittäin tiukka”. Parannusta nähtiin kuitenkin jo tapahtuneen, vaikka maksuvalmius oli
edelleen ”melko heikko” käyttöomaisuuden suurista investoinneista johtuen.
Tuloslaskelman ylijäämän ajateltiin ensin olevan reilut 760 markkaa mutta muutaman
kuukauden päästä tulokseksi vakiintui 498 markan ylijäämä. Tulos oli muodostettu
kuitenkin ilman arvonvähennyksiä ja korkomenoja. Lisäksi vuodelle 1975 ei kyetty
tekemään tilinavausta, koska vuodelta 1974 ei ollut olemassa vahvistettua tilinpäätöstä.308
Tilitoimisto Idman & Vilen kirjelmöi tilinpäätöstä koskien helmikuussa 1976 liitolle.
Kirjeessä nähtiin, että käteisen rahan lisätarve vuodelle 1976 kaiken toiminnan
ylläpitämiseksi olisi 1,7 miljoonaa markkaa (noin 1,2 miljoonaa euroa). Summasta pitäisi
lisäksi saada mahdollisimman nopeasti käsiin miljoona markkaa. Tilitoimisto ehdotti useita
erilaisia keinoja tilanteen korjaamiseksi. Ensinnäkin tuli yrittää saada Rahaautomaattiyhdistykseltä miljoonan lahjoitus. Toiseksi tulisi myydä osakkeita tarpeellinen
määrä. Kolmanneksi tulisi myydä niin sanottu Olga-metsätila. Neljänneksi tulisi hankkia
lisäpääomaa läheisiltä viiteryhmiltä ja yhdistyksiltä eli lähinnä Kansaneläkelaitokselta ja
Sotainvalidien Veljesliitolta. Viidenneksi tulisi järjestää jäsenkeräys. Yksi vaihtoehto olisi
myös tutkia kaikki mahdollisuudet shekkiluottojen lisäämiseen. Tilitoimisto myös
muistutti, että ylijäämässa ei ollut huomioitu käyttöomaisuuspoistoja eikä korkovelkoja.
Näiden kautta ”näytettävä tappio” tulisi olemaan tilitoimiston mukaan noin 224.000
markkaa (158.702 euroa). Liittoa varoitettiin siitä, että palkkakustannusten nousu oli
ylittänyt liikevaihdon lisäyksen. Henkilökuntaa olisi tilitoimiston mukaan pitänyt ryhtyä
305
Liite n:o 7, Lauri H. Norrin kirje Kylpylä-Hotelli Oy ja Hotelli Terme Oy:n osakkeenomistajille (päiväämätön), TKL
Jhtk. kokptk. 5.3.1977, 14 §.
306
TKL Jhtk. kokptk. 5.3.1977, 16 §; TKL tvk. 15.10.1976, 8 §.
307
Kts. esim. TERVEYSKYLPYLÄLIITTO r.y:n TOIMINTAKERTOMUS VUODELTA 1974, Liite n:o 4,
Ylimääräinen kokous 16.7.1977, 5-6 §.
308
TKL tvk. 9.2.1976, 8 §; TKL tvk. 26.5.1976, 6 §, Liite n:o 4 Tilintarkastus 1975, kertomus ja liite n:o 5 Muistio
tilinpäätöksestä 1975.
82
vähentämään, kuten kerrottiin jo osittain tehdyn. Tilannetta edellisen suhteen tulisi ryhtyä
seuraamaan tarkasti. Lisäksi tuloslaskelman kehitystä tulisi seurata tarkasti, jotta
”kustannusten liukumiin” olisi kyetty puuttumaan mahdollisimman nopeasti, jotta
suuremmat ja kumuloituvat tappiot estettäisiin. Tilitoimisto päätti madonlukunsa
toteamukseen toiminnan luonteesta. Tavoitteena pitäisi sen mukaan olla se, että vuodesta
muodostuisi ”laihialainen”. Päätehtävänä olisi maksuvalmiuden palauttaminen.309
Kirjeen jälkeen TKL ryhtyi pikaisiin toimenpiteisiin taloustilanteen korjaamiseksi.
Ensimmäiseksi se osti lisää osakkeita.310 Sen jälkeen korotettiin ensin johtajien311, ja sitten
muiden työntekijöiden palkkoja.312 Sitten mahdollinen vuoden 1974 tilinpäätöksen
hyväksymiseksi järjestettävä ylimääräinen yhdistyksen kokous päätettiin siirtää
myöhäisempään ajankohtaan.313 Päätettiin myös, ettei meneillä olevien toimeksiantojen
lisäksi enää käytetä, ”ainakaan toistaiseksi”, kirjeen lähettänyttä ja aiemmin liiton
taloustarkastuksia suorittanutta tilitoimistoa.314 Lopuksi päätettiin esittää vahvistettavaksi
tilinpäätös vuodelle 1975 huomioiden, ettei siitä ollut tehty poistoja eikä korkomenoja oltu
huomioitu jaksotettuina. Tilintarkastajat totesivat päätöksen kuitenkin olevan ”liiton edun
mukainen”. Perusteluna esitettiin, että siten säilytettäisiin oman pääoman määrä. Se taas
tukisi luottojen pitkäaikaista vakauttamistavoitetta, jotta saataisiin tarvittavat lisäluotot
toiminnan ylläpitämiseen.315 Lopulta heinäkuussa 1977 hyväksyttiin vuoden 1974
tilinpäätös, jonka alijäämäksi muodostui lopulta 660.459,71 markkaa (415.366 euroa
vuoden 1977 rahaa). Taseen reilut viisi miljoonaa markkaa kuitenkin kestivät tuolloisen
alijäämän.316
Miksi toimittiin täsmälleen päinvastoin, kuin mitä tilitoimisto oli ehdottanut? Ehkä kyse
oli jostain sellaisesta, jota pöytäkirjoihin ei koskaan kyetä tai voida taltioida. Ehkä kyse oli
siitä, että vaikka kilpailun nähtiin kylpylän toiminta-alueella ja toimialalla kovasti
kiristyvän317 oli olemassa myös muita heikkoja signaaleja318 siitä, etteivät laihat vuodet
jatkuisi ikuisuuksiin. Ehkä myös 1970-lukulainen devalvaatiopolitiikka oli taustalla yhtenä
309
Idman & Vilenin kirje TKL:lle 20.2.1976, Liite n:o 8, TKL tvk. 24.2.1976, 9 §.
310
TKL:n tvk. 27.2.1976, 4 §.
311
TKL:n Jhtk. kokptk. 24.4.1976, 12 §.
312
TKL:n Jhtk. 24.4.1976, 14 §.
313
TKL:n Jhtk. kokptk. 24.4.1976, 20 §.
314
TKL:n Jhtk. kokptk. 24.4.1976, 24 §.
315
TKL:n tvk. 26.5.1976, 6 §, Liitteet n:o 4 ja 5.
316
TKL:n ylimääräinen kokous 16.7.1977, 4-6 §. On huomattava, että jos tilinpäätös olisi hyväksytty alijäämällään 1974
olisi sen arvo ollut 630.342 euroa. Rahanarvon lasku oli syönyt tappiosta jo kolmanneksen sen arvosta vuoteen 1977
tultaessa. Taseen loppusummaksi kirjattiin kokouksessa päivämäärälle 31.12.1974 kesällä 1977 yhteensä 5.202.746
markkaa.
317
Kilpailun kiristymisestä puhuttiin jo marraskuussa 1970 ja Norri perusteli sillä tuolloinkin laajentumishankkeita. Kts.
tästä TKL:n Jhtk. kokptk. 27.11.1970, 2 § ja 5 §, jossa laajennuksien toteuttamista pidettiin ”välttämättöminä”.
318
”Heikkojen signaalien” (Weak Signals) käsitteen on muodostanut Harvardin Liiketalousoppilaitoksen professorin
Francis J. Aguilarin 1967 esittelemän ”ympäristöllisen havainnoinnin” (Environmental Scanning) käsitteen pohjalta
liikkeenjohtamistieteen tutkija, matemaatikko Igor Ansoff tutkimuksessaan 1975, 21-33. Kts. käsitteestä myös Hiltunen
2008, 21-44 ja yleisemmin Hiltunen 2010.
83
osin tiedostomattomampana vaikuttimena319. Niin tai näin, kylpylän toiminta-ajatukseen
integroitiin mukaan potentiaalisiksi käyttäjiksi yhä laajempia kansalaisryhmiä.
Toimintasuunnitelmassa vuodelle 1977 visioitiin siitä, että palveluvalikoimaan tuodaan
mukaan sosiaalityön ja psyykkisen tuen lisäksi neuvontatoimintaa ennalta ehkäisevänä
kuntouttavana sosiaalityönä. Öljykriisistä ja lamasta huolimatta elettiin edelleen myös
hyvinvointivaltion rakentamisen aikaa ja laajenevien visioiden yhteiskunnassa, jossa elintaso
nousi jatkuvasti ulottuen osaksi yhä laajempien ja laajempien ryhmien elämänkokemusta
suomalaisessa yhteiskunnassa. Nähtiin, että: ”Yleinen kuntoutusystävällinen ilmapiiri
työterveydenhuollossa avannee uusia mahdollisuuksia yrityksellemme.” Lisäksi todettiin,
että: ”Nousukauden myötä oletetaan ravintolatoiminnan kokonaisuudessaan vilkastuvan
huomattavasti…” Tärkeäksi viiteryhmäksi haluttiin myös palauttaa toiminnan alunperin
mahdollistanut viiteryhmä meijerien väki, siis Meijeriväen Liiton jäsenet. Liiton edustajat
tulisivat 1977 käymään MVL:n kerhojen kokouksissa selostamassa kylpylän toimintaa sekä
meijerien väkeä tultaisiin lähestymään myös kirjeitse.320
Nämä ajatukset eivät voineet olla vaikuttamatta niihin lähtökohtiin, joista tulevaa
toimintaa kylpylässä tuolloin suunniteltiin. Vaikka entinen toiminnanjohtaja Heikki Norri
ei enää toiminnassa mukana ollutkaan noudatettiin itse asiassa periaatteessa sitä samaa
laajentumissuunnitelmaa, joka oli hyväksytty jo hänen aikanaan johtokunnan kokouksessa
2. kesäkuuta 1970. Norri oli esitellyt johtokunnalle tuolloin pitkän tähtäimen suunnitelmia
ja niihin liittyviä rahoitusinvestointeja, yhteistoimintaa muiden liittojen ja järjestöjen
kanssa sekä uusien maa-alueiden hankintaa. Tämä päätettiin tuolloin tehdä mutta
”kuitenkin niin, että hallinto säilyy nykyisen jäsenkunnan piirissä”.321
Tässä saattaisi olla myös keskeinen syy siihen, miksi TKL:n ja Norrin tiet erosivat.
Norrin nurkanvaltaustoimet kylpylän alueella sairaslomasta alkaen ja tätä ennen pikku
hiljaa tapahtunut jäsenten mielenkiinnon hylkääminen eivät jäseniään palvelemaan pyrkivää
TKL:n johtokuntaa miellyttäneet. Entä mistä Norrin valitsema tie oli peräisin? Pellervo
Saarisen tullessa Valion johtoon 1960 hän pian tämän jälkeen esitti kuningas-ajatuksen, että
Suomessa tarvittaisiin ”laskennallisena ihanteena” ainoastaan 20 meijeriä. Tätä ryhdyttiin
toteuttamaan. Aivan loppuun asti suunnitelmassa ei menty, sillä meijerien määrä puolittui
318:sta 161:een hänen pääjohtajakaudellaan vuoteen 1975 mennessä.322
Norri oli Pellervo Saarisen hyvä tuttu. Tämä saattoi olla vaikuttamassa Norrin mielessä
hänen ajatuksiinsa, kun hän pohti toiminnan uusia suuntia 1960-luvulla ja 1970-luvun
alussa ja päätti suuntautua muualle kuin alkuperäisen jäsenkunnan palvelemiseen.
Ajatuksenjuoksu saattoi yksinkertaistettuna mennä seuraavasti: saneerausten ja
rationalisointien seurauksena meijerien määrä vähenee, jolloin meijerien henkilökunnan
määrä vähenee ja sen vuoksi kylpylän potentiaalisia käyttäjiä meijerien piirissä on yhä
vähemmän, mitä pidemmälle aikaa kuluu. Tilalle olisi siis löydettävä uusia käyttäjäryhmiä.
319
Vrt. esimerkiksi alaviitteissä todennettua vuoden 1974 alijäämän arvonmuodostusta vuosien 1974 ja 1977 välillä
tuolloisesta rahanarvonkehityksestä johtuen.
320
TERVEYSKYLPYLÄLIITTO r.y:n TOIMINTASUUNNITELMA VUODELLE 1977, 1-4, Liite n:o 4, TKL:n Jhtk.
Kokptk. 29.8.1976, 5 §. Työterveyshuollosta ja sen järjestämisestä 1970-luvulla Suomessa kts. Nyström 2010.
321
TKL:n Jhtk. kokptk. 2.6.1970, 13 §.
322
Perko 2006/2010.
84
Norri kuitenkin unohti, että prosessin alkuunsaattajat olisi pitänyt pitää mukana
toiminnassa aktiivisina päätöksentekijöinä.323
Norrin kirjeenvaihto liiton kanssa sai ajoittain hyvin martyrologisia piirteitä324
osapuolten välillä vallinneen voimakkaan tunnesuhteen myötä. Norri esitti kirjeessään
johtokunnalle 24.1.1976, että hän olisi halunnut jäädä invaliditeettinsa vuoksi
sairaseläkkeelle jo 1971 mutta johtokunta oli tällöin puhunut hänet jatkamaan.
Johtokunnan kokouspöytäkirjoissa vuodelta 1971 puhutaan eläkkeestä ainoastaan
18.6.1971, pöytäkirjan 12. pykälässä toteamuksella, että:
”Kumpikaan osapuoli ei esittänyt tehtyyn eläkesopimukseen perustuvaa vaadetta eläkkeelle
siirtymisestä.”
Norri olisi halutessaan saanut pöytäkirjaan maininnan siitä, että hän oli pyytänyt eläkkeelle
siirtymistä.325 Unto Norri totesi kirjeessään Vieno Laineelle 27.7.1975, että Norri matkusti
Tanskaan hankkimaan kylpylätietoutta ”tietenkin omin kustannuksin”.326
Vuosi kylpylän perustamisen jälkeen Norri matkusti Unto Norrin mukaan ulkomaille
Italiaan ”taas omalla kustannuksellaan”. Heikki Norri totesi itse päiväämättömässä
kirjeessään johtokunnalle 21.8.1975 kokouksessa käsiteltynä, että kylpylä oli maksanut
hänen matkansa mutta ettei hän ollut käyttänyt niitä lomailuun vaan kehittämiskohteisiin
tutustuen. ”Pölyinen Tanska vain oli huono kohde astmani takia, joka siellä paheni ilmassa
olleen pölyn vuoksi.” Norri myös kertoi, että Unkarissa ja Espanjassa, joissa hän myös oli
liiton maksamana, hän teki kaikki sisämaahan suuntautuneet matkat omalla
kustannuksellaan. Espanjan matkan tarkoituksena oli tutustua paikkaan, ”johon voitaisiin
tehdä Terveyskylpyläliitolle toimipiste”. Norri matkusti paljon myös kotimaassa, perustellen
näitä matkoja toteamalla: ”Kotimaahan suuntautuvat matkat olen joka vuosi tehnyt ilman
ennakoivaa johtokunnan lupaa ja siihen minulla on alkuajoilta johtokunnan päätöskin, että
näin saan tehdä.” Norri totesi puheenjohtajan hyväksyneen aina vuoden lopulla matkat
rutiininomaisesti. ”Näin on ollut käytäntö ja olen siihen mukautunut. Jos johtokunta olisi
muuttanut käytäntöä ja olisi määrännyt jokaisen kotimaisen matkan tekoon ennakoivasti
johtokunnan luvan olisin siihen tietenkin suostunut.” Lisäksi Ikaalisten sisäisiä matkoja
koskien Norri totesi syyllistävästi: ”Kaikki Ikaalisissa suorittamani, kylpylää koskevat,
matkat, olen jättänyt koko toimiaikanani laskuttamatta. Toivon näin tekevän
seuraajanikin.”327
Norri totesi epäselvistä tositteista tammikuussa 1976, että hän voisi maksaa 12 ja viiden
muun tositteen maksut mutta piti niitä arvoltaan ”vähäisinä”. Muuten hän esitti, että
323
Kts. esim. TKL:n Jhtk. kokptk. 5.3.1977, 14 §, Liitteet n:o 7 ja n:o 8; TKL:n Jhtk. kokptk. 30.4.1977, 5 §.
324
Vrt. esim. Roosin miehiä ja Hoikkalan nuoria miehiä koskeviin havaintoihin miesten ja nuorten miesten omaa elämää
koskevissa elämäkerroissa ja niiden elämää jälkikäteen merkityksellistävissä hahmotustavoissa. Näistä kts. Roos 1987 sekä
nuoria miehiä koskien Hoikkala 1996. Kts. myös Siltala 1994.
325
Norrin väite halusta jäädä sairaslomalle jo 1970-luvun alussa löytyy kirjeestä TKL:n johtokunnalle 24.1.1976 (liite n:o
5). Eläkkeestä kts. Jhtk. 18.6.1971, 12 §:n toteamus; Unto Norrin kirje Vieno Laineelle 27.7.1975 (TKL Jhtk. kokptk.
21.8.1975, 11 § Liite n:o 8).
326
TKL Jhtk. kokptk. 21.8.1975, 11 § Liite n:o 8.
327
Jhtk. 21.8.1975, 10 §, Liite n:o 6.
85
selvityspyynnöistä oli luovuttu. Syynä epäselvyyksiin oli Norrin mukaan talouspäällikön
huomaamattomuus. Lisäksi vastuukysymyksistä hän totesi:
”Siitä ajasta, jota tositeluettelo koskee, olen osan - hieman vajaa puoli vuotta - ollut
vuosilomalla, sairaslomalla tai virkamatkoilla ulkomailla. Tuolloin sovittiin, että niinä aikoina
tehtävistäni huolehtii johtokunnan puheenjohtaja Vieno Laine. Minä en tietenkään voi vastata
Laineen toiminnasta eikä Laine minun toiminnastani.”328
Tositteita tarkastalemalla on havaittavissa osan niistä ajoittuvan aikaan ennen Norrin
sairaslomaa ja osan sairasloman ajalle. Norrin puheissa kuitenkin sekoitetaan asioita sekä
muistetaan niitä ristiriitaisesti ja kovin valikoivasti.329 Tositteisiin kuului esimerkiksi joitain
toistuvaisluonteisia suorituksia (kuten hierojakoulun nuohous), joiden maksaminen oli
alkanut jo ennen Norrin sairaslomaa ja jotka oli alunperin tilannut Norri itse.330
Norrilta otettiin tilinkäyttöoikeudet pois vasta tammikuussa 1975.331 Vallasta ja
vastuusta Norri totesi päiväämättömässä kirjeessään: ”Erikoisen suuri valta ja samalla
vastuun on johtokunta käytännössä hyväksynyt minulle.”332 Hän totesi aina ajaneensa
”saamaansa valtaa” käyttäessään omasta mielestään TKL:n etua ja tästä olivat häntä
siteeraten: ”…työni tulokset ovat siitä kertomassa asiasta totuutta, huolimatta siitä, miten
asioita ja niiden hoitoa halutaan arvostella ja esille tuoda.” Hän myös kertoi työajoistaan ja
sen vaikutuksista hänelle itselleen, todeten miten:
”Olen tehnyt noin 14 tunnin työpäiviä valvoessani kylpylän ja yhteydessä olleiden talojen
toimintaa ja uuvuttanut itseni sairaaksi. Olisin odottanut Terveyskylpyläliiton johdolta
korrektisempaa tapaa jättää minulle hyvästit. Olisin ollut kovin ihastunut, jos minut olisi
johtokunta kutsunut kahville ja tarjonnut läksiäiskahvit pitkän ja onnistuneet ja tuloksia
tuottaneen taipaleen jälkeen.”
Norri samasti tässä kirjeessään ja sen selvityksissä osakehotellit selkeästi kylpylään, vaikka
nämä olivat erillisiä osakeyhtiöitä ja kylpylä oli ainoastaan pienomistajana mukana niiden
toiminnassa.333
Norri näki että TKL:n esittämä Kylpylä-Kasinon poikkeuslupaa vastustava näkemys oli
selkeää jatkoa häntä koskevaan ”herjaamiseen ja toimintoni loppuun saattamisen
häiritsemistä”. Hän olisi mieluummin ottanut kaupungilta ”pienen palkitsemisenkin
tehdystä työstä” kuin sen langettaman ”raamatunmukaisen tuomion antamisen, joka
seuraisi aina kolmanteen ja neljänteen polveen täältä lähdettyäni”, sillä kuten hän totesi, nyt
oli vasta ”menossa jälkeläisistäni ensimmäinen polvi”.334
328
TKL tvk. 9.2.1976, 9 §, Liite n:o 5, Heikki Norri TKL:n johtokunnalle 24.1.1976.
329
Esimerkiksi Italian matkan kustannuksista kts. tämän tekstin viite 147 lähteineen. Epäselvien tositteiden dateerauksesta
kts. TKL:n Jhtk. kokptk. 11.9.1976, 4 §, Liite n:o 3, ”Tilinpidolliset epäselvyydet, joita ei vielä ole selvitetty vuosilta 1974
ja 1973.”
330
Kts. esim. tositteet n:o 630/1974 ja 815/1974.
331
TKL:n tvk. 15.1.1975, 10 §.
332
Liite n:o 6, TKL:n Jhtk. 21.8.1975, 10 §. Norria luultavasti harmitti se, että alkuaikoina matkoilla oli muitakin, joten
heidän olisi myös kuulunut hänen mielestään kantaa vastuu matkoista moraalisesti.
333
Emt.
334
Konfliktin jatkosta kts. esim. TKL:n tvk. 3.10.1977, 8 §, Liite n:o 9 ”Muistio kylpylätoiminnan toteutusta koskevaan
kirjoitukseen”, 1, 6.
86
Entä kylpylän tulos ja toiminnan jatkuvuus. Raha-automaattiyhdistykseltä oli vuodesta
1965 saatu avustuksia lähes poikkeuksetta mutta vuodelle 1974 ei avustusta myönnetty.
Vuosien 1965-1976 välillä oli saatu avustusta yhteensä 1.625.000 markkaa. Marraskuussa
1976 anottiin lähes yhdeksänsataa tuhatta markkaa avustusta.335 Tarkasteltaessa vuosittaisia
tilinpäätöksien ylijäämiä havaitaan niiden yhteys avustuksiin. Ilman Raha-automaattiyhdistyksen avustuksia toiminnan kannattavuus olisi ollut perustamisvaiheessa melko
heikkoa.336
Tilinpäätös vuodelta 1976 oli jo hieman edellistä ylijäämäisempi. Pienestä ylijäämästä
huolimatta liikevaihdon kasvu oli niin reilua, että toiveet paremmasta tulevaisuudesta eivät
perustuneet pelkkiin haihtuvaisiin tuulentupiin. Odotettavissa oli ”välttävää” kannattavuuskehitystä pessimistisimpienkin arvioiden mukaan laskettuna. Käyttöön oli lisäksi otettu
päivittäinen budjetointi, johon sisältyi toimitusjohtajalle toimitettavat volyymi- ja
markkamääräiset tarkasteluraportit kaikilta eri osastoilta. Toiminnanjohtajan titteli oli
vaihdettu yritysmuotoisen toiminnan edellyttämään toimitusjohtajaan. Toimintaa myös
suunniteltiin budjetoinnin ohella toimenpidetasolla aktiivisesti.337 Hyvin alkaneen
toiminnan takana oli kulman takana kuitenkin odottamassa jälleen uusi suuri muutos.
Tuottajat mukaan hallintoon
TKL:n vuosikokouksen 1979 lisäksi pidettiin ylimääräinen kokous, jossa vanhalle
johtokunnalle myönnettiin ero. Tilalle valittiin uusi johtokunta, johon valittiin 12 jäsentä.
Uuden johtokunnan sisäinen paikkajako oli ollut pitkään käsittelyssä. Kolme paikkaa
annettiin Meijeriväen haltuun, kolme paikkaa tuli vasta perustetulle Meijerijohtajat
ryhmittymälle ja kuusi jäljellä olevaa paikkaa saivat maidontuottajat eli Valio. Uudistus oli
hyväksytty myös MVL:n liittovaltuustossa. Johtajien perustamaan ”Isännöitsijäyhdistykseen” kuuluivat kaikki valtakunnallisen meijerialan TES:n ja ryhmittelymääritelmien ulkopuoliset toimihenkilöt meijerialalta. Johtajat olivat vakuuttaneet, ettei
liitosta tule kilpailijaa MVL:lle jäsenkuntaan nähden.338
MVL:n toiminnanjohtaja Heimo Breilin selosti Maitotalous-lehdessä kesällä 1979 mistä
johtokunnan laajentamisessa oli kysymys. Hän totesi aluksi, että Tuomarlaa alkujaan
rakennettaessa tila hankittiin lahjoitusvaroin ja ”antavana osapuolena silloin olivat maamme
maidonlähettäjät”. Ikaalisten kylpyläkuntoutuslaitoksen toiminta pohjasi Breilinin mukaan
lähes kokonaan omarahoitteiseen liiketoimintaan. Ongelma oli se, että vastaavia palveluita
tarjoavat laitokset olivat ryhtyneet saamaan yhteiskunnan tukia ”erittäin merkittävässä
määrin”, joten tällainen kehitys oli ”kiristänyt kilpailuasetelmia”. Suunnitteilla oli lisäksi
muita yhteiskunnan varoilla toimimaan tulevia laitoksia, joiden taustavoimissa oli ”eri
335
TKL:n tvk. 22.11.1976, 9 §.
336
TKL:n Jhtk. kokptk. 29.8.1976, Liite 5 Raha-automaattiyhdistykseltä saatujen avustusten määrä 1965-1976.
Tilinpäätöksistä kts. 1972-1976 osalta TKL:n tvk. 21.5.1977, 5 §, Liite n:o 3, Luottamuksellinen Yritystutkimuskertomus
Ikaalisten kylpylä 09.02.1977, 5. Aiemmilta vuosilta kts. tilinpäätökset 1965-1971.
337
Luottamuksellinen Yritystutkimuskertomus Ikaalisten kylpylä 09.02.1977, 3-4, Liite n:o 3, TKL:n tvk. 21.5.1977, 5 §.
338
Mt 1978/9, ”Meijeriväen vuosikokous”, 246-249; Mt 1979/8, ”Terveyskylpyläliiton vuosikokoukset”, 205; Mt
1979/8, ML:n liittovaltuusto”, 205; TKL:n Jhtk. kokptk. 26.11.1977, 14 §; TKL:n tvk. 21.4.1979, 6 §; TKL:n Jhtk.
kokptk. 12.5.1979, 7 §, Liite n:o 5 ja sen Liite n:o 1; TKL:n vuosikokous 9.6.1979, 13 §, Liite n:o 8; TKL:n
Ylimääräinen kok. 6.8.1979, 6-8 §, Liite n:o 3 kohtaan 6 §; TKL:n Jhtk. kokptk. 5.12.1979, 10 §, Liite n:o 8.
87
puolueiden ja valtakunnallisten järjestöjen tuki”, jota Ikaalisten kohdalla oli edustanut
tähän saakka vain ”liittomme pieni jäsenkunta”. Toiminnan turvaamiseksi oli päätetty, että
”palataan takaisin alkuasetelmiin”. Yhteistyötä tultaisiin tekemään Suomen
osuusmeijerijärjestön ja maidontuottajien kanssa. Siksi sääntöjä oli muutettu
vuosikokouksessa. Breilin vakuutti, että valmistelua oli suoritettu liittojen hallintokunnissa
useampaan otteeseen ja että kaikki päätökset olivat olleet yksimielisiä. Odotettavissa oli
hänen mukaansa ”jatkuvaa myönteistä kehitystä”, koska ”näköalat olivat avartuneet” ja
mahdollisuuksia oli entistä enemmän. Jatkossa tultaisiin kuitenkin tarvitsemaan kaikille
hankkeessa oleville tahoille ”ennakkoluulottomuutta ja rakentavaa yhteistyöhenkeä”. Breilin
päätti selostuksensa kohottavaan toteamukseen siitä, miten edellytykset kylpylän
toiminnalle nyt olivat hyvät, jonka vuoksi hän toivoi myös tuloksien olevan sellaisia.339
Idea oli luultavasti syntynyt TKL:n hallinnon omassa piirissä, sillä asiaa käsiteltiin Valion
Tampereen konttorin tarkastajien vierailulla Ikaalisissa toukokuussa 1978. TKL:n
puheenjohtaja Vieno Laine näki tuolloin, että laitoksen omistuspohjan laajentaminen
maidontuottajiin olisi mahdollista. Hänen mukaansa: ”Asian hoito olisi kuitenkin
suoritettava taidolla ja tahdikkuudella.” Hän ehdotti perustettavaksi eräänlaista 10-12
henkilön muodostamaa valtuuskuntaa, joka sitten selvittelisi omistuspohjan laajentamisen
mahdollisuuksia tuottajien pariin. Tarkastajien mukaan tuottajien lisääntyvä loma-aika,
heidän mukana olonsa perustamisessa sekä ”paineet maakunnissa” edellyttäisi laajentamisen
selvittämistä. Tarkastajien näkemys oli, että maidontuottajien panos tasapainottaisi laitosten
toimintaa ”myönteisellä tavalla”. He yhtyivät Laineen ehdotukseen. Selvitystyö käynnistyi ja
johti omistuspohjan laajenemiseen jo seuraavana vuonna.340
Kylpylän käyttötalouden tilannetta oli ryhdytty seuraamaan muutenkin aiempaa
tarkemmin. Budjettia laadittiin ensimmäisen kerran tietoteknisesti vuodelle 1978. Budjetti
ajettiin pääkirjaan tietokoneella, jolloin sen seurannan kerrottiin olevan ”helppoa ja
yksinkertaista”. Ensimmäinen tietotokone oli Philips P330 toimistotietokone, joka
päätettiin ostaa uudella rahoitusmuodolla eli niin kutsutulla ”liesing-systeemillä”341. Myös
jäsenten määrä oli tuottajien mukaan tullessa jyrkässä kasvussa. Marraskuulla 1977 TKL:ssa
oli jäseniä 675 mutta kaksi vuotta myöhemmin joulukuussa 1979 jäseniä oli jo 1358
henkilöä. Lisäksi hyvä signaali oli se, että Tapaturmavirasto oli antanut suostumuksensa
siihen, että sotainvalidien kuntoutuksen hoitopäivämaksua korotettaisiin 1.1.1980 alkaen
185 markkaan. Lääkintöhallitus maksoi vuosittain 150 sotaveteraanin kuntoutusjakson
Ikaalisissa.342 Suomen Sotaveteraaniliiton kuntoutustoimikunnan palaute kylpylän johtaja
Timo Heinolalle oli heidän vierailunsa jälkeen varsin kiittävää:
”Tästä erittäin miellyttäviä muistoja jättäneestä käynnistä, saamastamme asiantuntevasta
informaatiosta, eikä vähiten osaksemme tulleesta suuresta vieraanvaraisuudesta esitämme
339
Mt 1979/8, ”Terveyskylpylä tänään”, (H. R. Breilin), 199.
340
Pöytäkirja Valion Tampereen konttorin tarkastajien tilaisuudesta Ikaalisten Kylpylässä 15.5.-16.5.1978, Liite n:o 8,
TKL:n Jhtk. kokptk. 10.6.1978, 11 §. Idea on luultavasti alunperin Laineelta.
341
TKL:n Jhtk. kokptk. 27.7.1979 (7.8.1979), 7 §. Leasing oli vielä uutta rahoitusmuotona, joten sen kirjoitusasu ei vielä
ollut vakiintunut nykyiseen ”Leasing” -muotoonsa.
342
TKL:n Jhtk. kokptk. 26.11.1977, 4, 6 §; TKL:n Jhtk. kokptk. 29.9.1979 (1.10.1979), 4 §; TKL:n Jhtk. kokptk.
5.12.1979, 5, 13 §, Liite n:o 9, Tapaturmaviraston kirje Ikaalisten Terveyskylpylälle 7.11.1979; Kts. vuosittaisesta
määrästä Lääkintöhallituksen kirje Ikaalisten Kylpylälle 28.2.1978, Dnro 1398/522/78 LH, Liite n:o 15, TKL:n Jhtk.
kokptk. 11.3.1978, 16 §.
88
parhaat kiitokset Sinulle ja kaikille muilla laitoksen toimihenkilöille, jotka uhrasivat niin
runsaasti aikaansa vierailumme yhteydessä. Laitoksestanne, sen suorittamasta kuntoutustyöstä
ja ilmapiiristä saamamme kuva antaa meille täyden syyn uskoa, että veteraanien kuntoutus
laitoksessanne tapahtuu kaikkia osapuolia tyydyttävällä tavalla. Toivotamme jatkuvaa
menestystä työllenne.”343
Kylpylän asiakaskunnasta oli kaksi kolmasosaa hoitoasiakkaita 1970-luvun lopussa. Heistä
oli huomattava osa sotaveteraaneja, jotka kuuluivat kokonaan tai osittain maksuttoman
kuntoutuksen piiriin. Samoin kuin muillakin lakisääteisen kuntoutuksen piiriissä olevilla
asiakasryhmillä, maksettiin sotaveteraanien hoidot kansaneläkelaitoksen varoista.344 Vaikka
tämä tarkoitti sitä, että tulojen määrä oli sidottu enimmäishintaan, se toi muassaan myös
ennustettavuutta tulevaan toimintaan.
Yksi osatekijä parantuneelle tulokselle oli laman jälkeisen nousukauden lisäksi seurausta
myös niistä satsauksista, joita oli tehty markkinoinnin saralla. Alkuvuodesta 1979 saatettiin
todeta, että markkinointia oli tehty systemaattisesti jo kolme vuotta. Taloustieteiden
maisteri Kari Hytönen oli toiminut kylpylän markkinointipäällikkönä tämän ajan.
Markkinoinnin tarkoituksena oli varmistaa halutunlaisten asiakkaiden tulo kylpylään
käyttämään kylpylän palveluksia. Tämä tapahtui siten, että:
”…markkinointi tutkii markkinoiden odotuksia, ja tarpeita, kehittelee uusia palveluksia
yhteistyössä muiden osastojen kanssa, tiedottaa palveluksista kohderyhmille, myy palveluita ja
valvoo niiden laatua. Työ on pitkäjänteistä ja tulokset eivät useinkaan näy heti, vaan pitkänkin
ajan päästä.”345
Lisäpanostusta toi myös se, että MVL päätti myydä lisää maata TKL:lle vuosikokouksessaan
1978. Noin kahden hehtaarin alue myytiin kylpylälle, jotta se voisi rakentaa uuden hotellin
alueelle. Myydyn alueen hinta oli 10 markkaa neliöltä.346 Markkinoinnin näkymät olivat
turbulentit 1970-luvun lopulla mutta silti nähtiin, ettei toivoa kannattanut heittää.
Toimintasuunnitelmat olivat muuttuneet kuitenkin huomattavasti realistisemmiksi kuin
vielä vuosikymmen aiemmin ja ne elivät ajassa ottaen huomioon lainsäädännölliset
muutokset talouden suunnittelussa. Tilannekartoitus oli optimistinen mutta varovainen
vuoden 1978 toimintaa suunniteltaessa.
”Tuotteidemme kysyntänäkymät parantunevat hieman talouselämän ja yritystoiminnan pienen
nousun myötä kevättalvella. Hoito- ja kuntoutus-palvelusten kysyntä voimistuu yleisen
tiedontason ja lakisääteisten kuntoutus-muotojen (mm. sotaveteraanit) lisäännyttyä. Keventyvä
rahatilanne heijastuu kasvavana yrityskysyntänä ja edelleen yksittäisenä loman-viettokysyntänä.
Pidentyvä vuosiloma lisää talvilomakysyntää.”347
Toimintakertomuksessa vuodelta 1978 havaitaan myös yksi ajalle tyypillinen kulttuurinen
lataus, joka kohdistui taloudelliseen tilanteeseen ja sen kerrannaisvaikutuksiin eli tässä
343
Suomen Sotaveteraaniliiton kirje johtaja Timo Heinolalle Ikaalisten Terveyskylpylään 7.6.1978, Liite n:o 15, TKL:n
Jhtk. kokptk. 10.6.1978, 20 §.
344
Luottamuksellinen Yritystutkimuskertomus, Osuuspankkien keskusliitto r.y., 1-5, Liite n:o 4, TKL:n Jhtk. kokptk.
27.8.1978, 5 §.
345
Mt 1979/1, ”Terveyskylpylän markkinointinäkymät”, 14.
346
Mt 1978/9, ”Meijeriväen vuosikokous”, 246-249.
347
TERVEYSKYLPYLÄLIITTO r.y:n TOIMINTASUUNNITELMA VUODELLE 1978, 2-3, Liite n:o 8, TKL:n Jhtk.
kokptk. 28.8.1977, 14 §.
89
tapauksessa työttömyyteen hyvin konteksti- ja aikasidonnaisesti. Vuosikertomus selostaa
yleistä taloudellista tilannetta ja kertoo, miten talous elpyi maassa vauhdittaen kuitenkin
erityisesti vain lähinnä vientiä. Tuonti kuitenkin supistui samaan aikaan joka johti
vaihtotaseen ylijäämään. Kokonaistuotannon vaikutus ei myöskään silti ulottunut
kaikkialle, sillä:
”Työllisyyttä kokonaistuotannon kasvu ei pystynyt parantamaan; työttömyys-aste oli
toimintavuonna n. 8 5.”348
Kulttuurinen muutos hahmottuu tässä siinä, miten aiemman täystyöllisyyden yhteiskunta
vielä eli toimijoiden mielissä kulttuurisena viiveenä, jolloin kahdeksan prosentin
työttömyyttä kummeksuttiin, vaikka se nykyisin on kulttuurisesti ajatellen (ainakin
tilastollisesti) enemmänkin sääntö kuin poikkeus globaalien markkinoiden Suomessa.349
Norrin viimeiset kiusaukset?
Eräs hämmentävä pilvi kylpylän tulevaisuuden taivaalla kuitenkin oli. Johtokuntaa työllisti
hyvin usein, eli monessa 1970-luvun lopppupuolen kokouksessa suhde TKL:n entiseen
toiminnanjohtajaan ja kylpylän aiempaan pitkäaikaiseen johtajaan, Kaarlo Henrik (Heikki)
Norriin ja tämän perillisiin.350 Norrille oli ostettu sosiaalineuvoksen arvonimi hänen vielä
ollessaan työelämässä kylpylän palveluksessa ja suhteiden ollessa kunnossa johtokuntaan.
Iltapäivälehti ”Ilta-Sanomat” julkaisi Norrista henkilöartikkelin lokakuussa 1979 viisi
vuotta hänen eläköitymisensä jälkeen. Lehdessä häntä tituleerattiin ”kylpyläneuvokseksi” ja
hänen kerrottiin tekevän ”come backin”. Norri sai kertoa lehdessä oman jälkikäteisnäkemyksensä toiminnastaan Ikaalisissa toimittajan suosiollisella avustuksella.
Artikkelissa Norri tunnutaan kohotettavan suorastaan myyttisiin mittasuhteisiin a)
samastettaessa hänet muihin julkisuuden henkilöihin, b) kerrottaessa hänen urheilusaavutuksistaan hänen omaamallaan sotainvalidinterveydellä sekä c) ilmaistaessa hänen
omanneen ylivertaista tietoutta jopa suhteessa tasavallan presidentti Urho Kaleva Kekkoseen
nähden:
Norri: ”Tasan 20 vuotta sitten perustin Terveyskylpyläliiton ja ryhdyin lakki kourassa
keräämään rahoja.”
IS: ”Terveyskylpylän jälkeen Norri rakensi hotelli Termen…”
IS: ”Ensimmäisenä Suomessa Norri toteutti eteläeurooppalaisen apartamento-ratkaisun, eli
hotellihuoneet myydään osakkeina yksityisille ja yhteisöille.”
IS: ”Monella julkisuuden hahmolla on Ikaalisissa lepopaikkoja.”
Norri: ”Sanoivat, että tännehän on tehty kokonainen kaupunki ilman asemakaavaa. Olisin
tehnyt vielä lisää, mutta rakennuskiellon takia työ jäi kesken. Nyt täytyy viedä suunnitelmat
loppuun.”
348
Terveyskylpyläliitto r.y Toimintakertomus vuodelta 1978, 5, Liite n:o 6, TKL Vuosikokous 9.6.1979, 5 §.
349
Emt.
350
Kts. esim. TKL:n Jhtk. 30.4.1977, 5, 11 §; TKL:n tvk. 21.5.1977, 6 §; TKL:n tvk. 3.10.1977, 8 §, Liitteet n:o 8 ja 9;
TKL:n tvk. 12.1.1979, 7 §; TKL:n Jhtk. kokptk. 5.12.1979, 11-12 §.
90
IS: ”Norri on kultasormen maineessa matkailualalla, hän on istunut monissa matkailua
edistävissä valtion elimissä. Muuan alalla yritellyt rahamies kysyi kerran UKK:lta, miten saisi
firmansa kannattamaan. UKK tuumi aikansa ja neuvoi: ’Kysykää Norrilta.’”
IS: ”Uuteen ravintolaansa hän teettää 14 ikkunamaalausta, joissa kuvataan kylpylätoimintaa.”
IS: ”Norri on tekijämies myös urheilun alalla, työnsi kuulaakin 13 metriä siinä kun Suomen
huiput 15, vaikka sodassa vammautuneet keuhkot toimivat vain 25 prosentin teholla.”
Norri: ”Kaupunki esti toteutuksen pakkolunastamalla urheilukeskuksen tontin. Ei jäänyt
jäljelle muuta kuin hyvät suunnitelmat. Ihmettelen, sillä olisimme luoneet 40 työpaikkaa ja
tehneet laitoksen, joka kuuluisi kaupungin rakennettavaksi.”
IS: ”Vanhasta soramontusta Norri on häätänyt pois urheiluampujat. Sinne hän kaavailee
kreikkalaisen amfiteatterin tapaista kesäteatteria.”
IS: ”Hotellin katolta valtakuntaansa tarkastellessaan Norri toteaa: - Yhden hotellin vielä teen,
tonttikin on varattuna.”
IS: ”Hankkeissa Norri on enää ideamiehenä. Käytännön toteutuksen hoitaa hänen poikansa
Lauri Norri, 25, joka jenkeissä hiljakkoin saavutti Master of Arts- oppiarvon.”
Norri: ”Kaikkein kovinta jopia on ollut lehden teko, kyllä näitä kylpylöitä aina tekee.”
Norri: ”Mitähän jos rakentaisin sinne (Espanjaan) kylpylän. Sitä varten minulla on yhdistyskin
perustettuna ja päätös rakentamisesta on tehty.”351
TKL:n johtokunta käsitteli Norrin lehtikirjoitusta ja totesi johtoryhmän pohtivan antaisiko
se aihetta toimenpiteisiin.352 Norri oli jättänyt kesällä 1978 jäsenhakemuksen päästä
Terveyskylpyläliiton jäseneksi. Asiaa käsiteltiin johtokunnassa elokuussa 1978 mutta
tuolloin hakemus päätettiin pöydätä ”toistaiseksi”.353 Marraskuulla 1978 käsiteltiin Valion
tuloa kylpylän hallintoon ja organisaatioon, jolloin keskusteltiin sääntöjen muuttamisesta ja
jäsenyyskriteereistä liitossa. Yhdessä asiaa selvitelleessä neuvottelussa todettiin sääntöjen jo
tuolloin antavan periaatteellisen mahdollisuuden siihen, että jäseneksi olisi voitu valita kuka
tahansa suomalainen. ”…mutta katsottiin, että tämä tie ei ole hyvä ja rakentava perusta
suunnitellulle yhteistyölle.”354 Viittaus tuntuu liittyvän Norrin jäsenyyteen. Hän oli liitolle
henkilönä persona non grata. Ehkä vastaus kirjoitukseen löytyy TKL:n OKO:lta tilaamasta
yritystutkimuksesta 1978. Siinä todettiin, että kylpylän tuloslaskelmaan oli kirjattu
huomattava tappio vuodelle 1974. Myös vuosien 1973 ja 1975 tilanne olisi muodostunut
tappiolliseksi, jos olisi tehty täydet poistot. Mutta, kuten yritystutkimuksessa todetaan, että
silloinen:
351
Ilta-Sanomat 25.10.1979, ”’Kylpyläneuvoksen’ come back - Norri rakentaa jälleen”, (ei tekijää), 6. Friedrich Nietzsche
kirjoitti teoksessaan Die fröhliche Wissenschaft (Iloinen tiede) 1882/2009, 56, Ensimmäisen kirjan 34 jakeessa ”kätketystä
historiasta”. Tällä hän tarkoittaa joidenkin ihmisten jälkikäteistä voimaa myöhempiin aikoihin, joka pakottaa ihmiset
arvioimaan asemaansa uudelleen tuon voiman pakottavuuden vuoksi. ”Historia abscondita. - Jokaisella suurella ihmisellä
on taaksepäin vaikuttava voima: kaikki historia pannaan hänen tähtensä jälleen vaakaan, ja tuhannet menneisyyden
salaisuudet ryömivät lymypaikoistaan - hänen aurinkonsa paisteeseen.” Kursiivit alkuperäisteoksessa.
352
TKL:n tvk. 31.10.1979, 4 §.
353
TKL:n Jhtk. kokptk. 27.8.1978, 13 §, Liite n:o 9.
354
Muistio neuvottelusta Valio Meijerien Keskusosuusliikkeen pääkonttorissa 9.11.1978, 5 §, Liite 3, TKL:n Jhtk.
kokptk. 16.12.1978, 16 §.
91
”…tilanne ei kuitenkaan sallinut tappion näyttämistä. Liiton aikaisemmassa hoidossa tehdyt
ratkaisut näyttävät jonkin verran rasittavan taloutta lähi-vuosina.”355
Yritystutkimuksen teettäminen liittyi uuden hotelliprojektin aloittamiseen. Se oli tullut
ajankohtaiseksi 1978, koska osakehuoneistojen tuotto jäi liiton mielestä liian pieneksi.
Vaikka koko kylpylän myynti oli jo vuosia kasvanut ja tulisi todennäköisesti kasvamaan
edelleen, eivät yritystutkijat voineet suositella uusia investointeja kylpylän tuolloisessa
taloudellisessa tilanteessa. Heidän mukaansa tilanne ei ensinnäkään perustellut
vuokrahintoja koskevien neuvottelujen katkaisemista tai toiseksi mittavaa 20 miljoonan
markan investointia. Näiden toimenpiteiden nähtiin vain johtavan ”toisen osapuolen
ylivelkaantumiseen” ja jättävän toiselle osapuolelle ”150 vajaakäyttöistä hotellihuonetta”.
Yritystutkijoiden näkemys oli, että investointiin liittyi niin monia selvittämättömiä
kysymyksiä, että hankkeen ”lähempi arviointi” ei ollut tuolloin mitenkään
”tarkoituksenmukaista”.356
Kylpylän toimintaa ja laajennuksien mahdollistamista varten otettiin pitkäaikaisia lainoja
syksyllä 1979 yhteensä viisi miljoonaa markkaa ja lisäksi otettiin yksi 340.000 markan
vekseli, jotta kehnolla tolalla ollut maksuvalmius olisi parantunut (185.299 euroa). Samaan
aikaan MVL:n ehdotuksesta kohotettiin alennusprosenttia jäsenille 40 prosenttiin
majoitushinnoista.357 Yhdistyessään käynnissä olleeseen jäsenpohjan laajenemiseen
tuottajien suunnalla molemmat toimenpiteet sisälsivät pienen ristiriidan lisäksi kuitenkin
myös uskoa tulevaan, jonka vuoksi niitä voi jälleen pitää heikkoina signaaleina ja sikäli
myös realistisina toimintaympäristön arviointeina. Vaikka talouden elvytys ja
maksuvalmiuden palauttaminen tapahtui pitkäaikaisia lainoja ottamalla, oli tämä tie
kuitenkin realistisempi, kuin pakonomainen ja useita punnitsemattomia riskejä vielä
tuolloin sisältäneiden investointien teko olisi ollut, pankit viestittivät kylpylälle. Kylpylä
kuunteli tätä herkällä korvalla ja lähti lainoittamaan tulevaisuuttaan punamulta-halllitusten
Suomessa pitkään talouspolitiikassa noudatettujen keynesiläisten reaalivakuuksille
perustuneiden lainan-antoperinteiden mukaan.358
1980-luku - Kasinopelien aika
Kysymys maanomistuksesta
Vuoden 1980 ehkä tärkein tapahtuma oli yhden pitkäaikaisen kamppailun päättyminen
eräänlaiseen tilapäiseen välirauhaan. TKL:n johtokunnan asettamat neuvottelijat olivat
keskustelleet Kylpylä-Kasinon omistajien eli Norrin sekä hänen vaimonsa ja lastensa kanssa
Kylpylä-Kasinon myymisestä. Norrien pyyntö oli alussa yli kolme miljoonaa markkaa
mutta lopulta kauppahinta asettui liiton tekemän 2.100.000 markan vastatarjouksen
355
Luottamuksellinen Yritystutkimuskertomus, Osuuspankkien keskusliitto r.y., 6, 13, Liite n:o 4, TKL:n Jhtk. kokptk.
27.8.1978, 5 §; kts. myös Erkki Kosken haastattelu 4.11.2013. ”Ikaalisten kylpylähän rupes tuottamaan niin paljon rahaa,
että sitä ei saanu enää ’verottajalta piiloon’ noin sitaateissa sanottuna .”
356
Luottamuksellinen Yritystutkimuskertomus, Osuuspankkien keskusliitto r.y., 10, Liite n:o 4, TKL:n Jhtk. kokptk.
27.8.1978, 5 §.
357
TKL:n Jhtk. kokptk. 29.9.1979 (1.10.1979), 9-16, 19 §.
358
Vrt. Yliaska 2014; Kuisma 2010b, 2012; Siltala 2007. Kts. myös Ikaalisten terveyskylpylän markkinointi- ja
investointistrategian perusanalyysi vv. 1979-85, Liite n:o 8, TKL:n Jhtk. kokptk. 16.12.1978, 12 §. Tällaisen analyysin
tekoa oli suositeltu pankkien yritystutkimuksissa.
92
mukaiseksi 10. huhtikuuta 1980 (1.025.854 euroa). Samalla tehtiin kauppa Ostorengas
osakeyhtiön myymisestä TKL:lle 315.000 markan kauppahinnasta (153.878 euroa).
Kylpyläkasinon kauppakirjan ehtona oli myyjää koskeva viiden vuoden
kilpailunrajoituspykälä.359 Kaupassa tuli mukana Rantakartano niminen rakennus. TKL
päätti heti ensitöikseen selvittää jatketaanko Kylpyläkasinon toimintaa vai puretaanko
yhtiö. Toimeksiannon sai hovikelpoiseksi palannut tilitoimisto Idman & Vilén.360
Toukokuun lopussa 1980 tehtiin kaksi merkittäväksi osoittautunutta ratkaisua: päätettiin
käyttää jatkossakin tilitoimistoa sekä päätettiin jatkaa Kylpyläkasino osakeyhtiön toimintaa
”ainakin toistaiseksi”.361
Hotellihanke eli edelleen. Suunnittelua hankkeen toteuttamisesta jatkettiin pohtimalla
rakentamisen suunnittelemisen käynnistämistä. Pitkässä ja puntaroidussa keskustelussa
tultiin siihen johtopäätökseen syyskuussa 1980, että hankkeeseen saataisiin mahdollisesti
mukaan Valio, Osuusmeijerijärjestö, Osuusmeijerien Vakuutuslaitos, TKL ja MVL yhdessä
sekä muita maitotalousalaa lähellä olevia toimijoita. Omistuksen yhteisöpohjaksi kaavailtiin
Kylpyläkasino osakeyhtiötä. Aloitus tapahtuisi sen osakepääoman korottamisella. Idea
jätettiin hautumaan mutta siihen palattiin jo marraskuussa. Tuolloin keskusteltiin uudelleen
hotellihankkeesta ja nähtiin se ”hyvin tarpeelliseksi”. Hotellille toivottiin myös pikaista
toteutusta.362 Hanketta ei kuitenkaan haluttu käynnistää hätiköiden, sillä keväällä 1980 oli
johtokunnalle esitelty aiemmin laadittu talouden pitkän tähtäimen suunnitelma. Siihen
kuului talouden ohjaus ja valvontajärjestelmä, jossa valvottiin taloutta päiväkohtaisesti sekä
myös pitkän tähtäimen investointi ja rahoitussuunnitelma.363 Hotellihanketta toppuuteltiin
kuitenkin jo joulukuussa 1980, kun todettiin, että siihen sisältyi vielä paljon selvitettäviä
asioita.364 Yksi näistä asioista oli maanomistuskysymys.
Tulevaisuuden kannalta oli nimittäin erittäin merkityksellistä se, kuka alueen maan
omistaisi. TKL:ssä ajateltiin, että jotta toimintaa olisi voitu laajentaa, pitäisi
päärakennuksen maa-alue saada ostettua TKL:n omistukseen MVL:ltä. Kiinteistö- ja
maakauppaa lähdettiin hieromaan keväällä 1981. TKL teki tarjouksen MVL:lle
rakennuksista, maa-alueesta sekä metsäalueesta ja Teiniemen tilasta. Hinta oli näistä kaikista
yhteensä 2,3 miljoonaa markkaa (noin 1 miljoona euroa).365 Tarjouksen ja pyynnön välinen
ero oli kuitenkin ”niin huomattava”, ettei kauppaa syntynyt. Eroa oli reilut 1,4 miljoonaa ja
Teiniemi oli vaihdettu Venetsian tilaan MVL:n pyynnössä. Osapuolet perustivat
359
TKL:n tvk. 3.5.1980, 13 §, Liite n:o 9 ja 10. Norrien ensimmäinen myyntitarjous tapahtui joulukuussa 1979, jolloin
pyyntöhinta oli 3.125.000 markkaa (1.703.112,99 euroa). TKL teki vastatarjouksen, jossa tarjottu ostohinta oli kahvion
kanssa 2.322.000 markkaa (1.265.481,08 euroa). Norrien toinen myyntitarjous oli hinnoiteltu 2.540.000 markaksi
(1.240.794,65 euroa), jolloin TKL teki vastatarjouksen 2.100.000 markasta ja kahviosta 522.000 markkaa (254.997,96
euroa) ehdolla, että Lomakallio Oy vuokrataan 10 vuodeksi liitolle. Lopullisessa Ostorengas osakeyhtiön kahviokaupassa
oli edellä mainitusta ehdosta luovuttu ja hintaa vastaavasti laskettu. Kylpyläkasinon kauppakirjan kilpailunrajoituspykälä,
Kauppakirjan kohta 12, Liite n:o 10. Ensimmäisistä ostohankkeista kts. TKL:n tvk. 14.7.1975, 4 §, jossa oston takarajaksi
määriteltiin 31.8.1975.
360
TKL:n tvk. 3.5.1980, 14 §.
361
TKL:n Jhtk kokptk. 26.5.1980, 10-11 §. Liite 10.
362
TKL:n tvk. 18.9.1980, 9 §; TKL:n tvk. 22.11.1980, 10 §.
363
TKL:n Jhtk. kokptk. 26.5.1980, 9 §.
364
TKL:n Jhtk. kokptk. 21.12.1980, 13 §.
365
TKL tvk. 11.4.1981, 11 §.
93
toimikunnan käymään hintaneuvotteluita.366 Tilanne oli edelleen avoin syksyllä 1981.
Neuvotteluista kerrottiin, että ”työskentelyä tullaan jatkamaan aina siihen saakka kunnes
joko kauppa syntyy tai ellei synny”, niin alueen maanvuokraa piti ainakin saada TKL:n
kannalta oikeudenmukaisemmaksi. Sopimuksen summa kasvoi kovalla vauhdilla aiheuttaen
vaikeuksia TKL:lle.367 MVL oli kyllä halukas myymään mutta Teiniemen tilasta ei oltu
valmiita luopumaan missään tapauksessa. Myynti kytkettiin siitä neuvottelevassa
toimikunnassa yhteen uuden hotellihankkeen kanssa, kun todettiin, että jos kauppaa ei
synny, ei hotelliakaan tulla rakentamaan.368 Tämä saattoi toki olla kauppaneuvottelutaktikointia mutta TKL:n halu ostamiseen saattoi olla jo hiipumassa, sillä kun hintaero
edelleen syksyn alussa oli ”melkoinen” muotoiltiin toimikunnan pöytäkirjaan, että jos
kauppaa ei synny, tulee vuokrasopimusjärjestelmä kokonaisuudessaan ”selvittää uudelle
pohjalle”.369
Kuva 14. Uuden ajan airut. TKL osti taiteilija Oiva Lohiluoman
ruostumattomasta teräksestä tehdyn veistoksen ”Eteenpäin ja ylöspäin” 45.000
markan hintaan (17.954 euroa) kesällä 1982. Veistos päätettiin asettaa
hallintorakennuksen eteen juuri sillä tavoin, kuten ”taiteilija sen itse haluaa”
siihen asemoida.370
TKL antoi paikallaan junnanneissa kauppaneuvotteluissa periksi lokakuussa 1981, jolloin
todettiin, että toimikunta velvoitetaan pikaisesti neuvottelemaan uusi pitkäaikainen
vuokrasopimus oikeudenmukaiselta pohjalta maanvuokralain hengen mukaisena. Uutta
hotellihanketta ei kuitenkaan samalla kuopattu, vaan siihen liittyvät selvitykset jatkuivat.371
366
TKL Jhtk. kokptk. 21.5.1981, 11 §.
367
TKL Jhtk. kokptk. 31.8.1981, 8 §, Liitteet n:o 7-8 ja liite voimassa olevasta vuokrasopimuksesta.
368
Liite n:o 7 Kiinteistökauppa toimikuntien kokous 25.7.1981, 4-5 §, TKL Jhtk. kokptk. 31.8.1981, 8 §.
369
Liite n:o 8 Kiinteistökauppatoimikunnan kokous 29.8.1981, 5 §, TKL Jhtk. kokptk. 31.8.1981, 8 §.
370
TKL:n Jhtk. kokptk. 26.7.1982, 9 §, Liite n:o 11.
371
TKL Jhtk. kokptk. 26.10.1981, 7 §.
94
TKL laaditutti vakuutusneuvos Aarre Isopurolla ehdotuksen vuokrasopimukseksi
helmikuussa 1982.372 Asian käsittely tietenkin saattoi pitkittyä, koska MVL:llä omistajana
ei ollut asiassa mitään kiirettä. Aika teki koko ajan vanhoilla vuokraehdoilla työtä MVL:n
hyväksi. Vuokranmäärässäkään ei päästy heti sopimukseen. Summissa oli lähes
samankaltainen ero, kuin kauppahinnassa oli suhteellisesti arvioiden ollut kauppasummasta
neuvoteltaessa. TKL ehdotti 80.000 markan vuosivuokraa mutta MVL olisi halunnut
vuokraa 160.000 markkaa. TKL:n toinen vaihtoehto oli vuokrasopimuksen 1. pykälän
antaminen ”puolueettoman oikeuden” tulkittavaksi kesällä 1982.373
Vuokranmäärästä päästiin lopulta yhteisymmärrykseen tammikuussa 1983. Vuokra olisi
100.000 markkaa vuodessa ja se sidottaisiin kuluttajahintaindeksiin. Sitä verrattaisiin
kunkin kalenterivuoden huhtikuun indeksilukuun ja muutoksesta huomioitaisiin 60
prosenttia. Eli vuokra kerrottaisiin vertailuindeksillä ja jaettaisiin tämän jälkeen
perusindeksillä, jonka jälkeen summasta huomioitaisiin sovittu 60 prosenttia.374 Tällä
tavoin laskien maanvuokra oli esimerkiksi 1985 syksyllä 133.219 markkaa vuodessa
(48.958,97 euroa).375 Hotellihanke oli edennyt samalla hitaasti mutta varmasti, vaikkakaan
ei alkujaankaan sillä vauhdilla millä ajatuksen syntyvaiheissa olisi ehkä haluttu.
Arkkitehtikilpailun julkistamistilaisuus pidettiin toukokuussa 1985. Tämän jälkeen päästiin
vasta hahmottelemaan jatkoa ja uuden päärakennuksen suunnitteluaikataulua.376
Toimiehtosopimuslakia koskenut kiista
Hyvinvointivaltion muodostamiseen 1970-luvulla liittyi voimakkaasti yhteiskuntasopimusta muokanneet lainsäädännölliset toimenpiteet. Niihin kuului yhtenä pienenä
osatekijänä niin sanotut toimiehtosopimuslait, jotka hyväksyttiin keväällä 1979.377 Nämä
lait tuntuivat positiivisen säätelyn lisäksi asettavan kuitenkin kylpylän sellaiseen juridiseen
asemaan, johon se ei olisi suin surminkaan halunnut. Yksityisten valtionapulaitosten
sopimusvaltuuskunta oli linjannut, että Ikaalisten kylpylä kuului työnantajana sen alaisen
neuvottelujärjestelmän piiriin. Uudenmaan lääninoikeus oli päätöksellään kuitenkin
hyväksynyt TKL:n valituksen ja kumonnut sopimusvaltuuskunnan linjan. Valtuuskunta
372
TKL Jhtk. kokptk. 22.2.1982, 10 §.
373
TKL Jhtk. kokptk. 26.7.1982, 10 §.
374
TKL Jhtk. kokptk. 31.1.1983, 8 §.
375
TKL Jhtk. kokptk. 17.6.1985, 10 §.
376
TKL Jhtk. kokptk. 17.6.1985, 5 §, Liite 2 ja jatkosuunnittelusta kts. 6 §. Julkistamistilaisuus oli pidetty 17.5.1985.
Hotellihankkeen suunnittelun pohdinnasta kts. esim. TKL Jhtk. kokptk. 28.9.1981, 10 §; TKL Vuosikokous 1984,
26.8.1984, 1 § puheenjohtaja Juhani Rinta avauspuhe vuosikokouksessa (Liitetty pöytäkirjaan pöytäkirjan tarkastuksen
jälkeen.) Rinta toi esille laajennussuunnitelmat ja pohti, pitäisikö toiminta siirtää yhdistykseltä yritykselle. Hän näki, että
TKL:n tulisi ”hyvässä veljellisessä hengessä” paneutua tuleviin ratkaisumalleihin oikeiden ratkaisuiden löytämiseksi. Hän
painotti, ettei nyt saanut ”kompastella lillukanvarsissa” eli tuijotella hallinnon paikkojen jakautumiseen suhteessa
taustaorganisaatioihin, sillä ”näihin ehdittäisiin palata valmisteltaessa kokonaisratkaisua”. Hänen mukaansa oli kuitenkin
hyvä, että taustaryhmiä oli useita, sillä yhdessä nämä olivat Rinnan mukaan kuin ”iso perhe”. Sekään ei ehkä kuitenkaan
riittäisi, sillä ”kiristyvä kilpailu” oli Rinnan mukaan asettamassa uusia vaatimuksia tälle hänen konstruoimalleen
perheyhteisölle. Se mitä tämä tarkoittaisi suhteessa tulevaisuuden toimintalinjaan, ei Rinta kuitenkaan selittänyt
puheessaan. Voimasuhdekysymyksen suhteen annettiin vuoden 1985 vuosikokoukselle selitys, ettei etupiirien välisiin
suhteisiin ole tehty muutoshdotuksia, koska asiassa ei ollut vielä ehditty niin pitkälle, että muutosehdotuksia olisi
olemassa. Kts. tästä TKL:n Jhtk. kokptk. 30.7.1985, 8.3 §. Johtokunnan jäsenmäärä nostettiin 12:sta jäsenestä 15.sta
MVL:n aloitteesta ylimääräisessä kokouksessa 24.11.1985, 8 §.
377
Toimiehtosopimuslaki 23.2.1979/238.
95
perusteli päätöstään sillä, että Ikaalisten kylpylä sai palkkoihin valtionapua.
Asianajotoimisto Heikki Haapaniemen lakimies Antti Puhakka sai tiedottaa TKL:lle, että
lääninoikeus oli katsonut, ettei Ikaalisten kylpylä ole laitos, joka kuului yksityisiin
valtionapulaitoksiin. Puhakka suositti, että Valtion työmarkkinalaitoksen kanssa tuli
neuvotella sopimuksesta, jolla asia olisi loppuun käsitelty. ”Työrauhanne kannalta tämä
lienee mitä tärkeintä. Kiitän luottamuksestanne ja iloitsen kanssanne asiassa tehdystä
päätöksestä”, Puhakka päätti kirjeensä TKL:lle. TKL perusteli valitustaan sillä, ettei
Kylpylälle ollut maksettu palkkoihin valtionapua tai ettei sille ollut myöskään maksettu
harkinnanvaraisia valtionapuja palkkoihin. TKL:n valituksessa täsmennettiin, että kylpylälle
oli maksettu valtion varoista eri laitoksista (Tapaturmavirasto, Kansaneläkelaitos) vain eri
lakien perusteella yksityisten kansalaisten sairauden hoidosta ja kuntoutuksesta aiheutuneita
kuluja. Valtion varoja oli käytetty tukemaan yksityisiä ihmisiä. Se, että laskutus oli
tapahtunut suoraan virastoilta maksusitoumuksilla, ei tarkoittanut, että kyse olisi ollut
valtionavuista palkkoihin vaan hoitopäivämaksujen suorittamisesta yksittäisille
kansalaisille.378
TKL:n hallinnossa ei vielä kuitenkaan tässä vaiheessa kyetty huokaisemaan helpotuksesta
toimiehtosopimukseen liittyen. Valtion työmarkkinalaitoksen kanssa ei päästy sovintoon ja
asia meni Korkeimpaan hallinto-oikeuteen (KHO), sillä Valtiovarainministeriö ja Valtion
työmarkkinalaitos eivät halunneet jatkaa neuvotteluja. Kylpylän mukaan valittajat eivät
olleet tuoneet asiassa esille mitään uutta. Valittajien perustelut olivat Kylpylän mukaan
epäjohdonmukaisia, ristiriitaisia ja arvostelua kestämättömiä. Kylpylän kannassa
täsmennettiin edelleen, ettei laitokselle myönnetyissä valtionavuissa ollut kyse
palkkakustannuksien korvaamisesta, vaan siitä, että kuntoutuslaitos velkoi maksusitoumuksien perusteella annettujen hoitojen kustannukset tapaturmavirastolta. Kylpylä
tietenkin myönsi, että kyse oli valtionavusta, koska raha tuli Tapaturmavirastolta mutta sen
mukaan tämä oli suoraan invalidille itselleen annettua tukea. Lisäksi Kylpylä oli Majoitusja ravitsemusalan työnantajaliiton jäsen, jonka mukaisesti Kylpylässä pääteltiin, että sen
työntekijät kuuluivat valtaosaltaan ravitsemusliikkeiden työntekijöitä ja toimihenkilöitä
koskevan työehtosopimuksen piiriin. Ongelmaan pyydettiin lausunto Helsingin yliopiston
hallinto-oikeuden professori Toivo Holopaiselta. Hän piti antamassaan lausunnossa täysin
riidattomana sitä, että Toimiehtosopimuslaissa tarkoitettiin valtionapulaitoksella vain
sellaista yhteisöä tai laitosta, joka sai palkkaus- tai eläkemenoihinsa valtionapua.
Holopainen totesi, että TKL sai kyllä valtionapua mutta hänen näkemyksensä oli, että
mikään näistä TKL:n saamista avustuksista ei ollut palkkaus- tai eläkemenoihin
tarkoitettuja suorituksia. Näin ollen ei Holopaisen mukaan ollut mitään perusteita pitää
TKL:n valtiolta saamia korvauksia toimehtosopimuslain 2. pykälän tarkoittamina
valtionapuina. TKL ei Holopaisen tulkinnan mukaan siis ollut valtionapulaitos.379 Asia sai
TKL:n kannalta myönteisen päätöksen KHO:ssa keväällä 1983.380
378
Asianajotoimisto Heikki Haapaniemi, Ky:n kirje Ikaalisten Kylpylälle 7.4.1981, Liite n:o 9, TKL tvk. 11.4.1981, 13 §.
Uudenmaan lääninoikeuden päätös 7.3.1981 n:o 11435 V616a/20/80 Kb TerLO.
379
TKL tvk. 1.7.1981, 6 §, Liite n:o 6 Vastine KHO:lle 8.6.1981, HY hallinto-oikeuden professori Toivo Holopaisen
lausunto 16.4.1981.
380
TKL:n Jhtk. kokptk. 16.5.1983, 5 §, Liite n:o 5.
96
Kuva 15. Toimintakertomuksessa 1983 ollut muistokuva TKL:n pitkäaikaisimmasta johtokunnan puheenjohtajasta Vieno Laineesta, joka johti TKL:n
toimintaa tarmokkaasti 22 vuotta vuosina 1961-1983.381
Helpotuksen huokauksien lisäksi Kylpylässä vedettiin niihin aikoihin myös inhimilliseen
elämään erottamattomasti kuuluvia viimeisiä huokaisuja. Johtokunnan kokous aloitettiin
28. marraskuuta hiljaisella hetkellä pitkäaikaisen puheenjohtaja Vieno Laineen muiston
kunnioittamiseksi. Samalla todettiin hänen ”arvokas ja mittava työnsä” kylpylän hyväksi 22
vuoden aikana.382 Toimintakertomuksessa vuodelta 1983 kerrottiin, miten:
”Sunnuntai-aamun varhaishetkenä 6. päivänä marraskuuta sammui kunnioitetun
puheenjohtajamme sosiaalineuvos Vieno Laineen elämänliekki. Raskas, vaikea sairaus päätti
hänen rikkaan elämäntyönsä. (…) Opimme tuntemaan Vieno Laineen hyvänä ihmisenä, jolle
lähimmäinen oli rakas. Vieno Laineelle avautui ikuinen sunnuntai. Kiitollisin ajatuksin olimme
häntä sinne saattamassa…”383
Laine sai viimeiseksi jääneessä kokouksessaan todeta, että vuoden 1983 tulos oli
muodostumassa suhteellisen hyväksi. Toiminta- ja investointivarauksien sekä tappiontasauksen jälkeen (joita yhdistykset eivät enää nykyisin saa tehdä hyvän tilintarkastustavan
vastaisina) tilikauden tulos olisi positiivinen.384 Uusi aika oli tuolloin kuitenkin jo tuloillaan
muillakin saroilla. Toimitusjohtaja Timo Heinola oli irtisanottu hänen henkilökohtaisen
381
Terveyskylpyläliitto r.y. Toimintakertomus 1983, 3.
382
TKL Jhtk. kokptk. 28.11.1983, 1 §.
383
Terveyskylpyläliitto r.y. Toimintakertomus 1983, 4, Liite n:o 5, TKL Vuosikokous 1984 26.8.1984.
384
TKL:n Jhtk. kokptk. 26.9.1983, 5 §.
97
ongelmansa vuoksi, koska ongelmasta oli tullut yhteisöllinen eli se oli ryhtynyt
vaikuttamaan haitallisesti hänen työhönsä.385
Kuva 16: TKL:n vuosikokous 1977. Timo Heinola on kuvassa vaaleatakkisen
Esko Arjaluodon ja tummatakkisen Heimo Breilinin välissä keskellä eturivissä.
Heinola toimi Vieno Laineen työparina vuodesta 1975 aina vuoteen 1983
tapahtuneeseen eroamiseensa saakka. Alkujaan Heinola oli Kankaanpään
Osuusmeijerin ylimeijeristi. Laine taas oli Kankaanpään isännöitsijä.386
Uudet tuulet puhaltavat
Uudeksi johtokunnan puheenjohtajaksi tuli varapuheenjohtajana toiminut maanviljelijä
Juhani Rinta Laihialta. Uudeksi toimitusjohtajaksi palkattiin aiemmin valtionyhtiö
Vammaksella talousjohtajana työskennellyt Erkki Luoma.387 Kylpylällä meni hyvin.
Liikevaihto oli kaksinkertaistunut, henkilökuntaa oli yhteensä 295 henkilöä ja majoitusaste
oli sangen korkea 82,7 prosenttia. Vertailun vuoksi todettakoon, että koko maan
majoittumisaste oli tuolloin 55 prosenttia. Uuden toimitusjohtajan näkemys oli, että alan
kapasiteetin jatkuva lisääntyminen tulisi asettamaan haasteita myös Ikaalisten Kylpylän
toiminnalle. Nämä vaatimukset olisi kuitenkin Luoman mukaan mahdollista kohdata
onnistuneesti:
385
TKL Jhtk. kokptk. 31.1.1983, 10 §; TKL Jhtk. kokptk. 28.3.1983, 12.1 § ja Erilliskokous 28.3.1983, 1 §.
386
Ahlstrand 1995, 202; kts. Heinolan toiminnasta myös Erkki Kosken haastattelu 4.11.2013, jossa Koski toteaa
Heinolan olleen todellinen ”toimiva johto” kylpylässä Norrin epäselvyyksien jälkeen.
387
TKL Jhtk. kokptk. 16.5.1983, 7 §, Liite n:o 10.
98
”Olemalla kyllin valppaina joka hetki ja tekemällä oikeita havaintoja toiminta-alaltamme
pystymme vastaamaan kaikkiin niihin haasteisiin, jotka nyt ja tulevaisuudessa eteemme
asetetaan.”388
Ensimmäinen haaste Luoman ajalle oli tuloillaan heti hänen aloittaessaan työnsä. Lauri H.
Norri haki rakennuslupaa omistamansa Lomakallion alueen muutokseen ja laajennukseen,
jossa rakennettaisiin kolme asuinkerrostaloa ja yksi asuinrakennus muutettaisiin ruokala- ja
kahvilarakennukseksi kesällä 1984. Syynä lupien hakemiseen oli se, että Kylpyläkasinon
myynnistä seurannut viiden vuoden kilpailunrajoituspykälä myyjille oli päättymässä 1985.
Lauri H. Norrin eläkkeellä oleva isä Heikki Norri oli kertonut samansuuntaisista
jatkosuunnitelmistaan Karjalainen-lehden haastattelussa jo loppuvuodesta 1983:
”Tarkoituksenani on yhä laajentaa kylpylää, ja niinpä ajatuksissani on uuden lisärakennuksen
suunnittelu. Melkoisella varmuudella asiasta tulee totta ja näin pystyisimme tarjoamaan tilaa
enemmän.”389
TKL:ssä lehtiartikkeli oli kyllä havaittu ja merkitty tiedoksi heti ilmestyttyään. TKL seurasi
Lauri H. Norrin rakennushankkeita aktiivisesti ja valitti luvista Turun ja Porin
lääninhallitukseen kesällä 1984. Lauri H. Norrin hanke oli tarkoitettu sotainvalideille.
Tämän vuoksi Heikki Norri vetosi TKL:n hallitukseen valituksen jättämisen jälkeen
Yleisvammaisten Sotainvalidien äänellä puhuen. Hän toivoi myönteistä suhtautumista
hankkeeseen ja ”tähän viimeiseen asiaamme”, jotta ”tämä uusi ulottuvuus saisi myös
toimiessaan kylpylän lämpenemään sotainvalideja kohtaan”. Kuukautta myöhemmin hän
uusi toiveensa kahdella omalla nimellään lähettämällään kirjeellä pyytäen TKL:n vetämään
valituksensa pois, koska hän oli sen vuoksi pilannut terveytensä tehdessään 12-tuntisia
työpäiviä 75 prosentin sotainvalidina TKL:n ja kylpylän hyväksi vuosikausien ajan.390
Norrin perustama Balneologinen yhdistys järjesti alustustilaisuuden Ikaalisten
Kauppaoppilaitoksessa kesällä 1984, jossa Heikki Norri puhui otsikolla ”Kylpylätoiminnan
kehittämisen Suomessa”. Johtokunta katsoi, että toimitusjohtaja Luoman olisi hyvä olla
paikalla kuuntelemassa aihetta.391
Samaan aikaan tuolloin varapuheenjohtajana toiminut Juhani Rinta Valiolta toi sylissään
roppakaupalla uusia ideoita toiminnan kehittämiseen. Hän ryhtyi ajamaan voimallisesti
lävitse toiminnan yhtiöittämistä kahtia: yhdistykseen ja osakeyhtiömuotoiseen yritykseen.
Samaa eriyttämistä olivat suositelleet jo 1979 Tilintarkastustoimisto Idman & Vilén.392
Syksyllä 1981 keskusteltiin uudesta hotelliyhtiöstä, jolloin Kylpyläkasino nostettiin
mahdolliseksi vaihtoehdoksi. Tuolloin haluttiin odotella tulossa olevia tutkimuksia aiheesta.
Jollakin keskustelijoilla tuntuivat soivan jo tällöin myös varoituskellot, sillä keskustelua
388
Toimitusjohtajan katsaus, Toimintakertomus 1983, 5.
389
TKL Jhtk. kokptk. 28.11.1983, 19.2 §, Liite n:o 13. Lainaus kertoo selkeästi siitä, ettei Norri ilmiselvästi kyennyt
koskaan hyväksymään sitä, että hän ei enää ollut kylpylän johtaja ja määräysvallassa Ikaalisten kylpylän asioista
eläkkeellelähtönsä jälkeen.
390
TKL:n Jhtk. 26.8.1984, 12.3-12.4. §, Liitteet 11 (12.3 §) ja 12 (12.4 §). Yleisvammaiset sotainvalidit ry. TKL:lle
25.7.1984; Heikki Norri TKL:lle 21.8.1984; Heikki Norri TKL:lle 17.8.1984. Tommi Hoikkala
391
TKL Jhtk. kokptk. 10.7.1984, 11.2 §, Liite n:o 11.
392
TKL Jhtk. kokptk. 12.5.1979, 4 §, Liite n:o 3.
99
herätti osakkeiden jakautuminen eri intressipiirien omistukseen.393 Tilintarkastustoimisto
Reijo Kujansuulla teetetty muistio loppuvuodesta 1983 kertoi olennaisen tulevasta. Siinä
kerrottiin, miten:
”Jo vuoden 1982 tilinpäätöstä laadittaessa nähtiin selvästi edessä olevat tilinpäätösongelmat ja
puhtaasti verotaktisista syistä vahvistutettiin kylpylälle valtionverotuksessa yli 600.000 markan
tappiot.”394
Kuva 17. Kylpyläkasinon uusi toimitusjohtaja (1983-1989) ja TKL:n
toiminnanjohtaja (1983-1990) Erkki Luoma.395
Muistion mukaan toimintavarauksien lisäykset tuli ajoittaa ajankohtaan, jolloin näytettävä
voitto kyettäisiin eliminoimaan verotuksessa joko tappion tasauksella tai muilla keinoilla.
Kylpylän toimintamallin ei kuitenkaan kerrottu sisältävän vapaiden poistojen lisäksi mitään
muita merkittäviä mahdollisuuksia kulukirjauksiin. Siksi oli olemassa ”suuri vaara” siitä,
että tuloskehitys tulisi johtamaan tulevaisuudessa ”vaikeasti hoidettaviin” tilinpäätöksiin.
Ratkaisuna ongelmaan esitettiin kylpylän aatteellisen ja toiminnallisen puolen eriyttämistä.
Muistion mukaan asiasta oli jo esitetty alustavia kannanottoja. Seuraavana toimenpiteenä
tulisi selvittää eriyttämisen tuomat mahdollisuudet ”verosuunnittelulle”.396
Myös suhtautuminen henkilökunnan tietotaitoon muuttui ajan myötä ammattimaisemmaksi kulttuurisen informaation kuntoutus- ja hoitotoiminnasta kertyessä Ikaalisten
Terveyskylpylään toimintatapojen säilyessä jatkuvasti pääsääntöisesti samanlaisina 1960luvun lopulta 1980-luvulle tultaessa. Perehdyttämiskoulutukseen valmistui 1980-luvun
alussa Terveeks’ kirjanen ”Tervetuloa joukkoomme”, jossa henkilökuntaa opastettiin
Kylpylän toiminnan saloihin. Kirjasesta löytyi Ikaalisten Terveyskylpylän aakkoset eli ohjeet
393
TKL Jhtk. kokptk. 28.9.1981, 10 §.
394
Muistio 24.11.1983, Liite n:o 4, TKL Jhtk. kokptk. 10.1.1984, 10 §.
395
Kuvan lähde: Mt 1985/8, ”Ikaalisten Terveyskylpylä - toimiva parikymppinen”, 23.
396
Muistio 24.11.1983, Liite n:o 4, TKL:n Jhtk. kokptk. 10.1.1984, 10 §.
100
asiaan kuin asiaan.397 SKOP:n tekemässä yritystutkimuksessa vuodelta 1982 todettiin
työntekijöitä tuolloin olevan talossa 310 henkeä, joista vakituisia oli 280 työntekijää ja
toimihenkilöä. Tutkimuksen tekijänä toiminut pankin analyytikko kutsui organisaatiota
epiteeteillä ”selkeä ja tehokas”. Edes korkea velkaantumisaste ei pankin mukaan tuottanut
uskottavuusongelmia, sillä omavaraisuusasteen nähtiin olevan 40 prosenttia sellaisessa
tilanteessa, jossa omaisuus olisi arvostettu käypään arvoonsa. Tutkija oli sitä mieltä, että:
”Yrityksen fyysiset ja henkiset voimavarat mahdollistavat suotuisan kehityksen
jatkumisen.”398
Kuva 18. Mainoslehtisessä vuodelta 1985 kylpylä tunnutaan samaistettavan
kuvan nuoreen naiseen kuvatekstillä ”toimiva parikymppinen”, koska tekstin
viittaussuhdetta ei ole tarkennettu. Se voi siis osoittaa sekä puheena olevaan
kylpylään viittaavaan abstraktioon että myös kuvan esittämään konkretiaan.399
Samaan aikaan tehdyssä organisaatioselvityksessä todettiin, että aikanaan oli ”löydetty
markkina-aukko”. Henkilöstö oli otettu tärkeänä voimavarana mukaan myös tähän
tutkimukseen. Vaikka heiltä tulikin viestintään liittyvää kritiikkiä esimies-alaissuhteita
koskien, nähtiin tutkimuksessa silti, että juuri tämän vuoksi tuli pyrkiä rationaaliseen ja
ihmiskeskeiseen toimintaan. Ratkaisuna tähän ongelmaan nähtiin olevan uusi ”kannustava,
tavoitteellinen tulosjohtamistapa”. Tämä tapahtuisi muodostamalla työpisteisiin ”luovia
LENKKEJÄ”, jotka toimisivat oman työpisteensä työmenetelmien, työolosuhteiden ja
397
TKL:n Jhtk. kokptk. 26.7.1982, 8 §, Liite n:o 7.
398
SKOP:n tekemä yritystutkimus 16.7.1982, 2, 4-5, 7-8, TKL:n Jhtk. kokptk. 29.8.1982, 5 §, Liite n:o 4.
399
Kuvan lähde: Mt 1985/8, ”Ikaalisten Terveyskylpylä - toimiva parikymppinen”, 22.
101
työntekijöiden keskinäisen yhteistyön sekä samalla markkinoinnin kehittäjinä. Nähtiin
myös, että näiden: ”Lenkkien ’takominen’ voidaan aloittaa välittömästi.”400
Muutokset eivät yleensä tapahdu yhdessä yössä. Eriyttämisessä kesti myös oma aikansa.
Valion pääkonttorille Pitäjänmäkeen oli järjestetty neuvottelutilaisuus maaliskuussa 1985.
Paikalla olivat toiminnan uudet keskeiset voimahahmot: TKL:n johtokunnan
puheenjohtaja Juhani Rinta Valiolta, tuore toimitusjohtaja Luoma ja varapuheenjohtaja
Heimo Breilin MVL:stä. Paikalle oli kutsuttu myös Pellervo-seuran eli osuustoimintaa
Suomessa edistävän yhdistyksen edustajana Raimo Vuori. Hän esitteli laatimaansa alustavaa
luonnosta TKL:n liiketoiminnan uudelleen organisoimiseksi. Esittely oli jaettu kolmeen
osaan. Ensin esiteltiin tavoite, sitten toiminta ja lopuksi pohdittiin erilaisia muutoksesta
herääviä kysymyksiä, joihin tulisi osata vastata. Tavoiteosiossa pohjimmaiseksi
tarkoitukseksi nostettiin ”tuloksenteko ja voitonjako”. Liiketoiminta siirrettäisiin
osakeyhtiön lukuun, joka olisi uusi perustettava osakeyhtiö tai Kylpyläkasino Oy.
Omistajana olisi Valio yksin tai Valio ja MVL yhdessä. Oy vuokraisi toimintaansa
tarvittavan omaisuuden TKL:ltä ”kohtuullisella” vuokralla. TKL ei kuitenkaan sisältynyt
ehdotuksen ajattelemaan omistuspohjaan, eikä sen varainhankinnan pohjaa uudessa
tilanteessa kirjattu esille luonnokseen kuin maininnalla viimeisessä eli kolmannessa
pohdintaosiossa. Toimintaosio lähti liikkeelle kaksijakoisuudesta. Toisaalta olisi olemassa
osakeyhtiö, joka hoitaisi liiketoimintaa sovitulta omistuspohjalta suorittaen voitonjaon
omistajille. Yhtäältä olisi olemassa TKL ry., joka keskittyisi aatteelliseen toimintaan, joka
alustuksessa tarkoitti käytännössä kuntoutusta ja sosiaalista lomatoimintaa. Jäsenpohjana
olisi tuolloinen jäsenkunta kuten todettiin myös rahoituspohjaan liittyen. Alustuksen
pohdintaosio mietti raha-automaattiyhdistyksen avustuksien vaikutusta kysyen mikä sen
todellinen taloudellinen merkitys oli TKL:lle. Kysyttiin myös johdattelevasti, eikö juuri
asiakaskunnan säilyttäminen ollut tärkeintä. Viimeisenä kolmantena kysymyksenä
mietittiin, että ”todettaisiinko TKL tarpeettomaksi”. Toiminnan voisi alustuksen mielestä
siirtää kokonaan osakeyhtiölle, jolloin ainoastaan nimi säilyisi yhtiömuototunnuksella
varustettuna.401
Taustaryhmittymät olivat maidon kautta muutenkin toistensa kanssa yhteyksissä. Valion
Reijo Lehtonen neuvotteli yhdessä Pekka Hämäläisen kanssa MVL:n kanssa työehdoista.
MVL:n puolelta neuvotteluissa allekirjoittajina toimivat Erkki Koski ja toiminnanjohtaja
Breilin. Yhteistoiminnan tuloksena allaekirjoitettiin kesäkuun 11. 1985 yksi
voimakkaimmin arvostelua Suomessa herättänyt työehtosopimus eli ”Maidon suojelusopimus”. Se alkaa seuraavalla johdannolla, johon sopimuksen ydin, maidon suojeleminen
hukalta tiivistyy viekkaan moralisoivasti. Hyvä tarkoitus velvoitti yksilöt työhön
yleisemmän hyvän puolesta:
”Suuri osa ihmiskunnasta elää jatkuvassa ravinnon puutteessa. Vaikka ravintotilanne omassa
maassamme on nykyään hyvä, on elintarvikkeiden hävittämistä meilläkin pidettävä kaikissa
olosuhteissa moraalisesti täysin tuomittavana.”
400
Ikaalisten Terveyskylpylän organisaatioselvitys 1982, Liite n:o 5, 3, 8, 13, TKL:n Jhtk. kokptk. 29.8.1982, 6 §.
401
Terveyskylpyläliitto (TKL) ry/Liiketoiminnan uudelleen organisointi, Liite n:o 16, TKL:n Jhtk. kokptk. 25.2.1985,
13.5 §.
102
Sopimuksessa sovittiin meijerien erikoiskoulutettujen sitoutuvan siihen, että ”meijeriin tai
muuhun maidonjalostuslaitokseen tuotu maito vastaanotetaan, käsitellään ja jalostetaan
ensisijaisesti voiksi, maitojauheeksi tai juustoksi sekä varastoidaan asianmukaisesti”. Jos
tämä ei kohtuullisin järjestelyin ollut mahdollista, sai maidon valmistaa sopimuksen
mukaan muiksikin tuotteiksi. Sopimukseen sisältyi lisäksi MVL:n eduksi niin sanottu
työvoimapykälä, jossa todettiin edellä mainittujen tehtävien suoriutumisen riippuvan
tehtäviin osallistuvien henkilöiden määrästä ja heidän työskentelymahdollisuuksistaan.
MVL:n jäsenet saivat sopimuksella myös edullisimmuusaseman suhteessa muihin
Elintarvikealan Työnantajaliiton neuvottelukumppaneihin (mikä suututti SEL:n). Lisäksi
he saivat kausivapaan ja elonturvavakuutuksen. Kritisoijat näkivät, että sopimuksella MVL
ojensi ”lakkoaseensa” työnantajille. Sopimus oli kuitenkin yllättävän pitkäikäinen.
Työnantajapuoli irtisanoi sen vasta syksyllä 1997. Silti elonturva jatkui MVL:n jäsenille aina
syksyyn 2000 asti ja viimeiset elonturvakorvaukset maksettiin MVL:n irtisanotuille jäsenille
vuonna 2003.
Kuten edellä on jo mainittu, oli sosiaalista lomatoimintaa yritetty järjestää kokeiluna
Raha-automaattiyhdistyksen tukemana jo 1960-1970-lukujen taitteessa mutta avustusten
loputtua se jäi nopeasti pois palveluvalikoimasta liian kalliina ja ilmeisen tuottamattomana
vuoteen 1975 tultaessa. Sosiaalinen lomatoiminta syntyi ideana uudelleen, kun sille
perustettiin rahasto ”Joulun hengessä” 1980. Toimintaan tämän jälkeen siirretyt varat
tilinpäätöksissä olivat varsin pieniä, eikä siirtoja rahastoon toteutettu kuin ainoastaan
muutamana vuotena. Eikä niitä myöskään käytetty, vaan summa säilyi tilinpäätöksissä
rahastona pitkälle tulevaisuuteen saakka. Myös Sosiaali- ja terveysministeriöstä saadut
avustukset sosiaaliseen lomatoimintaan olivat summiltaan varsin kosmeettisia verrattuna
vaikkapa Raha-automaattiyhdistyksen investointiavustuksiin 1980-luvulla tai Kauppa- ja
teollisuusministeriön puoltamaan aluepoliittiseen investointiavustukseen Kylpyläkasinolle
1987.402
On myös muistettava, että käytännössä suurin osa kylpylän asiakkaista oli edelleen
kuntoutus-asiakkaita, jotka tulivat taloon maksusitoumuksien kautta.403 Käytännön
esimerkin sosiaalisesta lomatoiminnasta tarjoaa STM:ltä saatu 20.000 markan (7.350
euroa) avustus syksyllä 1983. Avustus tuli käyttää vielä saman vuoden aikana, joten sen
402
TKL:n tvk. 22.11.1980, 9 §; TKL:n Jhtk. kokptk. 21.12.1980, 14 §;
403
Tämä tieto tuotiin esille jo OKO:n tekemässä yritystutkimuksessa 1978 ja se todettiin myös SKOP:n tekemässä
yritystutkimuksessa 1982. Kts. näistä ”Yritystutkimuskertomus”, 4, Liite n:o 4, TKL:n Jhtk. kokptk. 27.8.1978 sekä
”Muistio - SKOP 16.7.1982”, 3, Liite n:o 4, TKL:n Jhtk. kokptk. 29.8.1982, 5 §, jossa todettiin kuntoutusasiakkaiden
muodostavan kaksi kolmasosaa kaikista asiakkaista mutta nähtiin myös, että tulevaisuudessa olisi tarkoitus monipuolistaa
asiakaskuntaa ”terveyslomailijoiden suuntaan sekä huomioida maatalouslomituksen tuomat mahdollisuudet”.
103
asettama velvoite päätettiin täyttää arpomalla meijerien joukosta 13 lomailijaa viettämään
virkistysviikkoa Ikaalisiin. Yhteiskustannukset tästä olivat 20.280 markkaa (7.453 euroa).404
Median silmäterä (vai -tikku?)
Kuukautta myöhemmin johtokunnassa ehdotettiin vuosikokoukselle tuloutettavaksi
Terveyskylpylä-rahastoon vuoden 1984 ylijäämää 3,9 miljoonaa markkaa (noin 1,3
miljoonaa euroa).405 Ulkoista painettakin median suunnalta oli olemassa. Onni Lautasalo
niminen yksityishenkilö kirjoitti tamperelaisen Kansan Lehti -sanomalehden ”Kansan
kirjeet” -mielipideosastolla kesällä 1985 kysyen, oliko kylpylätoiminta Ikaalisissa jäänyt
polkemaan paikalleen. Lautasalo viittasi Kansaneläkelaitoksen tuolloisen uuden johtajan
Olli Helmisen puheeseen, jossa hän oli listannut Kelan vaatimukset täyttävät kylpylät mutta
Ikaalisten Terveyskylpylä ei kuulunut Lautasalon mukaan puheessa näiden kylpylöiden
joukkoon. Tilanne vaati Lautasalon mielestä pikaisia korjaustoimenpiteitä: oli saatava
erikoishenkilökuntaa ja -hoitoja jotta toiminnan taso nousisi Kelan vaatimusten tasolle.
Lautasalo näki, että:
”Ikaalisten Terveyskylpylän kehittäminen on monia vuosia junnannut paikallaan. Lähes kaikki
mitä kylpylää on kehitetty, on tapahtunut sosiaalineuvos Heikki Norrin aikana. Vaikka
olisimme Norrista mitä mieltä tahansa, niin totuus ainakin on se, et(t)ä ilman häntä Ikaalisissa
ei olisi koko Terveyskylpylää. Nyt olisi toisten vuoro vastata ajan haasteeseen ja lähteä
ennakkoluulottomasti kylpylää kehittämään ja siten ’tuottamaan ihmiselle tärkeintä terveyttä’.”406
Samaan aikaan myös muualla sellaisessa lehdistössä, jotka kiinnittivät Kylpylän hallinnon
mieliä tiedettiin, että Suomi oli hinnoitellut itsensä ulos, eikä maa tämän takia enää ”vedä
euroturisteja”.407 Painetta toiminnan uudistamiseen tuli siis suunnalta jos toiselta. Lehdissä
syiksi ongelmiin nähtiin maan kallis hintataso ja vanhat toimintatavat. TKL ryhtyi
vastaamaan näihin ”ajan haasteisiin” pian tämän jälkeen.
Toiminta järjesteltiin uusiksi yhdistyksen ylimääräisessä kokouksessa marraskuussa 1985.
Kylpyläkasino Oy:n osakepääomaa korotettiin apporttina408 12,9 miljoonalla markalla
404
TKL:n Jhtk. kokptk. 31.10.1983, 13 § jossa STM:n tuki sosiaaliselle lomatoiminnalle oli 20.000 markkaa eli 7350,15
euroa. Vuoden 1981 ylijäämästä siirrettiin 5.000 markkaa sosiaalisen lomatoiminnan rahastoon, TKL:n Jhtk. kokptk.
22.2.1982, 5 §, Liite n:o 4, jonka mukaan sosiaalisen lomatoiminnan rahaston koko oli tuolloin 25.000 markkaa, kun
vastaavasti Terveyskylpylärahaston koko oli tuolloin 825.029,50 markkaa. Ensimmäinen siirto sosiaalisen lomatoiminnan
rahastoon tehtiin keväällä 1981 vuoden 1980 tuloksesta, TKL:n Jhtk. kokptk. 20.3.1981, 10 §; KTM puolsi
Kylpyläkasino Oy:lle aluepoliittista investointitukea 5.519.800 markkaa 19.8.1987, jonka vuoksi Rinta, kaupunginjohtaja
Sakari Tuomola Ikaalisten kaupungista ja Luoma kävivät audienssilla KTM:n kansliapäällikkö Bror Wahlroosin luona
samana päivänä kiittämässä tätä avusta. TKL:n Jhtk. kokptk. 30.9.1987, 10.2 §, Liite n:o 7; Raha-automaattiyhdistys
avusti kylpylää 1970-luvun alusta 1980-luvun lopulle noin reilulla 6 miljoonalla markalla. RAY:n avustuksien
kokonaissummat löytyvät Raha-automaattiyhdistyksen kirjeestä Terveyskylpyläliitolle 26.3.1991, TKL:n Jhtk. kokptk.
18.6.1991, Liite n:o 3.
405
TKL:n Jhtk. kokptk. 27.3.1985, 14 §.
406
Kansan Lehti 8.6.1985, ”Polkeeko kylpylätoiminta Ikaalisissa paikoillaan?”, (Onni Lautasalo). Lehtileike oli sisällytetty
liitteenä n:o 10, TKL:n Jhtk. kokptk. 17.6.1985, 11.4 §. Kirjoitusvirhe lainauksessa lähteessä.
407
Aamulehti 29.4.1985, ”Suomi ei vedä euroturisteja. Hinnoittelimme itsemme ulos.” (Matti Litukka - Hampuri). Liite
n:o 10, TKL:n Jhtk. kokptk. 17.6.1985, 11.4 §.
408
Patentti- ja rekisterihallituksen verkkosivuilla todetaan apporteista kirjoitushetkellä seuraavasti: ”Apportti tarkoittaa
muuna kuin rahasijoituksena yritykseen laitettua omaisuutta. Apporttiomaisuutta voi olla vain omaisuus, jolla on yhtiölle
taloudellista arvoa. Työsuoritusta koskeva sitoumus ei voi olla apporttiomaisuutta.” http://www.prh.fi/fi/kaupparekisteri/
osakeyhtio/perustaminen/apporttiehto.html (Luettu 19.11.2014.)
104
(noin 4,2 miljoonaa euroa). Valio maksoi osuutensa pääoman nostosta 4,5 miljoonaa
markkaa (noin 1,5 miljoonaa euroa). Loppuosuus Valion jälkeen (8,4 miljoonaa markkaa)
oli TKL:n apporttia (3,9 miljoonaa markkaa), MVL:n maa- ja rakennusoikeutta (4,5
miljoonaa markkaa) sekä Meijerijohtajat toivat Kylpyläkasinon pottiin rahaa 2 prosenttia
kauppasummasta.409 Käytännössä kaupat tarkoittivat sitä, että MVL myi Ikaalisissa olleen
maa- ja rakennusomaisuutensa Ikaalisten Kylpylän käyttöön. Rahat sijoitettiin
Kylpyläkasinoon ja Mustosen kouluun.
Kaupassa MVL luovutti Tuomarlan tilan sekä Haapamäen, Venetsian, Hämylänmäen,
Hämylänrinteen, Hämylänlahden ja Hämylänranta nimiset tilat apporttina
Kylpyläkasinolle. Lisäksi kaikkien edellä mainituilla tiloilla sijainneiden kiinteistöjen
kauppahinnaksi määriteltiin 2.150.000 markkaa (697.461 euroa). MVL:n
apporttiluovutusten ja myyntien yhteinen arvo oli siten 6.650.000 markkaa (2.157.266
euroa). Kauppakirja allekirjoitettiin 30. joulukuuta 1985. Apporttien vastineeksi MVL sai
Kylpyläkasinon osakkeita saman määrän kuin Valio sai osakkeita 4,5 miljoonan markan
rahamäärällä eli MVL:n apportin määrää vastanneella summalla.410 Ikaalisten
maanmyyntien jälkeen MVL osti kaupasta saaduilla rahoilla Kuusamosta Kitka-järven
rannalta Mustosen koulu -nimisen kiinteistön (180.000 markalla), johon ryhdyttiin
saneeraamaan liiton jäsenille toista vapaa-ajan viettopaikkaa. Ajatus Mustosen hankkimisen
taustalla oli, että hinnat saataisiin pidettyä alhaisina ja lomailu näin mahdollistuisi
mahdollisimman monelle liiton jäsenelle.411 Mustosen saneeraus nieli loput kaupasta saadut
rahat, kun remontti tehtiin kahdessa osassa.
Taulukko 2: Omistusosuudet ja hallinnon paikkajako TKL:n liiketoiminnan kahtiajaon jälkeen v. 1985:
TKL: kylpylähoidot
johtokunta:
Valio 6 maanviljelijää, (varapuheenjohtajana Rinta)
Meijeriväen Liitto 3 jäsentä (puheenjohtajana Breilin)
Meijerijohtajat ry 3 jäsentä
Kylpyläkasino: majoitus ja ravintolatoiminta
omistusosuudet: MVL 34 %, Valio 34 %, TKL 30 % ja MJ 2 %
hallitus:
Valio 1 (pj. Rinta),
MVL 1 (vpj. Breilin),
MJ 1 (Huumonen)
toimitusjohtaja Luoma
TKL:n käyttöomaisuus myytiin Kylpyläkasinolle noin 2,9 miljoonan markan hinnalla
marraskuussa 1986 vuotta aiemmin saadulla ylimääräisen kokouksen mandaatilla. Kylpylän
liikenimi muutettiin samalla lyhyempään muotoon Ikaalisten Kylpylä. Liikenimi oli
409
TKL:n Ylimääräinen kokous 24.11.1985, 7 §; TKL:n Jhtk. kokptk. 21.12.1985 11 §. Meijerijohtajat ostivat sittemmin
Kylpylän kaupasta saadulla osuudella järjestölle Espanjasta kaksi lomaosaketta. Kts. tästä. Tarmo Kallion haastattelu
30.9.2013.
410
LUOVUTUS- JA KAUPPAKIRJA 30.12.1985, MVL:n arkisto, MVL; kts. myös TKL:n Jhtk. kokptk. 21.12.1985,
11-13 §, Liitteet n:o 7-9.
411
Mt 1986/10, ”Mustosen lomapaikka”, (H. R. Breilin), 10-11.
105
mahdollista ottaa käyttöön, koska vanha Ikaalisten Kylpylä Oy oli poistunut
kaupparekisteristä 1981. Terveyskylpylä nimi oli omaksuttu 1975 Tuomarlan tilalle412.
Lyhyemmän nimen katsottiin sopivan kylpylän toiminta-ajatukseen paremmin, sillä siinä ei
ollut ”tarpeettomasti terveydenhoitoon liittyvää arvovarausta”. Samaan aikaan toteutettiin
järjestelyt, joissa TKL vuokrasi tiloja Kylpyläkasinon käyttöön. Lisäksi tehtiin
palvelusopimus ja TKL myös vuokrasi joitain maa-alueita takaisin itselleen Kylpyläkasinolta. Raha siis liikkui käytännössä edestakaisin: Kylpyläkasino maksoi TKL:lle ja TKL
maksoi pikku hiljaa ostamistaan hallinnollisista palveluista Kylpyläkasinolle.413 Lehdissä
paine uudistuksiin oli jatkunut läpi vuoden 1986, mikä noteerattiin myös Ikaalisissa.
Kauppalehti näki artikkelissaan keväällä 1986, että matkailuhintoihin tarvittaisiin
”kurinpalautus”. Lehtiartikkelissa valitettiin jälleen Suomen korkeita hintoja. Tarkemmin
artikkeliin tutustuessa voi kuitenkin havaita, että Suomi oli lehden esittämien
vertailutietojen valossa ainoastaan ruoan vähittäismyynnin hinnoissa vertailun kallein maa.
Kaikissa muissa vertailluissa hinnoissa Suomi asettui ainoastaan hieman eurooppalaisen
keskitason yläpuolelle.414
Kasvu-uran hinta
Huhtikuussa 1987 oltiin pakotettuja vetämään osa tehdyistä ratkaisuista takaisin. TKL osti
Hotelli Termessä sijainneen hoito-osasto n:o 2:n yhdistykselle, koska rahaautomaattiyhdistys oli tulkinnut sille annettujen avustusten menevän väärälle yhteisölle
osana Kylpyläkasino osakeyhtiötä. Raha-automaattiyhdistyksen avustusehdoissa todettiin,
ettei avustusta saanut siirtää ja se piti käyttää siihen tarkoitukseen siinä yhteisössä, jolle se
oli myönnetty.415
Raha-automaattiyhdistyksen ja Kauppa- ja teollisuusministeriön avustukset liittyivät
uuden Kylpyläkeskuksen eli Mainingin rakentamiseen, jota oli harkittu jo lähes
vuosikymmen. Syyskuussa 1987 päästiin hyväksymään sen urakkatarjoukset, ja samalla
hyväksyttiin myös Osasto 2 peruskorjattavaksi.416 Uuden kylpyläkeskuksen rakentaminen
mahdollistui, kun Norrien omat rakennussuunnitelmat ja kaavaillut hankkeet,
sotainvalideille tarkoitetusta talosta, valuivat tyhjiin Ikaalisten kaupungin TKL:lle
suosiollisella myötävaikutuksella. TKL valitti rakennusluvasta, joka Norreille oli myönnetty.
Turun ja Porin lääninoikeus pysytti yhden luvan voimassa mutta hylkäsi kolme muuta
asemakaavan vastaisena. Ikaalisten kaupunki ryhtyi muuttamaan asemakaavaa, joten
Norrien uudet hakemukset jätettiin käsittelemättä, koska alueella oli asemakaavan
muutoksen vuoksi voimassa rakennuskielto. Asemakaavan muuttamisen jälkeen tie
412
Kts. nimestä TKL:n tvk. 14.12.1975, 9 §, Liite n:o 3. Esite ”Kymmenen kunnon vuotta”.
413
TKL:n Jhtk. kokptk. 7.11.1986, 6.1. (käyttöomaisuuden myynti Kylpyläkasinolle), 6.2. (vuokrasopimus), 6.3.
(myytiin osa rakennuksista Kylpyläkasinolle), 6.4. (palveluiden ostosopimus) ja 6.5. (maiden takaisinvuokraus TKL:lle)
sekä nimen lyhennys 7 §, Liitteet n:o 2-6. Mandaatista järjestellä TKL:n omaisuus- ja palvelutuotanto uudelleen kts.
TKL:n Ylim. kok. 24.11.1985, 7 §.
414
Kauppalehti 29.5.1986, ”MEKin hintatyöryhmä: Matkailuhintoihin kurinpalautus.”, TKL:n Jhtk. kokptk. 2.6.1986,
8.1 §, Liite n:o 5.
415
TKL:n Jhtk. kokptk. 21.3.1986, 9.4 §, Liite n:o 5.
416
TKL:n Jhtk. kokptk. 30.9.1987, 6.1 ja 6.2 §.
106
rakentamiselle oli auki TKL:lle.417 Myös inhimillistä tragiikkaa jouduttiin kohtaamaan.
Entisen toimitusjohtaja Timo Heinolan muistoksi vietettiin johtokunnan kokouksessa
joulukuussa 1987 hiljainen hetki.418
Muitakin kohtuullisen nopeita ratkaisuja vaativia asioita nousi esille. Kylpylän lääkärien
kanssa oli jouduttu vääntämään heidän palkkauksestaan syksyn 1987 aikana. Lääkäreille
annettiin 5,1 prosentin korotukset syyskuussa. He eivät kuitenkaan olleet tyytyväisiä
palkankorotuksiinsa vaan vaativat kirjattavaksi eriävän mielipiteensä, sillä heidän
vertailuryhmänsä oli eri kuin mitä työnantajapuoli ajatteli. Heidän neuvotteluesityksensä
korotukseksi oli 16 prosenttia. Perusteluna korotukselle oli heidän palkkojensa
kilpailukyvyn säilyttäminen nimenomaan muihin lääkäreihin nähden, eli terveyskeskuksien
lääkäreihin nähden. Heidän mielestään se oli jäänyt jälkeen terveyskeskuskollegoihin
verrattuna. Osastolääkärin palkka kylpylässä oli tuolloin 12.991 markkaa kuukaudessa ja
vastaavalla lääkärillä 16.975 markkaa kuukaudessa (summat vastaisivat 3.924,57 euroa ja
5.128,13 euroa). Palkkataso lääkäreillä oli kylpylän päärakennuksen valmistumisesta lähtien
ollut talon palkkajohtajuuden tasolla ja 1980-luvullakin se oli johtavalla lääkärillä samalla
tasolla kuin kylpylän muulla ylimmällä johdolla.419
Kylpylän liikevaihto oli kasvanut jatkuvasti lähes jatkuvasti 1970-luvun öljykriisin
jälkeisestä talouslamasta lähtien. Vuonna 1983 liikevaihtoa oli 44,9 miljoonaa markkaa
(16,5 miljoonaa euroa) ja 1987 liikevaihto oli 57,7 miljoonaa markkaa (17,4 miljoonaa
euroa). Kasvun oli käytännössä tuottanut ainakin osittain maksusitoumusasiakkaiden
hoitopäivähintojen jatkuva nousu. Hoitopäivä oli maksanut 185 markkaa vuonna 1980 (90
euroa) mutta hinta oli yhden asiakkaan käyttämästä vuorokaudesta Tapaturmaviraston
asiakkaille jo 386 markkaa (111 euroa) ja Kansaneläkelaitoksen asiakkaille 387 markkaa
vuonna 1988. Itse asiassa huonekäyttöaste oli parantuneesta liikevaihdosta huolimatta jopa
hieman laskenut, sillä vuonna 1987 se oli 78,56 prosenttia, kun aiemmin oli päästy yli 80
prosentin käyttöasteeseen. Lukema oli alhaisempi myös koko maan yleisemmällä tasolla,
sen ollessa 54,1 prosenttia vuonna 1987.420 Syynä tähän oli luultavasti majoituskapasiteetin
jatkuva kasvu tuohon aikaan. Tavanomaisten hotellien tyydyttävänä kannattavuusasteena
pidettiin 1980-luvun lopulla 60 prosentin huonekäyttöastetta. Kylpylähotelleilla (ilmeisesti
niiden sijainnista ja palveluista johtuen) piti luvun olla vielä tavallisia hotelleja korkeampi
eli liikkua noin 70-75 prosentin tietämillä. Tämän vuoksi Kehitysaluerahaston
kylpyläinvestointeja tarkastelleessa luottamuksellisessa tutkimuksessa pääteltiin 1989,
miten:
417
Kts. prosessista TKL:n Jhtk. kokptk:t 10.7.1984, 7 §, Liitteet n:o 5-6; 26.8.1984, 7 §, Liite n:o 4, 12.3 §, Liite n:o 11,
12.4 §, Liite n:o 12; 25.10.1984, 18 §; 28.1.1985, 8 §, Liite n:o 5, 12.4 §; 3.5.1985, 7.3 §, Liite n:o 8 sanomalehdet
Pohjois-Satakunta 25.4.1985 ”Tuomarlan kaavaa muutetaan”, Aamulehti 3.5.1985 ”Ikaalisten kylpylälle uusi kaava”,
Kansan Lehti 8.6.1985 ”Polkeeko kylpylätoiminta Ikalaisissa paikallaan” (Onni Lautasalo), Aamulehti 11.5.1985
”Sotainvaliditaloja Kylpylän kylkeen” (Heikki Norri); 17.6.1985, 11.4 §, Liite n:o 10; 25.8.1985, 5 §, Liite n:o 2 (TPLO
päätös), Liite n:o 11 sanomalehdet Pohjois-Satakunta 15.8.1985, ”Norrille ei rakennuslupaa”, Satakunnan Kansa
15.8.1985, ”Rakennuslupapäätökset nurin Ikaalisissa”; 28.10.1985, 10.4 §, Liite n:o 14; Ikaalisten kaupungin edustajien
ja TKL:n välinen keskustelu- ja informaatiotilaisuus 28.1.1985.
418
TKL:n Jhtk. kokptk. 20.12.1978, 1.2 §.
419
TKL:n Jhtk. kokptk. 30.9.1987, 5 §, Liite n:o 2. Lääkärien lakosta 1984 ja heidän yleisestä työmarkkinatilanteesta
1980-luvulla kts. Levä 2010.
420
Toimintakertomus 1987, 2, Liite n:o 4, TKL:n Vuosikokous 28.8.1988, 5 §. Toimintakertomus 1986, 4, Liite n:o 4,
TKL:n Vuosikokous 30.8.1987, 5 §.
107
”Moni uusista ja ehkä joku vanhoistakin kylpylöistä jää varmasti tämän rajan alle, jos tarjonta
kasvaa 13 prosenttia vuodessa viiden vuoden ajan.”421
Lainaus kertoo siitä, että ylikuumeneminen kyllä oli kylpylätoimialan tiedossa mutta tämän
ei toimialan sisällä ymmärretty vielä tässä vaiheessa merkitsevän mitään katastrofaalista.
Kasvuodotukset ja myös ajatukset mahdollisista tuotoista olivat alalla niin valtavat pankkien
lainahanojen avauduttua 1980-luvun puolivälin jälkeen. Tuolloin elettiin suomalaisissa
kokemustodellisuuksissa ja niiden muodostamissa toisiinsa limittyvissä yhteiskuntatodellisuuksissa vielä sellaista aikaa, joiden yhteisenä nimittäjänä voisi kulttuurisesti ja
kansantaloudellisessa mielessä väittää olleen tietynlaisen pysyvän ja jatkuvan mutta silti
maltillisen kasvun idean tuottama ”paasikivis-kekkoslainen” odotushorisontti.422
Kylpylöiden toimialan rahoitukselliseen sisäpiiriin luettiin Kehitysaluerahaston
tutkimuksessa kuuluviksi Kauppa- ja teollisuusministeriö, Matkailun Edistämiskeskus
(MEK), Alko ja Kehitysaluerahasto (KERA) sekä pankit ja vakuutuslaitokset. Näiden
nähtiin kyllä tekevän rahoituspäätökset itsenäisesti mutta nähtiin myös, että:
”Aika-ajoin ’sisäpiirin’ on syytä kokoontua ja pohtia toimialan kokonaistilannetta.”423
Tällaistä horisontaalista yhteistoimintaa eli ”toimialan kokonaistilanteen pohdintaa
’sisäpiirin’ kesken” voisi kutsua kartelliksi tai pyrkimykseksi sitä kohden. Suomessa myynti
eri toimialoilla on yleisemminkin ollut hyvin kartellisoitunutta toisen maailmansodan
jälkeen aina 1990-luvulle asti Euroopan Unioniin liittymiseen saakka. Esimerkkeinä voi
pitää paperin- (Finnpap) tai kartonginmyyntiä (Finnboard). Myös kylpylässä
verkostoitumisen edut tiedostettiin vanhastaan. Kylpylä oli mukana Ikaalisten kaupungin ja
alueen yritysten perustamassa ”Ikaalisten Kylpyläkaupunki Oy” yrityksessä 17,4 prosentin
omistusosuudella.424 Lisäksi kylpylä oli mukana valtakunnallisessa Terveyskylpyläyhdistyksessä, joka perustettiin 1977 valvomaan kylpylöiden etuja suhteessa julkiseen
valtaan.425 Kylpylä liittyi myös kesällä 1985 jäseneksi Suomen Fysikaalisten Hoitolaitosten
yhdistykseen, koska arveltiin, että ”jäsenyyden kautta saadaan kyseiseltä liitolta tarvittavaa ja
ajankohtaista informaatiota alan ammattiasioista”.426
421
T U T K I M U S K Y L P Y L Ä I N V E S T O I N T I E N T A R P E E S T A J A K A N N AT T AV U U D E S T A
KEHITYSALUERAHASTO 7.6.1989 (Luottamuksellinen), 14, Liite n:o 12, TKL:n Jhtk. kokptk. 27.8.1989, 9.4 §.
422
Kulttuurisista odotushorisonteista kts. esim. Koselleck 1979, 1985. Maltillisen kasvun yhteiskunnasta kts. esim. Tervo
2003, 80-85; Sitkeästi vuosikymmeniksi talous- ja yhteiskuntapoliittisessa kielenkäytössä elämään jäänyt slogan ”maltilla
vaurastumisesta” on peräisin pääministeri Urho Kekkosen pamfletista vuodelta 1952, Kekkonen 1952. Sen myöhemmästä
hyvinvointipoliittisesta muotoilusta vastasi Pekka Kuusi kirjallaan ”60-lukulainen sosiaalipolitiikka”, Kuusi 1961.
Uudenlaisesta hahmotuksesta ja sen tuottamasta odotushorisontin muutoksesta 1990-luvun taitteessa kts. esim. Pohjola
1996; Alasuutari 1994; Blom 1999. Suomen taloudellisesta muuttumisesta pidemmällä aikajaksolla kts. artikkeleita
kirjassa Ojala, Eloranta & Jalava (toim.) 2006 tai Kuisma & Keskisarja 2012.
423
T U T K I M U S K Y L P Y L Ä I N V E S T O I N T I E N T A R P E E S T A J A K A N N AT T AV U U D E S T A
KEHITYSALUERAHASTO 7.6.1989 (Luottamuksellinen), 1, Liite n:o 12, TKL:n Jhtk. kokptk. 27.8.1989, 9.4 §.
424
Kts. tästä Toimintakertomus 1987, 4.
425
Kts. tästä TKL tvk. 3.2.1977, 6 § ja sen Liite n:o 4.
426
Kts. TKL:n Jhtk. kokptk. 25.8.1985, 9 §, Liite n:o 6.
108
Lakia kilpailunrajoituksista muutettiin Suomessa vuonna 1992, jolloin sen 6 pykälään
lisättiiin kielto kartelleista.427 Huomionarvoista tässä nimenomaisessa tapauksessa on se,
että kylpylöiden ”horisontaalisessa yhteistoiminnassa” oli mukana sekä markkinointitahot,
valtio että myös yksityinen rahoitussektori. Kyse oli siis koko yhteiskunnan läpileikkaavasta
rakenteellisesta toiminnantavasta suomalaisessa yhteiskunnassa.428
Rakennusmarkkinat olivat samaan aikaan kuitenkin jo ylikuumenemassa rahan
halpuuden ja helpon saatavuuden johdosta. SKOP:n johtajana toimineen Christopher
Wegeliuksen muistelmakirjasta Minä, Christopher Wegelius - Päiväkirja pimeiden voimien
vuosilta voi lukea rahan tuottamasta sokaisevasta tunnelatauksesta, joka sai transsin
kaltaisena logiikkana pankinjohtajat lisäämään luototuksen vauhtia rahoituksen
vapauduttua 1980-luvulla, vaikka osin jo samaan aikaan ymmärrettiin (ainakin esitietoisesti
asiaa aavistellen), että tilanteessa olisi pitänyt toimia jotenkin toisin (toki tietämättä
tarkkaan miten).429
Raha-automaattiyhdistyksen tuet ja osakepelin huuma430
Ikaalisissa yleistilanteeseen kuitenkin suhtauduttiin hieman suuremmalla realismilla kuin
koko maassa. Sillä ei ollut välitöntä hätää ainakaan huonekäyttöasteella mitattaessa ja
varmaa liikevaihdon kasvuakin oli tiedossa lisääntyvien majoituspaikkojen ja parantuvien
hoitotilojen myötä. Eräänä ongelmakohtana omaisuudenluovutusten ja myyntien suhteen
427
Laki talouselämässä esiintyvien kilpailunrajoitusten valvonnasta (47/1957) säädettiin 1957 ja se korvattiin 1964 lailla
taloudellisen kilpailun edistämisestä (1/1964). Lakia muokattiin avaamaan suomalaista suljettua taloutta mahdolliseen
tulevaan EEC- tai EFTA-jäsenyyteen liittyen 1973 (423/1973). Tämän jälkeen lakia muutettiin ensin 1988 (Laki
kilpailunrajoituksista 709/1988) ja sittem tässä mainitulla vuoden 1992 lailla (Laki kilpailunrajoituksista 27.5.1992/480,
kumottu). Nykyisin voimassa oleva laki on nimeltään Kilpailulaki ja se on vuodelta 2011 (948/2011) mutta osia siitä on
uudistettu jo 2013 lailla kilpailulain muuttamisesta (595/2013); Kts. kilpailulainsäädännön muuttumisesta myös
”Horisontaalinen yhteistyö kartonkiteollisuudessa”, Dnro 192/61/96, 10.3.2000 Kilpailuvirasto, verkossa osoittessa http://
www.kilpailuvirasto.fi/cgi-bin/suomi.cgi?sivu=ratk/r-1996-61-0192, (luettu 21.11.2014)
428
T U T K I M U S K Y L P Y L Ä I N V E S T O I N T I E N T A R P E E S T A J A K A N N AT T AV U U D E S T A
KEHITYSALUERAHASTO 7.6.1989 (Luottamuksellinen), 1, Liite n:o 12, TKL:n Jhtk. kokptk. 27.8.1989, 9.4 §. Kts.
kartelleista myös ”Horisontaalinen yhteistyö kartonkiteollisuudessa”, Dnro 192/61/96, 10.3.2000 Kilpailuvirasto, verkossa
osoittessa http://www.kilpailuvirasto.fi/cgi-bin/suomi.cgi?sivu=ratk/r-1996-61-0192, (luettu 21.11.2014) sekä tilantesta
yleisemmin seuraavat teokset Heikkinen 2000; Jensen-Eriksen 2007, Jensen-Eriksen, Suvikumpu, Forsström 2009,
Jensen-Eriksen et al. 2012; Kuisma 2004, (toim.) 2008, 2010b; Siltala 2007; Rusko 2011.
429
Saari 1992, 136-141, 144-165, 169-177, 184-192, 198-207; vrt. rahan tuottamasta kokemuksesta Deleuze 2007, 118.
430
Erityisesti niin sanotun ”itävaltalaisen taloustieteen” koulukunnan piirissä kartelleilla on nähty olevan myös positiivisia
vaikutuksia kansantaloudellisesti. Sen piiriin itsensä lukevien taloustieteilijöiden mukaan kartellit voivat toimia
edellytyksenä tuotantopääoman hankkimiseen, koska niiden avulla nähdään olevan mahdollista purkaa ylikapasiteettia tai
päällekkäisyyksiä sekä edistää innovaatioita ja palveluja. Kts. ”itävaltalaisesta koulukunnasta” esimerkiksi Cubeddu 1993;
Fleetwood 1995; Gloria-Palermo 1999. Libertaristinen perinne kansantaloustieteessä kyseenalaistaa äärimmäisen
metodologisen individualismin hengessä koko kansantalouden käsitteen ja talouden valtiollisen säätelyn tarpeellisuuden,
kts. esim. Caplan 2007 mutta esimerkiksi Nobelin taloustieteen palkinnon 2008 kansainvälisen kaupan ja
aluetaloustieteen teorioistaan saanut Paul Krugman painottaa jonkinlaisen talouden ulkopuolisen säätelyn tarpeellisuutta.
Kts. tästä esim. Krugman 2012. huolimatta siitä, että Krugman painottaa säätelyn tarpeellisuutta hänen teoriaansa voi
kuitenkin pitää kartelleja vastustavana, koska sen mukaan voidaan ajatella, että kartellit rajoittavat ja jäykistävät kilpailua
tietyssä mielessä ”väärällä tasolla”. Niiden myötähän säätely tapahtuu kilpailuun suoranaisesti osallistuvien toimijoiden
piirissä, eikä tuon ”tason” ylittävän ja siitä sen vuoksi riippumatonta valtiollista legitimiteettiä omaavan toimijan taholta.
Tämä ylätaso omaisi teoreettisesti ajateltuna asemansa vuoksi riippumattomuutta toimijoista juuri pelkän säätelevän
luonteensa vuoksi (eli ns. ”ylätasolta” tulevana määräysvaltaa omaavana ohjauksena katsottuna kilpailuun osallistuvien
toimijoiden eli kartellihakuisten yritysten näkökulmasta). Käytännössä valvovan tason on pidettävä yhteyksiä myös
toimijatasoon eli yrityksiin jatkuvan viestinnän kautta. Tässä mielessä siis mitä virallisempaa viestintä on, sitä paremmin
valvontaulottuvuus voi toimia. Epävirallinen viestintä altistaa valvontaa toimijoiden vaikutusyrityksille.
109
olivat laajentumiseen liittyvät suuret rahalliset avustukset, joita raha-automaattiyhdistykseltä
edelleen saatiin, ja joita oli aikojen kuluessa saatu vuodesta 1965 alkaen.431
Raha-automaattiyhdistys osoittikin lisääntyvää kiinnostusta sitä kohtaan, mihin sen
rahoja oli käytetty. RAY teki TKL:n toiminnasta ja sen hallitsemista toimitiloista TKL:lle
tiedustelun syksyllä 1988. RAY:n huomiota oli kiinnittänyt toimitilojen vuokraaminen
ulkopuoliselle yhtiölle eli Kylpyläkasinolle. Raha-automaattiyhdistys näki, että tilojen tulisi
pysyä koko toiminta-ajan avustusten saajan omistuksessa ja hallinnassa. TKL:lle tässä
tilanteessa tuotti ongelmia päärakennuksesta Kylpyläkasinolle vuokratut ravintola- ja muut
toimitilat. TKL:n johtokunnassa ymmärrettiin erittäin hyvin, että pahimmassa tapauksessa
raha-automaattiyhdistys saattaisi vaatia avustusten takaisinmaksua. TKL vastasi Rahaautomaattiyhdistyksen tarkastaja Henry Honkaselle marraskuussa 1988. Liitto totesi
vastaavansa hoito-, tutkimus- sekä liikunta- ja vapaa-ajan palveluista kylpylässä.
Kylpyläkasinon tehtävänä oli vastata majoitus-, ravintola- ja hallinnollisista palveluista
kylpylässä. Kirjeessä eriteltiin TKL:n omistuksessa olevat tilat mutta kerrottiin järjestelyiden
olevan väliaikaisia. Kunhan uusi Kylpyläkeskus valmistuisi vuoden 1989 aikana tulisivat sen
toiminnot siirtymään uudisrakennukseen, jolloin TKL ottaisi tiloihinsa hoitaakseen
kuntoutujien hoidon, majoittamisen sekä ravitsemisen. Vanha päärakennus ja Hotelli
Termessä sijaitseva Hoito-osasto 2 oli liiton omistuksessa. Vastauksessa tähdennettiin, että
nämä tilat olivat niitä tiloja, jotka olivat aikojen kuluessa saaneet rakentamisavustuksia
raha-automaattiyhdistykseltä.432
Kuva 19. Uudisrakennuksen ”arkkitehtonisesti mielenkiintoisen” suunnittelun
esittelyä toimintakertomuksesta vuodelta 1986.433
431
T U T K I M U S K Y L P Y L Ä I N V E S T O I N T I E N T A R P E E S T A J A K A N N AT T AV U U D E S T A
KEHITYSALUERAHASTO 7.6.1989 (Luottamuksellinen), 3, Liite n:o 12, TKL:n Jhtk. kokptk. 27.8.1989, 9.4 §.
Tutkimuksessa todettiin (s. 3), ettei RAY ole voinut antaa investointiavustuksia yksityisille kylpylöille vaan ainoastaan
säätiöiden, järjestöjen ja liittojen omistamille kylpylöille. Avustuksista kts. TKL:n Jhtk. kokptk. 29.8.1976, numeroimaton
liite, jossa avustukset listattu vuosilta 1965-1976; RAY:n kirje TKL:lle 26.3.1991, TKL:n Jhtk. kokptk.28.2.1991, 10 §.
432
TKL:n Jhtk. kokptk. 18.12.1988, 6 §, Liite n:o 3. TKL:n vastaus RAY:n tarkastaja Henry Honkaselle 8.11.1988.
433
Toimintakertomus 1986, 5. TKL:n Jhtk. kokptk. 30.8.1987, 5 §, Liite n:o 4.
110
Päärakennuksen peruskorjausta pohdittaessa Raha-automaattiyhdistyksen kantaa oli
spekuloitu jo loppukesästä 1988. Kylpylän johtoryhmä oli laatinut muistion TKL:n
johtokunnalle saneerauksesta kesäkuussa 1988. Muistiossa jaoteltiin kuntoutuksen tarve
kolmeen osaan. Kevyeen kuntoutukseen kuului varhaiskuntoutus ja ennaltaehkäisy.
Vaativaan kuntoutukseen kuului toiminta, jossa kuntoutettavan kyky tulla yksin toimeen
oli osin heikentynyttä. Raskaaseen kuntoutukseen kuuluvaksi luettiin heikon
omatoimisuuden asiakkaat, jotka olivat pääasiassa vuodepotilaita. Kysyntätilanteen nähtiin
tuolloin olevan lähellä isoa murrosta. Noin kolmeneljäsosaa kuntoutusasiakkaista (jotka siis
muodostivat pääosan kaikista kylpylän asiakkaista tuolloin) olivat sotainvalideja tai
sotaveteraaneja. Muistio totesi, että näiden asiakasryhmien suhteen tarjonta oli ylittämässä
kysynnän muutaman vuoden kuluessa. Kylpylän näkökulmasta katsottuna oli siis
”pelättävissä” laitoskuntoutustarpeen voimakas väheneminen, koska rintamamiehet ja
rintamanaiset tulisivat lähivuosien aikana siirtymään lopullisesti ”vanhushuollon” piiriin.
Ainoastaan ”raskaan” kuntoutuksen parissa muistiossa nähtiin kysynnän ylittävän tarjonnan
”vielä pitkälle ensi vuosikymmenelle”.
Muistiossa todettiin myös samanaikainen kilpailutilanteen muutos Suomessa. Vireillä oli
tuolloin tiettävästi ainakin 17 uutta kylpylähanketta, joista suurimman osan kerrottiin
tulevan tarjoamaan palveluitaan myös kevyen kuntoutuksen kohderyhmille. Lisäksi
olemassaolevat kylpylät laajensivat toimintojaan ja muita kilpailevia palveluita oli tulossa
lisää (erilaisia hoitolaitoksia, kuntoutussairaaloita ja sairaskoteja sotainvalideille). Rahaautomaattiyhdistys oli samaan aikaan myös ryhtynyt tarkistamaan suhtautumistaan
avustamiseen. Muistiossa todettiin RAY:n kannan olevan Sosiaali- ja terveysministeriön
mukaisen eli kylpyläkapasiteettia oli Suomessa jo tarpeeksi. Uusia hankkeita ei enää
avustettu ja myös linja vanhojen kylpylöiden saneerauksiin oli kiristynyt. RAY:ssa katsottiin,
että kylpylöiden tulisi kyetä rahoittamaan saneeraukset oman toimintansa tuottamalla
ylijäämällä. Muistiossa nähtiin, että kielteinen kanta avustamiseen lievenisi huomattavasti,
jos saneerausrakentaminen kohdistuisi vaativan tai raskaan kuntoutuksen kapasiteettiin.434
Uudisrakentamisen urakkatarjoukset, joita avustukset koskivat, oli hyväksytty syksyllä
1987 ja rakentaminen käynnistyi pian tämän jälkeen. Koko hankkeen tarkoitusta kuvailtiin
vuoden 1986 toimintakertomuksessa seuraavasti:
”Tällä mittavalla hankkeella Kylpylän johto on myöskin halunnut turvata vuosikymmeniksi
eteenpäin kylpyläväen nykyiset työpaikat. (…) Emme yksin, vaan yhdessä.”435
Eriyttämistoimenpiteet, tilinpäätöksien suuret ylijäämän tuloutukset 1980-luvun puolivälin
aikoihin ja kylpylän rakennusten laajentaminen palvelivat ajatusta listautumisesta niin
sanotulle OTC-listalle, joka oli toimitusjohtaja Luoman ajatus. ”Over the Counter” -lista
oli alkuperäiseltä anglosaksiselta tarkoitusperältään rahoitusinstrumenttien suoraa kauppaa
kahden osapuolen välillä. Suomessa sillä ryhdyttiin tarkoittamaan kauppaa, jota käytiin
pienempien listattujen osakeyhtiöiden osakkeilla, jotka myöhemmin saattaisivat pyrkiä
hakeutumaan pörssiin. Vastakohtana on suuryritysten pörssissä käytävä osakekauppa.
Kylpyläkasino listautui ensimmäisenä yrityksenä Pirkanmaan talousalueelta OTC-listalle,
434
TKL:n Jhtk. kokptk. 28.8.1988, 8.6 §, Liite n:o 9. Muistio ”NYKYISEN PÄÄRAKENNUKSEN PERUSKORJAUS”
20.6.1988, Heikki Lehtonen & Jouni Kaappa.
435
TKL:n Vuosikokous 30.8.1987, 5 §, Liite n:o 4, Toimintakertomus 1987, 5.
111
kun se järjesti syksyllä 1987 hallituksessaan päätetyn vapaan osakeannin ja noteerasi
tammikuussa 1988 uudet osakkeensa. Merkittäväksi tarjottiin 750.000 kappaletta niin
sanottuja A-sarjan osakkeita 20 markan nimellisarvosta 32 markan merkintähinnalla.
Pääomarakenteen vahvistamiseksi järjestetty anti toi yritykselle noin 2.700 uutta
osakasta.436 Näiden joukossa oli myös Pomercurius niminen sijoitusyhtiö.
Vaikka yleisemmällä eli koko valtakunnan tasolla kaikki tuntui olevan hyvin vielä
syksyllä 1988, alkoi erityyppisiä signaaleja muutoksesta jo ilmaantua julkiseen
keskusteluun. Toimittaja Harri Repo kirjoitti OTC-listalla tehtävistä pikavoitoista Tekniikka
& Talous -lehdessä marraskuussa 1988. Jotkut olivat artikkelin mukaan tehneet yli 100
prosenttisia pikavoittoja saman vuoden elo-syyskuussa, ”jolloin antihuuma oli
kiivaimmillaan”. Artikkelissa lainattiin Kansallisosakepankin pankinjohtaja Peter Fagernäsia,
jonka mukaan artikkelin mainitsemat ”pikavoitot” olivat pankeille ongelmallisia. Fagernäs
oli mielipiteissään alihinnoittelun puolella, koska sen ajateltiin hänen mukaansa auttavan
positiivista kurssikehitystä sekä varmistavan seuraavan annin läpimenoa. Toinen syy, miksi
kohtuullista hinnoittelua kannatti harrastaa oli Fagernäsin mukaan se, että
”rahastusilmiöstä” seuraisi ”negatiivinen maine” osakemarkkinoilla.437
Kuva 20: Kylpyläkasino Oy:n kurssikehitys ja vaihto helmikuulta 1988
helmikuulle 1989.438
436
Listautumisesta kts. Toimitusjohtajan katsaus, Ikaalisten Kylpylä 1987, 4. Toimintakertomus sisältyy TKL:n Jhtk.
kokptk. 28.8.1988, 5 §, Liite n:o 4.
437
TKL:n Jhtk. kokptk. 28.8.1988, 10.9 §, Liite n:o 12. Tekniikka & Talous 18.11.1988, ”Annit alihinnoiteltuja - OTClistan pikavoitot keskimäärin 55 prosenttia”, (Harri Repo).
438
TKL:n Jhtk. kokptk. 2.3.1989, 15.7 §, Liite 9, Kurssikäyrä ja vaihto (kpl.).
112
Ilmiöstä ja sen kuvailusta voi päätellä, että Suomeen oli syntymässä toimintalogiikaltaan
aivan uudenlainen yhteiskunnallinen tila: lähes yksinomaan mielikuviin perustuva nopean
rahan ja spekuloivan talouden piiri, eikä ilman kokemusta siitä voitu vielä tietää varmasti,
millaisilla tavoilla tuo ulottuvuus tulisi toimimaan. Oltiin matkalla ”notkeaan
moderniin”.439 Notkeuden mielikuvat myös kiinnostivat TKL:n johtokuntaa yhdistyksen
osaomistaman Kylpyläkasino Oy:n listautumisen vuoksi erityisen paljon. Rahaautomaattiyhdistys oli ottanut vielä syksyllä 1987 myönteisen kannan Osasto 2:n
peruskorjaukseen ja myöntänyt sille noin 2,5 miljoonan markan avustuksen.440 Myös
keväällä 1988 raha-automaattiyhdistykseltä saatiin investointiavustuksena vielä 700.000
markkaa.441
Tämän jälkeen tehdyn jo aiemmin mainitun tiedustelun jälkeen RAY muutti kantaansa
eikä myöntänyt Päärakennuksen saneeraukselle enää avustuksia vuoden 1989 aikana.442
Reaktion, joka tästä seurasi, voidaan väittää olleen jo osin tulevan voimakasta ennakointia.
Johtokunnassa ryhdyttiin nimittäin pohtimaan luultavasti jo ennen joulukuuta 1988 sitä,
pitäisikö TKL:n myydä omistamansa K-sarjan osakkeet. Investointityöryhmä, jolle oli
annettu tehtäväksi pohtia saneerauksen kustannusten rahoittamista valtuutettiin tuolloin
tutkimaan tätäkin vaihtoehtoa tarkemmin. Lähtökohtaisena ajatuksena oli päärakennuksen
saneerauksen kustannusten kattaminen mutta myös myynti nousi esille keskusteluissa
tavasta, jolla korjaukset rahoitettaisiin. Kokouksessa esitettiin, että kaikki TKL:n
omistuksessa olevat 200.000 K-sarjan osaketta tarjottaisiin myyntiin Osuusmeijerien
Vakuutuslaitokselle.443
Suhde K- ja A-sarjan osakkeiden äänivallan suhteen on tässä tapauksessa hyvin
merkityksellinen. Yhdellä K-sarjan (kantasarja) osakkeella niiden omistava taho omasi 20
ääntä, kun taas A-sarjan osakkeella oli ainoastaan yksi ääni osaketta kohden. Myynnissä olisi
siis pian 4 miljoonaa ääntä Kylpyläkasinoon. Jo olemassa ollut sijoittajien kiinnostus heräsi.
Pelin politiikka alkoi ja spekulaatiot kasasivat jännitteitä toimijoiden harteille kovin
kuumottavan tuntuisiksi taakoiksi, kuten myöhemmin voi havaita sekä hyvässä että
valitettavasti myös pahassa.
Kylpyläkasino pääsi jakamaan osinkoa keväällä 1989 edelliseltä toimintavuodelta 12
prosenttia.444 Uuden Kylpyläkeskuksen harjannostajaisia päästiin viettämään maaliskuussa
1989.445 Mutta ne avustukset. RAY ilmoitti samaan aikaan kielteisestä kannastaan.446
Lisäksi hoito-osastoilla kuohui. Henkilöstö oireili jotain ja se ilmentyi suorittavan
työntekijätason ja esimieskunnan välillä. ”Yksittäistapauksena” kerrottiin, että joku
hoitajista oli hoitotapahtuman yhteydessä puhunut hoidettavalle asiakkaalle talossa
vallitsevista ongelmista. Asiaan palattiin tämän jälkeen useassa johtokunnan kokouksessa ja
439
Kts. käsitteestä ja sen sisällöstä Bauman 2000.
440
TKL:n Jhtk. kokptk. 30.9.1987, 6.2 §.
441
TKL:n Jhtk. kokptk. 9.3.1988, 14.2 §.
442
TKL:n Jhtk. kokptk. 2.3.1989, 14 §; 27.8.1989, 6.4 §.
443
TKL:n Jhtk. kokptk. 18.12.1988, 9 §, Liite n:o 6.
444
TKL:n Jhtk. kokptk. 2.3.1989, 15.7 §, Liite n:o 9.
445
TKL:n Jhtk. kokptk. 2.3.1989, 15.5 §, Liite n:o 7.
446
TKL:n Jhtk. kokptk. 2.3.1989, 15.3 §, Liite n:o 5.
113
siihen koetettiin löytää ratkaisua lopulta ryhtymällä uudistamaan organisaatiota, jotta
vuorovaikutus työntekijöiden välillä eri hierarkiatasoilla olisi parantunut. Toimitusjohtaja
Luomasta hoitajan menettely oli ”hyvin valitettavaa”. Hän totesi, että asiaan ”tulisi
pikaisesti saada aikaan parannusta esimerkiksi hoitohenkilökunnan koulutuksella”.
Ilmeisesti ongelmiin liittyneitä johtamistapoja koetettiin muovata jo mainitulla
organisaatiouudistuksella.447
Osakkeidenmyyntiä pohtinut toimikunta toi asian toiseen käsittelyyn toukokuussa
1989. Johtokunta valtuutti työryhmän neuvottelemaan OVL:n kanssa. Työryhmään
kuuluivat Rinta, Breilin, Huumonen ja Luoma. Neuvotteluiden takarajaksi asetettiin
tuolloin käynnissä olleen osakeannin kesäkuussa päättyvä merkintäaika. Osakeannissa
vanhoilla osakkeenomistajilla oli merkintäetuoikeus. He saivat lunastaa neljällä vanhalla Ktai A-sarjan osakkeella yhden uuden A-sarjan osakkeen, jonka hinnaksi tuli 33 markkaa
kappale. Merkintä tapahtuisi luovuttamalla osakelippu numero 2. MVL oli jättänyt
kirjallisen ostotarjouksen TKL:n K-sarjan osakkeista. MVL oli kiinnostunut ostamaan
35.000 - 50.000 osaketta lunastuslausekkeen ehdoin. Osuusmeijerien Vakuutuslaitosta
pidettiin hyväksyttävänä yhteistyökumppanina ”erinäisin edellytyksin”, joita ei kuitenkaan
täsmennetty (ainakaan pöytäkirjaan). Osakkeista olisi mahdolista myydä tälle ostajalle
puolet, lisäksi MVL käyttäisi edellä maintusta määrästä lunastusoikeuttaan ja TKL:lle jäisi
omistukseensa vielä 65.000 K-sarjan osaketta, joiden kohtalosta tultaisiin päättämään
kunhan ”tilanne muilta vireillä olevilta osilta selkiintyy”. Johtokuntaan tuotiin rahaan
liittyen hyväksyttäväksi myös velkakirja Kylpyläkasinolle. Tilintarkastuksessa oli
huomautettu osakaslainojen myöntämisestä, joten velkasuhde haluttiin hoitaa kuntoon
velkakirjalla, jossa vastuut ja takaukset tuotaisiin esille seuraavaa tilintarkastusta varten.
Edellisessä tilinpäätöksessä TKL:lla oli ollut velkaa Kylpyläkasinolle 4,6 miljoonaa markkaa.
Suuret investoinnit ja tulorahoituksen riittämättömyys olivat tuottaneet vajauksen edellisten
vuosien aikana. Uudella velkakirjalla Kylpyläkasino lainasi TKL:lle 7 miljoonaa markkaa
maksettavaksi takaisin viimeistään kesällä 1994. Käyttötarkoitukseksi yksilöitiin TKL:n
liiketoiminnan rahoitus. Tilintarkastajat olivat huomauttaneet, että TKL:n omistamat
Kylpyläkasinon osakkeet eivät kuitenkaan voineet käydä vakuutena osakaslainalle. Vakuudet
siis tarvittiin. TKL ja Kylpyläkasino ratkaisivat asian sopimalla kirjallisesti
lainasopimuksessa, ettei lainaan tarvita ollenkaan vakuuksia.448
Tultaessa kesäkuuhun 1989 tiedettiin, ettei kauppoja OVL:n kanssa synny. Samalla
johtokunnassa pohdittiin mitä merkintäoikeuksien kanssa oikein pitäisi tehdä. Oikeus oli
nimittäin vanhentumassa juhannukseksi, joten asialla oli nyt kiire. Lopulta päädyttiin
myymään pankin toimeksiantona kaikki merkintäoikeudet. Tuloarvio myynnistä oli 1
miljoona markkaa.449 Ilmeisesti K-sarjan osakkeiden myyntihankkeisiin liittyen elokuussa
täsmennettiin TKL:n jäsenyysperusteita. Johtokunnalle annettiin oikeus ottaa jäseneksi
jäsenyysehdoista poiketen myös ”yhteiskunnallisia vaikuttajia”. Ilmeisesti ostajakandidaatteja K-sarjan osakkaille oli löytymässä nyt muualtakin kuin maitotalouspiireistä.
Neuvotteluja siis käytiin mutta samaan aikaan nähtiin toisaalta, ettei mahdollisuuksia
447
TKL:n Jhtk. kokptk. 22.5.1989, 10.5 §, Liite n:o 10. Kts. myös 2.3.1989, 16.2 §.
448
TKL:n Jhtk. kokptk. 22.5.1989, 5-7 §, Liitteet n:o 2-4. Liite n:o 2 ”Toiminnanjohtaja H. R. Breilinin muistio TKL:n
K-sarjan osakkeiden myyntihanke 11.5.1989”, Liite n:o 4 LAINASOPIMUS.
449
TKL:n Jhtk. kokptk. 7.6.1989, 6 §.
114
mittaviin saneeraustöihin juuri tuolloin ollut ja yhtäältä, ettei tuloksista osakekauppaneuvotteluissa ollut mitään konkreettista tietoa. Lisäksi myös RAY:n kanssa haluttiin päästä
keskustelemaan. Nähtiin, että pitäisi selvittää kaikki ne ”mahdolliset kitkatekijät”, jotka
RAY:n avustusten saamista tuolloin olivat haittaamassa. Samalla myymiseen osallistuvien
henkilöiden joukkoa kavennettiin. Juhani Rinta ja Heimo Breilin valtuutettiin
neuvottelemaan kahdestaan ja tekemään kaupat TKL:n omistamista Kylpyläkasinon
osakkeista. Vanhan päärakennuksen maapohjan ostaminen Kylpyläkasinolta jätettiin
kokouksessa pöydälle.450
Merkintäoikeudet oli saatu myytyä mutta oletetun miljoonan sijasta tuottoa tuli vain
hieman yli 570.000 markkaa. Oy Pomercurius Ab omisti nyt A-sarjan osakkeita noin
611.000 kappaletta. Reilun kolmanneksen omistusoikeudella sillä kuitenkin oli ääniä vain
hieman yli 4 prosenttia, koska kyse oli A-sarjan osakkeista. Muilla pienomistajilla oli vajaat
25 prosenttia omistusosuutta mutta äänivaltaa vain 3:sen prosenttia. Valiolla, MVL:lla ja
TKL:lla oli kullakin noin kolmannes äänivallasta pienin sisäisin eroin järjestyksessä Valio,
MVL ja TKL. On muistettava, että TKL:ssä toimivat yhdessä Valion hallinnossa olevat
henkilöt, MVL:n ja Meijerijohtajien jäsenet, jotka olivat kaikki TKL:n jäseniä. Täten
todellista määräysvaltaa TKL:ssä käyttelivät Valio ja MVL jäsentensä kautta.451
Samaan aikaan investointivauhti oli kova, sillä uusi Kylpyläkeskus eli ”Maininki”452
-niminen päärakennus oli valmistumassa, vaikkakin urakoitsijana toiminut rakennusliike
Puolimatka joutui ilmoittamaan syksyllä, että valmistuminen siirtyisi sovitusta lokakuun
lopusta marraskuun lopulle. Samaan aikaan oli saatu rakennuslupa uudelle lomahotelliosakehankkeelle eli ”Ikaalialle” elokuun alussa. Lokakuun lopulla tuotiin johtokunnalle
jobinpostia osakkeiden myyntihankkeesta. Neuvottelut K-sarjan osakkeiden myymisestä
Pomercurius Oy:lle olivat kariutuneet. Pyyntö oli ollut 100 markkaa kappaleelta. Jatkoa
varten valtuutettiin myös toimitusjohtaja Luoma osallistumaan myyntineuvotteluihin
yhdessä Rinnan ja Breilinin kanssa. Jossain oli ilmeisesti tiedossa ostajatarjokas tai
tarjokkaita. Samalla päätettiin ostaa vanhan päärakennuksen maapohja TKL:lle.
”Sen hinta muotoutuu käytävissä neuvotteluissa ja johtokunta hyväksyy tässä asiassa
neuvottelijoille tarvittavan ’hintajouston’.”453
Samassa kokouksessa kutsuttiin koolle myös ylimääräinen yhdistyksen kokous joulukuun
alkuun. Kokouksen asialistalle ilmoitettiin otettavaksi päärakennuksen saneerausohjelman
rahoituksesta päättäminen sekä sen maapohjan ostaminen. Luottamushenkilö Pirjo-Riitta
Karkiainen muistutteli samaan aikaan kirjeellään johtokuntaa, että kylpylän hallinnossa
tapahtuvat merkittävät muutokset olivat asioita, jotka kuuluivat yt-lain mukaan
yhteistoimintamenettelyn piiriin. Johtokunnassa päätettiin järjestää luottamushenkilöiden
pyytämä tiedotustilaisuus kokouspäivänä. Jotakin oli siis vahvasti tekeillä, koska myös
450
TKL:n Jhtk. kokptk. 27.8.1989, 4 § (Jäsenyysehtojen muutos), 6.4 § (Saneerauksen rahoitus), Liite n:o 6, 6.5 §
(Maapohjan osto).
451
TKL:n Jhtk. kokptk. 27.8.1989, 9 §, kohdat 9.1 ja 9.4 §.
452
Tilintarkastajana toiminut Raili Sikkilä kertoi köyneensä tutkimassa Mainingin kivijalan rakennusvaiheessa. Raili
Sikkilän haastattelu 21.10.2013.
453
TKL:n Jhtk. kokptk. 24.10.1989, 5.4 §. (Myyntineuvottelut Pomercuriuksen kanssa), 5.5 § (Vanhan päärakennuksen
maapohjan osto).
115
työntekijät asioiden tuolloisen tolan aavistivat. Kyse ei voinut olla yksinomaan
organisaatiouudistuksesta, koska organisaatiota ei tuloksellisesti olisi tuolloin tarvinnut
muokata. Organisaation uudistaminen oli myös käynnistynyt samoihin aikoihin
myyntihankkeen kanssa. Eikä pelkkien henkilöstön sisäisten ristiriitojen vuoksi olisi,
vaikkakin ne tärkeiksi asioiksi varmasti koettiin, tuolloin millään ryhdytty näin mittaviin
tiedotusjärjestelyihin. Kyse oli siis pakko olla jostain ”isommasta” muutoksesta, joka ei
voinut olla mitään muuta, kuin sellaisen ostajakandidaatin ilmaantuminen, joka olisi tehnyt
merkittävän tarjouksen Kylpylälakasinon K-sarjan osakkeista.454
Kylpylän luonne oli muuttunut myös MVL:n jäsenistölle. Tilintarkastajana toiminut
MVL:n hallituksen jäsen Raili Sikkilä kuvailee tuota muutosta toteamalla:
”Ja kyllä se oli sillon ennemmin, ennen kuin se rupesi laajenemaan. Sillon kun se oli se
pienempi, niin sen varmaan koko ihan meijeriväki; ihan maidontuottajat ja toimihenkilöt ja
nämä, niin tunsivat semmoseksi omaksi paikaksi. Mut sit, kun se laajeni liikaa siinä, niin se tuli
oikeastaan semmosen meidän pienen järjestön hallittavaksi vähän liian suureksi siinä sitten.
Mutta kyllä mä luulen, että semmoset vieläkin, jotka siellä ovat olleet sillon aikanaan, niin
vieläkin pitävät sitä semmosena, niin kun sanotaan ’meidän paikkana’.”455
Kylpyläkasinon kauppa aloittaa kylpylän ”interregnumin”
Seuraavaan johtokunnan kokoukseen, joka järjestettiin samana päivänä kuin yhdistyksen
ylimääräinen kokous, tuotiin hyväksyttäväksi ja tietoon K-sarjan osakkeiden kauppa, joka
oli tehty marraskuun 1. päivä 1989. Myynnissä yhdessä Juhani Rinnan kanssa toiminut
MVL:n toiminnanjohtaja Heimo Breilin selosti ylimääräiselle kokoukselle myynnin
vaiheita. Kun neuvottelut OVL:n kanssa loppuivat ostajaehdokkaan kiinnostuksen
lakkaamisen vuoksi, ryhdyttiin neuvotteluja käymään Breilinin mukaan Pomercuriuksen
kanssa. Nämäkään neuvottelut eivät johtaneet tulokseen ostajaehdokkaan rahoitusjärjestelyiden epäonnistuttua. Siksipä Breilin kertoi, että:
”Tämän jälkeen kaupankäynti aloitettiin Uhvatta Oy -nimisen osakeyhtiön ja perusteilla olevan
Syncap Oy -nimisen yhtiön kanssa. Näiden yhtiöiden kanssa syntyneen kauppasopimuksen
yksityiskohdat ilmenevät liitteenä olevasta kauppakirjasta.”456
Ylimääräinen kokous hyväksyi kaupan ja myös ”poikkeuksellisesti jälkikäteen” kokoukselle
tuodun esityksen vanhan päärakennuksen tontin ostosta sen uudelta omistajalta. Tämä
järjestely hyväksyttiin ”poikkeuksellisen tilanteen” johdosta ”Terveyskylpyläliiton itsenäisen
toiminnan ja kannattavuuden turvaamiseksi”.457 Vanhan päärakennuksen saneeraus vaatisi
silti kaupankin jälkeen lisää rahaa. Liiton talous ei olisi kestänyt rahoituksen ottamista
kokonaan pankista, kuten ylimääräisessä kokouksessa todettiin. Osakekaupan jälkeen liiton
kassassa kerrottiin olevan ”noin 7,1 Mmk” mutta sen lisäksi todettiin edelleen tarvittavan
RAY:n avustusta saneerauksen toteuttamiseen. Johtokunta velvoitettiin saattamaan
454
TKL:n Jhtk. kokptk. 24.10.1989, 7 § (Ylimääräisen yhdistyksen kokouksen koolle kutsuminen), 10.2 §
(Luottamushenkilön kirje TKL:n johtokunnalle 19.19.1989).
455
Raili Sikkilän haastattelu 21.10.2013.
456
TKL Ylimääräinen yhdistyksen kokousptk. 4.12.1989, 5 §, Liite n:o 4 KAUPPAKIRJA (K-sarjan osakkeet).
457
TKL Ylimääräinen yhdistyksen kokousptk. 4.12.1989, 6 §, liite n:o 5 KAUPPAKIRJA (Vanhan päärakennuksen osto).
116
saneeraussunnitelma ja sen rahoitus kuntoon sekä huomioimaan RAY:n avustusmahdollisuudet rahoituksen järjestelyissä.458
Kauppakirjaan Kylpyläkasinosta sisältyi viiden vuoden kilpailukieltolauseke. Kirjauksen
mukaan se ei kuitenkaan koskenut TKL:n sääntöjen mukaista hoito- ja kuntoutustoimintaa
sekä tätä palvelevaa ravitsemus- ja majoitustoimintaa. TKL myös sitoutui ostamaan
tarvitsemansa majoitus- ja ravitsemistoiminnot Kylpyläkasinolta. Sopimussakoksi
määriteltiin 20 prosenttia kyseessä olevan toiminnan liikevaihdosta koko siltä ajalta, jolla
kieltoa oli rikottu. Kauppakirjassa myös sitouduttiin myymään 2,9 hehtaarin määräala
TKL:lle, joka toteutettiin laatimalla erillinen kauppakirja. Tässä jälkimmäisessä
kauppakirjassa jaettiin vanhan päärakennuksen kauppahintaa myös tarkempiin osiin.
Insinööritoimisto Geotesti Ky oli tehnyt alueen pinta-alamääritykset ja niiden
työpäällikkönä oli toiminut työpäällikkö Toivo Ali-Runkka. Tehdyt aluemääritykset on tässä
yhteydessä syytä mainita siksi, koska ne liittyivät kiinteästi RAY:n avustusten saamiseen,
kuten myöhemmin huomataan.459
Tapa, jolla kauppa toteutettiin ei kutienkaan miellyttänyt kaikkia siinä mukana olleita
tahoja. Suuromistaja mutta pienäänivaltainen Pomercurius ilmaisi kantansa välittömästi sen
havaittua uusien kauppojen olevan tekeillä (tai tehtynä, sic!) 27. lokakuuta. Se vaati
osakeyhtiön ylimääräisen yhtiökokouksen koollekutsumista. Perusteluina oli, että sillä oli
omistuksessa yli 34 prosenttia osakkeista mutta silti sillä ei ollut edustusta hallintoelimissä.
Pomercuriuksen mielestä tilanne merkitsi A-sarjan omistajille mahdollisuutta poiketa
tasavertaisuudesta heitä kohtaan ja lisäksi järjestelyä pidettiin A-sarjan omistuksen arvoa
loukkaavana. Yhtiö vaati selvityksiä useassa eri asiassa sekä lopuksi A-sarjan osakkeiden
omistajien hyväksymistä mukaan hallintoon. TKL:n johtokunnassa asia merkittiin
joulukuussa ainoastaan tiedoksi. Kokouksessa oli paikalla seitsemän jäsentä ja sihteerinä
toiminut toimitusjohtaja Luoma. Poissa oli kahdeksan jäsentä, kuten esimerkiksi Osmo
Huumonen ja Juhani Rinta. Heitä ei näkynyt myöskään yhdistyksen ylimääräisessä
kokouksessa, jossa oli paikalla yhdeksän yhdistyksen jäsentä. Johtokunta ei voinut hyväksyä
kokouspöytäkirjaansa, koska se ei ollut paikalla päätösvaltaisena. Myöhemmin tammikuussa
1990 pöytäkirjaa hyväksyttäessä yhtä joulukuun kokouksen pöytäkirjan pykälää ei voitu
hyväksyä.460
MVL:n jäsenlehdessä Maitotaloudessa tehtyä kauppaa avasi TKL:n johtokunnan jäsen
Erkki Koski. Hän totesi artikkelinsa alussa, että MVL:n ensisijaisena tehtävänä oli
jäsenistön edunvalvontatyö. Kylpylän asioiden hoitaminen oli ”saanut painopisteenä liian
ison osan liiton toiminnassa”. Siksi Liiton henkilöstöresurssit olivat riittämättömät ”näin
suureen tehtävään”. Lisäksi Kosken mukaan jatkuvat osakeannit, joihin oli taloudellisten
voimavarojen riittämättömyyden vuoksi pitänyt turvautua toistuvasti, olivat ”murentaneet
tuottoajatuksiamme”. Kosken mukaan tilanne oli omistusten suhteen nyt ”periaatteessa
miltei sama kuin joskus viisi vuotta sitten”. Oli vain ”syntymässä uusi liiketoimintayksikkö,
458
TKL:n Ylimääräinen yhdistyksen kokousptk. 4.12.1989, 7 §. Syytä siihen miksi MVL myi voi pohtia lukiessa MVL:n
johtokunnan pöytäkirjoja vuosilta 1988-1990. Kylpylän asioita käsiteltiin poikkeuksellisen paljon myös MVL:n
johtokunnassa, mikä saattoi johtaa asiaan tarkemmin vihkiytymättömillä luottamushenkilöpohjaisilla yhdistystoimijoilla
uupumiseen ja haluun saada jatkuvia hoidettavia asioita aiheuttava kylpylä pois käsistä.
459
TKL:n Jhtk. Kokptk. 12.3 §, Liite n:o 5, (KAUPPAKIRJA).
460
TKL:n Jhtk. kokptk. 4.12.1989, 11.7 §, Liite n:o 8 KYLPYLÄKASINO OY:N YLIMÄÄRÄISEN
YHTIÖKOKOUKSEN KOOLLEKUTSUMINEN 27.10.1989.
117
Maininki, entisten lisäksi”, kuten hän totesi kirjoituksessaan. Koski päätti artikkelinsa
toteamukseen tulevasta:
”Me kaikki toivomme Kylpyläkasinon jatkuvaa onnea ja menestystä. Kylpylän kannalta ei liene
suurtakaan merkitystä sillä, kuka mitäkin omistaa. Rakennukset ovat rakennetut
palvelulaitoksiksi tulevien asiakkaiden tarpeisiin. Ne ovat ja pysyvät! (…) Jo pelkällä
olemassaolollaan ne takaavat kohtsillään 350 henkilölle työpaikan ja hyvinvointia koko
Ikaalisten kaupungille. Kylpylä Ikaalisissa on käsite.”461
Valitettavasti uudet omistajat eivät välttämättä jakaneet kaikkia Kosken ja MVL:n ajatuksia
Ikaalisten kylpylää koskevan ”käsitteen” sisällöstä, sillä tämän jälkeen alkoivat vaikeudet.
Uusi palveluiden ostosopimus saatiin solmittua vasta huhtikuussa 1990. Sitä ennen moni
muukin asia oli lähtenyt (ainakin semioottiselle) sivuraiteelle. Nyt oli olemassa kaksi
oikeasti eri intressien mukaan toimivaa tahoa, joiden äänet tuntuivat puhuvan joko ristiin,
merkitsevän täysin eri asiaa tai puhuvan ainakin hyvin eri aikaan samoista asioista. Viestintä
oli selkeästi vaikeaa ja katkonaista. Lisäksi TKL:n hallinnossa tapahtui suuria muutoksia.
Myynnistä pettynyt toiminnanjohtaja Erkki Luoma irtisanoutui joulukuussa. Uudeksi
toiminnanjohtajaksi valittiin neuvottelujen jälkeen johtoryhmässä toiminut ekonomi Jouni
Kaappa maaliskuussa 1990 hänen jouduttuaan lähtemään Kylpyläkasinon palveluksesta,
jonne hän oli siirtynyt kaupan mukana. Johtokunnasta erosivat jo joulukuussa 1989
meijeristi Seija Haavisto sekä maanviljelysneuvos Simo Kuiko. Johtokunnan uusiksi
jäseniksi tulivat tuolloin MVL:n järjestösihteeri Matti Kangasalusta ja tuottajia edustanut
maanviljelijä Tauno Mikkola Valion mandaatilla.462
Yhtenä keskeisimpänä toimijana TKL:ssa ollut MVL:n toiminnanjohtaja Heimo Breilin
näki kesällä 1990 vanhan ”perheyhteisökauden” olevan ohitse kylpylän ja TKL:n suhteissa.
Hänen hahmotuksensa tilanteesta tuolloin oli, että TKL:n ”rooli on jopa itsenäistynyt”.463
Toiminnanjohtaja Kaappa selvensi tapahtumia ja edellä mainittua itsenäisyyden tilaa
hieman jälkikäteen toimintakertomuksessa vuodelta 1989. Hän kertasi myynnin ja
vastakaupan, jolla TKL osti vanhan päärakennuksen 2,9 hehtaarin maa-alueen itselleen
uusilta omistajilta. Suunnilleen samaan aikaan valmistui uusi Kylpyläkeskus Maininki,
jonne hotellivastaanotto ja pääosa ravintolapalveluista siirtyi alkuvuodesta 1990. Kaapan
mukaan:
”Syntynyt tilanne on Ikaalisten Kylpylässä uusi: alueen johtavilla yrityksillä, Terveyskylpyläliitolla ja Kylpyläkasinolla, on nyt eri taustaryhmät. Vuoden 1990 tavoitteena on löytää
uudet yhteistoimintamuodot Kylpylän toiminnassa. Toiminnan kehittäminen on meille
kuitenkin edelleen tärkein painopistealue. (…) Haluan osoittaa edeltäjälleni, toiminnanjohtaja
Erkki Luomalle kiitokset Terveyskylpyläliiton hyväksi tehdystä ansiokkaasta työstä. (…)
Henkilökuntaa, joka muutosten vyöryssä on toiminut loistavasti, en tiedä miten voisin kyllin
kiittää.”464
Mielenkiintoisinta toiminnanjohtaja Kaapan kertomuksessa on oikeastaan se, mitä siinä ei
mainittu. Minkäänlaista viittausta mihinkään uusiin myyntiaikeisiin ei nimittäin
461
Mt 1989/12, 5 ”Kylpylä on ja pysyy” (Erkki Koski); kts. myös Erkki Kosken haastattelu 4.11.2013.
462
TKL:n Jhtk. 30.1.1990, 13-14 §; 13.3.1990, 10.3 §, 12.1 §; 26.5.1990, 8 §, Liite n:o 5;
463
Mt 1990/8, 4 ”Asiaa terveyskylpyläliitosta”, (H. R. Breilin).
464
Toiminnanjohtajan katsaus, 5, IKAALISTEN KYLPYLÄ 1989 TOIMINTAKERTOMUS, Liite 3, TKL:n
Vuosikokous 26.8.1990, 4 §.
118
katsaukseen sisältynyt. Vaikka ”kehittäminen” monesti järjestömaailmassa tarkoitti tuohon
aikaan lopun alkua, ei sen tässä yhteydessä voi välttämättä suoraan tulkita tarkoittaneen
myymistä. Johtokunnassa tehtiin kesäkuun 11. päivä 1990 myös päätös, jonka viesti tuntuu
tähän liittyen kuitenkin kovin yksiselitteiseltä. Ennen kuin analysoidaan tätä johtokunnan
päätöstä, on valotettava ensin hieman sen taustaa. Yhteistoiminnassa oli nimittäin ilmennyt
yllättävän suuria hankaluuksia. Siksi tehtyyn päätökseen palataan vasta kohta. Sitä ennen
seuraavassa puretaan muutamia päätökseen vaikuttaneita seikkoja, jotta päätöksen taustaa
voisi ymmärtää.
Ensinnäkin Pomercuriuksen tekemä selvityspyyntö oli kyllä käsitelty Kylpyläkasinon
ylimääräisessä yhtiökokouksessa. Selvityspyyntöön kuitenkin vastattiin kertomalla, että
TKL oli maksanut jo kaikki velkansa pois. Lisäksi kerrottiin, että vuokraus- ja
palveluveloitussuhteita oli laskutettu vuoden 1989 aikana noin reilun 2 miljoonan markan
arvosta. Todettiin myös, että kiinteistökauppa vanhan päärakennuksen 2,9 hehtaarin
alueesta oli tehty tontin käyvästä arvosta eli 7 miljoonasta markasta. Kylpyläkasinolla ei
annetun vastauksen mukaan ollut mitään seurauksia TKL:n taloudellisista vastuista. Mitään
yhteistoimintasopimusta ei vielä tuolloin ollut myöskään tehty, joten tätä koskevaan
kysymykseen saatettiin vastata kielteisesti joulukuussa 1989.
Pomercurius jätti yhtiökokoukselle tämän jälkeen vastineen, jossa esitettiin, että luottoja
olisi myönnetty alle käyvän korkotason, TKL:aa olisi subventoitu Kylpyläkasinoa
vahingoittavasti, tilojen vuokrauksella olisi yritetty välttää RAY:n mahdollista
takaisinperintää ja vanhan päärakennuksen tonttikauppa olisi tehty selvään alihintaan
(Pomercuriuksen monessa yhteydessä esittämän väitteen mukaan hinnassa oli ”ilmaa” jopa
noin 10,5 miljoonaa markkaa). Yhtiön johtopäätös tilanteessa oli, että yhtä osakkeen
omistajaa oli suosittu ja tämän vuoksi oli rikottu osakeyhtiölain mukaista
yhdenvertaisuusperiaatetta. Yhtiö tulisi esittämään vahingonkorvausvaateen oikeudessa
alihintaisesta kaupasta. Pomercuriuksen vaatimuksista keskeisin koski ostajayhtiöiden
lunastusvelvollisuutta. Sen vuoksi Pomercuriuksen vastineessa todettiin lisäksi, miten:
”Huomiota yhtiökokouksessa herätti myös se, että Syncap Oy, joka omistaa Kylpyläkasino
Oy:n osakkeista noin 15 % ja äänistä noin 32 % ja joka on sijoittanut yhtiöön noin 25
miljoonaa markkaa ei ollut edustettuna yhtiökokouksessa.”465
Kylpyläkasinon uusien omistajien aikainen yhtiökokous ei hyväksynyt Pomercuriuksen
vaatimuksia ja selvitys kerrottiin valtakunnan pääsanomalehden jutussa hyväksytyn
yksimielisesti. Lehti tiesi myös kertoa, että äänivallan enemmistön omistava Uhvatta oli
Incubatorin tytäryhtiö. Sen omistivat lehden tietojen mukaan Kari ja Jussi Uoti.466
Uusi asetelma hahmottuu - toiminnan hankaluus käy ilmeiseksi
465
Kylpyläkasino Oy: hallituksen vastaus Oy Pomercurius Ab:n selvitysvaatimuksiin 18.12.1989; Kylpyläkasino Oy:n
yhtiökokoukseen 18.12.1989 liittyvä Pomercurius Oy:n vastine Kylpyläkasino Oy:n hallituksen selvitykseen
yhtiökokouksen päätöksistä, Liite n:o 11, TKL:n Jhtk. kokptk. 30.1.1990, 16.4 §.
466
Kts. myös esim. HS 19.12.1989, ”Ikaalisten kylpyläriita: Vähemmistöosakkaan vaatimukset kaadettiin”, Liitteenä n:o
11, TKL:n Jhtk. kokptk. 30.1.1990, 16.4 §. Uotit saapuivat eräisiin neuvotteluihin helikopterilla. Raili Sikkilän
haastattelu 21.10.2013.
119
Toisekseen TKL:n johtokunnassa tajuttiin jo tammikuussa 1990, että kuluvan vuoden
budjetti tulisi olemaan selkeästi alijäämäinen.467 Huhtikuussa esiteltiin budjetti, jossa
tappio tulisi olemaan 2,6 miljoonaa markkaa (662.229 euroa). Myös syy oli selvillä.
Pöytäkirjaan kirjattiin, että:
”Pahimmin Terveyskylpyläliiton taloutta rasittavat Kylpyläkasinon perimät korkeat
palvelumaksut kuntoutus- ja terveysloma-asiakkaiden majoitus- ja ruokailutoiminnasta.”
Myöskään Kylpyläkasinon välittämissä lomaosakehuoneistossa majoittuminen ei ollut
kannattavaa TKL:lle. Johtokunnassa pohdittiin, tulisiko toimintaa näiden seikkojen vuoksi
supistaa mutta vastaus tähän pohdintaan oli jyrkän kielteinen, koska se edellyttäisi
henkilökunnan supistamista lähes puolella. Päätettiin ryhtyä neuvottelemaan
palvelumaksujen alentamisesta ja jos nämä neuvottelut eivät johtaisi tulokseen,
irtisanottaisiin palvelujen ostosopimus.468
Myös RAY :n avustushakemukseen oli saatu jo vuoden alussa vastaukseksi kielteinen
päätös.469 RAY:lle oli esitetty selvitys, jossa todettiin, että TKL:n ja Kylpyläkasinon
toiminnot oli selkeää eriyttää. K-sarjan osakkeiden myyntiä perusteltiin ”vallinneen
ristiinomistuksen purkamisena”. Haluttiin ”etäisyyttä kaupallista toimintaa” harjoittavaan
osakeyhtiöön. Toiseksi syyksi todettiin kaupassa saadun liiton ”pääomahuolto” sille tolalle,
että päärakennuksen saneerauskustannusten omarahoitusosuus olisi ”pääosin järjestyksessä”.
Hoito-osastojen palvelujen markkinointi tulisi ”valtaosalta edelleen” tapahtumaan
omatoimisesti. Hallinto liitossa tulisi säilymään itsenäisenä ja erillisenä. Kauppahinta
TKL:n omistamille osakkeille oli 21,8 miljoonaa markkaa (noin 5,9 miljoonaa euroa).
Tontin takaisinostoa taas perusteltiin liiton itsenäisyyden ja tulevien toimintamahdollisuuksien säilyttämisellä. Lopuksi tuomittiin Helsingin Sanomien kahdessa
artikkelissa olleet Pomercuriuksen esittämät väitteet alihinnasta, toteamalla niiden olevan
”käsittämätöntä spekulointia”. TKL esitti, että aiemmin sama yritys itse olisi ollut valmis
myymään kyseisen alueen ”huomattavasti halvemmalla” (K-sarjan osakkeiden kaupasta
heidän kanssaan käydyllä toisella neuvottelukierroksella). TKL totesi: ”Asiasta on
dokumentit tallella, joten se riittänee selitykseksi tältä osin.” TKL:n arkistoista ei
kuitenkaan tällaisia asiakirjoja ole löydettävissä.470
467
TKL:n Jhtk. kokptk. 30.1.1990, 17.1 §.
468
TKL:n Jhtk. kokptk. 26.4.1990, 5-6 §. Katteen todettiin jäävän ”huomattavasti” alle kannattavuustavoitteena pidetyn
10 prosentin osuuden liikevaihdosta. 6 §:n Liite n:o 3. Palveluiden ostosopimuksesta kts. TKL:n Jhtk. kokptk. 26.4.1990,
8 §, Liite n:o 5. Kesäkuussa todettiin, että 3. huhtikuuta 1990 solmittu palveluiden ostosopimus sisälsi vuodessa ylihintaa
arviolta 5 miljoonaa markkaa. Palveluiden hinnoittelussa nähtiin poiketun kauppakirjan sopimukseen sisältyneestä
”’kilpailukykyisen hinnan’ periaatteesta”. Kts. tästä TKL:n Jhtk. kokptk. 11.6.1990, 5 §, Liite n:o 2 sekä itse
KAUPPAKIRJA 1.11.1989, kohta 17 (Kilpailukieltolauseke). Kauppakirja sisältyy liitteenä TKL:n ylimääräiseen
yhdistyksen kokoukseen 4.12.1989, 5 §, Liite n:o 4.
469
TKL:n Jhtk. 30.1.1990, 16.5 §, Liite n:o 12.
470
TKL:n kirjallinen selvitys RAY:lle 30.11.1989, TKL:n Jhtk. kokptk. 4.12.1989, 11.3 §, Liite n:o 9. Liitteeseen oli
sisällytetty myös sanomalehtiartikkeli HS 17.11.1989, ”Kylpyläkasinon kauppa on osoittautumassa sotkuvyyhdiksi”.
Lehden artikkelissa tärkeimmäksi asiakohdaksi nousi ajatus siitä, että ulkopuoliset osakkeenomistajat epäilivät kaupassa
kierretyn uuden arvopaperilain lunastuspykälää. ”Pomercuriuksessa epäillään, että kaupassa kierrettiin uutta
arvopaperilakia. Toisena ostajana esiintynyttä Syncap Oy:tä ei löydy kaupparekisteristä eikä hakemustakaan ollut vireillä
kaupan tapahtuessa. Arvopaperilain mukaan muiden osakkeiden lunastusvelvollisuus toteutuu, jos kaksi kolmasosaa
äänivallasta siirtyy uudelle omistajalle. Myymällä kahdelle yhtiölle vältettiin lunastusvelvollisuus. Pomercuriuksen epäilyä
tukee se, että yhtiön uuteen hallitukseen ei valittu yhtään Syncap Oy:n edustajaa.”
120
Pomercurius tekikin tilanteesta selvityspyynnön silloiseen Pankkitarkastusvirastoon
(nykyinen Finanssivalvonta). Yhtiö pyysi virastoa tutkimaan, oliko kaupassa noudatettu
arvopaperimarkkinalakia ja oliko kaupassa syntynyt lain 6 luvun 2. pykälän mukainen
lunastusvelvollisuus. Virasto lähestyi pyynnön jälkeen TKL:a ja pyysi vastauksia neljään
kysymykseen. Virastossa haluttiin tietää, koska neuvottelut alkoivat, milloin toiseksi
ostajaksi ilmaantui Syncap Oy, tapahtuivatko neuvottelut kahden ostajayrityksen kanssa
täysin toisistaan irrallaan vai oliko niillä yhteyksiä keskenään sekä sen, kuka edusti edellä
mainittua yhtiötä neuvotteluissa. Selvitystä pyydettiin marraskuun loppuun mennessä.471
TKL:n onneksi mahdollinen lunastusvelvollisuus ei enää ollut sen ongelma, vaan uusien
omistajien. On kuitenkin mahdotonta selvittää miten kauppasopimus muuttui
neuvotteluiden aikana. Käytettävissä olleiden lähteiden nojalla arvioiden vaikuttaa siltä, että
ostajataho tajusi lunastusvelvollisuuden liian myöhään. Lopullista vastausta ei ole saatavilla,
sillä Finanssivalvonnan arkistostakaan ei löydy TKL:n antamaa vastausta. Lunastusvelvollisuus lienee silti toteutunut tosiasia.472
Kolmanneksi ilmapiiri TKL:n ja Kylpyläkasinon välillä oli oudon ambivalentti. TKL:n
niin sanotussa ”maallikko”johdossa ei ilmeisesti aivan ymmärretty osakepelin uudenlaista
”kielioppia”. Viestintä tuntui kieppuvan jonkinlaisen oudon hiljennetyn attraktorin
ympärillä, josta TKL ei tuntunut saavan otetta, koska sen piirissä tunnuttiin ainakin
hallinnon kirjeenvaihdosta luettuna oletettavan ”pelikentän” olevan edelleen samanlaisen
kuin aiemminkin. Mutta itse tuon ”kentän” muodonmuutos oli jatkuvaa, ja se mitä eilen
oli sovittu saattoi oletusten tasolla olla vanhentunutta tietoa jo seuraavana päivänä. Tästä
voisi esittää lukuisia esimerkkejä. Jorma Saariketo kirjoitti Kylpyläkasinon puolesta MVL:n
Heimo Breilinille tammikuussa 1990. Kirje oli ehkä tahallisen virheellisesti osoitettu
Meijerien Liitto ry:lle.
”Hyvää alkanutta vuotta Sinulle! Kiitos arvokkaista neuvoista ja ohjeista, joita viime
tapaamisessamme annoit. Se, mitä Erkin osalta arvelimme, toteutui yllättävän nopeasti (…)
Pyydän Sinua miettimään seuraavaa ehdotusta ja haluaisin keskustella siitä Sinun ja Juhani
Rinnan kanssa esim. 16.1.90 kun tapaamme Ikaalisissa. Ehdotukseni on että Heikki Lehtonen
olisi jatkossa TKL:n toiminnanjohtaja ja myös hallituksemme jäsen, Kylpyläkasino (Jouni
Kaappa) hoitaisi kaikki TKL:n hallinto- ja talousasiat sekä että perustaisitte TKL:n
johtokunnan alaisuuteen työvaliokunnan. (…) Em. järjestely toimisi käsitykseni mukaan melko
hyvin ja säästäisimme molemmat kuluissamme. Olemme keskustelleet em. järjestelystä niin
hallituksessamme kuin johtoryhmässämme ja molempien kanta asiaan oli positiviinen. Olen
mielihyvin käytettävissäsi asiaan liittyvissä yksityskohdissa.”473
Kirjeeseen sisältyvästä ilmiselvästi ylisanojen puolelle taipuvasta maireudesta huolimatta
TKL:n johtokunnannäkemys asiasta ei sumentunut. Vastaus kirjeeseen oli, etteivät
”kirjeessä esitetyt ratkaisumallit sovi” TKL:lle.474
471
Pankkitarkastusviraston kirje TKL:lle 19.11.1990, Dnro 1282/8.1/90, Liite n:o 6, TKL:n Jhtk. kokptk. 28.11.1990,
16 §. Johtokunnan pöytäkirjassa todetaan liitteeseen sisältyvän annettu vastaus mutta sitä ei ole löydettävissä. Lisäksi
kyseistä vastausta ei löytynyt myöskään Finanssivalvonnan arkistosta ko. tapaukseen liittyvistä asiakirjoista. Jarmo
Parkkosen (Finanssivalvonta) suullinen tiedonanto 25.11.2014.
472
Osastopäällikkö (Finanssivalvonta) Jarmo Parkkosen sähköpostitiedonanto tekijälle 12.12.2014.
473
Jorma Saariketo/AF Heimo Breilinille 9.1.1990 ”ERKKI LUOMAN ERO”, Liite n:o 14, TKL:n Jhtk. kokptk.
30.1.1990, 17.4 §.
474
TKL:n Jhtk. kokptk. 30.1.1990, 17.4 §. On myös selvää, ettei Lehtosta tämän vuoksi valittu johtajaksi, vaikka siitä oli
jo ehditty päättää kokouksessa joulukuussa 1989, jolla ei kuitenkaan ollut liian harvalukuisena päätösvaltaa.
121
TKL oli jo joutunut reklamoimaan kilpailukieltolausekkeen rikkomuksista ja joutunut
vastaanottamaan yksipuolisesti huoltotoimintasopimuksen irtisanomisen. Huoltotoimintaan liittyvän sopimuksen irtisanomista pidettiin TKL:n kannalta ”onnettomana”.
Ikaalisissa oli tarjolla hallitilaa niin paljon ja niin halvalla, että tyhjäksi jääneen tilan
vuokraaminen tuottaisi hankaluuksia. Myös varaustilanne oli ”erittäin kehno”. Syiksi tähän
arveltiin yrityskaupoista seurannut kielteinen uutisointi julkisuudessa sekä
ravintolatoiminnan siirtyminen Maininkiin, joka sai kuntoutujat tuntemaan itsensä
syrjityiksi475. Kuntoutusalalla nähtiin olevan alkamassa erittäin voimakas kilpailu. Tämä
johtaisi siihen, että asiakaspotentiaalit tulisivat häviämään tarjonnan alati kasvaessa.
Ongelmaa pyrittiin ratkaisemaan informoimalla kaikkia maksusitoumusasiakkaita lähettäviä
tahoja tilanteesta.476
Kesäkuussa tilanne oli entistä tulehtuneempi. TKL oli joutunut reklamoimaan ruoan
tason alentumisesta kaksi kertaa. Kilpailukieltolauseketta koskeviin kirjelmiin ei ollut saatu
asianmukaisia vastauksia. ”Eräässä palaverissa he luovuttivat meille oheisen allekirjoittamattoman paperin” kerrottiin johtokunnalle. Kylpyläkasinolta oli myös saatu uusi
sopimusehdotus, jossa voimassaolevat ehdot oli pyritty sitomaan entistä tiukemmin
voimassaoleviksi huomattavasti pidemmäksi ajaksi kuin aiemmin oli sovittu. TKL koki
myös sen painostukseksi, että Kylpyläkasinon jatkoyhtiökokouksessa oli esitetty
vastuuvapauden myöntämättä jättämistä va. toimitusjohtajana toimineelle Jouni Kaapalle.
”Toimenpiteen taustalla oli nähtävissä painostus Terveyskylpyläliittoa kohtaan.” Breilinin
viesti yhteistoimintaneuvotteluista oli, että ne olivat olleet ”erittäin hankalia”.477
Tämän jälkeen saatiin edellä mainittu ostoehdotus, jonka vastauksesta tässä esiteltävää
lankavyyhteä lähdettiin kerimään auki. TKL vastasi Kylpyläkasinon ehdotukseen
seuraavasti:
”Johtokunta päätti yksimielisesti, ettei Terveyskylpyläliiton omaisuus ja toiminta ole
kaupan.”478
Myymistä oli kuitenkin pohdittu huolella, sillä siitä oli laadittu yksityiskohtainen muistio.
Aluksi tilannetta pohdittiin ostajan kannalta. Nähtiin, ettei sen kannattaisi maksaa paljoa,
475
Kts. syrjityksi tulemisen kokemuksesta esim. mielipidekirjoitusta, joka liitettiin myös TKL:n Vuosikokouksen
pöytäkirjaan 26.8.1990, 14 §, Liite n:o 6, HS 23.8.1990, ”Kylpylässä syrjittiin sotainvalideja”, (”Nimim. Erään
sotainvalidin toivomuksesta”). Kirjoituksessa kerrottiin, että: ”Kylpylän henki oli muuttunut. Ikävimpänä pidän
kuntoutettavien sotainvalidien sekä sotaveteraanien kohtelua. Heitä ei näkynyt kylpylävieraiden joukossa ruoka-aikoina.
Heidän ruokailupaikkansa oli erillään muista eivätkä he suinkaan syöneet samoja ruokia kuin ns. maksavat henkilöt. He
eivät valittaneet ruoan laatua, vaan sen yksipuolisuutta ja sitä, että heidät oli eristetty muista kylpylävieraista.”
476
TKL:n Jhtk. kokptk. 26.4.1990, 13 § (Kilpailukieltolausekkeen valvonta), 14 § (Huoltotoiminnan järjestelyt), 15 §
(Varaustilanne), Liite n:o 8.
477
TKL:n Jhtk. kokptk. 11.6.1990, 4 § (Yhteistoiminta), Liite n:o 1, 5 § (Palveluostosopimusneuvottelut), Liitteet 2,3 ja
4, 6 § (Reklamaatiot ruoan tasosta), Liite n:o 6. Entinen Kylpyläkasinon toimitus- ja TKL:n toiminnanjohtaja Erkki
Luoma muisteli Kaapan olleen Kylpyläkasinon omistajien ”miehiä”. Erkki Luoman sähköpostitiedonanto 23.11.2014.
Sittemmin sukset menivät ilmeisesti ristiin, koska Kaapasta tuli Kylpyläkasinolle syksyn 1990 kuluessa ”persona non grata”
ja hän sai porttikiellon kaikkiin yrityksen tiloihin. Tästä kts. Aamulehti 16.10.1990, ”Kylpyyn tuli porttikielto”, (Aulis
Alatalo). Kts. Kaapasta myös Saarikedon kirjettä Breilinille 9.1.1990 viitteestä 410. Kaappa valittiin TKL:n
toiminnanjohtajaksi maaliskuussa 1990. Kts. tästä TKL:n Jhtk. kokptk. 13.3.1990, 12.1 §, Liite n:o 8. TYÖSOPIMUS.
Kaapan palkaksi määriteltiin 25.000 markkaa kuukaudessa, jonka lisäksi hän sai vapaan autoedun III. veroluokan autoon.
Ennen tätä hän oli kaupassa siirtyneiden työntekijöiden kanssa Kylpyläkasinon palveluksessa marraskuusta 1989
maaliskuuhun 1990. HS:n mukaan Kaappa riitautui todennälöisesti uusien omistajien kanssa ja siirtyi siksi TKL:n
palvelukseen. Tästä ks. HS 5.1.1991 ”Kylpyläkasino osti Ikaalisten Kylpylän”.
478
TKL:n Jhtk. kokptk. 11.6.1990, 4 §, Liite n:o 1.
122
koska toiminta oli tappiollista. Mahdolliseen kauppaan saattaisi ostajan kannalta liittyä
myös asiakassuhteiden katkeamisen vaara, koska Kansaneläkelaitos ja Tapaturmavirasto
olivat rekisteröineet nimenomaan TKL:n yhteistyökumppanikseen. Kylpyläkasinolla ei
myöskään nähty olevan minkäänlaista kuntoutuksen osaamista. TKL analysoi tilannetta
myös itsensä eli myyjän kannalta. Ajateltiin, että tulisi etsiä ostajia muualtakin, jotta hinta
nousisi korkeammaksi. Myös kaupan seurauksia luodattiin. Nähtiin olevan mahdollista,
että: ”RAY:n avustukset joudutaan maksamaan takaisin n. 8-20 Mmk.” Henkilökunnan
kannalta myymisen nähtiin merkitsevän laajoja irtisanomisia.
Vielä vaikeammaksi ja ehkä jopa hieman kummallisemmaksi tilanne kävi TKL:n
kannalta, kun Kylpyläkasino vaati kesällä kaupan osana tulleen Ikaalisten Laskettelukeskus
Oy:n aiheuttamasta osakepääoman menettämisestä, sen perusteella maksettavista koroista,
takausten lainoista ja takausprovisioista 1,2 miljoonaa markkaa (305.644 euroa) ja kaupan
takuuna olleen 700.000 markan talletuksen (178.292 euroa) siirtoa TKL:lta sillä
perusteella, ettei laskettelukeskuksen tilanteesta ollut informoitu kaupassa. Toiminnanjohtaja Kaappa vastasi Uhvatta Oy:lle, että vaatimus oli aiheeton, sillä kyseessä olevaan
osakesijoitukseen sisältyi kaupantekohetkellä ainoastaan normaali liiketaloudellinen riski ja
vasta tuolloin käynnissä ollut huono talvi oli realisoinut nämä riskit. Samalla TKL ryhtyi
kuitenkin myös varotoimenpiteisiin, sillä se lähetti Lounais-Suomen Säästöpankkiin479
kirjeen. Siinä todettiin Uhvatta Oy:n vaatimus aiheettomaksi ja pyydettiin pankkiin kaupan
yhteydessä tehtyä talletusta luovutettavaksi tai sijoitettavaksi mahdollisimman tuottavasti.
Uhvatan vaatimus oli juuri kyseisen talletuksen siirtäminen sille korvauksena kauppakirjan
ehtojen rikkomisesta. Uhvatta väitti, että heille oli jätetty kertomatta laskettelukeskuksen
taloudellinen tilanne. Yhteensä vaatimus TKL:lta oli siis lähes kaksi miljoonaa markkaa.480
Lehdissä kerrottiin ”otteiden kovenevan” Ikaalisissa syksyllä 1990. Aamulehden
artikkelissa toimittaja Raimo Lilja kuvasi Uotien toimintaa, kertoen toisen heistä todenneen
uudesta kaupasta, että: ”Kun hinta sopii, kaupan tekoon kuluu se aika, minkä vie
shekkivihon vetäminen ulos povitaskustani…” Lilja oli artikkelissaan jostain
tuntemattomasta syystä selkeästi Kylpyläkasinon uusien omistajien puolella, sillä
kilpailukieltolausekettakin hän luki yksinomaan TKL:n vastuiden näkökulmasta
täsmentämättä edes sitä, että sopimuksessa on aina kaksi allekirjoittavaa osapuolta. Liljan
artikkeliin sisältyi lisäksi paha asiavirhe, sillä hän kirjoittaa artikkelinsa lopuksi, että TKL:lle
”epäedulliset sopimukset tehtiin silloin, kun sekä yhtiö että liitto olivat samoissa valiolaisissa
käsissä”. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa, sillä ensinnäkin vielä vuosi 1989 oli
tilinpäätökseltään ylijäämäinen ja kyseessä oleva sopimus allekirjoitettiin vasta 3.
479
Kts. Lounais-Suomen Säästöpankista ja sen johdossa olleen Hannu Parosen myöhemmistä vaiheista lehtiartikkelia
http://www.taloussanomat.fi/arkisto/2001/08/11/kriisinjalkeen/200133264/12 (Luettu 9.12.2014); Pankkikriisistä
laajemmin kts. esim. Kiander & Vartia 1998; Kulha 2000; Kettunen 2001; Kettunen et al. 2002; Kettunen 2008; kts.
yksilön kokemuksesta Rislakki 1997; aikalaistodistuksesta kts. Saari 1992.
480
TKL:n Jhtk. kokptk. 30.7.1990, 5 §, Liite n:o 1-3. Liite n:o 1 (Uhvatta Oy:n VAATIMUS 18.6.1990), Liite n:o 2
(TKL:n vastauskirje Uhvatta Oy:lle 26.7.1990) ja Liite n:o 3 (TKL:n kirje Lounais-Suomen Säästöpankille 26.7.1990).
Lounais-Suomen Säästöpankin johtajana toimi tuolloin Hannu Paronen. ”Hannu Paronen oli Lounais-Suomen
Säästöpankin toimitusjohtaja Salossa. Pankki luototti sadoilla miljoonilla markoilla kiinteistökeinottelua kotimaassa ja
ulkomailla. Oikeudenkäynti pankin johtoa ja asiakkaita vastaan kesti viisi vuotta ja päättyi ehdollisiin vankeustuomioihin
ja sakkorangaistuksiin. Tuomituksi tulivat viisi pankin luottovaltuutettua ja 16 pankin asiakasta. Lounais-Suomen
Säästöpankkia rahastivat etenkin veljekset Kari ja Jussi Uoti.” Taloussanomat 11.8.2001 ”Kriisin jälkeen” (Kati
Haapakoski) http://www.taloussanomat.fi/arkisto/2001/08/11/kriisinjalkeen/200133264/12 (Luettu 22.12.2014.) Uotien
saamista tuomioista kts. YLE Uutiset 22.10.2007 ”Uotien veljeksille tuomiot talousrikoksista” http://yle.fi/uutiset/
uotin_veljeksille_tuomiot_talousrikoksista/5806234 (Luettu 22.12.2014.)
123
huhtikuuta 1990, jolloin Kylpyläkasinolla jo ollut uudet omistajat jo reilut neljä kuukautta.
Lilja selitti artikkelissaan ongelmien alkaneen siitä, että Kaappa oli syyttänyt Uoteja
paikallislehdessä valehtelusta. Tämän vastapainoksi Kylpyläkasino oli julistanut Kaapalle
porttikiellon kaikkiin yhtiön tiloihin.481 Aamulehti kirjoitti hieman edellisen artikkelin
jälkeen porttikiellosta vielä toisen artikkelin. Siinä kerrottiin edellisestä poiketen mutta
varsin poeettisin sanankääntein syntyneestä konfrontaatiotilanteesta syksyllä 1990
seuraavasti:
”Peli kovenee Ikaalisten kylpylän mäellä. Herrat sijoittajat ovat keksineet Kylpyläkasinossa
oivallisen tavan painostaa naapuritontilla hierovia terveyskylpyläliiton porukoita.
Terveyskylpyläliiton toiminnanjohtaja Jouni Kaappa on saanut porttikiellon kaikkiin
Kylpyläkasinon tiloihin. Tämähän tarkoittaa sitä, ettei Jouni pääse maistelemaan lihaa
kylpylässä milloinkaan, turkkilaisesta saunasta puhumattakaan. Hallitus selitti kuulemma
porttikieltoa siten, että Jouni-poika on vahingoittanut toimillaan kasinon liiketoimintaa. (…)
Toinen, jolle kasinon Violetan portsari näyttää ovea, on koko kylpylän entinen
markkinointipäällikkö Maj-Lis Läykki. Jouni sentään on hutkinut kasinon Jussi ja Kari Uotia
mennen tullen, mutta syyt Maj-Listä vastaan lienevät syvällisemmät. (…) Pahimmat kielet
väittävät, että kasinon toimitusjohtaja Pekka Kivinen olisi yrittänyt niskalenkkiä, kun Maj-Lis
ei halunnut ottaa monon kuvaa noin vaan. Mutta kuka sitä kaikkea uskoo.”482
Kylpyläkasinon toimitusjohtaja Pekka Kivinen arvioi samoihin aikoihin, että loppuvuoden
tuloskehitys tulisi paranemaan voimakkaasti. Tätä hän selitti hyvällä ennakkovaraustilanteella, korkealla käyttöasteella sekä yhtiön kesällä ”kuntoon saatetulla
kustannusrakenteella”. Tulos oli tammi-elokuun osavuosikatsauksen mukaan pudonnut 3,5
miljoonaa markkaa miinukselle. Yhtiössä oli tehty kesällä omistusjärjestelyitä. SPA-Sijoitus
Oy osti toukokuussa 1990 vastavalmistuneen Hotelli Ikaalian osakekannan. Tämä myytiin
kokonaisuudessaan emoyhtiö Uhvatta Oy:lle elokuun lopussa. Uhvatta taas oli Incubator
Oy:n tytäryhtiö.483
Elokuussa pidetyssä TKL:n vuosikokouksessa myönnettiin vastuuvapaus liiton
johtokunnalle vuodesta 1989 ja kirjattiin samalla tuon tilivuoden ylijäämää
Terveyskylpylärahastoon lähes 5,5 miljoonaa markkaa (1,48 miljoonaa euroa). Hallinnon
syksyllä 1989 aloitettu uudellenjärjestely oli edelleen kuitenkin kesken. Vuosikokous esitti
yhteistyön sujumisen heikkoudesta Kylpyläkasinon kanssa ”vakavan huolestumisensa”.484
Tämän jälkeen TKL:n johtokunta kokoontui seuraavan kerran vasta marraskuun lopussa
1990, sillä edellinen kokous, joka oli tarkoitus järjestää syksyllä oli peruttu. Syyt kerrottiin
481
Aamulehti 29.9.1990, ”Otteet kovenevat yhä Ikaalisten kylpylässä” (Raimo Lilja).
482
Aamulehti 16.10.1990, ”Kylpyyn tuli porttikielto”, (Aulis Alatalo).
483
Kauppalehti 31.10.1990, ”Kylpyläkasino 3,5 miljoonaa tappiolla”. Tytäryhtiöketjutuksesta kts. esim. Aamulehti
26.9.1992, ”Kylpyläkasino 280 miljoonan velkojen peliväline”, (Aulis Alatalo). Artikkeliin sisältyi kuvio, jossa tiimalasissa
hiekka valui alaspäin ja konkurssit lohen tavoin ylävirtaan ilmentäen yhtiöissä liikkuneen rahan virtaa Jorma Saarikedosta
Jussi ja Kari Uotia kohden. Virrat kulkivat lehden artikkelin mukaan seuraavia reittejä: Nieri Capital Oy - Venator-Invest
Oy konkurssi - ”Hannun Nova Oy” -konkurssi - Uhvena Oy -konkurssi ent. Uhvatta Oy - Ulvestia Oy (ent. Ikaalisten
Kylpylä-rakennukset Oy) - Kylpyläkasino Oy - Ikaalisten Kylpylä Oy - Incubator Oy, sivujuonteina oli reitti Kansayhtymä (49 %) - Hotelli Ikaalia Oy (51 %) - Suomen Spa-sijoitus Oy (100 %) - Kylpyläkasino Oy sekä Vähäsilta Oy ent. Lippusiima Oy - - - IB rahoitus Oy - Interbank Oy (4 % om, 30,5 mv) - Incufa Oy, Batori Oy, Pankkiini Oy,
Fabincu Oy, Ikupa Oy - Incubator Oy sekä Vähäsilta Oy:stä lähti toinen reitti, joka kulki Pajasta Oy - ent. Vähäsilta Oy
-konkurssi - Venturcon Oy -ent Venator Oy (100 %) - Incubator Oy. Kts. myös ERITYISTARKASTUSKERTOMUS
Kylpyläkasino Oy, Turussa 02.06.1991, Turun ja Porin Lääninhallitus 7.12.1990 määräämänä SALMI, VIRKKUNEN &
HELENIUS Oy KHT-Yhteisö.
484
TKL:n Vuosikokous 26.8.1990, 5-6, 13-14 §.
124
kokouksessa mutta niitä ei kirjattu ylös. Todettiin, että Pomercurius Oy:n ajama kanne
Kylpyläkasinon entisiä ja nykyisiä hallituksen jäseniä vastaan oli hylätty kokonaan Espoon
kihlakunnan oikeudessa 26.11.1990.485
Lopun alkua - TKL:n maa-alueiden ja omaisuuden myynti toteutuu
Johtokunta käsitteli tämän jälkeen kokouksen pääasiaa, eli omaisuuden ja liiketoiminnan
myyntiä pois liitolta. Todettiin, että syyskuussa alkuperäinen myyntineuvottelutoimikunta
oli valtuuttanut uuden toimikunnan jatkamaan neuvotteluja. Sen jäseniksi tulivat
varatuomari Olavi Leppänen, talousjohtaja Antero Riihikallio ja MVL:n järjestösihteeri
Matti Kangasalusta. Heitä evästettiin, että ostotarjouksia tulisi etsiä myös muilta tahoilta,
kuin yksinomaan Kylpyläkasinolta. TKL:n toiminnanjohtaja Jouni Kaappa oli kerännyt
taakseen muutaman henkilön ryhmän ja tälle niin sanotulle Kaapan ryhmälle esitettiin
tarjouspyyntö lokakuun lopulla. Vastaus saatiin marraskuun alussa. Tämän jälkeen
molempien ryhmittymien kanssa oli pidetty heidän tarjouksiaan täsmentävä neuvottelu.
Molemmille ilmoitettiin pelisääntönä, ettei asiasta lähdetä käymään huutokauppaa.
Kylpyläkasinon tarjous oli selvästi korkeampi mutta neuvotteluissa ei edetty. Kaapan ryhmä
pyysi neuvotteluita viikkoa ennen johtokunnan kokousta marraskuun puolivälissä. Tämä
tilaisuus pidettiin päivää ennen johtokuntaa. Ryhmä Kaappa ilmoitti tarkistavansa tarjousta
johtokunnan kokousta ennen. Sopimuksia arvioinut Leppänen piti tarjouksia
substanssiltaan vertailukelpoisina mutta ei osannut sanoa millaiset vahingonkorvausvaatimukset Kylpyläkasinolta olisi tulossa, jos myynti kohdistuisi Kaapan ryhmälle.
Johtokunnassa todettiin toiminnan olleen tappiollista ja pääteltiin sen olevan sitä myös
seuraavana vuonna. Tämän vuoksi pitäisi tehdä päätös myymisestä esitettäväksi yhdistyksen
kokoukselle ja tulisi myös päättää kannanotosta kummalle ryhmälle myyntiä ehdotetaan
yhdistyksen kokouksessa.486
Johtokunnan jäsen, kansanedustaja Pauli Saapunki kannatti myymistä.487 Erkki Koski
kertoi Ikaalisten toivoneen, ettei myytäisi Kylpyläkasinolle. Hän piti jatkamista hyvänä
vaihtoehtona. Matti Kangasalusta toivoi, ettei laitettaisi riitaa asiassa pystyyn vaan
toimittaisiin yksimielisesti. Juhani Rinta harmitteli, ettei omaisuutta ollut myyty jo
aiemmin. Tauno Mikkola näki, ettei Kaappa ollut täysin ollut tehtäviensä tasalla. ”Kitka
yhteistyön kehnosta sujumisesta on osaksi myös hänen syytään”, jonka vuoksi Kaappa
”pitäisi panna pois”, Mikkola totesi ja kannatti myyntiä Kylpyläkasinolle. Paula Ruti
kannatti myyntiä ja piti parempana, että yksi taho omistaisi koko laitoksen. Tämä näkemys
sai kannatusta, sillä siihen yhtyivät johtokunnassa myös jäsenet Matti Hämäläinen, Sampsa
Kairinen sekä Veli-Tuomas Sallinen. Jouko Hietamäki taas edellytti, että tulee myydä eniten
tarjoaville mutta liiton jäsenten edut tuli turvata. Koski muistutti, että tase kestäisi viisi
vuotta, jolloin liiketoiminnan voisi aloittaa uudelleen. Myös MVL:n toiminnanjohtaja
Heimo Breilin totesi, ettei yhdistys ollut selkä seinää vasten. Tähän Kairinen kommentoi,
485
TKL:n Jhtk. kokptk. 28.11.1990, 5 §.
486
TKL:n Jhtk. kokptk. 28.11.1990, 6 §.
487
Myöhemmin kansanedustaja Pauli Saapunki (Kesk.) kertoi lehtitietojen mukaan kokeneensa itsensä tulleen huijatuksi
siinä, ettei hän artikkelin mukaan tiennyt ajatuksesta myydä koko TKL:n omaisuus mitään tehtäessä ensimmäistä kauppaa
vuonna 1989. Kts. tästä Seura n:o 11/ 15.3.1991 ”Ikaalisten Terveyskylpyläliitto tuhottiin tahallisesti - Valio ja MVL
lypsivät liiton henkihieveriin”, (Pekka Anttila).
125
ettei ollut syytä tunteiluun, vaan piti myydä eniten tarjoavalle. Breilin ihmetteli tämän
jälkeen: ”…miksi olisi myytävä Uoteille?” Hänen mielestään parempi vaihtoehto olisi ollut
myydä toimivalle johdolle ja heille voisi myydä hieman halvemmallakin. Rinta puuttui tässä
vaiheessa puheeseen ja esitti, että omaisuus oli myytävä jäsenedut turvaten. Hän myös
edellytti Kaapalta täysimääräisiä korvausvastuita (koska Kaapan ryhmän ostotarjouksessa
vastuut olivat alemmat). Osmo Loppi esitti epäilyksen siitä, että tuskin kummallakaan
osapuolella olisi mahdollisuuksia toimia yksinään ja toisistaan erillään. Keskustelun jälkeen
johtokunta päätti jatkaa neuvotteluja kummankin ostajaehdokkaan kanssa. Tarkoitus oli
koettaa saada kummaltakin kauppakirjan muotoon laaditut tarjoukset seuraavaan
johtokunnan kokoukseen 28.12.1990 mennessä käsiteltäviksi kokouksessa. Tämän jälkeen
irtisanottiin epäkelvoksi osoittautunut palvelusopimus Kylpyläkasinon kanssa ja siirrettiin
toiminnanjohtaja Kaappa kauppoihin osallisena palkalliselle lomalle joulukuuksi 1990.
Muut epäselvyydet Kylpyläkasinon kanssa siirrettiin tuleviin kokouksiin.488
Näitä epäselvyyksiä riitti. Kylpyläkasinon toimitusjohtaja Kivinen oli valittanut TKL:lle
toiminnanjohtaja Kaapan lomaosakkeenomistajille lähettämästä kirjeestä, jossa tämä esitti
heille tiedusteluja markkinoinnista. Kivinen vaati Kaapalta henkilökohtaista
anteeksipyyntökirjettä osakkeenomistajille ja TKL:lta ilmoitusta, ettei yhdistys ryhdy
kilpailemaan osakkeiden välitystoiminnan saralla. Kosmetologipalveluistakin reklamoitiin ja
katsottiin, että Kylpyläkasinolla oli syntyneessä tilanteessa oikeus ryhtyä järjestämään näitä
palveluita itse ammatinharjoittajien kautta. ”Näin toimien palvelu on parasta mahdollista ja
hinnat ovat kilpailukykyiset.” Myös muiden hoitopalveluiden tiimoilta valitettiin ja
päädyttiin samantyyppiseen ratkaisuun kuin kosmetologien kohdalla. Todettiin myös
TKL:n järjestämän majoituksen tason olevan heikkolaatuista. Kaiken lisäksi tässäkin
kirjeessä uhattiin ”ankaralla korvausvastuulla” kaikkia osakekaupan myyjiä, ellei tilanne
muuttuisi. Kilpailukieltolauseketta tulkittiin siis hyvin eri tavalla, kuin TKL:n
johtokunnassa. Riidanalaisia raha-asioita oli vireillä TKL:n ja Kylpyläkasinon välillä useita.
Näiden yhteissumma liikkui 300.000 markan tienoilla.489
Joulukuun 28. päivä 1990 johtokunta kokoontui päättämään kaupasta. Samalle päivälle
oli kutsuttu koolle myös ylimääräinen yhdistyksen kokous, jotta siltä saataisiin lopullinen
päätös siitä, miten asiassa tuli toimia. Molemmilta ostoa haluavilta ryhmiltä oli saatu
lopulliset hintatarjoukset. Eroa niillä oli lopulta Kaapan ryhmän tappioksi ainoastaan
250.000 markkaa. Johtokunta ehdotti ylimääräiselle kokoukselle kaiken muun paitsi
rahoitusomaisuuden myymistä. Yhdistyksen ylimääräinen kokous käsitteli asiaa. TKL:n
johtokunnan puheenjohtaja Breilin selosti kokoukselle taloudellisia vaikeuksia, jotka olivat:
”…osaksi seurausta siitä, kun Kylpyläkasino Oy:n osakkeet myytiin TKL:n taustaryhmien
ulkopuolelle vuonna 1989.”
Myös varatuomari Leppänen selosti käytyjä myyntineuvotteluita yhdistyksen ylimääräiselle
kokoukselle. Tämän jälkeen kokousedustaja Väinö Tuomi esitti myymistä ja edustaja Viivi
Nuutinen kannatti tätä. Kokous päätti tämän jälkeen yksimielisesti myydä ja antoi
johtokunnalle valtuudet myydä parhaiksi katsomillaan eduilla mutta edellytti siltä
488
Emt.; 10 § (Palvelusopimuksen irtisanominen), 11 §, Liite n:o 3 (Tappiollinen taloustilanne); 13 § (Kaapan siirto
palkalliselle lomalle joulukuun ja neuvotteluiden ajaksi); 15 § (Epäselvyyksien käsittely).
489
Ikaalisten Kylpyläkasinon kirje TKL:lle 5.10.1990, Liite n:o 4, TKL:n Jhtk. kokptk. 28.11.1990, 15 §.
126
yksimielisyyttä myyntipäätöksestä. Johtokunta jatkoi keskeytettyä kokoustaan ja päätti, että
se myy. Päätös tehtiin yksimielisesti. Samalla irtisanottiin TKL:n toiminnanjohtaja Kaappa.
Virkaa tekeväksi toiminnanjohtajaksi valittiin MVL:n järjestösihteeri Matti Kangasalusta.
Lopulliseen tehtyyn kauppakirjaan sisällytettiin ehto henkilöstön siirtymisestä uudelle
omistajalle. Yksi oli kuitenkin joukosta pois. Toiminnanjohtajana toiminutta Kaappaa ei
kaapattu minnekään.490
Lehdistössä tilannetta Ikaalisten kylpylässä ja siitä tehtyjä kauppoja oli seurattu tiiviisti.
Ennen jälkimmäisen kaupan toteutumista Aamulehti esitteli toisen ostajakandidaattiryhmän, jonka se nimesi ”toimivaksi johdoksi”. Siihen kuuluivat Kaapan lisäksi kylpylän
ylilääkäri Eero Penttinen sekä maanomistaja Lauri H. Norri. Lehdessä kerrottiin MVL:n
olleen toimivan johdon puolella. Myös henkilökunnan kerrottiin vastustavan myyntiä
toiselle ostajaehdokkaalle, joka nimettiin käsitteellä ”pelurit”. Lehdessä eriteltiin päätöksestä
vastanneiden suhdetta ostajtahoihin ja todettiin, että:
”Sen sijaan Kylpyläkasinon sijoittajiin perin uutterasti yhteyttä pitänyt Valion Juhani Rinta ajaa
näiden kylpyläyritysten yhdistämistä, kasinon omistuksessa. Rinta oli arkkitehtina, kun Valio,
terveyskylpyläliitto ja MVL myivät Kylpyläkasinon hallitsevat osakkeet sijoittajaviisikolle. Valio
ehti olla Kylpyläkasinon omistaja vain muutaman vuoden.”491
Kuva 21. Ns. jälkimmäisen kylpyläkaupan allekirjoitustilaisuus 5.1.1991. Läsnä
istumassa vasemmalta oikealle ellei muuten tarkenneta: Kaupanvahvistaja
(tuntematon), Juhani Rinta, seisomassa Matti Kangasalusta, Heimo Breilin,
seisomassa Valion sisäisen tarkastuksen päällikkö Heikki Karjalainen,
varatuomari Olavi Leppänen, Uotien lakimies (tuntematon), Kari Uoti
(seisomassa), Jussi Uoti, Jorma Saariketo ja Pekka Kivinen.492
Vaikka Kaappa saikin kantaa tietyssä mielessä kaupoissa syntipukin roolin (ainakin)
Kylpyläkasinon suuntaan tulehtuneiden suhteidensa vuoksi, on myös todennäköistä, että
490
TKL:n Jhtk. kokptk. 28.12.1990, 6-9 §, Liitteet n:o 8-9; Ylimääräinen yhdistyksen kokous 28.12.1990, 5 §.
491
Aamulehti 12.12.1990, ”Terveyskylpylän väki vastustaa myyntiä pelureille”.
492
Kuvan lähde: Matti Kangasalustan henkilökohtainen arkisto.
127
hän tuli tehneeksi entiselle työnantajalleen palveluksen lähtiessään ryhmineen
tavoittelemaan TKL:n omaisuutta ja liiketoimintaa, sillä mikään pakko hänen ei olisi ollut
näin toimia. Hinta nousi selkeästi tämän kilpailun seurauksena. Toisaalta TKL ei
kuitenkaan saanut lähellekään sitä arvoa 5.1.1991 allekirjoitetussa kaupassa, jonka Kaappa
itse oli TKL:n omaisuudelle ja liiketoiminnalle laskenut syyskuussa 1990. Kylpyläkasino
maksoi kaupasta 34 miljoonaa markkaa mutta Kaapan muistiossa 3.9. arvoksi oli laskettu
71 miljoonaa markkaa. Esimerkiksi vanhan päärakennuksen arvoksi Kaappa arvioi 35
miljoonaa markkaa rakennusoikeuksineen.493
Kuva 22: Kasvun ja laajentumisen aikaa. Tammikuu 1988, jolloin oltiin vielä
selkeällä kasvu-uralla kuten aiemmin. Kylpylän tulevaisuus näytti erittäin
valoisalta.494
Kaappa antaa taustamuistiossaan myös varsin tarkan kuvan siitä, miksi asiat olivat
pidemmällä aikajänteellä tarkastellen menneet siten kuin ne olivat menneet, hänen
kirjoittaessaan kaupan synnystä seuraavasti:
”Tkl:n toiminta kasvoi 1970-luvun lopulla nopeasti lähinnä sotainvalidi-kuntoutuksen
lisääntymisen myötä. Samalla myös kylpylälomailijoiden määrä kasvoi ja kannattavuus alkoi
olla sitä luokkaa, että taustajärjestöt alkoivat pohtia keinoja yhdistyksen varojen siirtämiseksi
itselleen. Tähän tarkoitukseen ostettiin Kylpyläkasino Oy, jonka nimiin Kylpylän majoitus- ja
ravintolatoimintaa alettiin siirtämään. Yhtiön osakkaiksi tulivat Valio, Meijeriväen Liitto,
Meijerijohtajat ja Terveyskylpyläliitto. (…) Marraskuussa 1989 K-sarjan osakkeenomistajat
493
Muistio TERVEYSKYLPYLÄLIITON OMAISUUDEN JA LIIKETOIMINNAN OSTO 3.9.1990/JK; Aamulehti
5.1.1991, ”Kylpyläliitto myi Kasinolle - Liitto sai omaisuudestaan hyvän hinnan, henkilöstö pettyi”, (Aulis Alatalo).
Aamulehden artikkelissa spekuloidaaan Valion vaikutuksesta kauppaan seuraavasti: ”Todellisuudessa painavin tekijä oli
Valion Juhani Rinta, joka ajoi vuosi sitten Kylpyläkasinonkin Uotien ja muiden sijoittajien syliin. Rinta painosti myös
liiton väen tähän ratkaisuun, vaikka MVL:n väki yski pahasti. Rinnan, joka oli alkujaan hyvää pataa sijoittajien kanssa,
ainoa motiivi oli rahastus.”
494
Ikaalisten Kylpylä 1988 Toimintakertomus, 2.
128
sitten myivät kaikki osakkeensa Uhvatta Oy:lle, jonka takaa löytyvät Incubator Oy, Kari ja Jussi
Uoti sekä Jorma Saariketo. Ajatuksena ilmeisesti oli, että toiminnot voitaisiin edelleen järjestää
Kylpylän sisällä kuten ennenkin: Kasino hoitaisi majoituksen ja ravintolat, Tkl hoidot.
Yhteistyö on jo nyt kuitenkin osoittautunut lähes mahdottomaksi. Kasino veloittaa Tkl:ltä
kuntoutusasiakkaiden majoituksesta ja ravitsemisesta kaksinkertaista hintaa ja Tkl on joutunut
taloudelliseen ahdinkoon. Tkl:n taustaryhmissä on syntynyt voimakas halu luopua koko
kuntoutustoiminnasta ja myydä yhdistyksen omaisuus ja liiketoiminta pois. Ostajat vain ovat
vähissä: Kasino ei tarjoa omaisuudesta paljoakaan ja ulkopuoliset eivät ole Kylpylän alueen
sotkuisen tilanteen vuoksi kiinnostuneita.”
Kauppa eli julkisuudessa tämän jälkeen omaa elämäänsä huomattavan pitkään.495 Kylpylän
toiminta ei kuitenkaan loppunut edes siksi, vaikka se joutui vuodesta 1994 alkaen
omaisuudenhoitoyhtiö Arsenalin496 toteuttamaan 12 vuoden velkasaneeraukseen. Tätä
kirjoitettaessa kylpylä on toiminut velkasaneerauksen päättymisestä lähtien vuodesta 2006
tradekalaisen Restel Oy:n omistuksessa Rantasipi-hotelliketjun osana.497
Juhani Rinta on eräässä retrospektiivisessä lehtihaastattelussa todennut, että jo
eriyttämisvaiheessa 1980-luvun puolivälissä oli olemassa tieto siitä, että Terveyskylpyläliiton
omaisuus ja liiketoiminnat aiotaan myydä.498 Alussa näin ehkä olikin mutta matkan varrella
ajatus muuntui, eikä se välttämättä edes ollut selkeästi kaikkien agendalla, saati sitten
tiedossa jatkuvasti esillä ja käsillä olevana todellisuutena. Myynti oli kuitenkin toteutunut
tosiasia tammikuussa 1991. Terveyskylpyläliitto oli silti edelleen olemassa yhdistyksenä.
Siksi yhdistyksellä oli nyt käsissään sen näkökulmasta katsottuna iso positiivinen ongelma:
kasa rahaa sekä symbolisesti että reaalisesti ajateltuna ja pohdinta siitä, tulisiko toimintaa
495
Kts. esim. Seura n:o 11/ 15.3.1991 ”Ikaalisten Terveyskylpyläliitto tuhottiin tahallisesti - Valio ja MVL lypsivät liiton
henkihieveriin”, (Pekka Anttila); Aamulehti 26.9.1992 ”Kylpyläkasino 280 miljoonan velkojen peliväline”, (Aulis Alatalo);
”Kauppalehti 5.1.1993 ”KOP ja SSP tutkivat ehdotusta: Uotit maksaisivat kylpyläsovusta kymmeniä miljoonia”, (Risto
Riihonen); Aamulehti 19.1.1993 ”KOP hakee nurin Kylpyläkasino”, (Aulis Alatalo); Aamulehti 30.1.1993 ”Kylpyläkasino
ympäri: Oikeuden konkurssipäätöksestä valitus”, (Aulis Alatalo); SE! 11/1994 ”Ministeri Ilkka Kanerva kiistää
vaikuttaneensa Uotien liiketoimintaan ”SUKULAINEN OLEN, EN MUUTA!”, (Mika Lahtonen). SE-lehden artikkelissa
esitettiin väite siitä, että tuolloinen työministeri Ilkka Kanerva (Kok.) olisi lähestynyt Pankkitarkastusvirastoa, Rahaautomaattiyhdistystä ja Kansaneläkelaitosta sukulaistensa asioihin vaikuttaakseen. Kanerva kielsi tiedot
vaikuttamisyrityksistä mutta myönsi soittaneensa Kelan Olli Helmiselle ja keskustelleensa myös Ikaalisten Kylpylän
asioista kysyen millä perusteella kylpylät Kelassa valitaan, millaisia eroavaisuuksia niiden välillä on ja onko joku toinen
kylpylä paremmassa asemassa kuin joku toinen. Suosimista ja painostamista koskevista väitteistä Kanerva totesi lehdelle
seuraavasti: ”Sellaiseen minulla ei ole edes oikeutta. Kansaneläkelaitos on paineiden alla muutenkin. Ei se voi lähteä
suosimaan sen enempää demareiden kuin kepulaistenkaan laitoksia. Täällähän on ollut aikoinaan molempiin puolueisiin
kallellaan olevia kylpylöitä. Sen sijaan Kokoomuksella ei ole ollut tällaisia ’omia’ kylpylöitä.” Raha-automaattiyhdistyksen
kohdalla Kanerva kielsi vaikuttamisyritykset myös mutta totesi, että: ”Olen varmasti vuosien varrella yrittänyt tukea
joidenkin hankkeiden mukaan pääsyä Raha-automaattiyhdistyksen rahoitukseen. Se on mielestäni täysin normaalia.”
Kanervan ja Ikaalisten suhteesta kts. myös kuva 22 ja sen lähdetieto alaviitteessä 494.
496
Omaisuudenhoitoyhtiö Arsenal perustettiin 1993 hallinnoimaan edellisenä vuonna valtion haltuunottaman SKOP:n
raunioille perustetun Suomen Säästöpankin (SSP) roskalainoja, sen jälkeen kun senkin toiminta oli käynyt taloudellisesti
mahdottomaksi. Valtio otti pankin haltuunsa ja muutti sen säästöpankkiosakeyhtiöksi. Tämän jälkeen pankki pilkottiin ja
jaettiin neljänneksen osina toimiville kilpailijoille (talletuskannat ja ns. ”terve” luottokanta). SSP:n muut ns. ”roskalainat”
eli järjestämättömät luotot ja realisoimaton omaisuus keskitettiin omaisuudenhoitoyhtiö Arsenaliin. Sittemmin yhtiö
jakautui kiinteistö- ja perintäyhtiöiksi. Pääosa saatavista myytiin vuosien 2000-2003 aikana ja yhtiö asetettiin
vapaaehtoiseen selvitystilaan lokakuun alusta 2003. Nykyisin yhtiö jatkaa fuusioitumisen jälkeen toimintaansa nimellä
Omaisuudenhoitoyhtiö Arsenal Oy. Kts. http://www.arsenal.fi (Luettu 8.12.2014). Kts myös viite 515 tässä tekstissä.
497
Verkkodokumentti: http://www.rantasipi.fi/hotellit/ikaalinen/fi_FI/etusivu/ (luettu 27.11.2014). Kts. myös UutisOiva
19.9.2013 ”Kylpylässä on aika tehdä uusinvestointeja”, (Terhi Palonen). Restel-kaupan myötä TKL:n jäsenten myynnin
jälkeen neuvotellut alennukset päättyivät kylpylässä.
498
Kts. Seura n:o 11/ 15.3.1991 ”Ikaalisten Terveyskylpyläliitto tuhottiin tahallisesti - Valio ja MVL lypsivät liiton
henkihieveriin”, (Pekka Anttila). Heimo Breilinin uusintahaastattelu 28.11.2014. Vrt. myös Erkki Luoman haastattelu
5.11.2013.
129
jatkaa vai lopettaa kokonaan. Pitkään mukana ollut toiminnanjohtaja Heimo Breilin jäi
eläkkeelle helmikuun alusta 1991.
Ollako vai eikö olla? Terveyskylpyläliitto tienhaarassa 1991
Kauppojen jälkipuinti
MVL:n toiminnanjohtaja (järjestösihteeri 31.1.1991 saakka) Matti Kangasalusta
valtuutettiin hoitamaan kauppa loppuun tammikuun 5. 1991. Eläkkeelle jäänyt Breilin
toimi vielä vuoden 1991 loppuun saakka TKL:n johtokunnan puheenjohtajana.499
Kangasalusta oli palkattu TKL:n vt. toiminnanjohtajan tehtäviin oman tuolloisen Liiton
järjestösihteerin toimensa ohella silloin, kun omaisuutta myytiin joulukuussa 1990.
Kangasalustan siirtyessä toiminnanjohtajaksi sekä MVL:n että TKL:n palkattiin uudeksi
MVL:n järjestösihteeriksi Juha Yli-Kovanen.
Yksi TKL:n jatkoa koskeva ajatus, joka tällöin oli esillä oli, että myyjätahot kokoontuvat
yhteen ja toiminta lopetetaan. Kun myymisestä oli päätetty joulukuussa 1990, korosti asiaa
ylimääräiselle kokoukselle esitellyt puheenjohtaja Heimo Breilin kuitenkin vielä erikseen,
että kokouksen tarkoitus oli tehdä päätös pelkästä myymisestä eikä yhdistyksen
lopettamisesta.500 Helmikuussa 1991 pöytäkirjaan kirjattiin, että yhdistys jatkaa
toimintaansa mutta suuntaa ei vielä tuolloin ollut tiedossa.501 Raha-automaattiyhdistykselle
kyllä todettiin samaan aikaan, että toiminta tulee jatkumaan vastattaessa RAY:n tekemään
6,2 miljoonan markan (1,5 miljoonaa euroa) palautuspyyntöön huhtikuussa. TKL:n
mielestä vaatimus rahojen palauttamisesta oli kohtuuton. Liitto pyysi lupaa selvittää
toimintansa suuntaa ja palata takaisinmaksuasiaan vasta tämän jälkeen.502
Sosiaali- ja terveysministeriölle lähetettiin toinen kirje kesäkuussa, jossa vedottiin siihen,
että avustukset olivat kanavoituneet avun tarpeessa olleille kuntoutusasiakkaille ja että
”rahalla ei ole korvamerkkiä”. Liitto korosti jäsenpiirinsä koostuvan useista eri
kansalaispiireistä ja totesi edelleen, että toimintaa tullaan jatkamaan. Vedottiin myös siihen,
että ”Liiton jäsenmäärä kaikki tahot huomioiden ylittää 100.000 jäsenen rajan”.503
Valtioneuvosto antoi lopullisen takaisinperintäpäätöksen, jossa summa oli laskenut
3.325.000 markkaan (813.280 euroa) syyskuussa 1991. Kesällä oli vielä ajateltu, että
pyrittäisiin ”valaisemaan hienovaraisesti” asiassa ministeriötä mutta päätöstä ei kuitenkaan
499
Valtakirja 5.1.1991. Toiminnanjohtaja, meijeriteknikko Heimo R. Breilin jäi Meijeriväen Liitosta eläkkeelle 1.2.1991.
Hänellä on merkittävä työelämänkaaren mittainen ura MVL:n ja TKL:n eri tehtävissä. 1960-luvulla Breilin oli mm.
juustomestareiden edustajana MVL:n palkkatoimikunnassa ja joutui jo silloin työmarkkina-asioissa tekemisiin sen aikaisen
MVL:n ja TKL:n toiminnanjohtaja Heikki Norrin kanssa. Breilin toimi MVL:n johtokunnan puheenjohtajana 1970
luvun molemmin puoli ja siirtyi meijerityökiireiden vuoksi MVL:n liittovaltuuston jäseneksi. MVL:n työmarkkina-asioita
omaavana henkilönä hänet kutsuttiin MVL:n toiminnanjohtajaksi 1.3.1975 alkaen. Tästä seurasi vähitellen myös Breilinin
hallintomieskausi myös TKL:n johtokunnassa. Puheenjohtajana hän toimi vuosina 1986-1991 ja tänä aikana hän toimi
myös Kylpyläkasinon hallituksen varapuheenjohtajana. Ikaalisten Kylpylän omistusjärjestelyissä Breilinillä oli merkittävä
rooli MVL:n jäsenten edustajana. MVL:n toiminnanjohtajan tehtävässä eläkkeelle jäätyään helmikuun alusta 1991 myös
kausi TKL:n johtokunnassa päättyi vuoden 1991 lopussa. Heimo Breilin kutsuttiin MVL:n jäsenten Oltermanniksi ja
järjestöneuvoksen arvo myönnettiin hänelle parivuotta eläkkeelle jäämisen jälkeen.
500
TKL Ylim kok 28.12.1990, 1 §.
501
TKL Jhtk. kokptk. 28.2.1991, 11 §.
502
TKL Jhtk. kokptk. 28.2.1991, 10 §; RAY:n kirje TKL:lle 26.3.1991; TKL:n kirje STM:lle 10.4.1991.
503
TKL:n Jhtk. kokptk. 18.6.1991, 5 §, Liite n:o 3.
130
peruttu, joten on oletettavaa, ettei valaisu onnistunut tai että sillä pyrittiin vain alentamaan
korvaussummaa, kun havaittiin, ettei valtio tulisi asiassa taipumaan. Lokakuussa alennettu
summa oltiin jo valmiita maksamaan ilman nikottelua ja se päätettiin hoitaa annetussa
aikataulussa. Yksi asia tulevan suhteen oli siis saatu hoidettua pois päiväjärjestyksestä.
Muitakin esteitä uuden tielle oli kyllä kasautunut. Liiton toimijoille ja taustaryhmittymille
oli kuitenkin syntynyt viimeistään vuoden 1991 aikana tuntemus siitä, että heti kun tilanne
selkiytyisi, ryhdyttäisiin jatkamaan toimintaa uusin muodoin.
Kylpyläkasino kummitteli kaupan jälkeen nimittäin vielä pitkään TKL:n takaraivossa.
Ostajayhtiö oli riitauttanut kaksi kauppaan liittyvää asiaa jälkikäteen. Se vaati ensinnäkin
TKL:lta korvauksia siitä, ettei se ollut voinut lomauttaa työntekijöitään heidän
työehtosopimuksensa lomautusaikojen pituuden vuoksi. TKL kielsi vastuunsa toteamalla,
että kauppakirjassa tarkoitettiin rahassa mitattavia työntekijöiden henkilökohtaisia etuuksia
eikä TES:n yleisiä määräyksiä. Kyseisen TES:n kerrottiin olleen voimassa vuosikausia
kylpylässä, näin se oli muodostunut vallitsevaksi käytännöksi. Uusilla omistajilla ei ollut
oikeutta muuttaa TES:iä sen voimassaolokaudella, vaan työntekijät siirtyivät TES:neen
”kaikkine karvoineen”. TKL vetosi myös siihen, ettei ostajalla ole ollut tarkoitustakaan
lomauttaa henkilökuntaa, koska sillä tiedettiin olleen vähennyslista olemassa jo
kaupantekohetkellä. TKL:n mukaan vaatimus lomautuksien ”estymisestä” oli siksi
keinotekoinen ja perusteeton. Tapausta tutkinut ulkopuolinen lakimies totesi, että
korvausvelvollisuuden edellytyksenä olisi ollut se, että pidemmät lomautusajat olisivat
oikeasti aiheuttaneet konkreettista vahinkoa lomautuksien toteuttamiselle. Juristin mukaan
vahinkoa ei ollut tapahtunut, koska lomautuksia ei ollut toteutettu edes pidemmälläkään
varoitusajalla. Myyjällä ei hänen mukaansa ollut velvollisuutta vastata toteutumattomien
lomautusten aiheuttamista kustannuksista. Jos asiassa päädyttäisiin jatkamaan keskusteluita
olisi TKL:n hänen mukaansa tullut lähteä asiassa siitä olettamuksesta, että heidän vastuunsa
kattaisi ainoastaan sen TES-kauden, joka oli kaupantekohetkellä ollut voimassa.
Kylpyläkasino vaati 1,2 miljoonaa markkaa korvauksia.504 Kylpylässä oli ollut TKL:n aikana
yrityskohtainen TES, joka noudatteli alan yleistä TES:iä mutta sisälsi yrityskohtaisia
lisäkirjauksia.505
Toiseksi edelleen oli kesken Kylpyläkasinon jo pian ensimmäisen kaupan jälkeen
riitauttama laskettelurinneasia. Huhtikuussa 1991 oli päädytty välimiehen käyttöön ja tämä
antoi välityspäätöksen kiistassa. TKL määrättiin antamaan alennusta reilut 100.000
markkaa ja maksamaan välimiehen palkkiota 21.000 markkaa.506 Ostajataho ei kuitenkaan
tähänkään suostunut. Sopimusta ei lasketturinnekiistassa ollut tehty vielä tammikuussa
1992 kiisteltäessä lomautuksesta, joten kiistat yhdistettiin yhdeksi kokonaisuudeksi.
Verottajan vuoksi TKL:ssa nähtiin samoihin aikoihin, että vuoden 1992 aikana olisi saatava
aikaan sellaista toimintaa, joka olisi myös verottajan suhteen ”toimeliasta liiketoimintaa”.507
Kiistat Kylpyläkasinon kanssa saatiin sovittua lopulta reilulla 500.000 markalla (122.297
euroa) toukokuussa 1992. Vaikka sopimus tuli kalliiksi, sillä saatiin haltuun panttina
504
TKL Jhtk. kokptk. 11.1.1992, 5 §, Liite n:o 3.
505
Kts. esim. TKL Jhtk. kokptk. 30.1.1990, 16.3 §, Liite n:o 10.
506
TKL:n Jhtk. kokptk. 18.6.1991, 6.2 §, Liite n:o 5.
507
TKL:n Jhtk. kokptk. 11.1.1992, 8 §.
131
Interbankissa ja Lounais-Suomen Säästöpankissa olleet yhteensä 1,7 miljoonan markan
(415.812 euroa) talletustodistukset, joten sikäli sopimus oli kannattava ja vapauttava myös
jälkikäteisarviona (koska molemmat pankit menivät nurin Suuressa lamassa).508 Kiistely
Uotien kanssa oli nyt taakse jäänyttä elämää TKL:n näkökulmasta, ainoa isompi
jännitettävä asia oli enää se, saataisiinko kauppasumman maksamista varten tehdyt 15
miljoonan arvoiset kahden vuoden määräaikaistalletukset Interbankista TKL:lle
maaliskuussa 1993. Tuskin kukaan edes tuolloin osasi arvata, ettei koko pankkia hieman
myöhemmin olisi enää olemassa ja pääosa sen kautta kiertäneistä varoista olisi
veroparatiiseissa kuten Sveitsissä.
Tuleva toiminta alkoi hahmottua jo helmikuussa 1992. TKL omistaisi loma-asuntoja
suoraan ja vuokraisi niitä perustettavan yhtiön kautta. Asuntoja olisi ympäri Suomea yli 40
kappaletta Rukalla, Kolilla, Tahkolla ja Himoksella. Lisäksi Espanjasta ostettaisiin kaksi
loma-asuntoa.509 Jo syksyllä 1991 oli mahdollisia kohteita käyty etsimässä Lapissa Kittilän
kunnassa, jossa sijaitsi Sirkan kylässä tuolloin vielä piskuinen mutta alati kasvuun tähdännyt
Levin laskettelukeskus.510 Uusi toiminta tarvitsi jonkun toteuttamaan sitä käytännössä,
jonka vuoksi kesällä 1992 tehtiin päätös palkata markkinoinnin ammattilainen,
Honkarakenteen entinen osastopäällikkö Teijo Talka vetämään ”Lomaosakkeiden vuokraus
Oy” projektia.511
Valiolainen maidontuottaja Tauno Mikkola korosti TKL:n merkitystä koko
maitoyhteisölle avatessaan vuosiokokousta elokuussa 1992. Hän kertoi TKL:n olevan tärkeä
”maamme maitoväen yhteisenä toimintakohteena”. Kaikkien tahojen tuli panostaa
TKL:oon ja sen vuoksi Mikkolan mukaan ”lopettamispuheet saavat jäädä”. Uudesta
”Kausikämpät” nimellä toimivasta vuokraustoiminnasta Mikkola toivoi olevan jäsenille
”suurta hyötyä ja iloa”.512 Vuokraustoimintaa lähdettiin pohtimaan kohteeseen, eli
Fuengirolaan Espanjaan syyskuussa johtokunnan voimin. Matkalla tehtiin periaatepäätös
kahden loma-asunnon ostamisesta mutta tarkka päätös kohteen sijainnista jätettiin
lukuisista kohde-esittelyistä huolimatta vielä avoimeksi. Myöskään joulukuussa ei tehty
Espanjan suhteen lopullisia päätöksiä, vaan hankintaa päätettiin siirtää tuonnemmaksi.513
Lopulta koko osto jäi tekemättä.
Oltiin siirrytty Matti Kangasalustan ja Tauno Mikkolan harkitsevaan johtamiseen, jossa
asiat punnittiin loppuun saakka, ennen kuin tulevia päätöksiä esiteltiin johtokunnalle tai
vuosikokoukselle, jotta olisi vältetty yhdistyksen käsiä turhaan sitovia päätöksiä. Toisaalta,
heti kun päätös oli tehty, siitä pidettiin kiinni kaikki siihen liittyvät vastuut kantaen.
Kausikämpät liiketoimintanimi rekisteröitiin syksyllä 1992 ja yhtiöllä todettiin tuolloin
508
TKL:n Jhtk. kokptk.14.5.1992, 4.1 §, Liitteet n:o 3-4.
509
TKL:n Jhtk. 26.2.1992, 7 §.
510
TKL:n Jhtk. kokptk. 11.1.1992, 7 §, Liite n:o 5 LUETTELO Hankkeet ja kohteet, jotka käynnissä tai selvitystä
vaativia, Kohta 11. Investoinnin suhteen huomautettiin, että sen olisi oltava kaksinkertainen suhteessa Suomen Pankissa
olevaan TKL:n tekemään investointivaraukseen tai se sellaisenaan ilman lisäpanostusta käyttäen, siitä jouduttaisiin
maksamaan veroja. Tähän ei haluttu päätyä, koska samaan aikaan koko ”tilinpäätös rakennetaan sitten sitä silmällä pitäen,
jotta verotus voidaan minimoida”. Kohta 12, em. luettelo.
511
TKL:n Jhtk. kokptk. 14.5.1992, 8 §; 10.6.1992, 5 §, Liitteet n:o 3-5; 6 §; 30.8.1992, 5-7 §; tittelistä kts. 22.10.1992,
3 §.
512
Vuosikokous 30.8.1992, 1 §.
513
TKL:n Jhtk. kokptk. 5.9.1992, 3 §; 7.9.1992, 3 §; 17.12.1992, 6 §.
132
olevan vuokrauksessa yli 20 loma-asuntoa. Ensisijainen alennusryhmä oli TKL:n jäsenistö ja
tämän jälkeen alennuksia myönnettiin pienempänä myös yhdistyksen taustaryhmittymille
eli MVL:n, Valion ja Meijerijohtajien jäsenille. Alennukset sidottiin vuokrausaikoihin.514
Heimo Breilinin jäätyä eläkkeelle hänen seuraajakseen MVL:oon valittiin liiton
järjestösihteerinä 2.1.1975 alkaen toiminut meijeriteknikko Matti Kangasalusta.
Moninaisten vaiheiden saattamana TKL:n johtokunnan jäsen Kangasalusta nimitettiin
ensin TKL:n asioiden hoitajaksi tammikuussa 1991 muutaman kuukauden ajaksi. Mutta
asiat kehittyivät ja muuttuivat, joten jo saman vuoden syksyllä hänet nimettiin TKL:n
toiminnanjohtajaksi, jota tehtävää hän hoiti oman toimen ohella Meijeriväen Liiton
tehtävien kanssa. Matti Kangasalusta jäi eläkkeelle MVL:n ja TKL:n toiminnanjohtajan
tehtävistä 1.11.2010.
Matti Kangasalustan jäätyä eläkkeelle hänen seuraajakseen valittiin MVL:n
järjestöpäällikkö, insinööri Juha Yli-Kovanen 1.11.2010 alkaen. Yli-Kovasen työura
Meijeriväen Liitossa Kangasalustan rinnalla oli alkanut keväällä 1991, joten myös TKL:n
moninaiset toimintavaiheet lähes kahdenkymmenen vuoden aikana olivat tulleet tutuiksi
Yli-Kovaselle, jonka valinta TKL:n toiminnanjohtajaksi (oto) oli täten luonnollinen jatke
MVL:n ja TKL:n hallintokunnissa syksyllä 2010, olihan liittojen toimintoja hoidettu
saman katon alla jo parinkymmenen vuoden ajan.
Uuden alkuun vuodesta 1993 eteenpäin
Rönnäs ja Levin Kätkät
Marraskuussa 1993 ostettiin Rauma-Repolalta (UPM-Kymmene) Pernajasta Rönnäsniminen tontti, jolle rakennettiin seitsemän loma-asuntoa ja kaksi suurempaa rakennusta,
kokous- ja saunarakennukset. Näiden tilojen vuokraus käynnistyi kesällä 1994. Leviltä
ostettiin Sirkan kylästä kaksi kiinteistöyhtiötä Kätkä Yksi ja Kätkä Neljä joulukuussa 1993
pitkällisen puntaroinnin jälkeen. Toisella tontilla oli konkurssin jäljiltä Siltapankille
kaatuneita 1989 rakennettuja loma-asuntoja ja toinen tontti oli tyhjä mutta sisälsi varsin
suuren määrän rakennusoikeusneliöitä. Siltapankki Oy515 halusi keventää tasettaan ennen
vuodenvaihdetta lamavuonna 1993, joten kauppa oli TKL:n näkökulmasta varsin
edullinen. Kauppan jälkeen saatiin KTM:n Kittilän kunnalle myöntämä 1 miljoonan
markan investointiavustus, joka siirrettiin tyhjälle tontille rakennettavalle uudelle Levin
Portti nimiselle liiketilaa sisältäneelle kiinteistöyhtiölle. Avustukseen liittyi kunnalta saadut
valmiit ”kotaa” muistuttavat piirustukset, joita ei paljoa tarvinnut stilisoida. Vaikka avustus
514
TKL:n Jhtk. kokptk. 22.10.1992, 2.1, 2.2 ja 2.3 §.
515
Siltapankki Oy perustettiin KOP:n omistukseen marraskuussa 1992 päätyneen entisen Suomen Työväen Säästöpankin
ns. ”roskalainojen” eli hoitamattomien luottojen vakuuksien realisoimiseen vuoden 1992 lopulla. Siltapankki oli
ensimmäinen ns. roskapankki. Se hakeutui sittemmin osaksi seuraavana vuonna perustettua suurempaa valtion omistamaa
ns. ”roskapankkia” eli Arsenalia. Kts. myös viite 496 tässä tekstissä. STS:stä kts. aikalaisnäkökulmasta Sundqvist 2000.
133
ei ollut lainaa, sen saamisen ehtona oli sopimukseen sisällytettävät vuokranalennukset
liiketilojen vuokralaisille, mikä osaltaan painoi tulosta useita vuosia.516
Muutaman vuoden toiminnan jälkeen havaittiin vuoden 1996 alussa, että toiminnan
kulurakenne oli varsin raskas. Myyntipalvelut ostettiin tuolloin L & B Invest nimiseltä
yritykseltä, jota pyöritti MVL:n tiloissa sen omistaja Birgitta Rossilahti.
Markkinointipäällikkö Talka oli siirtynyt Yhdysvaltoihin 1995, eikä sen vuoksi enää voinut
toimia Kausikämppien markkinointipäällikkönä. Hänen lähtiessään syksyllä 1995 päätettiin
heti, ettei tilalle palkata uutta isännöitsijää Rönnäsiin. Sen tilanteen nähtiin muutenkin
olevan pahempi kuin Levin. Levikään ei jaksanut kantaa tuolloista markkinoinnin ja
hallinnon kustannustasoa. Kustannuksia karsimalla edellisillä kahdella sektorilla pääteltiin
kassavirran kääntyvän positiiviseksi jo vuoden 1996 puolella. Näilläkään säästöillä ei
täydellisten poistojen tekeminen kuitenkaan olisi ollut mahdollista, joten tiedettiin, että
pitemmällä aikavälillä tulisi varautua korvausinvestointeihin eli remontoimaan kohteita.
Liiketoimintaselvityksiä tehtiin kaksin kappalein ja molempien viestinä oli, että
kannattavuus vaatisi strategisia lisäinvestointeja tai omarahoituksella toimiminen vaatisi
keskittymistä yhteen kohteeseen. Tiedot sisältyivät tehtävänantoon, jossa johtokunnan
työryhmä velvoitti toiminnanjohtaja Kangasalustan ja konsulttina toimineen Hotelli
Seasiden toimistusjohtaja Heimo Käyhdyn suunnittelemaan ”TKL-konsernin” tulevaisuutta
keväällä 1996.517
Kuva 23. TKL-Konsernin fuusioimisen toteutuskaavio vuodelta 1997.518
516
TKL:n Jhtk. työryhmän kokptk. 21.2.1996, 5 §; Levin ostosta kts. myös Jhtk. 27.5.2005, 9 §. Rakentamiseen saatu
miljoona markkaa tuli antaa takaisin vuokralaisille viiden vuoden aikana. Näin myös toimittiin. Toiminnanjohtaja Matti
Kangasalusta muisteli tätä vaihetta seuraavasti: ”Kätkä Neljän kauppaan ei liittynyt Kittilän kunnan KTM:n 1 milj. mk
avustus, se tuli siten muissa yhteyksissä. Se oli vuoropuhelua kunnan edustajien kanssa tontin kehittämiseksi. Kunta oli
ajatellut rakentaa kotamallisen liikerakennuksen tien toiselle puolelle. Mutta ilmeisesti Kunnalla ei ollut just sillä haavaa
tarpeeksi rahaa tähän toteutukseen ja siksi sitä tarjottiin meille. KTM:n avustus maistui meille, mutta liiketilojen 5-v.
vuokranalennus ei sitten ollutkaan niin maistuvaa. No pärjättiin kyllä.” Matti Kangasalustan sähköpostitiedonanto
30.12.2014; kts. myös Matti Kangasalustan haastattelu 7.11.2013.
517
TKL/YHTIÖIDEN TOIMINTAMUODON LINJAUSTA 1996, 20.2.1996 / Matti K.; Kausikämpät Terveyskylpyläliitto, Liiketoimintaselvitys 15.2.1996; Liite n:o 5, TKL:n Jhtk:n työryhmän kokptk. 21.2.1996, 5 §, Liite
n:o 4; Kiinteistöyhtiö Rönnäsin Kausikämpät I hallituksen kokptk. 27.9.1995, 3 §; TKL:n Jhtk:n työryhmän kokptk.
17.1.1996, 2; kts. myös Matti Kangasalustan haastattelu 7.11.2013.
518
TKL:n Jhtk. 21.11.1996, 8 §, Liite n:o 7.
134
Levillä Kätkä Neljälle oli rakennettu pian tontin ostamisen jälkeen Levin Portti niminen
liiketalo, joka oli Levi Ski & Country Club nimisen TKL:n omistaman yrityksen
hallinnassa. Kotamainen rakennus oli valmistunut 1995, johon oli saatu KTM:n 1
miljoonan markan (228.702 euroa) avustus Kittilän kunnan myötävaikutuksella.
Liiketoimintaselvityksien pohjalta päädyttiin fuusioimaan Levin toiminta yhteen yhtiöön,
jonka nimeksi tuli Levin Kausikämpät ja aputoiminimiksi tulivat Levin Portti ja Levi Ski &
Country Club nimet. Fuusio tapahtui vuoden 1997 aikana. Samalla vuokraustoimintaa
hoitanut markkinointiyhtiö Kausikämpät Oy ajettiin alas pöytälaatikkoon myöhempää
tarvetta odottamaan. Rönnäsin Kausikämpät kyllä toimivat edelleen mutta kokonaisuudelle
ryhdyttiin etsimään ostajaa ensimmäisen kerran jo 1998. Samana vuonna ryhdyttiin
toteuttamaan jo liiketoimintaselvityksissä suositeltua vuokraamista kokonaisuudessaan
toiselle yhtiölle. Vuokraustoiminnassa oli siirrytty ensin varauspalvelusopimuksiin kesällä
1996, joissa kohteissa toimineet yrittäjät saivat 12 prosentin provision myynnistä. Aiemmin
markkinointipäällikkönä toimineen Talkan esittämää tarjousta, jossa provisio oli 30
prosentin suuruinen ei voitu hyväksyä, kun sitä verrattiin kohteiden yrittäjien edellä
mainittuihin ehdotuksiin. Talkan työsuhde oli päätetty syksyllä 1996, hänen palattuaan
Amerikan matkaltaan.
Kokonaisvuokrasopimukset saatiin vihdoin pitkällisten neuvotteluiden jälkeen solmittua
sekä Rönnäsiin että Leville helmikuussa 1999 samojen yrittäjien kanssa kuin aiemmat
varauspalvelusopimuksetkin (Tessamar Oy Rönnäsissä ja Polar Meetings Oy Levillä). Niissä
yrittäjäriski siirtyi vuokraajalle, koska hän maksoi tilasta aina kiinteän, ainoastaan indeksiin
sidotun vuokran. Myyntipalveluita hoitanut Rossilahti ilmoitti keväällä 1996, ettei hän
enää jatka myynti- ja varauspalveluiden tuottamista TKL:lle, joten sikälikin tie oli auki
uusille järjestelyille.519
Kuva 24. ”Laatua Levillä!” Levin Kausikämpät Oy:n edelleen käytössä oleva
mainoslehtinen.
519
TKL:n Jhtk. kokptk. 21.3.1996, 5 §; Jhtk. työryhmän kokptk. 22.4.1996, 4.1 §, 4.2 §, liitteet; työryhmän ja
tilintarkastajien kokous 13.-14.8.1996, 1.2 § ja 1.3 §; Jhtk:n kokptk. 18.2.1997, 11 §; Vuosikokous 30.8.1997, 1 §; Jhtk.
kokptk. 28.8.1998, 8.1 §; 4.2.1999, 11.1 §, 11.2 §; kts. myös Matti Kangasalustan haastattelu 7.11.2013.
135
Kätkä Neljän tontilla olleen rakennusoikeuden suhteen pohdittiin jo keväällä 1997
mahdollista lisärakentamista Levin Portin oheen.520 Johtokunta päätti kuitenkin
marraskuussa 1997, ettei asian kanssa vielä kiirehditä, vaan ”odotetaan ensin alueen
kehittymistä” ja ”valvotaan samalla omaa etua” Levillä.521 Avauspuhetta pitänyt Esa
Pietikäinen arvioi vuoden 1999 vuosikokouksessa, että kokonaisvuokraukseen siirtyminen
oli osoittanut olevansa TKL:lle ”se meidän toimintamalli”. Hänen mukaansa yleiskulut oli
nyt vedetty niin pieneksi kuin mahdollista mutta toiminta ei kuitenkaan ollut halvaantunut
sen vuoksi.522
Liiketoimintaselvityksissä oli hallinnon suhteen päädytty vanhan TKL:n sisäisen
hallintorakenteen säilyttämiseen. Väistyvä puheenjohtaja Tauno Mikkola tiivisti asian
todetessaan vuosikokouksen 1997 avauspuheenvuorossaan sen olevan ”säilyttämisen
arvoinen, koska kaikki maitoalan tahot kohtaavat saman pöydän ääressä”. Mikkola herkistyi
muutenkin hänen kertoessaan puheessaan jäävänsä ”haikein mielin” pois johtokunnan
toiminnasta. Myös pitkään mukana ollut kansanedustaja Pauli Saapunki jäi tuolloin pois
johtokunnasta.523 Pitkän uran tehnyt ja aiemmissa myynneissä pragmaattisesti TKL:n etua
etsien toiminut johtokunnan jäsen, Erkki Koski oli jäänyt pois jo vuoden 1995 lopussa.
Hän kiitti johtokuntaa keväällä 1996 todeten olleensa mukana vuodesta 1977 alkaen
”monivivahteisessa mukavassa keskustelufoorumissa, jonka jäsenet saavat leipänsä lehmän
kautta yhteisestä ruohosta”.524
Rönnäsin tilanne: myydäkö vai ei?
Rönnäsin myymisessä aktivoiduttiin jo vuoden kuluttua vuodesta 1998, sillä helmikuussa
1999 oli pakko ryhtyä korjaamaan mökeissä ilmenneitä kosteusvaurioita. Samalla päätettiin
selvitellä aktiivisesti mahdollisuutta myydä mökkejä.525 Kesän taittuessa syksyyn ennen
milleniumia olivat vesivahinkojen korjaukset tulleet maksamaan jo 265.000 markkaa
(58.034 euroa) ja työt jatkuivat edelleen.526 Uusi startti myymiselle otettiin vasta
vuosituhannen jo vaihduttua ja kosteusvaurioremonttien päätyttyä. Rönnäsin hinnaksi
saatiin tehdyssä arviossa 7 miljoonaa markkaa (1,4 miljoonaa euroa) kesällä 2001.527
Marraskuulla 2001 kieltäydyttiin Bonvestan kauppatarjouksesta saada ostaa lisää maata,
kun vanhoistakin omistuksista Rönnäsissä nähtiin olevan vaikeuksia päästä eroon.528
520
TKL:n Jhtk. 18.2.1997, 11 §.
521
TKL:n Jhtk. 20.11.1997, 11.1 §.
522
Vuosikokous 28.8.1999, 1 §, Liite n:o 2.
523
Vuosikokous 30.8.1997, 1 §.
524
Jhtk. 21.3.1996, 5.5 §.
525
TKL:n Jhtk. 28.8.1998, 8.1 §; 4.2.1999, 13.3 §.
526
TKL:n Jhtk. 27.8.1999, 5 §.
527
TKL:n Jhtk. koktpk. 24.8.2001, 8.1 §, Liite n:o 7.
528
TKL:n Jhtk. 12.11.2001, 9.2.3 §. Bonvesta oli sama yritys, joka oli myynyt Rönnäsin alun alkujaankin TKL:lle. Tästä
kts. 2.11.1993 Ki Oy Rönnäskin Kausikämpät I ptk. 16.6.1997, 3 §, Liite n:o 1 Kauppakirja. Bonvesta sai lisämaat
kaupaksi jo helmikuussa 2002. Kts tästä Jhtk. 13.2.2002, 6.2 §.
136
Rönnäsin etuna oli toisaalta se, että alue on aivan golf-kentän lähellä. Ainakin yksi
potentiaalinen kulutuskykyinen käyttäjäryhmä oli siis tavoitettavissa majoittumaan alueelle.
Rönnäsin kautta omistetut golf-osakkeet tuottivat vuosittain 240 pelilippua, jotka myytiin
Kausikämppien asiakkaille.529 Myyntiin ei kuitenkaan uhrattu paukkuja kovinkaan
merkittävästi johtokunnassa tai sen työryhmässä, sillä Levin lisärakentaminen nousi TKL:n
toimivan johdon keskeiseksi huomion kohteeksi loppuvuodesta 2002 alkaen.530
Rönnäsin myynti nousi keskusteluihin ohimennen marraskuulla 2003, jolloin päätettiin
jälleen selvittää uudemman kerran mökkien hinnat myyntiä varten. Seuraavana kesänä
kokeiltiin uutta lähestymistapaa, kun tehtiin myynti toimeksiantosopimus. Ilmeisesti
kauppahintatavoite asetettiin liian korkealle, koska ostohalukkuutta ei ollut ilmennyt
vuoden 2005 alkuun mennessäkään. Alkukesästä 2005 saatiin ehdotus kaupan tekemisestä
vähitellen mutta tämän mallin ei nähty olevan toimiva eikä myöskään TKL:n edun
mukainen. Johtokunnassa päätettiin ympäripyöräen tuntuisesti jatkaa asian valmistelua.
Honka Holiday Oy oli 2002 perustettu yhtiö, joka vuokrasi loma-asuntoja ympäri Suomea.
Se osoitti kiinnostusta ostaa osan Rönnäsin mökeistä keväällä 2005. TKL:n johtokunta
totesi toukokuussa 2005, ettei se ryhdy myymään mökkejä erillisinä. Tavoitteena oli
edelleen kokonaiskauppa ja myyminen mutta kaupassa piti huomioida markkinahinta sekä
ottaa huomioon alueen kehittyminen tulevaisuudessa. Kaupan tekoon päätettiin palata heti,
kun olisi jotain uutta oleellista tiedossa.
Kuva 25. Talvimyrskyn jälkiä tammikuussa 2005 TKL:n omistaman Rönnäsin
rantasaunan edustalla.531
Vuoden lopulla sijoittajat olivat ryhtyneet osoittamaan kiinnostusta alueeseen. Tällöin
johtokunnassa päätettiin, että jos alueelle ei löydy kokonaisvaltaista ostajaa, niin
529
TKL:n Jhtk.n työryhmä 16.5.2002, 8.1 §.
530
Kts. tästä huomiosta esim. TKL:n Jhtk. 20.11.2002, 9.3 §, Liite n:o 8; 5.2.-6.2.2003, 12 §, Liite n:o 8; Jhtk:n
työryhmä 25.4.2003, 6 §.
531
Rönnäsin Kausikämppien sähköpostitiedonanto TKL:n toiminnanjohtaja Matti Kangasalustalle 10.1.2005. TKL:n
Jhtk:n koktpk. 1.3.2005, 7.3 §, kuvat sisältyvät 4.5.2005 ja 27.5.2005 TKL:n Jhtk. kokptk. väliin vuoden 2005
pöytäkirjakansioon.
137
ryhdyttäisiin valmistelemaan mökkien myyntiä osakesarja kerrallaan. Keväällä eräs sijoittaja
teki tarjouksen alueesta mutta se oli aiempiin tavoitteisiin nähden niin pieni, ettei kauppoja
syntynyt. Johtokunnan puheenjohtaja Hannu Salo kertoi vuosikokouksessa 2006
toukokuussa, että hanke Rönnäsin myymiseksi rauhoitetaan eikä aktiivista myyntityötä
tehdä. Hän näki kuitenkin, että kauppa voi silti toteutua lyhyelläkin aikavälillä, jos riittävää
kiinnostusta siihen ilmenee. Vuoden päästä tästä laajennettiin omistuksia, kun tarjolle tuli
tonttia ympäröivä alue halpaan hintaan toukokuussa 2007.532
Muitakin huolia Rönnäsin suhteen ilmeni täysin yllättäen. Talvimyrsky riehui myös
Rönnäsissä tammikuussa 2005 ja se oli nostanut merivedenpintaa lähes rantasaunalle asti.
Tie alueelle oli vedenpaisumuksen vallassa. Merentutkimuslaitos mittasi ennätyksellisen
korkean lukeman +197 senttimetriä vedenkorkeuden nousua Haminan mittauspisteessä
9.1.2005.533
Levin Origon uudisrakentaminen
Levin lisärakentaminen aktivoitui vuoden 2002 aikana. Tuolloin kerrottiin ilmenneen
tarvetta saada alueelle lisää ”tasokasta majoitustilaa”.534 Levin Matkailun kanssa käytiin
neuvotteluja ja pohdittiin tulevaa hankkeen toteuttamismallia perusteellisesti. Aluksi
ajateltiin, että uuden yhtiön omistuspohja jakautuisi 40/40/20, jotta yhdelläkään
perustamisessa mukana olevalla yhtiöllä ei olisi enemmistövaltaa uudessa yhtiössä.535
Levin Matkailu halusi toimia keskeisellä paikalla TKL:n omistaman Levin Portin eli
kätkä Neljän tontin luona. Hanketta pidettiin TKL:n taholla kannatettavana, koska sen
nähtiin olevan ”imagollisesti TKL:lle positiivista” sekä myös yhdistyksen tulevaisuuden
toimintaa tukevaa. Aluksi ajateltiin, että hanke toteuttaisiin yksin ilman Levin Matkailua.
Samalla päätettiin, että myöhemmin muillakin halukkailla olisi sitten mahdollisuus ostaa
kiinteistöyhtiön osakkeita. Mahdollisina ostajina nähtiin juuri neuvottelukumppani Levin
Matkailu Oy, MVL, MJ sekä Jalostusmeijerien Liitto. Koko jäljellä ollut rakennusoikeus
920 neliömetriä päätettiin käyttää loppuun. Jopa Levin Portilla sijainneen MyllynÄijä
ravintolan kellaritilojen 63 neliötä otettiin tämän projektin käyttöön. Kun helmikuussa
2003 oli vielä ajateltu lanseerattessa hankkeelle työnimeksi ”Levin Origo”, että hanke
toteutettaisiin yksin, oltiin huhtikuussa otettu jo toinen suunta. Nyt Levin Matkailu
532
TKL:n Jhtk. 20.11.2003, 8.1 §; työryhmä 25.5.2004, 7 §; Jhtk. 23.6.2004, 7 §; 27.8.2004, 8 §; 13.1.2005, 13 §;
4.5.2005, 9.4 §; 27.5.2005, 8 §; 16.11.2005, 9.2 §; 8.3.2006, 12 §; 19.5.2006, 8 §; Vuosikokous 20.5.2006, Liite n:o 2;
Jhtk. 6.3.2007, 12 §; 25.5.2007, 9 §; kts. myös Matti Kangasalustan haastattelu 7.11.2013.
533
Kts. esim. http://www.getunderground.fi/web/page.aspx?refid=99&newsid=35546&page=35 (Luettu 8.12.2014) sekä
http://www.itameriportaali.fi/fi/tietoa/yleiskuvaus/veden_liikkeet/vedenkorkeus/fi_FI/vedenkorkeusvaihtelu/ (Luettu
8.12.2014). Aiemmin vuonna 1982 oli mitattu edellisen kerran samankaltaisia ja jopa hieman korkeampia lukuja kuin
2005 Kemissä.
534
TKL:n Jhtk. 23.8.2002, 9.2 §. Muistio Levin Portin tontin jatkosuunnitelmat 7.11.2002/Matti Kangasalusta, Liite n:o
8, Jhtk. 20.11.2003, 9.3 §.
535
TKL:n Jhtk. 20.11.2002, 9.3 §; 5.2.-6.2.2003, 12 §, Liite n:o 8.
138
haluttiin mukaan ja siltä toivottiin sopimusta mukaan tulosta ennen projektin lopullista
toteuttamispäätöstä.536
Asiaa oli pohdittu todellakin hyvin perusteellisesti. Vaihtoehtoja pohdinnoissa nähtiin
olevan kolme erilaista. Ensimmäisessä vaihtoehdossa A ajateltiin, ettei hanketta toteutettaisi
ollenkaan. Toisen vaihtoehto B:n mukaan nähtiin, että oma osuus rakennuskustannuksista
olisi noin 40 prosenttia ja loput tulisi katetuksi Levin Matkailun osakemyynnillä.
Kolmanneksi vaihtoehdoksi C oli tarjolla koko osakekannan omistus. Lopulta päädyttiin
suurinpiirtein ratkaisuun B. Omistus jakautuisi siten, että TKL:llä oli 60,4 prosenttia
osakkeista ja Levin Matkailulle jäi 39,6 prosenttia. Levin Matkailun mukaan lähtö
varmistui kesän lopulla, joten hanketta voitiin ryhtyä toteuttamaan. Rakentaminen saattoi
alkoi keväällä 2004. Työt edistyivät koko ajan hyvin ja harjakaisia päästiin viettämään
syyskuussa. Valmiin rakennuksen luovutus tapahtui joulukuussa 2004. Ainoa asia, joka
muuttui alkuperäisiin piirustuksiin nähden, oli talon ulkoväri. Aluksi maalina oli punainen
mutta väri vaihtui ensimmäisen maalauksen jälkeen ”yleistä mielipidettä kunnioittaen” niin
sanotuksi Levin siniseksi. TKL:n jäsenistön käyttöön valmistuneesta rakennuksesta jäi
huoneisto Origo 5, jonka jäsenhinnat olivat 50 prosenttia alennettuja listahintaan
verrattuna.537
Lähes heti Levin Origon valmistuttua Levin Matkailu ilmoitti, että uudetkaan
rakennetut tilat eivät tule riittämään heidän tulevalle toiminnalleen. Tästä seurasi, että
Kätkä Neljä tontille haettiin ja saatiin Kittilän kunnalta tarvittavat lisärakennusoikeudet,
joita Levin Matkailu oli halunnut. Levin Origon lisärakentaminen ja laajennustyöt
valmistuivat 2009 ja niistä kustannuksista vastasi Levin Matkailu. Tämän myötä TKL siirtyi
Levin Origossa vähemmistöosakkaaksi neljällä lomaosakehuoneistolla.538
TKL:n verotus yleishyödyllisenä yhdistyksenä ja yhdistyksen sijoitustoiminta
TKL:n verotuskohtelu on Kylpylän kauppojen jälkeen tapahtunut kuten muillakin
yleishyodyllisillä yhdistyksillä. Verottaja tiedusteli kesällä 2001 toiminnan luonnetta. TKL
lähetti selvityksen verotoimistolle. Tuossa kirjeessä todettiin toiminnan kohdistuvan
jäsenten hyvinvoinnin edistämiseen sekä ulottuen myös laajempiinkin kansalaispiireihin eli
maidontuottajiin sekä maidon erikoiskoulutettuihin valmistajiin. Verovirasto uskoi
selvitykset ja teki 2005 ja 2006 vielä päätöksen siitä, että TKL oli yleishyödyllinen yhteisö,
joten sen verotus oli arvonlisävapaata liiketoiminta pois lukien.539
Hotelli Seaside Merikampin osakkeista oli ostettu Valiolta sen toivomuksesta 1995
yhtiön liiketoimintajärjestelyjen yhteydessä 40 prosenttia. Omistus myytiin 2001 takaisin,
kuten kauppoja tehtäessä oli sovittu. Kaupat tehtiin helmikuuhun 2001 mennessä ja tämä
vapautti rahaa sijoitustoimintaan. Nämä varat päätettiin ”mahdollisesti hajauttaa”. Rahojen
sijoittaminen annettiin työryhmän hoidettavaksi. Toiminnanjohtaja Matti Kangasalustan
536
TKL:n Jhtk:n työryhmä 25.4.2003, 6 §; Jhtk. 15.5.2003, 6 §; Jhtk:n työryhmä 5.6.2003, 6 §; TKL:n Vuosikokous
30.8.2003, 12 §; Jhtk. 20.11.2003, 9.3 §; Jhtk:n työryhmä 25.5.2004, 6 §; Jhtk. 23.6.2004, 8-9 § (Levin Kausikämpät
jaettiin kahteen yhtiöön Levin Porttiin ja Levin Kausikämppiin Portin myymisen vuoksi); 27.8.2004, 10 §; 13.1.2005,
10.1-10.2, 11-12, 14 §; kts. myös Matti Kangasalustan haastattelu.
537
Emt.
538
Matti Kangasalustan haastattelu 7.11.2013; Aila Nummen haastattelu 6.11.2013.
539
Jhtk. 16.11.2005, 5 §; 7.11.2006, 5 §. Ensimmäinen tiedustelu TKL:n Jhtk. kokptk. 24.8.2001, 9.1 §.
139
tehtäväksi tuli sijoittaa maaliskuussa 2002 vapautuneet varat ”mahdollisimman hyvällä
tuotolla ja turvallisesti”. Varat päädyttiin sitomaan osaksi velkakirjaottolainaussijoitukseen
OKO-järjestöpankkiin toukokuussa 2002. Osa sidottiin Levin Origon rakentamiseen.
Varsinainen sijoitussalkku perustettiin sen jälkeen, kun Levin Portti myytiin siinä
ravintolatoimintaa harjoittavalle Virkkulevi Oy:lle 2005. Aluksi päätettiin, ettei tilille
kaupasta saatuja rahoja lähdetä sijoittamaan osakemarkkinoille ”tässä vaiheessa”
toukokuussa 2005, vaan rahat päätettiin pitää kahden prosentin koron antavalla
korkotilillä. Marraskuussa 2005 kuitenkin merkittiin OP-sijoitusrahastoja mutta jälleen
vain osalla potentiaalisesti käytössä olevista rahoista muun likviditeetin varmistamiseksi.
Levin Portin kauppahinnasta saatu raha liitettiin tilinpäätöksen ylijäämänä Terveyskylpylärahastoon tulevia investointeja ajatellen. Keväällä 2006 annettiin OKO:lle valtuutus
sijoitussalkkuun liittyvien varojen varainhoitoon.540
Palatsivallankaappaus 2007 eli mikä uuden Terveyskylpyläliiton nimeksi?
Toiminnan muuttumisen jälkeen kysymys yhdistyksen nimen muuttamisesta aktivoitui
ensimmäisen kerran jo 1991. Eihän kylpylätoiminta ollut sallittua kauppaan sisältyneen
kilpailukieltolausekkeen vuoksi 10 vuoteen TKL:lle. Myös ensimmäisissä kaupan jälkeisissä
vuosikertomuksissa todettiin kylpylätoiminnan ”jääneen historiaan”. Nimenvaihdosasia oli
siis akuutti ja se päätettiin ottaa muutostavoitteeksi kahteenkin otteeseen. Ensin siitä
luovuttiin kesällä 1991, vaikka asia oli jo ehtinyt vuosikokouskutsun esityslistaan, sitten asia
päätettiin lokakuussa 1992 tuoda käsiteltäväksi seuraavaan vuosikokoukseen.541
Jostain syystä nimenvaihdosasia kuitenkin jäi tuolloin useammaksi vuodeksi syrjään.
Tilintarkastaja Esa Hietala kyseli alkutalvesta 1996, oliko liiton nimen muuttamisesta ollut
puhetta. Kysymys herätti keskustelua johtokunnan työryhmässä mutta päätöksenä tuolloin
oli, ettei asia ollut juuri nyt ajankohtainen. Ilmeisesti liiketoiminnan järjestelyt veivät
energiaa niin paljon, ettei nimenmuutosprosessia tuolloinkaan ehditty miettiä
pidemmälle.542 Johtokunnassa keskusteltiin vielä uudelleen nimenmuutoksesta
marraskuussa 1996 mutta asiaa ei pidetty ajankohtaisena vielä tuolloinkaan.543
Seuraavat vuodet olivat, kuten edellä on jo kuvattu, niin hektisen suunnittelun ja
rakentamisen aikaa, ettei yhdistyksen nimen semanttiselle pohtimiselle liiennyt suuremmin
aikaa. Vasta maaliskuussa 2006 päätettiin johtokunnassa, että oli tullut aika muuttaa sekä
nimeä että sääntöjä samalla kertaa.544 Toiminnan tarkastelussa, joka suoritettiin 2002
keväällä, ei nimiasia ollut noussut esille, vaikka tuolloin kyllä havaittiin, ettei sääntöjä ollut
540
Jhtk:n työryhmä 21.2.1996, 9.2 §, Liite n:o 5 TKL/YHTIÖIDEN TOIMINTAMUODON LINJAUSTA 1996
(Merikampin osto); Jhtk. 25.8.2000, 7.3 §; 4.2.2001, 11.1 § (Merikampin myynti); 13.2.2002, 11.3 § (sijoitustoiminnan
alku); 4.5.2005, 9.5 § (Levin Portin myynnistä tulleet rahavarat); 16.11.2005, 10.3 § (OP-sijoitusrahastomerkintä);
8.3.2006, 7 § (osakkeet), 10.2 § (Ylijäämä Terveyskylpylärahastoon); 19.5.2006, 10.1 § (varainhoitosopimus).
541
TKL:n Jhtk. 22.10.1992, 4.2 §; 18.6.1991, 8 §.
542
TKL:n Jhtk. työryhmä 12.11.1996, 7 §.
543
TKL:n Jhtk. 21.11.1996, 9.1 §.
544
TKL:n Jhtk. 8.3.2006, 13 §.
140
uudistettu sitten vuoden 1994 jälkeen. Tärkeämmiksi asioiksi 2002 nousivat esille
taustaryhmäjaon kirjaus sekä jäsenpohjan laajennuksen pohtiminen.545
Vuosikokoukseen nimen- ja sääntöjen muutosesitys tuotiin keväällä 2006, joka hyväksyi
muutostyön aloittamisen. Suunnittelutyö nimen muuttamiseksi alkoi ja samalla tulivat
uudistettaviksi myös säännöt. Näin nämä asiat kytkeytyivät faktuaalisesti yhteen.
Tavoitteeksi asetettiin muutostyön saattaminen maaliinsa seuraavan vuoden vuosikokouksessa. Tämän jälkeen asetettiin toimikunta valmistelemaan sääntöjen virallista
muuttamista.546
Nimen muutos toteutuikin vuosikokouksessa 2007 eräänlaisena silkkihansikkain
suoritettuna palatsivallankaappauksena. Kokouksen alussa sen puheenjohtajaksi valittiin
MVL:n taustaryhmästä meijeriteknikko Tarja Loppi Enosta. Hänen johdollaan nuijittiin
kaikkien kokouskäytänteiden mukaisesti ensiksi pöytään ehdotetut sääntömuutokset, joihin
kellään ei kokouksessa enää ollut mitään muutosesityksiä. Tämän jälkeen ryhdyttiin
käymään hallituksen jäsenten vaalia, koska uudet säännöt astuivat niiden hyväksymisen
jälkeen voimaan välittömästi. Valittavaksi tuli uusien sääntöjen myötä kuusi varsinaista
jäsentä ja kolme varajäsentä.547 Ennen äänestystuloksen ”julistamista” on vielä katsottava
taustojen valaisemiksi, mitä asiassa oli tapahtunut ennen vuosikokousta.
Perustettaessa sääntötoimikuntaa edellytettiin, että suuren yleisön suuhun jo taipunut
TKL-lyhenne olisi säilytettävä. Tammikuussa 2007 sääntötoimikunta otti työnimeksi
”Terveys- ja kuntolomat TKL ry” -nimen, joka säilyttäisi lyhenteen ilman muutosta.
Meijerijohtajia edustanut talousneuvos Matti Hämäläinen avasi tämän jälkeen johtokunnan
kokouksen maaliskuussa 2007. Hän totesi sääntömuutoksien tekemisen ja suunnittelun
olleen pääsääntöisesti ”teknistä tarkastelua”. Johtokunnan kokoonpanoa koskevan
keskustelun hänkin näki kuitenkin olleen ”keskustelua herättävä kohta”, johon tulisi
paneutua. Valiolainen tuottajia edustanut Jukka Paananen oli tätä ennen lähestynyt
toiminnanjohtaja Matti Kangasalustaa sähköpostitse helmikuussa 2007. Viesti liitettiin
samana päivänä kokoontuneen TKL:n sääntötoimikunnan pöytäkirjan liitteeksi, jonka
vuoksi sitä tässä siteerataan.548
Paananen katsoi, että TKL voi kyllä muotoilla sääntönsä parhaaksi katsomallaan tavalla,
koska Valiolla ei ollut sijoituksia valvottavanaan yhdistyksessä. Mutta valiolaiset toivoivat
kuitenkin, että yhteys alkutuotantoon TKL:n uudessa hallituksessa säilyisi. Hän vetosi tässä
asiassa siihen, että kylpylätoiminta oli aikoinaan laitettu käyntiin myös maidontuottajilta
kerätyillä lahjoituksilla. Valiolla ei Paanasen mukaan ollut minkäänlaisia hallituspaikkavaatimuksia mutta silti he toivoivat yhtä hallituspaikkaa uudessa hallituksessa
”herrasmiessopimuksella”. Maidontuottajien toivottiin myös voivan olla jäseninä uusien
sääntöjenkin puitteissa. Nimiehdotusta Paananen piti onnistuneena. Sääntötoimikuntaa
kuullut johtokunta päätti nimen- ja sääntöjen muutoksen esittämistä vuosikokoukselle
maaliskuussa sellaisella evästyksellä, että keskustelussa toivotaan hallintopaikkajaon suhteen
”herrasmiesmenettelyä”, jotta minkään taustaryhmän ei tarvitsisi tuntea asemansa
545
TKL:n Jhtk. työryhmä 16.5.2002, 7.1 §.
546
TKL:n Vuosikokous 20.5.2006, 12 §.
547
TKL:n Vuosikokous 26.5.2007, 2.1, 7, 9 §.
548
TKL:n Jhtk. 7.11.2006, 10.2 §; TKL:n sääntötoimikunta 10.1.2007, 4 §; 22.2.2007, 3 §, Liite 3; Jhtk. 6.3.2007, 1,
13 §. Aila Nummen haastattelu 6.11.2013.
141
heikentyneen. Nähtiin myös, että yhteistyö eri taustaryhmien kesken oli ”toiminut hyvin ja
rakentavasti”. Hallinnon laajapohjaisuus korostui maidontuottajien ja meijerijohtajien
keskusteluun esittämissä kommenteissa. Esille kun oli otettu myös MVL:n ajatus TKL:n
uudesta hallintomallista.549
Paikkajako herätti keskustelua johtokunnassa vielä uudelleen ennen vuosikokousta.
Tuottajien ja meijerijohtajien edustajat paheksuivat MVL-taustaisten jäsenten ajatuksia
muuttaa paikkajaon perusteita, joita oli arvostelijoiden mukaan ”vaalittu Ikaalisten
Kylpylän ajoilta 1980-luvun vaihteesta saakka”. He esittivät, että kysymys otettaisiin esille
vuosikokouksessa käytävässä vaaleja koskevassa keskustelussa. Lopuksi he toistivat toiveen
siitä, että jatkossakin pyrittäisiin turvaamaan tuottajien ja johtajien edustus hallituksessa
”kirjoittamattomalla herrasmiessopimuksella”.550
Mutta MVL:n taholta oli päätetty katkaista toiminnan syntyajoista elämään jäänyt
napanuora lopullisesti. Eräänlainen meijerialan koulutettujen erikoiskoulutuksen saaneiden
toimihenkilöiden viimeinen torpparivapautus oli alkanut. Palataan siksi takaisin Ouluun ja
vuoden 2007 vuosikokouksen tunnelmiin. Kokous ryhtyi äänestämään uusista hallituksen
jäsenistä yksi kerrallaan hyvin tietäen kaikki asiaan liittyneet evästykset. Ensimmäiseksi
jäseneksi ehdotettiin keravalaista tuotantovastaavaa Aila Nummea sekä maanviljelijä Terho
Paavolaa. Molemmat saivat kannatusta, joten suoritettiin demokratian toiminnan takaava
suljettu lippuäänestys, johon osallistui 35 äänestäjää. Nummi sai annetuista äänistä 27 ääntä
ja Terho Paavola kahdeksan ääntä, joten Nummi tuli valituksi. Tämän jälkeen ehdotettiin
toiseksi jäseneksi meijeristi Kari Harsiaa ja maanviljelijä Jaakko Rouhiaista. Annetuista
34:stä äänestä Harsia sai 28 ääntä ja Rouhiainen kuusi ääntä, joten Harsia tuli valituksi.
Vielä kolmannenkin jäsenen kohdalla päädyttiin äänestämään, kun kokouksessa
hallitukseen ehdotettiin sekä instrumenttiasentaja Tuomo Jaakkolaa että Valion johtaja
Seppo Alhokoskea. Jaakkola sai äänestyksen 31 äänestä 23 ääntä ja Alhokoski kahdeksan
ääntä. Jaakkola siis valittiin TKL:n uuteen hallitukseen. Neljännestä kuudenteen jäseneen ei
enää äänestystä tarvittu, vaan hallituksen muiksi jäseniksi tulivat ehdotetut alikonemestari
Jorma Ruotsalainen, meijeriteknikko Johanna Kaihua sekä teknikko Hannu Salo.
Hallituksen yleisvarajäseniksi tulivat meijeriteknikko Martin Virta, TKL:n oto.
toiminnanjohtaja Matti Kangasalusta sekä MVL:n järjestösihteeri Juha Yli-Kovanen. MVL
oli saanut kaikki ehdokkaansa lävitse, eikä hallitukseen tullut muiden ryhmien edustusta
ollenkaan.551 MVL:n ajatuksena oli, että hallintoa yksinkertaistettiin mutta jäsenyyskriteerit
säilytettiin entisellään.552
Toiminta uuden hallinnon aikana
Vuonna 2008 Rönnäs jaettiin kahdeksi yhtiöksi Rönnäsin Kausikämpät 1 ja 2, jossa toiseen
kuuluivat mökit 1-7 ja toiseen kokoustilarakennus sekä rantasauna. Maa-alueista tehtiin
hallinnanjakosopimus, joka toteutui vuoden 2009 alusta, jolloin myös toteutettiin
kattoremontti mökkeihin. Levin Origo liitettiin vuonna 2009 osaksi Levin Matkailu Oy
549
Emt.
550
TKL:n Jhtk. 25.5.2007, 11 §.
551
TKL:n Vuosikokous 26.5.2007, 9 §. Aila Nummen haastattelu 6.11.2013.
552
Keskustelu Matti Kangasalustan ja Aila Nummen kanssa 30.12.2014.
142
-konsernia, koska lisärakennusoikeuden myynnin jälkeen TKL:n omistus putosi 28
prosenttiin yhtiöstä. TKL omistaa Origon yläkerran neljä lomahuoneistoa. Levin
Kausikämpissä toteutettiin mittava sisätilojen saneeraus, terassien rakentaminen ja
ulkomaalaus vuosina 2009 ja 2010. 553
TKL:n jäsenhintoja tarkastettiin matkan varrella mutta alennuksia ei missään vaiheessa
unohdettu. Kaikista Kausikämppien huoneistoista jäsenet saavat edelleen tätä kirjoitettaessa
45 prosentin alennuksen listahinnoista. Molemmissa kohteissa on sattunut joitain
vesivahinkoja, joiden korjauksen yhteydessä on Rönnäsissä uusittu lähes koko alakerta.
Levin Kausikämppien sisustus on uusittu ja Rönnäsissä on päätetty peruskorjata yksi mökki
vuosittain. Levillä lomahuoneistojen vuokrauksesta huolehtii edelleen Levin Vuokramökit
Oy. Rönnäsissä Tessamar Oy myi liiketoimintansa vuonna 2013 Tsacon Oy:lle, joka
huolehtii toiminnasta siellä.
Vaikka lomapaikkojen käytännön hoitaminen on ollut paikallisten yrittäjien käsissä
vuodesta 1999, on TKL:n kaiken muun toiminnan pyörittäminen (muun muassa mittavat
remontit ja rakennusoikeuksien järjestelyt) kuuluneet (oto) MVL:n toiminnanjohtaja Matti
Kangasalustalle. MVL:n toimistonhoitaja Eija Kousa (oto) on hoitanut myös TKL:n
toimistonhoitajan tehtävää sen jälkeen kun Sinikka Vornila jäi pois MVL:n ja TKL:n töistä
keväällä 1998. Vornila hoiti molempien liittojen kirjanpidon ja oli myös mukana
Kausikämppien varauspalvelussa Birgitta Rossilahden jäätyä siitä pois 1996 keväällä.
Molempien liittojen kirjanpidon on hoitanut siitä lähtien Tivonet Oy:stä Lahja Kiuru
(sittemmin Lakio). Matti Kangasalustan jäätyä eläkkeelle 1.11.2010 alkaen, on toiminnasta
vastannut uusi MVL:n toiminnanjohtaja Juha Yli-Kovanen ja lisäksi mukana toiminnassa
ovat olleet edelleen myös Eija Kousa ja Lahja Lakio.
Epilogi - Terveyden kylvyn jatkuvuus
Alkuvuodet 1953-1974
MVL:n perustaessa joulukuussa 1953 Maitotalousväen Reuma- ja Lomaliitto ry:tä Suomi
eli vielä sodanjälkeistä hidasta ja raskasta jälleenrakennuskautta. Liitto oli kerännyt rahaa
kolme kertaa vuodesta 1949 lähtien arpajaisilla. Noiden arpajaisten tulokset eivät vielä
tuolloin riittäneet lomapaikan ostamiseen mutta ne innoittivat tuolloiset toimijat, etupäässä
MVL:n toiminnanjohtaja Heikki Norrin ideoimaan pääomaköyhässä maassa ajalleen niin
tyypillisen rahankeräyksen, jossa maitotileistä luovutettaisiin summa MVL:lle liiton oman
lomatoiminnan käynnistämiseksi. Noin vajaan viiden vuoden päästä tammikuussa 1958
päästiin rekisteröimään Tuomarlan Reumaliitto. Keräysrahoilla oli saatu ostettua Ikaalisten
Tuomarlan tila ja muutama muu tila Ikaalisista 1955. Pian tämän jälkeen aloitettiin toinen
maitokeräys 1959, jolla ryhdyttiin keräämään kuntouttavaan toimintaan sekä tätä
tarkoitusta palvelevan kylpylän perustamista varten pääomaa. Ikaalisten Terveyskylpylä
valmistui reilun vuoden rakennusajan jälkeen 1965 ja samana syksynä rekisteröitiin
toimintaa hoitaneen organisaation nimeksi Terveyskylpyläliitto valtakunnallisen
Reumaliiton reklamoitua useaan kertaan Tuomarlan Reuma- ja Lomaliiton nimestä.
553
TKL:n sääntötoimikunta 10.1.2007, 2 §; TKL:n hallitus 26.8.2007, 9.2, 10 §; 28.11.2007, 9.2, 9.3 §; 26.3.2008,
12-13 §; 23.5.2008, 7 §; 11.6.2008, 7-8 §; 26.11.2008, 9 §; 11.3.2009, 12-14 §; 1.9.2009, 9 §. Aila Nummen
haastattelu 6.11.2013; Matti Kangasalustan haastattelu 7.11.2013.
143
Toiminta keskittyi kuntoutustoimintaan jäsenille mutta pikku hiljaa havaittiin, Valion
pääjohtaja Pellervo Saarisen kuningasidean kautta (meijerien lukumäärää pudotettiin
radikaalisti 1960-luvulta 1970-luvun puoliväliin), että asiakaskuntaa on löydyttävä
muualtakin kuin MVL:n piiristä. Sotaveteraanien ja sotainvalidien kuntoutusta oltiin
järjestämässä samaan aikaan kuntoon 1970-luvun alussa ja tästä valikoitui hyvin
luonnollinen asiakasryhmä kuntoutustyölle. Valtion tapaturmaviraston maksusitoumuksien
kautta talouteen tuli tiettyä ennakoitavuutta ja kylpylän toiminta vakiintui. Kylpylän
johtajaksi siirtynyt Heikki Norri sai komealle uralleen kuitenkin hieman ikävän lopun, sillä
toimintansa loppuvaiheessa liitossa hän, ilmeisesti osin maan tavan mukaisesti, sekoitti
kylpylän ja oman toiminnan sekä joutui jäämään ensin sairaslomalle ja sitten eläkkeelle
muiden Terveyskylpyläliiton toimijoiden ryhdyttyä kyseenalaistamaan hänen toimintatapojaan liiton johdossa. Toimintaa sävytti idealismi ja toive jonkin parantamisesta.
Toiminnanjohtaja Norri oli sinänsä hyvin aikaansa ilmentävä käsitteellinen hahmo, hänen
toimissaan kotitalouden ja yritystalouden varat menivät sekaisin kuten vaikkapa Olavi J.
Mattilalla Valmetissa oli mennyt.554
Vakiintumisen kauteen 1975-1982
Kylpylän johtoon tuli MVL:stä nuori Timo Heinola 1975. Hän sai hilattua kylpylän
tuloksen positiiviselle kasvu-uralle ja toimivaksi 1980-luvun taitteeseen mennessä, jolloin
maidontuottajat otettiin mukaan omistukseen ja hallintoon vanhan kannattajajäsenkeräyksen hengen mukaisesti. TKL:n puheenjohtajana vuodesta 1961 toiminut Vieno
Laine näkikin tuottajissa vahvan käyttäjäkunnan kylpylälle. Kylpylän johtamisen vaatima
kova työ ja siihen liittyneet stressiä tuottaneet paineet mursivat kuitenkin Heinolan
terveyden. Heinola vapautettiin tehtävistään keväällä 1983.
Uudeksi toimitusjohtajaksi tulleella ekonomi Erkki Luomalla oli suuria suunnitelmia.
Hän ryhtyi viemään kylpylää pörssiin listautumalla ensin OTC-listalle. Samaan aikaan
johtokunnan puheenjohtajaksi ja myöhemmäksi varapuheenjohtajaksi tullut Valion Juhani
Rinta kuitenkin suunnitteli jo koko toiminnan ja omaisuuden myyntiä. Luomalle myynti
oli suuri pettymys mutta kokemus alalta vei hänet pian Naantalin kylpylään töihin.
Toimintaa voidaan sanoa sävyttäneen tässä vaiheessa eräänlainen toiminnan yleinen
rationalisoituminen ja talouden pidon kurinalaistuminen, koska tilinpidon seuranta
aktivoitui reaaliaikaisesti aivan uudella tavalla verrattuna aiempaan hyvin löyhään ja
suurpiirteiseen taloudenpitoon. Markkinaorientoituneisuus tuli mukaan toimintaan ja
kuntoutus jäi jollain tasolla hieman syrjään siten, että kylpylän myynnissä korostui sen
luonne viihdekylpylänä.
Myynti ja uusi toiminta 1990-luvulla
Myyminen toteutettiin kahdessa vaiheessa. Ensin myytiin majoitus- ja ravintolapalvelut
tuottanut Kylpyläkasino Oy Uhvatta Oy:lle ja Syncap Oy:lle. Yhtiöiden taustalta löytyivät
Kari ja Jussi Uoti, joiden yrityksien johdossa olleiden Pekka Kivisen ja Jorma Saarikedon
kanssa yhteistoiminta huomattiin TKL:n näkökulmasta katsottuna nopeasti täysin
mahdottomaksi. Jälkimmäiseen TKL:n maiden ja irtaimen omaisuuden kauppaamiseen
554
Vrt. Mattilasta Levä 2008, 225-228.
144
saatiin tarjoavaksi osapuoleksi mukaan talon tuolloisesta johdosta TKL:n toiminnanjohtaja
Jouni Kaappa taustaryhmineen, joten TKL:n onneksi kauppahinta ei jäänyt niin alhaiseksi
kuin se oli Kylpyläkasinon antamissa ensimmäisissä tarjouksissa. Toinen kauppa toteutui
tammikuussa 1991, kun TKL myi maat ja omaisuutensa kylpylässä Kylpyläkasinolle
muutaman kuukauden asiaa harkittuaan. Myyntiä edelsi tiukka tarjouskilpailu. MVL:n
toiminnanjohtaja Heimo Breilin olisi halunnut myydä toimivalle johdolle mutta
enemmistö johtokunnan päättäjistä kannatti Kylpyläkasinolle myyntiä. Myyminen tapahtui
TKL:n näkökulmasta yhdennellätoista hetkellä juuri ennen Minervan pöllön lentoa, sillä
jälkikäteen on helppo arvioida, että muutamaa vuotta myöhemmin kylpylän hinta olisi
romahtanut laman myötä.
TKL oli kauppojen jälkeen olemassa enää yhdistyksenä, jolla oli valtava määrä
varallisuutta erilaisissa muodoissa mutta ei omia toimintoja. Lisäksi TKL:n onneksi Uotien
bisnekset romahtivat vasta sen jälkeen, kun liitto oli 1993 saanut kaikki saatavat rahansa
heiltä pois. Kauppojen vuoksi TKL:n kuitenkin piti palauttaa Raha-automaattiyhdistykseltä
saamiaan avustuksia takaisin. Tässäkin asiassa liitolla kävi tuuri, sillä summaa
kohtuullistettiin puoleen alkuperäisestä valtiovallan esittämästä takaisinperintävaatimuksesta. Tämän sysäyksenä TKL ryhtyi hetken hiljaiselon ja ”lepokauden” jälkeen
toimimaan lomamökkien vuokraustoimialalla. Esillä ollut toiminnan lakkauttaminen ei
toteutunut, vaan toimintaa päätettiin jatkaa. Tilat löytyivät MVL:n toimistotilojen
yhteydestä. Uusmuotoisen vuokraustoiminnan kulurakenne osoittautui kuitenkin hyvin
nopeasti liian raskaaksi liiton taloudelle. Saneeraustoimet olivat edessä 1990-luvun
puolivälissä maan jo päästyä irti pahimmasta lamatodellisuudesta. Sattumalta tällöin liiton
yrityksen, Kausikämpät Oy:n markkinointipäällikkönä toimineelle Teijo Talkalle aukeni
mahdollisuus siirtyä Yhdysvaltoihin. Lisäksi varauspalveluita ja vuokrausmyyntiä oman
yrityksensä L & B Investin kautta hoitanut Birgitta Rossilahti sai hyvän työtarjouksen
muualta. Näin toiminnan kulut saatiin minimoitua toiminnan itsensä siitä kuitenkaan
kärsimättä. Vuokraustoiminnot siirtyivät omiin kohteisiin, joiksi olivat valikoituneet
Rönnäsin ja Levin Kausikämpät. Hieman myöhemmin 1990-luvun lopussa Rönnäsissä ja
Levillä päädyttiin kokonaisvuokraukseen, joka vapautti otona toiminnanjohtajan tehtäviä
hoitaneen Matti Kangasalustan energiaa toiminnan laajentamiseen. Leville oli rakennettu
1995 valmistunut Levin Portti, jonka jälkeen siellä ryhdyttiin seuraavan kerran
laajentamaan rakennuttamalla 2002 alkaen Levin Origo, jonka pääomistajuudesta
kuitenkin luovuttiin loppuvuodesta 2008 lisärakentamisoikeuksien myymisen Levin
Matkailut Oy:lle toteuduttua. Tätä vaihetta on sävyttänyt immateriaalinen taloudenpito
huomion siirryttyä yhä enemmän kohti immateriaalisia osakemarkkinoita.
Nimenmuutos 2000-luvulla
Terveyskylpyläliiton nimi oli semanttisesti ajatellen käynyt harhaanjohtavaksi Ikaalisten
kauppojen myötä. Nimenmuutosasiaan palattiin ensimmäisten 1990-luvun alun yritysten
jälkeen kuitenkin vasta 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen kääntyessä lopuilleen.
Tuolloin toteutettiin nimen- ja sääntöjenmuutos 2007 vuosikokouksessa. Nimeksi tuli
nykyinen TKL:n Terveys- ja kuntolomat ry. Samalla hallintoon tuli yksinomaan MVL:n
taustaryhmittymästä tulevia edustajia huolimatta Meijerijohtajien ja Valion toisenlaisista
toiveista. Hallituksen puheenjohtajana aloitti ensimmäisenä naisena Aila Nummi.
145
TKL:n virallisesti 61-vuotiseen historiaan on ehtinyt mahtua hyvin monenlaisia
inhimillisiä kokemuksia ja hetkiä. On ollut iloa, surua, kriisejä ja vaikeuksia sekä myös
talouden ajoittaisia nousuja ja laskuja. Yhdistyksen tarkoitus ei jälkikäteen arvioiden
kuitenkaan ole paljoa matkan varrella muuttunut. Edelleen tarkoituksena on sääntöjen 2
pykälän mukaisesti ”lomanvieton ja matkailun puitteissa terveyden ja viihtyisyyden
edistäminen”. Monenlaisista historian saatossa kohdatuista muutospaineista huolimatta
eräänlainen terveyden kylpy siis jatkuu yhdistyksen jäsenille edelleen. Mukana toiminnassa
on aikojen saatossa ollut hyvin persoonallisia miehiä ja naisia, aika veli- ja siskokultia.
Luettelo 1:
TKL:n puheenjohtajat 1960-2014
1960
1961-1983
1984-1985
1986-1991
1992-1997
1998-2002
2003-2007
2007-2013
2014-
Matti Heininen
Vieno Laine
Juhani Rinta
Heimo Breilin
Tauno Mikkola
Esa Pietikäinen
Hannu Salo (elokuun loppuun)
Aila Nummi (syyskuusta 2007)
Juha Tikkanen
146
Lähteet ja kirjallisuus
Arkistolähteet:
TKL:n arkisto, MVL:n arkisto, MVL
Pöytäkirjat 1959-2009
Kirjeenvaihto (eri vuosilta, osin dateeraamatonta)
Toimintasuunnitelmat ja -kertomukset (eri vuosilta)
MVL:n arkisto, MVL
Pöytäkirjat 1989-1991
Painetut lähteet:
Lait ja asetukset
Arvopaperimarkkinalaki 495/1989, 746/2013
Invalidihuoltolaki 907/1946
Kansaneläkelaki 248/1937; 347/1956, uudistettu 568/2007
Kilpailulaki 948/2011, uudistettu Laki kilpailulain muuttamisesta 595/2013
Laki talouselämässä esiintyvien kilpailunrajoitusten valvonnasta 47/1957
Laki taloudellisen kilpailun edistämisestä 1/1964, uudistettu 423/1973
Laki kilpailunrajoituksista 709/1988; 480/1992
Laki rintamaveteraanien kuntoutuksesta 60/1983, uudistettu 1184/1988
Sairausvakuutuslaki 364/1963 uudistettu 1224/2004
Vammaispalvelulaki 386/1987
Vuosilomalaki 162/2005
Komiteanmietinnöt
Kuntoutuksen kehittämistoimikunnan mietintö 92/1987 (STM)
Kuntoutusajan toimeentulotoimikunnan mietintö 6/1990 (STM)
Tapaturma- ja liikennevakuutuksen kuntoutussäännöksien tarkastamista selvittelevän
toimikunnan mietintö 13/1990 (STM)
Lehdet ja kalenterit
Maitotalous 1951-2010.
Meijerikalenteri 1955, 2004, 2009.
Tutkimushaastattelut
Tarmo Kallio 30.9.2013; Heimo Breilin 1.10.2013; Paavo Jämsä 2.10.2013; Jouko J. Järvinen
16.10.2013; Raili Sikkilä 21.10.2013; Erkki Koski 4.11.2013; Erkki Luoma 5.11.2013; Aila
Nummi 6.11.2013; Matti Kangasalusta 7.11.2013; Raimo Leppänen 25.11.2013
Tutkimuskirjallisuus:
Aguilar, Francis J. (1967) Scanning the Business Environment. Macmillan, New York.
Ahlstrand, Tarja (1995) Maidon jalostajat. Meijeriväen Liitto 1945-1995. Meijeriväen Liitto, Helsinki.
Ahtola, Aleksi & Åberg, Veijo (2007) Pois reumapeikon kynsistä. Suomen Reumaliitto 1947-2007. Suomen
Reumaliitto, Jyväskylä.
Alapuro, Risto (1994) Suomen synty paikallisena ilmiönä 1890-1933. Hanki ja jää, Helsinki.
Alasuutari, Pertti (1996) Toinen tasavalta. Suomi 1946-1994. Vastapaino, Tampere.
Alasuutari, Pertti (2004) ”Suunnittelutaloudesta kilpailutalouteen. Miten muutos oli ideologisesti
mahdollinen?” Yhteiskuntapolitiikka, Vol. 69 n:o 1, 3-16.
147
Ansoff, Igor (1975) “Managing Strategic Surprise by Response to Weak Signals”, California Management
Review, Vol. 18 n:o 2, 21–33.
Anttila, Anu-Hanna (2005) Loma tehtaan varjossa. Teollisuustyöväestön loma- ja vapaa-ajan moraalisäätely
Suomessa 1930-1960-luvuilla. Biblioteca Historica 93. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki.
Anttila, Anu-Hanna (2010) ”Mökkeily.” Teoksessa Kai Häggman et al. (toim.) Suomalaisen arjen suuri tarina.
WSOY, Helsinki. 142-151.
Apo, Satu (1998) ”Suomalaisuuden stigmatisoinnin traditio”. Teoksessa Pertti Alasuutari & Petri Ruuska
(toim.): Elävänä Euroopassa. Muuttuva suomalainen identiteetti. Vastapaino, Tampere. 83-128.
Apo, Satu (2001) Viinan voima. Näkökulmia suomalaisten kansanomaiseen alkoholiajatteluun ja -kulttuuriin.
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki.
Arbiter, Petronius (2003) Satyricon. Tammi, Helsinki. Kääntänyt ja selityksillä sekä jälkisanalla varustanut
Pekka Tuomisto.
Autio, Veli-Matti (2001) Fabian Langenskiöld. Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. Studia Biographica 4.
Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1997- (viitattu 14.10.2014.)
Bauman, Zygmunt (2000) Notkea moderni. Vastapaino, Tampere. Suomentanut Jyrki Vainonen.
Beevor, Antony (2000) Stalingrad. WSOY, Helsinki. Suomentanut Matti Kinnunen.
Beevor, Antony (2002) Berliini 1945. WSOY, Helsinki. Suomentanut Matti Kinnunen.
Beevor, Antony (2009) Normandia 1944. Maihinnoususta Pariisin vapauttamiseen. WSOY, Helsinki.
Suomentanut Jorma-Veikko Sappinen.
Berger, Peter L. & Luckmann, Thomas (1994) Todellisuuden sosiaalinen rakentuminen. Gaudeamus, Helsinki.
Suomentanut Vesa Raiskila.
Bergmark, Matts (1985) Bad och bot. Om vattnet som läkemedel och njutningsmedel. Prisma, Stockholm.
Blickle, Peter (toim.) (2003) Gute Policey als Politik im 16. Jahrhundert. Die Entstehung des öffentlichen Raumes
in Oberdeutschland. Vittorio Klostermann, Frankfurt am Main.
Blom, Raimo (toim) (1999) Mikä Suomessa muuttui? Sosiologinen kuva 1990-luvusta. Gaudeamus, Helsinki.
Bordo, Susan (1987) The Flight to Objectivity. Essays on Cartesianism & Culture. State University of New York
Press, Albany.
Canguilhem, Georges (1968) Études d’histoire et de philosophie des sciences. Vrin, Paris.
Caplan, Bryan (2007) The Myth of the Rational Voter: Why Democrasies Choose Bad Policies. Princeton
University Press, Princeton.
Cohen, Sande (2006) History Out of Joint. Essays on the Use and Abuse of History. Johns Hopkins University
Press, Baltimore.
Cubeddu, Raimondo (1993) The Philosophy of the Austrian School. Routledge, London
Cuffel, Alexandra (2009) ”Polemicizing Women’s Bathing Among Medieval and Early Modern Muslims and
Christians.” Teoksessa Anne Scott & Cynthia Kosso (toim.) The Nature and Function of Water, Baths, Bathing,
and Hygiene From Antiquity Through the Renaissance. Brill, Leiden. 171-190.
Deleuze, Gilles (1994) Difference and Repetition. Columbia University Press, New York.
148
Deleuze, Gilles & Félix, Guattari (1987) A Thousand Plateaus. Capitalism & Schizophrenia, Vol. 2. Minnesota
University Press, Minneapolis, MN.
Deleuze, Gilles & Félix Guattari (2007) Anti-Oidipus. Kapitalismi ja skitsofrenia, Vol. 1. Tutkijaliitto, Helsinki.
Suomentanut Tapani Kilpeläinen.
Douglas, Mary (2003) Puhtaus ja vaara. Ritualistisen rajanvedon analyysi. Vastapaino, Tampere. Suomentaneet
Virpi Blom ja Kaarina Hazard.
Eräsaari, Leena (2002) Julkinen tila ja valtion yhtiöittäminen. Gaudeamus, Helsinki.
Fagerlund, Asko, Niemi, Veikko & Tuunainen, Kari (toim.) (1992) Vammaiset kansalaisena itsenäisessä
Suomessa. Joensuun yliopisto, Savonlinna.
Fewster, Derek (2006) Visions of Past Glory. Nationalism and the Construction of Early Finnish History. Finnish
Literature Society, Helsinki.
Fleetwood, Steve (1995) Hayek’s Political Economy: The Socio-Economics of Order. Routledge, London.
Foucault, Michel (1984) ”Space, Knowledge and Power.” Teoksessa Paul Rabinow (toim.) The Foucault Reader.
Pantheon Books, New York.
Foucault, Michel (1993) The Birth of the Clinic. An Archaeology of Medical Perception. Routledge, London.
Foucault, Michel (1998) Seksuaalisuuden historia. Tiedontahto, nautintojen käyttö, huoli itsestä. Gaudeamus,
Helsinki. Suomentanut Kaisa Sivenius.
Foucault, Michel (2001) Tarkkailla ja rangaista. Otava, Helsinki. Suomentanut Eevi Nivanka.
Foucault, Michel (2013) Klinikan synty. Niin & näin, Tampere. Suomentanut Simo Määttä.
Freud, Sigmund (1989) Toteemi ja tabu. Eräitä yhtäläisyyksia villien ja neuroottisten sielunelämässä. Love-kirjat,
Helsinki. Suomentanut Mirja Rutanen.
Fugate, Courtney D. (2014) The Teleology of Reason: A Study of the Structure of Kant’s Critical Philosophy. De
Gruyter, Berlin.
Gloria-Palermo, Sandy (1999) The Evolution of Austrian Economics: From Menger to Lachmann. Routledge,
London.
Goldhagen, Daniel Jonah (1996) Hitler’s Willing Executioners. Ordinary Germans and the Holocaust. Alfred A.
Knopf, New York.
Gotthelf, Allan (2012) Teleology, First Principles, and Scientific Method in Aristotle’s Biology. Oxford University
Press, Oxford.
Hankonen, Johanna (1994) Lähiöt ja tehokkuuden yhteiskunta. Suunnittelujärjestelmän läpimurto suomalaisten
asuntoalueiden rakentumisessa 1960-luvulla. Otatieto & Gaudeamus, Tampere.
Hannikainen, Matti (2010) ”Lapionvarresta näyttöpäätteelle.” Teoksessa Häggman, Kai et al. (toim.)
Suomalaisen arjen suuri tarina. WSOY, Porvoo. 62-83.
Harjula, Minna (1996) Vaillinaisuudella vaivatut. Vammaisuuden tulkinnat suomalaisessa huoltokeskustelussa
1800 -luvun lopulta 1930 -luvun lopulle. Suomen Historiallinen Seura, Helsinki.
Hautamäki, Antti (toim.) (1996) Suomi teollisen ja tietoyhteiskunnan murroksessa. Tietoyhteiskunnan sosiaaliset
ja yhteiskunnalliset vaikutukset. SITRA, Helsinki.
Heikkinen, Antero (1991) Terveyden ja ilon tähden. Herrasväki liikkeellä Suomessa 1700- ja 1800-luvuilla.
Suomen Historiallinen Seura, Helsinki.
149
Heikkinen, Sakari (2000) Paperia maailmalle. Suomen Paperitehtaitten Yhdistys Finnpap 1918–1996. Helsinki.
Heiskala, Risto (1994) ”Sosiaalinen konstruktionismi.” Teoksessa Risto Heiskala (toim.) Sosiologisen teorian
nykysuuntauksia. Gaudeamus, Helsinki. 146-172.
Helander, Mika & Nylund, Mats (toim.) (2012) Palkka työstä. Ay-liike ja edunvalvonnan uudet muodot. Into,
Helsinki.
Helén, Ilpo (1994) ”Michel Foucault’n valta-analytiikka.” Teoksessa Risto Heiskala (toim.) Sosiologisen teorian
nykysuuntauksia. Gaudeamus, Helsinki. 270-315.
Henttonen, Maarit (2009) Kansakunnan parhaaksi. Suomalaiset naisten- ja lastensairaalat 1920-1940-luvulla
arkkitehtonisena, lääketieteellisenä ja yhteiskunnallisena suunnittelukohteena. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura,
Helsinki.
Hilgevoord, Jan & Uffink, Jos (2001) ”The Uncertainty principle”. Stanford Encyclopaedia of Philosophy.
http://plato.stanford.edu/entries/qt-uncertainty/ (Viitattu 14.12.2014.)
Hiltunen, Elina (2008) ”Good Sources for Weak Signals: A Global Study of Where Futurists Look For Weak
Signals”, Journal of Future Studies, May, Vol. 12 n:o 4, 21-44
Hiltunen, Elina (2010) Weak Signals in Organizational Futures Learning. Aalto University Press, Espoo.
Hirn, Sven & Markkanen, Erkki (1987) Tuhansien järvien maa - Suomen matkailun historia. Gummerus,
Jyväskylä.
Hjelt, Otto Edvard August (1912) Om vattenkurstriden i Finland under 1860-talet. En episod i Finlands
medicinalhistoria. Supplementhäfte till Finska Läkaresällskapets Handlingar, Bd. 54,8. Finska Läkaresällskapet,
Helsingfors.
Hoikkala, Tommi (toim.) (1996) Miehenkuvia. Välähdyksiä nuorista miehistä Suomessa. Gaudeamus, Helsinki.
Honkasalo, Markku (2000) Suomalainen sotainvalidi. Otava, Helsinki.
Huokuna, Tiina (2010) ”Kodin materiaalit ja muutokset.” Teoksessa Kai Häggman et al. (toim.) Suomalaisen
arjen suuri tarina. WSOY, Helsinki. 128-141.
Hyrkkänen, Markku (2002) Aatehistorian mieli. Vastapaino, Tampere.
Häggman, Kai (1998) ”Kivennäisvesi, kylpyvesi ja keskisäädyn elämäntapa.” Teoksessa Timo Joutsivuo &
Heikki Mikkeli (toim.) Terveyden lähteillä. Länsimaisten terveyskäsitysten kulttuurihistoriaa. Suomen
Historiallinen Seura, Helsinki. 153-167.
Häggman, Kai (2001) Jaakko Pajula. Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. Studia Biographica 4. Helsinki:
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1997- (viitattu 12.10.2014.)
Häggman, Kai et al. (toim.) (2010) Suomalaisen arjen suuri tarina. WSOY, Helsinki.
Jaakkola, Jouko et al. (toim.) (1994) Armeliaisuus, yhteisöapu, sosiaaliturva. Suomalaisten sosiaalisen turvan
historia. Sosiaaliturvan keskusliitto, Helsinki.
Jaakkola, Jouko (1994) ”Sosiaalisen kysymyksen yhteiskunta.” Teoksessa Jaakkola, Jouko et al. (toim.)
Armeliaisuus, yhteisöapu, sosiaaliturva. Suomalaisten sosiaalisen turvan historia. Sosiaaliturvan keskusliitto,
Helsinki. 71-162.
Jalava, Marja (2006) J. V. Snellman. Mies ja suurmies. Tammi, Helsinki.
Jalava, Marja (2012) The University in the Making of the Welfare State. The 1970s Degree Reform in Finland.
Peter Lang, Frankfurt am Main.
150
Jalava, Marja, Kinnunen, Tiina & Sulkunen, Irma (2013) Kirjoitettu kansakunta. Sukupuoli, uskonto ja
kansallinen historia 1900-luvun alkupuolen suomalaisessa tietokirjallisuudessa. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura,
Helsinki.
Jensen-Eriksen, Niklas (2007) Metsäteollisuuden maa 4. Läpimurto: metsäteollisuus kasvun, integraation ja
kylmän sodan Euroopassa 1950-1973. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki.
Jensen-Eriksen, Niklas, Suvikumpu, Liisa & Forsström, Sari (toim.) (2009) Suuri suunnanmuutos. Suomen
paperiteollisuuden tie Venäjältä maailmanmarkkinoille. Helsingin yliopisto, Helsinki.
Jensen-Eriksen, Niklas et al. (toim.) (2012) Kansallinen kapitalismi, kansainvälinen talous. Siltala, Helsinki.
Julkunen, Raija (2001) Suunnanmuutos. 1990-luvun sosiaalipoliittinen reformi Suomessa. Vastapaino, Tampere.
Järvinen, Jouko (2007) Muuttuen läpi murrosten. Oy Nord Print Ab, Helsinki.
Kalela, Jorma (2000) Historiantutkimus ja historia. Gaudeamus, Helsinki.
Kalevala (1849) http://neba.finlit.fi/kalevala/index.php?m=1&s=2&l=1. (Luettu 6.10.2014.)
Kangas, Olli (toim.) (2003) Laman varjo ja nousun huuma. KELA, Helsinki.
Kant, Immanuel (2005) Critique of Jugdment. Dover Publications, Mineola, NY. Translated J. H. Bernard.
Kekkonen, Urho (1952) Onko maallamme malttia vaurastua? Otava, Helsinki.
Keravuori, Kirsi (2001) Aku Sumu. Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. Studia Biographica 4. Helsinki:
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1997- (viitattu 12.10.2014.)
Kettunen, Pauli (1994) Suojelu, suoritus, subjekti. Työsuojelu teollistuvan Suomen yhteiskunnallisissa ajattelu- ja
toimitatavoissa. Suomen Historiallinen seura, Helsinki.
Kettunen, Pauli (2001) Kansallinen työ. Suomalaisen suorituskyvyn vaalimisesta. Yliopistopaino, Helsinki.
Kettunen, Pauli (2006) ”Kirkuvan harmaa vuosikymmen.” Työväentutkimus 2006. http://
www.tyovaenperinne.fi/tyovaentutkimus/tt2006/a_kirkuvan.htm (Viitattu 22.12.2014.)
Kettunen, Pauli (2008) Globalisaatio ja kansallinen me. Kansallisen katseen historiallinen kritiikki. Vastapaino,
Tampere.
Kettunen, Pauli (2009) ”Pohjoismainen hyvinvointivaltio”. Alustus Eduskunnan juhlaseminaarissa Leijona ja
kolme kruunua - 200 vuotta Suomen sodasta ja rauhasta 13.5.2009. http://www.pohjola-norden.fi/filebank/
283-Kettunen_eduskunta09.pdf (Luettu 17.12.2014.)
Kettunen, Pauli et al. (toim.) (2002) Lamakirja. Näkökulmia 1990-luvun talouskriisiin ja sen historiallisiin
konteksteihin. Kirja-Aurora, Turku.
Kiander, Jaakko & Vartia, Pentti (1998) Suuri lama. Suomen 1990-luvun kriisi ja talouspoliittinen keskustelu.
Taloustieto, Helsinki.
Kinnunen, Tiina & Kivimäki, Ville (toim.) (2006) Ihminen sodassa. Suomalaisten kokemuksia talvi- ja
jatkosodasta. Minerva kustannus, Helsinki.
Kivimäki, Ville (2013) Murtuneet mielet. Taistelu suomalaissotilaiden hermoista 1939-1945. WSOY, Helsinki.
Knuuttila, Seppo (1993) ”Hiljainen kevät? Miksi kansanrunoudentutkimuksessa ei oltu tietääkseenkään
kansalaissodasta puoleen vuosisataan.” Teoksessa Ylikangas, Heikki (toim.) Vaikea totuus. Vuosi 1918 ja
kansallinen tiede. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki. 46-61.
151
Koselleck, Reinhart (1979) Vergangene Zukunft. Zur Semantik Geschichtlicher Zeiten. Suhrkamp, Frankfurt am
Main.
Koselleck, Reinhart (1985) Futures Past. On the Semantics if Historical Time. The MIT Press, Cambridge, MA.
Kotkavirta, Jussi & Sironen, Esa (1989) Modernin maailman tuleminen. Teoksessa Jussi Kotkavirta & Esa
Sironen (toim.): Moderni/Postmoderni. Lähtökohtia keskusteluun. Gummerus, Jyväksylä. 7-36.
Krugman, Paul (2012) End This Depression Now! W. W. Norton Company, New York.
Kuisma, Markku (2004) Kahlittu raha, kansallinen kapitalismi. Kansallis-Osake-Pankki 1940-1995.
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki.
Kuisma, Markku (toim.) (2008) Metsäteollisuuden maa 5. Kriisi ja kumous: metsäteollisuus ja
maaillmantalouden murros 1973-2008. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki.
Kuisma, Markku (2010a) ”Yya-Suomesta Euroopan unioniin.” Teoksessa Häggman, Kai et al. (toim.)
Suomalaisen arjen suuri tarina. WSOY, Porvoo. 8-29.
Kuisma, Markku (2010b) Rosvoparonien paluu. Raha ja valta Suomen historiassa. Siltala, Helsinki.
Kuisma, Markku & Keskisarja, Teemu (2012) Erehtymättömät. Tarina suuresta pankkisodasta ja liikepankeista
Suomen kohtaloissa 1862-2012. WSOY, Helsinki.
Kulha, Keijo K. (2000) Kuilun partaalla. Suomalainen pankkikriisi 1991-1995. Otava, Helsinki.
Kusch, Martin (1993) Tiedon kentät ja kerrostumat - Michel Foucault’n tieteentutkimuksen lähtökohdat.
Kustannus Pohjoinen, Oulu. Suomentanut Heini Hakosalo.
Kuusela, Markku (2012) Faktorianalyysi. Helsingin faktoriklubin historia. Helsingin faktoriklubi, Helsinki.
Kuusi, Matti (1961) 60-luvun sosiaalipolitiikka. WSOY, Porvoo.
Kyntäjä, Timo (1993) Tulopolitiikka Suomessa. Tulopoliittinen diskurssi ja instituutiot 1960-luvulta 1990-luvun
kynnykselle. Gaudeamus, Helsinki.
Kähkölä, Paavo, Pihlajaniemi, Toivo & Pyyluoto, Sauli (1976) Toinen tasavalta. Otava, Helsinki.
Laaksonen, Mikko (1979) Yleisen edun niin vaatiessa. Tammi, Helsinki.
Lahti, Arto (1998) Kannattaako Suomessa yrittää? Yrittäjäprofessorin ajatuksia kasinotaloudesta, kasvun ajasta ja
2000-luvun murroksesta. International Networking Publishing INP, Helsinki.
Laicus (1898) Anteckningar angående Everths Vattenkur. Osakeyhtiö Weilin & Göös Aktiebolag, Helsingfors.
Lakoff, George & Johnston, Mark (1980) Metaphors We Live By. University of Chicago Press, Chicago, IL.
Lakoff, George (1986) Women, Fire, and Dangerous Things: What Categories Reveal about the Mind. University
of Chicago Press, Chicago.
Laurence, Ray (2010) Roman Passions: A History of Pleasure in Imperial Rome. Continuum International
Publishing, New York.
Lempa, Heikki (1998) ”Dietetiikka, affektit ja ruumis. Saksalainen 1700-luvun filantropismi ja
kasvatuskäytännön muutos.” Teoksessa Timo Joutsivuo & Heikki Mikkeli (toim.) Terveyden lähteillä.
Länsimaisten terveyskäsitysten kulttuurihistoriaa. Suomen Historiallinen seura, Helsinki. 121-149.
Levä, Ilkka (2001) Sivistyneistön ja kansan uusi liitto. Suomen kulttuurirahaston perustamiskeräykset ja
kansallinen ajattelu. Suomen Kulttuurirahasto, Helsinki.
152
Levä, Ilkka (2008) Kansallisvaltion teräsmiehestä valtakunnan sovittelijaksi. Poliisikulttuurin psykohistorialliset
solmukohdat 1930-1997. Bibliotheca Historica 116. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki.
Levä, Ilkka (2010) ”Ammatinharjoittamisen autonomian puolella - lääkärien työmarkkinakokemus
ammatillisen järjestäytymisen aikana 1910-2010.” Teoksessa Samu Nyström (toim.) Vapaus, terveys, toveruus.
Lääkärit Suomessa 1910-2010. Fennomed, Helsinki. 242-329
Levä, Ilkka (2012) ”Työn aika, elämän aika”. Teoksessa Mika Helander & Mats Nylund (toim.) Palkka työstä.
Ay-liike ja edunvalvonnan uudet muodot. Into, Helsinki. 127-153.
Luokkaprojekti (1984) Suomalaiset luokkakuvassa. Osuuskunta Vastapaino, Tampere.
Löfgren, Orvar (1984) ”Turism som kultur och klassmöte.” Teoksessa Lars Henrik Schmidt & Jens Kristian
Jacobsen (toim.) Turisme og reiseliv. Arbejdspapir fra NSU nr. 20. NSU, Aalborg. 98-125.
Löfgren, Orvar (1999) On Holiday. History of Vacationing. University of California Press, Berkeley, CA.
Mauranen, Tapani (2010) ”Autolla arkeen.” Teoksessa Kai Häggman et al. (toim.) Suomalaisen arjen suuri
tarina. WSOY, Helsinki. 152-167.
Michelsen, Karl-Erik (1993) Valtio, teknologia, tutkimus. VTT ja kansallisen tutkimusjärjestelmän kehitys. VTT,
Espoo.
Michelsen, Karl-Erik (1999) Viides sääty. Insinöörit suomalaisessa yhteiskunnassa. TEK & SHS, Helsinki.
Michelsen, Karl-Erik (2001) Työ, tuottavuus, tehokkuus. Rationalisointi suomalaisessa yhteiskunnassa.
Rationalisoinnin seniorikilta ry., Helsinki.
Mikkeli, Heikki (1998) ”Terveys ihanteena - terveys elämäntapana.” Teoksessa Timo Joutsivuo & Heikki
Mikkeli (toim.) Terveyden lähteillä. Länsimaisten terveyskäsitysten kulttuurihistoriaa. Suomen Historiallinen
seura, Helsinki. 9-27.
Mullett, Charles F. (1946) Public Baths and Health in England, 16th-18th Century. Supplements to the
Bulletin of the History of Medicine. The Johns Hopkins Press, Baltimore.
Munn, Mark (2009) ”Earth and Water: The Foundations of Sovereignty in Ancient Thought.” Teoksessa Anne
Scott & Cynthia Kosso (toim.) The Nature and Function of Water, Baths, Bathing, and Hygiene From Antiquity
Through the Renaissance. Brill, Leiden. 191-210.
Nagel, Ernest (1979) Teleology Revisited and Other Essays in the Philosophy and History of Science. Columbia
University Press, New York.
Nielsen, Inge (1990) Thermae et Balnea. The Architecture and Cultural History of Roman Public Baths. Aarhus
University Press, Aarhus.
Nietzsche, Friedrich (1882/2009) Iloinen tiede. Otava, Helsinki. Suom. J. A. Hollo.
Näre, Sari & Kirves, Jenni (toim.) (2010) Ruma sota. Talvi- ja jatkosodan vaiettu historia. Johnny Kniga,
Helsinki.
Ojala, Jari, Eloranta, Jari & Jalava, Jukka (2006) The Road to Prosperity. An Economic History of Finland.
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki.
Paglia, Camille (1990) Sexual Personae. Art and Decadence From Nefertiti to Emily Dickinson. Yale University
Press, Yale.
Peltonen, Matti (2004) Suomen maatalouden historia 2. Kasvun ja kriisien aika 1870-luvulta 1950-luvulle.
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki.
153
Penttala, Maisa (2012) Raajarikko, Rampa, Sotainvalidi, Sankari. Talvi- ja jatkosodan vaikutus
invalidilainsäädäntöön sekä invalideihin kohdistuviin asenteisiin. Tampereen yliopisto, Tampere.
Perko, Touko (2005) Valio ja suuri murros. Otava, Helsinki.
Perko, Touko (2006/2010) Pellervo Saarinen. Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. Studia Biographica 4.
Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1997- (viitattu 30.10.2014.)
Perko, Touko (2011) Meijerskasta agronomiin. Suomen maitotalousopetuksen historia. Meijerioppilaitoksen
kannatusyhdistys ry, Hämeenlinna.
Pessi, Väinö (1966) Suomen meijeriteollisuuden vaiheita. Kirjayhtymä, Helsinki.
Pohjola, Matti (1996) Tehoton pääoma. Uusi näkökulma taloutemme ongelmiin. WSOY, Porvoo.
Pulkkinen, Risto (2014) Suomalainen kansanusko. Samaaneista saunatonttuihin. Gaudeamus, Helsinki.
Pulma, Panu (1994) ”Vaivaisten valtakunta.” Teoksessa Jaakkola, Jouko et al. (toim.) Armeliaisuus, yhteisöapu,
sosiaaliturva. Suomalaisten sosiaalisen turvan historia. Sosiaaliturvan keskusliitto, Helsinki. 15-70.
Raatikainen, Panu (2013) ”Gödel’s Incompleteness Theorems”. Stanford Encyclopedia of Philosophy. http://
plato.stanford.edu/entries/goedel-incompleteness/ (Viitattu 22.12.2014.)
Ranta-Knuuttila, Jaakko (1967) Sotavammaisten huolto Suomessa. WSOY, Porvoo.
Rislakki, Pekka (1997) Jupin muistelmat. Otava, Helsinki.
Rislakki, Jukka (2007) Kauhun aika. Neljä väkivallan kuukautta Jämsässä 1918. Ajatus, Helsinki.
Roos, Jeja-Pekka (1987) Suomalainen elämä. Tutkimus tavallisten suomalaisten elämäkerroista. Suomalaisen
Kirjallisuuden Seura, Helsinki.
Rusko, Rauno (2011) Competition in the Finnish forest industry – a case study. Acta Universitatis Lapponiensis
216. Lapin yliopistokustannus, Rovaniemi.
Ryan, Daniel C. (1998) ”Witchcraft Denunciations In Late Imperial Russia: Peasant Reactions to the
Koldun.” Folklore - Electronic Journal of Folklore. Verkkodokumentti: http://www.folklore.ee/folklore/vol9/
koldun.htm (Luettu 30.12.2014.)
Ryan, W. F. (1999) The Bathhouse at Midnight. An Historical Survey of Magic and Divination in Russia. Sutton
Publishing, Phoenix Mill - Thrupp - Stroud, Gloucestershire.
Saarenmaa, Laura (2010) Intiimin äänet. Julkisuuskulttuurin muutos suomalaisissa ajanvietelehdissä 1961-1975.
Tampere University Press, Tampere.
Saari, Mauno (1992) Minä, Christopher Wegelius. Päiväkirja pimeiden voimien vuosilta. WSOY, Porvoo.
Saari, Mauno (2006) Näkymätön käsi. Kertomus vallasta ja vallan käyttäjistä. Gummerus, Jyväskylä.
Sarantola-Weiss, Minna (2003) Sohvaryhmän läpimurto. Kulutuskulttuurin tulo suomalaisiin olohuoneisiin
1960- ja 1970-lukujen vaihteessa. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki.
Satakunnan henkilötiedosto 1303-1571. http://www.narc.fi/suvanto/ (Viitattu 10.12.2014.)
Satka, Mirja (1994) ”Sosiaalinen työ peräänkatsojamiehestä hoivayrittäjäksi.” Teoksessa Jaakkola, Jouko et al.
(toim.) Armeliaisuus, yhteisöapu, sosiaaliturva. Suomalaisten sosiaalisen turvan historia. Sosiaaliturvan
keskusliitto, Helsinki. 261-340.
Scott, Anne & Kosso, Cynthia (toim.) (2009) The Nature and Function of Water, Baths, Bathing, and Hygiene
From Antiquity Through the Renaissance. Brill, Leiden.
154
Setälä, Päivi (1993) Antiikin nainen. Otava, Helsinki.
Shore, Bradd (1996) Culture in Mind: Cognition, Culture, and the Problem of Meaning. Oxford University
Press, New York.
Shorter, Edward (2005) Psykiatrian historia. Mielenterveyden keskusliitto, Helsinki. Suomentanut Eila
Salomaa.
Sihvo, Hannes (päiväämätön) ”Kivi, vesi, sauna ja kylpyhoidot - eräitä Aleksis Kiveen liittyviä
kulttuurihistoriallisia, elämäkerrallisia ja kirjallisia piirteitä.” Verkkodokumentti: http://www.aleksiskivikansalliskirjailija.fi/fi/index.php?option=com_content&task=view&id=46&Itemid=57. (Luettu 30.12.2014.)
Siikala, Anna-Leena (1992) Suomalainen samanismi. Mielikuvien historiaa. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura,
Helsinki.
Siikala, Anna-Leena (2012) Itämerensuomalaisten mytologia. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki.
Siltala, Juha (1994) Miehen kunnia. Modernin miehen taistelu häpeää vastaan. Otava, Helsinki.
Siltala, Juha (1999) Valkoisen äidin pojat. Siveellisyys ja sen varjot kansallisessa projektissa. Otava, Helsinki.
Siltala, Juha (2007) Työelämän huonontumisen lyhyt historia. Muutokset hyvinvointivaltioiden ajasta globaaliin
hyperkilpailuun. Otava, Helsinki.
Siltala, Juha (2009) Sisällissodan psykohistoria. Otava, Helsinki.
Silvasti, Tiina (2014) ”Maataloudesta luopuneet.” Teoksessa Kirsti Lempiäinen & Tiina Silvasti (toim.)
Eriarvoisuuden rakenteet. Haurastuvat työmarkkinat Suomessa. Vastapaino, Tampere. 126-158.
Sipilä, Jorma & Anttonen, Anneli (2010) ”Miten hyvinvointivaltio muutti elämäämme?” Teoksessa Kai
Häggman et al. (toim.) Suomalaisen arjen suuri tarina. WSOY, Helsinki. 30-61.
Snellman, Hanna (2010) ”Suuri muutto Ruotsin lähiöihin.” Teoksessa Kai Häggman et al. (toim.)
Suomalaisen arjen suuri tarina. WSOY; Helsinki. 84-101.
Soukola, Timo (2007) Erkki Tuominen. Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. Studia Biographica 4. Helsinki:
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1997- (viitattu 12.10.2014.)
Stolleis, Michael (1988) Geschichte des öffentlichen Rechts in Deutschland. 1. Band, Reichspublizistik und
Policeywissenchaft 1600-1800. Beck, München.
Suikkanen, Asko (1990) Työn riskit ja yhteiskunnallisten ratkaisujen sosiaalipoliittiset ulottuvuudet. Yhteiskuntatieteellisiä julkaisuja A 2. Lapin korkeakoulu, Rovaniemi.
Sulamaa, Kaarle (2007) Veteraania ei jätetä. Suomen Sotaveteraaniliitto 1957-2007. Edita Prima, Helsinki.
Sulkunen, Irma (1986) Raittius kansalaisuskontona. Raittiusliike ja järjestäytyminen 1870-luvulta suurlakon
jälkeisiin vuosiin. Suomen Historiallinen Seura, Helsinki.
Sulkunen, Irma (1989) Naisen kutsumus. Miina Sillanpää ja sukupuolten maailmojen erkaantuminen. Hanki ja
jää, Helsinki.
Sulkunen, Irma (1995) Mandi Granfelt ja kutsumusten ristiriita. Hanki ja jää, Helsinki.
Sundqvist, Ulf (2000) Kärpäsjahti. WSOY, Porvoo - Helsinki - Juva.
Suomen asutuksen yleisluettelo (SAY) http://digi.narc.fi/digi/dosearch.ka?sartun=12345.KA (Viitattu
10.12.2014.)
155
Suoranta, Anu & Anttila, Anu-Hanna (toim.) (2010) Yksin sovittu. Osapuolet, luottamus ja
työmarkkinalogiikka. Vastapaino, Tampere.
Sutton Jr., Robert F. (2009) ”Female Bathers and the Emergence of the Female Nude in Greek Art.” Teoksessa
Anne Scott & Cynthia Kosso (toim.) The Nature and Function of Water, Baths, Bathing, and Hygiene From
Antiquity Through the Renaissance. Brill, Leiden. 61-86.
Suvikumpu, Liisa (2014) Suomalaiset kylpylät. Kotimaisen kylpyläkulttuurin historiaa. Suomalaisen
Kirjallisuuden Seura, Helsinki.
Taylor, Rabun (2009) ”River Raptures: Containment and Control of Water in Greek and Roman
Constructions of Identity.” Teoksessa Anne Scott & Cynthia Kosso (toim.) The Nature and Function of Water,
Baths, Bathing, and Hygiene From Antiquity Through the Renaissance. Brill, Leiden. 21-42.
Tepora, Tuomas (2011) Lippu, uhri, kansakunta. Ryhmäkokemukset ja -rajat Suomessa 1917-1945. Helsingin
yliopisto, Helsinki.
Tervo, Hannu (2003) ”Onko maallamme yhä malttia vaurastua?” Kansantaloudellinen aikakauskirja, vol. 99
n:o 1/2003, 80-85.
Uncertainty principle. R.A. Minlos (originator), Encyclopedia of Mathematics. URL: http://
www.encyclopediaofmath.org/index.php?title=Uncertainty_principle&oldid=11402 (Viitattu
Urponen, Kyösti (1994) ”Huoltoyhteiskunnasta hyvinvointivaltioon.” Teoksessa Jaakkola, Jouko et al. (toim.)
Armeliaisuus, yhteisöapu, sosiaaliturva. Suomalaisten sosiaalisen turvan historia. Sosiaaliturvan keskusliitto,
Helsinki. 163-260.
Valkonen, Tapani et al. (1980) Suomalaiset. Yhteiskunnan rakenne teollistumisen aikana. WSOY, Porvoo Helsinki - Juva.
Vigarello, Georges (1988) Concepts of Cleanliness. Changing Attitudes in France since the Middle Ages.
Cambridge University Press, Cambridge. Kääntänyt Jean Birrell.
Vuolle, Tuula (1989) Raajarikosta osallistujaksi - hyväntekeväisyydestä valtion valvontaan: Ruskeasuon koulu 100
vuotta. Vammaisten lasten ja nuorten tukisäätiö, Helsinki.
Vuolle, Tuula (1993) Paikallisesta hyväntekeväisyydestä valtion asiaksi. Aistiviallis- ja raajarikkoiskoulutus
Suomessa 1846-1892. Jyväskylän yliopisto, Jyväskylä.
Vuorinen, Juha (2005) Hyvinvointivaltion avoin muoto. Suomalaisen massakoulutusjärjestelmän arkkitehtoninen
toteutus, tapausesimerkkinä Oulun yliopiston suunnittelu ja varhaiset rakennusvaiheet. Helsingin yliopisto,
Helsinki.
Ward, Colin & Hardy, Denis (1986) Goodnight Campers! The History of British Holiday Camp. Mansell
Publishing, London.
Whorton, James C. (2004) Nature Cures. The History of Alternative Medicine in America. Oxford University
Press, New York.
Wiesner-Hanks, Merry E. (2001) Gender in History. Blackwell Publishers, Malden. MA.
Yliaska, Ville (2014) Tehokkuuden toiveuni. Uuden julkisjohtamisen historia Suomessa 1970-luvulta 1990luvulle. Into, Helsinki.
Åberg, Veijo (2007) Kohti teknisten keskusliittoa. Kuntien Tekniset KTK 1970-2006. Gummerus, Jyväskylä.
156