Alueiden kehittäminen – priorisointiaivoriihen materiaali

Comments

Transcription

Alueiden kehittäminen – priorisointiaivoriihen materiaali
Alueiden kehittäminen – priorisointiaivoriihen materiaali
Teemakokonaisuudet
Aluerakenne : Mikä kaipaa muutosta? .............................................................................................................. 2
Aluerakenne – puuttuuko jotain olennaista? .................................................................................................. 11
Elinkeinorakenne – mikä kaipaa muutosta?.................................................................................................... 13
Elinkeinorakenne – puuttuuko jotain olennaista? .......................................................................................... 22
Hyvinvointi – mikä kaipaa muutosta? ............................................................................................................. 24
Hyvinvointi – puuttuuko jotain olennaista? .................................................................................................... 30
Tekemisen tavat ja hallintorakenteet – mikä kaipaa muutosta? .................................................................... 32
Tekemisen tavat ja hallintorakenteet – puuttuuko jotain olennaista? ........................................................... 38
Jokaisesta aihealueesta oli muodostettu 15-25 väittämää, jotka olivat arvioitavina. Osiossa ”Mikä kaipaa
muutosta” ne on esitetty tärkeysjärjestyksessä niin, että otsikko on lihavoitu ja mahdollinen tarkempi
selitysosa otsikon jälkeen.
Arvioinnin jälkeen oli mahdollista perustella 1-3 tärkeintä muutosta kaipaavaa asiaa (”Millaista muutosta
asia kaipaa ja miksi; miten muutos toteutetaan ja miten sitä seurataan?”) .
-
nämä kommentit ovat erikseen kunkin väittämän perässä ajatusviivalla eroteltuna
Lisäksi oli mahdollista esittää listalta puuttuneita asioita (”Puuttuuko teemasta jotain olennaista? Liittyykö
teemaan muita asioita, jotka kaipaavat muutosta? Miten muutos toteutetaan ja miten sitä seurataan?”).
Nämä ovat omana listanaan kunkin teeman arvioinnin perusteluiden jälkeen.
Aluerakenne : Mikä kaipaa muutosta?
1. Monikeskuksista aluerakennetta pitää vahvistaa
- Pääkaupunkiseudun kasvun pitää olla rauhallisen tasaista, muutoin kustannukset ja hintataso nousevat yrityksille ja
asukkaille mahdottomiksi.
- - Keskukset ovat aluerakenteen moottoreita - Monikeskuksisuus tukee maan eri osien voimavarojen ja vahvuuksien
hyödyntämistä - Verkottuminen tärkeää, keskusten keskinäinen yhteistyö ja vuorovaikutus omalla vaikutusalueellaan
tärkeä
- Suomi elää osaltaan vielä pitkään metsän ja matkailun tarjoamaasta ja tulevaisuudessa potentiaalista, joka on vielä
käyttämättä esimerkiksi biotaloudessa ja elämys/kokemusmatkailussa.
- Pitää muuttaa spiritiä. Pitää kehittää periaatteellisesti koko maata pääkaupunkiseudun asemesta. Biotalous avaa
mahdollisuuksia maakuntien kehittämiselle.
- Alueelliset vahvuudet tulevat hyödynnetyksi
- Valtakunnan aluepolitiikan keskeiseksi tavoitteeksi otetaan kaikkien alueiden voimavarojen hyödyntäminen.
Monikeskuksisuutta vahvistetaan maakuntakeskusten saavutettavuutta parantamalla: nopeat junayhteydet
henkilöliikenteelle, huomioidaan raskaiden teollisuuden kuljetusten tarpeet, kehitetään lentoyhteyksiä ns.
maakuntakentille mm. kv.matkailua tukemalla ja lisäämällä operaattoreiden kilpailua, huomioidaan poikittaisyhteydet ja
rajanylityspaikat sekä pohjoisen yhteydet Koillisväylälle. Vahvistetaan koulutus- ja tutkimusinfraa "uhanalaisilla" alueilla
(esim. yliopistokeskuspaikkakunnat). Koko Suomen alueelliset vahvuudet huomioiva aluepolitiikka vahvistaa koko
kansantalouden resilienssiä.
- Päätöksenteko enemmän alueille, nyt liikaa vahvistettu ministerivetoista politiikkaa ja keskitetty valtionhallinnon
työpaikat alueilta pääkaupunkiin Aluehallintouudistus tukemaan päätöksenteon siirtymistä sinne missä alueiden
kehittämisestä tiedetään eniten (oman alueen vahvuudet ja verkostot tiedossa) eli resurssit ja päätösvalta aluekeskuksiin
- Monikeskuksisuus olisi ollut hyvä määritellä väittämässä. Mitä sillä tarkoitetaan? Pelkästään keskusten varaan ei
Suomen aluerakennetta voi rakentaa, sillä keskukset ovat meillä pieniä ja harvassa - niitten vaikutus ei ulotu
maaseutualueille. Parempi kuitenkin kehittää monikeskuksista aluerakennetta, kuin pelkästään pääkaupunkiseutuun tai
HHT-vyöhykkeelle ulottuvaa.
- Suomi on nykyään hyvin pääkaupunkiseutuvetoinen maa. Etelä-Suomessa kuitenkin tonttien ja asuntojen hinnat ovat
sellaisia, että suuri osa ihmisistä ei pysty ostaa, hyvä kun vuokrata asuntoa. Myös sosiaaliset ongelmat lisääntyvät, jos
ihmisten on pakko muuttaa työn perässä etelään. Suomen maakuntakeskusten vetovoimaa tulisi lisätä. Näin
maakuntakeskusten läheinen maaseutukin kehittyy. Parhaiten se onnistuu työpaikkoja luomalla ja ylläpitämällä
korkeakouluja. Luodut työpaikat, korkeakoulutettujen määrä, muuttoliike
- Maakuntakeskusten vahvistaminen vs näillä alueilla hajainainen yhdyskuntarakenne on positiivista
- Kaupungistuminen tarvistee vahvaa, monikeskuksista aluerakennetta. Aluerakenne hyödyntää myös ympärillä olevien
alueiden elinvoimaa.
- Suomen vahvuuksien, kuten luonnonvarojen, kestävä hyödyntäminen edellyttää monikeskuksista aluerakennetta, jotta
varmistetaan tarvittava infrastruktuuri ja osaaminen. Monikeskuksisuutta on erityisen tärkeää vahvistaa, kun viime
vuosina painotus on siirtynyt pääkaupunkikeskeisyyteen tai suurten kasvukeskusten nostamiseen. Pienemmät keskukset
ovat merkityksellisiä koko Suomen pitämiselle "käynnissä": mahdollistavat työpaikkojen, osaamisen, palveluiden jne
saatavuuden eri puolilla Suomea. Nopeasti muutos nykyiseen trendiin, ja ryhdyttävä nostamaan muitakin kuin muutamaa
isointa keskusta!!!! Muutos toteutetaan ajattelemalla Suomen aluekehityksen tavoitteet uudelleen.
- Pääkaupunkiseudun lisäksi tarvitaan 5-6 alueellista kasvukeskusta, jotka säteilevät kasvua ympärilleen.
Itsehallintoalueiden kautta voidaan toteuttaa: Alueet rakennetaan näiden kasvun keskusten ympärille.
- Maakuntakeskusten ja seutukaupunkien tasainen kasvu estävät pääkaupunkiseudun liiketila- ja asuntomarkkinoiden
ylikuumenemista.
- Yhdessä paäkaupunkiseudun kehitytämisen ja ongelmien ratkaisemisen kanssa aluerakenne voi saada kestävän
perustan yliopistokaupunkien ja muutaman siitä pienemmän kaupungin verkostosta. Kestävä aluerkenne koostuu
yhdyskunnsta jotka uusiutuvat omavoimaisesti (urbansiaatitekijöihin perustuen) eivätkä jatkossa vaadi uutta tukea muilta
alueilta (kuin ehkä äkillisen rakennemuutsen kohdalle sattuessa).
- Panostetaan aidosti alueilta lähtevään kehittämiseen ja tuetaan kaupunkiseutujen vahvuuksia. Kehitetään
kasvusopimusmenettelyä osana maakuntaohjelmiin perustuvaa maakunnallista kehittämistyötä ja edistetään
verkostoitumista ja erikoistumista. Asetetaan selvät mittarit ja osoittimet kärkihankkeille.
- Jatkuvasti vähenevät kehittämisresurssit on suunnattava tehokkaasti
- Lisää kehittämistoimenpiteitä monikeskuksisuuden edistämiseen. Poliittinen hyväksyntä monikeskuksellisuudelle
- Jotta koko maan potentiaali saadaan hyödynnetyksi, innovaatioalustoja tarvitaan muuallakin kuin suurissa
yliopistokaupungeissa. Muutosta voi seurata erilaisilla TKI-toiminnan tilastoilla.
- Monikeskuksisuus on laajan ja harvaan asutun maan kilpailukykyisyyden edellytys. Pienet keskukset ovat tärkeitä
työpaikkojen, palveluiden ja osaamisen varmistajia alueilla, ja näitä pitää vahvistaa. Suomen vahvuuksien, kuten
luonnonvarojen hyödyntäminen edellyttää, että alueilla on osaavaa työvoimaa ja kunnossaoleva infra. Muutos
toteutetaan miettimällä Suomen aluekehitystavoitteet uudelleen: on siirryttävä isoimpien keskusten tukemisesta ja
keskittämispolitiikasta hajauttavaan politiikkaan.
- Monikeskuksinen aluerakenne tuo maan erilaiset vahvuudet esille ja auttaa kehittymään niissä. Aluekehittämisessä on
havaittu että rakentaminen yhden kortin varaan on riskialtista. Tarvitaan laajaa ja monipuolista aluetta omine
vahvuuksineen tulevaisuutta ennakoivasti.
- Suomen talouden nousu edellyttää koko maan osaamis- ja innovaatiopotentiaalin ja kaikkien aineellisten ja
aineettomien pääomien hyödyntämistä. Suomella ei ole varaa keskittyä vain muutamiin keskuksiin, vaan
kehitysedellytyksiä tulee tukea koko Suomessa. Suomeen tulee luoda selkeä aluehallinto, joka pohjautuu nykyiseen
maakuntajakoon. Näin voidaan karsia päällekäisyyttä valtion ja kuntien aluehallinnosta. Alueiden välistä työnjakoa
korkeakoulujen osaamisprofiilien suhteen tulee kehittää. Tukea elinkeinojen kehittämiseen tulee suunnata kunkin alueen
omille vahvuusalueille. Tukimekanismit tulee olla kuitenkin joustavia ja turhaa byrokratiaa tulee karsia.
- Suomi on laaja maa jossa on toimivaa infraa. Olemassa oleva infra tulee hyödyntää
- Monikeskuksinen aluerakenne osaltaan pystyy turvaamaan sen, että kaikille alueille turvataan tasapuoliset
mahdollisuudet hyödyntää omia erityisvahvuuksiaan.
- Pääkaupunkiseutukeskeisyys tai 2-3 suurta keskusta eivät toimine, vaan tarvitaan myös pienempiä kasvukeskuksia,
joita tulee vahvistaa. Liian suuri keskittyminen tuo paineita mm. asuntotuotannon ja liikenteen kehittämiseen.
- Monikeskuksisissa aluerakenteissa välimatkat tasoittuvat asutuskeskuksien välillä ja asutus ei pakkaudu yhdelle
seudulle. Esimerkiksi palvelujen tarjoamisella, joka lisää ainakin osin työpaikkoja. myös hyvät kulkuyhteydet
asuinalueiden välillä joka mahdollistaa liikkumisen.
- Alueiden omiin vahvuuksiin perustuva osaamisperusteinen kasvu oltava mahdollista ja sitä on kannustettava
muuallakin kuin suurissa keskuksissa. Esim. Savonlinnan Kuitulaboratorioon satsaaminen on osaltaan vahvistanut
seudun teollista toimintaympäristöä niin, että Andritzin tytäryhtiö Savonlinna Works on kehittänyt toimintojaan ja on
päälaitetoimittajana Äänekosken biojalostamolle ja samaan aikaan myös brasilialaiselle sellujätille. Myös muu alan
teollisuus on saanut vastaavasti merkittäviä tilauksia. Tämä tukee Suomen saamista vientivetoiseen kasvuun. Eri
hallinnonalojen lyhytnäköisillä säästötoimilla ei saa näivettää maakuntakeskuksia ja maaseutukaupunkeja. Jos esim.
liikenneyhteydet ja koulutusmahdollisuudet dramaattisesti heikkenevät, myös teollisen rakenteen perusta murenee.
Tuotanto silloin ei automaattisesti siirry pääkaupunkiseudulle, vaan saattaa monessa tapauksessa siirtyä pois
Suomesta. Vastaavasti Mikkeli on kehittänyt mm. sähköiseen arkistointiin ja asiointiin perustuvaa digitaalista osaamista
pitkäjänteisesti, ja mm. arkistolaitoksen uusi keskusarkisto on päätetty rakentaa Mikkeliin 2016-2017. Suunnitelmallisella
siirtymisellä valtion hallinnon sähköiseen arkistointiin voidaan pidemmällä aikajänteellä säästää valtion menoja,
saavuttaa tietoaineistojen käytön kautta synergiaetuja ja synnyttää yritystoimintaa, jopa vientiä. Lyhytnäköisillä säästöillä
ja mahdollisilla investointien lykkäämisellä päädyttäisiin kokonaistaloudellisesti kalliimpaan etenemistapaan.
2. Elinkeinoelämälle tärkeät väylät
Elinkeinoelämälle tärkeät väylät pitää tunnistaa ja ohjata resurssit niiden kehittämiseen
- Viennin lisääminen ja kauppataseen korjaaminen on Suomen kansantalouden kannalta välttämätöntä.
Vientiteollisuuden kilpailukyvyn kannalta kuljetukset ovat olennainen osa. Yhä enemmän tulisi etsiä mahdollisuuksia, jolla
tehokkaasti parannetaan Suomen yhteydet europpalaisiin (esim. TEN-T) ja muihin kansainvälisiin kuljetusverkkoihin.
- Suomi elää viennistä. Suomen tuotannolliset alueet on kytkettävä mahdollisimman hyvin satamiin ja muihin väyliin.
Emme saa itse aiheuttaa esteitä viennille. Lentoliikennettä tulee kehitää Suomen kansallisen edun kautta, ei Finavian tai
Finnairin. Muutos vaatii kehittämishankkeiden priorisointia.
- Pullonkaulat tulee tunnistaa ja tehtävä konkreettisia toimenpiteitä.
- Suurten kasvavien keskusten välisten kehitysvyöhykkeiden alueet voivat profiloitua ja kokonaisuutena tarjota erilaisia
alueita yritysten ja ihmisten valittavaksi. Vaikka palvelut digitalisoituvat, tarvitaan sujuvia logistisia yhteyksiä kansallisesti
ja kansainvälisesti.
- Elinkeinoelämään toimintaedellytysten turvaaminen on tärkeää, tärkeät väylät eivät kuitenkaan ole pysyviä, vaan
vaihtuvia. Kyse on ennen kaikkea hyvästä ylläpidosta, kehittäminen eiaina välttämätöntä
- Etäinen sijainti on kilpailuhaitta. Logistiikkaa ja väyliä kehittämällä parannetaan kilpailukykyä. Kansainvälisiä yhteyksiä
on kehitettävä. Väylien rakentamiseen, kehittämiseen osoitetaan resurssit joustavammin kuin nyt. Julkisen sektorin
taseiden käyttöä pitäisi pohtia, varsinkin jos tämä mahdollistaa myös elvytyksen ja sopeuttamisen samanaikaisesti.
- Liikenneyhteydet ovat keskinen osa elinkeinotoiminnan edellytyksiä ja niiden pitkäjänteinen linjakas kehittäminen
antaa pohjaa yritysten sijoittumis- ja laajentamispäätöksille. Valtion vahva sitoutuminen keskeisiin hankkeisiin on viesti
yrityksille.
- Elinkeinoelämä elää toimivista väylistä niin perinteisistä kuin digitaalisista. Pelkkään digitaaliseen kehitykseen ei voida
nojautua, joten myös liikenneverkon on oltava kunnossa. Samalla sivuvaikutuksena tämä palvelee paikallisia tarpeita ja
aluepolitiikkaa.
- Tarvitaan lisää varoja, rahoitusmalleja ja kilpailun avaamista määrätietoisen liikennepolitiikan toteuttamiseksi.
Jatketaan liikennepoliittista suunnittelua, jossa otetaan huomioon myös maakuntien liikennepoliittiset ohjelmat sekä
priorisoidaan sekä priorisoidaan kansallisesti hankkeet ottaen huomioon maakuntien tarpeet. Tärkeimmät väylät on
saatava kuntoon, jotta ne palvelevat nykyistä paremmin elinkeinoelämää ja kansalaisten liikkumista. Asetetaan selvät
mittarit ja osoittimet kärkihankkeille.
- Väylät: tieverkko, junayhteydet
- tieverkon kuntoonsaattaminen ml puun korjuun ja metsästä poissaannin mahdollistaminen
- Uusia väyläinvestointeja tulee suunnata elinkeinoelämän tarpeisiin uuden kasvun, elinkeinoelämän
toimintaedellytysten ja kansainvälisen kilpailukyvyn parantamiseksi. Muutos toteutetaan niin, että uusia
väyläinvestointeja arvioitaessa tulee etusijalle nostaa elinkeinoelämän tarpeet ja vientiedellytysten parantaminen.
Kaksoisraide Luumäki - Imatra -välillä ja kolmioraide Venäjän rautatieliikenteen mahdollistamiseksi Imatralla ovat
esimerkki metsä- ja biotalouden toimintaedellytysten turvaamiseksi tähtäävistä hankkeista.
- Sekä elintarviketuotannon että metsien/biotalouden toiminta tulee turvata varmistamalla niiden vaatimien väylien
toimintakyky sekä kohdentamalla resursseja em. toiminnan mahdollisiin pullonkauloihin.
- Biotalouden kehittäminen edellyttää hyväkuntoisen ja toimivan alemman tieverkon, sujuvat yhteydet keskusten välillä
ja kattavan päätieverkon. Itä-Suomessa vt5 kuntoon (pullonkaulat Mikkeli-Juva ja Leppävirta Kuopio). Myös
poikittaisyhteyksiin huomiota. Erityisesti vientiteollisuuden ja siihen osin rinnastettavissa olevan matkailun kannalta eri
liikennemuotojen muodostama kokonaisuus on ratkaiseva. Esim. globaaleilla markkinoilla toimiva teknologiayritys
tarvitsee myynti- ja teknologia-asiantuntijoille säälliset yhteydet kansainvälisille lentokentille, kustannustehokkaat väylät
tuotannon saamiseksi maailmalle, toimivan työmatkaliikenteen ja tietoliikenneyhteydet.
- Suomi on poikkeuksellisen riippuvainen viennistä. Tästä syystä ulkomaankaupan reittien sujuvuus on asetettava
korkealle tärkeysjärjestyksessä. Koska resurssit ovat rajalliset, elinkeinoelämän tarpeiden pitää ohjata entistä tiukemmin
liikennejärjestelmän kehittämistä. Teollisuuden kuljetusten pitäisi kulkea tuotannosta satamaan ja maailman markkinoille
nykyistä täsmällisemmin ja vauhdikkaammin ja tätä voidaan edistää pienillä toimilla kuten ohituskaistoilla ja
risteysjärjestelyillä. Tavoitteeksi tulee asettaa yritysten logistiikkakustannusten pitäminen kansainvälisesti
kilpailukykyisellä tasolla, kaupanesteiden ml. merenkulun väylämaksun purkaminen ja kilpailun lisääminen
kuljetusliikenteessä.
- Elinkeinelämän saavutettavuudesta pidettävä huolta. Merkittävä osa tuotannosta tapahtuu pääkaupunkiseudun
ulkopuolella. Niiden globaali kilpailukyky (joka koko Suomen taloudelle välttämätöntä) edellyttää tavaran ja ihmisten
sujuvaa ja häiriötöntä liikkumista tuotannosta maailmalle. Nykyisellään esim. Itä-Suomessa VT5-taso ei vastaa ollenkaan
elinkeinoelämän tarpeita ja muodostaa pullonkaulan. Väylien parantaminen on elinkeino- ja teollisuuspolitiikkaa.
3. Työssäkäyntialueiden kehittäminen
Työssäkäyntialueita pitää kehittää kokonaisuuksina hallintorajoista riippumatta
- - Kehittämisvyöhykkee, keskusten keskinäinen vuorovaikutus. keskukset ja ympäröivä vaikutusalue - Esim. eteläisen
Suomen aluerakenteen kehittäminen raideliikenteeseen pohjaten
- Suurilla kaupunkiseuduilla kuntarajat rajoittavat seudun toimivan elinkeinoelämän ja ihmisten sujuvan arjen
kehittymistä. Myös palvelurakenteen ja erityisesti julkisten palveluiden optimaalinen sijainti sujuvan arjen liikkumisen
näkökulmasta ei toteudu parhaalla mahdollisella tavalla. Liikkumisen tapojen muuttaminen joukkoliikennejärjestelmää
sekä pyöräilyn oloja kehittämällä vähentäisi myös päästöjä. Tämän tulee myös tapahtua maankäytön suunnitteluun
kytkien. Hallintorajojen madaltaminen ja yhteinen suunnittelu auttaisi tässä.
- Valtaosa maan vientiteollisuudesta on pääkaupungin ulkopuolella olevilla työssäkäyntialueilla.
- Kehittäminen pitää suunnata työssäkäyntialueille, ei harvaanasutuille alueille.
- suurten kaupunkiseutujen kehittäminen ei saa jäädä jalkoihin kun puuhataan sote itsehallintoalueita, joista kaavaillaan
monitoimialaisia.
- Jos asialle voidaan jotakin tehdä, niin on tehtävä.
- Aluetalouden kehittyvät markkinatalouden ehdoin, eivät hallinnollisilla päätöksillä.
- Suurempi talous- ja työssäkäyntialue tarkoittaa monipuolisempaa ja laajempaa työvoiman tarjontaa sekä tuotanto- ja
yritysrakennetta. Työvoiman liikkumisen ja talousalueen oman dynamiikan lisääntyminen edistää merkittävästi yritysten
toimintaedellytyksiä ja sitä kautta niiden kilpailukykyä myös kansainvälisillä markkinoilla.
- Ihmisten arki on liikkuvaa ja sen sujuvuus edellyttää kuntarajoista riippumatonta prosessien toimivuutta kaikilla
sektoreilla. Kuntien ei tulisi yksinään seistä keskeisten valintojen päällä, vaan kokonaisuuksista tulisi aina päättää
laajemmalla aluetasolla. Esim MAL-asiat. Muutos toteutetaan ottamalla käyttöön suurten kaupunkien MAL-aiesopimusmenettely koko Suomessa siten, että sopijaosapuolena ei välttämättä olisi valtio, vaan esim. maakunnan (tai muun
järkevän aluekekokonaisuuden) kunnat keskenään sekä muut osapuolet (maakuntaliitto, ely...)
- Juuri tässä ollaan oikeilla jäljillä. Tähän liittyy myös kuntarakkeuudistuksen pakko, johon valitettavasti ei ollut poliittista
tahtotilaa. Rakenneuudistus pitää aloittaa uudelleen aloittaen kasvukeskusten työssäkäyntialueista. Syvä maaseutu tulee
sitten perässä.
- Yhdyskuntarakenne, korkeakoulupolitiikka, liikenneratkaisut jne. kietoutuvat työssäkäyntialueilla yhdeksi
kokonaisuudeksi. Tässä tarvitaan alueen kuntien ja valtion kokonaisvaltaista yhteistyötä. Asioita ei ratkaista yksittäisin
irrallisin ratkaisuin.
- Alueiden saavutettavuus ja palvelut!
- Työssäkäyntialueen määrittely ei saa pakottaa ihmisiä muuttamaan työn perässä; julkisia liikenneyhteyksiä kehitettävä
niin, että työn vastaanotto mahdollistuu paremmin ilman muuttopakkoa
- Ihmisten arki on monipaikkaista, ja sen sujuvuus edellyttää että prosessit toimivat hallitorajoista riippumatta.
Kehitettävä MAL-sopimuskäytäntöjä kaikkia alueita koskevaksi. Päätökset näistä pitää tehdä laajoilla
aluekokonaisuuksilla!
- Erityisesti pääkaupunkiseudulla pitäisi päästä eroon keinotekoisista hallintorajoista.
- Työssäkäyntialueiden kehittäminen huomioitava aluerakenneuudistuksen yhteydessä ja aluerakenteen uudistus tulee
pohjautua työssäkäyntialueisiin ja saavutettavuuteen.
- Useamman kunnan alueelle ulottuvien työssäkäyntialueiden kehittäminen vaatii vahvempaa yhteistyötä sekä kykyä
tarkastella asioita kaupunki-maaseutu-näkökulmien yhtymäpinnasta. Uuden kaupunki-maaseutuluokituksen parempi
hyödyntäminen ja ao. työkalun helpompi hyödynnettävyys voisi osaltaan tätä edistää.
- Hyviä pendelöintiyhteyksiä ja mahdollisuuksia myös etätöihin.
- Maakuntakaavojen ja kuntien yhteisten yleiskaavojen roolia pitää vahvistaa kuntakaavoihin verrattuna. Vahvistetaan
niiden roolia MRLn uudistuksessa. Seuranta eteneekö holistinen kaavoitus kuntakaavoihin verrattuna MRL:n
uudistuksessa.
4. Maakuntakeskusten välillä pitää olla nopeat junayhteydet
- Junaliikenne on vähiten energiaa ja talousresursseja kuluttava kuljetusmuoto. Tärkeää ei ole nopeus vaan varma
toiminta ja aikataulujen pitävyys.
- Nopea ja edullinen bussi ja junaliikenne turvaa elinkeinoelämän toimintaedellytykset ja vähentää tarvetta
yksityisautoliikenteeseen. Maakuntien kannattamattomista lentoasemista voidaan luopua, jos junayhteuydet ovat riittävän
nopeat.
- Junayhteyksien ylläpitäminen lehtoliikennettä halvempaa ja tehokkaampaa.
- Juna on ympäristön kannalta tehokkain (joukko)liikenneyhteys, joka mahdollistraa myös tehokkaan ajankäytön matkaaikana.
- Suomi on eurooppalaisittain suurten etäisyyksien maa. Maakuntakeskukset ovat verkostomallin solmukohtia. Niiden
välisten yhteyksien kehitäminen esim. nopeilla junayhteyksillä on samalla myös ekologista. Liikkumista on edistettävä,
koska kaikki kanssakäyminen ei voi pitkän päälle mielekkäästi tapahtua verkossa.
- Maakuntakeskuksien ja Helsingin välinen lentoliikenne on suurimmaksi osaksi lakkautettu jo. Juna on vihrein
kulkuväline: muuten suomalaiset siirtyvät vielä enemmän oman auton tai bussin käyttöön pitkillä matkoilla. Rautateihin
tulee investoida, erityisesti Seinäjoki-Oulu -väliin. VR:n hinnoittelun pitää olla sellaista, että se on kilpailukykyistä.
Junamatkustajien määrä, junalla matkustetut kilometrit, CO2-päästöt
- Toimivalla henkilöliikenteellä ja sen luomilla uusilla, aiempaa oleellisesti suuremmilla työssäkäyntialueilla luodaan
paremmat työmarkkinat, varmistetaan asiantuntemuksen ja osaavien työntekijöiden saaminen tehtäviin sekä edistetään
uusien innovaatioiden tuomaa kasvua ja kehitystä
- Synnyttävät joustavia työssäkäynti- ja innovaatioalueita.
- Nopeus ei sinänsä ole tärkeää henkilö- tai tavaraliikenteelle. Aikataulu sekä junan saapumisajan varmuus on tärkeää.
- Liittyy työssäkäyntiin ja asumisvaihtoehtoihin
- työn ja osaamisen vaihdanta vaatii nopeampia ja luotettavampia yhteyksiä raideliikenteen ostoliikennettä kehittämällä
ja kilpailua avaamalla
- Maakuntien välistä vuorovaikusta ja ylimaakunnallista kehittämistoimintaa on vaikea edistää ellei keskusten välillä ole
olemassa toimivia liikenneyhteyksiä.
- Junayhteyskiä ylipäänsä voisi kehittää. erityisesti Varsinais-Suomessa jualiikenne on aika marginaalista, jos matka ei
suuntaudu Helsingin tai Tampereen suuntaan.
- Tämän pitäisi olla nykyaikaa ja etenkin tulevaisuutta. Rataverkkoon satsattava muuallakin kuin pääkaupunkiseudulla
ja ns. "pääradalla". Yksittäisten yritysten osallistuttava niiden tarpeista syntyviin kustannuksiin (kaivokset, mahd.
biojalostamot, ...) VR:n omistajaohjausta tehostettava ja/tai sallittava kilpailu rataverkolla. Tilanne on kestämätön, jos
monopoliyhtiö ensin hinnoittelee itsensä pihalle, sitten leikkaa liikennettä matkustajamääriin vedoten, ja jättää näin esim.
kokonaisia kaupunkiseutuja mottiin. Itä-Suomessa maakuntien yhteistyötä vaikeuttaa olennaisesti Pieksämäen kautta
Joensuuhun kulkevan poikittaisliikenteen typistäminen - esim. Itä-suomen yliopiston saavutettavuus kärsii olennaisesti.
Savonlinna on yksi esimerkki pienempien keskuten ahdingosta: päivän aikana asiointi Helsingissä onnistuu jatkossa vain
kumipyöräliikenteellä, jos Savonlinna-Parikkala aamu- ja iltavuorot karsitaan ja lentoliikenne loppuu.
5. Tuetaan kasvukäytävien muodostumista
Tuetaan suurten keskusten varaan rakentuvien kasvukäytävien muodostumista, joihin voi kytkeytyä erityyppisiä alueita
- Useat aluekehityksen tutkimukseet ovat osoittaneet, että merkittävin kasvu (sekä väkimäärän että teollisuuden
jalostusarvon kasvu) tapahtuu suurten keskusten ympärillä. Yhdistämällä näitä kasvukäytäviin voidaan kohdentaa
resursseja niin että niistä saadaan suurin mahdollinen vaikuttavuus.
- Kasvukäytäväajattelun tukee toimivan raideliikenteeseen perustuvan liikennejärjestelmän kehittämistä sekä tukee
seudun elinvoimaa ja työvoiman liikkuvuutta. Taloudellinen niukkuus kannattaa suunnata sinne, missä saatava hyöty on
suurin.
- Kasvun dynamiikka on vyöhykkeistä, ei pelkästään aluepohjaista. Kasvukäytävollä voidaan vapauttaa uutta kasvua
uusien yhdistelmien kautta. Kasvukäytävä-sanassa molemmat osat ovat merkitseviä: kasvukäytävällä pitää olla
kansallisesti merkittävä kasvupotentiaali sekä suhteellisen yhtenäinen rakenne. Kemi-Kiiminki-Kuhmoinen ei ole kasvua
eikä käytävää. Vaikuttavuutta voidaan mitata monilla tilastollisilla mittareilla.
- Maahan tarvitaan 4 - 6 vahvaa kasvualuetta, joiden kehitystä tuetaan kasvuohjelmilla. Alueiden on itse löydettävä
vahvuutensa ja kasvualansa.
- Kasvua tulee tukea sinne, minne kansainväliset investorit niitä haluavat perustaa. Korkean osaamisen työpaikkojen
luominen kasvukäytäville on tärkeää.
- erityisesti HHT vyökkyyseen tulee panostaa
- Aluekehitys auttaa koko aluetta, jos kasvukäytävä kehittyy.
- Kasvukäytävät mahdollistavat laajempien entistä laajempien ja monipuolisempien yhtenäisten yritystoiminta-alueiden
muodostamisen, mikä taas suoraan tukee Suomessa sijaitsevan tuotanto- ja innovaatiotoiminnan kansainvälistä
kilpailukykyä.
- Lisää mahdollisuuksia asiantuntijoiden yhteistyölle.
- Kasvukäytävien kehittäminen edellyttää nykyistä kunnianhimoisempia yhteistyösopimuksia valtion ja kuntien kesken.
tähän liittyisivät esimerkiksi valtio - kunta yhteistyö ratayhteyksien ja asemanseutujen kehittämisessä, mikä vauhdittaisi
hankkeita ja vahvistaisi kasvukäytävien vetovoimaisuutta.
- Toteutetaan esimerkiksi ALLI-työn johtopäätöksiä.
- Voidaan yhdistää erilaisia alueellisia vahvuustekijöitä. Uudella ajattelulla saadaan myös maaseutu paremmin mukaan
suurten keskusten kasvuun. Voisi mahdollisesti auttaa myös työllisyyden hoidossa (kohtaanto, työssäkäyntialue...)
- Kasvukeskuksia tulee olla useita ja niiden yhteistyötä alueiden kanssa tulee vahvistaa. Tämä tukee erilaisuuden
monipuolisuutta.
- Maan sisäiset ja kansainväliset kasvukäytävät antavat alustan kasvulle.
- Kehitystoiminnan ulottaminen maaseutualueille edellyttää kasvukäytävien muodostamista ja vahvistamista.
Kehittämisresursseja tulee suunnata myös keskusten ulkopuolelle. Seurataan mm. yritysten ja työpaikkojen määrän
muutoksella
6. Suurten keskusten välisiä yhteyksiä pitää parantaa
- Sama vastaus kuin kohdassa 2.
- Elinkeinoelämälle tärkeät väylät pitää tunnistaa ja ohjata resurssit niiden kehittämiseen, ei saa jäädä vain
liikenneinfran tasolle vaan digitaalisuus on oltava osa tätä ratkaisua. Nopeat koko maankattavat maailman
tietoliikenteeseen kytketty verkko on välttämätön Suomen taloudelle.
- Maan pitää elää ja kehittyä verkostona.
- Tässä tarvitaan liikenneyhteyksien nykyistä parempaa priorisointia. Yksi esimerkki on eri liikennemuotojen
runkoväylät. Tällainen pitkälle valmisteltu esitys oli maantieverkon osalta. Kaatui poliittiseen vastustukseen
- suuren kaupunkiseudut ovat Suomen kilailukyvyn kannalta aivan olennaisia. Pitää tehdä valintoja, esim. koko maan
perusinfran kehittäminen ei ole järkevää tässä taloustilanteessa.
- Väestö keskittyy isoille paikkakunnille. Suurten keskusten välisiä maayhteyksiä on parannettava, mutta niin, että myös
välialueille (kehitysvyöhykkeille) on sujuvat yhteydet. Pääväylien varrella kunnat voivat löytää oman profiilinsa ja
houkutella ihmisiä ja yrityksiä omilla erityisvahvuuksillaan. Yhteydet suuriin kasvaviin keskuksiin on oltava kunnossa.
Tarvitaan panostuksia infraan, erit. raideinfraan, ja kilpailukykyisiin logistiikkatoimijoihin.
- Synnyttää yhteinäisiä työssäkäynti- ja innovaatioalueita.
- Maakunnallisten keskusten liikenteellinen yhdistäminen kasvattaa realistisia työssäkäymtialueita - halpaa verrattuna
muuttoliikkeen yhdyskuntarakennekustannuksiin.
- Näiden kasvukeskusten väliset juna- ja lentoyhteydet muodostavat liikenneverkon rungon. Kaikkia muita voidaan
sitten supistaa.
- Nopeat rautatieyhteydet kytkevät suuret kaupunmksetut osin yhtisksi työmarkkina-alueiksi ja lisäävät talouden
dynamikkaa.
- Liittyy työssäkäyntiin ja elinkeinoelämän tarpeisiin (tavaroiden ja ihmisten liikkuminen)
- kts. edellinen kohta
- monosentrisen Suomen lisäksi tarvitaan muitakin keskusten välisiä yhteyksiä kilpailuttamalla ja tarvittaessa tukemalla
- Alueellisten lentokenttien elinkeinopoliittista roolia on korostettava niiden kehittämisessä. kasvukeskukset on koottava
yhteen toimivilla liikenneratkaisuilla.
7. Perustienpitoon pitää suunnata lisää julkisia investointeja
- Jo rakennettua infraa ei pidä päästää arvottomaksi.
- Maan kaikista osista tulee olla toimivat liikenneväylät pääkaupunkiin. On myös tärkeää huomioida maan
poikittaisliikenne.
- Biotalouden (metsä ja maito) näkökulmasta perustienpidon parantraminen on välttämätöntä. Alemman tieverkon pitää
olla liikennnöintikelpoiinen 365/365.
- Biotalouden kehittäminen edellyttää hyvää tiestöä ja sitä että koko maa pidetään asuttuna ja kehittyvänä.
- Ihmisten ja hyödykkeiden liikkuvuuden turvaaminen myös keskusten liepeillä ja ulkopuolella.
- Alueellista päätöksentekoa vahvistetaan Lisärahoitus ohjataan alueellisten tavoitteiden mukaan. Valinnat tehdään
alueella asetettujen elikekeino- ym tavoitteiden mukaan
- Biotalous ei toteudu ilman perustienpidon ylläpitoa ja jo patoutuneen korjausvelan purkamista
- Alempiasteisein tieverkon kunto on rapistunut ja korjausvelka lisääntynyt. Toimivat liikenneyhteydet ovat
tietoliikenneyhteyksien ohella niin yritystoiminnan kuin asumisen elinehto. Tähän on suunnattava, niin kuin hallitus nyt
tekee, lisää resursseja.
- Tieverkon ylläpito parantaa elinkeinoelämän toimintaedellytyksiä eri puolilla maata ja helpottaa myös
pääkaupunkiseudulle tulevaa painetta.
- Teiden kunto on menossa nopeasti todella huonoksi, joten infra on siltä osin saatava kuntoon. Julkiset investoinnit
perustienpitoon "new deal"-tyyliin ovat myös elvyttäviä toimenpiteitä. Nykyisillä laatukriteereillä voidaan muutosta
seurata.
- Suuri osa suomen teollisuustuotannosta yms. kulkee teillä. Jos tiet ovat huonossa kunnossa, koko maan talous kärsii.
Muutos toteutetaan suuntaamalla lisää julkista rahaa perustienpitoon. Korjattu tie km, tien laatuluokittelu kunnon
mukaan (km)
- Tiet ovat murenemassa käsiin, rahaa on lisättävä. Suuret pääkaupunkiseudun hankkeet voidaan tehdä yksityisinä ja
osittain tulleilla, jotta rahaa riittää kaikkialle. Teiden kunnon kehittyminen on hyvä mittari
- Alainvestointitilanne on ajankohtainen. Infra rappeutuu entisestään, jos investointeja ei tehdä. Tarvitaan uusia tapoja
päättää investoinneista ja rahoittaa niitä. Valtion taseen käyttöä pitäisi pohtia, varsinkin jos tämä mahdollistaa myös
elvytyksen ja sopeuttamisen samanaikaisesti.
- Laman aikana työ on halvempaa kuin noususuhdanteen aikana. samoin sillä on elvyttävä vaikutus. Tämä tuo säästöjä
ja pehmennystä matalasuhdanteen iskuihin. Liikenneväylät ovat liiketoiminnan elinehto.
- Toimiva tieverkko on osa turvallisuuspolitiikkaa sekä toimivaa elinkeinorakennetta erityisesti pk yritysten ja
aluetalouden näkökulmasta.
- Rahoitusta. Ilman sitä biotalouden vahvistaminen jää sanahelinäksi. Päätös siitä, että osa rahoista suunnataan
perustienpitoon ja kymmenien miljoonien hankkeet pistetään jäihin odottamaan parempia taloudellisia aikoja.
- Kaikki puolueet ovat yhtä mieltä siitä, että liikenteen korjausvelkaa pitää saada pienennettyä ja panostus
perusväylänpitoon on välttämätöntä. Tämä myös siksi, että liian myöhään tehdyt korjaukset tulevat yhteiskunnalle
kalliiksi. Hallitusohjelmassa ja valtion talousarviossa tämä tuli vahvasti esille. TAE 2016:ssa numerotasolla kuitenkin
huonokuntoiset ja erittäin huonokuntoiset tiekilometrit vielä lisääntyvät samoin kuin painorajoitteisten ja huonojen ja
erittäin huonokuntoisten siltojen määrä. Muutoksen saaminen vie aikaa. Tästä syystä jatkossa niukkoja resursseja pitää
käyttää ennemminkin väylien ylläpitoon ja pieniin sujuvuutta parantaviin ratkaisuihin kuin isoihin kehittämishankkeisiin.
8. Korkeakoulujen välistä työnjakoa pitää lisätä aluelähtöisesti
- -Korkeakoulut ovat monikeskuksisuuden ydintä
- Korkeakoulutus vaati kokonaisvaltaista uudistamista. Korkeakoulujen rooli ei ole vain tutkimuksen ja innovaatioiden
varassa, vaan myös koulutuksella on keskeinen rooli koko Suomelle. Nyt tarvitaan rohkeita rakenteellisia kokeiluja.
Tampere 3 on hyvä esimerkki uudesta ajattelusta ja kokeilusta. Sille pitää saada valtakunnallinen tuki. Uudistuksen
seuranta tapahtuisi uuden koulutusjärjestelmän toimivuuden ja tulosten arviointina.
- Korkeakoulujen "täydellinen taloudellinen autonomia" ei ole toiminut odotetulla tavalla. Mm. Helsingin yliopiston rehtori
Kola on tästä antanut vakuuttavan lausunnon. Korkeakoulujen profilointia ja työnjakoa tulee ohjata tulosohjauksessa.
Aluelähtöisyys tarkoittaa korkeakoulujen profiilien "sovittamista" alueen elinkeinovahvuuksiin ja kehittämistavoitteisiin.
Älykkään erikoistumisen strategiat tulee ottaa työkaluksi, jolla yhteensovitukseen osallistuu myös
aluekehitysviranomaiset ja sitä kautta kaikki alueet.
- Korkeakoulut tukevat alueellista elinvoimaa mm. tukemalla tutkimuksen siirtymistä alueen yrityksiin, lisäksi suuri osa
korkeakouluista valmistuneista siirtyy työelämään korkeakoulun vaikutusalueelle > yhteistyö alueen yritysten ja muiden
työllistäjien kanssa elinehto vaikuttavuuden nostamiseksi (takaa myös yksityisen rahoituksen saamisen korkeakouluille)
- Korkeakoulujen ja alueiden kilpailukyky ja elinvoimaisuus edellyttää selkeämpää profiloitumista ja työnjakoa
korkeakoulukentällä.
- Aluelähtöisyyttä täytyy lisätä korkeakoulujen erikoistumisessa ja vähentää keskushallinnon puuttumista tähän.
Alueiden tulee määritellä omat vahvuutensa laajassa yhteistyössä alueen toimijoiden kesken - mukana niin korkeakoulut,
järjestöt, elinkeinoelämä ja päättäjät/virkamiehet ja luoda nykyistä toimivampi yhteistyö näiden kesken. Keskushallinnon
on tarjottava foorumeita alueiden keskinäisten työnjakojen muodostamiseksi. Kaikki eivät voi erikoistua samaan, mutta
päätöstä ei voida tehdä keskushallinnosta käsin.
- Alueen toimintaympäristön mm elinkeinoelämän tukeminen tapahtuu osaamisen ja koulutuksen kautta.
- dualimallin purku ja yliopisto college malliin siirtymällä
- Korkeakoulujen työnjaon tulee perustua alueen vahvuuksiin ja linkittyä elinkeinoelämään. Keskushallinnon on
tarjottava foorumeja (ja keppiä ja porkkanaa) erikoistumisprosessissa, mutta suunnan on tultava alueilta
itseltään.Samalla tulee vahvistaa korkeakoulujen yhteyttä alueen kehittämiseen.
9. Koko maan kattava laajakaistaverkko on rakennettava julkisin varoin
- Tietoliikenneyhteydet on nähtävä perusinfrastruktuurina, kuten vesijohto tai sähköverkosto. Harvaan asutuilla alueilla
yhteydet eivät rakennu markkinavetoisesti, joten ne tulee toteuttaa yhteiskunnan varoin. Tällöin sähköisten palveluiden ja
e-yritystoiminnan mahdollisuudet ovat yhtäläiset ja tasavertaiset kaikilla maan alueilla.
- Perusinfraa nykyaikana
- Laajakaistan rakentamista tuetaan kansallisena infrana. Tavoitteena mahdollisimman nopea toteutus, jotta voidaan
hyödyntää julkisten palvelujen digitalisoinnissa. Tällä turvataan palvelujen saavutettavuuden tasa-arvo (edellytys mm.
terveyserojen kaventamiselle) ja mahdollistetaan yritystoiminnan potentiaali muuallakin kuin suurissa keskuksissa.
- Tämä investointi todennäköisesti poikii tulevaisuudessa hyvinvointia ja liiketoiminta koko valtakuntaan.
- Toimivat tietoliikenneyhteydet kaikkialla maassa ovat niin yritystoiminnan kuin asumisen elinehto. Ehdotuksessa jo
todetaan, että muutos toteutetaan julkisin varoin. Lienee yksinkertainen myös seurata ja mitata.
- Pitkien etäisyyksien maana ja tiedon "valtakuntana" Suomessa tulee olla koko maan kattava laajakaistaverkko.
Toteutetaan julkisin investoinnein "new deal"-tyyliin, jolla on myös elvyttävää vaikutusta.
- Tämä ei selityksiä kaipaa, kuuluu moderniin yhteiskuntaan.
- Posti-tele oli suuri virhe pilkkoa niin, ettei puhelin- ja tietoliikenneverkko ole valtion ylläpidettävänä ja kehitettävänä.
Nyt on eri operaattoreiden välillä päällekkäisrakentamista vaikka yhteistyö onkin vasta viimeaikoina lisääntynyt. Samoin
markkinavetoiset toimija ovat kiinnostuneita vain keskittymistä. Systeemi jossa valtio vuokraa verkkoa kaikille toimijoille
omakustannushintaan, asettaa kaikki toimijat samalle viivalle ja luo tervettä kilpailua.
- Palveluyjen siirtyminen verkkoon ja esim työssäkäyntialueen käsitteen romuttaminen sekä digitalisaatio edellyttää
toimivia dataliikenneyhteyksiä läpi koko maan. Kyseessä on kansalline tu ei minkään alueen etu. Tukee
elinkeinoelämään sekä palveluiden tasapuolista saatavuutta.
- Tämä on tasavertaisuuskysymys. Ilman toimivia tietoliikenneyhteyksiä osa maasta jää kehityksen ulkopuolelle.
- 1) Koko maan kattava toimiva ja nopea tietoliikenneyhteys on tulevaisuutta, jossa työ ei ole paikkasidonnaista.
Asuinpaikan viihtyvyys ja työn tekeminen ovat yhdistettävissä. 2) Vanhenevan västön palvelut muuttuvat digitaalisiksi
(etäterveydenhuolto jne), jolloin tietoliikenneyhteydet ovat välttämätön edellytys. 3) Verkkopalveluiden määrä kasvaa,
mikä edellyttää maan kattavia tietoliikenneyhteyksiä.
- Ainakaan tällä hetkellä näköpiirissä ei edelleenkään ole muita toimivia ratkaisuja laajakaistaverkon rakentamiseksi.
Julkisia varoja (esim. hankevarat) on käytettävä. Laajakaistaverkko on mm. perusedellytys yritystoiminnalle, myös
asukkaille. Esim. lasten ja nuorten ei ole mahdollista oppia digitaaliseen maailmaan tasa-arvoisesti, mikäli yhteydet
maailmalle eivät toimi.
10. Yhteyksiä Venäjälle pitää kehittää
Tie- ja ratayhteyksiä sekä rajanylityspaikkoja Venäjälle pitää kehittää
- Venäjän rajanylityspaikoilla johtavat väylät tulee kunnostaa nykytilannetta vastaaviksi ja tulevaisuutta ennakoiden
modernille tasolle. Yhtesityötä suunnittelussa on tehtävä valtionhallinnon ja -vallan ylimmällä tasolla, mutta
aluelähtöisyys huomioiden.
- Pitää parantaa erityisesti Niiralan rajanylityksen faciliteetteja. Karjalan alueen tieverkkoa tulee parantaa mm. enpi
varoin.
- Venäjä on naapurimme ja valtava mahdollisuus elinkeinoelämällemme.
- Venäjä on jatkossakin suomalaiselle elinkeinoelämälle merkittävä toimintasuunta ja markkina-alue. Infran on oltava
kunnossa, kun paremmat ajat taas koittavat.
- Pitkällä juoksulla Venäjä tulee saamaan paljon painoarvoa talouden veturina
- Venäjän viimeaikaisesta kehityksestä huolimatta Venäjän markkinoihin liittyy suunnaton kasvupotentiaali, joka tulee
huomioida tulevia investointeja suunniteltaessa. Imatran raideliikenteen kansainvälistäminen ja kolmioraideinvestointi
Imatralta Venäjän rajalle mahdollistavat tavaraliikenteen kuljetukset Venäjältä ja Venäjälle. Investointi on tarpeellinen
mm. kasvavan biotalouden kuljetuksille. Parikkalan rajanylityspaikan statuksen muuttaminen vakituiseksi
kansainväliseksi rajanylityspaikaksi vauhdittaa koko Itä-Suomen aluekehitystä. Venäläiset matkustajat muodostavat
tärkeän asiakaskunnan Lappeenrannan lentokentälle. Venäjän markkinoiden turvin voidaan lentokentän kansainvälisiä
yhteyksiä kehittää. Kehitystyö edellyttää joustavaa hinnoittelua, mikä tulee mahdolliseksi, jos LPR:n lentokenttä
alueellistetaan maakunnalliselle toimijalle. Venäjä-yhteyksien indikaattoreina rajanylitysten määrä ja lentokentän osalta
matkustajamäärät.
11. Helsinki-Vantaan lentoaseman kehittäminen
Helsinki-Vantaa lentoasemaa pitää kehittää kansainvälisen lentoliikenteen solmukohtana
- Helsinki-Vantaan lentoasema on osa Helsingin (ja koko maan) vetovoimaa.
- Suomen ja alueiden kilpailukyvylle äärimmäisen keskeistä on olla läsnä globaalissa markkinassa ja saavutettavissa
maailmalta. Helsinki-Vantaan sijainti mahdollistaa lyhimmän yhteyden Euroopan ja Aasian välillä, mikä on tärkeää
matkailun ja elinkeinoelämän kannalta. Helsinki-Vantaan kaupallisilla, asiakkaiden tuloilla ylläpidetään myös muuta
lentoasemaverkostoa. Helsinki-Vantaata on edelleen kehitettävä lentoliikenteen solmukohtana ja samalla varmistettava,
että siitä on hyvät yhteydet muuhun liikennejärjestelmään. Helsinki-Vantaan lentoaseman kautta matkusti vuonna 2013
yhteensä 15,3 miljoonaa matkustajaa, joista 2,4 miljoonaa oli alueellisilta lentokentiltä. Suomen matkailutulojen kannalta
on välttämätöntä, että jatkossa yhä useampi ulkomainen matkustaja jää Suomeen. Tämä edellyttää matkailun
markkinoinnin, Suomen tunnettuuden, matkaketjujen ja erityisesti aasialaismatkustajien stop over-matkustamisen
kehittämistä. Ulkomaisten matkailijoiden tuoma raha Suomeen oli 4,2 miljardia vuonna 2012.
12. Maakuntien välillä pitää olla toimivat lentoyhteydet
13. Pääkaupunkikeskeistä aluerakennetta pitää vahvistaa
- Globaalissa taloudessa on suurta potentiaalia työhön, jossa sijainnilla ei ole merkitystä. Suomella on runsaasti
vahvuuksia tämän alueen kehittämiseen.
- Pääkaupunkikeskeisen aluerakenteen vahvistaminen sisältää myös muiden suurten kaupunkiseutujen vahvistamista.
Siis kullakin suurella kaupunkiseudulla tulisi panostaa yhteen vahvaan keskukseen, joka toimisi veturina laajemmallakin
alueella sekä tukisi joukkoliikennejärjestelmän kehittämistä. Tämä ei käsittääkseni poissulje kaupunkiseudun muiden
aluekeskusten vahvistumista.
- Helsingin seutu kilpailee maailman muiden metropolien kanssa ja tuottaa nettovarallisuutta Suomeen. Metropolialueen
menestys koituu koko kansakunnan hyödyksi.
- Pääkaupunki(seutu) on koko maan veturi. Helsingin menestyminen poikii menestystä muille alueille.
- Monikeskuksisuus ei ole pääkaupunkiseudn aseman ja erityiskysymysten hoitamsen vastakohta tai vaihtoehto.
Pääskapunkiseudulla on monai omaa mittaluokkaansa olevia kysymsyksiä, jotka on saatava parempaan kuntoon. Mm.
seudun kaupunki-infrastruktuuri on vertailukaupunkeihin nähden huonosti kehittynyt. Ruotsisa kootaan ruuhkamaksuja
joiden tuotto ohjataan lisärahotuksena valtion rooliin muutenkin kuuluvalle infrastruktuurirahoitukselle kauaskantosina
kehittämisopimuksina. Myös omaa laatuaan olevat sosiaalset ongelmat, esim. maahanmuutosta ja segregaaitosta
johtuen kaipaavat omia ratkaisujaan.
- Pääkaupunkiseutu on ainoita, joka voi pärjätä kansainvälisessä/globaalissa kilpailussa. Se tarvitsee kaiken tuen.
- Nyt pk-seudun infran kehittämistä on ajettu kehyksissä alas. Palautetaan pk-seudun infran rahoitus. Seurarta euroina.
14. Jäämeren rata pitää rakentaa
- Miksi ihmeessä?
- Kyseessä olisi uusi avaus, joka toisi muutosta niin kansalliseen kuin Barentsin alueen toimintaan. Se palvelisi oikein
toteutettuna niin paikallisia etuja, saamelaisten liikkuvuutta sekä elinkeinoelämää. Norja tarvitsee toimivia
maaliikenneyhteyksiä pohjoisimpiin kaupunkeihinsa. Kuljetusmäärät kasvavat ja Suomen etuna olisi saada osallistua
näihin kuljetuksiin ja parhaimmillaan kehittää teollisuutta jalostamaan esimerkiksi kuljetettavia luonnonvaroja. samalla
rata toisi investointeja Suomeen. Muutos tulee toteuttaa huomioiden kaikki osapuolet paikallisista tarpeista ja
elinkeinoelämästä saamelaisten oikeuksiin ja luonnonsuojeluun. Rataa ei tulisi rakentaa vain julkisella rahoituksella, vaan
tueksi olisi parasta pyrkiä etsimään yhteistyökumppaneita, joilla saattaisi olla intressejä pohjoisessa liikenteessä ja siten
myös halua osallistua radan rahoitukseen. Haittavaikutusten minimoimiseksi reitin olisi kuljettava esimerkiksi olemassa
olevien tieyhteyksien läheisyydessä. Lisäksi tulisi pohtia raideleveyttä, koska Norjan ja ruotsin kanssa tehtävän
yhteistyön avulla voitaisiin saada Suomeen liikenteen solmukohta, mikä jälleen edesauttaisi pohjoista kehitystä ja voisi
synnyttää ennalta arvaamattomia positiivista kehitystä elinkeinoelämään. Ideaalitilanteessa rataverkko voisi yhdistää
esimerkiksi Sodankylän, Kolarin, Kiirunan ja siten Narvikin sekä joko Kirkkoniemen tai Skibottenin. Kolari voisi toimia
kahden raideleveyden vaihtopaikkana. Tähän voisi yhdistää myös sallan ja sitä kautta Kantalahden ja Murmasnkin,
mikäli Venäjän poliittinen tilanne ja intressit edesauttaisivat kehitystä. Lisäksi toimiva ratayhteys parantaisi esimerkiksi
suomalaisten alihankkijoina toimivien metalli-, puu- ja varustamoalan yritysten mahdollisuuksia osallistua arktiseen
kehitykseen. Hyvin toteutettuna uudet yhteydet edistäisivät matkailualaa ja Suomi voisi hyödyntää tehokkaammin, mutta
kestävästi, pohjoisimpia alueitaan.
15. Rautatieyhteys Jäämerelle pitää rakentaa
- Kyseessä olisi uusi avaus, joka toisi muutosta niin kansalliseen kuin Barentsin alueen toimintaan. Se palvelisi oikein
toteutettuna niin paikallisia etuja, saamelaisten liikkuvuutta sekä elinkeinoelämää. Norja tarvitsee toimivia
maaliikenneyhteyksiä pohjoisimpiin kaupunkeihinsa. Kuljetusmäärät kasvavat ja Suomen etuna olisi saada osallistua
näihin kuljetuksiin ja parhaimmillaan kehittää teollisuutta jalostamaan esimerkiksi kuljetettavia luonnonvaroja. samalla
rata toisi investointeja Suomeen. Muutos tulee toteuttaa huomioiden kaikki osapuolet paikallisista tarpeista ja
elinkeinoelämästä saamelaisten oikeuksiin ja luonnonsuojeluun. Rataa ei tulisi rakentaa vain julkisella rahoituksella, vaan
tueksi olisi parasta pyrkiä etsimään yhteistyökumppaneita, joilla saattaisi olla intressejä pohjoisessa liikenteessä ja siten
myös halua osallistua radan rahoitukseen. Haittavaikutusten minimoimiseksi reitin olisi kuljettava esimerkiksi olemassa
olevien tieyhteyksien läheisyydessä. Lisäksi tulisi pohtia raideleveyttä, koska Norjan ja ruotsin kanssa tehtävän
yhteistyön avulla voitaisiin saada Suomeen liikenteen solmukohta, mikä jälleen edesauttaisi pohjoista kehitystä ja voisi
synnyttää ennalta arvaamattomia positiivista kehitystä elinkeinoelämään. Lisäksi toimiva ratayhteys parantaisi
esimerkiksi suomalaisten alihankkijoina toimivien metalli-, puu- ja varustamoalan yritysten mahdollisuuksia osallistua
arktiseen kehitykseen. Hyvin toteutettuna uudet yhteydet edistäisivät matkailualaa ja Suomi voisi hyödyntää
tehokkaammin, mutta kestävästi, pohjoisimpia alueitaan.
16. Osasta alempiasteista tieverkkoa pitää luopua yleisenä tienä
- Yleinen tieverkko on liian laaja. Osa alempiasteisista teistä on sellaisia, ettei niitä otettaisi nykykriteereillä yleiseksi
tieksi. Niillä ei ole läpiajoliikennettä ja niiden varrella on vain muutama vakituinen asunto. Ne pitää kunnostaa ja
"palauttaa" ao. tietäkäyttäville (=heidän muodostamalle tienhoitokunnalle). Yleisten teiden kunnossapitovarat pitää
suunnata teille, joilla on merkitystä yleiselle liikenteelle.
- Käyttäjät maksamaan. Budjettiohjaus. Seuranta km- ja euromäärät.
17. Lentoliikenteen keskittäminen
Lentoliikenne pitää keskittää markkinaehtoisesti toimiville kentille
- Matkustusketjut tulee arvioida ja kehittää niiden tuomaa potentiaalia.
- Subventiopolitiikan aika on ohi. Suomessa ei tarvita nykyistä määrää lentokenttiä, joiden ylläpito tulee kohtuuttoman
kalliiksi. Julkisia varoja tarvitaan aivan muihin kohteisiin kuin kannattamattomien lentoyhteyksien ylläpitämiseen.
Maakuntakeskusten raideyhteyksiä Helsinki-Vantaalle on sen sijaan vahvistettava (lentorata).
- Helsinki-Vantaan toimivuus & talous on turvattava.
18. Helsingin ja Tallinnan välinen tunneli pitää rakentaa
- Nyt on Helsinki-Tallinnan vuoro, periferisestä sijainnista päästävä parempaan saavutettavuuteen tulevaisuutta silmällä
pitäen. Tanskalaiset ym. investoivat paljon omien yhteyksiensä parantamiseen, norjalaisetkin ovat asian ymmärtäneet,
ruotsalaisista puhumattakaan.
- Suomi tarvitsee nopeat yhteydet muualle Eurooppaan, tunneli toisi tähän merkittävää parannusta.
Aluerakenne – puuttuuko jotain olennaista?
* Sote-toimialan rakenne on uudistettava vaikuttavan ja laadukkaan järjestelmän turvaamiseksi.
* Työssäkäyntialue käsite on aikansa elänyt. Teemme töitä globaalisti ja verkostoissa.
* Asutuksen tiivistämisen pakonomaisesta mantrasta tulee luopua. On käytännöllisempää hakea kestävän
kehityksen ratkaisuja aluelähtöisesti - ei yleisvaltakunnallisesti.
* Viherverkostojen turvaaminen asumisen ja liikenteen verkostojen yhteydessä. Maakunta- ja
yleiskaavoihin viherverkostot. Seuranta viherverkoston kaavoilla turvatun % kaavoitetuista alueista.
* Seutukaupungit muodostavat maan palvelujen rungon.
* Helsinki-Vantaa lentoasemaa pitää kehittää kansainvälisen lentoliikenteen solmukohtana. Helsingin
rinnalle tulee tuoda muutama rinnakkainen lentoasemakokonaisuus, jotka palvelevat myös muuta maata.
Lentoliikenteessä on suurta kasvua sekä henkilö että materiaalivirroissa. Eri liikennevirtojen integrointi
keskenään korkean teknologian tuotteissa ja palveluissa ovat keskeistä kaupallisten tavoitteiden
saavuttamiseksi.
* Alueellinen tulosjohtaminen sujuvammaksi.
* Kaupunkipolitiikan tuntuu alkaneella hallituskaudella unohtuneen kokonaan paperista. Viime kaudella
harjoiteltiin kasvusopimusten kanssa. Nyt voisi siirtyä seuraavaan vaiheeseen.
* Yhteistyö pohjoisimmilla alueilla kaikki toimijat huomioiden ja erittäin harkitusti.
* Seutukaupunkien kehittäminen
* Suomessa tulee vahvistaa suoria kansainvälisiä lentoyhteyksiä eri lentoasemilta Ruotsin mallin mukaisesti.
Ruotsin mallia tulee kokeilla lentokenttien alueellistamisessa.
* Kaupungistuminen on tosiasia. Miten se huomioidaan aluekehittämisessä?
* Asiat, jotka olivat esillä, olivat kovin liikennekeskeisiä ja paljon sellaisia, jotka toimivat markkinaehtoisesti,
kyse siitä, mitenmarkkinoihinvaikutetaan. Julkisin varoin ylläpidettävät lento ja junayhteydet on harkittava
todella tarkoin. Kyse on ennen kaikkea elämisen mahdollisuuksista eri alueilla, miten siihen voidaan
vaikuttaa
* VT5 parannus välttämätöntä. Kolmikaistainen ohituskaistatie mahdollistaa ympärivuotisen ja
yhtäjaksoisen 100 km/h nopeuden ja sujuvan, turvallisen tavaroiden ja ihmisten liikkumisen aluksi
Kuopioon, myöhemmin aina Iisalmeen saakka. VT 5 on Suomen pisin vilkkaasti liikennöity tiejakso, joka on
nykyisellään varsin tukkoinen ja osin turvaton. Sen parantaminen parantaa huomattavasti itäsuomalaisen
elinkeinelämän saavutettavuutta ja siten suoraan kilpailukykyä.
* Suurten kaupunkien ja kaupunkiseutujen merkitys kansallisesti ja kansainvälisesti.
* Paikkaperustainen kehittäminen: eli alueilla erilaisten vahvuudet ja tämä huomioitava sekä
toimenpiteissä että resurssien kohdentamisessa.
* Aluerakenteen ja laajemminkin yhdyskuntarakenteen suunnittelu pitää kytkeä tiiviimmin yhteen
aluekehittämisen kanssa. Uudet itsehallintoalueet antavat tähän pohjan. Nykyinen maakuntakaavoitus on
hyvä lähtökohta uudelle tavalle tarkastella aluerakenteen ja aluekehityksen yhteyttä.
* Aluerakenne on sinänsä löyhä ja moniselitteinen termi, jonka ympärillä keskustelu kääntyy herkästi
vastakkainasetteluksi pääkaupunkiseudun ja muun Suomen välillä. Vientivetoisen kasvun aikaansaaminen
maan eri osissa ei kuitenkaan ole muilta alueilta pois. Siksi kannustaisin monikeskuksisen aluerakenteen
vahvistamiseen. Tällä logiikalla maahan mahtuu kyllä nykyiset maakuntakeskukset ja pienempiäkin
kaupunkeja, joita kaikkia voidaan kehittää aluelähtöisesti, koko maan kehitystä rakentaen. Tämä edellyttää,
että yksittäiset hallinnonalat eivät amputoi alueiden kehittämisedellytyksiä.
* Ilmastonmuutoksen ehkäisemiseen liittyvät liikennemuodot (polttoaineet ja jakeluverkosto)
* linjakkaita päätöksiä, valintojen tekemistä
* Julkisin varoin ylläpidettävien satamien määrää on vähennettävä.
* pakolaistulvien ohjaaminen?
* Nopea junayhteys Turku-Tampere-pääkaupunkiseutu -kolmioon.
* Raideyhteydet Hki - Tre ok, Hki - Tku ei ok
* Kasvukeskuksissa tarvitaan nykyistä menettelyä vahvempi ylikunnallinen ohjaustapa, jolla varmistetaan
aluerakenteessa ja liikennejärjestelyissä tärkeiden yli kuntarajojen menevien avainkysymysten
varmistaminen. Nykyisin ao ylikunnalliset asiat jäävät kuntakohtaisen osaoptimoinnin jalkoihin. Selkeää
yhteensovitusmenettelyä (= mandaattia) ei ole, kun yhteinen yleiskava on osoittautunut kankeaksi
työkaluksi.
* Osaavan työvoiman turvaaminen on keskeistä, yritysten rahoiotushuolto niin ikään. Tekesin pitäisi olla
entistä enbemmän alueilla. Oppilaitosverkon, yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen kuten myös
mmattiopistojen entistä vahvempi kytkeminen kehittämistyöhön.
* Alueellisen saavutettavuuden parantaminen ja Alueellisten lentokenttien kehittäminen.
* Alueellisen itsehallinon vahvistaminen
* Eri tyyppisten maaseutualueiden, ml. harvaan asutun maaseudun roolin esii nostaminen aluerakenteessa
puuttui. Miten maaseutualueet ovat osa Suomen ja globaalia aluerakennetta? Kaikki aluetyypit tulee
huomioida aluerakenteen kehityskuvassa, alke-päätöksessä jne. Muutos toteutetaan tekemällä alue- ja
paikkaperustaista aluepolitiikkaa, jossa huomioidaan alueiden erityispiirteet ja vahvuudet. Ei keskittymällä
pelkästään metropoli- ja kasvukeskus-toimenpiteisiin.
* Biotalouden kehittäminen
Elinkeinorakenne – mikä kaipaa muutosta?
1. Digitalisaatiota pitää edistää kaikilla toimialoilla
- Paljon tehtävää sekä yrityksissä että julkisella vallalla. Etenkin pk-yrityksissä tuottavuuden nousun mahdollisuudet
digitalisaation keinoin ovat mittavat.
- Maailma digitalisoituu ja me emme voi jäädä kelkasta. Tämä on yritysten ja julkisen sektorin itse toteutettava, kunhan
valtio pitää huolen riittävän infran luomisesta ja esteiden purkamisesta. Muutosta seurataan esim. asiakaspalvelujen
siirtymisinä kasvokkain tapahtuvasta digitaalisen asiointiin.
- Digitaliseringen är en förutsättning för att företagen skall kunna klara sig i en global konkurrens med krav på högra
produktivitet, nya produkter och tjänster och servicepaket som en integrerad del av företagens verksamhet.
Förändringen genomförs i samarbete mellan intresserade företag och FOU inom yrkeshögskolor och universitet för att
synliggöra enkla tillämpbara lösningar som företagen kan implementera i sin produktion, sina produktionsprocesser och
sin företagsverksamhet. Det offentliga med landskapsförbunden fungerar som kommunicerande kärl mellan de olika
sektorerna. Antal nya produktionsmetoder och ökad lönsamhet
- Suomi on digitalisaatiossa todella paljon jäljessä muita maita. Himasen kalliissa tutkimuksessakin todettiin, että Suomi
on edelläkävijä teknologian kehityksessä, muttei osaa itse sitä käyttää. Suutarin lapsella ei ole kenkiä.
- Digitalisaatio tarkoittaa muutosta työn tekemisen tavoissa, liiketoiminnan ansaintalogiikassa ja liiketoiminta-alueessa.
Mahdollisuuksia ei vielä nähdä ja osata nähdä tarpeeksi monipuolisesti. Elinkeinoyhtiöiden pitää sparrata muutosta
yhdessä Tekesin, joka voi tarjota muutokseen rahoitusta, kanssa. Kunnat ja valtio voi omalla toiminnallaan ja
päätöksillään edistää ja vaatia uudenlaisia digitaalisia tuotteita. Ei kuitenkaan ole helppoa heittäytyä ostajalle ja myyjälle
tuntemattomalle maaperälle, siksi tarvitaan hyviä esimerkkejä, alueellista luottamuksellista yhteistyötä, rahoitusta,
uudenlaisia hankintamalleja ja muutoshalua. Muutosta voidaan seurata toiminnan kautta: miten suhtautumisen
digitalisaatioon muuttuu, lähdetäänkö mukaan muutosprosesseihin. Tuloksia voidaan mitata yrittäjille suunnatuin
kyselyin, Tekes-rahoitteisten hankkeiden kautta ja osaltaan myös digitalisaatioon mukaan lähteneiden yritysten
liikevaihdon seurannalla.
- Digitalisaatio on iso mahdollisuus ja siitä on saatava kaikki hyöty irti eri toimialoilla. Julkisen sektorin mietittävä
roolinsa.
- Tuotannon tehokkuuden kasvattaminen on avainkysymyksiä.
- Toiminnot, joita ei ole digitalisoitu tulevat häviämään.
- Digitalisaatio etenee nopeasti ja sen mahdollisuuksien ensimmäiset hyödyntäjät ovat voittajia.
- Suomen avainkysymyksiä, pitää pystyä parempaan!
- Digiosaamisen ja -fasiliteettien kautta voidaan laajentaa toimintaa ja inhimillistä pääomaa voidaan keskittää
olennaiseen
- Luo tehokkuutta ja yhtenäistää palvelujen tarjontaa. Monia esimerkkejä jo nyt. Mieluummin laajakaista koko seudulle
kuin 100 M€10 km mottoritie
- Digitalisaatio läpäisee vahvasti lähes kaikkia toimialoja. Perusedellytys on toimiva laajakaistaverkko.
- Digitaalisen liiketoiminnan kasvuympäristön kehittäminen on keskeinen osa digitalisaation edistämistä. Tähän liittyy
mm. digitaalisten rajapintojen avaaminen ja digitaalisten kotimarkkinoiden edistäminen EU-tasolla. Älyliikenneratkaisujen
edistämisessä valtion rooli olisi olla mahdollistajana esimerkiksi säädösympäristöä muuttamalla. Säännösten
keventäminen liittyy vahvasti digitalisaation edistämiseen, esimerkiksi sähköinen laivapäiväkirja ei ole vielä säädöstasolla
mahdollista Suomessa.
- valistusta muutosmahdollisuuksista esimerkeillä on voimaa ja ajatukset pyrähtävät omiin kehitysmahdollisuuksiin
menestymisestä
- Prosesseja pitää uudistaa ja siirtää sähköiseksi kaikilla toimialoilla. Unohdetaan tasapäistäminen palveluissa, haetaan
parhaat ideat levitykseen, ravistellaan käytäntöjä. Suomen sijoittumisella kv mittareilla
- Digitalisaatio on kenties merkittävin koko yhteiskuntaa ja elinekinorakennetta läpileikkaava ajuri. Sen vaikutus
elinekeinojen, työelämän ja yritysten arkeen on ratkaiseva.
- Digitaalisuus on merkittävä yritysten uusiutumisen välinen ja tekee yritystoimintaa vähemmän paikkariippuvaiseksi.
2. Jalostusarvon nostaminen
Jalostusarvoa on nostettava perinteisillä teollisuusaloilla.
- Suomi on edelleen valitettavan monella teollisuuden osa-alueella siirtomaa: raaka-aineet rahdataan sellaisenaan
ulkomaille ja työ sekä lisäarvo annetaan muualle. Tähän on tultava muutos ja siksi on panostettava koulutukseen,
tuotekehitykseen ja innovaatioihin.
- Jalostusarvo tarkoittaa sekä pidemmälle (vientiin) jalostamista että tuote- ja palvelukonsepteja.
- Suomi ei saa muuttua banaanivaltioksi. Tähän pitää suunnata kehittämisvaroja. Liiketoiminnan kehittämisen pitää
pysyä elinkeinoyhtiöiden agendalla ja EAKR:n pitää taipua tähän. Toki tervetullut lisä olisi jonkinlainen maakunnan
kehittämisraha, jolla saisi tehä rohkeita, oman maakunnan näköisiä avauksia ja ketteriä hankkeita.
- Suomi ottaa taka-askelia, kun se korvaa matkapuhelinalan työpaikkoja mm. uusilla kaivoksilla. Julkiset panostukset
yritysten toimintaympäristöön tulee suunnata jalostusarvon nousua palveleviksi.
- Suomesta viedään liikaa raaka-aineita maailmalle ja tuodaan jalosteina takaisin. Investointiympäristöä parantamalla
tehtäisiin korkeampaan jalostusasteeseen tähtäävää tuotantoa raaka-aine virtojen äärelle. Muutosta seurataan ja
mitataan vientitaseen muutoksilla.
- Perinteisten teollisuusaloissa on kehitettävää palveluliiketoimintansa. Tuottavuuteen vaikuttaa luultavasti kuitenkin
eniten se, jos aloille tulee uusia, tehokkaita yrityksiä, tai jos aloilta lähtee vanhoja, ei niin tehokkaita yrityksiä. Kilpailun
edistäminen on tärkeää. Innovaatiotoimintaan on panostettava.
- Suomi on sen verran pieni maa, että tarvitsemme vientiteollisuutta. Lyhyellä aikavälillä kaikki ei vielä ole ns. uutta
teknologiaa, vaan myös olemassaolevaan teollisuuteen kannattaa satsata. Toisaalta työvoimakustannuksen kalleudesta
johtuen emme pärjää bulkilla.
- Vahvuuksista pitää löytää uusia puolia esim. Äänekosken tehdashanke
- Globaaleilla markkinoilla arvoketjut muuttuneet.
- Riittävä panostus biotalouteen ja uusien materiaalien tutkimiseen. Yritysten ja korkeakoulujen yhteistyö, valtio
stimulaattorina.
3. Korkeakoulujen ja pk-yritysten yhteistyö
Korkeakoulujen/tutkimuslaitosten ja pk-yritysten välistä yhteistyötä pitää uudistaa
- Vaihtoehdot oli jaoteltu korkeakoulujen ja ammatillisen koulutuksen osalta sekä pk-yritysten ja suurten yritysten osalta.
Tältä osin näen että meidän pitää ehdottomasti lisätä korkeakoulujen välistä yhteistyötä ja samalla tarkemmin määritellä
työnjakoja ja lisäksi listätä sekä korkeakoulujen ja ammatillisten oppilaitosten yhteistyötä elinkeinoelämän kanssa, sekä
suurten että pk-yritysten kanssa.
- Korkeakoulujen osaaminen ja kehitysresurssit pitää saada helpommin PK-yritysten saataville.
- Nykyisin toiminta liikaa tukilähtöistä, TEKES ym. ovat liian suuren asian vartijoina. Yritysten omaa sitoutumista tulee
parantaa esim. lainamuotoisia instrumentteja kehittämällä. On musitettavva, että inovaatiot eivät synny tyhjiössä vaan
tarvitaan tutkimusta ja opetusta, joita pitää resurssoida riittävästi.
- Entistä enemmän panostaa tutkimusmahdollisuuksia yrityksille korkeakouluympäristössä. Ottaa aktiivisestin yhetyttä
yrityksiin, erityisesti pieneillä yrityksillä ei mahdollisuutta itse panostaa riittävästi tutkimukseen. Samalla työllistymisväylä
korkeakouluista yrityksiin paranee ja sitä kautta yritysten innovaatio- ja kilpailukyky
- Tehokkaan alueellisen innovaatiotoiminnan keskeinen edellytys on korkeakoulujen ja pk-yritysten tiiviimpi ja
monimuotoisempi yhteistyö. Tässä kaivataan erityisesti perinteiset toimialarajat ylittävää kehittämistoimintaa. Hyöty tulee
sekä yrityksille uusina näkökulmina ja osaamispanoksen laajentumisena että korkeakouluille työelämätuntemuksen
vahvistamisena. Kehittämisrahoitusta pitäisi suunnata erityisesti tämäntyyppiseen yhteistyöhön.
- Korkeakoulut (yliopistot ja ammattikorkeakoulut) ovat todella merkittäviä tutkimus- ja kehittämistyön
osaamiskeskittymiä. Pk-yritykset tarvitsevat TKI-toiminnallista apua ja tukea. Opiskelijoiden harjoittelumahdollisuuksia
pk-yrityksissä tulee systemaattisesti edistää ja kehittää.
- Kehitettävä yrityslähtöistä toimintaa ja rakennettava oppimisympäristöjä ja osaamislaboratorioita. Esimekkejä ovat
mm. Vaasassa toimiva Technobothnia ja Vaasan Palosaarelle rakennettava tuotekehitys-, tutkimus- ja
koulutuslaboratorio, jota hyödyntävät mm. suuritykset, pk-yritykset sekä korkeakoulut ja tutkimuslaitokset. Varmistetaan,
että maassamme saadaan toteutettua maakuntien tärkeimmät innovaatiotoimintaa kehittävät hankkeet. Asetetaan
mittarit ja osoittimet: On toteutettu/Ei ole toteutettu
- Selkeät kannustimet tähän aktivointiin.
- valtion tutkimuslaitosten ja yliopistojen suhdetta tulee pohtia Voisivatko ko tutkimuslaitokset olla yliopistojen ja
elinkeinoelämän omistamia
- Korkeakoulujen tehtävänä on myös alueen elinkeinoelämän ja kilpailukyvyn kehittäminen. Korkeakoulujen osaaminen
ja innovaatiot pitää saada mahdollisimman hyvin kytkettyä elinkeinojen kehittymiseen ja kilpailukykyyn.
- Yhteistyön keskiössä tullee olla yritysten uusiutuminen ja uusien tuyotteiden kehittäminen ja markkinoille saattaminen.
4. Osaamiskeskittymien tukeminen
Alueiden vahvuuksiin perustuvia osaamiskeskittymiä tulee tukea yhdessä valtion ja kaupunkiseutujen kesken
- Alueen yritysten, korkeakoulujen ja muiden oppilaitosten toisiaan tukevalla osaamisella ja yhteistoiminnalla pitää
vahvistaa alueen kehitystä.
- Osaamiskekittymistä muodostuu uuden aluepolitiikan keskeinen työväline. Tukeutuu älykkään erikoistumisen mutta
myös resilienssin käsitteisiin. Kansainvälisyys oltava keskeinen osa keskittymien toimintamallia. Yrityksiä on motivoitava
mukaan business-periaatteella, ei tukien kautta. Muutoksen aikaansaamiseksi määritellään reunaehdot ja valintakriteerit,
joita myös noudatetaan. Suomessa ei voi olla kymmeniä osaamiskeskittymiä, maakuntakeskus-taso lienee jo rittävä tai
sekin liikaa. Seurantana keskusten dynamisoivan vaikutuksen sekä kv-verkostoitumisen tasot.
- Osaamisen kehittäminen on kaikin puolin Suomen (= myös valtion) etu. Toisaalta asuminen on keskittynyt
kaupunkiseuduille, joihin myös alueiden vahvuus on keskittynyt.
- Suomen eri alueilla on omat vahvuutensa. Tasapäistäminen ei kannata vaan pitää keskittyä voimakkaasti alueiden
vahvimpiin potentiaaleihin. Suunnataan valtion tukitoimet ja projektit näiden vahvuuksien korostamiseksi ja
kehittämiseksi, esim. matkailu Lappiin, ICT Uusimaalle, konepajateollisuus Pirkanmaalle ja elintarviketeollisuus
Satakuntaan. Seurataan uusien innovaatioiden ja työpaikkojen määrää osaamisalueilla.
- Alueiden vahvuudet pitää tunnistaa ja tunnustaa. Lääketeollisuus ja diagnostiikka Turun seudulla on Suomenkin
mittakaavassa merkittävää. Näitä ei kuitenkaan huomioida riittävästi.
- Älykkään erikoistumisen strategioiden, jotka usein sisältyvät maakuntaohjelmiin, avulla maakunnat ovat priorisoineet
avainalat ja pyrkivät kehittämään niitä innovaatiotoimintaansa tehostaen. Nykyinen rakennerahastojen tuki on täysin
riittämätön tukemaan yritystoimintaa ja innovaatiotoiminnan kehittämistä. Tarvitaan myös uusiutumista ja
innovaatiotoimintaa lisääviä uusia panostuksia maakuntiin. Valtioneuvoston erityisohjelmien (esim. OSKE, KOKO)
kesken ohjelmakausien on ollut lyhytnäköistä politiikkaa.
- Globaalissa toimintaympäristössä verkottuminen ja yhteistyö tuovat tulosta. Lisäksi monialainen osaaminen on tapa
luoda uutta liiketoimintaa ja hyvinvointia
- Ainakin suuremmissa kaupungeissa ja seutukunnissa on selkeät osaamisen painopisteet, johon alueet profiloituvat.
Alueilla pitää olla itsenäisempi valta päättää siitä miten julkinen rahoitus kohdennetaan. Valtioneuvosto, TEM, Tekes ei
saa olla yksin päättämässä mitkä toimialat ovat "voittajia".
- Osaamisesta syntyy kilpailukykyä
5. Alueiden vahvuudet ja erottuminen
Alueiden omat vahvuudet pitää tunnistaa ja alueitten pitää pystyä erottumaan toisistaan.
- Alueiden rooli korostuu mm. innovaatiopolitiikassa. Tämä pitää tunnustaa mutta kaikkea ei pidä hyväksyä: alueiden
pitää pystyä paremmin tuottamaan tuloksia, tukien käyttöaste ei ole riittävä mittari. Aluelähtöisyys mobilisoi paikalliset
resurssit ja tarjoaa erilaisia kehittämisratkaisuja, joista voi syntyä kansallisia malleja. Ministeriön tulisi löytää kyvykkyys
ohjata tätä strategisesti ja jättää operatiivinen vastuu itsehallintoalueille ja elinvoimakunnille.
- Aika usein kaikkien maakuntien kärjet lähinnä heijastelevat uusimpia kansallisia strategioita, mikä on rahoitussyistä
ymmärrettävää mutta kuinka järkevää se on? Olisiko syytä analysoida oma tilanne kunnolla, kuten vaikka Kymenlaakso
on tehnyt? Toki on oikeastikin samanlaisia vahvuuksia, mutta kun vaikkapa biotalous ihan yhtäkkiä hyppää kaikkien
agendalle, niin onhan se aika epäuskottavaa varsinaisten kiertotalousosaajien näkökulmasta.
- Alueiden erottumista olisi tuettava osaamiskeskittymien rakentamisella. Kaikki lähtee alueiden sisältä vahvuuksien ja
erottautumismahdollisuuksien tunnistamisesta. Vahvuudet syntyvät toisaalta alueen perinteistä, historiasta ja
maantieteellisistä faktoista, toisaalta ennakkoluulottomista ja innovatiivisista valinnoista. Molempia tarvitaan.
- Utgående från landskapens smart specialisering få en fokuserad och fortgående diskussion regionalt kring vilka gap
inom innovationssystemet som bör åtgärdas för att företagen skall kunna utveckla sin verksamhet. En triple helix
diskussion som leds av landskapsförbunden Antal problemområden som arbetas med och åtgärdas
- Alueet tuntevat parhaiten omat vahvuualueensa ja kehittämistarpeensa. Päätöksenteko ja sitä tukeva resurssit tulee
tuoda alueelle. TEM eikä Tekes ei voi valita voittajia.
- Alueiden omien - toisista alueista poikkeavien - vahvuuksien varaan rakentaminen vähentää/estää/tekee turhaksi
alueiden välisen kilpailun. Kaikki alueet eivät voi kehittyä samoijen vahvuuksien varassa.
- Kansallisella tasolla alueiden omien vahvuuksien hyödyntäminen nykyistä paremmin voisi lisätä alueiden
elinvoimaisuutta. Valtio ei voi tasapäistää ja panostaa kaikkialle samoja asioita, vaan vahvoja alueita tulee vahvistaa ja
muiden etsiä toinen strategia.
- Maakunnat ovat maakuntaohjelmissa ja niiden toimeenpanosuunnitelmissa priorisoineet tärkeimmät
kehittämiskokonaisuudet ja -hankkeet. Valtakunnallisesti nämä hankkeet tulee nostaa keihäänkärjiksi. Valtion
talousarviossa budjetoidaan entistä enemmän varoja myös suoraan alueilla päätettäväksi. Asetetaan mittarit ja
osoittimet: On toteutettu/Ei ole toteutettu
- tuleville itsehallintoalueille siirrettävä tehtäviä keskushallinnosta
- Kehittäminen ja resurssointi tulee lähteä alueiden vahvuuksista "Sama lääke ei tehoa kaikkiin"
- Asia on hyvin esillä, mutta se pitää tunnistaa myös ely OHJAUKSESSA Tulosasiakirjoilta edellytetään ÄES osuutta
Panostutsten kohdentumisella
- Suomi ei ole yksi homogeeninen kokonaisuus vaan uudistumisessa tulee hyödyntää innovatiivisesti ja kokeiluja
suosien alueiden omia vahvuuksia.
6. Kestävä bio- ja kiertotalous pitää asettaa keskiöön
- Tämä on Suomen mahdollisuus tulevaisuuden kehitykselle, meillä on raaka-aineet, luonnonympäristö, sijainti ja
osaaminen toimia. Asialla on globaalia merkitystä mm. ilmastonmuutoksen ehkäisemisessä.
- Voimme löytää vahvuutemme siitä, että ratkaisemme maailman ongelmia: kestävä biotalous luo kasvun edellytyksiä,
antaa mahdollisuuden innovaatioiden ja osaamisen vientiin ja jättää maapallon jokseenkin kohtalaisessa kunnossa
jälkipolville
- Suomen raaka-ainevarantoa ja kestävän kehityksen peruspilareita
- Rajallisten luonnonvarojen kestävä käyttö alentaa pitkässä juoksussa kustannuksia ja on niin ollen perusta
kannattavalle yritystoiminnalle
- kehittämispanostukset suunnattava näihin; myös tutkimustoiminnan pitää tukea
- Panostettava tutkimukseen. Esimerkiksi puupohjaiset pakkausmateriaalit loisivat suuren markkinan. Suomessa
kuitenkin käytetään edelleen laajasti muovikasseja kun hyvin eksoottisetkin maat ovat niistä jo luopuneet.
- Suomen luonnonvarat ja vahvuudet huomioiden tämä on asia, jolla on merkitystä sekä kotimaassa että
kansainvälisesti.
- Riittävillä panostuksilla, kriteereillä ja ekologisella verouudistuksella (pilaaja maksamaan). Säädökset ja taloudelliset
ohjauskeinot. Suomen ekologisen selkärepun pienentyminen.
- Suomi tarvitsee monipuolisen, kotimaisiin energialähteisiin nojaavan tuotantorakenteen ja toimivan energiapolitiikan
yritysten energiansaannin ja kohtuuhintaisen energian varmistamiseksi. ??Tavoitteena tulee olla monipuolinen ja
kilpailukykyinen, kotimaisiin energialähteisiin nojaava energian tuotanto. Energiapolitiikan tulee olla ennakoitavaa ja
johdonmukaista ja poliittisten päätösten pitkäaikaisesti sitovia, jotta yritykset uskaltavat tehdä mittavia investointeja.
Energiaa koskevissa päätöksissä on nykyistä paremmin arvioitava yritysvaikutuksia. Esimerkiksi tukien vaikutusta
energiamarkkinoihin on arvioitava . Energiainvestointeihin tarvittavien lupien käsittelyaikoja tulee lyhentää,
yhdenmukaistaa ja hallinnollista taakka keventää.
7. Ammatillinen koulutus ja yritysten välinen yhteistyö
Ammatillisen koulutuksen ja yritysten välistä yhteistyötä pitää uudistaa.
- Jo koulutuksen alkuvaiheessa on luotava yhteyksiä yritysmaailmaan - vaikka sitten ilmaisena opiskelijatyövoimana.
Tekemistä opetetaan jatkossa yhä enemmän suoraan työelämässä ja oppilaitos antaa tähän hyvät puitteet ja
asiantuntevan ohjauksen.
- Yritysten tulee saada osaavaa työvoimaa. Koulutuksen tulee vastata yritysten tarpeita. Valmistuvien nuorien
työllistyminen on elintärkeää. Sitouttamalla yritykset koulutukseen - yritykset mukana suunnittelemassa koulutuksia,
oppisopimusosioita, harjoitteluja, yrityslähtöisiä kursseja, yrityksen toimitiloissa järjestettävät kurssit, joiden avulla
päästään suoraan työhön kiinni Koulutuksen järjestämiseen osallistuneiden yritysten määrä, työharjoittelupäivien määrä
8. Kehittämispanostukset pitää suunnata mikro- ja pk-yrityksille
- Suomea ei pelasteta taloja ja tunnelleita rakentamalla. Sen sijaan painopiste suurista yrityksistä näihin sektoreihin.
Uusia avauksia, joissa yhdistyy laatu, osaaminen ja digitaalisuus.
- Suurin kasvu potentiaalin pk yrityksillä ja keskisuurilla yrityksillä. Suuret yritykset tarvitaan ja hyvä olisi jos osa suurille
yrityksille osoitetuista tuista valuisi pk ja mikro yrityksille ja yritykset tekisivät yhteistyötä
- Mikro ja pk-yritykset työllistävät tehokkaammin (eli saavat pienemmällä rahalla aikaan paljon työpaikkoja), eivätkä ne
sulje tehtaita ja siirrä niitä halvempiin maihin. Aiempaa suurempi rahallinen panos pitää suunnata mikro- ja pk-yrityksille.
Erityisesti nuorten yrittäjyyttä ja nuorten yrityshautomoita tulee tukea. Alueelliset elinkeinoyhtiöt ovat tärkeässä roolissa,
samoin kuten alueelliset ja paikalliset kehittämisorganisaatiot (esim. Leader). Eurot, uusien yritysten määrä, uusien
yritysten liikevaihto, uusien yritysten työllistävä vaikutus
- Kasvu tulee uudessa taloudessa verkostoituneista toimintamalleista, ei keskitetystä suuryritystoiminnasta.
- Ne työllistävät ja kasvavat!
- Pienyritykset luovat työllisyyttä ja pienestä voi aina kasvaa suuri, kun asiat hoidetaan oikein.
- Suomi tarvitsee uutta kasvua, eikä suuryrityksiä ole juurikaan näköpiirissä. Mikro- ja pk-yrityksistä voi nousta uutta
kasvua.
- Kehittämispanostuksia tulee tarjota m- ja pk-yrityksille alku- ja muutosvaiheessa, jotta saadaan muutosta aikaiseksi
avoin tarjonta menestyminen, työllisyyden paraneminen
9. Resilienssikyvyn vahvistaminen
Alueiden resilienssikykyä eli kykyä selviytyä rakennemuutoksista pitää vahvistaa
- Julkisen panostuksen tulee kohditustua yleiseen yritysten toimintaedellytyksiä parantavaan toimintaan kuitenkin siten,
että painopiste on yrityshankkeissa, joilla muutetaan alueiden suhteellista sijaintia globaalissa taloudessa.
- Resilienssikykyä tulee lisätä koko kansantalouden tasolla. Alueiden erilaisuus ja erikoistuminen on tässä politiikassa
vahvuus ja tuettava asia. Kunkin alueen sisällä tarvitaan myös resilienssiä, mutta ennen kaikkea ketteryyttä ja
reagointiherkkyyttä. Miten: Kehittämisvälineitä tulee olla sekä valtakunnan tasolla (äkillisiin muutoksiin reagointi) että
aluetasolla (varsinainen elinkeinojen toimintaympäristöjen kehittäminen). Aluetaloden tilinpito on seurantaväline jota
tarvitaan.
- Utgående fårn smart specialiseringsprocessen identifiera potentioella tillväxtområden och fokuserat satsa på att
utveckla dem för att komplettera existerande starka barnscher och näringar. En triple helix diskussion som leds av
landskapsförbunden Antal definerade tillväxtområden regionalt
- Julkisten toimijoiden yhteistyö on vahvistettava, jotta toimintaedellytykset olisivat olemassa kun suurempia
rakennemuutosvaikeuksia syntyy.
- Resilientti alue nousee isommistakin rakennemuutoksista. Toisaalta isot rakennemuutokset eivät välttämättä iske
resilienttiin alueeseen - aikakaan yhtä kovana kuin jos tilanteeseen ei ole lainkaan varauduttu.
- Urbanisaatio: kaupungit ovat osoittautuneet sekä suhteelisen pysyviksi että uusitumiskykyisiksi. Kerran synnyttyään
merkittävä kaupunkikeskittymä pyrkii kasvamaan ja jos osa sen elinkeinoperustasta käy vanhentuneeksi, se uusiutuu
luontaisesti urbansiaation taloudelle tyypilisesti. Sen vuoksi kaupunkien infrastruktuuriin tehtävät investoinnit ovat
sellaisa, että ne maksavat itsensä takaisin. Ei investoida infrastruktuuriin, joka on taas jonkin ajan kuluttua ulkopulsien
tuen tarpeeessa. Resiliennsi on yksi urbanisaation ominaispiirre.
- Resilienssiin pitää lisätä myös luonnon ekosysteemipalveluiden resilienssi eli luonnon kantokykyä ei pidä vaarantaa.
Sova ja yva. Seuranta päästöillä ja uhanalaislajeilla.
- Joustava ja muutosvalmis alue ja yritys menestyy. Kyky kestää ja selvitä muutoksista nousee merkittäväksi tekijäski
mikä erottaa menestyjät häviäjistä. Jäykkä ja stabiili rakenne ei ole turva.
10. Luonnonvarojen ja materiaalien hyödyntäminen
Suomi pitää nostaa johtavaksi kestävän luonnonvarojen ja materiaalien hyödyntämisen maaksi
- Maapallon luonnonvarat eivät riitä. Ainoana mahdollisuus on tuottaa hyvinvointi entistä pienemmillä energia ja raakaainepanoksilla. Myös yhdyskuntien rakenne pitää muuttaa tästä lähtökohdasta.
- Suomen raaka-ainevarantoa, pohjoisen ulottuvuuden hyödyntäminen
- Suomen luontainen elinkeinollinen vahvuus on luonnonvaroissa ml luonnon aineettomat arvot. Kiertotalous soveltuu
tähän erinomaisesti. Valtakunnallinen ja alueellinen elinkeinopolitiikka (Kansallinen biotalousstrategia on riittävä pohja;
tarvitaan vahvaa toteutusta). Aluetilastointi seurantaan.
- Suomella on hyvät ja puhtaat luonnonvarat, joiden varaan pystyy rakentaa menestyvän biotalouden. Se vaatii
tutkimuksen, yritysten sekä poliittisen tahon yhteistyötä. Uusia elinkeinoelämän ja tutkimuksen yhteistyöhankkeita,
joissa esim. tutkitaan/kehitetään biomuovia, luonnontuotteiden jatkojalostusta (esim. kosmetiikkateollisuuden käyttöön).
Luonnonvarapohjaisen talouden % BKT:sta, yhteistyötoimien määärä
- Meillä on tähän loistavat edellytykset. Toisaalta emme monessakaan asiassa voi pärjätä tehokkuuskilpailussa, joten
meidän on käytettävä luontaisia vahvuuksia.
- Olemme tippumassa junasta ilmeisten asenneongelmien takia
11. Hajautettuja energiaratkaisuja pitää lisätä
- Biopohjaisen energian käyttöä voidaan tehokkaimmin lisätä hajautetuilla energiaratkaisuilla. Tärkeä teema
energiarikkaassa Itä-Suomessa.
- Tukea enemmän hajautettuun energiatuotantoon esim vero- ja tukiratkaisuilla. Nyt liian paljon mennään suuryritysten
ehdoilla. Hajautettu energiatuotanto erityisesti liitännäisratkaisuilla tulisi olla kehityksen kärkiajatuksena erityisesti
sahateollisuuden ja maatalouden osalla
- varauduttava erilaisiin kriiseihin ja muutoksiin
- Suomi on energian suurtuoja ja se "syö" . Ainakin osa pitää saada kiertämään kansallisesti
- Varmistettava että eri energiamuotoja voidaan hyödyntää ja paikallisesti tuotettua energiaa voidaan myydä.
(siirtotariffien poisto)
12. Seudullisia pääomasijoitusrahastoja kasvuyrityksille
Kasvuyritysten tarpeisiin on perustettava seudullisia pääomasijoitusrahastoja
- Suomi on pääoma köyhä maa ja elinkeinoelämän uudistuminen vaatii oman pääoman ehtoista rahoitusta sekä
kasvurahoitusta. Erityisesti alkuvaiheen rahoitus on tultava läheltä eikä sitä voi hoitaa keskitetysti HKI:stä
- Valtio olisi suurin pääomarahaston sijoittaja. Lainsäädännöllä. Kaksi kertaa vuodessa olisi seurantakokous.
- Suomi on myös maakuntien Suomi. Näin ollen on luontevaa perustaa seudullisia pääomasijoitusrahastoja paikallisten
kasvuyritysten tarpeisiin.
- Eu-rahaa tulisi voida käyttää alueellisten sijoitusrahastojen luomiseksi.
- Kasvua on pystyttävä tukemaan nykytilanteessa. Rahojen antaminen kaikille on typeryyttä, tuet on suunnattava
- Julkista rahoitusta tarvitaan alueellisten sijoitusrahastojen perustamisessa. Rahastot voivat edistää alueen uusien
kasvuyritysten perustamista paremmin kuin perinteiset yritystuet. Samalla uusien menestystarinoiden kautta on
mahdollisuus kerätä uutta pääomaa uusien yritysten kasvuun. Tavoitteena pitäisi olla, että verivaroja tarvittaisiin
yritystukiin tulevaisuudessa mahdollisimman vähän.
13. Kehittämispanostukset ja kestävä kasvu
Kehittämispanostuksia pitää suunnata hankkeisiin, jotka edistävä kestävää kasvua
- Hankerahoituksella pitää tukea hyvin suunniteltuja, tavoitteellisia hankkeita, joiden tuloksien tiedetään jäävän
elämään.
- Kestävä kasvu on kaiken perusta
- Jatkuva kehittäminen luokasvua ja voi olla myös kestävää
- Panostuksien pitää olla pitkäjänteisiä ja kestäviä.
14. Elinvoimapolitiikka ja kuntien kyky
Kuntien kykyä harjoittaa elinvoimapolitiikkaa pitää parantaa
- Paikallislähtöisyys on hyvästä kehitettäessä työtä ja toimeentuloa. Kuntien resurssit tällä sektorilla vaihtelevat ja ovat
yleensä liian pienet.
- Kuntien tärkein tehtävä on pitää elinkeinoelämä virkeänä. Valtio ei siihen yksin pysty ja yksityiset markkinat tarvitsevat
usein kuntien ja kaupunkien apua.
- Avustaa kunnan päätösten kautta. Esim. Kaavotuksen avulla. Raportoimalla
- Lainsäädäntö vaikeutti tätä entisestään. Lainsäädännöllä ei saa estää tervettä toimintaa
- Kunta on yrityksen lähin yhteistyökumppani. Kunnanjohtajalle osaa soittaa jokainen yritysjohtaja, kun valtion laitosten,
onpa kyse sitten ELY:stä, AVI:sta, Finnverasta, Finprosta, Tekesistä, yhteyshenkilön löytäminen on huomattavasti
vaikeampaa. Kansainvälinenkin yritys toimii kuitenkin aina kunnassa, jossa se tarvitsee ja käyttää palveluita joko
itselleen tai henkilöstölleen. Kunnan täytyy paitsi tietää, mitä sen yritykset tarvitsevat myös miten niiden tarpeisiin
voidaan vastata. Valtion täytyy tunnustaa ja resursoida paikallinen elinkeinokehitys. Toimijoiden roolit selkiytetään niin,
että paikallinen osaaminen ja toimintaympäristön tuntemus saa arvoisensa huomion. Valtion keskus- ja aluehallinnolla on
omat roolinsa, joissa varmistetaan valtakunnan tason resurssiviisaus ja yhteiset linjat sekä tavoitteet, mutta ilman
paikallista tuttua viestijää eivät tavoitteet välity arjen yrittäjille - erityisesti pk- ja mikro-yrittäjille. Muutoksen ensimmäinen
osa on kuvata elinkeinokehityksen ja -neuvonnan roolit (esim: rahoittaja, uudistusten etujoukko, paikallinen luottohenkilö,
sparraaja...). Prosessit voivat vaihdella alueittain.
- Elinvoimaisuus tarkoittaa uudistumiskykyä. Julkisen talouden merkitys yritystoiminnan edellytyksille on suuri... eikä
silloin kyse ole vain elinkeinopolitiikasta, vaan laajasta vaikutuksesta, mikä näkyy julkisten hankintojen toteuttamisen
tavassa, yhdyskuntasuunnittelussa, oppilaitosten ja yritysten yhteistyössä jne. kunnissa ei vielä tunnisteta
elinvoimaisuuden edistämisen kaikkia mahdollisuuksia. Osaamisen lisääminen tässä voisi nopeasti vahvistaa
pienyritystoiminnan edellytyksiä, tuoda innovaatioita julkisten palvelujen toteuttamistapaan jne. Sitä kautta vahvistetaan
myös yritysten kilpailukykyä kv. markkinoilla.
- Kunnat ovat uuden edessä. On esitetty näkemyksiä, että kuntien rooli tulee olemaan enemmän "vain" yhteisönä (kun
velvoitteita puretaan), toisaalt asote-uudistus... Lisäksi uusina haasteina nopeassa aikataulussa kotouttaminen.
15. Investoinnit energiatehokkuuteen
Investointeja pitää ohjata energiatehokkuuden parantamiseen
- Ks. vastaus kohdassa 2.
- Energia käyttöä on vähennettävä sekä suhteellisesti että absoluuttisesti
- Energiatehokkuus ja hajautettu energiantuotanto on tulevaisuuden elinehto, ellemme halua palata päreaikaan.
- Energiaverotus.
16. Julkisten hankintojen lähtökohtana innovatiivisuus
Julkisten hankintojen lähtökohdaksi pitää asettaa innovatiivisuus ja yritysten uusien ratkaisujen markkinoille tuominen
- Julkiset hankinnat ovat merkittävä keino nostaa esiin innovatiivisia ratkaisuja. Samalla muutetaan yksi vanhoillisimmin
manageroiduista sektoreista - hallinto. Julkisia hankintoja pitäisi esitellä avoimemmin - mitä ostettiin ja miksi? Oliko
perusteena muutaman euron säästö, kun samalla olisi voinut vaikkapa muuttaa toimintatapoja? Esimerkiksi digitalisointi
ei saa tarkoittaa vain uusien koneiden ostoa tai nykyisten palveluprosessien siirtämistä nettiin. Samalla pitää miettiä
kokonaisuus yli osasto- ja organisaatiorajojen.
- Julkisten hankintojen perusteena pitää olla ensisijaisesti laatu ja innovatiivisuus. Taloudellinen tehokkuus tulee
hankintojen laadun ja pitkäkestoisten vaikutusten eikä hankintahetken hinnan kautta.
- Kunnat ja valtio voivat päätöksillään vaikuttaa tuotteisiin ja palveluihin, joita yritykset tarjoavat. Suomessa kehitetyt ja
kokeillut uudenlaiset (digitaalisetkin) tuotteet siivittävät yritysten kansainvälistä liiketoimintaa ja kasvua.
- Julkinen sektori suuri hankkija, voi näin mahdollistaa uusia ratkaisuja
- Näin uudet innovaatiot perinteisten palvelutarpeiden täyttämiseksi pääsevät markkinoille, yritykset saavat referenssejä
ja sitä kautta myös palvelujen/hyödykkeiden vienti helpottuu. Kilpailutus toteutetaan pääasiassa niillä oletuksilla, joilla
palvelut jo nyt tuotetaan. Käytännössä tämä tarkoittaa, että hyödyke tai palvelu pysyy pääosin samana ja
kilpailutuksessa huomioidaan vain hinta. Uudet, mahdollisesti paremmat toimintamallit tai uudenlaiset entistä
kehittyneemmät hyödykkeet eivät näissä kilpailutuksissa menesty. Kilpailutusjärjestelmä usein myös suosii suuria
yrityksiä, mikä heikentää paikallisten pk-yritysten mahdollisuuksia kehittyä omalla toimialallaan. Julkishallinnon ja
yritysten yhteinen kehittämishanke mahdollistaisi uusien innovatiivisten toimintamallien ja hyödykkeiden kehittämisen.
Tämä paitsi pidemmällä aikavälillä parantaa kustannustehokkuutta, niin myös edistää alueen pk-yritysten kasvu- ja
kehittymisedellytyksiä. Julkisen hankinnan kautta yritys saa myös tarvittavan referenssin markkinointiponnisteluihinsa
uusille koti- ja ulkomaanmarkkinoille.
- Tämä on keskeinen tapa julkisorganisaatioille tukea uuden liiketoiminnan syntyä.
- Hankinnat tähtäävät enimmäkseen kustannustehokkuuteen, halvin tarjous kilpailun kautta. Tapa toteuttaa hankinnat
on aika konservatiivinen ja luulisi suosivan olemassa olevaa tuotetta tai teknologiaa. Uuden ratkaisun aikaansaaminen
vaatii enemmän. Kustannustehokkuus on edelleen tärkeä tavoite, julkisissa hankinnoissa kun on kyse julkisista
varoista. T&K-hankinnoissa saisi olla enemmän joustavuutta. Pitäisi kuitenkin kehittää strategioita/menetelmiä sellaisia
tilanteita varten, jossa on suuria tarpeita saada aikaan innovaatioita, ja saada aikaan enemmän toimintaa/tuotteita
samalla rahalla. Esim. kuntien infrahankkeissa, sosiaali- ja terveydenhuollossa, jne
17. Julkiset palvelut sähköisiksi
Julkiset palvelut pitää tarjota sähköisinä ja vähentää ”face to face” –palvelua selvästi
- Lisäisi säästöjä julkisella puolella. Erityishuomio tulee kiinnittää käyttäjälähtöiseen palvelunkehittämiseen sähköisissä
palveluissa > esimerkiksi sähköinen ajanvaraus, ännestys sähköisesti, kunnallinen demogratia sähköisen äänestyksen
kautta (päätettäessä kuntalaisille tärkeistä asioista) jne.
- Palveluverkon karsimisen vuoksi pitää kehittää sähköisiä tapoja toimia. Face to face ei ole poissuljettu sillä sähköisten
palveluiden taustaoletuksena täytyy olla toimivat tietoliikenne yhteydet kaikkialla joten videoneuvottelut tulisi
arkipäiväistää.
- Palveluja tarjotaan siellä, missä ihmiset liikkuvat ja viettävät aikaa - eli verkossa.Osa (10-20%) palveluista yhä
"perinteisesti" esim. puhelinpalveluina ja mikro-osa kasvokkain.
- Julkisten palvelujen virtaviivaistamiseksi ja asiakkaiden nopeamman ja yhdenmukaisemman kohtelun varmistamiseksi
julkisten palvelujen sähköistämistä on syytä jatkaa. Yksi konkreettisimmista asioista on yhden luukun periaate julkisissa
palveluissa. Menettelyjen yksinkertaistaminen ja sähköiset toimintatavat yhdistettynä tietojärjestelmähankintaosaamiseen
edistävät julkisen sektorin säästötavoitteita.
- katso kohta 1
18. Koko maan kattava laajakaistaverkko
Koko maan kattava laajakaistaverkko on rakennettava julkisin varoin
- Vastasin tähän aluerakenneosiossa.
- Perusinfraa nykyaikana
- Aivan järkyttävän paljon tuhlataan rahaa kunta- ja kyläkohtaisiin verkkohankkeisiin, niiden kilpailutukset ja ym.
hallintokustannukset ovat vieneet paljon aikaa ja resursseja. Tässä pitäisi olla jokin selkeä koordinaatio, nyt yksittäisten
ihmisten valitukset vaarantavat hankkeiden onnistumisen. Samoin kaupalliset operaattorit voivat olla haastavia
yhteistyökumppaneita.
- ks 1
19. Kuntien energiainvestoinnit
Kuntien energiainvestointien pitää perustua kotimaisiin ja uusiutuviin energialähteisiin
- Oleellisia suurten kuntien kuten Helsingin ratkaisut. Ydinvoimahanke tietysti romuttaa ajatuksen ja Suomen imagon.
20. Perinteisestä teollisuudesta digitaaliseen palvelutalouteen
Perinteisestä teollisuudesta pitää siirtyä digitaaliseen palvelutalouteen
- Ammatillisen koulutuksen ja yritysten välistä yhteistyötä pitää uudistaa. Julkisten hankintojen lähtökohdaksi pitää
asettaa innovatiivisuus ja yritysten uusien ratkaisujen markkinoille tuominen.
- Tämä toteutuu markkinoilla koko ajan - ja hyvä niin. Julkisen vallan tulee miettiä omia panostuksiaan tätä taustaa
vasten. Esimerkiksi suuret infrainvestoinnit uusiin kaivoksiin tuottavat aika vähän työpaikkoja ja uutta liiketoimintaa
digitaalisen toimintaympäristön kehittämiseen verrattuna.
- Kuten edellä.
- Perinteinen teollisuus on ollut jo pitkään murroksessa, eikä Suomessa ole pystytty toistaiseksi kaikilta osin siirtymään
digitaaliseen palvelutalouteen. Helppo sanoa nyt, mutta muutos olisi pitänyt tehdä jo huomattavasti aiemmin ja ymmärtää
asia nimenomaan käyttäjälähtöisesti. Mikäli puuhailemme keskenämme omia palveluita, sekään tuskin menestyy.
21. Ilmastonmuutos tulee nähdä mahdollisuutena
- Urbanisaation kiihtyminen ja yhä nopeammin lisääntyvät megakaupungit tarjoavat erinomaisen mahdollisuuden myydä
suomalaista osaamista energiatuotannon, -verkko-osaamisen ja energiatehokkuuden osalta. Ongelmana näen, että
kukin myy tällä hetkellä yksittäisiä tuotteita ja paloja joita on sovitettava kaupunki-infrojen kokonaisuuteen.
Muodostamalla riittävän isoja konsortiota ja rakentamalla hyviä demoja Suomessa, voidaan päästä osaksi valtavaa
liiketoimintamahdollisuutta.
- Ilmastonmuutokseen estämisen vaihtoehtona on nykyisen sivilisaation hallitsematon romahdus. Edelläkävijyys on
tässä muutoksessa olisi valttikortti Suomelle ja elinkeinoelämällemme.
- käyttämätöntä potentiaali on, varauduttava uusiin tilanteisiin, jopa kriiseihin
- Onko muita vaihtoehtoja ? Elinkeinojen näkökulmasta edelläkävijät voittavat aina ja ilmastonmuutos luo monia
uudenlaisia toimintatapoja.
- Ilmastonmuutos ja siihen reagoiminen on tutkitusti kannattavaa toimintaa. Yliopistot ja yritykset voisivat yhteistyössä
kehittää ilmastonmuutoksen torjuntaan tarvittavia laitteita ja ratkaisuja ja näin saisimme vientiä ja kilpailukykyä. Tähän
olisi pitänyt reagoida tosin jo 5-10 vuotta sitten, nyt vaikuttaa olevan jo liian myöhäistä kun ratkaisut on keksitty jo
muualla. Meillä olisi ollut tähän tarvittavaa osaamista, koulutusta ja tekijöitä, mutta investoinnit puuttuivat, samalla hallitus
on itse antanut huonoa esimerkkiä ja päättänyt panostaa ydinvoimaan uusien energiaratkaisujen kehittämisen sijaan.
22. Suuryritysten toimintaedellytykset
Toimialansa vetureina toimivien suuryritysten toimintaedellytykset pitää turvata
- Teollisuuden ja työpaikkojen säilyminen Tukemalla. Raportoimalla.
- Suuryritykset luovat selkärangan suomen viennille ja niiden toimintaedellytyksistä täytyy pitää huolta.
23. Kehittämispanostusten alueellinen suuntaaminen
Kehittämispanostukset pitää suunnata alueille, joilla yrittäjyys on keskeinen tapa hankkia toimeentulo
- xxx
- kannustusta ja rohkaisua siellä missä on jo pöhinää, siellä pitää lisätä löylyä menetymisestä
- Suomi hukkaa mierkittävästi voimavarojaan nykyisellä aluepolitiikalla, jolla tekohengitetään alueita, joista asukkaat
katoavat ja toisaalta voimakkaan PK-yritystoiminnan alueilta julkisia tukie leikataan vuosi vuodelta.
24. Yritystukien lähtökohdat
Yritystukien lähtökohdaksi pitää asettaa yritysten aito halua ja kyky suuntautua kansainvälisille markkinoille
- Suomen pitkäntähtäimen menestymisen avain on siinä, että meille kehittyy kansainvälisille markkinoille vahvasti
suoraan suuntautuva pk-sektori. Perinteisesti viennin suuresta volyymistä ovat vastanneet muutamat yritykset ja pkyritykset vievät välillisesti, alihankkijan roolissa.
- Yritystukien lähtökohdaksi pitää asettaa PK-yritysten tukeminen toimivat ne sitten kotimaan markkinoilla tai
vientipainotteisesti. Tietysti painopiste voi alla painotettu lievästi kansainvälisille markkinoille tähtäävissä Pk-yrityksissä.
25. Julkista rahoitusta saaneiden yritysten myynti ulkomaille
Julkista rahoitusta saaneita yrityksiä ei saa myydä ulkomaille ennen x vuoden karanteenia
- xxx
- Emme kai halua, että julkinen rahoitus valuu ulkomaisille omistajille.
- julkista rahoitusta on valunnut hävyttömiä määriä sellaisille yrityksille, jotka ulkoistavat toimintaansa halvemman
työvoiman ja alemman verotuksen maihin. Julkista rahoitusta saaneille yrityksille tulee todellakin laittaa karenssiaika
Elinkeinorakenne – puuttuuko jotain olennaista?
* Ylenpalttisen byrokratian karsiminen Pk-yrityksiltä. Varustetelakan perustajalta tuli raikas ehdotus
yhteiskunnan tarjoamasta pilvipalvelusta Pk-yrityksille avoimen koodin yritysohjelmistoista.
* Matkailun kehittäminen on merkittävä mahdollisuus Suomelle. Olemme jäljessä muita pohjoismaita
matkailutulojen kehityksessä. Suhteellisen pienillä julkisilla panostuksilla voitaisiin erinomaisesti tukea
yritysten työtä markkinoinnissa, palvelurakenteen monipuolistamisessa ja uusien investointien tekemisessä
matkailuvirtojen kasvattamiseksi.
* Palvelu- ja tietoyhteiskuntaan tulee panostaa jatkossakin (euroilla seuranta).
* TEkemistä tulee suunnata uuden ajan palveluihin mm. digitalisuutta hyödyntäen.
* Elinkeinoelämää koskeva normien purku. Ne tuntuvat olevan usein esteenä maalaisjärkiselle toiminnalle.
Lisäksi alaa kehittävä ja tukeva valtion aluehallinto on muodostunut niin sekavaksi, että se haittaa
normaalia kehittämistyötä.
* ei estetä kehittyvää toimintaa sääntelyllä vaan puretaan sääntelyä ja annetaan kaikkien kukkien kukkia,
markkinat hoitavat asian
* Yritysten kasvun ja kansainvälistymisen tukemisen teemoista kohti johtamisen ja markkinoinnin
osaamista parantavaan toimintaan. Esimerkkinnä Meyer Turku.
* Korkeaa arvonlisää tuottavat palvelut, jotka osin sidoksissa digitaaliseen liiketoimintaan. Aivan kaikki ei
kuitenkaan välttämättä muutu digitaaliseksi, vaan voi olla palveluliiketoiminnan muotoja, jotka kasvavat
myös muutoin kuin digitaalisesti.
* Toiminnan keskittäminen suurimpiin keskuksiin on virheinvestointi. On järkevää rakentaa
seutuntaajattelun pohjalle. Seudut kilpailkoon osaamisestaan
* Asennemaailmalle täytyy tehdä jotain. Viimeeksi eilen kuulin erään toimijan kommentoivan
vanhakantaisen teollisen yhteiskunnan hengessä työaikoja. Keskeisempää kuin työaika on se mitä työaikana
tehdään.
* Puhtaiden ja ekologisesti oikeilla menetelmillä tuotettujen maataloustuotteiden merkitys ihmiselle ja
luonnolle.
"* Yksinkertaisempi säätely: vaaditaan lakimiesten asennemuutos
Kokeilukulttuurin todellinen käyttöönotto: vaatii löysyyttä ja riskinsietoa myös rahoituksessa"
* Monikulttuurisuus ja sen hyödyntäminen.
* Ei voi olla niin, että Finnairin ja Finavian tavoitteena on keskittää ulkomaan lennot vain Helsinkiin.
Yrityselämä kaipaa kansainvälisiä yhteyksiä myös maakunnista. Kansainvälinen saavutettavuus kriittinen
menestystekijä kun yritetään saada kansainvälisiä investoreita kiinnostumaan alueesta. Elämää ja
toimintaa on muuallakin kuin pääkaupunkiseudulla.
"* Matkailu ja muut työvoimavaltaiset kasvavat vientialat pitää tunnistaa ja tunnustaa.
Bioala on myös Life Sciencealaa ja päinvastoin"
* En utvecklad regionalpolitik i Finland som utgåe från ett plats baserat angrepssätt
* Järkevä tekeminen on vaikeutunut kun De Minimis tulkinta on ylikireä. Kuntien tehtävä on edistää
yritystoimintaa, samoin TEM:in tavoitteena on saada kasvua ja kansainvälistymistä tapahtumaan. Nykyinen
tulkinta on että kaikki toiminta mikä joskus saattaa olla jonkun mielestä tuoda taloudellista hyötyä on
deminimis pohjaista, aiheuttaa merkittävää tehottomuutta. TULKINTA PITÄÄ VÄLITTÖMÄSTI TEHDÄ
SAMANLAISEKSI KUIN TANSKASSA. Huvittaa tässä on vielä että vaikka töitä tehdään Team Finland hengessä,
niin kehittämisyhtiöiden henkilöiden tuki on rahanarvoista mutta Finpron ei.
* Yritystukien kohdentuminen viennin kasvattamiseen ja kv yhteyksiin
* Eri alojen toimijoiden törmäyttäminen.
* Ei liity.
Hyvinvointi – mikä kaipaa muutosta?
1. Varhainen tuki ja palvelujen saatavuus heikommille
Varhaista tukea ja palvelujen saatavuutta heikommassa asemassa oleville pitää lisätä
- Läheisyysperiaate toimii paremmin kuin etäällä asiakkaasta toimiva palvelu, jolla ei ole aitoa tulosvastuuta.
Toteutetaan heti riittävän laajoja kokeiluja alueilla/kaupungeissa/kunnissa. Kokemusten perusteella otetaan toimivin malli
käyttöön. Tässäkään ei ole pakko pyrkiä luomaan yhtä ja samaa mallia koko maahan. Toteutumisen mittaus lienee
helppoa; vaikutuksia pitää mitata vertaamalla aiempaan malliin yksilötason tunnuslukuja. Erityisesti ongelmien
kasautumista tulee seurata ja arvioida, aiempi politiikka on ollut ongelmien siirtämistä paikasta toiseen, mutta ei ihmisen
auttamista.
- Erityisnuorisotyön ja kouluviraston yhteistyölle tarvitaan lisää resursseja sekä uusia innovatiivisia toimintamalleja.
- On kustannustehokkaampaa antaa apua ja tukea varhaisemmassa vaiheessa kuin korjata ongelmia.
- Ennaltaehkäisevillä toimilla voidaan estää lopullinen syrjäytyminen Vahvistetaan ennaltaehkäiseviä toimia
- Lainsäädännöllä turvattava heikommassa asemassa olevien tilanne.
- Kaikilla tulee olla mahdollisuudet hyvään elämään, ja se voi vaatia erityistoimia,
- mielenterveysongelmaiset, moniongelmaiset saatava paremmin/aikaisemin palvelujen piiriin vanhenevan väestön
asumis- ja palveluratkaisut uudistettava
- Onko riski, että resurssit suunnataan pelkästään ongelmien/tarpeiden hoitamiseen, eikä riittävästi resursseja suunnata
ennalta-ehkäisevään toimintaan? Toimivatko resurssinjakomekanismit riittävästi hyvin, jotta varhaisen tuen hyödyt
tunnistetaan? Pitää kehittää menetelmiä, joiden avulla todistetaan ja tunnistetaan varhaisen tuen hyötyjä ja
mahdollisuuksia.
- Ennaltaehkäisevä työ on kustannustehokasta pitkällä ajanjaksolla
- Säästää sekä rahaa että on inhimillisempää
2. Työpaikkojen kysynnän ja tarjonnan kohtaaminen
Työpaikkojen kysynnän ja tarjonnan alueellista kohtaamista pitää parantaa
- Työssäkäyntialueiden sisällä liikkumista tuettava + etätyön avulla sovitettava työ- ja perhe-elämää.
- Ammatillisen koulutuksen tulee olla joustavampi
- Lähes kaikki erialojen paikat etelä-suomessa/ruuhkasuomessa, pitää luoda työmahdollisuuksia muuallekin esim.
kasvukeskuksiin Toteutus vaikka lainsäädännön avulla TE-keskukset ja Kela seuratkoon ja mitatkoon
- koko suomen ongelma, alueelliset ja aloittaiset vaihtelut nuoret
- Tilanne, jossa on korkea työttömyys ja ammatillisia ja alueellisia rekrytointiongelmia, ei voi olla kestävä. Kohtaantoa
pitää nopeuttaa, koska se hyödyntää myös julkista taloutta. Julkisen työnvälityksen ja yksityissektorin toimijoiden
yhteistyötä pitää lisätä
- Asuntpolitiikaa, kohtuuhoitaisten asuntojen tarjontaa kasvuseuduilla pitää parantaa.
- Tärkeä asia, liittyy myös koulutukseen ja oppilaitosten sijaintikysymyksiin. Oppilaitokset tulisi sijoittaa sinne missä
työtäkin on. Koulutustarpeiden ennakkointi ei käytännössä helposti onnistu. Oppisopimusjärjestelmää kehitettävä, se on
jo aloitettu.
3. Kustannustehokkaat palvelut
Julkisiin palveluihin pitää etsiä uusia kustannustehokkaita toteuttamistapoja
- Julkisten palveluiden tehokkuutta tulee edelleen parantaa: karsia turhia palveluita ja keksiä kokonaan uusia palveluita
ja uusia tapoja toteuttaa. Hyödynnetään tässäkin digitalisaation mahdollisuudet sekä käytännön tasolla esimerkiksi
kunnissa tehdään enemmän poikkihallinnollista yhteistyötä. Ennaltaehkäisy on usein halvin tapa selvitä joistakin
palveluista: esimerkiksi lastensuojelussa ennaltaehkäisevä perhetyö on halvempaa kuin huostaanotto.
- Nykyiset tavat liian raskaita ja kalliita. Uusia ratkaisuja on mahdollista löytää.
- Kustannustehokkuus tarkoittaa pienempiä kustannuksia samalla henkilöstöresurssilla. Julkiset palvelut ovat
olennainen osa hyvinvointiyhteiskuntaa, joten kustannustehokkaat toteuttamistavat ovat myös julkisen talouden kannalta
merkittäviä.
- Julkisen palvelutuotannon tuottavuuskehitys on ollut surkeaa. Yritysyhteistyön avulla, palvelutuotantoa kilpailuttamalla
ja asiakkaiden valinnanmahdollisuuksia lisäämällä voidaan säästää erittäin suuria summia. Jos tämä unohdetaan soteuudistuksessa, mennään ojasta allikkoon.
- Kustannustehokkuus pitää vaalia myös uudistuksia tehtäessä. On vaarana, että toistuvat uudistukset eivät anna
riittävästi aikaa palveluiden tehokkaaseen hallintaan ja, että kehitys karkaa käsistä.
- Palvelut samoin kuin hoito on edelleenkin hyvin laitoskeskeistä. Kotona tapahtuvaa hoitoa jota tekee potilas ja omaiset
ei tueta riittävästi ohjaamisen ja tilanteen suunnitelmallisen arvioinnin kautta niin että potilaan ja omaisten turvallisuuden
tunne säilyy. Myöskin teknologina hyödyntämistä ei vielä ole otettu riittävästi käyttöön mm. etäkonsultaatioina ja
ohjauksena terveydenhuollon palveluissa,
- Viranomaispalveluiden synkronointi ja palvelukieskit
- Kuntapalvelujen tuottavuuden parantaminen, keinoina mm. yhdyskutarakenteen eheyttämien ja palveluverkkojen
rationalisoiti useamman kunnan yhdessä muodostamilla seuduilla, palveluen digitalsointi yhdessä palveluprosessien
uudistamisen kanssa
- Julkisissa palveluissa on runsaasti "tyhjä käyttöä", esimerkiksi lukuisat virkamiehet ym. kunnissa. Jonkinlainen
tulosvelvoite, työpanoksen seuranta tms. olisi paikallaan ja turhat rivimiehet ja byrokratia pois.
- Nykyinen toimintamalli ei toimi
4. Maahanmuuttajien kotoutuminen ja integroituminen
Maahanmuuttajien kotoutumiseen ja integroitumiseen suomalaiseen yhteiskuntaan pitää panostaa
- Hukkaamme valtavan potentiaalin osaamista ja resursseja odotuttamalla henkilöitä "säilössä" esimerkiksi
turvapaikkahaun prosessissa.
- Suomen huoltosuhde paranee, kun maahan tulee runsaasti nuorta maahanmuuttajaväkeä: onnistuminen riippuu siitä,
kuinka nopeasti tulokkaat saadaan koulutettua ja työelämään: tähän voisi rakentaa samanlaisen takuun kuin
nuorisopuolelle.
- Maahanmuuttajat ovat iso resurssi maalle: paljon nuoria ja osin koulutettujakin ihmisiä. Heidän pitää saada mukaan
Suomea rakentamaan.
- Maahanmuuttajien resurssit tulee hyödyntää. Systeemaattinen ohjaus kieliopintoihin ja koulutukseen.
- koulupudokkaiden peruskoulutuksen ja jatkokoulutusmahdollisuuksien tukemiseen. Nyt on panostettava
syrjäytyneiden ja syrjäytymisvaarassa olevien nuorten takaisin yhteiskuntaan ohjaamisen toimenpiteisiin. Meille on
syntymässä suuri (osin kantaväestöä myös), maahanmuuttajataustaisten (toisen polven) ja romanien joukko, joka kokee
jäävänsä yhteiskunnan ulkopuolelle ja ajautuu sitä kauttaa rikoksiin ja muuhun ongelmakäyttäytymiseen. Peruskoulun
läpäisseiden lukumäärää on helppo mitata, samoin vaikutuksia ongelmakäyttäytymioseen ja toisaalta työllistymiseen.
- Maahanmuuttajien lukumäärä on rajussa kasvussa. Kotoutuminen ja integroituminen on aivan välttämätöntä, koska
sen laiminlyönti tuottaa yhä lisääntyvässä määrin yhteiskunnallisia ongelmia (syrjäytymistä yms.).
- Pakolaistilanteen kriisiytyminen koko Euroopassa haastaa vanhat toiminnot aivan uudella tavalla. Tarvitaan muutosta
kaikessa: asenteissa, eri toimijoiden yhteistyössä ja käytännön ratkaisuissa, rahoitusta, uusia toimintamalleja. Tarvitaan
syvällisistä keskustelua, esimerkkejä, huolten kuulemista kaikkien osalta. Mikä on valtavan pakolaispelon takana? Miten
sitä voidaan vähentää ja hoitaa niin, etteivät tilanteet kärjisty. Miten tämä viedään läpi yhteiskunnan alkaen
lastentarhoista. Aikaa ei saa hukata.
- Maahanmuuttajien määrä tulee kasvamaan moninkertaisesti. Syrjäytymisen riski heillä on suuri. Maahanmuuttajilla on
paljon osaamista jota voimme hyödyntää Suomessa. koulutusektori voisi tehdä täsmennettyä osaamisen arviointia ja
mahdollisesti tarvittavan lisäkoulutuksen räätälöintiä, ja tässä tiivis yhteistyö työelämän kanssa. Mielekästä tekemistä
vaikka ensin harjoittelija tai perehtyjä nimikkeellä, jolloin palkkaus voisi olla sen mukainen..
- Tärkeä ja iso uudelleen organisoinnin kohde. Maahanmuuttajat pitää saada nopeasti työllistymään, oppimaan kieltä
työn ohessa sekä kouluttautumaan. Turhat odotusajat ja portaat poistettava. Erityisesti tänne yliopistoihin opiskelemaan
muuttaneet kansainväliset opiskelijat olisi pystyttävä pitämään Suomessa.VIisumi- ja työlupakäytännöt uusiksi. Nämä
olisi myönnettävä automaattisesti ja joustavasti heti.
- ensinnäkin pitäisi olla tarkempi seula, mitkä oikeita pakolaisia ja mitkä käyttävät lähtömaiden sekavuutta tekosyynä:
ääriaineiston pääsy maahan tulee estää. Ja muille löytää työllistämispolkuja elintasotukien sijaan
- Työ on kustannustehokasta pitkällä ajanjaksolla
- Usein kielenkursseille on tunkua. kielen oppiminen ja mahdolliosten muden taitojen opetteleminen mahdollisimman
nopeasti tulon jälkeen ja kun tulija on selvinnyt ns. pahimmasta shokista. kielen ja tapakulttuurien ymmärätminen voi
helpottaa integroitumista. Toisaalta tarvitaan myös yleistä asennemuutosta sosiaalisesti ja työnantajien taholta.
5. Hyvinvointikeskusteluun uusia näkökulmia
Hyvinvointikeskusteluun pitää tuoda uusia näkökulmia
- Hyvinvointikeskustelussamme kansalaiset ovat objekteina joille palveluita tuotetaan ja joita hoidetaan. Kansalaiset
eivät ole tässä keskustelussa subjekteina. Suomi ei ole kansalaisyhteiskunta vaan sosiaalidemokratia, jossa yksilön ja
yhteisön vastuu on korvattu virkavastuulla. Muutos edellyttää toteutuakseen nykyisten toimintamalliemme
kyseenalaistamista, vrt "Hyvinvointiteollinen kompleksi". Seuranta: hyvinvointivaltioon kohdistuvan kritiikin määrän
kehitys.
- Hyvinvointikeskustelussa tulee huomioida ihmisten arjen liikkumisratkaisut. Joukkoliikenteen käyttö lisää askelia sen
lisäksi, että työmatkapyöräilyn ja -kävelyn terveysvaikutukset ovat kiistattomia. Yhdyskuntien suunnitteluun tulee
sisällyttää näitä näkemyksiä, mikä edistää myös elinkeinoelämän kehittymiselle asetettuja tavoitteita,
- Hyvinvointi olisi ymmärrettävä mahdollisimman laajasti. Sote-uudistus ei saa tarkoittaa sosiaali- ja terveyssektorin
monopolia hyvinvointiasioissa ja kulttuuri, liikunta ja ympäristönäkökulmat on otettava huomioon kokonaishyvinvointia
kehitettäessä.
- Raha on hyvä mittari. Se kertoo ihmisten kiinnostuksesta ja sitoutumisesta palveluun. Tukieuro ansaitusta eurosta on
hyvä tukilupaus.
- Hyvinvointi tulee nähdä laajasti, mm. vaikutusmahdollisuuksia omaan elämään, osallistumismahdollisuuksia
sosiaaliseen yhteisöön
- Olisi hyvä esitellä ja vertailla systemaattisesti muiden EU-maiden kokemuksia ja käytäntöjä. Samalla havaittaisiin, että
suomalaiset nykykäytännöt eivät välttämättä ole ainoa tapa ratkaista asioita. Best practices käyttöön.
- Ihmisen sujuva arki tulee olla hyvinvoinnin lähtökohtana.
- Hyvinvointikekustelussa on tarpeen lisätä terveyslähtöistä näkökulmaa. Terveyslähtöinen näkökulma voi tuottaa
päätöksentekoon uutta tärkeää tietoa terveyden ja hyvinvoinnoin edistämisen ja terveyserojen kaventamisen keinoista ja
ratkaisuista. Tuodaan terveyslähtöinen näkökulma mukaan keskusteluun ja tuotetaan tarkastelu sen tarjoamista
uusista terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen keinoista ja ratkaisuista ja otetaan tuloksia käyttöön. Seurataan uusien
keinojen ja ratkaisujen käyttöönoton määrää ja vaikutuksia.
- Ympäristö ja terveys tulee ottaa huomioon suunnittelussa niin, että lähiluontoa turvataan. Kaavoituksessa
vahvistetaan viherverkoston suojelua. Seuranta on turvattujen lähimetsien prosentti kaavoitusalueista.
- Osallisuutta sekä osallistumista tulisi lisätä.
6. Erityisryhmien syrjäytymisriskit
Pitää tunnistaa erityisryhmien syrjäytymisriskit ja kehitetään heille suunnattuja toimenpiteitä
- Eri ongelmissa näyttää pitävän paikkansa että 10 - 20 % käyttäjistä / kansalaisista saa aikaan 70 - 80 %
kustannuksista. Nämä ryhmät tulisi ensin tunnistaa kaikissa "kustannusryhmissä" ja sen jälkeen suunnitella miten niiden
aiheuttamaan haittavaikutukseen voidaan puuttua. Seuranta: ongelmaryhmien tunnistaminen, toimenpiteet, seuraukset.
- Kts. edellä.
- Kun on terveitäkin työnhakijoita, jäävät erityisryhmien ihmiset kokonaan työtilaisuuksien ulkopuolelle. Vahvat löytävät
itse, heikommilla täytyy olla puolestapuhujia ja avustajia. Lisäpanostusta erityisryhmien työllistämiseen edellisten
vuosien tapaan. Pysyvä systeemi tuesta saatava käyttöön. TE- keskukset ja Kela voi seurata ja mitata
- pakolaiset ja maahanmuuttajat entistä näkyvämpi ryhmä nuoret vihaiset miehet/naiset mielenterveysongelmaiset
- Tärkeä prioriteetti, varsinkin kun toteutetaan paljon uudistuksia ja palveluiden/tukitasojen leikkauksia samanaikaisesti.
Miten varmistetaan kokonaiskuva, kun koko toimintakenttä on muutoksessa? Syrjäytymisriskin kohteena olevien
erityisryhmien asemaa pitää siksi seurata.
- Positiivisen diskrimaation keinot tarpeen suurilla kaupunkiseuilla: syrjätymiavaarassa oleville asuinalueille
aluekohtaisia monitoimialaisia ohjelmia (vrt. URBAN), joissa mm. koulujen ja muiden palvelujen erityisen "ylimääräisen"
rahantarpeen hyväksyminen, asuinympäristöjen kohentaminen, yhteisöjen tukeminen jne.
- Erityisesti nuorten mielenterveys- ja päihdeongelmiin tulisi puuttua ajoissa. Nuorille tulisi taata kesätöitä ja
opiskelupaikka.
7. Väestön vaikutusmahdollisuuksien lisääminen
Väestön vaikutusmahdollisuuksia heitä itseään koskevaan suunnitteluun pitää lisätä
- Vastuu omasta hyvinvoinnista ja ympäristöstä sekä mahdollisuus vaikuttaa ovat keskeisiä aktivoitaessa ihmisä
huolehtimaan itsestään ja toisistaan - itse asioita ratkaisemalla voi syntyä myö uudenlaista yhteisöllisyyttä ja uusia
ratkaisuja esimerkiksi julkisen talouden tehostamisvaateisiin.
- Tämän pitäisi olla itsestään selvää. Vaarana on että normeja purkamalla näitä mahdollisuuksia heikennetään.
- Osallistava suunnittelu olisi hyödyllinen toimintamalli erityisesti asuinympäristöjen suunnittelussa, mutta myös
erilaisten julkisten palvelujen kehittämisessä. Palvelumuotoilun menetelmät yhdistettynä osallistavuuteen tuottaisivat
parempaa ja kuntalaislähtöisempää ympäristöä ja palvelua.
- Osallisuuden ja kansalaisvaikuttamisen edistäminen on parasta demokratialle. Kansalaisten pitää voida kokea, että
heillä on edes pieni mahdollisuus vaikuttaa asioihin. Ja siihen kuuluu olennaisesti heitä itseään koskevien asioiden
suunnitteluun osallistuminen.
- Tietotekniset ratkaisut käyttöön esimerkiksi kansalaisten osallistamisessa jo valmisteluvaiheessa
- Osa hyvinvointia ja hyvää elämää
- Suomi on harvaan asuttu maa ja palvelujen heikentyessä myös väki katoaa maaseudulta kasvukeskuksiin. Palvelujen
suunnittelussa harvaan asutuilla alueilla kannattaa kuunnella asukkaista. Heillä on hyvinkin innovatiivisia näkökulmia
ideoita siihen miten palveluja saadaan riittävässä määrin säilymään maaseudulla.
- Lähidemokratian toteutumisen varmistaminen keskittyvässä yhdyskuntarakenteessa Eri ryhmien kuulemisen kanavat
oltava kunnossa Paikkaperustaisen kehittämisen pohjalla myös asukkaiden kuuleminen ja osallistaminen Varmistettava
että kansalainen voi oikeasti vaikuttaa merkityksellisin asioihin. Näennäinen vaikutusmahdollisuus ei riitä.
Asukas/alueneuvostot yms. lkm ja näiden käytettävissä oleva rahoitus mittarina. Esim. maaseutuvaikutusten arvioinnilla
saadaan asukkaiden ja yrittäjien näkökulmaa päätöksentekoon. Tulisi olla normaalia kaikessa päätöksenteossa.
- Lähinnä on tehtävä selväksi missä asioissa voi vaikuttaa ja luoda yleistä kiinnostusta ja vastuuta oman alueen
kehittymisestä ja toiminnasta.
- Osallistumis- ja muutoksenhakuoikeuksia tulee lisätä sinnekin missä niitä ei ole eikä leikata. Esimerkiksi Suomen
suurimpaan kysymykseen eli metsiin (2/3) ei kansalaiinen eikä edes naapuri voi vaikuttaa. Metsälainsäädäntöön tulee
lisätä selvitykset, osallistuminen ja muutoksenhaku.
8. Työssäkäyntialueet ja liikkuminen
Liikkumista työssäkäyntialueiden sisällä pitää helpottaa
- Valtakunnalliset julkisen liikenteen lippujärjestelmä(t). Liikennemuotojen hyvä integrointi toisiinsa.
Kaupunkien/taajajimien välistä yhteistyötä tulee parantaa.
- Kestävää liikkumista pitää helpottaa. Maankäytön suunnittelun ja asumispoliittisten keinojen tulee kytkeytyä
liikennejärjestelmäsuunnitteluun siten, että ihmisten arjen liikkuminen voi tapahtua kestävällä tavalla, nopeasti ja helposti
joukkoliikenteellä, kävellen ja pyörällä. Toimintojen sijoittuminen suhteessa toisiinsa on keskeistä,
täydennysrakentaminen osaksi yhdyskuntasuunnittelua ja -rakentamista.
- Työssäkäyntialueiden laajuus riippuu vahvasti työpaikkaliikenteen ratkaisuista. Mitä paremmat yhteydet sitä suurempi
työssäkäyntialue - lisää työvoiman liikkuvuutta ja mahdollistaa kasvukykyisten yritysten työvoiman saantia. HHT raideyhteys ja asemanseudut ovat tästä hyvä esimerkki.
- julkisen liikenteen, kimppakyytijärjestelmien ym mahdollistaminen. Etätyön edellytysten lisääminen
- aikaetäisyyksien vähentäminen maakuntakeskusten välillä
9. Kulttuuri- ja muiden vapaa-ajanpalvelujen tarjonta
Kulttuuri- ja muiden vapaa-ajanpalvelujen tarjontaa pitää kehittää alueen omista vahvuuksista lähtien
- Kulttuuri- ja muut vapaa-ajanpalvelut ovat paitsi tärkeitä peruspalveluita alueen asukkaille, myös valtava potentiaali
alueiden elinvoimaisuuden ja houkuttelevuuden kehittämisessä. Palveluita suunniteltaessa on syytä myös tarkastella
niitä elinkeinopoliittisesta näkökulmasta ja profiloitua alueen vahvuuksiin nojautuen.
- Kulttuuripalveluiden tarjonnan pitää kohdata asiakkaansa. Jos rahoitus olisi sidottu asiakkailta tai rahoittajilta
saatavaan panokseen, kohtaaminen olisi rahoitusjärjestelmään sisään rakennettu. Eli jos saat lipputuloina tai yrityksen
maksamana 1000 euroa, saat tukea 100 euroa. Muutoin ei tukea, koska et ole onnistunut sitouttamaan ketään palvelusi
käyttäjäksi.
- Suora yhteys paitsi hyvinvointiin, myös osaamiseen ja luovan talouden edelleen kehittämiseen.
- Kulttuuri- ja vapaa-ajanpalvelut ovat tärkeä alueellisen identiteetin ja arvostuksen tekijä ja myös terveyden ja
hyvinvoinnin tekijä. Tarjontaa voidaan kehittää osallistuista lisäämällä. Monipuolistetaan kulttuurin ja vapaaajanpalvelujen kentää niin että mahdollisimman monella on mahdollisuus mennä mukaan omilla vahvuuksillaan.
Palvelujen kirjon ja kysynnän kehitys.
- Alueilla on erilaisia vahvuuksia kulttuuri- ja muiden vapaa-ajanpalveluiden tarjonnassa. Ko. palvelut ovat tärkeitä niin
asukkaiden hyvinvoinnin kuin matkailijoiden näkökulmista. Hyvillä palveluilla voi olla merkitystä myös yritystoiminnan
sijoittumisessa tai yleensä henkilöstön rekrytoinnissa. Esim. huippututkijat eivät välttämättä halua asumaan esim. LUKEn
toimipistepaikkakunnille, vaan perheen harrastusten vuoksi halutaan asua vähintään maakuntakeskuksessa. Kulttuuri- ja
vapaa-ajanpalveluiden tuottaminen tarvitsee mahdollisesti muutosta ja todennäköisesti myös aluehallinnossa tapahtuvat
uudistukset vaikuttavat niiden tuottamiseen/organisoimiseen. Esim. uudistuksista mahdollisesti aiheutuvat
rahoitusrakenteiden muutokset voivat aiheuttaa hallitsematonta muutosta myös kulttuuri- ja muiden vapaaajanpalveluiden rakenteeseen. Erilaiset muutosvaihtoehdot tulee ottaa huomioon ennakoivasti, jotta esim. palveluita ei
katoa joiltakin alueilta kokonaan. Muutosta seurataan mm. peruspalveluiden arvioinnin kautta ja erilaisten toimialan
linjausprosessien kautta.
10. Monipaikkaisen työskentelyn edellytykset
Monipaikkaisen työskentelyn edellytyksiä pitää parantaa
- Työelämä muuttuu hyvää vauhtia, mutta lainsäädäntömme on tehty 8 - 16 välillä kiinteässä työpaikassa tehtävää työtä
varten. Lainsäädäntö tulisi perata uudistaa tarvittavilta osin. Nykyinen työlainsäädäntö suojelee ammattiyhdistyliikkeen
edustamaa palkansaajaeliittiä. Seuranta: perkaustyön havainnot ja siitä seuraavat toimenpiteet.
- miten esimerkiksi kuntaverotuksessa huomioidaan että oikeasti voidaan asua ja oleskella useilla paikkakunnilla?
Kaksoiskuntalaisuus ja verotuksen jakaantuminen usealle kunnalle?
- Varmistettava, että työn vastaanottaminen ei edellytä muuttoa eli työtä voi tehdä etänä tai eri pisteissä. Nopeat
tietoliikenneyhteydet edellytyksenä. Myös toimiva julkinen liikenne edellytyksenä esim. maakuntakeskusten välillä.
- Monipaikkainen työskentely on jo tätä päivää, mutta yhä edelleen työpaikoilla voi olla nuivia asenteita ko. työskentelyä
kohtaan. Osa työntekijöistä voi hyvin siirtää työskentelynsä Helsingistä Utsjoelle tai Thaimaaseen. Monipaikkainen
työskentely voi tuottaa kasvua myös esim. vapaa-ajan asukkaiden paikkakunnilla ja toisaalta helpottaa keskuksissa
liikenneruuhkia yms. Asenneilmapiirin muutosta tarvitaan siis edelleen. Seurantaa ja mittaamista tulisi kehittää siten, että
tiedettäisiin yleensä ko. työskentelyn määristä, laadusta yms. (vai onko tietoa jo?). Edellyttää myös uusien
työskentelymetodien omaksumista (esim. osalle videoneuvottelut ovat vielä harvinaisia).
11. Luonnon virkistyskäyttö
Luonnon virkistyskäyttömahdollisuuksia terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseksi tulee lisätä
- Luonnossa liikkumisen terveysvaikutukset on todettu suuriksi. Sillä ennalta ehkäistään sairauksia ja alennetaan sotekustannuksia. Erityisti nuorten liikunnasta tulee huolehtia. Toisaalta myös liikuntaesteisille tulee olla mahdollisuuksia
päästä ulos luontoon.
- Lisää luontopolkuja, ajanottomahdollisuuksia, pelejä ja leikkejä
- Luonnon ja luonnon virkistyskäytön mahdollisuuksia ihmisten terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen ja terveyserojen
kaventamisen voimavarana on lähdettävä hyödyntämään nykyistä tehokkaammin ja monipuolisemmin niin lasten,
nuorten, työssä käyvien kuin eläkkeelläkin olevien tarpeisiin. Tietoa luonnon ja luonnon virkistyskäytön myönteisistä
vaikutuksista ja vaikutusten mekanismeista on. Luonto ja luonnon virkistyskäyttö on edullinen terveyden ja hyvinvoinnin
edistämisen toimintaympäristö. Luonnon virkistyskäytön tarjoamat ympärivuotiset mahdollisuudet ja keinot lisätään
päättäjien työkalupakkiin. Tarjotaan ja turvattava kaikille mahdollisuus päästä helposti ulos luontoon niin
päivittäisympäristössä kuin vapaa-aikana ja aktivoidaan ihmisiä liikkumaan luonnossa. Tuotteistetaan luonnon
virkistyskäyttöä käyttöjien erilaisiin terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen tarpeisiin ja tarjotaan tuotteet käytettäväksi.
Seurataan luonnon virkistyskäytön määrällistä ja laadullista kehitystä niin kohde- ja aluetasolla kuin valtakunnallisesti.
Arvioidaan määrävälien virkistykäytön kehityksen ja alueellisten ja valtakunnallisten terveys- ja hyvinvointimittareiden
muutosten välisiä yhteyksiä.
- Luonnon virkistyskäyttö on vielä liian vähäistä ja siihen on hyvät mahdollisuudet Suomessa mm. asukkaiden
hyvinvointiin, matkailuun ja työhyvinvointiin liittyen, ml. uuden liiketoiminnan aikaansaaminen. Tulee varmistaa, että muu
luonnon käyttö tapahtuu kestävästi (esim. kaivostoiminta, metsien hoito jne.), jotta virkistyskäyttö on mahdollista vielä
tulevaisuudessakin. Esim. ihan perusmetsänhoidossakin olisi vielä kehittämistä, jotta virkistyskäyttö on järkevää (kovin
moni tuskin haluaa samoilla tehokasvatetuilla puupelloilla). Jo pilaantuneita alueita tulisi taloustilanteesta huolimatta
kunnostaa, myös aktivoida asukkaita (ml. vapaa-ajan asukkaat) ottamaan vastuuta ympäristöstään. Myös tietoa
virkistyskäytön mahdollisuuksista tarvittaisiin esim. metsänomistajille enemmän --> esim. yksi metsänomistaja voi ajatella
muutamaa kitukasvuista puutaan enemmän kuin sitä, mikä hyöty vaikkapa järven kunnostamisesta on kokonaiselle
kylälle ja mahdolliselle muulle elinkeinojen kehittämiselle.
12. Työ- ja perhe-elämän yhteensovittaminen
Työ- ja perhe-elämän yhteensovittamista on edistettävä
- Tukee arvonlisän kasvattamista työssä. Uudistuva työelämä menee kohti työn ja vapaa-ajan integroitumista. Digisovellukset muuttavat käsitystämme työstä.
- Koska maassamuutto työn perässä on niin yleistä, esim. pääkaupunkiseudulla asuu paljon muualta Suomesta
muuttaneita perheitä, joilla ei ole perinteistä turvaverkkoa ympärillä. Työn pitää silloin joustaa, koska ei ole ketään muuta
joka voisi auttaa.
- Työntekijän työaikapankki käyttöön kaikissa yrityksissä. Nollatuntisopimusten kieltäminen. Päivähoidon
käyttöperusteiset maksut, "kellokortti".
13. Työvoiman ja työpaikkojen liikkuvuus
Työvoiman ja työpaikkojen liikkuvuutta tulee edistää
- Erilaisilla joukkoliikenteen ratkaisuilla on mahdollista edistää työvoiman liikkuvuutta, esimerkkinä nopeat junayhteydet
isojen keskustojen välillä. Tähän tulisi sisällyttää työaikaan liittyviä ratkaisuja mm. ainakin osittaisen matka-ajan
hyödyntäminen etätyömahdollisuutena. yms.
- Jos tätä ei tehdä, työttömyysaste tulee säilymään pysyvästi korkeana.
- aikaetäisyyksien vähentäminen
14. Monipuoliset korkeakouluopinnot
Mahdollisuuksia korkeakouluopintoihin pitää monipuolistaa
- Tenttiakvaarioiden käyttö pääasiallisena tenttimuotona, ja videoluennot jotta voi osallistua luennolle paikasta tai ajasta
riippumatta.
- Suora yhteys osaamispääomaan.
- Nyt tekeillä oleva uudistus (ensihakijan kiintiö) pitää toteuttaa niin, että akateeminen vapaus ja nuoren iän
alanvaihtomahdollisuus ei kohtuuttomasti kärsi.
- Opetuksen käytännöllisyyttä ja ammatillista joustavuutta tulee entisestään terävöittää. Opinnot ovat laajat, mutta
yhteyttä mahdollisiin työpaikkoihin voisi lisätä.
- Yli tiedekuntarajojen opiskelua helpotetaan ja resurssit turvataan. Seuranta laajojen tutkintojen osuus.
15. Vastuu työllisyyspolitiikasta tulee siirtää kunnille
- Läheisyysperiaate toimii paremmin kuin etäällä asiakkaasta toimiva palvelu, jolla ei ole aitoa tulosvastuuta.
Toteutetaan heti riittävän laajoja kokeiluja alueilla/kaupungeissa/kunnissa. Kokemusten perusteella otetaan toimivin malli
käyttöön. Tässäkään ei ole pakko pyrkiä luomaan yhtä ja samaa mallia koko maahan. Toteutumisen mittaus lienee
helppoa; vaikutuksia pitää mitata vertaamalla aiempaan malliin yksilötason työllisyyden tunnuslukuja. Erityisesti
työttömyyden ja muiden ongelmien kasautumista tulee seurata ja arvioida, aiempi politiikka on ollut ongelmien siirtämistä
paikasta toiseen, mutta ei ihmisen auttamista.
- Vastuu kokonaisuudessaan kunnille resurssien kera. "Sakkomaksu -järjestelmä" täytyisi poistaa sun muut
kompensaatiot, jotka vain sekoittavat työllisyyden hoidossa ja työllistävät turhaan hallinnon puolta. Työllisyydenhoitoa
tulisi kaikinpuolin yksinkertaistaa ja työkyvyttömille mahdollistaa muuta normaalia työtä korvaavaa toimintaa
- Vaikeasti työllistyvien henkilöiden työllistyminen edellyttää monialaisia ratkaisuja. Te -toimistojen säästöt näkyvät
lisääntyvinä kustannuksina kuntien sosiaalitoimessa. Osaoptimoinnin poistaminen ei onnistu, ellei valtuudet, vastuut ja
resurssit ole yksissä käsissä. Kokonaisvaltainen asian haltuunotto tuo lisäarvoa ja vaikuttavuutta.
- Toimivalta, vastuu ja rahoitus yksiin käsiin tehokkaan ja ihmisen lähellä olevan työllisyydenhoidon toteuttamiseksi.
16. Työperäistä maahanmuuttoa pitää lisätä
Hyvinvointi – puuttuuko jotain olennaista?
* Tasa-arvon toteutuminen hyvinvoinnin osalta on tärkeä.
* Hyvinvointi koskettaa vain työssäolevia, muilla suuria ongelmia. Terveys- ja sosiaalipalveluihin lisää
panostusta rahan ja työntekijöiden lisäämisen avulla.
* Hyvinvointipanostuksia tulee suunnata täsmällisemmin sinne, missä niitä kipeimmin tarvitaan. Lisäksi olisi
pyrittävä panostamaan entistä enemmän ennaltaehkäisevään toimintaan.
* Varhaista ja nopeita toimia vähäosaisuuden kasvun pysäyttämiseen ja vähäosaisuuden poistaminen
kokonaan. Toiminta luo edellytyksiä myös uuden tyyppisille palveluyrityksille.
* Työelämän kolmikantajärjestelmä ja yhdenvertaisuuspolitiikkamme estää ongelmien tunnistamisen,
koska kaikissa asioissa yritetään välttää syyllistämistä. Tämän seurauksena julkisia toimenpiteitä
kohdistetaan liian laajoihin kohderyhmiin, jolloin ne ovat sekä kalliita että tehottomia. Tunnistetaan
reippaasti 20 - 80 haittasuhde, nostetaan kissa pöydälle ja todetaan että kyse ei ole syyllistämisestä vaan
itselleen ja yhteiskunnalle haitallisia kustannuksia ja seurauksia aiheuttavien ryhmien / henkilöiden
suojelemisesta.
* Kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin ymmärtäminen
* Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen toimenpiteiden vahvistaminen (ml. sairastavuuden
ennaltaehkäisy)
* Henkiset kuormitustekijät, jotka aiheutuvat työelämän lisääntyvästä stressistä, puutteellisesta
muutosturvasta.
"* Kolmannen sektorin toiminnan liittäminen palvelukokonaisuuteen ja vertaistuen käyttö erityisesti
pitkäaikaissairauksissa.
Palvelut ovat myös 8.00-16.00 jolloin työssäkäyvälle se ei ole järkevää. Pitäaikaisairalla olisi illalla aikaa
käydä kontrolleissa, mutta se ei ole mahdollista vaan kontrollit ja seurantakäynnit on päivällä ja sairaalassa
odotteluun kuluu päivällä tehokasta työaikaa. esim diabeteskontrolli ainakin 2t / käyntikerta. Kannattaisi
laskea kokonaiskustannukset."
* Ei
* BKT:n sijasta tulee käyttää kestävän kehityksen indikaattoreita.
* Lisää matalan kynnyksen palveluita
"* Asumisen uudet ratkaisut: yhteisöasuminen, erilaisten palvelujen ja asumisen kytkentä. Miten ihmisille
tarjotaan mahdollisuus luoda nykyistä monipuolisemmin heille sopiva kombinaatioita eri elämän vaiheissa.
Tästä löytyisi ratkaisuja esim. vanhenevan väestön asumiseen ja palveluihin."
* Aluepolitiikan seurannassa yksi tärkeä (soten kanssa yhteinen tehtävä) on alueellisten hyvinvointi- ja
terveyserojen seuranta ja niissä tapahtuvien muutosten arvionti -> reagointi.
* hyvinvointisektorilla alue-erityisyyttä lisää: ongelmat erilaisia pääkaupungissa ja harvaan asutulla alueella
* Korkeakoulut voivat olla mukana tekemässä työtä erityisnuorisotyön ja kouluviraston kanssa. Toivoisin
uudenlaista ajattelua ja uusia koulutyön malleja näiden koulupudokkaiden houkuttelemiseksi takaisin
koulun penkille ja sitä kautta yhteiskunnan kunnollisiksi jäseniksi.
Tekemisen tavat ja hallintorakenteet – mikä kaipaa muutosta?
1. Alueellisia erityispiirteitä hyödyntävät kokeilut
Alueellisia erityispiirteitä hyödyntäviä kokeiluja pitää lisätä
- Alueellisuus on aluekehittämisen keskiössä. Tämä sopii myös kokeiluihin. Maa ei ole samanlainen. Siksi alueellisesti
eriytyneet kokelilut ovat tarpeen. Koordinaation pitää olla löysä, alueita kunnioittava.
- - alueelliset erityispiirteet (osaaminen, keskeiset toimialat, luonnon olosuhteet) huomioivien toimien
rahoitusmahdollisuus maakunnan kehittämisrahan tapaan - myöntämällä esim. maakuntien liitoille "vapaampaa"
määrärahaa kyseiseen toimintaan - hankkeiden määrä, hankkeissa työllistyneiden määrä, pidemmän aikavälin seuranta
myönnetyille varoille
- Aina ei ole tarkoituksenmukaista muutta koko systeemiä kerralla - usein on viisaampaa kokeilla ensin uusia
menetelmiä pienemmässä mittakaavassa!
- Kokeilukulttuuria tulee edistää ja systematisoida rahoitusta. Toisaalta pitää olla riittävä tieto muista kokeiluista, muuten
pyörää keksitään uudestaan. Pitäisikö myös imitoinnin kokeilut sallia? alueellisen erikoistumisen yhteydessä on syytä
korostaa paitsi erikoistumista niin myös resilienssiä ja sen osatekijöitä, jotka voisivat olla itsehallintoalueiden
muodostamiskriteerejä samalla.
- Näille on aitoa kysyntää. Omaehtoisuus motivoi aluekehittämiseen - ei ylhäältä annetut "suuntaviivat". Kukin kokeilu
on arvioitava erikseen, mutta kokeilujen on myös johdettava pysyviin muutoksiin ei kokeiluja kokeilujen vuoksi.
- Kokeilut on luonnollisesti räätälöitävä siten, että sopisivat parhallla mahdollisella tavalla alueelle. Muutoin edessä on
epäonnistunut kokeilu.
- Harvaanasutuilla alueilla selviä toimintaedellytysten haittoja, voisiko kokeilla esim. verotuksen kautta kompensoida
näitä haittoja?
- Vahvistetaan alueellisia vahvuuksia hyvillä kokeiluilla ja poistetaan ja vähennetään alueellisia haasteita. Esimerkiksi
pohjoisessa Keski-Suomessa olisi hyvä alusta työttömyyden erilaisille kokeiluille, mutta alue on vahva metsä- ja
biotalouden kenttä -- monenlaista kokeilua olisi hyvä tehdä!
- Seudulliset ratkaisut voivat olla avain Erilaisten kokeilujen tukeminen julkisin varoin
- Tämänhetkiset rahoitusvälineet eivät mahdollista joustavia alueiden erityispiirteitä hyödyntäviä kokeiluja, joiden kautta
olisi mahdollisuus löytää ratkaisuja sellaisiin kysymyksiin joita ei ole edes osannut hankkeen käynnistyessä asettaa. Eli
löytää uusia avauksia joita lähdettäisiin seuraavassa vaiheessa viemään perinteisemmillä kehittämisvälineillä eteenpäin
tai joita tultaisiin muulla tavalla viemään käytäntöön. Tulisi rahoittaa rakenteiltaan ja säädöksiltään kevyitä ja varsin
nopeatempoisia (max. 1 vuosi) kokeiluja, joille ei aseteta muita lähtötavoitteita kuin se, että ne hakevat uusia avauksia
esimerkiksi ao. maakuntaohjelman kärkiteemoihin ja että kokeilun toteuttajat ovat tietyllä omarahoituksella mukana
hommassa. Kokeiluun kytkeytyy myös ajatus riskin ottamisesta, käytännössä kaikilla toimijoilla on intressi saada
kokeilussa uusia avauksia löytymään, jotta päästään kehittämistoimintaa seuraavassa vaiheessa jatkamaan.
- Etelä-Savo on esittänyt kokeiluhankkeiksi perustulokokeilua, kesälomakauden siirtoa, nopeiden laajakaistayhteyksien
edistämistä, digitaalisuutta (sähköinen arkistointi ja aineistojen käytettävyys sekä digitaalisten palvelujen edistäminen),
kiertotaloutta ja vapaa-ajan asumisen joustavoittamista. Nämä kaikki liittyvät Etelä-savon erityispiirteisiin tai vahvuuksiin.
Mikkeli on 1 % Suomen väestöstä, urbaania ja maaseutua, monipuolinen elinkeinorakenne - sopii hyvin testialustaksi
monille ilmiöille ja uudistuksille. Monipuolinen Mikkelin yliopistokeskus ja maan paras ammattikorkeakoulu tarvittaessa
tukevat kokeiluja vahvoilla osaamisaloillaan.
2. Kokeiluja tukevia käytäntöjä pitää kehittää
- Tasa-arvovaatimus on johtanut näennäiseen tasa-arvoon ja nyt tulisi hyväksyä, että olosuhteet eri puolilla Suomea
johtavat erilaiseen lopputulokseen. Tämän seurauksena tulisi rohkaista kokeilemaan uusia toimintatapoja.
Lainsäädännössä pitää välttää normiohjausta ja lisätä harkintavallan käyttöä paikallisesti (esim tutkintovaatimukset).
Seuranta toimintatapojen kirjon avulla, vaikuttavuus on sekä asiakkaan että virkakoneiston tyytyväisyyskokemus
verrattuna siihen, että asian tila ei olisi muuttunut.
- Muutopkset lähtevät usein pienistä innovaatioista. Kansalaisten taidot ja ideat pitää saada käyttöön.
- Kts kohta 1.
- Parhaita, tehokkaimpia ja taloudellisimpia käytäntöjä pitää pystyä käytännössä kokeilemaan ja testaamaan mikä toimii
ja mikä ei. Toimivat otetaan käyttöön.
- Kaikenlainen uusia tekemisen tapoja etsivä kokeilu on kannatettavaa. Kokeilujen tuloksien arviointiin ja
jatkohyödyntämiseen olisi vain oltava kunnolliset resurssit.
- Kokeiluissa pitää olla mahdollisuus myös epäonnistua, nykyisin yritetään viilata niin valmista, ettei jää mitään kokeilua
- Sääntely ja hallinto on tarpeen, mutta vain silloin, kun se tukee toimintaa. Rajattu kokeilu tuskin tuo niin suuria
epätasa-arvoa tai markkinaetua kenellekään, etteikö sitä voisi tasapuolisuuden nimissä toteuttaa. Kokeilu vaatii sallivaa
asennetta ja ratkaisuhakuisuutta; ehkä aika on sille pian kypsä.
- Nopeasti muuttuvassa toimintaympäristössä on usein tehokkaampaa toteuttaa rajallisia nopeita kokeiluja... vaikka osa
niistä epäonnistuisikin kuin tehdä laajoja, vuosia kestäviä selvityksiä (joiden aikana moni asia ehtii muuttua).
- Suuret kaupungit pystyvät hoitamaan monet asiat parhaiten jos niillä kokonaisuudessa toimivalta ja vastuu asiasta,
kuten työllisyydenhoidosta. Delegointeja ja resurssisiirtoja pitäisi tehdä vastavuoroisesti kumpaankin suuntaan. Kokeilua
tulisi voida ulottaa myös yksityissektorin suuntaan reippaammin, miksei myös muihin toimijoihin kuten esim.
ammattikorkeakoulu- ja yliopistokenttään. Kaikkia raja-aitoja pitäisi pystyä ylittämään.
- Yritystoiminta tulee tehdä helpommaksi. Liika byrokratia pois, työntekijöiden palkkaaminen halvemmaksi, yrittäjien
verotusta tulisi keventää. Tällöin olisi matalampi kynnys lähteä yrittämään, nyt liikaa pelkoa kaiken menettämisestä ja
epäonnistumisesta. Lisäksi työntekijöitä ei palkata kaikenlaisten monimutkaisten sopimusten vuoksi ja kalliiden tyel ym.
maksujen vuoksi.
- Jos ei sallita epäonnistumista, pelataan varman päälle ja tuetaan ainoastaan hankegeneraattoreita.
3. Verkostomainen toiminta
Verkostomaista toimintaa ja rajat ylittävää yhteistyötä pitää lisätä hallinnon kaikilla tasoilla
- - Nyt toimijat kilpailevat, eivät tee riittävää yhteistyötä. Verkostot ja arvoketjut pitää tunnistaa ja ymmärtää toimintojen
logiikka, mikä vaikuttaa mihinkin asiaan - mitä tehtävä ensin, että jotain seuraavaa tapahtuu. Tämä avattava kaikille
mukana oleville ja tehtävä selväksi, että asioden oikea marssijärjestys on tärkeä! Lisäksi verkoston johdon on oltava
selvä, jollakin toimijataholla on oltava paitsi valta, myös vastuu verkostossa (joita voi olla monia ja vastuullisiakin on
monia). - Määritellään alueella verkostot (esim. tulostavoitteista lähtien) ja niiden vetovastuut. - Asetetaan selkeät
määrälliset ja laadulliset tavoitteet (esim. TF -verkostossa vientikaupan aloittaneet yritykset, työllistämisessä
toimenpiteeltä työllistyneet jne) ja seurataan toteutumista
- Resurssien täysimääräinen käyttö edellyttää entistä tiiviimpää yhteistyötä - uusia innovaatioita syntyy parhaiten eri
osaamisten rajapinnoilla
- parhaimpien yhteistyömuotojen löytymiseksi, asiantuntijuuden löytymiseksi
- Innovaatiot tapahtuvat marginaaleissa. Perinteinen hallintolähtöinen kehittäminen ei ole enää oikea tapa.
- Poikkihallinnollinen yhteistyö elinehto hyville ja tehokkaille päätöksille
- Projekteja siis.
4. Yritykset ja alueiden elinvoiman kehittäminen
Yritysten osallistuminen alueiden elinvoiman kehittämiseen pitää tehdä yrityksille houkuttelevaksi
- Julkisen talouden puitteissa, ei tällä hetkellä päästä riittävän vaikuttavaan tulokseen. Tämän takia pitää alueilla avata
sekä tutkimustoiminta- ja liiketoimintamahdollisuudet yrityksille.
- Yritykset ovat elinvoimaisuuden avain ja alueet voivat hyvin jos yritykset menestyvät alueella.
- Public-Private-partnership ei ole jostain syystä aidosti toteutunut Suomessa. Toimintamallia on sisäänrakennettava
kansallisiin ja EU-rahoitteisiin rahoitusvälineisiin.
- Yritykset luovat hyvinvoinnin ja niiden osallistuminen osaltaan on välttämätöntä.
- Yritystoiminta on olennainen osa alueiden elinvoiman kehittämisessä. Yritysten mielipiteet ja toiveet pitää saada
kuuluviin jo alueiden kehittämisen suunnitteluvaiheessa.
- Pk-yrityksillä on keskeinen rooli uusien työpaikkojen luomisessa ja työpaikkojen säilyttämisessä. Yrittäjäjärjestöt ja
yksittäiset yritykset saatava vahvasti mukaan. Valtio ja sen aluehallinto tarjoaa monipuolisia palveluja yrityksille. Palvelut
on tuotava paremmin esiin asiakkille.
- Enemmän PPP-malleja alueiden kehittämisessä.
- Hinta ei saa olla liian kova, etuja yrityksille pitää löytää toiminnan turvaamiseksi ja henkilökunnan ( ammattitaitoisen)
löytämiseksi
- avoimet setelimallit avoimet alustat innovatiiviset hankinnat ylipistot ja yritykset
5. EU:n osarahoitteinen toiminta
EU:n osarahoitteisen toiminnan kansallista toimeenpanoa pitää yksinkertaistaa
- - TOPSU/MYAK käytännöstä luovuttava. Täysin kestämätön tilanne, että ministeriöt asettavaty ELYlle tulostavoitteet,
joiden toteuttamiseen ELYt alueilla joutuvat "tappalemaan" rahat. - Ministeriöt voivat yhtä hyvin tehdä EU-rahojen
allokoinnin, jos kerran asettavat tavoitteetkin. Näissä vielä marssijärjestys on se, että sensin pitää alueella sopia rahat mutta tavoitteet annetaan ylhäältä sen jälkeen... - seurataan normaalisti EU-ohjelmien toteutumista
- Nykyisin avian liian hankalaa ja byrokraattista.
- Tarvitseeeko tämä perusteluja?
- EU koetaan helposti liian byrokrattisena. EU:n osarahoitteisen toiminnan kaikenlainen yksinkertaistaminen ja
suoraviivaistaminen tuottaa paremman tuloksen.
- Nyt toiminta on hajautunut usealle toimijalle ja rahoitus on silputtu pieniin erityisteemoihin (-ohjelmiin). Rahoitus
näyttäytyy erittäin hajanaiselta. Koska toimijoita on monia ja toimijoiden roolit ovat epäselviä, on erilaisia
koordinointitahoja paljon. Tämän koordinointibyrokratian pyörittäminen vie valtavasti aikaa ja rahaa. Tarvitaan selkeät
roolit ja vastuut eri toimijoille ja erityisteemijen määrä rajalliseksi. Vastuut selkeämmiksi mm. Laki alueiden kehittämisestä
ja rakennerahastotoiminnan hallinnoinnista, pykälä 27 Maakunnan yhteistyöryhmän päätöksenteko ja hallintomenettely
tulkinta vastuullisesta toimijasta selkeäksi.
- yhteenliittymät, jotta on tarpeeksi kotimaista massaa. Nämä pitää saada helposti kasaan ja perustettua
- EU:n rakennerahastot ovat keskeinen instrumentti alueellisessa kehittämisessä. Tästä instrumentista saadaan sitä
ennemmän irti mitä joustavammin sitä voidaan hyödyntää. Byrokratia sulkee mahdollisia hyviä hanketoteuttajia toiminnan
ulkopuolelle ja näin pienentää kilpailua rahasta.
- Nykyisen ohjelmakauden ensimmäinen käytännön toteutuksen vuosi on nyt takana ja näyttää siltä, että
rakennerahastovarojen keskittäminen neljään ELY-keskukseen ei ole ainakaan toistaiseksi palvellut parhaalla
mahdollisella tavalla aluelähtöisen kehittämisen tavoitetta. Itsehallintoalueiden tehtäviä kootessa on mahdollisuus
tarkastella toiminnan uudelleen organisointia ja vahvistaa aluetuntemuksen hyödyntämistä hankepäätöksiä tehdessä.
Muita muutosmahdollisuuksia on normiston ja ohjeistuksen uudelleen tarkastelu siltä osin mikä on EU-säädöksiä
tarkentavaa kansallista säädöspohjaa.
6. Riskejä pitää ottaa ja epäonnistuminen sallia
- Ilman riskejä ei tule tuottoja
- Vain näin voi oppia ja kannustaa yrittämään, perusta aivan uudenlaisen synnylle
- Pönötysyhteiskunnan aika on ohi - oman paikan varmistelu byrokratian rattaissa ohjaa nyt liikaa toimintaa. Tekeminen
keskiöön.
7. Julkiset palvelut sähköisiksi
Julkiset palvelut pitää tarjota sähköisinä ja vähentää ”face to face” -palvelua selvästi
- - Lisää sähköisiä palveluja, haku-, maksatus-, neuvonta- jan. prosessit digitaaliseksi - toteutuu palvelut
sähköistämällä... Siten, että uudet prosessit ovat asiakaslähtöisiä ja samasta järjestelmästä saadaan myös työnjohdolle
johtamistyökalu, ts. näkee mitä kukin virkailija on tehnyt hänelle osoitetun prosessin osalta. Järjestelmän tulisi tuottaa
paitsi seurantatietoa, myös lopulliset vuosiyhteenvedot tilinpäätöstä varten. - homma hoidettu, kun toimiva järjestelmä
käytössä
- Julkisen sektorin pitää näyttää esimerkkiä toiminnan digitalisoinnissa. Yleisö hakee digitaalisia palveluita jo
verkkokaupoista ja haluaa hoitaa pankkiasiansa silloin, kun siihen on parhaiten aikaa. Kuntien pitää myös vastata
palvelutarpeen muutokseen. Henkilöstön aika pitää voida suunnata niihin toimintoihin, joissa henkilökohtainen palvelu ja
läsnäolo on välttämätöntä. Kaikki, minkä voi automatisoida ja yksinkertaistaa, pitää automatisoida. Muutos toteutetaan
yhdessä yritysten kanssa. Olennaista on, että sähköisten järjestelmien käyttöönotto tarjoaa mahdollisuuksia isoille ja
pienille yrityksille, eikä sementoi yhden toimijan ylivaltaa.
- Sektorikohtaisisista lakisääteisistä tehtävistä kohti asiakaslähtöisiä monikanavaisia palveluita
- Julkisten palveluiden sähköistämisessä taustaoletuksena on toimivat tietoverkot koko maassa. Face to face ei tarvitse
hylätä, vaan arkipäiväistää videoneuvottelut
- Digitalisointi kärjeksi kehittämiseen ja toimintaan koko julkisella sektorilla, automatisaatioon myös satsattava
8. Aluekehittäminen itsehallinnollisille alueille
Valta ja vastuu aluekehittämisestä tulee siirtää itsehallinnollisille alueille
- Keskushallinto kahlistsee aluekehittämistä yhdenmukaisuusteemoillaan. Itsehallintoalueille tulee antaa valtaa ja rahat
päättää alueen kehittämistoimista. Miniusteriöiden henkilöstöä tulee tässä vaiheessa karsia merkittävästi. Vain
strategiset tehtävät tulee jättää.
- - maakuntien liitoille yhdessä kunkin ELY-keskuksen kanssa enemmän itsenäistä harkinta- ja päätösvaltaa
rahoituksen ohjaamisessa - muutos lainsaadäntöteitse - MYR- ja MYRS -menettely
- Alueilla tiedetään parhaiten omat vahvuudet ja kehittämismahdollisuudet - valta lisää vastuuta, omat valinnat
vaikuttavat alueiden kehittämiseen! Edelläkävijäalueet voittavat - kehittäminen tehdään näin kiinnostavaksi!
- Tähän on syytä aidosti miettiä uusi rakenne ja toimintamalli. Miten alueet toteuttavat itsehallintoaan, mikä on
ministeriöiden rooli ja mikä on kuntien rooli? Alueelliset politiikat korostuvat ja voivat vahvistua, samalla tarvitaan vahva
koordinaatio kansallisiin pyrkimyksiin. Valtaa ja vastuuta ei voi siirtää kokonaan alueille mutta varmaan selvästi nykyistä
enemmän. Mutta siis uudessa toimintamallissa, jonka rakentamisessa nykyiset mallit pitää arvioida ja oppia
onnistumisista ja virheistä.
- Saadaan nyk. hajallaan olevat kehitysinstrumentit samaan alueperusteiseen ohjaukseen ja käyttöön. Pirstaleisuus on
lisääntynyt ja haittaa aitoa kehittämistä. Suurin rahoituksellinen resurssi itsehallinnollisten maakuntien käyttöön.
Siirretään myös elyjen alke- ja malpe-tehtävät ja osaajat. Asiasta tehtävä periaatepäätös heti kun itsehallintoalueiden
monialaisuudesta ja aluejaosta päätetään. Muutoksen vaikutukset evauluoidaan riittävän ajan kuluttua.
- Alueiden kehittämisen mahdollisuudet ovat parhaiten tiedossa alueilla itsellään (vrt Saksa, USA) Lopetetaan vallan
keskittäminen ja annetaan vapauksia alueille
- Paras yhtälö on kuin resurssit ja tehtävät (budjetti- talousarvion valvontakontrolli) ja demokraattinen valta on samoissa
käsissä. Suomen uusista itsehallintoalueista tulisi poikkeuksellisen vahvoja (suuri määrä palvelutuotantoa jo pelkästään
sote-tehtävissä) joten ne voisivat myös todella hyvin ottaa lisää vastuuta alueensa kehittämisestä.
- Helsinki ei tiedä ja osaa kaikkea. Lähitieto kehittämisen keskiöön.
- Resurssit ja päätösvalta alueille, siellä osataan parhaiten nähdä, mitä alue tarvitsee kehittyäkseen.
- kokonaisuuksien siirto alueille (toivottavasti n 8-9, max 11) Tehtäviä energiapolitiikasta. luonnonvaroista,
maaseudusta, yms keskushallinnolta alueille. lailla ja 17 vaaleista alkaen, maakunnan liitot 17 itsehallinnon osiksi ja elyt
18
- Verkkoaivoriihen tehtävänanto on osin epäonnistunut siitä syystä, että vastatessa ei ole täysin varma siitä, pitikö
valitun otsikon väittämään haluta muutosta vai pitääkö väittämä priorisoida suhteessa asian tärkeyteen. Valitsin
jälkimmäisen ja mielestäni itsehallintoalueiden tehtäviä pohtiessa tulee tarkastella myös aluekehittämisen kokonaisuutta.
Tehtäviä ja resursseja tulee koota alueilla yhteen vaikuttavuuden parantamiseksi.
- Edellyttäen, että itsehallintoalueet muodostetaan aluekehityksen kannalta relevantilla silmäkoolla. Ensin olisi hyvä
määritellä itsehallintoalueen tehtävät (koko kokonaisuus) ja sitten sopiva aluejako.
9. Alueiden välisten verkostojen muodostuminen
Alueiden välisten verkostojen muodostamista pitää tukea
- Muutokset ovat suuressa määrin hallinnon kehittämisen varassa. Virkamiehen sääntökirjaa voisi rukata siihen
suuntaan, että se mahdollistaisi rajojen kokeilemista kehittämishankkeissa.
- Yksittäinen maakunta on melko pieni alue, eikä pitäisi ajatella suppeasti, vaan on verkostoiduttava. Valtakunnallinen
yhteistyö alueiden kesken on tärkeää ja jopa suotavaa.
- Kouluttamalla
- Ei pidä myöskään rajoittua vain Suomen rajojen sisäpuolelle, Suomi on kääntynyt osin sisäänpäin ja "rajojen kiinni
pistämisestä" käydään keskustelua. Tarvitaan myös verkottumista Suomen ulkopuolelle yhä enemmän, mikäli aiotaan
pysyä kansainvälisesti kilpailukykyisenä. Myös Suomen sisällä pitäisi päästä oman alueen edun ajamisesta siihen, että
ajetaan Suomen yhteistä etua, jolloin alueiden parhaat osaajat tekevät yhteistyötä keskenään.
- Maakunta toimintaalueena on usein turhan rajallinen. Tarvitaan laajempia alueita, verkostoja.
10. Pienen kynnyksen kokeiluseteli
Otetaan käyttöön kokeiluseteli mahdollistamaan pienen kynnyksen ja matalan byrokratian nopeat kokeilut
- Tämä rohkaisisi alhaalta käynnistyvää muutosta. Poistetaan normiohjausta. Seuranta kokeilujen määrä + käytännöiksi
muuttuneet kokeilut.
- Tämä on tärkeä keino - sallitaan uudet asiat ensin pieninä kokeiluina, jotta niiden skaalattavuus tulee selvitettyä.
- Ks. kohta 1.
- Ketteryys, nopeus ja suoraviivaisuus olkoon tavoitteena byrokratian mataloittamisessa. Kokeiluseteli on hyvä malli
siihen.
- Nykyiset rahoitusjärjestelmät ym. tukitoimet ovat liian hitaita käyttää, eivätkä niiden kriteerit mahdollista
kokeiluluontoista toimintaa. Tälläinen toiminta olisi ehdottoman tärkeää esimerkiksi työttömyyden hoidossa, koska
työttömien joukko on moninainen, työttömyyden syyt vaihtelevat paikkakunnittain jne.. Tarvitaan sellaisia työkaluja, jotka
mahdollistavat yksilöllisten ratkaisujen kehittämisen kokeilujen kautta, joista voidaan jatkokehittää hyviä käytänteitä.
Kokeilujen seuraamiseen pitäisi toki panostaa, jotta nähdään kuinka niitä käytetään ja kuinka tehokkaasti. Pohditaan
sopivat määrälliset indikaattorit, mutta sallitaan myös epäonnistuminen. Ja luotetaan kerrankin siihen, että tukea osataan
hyödyntää oikeisiin tarpeisiin kun sitä ei liiaksi sidota jo ennalta sovittuihin ehtoihin ja muotoihin.
- Kokeiluseteli on olisi erittäin tarpeellinen, jotta pieniä kokeiluja voitaisiin tehdä entistä helpommin ja testata, mikä
toimii, mikä ei. ELYt tai elinkeinoyhtiöt voisivat myöntää kokeiluseteleitä, mittaaminen ja seuranta onnistunee
seuraamalla määriä, laatua, mahdollista yritystoimintaa ja työpaikkoja (vaikka jälkimmäisistä tarvittaneen pitemmän
aikavälin seurantaa).
11. Otetaan käyttöön kokeiluseteli
Otetaan käyttöön kokeiluseteli mahdollistamaan pienen kynnyksen ja matalan byrokratian nopeat kokeilut
- Tämä on tärkeä keino - sallitaan uudet asiat ensin pieninä kokeiluina, jotta niiden skaalattavuus tulee selvitettyä.
- Sama vastaus kuin edelliseen.
- poistetaan laista rajoitukset
12. Kaupunkien ja maaseudun verkostot
Kaupunkien ja maaseudun välisten verkostojen muodostamista pitää tukea
- Kaupungit pitää saada tukemaan maaseudun ekologisesti tervettä biotaloutta ja ruokatuotantoa
- kestävän kehityksen varmistamiseksi
- Ei pidä keksiä aina uusia yhteistyöfoorumeja ja yhteistyömekanismeja. Helppo ja kevyt hallinto on hyvää. Verkostojen
ylläpitäminen ja kehittäminen on tärkeätä ja vaati pitkäjänteisyyttä. Kaikille toimijoille on annettava yhtä paljon
mahdollisuutta ja tunnustusta alueensa kehittämisestä.
- Kaupunkien ja maaseudun väliset verkostot mainitaan korkeintaan juhlapuheissa tai maaseutupolitiikan puolella.
Kaupunkipolitiikassa ei juuri maaseutua nähdä tarpeellisena. Kehittämisessä tulisi ottaa molemmat huomioon ja
vanhoista vastakkainasetteluista pitäisi luopua. Tarvitaan yhteisiä keskusteluita, foorumeita, kehittäjät ovat olleet liikaa
omissa porukoissaan ja vaarana on edelleen siiloutuminen, kun kehittämistoiminta siirtyy jälleen eri ministeriöihin.
Toisaalta eri ministeriöistä löytyy myös vahvuuksia. Seurantaa ja mittaamista voinee tehdä ottamalla huomioon
yhteistyötilaisuudet, miksei myös hankkeet, joissa on mukana sekä kaupunki-, että maaseututoimijoita.
- LEADER-toimintaa auki kaupunkeihinkin.
13. Kaupunkien ja valtion välinen sopimuspolitiikka
Kaupunkien ja valtion välistä sopimuspolitiikkaa tulee kehittää
- Hyvää harjoitusta tehtiin viime hallituskaudella ja nyt olisi valmiuksia siirtyä seuraavaan vaiheeseen, jossa
priorisointien kautta päästään tekoihin,
- Maakuntien keskuskaupunkien ja valtion välistä sopimuspolitiikkaa tulee lisätä kuitenkin siten, että itsehallintoalueiden
asemaa ei sdyödä. Elinvoimakysymyksissä keskuskaupungit tulevat kuitenkin olemaan keskeisiä ehkäpä keskeisempiä
toimijoita jatkossa kuin nyt.
- Valtion ja kaupunkien panosten tehokas käyttö edellyttää vahvaa yhteistä sopimista
- Suorat sopimuksen, osin voivat olla kahdenvälisiä, osin kaupunkiseudun asianomaiset kunnat kattavia.
Sopimuspuolina ei pitäisi olla muodon vuoksi sellaisia, jotka eivät pysty sitoutumaan ja panostamaan esim. rahallisesti
sopimuskohteisiin. Räätälöidyt sopimukset.
14. Paikkaperustaisuuden hyödyntäminen erilaisuudessa
Paikkaperustaisuuden mahdollisuudet erilaisuuden tunnistamisessa ja hyödyntämisessä tulee avata
- On hyväksyttävä että osa paikoista tarvitsee hallittua raunioittamista ja osa kiihtyviä investointeja. Nämä johtavat
erilaisiin todellisuuksiin. Alueiden tasoeroja ei voida tasoittaa. Lopetetaan hurskastelu ohjelma- ja aluepolitiikassa.
- - alueellisen tason pilkkominen vielä pienempiin osakokonaisuuksiin paikallisen osaamisen ja paikallisten
erityispiirteiden/vahvuuksien hyödyntämiseksi - LEADER-periaatteen syventäminen ja ulottaminen laajemmallekin
alueelliseen päätöksentekoon - MYR- ja MYRS -menettelyllä sekä muissa alueellisissa toimielimissä säännöllinen
seuranta paikallisiin kehittämistoimiin
15. MALPE-toimintatavan laajentaminen
MALPE-toimintatapaa (maankäytön, asumisen, liikenteen, palvelujen ja elinkeinojen yhteensovittaminen) pitää laajentaa
- Tämä on aivan välttämätöntä kun ei onnistuttu kuntarakenteen muuttamisessa. Ainut tapa saada aikaan kestävää
kehitystä ja järkevää resurssien kohdistamista kaupunkiseuduilla.
- Yhteistyötä tarvitaan eri toimijoiden kesken, ei vain viranomaisten
- Viherverkostot mukaan. Kaavoitus.
16. Sopimusperustaiseen aluekehittämiseen
Siirrytään ohjelmaperusteisesta sopimusperustaiseen aluekehittämiseen
- Paras keino on antaa alueelle rahoitus mikä päättää että miten sillä saadaan suurin vaikuttavuus
17. Keskushallinnon rooli erikoistumisessa
Keskushallinnon roolia pitää vahvistaa alueiden erikoistumisen valitsemisessa
- Jotenkin tulisi ohjata. Alueet tukehtuvat omiin erikoistumisalueisiinsa ja kilpailevat toistensa hengiltä.
Tekemisen tavat ja hallintorakenteet – puuttuuko jotain olennaista?
* On ajateltava myös sitä vaihtoehtoa, että jokaiseen asiaan ei löydy vastaavaa virkamiestä. Sääntelyä on
järkeistettävä. Monilla aloilla se on edelleen tarpeen, jopa elintärkeää, mutta yksityiskohtiin puuttuva
juridinen nysvääminen on saatava loppumaan.
* Jähmeys ja hitaus pois valtionhallinnosta. Sopimukset ja kokeilut hetimiten mahdollistettava.
* Meillä on edelleen sekä näkyviä että näkymättämiä rajoja sekä hallinnossa että muilla sektoreilla:
yhteistyö esimerkiki rajakaupungeissa ( Haaparanta, Tornio) tai Pello törmäävät vielä usein kummallisiin
esteisiin, samoin yhteistyö Norjan suuntaan. Edelleen voi olla vaikea kehittää jollain aloilla koko
tuotantoketjua, koska ketjun eri osiin pitää hakea rahoitusta eri kanavista.
* päällekkäisistä toiminnoista luopuminen
* Selkeät toimintatavat, vastuut ja työnjako.
* Ympäristövaikutusten arviointien hyödyntäminen. Sova ja yva-tyyppinen ennakkoarviointi, seuranta ja
feedback-toiminta yleisemmäksi. Lainsäädäntöä, kokeiluja.
* Valtioin keskushallinnon roolia tulee vahvasti supistaa.
"* Oikea yhteistyö ELYt , maakuntaliitot. Nyt kilpaillaan hankkeista ja korostetaan vain omaa
erinomaisuutta ja kehittämisotetta.
Maaseuturahasto elää ihan omaa elämäänsä omalla vuosituhannellaan. Mielenkiintoista, että alueilla on
varaa pirstoa ja siilottaa resursseja ja kehittämistä."
* Ruohonjuuritaso, kylät, kunnat, kaupunkikeskukset, maakuntaliitto, ELY-keskukset, AVIt, muut virastot ja
ministeriöt elävät kaikki täysin omissa maailmoissaan. Monella eri tasolla työskennelleenä näkisin, että
avoimella keskustelulla ja interaktiivisella tiedottamisella kaikki voisivat oppia toisiltaan jotain -- lisää
avoimuuden kulttuuria!
"* Nyt alueilla selvästi näkyvissä kunta-valtio taistelu vallasta. On nostettava keskusteluun myös se, miten
hallitusohjelmat toteutetaan alueilla, jos valtion/hallituksen ohjauksessa oleva koneisto lipuukin
kunnallispoliitikkojen käsiin. Nythän tilanne on sellainen, että maakuntien liittojen hallitukset (ja sitä kautta
MYR) eivät läheskään aina ole halukkaita toteuttamaan valtion/hallituksen tahtoa.
Kumpaa siis halutaan? Demokratian totettaminen vaalien ja sitä kautta valitun koneiston kautta vai
""kansanvaltainen"" hallinto?? On oltava selvä ratkaisu vaaleilla valitun demokraattisen hallinnon
suuntaan, sekamallilla hajaannus ja pirstoutuminen vain jatkuvat."
* Valtion aluehallinto pitää koota yhteen organisaatioon ja sitä on kevennettävä. Maakunnille on annettava
enemmän päätösvaltaa.
* Hallintokoneisto ja palvelujärjestemä ovat itseään suojelevia, vrt. "Hyvinvointiteollinen kompleksi".
Tutkimuksen avulla voitasiin nostaa esiin tämä ominaisuus jolloin sitä päästäisiin käsittelemään ehkä
avoimemmin kun nyt sitä ei käsitellä ollenkaan.
"* Nyt on aluekehityksen kannalta erittäin sekava tilanne. Teoriassa edelleen on kolme tasoa, joilla on
aluekehitysvastuu: valtio, maakunnat (kuntien yhteistyöelimenä ja aluekehitysviranomaisena), kunnat.
Valtion toimet eivät enää näyttäydy maakunnissa hallittuna kokonaisuutena, vaan eri hallinnonalat toimivat
korostuneesti omissa siiloissaan ja päätökset koituvat maakuntiin ja kuntiin yksittäisinä asioina, ei
koordinoidusti tai toisiinsa suhteutettuna. Valtion aluehallinto puolestaan on vetäytynyt hahmottoman elymallin myötä eri ELY-keskuksille, jossa yhteys aluekehityksen edellyttämään alueen tuntemukseen ja eri
toimintojen yhteen sovitukseen häviää. Maakunnilla on suomessa hyvin vähän oikeasti itsenäistä
päätösvaltaa tai resursseja. Kunnat ovat heterogeeninen joukko, jolla omat aluekehityksen valmiudet
vaihtelevat huomattavasti.
Em. syistä toivoisin aluekehityksen parempaa asemointia selkeän kolmijaon pohjalta. Valtion ei tarvitsisi
johtaa ja ohjeistaa aluekehitystä pysymään ruodussa, vaan pikemminkin sparrata maakuntia saamaan
aikaan entistä enemmän yhteistä jaettavaa (vientitulot) entistä kustannustehokkaammin (säästöt).
Maakunnat - itsehallintoalueet - jos ne perustetaan laaja-alaisina tai laaja-alaisuus on lähivuosien
tavoitteena - tulisi muodostaa reaalimaailma huomioiden: pääkaupunkiseutu ansaitsee tulla kohdelluksi eri
tavoin kuin vaikkapa Kainuu, Pohjanmaa tai Etelä-Savo - pääkaupunkiseudulla voi myös soveltaa
pidemmälle menevää sopimusmenettelyä kuin muilla alueilla. Muualla Suomessa itsehallintoalueet on
luontaista perustaa nykyiselle maakuntajaolle, joka takaisi hyvään aluetuntemukseen perustuvan
osumatarkkuuden aluekehitystoimille ja kehitysedellytysten luomiselle. Maakunnathan ovat
pääsääntöisesti maantieteellisesti laajoja mutta kulttuurisesti melko koherentteja. Kunnat toimijatahona
ovat elinvoimapolitiikan toteuttajia - hankkeiden, investointien ja kehittämistoimien toteuttajia yksittäisinä
kuntina, seutukuntina, tai aiheen mukaan verkostoituen."
* liian viranomaiskulmasta katsottu
* Suomessa on liikaa sääntelyä ja liian yksityiskohtaiset normit