Lähimetsät uhattuina

7
Oulunkyläinen • Pohjoiset esikaupungit
14.2.2015
Kaava-asiaa
Oulunkylä-Seura huolestunut
Lähimetsät uhattuina
MATTI P. PULKKINEN
Yleiskaavaluonnoksen johtoideana on kaupungin tiivistäminen. Sitä
ollaan toteuttamassa suurelta osin tuomalla viheralueita – peltoja, metsiä ja
puistoja – rakentamisen piiriin (ks. kartta sivulla 5).
Oulunkylän ja ympäröivien kaupunginosien alueella paine suuntautuu metsiin, joista laajimman rakentamisuhan alla ovat Veräjämäen-Koskelan metsät
sekä Keskuspuisto Maunulan alueella. Vantaanjoen
varrella metsät hupenisivat
edelleen.
Viheryhteydet turvattu?
Kaavaluonnos pitää sisällään myös vision viheralueverkostosta vuonna 2050.
Tärkeimmät osat ovat pohjois-eteläsuuntaiset Vihersormet, joita Keski-Helsingin alueella ovat Keskuspuisto,
Helsinkipuisto (Vantaanjokivarsi) sekä Viikin-Kivikon käytävä.
Nämä Vihersormet ulottuvat mereltä Helsingin
pohjoisrajalle.
Tärkeimpiä Vihersormien ulkopuolisia viheralueita kutsutaan kaupunginosapuistoiksi – esim. Patolan metsä ja Käpylän Taivaskallio ovat saaneet tämän statuksen. Näiden laajempien viheralueiden välisistä poikittaisyhteyksistä
huolehditaan itä-länsisuuntaisten Viherlinjojen avulla.
Keskuspuistosta Maunulan
ja Oulunkylän kautta Vantaanjokivarteen kulkee yksi
näistä Viherlinjoista.
Ensi silmäyksellä viheralueiden tilanne siis vaikuttaa turvatulta, mutta lähempi tarkastelu osoittaa
muuta.
Keskuspuisto kapenee
Keskuspuiston
itälaidasta esitetään lohkaistavaksi Maunulanpuiston kaakkoisosasta metsää Kaivopuiston verran (noin 10 ha),
jos rakentaminen toteutuisi täysmääräisenä. Samalla
Keskuspuiston ja Helsinkipuiston välinen Viherlinja
katkaistaisiin, ja tältä osin
rakennusvaraus on viheraluevision vastainen.
Helsinkipuisto hupenee
Helsingissä luotiin 2000-luvulla Helsinkipuiston konsepti Vantaanjoen ja siihen
rajoittuvien viheralueiden
sekä Vanhankaupunginlahden ja saariston ympärille.
Pohjoisessa Helsinkipuisto liittyy Keskuspuistoon
Haltialassa. Ympäristöliike ja mm. Oulunkylä-seura esittivät aikanaan Helsinkipuistolle kansallisen kau-
punkipuiston statusta, joka
turvaisi alueen. Kaupunki
ei tätä halunnut perustellen
sitä oman kaavan antamalla suojalla. Toisin näyttää
käyneen. Nyt viimeistään
Helsinkipuisto tulisi turvata tekemällä siitä kansallinen kaupunkipuisto. Alue
ei voi enää olla rakentamisen reservialuetta.
Kapeimmillaan puisto
on Oulunkylän tasolla, jossa sen reunametsiä on kadonnut viime vuosina mm.
Viikinmäen ja Pihlajamäen asuinalueiden alle, jotka
on rakennettu suoraan jokilaakson reunalle. Nyt kaavassa myös jokivarren viimeiset jäljellä olevat metsät
halutaan valtaosin kaavoittaa tiiville rakentamiselle.
Uudet asuinalueet peittäisivät alleen laajasti metsiä ja kallioita VeräjämäenKoskelan alueella Jokiniementien molemmin puolin
(yht. jopa 23 ha, siis Korkeasaaren verran). Veräjämäen metsä Pikkukosken
ja vesilaitoksen välissä on
Haltialan eteläpuolella suurin Vantaanjokivarren metsäalue. Se kutistuisi kulissiksi, kun metsää jäisi vain
kaistale rakennettavien kerrostalojen sekä jokivarren ja
pientaloalueen välille.
Pikkukosken uimarannan pohjoispuolinen Pirunkallion metsäalue rakennettaisiin lähes kiinni jokeen.
Ota kantaa
Kansalaismielipiteen
tuominen yleiskaavaa
valmistelevien tietoon
on nyt tärkeää. Jos olet
huolestunut lähimetsien
kaavoittamisesta rakennusmaaksi tai jostain
muusta kaavaluonnoksessa, kerro kaupunkisuunnitteluvirastolle
mielipiteesi! Virallinen
mielipiteiden jättöaika
päättyy 27.2.2015. Helpot ohjeet mielipiteen
antamiseen lähimetsistä löytyvät osoitteesta
www.oulunkyla.info
Kallion huippu jäisi kuitenkin rakentamatta. Veräjälaakson siirtolanpuutarhaja palstaviljelyaluetta ei esitetä kutistettavaksi.
Myös Käskynhaltijantien
ja Kehä I:n välillä Helsinkipuiston Vihersormi kutistuisi olemattomiin. Käskynhaltijantiehen
rajoittuva,
avoin Itsenäisyydenpuisto
ja sen pohjoispuolen metsäisempi Toivolanpuisto (10
ha) voitaisiin rakentaa lähes
kiinni jokeen.
Nämä metsäalueet sisäl-
Keskuspuisto kapenee ja Helsinkipuisto (Vantaanjoen varsi) hupenee kaavaluonnoksessa. Molempien puistojen
turvaksi tarvitaan nyt kansallisen kaupunkipuiston status.
tyvät Helsinkipuiston yleissuunnitelmaan
vuodelta
2012, vaikka tällä ei kaavoitusprosessissa näytä olevan
painoarvoa. Niiden rakentamisen jälkeen Helsinkipuisto yhtenäisenä Vihersormena on historiaa.
Patolanpuisto
Patolanpuistoon esitetään
rakentamista koko Tuusulanväylän varrelle painottuen Kivipadonpuistoon (9
– 10 ha). Kaavakartan perusteella on epäselvää tulisiko myös alueen eteläreunaan hieman lisärakentamista. Alueen metsäinen
ydinosa ja liikuntapuisto
jäisivät lisärakentamisen ulkopuolelle. Tuore rakentaminen onkin kutistanut sitä
merkittävästi.
Käpylä ja Kumpula
Taivaskallion alueelle esitetään rakentamista alueen länsireunalle Panuntien varteen, mutta muuten
se säilyisi viheralueena. Sen
sijaan Käpylän ja Pasilan radanvarren metsät (12,5 ha)
voitaisiin rakentaa kokonaan. Kumpulan alueella
suurin muutos olisi Intiankadun itäpuolella, jossa nykyisen metsäalueen kohdalle (8 ha) on merkitty tiivistä
rakentamista.
Toimintaa lähimetsien
puolesta
Yleiskaavan yhdeksi lähtökohdaksi on otettu autoilun
vähentäminen. Tämä vaikuttaa myönteisesti virkistysalueiden viihtyisyyteen
liikenteen melun vähetessä - sikäli kun niitä on jäljel-
lä. Ristiriidassa autottoman
arjen edistämisen kanssa on
lähimetsien hävittäminen.
Kaikki eivät voi ajaa Paloheinään, Viikkiin tai Sipooseen ulkoilemaan, vaikka
auton omistaisivatkin.
Helsingin tarve tiivistää rakentamista on ymmärrettävä, kun kaupungin väkimäärä kasvaa ja samalla pyritään pitämään liikenteen
ja asumisen päästöt kurissa.
Samalla asukkaille olisi kui-
tenkin taattava mahdollisuus luontokokemuksiin lähimetsissä. Tärkeimpien viheralueiden - Keskuspuisto, Helsinkipuisto ja kaupunginosapuistot - rakentaminen ei palvele tätä tarkoitusta. Yleiskaavassa eivät
edes tärkeimpien viheralueiden arvokkaimmat osat
ole suojassa rakentamiselta, kuten Maunulan ja Veräjämäen esimerkit osoittavat.
Onko Suomi metsien maa,
jonka pääkaupungissa ei ole
varaa säilyttää elinkelpoisia metsiä kasvavan asukasmäärän virkistäytymiseen?
Oulunkylä-seura pyrkii vaikuttamaan siihen, että tärkeimmät seutumme lähimetsät ja muut viheralueet
säilyisivät rakentamattomina jatkossakin. Nämä alueet
– Keskuspuisto ja Helsinkipuisto etunenässä – on turvattava nyt valmisteltavassa
yleiskaavassa.
Liikenneolot parantuisivat,
vihreät arvot kärsisivät
Paloheinän-Torpparinmäen
kaupunginosayhdistys on huolestunut
pohjoisen
ulottuvuuden
vihreistä arvoista.
Tuomarinkylä rajautuu
pohjoisessa viheralueeseen,
joka jatkuu katkeamattomana Keskuspuistosta Vantaan jokea myötäillen valtakunnallisesti merkittävään
maisema-alueeseen. Alue
on suora jatke Paloheinän
urheilukeskukselle akselilla jalkapallokenttä-jäähalli-talviurheilu-golf-vinttikoirakeskus-ratsastushallit. Ainutlaatuinen vyöhyke kaupungin sisällä, jonka saavuttaa julkisilla kulkuneuvoilla ikään, sukupuoleen tai liikuntakykyyn
katsomatta.
Tuusulanväylän muuttaminen kaupunkibulevardiksi täydentäisi alueen
saavutettavuutta ja palvelisi pohjoisen viheralueen
reunalla sijaitsevaa asutusta. Väylän varteen rakennettavat asuin- ja toimistorakennukset muodostaisivat luontevan meluvallin
ja bulevardin luonteen. Sitä täydentäisi suunnitteilla
oleva poikittaisliikenne (Jokeri 1 ja 2).
Tuomarinkylän
kartanon
ratsastuskeskuksen
alue(valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö) tulisi säilyttää
avoimena maisematilana,
johon kuuluvat Riihipelto
ja Uusipelto.Koko alue kuuluu myös Vantaanjoen valtakunnallisesti merkittävään
maisema-alueeseen. Alue
kehittyisi vaikkapa MM-tasoisella ratsastusmaneesilla.
Myös lannan käyttöä energian lähteenä tulisi hyödyntää alueen polttolaitoksessa.
Ratsastuskeskuksen ja
Vinttikoirakeskuksen yrittäjät ovat toteuttaneet toi-
veita, joita harrastajat ovat
halunneet. Toimivaa ja hyvää harrastusta ja yritystoimintaa ei asemakaavallakaan saa tuhota.
Asemakaavalla suojeltu
ja valtakunnallisesti arvokkaaksi metsäluontoalueeksi luokiteltu Siliuksen mäki (Yhdyskunnantien itäpuolen metsä Itä-Pakilassa
alkaen ABC:n risteyksestä)
sekä Lysti-kukkula (Pakilan siirtolapuutarha-alueen
pohjoispuolella) pitäisi säilyttää sellaisenaan ja antaa
elintilaa alueen EU-luontodirektiivin mukaisesti rauhoitetuille lepakkolajeille.
Alueelle suunniteltu 6
000:n asukkaan asuinalue
veisi toteutuessaan sadoilta
tuhansilta kaupunkilaisilta kaupunkiluonnon nautintaoikeuden! Vastaavaa
aluetta ei enää myöhemmin voi luoda rakennetuille alueille!