VALMISTEYHTEENVETO 1. LÄÄKEVALMISTEEN NIMI

Transcription

VALMISTEYHTEENVETO 1. LÄÄKEVALMISTEEN NIMI
VALMISTEYHTEENVETO
1.
LÄÄKEVALMISTEEN NIMI
Ermysin 250 mg enterotabletti
Ermysin 500 mg enterotabletti
2.
VAIKUTTAVAT AINEET JA NIIDEN MÄÄRÄT
Yksi 250 mg tabletti sisältää erytromysiinidihydraattia vastaten erytromysiiniä 250 mg.
Yksi 500 mg tabletti sisältää erytromysiinidihydraattia vastaten erytromysiiniä 500 mg.
Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta 6.1.
3.
LÄÄKEMUOTO
Enterotabletti.
250 mg tabl.: Valkoinen, kupera enterotabletti, halkaisija noin 11 mm.
500 mg tabl.: Valkoinen tai melkein valkoinen, kapselinmuotoinen enterotabletti, pituus 17,8 mm ja
leveys 8,9 mm.
4.
KLIINISET TIEDOT
4.1
Käyttöaiheet
Erytromysiinille herkkien mikrobien aiheuttamat infektiot. Antibioottihoidon toteutuksessa on
huomioitava antibioottiresistenssiä ja antimikrobisen lääkehoidon tarkoituksenmukaista käyttöä
koskevat viralliset ja paikalliset ohjeet.
4.2
Annostus ja antotapa
Annostus
Infektion vakavuuden mukaan 250–500 mg 3–4 kertaa vuorokaudessa.
Ylähengitystieinfektioihin erytromysiini voidaan yleensä antaa 6–12 tunnin välein eli 2–4 kertaa
vuorokaudessa. Vuorokausiannoksen pitää kuitenkin olla vähintään 750 mg.
Maksan vajaatoiminta
Erytromysiiniä on yleensä syytä välttää maksan vajaatoimintaa sairastavilla tai maksatoksisia
lääkeaineita saavilla potilailla. Mikäli sen käyttöä pidetään välttämättömänä, annosta on
pienennettävä.
Munuaisten vajaatoiminta
Lievässä tai kohtalaisessa munuaisten vajaatoiminnassa ei ole syytä muuttaa annostelua. Vaikeassa
munuaisten vajaatoiminnassa (GFR < 0,2 ml/sekunti [10 ml/minuutti]) annosta tulee pienentää 50–
75 % normaalista annoksesta.
Pediatriset potilaat
Tietoja ei ole saatavilla.
Antotapa
Ermysin-enterotabletit on nieltävä kokonaisina. Mahavaivojen välttämiseksi tabletit suositellaan
otettavaksi juuri ennen ruokailua.
4.3
Vasta-aiheet

Yliherkkyys vaikuttavalle aineelle, makrolidiantibiooteille tai kohdassa 6.1 mainituille
apuaineille.
Samanaikainen terfenadiini-, sisapridi-, pimotsidi-, astemitsoli-, sertindoli-, disopyramidi- tai
torajyväalkaloidilääkitys (kuten ergotamiini tai dihydroergotamiini).
Ermysiniä ei pidä käyttää samanaikaisesti simvastatiinin, atorvastatiinin tai lovastatiinin kanssa.
Näiden lääkkeiden käyttö on lopetettava Ermysin-kuurin ajaksi (ks. kohta 4.5).
Ermysin on vasta-aiheinen potilaille, joilla on synnynnäinen pitkä QT-oireyhtymä tai
oireyhtymää esiintyy suvussa (ellei ole poissuljettu EKG-mittauksella) tai jos potilaalla on
tunnettu hankinnainen pidentynyt QT-aika.



4.4
Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet
Koska erytromysiini erittyy pääasiassa maksan välityksellä, on varovaisuutta noudatettava
hoidettaessa potilailla, joilla on heikentynyt maksan toiminta. Annostusta on syytä muuttaa
maksatoksisia lääkeaineita saavilla ja maksan ja munuaisten vajaatoimintaa sairastavilla potilailla (ks.
kohta 4.2).
Erytromysiini voi pahentaa myasthenia gravis -oireita.
Ripulia / Clostridium difficilen aiheuttamaa pseudomembranoottista koliittia on raportoitu liittyneen
lähes kaikkien antibioottien käyttöön, erytromysiini mukaan lukien, ja sen vaikeusaste voi vaihdella
lievästä hengenvaaralliseen (ks. kohta4.8). Potilaita, joilla esiintyy ripulia, tulee seurata huolellisesti ja
pseudomembranoottisen koliitin mahdollisuus on otettava huomioon. Tarkka lääketieteellinen
anamneesi on tärkeää, sillä C. difficilen aiheuttamaa ripulia on raportoitu ilmenneen jopa kaksi
kuukautta antibiootin käytön jälkeen. Jos epäillään tai todetaan C. difficilen aiheuttama ripuli /
pseudomembranoottinen koliitti, on erytromysiinihoito keskeytettävä, mikäli mahdollista.
Kuten muutkin makrolidit, erytromysiini voi pidentää QT-aikaa, jonka vuoksi sitä tulee käyttää varoen
sepelvaltimotautia, bradykardiaa (< 50 lyöntiä/minuutti), korjaantumatonta hypokalemiaa ja/tai
hypomagnesemiaa sairastavilla potilailla sekä potilailla, joilla on ollut ventrikulaarisia rytmihäiriöitä
tai jos erytromysiiniä käytetään samanaikaisesti QT-aikaa pidentävien lääkkeiden tai voimakkaiden
CYP3A4:n estäjien kanssa.
Ermysiniä ei pidä käyttää kahden viikon sisällä CYP3A4:n induktorin käytöstä (esim. rifampisiini,
fenytoiini, karbamatsepiini, fenobarbitaali, mäkikuisma). Samanaikainen käyttö voi mahdollisesti
johtaa erytromysiinin subterapeuttisiin pitoisuuksiin ja hoidon epäonnistumiseen.
Erytromysiini on CYP3A4:n estäjä ja sitä tulee käyttää vain erityistapauksissa yhdessä muiden
CYP3A4:n välityksellä metaboloituvien lääkeaineiden kanssa.
Erytromysiini voi vaikuttaa joihinkin diagnostisiin testeihin, kuten virtsan katekoliamiini- ja
17-hydroksikortikosteroiditesteihin. Erytromysiini on myös yhdistetty virheellisesti nousseisiin
kolorimetrisesti mitattuihin seerumin aspartaattiaminotransferaasi-arvoihin.
Erytromysiini voi aiheuttaa akuutteja porfyriakohtauksia, jonka vuoksi sen käyttöä tulee välttää
porfyriaa sairastavilla potilailla.
Pediatriset potilaat
Vastasyntyneisyyskaudella erytromysiiniä saaneilla lapsilla on todettu pylorusstenooseja (mahanportin
ahtaumia). 157 vastasyntyneen seurantatutkimuksessa, jossa erytromysiiniä oli käytetty hinkuyskän
estolääkityksenä, 7 lapsella (5 %) ilmeni ruokailun yhteydessä oksentelua ja ärtyisyyttä. Myöhemmin
kaikilla todettiin mahanportin ahtauma, joka vaati kirurgisen hoidon. Koska erytromysiiniä voidaan
käyttää vastasyntyneisyyskaudella vaikeiden, joskus jopa hengenvaarallisten infektioiden (kuten
hinkuyskä ja klamydia) hoitoon, erytromysiinihoidolla saatava hyöty tulee huolellisesti arvioida
verrattuna mahdollisen mahanportin ahtauman riskiin. Vanhempia tulee pyytää ottamaan yhteyttä
hoitavaan lääkäriin, jos lapselle ilmaantuu oksentelua tai ärtyisyyttä.
4.5
Yhteisvaikutukset muiden lääkevalmisteiden kanssa sekä muut yhteisvaikutukset
Samanaikainen CYP3A4-entsyymin kautta metaboloituvien lääkeaineiden käyttö voi johtaa
muutoksiin lääkeaineiden pitoisuuksissa. Erytromysiinillä voi olla interaktioita myös muiden kuin
seuraavaksi mainittujen lääkeaineiden kanssa, minkä vuoksi interaktion mahdollisuus on aina syytä
tarkistaa.
Erytromysiinin vaikutus muihin lääkeaineisiin
Erytromysiini on sytokromi CYP3A4:n ja P-glykoproteiinin inhibiittori. Inhibition voimakkuutta eri
CYP3A4:n substraattien osalta on vaikea ennustaa. Tämän vuoksi Ermysiniä ei pidä käyttää
samanaikaisesti CYP3A4:n substraatin kanssa ellei substraatin pitoisuutta plasmassa, hoidon tehoa tai
haittavaikutuksia ole mahdollista seurata tarkasti. CYP3A4:n kautta metaboloituvan lääkeaineen
annosta voi olla tarpeen pienentää ja samanaikaisessa käytössä erytromysiinin kanssa on noudatettava
varovaisuuta (esim. asenokumaroli, alfentaniili, bromokriptiini, silostasoli, siklosporiini,
heksobarbitoni, kolkisiini, metyyliprednisoloni, midatsolaami, omepratsoli, takrolimuusi, valproaatti,
vinblastiini, sienilääkkeet kuten flukonatsoli, ketokonatsoli ja itrakonatsoli). Vaihtoehtoisesti hoito
CYP3A4:n substraatilla voidaan keskeyttää erytromysiinikuurin ajaksi (ks. kohta 4.3).
Erytromysiini voi hidastaa kinidiinin metaboliaa, johtaen 40 % korkeampaan huippupitoisuuteen
(Cmax) terveillä koehenkilöillä. Yksittäisissä tapauksissa on raportoitu kohonneita kinidiinin
pitoisuuksia plasmassa ja kääntyvien kärkien takykardiaa (Torsades de pointes). Kinidiinin pitoisuutta
seerumissa pitää seurata erytromysiinihoidon aikana.
Erytromysiiniä tulee käyttää varoen QT-aikaa pidentävien lääkeaineiden kanssa (ks. kohta 4.4).
Erytromysiinihoidon aikana terfenadiini-, sisapridi-, pimotsidi-, disopyramidi-, sertindoli-, kinidiinitai astemitsolipitoisuudet voivat kohota vaarallisen suuriksi aiheuttaen sydämen rytmihäiriöitä (ks.
kohta 4.3).
Verapamiilin, diltiatseemin ja atsolien samanaikainen annostelu erytromysiinin kanssa nostaa
sydäntoksisuusriskiä ja lisää äkkikuoleman vaaraa. Verenpaineen laskua, bradyarytmiaa ja
laktaattiasidoosia on havaittu potilailla, jotka ovat samanaikaisesti erytromysiinin kanssa saaneet
kalsiumkanavansalpaaja verapamiilia.Kliinisesti merkittävästi voivat nousta myös mm. amiodaronin,
darifenasiinin, aminofylliinin, karbamatsepiinin, felodipiinin, eplerenonin, toremifeenin, sakinaviirin,
ketiapiinin, lidokaiinin, fenytoiinin, buspironin, , sirolimuusin, everolimuusin, ja vardenafiilin
pitoisuudet.
Erytromysiini heikentää penisilliinien, kefalosporiinien ja klindamysiinin antibakteerista vaikutusta.
Erytromysiini voi lisätä muiden korva- ja maksatoksisten aineiden toksisuutta.
Sildenafiili
Tiedot viittaavat siihen, että erytromysiini estää sildenafiilin metaboliaa. Sildenafiilin 25 mg:n
aloitusannosta tulee harkita.
Bentsodiatsepiinit ja klotsapiini
Erytromysiinin on raportoitu vähentävän triatsolaamin, alpratsolaamin, klotsapiinin (psykoosilääke) ja
muiden bentsodiatsepiinien puhdistumaa ja lisäävän täten niiden farmakologista vaikutusta. Terveillä
koehenkilöillä esilääkitys erytromysiinillä johti tsopiklonin nopeampaan imeytymiseen, korkeampiin
pitoisuuksiin plasmassa ja selvempään hypnoottiseen vaikutukseen vertailuryhmään nähden.
Teofylliini
Samanaikainen lääkitys erytromysiinilla ja suurilla annoksilla teofylliiniä voi johtaa teofylliinin
kohonneisiin pitoisuuksiin plasmassa ja mahdollisesti teofylliinin toksisuuteen, johtuen teofylliinin
metabolian estymisestä. Jos lääkkeitä käytetään samanaikaisesti, pitää teofylliinin pitoisuuksia
plasmassa seurata, ettei pitoisuus pääse nousemaan toksiselle tasolle (annoksen pienentäminen).
Erytromysiinin pitoisuus seerumissa voi laskea, jos suun kautta otettavaa erytromysiiniä käytetään
samanaikaisesti teofylliinin kanssa. Tämä voi johtaa erytromysiinin subterapeuttisiin pitoisuuksiin.
Varfariini
Erytromysiini voi estää varfariinin metaboliaa ja siten tehostaa veren hyytymistä estävää vaikutusta.
Feksofenadiini
Erytromysiinin ja feksofenadiinin samanaikainen käyttö nostaa feksofenadiinin pitoisuuden plasmassa
2–3–kertaiseksi, johtuen todennäköisesti feksofenadiinin lisääntyneestä imeytymisestä.
Statiinit
Erytromysiini estää usean HMG-CoA reduktaasin estäjän (statiinin) metaboliaa ja nostaa näiden
lääkeaineiden pitoisuutta plasmassa. Erytromysiini voi nostaa myös simvastatiinihapon pitoisuutta
seerumissa (5-kertaiseksi). Rabdomyolyysiä, joka on yhdistetty statiinin korkeisiin pitoisuuksiin
plasmassa, on harvoissa tapauksissa raportoitu klaritromysiinin samanaikaisessa käytössä lovastatiinin
tai simvastatiinin kanssa. Erytromysiiniä ei pidä käyttää samanaikaisesti simvastatiinin, atorvastatiinin
tai lovastatiinin kanssa. Niiden käyttö pitää keskeyttää erytromysiinikuurin ajaksi.
Torajyväalkaloidit (esim. ergotamiini ja dihydroergotamiini)
Makrolidiantibioottien ja ergotalkaloidien samanaikaisen käytön yhteydessä on raportoitu kliinistä
ergotismia, johon on liittynyt vasospasmeja ja iskemiaa keskushermostossa, raajoissa ja muissa
kudoksissa, johtuen ergotalkaloidien kohonneista pitoisuuksista. Samanaikainen käyttö on vastaaiheista (ks. kohta 4.3).
Digoksiini
Samanaikainen digoksiinin ja erytromysiinin käyttö voi johtaa digoksiinin kohonneisiin pitoisuuksiin
plasmassa. Digoksiinin seerumipitoisuuksia on seurattava kun erytromysiinihoito aloitetaan ja
lopetetaan. Annoksen muuttaminen voi olla tarpeen.
Muiden lääkeaineiden vaikutus erytromysiinin farmakokinetiikkaan
Lääkeaineet, jotka indusoivat CYP3A4-entsyymiä, voivat vähentää erytromysiinin tehoa. Kyseisiä
lääkeaineita ovat mm. rifampisiini, fenytoiini, karbamatsepiini, fenobarbitaali ja rohdosvalmisteena
käytetty mäkikuisma (Hypericum perforatum). Indusoiva vaikutus vähenee asteittain kahden viikon
aikana indusoivan lääkeaineen käytön lopettamisesta. Erytromysiiniä ei pidä käyttää samanaikaisesti
kyseisten lääkeaineiden kanssa eikä myöskään näiden lopetusta seuraavina kahtena viikkona.
Simetidiini voi vähentää erytromysiinin metaboliaa.
Erytromysiinin ja proteaasin estäjien samanaikaisen käytön yhteydessä on havaittu erytromysiinin
metabolian estymistä.
4.6
Hedelmällisyys, raskaus ja imetys
Raskaus
Erytromysiiniä ei pidä käyttää, jos nainen suunnittelee raskautta tai on parhaillaan raskaana, ellei
käyttö ole ehdottoman välttämätöntä.
Epidemiologiset tutkimukset viittaavat lisääntyneeseen kardiovaskulaaristen epämuodostumien riskiin
käytettäessä makrolidiantibiootteja raskauden alkuvaiheessa (perustuu pääasiassa erytromysiinistä
saatuihin tietoihin). Eläimillä tehdyt lisääntymistoksisuustutkimukset ovat erytromysiinin osalta
riittämättömät, mutta muilla erytromysiinin kaltaisilla makrolideilla on havaittu hERG-kanavan
salpausta, alkiokuolleisuutta ja epämuodostumia (mm. kardiovaskulaarisia epämuodostumia,
suulakihalkioita). Mekanistiset tutkimukset osoittavat, että aineet, jota ovat potentteja hERG-kanavan
salpaajia voivat aiheuttaa kardiovaskulaarisia epämuodostumia ja sikiökuolemia aiheuttamalla sikiölle
rytmihäiriöitä.
Imetys
Erytromysiini erittyy ihmisen rintamaitoon. Käytöstä ei kuitenkaan todennäköisesti ole haittaa
imeväiselle terapeuttisilla annoksilla.
4.7
Vaikutus ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn
Ermysin-enterotableteilla ei ole haitallista vaikutusta ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn.
4.8
Haittavaikutukset
Noin 30–70 %:lla potilaista ilmenee haittavaikutuksia. Näistä yleisimpiä ovat ruuansulatuskanavaan
kohdistuvat haitat, joita ilmenee n. 10–15 %:lla. Haittavaikutukset ovat annoksesta riippuvaisia ja
voivat mennä ohi hoidon aikana.
Haittavaikutusten yleisyysluokat on määritelty seuraavasti:
Hyvin yleinen (> 1/10),
yleinen (> 1/100, < 1/10),
melko harvinainen (> 1/1 000, < 1/100),
harvinainen (> 1/10 000, < 1/1 000),
hyvin harvinainen (< 1/10 000),
tuntematon (koska saatavissa oleva tieto ei riitä arviointiin).
Yleiset
Veri ja
imukudos
Immuunijärjestelmä
Hermosto
Harvinaiset
Tuntematon
Eosinofilia
Anafylaksia
Kuulo ja
tasapainoelin
Sydän
Verisuonisto
Ruuansulatuselimistö
Melko
harvinaiset
Pahoinvointi,
oksentelu,
ylävatsakipu,
Allergiset reaktiot
Myasthenia gravis
-oireiden paheneminen,
sekavuus, hallusinaatiot,
epileptiset kohtaukset,
krampit, huimaus
Reversiibeli
Kuurous, tinnitus
kuulonmenetys*
Pidentynyt QT-aika,
Palpitaatio
rytmihäiriöt kuten
ventrikulaarinen
takykardia, torsades de
pointes
Hypotensio
Pankreatiitti,
pyrolusstenoosi**,
pseudomembranoottinen
Psyykkiset
häiriöt
Maksa ja sappi
Iho ja
ihonalainen
kudos
vatsankouristukset,
ripuli,
ruokahaluttomuus
Ärtyisyys**
koliitti
Hallusinaatiot
Maksaentsyymien ja
bilirubiinin nousu ,
kolestaattinen hepatiitti,
intrahepaattinen
sappistaasi, hepatiitti
Ihottuma, hikoilu
Munuaiset ja
virtsatiet
Yleisoireet
Urtikaria
Ikterus,
hepatomegalia,
hepatosellulaarinen
hepatiitti, maksan
vajaatoiminta
Kutina,
eksanteema,
angioödeema,
Erythema
multiforme,
Stevens-Johnsonin
syndrooma,
toksinen
epidermaalinen
nekrolyysi
Interstitiaalinen
nefriitti
Rintakipu, kuume,
huonovointisuus
*lähinnä potilailla, joilla on munuaisten vajaatoiminta tai suurilla annoksilla
**kuvattu lapsilla, jotka ovat saaneet erytromysiiniä vastasyntyneisyyskaudella (ks. kohta 4.4).
Sienten liikakasvua suuontelossa ja sukuelinten alueella voi esiintyä.
Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen
On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä
haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty–haitta-tasapainon jatkuvan arvioinnin.
Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista
seuraavalle taholle:
www-sivusto: www.fimea.fi
Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea
Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri
PL 55
00034 FIMEA
4.9
Yliannostus
Toksisuus: Matala akuutti toksisuus. Kolme grammaa 3-vuotiaalle, joka sai hiiltä ja 3,5 grammaa
7-vuotiaalle ei aiheuttanut oireita.
Oireet: Pahoinvointi, oksentelu, ripuli. Palautuva kuulon heikentyminen, mahdollisesti
hallusinaatioita.
Hoito: Hoito on oireenmukaista, spesifistä antidoottia ei ole. Hoitoina voi kokeilla lääkehiiltä ja
mahalaukun tyhjennystä. Hemo- ja peritoneaalidialyysi eivät merkittävästi vaikuta erytromysiinin
seerumipitoisuuksiin.
5.
FARMAKOLOGISET OMINAISUUDET
5.1
Farmakodynamiikka
Farmakoterapeuttinen ryhmä: makrolidit, ATC-koodi: J01FA01
Erytromysiini sitoutuu bakteeriribosomiin ja estää näin valkuaisainesynteesiä. Sen vaikutus on lähinnä
bakteriostaattinen. Antibakteerisen vaikutuksensa lisäksi erytromysiini on motiliiniagonisti ja stimuloi
suolen motiliteettia.
Herkkyys
Patogeenien herkkyys ja resistenssi erytromysiinille:
Herkät
Streptokokit
Pneumokokit
Staphylococcus aureus ja koagulaasinegatiiviset
stafylokokit
Arcanobacterium haemolyticum
Corynebacterium diphteriae
Moraxella catarrhalis
Bordetella pertussis
Kampylobakteerit
Chlamydia trachomatis, pneumoniae ja psittaci
Mycoplasma pneumoniae
Ureaplasma urealyticum
Clostridium perfringens
Vaihtelevassa määrin herkät
Haemophilus influenzae
Parainfluenzae
Enterokokit
Pasteurella multocida
Gramnegatiiviset trambakteerit ja Pseudomonas
Clostridium difficile
Gramnegatiiviset enterobakteerit
Mycoplasma hominis
Resistentit
Noin 5 % pneumokokki-, 10–20 % A-streptokokki- ja 5–10 % märkänäytteistä eristetyistä
Staphylococcus aureus -kannoista on Suomessa resistenttejä erytromysiinille.
Herkkyysrajat
Eräiden erytromysiinin kannalta tärkeiden patogeenien MIC-arvot (CLSI:n [ent. NCCLS] mukaan) on
luokiteltu herkäksi (S) tai resistentiksi (R) seuraavasti:
Staphylococcus aureus
S. koag. neg.
Str. pneumo.
Str. betah.
Streptokokki, ryhmä A
(S. pyogenes)
Streptokokki, ryhmä B
(S. agalactiae)
Streptokokki, ryhmä C
Streptokokki, ryhmä G
Str. virid.*
Herkkä (S)
< 0,5 mg/l
< 0,5 mg/l
< 0,25 mg/l
< 0,25 mg/l
< 0,25 mg/l
Resistentti (R)
> 8 mg/l
> 8 mg/l
> 1 mg/l
> 1 mg/l
> 1 mg/l
< 0,25 mg/l
> 1 mg/l
< 0,25 mg/l
< 0,25 mg/l
< 0,25 mg/l
> 1 mg/l
> 1 mg/l
> 1 mg/l
*Viridans-ryhmään luetaan kuuluvaksi alfa- ja ei-hemolyyttiset streptokokit, mm. S. mitis, S. oralis,
S. sanguis, S. salivarius ja S. mutans. Tulkinnat sopivat myös S. bovis -kannoille ja S. milleri
-ryhmälle.
Resistenssitilanne voi vaihdella maantieteellisesti ja mikrobikohtaisesti, ja erityisesti vaikeissa
infektioissa paikallinen tieto on tarpeen. Toisaalta mikro-organismit, jotka luokitellaan vaihtelevassa
määrin herkiksi tai resistenteiksi yleisesti hyväksyttyjen raja-arvojen tai yleistiedon mukaan, voivat
infektion sijainnista riippuen olla kliinisessä käytössä herkkiä.
Resistenssimekanismi
Erytromysiinille kehittyy helposti resistenssiä, joka voi johtua inaktivoivan esteraasin induktiosta,
ribosomin rakenteen muuttumisesta tai soluseinän läpäisevyyden heikkenemisestä.
Ristiresistenssi
Ristiresistenssiä esiintyy makrolidiantibioottien ja atsitromysiinin sekä klindamysiinin välillä.
5.2
Farmakokinetiikka
Imeytyminen
Erytromysiinin biologinen hyötyosuus on 35 %. Mahan suolahappo inaktivoi sen helposti.
Ermysin-enterotablettien suolistoliukoisuus parantaa hyötyosuutta ja vähentää yksilöiden välistä
vaihtelua.
Ruoka ei vaikuta enterotablettina annetun erytromysiinin imeytymiseen.
Maksimipitoisuus plasmassa saavutetaan noin 1–2 tunnissa.
Jakautuminen
Normaaleilla annoksilla saavutetaan bakteriostaattiset erytromysiinipitoisuudet elimistön kaikissa
kudoksissa keskushermostoa lukuun ottamatta. Erytromysiini kertyy sappeen, ja sillä on
enterohepaattista kiertoa. Erytromysiinin jakautumistilavuus on 0,75 l/kg, plasmassa 70–85 % on
sitoutuneena lähinnä orosomukoidiin. Erytromysiinin pitoisuus sikiön plasmassa on 5–20 % äidin
plasmassa olevasta ja rintamaidossa samaa luokkaa tai korkeampi kuin plasmassa.
Eliminaatio
Erytromysiini eliminoituu metaboloitumalla, sen eliminaatiovaiheen puoliintumisaika on 1–2,5 tuntia.
Erytromysiinin eliminaatio hidastuu huomattavasti maksan vajaatoiminnassa. Vain pieni osa, alle 5 %
erittyy munuaisten kautta.
5.3
Prekliiniset tiedot turvallisuudesta
Erytromysiini ei ole osoittautunut teratogeeniseksi rotilla ja kaniineilla tehdyissä kokeissa.
Erytromysiiniemäksellä ei ole merkittävää maksaan kohdistuvaa sytotoksista vaikutusta.
Erytromysiinistearaatti ei ole osoittautunut karsinogeeniseksi eikä mutageeniseksi rotilla ja hiirillä
tehdyissä kokeissa, mutta maksan granuloomien on todettu lisääntyvän annosriippuvaisesti.
6.
FARMASEUTTISET TIEDOT
6.1
Apuaineet
Tablettiydin
250 mg tabl.:
Selluloosa, mikrokiteinen
Liivate
Natriumtärkkelysglykolaatti (tyyppi C)
Piidioksidi, kolloidinen, vedetön
Magnesiumstearaatti
500 mg tabl.:
Selluloosa, mikrokiteinen
Liivate
Natriumtärkkelysglykolaatti, (tyyppi C)
Piidioksidi, kolloidinen, vedetön
Maissitärkkelys
Magnesiumstearaatti
Tabletin päällyste (250 ja 500 mg tabl.):
Hypromelloosi
Propyleeniglykoli
Hypromelloosiftalaatti
Dietyyliftalaatti
6.2
Yhteensopimattomuudet
Ei oleellinen.
6.3
Kestoaika
250 mg tabl.: 3 vuotta.
500 mg tabl.: 18 kuukautta.
6.4
Säilytys
Säilytä huoneenlämmössä (15–25 °C).
6.5
Pakkaustyyppi ja pakkauskoot
Polyeteenimuovitölkki (HDPE).
250 mg: 30, 100 tablettia.
500 mg: 20, 30, 100 tablettia.
Kaikkia pakkauskokoja ei välttämättä ole myynnissä.
6.6
Erityiset varotoimet hävittämiselle
Ei erityisvaatimuksia.
7.
MYYNTILUVAN HALTIJA
Orion Oyj
Orionintie 1
02200 Espoo
8.
MYYNTILUVAN NUMEROT
250 mg tabl.: 7295
500 mg tabl.: 8005
9.
MYYNTILUVAN MYÖNTÄMISPÄIVÄMÄÄRÄ/UUDISTAMISPÄIVÄMÄÄRÄ
250 mg tabl.:
Myyntiluvan myöntämisen päivämäärä: 1.9.1976
Viimeisimmän uudistamisen päivämäärä: 14.5.2008
500 mg tabl.:
Myyntiluvan myöntämisen päivämäärä: 1.10.1980
Viimeisimmän uudistamisen päivämäärä: 14.5.2008
10.
TEKSTIN MUUTTAMISPÄIVÄMÄÄRÄ
28.9.2015