Harjoitteluraportti: Selmu ry

Transcription

Harjoitteluraportti: Selmu ry
RAPORTTI
Syventävä perehtyminen festivaali- ja tapahtumatuotantoon,
10 op &
Syventävä perehtyminen kulttuurin sisällöntuotantoon:
musiikki, 10 op
Selmu ry: Provinssirock 2014, MiniProvinssi 2014 ja Rytmikorjaamo
Minttu Kukkonen
Tekijän tai tekijöiden nimet Etunimi Sukunimi
Kulttuurituotanto (240 op)
Arvioitavaksi jättämisaika 09/2014
SISÄLLYS
1 SEINÄJOEN ELÄVÄN MUSIIKIN YHDISTYS, SELMU RY
1.1 Organisaatio
1.2 Toiminta-ajatus ja arvot
1.3 Tuotantoharjoittelijan tehtävät
2 HARJOITTELUPAIKAN TOIMINNAN ARVIOINTI
2.1 ”Sen, mitä teemme, teemme elävän musiikin hyväksi
ja sehän on kulttuuria.”
2.2 Tekemisen meininki
2.3 Käytännön toiminta
3 OPPIMISTEHTÄVÄT: RYTMIKORJAAMO
3.1 Rytmikorjaamo ja talkootyö
3.2 Järjestyksenvalvoja ja yleisö
4 OPPIMISTEHTÄVÄT: MINIPROVINSSI
4.1 Sisällöntuotanto: Artistikiinnityksiä ja ohjelmasuunnittelua
4.2 Lupia, aluesuunnittelua ja turvallisuutta
4.3 Markkinointia ja viestintää
4.4 Tapahtuman toteutus ja onnistuminen
4.5 Ohjelmasisällön vastaanotto
5 OPPIMISTEHTÄVÄT: PROVINSSIROCK
5.1 Lisää hakemuksia, liitteitä ja julisteita
5.2 Alihankintaa: vaunuja, kontteja, autoja
5.3 Artistituotannon avustavat tehtävät
5.4 We can festival!
5.5 Festivaalin jälkityöt
6 PROVINSSIROCKIN TAITEELLINEN SUUNTA
6.1 2014 – Elektronisen tanssimusiikin vuosi
6.2 Piilotettu Sakkolava antaa tilaa alakulttuurille
6.3 Yleisfestivaalin kohderyhmäongelmat
6.4 Venuen tärkeys ja live-tuotteen ainutlaatuisuus
6.5 Ohjelmakokonaisuuden luominen
6.6 Festivaaliyleisön yhteinen kokemus
2
2
3
5
6
6
7
8
10
10
11
13
13
16
19
19
21
23
23
24
25
27
30
31
31
33
34
37
38
40
7 OHJAUKSEN ARVIOINTI
42
8 ITSEARVIOINTI
43
LÄHTEET
45
LIITTEET
47
Liite 1: MiniProvinssi: Keskuspuiston aluekartta
48
Liite 2: MiniProvinssi: Keskuspuiston turvallisuuskartta
49
Liite 3: Harjoittelusopimus: Syventävä perehtyminen festivaali- ja
tapahtumatuotantoon & Syventävä perehtyminen kulttuurin sisällöntuotantoon:
musiikki
50
Liite 4: Harjoittelusuunnitelma: Syventävä perehtyminen festivaali- ja
tapahtumatuotantoon
Liite 5: Harjoittelusuunnitelma: Syventävä perehtyminen kulttuurin
sisällöntuotantoon: musiikki
Liite 6: Harjoittelun ohjaajan palautelomake
51
52
53
2
1 SEINÄJOEN ELÄVÄN MUSIIKIN YHDISTYS, SELMU RY
Tässä raportissa esittelen kaksi syventävää harjoitteluani, jotka suoritin Seinäjoen Elävän musiikin yhdistyksessä kevään ja kesän 2014 aikana. Muutin taloudellisesta riskistä huolimatta neljäksi kuukaudeksi Seinäjoelle, sillä olin varma,
että työharjoittelu Provinssirockin järjestäjällä olisi tärkein ja arvokkain oppimismahdollisuuteni tähän mennessä. Riskiotto ja mukavuusalueensa ulkopuolelle
siirtyminen todellakin kannatti.
Esittelen työharjoitteluni kolmen eri tehtäväalueen kautta, joissa syvennyn erikseen tuotannollisiin oppimistehtäviini ja toisaalta sisällöntuotantoon, jossa näkökulmana on elävä musiikki tapahtumissa.
1.1 Organisaatio
Selmu ry on tänä kesänä jo 36. kertaa juhlitun Provinssirockin takana vaikuttava
voima, seinäjokelainen elävän musiikin yhdistys. Selmu ry on seuraaja Kemulle,
Vaasan läänin kehittyvän musiikin yhdistykselle, joka vuonna 1979 järjesti ensimmäisen Provinssirockin ja ajautui sittemmin konkurssiin vuonna 1993 (Tuulari & Latva-Äijö 2000, 10, 111, 128). Vuodesta 1992 toiminnassa ollut Selmu ry
on jatkanut kunniakkaasti ja tarmollisesti Provinssirockin tarinaa siitä lähtien ja
nykyään Selmulla on myös oma, reilun tuhannen hengen keikkasali Rytmikorjaamo, sekä oma baari Bar 15 Seinäjoen keskustassa. Selmun omistama erillinen tuotantoyhtiö Profest Oy perustettiin 1999 ja vuonna 2007 Profest Oy järjesti Mikkelissä ensimmäisen Jurassic Rock –festivaalin, jota on sittemmin tehty
yhdessä Jelmu ry:n eli Jyväskylän Elävän musiikin yhdistyksen kanssa (Selmu
ry 2012, 48-50; Jokipii 2012, 64-69). Nykyään Jurassic Rock on mikkeliläisen
Mikta Oy:n omistuksessa ja Selmu haluaa keskittyä vahvemmin paikallistoimintaansa (Selmu ry 2014).
Selmu ry työllistää tällä hetkellä seitsemän ympärivuotista toimistotyöntekijää
sekä joukon muita toiminnassa enemmän tai vähemmän kiinteästi mukana ole-
3
via henkilöitä. Toimiston ydinporukkaan kuuluvat taloussihteeri, promoottori,
toiminnanjohtaja, tuottaja, artistituottaja, ympäristövastaava sekä aluevastaava,
jotka kaikki työskentelevät myös monien muiden osa-alueiden parissa festivaalin ulkopuolella. Lisäksi Rytmikorjaamon Café Jakarissa työskentelee ravintolapäällikkö ja muita Selmun aktiiveja. Yhdistyksen toimintaa ajaa hallitus, joka
kutsuu koolle päätösvaltaisia kokouksia, valitsee yhdistyksen työntekijät, valvoo
yhdistyksen taloutta sekä laatii toimintasuunnitelmat ja talousarviot (Selmu ry,
viitattu 5.9.2014). Yhdistyksen jäseneksi voi liittyä kuka tahansa vuotuista 10
euron jäsenmaksua vastaan. Yhdistyksen tärkeimmistä yhteistyökumppaneista
vuosien varrella voitaisiin mainita muun muassa Seinäjoen kaupunki, joka on
osaltaan tukenut Provinssirockia läpi sen historian ja oivaltanut festivaalin merkityksen kaupungille, sekä Yle, joka on taltioinut festivaalia vuosien ajan ja siten
tukenut tapahtuman ja artistien valtakunnallista näkyvyyttä.
Provinssirock on palkittu useita kertoja Vuoden tapahtuma –tittelillä muun muassa alan ammattilaisten Musiikki & Media –tapahtumassa, ensimmäisen kerran vuonna 1998 (Selmu ry 2012, 48-51). Selmu palkittiin Vuoden 2012 aluekehittäjänä Etelä-Pohjanmaan alueyrittäjät ry:n toimesta. Tällä tunnustettiin Selmun yli 20-vuotinen työ omalla alallaan ja vaikutus paikalliseen tapahtumatuotanto- ja rytmimusiikin osaamiseen. (Selmu ry 2013.) Myös Selmu itse jakaa
vuosittain kiertävää kulttuuripalkintoa, Selmu-Lekaa, joka on tunnustus elävän
musiikin eteen tehdystä työstä. Vuodesta 1996 alkaen jaettua palkintoa ovat
vastaanottaneet niin Selmussa työskentelevät ja alalla merkittävää uraa tehneet
henkilöt, kuin myös muut paikalliset alan toimijat ja yrittäjät. Viime vuonna 2013
Selmu-Leka ojennettiin Seinäjoen seudun Lasten ja nuorten rytmimusiikkiverkosto Louhimolle. (Selmu ry 2012, 48-51; emt.)
1.2 Toiminta-ajatus ja arvot
Selmu ry on osa niin sanottua elävän musiikin liikettä, joka on levittäytynyt laajalle ympäri Suomea. Omat elävän musiikin yhdistyksensä löytyvät esimerkiksi
Helsingistä, Jyväskylästä, Turusta, Muhokselta ja lukuisista muista kaupungeissa. Kaikkien näiden yhdistysten tavoitteena on edistää ja kehittää elävän musii-
4
kin asemaa ja tasoa Suomessa sekä aktivoida etenkin nuoria sen pariin, esimerkiksi bändiharrastuksen kautta tarjoamalla treenitiloja. Innostus elävän musiikin roolin ja monipuolisuuden parantamiseen Suomessa kasvoi 70-luvun lopulla, kun disko, humppa ja punk koettiin liian rajoittavaksi tarjonnaksi elävän
musiikin kentällä – haluttiin mahdollistaa uusien tuulien ja etenkin rockmusiikin
pääsy soittoravintoloihin ja myös alaikäisten saataville (Kurkela 2012, 56). Tuolloin syntyi myös Seinäjoen Provinssirock, jolla haluttiin tuoda esille paitsi paikallista nuorisomusiikkia, myös saada kansainvälisesti nimekkäitä, uuden aallon
rockartisteja musiikkimaakunnan keskukseen (Tuulari & Latva-Äijö 2000, 8).
Provinssirock onkin nyt yksi vanhimmista ja menestyneimmistä suomalaisista
rockfestivaaleista, jossa ovat esiintyneet niin kansainväliset huippunimet kuin
nousevat, nuoret kotimaiset tähdetkin.
Alkujaan voittoa tavoittelemattomana ja yleishyödyllisenä yhdistyksenä Selmun
toiminta pohjautuu hyvin vahvasti vapaaehtoisten työpanokseen ja vaikka festivaalitoiminta tulkitaankin nykyään liiketoiminnaksi, ovat samat arvot ja periaatteet edelleen toiminnan taustalla. Tämä näkyy ja tuntuu työskennellessä Rytmikorjaamon tiloissa sijaitsevassa toimistossa, talkoillessa klubitapahtumissa tai
Provinssirockissa: äärettömän hyvä yhteishenki ja työyhteisön yhteenkuuluvuuden tunne, yhdessä elävän musiikin puolesta työskentely. Tämä varmasti motivoi niitä kaikkia yli tuhatta Provinssirockin talkoolaista (vuonna 2014) ja Rytmikorjaamolla vuodesta toiseen ahertavia vapaaehtoisia järjestyksenvalvojia, narikkahenkilökuntaa ja ravintolatyöntekijöitä.
Selmun arvoja kuvastaa myös toiminnanjohtaja Marko Kivelän pitämä kiitospuhe Rytmikorjaamon, tuttavallisemmin Rytmiksen, talkoolaisten kevätkaronkassa:
Rytmikorjaamo ei ole Selmun, se ei ole minun eikä toimiston, vaan se on
teidän kaikkien (Kivelä 2014a).
Rytmikorjaamo tunnetaankin myös nimellä Ihmisten Klubi, samoin kuin Provinssirockin lisänimi Ihmisten Juhla on iskostunut festivaalikansan mieliin. Nimi
juontaa juurensa ajatuksesta, että juhlaa tehdään ihmisiä varten ja he ovat tapahtuman tärkein ”esiintyjä” (Juoni 2000, 208). Samassa kiitospuheessa Kivelä
5
taisi myös todeta, että ilman kaikkien vapaaehtoisten työpanosta ei Rytmikorjaamon klubi sen enempää kuin Provinssirockaan pystyisi toimimaan ainakaan
nykyisessä laajuudessaan.
Selmu ja Provinssirock ovat kansainvälisen tason toimijoita, mutta pitävät jalkansa tiukasti Pohjanmaan kotomullassa. Provinssirock on aina tukenut paikallisia nousevia artisteja ja Rytmikorjaamon lavalta on moni pienempi yhtye ponnistanut lopulta festivaalin isoille lavoille asti. Etelä-pohjanmaalainen Lauri Tähkä ja Elonkerjuu on eräs niistä yhtyeistä, jotka ovat kerryttäneet suosiotaan
keikkalavoilla Provinssirockin tukemana, nousten paikallisesta tuttavuudesta
valtakunnalliseen suosioon (Pesonen 2012, 34). Tämä sama paikallisuus oli
vahvasti esillä myös toukokuisessa MiniProvinssissa, joka toimi samalla sekä
Provinssirockin promootiotilaisuutena, että mahdollisuutena tuoreille oman kylän kyvyille päästä esiintymään.
1.3 Tuotantoharjoittelijan tehtävät
Ennen harjoittelua työtehtävikseni kirjattiin:

Luvat ja anomukset sekä alihankintapalveluiden kilpailutus ja tilaus

MiniProvinssin tuotanto, toteutus, tiedotus, markkinointi, henkilöstö jne.

Artistituotannon avustavat tehtävät
Nämä suunnitellut työtehtävät täyttyivät hyvin ja lisäksi pääsin tutustumaan laajasti myös muihin osa-alueisiin ja kokonaan uusin työtehtäviin harjoittelun aikana. Minulla oli kolme selkeästi erillistä osa-aluetta, joiden parissa työskentelin:
Rytmikorjaamon klubitoiminta, MiniProvinssi-tapahtuma ja Provinssirock. Toimin
MiniProvinssin tuottajana ja turvallisuuspäällikkönä, joten olin mukana tapahtuman teossa hyvin tiiviisti alusta asti. Provinssirockissa olin nimetty festivaalirunneriksi eli hoidin pieniä juoksevia asioita sitä mukaa, kun niitä kohdalle sattui.
Kolmas osa-alue eli Rytmikorjaamon klubi työllisti minua varsinkin harjoittelun
alussa ja puolivälissä, kunnes klubi siirtyi kesätauolle Provinssirockin viedessä
kaikkien työajan täydellisesti. Rytmikorjaamon osalta autoin vapaaehtoistyön
6
hallinnoinnissa sekä hoidin viestintää ja tiedotusta. Lisäksi halusin tutustua klubin toimintaan toimimalla itse järjestyksenvalvojana ja lipunmyynnissä.
2 HARJOITTELUPAIKAN TOIMINNAN ARVIOINTI
2.1 ”Sen, mitä teemme, teemme elävän musiikin hyväksi ja sehän on kulttuuria.”
(Kemun tunnuslause. Tuulari & Latva-Äijö 2000, 31).
Kunnioitan ja ihailen suuresti Selmun voimakastahtoisuutta ja energisyyttä työssään ja saavutuksissaan. Vaikka yhdistyksellä on ollut taloudellisesti vaikeita
vuosia, henkilöstövaihdoksia ja tuotannon ylä- ja alamäkiä, silti selmulaiset säilyttävät tahtotilansa, asenteensa ja ennen kaikkea intohimonsa tekemäänsä
työhön elävän musiikin parissa. Tämä ilmeni hyvin selkeästi Selmun ylimääräisessä kokouksessa, johon otin osaa. Kokouksessa käsiteltiin Selmun ja Provinssirockin tulevaisuutta ja taloutta, eivätkä kaikki kokouksen sisältö ja päätökset ole vielä välttämättä julkista tietoa. Kokouksessa ymmärsin, ettei Selmu ole
valmis luovuttamaan vaikeinakaan aikoina. Niin Provinssirockin kuin Rytmikorjaamon klubitoiminnankin tulevaisuus on taattu niin kauan, kuin asialleen omistautuneet ihmiset ovat valmiita niiden puolesta taistelemaan. Mikäli omat voimavarat eivät enää riitä taistelussa ”musiikkiteollisuuden laman” aikana, haetaan tukea ja vetovoimaa suurista ja vahvoista yhteistyökumppaneista. Niinpä
Selmu on päättänyt käynnistää yhteistyön ruotsalaisen Bråvalla Festivalin kanssa, jonka avulla nimekkäitä kansainvälisiä artisteja saadaan helpommin myös
Suomeen esiintymään (Koivisto 2014a).
Medioissa on supistu ja maalailtu piruja seinille Provinssirockin kohtalosta viime
kuukausina, sillä festivaalin on tiedetty viime vuosina menestyneen aiempia
huippuvuosiaan heikommin (emt; Rahjola 2014; Karhu 2014; Koivu 2014). Tänä
vuonna normaalisti kolmipäiväinen festivaali oli supistettu kahteen päivään sekä
erilliskonserttiin ja aluetta sekä yleisötavoitetta pienennettiin. Lisäksi teemaksi
otettiin 24h, mikä tarkoitti ohjelman jatkumista Provinssirockin omalla Camp
Provinssi –leirintäalueella festivaalialueen sulkeuduttua. Yhteensä kahden päi-
7
vän festivaalin ja Robin & Isac Elliot –erilliskonsertin aikana tapahtumat keräsivät 26 000 kävijää. Vaikka tavoitteet olivat tänä vuonna aiempaa maltillisemmat,
on kävijämäärä silti romahtanut melkoisesti, jos vertaa vuoden 2011 yleisöennätykseen 81 000 henkeä (Selmu ry 2012, 51; Aamulehti 2014). Onneksi Selmun
itsensä lisäksi myös yleisön joukosta löytyy niitä, jotka ovat valmiita taistelemaan Provinssirockin jatkon puolesta:
Vaikeuksista huolimatta Provinssi on edelleen Suomen paras festivaali ja
jälleen unohtumaton kokemus, jonka vain paikallaolijat voivat täysin käsittää. Oli talousongelmia tai ei, se on suomalaisen festivaalitarjonnan maamerkki, kesän kohokohta ja täydellinen osoitus solidaarisuudesta, mielikuvituksen käytöstä ja ylinauttimisesta.
Legendaarinen Provinssirock pysyy festivaalikartalla niin kauan kun väkeä
riittää. Tämän vuoksi ensi vuonna on kulttuuriteko ja jokaisen Provinssista
tai Törnävästä jollain tasoilla nauttineen velvollisuus saapua Seinäjoelle
kesäkuun lopussa, jotta voimme ihastua Provinssirockin tajunnanräjäyttävyydestä vielä tuhannen vuotta. (Karhu 2014.)
Tällainen ylistys festivaalikävijältä osoittaa, että Selmu on parhaimmillaan onnistunut herättämään festivaaliyleisössä ja kannattajissaan sen saman tahtotilan,
jonka kipinästä Selmun ja edeltäjänsä Kemun koko toiminta on perustettu. Alkujaanhan Kemu perustettiin Helsingin Elmun esimerkkiä seuraamalla: tahdottiin
tuoda uusia tuulia ja aktivoida nuorisoa elävän musiikin pariin, sekä saattaa jälleen soittajat ja yleisö yhteen (Tuulari & Latva-Äijö 2000, 7-12).
2.2 Tekemisen meininki
Selmulaiset osaavat todella pitää itsensä kiireisinä. Seurattuani yhdistyksen
toimintaa ja perehdyttyäni sen historiaan, täytyy vain ihmetellä mistä työntekijät
saavat kaiken energiansa ja intonsa niin moneen projektiin. Vaikuttaa siltä kuin
heillä olisi jatkuvasti jokin uusi hanke jo tulilla, kun edellinenkin on vielä täydessä vauhdissa. Selmulla on ollut vuosien varrella lukuisia eri tapahtumatuotannon kehityshankkeita ja yhteistyöprojekteja esimerkiksi Seinäjoen ammattikorkeakoulun kulttuurituottajaopiskelijoiden ja muiden paikallisten toimijoiden kanssa: 2004 No Place To Rock! –mielenosoituskonsertti huonon treenikämppätilanteen parantamiseksi ja bändikämppien rakentaminen Rytmikorjaamon (silloisen
8
Postiautovarikon) tiloihin, 2006 Alku.-bändikatselmus, 2008 Rytmikorjaamo
Oy:n perustaminen ja saneeraus kulttuurikeskukseksi, 2010 luodaan musiikkialan ammattilaisten MARS-tapahtuma ja Kestävää kehitystä tapahtumatuotannossa –hanke, 2011 Innovatiivinen tapahtumatiedottaminen ja –markkinointi
–hanke, vain muutamia mainitakseni (Selmu ry 2012, 48-51). Viimeisin tälläkin
hetkellä käynnissä oleva MASSA-hanke alkoi 2012 ja sen päämääränä on kehittää massatapahtumien järjestäjien ja palvelutarjoajien sekä viranomaisten
välistä yhteistyötä (Selmu ry, viitattu 5.9.2014).
Kaikki nämä hankkeet toimivat päällekkäin yhdistyksen ympärivuotisen toiminnan kanssa, siis suuren festivaalin rakentamisen ja aktiivisen klubitoiminnan
pyörittämisen ohessa. Olen kuullut työn ohessa jo pariinkin otteeseen lausahduksen: ”Täällä on kunnon tekemisen meininki!”, ja taidan nyt ymmärtää, että
selmulaisia motivoi työympäristö, jossa pääsee jatkuvasti kehittämään osaamistaan ja toteuttamaan uusia ideoita. Uskoisin, että into jatkuvaan kehittämiseen
on lähtöisin työntekijöiden omasta intohimosta alaan, eikä niinkään ylhäältä tulevasta patistamisesta. Selmu myös jakaa tietoa ja koulutusta talkoolaisilleen
sekä paikallisille kulttuurituotannon opiskelijoille järjestämällä esimerkiksi luentoja tai perehdyttämällä artisti-cateringin tai ravintolatyöskentelyn saloihin. Näkisin Selmun olevan erittäin tärkeä yhteistyökumppani ja kouluttaja tuleville alan
ammattilaisille niin paikallisella kuin valtakunnallisellakin tasolla.
2.3 Käytännön toiminta
Toimiston arkeen oli helppoa tulla mukaan ja tunnelma oli hyvin vastaanottavainen ja tukea antava. Toimiston rutiineihin kuuluu joka tiistainen palaveri menneen viikon klubitoiminnasta ja tulevista asioista. Ihmiset pitävät muutenkin ahkerasti kokouksia keskenään eri toiminnan osa-alueisiin liittyen. Mielestäni on
todella hyvä asia, että tällaiseen keskinäiseen vuorovaikutukseen, palautteen
antoon ja tulosten läpikäyntiin on varattu omaa aikaa kaiken tohinan keskellä ja
palaverit toimivat myös tehokkaasti, kun paikalle pyydetään vain ne ihmiset,
joiden työtä aihe koskee. Itse olisin halunnut olla mukana jokaisessa mahdollisessa kokouksessa vain ollakseni kuunteluoppilaana, mutta toki oli oman työni
9
tehokkuuden kannalta tärkeämpää pitäytyä vain olennaisissa tapaamisissa.
Mielestäni toimiston rutiinit ja järjestäytyneisyys toimii todella hyvin ja tämänkaltaisen toimintaympäristön toivoisin tulevaisuudessa omaankin työhöni.
Olin ällistynyt siitä, kuinka ammattimaisesti Rytmikorjaamon klubitoiminta pyörii,
vaikka suurin osa työntekijöistä oli vapaaehtoisia talkoolaisia – siis nuoria ja
vanhempiakin ihmisiä, joilla ei välttämättä ole ammattikoulutusta tekemäänsä
työhön. Ravintolatyöntekijöiltä ei vaadita anniskelupassia ja artistien cateringin
pääsee hoitamaan ensikertalainen alaikäinen, ainoastaan järjestyksenvalvojilta
vaaditaan poliisin hyväksymä järjestyksenvalvojakortti. Kaikkiin työtehtäviin saa
kuitenkin paikan päällä perehdytyksen ja jokaiseen työtehtävään on tarjolla
myös erillisiä koulutuksia pitkin vuotta. Näin uudet uteliaat pääsevät hyvin matalalla kynnyksellä mukaan toimintaan ja saavat myös aitoa työkokemusta. Rytmikorjaamon hyväksi kehuttu asiakaspalvelu on selvästi kunnia-asia myös talkoolaisille. Ennen kaikkea on ihailtavaa, kuinka suuri luottamus Selmulla on kaikkiin
talkoolaisiinsa ja näiden tekemään työhön.
Entä sitten Provinssirock? Itse olen ollut festivaalin asiakkaana vuodesta 2005
lähtien melkein joka vuosi ja muistoni tapahtumasta ovat aina olleet hyvin lämpimät ja mielikuvani tapahtuman onnistumisesta hyvä. Rehellisesti sanottuna
Provinssirock on festivaali, josta minulla on kaikkein vähiten muistoja epäonnistuneista järjestelyistä tai huonosta tunnelmasta. Ehkäpä muistot Provinssista
ovat saaneet erityisen kultaisen reunuksen siitä syystä, että Provinssirock oli
ensimmäinen festivaalini ja ensimmäinen suuren kokoluokan konserttielämykseni. Toki vaikeaa pysyä objektiivisena tällaisten muistojen jälkeen, mutta jotenkin asiat vaan tuntuvat sujuvan Provinssissa paremmin kuin muualla. Ehkäpä
se johtuu festivaalialueesta Törnävän puistossa, ehkäpä hintataso on ollut maltillisempi kuin muilla isoilla festivaaleilla, ehkäpä artistit ovat olleet enemmän
mieleeni vuosien varrella. Muistan aiemmassa Selmun kokouksessa, jossa käytiin läpi edellisen vuoden yleisöpalautetta, nousseen esiin yleisön arvostavan
ennen kaikkea Provinssirockin tunnelmaa. Provinssilla onkin vaikeasta sanoiksi
puettava, mutta jollain tapaa vahvasti tunnistettava imago ja festivaalin lämmin
tunnelma saavuttaa jokaisen kävijän.
10
Festivaalikokemukset ovat aina hyvin henkilökohtaisia, mutta yhdestä asiasta
olen varma harjoitteluni päätyttyä. Provinssirockia tekevät asialleen omistautuneet ihmiset, jotka haluavat aina pyrkiä parempaan ja palvella yleisöä parhaansa mukaan. Varsinkin tämän vuoden lukuisat uudistukset osoittavat, että Provinssirockia ollaan halukkaita ja valmiita uudistamaan ja kehittämään joka vuosi
paremmaksi, eikä ajoittaista riskinottoakaan pelätä. Festivaalin voisi kuvailla
olevan innovatiivinen ja kokeilunhaluinen: tänä vuonna uudet festivaalisaunat
olivat esimerkki uudesta palvelusta, jonka menestymisestä ei ollut etukäteen
varmuutta. Kuten toiminnanjohtaja Kivelä totesi, Provinssirock haluaa olla Suomen paras festivaali (Kivelä 2014b). Uskon, että Selmulla on tähän kaikki voimavarat ja taito. Jotenkin minun on hyvin vaikeaa nimetä mitään varsinaisia
heikkouksia, kun tällaisella porukalla ollaan puskemassa eteenpäin.
3 OPPIMISTEHTÄVÄT: RYTMIKORJAAMO
3.1 Rytmikorjaamo ja talkootyö
Rytmikorjaamon talkootyön hallinnointi tuli minulle hieman yllättävänä työtehtävänä, mutta klubitoimintaan tutustuminen oli kuitenkin suunnitelmissa alusta
asti. Pääasiassa päivitin talkoolaisten omaan extranettiin vapaita työvuoroja
Rytmikorjaamolla järjestettäviin tapahtumiin ja kirjasin ilmoittautumiset ylös.
Samalla päivityn myös exceliä talkoolaisille kertyneistä työvuoroista, joiden perusteella tein alennuksiin ja etuihin oikeuttavia Talkookortteja palkkioksi ahkerasta vapaaehtoistyöstä. Vähitellen opin arvioimaan myös itse tarvittavan henkilöstön määrän kulloiseenkin tapahtumaan, joskin varmistin aina ensin asian kokeneemmalta kollegalta. Lisäksi pesin viikoittain talkoolaisten työpaitoja ja muuta Rytmikorjaamon artistimajoitustiloista kertynyttä pyykkiä.
Mukavasti työaikaa kului myös jokaviikkoiseen Talkookirjeeseen, joka lähetettiin
kaikille talkoorekisterissä olevien sähköpostiin ja Facebook-ryhmään. Onnekseni vanha word-muotoinen kirje vaihtui pian MailChimp-ohjelmalla tehtävään uutiskirjeeseen, sillä MailChimp oli jo vanha tuttu edellisen kesän työharjoittelustani ja kirjeen muokkaamisesta ja lähettämisestä tuli paljon sujuvampaa. Kaikissa
11
talkooasioissa neuvoi sen hetkinen Rytmiksen talkoovastaavan sijainen Noora
Kumpulainen (Provinssin ympäristövastaava), joka itsekin oli vastikään ottanut
työnkuvan hoitaakseen. Pääsin tekemään hommia melkoisen itsenäisesti ja
kuulemma lisääkin olisin saanut tehdä omia päätöksiä. Kieltämättä tuhlasin jokaiseen Talkookirjeeseen melkoisesti aikaa viilatessani jokaista pilkkua ja sanaa perfektionistin tarkkuudella. Harjoittelun alussa Talkookirjeen kirjoittamiseen saattoi mennä puoli viikkoa, mutta viimeisimmät kirjeet ennen Rytmiksen
kesätaukoa hujahtivat jo samana päivänä julkaisuun. Omaa tuotostani kirjeissä
olivat pääosin alkuteksti ja jokunen lause siellä täällä työvuorojen esittelyssä,
muutoin sain melko valmiit palaset sisällön rakentamiseen. Viimeisin kirjoittamani Talkookirje löytyy tästä osoitteesta:
http://us7.campaignarchive1.com/?u=3bd38dd521eed5f43e792e6e0&id=440d2dd7d4.
Lisäksi tein mainitsemiani Talkookortteja sekä työtodistuksia. Työtodistusten
kirjoittamisen otin melkoisen vakavasti, olihan kyseessä arvokas ja virallinen
dokumentti, johon haettiin toiminnanjohtajan allekirjoitus. Näihin olisin saanut
tuhlattua vaikka viikonkin per todistus, kun halusin kirjata talkoolaisen tekemät
työtehtävät ja päivämäärät oikein, ja niitä työtehtäviä olikin joillekin kertynyt
melkoinen lista. Ymmärsin kuitenkin olevani jälleen turhantarkka, kun pyysin
pahemmilta kiireiltäni toimiston Anu Lähteenmäkeä (Provinssin artistituotanto)
tekemään pari viimeistä työtodistusta puolestani, ja häneltä meni siihen noin
kymmenen minuuttia jos sitäkään. Tähän palataan vielä saamassani palautteessa useamminkin, mutta täytyy ilmeisesti opetella tekemään asioita vähän
nopeammin (siis suurpiirteisemmin) ja ei aina niin ylihienosti.
3.2 Järjestyksenvalvoja ja yleisö
Parasta oppia Rytmikorjaamon klubitoiminnasta sain kuitenkin toimimalla itse
muutamassa tapahtumassa järjestyksenvalvojana ja kerran lipunmyyjänä. Lipunmyynti oli aikamoista haipakkaa ensikertalaisena, mutta onneksi oli kokeneempi talkoolainen apuna. Olisin halunnut ottaa enemmän irti mahdollisuudesta opetella myös ravintolatyöskentelyä tiskin toisella puolen, mutta järjestyksen-
12
valvojien työpisteet olivat aina ensisijaisesti täytettäviä ja lopulta aika ei enää
vain riittänyt kaiken kokeilemiseen. Järkkärinä toimiminen oli kuitenkin antoisa
ja opettavainen kokemus niin hyvässä kuin pahassakin.
Paras kokemus oli päästä ensimmäistä kertaa valvomaan lavan edustaa Haloo
Helsingin! keikan aikana. Yleisön reaktioiden seuraaminen artistin jalkojen juuresta oli erittäin mielenkiintoista ja ilahduttavaa. Erityisen hyvin mieleen jäi pieni
tyttö eturivissä, jonka kasvoilla oli sellainen ihastuksen ja hämmästyksen täyttämä ilme, etten ole koskaan nähnyt. Samalta keikalta jäi kuitenkin myös huonompia muistoja, sillä vaahtosammuttimen kokoisten keikkavieraiden vanhemmat eivät tuntuneet aivan ymmärtäneen, mihin ovat lapsensa tuoneet. Tai tarkemmin sanoen odotukset eivät ehkä aivan kohdanneet toteutuksen kanssa.
Keikkasali oli jaettu puoliksi anniskelualueen sijoittuessa salin takaosaan ja lavan edustan ollessa alaikäisille sallittu. Alkoholia nauttineet aikuiset ihmiset olivat kuitenkin yhtä lailla oikeutettuja tulemaan eturiviin heilumaan kuin ne pienet
pirpanatkin. Tästä eivät eräät vanhemmat olleet lainkaan mielissään ja vielä
järjestyksenvalvojan auktoriteetistaan hieman epävarma Minttu joutui tiukkaan
tilanteeseen kimpaantuneen perheenäidin kanssa. Onneksi tukenani oli jälleen
kokenut järkkäritoveri, joka hoiti lopulta tilanteen kotiin.
Ilta oli haasteita täynnä ja kokemukset saivat minut epäilemään soveltuvuuttani
järjestyksenvalvojan tehtäviin. Järjestyksenvalvojan tulee pystyä kohtaamaan ja
rauhoittelemaan konflikteja, itse taas mieluiten vältän niitä kokonaan. Suurin
yllätys oli kuitenkin se, kuinka laajalla skaalalla yleisöä saapui samalle keikalle,
lapsiperheistä vanhempiin herrasmiehiin. Eri-ikäisten ja erilaiseen keikkakulttuuriin ja -käyttäytymiseen tottuneiden yleisön jäsenten kohtaaminen osoittautui
haastavaksi kokonaisuudeksi saada toimimaan niin, että kaikki viihtyisivät samassa tilassa. Seuraaville samankaltaisille, monipuolista yleisöä houkutteleville
keikoille taidettiinkin asettaa suositusikäraja, jotta lasten vanhemmat osaisivat
paremmin arvioida keikkojen luonnetta tai sitä, onko eturivi turvallisin paikka
pienimmille yleisön jäsenille. Varsinaiset lastenkonsertit ovatkin aivan erikseen,
mutta tällaiset kotimaiset suursuosikit houkuttelevat paikalle runsaasti muitakin
kuin lapsiperheitä. Samankaltaisia haasteita liittyy varmasti myös festivaaleihin
vielä laajemmassa mittakaavassa, sillä suositusikärajoista huolimatta järjestäjä
13
haluaa tietysti palvella mahdollisimman suurta ja monipuolista yleisöä, sulkematta ketään potentiaalista asiakasta ulkopuolelle.
4 OPPIMISTEHTÄVÄT: MINIPROVINSSI
Toukokuun lopulla, kuukausi ennen Provinssirockia järjestetty MiniProvinssi oli
lopulta isoin kokonaisuus, jota pääsin työstämään varsinaisen tuottajan roolissa.
MiniProvinssi järjestettiin nyt toista kertaa ja tapahtuma toimi sekä Provinssirockin promotilaisuutena Seinäjoen kaupunkilaisille että esiintymistilaisuutena
paikallisille pienemmille artisteille. Tapahtuma järjestettiin ilmaisena ulkoilmatapahtumana Seinäjoen Keskuspuistossa. Budjetti oli pieni, joten myös artistikulut
ja muut kustannukset tuli pitää minimissä. Kohderyhmäksi asettuivat Provinssirockin potentiaaliset asiakkaat ja ohjelmasisällön tulisi sopia kaikenikäisille, olihan kyseessä avoin tapahtuma. Harjoittelun ohjaajani Petteri Lehtola (Provinssin aluevastaava) toimi myös MiniProvinssissa mentorinani.
4.1 Sisällöntuotanto: Artistikiinnityksiä ja ohjelmasuunnittelua
Tehtävänäni oli rakentaa muutaman tunnin ohjelmakokonaisuus Seinäjoen
Keskuspuistoon apunani muutamia suuntaviivoja viime vuoden tapahtumasta.
Homma osoittautui siinä mielessä haasteelliseksi, etten tuntenut lainkaan paikallisia artisteja ja ajateltu musiikkityyli ”rentoa, akustista ja hyväntuulista” oli
melkoinen vastakohta sille musiikin tyylisuunnalle, jota itse kuuntelen. Sain kuitenkin Petteriltä ja muilta toimiston ihmisiltä apua ja vinkkejä artistikontakteihin.
Sain samoissa Rytmikorjaamon tiloissa toimivalta Louhimolta listan heidän bändikontakteistaan, joista etsin ja kuuntelin biisinäytteitä ja selvitin heidän aktiivisuuttaan keikkarintamalla. Näistä otin yhteyttä muutamiin potentiaalisiin yhtyeisiin, joiden musiikkityyli kuulosti sopivalta MiniProvinssin ohjelmistoon. Pari innokasta nuorta bändiä olisikin halunnut mukaan, mutta lopulta aikataulut tai
budjetti eivät sopineet yhteen.
14
Vaikka Louhimon bändeistä ei onnistuttu saamaan ketään MiniProvinssiin mukaan, suostui paikallinen pitkän uran tehnyt rockbändi Too Sophisticated esiintymään ilman varsinaista palkkiota. Sain vinkin pyytää heitä mukaan Provinssirockin promoottorilta Juha Koivistolta. Itse en tiennyt yhtyeestä mitään, mutta
muutaman kappaleen kuunneltuani olin vakuuttunut, että heidän glam tai hard
rockia edustava tyylinsä sopisi MiniProvinssin ”isoksi” nimeksi. Sain hieman
myöhemmin kuulla yhtyeen viettävän melkoisen perinteikästä rockelämää ja
aloin olla hieman huolissani siitä, mikä heidän keikkakuntonsa todellisuudessa
olisi. Tätä sain jännittää aina heidän esiintymisensä loppuun asti, mutta laulaja
pysyi jotenkuten lavalla ja ainakin paikalliset puiston vakioasiakkaat olivat hyvin
innoissaan heidän esiintymisestään. Yhtyeen rosoinen ulkokuori ei kuitenkaan
tuntunut olevan imagollinen ongelma MiniProvinssille, päinvastoin Petterin mielestä oli hyvä, että mukana oli kunnon aito ja paikallinen rockbändi ja tunnelma
kuin hämyisellä rokkikeikalla yleensäkin saattaa olla.
Toinen, paljon nuorempi yhtye, kahden nuoren miehen duo Hei Hei Hyvä Veli
lähestyi minua itse sähköpostilla ja halusi tehdä yhteisen markkinointikampanjan. Bändi olikin innokkaasti MiniProvinssin markkinoinnissa mukana omalla
panostuksellaan, sillä toihan se samalla näkyvyyttä myös heille itselleen. Olin
oikein vaikuttunut, kun duo ehdotuksestani teki hienon ja humoristisen videotervehdyksen MiniProvinssin Facebook-tapahtumasivuille. Yhtyeellä ei ollut valmiita musiikkinäytteitä vielä saatavilla, mutta he näkivät kuitenkin vaivaa ja lähettivät minulle kotinauhoitteisen demon musiikistaan. Vaikutelma oli hyväntuulinen
ja rento, juuri mitä MiniProvinssiin haluttiinkin. Yhtyeen pojat olivat myös tuttuja
sekä Petterille että toiselle harjoittelijallemme Pauliinalle, ja molempien suositellessa duoa lämpimästi otin heidät ilomielin mukaan.
Petterin ehdotuksesta otimme mukaan myös Provinssirockissa soittaneen Dj
ToniAbtronixin, joka tulisi täydentämään viiden tunnin ohjelma-aikaa soittamalla
Provinssirockista tuttuja artisteja vuosien varrelta, samalla nostattaen odotuksia
tämän vuoden ohjelmatarjontaan. Koska ohjelma-aikataulu tulisi olemaan melko
löyhä ja elävään musiikkiin painottuva, tarvittiin bändien väliin viihdykettä ja hyvää terassimusiikkia, jotta yleisön mielenkiinto saataisiin pidettyä yllä koko ajan.
15
Kaksi yhtyettä ja dj olivat toki jo hyvä saavutus, mutta toimiston palaverissa
nousi esiin halu ottaa mukaan myös joku nimekkäämpi artisti, jolle ehkä jouduttaisiin maksamaan myös palkkio. Provinssirockin ympäristövastaava Noora totesi, että koska olin käyttänyt jo paljon aikaa ja vaivaa artistien etsimiseen, olisi
hyvä saada mukaan vielä joku varmemmin yleisöä houkutteleva esiintyjä. Niinpä toiminnanjohtaja Kivelä oli yhteydessä Sakko ry:seen, Seinäjoen alakulttuurimusiikin kehittämisorganisaatioon, joka tulisi tekemään myös Provinssirockiin
ensimmäistä kertaa oman lavakokonaisuuden ohjelmistoineen. Sieltä saimmekin mukaan hyvin nopealla varoitusajalla Olli-PA:n ja Dj Josion, muistaakseni
vain pari viikkoa ennen tapahtumaa. Mielestäni tämä oli toimiva ratkaisu, sillä
näin saimme MiniProvinssin ohjelmiston ennakoimaan Provinssirockin tarjontaa
paremmin ja markkinoimaan uutta Sakkolavaa. Olli-PA edustaa suomirappia ja
hip hoppia, mutta erittäin rentoa, kevyttä ja jopa tanssittavaa sellaista. Monipuolinen musiikkiohjelma alkoikin olla jo valmis.
Halusin mukaan myös muuta oheisohjelmaa, kuten oikeilla suurillakin festivaaleilla. Tamperelainen tulitaiteilija Aurora Borealist oli ensimmäinen artisti, jonka
sain mukaan esiintymään jo ennen ensimmäistäkään vahvistettua bändiä. Hänkään ei ottanut esiintymisestään palkkiota, mutta matkakulut Tampereelta Seinäjoelle maksoimme. Löysin Auroran käyttämällä hyväkseni Facebookin ryhmiä
Tulitaide Suomessa ja Luovan alan kontaktit ja tiedotus Etelä-Pohjanmaa. Koska Seinäjoen läheisyydestä ei tuntunut löytyvän vapaita tulitaiteilijoita, päätin
että budjetin puitteissa voimme ottaa mukaan myös ulkopaikkakuntalaisia esiintyjiä, sillä pohjimmiltaan paikallisten esiintyjien suosimisessa oli kyse nimenomaan menojen minimoinnista. Halusin mukaan nimenomaan tulitaidetta ehkä
siksi, että minulle oli jäänyt jotain hampaankoloon toteutumatta jääneestä Raketiton Uudenvuodenjuhla –projektista, jota työstimme ensimmäisenä opintovuotena. Tuolloin ensimmäinen ja lopulta ainoa vahvistettu esiintyjämme oli Luoviuksen tulishow. Minulle oli jäänyt tunne, että kun seuraavan kerran järjestän
jonkin tapahtuman joka myös toteutuu, oli siellä oltava myös tulishow. Ei siksi,
että tulitaiteilijat tuntuvat lähtevän melko helposti mukaan esiintymään pienelläkin palkkiolla, vaan siksi, että nyt halusin todella nähdä esityksen toteutuvan
myös käytännössä. Aurora Borealist esiintyisi yksin, mutta koska puisto ja lavan
edustalle jäävä tyhjä esiintymistila ei ollut kovin suuri, päättelin myös yhden
16
hengen tulishown riittävän tilan täyttöön. Koetin löytää myös muita esiintyviä
taiteilijoita, harrastajia tai työpajan vetäjiä, jotka olisivat voineet tuoda monipuolista ja koko perheelle sopivaa oheisohjelmaa Keskuspuiston lavan taakse jäävälle isommalle nurmelle. Minulla oli kuitenkin kiire löytää tarpeeksi esiintyjiä
lavaohjelmaan ja lopulta kävi niin, ettei varsinaista oheisohjelmaa ehditty kehittämään.
Erään ohjelmanumeron onnistuin kuitenkin löytämään sattuman kautta. Olin
menossa ruokaostoksille Anttilan ostoskeskuksessa ja aulassa oli yllättäen meneillään pienten lasten balettiesitys. Jäin seuraamaan esitystä ja selvisi, että
kyseessä oli paikallisen tanssiopisto Miloffin esittäytyminen. Esityksen jälkeen
ryntäsin ohjaajan puheille kuin mikäkin kykyjenetsijä ja kysyin, josko heidän
koulustaan löytyisi innokas oppilasryhmä mukaan MiniProvinssiin. Sain opiston
esitteen ja yhteystiedot ja seuraavana työpäivänä lähetin ohjaajalle sähköpostia
tarjoten opistolle näkyvyyttä MiniProvinssissa. Aikani vastausta odotellessani
löysin myös toisen paikallisen tanssikoulun, Wimman, ja heidän kanssaan sainkin sovittua oppilasryhmän esiintymisestä MiniProvinssiin. Myös Miloff vahvisti
viimein halukkuutensa olla mukana, mutta koska heidän vastauksensa tuli vasta
pari viikkoa ennen tapahtumaa ja minulla oli jo Wimman oppilasryhmä mukana,
jouduin hylkäämään heidän osallistumisensa. Tanssikoulu Wimman juniorit saivat kunnian avata MiniProvinssin ohjelman esittämällä vajaan kymmenen minuutin energisen shown.
4.2 Lupia, aluesuunnittelua ja turvallisuutta
Samalla kun hoidin aloittelevan promoottorin virkaa, tein tapahtuman tuotantosuunnitelmaa, budjettia sekä otin selvää tarvittavista luvista ja hakemuksista.
Tähän Seinäjoen kaupungin kotisivut osoittautuivat yllättävän informatiiviseksi,
sillä sieltä löytyi lista kaikista tapahtumajärjestäjälle tärkeistä viranomaishakemuksista ja niiden deadlineista! Liekö Provinssirockilla ja muilla paikallisilla tapahtumilla osuutta siihen, että kaupungin sivuilta löytyy niin kattavasti tietoa tapahtumajärjestäjiä ajatellen, turvallisuudesta maankäyttölupiin ja markkinointiin
17
(Seinäjoki, viitattu 5.9.2014). Kaupungin kotisivut toimivatkin minulle inforaamattuna koko harjoittelun ajan.
MiniProvinssi oli mitä paras oppimistilaisuus, sillä pääsin tekemään hakemuksia
alusta loppuun koko tuotannon elinkaaren ajan. Aloitin luonnollisesti alueen
käyttölupahakemuksesta, josta jatkoin anniskelulupaan, elintarvikeilmoitukseen
sekä
pelastussuunnitelmaan,
aina
tapahtumailmoitukseen
ja
Teosto-
ilmoitukseen asti. Koska tapahtuma oli suhteellisen pieni ulkoilmatilaisuus ja
tavoitteena noin 300 kävijää, ilmeni ettei läheskään kaikkia hakemuksia ja ilmoituksia tarvitse tehdä. Jätehuoltosuunnitelma, ilmoitus tilapäisistä rakenteista ja
ensiapusuunnitelma olivat dokumentteja joiden kanssa pähkäilin aikani, kunnes
soittamalla asiaankuuluvaan virastoon tai viranomaiselle selvisi, että lyhyt selostus asioista riittää tapahtumailmoituksen ohessa. Myöskään meluilmoitusta ei
tarvittu, sillä ohjelma loppuisi ilta kymmeneen mennessä ja tämä oli kuulemma
sallittua yleisellä torialueella.
Pelastussuunnitelma kuitenkin osoittautui haastavaksi muun muassa tulishown
osalta, johon liittyen piti varmistaa paloturvallisuus ja riittävä ensiapuvalmius.
Kun ensi kertaa suunnittelin tulitaiteen mukaan ottamista ohjelmistoon, pelkäsin
turvallisuusasioista koituvan liikaa selvittelyä ja vaivaa, joten hain ensisijaisesti
valoshown tekijöitä tulenkäytön sijaan. Samat taiteilijat ja lajin harrastajat yleensä hallitsevat niin led-valoilla ja uv-valoilla valaistut välineet kuin tulenkin. Sain
kuitenkin vastauksia useilta tulitaideryhmiltä ja asiaa pohdittuani yhdessä Provinssirockin tuottajan Pekko Hokkasen kanssa, totesin että mikäli ryhmän koko
ei olisi kovin iso, esiintymistilaa riittävästi ja säätila suotuisa, voitaisiin myös tulenkäyttöä harkita. Toukokuun lopulla illat olisivat kuitenkin jo melko valoisia ja
tulishow varmasti näkyisi paremmin kuin valot. Onneksi tulishown esiintyjä oli
kuitenkin tehnyt jo oman turvallisuussuunnitelman, joka kävi sellaisenaan paloviranomaisille. Suurpiirteisenkin pelastussuunnitelman tekoon meni kuitenkin
aikaa, olihan kyseessä yleisön ja esiintyjän turvallisuus sekä toiminta poliisin ja
pelastusviranomaisten säädösten kanssa. Pelastussuunnitelmasta ei tainnut
koskaan edes tulla mitään erillistä vahvistusta tai hyväksyntää takaisin, joten on
vain oletettava, että se meni läpi sellaisenaan.
18
Toinen aikaa vienyt hakemus oli anniskelulupa, jota työstin yhdessä ravintolapäällikkö Vesa Lambackan kanssa. Vesan kanssa raavimme välillä kilpaa päitämme erinäisten anniskelualueen kokojen ja henkilöstösuunnitelmien kanssa,
mutta kaikesta lopulta selvittiin ja anniskelulupa myönnettiin. Pähkäilimme myös
hotdog- ja jäätelömyynnin elintarvikeilmoituksen tarpeellisuutta ja Vesa saikin
asian hoidettua yhdellä paperilla.
Ehkä haastavimmaksi dokumentiksi osoittautui kuitenkin ilmoitus yleisötilaisuudesta, jonka liitteitä tuntui kerääntyvän aina vain lisää ja lisää. Itse ilmoituslomake ei ollut kovin monimutkainen, mutta sivukysymyksiä, selvitettäviä asioita
ja lisäliitteitä sekä lisäselvityksiä vaadittiin melkoinen pino. Onneksi dokumentit
ja liitteet sai tehtyä verkkopalvelun kautta, mutta yllätyin todella siitä, että sekä
ilmoituksen tekeminen että päätöksen vastaanotto oli maksullista. Onneksi
kaikkia näitä dokumentteja tuli pyöriteltyä jo MiniProvinssin aikana täydessä
rauhassa, sillä Provinssirockissa pääsin jälleen taistelemaan samojen papereiden kanssa ja Provinssin tapahtumailmoituksen kirjekuoren paksuus ylitti ymmärryksen.
Ainoaksi varsinaiseksi alihankinnaksi tapahtumaan jäi bajamajojen tilaus, huikeat kaksi kappaletta puiston nurkalle. Tein toimittajalle tarjouspyynnön Provinssirockin tarjouspohjaa apuna käyttäen. Toki toisena alihankintana voitaisiin
pitää hotdog-kärryä, joka saatiin Atrialta Rytmikorjaamolle vuokralle pitkäaikaisempaankin käyttöön edullisella diilillä ja samasta kärrystä myytiin hodareita
MiniProvinssin asiakkaille. Koska sääennusteet MiniProvinssin päivälle eivät
näyttäneet kovin lämpimältä ja ajateltu jäätelökoju kompasteli toimitusaikataulujen kanssa, päätettiin jäätelömyynti jättää kokonaan pois ja tarjota pelkkää
lämmintä purtavaa.
Viime vuoden tapaan alueelle päätettiin tehdä minikokoinen leirintäalue parilla
teltalla höystettynä, Provinssirockin tunnelmaa jäljitellen. Puisto ei ollut kovin
iso, mutta tyhjää tilaa riitti silti täytettäväksi paljon. Alueelle tulisi myös anniskeluteltta ja lavana toimisi rekan perävaunu. Muita kiinteitä rakenteita ei juurikaan
olisi. Löysin edellisen vuoden tuotantokansiosta puiston karttapohjan, johon
aloin luonnostella tulevaa minifestivaalia. Jotenkin tuntui helpommalta ja luonte-
19
vammalta piirtää suoraan paperiseen karttaan, kuin yrittää muokata skannattuun karttakuvaan viivoja ja selostuksia tietokoneella. Niinpä kaikki lopulliset
karttasuunnitelmani pysyivät käsin piirrettyinä ja piirtely olikin mukavaa puuhaa.
Samaan karttapohjaan luonnostelin myös turvallisuuskartan, johon merkitsin
EA-välineiden ja alkusammutuskaluston sijainnit sekä hahmottelin poistumistiet
ja evakuointipaikan. Pari lopullista karttaa on liitteenä.
4.3 Markkinointia ja viestintää
Markkinoinnin suunnitteluun sain apua Heidi Välkkilältä, joka työskentelee Provinssin akreditoinnissa ja markkinoinnissa. Teimme yhdessä suunnitelman
markkinointitoimenpiteiden aikataululle ja sain käyttöoikeuden Provinssirockin
Facebook-sivuille, jotta pystyin luomaan MiniProvinssille tapahtumasivun Provinssirockin alaisuuteen. Markkinointi päätettiin keskittää sosiaaliseen mediaan,
toimistolla teetettäviin julisteisiin sekä yhteen maksulliseen mainokseen paikallisessa sanomalehdessä. Pauliina, joka oli markkinointipuolella harjoittelijana,
suunnitteli MiniProvinssille hienot julisteet ja mainoskuvat Provinssirockin tämänvuotisen ilmeen mukaan. Itse sain kuitenkin suunnitella MiniProvinssin niin
sanotut
mainospuheet.
MiniProvinssin
FB-sivut:
https://fi-
fi.facebook.com/events/402718539866292/.
4.4 Tapahtuman toteutus ja onnistuminen
Lopulta MiniProvinssi rakentui Seinäjoen Keskuspuistoon 28.5. ja sain sopivasti
saman päivän aamuna hakea poliisilaitokselta hyväksytyn päätöksen tapahtuman toteuttamiseen. Rakennusryhmään kuuluivat minun ja Petterin lisäksi muutamia apukäsiä toimistolta ja Rytmiksen talkoolaisista. Suurin kasattava rakennelma ei ollut tällä kertaa kuitenkaan lava, vaan anniskeluteltta, joka saatiin hienosti kasaan yhteistuumin. Petterin johtaessa teknistä kasaamista, menin itse
pystyttämään hienoja Provinssirockin riippumattoja, jotka oli juuri tilattu valmiiksi
Provinssirockia varten. Kaksi bajamajaa nököttivät jo paikoillaan ja talkoolaiset
kasasivat kaksi pientä telttaa lavan taakse nurmelle, johon tuli minifestivaalin
20
minileirintäalue kesäpeleineen. Lavan etupuolella oli pienempi nurmikko, jonka
varasin rennoksi piknik-alueeksi, josta olisi hyvä näkyvyys lavalle. Puiston pääsisäänkäynnille kasattiin pieni infopiste, johon tuotiin myyntiin myös Provinssirockin lippuja ja muita tuotteita. Itse säntäilin sinne tänne teippaillen paperikylttejä ja tajusin, että apukäsiä olisi saanut olla paljon enemmänkin, sillä kaikkea
pikkuhommaa meinasi jäädä kokonaan tekemättä ennen kuin oli jo aika avata
tapahtuma. Rakennusvaihe vaikutti mielessäni melkoiselta kaaokselta ja hätäilyltä, mutta todellisuudessa lava, tekniikka, anniskelualue, riippumatot ja kaikki
muukin oleellinen oli kasassa juuri ajoissa, kiitos ahkerien apukäsien ja kokeneiden ammattilaisten. Ainoa puute, jota ei enää ehditty paikan päällä korjata,
oli sopivien ”omien juomien nauttiminen kielletty” –kylttien puuttuminen.
Erillinen ja rajattu anniskelualue muutoin aitaamattomassa puistossa hieman
arvelutti minua käytännön tasolla, sillä miten saisimme rajoitettua omien juomien tuomista puistoon ilman henkilötarkastuksia? Tämä käytäntö oli ollut toiminnassa jo viime vuonna, joten oli vain luotettava siihen, että se saataisiin toimimaan nytkin. Omat juomat anniskelualueen läheisyydessä olisivat ongelma,
sillä silloin olisi hyvin vaikeaa todistaa etteivät juomat olleet karanneet meidän
anniskelualueemme ulkopuolelle. Varsinkin asiaankuuluvien juomakielto-kylttien
puuttuessa puiston sisäänkäynneiltä minua hieman jännitti, kuinka puistokansa
käyttäytyisi juomiensa kanssa. Omien juomien salliminen myös vähentäisi meidän omaa anniskelumyyntiämme ja tekisi valvonnasta hankalaa. Järjestyksenvalvojat kuitenkin ratkaisivat homman hyvin, sillä vain anniskeluteltan välittömässä läheisyydessä ja lavan edustalla pyydettiin ihmisiä nauttimaan omat
juomansa puiston ulkopuolella, mutta nurmikonreunan täyttyessä rauhallisesta
nuorisosta piilopulloineen, asiaan ei ollut tarvetta puuttua. Suurempia häiriöitä ei
sattunut ja poliisit kävivät korjaamassa hiljaisesti talteen vain pari ylinauttinutta
juhlijaa, erään puskassa istuneen kävivät poimimassa jo tuntia ennen tapahtuman avaamista omasta pyynnöstäni.
Taloudellisesti tapahtuma jäi varmasti punaiselle. Ruoka- ja anniskelumyynti oli
hieman odotettua pienempi, mutta enemmän lovea budjettiin taisivat tehdä
omat virhearvioni ja lisäkulut, joita en ollut ymmärtänyt ottaa huomioon lainkaan.
Budjetin laskemisesta teki hankalaa esimerkiksi ruokamyynti, josta ei käytän-
21
nössä syntynyt erillisiä kuluja tapahtuman puolesta, koska ruokakärry oli saatu
vuokralle Rytmikorjaamolle ja tarvikkeet oli tilattu pidempää ajanjaksoa ajatellen. Niinpä myöskään ruokamyyntituloja ei käytännössä voinut laskea tapahtuman omaksi tuloksi, vaikka olin alun perin arvioinut ruokamyynnin kattavan
osan tapahtuman kuluista. Tietysti olin tehnyt myös amatöörimokan ja unohtanut, että artistin palkkioon pitäisi ehkä lisätä päälle henkilöstökuluja. Tai oikeastaan oli kyse sekaannuksesta, jossa luulin artistin laskuttavan meitä sovitulla
kiinteällä summalla, mutta hän halusikin palkkion verokortilleen, enkä tajunnut
tämän muuttavan asiaa. Kaikenlaiset pienet epäselvyydet siitä, mitä budjettiin
lopulta olisi kuulunut ja mitä ei, jäivät harmittamaan eikä tapahtuman lopullinen
tulosarvio ole minulle vieläkään selvä. Asiaa ei myöskään ehditty jäädä märehtimään sen enempää, sillä Provinssirock painoi päälle ja oli MiniProvinssin taloudellinen arvo mikä tahansa, se oli toivottavasti täyttänyt tehtävänsä festivaalitunnelman kohottamisessa kaupunkilaisten keskuudessa.
4.5 Ohjelmasisällön vastaanotto
Lopulta tapahtumaan saapui ainakin Facebookin osallistujien perusteella reilut
300 henkeä päivän aikana. Aurinkokin lämmitti juuri sopivasti ja ihmisiä kerääntyi piknik-nurmikolle pikkuhiljaa. Varsinkin Hei Hei Hyvä Veli keräsi positiivista
huomiota yleisöltä ja Olli-PA sai hyvinkin nuoria faneja tanssimaan lavan eteen.
Kaikki artistit keräsivät ihan kohtalaisesti yleisöä, toki puisto näytti ajoittain hieman turhan tyhjältä. Ilmeisesti bändien väliin olisi voinut keksiä jotain muutakin
ohjelmaa kuin vain Dj-musiikkia, sillä yleisö ehti karata paikalta odottaessaan
seuraavaa live-esiintyjää. Toki nyt puuttumaan jääneellä väliaikaohjelmalla ja
työpajoilla (tanssipaja, kasvomaalausta, vannetanssin opetusta tms.) olisi saatu
paikattua nimenomaan tätä aukkoa ohjelmassa. Mutta kaiken kaikkiaan tapahtuma sujui rauhallisesti ja ihmiset tuntuivat viihtyvän. Myös hieman kuolleeksi
jäänyt alue lavan takana eli Camp Mini -leirintä/pelialue sai ajoittain lasten huomiota osakseen. Varsinkin Provinssirockin uudet riippumatot olivat ihailtuja ja
suosittuja, ja ostettiinpa infopisteeltä muutamat Provinssipaidat ja festivaalilippukin.
22
Mielestäni ohjelmakokonaisuudesta muodostui eheä ja samalla monipuolinen.
Tarjosimme kaupunkilaisille matalan kynnyksen minifestivaalin, jossa nähtiin
tanssia ja lumoavaa tulta sekä kuultiin kotimaista rockia, räppiä ja ihastuttavaa
indiepoppia. Ohjelma oli koko perheelle sopivaa ja ikäjakauma olikin kiitettävän
laaja. Erityisen ilahduttavia olivat pienet lapset, jotka tanssivat omistautuneesti
Olli-PA:n keikan aikana lavan edustalla, joka muutoin oli melkein tyhjä yleisöstä.
Suurin osa yleisöstä oli perisuomalaiseen ja pohjalaiseen tapaan kaukana nurmen reunoilla, josta sai melkeinpä siristellä silmiään nähdäkseen lavalle asti
kunnolla. Aikataulutin esiintyjät niin, että ohjelmisto alkoi kevyesti ja myös lapsiperheille sopivalla sisällöllä ja kovaäänisempi rock ja tulishow jäivät loppuillan
nostatukseksi aikuisemmalle yleisölle.
Koska Selmu oli juuri ostanut Keskuspuiston lähellä sijaitsevan Bar 15:ta itselleen, heräsi idea jatkaa MiniProvinssin ohjelmaa myös siellä jatkoklubin muodossa. Koska MiniProvinssi päättyisi jo kello 22:00, olisi jatkoklubi juuri sopiva
paikka jatkaa Helatorstain aattoa. Jatkoklubin idea valmisteltiin nopeaan tahtiin
ja oikeastaan Kivelällä olikin jo idea valmiina sisällön toteuttamiseen. Hän ehdotti minulle Dj Puukko Hovattaa ja Heikki Hautalaa, joista en jälleen ollut kuullutkaan, mutta luotin Markon visioon ja sanoin vain, että puolestani jatkoklubin
sisältö saisi olla jotain raskaampaa kuin MiniProvinssin, koska kyseessä oli K18 baari ja monipuolisuus oli ollut MiniProvinssin teemana alusta asti. Menin
itsekin jatkoklubille kun alue oli saatu purettua ja olihan se mukavaa nähdä tupa
täynnä. Itse live-esiintyjä oli kuulemma saanut hieman ristiriitaisen vastaanoton,
mutta se ei haitannut lainkaan ja pääasia oli, että ihmisiä riitti ja suurin osa MiniProvinssissa työskennelleistäkin olivat paikalla pitämässä hauskaa keskenään
pitkän päivän jälkeen.
Itselleni MiniProvinssista jäi hyvä fiilis ja olisin vain toivonut hieman enemmän
väkeä paikalle. Sen lisäksi, että olin tapahtuman tuottaja, turvallisuuspäällikkö ja
stagemanageri, sain kunnian toimia myös juontajana! Pienelle rekkalavalla kiipeäminen joka artistin välissä oli ajoittain hermoja raastavaa, sillä en tietenkään
ollut ehtinyt valmistella ensimmäistäkään juontoa valmiiksi. Improvisoimalla
kaikki meni kuitenkin hyvin, ja muistin välillä jopa esitellä seuraavan bändin ja
hehkuttaa tulevaa Provinssirockia. Tapahtumaa vielä hieman brändäämällä
23
saataisiin aikaan vielä hienompi ja hauskempi miniatyyrifestivaali, jolla voisi olla
jopa oma maskotti ja kaikkea mahdollista kirjaimellisesti minikoossa.
5 OPPIMISTEHTÄVÄT: PROVINSSIROCK
5.1 Lisää hakemuksia, liitteitä ja julisteita
En ollut vielä kunnolla ehtinyt purkaa mielessäni kaikkea MiniProvinssiin liittyvää, kun oli jo aika keskittyä Provinssirockin tuotantoon. Olin ehtinyt tehdä pieniä juttuja festivaaliin liittyen jo pitkin harjoittelua, kuten ilmoituksen väliaikaisesta leirinnästä ja tiedotteen Provinssirockin asukaspalaverista. Pääasiallisia vastuualueitani Provinssirockiin liittyen olivat tapahtumailmoituksen kokoaminen,
anniskelulupa ja vuokra-autojen, konttien sekä asuntovaunujen alihankinta. Lisäksi tehtävänäni oli päivittää ja hoitaa asukastiedotteen jakaminen Törnävän
seudun asukkaille, jotka asuivat aivan festivaalialueen läheisyydessä. Otin
myös osaa catering-palaveriin ja keräsin leipätilaukset festivaaleille. Aina välillä
postitin Provinssirockin julisteita ympäri Suomea ja aina Ruotsiin asti sekä teippailin niitä ympäri kyliä samalla, kun levitin MiniProvinssin julisteita.
Niin anniskelulupa kuin tapahtumailmoituskin olivat luonnollisesti hieman isompia kokonaisuuksia MiniProvinssin vastaaviin verrattuna. Anniskelulupaan vaadittiin kymmeniä työtodistuksia ja suostumuksia vastaavan rooliin sijoitetuilta
työntekijöiltä. Muitakin liitteitä vaadittiin pinokaupalla, kuten kaikkien seitsemän
anniskelualueen kartat ja pinta-alat sekä henkilöstö- ja omavalvontasuunnitelma. Tehtäväni olikin varmistaa, että kaikki tarvittavat asiakirjat ovat mukana hakemuksessa. Niin anniskelu- kuin tapahtumailmoituksen tekokin viivästyivät viime hetkiin saakka, sillä joitakin todistuksia ja hyväksyttyjä hakemuksia jouduttiin
odottamaan eri tahoilta pitkään. Kuten MiniProvinssissa, myös Provinssirockissa poliisin hyväksymä tapahtumailmoitus saatiin hakea aivan H-hetkillä. Yllättäen anniskelulupahakemuksesta oli tullut jopa positiivista palautetta, oli kuulemma erittäin huolella täytetty hakemus. Tämä lämmitti mieltä kaiken sen paperija aikarajasodan jälkeen.
24
Yhdessä toisen tuotantoharjoittelijan Susannan kanssa kävimme läpi melkoisen
urakan, kun jaoimme parin päivän uurastuksella 1100 asukastiedotetta ympäri
Törnävää. Tällaiset konkreettiset työt, vaikka olivatkin ainakin tässä tapauksessa melkoisen uuvuttavia, tuntuivat myös mukavan virkistävältä vaihtelulta toimistossa istumiseen ja ennen kaikkea juuri tuolloin tunsi itse parhaiten olevansa
mukana tekemässä suurta tapahtumaa. Hakemusten täyttäminen ja muu sähköisessä muodossa tapahtuva työ ei pysty tuomaan sitä samaa tunnetta, kuin
se että käyt itse kiinnittämässä julisteen seinään tai näet itse käytännössä,
kuinka festivaalialuetta rakennetaan paikan päällä. Tapahtumatuotannossa tällainen vaihteleva kenttätyöskentely onkin se suola, joka minua kiehtoo.
5.2 Alihankintaa: vaunuja, kontteja, autoja
Festivaalialueelle tarvittavien konttien ja asuntovaunujen hankinta ei ollut helpoin mahdollinen homma, mutta Petterillä oli valmiita kontakteja ja vinkkejä
mahdollisiin vuokraajiin. Lopulta kävi kuitenkin ilmi, että lähiseudulta ei noin vain
irtoaisi vapaita kontteja ja vaunuja kohtuuhintaan, sillä osa toimittajista oli jo
vuokrannut kalustonsa esimerkiksi Lapuan Herättäjäjuhlille. En tiedä oliko Provinssirockin siirtyminen kaksi viikkoa myöhemmälle uuteen ajankohtaan vaikuttavana tekijänä kaluston saatavuuteen. Tarjousten teko oli minulle muutenkin
uutta puuhaa ja jännitti hieman soitella eri firmojen pomoille ja vuokrapäälliköille
ja pyytää reilusti alle normaalien vuokrahintojen diilejä. En voi sanoa että sisäinen myyntitykkini olisi herännyt missään vaiheessa ja saanut puhumalla tehtyä
hyvät kaupat, mutta ainakin tein parhaani mukavuusalueeni ulkopuolella.
Varsinkin kaupungilla työskentelevät tahot olivat yllättävän halukkaita edullisiin
vuokrasopimuksiin kanssamme ja heidän kanssaan oli paljon helpompaa asioida, kuin joidenkin vuokrafirmojen edustajien. Lopulta saimme Petterin kanssa
varioitua ja tarpeistoa karsimalla kasaan juuri ja juuri minimimäärän asuntovaunuja ja muita toimistokontin korvikkeita. Varsinainen ylpeydenhetki itselleni oli
se, että sain vuokrattua yksityishenkilöltä asuntovaunun, josta oli ilmoitus paikallislehdessä. Se oli vuokrauskohde, jonka olin itse löytänyt ja sopinut. Olin
kokenut hieman huonoa omaatuntoa siitä, etten ollut ehtinyt itsenäisesti paneu-
25
tua ja etsiä useampia vaihtoehtoisia vuokraajia asuntovaunupulaamme. Festivaalia edeltävänä viikkona olin aktiivisesti yhteydessä eri toimittajiin ja vuokraajiin ja tilaisuuden tullen olin itse festivaalialueella osoittamassa vaunuille sijoituspaikkaa. Hankitulla kalustolla pärjättiin vaihtelevasti ja lisäksi erään asuntovaunutoimittajan kanssa kävi lievä kömmähdys ja jäimme vielä paria asuntovaunua vaille juuri festivaalin alkaessa. Onneksi Petteri sai asian kuitenkin sovellettua kuntoon ja alue-esiintyjille keksittiin vaihtoehtoinen backstage.
Hyvät ja vuosia kestävät suhteet toimittajiin ja alihankkijoihin ovat tapahtumatuottajan tärkeitä työvälineitä. Saimme käyttöömme kaikki tarvitsemamme autot
samalta toimittajalta, joka on ollut jo vuosia yhteistyökumppanina ja tuntui hoitavan homman varsin joustavasti. Pääsin itsekin ajelemaan tuotantoautoilla, mikä
jotenkin kummasti nostatti tuotantoharjoittelijan egoani. Pääsin myös ylittämään
itseni toden teolla, kun ajoin ensimmäistä kertaa ikinä pakettiautoa. Olin suorastaan pelokas ottamaan pakettiauton haltuuni ja välttelin asiaa pitkälle harjoittelun loppumetreille asti. Vaikka olisin voinut ylittää pelkoni jo paljon aiemminkin
ja siten saanut muutaman homman hoidettua itse ilman erillistä kuskia, oli minulle tärkeintä se, että otin lopulta härkää sarvista ja opettelin asian kun siihen
vielä oli hyvä mahdollisuus. Suureksi yllätyksekseni pakettiauto olikin kaikista
mukavin ajaa ja olisin halunnut ajella sillä joka päivä.
5.3 Artistituotannon avustavat tehtävät
Sain avustaa Anua artistituotannossa päivittämälle esimerkiksi erilaisia infokoosteita, jotka liitettäisiin mukaan stagemanagerien ja artistihostien kansioihin.
Lisäksi käänsin vip- ja artisticatering menut suomesta englanniksi. Keräsin yhteen kaikkien artistien riderit ja kokosin lopuksi kaikesta materiaalista lavakohtaiset kansiot, joista vastuuhenkilöt näkisivät yhtyeiden tekniset tiedot, soittojärjestyksen, työntekijöiden yhteystiedot, äänentasosäädökset ja kaiken muun
mahdollisesti tarpeellisen tiedon.
Jotkin edellisen vuoden infolapuista, kuten lavojen komentotiet, osoittautuivat
hankalaksi päivittää, koska itse en tiennyt turvallisuuskäytännöistä juuri mitään
26
ja turvallisuuspäällikkö oli vaihtunut ja kyseinen lappu oli hänellekin uusi tuttavuus. Asiasta teki turhan hankalaa myös se, ettei dokumentista löytynyt valmista sähköistä versiota, eikä valokopioitua versiota pystynyt suoraan muokkaamaan. Koin tällaisen dokumentin kuitenkin melko tärkeäksi lisäksi stagemanagerien kansioon ja kirjoitin itse lapun päivitettyyn muotoonsa alusta loppuun niillä tiedoilla, jotka uudelta turvallisuuspäälliköltä sain. Koinkin erittäin tärkeäksi ja hyväksi käytännöksi sen, että kaikesta otettiin kopio niin sähköiseen
pilvitiedostoon kuin myös vuosikohtaiseen tuotantokansioon. Näin ei tarvitse
joka vuosi ihmetellä samoja papereita saati tehdä niitä aina alusta asti uudelleen.
Artistituotannon avustavat tehtävät olivat osaltaan sisällöntuotantoon tutustumista, sillä pääsin kansioita kootessani hieman tutustumaan artistien hospitality
ja technical riderien sisältöihin ja vaatimuksiin. Teknisistä kuvauksista ja kanavalistoista en toki ymmärtänyt paljoakaan vain paperia katsomalla, mutta oli silti
mielenkiintoista nähdä vaikkapa graafinen suunnitelma lavan valoista keikan
aikana. Hospitality rider eli ns. takahuonetarjoilut ja majoitusvaatimukset ynnä
muut sisältävä dokumentti kertoi paljon enemmän artistien tarpeista ja odotuksista kiertueella. Vaatimukset vaihtelivat ääripäästä toiseen, jotkut artistit tyytyivät hyvinkin perustason tarjoiluihin kun taas toiset halusivat vaikkapa pukuhuoneensa sisustettavan tietyllä värillä. Suurin ero oli pienemmillä kotimaisilla artisteilla ja kansainvälisillä suurnimillä: erään kotimaisen yhtyeen tekniikkarider
koostui sympaattisesta, käsin piirretystä yksinkertaisesta kuvasta bändistä seisomassa lavalla, ulkomaisten yhtyeiden riderit taas saattoivat olla parikymmensivuisia. Vaikkei yhtyeiden pukuhuoneet tai catering ja muu palvelu sinänsä vaikuta artistien tuottamaan musiikilliseen sisältöön festivaaleilla, on kyse kuitenkin
taiteilijoiden pitämisestä tyytyväisinä ja näin olleen vahvistetaan myös taiteellisen sisällön onnistumista. Elävän musiikin sisällöntuotantoon liittyy olennaisesti
se, missä mielentilassa ja fyysisessä kunnossa taiteilija on. Jos yhtyeen jäsenet
ovat väsyneitä ja nälkäisiä tai tyytymättömiä järjestelyihin, tai yhtälailla jos tekninen puoli ei ole hoidettu heidän toiveidensa mukaisesti, ei taiteellinen ulosanti
luultavasti ole parhaassa mahdollisessa muodossaan kun tulee aika esiintyä
tuhansille ihmisille. Näin ollen tapahtumajärjestäjä varmistaa osaltaan sisällön-
27
tuotannon onnistumisen vastatessaan artistien joskus hulluihinkin toiveisiin ja
vaatimuksiin.
5.4 We can festival!
Sain osakseni hieman hämmennystä ja epävarmuutta aiheuttavan työnimikkeen
festivaalien ajaksi, festival runner eli juoksupoika. Käytännössä tämä tarkoitti
sitä, että olisin saatavilla erilaisiin nopeastikin hoidettaviin työtehtäviin, jotka selviäisivät vasta paikan päällä. Näin olleen en ollut sidottuna mihinkään tiettyyn
työpisteeseen tai erityiseen vastuualueeseen. Ensin Petteri oli ajatellut sijoittaa
minut pienen Dj-lavan stagemanageriksi, mutta pidempien pohdintojen jälkeen
todettiin, ettei tämä lava erityisemmin tarvinnut erillistä stagemanageria päivystämään ja että minusta olisi enemmän hyötyä, jos olisin vapaana hoitamaan
yllättäen ilmaantuvia tehtäviä. Työnkuvassa minua lähinnä huoletti se, osaisinko
esimerkiksi ajaa hakemaan jotain tarvittavaa kalustoa kaupungista, jossa olin
asunut vasta kolmisen kuukautta. Muutoin työnkuvan monipuolisuus kuulosti
mielenkiintoiselta.
Torstaina 26.6. Törnävänsaaressa järjestettiin Provinssirockista erillinen konserttikokonaisuus, jossa kuitenkin hyödynnettiin jo valmiiksi rakennettua Saarilavaa. Tämä konsertti oli selkeästi osa festivaalin uutta rakennetta, jossa kahteen päivään lyhennetty festivaali täydentyy erillisellä konsertilla, jota on kevyempi pyörittää kuin kokonaista festivaalipäivää. Kun Saarilavalla valmistauduttiin vastaanottamaan jo tunteja jonottaneet fanit, minä ja suuri joukko muita
työntekijöitä valmistelimme muuta festivaalialuetta. Aluetta oli rakennettu jo pari
viikkoa ja olin käynyt aina välillä seuraamassa mielenkiinnolla, kuinka suuri päälava kohoaa vähitellen korkeuksiin. Nyt suuret rakenteet olivat pystyssä ja seurasin haltioituneena, kun Päälavalla ja muilla pienemmillä lavoilla testattiin ääniä
ja valoja. Varsinkin festivaalin rakennusvaihe, päälavan rakentaminen, tekniikan
pystyttäminen ja aitojen kokoaminen vaikutti todella mielenkiintoiselta puuhalta,
ja jollei oma fysiikkani ja kuntoni olisi nivelvaivaisen laiskiaisen tasoa, hakeutuisin luultavasti jatkossa festivaalin raksahommiin.
28
Osan päivästä autoin talkoolaisten infopisteellä, jossa vastaanotettiin kaikki festivaalin työntekijät. Autoin jakamaan ajolupia ja opin myös kiinnittämään kankaisia rannekkeita työntekijöille. Infopisteellä riittikin väkeä niin paljon, etten lopulta
nähnyt vilaustakaan koko Robin & Isac Elliot –konsertista. Itse konsertti minua
ei kiinnostanut, vaan olisin tietenkin halunnut nähdä kuinka ensimmäiset fanit
ryntäävät porteista sisään ja mikä oli konsertin yleinen tunnelma. Päivä oli pitkä
mutta erittäin mielenkiintoinen ensikosketus tulevaan festivaaliviikonloppuun.
Seuraavana päivänä 27.6. koitti ensimmäinen festivaalipäivä. Olin tulostanut ja
laminoinut kylttejä ja festivaalikarttoja, toimittanut papereita ja kansioita eri lavoille ja vastaanottanut asuntovaunuja. Autoin myös alueen somistamisessa,
kuten autoin kiinnittämään mainosbannerin siltaan ja verhoilin Rumbateltan
kaksi puuseinää vanhoilla Provinssirock-kankailla - tai oikeastaan delegoin
homman kolmelle talkoolaiselle, kun totesin tarvitsevani hommassa muutaman
apukäden. Kolmikko ottikin homman niin hyvin haltuun, että juoksin itse välillä
muualla ja palattuani tarkastamaan tilanteen, oli Rumbateltan seinä verhoiltu
niin siististi kuin vain voi.
Yllättäen sain mielenkiintoisen tehtävän kääntää päivän viimeiseltä esiintyjältä,
The Prodigyltä, tulleen infoviestin, joka tulisi näkymään Päävalan valotaululla
yleisölle. Teksti oli lyhyt varoitus esityksen sisältämistä vilkkuvista valoista, jotka
saattaisivat laukaista epileptisen kohtauksen. Vaikka vapaa suomennos olikin
tehty vain alkuperäisen ohjeen mukaan, koin silti ylpeyttä nähdessäni oman pikku käännöstyöni suurella valotaululla. Kävin myös nitomassa samasta infosta
tulosteita ympäri Päälavan läheisyyttä. Toimistokontilla ehdittiin hieman epäillä
moisen varoituksen tarpeellisuutta, mutta väitän viestin olleen ihan paikallaan,
kun näki millaisen strobovalo- ja häiriökuvashown yhtye pisti pystyyn.
Loppupäivä oli osaltani yllättävän rauhallinen ja työtehtävien suhteen hiljainen.
Minulla ei ollut radiopuhelinta vaikka olin sellaista erikseen jopa toivonut, mutta
radiopuhelimista oli kuulemma hieman pulaa. Niinpä täytyi pärjätä kännykällä,
vaikka ennakko-odotusten mukaisesti linjat olivat suurimman osan ajasta täysin
tukossa. Välillä mieleeni hiipikin epätietoisuus siitä, josko minua kaivattaisiin
jossain, mutta kukaan ei saisi minuun yhteyttä. Toimistokontilla oli kuitenkin
29
rauhallista ja kaikki olivat hoitamassa omia tehtäviään, joten en halunnut vain
istua paikallani ja odottaa yllättäviä työtehtäviä. Pyörin illan ajan pitkin festivaalialuetta ottaen kuvia, seuraten ihmisiä työssään ja välillä jopa katsellen artisteja. Vaikka olin koko ajan toivonut ehtiväni nähdä edes osan The Prodigyn esiintymisestä, yllättäen en jaksanut seurata showta vaikka aikaa olisi ollut, vaan
menin tarkastamaan sähköpostini toimistokonttiin. Olin vuosi sitten haastatellut
Tuska-festivaalin tuottajia ja he kertoivat, etteivät edes halua mennä yleisön
joukkoon seuraamaan esitystä, koska ovat niin työ-moodissa, etteivät pystyisi
kuitenkaan rentoutumaan ja olemaan hetken vapaalla asiakkaan roolissa. Ehkäpä minulla oli nyt sama moodi päällä, sillä en jotenkin jaksanut keskittyä nauttimaan esityksestä, halusin vain istua hetken rauhassa festivaalihälyn ulkopuolella.
Lauantaina koitti toinen festivaalipäivä ja väsyneenä mutta innokkaana suunnistin festivaalialueelle. Ehdin juoksuttaa parit paperit Dj-lavalle, kun yllättävä heikotus ja pahoinvointi iskivät. En ollut ehtinyt syödä aamiaista, mutta tiesin saavani heti ruokaa talkoolaisten ruokateltalta. Haparoin alueen toiseen päähän ja
lysähdin talkoolaisten infopisteen viereen ja pyysin työkaveria hakemaan minulle jotain kevyttä purtavaa. Aikani tuskasteltua oloni kuitenkin vain paheni ja lopulta työkaveri soitti festivaalin ensiapupisteelle, josta tulivat hakemaan minua
oikein ambulanssilla, vain viedäkseen minut parin sadan metrin päässä sijaitsevalle EA-pisteelle. Siellä totesivat moneen kertaan minun olevan kalmankalpea
ja laittoivat suolaliuostiputukseen. Hauska juttu sinällään, että pääsin ensimmäistä kertaa näkemään festivaalin ensiapupisteen sisältä päin ja tämä oli ensimmäinen ”haaverini” festivaaleilla koskaan. Oli myös äärimmäisen kätevää,
että olin festivaalilla töissä ja että ensiapupisteellä työskenteli kunnon ammattilaisia, eikä minua tarvinnut viedä sairaalaan asti jonottamaan. Huonovointisuuteni syyksi ei sillä hetkellä keksitty sen kummempaa selitystä, kuin yli 12-tuntiset
työpäivät ja muutama tunti unta siinä välissä koko viikon ajan. Epäilyä tosin herätti myös edellisenä päivänä ilmennyt vatsatauti muutamalla festivaalityöntekijällä. Makasin ensiaputeltalla noin kolme tuntia ja kunnon lääkityksen jälkeen
olo vihdoin koheni sen verran, että pysyin taas tolpillani. Minua kehotettiin menemään loppupäiväksi kotiin, mutta koska oloni oli parempaan päin enkä itse
uskonut kyseessä olevan vatsatauti, päätin ottaa loppupäivän kevyesti mutta
30
kuitenkin pysyä festivaalialueella. Olisin muutenkin suostunut jättämään viimeisen festivaalipäivän ja koko harjoitteluni kohokohdan kesken vain erittäin painavasta syystä, eikä senhetkinen olotilani ollut riittävän painava syy. Toki oma
vointi ja työkyky täytyisi pitää etusijalla, mutta joskus asioista vain innostuu liikaa päästääkseen irti.
Loppupäivän todellakin vain tutisin ympäri aluetta ja vietin hetken aikaa serkkuni
kanssa, jonka löysin aivan sattumalta tuhansien juhlijoiden joukosta. Jotain aivan pieniä työtehtäviäkin hoidin, kuten soitin eräälle bändille pitsatilauksen.
Vaikka minua harmittikin työkyvyttömyyteni toisena festivaalipäivänä, ainakin
kyseinen viikonloppu jäi pysyvästi mieleen kaikkine sattumuksineen. Pääsin
vihdoin myös toteuttamaan pitkäaikaisen haaveeni ja kävin päälavalla seuraamassa, kun M.I.A. ja myöhemmin Knife Party esiintyivät. Siis kävin itse lavan
takaosassa seisomassa ja ihastelin näkymään yleisöön päin. Harmitti vain se,
etten ollut jo edellisenä iltana rohjennut kysyä lupaa mennä lavalle, vaikka selvästi passissanikin luki: pääsy kaikille lavoille.
5.5 Festivaalin jälkityöt
Festivaalin jälkeen autoin harjoittelutoveriani Susannaa hakemaan työntekijöille
varatuista opiskelija-asunnoista vuokralakanat pois. Vuokratuissa lakanoissa ja
artistien lavapyyhkeissä oli Susannalla melkoinen työsarka, sillä Rytmikorjaamon oma pyyhe- ja lakanavarasto oli huventunut mystisesti muutamaan kymmeneen, kun tarve lähenteli satoja. Lisäksi osa työntekijöistä ja artisteista yöpyi
koulumajoituksissa, joihin tarvittiin patjoja Kaustisilta. Patjoja tuli ja meni satoja,
ja kukapa muu niitä oli purkamassa ja taas rekkaan lastaamassa kuin minä,
Provinssirockin talkoopuolen harjoittelija Maiju sekä talkoovastaava Veera. Patjojen pyörittely kävi varmasti kaikkien hermoille ennen pitkää, mutta eipä hommaan muitakaan vapaita apukäsiä ollut.
Festivaalin jälkeinen viikko koostuikin lähinnä tavaran paikalleen roudaamisesta, siivoamisesta, dokumenttien taltioinnista ensi vuodelle ja vapaa-ajasta. Provinssirockin purkupalaverissa käytiin läpi yleisöpalautteen ensimmäisiä tuloksia,
31
kartoitettiin tuotannon eri osa-alueiden toimivuutta ja työpisteillä ilmenneitä
mahdollisia ongelmia sekä kehitysideoita. Kaiken kaikkiaan festivaali vaikutti
menneen hyvin, vaikka yleisöä oli jälleen toivottu paikalle parikymmentätuhatta
enemmän. Tapahtuman uuteen ajankohtaan ja alueuudistuksiin oltiin tyytyväisiä
ja samalla kaavalla jatkettaisiin myös ensi vuonna. Kuitenkin pyrkimys vielä parempaan palvelukokonaisuuteen oli jälleen vahvasti esillä, ja festivaalin kehittäminen ja reagoiminen yleisön jatkuvasti muuttuviin tarpeisiin on järjestäjien
tavoitteena jatkossakin. Vaikka Provinssirock on jo nyt mielestäni erittäin hyvällä
mallilla järjestelyjen suhteen, aina voi tehdä paremmin, ja se tuntuisi olevan
Selmun tämänhetkinen tunnuslause.
6 PROVINSSIROCKIN TAITEELLINEN SUUNTA
6.1 2014 – Elektronisen tanssimusiikin vuosi
Nimestään huolimatta Provinssirock on yleisfestivaali eikä keskity suinkaan vain
rockmusiikkiin. Tämän vuoden artistivalinnat sisälsivät muun muassa seuraavia
eri musiikkityylien ulkomaisia edustajia:

The Prodigy (UK): elektroninen rave-vaikutteinen konemusiikki, saavutti
suuren suosionsa 1990-2000 luvuilla ja on esiintynyt Provinssirockissa
ensimmäisen kerran vuonna 1997 (Wikipedia, viitattu 5.9.2014; Tuulari &
Latva-Äijö 2000, 162).

M.I.A. (UK): hip hop, dancehall, elektro

Dropkick Murphys (US): punk, folk

Knife Party (AU): elektro, dubstep

Rudimental (UK): soul, funk, drum ‘n’ bass

Jake Bugg (UK): indie rock

Karnivool (AU): progressiivinen rock

Bob Wayne (US): kantripunk
32
Kotimainen tarjonta ulottui aina Cheekista Stam1naan ja Eläkeläisten Humpfoniaan (Provinssirock, viitattu 5.9.2014). Lisäksi tänä vuonna ensimmäistä kertaa
mukana oli kokonaan oman ohjelmakokonaisuutensa tarjonnut Sakkolava, jonka hip hop ja rap-painotteisen ohjelmiston tarjosi Seinäjoen Hiphop Festivaalin
järjestäjä Sakko ry.
Ohjelmisto oli aiempiin vuosiin verrattuna suhteellisen kevyttä tavaraa, sillä parhaiten Provinssirock muistetaan niistä vuosista, jolloin festivaalin pääesiintyjänä
ovat rymistelleet sellaiset raskaan musiikin suurnimet kuten Rammstein (2010),
Linkin Park ja Foo Fighters (2008), System of a Down (2011), Slipknot ja Marilyn Manson (2005). Nämä yhtyeet ovat myös usein olleet kauan odotettuja, jopa
Suomessa ensi kertaa esiintyviä artisteja. Tämänvuotista artistikattausta onkin
arvosteltu sosiaalisessa mediassa liian kevyeksi ja raskaamman musiikin edustajia on selvästi kaivattu paikalle useissa yleisön kommenteissa.
Nykyisen linjan valintaan on varmasti vaikuttanut monikin osatekijä. Yksi niistä
saattaa olla festivaalin uusi ajankohta, joka sattuu sijoittumaan päällekkäin Helsingin raskaan musiikin Tuska-festivaalin kanssa. Selmu oli ollut yhteydessä
Tuskan järjestäjiin suunnitellessaan myöhempää ajankohtaa Provinssirockille ja
niin Selmussa kuin Tuskassakin oltiin yhtä mieltä siitä, etteivät Tuska ja Provinssirock suoranaisesti kilpaile keskenään samasta yleisöstä (Kivelä 2014c).
Mikäli Provinssirockissa olisi tänä vuonna nähty jokin suuri raskaan musiikin
edustaja, olisi kilpailutilanne ollut selvempi. Toki Provinssirockin uusi ajankohta
jakoi silti yleisöä, sillä joillekin, kuten myös itselleni, sekä Provinssirock että
Tuska ovat molemmat yhtä tärkeitä ja kokemisen arvoisia festivaaleja.
Tämän vuoden ohjelmasta ei myöskään erotu yhtä selkeää ”headlineria” eli
pääesiintyjää, joka perinteisesti on ollut festivaalin viimeinen esiintyjä. Sen sijaan Päälavan ovat täyttäneet melko tasaväkiset kotimaiset ja kansainväliset
artistit molempina festivaalipäivinä. Toinen syy ison kansainvälisen ja oletetusti
raskaan musiikin edustajan puuttumiseen oli luultavasti kova kilpailu artisteista
monen eri kansainvälisen festivaalin kesken, kuten myös taloustilanne ja artistien esiintymispalkkioiden nousu. Tai ainakin vielä viime vuonna ongelmana
33
olivat juuri nämä tekijät, mutta nyt festivaalin aikataulumuutoksen olisi pitänyt
helpottaa kansainvälisten artistien saantia. (Koivisto 2013b; Koivisto 2014d.)
Kolmas ja kenties hyvin tietoinenkin valinta elektroniseen suuntaan on Provinssirockin halu pysyä ajankohtaisena ja tarjota sitä, mille on kysyntää. Elektronisen musiikin eri alalajit ovat tänä päivänä eniten pinnalla oleva musiikkityyli ja
nuorempi sukupolvi on kasvanut kuunnellen klubimusiikkia, ei niinkään elävää
rockmusiikkia. Esimerkiksi vuonna 1984 sunnuntain pääesiintyjänä oli brittiläinen The Smiths, joka oli juuri saavuttamassa suurta suosiotaan, ja tällainen
menestysartistien ennakointi on havaittavissa nykyäänkin Provinssirockin artistivalinnoissa (Tuulari & Latva-Äijö 2000, 41).
Ajan hermolla oleminen, jopa välillä aikaansa edellä oleminen, on ollut
tyypillistä Provinssirockin järjestäjille niin Kemun kuin Selmunkin aikana.
(emt. 41.)
Musiikkialalla on myös käynnissä huolestuttava kehitys suuntaan, jossa elävä
musiikki ei enää kiinnosta ihmisiä ja varsinkaan nuoria, vaan aikaa vietetään
mieluummin vaikkapa elektronisen viihteen parissa (Vedenpää 2014). Niinpä
myös Provinssirockin on tehtävä valintoja ja luovia ratkaisuja houkutellakseen
mukaan uutta, nuorta yleisöä. Toisaalta tämänvuotisen tapahtuman suurimmat
kansainväliset nimet kuten The Prodigy vedonnevat enemmän nostalgiannälkäisiin ja varttuneempiin festivaalikävijöihin. Tarjonnassa onkin panostettu monipuolisuuteen: ohjelmistosta löytyy jotain ajankohtaista nuorille, aikuisemmille
rokkareille löytyy menevämpää rymistelyä ja vaihtoehtoistakin tavaraa on tarjolla marginaalisemman musiikin ystäville.
6.2 Piilotettu Sakkolava antaa tilaa alakulttuurille
Provinssirockin promoottorin Juha Koiviston mukaan alkuperäinen ajatus oli
tuoda esiintymislava itsessään eksoottiseen ympäristöön ja piilottaa se yleisöltä.
Tällä haluttiin tarjota yllätyksellisyyttä ja hieman uusia tuulia festivaaliin. Paikallinen kumppani toteutukseen löytyi myöhemmin ja lopulta ideasta jalostui Sakkolava, joka tarjoaisi tietynlaiseen alakulttuuriin keskittyvää musiikkia ja olisi
34
siten kuin oma tapahtumansa festivaalin sisällä. (Koivisto 2014c.) Käytännössä
Sakkolavan piilotus tapahtui niin, ettei lavan olinpaikkaa julkistettu yleisölle,
vaan yleisö saattoi löytää lavan uuden Zappar-sovelluksen kautta. Provinssirockin mainosjulisteisiin oli lisätty Zappar-sovelluksen kuvake, joka aukesi älypuhelimella interaktiiviseksi lisäsisällöksi esim. kuviksi ja videoiksi. Interaktiivista
sisältöä otettiin tänä vuonna Provinssirockin markkinoinnissa mukaan vahvasti
ja linkitys sosiaaliseen mediaan oli voimakas. Provinssirock oli selkeästi ajan
hermoilla myös teknologisesti tuodessaan tänä vuonna mukaan tämän ”laajenna todellisuuttasi” –teeman interaktiivisten julisteiden kautta ja uudella Provinssirockin älypuhelinsovelluksella, josta pystyi valmiiksi lataamaan itselleen festivaalin ohjelman ja kartat.
Itse asiassa festivaali festivaalin sisällä ei ole täysin uusi idea Provinssirockissa,
sillä ensimmäisen kerran vastaavaa ilmiötä kokeiltiin jo vuonna 1989, kun WOMAD eli World of music arts and dance –kansanmusiikki-ryhmittymä otettiin
näyttävästi osaksi Provinssirockia. WOMAD oli mukana Provinssirockissa kaksi
vuotta, kunnes se eriytettiin omaksi MaailmanKarnevaali-festivaalikseen 1991.
Myös 1997 Prodigyn esiintyessä Provinssirockissa ensimmäisen kerran teknomusiikin soveltuvuutta tapahtumaan epäiltiin, mutta paikallisille alan harrastajille
annettiin kuitenkin resurssit toteuttaa oman alakulttuurin eli konemusiikin esiintymislava Provinssirockin sisään, Paviljonkiin. Ratkaisu tuotti menestystä ja
osoitti Provinssin seuraavan ja ennakoivan aikansa ilmiöitä, sillä konemusiikin
läpimurto teki tuloaan. (Tuulari & Latva-Äijö 2000, 76-105, 162-163.) Myös Sakkolava sai lämpimän vastaanoton ja intiimi, lähes metsän keskelle sijoitetun lavan edusta oli jatkuvasti täynnä yleisöä.
6.3 Yleisfestivaalin kohderyhmäongelmat
Oletetaan heti aluksi, että tietynlaisella musiikilla on omanlaisensa kuulijakunta
eli kohderyhmä. Tietenkään musiikinkuuntelijoiden laajaa joukkoa ei voida noin
vain kärjistää lohkoihin kuten hevarit, hipsterit ja klassisen musiikin ystävät, sillä
itsekin kuuntelen sekä metallia, japanilaista rockia että elektronista konemusiikkia ja vähän kaikkea muutakin siihen päälle. Musiikkifestivaalien on kuitenkin
35
pystyttävä määrittämään itselleen kohderyhmä ja sovitettava tämä artistivalintoihin. Helpompaa on tiettyyn genreen erikoistuneilla festivaaleilla kuten Tuska
Open Air Metal Festivalilla, joka keskittyy yksinomaan raskaaseen metallimusiikkiin ja sen alalajeihin. Tällaisten festivaalien yleisö on myös paljon homogeenisempaa mieltymyksiltään niin musiikillisesti kuin ehkä muillakin osaalueilla saman alakulttuurin yhdistäessä heitä.
Koiviston mukaan yleisfestivaalissa on se haaste, että ilman selkeää ja fokusoitua kohderyhmää festivaalin palveluita on hankalampaa kohdentaa ja kehittää,
sillä eri kohderyhmät toivovat täysin eri asioita. Keski-ikäistyvät festivaalikävijät
ja toisaalta myös yritysvieraat toivovat esimerkiksi hienompia ruokapalveluita,
kun taas nuoremmalle polvelle Provinssirockin keskeinen palvelu on leiriytyminen ja sen tuoma erityislaatuinen kokemus. Mielenkiintoinen kysymys on myös,
ovatko eri yleisöt toisiaan poissulkevia: onko festivaali enää nuorille mielenkiintoinen tapahtuma, jos pääosa yleisöstä on keski-ikäistä? Suomessa on nykyään
myös tarjolla paljon erikoistapahtumia, jotka keskittyvät vain tiettyyn genreen
kuten rap ja elektroninen musiikki, joten täytyy miettiä, kuinka paljon Provinssirockin kannattaa keskittyä tälle alueelle. (Koivisto 2014c.) Varsinkin erilaisten
yleisöjen kohtaaminen samassa tilassa koettiin haastavaksi jo Rytmikorjaamolla
Haloo Helsingin! keikalla, josta sain myös omakohtaisia kokemuksia järjestyksenvalvojana.
Voisiko tietoinen festivaalialueen lohkotus erilaisiin musiikkityyleihin kuitenkin
toimia laajemminkin yleisfestivaaleilla, joille on haaste kohdentaa palveluitaan
vain yhdelle kohderyhmälle? Suuren yökerhon tavoin alueella voisi olla omat
lavansa, jotka keskittyvät eri musiikkigenreihin. Toisaalta tämä saattaisi jopa
tehdä yleisöstä entistä heterogeenisempaa, kun eri alakulttuurit kohtaisivat samassa tapahtumassa. Tällöin erilaisten yleisöjen toiveiden täyttäminen saattaisi
hankaloitua entisestään ja yleisöjen keskeiset ennakkoluulot toisiaan kohtaan
saattaisivat nousta esiin, mikäli festivaali houkuttelisi paikalle voimakkaasti toisistaan eroavia yleisöryhmiä. Toisaalta, onpa Provinssirockissa joka vuosi nähty
niin hippejä, punkkareita kuin metallikansaakin sulassa sovussa keskenään,
joten ehkäpä eri alakulttuurien sekoittamien festivaaliolosuhteissa toimii jo nyt
36
melkein huomaamattamme. Tämänkaltaista genrerajojen rikkomista promoottori
Koivisto ennusteli jo viime vuonna YLE:n haastattelussa:
Ehkä tämmöset Vain elämää -ohjelmat sun muut kuvaavat sitä juttua, mitä
kohti festivaalienkin pitää ehkä enemmän mennä. Pitäisi tehdä vähän rohkeammin genrejen sekottamista ja tarjota jotain yllättäviäkin elementtejä
ohjelman suhteen. (Koivisto 2013b.)
Niin sanottu genreajattelu on muutenkin Koiviston mielestä jo hieman vanhanaikaista, sillä on olemassa vain kiinnostavia artisteja. Myöskään yleisö ei ole enää
niin genreuskollista kuin ennen, kuulijoille riittää että artisti itse on jollain tavalla
mielenkiintoinen. (Koivisto 2014c.)
Eräs tapa laajentaa yleisöä on tänä vuonna toimivaksi todettu erilliskonsertti
varsinaisen festivaalin ulkopuolella.
Samalla vaivalla kun rakennetaan festivaalialue ja lavat, voidaan samoja
rakenteita ja palveluita hyödyntää erilliskonsertin järjestämiseen. Festivaalista erillinen tapahtuma houkuttelee paikalle myös sellaista yleisöä, joka ei
normaalisti muuten lähtisi festivaaleille. Festivaalin kohdeyleisön lohkotusta oltiin mietitty, kun tapahtuma supistettiin kaksipäiväiseksi ja päätettiin
tehdä erilliskonsertti. Lopulta päädyttiin ratkaisuun tehdä päätöskonsertin
sijaan tapahtuma jo torstaina ennen festivaalia, kun tuli mahdollisuus saada kaksi Suomen nuorinta ja valovoimaisinta esiintyjää samalle päivälle.
(Koivisto 2014c.)
Robin & Isac Elliot –konsertti houkutteli paikalle paljon nuoria ja lapsiperheitä,
jotka eivät sinällään ehkä olleet festivaalin ensisijaista kohdeyleisöä. Tämä festivaali+konsertti -konsepti todettiin toimivaksi ja sitä aiotaan jatkaa tulevaisuudessakin.
Vaikka Provinssirockin kohderyhmää on ehkä vaikea nimetä yhdellä lauseella,
festivaalin yleisö tunnetaan kuitenkin melko hyvin laajojen yleisötutkimusten
ansiosta. Yleisöä kuunnellaan tarkkaan ja festivaalia rakennetaan siihen suuntaan, kuin mitä yleisön oletetaan haluavan tehdä ja kokea. Paikalla ollut yleisö
on yleensä ollut tyytyväinen palveluihin ja tapahtumissa on yleensä kyse tietynlaisesta ryhmäytymisilmiöstä: yleisin vastaus siihen, miksi festivaaleilta on jääty
pois, on ollut rahanpuute sekä se, etteivät kaverit lähteneet mukaan. Sosiaalinen media vahvistaa tiettyjä ilmiöitä, mutta sillä voi olla myös päinvastainen vai-
37
kutus. Yleisöpalaute on somessa hyvin välitöntä ja esimerkiksi artistijulkistuksiin
reagoidaan nopeasti ja suoraan. (emt.)
6.4 Venuen tärkeys ja live-tuotteen ainutlaatuisuus
Keskustellessani Koiviston kanssa Provinssirockin artistivalinnoista nousi esiin
yllättävä seikka ja itselleni uusi näkökulma liittyen itse esiintymispaikkaan. Lyhykäisyydessään voidaan sanoa, että esityspaikka ja lava määrittävät, millainen
esitys siellä toimii ja mikä ei. Tämä on tärkeä huomio kun ajatellaan vaikkapa
amerikkalaisia naislaulajia kuten Adele tai Lana Del Rey, jotka eivät Koiviston
mielestä toimisi festivaalin suurella ulkolavalla, vaan heidän musiikkinsa tarvitsisi ehdottomasti jonkinlaisen sisätilan tai telttaratkaisun. Samoin tietyntyyppinen
klubimusiikki vaatisi intiimin venuen ulkoilmalavan sijaan. (Koivisto 2014c.)
Ymmärrän ajatuksen hyvin ja voin kuvitella kuinka tunnelma ikään kuin karkaisi,
mikäli ympärillä olisi avoin taivas ja laaja hiekkakenttä pimeän ja kotoisan klubisalin sijaan.
Ulkomaisia esiintyjiä hankittaessa mietitään sitä, kuinka hyvin yhtye toimii festivaaliolosuhteissa. Tästä syystä esimerkiksi Dropkick Murphysin irkkupunk tai
vaikkapa Gogol Bordellon mustalaistyylinen ilakointi toimii, koska festivaaliyleisö
haluaa juhlia ja tanssia. Näin ollen yhtyeiden levymyynnit eivät ratkaise sitä,
kuinka suosittu yhtye on live-esiintyjänä. Live-tuote onkin asia, joka Koiviston
mielestä määrittää osaltaan yhtyeen ammattitaitoa. Mikäli yhtyeellä on kiertueellaan joka ilta samat biisilistat ja kaikki on edellisen toistoa välispiikkejä myöten,
ei yhtye pysty tarjoamaan yleisölleen mitään uutta. Tällainen ”negatiivinen rutinoituminen” on ongelma ja yhtyeiden pitäisi pystyä heittäytymään enemmän ja
jokaisessa esiintymisessä pitäisi olla jotain ainutlaatuista, jota ei voi jäljitellä
enää seuraavalla keikalla, Koivisto summaa. (emt.) Tässä on myös se elävän
musiikin taika, jota ei voi saavuttaa ja kokea muutoin kuin osallistumalla itse
konserttiin asiakkaana. Parhaimmillaan elävän musiikin konserteissa yleisö
myös saavuttaa ainutkertaisen yhteenkuuluvuuden tunteen täysin tuntemattomien ihmisten kanssa, ja tämä kokemus kestää vain konsertin ajan, eikä sitä voi
taltioida tai säilyttää kuin lämpimänä muistona ja elämyksenä.
38
Tästä syystä on mielestäni hieman harmillista, että nykyään musiikin myynti on
hyvin biisikeskeistä, kuten Koivisto tilannetta kuvailee. Hän toteaa, että nyt menestyvät tapahtumat, jotka painottavat hittibiisien tekijöitä ja Dj-vetoinen ohjelmisto vetoaa yleisöön. Yleisöä ei enää kiinnosta, onko artisti julkaissut levyn,
vaan ainoastaan se yksi hittibiisi on se, mitä halutaan kuulla ja josta ollaan valmiita maksamaan. (emt.) Tällainen ilmiö tietysti kulkee käsi kädessä sen seikan
kanssa, että elävän musiikin keikoilla käy yhä vähemmän yleisöä. Mikäli tarjonta
myös kallistuu levyltä soitettavaan toistoon monipuolisen ja ainutlaatuisen liveelämyksen sijaan, voi vain miettiä kuinka synkät ajat elävän musiikin bisneksellä
vielä onkaan edessään.
Toisaalta Koivisto pohtii, että yleisö vaatii yhä voimakkaampia elämyksiä konserteissa. Vaatisiko uusi sukupolvi jopa jotain aivan uudenlaisia, interaktiivisia
osallistumismuotoja tai visuaalisia kokemuksia 3D:stä lähtien, vai kaivataanko
kenties täysin personoitua kokemusta Provinssissakin koetun Silent Diskon tyylillä, jossa musiikki soi suoraan jokaisen yleisönjäsenen kuulokkeisiin? Joka tapauksessa Koivisto on sen kannalla, että nykyistä live-tuotetta pitäisi jo hieman
muuttaa ja kehittää, ja edelläkävijäartistit ovat tässä avainroolissa. (emt.)
6.5 Ohjelmakokonaisuuden luominen
Myös promoottori Koivisto vahvistaa Provinssirockin tukevan paikallisten artistien näkyvyyttä. Tämän vuoden Euroviisuedustajamme Softengine toi paljon
positiivista mediahuomiota Pohjanmaan musiikkikyvyille ja Provinssirock haluaa
olla mukana edesauttamassa yhtyeen läpimurtoa. (Koivisto 2014c.) Selmu oli
mukana tukemassa kotikaupungin poikien taivalta viisufinaaleissa ja Rytmikorjaamolla järjestettiin runsaan kotikannatusjoukkueen keränneet semifinaali- ja
finaalivalvojaiset. Luonnollisesti Softengine nähtiin myös Provinssirockissa.
Taloudellinen tilanne pakottaa joskus tekemään varmoja valintoja esiintyjien
suhteen ja hieman tällaista linjaa oli mielestäni havaittavissa myös tämänvuotisessa Provinssirockissa. Promoottori Koivisto kuitenkin huomauttaa, että usein
on haluttu tarjota myös jotain täysin uutta ja yllättävää myös artistivalintojen
39
suhteen, joskin tämänvuotinen ”aavikkorock” jäi toteutumatta. Nykyisessä tapahtumatarjonnan ähkyssä täytyisi pyrkiä tekemään jotain, mitä muuta tapahtumat eivät tarjoa. Kuitenkin yhtyeen ajankohtaisuus Suomen musiikkikentällä,
oli kyse sitten ulkomaisesta tai kotimaisesta yhtyeestä, ratkaisee kun tehdään
valintoja esiintyjien suhteen. Myös ohjelmakokonaisuuden täytyy olla vahva ja
tasapainossa, eikä voida luottaa sokeasti siihen, että yksi suuri headliner-nimi
toisi tarpeeksi yleisöä. Yleisömenestyksen kannalta parhaina vuosina ohjelmakokonaisuus on sisältänyt monia vahvoja niin sanottuja keskisuuria yhtyeitä ja
pääesiintyjänä on saattanut olla HIM. (emt.) Selvennyksenä tähän sanottakoon,
että HIM ei menestyksestään huolimatta aivan lukeudu niihin ”kansainvälisiin
suurnimiin”, joita Provinssiin on rahakkaina vuosina saatu hankittua. Useampi
kiinnostava ja ajankohtainen keskisuuri yhtye saattaa siis olla festivaalin menestymiselle jopa tärkeämpää kuin pääesiintyjä.
Huomioon otettavaa on myös Provinssirockin oheisohjelmiston laajuus ja alueesiintyjien runsas käyttö. Festivaalin alkuvuosina kokonaisuus saattoi olla hyvinkin monitaiteellista ja kirjavaa, kun mukana olivat niin valokuvanäyttelyt kuin
teatteriesityksetkin (Tuulari & Latva-Äijö 2000, 30). Nykyään teatterin sijaan on
tarjolla muun muassa stand-up –komiikkaa ja vaikka kontrasti elävän musiikin
esityksiin on hieman hämmentävä, tuntui yleisö tänäkin kesänä nauttivan komiikasta nurmikolla istuen. Yleisön osanotto on myös hyvin erilaista kuin bändien
esitysten aikana: silloin ei kukaan istu nurmikolla nauramassa vaan kaikki joko
seisovat tai tanssivat tai riehuvat musiikin voiman viedessä mukanaan. En ole
aiempina vuosina juurikaan kiinnittänyt huomiota alue-esiintyjiin ollessani itse
asiakkaan roolissa, mutta nyt huomaisin seuraavani mielenkiinnolla erilaisia
tanssi-, tulishow-, jonglööraus- ja musiikkiesityksiä ympäri festivaalialuetta.
Vaikka Rumban festivaalireportaasissa aamujoogaa, futisturnauslähetyksiä ja
design corneria luonnehditaankin turhaksi tilpehööritäytteeksi ohjelmistossa, on
tämän vuoden 24h-teema otettu mahdollisuutena tuoda mukaan kaikkea muutakin kuin vain livemusiikkia (Karhu 2014). Mielestäni tämä oli rohkea laajennus
suuntaan, jossa festivaalikävijälle tarjotaan monia eri vaihtoehtoja koko tapahtuman ajan: jos sillä hetkellä esiintyvä bändi ei kiinnosta, voit osallistua Silent
Diskoon tai johonkin muuhun vaihtoehtoiseen ohjelmaan. Ympärivuorokautisella
40
ohjelmalla myös ehkä haluttiin lieventää eroa ennestään kolmipäiväiseen festivaaliin.
6.6 Festivaaliyleisön yhteinen kokemus
Maarit Kinnunen syventyy Pro gradu –tutkielmassaan ” ’Todella hyvä meininki
kylällä’ – Kulttuuritapahtuman kokonaiselämykseen vaikuttavat tekijät” festivaalikävijöiden näkemyksiin esimerkiksi rockfestivaalien tunnelmaan ja kokonaiselämykseen vaikuttaviin tekijöihin. Myös Provinssirockin 2012 kävijät ovat osallistuneet tähän tutkimukseen. Ensimmäinen huomio johon itse samaistun vahvasti, on festivaalikävijän kertomus siitä, kuinka hän Provinssirockissa koki ensimmäisen suuren keikkansa ja tästä heräsi hänen kiinnostuksensa osallistua
enemmän musiikkitapahtumiin ja muutenkin aktivoitua musiikin kuuntelijana.
Esimerkiksi elävän musiikin tuottama voimakas elämys festivaaleilla voi saada
aikaan tällaisen transformaation: ihminen voi löytää uusia kiinnostuksen kohteita tai muuttaa jopa elämäntapojaan. (Kinnunen 2013, 50.)
Yleisössä tapahtuva kollektiivinen hurmos keikan aikana vahvistaa niin yksilöllistä elämyksen kokemusta kuin myös yleisön yhteenkuuluvuuden tunnetta.
Muistan itse kuinka Provinssirockissa vuonna 2005 Slipknotin keikan aikana
yleisömeren hyppiminen sai mantereen tärisemään ja notkahtelemaan ja vierustoveri oli niin kiinni iholla kuin vain voi fyysisesti olla. Tämä oli yhtä aikaa pelottavaa ja innostavaa, muistan sen hetken aina. Kinnusen tutkimustulokset kertovat, kuinka festivaalien sisälle syntyy ikään kuin kokonaan oma yhteisönsä, johon kuuluvat niin yleisö, talkoolaiset kuin artistitkin. Väenpaljous samoin kun
alkoholin nauttimisen mahdollisuus kuuluvat asiaan massatapahtumissa. Festivaaleilla kaikki kuuluvat samaan solidaariseen ja tasa-arvoiseen joukkoon, eivätkä tässä väliaikaisessa yhteisössä päde samat yhteiskunnan tiukat normit ja
käytösetiketit:
Festivaaliväki kokee yhteenkuuluvuutta, syntyy spontaani communitas,
jossa kaikki ovat samanarvoisia, ei ole rooleja eikä statuksia. (emt., 59.)
41
Pohdin aiemmin heterogeenisen yleisön yhteensopivuutta, mutta Kinnusen tutkimusten mukaan festivaaleille osallistuvat nimenomaan haluavat eri-ikäistä ja
eritaustaista yleisöä, jota yhdistää kiinnostus yhteiseen kulttuurigenreen. (emt.
46-62.)
Hyvin onnistuneella tapahtumalla on paitsi positiivinen vaikutus paikkakuntansa
imagoon, mutta myös festivaalin vakiokävijät voivat kokea tapahtumaan osallistumisesta niin sanottua tapahtumaylpeyttä, jolloin kyseinen festivaali arvotetaan
muita kaltaisiaan paremmaksi. Tapahtumien kautta kuluttajat myös rakentavat
omaa identiteettiään, jolloin hyvistä festivaalimuistoista ja elämyksistä tulee osa
ihmistä. (emt., 46-62.)
Ehkä merkittävin seikka, joka Kinnusen tutkimustuloksista ilmenee, on hauskanpidon olevan etusijalla festivaalien ohjelmasisältöön nähden:
Erityisesti rockfestivaalivastaajista monet toteavat, että heidän osallistumisensa pääsyy ei ole ohjelma, vaan tapahtumassa tavattavat ystävät (emt.,
100).
Tunnelma ja ihmiset ovat siis tärkeämpi osatekijöitä festivaalielämyksen onnistumiseen kuin esiintyvät artistit (emt, 51-100). Samaa johtopäätöstä heijastelee
myös Koiviston kuvailema ryhmäytymisilmiö. Tämä on toki hyvin subjektiivista,
sillä esimerkiksi serkkuni perusteli tänä vuonna osallistumistaan toteamalla, että
kyllä hänelle ne bändit ja ohjelma ovat se tärkein juttu. Samalla hän kuitenkin
myönsi, ettei olisi lähtenyt ollenkaan, ellei olisi saanut ketään ystävää mukaansa. Laadukkaastakin ohjelmasta nauttiminen on tylsää yksin ja jaettu elämys on
vahvempi elämys.
Rockfestivaalien erityisluonteeseen näyttäisi kuuluvan ennen kaikkea yhteisöllinen kokeminen ja taiteellinen sisältö saattaa olla osalle festivaaliyleisöstä jopa
täysin toisarvoista. Tunnen itsekin ihmisiä, jotka menevät joka vuosi Provinssirockin käytössä olevalle leirintäalueelle koko viikonlopuksi suurella kaveriporukalla, mutta melkein koskaan he eivät mene itse festivaalialueen sisään koko
aikana. Heille artistit ja taide-elämykset ovat toisarvoisia ja tärkeintä on yhdessä
koettu viikonloppuleiri muun festivaaliväen joukossa. Heille kyse on nimen-
42
omaan festivaalista - juhlasta ja arjen irtiotosta, ei elävästä musiikista tai isoista
tähdistä lavalla.
7 OHJAUKSEN ARVIOINTI
Saamani ohjaus oli koko harjoittelun ajan varsin kiitettävää. Kerran viikossa pidettiin ohjaustunti, jossa käytiin läpi sen hetkinen työtilanteeni, edistyminen, palaute ja seuraavat toimenpiteet. Harjoittelun ohjaajani Petteri oli aina hyvin tavoitettavissa kun jotain kysyttävää tuli. Sain työskennellä itsenäisesti ja omaan
tahtiini, toisaalta tämä sopi minulle hyvin ja sain rauhassa syventyä uusiin asioihin, toisaalta otin ehkä turhankin paljon aikaa pienten tehtävien hoitamiseen
enkä osannut suhteuttaa eri tehtäviin kulutettua aikaa kuten olisi välillä toivottu.
Mielestäni Petteri oli minulle oikein hyvä ohjaaja ja hänen ylimaallisen rento
työskentelytapansa usein rauhoitti hieman panikointiin taipuvaa luonnettani.
Viihdyin työssäni varmasti paremmin, kuin jos ohjaajani olisi ollut jatkuvasti hoputtamassa minua.
Työyhteisö oli kaikin puolin erittäin vastaanottavainen ja hyvin pian tuli tunne,
että täällä voisin tehdä töitä jatkossakin. Mikäli Petteri ei ollut paikalla kun tarvitsin neuvoa, pystyin kysymään apua keneltä tahansa toimiston työntekijältä. Ilmapiiri oli hyvin kannustava ja rohkaiseva ja kommunikointi joka suuntaan tuntui
pelaavan hyvin. Kiitettävää toimintaa Selmun puolesta siis.
Provinssirockin osalta olisin jollain tasolla kaivannut selkeämpiä ohjeita festivaalin aikana toimimiseen ja yleisiin käytäntöihin. Onneksi kokemani epätietoisuus
oli ollut turhaa, sillä olin kuulemma ollut siellä missä pitääkin ja saatavilla, runsas vapaa-aikani johtui yksinkertaisesti siitä, että kaikki sujui hyvin eikä äkillisiä
työtehtäviä ollut. Kiinteän vastuualueen puuttuminen myös lisäsi tunnetta, etten
välillä oikein tiennyt missä minun pitäisi olla ja ketä pitäisi auttaa. Vaikka selkeämpi vastuualue olisi helpottanut ajankäytön fokusointia, oli toisaalta hyvä että
sain olla yleishyödyllisessä roolissa, joka mahdollisti hyvin monipuolisia työtehtäviä festivaalin aikana.
43
8 ITSEARVIOINTI
Parhaiten mieleeni jäi saamani palaute työskentelytavoistani. Sain palautekeskustelussa neuvon, että pitäisi tehdä enemmän ja ajatella vähemmän, mikäli siis
tehtävä vaatisi nopeaa reagointia sen sijaan, että ottaisin kaikki mahdolliset
vaihtoehdot huomioon. Noora heitti hauskan ja varmasti melkoisen osuvan vertauskuvan metsäpalosta, joka minun pitäisi nopeasti sammuttaa, mutta jäisin
laskemaan tuulen nopeutta ja pohtimaan sopivaa sammutusvälinettä - tällä välin
metsä olisi luultavasti jo palanut. Näyttäisi olevan hyvinkin vahva osa luonnettani halu tehdä asiat omaan tahtiin ja vaihtoehtoja punniten, kartan selvästi turhaa
työtä ja haluan tehdä kaiken kerralla oikein. Anu totesi yllättäen, että hän jopa
toivoi minun tekevän edes yhden virheen sen sijaan, että varmistaisin moneen
kertaan kaiken olevan oikein ennen kuin luovutan valmiin työn. Tällä hän tarkoitti myös sitä, että välillä on parempi tehdä jokin asia nopeasti pienistä virheistä
välittämättä ja pienet yksityiskohdat voidaan korjata myöhemmin ja muutoksia
valmiiseen työhön tulee yleensä kuitenkin. Otin nämä huomiot pohdintaani, ja
veikkaisin tässä olevan minulle haastava, mutta tärkeä oppimisen ja kehittymisen paikka. Vaikka huolellinen ja perusteellinen työ onkin usein se tärkein kriteeri, olisi hyvä osata välillä tehdä myös nopeita ratkaisuja, jotta asiat etenevät
aikataulussaan eivätkä hyvät mahdollisuudet mene sivu suun.
Palautekeskustelun aikaan minusta vielä tuntui, että Provinssirock oli jäänyt
harjoittelussani melkoiseen sivuosaan, sillä leijonanosan työajastani olin käyttänyt MiniProvinssin ja Rytmikorjaamon talkooasioiden parissa. Olin ehkä hieman
pettynyt tilanteeseen ja tunsin, etten ollut ehtinyt keskittyä tarpeeksi varsinaiseen festivaaliin. MiniProvinssi oli kuitenkin itselleni iso kokonaisuus, jonka
työstämiseen ja myös jälkipurkuun meni paljon aikaa, jolloin kävi niin että Provinssirock tuli hieman yllättäen, kun koetin vielä prosessoida MiniProvinssin onnistumista. Kuulemma viime vuonna MiniProvinssi tuli täysin yllättävänä lisätehtävänä Provinssirockiin keskittyneelle harjoittelijalle ja nyt painotusta siirrettiin
niin, että keskityin alusta asti MiniProvinssiin omana kokonaisuutenaan ja siinä
sivussa ja sen jälkeen tein mitä ehdin Provinssirockiin. Oppimistilaisuutena MiniProvinssi oli toki paljon eheämpi kokemus, sillä sain olla mukana tapahtuman
44
teossa alusta asti, kun taas Provinssirockin valmistelu oli alkanut jo kuukausia
ennen harjoitteluni alkamista. Väkisinkin isoon projektiin mukaan tulo kesken
kaiken antaa vain pintaraapaisun omaisen tunteen koko produktiosta. MiniProvinssin tuotannossa kaikki keskeiset oppimistavoitteet toteutuivat, ja samat asiat
toistuivat vain vähän isommassa mittakaavassa Provinssirockissa. Hyvänä
asiana sanottakoon, että ainakin minulle jäi nälkä oppia lisää isoista festivaaleista ja toive päästä mukaan useammaksi vuodeksi. Kokonaisuudessaan olen
erittäin tyytyväinen harjoitteluuni Selmulla ja tunnen vahvaa kaipuuta palata sinne vielä jatkossakin.
Selvästi kunnioitukseni suurta festivaalijärjestäjää kohtaan välillä teki minusta
turhankin nöyrän enkä rohjennut esittää omia ideoita tai ottaa osaa kaikkiin päätöksiin, samoin kuin en rohjennut kysyä kaikkia oikeuksiani festivaalin aikana.
Sain useaankin kertaan palautetta, että voisin tehdä enemmän omia päätöksiä
ja ratkaisuja. Kuitenkin koin jotenkin muut työntekijät ja organisaation sellaisena
auktoriteettina, että halusin kysyä aina varmistuksen kaikkeen, etten astuisi kenenkään varpaille. Harjoittelun kuluessa huomasin kyllä, että me harjoittelijat
olimme samalla viivalla muiden työntekijöiden kanssa ja että tällainen auktoriteettiasetelma oli enemmänkin vain omassa päässäni. Vaikka tuottaja Pekko
Hokkanenkin tämän asian sanoi kaikille harjoittelijoille, ei ollut kuitenkaan helppoa suhtautua itselleni suureen ja tärkeään Provinssirockiin työpaikkana, jossa
minullakin olisi yhdenvertainen äänioikeus ja asema. Sellaista se kai on, kun
pääsee ensimmäistä kertaa työskentelemään niin sanotusti unelmiensa kentällä, hieman hämmentyneenä kaikesta ja äärimmäisen nöyränä saamastaan
mahdollisuudesta.
Itsearviointi numeerisesti:
Suunnittelutaidot: 3
Sosiaaliset taidot: 3
Käytännön taidot: 4
Arviointitaidot: 3
45
LÄHTEET
Aamulehti 2014. Provinssirock pääsi tavoitteeseensa, muttei yltänyt viime vuoden kävijämäärään. Viitattu 5.9.2014.
http://www.aamulehti.fi/Kulttuuri/1194910754444/artikkeli/provinssirock+paas
i+tavoitteeseensa+muttei+yltanyt+viime+vuoden+kavijamaaraan.html.
Jokipii, Mikko 2012. Jurassic Rock. Teoksessa Heidi Välkkilä (toim.) Seinäjoen
Elävän musiikin yhdistyksen 20-vuotisjuhlajulkaisu. Seinäjoki: Seinäjoen Elävän musiikin yhdistys, 64-69.
Juoni, Juha 2000. Miksi järjestämme Provinssirockia? Teoksessa Jyrki Tuulari
(toim.) Provinssirock. Ihmisten juhla. Historiallinen kooste Provinssirockista ja
sen tekijöistä 1979-2000. Seinäjoki: Rytmi-Instituutti, 208.
Karhu, Otso 2014. Provinssirock-raportti. Rumba. Viitattu 5.9.2014.
http://www.rumba.fi/live/provinssirock-2014/.
Kinnunen, Maarit 2013. ”Todella hyvä meininki kylällä” – Kulttuuritapahtuman
kokonaiselämykseen vaikuttavat tekijät. Matkailututkimus. Lapin yliopisto, yhteiskuntatieteiden tiedekunta. Pro gradu –tutkielma.
Kivelä, Marko 2014a. Kiitospuhe Rytmikorjaamon talkoolaisten kevätkaronkassa 23.5.2014. Seinäjoki: Rytmikorjaamo.
Kivelä, Marko 2014c. Provinssirockin vastaavapalaveri 26.4.2014. Seinäjoki:
Rytmikorjaamo.
Kivelä, Marko & Koski, Olli (toim.) & Salomäenpää, Minna (toim.) 2014b. Selmun uusi toiminnanjohtaja haluaa nostaa Provinssirockin Suomen ykkösfestariksi. Yle. Viitattu 5.9.2014.
http://yle.fi/uutiset/selmun_uusi_toiminnanjohtaja_haluaa_nostaa_provinssiro
ckin_suomen_ykkosfestariksi/7173281.
Koivisto, Juha & Aaltonen, Mikko (toim.) 2014a. Provinssirock järjestetään ensi
vuonnakin. Helsingin Sanomat. Viitattu 5.9.2014.
http://www.hs.fi/kulttuuri/a1305841647403.
Koivisto, Juha 2014c. Haastattelu Provinssirockin taiteellisista näkemyksistä
12.6.2014. Seinäjoki: Rytmikorjaamo.
Koivisto, Juha & Karhu, Otso (toim.) 2014d. Provinssirock-raportti. Rumba. Viitattu 5.9.2014. http://www.rumba.fi/live/provinssirock-2014/.
Koivisto, Juha & Vedenpää, Ville (toim.) 2013b. Kesäfestareilla ei enää varaa
ykkösartisteihin. Yle. Viitattu 5.9.2014.
http://yle.fi/uutiset/kesafestareilla_ei_enaa_varaa_ykkosartisteihin/6554210.
Koivu, Outi 2014. Provinssirockin promoottori: "Tulos ei jää plussalle". Iltalehti.fi.
Viitattu 5.9.2014. http://www.iltalehti.fi/viihde/2014070818471953_vi.shtml.
Kurkela, Vesa 2012. Elmu-liike kansalaisjärjestöjen ketjussa. Teoksessa Heidi
Välkkilä (toim.) Seinäjoen Elävän musiikin yhdistyksen 20-vuotisjuhlajulkaisu.
Seinäjoki: Seinäjoen Elävän musiikin yhdistys, 56-59.
Pesonen, Raimo 2012. Puhuva roudauseste. Teoksessa Heidi Välkkilä (toim.)
Seinäjoen Elävän musiikin yhdistyksen 20-vuotisjuhlajulkaisu. Seinäjoki: Seinäjoen Elävän musiikin yhdistys, 32-35.
46
Provinssirock. Uutiset: Provinssirockissa 26 000 juhlijaa - järjestäjät kiittävät
yleisöä ja toivottavat mukavaa kesän jatkoa! Ohjelma. Viitattu 5.9.2014.
http://provinssirock.fi/ajankohtaista?expand=1#203.
Rahjola, Anne 2014. "Provinssirock 2015 tulee yhtä varmasti kuin joulupukki".
YLE. Viitattu 5.9.2014.
http://yle.fi/uutiset/provinssirock_2015_tulee_yhta_varmasti_kuin_joulupukki/
7328172.
Seinäjoki. Luvat ja ilmoitukset. Viitattu 5.9.2014.
http://www.seinajoki.fi/kulttuurijaliikunta/tapahtumakaupunkiseinajoki/luvatjail
moitukset.html.
Selmu ry. Ajankohtaista. Massa-hanke. Yhdistyksen säännöt 2014. Viitattu
5.9.2014. http://www.selmu.fi/.
Selmu Ry 2012. Selmun 20 vuotta. Poimintoja yhdistyksen toiminnasta. Teoksessa Heidi Välkkilä (toim.) Seinäjoen Elävän musiikin yhdistyksen 20vuotisjuhlajulkaisu. Seinäjoki: Seinäjoen Elävän musiikin yhdistys, 48-51.
Tuulari, Jyrki (toim.) & Latva-Äijö, Jarmo 2000. Provinssirock. Ihmisten juhla.
Historiallinen kooste Provinssirockista ja sen tekijöistä 1979-2000. Seinäjoki:
Rytmi-Instituutti.
Vedenpää, Ville 2014. Keikoilla käynnit vähentyneet - älypuhelin kiinnostaa nuoria enemmän kuin rock-klubit. Yle. Viitattu 5.9.2014.
http://yle.fi/uutiset/keikoilla_kaynnit_vahentyneet__alypuhelin_kiinnostaa_nuoria_enemman_kuin_rockklubit/7203625?ref=leiki-uu.
Wikipedia. The Prodigy. Viitattu 5.9.2014.
http://fi.wikipedia.org/wiki/The_Prodigy.
47
LIITTEET
1. MiniProvinssi: Keskuspuiston aluekartta
2. MiniProvinssi: Keskuspuiston turvallisuuskartta
3. Harjoittelusopimus: Syventävä perehtyminen festivaali- ja tapahtumatuotantoon & Syventävä perehtyminen kulttuurin sisällöntuotantoon: musiikki
4. Harjoittelusuunnitelma: Syventävä perehtyminen festivaali- ja tapahtumatuotantoon
5. Harjoittelusuunnitelma: Syventävä perehtyminen kulttuurin sisällöntuotantoon: musiikki
6. Harjoittelun ohjaajan palautelomake
48
Liite 1: MiniProvinssi: Keskuspuiston aluekartta
49
Liite 2: MiniProvinssi: Keskuspuiston turvallisuuskartta
50
Liite 3: Harjoittelusopimus: Syventävä perehtyminen festivaali- ja tapahtumatuotantoon &
Syventävä perehtyminen kulttuurin sisällöntuotantoon: musiikki
51
Liite 4: Harjoittelusuunnitelma: Syventävä perehtyminen festivaali- ja tapahtumatuotantoon
52
Liite 5: Harjoittelusuunnitelma: Syventävä perehtyminen kulttuurin sisällöntuotantoon: musiikki
53
Liite 6: Harjoittelun ohjaajan palautelomake