docIkääntyneiden hoitotyö Suomessa – Katsaus kehittämistarpeisiin
download 
Report Transcription
Ikääntyneiden hoitotyö Suomessa – Katsaus kehittämistarpeisiin
Ikääntyneiden hoitotyö Suomessa - Katsaus kehittämistarpeisiin Piritta Hiltunen 2015 Sisällys Tiivistelmä _____________________________________________________________ 3 Alkusanat _____________________________________________________________ 4 Johdanto ______________________________________________________________ 5 Ikääntyneiden Hoitotyön Kehittäminen _______________________________________ 7 Valtakunnalliset ikääntymispoliittiset linjaukset ja lainsäädäntö ______________________ 7 Kansalliset kehittämishankkeet_______________________________________________ 8 Aineisto Ja Menetelmät __________________________________________________ 9 Aineiston keruu ___________________________________________________________ 9 Aineiston analysointi _______________________________________________________ 9 Tulokset _____________________________________________________________ 10 Yhteistyöhön liittyvät kehittämistarpeet ikääntyneiden hoitotyössä __________________ 10 Henkilöresursseihin liittyvät kehittämistarpeet ikääntyneiden hoitotyössä _____________ 11 Osaamisen kehittäminen ikääntyneiden hoitotyössä _____________________________ 12 Ikääntyneiden kotihoidon kehittäminen ja siirtyminen kodin ja laitoshoidon välillä _______ 13 Toimintakyvyn tukeminen ikääntyessä ________________________________________ 14 Tiedollinen tuki – potilasohjauksen kehittämistarpeet ikääntyneiden hoitotyössä _______ 16 Pohdinta _____________________________________________________________ 18 Tulosten tarkastelua ______________________________________________________ 18 Tulosten luotettavuus _____________________________________________________ 22 Johtopäätökset __________________________________________________________ 23 Lähteet ______________________________________________________________ 24 Liitteet HOITOTYÖN TUTKIMUSSÄÄTIÖ | 30.3.2015 2 Tiivistelmä __________________ Piritta Hiltunen TtK, TtM-opiskelija, Oulun yliopisto Ikääntyneiden hoitotyö Suomessa – katsaus kehittämistarpeisiin Hoitotyön tutkimussäätiön julkaisu 2015, 38 sivua, 2 liitettä Työn ohjaajat: Satu Elo, TtT, dosentti, yliopiston lehtori, Oulun yliopisto Anne Korhonen, TtT, tutkija, Hoitotyön tutkimussäätiö, Helsinki __________________ Katsauksen tarkoituksena on kuvata ikääntyneiden hoitotyön kehittämistarpeita Suomessa julkaistujen hoitotieteellisten tutkimusartikkeleiden ja väitöskirjojen pohjalta. Katsauksen aineisto koostuu vuosina 2000–2014 suomalaisissa hoitotieteellisissä julkaisuissa ja väitöskirjoissa esitetyistä ikääntyneiden hoitotyön kehittämistapeista. Aineisto on analysoitu aineistolähtöisellä sisällönanalyysilla. Katsauksen tulokset osoittavat, että laadukas ja kustannustehokas ikääntyneiden hoitotyö edellyttää moniulotteista eri toimijoiden välistä yhteistyötä. Ikääntyneet henkilöt ja heidän omaisensa tulisi huomioida aiempaa paremmin hoitotyön suunnittelussa ja toteutuksessa. Ikääntyneiden hoitotyön henkilöresursseihin ja niiden kohdentamiseen tulisi kiinnittää aiempaa enemmän huomiota ja alan vetovoimaisuutta tulisi lisätä mm. tarkentamalla osaamisvaatimuksia ja parantamalla hoitotyöntekijöiden työhyvinvointia. Osaamisen kehittämiseksi tulisi ikääntyneiden hoitotyön perusopetuksen oppisisältöjä tarkentaa ja ikääntyneiden hoitotyössä toimiville hoitotyöntekijöille järjestää jatkuvaa osaamiskartoituksiin perustuvaa täydennyskoulutusta. Keskeiseksi teemaksi kaikissa kategorioissa nousi ikääntyneiden kotihoidon kehittäminen, joka vaatii laajamittaista tarkastelua toimivien käytäntöjen rakentamiseksi ja käyttöön ottamiseksi. Tämä edellyttää myös ikääntyneiden kokonaisvaltaisen toimintakyvyn tukemista yksilölliseen toimintakyvyn laaja-alaiseen arviointiin perustuen. Hoitotieteellisen tiedon esille nostamat ikääntyneiden hoitotyön kehittämistarpeet voidaan jakaa seuraaviin pääluokkiin: yhteistyö, henkilöresurssit, osaamisen kehittäminen ja potilasohjaus ikääntyneiden hoitotyössä, ikääntyneiden kotihoito ja siirtyminen kodin ja laitoshoidon välillä sekä toimintakyvyn tukeminen ikääntyessä. Katsauksen tuottamaa tietoa voidaan hyödyntää kehitettäessä ikääntyneiden hoitotyötä ja hoitotyön koulutusta. Avainsanat: ikääntyneet, hoitotyö, hoitotieteellinen tieto, kehittämistoiminta HOITOTYÖN TUTKIMUSSÄÄTIÖ | 30.3.2015 3 Alkusanat Suomalaisen väestörakenteen muuttuminen ja yhteiskunnan ikääntyminen tuo väistämättä haasteita terveydenhuollolle ja ikääntyneiden hoitotyölle. Jotta lain ja eettisten ohjeiden edellyttämät tasalaatuiset ja yhdenvertaiset palvelut voidaan varmistaa kaikille ikääntyneille hoito- tai asuinpaikasta riippumatta, tulee ikääntyneiden hoitotyön toimintamalleja yhtenäistää mm. laatimalla kansallisia hoitosuosituksia ohjaamaan käytännön hoitotyötä.1-3 Kansallisten hoitosuositusten laatimiseksi ikääntyneiden hoitotyöhön tarvitaan kartoitusta ikääntyneiden hoitotyön tutkimuksesta, kehittämisestä ja kehittämistarpeista Suomessa. Tämä raportti käsittelee ikääntyneiden hoitotyön kehittämistä Suomessa. Raportti on osa laajempaa selvitystä, jonka tarkoituksena on kartoittaa suomalaista ikääntyneiden hoitotyön tutkimusta ja hoitotieteellistä tietoperustaa 2000-luvulla, sekä ikääntyneiden hoitotyötä ohjaavaa lainsäädäntöä ja keskeisiä kansallisia kehittämishankkeita ikääntyneiden hoitotyön kontekstissa. Selvityksen tavoitteena on koota tietoa ikääntyneiden hoitotyön tämänhetkisestä tilanteesta ja käytännön hoitotyön kehittämistarpeista hyödynnettäväksi laadittaessa hoitotyön suosituksia ikääntyneiden hoitotyöhön. Tämä katsaus on toteutettu Hoitotyön tutkimussäätiön tilauksesta yhteistyössä Oulun yliopiston kanssa osana kliinisen hoitotieteen asiantuntijalinjan opintoja. Lisäksi aihetta syvennetään myöhemmin ikääntyneiden hoitotyön tutkimuksen osalta pro gradu-tutkielmassa, joka käsittelee ikääntyneiden hoitotyön tutkimusaiheita, tutkimusmenetelmiä ja jatkotutkimusaiheita Suomessa 2000luvulla. HOITOTYÖN TUTKIMUSSÄÄTIÖ | 30.3.2015 4 Johdanto Yli 65-vuotiaiden osuuden väestöstä ennustetaan nousevan nykyisestä 18 prosentista 26 prosenttiin vuoteen 2030 ja 28 prosenttiin vuoteen 2060 mennessä. Tämä tarkoittaa vuoteen 2030 mennessä n. 1,5 miljoonaa ja vuoteen 2060 mennessä yli 1,7 miljoonaa yli 65-vuotiasta.4 Tällä hetkellä ikääntynyttä väestöä on Suomessa reilu miljoona henkilöä, joista suurin osa elää arkeaan itsenäisesti. Palveluja säännöllisesti käyttäviä on noin 140 000 ja säännöllisiä kotiin tuotettuja palveluja saa noin 90 000 henkilöä. Muualla kuin yksityiskodissa ympärivuorokautista hoitoa saa reilut 50 000 henkilöä. Ikärakenteen muuttuessa palvelujen tarve lisääntyy ikääntymisen mukanaan tuomien sairauksien ja toimintakyvyn rajoitteiden lisääntyessä. Suomalainen palvelurakenne on muihin Euroopan maihin verrattuna vielä kovin laitosvaltainen, mutta tulevaisuuden suuntaus Suomessakin on vähentää ikääntyneiden laitoshoitoa ja muuttaa palvelurakennetta kotona asumista tukevaksi.2 Väestön ikääntymiseen ja palvelujen turvaamiseen ikääntyneille on valmistauduttu mm. säätämällä vuonna 2013 voimaan tullut laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista eli niin kutsuttu vanhuspalvelulaki. Laissa säädetään paitsi palvelujen saatavuudesta, myös niiden laadusta.5 Myös vuonna 2011 voimaantullut terveydenhuoltolaki6 sekä hoitotyöntekijöiden osaamisvaatimukset edellyttävät niin ikään terveydenhuollon perustumista näyttöön sekä hyviin hoito- ja toimintakäytäntöihin laadun takaamiseksi. Tämä edellyttää hoitotyöntekijöiltä oman alan kehittymisen seurantaa sekä näyttöön perustuvan toiminnan ja suositusten hyödyntämistä käytännön hoitotyössä.7 Näyttöön perustuvalla hoitotyöllä tarkoitetaan parhaan ajantasaisen ja luotettavan tiedon, työntekijän kokemustiedon, tiedon toimintaympäristöstä ja resursseista, sekä potilaalta itseltään tai hänen läheisiltään saadun tiedon harkittua käyttöä hoitotyössä. Näyttöön perustuvan toiminnan tarkoituksena on sosiaali- ja terveydenhuollon käytäntöjen yhtenäistäminen, tasalaatuisten palvelujen takaaminen, asiakkaiden tasapuolisen kohtelun lisääminen, palveluiden laadun kehittäminen sekä tehottomien tai vaikuttavuudeltaan heikkojen toimintatapojen karsiminen. Lisäksi näyttöön perustuvat käytännöt luovat pohjan potilasturvallisuudelle.3,8 Hoitokäytäntöjä ja toimintamalleja kehitetään jatkuvasti hyödyntämällä ensisijaisesti ajantasaista ja luotettavaa tutkimustietoa. Hoitotieteellinen tieto on viime vuosikymmeninä lisääntynyt voimakkaasti ja lisännyt ymmärrystä hoitamisen ilmiöistä. Samalla lisääntynyt tieto ja ymmärrys sen merkityksestä sekä potilaan, hoitajan, hoitotyön johtajien, hoitotyön koulutuksen, terveydenhuollon organisaatioiden että yhteiskunnan näkökulmasta tuottaa haasteen tiedon aktiivisesta hyödyntämisestä käytäntöön.8 Esteenä tieteellisen tiedon käytäntöön soveltamiselle on todettu olevan mm. riittämätön osaaminen liittyen tieteellisiin julkaisuihin.9-14 Hoitajat ovat kokeneet taitonsa riittämättömiksi erityisesti tiedonhaussa, tieteellisten julkaisujen lukemisessa sekä niiden kriittisessä arvioinnissa.11,13–14 Myös tieteellisen tiedon tulva on aiheuttanut ongelmia oikean ja laadukkaan tiedon löytämisessä12. Lisäksi tutkitun tiedon käyttöä hoitotyön opetuksessa ja täydennyskoulutuksessa tulisi lisätä ja kehittää.15–17 HOITOTYÖN TUTKIMUSSÄÄTIÖ | 30.3.2015 5 Näihin tieteellisen tiedon käytäntöön soveltamisen haasteisiin on vastattu laatimalla hoitosuosituksia jotka perustuvat useammista tutkimuksista tiivistettyyn, suosituksen muotoon koottuun tietoon. Yksittäisten tutkimusten käyttö käytännön hoitotyössä ei ole tarkoituksenmukaista, sillä yksittäisen tutkimuksen tulosten perusteella ei voida vielä lähteä muuttamaan hoitokäytäntöjä. Hoitosuositukset sen sijaan luovat perustan potilaan inhimillisen, oikein ajoitetun, oikean ja vaikuttavan hoidon varmistamiselle sekä toteutettaessa kansallisesti yhdenmukaista, laadukasta ja kustannustehokkaampaa hoitotyötä.8,18–19,21 Suomessa hoitotyön suosituksia laatii Hoitotyön tutkimussäätiö, joka koordinoi kansallisten hoitotyön suositusten laadintaa ja tuottaa tukirakenteita avuksi näyttöön perustuvan toiminnan kehittämiselle ja tueksi käytännön hoitotyöhön.19 Lisäksi kansallisia hoitosuosituksia laativat mm. Sosiaali- ja terveysministeriö, Suomalainen Lääkäriseura Duodecim yhdessä erikoislääkäriyhdistysten kanssa (Käypä hoito-suositukset) ja Suomen fysioterapeutit (Fysioterapiasuositukset). Tämä raportti käsittelee suomalaisissa hoitotieteellisissä tutkimuksissa esille nousseita ikääntyneiden hoitotyön kehittämistarpeita. Katsaus on toteutettu Oulun yliopiston ja Hoitotyön tutkimussäätiön yhteistyönä osana Hoitotyön tutkimussäätiön koordinoimaa laajempaa ikääntyneiden hoitotyön taustakartoitusta. Katsauksen tuloksia hyödynnetään laadittaessa hoitotyön suosituksia ikääntyneiden hoitotyöhön. HOITOTYÖN TUTKIMUSSÄÄTIÖ | 30.3.2015 6 Ikääntyneiden hoitotyön kehittäminen Valtakunnalliset ikääntymispoliittiset linjaukset ja lainsäädäntö Väestö ikääntyy Suomessa lähivuosina monia muita maita nopeammin. Samalla syntyvyys laskee ja kuolleisuus vähenee, mikä johtaa väestörakenteen muutokseen. Vaikutukset koskevat koko yhteiskuntaa lisäten erityisesti julkisen talouden paineita.2,20 Sosiaalisen ja taloudellisen kestävyyden ehtona ovat korkea työllisyysaste, terveet ja toimintakykyiset kansalaiset sekä vaikuttavat ja tehokkaat sosiaali- ja terveyspalvelut20. Kansalaisten hyvinvoinnin, terveyden ja turvallisuuden edistäminen perustuu maamme perustuslakiin, jonka mukaan jokaisella ihmisellä on oikeus mm. riittäviin sosiaali- ja terveyspalveluihin22. Terveydenhuollon palveluista on säädetty tarkemmin vuonna 2011 voimaan tulleessa terveydenhuoltolaissa, jonka tarkoituksena on mm. edistää ja ylläpitää väestön terveyttä, hyvinvointia ja toimintakykyä, toteuttaa terveyspalveluiden yhdenvertaista saatavuutta, laatua ja potilasturvallisuutta, vahvistaa asiakaskeskeisyyttä sekä parantaa yhteistyötä eri toimijoiden välillä terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseksi. Terveydenhuoltolaki edellyttää kuntia järjestämään ikääntyneille hyvinvointia, terveyttä ja toimintakykyä edistäviä neuvontapalveluja, jotka sisältävät neuvontaa terveyden edistämiseen, sairauksien ehkäisyyn ja terveydellisten ongelmien tunnistamiseen sekä varhaista tukea ja ohjausta sairaanhoitoon sekä turvalliseen lääkehoitoon liittyen.6 Vuodesta 2013 lähtien ikääntyneiden hyvinvointia ja sosiaali- ja terveyspalvelujen saantia on turvannut laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista eli ns. vanhuspalvelulaki5. Lain tavoitteena on edistää ikääntyneiden hyvinvointia, tukea ikääntyneiden osallisuutta ja voimavaroja, edistää itsenäistä suoriutumista tukemalla toimintakykyä ja puuttumalla ajoissa riskitekijöihin sekä turvata riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut. Vanhuspalvelulaki velvoittaa kuntia laatimaan ikäihmisille suunnattujen palvelujen järjestämistä koskevan suunnitelman, varaamaan ikäihmisten sosiaali- ja terveyspalveluihin riittävät resurssit ja arvioimaan vuosittain palvelujen riittävyyttä ja laatua. Vuoden 2014 alusta laki on velvoittanut kuntia asettamaan vanhusneuvoston ikääntyneen väestön osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksien varmistamiseksi. Vanhusneuvosto on mukana ikääntyneen väestön hyvinvointia koskevan suunnitelman valmistelussa sekä palvelujen laadun ja riittävyyden arvioinnissa. Vanhusneuvosto on mukana myös muiden, ikääntyneen väestön hyvinvointiin, terveyteen, osallisuuteen, elinympäristöön, asumiseen, liikkumiseen, päivittäisistä toiminnoista suoriutumiseen tai palveluihin, liittyvien asioiden suunnittelussa, valmistelussa ja seurannassa.5 Sosiaali- ja terveyspolitiikan strategia20 kohdentaa toimenpiteitä erityisesti haavoittuvassa asemassa oleville, kuten pienituloisille ikääntyneille. Sosiaali- ja terveyspalveluiden painopistettä ennalta ehkäisevään toimintaan ja ikääntyneiden mahdollisuuksia käyttää voimavarojaan itseensä, yhteisöönsä ja yhteiskunnan hyväksi parannetaan.20,23 Ikääntyneiden itsenäistä elämää, toimintakykyä ja osallisuutta tuetaan ensi-sijaisesti heidän omassa asuinympäristössään20. Vuoden 2015 alusta voimaan tulleen vanhuspalvelulain tuoman muutoksen myötä ikääntyneiden palvelun- HOITOTYÖN TUTKIMUSSÄÄTIÖ | 30.3.2015 7 tarpeeseen vastataan pitkäaikaisella laitoshoidolla vain, mikäli siihen on lääketieteelliset, asukasturvallisuuteen tai potilasturvallisuuteen liittyvät perusteet24. Suomalaisen ikääntymispolitiikan tavoitteena on jo pitkään ollut laitoshoidon vähentäminen ja kotiin annettavan tuen ja palveluiden lisääminen25. Vaikka kunnat ovat vähitellen muuttaneet palvelurakenteitaan ja vähentäneet laitoshoitoa, on palvelurakenne paikoin edelleen kovin laitosvaltainen. Palvelurakenteen muuttaminen kotona asumista tukevaksi edellyttää ikäystävällisen asumisen ja asuinympäristöjen kehittämistä ja kotihoidon palvelujen uudistamista.2 Vaikka ikääntyvä väestö on aiempaa terveempää ja säilyttää toimintakykynsä pidempään, tuo ikärakenteen muuttuminen väistämättä tullessaan enemmän erilaisia terveysongelmia. Muistisairaudet ja muut pitkäaikaissairaudet yleistyvät ikääntyneiden lukumäärän lisääntyessä. Tämä tarkoittaa sosiaali- ja terveyspalvelumenojen kasvua ja henkilöstön lisätarvetta, ellei palvelujen tuottavuus parane. Tuottavuutta voidaan parantaa uudistamalla palvelujen organisointia ja tuotantotapoja. Palvelujärjestelmän kehittämiseksi tarvitaan selkeitä pitkän aikavälin linjauksia sosiaali- ja terveyspalveluiden organisoinnista tulevaisuudessa.2,23 Uudenlaista palvelurakennetta työstetään parhaillaan valmisteltavassa sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämislaissa, jonka on tavoitteena astua voimaan mahdollisimman nopealla aikataululla. Valmisteilla oleva laki merkitsee suomalaisen sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmän perusteellista uudistamista. Uudistuksen lähtökohtana on hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen ja ylläpito. Väestöryhmien välisiä hyvinvointi- ja terveyseroja pyritään vähentämään ja varmistamaan kaikille oikeus laadukkaaseen sosiaali- ja terveydenhuoltoon nykyistä kustannustehokkaammin.26–27 Kansalliset kehittämishankkeet Ikääntyneiden hoidon ja hoivan kehittämiseksi tarvitaan laajoja kansallisia ja alueellisia kehittämishankkeita. Lyhytkestoisten ja pienten projektien sijaan on tuettava laajoja, pidempikestoisia hankkeita. Kehittämishankkeissa hyviksi havaittujen toimintamallien ja käytäntöjen levittämiseen ja jatkumiseen tulee kiinnittää enemmän huomiota ja osoittaa nykyistä enemmän taloudellisia voimavaroja. Kansallisia kehittämishankkeita tukevat pääsääntöisesti valtio, kunnat, rahaautomaattiyhdistys, säätiöt ja yritykset. Hankkeita toteutetaan julkisen tahon, järjestöjen, seurakuntien, yrittäjien ja muiden tahojen yhteistyönä.28 Keskeisiä kansallisia toimijoita ikääntyneiden hoitotyön kehittämishankkeiden toteutuksessa ovat mm. Sosiaali- ja terveysministeriö, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, yksittäiset kunnat ja kuntayhtymät sekä kolmas sektori. Tällä hetkellä keskeisimmät valtakunnalliset kehittämishankkeet keskittyvät ikääntyneiden palvelujen parantamiseen (mm. Sosiaali- ja terveysministeriön Kaste-ohjelma), toimintakyvyn ylläpitämiseen (mm. Ikäinstituutin koordinoima Voimaa vanhuuteen – iäkkäiden terveysliikuntaohjelma ja Vanhustyön keskusliiton koordinoima Eloisa ikä-ohjelma) ja teknologian hyödyntämiseen (mm. Vanhustyön keskusliiton koordinoimat KÄKÄTE-projekti ja Kotiturva-hanke). Kolmas sektori on keskeinen toimija uusien toimintamallien kehittämisessä terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseksi. Sosiaali- ja terveyspolitiikan strategia nostaakin yhdeksi tavoitteeksi viranomaisten ja järjestöjen yhteisen toiminnan kehittämisen. Järjestöjen asema tulee vastaisuudessakin turvata sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämisessä.20 HOITOTYÖN TUTKIMUSSÄÄTIÖ | 30.3.2015 8 Aineisto ja menetelmät Katsauksen tarkoituksena on kuvata ikääntyneiden hoitotyön kehittämistarpeita Suomessa julkaistujen hoitotieteellisten tutkimusartikkeleiden ja väitöskirjojen pohjalta. Ikääntyneiden hoitotyön kehittämistarpeita kartoitettaessa haettiin vastausta kysymykseen: Mitkä ovat ikääntyneiden hoitotyön kehittämistarpeet aiempaan hoitotieteelliseen tutkimustietoon perustuen? Aineiston keruu Selvityksen aineistona ikääntyneiden hoitotyön kehittämistarpeiden osalta ovat ikääntyneiden hoitotyöhön liittyvissä, vuosina 2000–2014 julkaistuissa suomalaisissa hoitotieteellisissä tutkimusartikkeleissa (n=33) ja väitöskirjoissa (n=18) esiin nousseet ikääntyneiden hoitotyön kehittämistarpeet. Suomalaisia hoitotieteellisiä tutkimusartikkeleita julkaisevat Hoitotiede ja Tutkiva hoitotyö lehdet. Aineisto kerättiin manuaalisesti käymällä läpi Hoitotiede ja Tutkiva hoitotyö -julkaisujen vuosina 2000–2014 ilmestyneiden numeroiden sisällysluettelot sekä tekemällä tiedonhaut niiden suomalaisten yliopistojen tietokantoihin, joissa opiskellaan pääaineena hoitotiedettä: Itä-Suomen, Oulun, Tampereen ja Turun yliopistot sekä Åbo Akademi. Aineiston valinta tapahtui portaittain otsikon, asiasanojen, tiivistelmän ja koko tekstin perusteella29. Tutkimusten sisäänottokriteerinä oli, että artikkeleiden/tutkimusten tuli olla hoitotieteelliseen tutkimukseen perustuvia, ikääntyneiden hoitotyöhön liittyviä alkuperäislähteitä, joista on saatavilla koko teksti. Kiinnostuksen kohteena olivat ikääntyvät ja iäkkäät ihmiset, heidän terveyteensä ja terveyden edistämiseen sekä sairauksien hoitamiseen erilaisissa hoitamisen ympäristöissä liittyvät kehittämistarpeet, joten mukaan otetuissa tutkimuksissa tuli olla selkeästi ilmaistu näitä tarpeita. Ikääntyneellä tarkoitetaan tässä selvityksessä yli 65-vuotiasta henkilöä. Poissulkukriteerejä olivat tutkimuksen kohdistuminen myös muihin ikäluokkiin kuin yli 65-vuotiaisiin tai tutkimuksen kohdistuminen johonkin muuhun kuin hoitotyön kontekstiin tai näiden tietojen puuttuminen. Aineiston analysointi Aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysilla. Analyysin kohteena olivat tutkimuksissa esille nousseet ikääntyneiden hoitotyön kehittämistarpeet. Analyysiyksiköksi valittiin yksittäiset sanat tai lauseet, jotka antoivat tietoa ikääntyneiden hoitotyön kehittämistarpeista. Analyysi aloitettiin lukemalla aineisto huolellisesti läpi useampaan kertaan kokonaiskuvan muodostamiseksi. Tämän jälkeen tutkimuksissa esille nousseet ikääntyneiden hoitotyön kehittämistarpeet kerättiin taulukkoon, johon kirjattiin lisäksi tutkimuksen tekijä, tutkimuksen nimi, julkaisuvuosi, julkaisupaikka, tutkimuksen tarkoitus, tutkimusaineisto ja tutkimusmenetelmät.30 Kehittämistarpeet koodattiin ja pelkistettiin tiivistämällä lauseet aihetta kuvaaviksi ilmaisuiksi. Analyysia jatkettiin edelleen ryhmittelemällä yhteen samaan aihepiiriin kuuluvat ilmaisut alaluokiksi ja edelleen yläluokiksi, joiden kautta saatiin ikääntyneiden hoitotyön kehittämistarpeita kuvaavat pääluokat.30–32 HOITOTYÖN TUTKIMUSSÄÄTIÖ | 30.3.2015 9 Tulokset Selvityksen aineiston ikääntyneiden hoitotyön kehittämistarpeiden osalta muodostivat sisäänottokriteerit täyttävissä tutkimusartikkeleissa (liite 1) ja väitöskirjoissa (liite 2) esitetyt ikääntyneiden hoitotyön kehittämistarpeet. Mukaan otetuista tutkimusartikkeleista 24 on julkaistu Hoitotiedelehdessä ja yhdeksän Tutkiva hoitotyö-lehdessä. Väitöskirjat ovat Turun (7), Tampereen (6), Oulun (3) ja Itä-Suomen (2) yliopistoissa tehtyjä väitöstutkimuksia. Aineiston analyysi tuotti kuusi ikääntyneiden hoitotyön kehittämistarpeita kuvaavaa pääluokkaa: yhteistyö ikääntyneiden hoitotyössä, henkilöresurssit ikääntyneiden hoitotyössä, osaamisen kehittäminen ikääntyneiden hoitotyössä, ikääntyneiden kotihoito ja siirtyminen kodin ja laitoshoidon välillä, toimintakyvyn tukeminen ikääntyessä sekä potilasohjaus ikääntyneiden hoitotyössä. Yhteistyöhön liittyvät kehittämistarpeet Tutkimuksissa esille nousseet yhteistyöhön liittyvät kehittämistarpeet voidaan jakaa organisaatioiden väliseen yhteistyöhön33-35, moniammatilliseen yhteistyöhön36-39, ja omaisten, ikääntyneen ja terveydenhuollon väliseen yhteistyöhön35,37,40–42 liittyviksi (Kuvio 1). Yhteistyö oppilaitosten ja työelämän välillä Yhteistyö terveydenhuollon organisaatioiden välillä Moniammatillisen yhteistyön kehittäminen Organisaatioiden välinen yhteistyö Moniammatillinen yhteistyö Moniammatillisuuden tehostaminen Yhteistyö terveydenhuollon ammattilaisten ja ikääntyneen välillä Yhteistyö terveydenhuollon ammattilaisten ja omaisten välillä Yhteistyö ikääntyneiden hoitotyössä Ikääntyneen, omaisten ja terveydenhuollon ammattilaisten välinen yhteistyö Kuvio 1. Yhteistyöhön liittyvät kehittämistarpeet ikääntyneiden hoitotyössä. HOITOTYÖN TUTKIMUSSÄÄTIÖ | 30.3.2015 10 Organisaatioiden väliseen yhteistyöhön liittyviä kehittämistarpeita ovat koulutusorganisaatioiden ja käytännön työelämän välinen yhteistyö33 ja terveydenhuollon organisaatioiden välinen yhteistyö34– 35 . Koulutusorganisaatioiden ja työelämän välistä yhteistyötä voitaisiin lisätä ja kehittää esimerkiksi järjestämällä säännöllisiä käyntejä ikääntyneiden koteihin ja ikääntyneiden toimintakyvyn arviointia opiskelijoiden toimesta33. Terveydenhuollon organisaatioiden välistä yhteistyötä tulee lisätä kehittämällä aktiivisia yhteistyömalleja eri työyksiköiden ja organisaatioiden välille ja hyödyntämällä systemaattisemmin eri erikoisalojen ammattitaitoa potilaan hoidossa34-35. Erityisesti kotihoidossa tulisi kehittää moniammatillista työotetta38,43–44. Eri ammattiryhmien välistä yhteistyötä tulisi tehostaa ja osallistumista ikääntyneiden hoitotyöhön lisätä36–39. Myös pitkäaikaishoidossa olevien ikääntyneiden hoitotyössä moniammatillisuuden lisääminen nousi kehittämistarpeeksi39,45. Eri ammattiryhmien osallistumisen ikääntyneen hoitoon katsottiin lisäävän erilaisten toimintatapojen käyttöä39. Näistä yhtenä tulevaisuuden haasteena on yhteistyön lisäämisen myötä innovatiivisten teknologiasovellusten pysyvä käyttöönotto ikääntyneiden hoitotyössä45. Omaisten, ikääntyneen ja terveydenhuollon välisen yhteistyön kehittämistarpeiksi nousivat yhteistyö terveydenhuollon ammattilaisten ja ikääntyneen välillä35,41 sekä yhteistyö terveydenhuollon ammattilaisten ja omaisten välillä35,37,40–42. Tärkeänä nähtiin erityisesti ikääntyneen ja omaisten mahdollisuus tehdä yhteistyötä terveydenhuollon ammattilaisten kanssa35,37,40–42 ja mahdollisuus osallistua hoidon suunnitteluun ja toteutukseen41. Henkilöresursseihin liittyvät kehittämistarpeet Ikääntyneiden hoitotyön henkilöresursseihin liittyviä kehittämistarpeita tutkimuksissa nousi hoitohenkilöstön määrään34,46–47, henkilöstörakenteeseen48-49, työnjakoon34,49–53, työhyvinvointiin46,52 ja hoitotyön johtamiseen39,54 liittyen. Hoitohenkilöstön määrää olisi tarpeen kehittää34,47 ja huomioida henkilöstön määrä ja henkilöstörakenne hoitotyön resurssien käytössä46,48. Henkilöresurssien käyttöä tulisi kehittää mm. nimeämällä eri osaamisalojen vastuuhenkilöitä työyksiköihin (esimerkiksi haavanhoito, suun hoito, kuulon kuntoutus)34,44,50–51 ja kehittämällä omahoitajuutta ikääntyneiden hoitotyössä52. Ammattiryhmien välistä työnjakoa tulisi kehittää selkiyttämällä ammattihenkilöiden rooleja ja vastuuta53. Sairaanhoitajien roolia voisi vahvistaa ja ammattitaitoa hyödyntää aiempaa enemmän mm. muun henkilökunnan ohjaamisessa ja perehdyttämisessä49. Hoitotyön johtamiseen ja hoitotyöntekijöiden työhyvinvointiin tulee kiinnittää enemmän huomiota. Kehittämistarpeena nähtiin esimiesten hoitotyöntekijöille tarjoama tuki ja vahva johtaminen erityisesti ikääntyneiden laitoshoidon työyksiköissä39,54. Henkilöstön työhyvinvointia voisi parantaa takaamalla riittävät resurssit hoitotyöhön46,52 ja järjestämällä säännöllistä työnohjausta työssä jaksamisen tueksi52. HOITOTYÖN TUTKIMUSSÄÄTIÖ | 30.3.2015 11 Osaamisen kehittäminen ikääntyneiden hoitotyössä Osaamisen kehittäminen jakautui tutkimuksissa koulutuksen järjestämiseen, säännölliseen osaamisen arviointiin ja monipuolisten menetelmien hyödyntämiseen oppimisen tukena (Kuvio 2). Tutkimusten mukaan tarvetta on niin hoitajien perusopetuksen kehittämiselle46,48–49,51,55-58, kuin täydennyskoulutuksellekin34,37,44–47,50-52,54,57-65. Perusopetuksen kehittämiseksi olisi tarpeen arvioida kriittisesti hoitotyön perusopintojen koulutussisältöjä49. Jatkuvalla lisä- ja täydennyskoulutuksella tulisi puolestaan ylläpitää ja kehittää jo työssä olevien hoitotyöntekijöiden ammattitaitoa44,47,59. Perusopetuksen kehittäminen Jatkuvan koulutuksen mahdollistaminen lisä- ja täydennyskoulutuksena Koulutuksen järjestäminen Osaamisvaatimusten tarkastelu Hoitotyöntekijöiden ajantasaiset tiedot Säännöllinen osaamisen arviointi Osaamisen kehittäminen ikääntyneiden hoitotyössä Kouluttajien ajantasaiset tiedot Monipuolisten opetusmenetelmien hyödyntäminen Työkierto ja vierailut eri yksiköissä Monipuolisten menetelmien hyödyntäminen oppimisen tukemiseksi Koulutusmateriaalin tuottaminen Kuvio 2. Osaamisen kehittäminen ikääntyneiden hoitotyössä Osaamisen kehittämiseksi tulisi toteuttaa säännöllistä osaamisen arviointia tarkastelemalla osaamisvaatimuksia37,62, varmistamalla hoitotyöntekijöiden ja kouluttajien tietojen ajantasaisuus37,57–58 ja hoitotyöntekijöiden riittävä koulutustaso ikääntyneiden hoitotyössä48. Oppimisen tukemiseksi tulee HOITOTYÖN TUTKIMUSSÄÄTIÖ | 30.3.2015 12 hyödyntää monipuolisia, opiskelijalähtöisiä opetusmenetelmiä44,46,61 sekä tuoda kirjallista koulutusmateriaalia työntekijöiden saataville50. Lisäksi olisi tarpeen järjestää vierailuja toisiin työyksiköihin ja kannustaa työntekijöitä työkiertoon oman työyksikön ulkopuolelle59. Tutkimuksissa esille nousseet koulutustarpeet ikääntyneiden hoitotyössä liittyivät mm. potilasoikeuksiin ja hoitotyön etiikkaan49,54-55, ihmisen kohtaamiseen ja koskettamiseen40,52,56, 58, hoitoympäristöjen hyödyntämiseen ja kehittämiseen45,52, painehaavojen hoitoon ja kirjaamiseen50, huonokuuloisen ikääntyneen hoitotyöhön51, jalkaterveyden edistämiseen63-64, ikääntyneen potilaan kivun hoitoon65, ikääntyneiden suun hoitoon34, nostotekniikkaan hoitotyössä56,60 ja esimiesten johtamistaitoihin.46,57 Koulutuksen avulla katsottiin mahdolliseksi myös lisätä ikääntyneiden hoitotyön kiinnostavuutta hoitotyöntekijöiden ja opiskelijoiden keskuudessa luomalla myönteistä asennetta ja halua työskennellä ikääntyneiden parissa.57 Ikääntyneiden kotihoidon kehittäminen ja siirtyminen kodin ja laitoshoidon välillä Kotihoidon kehittämistarpeiksi nousivat kotihoidon järjestäminen sekä yksilöllisyyden ja asiakaslähtöisyyden huomioiminen kotihoidossa (Kuvio 3). Kotihoidon toimintakulttuuria tulisi kehittää tavoitteellisemmaksi, vaikuttavammaksi ja asiakaslähtöisemmäksi toiminnaksi38,53. Kotihoidon asiakkaille tulee tarjota yksilöllisesti räätälöityjä kotihoidon palveluita64, kuten säännöllisiä kotikäyntejä33 sekä mahdollistaa ikääntyneelle ja hänen läheisilleen toimiva kontakti terveydenhuollon ammattihenkilön kanssa asuinpaikasta riippumatta35,66. Kotihoidossa oleville muistipotilaille ja heidän läheisilleen tulee järjestää säännöllisesti kokonaisvaltainen terveydentilan arviointi64 ja kotihoidon asiakkaiden lääketieteellisten ongelmien hoitoon olisi kiinnitettävä aiempaa enemmän huomiota43. Yksilöllisyyden huomioiminen kotihoidossa Asiakaslähtöisyyden huomioiminen kotihoidossa Yksilöllisyys ja asiakaslähtöisyys kotihoidossa Kotihoidon kehittäminen Tavoitteellisuus ja vaikuttavuus kotihoidossa Kotona asumista tukevat palvelut Kotihoidon järjestäminen Teknologian hyödyntäminen kotihoidossa Kuvio 3. Kotihoidon kehittäminen. HOITOTYÖN TUTKIMUSSÄÄTIÖ | 30.3.2015 13 Kotona asumista voidaan tukea järjestämällä lyhytaikaisia laitoshoitojaksoja omaishoitajien jaksamisen tukemiseksi. Koti- ja laitosjaksot tulee järjestää perheen kannalta mielekkääksi kokonaisuudeksi ja kehittämiskohteena on erityisesti hoitojaksolle tulo- ja kotiinlähtövaiheen kehittäminen52. Siirtymävaiheen aikaiseen hoitotyöhön ja kotona selviytymisen arviointiin tulee kiinnittää tarkemmin huomiota myös siirryttäessä sairaalahoidosta takaisin kotiin. Mahdolliset toimintakyvyn muutokset tulee käydä yhdessä läpi ennen kotiutumista ja pohtia, miten ne vaikuttavat kotona selviytymiseen.35 Hoidon jatkuvuuden varmistamiseksi on tarpeen kehittää myös tiedonkulun menetelmiä kotihoidossa ja eri hoitoyksiköiden välillä53. Kotihoidon tueksi on saatavilla paljon erilaisia teknologisia ratkaisuja joiden kehittäminen ja hyödyntäminen nousivat esille yhtenä kehittämistarpeena.38,66 Geronteknologiaa tulee viedä entistä monipuolisemmin ikääntyneiden koteihin auttamaan mm. ikääntyneiden toimintakyvyn ylläpitämisessä.66 Yksilöllisyyttä ja asiakaslähtöisyyttä kotihoidossa voidaan tukea aiempaa enemmän vahvistamalla asiakkaan oman elämänsä asiantuntijuutta.53 Siirtymävaiheen aikaista hoitotyötä omasta kodista hoitokotiin pysyvästi muutettaessa tulee kehittää yhteistyössä ikääntyneen, omaisten ja sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön kanssa. Hoitoa suunnitellessa tulee huomioida myös kodin merkitys voimavarana yksityisyyden, oman elämän hallinnan ja ihmissuhteiden näkökulmasta. Tämä onnistuu parhaiten, mikäli ikääntyneen omahoitajana toimiva hoitokodin hoitaja vierailee ikääntyneen luona ennen muuttoa tai mahdollisimman pian muuton jälkeen. Ikääntyneellä tulee myös olla mahdollisuus vierailla uudessa asuinpaikassa ennen sinne muuttoa käytännön asioiden selvittämiseksi.67–68 Toimintakyvyn tukeminen ikääntyessä Fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen toimintakyvyn tukemisessa korostuivat fyysisen harjoittelun edistäminen, toiminnallisuuden tukeminen, virkistystoiminta, henkisten voimavarojen vahvistaminen emotionaalinen tuki, sosiaaliset suhteet ja vertaistuki (Kuvio 4). Ikääntyneiden fyysistä toimintakykyä voidaan tukea edistämällä fyysistä harjoittelua ja toiminnallisuutta. Päivittäisiin toimintoihin tarvittavan liikuntakyvyn säilyttämiseen sekä itsestä huolehtimisen- ja omatoimisuuden tukemiseen tulisi panostaa nykyistä enemmän.38,43 Fyysiseen harjoitteluun kotioloissa voitaisiin kannustaa mm. järjestämällä harjoitteluhetkiä median välityksellä ja pitämällä harjoittelupäiväkirjoja omahoidon tukena.69 HOITOTYÖN TUTKIMUSSÄÄTIÖ | 30.3.2015 14 Fyysisen harjoittelun edistäminen Toiminnallisuuden tukeminen Fyysisen toimintakyvyn tukeminen Virkistystoiminnan järjestäminen Henkisten voimavarojen vahvistaminen Psyykkisen toimintakyvyn tukeminen Toimintakyvyn tukeminen Emotionaalinen tuki Sosiaaliset suhteet Sosiaalisen toimintakyvyn tukeminen Vertaistuki Kuvio 4. Toimintakyvyn tukeminen ikääntyneiden hoitotyössä. Psyykkistä toimintakykyä tulee tukea aiempaa enemmän mm. vahvistamalla ikääntyneiden ja heidän läheistensä henkisiä voimavaroja.70–71 Hoitajien läsnäolo ja kannustus ovat tärkeitä toimintakyvyn edistämisessä.72 Emotionaalisen tuen merkitys korostuu entisestään esimerkiksi tilanteissa, joissa ikääntynyt on vailla toivoa. Näissä tilanteissa hoitotyöntekijä voi auttaa ikääntynyttä löytämään merkityksellisiä asioita ja kartoittamaan mahdollisuuksia ja unelmia.73 Psyykkisen toimintakyvyn ylläpitämiseksi on tärkeää kehittää ikääntyneille iloa ja hyvää mieltä tuottavaa toimintaa43 esimerkiksi harrastustoimintaan kannustamalla66 ja kehittämällä erilaisia auttamismenetelmiä psyykkisen toimintakyvyn tukemiseksi.74 Sosiaaliset suhteet ja tukiverkoston merkitys korostuvat ikääntyessä.73 Tukiverkoston puuttuessa tulee tukea ja apua järjestää ikääntyneelle hoitohenkilöstön toimesta71. Hoitotyöntekijöiden on tärkeää erottaa toisistaan myönteinen ja kielteinen yksinäisyys ja auttaa aiempaa aktiivisemmin ikääntyneitä ystävyyssuhteiden solmimisessa56. Yksi hyväksi havaittu sosiaalisen toimintakyvyn tukemisen muoto ovat vertaisryhmät joita tulisikin kehittää ja hyödyntää aiempaa aktiivisemmin ikääntyneiden keskuudessa.75–76 HOITOTYÖN TUTKIMUSSÄÄTIÖ | 30.3.2015 15 Tiedollinen tuki – potilasohjauksen kehittämistarpeet Ikääntyneiden potilasohjauksen kehittämistarpeet voidaan jakaa kuuluviksi ohjauksen järjestämiseen, potilaslähtöiseen ohjaukseen ja omaisten ohjaukseen (Kuvio 5). Ohjauksen järjestämiseen liittyviä kehittämistarpeita olivat ohjausmenetelmien kehittäminen sekä ohjauksen ajoituksen ja johdonmukaisuuden kehittäminen. Ohjausmenetelmiin liittyviä kehittämistarpeita olivat monipuolisten ohjausmenetelmien hyödyntäminen76, teknologian hyödyntäminen ohjauksessa, ryhmäohjauksen lisääminen ja kehittäminen69,76 ja kirjallisen ohjausmateriaalin hyödyntäminen ohjauksen tukena.51 Vertaistuki koettiin tärkeäksi ja sen edistämiseksi tulisi suosia nykyistä useammin mm. ryhmäohjausta ja kehittää ryhmäohjausmuotoja edelleen.69,75–76 Ohjauksen toteutuksessa tulee kehittää erityisesti ohjauksen yhdenmukaisuutta, oikeaa ajoitusta ja toistettavuutta sekä kiinnittää aiempaa enemmän huomiota ohjausaikaan ja -paikkaan.79 Potilaat tarvitsevat ohjausta heti oireiden ilmettyä, mutta myös koko sairastamisprosessin ajan. Hoidon ja ohjauksen jatkuvuus ja systemaattisuus tulee varmistaa huomioimalla jatkohoito ja ohjauksen jatkuvuus.69,76–77,80 Ohjauksen potilaslähtöisyyden kehittämiseksi tulee potilaalle antaa jo ohjausta suunniteltaessa aiempaa paremmat mahdollisuudet ilmaista omat tavoitteensa. Potilaan yksilölliset tarpeet ja elämänhistoria tulee huomioida tavoitteita laadittaessa. Tavoitteiden tulee olla selkeästi ilmaistu ja kaikkien osapuolten tulee sitoutua niihin.35,52,58–59,77-78 Lisäksi jo ohjausta suunniteltaessa tulee huomioida ikääntyneiden oppimisen erityispiirteitä sekä ikääntymisen mukana tuomat vanhentumiseen liittyvät erityispiirteet kuten heikentyneet aisti- ja muistitoiminnot.43,79 Potilaslähtöisyyden kehittämiseksi tulee myös huomioida ikääntyneiden tiedontarpeet ohjaukselle. Tässä katsauksessa esille nousseet yleiset tiedon tarpeet ohjaukselle liittyivät kotona selviytymisen tukemiseen57,64,69, omaan sairauteen, hoitovaihtoehtoihin ja apuvälineisiin51,69,77, lääkehoitoon69,80, kipuun ja kivunhoitoon69 sekä ikääntymiseen ja terveyden edistämiseen.43 Ikääntyneet tarvitsevat enemmän tietoa erilaisista mahdollisuuksista ja menetelmistä itsenäisen selviytymisen tueksi77, yksilölliseen tilanteeseen liittyvistä asioista, kuten omasta sairaudesta ja lääkehoidosta sekä siihen tehdyistä muutoksista ja mahdollisista lääkehoidon haittavaikutuksista.80 Useissa tutkimuksissa nousi esille tarve kehittää yhteistyötä ikääntyneen potilaan omaisten kanssa huomioimalla omaiset aiempaa paremmin osana hoito- ja ohjausprosessia jo alusta alkaen.37,40–41,52,64,68,70-71,79,81 Omaiset tulee ottaa huomioon ohjauksessa järjestämällä heille ohjausta41,42 ja ottamalla heidät mukaan myös ikääntyneen potilaan ohjaustilanteisiin41,69,79. Tulosten mukaan omaiset kaipaavat enemmän tietoa ja ohjausta potilaan sairaudesta ja ennusteesta sekä potilaan hoitosuunnitelmasta.70 Omaisten paremmalla huomioimisella ohjauksessa voidaan edistää hoidon jatkuvuutta41 ja omaisten jaksamista.81 HOITOTYÖN TUTKIMUSSÄÄTIÖ | 30.3.2015 16 Monipuolisten ohjausmenetelmien hyödyntäminen Teknologian hyödyntäminen ohjauksessa Ryhmäohjauksen lisääminen ja kehittäminen Ohjausmenetelmien kehittäminen Kirjallisen ohjausmateriaalin hyödyntäminen Ohjauksen varhainen aloittaminen Oikea-aikainen ohjaus Ohjauksen järjestäminen Ohjauksen ajoitus Säännöllinen ohjaus ja yhteydenpito Yhdenmukainen ohjaus Ohjauksen johdonmukaisuus Yhdenmukaiset ohjauskäytännöt Yksilöllisyyden huomioiminen ohjauksessa Ikääntymisen tuomien muutosten huomioiminen ohjauksessa Ohjauksen yksilöllisyys Tiedon tarve omasta sairaudesta ja hoitovaihtoehdoista Potilaslähtöisyys ohjauksessa Tiedon tarve kotona selviämisen tueksi Tietoa apuvälineistä Lääkehoitoon liittyvä tiedontarve Ikääntyneiden potilasohjauksen kehittäminen Ikääntyneiden tiedontarpeet ohjaukselle Kivunhoitoon liittyvä tiedontarve Ikääntymiseen ja terveyden/ sairaanhoitoon liittyvä tiedontarve Omaisten ohjaaminen Omaistenläsnäolon mahdollistaminen ohjauksessa Tietoa potilaan sairaudesta ja ennusteesta Omaisten huomioiminen ohjauksessa Omaisten ohjaus Omaisten tiedontarpeet Tietoa potilaan hoitosuunnitelmasta Kuvio 5. Ikääntyneiden potilasohjauksen kehittäminen. HOITOTYÖN TUTKIMUSSÄÄTIÖ | 30.3.2015 17 Pohdinta Tulosten tarkastelua Ikääntyneiden hoitotyön keskeisiksi kehittämistarpeiksi nousivat yhteistyö, henkilöresurssit, osaamisen kehittäminen, ikääntyneiden kotihoito ja siirtyminen kodin ja laitoshoidon välillä, toimintakyvyn tukeminen ikääntyessä ja potilasohjaus ikääntyneiden hoitotyössä. Tulokset myötäilevät Sosiaali- ja terveysministeriön ja Kuntaliiton2 laatimaa laatusuositusta hyvän ikääntymisen turvaamiseksi ja palvelujen parantamiseksi. Laatusuositus on nostanut keskeisiksi sisällöiksi osallisuuden ja toimijuuden, asumisen ja elinympäristön, terveen ja toimintakykyisen ikääntymisen turvaamisen, palvelujen kehittämisen, hoidon ja huolenpidon turvaajat sekä johtamisen Myös sosiaali- ja terveyspoliittinen strategia nostaa esille mm. hyvinvoinnin aktiivisen edistämisen suuntaamalla painopistettä entistä enemmän ehkäisevään toimintaan, palvelujärjestelmän kehittämisen ja asiakaslähtöisyyden huomioimisen, ikääntyneiden itsenäisen elämän ja toimintakyvyn tukemisen sekä elinympäristön laadun parantamisen. Linjausten toimeenpanossa korostetaan eri toimijoiden välistä yhteistyötä.20 Yhteistyö ikääntyneiden hoitotyössä on moniulotteista. Tämän selvityksen esille nostamat kehittämistarpeet liittyivät organisaatioiden väliseen, ammattiryhmien väliseen sekä asiakkaan, omaisen ja terveydenhuollon ammattilaisen väliseen yhteistyöhön. Organisaatioiden välisen yhteistyön kehittämistarpeeksi nousi mm. hoitotyön koulutuksen ja työelämän välinen yhteistyö. Koulutuksen ja työelämäyhteistyön järjestämisestä on nykyisin säädetty myös ammattikorkeakoululaissa82 ja se on nostettu esille Opetus- ja kulttuuriministeriön koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmassa.83 Vuonna 2009 Valtiontalouden tarkastusviraston toimesta tehdyssä tarkastuksessa selvitettiin, miten työelämälähtöisyys toteutuu ammattikorkeakoulutuksessa. Selvityksessä havaittiin, että työelämäyhteistyön syventämiseksi kaivataan konkretisoituja toimintasuunnitelmia.84 Lehtonen85 on tutkinut työelämälähtöistä koulutusmallia sosiaali- ja terveysalalla. Tutkimuksen mukaan työ-elämälähtöinen koulutusmalli mahdollisti tehokkaasti kaikkien osapuolten osaamisen lisäämisen sekä toi helpotusta kiireeseen työyksiköissä. Yhteistyö hyödytti työelämäosapuolta myös uusien työntekijöiden rekrytoinnissa.86 Opiskelu osastoilla opettajan ohjauksessa auttoi tutkitun tiedon sitomista käytännön hoitotyöhön. Se myös auttoi työelämän tarpeiden ennakoinnissa ja oli merkityksellinen opettajien ammatillisen osaamisen kehittämisessä.85 Laapio ym.87 ovat todenneet opiskelijoiden odottavan opettajien siirtävän tutkimustietoa heille ja käytännön hoitotyöhön sekä itsensä että opiskelijoiden kautta ja ylläpitävän ammattitaitoaan käytännön työelämäjaksojen avulla. Yhteiskunnalliset muutokset, kuten taloudelliset ja asiantuntijuuteen liittyvät vaatimukset pakottavat sosiaali- ja terveydenhuollon etsimään uusia keinoja nouseviin vaatimuksiin vastaamiseksi. Yhteistyön kehittäminen on yksi keino, mutta sen toimivuuden edellytyksenä on jatkuva vuorovaikutus ja yhteistyösuhteen kehittäminen eri toimijoiden kesken.85–86 Yhteistyön avulla voidaan saavuttaa tehokasta resurssien käyttöä, välttää päällekkäisyyksiä ja lisätä palvelujen jatkuvuutta.53 HOITOTYÖN TUTKIMUSSÄÄTIÖ | 30.3.2015 18 Moniammatillisen yhteistyön lisääminen ja kehittäminen38,43–44 sekä ikääntyneen, hänen omaistensa ja terveydenhuollon ammattilaisten välisen yhteistyön kehittäminen35,41–42 nousevat kehittämistarpeiksi erityisesti kotihoidossa. Kotihoidon palvelut ovat yhä enenevässä määrin hajautettu eri toimijoille ja liian usein hoitotyössä puuttuvat yhteiset, konkreettiset tavoitteet, jotka ovat kaiken toiminnan perusta. Palvelujen suunnittelun, toteutuksen ja arvioinnin keskiössä tulee olla asiakkaan tarpeet ja voimavarat, joiden pohjalta laadittuihin tavoitteisiin pyritään yhdessä eri ammattiryhmien tuomaa asiantuntijuutta hyödyntäen. Kotihoidon käytäntöjä on vielä kehitettävä, jotta asiakkaiden sosiaaliset oikeudet ja ammattiryhmien välinen yhteinen hoitovastuu toteutuvat.53,88 Kotihoidon kehittäminen ja laitoshoidon vähentäminen ovat yksi ajankohtaisimmista ikääntymispoliittisista linjauksista Suomessa. Kotihoidon toimintakulttuurin kehittäminen tavoitteellisemmaksi, vaikuttavammaksi ja asiakaslähtöisemmäksi toiminnaksi ovat tarpeen38,53, jotta ikääntymispoliittiset tavoitteet olisi mahdollista saavuttaa. Valtiontalouden tarkastusviraston vuonna 2010 tekemän tarkastuksessa havaittiin, että kotihoito ei toteudu ikääntyneiden palvelujen laatusuositusten mukaisesti. Resurssien todettiin olevan riittämättömät turvaamaan kotihoidolle asetettuja tavoitteita ja henkilöstön vähyyteen oli jouduttu vastaamaan heikentämällä palveluita. Tämä tarkoitti usein mm. kuntouttavan työotteen puuttumista. Itsenäistä selviytymistä ja elämänlaatua edistävät palvelut oli resurssien puutteessa siirretty pois kotihoidon palveluista. Tarkastuksen päätuloksena oli, että resurssit eivät olleet linjassa kotihoidolle asetettujen tavoitteiden kanssa.89 Vuonna 2013 voimaan tullut vanhuspalvelulaki velvoittaa kuntia toteuttamaan ikääntyneiden hoidon ja huolenpidon ensisijaisesti kotona.5 Painopisteen siirtyessä kotihoitoon, nousee ikääntyneiden kokonaisvaltaisen toimintakyvyn tukeminen aiempaa tärkeämmäksi kehittämiskohteeksi.38,43,75–76 Ikääntyneiden toimintakyvyn ylläpitämisen ja parantamisen on todettu olevan haasteellinen tehtävä erityisesti maissa, joissa ikääntyneen väestön osuus on suuri.90 Toimintakyvyn tukemisessa keskeistä on ikääntyneen omien voimavarojen tunnistaminen sekä yhdessä tekeminen.91 Kehittämistarpeena fyysisen toimintakyvyn tukemiseksi nousi mm. teknologian hyödyntäminen harjoittelun tukena. Fyysiseen harjoitteluun voitaisiin kannustaa esimerkiksi järjestämällä ikääntyneille median välityksellä tapahtuvia harjoitteluhetkiä.69 Myös erilainen virkistystoiminta tukee psyykkisen toimintakyvyn ohella lisäksi fyysistä ja sosiaalista toimintakykyä. Ikääntyneitä tulee kannustaa harrastustoimintaan66 sekä hoitotyöntekijöiden osalta hyödyntää voimavaroja vahvistavaa työotetta ikääntyneiden hoitotyössä.91 Eloranta53 on todennut ikääntyneiden toivovan työntekijöiltä psykososiaalista tukea. Tällaisten asiakkaiden tunnistaminen ja auttaminen edellyttää luottamuksellista hoitosuhdetta ja kiireetöntä ilmapiiriä. Tämä ei kuitenkaan toteutunut, sillä työntekijät joutuivat tasapainoilemaan organisaation normien, säästöjen ja asiakkaiden toiveiden välillä sen sijaan, että palveluissa olisi huomioitu asiakkaiden elämäntilanne ja yksilölliset tarpeet.53,78 Erityisesti ikääntyneiden, joilla ei ole toimivaa tukiverkostoa, tulee saada tukea ja apua hoitohenkilöstöltä71 ja hoitotyöntekijöiden tulee tukea ikääntyneitä aiempaa aktiivisemmin ystävyyssuhteiden solmimisessa56. Hyväksi havaittu toimintakyvyn muoto ovat myös vertaisryhmät, joita tulee kehittää ja hyödyntää aiempaa aktiivisemmin erilaisissa elämäntilanteissa olevien ikääntyneiden keskuudessa.75–76 HOITOTYÖN TUTKIMUSSÄÄTIÖ | 30.3.2015 19 Laadukkaalla potilasohjauksella tuetaan ikääntyneen toimintakykyä antamalla ikääntyneelle tiedollista tukea. Tässä selvityksessä nousi esille runsaasti potilasohjaukseen liittyviä kehittämistarpeita. Myös aiemmat tutkimukset ovat nostaneet esille tarpeen kiinnittää erityishuomiota ikääntyneiden potilaiden ohjaukseen, erityisesti ohjauksen sisällön, toteutuksen ja ymmärrettävyyden suhteen.92–93 Ohjauksella voidaan lisätä potilaan ymmärrystä sairauttaan kohtaan ja ohjauksen avulla potilas oppii taitoja itsensä hoitamiseen ja saa tietoja joita hän voi soveltaa erilaisissa tilanteissa ja ongelmien ratkaisussa. Tämä toimii voimaannuttavana ja terveyttä edistävänä voimavarana.92,94 Ohjauksen keskeiseksi tiedontarpeeksi nousi mm. lääkehoidon ohjaus. Myös Gerlander ym.95 ovat nostaneet yhdeksi ikääntyneiden hoitotyön keskeisimmäksi haasteeksi lääkehoidon puutteellisen toteutumisen. On arvioitu, että vain puolet potilaista käyttää lääkkeitään annettujen ohjeiden mukaisesti. Potilasohjauksella voidaan auttaa potilasta ymmärtämään, miksi lääkehoito on juuri hänen kohdallaan tärkeää, mitä lääkehoitoon liittyy, miten se toteutetaan ja miten sitä pitäisi seurata.95 Potilasohjauksen merkitys ja annetun ohjauksen ymmärtäminen korostuvat erityisesti hoidon painopisteen siirtyessä yhä enemmän avoterveydenhuoltoon.93,96–99 Ennen vanhuspalvelulain voimaantuloa vuonna 2013 tehdyssä vanhustenhoidon tilaa koskevassa selvityksessä todettiin tarpeelliseksi kehittää kotiin annettavien palvelujen monipuolisuutta, hallinnonalat ylittävää yhteistyötä ja henkilöstövoimavarojen kohdentamista.100 Vanhuspalvelulain voimaantulon jälkeen tehdyssä selvityksessä (2014) todettiin, että suuria muutoksia kotihoidon toteuttamisessa ei tuolla aikavälillä ollut tapahtunut. Kehittämistarpeeksi nousivat erityisesti saattohoidon, muistisairauksien ja kuntoutuksen osaamisen lisääminen.101 Riittävän osaamisen takaamiseksi ikääntyneiden hoitotyöhön tulee kiinnittää huomiota hoitotyön perusopetuksen järjestämiseen46,48–49,51,55–58 sekä osaamisen kehittämiseen ja ylläpitämiseen jatkuvalla lisä- ja täydennyskoulutuksella.44,47,59 Ikääntyneiden hoitotyössä tulee turvata riittävä koulutustaso48 ja opetussisältöjä tulee arvioida kriittisesti49,102, sillä hoitotyöntekijöiden osaamisen on todettu vaikuttavan merkittävästi ikääntyneiden hoitotyön laatuun ja palveluiden vaikuttavuuteen.21 Tietojen ajan tasalla pitäminen on haasteellista niin hoitotyöntekijöille kuin kouluttajillekin.37,57–58 Jatkuvasti muuttuvat oppimistarpeet ja nopean kehityksen aiheuttama tiedon määrä edellyttävät jatkuvaa oman osaamisen arviointia.37,57 Säännöllisen osaamisen arvioinnin ja osaamisvaatimusten tarkastelun tulisi ohjata täydennyskoulutuksen suunnittelua ja toteutusta.37,58,62 Myös aiemmissa tutkimuksissa on todettu tarpeelliseksi kehittää menetelmiä joiden pohjalta täydennyskoulutusta voitaisiin suunnata oikein osaamisen tunnistamiseen ja ammattitaidon ylläpitämisen varmistamiseen perustuen.7,103–105 Oppimisen tukemiseksi tulee hyödyntää monipuolisia, opiskelijalähtöisiä opetusmenetelmiä.44,46,61 Dickerson106 ja Pakkonen ym.16 ovat todenneet opetusmenetelmillä olevan merkitys oppimisen tukemisessa ja sitä kautta myös hoitajien tutkitun tiedon käytön edistämisessä. Terveydenhuollon täydennyskoulutus on tarpeellisuutensa lisäksi myös lakisääteistä toimintaa. Suomessa laki terveydenhuollon ammattihenkilöistä107 velvoittaa terveydenhuollon ammattihenkilöt ylläpitämään ja kehittämään ammattitaitoaan, ja työnantajan järjestämään työntekijälle edellytykset tarvittavaan ammatilliseen täydennyskoulutukseen osallistumiselle. Vuonna 2014 tehdyn HOITOTYÖN TUTKIMUSSÄÄTIÖ | 30.3.2015 20 selvityksen mukaan sairaanhoitajien kuuden päivän lakisääteinen täydennyskoulutus ei kuitenkaan toteutunut.108 Usein laadukkaan hoitotyön toteuttamisesta puhuttaessa vedotaan resursseihin ja niiden puutteeseen. Myös tässä selvityksessä henkilöresurssit nousivat yhdeksi keskeiseksi kehittämistarpeeksi. Henkilöresurssien kehittämistarpeet kohdistuvat hoitohenkilöstön määrään34,46–47, henkilöstörakenteeseen48-49, työnjakoon34,49-53, työhyvinvointiin46,52 ja hoitotyön johtamiseen.39,54 Sairaanhoitajille (2014) tehdyn työn vetovoimaisuutta ja työhyvinvointia koskevan kyselyn tulokset nostavat esille mm. työvoimapulan.108 Henkilöstömitoituksen tavoitteeksi on säädetty 0,5 hoitajaa asiakasta kohden. Vanhuspalvelulain toimeenpanon seurantatutkimuksessa suunnitellun ja toteutuneen henkilöstömitoituksen todettiin siirtyneen parempaan suuntaan.100 Opetus- ja kulttuuriministeriö on koulutuksen kehittämissuunnitelmassaan83 huomioinut henkilöstön riittävyyden iäkkäiden hoitotyössä lisäämällä koulutuspaikkoja. Olisi kuitenkin tarpeen kiinnittää huomiota myös osaamiskuvausten määrittelyyn, jotta opiskelijoiden kiinnostusta ikääntyneiden hoitotyöhön saataisiin lisättyä.21 Myös sairaanhoitajien työolobarometrin tulokset tukevat käsitystä siitä, että uuden sukupolven sairaanhoitajat kaipaavat tiedollisia haasteita, tahtovat tehdä työnsä hyvin ja kehittyä työssään.108 Alan vetovoimaisuuden lisäämiseksi ja ammattitaitoisen työvoiman turvaamiseksi sosiaalija terveydenhuollon organisaatioiden on kiinnitettävä huomiota myös hyvään ja toimivaan työympäristöön sekä johtamiseen. Työhyvinvointia lisäämällä alalle saataisiin houkuteltua sitoutuneita ja osaavia työntekijöitä, joiden työpanos näkyy parempina hoitotuloksina ja parantaa näin myös tuottavuutta toimivien ja näyttöön perustuvien käytäntöjen jalkautuessa hoitotyön käytäntöön.108 Jatkossa on tarpeen kartoittaa tarkemmin vanhustyöhön liittyviä toimijoita ja ikääntyneiden parissa tehtävää kehittämistoimintaa käytettävissä olevien resurssien suuntaamiseksi mahdollisimman tehokkaasti ja käytäntöjen yhtenäistämiseksi. Tämä parantaa myös tiedon laatua ja yhtenäistää toimintakäytäntöjä kansallisella tasolla. Tällä hetkellä toiminta on pirstaloitunutta ja on mahdollista, että samanlaisia kehittämishankkeita työstetään useampien toimijoiden toimesta. Useimmiten kehittämistoiminnan tuloksena syntyneet toimintamallit ovat hyödynnettävissä myös muissa toimintaympäristöissä, jolloin käytettävissä olevat voimavarat voidaan käyttää tehokkaammin hyödyksi. Esimerkkinä tällaisesta yhteistyöstä ovat Hoitotyön tutkimussäätiön koordinoimat Käsihygienia hoitoon liittyvien infektioiden ehkäisyssä ja Kaatumisten ehkäisy -hankkeet. Oulun yliopistollisessa sairaalassa kehitetty käsihygienian jatkuvan seurannan malli on otettu käyttöön jo useammissa terveydenhuollon yksiköissä samoin kuin Kuopion yliopistollisessa sairaalassa kehitetty toimintamalli kaatumistapaturmien ehkäisyyn. Kuten ikääntyneiden hoitotyön kehittämistarpeena, myös jatkotutkimuksen ja kehittämistoiminnan osalta on tarpeen lisätä yhteistyötä eri tieteenalojen kesken. Tarvitaan siis paitsi monitieteellistä tutkimusta, myös jo olemassa olevan tietopohjan laajempaa kartoitusta. Tämä raportti antaa tietoa ikääntyneiden hoitotyön kehittämistarpeista hoitotieteellisen tutkimustiedon valossa. Laajemman kokonaiskuvan saamiseksi on tarpeen kartoittaa muiden tieteenalojen tuottamia tutkimuksia sekä kansainvälistä tutkimustietoa ikääntyneiden hoitotyöstä. HOITOTYÖN TUTKIMUSSÄÄTIÖ | 30.3.2015 21 Tässä katsauksessa saatuja tuloksia voidaan hyödyntää kehitettäessä laadukkaampaa ja ikääntyneen henkilön tarpeista lähtevää hoitotyötä. Tuloksia voidaan hyödyntää myös kehitettäessä ikääntyneiden hoitotyön opetussisältöjä hoitotyön perus- ja täydennyskoulutuksessa. Moneen, tässäkin selvityksessä esille nousseeseen, hoitotyön kehittämistarpeeseen voidaan vaikuttaa melko pienillä muutoksilla. Avainasemassa ovat osaaminen ja asenteet. Tulosten luotettavuus Selvityksen tulosten luotettavuutta lisää tiedonhaun tarkka toteutus. Aineiston haku tapahtui manuaalisesti, joten kaikki rajauksen mukainen lähdeaineisto huomioitiin aineiston valinnassa. Tiedonhaku on raportoitu tarkasti ja mahdollisimman kattavan tiedonhaun varmistamiseksi väitöskirjojen osalta on oltu yhteydessä eri yliopistojen informaatikoihin. Valittu aineisto on esitetty liitteenä olevissa taulukoissa, joten lukijan on mahdollista perehtyä aineistoon tarkemmin. Aineisto rajattiin hoitotieteellisiin Hoitotiede ja Tutkiva hoitotyö -lehdissä julkaistuihin tutkimusartikkeleihin ja hoitotieteen tieteenalalla julkaistuihin väitöskirjoihin. Ulkopuolelle jäivät näin ollen muiden tieteenalojen tuottamat väitöstutkimukset ja muissa lähteissä julkaistut tutkimusartikkelit ikääntyneiden hoitotyöhön liittyen. Nykyisin tieteellisiä artikkeleita julkaistaan enenevässä määrin myös kansainvälisissä julkaisuissa, joten näiden julkaisujen jääminen ulkopuolelle heikentää osaltaan tulosten luotettavuutta. Aineiston valinnassa ongelmallista oli se, että tutkimusartikkelin tai väitöskirjan nimestä tai tiivistelmästä tuli ilmetä, että tutkimus liittyi ikääntyneiden hoitotyöhön. On siis mahdollista, että pois rajautui aiheeseen liittyvää aineistoa, koska tutkimusartikkelin tai väitöskirjan nimi ei viitannut tutkimuksen kohdistuvan ikääntyneiden hoitotyöhön. Aineiston rajaaminen yli 65-vuotiaisiin osoittautui myös ongelmalliseksi sen suhteen, että osassa tutkimuksia ei ollut tehty ikärajausta vaan kohderyhmä oli valikoitunut muuten kuin ikärajauksen kautta109. Tästä johtuen ulkopuolelle jäi mm. muistisairauksiin liittyviä tutkimuksia, joissa kohderyhmänä olivat myös muut kuin yli 65-vuotiaat. HOITOTYÖN TUTKIMUSSÄÄTIÖ | 30.3.2015 22 Johtopäätökset Tämän katsauksen perusteella voidaan esittää seuraavat johtopäätökset: 1. Laadukas ja kustannustehokas ikääntyneiden hoitotyö edellyttää moniulotteista yhteistyötä yli organisaatiorajojen. 2. Ikääntyneet henkilöt ja heidän omaisensa tulee huomioida aiempaa paremmin hoitotyön suunnittelussa ja toteutuksessa. 3. Ikääntyneiden hoitotyössä käytettävissä olevien henkilöresurssien käyttöön tulee kiinnittää entistä enemmän huomiota. Erityisesti ammattiryhmien välistä työnjakoa ja vastuualueita tulee tarkastella ja järkevöittää. 4. Ikääntyneiden hoitotyön vetovoimaisuutta tulee lisätä osaamisvaatimuksia tarkentamalla ja tarjoamalla laadukasta ikääntyneiden hoitotyön perusopetusta. 5. Hoitotyöntekijöiden työhyvinvointiin tulee kiinnittää aiempaa enemmän huomiota. 6. Ikääntyneiden hoitotyössä toimiville hoitotyöntekijöille tulee järjestää jatkuvaa osaamiskartoituksiin perustuvaa täydennyskoulutusta. 7. Ikääntyneiden kotihoidon kehittäminen kohti ikääntymispoliittisia tavoitteita vaatii laajamittaista tarkastelua toimivien käytäntöjen rakentamiseksi ja käyttöön ottamiseksi. 8. Ikääntyneiden kokonaisvaltaista toimintakykyä tulee tukea yksilölliseen toimintakyvyn laaja-alaiseen arviointiin perustuen. 9. Potilasohjausta ikääntyneiden hoitotyössä tulee kehittää yksilöllisemmäksi ja asiakaslähtöisemmäksi toiminnaksi jossa on huomioitu myös ohjauksen jatkuvuus. 10. Innovatiivisten teknologisten ratkaisujen kehittäminen ja aktiivisempi hyödyntäminen ikääntyneiden hoitotyössä on osa ikääntyneiden hoitotyön tulevaisuutta. 11. Jatkossa tulisi kartoittaa tarkemmin vanhustyön eri toimijoita ja ikääntyneiden parissa tehtävää kehittämistyötä käytettävissä olevien resurssien suuntaamiseksi ja toimintakäytäntöjen yhtenäistämiseksi. HOITOTYÖN TUTKIMUSSÄÄTIÖ | 30.3.2015 23 Lähteet 1. 2. 3. 4. 5. 6. 7. 8. 9. 10. 11. 12. 13. 14. 15. 16. 17. 18. 19. 20. 21. 22. 23. 24. 25. 26. 27. 28. 29. 30. 31. 32. 33. 34. ETENE (2011) Sosiaali- ja terveysalan eettinen perusta. Etene-julkaisuja 32. pdf-dokumentti http://www.etene.fi/c/document_library/get_file?folderId=63023&name=DLFE-2903.pdf katsottu 16.2.2015 STM & Kuntaliitto (2013) Laatusuositus hyvän ikääntymisen turvaamiseksi ja palvelujen parantamiseksi. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2013:11. pdf-dokumentti http://www.stm.fi/c/document_library/get_file?folderId=6511564&name=DLFE-26915.pdf katsottu 4.3.2015. Hoitotyön tutkimussäätiö (2015) Näyttöön perustuva toiminta. www-dokumentti http://www.hotus.fi/hotus-fi/nayttoon-perustuva-toiminta katsottu 16.2.2015, päivitetty 12.2.2015 Tilastokeskus (2012) Väestöennuste 2012-2060. www-dokumentti http://www.stat.fi/til/vaenn/2012/vaenn_2012_2012-09-28_fi.pdf katsottu 5.2.2015. Laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista 28.12.2012/980 www-dokumentti https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2012/20120980 Terveydenhuoltolaki 1236/2010. www-dokumentti. https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2010/20101326 Koskinen M-K & Nordström S (2013) Tiedolla ja taidolla sosiaali- ja terveydenhuollon työelämään. Tehyläistä koulutuspolitiikkaa 2013-2017. www-dokumetti. http://www.tehy.fi/@Bin/24868693/465474+tiedolla+ja+taidolla+LOW+nettiin.pdf Holopainen A, Junttila K, Jylhä V, Korhonen A & Seppänen S (2013) Johda näyttö käyttöön hoitotyössä. Fioca OY, Helsinki. Brown C. E, Wickline M. A. Ecoff L. & Glaser. D. (2008) Nursing practice, knowledge, attitudes and perceived barriers to evidence-based practice at an academic medical center. Journal of Advanced nursing 65(2), 371–381. Özdemir L. & Akdemir N (2009) Turkish nurses’ utilization of research evidence in clinical practice and influencing factors. International Nursing Review 56, 319–325. Eizenberg MM. (2010) Imple-mentation of evidence based nursing practice: nurses` personal and professional factors? Journal of Advanced Nursing 67(1), 33-42. Sari D, Turgay A S, Genc R E & Bozkurt o D (2012) Research activities and perceptions of barriers to research utilization among Turkish nurses. The Journal of Continuing Education in Nursing 43(6), 251-258. Moloney C.V. (2013) Behavioural intention and user acceptance of research evidence for Queensland nurses: Provision of solutions from the clinician. Nurse Education in Practice 13:310-16. Thorsteinsson H (2013) Icelandic Nurses’ Beliefs, Skills, and Resources Associated with Evidence-Based Practice and Related Factors: A National Survey. Worldviews on Evidence-Based Nursing, 2013; 10:2, 116–126. Timonen L & Eriksson E (2007) Hoitajien täydennyskoulutus yliopistollisen keskussairaalan kirurgisissa työyksiköissä. Tutkiva Hoitotyö 5(4), 21–28. Pakkonen M, Salminen L & Hupli M (2010) Täydennyskoulutusopiskelijoiden käsityksiä tutkitun tiedon käytöstä hoitotyössä – edistäviä ja estäviä tekijöitä. Tutkiva Hoitotyö 8(3), 30-37. Adams S, Pitts J, Wynne J, Yawm B, Diamond E, Lee S, Dellert E & Hanania N (2012) Effect of a Primary Care Continuing Education Program on Clinical Practice of Chronic Obstructive Pulmonary Disease: Translating Theory Into Practice. Mayo Clinic Proceedings 87(9), 862-870. International Council of Nurses (2012) Closing the gap: From evidence to action. pdf-dokumentti http://www.icn.ch/images/stories/documents/publications/ind/indkit2012.pdf katsottu 16.2.2015. Hoitotyön tutkimussäätiö (2013) Hoitotyön suositus. Käsikirja hoitotyön suositusten laadintaan. Pdf-dokumentti http://www.hotus.fi/system/files/Suosituskasikirja_2013.pdf STM (2010) Sosiaalisesti kestävä Suomi 2020 – Sosiaali- ja terveyspolitiikan strategia. Sosiaali- ja terveysministeriö. Koskinen S, Sievers A, Leino-Kilpi H & Suhonen R (2013) Keskustelua iäkkäiden hoitotyön osaamisesta ja alan vetovoimaisuuden lisäämisestä. Gerontologia 3, 305–308. Suomen perustuslaki 11.6.1999/731 www-dokumentti http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19990731?search[type]=pika&search[pika]=perustuslaki Valtioneuvoston kanslia (2009) Ikääntymisraportti. Kokonaisarvio ikääntymisen vaikutuksista ja varautumisen riittävyydestä. Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja 1/2009. Helsinki: Valtioneuvoston kanslia. Laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista annetun lain muuttamisesta 1351/2014. www-dokumentti http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2014/20141351 Voutilainen P (2014) Iäkkäiden ihmisten palvelut. Teoksessa Sote-uudistuksen vaikutusten ennakkoarviointi. Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos. pdf-dokumentti https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/115008/URN_ISBN_978-952-302-1761.pdf?sequence=1 katsottu 4.3.2015. Erhola M, Vaarama M, Pekurinen M, Jonsson P-M, Junnila M, Hämäläinen P, Nykänen E & Linnosmaa J (2014) Soteuudistuksen vaikutusten ennakkoarviointi. Terveyden ja Hyvinvoinnin laitos. Juvenes Print – Suomen yliopistopaino Oy. STM (2015) Sote-uudistus. Sosiaali- ja terveysministeriön www-sivut. http://www.stm.fi/vireilla/kehittamisohjelmat_ja_hankkeet/palvelurakenneuudistus katsottu 4.3.2015 päivitetty 26.2.2015. Kivelä S-L & Vaapio S (2011) Vanhana tänään. Suomen senioriliike ry. Hirsjärvi S, Remes P & Sajavaara P (2003) Tutki ja Kirjoita. Dark Oy, Vantaa. Polit D & Beck C (2012) Nursing research. Generating and Assessing Evidence for Nursing Practice. Wolters Kluwer Health, Lippincott Williams & Wilkins. China. Kyngäs H & Vanhanen L (1999) Sisällön analyysi. Hoitotiede 11(1), 3-12. Tuomi J & Sarajärvi A (2013) Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. Hansaprint Oy, Vantaa. Roine K, Kaunonen M & Tarkka M-T. (2000) Säännöllisiä sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita käyttämättömien yli 75-vuotiaiden vanhusten kotona selviytyminen. Hoitotiede 12(6), 312–321. Pirilä R. (2002) Laitoshoidossa olevien vanhusten suun hoito. Väitöskirja. Turun yliopisto. HOITOTYÖN TUTKIMUSSÄÄTIÖ | 30.3.2015 24 35. Koponen L. (2003) Iäkkään potilaan siirtyminen kodin ja sairaalan välillä. Substantiivinen teoria selviytymisestä ja yhteistyöstä. Väitöskirja. Tampereen yliopisto. 36. Paasivaara L. (2003) Vanhusten hoitotyön kulttuurisen identiteetin muotoutuminen 1960-luvulta 2000-luvulle. Tutkiva hoitotyö 1(3), 17–22. 37. Routasalo P, Arve S, Aarnio M & Saarinen T. (2003) Sairaanhoitajien ja perushoitajien hoitotyö iäkkään potilaan kuntoutumisen edistämisessä. Tutkiva hoitotyö 1(1), 24–30. 38. Paasivaara L. (2004) Kotihoito hoitotieteellisten opinnäytetöiden perusteella. Tutkiva hoitotyö 2(1), 29–34. 39. Saarnio R. (2009) Fyysisten rajoitteiden käyttö vanhusten laitoshoidossa. Väitöskirja. Oulun yliopisto. 40. Liponkoski R & Routasalo P. (2001) Iäkkään kuntoutuspotilaan saama emotionaalinen tuki sairaalahoitojakson aikana. Hoitotiede 13(5), 258–265. 41. Haapaniemi H & Routasalo P. (2009) Iäkkään potilaan ja hänen omaisensa toiminta potilaan kuntoutumisen edistämisessä sairaanhoitajien näkökulmasta. Hoitotiede 21(1), 34–44. 42. Lehtiranta S, Leino-Kilpi H, Koskenniemi J, Jartti L, Hupli M, Stolt M & Suhonen R. (2014) Muistisairaan henkilön kotoa laitoshoitoon siirtymistä jouduttavat tekijät. Hoitotiede 26(2), 113–124. 43. Valta A. (2008) Iäkkäiden päivittäinen suoriutuminen kotona. Teoreettinen malli iäkkäiden kotona asuvien päivittäisestä suoriutumisesta kotisairaanhoitajien ja iäkkäiden näkökulmasta. Väitöskirja. Tampereen yliopisto. 44. Kuusela M, Hupli M, Johansson K & Eloranta S. (2010) Moniammatillinen osaaminen iäkkään kotihoidon asiakkaan fyysisen toimintakyvyn tukemisessa. Hoitotiede 22(2), 96–107. 45. Elo S, Saarnio R & Isola A. (2013) Hoitajien näkemyksiä muistisairaan fyysisestä hoitoympäristöstä. Tutkiva hoitotyö11(3), 17–25. 46. Isola A, Backman K, Saarnio R & Paasivaara L. (2005) Hoitotyön edistykselliset toiminnat haasteellisen käyttäytymisen kohtaamisessa dementoituvan potilaan hoidossa. Hoitotiede 17(3), 145–154. 47. Voutilainen P, Isola A & Backman K. (2005) Laadulla on tekijänsä – Katsaus ikääntyneiden parissa toimivan henkilöstön määrään ja rakenteeseen. Hoitotiede 17(3), 166–175. 48. Muurinen S. (2003) Hoitotyö ja hoitohenkilöstön rakenne vanhusten lyhytaikaisessa laitoshoidossa. Tampereen yliopisto. 49. Saarnio R, Sarvimäki A, Laukkala H & Isola A (2013) Iäkkäiden muistisairaiden henkilöiden hoitotyössä toimivien hoitajien käsitys omastatunnosta. Hoitotiede 25(1), 62–76. 50. Hietanen H, Asko-Seijavaara S & Eriksson E. (2000) Painehaavojen paikallishoito terveyskeskuksen vanhuspotilailla. Hoitotiede 12(6), 322–331. 51. Salmela M. (2007) Perusterveydenhuollossa toimivien hoitajien rooli, kyvyt ja koulutustarve vanhusten kuulonkuntoutuksessa. Tutkiva hoitotyö 5(2), 29–34. 52. Salin S. (2008) Lyhytaikaisen laitoshoidon reaalimalli vanhuksen kotihoidon osana. Väitöskirja. Tampereen yliopisto. 53. Eloranta S. (2009) Supporting Older People’s Independent Living at Home Through Social And Health Care Collaboration. Väitöskirja. Turun Yliopisto. 54. Saarnio R, Mustonen U & Isola A. (2011) Dementoituvan vanhuksen haasteellinen käyttäytyminen laitoshoidossa: esiintymismuodot, yleisyys ja hoitajien toimintatavat. Hoitotiede 23(1), 46–56. 55. Haapsaari H, Katajisto J & Välimäki M. (2000) Lähihoitaja- ja sairaanhoitajaopiskelijoiden käsityksiä laitoshoidossa olevan vanhuspotilaan itsemääräämisoikeudesta. Hoitotiede 12(2), 55–65. 56. Parkkila M, Routasalo P. & Välimäki M. (2000) Kuvaileva tutkimus pitkäaikaisessa laitoshoidossa olevan potilaan yksinäisyydestä. Hoitotiede 12(1), 26–35. 57. Routasalo P. (2002) Sairaanhoitajan asennoituminen iäkkääseen kuntoutuspotilaaseen ja kuntoutumista edistävään hoitotyöhön. Hoitotiede 14(5), 254–263. 58. Savikko N. (2008) Loneliness of older people and elements of an intervention for its alleviation. Väitöskirja. Turun yliopisto 59. Teeri S. (2007) Ethical problems in long-term institutional care of older patients in the field of integrity. Väitöskirja. Turun yliopisto. 60. Fagerström V & Tamminen-Peter L. (2010) Potilasnostimien ergonomia ja käytettävyys vanhustyössä. Hoitotiede 22(2), 118–128. 61. Turjamaa R, Hartikainen S & Pietilä A-M. (2011) Kotona asuvien iäkkäiden ihmisten voimavarat –systemoitu kirjallisuuskatsaus. Tutkiva hoitotyö 9(4), 4-13. 62. Suhonen R, Stolt M, Gustafsson M-L, Katajisto J & Puro M. (2012) Ikääntyneiden ihmisten hoitotyössä työskentelevien hoitajien työtyytyväisyys. Hoitotiede 24(1), 27–37. 63. Stolt M. (2013) Foot health in older people – Development of a preventive, evaluative instrument for nurses. Väitöskirja. Turun yliopisto. 64. Stolt M, Suhonen R, Koskenniemi J, Hupli M, Katajisto J & Leino-Kilpi H. (2014) Läheisen kuormittuneisuus muistipotilaiden kotihoidossa. Hoitotiede 26(2), 125–135. 65. Rantala M. (2014) Nurses’ evaluations of postoperative pain management in patients with dementia. Väitöskirja. Itä-Suomen yliopisto. 66. Elo S. (2006) Teoria pohjoissuomalaisten kotona asuvien ikääntyneiden hyvinvointia tukevasta ympäristöstä. Väitöskirja. Oulun yliopisto. 67. Klemola A, Nikkonen M, Pietilä A-M & Hautala-Jylhä P-L (2005) Elämä hoitokodissa: Haastattelututkimus vanhusten toiveista. Tutkiva Hoitotyö 3(3), 5-11. 68. Klemola A. (2006) Omasta kodista hoitokotiin. Etnografia keskipohjalaisten vanhusten siirtymävaiheesta. Kuopion yliopisto. 69. Nikkola R. (2013) Polven nivelrikon sairastaminen iäkkään potilaan ja läheisen kokemana. Väitöskirja. Tampereen yliopisto. 70. Mäkinen B. (2002) Iäkkään potilaan omaisena erikoissairaanhoidossa, omaisen, lääkärin ja sairaanhoitajan näkökulma. Väitöskirja. Turun yliopisto. HOITOTYÖN TUTKIMUSSÄÄTIÖ | 30.3.2015 25 71. Nuutinen H-L & Raatikainen R. (2005) Omaisten osallistuminen hoitoon ja osallistumiseen saatu tuki vanhusten pitkä-aikaisessa laitoshoidossa. Hoitotiede 17(3), 131-144. 72. Haapaniemi H, Routasalo P & Arve S. 2006. Sairaanhoitajat ja perushoitajat iäkkään aivoverenkiertohäiriöpotilaan kuntoutumisen edistäjinä. Hoitotiede 18(4), 197–208. 73. Pyykkö, V. (2003) "If only I could" ~ "There is always a loophole" Hope and hopeless-ness experienced by the severely depressive and non-depressive elderly. Turun yliopisto. 74. Ravelin T. 2008. Tanssiesitys auttamismenetelmänä dementoituvien vanhusten hoitotyössä. Oulun yliopisto. 75. Routasalo P, Mäkinen B & Pitkälä K. (2007) Luopuminen ikääntyneiden henkilöiden ryhmäkeskusteluissa. Hoitotiede 19(5), 248–258. 76. Hyttinen H & Kanerva A-M. (2011) Iäkkään lonkkamurtumapotilaan ohjaus –systemoitu kirjallisuuskatsaus. Tutkiva hoitotyö 9(2), 12–20. 77. Salonen P, Kaunonen M & Tarkka M-T. (2005) Veteraanien tyytyväisyys kuntoutukseen ja kuntoutuksen vaikutukset heidän toimintakykyynsä. Hoitotiede 17(5), 282–293. 78. Eloranta S, Arve S, Viitanen M, Iso-aho H & Routasalo P. 2012. Ikäihmisten psyykkinen hyvinvointi ja psyko-sosiaalisen tuen toteutuminen koti-hoidossa. Hoitotiede 24(1), 14–26. 79. Isola A, Backman K, Saarnio R, Kääriäinen M & Kyngäs H. (2007) Iäkkäiden kokemuksia saamastaan potilasohjauksesta erikoissairaanhoidossa. Hoitotiede 19(2), 51–62. 80. Laapotti-Salo A & Routasalo P. (2004) Iäkkään potilaan tieto omasta sairaudesta, hoidostaan ja kotiutussuunnitelmastaan. Tutkiva hoitotyö 2 (1), 23–28. 81. Tapio K. (2004) Rakasta, kärsi ja kirjoita. Tutkimus dementoitunutta puolisoaan hoitaneiden naisten ja miesten hoitokokemuksesta. Väitöskirja. Tampereen yliopisto. 82. Ammattikorkeakoululaki 932/2014. www-dokumentti http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2014/20140932 83. Opetus- ja kulttuuriministeriö. (2011) Koulutus ja tutkimus vuosina 2011-2016. Kehittämissuunnitelma. www-dokumentti: http://www.minedu.fi/OPM/Koulutus/koulutuspolitiikka/asiakirjat/Kesu_2011_2016_fi.pdf. Katsottu 11.2.2015, 84. Valtiontalouden tarkastusvirasto (2009) Ammattikorkeakoulutuksen työelämälähtöisyyden kehittäminen. Valtiontalouden tarkastusviraston tuloksellisuustarkastuskertomus 188/2009. www-dokumentti http://www.vtv.fi/files/1783/1882009_AMKkoulutuksen_tyoelamalahtoisyyden_kehittaminen_NETTI.pdf. Katsottu 11.2.2015. 85. Lehtonen P. (2014) Koulutuksen järjestäjien ja työelämäedustajien yhteistyö sosiaali- ja terveysalalla. Tapaustutkimukseen pohjautuva substantiivinen teoria. Väitöskirja. Tampereen yliopisto. http://tampub.uta.fi/bitstream/handle/10024/95226/978-951-44-9430-7.pdf?sequence=1 86. Häggman-Laitila A & Rekola L. (2012) Työelämän ja ammattikorkeakoulun kumppanuus. Analyysi edistävistä ja estävistä tekijöistä. Janus 20(3), 249–267. http://www.sosiaalipoliittinenyhdistys.fi/janus/0312/Janus_03_2012_Haggman-Laitila_Rekola.pdf Laapio E, Koivula M, Salminen L. (2014) Tutkimustiedon käyttö hoitotyön opetuksessa opiskelijoiden arvioimana. Hoitotiede 26(1), 50–62. 87. Tepponen M. (2009) Kotihoidon integrointi ja laatu. Väitöskirja. Kuopion yliopisto. http://epublications.uef.fi/pub/urn_isbn_978-951-27-1301-1/urn_isbn_978-951-27-1301-1.pdf 88. Valtiontalouden tarkastusvirasto (2010) Vanhuspalvelut. Säännöllinen kotihoito. Valtiontalouden tarkastusviraston tuloksellisuuskertomus 214/2010. Edita Prima Oy, Helsinki. 89. Heikkinen E, Era P, Heikkinen R-L, Rantakokko M, Ruoppila I, Suominen H. (2013) Ikääntymistä ja toimintakykykä koskevien tutkimusten tavoitteet, asetelmat ja toteuttaminen. Gerontologia 27(4), 341–365. 90. Heinola R & Luoma M-L. (2007) Toimintakyky ja elämänlaatu. Teoksessa Heinola, R. (toim.) Asiakaslähtöinen kotihoito -opas ikääntyneiden koti-hoidon laatuun. Jyväskylä: Gummerus kirjapaino Oy, 36–51. 91. Kaakinen P. (2013) Pitkäaikaissairaiden aikuisten ohjauksen laatu sairaalassa. Väitöskirja. Oulu. Oulun yliopisto. http://herkules.oulu.fi/isbn9789526202495/isbn9789526202495.pdf 92. Eloranta S, Katajisto J & Leino- Kilpi H. (2014) Toteutuuko potilaslähtöinen ohjaus hoitotyöntekijöiden näkökulmasta? Hoitotiede 1: 63 - 71. Sastamala. Vammalan Kirjapaino Oy. 93. Kääriäinen M. (2007) Potilasohjauksen laatu: Hypoteettisen mallin kehittäminen. Väitöskirja. Oulun yliopisto. 94. Gerlander M, Kivinen T, Isotalus P & Kettunen T. (2013) Potilaan osallistuminen lääkehoidosta keskustelemiseen. Tutkiva Hoitotyö 2, 14–22. 95. Kanste O, Lipponen K, Kyngäs H & Ukkola L (2007) Potilasohjauksen kehittäminen alueellisena verkostoyhteistyönä yli organisaatiorajojen. Tutkiva hoitotyö 3, 30–33. 96. Alastalo H, Noro A, Mäkelä M & Finne-Soveri H. (2014) Kunnissa valmiudet toteuttaa vanhuspalvelulakia lisääntyneet – Vanhuspalvelulain toimeenpanon seurantatutkimus. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. 97. Finne-Soveri H, Mäkelä M, Noro A, Nurme P & Partanen S. (2014) Vanhusten hoidon kustannustehokkuutta ja laatua voidaan parantaa. Lääkärilehti 69(50–52), 3467–3473. 98. Finne-Soveri H, Mäkelä M, Noro A & Tepponen M. (2014) Kotihoitoon on panostettava, jotta huonokuntoinenkin voi voida hyvin ja kuntoutua omassa kodissaan. Case Eksote. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. 99. Noro A, Mäkelä M, Finne-Soveri H & Alastalo H. (2014) Henkilöstörakenne on vahvistunut ympärivuorokautisessa hoidossa vuodesta 2013 vuoteen 2014 - Vanhuspalvelulain toimeenpanon seurantatutkimus. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. HOITOTYÖN TUTKIMUSSÄÄTIÖ | 30.3.2015 26 100. Noro A, Alastalo H, Finne-Soveri H & Mäkelä M. (2015) Kotihoidon toimintamallit ja henkilöstö vuonna 2014. Vanhuspalvelulain toimeenpanon seurantatutkimus. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Helsinki. www-dokumentti http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/125601/Tutkimuksesta%20tiiviisti_2_2015_09022015.pdf?sequence=3 101. Eriksson K, Isola A, Kyngäs H, Leino-Kilpi H, Lindström U, Paavilainen E, Pietilä A-M, Salanterä S, Vehviläinen-Julkunen K & Åstedt-Kurki P. (2007) Hoitotiede. WSOY Oppimateriaalit Oy, Helsinki. 102. Mäkipeura J, Meretoja R, Virta-Helenius M & Hupli M. (2007) Sairaanhoitaja neurologisessa toimintaympäristössä. Ammatillinen pätevyys, toiminnan tiheys ja täydennyskoulutuksen haasteet. Hoitotiede 19(3), 152-162. 103. McCoy C. (2009) Professional Development in Rural Nursing: Challenges and Opportunities. The Journal of Continuing Education in Nursing. 40(3), 128-131. 104. Salminen H & Miettinen M. (2012) Ammatillisen osaamisen kehittäminen – ikääntyvien ja nuorien hoitajien näkökulma. Tutkiva Hoitotyö 10(1), 4-11. 105. Dickerson P. (2003) 10 tips to help learning. Journal for Nurses in Staff Development 19(5), 240-246. 106. Laki terveydenhuollon ammattihenkilöistä 28.6.1994/559. www-dokumentti https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1994/19940559 107. Hahtela N. (2015) Sairaanhoitajien työolobarometri 2014. Sairaanhoitajaliiton julkaisu 26.1.2015. www-dokumentti https://sairaanhoitajat.fi/wp-content/uploads/2015/01/Sairaanhoitajien-ty%C3%B6olobarometri-2014.pdf 108. Kurikkala P, Kääriäinen M, Kyngäs H & Elo S. (2015) Hoitoon sitoutumisen edistämiseksi toteutetut interventiot ja niiden vaikutukset ikääntyneillä –integroitu katsaus. Hoitotiede 27(1), 3-17. HOITOTYÖN TUTKIMUSSÄÄTIÖ | 30.3.2015 27 LIITE 1 ARTIKKELI TARKOITUS AINEISTO MENETELMÄT KESKEISET TULOKSET (56) Parkkila M, Routasalo P & Välimäki M. 2000 Kuvata pitkäaikaisessa laitoshoidossa olevan iäkkään potilaan kokemuksia yksinäisyydestä hoitoympäristössä. Yhden sairaalan kuuden osaston 16 yksinäisyyttä kokeneen potilaan haastattelut. Teemahaastattelut. Aineiston analyysi sisällön erittelyllä. Kehittämisajatuksia: Hoitotyön koulutuksessa syytä kiinnittää huomiota hoitotilanteissa tapahtuvan kosketuksen ja nostotekniikan opettamiseen. Hoitotyöntekijät voisivat tukea aiempaa aktiivisemmin luonnollisten ystävyyssuhteiden solmimista laitoksen sisällä. Hoitajien tärkeää tunnistaa milloin yksinäisyys myönteistä ja milloin kielteistä. (55) Haapsaari H, Katajisto J & Välimäki M. 2000 Kuvata lähi- ja sairaanhoitajaopiskelijoiden käsityksiä laitoshoidossa olevan vanhuspotilaan itsemääräämisoikeudesta. Aineisto kerättiin yhden sosiaali- ja terveydenhuolto-oppilaitoksen opiskelijoilta (n=120, vastaus% 95). Aineiston keruu kyselylomakkeella. (33) Roine K, Kaunonen M & Tarkka M-T. 2000 Selvittää mitä yhteistä on niillä 75-vuotta täyttäneillä vanhuksilla jotka selviytyvät kotona ilman säännöllisiä kunnallisen kotisairaanhoidon tai kotiavun palveluita. Tutkimuksessa tarkastellaan erityisesti vanhusten kotona selviytymistä, vanhusten toimintakykyä ja voimavaroja. Aineisto (n=198) kerättiin haastatteluilla. Otoksen muodostivat kaikki kaupungin keskustan alueella asuvat yli 75-v asukkaat jotka eivät käyttäneet kunnallisen kotiavun tai kotisairaanhoidon palveluita säännöllisesti (N=200). Puolistrukturoitu kyselylomake (haastattelu). Analysointi tilastollisin menetelmin. Kehittämisajatuksia: (50) Hietanen H, Asko-Seijavaara S & Eriksson E. 2000 Selvittää terveyskeskusten vuodeosastoilla olevien liikuntakyvyttömien vanhuspotilaiden painehaavojen ominaisuuksia ja asteita sekä niiden paikallishoitoa ja haavatilanteen muuttumista kolmen kuukauden aikana. Seurattavana 28 63–92vuotiasta painehaavapotilasta joista ¾ naisia. Seuranta-aika 3kk. Aineisto kerättiin kolmen tutkimuslomakkeen avulla (kehitetty tätä tutkimusta varten). Aineisto analysoitiin sekä määrällisesti (frekvenssit) että laadullisesti (sisällön analyysi). Kehittämisajatuksia: (40) Liponkoski R & Routasalo P. 2001 Selvittää iäkkäiden kuntoutuspotilaiden saamaa emotionaalista tukea sairaalahoidon aikana ja tuen antajien verkostoa. Tutkimukseen osallistui 30 kuntoutusvaiheessa olevaa yli 70-vuotiasta potilasta sairaalan kahdelta osastolta. Teemahaastattelu. Kehittämisajatuksia: Aineisto analysoitiin teema-alueittain käyttäen sisällön analyysia. Tiedon lisääminen emotionaalisen tuen merkityksestä koulutuksen ja tutkimuksen avulla. Sairaalan henkilökunnan ja omaisten yhteistyötä voisi kehittää ja laajentaa tekemään emotionaalisesta tuesta johdonmukaista, jatkuvaa ja riittävää. (57) Routasalo P. 2002 Saada tietoa siitä miten akuuttihoitotyössä työskentelevät sairaanhoitajat asennoituvat iäkkäisiin kuntoutuspotilaisiin sekä kuntoutumista edistävään hoitotyöhön ja erityisesti iäkkäiden potilaiden kuntoutumista edistävään hoitotyöhön. Yhden yliopistollisen keskussairaalan operatiivisen ja konservatiivisen hoidon osastojen sairaanhoitajat (N=200), vastausprosentti 76. Aineisto kerättiin i tse laaditulla kyselylomakkeella. Analyysi tilastomenetelmin. Kehittämisajatuksia: Tuottaa ymmärtävää ja tulkitsevaa tietoa vanhusten hoitotyön muotoutumisesta 60-luvulta 2000-luvulle. Kuvailla mikä oli keskeistä vanhusten hoitotyön sisällössä ja luonteessa ja millaiseen arvo- ja tietoperustaan hoito- Aineistona hoitotyön viralliset dokumentit ja muistitietoaineistot. Yhdeksän apu- perus ja lähihoitajakoulutuksen saaneiden haastattelut. Historiantutkimus. Dokumentti- ja muistitietoaineisto analysoitiin systematisoivaan tulkintaan perustuen. (36) Paasivaara L. 2003 Aineiston analyysi tilastollisin menetelmin. Kehittämisajatuksia: Koulutuksessa on syytä käsitellä miten potilasoikeusasioita tulisi huomioida käytännön hoitotyössä. Opetukseen tulisi sisällyttää potilaan kompetenssin arviointia ja tietoa siitä miten alhainen kompetenssin taso saattaa vaikuttaa potilaan itsemääräämiseen. Säännöllisin kotikäynnein voidaan tukea vanhusten kotona selviytymistä. Koulutusorganisaation ja sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyön lisääminen. Esim. säännölliset opiskelijakäynnit vanhusten koteihin jolloin vanhusten toimintakykyä ja terveydentilaa voidaan seurata. Koulutuksen lisääminen. Toimipisteisiin nimetty haavanhoidon vastuuhenkilö. Yhteiset kirjalliset ohjeet painehaavojen hoidosta ja tarkoituksenmukaisista apuvälineistä. Yhteinen haavaluokituksen käyttö ja hoitolinjat sekä kirjaaminen. Sairaanhoitajakoulutuksen haasteena luoda ja ylläpitää myönteistä asennetta ja halua työskennellä ikääntyneiden potilaiden kanssa. Tietojen ajan tasalla pitäminen haaste sairaanhoitajille, esimiehille ja kouluttajille. Kehittämisajatuksia: 2000-luvulla vanhusten hoitotyö monimuotoistuu; pyritään siirtymään hoito- ja palvelujärjestelmien ehdoilla tarjotuista palveluista kohti vanhuksen yksilöllisiä tarpeita. Tämä vaatii yhä tehokkaampaa ammattiryhmien välistä yhteistyötä, ammatillisen osaamisen uudenlaisia yhdistelmiä ja yhteisen vastuun HOITOTYÖN TUTKIMUSSÄÄTIÖ | 30.3.2015 28 LIITE 1 työ kunakin aikana perustui. (37) Routasalo P, Arve S, Aarnio M & Saarinen T. 2003 (80) Laapotti-Salo A & Routasalo P. 2004 Selvittää mitä iäkäs potilas tietää sairaudestaan, hoidostaan ja kotiutussuunnitelmastaan. lisäämistä. Kohderyhmänä erikoissairaanhoidon osaston hoitajat. 20 interventiokeskustelua. Toimintatutkimus. Aineistona tutkijan päiväkirjamerkinnät sekä hoitajien palaute. Analyysi induktiivinen sisällön analyysi. Kehittämisajatuksia: Aineisto kerättiin teemahaastatteluilla (n=17) vähintään 70-v sairaalapotilailta, 12 naista, viisi miestä. Aineisto kerättiin teemahaastatteluilla (n=17). Aineiston analysointi sisällön analyysilla. Kehittämisajatuksia: hoitotyö iäkkään potilaan kuntoutumisprosessissa vaatii hoitajilta monipuolista osaamista. johdonmukaista toimintaa, yhteistyötä omaisten ja hoitoon osallistuvien muiden ammattihenkilöiden kanssa sekä oman työn jatkuvaa arviointia ja kehittämistä. Ikääntyneille potilaille annettavan lääkehoidon ohjauksen tulee sisältää tietoa haittavaikutuksista jotta he osaavat tunnistaa ne ja kertoa niistä hoitavalle lääkärille. Potilaille on oikeus tietää heille tehdyistä lääkityksen muutoksista ja tiedon antajan tulee varmistaa että potilaat ymmärtävät saamansa tiedon. Potilailla tulee olla mahdollisuus ilmaista omat tavoitteensa. Hoitajat voisivat nykyistä aktiivisemmin tiedottaa potilaita, osaston tiedottamiseen liittyvät periaatteet tulisi olla selvitetty. Hoidon ja kotiutuksen suunnittelu yhdessä potilaan kanssa. Jatkohoidon / kotona selviytymisen huomioiminen alusta saakka. (38) Paasivaara L. 2004 Kuvata kotihoitoa asiakkaiden, heidän omaistensa ja hoitajien näkökulmasta Suomessa vuosina 1997–2003 tehtyjen hoitotieteellisten opinnäytetöiden pohjalta. Aineistona aiheeseen liittyvät kotihoidosta tai kotisairaanhoidosta tehdyt suomalaiset hoitotieteelliset opinnäytetyöt vuodesta 97- kesään 2003. 31 Pro Gradua, 1 lisensiaatintutkimus, 2 väitöskirjaa. Opinnäytetyöt analysoitiin sisällön analyysilla. Kehittämisajatuksia: (67) Klemola A, Nikkonen M, Pietilä A-M & Hautala-Jylhä P-L. 2005 Selvittää hoitopaikkaa kotonaan odottavien vanhusten toiveita elämästään uudessa asuinpaikassa. Osa laajempaa etnografista selvitystä, jonka tavoitteena luoda sosiaali- ja terveydenhuoltoon yhteinen toimintamalli jonka avulla hoitohenkilöstö tukee vanhuksia näiden siirtyessä kodista hoitokotiin. Tutkimuksessa haastateltiin kahtatoista naista ja kahta miestä iältään 76-96-vuotiaita. Avaintiedonantajia kolme. Haastattelututkimus. Haastattelun tukena havainnointi ja päiväkirja. Analyysina laadullinen sisällönanalyysi. Kehittämisajatuksia: (71) Nuutinen H-L & Raatikainen R. 2005 Kuvata omaisten osallistumista vanhusten hoitoon vanhainkodeissa ja terveyskeskussairaaloiden pitkäaikaishoidon osastoilla sekä omaisten saamaa tukea hoitoon osallistumisessa. Lisäksi hoitoon osallistumisen ja Tutkimusjoukkona Helsingissä sosiaaliviraston kolmessa vanhainkodissa, terveysviraston kolmessa terveyskeskussairaalassa pitkäaikaishoidon osastoilla sekä yhdessä yksityi- Aineisto kerättiin postikyselyllä (vastausprosentti 58). Analyysi tilastollisin menetelmin. Kehittämisajatuksia: Kotihoitoon kehittämisen lähtökohtana ovat yhteiskunnan esittämät tavoitteet joissa korostuvat asiakaslähtöisyys, omatoimisuuden vahvistaminen, hoidon vaikuttavuus ja moniammatillisuus tavoitteena kotihoidon laatu ja tehokkuus. Kotihoidon haasteina myös teknologian hyödyntäminen ja moniammatillisen yhteistyön tehostaminen. Tulosten mukaan on tärkeää että hoitajat tukevat siirtymävaiheesta alkaen vanhusten itsemääräämisoikeutta näiden muuttaessa uuteen asuinpaikkaan. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että hoitokodeissa hoidon suunnittelun tulisi pohjautua vanhuksen kodille antamaan merkitykseen. Vaikuttaisi, että tämä tapahtuu parhaiten jos hoitokodin hoitaja vierailee vanhuksen luona ennen muuttoa tai mahdollisimman pian muuton jälkeen. Vanhuksen kotona käyneen hoitajan tulisi toimia tämän omahoitajana muuton jälkeen. Erityisen tärkeää on tarkastella kodinomaisuutta yksityisyyden, oman elämän hallinnan, ja ihmissuhteiden näkökulmasta. Vanhuksella tulisi myös olla mahdollisuus vierailla uudessa asuinpaikassa ennen sinne muuttoa käytännön asioiden selvittämiseksi. Omaisten osallistumista voitaisiin ilmeisesti lisätä antamalla heille enemmän tukea ja vahvistamalla heidän henkilökohtaisia voimavarojaan. Niille joilta puuttuu omaisen tuki ja apu järjestetään vastaavaa palvelua HOITOTYÖN TUTKIMUSSÄÄTIÖ | 30.3.2015 29 LIITE 1 tuen saamisen sekä taustatekijöiden välisiä yhteyksiä. sessä vanhainkodissa asuvien omaiset (N=611). Osa dementoituvien potilaiden haasteellista käyttäytymistä ja fyysisten pakotteiden käyttöä koskevaa tutkimusprojektia. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kuvailla laadullisesti hoitajien käyttämiä hoitotyön edistyksellisiä toimintoja. Aineisto kerättiin seurantatutkimukseen osallistuneilta osastoilta. Haastateltiin kaikki (n=62) ko. osastoilla dementoituvien hoitotyöhön osallistuvat henkilöt. (47) Voutilainen P, Isola A & Backman K. 2005 Kuvata henkilöstömitoitusten ja ikääntyneiden hoitotyön laadun yhteyksiä pitkäaikaisessa laitoshoidossa, laitoshoidossa toimivan henkilöstön määrän ja rakenteen kehitystä ajanjaksolla 1990-2001 sekä henkilöstön määrää suhteessa asukkaiden määrään laitoshoidossa. Haun tuloksena 51 artikkelia joista rajaamisen jälkeen jäljellä 7 artikkelia jotka käsittelivät henkilöstömitoitusten ja hoitotyön laadun yhteyksiä ikääntyneiden laitoshoidossa. Kirjallisuuskatsaus. Aineisto haettiin Medline- ja CINAHLtietokannoista sekä Cochrane kirjastosta. Kehittämisajatuksia: (77) Salonen P, Kaunonen M & Tarkka M-T. 2005 Kuvata veteraanien tyytyväisyyttä kuntoutusjaksoonsa ja kuntoutuksen vaikutuksia fyysiseen, psyykkiseen ja sosiaaliseen toimintakykyyn heidän itsensä kokemana. Kyselylomakkeilla kerätty aineisto (n=144) Aineisto kerättiin kyselylomakkeilla (postikysely). Analyysi tilastomenetelmin (SPSS). Kehittämisajatuksia: Juvani S, Isola A & Kyngäs H. 2006. Pohjoissuomalaisten ikääntyneide n kokemuksia hyvinvointia tukevasta symbolisesta ympäristöstään. Hoitotiede 18 (1), 25-36. Kuvata yli 65-vuotiaiden ikääntyneiden hyvinvointia tukevaa symbolista ympäristöä. Aineisto kerättiin v. 2003 teemahaastattelemalla 39 Oulun ja Lapin läänin alueen ikääntynyttä Teemahaastattelut. Aineiston analysointi aineistolähtöisellä sisällönanalyysilla. Kehittämisajatuksia: (72) Haapaniemi H, Routasalo P & Arve S. 2006 Tunnistaa aivoverenkiertohäiriöpotilaan kuntoutumista edistäviä hoitotyön menetelmiä ja kuvata sairaanhoitajan ja perushoitajan toimintaa potilaan kuntoutumisessa. Aineisto kerättiin sairaanhoitajilta ja perushoitajilta (n=16) kyselylomakkeella. Interventiotutkimus. Kehittämisajatuksia: Intervention (kehittämiskeskustelut) jälkeen lomakekysely hoitajille (sis. avoimia kysymyksiä). Aineisto analysoitiin sisällön analyysilla. Hoitajan toiminta iäkkään kuntoutuspotilaan toimintakyvyn edistämisessä edellyttää fyysisen tuen lisäksi hoitajan läsnäoloa ja kannustusta. (79) Isola A, Backman K, Saarnio R, Kääriäinen M & Kyngäs. 2007 Kuvata iäkkäiden potilaiden kokemuksia erikoissairaanhoidossa saamansa potilasohjauksen edellytyksistä, toiminnasta ja hyödyistä. Aineisto kerättiin yliopistollisen sairaalan eri osastoilla ja poliklinikoilla hoidetuilta 65 vuotta täyttäneiltä potilailta kyselylomakkeella (n=203) Kyselylomakkeessa strukturoituja ja strukturoimattomia kysymyksiä. Aineisto analysoitiin määrällisen aineiston osalta tilastollisin menetelmin (SPSS) ja laadullinen aineisto induktiivisella sisällön analyysilla. Kehittämisajatuksia: (46) Isola A, Backman K, Saarnio R & Paasivaara L. 2005 henkilökunnan toimesta. Aineisto kerättiin avoimilla haastatteluilla ja analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysilla. Kehittämisajatuksia: Hoitohenkilökunnan perus- ja täydennyskoulutuksessa opetusmenetelmien painottuminen persoonan hyödyntämiseen hoitotyössä tiedon välittämisen sijaan. Osastonhoitajien rooli tärkeä joten johtamiskoulutukseen kiinnitettävä huomiota. Resurssien käytön osalta on tärkeitä kiinnittää huomiota henkilöstön määrään, koulutukseen, sekä työhyvinvointiin eikä niinkään kalliisiin ratkaisuihin fyysisen hoitoympäristön kohentamiseksi. Ikääntyneiden palveluissa toimivan henkilöstön määrää ja osaamista tulisi kehittää jatkuvasti ja systemaattisesti. Asiakkaiden tyytyväisyyttä kuntoutusjaksoonsa voidaan lisätä huomioimalla asiakkaan yksilölliset tarpeet ja toiveet kuntoutusjakson sisällön suunnittelussa ja antamalla heille mahdollisuus osallistua aktiivisemmin kuntoutusjaksonsa sisällön suunnittelussa ja tavoitteiden asettamiseen. Kuntoutuksen jatkuvuuden varmistamiseksi ja itsehoidon parantamiseksi asiakkaat tarvitsevat entistä enemmän ajan tasalla olevaa tietoa ja ohjausta: eri mahdollisuuksia, menetelmiä ja apuvälineitä itsenäisen selviytymisen tukemiseksi. Ympäristösuunnittelussa otettava huomioon myös marginaaliryhmiin kuuluvien toiminnallisuuden tukeminen. Potilaat kokivat tarpeelliseksi kehittää ohjauksen yhdenmukaisuutta, oikeaa ajoitusta ja toistettavuutta. Vanhentumiseen liittyvät erityispiirteet kuten heikentyneet aisti- ja muistitoiminnot jäivät osittain huomiotta. Tyytymättömiä oltiin ohjausaikaan ja – paikkaan sekä ohjauksen oikeaan ajoitukseen ja toistettavuuteen. HOITOTYÖN TUTKIMUSSÄÄTIÖ | 30.3.2015 30 LIITE 1 Omaisten läsnäoloa ohjaustilanteissa toivottiin. (75) Routasalo P, Mäkinen B & Pitkälä K. 2007 Selvittää, mistä asioista mistä asioista ikääntyneet ovat kokeneet ja kokevat joutuvansa luopumaan, miten he ovat kokeneet ja kokevat luopumisen ja miten erilaisista asioista luopuminen ilmenee ikääntyneiden ihmisten keskinäisissä puheissa. Kolmenlaisia ikääntyneiden interventioryhmiä (8hlö/ryhmä): taide-, liikunta- ja terapeuttinen kirjoittaminen –ryhmä. Ryhmän vetäjät kirjoittivat jokaisen ryhmäkokoontumisen jälkeen 1-3 liuskaisen päiväkirjan. Ryhmänvetäjien kirjoittamat päiväkirjat (n=180) luettiin useaan kertaan. Analyysi induktiivisella sisällönanalyysilla. Apuna käytettiin myös tietokoneavusteista NVIVO-analyysiohjelmaa. Kehittämisajatuksia: (51) Salmela M. 2007 Selvittää perusterveydenhuollossa toimivien hoitajien näkemyksiä siitä, millaisia ongelmia liittyy vanhusten kuulon apuvälineiden käyttöön sekä millaisia ovat heidän omat kykynsä auttaa vanhuksia näissä ongelmissa. Lisäksi selvitettiin hoitajien näkemyksiä omasta roolistaan ikähuonokuuloisten kuulonkuntoutuksessa sekä siihen liittyvää koulutustarvetta. Kohderyhmänä hoitajat (n=189, vastausprosentti 62) jotka työskentelivät Varsinais-Suomen shp:n alueen terveysasemilla ja ksh:ssa (18 tk:ta) Aineiston keruu strukturoidulla kyselylomakkeella (postikysely). Analyysi tilastollisin menetelmin (SPSS). Kehittämisajatuksia: (41) Haapaniemi H & Routasalo P. 2009 Kuvata, miten sairaanhoitajan näkökulmasta potilas ja hänen omaisensa voivat edistää iäkkään potilaan kuntoutumista. Kohderyhmän muodostivat kahden suuren eteläsuomalaisen kaupungin terveyskeskussairaaloiden akuuttihoito- ja kuntoutusosastoilla työskentelevät sairaanhoitajat (N=40). Aineisto kerättiin teemahaastatteluilla. Aineisto analysoitiin sisällön analyysilla. Kehittämisajatuksia: (44) Kuusela M, Hupli M, Johansson K & Eloranta S. 2010 Kuvata moniammatillista osaamista ja sen toteutumista iäkkään kotihoidon asiakkaan fyysisen toimintakyvyn tukemisessa kotihoidon ammattihenkilöiden näkökulmasta. Lisäksi etsittiin vastausta siihen mitkä tekijät estävät sen toteutumista. Tutkimukseen valittiin harkinnanvaraisesti 25 yhden länsisuomalaisen kaupungin hallinnollisesti erillisen mutta toiminnallisesti yhdistetyn kotihoidon ammattihenkilöä. Aineisto kerättiin keväällä 2007 fokusryhmähaastatteluilla monialaisen näkökulman saamiseksi. Aineisto kerättiin keväällä 2007 fokusryhmähaastatteluilla. Aineisto analysoitiin deduktiivisella sisällön analyysilla. Kehittämisajatuksia: (60) Fagerström V & Tamminen-Peter L. 2010. Selvittää hoitajien fyysistä kuormittumista potilassiirtotilanteissa sekä erilaisten potilasnostimien ergonomiaa vanhustyössä. Tutkimuksessa testattiin katto-, liina- ja seisomanojanostimia erilaisissa potilassiirtotehtävissä. 12 hoitajaa siirsi vanhuspotilaita eri nostimilla arvioiden niiden käytettävyyttä ja omaa kuormittumistaan. Siirtotilanteet videoitiin ja hoitajien työasennot analysoitiin REBAmenetelmällä ja siirtotehtävään kuluva aika mitattiin. Lisäksi viisi fysioterapeuttia teki asiantuntija-arvion. Kehittämisajatuksia: Ikääntyneiden vertaisryhmien merkitys/kehittäminen Hoitajien kyvyt auttaa potilaita ovat pääosin keskinkertaiset, mutta he tarvitsevat lisäkoulutusta. Toiminnan keskittäminen joillekin ksh:ssa toimiville voisi olla perusteltua. Pth:n ja esh:n sekä sosiaalitoimen yksiköihin olisi hyvä hankkia kirjallisia ohjeita kuulokojeen käytöstä ja huollosta. Terveyskeskuksissa tulisi olla esittelylehtisiä myös muista kuulon apuvälineistä jaettavaksi potentiaalisille apuvälineen tarvitsijoille. Kuulon apuvälineet ja kuulon kuntoutus tulisi ottaa yhdeksi täydennyskoulutusaiheeksi terveydenhuollon organisaatioissa. Ammattikorkeakouluissa tulisi tarkistaa miten ikä-huonokuuloisuus aiheena on otettu huomioon sairaanhoitajien opetussuunnitelmassa. Kun potilaan kuntoutuminen jatkuu kotona omaisen tuella, omaisen mukaan ottaminen jo akuuttivaiheessa helpottaa potilaan siirtymistä osastolta kotiin. Samalla omaista on mahdollista tukea ja opastaa kotona jatkuvan potilaan kuntoutumisen edistämiseksi. Potilas ja hänen omaisensa voivat edistää iäkkään potilaan kuntoutumista vain jos heillä on mahdollisuus osallistua hoidon suunnitteluun ja toteutukseen sekä tehdä yhteistyötä sairaanhoitajien ja moniammatillisen tiimin kanssa. Eri alojen osaaminen integroituisi kotihoidon yhteiseksi osaamiseksi yhteistyönä siten, että harjoitusohjelmien valvonnasta vastaisivat erityistyöntekijät ja käytännön toteutuksesta kotihoidon muu henkilöstö. Työnantajan järjestämän koulutuksen tuloksia tehostaisivat ammattitaidon ylläpitämiseen liittyvän koulutuksen systemaattinen suunnittelu ja tarkoituksenmukaisen yhdessä tekemisen hyödyntäminen oppimisessa. Osaamiskartoituksiin perustuva koulutus vahvistaisi osaamista kotihoidon arjessa. Suositukset potilasnostimien käyttöön HOITOTYÖN TUTKIMUSSÄÄTIÖ | 30.3.2015 31 LIITE 1 Käytettävyysarvioita tehtiin 102. Tulokset analysoitiin tilastollisin menetelmin (SPSS) (76) Hyttinen H & Kanerva A-M 2011. Kuvata iäkkään lonkkamurtuma-potilaan ohjausta ja sen tavoitteiden toteutumista. Systemaattinen kirjallisuuskatsaus. Valittujen alkuperäisartikkeleiden määrä 9. Aineisto analysoitiin ensimmäisen ja toisen tutkimuskysymyksen osalta deduktiivisella ja kolmannen osalta induktiivisella sisällönanalyysilla. Analyysi kuvaileva synteesi. Kehittämisajatuksia: (54) Saarnio R, Mustonen U & Isola A. 2011. Kuvata hoitohenkilökunnan käsityksiä dementoituvien vanhusten haasteellisen käyttäytymisen esiintymismuodoista ja niiden yleisyydestä vanhusten laitoshoidossa sekä hoitohenkilökunnan toimintatapoja heidän kohdatessaan haasteellisesti käyttäytyvän dementoituvan vanhuksen. ikääntyneiden hoitotyöhön osallistuvilta henkilöiltä (n=1148), kaksivaiheinen ositettu otanta Aineisto kerättiin kyselylomakkeella Aineiston analyysi tilastollisin menetelmin. SPSS. (61) Turjamaa R, Hartikainen S & Pietilä A-M. 2011. Kuvata kotona asuvien iäkkäiden ihmisten voimavaroja aikaisempien tutkimusten perusteella vuosina 2005-2009. Lopullinen aineisto 17 artikkelia joista kymmenen kvantitatiivista ja seitsemän kvalitatiivista. Laadullinen sisällönanalyysi. (78) Eloranta S, Arve S, Viitanen M, Isoaho H & Routasalo P. 2012. Arvioida kotihoidon iäkkäiden asiakkaiden psyykkistä hyvinvointia sekä psykososiaalista tukea asiakkaiden ja työntekijöiden näkökulmasta. Tarkoituksena myös arvioida psykososiaaliseen tukeen yhteydessä olevia tekijöitä. Aineistot kerättiin v. 2007 yhden kunnan iäkkäiltä kotihoidon asiakkailta n=120 ja työntekijöiltä n=370 Postikysely. Aineiston analyysi tilastollisin menetelmin. Aineistosta tarkasteltiin prosentti ja frekvenssijakaumia Kehittämisajatuksia: (62) Suhonen R, Stolt M, Gustafsson M-L, Katajisto J & Puro M. 2012 Kuvata ikääntyneiden ihmisten hoitotyössä työskentelevien hoitotyöntekijöiden työtyytyväisyyttä. Aineisto kerättiin kyselylomakkeella hoitajilta (n=263) viiden kunnan alueelta Etelä-Suomesta Kyselylomake. Aineisto analysoitiin tilastollisin menetelmin.(SPSS) Kehittämisajatuksia: (45) Elo S, Saarnio R & Isola A. 2013. Kuvata hoitajien käsityksiä siitä miten fyysinen hoitoympäristö tukee pitkäaikaishoidossa olevan muistisairaan henkilön Aineisto (n=350) muodostui v 2009 toteutettuun hoitajille suunnattuun kyselytutkimukseen yhdistetystä avoimen Avoin kysymys kyselylomakkeessa. Analyysi aineistolähtöinen sisällön analyysi. Kehittämisajatuksia: Ohjausmenetelmien kehittäminen siten, että ne tähänastista paremmin tukevat potilaan sitoutumista. Ohjauksen systemaattisuutta tärkeä kehittää. Erityisesti huomiota tulee kiinnittää uusien lonkkamurtumien ehkäisyyn ja ohjauksen saumattomuuteen. Ohjauksessa käytettyjä menetelmiä on tarpeen monipuolistaa. Ryhmäohjausta tulee lisätä ja ottaa teknologiaa käyttöön nykyistä enemmän. Lonkkamurtumapotilaiden hoitoon sitoutumisen tukemista tarpeen tehostaa. Sitoutumista voidaan tehostaa pitämällä yhteyttä kotiutuneisiin potilaisiin. Myös vertaistuella voidaan kustannustehokkaasti tukea hoitoon sitoutumista. Kehittämisajatuksia: Fyysisten ja kemiallisten rajoitteiden käyttöä voidaan vähentää perus- ja täydennyskoulutuksella. Vahvalla hoitotyön johtamisella tulisi vaikuttaa siihen että tutkittu tieto ohjaa hoitotyön käytäntöjä ja hoidon eettiset periaatteet toteutuvat dementoituvan vanhuksen hoitotyön käytännössä. Kehittämisajatuksia: Voimavaralähtöisen työotteen kehittäminen on tärkeää henkilöstön koulutuksessa ja osaamisen vahvistamisessa. Jatkossa on tärkeää keskittyä iäkkäiden terveyttä edistävien kotihoidon palveluiden kehittämiseen. Kotihoidon kehittäminen siten että työn-tekijöillä on käytössään asiakkaan hyvinvoinnin kannalta tarkoituksenmukaisia arviointimenetelmiä jotka ottavat huomioon myös asiakkaan omat arviot hyvinvoinnistaan sekä yksilöllisten psykososiaalisten tarpeiden tunnistaminen ja ikäihmiselle itselleen tärkeiden keinojen etsiminen niiden vahvistamiseksi. Ikäihmisten omien näkemysten tulisi olla nykyistä vahvemmin yhteiskunnan eri palveluorganisaatioiden suunnittelun ja toiminnan lähtökohtana. Ikääntyneiden hoitotyössä työskentelevien osaamisvaatimusten tarkastelu, jotta ikääntyneiden henkilöiden terveysongelmia voidaan arvioida luotettavasti ja niihin vastaamaan tehokkaasti. Ikääntyneiden hoitotyön lisääntyneitä osaamisvaatimuksia tulee nostaa keskusteluun jotta työ säilyy houkuttelevana. Hyvä fyysinen muistisairaan henkilön hoitoympäristö edellyttää hoitotyöntekijöiltä valmiuksia arvioida ja kehittää HOITOTYÖN TUTKIMUSSÄÄTIÖ | 30.3.2015 32 LIITE 1 omatoimista ja turvallista liikkumista. kysymyksen vastauksista. hoitoympäristöä. Tämä haastaa hoitotyön koulutuksen jotta tulevaisuuden hoitajilla paremmat valmiudet. Eri ammattialojen yhteistyön kehittäminen. Teknologisten ratkaisujen hyödyntäminen/ kehittäminen. Innovatiivisten teknologiasovellusten käyttöönotto. Ympäristön paremmalla huomioimisella mahdollista vapauttaa hoitotyöntekijöiden aikaa hoitotyölle. (49) Saarnio R, Sarvimäki A, Laukkala H & Isola A. 2013. Kuvata iäkkäiden muistisairaiden parissa työskentelevien hoitajien käsityksiä omastatunnosta. Aineisto (n=350) kerättiin kyselylomakkeella iäkkäiden muistisairaiden henkilöiden laitoshoidossa työskentelevältä hoitohenkilökunnalta v. 2009 käyttämällä ositettua otantaa suhteellisella kiintiöinnillä. Aineisto (n=350) kerättiin kyselylomakkeella. Aineiston analyysi tilastollisin menetelmin (SPSS) Kehittämisajatuksia: Huomion kiinnittäminen henkilöstörakenteeseen ja vahvistaa sairaanhoitajien roolia muun henkilökunnan ohjaamisessa ja perehdyttämisessä koska sairaanhoitajat tämän tutkimuksen mukaan kuulivat omantunnon ääntä herkästi. Hoitotyön perusopintojen koulutussisältöjen arvioiminen kriittisesti; etiikan opintoja tulee olla riittävästi ja niiden tulee antaa valmiuksia eettisten ristiriitatilanteiden käsittelyyn käytännön hoitotyössä. (62) Stolt M, Suhonen R, Viitanen M, Voutilainen P & Leino-Kilpi H. 2014. Kuvata kuudessa suomalaisessa tehostetun palveluasumisen palvelutalossa asuvien ikääntyneiden (yli 65-v) yleisimmin käytössä olevien sisä- ja ulkokenkien ominaisuuksia. Tutkimukseen osallistui 50 yli 65-v asukasta. Hoitohenkilökunta valitsi asukkaat tutkimukseen seuraavin kriteerein: yli 65v, suomenkielinen, ei alaraaja amputaatioita, kykenee antamaan tietoisen suostumuksen tutkimukseen osallistumisesta. Aineiston keruu Australiassa kehitetyllä mittarilla, joka on kehitetty mittaamaan kenkien erilaisia ominaisuuksia Aineisto analysoitiin SPSS tilasto-ohjelmalla. Kehittämisajatuksia: (42) Lehtiranta S, Leino-Kilpi H, Koskenniemi J, Jartti L, Hupli M, Stolt M & Suhonen R. 2014. Analysoida muistisairaan henkilön kotoa laitoshoitoon siirtymistä jouduttavia tekijöitä potilaiden läheisten arvioimana. Aineisto on koottu haastattelemalla koti- (n=182) ja ympärivuorokautisessa (n=122) laitoshoidossa olevien ikääntyneiden muistipotilaiden läheisiä kolmessa suomalaisessa kaupungissa 2010-2011. Aineisto on koottu haastattelemalla. Aineisto analysoitiin deduktiivista ja induktiivista sisällönanalyysia hyödyntäen. Kehittämisajatuksia: (64) Stolt M, Suhonen R, Koskenniemi J, Hupli M, Katajisto J & Leino-Kilpi H. 2014. Analysoida kotihoidossa olevien muistipotilaiden läheisten kuormittuneisuutta ja kuormittuneisuuden muutosta kolmen kuukauden seuranta-aikana Tutkimus kohdistui muistipotilaisiin joilla oli riski joutua ympärivuorokautiseen hoitoon seuraavan 3kk:n aikana. Muistipotilaita haastateltiin kolmella ja heidän omaisiaan neljällä mittarilla kahtena eri ajankohtana kolmen kuukauden sisällä (11/2010-2/2012). Aineisto kerättiin strukturoidulla haastattelulla säännöllisen kunnallisen kotihoidon piirissä olevilta muistipotilailta ja heidän läheisiltään (n=182). Analyysi tilastollisin menetelmin (SPSS). Kehittämisajatuksia: Ikääntyneiden, heidän omaistensa ja hoitohenkilökunnan tietämystä kenkien eri ominaisuuksien merkityksestä osana turvallista liikkumista ja hyvää jalkaterveyttä tulisi lisätä. Keskeinen johtopäätös on, että laitoshoitoon siirtymistä jouduttavat tekijät havaitaan usein jo hyvissä ajoin esimerkiksi läheisten toimesta. Kiinnittämällä huomiota näihin tekijöihin voidaan pyrkiä myöhentämään laitoshoitoon siirtymistä esim. yksilöllisillä palveluilla. Tämä edellyttää läheisten näkemysten huomiointia, kiinteää yhteistyötä läheisten ja ammattilaisten välillä sekä läheisten ohjausta asioiden tarkkailuun. Läheisen jaksamisen turvaamiseksi tarvitaan säännöllisesti toteutettu monipuolinen ja kokonaisvaltainen arviointi sekä muistipotilaan että hänen läheisensä terveydentilasta. Näiden lisäksi muistipotilaiden läheisille on tarjottava yksilöllisesti räätälöityjä palveluja (esim. vapaajaksoja) joilla edistetään läheisten terveyttä ja heidän jaksamistaan muistipotilaiden hoidossa. HOITOTYÖN TUTKIMUSSÄÄTIÖ | 30.3.2015 33 LIITE 2 VÄITÖSKIRJA TARKOITUS AINEISTO MENETELMÄT KEHITTÄMISAJATUKSET (70) Mäkinen B. 2002 Kuvata iäkkään henkilön omaisen kokemuksia läheisen sairastumisesta sekä potilaan omaisena olemisesta. Lisäksi tarkoituksena kuvata potilasta hoitavan lääkärin ja sairaanhoitajan kokemuksia suhteestaan omaiseen. 10 yli 75v täyttänyttä sydän- ja verisuonisairauksien takia hoidossa olevaa potilasta ja heidän omaistaan sekä 10 potilasta hoitanutta lääkäriä ja 10 sairaanhoitajaa. Avoin haastattelu. Analyysi soveltaen Amedeo Giorgin kehittämää analyysimenetelmää. Omaiset kaipasivat tietoa potilaan sairaudesta, hoitosuunnitelmasta, sairauden ennusteesta ja jatkohoitosuunnitelmista. He kokivat saaneensa vain vähän tietoa ja se piti hankkia omaaloitteisesti. Henkistä tukea omaiset kaipasivat hoitohenkilökunnalta osoituksena hyväksymisestä, välittämisestä, yhteistyöhalusta ja arvostamisesta. Tällaista tukea he eivät kuitenkaan kokeneet saaneensa. Kaikkien tutkimukseen osallistuneiden mielestä iäkkään potilaan hoitokäytäntöjä pitää kehittää siihen suuntaan että omaiset otetaan paremmin huomioon mutta potilaan hyvä ja asiantunteva hoito on silti tärkeintä. (34) Pirilä R. 2002 Selvittää ja vertailla hoitotyönopiskelijoiden ja hoitotyöntekijöiden saamaa suun hoidon opetuksen määrää ja sisältöä, selvittää heidän tietojaan vanhusten suun, hampaiden ja hammasproteesien tilasta ja joistakin niihin yhteydessä olevista tekijöistä sekä suu- ja hammassairauksien syistä ja ehkäisyn keinoista. Tutkimuksessa selvitetään myös tutkimukseen osallistuneiden käsityksiä valmiuksistaan ohjata vanhusta ehkäisemään suu- ja hammassairauksia ja toteuttamaan suun hoitoa. 1. kohderyhmä lähihoitajiksi, sairaanhoitajiksi ja terveydenhoitajiksi keväällä 1997 valmistuneet (harkinnanvarainen otos N=402 vastaus% 84). Hoitotyöntekijöiden otos hoitotyöntekijät jotka työskentelivät pitkäaikaisessa laitoshoidossa olevien vanhusten hoitotyössä (N=474 vastaus% 87). 3. otos kahden oppilaitoksen lähihoitajaopiskelijat ja kahden AMK:n hoitotyön ja terv.hoitotyön opiskelijat jotka suorittivat käytännön harjoittelua samoilla osastoilla (N=180 vastaus% 72) Aineisto kerättiin kolmella kyselylomakkeella sekä hammaslääkärin suorittamalla kliinisellä tutkimuksella ja vanhusten haastattelulla Määrällisen aineiston analyysi tilastollisin menetelmin. Kvalitatiivisen aineiston analyysi induktiivisella sisällönanalyysilla. Opiskelijoiden mielestä vanhusten suun hoidon tulisi lähteä asenteiden muuttamisesta. Asenteiden muuttamiseksi ehdotettiin ammatillisen peruskoulutukseen lisää opetusta suun hoidosta. Myös työntekijöiden mielestä tärkein keino nykytilanteen muuttamiseksi olisi lisäkoulutus ja hoitotyöntekijämäärien lisääminen. Kehittää substantiivinen, käytännön toimintaa jäsentävä teoria iäkkään potilaan selviytymisestä ja sitä edistävästä potilaan, perheenjäsenten ja hoidonantajien yhteistyöstä potilaan siirtyessä kodin ja sairaalan välillä. Aineiston keruu kahdessa vaiheessa haastatteluin (yksilö ja ryhmä) Haastattelut (yksilö ja ryhmä) Grounded theory (35) Koponen L. 2003 Yhteistyön lisääminen suun terveydenhuollon henkilökunnan kanssa, esim. säännölliset tarkistukset osastoilla ja hoitotyöntekijöiden ohjaus. Vanhuksen tullessa hoitoon, automaattisesti suun, hampaiden ja hammasproteesien tarkastus. Osastoille suun hoidon vastuualue jollekin hoitajalle. Jatkuva vertailu ATLAS/ti-ohjelma Toimivan kontaktin mahdollistaminen iäkkäälle potilaalle ja hänen perheenjäsenilleen sekä aktiivinen yhteistyön intensiteetin säätäminen muuttuvissa tilanteissa ovat kotihoidon ja sairaalan hoidonantajien toiminnan kehittämishaasteita. Selviytymisen muutosten arvioiminen siirtymisvaiheissa kotihoidossa ja sairaalassa yhdessä sovitulla arviointimenetelmällä lisäisi selviytymiseen paneutumisen systemaattisuutta ja luotettavuutta. Muutosten käyminen yhdessä läpi ja miettiminen mitä tarkoittavat kotioloissa. Potilaan yksilölliset oppimistarpeet arvioitava. (48) Muurinen S. 2003 Selvittää hoitohenkilökunnan rakenteen yhteyttä hoitotyön laatuun ja kustannuksiin. Tuottaa tietoa vanhusten palveluiden ja hoitotyön kehittämiseen. Hoitotyön laatua ja kustannuksia tutkittiin kahdella henkilöstörakenteeltaan erilaisella vanhainkodin lyhytaikaisosastolla. Tutkimusosastolla työskenteli sairaanhoitajista muodostettu henkilöstö ja vertailuosastolla sairaanhoitajista, perushoitajista ja hoitoapulaisista koostuva henkilöstö. Tutkimus kohdistui yhden vuoden aikana lyhytaikaisille laitoshoitojaksoille tulleisiin asukkaisiin (N=207) ja heidän omaisiinsa (N=170) sekä omahoitajiin (N=207) ja hoitotyöntekijöihin (N=16). Aineisto kerättiin kysely-lomakkeilla (potilaat, omaiset, hoitohenkilöstö), MMSE-testit, Barthel-testit, haastatteluilla sekä potilasasiakirjoista Määrällinen tutkimusaineisto analysoitiin tilastollisin menetelmin (SPSS) Avoimet kysymykset: induktiivinen sisällön analyysi. Hoitohenkilöstörakenne on tulevaisuudessa todennäköisesti entistä keskeisempi kysymys hyvän hoitotyön laadun ja kohtuullisten kustannusten kannalta. Kouluttamattomien ja heikosti koulutettujen työntekijöiden käyttö laaja-alaista ammattitaitoa vaativassa hoitotyössä ei ole vanhusten ihmisarvoa kunnioittavaa. Koulutustasosta tinkiminen ei ole myöskään tarkoituksenmukaista tuloksellisen palvelun tarjoamiseksi. HOITOTYÖN TUTKIMUSSÄÄTIÖ | 30.3.2015 34 LIITE 2 (73) Pyykkö, V. 2003 Tuottaa käsitteellinen malli toivosta ja toivottomuudesta englanninkielisten sanakirjojen määrittelyihin perustuen ja varmistaa se vakavaa depressiota sairastavien ja eidepressiivisten vanhusten toivon ja toivottomuuden kokemuksiin perustuen. (81) Tapio K. 2004 Tuottaa tietoa dementoitunutta puolisoaan hoitaneiden naisten ja miesten hoitokokemuksesta. (66) Elo S. 2006 Rakentaa teoria kotona asuvien pohjoissuomalaisten ikääntyneiden hyvinvointia tukevasta ympäristöstä. Tutkimukseen osallistuneet potilaat olivat 65- ja yli 65-vuotiaita miehiä ja naisia (n=22) jotka olivat sairaalahoidossa vakavan masennuksen vuoksi. Toisen ryhmä muodostivat ei-depressiiviset vanhukset (n=21) jotka toimivat eläkeläisryhmissä. Haastattelut. Clinical assessment toolhaastattelurunko. Analyysi hyödyntäen ATLAS/tiohjelmistoa (Grounded theoryyn perustuva analyysiohjelma). Depressiivisten potilaiden sairauskertomuksia käytettiin täydentävänä materiaalina. Merkityksellisten asioiden koostaminen. Mahdollisuuksien ja unelmien kartoittaminen. Aineistona dementiapotilaiden omaisten kertomukset ja omaisten haastatteluihin sisältyvät puolisoiden kertomukset ja haastattelut Diskurssianalyysi sekä semioottinen ja narratiivinen tulkintakehys Omaisten taloudellinen ja tiedollinen tukeminen ovat keinoja vähentää erityisesti dementoitunutta puolisoaan hoitavien vaimojen kokemaa fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista kuormitusta. 1.vaihe aineisto kotona asuvat yli 65v ikääntyneiden teemahaastattelut (n=39). 1. vaihe haastattelut, induktiivinen käsitesynteesi 2. vaihe postikyselyt (n=96) 3. Postikyselyt, tilastolliset menetelmät Tulevaisuuden haasteeksi nousee erityisesti niiden ikääntyneiden kotona asumisen tukeminen, jotka asuvat haja-asutusalueella kaukana omaisistaan. Suuntaus, jossa ikääntyneiden kotiin viedään entistä enemmän teknologiaa, mahdollistaa tulevaisuudessa kodin ulkopuoliset kontaktit entistä paremmin myös hajaasutusalueilla ja toimintakyvyn heikentyessä. Vastaavasti taajama- ja kaupunkialueella asuvilla erilaiseen harrastustoimintaan osallistumisen kannustamisella ja houkuttelevien viherympäristöjen rakentamisella voidaan ennaltaehkäistä yksinäisyyttä. Geronteknologian entistä monipuolisempi vieminen ikääntyneiden koteihin auttaa ikääntyneitä hyödyntämään jäljellä olevaa toimintakykyä 2. vaihe postikyselyt, tilastolliset menetelmät 3.vaihe Postikyselyt (n=328) Tukiverkoston rakentaminen. Ohjien ottaminen ammattilaisen toimesta (potilaan omaa tahtia kunnioittaen) mikäli potilas on vailla toivoa. (68) Klemola A. 2006 Kuvata ja ymmärtää keskipohjalaisten vanhusten siirtymävaihetta omasta kodista hoitokotiin. Aineisto kerätty vuosina 2000-2005. Koostuu 29 vanhuksen haastatteluista joista 14 asui kotonaan ja 15 hoitokodissa. Haastatelluista vanhuksista seitsemän avaintiedonantajaa. Myös hoitohenkilökuntaa (n=9) haastateltiin. Haastattelut, havainnointi, kirjalliset dokumentit. Haastattelut analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysilla tutkimustehtävittäin kulttuurinen konteksti huomioiden. Muu materiaali (havainnointi, dokumentit) toimi analyysin tukena. Siirtymävaiheen onnistumiseksi tärkeää, että vanhukset otetaan mukaan omaa elämäänsä koskevaan päätöksentekoon, heille annetaan tietoa ja heidän kanssaan keskustellaan avoimesti. Hoidon tulee pohjautua yksilölliseen hoitosuunnitelmaan, jossa huomioidaan myös kodin merkitys voimavarana. Siirtymävaiheenaikaisen hoitotyön kehittämisen tulee tapahtua vanhuksen, omaisten sekä sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön yhteistyönä. Hoitohenkilökunnan tulee ottaa entistä näkyvämpi rooli ja vastuu vanhuksen hoidon suunnittelusta ja toteutuksesta siirtymävaiheen aikana. (59) Teeri S. 2007 Ensimmäinen vaihe: tunnistaa ja kuvata potilaiden, omaisten ja hoitajien kokemia eettisiä ongelmatilanteita pitkäaikaishoitolaitoksessa. Toinen vaihe: kuvata, miten potilaan integriteettiä ylläpidetään laitoshoidossa. Ensimmäisen vaiheen aineisto yli 65-v potilailta (n=10), omaisilta (n=17) ja hoitajilta (n=9) yhdessä pitkäaikaishoitolaitoksessa. Ensimmäisessä vaiheessa potilaat haastateltiin, omaiset ja hoitajat kirjoittivat esseet. Aineiston analyysi sisällön analyysilla. Ikääntyneiden toiveiden selvittäminen etukäteen koskien heidän elämäänsä ja hoitoaan ja niiden huomioiminen päätöksenteossa. Toisessa vaiheessa aineisto kerättiin omaisilta (n=213) ja hoitajilta (n=222) neljässä pitkäaikaishoitolaitoksessa. Toisessa vaiheessa strukturoitu kyselylomake ykkösvaiheen pohjalta. Aineiston analyysi tilastollisin menetelmin. Kuvata ja arvioida tanssiesityksen käyttöä auttamismenetelmänä dementoituvien vanhusten hoitotyössä vanhusten, hoitajien, omaisten ja lähihoitajaopiskelijoiden kuvaamana sekä kuvata millainen tanssiesityksen tulee olla auttamismenetelmänä dementoituvien vanhusten hoitotyössä. Tutkimukseen osallistui 13 dementoituvaa vanhusta, 4 omaista, 7 hoitajaa ja 3 lähihoitajaopiskelijaa. Hoitokodissa esitettiin neljä tanssiesitystä jotka perustuivat vanhusten vuodenaikamuistoihin. Laadullinen arviointitutkimus. Aineistonkeruumenetelminä olivat vanhusten yksilöhaastattelut, videointi, sykemittaukset sekä omaisten, hoitajien, ja lähihoitajaopiskelijoiden ryhmähaastattelut. Aineiston analyysi induktiivisella sisällönanalyysilla. (74) Ravelin T. 2008 Jatkossa tarvitaan työpaikkakoulutuksia, erilaisia kehittämisaloitteita, interventiotutkimuksia, vierailuja toisiin yksiköihin ja työkiertoa erilaisten osastojen välillä. Tanssiesityksen avulla voidaan tukea dementoituvan vanhuksen normatiivista kehitystä ja mahdollistaa ainakin hetkellisesti elinvoimainen osallistuminen (katsojan kinesteettinen empatia mahdollistaa tanssiesitykseen osallistumisen kokemuksen ilman että hän konkreettisesti itse tanssii). Tanssiesitys tukee dementoituvan vanhuksen hyvinvointia tarjoamalla mahdollisuuden unohtaa hetkeksi itsensä sekä sairauksiin liittyvät oireet. Tanssiesityksellä voi olla ehkäisevää vaikutusta haasteelliseen käyttäytymiseen etenkin jos se johtuu ympäristötekijöistä. Yksilölliset ominaispiirteet on otettava huomioon tanssiesitystoimintaa suunniteltaessa. HOITOTYÖN TUTKIMUSSÄÄTIÖ | 30.3.2015 35 LIITE 2 (52) Salin S. 2008 Kehittää lyhytaikaisen laitoshoidon reaalimalli vanhuksen kotihoidon osana omahoitajan ja hoitajan kuvaamana. Ensimmäisen ja toisen vaiheen aineisto koostui omahoitajista (n=17) jotka käyttivät säännöllisesti hoitojaksoja kotihoidon tukena. Kolmannen vaiheen aineisto koostui lyhytaikaishoitoon keskittyneiden osastojen hoitohenkilökunnasta (N=22). Neljännessä vaiheessa kohdejoukkona 350 hoitojaksoja säännöllisesti käyttävää omaishoitajaa, Aineistonkeruu teemahaastatteluilla ja kyselylomakkeella postikyselynä. Analyysimenetelmänä sisällön analyysi, tilastolliset menetelmät. Hoitojaksolle tulo- ja kotiinlähtövaihetta tulisi kehittää hyvin suunnitelluksi omaishoitajan, hoidettavan ja omahoitajan kohtaamiseksi jossa koti- ja laitosjaksot nivotaan toisiinsa perheen kannalta mielekkääksi kokonaisuudeksi. Omahoitajuutta pitäisi kehittää siten että omaishoitaja ja hoidettava tietävät omahoitajan etukäteen. Omahoitajan tulisi olla perhettä vastassa jo heti hoitojakson alkaessa jolloin voidaan sopia hoitojakson käytänteistä. Olisi suotavaa että omahoitaja ei vaihtuisi joka jaksolla. Vanhuksen hoidossa tulisi olla selkeät tavoitteet joihin kaikki sitoutuvat. Lyhytaikaishoitoa pitäisi kehittää omana hoitomuotonaan johon kaikki osapuolet tarvitsevat koulutusta. Omahoitajan tulisi käydä ainakin kerran kotikäynnillä. Hoitajat tarvitsevat koulutusta perheen kohtaamisesta. Säännöllisen työnohjauksen järjestäminen olisi tärkeää vaikka ryhmissä jotta saisivat välineitä kohdata vaikeita potilaita ja omaishoitajia. (58) Savikko N. 2008 (43) Valta A. 2008 1.Osa Saada tietoa yksinäisyyden käsitteestä, sen yhteydestä sosiaaliseen eristyneisyyteen ja yleiseen turvattomuuden tunteeseen sekä kotona asuvien ikääntyneiden yksinäisyyden yleisyydestä ja siihen yhteydessä olevista tekijöistä sekä selvittää ikääntyneiden itsensä kokemia yksinäisyyden syitä. 2.Osa tunnistaa yksinäisyyden lievittämiseen pyrkivän psykososiaalisen ryhmäkuntoutus (PRK)intervention elementit sekä kuvata ryhmiin osallistuneiden kokemuksia interventiosta. 1. osan aineisto eri puolella Suomea kotona tai palvelutalossa asuvilta henkilöiltä, N=6786, n=4113) Rakentaa iäkkäiden yli 75vuotiaiden, päivittäiselle suoriutumiselle teoreettinen malli joka kuvaa suoriutumista ja siihen yhteydessä olevia tekijöitä eri näkökulmista. Kotisairaanhoitajilta ja iäkkäiltä kerätty aineisto. 2. Osa PRK- intervention ryhmänvetäjien kirjoittamat päiväkirjat (N=14), tutkijoiden vapaat muistiinpanot ryhmätoiminnasta (N=32) sekä ryhmäläisten täyttämistä palautekyselyistä (n=103) 1. osa postikyselyllä kerätty aineisto (satunnaisotanta): tilastolliset menetelmät 2. osa ryhmänvetäjien päiväkirjat, tutkijoiden muistiinpanot, ryhmäläisten palautekyselyt: sisällön analyysi, NVIVO, tilastolliset menetelmät Kyselylomakkeilla ja haastatteluilla. Analyysimenetelminä tilastolliset menetelmät sekä aineistoettä teorialähtöinen sisällönanalyysi. Elämänhistorian huomioiminen. Opettajien on tärkeää tietää yksinäisyyden ja sosiaalisen eristäytyneisyyden käsitteiden erot. Hoitajien koulutukseen tulisi lisätä tietoa interventioista joilla yksinäisyyttä voidaan ehkäistä. Huomiota pitäisi kiinnittää iäkkäiden oppimiseen. Iäkkäät tarvitsevat tietoa oman terveytensä hoitamisesta, gerontologista tietoa, sekä tietoa terveyden- ja sairaanhoidosta. Päivittäisissä toiminnoissa tarvittavan liikuntakyvyn säilyttämiseen tulisi panostaa nykyistä enemmän. Lääketieteellisten ongelmien hoitoon tulisi kiinnittää enemmän huomiota. Toiminnallisuus, itsestä huolehtiminen sekä iloa ja hyvää mieltä tuottava toiminta tulisi saada selviytymisen tueksi. Turvattomuuden tunteen vähentämiseen tulisi panostaa. Moniammatillisuuden kehittäminen. (53) Eloranta S. 2009. Lisätä ymmärrystä iäkkäiden kotihoidon asiakkaiden voimavaroista arjesta selviytymisen näkökulmasta ja tutkia, miten asiakkaiden hoito sosiaali- ja terveyden huollon yhteistyönä toteutuu. Aineisto kerättiin yhden länsisuomalaisen kunnan kotihoidon asiakkailta (> 65v) ja heitä hoitavilta ammattihenkilöiltä. Aineiston keruu avoimilla haastatteluilla, fokusryhmähaastatteluilla ja kyselylomakkeella Poikkileikkaustutkimus, kuvaileva ja vertaileva tutkimusasetelma. Analyysi (haastattelut) sisällön analyysilla. Kyselylomakkeen analyysi tilastollisin menetelmin. Yhteistyön kehittämishaasteita kotihoidossa ovat asiakkaan oman elämänsä asiantuntijuuden vahvistaminen, toimintakulttuurin muuttaminen asiakaslähtöiseksi tavoitteelliseksi toiminnaksi, ammattihenkilöiden roolien ja vastuun selkiyttäminen sekä tiedon kulun menetelmien kehittäminen. (39) Saarnio R. 2009 Kuvata ja selittää fyysisten rajoitteiden käyttöä Ensimmäisen vaiheen aineiston keruu Tilastolliset menetelmät (1.vaihe) aineiston keruu Vaihtoehtoisten toimintatapojen miettiminen. Lääkärin ja ft:n osallistuminen vanhusten HOITOTYÖN TUTKIMUSSÄÄTIÖ | 30.3.2015 36 LIITE 2 (69) Nikkola R. 2013 vanhusten laitoshoidossa vanhusten, omaisten, hoitohenkilökunnan ja hoitotyön esimiesten näkökulmasta. kyselylomkkeella (n=1148) hoitohenkilökunnalta. Toisen vaiheen aineisto vanhuksilta (n=7), omaisilta (n=7) sekä hoitohenkilökunnalta (n=16) ja hoitotyön esimiehtiltä (n=5) kyselylomkkeella, ïnduktiivinen sisällönanalyysi (2.vaihe) osallistuvalla havainnoinnilla sekä yksilöja ryhmähaastatteluilla. hoitoon edistäisi vaihtoehtoisten toimintatapojen käyttöä, samoin työyksikön esimiesten tuki. Kuvata ja ymmärtää nivelrikon sairastamista polven nivelrikkoa sairastavan iäkkään potilaan kuvaamana sekä kuvata ja ymmärtää polven nivelrikkoa sairastavan iäkkään potilaan kanssa elämistä hänen läheisensä kokemana konservatiivisen hoidon kontekstissa. Osallistujina kymmenen nivelrikkoa sairastavaa 75v täyttänyttä potilasta ja heidän läheisensä. Aineisto kerättiin haastattelemalla osallistujia kolme kertaa. Fenomenologinen analyysimenetelmä (Colaizz) Polven nivelrikosta kärsivä iäkäs potilas ja hänen läheisensä tarvitsevat monipuolista tukea, hoitoa, ohjausta ja neuvontaa heti potilaan oireiden ilmetessä, mutta myös koko sairastamisprosessin ajan. Nivelrikkoa sairastavan iäkkään potilaan ja hänen läheisensä hoitotyötä ensikohtaamisesta alkaen tulee tarkastella kriittisesti ja kehittää kokonaisvaltaiseksi. Hoitohenkilökunnan olisi selvitettävä potilaan kokemien oireiden merkitys potilaalle itselleen ja potilaan läheiselle, mikä auttaa laatimaan realistisen hoitosuunnitelman. Potilaalle annettava kirjallinen potilaiden tarpeiden mukaan joustava hoitosuunnitelma, joka on tehty yhdessä potilaan kanssa, turvaa potilaan tulevaisuutta. Potilaan siirtyminen perusterveydenhuollosta erikoissairaanhoitoon ja toisinpäin tulisi tehdä sujuvaksi ja joustavaksi. Potilastietojen ajantasaisuus varmistaisi, että potilas saa parhaan mahdollisen saatavilla olevan hoidon oikea-aikaisesti. Lääketieteellisen hoidon lisäksi potilas tarvitsee säännöllistä ohjausta ja tukea sekä nivelrikkoon perehtyneeltä sairaanhoitajalta että fysioterapeutilta. Potilas tarvitsee riittävästi ohjausta ja tukea aloittaakseen konservatiivisen hoidon keinot jo nivelrikon varhaisten oireiden ilmetessä. Ryhmäohjausta toteutettaessa on ryhmiin osallistuvien nivelrikon vaikeusaste otettava huomioon niin, että osallistujat voivat saada vertaistukea toisiltaan Seurantakäynnit terveydenhuollon ammattilaisen luona tai puhelinseuranta voivat olla hyödyllisiä omahoitoon sitoutumisen edistämisessä. Myös harjoittelupäiväkirja saattaisi lisätä potilaan halua omatoimiseen harjoitteluun ja omahoitoon. Potilaan läheiselle tulee tarjota mahdollisuus osallistua ohjaukseen tiedon saamiseksi nivelrikosta ja sen hoidosta, mikä auttaa häntä tukemaan ja kannustamaan potilasta omahoidossa. Hoitavan tahon tulisi ohjata ja tukea iäkkäitä potilaita tunnistamaan entistä tehokkaammin sairautensa ominaisuuksia ja omia voimavarojaan, jolloin heidän on mahdollista toimia jaksamisensa mukaisesti. Hoitohenkilökunta voi auttaa potilasta ymmärtämään, mitä hän itse voi ja mitä hänen pitää tehdä sekä miten apuvälineiden oikealla käytöllä voidaan häntä auttaa. Potilaiden tietoa eri tavoin ilmenevistä kivuista j a niiden hoitomenetelmistä on tarpeen lisätä ja kannustaa hoitovaihtoehtojen kokeiluun ja käyttöön. Kipulääkereseptin ohje ”tarvittaessa” on epäselvä. He tarvitsevat huolellista ohjausta ja neuvontaa sekä hoidon seurantaa, kun kipulääkitys aloitetaan. Kipulääkkeiden valinnassa olisi kuunneltava ja uskottava potilaan kokemusta. Potilasta pitää tukea oikeanlaiseen kipulääkkeen käyttöön niin, että hän hyötyy sen käytöstä. Mediaa voisi hyödyntää aikaisempaa enemmän niin, että sen välityksellä ohjataan ihmisiä pitämään huolta niveltensä terveydestä ja jo sairastuneita potilaita kannustetaan omatoimiseen harjoitteluun. Median välityksellä tapahtuvia harjoitteluhetkiä tulee tarjota useita kertoja päivässä niin, että potilas voi valita itselleen sopivan ajankohdan. Median välityksellä tapahtuvaan harjoitteluun voisi liittää seurantaa ja kehittää ohjelmia palautteen mukaan HOITOTYÖN TUTKIMUSSÄÄTIÖ | 30.3.2015 37 LIITE 2 (63) Stolt M. 2013 Kehittää jalkaterveyden arviointimittari, kuvata ikääntyneiden Aineisto kerättiin palvelutalo ja kotihoitoympäristöistä Kyselylomakkeilla, haastatteluilla Sisällön analyysi, tilastolliset menetelmät Hoitotyöntekijöiden jalkojenhoitotiedot olivat osittain puutteellisia ja osoittivat lisätiedon ja täydennyskoulutuksen tarpeen jalkojenhoitoon liittyen. Hoitotyöntekijöiden jalkojenhoitotoiminnot olivat pääosin asianmukaiset mutta tulokset osoittivat että toimintojen päivittäminen vastaamaan näyttöön perustuvaa jalkaterveyden edistämistä on tarpeen. Aineisto koostui seitsemän yliopistollisen ja kymmenen keskussairaalan kirurgisten osastojen hoitohenkilökunnalle v. 2011 tehdystä kyselytutkimuksesta (n=333). Kyselytutkimus. Analysointi tilastollisin menetelmin. Muistisairaiden lonkkamurtumapotilaiden kivunhoito on haastavaa ja siinä on kehitettävää usealla osa-alueella. Kipua tulisi arvioida kipumittarin avulla säännöllisesti neljän tunnin välein ja kirjata huolellisesti (ennen ja jälkeen lääkityksen) jalkaterveyden tilaa ja heidän jalkojen omahoitotottumuksia sekä hoitohenkilökunnan jalkojenhoitotietoja ja -toimintoja ikääntyneiden hoidossa. (65) Rantala M. 2014 Tarkoituksena kuvata ja selittää muistisairaiden lonkkamurtumapotilaiden postoperatiivista kivunhoitoa hoitohenkilökunnan kuvaamana. Sairaanhoitajille täydennyskoulutusta kipulääkkeistä ja niiden haittavaikutuksista sekä kivunhoitomenetelmistä. Lääkkeettömien kivunhoitomenetelmien käyttäminen lääkehoidon tukena. Rauhallisen hoitoympäristön järjestäminen muistisairaille potilaille. HOITOTYÖN TUTKIMUSSÄÄTIÖ | 30.3.2015 38
