docLuontoselvitys
download 
Report Transcription
Luontoselvitys
S U U N N IT T E L U JA T E K N IIK K A TM VOIMA OY YLIVIESKAN HIRVINEVAN TUULIVOIMAPUISTO Luonto- ja ympäristöselvitys FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY 31.3.2015 P23614 2 (33) Ylivieskan Hirvinevan tuulivoimapuisto Luonto- ja ympäristöselvitys 31.3.2015 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY SISÄLLYSLUETTELO 1 JOHDANTO .................................................................................................... 3 2 HANKKEEN SIJAINTI JA KUVAUS .................................................................. 4 3 4 5 2.1 Sijainti ................................................................................................ 4 2.2 Hankkeen tekninen kuvaus..................................................................... 4 AINEISTO JA MENETELMÄT ........................................................................... 6 3.1 Kasvillisuus ja luontotyypit ..................................................................... 6 3.2 Linnustoselvitykset................................................................................ 6 3.3 Muu eläimistö ja EU:n luontodirektiivin liitteen IV (a) lajit ........................... 7 3.3.1 Lepakkoselvitys ....................................................................... 8 YMPÄRISTÖN YLEISKUVAUS ......................................................................... 9 4.1 Kallio- ja maaperä sekä topografia .......................................................... 9 4.2 Pinta- ja pohjavedet ............................................................................ 10 4.3 Natura-alueet, luonnonsuojelualueet ja suojeluohjelmien kohteet .............. 11 KASVILLISUUS JA LUONTOTYYPIT .............................................................. 14 5.1 Kasvillisuus ja luontotyypit ................................................................... 14 5.1.1 Kasvillisuusalue ..................................................................... 14 5.2 Hankealueen kasvillisuus ja luontotyypit................................................. 14 5.3 Rakentamisalueiden luontoarvot ........................................................... 15 5.4 Arvokkaat luontokohteet ja lajisto ......................................................... 16 5.4.1 Kansallisten lakien mukaiset kohteet......................................... 16 5.4.2 Uhanalainen ja alueellisesti merkittävä kasvilajisto ..................... 16 6 LINNUSTO ................................................................................................... 18 1.1.1. Muuttolinnusto ...................................................................... 20 1.1.2. Suojelullisesti arvokas linnusto................................................. 21 7 MUU ELÄIMISTÖ .......................................................................................... 23 8 7.1 Alueen tavanomainen eläinlajisto .......................................................... 23 7.2 EU:n luontodirektiivin liitteen IV (a) lajit................................................. 23 7.2.1 Lepakot ................................................................................ 24 HANKKEEN YMPÄRISTÖ- JA LUONTOVAIKUTUKSET .................................... 26 8.1 Vaikutukset maa- ja kallioperälle........................................................... 26 8.1.1 Happamien sulfaattimaiden esiintyminen ................................... 26 8.2 Vaikutukset pinta- ja pohjavesille .......................................................... 26 8.3 Vaikutukset kasvillisuuteen ja luontotyyppeihin ....................................... 27 8.3.1 Yleiset kasvillisuusvaikutukset ................................................. 27 8.3.2 Vaikutukset luontokohteille...................................................... 27 8.4 Vaikutukset linnustoon ja muuhun eläimistöön ........................................ 28 8.4.1 Vaikutukset linnustoon............................................................ 28 8.4.2 Vaikutukset muuhun eläimistöön .............................................. 30 8.5 Vaikutukset Natura-alueisiin ja muihin suojelualueisiin ............................. 31 LÄHTEET ................................................................................................................ 32 Pohjakartat Suojelualuerajaukset © Maanmittauslaitos 2/2015 © OIVA Ympäristö- ja paikkatietopalvelu asiantuntijoille 2/2015 Valokuvat © FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy (Minna Tuomala) sekä Luontotieto Carex Pekka Halonen FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY 1 Ylivieskan Hirvin nevan tuulivo oimapuisto Luon nto- ja ympä äristöselvityss 31.3 3.2015 3 (33)) JOHDA ANTO Tämä työ on Yliviesk kan Hirvinev van alueelle suunnitelta avan tuulivoimapuiston n suunnitteluttarveratkaisu ua palveleva luonto- ja linnustose elvitysten erillisraportti. Työssä kuvataan tuuliv voimapuiston n luonnonolo osuhteiden n nykytila sekä ä suunnitte-lussa huom mioitavat arv vokkaat luon ntokohteet. Tuulivoimap T puiston vaiku utukset alu-een luonnon nolosuhteisii n arvioidaan n tässä raportissa. Alueelle laadittujen luon nto- ja linnu ustoselvitysten tavoittee ena on paika antaa arvok-kaat luontottyypit, jotka a ovat joko lainsäädännö öllä määritelltyjä tai muu utoin alueel-lisesti luonn non monimu otoisuuden kannalta edustavia kohtteita. Lisäksi selvitysten n tavoitteena on turvata valtakunnallisesti ja alueellisesti u uhanalaisen ja luonnon-suojelulain (47 § ja 49 §) mukaisen n erityisen arvokkaan lajjiston mahdolliset esiin-n kasvi-, elä äin- ja lintu-tymisalueett sekä EU:n luonto- ja lintudirektiivien mukaisen lajiston esiintymät. Arv vokkaiksi tullkitut luontokohteet on esitetty karrtoilla ja ku-vailtu kuviokohtaisesti rraportissa. Tuulivoimap puistoalueen n muun eläim mistön nykyttila on käsittelty tämän raportin yh-teydessä EU U:n luontodirrektiivin liitteessä IV (a) mainittujen n lajien osaltta. Hankealuee en ympäristö ön tilaan va aikuttavat muut m tekijät,, kuten maaperätiedot,, pinta- ja po ohjavesiasiatt sekä lähim mmät suojelu ualueet ja m muut suojeluohjelmat on n esitetty kaa avaselostuks essa. Luonto- ja linnustoselv vityksen ova at laatineet FM biologitt Ville Suors sa ja Minna a Tuomala se ekä FT biolo gi Petri Lam mpila FCG Suunnittelu ja a tekniikka Oy:n Oulun n toimistolta. Kasvillisuud den maastottöistä on va astannut FT biologi Pekka Halonen,, Luontotieto Carex. 4 (33) Y Ylivieskan Hirvinevan tuulivoimapuissto L Luonto- ja ympäristöselv vitys 3 31.3.2015 FC CG SUUNNITTELU JA TEK KNIIKKA OY 2 HANKK KEEN SIJAINTI I JA KUV VAUS 2.1 S Sijainti T TM voima Oy O suunnittelee Ylivieska an Hirvineva alle tuulivoim mapuistohan nketta. Alue s sijaitsee Yliv vieskan kesk kustasta noi n 14 kilome etriä itä-kaakkoon. Etäissyyttä hank kealueelta Nivalan N kesku ustaan on no oin 12 kilometriä. H Hankealue on o tavanomaisessa mettsätalouskäy ytössä. Alue etta halkoo länsiosassa H Harjun mets sätie ja itäos sassa Vasam man metsätie e. Kulku alue eelle tapahtu uu Vasaman m metsätien kautta. k Aluee en eteläosaa an sijoittuu Vasamanoja a. Alueen p pinta-ala on n noin 500 heh htaaria. K Kuva 1.Hankea alueen sijainti. 2.2 H Hankkeen n tekninen kuvaus S Suunnitellut neljä tuuliv voimalaa tule evat olemaa an enintään 200 metriä korkeita ja ttornirakente eeltaan yhtenäisiä (terä äslieriö- tai hybriditorni) ). Roottorila avan pituus ttulee olema aan noin 63 3 metriä ja roottoriymp pyrän halkaisija noin 1 126 metriä. H Hankkeen mallinnuksiss m sa käytetyn voimalan malli m on Vesttas V126, jo onka napak korkeus on 137 1 metriä ja yksikköteh ho 3,3 MW. T Tuulivoimalo oiden sähkön ntuotanto liiitetään sähk köverkkoon maakaapelil la Uusnivallan sähköasemalla, ilma ajohtoja ei rakenneta. Tuulivoimap T puiston sisäin nen sähköv verkko toteu utetaan maa akaapeliverk kkona ja ma aakaapelointti sijoittuu h huoltoteiden y yhteyteen. FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Ylivieskan Hirvinevan tuulivoimapuisto Luonto- ja ympäristöselvitys 31.3.2015 Kuva 2. Voimaloiden sijoittuminen ilmakuvalla. Kuva 3. Voimaloiden sijainti sekä huoltotiestön ja maakaapeleiden sijoittuminen hankealueella 5 (33) 6 (33) Y Ylivieskan Hirvinevan tuulivoimapuissto L Luonto- ja ympäristöselv vitys 3 31.3.2015 3 A AINEIS STO JA MENETE M ELMÄT 3.1 K Kasvillisuu us ja luontotyypit FC CG SUUNNITTELU JA TEK KNIIKKA OY A Alkuperäisen n laajemman n hankealue een kasvillisu uutta ja luon ntotyyppejä inventoitiin m maastokaudella 2014, yhteensä k ahden maastotyöpäivän n ajan. Lisä äksi alueen m metsien kasvupaikkatyy yppejä on ta arkasteltu lin nnustoselvity ysten maasto otöiden yhja luontoty tteydessä. KasvillisuusK yyppiselvitys sten maastottöistä on va astannut FT b biologi Pekka a Halonen lu uontotieto Ca arexista. K Kasvillisuusinventoinneis ssa on huom mioitu tarkem mmin tuulivo oimaloiden ssijoituspaikk kojen luonto o-olosuhteett sekä laajem mmin koko hankealue arvokohdeta a arkasteluna. A Arvokohdeta arkastelun ta arkoituksena a oli kartoitttaa hankealu ueen edusta avat luontok kohteet, jolloin myös mahdollisiin ssijoitussuunn nitelmien mu uutoksiin olissi olemassa s selvitysaineistoa. Alueen luonnono losuhteita ei e ole kartoiitettu aiemm min muissa s selvityksissä ä. L Lähtöoletuks sena oli, etttä alueella e ei esiinny lu uonnonsuojelulain (29 § §) mukaisia a arvokkaita kohteita, k joten inventoin nneissa tark kasteltiin mahdollisia me etsälain (10 § §) erityisen tärkeitä elin nympäristöjä ä, vesilain (2 2 luku 11§) mukaisia m luo ontotyyppejjä, luontotyy yppien uhan nalaisuusluok kituksen (Ra aunio ym. 2008) mukai sesti uhana alaisia luonto otyyppejä se ekä arvokka an lajiston esiintymispai e ikkoja. A Alueelta ja sen s lähistöltä ä tiedossa o oleva uhanalaisten lajien n paikkatieto oaineisto on ttiedusteltu ympäristöha y llinnon uhan nalaisrekiste eristä (tiedon nanto, Herttta Eliölajit ttietokanta, Pohjois-Pohj P janmaan ELY Y-keskus 4//2014). Lisäksi on tiedu usteltu Mets säkeskukseltta alueelle mahdollisest m ti sijoittuvia kohteita, joista makseta aan metsättalouden ym mpäristötukea a (Pohjois-Po s, 2014). ohjanmaan Metsäkeskus kuten metssien kasvuT Tässä raporrtissa käsitellään alueen n luonnon yleispiirteet, y p paikkatyypitt ja niiden kä äsittelyaste. Lisäksi esittellään lähim mmät arvokk kaat luontok kohteet ja kansallisten k lakien muka iset sekä pa aikallisesti muutoin m arvo kkaat luonttotyypit kuv vaillaan. Kuv vauksissa hu uomioidaan mm. luontottyyppien uh analaisuuslluokitus. Arv vokkaat luon ntokohteet essitetään kartoilla. Raporrtti on kohde ennettu laajjemmasta se elvityksestä neljän voim malan käsittävälle alueelle ja nyt etää ämmälle sijjoittuvat, tun nnistetut luo ontokohteet on myös esiitelty. 3.2 L Linnustoselvityksett H Hirvinevan suunnitellun s tuulivoimap puiston pesim mälinnusto oa on selvitettty yleisesti k käytössä ole evia ja pesim mälinnustoinv ventointeihin tarkoitettu uja laskentam menetelmiä ((kartoituslas skenta ja pistelaskenta p a) soveltama alla (mm. Koskimies & Väisänen 1 1988). Hank kealueen pes simälinnusto oa on selvite etty pistelask kennalla nyk kyistä suunn nitelmaa laa ajemmalla allueella, joss a yhteensä 11 laskentapistettä sijo oitettiin alue eellisesti katttavasti koko o selvitysalu eelle (ml. ny ykyinen hankealue). Lisä äksi aluetta k kierreltiin ka artoituslaske entana karttta- ja ilmak kuvatarkaste elun peruste eella, jossa ttarkastettiin ennalta valittuja kohte ita, joissa su uojelullisesti arvokkaita lajeja arvi–29.5.2014 o oitiin esiinty yvän. Alueen n pesimälin nustoselvitykset on toteutettu 19.– v välisenä aik kana. Jokais sella voimal apaikalla to oteutetut pis stelaskennatt toistettiin k kahdesti, miinkä lisäksi hankealue p pyrittiin kierttämään mah hdollisimman n kattavasti lläpi kartoituslaskennan ohessa. Alu ueella suorite ettiin inventointi myös m metsäkanallintujen parh haaseen soid dinaikaan (1 1.4.2014), ja j lisäksi mahdollisia soi dinpaikkoja s sekä eri lajie en elinolosuhteita on hu uomioitu alue eella suorite ettujen linnu stoselvitystten yhteydessä. Alueen pesimälinnu ustoselvityks siin käytetty työmäärä o oli yhteensä n neljä maastotyöpäivää. Pesimälinnu ustoselvitystten lisäksi täydentävää tietoa alue een linnusto osta on saatu u myös muid den hankealueella toteutettujen luon ntoselvitystten yhteydes ssä. L Linnustoselv vitysten yhte eydessä kiin nnitettiin erittyistä huomiota myös m mahdollisiin p petolintujen pesäpaikko oihin sekä m muihin mahd dollisiin linnu ustollisesti a arvokkaisiin k kohteisiin. Laskennat L su uoritettiin hy yvissä havain nnointiolosuhteissa ja ne e ajoitettiin p pääasiassa aikaiseen a aamuun, noin 4–6 tuntia auringon a nou usun jälkeise een aikaan. FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Ylivieskan Hirvin nevan tuulivo oimapuisto Luon nto- ja ympä äristöselvityss 31.3 3.2015 7 (33)) Laskentojen n aikana hav vaitut linnut kirjattiin ylö ös vihkoon ja a maastokarrtoille, ja tu-lokset tulkittiin toimisstotyönä ko. laskentam menetelmästtä annettuje en ohjeiden n (mm. Koskiimies & Väissänen 1988)) mukaisesti. Kaikille ha avaituille linttulajeille tul-kittiin pesim mävarmuusin ndeksi lintua atlaskartoitu uksessa käyttetyn ohjeis stuksen mu-kaisesti (ks s. Valkama y ym. 2011). Havaintojen n tulkinta te htiin ns. minimiperiaat-teella, jolloiin yksikin so opivassa elin nympäristöss sä tehty pes intään viitta aava havain-to riitti siihe en, että laji ttulkittiin alue eella pesiväk ksi. Hirvinevan suunnitellun n tuulivoimapuiston alue eella ei suoriitettu lintuje en muuton-seurantaa vuoden 201 14 luonto- ja a linnustoselvitysten yhtteydessä. Ha ankealue si-joittuu Pohjjois-Pohjanm maan eteläos san sisämaa-alueelle, ka auas tunnettujen muut-toreittien ulkopuolelle, jjolloin hanke ealueen kautta kulkeva lintujen muuttovirta ar-vioitiin lähtökohtaisesti vähäiseksi ja hajanaiseksi. Hanke alueen kauttta kulkevaa a muuttolinnu ustoa koskev vat osat täss sä luontoselv vityksessä p perustuvat muualta m lähi-alueelta ma ahdollisesti o olemassa ole evaan tietoon, yleistietoo on lintujen muuttoa m oh-jaavista tek kijöistä ja arrvioijan oma aan kokemu ukseen lintujjen muuttok käyttäytymi-sestä eri alu ueilla. Hankealueella suoritetttujen linnus stoselvitysten aikana ke eskityttiin erityisesti sel-vittämään suojelullisessti arvokkaid den lajien ku uten Suomen n Punaisen kirjan k uhan-alaisten ja silmälläpide ettävien lajie en (Rassi ym m. 2010), a lueellisesti uhanalaisten u n lajien (Rajasärkkä ym . 2013) EU:n lintudirekttiivin liitteen n I lajien (79/409/ETY),, Suomen luonnonsuoje elulailla (20 0.12.1996/10 096) ja luo onnonsuojelu uasetuksella a (14.2.1997 7/160) uhan nalaisiksi tai erityistä su uojelua vaatiiviksi säädetttyjen lajien n esiintymine en alueella. Erityistä huomiota kiin nnitettiin my yös muihin tuulivoima-hankkeiden n linnustova aikutuksille herkiksi h tode ettuihin laje eihin. Selvity ysten aikana a saatiin hyv vä yleiskuva myös aluee ella esiintyvä ästä tavanom maisemmasta lintulajis-tosta. Tässä selviityksessä kä äytettiin seurraavia aineis stoja ja tieto olähteitä maa astoselvitys-ten pohjatiiedoiksi sekä ä selvitysten n täydentämiiseksi: Maanm mittauslaitokssen kartta- ja ilmakuva-aine eistot (lintujen n elinympäristtöt) BirdLiffe Suomen ja SYKE:n paikk katietoaineisto ot (ympäristön n IBA- ja FINIIBA- kohteet) Luonnontieteellisen keskusmuse eon Sääksirek kisteri (ympärristön sääksen n pesäpaikat,, aineistopyyntö) Luonnontieteellisen keskusmuseon Rengastus stoimisto (ym mpäristön suojjelullisesti ar-vokkaiden lajien pe esäpaikka- ja rengastustied r ot, aineistopy yyntö) Valtak kunnallinen lin ntuatlastietoka anta (pesimäla ajiston yleispiiirteet) Ympärristöhallinnon OIVA – ymp päristö- ja paiikkatietokanta a asiantuntijoille (ympäris-tön su uojelualueet) Metsähallituksen p etolinturekiste eri (ympäristtön erityisestii suojeltavien n petolintujen n pesäpaikat, aineisto opyyntö) Keski--Pohjanmaan lintupaikkaopas (lähialueen n lintupaikkoje en yleistietoja a) Linnustoselv vityksen rap portoinnista ovat vastanneet FT biollogi Petri Lampila ja FM M biologi Ville Suorsa FCG G Suunnittelu u ja tekniikka Oy:n Oulu un toimistolta a. Linnuston n maastoselviityksistä ova at vastannee et linnustoas siantuntijat Kalle Hiekka anen ja Eino o Mikkonen FC CG Suunnitttelu ja tekniikka Oy:stä. 3.3 Muu eläim mistö ja EU U:n luonto odirektiivin n liitteen IIV (a) lajit Tiedot alue een eläimis töstä perus stuvat pääo osin yleistie etoon erityis sesti nisäk-käidemme levinneisyyd destä ja elin nympäristöva aatimuksista a. Hankealueella ja sen n läheisyydessä esiintyvä ää eläimistö öä ja eri lajjien elinymp päristöinä potentiaalisia p a alueita on huomioitu h h ankkeen yhteydessä suoritettujen lluonto- ja linnustoselvi-tysten yhtey ydessä. Hankealuee ella toteutetttiin yleispiirte einen liito-orravainventoiinti pesimälinnustoselvi-tysten ensim mmäisten la askentakierro osten yhteyd dessä, minkä ä lisäksi lajin elinympä-ristöjä huom mioitiin myöss muiden luo onto- ja linn nustoselvityssten yhteyde essä. Kartta-ja ilmakuva atarkastelun perusteella a todetut lajin potentiaa aliset elinym mpäristöt in-- 8 (33) Y Ylivieskan Hirvinevan tuulivoimapuissto L Luonto- ja ympäristöselv vitys 3 31.3.2015 FC CG SUUNNITTELU JA TEK KNIIKKA OY v ventoitiin pa apanakartoittusmenetelm mää soveltae en, minkä lisäksi arvioiitiin alueen s soveltuvuuttta lajin elinympäristönä. 3.3.1 L Lepakkoselvitys H Hirvinevan alueen a lepak koista ei ole e julkaistu aiempia a karttoitustuloksi a, eikä Yliv vieskan kunnan tai sen lähiympärisstön lepakko otilanteesta ollut saatav villa muutak kaan ajantasaista tietoa a. Laajemm in Kalajokila aakson aluee ella on kuite enkin tehty llepakkoselvityksiä viime e vuosina use eisiin tuulivo oimahankkeisiin liittyen. H Hirvinevan tuulivoimapu t uiston hanke ealueella totteutettiin kesän 2014 aiikana yleisp piirteinen lepakoiden ruokailualueide en kartoitus s. Kartoitus tehtiin t ns. a ktiivikartoittusmenetelm mää hyödynttäen, missä hankealuee en lepakoille e potentiaalisset kohteet k kierrettiin ka attavasti läp pi detektorill a (Petterson n D240X ja D200) kuun nnellen. Lep pakkoselvity ykset kohden nnettiin erity yisesti sellais sille alueille, joiden maa ankäyttö tullee muuttum maan hankke een toteutue essa sekä kartta- ja ilmakuvatarkasttelun perustteella arvioid duille lepako oille potentia aalisille alueille (mahdolliset ruokail ualueet sek kä lisääntym mis- ja levä ähdysalueet)). Lepakkose elvitykset su uoritettiin su uurimmaksi o osaksi kävellen hankealu ueella. H Hankealueen n lepakkoselvitykset totteutettiin 15 5.–16.6. ja 15.–16.7.20 014, jolloin llepakoita ha avainnoitiin yöllä y noin kl o. 22:00–04 4:30 välisenä aikana. Ka artoitusöinä s säätila ja olosuhteet oliivat suotuisiia ja lepako oiden kartoittukseen otolllisia. Lepak koille sopivie en lisääntym mis- ja leväh hdyspaikkoje en (mm. kolo opuut ja van nhat rakenn nukset) sekä ä ruokailualu ueiden esiinttymiseen on kiinnitetty huomiota h my yös muiden h hankealueella suoritettujen luonto- jja linnustose elvitysten oh hessa. L Lepakkoselv vitysten yhte eydessä mah hdollisesti to odetut lepako oiden käyttä ämät alueet a arvotettiin seuraavien, s nykyään yle eisesti käytö össä olevien, periaatteid den mukais sesti. Luokittusperusteen na on käyte etty alueella a esiintyvää lajistoa ja lepakoiden m määrä (Siivo onen 2004). Luokitusperrusteet ovat: Luokka I: I Lepakoide en lisääntym mis- tai leväh hdyspaikka. Alueen A hävitttäminen tai heikentäminen on Suomen luo onnonsuojelu ulaissa kielle etty (LSL 49 §). I Lepakoid den tärkeä ru uokailualue tai t siirtymärreitti. Maankä käytössä Luokka II: on huomio oitava alueen arvo lepak koille (EUROBATS 1999). Luokka III: I Muu lep pakoiden käy yttämä alue.. Maankäytössä on mahd dollisuuksien muka aan huomioittava alueen arvo lepako oille. L Lepakot käy yttävät eri aikoina a vuod desta eri alu ueita ruokailuun, mistä jjohtuen lep pakkoselvity ykset tulisi toistaa useam mman kerra an kesän aik kana. Nyt totteutettu lep pakkoselvity ys koostuu kahdesta k kessälle ajoittuv vasta kartoituskäynnistä , joiden arv vioitiin anta avan riittävä än yleiskuva an lepakoiden esiintym misestä sekä ä lepakoille m mahdollisestti arvokkaistta kohteista . Syksymmä ällä lepakot jakaantuvatt tasaisemm min ja laaje emmalle alueelle lisäänttymis- ja lev vähdyspaikk kojen ympärristöön. Totteutettujen selvitysten s perusteella p a alueen lepakkotiheys on niin alhaine n, että karttoituskertoje en lisääminen ei todennä äköisesti olis si muuttanutt tuloksia me erkittävästi. L Lepakkoselv vityksen maa astoselvityksset on suoritttanut Toni Ahlman Ahl man Group O Oy:stä, ja le epakkoselvity ysten raporttoinnista ova at vastannee et FT biologii Petri Lamp pila ja FM biologi Ville Su uorsa FCG S Suunnittelu ja tekniikka Oy:stä. O FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Ylivieskan Hirvin nevan tuulivo oimapuisto Luon nto- ja ympä äristöselvityss 31.3 3.2015 4 YMPÄR RISTÖN YLEISK KUVAUS 4.1 Kallio- ja maaperä sekä topo ografia 9 (33)) Hirvinevan alueen kallio operä lukeutuu Keski-Suomen gran nitoidikomple eksiin. Kala-jokilaakson alueella kalllioperä on yleisesti y otta aen syvällä p pintamaakerrroksen alla. Hankealuee en pääkivilajjit ovat kiilleliusketta ja j lisäksi allueella esiin ntyy pieninä ä juonteina offiittista kvarttsidioriittia ja plagioklaasiporfyriittiä ä. K Kuva 4. Hankeal lueen kallioperää (GTK kallioperräkartta 1:200 000, 2015). K Kuva 5. Hankeal lueen maaperä (GTK maaperä äkartta 1:200 00 00, 2015). 10 (33) Y Ylivieskan Hirvinevan tuulivoimapuissto L Luonto- ja ympäristöselv vitys 3 31.3.2015 FC CG SUUNNITTELU JA TEK KNIIKKA OY H Hirvinevan hankealueen h n maaperä o on pääosin turvemaaval t taista, muttta alustavat v voimalapaika at sijoittuvat enimmäksseen karkeammille more eenialueille. Alueella ei e esiinny kallio opaljastumia a. Kalajokila aakson alue on hyvin tasaista ja ala avaa. Hirvin nevan alueella korkeimm mat kohdat ssijoittuvat no oin 90–95 m mpy. H Hankealueelle tai sen lä äheisyyteen ei sijoitu luonnon- ja maisemansuo m ojelun kann nalta arvokk kaita kallioalueita, tuuli- ja rantakerrostumia tai moreenimu uodostumia. L Lähin arvoka as moreenim muodostuma a on Miesten nmäki (MOR R-Y11-071), joka sijaits see noin 8,9 9 km etäisyydellä hankea alueen louna aispuolella. H Happamien sulfaattimaiden esiintym mistodennäk köisyys alueella on GTK K:n tietojen m mukaan pien ni (GTK, paik kkatietoikku na 2015). 4.2 P Pinta- ja pohjavede p et 4.2.1 P Pintavedet H Hirvinevan hankealue h sijjoittuu Kalajjoen vesistöalueelle (53) ) ja Kalajoen n keskiosan a alueen (53.0 03) 2. jakov vaiheen valu ma-alueelle. Hankealue sijoittuu yh hdelle 3. jak kovaiheen valuma-aluee elle, Vasama aojan valuma a-alueelle (5 53.036). Kal ajoki virtaa a alueen lounais- ja länsipuolella no oin 5,8 kilom metrin pääss sä hankealu ueesta. Pylv väsoja virtaa a noin 2,8 km m päässä alu ueen luoteis spuolella. 4.2.2 P Pohjavesiallueet H Hankealue ei e sijoitu luok kitellulle poh hjavesialueelle, joten suoria vaikutu uksia pohjav vedenlaadulle tai pohja aveden muo odostumis- ja j kulkeutum misolosuhteiisiin ei ole. L Lähimmät po ohjavesialue eet ovat Huh hmarmäki ha ankealueen länsipuolella a ja Harjunp puhto alueen itäpuolella a. Molemma at ovat vede enhankintaa varten tärk keitä pohjav vesialueita (luokka ( I). Huhmarmäk H ki sijaitsee noin n 7,9 kilo ometrin ja H Harjunpuhto n noin 8,7 kilo ometrin pääs ssä hankealu ueesta. Taulukko 1. H Hankealuetta läh himmät pohjavvesialueet 3 Pv-alue tunnus s luokka a Antoisuu us m /d Etäisyys E hankealueelt h ta km Sija ainti ilma ansuunta Huhmarmä äki 119770 01 I 50 n. n 7,9 km länssi Harjunpuh hto 115350 09 I 40 n. n 8,7 km itä Tihunkorpii 115350 04 I 100 n. n 10,6 km kaa kko Viitala 115350 06 I 50 n. n 11,1 km etellä Vähäsöyrin nki 115350 07 I 50 n. n 12 km etellä Kivikorpi 110710 005 I 150 n. n 15,9 km koilllinen Jokisaari 115350 08 I 40 n. n 17,4 km kaa kko FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Ylivieskan Hirvin nevan tuulivo oimapuisto Luon nto- ja ympä äristöselvityss 31.3 3.2015 11 (33)) Kuva 6. Hankkealuetta lähim mmät pohjavesia ialueet 4.3 Natura-allueet, luon nnonsuoje elualueet ja j suojeluo ohjelmien kohtee et Hankealuee ella ei sijaitse e Natura-alu ueita, luonno onsuojelualu ueita tai suo ojeluohjelmi-en kohteita. Hankealue een lähin Natura-alue on n Iso Honkan neva - Pieni Honkaneva a (FI1100006 6), joka sijo oittuu lähimm millään noin n 9,4 kilome etrin etäisyy ydelle hank-keen voim malapaikasta.. Natura-allue on sis sällytetty S uomen Nattura 2000-verkostoon luontodirek ktiivin mukaiisena alueen na (SCI). H ankealuetta lähin luon-nonsuojelua alue on Kau niskangas (Y YSA207255) ), joka sijaittsee noin 5,7 kilometrin n päässä hankealueen itä äpuolella. kson maisem makokonaisu uuden alue (MAO110116 ( 6) sijoittuu noin 4,6 ki-Kalajokilaak lometrin etä äisyydelle ha ankealueesta a länteen/lou unaaseen. Lä ähin kansallisesti tärkeä ä lintualue (FINIBA) sijoitttuu noin 18 8 kilometrin etäisyydelle e hankealuee en eteläpuo-lelle. Taulukko 2. H Hankealuetta lä ähimmät Naturra‐alueet. Natura-alue Tunnus Suojeluperuste Etäisyy ys hankea alueelta km Sijainti ilmansuunta a Iso Honkaneva – Pieni Honkaneva H FI1100006 SCI 9,4 pohjoinen Mustakorp pi FI1000006 SCI 11,5 koillinen Iso Mälline eva – Pieni Mä ällineva FI1000009 SCI 19 lounas 12 (33) Ylivieskan Hirvinevan tuulivoimapuisto Luonto- ja ympäristöselvitys 31.3.2015 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Taulukko 3. Hankealuetta lähimmät suojelualueet. Suojelualue aluetunnus Luokka Etäisyys km Sijainti ilmansuunta Kauniskangas YSA207255 Yksityiset suojelualueet 5,7 itä Puutio YSA203033 Yksityiset suojelualueet 13,5 koillinen Kuva 7. Hirvinevan tuulivoimapuistoa lähimmät Natura‐alueet ja luonnonsuojelualueet. Taulukko 4. Hankealuetta lähimmät suojeluohjelma‐alueet. Nimi aluetunnus ohjelma etäisyys km sijainti ilmansuunta Kalajokilaakso MAO110116 Maisemakokonaisuudet 4,6 länsi-lounas Iso Honkaneva – Pieni Honkaneva SSO110352 Soidensuojeluohjelma 9,4 pohjoinen Miestenmäki MOR-Y11-071 Arvokas moreenimuodostuma 8,9 lounas Kalajoen alaosa Hamarinkosken alapuolelle asti MUU110035 Koskiensuojelualue 14,1 länsi Iso Mällineva – Pieni Mällineva SSO110355 Soidensuojeluohjelma 19 lounas FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Ylivieskan Hirvinevan tuulivoimapuisto Luonto- ja ympäristöselvitys 31.3.2015 Kuva 8. Hirvinevan tuulivoimapuiston hankealueen ympäristöön sijoittuvat suojelu‐ohjelma‐alueet. Kuva 9. Hankealuetta lähimmät FINIBA‐ ja IBA ‐alueet. 13 (33) 14 (33) Y Ylivieskan Hirvinevan tuulivoimapuissto L Luonto- ja ympäristöselv vitys 3 31.3.2015 FC CG SUUNNITTELU JA TEK KNIIKKA OY 5 KASVIL LLISUUS JA LU UONTOT TYYPIT 5.1 K Kasvillisuu us ja luontotyypit 5.1.1 K Kasvillisuus salue Y Ylivieska sijoittuu mettsäkasvillisu usvyöhykkeiden alueja aossa keski boreaalisen P Pohjanmaan n–Kainuun alueen länsio osaan, missä ä kohtaavat pohjoisen jja eteläisen S Suomen kasvillisuustyy ypit ja lajissto. Soiden osalta alue e kuuluu v vaihettumisv vyöhykkeese een, missä suot kuuluv vat Pohjanm maan aapaso oiden alaryh mään Suom menselän aa apasuot sekä osaksi Po hjanmaan viettov ja rah hkakeitaisiin n (Vasander 1 1998). 5.2 H Hankealue een kasvillisuus ja lluontotyyp pit M Metsät H Hankealueella kivennäis smaiden talo ousmetsät ovat o pääosin n kuivahkoja a variksenm marja-puolu ukkatyypin (E EVT) kankai ta. Lisäksi esiintyy e alueen länsiosasssa tuoreita p puolukka-mu ustikkatyypin n (VMT) kan nkaita. Aluee en metsät ovat keskimä äärin nuoria jja sekapuus stoisia. Aluee elle ei sijoittu lehtoja ta ai laajemmin n lehtomaisia a kankaita. M Maa- ja kalllioperätietoje en perustee lla alueella ei ole olosuhteita rehev vien kasvup paikkojen la ajistolle. Alue eella ei esiin nny edustaviia kalliomets siä tai laajem mpia kalliop paljastumia. H Hankealueen n metsäalasta suuri osu uus on alun perin räme eisiä turveka angasmuutttumia ja ojik kkoja, joilla kasvaa nyky yisin kohtalaisesti mänty yä. Rämevarrpujen suuri o osuus leimaa a metsien ke enttäkerrost a ja sekapuu una esiintyy usein hiesko oivua. K Kuva 10. Hankeealueen tyypillisstä sekapuustooista kangasmaiden talousmettsää FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Ylivieskan Hirvin nevan tuulivo oimapuisto Luon nto- ja ympä äristöselvityss 31.3 3.2015 15 (33)) Kuva 11. Aluee elle sijoittuu runnsaasti rämeva arpujen vallitsem mia turvekangaasmuuttumia. Suot, kosteikot ja pie envedet Hankealueelle ei sijoitu erityisiä luon nnontilaisia tai t luonnontiilaisen kaltaisia suoluon-tokohteita. Alueen entisset laajemm mat suoaltaatt Kiimaneva an–Keltamaannevan alu-eella ovat nykyisellään v vahvasti ojittettuja turvekangasmuutt ttumia. Aluee en korvet on n tehokkaasti ojitettu, ei kä erityisiä ja luonnonttilaisia korp iluontotyypp pejä esiinny.. Alueen korp pimuuttumat,, joita sijoittuu etenkin ittäosaan, ova at sekapuusttoisia, nuoria a ja valoisuud den vuoksi h heinäisiä. Ru unsaat ojituk kset ja puusston käsittely y ovat koko o hankealueellla merkittäv västi muuttan neet rämeisten suotyypp pien luonnonttilaa. Laajemman alueen inv ventoinneiss sa luontokohteeksi raja attu lähin edustavampi e i suoluontoko ohde on Hirv vinevan laite eiltaan ojitettu suoallas hankealuee en eteläpuo-lella. Hirvineva on pääo osin vähäpuustoista rah hkarämettä, eikä sen laiiteille sijoitu u edustavia korpia. Alueelle sijo oittuu runsaa asti ihmisen luomaa ojaverkostoa, m mutta luonnontilaisia taii luonnontilaisen kaltaisia a pienvesiä alueella a ei ole. 5.3 Rakentam misalueide en luontoa arvot Tuulivoima aloiden rake ennuspaika at ja huoltotiestö Tuulivoimalo oiden suunniitellut rakennuspaikat, niille johtava huoltotiestö ö ja maakaa-pelointi sijoittuvat hyvin n tavanomaisen talousmetsän alueellle. Voimala nro 4 sijoit-tuu tuoreen kankaan sekapuustoisee en varttunee eseen talousm metsään. Vo oimalat nro 1 sijoittuu nuo oren mäntyv valtaisen taimikon ja ha arvennushaka atun mäntyk kankaan lai-teeseen. Vo oimalat nro 2 ja 3 sijoittu uvat turvema aamuuttuma n ja ojikon alueelle, a jos-sa kasvaa kituliaasti k m äntyä. Hank kealueen huo oltotiestö sijjoittuu Kytön nevan etelä-puolella nuo orten mänty yvaltaisten ja j aurattujen n talousmettsien alueelle. Lännessä ä huoltotie sijjoittuu aluee elle missä metsät m ovat runsaasti r ojiitettuja turve ekankaita ja a rämemuuttu umia. Voima loiden nume erointi ja huo oltotiestö on e esitetty kuva assa 13. Sähkönsiirto oreitin luont oarvot Hankeen sä ähkönsiirto liiitetään olem massa olevie en teiden rin nnalla maakaapelointina a Uusnivalan sähköasema alle. Ilmajoh htoja ei rake enneta, vaan u n sähkönsiirrto rakentuu maakaapele eilla. Metsäa autoteiden ja a kantatieverkoston yhte eyteen sijoitttuvan maa-kaapelireitin n luontoarvo oja ei ole erik kseen inventtoitu. 16 (33) Y Ylivieskan Hirvinevan tuulivoimapuissto L Luonto- ja ympäristöselv vitys 3 31.3.2015 5.4 A Arvokkaatt luontoko ohteet ja la ajisto FC CG SUUNNITTELU JA TEK KNIIKKA OY A Arvokkaiksi luontokohteiksi luetaan kohteet joid den olemassaolo merkitttävästi lisää ttarkasteltava an alueen luontoarvoja . Merkittävimmät tällaiset ympärisstötyypit on llueteltu luon nnonsuojelulaissa (LSL 2 29 §), ja niiiden olemas ssaolo on laiilla turvattu s sen jälkeen kun alueellinen ELY-kesskus on tehn nyt niistä rajauspäätökssen ja saatttanut sen maanomistaja m an tiedoksi. Metsälaki (M MetsäL 10 §) määrittele ee metsätalloustoimissa a huomioitav via erityisen n tärkeitä elinympäristtöjä, jotka ilmentävät lluonnon monimuotoisuu utta ja ne o n hyvä huomioida myös muussa m maankäytön s suunnittelus ssa. Uudistettussa vesilai ssa on luonn nontilaisten pienvesien m muuttamisk kielto (2 luku 11 § ja 3 luku 2 §). H Hankealueen n luontoselv vityksissä on n pyritty huomioimaan edellisten li säksi myös e em. lakien mainitsematt m tomat muut metsäluonn non arvokkaa at elinympärristöt (Merilluoto & Soin ninen 1998),, joita ovat esimerkiksi vanhat havu u- ja sekapu uumetsiköt, v vanhat lehtiimetsiköt, paisterinteet, p , supat, ruo ohoiset suot, metsäniity yt ja hakam maat. S Suomen en nsimmäinen luontotyyp pien uhana alaisuusarvio ointi valmisttui vuonna 2 2008 (Rauniio ym. 2008). Arvioinnisssa luontotyy yppien uhanalaisuutta on n tarkastelttu yleisesti koko k maassa a sekä eriks een Pohjois--Suomessa ja j Etelä-Suo omessa. Yliv vieska sijoitttuu keskibo oreaaliselle k kasvillisuusv vyöhykkeelle e, joka lueta aan luontottyyppien uhanalaisuude en aluejaosssa Etelä-Suo omeen. Uhan nalaisia luon ntotyyppejä e ei ole lakisää äteisesti turv vattu, mutta a ne ovat yle eensä hyvä indikaattori i a arvokkaista lluontokohteiista. Usein uhanalaiseks u si luokiteltu luontotyypp pi on huomiioitu arvokk kaaksi myös s muutoin, esimerkiksi lu uonnonsuoje elulaissa tai metsälaissa. m . L Luontotyypp pejä suojellaan tai huom mioidaan mu uutoin maan nkäytössä lu uonnon mon nimuotoisuuden turvaam miseksi ja l ajien elinym mpäristöjen säilyttämise eksi. Arvokk kaalla luonto otyypillä esiiintyy usein m myös arvoka asta eliölajis stoa. Arvokk kaiden luonttotyyppien lisäksi l maan nkäytön suu unnittelussa huomioitavia kohteita ovat uhana alaisten, ja varsinkin errityisesti suo ojeltavien eliölajien (LSL L 46 § ja 47 7 §) esiintym mät, sekä EU:n E luontod direktiivin lii tteen IV (a)) tarkoittaminen eläinlajjien lisäänttymis- ja lev vähdysalueett (LSL 49 §) . 5.4.1 K Kansallisten n lakien mu ukaiset koh hteet H Hirvinevan hankealueell h la ei ole luo onnonsuojelu ulain 29 §:n n, Metsälain 10 §;n tai V Vesilain 2 lu uvun 11 §:n määritelmä än mukaisia arvokkaita luontokohteiita tai pienv vesiä. A Alueen inventoinneissa ei paikanne ettu myöskä ään muita monimuotoisu m uuden kann nalta huomio onarvoisia kohteita. k Läh hin arvokas luontokohde on alueen u ulkopuolelle s sijoittuva Hirvineva, joka on Metsäla ain 10 §:n mukainen m vä ähäpuustoine en suo. Hirv vinevalle sijoittuu myös s metsätalou uden ympäristötukikohde e (Pohjois-P Pohjanmaan M Metsäkeskus s 2014). Hirv vinevan sijaiinti on esitettty kuvassa 13. 5.4.1 U Uhanalaine en ja alueellisesti merk kittävä kasv vilajisto H Hankealueelta tai sen välittömästä v ä lähiympäristössä ei ollut aikaisem mpaa tietoa ä lajeista ym u uhanalaisista a tai silmälläpidettävistä mpäristöhallinnon Hertta a Eliölajit ttietokannan mukaan (P Pohjois-Pohjjanmaan EL LY-keskus, Näpänkanga N s 5/2014). A Alueen kasv villisuus- ja luontotyypp pi-inventoinn neissa ei hav vaittu uhana alaista (CR, E EN, VU) silm mälläpidettäv vää (NT) tai Keskiboreaa alisella Pohja anmaan alue eella alueelllisesti uhana alaista (RT) kasvilajistoa a. Rauhoitetttua, erityises sti suojeltav vaa (LsL. 47 § §) tai luonto odirektiivin (liite II ja liite e IV b) mukaista kasvila ajistoa ei my yöskään hav vaittu selvity ysten yhteyd dessä. L Laajemman alueen inventoinneissa Hirvinevan länsipuolelle l sijoittuvan korpimuutttuman aluee ella havaittiin Suomen k kansainvälisiin vastuulajeihin lukeuttuvan pallop päärahkasam mmaleen (S Sphagnum w wulfianum) esiintymä, e jo ohon etäisyy yyttä kertyy n nykyisistä lä ähimmistä vo oimalan rake ennuspaikois sta noin 2 kilometriä. FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Ylivieskan Hirvinevan tuulivoimapuisto Luonto- ja ympäristöselvitys 31.3.2015 17 (33) Kuva 12. Hirvinevan suoluontokohde sijoittuu alueen eteläpuolelle. Kuva 13. Voimaloiden ja huoltotiestön sijoittuminen sekä Hirvinevan suoluontokohde 18 (33) Y Ylivieskan Hirvinevan tuulivoimapuissto L Luonto- ja ympäristöselv vitys 3 31.3.2015 6 LINNUS STO FC CG SUUNNITTELU JA TEK KNIIKKA OY V Valtakunnalllisessa Lintuatlashankke eessa selvitetttiin koko Su uomen pesim mälinnuston llevinneisyytttä 10 x 10 km k suuruisil la atlasruuduilla vuosina a 2006–2010 0 (Valkama y ym. 2011). Hirvinevan hankealue h ssijoittuu Ylivieskan Raudasmäen (71 10:339, selv vitysaste errinomainen) atlasruudu un alueelle. Raudasmäe en atlasruud dun alueella h havaittiin atlaksen aikan na yhteensä 114 lintulajia, joista 102 2 lajia tulkitttiin alueella v varmasti tai todennäköisesti pesivä äksi. Yleisestti tällä aluee ella pesivän maalinnustton keskitihe eydeksi arvio oidaan noin 150–175 pa aria/km2 (Väisänen ym. 1 1998). K Kesän 2014 pesimälinnustoselvityk ksen yhteyde essä Hirvine evan hankea alueella hav vaittiin yhte eensä 51 linttulajia (taulu ukko 6), joista 41 lajia arvioitiin allueella varm masti tai tod dennäköises sti pesiväksi . Pistelasken ntojen perus steella aluee en selkeästi y yleisimmät ja j runsaslukuisimmat lajjit olivat Suo omen runsas slukuisimma at pesimälajjit ja metsien yleislajeiks si luokiteltav vat pajulintu u ja peippo (taulukko 5).. Muita runs saslukuisia pesimälajeja p olivat mm. metsäkirvin nen, punarintta ja laulura stas. H Hankealueen n pesimälajis sto on voima akkaasti käs sitellyille talo ousmetsäalu ueille tyypilllisen niukkaa, käsittäen n enimmäkse een alueellis sesti tavanomaisia havu upuuvaltaistten metsäta alousalueiden n peruslajeja a (taulukko 6). Huomattava osa h ankealueen p pinta-alasta on nuoren ikäluokan m mäntyvaltaisiia metsiä, hakkuuaukea aa ja ojitetttua turvema aata. Hankea alueen etelä puolelle sijo oittuu Hirvine evan keskiossiltaan ojitttamaton suo oalue, jolla on vesi- ja suolintulajis ston kannaltta vähäistä merkitystä, m mutta sitä ei kuitenkaan n arvotettu liinnustollisesti arvokkaak ksi kohteeksii. TTaulukko 5. Pisstelaskentojen p perusteella hannkealueen kymm menen runsainta pesimälajia. Dominanssi = llajin yksilöiden osuus koko han nkealueella pessivästä lintuyhteisöstä, kun pisstelaskennan tuulokset on kor‐ jjattu kuuluvuusskertoimella (Vä äisänen ym. 19998). Laji Dominanss D si Pajulintu (P Phylloscopus s trochilus) 21,6 % Peippo (Frin ngilla coeleb bs) 17,1 % Metsäkirvin nen (Anthus trivialis) 8,1 % Punarinta (Erithacus ( ru ubecula) 7,8 % Laulurastas s (Turdus ph hilomelos) 7,6 % Harmaasiep ppo (Muscica apa striata) 6,4 % Vihervarpunen (Cardue elis spinus) 4,2 % Talitiainen (Parus majo or) 3,8 % Hippiäinen (Regulus reg gulus) 2,9 % Metso (Tetrrao urogallus s) 2,2 % L Luonnontiete eellisen kesk kusmuseon alaisen Reng gastustoimis ston ja Sääk ksirekisterin ttiedonannon n (Juhani Honkala, kirjal l. ilm.) muka aan hankealueella tai se en läheisyyd dessä ei sija aitse tiedoss sa olevia suo ojelullisesti arvokkaiden a petolintujen n pesäpaikk koja. Metsäh hallituksen petolinturekis p sterin mukaan (Tuomo Ollila, O kirjall . ilm.) hank kealueella ta ai sen läheisyydessä ei o ole tiedossa olevia erityisesti suojelttavien petollintujen pesä äpaikkoja. Edellä E maini ttujen tietolähteiden os salta on kuittenkin huom mattava, etttä erityisesti Sääksirekissterin ja Ren ngastustoimiston tiedot p petolintujen p pesäpaikoistta ovat todennäköisesti vajavaisia ja a niiden katttavuus riipp uu voimakk kaasti paikallisten petolinturengasta ajien aktiivisu uudesta. Pes simälinnusto oselvityksen y yhteydessä hankealueellla havaittiin n useita pes siväksi tulkittavia petolin ntuja. Hank kealueen län nsireunalle Vasamanojan V n alueelle sijjoittuu varpushaukan re eviiri, jonne e emojen hava aittiin kantavan saalista a. Tämä viitttaa vahvasti onnistuneesseen pesinttään. Sinisuo ohaukan pes sä pystyttiin n paikallistam maan alueen n itäreunalle Kytönevan FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Ylivieskan Hirvinevan tuulivoimapuisto Luonto- ja ympäristöselvitys 31.3.2015 19 (33) eteläpuolelle. Sinisuohaukoista tehtiin havaintoja ympäri hankealuetta. Havainnot voivat selittyä em. parin liikkeillä, mutta useamman kuin yhden parin pesiminen alueella on mahdollista. Sinisuohaukalla tiedetään myös esiintyvän moniavioisuutta, jolloin yksi koiras voi pariutua useamman naaraan kanssa. Hiirihaukkaparin havaittiin nousevan Keltamaannevan eteläpuolelta ja liikkuvan sekä laskeutuvan yhdessä Aittonevalle, myös tämä havainto viittaa pesintään hankealueen pohjoisosassa tai sen pohjoispuolella. Lisäksi alueen itäreunalla havaittiin kerran pohjoiseen korkealla lentävä nuolihaukka, mikä viitannee pesintään jossain hankealueen ulkopuolella. Hankealueella havaittiin jonkin verran metsäkanalintuja, mutta niiden tiheydet vaikuttavat seudulle tyypillisiltä. Hankealueelta ei tunnistettu merkittäviä metson soidinpaikkoja, mutta sekä alueen lounais- että luoteispuolella havaittiin merkkejä mahdollisista soidinpaikoista. Hankealueen eteläpuolelle sijoittuvan Hirvinevan suoalueen ojittamattomalla osalla havaittiin teeren soidin, jossa havaittiin metsäkanalintujen soidinpaikkainventoinnin yhteydessä kaikkiaan 22 soivaa teertä. Yksittäisiä teeriä sekä teeripoikue havaittiin myös myöhemmin pesimälinnustoselvitysten yhteydessä. Pyitä havaittiin paikoin alueen kuusivaltaisemmilla itäosilla. Vesilintuja (sorsalintuja, uikkuja tai rantakanoja) ei havaittu, sillä alueella ei ole niille soveltuvia vesistöjä. Lähinnä mahdollista voisi olla tavin pesintä valtaojissa. Kahlaajia alueella havaittiin pesivänä neljä lajia. Hankealueen eteläpuolelle sijoittuvalla Hirvinevan ojittamattomalla suoalueella havaittiin kapustarinta, kuovi ja taivaanvuohi, lisäksi tavattiin metsäviklo. Hirvinevalla pesii ilmeisesti myös kurki. Tikkalinnuista havaittiin palokärki (1-2 reviiriä), vaatelias vanhan metsän laji pohjantikka (rummuttava Hirvinevan suon pohjoisreunalla) sekä käpytikka. Varpuslinnuista puukiipijä ja töyhtötiainen yleensä esiintyvät ainoastaan vanhan metsän piirteitä sisältävässä maisemassa. Arvokkaammasta soiden sekä rämeiden ja korpien varpuslintulajistosta mainittakoon pohjansirkun reviiri. Taulukko 6. Hankealueen pesimälinnustoselvityksen aikana havaitut lintulajit. Lihavoidut lajit tulkittiin alueella varmasti tai todennäköisesti pesiväksi. Laji Laji Pyy (Tetrastes bonasia) Mustarastas (Turdus merula) Teeri (Tetrao tetrix) Räkättirastas (Turdus pilaris) Metso (Tetrao urogallus) Laulurastas (Turdus philomelos) Sinisuohaukka (Circus cyaneus) Punakylkirastas (Turdus iliacus) Varpushaukka (Accipiter nisus) Kulorastas (Turdus viscivorus) Hiirihaukka (Buteo buteo) Hernekerttu (Sylvia curruca) Nuolihaukka (Falco subbuteo) Tiltaltti (Phylloscopus collybita) Kurki (Grus grus) Pajulintu (Phylloscopus trochilus) Kapustarinta (Pluvialis apricaria) Hippiäinen (Regulus regulus) Taivaanvuohi (Gallinago gallinago) Harmaasieppo (Muscicapa striata) Kuovi (Numenius arquata) Kirjosieppo (Ficedula hypoleuca) Metsäviklo (Tringa ochropus) Pyrstötiainen (Aegithalos caudatus) Sepelkyyhky (Columba palumbus) Hömötiainen (Parus montanus) Käki (Cuculus canorus) Töyhtötiainen (Parus cristatus) Tervapääsky (Apus apus) Talitiainen (Parus major) Palokärki (Dryocopus martius) Puukiipijä (Certhia familiaris) 20 (33) Ylivieskan Hirvinevan tuulivoimapuisto Luonto- ja ympäristöselvitys 31.3.2015 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Laji Laji Käpytikka (Dendrocopos major) Pikkulepinkäinen (Lanius collurio) Pohjantikka (Picoides tridactylus) Närhi (Garrulus glandarius) Haarapääsky (Hirundo rustica) Varis (Corvus corone) Metsäkirvinen (Anthus trivialis) Korppi (Corvus corax) Västäräkki (Motacilla alba) Peippo (Fringilla coelebs) Peukaloinen (Troglodytes troglodytes) Vihervarpunen (Carduelis spinus) Rautiainen (Prunella modularis) Pikkukäpylintu (Loxia curvirostra) Punarinta (Erithacus rubecula) Punatulkku (Pyrrhula pyrrhula) Leppälintu (Phoenicurus phoenicurus) Keltasirkku (Emberiza citrinella) Pensastasku (Saxicola rubetra) Pohjansirkku (Emberiza rustica) 1.1.1. Muuttolinnusto Selvät maanpinnanmuodot, kuten meren sekä suurten järvien rannikko ja suuret jokilaaksot muodostavat muuttolinnuille tärkeitä muuton suuntaajia eli ns. johtolinjoja. Hirvinevan hankealue sijoittuu Pohjois-Pohjanmaan eteläosien sisämaaalueelle, jossa ei sijaitse tiedossa olevia muuton johtolinjoja tai lintujen merkittäviä muuttoreittejä. Perämeren rannikkoalueelle sijoittuva kansainvälisesti tärkeä lintujen muuttoreitti sijoittuu huomattavan kauas alueen länsipuolelle (kuva 14). Kurkien muuttoreitti kulkee keväällä leveällä rintamalla alueen länsipuolella, ja syksyllä hankealue sijoittuu kurkien valtakunnallisesti tärkeän muuttoreitin länsireunalle (kuva 14). Syksyn kurkimuutto saa alkunsa Muhoksen ja Tyrnävän alueelta, josta se suuntautuu suoraviivaisesti etelälounaaseen, Keski-Suomen länsiosien kautta kohti Hankoniemeä. Muuttoreitin kautta kulkee joka syksy liki 20000 kurkea. Muuttoreitti sijoittuu pääosiltaan hankealueen itäpuolelle, mutta kurkimuuton tarkempaan sijoittumiseen vaikuttaa huomattavasti muuttopäivinä vallitseva tuulen suunta ja voimakkuus. Joissakin sääoloissa (esim. voimakas itätuuli) hankealueen kautta saattaa muuttaa merkittäviä määriä kurkia (kuva 14). Kurjet muuttavat yleensä selkeällä ja myötätuulisella säällä, jolloin ne lentävät selvästi törmäyskorkeuden yläpuolella. Hankealueella tai sen välittömässä läheisyydessä ei sijaitse tiedossa olevia muuttolinnuille tärkeitä levähdys- tai ruokailualueita. Lähimmillään noin 4 km etäisyydelle hankealueen lounaispuolelle sijoittuvalle Ylivieskan Raudaskylän peltoalueelle kerääntyy keväällä ja syksyllä jonkin verran muuttomatkallaan levähtäviä ja ruokailevia lintuja. Suuremmassa määrin mm. hanhia, joutsenia ja kahlaajia lepäilee suoraan hankealueen eteläpuolella Nivalan peltoalueella, ja on ilmeistä, että osa näistä linnuista saattaa muuttaa keväällä ja syksyllä hankealueen kautta. FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Ylivieskan Hirvinevan tuulivoimapuisto Luonto- ja ympäristöselvitys 31.3.2015 21 (33) Kuva 14. Hirvinevan hankealueen sijoittuminen suhteessa valtakunnallisesti tärkeisiin päämuuttoreitteihin (rantamuuttoreitti = laulujoutsenen ja metsähanhen kevätmuuttoreitti, laulujoutsenen syysmuuttoreitti ). Muuttoreittien aluerajaukset © BirdLife Suomi 2014. 1.1.2. Suojelullisesti arvokas linnusto Kesän 2014 pesimälinnustoselvityksen aikana Hirvinevan hankealueella havaittiin yhteensä 12 suojelullisesti arvokasta lintulajia (taulukko 7), joista suurin osa on kuitenkin vielä alueellisesti melko yleisiä. Hankealueella pesivästä lajistosta sinisuohaukka, hiirihaukka ja pohjansirkku on luokiteltu vaarantuneiksi (VU) viimeisimmässä uhanalaisuusluokituksessa (Rassi ym. 2010). Kaikki kolme lajia on säädetty uhanalaiseksi myös Suomen luonnonsuojelulain (20.12.1996/1096) ja -asetuksen (14.2.1997/160) nojalla. Hankealueella pesivästä lajistosta teeri ja metso on luokiteltu valtakunnallisesti silmälläpidettäviksi (NT). Metso on luokiteltu myös alueellisesti uhanalaiseksi (RT) lajiksi (Rajasärkkä ym. 2013). Hankealueen pesimälinnustoselvityksen aikana havaituista lajeista viisi lajia on luettu EU:n lintudirektiivin liitteen I lajistoon (79/409/ETY), ja kahdeksan lajia on listattu Suomen kansainväliseksi vastuulajiksi (Leivo 1996). Hirvinevan hankealueella tai sen lähiympäristössä saattaa ajoittain esiintyä myös muita suojelullisesti arvokkaita lintulajeja, joista todennäköisimpiä ovat etenkin alueen lintuatlasruuduissa tavatut metsä- ja suoelinympäristöissä esiintyvät lajit. Tuulivoimaloiden vaikutusalueen kautta saattaa myös muuttaa joitain suojelullisesti arvokkaita lajeja. 22 (33) Ylivieskan Hirvinevan tuulivoimapuisto Luonto- ja ympäristöselvitys 31.3.2015 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Taulukko 7. Hankealueen pesimälinnustoselvityksessä havaitut suojelullisesti arvokkaat lintulajit. Uhanalaisuus = Suomen lajien uhanalaisuusluokittelu (VU = vaarantunut, NT = silmälläpidettävä (Rassi ym. 2010), RT = alueellisesti uhanalainen (Rajasärkkä ym. 2013)), Lsl. = Suomen luonnonsuojelulailla (20.12.1996/1096) ja ‐asetuksella (14.2.1997/160) uhanalaiseksi säädetty laji, EU = EU:n lintudirektii‐ vin liitteen I laji (79/409/ETY) ja EVA = Suomen kansainvälinen vastuulaji (Leivo 1996). Laji Uhanalaisuus Lsl. EU Pyy (Tetrastes bonasia) EVA x Teeri (Tetrao tetrix) NT x x Metso (Tetrao urogallus) NT x x Sinisuohaukka (Circus cyaneus) VU U Hiirihaukka (Buteo buteo) VU U x Kurki (Grus grus) x Kapustarinta (Pluvialis apricaria) x Kuovi (Numenius arquata) x Palokärki (Dryocopus martius) x Pohjantikka (Picoides tridactylus) x Leppälintu (Phoenicurus phoenicurus) x Pohjansirkku (Emberiza rustica) VU x U Kuva 15. Hankealueen pesimälinnustoselvitysten aikana havaittujen uhanalaisten ja silmälläpidettävien lintulajien havaintopaikat sekä petolintujen reviirien painopistealueet. FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY oimapuisto Ylivieskan Hirvin nevan tuulivo Luon nto- ja ympä äristöselvityss 31.3 3.2015 7 MUU EL LÄIMIS STÖ 7.1 Alueen ta avanomain nen eläinla ajisto 23 (33)) Hirvinevan hankealue sijoittuu eliömaantieteellisessä alu uejaossa Ke eski-Pohjan-maan eliöm maakuntaan. Hankealuee ella tavattav va nisäkäslajjisto on tyypillistä met-sätalousvalttaisen havum metsävyöhyk kkeen lajisto oa, joka koo ostuu etupäässä alueelli-sesti yleisis stä ja tavano omaisista la ajeista. Aluee en yleisimpiiä nisäkkäitä ä ovat hirvi,, metsäjänis, orava ja ke ettu sekä us seat eri pien nnisäkäslajitt. Hirvieläimistä alueella a tavataan myös m metsäk kaurista. Alu ueella tavata aan satunna isesti kaikkia suurpeto-jamme, jois sta ilves ja k karhu ovat to odennäköisim mmät. 7.2 EU:n luon ntodirektiiv vin liitteen IV (a) la ajit EU:n luonto odirektiivin liitteessä IV V (a) luetelllaan yhteisö ön tärkeänä pitämät ja a tiukkaa suo ojelua edelly yttävät eläin nlajit, joiden luonnossa selvästi hav vaittavan li-sääntymis- ja levähdysspaikan häv vittäminen ja a heikentäm minen on Su uomen luon-nonsuojelulain 49 § noj alla kielletty yä. Liito-orava a luetaan ku uuluvaksi EU U:n luontodirektiivin liittteen IV (a) lajistoon, ja a se on arvio oitu valtaku unnallisesti vaarantunee v ksi (VU) (R Rassi ym. 2010). 2 Liito-oravan levin nneisyysraja a kulkee noin n Oulu–Kuus samo -linjallla, joten lajin esiintymi-nen hankea alueella on le evinneisyyde en puolesta mahdollista.. Liito-oravan esiintymi-nen Pohjois s-Pohjanmaa an maakunnan eteläosis ssa on kuite enkin melko satunnaista a ja laikuittaista, eikä h hankealueen lähiympäristöön sijoitu u tiedossa olevia liito-oravahavain ntoja Ympärristöhallinnon n Hertta eliö ölajit -tietok kannassa (Jo ouni Näpän-kangas, kirjjall. ilm.). Tu uulivoimahankkeen yhte eydessä tote eutetun liito-oravan elin-ympäristöje en yleispiirte eisen kartoituksen perus steella hanke ealueella ei tehty merk-kejä lajin es siintymisestä ä. Alueen metsät ovat pääosin p melk ko karuja ja yksipuolisia a mäntyvaltaiisia havume tsiä sekä nu uoren ikäluokan kasvatu usmetsiä. Alu ueelle sijoit-tuu kuitenk kin vähäisestti liito-orava an elinympärristöksi pote entiaalista ku uusivaltaista a sekametsää ä, mutta alue eelta ei tehty y havaintoja a lajista. Liito o-oravan lev vinneisyyden n perusteella lajin esiinty yminen hank kealueella on n mahdollistta, mutta lajille tyypilli-sen elinymp päristön mä ärän sekä alueellisen a esiintymiskuv van myötä epätodennäe köistä. Viitasamm makko lueta an kuuluvak ksi EU:n luo ontodirektiiv vin liitteen IV I (a) lajis-toon, mutta a sitä ei ole e luokiteltu Suomessa uhanalaiste en lajien jou ukkoon. Vii-tasammakk ko on Keski-S Suomessa ja a entisen Ou ulun läänin a alueella paiko oin yleisem-pi kuin tava allinen samm makko. Viitas sammakko asustaa a ylee ensä rehevillä ä kosteikoil-la ja suoalu ueilla, mutta a se kelpuuttaa elinpiirikseen paiko oin myös ta avanomaisett metsäojat. Hirvinevan h viitasammako olle potenti-hankealueella on erittäin niukasti v aalisia eliny ympäristöjä, mutta lajia a saattaa ku uitenkin esiin ntyä esimerkiksi alueen n eteläpuoleis sella Hirvinev van suoalueella. Saukko on EU:n luonto odirektiivin liitteen IV (a a) laji, minkä ä lisäksi se on o luokiteltu u silmälläpide ettäväksi viim meisimmäss sä uhanalais suusluokituk ksessa (NT) (Rassi ym.. 2010). Saukko elää kok ko Suomessa ja sen elin nympäristöik ksi soveltuva at monenlai-set vesialue eet, mutta e erityisesti se suosii puhd dasvetisiä pie eniä järviä ja j jokireitte-jä. Vesistöstä toiseen s iirtyessään se s voi kulkea kaukanakiin rannasta, ja sen elin-piirin on arv vioitu käsittä ävän noin 20–40 2 kilome etriä vesistö öreittejä. Sau ukon päära-vintoa ovat kalat ja sam mmakkoeläim met. Hankea alueelle ei siijoitu saukollle tyypillisiä ä elinympäristöjä, eikä allueen luonto oselvitysten yhteydessä havaittu me erkkejä sau-kon liikkum misesta aluee ella. Saukko saattaa kuitenkin satu nnaisesti ku ulkea alueen n kautta liikku uessaan eri v vesistöjen välillä. aan kuuluva Kaikki suur rpedot lueta aksi EU:n lu uontodirektiiv vin liitteen IV (a) lajis-toon. Hanke ealue sijoitt uu suurpeto ojen levinneiisyyden kan nnalta merkittävän Suo-menselän erämaisemm e man metsä- ja suovalta aisen alueen n pohjoispuo olelle, jossa a kaikkien su uurpetojen e esiintyminen on mahdollista. Aluee ella esiintyvistä suurpe-doista hank kealueella essiintyvät tode ennäköisimm min karhu ja a ilves. Kaikk kien suurpe-tojen elinpiiri on hyvin llaaja, jolloin hankealue saattaa s olla osa niiden elinpiiriä. e 24 (33) Y Ylivieskan Hirvinevan tuulivoimapuissto L Luonto- ja ympäristöselv vitys 3 31.3.2015 7.2.1 L Lepakot FC CG SUUNNITTELU JA TEK KNIIKKA OY S Suomessa on tavattu ka aikkiaan 13 lepakkolajia, jotka kaikk ki ovat luonn nonsuojelullain (Lsl. 38 8 §) nojalla rauhoitettuja a. Kaikki ma aamme lepakot luetaan kuuluvaksi E EU:n luontodirektiivin liitteen IV (a)) lajeihin, jo oiden lisäänttymis- ja lev vähdyspaikk kojen hävitttäminen ja heikentämine h en on Suom men luonnons suojelulain n nojalla kiellletty. Suomii liittyi vuonna 1999 Eu roopan lepakoidensuojelusopimukse een (EUROB BATS), joka velvoittaa osapuolimait o ta huolehtim maan lepakoiden suojelussta lainsääd dännön kautta sekä tutkimusta että karttoituksia lis säämällä. E EUROBATSs sopimuksen mukaan osa apuolimaiden n tulee myös pyrkiä säästämään lep pakoille tärk keitä ruokaillualueita sek kä siirtymä- jja muuttoreittejä. L Lepakoista käytännössä k vain pohja nlepakkoa sekä s viiksisiippaa/isoviik ksisiippaa ja v vesisiippaa arvioidaan a esiintyvän e sä äännöllisesti Ylivieskan alueella. a Poh hjanlepakko e esiintyy usein asutuksen n läheisyyde essä, sopivan n suojaisilla ja pienipiirtteisillä mets säalueilla, mutta m myös pihapiireisssä ja puistoissa, missä on riittävässti puustoa y ympärillä. La ajin on tode ettu viihtyvä n erilaisten elinympäristtöjen raja-a lueella, kutten peltojen ja hakkuide en reuna-alu ueella sekä teiden yllä, ja välttelevä än suuremp pien metsien n sisäosia se ekä laajoja a avoimia alue eita. Pohjanlepakko saal istaa lentäakkuun laiv viä hyönteis siä pääasiass sa erilaisten n aukioiden kuten tien, pellon tai ha tteilla, kosteiikoiden reun na-alueilla ja a pihoilla. Po ohjanlepakot voivat lentä ää pitkiäkin m matkoja ruo okailemaan. Sen päiväpiiilopaikat sijjaitsevat esim. rakennuk ksissa, puid den koloissa a ja muissa onkaloissa. Viiksisiipat (isoviiksisiippa ja viiksissiippa) ovat S Suomessa yleisiä, y ja niitä tavataan ainakin Oulu-Kajaani -linjalle asti. Viiksisiipat s saalistavat pienillä mettsäaukeilla, purojen ja järvien rantametsissä ja kulttuurriympäristöis ssä. Lajiparria viiksisiipp pa/isoviiksisiippa ei voiida äänten perusteella e erottaa toisistaan, joten useimmite en niihin viitataan vain n viiksisiippa alajina. Ves sisiippa on pohjanlepak p kon jälkeen Suomen tois seksi yleisin lepakkolaji , mutta lev vinneisyydelltään selväs sti eteläisem mpi. Vesisiippa on riippu uvainen vessistöistä, ja s sen mieluisinta elinymp päristöä ovatt metsät ja puistot, joissa on jokia a, järviä ja llampia. Se saalistaa s lähe es yksinoma aan vesistöje en yllä. H Hirvinevan hankealueel h la ja sen y mpäristössä ä tehtiin lepakkoselvityssten aikana v vain kolme lepakkohava aintoa (Ahlm man Group Oy O 2014, kuva 16). Kessäkuun karttoituskierrok ksella havaitttiin yksi po hjanlepakko o alueen itäo osassa Hirviikorven tien noilla ja heinäkuun kierrroksella kak ksi yksilöä, Hirvinevan H luoteispuolel la ja Keltam maannevan länsipuolella a (Ahlman G Group Oy 201 14). K Kokonaisuuttena Hirvinevan hankea alueella hava aittiin hyvin vähän lepa akoita, eikä n niitä havaittu tuulivoima aloiden suun nnitelluilla ra akennuspaikoilla. Alueen n puustossa v vallitsevat nuoret metsä äkuviot ovat lepakoille liian tiheitä sa aalistusympä äristöjä, eik kä niissä us seinkaan ole lepakoille ssoveltuvia pä äiväpiilopaik kkoja kuten esimerkiksi k kolopuita. Le epakoiden vähäistä v mää ärää selittän nee myös alueen pohjoiinen sijainti s sekä pääosin varsin karrut elinympä äristöt ja ve esistöjen väh häinen määrrä. Hirvinev van tuulivoiimahankkeen yhteydes sä toteutetun lepakkos selvityksen perusteella h hankealueella ei sijaitse e lepakoiden n lisääntymis s- ja levähd dyspaikkoja tai tärkeitä rruokailualueita. Hankeallueella hava ittujen lepak koiden vähäisen määrän n ja havainttojen alueellisen jakaantumisen se ekä elinymp päristöjen ominaispiirte o eiden (mm. m metsätyyppi, puuston ik kä, kolopuusston esiintym minen, vanhat rakennuk kset) perustteella hankealueelta ei tunnistettu le epakoille tärrkeitä alueita a. FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Ylivieskan Hirvinevan tuulivoimapuisto Luonto- ja ympäristöselvitys 31.3.2015 Kuva 16. Hankealueen lepakkoselvityksen aikana havaitut pohjanlepakot. 25 (33) 26 (33) Y Ylivieskan Hirvinevan tuulivoimapuissto L Luonto- ja ympäristöselv vitys 3 31.3.2015 FC CG SUUNNITTELU JA TEK KNIIKKA OY 8 HANKK KEEN YM MPÄRIS STÖ- JA A LUONT TOV VAIKUT TUKSET T 8.1 V Vaikutuks set maa- ja a kallioperrälle R Rakentamisa alueiden tote euttaminen vaatii maa-a ainesten poiistoa, läjitysstä ja mass sanvaihtoa uuden tiesttön, maaka aapelointien sekä voimalapaikkojen n kohdalla. H Hankealueen n maaperä on voimaloide en ja infran rakennettavuuden kanna alta keskink kertaista turrvemaavaltaista aluetta, mutta voima alat sijoittuvat ympäristö öään korkea ammille morreenipitoisem mmille maille e, joilla raken ntaminen vaatii turvema aita pienemp piä massanv vaihtoja. Ma aarakennustö öiden ja kaivujen haitalliset vaikuttukset eivät k kohdistu niin nkään maap perään vaan lähinnä pin ntavesiin, mahdollisesti lisääntyvän k kiintoainesku uormituksen seurauksena a. T Tuulivoimapuiston aluee elle ei sijoitu u arvokkaiksi luokiteltuja a moreenimu uodostumia ttai kallioalue eita (Oiva – ympäristö- ja paikkatie etopalvelu, 2015) 2 eikä a alueella ole ttodettu muitta erityisiä geologisia arv voja, joten hankkeella h ei ole niihin v vaikutuksia. T Tuulipuiston toiminnan ja a lopettamis en aikaiset vaikutukset v maam ja kalli operälle arv vioidaan kok konaisuutena a hyvin vähäiiseksi. 8.1.1 H Happamien n sulfaattim maiden esiin ntyminen H Happamien sulfaattimaiden osalta G GTK:n määrrittelemä esiintymistode ennäköisyys m mainitaan pieneksi, jote en hankkeen n rakentamiistoimien ma ahdollisesti aiheuttama p pintavesien happamoituminen on m elko epätode ennäköistä. Ku uva 17. Happam mien sulfiittimaiiden esiintyminnen on melko ep pätodennäköisttä. 8.2 V Vaikutuks set pinta- ja j pohjave esille H Hankkeesta ei aiheudu pitkäaikaisia p p pysyviä vesistövaikutuks sia. R Rakentamise en aikaiset vaikutukset v o ovat tilapäisiä ja kestävä ät arviolta jo oitakin viikk koja. Voimaloiden ja tie estön rakenta aminen saatttaa hieman lisätä valun ntaa ja pinä työtavoilttavesien kiin ntoainekuorm mitusta. Kiin toainekuorm mitusta voida aan vähentää ealueen lälla. Rakentam misen aikais sten vaikutu usten arvioid daan kohdistuvan hanke h hiympäristön n metsäojiin. FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Ylivieskan Hirvin nevan tuulivo oimapuisto Luon nto- ja ympä äristöselvityss 31.3 3.2015 27 (33)) Tuulivoimap puiston hank kealue ei sijoitu luokitellulle pohjave esialueelle, joten j suoria a vaikutuksia pohjaveden nlaadulle tai pohjaveden n muodostum mis- ja kulk keutumisolo-suhteisiin ei ole. Teoree ettisesti myös s pohjavesialueen lähellä ä sijaitsevat voimalat ai-heuttavat riskin pohjav vesialueiden vedenlaadulle, jos esim merkiksi öljy ypäästötilan-teessa öljy kulkeutuu ojia pitkin pohjavesialu p eelle. Hirvin nevan tuuliv voimapuiston n osalta etäisy yys hankealu ueelta lähim mpään Huhmarmäen pohjjavesialuees seen on noin n 7,9 kilometrriä. Pitkästä etäisyydestä ä ja hankealu ueen heikostti vettä johta avasta seka-lajitteista maaperästä m jo ohtuen aluee elta ei ole myöskään hyd draulista yhtteyttä lähim-piin pohjave esialueisiin. Maaperässä kulkeutuva öljy ei täte en aiheuta riskiä r pohja-vesialueiden n vedenlaadu ulle. 8.3 Vaikutuks set kasvilllisuuteen ja j luontotyyppeihin n 8.3.1 Yleiset kas svillisuusva ikutukset Tuulivoimaloiden raken nnuspaikoilta a raivataan rakennus- ja asennusttöitä varten n puusto noin n hehtaarin laajuiselta alueelta. a Uusia huoltote eitä varten puusto p pois-tetaan teide en rakentam misalueilta tiien molemm min puolin, jja myös parrannettavien n teiden aluee ella puustoa joudutaan poistamaan. p Rakentamiisaikana ra kentamisalu ueiden raivaa amisen seurrauksena voiimaloiden ja a huoltotiestö ön lähialueid den kasvillis suus muuttuu avoimem mman kasvupaikan la-jistoksi. Reunavaikutuk ksen lisäänty yminen suos sii avoimiin ympäristöih hin sopeutu-nutta lajisto oa. Tältä osi n vaikutukse et tavanoma aiselle metsä älajistolle arv vioidaan vä-häiseksi, silllä alueille ssijoittuvien metsäkuvioid m den nykytila on yleisesti hyvin reu-navaikutteis sta alueiden runsaiden kasvatusk ja päätehakku uiden vuoksi.. Vaikutuksett rakennusp paikoilla ovat pysyviä tuulipuistoj en toimintta-ajan. Ne e arvioidaan kuitenkin ko okonaisuudessaan vähäisiksi, koska rakentamis sen alle jää-vän metsäm maan pinta-a ala on kohta alaisen vähäinen suhteesssa koko rajjattuun kaa-va-alueesee en. Lisäksi v vaikutukset kohdistuvat pääasiassa karuihin ja alueellisestii sekä valtakunnallisesti hyvin yleisiin metsäluon ntotyyppeihin n, joiden edu ustavuuteen n s on vaikutta anut jo hyvin n pitkään. metsätalous Kasvillisuusvaikutukset ovat omina aisuuksiltaan n jossain mä äärin pysyviiä, sillä toi-minnan loputtua, ma isemoinnin jälkeen j alue eelle tyypillin nen lajisto ei e täysin pa-laudu, johtuen muutok ksista maap perän omina aisuuksissa ((podsoli- ja turvemaan n poisto, sora amassojen tu uonti) ja ves sitaloudessa (tiepenkere eet). Tuulivoimaloiden ja a sähkönsiirto oreittien purrkamisen jälkeen alueen n kasvillisuuss voi kuitenkin kehittyä ä kohti lähialueiden kasv vupaikkatyyppiä edustavaan suunttaan. Alueett palautuvatt ennen pitkä ää tavanom maisiksi mets sätalousalue eiksi tai niillle suunnitelllaan muuta a maankäyttö öä. 8.3.2 Vaikutukse et luontoko ohteille Hankkeessa a suunnitellu uille voimala apaikoille taii huoltotielin njoille ei sijo oitu kasvilli-suuden tai luontotyypp ien kannalta a merkittäviä ä kohteita. H Hankeen rak kentamistoi-met sijoittuvat lähimmä än tunnistetu un luontokohteen eli Hirrvinevan osa alta noin 0,8 8 kilometrin etäisyydelle, e , joten hydrologiaa muu uttavia vaiku utuksia laite eiltaan ojite-tulle suoluontokohteelle e ei aiheudu.. en inventoin neissa ei havaittu uhanalaisen taii erityisesti suojeltavan n Hankealuee kasvilajiston n esiintymiä . 28 (33) Y Ylivieskan Hirvinevan tuulivoimapuissto L Luonto- ja ympäristöselv vitys 3 31.3.2015 FC CG SUUNNITTELU JA TEK KNIIKKA OY 8.4 V Vaikutuks set linnusttoon ja mu uuhun eläiimistöön 8.4.1 V Vaikutukset linnustoon E Elinympäris stöjen muu utos M Maatuulivoim mapuistojen rakentamissen aikaisistta linnustov vaikutuksista a merkittäen. Elinymv vimpiä ovat elinympäris stöjen muuto okset ja niiden laadun heikkenemine viä. p päristön muutokset ovatt luonteeltaa an pitkäaikaisia, ja joiltain osin pysyv H Hirvinevan tuulivoimapu t uiston selvity ysalueen pes simälinnusto koostuu en immäkseen a alueellisesti yleisistä ja metsätalousv m valtaisilla alu ueilla runsas slukuisena p esivistä linttulajeista, minkä m vuoksi tuulivoimap puiston rake ennustoimien n vaikutukse et kohdistuv vat pääasias ssa alueellis sesti tavanom maiseen lajiistoon. Alueen metsät o ovat jo enn nestään hyv vin voimakka aasti käsitelttyjä ja elinym mpäristöltään pirstoutun neita. Selvialueella on ttysalueen eteläpuolelle sijoittuvalla a Hirvinevan n ojittamatttomalla suoa jjonkin verra an merkitysttä suolintulajjien elinymp päristönä, mutta m kohtee en merkitys a arvioitiin kuitenkin alueellisesti mellko vähäisek ksi. Hirvinevaa lähimmä äksi suunnitteltu tuulivoimala sijoitttuu noin 800 0 metrin pää ähän suon puuttomasta osasta, jotten sillä ei to odennäköise esti ole vähä äistä suurempia vaikutuk ksia alueen h herkimpään llajistoon (es sim. pesivä kurkipari, k tee eren soidin).. S Selvitysaluee elle sijoittuu u muutamia iäkkäämpiä ja kuusivalttaisempia m metsäkuvioitta, joilla saattaa olla me erkitystä esim merkiksi van nhan metsän lintulajiston n elinympärristöinä. Hirrvinevan tuu ulivoimahank kkeen vaikutukset selvitysalueen e elinympäristtöihin ja sitä ä kautta lintujen elinolossuhteisiin arrvioidaan kokonaisuuten na vähäisiks si. Tuulivoim marakentamisen merkity ys lintujen elinympäristö öjä muuttava ana toiminttana arvioida aan alueella harjoitettav vaa metsätalloutta vähäis semmäksi. M Melu ja mu uu häiriö T Tuulivoimapuiston raken ntamisen aik kaisiin vaiku utuksiin luke eutuvat lisää äntyvän ihm mistoiminnan aiheuttam mat häiriöt, jjoita ovat mm. lisääntyn nyt liikenne jja rakentam misen aiheu uttama melu u. Rakentam misen aikaise et vaikutukset kohdistuv vat yleensä p pienelle ja rajatulle r alu ueelle rakenn nuspaikkojen läheisyyte een. Voimala ayksiköiden p perustamise esta sekä teiden rakenta amisesta aiheutuva melu u voi kuulua a huomattav vasti laajem mmallekin alueelle. Rake entamisen aikaiset a linnustovaikutuk kset jäävät p pääosin lyhy ytaikaisiksi, rajoittuen ha ankkeen rak kentamisaika ataulusta riip ppuen eninttään yhden tai t kahden vuoden v aikaj aksolle. pojen pyörim T Tuulivoimalo oiden toimin nnasta ja lap misliikkeestä ä aiheutuvan n melun ja h häiriön (lapo ojen välke ja j liike) haiittavaikutuks set ulottuvat usein elin nympäristön m muutoksia la aajemmalle alueelle ja n niiden vaikutus ulottuu tuulivoimapu uiston koko ttoiminnan ajalle. a Yleise esti ottaen ttavanomaisten pesimälintujen tihey yden ei ole k kuitenkaan todettu t merrkittävästi allentuneen tu uulivoimaloid den läheisyy ydessä mellun tai häiriö ön vuoksi. H Hirvinevan tuulivoimapu t uiston selvity ysalueen kalltaisen melko erämaisen n metsäalue een muuttum minen teknis semmäksi e nergiantuota antoalueeksii saattaa heiikentää joid denkin herkiimpien lintullajien elinolo osuhteita mm m. melun ja välkkeen se ekä ihmisen llisääntyvän liikkumisen kautta. Alue een herkimm millä lintulajeilla on mah hdollista ain nakin jossain määrin siirtyä tuulivo oimapuiston ulkopuolelle e, jos niiden n lajikohtain nen häiriöns sietokynnys ylittyy. Hirv vinevan tuulivoimahankk keesta aiheu utuvan mellun ja muun n häiriön vaiikutukset lin ntujen elinolosuhteisiin arvioidaan a k kokonaisuuttena vähäisiksi. E Estevaikutu ukset ja tuu ulivoimaloid den sijoittelu T Tuulivoimala at ovat maisemassa näk kyviä elemen nttejä ja site en havaittaviissa jo kauk kaa myös muuttavien m lintujen näkö ökulmasta, mikäli näkyv vyys ei ole esimerkiksi s sumun heike entämä. Use eiden ulkoma aalaisten tuttkimusten ja kotimaisten n kokemustten perustee ella linnut lähtevät kierttämään tuuliivoimaloita jo hyvissä ajjoin havaitttuaan ne, jo olloin ne eivä ät yleensä e des päädy tuulivoimaloi t den läheisyy yteen. Tuorreimpien ulk komaalaisten n tietojen mu ukaan selväs sti suurin os sa linnuista v väistää tuu- FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Ylivieskan Hirvinevan tuulivoimapuisto Luonto- ja ympäristöselvitys 31.3.2015 29 (33) livoimaloita ja kiertää tuulivoimapuistoja, ja vain 1–2 % linnuista ei muuta käyttäytymistään tuulivoimaloiden rakentamisen jälkeen. Hirvinevan neljästä tuulivoimalasta koostuva kokonaisuus on tuulivoimapuistoksi pieni ja kompakti, ja se sijoittuu merkittävimpien tiedossa olevien muuttoreittien ulkopuolelle. Hirvinevan etelä- ja länsipuolisilla peltoaukeilla lepäileviä lintuja muuttaa todennäköisesti jossain määrin alueen kautta. Yleisesti ottaen lintujen muutto on todennäköisesti yksilömääräisesti melko vähäistä ja luonteeltaan hajanaista, joitakin harvinaisia poikkeustilanteita lukuun ottamatta. Kaukana merkittävistä muuttoreiteistä sijaitsevien tuulivoimaloiden aiheuttamat estevaikutukset lintujen muuttoreiteillä ovat melko vähäisiä. Muuttolintuja merkittävämpää esteen muodostuminen voi olla alueen paikalliselle linnustolle, niiden vakiintuneille lentoreiteille sekä saalistus- ja yöpymislennoille. Selvitysalueella tai sen välittömässä läheisyydessä ei kuitenkaan sijaitse sellaisia merkittäviä elinympäristöjä, jotka keräisivät suurempaa määrää lintuja lepäilemään tai ruokailemaan alueella eikä Hirvinevan tuulivoimapuiston linnustoselvitysten aikana havaittu selvitysalueen kautta kulkevaa lintujen ruokailulentoliikennettä. Alueelle rakennettavat tuulivoimalat saattavat jossain määrin muuttaa selvitysalueella tai sen lähiympäristössä mahdollisesti pesivien petolintujen käyttäytymistä. Hirvinevan selvitysalue ei elinympäristörakenteensa puolesta eroa merkittävästi alueen muusta ympäristöstä, jolloin alueella mahdollisesti esiintyvien petolintujen on mahdollista suunnata reviirinsä käyttöä tuulivoimapuiston ulkopuolelle. Petolintujen käyttäytymistä säätelee voimakkaasti saatavissa olevan ravinnon määrä ja ne hankkivat ravintonsa yleisesti sieltä, missä saalista on yleensä helpoimmin saatavana. Törmäysvaikutukset Linnun lentäminen tuulivoimalan pyörivän roottorialan ei suoraan tarkoita kuolettavaa osumaa, vaan suurin osa roottorialan läpi lentävistä linnuista säilyy vahingoittumattomana. Keskimäärin vain 5–15 % roottorialan läpi lentävistä linnuista osuu tuulivoimalan lapoihin. Suurin osa selvitysalueella tai sen lähiympäristössä pesivistä linnuista liikkuu pesimäaikana vain harvoin niin korkealla, että niillä olisi todellinen riski törmätä tuulivoimaloihin. Alueen pesimälajistosta valtaosan muodostavat eri varpuslintulajit, joilla on hyvin pieni riski törmätä tuulivoimaloihin. Varpuslintujen herkkyyttä törmäysten populaatiovaikutuksille vähentää myös mm. niiden hyvä poikastuotto ja korkea lisääntymisnopeus sekä yleisyys ja usein suuri kannan koko. Selvitysalueen suojelullisesti arvokkaista lintulajeista tuulivoimapuiston törmäysvaikutuksille herkimmiksi arvioidaan mm. alueella tai sen lähiympäristössä mahdollisesti pesivät suuret ja keskikokoiset petolinnut, metsäkanalinnut ja kurki. Norjassa on raportoitu paikoin runsaasti riekkojen törmäyksiä tuulivoimaloiden torniin. Vaalea tornin tyvi näyttäytyy metsäkanalinnuille ilmeisesti ”aukkona metsässä”, jota kohti linnut lentävät kohtalokkain seurauksin. Suomessa on löydetty kaksi tuulivoimalan torniin törmännyttä metsoa, joten myös suomalaisten metsäkanalintujen kohdalla törmääminen torniin on mahdollista. Törmäykset torniin arvioidaan kuitenkin melko harvinaisiksi ja todennäköisesti yksittäisiksi tapauksiksi, joilla ei ole merkittävää vaikutusta alueen metsäkanalintukantoihin. Törmäyksiä voidaan myös pyrkiä vähentämään maalaamalla tornin alaosa ympäröivän metsän väriseksi. Ruotsalaisen kirjallisuusyhteenvedon mukaan Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa todettu törmäävien lintujen lukumäärä on ollut keskimäärin 2,3 lintua / voimala vuodessa. Suomessa on arvioitu, että keskimääräisellä maa-alueella tuulivoimaloihin tapahtuisi yksi törmäys vuodessa voimalaa kohden. Edellä mainitulla tavalla arvioituna Hirvinevan tuulivoimaloihin voisi törmätä vuosittain noin 4–9 lintua. On todennäköistä, että suurin osa tuulivoimaloihin mahdollisesti törmäävistä linnuista on yleisiä alueen pesimä- tai muuttajalajeja, joille törmäyskuolleisuuden kasvulla ei ole merkittäviä populaatiovaikutuksia. Myös joitain suojelullisesti arvokkaiden lajien yksilöitä saattaa törmätä tuulivoimaloihin, mutta törmäykset arvioidaan kuitenkin melko harvinaisiksi eikä niillä ole todennäköisesti vaikutusta lajien pesimäkantaan tai populaatioiden elinvoimaisuuteen paikallisesti tai alueellisesti. 30 (33) Y Ylivieskan Hirvinevan tuulivoimapuissto L Luonto- ja ympäristöselv vitys 3 31.3.2015 8.4.2 V Vaikutukset muuhun eläimistöön e n FC CG SUUNNITTELU JA TEK KNIIKKA OY V Vaikutukset nisäkäslajjistoon M Maaeläimistö öön kohdistuvat vaikutu ukset ilmenevät lähinnä ä elinympärristön muuamana häittoksena ja rakentamisto r oimien sekä lisääntyvän ihmistoimin nnan aiheutta rriönä. Raken ntamistoimie en aiheuttam mat elinymp päristön muu utokset ja e elinympäristtön suorat pinta-alan p menetykset m o ovat melko vähäisiä verrattuna kok ko selvitysa alueen laaju uuteen. Lisäksi elinympä äristön muutos ja elinalueiden pirsttoutuminen en välittömä rrajoittuvat lä ähinnä raken nnuspaikkoje ään läheisyy yteen. Sekä selvitysalukäslajistolle e eella että se en ympäristö össä säilyy v vielä runsaa asti tavanom maiselle nisäk k kelpaavaa elinympäristö öä. Voimakka aan metsäta alouden alue eilla elävät e eläimet ovat m myös todennäköisesti jo ollain tapaa jo tottuneet niiden elin nympäristösssä tapahtuv viin muutok ksiin ja eliny ympäristön pirstoutumis seen. Kokon naisuudessaa an tuulivoim mapuiston rakentamisen r n elinympär istöjä muutttava vaikutu us arvioidaan n vähäiseks si. Toisaalta tuulivoimarrakentamise en ja metsättalouden yhtteisvaikutuk kset voimisttavat eläinte en elinympärristöjen pirsttoutumista. a lehtipuuT Tuulivoimalo oiden rakennuspaikkoje en ja huolto oteiden laite eille kasvava v vesaikko luo o elinympäristöjä ja tarjjoaa ruokailu umahdollisuuksia mm. h hirvi- ja jän niseläimille sekä s pikkujy yrsijöille. Avo oimien alueiden lisäänty ymisen myöttä mahdollis sesti runsasttuvat pikkujyrsijäkannatt saattavat aiheuttaa a muutoksia my yös niitä rav vintona käytttävien pienp petojen kanttoihin. T Tuulivoimalo oiden ja teid den rakentam misesta aihe eutuu melua a, joka leviä ää ympäristtöön, mutta vaimenee nopeasti n rake ennuspaikko ojen ulkopuo olella. Raken tamistoimie en vaikutuks set ajoittuva at pääasiasssa rakentamisen ajalle, jonka j jälkee en melua ja h häiriötä aihe euttavat työvaiheet väh enevät merkittävästi. Rakennustoim R mien vaikuttukset aluee en tavanoma aiselle lajisto olle arvioidaa an vähäiseks si, ja herkem mmän lajistton on ainak kin jossain määrin m mahd dollista siirty yä rakentamisalueiden u lkopuolelle, jjos melun ja a häiriön mä äärä ylittää n niiden sietok kynnyksen. On todennä köistä, että rrakentamisto oimien jälke een eläimet ttottuvat niid den elinympä äristöön rak kennettuihin ttuulivoimaloihin, ja palaavat selvityssalueella sija aitseville elin nalueilleen. T Tuulivoimapuiston toimiinnan aikaisset vaikutukset alueen nisäkäslajisttoon arvioiulivoimaloiden lapojen pyörimisliikke een aiheutd daan kokona aisuutena vä ähäisiksi. Tuu p ttaman melun ja välkkee en ei arvioid a kantautuv van kovin kauas, eikä ni iden arvioid da merkittäv västi vaikutttavan metsä äisillä alueilla a elävien elä äinten elinol osuhteisiin. U Useimpien eläinten e (mm m. kettu, me etsäjänis, hiirvieläimet, pikkunisäkkä käät) arvioid daan ennen pitkään totttuvan tuuliv voimaloiden olemassa oloon, kuten ne tottuvat m myös mm. tiet ja raideliiikenteeseen n sekä metsä ätyökoneisiin n. Tutkimustten mukaan p pienempien nisäkkäiden n kuten mm m. ketun ja a metsäjänik ksen esiinty ymisessä ja k käyttäytymis sessä ei ole e havaittu e roja tuulivoimapuistojen n ja referen nssialueiden v välillä. V Vaikutukset EU:n luon ntodirektiiv in liitteen IV I (a) lajistoon L Liito-oravan levinneisy yyden peru steella lajin n esiintymin nen selvitysa alueella on m mahdollista, mutta lajille e tyypillisen elinympäris stön määrän n sekä aluee ellisen esiinttymiskuvan myötä epä ätodennäköisstä. Tuulivo oimahankkee ella ei arvio oida olevan v vaikutusta liito-oravan mahdolliseen m n esiintymise een tai elinollosuhteisiin a alueella. V Viitasamma akon esiinty yminen selv itysalueella on mahdolliista etenkin Hirvinevan a saattaa es s suoalueen ympäristössä y ä, mutta lajia siintyä myös s muualla essim. tavano omaisissa metsäojissa. m Tuulivoimah hankkeella ei arvioida olevan vähäisstä suuremp paa vaikutus sta lajin mahdolliseen e esiintymiseen n tai elinolos suhteisiin alu ueella, kosk ka tuulivoim maloiden rakentamisen ssuorat vaiku utukset Hirvinevan suoa lueelle jääv vät hyvin vä ähäisiksi. S Saukon esiiintyminen se elvitysalueel la arvioitiin mahdollisek ksi, mutta ko oska alueeltta puuttuvat saukon elinympäristö önä suosima at virtaavat vesistöt, essiintyminen k koskee tode ennäköisesti vain satun nnaista läpik kulkua aluee en halki. T Tuulivoimah hankkeella ei e ole vaikuttusta saukon n satunnaise een esiintym miseen tai eliinolosuhteis siin alueella.. FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Ylivieskan Hirvin nevan tuulivo oimapuisto Luon nto- ja ympä äristöselvityss 31.3 3.2015 31 (33)) Kaikkien Su uomessa tav vattavien suurpetojen esiintyminen e n selvitysalueella arvioi-tiin mahdolliseksi. Suurrpetojen elin nalueet ovatt laajoja, ja suunniteltu tuulivoima-puisto katta aa siten vain n hyvin pien nen osan niid den elinpiirie en kokonaislaajuudesta. Tuulivoimap puiston rake entaminen muuttaa m selv vitysalueen e elinympäristöjä ja luon-netta ihmistoiminnan a alaiseksi alue eeksi, joka aiheuttaa a josssain määrin n häiriötä ja a saattaa karkottaa arimp pia suurpeto oja kauemmas alueelta. Voimakkaim mmat häiriö-vaikutuksett rajoittuvat kuitenkin ha ankkeen rake entamisen a ajalle, jonka jälkeen häi-riö vähenee e merkittävä ästi. Suurpettojen elinpiiri on yleenssä hyvin laajja, ja siihen n kuuluu mon nenlaisia erä ämaisia alueiita sekä ihm mistoimintoje en alaisia alu ueita, vaikka a eläimet pyrrkivät yleenssä välttämään liikkumis sta ihmisen läheisyydes ssä. Alueella a esiintyvät suurpedot s sa aattavat joss sain määrin muuttaa ellinpiirinsä kä äyttöä tuuli-voimaloiden n rakentamissen jälkeen siten, että ne välttelev vät liikkumis sta tuulivoi-mapuiston alueella. Su uurpetoja tulee todennäköisesti esii ntymään alueella myös s tulevaisuudessa, kun n iiden ravinnoksi sopivaa a eläimistöä,, kuten pikk kunisäkkäitä,, jäniksiä ja hirvieläimiä esiintyy alueella jatkoss h sakin. On m mahdollista, että e suurpe-dot ainakin jossain mä äärin tottuva at niiden elin nalueille rak kennettuihin tuulivoima-loihin, muttta tästä ei o ole vielä saa atavana kun nnollista tutk kimustietoa.. Hirvinevan n tuulivoimah hankkeella ssaattaa olla vähäisiä paikallisia p v vaikutuksia suurpetojen n aan arvioida esiintymisee en ja liikkum miseen, muttta hankkeella ei kuitenka a olevan sel-laisia haitalllisia vaikutu uksia, että niiden esiintyminen tai elinolot va aarantuisivatt seudulla laa ajemmin. Selvitysalue een lepakko otiheys on tehtyjen t selv vitysten perrusteella hyv vin alhainen,, ja vastaa alueellisesti ssamankaltais sten karujen n metsätalou usalueiden keskimääräik siä lepakkotiheyksiä. A Alueen lepakkoselvityksis ssä havaittii n vain kolm me pohjanle-pakkoa, eik kä alueelta lö öydetty lepakoiden lisääntymis- ja le evähdyspaik kkoja tai nii-den tärkeitä ä ruokailualu ueita. Kokon naisuudessaa an Hirvineva an tuulivoimapuistolla eii arvioida olevan haitallissia vaikutuks sia lepakoide en elinoloihin n selvitysalueella tai sen n lähiympäristössä. 8.5 Vaikutuks set Natura a-alueisiin n ja muihin n suojelua alueisiin Hankealuee elle tai sen v välittömään läheisyyteen ei sijoitu Natura-alueita tai luon-nonsuojelua alueita. Lähi n Iso-Honka aneva–Pieni-Honkanevan ue (SCI) si-n Natura-alu joittuu noin n 10 km etä äisyydelle hankealueen h pohjoispuo olella. Lähim mmäksi yksi-tyismaan suojelualueissta sijoittuu Kauniskank kaan luonno onsuojelualue Nivalassa a (n. 6 km). Hirvinevan tuulivoimahankkeella ei arvioida piitkän etäisyy yden vuoksii olevan mink käänlaisia va aikutuksia mainittuihin m lä ähimpiin suo ojelualueisiin n tai Natura-alueisiin. 32 (33) Ylivieskan Hirvinevan tuulivoimapuisto Luonto- ja ympäristöselvitys 31.3.2015 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY LÄHTEET Ahlman Group Oy 2014: Ylivieskan Hirvinevan tuulivoimapuiston lepakkoselvitys 2014. Raportteja 35/2014. 11 s. GTK 2015: Suomen kallioperäkartta. WWW-palvelu: http://geomaps2.gtk.fi/geo/ (viitattu 18.3.2015). Hanski, I. K. 2006: Liito-oravan Pteromys volans Suomen kannan koon arviointi, loppuraportti. 35 s. WWW-dokumentti: http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=173034. Koistinen, J. 2004: Tuulivoimaloiden linnustovaikutukset. Suomen ympäristö 721. Ympäristöministeriö. Helsinki. 42 s. Koskimies, P. & Väisänen, R.A. 1988: Linnustonseurannan havainnointiohjeet (2.painos). Helsingin yliopiston eläinmuseo, Helsinki. Langston, R.H.W. & Pullan, J.D. 2003: Windfarms and birds: an analysis of the effects of wind farms on birds, and guidance on environmental assessment criteria and site selection issues. Report T-PVS/Inf (2003) 12, by BirdLife International to the Council of Europe, Bern. Leivo, M. 1996: EVA Suomen kansainvälinen erityisvastuu linnustonsuojelussa. Linnut 31: 34–39. Luonnonsuojelulaki (1096/1996) ja -asetus (160/1997). Neuvoston direktiivi luonnonvaraisten lintujen suojelusta (NDir 79/409/ETY). Neuvoston direktiivi luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta (NDir 92/43/ETY) Rajasärkkä, A., Below, A., Hario, M., Lehikoinen, A., Lehikoinen, E., Lehtiniemi, T., Mikkola-Roos, M., Tiainen, J., Valkama, J. & Väisänen, R.A. 2013: Lintujen alueellinen uhanalaisuus Suomessa. Linnut-vuosikirja 2012: 44–49. Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslen, A. & Mannerkoski, I. (toim.) 2010: Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2010. Erillisjulkaisu. Ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus. 685 s. Raunio, A., Schulman, A. & Kontula, T. (toim.) 2008: Suomen luontotyyppien uhanalaisuus. Suomen ympäristö 8/2008. Osat I ja II. Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Rydell, J., Engström, H., Hedenström, J.K.L., Pettersson, J. & Green, M. 2012: The effect of wind power on birds and bats. A synthesis. Vindval. Report 6511. 150 s. Sierla, L., Lammi, E. Mannila, J. & Nironen, M. 2004: Direktiivilajien huomioon ottaminen suunnittelussa. Suomen ympäristö 742. Luonto ja luonnonvarat. Ympäristöministeriö. 113 s. Siivonen, Y. 2004: Helsingin lepakkolajisto ja tärkeät lepakkoalueet vuonna 2003. Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen julkaisuja 3/2004. 44s. SLTY 2012: Suomen lepakkotieteellinen yhdistys ry:n suositus lepakkokartoituksista luontokartoittajille, tilaajille ja viranomaisille. WWW-dokumentti: http://www.lepakko.fi/docs/SLTY_lepakkokartoitusohjeet.pdf (viitattu 15.5.2013). Söderman, T. 2003: Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi - kaavoituksessa, YVA-menettelyssä ja Natura-arvioinnissa. Ympäristöopas 109. Suomen Ympäristö-keskus. Luonto ja luonnonvarat. 196 s. Väisänen, R.A., Lammi, E. & Koskimies, P. 1998: Muuttuva pesimälinnusto. Otava, Keuruu. 567 s. Valkama, J., Vepsäläinen, V. & Lehikoinen, A. 2011: Suomen III Lintuatlas. Luonnontieteellinen keskusmuseo ja ympäristöministeriö. WWW-dokumentti: http://atlas3.lintuatlas.fi (viitattu 20.6.2013). FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Ylivieskan Hirvinevan tuulivoimapuisto Luonto- ja ympäristöselvitys 31.3.2015 33 (33) Ympäristöhallinto 2014, Hertta -tietokanta, Eliölajit-osio. Ympäristöministeriö 2012: Tuulivoimarakentamisen suunnittelu. Ympäristöhallinnon ohjeita 4/2012.
