docHelsinki.fi Ruralia Julkaisut Pdf Raportteja154
download 
Report Transcription
Helsinki.fi Ruralia Julkaisut Pdf Raportteja154
HELSINGIN YLIOPISTO RURALIA-INSTITUUTTI RAPORTTEJA 154 LAADUKASTA LIIKETOIMINTAA LUONNOSTA POIMINTOJA LUONNONTUOTE- JA ELINTARVIKEALAN KOULUTUKSISTA BIRGITTA PARTANEN KUVA 2/3 kannen pinta-alasta LAADUKASTA LIIKETOIMINTAA LUONNOSTA POIMINTOJA LUONNONTUOTE- JA ELINTARVIKEALAN KOULUTUKSISTA BIRGITTA PARTANEN 2015 Julkaisija Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti www.helsinki.fi/ruralia Kampusranta 9 C Lönnrotinkatu 7 60320 SEINÄJOKI 50100 MIKKELI Sarja Raportteja 154 Kannen kuva Birgitta Partanen ISBN 978-951-51-0424-3 (pdf) ISSN 1796-0630 (pdf) ESIPUHE Luonto liittyy moneen toimialaan. Luonnon ja uusiutuvien luonnonvarojen merkitys ja mahdollisuudet ymmärretään yhä laajemmin, ja nykyisin huomiota kiinnitetään yhä enemmän ekosysteemipalveluihin. Ekosysteemipalveluilla eli luonnon palveluilla tarkoitetaan kaikkia ihmisen luonnosta saamia aineellisia ja aineettomia hyötyjä. Luonto, luonnontuotteet ja luonnon eri elementit ovat monella toimialalla tärkeä ja yhdistävä osatekijä. Luonto oli yhdistävä tekijä myös Laadukasta liiketoimintaa luonnosta –hankkeen eri osien välillä. Hanke koostui kolmesta osasta, jotka olivat: 1. Mehiläistarhaajien koulutus, 2. Luonto- ja elintarvikealan koulutus sekä 3. Maatilan ympäristönhoito ja luonnonsuojelu. Mehiläistarhauksen päätuotteena on hunaja, mutta mehiläiset hoitavat myös kasvien pölytystä. Pölytyksen arvo onkin huomattavasti suurempi kuin tuotetun hunajan arvo. Koko elintarvikeala pohjautuu alkutuotantoon, jonka menestymiselle luonnonprosessit ja monimuotoisuus ovat elinehtoja. Maatilan ympäristönhoidolla ja luonnonsuojelulla voidaan ylläpitää ja vahvistaa tätä monimuotoisuutta. Eri toimialojen yrittäjien kohtaamiset ovat hedelmällisiä ja tuottavat uudenlaisia ideoita ja yhteistyötä. Näin kävi myös Laadukasta liiketoimintaa luonnosta -hankkeessa. Yhteistyö eri toimijoiden välillä hankkeen toimenpiteiden toteuttamisessa tehostaa resurssien käyttöä, ja yhteistyön lisäämistä voi lämpimästi suositella yli toimiala- ja maakuntarajojen muussakin toiminnassa. Laadukasta liiketoimintaa luonnosta -hanke toteutettiin 2011 – 2015 ja sitä hallinnoi Helsingin yliopiston Ruralia-instituutin Mikkelin toimintayksikkö. Hanketta osarahoitti Etelä-Savon ELY-keskus Euroopan unionin Euroopan sosiaalirahastosta. Hankkeen kolmesta osiosta on kustakin tehty oma raportti. Tämä on luonnontuote- ja elintarvikeosiosta kertova raportti, jossa on raportoitu myös hankkeen jatkoajalla kaikille hankkeen kohderyhmille yhteisesti suunnatut tapahtumat. Osioon kuului elintarvike- ja luonnontuotealaan liittyviä lainsäädäntöasioita, metsien luomusertifiointia ja monenlaista muuta lajintunnistuksesta uusiin ideoihin. Raportin on laatinut hankkeen projektipäällikkö Birgitta Partanen. Raportin ulkoasusta on vastannut Jaana Huhtala. Toivon, että raportti tuo uusia oivalluksia muillekin kuin hankkeessa mukana olleille. Lämpimät kiitokset kaikille hankkeen toteutukseen ja toimintaan osallistuneille! Mikkelissä 8.6.2015 Birgitta Partanen SISÄLLYS TIIVISTELMÄ............................................................................................................................................................7 ABSTRACT................................................................................................................................................................9 1 JOHDANTO........................................................................................................................................................11 1.1 Tausta ja tavoitteet.................................................................................................................................11 1.2 Hankkeen toteutus.................................................................................................................................11 2 HERKKUJEN SUOMI JA RUOKA-SAIMAA...........................................................................................13 3 EKOLOGINEN PIHASUUNNITTELU JA RAKENTAMINEN.............................................................15 4 LAINSÄÄDÄNNÖSSÄ HUOMIOITAVAA................................................................................................17 4.1Elintarvikelainsäädäntö.......................................................................................................................17 4.2 Kosmetiikkalainsäädäntö..................................................................................................................20 4.3 Luonnontuotetulojen verotus...........................................................................................................21 4.4 Erikoiskasvien liiketoiminnan kehittämisen haasteet -hanke..............................................22 5 LUONNOSTA HEHKUA JA HYVINVOINTIA HIUKSIIN...................................................................23 6 HYVINVOINTIA YRTTIUUTTEILLA....................................................................................................... 24 7 KÄSINTEHDYT MAKEISET JA SUKLAAHERKUT ............................................................................25 8 SAIPPUAA LUONNON RAAKA-AINEISTA......................................................................................... 26 9 PAJUA JA HUOVUTUSTA......................................................................................................................... 28 10OPINTOMATKAT...........................................................................................................................................30 10.1 Fruit Logistica -messut Berliinissä 2013.....................................................................................30 10.2 Yrtti- ja erikoiskasvimatka Itävaltaan............................................................................................33 11 SIENTEN SYVENTÄVÄ LAJINTUNNISTUS JA VALTAKUNNALLISET SIENIPÄIVÄT......... 47 12 LUONNON MONIMUOTOISUUS JA SEN MERKITYS VILJELYSSÄ..........................................49 13 VIERASLAJIT JA NIIDEN TORJUNTA...................................................................................................53 14 IDEOITA EKOPIHAAN JA PUUTARHAAN...........................................................................................57 15 METSIEN SERTIFIOINTI LUOMUUN.....................................................................................................60 16 YHTEENVETO JA SUOSITUKSET JATKOON.................................................................................... 63 LIITE Sienipäivillä 2014 Mikkelissä löydetyt sienet........................................................................... 65 LAADUKASTA LIIKETOIMINTAA LUONNOSTA – POIMINTOJA LUONNONTUOTE- JA ELINTARVIKEALAN KOULUTUKSISTA BIRGITTA PARTANEN 7 TIIVISTELMÄ Laadukasta liiketoimintaa luonnosta -hanke toteutettiin vuosina 2011–2015 ja sitä hallinnoi Helsingin yliopiston Ruralia-instituutin Mikkelin yksikkö. Hanketta rahoitti Etelä-Savon ELY-keskus Euroopan unionin Euroopan sosiaalirahastosta. Hanke koostui kolmesta osasta, jotka olivat: 1. Mehiläistarhaajien koulutus, 2. Luonto- ja elintarvikealan yritysten koulutus sekä 3. Maatilan ympäristönhoito ja luonnonsuojelu. Hankkeen kohderyhminä olivat eteläsavolaiset mehiläistarhaajat, luonnontuote- ja elintarvikealan yrittäjät tai sellaisiksi aikovat sekä maatilojen ympäristönhoidon osaamisen syventämisestä kiinnostuneet. Hanke vastasi kentältä tulleisiin tarpeisiin, joita oli kartoitettu ennen hankkeen suunnittelua hankkeen kohderyhmiltä kyselyin ja yhteenvedoin suoraan tulleista koulutustoiveista. Koulutusten teoriaosuudet toteutettiin pääosin Mikkelissä, Helsingin yliopiston Ruralia-instituutissa. Eri koulutuksiin sisältyi myös etäopiskelua ja yrityskohtaista neuvontaa. Jokaisesta hankkeen kolmesta osiosta laadittiin Ruralia-instituutin Julkaisuja-sarjaan raportti, johon poimittiin hankkeen parhaita käytäntöjä sekä kiinnostavimpia tapahtumia ja tuloksia. Tämä raportti kertoo hankkeen luonnontuoteja elintarvikealan koulutuskokonaisuudesta. Koulutusten ja infotilaisuuksien lisäksi hankkeeseen kuului tuotekehitysedellytysten testausta sekä yrityskohtaista konsultointia. Raporttiin on poimittu hankkeen parhaita käytäntöjä ja kiinnostavimpia tapahtumia ja tuloksia. Hankkeen luonnontuote- ja elintarvikealan osion opintomatkat Berliiniin ja Itävaltaan on kuvattu raportissa. Vuonna 2014 kaikille hankkeen kohderyhmille suunnatut yhteiset tilaisuudet on raportoitu tässä osassa. LAADUKASTA LIIKETOIMINTAA LUONNOSTA – POIMINTOJA LUONNONTUOTE- JA ELINTARVIKEALAN KOULUTUKSISTA BIRGITTA PARTANEN 9 ABSTRACT The High quality business from nature project was conducted in 2011 - 2015 by the Ruralia Institute of the University of Helsinki in Mikkeli, Finland. The project was funded by the European Union Social Fund through the Centre for Economic Development, Transport and the Environment for South Savo. The project consisted of three parts: 1. Training for beekeepers, 2. Training for natural products and food companies and 3. Management of the environment and nature conservation for farmers. The project’s target groups were South Savo beekeepers, natural products and food entrepreneurs or people likely to start businesses in this sector, and people interested in deepening their knowledge of the environmental management of farms. The project responded to the needs of the target groups, which had been surveyed beforehand. The theoretical part of the training was carried out mainly in Mikkeli by the University of Helsinki’s Ruralia Institute. Training also included distance learning and company-specific advice. The Ruralia Institute Publication series published a report on each of the three parts of the project. The reports contain the best practices and most interesting events and results. This report covers the natural products and food education part of the project. The project included training and information sessions, testing of product development conditions, as well as company-specific consulting. The report is drawn from the best practices and the most interesting events and results. In it, natural products and food study trips to Berlin and Austria are described. Joint events for all target groups arranged in 2014 are reported in this section. LAADUKASTA LIIKETOIMINTAA LUONNOSTA – POIMINTOJA LUONNONTUOTE- JA ELINTARVIKEALAN KOULUTUKSISTA BIRGITTA PARTANEN 11 1 JOHDANTO 1.1 TAUSTA JA TAVOITTEET Laadukasta liiketoimintaa luonnosta -hanke toteutettiin vuosina 2011–2015 ja sitä hallinnoi Helsingin yliopiston Ruralia-instituutin Mikkelin yksikkö. Hanketta rahoitti Etelä-Savon ELY-keskus Euroopan unionin Euroopan sosiaalirahastosta. Hanke koostui kolmesta osasta, jotka olivat: 1. Mehiläistarhaajien koulutus, 2. Luonto- ja elintarvikealan yritysten koulutus sekä 3. Maatilan ympäristönhoito ja luonnonsuojelu. Hankkeen kustakin kolmesta osiosta laadittiin oma raportti, jossa kuvataan osioiden toimintaa ja nostetaan esiin kiinnostavimpia toimia ja tuloksia. Tässä raportissa kerrotaan hankkeen luonto- ja elintarvikealan osiosta. Kaikkea koulutusten antia ei raportoida perusteellisesti vaan tavoitteena on enemmänkin herättää ajatuksia ja antaa ideoita sekä vinkkejä lisätiedon lähteisiin. Osion opintomatkat olivat hankkeen kohokohtia ja ne on raportoitu runsain kuvin. Mukana tässä raportissa ovat myös hankkeelle haetulla jatkoajalla 1.1.2014 – 28.2.2015 hankkeen kaikille kohderyhmille toteutetut yhteiset koulutuspäivät. Luonto- ja elintarvikealan osion tavoitteena oli vastata kentältä tulleisiin koulutustarpeisiin. Niitä kartoitettiin hankkeen kohderyhmiltä kyselyin ja yhteenvedoin suoraan hankkeen toteuttajille tulleista koulutustoiveista. Hankkeen yhtenä tavoitteena oli pystyä reagoimaan joustavasti ajankohtaisiin asioihin, kuten muutoksiin lainsäädännössä ja tuoreeseen tutkimustietoon, ja järjestämään niistä koulutuksia ja tietoiskuja. Tämä onnistui hyvin suunniteltaessa hankkeen toimintaa puolivuotisjaksoissa. 1.2 HANKKEEN TOTEUTUS Hankkeen luonto- ja elintarvikealan osio käynnistyi syksyllä 2011 osallistumisella Herkkujen Suomi -tapahtumaan Helsingissä. Varsinaisesti koulutukset aloitettiin keväällä 2012 sarjalla lyhytkoulutuksia, joiden aiheet vaihtelivat ekologisesta pihasuunnittelusta makeisten valmistamiseen, yrttien hyödyntämiseen eri käyttötarkoituksissa ja elintarvikelain- säädännön muutoksiin. Lainsäädäntöön palattiin hankkeen aikana vielä uudelleen aiheina luonnonkasvien elintarvike- ja kosmetiikkakäyttö. Hankkeessa toteutettiin monipuolisesti luonnontuotealan eri aihepiireihin liittyviä koulutuksia. Kasveihin liittyviä koulutuksia oli yrttipoimijakoulutuksista syventävään kasvintunnistukseen ja villiyrttien tuotteistamiseen. Sieniin perehdyttiin syventävässä lajintunnistuksessa, värisieniä, kääpiä ja muita metsän aarteita -koulutuksessa sekä osallistumalla valtakunnallisten sienipäivien 2014 toteuttamiseen Mikkelissä, Anttolanhovissa, syksyllä 2014. Erikoiskeruutuotteisiin liittyviä koulutuksia olivat mm. tilakoristelut luonnonmateriaaleilla, pajua ja huovutusta sekä luonnosta hyvinvointia ja hehkua hiuksiin -koulutukset. Hankkeen kaikille kohderyhmille toteutettiin toiveiden mukaan räätälöidyt opintomatkat. Elintarvikeyrittäjät kävivät tutustumassa Fruit Logistica -messuihin Saksassa ja luonnontuotealan yrittäjät tekivät yrtti- ja erikoiskasvimatkan Itävaltaan. Molemmat opintomatkat tehtiin keväällä 2013. Hankkeen yhteistyöverkosto oli laaja. Hanke osallistui useiden tapahtumien toteuttamiseen yhteistyössä eri toimijoiden kanssa. Tällaisia olivat mm. vuoden 2013 valtakunnalliset luonnontuotepäivät, joiden järjestäjänä oli Luonnontuotealan teemaryhmä yhteistyössä muun muassa Suomen Luontoyrittäjyysverkosto ry:n ja LT-Inno -hankkeen kanssa. Hanke oli mukana myös valtakunnallisten sienipäivien 2014 järjestelyissä, joiden vastuutahona oli Pohjois-Savon sieniseura, sekä Terve Valinta -ammattikeittiöseminaarissa, josta vastasi Arktiset Aromit ry. Muita yhteistyötahoja olivat mm. Etelä-Savon ammattiopisto ESEDU, Suomen Mehiläishoitajien liitto ry, ProAgria Etelä-Savo, MTK Etelä-Savo, Sisä-Savon seutuyhtymän Marjaosaamiskeskus, Kerimesi, Hunajatila Korteniemi, Maa-aitta Oy, Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellinen tiedekunta, MTT Kasvintuotannon tutkimus Mikkeli, Punos ry, Fortbildningscentrum Prakticum, Opetushallitus, Mellis Oy, Mikkelipuisto, Tertin Kartano, Tmi Kaarnikka, Savon ammatti- ja aikuisopisto, Vaasan sieniseura, Mikkelipuisto ry, HY/Luonnontieteellinen keskusmuseo, Suomen 12 LAADUKASTA LIIKETOIMINTAA LUONNOSTA – POIMINTOJA LUONNONTUOTE- JA ELINTARVIKEALAN KOULUTUKSISTA BIRGITTA PARTANEN ympäristökeskus, Suomen luonnonsuojeluliitto, Mikkelin puutarhayhdistys, Mikkelin seudun Uusyrityskeskus ry Dynamo, Aalto-yliopisto/Kauppakorkeakoulu/Pienyrityskeskus, Suomen Metsäkeskus, Suomen 4H-liitto ja Lapin ELY-keskus. Myös useiden hankkeiden kanssa tehtiin yhteistyötä. Näitä hankkeita olivat mm. Maukas-, Lähivalinta-, LTInno- ja HerbaCentria II -hankkeet ja LuomuLappiselvityshanke. LAADUKASTA LIIKETOIMINTAA LUONNOSTA – POIMINTOJA LUONNONTUOTE- JA ELINTARVIKEALAN KOULUTUKSISTA BIRGITTA PARTANEN 13 2 HERKKUJEN SUOMI JA RUOKA-SAIMAA HERKKUJEN SUOMI 2011 Maakuntien ruoka- ja juoma-antia esittelevä Herkkujen Suomi -lähiruokatapahtuma pidettiin Helsingin rautatietorilla 26.–27.8.2011 yhdessä Syystoberolutjuhlan kanssa. Tapahtuman kävijämäärä oli 56 000. Aina - Erinomaista Etelä-Savosta -osaston kokosi Ekoneum ry, joka on Helsingin yliopiston Ruralia-instituutin, Mikkelin ammattikorkeakoulun ja MTT Mikkelin yhteinen elintarvikeosaamiskeskus. Laadukasta liiketoimintaa luonnosta -hankkeen lisäksi osaston toteuttamisen tukena oli ILME – Etelä-Savon pk-elintarvikeyritysten imagon parantaminen sekä LÄHIVALINTA - Lähi- ja luomutuotteiden menekin edistäminen -hankkeet. Etelä-Savon osastolla tuotteita esittelivät ja myivät Puula-Särvin, Heikkilän Yrttitila, Vavesaaren Tila, Saimaan Charmantit, Savonlinnan Yrttipaja, Päivärinteen Ruislastu, Mikkelin Kala- ja Eväsherkku sekä Tuoreverkko Oy. Osaston ja yrittäjien yhtenäisyyttä ja näkyvyyttä korostivat yhtenäinen pukeutuminen, osaston yhteinen ilme sekä Ainakassit, joihin asiakkaiden ostokset voitiin pakata. Eteläsavolaiset herkut keräsivät huomiota Herkkujen Suomi -tapahtuman aloittaneessa tiedo- tustilaisuudessa. Aina - Erinomaista Etelä-Savosta -menulautanen oli tilattu tiedotustilaisuuden tarjoiluksi. Menu koostui lahna- tai muikkutapaksista ja neljän marinadin juuresbaletista. Makuelämys sai jatkoa Savon Shorizo St. Michelillä mausteenaan tervapontikkasinappi. Juomaksi oli tarjolla Vavesaaren Tilan Luomumansikkamehua. Osastolla esittäytyvien yritysten tuotteista koottua Aina -lähiruokamenua maistatettiin koko tapahtuman ajan. Konsepti oli toimiva, kauppa kävi ja uusia kontaktejakin syntyi. Kumpanakin päivänä tapahtuman ohjelmalavalla Aina-lähiruokabrändin yrittäjät keskustelivat ajankohtaisista asioista. Osastolla julkistettiin uusi Aina - Erinomaista Etelä-Savosta reseptivihko ja jaossa oli myös tuore lähiruokaopas (www.ekoneum.com/lahiruokaopas). HERKKUJEN SUOMI 2012 Toistamiseen hanke osallistui Herkkujen Suomi -ruokatapahtumaan 23.–25.8.2012. Paikka oli sama, Helsingin Rautatientori. Tapahtumassa vieraili n. 60 000 kävijää. Tapahtuma kokosi yhteen kotimaisia pientuottajia ja lähiruoan valmistajia eri Eteläsavolaiset yritykset esittäytyivät Herkkujen Suomi -tapahtumassa. 14 LAADUKASTA LIIKETOIMINTAA LUONNOSTA – POIMINTOJA LUONNONTUOTE- JA ELINTARVIKEALAN KOULUTUKSISTA BIRGITTA PARTANEN puolilta Suomea. Tapahtumaan osallistuivat seuraavat eteläsavolaiset yritykset: Heikkilän Yrttitila, Mikkelin Kala- ja eväsherkku, Ollinmäen Viinitila, Puula-Särvin, Päivärinteen Ruislastu, Ravintola Kissakoski, Saimaan Charmantit, Savonlinnan Yrttipaja, Sirkan Leipomo ja Vavesaaren tila. Laadukasta liiketoimintaa luonnosta -hanke järjesti yhdessä Lähiruoka arkipäivän valinnaksi, LÄHIVALINTA -hankkeen kanssa Herkkujen Suomi -suunnittelutapaamiset tapahtumaan osallistuville yrityksille. Tapaamisissa mietittiin yritysten sijoittumista osastolle ja päätettiin osaston yhtenäisestä ilmeestä. Yrittäjät tutustuivat toistensa tuotevalikoimiin ja pohtivat, kuinka yhteismarkkinointi hyödynnetään tehokkaasti. Tapaamisessa ideoitiin myös ohjelmalavalle tarjottava ohjelma ”Erinomaista Etelä-Savosta”. Siinä tuotiin esiin Saimaan maakunnan maakuntakala muikku, ja Raimo Heinänen Mikkelin Kala- ja eväsherkusta opetti muikkukukon tekoa. Jokaisella yrityksellä oli mahdollisuus esitellä yritystään keskustellessaan Raimon kanssa tilaisuuden esiintymislavalla. RUOKA-SAIMAA Etelä-Savon ruoka-alan toimijoiden bisnes to bisnes -treffit, Ruoka-Saimaa -tapahtuma, järjestettiin 23.1.2014 Etelä-Savon ammattioppilaitoksella Mikkelissä. Tapahtuman ajatuksena oli, että elintarvikkeiden tuottajat ja jalostajat sekä luonnontuotealan toimijat pääsevät esittelemään tuotteitaan mahdollisille ostajille eli ammattikeittiöille, kaupoille ja maaseutumatkailuyrityksille. Tapahtuma järjestettiin Laadukasta liiketoimintaa luonnosta, Lähiruoka arkipäivän valinnaksi ja Maakunnallista luomu- ja lähiruokaa yhteistyössä ammattikeittiöille -hankkeiden yhteistyönä. Tapahtuman suunnitteluun ja toteutukseen osallistuivat Helsingin yliopiston Ruralia-instituutin lisäksi myös Aaltoyliopiston Kauppakorkeakoulun Pienyrityskeskus, Etelä-Savon ammattiopisto, Etelä-Savon maa- ja kotitalousnaiset/ProAgria Etelä-Savo, Mikkelin ammattikorkeakoulu ja Miset Oy. Iltatilaisuutta edelsi kaikille avoimena päiväluentona Suomalaisen ruokakulttuurin edistämissäätiö ELOn virallisen villiruokalähettilään Sami Tallbergin luento ”Villiruokaa läheltä ja luonnosta”. Iltaohjelmassa oli yritysesittelyjen ja -treffien lisäksi ruokakulttuuritutkija Maarit Knuuttilan tietoisku alueellisen ruokakulttuurin rakentumisesta, tryffelitutkija Salem Shamekin esitys tryffelistä ja Sami Tallbergin villiruokapuheenvuoro. Tapahtumasta pyydettiin palaute sekä näytteilleasettajilta että kävijöiltä. Saadun palautteen mukaan näytteilleasettajista 82 % piti tapahtumaa hyödyllisenä oman yritystoimintansa kannalta. Uusia asiakkaita saivat 82 % vastaajista ja yhteistyötahoja muista yrityksistä 73 % vastaajista. Pääsääntöisesti tapahtumaa pidettiin onnistuneena. Toiveita esitettiin vastaavan tapahtuman järjestämisestä myös muilla paikkakunnilla ja kaksi kertaa vuodessa. Vinkki: Vastaavien tapahtumien järjestely kannattaa tehdä laajassa yhteistyössä. Kun osallistujat ja kohderyhmät ovat oikein valitut, lopputulos on toimiva ja hyödyllinen. Suunnitteluun ja tiedottamiseen kannattaa varata aikaa. Napakat tietoiskut lisäävät tapahtuman antia, mutta ne eivät saa viedä liikaa aikaa. Tunnelmia tilaisuudesta Aitoja Makuja -blogissa: http://www.aitojamakuja.fi/blogi/?p=19 LAADUKASTA LIIKETOIMINTAA LUONNOSTA – POIMINTOJA LUONNONTUOTE- JA ELINTARVIKEALAN KOULUTUKSISTA BIRGITTA PARTANEN 15 3 EKOLOGINEN PIHASUUNNITTELU JA RAKENTAMINEN Ekologinen pihasuunnittelu ja -rakentaminen -koulutus toteutettiin vuoden 2012 helmi-toukokuussa kuutena viikonloppuna. Lähiopetusta oli perjantaiiltaisin ja lauantaisin Mikkelissä, Ruralia-instituutissa. Lisäksi koulutukseen sisältyi etäopiskelua, opintoretki OmaPiha-messuille sekä osallistujien omien suunnitelmien laadintaa. Kouluttajana toimi luonnonmukaiseen pihasuunnitteluun ja -rakentamiseen erikoistunut Päivi Avela. Koulutuksen tavoitteena oli valmentaa suunnittelemaan ja rakentamaan piha ympäristöön sopivaksi ja helppohoitoiseksi kustannustehokkaasti. Pääsisältöinä olivat ekologisen pihasuunnittelun perusteet, fengshuin soveltaminen suomalaiseen pihaan, ympäristöön sopivat rakenteet ja kasvivalinnat sekä niiden hankinta ja saatavuus. Lisäksi tarkasteltiin kustannuksia, pihan merkitystä kiinteistön arvonmuodostuksessa sekä pihanrakennuksen mahdollisuuksia, kuten kotitalousvähennystä, talkoita ja ostopalveluja. Luonnonmukaisen pihasuunnittelun lähtökohtina ovat ympäristöystävällisyys, luonnon olosuhteiden huomioon ottaminen ja hyödyntäminen sekä helppohoitoisuus. Kasvillisuus on runsasta, monilajista ja -kerroksista. Pihassa jo olemassa olevaa kasvillisuutta ja materiaaleja, kuten kiviä, kannattaa hyödyntää. Kasvivalinnat tehdään oikein kasvupaikan mukaan ja suosien kotimaisia tai jopa paikallisia kestäviä lajeja, mielellään luonnon-, maatiais- ja FinE-lajeja peruskasveina. Suunnittelussa on hyvä huomioida perennat, niitty- ja ketokasvit sekä sammalet, varvut, jäkälät, yrtit ja perhoskasvit. Yrtit sopivat ekopihaan. Maata ei jätetä paljaaksi, vaan maan pinta peitetään kasveilla tai orgaanisilla katteilla. Rakenteissa käytetään mahdollisuuksien mukaan luonnon- ja kierrätysmateriaaleja, ja valinnassa huomioidaan tarkoituksenmukaisuus, turvallisuus ja taloudellisuus. Pihan suunnittelussa kannattaa huomioida jo paikalla olevat rakenteet ja materiaalit. Pihan suunnittelussa on huomioitava: 1. pihan käyttäjien toiveet ja tarpeet 2. oma tyyli – tai kaikki käy -periaate 3. asemakaavan mahdolliset määräykset 4. rakennukset ja muut rakenteet 5. tontilla oleva kasvisto, kalliot, kivet, kaivot, ojat, maaston muodot ym. 6. mahdollisen naapurin rakennukset ja piha 7. tuulisuus, pienilmasto, valoisuus, kasvuvyöhyke, maaperä ym. 8. tarvittavat kulkutiet, eri toimintojen vaatima tila ja mahdolliset rakenteet 9. kosteusolosuhteet, vesien imeytyminen, kerääntyminen, valumaväylät, talteenotto 10.valaistus ja mahdollinen sähkön tarve pihan eri osissa Hyvin hoidettu, viihtyisä piha-alue lisää asumisviihtyisyyttä ja kohottaa kiinteistön arvoa. Pihaan tehty investointi voi moninkertaistaa arvonsa kiinteistön hintaa määritettäessä. Mikäli oma ammattitaito tai aika ei riitä, kannattaa harkita ammattilaisen apua 16 LAADUKASTA LIIKETOIMINTAA LUONNOSTA – POIMINTOJA LUONNONTUOTE- JA ELINTARVIKEALAN KOULUTUKSISTA BIRGITTA PARTANEN suunnittelussa ja rakentamisessa. Pihanrakentamisessa on mahdollista hyödyntää myös kotitalousvähennystä tai vaikkapa talkoita. Luonnontuotealan yrittäjille kiinnostus ekopihoihin tuo mahdollisuuden tarjota esimerkiksi paju- tai riukuaidan rakennuspalvelua tai luonnonmateriaalirakenteita tai -somisteita. Vinkki: Pihanrakennuksessa pätee sanonta ”hyvin suunniteltu on puoliksi tehty”! Kannattaa panostaa suunnitteluvaiheeseen ja käyttää tarvittaessa asiantuntija-apua, niin jatkossa säästyy sekä aikaa että rahaa. Luonnonmukaisuus on vahvistuva trendi myös pihanrakennussektorilla, mikä luo markkinoita tuotteille ja palveluille. Myös fengshui tekee tuloaan. LAADUKASTA LIIKETOIMINTAA LUONNOSTA – POIMINTOJA LUONNONTUOTE- JA ELINTARVIKEALAN KOULUTUKSISTA BIRGITTA PARTANEN 17 4 LAINSÄÄDÄNNÖSSÄ HUOMIOITAVAA 4.1 ELINTARVIKELAINSÄÄDÄNTÖ Lainsäädännön muutokset ja niissä ajan tasalla pysyminen on haasteellista. Tämä korostuu pienissä yrityksissä, joissa on vähän henkilökuntaa ja rajallisesti aikaa käytettäväksi toimintaympäristön muutosten seuraamiseen. Lainsäädännön tulkinnoissa saattaa tulla yllätyksiä myös pitkään alalla toimineille, kuten kävi uuselintarvikeasetuksen kanssa selvitettäessä elintarvikekäyttöön hyväksyttyjä luonnonkasveja. Laadukasta liiketoimintaa luonnosta -hankkeessa lainsäädäntöön liittyviä koulutuspäiviä ja tietoiskuja järjestettiin viisi kertaa. Tähän kappaleeseen on poimittu tärkeimpiä huomioitavia asioita sekä linkkejä lisätietoihin. ASETUS ELINTARVIKKEIDEN ALKUTUOTANNON ELINTARVIKEHYGIENIASTA 1368/2011 Maa- ja metsätalousministeriön asetus elintarvikkeiden alkutuotannon elintarvikehygieniasta eli alkutuotantoasetus tuli voimaan 1.1.2012. Huomioitava uudistus asetuksessa oli, että siinä määriteltiin vähäriskinen toiminta. PK-toimijalle vähäriskiseksi luokitteleminen tarkoittaa käytännössä vähemmän byrokratiaa ja harvempia viranomaiskäyntejä. Uutta oli, että alkutuotannon toimija voi luovuttaa vähäisen määrän alkutuotannon tuotteita suoraan lopulliselle kuluttajalle ilman, että hänen tarvitsee tehdä ilmoitusta elintarvikehuoneistosta. Vähäriskisistä toiminnoista annetussa asetuksessa (3§) kerrotaan, mitkä määrät kussakin tuotteessa katsotaan vähäisiksi ja missä tuotteita voi luovuttaa. Ruoka-Suomi –teemaryhmä on tehnyt aiheesta oppaan ”Elintarvikkeiden hygieniasäännökset uudistuivat 1.1.2012 ja se on ladattavissa Ruoka-Suomi -sivuilta: http://www.ruokasuomi.fi/oppaat/oppaat_elintarvikehygieniasaannokset_2012.pdf Vinkit ja lisätietoja: Ajantasainen lainsäädäntö kannattaa tarkistaa Finlexin sivuilta. Siellä näkyy myös muutokset: https://www.finlex.fi/fi/ laki/smur/2011/20111368 EPNAS 1169/2011 – ”KULUTTAJAINFORMAATIOASETUS” Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1169/2011 elintarviketietojen antamisesta kuluttajille eli elintarviketietoasetus tuli voimaan 13.12.2011. Asetuksen yleisenä tavoitteena on kuluttajan terveyden ja etujen suojelu, tietoon perustuvien valintojen mahdollistaminen sekä kuluttajan harhaanjohtamisen estäminen. Taustalla oli pakkausmerkintöjen vaatimusten täsmentäminen ja yhdenmukaistaminen kaikissa EU:n jäsenvaltioissa. Asetuksella koottiin yhteen ja saatettiin ajan tasaisiksi elintarvikkeiden merkintöjä koskevan lainsäädännön kaksi osa-aluetta: yleiset merkinnät ja ravintoarvomerkinnät. Siirtymäaika yleisten merkintöjen soveltamiselle oli 3 vuotta asetuksen voimaantulosta, eli merkintöjen oli oltava asetuksen mukaisia 13.12.2014. Kuitenkin varastossa vanhalla etiketillä olevat tuotteet saa myydä pois, jos ne on pakattu ennen ko. päivämäärää. Pakollista ravintoarvomerkintää koskeva siirtymäaika on 5 vuotta asetuksen voimaantulosta, eli merkintöjen on oltava asetuksen mukaisia viimeistään 13.12.2016. Kuitenkin ravintoarvomerkintä on oltava jo 13.12.2014 alkaen elintarviketietoasetuksen mukainen, jos ravintoarvomerkintä ilmoitetaan pakkauksessa tai elintarvikkeesta vapaaehtoisesti, elintarvikkeesta esitetään ravitsemus- tai terveysväite tai jos elintarviketta on täydennetty vitamiineilla tai kivennäisaineilla. Asetuksessa on mm. määritelty tekstin vähimmäiskoko pakkauksissa pienen x-kirjasinkoon mukaan. Elintarviketietoasetus säätää elintarvikkeen nimeä täydentävistä tiedoista ja vähimmäissäilyvyysajan ilmaisusta. Allergeeneja ja intoleransseja aiheuttavat aineet ja tuotteet on korostettava ainesosaluettelossa. Alkuperämaan tai lähtöpaikan merkintävelvoite on laajentunut. Asetuksessa on säädetty etämyynnistä ja ohjeistettu pakattujen ja pakkaamattomien elintarvikkeiden myyntiä. (Pakkaamattomista elintarvikkeista annettavista tiedoista säädetään pääasiassa kansallisesti maa- ja metsätalousministeriön asetuksella (834/2014).) Mukana on myös pakkausmerkintöjä koskevat helpotuksia. 18 LAADUKASTA LIIKETOIMINTAA LUONNOSTA – POIMINTOJA LUONNONTUOTE- JA ELINTARVIKEALAN KOULUTUKSISTA BIRGITTA PARTANEN Esimerkkejä luonnontuotteiden käytöstä tuotenimissä: Villiyrttitee: jos elintarvikkeessa käytetään raaka-aineena viljeltyjä yrttejä, tuotetta ei tule nimetä villiyrttiteeksi, koska nimi ei ole silloin riittävän kuvaava kuvamaan elintarviketta. Mustikkakeksi: pakkausmerkintälainsäädäntö ei suoraan säädä sitä, kuinka paljon mustikkaa tulee olla keksissä, jotta sen nimessä saa käyttää mustikka-sanaa. Mustikka on silloin kuitenkin olennainen ainesosa tuotteessa. Mutta, jos maku tulee vain aromeista, tulee käyttää nimeä ”mustikanmakuinen keksi”. Metsäsienisalaatti: metsäsienistä valmistetusta salaatista voi käyttää nimiä sienisalaatti tai metsäsienisalaatti, mutta jos mukana on myös viljeltyä herkkusientä, ei tuotetta voi silloin nimetä metsäsienisalaatiksi. Nimi voi olla tällöin sienisalaatti tai metsäsieni-herkkusienisalaatti. Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran sivuilla on asiasta kattava tietopaketti ja linkkejä lisätiedonlähteisiin: http://www.evira.fi/portal/fi/elintarvikkeet/ valmistus+ja+myynti/pakkausmerkinnat/elintarviketietoasetus Evira on julkaissut myös Elintarviketieto-oppaan elintarvikevalvojille ja elintarvikealan toimijoille: http://www.evira.fi/portal/fi/tietoa+evirasta/ julkaisut/?a=view&productId=385 UUSELINTARVIKEASETUS (EY) N:O 258/97 Kiinnostuksen luonnonkasvien elintarvikekäyttöön laajentuessa hankkeen aikana oli tarpeen selvittää, mitä lainsäädännössä on huomioitava kaupallisessa käytössä. Alun alkaen selvitystarve lähti siitä, että lääkeluettelon kasvien käytöstä elintarvikkeissa esiintyi epätietoisuutta toimijoiden keskuudessa. Kasvin esiintyminen lääkeluettelossa ei estä elintarvikekäyttöä, mikäli se muun lainsäädännön mukaan on sallittua eikä siitä esitetä lääkkeellisiä väitteitä, eli sairauden ennalta ehkäisyyn, hoitoon ja parantamiseen viittaavia väitteitä. Asetus koskee pakkausten ja markkinoinnin lisäksi myös elintarvikkeita koskevaa suullista viestintää. Lääkeluetteloon kuuluminen ei siis ollut ongelma, mutta sen sijaan yllätyksenä tuli viranomaisten tulkinta uuselintarvikeasetuksesta, jonka alan toimijat eivät missään vaiheessa katsoneet koskettavan vuosikymmeniä kaupallisessa käytössä ja koulutuksissa olleita luonnonkasvejamme. Vuonna 1997 voimaan tulleen uuselintarvikeasetuksen mukaan kasvilla tai kasvin osalla on oltava merkittävää elintarvikekäyttöä ennen vuotta 1997 Suomessa tai muualla EU:n alueella, jotta sitä voisi vapaasti käyttää elintarvikkeena. Muussa tapauksessa sille on haettava uuselintarvikelupa. Tällä hetkellä tavanomaiseen elintarvikekäyttöön on hyväksytty vain muutamia kasveja tai kasvinosia: kangasajuruohon, niittysuolaheinän, voikukan, nokkosen, vuohenputken sekä väinönputken lehdet, kuusen kerkät, humalan kävyt, kuminan siemenet, metsälehmuksen ja ruiskaunokin kukat sekä väinönputken ruodit ja varret sekä nokkosen, vuohenputken ja maitohorsman nuoret versot ovat sallittuja elintarvikekäyttöön. Ravintolisä- ja pienimuotoisessa käytössä kasvivalikoima on suurempi. Mikäli kasvi tai kasvinosa on ollut todistetusti ravintolisäkäytössä ennen vuotta 1997, sen käyttö on sallittua ravintolisissä edelleen. Ravintolisäkäyttö ei kuitenkaan oikeuta laajentamaan käyttöä muihin elintarvikeryhmiin. Suomessa Elintarviketurvallisuusvirasto Evira on ottanut huomioon käyttöhistorian yrttiteenä, mausteena tai annoskoristeena arvioitaessa ainesosan uuselintarvikestatusta samassa elintarvikeryhmässä, vaikka se ei riitäkään osoittamaan merkittävää käyttöhistoriaa yleisesti. Evira julkaisi 18.6.2014 listan kasveista, joista dokumentaatiota on koottu. Toisin kuin komission uuselintarvikeluettelossa olevat tulkinnat, Eviran tulkinnat pienimuotoisesta käytöstä ovat voimassa vain Suomessa ja käytännöt eri jäsenmaissa saattavat vaihdella. Käyttöhistoriatietoja kootaan edelleen ja tietoja kannattaa tarkistaa ajoittain Eviran tai komission sivuilta. Muista keruutuotteista koivun mahla on hyväksytty elintarvikekäyttöön. Sitä käytettäessä on huomioitava kuitenkin talteenotossa ja säilytyksessä on hyvä hygienia ja lyhyt käyttöaika, sillä se pilaantuu nopeasti. Petun osalta selvitystä tehdään edelleen. Pakurin käyttö on sallittu ravintolisissä ja teekäytössä, mutta sitä ei saa käyttää tavanomaisessa elintarvikekäytössä. Marjoista perinteisesti kaupallisesti hyödynnettyjen marjojen, kuten puolukan, mustikan, lakan, mesimarjan, vadelman ja karpalon lisäksi on tavanomaiseen elintarvikekäyttöön on hyväksytty ahomansikan, juolukan, kaarnikan, katajan, koiranruusun ja pihlajan marjat. Sienien osalta aikaisemmin kauppasieninä tunnetut sienet ovat tällä nykyisin suositeltavia ruokasieniä ja niiden käyttö on sallittu kuten aiemminkin. Haluttaessa ottaa uusia sienilajeja kaupalliseen käyttöön koskee uuselintarvikeasetus ja käyttöhistorian osoittamisvaatimus myös niitä. Vinkkejä ja lisätietoja: Muista, että toimija on aina vastuussa tuotteiden ja palveluiden turvallisuudesta. Kerättäessä kasve- LAADUKASTA LIIKETOIMINTAA LUONNOSTA – POIMINTOJA LUONNONTUOTE- JA ELINTARVIKEALAN KOULUTUKSISTA BIRGITTA PARTANEN ja tai sieniä elintarvikekäyttöön on lajit tunnettava varmuudella. Parhaiten kasvit oppii maastossa asiantuntijan ohjauksessa, mutta tukena lajintunnistukseen voi käyttää Luontoportin lajintunnistussivuja: http://www.luontoportti.com/suomi/fi/kasvit/ Elintarvikevirasto Evira, uuselintarvikkeet: http://www.evira.fi/portal/31350 Evira, taulukko joidenkin kotimaisten luonnonkasvien uuselintarvikestatuksista: http://www.evira. fi/portal/fi/elintarvikkeet/valmistus+ja+myynti/ uuselintarvikkeet/suomalaisten+luonnonvaraisten +kasvien+elintarvikekaytto/ Johanna Kinnunen, Luonnonkasvien elintarvikekäyttöselvitys ja kasvien status uuselintarvikeasetuksen kannalta: https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/ 64761/Kinnunen_Johanna.pdf?sequence=1 Kasvien uuselintarvikestatuksen voi tarkistaa komission uuselintarvikeluettelosta (Novel Food Catalogue). http://ec.europa.eu/food/food/biotechnology/novelfood/novel_food_catalogue_en.htm Jos jokin luonnonkasvi on hyväksytty jossain EU-maassa elintarvikekäyttöön, se pitäisi saada hyväksytyksi myös Suomessa. Sallittavuus on varmistettava viranomaistaholta. Pidä siis silmät auki matkustaessasi ja dokumentoi luonnonkasvien käyttöä! RAVITSEMUS- JA TERVEYSVÄITEASETUS (EY) N:O 1924/2006 Ravitsemus- ja terveysväiteasetusta sovelletaan kaupallisessa viestinnässä lopulliselle kuluttajalle tarkoitettujen elintarvikkeiden pakkausmerkinnöissä, esillepanossa tai mainonnassa esitettäviin väitteisiin. Väitteet toteavat, esittävät tai antavat ymmärtää, että elintarvikkeella on erityisominaisuuksia. Ne ovat vapaaehtoisia esityksiä tai kuvauksia, eivät lainsäädännön mukaan pakollisia. Väitteet voivat tekstin lisäksi olla myös kuvia, symboleja, graafisia esityksiä tai tavaramerkkejä, tuotenimiä tai kuvitteellisia nimiä. Väitteitä koskee Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1924/2006 elintarvikkeita koskevista ravitsemus- ja terveysväitteistä. Väitteen perustuttava yleisesti hyväksyttyyn tieteelliseen näyttöön, jonka EFSA on arvioinut. Vain hyväksyttyjä väitteitä saa käyttää - väitteet hyväksyy asetuksellaan käyttöön Euroopan komissio. Väitteillä on 19 tietyt käytön ehdot ja pakkausmerkintävaatimukset. Ravitsemusväitteitä ovat elintarvikkeen hyödyllisiä ravitsemuksellisia ominaisuuksia kuvaavat väitteet: Vain asetuksessa luetellut ravitsemusväitteet sallittuja Energiamäärä, jota se tuottaa, tuottaa lisättynä tai vähennettynä määränä tai jota se ei tuota Ravintoaine tai muu aine, joita se sisältää, sisältää lisättyinä tai vähennettyinä määrinä tai joita se ei sisällä Ajantasainen lista ravitsemusväitteistä löytyy Euroopan komission internetsivuilta: http:// ec.europa.eu/food/food/labellingnutrition/ claims/community_register/nutrition_claims _en.htm Komission julkaisema soveltamisohje väiteasetuksen toimeenpanosta: http://www.evira.fi/ attachments/elintarvikkeet/valvonta_ja_yrittajat/terveysvaitteet/komission_soveltamisohje_vaitteista_141207_fi.pdf Terveysväitteitä ovat väitteet, jotka antavat ymmärtää, että elintarvikeryhmän, elintarvikkeen tai sen ainesosan ja terveyden välillä on yhteys Artikla 13 = toiminnalliset väitteet, esim. kasvuun, kehitykseen ja elimistön toimintaan, laihtumiseen, painon kontrollointiin jne. liittyvät väitteet Artikla 14, Sairauden riski-tekijän vähentämistä koskevat väitteet ja lasten kehitykseen ja terveyteen viittaavat väitteet Hyväksytyt artiklan 13.1 terveysväitteet (222 kpl) sekä ei-hyväksytyt (1719 kpl) löytyvät asetuksen (EU) 432/2012 liitteestä sekä komission rekisteristä: http://ec.europa.eu/nuhclaims Ei-hyväksytyt väitteet oli poistettava elintarvikkeiden markkinoinnista 14.12.2014 mennessä Arviointia/lopullista päätöstä odottaa n. 2000 kasviperäistä ainetta koskevaa väitettä Väitteiksi katsottavia kuvia, symboleja ja graafisia ilmaisuja tulee täydentää yksittäisellä hyväksytyllä ravitsemus- tai terveysväitteellä, samoin ilmaisuja superfood, superruoka, adaptogeeni jne. Myös antioksidantti-sana katsotaan terveysväitteeksi ja aineen, josta antioksidantti-nimitystä käytetään tulee olla hyväksytty antioksidantiksi. Esimerkkejä sallituista ravitsemusväitteistä (n. 30 kpl) Kuidun lähde: tuote sisältää ravintokuituja vähintään 3 g/100 g tai 1,5 g/ 100 kcal Runsaskuituinen: tuote sisältää ravintokuituja vähintään 6 g/100 g tai 3 g/ 100 kcal 20 LAADUKASTA LIIKETOIMINTAA LUONNOSTA – POIMINTOJA LUONNONTUOTE- JA ELINTARVIKEALAN KOULUTUKSISTA BIRGITTA PARTANEN Proteiinin lähde: vähintään 12 prosenttia elintarvikkeen energiasisällöstä muodostuu proteiinista Runsaasti proteiinia sisältävä: vähintään 20 prosenttia elintarvikkeen energiasisällöstä muodostuu proteiinista Rasvaton: tuote sisältää rasvaa enintään 0,5 g/ 100 g tai 0,5 g/ 100 ml Esimerkkejä sallituista terveysväitteistä C-vitamiini: C-vitamiini edistää immuunijärjestelmän normaalia toimintaa Kalsium: Kalsium edistää normaalia energiaaineenvaihduntaa Kalium: Kalium edistää verenpaineen pysymistä normaalina Vesi: Vesi edistää normaalin fyysisen ja kognitiivisen toiminnan ylläpitämistä (Jotta väite voidaan esittää, on ilmoitettava, että väitetyn vaikutuksen saavuttamiseksi on nautittava vähintään 2 l/pv vettä kaikista lähteistä.) Ravitsemus- ja terveysväiteopas elintarvikevalvojille ja elintarvikealan toimijoille (Eviran ohje 17052/3, käyttöönotto 3.9.2014) http://www.evira.fi/portal/fi/tietoa+evirasta/julka isut/?a=view&productId=393 Luettelo sallituista terveysväitteistä: http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ. do?uri=OJ:L:2012:136:0001:0040:FI:PDF Varoitusmerkintöjä saa ja pitää käyttää, mikäli on tarvetta ohjata tuote pois riskiryhmien käytöstä. Voi kertoa esim. ”Ei suositella alhaisesta verenpaineesta kärsiville”. Mutta jos kertoo ”verenpainetta alentava vaikutus”, on se väitteen käyttämistä ja vaatii väitteen hyväksyntää. 4.2 KOSMETIIKKALAINSÄÄDÄNTÖ Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1223/2009 kosmeettisista valmisteista (”EU:n kosmetiikka-asetus”) on julkaistu 22.12.2009, ja sitä alettiin soveltaa kaikilta osin 11.7.2013 alkaen. EU-asetukset ovat sellaisenaan voimassa kaikissa EU-maissa, eikä niiden velvoitteita kirjata erikseen kansalliseen lainsäädäntöön. Yritysten velvollisuus on selvittää omaa toimintaa koskeva lainsäädäntö ja noudattaa sitä. Periaate on, että kaikki kosmeettisen valmisteen määritelmän täyttävät valmisteet kuuluvat kosmetiikkalainsäädännön piiriin. Kaikki markkinoille saatettavat valmisteet on ilmoitettava EU:n kosmetiikkatietokantaan (CPNP, Cosmetic Product Notification Portal). Markkinoilla saataville asetettujen kosmeettisten valmisteiden on oltava turvallisia ihmisten terveydelle ja ne on valmistettava hyvän tuotantotavan mukaisesti (GMP, Good Manufacturing Practice). Kaikkien kosmeettisten valmisteiden pakkauksissa ja ulkopäällyksissä on oltava pysyvällä, helposti luettavalla ja näkyvällä tavalla pakkausmerkinnät, tai jos valmistetta ei myydä pakattuna, on tiedot annettava valmisteen mukana. Erityisesti on huomioitava väittämät, lääkkeellisiä väittämiä ei saa käyttää. Varoitukset eivät vapauta muista kosmetiikka-asetuksessa mainituista velvollisuuksista. Jokaisella kosmeettisella valmisteella on oltava yhteisön alueella nimetty vastuuhenkilö. Vastuuhenkilö on vastuussa mm. siitä, että valmisteen turvallisuus on arvioitu ja siitä on laadittu turvallisuusselvitys sekä valmiste on ilmoitettu EU:n kosmetiikkatietokantaan (CPNP) ennen sen asettamista saataville yhteisön markkinoilla ensimmäistä kertaa. Vastuuhenkilön on pidettävä yllä kosmeettista valmistetta koskevia tuotetietoja ja niiden on oltava sen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen saatavilla, jossa tuotetietoja säilytetään. Kosmeettisen valmisteen asettaminen saataville markkinoilla tarkoittaa valmisteen toimittamista yhteisön markkinoille liiketoiminnan yhteydessä jakelua, kulutusta tai käyttöä varten joko maksua vastaan tai maksutta. Loppukäyttäjällä tarkoitetaan joko kuluttajaa tai kosmeettista valmistetta käyttävää ammattilaista. EU:n kosmetiikka-asetusta ei ole vielä sovellettu kokonaisuudessaan kovin pitkään ja kaikkiin heränneisiin kysymyksiin ei ole vielä välttämättä yksiselitteisiä vastauksia EU-tasolla. Koska kyseessä on asetus, joka on voimassa kaikissa EU-maissa, on asetuksen toimeenpanosta/tulkinnasta keskusteltava Euroopan komissiossa. Suomen viranomaiset ovat ottaneet Euroopan komissiossa esille luonnonraaka-aineiden käytön kosmeettisissa valmisteissa ja keskustelu aiheesta jatkuu. Vinkkejä ja lisätietoja: Kosmetiikkalainsäädännöstä on tiivistelmä Ruralian raportissa 103 Luonnosta kauneutta: http:// www.helsinki.fi/ruralia/julkaisut/pdf/Raportteja103.pdf Perusteelliset tiedot kosmetiikka-asioista löytyy Tukesin sivuilta: http://www.tukes.fi/fi/Toimialat/Kemikaalitbiosidit-ja-kasvinsuojeluaineet/Teollisuus--ja-kuluttajakemikaalit/Kosmetiikka/?id=21461 LAADUKASTA LIIKETOIMINTAA LUONNOSTA – POIMINTOJA LUONNONTUOTE- JA ELINTARVIKEALAN KOULUTUKSISTA BIRGITTA PARTANEN Tukesin sivuilta kannattaa myös seurata ajantasaista tietoa: http://tukes.fi/fi/Palvelut/Usein-kysyttya-UUSI/ Kosmetiikka/ Euroopan komission CPNP-tietokanta (Cosmetic Product Notification Portal) https://webgate. ec.europa.eu/cpnp/public/tutorial.cfm?CFID =44722036&CFTOKEN=f13c636d6dbe50db- 21 E1227A3B-0E67-604F-C93F6A147AE04C4B&jses sionid=9218f9576530a9b98aa47e3c17183043c46 2TR CPNP käyttöohje (223 sivua) suomeksi: http:// ec.europa.eu/consumers/sectors/cosmetics/files/ pdf/cpnp_user_manual_fi.pdf Luonnonvaraiset sienet ja marjat ovat kerääjälle verovapaita. Kuva Sirpa Piskonen. 22 LAADUKASTA LIIKETOIMINTAA LUONNOSTA – POIMINTOJA LUONNONTUOTE- JA ELINTARVIKEALAN KOULUTUKSISTA BIRGITTA PARTANEN 4.3 LUONNONTUOTETULOJEN VEROTUS Luonnonvaraisten käpyjen, marjojen ja sienien myyntitulot ovat kerääjälle verovapaita tuloverolain 89 §:n mukaan. Samoin verovapaata on tulo, joka saadaan luonnonvaraisten kasvien tai kasvinosien keräämisestä ihmisravinnoksi, lääkkeeksi tai lääkeaineen valmistukseen. Tuloverolaissa ei ole säädetty ylärajaa tällaisesta toiminnasta saadun tulon verovapaudelle. Tuloverolain 89 §:ssä mainitut luonnontuotteet ovat pääosin sellaisia, että niiden kerääminen on sallittua jokamiehen oikeudella. Kuitenkaan esimerkiksi kuusenkerkkää ja pakurikääpää ei saa kerätä jokamiehenoikeudella, mutta niiden keräämisestä saatu tulo voi olla verovapaata luonnontuotetuloa, samoin mahlan ja petun. Jos kerääjä kuitenkin itse jatkojalostaa tuotteet, on jalostetuista tuotteista saadut tulot kokonaisuudessaan veronalaista tuloa. Toiminnan ollessa riittävän laajaa, tulo on elinkeinotoiminnan tuloa tai maatalouden harjoittajan ollessa kyseessä maatalouden tuloa. Jalostukseksi katsotaan soseutus, mehustus tai makeutus, samoin luonnontuotteiden kokoaminen myyntiä varten lahjapakkauksiin tai erilaisten tuotesekoitusten tekeminen. Jalostamista on myös tuotteen pakastaminen ja sienien kuivaaminen, ryöppääminen ja suolaaminen. Jalostamisena ei pidetä tuotteen vähäistä esikäsittelyä kuten puhdistamista ja kokoamista myyntiä varten. Vähäistä esikäsittelyä on esimerkiksi kerättyjen marjojen tai sienien puhdistaminen ja pakkaaminen rasioihin ennen myyntiä. Itse poimittujen luonnonvaraisten marjojen ja sienien myynti on vapautettu myös arvonlisäverosta (AVL 59 § 6 k). Verottomuuden edellytyksenä on, että marjat ja sienet myydään sellaisenaan muualta kuin erityisestä myyntipaikasta. Erityinen myyntipaikka on esimerkiksi suoramyyntimyymälä, mutta ei tori tai kesätapahtuman tilapäinen myyntipöytä, kun kerääjä itse myy keräämiänsä tuotteita. Jos keräilytuotteet myydään erityisestä myyntipaikasta ja kalenterivuoden myyntien määrä ylittää 8.500 eu- roa, myynti on arvonlisäverollista. Arvonlisäverolaissa tarkoitettu myynti erityiseltä myyntipaikalta ei kuitenkaan vaikuta luonnontuotetulojen verovapauteen tuloverotuksessa. Lisätietoja: Verohallinnon sivuilla on ohje luonnontuotetulojen verotuksesta: https://www.vero.fi/fi-FI/Syventavat_veroohjeet/Verohallinnon_ohjeet/Luonnontuotetulojen_verotus%2837478%29 4.4 ERIKOISKASVIEN LIIKETOIMINNAN KEHITTÄMISEN HAASTEET -HANKE Laadukasta liiketoimintaa luonnosta -hankkeen aikana nousi esiin useita lainsäädäntöön liittyviä haasteita, joiden selvittämiseen hankkeessa ei ollut resursseja. Tämän vuoksi käynnistettiin vuonna 2014 selvityshanke Erikoiskasvien liiketoiminnan kehittämisen haasteet, jossa selvitettiin lainsäädäntöön liittyvien ongelmien vaikutusta alan yritystoimintaan ja pyrittiin löytämään niihin ratkaisuja. Hanketta rahoittivat Etelä-Savon ja Lapin Elykeskukset Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta ja sen toteutti Helsingin yliopiston Ruralia-instituutti yhteistyössä Oulun ammattikorkeakoulun kanssa. Hankkeen projektipäällikkönä toimi Susanna Keskinarkaus. Hankkeen raportti No saako sitä väinönputkea käyttää vai ei? on julkaistu Ruralia-instituutin julkaisusarjassa: http://www.helsinki.fi/ruralia/julkaisut/pdf/Raportteja146.pdf. Lopullisia vastauksia haasteiden ratkaisuun selvityshanke ei tuonut, sillä ratkaisut ovat viranomaisten ja lainsäätäjien käsissä ja asiat etenevät verkkaisesti varsinkin EU-tasolla. Hanke tuotti kuitenkin arvokasta tietoa luontoyrittäjyyden käytännön haasteista ja toimenpide-ehdotuksia siitä, miten luonnonkasveihin pohjautuvaa elintarvikeja kosmetiikka-alan yrittäjyyttä voitaisiin menestyksekkäästi edistää. LAADUKASTA LIIKETOIMINTAA LUONNOSTA – POIMINTOJA LUONNONTUOTE- JA ELINTARVIKEALAN KOULUTUKSISTA BIRGITTA PARTANEN 23 5 LUONNOSTA HEHKUA JA HYVINVOINTIA HIUKSIIN Koulutuksen järjestämisen taustalla oli julkisuudessa esille nousseet kemiallisten aineiden aiheuttamat allergiareaktiot ja jopa kuolemantapaukset sekä halu etsiä luonnollisempia ja turvallisempia vaihtoehtoja hiusten hoitoon. Kuten kaikilla sektoreilla, myös kauneuden- ja hiustenhoidossa, kiinnostus luonnonmukaiseen elämäntapaan kasvaa. Ajatuksena oli löytää myös uusia mahdollisuuksia luonnontuote- ja hyvinvointialan yritystoimintaan ja miettiä luonnonkasvien tuotteistamista. Kaksipäiväinen kurssi sisälsi taustaa ja kokemuksia hiusten luonnonmukaisesta hoidosta ja sen vaikutuksesta hiusten hyvinvointiin, hiusten hoitoon ja värjäykseen soveltuviin luonnonkasveihin ja -aineisiin tutustumista sekä kasvien keruuta ja käsittelyä. Lisäksi kurssilla harjoiteltiin puhdistus-, hoito- ja värjäystuotteiden valmistusta ja tuotteiden testaamista käytännössä. Henriette Kress kertoi yrttien sisäisestä käytöstä ja siitä, kuinka ne vaikuttavat hiusten hyvinvointiin. Tuovi Aalto kertoi kasviväreistä, -värjäyksestä ja luonnonpuretteista. Esimerkiksi tammen, haavan, lepän ja pajun kuoret ja lehdet sisältävät paljon tanniinia. Tanniini tummentaa ja syventää väriä ja toimii hyvin punaisille väreille. Oksaalihappo, jota sisältävät esimerkiksi raparperin ja suolaheinän lehdet, korostaa kellanvihertävää sävyä. Monet käävät ja jäkälät, joita voi käyttää värjäykseen, sisältävät itsessään puretetta. Esimerkiksi sormipaisukarve antaa kullanruskeaa väriä. Kalliokarveesta eli kiventierasta saadaan voimakas ruosteenruskea väri, joka ilman vaikutuksesta muuttuu voimakkaan punaruskeaksi. Ekokampaajakouluttaja Mona Mether Yrkesinstitut Prakticumista esitteli ekokampaajakoulutusta ja luonnonkasvien käyttömahdollisuuksia hiusten hoidossa. Teoriapäivän päätteeksi kurssilaiset lähtivät maastoon opettelemaan ja keräämään kasveja, joista keitettiin hoitoliemiä seuraavaa käytännön päivää varten. Toisena päivänä mentiin Etelä-Savon ammattiopiston parturi-kampaamon tiloihin kokeilemaan hiustenhoitoa ja -värjäystä. Innostus Ratamonlehti-savipuhdistus herätti hilpeyttä osallistujissa. Kuva Birgitta Partanen. ja odotukset olivat suuria, mutta asian edistämiselle tuli myöhemmin hankkeen aikana hidastetta kosmetiikkalainsäädännöstä, joka on huomioitava kaupallisesti toimittaessa. Siitä lisää raportin kohdassa 4.2. Kosmetiikkalainsäädäntö. Vinkkejä ja lisätietoja: http://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/02/27/13-tylyafaktaa-hiusvareista http://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/02/28/kauneudesta-suurta-bisnesta Henriette Kressin yrttisivut: http://www.henriettesherbal.com 24 LAADUKASTA LIIKETOIMINTAA LUONNOSTA – POIMINTOJA LUONNONTUOTE- JA ELINTARVIKEALAN KOULUTUKSISTA BIRGITTA PARTANEN 6 HYVINVOINTIA YRTTIUUTTEILLA Yrtit ja niistä tehtävät valmisteet ovat kestosuosikkeja sekä kuluttajien että uusia tuotteita pohtivien luonnontuotealan yrittäjien keskuudessa. Puhtaita raaka-aineita ja lisäaineettomuutta arvostetaan. Hankkeen hyvinvointia yrttiuutteilla -koulutuksessa tehtiin Henriette Kressin opastuksella yrttiöljyjä ja -voiteita, kuorintavoiteita sekä yrttiuutteita ja -etikoita ulkoiseen käyttöön. Lisäksi valmistettiin yrttisuolaa ja -sokeria. Vinkki ja lisätietoja: Henritte Kressin kirjoissa Käytännön lääkekasvit ja Käytännön lääkekasvit 2 on ohjeita erilaisiin yrttituotteisiin ja tietoja yrttien vaikutuksista ja valinnoista eri tarkoituksiin. Myös Henrietten laajaan yrttisivustoon kannattaa tutustua: http://www.henriettes-herb.com/fi/index.html Sivustolla on myös lukuisia yrttiaiheisia linkkejä. Mehiläisvahan sulatusta vesihaudekattilassa yrttivoiteen valmistuksessa. Kuva Birgitta Partanen. Yrttiuutteen siivilöintiä harsokankaan avulla. Kuva Birgitta Partanen. LAADUKASTA LIIKETOIMINTAA LUONNOSTA – POIMINTOJA LUONNONTUOTE- JA ELINTARVIKEALAN KOULUTUKSISTA BIRGITTA PARTANEN 25 7 KÄSINTEHDYT MAKEISET JA SUKLAAHERKUT Kaksipäiväisessä koulutuksessa opittiin konvehtien, nekkujen ja muiden makeisten perusvalmistusmenetelmiä Etelä-Savon ammattiopiston kondiittori-kouluttaja Patrick Laffitten opastuksella. Paikallisia raaka-aineita, marjoja ja yrttejä hyödynnettiin ideoitaessa ja improvisoitaessa omia tuotteita esimerkiksi liikelahjoiksi, tilamyymälä- tai ruokalistatuotteiksi. Koulutuksessa tutustuttiin myös erilaisiin myyntipakkaus- ja käärevaihtoehtoihin. Suklaakonvehteihin kokeiltiin erilaisia täytteitä, kuten vadelmaganache-täytettä. Tarinan mukaan ”ganache” nimi olisi annettu seokselle, jonka kondiittorioppipoika vahingossa sekoitti, kun hän kaatoi kuumaa kermaa suklaan päälle. Mestari haukkui silloin pojan ”ganache”:ksi, joka vanhalla ranskankielellä tarkoittaa ”tyhmä, tollo”. Se jäi seoksen nimeksi, kun seos osoittautui herkulliseksi. Ganache on hieno, suussasulava suklaan ja kerman seos. Sen raaka-aineita ovat suklaa ja kerma, mahdollisesti myös voi. Ganache voidaan maustaa rajattomasti. Yrtit, kuten tee, voidaan hauduttaa kermassa. Hunaja tai kahvi lisätään myös lämpimään kermaan. Sen sijaan alkoholit ja liköörit lisätään mieluummin vasta, kun seos on jo kylmentynyt. Marjasose keitetään ensin ja siihen lisätään kerma ja suklaa. Marmeladit ovat hyydytettyjä hedelmäsoseita tai -mehuja. Niiden hyytymistä varten käytetään hyytymisaineita, kuten liivate, agar-agar tai pektiini. Lisäksi käytetään eri hapettumisaineita, kuten sitrushappoa, väriaineita sekä glukoosi- eli tärkke- Patrick Laffitte opetti makeiskoulutuksessa. Kuva Birgitta Partanen. lyssiirappia. Marmeladeihin voi kokeilla erilaisia marjamehuja tai nesteenä voi käyttää yrttiuutosta tai yrteillä maustettua marjamehua. Marmeladeissa voi käyttää myös hienoksi jauhettua yrttiä. Esimerkiksi kuusenkerkkä, minttu tai timjami sopii hyvin marmeladeihin. Kurssilla kokeiltiin myös toffeita, nekkuja ja vadelmavaahtokarkkeja. Tyrnimehusta saa kauniita marmeladeja. Kuva Birgitta Partanen. 26 LAADUKASTA LIIKETOIMINTAA LUONNOSTA – POIMINTOJA LUONNONTUOTE- JA ELINTARVIKEALAN KOULUTUKSISTA BIRGITTA PARTANEN 8 SAIPPUAA LUONNON RAAKA-AINEISTA Teollisten saippuoiden valikoima on valtava, mutta niistä löytyy lukematon määrä erilaisia synteettisiä kemikaaleja ja hajusteita, jotka voivat aiheuttaa ihoärsytystä. Ympäristö- ja terveystietoiset kuluttajat haluavat minimoida kemikaalikuormitusta myös kosmetiikkatuotteissa ja käsintehtyjen saippuoiden kysyntä kasvaa. Hankkeen koulutuksessa saippuan valmistamiseen kylmäprosessimenelmällä opasti Mari Mörö, jolla on takanaan pitkä kokemus saippuanvalmistuksesta ja lukuisia kokeilua eri raakaaineiden käytöstä. Marin omat saippuat tunnetaan Mörönperän Saiput -tuotenimellä. Kylmäprosessimenetelmässä kestää noin viikon, että saippua on kiinteytynyt. Saippua leikataan noin viikon kuluttua siitä, kun sen otetaan muotista. Silloin se on sopivan pehmeää vielä leikattavaksi. Suolasaippua on poikkeus, se pitää leikata 40 minuutin kuluttua muotittamisesta. Valmistuksen jälkeen saippuaa tulee säilyttää muutama kuukausi kuivassa, suojassa auringonvalolta. Saippuaa voi valmistaa myös lämminprosessimenetelmällä, jossa lipeä haihdutetaan uunissa 10–12 tuntia 100 asteessa. Saippua on silloin valmis käytettäväksi, mutta sitäkin kannattaa viikko Suojakäsineet ovat lipeän vuoksi tarpeen vielä saippuaa paloiteltaessa. Kuva Birgitta Partanen. kypsyttää. Saippuantekoon on tarjolla myös valmismassaa. Sitä käytettäessä voidaan puhua ”einessaippuasta”, sillä sen raaka-aineiden laatuun ei tekijällä ole mahdollisuutta vaikuttaa. Iholle hyvässä saippuassa on kovia ja pehmeitä rasvoja. Seossuhteen nyrkkisääntönä voi pitää 50– Mari Mörö opasti saippuanteon saloihin. Kuva Birgitta Partanen. LAADUKASTA LIIKETOIMINTAA LUONNOSTA – POIMINTOJA LUONNONTUOTE- JA ELINTARVIKEALAN KOULUTUKSISTA BIRGITTA PARTANEN 50. Kovia rasvoja ovat palmuöljyt, kookosrasvat, kaakaovoi ja karitevoi. Niitä tarvitaan, jotta saippuaan tulee ryhtiä, ja kookos on tarpeen sen pesuominaisuuksien vuoksi. Kaikki kasviöljyt lasketaan aina pehmeiksi rasvoiksi. Mitä enemmän kovaa rasvaa laittaa, sitä pesevämpi saippuasta tulee.. Risiiniöljyä käytetään, kun halutaan pieni- ja pehmeävaahtoista saippuaa, mutta korkeintaan 2–4 %. Osa kasviöljyistä saattaa alkaa härskiintyä, kuten auringonkukkaöljy. Hamppuöljy on iholle hyväksi ja toimii hyvin saippuassa, mutta sen tuoksu on kitkerä. Jokaisella rasvalla on oma ”saippuointilukunsa”, eli miten monta grammaa lipeää tarvitaan ko. rasvaan, jotta saponifikaatio onnistuu. Saippuareseptilaskurilla (ks. vinkkejä) voi laskea sopivat suhteet. Lipeä kaadetaan veteen, ei vesi lipeään. Eli vesi ensin astiaan, sitten lipeä rauhallisesti sekoittaen. Kun lipeä ja vesi on sekoitettu, lämpötila nousee nopeasti ja keitos on vaarallista hengitettäväksi. Nesteen on oltava jääkylmää ennen sekoitusta. Kun lipeä alkaa jäähtymään, se ei enää höyryä niin aktiivisesti. Kun lipeä on täysin liuennut, se muuttuu täysin kirkkaaksi. Ennen kuin lipeä sekoitetaan öljyyn, on molempien oltava jäähtyneitä noin 40–50 asteeseen. Sekoituksen jälkeen tarvitaan vatkausta. Saippuoitumisvaihe kestää minuutista varttituntiin. Kun massa on kiisselöitynyt riittävästi, siitä tulee kakkutaikinan kaltaisesti kiinteää. Sitten se muotitetaan nopeasti, muotit on oltava laitettuna valmiiksi. Raaka-ainevalinnat vaikuttavat massan käyttäytymiseen. Esimerkiksi ruusuöljy kovettaa massan hyvin nopeasti. Muotteja voi tehdä vaikkapa filmivanerista. Suurella muotilla voi yhdellä kertaa tehdä noin 100 saippuaa. On olemassa myös muovisia muotteja tai silikonisia muotteja. Missään nimessä ei saa käyttää metallisia muotteja kemiallisen reaktio takia. Myös esimerkiksi puhtaita, ehjiä maitopurkkeja voi hyödyntää muotteina. Aidot eteeriset öljyt haihtuvat saippuasta saippuan kypsymisen aikana, jolloin ne menevät hukkaan. Sitruunatuoksuissa tuoksu säilyy parhaiten. Tuoksuöljyä laitetaan yleensä vain max. 5 %. Kaikki sokeri palaa ja värjää massan ruskeaksi. Raidallisia saippuoita voi tehdä eri värisistä massoista, kunhan lisämassa laitetaan 12 tunnin sisällä ensimmäisen massa laittamisesta. Jos halutaan selkeitä raitoja, massan kannattaa antaa kiinteytyä kuusi tuntia ennen seuraavan kerroksen lisäämistä. Huomioi, että saippuaa myyntiin valmistettaessa, on noudatettava kosmetiikkalainsäädäntöä. Katso siitä lisää tämän raportin kohdasta 4.2. 27 Vinkkejä ja linkkejä: Saippuaa ei kannata heittää pois, sillä esim. leikatessa syntyneen hukkapalat voi käyttää uudelleen. http://candleandsoap.about.com/od/soapmakingbasics/ss/rebatchingsoap.htm Muista saippuanvalmistuksessa: kunnon tuuletus lipeä on vaarallinen ja syövyttävä aine: käytä aina suojalaseja ja -essua sekä pitkävartisia suojahanskoja Jos lipeää kaatuu johonkin, sen voi neutralisoida etikalla. Hätätilassa käytä maitoa, jos muuta ei ole. Saippua-aiheisia linkkejä ja raaka-aineen hankintapaikkoja: Käsintehty saippua http://www.saippua.net/linkit.html Pieni Tuoksukauppa: http://www.paperiarkki.net/zencart/ Lahtisen vahavalimo: http://www.lahtisenvahavalimo.fi Saippuareseptilaskuri ym. https://www.thesage.com/calcs/LyeCalc.html Soap Kitchen http://www.thesoapkitchen.co.u Soap Queen http://www.soapqueen.com Soap Making Recipes http://www.pinterest.com/aspirecreations/soapmaking-recipes/ Island Artisan Supply http://essencesupply.com/soapmaking/instruction.html Soap Making Essentials http://www.soap-making-essentials.com Bramble Berry http://www.brambleberry.com Handcrafted Soap & Cosmetics Guild http://www.soapguild.org Miller’s Homemade Soap Pages http://www.millersoap.com/pennwaltetc.html 28 LAADUKASTA LIIKETOIMINTAA LUONNOSTA – POIMINTOJA LUONNONTUOTE- JA ELINTARVIKEALAN KOULUTUKSISTA BIRGITTA PARTANEN 9 PAJUA JA HUOVUTUSTA Pajua ja huovutusta -kurssilla yhdistettiin pajua ja huovuttamista. Tekniikka mahdollistaa kolmiulotteiset työt; paju on tukirakenteena ja huopa kiinnitetään tai huovutetaan tukirakenteeseen. Koulutuksen aluksi vierailtiin Hiirolassa Pirtin Kehräämöllä, ja itse koulutus toteutettiin Etelä-Savon ammattiopistolla. Kouluttajana toimi Anelma Savolainen. Kurssilla oli mahdollisuus valmistaa töitä omien ennakkosuunnitelmien mukaan. Osa valmisti pienen kirjahyllyn tai hyllykön, jossa oli pajunpunontaa tai pajua tukirakenteena ja huovasta tehtyjä seiniä tai hyllyjä sekä koristeena villaa. Osa valmisti kolmiulotteisen taidetekstiilin, korin tai käyttöesineen. Paju on kuivaa ja suoraa tai muotoon kuivatettua paksua pajua. Pajulla ja pajunpunomisella saa ennen kaikkea ohueen huopaan kolmiulotteisen muodon, kun paju toimii tukirakenteena ja muodon antajana. Paju-huopa myyntiteline valmistumassa pientuotteiden esillepanoa varten. Kuva Birgitta Partanen. Pirtin Kehräämön toimintaa esitteli Kari Anttonen. Kuva Birgitta Partanen. LAADUKASTA LIIKETOIMINTAA LUONNOSTA – POIMINTOJA LUONNONTUOTE- JA ELINTARVIKEALAN KOULUTUKSISTA 29 BIRGITTA PARTANEN Rullahuovutuksessa huovutettavien villojen päälle laitetaan kuplamuovia ennen ruokomaton käärimistä rullalle, ettei villa huovutu kiinni ruokomattoon. Kuva Birgitta Partanen. Huopa voi olla ohutta tai paksua, ja erimuotoisia huopalevyjä voi yhdistellä eri tekniikoilla. Huopaa voi myös taitella, laskostella, muotoilla ja tukea pajutikuilla ja pajupunoksella tai -sidoksella ja saada aikaan kolmiulotteinen muoto. Tekemistä nopeuttaa valmiiksi huovutettu teollinen huopa. Rullahuovutukseen tarvitaan viemäriputki, mäntynestesaippuaa, ruokomatto, kuplamuovia ruokomaton verran, paksu froteepyyhe putken pehmentämiseen ja trikookudetta sitomiseen. Pesuvati ja tiskiharja auttavat saippuaveden levittämisessä. Vinkki: Huovutukseen voi yhdistää myös silkkikuituja, pellavakuitua tai muuta materiaalia, jolla huovan pintaa voi elävöittää. Huovutusneula auttaa huovan pinnan kuvioimisessa. Tukirakenteen, vaikkapa pajun oksat, voi huovuttaa myös kokonaan työn sisään. Ison työn rullaaminen käsin voi olla raskasta, jolloin jalat voi ottaa apuun. Kuva Birgitta Partanen. 30 LAADUKASTA LIIKETOIMINTAA LUONNOSTA – POIMINTOJA LUONNONTUOTE- JA ELINTARVIKEALAN KOULUTUKSISTA BIRGITTA PARTANEN 10OPINTOMATKAT 10.1 FRUIT LOGISTICA -MESSUT BERLIINISSÄ 2013 Laadukasta liiketoimintaa luonnosta -hankkeen elintarvikeyrittäjien ulkomaan opintomatka toteutettiin osallistujien toiveiden mukaisesti Fruit Logistica -messuille Berliiniin. Hanke organisoi messujen yhteyteen yritystapaamisia, joiden avulla osallistujat saivat tarkempaa tuotetietoa prosessointilaitteistoista. Fruit Logistica -messut ovat maailman laajimmat vain vihanneksiin ja hedelmiin painottuvat ostajille ja myyjille suunnatut ammattilaismessut. Vuonna 2013 messuilla oli mukana yli 2 543 näytteilleasettajaa 76 eri maasta. Eniten näytteilleasettajia, eli 456, oli Italialla. Messuilla oli yli 55 000 kävijää 120 eri maasta. Messuilla oli esillä tuotteita ympäri maailman: tuoreita hedelmiä ja vihanneksia, puolivalmisteita, kuten pilkottuja vihanneksia, pakkauskoneita ja -laitteita sekä muita vihannesten prosessoinnissa tarvittavia laitteita kuten erilaiset leikkurit, pesurit ja erottelijat. Käytännössä messut alkavat yleensä jo päivää aiemmin Fresh Produce Forum -seminaarilla, missä alan asiantuntijat luotaavat tulevia trendejä ja suuntauksia vihannes- ja hedelmäalalla maailmanlaajuisesti. Vuoden 2013 seminaarissa Dieter Krauss German Fruit Trade Associationista totesi esityksessään, että useimmat kuluttajat tietävät vihannesten ja hedelmien olevan terveellisiä, mutta heillä ei ole enää tunneperäistä suhdetta niihin. Tämä johtuu siitä, että kauppa mainostaa vihanneksia ja hedelmiä vain hinnalla. Kuluttajien kiinnostusta voi olla vaikea säilyttää, kun ainoa Fruit Logistica -messut Berliinissä. Kuva Marjo Särkkä-Tirkkonen. LAADUKASTA LIIKETOIMINTAA LUONNOSTA – POIMINTOJA LUONNONTUOTE- JA ELINTARVIKEALAN KOULUTUKSISTA BIRGITTA PARTANEN 31 FLIA 2013 voittaja, “City Farming” kaupunkiviljelyjärjestelmä. Kuva Marjo Särkkä-Tirkkonen. valintaperuste, jota tarjotaan, on hinta. Ratkaisuksi hän ehdotti ”Fruit and vegetable retail industry specialist”-koulutusta. Kauppojen vihannes- ja hedelmäasiantuntijat eivät vain maistata vaan myös antavat kuluttajille tietoa lajikkeista ja oikeista säilytysolosuhteista. ”Kun nuoriso alkaa kanniskella omenia vesipullojen sijaan ja tykkää, että se on ”cool”, olemme oikeilla jäljillä”, totesi hän lopuksi. Dr. Christian Göken mukaan keskittyminen näyttäisi jatkuvan niin kaupan kuin teollisuuden osalta muuallakin kuin Suomessa. Esim. v. 1999 Saksan kahdeksan suurinta kauppaketjua hallitsi 70 %:a markkinoista, v. 2011 neljä suurinta yksistään 85 %. Vähittäiskaupan ostovoima jatkaa siis vahvistumistaan suhteessa tuottajiin, ja tämä voi merkitä voimistuvaa hintasotaa. FRUIT LOGISTICA INNOVATION AWARD, FLIA Messujen yhteydessä jaetaan vuosittain Fruit Logistica Innovation Award (FLIA). Vuonna 2013 ensimmäinen palkinto annettiin hollantilaiselle Staay Food Groupin ”City Farming” järjestelmälle. Kaupunkioloihin soveltuvassa kasvihuoneessa pystytään kasvit kasvattamaan siemenistä taimiksi 35 päivässä, riippumatta kasvien luonnollisesta kasvukaudesta. Tämän mahdollistaa LED-valoon perustuva valaistussysteemi. Optimaaliset kasvuolosuhteet turvataan seuraamalla lämpötilaa, kastelua/ kosteutta ja lannoitusta automaattisesti. Kasvatuksessa ei tarvita torjunta-aineita lainkaan. Järjestelmää kuvataan kestäväksi, ympäristöystävälliseksi menetelmäksi, jonka avulla voidaan tuottaa terveellistä ja turvallista ruokaa nopeasti kasvavalle ihmismäärälle maailmassa. FlowerSprout Briteistä. Kuva Marjo Särkkä-Tirkkonen. Toisen palkinnon sai saksalainen ”Apfel-Schiffchen®” eli kuivatut omenasnacksit. Kolmas palkinto meni brittiläiselle Tozer Seeds Ltd ruusukaalin ja kaalin risteytykselle ”Flower Sprout TM”. 32 LAADUKASTA LIIKETOIMINTAA LUONNOSTA – POIMINTOJA LUONNONTUOTE- JA ELINTARVIKEALAN KOULUTUKSISTA BIRGITTA PARTANEN HUOMIOITA HEDELMÄ- JA VIHANNESMARKKINOISTA Apfelschiffcen snacksit Saksasta. Kuva Marjo Särkkä-Tirkkonen. Minivihanneksia oli esillä paljon ja uusia lajikkeita on tullut tähän kategoriaan jatkuvasti. Vanhastaan tuttujen miniporkkanoiden, -kurkkujen ja -paprikoiden lisäksi miniversioita näkyi ainakin kesäkurpitsasta ja eri kaaleista (valko-, kukka-, parsa- jne.). Minivihanneksista oli tehty myös sekoituksia valmispakkauksiin. Vihannesten ja hedelmien kulutusta haluttiin siis selvästi lisätä myös siten, että jalostetaan kuluttajien saataville helppoja ja sopivassa koossa olevia ”ready-to-go” vihanneksia ja hedelmiä. Hyvin säilyviä hedelmä- ja vihannestuoremehuja esitteli PurePulse-teknologiaa hyödyntävä hollantilainen CoolWave Processing -yritys. Hellävaraisella menetelmällä saavutetaan 21 vuorokauden säilyvyysaika ilman, että menetetään vitamiineja, aromeja tai makua. Menetelmän etuina on pidemmän säilyvyysajan suoma jousto toimitusketjussa tuottajalta kauppaan, mikä vähentää myös hävikkiä kaupan päässä. Menetelmä soveltuu pumpattaville nestemäisille, partikkelikooltaan alle kahden millimetrin tuotteille. Pakkauksissa ja väreissä tavoiteltua ”karkkimaista” ilmettä. Kuva Marjo Särkkä-Tirkkonen. LAADUKASTA LIIKETOIMINTAA LUONNOSTA – POIMINTOJA LUONNONTUOTE- JA ELINTARVIKEALAN KOULUTUKSISTA BIRGITTA PARTANEN Kanadalaisen FruitSymbiose-yrityksen Pürbloomleväuutekalvo pidentää tuorehedelmien ja -vihannesten säilyvyysaikaa kolminkertaiseksi. Haluttaessa tuotteen pinnalle spreijattavaan kalvoon voidaan lisätä luonnollisia aromeja tai mausteita tai luonnollisia antimikrobisia ainesosia. Israel Export Institute Israelista esitteli luumun ja sitruunan risteytyksen lamoonin. Yritys oli kehitellyt myös värillisiä aprikooseja. Ensimmäistä kertaa messujen historiassa luomutuotteet ja jatkojalostetut tuotteet oli tuotu erikseen esille mm. siten, että messusivuilla pystyi suunnittelemaan itselleen ”luomureitin” tai ”jalostereitin”. Myös messuosastojen opastetauluissa oli luomutuotteita esittelevät osastot merkitty vihreällä lehtimerkillä ja siten helpotettu osastojen löytymistä. Useiden luomutuottajien kanssa messuilla käydyissä keskusteluissa luomuvihannesten markkinatilanteesta Euroopassa tuli selväksi, että suuri osa suurista tuottajista on verkostoitunut hyvin ja he tuottavat kasviksia sekä kotimaan markkinoille että vientiin. Suomi nähtiin potentiaalisena vientikohteena, mikäli luomutuotteiden kysyntä vahvistuu Suomessa. Tämä on huomioitava kotimaisen luomutuotannon kehittämisessä. MAANANTAI 13.5. MATKUSTUSPÄIVÄ JA LUONTOHOTELLI JA -RAVINTOLA Opintomatka alkoi lennolla Wieniin ja jatkui bussilla kohti Rabensteinia, jonne on Wienin lentokentältä reilu 100 km matkaa. Rabenstainissa oli ensimmäinen kohteemme, yritys nimeltään Steinschaler, www.steinschaler.at. Yritykseen kuuluu kaksi hotellia, joista toinen on siitä 15 kilometrin päässä sekä puutarha ja ravintola. Jo 20 vuotta sitten perustetun yrityksen perusajatus on vihreä, kestävä toiminta. Toiminta perustuu luonnon kestävään käyttöön ja lähituotantoon. Ravintolassa käytetään luomua ja myös villiyrttejä. Raaka-aineita tuotetaan omassa puutarhassa, jossa on yli 1000 kasvilajia, joukossa myös vanhoja lajeja. Majoituttuamme yrityksen hotelliin, tutustuimme monipuoliseen toimintaan ja ympäristöön. Kuulimme tuotannosta, villiyrteistä, puutarhasta ja viljelmistä sekä teimme perusteellinen kierroksen puutarhassa ja viljelmillä. Steinschaler on Itävallassa ensimmäisiä paikkoja, jossa villiyrttejä ja kasveja on alettu käyttää kaupallisesti. MUITA HUOMIOITA Hedelmien ja kasvisten käyttöä voi edistää tekemällä tilaaminen tai itse kasvattaminen helpoksi. “Ne, jotka pääsevät helpommin käsiksi hedelmiin ja vihanneksiin, syövät niitä myös enemmän”. Tällä periaatteella esiteltiin ”5 a Day”-ohjelmaa, jota toteutetaan jo monissa maissa eli kannustetaan syömään viisi annosta tai vähintään 400 g vihanneksia ja hedelmiä päivässä. Esimerkiksi Saksassa on perustettu EU-tuella sivusto www.frucht-arbeitsplatz.de, joka auttaa yrityksiä löytämään työpaikalle hedelmien ja vihannesten toimittajia nopeasti ja helposti. Kouluikäisille ja kouluille on suunniteltu oma kaupunkiviljelyyn perustuva malli, jolla kannustetaan lapsia tutustumaan vihannesten viljelyyn innostavalla ja konkreettisella tavalla. Sosiaalista mediaa hyödynnetään myös vihannesten markkinoinnissa. 10.2 YRTTI- JA ERIKOISKASVIMATKA ITÄVALTAAN Hankkeen luontoyrittäjille järjestettiin yrtteihin ja erikoiskasveihin painottava opintomatka Itävaltaan 13.–17.5.2013. 33 Villiyrttitarjoilua. Kuva Birgitta Partanen. 34 LAADUKASTA LIIKETOIMINTAA LUONNOSTA – POIMINTOJA LUONNONTUOTE- JA ELINTARVIKEALAN KOULUTUKSISTA BIRGITTA PARTANEN Villi puutarha, josta raaka-aineet taustalla näkyvään hotelliin löytyvät todella läheltä. Kuva Birgitta Partanen. Villiyrttien käyttöä isäntämme Johann Weiss perusteli monin eri tavoin. Hänen mukaansa villiyrtit ovat mielenkiintoisia, aitoja, yksilöllisiä, niistä löytyy todella laaja valikoima erilaisia ja erikoisiakin makuja. Ne helpottavat puutarhatyötä, kasvavat helposti ja ovat terveellisiä. Itävallassa suoraan luonnosta kerättäviä ei ole kovin paljon. Voikukkaa ja karhunlaukkaa löytyy runsaasti. Villikasvien käyttöön ja tutuksi tekemiseen Weiss antoi seuraavia vinkkejä: on mietittävä, mistä villikasveja saa kokkeja on koulutettava tarjoilijan pitää osata kertoa asiakkaalle raakaaineista asiakkaan on oltava valmis syömään – pitää varmistaa, että asiakas on ymmärtänyt kasvit on tunnettava – jos tunnet viisi kasvia, käytät vain niitä viittä kasvia Saimme nauttia runsaasta ja monipuolisesta villiyrttitarjoilusta, jossa villiyrttejä oli käytetty lähes ruokaan kuin ruokaan. Illalla tutustuimme vielä lähiympäristöön ja sen kasvilajistoon. TIISTAI 14.5. HAMPPUTILA, LUOSTARIPUUTARHA JA PÄÄRYNÄTILA Kilpisuolaheinä (Rumex scutatus) oli monille uusi tuttavuus. Kuva Birgitta Partanen. Villiyrttipitoisen aamiaisen jälkeen siirryimme päivän ensimmäiseen kohteeseen. Hanfwelt Riegler-Nurscheriin www.hanfwelt.at oli noin puolen tunnin ajomatka. Tutustuimme yrityksessä aamupäivän hampunviljelyyn ja jatkojalostukseen ja saimme myös maistaa hampputuotteita. LAADUKASTA LIIKETOIMINTAA LUONNOSTA – POIMINTOJA LUONNONTUOTE- JA ELINTARVIKEALAN KOULUTUKSISTA BIRGITTA PARTANEN 35 Tilan oma myymälä sekä esittelytilat, joissa on valtavasti erilaisia hampputuotteita ja tietoa hampun käytöstä ja historiasta. Kuva Birgitta Partanen. Tila oli ollut vuoteen 1996 karjatila, mutta EU toi epävarmuutta. Tila päätti siirtyä luomuun ja erikoiskasvinviljelyyn. Viljelyssä oli tuolloin maissia, vehnää, juurikasveja ja myös amaranttia kokeiltiin. Ne eivät kuitenkaan menestyneet hyvin luomussa, sen sijaan hamppu ja pellava kasvoivat hyvin. Omia koneita ei alussa ollut ja hampun korjuussa urakoitsija lopetti 50 metrin jälkeen koneen mennessä rikki. Korjuuta varten jouduttiin hakemaan kone yli 100 kilometrin päästä tuolloin viljelyssä ollutta yhtä hehtaaria varten. Alussa kukaan ei viljellyt hamppua Itävallassa ja tila päätti ryhtyä itse markkinoimaan. Vuonna 2013 viljelyssä oli yli 400 hehtaaria sopimusviljelijät mukaan lukien. Kaikkiaan Itävallassa oli tuolloin viljelyssä noin 600–650 hehtaaria hamppua. Tilalla itsellään oli vuonna 2013 hamppua 10 hehtaaria kaikkiaan 40 hehtaarin viljelyalasta. Muita viljelykasveja olivat pellava, ohra, kaura, peltopapu ja apila. Lisäksi tilalla oli 650 hanhea ja 400 kanaa lihantuotantoa varten. Viljelyssä oli sekä öljy- että kuituhamppua. Viranomainen ottaa pistokokeita 3–4 vuoden välein hampun kukkiessa. Tilalla käytetään sertifioitua siementä. Muilta tiloilta tulevasta siemenestä otetaan näytteet ja tutkitaan laboratoriossa. Asiakkaita on myös Israelissa ja Arabimaissa. Niihin lähettävästä hampusta otetaan näytteet myös tuotteista. Huumeainepitoisuus on olematon, 0,2 ppm, kun vanhassa unkarilaisessa ”USU”-lajikkeessa se saisi olla 2 ppm. Normaalissa banaanissa on enemmän huumeaineita kuin hampussa. Suomessa käytettävä Finola-lajike ei ole sallittu Itävallassa. 36 LAADUKASTA LIIKETOIMINTAA LUONNOSTA – POIMINTOJA LUONNONTUOTE- JA ELINTARVIKEALAN KOULUTUKSISTA BIRGITTA PARTANEN Luostarin puutarhassa oli valtavasti variskoristeita, joiden merkitys jäi meiltä selvittämättä. Kuva Birgitta Partanen Yrttitarhan kasveissa oli hyvät infotaulut. Kuvassa betonie eli rohtopähkämö (Stachys officinalis). Kuva Birgitta Partanen Hamppu on helppo viljeltävä. Se kasvaa niin nopeasti, ettei rikkaruohontorjuntaa tarvita. Kasvu voi olla jopa 10 senttiä päivässä. Kukkia kerätään teetä varten elokuussa ja konekorjuu tapahtuu lokakuussa. Suurin ongelma viljelyssä on hamppukuitu, joka voi tukkia koneen. Luomutarkastus tehdään kahdesti vuodessa, valvonta tapahtuu BioAustrian toimesta. Muita Itävallassa käytössä olevia luomustandardeja ovat EU:n ja Demeterin standardit. Ongelmana hampussa on sen kuorinta. Koko Euroopassa on vain neljä kuorintalaitetta ja jokaisella on oma patentti. Myös tällä tilalla kuorintalaite oli tarkoin varjeltu, emmekä me päässet sitä katsomaan. St. Leonhardista matka jatkui Melkin kaupunkiin, jossa lounastimme Stiftskeller-ravintolassa. Lounaan jälkeen teimme kierroksen maailmankuulussa, upeassa luostarissa ja sen puutarhassa. www. stiftmelk.at. Puutarhakierroksellamme saimme pysähtyä ihmettelemään useita kasveja, joista useimmille joku joukossamme oleva asiantuntija löysi nimen. Tapasimme myös lukuisia tuttuja lajeja. Alueella oli iso yrttitarha lukuisine lajeineen, ja koko puutarha-alueeseen olisimme voineet tutustua huomattavasti kauemmin kuin aikataulumme antoi myöten. LAADUKASTA LIIKETOIMINTAA LUONNOSTA – POIMINTOJA LUONNONTUOTE- JA ELINTARVIKEALAN KOULUTUKSISTA BIRGITTA PARTANEN 37 Interaktiivinen infopeli eri ikäryhmille. Kuva Birgitta Partanen Unikkotilan myymälä. Kuva Birgitta Partanen Luostarivierailun jälkeen ajoimme noin 50 km päähän Ardagger Stift -nimiselle paikkakunnalle, missä tutustuimme Birnenmost-hedelmäviinin valmistukseen. www.mostbirnhaus.at ”Päärynätalo” oli kokonaan suunniteltu päärynän ympärille. Ulkopuolella näkyi infotauluja ja sisällä oli eri-ikäisille vierailijoille sopivia interaktiivisia esittelykeinoja. Eräs niistä oli pyöritettävä kampi, joka simuloi mehunpuristusta. Ryhmämme nuori naisjäsen testasi pyöritystä ja jäi paikan historiaan uudella kierrosennätyksellään. Päärynätilalle oli rakennettu loistavat puitteet. Sekä rakennukset että ympäristö oli suunniteltu ko- konaisuutena erilaisia matkailijaryhmiä ajatellen ja EU-rahoitusta hyödyntäen. Takaisin ajelimme kaunista Wachaun laaksoa myötäillen Emmersdorfiin. Majoituimme Donauhof-hotelliin www.donauhof.com ja nautimme yhteisen illallinen hotellin ravintolassa. Kuulimme, kuinka Tonavaa pitkin oli jo 800-luvulla kuljetettu laivoilla tavaraa. Tonavasta pyydetään lahnaa, karppia ja monnia sekä talvella madetta. Ihmettelimme merkkejä ja vuosilukuja rakennusten seinissä ja saimme tietää niiden kertovan Tonavan tulvista ja vedenpinnan tasosta. Vain pari viikkoa matkamme jälkeen Tonava tulvi jälleen pahoin myös Emmersdorfissa. 38 LAADUKASTA LIIKETOIMINTAA LUONNOSTA – POIMINTOJA LUONNONTUOTE- JA ELINTARVIKEALAN KOULUTUKSISTA BIRGITTA PARTANEN Emmersdorf pari viikkoa matkamme jälkeen. (http://noe.orf.at/news/stories/2587095/) KESKIVIIKKO 15.5. UNIKOITA JA YRTTEJÄ KAIKIN TAVOIN Aamiaisen jälkeen lähdimme päiväretkelle Zwettlin seudulle. Ensimmäinen kohteemme oli Waldviertel Mohnhof, jossa unikosta jalostetaan erilaisia öljyjä, saippuoita ja jopa snapsia. Lisäksi siemeniä käytetään leivontaan ja ruuanlaittoon. www.mohnhof.at Tila oli ennen maitotila, mutta erikoistui EU:hun liittymisen jälkeen unikkoon. Tilalla oli 30 hehtaaria, josta 11 ha on unikolla. Lisäksi tilalla oli 40 sopimusviljelijää. Tilan päärakennuksen ylin kerros oli tehty unikkomuseoksi. Tilalla on ollut vuodesta 1999 turistimyyntiä. Tuloista noin 20–30 % tulee tilamyymälästä, jossa käy noin 200–250 bussiseuruetta vuosittain. Unikon siementä tarvitaan puoli kiloa hehtaarille. Se kylvetään yleensä maaliskuussa ja korjataan elokuun lopussa. Vuonna 2013 kylvö tehtiin huhtikuussa myöhäisen kevään vuoksi. Harmaa lajike, joka on alkuperämerkitty, kerätään käsin. Harmaata unikkoa sanotaan näkeväksi lajiksi, koska sen siemenkodassa on reikiä. Valkoinen ja sininen unikko voidaan korjata koneella, sillä niiden siemenkota on umpinainen. Valkeassa lajissa on pähkinäinen maku, sinisessä intensiivinen. Öljypitoisuus on erilainen eri lajeilla, harmaalla 48 %, sinisellä 42 % ja valkealla 51 %. Harmaan lajin osuus viljelystä on 90 %. Sen alkuperämerkinnästä on hyötyä eniten isoihin firmoihin tai vientiin myytäessä. Vientiin siitä menee noin 20 %, pääasiassa Saksaan ja Englantiin. Kaikkiaan harmaata lajia on viljelyssä noin 400 hehtaaria ja sen keruu siis tapahtuu käsin. Teemaan liittyvän, matkamme mieleenpainuvimman lounaan nautimme Mohnwirt-ravintolassa. Makea ateria, jota kerrottiin käytettävän yleisesti koululounaana, sopisi suomalaiseen suuhun paremmin jälkiruokana ja huomattavasti pienempänä annoksena. www.mohn.at Ottenschlagista matka jatkui Zwettlin kaupunkiin ja Sonnentor-yritykseen. www.sonnentor.at. Kävimme opastetulla kierroksella, jossa näimme esittelyvideon ja valtavat, tuoksuvat hallit. Saimme maistella erilaisia teelaatuja sekä pikkunaposteltavia. Pihamaalla on yrttitarha sekä Hildegard von Bingenin mukaan nimetty yrttikeidas ja elämyspolku. Yritys on perustettu vuonna 1988. Perustaja oli tuolloin 23-vuotias Johannes Guttmann. Yrttiviljely aloitettiin kolmella maatilalla. Yrityksellä on nykyisin noin 100 sopimusviljelijää ja 170 työntekijää. Tuotteita myydään yli 20 maahan. Kaikki kasvit ovat viljeltyjä, myös koivu. Raaka-aineista 70 % LAADUKASTA LIIKETOIMINTAA LUONNOSTA – POIMINTOJA LUONNONTUOTE- JA ELINTARVIKEALAN KOULUTUKSISTA BIRGITTA PARTANEN 39 Unikkomyllyjä. Kuva Birgitta Partanen tulee Itävallasta. Neljä yritystä pakkaa tuotteita ja niitä pakataan myös Tsekeissä. Varastossa oli tavaraa 5,5 miljoonan euron edestä, 280 erilaista raaka-ainetta. Tuotteita viedään 50 eri maahan ja etiketeissä oli 30 eri kieltä. Yrityksen työntekijöillä oli ilmainen lounas, kaik- ki menivät yhdessä syömään klo 12. Vuoden 2014 toukokuussa kylään kerrottiin avattavan uusi bioravintola. Lähellä oli myös lapsille suunnattu puisto ”Kräuterdorf”, jossa lapset pääsevät tutustumaan kasveihin. Unikkolounas. Kuva Birgitta Partanen 40 LAADUKASTA LIIKETOIMINTAA LUONNOSTA – POIMINTOJA LUONNONTUOTE- JA ELINTARVIKEALAN KOULUTUKSISTA BIRGITTA PARTANEN Valtava yrttiyritys oli panostanut esittelypihaan ja -tiloihin myös EU-tukea hyödyntäen. Kuva Birgitta Partanen. Myymälässä oli uskomaton määrä erilaisia yrttituotteita. Kuva Birgitta Partanen. LAADUKASTA LIIKETOIMINTAA LUONNOSTA – POIMINTOJA LUONNONTUOTE- JA ELINTARVIKEALAN KOULUTUKSISTA BIRGITTA PARTANEN 41 TORSTAI 16.5. VILLIYRTTIVAELLUS, YRTTIKYLÄ JA -YRITYS Aamiaisen jälkeen päivän ohjelmaan kuului yrttejä. Lähdimme Bad Traunsteinin yrttikylään noin 40 kilometrin päähän. Siellä tapasimme Kärntenin alueen yrttiakatemian (www.fnl.at) luennoitsijan, herra Schossmeirin. Teimme hänen johdollaan villiyrttivaelluksen, jossa kuulimme eri luonnonkasvien käyttötavoista ja vaikutuksista sekä uutta että tuttua tietoa. Vaelluksen jälkeen oli vuorossa Prinzenhofin tila, www.prinzenhof.at. Matkailuyrityksessä yrtit ovat toiminnassa vahvasti mukana. Isäntä kertoi historiasta ja nykypäivän töistä ja emännän johdolla tutustuimme yrttitarhaan ja tilan ympäristöön. Vierailun päätteeksi nautimme kylmän lounaan, joka sisälsi tilan omia tuotteita ja yrteillä ryyditettyjä ruokia. Päivän päätteeksi kävimme Heidenreichsteinin kylässä tutustumassa Kräuterfarm-yrityksen toimintaan, www.krauterfarm.at. Tilalla on yrttiviljelyä ja jatkojalostusta: kosmetiikkaa, yrttiöljyjä sekä alkoholijuomia. Tämänkin tilan pihapiirissä oli yrttien esittelyalue. Tilalla oli myös kasvihuone, jossa yrttien taimet kasvatettiin itse. Tilalla viljeltiin myös hieman mansikkaa, ei kuitenkaan marjojen Kiehkurakielolle (Polygonatum verticillatum) löytyi suomalainenkin nimi kirjan avulla. Kuva Birgitta Partanen vuoksi vaan lehtien, joita kerättiin marjasadon jälkeen pontikkaan. Villiyrttivaelluksella tietoa olisi riittänyt useammallekin päivälle. Kuva Birgitta Partanen. 42 LAADUKASTA LIIKETOIMINTAA LUONNOSTA – POIMINTOJA LUONNONTUOTE- JA ELINTARVIKEALAN KOULUTUKSISTA BIRGITTA PARTANEN Yrttipitoinen lounas. Kuva Birgitta Partanen Prinzenhofin matkailutilalla oli pihapiirin tuntumassa metsässä voimaantumispaikka. Kuva Birgitta Partanen LAADUKASTA LIIKETOIMINTAA LUONNOSTA – POIMINTOJA LUONNONTUOTE- JA ELINTARVIKEALAN KOULUTUKSISTA 43 BIRGITTA PARTANEN Tilan jatkojalostuslaitteistoa. Kuva Birgitta Partanen Myös tällä yrityksellä oli oma, siisti myymälä. Kuva Birgitta Partanen 44 LAADUKASTA LIIKETOIMINTAA LUONNOSTA – POIMINTOJA LUONNONTUOTE- JA ELINTARVIKEALAN KOULUTUKSISTA BIRGITTA PARTANEN PERJANTAI 17.5 LUONNONKOSMETIIKKAA JA LÄHIRUOKAA Aamiaisen jälkeen pakkasimme matkatavarat bussiin ja ajoimme lähelle St. Pöltenin kaupunkia. Siellä tutustumme kosmetiikkayritykseen nimeltä Styx, www.styx.at. Luonnonkosmetiikkayritys oli investoinut paitsi rakennuksiin, myös pihapiiriin. Pihassa oli kivirakentamista ja kasvien esittelyalueita. Vierailun jälkeen jatkoimme matkaa Wieniin, missä teimme kiertoajelun ja söimme lounaan Wrenkh Wiener kochsalon & restaurant -luomuravintolassa. Ravintolan lähellä oli Luomutuottajien tori, jossa kävimme tutustumassa monenlaisiin tuotteisiin, www.biobauernmarkt-freyung.at. Luononkosmetiikkayritys Styx. Kuva Birgitta Partanen. Piha-ideoita poimittiin matkaan. Kuva Birgitta Partanen LAADUKASTA LIIKETOIMINTAA LUONNOSTA – POIMINTOJA LUONNONTUOTE- JA ELINTARVIKEALAN KOULUTUKSISTA 45 BIRGITTA PARTANEN Myymälän erikoinen esittelytilaratkaisu sopi yrityksen lukuisille tuotteille. Kuva Birgitta Partanen Yrityksessä oli tuotannossa kosmetiikan lisäksi suklaata. Kuva Birgitta Partanen Hulppeat esittelytilat, joissa oli historiaa ja nykypäivää multimediaesityksineen. Kuva Birgitta Partanen. 46 LAADUKASTA LIIKETOIMINTAA LUONNOSTA – POIMINTOJA LUONNONTUOTE- JA ELINTARVIKEALAN KOULUTUKSISTA BIRGITTA PARTANEN MITÄ MATKA OPETTI? Matkaa pidettiin erinomaisena, onnistuneena ja antoisana kokemuksena. Palautteen mukaan matka oli hyvin suunniteltu, riittävän monipuolinen ja vastasi hyvin odotuksia. Kaikki toimi ja aikataulutus oli mainio. Opintomatkan painotukset olivat kohdallaan, matka oli tarkoituksenmukainen ja tiiviissä paketissa tuli paljon asiaa. Matkan parhaana antina pidettiin yritysvierailuja, hyvää porukkaa, mielenkiintoisia kohteita, kaunista ja siistiä maata sekä sitä, että ihmiset olivat ylpeitä aikaansaannoksistaan. Moitittavaa matkasta ei juuri löytynyt. Erikoista unikkolounasta ei pidetty kulinaristisena nautintona, mutta kuitenkin mieleenpainuvana kokemuksena ja kurkistuksena paikalliseen kulttuuriin. Palautetta matkasta: ”Monissa yrityksissä, missä kävimme, toiminta oli viimeisen päälle mietitty ja rakennettu. Opin sen, että omaa toimintaa kannattaa kehittää ennakkoluulottomasti.” ”Opin, että kannattaa lähteä rohkeasti toteuttamaan omia visioitaan, sekä yrttien käyttöä ja sen monipuolistamista ja mahdollista tuotantoa.” ”Sain ideoita uusista, mahdollisista tuotteista ja villiyrttien mahdollisuuksista ravintolakeittiössä.” ”Luonnonyrttien käyttöä sekä laajaa luonnonraaka-aineiden tuotteistamista hyödynnän omassa keittiössä, mutta ennen kaikkea opetuksessa.” ”Aikaisemmat opit vahvistuivat, kerron asioista omilla kursseilla.” ”Tuotteistamisen tärkeys. EU-rahoituksen hyödyntämisen tärkeys. Usko tekemiseensä. Yritystoimintaa miettiessä pohdin erityisesti tuotteiden ja niiden esillepanon ja markkinoinnin laatua.” Vinkki: Opintomatkat avaavat silmiä ja antavat uusia ideoita sovellettavaksi omaan toimintaan. Lisäksi osallistujilla on paremmin aikaa tutustua toisiinsa ja luoda uusia yhteistyösuhteita. Oppaan/tulkin rooli on ratkaisevan tärkeä matkan onnistumisessa ja kannattaa ennakkoon varmistaa, että myös erikoissanasto on hallussa. LAADUKASTA LIIKETOIMINTAA LUONNOSTA – POIMINTOJA LUONNONTUOTE- JA ELINTARVIKEALAN KOULUTUKSISTA BIRGITTA PARTANEN 47 11 SIENTEN SYVENTÄVÄ LAJINTUNNISTUS JA VALTAKUNNALLISET SIENIPÄIVÄT Sienten syventävää lajintunnistusta järjestettiin hankkeen aikana kahteen kertaan. Ensimmäisellä kerralla opiskeltiin monipuolisesti maastossa kohdattuja sieniä, toisella kertaa teemana oli Värisieniä, kääpiä ja muita metsän aarteita. Molemmilla kolmen päivän intensiivikursseilla kouluttajan toimi sieniasiantuntija ja -kirjailija Lasse Kosonen. Syksyn 2014 kurssilla pääsimme näkemään pakurikäävän (Inonotus obliquus) itiöemän, joita harvoin luonnossa näkee, sillä ne ilmaantuvat vasta isäntäpuun kuoltua ja silloinkin vain yhtenä kesänä. Pakuri, joka on pakurikäävän sienirihmaston aiheuttama, tumma kasvannainen, voi sen sijaan elää puussa jopa vuosikymmeniä. Valtakunnalliset sienipäivät järjestettiin Mikkelin Anttolassa, Anttolanhovissa 5 - 7.9.2014. Teemana on ”Sieniä kaikille aisteille”. Päivien järjestäjinä Pohjois-Savon sieniseura ja seuran Mikkelin aktiivinen ”huaraosasto” yhdessä Anttolanhovin lähiruokaan erikoistuneen henkilökunnan ja Laa- Pakurikääpä itiöemävaiheessa. dukasta liiketoimintaa luonnosta -hankkeen kanssa. Päivillä tutustuttiin Etelä-Savon upeisiin sienimaastoihin. http://www.anttolanhovi.fi Ohjelmaan sisältyi sieniretket molempina päivinä ja sieninäyttelyt esittelyineen. Sieniretkillä liikuttiin linja-autolla ja kimppakyydeillä. Lauantain retket suuntautuivat Mikkelin ympäristöön sekä Otavan ja Susiniemen suunnalle. Sunnuntaina ohjelmassa oli lähempänä Anttolanhovia sijaitsevia kohteita. Päivien aikana koluttiin monipuolisesti erilaisia sienimaastoja, joista jokaiselle löytyi oman mielenkiinnon mukaisia vaihtoehtoja. Lauantain ohjelmassa oli myös sienivärjäyskurssi ja kaikille avoin värjäyssieninäyttely, jossa oli esillä myös sienillä värjättyjä lankoja sekä värjätyistä langoista valmistettuja tuotteita. Molempien sienipäivien ajan oli mahdollisuus tutustua harvinaiseen sienipostimerkkinäyttelyyn. Postimerkkikokoelman haltija, savonlinnalainen Paavo Putus, toi näyttelyyn noin 800 sieniaiheista postimerkkiä 48 LAADUKASTA LIIKETOIMINTAA LUONNOSTA – POIMINTOJA LUONNONTUOTE- JA ELINTARVIKEALAN KOULUTUKSISTA BIRGITTA PARTANEN 80 eri maasta. Lisäksi molempien päivien ohjelmassa oli erilaisten sieniaiheisten tuotteiden esittelyä ja myyntiä sekä arpajaiset. Lauantai-iltaa vietettiin nauttien sienistä kaikilla aisteilla. Illanviettoon sisältyi herkullinen, sienipitoinen lähiruokapäivällinen ohjelmineen. Ohjelmasta vastasi Pohjois-Savon sieniseura ja tarjolla oli ilonpitoa savolaiseen tapaan: nähtävää ja kuultavaa, jossa vastuu siirtyi katsojalle ja kuulijalle! ”Jos ymmärrät kaeken, oot varmasti käsittännä viärin!” Sienipäivien aikana sieninäyttelyyn, joka sunnuntaina oli avoinna kaikille kiinnostuneille, saatiin koottua yli 300 eri sienilajia. Lista näistä sienistä on liitteessä 1. Mikkelin maisemista löytyi sienipäivien aikana mm. silmällä pidettävää aarnihelokkaa (Pholiota squarrosoides). Kuva Birgitta Partanen LAADUKASTA LIIKETOIMINTAA LUONNOSTA – POIMINTOJA LUONNONTUOTE- JA ELINTARVIKEALAN KOULUTUKSISTA 49 BIRGITTA PARTANEN 12 LUONNON MONIMUOTOISUUS JA SEN MERKITYS VILJELYSSÄ Kaikille avoimessa seminaarissa Anne Piirainen Helsingin yliopiston Ruralia-instituutista kertoi ekologisesta infrastruktuurista. Siihen kuuluu mm. maatilan ekologiset rakenteet, jotka voivat toimia puskurina tuholaisinvaasioita vastaan ja edistää merkittävästi pölyttäjähyönteisten elinoloja. Ekoinfran suunnittelu ja hoito eivät vaadi suuria kustannuksia, vaan tietoa ja ekologista ymmärrystä. Päivän aikana käsiteltiin myös pölytyspalveluiden käytännön toteutusta, lepakoita, luonnonkasveja ja kasvien välistä kilpailua. Arto Nieminen Vitsiälästä kertoi pölytyspalvelun käytännön toteuttamisesta ja siinä huomioitavista asioista. Pölytyspalvelusta tehdään sopimus, jota varten löytyy pohja Suomen Mehiläishoitajien liiton sivuilta. Pesät kannattaa varata ajoissa ja tiedottaa myös naapurustoa. Sijoituspaikka kannattaa suunnitella yhdessä tarhaajan kanssa, hyödyntäen tarhaajan kokemusta. Tarha sijoitetaan lähelle viljelykasvustoa, huomioidaan ympäristötekijät, kuten aurinko, tuuli, asutus ja tie pesille. Vettä on hyvä olla saatavilla suhteellisen lähellä, mutta se voidaan järjestää myös keinotekoisesti. Pesien sijoitus ja määrä on mietittävä; montako pesää tarvitaan ja sijoitetaanko ne yhteen paikaan vai pellon eri puolille. Esimerkiksi isoilla rypsipelloilla pesät kannattaa sijoittaa eripuolille peltoa. Tehokkain alue on lähinnä pesää. Sijoittelussa on huomioitava myös asuinrakennukset ja erityisesti lapset. Isojen maanteiden välitöntä läheisyyttä on vältettävä autojen aiheuttamien epäpuhtauksien ja pölyn vuoksi. Jos lähistöllä on kilpailevia kasvustoja, pesät sijoitetaan pölytettävän alueen vastakkaiselle puolelle. Sijoituspaikka on aina kompromissi. Pesät on siirrettävä viimeistään silloin, kun kasvuston kukis- Keväällä kukkivat pajut ovat pölyttäjille tärkeitä ravintokasveja. Kuva Anne Piirainen. 50 LAADUKASTA LIIKETOIMINTAA LUONNOSTA – POIMINTOJA LUONNONTUOTE- JA ELINTARVIKEALAN KOULUTUKSISTA BIRGITTA PARTANEN ta avautuu 5–10 %. Siirto tapahtuu lähes poikkeuksetta yöllä, sillä tarhaaja ei halua jättää lennossa olevia mehiläisiä kodittomiksi. Riskejä pölytyspalvelussa ovat kasvinsuojeluaineiden käyttö ja tietämättömyys. Tilaajalla on velvollisuus tiedottaa. Karhuja on vieraassa ympäristössä hankalampi torjua. Muita riskejä ovat tikat ym. ”tuhoeläimet” sekä tahallinen häirintä ja ilkivalta. Pölytyspalvelu on maksullista, sillä siitä aiheutuu ylimääräistä työtä ja kustannuksia tarhaajalle. Pesät pitää valmistella ennen pölytykseen siirtämistä ja siirtää pölytykseen ja pois. Myös hoitokäynneistä tulee ylimääräisiä ajokustannukset. Hunajasatoa menetetään, kun tarhan sijoituspaikka on valittu pölytyksen eikä hunajatuotannon ehdoilla. Mehiläisen pistoa ei tarvitse pelätä liikaa, sillä tarhamehiläinen pistää vain hätätilassa ja varoittaa ennen pistoa. Vihaisen mehiläisen tunnistaa lentoäänestä. Jos mehiläinen kuitenkin pistää: Mehiläiseltä irtoaa useimmiten pistin kiinni ihoon ja se on helppo havaita pistokohdasta. Poista pistin, pääset vähemmällä. Älä hiero pistokohtaa, pääset seuraavana päivänä helpommalla. Laita pistokohtaan kylmää, vaikkapa jääpala, mutta älä hiero. Kirvely kestää yleensä muutoinkin vain muutaman minuutin. Jos saat enemmän kuin viisi piikkiä tai pisto aiheuttaa kaulan tai kielen turpoamista tai pahoinvointia, soita ensineuvoon tai hankkiudu lääkärin hoitoon. Huomioi erityisesti pistot ”kuoleman kolmioon” tai kaulaan. Vaikka olisit yliherkkä ampiaisen pistolle, et välttämättä ole yliherkkä mehiläisenpistolle. Asko Kukkonen kertoi luonnonkasvien käytöstä. Luonnonkasveilla peltoympäristöstä saa monimuotoisemman. Suojavyöhykkeet ja kukkivien kasvien Luonnonkasvit ovat tärkeitä erityisesti hyötyhyönteisille. Kuva Birgitta Partanen. LAADUKASTA LIIKETOIMINTAA LUONNOSTA – POIMINTOJA LUONNONTUOTE- JA ELINTARVIKEALAN KOULUTUKSISTA BIRGITTA PARTANEN kaistat tarjoavat ruokaa ja suojaa luonnonvaraisille eläimille ja auttavat peto- ja pölyttäjähyönteisiä selviytymään pientareettomilla salaojitetuilla peltolohkoilla. Kotimaisten luonnonkasveja on paljon käytettävissä. Heinistä kylvöseokseen voi laittaa matalaa jäykkä- tai lampaannataa tai nurmirölliä. Esimerkiksi allelopaattista, tupastavaa lampaannataa (n. 900 kpl/g) tarvitaan 1 kg/ha ja saadaan noin 80 tupasta neliömetrille. Nurmi- tai rönsyrölliä riittää samoin noin 1 kg/ha (n. 9000 siementä/g). Röllit ovat matalia ja hienorakenteisia tupastamattomia heiniä. Heinien etuna on myös varma perustuminen. Pellon siemenpankista tulee tavallisesti myös rikka- ja rehuheiniä: timoteitä, nurmi- ja punanataa tai koiranheinää. Kukkakasvit tarvitsevat elintilaa noin 1dm² yksilöä kohti. Viljelyn jälkeen kynnetyille tai kevyt muokatuille pellolle tulee ensimmäisenä vuotena tavallisesti monilajinen, runsas yksivuotisten rikkakasvien kasvusto, mm. saunakukkaa, jauhosavikkaa, tatareita ja mataraa. Ellei pellon pintaa sekoiteta, yksivuotiset rikkakasvit lähes häviävät jo toisena vuotena. Nämä yksivuotiset rikkakasvustot olisi puhdistusniitettävä kukkakasvien ruusukkeita säästäen, n. 10–15 cm korkeudelta, juhannukseen mennessä, jotta monivuotiset kukkakasvit eivät tukahtuisi. Toisena vuotena monivuotiset rikkakasvit, kuten valvatit, ohdakkeet, juolavehnä ja joskus nurmipuntarpääkin runsastuvat ja ne olisikin tuhottava ennen suojavyöhykkeen tai kukkakasvikaistan perustamista pellolle. Muutoin on edessä nopeasti ympäristöön leviävä tihenevä ja korkea rikkakasvusto. Karjatilojen peltojen rikkalajisto eroaa jonkin verran vilja- tai perunamaiden lajistosta. Myös maalaji vaikuttaa rikkalajistoon; saunakukka ja jauhosavikka ovat savi- ja hiesumaiden vakiolajeja. Haitallisia tai rauhoitettuja luonnonkasveja ei saa käyttää. Luonnonkasvien siemenet ovat arvokkaampia; monilajisen siemenseoksen arvo voi olla noin 1000 € hehtaarille. Saatavuus laajamittaiseen käyttöön on vielä vähäistä. Luonnonkasvien siemeniä on kaupan yli kolmestasadasta lajista. Siementuotanto on paljolti käsityötä sadonkorjuusta alkaen ja siementen kilohinta saattaa vaikuttaa korkealta. Siemenviljelijät eivät ole voineet varautua äkilliseen luonnonkasvien siementen kysyntään. Mittavan siemenviljelyalan lisääminen on arveluttavaa, kun kysynnän vakaasta jatkuvuudesta ei ole varmuutta. Varminta on käyttää muutamia edullisia, helposti perustuvia ja massatuotettuja lajeja. 51 Kylvötiheydeksi hyvissä olosuhteissa, kuten rikattomilla pelloilla, riittää 100 itävää siementä neliölle, mikä varmistaa parhaiden lajien jonkinasteisen perustumisen. Karuilla, kuivilla tai jyrkillä pinnoilla on tarpeen käyttää jopa 1000 siementä neliölle. Luonnonkasvien pienet siemenet ovat riittoisia, esimerkiksi päivänkakkaran siemeniä mahtuu yhteen grammaan 2000–3000 kappaletta ja kylvötiheydellä 100 siementä neliölle riittää yhdestä kilosta itävyydestä riippuen n. 2–2,5 hehtaarin alalle. Edullisimpia ovat leikkuupuimurilla tai imurilla korjattavat siemenet. Lenninhaivenelliset (pappukselliset) lajit voidaan kerätä lehtipuhaltimilla, joissa on imuritoiminto. Toiseksi tulevat jälkituleennutettavat ns. ”riihipuitavien” lajien siemenet. Käsin keräiltyjen siementen hinta on korkea ja riittävyys on vähäinen. Muutamia esimerkkejä edullisimpien lajien siementarpeesta hehtaarille 100kpl/neliö, hyvissä oloissa yksinään käytettynä niin, että ne tulevat näkyviin: Leikkuupuitavat: ahde-, tai nurmikaunokki 1,7–2,5kg, nurmikohokki 700g, puna-ailakki 600g, päivänkakkara 400–500g. Imuroitavat: oranssikeltano 190g, huopakeltano 180g, kultapiisku 500g. Riihipuitavat: siankärsämö 160g/ha, harakankello 20g, kissankello 50g, ketoneilikka 200g, särmäkuisma 40g. Matalia ja korkeita lajeja Asko Kukkonen ei suosittele peltoseoksiin. Luonnosta tulee aina lisää lajeja, ovat haluttuja tai eivät. Monivuotisia, pelloille perustettavia pienialaisia maisemaniittyjä perustettaessa voi käyttää siemeniä aina 400 kpl neliölle varmistamaan kukkarunsautta, ahdekaunokkia kuitenkin enintään 50 siementä neliölle seoksiin. Pintaan kylvössä taimimäärä jää vähäisemmäksi kuin optimisyvyyteen kylvettäessä. Matalia natoja tai nurmirölliä (röllejä) tarvitaan vain 1 kg/ha eli 100 ja 1000 siementä neliömetrille. Hentoinen nurmirölli ei vielä tukahduta kukkakasveja. Jotta pelto ei olisi aivan kukaton, voisi ensimmäisenä vuotena kylvää ruiskaunokkia noin 50 siementä neliölle. Viljellyillä pelloilla on ravinteita yleensä riittävästi, ellei liikaakin, joten lannoitus ei ole välttämätöntä. Karuilla mailla niukka lannoitus typpirikkaalla NPK-lannoitteella noin N 20 - 30kg/ha riittää turvaaman alkukehityksen. Ensimmäisenä vuotena voi rikkojen tuhoaminen puhdistusniitolla juhannuksen tienoilla olla tarpeen, jotta rikat eivät pääse runsastumaan. Myöhemmin niitto ja kasvuston poisto tai pelkkä murskaus elokuun puolivälissä pitää vesat loitolla. 52 LAADUKASTA LIIKETOIMINTAA LUONNOSTA – POIMINTOJA LUONNONTUOTE- JA ELINTARVIKEALAN KOULUTUKSISTA BIRGITTA PARTANEN Luonnonkasvien kylvömääriä kpl/neliömetri 100–200 pelto: rikaton tai vähärikkainen 200–400 pelto: 300–400 niitty: runsaasti rikkoja ja heiniä pinta osittain rikottu, vähän luonnonkasveja pelloilla rotevia ja kilpailukykyisiä lajeja amk 6/2015 vastaluiska 400–800> >1000 luiska: -loiva jyrkkä vain heiniä oja piennar - tie luiskilla matalia ja paahteen kestäviä kasveja Asko Kukkonen 2015. HERBISIDIEN VAIKUTUS LUONNONKASVEIHIN Rikkakasvihävitteiden teho tai tehottomuus luonnonkasveihin on heikosti tunnettua. Herbisidivalikoima muuttuu täsmähävitteiden suuntaan ja vanhoja torjunta-aineita poistuu markkinoilta. Suojakaistoille, vesistöjen varsille ja pohjavesialueilla on määrätty ainekohtaisia suojaetäisyysmääräyksiä, joita lähempänä torjunta-aineita ei saa käyttää. Monimuotoisia ja monivuotisia kukkaniittyjä perustettaessa olisi hyvä päästä eroon monivuotisista rikkakasveista kitkemällä, kesannoimalla - työlästä - tai glyfosaatilla. Pääsääntöisesti luonnonkasvit ovat arkoja herbisideille eikä käyttölupaa luonnonkasveille ole! Ainoa mahdollisuus saada käyttöalueen laajennus olisi ns. OFF-label lupa, jota voi hakea jokin yhteisö, esimerkiksi MTK. Herbisidikestävyyttä toki on joillakin luonnonkasveilla ja joillekin tehoaineille, mutta monilajisten kukkaniittyjen käsitteleminen olisi mahdotonta aineiden laajan tehospektrin vuoksi. Poikkeuksena ovat graminisidit (hukkakaurahävitteet), joita leveälehtiset kaksisirkkaiset kasvit kestävät. Ne tehoavat juolavehnään ja muihin heiniin, joten myös kylvetyt niittyheinät tuhoutuisivat. Lisätietoja: Piirainen, A. 2015. Työtä luonnon parissa – maatilan ympäristönhoito ja ekologinen infrastruktuuria. Raportteja 155. Helsingin yliopisto Ruraliainstituutti. Suomen Mehiläishoitajien liitto, pölytyspalvelu: http://www.mehilaishoitajat.fi/polytyspalvelu/ polytysesitteet-ja-sopimuspohja/ Kukkonen, A. 2004. Suomalaisten luonnonkasvien viherrakennuskäyttöön liittyviä ohjeita tie- ja taajamaympäristöjä varten II. MTT:n Laukaan tutkimus- ja valiotaimiaseman viljelijätiedote 4/2004, Liite 1. 31.10.2004. Kukkonen, A. 2010. Monimuotoinen ympäristö niittykasvipeltoja perustamalla. Viherympäristö 3/2010: 30–31. Katso myös muita artikkeleita: Kukkonen 2011, -2009, -2007, -2007> LAADUKASTA LIIKETOIMINTAA LUONNOSTA – POIMINTOJA LUONNONTUOTE- JA ELINTARVIKEALAN KOULUTUKSISTA BIRGITTA PARTANEN 53 13 VIERASLAJIT JA NIIDEN TORJUNTA Vieraslajit ovat lajeja, jotka ovat levinneet luontaiselta levinnäisyysalueeltaan uudelle alueelle ihmisen tahallisella tai tahattomalla avustuksella. Jotkin vieraslajeista menestyvät hyvin ja voivat olla huomattava uhka alkuperäislajeille, ekosysteemeille, viljelykasveille, metsätaloudelle tai muille elinkeinoille. Ne voivat myös aiheuttaa huomattavaa taloudellista haittaa vaikuttamalla ihmisten, kasvien tai eläinten terveyteen tai kiinteistöjen arvoon. Suomessa on arvioitu olevan 157 haittaa aiheuttavaa vieraslajia. Vieraslajien kansantaloudellinen merkitys on huima. Maailmanlaajuisesti kustannuksiksi on arvioitu 1 054 mrd €, joka on 2–3 % maailman BKT:sta. Euroopassa kustannuksiksi on arvioitu ainakin 12,5 mrd €. Suomessakin taloudelliset haitat ovat merkittäviä: tuotantokasvien tautien ja tuholaisten torjunta, hukkakauran torjunta ja jokirapusaaliin romahtaminen aiheuttavat kymmenien miljoonien eurojen kustannukset vuosittain, jättiputken torjunta 2,5 M€/v ja villikanin torjunta pääkaupunkiseudulla 0,5 M€/v. Paitsi taloudellista merkitystä, on vieraslajeilla myös ekologisia vaikutuksia ja terveydellisiä haittoja. Vieraslajit kilpailevat alkuperäislajien kanssa elintilasta ja ravinnosta ja pölyttäjistä, ne voivat muuttaa kasvualustaansa (lupiini) ja risteytyä alkuperäislajien kanssa. Maaselkärankaiset vieraslajit voivat syrjäyttää alkuperäislajeja (täplärapu), saalistaa tehokkaasti (minkki), tai levittää tauteja ja loisia (supikoira). Terveydellistä haittaa aiheutuu esimerkiksi jättiputkesta, jonka kasvinesteen furanokumariini aiheuttaa iholla reagoidessaan auringon kanssa kemiallisen palovamman, joka vaihtelee Kurtturuusu uhkaa etenkin Suomenlahden hiekkarantoja ja voi levitä hehtaarien kasvustoiksi. Kuva Terhi Ryttäri. 54 LAADUKASTA LIIKETOIMINTAA LUONNOSTA – POIMINTOJA LUONNONTUOTE- JA ELINTARVIKEALAN KOULUTUKSISTA BIRGITTA PARTANEN Lupiini on haitallinen tienvarsiketojen syrjäyttäjä. Kuva Terhi Ryttäri. 1. asteen kirveltävästä punottavasta ihottumasta 2. asteen vesirakkuloihin. Eläimistä haitallisimpia meillä ovat jo mainitut minkki (Mustela vison) ja supikoira (Nyctereus procyonoides). Haitallisiin luetaan myös kanadanmajava (Castor canadaensis), rotta (Rattus norvegicus) ja villikani (Oryctolagus cunuculus). Pesukarhua (Procyon lotor) meillä ei ole vielä tavattu, mutta sen yleistyessä Euroopassa on vain ajan kysymys, koska sitä tavataan Suomesta. Ruotsiin asti se on jo levinnyt. Pesukarhut saattavat levittää useita tauteja, kuten vesikauhua ja myyräekinokokkia. Lisäksi ne voivat uhata alueen alkuperäisiä eläinlajeja. Nilviäisistä espanjansiruetanaa (Arion lusitanicus) eli ”tappajaetanaa”on tavattu meillä ensimmäisen kerran vuonna 1994. Nyt havaintoja on jo 300 eri paikasta Oulun korkeuksilla saakka. Se voi aiheuttaa suuria tuhoja kotipuutarhoissa ja viljelyksillä. Kanta voi lähteä uudella paikalla kasvuun jo yhdestä munasta. Siksi etanan esiintymisalueilta ei saa kuljettaa muualle maa-ainesta, lehtikasoja, kompostia eikä kasveja. Kasvit ovat yleisimmin tunnettuja vieraslajeja. Niistä etenkin jättiputki, jättipalsami, komealupiini ja kurtturuusu leviävät aggressiivisesti. Kolme ensin mainittua leviävät siemenistä, kurtturuusu sekä versojen että siemenien avulla. Siemenet levittyvät tuulen, eläinten, ihmisten, virtavesien ja työkoneiden kautta. Kurtturuusu (Rosa frugosa) on ollut kestävyytensä vuoksi suosittu koristekasvi. Se leviää jo Oulun korkeudella erityisesti saaristossa, merenrannoilla ja teiden varsilla. Komealupiini (Lupinus polyphyllus) rehevöittää maaperää ja heikentää alkuperäisten, heikossa maassa viihtyvien ketokasvien elinmahdollisuuksia. Ainoastaan juurivesojen avulla leviävät mm. japanintatar (Fallopia japonica) ja jättitatar (Fallopia sachalinensis). Tatarlajit ovat hankalimpia hävittää kasvupaikoiltaan, sillä niiden ranteenpaksuinen, oranssinvärinen juuri voi kulkea jopa kolmen metrin syvyydessä ja kahdeksan metrin säteellä. Jättiputki on erittäin haitallinen vieraslaji. Sitä on Suomessa kolmea lajia: kaukasian-, persian- ja armenianjättiputkia (Heracleum mantegazzianum, H. persicum ja H. sosnowskii). Luontoon levitessään jättiputki tukahduttaa altaan muun kasvillisuuden. Jättiputki on haasteellinen hävitettävä, sillä se tuottaa valtavasti siemeniä, jotka säilyvät itämiskykyisinä useita vuosia. Yksi kasviyksilö voi tuottaa jopa 50 000 siementä. Suomessa on arvioi- LAADUKASTA LIIKETOIMINTAA LUONNOSTA – POIMINTOJA LUONNONTUOTE- JA ELINTARVIKEALAN KOULUTUKSISTA BIRGITTA PARTANEN 55 Jättiputki luokitellaan erittäin haitalliseksi vieraslajiksi. Kuva Sirpa Piskonen. tu olevan 10 000 jättiputkiesiintymää. Kansallisen vieraslajistrategian toimepideohjelmassa päämääränä on hävittää Suomesta jättiputket kokonaan seuraavan 10–20 vuoden aikana. Herkät ihmiset saattavat saada allergisia oireita ja hengenahdistusta jo kasvuston lähellä oleskelusta. Kasvin käsittelyssä suojavaatteet, silmä- ja hengityssuojaimet ovatkin välttämättömiä. Jättipalsami (Impatiens glandulifera) on yksivuotinen, mehevävartinen ruoho. Se voi kasvaa jopa kolmimetriseksi, mutta jo pienet, alle 10 senttimetrin korkuiset yksilöt voivat muodostaa siemeniä. Jättipalsami, ”hyppypalsami” voi singota siemenensä jopa seitsemän metrin päähän. Siemenet säilyttävät itämiskykynsä yleensä vain 12 -24 kk, mutta koska yksi kasvi tuottaa tuhansittain siemeniä, ehtii se levittäytyä nopeasti laajalle alueelle. Erityisen hyvin se leviää kosteikoissa, rantametsissä ja jokien rehevillä rannoilla. Vaarallisiin kasvintuhoojiin kuuluvat esimerkiksi perunalle vaarallinen tuhohyönteinen koloradonkuoriainen sekä metsiä uhkaava mäntyankeroinen (Bursaphelenchus xylophilus). Tämä alle millimetrin mittainen sukkulamato aiheuttaa lakastumistaudin, joka tuhoaa koko puun. Ilmeisesi Pohjois-Amerikasta lähtöisin olevaa mäntyankeroista löytyi v. 1999 mäntymetsistä Portugalista. Se johti mittaviin hävitystoimiin, mm. saastuneen alueen ympärille tehtiin 20 km puskurialue, jolta hävitettiin kaikki havukasvit. Leviämistä ei kuitenkaan pystytty estämään ja nyt on myös Espanjan puolelta löytynyt esiintymiä. Suomessa mäntyankeroista ei ole vielä luonnossa tavattu. Tuontipuussakaan sitä ei ole ollut, sen sijaan tuontipakkausmateriaaleista on tehty 49 löytöä. Havupuiset pakkausmateriaalit ovatkin todellinen ongelma maailmanlaajuisesti. Edes lomamatkoilta ei kannata tuoda mitään kyseenalaista puutavaraa, kuten nykyisin sisustajien suosiossa olevia varastolaatikoita. Mikäli mäntyankeroinen leviäisi Suomeen, seurauksena olisivat biljoonaluokan kustannukset. Kansallinen vieraslajistrategia valmistui huhtikuussa 2012. Sen tavoitteena on minimoida haitallisten vieraslajien aiheuttamia haittoja ja uhkia. Keskeistä on, että Suomessa esiintyvät vieraslajit ja niiden aiheuttamat haitat tunnistetaan ja torjunta toteutetaan kattavasti. Vieraslajeja koskevan tiedon kokoamiseksi, levittämiseksi ja hyödyntämiseksi on perustettu vieraslajiportaali, joka avataan loppukeväästä 2014. Portaaliin myös kootaan 56 LAADUKASTA LIIKETOIMINTAA LUONNOSTA – POIMINTOJA LUONNONTUOTE- JA ELINTARVIKEALAN KOULUTUKSISTA BIRGITTA PARTANEN Jättipalsami valtaa kasvualaa tukahduttaen kaiken muun kasvillisuuden. Kuva Markus Seppälä. yhteen havaintotiedot. Esimerkiksi Etelä-Savossa eniten havaintoja on tehty vieraslajeista jättiputkesta (236 esiintymää) ja jättipalsamista (54 esiintymää). Lisäksi ilmoituksia on tehty terttuseljasta, lupiineista ja espanjansiruetanasta. Suomessa vieraslajien torjunta yksityismailla on maanomistajan vastuulla. Luonnonsuojelulain 43§:ssä mainitaan, että ”vierasperäistä eläinlajia ei saa päästää luontoon, jos on aihetta epäillä, että siitä voi syntyä pysyvä kanta” ja, että ”kasvilajia, jolla ei ole Suomessa pysyvää luonnonvaraista kantaa, ei saa istuttaa tai kylvää pihapiirin, pellon tai rakennetun alueen ulkopuolelle eikä luonnonvesistöihin, jos on aihetta epäillä, että siitä voi syntyä pysyvä kanta.” Virossa laki on tiukempi, eikä siellä tarvita maanomistajan lupaa torjuntaan. Ennaltaehkäisy on tehokkain keino torjua vieraslajien leviämistä ja talkootoiminta välttämätöntä siinä onnistumiselle. Eri yhdistysten, kuten urheilu- ja metsästysseurojen, maa- ja kotitalousnaisten, Marttojen, 4H:n, kyläyhdistysten ja luonnonsuojeluyhdistysten väelle kannattaa tiedottaa ja järjestää torjuntatalkoita vaikkapa yhteistyössä. Lisätietoja: Lisätietoja vieraslajeista, Suomen ympäristökeskus: www.ymparisto.fi/vieraslajit Kansallinen vieraslajistrategia, Maa- ja metsätalousministeriö: www.mmm.fi/vieraslajit Vieraslajiportaali: http://www.vieraslajit.fi/ Lajintunnistus: www.luontoportti.fi Tulevaisuudessa vieraslajihavaintoja kootaan myös Suomen lajitietokeskuksen Laji.fi-portaaliin: http://laji.fi LAADUKASTA LIIKETOIMINTAA LUONNOSTA – POIMINTOJA LUONNONTUOTE- JA ELINTARVIKEALAN KOULUTUKSISTA BIRGITTA PARTANEN 57 14 IDEOITA EKOPIHAAN JA PUUTARHAAN Ideoita ekopihaan järjestettiin yhteistyössä Mikkelin puutarhayhdistyksen kanssa 6.-7.6.2014. Ensimmäisenä päivänä oli kaikille avoin miniseminaari, jossa Pentti Alanko kertoi luonnonkasvien käytöstä puutarhassa ja Bertalan Galambosi koristeellisista yrteistä. Toisena päivänä hanke oli mukana Mikkelipuiston kesäkauden avajaistapahtumassa. Helsingin yliopiston osastolla esiteltiin hyönteishotelleja, lepakonpönttöja ja kerrottiin vieraslajeista ja niiden torjunnasta. Osastolle ideoitu ”luksushotelli” viherkattoineen herätti laajaa kiinnostusta. Luonnon monimuotoisuuden lisäämisessä voi käyttää mielikuvitusta ja sitä parantavat rakenteet voivat olla myös pihapiirin silmäniloja. Hotellilla haluttiin lisätä tietoa vasta hiljattain Keski-Euroopasta Suomeen rantautuneiden hyönteishotellien merkityksestä sekä osoittaa, että hyönteishotellin voi toteut- Hyönteishotelli Mikkelipuistossa. Kuva Birgitta Partanen. taa kotimaisista raaka-aineista monin tavoin, vain mielikuvitus on rajana. Hyönteishotelleja tulisi laittaa pihoihin ja puutarhoihin tarjoamaan lisääntymispaikkoja hyötyhyönteisille. Ne ovat hyönteisiä, joista on taloudellista tai laadullista hyötyä esimerkiksi viljelijälle tai marjojen kerääjille. Esimerkiksi pölyttäjät ja osa loispedoista ovat tällaisia. Ne auttavat kasvinsuojelussa ja toimivat pölyttäjinä. Pölytyshyöty ei koske vain viljelykasveja, vaan myös luonnonmarjat hyötyvät niistä. Etenkin niissä paikoissa, joissa luontaiset lisääntymispaikat ovat käyneet vähiin, hyönteishotelleista on erityisen paljon hyötyä. Niihin tulee petopistiäisiä, erakkomehiläisiä ja erakkoampiaisia, mitkä kaikki ovat hyötyhyönteisiä. Erilaisia hyönteishotelleja voi rakentaa sen mukaan, mitä hyönteisiä niihin tavoittelee asumaan. Erakot, kuten villimehiläiset, petopistiäiset ja erak- 58 LAADUKASTA LIIKETOIMINTAA LUONNOSTA – POIMINTOJA LUONNONTUOTE- JA ELINTARVIKEALAN KOULUTUKSISTA BIRGITTA PARTANEN koampiaiset haluavat oman ”yksiön”, ne eivät siis tee yhdyskuntia tarhamehiläisten tavoin. Kimalaiset ja herhiläiset taas viihtyvät pienissä yhdyskunnissa, ja ne rakentavat pesiä koloihin ja pönttöihin. Harsokorennoille, leppäkertuille, pihtihäntäisille ja perhosille hotelliksi kelpaavat melko yksinkertaiset majat. Hyötyhyönteisten lisääntymisen voi vaarantaa varomaton, hyötyhyönteisille haitallisten kasvinsuojeluaineiden käyttö ja kaikkien ojien salaojittaminen. Jos avo-ojien pientareet hävitetään, monimuotoisuus, ravinto ja pesäpaikat vähenevät. Pajua kannattaa pitää kasvamassa pientareilla, sillä se on erittäin tärkeä kasvi hyönteisten kannalta. Se on kevään ensimmäinen ravintokasvi hyönteisille. Pajukasvustot vähentävät myös ravinteiden huuhtoutumista vesistöihin. Hyötyhyönteisten lisääntymistä ja viihtymistä voi edistää myös vaalimalla ja kehittämällä monilajisia pientareita, niittyjä ja kosteikkoja. Hyödyllistä on myös kylvää monimuotoisuuskaistoja. Vinkkejä ja lisätietoa: Yksinkertaisimmillaan hyönteishotelli voi olla puukiekko, johon on porattu reikiä. Reiät tulee olla hieman alaviistoon niin, ettei vesisade pääse niihin. Pääosalle meidän hyönteisistämme sopii halkaisijaltaan 4–6 mm:n kolot, joiden syvyys on Kati Suominen näyttää sopivaa korkeutta lepakonpöntön asennukseen. Kuva Birgitta Partanen. Lepakot ovat maailman ainoita nisäkkäitä, jotka osaavat lentää Ne ovat yöeläimiä ja niiden tärkein aisti hämärässä on kuulo. Sen avulla ne kaikuluotaavat eteensä ilmaantuvia esteitä. Yksi lepakko voi pyydystää peräti 2700 pikkuhyönteistä yhden yön aikana. Jos törmäät lepakoihin maan kamaralla, ei niihin pidä koskea ilman käsineitä, sillä niiden taudit voivat tarttua ihmiseen. Euroopassa ja sen lähialueilla esiintyy noin 50 lepakkolajia. Näistä Suomessa on havaittu vain 13 lajia. Kaikki Suomessa esiintyvät lepakkolajit ovat suojeltuja. Lepakkonaaras synnyttää yleensä yhden poikasen, jonka se pian synnytyksen jälkeen jättää ”lastentarhaan” saalistuksen ajaksi. Lepakot viettävät talvensa horroksessa, yleensä yksin tai pienessä ryhmässä. Lepakoita vaivaa pesäkolopula aivan samalla tavalla kuin lintujakin. Niinpä ne asustelevatkin mielellään niille rakennetuissa pöntöissä. Rakennusohjeet lepakkopöntön tekoon löydät täältä: http://www.luomus.fi/fi/rakenna-lepakkopontto LAADUKASTA LIIKETOIMINTAA LUONNOSTA – POIMINTOJA LUONNONTUOTE- JA ELINTARVIKEALAN KOULUTUKSISTA 59 BIRGITTA PARTANEN noin 10 x halkaisija. Tuontituotteissa kolot ovat usein liian suuria. http://areena.yle.fi/tv/2322151 http://yle.fi/uutiset/kimalaiset_kaipaavat_ lisaa_keltaisia_peltoja/7337608 http://www.helsinki.fi/mmtdk/esittely/uutiset/2014/140703_hyonteishotelli.html Melanie von Orlow. 2014. Hyönteishotelli, Rakenna koti pölyttäjähyönteisille. Minerva. Lepakoista, niiden merkityksestä ja elinolojen parantamisesta tilaisuudessa kertoi Kati Suominen, joka kartoitti hankkeessa lepakoiden esiintymistä eteläsavolaisilla maatiloilla. Tietoa käytettiin hyväksi maatilojen luonnonsuojelusuunnitelmissa. Lepakot (Chiroptera) kuuluvat nisäkäsluokkaan. Niillä on karvainen keskiruumis ja nahkaiset siivet. Ne ovat ainoita aidosti lentokykyisiä nisäkkäitä ja jyrsijöiden jälkeen luokan lajirikkain lahko. Maailmanlaajuisesti lepakoita tunnetaan reilusti yli tuhat lajia ja uusia lajeja löydetään silloin tällöin, useimmiten tropiikista. Suomessa on tavattu 13 lajia. Lepakot ovat hyödyksi viljelijälle lisäämällä tilan monimuotoisuutta. Ne myös saalistavat etenkin yöaikaan lentäviä hyönteisiä ja pitävät omalta osaltaan hyönteiskantoja kurissa. Lepakoiden elinolosuhteita voi edistää tarjoamalla lepakoille suojaisia saalistusympäristöjä, joissa ravintoa riittää. Tällaisia tarjoavat esimerkiksi hakamaat, metsäsaarekkeet peltojen välillä ja pusikot ojien varsilla. Lepakot viihtyvät pienipiirteisessä maisemarakenteessa ja välttävät suuria aukeita alueita. Lepakonpönttö on helppo rakentaa itse. Lepakoiden kannalta paras pönttö on monilokeroinen, alhaalta avoin pönttö, joka on rakennettu myrkyttömästä karheasta laudasta. Lokeroiden avulla lepakko voi valita aina olosuhteisiin nähden sopivan osaston, ja karheassa laudassa kynnet pitävät hyvin. Pönttö tulisi asentaa lämpöiseen, suojaiseen paikkaan noin muutaman metrin korkeudelle maanpinnasta. Tärkeää on, että lentoreitin edessä ei ole esteitä. Lisätietoa lepakoista: Suomen lepakkotieteellinen yhdistys ry www.lepakko.fi Luonnontieteellinen keskusmuseo www.luomus.fi 60 LAADUKASTA LIIKETOIMINTAA LUONNOSTA – POIMINTOJA LUONNONTUOTE- JA ELINTARVIKEALAN KOULUTUKSISTA BIRGITTA PARTANEN 15 METSIEN SERTIFIOINTI LUOMUUN Hankkeessa järjestettiin marraskuussa 2014 Luomua luonnosta -seminaari. Seminaarissa pohdittiin metsien luomusertifiointia useista näkökulmista. Seminaarin avauspuheenvuorossa Luomuinstituutin johtaja Pirjo Siiskonen muistutti, että kansallinen tavoite on saada 20 % peltoalasta ja 20 % julkisista ruokapalveluista luomuksi vuonna 2020. Luomu on vahvasti mukana myös Etelä-Savon strategiassa. Metsien luomusertifiointi laajentaisi maakunnan yrittäjien luomutuotevalikoimaa ja liiketoimintamahdollisuuksia, lisäisi luonnontuotteiden arvostusta ja vahvistaisi Etelä-Savon luomubrändiä. Luomumetsillä Etelä-Savosta tulisi todellinen luomumaakunta. Luomun roolista keruutuotemarkkinoilla kertoi toiminnanjohtaja Simo Moisio Arktiset Aromit ry:stä. Metsämarjoja kohtaan on kansainvälistä kiinnostusta. Tutkimustieto marjojemme terveysvaikutuksista lisää niiden kysyntää, ja varsinkin mustikan kohdalla tämä on johtanut maailmalla lukuisiin tuoteväärennöksiin. Luomua arvostavat erityisesti japanilaiset. Tulevaisuudessa, mikäli onnistutaan tekemään vientiin jalostettuja luomuelintarvikkeita, raaka-aineen tarve kasvaa. Vavesaaren tilan ja Hiliman Puodin yrittäjä Taina Laitinen kertoi, että hän ostaisi mielellään luomumarjaa paikallisilta toimijoilta ja työllistäisi samalla paikallisia poimijoita. Tällä hetkellä hän joutuu käyttämään luomujalosteissaan pohjoisesta tuotua luomumarjaa, mikä ei ole järkevää rahtikustannusten vuoksi. Luomusertifiointi Etelä-Savon metsäalueille olisi lisäarvo, joka toisi lisää markkinapotentiaalia. Luonnontuotealan toimialapäällikkö Anne Ristioja Lapin ELY-keskuksesta toi seminaariin viranomaisen ja matkailualan näkökulmaa luomuluonnontuotteista. Tällä hetkellä Suomessa on mahdollista tehdä metsäalueiden luomukelpoisuuden selvittäminen kahdella erilaisella tavalla. Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran sivuilta löytyy kuvaus ja ohjeistus jo pitkään käytössä olleesta selvitystavasta, joka perustuu sopimuksellisuuteen metsänomistajien ja selvittäjän välillä. Toinen tapa on Lapissa LuomuLappi -hankkeessa pilotoitu malli, jonka avulla on mahdollista saada huomattavasti kattavammat luomualueet rajaamalla ulkopuolelle luomussa kielletyillä aineilla käsitellyt alueet. Matkailun ja luonnontuotealan yhteistyön haasteina matkailun näkökulmasta on se, että luonnontuotealaan liittyviä palveluja ja tuotteita ei osata tuotteistaa tarpeeksi ja hinnoitella oikein. Menestykseen tarvitaan ammattimaista otetta. Luomua marjanjalostajan näkökulmasta arvioi materiaalivastaava Tomi Helin Valio Oy:n Hillotehtaalta Suonenjoelta. Valiolla 15 tuotantolaitoksesta kaksi käsittelee marjoja. Helsingin mehutehdas on toinen Suonenjoen hillotehtaan lisäksi. Suurin osa tuotteista menee kotimarkkinoille, mutta myös vientiä on. Luomun osuus koko volyymista on alle prosentti. Vuonna 2013 käytettiin 5,7 miljoonaa kiloa marjoja. Metsämarjojen osuus oli 3,5 milj. kiloa; puolukkaa, mustikkaa, lakkaa, karpaloa ja metsämansikkaa. Luomua niistä oli 4 %. Metsämarjoista suurin osa on kotimaista, mustikka ja puolukka saadaan kotimaasta, Pohjois-Suomesta. Luomualueelta poimittua marjaa käytetään paljon myös tavanomaisena. Vuonna 2013 käytettiin luomutuotteiden valmistukseen 121 000 kg luomumarjaa. Raaka-aineiden hankinnan haasteita Helin kertoi olevan menekin ennustamisen – toteutuuko ostopäätös kaupan hyllyllä? Luomun haasteita verrattuna tavanomaiseen kotimaiseen elintarviketuotantoon on se, että kaikkea kotimaista ruokaa pidetään puhtaana, eivätkä asiakkaat välttämättä tunne luomun käsitettä. Valion kannalta jäljitettävyys on erittäin tärkeä. Käytetyistä raaka-aineista on pidettävä eräkirjanpitoa. Tuotannon suunnittelulle luomu tuottaa lisää työtä, sillä tuotantolinjat pitää pestä erien välillä. Valion markkinoinnissa suomalaisen metsämarjan puhtaudella on merkitystä vientimarkkinoilla. Yhtenäisten, suurten keruualueiden saaminen myös Etelä-Savoon ja muualle Suomeen toisi lisää liikkumavaraa huonoina satovuosina. Suomen Metsäkeskuksen aluejohtaja Antti Heikkilä loi katsauksen Etelä-Savon metsiin ja metsänomistajiin. Metsäsektorilla on erittäin suuri merkitys Etelä-Savossa; osuus kokonaistyövoimasta on 11 %. Etelä-Savon on Suomen metsäisin LAADUKASTA LIIKETOIMINTAA LUONNOSTA – POIMINTOJA LUONNONTUOTE- JA ELINTARVIKEALAN KOULUTUKSISTA BIRGITTA PARTANEN maakunta: Maapinta-alasta on metsämaata yli 1,2 miljoonaa ha, mikä on 85,6 % maa-pinta-alasta eli maamme suurin. Metsistä on yksityisten omistuksessa 77 %. Etelä-Savon metsänomistajat ovat aktiivia ja tottuneet elämään metsästä. Vähintään neljän hehtaarin metsämaan omistajia on 24 500 kpl, alle sen noin 6000 kpl. Keskipinta-ala on 32 - 35 ha. Keski-ikä 62 vuotta, naisia 25 %, yhtymiä ja perikuntia 28%. Tilan sijaintikunnan ulkopuolella asuu 40 %. Metsästä eläviksi metsänomistajiksi luokittelee itsensä vain 15 % Etelä-Savon metsänomistajista, monitavoitteisiksi 34 % ja virkistyskäyttäjiksi 22 %. Luomukeruuta rajoittavia toimia maakunnan metsissä ei paljon tehdä. Koko juurikäävän torjuntapinta-ala on noin 13 000 hehtaaria ja lannoituksia on tehty 3 500 hehtaarilla. Kemiallista heinäntorjuntaa tehdään hyvin vähän eikä siitä ole tilastoja. Kemiallinen vesakontorjunta on käytännössä jäänyt kokonaan pois. Kuusen maannousemasienen ja männyn tervasroson torjuntaa on tällä alueella hyvin vähän. Hankevastaava Eija Vuorela LuomuLappiselvityshankkeesta Lapin 4H:sta kertoi, että Lapissa on maailman suurin yhtenäinen luomukeruualue. Lapissa on tehty pitkäjänteistä pioneerityötä keruuluomun eteen jo vuodesta 1998. Nyt Lapin metsistä 99,9 % on mukana luomusertifioinnissa. Luomusertifioitu pinta-ala on noin 9 miljoonaa hehtaaria. Se saatiin aikaan uudistamalla ja pilotoimalla selvitystapaa vuosina 2013 - 2014 yhteistyössä Eviran ja Lapin ELY-keskuksen kanssa. Taustalla oli EU:n luomuasetuksen mahdollistama tapa toimia ns. kolmannen osapuolen selvittämän tiedon perusteella. Lähtökohtana oli periaate, että muut kuin ”ei-luomukelpoiset” alueet ovat luomua. Luomukartoilta rajattiin pois ei-luomukelpoinen pinta-ala, jota oli vain 1 320 ha vuonna 2014. Metsistämme olisi suoraan luomuun sertifioitavissa 97 – 99 % alueesta riippuen jo tällä hetkellä. Toimenpiteitä, jotka rajaisivat alueen pois luomusta, tehdään erittäin vähän. Tällaisia ovat lannoittaminen muilla kuin luomussa sallituilla lannoitteilla, kemiallinen heinäntorjunta ja kantokäsittely urealiuoksella. Esimerkiksi tuhkalannoitus ja harmaaorvakan käyttö ovat luomussa sallittuja, samoin useat hivenravinnevalmisteet. KoKo Palvelujen yrittäjä ja asiantuntija Jaana Elo, joka toimii myös Kansainvälisen luomujärjestön Ifoamin EU-ryhmän Suomen edustajana, kertoi, miten mustikasta tulee luomumustikka. Luomuvalvontaan voi hakeutua yksittäinen metsätila, joukko metsänomistajia, yhteismetsä tai vaikkapa kokonainen maakunta yhteisen selvitysmiehen 61 avulla. Keruutuotteiden osalta hakemus toimitetaan siihen ELY-keskukseen, jonka alueella keruualueet sijaitsevat. Mikäli metsänomistaja kuuluu jo luomuvalvontaan jonkin tuotantosuunnan osalta, riittää täydennyslomakkeen täyttäminen. Luomutiloilla voidaan vuosittainen metsien luomutarkastus tehdä kasvintuotannon tarkastuksen yhteydessä. Jokamiehen oikeuksien nojalla sallittujen marjojen, sienien ja luonnonyrttien keruu on yhtä lailla sallittua, on alue luomussa tai ei. Poimija ei kuitenkaan voi markkinoida keruutuotteita luomuna, ellei ole mukana valvontajärjestelmässä. Ilman maanomistajan lupaa ei saa kerätä esimerkiksi parhaillaan suuressa suosiossa olevia pakuria tai pihkaa, joita luomumetsänomistaja voi hyödyntää itse tai sopia niiden hyödyntämisestä korvausta vastaan. Luomuasetuksessa mainittu luonnonvaraisten kasvituotteiden keruu koskee muitakin kuin syötäviä tuotteita ja esimerkiksi kosmetiikan luomuraaka-aineiden kysyntä kasvaa vauhdikkaasti. Kommenttipuheenvuoroissa Miset Oy:n matkailujohtaja Maisa Häkkinen pohti, että luomumetsät voisivat olla Etelä-Savon matkailun kannalta iso mahdollisuus. Kangasniemen seurakunnan metsistä vastaava talouspäällikkö Jarmo Snicker oli sitä mieltä, että seurakunnan sertifioiminen luomuun sopii erinomaisesti seurakunnan kestävän kehityksen periaatteisiin. Metsänomistaja Auvo Ripatti kannusti tiedottamaan metsänomistajia siitä, mitä luomusertifiointi tarkoittaa. Koska luomusertifiointi ei estä järkiperäistä ja tavoitteellista metsänhoitoa, kannattaa sen lisäarvoa metsien monikäytölle selvittää tarkemmin. KYSELY ETELÄSAVOLAISILLE METSÄNOMISTAJILLE LUOMUSERTIFIOINNISTA Seminaari herätti niin paljon kiinnostusta, että hankkeessa katsottiin tarpeelliseksi tiedotta aiheesta enemmän ja kartoittaa myös eteläsavolaisten metsänomistajien asenteita metsiensä luomusertifiointia kohtaan. Hankkeessa toteutettiin yhteistyössä Suomen metsäkeskuksen kanssa helmikuussa 2015 kysely noin 5 400 eteläsavolaiselle metsänomistajalle heidän suhtautumisestaan metsien luomusertifiointiin, metsien monikäyttöön ja jokamiehen oikeuksiin. Kyselyyn saatiin liki kuusisataa vastausta. Kyselyyn vastanneista yli puolet oli sitä mieltä, että luomu ja metsien luomusertifiointi on EteläSavolle markkinointivaltti. Vastanneista 41 % oli kiinnostunut metsiensä sertifioinnista luomuun ja lähes puolet halusi lisätietoja siitä, mitä sertifiointi 62 LAADUKASTA LIIKETOIMINTAA LUONNOSTA – POIMINTOJA LUONNONTUOTE- JA ELINTARVIKEALAN KOULUTUKSISTA BIRGITTA PARTANEN käytännössä tarkoittaa. Lähes kaikilla vastanneilla metsät ovat talousmetsiä ja kolme neljännestä vastaajista käyttää metsiään monipuolisesti. Jokamiehen oikeuksia pitää hyvänä asiana 65 %, mutta ammattimaiseen poimintaan toivottiin tiukempaa ohjausta. Kyselyn tulosten perusteella päätettiin jatkaa luomusertifioinnin eteenpäin viemistä Etelä- Savossa. Laadukasta liiketoimintaa luonnosta -hankkeen jälkeen selvitetään mahdollisuutta luomumetsähankkeeseen, jossa tiedotetaan alueen metsänomistajia siitä, mitä luomu käytännössä tarkoittaa ja selvitetään sen tuomaa lisäarvoa metsien monikäyttöön tarkemmin. LAADUKASTA LIIKETOIMINTAA LUONNOSTA – POIMINTOJA LUONNONTUOTE- JA ELINTARVIKEALAN KOULUTUKSISTA BIRGITTA PARTANEN 63 16 YHTEENVETO JA SUOSITUKSET JATKOON Laadukasta liiketoimintaa luonnosta -hanke oli pitkä ja monipuolinen kokonaisuus. Sen eri osiot ja kohderyhmät linkittyivät yhteen ja tukivat hyvin toisiaan, ja osa toiminnoista voitiin suunnata kaikille hankkeen kohderyhmille yhteisesti. Tällä tavoin resurssien käyttö tehostui. Hankkeen toimintamalli, jossa hankesuunnitelma tehtiin tarvelähtöisesti ennakkokartoitusten perusteella ja osallistujien pääjoukko oli jo tiedossa, oli toimiva. Toinen hankkeen onnistumiseen vaikuttava asia oli se, että suunnitelmassa oli joustovaraa; hankkeessa pystyttiin tarvittaessa reagoimaan nopeasti ajankohtaisiin aiheisiin ja toteuttamaan niistä koulutuksia. Toteuttamissuunnitelmia tarkennettiin puolivuosittain ja ne käsiteltiin hankkeen ohjausryhmässä. Hankkeessa tehtiin paljon yhteistyötä muiden toimijoiden ja hankkeiden kanssa. Yhteistyötä pyrittiin lisäämään myös sekä saman toimialan että eri alojen yrittäjien kanssa ja tässä onnistuttiinkin hyvin. Onnistuneita kokemuksia yhteistoiminnasta tuli Herkkujen Suomi ja RuokaSaimaa -tapahtumista, valtakunnallisista luonnontuote- ja sienipäivistä ja monesta muusta. Yhteistyön avulla pystytään saavuttamaan enemmän pienemmillä resursseilla. Suositeltavaa onkin, että yhteistyötä tehostetaan jatkossa sekä luonnontuote-, elintarvikeja muiden alojen sisällä ja välillä sekä alueellisesti että valtakunnallisesti. Elintarvike- ja luonnontuotealan yrittäjien opintomatkat onnistuivat erinomaisesti, sillä yrittäjien toiveet oli huomioitu matkojen suunnittelussa. Matkat ovat erinomaisia verkostoitumisen sekä osallistujien keskinäisten että uusien kontaktien solmimisen kannalta. Se, että näkee tapoja tehdä asioita eri tavalla, on avartavaa ja antaa uusia ideoita myös omaan toimintaan. Opintomatkojen osallistujamäärä kannattaa kuitenkin pitää maltillisena, jotta kaikki kuulevat kohde-esittelyt ja liikkuminen on jouhevaa. Luonnonkasvien elintarvike- ja kosmetiikkakäyttöä pyrittiin kehittämään. Tavoitteisiin pääsemiselle tuli esteitä ja hidasteita lainsäädännön ja sen tulkintojen aiheuttamien rajoitusten vuoksi. Vaikka hankkeen rinnalla saatiin käynnistettyä selvityshanke Erikoiskasvien liiketoiminnan ke- hittämisen haasteet, ei hankkeen toteutusaikana päästy toteuttamaan täydellä teholla hankkeen alkuvaiheessa suunnitteilla ollutta tuotekehitystyötä. Onkin erittäin tärkeää, että viranomaisten ja päättäjien kanssa pyritään tekemään yhteistyötä, ja miettimään myös yritysvaikutuksia lain tulkintoja harkitessa. Luonnontuoteala kehittyy vauhdikkaasti ja sillä on paljon potentiaalia monenlaiseen yritystoimintaan. On tärkeää saada ajantasaista tietoa tutkimuksista, kone- ja laitekehityksestä, lainsäädännöstä ja uusista innovaatioista yritysten, opetuksen ja neuvonnan käyttöön. Alan ammatillinen ja täydennyskoulutus on isojen haasteiden edessä, ja valtakunnallinen yhteistyö ja vastuunjako on ehdottoman tärkeää tiedonvälityksessä ja koulutustoiminnassa. Myös alasta tiedottaminen yritysneuvojaverkostolle on tarpeen, vähintäänkin sillä tasolla, että yritysneuvoja tietää, kenen puoleen voi kääntyä alaa koskevissa erityiskysymyksissä. Metsien luomusertifiointi on heikosti hyödynnetty mahdollisuus. Tällä hetkellä Lapissa on maailman suurin yhtenäinen luomukeruualue, 9 miljoonaa hehtaaria. Suomessa olisi mahdollisuus sertifioida metsistä luomuun 97 – 99 % metsistä ilman, että nykyistä metsänhoitoa muutettaisiin. Metsien sertifioinnin avulla koko maamme maapinta-alasta 87 % saataisiin luomuun. Luomusertifioinnin merkitystä viennin ja matkailun kannalta on syytä selvittää tarkemmin. Eteläsavolaisille metsäomistajille tehdyn kyselyn mukaan luomusertifiointi kiinnostaa. Kuitenkin siitä, mitä se käytännössä tarkoittaa, on vielä epäselvyyttä ja vääriä käsityksiä. Tiedottaminen ja avustaminen sertifioinnissa on välttämätöntä luomustatuksen potentiaalin hyödyntämisessä niin Etelä-Savossa kuin koko Suomessakin. Myös mobiilisovellusten mahdollisuuksia keruun ohjauksessa ja jäljitettävyydessä tulee selvittää. Hankkeen päättyessä luonnontuotealan toimijoiden joukko on laajentunut ja yhteistyötä rinnakkaistoimialojen kanssa tehdään niin alueellisesti kuin valtakunnallisestikin. Yritystoimintaa viritellään myös alueille, joilla toiminta ei aikaisemmin ole ollut aktiivista. Uusia, innovatiivisia yrittäjiä on tullut alalle, jolla yhteistyö ja ammattimainen ote 64 LAADUKASTA LIIKETOIMINTAA LUONNOSTA – POIMINTOJA LUONNONTUOTE- JA ELINTARVIKEALAN KOULUTUKSISTA BIRGITTA PARTANEN ovat avain liiketoiminnan tuloksen kasvattamiseen. Alalle käynnisteillä olevalta koordinaatiohankkeelta odotetaan paljon; luonnontuotetoimijoiden on erittäin tärkeää pitää toimivaa verkostoa yllä ja vaihtaa tietoa ja kokemuksia. Tämä raportti jakaa kokemuksia yhdestä Etelä-Savossa toteutetusta hankkeesta. Toivottavasti se herättää uusia ajatuksia ja ideoita muuallakin! LAADUKASTA LIIKETOIMINTAA LUONNOSTA – POIMINTOJA LUONNONTUOTE- JA ELINTARVIKEALAN KOULUTUKSISTA 65 BIRGITTA PARTANEN LIITE Sienipäivillä 2014 Mikkelissä löydetyt sienet. Cortinarius laniger valkovillaseitikki Cortinarius malicorius tulihelttaseitikki Agaricus semotus siroherkkusieni Agaricus silvaticus tapionherkkusieni Agaricus silvicola kuusiherkkusieni Albatrellus confluens typäskääpä Albatrellus ovinus lampaankääpä Albatrellus syringae keltakääpä Aleuria aurantia oranssimaljakas Amanita battarrae kehäkärpässieni Amanita fulva ruostekärpässieni Amanita muscaria punakärpässieni Amanita porphyria kangaskärpässieni Amanita regalis ruskokärpäskärpässieni Amanita rubescens rusokärpässieni Amanita vaginata harmaakärpässieni Amanita virosa valkokärpässieni Antrodia serialis rivikääpä Armillaria borealis pohjanmesisieni Auriscalpium vulgare käpyorakas Baeospora myosura käpysieni Bankera fuligineoalba lakritsiorakas Bjerkandera adusta tuhkakääpä Boletopsis grisea sudenkääpä Boletus edulis herkkutatti Boletus luridiformis veritatti Boletus pinophilus männynherkkutatti Boletus reticulatus tammenherkkutatti Bovista nigrescens nurmimaamuna Byssocorticium pulchrum sinivanu Calocera viscosa keltasarvikka Cantharellula umbonata haaraheltta Cantharellus cibarius keltavahvero Cantharellus lutescens kosteikkovahvero Chalciporus piperatus äikätatti Chlorociboria aeruginascens patinanastakka Chlorophyllum rachodes akansieni Chroogomphus rutilus rusakkonuljaska Clavaria purpurea purppuranuijakas 66 LAADUKASTA LIIKETOIMINTAA LUONNOSTA – POIMINTOJA LUONNONTUOTE- JA ELINTARVIKEALAN KOULUTUKSISTA BIRGITTA PARTANEN Clavicorona pyxidata kruunuhaarakas Climacodon septentrionalis kääpäorakas Clitocybe clavipes nuijamalikka Clitocybe gibba suppilomalikka Clitocybe odora vihertuoksumalikka Clitocybe sinopica palomalikka Clitopilus prunulus jauhosieni Coltricia perennis kangaskääpä Coprinellus micaceus kiillemustesieni Coprinus atramentarius harmaamustesieni Cordyceps canadensis isoloisikka Cordyceps ophioglossoides mustaloisikka Cortinarius alboviolaceus silkkiseitikki Cortinarius anomalus koivuseitikki Cortinarius argutus juurtoseitikki Cortinarius armillatus punavyöseitikki Cortinarius bolaris punasuomuseitikki Cortinarius brunneus karhunseitikki Cortinarius callisteus kultamyrkkyseitikki Cortinarius camphoratus löyhkäseitikki Cortinarius caperatus kehnäsieni Cortinarius claricolor vanujalkaseitikki Cortinarius collinitus kangaslimaseitikki Cortinarius croceus keltahelttaseitikki Cortinarius evernius sinisukkaseitikki Cortinarius flexipes pelargoniseitikki Cortinarius fraudulosus kampuraseitikki Cortinarius gentilis keltavyöseitikki Cortinarius limonius laakamyrkkyseitikki Cortinarius malachius malvaseitikki Cortinarius multiformis mesinuppiseitikki Cortinarius parvannulatus kaulusseitikki Cortinarius pholideus suomuvyöseitikki Cortinarius rubellus suippumyrkkyseitikki Cortinarius sanguineus veriseitikki Cortinarius semisanguineus verihelttaseitikki Cortinarius septentrionalis pohjanlimaseitikki Cortinarius spilomeus punakirjoseitikki Cortinarius stillatitius salolimaseitikki Cortinarius subtortus setriseitikki LAADUKASTA LIIKETOIMINTAA LUONNOSTA – POIMINTOJA LUONNONTUOTE- JA ELINTARVIKEALAN KOULUTUKSISTA BIRGITTA PARTANEN Cortinarius talus kalvasnuppiseitikki Cortinarius traganus haisuseitikki Cortinarius triumphans monivyöseitikki Cortinarius trivialis porraslimaseitikki Cortinarius vibratilis karvaslimaseitikki Cortinarius violaceus violettiseitikki Craterellus cornucopioides mustatorvisieni Crucibulum laeve leipäkorisieni Cudonia circinans tummajalkanupikka Cystoderma adnatifolium villajalkaryhäkäs Cystoderma amianthinum keltaryhäkäs Cystoderma cinnabarinum punaryhäkäs Cystoderma granulosum ruosteryhähäs Elaphomyces granulatus mäntymaahikas Entoloma nidorosum haisurusokas Entoloma nitidum teräsrusokas Entoloma sericellum valkorusokas Exobasidium vaccinii puolukanpöhö Flammulaster limulatoides isohietalakki Fomitopsis pinicola kantokääpä Ganoderma lipsiense lattakääpä Gloeophyllum sepiarium aidaskääpä Gloiothele citrina sitruunaorvakka Gomphidius glutinosus limanuljaska Gomphidius roseus punanuljaska Gymnopilus picreus ruskokarvaslakki Gymnopilus sapineus kangaskarvaslakki Gymnopsus dryophilus kalpeajuurekas Gymnopus confluens tupasjuurekas Hebeloma mesophaeum tummalakitympönen Hericium cirrhatum tupasorakas Hericium coralloides koralliorakas Humaria hemisphaerica karvamaljakas Hydnellum aurantiacum oranssiorakas Hydnellum caeruleum siniorakas Hydnellum ferrugineum ruosteorakas Hydnum repandum vaaleaorakas Hydnum rufescens ruosko-orakas Hygrocybe cantharellus vahverovahakas Hygrocybe conica kartiovahakas Hygrophoropsis aurantiaca valevahvero 67 68 LAADUKASTA LIIKETOIMINTAA LUONNOSTA – POIMINTOJA LUONNONTUOTE- JA ELINTARVIKEALAN KOULUTUKSISTA BIRGITTA PARTANEN Hygrophoropsis rufa ruskovalevahvero Hygrophorus camarophyllus mustavahakas Hygrophorus erubescens rusotäplävahakas Hygrophorus karstenii keltahelttavahakas Hygrophorus olivaceoalbus harmaakirjovahakas Hygrophorus piceae valkovahakas Hymenochaete cinnamomea kanelivuotikka Hypholoma capnoides kuusilahokka Hypholoma fasciculare kitkerälahokka Hypholoma lateritium punalahokka Hypholoma radicosum juurtolahokka Hypocrea pulvinata käävänpielus Hypomyces chrysospermus tatinriesa Hypoxylon multiforme koivunsyylä Inocybe geophylla valkorisakas Ischnoderma benzoinum tervakääpä Kuehneromyces mutabilis koivunkantosieni Laccaria bicolor kangaslohisieni Laccaria laccata lohisieni Lactarius camphoratus sikurirousku Lactarius controversus punatäplärousku Lactarius deliciosus männynleppärousku Lactarius deterrimus kuusenleppärousku Lactarius fennoscandicus vyöleppärousku Lactarius flexuosus nurmirousku Lactarius fuliginosus savurousku Lactarius glyciosmus viitapalsamirousku Lactarius helvus lakritsirousku Lactarius hysginus keltahelttarousku Lactarius lignyotus nokirousku Lactarius mammosus kangaspalsamirousku Lactarius musteus männynrousku Lactarius obscuratus lepikkorousku Lactarius quieticolor sinileppärousku Lactarius repraesentaneus keltarousku Lactarius resimus koivurousku Lactarius rufus kangasrousku Lactarius scoticus valkokarvarousku Lactarius spinosulus suomurousku Lactarius tabidus pikkurousku Lactarius torminosus karvarousku LAADUKASTA LIIKETOIMINTAA LUONNOSTA – POIMINTOJA LUONNONTUOTE- JA ELINTARVIKEALAN KOULUTUKSISTA 69 BIRGITTA PARTANEN Lactarius trivialis haaparousku Lactarius turpis mustarousku Lactarius uvidus korpirousku Lactarius vietus harmaarousku Latin.nimi suomalainen nimi Leccinum aurantiacum haavanpunikkitatti Leccinum cerinum keltapunikkitatti Leccinum holopus valkolehmäntatti Leccinum populinum lehtopunikkitatti Leccinum roseotinctum kalvaspunikkitatti Leccinum scabrum lehmäntatti Leccinum variicolor nokitatti Leccinum versipelle koivunpunikkitatti Leccinum vulpinum männynpunikkitatti Lenzites betulinus koivunhelttakääpä Leotia lubrica rustonupikka Lepiota clypeolaria villaukonsieni Lepiota magnispora vanu-ukonsieni Lepista gilva pisamamalikka Leucoagaricus leucothites siloukonsieni Leucocortinarius bulbiger valeseitikki Leucopaxillus giganteus jättimalikka Lycoperdon excipuliformis nuijakuukunen Lycoperdon molle pehmeätuhkelo Lycoperdon nigrescens tummatuhkelo Lycoperdon perlatum känsätuhkelo Lycoperdon pyriforme ryhmätuhkelo Lycoperdon umbrinum ruskotuhkelo Lyophyllum connatum nurmitupaskynsikäs Macrolepiota procera ukonsieni Marasmius oreades nurminahikas Megacollybia platyphylla isojuurekas Melanoleuca melaleuca nokisataheltta Melanoleuca strictipes kermasataheltta Mutinus ravenelii puistopökkösieni Mycena epipterygia keltajalkahiippo Mycena galericulata poimuhiippo Mycena galopus maitohiippo Mycena haematopus hurmehiippo Mycena pterigena saniaishiippo Mycena pura sinipunahiippo 70 LAADUKASTA LIIKETOIMINTAA LUONNOSTA – POIMINTOJA LUONNONTUOTE- JA ELINTARVIKEALAN KOULUTUKSISTA BIRGITTA PARTANEN Oligoporus fragilis tahrakääpä Oligoporus stipticus karvaskääpä Otidea leporina kangasjänönkorva Paxillus involutus pulkkosieni Peziza badia maksamaljakas Peziza vesiculosa kompostimaljakas Phaeocollybia christinae piporuostejuurekas Phaeolus schweinitzii karhunkääpä Phellodon tomentosus ryytiorakas Pholiota alnicola leppähelokka Pholiota astragalina punalakihelokka Pholiota flammans tulihelokka Pholiota lubrica ruskolakihelokka Pholiota squarrosa pörhösuomuhelokka Pholiota squarrosoides aarnihelokka Piptoporus betulinus pökkelökääpä Plicatura nivea leppävanukka Pluteus cervinus koivulahorusokas Pluteus leoninus keltalahorusokas Polyporus leptocephalus mustasukkakääpä Polyporus melanopus mustajalkakääpä Postia alni pikkuhaprakääpä Postia caesia sinihaprakääpä Postia tephroleuca harmohaprakääpä Psathyrella lacrymabunda nurmihaprakas Pseudohydnum gelatinosum orahytykkä Pycnoporellus fulgens rusokääpä Ramaria eumorpha kuusihaarakas Ramaria flava keltahaarakas Rhodocollybia butyracea valkoviirujuurekas Rhodocollybia butyracea f. Asema harmaajuurekas Rhodocollybia fodiens sappijuurekas Rhodocollybia maculata rusotäpläjuurekas Rhodocybe nitellina lehtomyyränlakki Russula acrifolia tuhkahapero Russula adusta savuhapero Russula aeruginea koivuhapero Russula albonigra nokihapero Russula alnetorum lepikkohapero Russula aquosa kosteikkohapero Russula atroglauca raudushapero LAADUKASTA LIIKETOIMINTAA LUONNOSTA – POIMINTOJA LUONNONTUOTE- JA ELINTARVIKEALAN KOULUTUKSISTA BIRGITTA PARTANEN Russula atrorubens tummalakihapero Russula betularum kalvashapero Russula cessans havupuistohapero Russula chloroides vihersuppilohapero Russula claroflava keltahapero Russula consobrina polttiashapero Russula crassipes Ruots.& Vauras. at.int tukkijalkahapero Russula decolorans kangashapero Russula favrei ruskosillihapero Russula fennoscandica Ruots. & Vauras. at.int. närehapero Russula firmula kirjolehtohapero Russula foetens haisuhapero Russula gracillima viitahapero Russula griseascens liekkihapero Russula intermedia koivunlehtohapero Russula lutea munahapero Russula medullata laidunhapero Russula nitida korpihapero Russula paludosa isohapero Russula postiana orvonhapero Russula pubescens lehtoviinihapero Russula puellaris tytönhapero Russula renidens tomaattihapero Russula rhodopus punajalkahapero Russula risigallina aprikoosihapero Russula roseipes ruusuhapero Russula sanguinea verihapero Russula velenovskyi hakahapero Russula versicolor monivärihapero Russula vesca palterohapero Russula vinosa viinihapero Russula vinososordida isonuhruhapero Russula violaceoincarnata polkuhapero Russula xerampelina sillihapero Scleroderma bovista tarhamukulakuukunen Spathularia flavida keltalapakka Steccherinum nitidum risukarakääpä Stropharia aeruginosa viherkaulussieni Stropharia hornemannii isokaulussieni Suillius luteus voitatti Suillus bovinus nummitatti 71 72 LAADUKASTA LIIKETOIMINTAA LUONNOSTA – POIMINTOJA LUONNONTUOTE- JA ELINTARVIKEALAN KOULUTUKSISTA BIRGITTA PARTANEN Suillus grevillei lehtikuusentatti Suillus variegatus kangastatti Suillus viscidus harmotatti Tapinella atrotomentosa samettijalka Thelephora caryophyllea suppilosilokka Thelephora palmata löyhkäsilokka Thelephora terrestris karvasilokka Trametes hirsuta karvavyökääpä Trametes ochracea pinovyökääpä Trichaptum abietinum kuusenkynsikääpä Tricholoma aestuans äikävalmuska Tricholoma apium sellerivalmuska Tricholoma focale kaulusvalmuska Tricholoma frondosae lehtokeltavalmuska Tricholoma fucatum savuvalmuska Tricholoma fulvum täplähelttavalmuska Tricholoma inamoenum löyhkävalmuska Tricholoma matsutake tuoksuvalmuska Tricholoma saponaceum suopavalmuska Tricholoma virgatum sappivalmuska Tricholoma viridilutescens vihervalmuska Tricholomopsis decora lahovalmuska Tricholomopsis rutilans purppuravalmuska Tubaria confragosa rengaslaholakki Tylopilus felleus sappitatti Xerocomus badius ruskotatti Xerocomus fennicus punatatti Xerocomus subtomentosus samettitatti LIMASIENET Didymium melanospermum sammalvitinen Fuligo muscorum sammalparanvoi Leocarpus fragilis haurasterttunen Metatrichia vesparia tulitakkunen Physarum alba nuokkusolmunen Trichia decipiens nuijanuoranen Trichia varia tuplanuoranen Tubifera ferruginosa kutunen WWW.HELSINKI.FI/RURALIA HELSINGIN YLIOPISTO RURALIA-INSTITUUTTI
