Kasvatusfilosofia

Osaamistavoitteet
Kurssin suoritettuaan opiskelija:
• tuntee kasvatusfilosofisen tutkimuksen pääsuuntauksia ja
ymmärtää niiden pohjalta syntyviä kasvatukseen liittyviä
kysymyksenasetteluja, kasvatusfilosofista tutkimusta ja
sen tuloksia.
• osaa tunnistaa, analysoida ja ratkaista kasvatukseen ja
opetukseen liittyviä eettisiä ja filosofisia ongelmia ja
kykenee kriittisesti arvioimaan näihin ehdotettuja
aikaisempia ratkaisuja.
Kasvatusfilosofia:
kasvatus filosofisena ja eettisenä
ongelmana
Eetu Pikkarainen,
([email protected])
2
Kurssikirjat
• Ensisijainen: Puolimatka: Kasvatus ja filosofia
[tai vanhempi: Vestergaard (ym): Johdatus
kasvatuksen filosofiaan]
• Toissijaisesti vähintään yksi seuraavista:
Pedagoginen ajattelu:
Kysyminen
– Ojakangas: Pietas - Kasvatuksen mahdollisuus.
– Etiikka koulun arjessa
– Atjonen: Pedagoginen etiikka koulukasvatuksen
karttana ja kompassina
3
4
Kysymyksiä
Termi ”kasvatusfilosofia”
• Mitä haluan tai mitä minun pitäisi nyt opettaa?
Miksi, mihin sillä pyrin? Mihin se perustuu
• Miten opettaisin? Onko joku”hyvä” tai ”oikea”
tapa? Miksi?
• Kelle opetan? Millaisia ja mitä oppijat
perimmältään ovat?
• Mitä opettaminen oikeastaan on?
• Mihin kaikki perustuu? Kasvatuksessa ja
ylipäätään…
voi tarkoittaa lähinnä seuraavia:
a) Näkemys kasvatuksesta, "oma kasvatusfilosofia”
b) Yhteinen näkemys kasvatuksesta, "ideologia"
c) Näkemysten pohdiskelua, reflektio
d)
Tieteellinen tutkimusalue
• (d) on tällä kurssilla ensisijainen, mutta kaikkien välillä
on yhteys!
5
Kasvatusfilosofia tieteenalana
Kasvatusfilosofian tehtäviä
• Poikkitieteellinen tutkimusalue
(vrt. kasvatuspsykologia, kasvatussosiologia!)
• Kasvatusfilosofia:
KT
6
• Kasvatustieteen käsitteiden (= ajattelutapojen)
selvittely
• Kasvatuksen perimmäisten
päämääräkysymysten selvittely
• (Kasvatustieteen tieteenfilosofia)
filosofia
• (Sekä filosofian että kasvatustieteen osa-alue!)
7
8
Mitä filosofia on?
Teoria – käytäntö -ongelma
Käytännön toiminta edellyttää preskriptioita:
• kasvatusfilosofian merkitysvaihtoehdot (a) ja
(b) ovat preskriptiivisiä ja siksi ne ovat
käytännöllisiä eivätkä voi olla tiedettä.
• Tiede deskriptiivisenä ei voisi ohjata
käytännön kasvatustoimintaa, antaa sille esim.
päämääriä.
•
•
•
•
•
•
•
Kiistanalainen kysymys!
Perus- tai äititiede, josta muut erkaantuneet(?)
Tutkii muille tieteille yhteisiä peruskysymyksiä
Kysyy myös muiden tieteiden vastausten perusteita
Kysymykset tärkeämpiä kuin vastaukset
Tutkii käsitteellisen ajattelun perusteita
Filosofinen = käsitteellinen = teoreettinen tutkimus
on kaiken tieteellisen tutkimuksen perusta
(muissa tieteissä lisäksi esim. empiiristä tutkimusta)
9
10
Tiede keskusteluna
Kasvatusfilosofia:
• Teoreettinen metodi = MITEN
KESKUSTELLAAN?
• Filosofiset kysymykset (osa-alueet) =
MISTÄ KESKUSTELLAAN?
• (Kasvatus)filosofian historia ja
suuntaukset = Mitä on keskusteltu?
Filosofinen tutkimus
11
12
Keskustelullisuus
Mitä keskusteluun tarvitaan?
• Tutkimus on tiedeyhteisön toimintaa
• Aihe (sisältö) = (tutkimus-) ongelma
• Yhteinen kieli (voi olla ongelma): käsitteet
• Säännöt (voi olla ongelma): mikä on hyvä
perustelu?
• Erimielisyyksiä…
– Julkisuus
– Ymmärrettävyys
• Käytetään tunnustettuja menetelmiä
• Historiallisuus: Mitä aikaisemmin on sanottu;
(huom. tiedeyhteisöt –> suuntauksia!)
• (Väite >) Kysymys > väite (> vastaväite) >
jatkokysymys > jne.
13
Selkeys ja uskottavuus
14
Päättely
• Eksplikointi: epämääräisen väitteen tms.
esittäminen yksiselitteisessä -muodossa.
(Voi olla useita vaihtoehtoisia eksplikaatioita.)
• Perustelevuus (l. argumentointi)
Perusteluna käytetään päättelyä
Päättely tarkoittaa etenemistä väitteistä toisiin
tiettyjen päättelysääntöjen mukaan.
Päättelysääntöjä tutkii logiikka.
• Klassinen esimerkki Aristoteleen logiikan yhdestä
päättelysäännöstä:
1) Ihmiset ovat kuolevaisia. | X:t = Z:iä (premissi)
2) Sokrates on ihminen.
| Y = X.
( -”- )
3) Sokrates on kuolevainen. | Y = Z:iä (johtopäätös)
• Lauseista 1 ja 2 voidaan päätellä lause 3.
= Lause 3 voidaan perustella lauseilla 1 ja 2.
15
16
Pohdinta
Kritiikki
• Kritiikki: problematisointi ja vaihtoehtojen
etsiminen (kritiikki ei kohdistu tutkimuskohteeseen
• Reflektio: pohtiminen (syvällisesti), uudelleen
pohtiminen, pohtimisen pohtiminen
('takaisin kääntyminen' = itsensä pohtiminen)
• Esim. J. Hintikka:
vaan tutkimukseen itseensä ja toisiin tutkijoihin; ei siis
preskriptiivistä vaan deskriptiivistä)
-> perustelujen puutteellisuus
-> Ristiriidan osoittaminen: esitettyjen näkemysten
oikeellisuutta testataan yrittämällä päätellä niistä
ristiriita (tai muuten ongelmallisia johtopäätöksiä).
-> Vastaesimerkit!
– Entä, jos –pohdinta (osana päättelyä)
– Kysymykset osana päättelyä, kyselymetodi!
17
18
Filosofointi käytännössä 2
Filosofointi käytännössä 1
1. Valitse jokin tutkimuskohde (filosofinen näkemys t.
argumentti; kasvatusfilosofiaa (a), (b), (c) tai (d))
+ filosofinen ongelma
2. Perehdy historiaan ja taustoihin, jo käytyyn
keskusteluun
3. Eksplikoi, mitä siinä yritetään mahdollisesti sanoa
4. Tarkista, onko väitteille esitetty pitävät perustelut
5. Päättele, mitä väitteistä seuraa
(jatkuu…)
19
6. Etsi löydätkö väitteille vastaesimerkkejä
7. Tarkista onko väitteissä - tai niistä pääteltävissä ristiriitoja
8. Vaikka et saisikaan väitteitä kumottua, yritä kehittää,
täydentää niitä edelleen johonkin suuntaan
9. Muotoile oma puheenvuorosi huolellisesti:
(itsekritiikki!)
-> toiset hyökkäävät heti sen heikkouksien kimppuun
20
Sovelluksia
Kasvatusfilosofia:
Oman ammattitaidon kehittäminen
Yhteistyön kehittäminen
OPS:n kehittäminen / arviointi
Oppimateriaalin kehittäminen / arviointi
Tutkivan / keskustelevan työtavan
opettaminen oppilaille
• Tieteellinen tutkimus!
•
•
•
•
•
Filosofian tutkimuskohde ja osa-alueet
21
22
Filosofian tutkimuskohde
• (ns.) Teoreettinen filosofia
Kasvatusfilosofia:
1. Metafysiikka / Ontologia
(olevaisen perimmäinen rakenne)
2. Tietoteoria / Epistemologia
(miten voi tietää?)
Ontologia
• (ns.) Käytännöllinen filosofia
3. Etiikka / arvoteoriat yms.
(miten arvot tms. ovat yhteydessä ihmisen
toimintaan)
(Huom. Muodostavat yhden kokonaisuuden!)
23
24
Ontologia
Aristoteelinen peruskäsitteistö
• Kysymys "olevasta olevana", olevaisen
perimmäisestä luonteesta.
• Oleva(t) ja oleminen
• Yksittäiset (partikulaariset) ja
yleiset (universaalit) olevat;
olevien luokat ja tyypit (kategoriat)
Sanotaan:
Josta
mitä
Yleinen
Yksittäinen
Olemus
(essentia, laji)
Olio
(”substanssi”)
Ominaisuus
Ominaisuustoteutuma
(trooppi tai moodi),
tai osa
25
26
Ontologian päävaihtoehdot
Universaalien ongelma
• Realismi (universaaleja on)
• Ontologian perusongelma: Mitkä edellisen
taulukon solut ovat vahvimmin tai itsenäisesti
olemassa?
• "Occhamin partaveitsi" eli ontologinen
säästäväisyyden periaate:
Ei saa olettaa enempää olioluokkia, kuin on
välttämätöntä!
• HUOM: (myös) käsitteellisiä ongelmia!
– Platonismi: ominaisuudet (ideat) ennen olioita
– Aristotelismi: olemukset + ominaisuudet olioissa
(- konseptualismi ??)
• Nominalismi (universaaleja ei ole)
– Jyrkkä: vain (erilaisia ja samanlaisia) olioita
– Trooppiteoria: vain (-”-) ominaisuusyksilöitä
– Mooditeoria: on olioita ja niiden () olemisen tapoja
27
28
Realismin seurauksia
Nominalistinen ratkaisuehdotus
• Determinismi (predestinaatio),
leimaaminen ja luokittelu
• ”Feodaalinen” hierarkkinen maailmankuva
(teoreettinen)
• Materialismi – idealismi – dualismi -ongelmat
• Sallii konseptualismin: käsitteet (ajatuksina)
yleisiä
• Troopit ja moodit sallivat samanlaisuusluokat
• Olioiden muuttuminen ja vaihtelu hyvin
mahdollista
• Olio ”itse” määrittää oman luonteensa –
Moodi = olemisen tapa!
– (vrt. Herbart: Mielteet)
30
29
Miksi ontologiaa pedagogiikassa
1. Tehokkaaseen (subjektiivisessa mielessä)
toimintaan tarvitaan ehyt ja johdonmukainen
taustateoria, viime kädessä ontologia.
2. Tehokkaaseen (objektiivisessa mielessä
toimivaan) toimintaan tarvitaan paikkansa
pitävä taustateoria, viime kädessä ontologia.
31
Kasvatusfilosofia:
Tieto-oppi / -teoria
32
Tieto-teoria
Tieto-opin kiistat
• Tieto-oppi, epistemologia. Tutkii tietämisen
perusluonnetta, mitä ja miten voidaan tietää.
Miten tietäminen "tapahtuu”?
• Kaava: tietävä subjekti - tieto - tiedon objekti.
• Dogmatismi: on (tai voi olla) varmaa tietoa
• Skeptisismi: ei voi olla varmaa tietoa -> tietoa
ollenkaan
• Rationalismi: tieto syntyy järjen kautta
• Empirismi: tieto syntyy aistien kautta
• Realismi: tieto perustuu olevaan kohteeseen
• Idealismi: tieto perustuu tietävään subjektiin
34
33
Platonin ratkaisu
Kantin ratkaisu
• Ideaoppiin perustuva realistinen rationalismi
• Empiiristä tietoa ei ole (vähäarvoista
mielipidettä)
• Järjellä (ollut?) suora yhteys ideoihin
• Tiedonhankinta eli oppiminen on muistiin
palautumista!
• Luotettava (=tieteellinen) tieto on mahdollista
koska:
– Tieto ei kohdistu todellisuuteen vaan ilmiöihin,
– joille aistit tuottavat ajallis-paikallisen sisällön,
– ja järki tuottaa sen ymmärrettävän muodon
• Kaikki (oikea) tieto on omaa tuotostamme
• Tietäminen on aktiivista (vrt. konstruktivismi;
puuttuu yhteys toimintaan)
35
36
Kant: proto-konstruktivismi
Kasvatusfilosofia:
Tieto
Etiikka
X
Järki
Aistit
38
37
Käytännöllinen filosofia
Etiikan/moraalifilosofian ala
• Tutkii kysymyksiä, joiden suhteen ihmiset toimivat
ja joutuvat tekemään valintoja.
2
(Siis tutkimuksen kohde on käytännöllinen, käytäntöä.)
• Arvo-oppi
•
•
•
•
– Etiikka (moraalifilosofia)
– Estetiikka (taiteen filosofia)
• Yhteiskunta-, valtio-, oikeus-, uskonnon- yms.
filosofiat
39
1 = moraalinen subjekti
2 = moraalinen teko
1
3 = moraalinen objekti
1 +3 + ... = moraalinen yhteisö
3
40
Arvo
Etiikan ja moraalin käsitteet
• Moraali = preskriptiivisiä periaatteita, joita
käytetään ohjaamaan ja arvioimaan toimintaa.
• Etiikka l. moraalifilosofia = filosofista
tutkiskelua, joka kohdistuu moraalisiin
kysymyksiin.
(normatiivinen etiikka / käytännöllinen etiikka
vs. deskriptiivinen metaetiikka)
• Arvo = arvokas asia - tai ominaisuus
(vrt. Humen giljotiini: Olemisesta ei voi päätellä
pitämiseen.)
• Itseisarvo vs. välinearvo
Välinearvon arvo perustuu viimekädessä vain sen
avulla saavutettavaan itseisarvoon.
• Arvo <---> Normi
(sävyero?, normi enemmän sosiologinen?
Kumpi on perustavampi?)
41
Arvo-opin vaihtoehtoja
42
Kantin ratkaisu
Miten arvoista voi tietää ja erehtyä?
• Arvo-objektivismi (vrt. Platon)
• Dualismi: luonto on determinoitu, järki vapaa
• Hyveet, halut, tunteet, tarpeet jne. ovat
satunnaisia ja determinoituja (luonnollisia)
• Ihminen toimii (voi toimia) järkiperäisten
toimintaperiaatteiden (”maksiimien”) mukaan
• Paras (oikea) periaate (tilanteessa) on se, joka
on yleistettävin ( < kategorinen imperatiivi,
”velvollisuus”)
– Intuitionismi, ilmoitusoppi (Puolimatka)
– Naturalismi (luonnollisia ominaisuuksia)
• Arvosubjektivismi
– Empirismi, emotivismi (naturalismia)
– Hedonismi (yksilö) / Utilitarismi (yhteisö)
43
44
Kant: velvollisuusetiikka
Velvollisuusetiikka edellyttää:
• yleinen moraalilaki eli kategorinen imperatiivi:
"Toimi niin, että toimintaperiaatteesi voisi olla
yleinen laki".
• Toinen muotoilu: "Älä pidä ihmistä koskaan
pelkästään välineenä vaan aina myös
päämääränä sinänsä." (siis itseisarvona)
• ihmisten välistä vastavuoroisuutta (demokratia),
• ihminen ymmärretään järkeväksi ja päämääriä
asettavaksi olioksi,
• moraali rajoittuu ihmisten välisiin suhteisiin?
• a) hyveitä t. moraaliperiaatteita, joiden b) yleistä
sovellettavuutta (ongelmatilanteissa) arvioidaan
järjen avulla tilannesidonnaisesti.
• -> Diskurssietiikka (Habermas, ideaalinen
kommunikaatioyhteisö)
46
45
Pedagoginen etiikka
Eettistä pohdintaa tarvitaan hahmottamaan mm.
• kasvatuksen päämääriä (moraalinen ihminen)
• ns. moraalikasvatuksen menetelmiä ja vaiheita
(esim. hedonismi -> normietiikka ->
velvollisuusetiikka)
47
Kasvatusfilosofia:
Historiaa ja suuntauksia
48
Klassinen kreikkalainen filosofia
Modernisaatio alkaa
• Sokrates (469–399 eaa.)
• (Keskiajan Aristoteles-kritiikki; Renessanssi ja
uskonpuhdistukset)
• Uusi (luonnon-) tiede: F. Bacon (1561–1626);
– Tunne itsesi (filosofinen antropologia), dialogi,
hyve on tietoa -ongelma ym.
• Platon (427–347 eaa.)
R. Descartes (1596–1650) -> dualismi; Newton (1642–1727)
– Ideaoppi, rationalismi, yhteiskuntafilosofia (Valtio
-teos), sielun tasot: järki, rohkeus, halu; ym.
– Sokrateen oppilas ja ”kirjuri”
• Rationalismi: Spinoza (1632–1677), Leibniz (1646–1716)
• Empirismi: J.Locke (1632–1704), G.Berkeley (1685–1753),
• Aristoteles (384–322 eaa.)
D.Hume (1711–1776)
• -> Valistus: filosofia ja teologia irti toisistaan;
JÄRKI!
– Olemusoppi, hyve-etiikka, klassinen ontologia
– Empirismi, (arki)realismi, tapojen ja ympäristön merkitys
49
50
Moderni pedagogiikka
Kasvatusfilosofia:
• J. A. Comenius (1592-1670)
– Kasvatuksen yhteiskunnallinen ja inhimillinen tehtävä
Suuntaukset
• J. J. Rousseau (1712-1778)
– Kritiikki ja ”luonnon mukaisuus”
• I. Kant (1724-1804)
– Pedagoginen paradoksi
• J. F. Herbart (1776-1841)
– Yleinen pedagogiikka, kasvatustiede
51
52
Mitkä suuntaukset?
Empirismi
• Yleinen pedagogiikka (onko ”suuntaus”?)
• Ns. mannermainen filosofia:
Kartta
Rationalismi
Herbart
Logiikka
– Hermeneuttinen
– Fenomenologinen
– Eksistentialistinen
(Fichte)
Hegel
Schleiermacher
(Husserl)
Dialektiikka
Hermeneutiikka
Fenomenologia
• Kriittinen / marxilainen
• Pragmatistinen
• Analyyttinen
(Kierkgaard)
Marx
Yleinen
pedagogiikka
Analyyttinen f.
Eksistentialismi
Huom: historiaa!!!
+ uusia sekoituksia: postmoderni,
feministinen, semiotiikka yms.
Pragmatismi
Kriittinen
pedagogiikka
53
Suuntausten eroista
54
Yleinen pedagogiikka 1
• Toisaalta pyrkii olemaan sangen yleinen ja
säilyttämään yhteyden moniin/kaikkiin muihin
suuntauksiin.
• Pedagoginen paradoksi: (Kant!)
kasvattava vaikuttaminen vs. sivistys
• --> Herbart, ----> Benner (Allgemeine
Pädagogik -kirjat...)
• Mikä on kasvatustieteen tutkimuskohde?
• Metateoreettisia ja metodologisia eroja
• Filosofian osa-alueisiin ja näkemyksiin liittyviä
eroja
• Pedagogis-kohdeteoreettisia eroja
• Erilaista preskriptiivistä sävyä - siis enemmän
tai vähemmän käytännöllis-pedagogisia
näkemyksiä.
55
56
Yleinen pedagogiikka 2
ns. Mannermainen filosofia
• Mitä on pedagoginen toiminta?
• > Miten pedagoginen toiminta on
mahdollista?
(ymmärrettävissä mahdolliseksi)
• Miten siitä voidaan puhua ja keskustella?
• (Kantin transsendentaalifilosofian perintöä)
• Sisältää mm. hermeneutiikan,
fenomenologian ja eksistentialismin.
• Taustalla Saksalainen idealismi ja erityisesti
Hegelin dialektiikka (absoluuttisen maailman
hengen itsekehityksen tutkiminen)
ja sen kritiikki (mm. Schleiermacher, Feurbach,
Kierkegaard).
58
57
G. W. F. Hegel (1770-1831)
Hegel -kritiikkiä
• objektiivinen idealismi:
perusolevainen = maailman henki, joka
kehittyy omalakisesti ja omaehtoisesti kohti
suurempaa rationaalisuutta ja vapautta
(luonto -> subjektiivinen, objektiivinen ja
absoluuttinen henki)
• Dialektiikka: teesi, antiteesi, synteesi; esim:
F D Schleiermacher, L Feuerbach
– yksilö(llise)n merkitys
– historian avoimuus
– filosofian avoimuus
– dialogisuus
• Schleiermacher -> hermeneutiikka;
• Feuerbach -> marxismi
• (Kierkegaard -> eksistentialismi)
– oleminen ->
– ei-oleminen (kieltäminen) ->
– tuleminen (sovitus uudella tasolla);
59
60
Hermeneutiikka
Herm. pedagogiikka
• syntynyt vanhojen (pyhien) tekstien
tulkintaongelmista, josta myöhemmin edetty
"yleiseen tulkintaoppiin".
• perustaja W Dilthey (1833-1911) – ja / tai
edeltäjänsä F Schleiermacher (1768-1834):
• ihmistieteille (kulttuuritieteille) oma
tieteenfilosofia ja metodologia: henkitiede
(Geisteswissenchaft).
• Nykyhermeneutiikka: H-G Gadamer
• K.filosofiassa esim. H. Nohl (1879-1960)
– Kasvatuksen ja pedagogiikan suhteellinen
autonomia.
– Käytännön ensisijaisuus.
– Historiallisuus.
– Keskeisenä on pedagogisen suhteen käsite.
– Objektiivisen ja subjektiivisen dialektiikka.
61
Fenomenologia
62
Fenom. pedagogiikka
• Perustaja: E Husserl (1859-1938; ei kasvatusf.).
• Tavoitteena yleinen kaiken tieteen ja filosofian
perustana oleva tiede, joka käyttää puhtaasti
rationalistista metodia.
• Tutkitaan ilmiöiden perusolemusta
redusoimalla niistä kaikki epäolennainen: sekä
"luonnolliset" olemassaolo-oletukset että
"yksilöllis-erityiset" ja satunnaiset piirteet.
• K-filosofiassa esim. M J Langeveld, M van
Manen.
• Pedagoginen kokemus ja sen
fenomenologinen analyysi.
• (ehkä enemmän ns. laadullisen tutkimuksen
taustalla kuin hermeneutiikka)
63
64
Marxismi
Eksistentialismi
• syntynyt edellisten ja varsinkin jälkimmäisen
perustalle
• Ihmisen olemassaolon filosofiaa.
• M Heidegger, J-P Sartre, K Jaspers.
• Vapaus. "Ihminen maailmaan heitettynä".
• Pedagogiikassa:
• K Marx (1818-1883)
• Taustalla Hegel (ja Feuerbach).
• Preskriptiivistä: ”Filosofian tehtävä on
muuttaa maailmaa”.
• Oman metodin kehittelyä: dialektinen ja
historiallinen materialismi.
• Ihmisen toiminta + sen edellytykset ja
sivuvaikutukset!
– Sartre: jyrkkää sivistysteoriaa
– O Bollnow: kriisien ja takautumien merkitys;
Kohtaaminen.
66
65
Marxilainen pedagogiikka
Kriittinen filosofia
• painottaa sekä yleissivistystä (kulttuuriperintö)
että kasvatuksen ja tuotannon läheistä
kytkentää
• NL:ssa tärkein auktoriteetti oli koulutuksen
'sosialistinen' uudistaja, kollektiivipedagogi
Anton MAKARENKO (1888-1939).
• Sittemmin kehitelty läheisessä yhteydessä
psykologiaan (Vygotsky yms. -> sosiaalinen
konstruktivismi)
• Rakentuu marxismin, psykoanalyysin ja
mannermaisen filosofian pohjalle.
• Dialektiikka ja ristiriidat.
Vapautuksen idea l. emansipaatio
(vieraantumisesta).
• Frankfurtin koulukunta: kriittinen teoria
(Adorno, Horkheimer -> Habermas).
67
68
J Habermas
Kriittinen pedagogiikka
• K Mollenhauer: emansipatorinen kasvatus.
• J Masschelein: kasvatus kommunikatiivisena
toimintana.
• Amerikkalainen: Giroux, McLaren, Freire
(marxismi, postmodernismi, feminismi yms.)
• Preskriptiivistä, hyvin lähellä käytännöllistä
pedagogiikkaa.
• Ongelmia: palauttaa pedagogiikan etiikkaan
ja/tai politiikkaan?
1. Tiedonintressiteoria: emansipaatiointressi;
2. Kommunikatiivisen toiminnan teoria
(ideaalisen diskurssin etiikka; vrt. Peirce ja
Kant).
70
69
Pragmatismi
•
•
•
•
•
J Dewey
Amerikkalainen filosofia
C S Peirce (1839-1914), semiotiikka!
W James, J Dewey ja G H Mead.
”toiminnan filosofiaa”
Ongelmia: pinnallisuus, biologismi,
instrumentalismi
• Tunnetuin pragmatistinen kasvatusfilosofi:
John Dewey (esim. Democracy and
education 1916).
• Kasvun (growth), kokemuksen (experience),
tavan (habit), suuntaamisen (direction)
käsitteet
71
72
Analyyttinen filosofia
Analyyttinen metodi
• Käsitteiden merkitysten selventäminen
jakamalla (analysoimalla) ne osiin,
merkityskomponentteihin.
• Epäselvä ilmaus pyritään kääntämään samaa
tarkoittavaksi toiseksi ilmaukseksi, jonka
looginen rakenne on selvempi (eksplikaatio).
• Ei pyritä keksimään uusia ontologisia tms.
oppijärjestelmiä, vaan tyydytään tutkimaan
olemassa olevaa kielenkäyttöä.
• 1912 B. Russel: analyysi filosofisena
metodina. (osittain aika englantilaisperäinen ilmiö)
• Wienin piiri (1900-l alussa): R. Carnap, L.
Wittgenstein ym. :
luonnontieteen tieteenfilosofiaa, joka pyrki
jyrkästi erottamaan tieteessä:
– empiiriset ongelmat ja
– käsitteelliset (kielelliset, filosofiset)
ongelmat.
73
Analyyttinen kasvatusfilosofia
• Tunnetuimpia R S Peters
• Ei enää selvää omaa koulukuntaansa
– Kaikki filosofia enemmän tai vähemmän
”analyyttistä”
• preskriptiivisyys liittyy yleensä kriittisen
ajattelun kehittämiseen (ja ns. indoktrinaation
välttämiseen).
75
74