Miksi Suomi putosi? - Suomen Digitalisoinnin Historia 1995–2015

Comments

Transcription

Miksi Suomi putosi? - Suomen Digitalisoinnin Historia 1995–2015
Huono palveluosaaminen
pudotti Suomen
digitalouden kärjestä
Suomi putosi kilpailijamaiden kyydistä siinä vaiheessa, kun
hyvää ICT-osaamista olisi pitänyt hyödyntää liiketoiminnassa.
Etenkin yritykset ovat olleet hitaita digitalisaation
hyödyntäjiä.
Petri Rouvinen, Pekka Ylä-Anttila
Vuosituhannen vaihteessa sekä Suomi että Ruotsi olivat digitaalitalouden
eturintamassa. Molemmat olivat lähes kaikkien kansainvälisten vertailujen kärkimaita. ICT-sektorin osuudet kokonaistuotannosta olivat maailman korkeimpia – Suomessa lähes kymmenen ja Ruotsissa noin kuusi
prosenttia. Vahvat asemat oli luotu jo edeltäneinä vuosikymmeninä standardoinnissa, viestintäteknologian tuotannossa ja tutkimuksessa.
ICT-alan yritysrakenne oli Suomessa ja Ruotsissa samankaltainen:
kummassakin oli alaa ylivoimaisesti hallitseva yritys – Nokia ja Ericsson
– sekä suuri joukko pienempiä alihankkijoita ja kumppaneita. Yritysten
kasvu oli nopeaa. Niin kova kasvuvauhti ei olisi ollut mitenkään mahdollista ilman ydinyrityksen ympärille syntynyttä verkostoa – klusteria.
ICT-klusteri oli kummankin maan teollisen rakennemuutoksen ja koko
talouskasvun tärkein veturi.
Mikä tärkeintä, kasvu ja rakennemuutos perustuivat osaamiseen ja tutkimukseen – ei ehtyviin luonnonvaroihin eikä suhdannevaihteluille alttiiseen raaka-aineperustaiseen tuotantoon. Juuri tähän oli vuosikymmenten kuluessa ainakin Suomen elinkeinopolitiikassa tähdätty: aineettoman
pääoman vetämään kasvuun, irti ylisuurista ja tehottomista investoinneista, kohti tietotaloutta.
Sekä Ruotsi että Suomi olivat vuosituhannen taitteessa maailman eniten tieto- ja viestintäteknologiaan erikoistuneita maita niin tuotannolla, työllisyydellä kuin tutkimuspanostuksillakin mitattuna (Dahlman
– Routti – Ylä-Anttila, 2006; Rouvinen – Ylä-Anttila, 2003). Voimakas
1
ICT-sektorin osuus bruttokansantuotteesta
Suomessa ja Ruotsissa 1980–2015, %
10
Suomi
8
6
Ruotsi
4
2
0
1980
1985
1990
1995
2000
2005
2010
2015
Lähde: ETLAn laskelmat molempien maiden kansallisiin tilastoihin perustuen (tässä
yhteydessä ICT-sektorilla tarkoitetaan ISIC Rev. 4 toimialojen 26 ja 61–63 yhdistelmää).
erikoistuminen juuri tieto- ja viestintäteknologiaan nähtiin mahdollisena
erityisesti Pohjoismaille: korkea koulutustaso, tiiviit tuottajien ja käyttäjien suhteet, valistuneet ja vaativat kuluttajat, matalat yrityshierarkiat sekä
vaivaton yhteistyö julkisen ja yksityisen sektorin välillä (esim. Pedersen
et al., 2006). Varsinkin Suomessa erikoistuminen näkyi nopeasti nousseena ICT -sektorin vientiosuutena; talous hengitti mobiililaitteiden – ei
enää paperin – viennin tahdissa. ICT-sektorin ja yksin Nokian vienti nousi vuosituhannen vaihteessa suuremmaksi kuin koko metsäteollisuuden.
2000-luvun alussa Suomen ja Ruotsin tiet erkanivat. Ericsson ajautui
suuriin vaikeuksiin. Sen työvoima niin globaalisti kuin Ruotsissakin puolittui muutamassa vuodessa, ja yhtiön kännykkävalmistus siirtyi uudelle
yhteisyritykselle (Sony-Ericssonille, jonka Sony myöhemmin hankki kokonaan omistukseensa).
Suomessa Nokian, Nokia-klusterin ja koko ICT-sektorin kehitys näytti
kuitenkin jatkuvan vahvana, vaikka kasvu olikin jo hidastunut. Ilmassa
oli maaotteluvoiton henkeä. Menestys – ennen muuta kannattavuuden
säilyminen hyvänä – lisäsi itsevarmuutta ja sulki silmiä muutossignaaleilta. Entisten toimintatapojen jatkuva hiominen näytti riittävän.
Miksi Suomi putosi, mutta Ruotsi porskuttaa?
Suomen ja Ruotsin ICT-kehityksen erkaneminen antaa oivan mahdollisuuden pohtia, miksi Suomi oli pudonnut kehityksen kärjestä 2010-lu-
2
vulle tultaessa, mutta Ruotsi ei. Maat lähtivät vuosituhannen vaihteessa samalta viivalta. Mitä tapahtui vajaan vuosikymmenen aikana? Mikä
erottaa, mikä yhdistää? Selittyykö ero vain sattumalla vai tekivätkö ruotsalaiset yritykset ja elinkeinopolitiikka parempia päätöksiä?
ICT-sektori on sekä Suomessa että Ruotsissa edelleen kansainvälisesti
vertaillen merkittävä osa kansantaloutta: 5–6 prosenttia kummassakin
maassa. Suomessa putoaminen on vuoden 2008 jälkeen kuitenkin ollut
raju: muutamassa vuodessa osuus puolittui (ks. kuvio 1). Samaan aikaan
koko talouden kasvu on ollut pysähdyksissä. Vaikka kansantalouden hyytyminen ei olekaan suoraan selitettävissä vain ICT-sektorin romahduksella, kietoutuvat nämä kaksi merkittävällä tavalla toisiinsa – aivan kuten
1990-luvun laman jälkeisellä nopean kasvun kaudella, mutta nyt toiseen
suuntaan.
Ruotsissa kehitys vakautui 2000-luvun aikana vuosituhannen alun rajun rakennemuutoksen jälkeen: ICT-sektori ja bkt ovat kasvaneet samaa
tahtia, molemmat selvästi nopeammin kuin Suomessa.
Selitys näyttää löytyvän siitä, miten ICT-sektori hyödynsi globaalin
digitaalitalouden murroksen tuomia mahdollisuuksia. Kansainvälisesti
tarkastellen ICT-sektori viimeisteli 2000-luvun alussa 1990-luvulla alkanutta alan ”toista suurta murrosta” – teknologisen konvergenssin lopullista läpimurtoa, jossa (mobiili) internet, palvelut, sisällöt ja elektroniikan
tuotanto sulautuivat globaalisti toimivaksi digitaalisektoriksi. Tuottajat
ja käyttäjät lähenivät, tai yrityssektorin sisällä muuttuivat yhdeksi ja samaksi. Globaalisti levinneitä alustoja hallitsevat yritykset (mm. Google ja
Apple) aloittivat voittokulkunsa. Teknologian tuottajien rooli heikentyi.
Suomessa ”toisen aallon” mahdollisuuksia hukattiin, Ruotsissa se hyödynnettiin paremmin. Maiden ICT-sektoreiden rakenne eriytyi. Suomessa teknologian tuotanto hallitsi edelleen, erikoistuminen kännykkätuotantoon vain syveni vuosituhannen alkuvuosina (Pedersen et al., 2006),
ja se näytti tuottavan tuloksia – Nokia oli edelleen teknologia- ja markkinajohtaja.
Applen iPhonen tulo markkinoille vuoden 2007 alussa oli symbolisesti
merkittävä kehityksen virstanpylväs. Vuosi oli Suomen ICT-sektorille vielä hyvä: Nokia teki yhden historiansa parhaista tuloksista, mikä näkyi sel-
3
västi Suomen bruttokansantuotteessa ja verokertymässä. Tämä tapahtui
vain vuotta ennen suuren pudotuksen alkua, joka johti samankaltaiseen
mullistukseen kuin Ruotsissa vajaa vuosikymmen aiemmin.
Ruotsin ICT-sektori oli muuttunut merkittävästi. Valtaosa Ericssonilta
ja muusta ICT-tuotannosta lähteneistä työntekijöistä oli löytänyt uuden
työantajan ohjelmistotuotannosta, ICT-perustaisista kuluttajapalveluista, verkkojen ylläpitopalveluista, konsultoinnista ja tutkimuksesta. ICTalan globaali muodonmuutos oli konvergenssikehityksen johdosta tuohon aikaan kiivaimmillaan.
Ruotsissa sopeutumista uuteen markkinatilanteeseen edistivät epäilemättä ICT-palveluita käyttävät vaativat asiakkaat – ruotsalaiset, jo vuosikymmeniä monikansallisesti toimineet yritykset. Ruotsin talous koki
myös startup-buuminsa jo vuosituhannen alussa, kun Suomessa oltiin
vielä lähtökuopissa.
Kun Suomen ICT-sektori aloitti omaa rajua muutostaan, parhaat kasvumahdollisuudet olivat menneet. Siksi sopeutuminen on ollut vaikeampaa. Monikansallisista yrityksistäkään ei tullut samanlaista vetoapua
kuin Ruotsissa: vain harvat ovat hyödyntäneet digitalisaation mahdollisuuksia, vaikka edellytyksiä siihen olisi ollut.
Suomessa ja Ruotsissa on jo 1990-luvulta alkaen ollut talouden kokoon
nähden merkittävä määrä ICT-alan tutkimus- ja kehitysresursseja. Suomessa ICT-sektorin osuus koko yrityssektorin t&k-menoista ja henkilösICT -sektorin osuus koko yrityssektorin t&k-henkilöstöstä, %
60
50
Suomi
40
30
Ruotsi
20
10
0
2006
2007
2008
2009
2010
Lähde: European Kommission PREDICT tietokanta. (tässä yhteydessä ICT-sektorilla
tarkoitetaan ISIC Rev. 4 toimialojen 26 ja 61–63 yhdistelmää).
4
töstä on edelleen peräti lähes puolet, Ruotsissakin lähes 30 prosenttia.
Kaupallisen menestyksen perusteella t&k-resursseja on Ruotsissa käytetty tuntuvasti tehokkaammin.
Nokia – sittenkin liian suuri pieneen maahan?
1970-luvulla talouspoliittisessa kirjallisuudessa alettiin puhua ns. Hollannin taudista. Tällä viitataan siihen, että jos talouden yksi sektori (tai sitä
edustava yritys) kasvaa ”liian” suureksi, se alkaa ennen pitkään vaikuttaa koko talouteen negatiivisesti – odotukset talouden kasvusta ja muutoksesta jäävät liiaksi yhden alan varaan. Hollannin tapauksessa kyse oli
energiasektorista, joka imi resursseja muilta sektoreilta ja jonka nopea
kasvu heikensi merkittävästi muiden alojen kilpailukykyä ja kasvumahdollisuuksia.
Voiko sama ilmiö koskea osaamiseen perustuvaa toimialaa – ei vain
luonnonvaroista riippuvaa? Tätä kysymystä pohdittiin paljon 2000-luvun alun Suomessa Nokian ja koko ICT-sektorin poikkeuksellisen suuren
roolin vuoksi. Missään muussa kehittyneessä maassa ei yhden yrityksen
merkitys ollut yhtä suuri: korkeimmillaan Nokian osuus oli noin neljä
prosenttia bkt:sta (vuosina 2000 ja 2003), viidennes viennistä ja saman
verran myös yhteisöveroista (vielä vuonna 2007). Nokian ja kansantalouden kohtalonyhteys on ollut poikkeuksellisen vahva, lähes ainutlaatuinen
(Ali-Yrkkö, 2010)
Nokian ja Ericssonin merkitys kansantaloudessa
4
Osuus bkt:stä, %
Osuus ICT-sektorin jalostusarvosta, %
Nokia
40
3
2
Nokia
30
20
Ericsson
1
10
0
1990 1995 2000 2005 2010
Ericsson
0
1990 1995 2000 2005 2010
Lähde: ETLAn laskelmat perustuen Nokian ja Ericssonin tilinpäätöstietoihin
ja muuhun raportointiin sekä molempien maiden kansallisiin tilastoihin.
5
Kysymys Nokia-riskeistä esitettiin tämänkin artikkelin kirjoittajille
toistuvasti, kun kansainvälinen media oli erittäin kiinnostunut Nokian ja
Suomen menestystarinasta. Vastaus kysymykseen ei ole yksinkertainen.
Osaamispääomaan ja luonnonvaroihin liittyvät riskit ovat erilaisia: luonnonvarat ehtyvät ennen pitkää ja niihin perustuva tuotanto on alttiina suurille suhdannevaihteluille, mutta osaaminen kumuloituu ja yleiskäyttöinen
teknologia (kuten ICT) on sovellettavissa monille muille aloille, vaikka kännykkävalmistus kuihtuisikin (ks. Rouvinen–Ylä-Anttila, 2003).
Argumentit pitävät monilta osin paikkansa. Syrjäytysvaikutusta ei kuitenkaan voida kiistää: kiivaimpina kasvun vuosina 1990-luvun lopulla ja
2000-luvun alussa Nokia imi valtaosan valmistuvista insinööreistä, joita
muutkin yritykset ja alat tarvitsivat. Kansantalouden näkökulmasta voimakas erikoistuminen lisäsi kilpailukykyä, mutta sillä oli kääntöpuolensa. Tämä näyttäytyi viimeistään vuosina 2008–2009.
Muutos olikin raju. Se osui lisäksi kansainvälisen talouden suureen
murrokseen. Nokian osuus Suomen bruttokansantuotteesta muuttui
negatiiviseksi 2010-luvun alussa, kun yrityksen suuret voitot kääntyivät
mittaviksi tappioiksi. Henkilöstön siirtyminen muille aloille on ollut periaatteessa suuri mahdollisuus ICT-sektorin ja koko yrityssektorin muodonmuutokselle. Muutos ei kuitenkaan ole ollut lainkaan niin kitkatonta
kuin Ruotsissa vuosikymmentä aiemmin. Kilpailu on paljon kovempaa,
ja ”toisen aallon” pioneeriyrityksistä monet ovat jo vakiinnuttaneet omat
kilpailuetunsa.
Menestys estää yrityksiä ja politiikkaa muuttumasta
Ennen vuoden 2008 globaalia finanssikriisiä niin koko Suomen taloudessa yleensä kuin ICT-sektorillakin näytti menevän poikkeuksellisen hyvin:
pitkään jatkunut nopean kasvun kausi, ylijäämäinen vaihtotase, kasvavat
panostukset tutkimukseen ja tuotekehitykseen, kärkisija lähes kaikissa
kansainvälisissä kilpailukykyvertailuissa.
Muutos tuli yllätyksenä – suurempana kuin useimmissa muissa Euroopan maissa. Rakenteellisia uudistuksia taloudessa ei ollut ehditty aloittaa, yritykset menestyivät kohtuullisen hyvin – myös ICT-alalla. Vuosituhannen alun lyhyen minitaantuman jälkeen vienti oli taas alkanut kasvaa
6
ripeästi. Tämä loi harhakuvan ja vanhat rakenteet, niin yrityksissä kuin
kansantaloudessakin imivät voimaa uudesta – mutta tilapäiseksi osoittautuneesta – menestyksestä.
Amerikkalaistutkijat Charles Sabel ja AnnaLee Saxenian (2008) antavat kiinnostavan lisäselityksen ICT-sektorin ja koko talouden suurelle mullistukselle: Suomi, johtavat suomalaiset yritykset sekä talous- ja
innovaatiopolitiikka olivat ajautuneet oman menestyksensä vangeiksi.
Hieman yllättäen – mutta jälkikäteen tarkastellen osuvasti – he näkevät
selvän yhtäläisyyden metsäteollisuuden ja ICT:n välillä: uskottiin vanhan
kehityksen jatkuvan, vaikka markkinat ympärillä muuttuivat. Tai pikemminkin niin, että muutosten suuruus aliarvioitiin. Johtopäätös laventuu
helposti koko talouteen ja yhteiskuntaan. Politiikkamuutoksiakaan ei tarvita, kun kaikki menee hyvin.
Jos haluaa löytää toisen, eri alojen kriisiytymistä yhdistävän tekijän, se
on (globaalin) digitalisaatiokehityksen vaikutusten aliarviointi. Paperiteollisuudessa kyse oli siitä, että digitalisaatio hävitti paperiin perustuvaa
viestintää paljon nopeammin kuin yritykset arvioivat; ICT-alalla kyse oli
digitaalisesta konvergenssista, jonka luonnetta ja vaikutuksia ei havaittu; ja yhteiskunnassa yleisesti siitä, että digitalisaation kaikki toiminnot
läpäiseviä vaikutuksia ja mahdollisuuksia ei politiikassa sittenkään havaittu – sektorirajat pysyivät kiinni, itsenäisiä ja omapäisiä toimijoita oli
liikaa.
Osaamista kyllä on – soveltaminen ontuu
Suomen dilemma näkyy selkeästi kansainvälisissä digitaalitalouden vertailuissa. Digibarometrin (DIGILE – Teknologiateollisuus – Verkkoteollisuus, 2014) mukaan Suomella on kenties maailman parhaat edellytykset
digitaalitalouden kärkimaaksi, mutta digitaalisuuden hyödyntämisessä
olemme selkeästi kärkiryhmän takana. Edellytyksillä tarkoitetaan ICTinfrastruktuuria, työntekijöiden ja kansalaisten ICT-osaamista, tietoturvaa ja esimerkiksi digitaalisten sisältöjen saatavuutta. Hyödyntämisellä
tai käytöllä puolestaan tarkoitetaan digitaalista liiketoimintaa, toimitusketjujen sähköistä hallintaa, e-asiointia ja e-palveluiden saatavuutta, ja
esimerkiksi yritysten pilvipalveluiden käyttöä.
7
Erityisen suuri kuilu digitaalisuuden edellytysten ja käytön välillä on
yrityksissä. Huolella tehdyn Digibarometrin mukaan Suomi on ykkönen
yritysten edellytyksissä hyödyntää digitalisaatiota – ennen sellaisia maita
kuin Saksa, Etelä-Korea, Tanska ja Ruotsi. Käytössä suomalaiset yritykset
sen sijaan romahtavat loppupäähän, sijalle 17 runsaan parinkymmenen
vertailumaan joukossa (myöhemmät Digibarometrit osoittavat tilanteen
sittemmin hieman parantuneen).
Kansalaiset hyödyntävät digitaalisuutta yrityksiä paremmin: kansainvälisessä vertailussa suomalaiset ovat kärkikymmenikössä, tosin muita
Pohjoismaita jäljessä. Jokseenkin samanlainen asetelma on julkisella
sektorilla.
Yhteistä kaikille – yrityksille, kansalaille ja julkiselle sektorille – on se,
että edellytykset antaisivat mahdollisuudet tuntuvasti parempaan digitaalisuuden hyödyntämiseen. Yritykset ovat tässä avainasemassa. Startupbuumi on signaali muutoksesta, mutta suurin merkitys on vakiintuneiden
yritysten ja alojen toimintatapojen muutoksella – sen saattavat lopulta
parhaiten toteuttaa kokonaan alojen ulkopuolelta tulevat uudet toimijat,
kuten talous- ja teknologiahistoria osoittaa.
Globaali digitaalitalous ja Suomi – joko juna meni?
Digitaalinen Suomi on kaksijakoisessa tilanteessa: takana on loistava
menneisyys, hyvät edellytykset digitalisaation hyödyntämiseen, mutta
näitä edellytyksiä ei ole hyödynnetty.
Ruotsin ICT-sektorin muodonmuutoksella on lähes kymmenen vuoden
etumatka, jota Suomen ICT-ala on ottamassa kiinni. Lähivuosina ratkeaa, onnistuuko se. Todennäköisesti Suomen ICT tulee tästä muutoksesta
erilaisena kuin Ruotsin omastaan.
Taloudellisen kasvun ja kehityksen tutkimus osoittaa kiistatta, että pitkän aikavälin talouskasvun tärkein selittäjä on teknologinen muutos. Teknologisella kehityksellä tarkoitetaan tällöin itse teknologian lisäksi myös
johtamista ja organisointia. Teknologian tuottajat hyötyvät eniten uuden
teknologian läpimurtovaiheessa, mutta pitkällä aikavälillä voittajia ovat
soveltajat. Historiallisesti tarkastellen Suomi on ollut erinomainen soveltaja – joskus tosin myöhäinen omaksuja, mutta käyttöönoton jälkeen tek-
8
nologian leviäminen on ollut nopeaa (Vartia – Ylä-Anttila, 1992 ja 2003).
Hyvänä esimerkkinä ovat sähkö ja siihen perustuvien teknologioiden soveltaminen.
Digitaaliteknologia ja sen soveltaminen on sähköön verrattava vallankumous. Toisin kuin sähköön perustuneessa teollisessa vallankumouksessa, Suomi on ollut digitaalikumouksessa globaalisti tarkastellen eturivin tuottaja, mutta pudonnut hyvän alun jälkeen soveltajana kärkimaiden
joukosta. Edellytykset soveltajan eturintamaan ovat vähintään yhtä hyvät
kuin sata vuotta sitten.
Digitalisaatiolla on ollut ja on tulevina vuosina sama rooli koko talouden ja yhteiskunnan kehitykselle kuin sähköön perustuvilla teknologioilla aikanaan. Edellytysten puolesta Suomessa nuo roolit voisivat hyvinkin
olla samanlaiset.
Tiiviisti
• Ruotsi ja Suomi olivat samalla viivalla digitalouden eturintamassa
vuosituhannen vaihteessa.
• Kun Ericssonin matkapuhelintuotanto menetti asemiaan, siirtyi
paljon ICT-osaajia muille aloille ja startup-yrityksiin.
• Suomi, johtavat yritykset sekä talous- ja innovaatiopolitiikka jäivät
oman menestyksensä vangiksi.
• Kun teknologinen murros iski, olivat ruotsalaiset yritykset suomalaisia valmiimpia hyödyntämään uusia innovaatioita.
• Suomessa sen sijaan aliarvioitiin digitalisaation voima. Osin sen
vuoksi suomalaiset ovat hyödyntäneet heikosti erinomaisia digitaalisia edellytyksiään.
• Teknologinen muutos on talouskasvun tärkein selittäjä. Teknologian tuottajat hyötyvät eniten läpimurtovaiheessa, mutta pitkällä
aikavälillä voittajia ovat soveltajat.
9
LÄHTEET
Ali-Yrkkö, Jyrki (ed.) (2010), Nokia and Finland in a Sea of Change, 2010, ETLA B 244
Christian R. Pedersen, Michael S. Dahl, Bent Dalum (2006), ”The Danish ICT sector in
an international perspective: a mismatch between demand and supply”, info, Vol. 8 Iss:
4, pp.85 – 99
Dahlman C., J. Routti, P. Ylä-Anttila (eds.) (2006). Finland as a Knowledge Economy Elements of Success and Lessons Learned. Washington DC: World Bank.
DIGILE, Teknologiateollisuus ja Verkkoteollisuus (6.2.2014). Digibarometri 2014. Helsinki: Taloustieto Oy.
Giertz, E. (ed.), Rickne, A. (ed.), Rouvinen, P. (ed.), Ali-Yrkkö, J., Arvidsson, N.,
Broström, A., Gens, M., Johansson, F., Kotiranta, A., Lindmark, S., Lougui, M., Mattila,
J., Pajarinen, M., Pon, B., Seppälä, T., Thorén, K., & Ylä-Anttila, P. (2015). Small and
beautiful: The ICT success of Finland and Sweden (VINNOVA Analysis, VA 2015:06).
Stockholm: VINNOVA, Swedish Governmental Agency for Innovation Systems.
Rouvinen, P., and P. Ylä-Anttila. (2003), “Little Finland’s Transformation to a Wireless
Giant.” In The Global Information Technology Report: Toward an Equitable Information Society, ed. S. Dutta, B. Lanvin, and F. Paua. New York and Oxford: Oxford University
Press with World Economic Forum.
Sabel, C. and A. Saxenian (2008), A Fugitive Success – Finland´s Economic Future.
Sitra Sitra Reports 80. Helsinki.
Vartia, P. ja P. Ylä-Anttila (1992), Kansantalous 2017. ETLA B 80 ja Sitra 125. Helsinki:
Taloustieto Oy.
Vartia, P. ja P. Ylä-Anttila (2003), Kansantalous 2028. ETLA B 204. Helsinki: Taloustieto Oy.
10

Similar documents