Pami Aalto et al., Pohjoismaiden sähköenergiajärjestelmät 2030

Comments

Transcription

Pami Aalto et al., Pohjoismaiden sähköenergiajärjestelmät 2030
EL-TRAN analyysi 4/2016 (kesäkuu 2016); www.el-tran.fi; @Eltranteam
teknologianeutraalisuuspyrkimys ylläpitävät
vakiintuneita valintoja. Samat syyt pidättelevät
rohkeampaa riskinottoa bioenergian
valitsemiseksi kansallisesti edistettäväksi
ykkössektoriksi Suomessa.
Pohjoismaista yhteistyötä kannattaa jatkossa
ohjata erityisesti siirtoyhteyksien ja verkon
kehittämiseen, kysyntäjoustojen
toteuttamistapoihin, rakennusten
energiatehokkuusmääräysten kehittämiseen,
vehicle-to-grid (V2G) ja vehicle-to-home (V2H) –
ratkaisujen potentiaalin selvittämiseen joustojen
ja energiavarastojen toteuttamiseksi sekä
tehopiikkien hallitsemiseksi, erilaisiin
kaasuratkaisuihin, samoin kuin paikallisiin
uusiutuviin resursseihin nojaavien järjestelmien,
mukaan lukien energiasaarekkeiden
kehittämiseen haja-asutusalueiden ja
vientimarkkinoiden ratkaisuiksi. Lisäksi on
kehitettävä vertailukelpoista, yhteispohjoismaista
tilastointia ja monitieteisempää, koko
yhteiskunnan muutostarpeet kokonaisvaltaisesti
huomioivaa tutkimusta.
Pohjoismaiden
sähköenergiajärjestelmät 2030:
yhteiseen päästötavoitteeseen eri
polkuja pitkin?
Pami Aalto,a Pirkko Harsia,b Iida Jaakkola,a Jukka
Konttinen,c Anna M. Oksa,a Topi Rönkkö,c Jaakko
Sorri,c Pasi Toivanena
a = Tampereen yliopisto
b = Tampereen ammattikorkeakoulu
c = Tampereen teknillinen yliopisto
[Keskusteluversio 14.6.2016]
ISBN:
Suomen sähköjärjestelmää uudistettaessa on
syytä arvioida Tanskan pyrkimysten ja
kokemusten soveltuvuutta koko suomalaisen
yhteiskunnan osallistamiseksi. Voidaan myös
pohtia, toteuttavatko teknologianeutraaliuden
periaate ja bioenergian nykyinen tavoitetaso
optimaalisesti pienehkön maan taloudelliset ja
yhteiskunnalliset intressit, vai olisiko Suomen
mahdollista ottaa enemmän riskejä.
Pohjoismaisen yhteistyön kehittäminen
puolestaan voisi tasata V2G- ja V2H –ratkaisujen
kokeiluriskejä niiden kanssa osittain kilpailevan,
Suomelle tärkeän biopolttoainesektorin intressit
huomioiden. Toimitusvarmuustavoitteissa
Suomen toistaiseksi kovin yksinäisenä esittämä
painotus omavaraisuuteen tuskin tuottaa
resurssi- ja kustannustehokkaita tai pohjoismaista
ja EU-tason yhteistyötä edistäviä ratkaisuja.
Norjan, Ruotsi ja Tanska ovat kukin jo muotoilleet
omia 2030-tavoitteitaan matkalla kohti
hiilivapaata sähköenergiajärjestelmää vuoteen
2050 mennessä osin omaehtoisesti, osin
reaktiona Pariisin 2015 ilmastosopimukseen.
Vaikka Norjan muutospaineet ovat pienimmät,
maa lupaa nettohiilidioksipäästöjen nollaamista
vuoteen 2030 mennessä. Tanska tavoittelee
kokonaan uusiutuvaa sähkön ja lämmön
tuotantoa 2035 mennessä sekä hajautetumpaa,
koko yhteiskuntaa muuttavaa järjestelmää.
Ruotsin kokonaan uusiutuvaa tuotantoa koskeva
tavoite on asetettu vuodelle 2040. Suomi on
perinteisesti ennen kaikkea pyrkinyt
toteuttamaan EU-velvoitteensa päästöissä,
uusiutuvassa energiassa ja
energiatehokkuudessa.
Kuten EU, myös Suomi vasta valmistelee omia
tarkempia 2030-tavoitteitaan. Pohjoismaissa
omat, historiallisesti kehittyneet ratkaisut ja sekä
laajemmat taloudelliset ja yhteiskunnalliset
intressit ja niitä ajavat eturyhmät muokkaavat
tavoitteenasettelua. Suomen ja Ruotsin
energiaintensiivinen teollisuus sekä
1. Ongelma: ovatko pohjoismaiden
tavoittelemat sähköenergiajärjestelmät
yhteisellä polulla?
1a. Tausta
Pohjoismaat ovat sitoutuneet siirtymään
hiilivapaisiin energiajärjestelmiin vuoteen 2050
1
EL-TRAN analyysi 4/2016 (kesäkuu 2016); www.el-tran.fi; @Eltranteam
mennessä (Nordic Energy Research 2013). Vuosi
2050 on kuitenkin varsin kaukana, ja sitä kohti
voidaan edetä useita vaihtoehtoisia polkuja.
Norja on sitoutunut samaan tavoitteeseen, ja
neuvottelee EU:n kanssa maatalouden, liikenteen
ja rakennuskannan sisällyttämisestä sen alle.
Suomi, Ruotsi ja Tanska ovat sitoutuneet EUalueen 27 % uusiutuvan energian tavoitteeseen ja
27 % energiatehokkuusparannukseen vuoteen
2030 mennessä. Pariisin 2015 globaalin
ilmastosopimuksen tavoitteiden täyttäminen
edellyttää kuitenkin kunnianhimoisempaa
politiikkaa. Sitran selvitys esittää EU:lle 50-75%:n
ja Suomelle 60 %:n päästövähennystavoitetta
Pariisin sitoumuksiin vastaamiseksi (Rocha ym.
2016). Vaikka kyseessä on vain selvitys, edessä on
nopeutettu siirtyminen hiilivapaaseen
uusiutuvaan energiaan, vähähiilisempiin
polttoaineisiin, tehokkuusparannuksia,
teknologiapanostuksia järjestelmässä sekä
tuntuvia muutoksia ihmisten arkielämässä.
Huomattavasti konkreettisempi kysymys onkin,
mitä aiotaan saavuttaa välietappina vuoteen
2030 mennessä. Osa vuotta 2030 koskevista
ratkaisuista on toki jo lukittu. Näihin lukeutuvat
esimerkiksi vesivoiman suuri osuus Norjassa ja
Ruotsissa sekä ydinvoiman keskeinen rooli
Suomessa.
Uusia polkuja avaaviin hankkeisiin puolestaan
lukeutuvat muun muassa Suomen ja Ruotsin
uudet ja rakenteilla olevat LNG-kaasuterminaalit,
tuulivoimapuistot kuten 1000 MW Fosen Vind –
hanke Norjassa ja 3000-3500MW Markbygden –
hanke Ruotsissa, Helenin aurinkopaneelien
pienimuotoiset vuokrakokeilut Suvilahden
voimalassa sekä valmistella olevat sähkön
1400MW siirtoyhteydet Norjasta Britanniaan ja
Saksaan. Nämä eri kokoiset hankkeet tuovat
kukin vähähiilisempiä polttoaineita liikenteen ja
teollisuuden käyttöön ja hiilivapaasti tuotettua
sähköä verkkoihin. Samalla esimerkiksi
Marjamäen teollisuusalueelle Lempäälään
suunnitellaan sähköverkosta irrotettavaa, kaasuaurinkovoima- ja varastoratkaisuja hyödyntävää
energiasaarekekokeilua. Uudet ratkaisut ovat siis
paitsi suuria ja pieniä, samalla kun ne edistävät
sekä rajat ylittävää verkostojen kehittämistä että
paikallisuutta ja hajautusta.
Norja, Suomi, Ruotsi ja Tanska yhdessä Baltian
maiden ja Britannian kanssa muodostavat Nord
Pool –sähkömarkkinan, jonka piirissä tuotetaan jo
nyt kolmannes EU-alueen uusiutuvasta
energiasta, pääasiassa vähähiilisesti, ja jolle
osallistuu yrityksiä 20:stä maasta. Nord Poolin
pohjoismaisten ydinjäsenten tekemät ratkaisut
vuotta 2030 ajatellen vaikuttavat myös laajalti
naapurustossa ja EU-alueella. Vaikka
tavoitteenasettelun punainen lanka on päästöjen
vähentäminen, valinkauhassa ovat myös siihen
liittyvä tutkimuksen ja osaamisen kehittäminen,
kilpailu eri sähkön-ja lämmöntuotantotapojen
välillä, energialiiketoiminnan mahdollisuudet ja
sen yhteiskunnalliset ulottuvuudet kuten verotus
ja työllisyys; samoin kuin resurssien käytön
tehokkuus sekä sähkön ja lämmön
toimitusvarmuus. Tässä analyysissa esitämme,
että päästötavoitteiden toteuttaminen
väistämättä edellyttää kannanottoa myös näihin
laajempiin taloudellisiin ja yhteiskunnallisiin
tavoitteisiin. Pohdimme, kuinka Nord Poolin neljä
pohjoismaata aikovat sovittaa nämä tavoitteet
yhteen sähköjärjestelmäänsä uudistaessaan.
Jotkut vuoden 2030 ratkaisuista ovat täysin
avoinna. Osa niistä tulee olemaan kuluttajien
valintoihin nojaavia ja siten vaikeasti
ennakoitavia. Lämpöpumput saavuttivat
kahdessa vuosikymmenessä noin 60 %:n osuuden
suomalaisissa uudispientaloissa (Sulpu 2016).
Vuonna 2015 Suomessa asennettiin
viisinkertainen määrä aurinkovoiman
kapasiteettia edellisvuoteen verrattuna. Vaikka
teollisen mittakaavan tuotanto Suomesta
toistaiseksi puuttuukin (Lovio ja Liuksiala 2016),
aurinkovoima saattaa olla seuraava heikosti
ennakoitu muutosaalto.
1b. Mitä tietoa tarvitaan?
Yhteisellä ja Eurooppaan edelleen yhdentyvällä
sähkömarkkinalla tarvitaan valintojen tueksi
systemaattista vertailevaa tietoa kunkin
pohjoismaan politiikasta vuotta 2030 ajatellen.
Tällä hetkellä sellainen tieto on vähäistä. Suurin
osa tutkimuksesta koskee yksittäisiä maita.
EU-politiikka sitoo Suomen, Ruotsin ja Tanskan
toistaiseksi 40 % vähennystavoitteeseen
hiilidioksidipäästöissä vuoteen 2030 mennessä.
2
EL-TRAN analyysi 4/2016 (kesäkuu 2016); www.el-tran.fi; @Eltranteam
pohjoismaista energiayhteistyötä lisätä, ja jos,
niin millä alueilla?; 4) mitä Suomi voi oppia muilta
pohjoismailta?
Muutama tutkimus vertailee eri Pohjoismaiden
ratkaisuja esimerkiksi biomassan, aurinko- ja
tuulivoiman osalta (Ratinen ja Lund 2015;
Salomón et al. 2011). Ruotsin vuoden 2025
jälkeisiä energiapoliittisia valintoja on pohjustettu
tarkastelemalla Suomen, Norjan, Ruotsin ja
kahdeksan muun kehittyneen maan ratkaisuja
(Tillväxtanalys 2015). Nordic Energy Technology –
raportit (Nordic Energy Research 2013, 2016)
tarkastelevat vuoden 2050 ratkaisuja
energiajärjestelmän tasolla ’bottom up’mallinnusta ja tulevaisuudentutkimuksen
menetelmiä yhdistellen. Vaikka vuoden 2016
raportti sisältää myös kaupunkitason
tapaustutkimuksia, eivät nämä muuten arvokkaat
tutkimukset kerro paljoakaan yksittäisten maiden
välitavoitteista tai niiden näkemistä
konkreettisista ratkaisuista – eli siitä, kuka tekee
mitä, erityisesti sähköenergiajärjestelmän osalta,
ja koska. Pohjoismaiden tasolla on myös tutkittu,
miten sähkönsiirtoyhteydet toimivat, kun kasvava
ja voimakkaasti vaihteleva määrä uusiutuvasti
tuotettua sähköä syötetään verkkoon
(Farahmand et al. 2015; kts. myös Nordic Energy
Research 2016).
2. Metodiset ratkaisut ja aineisto: mitä
pohjoismaiden julkiset asiakirjat kertovat?
Vertailumme lähtökohtana on jako
sähköenergiajärjestelmään, sitä ohjaavaan
politiikkaan ja edelleen niihin tavoitteisiin, joihin
politiikka perustuu. Hiilivapaampaan
järjestelmään siirtyminen koskettaa paitsi
energiajärjestelmän infrastruktuuria, niin myös
taloutta ja yhteiskuntaa laajalti (Fouquet ja
Pearson 2012). Kansalaisten, heidän
kulutusvalintojensa ja edustamiensa eturyhmien
rooli nousee keskeiseksi. Tavoiteltua
hiilivapaampaa siirtymää ei tapahdu, jollei koko
yhteiskunta tue sitä. Siksi painotamme
sähköjärjestelmää – tuotantoa, verkkoa ja
kulutusta – ohjaavaa politiikkaa ja tavoitteita.
Aineistonamme ovat Norjan, Suomen, Ruotsin ja
Tanskan vuotta 2030 koskevat ja sivuavat,
keskeisimmät julkiset politiikka-asiakirjat:
julistukset, sitoumukset, energiastrategiat,
tiekartat ja politiikan pohjana toimivat
skenaariot. Kunkin maan tuottama julkinen
aineisto vaihtelee poliittisen sitovuutensa ja
yksityiskohtaisuutensa osalta ja maakohtaisen
vaali- ja politiikkasyklin mukaan. Tämä vaihtelu
on luonnollista. Sen kanssa kukin Pohjoismaa
joutuu myös elämään suunnitellessaan globaalia,
EU-tason tai pohjoismaista yhteistyötä
sähköenergian saralla. Siten tätä vaihtelua
politiikkatavoitteissa eli vuoden 2030
järjestelmän hahmottamisessa on myös
mielekästä tutkia, vaikka kaikkien maiden
aineistot eivät olekaan täysin yhteismitallisia.
Tarvitsemme lisää tietoa siitä, mihin ratkaisuihin
pohjoismaat aikovat sähköjärjestelmänsä
perustaa 2030-luvulla ja miten nämä ratkaisut
tukevat niiden keskinäistä yhteistyötä. Erityisen
heikosti tunnemme sähköjärjestelmää ohjaavan
politiikan. Vaikka pitkän tähtäimen tavoitteet
järjestelmän yleispiirteiden osalta ovat selviä, on
epäselvää, miten keskipitkän tähtäimen
energiapolitiikka palvelee tavoitteiden
saavuttamista. Tästä näkökulmasta kenties
kiinnostavin aiempi tutkimus koskee eri
eturyhmien roolia (esim. Tillväxtanalys 2015).
Norjassa voimakkaimpia eturyhmiä ovat olleet
ensin vesivoimasektori ja sitten maakaasusektori ,
joka on ajanut hiilen talteenottoteknologioita
(CCS, carbon capture and storage) maalle
parhaiten soveltuvana ilmastotoimena.
Tanskassa tuulivoimasektori on ’saavutettuja
etuja’ puolustava kansallinen ala (Moe 2014).
3. Tulokset
3.1 Kohti hiilivapaampaa järjestelmää: kun
naapurit asettavat riman korkealle, seuraako
Suomi perässä vai tarkkailee?
Norjan sähköenergiajärjestelmä on jo pitkään
perustunut käytännössä kokonaan vesivoiman
tuotantoon (jopa 98 % uusiutuvaa). Silti Norja
tavoittelee vuoteen 2030 mennessä 30 %
pudotusta maan energiaintensiteetissä, joka
vuonna 2014 oli Ruotsia matalampi ja vain
hieman pohjatuloksen tehnyttä Tanskaa
Tässä analyysissa kysymme: 1) mitä Norja, Suomi,
Ruotsi ja Tanska tavoittelevat sähköjärjestelmää
uudistaessaan vuoteen 2030 mennessä?; 2)
ovatko tavoitteet yhteensopivia?; 3) kannattaako
3
EL-TRAN analyysi 4/2016 (kesäkuu 2016); www.el-tran.fi; @Eltranteam
korkeampi. Suomen bruttokansantuotteen
kasaaminen vaatii Norjaan verrattuna yli
puolitoistakertaisen energian tuotannon. Suomen
pitkän aikavälin käyrä on silti laskeva, kuten
kolmen pohjoismaisen verrokkimme (Weber ja
Smith 2016: 107).
Ruotsi pyrkii yli 50 prosentin uusiutuvan energian
osuuteen energian loppukäytössä vuoteen 2020
mennessä, mutta saavutti tavoitteensa jo 2012.
Uusiutuvien polttoaineiden osuustavoite on 10%,
kun toteutuma on jo nyt lähempänä 20
prosenttia. Kaikkiaan biopolttoaineet
muodostavat jo 56 % Ruotsin uusiutuvasti
tuotetun energian kulutuksesta (Statens
energimyndighet 2015: 48-49). Samalla Ruotsi
haluaa saavuttaa 40 % päästövähennystavoitteen
jo 2020 niiden päästöjen osalta, jotka eivät kuulu
Euroopan päästökauppa järjestelmään (European
Emissions Trading, ETS). Ruotsin hallitus ja osa
oppositiopuolueista sopi kesäkuussa 2016 100
%:n tavoitteesta sähkön uusiutuvalle tuotannolle
vuoteen 2040 mennessä.
Norjan parlamentin energia- ja ilmastokomitea
on kesäkuussa 2016 asettanut tavoitteeksi laskea
maan nettohiilidioksidipäästöt nollaan vuoteen
2030 mennessä (Reuters 2016). Norja
suunnittelee nostavansa uusiutuvien
energianlähteiden osuuden energian
kokonaiskulutuksessa 67.5 prosenttiin vuonna
2020. Kun vuonna 2013 osuus oli 65.5 %, ei
tavoite ole kaukana. Useita keinoja mainitaan:
esimerkiksi uusiutuvasti tuotettuun
sähköenergiaan perustuvat liikenneratkaisut
kuten valtion jo nyt verohelpotuksin tukemat
sähköautot sekä uudet lämmitysratkaisut – öljyn
ja kaasun viejä Norja suunnittelee
öljylämmityksen kieltämistä kotitalouksissa ja
muissa rakennuksissa vuoden 2020 jälkeen (Det
kongelike olje- og energidepartement 2016: 10).
Öljyntuottaja ja -viejä Tanska tavoittelee
irtautumista kivihiilestä sekä öljystä
lämmityksessä vuoteen 2030 mennessä. Sähkön
ja lämmön tuotanto perustuisi kokonaan
uusiutuvaan energiaan vuoteen 2035 mennessä
(The Danish Government 2011: 5-19).
Kasvihuonekaasujen päästöt putoaisivat 40 %
vuoteen 2020 mennessä (The Danish
Government 2011: 4). Vuonna 2050 energian
kulutus perustuisi kokonaan uusiutuviin lähteisiin.
Norja eroaa muista Pohjoismaista korostaessaan
hiilen talteenotto- ja varastointiratkaisuja
päästöjen vähentämisessä – vaikka
yhteispohjoismainen tutkimus näkee nämä
välttämättömänä osaratkaisuna vuoden 2050
päästövähennystavoitteiden saavuttamiseksi
(Nordic Energy Research 2013). Silti vuonna 2013
pysäytettiin Mongstadin koelaitoksen laajennus.
Toistaiseksi talteenotto on käytössä vain Sleipnerja Snøhvit –maakaasukentillä, muttei
yhdessäkään suuremmassa voimalaitoksessa.
Suomen nykyiset, vuosina 2013 ja 2014 julkaistut
viralliset päästö- ja uusiutuvan energian
tavoitteet (TEM 2013, 2014) ovat erityisesti
Tanskaa vaatimattomampia. Ne jäävät kauaksi
Norjan jo pitkään korkeasta uusiutuvien
osuudesta. Norjan viimeisintä, vuoden 2030
nollapäästölupausta vastaavaa ei Suomella vielä
ole. Suomen ja Ruotsin tavoitteidenasettelua
päästöissä ja siihen liittyvässä fossiilisten
polttoaineiden korvaamisessa uusiutuvilla on
viime aikoihin jarruttanut raskaan teollisuuden
tuottama polkuriippuvuus edullisesta sähköstä
(vrt. Tillväxtanalys 2015). Suomi korkean
energiaintensiteetin maana liittää
päästötavoitteensa toimitusvarmuuteen eli
fossiilisten, kotimaiseen kulutukseen
tarkoitettujen tuontipolttoaineiden
vähentämiseen ja sen vaikutukseen
vaihtotaseeseen. Öljytuotteiden jalostusta
Suomessa ei kuitenkaan nähdä ongelmana.
Vuonna 2017 hyväksyttäväksi suunniteltuun
energiastrategiaan kohdistuu paljon odotuksia.
Suomi vasta valmistelee omia 2030-tavoitteitaan,
ja toistaiseksi sitoutuu vain EU:n yhteiseen 20 %
päästövähennystavoitteiseen 2020 mennessä.
Lisäksi Suomi pyrkii puolittamaan tuontiöljyn
käytön kotimaisessa kulutuksessa ja eroon hiilen
käytöstä energiantuotannossa 2020-luvun aikana.
Pääministeri Juha Sipilän hallituksen ohjelman
mukaan uusiutuvan energian osuus kulutuksesta
pyritään nostamaan yli 50 prosenttiin 2020luvulla. Vuonna 2013 uusiutuvien
energianlähteiden osuus energian
kokonaiskulutuksessa oli 36.8 %; ja 2015 sähkön
tuotannossa 45 % (Energiateollisuus 2016).
4
EL-TRAN analyysi 4/2016 (kesäkuu 2016); www.el-tran.fi; @Eltranteam
3.2 Millaista tutkimusta, kehitystä ja osaamista
tavoitellaan hiilivapaamman siirtymän tueksi?
kehitystoimintaan tekee tällä hetkellä Norja. Sen
osoittama rahoitus on kaksinkertaista Suomen ja
Tanskaan verrattuna, jotka puolestaan peittoavat
Ruotsin. Norja nimeää prioriteeteikseen
vesivoiman, aurinkoenergian, off-shore tuulivoiman, energiatehokkuuden ja joustavat
energiajärjestelmät, mutta osoittaa valtaosan
rahoituksestaan hiilidioksidin talteenotto- ja
varastointiteknologiaan – ala, jossa Norja on
rahoituksellaan koko Euroopan kärjessä (Energi21
2014: 28; Corsatea et al. 2015: 21). Suomi aikoo
panostaa teolliseen ja insinööritieteelliseen
cleantech-osaamiseen. Suomi mainitsee
erityisesti bioenergian, jonka
kasvumahdollisuudet tosin nähdään rajallisena.
Silti Suomi sijoitti jo vuonna 2011 Ranskan jälkeen
koko EU:ssa toiseksi eniten julkisia varoja
bioenergiaan 44 miljoonan euron panoksella.
Yritysrahoituksessa suomalaisten toimijoiden 16
miljoonan investointi riitti yhdeksännelle sijalle,
saksalaisten yritysten sijoittaessa 319 miljoonaa
(Corsatea et al. 2015: 25; kts. alla 3.4). Lisäksi
Suomi aikoo satsata demonstraatioihin (TEM
2013: 40-42; TEM 2014: 57-59). Ruotsi puhuu
yleisemmällä tasolla tutkimuksesta, kehityksestä,
osaamisen lisäämisestä ja edullisempien
uusiutuvan energian tuotteiden edistämisestä.
Tutkimus korostetaa usein, kuinka
hiilivapaampaan järjestelmään siirtymisen
edellyttämät teknologiset ratkaisut ovat pitkälti
jo olemassa (esim. Fawkes 2013: 83). Niiden
keskinäinen vertailu, hienosäätö ja
soveltuvuuden arviointi vaativat kuitenkin
tutkimuksen, kehityksen ja osaamisen
edistämistä laaja-alaisesti yhteiskunnassa.
Tällä saralla Tanska tavoittelee rohkeimmin
kansalaisten tietoisuuden ja
osallistumismahdollisuuksien lisäämistä
kotitalouksien energia- ja rakentamisratkaisuissa
samoin kuin kuntien ja yritysten mukaan
tempaamista (The Danish Government 2011;
Klima- energi- och bygningsministeriet 2013).
Maan jo aiemmin tekemien, hajautetumpaa
tuotantoa suosivien päätösten avaamalla polulla
tämä on looginen valinta. Se myös yhtyy
oletukseemme, että käsillä oleva siirtymä koskee
koko yhteiskuntaa. Tällöin nimenomaan sähkön ja
lämmön kulutuksen sääntely ja politiikka
korostuu aiemman tuotantokeskeisemmän
politiikan sijaan. Tässä mielessä Tanska on
edelläkävijä Pohjoismaiden joukossa.
Tanskan painotus osaamiseen koko
yhteiskunnassa ja laaja-alaiseen osallistamiseen
herättää kysymyksiä. Ketkä suomalaisten
yritysten suunnittelemia cleantech-ratkaisuja
käyttävät, missä oloissa, ja millä vaatimuksilla?
Mitkä laajemmat tavoitteet ohjaavat uuden
teknologian käyttöönottoa, sitä ehkä hidastaen?
Nämä ovat jatkossa ydinkysymyksiä Suomen
energia-alan viranomaisille ja yrityksille – ovathan
kuluttajien valinnat jo nyt käynnistäneet monia
yllättäviä kehityskulkuja sähkö- ja
lämpöratkaisuissa. Kotitalouksien
lämpöpumppujen yleistymisen monimutkaiset
vaikutukset sähkön kulutukseen ja kaukolämmön
kysynnän vähentymiseen ovat eräs herättelevä
esimerkki. Suomen 2013 asiakirja viittaa
kuluttajien ohjaamiseen neuvonnan ja
tiedotuksen keinoin sekä erityisesti
joukkoliikenteeseen ohjaaviin hallinnollisiin
ratkaisuihin (TEM 2013: 37). Vuoteen 2050
kurkottavassa tiekartassa mainitaan ’aktiiviset
kuluttajat’, jakamistalous ja kuntatason
toimenpiteet (TEM 2014: 60-65), mutta
Lisäksi Tanska pyrkii tukemaan kotimaisia
demonstraatiohankkeita esimerkiksi tuulivoiman,
liikenteen, energiavarastojen, älyverkkojen ja 100
% uusiutuvaan energiaan perustuvien
paikallisratkaisujen alueilla (esim. Samsøn
pilottihanke). Tanska tavoittelee EU-rahoituksen
kaksinkertaistamista tällä alueella noin miljardin
Tanskan kruunun vuosittaisen rahoituksen ohella
(The Danish Government 2011). Eniten julkisia
varoja maa allokoi kuitenkin vielä vuonna 2011
bioenergiaan, polttokennoihin ja verkkoihin.
Tuulivoimassa erityisesti tanskalaisten yritysten
kehityspanos nosti maan kokonaisrahoituksen
Euroopan kärkeen 534 miljoonan sijoituksella
(Corsatea et al. 2015: 21, 88).
Kolmen muun Pohjoismaan aikeet sijoittuvat
selkeämmin uusiutuvan energian
tuotantoteknologioiden saralle. Taloudellisesti
merkittävimmät julkisrahoitteiset sijoitukset
vähähiilisempään energiajärjestelmään
siirtymiseen liittyvään tutkimus- ja
5
EL-TRAN analyysi 4/2016 (kesäkuu 2016); www.el-tran.fi; @Eltranteam
kehittämistavoite konkretisoituu teknisiin ja
hallinnollisiin ratkaisuihin. Milloin ja miten koko
yhteiskunta osallistetaan, on epäselvää.
odottavat maakaasun osuuden tuotannossa ja
kulutuksessa pysyvän ennallaan tai laskevan
(Taulukko 1), Norjalle on tärkeää, ettei EU:n
energiaunionihanke johda yhteiseurooppalaiseen
maakaasun toimitussopimus- tai ostoorganisaatioon (Government of Norway 2015),
kuten Puolan silloinen pääministeri Donald Tusk
politiikka-aloitteessaan kaavaili vuonna 2014.
Vähäiset tavoitteet kaasuratkaisujen osalta eivät
vaikuta vastaavan niiden laajaa potentiaalia
hiilivapaammissa sähköjärjestelmissä.
3.3 Miten luodaan markkina, jossa myös erilaiset
uusiutuviin resursseihin perustuvat sähkö- ja
lämpöratkaisut kykenevät kilpailemaan?
EU-lainsäädäntö ohjaa kilpailun edistämiseen
sähkömarkkinoilla. Tämä tarkoittaa keskenään
kilpailevia sähkön tuotantotapoja ja tuottajia.
Samanaikaisesti uuden uusiutuvan tuotannon
pitäisi kyetä murtautumaan markkinoille
olemassa olevan hiilivapaan tuotannon eli
ydinvoiman ja vesivoiman rinnalle, koska näiden
lisäysmahdollisuudet ovat rajallisia. Ydinvoimaa
jarruttaa yhteiskunnallinen tavoitteidenasettelu,
kasvavat turvamääräykset ja niiden myötä hinta.
Jatkossa se kilpailee
nollatuotantokustannusenergian kanssa.
Vesivoiman tekninen lisäyspotentiaali on
rajallinen. Uusiutuvan tuotannon vaihtoehtojen
lisääminen kasvattaa myös kuluttajien
mahdollisuuksia vaikuttaa käyttämänsä sähkön ja
lämmön tuotantotapaan. Tämän edistämiseksi eri
EU-ja Pohjoismaat soveltavat erilaisia uusiutuvan
tuotannon tukiratkaisuja.
Taulukko 1: Maakaasu Ruotsissa, Suomessa ja
Tanskassa 2013 ja 2030
(Energian
2013
kokonaistuotanto,
TPES)(toe)
Ruotsi 0,955
Suomi 2,856
Tanska 3,315
2030
0,9876
2,3887
2,799
Vaikka offshore-tuulienergia onkin yksi Norjan
tutkimus- ja kehitysstrategian painopisteistä,
maan hallitus ei pidä sen laajamittaista
rakentamista realistisena lyhyellä tai keskipitkällä
aikavälillä. Vesivoima ja maalle rakennettava
tuulivoima nähdään kustannustehokkaampina
vaihtoehtoina (Det Kongelike... 2016: 194). Norja
suunnittelee muutoksia vesivoiman rakentamista
koskevaan lainsäädäntöön. Se mahdollistaisi
uusien voimaloiden rakentamisen
tapauskohtaisesti projektin täyttäessä
ympäristövaikutus- ja taloudellisen
kannattavuuden vaatimukset (emt. 188-189).
Norja on muuttanut myös energiayhtiöiden
toimintaa koskevaa lainsäädäntöään: maa luopui
viimeisenä pohjoismaana verkkomonopolista, ja
vuoden 2021 alusta lukien myös alle 100,000
asiakasta palvelevien yhtiöiden tulee eriyttää
juridisesti verkkotoiminnot tuotannosta ja
jakelusta (emt., 74). Norjassa sähköautot ovat
verotuettuja ja saavat käyttää bussikaistoja.
Meriliikenteessä edistetään LNG- ja sähköisen
latauksen ratkaisuja.
Norja irtautuu hiljalleen Ruotsin vuodesta 2003
ylläpitämästä uusiutuvan energian
sertifikaattijärjestelmästä, johon se liittyi vuonna
2012. Vuoden 2021 alusta uusia ratkaisuja tämän
järjestelmän piirissä ei enää tueta. Investoinnit
ovat menneet Ruotsiin muun muassa tuulivoiman
verohelpotusten johdosta. Norjan vesivoima ei
ole tuottanut haluttua hintatasoa (Det
Kongelike… 2016: 198; TEM 2016:104). Ruotsi
julkaisee oman selvityksensä tulokset syksyllä
2016 ja suunnittelee lakimuutoksia vuoteen 2018
mennessä.
Norja on myös suuri maakaasun tuottaja.
Maakaasu voi tukea hiilivapaampaan
järjestelmään siirtymistä kivihiilen, öljyn ja
kehitysmaissa käytettävien biopolttoaineiden
korvaajana, vaihtoehtoisena maa- ja
vesiliikennepolttoaineena, samalla kun
kaasuturbiinivoimalat tuottavat tehokasta
säätövoimaa (Smil 2015). Power-to-gas –
teknologioita voidaan puolestaan hyödyntää
energian varastoinnissa. Kun muut pohjoismaat
Suomessa tavoitteenasettelu vuosien 2013 ja
2014 asiakirjoissa on sitkeästi pääasiassa
tuotannon saralla, vaikka niissä on mainintoja
6
EL-TRAN analyysi 4/2016 (kesäkuu 2016); www.el-tran.fi; @Eltranteam
myös kysynnän joustoista ja kuntatason
toiminnan aktivoinnista. Suomi suunnittelee
tukijärjestelmäremonttia. Tämänhetkisessä
pohjaehdotuksessa pidetään parhaana
tulevaisuuden ratkaisuna tarjouskilpailuun
perustuvaa, pääosin teknologianeutraalia
tuotantotukijärjestelmää (TEM 2016).
Toistaiseksihan Suomi on tuulivoiman lisäksi
tukenut syöttötariffeilla (tuotantotuilla) yhtälailla
sähköä tuottavia biokaasuvoimaloita ja
puupolttoainevoimaloita (metsähake).
Energiatukia on myönnetty investointeihin siltä
osin kuin kohteet eivät ole syöttötariffin piirissä.
Lisäksi biopolttoaineille on osoitettu
jakeluvelvoite. Uusiutuvien polttoaineiden
osuuden liikenteessä Sipilän hallitus haluaa
nostaa 40 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä.
Suomessa kohdennettu energiatuki
vähäpäästöisille autoille ja latauspisteille on
käytetty täysimääräisesti.
tuesta. Hajautetun mallin mukaisesti kansalaisille
tarjotaan rakennuskohtaisia laskelmia
öljypoltinten korvaamiseksi lämpöpumpuilla
kustannustehokkaasti. Energiaintensiivisille
yrityksille tarjotaan tukea uusiutuvaan energiaan
siirtymiseksi ja veroalennuksia kompensoimaan
korkeampia tariffimaksuja (The Danish
Government 2011). Liikenteessä sähköautojen
yleistymistä tuetaan tarjoamalla veroetuja;
sähköautoille luodaan pilottijärjestelmä ja
rautatiet sähköistetään (Klima-, energi -og
bygningsministeriet 2015: 11).
Suomessa uusiutuvien energianlähteiden
tukijärjestelmäremonttiin vaikuttavat ristiriitaiset
kokemukset tuulivoiman syöttötariffista. Yhtäältä
tuet ovat luoneet uusia polkuja tuomalla uutta
hiilivapaata tuotantoa markkinoille. Toisaalta uusi
tuotanto on syönyt sähkön hintoja siten, että
olemassa olevan tuotannon intressit ovat
uhattuina yritysten ajaessa alas sähkön ja
lämmön yhteistuotantoa. Samalla Mankalaperiaatteella tuotetaan energiaa eri muodoissa
siten, että kustannuksista vastaavat tuottajat
maksavat veron voitosta vasta myydessään
omakustannushintaan tuotetun sähkön
markkinoille. Kaikkein suurin osuus Mankalaperiaatteen mukaisessa tuotannossa on
ydinvoimassa (66 % ns. Mankala-tuotantoa) ja
sen jälkeen tuulivoimassa (57 %) (kts. Pohjolan
Voima 2016). Uusia tuotantotapoja puolustavaa
vahvaa intressiryhmää ei Suomessa ole kuten
Tanskassa (Moe 2014). Vaikka tämä edesauttaa
tuotantotapojen välistä kilpailua, se ei ole
otollista uusiutuvan energian kotimarkkinan
luomiseksi viennin pohjaksi.
Ruotsin Vattenfall on kertonut suunnittelevansa
ydinvoimaloidensa alasajoa jo kolmen-viiden
vuoden kuluessa hallituksen nostettua
ydinenergiaveroa (esim. Dagens Nyheter
7.1.2016). Verotus sekä tiukentuneet
turvamääräykset, jotka vaativat ydinvoimaloilta
suuria investointeja, voivat vaikuttaa
ydinvoimatuotantoon vuoden 2020 jälkeen
(Naturvårdsverket 2014: 48-49). Vastauksena
näihin huoliin ja osana kesäkuun 2016
parlamentaarista energiasopimusta Ruotsi kertoi
poistavansa ydinsähkön tehoveron asteittain.
Sopimuksen mukaan olemassa olevat
ydinvoimalat voidaan aikanaan korvata uusilla,
mutta vain yksityisellä rahoituksella. Tämä on
ristiriidassa vuodelle 2040 asetetun 100 %
uusiutuvan sähköntuotannon tavoitteen kanssa.
Kuten Norja, Ruotsi pyrkii verohelpotuksin
edistämään vähäpäästöisen autokannan syntyä
(Statens offentliga utredningar 2016:33; Underlag
till kontrollstation 2015).
3.4 Millaista taloutta, verokertymää ja
työllisyyttä hyödyttävää liiketoimintaa
energiasiirtymällä edistetään?
Siirtymä hiilivapaampaan
sähköenergiajärjestelmään ei ole realistista ilman
tätä tavoitetta tukevaa liiketoimintaa. Vaikka
Suomen keskitetyksi rakennettu järjestelmä onkin
muuntumassa hajautetummaksi, tarvitaan yhä
sähköenergiaa tuottavia, siirtäviä ja jakelevia
yrityksiä. Vuonna 2030 nykyisten suurten voimaja teollisuuslaitosten rinnalla kotitaloudet,
pienyhteisöt, maatilat ja pienteollisuus tuottavat
kasvavissa määrin sähköä, lämpöä ja uusiutuvia
Tanska haluaa korvata kivihiilen biomassalla ja
sitoutuu biokaasun tukemiseen 2020-luvulle
yhdistetyn sähkön ja lämmön tuotannossa,
maakaasuverkkoon syötettäessä, teollisissa
prosesseissa ja start up -hankkeissa. Tanska
varautuu offshore-tuulivoiman edelleen
kehittämiseen 2020-luvulle 1200MW edestä,
mutta on luopunut maalle sijoitetun tuulivoiman
7
EL-TRAN analyysi 4/2016 (kesäkuu 2016); www.el-tran.fi; @Eltranteam
polttoaineita. Silti tarvitaan julkisesti omistettuja
ja yksityisiä yrityksiä perusvoimantuotantoon
sekä välikäsiksi tasaamaan vaihtelua uusiutuvassa
tuotannossa, siirtämään ylimäärää muille
kuluttajille ja tarvittaessa varastoimaan sitä, sekä
tarjoamaan tämän kaksisuuntaisen virtauksen
edellyttämiä palveluita. Valtiot ja kunnat
verottavat syntyvää liiketoimintaa, joka
puolestaan synnyttää työpaikkoja.
Sähköntuotannon arvo on pudonnut n. 4.5
miljardista eurosta alle kahteen vuosina 20102015 (Energiateollisuus 2016). Näissä oloissa on
syytä pohtia, voidaanko kotimaista- ja
vientiliiketoimintaa kehittää olettamalla
kuluttajien päähuomion olevan sähkölaskussa.
Tästä näkökulmasta voidaan huomioida, kuinka
Suomessa energialiiketoiminta nähdään usein
teknologisten ratkaisujen kehittämistyönä.
Julkisvalta tukee osaltaan ja rohkaisee erityisesti
demonstraatiohankkeisiin. Suomessa on
huomattu suuren osan tätä osaamista sijoittuvan
bioenergiaan, jonka globaalit kasvunäkymät ja
kyky luoda työpaikkoja Suomeen nähdään
rajallisena tuuli- ja aurinkovoiman nopeammin
kasvavilla sektoreilla (TEM 2013: 39-42). Vaille
mainintaa jää vaikkapa biodieselille eri
skenaarioissa tavoiteltu 20-30 % vuosituotannon
kasvu erityisesti Aasiassa vuoteen 2030
mennessä, joka vastaa tuuli- aurinkovoiman
kasvuodotuksia tällä markkinalla. Vuosina 20012010 biodieselin vuosituotannon kasvu Aasiassa
oli kolminkertaista muuhun maailman nähden
(Kimura, Bhoumin ja Jacobs 2013: 15-16).
Kukin neljästä Pohjoismaasta haluaa olla
Suomessa yleisesti ’cleantech’ -nimellä kutsutun
liiketoiminnan kärjessä myös vientiä ajatellen.
Statnettin uudet siirtoyhteydet Britanniaan ja
Saksaan nostavat Norjan uusiutuvan sähkön
vientipotentiaalia 50 % 2020-luvulle tultaessa.
Norjan Statkraft toimii myös pientuottajien
aggregaattorina Saksassa. Norja näkee tässä
tulevaisuuden liiketoimintamahdollisuuksia muun
muassa energiavarastojen ja palvelujen tarjonnan
alueilla. Vaikka julkisrahoitteinen Enova kehittää
esimerkiksi uusiutuvan energian ja sähköistetyn
liikenteen teknologisia ratkaisuja Norjaan
(jälkimmäisiä tuetaan myös verotuksella), on
maakaasu- ja öljysektori edelleen Norjan
keskeisin intressiryhmä. Sen elinvoimaisuuden
varmistamiseksi hiilivapaammassa
tulevaisuudessa niin ikään julkisrahoitteinen
Gassnova kokeilee hiilen talteenoton ja
varastoinnin kaupallistamista. Lisäksi Norja
kokeilee öljy- ja kaasuntuotannon sähköistämistä
ja painottaa päästökauppaa markkinaehtoisena
mekanismina (Det Kongelike… 2016).
Vähälle pohdinnalle jää myös, millaisia
kokonaisratkaisuja ja laitteita kuluttajille, pien- ja
paikallisyhteisöille voisi tarjota muualla
maailmassa. Voisivatko haja-asutusalueiden
Suomi, Ruotsi ja Norja kokeilla ja demonstroida
paikallisia uusiutuvan tuotannon sekä
energiasaarekeratkaisuja Tanskan tavoin ja
jalostaa niistä konsepteja ja vientituotteita
maihin, joihin keskitettyä järjestelmää ei kannata
rakentaa? Millaista liiketoimintamallia
vähemmän teknologiakeskeinen,
kokonaisvaltaisempi, teknologian käyttäjät
huomioivampi lähestymistapa edellyttäisi?
Millaiset ’ketterät’ yritykset tästä voisivat hyötyä?
Tanska odottaa globaalin tuulivoimamarkkinan
kasvavan 1600 miljardia Tanskan kruunua 2020
mennessä. Samalla Tanska haluaa luoda
kotimarkkinan ’vihreän energian’ työpaikkojen
luomiseksi ja vastaavien energiaratkaisujen
viennin edistämiseksi esimerkiksi
energiatehokkuuden ja biokaasun alueilla.
Vientimarkkinoille tähyämiseen liittyy myös
vähähiilisemmän energiasiirtymän rummutus EUja globaalitasoilla. Vientiteknologian ohella
Tanska korostaa myös kotitalouksien ja yritysten
kilpailukykyä energiamurroksessa.
3.5 Miten resurssien käytön tehokkuus
hahmotetaan?
Hivenen epämääräisen energiatehokkuuden
käsitteen sijaan puhumme
sähköenergiajärjestelmän resurssitehokkuudesta.
Se viittaa sähköenergian ja lämmön(kylmän)
tuotannon, siirron sekä kulutuksen
muodostamaan kokonaisuuteen.
Hiilivapaampaan järjestelmään siirryttäessä
Vaikka tätä ei julkisissa asiakirjoissa ääneen
lausutakaan, Suomessa nähdään viime vuosien
pääsääntöisesti edulliset sähkön hinnat uuden
liiketoiminnan kehittämisen esteenä.
8
EL-TRAN analyysi 4/2016 (kesäkuu 2016); www.el-tran.fi; @Eltranteam
resurssien käyttö on optimoitava tämän
kokonaisuuden tasolla (kts. Aalto ym. 2016).
2011. Myös EU (European Commission 2011b)
odotti tuolloin kaikissa skenaarioissaan 2030luvulle nousevia sähkön hintoja.
Hyödyntämätön globaali
energiatehokkuuspotentiaali on IEA:n vuoden
2012 ’New Policies’ –skenaariossa vuoteen 2035
mennessä noin 80 % sähkön tuotannossa, ja
kulutuspuolella 80 % rakennuksissa sekä 60 %
teollisuudessa ja liikenteessä (IEA 2014: 19). EUalueella rakennukset ja liikenne ovat
lupaavimmat sektorit (European Commission
2011a: 3). Erityishuomiota ansaitsee Suomessa
tähän asti tuotantokeskeisen lähestymistavan
sijaan kulutus eri sektoreilla.
Suomi ei Tanskan tapaan hae sähkön käytön
säästöjä. Suomessa ajatellaan, että kulutus voi
olla korkeaa myös lisääntyvän tehokkuuden
myötä, riippuen yhteiskunnan
tuotantorakenteesta (kts. TEM 2014: 51). Tätä voi
toki tukea myös ns. ’rebound’ –vaikutus, kun
parantuva tehokkuus rohkaisee kuluttamaan
enemmän – eri arvioiden mukaan tämä vaikutus
voisi olla jopa neljänneksen luokkaa autoilussa,
lämmityksessä ja jäähdytyksessä (Fawkes 2013:
72). Suomi asettaa energiatehokkuustavoitteeksi
energian loppukulutuksen kasvun taittamisen (ei
siis energiankäytön vähentämisen) siten, että
kulutus vuonna 2020 olisi enintään 310 TWh
(TEM 2013: 15). Tehokkuustavoitteen
lähtökohtana on EU-velvoitteiden täyttäminen.
Suomessa tehokkuus viittaa yleisesti ottaen
kustannustehokkaaseen päästöjen
vähentämiseen ja erityisesti yhdistettyyn sähkön
ja lämmön (kylmän) tuotantoon. Yhteistuotantoa
halutaan edistää, mikäli se havaitaan
kustannus/hyöty –suhteeltaan parhaaksi
vaihtoehdoksi. Lisäksi yhteistuotanto
mahdollistaa puuperäisten resurssien
’kustannustehokkaan’ käytön (TEM 2013: 35).
Norjassa julkisrahoitteinen Enova edistää
energiatehokkaita ratkaisuja maan 30 %:n
energiaintensiteetin vähennystavoitteen
mukaisesti. Tämä sisältää muun muassa
energiatehokkuusparannuksia rakennuksissa,
jotka käsittävät 40 % Norjan kotimaisesta
energiankulutuksesta. Uusien rakennusteknisten
määräysten (TEK15) mukaiset
passiivienergiatason rakennukset tulevat
olemaan 15-20 % aiemmin vaadittua
energiatehokkaampia (Det Kongelike…: 202-208)
Tanskassa pyritään korvaamaan vanha
infrastruktuuri ’kustannustehokkaasti’. Kun 2020luvulla ajetaan alas vanhoja voimaloita,
energiansäästöjen odotetaan mahdollistavan
toimitusvarmuusongelmien välttämisen. Samalla
lisääntyvän tuulivoiman sovittaminen verkkoon
edellyttää älykkäiden verkkojen kehittämistä.
Tehokkuus liitetään kilpailukykyyn, sillä se säästää
valtion tulonsiirtoja ja tuo säästöjä.
Energiansäästöllä halutaan myös varautua
mahdollisiin energian hinnannousuihin
tulevaisuudessa (The Danish Government 2011:
2; Energy Strategy 2050). Tehokkuus koskee myös
rakennusten ja niiden käyttäjien kilpailukykyä.
Rakennuskannan ajanmukaistamiseen
varaudutaan tukijärjestelmällä. Tanska luo
kannustimia myös yritysten energiansäästöön.
Energiasäästöt voisivat kaikkiaan tuottaa 6.9
miljardia Tanskan kruunua 2020 mennessä (The
Danish Government 2011). Lisäksi Tanska ajaa
EU-tason säätelyä laitteiden ja tuotteiden
energiatehokkuuden edistämiseksi. Tanskan
muista Pohjoismaista poikkeavat energian
säästöä painottavat raportit tosin ovat vuodelta
Kysyntäjouston potentiaali energian tuotantoon
käytettävien resurssien vähentämisessä on
korkea, samalla kun se on toistaiseksi ohuesti
energiapolitiikan suunnittelussa sivuttu
mahdollisuus. Suomessa se liitetään teknisiin
tavoitteisiin kuten tehopiikkien hallintaan,
tuntihinnoittelun käyttöön, mutta myös
toimitusvarmuuskysymyksiin, pikemmin kuin
koko järjestelmän resurssitehokkuuteen sinänsä
(TEM 2013, 2014). Kysyntäjouston
tavoitteenasettelu on vielä kesken. Muita
kuluttajia suoraan koskevia tavoitteita Suomessa
on vaatimus uusien rakennusten lähes
nollaenergiatasosta vuoden 2020 loppuun
mennessä. Tämän taustalla on siirtymä
rakentamisen energiamääräyksissä
primäärienergiaperusteiseen tarkasteluun
tehokkuuskannusteiden luomiseksi sekä energian
tuotantomuodon valinnoissa että kulutuksessa.
9
EL-TRAN analyysi 4/2016 (kesäkuu 2016); www.el-tran.fi; @Eltranteam
Ruotsissa energiatehokkuus nähdään laajana
käsitteenä: puhutaan spontaanin
energiatehokkuuden synnyn tukemisesta
yhteiskunnassa. Energiatehokkuuteen pyritään
eri ohjauskeinojen avulla, kuten sähkö-, energiaja polttoaineverojen avulla (Regeringskansliet
2008: 50). Lisäksi Ruotsi pohtii informaatioohjauksen lisäämistä energiatehokkuuden
parantamiseksi (Naturvårdsverket 2014: 6).
Kuluttajien normiohjaus mainitaan lyhyesti
Suomenkin tavoitteistossa, jossa äänensävy
melko etäiseksi tavallisesta kansalaisesta.
Enemmän puhutaan kuntatason ja julkishallinnon
toimenpiteistä.
joustot mainitaan (Regeringskansliet 2008:25;
Statens energimyndighet 2015.)
Suomi on Pohjoismaista eniten huolissaan
toimitusvarmuudesta. Suomi tavoittelee
omavaraisuutta sähköntuotannossa 2020-luvulla
ydinvoiman ja pientuotannon avittamana (TEM
2013: 13). Ruotsi ei näe tärkeänä
omavaraisuusastetta normaaleissa oloissa
(Statens energimyndighet 2015). Suomen tavoite
koskee sähkön tuotantoa vuositasolla. Sen sijaan
kapasiteetti- ja teho-omavaraisuus nähdään
merkittäviä kustannuksia aiheuttavana (TEM
2014: 25). Muut kolme pohjoismaata puhuvat siis
toimitusvarmuudesta, mutta eivät
omavaraisuudesta kuten Suomi. Norjalla toki on
ylijäämää tuottavana ja varastoimaan
kykenevänä maana toimitusvarmuus omiin
tarpeisiinsa nähden korkealla tasolla.
3.6 Entä toimitusvarmuus?
Norjalla ei uusiutuvaa ylijäämätuotantoaan
vievänä maana ole naapuriensa kaltaisia huolia
sähkön tai lämmön toimitusvarmuudesta.
Pikemminkin naapurit laskevat osin Norjan
varaan. Vaativiin luonnonolosuhteisiinsa viitaten
Norja silti painottaa kuluttajien sähkönsaannin
turvaamista säästä riippumatta. Maan sähkön
tarve kasvaa sähköistettyä liikennettä suosivan
tukipolitiikan myötä. Hallitus laskee maan
henkilöautoliikenteen sähköistämisen olevan
mahdollista jo nykyisen sähköntuotannon
puitteissa. Kaikkiaan toimitusvarmuutta ja niiden
edellyttämiä kulutusjoustoja halutaan ohjata
markkinoiden antamilla hintasignaaleilla (Det
Kongelike... 2016: 8, 209-210).
Mikäli kaikki pohjoismaat pyrkisivät
omavaraisuuteen vuositasolla, suuntaisi se
todennäköisesti enemmän huomiota
pohjoiseurooppalaisen ja yhteiseurooppalaisen
sähkömarkkinan kehittämiseen pohjoismaisen
yhteistyön laajennuksena. Osin näin onkin
tapahtumassa, kun useat EU-maat pyrkivät
pitkällä aikavälillä korvaamaan
tuontipolttoaineita kotimaisella uusiutuvalla
tuotannolla. Samalla silti yhdentyvät
sähkömarkkinat ovat pitkään olleet EU-politiikan
keskiössä. Vuositasonkin omavaraisuuden oloissa
tarvittaisiin lisääntyvän uusiutuvan tuotannon
myötä sähkönsiirtoa maiden välillä tuotannon ja
kysynnän vaihtelun tasaamiseksi.
Omavaraisuustavoite voi kuitenkin laskea
pohjoismaisen ja laajemman sähköjärjestelmän
resurssitehokkuutta. Yleensä integraation
vastakohtana omavaraisuustavoite johtaa
miniatyyrimäisiin, tehottomiin ratkaisuihin.
Kysymys onkin lisätutkimuksen arvoinen.
Tanska tiedostaa lisääntyvän
tuulivoimatuotannon tuomat
toimitusvarmuusriskit, mutta näkee
toimitusvarmuuden viime kädessä globaalina
tulevaisuuden haasteena (esim. Energy Strategy
2050: 51). Tanska painottaa siirtoyhteyksien
kehittämistä ulkomaille sekä tuotannon ja
kulutuksen joustavuuden edistämistä myös
toimitusvarmuuden näkökulmasta (Klima-,
energi- og bygningsministeriet 2015: 5).
4. Päätelmät
4.1. Havainnot: valtaosin kansallisia polkuja pitkin
2030-luvulle
Ruotsi on pitkään pohtinut ydinvoiman
mahdollisen alasajon vaikutuksia (esim.
Naturvårdsverket 2014, 48-49), samalla kun
vaihtelevaa uusiutuvaa tuotantoa lisätään.
Pullonkaulojen poistaminen maan sisäisestä
sähkönsiirrosta, siirtoyhteyksien kehittäminen ja
Tanska, Norja ja Ruotsi ovat kukin asettaneet
kansallisia tavoitteita, jotka puskevat
pohjoismaista tavoitetta hiilivapaasta
energiajärjestelmästä 2050 mennessä
määrätietoisesti eteenpäin. Tanska asetti jo 2011
10
EL-TRAN analyysi 4/2016 (kesäkuu 2016); www.el-tran.fi; @Eltranteam
kunnianhimoisen päästövähennystavoitteen ja
uusiutuvan energian 100 % tavoitteen sähkön ja
lämmön tuotannossa 2030-luvulle. Norja on
Pariisin ilmastokokouksen jälkimainingeissa
asettanut nollatavoitteen nettopäästöille
vuodelle 2030; sähköntuotanto on maassa ollut
jo pitkään lähes kokonaan uusiutuviin lähteisiin
perustuvaa. Viimeisimpänä Ruotsi pyrkii täysin
uusiutuvasti tuotettuun sähköön ja lämpöön jo
2040. Suomi pohtii vielä omia toimiaan ja on
pitkään pyrkinyt ensisijaisesti toteuttamaan EUtason tavoitteita, jotka nekin ovat nyt suurten
tarkistuspaineiden alaisina.
suunnattuja muille hallinnon aloille ja
viranomaisille kuin yhteiskunnalle laajalti.
Norjan ja erityisesti Tanskan tavoittelema uusi
energialiiketoiminta on vientihakuisempaa ja
omia kansallisia vahvuusalueita tukevampaa kuin
teknologianeutraaliuteen kallellaan olevissa
Ruotsissa ja osin myös Suomessa. Tanska
panostaa kotimarkkinan luomiseen ja jälleen
kerran pientuottajien sekä kansalaisten
kilpailukykyyn ja osallistamiseen. Suomessa
katsotaan liiketoimintaa sähkön viime vuosien
alhaisten hintojen kautta ja oletetaan sen olevan
keskeinen kansalaisia ja kuluttajia passivoiva
tekijä. Kuluttajien ymmärtäminen rationaalisina,
lähinnä hintoihin reagoivana toimijana voi
piilottaa meneillään olevan energiamurroksen
tuomia liiketoimintamahdollisuuksia, joista
monet ovat globaalisti kotitalouksille ja yrityksille
tarjottavissa konsepteissa ja ratkaisuissa.
Tutkimus- kehitys- ja osaamistavoitteissa kukin
haluaa sijoittaa kasvavaan cleantech-kakkuun.
Silmiinpistävää on kansallisten intressien ja jo
sementoituneiden polkujen mukainen
erikoistuminen tietylle segmentille Tanskassa
(voimakkaasti yritysrahoitteinen tuulivoima, kun
toistaiseksi julkinen rahoitus on kohdistunut
myös bioenergiaan ja verkkoihin) ja Norjassa
(CCS). Ruotsi on teknologianeutraali. Suomessa
painotus on bioenergiasektorilla, vaikka tämä
markkina nähdään rajallisena. Samalla moni muu
keskittyy pääasiassa oman kansallisen edun
mukaiseen teknologian kehittämiseen. Tanska
hajautetumpaa järjestelmää rakentavana puhuu
enemmän myös teknologioiden käyttäjien ja
pientuottajien osallistamisesta ja informoinnista.
Energiatehokkuustavoitteissa Tanska näkee
kuluttajat aktiivisina toimijoina ja hakee säästöjä.
Suomessa tehokkuus liitetään laskennallisen
primaarienergian kulutuksen vähentämiseen tai
ainakin kasvun hidastamiseen. Kaikki neljä
pohjoismaata jakavat tavoitteen lisätä
rakennusten energiatehokkuutta.
Norja, Tanska ja Ruotsi kukin näkevät uusien,
toisistaan eroavien ratkaisujensa haastavan
toimitusvarmuuden, tosin hivenen eri syistä.
Suomen tavoitteena on enemmänkin lisätä
omavaraisuutta eli käytännössä vähentää
riippuvuutta Venäjästä.
Hiilivapaamman tuotannon ja kulutuspuolen
ratkaisujen edesauttamiseksi markkinoille kukin
maa harjoittaa muuttuvaa tuki- ja
verotuspolitiikkaa. Keskipitkän tähtäimen
suunnitelmat tarkentuvat jatkuvasti kussakin
maassa välillä varsin nopeassa tahdissa, samalla
kun yhteiset tarkemmat tavoitteet priorisoiduista
ratkaisuista puuttuvat EU-tasolla. Norja on
hiljalleen irtautumassa Ruotsin lanseeraamasta
uusiutuvan tuotannon sertifikaattijärjestelmästä.
Tanska pyrkii jälleen eturintamaan
kuluttajaneuvonnan saralla, kun taas Norja
priorisoi sähköistä tie- ja vesiliikennettä. Tässä
vertailussa Ruotsi on pyrkinyt
teknologianeutraaliuteen. Suomi tuntee vetoa
samaa politiikkaan kohtaan, eikä ole Norjan
sähköisen liikenteen politiikan tavoin vielä
jalkauttamassa omaa bioliikenneratkaisua
kuluttajille. Verrattuna Tanskaan Suomen
ratkaisuja koskevat asiakirjat puhuvat enemmän
Kaiken kaikkiaan neljän pohjoismaan 2030tavoitteet ovat globaalien ja pohjoismaisten
velvoitteiden kehystämiä, mutta myös korostetun
kansallisia ja kansallisten eturyhmien intressien ja
vahvuusalueiden ohjaamia. Norjan
sähköenergiajärjestelmän ratkaisut ovat silti
selvimmät ja muutoshaasteet vähäisemmät kuin
muilla. Tämän tietty turvallisuus ja sähkönviennin
jatkuva potentiaali tuottaa hyötyjä norjalaiselle
yhteiskunnalle. Se ei silti välttämättä ole pitkällä
aikavälillä yhtä korkeatuottoinen kuin Tanskan
tietoisen muutoksen riskialttiimpi ja myös kallis
tavoitteenasettelu. Ruotsin ja Suomen valinnat
ovat enemmän vasta hahmottumassa ja ne
kohtaavat suurimmat muutospaineet.
11
EL-TRAN analyysi 4/2016 (kesäkuu 2016); www.el-tran.fi; @Eltranteam

Paikallisiin uusiutuviin energialähteisiin ja
niitä hyödyntävien energiasaarekkeiden
potentiaali haja-asutusalueilla ja verkon
rakentamisen ja yläpidon kannalta
kyseenalaisilla alueilla tulee kartoittaa
paitsi pohjoismaisena ja kotimaisena
ratkaisuna, niin myös vientikonseptina ja
-tuotteena

Kun sähköenergiajärjestelmissä korostuu
kokonaisuus ja sen hallinta, ja
kulutuspuoli tulee keskeisemmäksi,
tarvitaan lisää koko yhteiskuntaa
koskevaa politiikan, ohjailun, sääntelyn ja
kuluttajien valinnat huomioivaa
monitieteistä energiatutkimusta, myös
pohjoismaiden tasolla

Pohjoismaisen yhteistyön edistämiseksi
tarvitaan vertailukelpoista
energiatilastotietoa, erityisesti Norjasta.
Tämä edesauttaisi tulevaisuuden
ratkaisujen läpinäkyväksi tekemistä myös
kansalaisille
4.2 Suositukset: kannattaako pohjoismaista
yhteistyötä lisätä, ja millä alueilla?




On syytä jatkaa pohjoismaisen ja
pohjoiseurooppalaisen verkon ja
siirtoyhteyksien määrätietoista
kehittämistä. Kukin pohjoismaa tekee
yhteiseen Nord Pool-markkinaan ja
toimitusvarmuuteen vaikuttavia
ratkaisuja lisätessään vientipotentiaalia
(Norja) tai vaihtelevaa uusiutuvaa
tuotantoa. Suomi, Ruotsi ja Tanska
voisivat tarkastella yhdessä Norjan
siirtoyhteysratkaisujen vaikutuksia 2020luvun alusta
Kun kysyntäjousto on sekin kaikille
yhteinen haaste, sen toteuttamistapoja
voitaisiin tarkastella yhdessä, vertaillen
kokemuksia sekä erilaisia malleja
Kukin neljästä pohjoismaasta tavoittelee
rakennuskannan
energiatehokkuusparannuksia osin EUtavoitteiden mukaisesti, mutta varsin
pitkälle kansallisin keinoin. Kun monet
haasteet ovat ilmastosyistä ja
yhdyskuntarakenteesta johtuen melko
samankaltaisia, ongelmia ja parhaita
konsepteja ja käytäntöjä voisi tarkastella
yhteisesti. Energiatehokkuuden
parantaminen ja resurssitehokkuuden
lisääminen edellyttää uusia
automaatioratkaisuja
4.3 Suositukset: mitä Suomi voi oppia muilta
pohjoismailta?
Vehicle-to-grid (V2G) ja vehicle-to-home
(V2H) –ratkaisuista ei juuri puhuta, vaikka
ne tarjoavat merkittävän tehoreservin
järjestelmän resurssitehokkuuden
parantamiseksi, joustojen edistämiseksi
ja toimitusvarmuuden lisäämiseksi.
Huomioiden sähköistetyn liikenteen
kehittämispyrkimykset erityisesti
Norjassa, mutta myös muualla, voisi
Pohjoismainen yhteistyö tarjota
kustannustehokkaan ja riskejä tasaavan
tavan kartoittaa kanta V2G- ja V2Hratkaisuihin
12

Kun 2030-luvun sähköenergiajärjestelmissä
korostuvat hajautus ja sen kautta kuluttajien
ja pientuottajien sekä laitteiden ja ratkaisujen
rooli uusien voimaloiden sijaan, on syytä
tarkastella Tanskan kunnianhimoisten
tavoitteiden ja kokemusten soveltuvuutta
Suomeen. Suomessa korostuu toistaiseksi
hallinnollinen logiikka ja ohjaus sen sijaan,
että puhuttaisiin kansalaisille suoraan

Suomen energiapolitiikassa ei ole tehty
selvää valintaa teknologianeutraaliuden ja
bioenergiasektoriin rohkeammin
panostamisen välillä. Tietty
teknologianeutraalisuus tasaa yhteiskunnan
riskejä, mutta onko se paras tapa luoda
voittavia liiketoimintamalleja, verotuloja ja
työpaikkoja 2030-luvulle kurkotettaessa?
Teknologianeutraalius saattaa hankaloittaa
kansallisen edun politiikan kehittämistä sekä
pohjoismaisen yhteistyön edistämistä, kun
edistettävät sektorit ja segmentit ovat
epäselviä
EL-TRAN analyysi 4/2016 (kesäkuu 2016); www.el-tran.fi; @Eltranteam

Suomi voisi rohkeammin kartoittaa
biopolttoainesektorin vientipotentiaalin
Aasiassa.

Suomi voisi selvittää maa- ja biokaasun
puhtaan käytön teknologioiden
kehittämis- ja vientimahdollisuuksia

Energi21. (2014) Strategy 2014 – National strategy for
development, demonstration and commercialisation
of new energy technology.
http://www.energi21.no/prognettenergi21/National_strategy/1254009661334
Energiateollisuus (2016) Energiavuosi 2015: sähkö.
http://energia.fi/kalvosarjat/energiavuosi-2015-sahko
Suomen taipumus vastata
toimitusvarmuuskysymyksiin
omavaraisuuspyrkimyksellä ei ole
resurssi- tai kustannustehokas ratkaisu.
Jos järjestelmää muuten halutaan ohjata
pääasiassa markkinaehtoisesti tai ainakin
eri ratkaisujen välistä kilpailua
edistämällä, on
omavaraisuusvaihtoehtojen
kustannusvaikutukset selvennettävä tai
tavoitetta tarkasteltava uudelleen.
European Commission. 2011a. Energy Efficiency Plan
2011. Brussels, 8.3.2011 COM(2011) 109 final.
http://eur-lex.europa.eu/legalcontent/EN/TXT/PDF/?uri=CELEX:52011DC0109&from
=EN
European Commission. 2011b. Energy Roadmap 2050.
Brussels, 15.12.2011 COM(2011) 885 final. http://eurlex.europa.eu/legalcontent/EN/TXT/PDF/?uri=CELEX:52011DC0885&from
=EN.
Farahmand et al. (2014) Nordic hydropower flexibility
and transmission expansion to support integration of
North European wind power. Wind Energy, vol 18 (6),
pp. 1075-1103.
Viitteet
The Danish Government (2011) Our Future Energy.
http://www.ens.dk/sites/ens.dk/files/policy/danishclimate-energy-policy/our_future_energy.pdf
Fawkes, S. (2013) Energy efficiency: The definitive
guide to the cheapest, cleanest, fastest source of
energy. Gower.
The Danish Climate Policy Plan (2013) Towards a low
carbon society.
http://www.ens.dk/sites/ens.dk/files/policy/danishclimate-energy-policy/danishclimatepolicyplan_uk.pdf
Fouquet, R., Pearson, P.J.G. (2012) ‘Past and
prospective energy transitions: Insights from history’,
Energy Policy, vol. 50, pp. 1-7.
International Energy Agency [IEA]. 2014. Capturing the
Multiple Benefits of Renewable Energy. Paris:
OECD/IEA.
Corsatea, T.D., Fiorini, A., Georgakakai, A., Lepsa, B.N.
(2015) Capacity Mapping: R&D Investment in SET-Plan
Technologies. European Commission, JRC Science and
Policy Report.
Kimura, F., Bhoumin, P. ja Jacobs, B. (2013). Energy
Market Integration in East Asia: Renewable Energy
and Its Deployment into the Power System. ERIA
Research Project Report 2012, no. 26.
Dagens Nyheter 7.1.2016. Alla Sveriges kärnkraftverk
kan stängas.
http://www.dn.se/ekonomi/vattenfall-alla-sverigeskarnkraftverk-kan-stangas/
Klima-, energi- og bygningsministeriet (2013) Energy
policy report 2013.
http://www.ens.dk/sites/ens.dk/files/policy/danishclimate-energypolicy/dkenergypolicyreport2013_final.pdf
Energistyrelsen (2012) Danmarks energifremskrivning.
http://www.ens.dk/sites/ens.dk/files/dokumenter/pu
blikationer/downloads/danmarks_energifremskrivning
_2012.pdf
Klima-, energi- og bygningsministeriet (2015)
Energipolitisk redogørelse 2015. Klima-, energi- og
bygningsministerens redogørelse til Folketinget om
energipolitikken.
http://www.efkm.dk/sites/kebmin.dk/files/klimaenergi-bygningspolitik/dansk-klima-energibygningspolitik/energipolitiskredegoerelse/energipolitisk_redegoerelse_2015.pdf
Energimarknadsinspektionen (2015) Underlagsrapport
till Energikommissionen.
http://www.energikommissionen.se/app/uploads/201
5/12/Underlagsrapport-tillEnergikommissionen_marknad_Energimarknadsinspek
tionen.pdf
13
EL-TRAN analyysi 4/2016 (kesäkuu 2016); www.el-tran.fi; @Eltranteam
38f4085abb594a87aa19f10/engb/pdfs/stm201420150013000engpdfs.pdf
Det Konglige olje- og energidepartementet (2016)
Kraft til endring. Energipolitikken mot 2030. Meld. St.
25.
https://www.regjeringen.no/contentassets/31249efa2
ca6425cab08130b35ebb997/no/pdfs/stm2015201600
25000dddpdfs.pdf
Norwegian Ministry of Petroleum and Energy (2015)
Facts 2015 - Energy and Water Resources in Norway.
https://www.regjeringen.no/contentassets/fd89d9e2c
39a4ac2b9c9a95bf156089a/facts_2015_energy_and_
water_web.pdf
Lovio, R. ja Liuksiala, L. (2016) Tilannekatsaus
aurinkoenergiamarkinoihin. Esitys Finnsolarseminaarissa 18.2.2016.
Ratinen, M. ja Lund, P. (2015) ’Policy inclusiveness and
niche development: Examples from wind energy and
photovoltaics in Denmark, Germany, Finland and
Spain’, Energy Research & Social Science, vol 6, pp.
136-145.
Miljødirektoratet (2014) Knowledge base for lowcarbon transition in Norway.
http://www.miljodirektoratet.no/no/Publikasjoner/20
14/Desember-2014/Knowledge-base-for-low-carbontransition-in-Norway/
Regeringskansliet (2008) Regeringens proposition
2008/09:163. En sammanhållen klimat- och
energipolitik.
http://www.regeringen.se/contentassets/dfa4a54e2a
1c46758aa8f34ad50a6c2e/prop.-200809163-ensammanhallen-klimat--och-energipolitik---energi
Moe, E. (2014) Vested Interests, Energy Policy and
Renewables in Japan, China, Norway and Denmark.
Teoksessa Moe, E. & Midford, P, The Political Economy
of Renewable Economy and Energy Security: Common
Challenges and National Responses in China, Japan
and Northern Europe. Palgrave Macmillan.
Reuters (2016) Norway brings forward carbon
neutrality goal to 2030. 7.6.2016.
(http://www.reuters.com/article/us-norwayclimatechange-idUSKCN0YT1KM
Naturvårdsverket (2013) 2050 Ett koldioxidneutralt
Sverige. http://www.naturvardsverket.se/OmNaturvardsverket/Publikationer/ISBN/8600/978-91620-8608-4/
Rocha et al. (2016) What Does the Paris Climate
Agreement Mean for Finland and the European
Union? Technical report, Climate Analytics GmbH,
June 2016.
Naturvårdsverket (2014) Underlag till kontrollstation
2015. Analys av möjligheterna att nå de av riksdagen
beslutade klimat-och energipolitiska målen till år 2020.
Naturvårdsverkets och Energimyndighetens
redovisning av uppdrag från regeringen.
https://www.naturvardsverket.se/upload/miljoarbetei-samhallet/miljoarbete-isverige/regeringsuppdrag/2014/kontrollstation-2015huvudrapport.pdf
Salomón et al. (2011) Small-scale biomass CHP plants
in Sweden and Finland. Renewable and Sustainable
Energy Reviews, vol 15 (9), pp. 4451-4465.
Smil, V. 2015. Natural Gas: Fuel for the 21st Century.
Wiley.
Statens energimyndighet (2014) Scenarier över
Sveriges energisystem. 2014 års långsiktiga scenarier,
ett underlag till klimatrapportering.
http://www.energimyndigheten.se/soksida/?query=sc
enarier+%C3%B6ver+Sveriges+energisystemregeringe
ns
Nordic Energy Research (2013) Nordic Energy
Technology Perspectives.
http://www.nordicenergy.org/wpcontent/uploads/2013/02/Nordic-Energy-TechnologyPerspectives.pdf
Nordic Energy Research (2016) Nordic Energy
Technology Perspectives.
http://www.nordicenergy.org/wpcontent/uploads/2016/05/Nordic-Energy-TechnologyPerspectives-2016.pdf
Statens energimyndighet (2015) Energiindikatorer
2015. Uppföljning av Sveriges energipolitiska mål.
http://www.energimyndigheten.se/soksida/?query=e
nergiindikatorer
Statens offentliga utredningar (2016) Ett bonus-malus
-system för nya lätta fordon.
http://www.regeringen.se/contentassets/e38bb79787
714469bc0a1a519669cf7a/sou-2016_33-webb.pdf
Norwegian Ministry of Climate and Environment
(2015) New Emission Commitment for Norway for
2030 – towards joint fulfilment with the EU.
https://www.regjeringen.no/contentassets/07eab77cc
14
EL-TRAN analyysi 4/2016 (kesäkuu 2016); www.el-tran.fi; @Eltranteam
Statens offentliga utredningar (2016) Ett klimatpolitisk
ramverk för Sverige. http://www.sou.gov.se/wpcontent/uploads/2016/03/SOU_2016_21_webb.pdf
Sulpu [Suomen lämpöpumppuyhdistys] (2016)
Lämpöpumppujen merkitys ja tulevaisuus.
TEM [Työ- ja elinkeinoministeriö] (2013) Kansallinen
energia- ja ilmastostrategia.
https://www.tem.fi/files/36730/Energia_ja_ilmastostrategia_2013_SUOMENKIELINEN.pdf
TEM [Työ- ja elinkeinoministeriö] (2014) Energia- ja
ilmastotiekartta.
https://www.tem.fi/files/42599/Energia_ja_ilmastotiekartta_2050.pdf
TEM [Työ- ja elinkeinoministeriö] (2016) Uusiutuvan
energian tukijärjestelmien kehitystyöryhmän
loppuraportti.
https://www.tem.fi/files/45378/TEMjul_16_2016.pdf
Tillväxtanalys. 2015. Mål och medel för
energipolitiken? – lärdomar från andra länder.
Underlagsrapport 1.
https://www.tillvaxtanalys.se/download/18.7c32bdc1
150ad50d8f1348cd/1447154514845/svardirekt_2015_
21_underlag1.pdf
Weber, R., Smith, B.D. 2016. The Future of Nordic
Climate and Energy. In J. Grunfelder, L. Rispling and G.
Norlén (eds) The Nordic Region 2016, pp. 106-121.
Stockholm: NordRegio.
15

Similar documents