VARSINAIS-SUOMEN SAIRAANHOITOPIIRI Virtsan

VARSINAIS-SUOMEN SAIRAANHOITOPIIRI
EGENTLIGA FINLANDS SJUKVÅRDSDISTRIKT
Virtsan katetrointi ja katetrin hoito
Ohje henkilökunnalle / i / Sairaalahygienia / T472katetri2009.1fi
Yleistä
Syitä katetroimiseen ovat rakkoon annettu lääkehoito, rakko ei tyhjene normaalisti tai tilanteet,
joissa potilaan voinnin seuranta edellyttää tuntidiureesin seurantaa. Katetroinnin menetelmät
ovat kertakatetrointi, itsekatetrointi/ toistokatetrointi, kestokatetrointi, suprapubinen kystostomia
ja pyelostomia. Yksittäiset katetroinnit ovat suositeltavin katetrointimuoto, jos se potilaan tilan ja
hoidon tarpeen arvioiden on mahdollinen. Pitkäaikaiselle (yli 1 viikko) kestokatetrihoidolle
parempi vaihtoehto on rakkopunktiokatetri, jonka laittaa lääkäri. Katetroinnin syy ja katetrointi
tapaan vaikuttavat seikat on kirjattava potilaan sairauskertomukseen. Tutkimusten mukaan
kestokatetreista merkittävä osa on laitettu ilman perusteltua syytä tai niiden käyttöä pitkitetään,
vaikka varsinainen indikaatio hoidolle on poistunut. Katetroinnin tarve on arvioitava päivittäin.
Katetreihin liittyvien infektioiden esiintyvyyttä on saatu merkittävästi vähenemään potilaan
sairauskertomukseen liitetyllä muistutusmerkinnällä katetroinnin jatkumisesta.
Katetri on virtsateissä oleva vierasesine, joka altistaa infektiolle erilaisin mekanismein. Bakteerit
voivat kulkeutua perineumalueelta steriiliin virtsaan katetria pitkin tai katetri voi estää
limakalvojen normaalien puolustusmekanismien toimintaa ja mahdollisesti jopa vaurioittaa
limakalvoja. Katetri saattaa myös kontaminoitua käsittelyn aikana tai bakteerit voivat nousta
rakkoon kontaminoituneesta virtsankeräyspussista katetria pitkin. Tärkeimmät katetri-infektion
riskitekijät ovat katetrihoidon pituus sekä suljetun systeemin avaus. 1-7 vuorokauden
katetrihoito aiheuttaa bakteruriaa 10–50 prosentille potilaista.
Työntekijän tulee olla koulutettu katetrointiin ja hänen tulee olla selvillä katetroinnin potilaalle
aiheuttamista riskeistä. Katetrointi on tehtävä mahdollisimman hellävaraisesti, ettei aiheuteta
virtsaputkivaurioita, jotka luovat infektioille otolliset olosuhteet. Katetrointi tulee aina suorittaa
rauhallisessa paikassa, aseptiikkaa noudattaen ja varmistaen potilaan intimiteetin säilyminen.
Katetrihoidossa riittävällä nesteensaannilla turvataan virtsateiden huuhtoutuminen. Potilas
ohjataan nauttimaan päivittäin riittävästi nesteitä (1.5–2 litraa) tai hänen nestetasapainostaan
pidetään huolta tarvittaessa iv-infuusion avulla. Jos potilas kotiutuu katetrin kanssa, hänelle on
selvitettävä katetrin hoito-ohjeet sekä kirjallisesti että suullisesti. Jos potilaalla on pitkäaikainen
katetrihoito, niin hänelle kirjoitetaan mukaan hoitotarvikejakelulähete.
Katetrointiin ja katetrihoitoon liittyvä aseptiikka
Ennen katetrointia potilas tekee huolellisen alapesun. Jos potilas ei itse kykene, tekee hoitaja
sen hänen puolestaan.
Katetrointi tehdään hoitolaitoksissa steriilinä toimenpiteenä.
1. Katetria asetettaessa on huolehdittava katetrin steriliteetin säilyttämisestä.
2. Potilas suojataan liinoin ja välineet kerätään steriilille apupöydälle. Jos katetri
kontaminoituu, aloitetaan uudelleen uusilla steriileillä välineillä.
3. Kädet desinfioidaan välittömästi ennen katetrointivälineiden keräämistä ja ennen
katetroinnin aloittamista.
4. Katetroitaessa käytetään steriilejä käsineitä ja steriilejä välineitä. Katetroinnin päätyttyä
käsineet riisutaan ja kädet desinfioidaan.
5. Katetria hoidettaessa kädet desinfioidaan ja käytetään tehdaspuhtaita käsineitä. Potilas
ohjataan pesemään kädet aina ennen katetrointia tai katetrin koskettelua.
2 (5)
6. Pidempikestoisessa katetroinnissa (kestokatetri, punktiokystostooma ja pyelostooma)
alapesu tulee tehdä päivittäin ja myös katetrin ulkopinta puhdistaa huolellisesti.
Kertakatetrointi
Kertakatetrointi suoritetaan silloin, kun potilaan rakko ei spontaanisti tyhjene. Jos hoitaja
suorittaa kertakatetroinnin, tehdään se steriilisti. Jos potilas itse katetroi eikä olla
hoitolaitoksessa, hän suorittaa alapesun vesijohtovedellä.
Kertakatetrointiin tarvittavat välineet.
1. Kaikki alkaa käsien desinfektiosta
2. Virtsaputken suu pestään Travahex-liuoksella (0,05 % klooriheksidiinivesi).
3. Käytettäessä muovista kertakatetria ruiskutetaan miehillä pesun jälkeen koko tuubillinen
puudutusainetta hitaasti virtsaputkeen. Naisilla puudutusaine ruiskutetaan katetrin
pinnalle.
4. Hydrofiilista katetria käytettäessä kaadetaan steriiliä vettä pakkaukseen katetrin
valmistajan ohjeiden mukaan. Katetri kiinnitetään pakkauksessa olevalla liimatarralla
käden ulottuville.
5. Katetria tulee käsitellä siten, ettei se koskettele ympäristöön katetroitaessa.
Itse- / toistokatetrointi
Toistokatetroinnin avulla tyhjennetään säännöllisesti virtsarakko, joka ei tyhjene spontaanisti tai
jonne jää runsaasti jäännösvirtsaa. Toistokatetrointi suoritetaan yleensä 1–6 kertaa
vuorokaudessa. Kerralla katetroitu määrä ei saa olla yli 500 ml rakon ylivenytyksen vuoksi.
Katetroinnin voi suorittaa potilas itse tai hänen omaisensa. Tarvittaessa hoitaja suorittaa
katetroinnin.
Sairaalassa hoitajan suorittaessa katetrointia toimitaan kuten kertakatetroinnin yhteydessä. Jos
potilasta katetroidaan usein ja hänen alapäänsä iho on ärtynyt, voidaan alapesu suorittaa
desinfioivan pesuaineen sijasta (Travahex) esimerkiksi steriilillä vedellä. Hydrofiilisen katetrin
liukastamiseksi sairaalassa käytetään steriiliä vettä, mutta jos potilas itse tekee katetroinnin
käyttää hän sairaalassa vesijohtovettä.
Kotona ollessaan potilas suorittaa alapesun huolellisesti, huolehtii hyvästä käsihygieniasta ja
tekee katetroinnin liukastaen katetrin vesijohtovedellä.
2
3 (5)
Kestokatetrointi
Virtsarakon kestokatetrointiin voidaan päätyä esimerkiksi, jos virtsarakon tyhjeneminen ei
onnistu luonnollisesti, verivirtsaisuudessa rakon huuhtelemiseksi tai virtsanerityksen
seuraamiseksi. Kestokatetri on muistettava poistaa heti, kun sen käyttö on käynyt
tarpeettomaksi!
Valitaan pienin mahdollinen katetri, jotta ei aiheuteta tarpeetonta painetta virtsaputkeen.
Aikuisilla yleensä ch 12–16 ja lapsilla ch 6–12.
Teflonia tai lateksia sisältävää katetria voidaan pitää yhtäjaksoisesti muutamia päiviä. Silikonkatetria voidaan pitää yhtäjaksoisesti korkeintaan 3 kuukautta, jonka jälkeen katetri on
vaihdettava uuteen. Silikonikatetri ei ärsytä limakalvoja eikä karstoitu yhtä helposti kuin muut
katetrimateriaalit.
Katetrointiin tarvitaan kaksi hoitajaa.
1. Kaikki alkaa käsien desinfektiosta!
2. Katetroitaessa käytetään steriileitä suojakäsineitä ja välineet avataan vihreälle liinalle
steriliteetti säilyttäen.
3. Travahex-liuosta käyttäen naisilla pestään ensin vulvan alue ja viimeisenä virtsaputken
suu. Miehillä pestään peniksen pää, esinahan alusta ja viimeisenä virtsaputken suun.
Pesutilanteessa varotaan likaisilla sykeröillä steriilien välineiden kontaminoimista.
Virtsaputken pään pesu miehellä.(Kuva: Lapin sairaanhoitopiiri Infektio -ja
sairaalahygieniayksikkö)
4. Miehillä ruiskutetaan koko putkilollinen puudutusainetta virtsaputkeen, naisille
puudutusaine laitetaan katetrin pinnalle.
5. Avustaja antaa katetrin aseptisesti katetroijalle, joka vie katetrin virtsaputkea pitkin
rakkoon. Katetria tulee kannatella siten, ettei se koskettele ympäristöön katetroitaessa.
3
4 (5)
6. Katetrin ballongin täyttöön tulee aikuisilla käyttää vähintään 10 ml nestettä.
Lateksikatetriin käytetään steriiliä vettä ja täyssilikonisessa katetrissa fysiologista
keittosuolaliuosta tai 10 % glyseroliliuosta.
7. Katetri kiinnitetään miehillä teipin avulla vatsanpeitteisiin ja naisilla reiteen. Tämä on
tarpeen virtsaputken painevaurioiden ehkäisemiseksi.
8. Miehen katetroinnin jälkeen varmistetaan, että esinahka on vedetty takaisin paikoilleen.
Kestokatetrin hoito
1. Kestokatetripotilaalle suoritetaan tai häntä ohjataan itse tekemään alapesu päivittäin.
2. Käytetään suljettua systeemiä, jossa katetrin ja keräyspussin liitoskohtaa ei saa
koskettaa tai irrottaa tarpeettomasti.
Katetrin liitoskohdan avaus vain keräyspussia vaihdettaessa!
(Kuva: Lapin sairaanhoitopiiri Infektio- ja sairaalahygieniayksikkö)
3. Kädet desinfioidaan ennen ja jälkeen katetrin koskettelua. Katetria käsiteltäessä, katetrin
liitoskohtaan tai keräyspussiin kosketettaessa käytetään tehdaspuhtaita suojakäsineitä.
Potilasta ohjataan hyvään käsihygieniaan, jos hän joutuu koskettelemaan katetria.
4. Katetri pidetään avoimena keräyspussiin, jotta rakko tyhjenee tasaisesti.
5. Keräyspussia ei saa nostaa rakon tasolle tai sen yläpuolelle. Pussi ei myöskään saa
koskettaa lattiaa.
6. Keräyspussi vaihdetaan uuteen 3-7 vrk välein (pussivalmistajan ohjeen mukaan).
7. Virtsapussin tyhjennysastia laitetaan heti käytön jälkeen huuhtelulaitteeseen. Astiaa ei
jätetä esimerkiksi potilashuoneen wc-tiloihin.
8. Virtsan määrää, väriä, näköä ja hajua tulee tarkkailla ja kirjata huomiot
sairauskertomukseen.
9. Katetrin kiinnitys (naisilla reiteen ja miehillä vatsanpeitteisiin) tarkistetaan päivittäin.
Katetrin kiinnitys ehkäisee katetrin liikkumista virtsaputkessa.
(Kuva: Lapin sairaanhoitopiiri Infektio-ja sairaalahygieniayksikkö)
Virtsanäytteenotto kestokatetrista
1. Jos katetri on ollut yli seitsemän (7) vuorokautta, tulee katetri vaihtaa uuteen ennen
näytteenottoa.
2. Katetri suljetaan mahdollisuuksien mukaan neljä (4) tuntia ennen näytteenottoa.
3. Näyte otetaan alkoholilla pyyhitystä kohdasta katetrista steriilillä pienellä neulalla ja
ruiskulla. Jos virtsan keräyspussin letkussa on näytteenottokohta, pyyhitään ottokohta
alkoholilla ja otetaan näyte. Katetrin ja keräyspussin liitoskohtaa ei saa avata.
Katetrivirtsan näytteenottoon tarvittavia välineitä.
4
5 (5)
Suprapubinen kystostooma
Katetrin asentaminen vatsanpeitteiden läpi rakkoon eli subrapubinen katetrointi tehdään, kun
virtaputken kautta katetroiminen ei onnistu tai katetroiminen on pitkäaikaista. Lääkäri asettaa
subrapubisen katetrin.
Potilaalle on selvitettävä subrapubisen katetrin kiinnitystapa ja annettava kotihoito-ohjeet
sidoksen vaihdosta, katetrin hoidosta ja puhtaudesta kirjallisesti ja suullisesti. Katetrin juuressa
ei käytetä sidoksia. Ainoastaan jos katetrin juuri erittää, voidaan se suojata kuivilla taitoksilla.
Potilas ohjataan pesemään kädet aina ennen katetrin koskettelua. Katetri yhdistetään
altatyhjennettävään keräyspussiin. Katetrin ja keräyspussin liitoskohta avataan vain, kun pussi
vaihdetaan. Potilaalle tai omaiselle selvitetään pussin tyhjennys pussin pohjassa olevan hanan
kautta sekä virtsankeräyspussin vaihtotiheys 1–2 kertaa viikossa valmistajan ohjeen mukaisesti.
Potilasta ohjataan toimimaan katetrin käsittelyssä ja erityisesti liitoskohtaa avattaessa ja pussia
tyhjennettäessä siten, ettei katetri kontaminoidu. Punktiokystostomiakatetri vaihdetaan 3
kuukauden välein.
Pyelostomia
Munuaisen hydronefroosi saattaa edellyttää hoidoksi ihon läpi munuaisaltaaseen asetettavaa
katetria. Pyelostomiakatetrin asettaa lääkäri. Munuaiskatetreja on erilaisia ja ne pysyvät
munuaisissa eri kiinnitystavoin esim. katetrin päässä olevan ballongin avulla, ihoon ommeltuna
tai katetrin pää siimalla taivutettuna. Katetri on vielä hyvä kiinnittää teippisidoksen lisäksi teipillä
selän ihoon. Potilaalle selitetään katetrin kiinnitystapa ja annettaan kotihoito-ohjeet sidoksen
vaihdosta, katetrin hoidosta ja puhtaudesta kirjallisesti ja suullisesti.
Katetrin juurella oleva sidos kestää suihkutuksen. Jos katetrin juuri ja sidokset pysyvät siistinä,
teippisidos voidaan vaihtaa viikon välein. Jos juuri alkaa erittää, laitetaan kuivat sidetaitokset
päivittäisen suihkuttelun jälkeen.
Potilas ohjataan pesemään kädet aina ennen katetrin koskettelua. Katetri yhdistetään alta
tyhjennettävään keräyspussiin. Katetrin ja keräyspussin liitoskohta avataan vain, kun pussi
vaihdetaan. Potilaalle tai omaiselle selvitetään pussin tyhjennys pussin pohjassa olevan hanan
kautta sekä virtsankeräyspussin vaihtotiheys 1–2 kertaa viikossa valmistajan ohjeen mukaisesti.
Potilasta ohjataan toimimaan katetrin käsittelyssä ja erityisesti liitoskohtaa avattaessa ja pussia
tyhjennettäessä siten, ettei katetri kontaminoidu.
Potilas tarvitsee hoitotarvikejakelulähetteen välineitä varten. Pyelostomiakatetrin vaihtaa lääkäri
3 kuukauden välein. Pyelostomiahoidossa tarvitaan mikrobiestolääke. Potilas ohjataan
ottamaan yhteyttä terveyskeskukseen tai hoitavaan yksikköön, jos katetri tulee ulos tai menee
poikki, katetri on tukossa tai pois paikoiltaan, virtsaa alkaa tulla katetrin vierestä, virtsa muuttuu
pahanhajuiseksi tai veriseksi, ilmaantuu kuumeilua tai selkäkipuja.
Sisällöstä vastaa VSSHP sairaalahygienia, sisältö tarkastettu 10/2009
5